Koivistoinen blog - Uusi Blogaaja -sivusto

Kyllä se oli Uukuniemen drone

Eilen päivällä epäilin rouvalle, että yleensä meidän kattilakunnalla on niin huono tuuri elämässä, että luulen seuraavan dronen tulevan meille. Monta kertaa pessimistit ovat olleet maailman menon suhteen väärässä, koska ovat suhtautuneet maailman menoon liian toiveikkaasti, mutta nyt olin väärässä siksi, että olin turhan pessimistinen.

Nimittäin pian pessimistisen ennustukseni jälkeen ilmestyi teksti-tv:lle tieto, että drone on laskeutunut Parikkalaan Pyhäjärven jäälle ja kun selasin nettiä, löytyi kartta, jolle laitteen laskeutumispaikka oli merkitty. Kartan mukaan drone olisi päätynyt rouvani omistaman mökin talveksi kuiville nostetun laiturin kohdalle.

Illan mittaan kuitenkin tilanne selkiintyi, koska kun viranomaiset eivät tarkempaa tietoa asiasta antaneet, aloin netistä seuraamaan Puskaradio Uukuniemen Face-ryhmää, jossa kerrottiin dronen olevan Suitsan saaren rannassa parin kilometrin päässä rouvan mökistä.

Tieto oli helpottava, koska jos olisimme menneet pääsiäiseksi Uukuniemen mökille, ei hengenvaaraa juurikaan olisi ollut, koska jos 75 kilon räjähde dronen nokassa räjähtää, voivat sirpaleet tappaa ainoastaan kilometrin säteellä. Räjähdyksen paineaalto on sen sijaan aika vaaraton, koska se tappaa vain 30 metrin säteellä ja tärykalvot puhkeavat 100 metrin päässä.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että tunnettu parikkalalainen julkisuuden henkilö Jani Halme paheksui viranomaisten huonoa tiedottamista Ilta-Sanomissa ja kertoi: ” Ei voi olla niin, että Oravalan Marttojen WhatsApp-ryhmä on luotettavin lähde tilanteessa, jossa taivaalta sataa pommeja.”

Itse huomauttaisin Janille, että kyllä Oravalan Marttoja paremmin Uukuniemen asioista on perillä Puskaradio Uukuniemi ja että kyseinen drone on ennen kaikkea uukuniemeläinen eikä parikkalalainen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011916822.html

2.2.2026-12.3.2026

torstai 12. maaliskuuta 2026

Numero 1

Lahden mömmönhiihdoissa vuonna 1958 Kalevi Hämäläistä pidettiin etukäteen huonoimpana suomalaishiihtäjistä ja niinpä hänet asetettiin lähtöjärjestystä arvottaessa ensimmäiseen arvontaryhmään ja hän sai lähtönumerokseen 9. Kisan aikana Kassu sitten ohitti kaikki edellään lähteneet ja saapui maaliin ensimmäisenä ja poistui sitten saunaan. Saunassa hän sai kuulla, että hän on voittanut maailmanmestaruuden. Kilpailussa kuusi suomalaista oli kahdeksan parhaan joukossa.

Kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1960 Squa Walleyn olympialaisten 50 km:n kilpailun lähtöjärjestystä arvottaessa Hämäläistä pidettiin etukäteen huonoimpana suomalaisena ja niinpä hänet asetettiin lähtöjärjestystä arvottaessa ensimmäiseen arvontaryhmään ja hän sai lähtönumerokseen 1. Maaliinkin hän tuli ensimmäisenä eikä kukaan myöhemmin lähteneistä alittanut hänen aikaansa. Tosin Veikko Hakulinen hiihti myös hyvin, koska hävisi Kaleville vain 20 sekuntia ja myös hän alitti kolmen tunnin haamurajan. Kilpailussa neljä suomalaista oli kahdeksan parhaan joukossa.

Neljä vuotta myöhemmin vuoden 1964 Innsbruckin olympialaisten 50 km:n lähtöjärjestystä arvottaessa Kalevi Hämäläistä ei arvioitu huonoimmaksi suomalaiseksi, joten hän sai lähtönumeron 35. Puolimatkassa hän johti kisaa yli minuutilla, mutta jostain syystä suomalaisten huoltomiehet eivät tällä kertaa onnistuneet, sillä Kalevi ei 40 km:n virkistäytymisasemalla saanutkaan luvattua tulikuumaa mustikkamehua ja niinpä hän hävisi loppumatkasta kisan voittaneelle Sixten Jernbergille kymmenisen minuuttia ja jäi sijalle 16. Ensimmäisenä maaliin saapui numerolla 1 lähtenyt Arto Tiainen, joka jäi kuitenkin kilpailussa lopulta kolmanneksi.

Juvalta Innsbruckin kisoihin lähti kaksi urheilijaa, eli Kalevi Hämäläinen ja hänen pikkuserkkunsa Raimo Hämäläinen, mutta lisäksi sinne lähti myös Juvan kamerakerhon vahva edustus varustettuna Juvan kunnan antamalla kaitafilmikameralla, jolla varmaankin oli tarkoitus ikuistaa jälkipolville juvalaisten kultamitalijuhla. Sellaista ei kuitenkaan päästy kuvaamaan, mutta siitä huolimatta hellyttävä on tämä Juvan kamerakerhon dokumentti vuoden 1964 olympialaisista: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=juvankamerakerho%2c+innsbruck%2c+youtube&qs=n&sp=-1&lq=0&pq=juvankamerakerho%2c+innsbruck%2c+youtube&sc=8-36&sk=&cvid=9446A60CE1574E64816FEAB5EC707C67&ajaxnorecss=1&sid=380C7ED9222064E93B1869C3238465F1&jsoncbid=1&ajaxsydconv=1&ru=%2fsearch%3fq%3djuvankamerakerho%252C%2520innsbruck%252C%2520youtube%26qs%3dn%26form%3dQBRE%26sp%3d-1%26lq%3d0%26pq%3djuvankamerakerho%252C%2520innsbruck%252C%2520youtube%26sc%3d8-36%26sk%3d%26cvid%3d9446A60CE1574E64816FEAB5EC707C67%26ajaxnorecss%3d1%26sid%3d380C7ED9222064E93B1869C3238465F1%26format%3dsnrjson%26jsoncbid%3d1%26ajaxsydconv%3d1&mmscn=vwrc&mid=0B49F4BC1EF040B1D2C60B49F4BC1EF040B1D2C6&FORM=WRVORC&ntb=1&msockid=dbf6eb841dfa11f18cd40ecabaee23f5

keskiviikko 11. maaliskuuta 2026

Eivät ne olleetkaan kultasukset

Tarkemmissa tutkimuksissa on ilmennyt, etteivät ne Helppo-Heikin minulle myymät Järviset olleetkaan ne sukset, joilla voitettiin olympiakultaa viidelläkympillä vuonna 1960. Järvisen suksissa on logo, joka sisälsi listauksen suurkisojen (olympiakisat ja MM-hiihdot) kultamitaleista, joita kyseisillä suksilla oli voitettu. Tämä ”voittolista” oli suomalaisen suksenvalmistuksen ylpeydenaihe ja se painettiin suksen kärkeen tai siteen etupuolelle.

Kuopion torilla minulle myytyjen suksien logossa mainitaan viimeisenä Innsbruckin olympialaiset, joten sukset on valmistettu vuoden 1964 jälkeen, mutta ennen vuoden 1968 Grenoblen kisoja. Käsittääkseni viimeisin suurkisavoitto hiihdettiin Järvisillä Tatran mömmön-kisojen viidelläkympillä, jolloin Susi-Kalle sai neljänkympin virkistäytymisasemalla lämmintä mustikkamehua Kiurun Akulta ja tuli sitten viimeisen kympin kuin lentämällä.

Jos Yleisradion herrat lukevat tämän, niin muistutan heitä siitä, että Kalevi Hämäläisestä on tämän vuosituhannen alkupuolella pariinkin kertaan tullut telkkarista dokumenttielokuva, jonka on ohjannut juvalaisten Grotenfeltien aatelissuvun taiteellinen vesa, ja nyt olisi korkea aika nähdä se taas uusintana. Ohjelma tehtiin vähän ennen Kalevin kuolemaa ja se on surullinen dokumentti katkeroituneesta suurhiihtäjästä.

Olympiasankarilla näytti olevan enää jäljellä vain yksi hammas, joka sekin puhuessa heilui. Kalevi vaikutti täysin erakoituneen maailmasta ja seuranaan hänellä näytti olevan vain kissa, jolla on katkennut häntä, jäänyt varmaankin oven väliin.

Muistan tuosta dokumentista selvästi, miten sen loppupuolella Kassu nousee suksille ehkä viimeisen kerran esitellen maailman pitkäpotkuisinta tyyliään ja vakuuttaen kovalla äänellä, että ”vielä on voimaa”. Mutta ei ollut hänellä enää paljoa voimia jäljellä, koska hän siirtyi autuaammille hiihtoladuille pian ohjelman teon jälkeen.

Aion käydä joskus Juvalla hiljentymässä Kalevi Hämäläisen patsaalla, vaikka se ei olekaan yhtä vaikuttava hiihtäjäpatsas kuin alastomana hiihtävää Helena Takaloa esittävä patsas Pyhäjärvellä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalevi_H%C3%A4m%C3%A4l%C3%A4isen_patsas

tiistai 10. maaliskuuta 2026

Olympiavoittajan sukset

Harmi, ettei meneillään olevaan Suonenjoen Suureen Hiihtonäyttelyyn huolittu noita kuvan suksiani. Nuo Karjalan suksikombinaatin Sortavala-mallit kävimme rouvan kanssa ostamassa Sortavalasta taksilla Uukuniemeltä käsin ja se oli edullinen matka. Siteineen Karjalat maksoivat noin 20 euroa. Alun perin oli tarkoitus ostaa Valamo-mallit, mutta ne oli myyty kaupungista loppuun. Parilla kympillä olisi myös saanut leveät kolmimetriset metsäsukset autonrenkaasta leikatuilla mäystimillä varustettuina ja lyhyet, mutta leveät lumikenkämäiset pusikkosukset.

Kävimme Sortavalassa muutama päivä ennen kuin korona sulki rajan ja koronan jälkeen sota jatkoi rajasulkua. Epäilen, etten tässä elämässä pääse enää Sortavalaan suksikaupoille. Se harmittaa, koska kaupungin ydinkeskusta oli saatu remontoitua ihan siihen kuntoon, missä se oli marraskuussa 1939.

Laulun mukaan Kuopion torilla tavaroo, jos jonniinlaesta on ja niin on asiain tola. Oikean puoleiset Järviset nimittäin ostin Helppo-Heikiltä, jolla oli vallan erään pankkitoimihenkilön allekirjoittama aitoustodistus siitä, että näillä suksilla Kalevi Hämäläinen hiihti 50 km:n olympiakullan vuonna 1960. Myyjä oli kuopiolainen Helppo-Heikki, eli rehellinen Savon mies, joten kukapa rohkeneekaan epäillä asiaa. Olen ylpeä noista kultamitalivoittajan sivakoista, jotka maksoivat vain 50 euroa, vaikka en edes tingannut ihkatiukalle.

maanantai 9. maaliskuuta 2026

Työn ja tarinoiden Iisvesi

Kerrassaan upea on tuo toissapäivänä julkaistu kotiseutuhistoriallinen kirja Työn ja tarinoiden Iisvesi. Olen sen nyt nautinnolla lukenut ja suosittelen sitä kaikille, joita historia vähänkin kiinnostaa.

Olin paikalla Iisveden Kirin talolla teoksen julkistamistilaisuudessa ja epäilen, että harva on se kerta, jolloin Kirin talolla on ollut yhtä paljon väkeä. Ehkä silloin oli viimeksi yhtä paljon kansaa paikalla, kun lähiseudun ihmiset saapuivat paikalle kuuntelemaan Garmish-Partenkirchenin kisojen viestinhiihdon radioselostusta.

Koska en ole ennenkään osannut pitää maailmassa puoliani, ehdin jo kirjan ostojonossa huolestumaan, riittääkö minulle teosta, sillä moni osti kokonaisen sylillisen näitä kirjajärkäleitä, mutta riittihän yksi minullekin.

Tässä vaiheessa haluan muistuttaa siitä, että joulu painaa päälle ja joululahjojen keksiminen on hyvin vaikeaa, koska kansalla on jo kaikkea, niin korostan sitä, että läheskään kaikilla ei kirjaa Työn ja tarinoiden Iisvesi vielä ole, joten se kannattaa yrittää pikaisesti hankkia, koska kohta se on loppuun myyty.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

Germina-sukset

Minä, joka uskoin tietäväni hiihtohistoriasta kaiken olennaisen, yllätyin, kun Suonenjoen Suuren Hiihtohistoriallisen näyttelyn avajaisissa Rauno Miettinen kertoi hypänneensä aikoinaan Germina-merkkisillä itäsaksalaisilla suksilla, kuten kaikki muutkin meikäläiset, jos vain saivat sellaiset jostain hankittua.

llmeisesti DDR:n laki ei juurikaan sallinut yksityistä kaupallista liiketoimintaa ja niinpä DDR:n hiihtäjät eivät käyneet kauppaa rahalla, vaan suomalaisia murtomaasuksia vaihdettiin itäsaksalaisiin mäkisuksiin. Laki ehkä nippanappa salli sellaisen menettelyn. Aika yllättävää, että vaikka Järvinen hallitsi suvereenisti murtomaasuksimarkkinoita, niin kunnon kestävää mäkisuksea ei suomalaisesta koivusta onnistuttu valmistamaan.

Germina-mäkisuksi oli hyvin raskastekoinen, sillä ne painoivat 3-4 kiloa kappaleelta eli yhteensä suksipari saattoi olla kahdeksankiloinen. Kun tuollaista Germina-suksea tutkin, se vaikutti olevan pelkkä umpipuinen lankku ja painosta päätellen saarnea eikä koivua, mutta tekoäly kertoo, että kyllä se oli ihan sälesuksi, jonka valmistuksessa käytettiin saarnea, koivua ja hickorya, joka on vielä saarneakin kovempaa ja painavampaa.

Itselläni on 60-luvun Ruotsin armeijan saarnisukset, jotka ovat äärimmäisen jäykät kolopareet ja jos tälläinen suksi sukeltaa lumen pinnan alle, ei se sieltä samalla tavalla nouse itsestään ylös, kuten joustavasta koivusta valmistettu sivakka tekee.

Sen sijaan ruotsalaisen suksipaketin mukana tulleet terässauvat ovat ihan hyvät ja varsinkin kestävät. Olen jyrkästi sitä mieltä, että nykyajan keveät, mutta helposti katkeilevat kuttaperkkaa olevat sauvat tulisi hiihtosäännöissä kieltää ja kaikkien tulisi käyttää katkeamattomia rautasauvoja. Turhan moni hiihtokilpailu on viime vuosina ratkennut siihen, kun kuttaperkkasauva on katkennut.

perjantai 6. maaliskuuta 2026

Suonenjoen Suuri Hiihtonäyttely senkun vain jatkuu

Alkuperäisen suunnitelman mukaan Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn piti päättyä tänään, mutta runsaan kävijämäärän vuoksi näyttely jatkuukin vielä kolme viikkoa. Ja jos joku on jo näyttelyssä pistäytynyt, kannattaa nyt pistäytyä vielä uudemmankin kerran, koska nähtävillä olevia hiihtämiseen liittyviä tarvekaluja on täydennetty lähes käyttämättömillä iloisen 1960-luvun Kapasen tehtaan suksilla. Harmi, ettei etsinnöistä huolimatta paikalle ole saatu Kapasen tehtaan jääkiekkomailaa.

Todella kauniit ovat nuo Kapasen hiihtimet ja muistanpa, että Kapasilla oli mukavampi hiihdellä kuin nykyajan muovivehkeillä, koska ne eivät lipsuneet eivätkä kulkeneet laskuissa kohtuuttoman kovaa, kuten nykyajan muovisivakoilla on tapana. Lisäksi hyvä puoli oli sekin, että jos Kapanen sattui katkeamaan, maksoi sen korjaus tehtaalla vain viisi euroa. Se oli sen ajan kestävää kehitystä.

Olen muuten sitä mieltä, että ympäristötietoisen urheiluväen pitäisi ryhtyä toimiin luonnonmukaisen urheilun edistämiseksi. Muovia sisältävät urheiluvälineet tulisi EU-direktiivillä; EU-direktiivihän on sitovampi, kuin Suomen perustuslaki. Tilannehan alkaa olla se, että muovien hajoamistuotteet mikromuovit ovat aiheuttamassa katastrofin. Merissä on kohta enemmän muovia kuin kaloja. Itse myös epäilen, että perussyy siihen, miksi miehenpuolet ovat menettämässä hyvää vauhtia lisääntymiskykynsä, on elimistöön päätyvissä mikromuoveissa, jotka sekoittavat nuorten uroiden hormonitoiminnan.

Edellä mainittuihin seikkoihin viitaten, olen jyrkästi sitä mieltä, että seuraaviin talviolympialaisiin pitää saada omat sarjat puusuksihiihtäjille!

Jeljärven retki

Jos Rukajärven tie -elokuvan ohjaaja Olli Saarela lukee tämän, niin kerron hänelle, että myös Rukajärven sissien hiihtoretki Jeljärvelle olisi hyvä elokuvan aihe. Silloinhan maaliskuussa 1943 reilun 500 miehen osasto hiihti tuhoamaan Jeljärvellä sijainneen huoltokeskuksen ja vaikka tähän operaatioon sisältyi ulkoilua selvästi vähemmän kuin vuotta aiemmin tehtyyn Mai-Guban laturetkeen, eli vain noin 150 kilometriä, niin kyllä hiihtämistä oli siinäkin.

Jeljärven operaatio onnistui suomalaisilta Mai-Guban iskua huonommin, sillä seitsemän miestä kaatui ja kuusi haavoittui. Heitä yritettiin sitten suksikelkoilla ja ahkioilla tuoda takaisin kotiin. Paluumatkasta tuli suomalaisille todellinen kärsimysten tie ja haavoittuneetkin piti jättää ahkioissa silloisen vihollisen armeliaisuuden varaan, jota erämaaoloissa tuskin löytyi; tosin tiettävästi sodan jälkeen osa vangiksi jääneistä palasi Suomeen.

Tuon Jeljärven hiihtoretken ladun avaamisesta kantoi päävastuun Kiuruveden Jänteen Paavo Lonkila, joka vuosia myöhemmin voitti viestinhiihdossa olympiakultaa. Lonkila oli alunperin sukunimeltään Lång, joka tarkoittaa suomeksi pitkää, mutta sitten tämä 157 cm pitkä mies vaihtoi jostain syystä, jota voi vain arvailla, sukunimensä.

Kun Yleisradion urheiluselostaja Pekka Tiilikainen kysyi Oslossa olympialaisten 1952 haastattelussa Paavo Lonkilta ”oliko kyseessä ollut kenties hänen elämänsä kovin hiihto?” Lonkila oli vastannut ”Ei, kyllä kovin hiihto oli kevättalvella 1943 Ontajärven jäällä”. Tarinan mukaan Ontajärven ylityksen jälkeen Lonkilan lumipuvusta löytyi monta luodin reikää ja hänen konepistoolinsa hihnakin oli ammuttu poikki.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Lonkila

torstai 5. maaliskuuta 2026

Rukajärven latu

Vuonna 1999 sai ensi-iltansa Olli Saarelan ohjaama elokuva Rukajärven tie, joka keräsi peräti 420.000 katsojaa ja oli 90-luvun katsotuin kotimainen elokuva. Mikäli Olli Saarela sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kannattaisi harkita jatko-osaa Rukajärven tielle ja sen nimenä voisi olla Rukajärven latu.

Rukajärven latu voisi kertoa siitä, kun Onni Palasteen kirjoista tutut Rukajärven sissit hiihtivät tammikuussa 1942 suurella lähes 2.000 miehen joukolla yli 100 kilometrin päähän Muurmannin radalle Mai Guban asemalle ja harjoittivat siellä kaikenlaista ilkivaltaa.

Osasto tuhosi mm. puisen rautatiesillan, kahdeksan rautatievaihdetta, parisataa ratakiskonpätkää, kymmenisen junavaunua, lähes sata rakennusta ja kymmenen kilometriä puhelin- ja lennätinjohtoa. Seuraavana päivänä joukot irtautuivat iskukohteistaan ja palasivat muutamassa päivässä omalle puolelle, lähtöalueelle Särkijärvelle. Hiihtomatkaa siunaantui yhteensä lähes 300 kilometriä.

Suomalaisten tappiot olivat neljä kaatunutta, kymmenen haavoittunutta ja kahdeksankymmentä sai eri asteisia paleltumavammoja, jonka vuoksi kymmeniä sormia, varpaita ja jopa jäseniä jouduttiin amputoimaan. Mai Guban hiihtoretki suoritettiin hyvin raikkaassa säässä, sillä pahimmillaan pakkasta oli yli 50 astetta. Miehillä oli niin paljon kuormaa mukanaan, että vaihtojalkineet eivät mahtuneet mukaan, joten kun ainoat jalkineet kastuivat, olivat varpaat vaarassa paleltua.

Pääsin kesällä 2015 käymään Mai Guban asemalla ja ilokseni huomasin, ettei siellä muisteltu meitä suomalaisia pahalla. Nimittäin, kun ryhmämme saksanseisojakoirien kaltaisesti toljotti autiolta vaikuttavaa asemarakennusta, sen ovi avautui ja äärimmäisen iloinen ja ystävällinen karhumainen asemapäällikkö vaati meitä tulemaan sisälle tutustumaan rakennukseen.

Siellä hän esitteli ylpeänä seinälle kiinnittämäänsä laajaa rannekellokokoelmaansa, muutamassa kellossa taisi jopa lukea Rolex, mutta aitoudesta en ole varma. Harmitti, etten ollut älynnyt ottaa mukaani omaa kellokokoelmaani; minullahan on muovipussillinen Lidlin neljän euron hyviä kelloja, joihin pariston vaihto maksaa seitsemän euroa ja on sen vuoksi jäänyt tekemättä.

Huomattuaan seurueestamme erään, joka oli ulkoiselta olemukseltaan hänen ilmetty pikkuveljensä, Venäjän karhu päästi selkäkeikkanaurun ja puki virkatakkinsa ilmetylle pikkuveljelleen ja istutti hänet työpöytänsä ääreen. Kun tarjosimme asemapäällikölle rahaa työpaikkansa esittelemisestä, vakuutti hän, että hänellä on ihan hyvä palkka ja elekielellä hän näytti, että hänet tullaan hirttämään, mikäli hän ottaisi tyrkyttämämme vaatimattoman palkkion. Sen hän sentään hyväksyi, että aseman kahvikassaan sai halutessaan lahjoittaa rahaa.

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

Aarne Jalkanen

Muistanpa, miten pelästyin, kun lähes 90-vuotias iisveteläinen mestarihiihtäjä Aarne Jalkanen otti minuun parikymmentä vuotta sitten puhelimitse yhteyttä. Olin joskus silloisella nyt jo edesmenneellä blogillani kirjoittanut Esa Rossin hiihtotallin miesten 30-luvun lopun kilpailumatkasta Ruotsin Länsipohjaan, jossa he ilmeisesti, koska kilpailukausi oli päättymässä, ottivat urheilun vähän rennommin; tosin kaikki arvokkaat palkinnot he kilpailuissa voittivat. Pelästyin, että nyt Aarne Jalkanen on sitten nostamassa kunnianloukkauskannetta, mutta niin ei ollut asian laita, vaan hän muisteli naureskellen sitä, miten hauskaa kilvanhiihto siihen aikaan oli.

Jalkanen myös paljasti, että hän oli voittanut vuoden 1948 olympiakatsastuskilpailun, mutta ettei hän päässyt kisoihin, koska istui niiden aikaan Katajanokalla tutkintovankina. Meneillään olevassa Suonenjoen Suuressa Hiihtonäyttelyssä on esillä lehtileike, jossa asia myös kerrotaan. Lehti haastattelussa Jalkanen kertoo istuneensa tutkintavankeudessa, koska oli kunnostautunut kaukopartiomies, mutta ei tarkemmin selvitä asiaa. Minulle hän puhelimessa kertoi, että tapauksen taustalla oli partiolle annettu määräys, jonka mukaan vankeja ei saa ottaa; tosin vangiksi antautuneita oli ollut paljon. Tuomiota Jalkanen ei tapauksesta kuitenkaan saanut. Voi olla, että Neuvostoliitto katsoi, ettei antautuneita puna-armeijalaisia tarvinnutkaan ottaa vangiksi.

Luulen, että Aarne Jalkanen ei kuulunut Erillinen pataljoona 4:än, joka oli pääesikunnan alainen tiedusteluosasto, vaan hän kuului Onni Palasteen kirjoista tutuksi tulleisiin Rukajärven sisseihin. Rukajärven sisseihin kuului myös Rautalammilla syntynyt hiihdon olympiavoittaja Urpo Korhonen, joka julkaisi 90 -luvulla kolme kirjaa noista ajoista. Eräässä kirjassaan Korhonen kertoi avoimesti siitä, miten hän joutui lopettamaan erään puna-armeijalaisen kärsimykset, koska erämaaoloissa ei voinut muutakaan tehdä. Hän siis teki armomurhan. Korhonen ei saanut sodan jälkeen syytettä tapahtuneesta.

https://www.suomalainen.com/products/sissina-rukajarvella

tiistai 3. maaliskuuta 2026

Petteri Orpo eronnut!

Kun Iranin pommitus alkoi, jyrähti maamme huomattavin poliittisen vallan johtaja Petteri Orpo, että ”iskujen on loputtava”, joka jyrähdys olikin ihan paikallaan. Pian tuon Orpon jyrähdyksen jälkeen kovana jätkänä pidetty Trumpkin pelästyi ja kertoi uskovansa, että iskut jatkuvat todennäköisesti vain 4 – 5 viikkoa.

Toivon, että Trump tällä kertaa olisi oikeassa, mutta pelkään, että sota saattaa hyvinkin jatkua uskonsotana vielä 45 vuotta. Uskonsodat ovat sitkeitä ja 400 vuotta sitten Euroopassakin tarvittiin 30 vuotta protestanttien ja katolisten välisten erilaisten uskonnollisten näkemysten selvittämiseen. Islamilaisessa maailmassa 1400 vuotta jatkunut siiojen ja sunnien näkemysero siitä, kuka on oikea Muhammedin seuraaja, on vielä ratkaisematta.

Luin juuri Teemu Luukan kirjan Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu ja siitä paljastui ainakin teologisessa mielessä dramaattinen asia. Nimittäin olen saanut Petteri Orposta sen käsityksen, että siinä on täysin nuhteeton ja kunnollinen partiopoika, mutta tämä ei kuitenkaan ole hänestä koko totuus, sillä hän on vaihtanut kertaalleen vaimoaan, eli hän on ensimmäisestä avioliitostaan eronnut ja sittemmin hän on mennyt vihille toisen naisen kanssa.

Eli rohkea ja kova jätkä on Petteri Orpokin pohjimmiltaan, sillä minä, jolla oli joskus täysi kymppi uskonnosta, muistelen, että itse Jeesus Nasaretilainen opetti, että jos kertaalleen naimisissa olleet menevät uudemman kerran tahoillaan naimisiin, on kyseessä haureuden synti. Muistelen sellaistakin, että Raamatun mukaan haureuteen syyllistyneet pitäisi vallan kivittää. Hankalia siis ovat nuo uskonasiat.

Petteri Orpo ja oikeistovallan paluu

maanantai 2. maaliskuuta 2026

Itsemurhaiskuja odotellessa

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Usa ja Israel ovat vielä ylivoimaisempia Irania vastaan, kuin mitä espanjalaiset olivat aikoinaan inkoja ja mongolit kiinalaisia vastaan. Muistelen, että keskimäärin jokainen mongoliratsumiesvalloittaja tappoi 150 kiinalaista.

Paljon mahdollista, että yhden selityksen läntisten aseiden ylivoimaan sekä Venezuelan että Iranin rintamilla antaa Venäjän asiantuntija Jukka Mallinen blogillaan, joka kirjoittaa seuraavaa:

”Iranin kerrotaan pyytäneen aktivoimaan S-400-järjestelmät ja Krasuha/Leer-3-elektronisen sodankäynnin järjestelmät Venäjän tukikohdissa Syyriassa (Hmeimim ja Tartus) sokeuttaakseen israelilaisia lentokoneita. Sen sijaan Venäjä ei ainoastaan kieltäytynyt, vaan joidenkin raporttien mukaan jopa sammutti transponderit ja aktiiviset tutkajärjestelmät tukikohdissaan Israelin ohjusten lennon aikana välttääkseen tahattoman osallistumisen ja kaikki tekosyyt konfliktiin Kremlin kieltäytyminen on kuultu Pjongjangissa, Pekingissä ja kaikkialla globaalissa etelässä. Venäjä on osoittanut olevansa ”suotuisan sään liittolainen”.”

Toisaalta voi olla niinkin, ettei venäläisten ilmatorjuntajärjestelmät mahda mitään lentokoneille, joita ei näy tutkassa ja niiden tutkassa näkymättömille äärimmäisen tarkoille liitopommeille, jotka voivat tunkeutua maassa kymmenien metrien syvyyteen.

Nähtäväksi jää, miten hyvin Usa, Israel ja muut vääräuskoiset pystyvät torjumaan mahdolliset tulevat muslimien itsemurhapommittajat. Toivottavasti Risto Isomäen tieteiskirjoja ei tunneta maailmalla, koska eräässä niistä kerrotaan siitä, kuinka muslimiterroristit hyökkäävät Olkiluodon ydinvoimalaan tarkoituksenaan muuttaa se törkypommiksi, jolla koko vääräuskoisten asuttama Länsi-Eurooppa muutetaan asuinkelvottomaksi.

Jukka Mallisen mielenkiintoinen blogi löytyy tästä: https://www.facebook.com/jukka.mallinen.9?locale=fi_FI

sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

KIskis-kukkulat ja suomettuminen

Alla oleva kuva todistaa, että suomettuminen oli aikoinaan maailmassa edennyt todella pitkälle, sillä ainakin vuonna 2015 Kiskis-kukkuloiden lähellä seisonut muistotaulu kertoi satunnaiselle matkailijalle sinivalkoisin tulikirjaimin, että ” näille puolustuslinjoille pysähtyi saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944″. Meistä suomalaisista oli vallan erinomainen asia, että hyökkääjinä pidettiin silloisen hyvän itänaapurin historiankirjoituksessa vain saksalaisia fasistijoukkoja eikä suomalaisista puhuta mitään.

Ja onhan tuo maininta saksalaisista fasistijoukoista kuitenkin osatotuus sotahistoriasta, koska kyllä siellä jokunen saksalainen fasistijoukkokin käväisi. Todistaahan Eldanka-järven jää-renkutuskin, että on siellä fossit ja sassit ja puomit ja passit sekä Fritsit ja Maxit, joista viimeisillä tarkoitettiin nimenomaan saksalaisten fasistijoukkojen sotilaita. Päävastuu sotatoimista oli kyllä Suomen armeijalla. Keväällä -44 rintamavastuu sillä suunnalla siirtyi sitten saksalaisille.

Tuo laulun Eldanka-järvi oli oikeasti Joutanki-järvi; suomalaiset sekoilivat siis jälleen kerran kyyristen aakkosten kanssa. Renkutukset fossi tarkoittaa osasto Fossia, joka sai nimensä komentajansa majuri Alfons Järven lempinimestä. Sassi on väännös sairasautoaseman lyhenteestä. Puomit ja passit viittaavat sotapoliisien tarkastuspisteisiin.

Mielenkiintoinen tapaus on se, että kun Korsuorkesteri esitti radiossa vuonna 1941 Eldanka-järven jään ensimmäisen kerran, paljastetaan laulussa se taistelumoraalia rapauttava sotasalaisuus, ettei suomalaisilla hevosilla ollut tarpeeksi heiniä, vaan söivät ne tallissa seiniä, jolloin suoliin tuli santaa, jonka seurauksena lantaa ei enää tullutkaan. Kun sotasensuuri huomasi sotasalaisuuden paljastetun, muutettiin sanoitus kuulumaan niin, että heinäpula onkin silloisella vihollisella eli r—-llä. Sodan jälkeen laulun sanat palautettiin taas alkuperäiseen väärentämättömään muotoon.

lauantai 28. helmikuuta 2026

Historian lainalaisuuksia

Näyttää vahvasti siltä, että historian lainalaisuuksiin kuuluu se, että suursodan alkavat pian olympialaisten jälkeen. Toinen lainalaisuus näyttää olevan se, että Lähi-Idässä syntyneet yksijumalaiset uskonnot ovat väkivaltaisimmillaan 1500 vuotta niiden syntymisen jälkeen.

Nimittäin 1500 vuotta sen jälkeen, kun Mooseksen uskotaan kehittäneen juutalaisuuden, eli meikäläisen ajanlaskun alussa, juutalaiset suorittivat ihan vanhatestamentillisessa hengessä väkivallan tekoja siihen malliin, että Rooman suurvallan sotapäällikötkin kauhistelivat asiaa. Roomalaiset pyrkivät sitten rauhoittamaan tilannetta jopa etnisellä puhdistuksella ja juutalaiset karkotettiin Jerusalemin ympäristöstä.

1500 vuotta kristinuskon syntymisen jälkeen Euroopassa riehuivat julmat uskon sodat, joissa tapettiin miljoonia, vaikka tappomenetelmät olivat vielä hyvin käsityövaltaisia ja vaikka kristinuskon perustanut profeetta olikin selvästi punavihreä pitkätukkainen pasifisti.

Nyt on kulut 1500 vuotta islamin uskon synnystä eikä hyvältä näytä. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että islaminusko on erinomainen sotureiden uskonto, jonka jo Himler havaitsi, kun värväsi Jugoslavian muslimeja SS-joukkoihinsa. Joidenkin Koraanin tutkijoiden mukaan pyhässä sodassa kaatunutta soturia odottaa paratiisissa 70 neitsyttä, mutta on myös tutkijoita, joiden mukaan kyseessä on käännösvirhe ja pyhässä sodassa kaatunutta odottaakin 70 viinirypälettä.

Nähtäväksi jää, kärjistyykö Usa:n ja Israelin hyökkäys Iraniin maailmansodaksi. Pahaa pelkään, että maailman kahden miljardin muslimin joukosta löytyy paljon nuoriamiehiä, joita paratiisielämä kiinnostaa ja jotka vakuuttavat, että he rakastavat kuolemaa enemmän kuin vääräuskoiset elämää.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Islam

perjantai 27. helmikuuta 2026

Lotta Lunkreenin kanttiini

Sortavalalaisen hävittäjälentäjä-hovioikeuden presidentti Heimo Lammen elämää ja tekoja tutkiessani sain selville, että Erkki Tiesmaan hieman renkutusmaisessa ja sen vuoksi suositussa iskusävelmässä Eldankajärven jää mainittu sumppia keittävä lotta Lunkreeni ei ollutkaan todellisuudessa nimeltään Lunkreeni, vaan Elsa Vanhala (os. Lampi). Hän oli Heimo Lammen sisko, jonka todellinen sukunimi ei sopinut Eldankajärven jään sävelkulkuun.

Kuten laulussa todetaan, sijaitsi lotta Lunkreenin pieni kanttiini, jossa hän sumppia tarjoili, varjossa honkien. Silminnäkijätodistajana voin vakuuttaa, että maininta hongista on totuuden mukainen. Sen sijaan kanttiini ei ollut todellisuudessa mikään pieni kanttiini, vaan 30 metriä pitkä ja viisi metriä leveä korsu, jonka hyvin säilyneet rauniot löytyivät ainakin vuonna 2015 läheltä Kiskis-kukkuloita.

Keväällä -44 suomalaiset luovuttivat Kiskis-kukkulat saksalaisille, jotka olivat kovia syömään säilykkeitä. Ainakin lotta Lunkreenin kanttiinin tunkiolta löytyi vielä kokonainen vuori saksalaisten säilyketölkkejä. Tai eivät tölkit olleet Saksan tuotantoa, vaan Italiasta asti tuotuja. Ainakin purkkien etiketit olivat italiankielisiä. Niitä pystyi vielä lukemaan 71 vuoden jälkeen. En osaa italiaa, mutta etikettien kuvista päättelin, etteivät ne olleet lihasäilykkeitä vaan ehkä papuja. Ilmeisesti sakemannit eivät nauttineet suomalaiseen tapaan hernekeittoa vaan papusoppaa.

Kiskis-kukkulat ovat sen verran pohjoisessa, että luonto uudistuu siellä hitaasti. Monet hirsivarustuksetkin olivat vielä siellä käydessäni kuin äsken veistettyjä ja piikkilanka niin hyvin säilynyttä, että onnistuin haavoittamaan siinä itseni. Muutenkin seudulla liikkuvan satunnaisen matkailijan kannattaa olla varovainen, sillä itse ainakin löysin maastosta käyttämättä jääneitä kiväärinpatruunoita, joten voi olla, että siellä on vielä muutakin räjähtävää. Ensimmäisessä maailmansodassa ainakin jäi kolmannes kranaateista suutareiksi, joten monta suutaria saattaa vielä piileskellä Kiskis-kukkuloillakin. Oikeasti Kiskis-kukkulat eivät olleet Kiskis-kukkuloita, vaan kyseessä on käännösvirhe, sillä nimi oli karjalaksi Kiiskis-kukkulat, eli ilmeisesti joku Kiiskinen-niminen suku on siellä aikoinaan majaillut.

Siihen aikaan, kun Suomen ja Venäjän välit olivat ystävälliset, haaveilin, että kansojen välistä ystävällisyyttä olisi syvennetty entisestään järjestämällä Eldankajärven jäällä Suomen ja Venäjän välinen pilkkimaaottelu, mutta nyt epäilen, ettei pilkkimaaottelu ainakaan ihan pian toteudu.

torstai 26. helmikuuta 2026

Heinolan pommituksen muistomerkki

Häpeällisiä aukkoja on minulla historian tiedoissani. 16 vuotta asuin Heinolassa ja juttelin alkuasukasväestön kanssa usein juhannuksen 1941 dramaattisesta pommituksesta, jossa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää. Muutaman vihollislentäjän surmasi tuleva korkeimman oikeuden jäsen ja tuleva Kouvolan hovioikeuden presidentti, joka siihen aikaan oli alikersantin arvoinen hävittäjälentäjä Heimo Lampi.

Kuitenkaan koskaan ei tietooni saatettu, että Heinolassa on mielenkiintoinen pommituksen muistomerkki, jota en ole koskaan nähnyt, mutta kun seuraavan kerran siellä päin liikun, niin pitää käydä hiljentymässä sen äärellä. Muistomerkki muistuttaa lähellä sijainneen rautatiesillan ammusvaraston räjähdyksestä Heinolan pommituksessa 25.6.1941. Muistomerkissä on Kymen virrasta vuonna 1956 nostettuja kranaatinkuoria ja sulamisjäännöksiä, jalustana paikalla toimineen myllyn myllykivi. Muistomerkki sijaitsee As Oy Heinolan Sepänpuiston pihalla, Telakkatie 3, Heinola.

Minusta on erikoista, että Heinolan rautatiesillan viereen oli sijoitettu ammusvarasto, koska silta itsekin oli pommikoneille hyvä maali ja pahimmillaan sekä silta että ammusvarasto olisivat saattaneet lentää taivaalle yhtä aikaa. Paljon mahdollista, etteivät neuvostolentäjät edes tienneet ammusvarastosta, kuten eivät myös siitä, että Heinolan paperitehtaalla valmistettiin ainakin hyvän tarinan mukaan paperin lisäksi myös trotyylia armeijan tarpeisiin.

Ainakin muudan vanha heinolalainen minulle kertoi, että trotyylin valmistus paljastui, kun paperitehtaalla työskentelevien naisten uskottiin sairastuneen keltatautiin, kun nämä yllättäen muuttuivat väriltään keltaisiksi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut keltatauti vaan trotyylimyrkytys.

Tämä on ihan mielenkiintoisen näköinen muistomerkki: https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Heinolan_julkisista_taideteoksista_ja_muistomerkeist%C3%A4#/media/Tiedosto:Heinolan_pommituksen_muistomerkki_-_1985_-_As_Oy_Heinolan_Sep%C3%A4npuiston_piha,_Telakkatie_3_-_Heinola.jpg

keskiviikko 25. helmikuuta 2026

Höökipilleri

Aiemmin epäilin, että Norja olisi hyvinkin voinut viedä Cortinan viidenkympin kisan kymmenen ensimmäistä sijaa, elleivät säännöt olisi rajoittaneet maakohtaisen edustajamäärän neljään. Lahden vuoden 1938 ei maakohtaisia edustajamääriä ollut rajoitettu ja niinpä viidenkympin hiihdossa kymmenen parhaan joukkoon mahtui yhdeksän suomalaista. Vain kolmanneksi sijoittunut norjalainen rikkoi suomalaisrintaman. Käsittääkseni melkein kaikki kymmenen parhaan joukossa ollutta suomalaista hiihtivät Rossin Esan Kiva-voiteilla.

Ilkeäluonteisena ihmisenä mietin sitä, että selittikö suomalaismenestyksen pelkästään Kiva-voiteet vai oliko meikäläisillä jo käytössään 1930-luvun puolivälissä Saksassa kehitetty pervitiiniksi kutsuttu meta-amfetamiini-valmiste, joka piristi vielä oikeaakin amfetamiinia tehokkaammin. Pervitiiniä kutsuttiin Suomessa sota-aikana myös höökipilleriksi. Varsinkin kaukopartiomiehet ja lentäjät käyttivät höökipillereitä.

Tässä yhteydessä tulee mieleeni Heimo Lammen muistelmat. Hän toimi sota-aikana menestyneenä hävittäjälentäjänä, joka mm. pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan jatkosodan ensimmäisenä päivänä pahemmalta, kun ampui lentäjäkaverinsa kanssa alas viisi pommikonetta – tosin pahaa jälkeä koneet tekivät siitä huolimatta, vaikkakin tiedän, että moni kaupunkilainen iloitsi Heinolan tuomiokunnan arkiston tuhoutumisesta.

Sodan jälkeen Lampi opiskeli äärimmäisen nopeasti tuomariksi, mutta niin lujille se otti, että kun hän palasi valmistumisen jälkeen Helsingistä Kuopioon, ei hän jaksanut kävellä asemalta asunnolle, vaan joutui ottamaan taksin. Tulee mieleen, että entinen hävittäjälentäjä saattoi tehostaa opintojaan höökipillereillä, jotka kyllä piristivät hetkeksi, mutta myöhemmin sitten seuraa täydellinen väsymys.

Heimo Lampi liittyy tavallaan meneillään olevaan Suonenjoen hiihtohistorialliseen näyttelyyn, koska hän toimi asianajajana oikeusjutussa, jossa riideltiin myöhemmin hyvin menestyneen hiihtäjän isyysasiasta ja Lampi kirjoitti tapaukseen pohjautuvan kirjan. Tekoäly kertoo tästä romaanista seuraavaa, tosin olen korjannut pahimmat kirjoitusvirheet:

”Ja lähimmäisistäsi niinkuin itseäsi” on Heimo Lammen kirjoittama romaani leppymättömästä vihasta, pahasta suomalaisesta sisusta. Teos vie lukijan oikeussalin, vankilan ja maaseudun kiivaiden riitojen maailmaan. Metsämäen ja Kirnumäen talot sijaitsevat vajaan kilometrin päässä toisistaan. Edellistä hallitsee leikkisä isäntä nimeltään Kalle yhdessä tomeran Maijansa kanssa. Naapurusten välit ovat kireät, mikä johtuu yksinomaan siitä, että Kirnumäen isäntä on kieroon kasvanut luonne, joka ei tule toimeen kenenkään kanssa. Tilustietä koskeva ilmiriita vie heidät vihdoin käräjille ja Kirnumäen isännän vankilaan. Siellä tämä vihansa sokaisema mies keksii pirullisen juonen ja toteuttaa sen kotiin päästyään. Hän pakottaa heikkotahtoisen ja yksinkertaisen vaimonsa kertomaan oikeudessa, että heidän viisi vuotiasta tytärtään on häväisty, ja tällä keinolla hän repuuttaa Kallen. Alkaa sitkeä oikeudenkäynti. Kallea ja hänen perhettään uhkaa lähtö talostaan, sillä hänen taloudellinen kestävyytensä uhkaa pettää — ja tosiasia on, että kantaja harvoin häviää lapseneläkejutun. Mutta Kalle saa avukseen nuoren tuomarin, jota ammatti ei ole kangistanut kaavoihinsa, miehen, joka ottaa huomioon moraalin ja omantunnon vaatimukset.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Metamfetamiini

tiistai 24. helmikuuta 2026

Urheilupetokset

Äimistelen edelleenkin eräiden maiden ylivoimaa kestävyysurheilussa. Muistanpa, miten Suomi hämmästytti vuoden 1984 Sarajevon kisoissa hiihtoylivoimallaan koko hiihtourheilevaa maailmaa ja hämmästynyt oli myöskin eräs toimittaja, joka hämmästeli sitä, että suomalaisurheilijoiden majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että uskoon tullut hiihtäjä Arto Koivisto kertoi muistelmissaan, miten hiihtoon tuli kummasti lisää vauhtia sen jälkeen, kun suoneen oli pistetty pari pussia eli vajaa litra uutta verta. Uskoon tullut juoksija Kaarlo Maaninka sen sijaan korosti sitä, että ei hän ole syyllistynyt verenvaihtoon, josta häntä arvosteltiin, koska vaikka lisäverta annettiin, niin vanhoja veriä ei laskettu yhtään pois, eli verta ei siis vaihdettu.

Kysyinpä kaveriltani tekoäly Geminiltä asiasta ja sain vastauksen, että jos pari pussia, eli noin litra verta lisätään, niin 10.000 metrin juoksussa aika paranee noin minuutin. Välttämättä temppu ei nosta hemoglobiiniarvoja, jos punasolujen kanssa annetaan myös lisänestettä. Mikäli veridopingia tehdään omalla verellä, asiaa on vaikea testeillä paljastaa. Tosin jotain muovijäämiä voi testeissä näkyä, mutta ehkä lisäveri voidaan tarjoilla myös lasipullosta.

Kysyin Geminiltä myös erilaisten dopingaineiden käyttämistä mikroannoksina, eli niin pieninä määrinä, etteivät ne paljastu testeissä, niin vastaus oli, että koska harjoittelumäärä voi lisääntyä ilman ylikunnon vaaraa ja koska elimistön palautuminen nopeutuu, niin dopingin harrastaminen mikroannoksina voi parantaa 10.000 metrin aikaa noin minuutilla, eli saman verran kuin veritankkauksella. Niinpä laskujeni mukaan 29 minuutin mies voisi urheilupetoksen keinoin juosta kympin 27 minuuttiin.

Korostan sitä, ettei laskelmani sovellu hiihtourheiluun, koska hiihtourheilussa rasitetaan monipuolisesti kaikkia lihasryhmiä, joka saattaa merkitä sitä, että hiihdossa urheilupetoksen hyöty on suurempi.

Tässä dopingiin ja taideväärennöksiin erikoistunut poliisi Kimmo Nokkonen kertoo urheilupetoksista: https://www.iltalehti.fi/talviurheilu/a/18c16e4f-cb82-48ee-a357-5d8a8dfc5e26

maanantai 23. helmikuuta 2026

Mitalijakauma

Kyllä ei voi Suomen, isiemme maan, olympiamenestystä moittia, ei ainakaan liiaksi. Itse olen kyllä ylpeä kansastani, koska kapitalistinenkin tiedemies on todistanut, että kansani on maailman onnellisin ja rehellisin kansa, jossa ainakin kadonneet lompakot löytyvät paremmin kuin muualla maailmassa.

Ylpeä olen myös suomalaisten sangen vaatimattomasta olympiamenestyksestä, koska menestymättömyys ensinnäkin todistaa sen, että kansamme on rehellistä ja lisäksi sen, että kansamme on viisasta, koska vähät verorahat meillä käytetään mieluummin kansanterveyteen ja sosiaalipalveluihin kuin siihen, että joku hiihtää sadasosan nopeammin kuin toinen, jolla asialla ei ole suurtakaan merkitystä kansalaisten elämän kannalta.

Huomionarvoista kuitenkin on, että Suomi menestyi Cortinasssa vertailuryhmänsä maista parhaiten, eli oli paras Baltian valtioista. Viro ja Latviakin tosin saivat meidän lailla yhden hopean, mutta pronsseja Suomi sai selvästi eniten. Sen sijaan Pohjoismaihin, eli Norjaan ja Ruotsiin, Suomea ei kannata verrata, koska meillä talous, kansanterveys ja väestön ikärakenne on paljon huonompi.

Suomen kokoinen Norja oli ylivoimaisesti Cortinan kisojen paras maa, vaikka kisajärjestelyt sitä sorsivat. On paljon mahdollista, että Norja olisi voinut mitalien määrässä voittaa vaikka koko muun maailman, jos säännöt olisivat sallineet, että maa olisi voinut asettaa hiihtolajeihin enemmän kuin neljä osallistujaa. Viideltäkympiltä norjalaiset olisivat voineet ottaa jopa kymmenen ensimmäistä sijaa ja jos maa olisi saanut asettaa miesten viestiin kolme joukkuetta, olisivat kaikki sen viestin mitalit menneet Norjaan.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että rikkaan Norjan valtion öljyrahastoissa on tällä hetkellä varoja 40.000 euroa jokaista norjalaista kohti ja rahaston varat ovat kasvaneet vuosittain keskimäärin 6,3 % vuodessa. Tästä voidaankin laskea, että 40 vuoden kuluttua Norjan öljyrahastossa on niin paljon varoja, että jokaiselle norjalaiselle vauvasta vaariin voidaan maksaa 2.000 euroa kuukaudessa toimeentulotukea ja koko kansa voi halutessaan keskittyä sitten vaikkapa kilpahiihtoon kokopäiväisesti.

Tässä Cortinan kisojen kisojen mitalitaulukko: https://www.bing.com/sportsdetails?q=mitalitaulukko&sport=Olympics&TimezoneId=FLE%20Standard%20Time&IANATimezoneId=Europe/Helsinki&ISOTimezoneKey=EET&intent=Standings&isolympics=True&segment=sports&isl2=true&form=V205DF&

sunnuntai 22. helmikuuta 2026

Lämmin mustikkamehu

Kyllä ei norjalaisten ylivoima kilpahiihdossa lakkaa minua ihmetyttämästä. Olen niin vanha mies, että muistan ajan, jolloin norjalaiset eivät vielä menestyneet 50 km:n kuninkuusmatkalla. Esimerkiksi 56 vuotta sitten Tatran mömmön-kisoissa paras norjalainen Pål Tyldum oli vasta sijalla 11, kun taas Susi-Kalle voitti kilpailun uskomattoman loppukirinsä ansiosta.

Alkuvaiheessahan Susi-Kallen tilanne vaikutti pahalta, kun muistaakseni minuutin hänen jälkeensä lähtenyt Neuvostoliiton Vedenin hiihti hänet kiinni ja 40 km:n virkistäytymisasemalle miehet saapuivat yhtä aikaa. Siellä odotti kuitenkin huoltomies Aku Kiuru kuuman mustikkamehun kanssa, eikä turhaan, koska viimeisen kympin Susi-Kalle paineli lähes kaksi minuuttia Vedeniniä vauhdikkaammin. Kaksi vuotta myöhemmin huoltomies Akulla ei enää ollutkaan tarjota lämmintä mustikkamehua 40 km: virkistäytymispisteellä ja Oikarainen keskeytti.

Olen niin vanha mies, että elävästi muistan, miten vuonna 1964 Innsbruckin kisoissa Kalevi Hämäläinen johti 40 km:n kohdalla kisaa lähes minuutilla, mutta silloin Hiihtoliiton herroilla ei ollutkaan luvattua tulikuumaa mustikkamehua tarjolla ja hän väsyi täysin ja jäi sijoille yms. Ilmeisesti tuon tapauksen jälkeen Kalevi vihasi Hiihtoliiton herroja ja asettui SMP:n ehdokkaaksi vaaleissa.

Ja senkin muistan vielä vanhana miehenä, miten Arto Tiainen jäi vuoden 1966 Oslon Mömmön-kisoissa 50 km:n hiihdossa toiseksi, koska 40 km:n virkistäytymisasemalla ei ollutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua. Muistan, miten pikkupoikana järkytyin, kun lehdessä kerrottiin, että Tintti itki maalissa, koska ei ollut saanutkaan luvattua lämmintä mustikkamehua vaan ainoastaan kylmää. Siihen aikaan ei suomalainen mies itkenyt juuri koskaan.

Tästä linkistä löytyy maamme parhaan jutunkertojan Aku Kiurun värikästä tarinaa huoltomiehenä toimimisestaan. https://yle.fi/a/20-97047

lauantai 21. helmikuuta 2026

Juridisia ongelmia

Sattuneesta syystä juridiikka on ainut elämänalue, jota kohtaan en koskaan ole osoittanut mitään mielenkiintoa enkä ymmärrystä, mutta nyt maailmantilanteesta johtuen juridiikka minua kiinnostaa. Nimittäin eilen USA:n korkein oikeus osoitti melkoista rohkeutta, kun se totesi äänin 6-3 Trupin tehneen laittomia päätöksiä tullien kanssa sählätessään, ja nyt mietin mitä asiasta seuraa.

USA:n korkein oikeushan on ottanut aiemmin kannan, jonka mukaan virkatoimissaan maan presidentillä on syytesuoja viranhoitoon liittyvissä asioissa ja tästä seurannee sitten se, että putkaa, linnaa tai vankeutta Trumpille ei ole virkavirheistä tulossa, mutta itseäni kuitenkin mietityttää se, että suhtautuuko USA:n oikeuslaitos presidentin tekemiin lainvastaisuuksiin samalla tavalla, kuin Suomen viranomaiset lasten tekemiin rikoksiin.

Meillähän laki on sellainen, ettei alle 15-vuotiaita tuomita rikoksista, mutta vahingonkorvausvastuu lapsillakin on. Muistelen jopa sellaisen ennakkotapauksen olevan 50-luvulta, jonka mukaan pikkupoika tuomittiin miljoonakorvauksiin, kun hän oli pinskalla ampunut sähkölinjan eristekupin rikki sillä seurauksella, että iso osa valtakunnasta pimeni.

Luulenpa, että Trumpin tulliseikkailun aiheuttamat vahingot olivat yrityksille ja kuluttajille satoja tai tuhansia miljardeja taaloja, esimerkiksi Kanada on muistaakseni maksanut kohta vuoden ajan 40 %:n tulleja, joten ennustan korvausvaatimusten viivästyskorkoineen ja perintäkuluineen olevan niin huikeat, että ne kääntävät maailmantalouden jyrkkään nousuun, koska raha alkaa taas kiertää kunnolla.

Mikäli Riikka Purra ehtii tämän lukemaan, niin hän voisi selvittää, voisiko Suomi maksaa hävittäjänsä jo etuajassa ja voisiko vastaavasti USA maksaa tilaamansa jäänmurtajat etuajassa, jolloin kumpikin osapuoli säästäisi miljardeja, koska Trumpin tullilait eivät nosta tällä hetkellä hintoja. Voi olla, ettei hallituksen kaavailemia kipeitä sotesäästöjä ehkä tarvitakaan.

https://yle.fi/a/74-20211569

perjantai 20. helmikuuta 2026

Ismo Lehkonen ja Itä-Helsingin Noutajat

Eilen mainitsemani uukuniemeläistaustainen jääkiekkomies Ismo Lehkonen toimii nyt olympiaturnauksen aikaan Ylen selostamon asiantuntijana ja hän antaa tehtävässään itsestään hyvin sivistyneen ja ystävällisen kuvan, jollainen kuva karjalaistaustaiselle ihmiselle onkin hyvin sopiva.

Vaatimatonkin Ismo Lehkonen on, koska totesi Sveitsi-pelin Suomen voitoksi ratkaisseesta maalista, että Suomen maajoukkue sen teki, vaikka maalin todellisuudessa teki hänen aikamiespoikansa Artturi upealla yksilösuorituksella.

Tässä yhteydessä joudun kuitenkin korostamaan, ettei Ismo Lehkonen aina ole vaikuttanut ystävälliseltä ja sivistyneeltä herrasmieheltä. Nimittäin hänet muistetaan myös SM-liigavalmentajakausiltaan lentävästä lauseestaan ”nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei, vittu!”, jonka hän lausui 30.11.2000 pelatussa ottelussa HIFK–JYP, kun Jussi Pesonen taklasi HIFK:n Martin Štěpánekia päähän.

HIFK:n Veli-Pekka Kautonen aloitti tappelun muutamaa minuuttia myöhemmin, ja Lehkonen sai 10 ottelun toimitsijakiellon ”käskyttämisestä”, vaikka taklauksella ja tappelulla olikin muutama minuutti väliä. Lause on poikinut myös urheiluseuran Itä-Helsingin Noutajat, joka otti nimensä Lehkosen lauseesta. Itse olen vakavasti harkinnut, että vaihdan vuosia pitämäni Uukuniemen Urheilijoiden verkkaripuseron tilalle Itä-Helsingin Noutajien puseron.

Itse paljoksun käskyttämisen seurauksena Lehkosen vuonna 2000 saamaa 10 ottelun toimitsijakieltoa, koska Tapparan valmentaja Jukka Rautakorpi sai vuonna 1999 vain viiden ottelun toimitsijakiellon, kun hän uhkasi polttaa Tappara-Saipa-ottelun erotuomarin Timo Favorinin talon, koska ei ollut ainakaan täysin tyytyväinen tämän erotuomaritoimintaan.

https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000010240938.html

torstai 19. helmikuuta 2026

Jännitysnäytelmä

Eilinen olympialaisten ratkaisevan tärkeä jääkiekko-ottelu Suomen ja Sveitsin välillä palautti mieleeni neljän vuoden takaisen Pekingin olympialaisten ratkaisevan tärkeän alkusarjan päätösottelun Suomen ja Ruotsin välillä. Silloinhan Ruotsi johti kahden erän jälkeen ansaitusti 3-0 ja ottelu näytti ratkenneelta.

Sitten kuitenkin Kuopion Kalpan kasvatti Teemu ”Härski” Hartikainen kavensi tilannetta tekemällä yhden maalin ja Suonenjoen Kiekkokarhujen kasvatti Iiro Pakarinen teki peräti kaksi maalia, jonka jälkeen varsinainen peliaika päättyi tasalukemiin 3-3. Jatkoaikaa ehdittiin sitten pelata vain muutama minuutti, kunnes Harri Pesonen karkasi ja laukoi kiekon tarkasti takakulmaan. Voitto varmisti Suomelle lohkovoiton ja suoran paikan puolivälieriin. Suomi eteni sitten loppuotteluun asti, jossa Suomi oli sitten selvästi Venäjää parempi vaikka voittikin vain 2-1.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Iiro Pakarinen ei ole kuitenkaan puhtaasti Kärkkäälän kylän poikia, sillä vain hänen tätinsä on tietääkseni kärkkääläläistä sukua, jostain Pirttiselän läheltä. Pirttiselästä läheltä on lähtöisin myös jalkapalloilija Pekka Onttonen, joka oli Suonenjoen Pallon kasvatteja ja joka siirtyi sittemmin HJK:n riveihin. HJK:ssa Onttosesta tehtiin sitten joukkueen kapteeni ja samalla tavalla HIFK:n riveihin siirtyneestä Pakarisesta tehtiin helsinkiläisen jääkiekkojoukkueen kapteeni.

En malta olla kertomatta tässä yhteydessä sitäkään, että joskus 1950-luvulla Pirttiselän Kunnolla oli ihan hyvä lentopallojoukkue, jossa kunnostautuivat varsinkin pitkäkasvuiset Nenosen veljekset. Nenosten jälkikasvua oli sitten maajoukkuelentopalloilija Olli Nenonen, josta luonnollisesti tehtiin maajoukkueen kapteeni.

Ollista käytettiin lampinimeä ”Pelimanni” ja tässä yhteydessä tulee mieleeni, että hänen vaarinsa Aaku oli kärkkääläinen musiikkimies. Musiikkimiehenä on sittemmin kunnostautunut myös lupaava mäkihyppääjä Jalkas-Kari, joka mäkiuransa jälkeen tunnettiin paremmin Kari Tapiona ja hänenkin sukujuurensa ovat Pirttiselän lähellä.

Pitäisi muuten tutkia, onko Pirttiselän pohjavedessä jotain poikkeavaa, koska Pirttiselässä asui lapsuutensa myös maamme kuuluisin kirjailija Veijo Balzar ja maamme johtava ite-taiteilija Aulis Jalkanen. Myös maamme olympiajoukkueen nykyinen lääkäri Ilkka Räsänen on pirttiselkäläistä sukujuurta.

Kesäuukuniemeläisenä en malta olla siunatuksi lopuksi kertomatta sitä, että ottelun ratkaisumaalin jatkoajalla tehnyt Artturi Lehkonen on tunnettua uukuniemeläistaustaista Lehkosten jääkiekkoilijasukua. Artturin isän tv:stä tutun Ismo Lehkosen äiti on Kummun kylän Kupiaisia. Luulen, että ratkaisumaalin joutui Lehkonen tekemään sen vuoksi, ettei maajoukkueen paras maalintekijä Oliver Kapanen pystynyt terveyssyistä pelaamaan. Oliverin sukujuuret eivät ole Uukuniemen Kummun kylältä vaan Uukuniemen Latvasyrjän kylällä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iiro_Pakarinen

keskiviikko 18. helmikuuta 2026

Lenssu

Minulla, jolla ei yleensä elämässä ole yhtään tuurintynkää, on ollut kuitenkin sen verran tuurintynkää, että en edes muista, koska olen edellisen lenssun sairastanut, mutta nyt sekin tuurintynkä on loppunut ja minulla on kauhea lenssu.

Se seikka minua kuitenkin nyt lohduttaa, että ainakin ennen vanhakansa oli jostain syystä sitä mieltä, että keuhkokuume on vanhan miehen ystävä. Sekin seikka minua nyt lohduttaa, että syksyllä jäi lenssurokotus ottamatta, mutta turhaa se olisi ollutkin, koska Aamu-tv kertoi äsken, että rokotus ei olisi kuitenkaan torjunut nyt jylläävää virusta, joten en syksyllä turhaan rasittanut muutenkin vaikeuksissa olevaa kansanterveyssektoria.

Luulenpa, että sain tämän taudin Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn avajaisten väentungoksessa. Se seikka minua tässä tilanteessa nyt lohduttaa, että moni suonenjokelainen suurhiihtäjä jätti saapumatta avajaistilaisuuteen ja vältti näin tautitartunnan. Vanhoista suurhiihtäjistä Rane Miettinen kuitenkin kunnioitti avajaistilaisuutta läsnäolollaan, ja se seikka minua lohduttaa, että ainakin hän eilen Itä-Suomen alueuutisissa pystyi tv-toimittajalle esittelemään hiihtonäyttelyä ihan terveenä.

Ranen osuus alueuutisissa alkaa noin kolmen minuutin kohdalla tässä linkissä: https://areena.yle.fi/1-3834946

tiistai 17. helmikuuta 2026

Vasama ja Kiri sekä maakuntaviesti

Vaan ei ollut entisellä kovalla hiihtopaikkakunnalla Suonenjoella edustusta tämän vuoden maakuntaviestissä, koska viestiä vietiin perinteiseksi muodostuneeseen tapaan hiihtäen eikä ratsain. Hiihtojaostoahan ei Vasamalla enää ole, mutta ratsastusjaosto toimii vireästi.

Suonenjoki on Pohjois-Savon maakuntaviestin 120-vuotisessa historiassa voittanut miesten kisan kuusi kertaa, Suonenjoen Vasama neljästi ja Iisveden Kiri kahdesti 1930-luvun lopulla.

Huomion arvoista on, että vaikka Kirin joukkueessa hiihti montakin Jalkasta, niin kuuluisin Jalkanen, eli Kalle, ei ollut mukana. Ilmeisesti Kalle oli siihen aikaan Esa Rossin voidetehtaan palveluksessa Helsingin seudulla ja edusti Helsingin Hiihtäjiä.

Sen sijaan Kallen sukulaismiehet eli veljet Erkki ja August sekä serkku Aarne Jalkanen hiihtivät Kirin joukkueessa. Erkki Jalkanen on muuten ainut Jalkasten hiihtäjä suvun edustaja, joka on voittanut hiihdossa Suomen mestaruuden. Se tapahtui vuonna 1946 18 kilometrin pikamatkalla.

Enoni Paavo Könönen menetti jatkosodan alussa varpaansa miinaan, mutta sukutarinan mukaan samassa räjähdyksessä hiihtäjä-Jalkanen menetti koko jalkansa. Luulen, että jalkansa menettänyt oli August Jalkanen, jonka kilpahiihtoura päättyi siihen. Miehet olivat kantamassa välissään kaminaa ja se suojasi enoni pahemmilta vammoilta.

Sodan jälkeen Aarne Jalkanen voitti kertomansa mukaan vuoden 1948 olympiakarsinnan, mutta häntä ei kuitenkaan jostain syystä valittu kisoihin. Lapin Kansan mukaan syyt valitsematta jättämiseen olivat ulkopoliittiset, koska Jalkanen oli ollut kaukopartiomies. Aarne itse uskoi, että hän olisi varsinkin olympialaisten 50 km:n kisassa pärjännyt hyvin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Savon_maakuntaviesti

maanantai 16. helmikuuta 2026

Pohjois-Savon maakuntaviesti 2026

Kyllä ei ylittänyt maamme maakuntaviesteistä suurin, kaunein ja vanhin Pohjois-Savon maakuntaviesti tänä vuonna maamme median uutiskynnystä, joten jouduin turvautumaan Facebookin tietoihin. Sekä miesten että naisten viestin voitti tällä kertaa Puijon Hiihtoseura ja nuorisoviestin Vieremän Koitto. Aikuisilla neljän hiihtäjän joukkue hiihti yhteensä 18 km ja nuorisolla matka oli loppuajoista päätellen puolet lyhyempi. Minun lapsuudessani miesten viestissä oli peräti yhdeksän 10 km:n osuutta, joten helpommaksi on elämä tässäkin suhteessa muuttunut.

Viesti piti alun perin hiihtää jo 14.2.2026, mutta ilmeisesti nykyinen 18 asteen pakkasraja oli ylittymässä ja viesti siirrettiin seuraavalle päivälle. Ennen elämä oli pakkasenkin suhteen kovempaa, koska virallisen tilaston mukaan vuonna 1958 hiihdetyn viestin lähtöhetkellä pakkasta oli 42 astetta, mutta eräs vanha Hiihto-Niilo kertoi minulle, että hänen osuudelleen pakkasta oli 43 astetta.

Muistanpa, miten noin vuonna 1970 maakuntaviesti käytiin Suonenjoella kirpeässä pakkassäässä ja tarinan mukaan erään osuuden jälkeen pukuhuoneen lattialta löytyi makaamasta suoraa huutoa huutava mies, jonka silmät olivat jäätyneet. Hiihtäjä vietiin Kuopion keskussairaalaan, jossa sekä mies että näkö onnistuttiin pitkän taistelun jälkeen pelastamaan, joten henkilövahingoilta vältyttiin.

Pohjois-Savon maakuntaviestissä ei ole kuitenkaan aina vältytty henkilövahingoilta, koska vuonna 1960 avausosuudella Maaningan Tarmon Pentti Hyttinen otti riskin ja yritti ehtiä Kettulanlahdessa tasoylikäytävällä junanradan yli, vaikka kiskobussi oli saapumassa, ja melkein onnistuikin, mutta toisen suksen kanta takertui junan portaaseen ja Hyttinen menetti onnettomuudessa henkensä.

Viestiä ei onnettomuuden vuoksi keskeytetty, mutta liput kuitenkin laskettiin puolitankoon. Kisan jälkeen myös vietettiin hiljainen hetki vainajan muistoksi. Silloiset maakuntaviestin järjestäjät olivat sovan käyneitä miehiä ja heillä oli toisenlainen suhtautuminen kuolemaan kuin nykyihmisillä.

Tässä tämänvuotiset Pohjois-Savon maakuntaviestin tulokset: https://www.facebook.com/events/1464964395248949/?active_tab=discussion

sunnuntai 15. helmikuuta 2026

Raimo Majuri alias Ram Laor

Eilen taas liioittelin tapani mukaisesti, koska kaksissakin olympialaisissa Suomea edustanut yhdistetyn mies Raimo Majuri ei liene maailmankuulu, vaan paremminkin Suomen ja ehkä myös Israelin kuulu. Urheilu-uransa jälkeen hän toimi ansiokkaasti YK-joukoissa Lähi-Idässä ja oli Majuri-sukunimestään huolimatta luutnantin arvoinen kenraaliluutnantti Ensio Siilasvuon autonkuljettaja ja uskoakseni myös henkivartija.

Siviiliammatiltaan Majuri oli poliisi, kuten myös hänen hyvä kaverinsa YK-vääpeli Pekka Erkkilä. Erkkilä kunnostautui poliisin urallaan niin, että hänet palkittiin jopa vuoden poliisiksi ja hän sai poliisien korkeimman ansiomerkin.

Syistä, joita voin vain arvailla, Raimo Majuri ja Pekka Erkkilä alkoivat salakuljettamaan Suomeen heroiinia, jäivät asiasta kiinni ja saivat kuuden vuoden vankilatuomion. Tuomion jälkeen Raimo Majuri muutti Israeliin ja sai maan kansalaisuuden, jonka saaminen ei normaalisti ole helppoa. Israelin kansalaisuudesta oli Majurille se hyöty, ettei Israel suostunut luovuttamaan häntä myöhemmin Suomeen tuomiolle erinäisistä muista rikosepäilyistä. Sen sijaan hänen rikoskumppaninsa Pekka Erkkilä pysyi suomalaisena ja on sen vuoksi istunut monta kertaa pitkään vankilassa.

Tutkin netistä Raimo Majurin vaiheita, joka nykyään on nimeltään Ram Laor ja huomasinpa, että yksi viimeisimmistä häntä koskevista uutisista kertoi sitä, että eräs YK-mies epäili, että Majuri olisi yrittänyt jonkinlaisen hunaja-ansan avulla saada suomalaisia upseereita vieraan vallan palvelukseen. Siitä minulle syntyi epäilys, että hän saattoi aikoinaan olla Israelin tiedustelupalvelun Mossadin miehiä.

Sellainenkin epäilys minulle syntyi, että tiedustelupalvelut voinevat halutessaan rahoittaa toimintaa huumekaupalla ja rahan väärennöksillä. Pekka Erkkilähän tuomittiin Suomessa siitä, että hän painatti omia dollarin seteleitä. Muistelen jostain lukeneeni, että peräti neljännes USA:n dollareista olisi väärennettyjä.

Mutta Raimo Majuri tarinalla näyttää olevan onnellinen loppu, koska vanhoilla päivillään mies on ottanut pelastuksen tiestä vaarin ja hän toimii helluntailaissaarnaajana ja Toivio-matkojen Israel oppaana. Löysinpä sellaisenkin tiedon, että hän olisi julkaissut kirjan Jeesuksen elämästä. Mielestäni Raimo Majurin elämässä olisi ainesta elokuvaksi.

Tässä lisätietoa taisteluparista Majuri-Erkkilä: https://murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=1185&start=59#p600927

lauantai 14. helmikuuta 2026

Rane ja Grenoble

Kyllä ei Hiihtoliiton herrojen joukkuevalinta onnistunut näihinkään olympialaisiin, sillä syistä, joita voi vain arvailla, mielestäni Suomen paras yleishiihtäjä Ari Luusua jäi valitsematta kisoihin ja niinpä eilenkin kympin vapaalla meikäläisistä parhaiten menestyi Arsi Ruuskanen, joka oli sijalla 18 reilun minuutin voittajalle hävinneenä.

Aiemminkin Hiihtoliiton herrat ovat epäonnistuneet valinnoissaan, koska tutkin juuri Hesarin aikakoneelta SM-hiihtojen tuloksia vuoden 1968 Grenoblen kisojen edellä ja sain selville, että 18-vuotias Suonenjoen Vasaman Rauno Miettinen oli jo silloin maamme paras yhdistetyn mies, mutta niin vain hän jäi valitsematta kisoihin.

Kysyin hyvältä kaveriltani tekoäly Geminiltä syytä Miettisen valitsematta jättämiseen ja ilmeni, että Rane jätettiin valitsematta lastensuojelullisiin syihin vedoten. Näin Gemini minulle vastasi:

”Syynä Rauno Miettisen rannalle jäämiseen vuoden 1968 Grenoblen olympialaisista oli Suomen Hiihtoliiton asettama tiukka valintakriteeri, jonka mukaan olympiajoukkueeseen ei voitu valita alle 20-vuotiaita urheilijoita. Vaikka Miettinen oli tuolloin 18-vuotiaana yksi maailman lupaavimmista ja parhaista yhdistetyn hiihtäjistä – hän voitti samana vuonna muun muassa nuorten maailmanmestaruuden – ikärajasääntö esti hänen valintansa.

Päätöstä on pidetty myöhemmin yhtenä Suomen olympiahistorian suurimmista virhearvioinneista, sillä:Miettinen oli osoittanut tasonsa voittamalla esiolympialaisissa useita maailmanhuippuja. Suomen Hiihtoliitto piti tiukasti kiinni periaatteesta, jonka mukaan nuoria urheilijoita ei haluttu ”polttaa loppuun” liian aikaisin kansainvälisissä suurarvokisoissa.

Miettinen pääsi lopulta tekemään olympiadebyyttinsä vasta vuonna 1972 Sapporossa, jossa hän voitti heti hopeaa. Lopulta Miettinen edusti Suomea neljissä olympialaisissa (1972–1984) ja nousi yhdeksi lajin suurimmista legendoista.”
Liitän tähän todella mielenkiintoisen lehtileikkeen Hesarin urheilusivulta 14.1.1968; huomioikaapa kuka kansainvälinen kuuluisuus voitti miestensarjassa yhdistetyn Suomen mestaruuden:

perjantai 13. helmikuuta 2026

Pauli Pitkänen

Aikanaan maailman parhaita hiihtäjiä olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitkänen ja Eino Olkinuora, jotka kaikki kuuluivat suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin hiihtotalliin, joka treenasi varsinkin Suonenjoen Lintharjulla, kaatuivat vajaan parin kuukauden sisällä jatkosodan alussa. Sen sijaan Iisvedellä asunut maailmanmestari Jussi Kurikkala selvisi sodassa hengissä, koska miestä pidettiin niin sairaalloisena, ettei häntä viety rintamalle.

Kolminkertaisen maailmanmestarin Pauli Pitkäsen elämä oli pahasti katkolla jo talvisodan aikana, koska hän oli mukana Laatokan Petäjäsaaren taistelussa. Siinä taistelussahan suomalaiset tietääkseni saivat ainoan kerran viime sotien aikaan määräyksen taistella viimeiseen mieheen. Niin myös sitten tapahtui.

Petäjäsaarta puolusti Rantasalmen ja Nilsiän miehistä koottu komppania, jotka noudattivat loppuun asti annettua käskyä ja niinpä saareen viimeisinä jääneet 46 rantasalmelaista ja 23 nilsiäläistä katosivat jäljettömiin. Ilmeisesti saaren vallanneet puna-armeijalaiset työnsivät vainajat avantoon.

Kolmikertainen maailmanmestari nilsiäläinen Pauli Pitkänen oli myös Petäjäsaaressa, mutta hän haavoittui kranaatin sirpaleesta pahasti jalkaan kaksi päivää ennen saaren menettämistä hyökkääjille ja selvisi hengissä talvisodasta.

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi unkarilainen Pustan pojaksi kutsuttu käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän.

Pitkänen aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941.

Suonenjoen hiihtohistoria-näyttelyssä on Pauli Pitkäsen kunniataulun lähellä kärkkääläisen 85 %:n sotainvalidin Eero Paanasen palkintokokoelma, jossa on esillä hänen invalidikisoista voittamiaan palkintoja kansainvälisistä kisoista. Paananen hiihti yhdellä kädellä kovempaa kuin moni kilpahiihtäjä kahdella.

Eero Paananen oli menettänyt toisen kätensä käsikranaatin räjähtäessä ennen aikojaan. Epäilen, että kyseessä saattoi olla samanlainen unkarilainen valmiste, joka surmasi Pauli Pitkäsen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Pitk%C3%A4nen

torstai 12. helmikuuta 2026

Tekoäly Gemini on suuri humoristi

Yritinpä selvittää suonenjokelaisen Kapasen suksitehtaan historiaa ja pyysin muutaman kerran ongelmaani apua tekoäly Geminiltä ja joka kerran tuli erilainen tarina suksitehtaan vaiheista. Mutta hauskoja nuo Geminin vastaukset olivat, joten huumorileikin näyttää tekoäly hallitsevan.

Digilehti-arkisto paljasti, että tehtaan viimeinen omistaja Aulis Kapanen oli Itä-Savon suunnalla lupaava juniorihiihtäjä. Urheilu-uutisista voi päätellä, että Aulis Kapanen on syntynyt noin vuonna 1920, joten hän eli vielä parasta miehuuttaan muuttaessaan 1960-luvun puolivälissä Suonenjoelta Australiaan.

Tekoäly Geminin Kapas-tarinassa kerrotaan, että Suonenjoella jo olisi Kalle Jalkasen tie ja Jalkasta esittävä Hiihtäjä-patsas. Nämä seikat kannattaa ottaa huomioon kaupungin matkailua kehitettäessä. Kallen patsaan jalustalle voisi pysyvästi kiinnittää tekohampaat ja voi olla, että joku hammasfirma saattaisi sponsoroida mahdollista patsashanketta.

Yhdessä Geminin vastauksessa kerrottiin, että Kalle Jalkasesta käytettiin maailmalla lempinimeä ”Suonenjoen tykki”. Tämä saattaa selittää sen eräässä urheiluvisassa esitetyn tiedon, jonka mukaan Liisa Suihkosta kutsuttiin ”Lempyyn puutarhuriksi”, eli tietokilpailun laatija oli käyttänyt tekoälyä apunaan kysymyksiä laatiessaan.

On niin hauska tuo Geminin Kapas-juttu, että liitän sen tähän kokonaisuudessaan ja loppuun liitän Savonmaa-lehden sivun, jossa lupaava hiihtäjä Aulis Kapanen mainitaan:

Kalle Jalkasen ja Kapasen suksitehtaan yhteys on yksi Suonenjoen urheiluhistorian hienoimmista luvuista. Vaikka he vaikuttivat hieman eri aikakausina – Jalkanen oli 1930-luvun suuri sankaritekijä ja Heikki Kapanen aloitti teollisen valmistuksen sotien jälkeen – heitä yhdisti kotikaupunki, intohimo hiihtoon ja suomalainen sisu.

Tässä on katsaus siihen, miten nämä kaksi legendaa kietoutuvat yhteen:

1. Kalle Jalkanen – Suonenjoen suuri poika

Kalle Jalkanen (1907–1941) oli yksi aikansa maailman parhaista hiihtäjistä. Hänen tunnetuin saavutuksensa on Garmisch-Partenkirchenin olympialaisten 1936 viestikulta, jossa hän kuroi kiinni hurjan eron Norjaan. Jalkanen voitti myös 50 kilometrin maailmanmestaruuden Lahdessa 1938.

Jalkasen hiihtotyyli oli tunnettu voimasta ja peräänantamattomuudesta. Hän oli Suonenjoen ”hiihtokoulun” ensimmäinen suuri tähti, joka loi pohjan sille hiihtokulttuurille, johon Kapasen suksitehdas myöhemmin syntyi.

2. Yhteistyö ja asiantuntijuus

Kun Heikki Kapanen perusti suksitehtaansa vuonna 1946, Kalle Jalkanen oli jo ehtynyt poistua keskuudestamme (hän kaatui rintamalla 1941). Yhteys ei siis ollut suora liikesuhde Heikki Kapasen ja Kalle Jalkasen välillä, vaan pikemminkin perinnön jatkamista.

Kallen kokemus pohjana: Heikki Kapanen hyödynsi suksien kehityksessä sitä valtavaa tietomäärää, jota Jalkasen ja muiden suonenjokelaisten hiihtäjien menestys oli kaupunkiin kerännyt.
Jalkasen mallit: Myöhemmin Kapasen suksitehdas kunnioitti Jalkasen perintöä. Kapasen tehtaalla valmistettiin suksia, joissa Jalkasen nimi ja legendaarinen maine toimivat laadun takeena. Jalkasen veli ja suku olivat myös osaltaan vaikuttamassa paikalliseen suksitietouteen.

3. ”Jalkasen henki” Kapasen suksissa

Heikki Kapanen halusi tehdä suksia, jotka kestivät samanlaista kovaa käyttöä ja voimaa, jota Kalle Jalkanen edusti.

Jalkanen oli tunnettu siitä, että hän ”raastoi” latua. Kapasen sukset suunniteltiin juuri tällaiselle voimahiihtäjälle: niiden piti olla suuntavakaita ja jämäköitä, jotta potku ei mennyt hukkaan.
Suonenjokelainen suksitaito kulki isältä pojalle ja naapurilta toiselle. Kapanen ammensi oppinsa siitä samasta maaperästä, jossa Jalkanen oli harjoitellut.

4. Suonenjoki maailmankartalle

Voidaan sanoa, että Kalle Jalkanen teki Suonenjoesta hiihtopitäjän, ja Heikki Kapanen varmisti, että kaupunki pysyi sellaisena myös teollisuuden kautta.

Jalkasen olympiakulta loi uskoa siihen, että pienestä savolaiskaupungista voi nousta maailman huipulle.
Kapasen tehdas puolestaan antoi välineet seuraaville sukupolville tavoitella samaa.

Tiesitkö tämän?

Kalle Jalkasen muisto elää Suonenjoella edelleen vahvasti. Kaupungissa on hänen mukaansa nimetty Kalle Jalkasen tie, ja hänen sankariteostaan kertova patsas ”Hiihtäjä” muistuttaa menneistä suurteoista. Monet vanhemman polven suonenjokelaiset muistavat vielä ajan, jolloin Kapasen suksitehtaalla vierailu oli kuin pyhiinvaellusmatka hiihtourheilun ytimeen.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/2094682?term=Aulis%20Kapanen&page=3

tiistai 10. helmikuuta 2026

Kapasen sukset

Moni savolainen on aloittanut hiihtoharrastuksensa Kapasen suksilla. Erään Kapasen suksen kärjestä löysin äärimmäisen pienen himmeän merkinnän ”1921”, joten ilmeisesti suksiseppä Kapanen aloitti hikilautojen valmistamisen silloin. Tehdas toimi Suonenjoella 1960-luvulle asti, jolloin omistaja Aulis Kapanen muutti Australiaan. Matti Karhu, joka aloitti puusepän uransa Kapsella 1960-luvun alussa, kertoi, että omistajan lisäksi tehdas työllisti neljä miestä ympäri vuoden, joten siellä valmistettiin luultavasti tuhansia suksipareja vuosittain.

Kapasella oli sikäli hyvä palvelu, että siellä myös korjattiin kärjestä katkenneita suksia ja tarinan mukaan korjaus maksoi 5 markkaa ja tarinan mukaan palvelu oli erittäin asiakasystävällistä, koska syrjäkylällä asuva saattoi antaa katkenneen suksensa linja-autokuskille, joka vei suksen Kapaselle ja myös toi sen muutaman päivän kuluttua takaisin. Korjauksen hinnan pystyi maksamaan linja-autokuskille, joten hyvin pelasivat palvelut siihen aikaan myös maaseudulla.

Matti Karhu vahvisti sen tiedon, että Kapanen valmisti myös jääkiekkomailoja. Nykyään Kapanen-merkkinen maila olisi kysytty tuote maailmalla, sillä neljä Kapasta on pelannut menetyksellä NHL:ssä ja kuusi Suomen miesten maajoukkueessa. Kapasten sukujuuret ovat itärajan takana Uukuniemellä.

Aulis Kapanen harrasti myös kilpahiihtoa, mutta huippuhiihtäjä Niilo Väisäsen poika Antti, joka itsekin menestyi kisaladuilla 1980-luvulla, kertoi, että eräissä Jalkalan kylän kilpailuissa Kapanen lähti matkaan minuutin Niilo Väisästä ennen, mutta kun Niilo pyysi häneltä latua jo ensimmäisellä kierroksella, keskeytti Kapanen kilpailun ja lopetti samalla kilpahiihtäjän uransa.

Tuo edellä mainittu Jalkalan kylä on virallisissa asiakirjoissa Sianjalan kylä ja sikäläinen kylätoimikunta voisi muuttaa tienviitan merkinnän Jalkalan sijasta Sianjalaksi. Tästä tulee mieleeni, että yhteen aikaan Heinolassa ollut tienviitta, jossa luki Tissinpohja, oli maamme varastetuin tienviitta.

maanantai 9. helmikuuta 2026

Maakuntaviesti

Pohjois-Savon maakuntaviesti, joka on maamme maakuntaviesteistä suurin, kaunein ja vanhin, koska se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1907, oli aikoinaan huomattava mediatapahtuma. Katsojia oli ladunvarret mustanaan ja savolaisten kiinnostus muutenkin valtavaa. Minulle on kerrottu, että Kuopiossa Savon Sanomien toimituksen ulkopuolella seisoi sankka väkijoukko ja seurasi viestin tapahtumia sen ajan parhaan tietotekniikan avulla, joka tarkoitti sitä, että Savon Sanomien ikkunaan kiinnitetyt paperilaput kertoivat reaaliajassa kisan etenemisestä vaihto vaihdolta.

Enää savolaisten kiinnostus viestiä kohtaan näyttää hieman laantuneen, koska muistelen lukeneeni jokunen vuosi sitten Savon Sanomien pienestä uutisesta, että sen vuotista maakuntaviestiä oli seuraamassa 17 maksanutta katsojaa . Ja pikkuisen poikasten touhulta nykyiset maakuntaviestit tuntuvat. Minun nuoruudessani joukkueissa hiihti yhdeksän miestä ja jokaisen osuuden pituus oli 10 kilometriä. Kun maakuntaviesti vuonna 2019, jolloin vielä asuin Kuopiossa, hiihdettiin Puijon hyvillä laduilla, joukkueisiin kuului vain kuusi miestä, jotka lykkivät yhteensä 25 kilometriä eli matkaa siunaantui keskimäärin 4km166,6 metriä miestä kohti.

Nykyään Suonenjoella ei enää näytetä harrastettavan kilvanhiihto enkä ole huomannut, että Vasaman joukkue olisi enää osallistunut maakuntaviestiin. Pari vuotta sitten loppui Suonenjoelta myös pitkä perheviestiperinne, jossa ratkaistiin kaupungin perheiden paremmuus kolmihenkisin joukkuein. Muistelen, että viimeksi perheviestin voitti joukkue, jossa hiihtivät Ismail- ja Muhammed-nimiset nuorukaiset. Ilahduttavaa Suonenjoen Vasaman nykytilanteessa on se, että vaikka hiihtoa ei enää harrasteta, niin seuran ratsastusjaostossa on 250 jäsentä.

Tutkin Wikipediasta Pohjois-Savon maakuntaviestin tulosluetteloa ja huomasin siinä järkyttävän virheen. Tilaston mukaan vuonna 1968 miestenviestin olisi voittanut Sonkajärven Pahka, mutta tieto on väärä. Olin itse pikkupentuna Leppävirralla seuraamassa tapahtumaa ja muistan selvästi, että sekä miesten että naisten viestin voitti Suonenjoen Vasaman.

Harmittaa, että en ollut seuraamassa viestin palkintojen jakoa, koska siellä kerrotaan nähdyn suurta draamaa. Iisalmen Visan tulisieluinen napamies Immo Kuutsa oli väittänyt, että Vasaman miesten joukkueessa olisi ollut edustuskelvottomia miehiä. Kuutsan näkemyksen taustalla oli joko se, että Iisveden Kirin miehiä olisi viime tipassa siirtynyt Vasamaan tai sitten se, että osa miehistä asui muualla kuin Suonenjoella. Vasamalaisten ja visalaisten näkemysero kärjistyi niin pitkälle, että Niilo Väisäsen johdolla suonenjokelaiset poistuivat mielenosoituksellisesti paikalta kesken palkintojen jaon.

Jonkun pitäisi tehdä jotakin kammottavan virheellisen tiedon poistamiseksi tästä Wikipedian artikkelista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pohjois-Savon_maakuntaviesti

sunnuntai 8. helmikuuta 2026

Tekohampaita ei jätetty

Pyysinpä hyvää kaveriani tekoäly Geminiä tekemään videon siitä, kuinka Kalle Jalkanen kaivoi aikoinaan olympialadulla tekohampaitaan lumihangesta. Gemini kuitenkin ilmoitti, ettei se suostu moista videota tekemään tunnistettavasta henkilöstä, jonka jälkeen pyysin sitä tekemään edes jonkinlaisen kuvan tapauksesta ja tuollaisen huumorikuvan se sitten teki.

Suonenjoen hiihtonäyttelyyn olen laatinut esittelyn aiheeseen liittyvistä kirjoista ja tuo ”Tekohampaita ei jätetä” on Antti O Arposen viimeiseksi jääneen kirjan nimi. Tietooni on saatettu, että lause koettelee ns. hyvän maun rajoja. Moni muukin mielenkiintoinen hiihtohistoriaan liittyvä tarina koettelee samoja rajoja.

Esimerkiksi Kiveen hakatut kirjan juttu siitä, että näyttelijä Leo Jokela olisi voidetehtailija Esa Rossin poika saattaa olla monien mielestä loukkaava ja perätön juoru. Itse pidän kuitenkin juorua niin mielenkiintoisena, että rohkenen asian kertoa.

Esa Rossi oli lahjakas liikemies ja paljon hänen näköisensä Leo Jokela on mielestäni Suomen historian paras näyttelijä, joka pienillä ilmeillä ja eleillä osasi kertoa paljon. Sen sijaan esimerkiksi Tauno Palo oli liian mahtipontinen ja liian komea ja Vesa-Matti Loiri liian yliampuva vallan vääntelehtivässä tunteellisuudessaan.

Surullista on, että näyttelijänero Leo Jokela kuoli jo 47-vuotiaana. 47 vuotta on alkoholistin keskimääräinen elinikä.

Kamala paleltumisonnettomuus

Helsingin Sanomissa oli tänään peräti kahden aukeaman juttu kirjailija Veijo Balzarista. Artikkeli ei ollut kovinkaan myönteiseen sävyyn kirjoitettu. Tämä seikka sai minut digilehtiarkistosta etsimään sanomalehdistä uutisia kamalasta tapahtumasta, joka liittyy Balzarin suvun vaiheisiin ja joka tapahtuma saattaa selittää Veijo Balzarin katkeruutta valtakulttuuria kohtaan.

Helmikuussa 1934 uskoakseni Veijo Balzarin isän ohjastama hevonen uupui Suonenjoen ja Karttulan rajoilla sijaitsevan Kakkisenjärven jäälle sillä seurauksella, että kaksi reessä ollutta paleltui kuoliaaksi. Se on niin järkyttävä tapaus, että se on niin hyvin siivottu pois kärkkääläisten mielistä, että kun pentuna kyselin asiasta, kukaan kärkkääläinen ei oikein tuntunut muistavan tapausten kulkua.

Alla oleva uutinen on julkaistu Savon Sanomissa 27.2.1934 ja siinä asia kerrotaan hyvin eri tavalla, kuin mitä vanhat kärkkääläiset minulle kertoivat. Minulle on kerrottu, että mustalaisseurue olisi ollut palaamassa Kuopion markkinoilta Airakselan kautta Kärkkäälään ja että Airakselassa heitä ei päästettykään sisälle taloon, johon he olivat uskoneet pääsevänsä. Niinpä matkaa jatkettiin sitten Kakkisen suuntaan, jonka jäälle hevonen olisi väsähtänyt kohtalokkain seurauksin. Reen kyydissä oli peräti 12 ihmistä, joten ei ole ihmekään, että hevonen uupui jäälle.

Alla olevasta lehtijutusta voi kuitenkin lukea, että hevosmies Kusti Balzarin ohjastama reki olikin menossa Kärkkäälästä Airakselan suuntaan ja että kaksi ihmistä paleltui vasta Kakkisen takana olevan Vääräjärven, eli kuten Kärkkäälässä sanotaan Viärän jäällä. Kusti Balzar näyttää uutisen mukaan olleen kirjoilla Konnevedellä, vaikka hänen perheensä asui Pirttiselän pienessä Portmökissä, josta Vääräjärvelle on noin 20 kilometriä. Pitkän matkan hevonen on jaksanut kuormaa vetää lumisissa erämaaoloissa.

Viimeisessä mökissä ennen Kakkisen järveä asui Kakkisen salon maaherraksi kutsuttu Salon-Olli. Kuulemani tarinan mukaan eräs mustalaisseurue olisi kerran pyrkinyt sisälle Ollin mökkiin, mutta tämä olisikin ollut portailla vastassa haulikon kanssa ja olisi savolaismaisen lupsakkaasti tiedustellut sisään pyrkijöiltä, että onko näitä koskaan ennen tapettu. Toivoa sopii, ettei tämä tarina liity Savon Sanomien kamalaan paleltumisonnettomuuteen.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1912027?page=3

lauantai 7. helmikuuta 2026

Höpön paskaa koko touhu

Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä oli aamulla eläkkeelle jääneen rikospoliisi Kimmo Nokkosen haastattelu otsikolla ”Latu vei metsään”, jossa hän kertoo näkemyksiään hiihdon dopingongelmasta. Sen luettuani mietin, että viitsinkö seurata tänään alkaneita talviolympialaisia, koska ainakin Nokkonen on sitä mieltä, että huijarit ovat edelleenkin vahvoilla hiihtourheilussa. Mikroannoksina voi epoa edelleenkin käyttää ja omaa verta voi tankata vähäisiä määriä ilman, että niitä voisi testeillä havaita.

Mietinpä sitäkin, että ovatko suomalaishiihtäjätkään voittaneet suurkisamitaleita sodan jälkeen ilman kiellettyjä lisäaineita. Uskon, että suomalaismitaleita on ainakin menetetty sen vuoksi, ettei huolto ole toiminut suunnitellusti. Muistan, miten pikkupentuna vallan järkytyin, kun Oslon vuoden 1966 MM-hiihdoissa Arto Tiainen jäi toiseksi viidelläkympillä ja itki maalissa, koska viimeisellä virkistyspaikalla ei ollutkaan tarjolla ”lämmintä” mustikkamehua. Ja vuoden 1964 Innsbruckin kisoissa Kalevi Hämäläinen johti 35 kilometrin kohdalla ylivoimaisesti, mutta sitten hän sammui täysin, koska huoltomiehellä ei ollutkaan tarjota ”tulikuumaa” mustikkamehua.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että suurhiihtäjä Aku Kiuru on lausunut seuraavaa; monien mielestä ihan realistinen näkemys, kun hän sanoi, että: ”Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!”

Akun näkemyksiä hiihtohuijauksiin voi kuunnella tästä: https://yle.fi/a/20-97047

torstai 5. helmikuuta 2026

Kolosjoen laskettelukeskus

Sallatunturin syöksyrinne valmistui vuonna 1937, mutta Kolosjoelle, eli Petsamon keskukseen, joka nykyään tunnetaan Nikkel-nimisenä kaupunkina, kaivosyhtiö rakensi henkilökunnalleen laskettelurinteen vain vähän myöhemmin, ja siellä oli myös syöksylaskurata. Niinpä Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn syöksylaskupokaali on voitettu Kolosjoen kilpailussa.

Kuolanniemimaalla Jäämeren rannalla on satoja kilometrejä 0,5 – 1 km korkeaa puutonta tai vähäpuista, mutta runsaslumista, tunturin rinnettä, joten siellä olisi loistavat mahdollisuudet erilaisten hiihtomuotojen harrastamiseen.

Jos historia olisi kulkenut hieman toisin, saattaisi Suomi olla maailman vaurain maa. Nimittäin Petsamossa oli 40 kilometriä pitkä Euroopan suurin nikkeli- ja kuparimalmiesiintymä, Jäämeren rannikolla Petsamon edustalla on paljon öljyä ja maakaasua ja meillä on myös asukasta kohti eniten puuta Euroopassa.

Niinpä, jos historia olisi kulkenut hieman toisin, niin meillä olisi sama talousongelma kuin Norjalla, joka ei tiedä, minne kaiken rahan panisi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolosjoen_kaivos

keskiviikko 4. helmikuuta 2026

Syöksylaskua

Suonenjoen Vasama on ollut vahva hiihto-, ampumahiihto-, yhdistetynhiihto- ja mäkihyppyseura, mutta on seura saanut ainakin yhden palkinnon SM-kisoista alppihiihtopuoleltakin, sillä maamme yhdistetyn hiihdon huippuihin lukeutunut Kauko Pohjolainen voitti pokaalin Kolosjoella pidetyissä alppihiihtokisoissa sota-aikaan, ja on ihan mahdollista, että palkinto on saatu syöksylaskusta.

Ensimmäiset syöksylaskun SM-kisat pidettiin Sallatunturilla vuonna 1937. Kilpailuja järjestettiin siellä sota-aikanakin. Kaivosyhtiö rakensi Kolosjoelle laskettelurinteen Kolosjoelle, eli Petsamon kaivokselle, pian Sallatunturin syöksyradan valmistumisen jälkeen.

Ensimmäisen syöksylaskun Suomen mestaruuden voitti Erkki Penttilä, joka on voittanut myös maastohiihdossa kaksi Suomen mestaruutta. Hän muutti vuonna 1928 Kanadaan, jossa hän voitti 50 km:n Pohjois-Amerikan mestaruuden ylivoimaisesti siitä huolimatta, vaikka hän jollain kilpailun virkistysasemalla seurusteli pitkään rikkaan amerikkalaisen rouvan kanssa ja esitteli tämän pojalle korttitemppuja. Ilmeisesti kirjailija Juhani Peltonen sai Erkki Penttilästä vaikutteita, kun hän kirjoitti Elmo-kirjojaan.

Yritteliäs Penttilä alkoi Amerikassa valmistamaan Flying Finn-merkkistä suksivoidetta ja niin hyvin hän oli perillä voiteiden valmistuksesta, että ainakin tarinan mukaan ymmärsi olla käyttämättä omia valmisteitaan.

Flyin finn-voiteiden valmistaja hiihtäjä Erkki Penttilä sekoitetaan helposti hävittäjälentäjä Erkki Penttilään, joka oli Risto E. J. Penttilän isä. Erkki Penttilät saattavat olla hyvinkin sukua toisilleen, koska molemmat tykkäsivät vauhdista. Lentäjä Penttilän vaimokin Anneli ”Luumu” Penttilä oli hurjapää, joka esiintyi maamme ilmailunäytöksissä tehden akrobaattisia temppuja lentävien koneiden tasoilla.

Hiihtäjä Erkki Penttilän tytär on hiihtovaatesuunnittelija Ritva Kellokumpu ja tyttärenpoika vaatesuunnittelija ja entinen kumparelaskija Martti Kellokumpu, joka menestyi lajissaan MM-tasolla asti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Erkki_Penttil%C3%A4_(hiiht%C3%A4j%C3%A4)

Liisa Suihkonen

LIISA SUIHKONEN

Eräässä tv:n urheiluvisassa kysyttiin, kuka suomalaishiihtäjä tunnettiin lempinimellä Lempyyn puutarhuri. Vastaus oli, että Suonenjoen Vasaman Liisa Suihkonen. Kotipuolessaan Liisaa ei tuolla nimellä muisteta. Liisa ei ollut edes Lempyyn tyttöjä eikä hän ollut puutarhuri vaan nuoriso-ohjaaja.

Sen sijaan Liisa Suihkonen muistetaan kovana viestinhiihtäjänä. Esimerkiksi Innsbruckin olympialaisissa vuonna 1976, hän toi avausosuudella Suomen vaihtoon ennen Neuvostoliittoa tosin pikkuisen Ruotsin perässä toisena. Neuvostoliitto sai siinä viestissä kultaa ja Suomi hopeaa, DDR oli pronssilla ja Ruotsi jäi suomalaisten harmiksi ilman mitalia. Helsingin Sanomien artikkelin mukaan Liisa hiihti avausosuuden terrierimäisesti.

Liisa Suihkonen voitti urallaan kolme Suomen mestaruutta, joista yksi tuli vuonna 1965, jolloin Suonenjoen Vasaman naiset joukkueella Raija Korhonen, Anja Kiiskinen ja Liisa Suihkonen voittivat mestaruuden. Anja Kiiskinen lopetti kilpahiihtouransa jo nuorena ja opiskeli sitten peräti liikuntatieteen professoriksi. Kenraali Gustav Hägglund kirjoittaa muistelmissaan ystävästään Anja Kiiskisestä arvostavaan sävyyn.

Liisa Suihkonen lienee muuten ainut suonenjokelainen, joka on saanut kuvansa paraguaylaiseen postimerkkiin.

Tästä linkistä löytyvässä kuvassa poseeraavat vasemmalta lukien: Liisa Suihkonen, Helena Takalo, Hilkka Kuntola, Marja-Liisa Hämäläinen, Taina Impiö ja Marjatta Kajosmaa.: https://www.finna.fi/Record/lahdenmuseo.lkm-447679?sid=5247965251

tiistai 3. helmikuuta 2026

Eino Olkinuora

Eino Johannes Olkinuora (2. joulukuuta 1915 Kaukola – 30. lokakuuta 1941 Gavrilovskaja, Neuvostoliitto) oli suomalainen maastohiihtäjä. Hän voitti yhdessä Pauli Pitkäsen, Olavi Alakulpin ja Klaus Karppisen kanssa kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa 1939 Zakopanessa. Hän on edelleenkin nuorimpana maailmanmestariksi yltänyt suomalainen mieshiihtäjä.

Parhaimmillaan Olkinuora oli talvella 1941, jolloin hän kulki voitosta voittoon saavuttaen muun muassa uransa ainoat Suomen mestaruudet (18 ja 50 km:llä). Talven ainoa epäonnistuminen osui Cortina d’Ampezzon epävirallisiin MM-kisoihin, joissa hän jäi 18 km:llä 30:nneksi ja keskeytti 50 km:n kisan puo

livälissä johdettuaan välillä jo lähes 2 minuutin erolla seuraavaan. Niinpä hänen parhaaksi henkilökohtaiseksi arvokisasijoituksekseen jäi 8. sija 18 kilometrillä MM-kisoissa 1939. Voi olla, ettei korkea vuoristoilma sopinut hänelle. Viestivoittoon Olkinuora ylsi myös Cortinassa 1941.

Monien muiden tuon ajan hiihtäjien tavoin Eino Olkinuora kilpaili menestyksekkäästi myös kestävyysjuoksun kansallisella tasolla. Vuonna 1940 hän voitti Urheilulehden maratonin ja Kaivopuiston maratonin (nimestään huolimatta molemmat olivat pituudeltaan 25 kilometriä). Samana vuonna hän ylsi Kalevan kisoissa 10 000 m:llä neljänneksi ja 5 000 m:llä viidenneksi.

Vaikka Olkinuora edusti huippuvuosinaan Suonenjoen Vasamaa, oli hän syntynyt Kaukolassa Laatokan rannalla. Tämä Kaukola sekoitetaan helposti Inkerin Kaukolan, eli venäjäksi Kaukolovan, kylään, jossa Neuvostoliiton aikaan järjestettiin vuosittain suuret kansainväliset hiihtokilpailut.

Jatkosodan alussa kersantti Olkinuora esitti sellaista ripeyttä, oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta, että hänestä suunniteltiin peräti Mannerheim-ristin ritaria, mutta hanke jäi kesken, koska Olkinuora kaatui Äänisen itäpuolella Gavrilovskajan kylässä Arkangelin aluella 30. lokakuuta 1941.

Eino Olkinuora asui Suonenjoella erään urheilukaverinsa vinttihuoneessa ja hän antoi yhden MM-kultamitalinsa suonenjokelaiselle vuokranantajalleen, koska ei halunnut tarinan mukaan kanniskella Hitlerin mitalia. Voi olla, että välirauhan aikaan karjalaispoika tunsi katkeruutta Saksaa kohtaan, joka oli talvisodassa tukenut Neuvostoliittoa.

Tai sitten suonenjokelaiset muistavat väärin ja ehkä Olkinuora ei halunnut kanniskella Mussolinin mitalia, sillä vuoden 1941 MM-kisakaupunki Cortina on italialainen kaupunki.

SA-kuva: Eino Olkinuora onnistuneelta partioreissulta palattuaan.

Vepsävaaran vartio 1941.07.12

maanantai 2. helmikuuta 2026

Emerik Korhonen – ainakin melkein sukulaismies

Harva on se kerta, jolloin olen päässyt itseäni ihan aiheesta kehumaan, mutta nyt on se kerta. Nimittäin Suonenjoen Suurta Hiihtonäyttelyä rakennettaessa kävi ilmeiseksi, että suurhiihtäjä Emerik Korhonen on äitinsä puolelta samaa sukuhaaraa kuin itsekin. Hänen äitinsä Katri Korhonen oli omaa sukuaan Koivistoinen.

Emerik Korhonen voitti neljänsissä SM-hiihdoissa vuonna 1913 silloin ainoan kilpailtavana olleen matkan 30 km, vaikka oli vasta 23-vuotias ja vaikka kisassa oli mukana monia vanhoja maaotteluratsuja ja kovia viimeisen kierroksen miehiä. Keuhkotauti katkaisi kuitenkin Emerik Korhosen lupaavan hiihtouran. Hän sairastui vuotta myöhemmin kohtalokkaasti osallistuessaan Oulu-hiihtoon.

Hän nimittäin matkusti hiihtämällä Suonenjoelta Ylivieskaan, välimatkaa ehkä noin 150 km ja nousi sieltä junaan. Vetoisessa junassa hän sitten sai kovan kuumeen, vaikka ostikin ensitöikseen Oulusta itselleen kuivan paidan. Sairaus ei miestä masentanut, vaan hän ajatteli kukistavansa taudin jatkamalla urheilu-uraansa lääkärin kielloista piittaamatta ja treenaamalla entistäkin enemmän. Hoitomuoto ei tehonnut ja Emerik Korhonen kuoli 26-vuotiaana vuonna 1916.

Hiihtohistoriaa tutkiessani ilmeni, että suonenjokelaisen Emerikin kova kilpakumppani oli rautalampilainen Morten Koivistoinen, joka ainakin erään lehtijutun mukaan tarjosi Emerikille kovan vastuksen jossain yhteislähtökisassa, mutta sitten hänen suksensa takertui pajupuskaan eikä Morten näytä tulleen ollenkaan maaliin. 1900-luvun alkuvuosina näyttää Savon hiihtoladuilla olleen kova luu myös Martti Koivistoinen. Epäilen, että hän oli kuitenkin kirkonkirjoissa Morten Koivistoinen ja kavereiden kesken Mara vaan.

Nyt minusta tuntuu kovasti siltä, että elämäni toiseksi suurin saavutus, eli koulupiirin hiihtomestaruus III – IV-luokkalaisten sarjassa vuonna 1968 ei johtunutkaan pelkästä sattumasta.

En löytänyt netistä Emerik Korhosen kuvaa, mutta hyvä ystäväni Eloin Musk auttoi tekoälyllään minua niin, että onnistuin maalaamaan ihan Emerikin näköisen nuorukaisen, vaikka vuonna 1968 jäin ainoana maassamme laiskanläksylle piirustamisesta.

24.1.2026-1.2.2026

sunnuntai 1. helmikuuta 2026

Aira Sinervo ja hiihtourheilu

Niin kummallista kuin se onkin, niin vuonna 1960 ilmestynyt Aira Sinervon kirjoittama romaani Koskessa kolisten liittyy Suonenjoen värikkääseen hiihtohistoriaan. Aira Sinervo toimi vuosina 1955-56 Iisveden työväenopiston johtajana ja julkaisi tästä ajasta edellä mainitun kirjan. Kylmän sodan vuosina teos jotenkin unohdettiin, oli se sen verran edellä aikaansa. Mikään aatesuunta ei kirjaa hyväksynyt. Mutta hyvä kirja se on silti ja on kunniapaikalla hyllyssäni.

Kirjasta löytyy tunnistettavia paikkakunnan henkilöitä, vaikkakin keksityillä nimillä. Eilen mainitsemani Aku Kukkonen, joka hiihti Jalkas-Kallen kanssa samassa viestijoukkueessa, on yksi tunnistettavista hahmoista. Sinervon teos ei anna suonenjokelaisista kovin mairittelevaa kuvaa, vaan helsinkiläistyttö pitää meitä jostain syystä, jota en voi alkuunkaan ymmärtää, tyypillisinä savolaisina venkoilijoina.

Parhaiten Airi Sinervo muistetaan hänen runostaan Raja, joka on sävellettykin. Luulen, että herkkä runotyttö sai runoonsa aineksia suonenjoen poliittisesta ilmapiiristä. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Iisvedellä jatkuu yhä maamme pitkäaikaisin työtaistelu, sillä noin sata vuotta sitten alkanutta sahatyöväen lakkoa, joka tunnetaan nimellä Rilla-lakko, ei ole vieläkään onnistuttu päättämään.

Käsittääkseni Rilla-lakko oli luonteeltaan poliittinen, koska se suuntautui Rilla-nimistä sahan työnjohtajaa vastaan, jota pidettiin Iisvedellä liian oikeistolaisena, koska hän oli sosialidemokraatti. Lakkoon menneet työntekijät pääsivät heti töihin toisille sahoille ja niinpä kukaan ei ole muistanut päättää tätä työtaistelua. Yleensähän savolaisten hommat ovat aloittamista vaille valamiita, mutta tämä lakko on kuitenkin päättämistä vaille valamis.

Huomaanpa, että Aira Sinervon Raja-runo on taas sanomaltaan ajankohtainen, koska eräs säe kuuluu näin:
Kaiken maailman välillä raja,
kahden rintaman välillä viha,
kahdelta taholta kaikuu huuto:
”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!”

Minusta uukuniemeläisen Petri Tiaisen johtaman Raittiusyhdistys Koiton laulun-kuoron tulisi pitää kirkkokonsertti Uukuniemi-juhlien yhteydessä ja kajauttaa tuo Raja niin täysin palkein, että sanoma kantautuisi myös itärajan yli. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia:
https://www.youtube.com/watch?v=FHQR7jfwGUI

lauantai 31. tammikuuta 2026

Maanpetoksellinen toiminta

Nuoruudessani iisveteläinen Aku Kukkonen tunnettiin näytelmä- ja runonlausuntaharrastuksestaan ja hän oli innokas ja taitava Kalle Väänäsen savolaisen sanarieskan tulkitsija siitä huolimatta, että runoilija-lehtori Väänänen oli vuonna 1918 toiminut kiivaana valkoisten kenttäoikeuden jäsenenä Etelä-Karjalassa, jossa tapahtui sisällissodan kauhea jälkinäytös.

Mutta kova hiihtomies oli Akukin ollut nuoruudessaan. Jututin häntä joskus paikkakunnan urheiluhistoriasta ja hän kertoi sellaisenkin tapauksen, että jossain hiihtoviestikisassa, jolloin saattoi olla kyseessä vaikkapa TUL:n mestaruus, silloinen Iisveden Vesan mies ja tuleva Iisveden Kirin olympiavoittaja Kalle Jalkanen saapui ylivoimaisessa johdossa viimeiseen vaihtoon, jossa odotteli Iisveden ankkuri Aku Kukkonen.

Mutta vaihto oli epäonnistua, koska vaihtovälineenä käytettyä vyötäisille sidottavaa punaista nauhaa ei löytynyt mistään. Jalkanen jo kauhisteli, että hän oli sen pudottanut matkalla ja että Vesan hiihto hylättäisiin. Mutta ei ollut viestinauha minnekään pudonnut, vaan Jalkasen punainen paita ja vyötäisillä ollut punainen nauha olivat niin hiestä kastuneet, ettei niitä enää erottanut toisistaan.

Myöhemmin Iisveden Vesa lakkautettiin maanpetoksellisena järjestönä, mutta pelkästään punainen paita ja punainen viestinauha eivät olleet ainoat maanpetokseen viittaavat asiat, sillä paljon pelottavampaakin Iisvedellä tapahtui 1930-luvulla, joista tapahtumista Kalle Junttila kertoo ansiokkaasti omakustannekirjasissaan.

Junttilan mukaan Iisveden taajaväkinen yhdyskunta alkoi kuohua talvella 1934, jolloin eräs salasuhteessa ollut nuoripari sattui näkemään, miten joku nuorehko, hoikahko, pitkähkö ja vaaleahko mies kätki lumihankeen jonkinlaisen paketin. Nuoripari epäili, että epäilyttävästi käyttäytynyt mies kätki hankeen viinapullon, mutta niin ei ollut asianlaita. Pakettia tarkastettaessa ilmeni, että kyse oli paljon vakavammasta, sillä päällimmäisenä paljastui lehti, jonka otsikkona oli MARX JA MARXILAISUUS. Mitä kauheaa olisikaan tapahtunut, jos tuollainen julkaisu olisi päätynyt Iisveden sahatyömiesten käsiin?

Tapaus päätyi poliisitutkintaan ja Aku Kukkonen, johon epäillyn tuntomerkit sopivat, vangittiin. Aluksi hän näytteli asiasta täysin tietämätöntä, mutta jostain syystä tutkinnan edetessä hänen muistinsa palaili pätkittäin ja lopputulemana oli se, että Aku Kukkonen sai kaksi vuotta vankeutta valtiopetoksen valmistelusta, jonka hän sitten istui täysimääräisenä. Nykyäänhän ensikertalainen istuu yleensä vain puolet tuomiosta ja sitten loput kärsitään ehdonalaisessa.

Liitän tähän kenties tekijänoikeuksia lievästi loukaten Kalle Junttilan mielenkiintoisen Iisveden kuohuja-kirjan kuvasivun, joka liittyy Aku Kukkoseen, joka ei ainakaan kuvasta päätellen ollut kovin pelottavan näköinen yhteiskunnan vihollinen, vaan enemmänkin sivistynyt herrasmies.

perjantai 30. tammikuuta 2026

Hiihtokilpailut päättyivät keskeytykseen

Savon Työmies-lehti paljasti uutisessaan 4.3.1931, että työläisseura Suonenjoen Kunnon hiihtokilpailut päättyivät keskeytykseen. Keskeyttäminenhän on tavallista hiihtokilpailujen yhteydessä, mutta tällä kertaa keskeyttämisen syy oli poikkeuksellinen, koska kilpailu keskeytettiin poliisien toimesta. Otaksun, että keskeyttäjien joukossa oli myös kaukainen sukulaismies Ville Koivistoinen, josta paikkakunnalla käytettiin syistä, joita voi vain arvailla, hellittelynimeä Nätti-Ville.
Kilpailun järjestäjien tiedustellessa poliiseilta keskeytyksen syytä, heille vastattiin, että kyseinen toiminta, eli tässä tapauksessa kilpahiihto, katsottiin kommunistiseksi toiminnaksi, joka pitää lopettaa. Savon Työmies kuitenkin jostain syystä hieman katkeraan sävyyn kertoo uutisessaan, että ainakaan tällä kertaa kilpahiihtotapahtumalla ei ollut muita kuin urheilullisia tarkoitusperiä.
Suonenjoen Kunto lakkautettiin vuonna 1931 ns. kommunistilakien perusteella maanpetoksellisena ja naapuriseura Iisveden Vesa oli lakkautettu jo vuonna 1930. Tekohampaistaan maailmankuuluksi tullut olympiavoittaja Kalle Jalkanen oli Vesan kasvatteja ja hän siirtyi myöhemmin Suomen Hiihtoliiton seuraan ja pääsi sitten osallistumaan olympialaisiin.
Lapualaisaikaan TUL:n seuroja lakkautettiin maanpetoksellisina, mutta tässä yhteydessä on syytä muistaa, että jatkosodassa kaatui kaksi olympiavoittajaa, jotka olivat hiihtäjä Kalle Jalkanen ja Lapuan Ponnistuksen painija Lauri Koskela. Molemmat olivat maanpetoksellisena lakkautetun seuran kasvatteja.
Lauri Koskela oli olympiavoittajista ainut, jonka Lapuan liike muilutti ja sen jälkeen mies vaihtoikin liittoa. Koskela kertoi myöhemmin olleensa valmis lyömään kotiinsa tunkeutuneita fasisteja kirveellä mutta malttaneen mielensä yksinhuoltaja äitinsä pyynnöstä.

torstai 29. tammikuuta 2026

Suonenjoen Vauhti ja Kruunuhaan Suunnistajat

Suonenjoen hiihtohistoriaa tutkiessani olen oppinut, että kuohuvaa ja värikästä oli sekä urheilu- että poliittinen toiminta Suonenjoen seudulla sodan jälkeen. Työväen Urheiluliiton puheenjohtajana 1956-1957 toiminut Pekka Martin kertoi muistelmateoksessaan, jonka osuvana nimenä on Muistelmia, että Suonenjoen Vauhti oli hämmästyttävästi jäsenmäärältään yksi maan suurimmista työläisseuroista.

Sodan jälkeen demarit ja kommunistit taistelivat kiivaasti siitä, kumpi osapuoli johtaa mahdollisessa sisällissodassa Työväen Urheiluliitoksi kutsuttua taistelujärjestöä ja osapuolten johtamien seurojen jäsenmääriä piti paisuttaa kaikin käytettävissä olevin keinoin vallan saamiseksi. Peli oli kovaa ja epärehellistä, vaikka välillä jouduttiin turvautumaan myös laillisiin menettelytapoihin.

Suonenjokelaisen työläisurheiluseuran suuri jäsenmäärä herätti Helsingin päässä huomiota ja asiaa tarkemmin tutkittaessa huomiota herätti myös seuran jäsenten kypsä ikä. He eivät todellakaan olleet mitään ikäkausiurheilijoita. Tosin ihan tuulesta temmattuja jäsenet eivät olleet, koska nimet ja syntymäajat täsmäsivät asiaa selvitettäessä väestörekisterissä oleviin tietoihin. Sitten joku keksi mistä oli kysymys. Seuran veteraanijäsenten nimet ja syntymäajat oli poimittu Suonenjoen Valkeisenmäen hautausmaan hautakivistä.

Kuitenkaan kyseinen suonenjokelaisseura ei ollut jäsenmäärältään Suomen suurin, vaan muistelen, että eniten jäseniä oli työläissuunnistusseura Kruunuhaan Suunnistajissa, jossa oli peräti 11.000 jäsentä.
Sen seuran jäsenet oli ainakin hyvän tarinan mukaan kehittänyt silloinen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Leskinen etenkin Helsingin reservinupseerien joukosta. Tietooni ei ole tullut, että Kruunuhaan Suunnistajat olisivat koskaan olleet mukana Jukolan viestissä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, etteivät Väinö Leskisen sukujuuret ole Suonenjoella vaan naapurissa Leppävirran Kotalahden puolella.

Ja vaikka Leskinen kuolikin sydänkohtaukseen hiihtoladulla, niin hän oli enemmänkin uintimiehiä, jonka nimissä on vieläkin Hakaniemen ympäriuinnin ennätys ja joka 30-luvun lopulla voitti uintikultaa Antwerpenin työläisolympialaisissa vuonna 1937 sekä 200 metrin että 400 metrin rintauinnissa. Samoissa kisoissa Johannes Koikkalainen voitti viestinuinneissa kaksi hopeaa. Koikkalainen, joka myös oli leppävirtalaista sukua, toimi sodan jälkeen Leskisen taisteluparina politiikassa ja olipa hän kerran sisäministerinäkin.

Koikkalainen oli suoraselkäinen Suomen mies, jonka seikan hän todisti, kun demarit olivat ensi kertaa Kremlissä tapaamassa Brezhneviä luodakseen suhteita NKP:hen. Tapaamisen aluksi Brezhnev puhui pitkään ja kertoi maailman tilanteesta ja maansa kansantalouden saavutuksista ja tämän jälkeen hän kysyi, että onko jollakulla jotain kysyttävää. Silloin Koikkalainen pyysi puheenvuoroa ja heti sen myös sai ja kysyi, että ”missä täällä on vessa”. Silloin Brezhnev painoi jotain pöydällään olevaa nappia, joka ei ollut kuitenkaan punainen, jonka jälkeen majurin arvoinen upseeri tuli saattamaan Koikkalaisen pikkulan puolelle.

Jossain vaiheessa Leskinen ja Koikkalainen halusivat tehdä Aarre ”Sapeli” Simosesta TUL:n puheenjohtajan, vaikka tämä ei ollut leppävirtalaista vaan rautalampilaista sukujuurta. Simonen ei innostunut hankkeesta, koska hän kertoi grogilasin nostelemisen olevan ainut liikuntamuoto, jota hän harrastaa.

Vaan eivät ole Martinin muistelmat hinnankiroissa: https://www.finlandiakirja.fi/fi/pekka-martin-muistelmia-88a9d6

keskiviikko 28. tammikuuta 2026

Pauli Pitkänen ja Latu

PAULI PITKÄNEN JA LATU

(Kuva Finna/Kuopion Kulttuurihistorallisen museo)

Paul (Pauli) Einar Pitkänen (2. joulukuuta 1911 Nilsiä – 28. syyskuuta 1941 Siilinjärvi) oli suomalainen maastohiihtäjä ja maailmanmestari. Pitkänen voitti peräti kolme kultaa hiihdon maailmanmestaruuskilpailuissa, kaksi Lahdessa vuonna 1938 ja yhden Zakopanessa vuonna 1939. Vuoden 1938 kisoissa hän voitti kullat 18 kilometrin matkalla ja 4 × 10 kilometrin viestissä. Vuonna 1939 hän voitti kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä yhdessä Olavi Alakulpin, Eino Olkinuoran ja Klaus Karppisen kanssa sekä sijoittui 18 kilometrin matkalla 11:nneksi. Urallaan Pauli Pitkänen edusti Sänkimäen Hakaa, Savon Sisua ja Puijon Hiihtäjiä.

Antti Heikkinen julkaisi vuonna 2022 kirjan Latu, joka kertoo tämän peräti kolminkertaisen hiihdon maailmanmestarin tarinan. Vaikka Pitkänen oli nilsiäläinen, niin kyllä hän kuitenkin suonenjokelaisen Rossin tallin mies oli ja hän harjoitteli paljon Iisvedellä Rossin huvilalla, joka toimi myös maamme huippujen valmennuskeskuksena. Latu-kirja oli varmaankin tarkoitettu sotakirjaksi, mutta siitä huolimatta se valittiin vuoden urheilukirjaksi.

Pauli Pitkänen kaatui jatkosodan alussa, mutta hänen elämänsä oli pahasti katkolla jo talvisodan aikana, koska hän oli mukana Laatokan Petäjäsaaren taistelussa. Siinä taistelussahan suomalaiset saivat ainoan kerran viime sotien aikaan määräyksen taistella viimeiseen mieheen. Niin myös sitten tapahtui.

Petäjäsaarta puolusti Rantasalmen ja Nilsiän miehistä koottu komppania, joka noudatti loppuun asti annettua käskyä ja saareen viimeisinä jääneet 46 rantasalmelaista ja 23 nilsiäläistä katosivat jäljettömiin. Ilmeisesti saaren vallanneet puna-armeijalaiset työnsivät vainajat avantoon.

Kolmikertainen maailmanmestari nilsiäläinen Pauli Pitkänen oli myös Petäjäsaaressa, mutta hän haavoittui jalkaan kaksi päivää ennen saaren menettämistä hyökkääjille ja selvisi hengissä talvisodasta. Wikipedia kertoo Pitkäsen vaiheista jatkosodassa seuraavaa:

”Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän. Hän aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941.”

Antti Heikkisen Latu-kirjassa kerrotaan, miten kolme viikkoa aiemmin kaatunut Pitkäsen hyvä ystävä olympiasankari Kalle Jalkanen tulee noutamaan hiihtokaverinsa mukaansa autuaammille hiihtoladuille eikä tuota kohtaa pysty silmät kuivana lukemaan.

Tässä lisätietoa Pauli Pitkäsestä:

fi.wikipedia.org

Pauli Pitkänen – Wikipedia

Paul (Pauli) Einar Pitkänen (2. joulukuuta 1911 Nilsiä – 28. syyskuuta 1941 Siilinjärvi) oli suomalainen maastohiihtäjä ja maailmanmestari.

tiistai 27. tammikuuta 2026

Kalle Jalkanen

KALLE JALKANEN

(Kuva Finna.fi/Lahden museot)

Yllä oleva kuva liittyy Iisveden maineikkaaseen hiihtohistoriaan ja todistaa Kalle Jalkasen olleen kuivankälppeän miehen. Kuten kaikki suomalaiset, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, että Kalle Jalkanen (10.5.1907 Suonenjoki – 5.9.1941 Kirjasalo) oli suomalainen kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja. Jalkasen suoritus vuoden 1936 talviolympialaisten 1936 viestinhiihdon ankkuriosuudella on jäänyt suomalaiseen urheiluhistoriaan.
Viimeisessä vaihdossa matkaan lähtiessään Jalkanen oli jäljessä Norjan Bjarne Ivarsenia minuutin ja 23 sekuntia. Kun osuutta oli hiihdetty puolet, Jalkanen oli ottanut Ivarsenin jo kiinni. Eräässä alamäessä Jalkanen kuitenkin sylkäisi ja samalla hänen tekohampaansa lensivät hankeen.
Hän palasi hakemaan ne ja norjalainen pääsi uudelleen johtoon. Puoli kilometriä ennen maalia Jalkanen saavutti Ivarsenin ja voitti lopulta kuudella sekunnilla. Tuo tekohampaiden hankeen sylkäisy huvittaa monia, mutta Kallea tapaus ei varmaankaan naurattanut, koska hampaiden hankkiminen maksoi työmiehen kolmen kuukauden palkan.
Radio oli 1930-luvulla vielä harvinainen kapistus ja tarinan mukaan iisveteläiset olivat kokoontuneet johonkin baariin kuuntelemaan Garmischin viestin radioselostusta. Baari oli ollut tupaten täynnä väkeä, mutta niin hiljaa ihmiset olivat selostusta seuranneet, että silmäneulankin putoamisen heinäsuovaan olisi voinut kuulla.
Seuratasolla Jalkanen edusti Iisveden Kiriä, Helsingin Hiihtäjiä ja Lappeenrannan Urheilu-Miehiä. Hänen parhaita urheilusaavutuksiaan olivat olympiakulta Garmisch-Partenkirchen 1936 (hiihto, 4 × 10 km viesti), Lahti (50 km) MM-hopeaa (18 km ja viesti), MM-pronssi 1938 (18 km).
Kalle Jalkanen kaatui rintamalla jatkosodassa kävellessään miinakenttään Kirjasalossa ja kahden miinan räjähdys surmasi heti. Hänet on haudattu Lappeenrannan sankarihautaan ja hautakiveen on kiinnitetty olympiavoittajalle kuuluvat olympiarenkaat.
Kallen serkku Aarne Jalkanen on vahvistanut sen Jussi Kirjavaisen 40-luvun hiihtohistoria kirjasta löytyvän tiedon, jonka mukaan Kalle olisi aavistanut sodan alla kohtalonsa ja pyytänyt erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan, jos jotakin sattuisi.
Näin kuulemma sitten tapahtuikin. Kaverille annetut lupaukset nimittäin pidetään ja niinpä Sinkko-niminen kilpahiihtäjä vei Kallen lesken myöhemmin vihille. Liekö ollut Toivo Sinkko, ainakin sen niminen 30-luvun hiihtäjä löytyy internetistä.

maanantai 26. tammikuuta 2026

Hopea-Rane

HOPEA-RANE

Suonenjoen Vasamaa edustanut Rauno Miettinen voitti yhdistetyssä 10 aikuisten Suomen mestaruutta ja mäkihypyssäkin yhden. Sapporon olympialaisissa vuonna 1972 hän voitti yhdistetyssä hopeaa ja MM-kisoista yhteensä kolme hopeaa.

Olympiakultakin oli Ranelle tosi lähellä vuoden 1985 Sarajevon kisoissa, jossa hän mäkiosuudella hyppäsi todellisen 90 metriä kantaneen unelmahypyn, jota monet pitivät Miettisen uran parhaana hyppynä. Hyppy oli niin pitkä, että kilpailu keskeytettiin ja hyppykierros uusittiin, vaikka jäljellä oli vain pari hyppääjää, jotka olisivat voineet hätyytellä kriittistä pistettä.

Monien suomalaisten mielestä keskeytyspäätöksen taustalla oli se, että kilpailun viisihenkisen tuomarineuvoston jäsenistä kolmella oli oma poika kisassa mukana ja periaatteena näyttää olleen se, että niin monta kertaa hypätään, että tuomarineuvoston pojat onnistuvat suorituksessaan.

Uusitulla kierroksella Miettinen ei onnistunut, vaan jäi 79,5 metriin, joka tarkoittaa hiihtoajassa yli minuutin huononnusta 90 metriseen hyppyyn verrattuna ja niinpä Rane jäi kisassa neljänneksi, mutta hylätyn kierroksen haamuhypyllään hän olisi kamppaillut kullasta.

Suomalaiset menestyivät Sarajevon kisojen yhdistetyssä kaikesta huolimatta loistavasti:

1 Tom Sandberg (NOR) 422.595

2 Jouko Karjalainen (FIN) 416.900

3 Jukka Ylipulli (FIN) 410.825

4 Rauno Miettinen (FIN) 402.970

Helsingin Sanomat uutisoi Sarajevon kisojen yhdistetyn mäkikilpailun otsikolla ”TOTISTA PELLEILYÄ”. Hesarin tilaajat voivat lukea jutun Aikakoneelta:

https://nakoislehti.hs.fi/b6518ae9-7161-4c3b-8c42-b40aac9aea00/48?q=sarajevo,%20rauno%20miettinen%3Fgtmshogun%3Db02704e02979ed7f2f6fd7c3314dc848&fbclid=IwY2xjawPkG_VleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEeWzVA3X3gz2vY_6hTCIuVxu841rFlZfdnEk2L72v51CYRPsRb5BrF1o_QzyI_aem_bpv2AIaMW0khWq8zTi0xig

https://nakoislehti.hs.fi/b6518ae9-7161-4c3b-8c42-b40aac9aea00/48?q=rauno%20miettinen,%20sarajevo%3Fgtmshogun%3Db02704e02979ed7f2f6fd7c3314dc848&from=signin

maanantai 26. tammikuuta 2026

Hiihto-Niilo

Suonenjoen Vasamaa edustanut hiihtäjä Niilo Väisänen valittiin edustajaksi vuoden 1960 Squa Walleyn olympialaisiin, mutta hän ei osallistunut siellä yhteenkään kilpailuun. Hänet olisi kyllä valittu viestijoukkueeseen, mutta hän antoi paikkansa Väinö Huhtalalle, koska katsoi, ettei ole riittävän hyvässä kunnossa; olisiko korkea ilmanala ollut Hiihto-Niilolle sopimatonta. Suomi voitti tuon viestin raivoisan kamppailun jälkeen.

Hiihtouransa jälkeen ”Nikke” Väisänen toimi Suomen hiihtojoukkueen huoltajana, eli rasvamestarina, talviolympialaisissa Lake Placidissa 1980 ja Sarajevossa 1984. Hän valmensi Mauri Röppästä, poikaansa Antti Väisästä, joka saavutti viestihiihdossa SM-pronssia vuonna 1983 ja Rauno Miettistä.

Suonenjoella onkin ollut tärkeä rooli maamme urheilujoukkueiden huoltopuolella. Asko Vehviläinen toimi pitkään urheilijoiden hierojana, vaikka olikin hierojana itseoppinut. Vehviläinen menestyi myös urheilussa. Hän keskittyi yleisurheiluun eli pituushyppyyn, kuulantyöntöön ja 100 metrin juoksuun. Pituushypyssä hän ylitti seitsemän metriä, kuulaa työnsi yli 15 metriä, vaikka oli vain 175-senttinen ja 73-kiloinen ja juoksi satasen parhaimmillaan ajassa 10,8.

Vehviläisen lisäksi myös iisveteläinen hieroja Angelin huolehti maamme urheiluhuippujen lihashuollosta. Hänen asiakkaanaan oli mm. Matti Nykänen, joka muistetaan paikkakunnalla hyvin käyttäytyvänä herrasmiehenä, joka toi aina hierojalleen sievän kukkapuketin.

Nykyään maamme olympiajoukkueen lääkärinä on Ilkka Räsänen, joka on Kärkkäälässä syntyneen gynekologi Valto Räsäsen poika. Valto Räsäsen veli kansanedustaja Pauli Räsänen hallitsi Pohjoismaiden parlamenttien hiihtomestaruuskilpailuja suvereenisti 1960-70-luvuilla, vaikka mukana oli norjalaisia olympiavoittajia.

Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea jutun Squa Walleyn jännittävästä miesten viestistä Aikakoneelta tästä:

https://nakoislehti.hs.fi/96b84c75-49a8-4e98-a624-c61bf8774600/21?q=hakulinen,%20huhtala,%20alatalo,%20m%C3%A4ntyranta%3Fgtmshogun%3Db02704e02979ed7f2f6fd7c3314dc848&from=signin

lauantai 24. tammikuuta 2026

Klaes Karppinen

KLAES KARPPINEN

(SA-Kuva/ Sot.virk. V. Hollming)

Parhaiten arvokisamitalien määrällä mitaten Rasva-Rossin tallin hiihtäjistä menestyi Klaes ”Klaus” Karppinen (9. lokakuuta 1907 Iisalmen mlk – 24. tammikuuta 1992 Iisalmi), joka oli olympiavoittaja ja peräti viisinkertainen maailmanmestari. Arvokisoista Karppinen voitti seuraavat mitalit:

-Olympiakultaa Garmisch-Partenkirchen 1936 (hiihto, 4 × 10 km viesti)

-Viisi maailmanmestaruutta: yksi 1934 Sollefteå (viesti), kaksi 1935 Vysoké Tatry (viesti ja 18 km), yksi 1938 Lahti (viesti) ja yksi 1939 Zakopane (viesti)

-Viisi MM-hopeaa: yksi 1935 Vysoké Tatry (50 km), kaksi 1937 Chamonix (viesti ja 50 km) ja kaksi 1939 Zakopane (18 km ja 50 km)

Ainakin hyvän tarinan mukaan Karppiselle olisi kuulunut vielä pari MM-kultaa lisääkin, koska hän jäi kaksissa MM-kisoissa hopealle sen vuoksi, että kilpailun voittaja rikkoi törkeästi silloisia kilpailusääntöjä.

Loistava jutunkertoja Aku Kiuru kertoo Yle Arkistosta löytyvästä juttupätkässä myös sen, että ainakin kerran suomalaiset ovat turvautuneet MM-kisoissa sääntöjen kieltämään suksien vaihtoon hiihtokisan aikana. Se tapahtui vuoden 1937 Chamonixin MM-hiihdoissa, jolloin Pekka Niemi voitti kuninkuusmatkalla kultaa.

Silloin hiihtokeli vaihteli ladulla päivän ja varjon puoleisilla paikoilla suvi- ja pakkaskelin välillä ja voittaneelle Niemelle vaihdettiin suvikelin sukset sohjo-osuuden ajaksi. Alkuperäiset leimatut sukset otettiin takaisin jalkaan ennen maaliintuloa, ettei rike paljastunut. Lisäksi sellainenkin tarina tunnetaan, että Kiurun kertoma vilppi olisi uusittu myös kerran toisissa MM-kisoissa, mutta sillä kertaa kilpailun voittanut huijari oli ulkomaalainen.

Kiurun tarinan mukaan Chamonixin MM-hiihdoissa Hiihtoliiton herrat antoivat vilpin vuoksi kullan menettäneelle Karppiselle lohdutuspalkinnoksi kultakellon, jotta tämä ei protestillaan olisi vaarantanut meikäläisten kaksoisvoittoa.

Se ilmeinen virhe Kiurun muisteluissa saattaa olla, että hän kertoo jutelleensa Klaes Karppisen kanssa suksienvaihtohuijauksesta Iisveden baarissa kymmenisen vuotta ennen videolla nähtävän haastattelun tekemistä.

Mutta eipä tainnut Iisvedellä olla 1990-luvulla enää baaria, joten luulen keskustelun tapahtuneen Iisalmen baarissa. Karppinenhan oli iisalmelaisia, vaikka harjoittelikin 30-luvulla Iisvedellä Esa Rossin valmennusryhmässä. Vielä 1930-luvulla Iisvedellä taisi vähän aikaan olla baari, jota piti olympiavoittaja Kalle Jalkanen.

Aku Kiurun sujuvaa kerrontaa voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/1-50105604…

24.1.2026-19.12.2025

lauantai 24. tammikuuta 2026

Klaes Karppinen

Parhaiten arvokisamitalien määrällä mitaten Iisvedellä harjoitelleista Rasva-Rossin tallin hiihtäjistä menestyi Klaes ”Klaus” Karppinen (9. lokakuuta 1907 Iisalmen mlk – 24. tammikuuta 1992 Iisalmi), joka oli olympiavoittaja ja peräti viisinkertainen maailmanmestari. Arvokisoista Karppinen voitti seuraavat mitalit:

-Olympiakultaa Garmisch-Partenkirchen 1936 (hiihto, 4 × 10 km viesti)

-Viisi maailmanmestaruutta: yksi 1934 Sollefteå (viesti), kaksi 1935 Vysoké Tatry (viesti ja 18 km), yksi 1938 Lahti (viesti) ja yksi 1939 Zakopane (viesti)

-Viisi MM-hopeaa: yksi 1935 Vysoké Tatry (50 km), kaksi 1937 Chamonix (viesti ja 50 km) ja kaksi 1939 Zakopane (18 km ja 50 km)

Mutta eipä tainnut Iisvedellä olla 1990-luvulla enää baaria, joten luulen keskustelun tapahtuneen Iisalmen baarissa. Karppinenhan oli iisalmelaisia, vaikka harjoittelikin 30-luvulla Iisvedellä Esa Rossin valmennusryhmässä. Siihen aikaan Iisvedellä taisi vielä olla baari, jota piti olympiavoittaja Kalle Jalkanen.

https://areena.yle.fi/1-50105604…

perjantai 23. tammikuuta 2026

Liisa Suihkonen – kova viestin viejä

Eräässä urheiluvisassa kysyttiin, kuka suomalaishiihtäjä tunnettiin lempinimellä Lempyyn puutarhuri. Vastaus oli, että Suonenjoen Vasaman Liisa Suihkonen. Kotipuolessaan Liisaa ei tuolla nimellä muisteta. Liisa ei ollut edes Lempyyn tyttöjä eikä hän ollut puutarhuri vaan nuorisoohjaaja.

Sen sijaan Liisa Suihkonen muistetaan kovana viestinhiihtäjänä. Esimerkiksi Insbruckin olympialaisissa vuonna 1976, hän toi avausosuudella Suomen vaihtoon ennen Neuvostoliittoa tosin pikkuisen Ruotsin perässä toisena. Neuvostoliitto sai siinä viestissä kultaa ja Suomi hopeaa, DDR oli pronssilla ja Ruotsi jäi suomalaisten harmiksi ilman mitalia.

Liisa Suihkonen lienee ainut suonenjokelainen, joka on saanut kuvansa paragualaiseen postimerkkiin.

Tässä Helsingin Sanomien tilaajat voivat tutustua juttuun, joka kertoo vuoden 1976 Insbruckin kisojen naisten viestistä, jossa Suomen joukkue voitti hopeaa Liisa Suihkosen hyvän avausosuuden ansiosta. https://nakoislehti.hs.fi/c54e08e1-5059-4b94-b1f7-81492b454318/28?q=liisa%20suihkonen,%201976,%20viestinhiihto%3Fgtmshogun%3Db02704e02979ed7f2f6fd7c3314dc848&from=signin

torstai 22. tammikuuta 2026

Esa Rossi

ESA ROSSI

Kiva-voiteen kehittäjä Esa Rossi oli lahjakas urheilija, valmentaja, keksijä ja liikemies. Sotien alla hän oli maailman johtava suksivoiteiden valmistaja, parhaimmillaan hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa ehkä silloisen maailman parhaita Kiva-merkkisiä voiteita. Rossin tehdas toimi 1930-luvulta 1960-luvulle, joten Kiva-purkkeja on varmaankin tuotettu miljoonia. Näitä voiteita myytiin myös Saksaan ja jopa Saksan armeijalle ja niinpä sotien jälkeen Lapista löytyi Kiva-purkkeja, joissa oli saksankielinen käyttöohje.

Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä treenanneeseen ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Itse hieman ihmettelen sitä, ettei Rossin sponsoroinnin katsottu vaarantavan suomalaisten huippuhiihtäjien amatööriyttä, sillä yleisurheilupuolella juoksija Paavo Nurmi joutui vaikeuksiin, vaikka salasi ammattilaisuutensa paremmin.

Kalle Jalkasen serkku Aarne Jalkanen oli sitä mieltä, että Rossin tallin Iisvedellä treenanneet miehet olisivat voittaneet ennen sotaa koko muun maailman joukkueen viestinhiihdossa. Voi hyvinkin olla, että kakkosjoukkuekin olisi vielä voittanut muun maailman.

Wikipedian mukaan Rossin tallissa hiihtivät tai hänen tuotteitaan näkyvästi käyttivät ainakin Kalle Jalkanen, joka pääsi mukaan vuoden 1936 talviolympialaisiin täysin Rossin tuen avulla, Matti Lähde, Klaus Karppinen, Jussi Kurikkala, Pauli Pitkänen, Pekka Vanninen, Eino Olkinuora, Erkki Jalkanen, Pekka Niemi, Olli Remes, Olavi Alakulppi, Lauri Pitkänen, Valter Forssell, Frans Heikkinen, Erkki Penttilä, Manne Vuorinen, Aarne Valkama, Eelis Uosikkinen, Nestori Huupponen, Mikko Husu, Asser Autio ja Erkki Tamila.

Rossi oli mukana vuoden 1936 talviolympialaisten Suomen joukkueessa voitelumestarina. Mies itse ei ollut menestynyt hiihtourheilijana, mutta 25 000 metrin juoksussa hän saavutti SM-pronssia vuosina 1923 ja 1924.

Monien lahjakkaiden ihmisten tapaan Esa Rossi oli maanis-depressiivinen luonne. Ainakin hänen tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli myös väkivaltainen tyyppi, joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla sellaisella. Sen muistan, että hän välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat varmaan huonoihin talviin, jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”

Yllättävä tieto löytyy Antero Terosen ja Jouko Vuolteen kirjasta Kiveen hakatut – Suomalaisia urheilijakohtaloita sivulta 80. Siinä Esa Rossin tyttärenpoika Christer Forsell vahvistaa kuullensa pitkään perheessä vaietun salaisuudan, asian, josta ei juuri puhuta. Sen mukaan näyttelijä Leo Jokela, komisario Palmu-elokuvien Kokki, olisi ollut Esa Rossin lehtolapsi.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että eräät asiantuntijat valitsivat Komisario Palmu erehtyy-elokuvan kohtauksen, jossa Leo Jokela laulaa savon murteella kappaleen Tummat silmät maamme elokuvahistorian parhaaksi kohtaukseksi. Yle Areenalla olevassa Komisario Palmu-elokuvassa Leo Jokela laulaa Tummia silmiä 37 sekuntin ajan kohdasta 1tunti 0 minuuttia 10 sekuntia. https://areena.yle.fi/1-607065

tiistai 20. tammikuuta 2026

Yrjö Salpakari – melkein olympiavoittaja

Facebookin keskusteluryhmästä Vanhoja hiihto- ja juoksutuloksia löytyi myös Puijon kisojen 50 km:n tulokset vuodelta 1974 ja nekin asiat saivat minut tuntemaan häpeää hiihtotietämykseni puutteellisuudesta. Puijon kisat olivat siihen aikaan suuri tapahtuma, joten ei ollut yllätys, että voittaja oli kaksinkertainen olympiavoittaja Norjan Pål Tyldum 2.55,43. Ulkomaalaiset saivat myös muita hyviä sijoituksia. Toinen oli kuitenkin Juhani Repo Iisalmen Visa 2.56,20.

Yllättävää on, että kilvassa 11. oli ampumahiihtäjänä paremmin tunnettu Yrjö Salpakari Suonenjoen Vasama 3.05,38. Tuloslistalta sijalta 13 löytyy Toivo Makkonen Kuopion Elo ja sijalta 14 Olavi Häyrinen Siilinjärven Ponnistus. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Makkonen ja Häyrinen ovat alun perin Suonenjoen poikia. Makkos-Topi, joka oli työläishiihtäjiä ja Suonenjoen Kunnon kasvatteja, voitti joskus 60-luvun puolivälin paikkeilla jopa olympiakävijä Niilo Väisäsen, joka muuten on ilmeisesti maamme ensimmäinen Hiihto-Niilo.

Yrjö Salpakari oli Sapporon tiukassa 20 km:n ampumahiihtokisassa viides ja menetti olympiakullan yhden suonenjokelaisten näkemyksen mukaan puoli milliä ja Helsingin Sanomien mukaan millin ohimenneen laukauksen vuoksi. Tarinan mukaan suomalaiset jo kisan jälkeen juhlivat Yrjön olympiakultaa.

Yrjön kova suonenjokelainen kilpakumppani Mauri Röppänen voitti ampumahiihdossa kaksi olympiahopeaa ja MM-mitaleja hänellä on isohko paperipussillinen sekä ammunnasta että ampumahiihdosta. Moskovan olympiakisoissa Mauri jäi ammunnassa neljänneksi ja hävisi pronssin yhdellä pisteellä, joka saattoi myös johtua yhdestä 0,5 mm:n ohilaukauksesta. Röppänen saattaisi olla paremmalla onnella hyvinkin ainut sekä kesä- että talvilajeissa olympiamitalin voittanut suomalaisurheilija.

Helsingin Sanomien tilaajat voivat lehden aikakoneen kautta tarkastaa tästä, miten lähellä Salpakarin olympiakulta oli:

https://nakoislehti.hs.fi/b7d1fcf7-cb84-4f2f-8801-fae717b948c6/25?q=yrj%C3%B6%20salpakari,%201972,%20sapporo%3Fgtmshogun%3Db02704e02979ed7f2f6fd7c3314dc848&from=signin

maanantai 19. tammikuuta 2026

Jussi Kurikkala

JUSSI KURIKKALA

Juho ”Jussi” Samuli Kurikkala (12. elokuuta 1912 Kalajoki – 10. maaliskuuta 1951 Helsinki) oli suomalainen maastohiihtäjä. Kurikkala voitti 17 km:n Suomen mestaruuden 1936. Hän voitti kolme mitalia hiihdon maailmanmestaruuskilpailuista: hopeaa 4 × 10 kilometrin viestissä vuonna 1937, kultaa 4 × 10 kilometrin viestissä vuonna 1938 ja kultaa 18 kilometrin hiihdossa vuonna 1939. Vuonna 1941 Kurikkala voitti Cortina d’Ampezzon MM-kilpailuissa kultaa 50 kilometrillä ja 4 × 10 kilometrillä sekä hopeaa 18 kilometrillä, mutta kisojen MM-arvo peruttiin jälkikäteen.

Kurikkala oli myös hyvä kestävyysjuoksija, ja hän sijoittui maratonilla 13:nneksi Lontoon olympiakisoissa 1948. Kurikkala kuoli 38-vuotiaana laajalle vatsan alueelle levinneeseen syöpään maaliskuussa 1951. Lauri Järvinen on kirjoittanut hänestä elämäkertateoksen Jussi Kurikkala – Kalajoen Junkkari. Antonio da Cudanin veistämä Jussi Kurikkalan patsas paljastettiin Kalajoella 12.8.1989. Kalajoen Junkkarit on järjestänyt Jussi Kurikkalan muistohiihtoja vuodesta 1958 alkaen.

Jussi Kurikkala muutti Kalajoelta Suonenjoen Iisvedelle vuonna 1938. Muuton taustalla oli tyypillinen sen ajan järjestely: huippu-urheilijalle tarjottiin töitä, jotta hän voisi asua ja harjoitella optimaalisissa olosuhteissa. Kurikkala sai paikan Iisveden Metsä Oy:n sahalta.

Iisvesi oli tuolloin hiihdon mekka, jossa kohtasivat Esa Rossin voideosaaminen ja kovatasoisten hiihtäjien harjoitusmaastot. Kurikkala oli Suonenjoen kolmesta hiihdon maailmanmestarista ainut, joka ei männyt sodassa, sillä hän ei joutunut rintamalle heikkojen keuhkojensa vuoksi. Heikoista keuhkoista huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39-vuotiaana vuonna 1951.

Ehkä parhaiten Kurikkala on jäänyt maamme hiihtohistoriaan siitä, että tuossa alla olevassa filmissä esitetyssä Ounasvaaran 50 km:n kilpailussa hänen huoltoryhmänsä sekosi virvoitusjuomaputeleissa perusteellisesti, ja Jussi ryyppäsi viimeisellä virkistäytymisasemalla mehun sijasta 97 % pirtua.

Niinpä hän sitten hiihtelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti, dokumenttielokuvan selostajan mielestä selvänä voittajana. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena.

Kurikkala kilpaili myös juoksijana. Hän jopa edusti Suomea Lontoon vuoden 1948 olympialaisissa maratonilla, mutta ei menestynyt silloisen suomalaisen mittapuun mukaan, vaan sijoitus oli vasta 13; nykyäänhän tuollainen olisi loistava saavutus valkoiselta mieheltä.

Finnasta löytyy Finlandia-katsaus nro 31, jossa seurataan vuoden 1944 Ounasvaaran kisojen 50 km:n hiihtoa, jonka voittaa ylivoimaisesti Suonenjoen Iisveden Jussi Kurikkala.

https://players.icareus.com/fi/elonet/embed/vod/256247857

sunnuntai 18. tammikuuta 2026

Pitkä latu

Ilahduttava lukukokemus oli Markku Turusen kirja Pitkä latu – Legenda suksesta. Juuri tuollaista perusteellista selvitystä hiihtämisen ja suksen historiasta on koko hiihtävä maailma kaivannut. Kirjan paikka on jokaisen hiihtourheilun ystävän hyllyssä kunniapaikalla.

Erityisesti minua ilahdutti se, että kun avasin teoksen, luki heti sen ensimmäisellä sivulla, että ”Omistan tämän kirjan isälleni, Armas Turuselle, joka edusti aikoinaan Suonenjoen Vasamaa.” Hyvä Suonenjoki! Sivulla on myös kuva, jossa ehkäpä nimenomaan Vasaman kilpahiihtäjä Armas Turunen poseeraa hiihtoasussa kauniiden hiihtoasuisten neitosten keskellä. Osalla hiihtäjättäristä on jo hiihtohousut, mutta enemmistöllä vielä hiihtohame. Kuvan yläreunassa lukee ”ohdake ruusujen joukossa”.

Erityisen mielenkiintoisia ovat Turusen kirjan tarinat keksinnöistä, joilla suksea on yritetty kehittää. Varsinkin keksijänero Spede Pasanen, joka teki elämänsä aikana kymmeniä patenttihakemuksia, on kunnostautunut suksiasiassa. Joskus hän on myös asiassa onnistunut, koska todistettavasti ainakin hänen kehittämänsä moottoriveneen keulaan asennettava jättiläismäinen suksi on vähentänyt vastaan tulevan aallokon iskuja.

Turusen kirjan puute on se, ettei kaikista Savon suksikeksinnöistä kerrota. Esimerkiksi sitä ei kerrota, että iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset yrittivät reilut sata vuotta sitten voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki nuoskalla kevyesti. Kokeilu ei kuitenkaan jostain syystä muodostunut menestystarinaksi.

Eikä kirjassa mainita sitä, että kuopiolainen Oskari Räsänen laajensi myöskin suksenpohjien materiaalivalikoimaa. Ensiksi hän valmisti messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25% puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia käytännön realiteettien maailmassa; alpakkasukset eivät kestäneet yhtään neulasia tai muita roskia ladulla, joten alpakkasivakatkin jäivät historian roskapönttöön.

lauantai 17. tammikuuta 2026

Emerik Korhonen

Kovana hiihtoseurana tunnettu Suonenjoen Vasama perustettiin vuonna 1908. Ensimmäisen Suomen mestaruuden seuran edustaja voitti 1913 Kuopion SM-hiihdoissa, jolloin vasta 23-vuotias Emerik Korhonen voitti 30 kilometrillä kultaa.

Keuhkotauti katkaisi Emerik Korhosen lupaavan hiihtouran. Hän sairastui vuotta myöhemmin kohtalokkaasti osallistuessaan Oulu-hiihtoon. Hän nimittäin matkusti hiihtämällä Suonenjoelta Ylivieskaan, välimatkaa ehkä noin 80 – 100 km, ja nousi sieltä junaan. Vetoisessa junassa hän sitten sai kovan kuumeen, vaikka osti ensitöikseen Oulusta itselleen kuivan paidan.

Sairaus ei miestä masentanut, vaan hän ajatteli kukistavansa taudin jatkamalla urheilu-uraansa lääkärin kielloista piittaamatta. Hoitomuoto ei tehonnut ja Emerik Korhonen kuoli 26-vuotiaana vuonna 2016.

Emerik Korhonen harrasti hiihdon lisäksi myös yleisurheilua ja painia. Hän oli vain 165 senttiä pitkä ja varreltaan hoikka, mutta Jussi Kirjavaisen Suomalaiset suurhiihtäjät-kirja kertoo hänen kilpailleen myös kuulantyönnössä menestyksellä. Kirjavaisen mukaan Emerik Korhonen asui Suonenjoen Iisveden Korholan kylällä, mutta nykyään sellaista kylää ei tunneta.

Korhosen voittoaika SM-kisojen kolmellakympillä oli 2.12.45,0. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että Norjan Anders Gløersen voitti Oslon Holmenkollenin 50 kilometrin maailmancup-osakilpailun (vapaa hiihtotapa, yhteislähtö) vuonna 2014 ajalla 1.47.30,2. Kovasti ovat siis miehet, välineet ja ladut kehittyneet Emerik Korhosen aikaisista.

Tässä vuoden 1913 SM-kisojen ainoan miesten kilpailumatkan tulokset:

Miehet, 30 kilometriä

Sija Kilpailija Aika
1 Emerik Korhonen 2.12.45,0
2 Jussi Niska 2.13.44,5
3 T. Kuorikoski 2.14.09,0
4 Samuli Tasa 2.16.59,5
5 Eetu Niska 2.20.53,0
6 E. Kaikkonen 2.21.28,0
7 Jooseppi Kuosmanen 2.22.30,0

perjantai 16. tammikuuta 2026

Suonenjoen urheilua elävänä kuvana

Finlandia-katsaus 93/1948 todistaa, että kova on ollut suonenjokelaisten kestävyysjuoksijoiden taso Lontoon olympiakesänä. Filmi kertoo, miten Suonenjoen hirmukuntoinen Salomon Könönen voittaa Kaivopuiston maratonin suorastaan ylivoimaisesti ennen 10.000 metrin me-miestä Viljo Heinoa ja kovia ruotsalaisia. Ikämiesten sarjan voitti myös suonenjokelainen Jussi Kurikkala.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että samana kesänä Lontoon olympialaisissa maratonilla Viljo Heino oli 11. ja Jussi Kurikkala 13.. Viljo Heino valitteli myöhemmin sitä, että hänet keskenkuntoisena määrättiin maratonille vastoin hänen tahtoaan. Sen sijaan Salamon Könönen valitteli myöhemmin sitä, ettei häntä päästetty mukaan maratonille. Itse hän uskoi, että olisi voittanut olympiakullan, koska juoksi seuraavana kesänä Euroopan ennätyksen ja aika oli kuusi minuuttia Lontoon voittoaikaa parempi.
Pieleen siis menivät silloinkin Urheiluliiton herrojen valinnat.

Vaikka Kaivopuiston maratonilla ruotsalaiset eivät pärjänneet, niin kyllä siihenkin aikaan naapurissa osattiin juosta. Lontoon kympillä Ruotsin Bertil Albertson sijoittui pronssille, kun paras suomalainen Könönen oli yhdeksäs. Tosin Suonenjoella puhutaan, että tosi asiassa hän olisi ollut seitsemäs, mutta kierrosten laskijat sekoilivat ja kaksi miestä sijoittui Könöstä paremmin, koska he juoksivat kierroksen vähemmän.

Maaottelussakaan suomalaiset eivät heti sodan jälkeen ruotsalaisille pärjänneet. Könönen muisteli joskus myöhemmin, että yksi maaottelureissu meni meikäläisiltä täysin pieleen, koska sota-aikana nälkiintynyt joukkue söi itsensä Ruotsin höyryävien lihapatojen ääressä ähkyyn.

Sitä Könönen ei paljastanut, miten syömiset maksettiin, mutta sen kertoo Tapio Rautavaara muistelmissaan. Siihen aikaan tilanne oli se, että alkoholi oli meillä halpaa ja Ruotsissa hyvin kallista. Markkinamekanismilla on kuitenkin taipumus pyrkiä oikaisemaan tällaiset vääristymät, ja niinpä suomalaiset rahoittivat hankintansa viinan myynnillä. Kun ystävällinen ruotsalainen tullimies ihmetteli Rautavaaran laukun painoa, vakuutti hän laukun sisältävän moukareita.

Alla olevista Suonenjoen urheiluun liittyvistä videolinkeistä löytyy myös dokumentti vuoden 1948 Kaivopuiston maratonista. Joku itseni kaltainen autismin kirjosta kärsivä henkilö saattaa katsoa nuo filmit mielenkiinnolla.

1.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22jussi+kurikkala%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Jussi Kurikkala 4 min 30 sek eteenpäin)

2.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22jussi+kurikkala%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Jussi Kurikkala 3min 40 sek eteenpäin)

3.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22jussi+kurikkala%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Kurikkala ja Erkki Jalkanen 4 min 50 sek eteenpäin)
4.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22salomon+k%C3%B6n%C3%B6nen%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Salomon Könönen ja Jussi Kurikkala 3min 20 sek eteenpäin)

torstai 15. tammikuuta 2026

Kalle Jalkasen haudalla

Kalle Jalkanen kaatui Inkerin Kirjasalossa 5.9.1941 kahden miinan räjähtäessä. Suonenjoella syntynyt Kalle asui kaatumishetkellään Lappeenrannassa, joten hänet on haudattu sinne.

Vaikka tämä kalmisto on yksi maamme suurimmista, siellä on harvinaisen selkeät opasteet ja niinpä hauta löytyy helposti. Olympiavoittaja on saanut hautakiveensä hänelle kuuluvat olympiarenkaat. Sillä tavalla on maassamme tapana kunnioittaa olympiavoittajia heidän kuolemansa jälkeen. Kallen viimeinen leposija sijaitsee noin kymmenen metriä hautausmaan Wäinö Aaltosen veistämästä vaikuttavasta muistomerkistä Helsingin suuntaan.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Ansiokkaan urheilijan kuolema harmitti pataljoonan komentajaa majuri Mäntylää niin kovasti, että hän määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Lähellä oli, ettei Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa, mutta sitten ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta Kalle Jalkasen esimerkin innoittamana.

Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän oli ollut sota-aikana kaukopartiotehtävissä, joissa oli sattunut jotain ikävää. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.

Vaikka Kalle Jalkanen ei koskaan voittanut Suomen mestaruutta, niin hänen Warkauden Urheilijoita edustanut vuonna 1913 syntynyt pikkuveljensä Erkki Jalkanen voitti Suomen mestaruuden 15 km:llä vuonna 1946.

Wikipediassa kerrotaan, että laulaja Kari Tapio (Jalkanen) olisi ollut Kalle Jalkasen veljenpoika, mutta tieto on virheellinen. Sikäli Kari Tapio liittyy talviurheiluun, että hän voitti mäkihypyssä Suomen ammattikoulujen mestaruuden.

Myös toinen suonenjokelainen laulajapoika Kari Vepsä(läinen) oli nuorena lupaava mäkihyppääjä, mutta vanhemmalla iällä hän on siirtynyt hevosurheilun puolelle.

keskiviikko 14. tammikuuta 2026

Sianjalkaset

Vaan kylläpä moderni tietotekniikka sotkee asioita. Suonenjoen hiihtohistoriaa tutkiessani törmäsin tietoon, että kaikkitietävä ja kaukaa viisas Wikipedia pystyy olemaan väärässä. Se nimittäin kertoo, että tekohampaistaan maailmankuuluksi tullut olympiasankari Kalle Jalkanen on laulajasankarin setä.

Mutta ei ole Kalle Karin setä, vaikka sukunimi on sama. Kalle Jalkanen on Sianjalan kylän, tosin jostain syystä kylän nimi on lyhentynyt pelkäksi Jalkalaksi, Jalkasia, kun taas Kari Tapio on meidän Kärkkäälän kylän Jalkasia. Tietysti kaukaisia sukulaisia miehet ovat, kuten kaikki vanhat savolaissuvut ovat keskenään, sillä tiet ja polkupyörät tulivat tänne vasta 1900-luvun alussa.

Tuo Jalkasten suku syntyi muuten siten, että eräät Hänniset pitivät tapanaan soudella Suonteen selkää pitkin Pieksämäen kirkkoon ja heillä oli tapanaan pitää tuohikontissaan sianjalkaa eväänään, joka seikka sitten jostain syystä herätti muun kirkkokansan huomion jopa siinä määrin, että Hännisiä alettiin kutsua Sianjalkasiksi, joka nimi sitten lyheni syistä, joita voi vain arvailla, Jalkasiksi.

Wikipedian sukulaisuussekaannuksen on saattanut aiheuttaa se, että myös Kari Tapio oli suksimiehiä, sillä hän voitti aikoinaan Suomen ammattikoulujen mäkihyppymestaruuden. Hänen mäkihyppyharrastuksensa lienee syynä siihen, että yhdelle hänen pojistaan annettiin Jiri-nimi kuuluisan mäkimies Jiri Raskan mukaan. Grenoblen olympialaisissa Jiri Raska voitti kultaa, koska meidän Viki Kankkosemme kaatui harjoituksissa ja mursi solisluunsa.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Suonenjoen laulavista mäkipojista taisi hyppääjänä olla parempi Vepsäläis-Kari, joka nykyään tunnetaan taiteilijanimellä Kari Vepsä. Hän ei enää harrasta mäkihyppyä, vaan on siirtynyt kaviouran puolelle.

Mielestäni jonkun pitäisi tehdä jotakin tästä artikkelista löytyvän virheen korjaamiseksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

tiistai 13. tammikuuta 2026

Käden heiluttelun poliittinen merkitys

Eräässä tv:n urheilutietokilpailussa kauan sitten kysyttiin, että kuka ainoana suomalaisurheilijana teki vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchenin olympiakisojen avajaisissa siihen aikaan muodissa olleen Hitler-tervehdyksen.

Oikea vastaus oli visailujuontajan mukaan Kalle Jalkanen. Itse olen kyllä sitä mieltä, ettei Jalkanen tehnyt Hitler-tervehdystä, sillä kysyin asiaa Kallen serkulta mestarihiihtäjä Aarne Jalkaselta, joka vakuutti, ettei Kalle moista tervehdystä tehnyt. Melkoinen temppu moinen tervehdys olisikin ollut TUL:n seuran Iisveden Vesan kasvatilta.

Tosin voi olla, että hän ei silloin vielä ymmärtänyt käden heiluttelun symbolista merkitystä, vaan ajan henki tempaisi hänet huomaamatta mukaansa. Tai sitten saattoi Jalkasen käden heiluttelun kanssa olla sama juttu kuin Seppo Rädyllä joidenkuiden suurkisojen palkintopallilla, jolloin tämä perijäyhä mies suostui hieman kohottamaan kättään. Jälkeenpäin hän selvästi häpeillen selitti, että ”muuten vain vittuillessani huiskuttelin”.

Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että kun Erkki Autonen ja Tapio Rautavaara vuoden 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa ottivat keihäänheitossa kaksoisvoiton, tekivät he palkintopallilla nyrkkitervehdyksen.

Nyrkkitervehdys oli Espanjan sisällissodassa nimenomaan tasavaltalaisten tunnusomainen tervehdys ja vastarinnan symboli. Se toimi suorana vastakohtana Francon kannattajien käyttämälle ”roomalaiselle tervehdykselle” eli suoraksi ojennetulle kämmenelle.

Enkä tässä yhteydessä malta olla muistuttamasta siitä, että vuoden 1968 Mexicon kisojen palkintojenjaossa rasisminvastainen nyrkkitervehdys johti siihen, että kaksi ruskeaa jenkkipoikaa lähetettiin kotimatkalle kesken kisojen. https://en.wikipedia.org/wiki/Athletics_at_the_1968_Summer_Olympics_%E2%80%93_Men%27s_200_metres

maanantai 12. tammikuuta 2026

Deflaatio ja haimonni

Deflaatio, eli hintojen lasku, on kansantalouden surma, koska raha ei enää kierrä, koska ihmisten kulutusvimma hiipuu, sillä kaikki odottavat hintojen halpenemista entisestään. Deflaation uhka tuli mieleeni, kun kävin lähikaupassa ruokaostoksilla.

Puoli kiloa kotimaisiksi mainittuja kaurahiutaleita maksoi 0,45 €, puoli kiloa vietnamilaisena mainostettua kahvia 2,49 € ja kilo luultavasti ulkomaalaisen sikavainaan perskannikkaa 3,99 €. Eli ei ole enää peruselintarvikkeet hinnankiroissa maassamme. Varsinkin tuo vietnamilaisen kahvin halpuus hämmästyttää, sillä ostin jouluksi ns. hyvää kahvia paketin ja se maksoi 11 €, ja mielestäni vietnamilainen kahvi maistaa ihan yhtä pahalle kuin kalliimmatkin kahvit.

Ällistyttävä tieto on minusta se, että jostain luin Vietnamin olevan nykyään maailman toiseksi suurin kahvin tuottaja, vaikka epäilen, että sikäläiset ihmiset tuskin juovat kahvia vaan mieluummin teetä. Ja ällistyttävä tieto minusta on sekin, että joskus kauppojen pakastealtaissa näkyy edullista vietnamilaista kalaa.

Tätä vietnamilaista kalaa kutsutaan haimonniksi, vaikka tuskin sillä hain kanssa on mitään tekemistä. Sen liha muistuttaa kuhan lihaa, sillä se on vaaleaa, ruodotonta ja hyvää. Haimonni elää luonnostaan Kaakkois-Aasian isoissa joissa, mutta sitä myös kasvatetaan altaissa. Arvaan, että Vietnamissa on ymmärretty hyödyntää maan miljoonat pommikuopat kalankasvatusaltaina. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Vietnamiin pudotettiin pommeja 8 miljoonaa tonnia ja Saksaan 2 miljoonaa tonnia.

sunnuntai 11. tammikuuta 2026

Sortavala on mielenkiintoinen kaupunki

Entinen maastavedon maailmanennätysmies ja entinen kansanedustaja Juvan suuri poika Ano Turtiainen on nykyään hyvin tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja sekä Suomessa että Venäjällä. Vaikka harva on se asia, josta olen yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta siitä olen kuitenkin yhtä mieltä hänen kanssaan, että Sortavala on hieno ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kaupunki. Eri mieltä Anon kanssa olen varsinkin maapallon muodosta. Itse äänestän sen puolesta, että maapallo on pallo, mutta Ano ainakin jollain videollaan oli sitä mieltä, että maapallo ei ole pallo vaan maakiekko. Tosin hieman epäilen, että hänen maakiekkonäkemyksensä taustalla voi olla savolainen huumori, joka jättää vastuun kuulijalle.

Viimeisimmällä ilmeisesti eilen tehdyllä videolla Turtiainen rouvineen kiertelee rouvansa kanssa Sortavalaa ruokapaikkaa etsien, mutta ikävä kyllä kaikki ravintolat ovat täynnä. Tärkeintä kuitenkin on, että video todistaa, että Sortavala on kaunis kaupunki, jonka keskusta alkaa remonttien jälkeen olla siinä kunnossa, jollaiseksi suomalaiset sen jättivät 82 vuotta sitten. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Sortavala tulisi valita Unescon maailmanperintökohteeksi.

Itse kävin viimeksi Sortavalassa lähes tarkalleen kuusi vuotta sitten vallan Tiitan taksilla Uukuniemeltä käsin ostamassa Karjala-merkkiset sukset, jotka siteineen maksoivat noin 20 euroa. Tarkoitus oli ostaa Karjala-suksien Valamo-mallit, mutta sellaiset olivat myyty loppuun. Pahaa pelkään, että maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nyt tultu siihen valitettavaan pisteeseen, että tässä elämässä en tule enää Sortavalassa vierailemaan. Tässä kuitenkin Ano Turtiaisen video, jonka avulla voi verestää muistojaan: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=ano+turtiainen+YouTube+uusin&mid=9A87109FF9C2DD238B099A87109FF9C2DD238B09&FORM=VIRE

lauantai 10. tammikuuta 2026

Tekohampaita ei jätetä

Eilen minä kyllä niin mieleni pahoitin, kun sosialistisen median Atleetti ryhmässä väitettiin, että viestisankari Kalle Jalkanen oli laulajasankari Kari Tapion setä. Ilmeisesti kirjoitus oli pelkkä provokaatio, sillä siinä väitettiin Wikipedian todistavan asian. Torjuin jyrkin sanoin provokaatiokirjoituksen ja kerroin, etteivät miehet olleet edes lähisukua, vaikka molempien sukunimi onkin Jalkanen.

Sikäli provokaatiokirjoitus piti paikkansa, että siinä kerrottiin, miten Kalle Jalkanen ikeniä purren, koska tekohampaat putosivat hankeen, hiihti Suomen olympiavoittoon ja että hän kaatui jatkosodan alussa miinakentässä.

Suonenjoen kahta kuuluisaa Jalkasta yhdistää se, että kummallakin oli vaikeuksia tekohampaidensa kanssa, koska myös Karilla olivat tekarit ainakin kerran keikkamatkalla hukassa, ja vähältä piti, ettei hän joutunut esiintymään Sheveri Shuhoshen tyylillä, joka olisi saattanut rapauttaa hänen mainettaan maamme shekshikkäimpänä miehenä.

Laskujeni mukaan Kalle Jalkasen tekohammastapaus on keskeisessä roolissa peräti kolmessa kirjassa, jotka ovat Antti O. Arposen teoksissa Viestisankarit ja Tekohampaita ei jätetä sekä Timo J. Tuikan kirjassa Vitutuksen voima, mutta siitä huolimatta kansamme tuntee Kalle Jalkasen tekohammastarinan hämmästyttävän huonosti.

Edellä kerrotun todisti se, että satuin näkemään töllöstä jonkun pöhkön julkkisten välisen tietokilpailun, jossa kysyttiin, että mitä erikoista olympiavoittaja Kalle Jalkasen kehossa tapahtui, kun hän kiidätti Suomen viestijoukkueen vuoden 1936 olympialaisissa kultaan. Rohkenipa muotitaiteilija Sami Sykkö, joka ei liene hiihtomiehiä, epäilemään, että Kallelta olisi mennyt kisan aikana kakka housuun.

Olin siihen asti uskonut, että rouvaani lukuun ottamatta jokainen suomalainen, joka yleensä jotakin tietää, tietää, että Kallelta putosivat tekohampaat, jotka siihen aikaan maksoivat työmiehen kolmen kuukauden palkan, hankeen, josta hiihtosankari joutui ne kaivamaan, vaikka norjalainen pääsi siinä vaiheessa edelle, mutta tapauksen nostattaman vitutuksen voiman antaman lisäenergian avulla Kalle ikeniä purren nosti Suomen viestivoittoon.

Tietooni on saatettu, että pitkäaikainen unelmani on toteutumassa ja Suonenjoella järjestetään paikkakunnan hiihtohistoria-aiheinen näyttely. Rohkenenkin esittää, että näytteille pannaan myös Kalle Jalkasen hammasproteesi ja että näyttelyn jälkeen tämä pyhäinjäännös sijoitetaan pysyvästi kaupungintalon aulaan lasivitriiniin, jotta hiihtouskovaiset turistit voisivat hiljentyä niiden ääressä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ainakin kolmessa Etelä-Euroopan luostarissa säilytetään Jeesuksen esinahkoja reliikkeinä; Jeesushan syntyi juutalaisena ja juutalaisuus on yksi maailman pippelinsilpomisuskonnoista. Nykyajan geenitekniikalla noista esinahoilla voisi tehdä ihmeitä. https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_4283634

20.11.2025-16.12.2025

tiistai 16. joulukuuta 2025

Ukrainan sodan vahingonkorvauksista

Maailmalla on hyvinkin vielä toivoa. Olin jo pitkään ajatellut, että kansainvälisissä suhteissa on luovuttu sopimuspohjaisesta maailmanjärjestyksestä ja siirrytty sen sijaan sotimispohjaiseen maailmanjärjestykseen, mutta olen ollut tässäkin asiassa taas väärässä.

Nimittäin entisen hyvän itänaapurin päämies Putin on ottanut kantaa siihen, että länsi on aikeissa käyttää Venäjän valtion lännen pankeissa olevat 300 miljardia euroa siirrettäisiinkin Ukrainan tukemiseen. Putin ei moista suunnitelmaa hyväksy ja entisenä juristina hän vetoaa siihen, että varojen takavarikointi rikkoo kansainvälistä oikeutta.

Ja hyvinkin Venäjän rahojen vieminen voi olla kansainvälisen oikeuden vastaista, mutta täyttää varmuutta asiassa ei kuitenkaan ole, joten Venäjän kannattaa viedä asia Haagin Kansaiväliseen tuomioistuimeen, joka on nimenomaan tällaisia riitoja varten perustettu. Haagissahan Ruotsin ja Suomen sivistyskansat reilut sata vuotta sitten sopivat rajariitansa ja ovat sen jälkeen olleet ylimpiä ystäviä.

Itse asiassa Ukrainan sodan rauhanneuvottelut olisi hyvä lopettaa ja riidan ratkaiseminen jättää Kansainvälisen tuomioistuimen tehtäväksi. Nythän siellä jo onkin käsittelyssä se, että onko Ukraina syyllistynyt kansanmurhaan Itä-Ukrainassa. Tuomioistuin jo tekikin sodan alussa jo sen alustavan ratkaisun, ettei kansanmurhaa ollut tapahtunut ja vaati Venäjää lopettamaan sotatoimet asian jatkokäsittelyn ajaksi.

Olisikin mielenkiintoista nähdä, millaisia vahingonkorvauksia sotaan syylliset joutuisivat Haagin tuomioistuimen mukaan korvaamaan. Jos Venäjä tuomittaisiin syylliseksi hyökkäyssotaan, niin lännen ja Suomenkin talous saattaisi kääntyä nousuun, koska Venäjä saattaisi joutua korvaamaan lännen Ukrainalle antaman noin 300 miljardin avustuksen. Myös ukrainalaisten kuolleiden ja vammautuneiden korvaukset nousevat helposti myös satoihin miljardeihin kuten myös Ukrainan rikotun omaisuuden arvo. Suomikin voisi vaatia viiden miljardin hyvityksen Venäjän kansallistamasta Fortumista.

Olen ihmetellyt sitäkin Venäjän temppua, kun se varasti kylmän rauhallisesti noin 400 länsimaista matkustajakonetta, joiden arvo lienee noin 40 miljardia euroa. Luulen nimittäin, että vaikka koneet luovutettaisiin takaisin alkuperäisille omistajille, niin niillä ei saisi enää määräysten mukaan lentää, koska määräysten mukaiset määräaikaishuollot ovat jääneet koneissa tekemättä.

Hyvä ystäväni Gemini kertoo Ukrainan vahingoista lyhyesti seuraavaa:

Kokonaismenetys: Kun huomioidaan suorat vahingot, BKT-menetykset, ihmispääoman menetys, miinanraivauksen kustannukset ja siirretyt ihmiset, Ukrainan kokonaistappiot nousevat selvästi yli biljoonaan dollariin pitkällä aikavälillä.

Trump ei kuitenkaan tämän jutun mukaan näytä olevan innostunut kaverinsa saattamisesta oikeudelliseen vastuuseen: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011021785.html

maanantai 15. joulukuuta 2025

Toivo on tekoja

Minulle oli pettymys Sanna Marinin muistelmateos nimeltään Toivo on tekoja. Sanna Marinin vieremäläinen vaari Riku Marin oli aikoinaan tunnettu savolaisen sanarieskan hallitsija, josta on jopa julkaistu kirja nimeltään Riku Marinin kaskut, mutta ei ole Sanna tullut vaariinsa huumorijuttujen kertojana. Toisaalta ymmärrän kyllä, että Marinin hallituskaudella maailman tilanne oli sellainen, että vitsit olivat vähissä.

Tosin kaksi kertaa hymähdin muistelmakirjaa lukiessani. Ensiksi huvituin, kun Marin kertoi, miten koronan alkaessa hätääntyneet kansalaiset ryntäsivät kauppoihin hamstraamaan vessapaperia muistamatta sitä, että Suomessa on hyvin vahva metsäteollisuus, joka kyllä pystyy helposti tyydyttämään kansamme vessapaperin tarpeen.

Toisen kerran hymähdin, kun Marin muisteli sitä, millainen älämölö hallituksen kokouksessa syntyi, kun lausuttiin sana turve. Turve synnytti kovasti intohimoja, vaikka sillä tuotettiin siihen aikaan vain 4 % maamme energiasta, joten sen polton rajoittaminen ei olisi järjellä ajatellen ollut ns. maankaatoasia. Luulen, että turve-sanan kaltaisen huutamisen aiheuttaisivat nykyhallituksessa sanat susi, Isis-äidit ja silmävenytys.

Marinin kirjassa puute on myös se, ettei hän puolustaudu ollenkaan tuhlaajatyttösyytöksiä vastaan. Nykyäänhän väitetään, että Marinin hallitus velkaantui tolkuttomasti. Mutta minäpä puolustan Sannaa. Kysyin nimittäin äsken kaveriltani tekoäly Geminiltä, paljonko Marinan hallituskaudella maamme valtion velka lisääntyi ja sain vastauksen, että Marinin hallituskaudella neljän vuoden aikana valtion velka kasvoi 115 miljardista 145 miljardiin eli 30 miljardia.

30 miljardia kuulostaa paljolta, eli se tekee 7,5 miljardia vuodessa, mutta tämä ei ole koko totuus asiassa. Nimittäin inflaatio laukkasi koronan ja Ukrainan sodan vuoksi tuona Marinin hallituskauden neljän vuoden aikana peräti 15 %. Siitä voi sitten laskea, että reaaliarvoltaan valtiomme velka lisääntyi 115 miljardista 123 miljardiin, eli vain kaksi miljardia vuodessa.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että nykyinen hallitus ottaa tänä vuonna uutta velkaa peräti 17,8 miljardia eikä inflaatiokaan tuota velkamäärää yhtään pienennä, koska Geminin mukaan nyt maassamme onkin vallalla rahan arvon nousu eli deflaatio, joka on lokakuuhun mennessä merkinnyt 0,2 %:n kasvua rahan arvolle. Deflaatio on talouden surma, koska ihmiset odottavat hintojen laskua ja vähentävät kulutustaan. Niinpä tällä hetkellä suomalaisilla on rahaa pankkitileillään yhteensä noin 100 miljardin verran.

Tässä Ilta-Sanomien arvostelu Marinin muistelmista: https://www.is.fi/politiikka/art-2000011609660.html

sunnuntai 14. joulukuuta 2025

Silmienvenyttelykohu

Eittämättä maamme nykyhallitus on maamme historian toiseksi epäsuosituin hallitus heti Terijoen hallituksen jälkeen, ja nyt vaikuttaa vahvasti siltä, että nykyhallitus on joutunut ylitsepääsemättömiin vaikeuksiin miss Suomen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, aiheuttaman silmienvenyttelykohun seurauksena. Nimittäin jopa perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja Miettis-Lauri on tuominnut silmienvenyttelyn toisin kuin eräät muut perussuomalaiset, jotka ovat osoittaneet tukensa silmienvenyttelijälle venyttelemällä omia silmiään.

Itsekin tuomitsen sen, että me pitkänenät halvennamme aasialaisia lajitovereitamme silmienvenyttelyllä, mutta kuitenkin muistutan, että suhteellisuudentaju on syytä säilyttää tässäkin asiassa, sillä paljon pahempiakin halventamisia on meillä katsottu läpi sormien. Esimerkiksi vielä nykyäänkin maamme kirjastot ovat täynnänsä Kalle Päätalon teoksia, joissa tämä taivalkoskelaissyntyinen kirjailija väittää, että Kuusamon miehet ovat järkiään riippamunaisia ja tuppimulkkuisia, vaikka tuolle väitteelle ei löydy tieteestä mitään perusteita.

Päätalon Kassusta tuleekin mieleeni, että olin joskus töissä Heinolan kaupungin teknisessä virastossa, jonka palveluksessa olleista miehistä monet olivat kovasti innostuneita Iijoki-sarjasta ja niinpä suunnittelimme, että voisimme jopa järjestää Päätalo-seminaarin Lahden Tyttölyseon tiloissa ja sovimme jopa siitä, että eräs Kuusamon mies olisi luennoinut aiheesta Kuusamon miesten anatomiset erityispiirteet.

Jostain syystä tuo seminaari jäi kuitenkin järjestämättä. En malta olla kertomatta, että Lahden Tyttölyseon olimme valinneet tilaisuuden tapahtumapaikaksi, koska sota-aikaan Päätalon Kassu oli jopa kaksi kertaa siellä hoidettavana häpeällisenä pidetyn sairauden takia. Tyttölyseo toimi siihen aikaan sotasairaalana, jonka alakerroksissa hoidettiin armeijamme miehistön sukupuolitauteja ja yläkerroksissa armeijamme upseeriston ratsastushiertymiä.

Perussuomalaisten nuorten puheenjohtajan Miettis-Laurin näkemyksiin voi perehtyä tästä linkistä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a3e9b676-b0f6-4f97-905c-521f5ffc5a88

lauantai 13. joulukuuta 2025

Kups ja Crystal Palace

Vaikka seurasin ottelua vain kännykän antamien tilastojen valossa niin suuren urheilujuhlan ja varmaankin myös helleenisen kirkkauden tuntua oli varmasti Kupsin kotikentällä Tampereen Tammelassa, kun kuopiolaiset kohtasivat vauraan sveitsiläisen Lausannen joukkueen Konferenssiliigan ottelussa joulukuun 11 päivänä klo 22.00-23.50 välisenä aikana eli melkeinpä jouluyönä, joka ajankohta lienee ainutlaatuista jalkapalloilun historiassa.

Pikkuisen pettynyt olen ottelun lopputulokseen, koska jos Kups olisi voittanut, niin se olisi varmistanut pääsynsä Konferenssiliigan loppuvaiheeseen ja se asia olisi sitten varmistanut, että koko Itä-Suomen talousalueen kehitys olisi kääntynyt jyrkkään nousuun, koska jalkapallossa liikkuu maapallolla käsittääkseni lähes yhtä suuret rahat kuin huume- tai asekaupassa.

Ottelu päättyi 0-0, mutta vähän ennen päätösvihellystä tuomari antoi alustavasti Kupsille rangaistuspotkun, joka olisi noin 70 % varmuudella merkinnyt, että Kups olisi ottelun voittanut, mutta ikävä kyllä videotarkastuksen jälkeen rankkari peruttiin ylemmässä muutoksenhakuasteessa.

Teoriassa Kups voisi vielä varmistaa Konferenssiliigan jatkopaikan voittamalla lontoolaisen Crystal Palacen ensi viikolla sen kotikentällä, mutta perusluonteeltani pessimistinä en usko tuohon ihmeeseen, koska kun Kupsin markkina-arvo on 7 miljoonaa euroa, niin lontoolaisten vastaava arvo on sata kertaa enemmän eli 700 miljoonaa euroa. Sveitsiläisen Lausannen markkina-arvo on Kupsiin nähden vain nelinkertainen.

Tammela pysyy valloittamattomana: KuPS – FC Lausanne-Sport päättyi maalittomaan tasapeliin

perjantai 12. joulukuuta 2025

Juurisyyt

Pikkuisen huolestuneena tutkin tuota karttaa, josta ilmenee vuoden 1323 solmitun Pähkinäsaaren rauhan, sillä vain vähäinen osa nykyistä Suomea jäi Ruotsille. Toivottavasti Putin ei ehdi lukemaan tätä juttua, koska hän korostaa, että Ukrainan sodan yksi juurisyy on vääryys, joka aikoinaan tapahtui Ukrainan ja Venäjän rajaa vedettäessä. Myös tuohon Pähkinäsaaren rauhan rajaan liittyy sopimusrikkomus.

Nimittäin tunnetusti sotaisa ja hyökkäyshaluinen Ruotsi alkoi tunkea pian Pähkinäsaaressa sovitun valtakunnan itärajan yli täysin paperittomia savolaisia, jotka perustivat laittomia siirtokuntia Novgorodin alueelle. Lopultahan savolaisten laittomasti miehittämät alueet liitettiin väkivalloin Ruotsiin.

Jos Putin alkaa vaatimaan paluuta alkuperäiseen ja väärentämättömään rajasopimukseen, suomalaiset voivat tietysti vedota siihen, että sopimus rajasta tehtiin Novgorodin eikä Venäjän kanssa ja että rajasta sopivat ruotsalaiset eivätkä suomalaiset, joten Putinin kannattaa kääntyä asiassa Ruotsin puoleen. Samalla kannattaa myös neuvotella siitä, kumpi valtio, Ruotsi vai Venäjä, alkaa vastaamaan Suomen valtion veloista.

Putinia kannattaa muistuttaa myös siitä, että saamelaisaktivistit ovat alkaneet vaatimaan vanhojen vääryyksien korjaamista ja että jopa Putinin synnyinkaupunki Pietari oli alun perin saamelaisten maata, jonka tosin inkerinsuomalaiset, joiden joukossa minunkin esi-isäni olivat, olivat tilapäisesti ottaneet vahvemman oikeudella haltuunsa.

Ja siitäkin Putinia voi neuvotteluissa muistuttaa, että ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan Venäjällä asui vielä Iivana Julman aikaan enemmän suomalais-ugrilaisia kansoja kuin slaaveja ja että ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan itse Putinkin on taustaltaan tverinkarjalaisia.

Suomalaisten kannattaa mahdollisissa tulevissa rajaneuvotteluissa kääntyä myös Brysselin puoleen, koska ainakin joidenkin tutkijoiden mukaan 4500 vuotta sitten Suomen alueelle tunkeutuneet vasarakirveskansan edustajat olivat ainakin jonkin tutkijan mukaan geneettisesti lähellä nykyisiä Belgian flaameja, joten belgialaiset ottakoot vastuun mahdollisesti Suomesta lähtevistä evakkorekipakolaisista.

Vasarakirveskansa valloitti muuten Suomen samoihin aikoihin, kun henkiolento, johon Abraham uskoi, lupasi tämän jälkeläisille, eli arabeille ja juutalaisille, hieman epäselvästi alueita Lähi-Idässä ja lupaus oli niin epäselvä, että sen vuoksi siellä ihmisiä tapetaan vieläkin kasapäihin.

Tästä kartasta ilmenee alkuperäinen Ruotsin itäraja: https://www.bing.com/images/search?view=detailV2&ccid=ZqLVKyEi&id=6E3928CAF90241F2E082D77F75D65D5A35CDB5EE&thid=OIP.ZqLVKyEiNvvclQ2ueMwskgHaE8&mediaurl=https%3a%2f%2fsuomenkuvalehti.fi%2fwp-content%2fuploads%2f2017%2f07%2fpahkinasaari-kartat_1-768×512.png&cdnurl=https%3a%2f%2fth.bing.com%2fth%2fid%2fR.66a2d52b212236fbdc950dae78cc2c92%3frik%3d7rXNNVpd1nV%252f1w%26pid%3dImgRaw%26r%3d0&exph=512&expw=768&q=p%c3%a4hkin%c3%a4saaren+rauha&FORM=IRPRST&ck=04A624FCD393C358CC0FBA5002C56338&selectedIndex=0&itb=0&ajaxhist=0&ajaxserp=0

torstai 11. joulukuuta 2025

Novgorodin tasavalta 1136–1478

Sen innoittamana, että netistä löytyi tieto, jonka mukaan me savolaiset olemme entisiä Novgorodin seudun karjalaisia, tutkin Novgorodin tasavallan historiaa ja totesin, että suuri vääryys oli ainakin minun oppivuosinani vallalla koulujemme historian opetuksessa.

Nimittäin vaikka suuri osa maamme nykyisestäkin pinta-alasta kuului Novgorodin tasavaltaan ja vaikka Wikipedia kertoo Käkisalmen aikoinaan olleen Novgorodin toiseksi suurin kaupunki, niin en muista, että koulun historian tunnilla olisi Novgorodista juurikaan mitään kerrottu tai ei ainakaan mitään myönteistä.

Wikipedia kertoo, että vuosien 1136 – 1478 välillä Novgorod oli tasavalta ja muistelen, ettei siihen aikaan Euroopassa tainnut olla sen lisäksi muita tasavaltoja kuin Sveitsi ja San Marino. Tasavallassa toimi kansanedustuslaitos, josta käytettiin nimitystä vetše. Sen kokouksissa oli kuitenkin piispalla, pajareilla ja suurkauppiailla suuri vaikutusvalta, eikä ollut aivan harvinaista, että äänestäminen tapahtui huudon lisäksi nyrkeillä tai kättä pidemmälläkin.

Edellä kerrotusta voi päätellä, että poliittinen elämä oli Novgorodissa hyvin samanlaista kuin nykyäänkin monissa demokraattisina pidetyissä maissa. Myös tasavallan oikeuslaitos oli edellä muuta Eurooppaa, sillä kun muualla omenavarkaatkin hirtettiin ja vääräuskoiset poltettiin roviolla, niin Novgorodissa rangaistukset olivat yleensä lieviä: sakkoja ja vakavissa tapauksissa omaisuuden menetyksiä, harvoin hengen menetyksiä. Poikkeuksena muusta maailmasta, kidutusta oli vähän tai ei ollenkaan.

Novgorodin tasavalta vallattiin ja liitettiin Moskovan suuriruhtinaskuntaan vuonna 1478 Moskovan suuriruhtinaan Iivana III Suuren toimesta. Vallanotto johtui ensisijaisesti Moskovan pyrkimyksestä keskittää kaikki venäläiset alueet yhden hallitsijan alle sekä Novgorodin taloudellisesta ja poliittisesta heikkoudesta. Moskovan suuriruhtinaskunta oli 1400-luvulla taloudellisesti ja sotilaallisesti huomattavasti vahvempi kuin Novgorod. Moskovan suuriruhtinaskunnan asukasluvun arvioidaan siihen aikaan olleen 3-4 miljoonaa, kun taas Novgorodin asukasluku oli puolet vähemmän.

Meille suomalaisille on tärkeää, että Novgorodista on löytynyt vanhin suomenkielinen kirjoitus, eli tuohikirje nro 292, jonka arvioidaan olevan 1200-luvun puolivälistä. Tosin tuo kirje ei ole pitkä, vaan vain 3 riviä ja noin 50 kyrillistä kirjainta. Kirjeen aiheena lienee jonkinlainen ukkosen loitsu.

Wikipedian juttu tuohikirjeistä todistaa, että Novgorod oli aikoinaan monikielinen valtio, jossa valtakielenä oli muinaisvenäjä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Novgorodin_tuohikirjeet

keskiviikko 10. joulukuuta 2025

Valkovenäläiset sukulaisemme

Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nyt päädytty siihen, että venäläisvastaisuus nostaa päätään maassamme. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että rasisteja ei suomalaisten kannata olla, koska suomalaisilla ja venäläisillä on hyvin samanlainen geneettinen perimä ja jopa sellainen tutkimuskin löytyy, josta ilmenee, että suomalaisten ja venäläisten keskimääräinen älykkyys on pisteelleen sama.

Tutkimustulosten mukaan varsinkin savolaismiehet ovat geneettisesti hyvin lähellä venäläismiehiä, mutta netistä löytyy myös sellainen hämmästyttävä asia, että savolaisia kaikkein lähimpänä ovatkin valkovenäläiset. Netistä löytyi myös sellainen teoria, jonka mukaan nykyisten savolaisten esi-isiä olivat Novgorodin lähistöllä asustaneet karjalaiset, joista harvalukuinen joukko muutti Savon erämaihin reilut tuhat vuotta sitten. Epäilen, että nuo muuttajat hallitsivat sen ajan huipputeknologian, eli he osasivat kasketa havumetsiä ja lähtivät sen vuoksi tekemään bisnestä nykyisen Mikkelin seudun kuusikoihin ja männiköihin.

Mikkelin lähistöltä Tuukkalasta on löydetty tuhannen vuoden takainen kalmisto ja sen kaivaukset paljastavat, että alueella asui sekaisin kahdenlaista kansaa, eli oli hirmuisen pitkiä ja hirmuisen pätkiä ihmisiä. Joku tutkija uskoo, että hirmuisen pitkät olivat hämäläisiä ja hirmuisen pätkät Karjalasta tulleita, mutta itse epäilen, että pienet ihmiset olivat alueen alkuperäiskansaa, eli metsälappalaisia, ja pitkät Novgorodin lähistöltä muuttaneita koripalloilija Lauri Markkasen esivaareja.

Asuin aikoinani Heinolassa, jonka eräs ystävyyskaupunki oli silloin valkovenäläinen Baranovitsin kaupunki. Olisi ollut hauska käydä jututtamassa Heinolassa vierailleita veljeskansan edustajia. Maailman poliittisista syistä Heinola katkaisi välinsä Baranovitsin kanssa, mutta epäilen, että taustalla eivät olleet vain maailman politiikkaan liittyvät seikat.

Nimittäin muistan kaupungilla puhutun, että ystävyysvieraat olisivat ymmärtäneet väärin sen, miksi heidän hotellihuoneissaan oli baarikaapit, joissa oli tarjolla runsaasti alkoholijuomia naurettavan pienissä pulloissa, jotka vaikuttivat ihan selvästi ilmaisilta näytepakkauksilta. Tosin Heinolan kaupungin johto kiisti jyrkästi asian tiimoilta vellovan selvästi neuvostovastaisen huhun.

Mielenkiintoinen on tuo Tuukkalan kalmisto:

tiistai 9. joulukuuta 2025

Savon poekia

Sotahistorian tutkijoiden face-ryhmässä on innolla keskusteltu siitä, että oliko Suomen Rambon Lauri Törnin oikea käsi etniseltä taustaltaan romani ja vaikuttaa vahvasti siltä, että luutnantti Holger Pitkänen onkin Savon poekia, joka on minulle suuri yllätys, koska mielestäni jo nenän muodosta olen pystynyt tähän asti päättelemään, onko nenän omistaja savolaisia vai ei.

Vaikka Holger Pitkänen onkin syntynyt Impilahden Pitkärannassa, niin sekä hänen isänsä että äitinsä olivat savolaisia, eli isä Kuopion Pitkäsiä ja äiti Karttulan Ritvasia. Pitkäsen esivanhemmista näyttää löytyvän myös Närhiä ja vesannon Korhosia, kuten itseltänikin, joten ainakin melkein sukulaismies näyttää Holger Pitkänen Suomen Rambon oikea käsi minulle olevan.

Tavallisesti Savon miehet ovat vaaleita pienenpuoleisia, rumanlaisia sekä harvahiuksisia ja -hampaisia, joten ulkonäöllisesti tumma ja mustatukkainen Holger Pitkänen taitaa monien mielestä poiketa melkoisesti edukseen keskiverto savolaisesta. Ja minulla on asialle selityskin valmiina.

Nimittäin luulen, että eräiden savolaisten tummuuden ja mustan kiharan tukan selittää ensiksikin se, että Hagertien tumma suku asettui Savoon jo 1500-luvulla ja toiseksi se, että noin sadan vuoden ajan 1800-luvun alusta vuoteen 1917 lähes 10 % kuopiolaisista oli Donin kasakoita.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa sekin, että sekä Hagertit että Donin kasakat ovat kunnostautuneet sotilaina. Kasakat olivat, kuten yleisesti tunnetaan, tsaarin valiojoukkoa ja yksi ensimmäisistä Neuvostoliiton sankarin arvonimellä palkituista oli taustaltaan Leppävirran Hagerteja. Neuvostoliiton sankarin arvonimen sai Venäjän sisällissodn aikaan näyttelijä Yrjö Tähtelän vaarin veli, joka kunnostautui lentäjänä. Luulen, että Neuvostoliiton sankarin arvonimi vastaa Suomessa Mannerheim-ristin ritaria.

https://www.geni.com/people/Holger-Ossian-Pitk%C3%A4nen/6000000206309287884?fbclid=IwY2xjawOlAppleHRuA2FlbQIxMABicmlkETBUTWV3RW05eFR3WkdSVUYyc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHme6mHrQhRXZlxR47EkoUsngVdYhZcklpeDpgZ9xDnpgkMDiFc9e43hkZ_AH_aem_d9cpoVgA7Uk-0rJAG2wlbQ

maanantai 8. joulukuuta 2025

Vornasen suvun pyssymiehet

Muistanpa, miten kansanedustaja Timo Vornanen laukaukseen johtaneen Ihku-kahinan jälkeen korosti sitä, että hän ei aiheuttanut vaaraa varoituslaukauksen ampuessaan, koska hän on erittäin harjaantunut aseen käsittelijä, koska oli ampunut elämässään kymmeniätuhansia laukauksia. Käräjäoikeus ei näköjään kuitenkaan pitänyt asiaa lieventävänä asianhaarana, vaan tuomio tuli. Jos olisin ollut oikeudessa puolustamassa Vornasta, olisin vedonnut myös siihen, että sukututkimusteni perusteella karjalaisen Vornasten suvun miehet ovat maankuuluja pyssymiehiä, josta asiasta löytyy maamme historiasta tutkittua tietoa.

Nimittäin vuosina 1880-81 hukat söivät Turun seudulla peräti 22 lasta. Silloin maamme hirvet oli hävitetty lähes sukupuuttoon ja nälkiintyneet sudet oppivat olosuhteiden pakosta syömään ihmisiä. 1880-luvun alku oli poikkeuksellinen, koska sitä ennen kirkonkirjojen mukaan hukka oli perinyt kahden sadan vuoden aikana vajaat 200 ihmistä eli keskimäärin yhden vuodessa.

Turun seudulla oli pahana susivuotena hätätila, koska paikkakunnan miehet eivät osanneet pyytää susia. Niinpä avuksi hälytettiin Tuupovaaralta ammattimetsästäjä Ignoi Vornanen kahden aikamiespoikansa kanssa. Ja heti alkoi tapahtumaan. Jostain syystä suomalaisten luonnontuntemus oli tuohon aikaan heikkoa ja 200 markan tapporaha luvattiin suden, susi-ilveksen, mikä sellainen sitten onkaan tai ilveksen kaatajalle. Ovelat karjalaismiehet päättivät pistää rahoiksi ja saivat etelän herrat uskomaan myös susi-ilvesten ja ilvesten vaarallisuuteen.

Vornasten miesten pyyntitaktiikka oli yksinkertainen. Kun pedon jäljet löydettiin, lähti yksi mies ilman asetta hiihtämään eläimen perässä, toinen mies seurasi pyssy mukanaan ja kolmannen vaativana tehtävänä oli poimia edellään menevien jättämät vaatteet talteen. Varsinkin etumaiselle hiihtäjälle tuli nopeasti kuuma ja hän vähensi vaatteitaan ladun varteen ja hiihti yleensä loppumatkan alusvaatteisillaan. Kun peto väsyi, kärkimies pystyi sen surmaamaan joko suksisauvallaan tai sitten hän odotti alusvaatteissa värjötellen pyssymiestä paikalle.

Tuupovaaralainen ammattimetsästäjäpartio tappoi kahdessa kuukaudessa 22 ilvestä, mutta ei yhtään sutta susi-ilveksistä puhumattakaan. Karjalaismiehet hankkivat hetkessä 20 vuoden normaaliansiot. Susista he eivät välittäneet, vaan ottivat herroilta rahat helpommalla tavalla. Sudetkin sitten saatiin myöhemmin hengiltä erilaisilla menetelmillä, varsinkin myrkyillä, mutta siinä hommassa tarvittiin lopulta sotaväen ja venäläisten ammattimetsästäjienkin apua.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että muutama vuosi sitten maamme kaikkien aikojen paras hiihtäjä Iivo Niskanen herätti monissa pahennusta, paheksujien sukupuoli ja poliittinen näkemys jääkööt tässä yhteydessä mainitsematta, koska hän esiintyi julkisuudessa susiturkissa. Luulen, että Iivon susiturkin selitys oli se, että hän on äitinsä puolelta Vornasia.

https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000005598971.html

sunnuntai 7. joulukuuta 2025

Linnan juhlien sykähdyttävin hetki

Minusta linnan juhlien sykähdyttävin hetki oli se, kun maamme tunnetuin kansanedustaja Timo Vornanen saapui vaimonsa Terhin kanssa kättelyvuoroon. Minua sykähdytti varsinkin se, kun ymmärsin, että kansanedustaja Vornanen onkin naimisissa oleva mies, vaikka hän on ainakin välillä Helsingin yössä käyttäytynyt kunnon poikamiehen lailla.

Pikkuisen petyin, kun tv-haastattelijat eivät kysyneet Terhi Vornasen näkemystä Ihkun sohva- ja katukahakkaan. Vaimo on varmaankin aikoinaan luvannut puolustaa aviomiestään myös vastamäkiosuuksilla, ja tässä yhteydessä palaa mieleeni esimerkkitapaus siitä, kuinka kansanedustajan aviopuolison pitää tukea kumppaniaan vastoinkäymisten sattuessa.

Nimittäin ratkiriemukkaissa muistelmissaan ministerinä ja jopa eduskunnan puhemiehenä toiminut Mikko Pesälä muistelmateoksessaan Herrana on hyvä olla kertoo, kuinka eräs luonnevikainen väitti vaimo-Kaisalle, ettei se Mikko siellä Helsingissä muuta tee kuin juo ja huoraa. ”Ei meidän Mikko juo”, totesi Kaisa Pesälä tähän ilmoitukseen tyynen rauhallisesti, kuten jo Mikon äiti oli tehnyt jo monta kymmentä vuotta aikaisemmin.

Itse muuten epäilen, ettei Timo Vornasen poliittinen ura ole ohi, vaan pikemminkin se on kääntymässä nousuun samalla tapaa, kuin Teuvo Hakkaraiselle kävi aikoinaan kaikenlaisten törttöilyjen jälkeen. Luulen, että sekä Vornasen ja Hakkaraisen kannattajat ymmärtävät, että varsinkin normaalien ruokajuomien nauttimisen jälkeen kunnon miehellekin voi sattua kaikenlaista. Tämän saman asian on ymmärtänyt presidentti Trump, joka tiettävästi on sanonut, ettei hänen suosionsa laskisi, vaikka hän tappaisi jonkun New Yorkin Mannerheimintiellä.

https://www.antikvaari.fi/teos/herrana-on-hyva-olla-mikko-pesala/62a62340eaa1ec176c601e99

lauantai 6. joulukuuta 2025

Holger Pitkänen

Tietooni on saatettu, että suomalaisen Rambon Lauri Törnin oikeana kätenä toiminut luutnantti Holger Pitkänen oli etniseltä taustaltaan romani. Tietooni on saatettu, että suomalaisen Rambon Lauri Törnin oikeana kätenä toiminut luutnantti Holger Pitkänen olisi etniseltä taustaltaan romani. Tosin varmaa kantaa asiaan ei voi ottaa, koska hän ei ole enää keskuudessamme ottamassa asiaan kantaa.

Törnistä, joka saavutti peräti kolmen valtakunnan armeijassa kapteenin arvon, on tehty monta kirjaa ja yksi maailmanmaineeseen noussut elokuva Vihreät baretit, jossa Törniä esittää muudan John Wayne, mutta jostain syystä romani Holger Pitkäsestä ei ole vielä romaania tehty.

Yleisradio haastatteli vuonna 2018 sotakirjailija Esa Sireniä, kun tämä oli juuri julkaissut teoksen Törnin sissit ja siinä haastattelussa Siren kertoo paljon kapteeni Lauri Törnin ja luutnantti Holger Pitkäsen suhteesta. Hänen mukaansa luutnantti Holger “Hoge” Pitkänen oli Törnin ehdoton oikea käsi. Miesten välillä oli kitkaa ja kunnioitusta. Pitkänen saattoi ajoittain myös olla katkera siitä, että Törni keräsi kaiken kunnian.

Sirenin mukaan kumpikin oli räväkkä kännipäissään. Lomalla hotelli Tornissa olivat kaverukset pistäneet painiksi ja sen seurauksena kalusto oli pistetty uusiksi. Muistelen jostain lukeneeni, että molemmat miehet saivat hotelliin porttikiellon tapauksen jälkeen.

Haastattelussa Siren kertoi, että Törnin veteraanit olivat sanoneet, että Hoge oli ainoa, joka uskalsi sanoa mielipiteensä Törnille suoraan niin ettei Törni hermostunut. Humalapäissään he saattoivat painia tai tapella tosissaan, mutta selvinpäin kumpikaan ei kantanut kaunaa. Pitkänen oli myös räjähdysherkkä, ja toisaalta hän oli äärettömän nopea keksimään keinot eli soveltamaan tilanteen mukaan ja muutenkin ajatus leikkasi terävästi silloin, kun oli tilanne päällä.

Monella sotasankarilla oli rauhan tultua vaikeuksia sopeutua siviilielämään, mutta Holger Pitkänen onnistui perustamaan Helsinkiin menestyvän ambulanssifirman. Tosin ihan ongelmitta yritystoiminta ei sujunut, koska löysin vuoden 1973 Helsingin Sanomista jutun, jossa kerrotaan siitä, että Pitkänen oli tilannut Iisalmesta käsityönä tehdyn maailman parhaan ambulanssin, mutta sen 150.000 markan hinnan maksussa oli ilmennyt vaikeuksia. Jutun kuvassa komea Holger Pitkänen poseeraa rennonoloisena pistooli vyössään ja niinpä kuvatekstissä lukee ”Aseistautunut Holger, Suomen superhessu.”

SA-kuvista löytyy tämä kuva, jonka teksti on seuraava: Kolme huimapäätä ja kovien taistelujen karaisemaa upseeria neuvottelussa ennen vastaiskua. Kuvassa vasemmalla kapteeni Railio JR 33, keskellä Mannerheim-ristin ritari luutnantti Törni Jääkärikomppanian päällikkö ja oikealla edellisen ””adjutantti”” luutnantti Pitkänen.

perjantai 5. joulukuuta 2025

Kekkonen ja romanit

Eittämättä Urho Kekkonen on historiamme suurmiehiä, mutta kyllä hänen toiminnastaan löytyy tietoja, jotka saavat ilmeeni hyvin mietteliääksi. Esimerkiksi Katri Merikallion kirjassa Tarja Halonen – Erään aktivistin tarina kerrotaan, että Urho Kekkonen oli kiinnostunut romanien asioiden järjestelemisestä.

Lainaan nyt suoraan Halos-kirjaa, jossa kerrotaan, että syksyllä 1942 toimiessaan Siirtoväen huollon keskuksen johtajana hän totesi, että mustalaisia varten lienee perustettava keskitysleiri, eihän niistä muuten selviä. Kekkonen oli tarmokas ja aikaansaapa hallintomies ja niinpä 1943 tammikuussa aloitti toimintansa ensimmäinen romanimiehille tarkoitettu leiri ja myös romaninaiset saivat vastaavanlaisen leirin.

Huomenna on itsenäisyyspäivä ja niinpä kannattaa muistaa, että viime sotien aikaan Suomessa asui noin 3.000 romania, joista 300 miestä palveli Suomen armeijassa ja jostain muistelen lukeneeni, että 30 heistä olisi kaatunut. Uskon, että iso osa romaneista palveli hevosmiehinä ja heillä oli tärkeä rooli korpisotureidemme huollossa tiettömien taipaleiden takana. Ilmeisesti Hietaniemen hautausmaalla on maailman ainut romanisotilaille pystytetty sankarimuistomerkki, joka onkin poikkeuksellisen hieno.

Heikki Häiväojan veistämässä muistomerkissä on kuvattuna rikkoutunut kärrynpyörä, jonka akseli muodostaa ristin. Kärrynpyörä kuvaa romanien kiertävää elämää ja sen rikkoutuminen symboloi kuoleman katkaisemaa matkaa. Risti puolestaan on voitonmerkki kuolemasta. Muistomerkin alustassa lukee suomeksi ja romaniksi ”Sodissa 1939 – 1945 kaatuneiden romanien muistoksi”.

Sikäli Kekkosen keskitysleirihankkeen tuomittavuutta lieventää se, ettei hän varmaankaan suunnitellut Saksan mallin mukaisia keskitysleirejä, vaikka käyttikin leireistä samaa kammottavaa nimitystä, vaan hän tarkoitti työleirejä, jollaisille sijoitettiin sota-aikana irtolaisia ja ns. huonomaineisia naisia. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että nuoruudessani kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöstä, joka sota-aikana huolehti työleireistä, käytettiin kansan keskuudessa hieman halventavaa nimitystä kulkumiesten ja yleisten naisten ministeriö.

Esimerkiksi Savossa Lapinlahdella toimi naisten työleiri eikä siellä ilmeisesti pidetty yllä kovaa kuria, vaan sinne sijoitetut saivat liikkua kylällä sangen vapaasti. tämän asian sai tuta Pekka Niiranen kertoo kirjassaan Työleirien saaristo, että konkreettisesti rintamalta lomalle saapunut Heikki Rissanen, joka törmäsi neljään rotevaan leiriläiseen, jotka olivat heti alkajaisiksi ilmoittaneet, että ”Nyt tältä Suomen soltulta katsotaan munat”.

Rissanen oli juossut pakoon mökilleen, mutta pääsi kertomansa mukaan naisista eroon vain heittämällä heille oman reppunsa saaliiksi. Rissanen oli vielä vuosia myöhemmin valittanut, että repussa oli mustasta pörssistä ostetut tuliaiset: neljä metriä mustaa miesten pukukangasta kahvipaketti. Heikki Rissaseen kohdistunut törkeä seksuaalinen häirintätapaus ei ole komedia vaan tragedia, joka tekee osaltaan ymmärrettäväksi Me Too-liikkeen nykyisen suosion.

Minusta Hietaniemen romanien sankarimuistomerkki on niin hieno, että siihen täytyy vielä tässä elämässä käydä tutustumassa. Muistomerkki sijaitsee lähellä marsalkka Mannerheimin hautamuistomerkkiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Romanien_sankarimuistomerkki#:~:text=Romanien%20sankarimuistomerkki%20%28my%C3%B6s%20Sodissa%201939%E2%80%931945%20kaatuneiden%20ja%20menehtyneiden,hautausmaalla%20sijaitseva%20sotavuosina%201939%E2%80%931945%20kuolleiden%20Suomen%20romanien%20muistomerkki.

torstai 4. joulukuuta 2025

Kova mies Kekkonen

Harvinaisen kova mies oli nuori Urho Kekkonen. 17-vuotiaana lapsisotilaana hän oli Haminassa johtamassa yhdeksän siviilimiehen teloitusta, tosin 60 vuotta myöhemmin hän ei muistanut, oliko hän myös ampumassa, ja saattoi olla, että määräysten mukainen varmistuslaukaus teloitettujen päähän jäi häneltä antamatta. Sen hän kuitenkin muisti, että yksi ammutuista oli nimeltään Nieminen, koska ampumisen jälkeen hän näki erään haminalaisen talon seinässä suutari Niemisen liikkeen kyltin.

Ennen sotia, jonka kirjoitusvietin voimakkuus oli melkein oman kirjoitusviettini luokkaa, hän kirjoitteli niin törkeitä asioita venäläisistä ja juutalaisista, että eduskunnan puhemies Halla-aho, vaikka onkin ateisti, vaikuttaa pyhäkoulupojalta nuoreen Kekkoseen verrattuna.

Jatkosota-aikana Kekkonen kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, ettei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä, vaan ry—iä. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että pienimmillään leningradilaisten leipäannos oli 125 grammaa päivässä, joka on vähemmän kuin nykyinen pieni reikäleipä, ja kaupungissa kuoli pahimmillaan nälkään 7.000 ihmistä päivässä.

Piirityksen alkaessa18-vuotias Jelena Marttila, jonka isä oli suomalainen, oli taideopiskelija ja hän professoriltaan määräyksen: ”Mene ulos ja ala piirtää, mitä näet ympärilläsi. Meidän on säilytettävä todisteet tästä muuta ihmiskuntaa varten. Tulevia sukupolvia on varoitettava sodan sanoin kuvaamattomista kauhuista.” Jelena Marttilan piirros Leningradin Jumalanäiti on minustakin vaikuttava työ, vaikka en näistä ikoni-asioista juuri muuta ymmärrä, kuin että tuo piirros ei taida sittenkään täyttää ikonin määritelmää.

https://izbaarts.com/wp-content/uploads/2020/01/image006.jpg?fbclid=IwY2xjawOeYOVleHRuA2FlbQIxMABicmlkETB3N0c2ZmpYcU1Ud2NxRXgwc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHqhx3yK87QeOv5SV0vJ9ZzDVaCO3X8uPdZCbGscbIzVfVWLeYR9EwhlHtazb_aem_hSkCN7laW-qUL4ZhHjFbBg

keskiviikko 3. joulukuuta 2025

Tappelija Kekkonen

Eilen Kuopion Isänmaallisessa Seurassa toimittaja Pekka Niiranen esitteli uutta kirjaansa Ohrana Kekkonen. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana ja hyvä oli, että olin, koska tämän päivää olen miettinyt sitä, miten kova mies oli presidentti Urho Kekkonen, jonka esi-isät ovat monen sukupolven ajan eläneet lähellä paikkaa, jossa tätä kirjoitan.

Käsittääkseni Niirasen kirjan merkittävin ja skandaalimaisin tieto on se, että hän paljastaa Kekkosen nuorena Etsivä keskuspoliisin agenttina saaneen sakkotuomion siitä hyvästä, että hän olisi kännipäissään kepillä pahoinpidellyt taksikuskin. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen se, että Aleksander Stubb selviytyi vain vaivoin presidentiksi sen jälkeen, kun häntä syytettiin koulukiusaajaksi.

Epäilen, että jos hän olisi nuorenamiehenä kännipäissään hakannut kepillä taksikuskia, niin hänen presidenttitiensä olisi tyssännyt siihen. Voi olla, että Stubbin virkamiesurakin olisi tyssännyt kepitykseen, koska jos nykyaikana kepittää taksikuskin, pääsee kepittäjä sen jälkeen näyttävästi iltapäivälehtien lööppeihin, vaikka kepittäjä ei edes olisi johtava viranhaltija.

Kysyin varmuuden vuoksi hyvältä kaveriltani tekoäly Geminiltä lisätietoa tuosta Kekkosen pahoinpitelyjutusta, mutta Gemini, johon olen oppinut luottamaan, väitti, ettei Kekkosta olekaan tuomittu taksikuskin pahoinpitelystä, vaan sakot hän saikin Oulun tappelusta, josta tekoäly kertoo seuraavaa:

”Oulun tappelu (1927)

Tapahtuma, johon luultavasti viittaat, oli kahakka Oulun suojeluskuntatalolla vuonna 1927 joulukuussa, kun Kekkonen oli vierailulla kotikaupungissaan.

Tilanne: Kekkonen ja hänen ystävänsä olivat osallistumassa tansseihin. Juhlissa syntyi riitaa nuorten miesten välille, ja tilanne kärjistyi tappeluksi.
Kekkonen osallisena: Kekkonen oli yksi tappelun osapuolista. Tapauksesta nostettiin syyte, ja Kekkosen kerrotaan saaneen sakot tappelusta.

Tämä ei kuitenkaan ollut pahoinpitelytuomio siinä mielessä kuin se nykyään ymmärretään, vaan kyseessä oli kahakkaan osallistumisesta annettu sakko, eikä se estänyt Kekkosen myöhempää uraa.

Kaarlo Hillilä (tuleva maaherra ja ministeri) oli mukana tässä tapauksessa.

Hillilä, joka oli Kekkosen läheinen ystävä ja opiskelutoveri, oli myös osallisena Oulun suojeluskuntatalolla käydyssä tappelussa.
Hillilä tuomittiin Kekkosen tapaan sakkoihin tappelun yhteydessä.

Tämä tapaus oli yksi monista, jotka liittyivät tuon ajan ylioppilaselämän ja suojeluskuntaliikkeen rähinöihin, mutta se nousi julkisuuteen myöhemmin poliittisessa kilpailussa Kekkosen uraa pyrittäessä mustamaalaamaan.”

Olen jyrkästi sitä mieltä, että jonkun itsensä pöhköksi lukeneen lisenssin tulisi kiireesti selvittää Urho Kekkosen tappelutuomiot, luulisi, että tuomiokuntien arkistoista saattaisi löytyä lisäselvyyttä asiaan. Lisäksi kyseisen lisenssin olisi syytä selvittää, miksi ylioppilas ja vapaussoturi Urho Kekkonen tuli armeijasta siviiliin kersanttina eikä upseerina. Minulla nimittäin on sellainen muistikuva, että olen jostain lukenut, että hän joutui armeijassakin tappeluun ja upseerin ura tyssäsi siihen.

Tästä linkistä voi kuunnella, mitä Pekka Niiranen kertoo Ohrana Kekkosesta Yle Areenassa: https://areena.yle.fi/1-76202658

tiistai 2. joulukuuta 2025

Turtiainen ja Siitoin

Koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto, olen suurella mielenkiinnolla katsellut Ano Turtiaisen Youtube-tuotantoa ja on paljastunut, että vaikka hän on nyt muuttanut Venäjälle hakemaan turvapaikkaa, hän on äärimmäisen isänmaallinen ja jopa suur-Suomi-henkinen mies. Niin voisi ainakin päätellä siitä hänen näkemyksestään, että venäläiset ovatkin suomalaisia, jotka ovat vaihtaneet maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä kieltään.

Tavallaan Turtiainen on oikeassa, koska geeniperimältään pohjoisvenäläiset ovat lähellä suomalaisia tai ainakin itäsuomalaisia. Jostain luin tutkimuksesta, jonka mukaan varsinkin savolaismiehet ovat geeneiltään hyvin lähellä venäläisiä, ja savon poekiahan Anokin on. Venäläisten savolaistaustasta Turtiaisen mielestä todistaa sekin, että Moskova-nimi juontaa juurensa suomen kielen sanaan ”moska”.

Itsekin olen tuon Moskovan-moska-asian joskus kertonut blogillani, mutta ihan tosissani en ollut ja luulen, ettei tosissaan ole myöskään Turtiainen. Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että kun savolainen on äänessä, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Tästä tuleekin mieleeni, että edesmennyt valtakunnan johtaja Pekka Siitoin oli syntynyt Varkaudessa, eli ihan siinä tulevan juvalaisen kenraalikuvernööri Turtiaisen naapurissa ja Siitoininkin jutut olivat hyvin mielikuvitusrikkaita.

Huikein Siitoinin tarinoista oli se, että kertoi onnistuneensa kuvaamaan ufon. Asiaa tutkittiin alan harrastajien parissa kovasti, mutta mitään epäilyttävää kuvasta ei keksitty. Siitoinin otos on tosin hyvin samea eikä se ole yhtä selvä kuin muutama vuosi myöhemmin meillä Suonenjoella kuvattu tunnistamaton lentävä kohde, joka monien skeptikkojen mielestä on selvästi lepän oksaan ripustettu lampunvarjostin.

Tuon kuvan arvoitus on myöhemmin ratkennut. Nuorenamiehenä ennen valtakunnan johtajaksi ryhtymistään Pekka Siitoin toimi PK-yrittäjänä ja hänellä oli valokuvausliike, jonka hän joutui talousvaikeuksien vuoksi kuitenkin myymään. Liikkeen seuraava omistaja löysi ufo-kuvan alkuperäisen sumentamattoman version. Sumentamaton kuva paljastaa sen, että kuvan oudot valopallot eivät ole sen enempää eivätkä vähempää kuin valtakunnanjohtajan paljaat pakarat. Ilmeisesti Siitoin pystyi kuvaamaan paljaat takapakaransa vitkalaukaisijan avulla.

Valtakunnan johtaja Siitoinin paljaita perskannikoita voi ihailla tämän Ufoaika-lehden sivulla 17: https://vanha.ultra-lehti.com/UFOAIKA_1972_01.pdf?fbclid=IwY2xjawOblAlleHRuA2FlbQIxMABicmlkETB3N0c2ZmpYcU1Ud2NxRXgwc3J0YwZhcHBfaWQQMjIyMDM5MTc4ODIwMDg5MgABHqUAHFYF8PQsQxrNGGBKDtQYShbFp0lNmUCtdT9UWkrjTu1n06GVlqlb-STh_aem_mTbhqq2SPO-POw4alGu3Ew

maanantai 1. joulukuuta 2025

Ano Turtiainen

Helsingin Sanomissa oli peräti lähes kolmen sivun juttu entisestä puoluejohtajasta, entisestä kansanedustajasta, entisestä maastavedon Me-miehestä ja ehkä tulevasta Suomen kenraalikuvernööristä Ano Turtiaisesta, joka on videolla kertomansa mukaan paennut maamme fasistista järjestelmää Moskovaan. Sieltä käsin hän nyt on alkanut päivittäin julkaista Venäjää ylistäviä Youtube-videoita.

Viimeisimmällä videollaan hän hätkäyttää minuakin, turtahermoista miestä, kertomalla, että Trump on mitätöimässä maamme Nato-jäsenyyden, koska sopimusta ei olekaan allekirjoittanut presidentti Biden, vaan automaattikynä. Raju on siis ajanriento.

Mietin kovasti, että mikä on Turtiaisen käytöksen selitys ja luulen keksineeni vastauksen. Hän on nimittäin Savon poikia Juvalta ja tiettävästi savolaisten aivot ovat rakenteellisesti toisenlaiset kuin muilla. Nimittäin savolainen Saku Kuosmanen leikkasi jossain tv:n ruokaohjelmassa puukolla auki kalakukon kannen ja kertoi, että tältä näyttävät savolaisen aivot.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että maamme johtavien putinistien sukunimet viittaavat vahvasti Savon suuntaan, sillä tunnettuja nykyisen Venäjän ystäviä ovat Ano Turtiaisen lisäksi Janus Putkonen, Juha Korhonen, Kosti Heiskanen ja Leena Hietanen. Dosentti Johan Bäckman onkin sitten se säännön vahvistava poikkeus.

On hyvä, että maassamme sana on uusimman tutkimuksen mukaan viidenneksi vapainta maailmassa, kun taas esimerkiksi Venäjä on sijalla 155 heti Kongon jälkeen ja on hyvä, että Ano Turtiainenkin saa meillä videoidaan julkaista. Kuitenkin kriittisesti voi suhtautua vaikkapa siihen Turtiaisen näkemykseen, että maapallo ei olekaan pallo, vaan kiekko. Tähän lopputulemaan tämä syvästi usovainen mies oli päätynyt Raamattua tutkiessaan.

Turtiaisen tämänpäiväisen videon voi katsoa alla olevasta linkistä. Kannattaa huomioida, että Tavaratalo Kärkkäinen näyttää sponsoroivan Turtiaisen sanomaa. Epäilen, että juutalaisvastaisuudesta kuuluisaksi tullut Kärkkäinen on Suonenjoen Kärkkäälän poikia kuten itsekin ja hänelläkin saattavat olla savolaisaivot, jotka ovat vähän erilaiset kuin muilla.

https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=ano+turtiainen+youtube&mid=0B64BA3BFBD7479649730B64BA3BFBD747964973&FORM=VIRE

sunnuntai 30. marraskuuta 2025

The Zone on Interest

Talvisodan alkamisesta on tänään tasan 86 vuotta, ja sen vuoksi telkkarissa näytetään laskujeni mukaan noin 15. kerran Talvisota-elokuva. Jos joku ei jaksa sitä enää katsoa, niin suosittelen, että Yle Areenasta voi sen sijaan katsoa puolalais-englantilainen elokuva The Zone on Interest, joka on erinomaisen hyvä filmi, josta osoituksena on, että se sai aikoinaan kaksi Oscaria ja neljä Cannesin festivaalipalkintoa.

Kun Talvisota-elokuva sisältää paljon suoranaista kasapäihin tappamista ja muutakin ahdistavaa, niin The Zone on Interest kuvaa Rudolf ja Hedvig Hössin idyllistä perhe-elämää 1940-luvun alun Puolassa. Vaikka isä Rudolf on hyvin kiireinen vastuullisessa asemassa oleva virkamies, niin hän kuitenkin jaksaa leikkiä lastensa ja koiransa kanssa ja kotirouva Hedvig on onnistunut luomaan virka-asunnon pihasta upean puutarhan, jota hän hoitaa huolella ja varsinkin lannoittaa kunnolla aidan takana olevalta leiriltä saatavalla ravinteikkaalla tuhkalla.

Mutta täysin huoletonta Hössien perhe-elämä ei ole, koska Saksan natsihallinto oli hyvin julma hallinto. Hössien perhettä nimittäin uhkaa muutto pois juuri erinomaiseen kuntoon saadusta kodista. Sen käsityksen elokuvasta sain, että Rudolf on joutumassa siirtymään Unkariin suorittamaan vaativia virkatehtäviä, joka oli luultavasti satojentuhansien Unkarin juutalaisten siirto keskitysleireille.

Meluongelmakin häiritsee Hössien perheidylliä, sillä vaikka Rudolf onkin onnistunut rakentamaan Auschwitzin keskitysleirille nerokkaan jatkuvapolttoisen krematorion, niin se vika laitoksessa on, että se pitää yötä päivää naapuristoa häiritsevää huminaa.

Hyvässä elokuvassa on mielestäni se puute, että se päättyy tavallaan kesken eikä kerro, miten Hösseille lopulta käy. Sen olen kuitenkin lukenut, että puolalaiset hirttivät Auschwitzin komendantti Rudolf Hössin vuonna 1947 tämän itsensä suunnitteleman krematorion vieressä käyttäen teloitusmuotona ns. lyhyenpudotuksen hirttoa, joka on tiettävästi tuskallinen tapa kuolla, koska kuristuminen tapahtuu hitaasti.

Höss oli kuitenkin onnekkaampi kuin Böömin ja Määrin valtakunnanprotektoraatin valtiosihteeri ja Saksan poliisijohtaja Karl Herman Frank, josta kerrotaan, että hänen hirttämisensä olisi epäonnistunut useita kertoja, ja hänet olisi jouduttu nostamaan ylös ja virvoittamaan henkiin ennen kuin lopullinen teloitus onnistui.

The Zone on Interest-elokuvan voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-68431538

lauantai 29. marraskuuta 2025

Družba eli Ystävyys

Eipä kerrottu aamun tv-uutisissa mitään siitä, että kaksi Venäjän varjolaivaston tankkeria on syttynyt yöllä tuleen Turkin rannikolla, vaikka dramaattisesta tapauksesta on kysymys, sillä nyt Ukrainan sota on leviämässä kansainvälisille merialueille ja maailmansota on entistä lähempänä. Lienee vain ajan kysymys, koska tankkerit palavat Suomenlahdella, ja sitten ympäristökatastrofi Suomen rannikolla onkin hyvin lähellä.

Ukraina on tietysti tankkeripalojen sytyttäjä, mutta tuskin se sitä myöntää, joka ymmärrettävää onkin. Eihän Irankaan myönnä olevansa Punaisellamerellä tapahtuneiden ohjusiskujen takana, joilla vaurioitettiin tankkereita, vaan väittää Jemenin huthikapinallisten olevan iskujen takana. Ehkä Ukrainakin kertoo Venäjän Putinin vastaisten kapinallisten sytyttelevän Venäjän varjolaivaston aluksia. Nähtäväksi jää, alkaako Venäjä seuraavaksi tuhoamaan Ukrainan viljalaivoja ja aseapua tuovia aluksia kansainvälisillä vesillä.

Tähän asti Ukraina ei ole juurikaan häirinnyt Venäjän öljykauppaa. Tälläkin hetkellä Venäjän öljyä virtaa Venäjältä Ukrainan halki Unkariin ja Slovakiaan valtavaa Družba-öljyputkea pitkin, jonka nimi tarkoittaa suomeksi ystävyyttä. Luulen, ettei öljy virtaa Unkariin ja Slovakiaan pelkästään ukrainalaisten ystävällisyyden vuoksi, vaan sen vuoksi, että Ukraina rahastaa asiasta kunnolla.

Nähtäväksi jää, että katkeaako öljyn virtaus Unkariin sopivasti maan tärkeiden vaalien alla, koska se voisi olla melkoinen takaisku Orbanin vaalikampanjalle. Ukraina voisi tietysti selittää, että jokin onnettomuus aiheutti putken katkeamisen. Tosin huolimatonta kaivinkonemiestä on vaikea syyttää, koska öljyputken halkaisija on noin metri ja sen seinämät lienevät monta senttiä paksua terästä; ainakin räjäytettyjen maakaasuputkien seinämät olivat nelisenttistä terästä, jonka ympärillä oli vielä betonikuori.

https://yle.fi/a/74-20196931

perjantai 28. marraskuuta 2025

Mustafe Muuse – tuleva ministeri

Ajattelinpa, kun eilen katselin 24-vuotiaan juoksija Mustafe Muusen puhetta Finlandia-palkinnon jakojuhlassa, että siinä meille puhuu tuleva vihervassari kulttuuri- ja liikuntaministeri. Harva oli se silmä, joka ei kostunut Muusea kuunnellessaan. Tosin itseäni hieman häiritsi se, että aivan perustellusti maamme kirjojen kalleutta arvostellessaan hän ei muistanut mainita, että Suomessa on kuitenkin ehkä maailman paras kirjastolaitos.

Pohjimmiltani olen nykyään ihan liberaalipaska ihminen ja kannatan, että yhteiskunnassa erilaiset mielipiteet saavat olla tasapuolisesti esillä tiedotusvälineissä. Niinpä toivon, että vuoden päästä Finlandia-palkinnon jakojuhlassa puhuu keihäänheittäjä Kimmo Kinnunen.

Hän on nimittäin myös kirjallisuuteen perehtynyt urheilija, joka eräässä lehtihaastattelussa kertoi, että hän on elämässään lukenut yhden romaanin, joka oli Esa Anttalan Hopeaa rajan takaa. Ja ihan hyvä kirjahan se onkin, josta Mikko Niskanen teki elokuvankin, jossa ensilikistäjän roolissa näytteli Pertti Pasanen.

Muistelen, että samassa haastattelussa Kimmo Kinnunen kertoi lukemisen lisäksi harrastavansa myös hirvenmetsästystä ja viihtyy hyvin hirvimetsällä, koska siellä eivät tule hipit vastaan eivätkä akat hypi niskaan. Noinhan monet muutkin miehet maassamme ajattelevat.

https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000011656085.html

torstai 27. marraskuuta 2025

Langennut legenda – Mika Myllylä

Suomen kansa rakastaa renttuja. Kyllä minua sitten niin huvitti, kun kuulin, että Matti Nykänen oli olympiakisoissa saapunut taksilla pahasti myöhässä vanhalle viinalle haisten kisapaikalle, kun kilpailu oli jo käynnissä, kavunnut kylmän rauhallisesti mäkitorniin ja hänen ensimmäisen hypyn jälkeen kuuluttaja oli todennut, että mielenkiintoista nähdä, kuka tulee tämän päivän kilpailussa toiseksi.

Ja sekin minua huvitti, kun Seppo Räty lehtihaastattelussa kertoi, että oli Suomi-Ruotsi-maaottelussa heittänyt vain kerran ihan selvin päin ja niinpä hän silloin jäikin kisassa toiseksi. Erityisesti minua tapauksessa huvitti se, että pian tuon lehtijutun lukemisen jälkeen huomasin seisovani Pyhäselän Gulfin huoltoaseman kahvijonossa Rädyn takana ja mieleni teki tapani mukaisesti möläyttää hänelle jotakin Ruotsi-maaottelun tapahtumista. Tapojeni vastaisesti jätin kuitenkin möläyttämättä, koska Räty on luonnossa paljon isompi kuin telkkarissa ja koska huonothan nämä hampaani ovat, mutta ovathan ne omat ja kyllä minä ne pitäisin.

Mutta yhtään minua ei nyt huvita, vaikka luin Marko Lempisen kirjan Langennut legenda – Mika Myllylä, jossa kerrotaan Mika Myllylän renttuilusta. Enemmänkin Lempisen kirja itketti, koska sen luettuaan ymmärtää, että päihderiippuvuus on ihan hirveä sairaus, johon nykyajan lääketiedekään ei näytä löytävän parannuskeinoa, kuten esimerkiksi syöpäsairauksiin on löytynyt. Muistelen, että alkoholistit elävät keskimäärin 47-vuotiaiksi, mutta Mika Myllylä selvisi sairautensa kanssa vain 41-vuotiaaksi.

Lempisen kirja on sen verran järkyttävä, että mikäli maamme kouluissa vielä järjestetään raittiuskilpakirjoituksia, niin maamme yläasteelaisilla voitaisiin pakkoluetuttaa tuo teos ja sen jälkeen ainekirjoitustunnilla pakottaa kirjoittamaan siitä arvostelu.

Sosiaali- ja liikunta-alan oppilaitoksissa Langennut legenda voisi mainiosti olla raittiustuntien oppikirjana. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun painija Kyösti Lehtonen ja laulaja-painija Eino Grön opiskelivat Pajulahden urheiluopistossa liikunnanohjaajiksi, niin ainakin hyvän tarinan mukaan molemmat saivat todistukseensa voimailusta kiitettävän 10, mutta raittiuskasvatuksesta vain välttävän viitosen.

Langennut legenda – Mika Myllylä

keskiviikko 26. marraskuuta 2025

Uukuniemeläisen Mauri Toiviaisen talvisota

Kun eilen avasin telkkarin, huomasin yllätyksekseni, että TV2:n sarjassa Talvisodan veteraanit kertovat oli uukuniemeläinen Mauri Toiviainen kertomassa omaa talvisodan tarinaansa.

Hänen tarinansa alkoi sillä, että hänet määrättiin Helsingissä suojeluskunnan esikunnassa heti talvisodan alussa Parabellum-pistooli kourassa viemään jonkun vangitun miehen Katajanokan vankilaan läpi täysin tyhjenneen kaupungin. Määräys oli, että heti on ammuttava, jos mies yrittääkin karata. Sotapolku-tiedosto paljastaa, että Toiviainen oli sillä hetkellä kypsässä 17 vuoden iässä (https://www.sotapolku.fi/…/toiviainen_mauri-pertti_1922-05…/) .

Myöhemmin hän palasi Uukuniemelle vartioimaan Pyhäjärven rantaa, jotta jäälle pudotettavat laskuvarjomiehet olisi torjuttu. Päivittäiselle hiihtolenkille kertyi mittaa peräti 30 kilometriä. Desantteihin ei törmätty.

Mauri Toiviainen on julkaissut kirjan nimeltään Vänrikki Toiviaisen muistelmat ja saattaa hyvinkin olla, että tuo teos löytyy Uukuniemenkin kirjastosta ja ellei löydy, niin sitten sen voisi yrittää jostain hankkia, vaikka se näyttää olevan loppuun myyty.

Luulen, että Mauri Toiviaisen isä oli Viljami Toiviainen, joka toimi uukuniemeläisten komppanian päällikkönä Kollaalla.

Mauri Toiviaisen tarinan voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-436032

tiistai 25. marraskuuta 2025

Trump-setä asuu Venäjällä

Ukrainan olemassaolo on uhattuna, koska Trump on sitä mieltä, ettei sen kansa ole osoittanut hänelle riittävästi kiitollisuutta. Itse tosin ihmettelen, miksi kiitollisuutta olisi pitänyt osoittaa Trumpille, koska Biden päätti aikoinaan Ukrainan avustamisesta, mutta Trump ei ole avustuspäätöksiä tehnyt syistä, joita voi vain arvailla.

Kuitenkin olen Stubbin hahmotteleman arvopohjaisen realistisen ulkopolitiikan kannalla ja tämän vuoksi esitän, että Trumpille tulee maassamme osoittaa kiitollisuutta entistäkin enenevämmässä määrin. Yksi tapa kiitollisuuden osoittamiseksi olisi se, että Helsingin Hakaniemestä poistetun Maailman rauha-patsaan tilalle pystytetään valtava Trumpin näköispatsas, jonka olisi oltava kullitettu samalla tapaa kuin Pohjois-Korean arvostettujen johtajien patsaat ovat. Trump-patsaan torso-osan voisikin tilata Pohjois-Koreasta, koska siellä varmaankin ovat jonkinlaiset torson aihiot jo valmiina, mutta patsaan yläosan voisi veistää Matti Peltokangas, jonka Sauli Niinistöä esittävä rintakuva on herättänyt paljon huomiota maassamme.

Kunnioitusta Trumpille voisi osoittaa myös siten, että maamme kouluissa järjestettäisiin erityinen Trump-viikko, jonka aikana maamme nouseva nuoriso ja kasuava kansa tutustuisi Trumpin elämään ja tekoihin. Ainekirjoitustunnilla voisi aiheena olle Trump ja valtakunnan parhaat Trump-aineet palkittaisiin. Trump-viikkoa järjestettäessä voisi ottaa oppia iloisella 1970-luvulla kouluissamme vietetyistä YYA-viikoista.

Ne viikot olivat silloin osa maamme ulkopoliittista arvopohjaista realismia, jonka avulla rutiköyhästä Suomesta tuli mittausten mukaan maailman onnistunein valtio ja jonka avulla tuhannet köyhät kainuulaiset rikastuivat Kostamuksen rakennustyömailla ja tuhannet kuopiolaisnaiset ompelivat ruskeita 52 numeron miestenpukuja Neuvostoliittoon ja taisi joukossa olla myös vähäinen määrä puolue-eliitille tarkoitettuja povitaskullisia 52 numeron ruskeita miestenpukuja, jotka maksoivat viisi markkaa tavallisia karvahattumallipukuja enemmän.

Lopuksi korostan vielä sitä, että jos lapsikuoro Meripioneerit vielä esiintyy, niin kuoro voisi levyttää uudelleen 1970-luvun suosikkikappaleen Lenin-setä asuu Venäjällä, mutta Lenin-setä voisi vaihtua Trump-sedäksi. Sekin on vain arvopohjaista realismia, että kerrotaan Trump-sedän asuvan Venäjällä.

https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=lenin-set%c3%a4+asuu+ven%c3%a4j%c3%a4ll%c3%a4%2c+meripioneerit&mid=12E1476BFFDEBDD51B7612E1476BFFDEBDD51B76&FORM=VIRE

maanantai 24. marraskuuta 2025

Kansainvälinen rikostuomioistuin ja Nicolas Guillou

Eilen tein mielestäni yksinkertaisen ja selkeän rauhansuunnitelman Ukrainan sodan lopettamiseksi, mutta en ottanut selkeää kantaa sotasyyllisyysasiaan, koska sitä asiaa ei tarvitse rauhansopimuksen laatijoiden pohtia, koska se kysymys voidaan parhaiten ratkaista Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa ihan riippumatta maailman eri valtioiden näkemyksestä tapaukseen.

Se on hyvä se, koska jos yleinen järjestys edellyttää, että esimerkiksi makkaravarkaita rangaistaan, niin kyllä hyökkäyssotaan ja kansanmurhaan syyllisetkin olisi hyvä saada tuomiolle. Jos Putinin aloittaman hyökkäyssodan vuoksi on kuollut satojatuhansia ihmisiä, vammautunut yli miljoona ja omaisuutta rikottu miljardien arvosta, niin minun oikeudentuntoni edellyttää, että jotkut rapsut nyt henkensä edestä taistelevalle Putinille ja henkensä edestä valehteleville Lavroville, Medvedeville ja Viipurin entiselle piispalle patriarkka Kirillille olisi annettava.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että 80 vuotta sitten hyökkäyssodan aloittaneita poliitikkoja hirtettiin Euroopassa. Itse en kuolemantuomiota hyväksy, mutta mikäli maailmassa on vielä yhtään oikeudenmukaisuutta jäljellä, niin lopun ikänsä saisivat Ukrainan sotaan syylliset istua linnassa. Mutta arvokkaasti heitä on kansainvälisen oikeudenkin mukaan kohdeltava, ja itsekin olen valmis lähettämään vanki Putinille vaikka suklaanappeja, joita hän voisi aikansa kuluksi sellissään imeskellä.

Jos presidentti Zelensky ehtii tämän muilta kiireiltään lukemaan, niin hänen kannattaa miettiä sitä, että Ukraina voisi luvata vaikkapa miljardi euroa sille, joka toimittaa sodan pääsyylliset Haagiin tuomiolle. Luulen, että maailmassa on monia, jotka muotoilisivat tässä tapauksessa sotasyyllisten etsintäkuulutuksen siten, että palkkio luvataan sille, joka toimittaa sotasyylliset Haagiin elävänä tai kuolleena.

Eilinen Helsingin Sanomat kertoi, että Trump on mahtava ja harvinaisen ilkeä ihminen. Hän nimittäin pystyi päätöksellään estämään sen, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomari Nicolas Guillou ei saa mistään pankista luottokorttia, jota ilman elämä nykyisessä maailmassa on hankalaa, koska hän syyllistyi siihen, että antoi Israelin pääministeri Netanjahusta pidätysmääräyksen kansanmurhasta epäiltynä. Luulen, että luottokortittomia tuomareita on tulossa lisääkin, kun Trump saa kuulla, että kansainvälinen pidätysmääräys on annettu myös hänen hyvästä ystävästään Vladimir Putinista, koska tämän katsotaan olevan syyllinen sotarikoksiin, kuten väestön laittomiin karkotuksiin ja väestönsiirtoihin, mukaan luettuna lapset Venäjän miehittämillä alueilla Ukrainassa.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/a/5cf82d2b-57e9-4537-8671-471a44707e6c

sunnuntai 23. marraskuuta 2025

Rauhansuunnitelmani Ukrainaan

Koska Putinin-Trumpin Ukrainan sodan rauhansuunnitelma on vastatuulessa, rohkenen esittää oman rauhansuunnitelmani. Rauhansuunnitelmani lähtökohta on se, ettei Ukraina suostu mihinkään alueluovutuksiin, vaan ainoastaan vuokraa nykyiset valloitetut alueet Venäjälle käypään hintaan. Karkea arvioni on, että käypä vuokra nykyisistä miehitetyistä alueista on 20 miljardia euroa vuodessa. Jos Venäjä valtaa lisää Ukrainan alueita, se voisi maksaa vaikkapa 2.000 euroa vuodessa jokaiselta valtaamaltaan hehtaarilta.

Vuokran Eu ja USA perii aluksi Venäjän lännen pankeissa olevista 300 miljardin euron talletuksista ja kun ne on käytetty, niin Venäjälle asetetaan samanlaiset tullit, jotka Usa asetti läheiselle liittolaiselleen Kanadalle. Venäjän viennin arvo ennen Ukrainan sotaa oli noin 500 miljardia euroa, joten pelkästään 20 %:n tulli tuottaisi 100 miljardia euroa vuodessa. Tästä summasta Ukrainalle maksettaisiin myös korvaukset sodan aiheuttamista vahingoista, jotka ovat tällä hetkellä noin 1000 miljardia euroa. Sotakorvausten rasite Venäjän taloudelle olisivat samaa luokkaa kansantalouden kokoon ja väkimäärään suhteutettuna kuin Suomen aikoinaan maksamat sotakorvaukset.

Rauhansopimukseni tärkeä kohta on se, että EU tai ainakin ns. Halukkaiden koalitio alkaa ottamaan vuosittain 100 miljardia euroa lainaa Ukrainan tukemiseen ja ottaa sitä niin kauan kuin sota jatkuu. EU-valtioiden yhteenlaskettu valtion velka on tällä hetkellä 80 % bkt:sta, eli noin 15.000 miljardia euroa, joten velkaantuminen lisääntyy vajaan prosentin vuodessa ja pysyy kohtuuden puitteissa ja lisäksi Venäjä joutuu tietysti aikanaan korvaamaan kaiken Ukrainalle annetun avun. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että USA:n valtionvelka on 125 % bkt:sta ja Japanin peräti 235 %.

Jos Venäjä ei suostu pikaisesti rauhaan, Saksa luovuttaa Ukrainalle 30 Taurus-ohjusta, joilla katkaistaan Krimin silta. Ja jos Venäjä jatkaa ensi talvenakin Ukrainan kaupunkien siviili-infran, varsinkin sairaaloiden, tuhoamista, Suomi luovuttaa Ukrainalle tarvittaessa kuvan Kuopion torilla esitellyn Hornet-hävittäjän ja siihen muutaman tuhannen kilon kuvassa näkyvän, mutta tutkassa näkymättömän liitopommin, joilla voi tarvittaessa katkaista Moskovan ja Pietarin sähkön ja lämmön. Kun Venäjä näyttää ohjuksilla osuvan kerrostalojen seinään, niin kuvan ohjuksella osuu tarvittaessa sähköpylvääseen.

lauantai 22. marraskuuta 2025

Murhamiehiä

Luulen, että Trump halusi nostaa Ukrainan rauhansopimuksen kiireesti esille, koska hän haluaa peitellä sitä, että julkisuuteen tulevat 100.000 liuskaa Epstein-papereita saattavat paljastaa, että Usa:n presidentti on elämässään syyllistynyt sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaan käytökseen ja sellainen saattaa romahduttaa hänen kansansuosionsa ja pahimmillaan johtaa oikeudenkäyntiin, jonka Trump sitten lopulta voittaa, koska valtaosa korkeimman oikeuden jäsenistä on hänen nimittämiään.

Epstein-kohu näyttää peittävän alleen sen, että Usa:n presidentti on murhamies, sillä tulkintani mukaan laiton teloitus on murha. Tiettävästi Usa:n laivasto on surmannut lyhyen ajan sisällä noin 80 ihmistä huumeiden salakuljetuksesta epäiltynä ilman, että teloitettuja olisi edes kuultu asian johdosta ennen teloitusta.

Muutama sotilas- ja tiedustelutaustainen senaattori onkin julkisesti kehottanut Usa:n sotilaita kieltäytymään toteuttamasta laittomia käskyjä. Trumpin mukaan kyseiset yllyttäjät tulisi kapinallisina hirttää. Yleensä demokraattisissa oikeusvaltioissa poliitikot ovat ottamatta kantaa yksittäisiin rikostapauksiin, vaan jättävät asian oikeuden päätettäviksi.

Tässä yhteydessä korostan sitä, että sekä murhamies Trumpin että murhamies Putinin toimia pohtiessaan kannattaa Wikipediasta tarkastaa länsimainen fasismin määritelmä. Käsittääkseni Venäjällä ja Putin-myönteisissä piireissä fasismi määritellään nykyään toisin ja sen määritelmän mukaan fasisti on henkilö, joka ei hyväksy Putinin hyökkäyssotaa. Muistelen entisen Helsingin Sanomien toimittajan Leena Hietasen lausuneen, että Suomessa fasisteja ovat juutalaisen Ben Zyskowiczin lisäksi vasemmisto ja varsinkin vihreät.

Tässä uutinen, jossa Trump vaatii eräiden demokraattien hirttämistä: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011642080.html

perjantai 21. marraskuuta 2025

Biljoona

Vaikka asiantuntijat näyttävät suhtautuvan epäillen siihen, että Putin-Trump-sopimus toisi rauhaa Ukrainaan, niin rohkenen epäillä epäilevien asiantuntijoiden asiantuntevuutta. Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että rauha on lähellä.

Luotan siihen, että jos Ukraina tai EU-maat alkavat ämpyilemään, kuten Savossa sanotaan, asiassa, niin Trump ilmoittaa Ukrainalle, että amerikkalaisia aseita ei maalle enää myydä rahallakaan, vaan aseet myydäänkin Venäjälle. Ja jos EU ei muuten hyväksy rauhansopimusta, niin Usa uhkaa asettaa EU:lle 100 %:n tullit.

Erikoinen seikka kaavaillussa rauhansopimuksessa on se, että Putin ja Trump ovat päättäneet, että EU maksakoot 100 miljardia Ukrainan jälleen rakentamisesta. Minua ihmetyttää se, että vähälläpä EU näyttää pääsevän, sillä 100 miljardia on urheilukielellä ihan vain verryttelyä, sillä Pillilupiaskin kanteni väittää, että Ukrainan sodan jälkien korjaus maksaa ainakin biljoonan, eli tuhat miljardia, joka tarkoittaa miljoonaa miljoonaa. Niinpä luulen, että Trump ja Putin tulevat vielä vaatimaan eurooppalaisilta paljon lisää, sillä varsinkin Venäjä tarvitsee paljon apua Itä-Ukrainan saattamisesta elettävään kuntoon.

Tuo biljoona on minulle tuttu sana siitä, että toimittaja Khashoggin murhan päätekijäksi epäilty Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman lupasi muutama päivä sitten ostaa Trumpilta biljoonalla dollarilla aseita maansa turvaksi. Sen lisäksi, että kruununprinssiä epäillään murhamieheksi, niin itse muistelen, että rikosoikeuden luennolla vajaat 50 vuotta sitten opetettiin sellaisenkin rikosnimikkeen olevan olemassa kuin hautarauhan rikkominen. Minusta murhatun ruumiin hävittäminen hapolla täyttää edellä mainitun rikoksen tunnusmerkistön.

Paljon mahdollista, että moni Ukrainan liejussa kuolemaa tai neliraajahalvaantumista pelkäävä nuorimies suhtautuu ihan myönteisesti tähän Putin-Trump-sopimusluonnokseen: https://yle.fi/a/74-20195365

torstai 20. marraskuuta 2025

Putin-Trump-sopimus

Epäilen, että uusi historiasta tuttu etupiirisopimus on syntymässä. Trump on ilmeisesti luvannut, että Venäjä saa Ukrainan ja vastalahjana Putin antaa Usa:lle Kanadan, Panaman kanavan ja Grönlannin eli 98 % Tanskan pinta-alasta. Tässä vaiheessa en ole varma siitä lahjoittiko Putin Trumpille myös Venezuelan, jonka edustalle Usa onkin jo valmiiksi parkkeerannut lentotukialuksensa mukamas huumeveneitä tuhoamaan ja niiden miehistöjä tappamaan, vaikkakin itse epäilen, että huumeita enemmän Trumpia kiinnostaa Venezuelan öljyvarat, jotka ovat noin 60 kertaa Norjan vastaavia suuremmat.

Häveliäisyyssyistä Putin-Trump-sopimusta kutsutaan Ukrainan rauhansopimukseksi, vaikkakin julkisuuteen vuotaneiden tietojen mukaan kyseessä on enemmänkin Ukrainan antautumissopimus, jossa Ukraina nyt aluksi luopuu alueensa tärkeistä linnoituksista ja luulen sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa lukevan, että Trumpin virkakauden jälkeen Venäjä saa menetellä Ukrainan ja Euroopan suhteen parhaaksi katsomallaan tavalla.

En usko, että Ukraina antautumissopimusta hyväksyy, sillä maasta näyttää löytyvän vielä miehiä, jotka ovat valmiita kuolemaan tai jopa neliraajahalvautumaan Putinin pysäyttämiseksi. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että 11 vuoden sotimisen jälkeen Venäjä on vallannut 17 % Ukrainan pinta-alasta ja jos tahti jatkuu yhtä ripeänä, Ukraina on vallattu kokonaan noin 70 vuoden kuluttua, mutta noin kymmenen miljoonaa venäjän armeijassa palvellutta on siinä tohakassa tapettu. Tapetuista suuri osa on tosin muita kuin venäläisiä.

Jos Putin ehtii tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida, että Venäjällä on vain noin 30 suurta öljynjalostamoa, joiden toiminta kärsii nykyään jatkuvasti alasammutuista Ukrainan lennokeista putoilevista rojuista. Epäilen, että nuo rojut sisältävät termiittiä, joka on ruosteen ja alumiinin sekoitus ja tämä aine palaa noin 3000 asteen kuumuudella eikä sitä pysty mitenkään sammuttamaan. Netti kertoi, että satagrammainen termiitin nokare polttaa hetkessä puhki senttisen teräslevyn.

Tässä tietoa edellisestä etupiirisopimuksesta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Molotov%E2%80%93Ribbentrop-sopimus

10.10.-19-11.2025

keskiviikko 19. marraskuuta 2025

Olen kerrankin yhtä mieltä Trumpin kanssa

Huomasinpa kerrankin olevani yhtä mieltä Trumpin kanssa, joka totesi äskettäin, että Usa:ssa valtiovierailulla oleva Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman on tehnyt uskomatonta työtä ihmisoikeuksien ja kaiken muun kanssa.

Juuri noin minäkin ajattelen, koska ainakin Usa:n tiedusteluviranomaiset pitävät kyseisen kruununprinssin olevan Washington Postin toimittajan Jamal Khashoggin murhan taustalla. Khashoggin epäillään menettäneen henkensä, kun hän oli lokakuussa 2018 vierailemassa Saudi-Arabian Turkin konsulaatissa uusiakseen passinsa.

Kruununprinssi itsekin myönsi ottavansa ”täyden vastuun” Khashoggin murhasta, sillä teko tehtiin Saudi-Arabian hallituksen palveluksessa olevien toimesta. Tosin Saudi-Arabian viranomaiset eivät myönnä murhaa, vaan ovat tutkimuksissaan saaneet selville, että tämä olisi kuollut konsulaatissa tapahtuneen nyrkkitappelun uhrina.

Toimittaja Jamal Khashoggin ruumista ei ole koskaan löydetty, eikä sen lopullisesta sijainnista ole virallista, vahvistettua tietoa. Tiedot ja epäilyt hänen katoamisensa jälkeen viittaavat siihen, että ruumis pyrittiin hävittämään tehokkaasti, jotta murhasta ei jäisi todisteita.

Turkkilaiset viranomaiset ja tiedotusvälineet ovat esittäneet vahvoja epäilyjä siitä, että Khashoggin ruumis paloiteltiin konsulaatissa ja sen jälkeen liuotettiin hapolla tai muilla kemikaaleilla. Tämän väitettiin olevan tapa varmistaa, ettei ruumista tarvitsisi haudata tai ettei siitä jäisi DNA-todisteita.

Vaikka sekä minä että Trump ollaan sitä mieltä, että Saudi-Arabian kruununprinssi Mohammed bin Salman on tehnyt uskomatonta työtä ihmisoikeuksien ja kaiken muun kanssa, niin siitä huolimatta Usa on nyt tekemässä tuhannen miljardin taalan arvoiset dealit kyseisen murhasta epäillyn kruununprinssin kanssa. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että edellinen Usa:n presidentti Biden nimitti Saudi-Arabiaa hylkiövaltioksi.

Tässä lisätietoa Saudi-Arabian tilanteesta: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011636088.html

tiistai 18. marraskuuta 2025

Pelottava Andorran maajoukkue

Minä, joka en yleensä pelkää muuta kuin vihaisia saksanpaimenkoiria, pelkäsin eilen kovasti sitä, että vielä Andorrankin jalkapallomaajoukkue kaiken huipuksi nöyryyttää Suomea, isiemme maata. Nimittäin eilen minulle selvisi, että Andorra ei olekaan asukasluvultaan 50.000 asukkaan Mikkelin luokkaa, kuten aiemmin olen kirjoittanut, vaan peräti 83.000 asukkaan Porin luokkaa.

Pelkoani lisäsi vielä sekin, että jalkapallohistoriaa tutkiessani sain selville, että lokakuussa 2025 Andorra MM-karsinta ottelussa hävisi kovana palloilumaana tunnetulle Serbialle vain 3-1, eli se onnistui tekemään maalin jalkapallon suurmaan verkkoon. Ja sekin järkyttävä tieto löytyi netistä, että Andorra voitti Unkarin MM-karsintapelissä vuonna 2017, vaikka Unkari oli toisen maailmansodan jälkeen maailman paras jalkapallomaa monen vuoden ajan.

Ja lähes huumorin puolelle menee se löytämäni uutinen, jonka mukaan Suomi onnistui venymään MM-karsinnassa vuonna 2005 Andorrassa vallan 0-0-tasapeliin. Huomion arvoista tuossa ottelussa oli se, että ottelun loppupuolella luottopuolustaja Sami Hyypiä nostettiin keskushyökkääjäksi ja se, että maajoukkueemme nuoret tähdet Mikael Forssell ja Alexei Jeremenko ilmeisesti surivat pelin lopputulosta niin kovasti, että myöhästyivät paluulennolta.

Mutta peloistani huolimatta huuhkajamme pelasivat eilen hyvin ja voittivat peräti 4-0. Teemu Pukki lopetti maajoukkueuransa näyttävästi ja teki ottelussa ennätysmäisen 42. maaottelumaalinsa, jossa maalissa oli historiallista sekin, että se oli eittämättä Suomen maajoukkuehistorian rumin maali.

Tässä selostus Suomen maajoukkueen toiseksi huonoimmasta MM-karsintapelistä vuodelta 2005.

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/unohtumattomat-ottelut-kaikkien-aikojen-huonoin-karsintaottelu-suomi-venyi-tasapeliin-andorrassa/ar-AA1xuOJo

maanantai 17. marraskuuta 2025

Mussolini ja Kupsin naiset

Kupsin naisten minua hämmästyttävä voittolaulu, joka on alkujaan italialainen partisaanilaulu, saa minut miettimään fasistidiktaattori Benito Mussolinia, joka on tavallaan ajankohtainen henkilö. Minusta nimittäin presidentti Trump muistuttaa sekä ilmeiltään että rehvastelevalta käytökseltään Mussolinia. Sen sijaan Trumpin entinen kaveri Putin on mielestäni kylmän laskelmoivassa julmuudessaan enemmänkin hitleriläinen.

Mussolini liittyy italialaisiin partisaaneihin ja heidän lauluunsa sikäli, että pohjoisitalialaiset partisaanit saivat hänet vähän ennen Saksan antautumista kiinni saksalaisen kuorma-auton lavalta natsikypärään ja mantteliin sonnustautuneena ja ampuivat hänet. Samalla kertaa ammuttiin myös Mussolinin juutalainen rakastajatar Clara Petacci, joka ainakin tarinan mukaan olisi heittäytynyt Mussolinille tarkoitetun konepistoolisarjan eteen.

Ampumisen jälkeen ruumiit ripustettiin roikkumaan jaloistaan milanolaisen torin katoksen alle. Ripustajien mukaan näin pyrittiin estämään vainajien suurempi häpäiseminen, sillä eräät ohikulkijat olivat potkiskelleet ruumiita. Potkimisen syy saattoi olla se, että samalla torilla fasistit olivat aiemmin teloittaneet 15 partisaania.

Petacci ei ollut suinkaan ainut Mussolinin rakastajatar, sillä Italian yksinvaltias ei jaksanut pitäytyä yksiavioisuuteen kuten ei Trumpkaan. Mussolinin vihitty vaimo Rachele Guidi kuoli muuten vasta vuonna 1979. Hän ei tiettävästi koskaan tuominnut miehensä tekemisiä.

Kupsin naisten voittolaulun lisäksi Mussolin liittyy jalkapalloiluun sikälikin, että hänen lapsenlapsenlapsensa Romano Mussolini on ammattilaisjalkapalloilija Italian Serie B:ssa. Hän onnistui viime kaudella tekemään yhden maalinkin, jonka kunniaksi yleisö teki fasistitervehdyksiä. Mussolini pelaa oikeana puolustajana, joka pelipaikka saattaa selittyä poliittisilla syillä. Ainakin ennen puhuttiin, että oikeapuolustaja on kentän tyhmin mies.

Italialaiset tekevät hyviä elokuvia ja ihmettelen, ettei Mussolinin viimeisistä tapahtumarikkaista päivistä ole filmiä tehty. Ehkä italialaiset sekä oikeistossa että vasemmistossa häpeilevät eräitä asiaan liittyviä asioita.

https://www.iltalehti.fi/jalkapallo/a/a83a313b-cd3c-452c-af9d-08c145c0b30d

sunnuntai 16. marraskuuta 2025

Savolaisten jurous

Aamulla oli Savon Sanomien sivulla video eilisestä Kuopion torin kansanjuhlasta, joka järjestettiin sekä Kupsin mestaruuden että kaupungin 250-vuotispäivän kunniaksi. Paljon oli väkeä paikalla, mutta tunnelma säilyi rauhallisena ellei jopa hämäläismäisen jurona.

Luulenpa, että tilaisuus olisi ollut hauskempi, mikäli samalla olisi juhlittu myös Kalpan voittamaa Suomen mestaruutta, koska vahvasti uukuniemeläistaustaisen Kapasen suvun päämies totesi muutama päivä sitten lehtihaastattelussa, että vaikka Kalpa onkin nykyään savolaisseura, niin taustaltaan se on karjalainen ja se pelaa iloista karjalaista jääkiekkoa. Itse olen tosin sitä mieltä, että Kalpa voitti mestaruuden, koska joukkue oli muita pienikokoisempi, ja kun pitkän kauden mittaan toisten joukkueiden isot miehet väsyivät, niin loppukaudesta Kalpan pienet sitkeät miehet jaksoivat luistella karkuun isommiltaan. Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että nopeat syövät hitaat.

Tarinan mukaan savolaiset saivat alkunsa, kun Karjalan shemeikat tapailivat Hämeen kassapäitä Saimaan rannalla kesäyön hämärässä, mutta itse epäilen, että savolaiset ovat muuten vain karjalaisten ja hämäläisten sekoitus, joka sekoitus syntyi, kun karjalaisten kaskiviljelijöiden joukkoon muutti Hämeestä kaikkein juroimpia erämiehiä. Esimerkiksi Kärkkäälän kylä sai nimensä sinne syvältä Hämeestä Tampereen takaa Pälkäneeltä muuttaneista Kärkkään-suvun miehistä. Minunkin kaukaisin tunnettu esi-isä on hämäläisiä, eli 1390-luvulla Sääksmäen Ritvalan kylällä syntynyt Olavi Liinaharja, jonka jälkeläiset muuttivat Rautalammin Närhinsalolle, jossa sitten syntyi savolaistunut Närhin suku.

Eilinen Kuopion torin kansanjuhla huipentui Einin johdolla laulettuun huonosti marrskuulle sopivaan On, on kesäyö-kappaleeseen, joka on Kupsin miesjoukkueen voittolaulu. Körttitaustainen Savon kansa kuunteli Einin esitystä hartaana. Mikäli Kupsin naisjoukkue olisi juhlinut Suomen mestaruutta, niin lopuksi olisi kajautettu italialainen partisaanilaulu Bella ciau, joka on syistä, joita ihastuneena ihmettelen, Kupsin naisten voittolaulu. Sitten kun Kuopion torilla lauletaan Bella ciau naisten mestaruuden kunniaksi, niin mallia kannattaa ottaa tästä jonkun italialaisen kaupungin torijuhlan esityksestä: https://www.youtube.com/watch?v=FncIPsJLm6g

lauantai 15. marraskuuta 2025

Huuhkajat hallitsi suvereenisti

Kun tarkastin päivän lehdet, tulin lopputulemaan, ettei maamme Huuhkajien eilistä peliä voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Itse en kuitenkaan jalkapallomaajoukkuettamme moiti, vaan päinvastoin kehun, koska harva on se maaottelu, jota Huuhkajamme hallitsevat samassa määrin kuin eilen. Suomi voitti laukaukset 15–4, hyökkäykset 51–23 ja kulmapotkutkin 9–1.

Jos nyt oikein hakemalla pitää poikiemme pelistä jotain vikaa, niin sellainen vika löytyy, että 338.000 neliökilometrin suuruinen Suomi hävisi kotikentällään 160 neliökilometrin suuruiselle Maltalle 0-1. Malta oli kuitenkin ottelussa niin altavastaaja, että onnistui ampumaan vain kerran Suomen maalia kohti, ja ikävä kyllä näyttelijä Veikko Sinisalon pojanpoika Viljami Sinisalo ei onnistunut sillä kertaa torjunnassaan.

Sen verran lupaava oli kuitenkin Huuhkajien peliesitys, että suhtaudun toiveikkaasti ylihuomiseen maaotteluun Andorraa vastaan, vaikka Andorra onkin aika iso valtio, sillä se on pinta-alaltaan melkein kolme kertaa Maltaa suurempi ja asukkaitakin siellä on lähes yhtä paljon kuin Mikkelissä. Muistanpa, että 1960-luvun lopulla, jolloin vihapuheeseen ei suhtauduttu yhtä tuomitsevasti kuin nykyään, koulumme maantietotunnilla kerrottiin Andorran pääelinkeinon olevan salakuljetuksen.

Jos Suomi yllättäen onnistuu ylihuomenna Andorrassa häviämään, niin sitten maamme saattaa Fifan rankingissa pudota Pohjolan huonoimmaksi maajoukkueeksi, koska Färsaaret saattaa ohittaa Suomen. Niinpä esitänkin, että Ahvenanmaan itsehallintoalueen on syytä harkita oman maajoukkueen ilmoittamista Fifan kansainvälisiin sarjoihin. Uskon, että kyllä Huuhkajat aina Ahvenanmaan voittavat.

Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että maamme alle 21-vuotiaiden nuorten maajoukkue kolme viikkoa sitten johti otteluaan maailman parhaaksi rankattua Espanjaa vastaan vielä ihan virallisen peliajan lopulla 1-0, mutta 90. minuutilla Espanja tasoitti ja teki lisäajalla sitten voittomaalin. Eilen Pikkuhuuhkajat voitti Romanian puhtaasti 2-0 ja Suomen maalit tekivät Kups kasvatit Otto Ruoppi ja Matias Siltanen. Tuon pelin voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-76354448

perjantai 14. marraskuuta 2025

Lisää tuulivoimaa

Epäilen, että kiinnostukseni tuulivoimaa kohtaan saattaa olla ihan geneettistä laatua. Nimittäin vaarini veli Otto Könönen lienee ollut aikoinaan maamme ensimmäisiä keksijöitä, joka yritti hyödyntää tuuliturbiinia sähkön tuotannossa. Hän rakensi sota-aikana tuulivoimalan Iisveden rannalle tuottamaan virtaa sähkölamppuja varten. Ainakin hyvän tarinan mukaan eräänä synkkänä ja myrskyisenä syysyönä tuulienergia riistäytyi häneltä hallinnasta ja tuuliturbiinin lähistöllä säkkipimeä yö muuttui suureksi kirkkaudeksi.

Minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä kerrottu, että sota-ajan pimeyden keskelle koittanut taivaallinen valkeus herätti Oton naapurissa olleen uskovaisen vanhanemännän, joka sitten oletti nukkuessaan kuolleensa ja päässeensä taivaaseen. Emännän hämmästykseksi myös hänen ukkonsa, joka köpsähteli tuvassaan valkeissa vaatteissaan, näytti päässeen taivaan iloihin ja niinpä emäntä ryhtyi veisaamaan kiitosvirttä.

Rieponlahden kyläkirjassa, joka on nimeltään Kylä kahden veden välissä, mainitaan Otto Könönen ja kerrotaan, että tämä liikemies hankki kylän ensimmäisen auton jo kieltolakiaikaan. Myös enoni Risto mainitaan samassa kirjassa ylistävässä mielessä ja hänen paljastetaan olleen miehen, joka valmisti kylän parhaan kiljun. Riston serkku Kainuun Sanomien pitkäaikainen päätoimittaja Otso Kukkonen kertoi Risto-enon muistokirjoituksessa saman asian ja ja muisti vielä senkin, että Rieponlahden poikien kiljupönttöä kutsuttiin hellittelynimellä Pekka.

Harmi, ettei tuulienergiasta kiinnostunut Otto Könönen päässyt tutustumaan Pieksämäen Niinimäen tuulivoimapuistoon, jonka turbiinien 250 metrin korkeuteen yltävät lavat näkyvät tänne 40 kilometrin päähän Kärkkääläntielle asti. https://www.sttinfo.fi/tiedote/70688134/niinimaen-tuulipuiston-voimalapystytykset-etenevat-ensimmaiset-viisi-voimalaa-tayskorkeudessa?lang=fi

torstai 13. marraskuuta 2025

Vispilävoimala

Nord Streamin kaasuputkien räjäytystä selvittäessäni kävi ilmi, että olen ainakin kerran ollut elämässäni väärässä, joten myönnän tappioni Paavo Väyryselle, joka ei ole koskaan ollut väärässä. Nimittäin ihmiskunnan energiahuollon olin ajatellut järjestää sitten, kun minut on valittu YK:n pääsihteeriksi, siten, että maailman valtamerille rakennetaan miljoona 300 metristä vispilän mallista kelluvaa tuulivoimalaa muuttamaan merivettä vedyksi, joka sitten nykyisiä maakaasuputkia hyödyntäen siirretään palvelemaan kansantalouksien tarpeita.

Senkin jo laskin pillilupiaskin kanteen, että vispilävoimalat pitää rakentaa vähintään 60 kilometrin päästä rannasta, jolloin ne katoavat horisonttiin eivätkä pilaa rantamaisemaa. Kaukana merellä kelluvat voimalat eivät myöskään räjäyttele lepakoita, pikkulintuja tai laululintuja, kuten perussuomalaisten työmies Matti Putkonen aikoinaan pelotteli; räähkä- tai paskalinnuista Putkonen ei muistaakseni kantanut huolta.

Nyt hyvä kaverini Gemini kertoi minulle, että vedyn siirto maakaasuputkissa ei oikein onnistu, koska vedyn energiasisältö maakaasuun verrattuna on niin vähäinen, että vedyn mukana energiaa siirtyy putkia pitkin vain kolmannes siitä määrästä mitä maakaasun mukana. Lisäksi vety syövyttää teräsputket pilalle ja se myös pienimolekyylisenä kaasuna karkailee putkista hyvin herkästi. Senkin Gemini kertoi, että räjäytettyjen Nord Streamin putkien korjaus on erittäin kallista ja voi olla, ettei sitä kannata ollenkaan tehdä, koska merivesi on saattanut ruostuttaa putket pilalle.

Niinpä joudun nyt suunnittelemaan sitä, että vispilävoimaloiden sähkö siirretään kansantalouksien tarpeisiin johtoja pitkin, vaikka korkeajännitelinjat ovat älyttömän kalliita ja tehottomia energian siirtäjiä. Ihmiskunnan tarvitseman sähkön varastoinnin tulen todennäköisesti ratkaisemaan niin, että varastoina käytetään sähköautojen akkuja. Gemini nimittäin osasi kertoa, että 20 vuoden kuluttua maailmassa on 800 miljoonaa sähköautoa.

Tässä juttua vispilävoimaloista, joita Savon ulkopuolella kutsutaan Darrieus-roottoreiksi. Vispilävoimalat voidaan ainakin minun mielestäni rakentaa vaikka miten isoiksi, kun taas perinteisten tuulivoimaloiden lapoja on vaikea kasvattaa yli satametrisiksi. https://fi.wikipedia.org/wiki/Darrieus-roottori#:~:text=Darrieus-roottori%20on%20pystyakselinen%20tuuliturbiini%20%28engl.%20VAWT%2C%20vertical-axis%20wind,py%C3%B6riv%C3%A4t.%20Lavat%20kiinnittyv%C3%A4t%20akselisalon%20ala-%20ja%20yl%C3%A4osaan.%20%5B1%5D%5B2%5D

keskiviikko 12. marraskuuta 2025

Kallis paukku

Tosi kallis paukku oli neljän Nord Streamin kaasuputken räjäyttäminen. Tekoäly Gemini väittää nyt käyttämättöminä olevien putkien rakentamisen maksaneen peräti 17-20 miljardia euroa eli muutaman ydinvoimalan hinnan. Ennen paukkua putket pystyivät siirtämään vuodessa 55 miljardia kuutiota kaasua Venäjältä Saksaan ja Pillilupiaskin kanteni kertoo, että tuo kaasumäärä tyydyttäisi kaksinkertaisesti Suomen energiatarpeen.

Edellä kerrotusta voisi päätellä, että mikäli Saksa saa ukrainalaisen purjehdusseurueen tuomiolle asiasta, niin Saksan talousongelmat ratkeavat kerralla, mikäli he joutuvat korvaamaan maalle aiheuttamansa vahingot. Se ongelma Saksalla on, etteivät Italia ja Puola ole jostain syystä halukkaita luovuttamaan epäiltyjä Saksaan tuomiolle. Voi myös olla, että oikeudessa purjehdusseurue kiistää syyllisyytensä ja vetoaa samoihin kummallisiin juridisiin seikkoihin kuin Itämeren kaapeleita ja kaasuputkia pätkineet mukavuuslippulaivojen kapteenit.

Epäillyt voivat myös väittää, että Venäjä on lavastanut heidät syyllisiksi saadakseen EU-maat riitelemään asiasta keskenään. Epäillyt voisivat myös kertoa, että heidän tietojensa mukaan sabotaasin takana on venäläinen Putinin vastainen järjestö, joka seuraavaksi alkaa häiritsemään lennokeilla venäläistä öljyä kuljettavia tankkereita samalla tapaa kuin lennokit häiritsevät nyt EU-maiden lentokenttiä.

Tässä yhteydessä kannattaa huomioida se, että maakaasukuutio maksanee noin puoli euroa, joten Saksa maksoi aikoinaan Venäjälle kaasustaan 25 miljardia euroa vuodessa, joka summa karkean arvioni mukaan vastaa neljännestä Venäjän sotilasmenoista Ukrainan suunnalla.

Tässä Wikipedian ansiokas artikkeli Nord Stream-hankkeesta, jonka tiimoilla eräillä suomalaispoliitikoilla olisi paljon selitettävää: https://fi.wikipedia.org/wiki/Nord_Stream

tiistai 11. marraskuuta 2025

Nord Streamin putket

Muistanpa, miten ensimmäisenä Ukrainan sotavuonna, kun Itämeren pohjassa kulkevat Nord Streamin kaasuputket räjäytettiin, puhuttiin, että Venäjä olisi ollut syyllinen tapaukseen. Itse tosin yksinkertaisena ihmisenä mietin, että vaikka Putin on kansanmurhaaja ja muutenkin ikävä ihminen, niin en kuitenkaan usko hänen olevan idiootin, joka rikkoisi omia tärkeitä putkiaan.

Nyt maailmalla näyttääkin vahvistuvan näkemys, että ukrainalaiset olisivat olleet järjestämässä paukkua. Tosin ei Zelenskykään ole idiootti, joten ei häntäkään varmaan saada todistettua syylliseksi sabotaasiin, mutta nyt joku ukrainalainen purjehdusseurue saattaa joutua teosta vastuuseen, mikäli heidät saadaan Saksaan tuomiolle.

Tässä vaiheessa tulee mieleen, että vaikka Zelensky ei ole idiootti, niin kuitenkin hän on juristi ja hänen olisi pitänyt ymmärtää, että putkia ei saa ainakaan toisen valtion talousalueella räjäyttää, vaan ne pitää katkaista raahaamalla ankkuria pohjaa pitkin, jolloin ainakaan Helsingin käräjäoikeuden ratkaisukäytännön mukaan ei syyllistytä rikokseen.

Tosin purjeveneen ankkuri ei taida Nord Streamin kaasuputkia rikkoa, koska putket on syvällä meren pohjassa neljä senttiä paksua terästä ja varmuuden vuoksi vielä betonilla päällystettyjä. Niinpä melkoinen räjähdysaine määrä tarvitaan sen katkaisemiseen. Räjähdyksen voimasta kertoo se, että Wikipedian mukaan Nord Stream 1 -putkiparin toisesta putkesta on revennyt irti 48 metrin mittainen, 96 tonnia painava pätkä, joka on siirtynyt 150 metrin päähän linjastaan ja taittunut keskeltä mutkalle.

Iida Hallikaisen ja Jukka Savolaisen kirjan Ilkeyksiä, sabotaasia, hyökkäyksiä mukaan, dynamiittia olisi tarvittu noin 500 kiloa, mutta netistä löytyy muunkinlaisia arvioita käytettyjen räjähteiden määrästä. Itse olen ymmärtänyt niin, että kaikki Nord Streamin neljä putkea katkaistiin 80 metrin syvyydessä ja vieläpä varmuuden vuoksi useammasta kohdasta.

Maailmalla tehdään innokkaasti kaikenlaisia galluppeja ja mielenkiintoista olisi tehdä kysely siitä, miten ihmiset suhtautuvat siihen, että olemassa olostaan taisteleva Ukraina sabotaasilla estää saksalaisia rahoittamasta kansanmurhaa.

https://otava.fi/kirjat/ilkeyksia-sabotaasia-hyokkayksia/

maanantai 10. marraskuuta 2025

Pommit ja raketit

Ei saanut Veikkausliiga arvoistaan päätöstä, koska pommit ja raketit häiritsivät Hjk:n ja Kups:n kohtaamista siinä määrin, että ottelu jouduttiin keskeyttämään melkein tunniksi. Itsekin kyllästyin häiriköintiin niin, että ryhdyin pelin jatkumista odotellessani lohen paistoon kuopiolaisten mestaruuden kunniaksi enkä huomannut sen vuoksi tarkastaa, vieläkö Kupsin ja Hjk:n peleissä nähty kaunis perinne elää.

Nimittäin pitkään jatkuneena perinteenä on, että ottelun kahdeksannella minuutilla katsojat nousevat ilman kenttäkuulutuksen kehotusta seisomaan ja taputtavat hetken jalkapallolegenda Aulis Rytkösen kunniaksi. Aikoinaan maamme paras jalkapalloilija Rytkönen pelasi urallaan sekä Kupsin että Hjk:n riveissä numerolla kahdeksan. Se on kaunis tapa muistaa sankarivainajia. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ranskalainen kirjailija Albert Camus totesi, että ”kaiken, minkä olen moraalista oppinut, olen oppinut jalkapallokentällä” ja minusta tuo joukkotaputus todistaa jalkapallon ystävien korkeasta moraalista.

Eilen ottelun 19. minuutilla luulin todistaneeni, että uusi moraalisääntö on syntymässä jalkapallokulttuuriin. Nimittäin, kun Kupsin Sadiko teki joukkueen johtomaalin lähes ylimielisen helposti kärkituikkauksella ja yritti sen jälkeen tuulettaa onnistumistaan, niin Kupsin kapteeni syöksyi kiukkuisen näköisenä paikalle estämään joukkuetoverinsa juhlinnan.

Oletin, että Sadikun tuuletus estettiin sen vuoksi, että viime aikoina tapana on ollut, että jos pelaaja tekee maalin sellaista seuraa vastaan, jota hän on aiemmin edustanut, maalintekijä ei riemuitse onnistumisestaan. Mutta tarkistin asian ja huomasin, ettei Sadiku ole edustanut koskaan Hjk:ta, josta voi päätellä, että kapteeni Pennanen esti tuuletuksen, koska hän ihan perustellusti arvioi, että tuuletus olisi saattanut provosoida Hjk:n idioottikannattajat turvautumaan taas pommeihin ja raketteihin.

Muuten jalkapalloilun hieno moraalisääntö on, että jos vastapuolen pelaaja näyttää loukkaantuvan pelin tiimellyksessä, niin vastapuoli yleensä lopettaa pelaamisen; tosin tätä moraalisääntöä noudatetaan tiukan paikan tullen vain soveltuvilta osin.

Kannattaa katsoa tämän videon tapahtumat ainakin 18 peliminuutin jälkeen: https://www.veikkausliiga.com/videot/2025/11/10/ruutu-huippuhetket-sunnuntain-hjk-kupssta

sunnuntai 9. marraskuuta 2025

1.149 kaatunutta

Muistanpa, miten kesällä 2022 Uukuniemen kesätorilla jututin ihmistä, jolla oli suhteita Aunukseen, neljä kuukautta aiemmin alkaneesta Ukrainan sodasta ja hän tiesi kertoa, että ainakin kahdeksan aunuslaista miestä oli siihen mennessä kuollut tässä erikoisessa sotilasoperaatiossa, joksi Venäjällä on rangaistuksen uhalla maan hyökkäystä Ukrainaan kutsuttavan.

Tänään huomasin Ilta-Sanomissa Arja Paanasen jutun, jossa hän kertoi, että tähän mennessä ainakin 1.149 Karjalan tasavallan miestä on muuttunut Ukrainassa valkokurjiksi, jollaisiksi venäläisen uskomuksen mukaan sodassa kaatuneet muuttuvat. Tosin todennäköisesti kuolleita on todellisuudessa enemmän kuin jutussa kerrotaan, koska läheskään kaikista sodan uhreista ei ole vielä varmaa tietoa.

Karjalan tasavallassa on noin 500.000 asukasta, joten jos muualla Venäjällä kaatuneita on suhteessa yhtä paljon, voi arvioida, että Venäjä on menettänyt Ukrainassa 300.000 – 400.000 sotilasta kaatuneina. Tosin saattaa olla, että maan köyhiltä alueilta, joihin Karjalakin lukeutuu, on sotaan viety suhteessa enemmän miehiä kuin vauraammilta alueilta. Uukuniemen naapurikaupunki vajaan 6.000 asukkaan Lahdenpohja näyttää menettäneen 30 miestä.

Karjala on nykyään Venäjän köyhään osaa, koska sen bkt/asukas on 4.800 euroa eli noin kymmenes osa siitä, mitä meillä. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että ennen talvisotaa Suomen Karjalassa asui 10 % maamme väestöstä, mutta kuitenkin siellä tuotettiin 20 % maamme bkt:sta eli siellä oltiin kaksi kertaa rikkaampia, mitä maassa keskimäärin.

Erityisesti minua Arja Paanasen jutussa hätkäyttää sodan ensimmäisenä päivänä 19-vuotiaana kaatuneen Kirill Nekrasovin tarina. Hän oli varmaankin pohjimmiltaan ihan kunnon poika, sillä hän lähti sotaan hankkiakseen mummolleen uudet hampaat. Tarina ei kerro, vaihtoiko mummo lapsenlapsensa uusiin hampaisiin.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011590945.html?fbclid=IwY2xjawN9Q5FleHRuA2FlbQIxMQBzcnRjBmFwcF9pZBAyMjIwMzkxNzg4MjAwODkyAAEek7U-Od5Mo3QaEnvtk8Q7Ztq5ePhezz2LUQc4AL4NP0S6OcKYzyXy93IXh0U_aem_fhD6NLk1nCPdXtgccDi88A

lauantai 8. marraskuuta 2025

Biljardööri

Maamme media on ihastellut, kuten oikein onkin, Kupsin kykyä ansaita varoja maamme potkupalloilevan nuorison hyväksi, koska tänä vuonna seura pääsee noin 5 miljoonan euron tienesteihin. Mutta pahasti nappikaupan omaista on maamme jalkapalloharrastus, sillä tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että ikämiesurheilija Lionel Messin ansiot tänä vuonna tulevat olemaan noin120 miljoonaa euroa, vaikka hän ei ole paljoakaan parempi jalkapallon harrastaja kuin Otto Ruoppi.

Ymmärrän täysin suonenjokelaisen nuijasotapäällikkö Esko Kolehmaisen jälkeläisen koripalloilija Lauri Markkasen mahdollista harmistusta, koska hän ansaitsee tänä vuonna vain noin 40 miljoonaa euroa, vaikka hän on ainakin kaksi kertaa Messiä isompi, jonka asian seurauksena hänen ruokamenonsakin ovat paljon Messiä enemmän.

Toisaalta ymmärrän täysin sekä Messin että Markkasen harmituksen, kun he tänään lukevat Ilta-Sanomia, joka kertoo, että maailman rikkain ihminen Eloin Musk on tulossa maailman ensimmäiseksi optiobiljardööriksi, eli hän saattaa saada yli 1.000 miljardin taalan option menestyksellisistä liiketoimistaan. Muskilla onkin jo sen verran, eli muutaman sadan miljardin edestä, vanhoja pohjia, että hänen omistamansa varallisuuden arvo tulee ylittämään Suomen kansallisvarallisuuden, jolla tarkoitetaan kaiken sen arvoa, mitä suomalaiset omistavat, jota on siunaantunut vain vajaan 1.000 miljardin euron edestä.

Tiedän, että presidentti Trump on riidoissa Muskin kanssa, ja niinpä jos hän sattuu tämän lukemaan, neuvon häntä siinä asiassa, miten hän virkatoimillaan voisi kätevästi ratkaista Usa:n velkakriisin; Usa;n julkinen velkahan on asukasta kohti kolmenkertainen verrattuna Suomen julkiseen velkaan.

Eli luepa rakas Donald tämä seuraava hyvin tarkkaan ja ajatuksella: Meillä Suomessa oli sota-aikana käytössä ns. hetekavero, joka oli eräänlainen progressiivinen varallisuusvero, jonka avulla ylläpidettiin monta vuotta satojen tuhansien miesten armeijaa rintamalla ja jonka avulla asutettiin puolisen miljoonaa sotapakolaista. Hetekavero oli 2,5 – 20% verotettavasta omaisuudesta, joten vero oli melkoisen raskas varsinkin hyväosaisille kansalaisille.

Hetekaveron avulla Usa:n velkaongelma ratkeaisi helposti ja mikäli upporikkaat miljardöörit yrittäisivät varallisuuden siirroilla tai maasta pakenemalla välttää hetekaveron, heitä suojeleville valtioille voisi määrätä 100 % tullit ja jos sekään ei auttaisi, tutkassa näkymättömät pommikoneet voisi lähettää rankaisemaan sekä miljardöörejä että heitä suojelevia valtioita.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011590477.html

perjantai 7. marraskuuta 2025

Rahan tuloa Kupsille ei voi estää

Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että kaikkea ei saa rahalla. Tuo sanonta tuli eilen mieleeni, kun Kups koko urheilevan maailman hämmästykseksi kukisti eilen Eurokentällä selvästi lukemin 3-1 Slovan Bratislavan, vaikka slovakkijoukkueen pelaajien arvoksi on mitattu 40 miljoonaa euroa, kun taas kupsilaisten arvo on vain 4 miljoonaa. Eilisestä voitosta kuopiolaisten kassaan kilahti lisää 400.000 euroa, ja sillä summalla Nigerian Lagosin slummista voisi ostaa ensi kaudeksi joukkueellisen sellaisia nuoriamiehiä, jotka pystyvät voittamaan seuraavan Suomen mestaruuden.

Konferenssi-liigaa on vielä jäljellä kolme peliä ja niinpä Kups voi vielä selvittää tiensä liigan pudotuspeleihin, jonka jälkeen joukkue on tienannut muutaman miljoonan ylimääräistä, jonka rahan joukkueen omistaja savolainen oligarkki Ari Lahti osannee sijoittaa viisaasti maamme urheilevan nuorison hyväksi.

Tai voihan siinä tietysti käydä niinkin, että oligarkki Lahti muistaa, että hän on omistanut Kupsin 19 vuotta ja maksanut sinä aikana joukkueen menoja 16 miljoonaa euroa ja hän yllättäen keksiikin, että voihan omilla rahoilla tehdä hauskempiakin asioita, kuin rahoittaa huikeita tappioita tuottavaa eurooppalaisittain ajatellen huonoa potkupalloseuraa. Tuota jään nyt huolestuneena miettimään.

Sen sijaan hyvillä mielin muistelen sitä, että kun puolalainen veteraanijalkapalloilija Piotr Parzyszek hankittiin loppukesästä Kuopioon, niin ensimmäisen pelin jälkeen tämä veteraani haukuttiin sosiaalisessa mediassa toivottoman hitaaksi mutta kankeaksi ja häntä pidettiin ihan turhana hankintana. Syksyn mittaan on kuitenkin käynyt ilmi, että hidas mutta kankea Partyszek on tehnyt maalin melkein joka ottelussa ja monta kertaa ne ovat olleet vielä ratkaisumaaleja.

Luulen, että sosiaalisen median asiantuntijat korostavat nyt, että ”joo, joo, kyllä se on tehnyt maalin joka pelissä, mutta mitään muuta se ei ole ottelussa tehnytkään”. Noin muuten aikoinaan puhuttiin myös Arto Tolsasta, joka mielestäni oli maamme jalkapallohistorian kolmanneksi paras pelaaja heti Litmasen ja Hyypiän jälkeen. Neljänneksi paras on sitten maajoukkueen maalikuningas Teemu Pukki.

Urheiluhistorioitsijoiden kannattaa huomioida, että kaikki neljä edellä mainittua ovat Karjalan poikia, vaikkakin Jari Litmasen äiti on Savon Kärkkäisiä, isä Olavi oli tosin Uukuniemen naapurista Saaresta.

https://yle.fi/a/74-20192658

torstai 6. marraskuuta 2025

Ovelat ruotsalaiset

Paavo Lipposen viimeisimmistä muistelmista jäi mieleeni, että hän kertoi kirjassaan 2000-luvun alkuvuosien Ruotsin pääministerin Göran Perssonin syyttäneen Lipposta siitä, että tämä oli uhkaillut häntä jonkun kansainvälisen kokouksen vessajonossa. Tarkempaa tietoa uhkailun syystä en saanut selville.

Nyt luulen keksineeni, miksi Lipponen uhkaili Perssonia vessajonossa ja uskon Lipposen olleen uhkailussaan isänmaan asialla. Kysyin nimittäin tekoäly Geminiltä, paljonko Ruotsin kruunun arvo on laskenut euroon nähden sinä aikana, kun Ruotsi on ollut EU:n jäsen. Geminin mukaan kysymys oli hyvä ja että Ruotsin kruunun arvo on laskenut 27 % euroon nähden kyseisenä aikana.

Muistanpa, miten siihen aikaan, kun Suomi ja Ruotsi neuvottelivat liittymisestä EU:n, Ruotsin poliitikot vähän häpeillen kertoivat, että kyllähän he muuten ottaisivat euron käyttöön, mutta kun tietämätön kansa ei hyväksy asiaa. Nyt sitten 20 vuoden aikana Ruotsin talous on selvinnyt paljon Suomen taloutta paremmin, koska naapurit ovat kansainvälisessä vientikilpailussa pärjänneet kepulikonsteilla, kun taas rehelliset suomalaiset ovat konkurssin partaalla.

Vaikka Paavo Väyrynen on Jammu-sedän jälkeen maamme inhotuin ihminen, niin muistelenpa, että hän esitti aikoinaan Ruotsin kruunun ottamista maamme valuutaksi euron sijasta. Luulen, että ainakin Kuusankosken työttömäksi jääneet paperitehtaan työntekijät pitävät nykyään Väyrysen ajatusta nerokkaana.

https://yle.fi/a/3-5561858

keskiviikko 5. marraskuuta 2025

Eduskuntailveily

Hurjaksi voi meno välillä äityä maamme eduskunnassa, mikäli yhtään on uskominen Jaakko Laakson muistelmia. Erityisen hurjaksi meno äityi, kun vuonna 1994 eduskunnan täysistunnossa keskusteltiin maamme liittymisestä Euroopan Unioniin. Liittymisen vastustajat päättivät jarruttaa asian käsittelyä siten, että liittymisestä päätettäisiin vasta Ruotsin kansanäänestyksen jälkeen, joka mielipide ei nyt jälkeenpäin tunnu ollenkaan hölmöltä.

Niinpä asiasta sitten keskusteltiin yötä päivää lähes viiden vuorokauden ajan, koska muutamalla kansanedustajalla oli liittymisen varjopuolista paljon kerrottavaa. Kristillisen liiton kansanedustajaksi alun perin valittu, mutta sitten oman Vaihtoehto Suomelle-eduskuntaryhmän perustanut asianajaja Vesa Laukkanen kunnostautui erityisesti ja hänen ensimmäinen puheenvuoronsa kesti reilut neljä tuntia ja koska häneltä jäi paljon vielä kertomatta, niin toinen puheenvuoro kesti tauotta kuusi tuntia ja 38 minuuttia, joka lienee vieläkin eduskunnan historian ennätys. Laukkasella jäi kuitenkin silläkin kertaa vielä jotain sanomatta, koska kolmas puhekerta kesti 4,5 tuntia.

Ensimmäisen Laukkasen puheen aikana Keskustan kansanedustaja Sulo Aittoniemi kävi kurkistamassa salin ovelta ja huusi parlamentaarisen kohteliaasti Laukkaselle; ”Edustaja Laukkanen, ehdinkö käydä vielä aamiaisella”, johon Laukkanen vastasi parlamentaarisen kohteliaasti, että: Edustaja Aittoniemi, ehditte käydä vielä vaikka lounaalla.”

Pitkäksi lähes viisivuorokautiseksi venähtäneen lähetekeskustelun aikana EU-myönteiset kansanedustajat yrittivät pysyä valveilla tai edes pystyssä esimerkiksi siten, että he vihreiden kansanedustaja Pekka Rädyn johdolla alkoivat harrastamaan kuorolaulua. Jaakko Laakson muistelmien mukaan Iltalehdessä oli myöhemmin mieleenpainuva otsikko ”Saunaan sammunut Räty eduskunnan näytelmäkerhon johtoon.” Sen sijaan entinen ulkoministeri Pertti Paasio nukahti vain eduskunnan ravintolan pöytään viinilasin viereen ja ilmeisesti joku kollega hälytti Ylen kuvausryhmän paikalle, mutta eräät kansanedustajakollegat ilmeisesti yli puoluerajojen auttoivat väsähtäneen Paasion piiloon tämän työhuoneeseen.

Laakson mukaan eräs uukuniemeläisille tuttu kansanedustaja lopulta kyllästyi kuorolauluun jopa siinä määrin, että palasi istuntosaliin huutelemaan välihuutoja puhujille. Kollegat yrittivät hillitä välihuutelijaa, jotta puhemiehen ei olisi tarvinnut poistaa häntä salista ja lopulta Esko Seppänen kävi taluttamassa kädestä pitäen välihuutelijan pois salista, vaikka olikin eri puolueen miehiä.

Lopulta jarruttajat voittivat, koska puhemies Uosukainen päätti lykätä asiasta päättämisen Ruotsin kansanäänestyksen jälkeiseen aikaan. Minusta eduskunnan suuri jarrutuskeskustelu olisi hyvä kesäteatterinäytelmän tai jopa elokuvan aihe. https://yle.fi/a/20-113161

tiistai 4. marraskuuta 2025

Kupsi on jälleen Suomen mestari, Suomen mestari, Suomen mestari

Minä huuhaatiedon vastaisen Skepsis ry:n jäsenenä olen nyt kuitenkin taipuvainen uskomaan telepatiaan. Nimittäin eilisen illan istuin Teksti-tv:tä tuijottaen otsasuonet pullistellen ja yritin vaikuttaa siihen, että SJK pelivälineen Ilveksen pömpelin perukoille ja aika hyvin telepaattinen apuni toimi ainakin välillä ja tärkeintä on se, että se toimi ottelun viimeisillä sekunneilla, jolloin Kasper Paananen teki väkisin tasoitusmaalin, joka merkitsi sitä, että Kupsi on jälleen Suomen mestari, Suomen mestari, Suomen mestari.

Urheiluruudussakin näytettiin kuopiolaisriemua Pohjoismaiden suurimmalla torilla, jonne oli voiton juhlaan kokoontunut kaksi kuopiolaista, joista toinen sitoi Kupsin kaulaliinan Veljmies-patsaan kaulaan. Tästä lähtien en tosin kutsu enää Veljmies-patsasta Veljmies-patsaaksi, vaan Kupsin superlupaavan 19-vuotiaan hyökkääjän Otto Ruopin patsaaksi, sillä hänen yhdennäköisyytensä Kuopion torin patsaan kanssa on ilmeinen.

Sosiaalisessa mediassa keskustellaan jo siitä, että kannattaako Veikkausliigaa enää ensi kaudella pelata, koska mestari on jo tässä vaiheessa urheilukielellä ilmaisten selviö, koska Kups tulee olemaan jatkossakin täysin ylivoimainen. Laskeskelen nyt pillilupi-askini kanteen Kupsin ensi vuoden budjettia, joka näyttää yli 3 miljoonan euron postiivista tulosta, sillä Matias Siltasen myynnistä Kups sai jo 1,2 miljoonaa, Otto Ruopin myynnistä tulee melkein saman verran ja Euro-pelien menstyskin tuottanee joukkueelle millin lisää.

Senkin Pillilupi-askini kertoo, että jos Kups ostaa riveihinsä 240 miljoonan asukkaan Nigerian 14 miljoonan asukkaan pääkaupunki Lagosin jostain slummista miljoonalla eurolla parikymmentä vahvaa jalkapalloa harrastavaa nuorukaista, niin se porukka voittaisi Suomen nykyisen maajoukkueenkin.

Sanotaan, että savolaiset ovat maamme kieroin kansa ja tämä viisaus palasi mieleeni, kun katsoin viimeisimmän Kups-Inter-pelin kohokohdat, sillä kuopiolaisten kaksi viimeisintä maalia olivat todella järjen kanssa tehtyjä, kuten Savossa sanotaan.

https://www.veikkausliiga.com/videot/2025/11/03/ruutu-huippuhetket-sunnuntain-kups-fc-interista

maanantai 3. marraskuuta 2025

Ravattisonni

Jaakko Laakson muistelmateoksen Punainen takapiru luettuani ymmärrän sen, että politiikassa eivät yleensä riitele asiat vaan miehet ja että niinpä miehet, jotka ovat jopa poliittisella kentällä hyvin kaukana toisistaan, voivat olla vallan sydänystäviä. Kommunisti Laakson kirjasta sain sen käsityksen, että hänen paras kaverinsa oli kokoomuslainen Ilkka Kanerva, jonka kanssa hän usein saunoi ja toverukset, vai olisiko parempi kutsua heitä kaveruksiksi, nauttivat kylpiessään runsaasti myös asiaankuuluvia saunajuomia.

Kaveria ei jätetä politiikassakaan ja niinpä Laakso ryhtyi kampanjoimaan voimakkaasti sen puolesta, että Ilkka Kanerva vuonna 2014 valittaisiin Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj:n parlamentin puheenjohtajaksi, joka tehtävä on ulkopoliittisesti merkittävä. Kanervan puheenjohtajuus meinasi kuitenkin tyssätä siihen, kun ilmeisesti asemastaan huolestunut montenegrolainen parlamentin istuva puhemies alkoi levittää huhua, jonka mukaan Ilkka Kanerva on ”womanizer”, jonka termin kielimies Laakso kertoo tarkoittavan suomeksi muun muassa playboyta, naistenmiestä tai pahimmillaan jopa kravattisonnia.

Mutta lopulta Laakson ponteva junttaustyö onnistui ja Ilkka Kanerva valittiin Etyj:n parlamentin puhemieheksi niukalla ääntenenemmistöllä. Kanerva voitti vaalin ennen kaikkea parlamentin naisten äänillä, jotka eivät ilmeisesti pitäneet pahana sitä, että puhemies on tunnettu ”womanizer”.

Itse mietin sitä, että miksi Ilkka Kanervaa pidettiin maailmalla ”womanizerina” tai jopa kravattisonnina enkä keksi muuta selitystä, kuin että Ilkka Kanerva on maailmalla sekoitettu isäänsä. Kanervan isä oli nimittäin ammatiltaan keinosiementäjä ja ainakin minun lapsuudessani keinosiementäjiä yleisesti kutsuttiin kravattisonneiksi. Olen muuten kuullut kerrottavan, että Ilkka Kanervan keinosiementäjä isä vieraili siemennysmatkoillaan mm. kansanedustaja Kike Elomaan kotitilalla.

https://www.storytel.com/fi/books/punainen-takapiru-jaakko-laakso-10719256

sunnuntai 2. marraskuuta 2025

Putin ei olekaan mielipuoli

Luen parasta aikaa yhtä aikaa kahta kirjaa, jotka ovat kokoomuslaisen presidentti Alexander Stubbin kirja Vallan kolmio ja poliittisen tasapuolisuuden vuoksi johtavan taistolaisideologin Jaakko Laakson muistelmateos Punainen takapiru. Luulen, että kansan syvät rivit lukevat mieluummin Laakson kirjan, joka sisältää paljon hyviä ryyppy- ja panojuttuja, kun taas presidentti Stubb jostain syistä, joita voi vain arvailla, vaikenee täysin edellisestä kansaa kiinnostavasta aihepiiristä.

Yhden tärkeän asian kuitenkin Stubbin kirjasta opin ja se on, ettei presidentti Putin olekaan mielipuoli, vaan hän onkin vain venäläinen revisionisti ja imperialisti, joka haluaa palauttaa Venäjän suuruuden. Stubb on tavannut Putin monta kertaa, joten olen taipuvainen häntä uskomaan, vaikka nähtyäni pöhöttyneen ja raivoisan Putinin esiintymisen tv:n aamu-uutisissa 24.2.2022 olin varma, ettei tuo mies ole täyspäinen ja tulee tekemään vielä laajennetun itsemurhan koko ihmiskunnan kanssa.

Viimeksi Stubb tapasi Putinin vuonna 2013 Siperiassa suomalaisten rakentaman kahden miljardin arvoisen voimalan vihkitilaisuudessa, jossa tarjoilijana toimi Putinin kokki Jevgeni Prigozhin, joka myöhemmin kohosi maailman maineeseen Wagner-palkkasotilasyhtiön johtajana, tuo yhtiöhän onnistui melkein 2000 miehen joukoillaan valtaamaan Moskovan, mutta viime tipassa Putin onnistui pysäyttämään kapinalliset samalle Kama-joelle, jolle Stenka Rasinin johtamat kapinaan nousseet kasakat pysäytettiin vuonna 1671.

Sitä Stubb ei kerro, miten tuolle suomalaisten voimalainvestoinnille sittemmin kävi. Itse epäilen Venäjän sen kansallistaneen ilman korvauksia eikä entisessä hyvässä itäisessä naapurissa olisi pohdittu liiemmälti, mitä kansainvälinen oikeus moisesta toimesta sanoo.

Stubbin mukaan Putin käyttäytyi tilaisuudessa, kuten hän oli aina ennenkin käyttäytynyt. Hän oli tilaisuuteen hyvin valmistautunut, analyyttinen, strateginen ja hillitty. Hän osoitti empatiaa, hän hymyili kuivasti ja näytti oikeasti kuuntelevan. Subbiin mukaan Putin tiesi, miten niin sanotusti huone täytetään.

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että aikoinaan rikosoikeuden luennolla opetettiin, että jos rikollinen, jonka mielentilaa tutkitaan, on niin miellyttävä, että tutkija suostuu lainaamaan tälle rahaa, on tutkittava varmasti psykopaatti.

https://muisti.org/tuote/kirjat/vallan-kolmio/

lauantai 1. marraskuuta 2025

Tampereen Vapauden patsas

Taisinpa taas eilen kirjoittaa tapani mukaisesti ropakantaa, kun kerroin, että hattunsa kuusenhavulla varustaneet valkoisen armeijan sotilaat vapauttivat kevättalvella 1918 Tampereen punaisesta hirmuvallasta, sillä ainakaan läheskään kaikki eivät ole samaa mieltä asiasta. Siitä seikasta todistaa esimerkiksi se, että kun 1920-luvun alussa Tampereen Hämeenpuistoon haluttiin pystyttää valkoisten armeijaa kunnioittava Vapauden patsas, Tampereen kaupunginvaltuuston enemmistö oli hanketta vastaan ja niinpä patsaan pystyttämiseen tarvittiin Korkeimman Hallinto-oikeuden lupa.

Mutta nyt kuitenkin Vapauden aukiolla seisoo munasillaan Tove Janssonin isän Viktor Janssonin veistämä alastonta Kiuruveden kappalaista Elias Simojokea esittävä patsas, joka heristää kovasti vihaisesti, mutta vähän kömpelösti kylkirautaansa käsittääkseni kaupungin työväentalon suuntaan. Viktor Jansson voitti ilmeisesti poliittisin perustein patsaan suunnittelukilpailun, vaikka hänen tyttärensä Tove oli niin paljon vasemmistoon kallellaan, että oli jopa menossa naimisiin SKDL:n kansanedustajan Atos Virtasen kanssa, mutta huomasi kuitenkin viime tipassa tykkäävänsä enemmän tytöistä.

Aikoinaan Vapaudenpatsas tunnettiin Tampereella paremminkin Rummin-Jussin patsaana, mutta se nimi oli vain ivamukaelma alkuperäisestä ylevästä nimestä Vapauden patsas. Rummin-Jussi, joka oli viralliselta nimeltään Johannes From, oli eräänlainen itseoppinut sotapoliisi, joka vuonna -18 löi lihoiksi yli 70 punikiksi epäilemäänsä; tosin ainuvastaan joutui luopumaan myös järjestysmies, joka oli edellisenä syksynä poistanut iltamapaikalta siellä juopuneena riehuneen Rummin-Jussin.

Vapaudenpatsaan suunnittelukilpailun voitti valkoisten joukoissa taistellut Viktor Jansson, sillä Wäinö Aaltosen patsashahmotelmaa pidettiin poliittisesti epäilyttävänä, koska sen atleettisena mallina oli ollut moninkertainen painin Suomen mestari Robert Oksa, joka oli palvellut punakaartissa. Tarinalla on sikäli onnellinen loppu, että Aaltosen patsas kelpasi sitten Säämingin sankarihautausmaalle sen jälkeen, kun punikki Oksan pään tilalle oli asennettu maltillisena porvarina pidetyn Aaro Hellaakosken pää.

Toisaalta kyllä Robert Oksakin olisi Suomeen patsaan ansainnut, koska hän siirtyi 20-luvulla Ruotsiin painivalmentajaksi ja hänen valmennettavansa voittivat peräti 21 olympiakultaa. Oksaa pidettiin aikoinaan maailman parhaana painivalmentajana. Saattaa jopa olla, että Oksa on valmentajana urheiluhistorian paras valmentaja olympiakultien määrällä mitattuna, ellei sitten joku DDR:n uintivalmentaja ole pystynyt parempaan.

perjantai 31. lokakuuta 2025

Korkein kunniamerkki

Olen pikkuisen tietämätön kunniamerkkiasioissa, koska itse olen saavuttanut ainoastaan 50 metrin uintimerkin kesällä 1967, mutta mikäli yhtään kunniamerkkiasioita ymmärrän, niin maamme korkein kunniamerkki on Suomen Valkoisen Ruusun suurristi ketjuineen ja sen antaminen on erityinen kunnianosoitus, joka on suotu lähes yksinomaan valtion päämiehille.

Tosin yksi poikkeus, joka vahvistanee säännön, saattaa asiassa olla, koska kun neuvostoliittolainen marsalkka Kliment Vorošilov teki virallisen vierailun Suomeen elokuussa 1956, myönnettiin hänelle tuo maamme korkein kunniamerkki, vaikka itse olen sitä mieltä, että Nikita Hruštšov oli entisen hyvän itäisen naapurimme ykkösmies.

Koska tahaton tragikomiikka on komiikan paras, vaikkakin vaikein muoto, niin en malta olla kertomatta, että Kliment Vorošilov, joka lienee saanut nimensä puna-armeijan panssarivaunun mukaan, sai Kekkoselta kaulaansa ristin, jossa siihen aikaan oli laskujeni mukaan 19 selkeää hakaristiä ja lisäksi yksi epäselvä. Neuvostoliitto ei tiettävästi paheksunut sitä, että marsalkka liikkui kylillä hakaristein koristeltuna.

Kuitenkin presidentti Kekkonen poistatti vähän äänin tuon korkeimman kunniamerkkimme ketjua somistaneet hakaristit sen jälkeen, kun hän vuonna 1962 valtiovierailullaan Ranskaan, ripusti presidentti Charles De Gaullen kaulaan hakaristiketjun, joka ainakin professori Teivo Teivaisen mukaan aiheutti vastaanottajassaan kummastusta ja hämmennystä. Teivaisen mukaan De Gaulle yritti sääntöjen vastaisesti heti kunniamerkin saatuaan peittää hakaristit takin kauluksensa alle.

Tapauksen jälkeen ketjun hakaristit korvattiin kuusenhavuilla, mutta tässä yhteydessä kannattaa muistaa, etteivät kuusenhavutkaa ole poliittisesti neutraaleja, sillä kun maamme valkoisen armeijan joukot kevättalvella 1918 valmistautuivat vapauttamaan Tampereen punaisesta hirmuvallasta, niin jokainen valkosoturi kiinnitti kuusenhavun päähineeseensä omataistelijatunnukseksi ja lisäksi havunoksa piti laittaa myös taskuun. Taskuhavun yhtenä käytännöllisenä selityksenä oli, että henkilöön käyvän tarkastuksen yhteydessä havu todisti, että omia ollaan vaikka havua ei lakista löytynytkään. Lakkihavu saattoi helposti taiston tuoksinassa pudota.

https://www.finna.fi/Record/museovirasto.7791CAB3D4D4AE88D44680CC9B1F1196/Details

torstai 30. lokakuuta 2025

Suomalaisvaikutteinen hakaristi

Todella mielenkiintoinen oli Teivo Teivaisen luento hakaristin historiasta Kuopion isänmaallisen seuran tilaisuudessa ja luennoitsija myös esitti asiansa eloisalla tyylillä. Hakaristin historia onkin pitkä, sillä vanhin löydetty hakaristikuvio on noin 12.000 vuotta vanha ja se on löydetty Ukrainasta, jota asiaa ei pidä Putinille kertoa, vaikkakaan natsismin kanssa ukrainalaisella hakaristillä ei ole mitään tekemistä.

Hakaristi on ollut suosittu kuvio vuosituhansia eri puolilla maailmaa, eikä sitä muualla maailmassa ole pidetty pahuuden symbolina, ennen kuin natsit ottivat sen tunnuksekseen. Suomen ilmavoimat maalasi hakaristin koneidensa kylkiin jo vuonna 1918 ja Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue otti sen lippuunsa kaksi vuotta myöhemmin vuonna 1920.

Tosin jo sitä ennen hakaristi oli leimautunut Saksassa juutalaisvastaisuuden merkiksi. Luulen kuitenkin, ettei suomalaisten lentokoneiden hakaristitunnuksen taustalla ollut juutalaisvastaisuus, vaikkakin professori Teivo Teivainen luki Hakaristin historia-kirjastaan sellaisia lainauksia kenraali Mannerheimin kahdesta ensimmäisen maailmansodan aikaisesta yksityiskirjeestä, jotka pilkkasivat juutalaisia siihen malliin, että nykyään niitä pidettäisiin kansanryhmään kohdistuvana kiihotuksena.

Nykyään Suomessa korostetaan, että Suomi kävi Saksan rinnalla erillissotaa ja että Suomen lentokoneiden ja panssarivaunujen kyljessä ollut hakaristi oli Saksasta erillinen hakaristi, koska saksalaisten hakaristi oli vinossa, mutta meillä suorassa, mutta tässä yhteydessä kuitenkin kannattaa huomioida tuo Teivaisen luennolta nappaamani kuva natsien kokouksesta, jossa seinällä roikkuvat hakaristit näyttävät saaneen suomalaisvaikutteita.

Professori Teivainen korosti luennollaan sitä, ettei hän kannata hakaristien kieltämistä, mutta sen käsityksen sain, että hän kannatti hakaristien poistamista vähin äänin maamme puolustusvoimien joukko-osastojen tunnuksista ja maamme kunniamerkeistä. Senkin käsityksen luennosta sain, että varsinkin maamme Nato-myönteiset upseerit, Nato-myönteiset poliitikot ja Nato-myönteiset tutkijat ovat hakaristivastaisia, koska he joutuvat maamme hakaristitunnusten vuoksi usein maailmalla selittelemään asiaa. Teivainen korosti sitä, että varsinkin Nato-myönteinen tutkija Charly Salonius-Pasternat on hakaristivastainen, vaikka häntä ei ainakaan voi pitää kommunisti-hippi-pasifisti-suvakkina.

keskiviikko 29. lokakuuta 2025

Hakaristin historia

Tänään Kuopion Isänmaallisen seuran tilaisuudessa maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen kertoo hakaristin historiasta. Aion isänmaallisen nuorison edustajana osallistua tuohon ajankohtaiseen tilaisuuteen. Ajankohtainen tilaisuus on sikäli, että vähän aikaa sitten maassamme vierailleet saksalaiset upseerit kieltäytyivät poseeraamasta ryhmäkuvassa, jossa taustalla olisi ollut Suomen ilmavoimien hakaristillä somistettu tunnus. Saksalaisten upseerien käyttäytymisen ymmärtää, koska tiettävästi heitä olisi saattanut kotimaassaan odottaa rikosoikeudelliset seuraamukset, jos olisivat suostuneet samaan kuvaan hakaristin kanssa, joka sivistyneessä maailmassa on hirvittävän pahuuden symboli.

Aionpa professori Teivaiselta kysyä, miten maassamme tulisi suhtautua siihen, että ainakin muutama vuosi sitten Ilmavoimien museossa Tikkakoskella myytiin häpeämättömästi mukeja, joiden kyljessä oli oikein iso hakaristi ja Lottamuseossa Lapualla oli myynnissä pieniä Lotta-kahvikuppeja, joiden kyljessä oli pieni hakaristi. Ja sitäkin aion Teivaiselta kysyä, että mitä tehdä maamme noin 90.000 sankarihaudalle, joiden hautakivissä on tyylitelty hakaristi ja varsinkin erityisesti kysyn sitä, että onko kuvan Rautalammin sankarihautausmaan kivi ainut hautakivi maassamme, jossa on ihan aito hakaristi; muissa Rautalammin sankarihautausmaan kivissä on perinteinen tyylitelty hakaristi.

Hieman kauhulla odotan, koska Venäjän tai Israelin viranomaiset kiinnittävät huomiota maassamme runsaasti esiintyviin hakaristeihin ja ihan kauhulla odotan, koska presidentti Trump ilmoittaa Suomen kauppatullien nousevan 100 %:iin, koska meillä natsismia ihannoidaan. Lopuksi korostan sitä, että jos joku suomalainen on ostanut hakaristimukin tai -kupin, on perusteltua, ettei hän ota sitä mukaansa, kun hän matkustaa ulkomaille, koska teko saattaa vaarantaa jopa hänen fyysisen koskemattomuutensa.

tiistai 28. lokakuuta 2025

Tännään minä onnellinen oun

Eittämättä tänään minä olen vähintäänkin yhtä onnellinen kuin Jaakko Tepon kaveri Ryynäs-Topi sen jälkeen, kun Topin vanhin poika oli päässyt vallan työttömyyskortistoon, vaikka Ukrainan Pokrowskin tilanne on vaikea ja vaikka Argentiinan vaalitulos kauhistuttaa ja vaikka Jamaikaa uhkaa historian pahin myrsky ja hirmuisen tuulen lisäksi siellä on luvassa 1.000 litraa vettä joka neliömetrille. Nimittäin Kups voitti eilen dramaattisten vaiheiden jälkeen.

Koska olen köyhä mies, minulla ei ole varaa seurata Veikkausliiga-otteluja elävänä kuvana, joten jouduin eilen jännittämään SJK-Kups-ottelua kahden tietokoneen, yhden kännykän ja Teksti-tv:n antaman informaation pohjalta, mutta siitä huolimatta tapahtuma oli minulle suurta urheilunjuhlaa. Vaikka Kups hallitsi peliä eri lähteistä reaaliajassa hankkimieni tilastotietojen valossa selvästi, niin ottelu vaikutti päättyvän 0-0-tasatulokseen, joka tavallaan olisi ollut kuopiolaisille hyvä saavutus, koska tällä kaudella näyttää Veikkausliigassa aina se joukkue häviävän, jolla on ollut pallonhallinta.

Olin jo lopettamassa ottelun seurannan, koska peliaika näytti umpeutuvan, mutta sitten SJK:n mies yllätti ja teki lisäajalla hallitusti upean maalin. Jos nyt hakemalla haetaan vika tuosta suorituksesta, niin sellainen oli se, että pallo vieri seinäjokelaisten omaan maaliin. Kups siis voitti mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeän ottelun 0-1, ja luulen, että eteläpohjalaisten pukukopissa oli vaisuhko tunnelma pelin jälkeen ja voi olla, että siellä oli lähellä ns. remmiapelli.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että edellisessäkin ottelussa pelin viime hetkillä SJK teki oman maalin, ja niinpä mietin sitä, että Veikkausliigan johdon olisi syytä tarkastaa, onko vaikkapa Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla tapahtunut epäilyttävää liikehdintää SJK:n ottelun tiimoilta.

Lopuksi toivon sitä, että Kupsin päävalmentajan Jarkko Wissin maine puhdistetaan. Hänhän sai viime kauden lopuksi potkut ja sikapossun maineen Tapereella, kun hän oli Ilveksen pikkujoulussa vokotellut jotain neitosta istumaan syliinsä. Wissin asemaa ei pelastanut edes se, että hän vakuutti olleensa tapahtumahetkellä kovasti juovuksissa, ellei sitten peräti kännissä kuin käki. Minun silmissäni Wissin maine puhdistui kuitenkin jo silloin, kun hän tapahtuneen johdosta lausui Urheiluruudussa siniset silmät tiukasti kameraan katsoen, että hän kuitenkin uskoo elämässään armoon ja anteeksiantamukseen.

Eilisen dramaattisen pelin huippuhetket tässä: https://www.veikkausliiga.com/videot/2025/10/28/ruutu-huippuhetket-maanantain-sjk-kupssta

maanantai 27. lokakuuta 2025

Petroskoin hauskat patsaat

Nyt olen vähän pettynyt, sillä olin varma, että kun kokeneena sukututkijana vähänkin pengon V. I. Leninin geenejä, niin kyllä sieltäkin löytyy suomalaisugrilainen esi-isä, kuten monelta muulta entisen hyvän itänaapurin suurmieheltä löytyy. Mutta ei löydy Leniniltä suomalaisgeenejä, mutta venäläis-, saksalais-, ruotsalais-, sekä kalmukkigeenejä löytyy ja juutalaisgeenejäkin sen verran, että hänellä olisi nykyään oikeus Israelin kansalaisuuteen.

Oletin Leninin olevan ainakin vähän sukua suomalaisille, koska maamme on täynnä Leninin näköisiä miehiä, joista ensimmäisinä tulevat mieleeni Spede Pasanen, TV-sarja Pulkkisessa näyttelevä Jari Salmi ja varsinkin Osmo Soininvaara. Muistanpa, miten ensimmäisen kerran Pietarin Suomen asemalla astuessani luulin, että Venäjälläkin arvostetaan kovasti Soininvaaraa, koska asemalla jököttävä patsas näytti ihan Oskulta.

Vaikka Putin vaikuttaa syyttävän Leniniä maailman suurimman valtakunnan tuhoamisesta, niin ihmeen rauhassa V. I.;n patsaat saavat Venäjällä vieläkin seisoa ja ilmeisesti jokaisesta maan kaupungista sellaisen löytää. Tosin aikoinaan luulin, että Sortavala on Venäjän ainut Lenin-vapaa kaupunki, mutta tekoäly Gemini tiesi kuitenkin kertoa Leninin patsaan löytyvän nykyään siitäkin kaupungista Läppäjärven rannalta.

Minä sitten niin tykkään näköispatsaista, koska taiteellisesti lahjattomana minäkin niistä ymmärrän, mitä ne esittävät. Ainut näköispatsas, josta en tykkää, on Helsingissä oleva Paasikiven muistomerkki, koska se ei ole erityisen onnistunut. Juho-Kustin siitä jotenkin tunnistaa, mutta Alli on jonkin verran liian lihava.

Mielestäni maailman hauskin näköispatsasmuodostelma löytyy Petroskoista. Kuvan henkilöhahmot ovat sen verran hahmollaan, että ymmärrän heidän esittävän toveruksia Marx ja Engels. Petroskoilaisen kansanperinteen mukaan nämä suuret yhteiskunnalliset ajattelijat istuvat siinä pohtimassa sitä syvällistä yhteiskunnallista ongelmaa, että mistähän saataisiin viinaa.

Mutta ei mitään hätää. Tuossa toisessa kuvassa on ratkaisu pulmaan. Lenin, jonka patsas on ihan lähellä, huikkaa sieltä terhakkaana, että ”mie olen porukan nuorin. Mie voin lähtee etsimään”. Huomatkaapa kuvasta hauska yksityiskohta. Pulu on laskeutunut häpeämättömästi ulostamaan Neuvostovaltion luojan humeettirasialle, kuten Kalle Päätalo asian ilmaisisi.

Muuten tämän viinanhakutarinan on kertonut käsittääkseni maailman ainut karjalankielinen rockari Santtu Karhu. Hänen yhtyeensä nimi on provosoivasti Talvisovat. Se tarkoittaa suomeksi talvivaatteita – mitäs muuten luulittekaan.

sunnuntai 26. lokakuuta 2025

Anton Vaino- Putinin seuraaja?

Kun eilen muistelin Venäjän hallinnossa kunnostautuneita suomalaisugreja, niin minulta unohtui se, että myös Venäjän ulkoministeriön tiedottajalla Maria Zaharovalla, joka minusta on sangen ilkeältä vaikuttava naisenpuoli, joka valehtelee henkensä edestä, on mordvalaisia sukujuuria.

Ja eittämättä suurin virhe minulta oli eilen se, etten muistanut virolaistaustaista, vaikkakin Venäjän kansalaisuuden hankkinutta, Anton Vainoa, joka on presidentinhallinnon päällikkö eli Venäjän korkein virkamies. Vaino on sukutaustaltaan virolainen, ja pelkästään hänen sukunimensä herättää minussa pelkoa ja vavistuksia. Vainon isoisä oli Viron neuvostotasavaltaa 10 vuotta johtanut Karl Vaino.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että mahdollisuuksien rajoissa on, ettei Putinin valtakausi jatku ikuisesti, vaikkakin huhutaan, että Putin elättelee toiveita siitä, että tiede onnistuu tekemään ihmisestä kuolemattoman ja vaikka sitäkin huhutaan, että Putin olisi jo kertaalleen vaihdettu toiseen mieheen, ja että Putin jälkeen Venäjälle valitaan uusi johtaja.

Epäilen, että uusi johtaja valitaan Putinin lähipiiristä, koska Venäjällä ei ole armeijalla ollut tapana kaapata valtaa, ja vahvoilla uudeksi johtajaksi on nykyisen hallinnon kakkosmies nuori ja ilmeisen älykäs suomalaisugrilainen Anton Vaino. En kuitenkaan usko, että meno Venäjällä muuttuisi, vaikka Putinin valta vaihtuisi Vainon vallaksi. Nimittäin kaikki tietävä Wikipedia kertoo Anton Vainon elämästä ja saavutuksista seuraavaa:

”Anton Vaino on koulutukseltaan diplomaatti ja edennyt nopeasti virkaurallaan. Vaino on opiskellut muun muassa japania ja työskennellyt vuosina 1996–2001 Venäjän Tokion-suurlähetystössä ja ulkoministeriön toisella Aasian osastolla.

Vaino edustaa Venäjän valtaeliitin uutta sukupolvea. Hän on lähtöisin Vladimir Putinin lähipiiristä, mutta hän ei edusta perinteisiä ”Putinin pietarilaisia”. Vainoa pidetään lännessä kovaotteisena, länsivastaisena byrokraattina ja teknokraattina.

The New Yorker -lehden mukaan Vainon kirjoitukset ovat outoja ja pelottavia. Hänen yhdessä Anton Kobjakovin ja Viktor Sarajevin kanssa kirjoittamansa kirja ”Voiton kuva” esittää maailmanhistorian kattavan ”kaiken teorian”. Se opastaa, miten saavutetaan absoluuttinen maailmanherruus Putinin harrastaman sambo-painin tekniikoin, keskeisenä periaatteena: ”iske silloin, kun vastustajasi sitä vähiten odottaa”.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anton_Vaino o

lauantai 25. lokakuuta 2025

Mordvalaiset

Eilen ihastelin, miten hyvin entisessä hyvässä itäisessä naapurimaassamme asuvat sukulaiskansamme marit ja udmurtit ovat menestyneet sekä urheilun että kulttuurin saroilla. Mutta kuitenkin parhaiten itäisistä veljeskansoistamme ovat urheilussa menestyneet mordvalaiset, joita on tässä maailmassa vain 800.000 kpl.

Mordvalaisista olympiakultaa ovat voittaneet kävelijät Olga Kaniskina, Jelena Lasmanova, Sergei Kirjdjapkin, juoksijat Juri Borzakov (800 m) ja Pjotr Bolotnikov (10.000 m) sekä hiihtäjä Ljubov Jegorova. Svetlana Vasiljevna Horkina on voimistelussa voittanut peräti kaksi olympiakultaa.

Myös entinen ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Oleg Maskajev on Wikipedian mukaan mordvalainen. Lisäksi maailman paras jääkiekkoilija Aleksandr Ovetškin on äitinsä puolelta osittain mordvalainen. Muistelen, ettei Maskajevilla tai Ovetškinilla ole kuitenkaan mainittavaa olympiamenestystä.

Politiikan puolella veljeskansoistamme ovat Venäjällä parhaiten menestyneet tverinkarjalaiset, sillä tyranni Vladimir Putinin sekä isän että äidinpuoleinen suku on Tverin Karjalasta. Mutta myös mordvalaiset ovat pärjänneet hyvin Venäjän hierarkiassa, koska Ukrainan hyökkäyssodassa erittäin kovaa linjaa ajava Venäjän hengellinen johtaja patriarkka Kirill on mordvalainen. Putin itsehän oli ainakin sodan alussa sangen maltillinen ja halusi pois juuria Ukrainasta lähinnä vain narkomaanit ja natsit, mutta Kirill lisäsi listalle myös homot ja satanistit.

Korkealla Venäjän hallinnossa on myös parlamentin ylähuoneen puheenjohtaja Valentina Matvijenko, joka on kansallisuudeltaan Kirillin tapaan mordvalainen. Matvijenko on julkisuudessa väittänyt, että länsimaat estivät keväällä 2022 rauhanneuvottelut Ukrainan kanssa. Venäjän käyttäytymisessä hän ei ole sen sijaan havainnut moitittavaa.

Wikipedia muuten kertoo sen meille suomalaisille mielenkiintoisen asian, että Venäjän kirkon päämies patriarkka Kirill toimi nuorena miehenä Viipurin piispana: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kirill

perjantai 24. lokakuuta 2025

Sankarimatkailijan Marinmaa ja Udmurtia

Eilen mainitsemassani toimitusjohtaja Hannu Paloviidan haastattelusta ilmeni, että Esa-Jussi Salmisen Sankarimatkailijan Marinmaa ja Udmurtia -matkaopas etsi vielä pari kuukautta julkaisunsa jälkeen ensimmäistä ostajaansa, joten kirja on myynyt melkein yhtä huonosti kuin aikoinaan julkomani epävirallinen vaikkakin aika luotettava kotiseutuhistoria nimeltään Suonenjoki hyvä paikka yrittää elää.

Itse tulen seuraavalla Rosebud-matkallani ostamaan tuon todella kiinnostavan sukulaiskansoistamme kertovan teoksen. Aion vielä tässä elämässä julkaista tutkimuksen sukulaiskansojemme urheiluhistorian suurista sankareista ja luettelo heistä tulee olemaan pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Jo tässä yhteydessä voin paljastaa, että väestömäärään suhteutettuna olympialaisten mitalitilastoa johtaa Suomi, toisena on Viro ja kolmantena Unkari; tosin Norja ja Jamaika ovat viime vuosina uhkaavasti lähestyneet meitä suomalaisugreja.

Myös Venäjän alueella asuvat sukulaiskansamme ovat menestyneet urheilussa ja varsinkin hiihdossa. Piskuiset muutaman sadantuhannen asukkaan Marinmaan ja Udmurtian kansat, joista Esa-Jussi Salmisen kirja kertoo, ovat saavuttaneet epävirallisten Pillilupiaskinkansilaskujeni mukaan yhteensä kuusi olympiakultaa ja tietysti lukuisia himmeämpiä mitaleja. Parhaiten meillä muistetaan udmurttihiihtäjätär Galina Kulakova, joka voitti olympialaisista neljä kultaa ja sen lisäksi vielä viisi maailmanmestaruutta. Lisäksi Galina oli myös kolhoosin paras lypsäjä.

Muistelen, että udmurtit ovat menestyneet myös kulttuurikilpailuissa, koska jokunen vuosi sitten udmurttimummojen pirtsakka kuoro oli lähellä voittaa Euroviisut. Ikävä kyllä en muista, olivatko nämä mummot punatukkaisia, mutta muistelen lukeneeni, että Udmurtiassa asuu maailman punatukkaisin kansa ja siellä jopa järjestettiin aikoinaan maailman punatukkaisten festivaali.

https://www.rosebud.fi/2024/?sivu=tuote&ean=9789527313633

torstai 23. lokakuuta 2025

Kirjoja on aivan liikaa

Taas olen kirjoittanut ropakantaa. Kirjakauppojen tilanne ei olekaan niin lohduton, kuin aiemmin väitin. Nimittäin vaikka maamme arvostetuin kirjakauppaketju Rosebud häädettiin Helsingin Yliopiston tiloista, jotta sen paikalle saatiin rihkamamyymälä, niin juuri lehdestä luin, että Rosebud sai vuokrattua pääkaupungista uuden hyvän tilan Postitalosta.

Ja kun eilen pistäydyin Kuopiossa, huomasin, että sikäläinen Rosebud on tuplannut myymälätilansa koon kaupungin parhaalla liikepaikalla torin kulmalla. Tämä seikka kannattaa jokaisen Kuopiossa vierailevan satunnaisen matkailijan huomioida, koska kirjakaupassa pistäytyminen sivistää ihmistä. Itse tosin masennuin täysin Rosebudissa pyöriessäni, koska tajusin, että maailmassa on ihan liikaa hyviä kauniita kirjoja enkä vaikka kirjajuoppo olenkin, ehdi niitä läheskään kaikkia lukemaan rajallisen aikani puitteissa.

Sen, että maailmassa on liikaa kirjoja, on todennut myös Rosebudin omistaja toimitusjohtaja Hannu Paloviita liitteenä olevassa Suomen Kuvalehden haastattelussa. Paloviita on niitä harvoja pääomapiirien edustajia, jonka tunnen, koska opiskeluaikaan hän asui samassa talossa ja olen jopa pelannut potkupalloa hänen kanssaan. Monien muiden pääomapiirien edustajien tapaan Paloviita kertoo lehtihaastattelussa olevansa tyytymätön maailmanmenoon ja pitää vallankumousta tarpeellisena.

Paloviita ei ole näköjään huomannut, että maailman vallankumous on jo käynnistynyt presidentti Trumpin johdolla ja meneillään oleva vallankumous näyttää vieläpä olevan Trotskin suunnittelema jatkuva vallankumous, jossa koko ajan harva se päivä sattuu ja tapahtuu.

Tässä liitteenä Suomen Kuvalehden toimitusjohtaja Paloviidan haastattelu ja kuva Kuopion upeasta Rosebudin myymälästä: https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/kirjoja-on-aivan-liikaa-mutta-hannu-paloviita-ei-malta-lopettaa-kustantamista/

keskiviikko 22. lokakuuta 2025

Lelukauppakeisari

Vaikka olen aiemmin kertonut, että Heinola on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki, niin kaikki ei sielläkään ole paheellista ja intohimoja kuohahtelevaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Siltakadulla sijaitsee nimittäin maamme herttaisin kauppa, joka on viralliselta nimeltään Heinolan Talous-Muovi ja Lelu, mutta minulle se on vain Heinolan Lelu. Luulen, että se on tällä hetkellä leluvalikoimaltaan maamme paras.

Heinola on panostanut ansiokkaasti matkailun markkinointiin ja niinpä kaupungin erilaiset nähtävyydet, kuten museot ja Rantapuistossa jurottava Tsaarin poppeli, joka Suomen suurin puu, tunnetaan maassamme hyvin, mutta luulenpa, että parhaiten kaupungin nähtävyyksistä tunnetaan Heinolan Lelu, sillä kun viimeksi liikkeessä vierailin, kertoi lelukauppias, että liikettä on jo 14 kertaa esitelty erilaisissa tv-ohjelmissa.

Nyt se on sitten esitelty 15. kerran, kun Perjantai-dokkarin tekijät ovat vierailleet liikkeessä kuvaamassa sen toimintaa ja runsasta tuotevalikoimaa. Ohjelmajakson nimenä on osuvasti Lelukauppakeisari. Ohjelmassa vilahtaa ilmeisesti vieterillä toimiva lelukoira, joka haukkuu ja heiluttaa häntäänsä kuin edesmennyt koirani Ringolas Dingo, joka oli kavereiden kesken vain Dinge. Tuollaisen sisäsiistin lemmikin tulen todennäköisesti hankkimaan itselleni joululahjaksi.

Luulenpa, että maassamme ei ole enää montaa lelukauppaa ja niitä saattaa olla jopa vähemmän kuin kirjakauppoja, joita Kuopiossa on kuitenkin peräti kolme kpl ja Suonenjoellakin vielä yksi, mutta esimerkiksi Pieksämäellä ei ainuttakaan. Ennen kirjakauppoja oli melkein joka pitäjässä, sillä kirjoja sai myydä vain kirjakaupoissa, joissa sitten olikin kirjoja laaja valikoima. Nykyään kirjoja saa myydä tavarataloissakin ja ainakin Kari Hotakaisen käsittääkseni Pirkka-tuotteisiin kuuluvaa kirjaa näyttääkin olevan hyvin saatavilla K-Supermarketeissa.

https://areena.yle.fi/1-72691280

tiistai 21. lokakuuta 2025

Bussimatkatkin kallistuneet moninkertaisiksi

Niin se vain kaikki kallistuu ja mieleni tekisi kirota hallitusta. Kun parivuosikymmentä sitten ensimmäisen kerran matkustin bussilla Kuopiosta Heinolaan, maksoi se yhden euron suuntaansa. Onnibussi-yhtiö oli tullut markkinoille ja se laski hintoja. Ajattelin, että Onnibussi on hyvä firma, koska se on köyhän asialla.

Mutta ei ollut Onnibussi sittenkään köyhän asialla. Matkoja pilkkahintaan myymällä se tappoi kilpailijansa ja markkinat vallattuaan se nosti hintoja ja lakkautti vuoroja. Ennen pääsi Savosta Heinolaan hyvin kätevästi, mutta enää ei pääse. Onnbussi ajaa edelleen Mikkelin ja Heinolan kautta Helsinkiin, mutta enää se ei pysähdy Heinolassa, vaan satunnaisen matkailijan täytyy ajaa Heinolan ohi Lahteen ja ostaa sitten lippu takaisin päin Heinolaan. Siinä se päivä sitten vierähtääkin ja hintaa siunaantuu paljon lisää.

Mutta markkinatalouden näkymätön käsi näyttää nyt korjaavan kilpailun vääristymän. Nimittäin saksalainen FlixBus-yhtiö on tullut Suomeen ja alkanut polkea hintoja ja parantaa palveluja. Savosta kannattaa nyt matkustaa Heinolaan Jyväskylän kautta. Minulle , joka nyt köpsähtelen eläkeukkona, VR:n korvaava bussi Suonenjoelta 90 kilometrin päähän Jyväskylään maksoi 3,90 € ja FlixBussin lippu Jyväskylästä 150 kilometrin päähän Heinolaan 5,90 €. Ja hyvin bussia kuljettaneet kiinalaispojat tehtävänsä hoitivat. Onnibussin lippu olisi muuten maksanut noin kolme kertaa enemmän.

Flixbus näyttää muuten liikennöivän Joensuusta vallan Pariisiin asti, tosin lipun hintaa en saa Matkahuollon nettisivun kautta selville, mutta tekoäly Gemini kertoo matkan Kuopiosta maksavan 120 – 230 €, joten täytyy harkita asiaa. Matka tosin näyttää kestävän peräti 2 päivää ja 6 tuntia, joten on siinä istumista, joka seikka lisää harkintaani.

Pikkuisen epäilen, että sitten kun FlixBus on hintakilpailussa lyönyt lopullisesti Onnibussin, hinnat taas nousevat järjelliselle tasolle, jonka jälkeen kiinalaiset bussiyhtiöt tulevat Suomeen. Se on sitä globalisaatiota.

https://www.flixbus.fi/

maanantai 20. lokakuuta 2025

Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva Heinola

Ja taas ylitti entinen asuinkaupunkini Heinola näyttävästi uutiskynnyksen maamme mediassa. Nimittäin Heinolassa paikallisliikenteen bussiin noussut 16-vuotias neitonen kertoo Ilta-Sanomissa, että koki tilanteen epämukavaksi, kun joutui todistamaan, miten kyseisen joukkoliikennevälineen takapenkillä harrastettiin äänekästä seksiä koko Heinolan ja Lahden välisen matkan ajan. Eli paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki on Heinolan kaupunki.

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että itsekin koin alkusyksystä Heinolan paikallisliikenteen bussissa tilanteeni epämukavaksi. Nimittäin bussin maksulaitesysteemiä oli muutettu niin, että en osannut alkuunkaan naputella oikeita nappuloita, kun yritin maksaa pankkikortilla matkani. Rahalla bussissa ei voinut enää ollenkaan maksaa, mutta onneksi ystävällinen kuljettaja tuli käyttämään minun idiootin puolesta maksulaitetta.

Erityisen epämukavaksi koin tilanteen siinä vaiheessa, kun yritin herrasmiehenä pankkikortillani maksaa myös rouvani matkan, sillä ystävällinen bussinkuljettaja ilmoitti, että jokaisen matkustajan tulee maksaa matkansa omalla pankkikortillaan. Niinpä rouvani joutui etsimään matkalaukusta pankkikorttinsa ja onneksi hänen luottotietonsa vaikuttivat olevan kunnossa, sillä jos niin ei olisi ollut, olisi hänet varmaankin poistettu autosta.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa sekin, että Heinola on myös hyvin uskonnollishenkinen kaupunki, jossa asuu paljon lapsirikkaita lestadiolaisperheitä ja ilmeisesti on niin, että näissä perheissä joudutaan hankkimaan joka lapselle oma pankkikortti, jos perheellä on tarve käyttää paikallista joukkoliikennettä.

Myönnän, että Putinin Venäjä on roistovaltio, mutta kyllä suomalaisilla olisi entisestä hyvästi itänaapuristamme jotain opittavaa. Siellä nimittäin ei tarvitse kelloja käännellä kahta kertaa vuodessa ja joukkoliikennekin siellä toimii hyvin. Kun Pietarin metrossa ojentaa noin puolen euron arvoisen kolikon mummolle, joka päivystää lippuluukulla, saa metrossa ajella mielin määrin ja luulen, että sinne voisi tarvittaessa jäädä vaikka asumaan.

Tämä Heinola-uutinen näytti olevan Ilta-Sanomissa hyvin paljon luettu: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011569005.html

sunnuntai 19. lokakuuta 2025

Suomen viimeinen kolhoosi

Saamani palautteen johdosta olen tullut päätelmään, että eilen julkaisemani sääliä herättävä kuva uukuniemeläisestä evakkopojasta ja hänen lehmästään on otettu Suonenjoen asemalla ja oletan, että poika ja lehmä odottavat pikajunaa pohjoiseen, josta jo Kari Tapio aikoinaan lauloi. Nimittäin ihan kaikkia uukuniemeläisevakoita ei asutettu Etelä-Pohjanmaalle, vaan heitä sijoitettiin myös Oulun lähistölle.

Ihan kaikki uukuniemeläiset eivät kotiutuneet Etelä-Pohjanmaalle, vaan Laihialle sijoitetut Latvasyrjän kyläläiset eivät Laihialla viihtyneet ja luulen syynkin ymmärtävän, sillä kitsaus ei kuulu karjalaiseen kansanluonteeseen.

Sangen omaperäiseen ratkaisuun Laihian uukuniemeläiset lopulta päätyivätkin, koska he ostivat porukalla Myrskylästä 1000 hehtaarin suuruisen Hevonojan kartanon, jonka pinta-alasta 400 hehtaaria oli peltoa ja perustivat sinne maamme viimeisen kolhoosin. Edellinen kolhoosi oli perustettu talvisodan aikaan Neuvostoliiton valtaamaan Suomussalmen Juntusrannan kylään.

Aluksi lähes kaikki 192 uukuniemeläistä asuivat kolhoosinsa 120 lehmän navetan vintillä, kunnes alkuperäinen kartanon väki oli muuttanut pois asunnoistaan ja kolhoosilaiset muuttivat heidän tilalleen. Uukuniemeläisten kolhoosi toimi kuusi vuotta eli vuodesta 1945 vuoteen 1951, jolloin yhteismaat privatisoitiin syistä, joita voi vain arvailla.

Kolhoosin lisäksi uukuniemeläiset edistivät Myrskylän elinkeinoelämää myös siten, että heidän mukanaan paikkakunnalle saapui myös Latvasyrjän Osuuskassa, joka nykyään toimii Myrskylän Osuuspankin nimellä.

Uukuniemeläisten kolhoosikokeilu oli niin mielenkiintoinen tapaus, että historiallisiin kirjoihin erikoistunut uukuniemeläistaustainen Sirpa Kähkönen voisi tehdä siitä romaanin. Minusta kirjan keskeisenä päähenkilönä voisi toimia vaikkapa kolhoosin siitossonni Asteen Toivo, joka laskutti 100 markkaa jokaisesta suoritteestaan.

Uukuniemi-info on julkaissut kolhoosista tämän mielenkiintoisen artikkelin: https://uukuniemi.info/?p=645

lauantai 18. lokakuuta 2025

Uukuniemeläinen evakkopoika ja hänen lehmänsä

Suonenjokelaisena minua mietityttää tämä tavallaan maailmanpoliittisista syistä ajankohtainen Sa-kuvista löytyvä otos uukuniemeläisestä evakkopojasta Suonenjoella 22.8.1944. Uukuniemeläiset siirrettiin Eteläohjanmaalle, ja olen kuvitellut, että evakot tuotiin Parikkalasta junalla Pieksämäelle ja että sieltä sitten olisi jatkettu lyhintä reittiä Jyväskylän ja Haapamäen kautta Pohjanmaalle.

Jos junamatka olisi sen sijaan kulkenut Pieksämäeltä pohjoiseen Suonenjoen suuntaan ja sitten Iisalmesta Ylivieskan kautta Pohjanmaalle, olisi matka pidentynyt huimasti. Toisaalta voi olla, että sota-aikana radat olivat niin ylikuormitettuja, että joskus kannatti valita pitempikin reitti. Muistelen, että kun kirjailija Kalle Päätalo lähti talvisota-aikaan Taivalkoskelta Korialle armeijaan, joutui hän matkustamaan junalla Pohjanmaan kautta eikä selvästi lyhyempää reittiä Savon rataa pitkin, koska siihen aikaan Itä-Suomen rautatiet olivat sattuneesta syystä ruuhkautuneet.

Toisaalta voi myös olla, ettei lehmiä kuljetettu härkävaunuissa, vaan uukuniemeläisten lehmät talutettiin Karjalasta 500 kilometrin matka Pohjanmaalle ja ehkä kuvassa onkin uukuniemeläinen paimenpoika, joka paimensi perheensä lehmän Suomen halki. Vieläköhän joku tunnistaa tuon pojan?

Hirsipuuhuumoriakaan uukuniemeläisten evakkomatkasta ei puuttunut, sillä täytenä totena kerrotaan, että kun uukuniemeläiset ja kesälahtelaiset seisoivat Kerimäen asemalla evakkojunaa odottamassa, kuulutus ilmoitti, että kesälahtelaisia pyydetään siirtymään asemalle saapuvaan junaan, mutta uukuniemeläisiä pyydetään siirtymään teurastamolle. Sikäläinen teurastamo toimi nimittäin tilapäisenä majoituspaikkana.

perjantai 17. lokakuuta 2025

Jaakob Nasaretilainen ja Länsiranta

Yritin tekoäly Geminin avulla selvittää, montako lasta Neitsyt Marialle Jeesuksen lisäksi siunaantui ja ilmeni, että Jeesuksen lisäksi siunaantui neljä poikaa ja jokunen tyttökin, mutta heistä ei pidetty lukua. Tunnetuin Jeesuksen velipuoli kristillisen tarinassa on Jaakob, joka toimi peräti Jerusalemin seurakunnan johtajana sen alkuvaiheessa. Sitä en saanut selville, oliko Jaakobilla lapsia, joiden jälkeläisiä Paavo Lipposenkin suku voisi ihan hyvin olla. Mielenkiinnolla siis odotan Lipposen muistelmien seuraavaa osaa.

Minusta Jaakob Nasaretilaista voisi eittämättä pitää nykyisen Länsirannan palestiinalaisena, koska juutalainen hän ei enää uskonnoltaan ollut. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948, yli 80 % sekä Nasaretin että Betlehemin asukkaista oli kristittyjä. Tällä hetkellä kristittyjä on nasaretilaisista enää 20-30 % ja betlehemiläisistä 10-15%.

Trump on kertonut saaneensa 3.000 vuoden sotimisen jälkeen luotua Gazaan ikuisen rauhan. Seuraavaksi hän voisi luoda ikuisen rauhan Länsirannalle, koska sielläkin reilut 2 miljoonaa palestiinalaista elää oloissa, jotka tekevät terroristeja. Länsirannan asutus on kuitenkin selvästi Gazaa harvempaa, koska sen pinta-ala on kuitenkin noin 5.000 km2. Palestiinalaisten asumisalueita kuitenkin koko ajan supistavat israelilaisten kansainnvälisen oikeuden vastaiset laittomat siirtokunnat, joita on jo noin 130 ja niiden lukumäärä lisääntyy vauhdilla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/L%C3%A4nsiranta

torstai 16. lokakuuta 2025

Ei Ikea vaan Nikea

Vaan kylläpä minä kirjoitin eilen poikkeuksellisen paksua ropakantaa. Ei nimittäin se kirkolliskokous vuonna 325, joka teki monen lapsen äidistä äänestyspäätöksellä ikineitsyen, ollutkaan Ikeassa vaan Nikeassa.

Mutta tuo edellä kertomani on pikkuvirhe sen rinnalla, kun arvioin esivanhempiemme määrää ajanlaskun alussa. Kysymykseni liittyi siihen, että epäilen Paavo Lipposen seuraavassa muistelmateoksessaan todistavan, että Neitsyt Maria on Lipposia. Eilenhän laskin, että sukupolvet seuraavat toisiaan keskimäärin 30 vuoden välein ja kun luonnollisista syistä esivanhempien määrä tuplaantuu sukupolvien vaihtuessa, niin 2025 vuotta sitten jopa minullakin vaatimattomasta sukutaustastani huolimatta olisi ollut tuhansia miljardeja esivanhempia.

Mutta tekoäly Gemini paljasti säälimättömästi, kun siltä asiaa tiedustelin, että laskuvirheeni on tähtitieteellinen, sillä minulla onkin yli 200 triljoonaa esivanhempaa. Tuossa luvussa, jota en alkuunkaan enää hahmota, on 23 numeroa, kun taas esimerkiksi tuhannessa miljardissa numeroita on vain 13 kpl.

Muistelen lukeneeni, että ihmisiksi lueteltavia otuksia on maapallolla elänyt muutaman miljoonan vuoden aikana vain 112 miljardia kpl, mutta tekoäly Gemini ennakoi kummeksuntani ja vastasi täysin tilaamatta tai pyytämättä kysymykseeni seuraavalla selvennyksellä:

Tämä luku 200 triljoonaa on kuitenkin biologisesti ja historiallisesti mahdoton, koska:

Määrä ylittää maapallon väestön: Ajanlaskun alussa koko maapallon väestö oli arviolta vain noin 200–300 miljoonaa ihmistä.
Sukulaisuus: Todellisuudessa sukupuussa tapahtuu risteämistä, eli kaksi eri sukupolven esivanhempaa ovat todennäköisesti olleet keskenään sukua. Sama henkilö esiintyy sukupuussa useissa kohdissa. Tätä kutsutaan sukupuu-romahdukseksi (pedigree collapse).

Tämä kaava pätee vain teoreettisessa mallissa, jossa kaikki esivanhemmat ovat toisilleen tuntemattomia ja erilaisia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nikean_ensimm%C3%A4inen_kirkolliskokous

keskiviikko 15. lokakuuta 2025

Lipposten suku

Lukaisinpa tuossa joutessani äskettäin ilmestyneen Paavo Lipposen järkälemäisten muistelmien viimeisimmän osan, jossa eniten silmääni pisti se, että hän on tarmolla jatkanut sukuhistoriansa tutkimista ja meille savolaisillehan se onkin helppo harrastus, koska savolaisilla on aina ollut sukunimi, jonka avulla on ilmeisesti pyritty ehkäisemään sukurutsaa, joka on sukunimistä huolimatta kuitenkin ollut melkoinen ongelma Itä-Suomen harvaan asutuissa erämaissa ja tämä ongelma heijastuu vieläkin itäsuomalaisten terveystilanteeseen.

Muistelmiensa edellisessä osassa Paavo Lipponen korosti olevansa kahden maailman historian suurmiehen, eli Kaarle Suuren ja Esko Ahon sukulaismies. Uudessa kirjassa paljastuu se, että myös Venäjän valtakunnan 800-luvulla perustanut Rurik on Lipposia. Tosin jostain syystä Paavo Lipponen ei ilmoittaudu maailman tunnetuimman Lipposen, eli rantasalmelaisen prinssieverstin Pekka Lipposen serkuksi.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että kun sukututkimuksessa mennään 10 sukupolvea, eli noin 300 vuotta taaksepäin, meillä jokaisella on 1000 kpl esivanhempia ja jos mennään 20 sukupolvea taaksepäin esivanhempia on jo miljoona. Jos sukututkimusta jatketaan ajanlaskun alkuun, esivanhempia on tuhansia miljardeja, eli kyllä me kaikki ihmiset olemme läheistä sukua keskenämme.

Niinpä mielenkiinnolla odotan Lipposen sukututkimusten jatkoa, vaikkakaan Jeesus Nasaretilaisen jälkeläisiä Lipposet eivät ole, sillä Jeesukselle ei siunaantunut lapsia, mutta pidän todennäköisenä, että Lipposetkin polveutuvat Neitsyt Mariasta, jolla Jeesuksen lisäksi oli muitakin lapsia. Lukuisista synnytyksistä huolimatta muistaakseni Ikean tiloissa pidetyssä kirkolliskokouksessa vuonna 325 tehtiin äänestyksen jälkeen mielestäni aika merkittävä päätös siitä, että Neitsyt Maria säilytti neitsyytensä synnytyksistään huolimatta.

https://kansallinen.fi/tuote/valtionhoitaja-muistelmat-1995-2024/

tiistai 14. lokakuuta 2025

Amerikkalaisten hyvät diilit ja Linux

Kyllä amerikkalaiset olivat kovia tekemään ainakin itsensä kannalta hyviä diilejä jo ennen Trumpia. Nyt Suomessa ihan aiheesta iloitaan siitä, että onnistuimme myymään Trumpille neljä jäänmurtajaa kahdella miljardilla ja lisäksi neuvonta-apua seitsemän muun rakentamisessa, jonka palvelun myynti tuo varmaankin muutaman miljardin lisää, jonka jälkeen Usa osaa rakentaa seuraavat 30 murtajaa omin päin.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että jo Biden myi 64 F-35-hävittäjää meille noin 10 miljardilla ja lisäksi määräaikaishuoltopalvelut niille 30 vuodeksi, joka suomalaisten mukaan maksaa yhteensä noin kuusi miljardia, mutta erään kanadalaisen laskelman mukaan paljon enemmän ja saman laskelman mukaan kaupan kokonaishinta olisi peräti 30 miljardia.

Mutta nappikauppaa ovat hävittäjä ja murtajakaupat tietokonekauppojen rinnalla. Tänään amerikkalaisen neljä vuotta vanhan Windows-10-käyttöjärjestelmä vanhenee ja niin luin jostain, että peräti maailman 400 miljoonaa tietokonetta tulisi kiiruusti vaihtaa uusiin. Sen tietokonekaupan arvo olisi yhteensä Pillilupi-askinkansilaskelmani mukaan noin 2.000. miljardia euroa, joka summa on noin kahdeksan kertaa enemmän kuin Suomen vuotuinen bruttokansantuote. https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/f8123921-8fec-497f-94f3-5b4ac19fddde

Mutta tekoäly Gemini paljasti juuri minulle, että välttämättä tietokoneita ei tarvitsekaan uusia, sillä suomalaistaustainen Linux-käyttöjärjestelmä voidaan ehkä maksutta asentaa vanhentuneen Windows-10 tilalle. Näin tekoäly neuvoi minua köyhää ja pieneläjää, jolla on 13 vuotta vanha anopilta peritty halvin mahdollinen läppäri:

Linux on erinomainen vaihtoehto vanhemmille tietokoneille, sillä se on usein paljon kevyempi kuin Windows ja lisäksi ilmainen käyttää.

Suosituimmat jakelut (Distrot):
- Ubuntu: Erittäin käyttäjäystävällinen ja suosittu aloittelijoiden keskuudessa.
- Linux Mint: Muistuttaa ulkonäöltään paljon Windowsia, mikä helpottaa siirtymistä.
- Zorin OS: Suunniteltu erityisesti Windowsista siirtyville ja tarjoaa tutun käyttöliittymän.
Edut: Ilmainen, usein nopeampi vanhemmilla koneilla, erinomainen tietoturva.
Haitta: Harvinaiset tai erityiset Windows-ohjelmat eivät välttämättä toimi tai vaativat erillisen yhteensopivuusohjelman (kuten Wine).

maanantai 13. lokakuuta 2025

Jäntit

Aamu-tv:n Gazan tilanteen asiantuntijavieraana oli tutkija Bruno Jäntti, jota sosiaalinen mediassa moni näyttää syyttävän kohtuuttomasta Palestiina-myönteisyydestä, vaikka hän on äitinsä puolelta juutalaistaustainen. Isänsä puolelta hän kuitenkin on todennäköisesti savolaistaustainen, koska maamme kaikki noin 5.000 Jänttiä on 1500-luvulla Rautalammilla kirkkoherrana toimineen Laurentius Jentzen jälkeläisiä. Savolaisten suussa Jenze muuttui Jäntiksi ja nykyään Jäntti on mitä lajityypillisin sisäsavolainen sukunimi.

Tv:ssä Bruno Jäntti näytti harvinaisen fyysiseltä tutkijalta ja selitys asialle on se, että hän on urheilumiehiä. Hän harrastaa voimanostoa, painia ja vapaaottelua, mutta varmaankin myös koripalloa, koska hän suoritti siviilipalvelunsa valmentamalla koripalloa Torpan Pojissa. Jäntin suku on muutenkin vahvasti urheilullista, koska arvioni mukaan Brunon vaari Toivo Jäntti suunnitteli Olympiastadionin ja Pontus Jäntti, jonka arvioin Brunon serkuksi, oli sulkapallon maailmantilastoissa parhaimmillaan 18., joka on ainutlaatuinen saavutus suomalaiselle palloilijalle.

Rautalammilla näyttää olleen aikoinaan lahjakkaita pappeja, koska 1600-1700-lukujen vaihteessa siellä toimi pappina Olavi Pietarinpoika Marinus, jonka jälkeläinen Sanna Marin on nykyään maailmankuulu vaikuttajahenkilö. Alun perin Marinus oli sukunimeltään Kiiski, mutta jostain syystä se ei pappismiehelle kelvannut.

Sukunimi Kiiski tai Kiiskinen on mitä lajityypillisin sisäsavolainen sukunimi. Mutta tavataan Kiiskisiä muualtakin, koska Eldanka-järven jää-renkutuksessa mainitaan Kiskis-kukkulat, jotka oikeammin olivat kuitenkin Kiiskis-kukkulat. Järven rannalla lienee aikoinaan asunut joku Kiiskinen.

Ainakin Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea tämän jutun Bruno Jäntistä, joka on saanut etunimensä italialaisen Polkupyörävaras-elokuvan päähenkilön mukaan:

https://www.hs.fi/visio/art-2000010570599.html

sunnuntai 12. lokakuuta 2025

Abnormaali sukupuolielostelija

Heinolan keskeinen matkailunähtävyys on Käkisalmi-museo, ja kun satunnainen matkailija astuu museoon, pistää hänen silmäänsä ensimmäiseksi yläluokkaiselta näyttävä pianolla varustettu kahvilan eriö, jossa joskus haluaisin istua möhnäistä munkkipossua syöden. Kyseinen eriö on merkittävä eriö maamme kulttuurihistoriassa, koska käkisalmelainen säveltäjänero Erkki Melartinilla oli tapana soitella tuon pianon ääressä Ampialan kartanossa vieraillessaan.

Tämänaamuinen Helsingin Sanomat arvosteli tänään Tuire Ranta-Mayerin kirjoittaman Melartin elämänkerran, jonka nimenä on Niin nuori, niin palava ja tämä kirja paljastaa sen vaietun asian, että ainakin Etsivä keskuspoliisin raportin mukaan Melartin oli abnormi sukupuolielostelija, joka harrasti abnormaalia sukupuolielosteluaan mm. lastenkirjailijana tunnetun Jalmari Finnen kanssa.

Jalmari Finnestä tulee mieleeni, että kansakoulun alaluokalla minun piti lukea katkelma jostain Jalmari Finnen Kiljusten herrasväki-kirjasta, mutta se ei onnistunut, koska luettavakseni määrätty kohta oli niin hauska, että olin tikahtua nauruun.

Saattoi olla, että luettavakseni määrätty kohta kertoi siitä tapauksesta, jossa Kiljusen Plättä jäädyttää paloruiskulla tien sillä seurauksella, että punikkien tykki suistui ojaan. Tämä varmaankin tapahtui punakapinan aikaan. Jalmari Finnen lastenkirjat kasvattivat maamme nuorisoa isänmaalliseen henkeen.

https://www.facebook.com/kakisalmimuseo/?locale=fi_FI

lauantai 11. lokakuuta 2025

Jäänmurtajat

Nähtäväksi jää, avautuvatko Suomen talousongelmat jäänmurtajien avulla. Usa osti meiltä neljä murtajaa ja suunnittelupalvelut seitsemälle Amerikassa rakennettavalle murtajalle, ja se on hyvä se, mutta sitä, paljonko Suomelle maksetaan, en ole saanut selville edes tekoälyn avulla.

Neljän murtajan rakentaminen maksanee noin kaksi miljardia euroa ja ehkäpä seitsemän aluksen suunnittelusta maksetaan meille vielä vaikkapa miljardi, joten Suomen kansantuote lisääntynee murtajakaupoilla vajaa prosentin verran. Valtion budjetti on noin 80 miljardia euroa, joten murtajakaupat ovat siitä noin 4 %. Voi kuitenkin olla, että Usa:n esimerkki poikii vielä Suomelle lisätilauksia, koska epäilen, että myös Tanska, Venäjä ja Kiina varautuvat taisteluun arktisista alueista ja nekin tilaavat meiltä noita maailman parhaita jäänmurtajia.

Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että iloisella 1970-luvulla, jolloin uskottiin, että maailma on menossa parempaan suuntaan, entinen hyvä itänaapuri tilasi Suomesta Kostamuksen rakennuspalveluja nykyrahassa mitattuna peräti kolmella miljardilla eurolla, joka summa oli noin 10 % maamme vuoden 1980 bruttokansantuotteesta. Nykyään 10 % Suomen bkt:sta olisi noin 25 miljardia euroa.

Neuvostoliitto perusteli Kostamus-projektia sillä, että se halusi olla Suomen ystävä ja korosti sitä, että Siperiasta löytyisi kymmenen kannattavampaa rautakaivoksen paikkaa. Itse kuitenkin epäilen, että hanke oli naapureillekin menestys, koska huomasin 10 vuotta sitten Kostamuksessa käydessäni, että se näytti silloin ihan vauraalta kaupungilta venäläisen mittapuun mukaan; kauppakeskuksessakin näytti olevan vallan minkkiturkkeja myytävinä ja sellaisia ei taida naapuri Kajaanin marketeissa olla.

Minusta tuo linkistä löytyvä Kostamuksen keskustassa oleva kansojen ystävyyttä korostava patsas on ihastuttava, koska sen olen historiaa tutkiessani saanut selville, että Kekkonen inhosi venäläisiä vuoteen 1942 asti ja Kosygin inhosi suomalaisia. Kosygin oli ollut nuorena miehenä muistaakseni Pietarin Putilovin tykkitehtaalla töissä ja oppinut siellä tuntemaan suomalaisia ja ehkä jotain ikävää oli sattunut.

Minulla on paha epäilys, että suomalaiset työläiset ja talonpojat halveksivat aikoinaan jostain syystä venäläisiä, mutta kunnon porvarit ja Venäjän armeijassa palvelleet suomalaisupseerit tulivat sen sijaan venäläisten kanssa yleensä hyvin toimeen. Mannerheimkin piti kuulemma Nikolai II:n kuva yöpöydällään kuolemaansa saakka.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Kostamukseen nyt kuuluu. Tämä linkki todistaa, että ainakin yhdeksän vuotta sitten Kekkonen oli Kostamuksessa arvostettu valtiomies: https://yle.fi/a/3-9049404

perjantai 10. lokakuuta 2025

Nobelin rauhanpalkinto

Tietooni on juuri kiirinyt, ettei Trump saanutkaan himoitsemaansa Nobelin rauhanpalkintoa. Norjalaiset todistavat päätöksellään sen, etteivät he ulkopolitiikassaan noudata Suomen valitsemaa arvopohjaisen realismin linjaa. Minusta heidän olisi pitänyt ymmärtää, että koska he eivät myöntäneet Trumpille rauhanpalkintoa, saattaa USA hyvinkin hyökätä Tanskan lisäksi myös Norjaan. Tanskalle kuuluva Grönlanti on strategisesti hyvin tärkeä, mutta niin on myös Norjalle kuuluva Huippuvuoret, jolta käsin voi valvoa Jäämeren liikennettä.

Jos Trump ehtii tämän lukemaan, niin korostan hänelle sitä, että jos Gazaan saadaan nyt rauha, niin seuraavan Nobelin hän todennäköisesti saa, jos jättää hyökkäämättä Tanskaan ja Norjaan. Muistutan häntä myös siitä, ettei kukaan ole saanut kahta Nobelin rauhanpalkintoa ja Trump voisi olla ensimmäinen, jos hän pakottaa Putinin oikeudenmukaiseen rauhaan Ukrainan sodassa.

Jos Trump saa vuoden 2026 Nobelin rauhanpalkinnon, niin otaksun, että se myönnetään samalla myös Israelin pääministeri Netanjahulle ja Hamasin johdolle, mikäli joku heistä on vielä vuoden päästä elossa. Netanjahun palkinnon saamista voi vaikeuttaa se, että hän saattaa hyvinkin istua vuoden päästä vankilassa, mutta eiköhän Israelinkin vankiloista voi tärkeän syyn johdosta saada lomaa ja jos Netanjahu pääsee noutamaan Nobeliin liittyvän huomattavan rahasumman, niin niillä varoilla hän voinee ostaa suklaanappeja vankilansa kanttiinista imeskeltävikseen aikansa kuluksi.

Netanjahun ja Hamasin palkitseminen Nobelin rauhanpalkinnolla ei olisi poikkeuksellista, koska vuonna 1973 palkinnon saivat USA:n ulkoministeri Henry Kissinger ja Pohjois-Vietnamin kenraali Le Duc Tho. Tosin jälkimmäinen kieltäytyi palkinnosta, koska sota vain jatkui kiivaana. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa sellainenkin seikka, että Nixon ja Kissinger pommituttivat Amerikan kansalta salaa myös Kambodzaa ja Laosia, jotka eivät olleet USA:n kanssa sodassa, sillä seurauksella, että ilmeisesti satoja tuhansia kuoli ja Laosista tuli ihmiskunnan historian pommitetuin maa asukaslukuun suhteutettuna.

https://yle.fi/a/74-20117059

6.9.2025-9.10.2025

torstai 9. lokakuuta 2025
Miksi Irlanti on niin rikas

Eilen kirjallisuuspiirimme keskusteli irlantilaisen Colm Toibinin kirjasta Äitejä ja poikia ja samalla puhuimme vähän myös Irlannista. Muistanpa, miten lapsuudessani peloteltiin, että Suomestakin on, ellei kansa vähän asetu, tulossa samanlainen takapajula kuin Irlannista, Espanjasta ja Portugalista. Nyt reilut 50 vuotta myöhemmin moni suomalainen toivoo, että Suomesta tulisi samanlainen maa kuin Irlanti.

Irlanti on nimittäin tullut yhdeksi Euroopan rikkaimmista maista, ellei peräti rikkain, koska sen ostovoimatarkastettu bkt/as on nykyään 126 905 dollaria, kun se öljyrikkaana pidetyssä Norjassa on 114 899 dollaria. Suomen ostovoimakorjattu taloudellinen taso on korkea ja selvästi EU:n keskiarvon yläpuolella, kun se on 62 070 taalaa mutta se jää jälkeen muiden Pohjoismaiden tasosta, sillä Ruotsissakin se on 69680 dollaria..

Kysyin tekoäly Geminiltä selitystä Irlannin menestykseen ja se vastasi ystävällisesti kahdessa sekunnissa seuraavaa, joka ei tietenkään ole lopullinen totuus asiasta:

”Irlannin ostovoimakorjattu bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on tilastoissa erittäin korkea, usein jopa öljyvaltio Norjaa korkeampi, joka on perinteisesti maailman rikkaimpia maita. Tämä johtuu kuitenkin merkittävästä tilastollisesta ilmiöstä, jota kutsutaan ”Kelttiläisen Tiikerin” BKT-ongelmaksi:

Multikansallisten Yhtiöiden Rooli (Siirtohinnoittelu): Irlannin BKT-luku on voimakkaasti yliarvostettu johtuen monikansallisten yhtiöiden sisäisistä taloustoimista, erityisesti ns. siirtohinnoittelusta ja immateriaalioikeuksien (IP) siirroista Irlannin tytäryhtiöihin veroetujen vuoksi. Vaikka voitot näkyvät Irlannin BKT:ssä, ne eivät jää maahan palkkojen tai investointien kautta samassa suhteessa, vaan virtaavat ulkomaille emoyhtiöille.

Bruttokansantulo (BKTL) Kertoo Enemmän: Tämän vääristymän vuoksi ekonomistit suosivat usein Irlannin kohdalla Bruttokansantuloa (BKTL) asukasta kohden tai mukautettua BKT:tä (Modified GNI, GNI*), jotka poistavat suuren osan näistä monikansallisten yhtiöiden ulosvirtaavista tuloista. Nämä luvut antavat paremman kuvan irlantilaisten kotitalouksien todellisesta ostovoimasta ja maan kansallisesta vaurastumisesta.

Yhteenvetona: Vaikka Irlanti on epäilemättä vauras ja menestynyt maa, sen erittäin korkea BKT/asukas -luku on osittain tilastollinen harha. Norjan talous taas on perinteisesti erittäin vahva korkeiden öljytulojen ja Norjan valtion eläkerahaston (tunnetaan nimellä ”öljynrahasto”) ansiosta, joka on maailman suurin valtion sijoitusrahasto. Norjalaisten keskimääräinen elintaso ja varallisuus ovat monien mittareiden mukaan yhä maailman kärkijoukossa.”

Muuten tuo kirja Äitejä ja poikia kannattaa lukea, ellei keksi parempaa tekemistä: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/aiteja-ja-poikia/

PUNAINEN LEHMÄ 8.10.2025
Vanhassa testamentissa ja uskoakseni siten myös juutalaisten Toorassa ennustetaan, että kun jossakin syntyy täydellisen punainen lehmä, joka uhrataan eli tapetaan tiettyjä tarkkoja rituaaleja noudattaen ja sen jälkeen rakennetaan Jerusalemin kolmas temppeli islamin uskoisten Kalliomoskeijan tilalle, niin sitten kohtuuttoman pitkän odotuksen jälkeen saapuu messias, joka panee maailman asiat vihdoinkin kuntoon.

Epäilen, että mikäli yhtään tunnen Trumpin persoonaa, niin kohta hän ilmoittaa olevansa tuo kaivattu messias, kunhan vain jostain sitten vielä löytyy se tarvittava punainen hieho, jossa tosin hyväksytään uskonoppineiden tulkinnasta riippuen 1-3 muun väristäkin karvaa. Nähtäväksi sitten jää, paneeko messias Trump maailman asiat kuntoon.

Nähtäväksi myös jää, miten maailman 1,9 miljardia islaminuskoista reagoi siihen, että heidän kolmanneksi pyhin paikkansa muutetaan vääräuskoisten temppeliksi. Kristittyjä on tosin peräti 2,6 miljardia, joten määrällisesti he ovat vahvoilla, mutta voimasuhteita tasoittaa se, että islaminuskoisten usko on vahvempi. Islaminuskoiset nuoret miehet ovat esimerkiksi sitä mieltä, että marttyyrikuoleman jälkeen heitä odottaa 70 neitsyttä; tosin eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että Koraania on tulkittu väärin ja että marttyyreitä odottaakin paratiisissa vain70 kpl. viinirypäleitä.

Voi olla, että messiaan tulemiseen tarvittava täydellisen punainen hieho voidaan synnyttää nykyisen geenitekniikan avulla, mutta jos niin ei tapahdukaan, niin sitten länsisuomalaisen karjan omistajien tulee tarkistaa vasikkansa, koska ainakin kuvista päätellen länsisuomalainen lehmä voi hyvinkin olla tuo kaivattu punainen hieho.
Länsisuomenkarja – Wikipedia
fi.wikipedia.org
Länsisuomenkarja – Wikipedia
Länsisuomenkarja (LSK) on suomalainen karjarotu, joka kehittyi aikoinaan Länsi- ja Etelä-Suomessa. Se on kolmesta suomalaisista alkuperäisroduista toiseksi yleisin.[1] Länsisuomenkarjaa on Suomessa nykyään noin tuhat yksilöä[2], mutta yleisempiin rotuihin verrattuna varsin harvinainen. Maid…

tiistai 7. lokakuuta 2025
Paha kolminaisuus

Tämänpäiväinen Helsingin Sanomatkin käsittelee ansiokkaassa jutussaan, jonka otsikkona on Paha kolminaisuus, asiaa josta äskettäin kirjoitin, eli että mitä se Jumala oikein lupasikaan 4.000 vuotta sitten karjankasvattaja Abrahamille. Hesarin mukaan hänelle ja hänen jälkeläisilleen luvattiin maa-alue, joka ulottuu Egyptistä Eufrat-virtaan asti. Lupaus on höyli, koska Eufrat on lähes 3.000 kilometriä pitkä joki, joka virtaa Turkin, Irakin ja Syyrian alueella.

Tuosta lupauksesta voisi vetää sen johtopäätöksen, että Gazan tapahtumat ovat vasta urheilukielellä verryttelyä, jos Israel tulkitsee Abrahamille annetun lupauksen tarkoittavan sitä, että luvatun alueen tulisi kuulua juutalaisille. Itse kuitenkin muistuttaisin siitä, että myös arabit ovat Abrahamin jälkeläisiä ja näin ollen ainoastaan Turkille kuuluvat Eufrat-virran alue on vielä väärien ihmisten hallinnassa. Niinpä juutalaisten ja arabien pitäisi yhdistää voimansa Turkkia vastaan, mutta tämä näkemykseni on huonoa huumoria.

Olen viime aikoina tutkinut uskonasioita, koska pelkään, että globalisaation myötä ihmiskunta on ajautumassa uskonsotiin. Niin kummallista kuin se onkin, niin valehtelija, avionrikkoja ja valloitussotia suunnitteleva Trump korostaa uskonnollisuuttaan ja hänen tärkeänä hengellisenä neuvonantajanaan toimii evankelikaalinen pastori Paula White-Cain, jonka teologisen näkemyksen mukaan nyt eletään lopunaikoja, mutta onneksi evankelikaaliset pelastuvat, koska heidät tempaistaan turvaan taivaaseen.

Jostain olen kuitenkin lukenut, että vastoin yleistä käsitystä evankelikaalisten määrä on USA:ssa vähenemässä ja että Amerikassa ihmisistä 37 % olisi ateisteja ja että peräti yli puolet juutalaisista olisi ateisteja. Luulenpa, että noissa luvuissa ateistien, agnostikkojen ja uskonnollisesti järjestäytymättömien määrä on laskettu yhteen. Muistelen, että vajaat 60 vuotta sitten uskontotunnilla opetettiin, että silloin peräti 92 % suomalaisista uskoi Jumalaan.

Mielenkiintoinen oli myös jostain lukemani tieto, että Kiinassa kristittyjen määrä kasvaa vauhdilla ja että piakkoin kiinalaiset ovat maailman kristillisin kansa. Nähtäväksi jää, koska nähdään ensimmäinen kiinalainen paavi.

Ainakin Hesarin tilaajat voivat lukea tämän mielenkiintoisen jutun pahasta kolminaisuudesta: https://www.hs.fi/maailma/art-2000011449633.html

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.45 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 6. lokakuuta 2025
Raamatun raakuudet

Vaikka islamia mielestäni ihan perustellusti pidetään soturiuskontona, niin muistelen jonkun tutkijan kirjoittaneen, että Koraanin suurimmat raakuudet on lainattu Raamatusta. Islamhan onkin sikäli lähellä kristinuskoa, että Koraanissa on paljon samoja tarinoita kuin Raamatun Vanhassa Testamentissa ja islaminuskoiset pitävät Jeesusta tärkeänä profeettana toisin kuin juutalaiset.

Paljon löytyy Raamatun Vanhasta Testamentista, joka on juutalaistenkin pyhäkirja, raakuuksia, jotka muistuttavat Gazan meneillään olevaa kansanmurhaa. Tässä joitakin esimerkkejä asiasta:

2. Moos. 32:27 ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.”

5. Moos. 20:16-17 ”Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.”

Jer. 19:9 ”Ja minä panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa …”

Jotkut ovat sitä mieltä, että Vanhassa Testamentissa mainitut amalekilaiset olivat nykyisten palestiinalaisten esi-isiä ja heitä Herra käsittämättömässä viisaudessaan ja armossaan käski juutalaisia kohtelemaan näin:

”Samuel sanoi Saulille: »Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra käskee. Näin on Herra Sebaot puhunut: ’Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.’»”

Sen sijaan midianilaisia juutalaiset kohtelivat lempeämmin, sillä vaikka heidätkin piti alkuperäisen määräyksen mukaan tuhota ihan anhittomiin, niin kuitenkin nuoret neitsyet säästettiin ja siitä tapauksesta Raamattu kertoo seuraavaa:

”14Mooses vihastui sotajoukon johtajiksi määrätyille tuhannen miehen ja sadan miehen päälliköille, kun he palasivat sotaretkeltä, 15.ja sanoi heille: »Oletteko jättäneet henkiin kaikki naiset? 16.Juuri nuo naiset tekivät Bileamin neuvon mukaan ja saivat israelilaiset luopumaan Herrasta ja antautumaan Baal-Peorin palvojiksi. Sen tähden Herran kansaa kohtasi vitsaus. 17.Tappakaa siis lapsista kaikki pojat ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa. 18.Mutta tytöt, jotka eivät ole maanneet miehen kanssa, saatte ottaa itsellenne.”

YK-kenraali Ensio Siilasvuo yritti aikoinaan turhaan saada rauhaa Lähi-Itään ja hänen muistelmiensa mukaan palestiinalaiset ovat lempeää kansaa ja jos jotakuta oikeasti aggressiivista kansaa, kuten suomalaisia tai jugoslaaveja olisi kohdeltu samalla tavalla, olisivat seuraamukset olleet paljon pahemmat.

Ilmeisesti Siilasvuo oli alaistensa arvostama esimies, koska hänen kunniakseen on tehty tämä laulu: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=%c3%a5ttopojat%2c+siilasvuo&mid=F6BEFD89AF68E19944D4F6BEFD89AF68E19944D4&FORM=VIRE
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.11 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 5. lokakuuta 2025
Luvattu maa

Tv:ssä oli uusintana Syytettynä Israel-ohjelma, jossa eräs juutalaisnainen esitteli karttaa alueesta, jonka Jumala hänen tulkintansa mukaan oli muinoin juutalaisille luvannut ja sen kartan perusteella Israelilla on oikeus vielä kovasti laajentaa valtiotaan.

Mutta kohtuuttoman sekavasti Jumala toimi noin 4.000 vuotta sitten, kun hän Abrahamin jälkeläisille lupasi ns. Luvatun maan, mutta jätti maan rajat hyvin epäselviksi lupauksessaan. Asiaa monimutkaistaa vielä sekin, että myös arabit ovat seemiläisen taruston mukaan Abrahamin jälkeläisiä ja muistelen, että tästä uskomuksesta sekä Raamattu että Koraani ovat yksimielisiä.

Israelin rajakysymystä hankaloittaa vielä sekin, että noin 3.000 vuotta sitten elänyt populistinen kansanjohtaja Mooses sai kertomansa mukaan Jumalalta, joka ilmestyi Mooseksen kertoman mukaan hänelle palavan pensaan muodossa, lupauksen ns. Luvatun maan kuulumisesta vain juutalaisille. Epäilen vahvasti, ettei Mooseksen todistus hänen näkemästään palavasta pensaasta menisi läpi ainakaan kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Helsingin käräjäoikeudella ei tässäkään asiassa olisi toimivaltaa.

Alla olevasta linkistä voi katsoa Syytettynä Israel-ohjelman, joka on uusinta vuoden 2025 tammikuulta. Itse olen pitänyt Israelia länsimaisena oikeusvaltiona ja niinpä minua hätkäytti tieto, että jossain kuulustelukeskuksessa oli siihen mennessä jo 43 kuulusteltavaa kuollut.

https://areena.yle.fi/1-72854239
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.38 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 4. lokakuuta 2025
Jälkiviisaat

Perjantaisin Ylen Aamu-tv:n Jälkiviisaiden keskusteluosuus on suosikki ohjelmani, koska siinä yleensä leppoisaan sävyyn pohditaan maailman tapahtumia. Viimeisin jälkiviisaiden jutustelu ei sujunut leppoisissa tunnelmissa, vaan keskustelu Gazan tilanteesta äityi Jan Erolan ja Janne Saarikiven välillä niin kiivaaksi sanailuksi, että ohjelman uusintalähetyksestä tämä osuus oli ohjelmasta poistettu.

Saarikiven ja Erolan kiihtyminen on täysin ymmärrettävää, koska molemmat olivat täysin oikeassa. Erolan mukaan Hamas on hirvittävä terroristijärjestö, kuten se onkin ja Saarikiven mukaan palestiinalaiset, jotka ovat alueen alkuperäisväestöä, ovat kokeneet historiassa hirvittävän vääryyden, joka vääryys synnyttää terroristihirviöitä ja tämäkin näkemys on täysin oikea.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että juutalaisten diaspora käynnistyi vuonna 135, jolloin roomalaiset kielsivät kapinoivia juutalaisia asumasta Jerusalemissa tai sen läheisyydessä. 1400-1500-luvuilla palasi vähäinen määrä juutalaisia ns. Pyhään maahan paetessaan Euroopan vainoja. 1800-luvun lopulla muutto jatkui ja vuonna 1917 alueella asui 670 000 arabia ja 55 000 juutalaista, joista suurin osa oli muuttanut edellisten vuosikymmenien aikana. 1920 muutto kiihtyi ja se synnytti alkuperäisväestössä
ymmärrettävästi voimakasta vastustusta.

1947 juutalaisten kansanmurhasta kauhistunut Länsimaiden hallitsema YK päätti maksattaa Euroopassa
tapahtuneiden hirveyksien laskun palestiinalaisilla ja ehdotti Palestiinan jakamista siten, että arabien alue olisi käsittänyt suunnilleen nykyiset miehitetyt eli huonoimmat alueet ja Israel olisi saanut 56 % alueesta, vaikka alueen väestöstä oli juutalaisia vain 33 %. Kummallista oli sekin, että ehdotetun Israelin puoliskossa olisi ollut arabienemmistö.

1948 Israel julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi, jolloin kaikki ympärillä olleet arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun, mutta lyötiin verissä päin takaisin. Yllättävä tieto on, että Israelin suurelta osin Neuvostoliiton aseistama armeija oli yhdistynyttä arabiarmeijaa suurempi. Suurin osa Israelin alueella asuneista arabeista eli 700 000 – 800 000 pakeni tai pakotettiin lähtemään kodeistaan. Tapahtui samanlainen etninen puhdistus kuten myöhemmin Balkanin alueella.

Tällä hetkellä Israelin alueella asuu pari miljoonaa palestiinalaista, miehitetyillä alueilla nelisen miljoonaa, Jordaniassa 2,3 miljoonaa, Syyriassa on lähes 600 000 ja Libanonissa melkein 500 000. Varsinkin pitkälle koulutetut kristityt palestiinalaiset, joita on nykyään noin 140.000, ovat muuttaneen myös muualle maailmaan ja niinpä esimerkiksi Chilessä asuu lähes 200.000 palestiinalaista.

Sensuroidun Jälkiviisaat-ohjelman näkee kokonaisuudessaan tästä: https://areena.yle.fi/1-1479835
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.51 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 3. lokakuuta 2025
Terroristivaltio Suomi

Niinhän siinä sitten kävi, että Suomen valtio määrättiin Helsingin käräjäoikeudessa maksamaan 200.000 euron korvaukset tankkilaiva Eagle S:n miehistölle, kun aluksen kaapelien ja johtojen katkomisoperaatio väkivalloin keskeytettiin viime talvena. Käräjäoikeus perusteli asian sillä, ettei sillä ollut toimivaltaa käsitellä koko asiaa.

Oletan, että tapauksen käsittely jatkuu Helsingin käräjäoikeudessa siltä pohjalta, että Eagle S:n varustamo tulee vaatimaan Suomen valtiolle rangaistusta merirosvoudesta ja terrorismista sekä korvauksia asian johdosta liiketoiminnassaan kärsimistään menetyksistä, ja oletan, että siinä jutussa Helsingin käräjäoikeus katsoo olevansa toimivaltainen. Eli pitkät vankilatuomiot ja vahingonkorvaukset uhkaavat maamme viranomaisia, jotka väkivalloin valtasivat kaapeleita ja johtoja katkoneen laivan, joka oli aiheuttamassa satojen miljoonien eurojen vahingot Euroopalle.

Asian johdosta tulee taas mieleeni, että tyrannia on ihmiskunnan vanhin, tehokkain ja ketterin hallintojärjestelmä, joka näyttää olevan voittamassa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota edustavan hallintojärjestelmän, jollaisesta nykyään Trumpin valtaan astumisen jälkeen, pystyy nauttimaan noin 200 miljoonaa maapallon 8 miljardista asukkaasta.

Asian johdosta tulee mieleeni myös se, että jo 48 vuotta sitten professori Heikki Ylikangas opetti Helsingin yliopistossa, että ihmiskunnan historiassa demokratiaa on häivähdyksen omaisesti esiintynyt silloin, kun yhteiskunnassa valta ja vauraus ovat jakaantuneet tasaisesti.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011535366.html

torstai 2. lokakuuta 2025
Singapore maamme sotahistoriassa

Olen viime aikoina tutkinut maailman rikkaimman maan Singaporen historiaa ja yllätyksekseni huomasin valtion liittyvän tavallaan maamme sotahistoriaan. Nimittäin maamme maineikkaan laivaston viimeinen meritaistelu käytiin Somalian rannikolla vuonna 2011, jolloin miinalaiva Pohjanmaa upotti somalialaisten merirosvojen aluksen ja vangitsi sen 18 henkisen miehistön. Tässä juttua Suomen laivaston viimeisestä voitosta: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000391169.html

Ongelmaksi muodostui se, mitä merirosvoille pitäisi tehdä. Suomeen heitä ei voinut poliittisista syistä tuoda, koska sen jälkeen perussuomalaisten kannatus olisi ponnahtanut pilviin. Maailmalta ei meinannut löytyä valtiota, joka olisi sotavangit huolinut, mutta sitten maapallon toiselta puolelta Singapore kuuli suomalaisten ongelmasta ja se ilmoitti, että merirosvot ovat sinne erittäin tervetulleita. Lopulta suomalaiset sitten vapauttivat vangitsemansa merirosvot, koska eivät muutakaan keksineet.

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo tässä syyn Singaporen innokkuuteen asiassa: ”Singaporessa rangaistukset rikoksista ovat ankaria. Joistakin rikoksista saattaa seurata raskaat sakot, raipparangaistus tai kuolemanrangaistus. Maassa teloitetaan Amnesty Internationalin arvion mukaan asukaslukuun nähden eniten ihmisiä maailmassa. Kuolemantuomio voidaan langettaa ensimmäisen asteen murhasta ja huumausainerikoksista. Suurin osa vuosien 1991 ja 2004 välillä hirtetyistä 400 ihmisestä syyllistyi huumausaineiden salakuljetukseen.[57] Purukumi oli pitkään kokonaan pannassa, mutta Yhdysvaltojen kanssa solmitun vapaakauppasopimuksen jälkeen niin sanottuja terveyspurukumeja voi nyt ostaa apteekeista. Asiakkaiden henkilöllisyys tarkistetaan ja tiedot rekisteröidään oston yhteydessä.[58] Sylkemisestä tai roskan maahan heittämisestä voi joutua pidätetyksi, ja rattijuoppoudesta joutuu vankilaan.”

Edellä kerrotusta voi päätellä, että Singapore on todellinen kurin ja järjestyksen maa. Niinpä, vaikka se on kansantuotteella mitattuna maailman rikkain, niin valtioiden inhimillistä kehitystä mittaavassa HDI-indeksissä se ei menesty, jota asiaa alla oleva taulukko todistaa. Taulukko kertoo, että maailman miellyttävin maa asua on Islanti ja Suomea lukuun ottamatta muutkin Pohjoismaat menestyvät maailman noin 200 valtion joukossa hyvin:

1. Islanti 🇮🇸 0,972
2. Norja 🇳🇴 0,970
3. Sveitsi 🇨🇭 0,970
4. Tanska 🇩🇰 0,962
5. Saksa 🇩🇪 0,959
6. Ruotsi 🇸🇪 0,959
7. Australia 🇦🇺 0,958
8. Alankomaat 🇳🇱 0,955
9. Hongkong (Kiinan erityishallintoalue) 🇭🇰 0,955
10. Belgia 🇧🇪 0,951

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.07 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 1. lokakuuta 2025
Ostovoimatarkastettu bruttokansantuote

Ostovoimatarkastettu bruttokansantuote on mittari, jota käytetään vertailtaessa eri maiden talouksia. Se ottaa huomioon maiden väliset hintaerot ja valuuttojen arvon, eli se kertoo parhaiten sen, paljonko kussakin maassa ihmisillä on varaa elämiseen. Sillä mittarilla Singaporessa asuvat kiinalaiset, malaijit ja intialaiset ovat maailman vauraimpia, joka on meille rikkaan Pohjolan asukkaille yllättävä tieto.

Yllättävä tieto on myös se, ettei mielestäni kohti diktatuuria matkalla olevan Usa:n talous olekaan enää maailman suurin, vaan Kiina, jossa on diktatuuri jo vallalla, on maailman vahvin talousmahti. Toisaalta Kiinan diktatuurissa valta ei ole yhdellä miehellä, vaan kommunistipuolueen keskuskomitea, jonka kaikki jäsenet ovat tiettävästi tohtoritutkinnon suorittaneita, voi tarvittaessa vaihtaa valtion johtajan toiseen. Niin voi kohta tapahtuakin, koska Kiinan valtionvelka on vielä hirmuisempi kuin Usa:n.

Yllättävä tieto on myöskin se, että vaikka Venäjän talous on sodan vuoksi romahtamassa, on sen ostovoimatarkastettu bkt enemmän kuin Saksan. Toisaalta Japani, Venäjä, Saksa, Brasilia ja yllätys, yllätys Indonesia kamppailevat hyvin tasapäisesti maailman viidenneksi rikkaimman valtion asemasta.

Tässä tekoälyn näkemys siitä, mitkä valtiot ovat maailman kuusi rikkainta:
Maa BKT (PPP, arvio 2022/2024) Lähde ja vuosi
Kiina n. 30 327 milj. (2022) / 33 598 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Yhdysvallat (USA) n. 25 463 milj. (2022) / 25 676 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Intia n. 11 875 milj. (2022) / 14 244 milj. (2024 est.) Ostovoimatarkastettu bruttokansantuote Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Japani n. 5 702 milj. (2022) / 5 715 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Venäjä n. 5 327 milj. (2022) / 6 089 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Saksa n. 5 310 milj. (2022) / 5 247 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.

Tässä mielenkiintoinen juttu siitä, miten Kiinan talous on romahduksen partaalla: https://yle.fi/a/74-20004594
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.17 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 30. syyskuuta 2025
Gaza ja Singapore

Ei ole täyttä varmuutta siitä, että onko Trump oikeasti kahjo vai näytteleekö hän ainoastaan kahjoa, mutta uskon, että juuri tästä syystä hän voi saada paljon aikaiseksi maailman politiikassa. Eilen itsekin päästin selkäkeikkanaurun, kun hän piti tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi elettävän suurta päivää sivilisaation historiassa, koska rauha on syntymässä Gazan sotaan hänen ansiostaan ja että hän itse tulee jatkossa johtamaan Gazaa.

Maailmalla ei näytetä tälläkään kertaa uskottavan Trumpin sanomisia, mutta itse arvioin, että on pieni mahdollisuus sille, että Gazan kansanmurha loppuu, jos Trump uhkaa lopettaa tukensa Israelille ja jos hän uhkaa tappaa gazalaiset nälkään. Sen jälkeen tuhottu Gaza voidaankin rakentaa Trumpin johdolla Lähi-Idän Rivieraksi, jossa varsinkin upporikkaat arabit voivat viettää hauskaa elämää.

Moni epäilee, ettei vajaan 400 km2 suuruista runsaan kahden miljoonan asukkaan aluetta voi saada hyvinvoivaksi, mutta jos Trump sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kyllä voi. Nimittäin 700 km2: kokoinen kuuden miljoonan asukkaan Singapore on tällä hetkellä ostovoimatarkastetun bkt/asukas-tilaston mukaan maailman rikkain valtio, vaikka maalla ei ole mitään luonnonvaroja ja vaikka valtion väestö koostuu kolmesta eri kansallisuudesta eli kiinalaisista, intialaisista ja malaijilaisista.

Niinpä esitänkin kunnioittavasti Trumpille, että hän muihin virkakiireisiin vedoten luopuukin Gazan johtamisesta ja uskoo alueen johtovastuun siirtymävaiheessa jollekulle puolueettomalle singaporelaiselle kokeneelle poliitikolle. Tässä lisätietoa Singaporesta, jossa ostovoimatarkastettu bkt/asukas on melkein 150.000 taalaa eli lähes kolme kertaa enemmän kuin Suomessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Singapore

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.08 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 29. syyskuuta 2025
Simpasen talo Sortavalassa

Komea on ollut aikoinaan Sortavalassa oleva ns. Simpasen talo, joka sitä viimeksi ihastellessani vaikutti kuitenkin jo olevan pienen pintaremontin tarpeessa. Jos tuollainen rakennus seisoisi jossain Suomen kaupungissa, olisi se arvokas kiinteistö, koska moni vakavarainen kulttuurityöntekijä haluaisi tuollaisessa asua. Esimerkiksi menestyvän savendreijausosuuskunnan voisi rakennukseen vallan mainiosti perustaa.

Tuo kuva ei asiaa paljasta, mutta talon takakulma on palanut pahasti. Siitä huolimatta rakennuksessa toimii edelleenkin sähkötarvikemyymälä. Toivottavasti kyseinen sähkötarvikemyymälä ymmärtää huolehtia tuotteidensa turvallisuudesta, koska itärajan takana näkee paljon palaneita taloja. Alan asiantuntija kertoi, että ainakin yksi syy paloihin on, etteivät venäläisten sähköasennukset ole läheskään aina kunnolla tehtyjä.

Esimerkiksi varkautelainen opettaja Kalevi Keinonen, joka oli kuuluisan hiihtävän kenraalin Yrjö Keinosen pikkuveli, rakennutti rajan taakse syntymäpitäjäänsä Ruskealaan kirkon ja matkailukeskuksen rakennuskompleksin vuosituhannen alussa, mutta vuonna 2013 rakennus vaurioitui pahasti sähköpatterista alkaneen palon vuoksi.

Joku toinen asiantuntija taas tiesi minulle kertoa, että tulipalojen taustalla on myös se, ettei Venäjän asuntolainajärjestelmä ole kovin kehittynyt. Niinpä lainanantajilla on tapana turvata saatavansa polttamalla lainoitettu kiinteistö vakavissa maksuhäiriötapauksissa. Sellainen menettely pitää varmasti yllä velallisten maksuhalukkuutta ja ehkäpä myös yleistä yhteiskuntamoraalia.

Ukrainan sodan vuoksi asuntolainojen korot ovat Venäjällä nykyään noin 20 %, eli ihan mahdottomat, ja monessa maassa hallinto vaihtuisi tuollaisen asian vuoksi, mutta entisessä hyvässä itänaapurissa ei jostain syystä ole vielä näin tapahtunut.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.30 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 28. syyskuuta 2025
Jaakkiman palanut kirkko

Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille olisi erinomainen väitöskirjan aihe luovutetun Karjalan historiallisesti merkittävät tulipalot. Aiemmin olen jo kertonut maamme pientalonpoikien keskeisen vaikuttajahenkilön Veikko Vennamon syntymäkodin tulipalosta, mutta siinä ihan lähellä on palanut myös toinen suomalaisille merkittävä rakennus eli Jaakkiman kirkko, josta voi käyttää myös nimitystä Lahdenpohjan kirkko.

Viimeksi vuonna 2019 kävin tutkimassa ihan rajan lähellä olevan kirkon raunioita ja ihmettelin, miten kirkon ympäristö oli kovasti siistiytynyt sitten viime näkemän. Siistiytymisasialle löytyi selitys kaikkitietävästi internetistä, sillä tavallisesti luotettava Venäjän Karjalassa ilmestyvä Karjalan Sanomat -lehti kertoi nettisivullaan, että Jaakkiman kirkon kunnostus on alkanut ja jatkoi, ettei tosin itse kirkkorakennusta kunnosteta, vaan palaneen herranhuoneen ympäristö raivataan puskista ja sille rakennetaan parkkipaikka sekä pystyssä olevat seinät valaistaan.

Silloin Karjalassa uskottiin nähtävyyden houkuttelevan paikalle entistä enemmän matkailijavirtoja, kuten varmaan jonkin aikaan tapahtuikin, mutta sitten vuonna 2022 Venäjän hirvittävä hyökkäys Ukrainaan muutti tilanteen.

Erilaiset kansalaisjärjestöt olivat varanneet korjaushankkeeseen 70 miljoonaa ruplaa eli noin miljoona euroa, joten ihan pikkuprojektista ei ole kysymys.

Jaakkiman kirkon rauniotkin olivat vaikuttava nähtävyys. Rakennus oli 42 metriä pitkä, 42 metriä leveä ja 22 metriä korkea, joten se oli lähes yhtä suuri kuin maailman suurin puukirkko Kerimäellä. Tosin Jaakkiman kirkko ei ollut puuta vaan tiiltä, joita tarvittiin peräti 756.000 kpl.

Rakennuksen suunnitteli itse Carl Ludvig Engel, joka Jaakkiman kirkon lisäksi on suunnitellut myös ilmeisenä sivutyönään Helsingin kaupungin keskustan. Engel kuoli vuonna 1840, mutta kirkko valmistui vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

Jaakkiman kirkko paloi vuonna 1977, mutta sillä kertaa Herra ei kuitenkaan polttanut huonettaan, vaan palon syyksi minulle tapahtumapaikalla suorittamissani puhutteluissa kerrottiin se, että joukko nuoria miehiä olisi grillannut saslikkia rakennuksen vintillä.

Tietoa ei ole siitä, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiaan. Tietoa ei ole myöskään siitä, näkyikö palo Suomen puolelle, sillä esimerkiksi Uukuniemi on karkean arvioni mukaan vain noin 30 kilometrin päässä.

Toisaalta Arvo Ei-Poika Tuominen paljastaa vuosi sitten ilmestyneessä mainiossa Karjala-kirjassaan, että kyseessä saattoi olla tuhopoltto. Kirkko palveli Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan kansantalouden tarpeita varastona, ja paikkakunnalle oli kiirinyt tieto, että jonkinlainen inventaario olisi tulossa, jonka jälkeen varastossa tiedossa ollut hävikkiongelma ratkaistiin kylmän rauhallisesti pyroteknisin menetelmin ennen reviisorin saapumista. Näin siis naapurissa.

Jos joku haluaa nykyään tutustua Jaakkiman kirkkoon, niin helpoiten se tapahtuu matkustamalla Pälkäneelle, sillä sieltä löytyy kirkko, joka on rakennettu Jaakkiman kirkon piirustusten mukaan; tosin tornin huippu on pikkuisen erilainen.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.08 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 27. syyskuuta 2025
Pankinjohtaja Fennanderin talo

Veikko Vennamo syntyi Jaakkimassa, joka on linnuntietä reilun 20 kilometrin päässä Uukuniemen kirkolta. Syntyessään Vennamo ei ollut Vennamo vaan Fennander. Alun perin Fennanderit eivät olleet Fennandereita vaan alun perin he olivat sukunimeltään Suomalainen. Veikko Vennamon esi-isät asuivat sukupolvien ajan Puumalassa, joten tavallaan Savon poekia oli Veikkokin.

Itse kävin vuonna 2010 kuvaamassa Jaakkimassa maamme pientalonpoikien edusmiehen Veikko Vennamon syntymämökin ja paljastui, että syntymämökki oli karkeasti arvioituna noin 400 neliömetrinen kartano, jonka oli omistanut ennen talvisotaa Veikon isä pankinjohtaja Eemil Jaakko Fennander, joka kuoli 63-vuotiaana sydänkohtaukseen juuri ennen talvisodan päättymistä.

Vuonna 2010 entisessä Fennanderin talossa toimi tiettävästi kirpputori. Suomalaiset olivat joskus kiinnittäneet pronssisen Veikko Vennamon muistolaatan talon seinään, mutta minä en sitä onnistunut löytämään. Epäilen, että laatta oli myyty kirpputoritavarana. Veikko Vennamo kuoli 1997, joten hän ehti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen vierailemaan syntymäkodissaan, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 2013.

Aarni Virtasen kirjoittaman Veikko Vennamon elämänkerran mukaan tullineuvos kannatti aina hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja hän oli Paasikiven linjan kannalla. Niin varmasti olikin yhtä vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta, jota Virtasen kirjassa ei kerrota. Olen nimittäin kuullut, että lähtiessään viimeisen kerran syntymämökistään, Veikko Vennamo paiskoi mielenosoituksellisesti mansikkahillot kotinsa tapeteille.

Se oli siis hänen vastalauseensa Moskovan rauhansopimukselle ja ainakin Molotov olisi pitänyt sitä rauhansopimuksen ehtojen vastaisena tekona. Itseäni harmittaa, etten päässyt sisälle Fennanderin taloon tutkimaan, oliko hilloroiskeet jo pesty tapeteista.

Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille olisi oivallinen tohtorin väitöskirjan aihe se, miten suomalaiset suhtautuivat omaisuuteensa, joka piti jättää Neuvostoliitolle; tungettiinko talon putkiin sementtiä ja ripoteltiinko hiekkaa puimakoneen laakereihin? Tai tyydyttiinkö roiskimaan vain hillot seinille, vai luovuttiinko sisäsiisteydestä vieläkin mielenosoituksellisemmin?

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 8.07 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 26. syyskuuta 2025
Soininvaara ja Vennamo

Soininvaara kertoo muistelmissaan, että vaikka ulkoministeri Ahti Karjalainen sai houkuteltua vierailullaan koulun yhteiskunnalliseen keskustelukerhoon lähes parikymmentä osallistujaa, mtta kun Meri Vennamo toi vieraaksi isänsä Veikon, niin puolet lukion oppilaista saapui tilaisuuteen. Soininvaara ei 60 vuotta myöhemmin enää muista, mitä Veikko Vennamo puhui, mutta muistaa, että tämä puhuessaan hihkui ja hyppi tuolillaan siihen malliin, että hän vaikutti maaniselta.

Mutta ei Vennamon hihkumisessa ja hyppimisessä ollut kysymys maniasta, vaan harkitusta taktiikasta. Politiikan historia tuntee ainakin erään toisen kansanjohtajan, joka myös hihkui ja hypähteli esiintyessään. Kirjassaan Minä ja Kekkonen Lasse Lehtinen todistaa, ettei Vennamo yksityiselämässään ollut hihkuja ja hyppijä vaan ihan toisenlainen.

Nuorena aloittelevana poliitikkona Lehtinen matkusti kerran Veikko Vennamon kanssa junalla Helsingistä Suonenjoelle vaalikeskusteluun. Junassa Vennamo osoittautui täydelliseksi vanhan ajan sivistyneeksi herrasmieheksi. Sitten Suonenjoen tilaisuudessa keskusteltiin sotaveteraanien asemasta eikä Vennamo enää ollut herrasmies, vaan pikemminkin päinvastoin.

Ensiksi todisti Vennamo, kuinka sotaveteraanien asia on unohdettu ja sai raikuvat aplodit. Sitten avasi Lasse Lehtinen sanaisen arkkunsa. Hän korosti sitä, että palkkasaatavat vanhenevat vuodessa, joten turha veteraanien on enää mitään vaatia.

Lehtisen mukaan demaritoimitsija Onni Hyvönen oli nostanut kädet korvilleen, koska uskoi jokaisen Lehtisen lauseen pudottavan demarien kannatusta Suonenjoella sadoilla äänillä. Lehtisen puheenvuoron jälkeen Vennamo kailotti korkealla äänellä: ”Kuulkaa, mitä nuori karvapääradikaali puhuu, häpäisee veteraanien muiston!”

Vennamo sai raikuvat aplodit. Tilaisuuden päätyttyä käsittääkseni työläisravintola Kyöpelin naulakolla oli tunnelma kuumana ja Lehtisen fyysinen koskemattomuuskin oli vaarantua paikallisten sotaveteraanien toimesta. Junassa paluumatkalla Vennamo oli taas leppoisa herrasmies, joka kysyi silmää iskien nuorelta kanssapoliitikoltaan, että ”ethän tykkää pahaa”.

Harva muuten on se ihminen, joka tietää, että Uukuniemen naapurissa Jaakkimassa syntynyt tullineuvos Veikko Vennamo on saanut näköispatsaan Suomeen, mutta tämä kuva todistaa eittämättä, että Vennamo on saanut näköispatsaan Lapinlahden Alapitkän kylälle.

torstai 25. syyskuuta 2025
Soininvaara ja Ahti Karjalainen

Osmo Soininvaara oli jo koululaisena kiinnostunut politiikasta ja jopa niin kiinnostunut, että hän ihan uteliaisuuttaan liittyi yhtä aikaa kolmen eri puolueen nuorisojärjestöön. Hän veti myös koulunsa yhteiskunnallista keskustelukerhoa, jonka kokouksiin ei yleensä monta osallistujaa tullut.

Kerran hän kuitenkin älysi suostutella koulutoverinsa Kukka-Maarit Karjalaisen kutsumaan tämän isän Ahti Karjalaisen kerhon vieraaksi ja silloin tilaisuuteen saapui lähes 20 kuulijaa. Soininvaaran mukaan silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen oli aurinkoinen, hymyilevä, huumorintajuinen ja älykkään tuntuinen. Oli vaikea kuvitella, että kyse oli samasta miehestä, joka tullessaan Moskovasta mumisi mikrofonille, että keskustelimme molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä ja teimme yhteisen kommunikean.

Minulle kerrotun mukaan Mikkelin lyseon historian lahjakkaimmat oppilaat olisivat olleet Ahti Karjalainen ja Erkki Liikanen. Jostain syystä Olli Rehniä tarinan kertoja ei pitänyt yhtä lahjakkaana. Asian selitys voi olla se, että Rehn keskittyi kouluaikanaan jalkapalloiluun ja hän pelasi jopa jonkun ottelun Mikkelin Palloilijoiden mestaruussarjajoukkueessa. Huippuhyvää palloilijaa hänestä ei kuitenkaan tullut, koska hän käytti silmälaseja eikä hänestä sen vuoksi tullut hyvää pääpelaajaa.

Olli Rehnin sukunimi viittaa hienoihin sukujuuriin, mutta tosiasiassa hän on supisavolaisen torppari Syrjäläisen jälkeläisiä. Ruotsin ruotuväessä annettiin sotamiehille pitkien savolaisten nimien sijaan lyhyt ja ytimekäs sotilasnimi ja niinpä itsekin saattaisin olla sukunimeltäni Kost tai Stolt, joilla nimillä ruotusotamies esi-isäni tunnettiin Ruotsin armeijan palveluksessa.

Tässä linkissä Ahti Karjalainen kertoo saaneensa potkut Suomen Pankista vääryyden ja viekkauden eikä juoppouden vuoksi: https://yle.fi/a/3-12583182

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 2.24 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 24. syyskuuta 2025
Soininvaara ja ydinvoima

Osmo Soininvaara on matemaattisesti erittäin lahjakas. Muistelmissaan hän kertoo, että ylioppilaskokeessa hän koepaperin saatuaan nousi ylös sekä vaati puheenvuoroa, jonka heti myöskin sai ja valitti, että hänelle on ilmeisesti erehdyksessä annettu lyhyen matikan kysymykset. Kuitenkin ne tarkastuksessa paljastuivat pitkän matikan kokeeksi.

Todennäköisyyslaskelmiin perehtyneenä matemaatikkona Soininvaara oli 1980-luvulla ydinvoimaa vastaan, koska silloin virallinen tieto oli se, että 10.000 käyttövuotta kohden maailmassa sattuu yksi vakava ydinvoimalaonnettomuus. Kun siihen aikaan suunnitelmana oli rakentaa maailmaan 2.000 atomivoimalaa, olisi vakava poksahdus todennäköisesti tapahtunut viiden vuoden välein.

Soininvaaran mukaan ydinvoimalat ovat kehittyneet niin, että vakava onnettomuus niissä sattuu todennäköisesti yksi miljoonaa käyttövuotta kohden, eli todennäköisyys on laskenut yhteen prosenttiin 1980-luvun tasosta.

Toisaalta Soininvaara myöntää, ettei sodan tai terrorismin mahdollisuutta ole todennäköisyyslaskelmissa huomioitu eikä myöskään sitä, että voimaloiden tuottama plutonium pitäisi pystyä varastoimaan turvallisesti seuraavat 200.000 vuotta. Omien pilliklupiaskin kanteen tekemien laskelmieni mukaan Suomessa syntyy nykyään vuodessa tonni plutoniumia ja koko maailmassa noin 100 tonnia.

Eräs Tsernobylista kirjoittanut professoritason tutkija kirjoitti, että jos vaurioituneen reaktorin koko radioaktiivisuus olisi päässyt luontoon, olisi koko Eurooppa saattanut muuttua asuinkelvottomaksi ja jos voimalakombinaatin kaikki reaktorit olisivat sulaneet, seuraamukset olisivat olleet samanlaiset, mitä Johanneksen Ilmestyskirjassa kerrotaan.

Tässä on mielenkiintoinen dokumentti Tsernobylin onnettomuudesta: https://areena.yle.fi/1-65991708

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 2.19 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 23. syyskuuta 2025
Voittoja ja tappioita

Eittämättä Osmo Soininvaara on ulkoiselta olemukseltaan jotenkin savolaisen näköinen ja luettuani hänen muistelmansa nimeltään Voittoja ja tappioita ymmärrän, mistä asia johtuu. Hänen isänsä on nimittäin Kiuruveden poikia ja häneltä Osmo oppi lapsena joka savon kielen, jonka taidon hän on myöhemmin ikävä kyllä unohtanut.

Osmo Soininvaaran mummo on Lapinlahden Väisälänmäen Puurusia, joka suku liittyy vahvasti maamme kulttuurihistoriaan, sillä minusta Suomen kansallismaalauksena pidettävä Eero Järnefeltin Kaski, joka taulu tunnetaan myös poliittisesti kantaa ottavalla nimellä Raatajat rahanalaiset, esittää Puurusen perhettä kasken poltossa. Maalaus ei ole ihan realistinen, koska tiettävästi isäntä Puurunen vähän loukkaantui sen vuoksi, ettei hänen paitansa ollut todellisuudessa niin repaleinen kuin maalauksessa.

Osmo Soininvaara tunnetaan yleensä hyvin vakavamielisenä tutkijatyyppinä, mutta muistelmateos todistaa hänen omaavan myös huumorin armolahjan. Yleensä poliitikkojen muistelmat ovat yksitotisia, mutta poikkeuksina ovat Mikko Pesälän Herrana on hyvä olla, Lasse Lehtisen Luotettavat muistelmat ja Osmo Soininvaaran Voittoja ja tappioita.

Huumorin puolelle menee se asia, että kirjassaan Soininvaara paljastaa sukunsa olevan hyvin lahjakasta oppimaan. Hänen siskonsa kirjoitti kuusi laudaturia ja todistuksenkin lukuaineiden keskiarvo oli tasan kymppi, mutta vaikka Osmo kirjoitti kuusi laudaturia, niin päästötodistusta rumentaa uskonnon yhdeksäinen. Sen asian selittää se, että hän oli paljastanut uskonnonopettajalleen, ettei hän usko Jumalaan.

Puuttuva jumalusko ei estänyt Soininvaaraa toimimasta seurakuntanuorissa eikä se toiminta ollut ollenkaan ilotonta. Kouluaikaan Osmo opiskeli hypnoosia ja niinpä hän pystyi hypnoosin avulla muuttamaan seurakuntanuorten juomaveden viinaksi. Muistelen, että kristinuskon historiassa tuollaista on tapahtunut aiemminkin. Hypnoosin vaikutus oli niin tehokas, että veden nauttijat kärsivät seuraavana aamuna kovasta krapulasta.

Hypnoosia pystyi viihdekäytön lisäksi käyttämään myös hyödyllisiin asioihin. Eräs Soininvaaran kaveri oli huono oppimaan kieliä ja niinpä Osmo erään sanakokeen alla opetti hypnoosin avulla kaverilleen ruotsin kielen sanoja eikä turhaan, sillä sanakokeesta kaveri sai täyden kympin. Mielestäni kouluhallituksen tulisi tutkia, voisiko hypnoosia käyttää apuna kielten opiskelussa.

https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/voittoja-ja-tappioita/4995940

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.15 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 22. syyskuuta 2025
Rajalla

Muutaman miljoonan euron arvoisen matkailumainoksen sai vajaan 500 asukkaan Uukuniemen pitäjä, kun tv:ssä näytettiin pitäjän oman tytön Elina Hyvärisen ohjaama Rajalla-elokuva, jossa esiintyy monta meikäläisen tuttua, joista erityisen erityismaininnan ansaitsee eläkkeellä oleva opettaja Paavo Vanhanen, jonka sivistyneitä mielipiteitä kuunnellessani tuli vallan mieleeni, että siinä on nyt se pakinoitsija Aapelin perään kuuluttama oikein viisas mies. Mainittakoon, että hän on ohjaaja Elina Hyvärisen isä.

Rajalla-elokuvasta saa eittämättä sen käsityksen, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli melkoinen katastrofi itärajan asukkaille ja niinhän se on. Toisaalta pitää muistaa, että kun Saksan natsihallinto romahti sodassa ja kun maa ymmärsi sen jälkeen tehdä tilinsä selväksi historiansa kanssa, niin jo yhdeksän vuotta sodan päättymisen jälkeen Saksa hyväksyttiin jalkapallon MM-kisoihin, joissa se yllättäen voitti mestaruuden kukistamalla loppuottelussa voittamattomana pidetyn Unkarin; tosin se voitto taisi edellyttää, että maailman paras jalkapalloilija Puskas potkittiin rammaksi. Ja onpa minulle kerrottu, että saksalaiset olisivat pelanneet pervitinin vaikutuksen alaisena.

Pientä toivetta siis elättelen, että jos Ukrainan sota pitkittyessään romahduttaa Putinin hallinnon ja jos sen jälkeen maa jälleen kerran yrittää tulla normaaliksi eurooppalaiseksi valtioksi, niin Itä-Suomi saattaa vielä joskus kukoistaa samalla tavalla kuin tsaarin vallan aikaan, jolloin tuossa ihan lähellä ollut metropoli Pietari loi mahdollisuuksia Itä-Suomen asukkaille. Jos yritteliäs itäsuomalainen ei muuta keksinyt, pystyi hän kuitenkin myymään ainakin multaa ja risuja hyville itänaapureille.

Minunkin isovaarini kaksi siskoa lähtivät Savosta piikomaan Pietarin aatelisille ja jäivät sille tielleen. Olen miettinyt, että pitäisi käydä geenitestissä ja katsoa löytyykö Venäjältä vielä pikkuserkun serkkuja. Tarinan mukaan toinen isovaarini siskoista kävi joskus vielä vanhoilla päivillään 1900-luvun alussa syntymäkylässään ja oli Venäjällä ollessaan venäläistynyt niin, että oli unohtanut Ä-kirjaimen käytön ja oli sen vuoksi sanonut, että ”harka istui Harjun pellolla”.

https://areena.yle.fi/1-65258243

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.27 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 21. syyskuuta 2025
Kumivoikukka

Jäämerentiellä oli välirauhan aikaan liikenteessä noin 2.000 kuorma-autoa, mutta keskimäärin niistä noin 30 % oli remontissa. Varsinkin kytkimet ja jarrut olivat koetuksilla mäkisellä tiellä. Myös renkaita jämähteli varsinkin etelän miehillä paljon ja he ihmettelivät, miksi Lapin miesten renkaat kestivät. Lopulta salaisuus selvisi. Lapin miehet olivat havainneet, että kuumentuneet renkaat eivät kestäneet ja niinpä he ymmärsivät pitää matkan varrella taukoja.

Sota-aikana kumista oli koko Euroopassa pulaa, koska kumipuut kasvoivat etelässä. Saksalaiset alkoivat valmistaa synteettistä kumia kivihiilestä, mutta muistelen lukeneeni, että synteettinen kumi ei kestänyt kunnolla pakkasta. Neuvostoliitossa kumipulaa yritettiin sen sijaan ratkaista kasvattamalla kumivoikukkia. Niistä voitiin saada kumia jopa 400 kiloa hehtaarilta, vaikkakin prosessi oli työläs. Suomessa priorisoitiin voikukan hyödyntäminen siten, että sen juurista valmistettiin kahvin vastiketta, jota pidettiin tärkeämpänä tuotteena kuin kumia.

Itsekin olen miettinyt kumivoikukan kasvatukseen siirtymistä, koska olen havainnut, että varsinkin entisellä mansikkamaalla voi kukka menestyy erinomaisen hyvin. Kumivoikukan viljelymahdollisuuksia näyttää tutkivan nykyään myös rengasvalmistaja Bridgestone, joka varmaankin yrittää parantaa imagoaan tuomalla markkinoille luomukumin.

https://autobild.fi/uutinen/kumivoikukka–juhannuksen-taikakasvi-6.182.117995.bcf2d1e594
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.13 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 20. syyskuuta 2025
Rahtia Jäämerentiellä

Keskimäärin kesäisin välirauhan ajan kuorma-autoilijat pystyivät ajamaan kuukaudessa kahdeksan reissua Rovaniemen ja Petsamon välillä. Talvella ja kelirikkoaikaan reissuja ajettiin puolet vähemmän. Pentti Ruuska on kirjassaan laskenut, että jos vuoden aikaan kuorma-autoilija pystyi ajamaan 52 edestakaista matkaa keskimääräisellä kuuden tonnin kuormalla, niin hän ansaitsi 171.600 silloista markkaa, joka on vajaat 60.000 nykyeuroa. Kuormasta maksettiin yleensä noin 0,50 markkaa kilolta.

Sisu kuorma-auto maksoi uutena 99.840 markkaa, Chervolet 67.000 markkaa, hävittäjä-Ford 57.086 markkaa ja ei-hävittäjä-Ford 45.775 markkaa. Hävittäjä-Fordin kaasuttajassa oli jokin lisälaite, olisiko ollut jonkinlainen turbo, joka muutti moottorin äänen hävittäjämäiseksi ujellukseksi, joka lisäsi moottorin tehoja. Kannattavaa siis oli rahdinajo välirauhan aikaan, koska uuden kuormaauton hinnan pystyi hankkimaan parhaimmillaan kolmessa kuukaudessa. Bensakin oli halpaa, koska se maksoi siihen aikaan vajaan euron litralta.

Se puute Ruuskan laskelmissa on, että Jäämerentien parhaan auton eli Patanokka-Volvon hintaa ei kerrota. Ruotsalaiset osasivat jo ennen sotaa tehdä hyviä autoja. Patanokka-Volvossa oli peräti 95 hevosvoimaa eli jonkin verran enemmän kuin muissa autoissa ja niinpä se kiipesi helposti Magneettimäessäkin, johon moni muu auto hyytyi.

Päässäni laskeskelen ihan epävirallisesti, että Suomen bruttokansantuote asukasta kohti oli vuonna 1940 noin kuudesosa nykyisestä, josta voisi arvioida, että suomalaisen keskipalkka oli noin 600 euroa kuussa, joka nykyään oikeuttaisi toimeentulotukeen.

https://www.ksml.fi/teemat/2733210

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.01 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 18. syyskuuta 2025
Suomen Villilänsi

Jos joku elokuvaohjaaja sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida se, että välirauhan aikainen Petsamo oli tavallaan Suomen Villilänsi, jossa olisi ainesta elokuvaksi. Pentti Ruuskan kuorma-autokirjassa kerrotaan esimerkiksi tapaus, jossa ajon väsyttämä savolaiskuljettaja pysäytti autonsa matkan varrella ja ryhtyi nukkumaan autossaan. Hän heräsi sitten siihen, että rosvot olivat irrottamassa pyöriä hänen kuormuristaan.

Olen moisen tapauksen kuullut sattuneen eräälle suonenjokelaiselle kuorma-autoilijalle ja sen tarinan mukaan pyörävarkaus keskeytyi, koska kuskilla oli mukanaan pistooli työturvallisuus välineenä. Tuota asetta Ruuskan kirjassa ei mainita, mutta se mainitaan, että Ruuskan isällä oli kyllä varmuuden vuoksi pyssy mukanaan autossaan.

Olen kuullut, että Jäämerentiellä katosi yksi kahvilastissa ollut kuorma-auto eikä sitä ole vieläkään löydetty. Mustassa pörssissä kahvikilo maksoi välirauhan aikaan 100 mk, joten viiden tonnin kahvikuorman arvo oli 500.000 markkaa, joka nykyrahassa on noin 160.000 euroa. Kadonnut kuorma-auto maksoi uutena 99.840 markkaa, eli noin 33.000 nykyeuroa, mikäli se oli Sisu ja vain 15.000 nykyeuroa, jos se oli Ford.

Huomattavin Petsamon varkaustapaus oli se, kun yksi ruotsalaisten Amerikasta ostamista noin 30:stä Seversky P-35-merkkisestä hävittäjäkoneesta katosi kuormasta matkan aikana eikä sitäkään koskaan löydetty. Luulen, että varkaat olivat saksalaisia, jotka veivät koneen tutkittavakseen. Tuo ruotsalaisten ostamien hävittäjien kuljetus kuorma-autolla Petsamosta Haaparantaan oli vaativa operaatio, koska tie oli vain viisi metriä leveä ja lavalla ollut kuljetuskontti oli 3,6 metriä leveä. Tarkkana sai siis olla vastaantulijoiden kanssa.

Seversky P-35 – Wikipedia

torstai 18. syyskuuta 2025
Magneettimäki

Koska ihmiselämä on kohtuuttoman rajallinen, olen viime aikoina pyrkinyt keskittymään vain ns. kaunokirjallisuuteen, joka kirjallisuuden laji on välillä äärimmäisen ikävystyttävää ja niinpä välillä luen oikeasti mielenkiintoisia teoksia ja sellainen teos on Pentti Ruuskan Isä, poika ja kuorma-auto – Tarinoita tuulilasin takaa.

Enkä turhaan tuota kuorma-autoilukirjaa lukenut, koska kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Ivalon ja Petsamon välillä on Magneettimäki, jonka mäen opin tuntemaan Kalle Päätalon kirjasta Miinoitettu rauha. Magneettimäki on neljä kilometriä pitkä jyrkkä mäki, johon välirauhan ajan kuorma-autot, jotka huolehtivat Suomen ulkomaankaupasta, olivat hyytyä.

Pentti Ruuskan isä oli yksi niistä noin 2.000 automiehestä, jotka estivät maamme talouden romahtamisen ajamalla noin viiden tonnin kuormia 500 kilometriä pitkällä ja viisi metriä leveällä huonokuntoisella tiellä Petsamon sataman ja Rovaniemen välillä.

Yleinen uskomus oli, että magneettimäessä oli jonkinlainen magneetti, joka vaikeutti autojen kulkua, koska mäki ei näyttänyt kovin jyrkältä. Ruuskan kirjasta sain selityksen Magneettimäen mysteerille ja selitys on seuraava:

Mäki onkin perspektiivivirheen takia jyrkempi kuin miltä se näyttää. Kun auton keula nousi jyrkkyydestä johtuen pystyyn, polttoaineen pinta laski kaasuttimen uimurikammiossa eikä moottori saanut polttoainetta. Tällaisella autolla piti jyrkkä mäki ajaa ylös konepelti ylhäällä ja sen alla apumiehen piti kaataa pullosta bensaa suoraan kaasuttimeen.

https://www.booky.fi/tuote/pentti-ruuska/is%C3%A4-poika-ja-kuorma-auto-tarinoita/9789529288069?srsltid=AfmBOorDQKPysJfkwvJ7M7AFuWD6kGUbz6RY4IwAiCWvsMxF7JzKfyhw
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.42 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 17. syyskuuta 2025
Taavetti ja hänen kasvattityttärensä

Valtioneuvos Taavetti Laitinen liittyy myös maamme kulttuurihistoriaan, koska hän ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen meni naimisiin taiteilija Hilda Flodinin kanssa, joka oli aiemmin ollut naimisissa taiteilija Juho Rissasen kanssa. Flodinin ja Rissasen avioliitto ei kestänyt pitkään. Taiteilijapariskunnasta kertovan Helsingin Sanomien jutun mukaan Hilda luuli nähneensä voiman Juhossa, mutta erehtyi.

Samassa Hesarin jutussa arvellaan, että ”Flodin oli joutunut käyttämään niin paljon voimaa ja henkistä rakennusta ollakseen oikealla tavalla vakavasti otettava taiteilija, että oli vähän vaikea katsella kun toinen saapasteli pelkkää savolaisuuttaan taiteen kentälle toljottamaan ja keräsi juuri sillä huomion.” Voisi hyvinkin arvella, että hienosta kulttuurikodista ollut vaimo oli kateellinen miehelleen, joka oli juopon kuopiolaisen työmiehen poika.

Sikälikin Taavetti Laitinen liittyy maamme kulttuurihistoriaan sikäli, että hän otti kasvatti tyttärekseen kaksi suonenjokelaisen serkkunsa tytärtä, joista toisesta tuli runoilija Eino Leinon kolmas ja viimeinen vaimo, koska runoilija kuoli muutama vuosi myöhemmin 47-vuotiaana ilmeisesti kuppaan. Hugo Lindforsin haudalla jutellessamme Leinon viimeisen vaimon sukulainen arveli, että avioliittoon mennessään jo huonossa hapessa ollut aviomies kykeni kuitenkin tartuttamaan tautinsa nuorikkoonsa ja että tämän vuoksi kansallisrunoilijan leski kuoli mielisairaalassa.

Itse kuitenkin epäilen vahvasti, että leskellä oli mielenterveysongelmia jo ennen Leinoon tutustumista, koska hän suostui kosintaan, vaikka runoilija oli kosintahetkellään jo niin huonossa kunnossa, että ainakin Veijo Meren mukaan hän oli jo luopunut sisäsiisteydestä. Tarinan mukaan Leino oli mielestään kosinut Laitisen kasvattityttäristä vaaleaverikköä, mutta jonkin sekaannuksen vuoksi menikin vihille tumman kanssa.

Välttämättä Leinon sekaannus ei johtunut kupasta, vaan syynä saattoi olla alkoholidementia, josta sairaudesta Ilta-Sanomissa oli hätkäyttävä juttu. Muistan tv-sarjoista lääkärin ja entisen lupaavan aitajuoksijan Juhani Seppäsen ohjelmasarjat, jotka käsittelivät alkoholin käytön haittoja ja myöskin hänen Suomen, Venäjän ja Ruotsin suhteita käsitelleet ohjelmat. Ilta-Sanomien jutussa paljastetaan, että Seppänen menehtyi alkoholidementiaan 67-vuotiaana.

Sairauden loppuvaiheissa hän ei enää tunnistanut vaimoaan ja tytärtään, vaan kysyi heiltä: ”Ketä te kauniit naiset olette, tunnetaanko me? Voidaanko alkaa seurustella”, Juhani Seppänen kysyi vaimoltaan ja tyttäreltään lehden mukaan.

https://www.is.fi/viihde/art-2000011484688.html

’

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.30 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 16. syyskuuta 2025
Vanhasuomalainen Taavetti Laitinen

Syystä, jota voi vain arvailla, valtioneuvos Taavetti Laitinen on syntymäseudullaan Suonenjoella jäänyt kohtuuttoman vähälle huomiolle. Helsingissä hänen kunniakseen on nimetty vallan katu, mutta Suonenjoelta ei Taavetti Laitisen katua löydy. Olen jyrkästi sitä mieltä, että ainakin Taavetin syntymäkylässä Mustolanmäellä pitäisi edes jokin metsäautotien pätkä nimetä hänen kunniakseen.

Taavetti Laitisen historiaa tutkiessani olen huomannut, että häntä on itsenäistymisen jälkeen pidetty liian venäläismyönteisenä ja että nimen omaan tämän vuoksi hänelle olisi myönnetty tsaarin vallan aikana komealta kuullostava valtioneuvoksen arvo ja asema. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että myös valtioneuvos Paasikivi oli vanhasuomalaisia myöntyväisyysmiehiä eikä se seikka ole hänen mainettaan haitannut.

Ilmeisesti Laitisen mainetta on mustannut myös se, että hän oli kiihkeä suomalaisuusmies aikana, jolloin yleensä maamme virkamiehet olivat ruotsinkielisiä, joka asia hidasti hänen etenemistään virkamiehenä. Niinpä, kun hän vuonna 1898 uskalsi tehdä suomenkielisen hakemuksen Helsingin Yliopiston hygienian professorin virkaan, ei hän ansioistaan huolimatta ensimmäisellä yrityksellä virkaa saanut, mutta toisella kerralla hän onnistui täpärästi vasta rehtorin äänen ratkaistessa asian, vaikka hän oli hakijoista selvästi pätevin.

Liitteenä olevassa Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että kirjailija Hella Wuolijoen mukaan ”jykevän ja rotevan punaposkinen savolainen oli hirvittävällä tahdon ja työn voimalla puskenut itsensä professoriksi ruotsalais-helsinkiläisten yliopistosukujen vesojen ohitse”.

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000004374495.html

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.46 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 15. syyskuuta 2025
Eilen urheiltiin varsinkin palloilujen merkeissä

Kyllä ei voi väittää, etteikö se, että aikamiehet kirmailevat erilaisten pallojen perässä, tarjoa suuria tunne-elämyksiä. Eilenkin, kun Latviassa urheiltiin koripalloilun merkeissä Em-kisojen pronssimitaleista, Kreikka johti Suomea vastaan kolme minuuttia ennen loppua peräti 17 pisteellä, elikkä ottelun voittajan piti olla urheilukielellä ilmaistuna selviö, Suomen joukkue äityi ilmiömäiseen hurmokseen ja jos yleismies Jantunen ei olisi epäonnistunut viisi sekuntia ennen peliajan umpeutumista vapaaheittoa seuranneessa helpohkossa koritekotilanteessa, jollaisessa hän ei yleensä epäonnistu, poikamme olisivat voittaneet ottelun.

Kuopiossa urheiltiin samaan aikaan jalkapalloilun merkeissä kuin Riiassa koripalloilun merkeissä, ja Kups jatkoi vakuuttavia otteitaan kohdatessaan Tampereen Ilveksen Suomen mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa.

Kups hallitsi peliä selvästi. Kuopiolaiset laukoivat 21 kertaa, kun taas tamperelaiset vain 10 kertaa. Hallintaprosentti oli Kupsille peräti 61 ja Ilveksellä 39. Kupsilaiset syöttivät ottelussa peräti 665 kertaa, joista syötöistä onnistui peräti 88 %, kun taas ilvesläiset syöttivät vain 425 kertaa ja heidän syötöistään onnistui vain 85 %.

Eli hienosti kulki Kupsin peli, mutta jos oikein hakemalla pitää kuopiolaisten otteista jotain vikaa hakea, niin se oli se, että Ilves voitti pelin 4-2. Siinä vaiheessa kun Ilves hyökkäsi ottelun 24 minuutin kohdalla viidennen kerran ja teki neljännen maalin, niin jo ajattelin, että nyt pitäisi tarkastaa, onko ottelun vedonlyöntitilastoissa jotain epätavallista liikehdintää.

Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että kauden kahdessa edellisessä ottelussa Ilves on voittanut Kupsin kolmella maalilla, niin nyt vain kahdella.

Mielestäni jonkun hyvän urheilujuristin tulisi tehdä väitöskirja jalkapalloilun käsivirhe- ja paitsiosäännöistä ja joku hyvä urheilujuristi voisi myös selvittää, syyllistyikö eilisen pelin erotuomari johonkin virkavirheeseen ajaessaan Kupsin kapteenin Petteri Pennasen ulos kentältä tai onko hän edes tutustunut jalkapalloilun sääntökirjaan minun mielestäni täysin perusteetta. Katsokaa ihmeessä tuo tilanne tämän koosteen loppupuolelta: https://www.ruutu.fi/video/4782583
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.30 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 14. syyskuuta 2025
Maaottelujuoksija Valo Laitinen

Herttainen iisveteläinen rouva kertoi vaarinsa Hugo Lindforsin haudalla häntä kuulustellessani, että hänen isänsä on Valo Laitinen. Valo Laitistakin olen kotiseutuhistoriaa tutkiessani paljon miettinyt. Hän oli nimittäin 1930-luvun loppupuolella maamme parhaita mailereita ja pääsi jopa vuonna 1937 Suomen joukkueeseen maaottelussa Viroa vastaan. Hän jäi 1.500 metrillä toiseksi, koska kisan voitti Taisto Mäki, joka kaksi vuotta myöhemmin juoksi ensimmäisenä maailmassa 10.000 metriä alle puolen tunnin.

Laitisen aika tässä kilpailussa oli 3.57,2, joka oli uusi Pohjois-Savon piirinennätys. Samassa kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Viron mies juoksi maansa ennätyksen. Samana kesänä Laitinen vielä paransi ennätyksensä aikaan 3.56,2 Helsingissä kansainvälisissä kilpailuissa. Voi olla, että Laitisen aika on vieläkin Suonenjoen ennätys, koska entisen kansanedustaja Markku Rossin veli Yrjö Rossi edusti Vantaata, kun hän 1970-luvun lopulla juoksi 1.500 metriä peräti aikaan 3.48,18, jolla ajalla nykyään kamppailtaisiin SM-kisoissa ainakin mitalista.

Valo Laitisen urheilusaavutuksia tutkiessani ällistyin kerrassaan, koska hänen kerrottiin syntyneen Petroskoissa vuonna 1911. Eikä hän alun perin ollut sukunimeltään Laitinen vaan Dagaev. Hänen äitinsä oli Suonenjoen Mustolanmäen Laitisia, mutta isä Alexander Dagaev oli Petroskoissa toimineen suuren Onegan tehtaan johtajia ja hän oli kansallisuudeltaan tataari.

Niinpä hautausmaalla tapaamani rouvan vaari oli tataari ja rouva ihan oikein korostikin olevansa Tsingis Kaanin sukua ainakin erään sukututkimuksen mukaan. Digilehtiarkistosta löysin jutun, jossa kerrottiin maanviljelysharjoittelija Valo Laitisen saaneen vuonna 1932 Suomen kansalaisuuden. Suomeen hän oli palannut, koska hänen äitinsä Maria Dagaev oli kuollut sairauteen vuonna 1911 ja Marian velipuoli valtioneuvos Taavi Laitinen oli hakenut kaksi tämän lapsista Suomeen.

Suomeen muutto saattoi pelastaa Valo Laitisen monelta pahalta, koska hänen isänsä Alexander surmattiin vallankumouksen jälkeen. Kaikkia Marian lapsia ei Suomeen pelastettu, koska Hugo Lindforsin haudalla jututtamani rouva tiesi kertoa, että jatkosodan aikana hänen petroskoilaiset serkkunsa joutuivat suomalaisten siirtoleirille, jollaista voisi myös keskitysleiriksi kutsua,, jossa ihmisiä kuoli nälkään. Rouvan serkkukin jäi ravinnon puutteen vuoksi hyvin pienikokoiseksi. Niin kova nälkä oli hänellä ollut, että kun leirille tuotiin kalatynnyri, hyppäsi yksi serkuista tynnyriin ahmimaan raakoja kaloja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taavetti_Laitinen
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.48 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 13. syyskuuta 2025
Hugo Lindforsin haudalla

Olin paikalla, kun Suonenjoen karjalaisten yhdistys juhli 6.9.2025 80-vuotisjuhliaan ja tilaisuudesta poistuin viehättävässä rouvaseurassa. Suonenjoen vanhan hautausmaan läpi kulkiessamme pysähtyi eräs rouvista Hugo Lindforsin haudalla ja kertoi tässä lepäävän hänen vaarinsa. Totesin, että onpa melkoinen sattuma, koska olen kotiseutuhistoriaa tutkiessani monta kertaa häntä miettinyt.

Lindforsin lapsenlapsi kertoi, että alun perin ruotsinkielinen vaari oli saapunut Hämeenlinnasta Suonenjoelle osuusliikkeen palvelukseen, mutta työskenteli sitten Savon Tuolitehdas Oy:n kirjanpitäjänä ja Rautalammin-Suonenjoen Puhelin-Osakeyhtiön toimitusjohtajana. Hän oli mukana perustamassa suojeluskuntaa Suonenjoelle vuonna 1917. Valtakunnan kuuluisuuteen Hugo Lindfors nousi vuonna 2011, jolloin hänen tyttärensä Pirkko Schulman julkaisi isästään teoksen nimeltään Asekätkijän vankilapäiväkirja, joka perustuu Hugo Lindforsin tutkintovankeusajallaan tekemiin muistiinpanoihin.

Itsekin luin tuon kirjan heti sen ilmestyttyä. Lindfors oli asekätkentään osallistuessaan jo lähes kuusikymppinen paikallinen suojeluskuntajohtaja. Tutkintavankeudessa hän istui kuusi viikkoa ja pääsi vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä. Tuomiota hän ei ehtinyt saamaan, koska kuoli vatsasyöpään ennen oikeudenkäyntiä heinäkuussa -47. Hän oli jäänyt leskeksi viisi vuotta aiemmin, mutta oli juuri ehtinyt avioitua uudelleen ja hänelle syntyivät kaksoset pian kuoleman jälkeen. Se on kunnioitettava saavutus 60-vuotiaalta syöpäsairaalta mieheltä. Lindforsin lapsenlapsi muisteli haudalla, miten hän pikkutyttönä seurasi vierestä, kuinka vaari otti opiumtippoja kipuja lieventääkseen.

Lindfors toimi Suonenjoen asekätkijöiden johtajana ja hänen varamiehenään oli pankinjohtaja Erkki Kaijärvi, joka tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistuksen jälkeen hän jatkoi työtään arvostettuna pankinjohtajana 60-luvulle asti. Erkki Kaijärvi liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että hänen Rautalammilla asunut runoilija veljensä Yrjö Kaijärvi oli taiteilija Reidar Särestöniemen poikaystävä 1960 – 1970 -lukujen vaihteessa, jolloin homostelusta olisi saanut kovemman tuomion kuin asekätkennästä jatkosodan jälkeen.

Pirkko Schulmanin kirjasta sain sen käsityksen, että ainakin Kuopiossa Valtiollisen poliisin miehet kohtelivat asekätkennästä epäiltyjä asiallisesti. Esimerkiksi pidätyksen jälkeisen yön Lindfors ja Kaijärvi saivat viettää Valpon Kuopion toimiston johtajan luvalla hotelli Atlaksessa; tosin omalla kustannuksellaan. Tutkintavankeusaikana pelasi myös vangittujen huolto kiitettävästi. Jopa pastori Takalan toimittamat tupakat ja kunnanlääkäri Hannukselan pirtupullot päätyivät perille, koska ilmeisesti vartijat tietoisesti katsoivat asiaa läpi sormien.
Pekka Niirasen tutkimuksesta Ohrana Kekkosesta luin, että ennen sotia Etsivä keskuspoliisin tutkijat saattoivat kohdella kommunistiksi epäilemiään hyvinkin kovakouraisesti. Punaisen Valpon kuulustelumenetelmistä en ole löytänyt tietoa ja se olisikin hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille.

Hugo Lindforsin lapsenlapsenlapsi Salla Brunou on kirjoittanut blogillaan ansiokkaasti isovaaristaan: http://sbrunou.blogspot.com/2011/04/lindfors-hugo-schulman-pirkko-liisa.html

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.23 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 12. syyskuuta 2025
Peukku

Reilut 40 vuotta sitten opiskeluaikaan olin silloisen Teollisuuden Murkinointi oy:n Helsingissä vartijana. En muista, että olisin Helsingin yössä kertaakaan joutunut oikeasti vaaralliseen tilanteeseen, vaikka toimin joskus järjestysmiehenä jopa pahamaineisena pidetyssä Kaivokäytävässä, jossa opin muuten tuntemaan siellä liikuskelleen mukavan pikkumiehen, joka oli Remun veli. Vähän myöhemmin hän sitten katosi eikä häntä ole vieläkään löytynyt, vaikka eräs uskoon tullut huumeveikko väittää muistavansa paikan, jonne hänet haudattiin.

Eilen kuitenkin pelkäsin istua Kuopion aseman odotussalissa, jossa sain huomata, että peukku on saapunut Savoonkin. Nimittäin odotusalissa nytkähteli, mökelteli sekä vaatteitaan riisui ja uudelleen pukeentui äärimmäisen sekava miehenpuoli, joka käytökseltään muistutti niitä peukun käyttäjiä, joita tv-uutisissa on näytetty. Salissa oli paljon väkeä, mutta kukaan ei ollut häntä huomaavinaankaan ja kaikki katselivat tiukasti muuanne.

Tänään Hesarissa kerrottiin, että peukku saapui Suomeen sen jälkeen, kun poliisi oli onnistunut pistämään linnaan amfetamiinikauppiaat, jonka jälkeen huumemarkkinat valtasivat peukkukauppiaat, joiden välittämä tuote on selvästi amfetamiinia halvempaa ja vaarallisempaa. Peukkuannos maksaa vain 1 – 2 euroa eli kahvikupin hinnan.

Pahaa pelkään, että Suomessa on hävitty sota huumeita vastaan, ja meilläkin aletaan vakavasti keskustelemaan siitä, että kuntien tulisi järjestää narkomaaneille erityisiä käyttötiloja, joita myös piikityshuoneiksi kutsutaan, jotta kunnon kansalaiset voisivat liikkua turvallisesti kaduilla tai istua rauhassa vaikka asemalla junaa odottamassa.

Voi tosin olla, että meillä siirrytään suoraan samaan kuin parissa Keski-Euroopan maassa, joissa yhteiskunta huolehtii huumeiden kotiin kannosta niitä tarvitseville, jolloin huumeita voisi käyttää kaikessa rauhassa kotioloissa ilman, että tarvitaan kalliita piikityshuoneita.

Tässä lisätietoa peukusta: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3502114-1659-4f66-acd3-b4951f1b51f5

torstai 11. syyskuuta 2025
Antti-Kristus Juntunen

Toimittaja Pekka Niiranen on tehnyt jo kaksikin väitöskirjaa, mutta kolmannenkin väitöskirjan aihe minulla olisi hänelle tiedossa, sillä hän mainitsee vain ohimennen Ohrana Kekkonen-kirjassaan Suomussalmelle ilmestyneen Antti-Kristuksen, vaikka hänessä olisi paljonkin kerrottavaa.

Erinomainen väitöskirjan, tai jopa elokuvan, aihe olisi tämä suomussalmelainen saarnaaja Antti Juntunen, jota siis myös Antti-Kristukseksi ilmeisesti vähän ivamielessä kutsuttiin. Hän oli saarnamies, joka oli ollut nuorenamiehenä töissä Amerikan kaivoksilla ja oli omaksunut siellä sosialismin, kuten monet muutkin suomalaissiirtolaiset. Niin yllättävää kuin se onkin, niin sosialismi tuli Suomeen enemmänkin Amerikasta kuin Venäjältä.

Antti-Kristus koki Amerikassa myös uskonnollisen herätyksen ja ryhtyi saarnaajaksi, joka yhdisti kristinuskon ja kommunismin. Hän tunsi velvollisuudekseen lähteä Suomeen julistamaan sanomaansa ja niinpä hän jätti perheensä Amerikkaan, pestautui norjalaiseen laivaan merimieheksi ja palasi Suomeen vuonna 1923.

Suomessa silloinen Supon edeltäjä Etsivä keskuspoliisi ei hyvällä seurannut Antti-Kristuksen hengellistä vallankumouksellista toimintaa ja niinpä nuori ja kovaotteinen agentti Urho Kekkonen kävi moottoripyörällä, jonka uskon olleen merkiltään surullisen kuuluisa Harley Davidson, Suomussalmella kuulustelemassa syrjäseudun epäilyttäviä kansalaisia vallan siihen malliin, että ainakin tarinan mukaan vallan veri virtasi, vaikkakaan Niirasen kirjassa ei tuollaista tarinaa vahvisteta todeksi.

Kekkosen kuulustelumatkan syy oli, että Antti Juntusen nostattaman herätysliikkeen oppien mukaisesti korven asukit uskoivat, että suojeluskuntapukuihin ommeltu S-kirjain oli pedon merkki ja että vain kommunistit pääsevät taivaaseen. Juntunen myös ennusti, että Ilmestyskirjan Punainen Ratsastaja tulee vielä rajan takaa ja panee valkoisen Suomen matalaksi. Se profetiahan oli sikäli erikoinen profetia, että se sitten melkein toteutuikin.

Ainakin tarinan mukaan Kekkonen käytti kuulusteluissaan nahkahansikkaisiin verhoutuneita nyrkkejään siihen malliin, että hän kävi sitten ainakin tarinan mukaan 50-luvulla ennen presidentiksi tuloaan pyytämässä kuulustelumenetelmiään anteeksi joltakulta verta sylkeneeltä korpikommunistilta.

Siunatuksi lopuksi lainaan suoraan Wikipediaa, jonka mukaan: ” Talvisodan alettua Juntunen julisti kirjoittamissaan lehtisissä tukeaan Kuusisen hallitukselle ja puna-armeijalle. On väitetty että Juntusen saarnat vaikuttivat osaltaan siihen että osa Suomussalmen rajakylien, lähinnä Juntusrannan, siviileistä ryhtyi yhteistyöhön neuvostojoukkojen kanssa. Juntusrannassa syyskuussa 1939 käyneen piispa Eino Sormusen mukaan kyläläisten ”kommunismi oli luonteeltaan hurmahenkiskristillistä, uuden ihanneyhteiskunnan haaveilua. Kokouksissa veisattiin Siionin virsiä ja välillä puhuttiin punaisesta ratsastajasta, jonka aika oli nyt tullut”.

Juntunen suljettiin sodan aikana Tammisaaren pakkotyölaitokseen ja myöhemmin hän oli turvasäilössä Oulussa. Sotien jälkeen Juntunen liittyi SKDL:ään ja hänestä tuli 1948 SKP:n jäsen. Juntunen kuoli 1956.”

Muuten, mikäli yhtään Raamattua tunnen, niin kyllä Antti-Kristuksen teologinen näkemys oli hyvin lähellä nasaretilaisen puusepän pojan Jeesuksen näkemyksiä, koska hänkin korosti ihokkaiden jakamisen tärkeyttä yhteiskunnassa ja sitä, että rikkaan on hyvin haasteellista päästä taivaaseen. Tässä lisätietoa Antti-Kristuksesta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Juntunen
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.20 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 10. syyskuuta 2025
Ohrana Kekkonen

Voi olla, että eilen mainitsemani Urho Kekkosen ja Rex Bosleyn välinen syvä ystävyys selittyy silläkin, että molemmat olivat agenttitaustaisia miehiä. Bosley oli Iso-Britannian ulkomaan tiedustelupalvelun M16 palveluksessa ja Kekkonen toimi nuoruudessaan Etsivä keskuspoliisin tutkijana. Etsivä keskuspoliisista käytettiin myös pilkkanimitystä Ohrana, joka oli tsaarin aikaisen Venäjän salaisen poliisin nimi.

Kekkosen Ohrana-ajasta on kuopiolainen Ylen kuopiolainen toimittaja Pekka Niiranen julkaissut mainion kirjan Ohrana Kekkonen – UKK Etsivässä keskuspoliisissa 1919-1927. Jossain määrin tämä kirja puhdistaa Kekkosen mainetta, sillä toinen historiaa harrastava savolaiskirjailija Lasse Lehtinen on aiemmin kertonut, että kuulusteluissa Kekkonen olisi käyttänyt ruskeita nahkahansikkaita, joiden avulla sitten irtosi kuulusteltavalta paljon tietoa, mutta myös hampaita.

Sen sijaan Pekka Niirasen mukaan ”Kekkonen uskoi, että ystävällisellä puheella, kahvilla ja vehnäleivällä oli mahdollista saada kuulusteltava tunnustamaan. Jos nämä keinot eivät auttaneet, oli otettava käyttöön ’vokottaminen’, mikä tarkoitti kahden kuulustelijan, hyvän ja pahan poliisin, menetelmää. Kekkosen mukaan sitä pystyi vastustamaan vain erityisen vahva persoona”.

Niirasen kirjasta voi kyllä päätellä, että Kekkonen pystyi myös julmuuksiin. 17-vuotiaana Kainuun sissien lapsisotilaana hän oli sisällissodan loppuselvittelyissä johtamassa seitsemän siviilimiehen teloitusta Haminassa, ja omissa muistelmissaan Kekkonen kertoo, että jääkäriupseeri Taskinen olisi määrännyt hänet tähän tehtävään, mutta Niiranen epäilee, ettei määräystä tarvittu, vaan nuori Urho hakeutui pyöveliksi vapaaehtoisesti.

Muistelmissaan Kekkonen korostaa sitä, että hän ei muista, oliko hän ampumassa, mutta itse kyllä epäilen hänen olleen, sillä tapana kai oli, että teloitusryhmän johtaja ampui varmistuslaukaukset ammuttujen päähän. Luulenpa, että Kekkosta ei olisi valittu vuonna 1956 presidentiksi, jos yleisessä tiedossa olisi ollut hänen pyövelimenneisyytensä.

Nuori Kekkonen salaisen poliisin palveluksessa – Pekka Niirasen Ohrana Kekkonen kertoo UKK:n vuosista Etsivässä keskuspoliisissa keskellä levotonta 1920-lukua

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 0.36 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 9. syyskuuta 2025
Rex Bosley

Heinola tunnetaan maailmalla tylynä kaupunkina, mutta ainakin yhden hyvin lempeän heinolalaisen opin tuntemaan asuessani kaupungissa vihreimmässä nuoruudessani 16 vuotta. Tämä lempeä heinolalainen oli Anthony Bosley, joka harrasti nuoruudessaan vammautuneiden lintujen hoitamista, joka toiminta laajeni ajan myötä siten, että Heinola tunnetaan tylyyden lisäksi myös kaupunkina, jossa on lintutarha invalidilinnuille.

Monta kertaa teki mieleni kysyä Anthony Bosleyltä noin miesten kesken luottamuksellisesti, että ”kuulehan Anthony, oletko sinä vakooja”. Nimittäin tiesin, että hänen isänsä Rex Bosley oli saapunut Suomeen vuonna 1928 ja Wikipedia kertoo, että hän oli Iso-Britannian ulkomaantiedustelu M16:n eli Secret Intelligence Servicen (SIS) tiedustelu-upseeri, joka toimi pitkään Helsingissä. SIS:n Helsingin-toimiston johtaja hän oli maaliskuusta 1945 vuoteen 1960.

Elikkä, mikäli yhtään ymmärrän, lintutarhanhoitaja Anthony Bosleyn isä oli James Bondin työkavereita. Bosleyn seurannan keskeinen kohde olivat Suomessa vaikuttaneet saksalaismieliset henkilöt, erityisesti ne, joilla oli esim. sympatioita Gestapoa kohtaan tai toisaalta brittivastaisuutta.

Rex Bosley oli Urho Kekkosen erittäin hyvä kaveri, sillä miehiä yhdisti mieltymys viskiin ja poikamainen huumori. Wikipedian mukaan Kekkonen ja Bosley olivat ystävystyneet lokakuussa 1945 järjestetyn hirvijahdin ja siitä alkaneiden tapaamisten seurauksena. Bosleyn huumorintaju ilmeni esimerkiksi siinä, että hän kutsui itseään taulukauppiaaksi, sillä hän vertasi Ison-Britannian hänelle uskomia luottamuksellisia tietoja tauluihin, joita hänen oli valtion pelastamiseksi myytävä ”herkkäuskoisille ihmisille”.

Rex Bosleyn ja Kekkosen poikamainen huumori ilmeni myös siten, että kerran presidentti Kekkonen antoi Bosleyn piiloutua työhuoneensa sohvan alle salakuuntelemaan Kekkosen ja suomalaisten kommunistien neuvotteluja. Epäilen, että nykyään syntyisi erittäin näyttävät lehtilööpit siitä, jos ilmenisi, että poikamaisesta huumoristaan tunnettu presidentti Stubb antaisi M16 agentin salakuunnella sohvan alla, kun hän kävisi neuvotteluja Li Anderssonin ja Anna Kontulan kanssa.

Olen viime aikoina tutkinut Suomen ja Englannin suhteita ja miettinyt sitä, miksi britit olivat yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa hyvin tylyjä suomalaisia kohtaan jatkosodan rauhanneuvotteluissa ja selitys on se, että britit pelkäsivät, että Neuvostoliitto saattaa sodan loppuvaiheessa liittoutua Saksan kanssa länttä vastaan ja pyrkivät siksi miellyttämään Stalinia. Tosin yhtä tylyjä britit ja neuvostoliittolaiset eivät olleet suomalaisille, kuin presidentti Trump ja varapresidentti Wance olivat Ukrainan presidentti Zelenskyille Valkoisen talon ensimmäisissä neuvotteluissa.

Jatkosota-aikana Britannian ja Suomen suhteet olivat sen sijaan hyvät, vaikka maat olivat sodassa keskenään ja vaikka britit kävivät kerran jopa pommittamassa Petsamoa. Mannerheim oli nimittäin luvannut länsiliittoutuneille, että suomalaiset eivät katkaise Muurmannin rataa ja se lupaus pidettiin, kuten suomalaisilla on tapana lupausten kanssa menetellä.

Tässä lisätietoa Rex Bosleystä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rex_Bosley#Urho_Kekkonen_ja_%E2%80%9DTaulukauppias%E2%80%9D

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.40 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 8. syyskuuta 2025
Pitkä-Reino

Tutkinpa internetissä eilen mainitsemani keskisuomalaisen jättiläisen Reino Rutasen elämää ja tekoja. Ilmeni, että hänestä olisi ainesta ainakin kirjaksi tai jopa menestys elokuvaksi, jota voisi tarjota kansainväliseen levitykseen. Rutasessa oli paljon samaa kuin Arto Paasilinnan Ulvovassa myllärissä tai David Lynchin elokuvan Elefanttimiehessä.

Äänekosken kaupunkisanomissa on tarina Pitkä-Reinosta ja jutussa hänestä on myös hätkäyttävä armeijakuva. Nimittäin maamme köyhällä armeijalta ei löytynyt sopivia varusteita liian isoksi kasvaneelle alokkaalle ja niinpä hänen 56 numeron jalkoihinsa on kiinnitetty rautalangalla säkit. Koska hänelle ei armeijassa onnistuttu hankkimaan kunnon varusteita, lähetettiin hänet lopulta suorittamaan asevelvollisuuttaan Keuruun työlaitokseen.

Nuorena Reino Rutanen yritti päästä rengiksi taloihin, mutta koska jo aamupalalla hänellä oli taipumus juoda neljä litraa maitoa, niin rengin paikkaa hänen oli vaikea saada. Niinpä hän kypsemmällä iällä kouluttautui hierojaksi. Pk-yrittäjänä hän nopeasti ymmärsi markkinoinnin arvon elinkeinotoiminnassa ja sen jälkeen alkoi eri paikkoihin ilmestyä pahvisia mainoslappuja, jotka oli tietysti naulattu kolmen metriin korkeuteen niin korkealle, ettei niitä nähnyt kunnolla lukea.

Äänekosken kaupunkisanomien mukaan osuuskaupan makasiinin seinä Koivistonkylällä oli hänen vakiomainospaikkansa. Mainoksissa Reinolla oli tapana joskus myös ilmoittaa, keitä tunnettuja henkilöitä hän oli hieronut. Tällaisia ilmoituksia muistetaan olleen: ” Hierontaa suorittaa Turun Reumaattisen Opiston käynyt hieroja Reino Rutanen 10 markkaa raato.” Lisämainoksena oli lauseet: ” Otan vastaan hierontaa. Olen hieronut suutari Alloa ja Lahentaan vanhaa emäntää. ” Lisäksi mainostettiin välillä , että on hierottu ”Erland Ritasta ja kaikkia hänen poikiaan”.

Pitkä-Reino toimi myös jossakin vaiheessa kiertävänä saarnamiehenä. Näistä puuhista kerrotaan Urpo Sparfin kirjassa Kotikyläni Koivisto seuraavasti: ”Hän kutsui tolppailmoituksilla väkeä sanankuuloon johonkin tiettyyn taloon. Mies piti hartaustilaisuutensa aina istuen. Ensin hän luki jonkin raamatunlauseen tai virsikirjaa. Sitten hän puhui silmät kiinni. Kun joku kerran kysyi asiaa, Reinhold vastasi: Etten näe, jos minuva pilkataan. Kyläläiset kuuntelivat hänen puhettaan hiukan huvittuneena. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä liikettä tai lahkoa hän edusti, mutta hän lauloi hartaasti ja erikoisella äänellä. Kaikista oli uutta ja outoa, kun hän muisti myös rukoilla seutukunnan papeillekin uskonvahvistusta. Hän ei noussut ylös tilaisuuden jälkeen, ennen kuin kuulijat keräsivät hänelle kolehdin. Kangashäkin hartaustilaisuudessa Pitkä-Reino oli aika nälkäinen puhuessaan paikalle kokoontuneille ihmisille. Kun hän aikansa seurasi Takalan emännän perunoiden keittämistä, hänen itsehillintänsä petti ja hän tokaisi äkkiä: Amen, emännän perut näkkyy kiehuvan paskaks”.

Kokonaisuudessaan Äänekosken kaupunkisanomien jutun Pitkä-Reinosta voi lukea tästä linkistä: https://aksa.fi/ramin-kortit-137-suomen-pisin-mies/

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.20 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 7. syyskuuta 2025
Riian yön ihme

Kyllä ei meinannut tulla uni silmään viime yönä, koska piskuinen Susijengimme voitti koripalloilussa Balkanin jättiläisistä koostuneen Serbian joukkueen ihan hirvittävän jännittävien vaiheiden jälkeen. Eilisen kaltaista näytelmää ja tunne-elämystä ei esimerkiksi ihan arvostettava ja hyvää työtä tekevä Kuopion kaupunginteatteri ole pystynyt koskaan minulle tarjoamaan. Eilen kokemani onnen tunteeni vetää vertoja sille, kun Mika Myllylä muistaakseni Karpalosuon rinteessä pisti Lahden hiihdon mömmönkisoissa viestinhiihdon ankkuriosuudella ison vaihteen silmään ja Norjan miehen selkä oikeni.

Eilisestä upeasta voitosta suomalaiset saavat suurelta osin kiittää viime aikoina heikkolaatuisiksi moitittuja maahan muuttaneita afroafrikkalaistaustaisia pelaajia, joita maajoukkueestamme on noin puolet. Tässä yhteydessä on jo syytä palauttaa mieliin, miten kävi vuoden 1939 Em-kisoissa, joissa kisoissa maallamme ei ollut vielä käytössä ulkomaalaistaustaisia vahvistuksia. Silloinhan Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.

Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain minulle käsittämättömästä syystä vihoviimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys. Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin sekään ei ole ihan tuikitavallista maailman koripalloareenoilla. Harmi, etten ole onnistunut selvittämään, kuka pojistamme kunnostautui niin, että sai kuparisen rikki.

En ole koripalloilun asiantuntija, sillä en ole sitä koskaan pelannut, koska Suonenjoen Yhteislyseon voimistelusalit eivät siihen soveltuneet. Koulussa oli peräti kaksi jumppasalia, mutta ne olivat liian pieniä koripallon harrastamiseen. Lajin sääntöihinkään en ole liiemmälti perehtynyt, mutta luulen, ettei Suomen koripallomaajoukkueella ollut vuoden 1939 Em-kisoissa ollenkaan maalivahtia.

Liettuan ylivoiman selittää se, että joukkue oli hankkinut riveihinsä Amerikasta vallan yhden kaksimetrisen pelaajan, jota seikkaa vastustajat pitivät epäurheilijamaisena tekona, koska jättiläispelaaja latisti muiden peli-ilon. Siihen aikaan miehet olivat nykyistä pienempiä lukuun ottamatta metallimies Väinö Myllyrinnettä (252 cm) ja hieroja-saarnaaja Reino Rutasta (237 cm). Rutanen oli Äänekosken miehiä, mutta hänen epäonnekseen Äänekosken Huimalla ei vielä silloin ollut koripallotoimintaa.

Luulen, että Myllyrinteen ja Rutasen fyysisyyttä hyödyntämällä Suomi olisi voinut olla maailman paras koripallomaa. Pelitaktiikkana olisi voinut olla se, Väiski olisi asettunut seisomaan oman korin alle ja hän olisi isolla kämmenellään peittänyt korirenkaan ja Reiska olisi koko ajan seisonut vastustajan korin alla odottamassa, että joku toisi pallon hänelle ja sen jälkeen hän olisi tarvittaessa varpailleen nousten pudottanut pelivälineen pussiin.

Suomen koripalloliitolla oli sota-aikana sääntö, ettei joukkueissa saanut olla 192 senttiä pitempiä pelaajia. Se sääntö voitaisiin ottaa uudestaan käyttöön ja perustaa Suomeen erityinen kääpiökoripallosarja. Onhan monissa voimailulajeissakin erilaisia sarjoja osallistujien koon mukaan.

Väinö Myllyrinteestä, joka lienee aikoinaan ollut vuosikymmeniä maailman pisin ihminen, löytyy lisätietoa tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Myllyrinne

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 0.55 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 6. syyskuuta 2025
Pjotr Sokolev

Heinola oli talvisodan aikaan kansainvälinen kaupunki, koska siellä toiminut Yleisradio lähetti venäjänkielisiä ohjelmia propagandamielessä myös Neuvostoliittoon. Aluksi Heinolan radiostudio toimi matkailijakoti Turistin tiloissa ihan Jyrängön sillan poskessa, mutta vähän myöhemmin se siirrettiin 300 metrin päähän kauppias Juurikkalan kiinteistöön. Ilmeisesti sillan vieressä olevaa studiota pidettiin pommitusten vuoksi liian vaarallisena paikkana.

Ilmauhasta huolimatta Heinolassa ei ollut sodan alussa minkäänlaista ilmatorjuntaa, mutta sitten kapteeni Reino Palmroth, eli Palle, joka oli rauhan aikaan sotamuseon palveluksessa, sai museostaan hankittua ikivanhan konekiväärin sillanposkeen. Tosin laitetta käyttäneet kypsään ikään ehtineet verkkaiset hämäläismiehet eivät kertaakaan ehtineet aseelle ilmahälytysten sattuessa.

Mielenkiintoinen ihminen, jossa olisi ainesta elämänkertaan tai jopa väitöskirjaan, oli Suomen kansalaisuuden saanut aatelismies Pjotr Sokolov. Hän oli emigrantti, entinen Venäjän jalkapallomaajoukkueen maalivahti, mestarinyrkkeilijä ja tiettävästi vakoilijakin. Sokolov huuteli komealla bassolla entisille maamiehilleen lähetyksen aluksi, että ”slushaitje, slushaitje, gavarit Finlandija (kuunnelkaa, kuunnelkaa, Suomi puhuu). Sotien jälkeen Sokolov pakeni Ruotsiin, vaihtoi nimensä ja säilytti jostain syystä henkensä, vaikka Stalinin käsi oli pitkä.

Luulen, että Putinin hallintokaudella Sokolovin kaltaiselle miehelle olisi käynyt huonosti, koska Putinilla näyttää olevan tyly linja, jonka mukaan petturin palkka on kuolema. Sen sijaan vaikka Stalin murhautti Meksikossa piileskelleen kilpailijansa Trotskin, niin petturit Pjotr Sokolov ja Arvo Poika Tuominen säilyttivät henkikultansa sodan jälkeen, jota seikkaa ihmettelen suuresti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Sokolov

17.12.2024-15.1.2025

keskiviikko 15. tammikuuta 2025

Solehmaisen inssinajo

Vaikka pienviljelijä-suutari-metsuritaustainen salainen agentti Lauri Solehmainen oli paras Naton agentti pohjoisen erämaaoloissa, niin hänellä oli vaikeuksia sopeutua elämään Amerikan suurkaupungeissa. Uudella mantereella liikuttaessa ajokortti oli välttämätön, mutta sen hankkimisessa Solehmaisella oli ongelmia.

Heidi Ruotsalaisen mainiossa kirjassa Kylmän sodan agentti Solehmainen kertoo, kuinka inssinajossa sattui valitettava onnettomuus, kun mies kolaroi poliisiauton kanssa: ”Minä kun jarrut löösäsin ja perruutin ni sillon se polliisiaaton nokkaan paakahti se minun aato.” Ajokortin mies kuitenkin lopulta sai ja hankki sitten myös hienon Amerikan raudan.

Solehmaisen kerronnasta voisi päätellä, että Vieremällä Karjalan poika oli pahasti savolaistunut ja niinpä tarkistin asian Suomen murrekirjan äänitteestä. Tarkistuksessa ilmeni, että ei ollut salainen agentti savolaistunut, vaan Tuupovaaran itäpuolella sijaitsevassa Korpiselässä ihmiset viäntävät selevää savoa. Korpiselässäkin on ilmeisesti tapahtunut väestönvaihto, kun 1600-luvun lopulla karjalan pagisijat lähtivät Tverin Karjalaan ja tilalle muuttivat savolaiset.

Tästä linkistä löytyy murrenäyte, jossa korpiselkäläinen 1884 syntynyt Akuliina Ihanus muistelee, miten hänen lapsuudessaan vielä syötiin petäjärieskoo, joka oli terveellistä: https://kotus.fi/sanakirjat/suomen-murteiden-sanakirja/murreaanitteita/suomen-murrekirjan-aanitteet/#murrekirja-k

tiistai 14. tammikuuta 2025

Murskaus

Heidi Ruotsalaisen kirjassa Kylmän sodan agentti kerrotaan, että Lauri Solehmaisen työparina kylmän sodan agenttina oli toinen Karjalan Korpiselän mies Emil Torssonen. Hänkin siirtyi sodan jälkeen Vieremälle, jonne korpiselkäläiset asutettiin.

Tuo harvinainen karjalainen sukunimi Torssonen on jäänyt mieleeni siitä, että saman sukuniminen mies pidätettiin muutama vuosi sitten epäiltynä perussuomalaisten vaalipäällikkö Pekka Katajan murhayritykseen; Katajan päähän yritettiin murskata vasaralla. Myöhemmin epäilty vapautettiin näytön puutteen vuoksi.

Muistanpa, että olin juuri lukenut Ilta-Sanomien nettiuutisen epäillyn murskaajamiehen pidättämisestä ja lähdin sen jälkeen kuopiolaiseen baariin syömään, niin vallanpa hätkähdin, kun ruokapaikkani edessä seisoi pakettiauto, jonka kyljessä luki Torssosen murskaus. Sen niminen yritys toimii Savossa eikä sillä firmalla ole tekemistä Katajan murhayrityksen kanssa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007608953.html

maanantai 13. tammikuuta 2025

Lauri Solehmainen

Yllättävän suopeasti suhteutuivat Suomen viranomaiset entisiin kaukopartiomiehiin, jotka kylmän sodan aikaan vierailivat Naton palkkaamina itärajan takana. Olen tutkimuksissani törmännyt tapaukseen, jossa rajan takaa palanneet agentit jäivät Suomen puolella rajavartijoiden pidättämiksi ja joutuivat nimismiehen kuulusteluun. Nimismiehelle he kertoivat heti pöytäkirjan ulkopuolella epävirallisesti, millä asioilla he olivat rajalla liikkuneet ja sen jälkeen tapauksesta tehtiin virallinen pöytäkirja, jossa todettiin, että miehet olivat kalastusretkellään eksyneet rajan väärälle puolelle.

Yksi kylmän sodan suomalaisagenteista oli vieremäläinen pienviljelijä-metsuri Lauri Solehmainen. Hänen seikkailuistaan kertoo Heidi Ruotsalainen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan agentti. Kaukopartiomies Lauri Solehmainen ei viihtynyt sodan jälkeen tavallisena pienviljelijä-metsurina, vaan hakeutui parempipalkkaisiin salaisen agentin tehtäviin, työnantajana oli vakavarainen Nato. Sen asioissa Solehmainen vieraili ilmeisesti useammankin kerran itärajamme takana. Tosin itse hän suostui kertomaan Suojelupoliisille vain yhdestä matkasta.

50-luvun puolivälissä Solehmainen katsoi parhaimmaksi muuttaa Amerikkaan, jossa hän asui sitten lähes 15 vuotta. 1969 hän lensi takaisin Suomeen, otti heti Seutulan lentokentältä taksin ja pyysi sitä viemään hänet Ratakadun poliisiasemalle, jossa hän myönsi tehneensä yhden vakoilureissun itärajan taakse. Poliisit olivat hyvin kohteliaita, mutta oikeusjuttu asiasta kuitenkin tuli, ja Solehmainen sai 10 kuukauden ehdollisen kuritushuonetuomion maanpetoksesta ja rikoshyötynä saatu 5.000 silloista markkaa, joka vastaa noin 8.000 nykyeuroa tuomittiin valtiolle.

Lauri Solehmainen oli yksinhuoltajapiian poika Korpiselästä Laatokan-Karjalasta. Nuorenamiehenä ennen sotia hän toimi metsätyömiehen ja suutarin ammateissa. Talvisodassa hän kunnostautui kuitenkin niin, että välirauhan aikaan hänet koulutettiin upseeriksi, vaikka suvussa oli esiintynyt punakaartilaisuutta ja vaikka hän oli käynyt vain neljä vuotta kansakoulua.

Jatkosodassa Solehmainen päätyi Kuismasen kaukopartio-osastoon, koska oli kovakuntoinen urheilijamies. Sotien jälkeen vielä ikämiehenäkin hän juoksi ainakin tarinan mukaan kyläkilpailuissa 800 metriä alle kahden minuutin, johon ei taida nykyään Pohjois-Savon piirissä yksikään mies pystyä.

Amerikasta palattuaan Solehmainen ryhtyi viljelemään asutustilaa Vieremällä, jonne Korpiselän evakot sijoitettiin. Vieremällä entistä agenttia kävi haastattelemassa historian opiskelija Heidi Ruotsalainen, jonka isovanhemmat asuivat Solehmaisen naapurissa. Heidi Ruotsalainen teki opintojensa vaatiman gradutyön Solehmaisesta ja julkaisi hänestä myöhemmin kirjan nimeltään Kylmän sodan agentti. Ruotsalaisen gradutyö löytyy netistä tästä linkistä:

https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/10072/urn_nbn_fi_uef-20110104.pdf

sunnuntai 12. tammikuuta 2025

Heikki Määttänen

Vaikka Mikko Porvali viimeisimmässä kirjassaan kertoi kaukopartio-osasto Vehniäisen historian viime sotiemme loppuun asti, niin toivoisi hänen jatkavan tutkimuksiaan ja kirjoittavan seuraavan kirjansa kylmän sodan kaukopartiomiehistä, sillä moni kaukopartiomies jatkoi vakoilutoimintaansa vielä 1950-luvulla Naton laskuun. Ilmeisesti myös majuri Hannes Vehniäinen oli mukana tässä asiassa.

Yksi tutkittava näkökulma asiaan olisi se, että miten lähellä kolmas maailmansota oli näiden vakoilijoiden touhujen vuoksi. Ainakin netistä näyttää löytyvän tietoa, että suomalaiset agentit kävivät vielä 50-luvullakin tulitaisteluja venäläisten rajavartioiden kanssa ja vihjaistaanpa sellaistakin, että henkilövahinkojakin syntyi tässä yhteydessä.

Suomalaisista kaukopartiomiehistä ilmeisesti ainakin Heikki Määttäselle kävi huonosti vakoiluretkellään. Hän ylitti itärajan 1.6.1950, jonka jälkeen kuultiin laukauksia eikä hänestä ole saatu sen jälkeen mitään tietoa, vaikka tapausta on kovasti tutkittu, niin lopullista selvyyttä asiaan ei ole saatu. Venäläisilläkään ei pitäisi nykyään olla syytä salata asiaa, mikäli heillä olisi tietoa tapauksesta.

Monet Määttäsen tunteneet uskoivat pitkään, että tämä olisi elossa. Huhutaan, että hänet olisi nähty myöhemmin Australiassa. Heikki Määttäsellä oli elämässään ongelmia ja saattoi olla, että hän halusi kadota. Wikipedian mukaan Määttänen poistui kotoaan jo 3. maaliskuuta 1950 ja lähetti viikkoa myöhemmin vaimolleen viestin: ”Olen sortunut siihen mitä olen pelännyt.” Hän saattoi viestillään tarkoittaa sitä, että hän oli päättänyt ratkaista talousongelmansa värväytymällä amerikkalaisten palvelukseen.

Kadonneen Heikki Määttäsen pojasta, jolla oli sama nimi kuin isällään, tuli tunnettu näyttelijä, joka on jäänyt suomalaisten mieleen 90-luvun Iltalypsy-ohjelmasta. Näyttelijä Heikki Määttänen kuoli keuhkosyöpään 52-vuotiaana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_M%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4nen_(vanhempi)

lauantai 11. tammikuuta 2025

Lempi Nyyssönen

Mikko Porvalin äskettäin ilmestyneessä kirjassa Viimeiseen asti, joka käsittelee päämajan kaukopartio-osasto Vehniäisen toimintaa, kerrotaan, että kyseisessä joukossa palveli jatkosodan aikana 269 sotilasta ja lottaa. Heistä kuoli tai kaatui maailmansodan aikana 36 ihmistä.

Yksi kuolleista oli suonenjokelainen lotta Lempi Nyyssönen, joka hukkui syntymäpäivänään 31-vuotiaana. Hän oli yksi lähes kolmesta sadasta sota-aikana kaatuneesta lotasta.

Mikko Porvalin kirjassa Syvärin takana kerrotaan Lempi Nyyssösen kuolemasta seuraavaa: ”Maaliskuun lopussa tapahtui onnettomuus, joka järkytti kaikkia osastossa. Lotat Eila Kykkänen, Lempi Nyyssönen ja Helli Ojalainen putosivat Syvärin jäihin. Virta tempaisi Kykkäsen mukaansa heti, Nyyssönen yritti hetken nousta jään päälle, mutta voimat eivät riittäneet. Tilanteen nähnyt toisen yksikön sotilas ehti auttamaan lotta Heli Ojalaista, joka ainoana kolmikosta selviytyi.

Kahden pitkäaikaisen työtoverin menettäminen koettiin yksikössä raskaasti. Sodan oloissa oli helpompaa hyväksyä vihollistoiminnasta johtuvan kuoleman mahdollisuus kuin puhdas onnettomuus. Molemmat hukkuneet jäivät kateisiin.”

Vaikka Lempi Nyyssöstä ei koskaan löydetty, niin kuitenkin hänen hautansa on Suonenjoen sankarihautausmaalla. Mielenkiintoista olisi tietää, millainen tapahtuma oli kateisiin jääneen vainajan sankarihautajaiset.

perjantai 10. tammikuuta 2025

Petrovski Jam

Suomalaiset ovat rehellistä kansaa ja pyrkivät yleensä pitämään sopimuksensa, mutta Operaatio Hokkiin liittyy tapauksia, joissa suomalaiset eivät pitäneet sopimuksiaan. Nimittäin syyskuun alussa 1944 Suomi ja Neuvostoliitto tekivät aseleposopimuksen, jonka mukaan sotatoimet piti lopettaa, mutta kaukopartio Hokin miehet ilmeisesti joustivat tuosta sopimuksesta.

Kapteeni Ilmari Honkasen johtama kaukopartio oli vielä linjojen takana, kun aseleposopimus astui voimaan ja sai radiolla tiedon asiasta, mutta ainakin Mikko Porvalin Operaatio Hokki-kirjasta saa sen käsityksen, että suomalaiset palasivat puna-armeijan linjojen läpi konepistoolien avulla ja että ehkä kaksi neuvostosotilasta ammuttiin.

Tosin Porvali kuuli kirjaa tehdessään ainakin kolme erilaista versiota siitä, miten linjojen läpi tultiin. Joku kertomuksista saattoi olla tosikin. Pahimmillaan Hokin miesten toiminta olisi saattanut aiheuttaa sen, että Neuvostoliitto olisi katsonut, ettei Suomi haluakaan rauhaa.

Toinen aseleposopimuksen rikkominen tapahtui, kun suomalainen vesitaso kävi aselevon jälkeen salaa noutamassa sairastuneen partion johtajan kapteeni Ilmari Honkasen ja kaksi hänen seuraansa jäänyttä sotilasta Suomen puolelle.

Honkanen oli sairastunut vakavasti, kun hän sai jalkaansa huonosti ilmastoitujen kumisaappaiden vuoksi niin pahan ruusun ja tulehduksen, että menetti välillä tajuntansakin. Tapauksesta opimme sen, että kumisaappaat eivät ole hyvät vaellusjalkineet.

Ilmari Honkasella oli ihan hyvä syy karttaa sotavankeutta, koska hän oli johtanut sitä kaukopartiota, joka helmikuussa 1942 tuhosi Petrovski Jamin huoltokeskuksen ja myös siellä olleen sotasairaalan. Suomalaisten mukaan sotasairaalasta puuttui punaisen ristin tunnus, joten sen tuhoaminen ei ollut sotarikos, mutta Neuvostoliitolla oli toinen näkemys tapahtuneesta.

Myös tuo Petrovski Jamin tapaus olisi vaikkapa Aku Louhimiehelle hyvä elokuvan aihe. https://fi.wikipedia.org/wiki/Petrovski_Jamin_huoltokeskuksen_tuhoaminen

torstai 9. tammikuuta 2025

Operaatio Hokki

Jos joku kirjallisuuden lisenssi sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että suomalainen kaukopartiokirjallisuus olisi hyvä väitöskirjan aihe. Missään muualla maailmassahan ei kaukopartiokirjallisuutta tunneta. Ja jos joku elokuvaohjaaja sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kaukopartioelokuvista saattaisi hyvinkin tulla maailmanmenestys samalla tapaa, kuin muut Pohjoismaat ovat hankkineet vientituloja Suomen puunjalostusteollisuuden viennin verran myymällä maailmalle rikoselokuvia.

Eilen Helsingin Sanomissa julkaistiin ylistävä arvio Mikko Porvalin massiivisesta kaukopartiokirjasta Viimeiseen asti, mutta minäpä keksin tuosta teoksesta selvän puutteen. Nimittäin kirjan loppupuolella kerrotaan liian suppeasti Operaatio Hokista, joka olisi loistava elokuvan aihe, koska kyseessä ei ole pelkästään sankarikertomus, vaan tapahtumaan sisältyy myös vähemmän sankarillisia piirteitä, joissa on annos tragikomiikkaakin.

Ymmärrän, että Mikko Porvali ei halunnut uusimmassa kirjassaan enää selostaa enempää tuosta kaukopartioretkestä, koska hän julkaisi jo vuonna 2011 siitä kirjan nimeltään Operaatio Hokki. Kustannusliike Atena kertoo nettisivuillaan tuosta Tieto-Finlandia ehdokkaana olleesta teoksesta mm. seuraava:

”Operaatio Hokki kertoo ensimmäistä kertaa Suomen suurimman maahanlaskuoperaation tarinan kokonaisuudessaan. Suunnitelma ja sitä varten koottu joukko olivat erinomaisia, mutta iskun koittaessa lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun, ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto häiritsi rataliikennettä Petroskoin länsipuolella ja toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden. Sotatoimet katkesivat Päämajan hämmentävään radiosanomaan: ”Aselepo tullut voimaan eilen kello 07: kaikki vihollisuudet lopettava.” Hokin miehet oli ollut tarkoitus noutaa lentokoneella, mutta joukko joutui lopulta kävelemään Suomen puolelle.”

Olisi mielenkiintoista tietää, miten ainakin keskivahvassa humalatilassa kalliin lentokoneen suohon upottaneelle lentäjäluutnantille myöhemmin kävi; voi olla, että hänen lentäjän uransa päättyi Kuutisjärven suolle. Juopontuurilla itse lentäjä selvisi suohon syöksystä aivotärähdyksellä, mutta koneen tähystäjä sen sijaan loukkaantui pahemmin.

Operaatio Hokissa kerrotaan, että rysäyksestä tajuihinsa palattuaan lentäjä tuijotti ympärilleen, pyöritti päätään ja toisteli epäuskoisesti kelloaan katsoen: ”Miten… Miten minä olen täällä? Vielä neljä tuntia sitten olin naisen päällä… Ja nyt minä… miten minä nyt olen täällä?” Siinäpä olisi hyvä kohtaus tulevaan elokuvaan.

Mikko Porvali kertoo Operaatio Hokista tässä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-1335493

keskiviikko 8. tammikuuta 2025

Grönlanti

Ja taas olen ollut väärässä. Olen kyllä tiennyt, että maailmanmeno on nykyään ihan hullua, mutta en ole uskonut, että se olisi ihan näin hullua. Tuleva presidentti Trump nimittäin eilen avasi sanaisen arkkunsa ja antoi ymmärtää, että mikäli Tanska ei sovinnolla myy Usa:lle Grönlantia, saattaa Usa joutua turvautumaan sotilaallisiin toimiin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Usa:ssa ainoastaan kongressi voi julistaa sodan. Venäjällähän on myös niin, että vain kansanedustuslaitos Duuma voi julistaa sodan ja sen vuoksi Putin joutuikin käynnistämään Ukrainassa vain sotilaallisen eritysoperaation.

Toisaalta Usa:ssa tarvitaan kongressin päätös sotien ja käsittääkseni myös sotilaallisten erityisoperaatioiden rahoittamiseen, joten Trump joutunee turvautumaan Grönlannin mahdollisessa sotilasoperaatiossa hyvän kaverinsa Muskin säästöihin, joita lehtitietojen mukaan onkin tähän mennessä siunaantunut 425 miljardia taalaa ja säästöt ovat kasvaneet huimaa vauhtia sen jälkeen, kun Usa:n proletariaatti yhdessä maan miljardöörien kanssa viime vaaleissa syrjäytti maata siihen asti hallinneen eliitin.

Itse epäilen, että Tanska saattaa lopulta päätyä myymään Grönlannin, koska muistelen maan sotilaallisen suorituskyvyn olevan aika heikon sen jälkeen, kun Tanskan armeija lahjoitti molemmat tykkinsä Ukrainalle. Välttämättä Grönlantia ei tarvitse myydä Usa:lle, vaan asiasta voi järjestää tarjouskilpailun, johon kannattaa tarjouksia Usa:n lisäksi pyytää myös Muskilta ja Kiinalta.

Grönlanti on pinta-alaltaan yli 2 miljoonaa km2, mutta alue on valtaosin jouto- ja kitumaata, jonka arvo lienee kuitenkin noin 1000 taalaa hehtaarilta, koska siellä on uskoakseni jonkin verran luonnonvaroja. Niinpä päässä lasken, että Grönlannin voinee ostaa noin 200 miljardilla taalalla, jonka jälkeen Tanskassa ei tarvitse maksaa veroja kolmeen vuoteen. Grönlannissa on noin 60.000 asukasta ja hekin varmaan hyväksyvät kaupan, jos jokaiselle maksetaan 100.000 taalaa eli yhteensä 6 miljardia.

Itse toivon hartaasti Tanskan valitsevan sodan sijasta Grönlannin myymisen, koska sodan syttyessä Natoon kuuluva Suomikin joutuisi puolustamaan Nato-sopimuksen 5. artiklan perusteella hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Tanskaa ja pahaa pelkään, että maamme hävittäjien varaosahuolto Usa:sta saattaisi takkuilla sotatilanteessa.

Tässä tietoa Grönlannista ja ihmettelen sitä, että Wikipedia kertoo eskimoiden elintason olevan suomalaisten luokkaa, joten ilmeisesti tanskalaiset joutuvat maksamaan nykyään aika paljon Grönlannin omistamisesta, joka seikka kannattaa huomioida myyntipäätöstä tehtäessä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gr%C3%B6nlanti

tiistai 7. tammikuuta 2025

Kurre Korhonen ja Kotkatjärvi

Tuossa Eino Olkinuoran sota-ajan vaiheita selvittäessäni ilmeni, että hän teki jatkosodan alussa useita pitkiä partiomatkoja ja niistä pisin oli 60 kilometrin reissu Kotkatjärvelle, jossa itsekin olen käynyt kymmenisen vuotta sitten. Törmäsin siellä suomenkieliseen karjalaisukkoon, jota jututin sota-ajan kokemuksista ja ehkä vieraskoreuden vuoksi hän muisteli suomalaisvalloittajia lämpimästi. Voi olla, ettei venäläisten muistot suomalaisista ole yhtä lämpimät.

Jälkeenpäin harmittelin, etten älynnyt kysyä papalta sitä, että tietääkö hän kärkkääläisen Kurre Korhosen tapauksesta mitään. Kersantti Kurre Korhonen nimittäin katosi Kotkatjärvellä ja sovan käyneet miehet miettivät usein sitä, minne hän porukasta katosi. Vallalla kylän miesten keskuudessa oli näkemys, että hän olisi jäänyt erään palavan saunan raunioihin ja sellainen mielipide oli vallalla, ettei ainakaan sotavangiksi Kurre olisi jäänyt.

Kun vuosia sitten kävin Sotasampo-tiedostossa asiaa tutkimassa, siellä kerrottiin, että maanviljelijä-pikakivääriampuja kersantti Kurre Korhonen oli kadonnut Kotkatjärvellä, mutta siunattu siitä huolimatta Suonenjoen sankarihautausmaahan. Kun äsken tutkin Sotasampoa, niin sinne oli ilmaantunut tapauksesta uutta tietoa.

Kersantti Kurre Korhosen ammatiksi oli muuttunut jostain syystä pelkkä maanviljelijä ja hänen vaiheistaan pystyttiin nyt kertomaan seuraavaa:

”8.9.1941 Kotkatjärven kylässä venäläinen partio yllätti ^{[2, 3]}

Liite. Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta 20.1.1942. Kadonnut Kotkatjärven kylässä Aunuksessa 8.9.1941. Joutui ryssän vangiksi lypsymatkalla. Kuultiin, että oli viety Prääsään päin. ^{[2, 4]}joutunut vangiksi ja viety Prääsään päin ^{[2, 5]} katosi 8.9.1941 Kotkatjärven Villalan kylässä Aunuksessa ^{[2, 4]}

Lopuksi en muista olla mainitsematta, että yli viiden miljoonan asukkaan Suomi voitti viimeksi kesäolympialaisissa kultaa vuonna 2008, kun Satu Nummela-Mäkelä voitti trap-ammunnan. Sen sijaan 1600 asukkaan karjalaiskylä voitti viimeksi kultaa vuonna 2020, kun Vladislav Larin voitti taekwondon raskaansarjan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladislav_Larin?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR35ZuPEEp_XINmRrnSJAA33mbi0DCYpYL7CtsS5IPuVsxG04crGUQQmKpY_aem_RTGHaeB0YIRYzCRrZYiMpg

maanantai 6. tammikuuta 2025

Suomalaisia mestarihiihtäjiä

Eilen Facebook muistutti minua kolme vuotta sitten kirjoittamastani jutusta suonenjokelaisista hiihdon maailmanmestareista. Jostain syystä Facebook ei ole koskaan muistuttanut minua tästä alla olevasta viitisen vuotta vanhasta jutusta, joka liittyy myös Suonenjoen hiihtohistoriaan, jonka sankaritarusto onkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Tavallaan ajankohtainen kuva Suonenjoen hiihtohistoriasta. Sa-kuva-arkiston vapaassa käytössä oleva valokuva paljastaa, että kovasti sotaisen näköinen oli hiihdon kaksinkertainen maailmanmestari Suonenjoen Vasaman Eino Olkinuora partioreissulta palattuaan 12.7.1941. Hän oli voittanut maailmanmestaruuden viestinhiihdossa sekä Zakopanen vuoden 1939 että Cortinan vuoden 1941 mm-kisoissa.

Henkilökohtaisilla matkoilla hän ei jostain syystä menestynyt mm-kisoissa, vaikka olikin vuonna 1941 kaksinkertainen Suomen mestari, eli mies voitti sekä 18 km:n ja 50 km:n kilpailut, joka siihen aikaan oli merkki siitä, että mies oli maailman paras hiihtäjä. Lisäksi Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 ja viides 5.000 metrillä.

Vaikka Olkinuora edusti huippuvuosinaan allekirjoittaneen tapaan Suonenjoen Vasamaa, oli hän syntynyt Kaukolassa Laatokan rannalla. Tämä Kaukola sekoitetaan helposti Inkerin Kaukolan, eli venäjäksi Kaukolovan, kylään, jossa Neuvostoliiton aikaan järjestettiin vuosittain suuret kansainväliset hiihtokilpailut.

Jatkosodan alussa kersantti Olkinuora esitti sellaista ripeyttä oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta, että hänestä suunniteltiin peräti Mannerheim-ristin ritaria, mutta se hanke katkesi Syvärillä 20.10.1941 pikakiväärisuihkuun.

Eräs suonenjokelainen urheilumies skannasi minulle kopioita Eino Olkinuoran urheilukaverilleen lähettämistä postikorteista ja korttitekstien rivien välistä voi päätellä, ettei Ruotsin Länsipohjasta alkunsa saaneet jutut kolmen suomalaisen hiihtäjän, joista kaksi oli suonenjokelaisia, kilpailumatkasta sinne ole ihan tuulesta temmattuja.

Olkinuora oli tarinoiden mukaan iloluonteinen karjalaispoika, josta vieläkin kiertää juttuja. Ruotsin länsipohjalaiset ovat kovaa hiihtourheiluväkeä ja 30-luvulla, jolloin seudulla oli suomalaisen mittapuun mukaan uskomaton elintaso, siellä järjestettiin suuria hiihtokilpailuja, joissa maamme huiput mielellään kilpailivat, koska palkinnot olivat hyvät. Myös Olkinuora vieraili siellä mielellään yhdessä kaverinsa suonenjokelaisen sankarihiihtäjä Kalle Jalkasen kanssa, joka myös muistetaan iloisen miehenä.

Muudan meänkielinen mies muisteli myöhemmin erästäkin suomalaishiihtäjiä kisapaikkakunnan hotellilla seuraavasti: ”Net tilasit bränviinaa ja met se Jöstan kanssa katoma siinä ko net alkavat juomhan. Hunteerama, että annethan suomalaisten jua, pian aikaa saama itte voitot sillä lailla. Ja met Jöstan kanssa aloma kantamhan niile suomalaisille sitä bränviinaa ämpärillä.

Kolome päivää net vain söit ja joit se Olkihuora ja Alakulli ja se kolomaski suomalainen, jonka nimen pääle met emmä Jöstan kanssa milhään pääse. Eivät ne ota yhthän trääninkhiäkään. Sivakat vain sait seisoa yhessä kasossa siinä hotelin nurkala.

Sillon met Jöstan kanssa keksimmä, että hommathaan vielä niile suomalaisille naiset, niin juova ja naiva ittesä niin heikhon kunthon, ette priisit jäävä Ruothin. Ja niin met Jöstan kanssa haimma niille suomalaisille naiset. Ja sitte ne söit ja joit ja net nait. Ja sivakhoin net ei koskenheetkaan.”

Yllä oleva siistitty versio on kirjasta ”Suomen hiihto”. Hesarissa tarinasta oli vuonna 1994 ronskimpikin versio https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003305823.html, joka on arvioni mukaan maailman hauskin urheilujuttu ja ylpeä olen siitä, että pääroolissa jutussa ovat suonenjokelaiset urheilusankarit.

Tärkeintä kuitenkin on tietää, että Suomen pojat veivät kaikki priisit ylivoimaisesti ja kilpailun jälkeen kertoja kaverinsa Jöstan kanssa ihmettelivät hotellilla, että ”sielä vasta net söit ja joit ja nait”!

Olkihuoralla tarkoitettaneen Eino Olkinuoraa, Suonenjoen Vasama, Alakullilla Olavi Alakulppia, Ounasvaaran Hiihtoseura ja se tuntematon kolmas mies, oli sitten varmaankin Kalle Jalkanen, Iisveden Kiri. Jalkasen elämänkertateoksessa nimittäin kerrotaan, että Kalle oli innokas Länsi-Pohjan kävijä ja että vielä pitkään jälkeenkin päin sikäläiset hiihtoihmiset muistelivat miehen iloista luonnetta.

sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Markus Brummer-Korvenkontio 1931-2024

Harva on se kerta, jolloin Uukuniemi ylittää Helsingin Sanomien uutiskynnyksen ja tänään oli se kerta, kun lehdessä oli virustutkija Markus Brummer-Korvenkontion muistokirjoitus. Muistokirjoituksen mukaan Markus Brummer-Korvenkontio löysi työtoveriensa kanssa Uukuniemeltä puutiaisten levittämän viruksen, jota alettiin löytöpaikkansa mukaan kutsua Uukuniemi-virukseksi.

1960-luvun alussa löydetty Uukuniemi- virus ei ole ihmiselle vaarallinen, kuten monet sen lajitoverit ovat, joten sitä voidaan hyödyntää virustautien vastaisessa taistelussa tavalla, jota en kuitenkaan voi ymmärtää, koska olen enemmänkin humanisti kuin lääkäri.

Kansallisella tasolla Uukuniemi tunnetaan parhaiten entisestä kunnanjohtajastaan Satu Procopesta, mutta kansainvälisellä tasolla Uukuniemi tunnetaan parhaiten Uukuniemi-viruksesta. Tosin olen kuullut, että Uukuniemi-viruksesta käytetään maailmalla myös englanninkielistä nimitystä Many-U-virus, joka suomennettuna tarkoittaa Monen-U:n-virusta.

Epäilen, että Monen-U:n-virus voidaan maailmalla helposti sekoittaa vaarallista myyräkuumetta aiheuttavaan Puumala-virukseen, jonka Uukuniemi-viruksen löytäjät myös keksivät. Itsekin olen tuohon virukseen tutustunut ja olin niin heikossa hapessa, että olin pyörtyä lääkärintutkimusten aikana. Tutkimusta suorittanut savolaislääkäri kuitenkin lohdutti ja kertoi, että tauti voi mennä nopeastikin ohi, koska äskettäin yksi myyräkuumeeseen sairastunut oli kuollut hänen käsiinsä.

Tästä Kansalliskirjaston muistokirjoituksesta ilmenee, että Bibliofiili, lääketieteen professori Markus Brummer-Korvenkontio keräsi vuosikymmenien aikana maailman parhaita lastenkirjoja käsittävän kokoelman. Tämä Brummerianaksi kutsuttu kokoelma käsittää n. 20 000 nimekettä, 1500-luvulta nykypäiviin. https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/uutiset/brummer-korvenkontion-muistoa-kunnioittaen

lauantai 4. tammikuuta 2025

Konepistoolin mysteeri

8.7.1959 tapahtuneen Kuopion suuren pankkiryöstön tekijät parikymppiset nuorukaiset Kalevi Antero Heikkinen ja Tarmo Eemeli Könönen saivat teostaan sen verran kovat tuomiot, että nykyään tavalliset tappajat pääsevät vähemmällä. Heikkinen sai runsaat 10 vuotta ja Könönen reilut 9 vuotta kuritushuonetta. Oikeuden päätökseen sisältyi Helsingin Sanomien mukaan myös se, että heidät tuomittiin myös siitä, että he olivat jo pari kuukautta ennen ryöstöä murtautuneet Lappeenrannan varuskunnan asekorjaamoon ja varastaneet sieltä seitsemän konepistoolia ja yhden pikakiväärin.

Pikkuisen epäilen, että Hesarin toimittaja kuuli väärin, sillä uskottavammalta tuntuisi, että savolaispojat olisivat vierailleet Kuopion asevarikolla. Uutisjutusta ei ilmene, että saatiinko nuo pyssyt takaisin vai onnistuivatko tekijät myymään aseet alamaailman aseharrastajille; ainakin nykyään noista rikollisten työkaluista saisi isot rahat.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ainakin eräs suonenjokelainen on minulle kertonut, että konepistoolin Könöselle olisi toimittanut eräs suonenjokelainen mies, joka tunsi Könösen, joka oli liikkunut tarinan mukaan naisasioissa paikkakunnalla. Oikeuden päätöksen luettuani olen sitä mieltä, että oikeuden päätös kumoaa hyvän tarinan. Vielä parempi tarina olisi, jos Könönen olisikin konepistoolin sijasta varustautunut pankkiryöstöä varten pikakiväärillä.

Laulussa sanotaan, että Kuopion torilla tavaroo, jos jonniinlaista on ja joskus vuosia sitten syysmarkkinoilla siellä oli myytävänä jopa deaktivoitu Emma-pikakivääri. Siihen aikaan kuljin työmatkani Sankaripuiston halki, jonka halki kulkeminen vaati sankarillista mieltä ja hetken jopa mietin, että Emma kainalossa Sankaripuistossakin olisi turvallista liikkua. Ostin sitten kuitenkin Emman sijasta aitoustodistuksella varustetut Kalevi Hämäläisen sukset, joilla oli mukamas voitettu kultaa Squa Walleyn kisoissa vuonna 1960.

Myöhemmin kuitenkin totesin, että Järvisen erikoiskilvoista löytyy luettelo, niistä kisoista, joissa tehtaan suksilla on voitettu ja siinä luettelossa mainittiin, että voitto oli Järvisen erikoiskilvoilla tullut mm. Grenoblen kisoissa vuonna 1968. Tunnearvoa noilla sivakoilla on minulle kuitenkin paljon, koska Kalevi Hämäläinen oli suuri persoona, jota Hiihtoliiton herrat sortivat. Kun vuonna 1968 Porrassalmen hiihtojen palkintojen jakotilaisuudessa lueteltiin olympiakisoihin valitut, niin Kassun nimi puuttui listalta. Tällöin hän poistui tilaisuudesta, mutta ovella hän vielä kääntyi ja huusi: ”Vennamo voittoon”.

https://fi.wikipedia.org/wiki/DP_(pikakiv%C3%A4%C3%A4ri)

perjantai 3. tammikuuta 2025

Pankkiryöstö

Ei voi näköjään poliisiinkaan luottaa. Nimittäin vuosikymmeniä sitten luin Kuopion poliisilaitoksen satavuotishistoriikin nimeltään Tutkimusten tässä vaiheessa ja siinä kerrottiin heinäkuussa vuonna 1959 Kuopiossa tapahtuneesta pankkiryöstöstä, jota pidettiin ainakin siihen aikaan maamme rikoshistorian suurimpana. Ryöstäjät kantoivat pankista jenkkikassillisen seteleitä, joiden yhteisarvo oli noin 11 miljoonaa silloista markkaa, joka nykyään vastaa noin 400.000 euroa.

Kuopion poliisilaitoksen historiikin mukaan Texasista oli juuri saapunut savolaistaustainen siirtolainen tutustumaan lapsuutensa kotikaupunkiin ja oli jo ehtinyt ihastella kaupungin kesäpäivän rauhallisuutta, kun konepistooli alkoi rätistä Kuopion suurimman pankin konttorissa, koska Kalevi Heikkinen ja Tarmo Könönen olivat sitä ryöstämässä.

Mutta luinpa juuri ryöstön suuremman konnan Kalevi Heikkisen muistelmakirjan nimeltään Sörkan pankkiiri eikä siinä ei kerrota mitään konepistoolilla ampumisesta. Tutkin myös Helsingin Sanomien Aikakoneelta ryöstöstä kirjoitetut monet jutut, mutta niidenkään mukaan konepistoolilla vain uhkailtiin, mutta sillä ei ammuttu. Pyssyllä olisi tosin voinut ampua, koska Könösellä oli aseessaan täysi rumpulipas ja vielä varmuuden vuoksi sata varapatruunaa.

Tässä yhteydessä minun täytyy tunnustaa, että konepistoolimies Tarmo Könönen lienee kaukainen sukulaiseni, vaikka olikin Leppävirran Könösiä, sillä Suonenjoen Könösten kantaisä Risto Könönen, joka oli vaarinvaarini, muutti Leppävirralta Suonenjoelle, jossa hän siitti vähintäänkin 24 lasta, tosin suuremmistakin jälkeläismääristä puhutaan kylällä. Erään nuorikoistaan hän onnistui saattamaan raskaaksi vielä 74 vuoden kypsässä iässä, joten aikaan saapia ja pystyviä ovat Leppävirran Könöset.

Tässä yhteydessä minun täytyy lisäksi tunnustaa vielä sekin, että seuraan netissä Kolehmaisten-Könösten-Markkasten-yms.-sukuseuran tapahtumia ja uskon, että sukumme on tuottanut Tarmo Könöstä tunnetummankin pankkimiehen, eli Matti ”Volvo” Markkasen, joka oli Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden paras pankkirosvo.

Matti Markkanen harrasti pankkirosvousta varsinkin Tanskassa, jonka kansasta hän piti, koska siellä silminnäkijät vain kannustivat pankkiryöstöä suorittavaa henkilö, kun taas täällä Suomessa aina löytyi joku sankari, joka lähti vaahto suussa jäljittämään ryöstäjää. Ilmeisesti Tanskassa tiedettiin se Bertol Brechtin mietelmä, jonka mukaan pankin perustaminen on suurempi rikos, kuin pankin ryöstäminen.

K. A. Heikkisen muistelmateos Sörkan pankkiiri on muuten sen verran hauska kirja, että siitä voisi tehdä elokuvan – nykyäänhän rikolliset alkavat olla meilläkin suuria sankareita ja nuorison esikuvia. https://www.suomalainen.com/products/sorkan-pankkiiri?srsltid=AfmBOoqQ4TWgImobyWVIZXvxS2G_S_TVDuAZaMCYjwvqaiUYjiLThVVG

torstai 2. tammikuuta 2025

Valkovenäläisten siisteys

Minusta ei ole mitään häpeämistä siinä, että meidän savolaisten geeniperimä on yhteneväinen valkovenäläisten kanssa. Olen jututtanut Valko-Venäjällä käynyttä ja hän vakuutti, että maa on harvinaisen siisti, joka lienee monille yllättävä tieto. Olen jostain lukenutkin, että aikoinaan valkovenäläisiä pidettiin jopa Neuvostoliiton saksalaisina.

Ja innokkaita urheilun ystäviäkin valkovenäläiset veriveljemme ovat. Muistanpa, että kun uukuniemeläinen ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen voitti vuonna 1974 Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä yllättäen peräti kaksi maailmanmestaruutta, koska vahvat ennakkosuosikit Ikola ja Tihonov hermoilivat ampumapaikoilla, niin kilpailuja oli hiihtostadionilla seuraamassa yli 100.000 katsojaa. Luulen, ettei Norjassakaan pystytä moiseen.

Senkin muistan, että kun kisojen lehdistötilaisuudessa Suutariselta kysyttiin, että missä suomalaiset ovat oppineet niin tarkoiksi ja nopeiksi ampujiksi, niin hän uskoi asian johtuvan talvisodasta. Se oli ulkopoliittisesti hyvin arveluttava lausunto siihen aikaan.

Olin joskus kauan sitten seuramatkalla Rukajärven suunnalla ja siellä oppaana toiminut suomalainen eversti valisti meitä ja kertoi, että suomalaiset yleensä uskovat venäläisten olevan laiskoja ja siivottomia, mutta hänestä venäläiset sen sijaan ovat ahkeria ja siistejä ja lopuksi hän korosti sitäkin, että lisäksi heillä on aina ollut hyvät aseet.

Rukajärven suunnalla oli paljon valokuvauksellisia kohteita ja vaikka tuo nappaamani kuva viittaa joidenkuiden mielestä epäsiisteyteen, niin maisema on jumalaisen kaunis ja uskon, että mökin sisällä oli erittäin siistiä. Kyllä poikiemme on ollut ihana pyöräillä ja taistella Rukajärven
tien maisemissa.

keskiviikko 1. tammikuuta 2025

Russofobia

Olen maailmanpoliittisista syistä johtuen viime vuosina kirjoitellut Venäjästä siinä määrin ja siihen malliin, että silloin kun Facebook vielä toimi Venäjällä, eräs sikäläinen trolli syytti minua russofobiasta, jolla sivistyssanalla tarkoitettaneen jonkinlaista venäläiskammoa. Itse en myönnä kammoavani venäläisiä, vaikkakin karjalaistaustaisen Putinin mahdollinen laajennettu itsemurha välillä huolettaakin.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, ettei meidän suomalaisten kannata ainakaan tuntea rasisimia venäläisiä kohtaan, koska historian tutkimuksen harrastaja juvalainen entinen voimanostaja Ano Turtiainen kertoi siihen aikaan, kun Youtube salli hänen tubettamisensa, että venäläisten ja suomalaisten geeniperimä on sama ja että venäläiset ovatkin tosiasiassa venäjää puhuvia suomalaisia eivätkä oikeita slaaveja.

Tosin ihan viimeaikaiset historianharrastajien tutkimukset todistavat, että savolaiset ovatkin geeniperimältään lähimpänä valkovenäläisiä. Harrastajatutkimuksissa on tultu siihen lopputulemaan, että Saimaan etelärannalle muutti vasta 1200-luvulla harvalukuinen määrä Novgorodin lähistöltä nykyisen Valko-Venäjän suunnalta lähteneitä ilmeisesti karjalaa puhuneita ihmisiä, jotka hallitsivat sen ajan talouselämän huipputekniikkaa eli osasivat kasketa mäntymetsiä.

Sen huipputekniikan avulla savolaiset sitten ryhtyivät valtaamaan maailmaa ja niinpä esimerkiksi Ruotsin nykyinen Bernadotten hallitsijasuku on prinssi Danielin myötä muuttumassa Seppästen hallitsijasuvuksi. Rautalammilla myös uskotaan yleisesti, että Pohjois-Amerikan Yhdysvallat olisi jäänyt perustamatta ilman sinne muuttanutta Marttis-Jussia.

Asuin nuoruudessani pitkään Heinolassa ja siihen aikaan yksi Heinolan ystävyyskaupungeista oli valkovenäläinen Baranovitsin kaupunki ja nyt minua harmittaa, etten ottanut yhteyttä sikäläisiin vierailijadelegaatioihin ja kertonut, että olemme suorastaan veriveljiä.

Nykyään lähinnä maailmanpoliittisista syistä johtuen Heinolan ja Baranovitsin ystävyyssuhde on peruttu. Tosin neuvostovastaiset tahot väittivät aikoinaan, että ystävyyssuhdetta olisi heikentänyt myös se, että Heinolassa vieraillut Baranovitsin ystävyysdelegaatio olisi mukamas myynyt hotellihuoneidensa baarikaappien sisällön matkansa rahoittamiseksi, mutta sen tiedon Heinolan kaupunginjohto kiisti jyrkästi.

Tässä juttua russofobiasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4l%C3%A4isvastaisuus

tiistai 31. joulukuuta 2024

Todellinen suurvalta

Maailman historian suurinta maakauppaa, eli Alaskan myyntiä Venäjältä Usa:lle, selvittäessäni aloin ymmärtää, miksi Putinilla on tunne, että muu maailma sortaa venäläisiä. Nimittäin reilussa 150 vuodessa on suuren itäisen naapurimme pinta-ala supistunut peräti noin 8 miljoonaa km² eli melkein Kiinan verran.

Alaskan myyntihetkellä vuonna 1867 oli Venäjän pinta-ala peräti 25 miljoonaa km², sillä valtioon kuuluivat siihen aikaan myös Alaska, Puola ja Suomi. Venäjä ulottui Keski-Euroopasta melkein Pohjois-Amerikan puoliväliin. Vallankumouksen jälkeen muuttui itäinen naapurimme Neuvostoliitoksi, jonka pinta-ala oli sen konkurssihetkellä vielä 22 402 200 km² ja asukasluku peräti 293 047 571.

Nykyinen Venäjä, jota Putin varmaankin mielessään kutsuu tynkä-Venäjäksi, on pinta-alaltaan vain 17 075 400 km², eli se on vieläkin yli kaksi kertaa suurempi kuin maailman pinta-alaltaan toiseksi suurin valtio, mutta asukkaita on vain 145 953 240 kpl, eli se on maailman yhdeksänneksi väkirikkain valtio. Kohtuuttoman harvaan asuttu on siis entinen hyvä itäinen naapurimme ja sen vuoksi on pikkuisen vaikea ymmärtää, että Putin kaipaa lisää elintilaa valtakunnalleen, jonka väkiluku pienenee koko ajan, josta asiasta voi syyttää vodkaa ja Ukrainan armeijaa.

Alaskan kaupan syitä selvittäessäni olen nyt ymmärtänyt, ettei yksinvaltaa maassaan käyttänyt tsaari Aleksanteri II myynyt aluetta bisnesmielessä, vaan sotilaspoliittisin perustein. Hän nimittäin pelkäsi ihan aiheesta Britanniaa, joka oli siihen aikaan sotilaallisesti ylivoimainen Venäjään nähden. Sen asianhan todistaa osuvasti myös Oolanninsota-laulu, joka oli kansakouluni laulunkokeissa poikien suosikki kappale, jossa todetaan, miten ”kolmella sadalla laivalla, seilas engelsmanni Suomemme rannoilla” ja aika vapaasti seilasikin, koska Englannin laivatykkien kantama oli paljon pitempi kuin Venäjän rannikkotykkien.

Britannian maailmanvalta olisi voinut helposti Kanadasta käsin valloittaa Alaskan, ja niinpä tsaari päätti välttää häpeän ja myi alueen Usa:lle, joka vastahakoisesti teki ostopäätöksen, vaikka kansa, joka yleensä tietääkin kaiken, vastusti moisen hyödyttömän erämaan hankintaa.

Sillä kertaa kansa oli väärässä, sillä jos Alaskaa ei olisi ostettu, maailmassa olisi tällä hetkellä todennäköisesti vain yksi supervalta, jonka osavaltio Suomikin olisi. Komia ja selkeäpoljentoinen on tuo Oolannin sodasta kertova laulu: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=ja+se+oolannin+sota+oli+kauhia#fpstate=ive&vld=cid:4c5f7c98,vid:2-qNl_trDTk,st:0

maanantai 30. joulukuuta 2024

Alaskan hinta

Minä sitten niin tykkään numeroista ja niiden pyörittelystä. Tsaari Aleksanteri II myi Suomen nälkävuonna 1867 Alaskan Usa:lle 7,2 miljoonan dollarin hintaan, joka vastaa nykyajan pienehköä loton päävoittoa. Mutta tietysti rahan arvo on kovasti muuttunut reilussa 150 vuodessa ja vaikuttaa siltä, että nykyrahassa kauppasumma oli sentään noin 180 miljoonaa taalaa, josta voisi päätellä, että koripalloilija Lauri Markkanen pystyisi ostamaan nykyään Alaskan, jos se olisi myynnissä entiseen hintaan.

Toisaalta itse en alkuunkaan ymmärrä, miten taloustieteilijät mittaavat rahan arvon muutoksia, sillä pillilupiaskini kansi kertoo, että vuonna 1867 amerikkalaisten kotitalouksien tärkeä tarvekalu Colt-revolveri maksoi noin 15 taalaa, josta voi laskea, että Alaskan hinnalla olisi voinut ostaa noin 600.000 Colttia. Nykyään revolveri näyttää maksavan noin 500 €, joten 600.000 sellaisen pyssyn arvo olisi noin 300 miljoonaa taalaa.

Halvalla siis Aleksanteri II myi Alaskan, sillä hehtaarihinnaksi näyttää tulevan vain pari euroa. Huono Lapin tundran metsäkin näyttää sentään maksavan noin 1.000 euroa hehtaarilta ja luulisi, että Alaskan metsät ovat kasvultaan samaa luokkaa ja muitakin luonnonrikkauksia osavaltiosta löytyy, kunhan vain vaivautuu vähän etsimään.

Minä, joka en alkuunkaan hallitse omaa rahankäyttöäni, olen mielestäni hyvä hoitamaan raha-asioita kansantalouksien mittakaavassa. Niinpä annan Trumpille hyvän neuvon, mikäli hän sattuu tämän lukemaan. Nimittäin Usa:n valtion velka on käsittämättömän suuri, eli noin 36.000 miljardia taalaa, joka tekee 100.000 taalaa jokaista amerikkalaista kohti.

Tuosta hirmuisesta valtion velasta amerikkalaiset voisivat selvitä, mikäli he myisivät Alaskan hintaan 2.000 taalaa hehtaarilta. Luulen, että kiinalaiset olisivat valmiit kauppoihin, vaikka lisävelkaa ottamalla, koska heitä ei rahan lainaaminen näytä yhtään pelottavan, sillä Kiinan valtion velka on 300 % bkt:sta, kun yhdysvaltalaisilla se on muistaakseni 150 % ja Eu-valtioilla 70 %.

Tässä mielenkiintoinen juttu siitä, kun Alaskasta edellisen kerran käytiin kauppaa: https://www.hs.fi/maailma/art-2000005275791.html

sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Finalaska

Tietooni on luottamuksellisesti saatettu, että Suomessa ovat valmiina maan sisäiset väestön evakointisuunnitelmat pahojen päivien varalta. Sen sijaan tietooni ei ole saatettu, että viranomaisilla olisi valmiina suunnitelmia koko maamme väestön siirtämisestä ulkomaille, mikäli oikein paha tilanne sitä vaatisi.

Sen sijaan USA:ssa oli toisen maailmansodan aikana alustava suunnitelma koko Suomen kansan siirtämisestä Alaskaan, mikäli suomalaisia olisi uhannut kansanmurha. Suunnitelman taustalla eivät olleet pelkästään amerikkalaisten epäitsekkäät syyt, vaan taustalla oli myös ajatus, että kovana soturikansana tunnetut suomalaiset olisivat puolustaneet Alaskaa, mikäli sikäläinen pohjoinen rajanaapuri Neuvostoliitto olisi hyökännyt Beringin salmen yli.

Amerikkalaiset auttoivat turvaan myös juutalaisia, kun heitä kansanmurhattiin, mutta jostain syystä suomalaisia pidettiin juutalaisia sopivampina asuttamaan Alaskaa, jossa osavaltiossa olisi kyllä ollut tilaa juutalaisillekin. Alaska on pinta-alaltaan peräti 1,7 miljoonaa km2 ja nykyäänkin siellä asuu vain 700.000 asukasta, vaikka osavaltion vakinaisille asukkaille maksetaan 1.300 dollaria vuodessa kansalaispalkkaa, jota kuitenkin kutsutaan jostain syystä kansalaisosingoksi.

Jos maamme väestön evakoinnista vastaava virkamies sattuu tämän lukemaan, niin kehottaisin häntä kiireesti ottamaan yhteyttä tulevaan presidentti Trumpiin. Tätä voisi muistuttaa siitä, että edellisellä kaudellaan hän kertoi pitävänsä norjalaisten Amerikkaan muuttamista hyvänä asiana, vaikka hän muuten suhtautui maahanmuuttajiin kriittisesti ja Trumpille voisi kertoa, että suomalaiset ovat melkein samaa porukkaa norjalaisten kanssa.

Lisäksi Trumpille kannattaa kertoa, että vahvan kansallistunteen innoittamat venäläiset vaativat nykyään Aleksanteri II:n aikoinaan pilahinnalla myymän Alaskan palauttamista äiti Venäjän yhteyteen ja senkin voi Trumpille kertoa, että Simo Häyhä oli suomalainen.

Yle Areenassa näyttää vieläkin olevan katsottavissa ohjelma amerikkalaisten Finalaska-projektista: https://areena.yle.fi/1-4231762

lauantai 28. joulukuuta 2024

Suomen selviytyminen

Trump on ottanut niin railakkaasti kantaa maailman menoon, ettei sellaista ole nähty sitten 1930-luvun. Lehdestä olen omin silmin lukenut, että hän haluaisi siirtää Panamalta Panaman kanavan Usa:n hallintaan, ottaa Tanskalta Grönlannin Usa:lle ja vieläpä hän on ilmaissut tahtonsa liittää Kanada Usa:n osavaltioksi. Lisäksi Trump on vaatinut, että Euroopan Nato-maiden tulisi nostaa puolustusmenonsa 5 prosenttiin bkt:sta, joka merkitsisi toteutuessaan sitä, että nämä maat siirtyisivät saman kaltaiseen sotatalousjärjestelmään johon Venäjällä on jo siirrytty.

Siispä turvattomalta näyttää Suomen tulevaisuus, sillä jos Nato hajoaa eikä Eu pysty tekemään tarvittavia kovia päätöksiä, koska ne olisi tehtävä yksimielisesti, niin meidän on sitten palattava siihen Mauno Koiviston esittämään suureen valtiofilosofiaan, jonka mukaan Suomen tehtävä on pelkästään pyrkiä selviytymään. Koivisto oli mielestäni suuri valtiomies pelkästään sen vuoksi, että kun Jeltsin esitti Karjalan palauttamista Suomelle, niin Koivisto ymmärsi heittäytyä huonokuuloiseksi eikä kuullut koko esitystä.

Trump on tiettävästi myös esittänyt, ettei hänelle saa jatkossa enää viisastella, kuten aiemmin on tapahtunut ja luulen, että tuosta viisastelusta voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua, niinpä meidän suomalaisten on selviytyäksemme hankkiuduttava Trumpin erityissuosioon. Mielestäni se tapahtuisi parhaiten siten, että Suomi anoisi pääsyä Usa:n osavaltioksi.

Tarvittaessa asiasta voitaisiin järjestää myös neuvoa antava kansanäänestys ja luulen, että mikäli Putinin kiusanteko jatkuu, niin suomalaisten enemmistö kannattaa maamme amerikkalaistamista. Itämeren kaasuputket ja telekaapelit voisivat hyvinkin säilyä ehjinä, mikäli Usa:n laivasto saapuisi niitä suojaamaan.

Trump näyttää jo valinneen Kanadan tulevan kuvernöörin: https://www.is.fi/urheilu/art-2000010926877.html

perjantai 27. joulukuuta 2024

Ihmiskunnan varallisuuserot

Punavihreän median edustajaksi syytetty Helsingin Sanomat kertoi tänään, että maailman rikkaimmat rikastuivat kuluvana vuonna lähes 600 miljardilla. Pelkästään maailman vakavaraisimman ihmisen Elon Muskin vakavaraisuus kasvoi 245 miljardia dollaria ja on nyt yhteensä 474 miljardia dollaria. Se on pillilupi-askin kannen laskelmani mukaan noin puolet Suomen kansallisvarallisuudesta.

Kahdeksan vuotta sitten punavihreä Yle uutisoi, että maailman 62 rikkainta omistaa saman verran kuin ihmiskunnan köyhin puolikas ja senkin Yle kertoi, että ihmiskunnan rikkaimman prosentin omaisuus on yhtä suuri kuin koko muun maailman ihmisten yhteenlaskettu omaisuus.

Tässä vaiheessa tavallinen suomalainen tuntee kiukkua ja vaatii maailman vallankumousta, mutta monen maailman vallankumousta vaativan vallankumousinto laantuu, kun kerron, että ihmiskunnan rikkaimpaan kymmenykseen lukeutuu henkilö, jonka varallisuus on yli 60.000 dollaria. Sehän tarkoittaa sitä, että suomalaisten selvä enemmistö lukeutuu ihmiskunnan rikkaimpaan kymmenykseen.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Trumpia kannattavat amerikkalaiset haluavat Amerikan taas suureksi eli haluavat paluuta jonnekin iloiselle 1960-luvulle; silloinhan toisen maailmansodan perintönä Usa:n korkein tuloveroaste oli 90 %. En muista, että Trump olisi kampanjassaan luvannut kiristää upporikkaiden verotusta, vaan pikemminkin päin vastoin.

Ylen juttuun varallisuuseroista voi tutustua tästä linkistä: https://yle.fi/a/3-8602895

torstai 26. joulukuuta 2024

Kylmän sodan suomalaisagentit

Mikäli väkivaltaisiin seikkailuelokuviin erikoistunut Renny Harlin sattuu tämän lukemaan, niin saatan hänen tietoonsa, että suomalaisten kaukopartiomiesten kylmän sodan aikaiset vakoilumatkat itärajan taakse olisivat hyvä elokuvan aihe, joka lisäisi entisestään maamme sotilasmainetta maailmalla.

Koska amerikkalaisilla ei ollut vielä 1950-luvun alussa vakoilusatelliitteja eikä edes 25 kilometrin korkeudessa lentäviä U2-vakoilukoneita ja kun kaiken lisäksi huippuunsa koulutetut salaiset agentit, jotka pudotettiin laskuvarjolla Neuvostoliittoon, tapettiin siellä nopeasti, alkoivat amerikkalaiset värväämään suomalaisia entisiä kaukopartiomiehiä palvelukseensa ja lähetti heitä vakoilemaan punaisen hämärän maata. Suomalaisille maksettiin miljoona silloista markkaa reissulta, joka kuulostaa paljolta, mutta nykyrahassa summa on kuitenkin vain vajaat 20.000 euroa.

Erityisen elokuvauksellinen suomalaisagenttien vakoilumatka tehtiin vuonna 1954, jolloin Arvo Juvonen ja Viljo Suikkanen lensivät kaasupallolla Jäämereltä Neuvostoliittoon Petsamon lähelle tutkimaan siellä sijainnutta lentokenttää. Takasin he tosin joutuivat palaamaan henkensä kaupalla juoksemalla.

En tiedä oliko tuo ainut kaasupallolla tehty matka, koska noista kylmän sodan vakoilumatkoista ei ole paljoa sattuneesta syystä kerrottu jälkeen päin. Ainakin Naton agenteiksi koulutettu vieremäläinen pienviljelijä Lauri Solehmainen perusteli myöhemmin vaikenemistaan sillä, että ”näessä firmoessa suattaa henki lähtee nopeesti”.

Kaasupallolla tehdystä vakoilumatkasta kertoi ensimmäisenä Esa Anttala kirjassaan Yli rautaesiripun vuonna 1977 ja pian sen jälkeen hän yllättäen kuoli. Sosiaalisessa mediassa spekuloidaan vieläkin siitä, oliko kyseessä sittenkään sairauskohtaus, kuten julkisuudessa on kerrottu. Myös kaukopartiomies Onni Saukkonen kuoli 13.9.1953 epäselväksi jääneessä yliajossa Kajaanin maalaiskunnassa eikä sitäkään tapausta pidetä pelkkänä onnettomuutena.

Yle Areenasta löytyy juttu suomalaisagenttien kaasupalloretkestä: https://yle.fi/a/74-20109494

keskiviikko 25. joulukuuta 2024

Sisu

Joulurauhaan vähemmän sopivasti esitettiin aattoiltana MTV:llä kotimainen elokuva Sisu, joka on lievästikin sanottuna hyvin toiminnallinen filmi, jossa kullankaivaja Aatami Korpi taistelee menestyksellä natsiarmeijaa vastaan. Sisun päätyttyä jäinkin miettimään, että ilmeisesti kysymys oli pelkästä sattumasta, ettei Aatami Korpi yksin voittanut toista maailmansotaa.

Sisu on niitä harvoja suomalaisia filmejä, joka tuottanut voittoa ja varsinkin Amerikassa siitä tykättiin. Sen ensi-iltana elokuvaa esitettiin Yhdysvalloissa yhteensä peräti 1 006 elokuvateatterissa, joka lienee Suomen ennätys alallaan.

Vielä enemmän Sisulle olisi tullut Amerikassa arvostusta, mikäli sen markkinoinnissa olisi korostettu, että myös Rambo oli suomalaistaustainen taistelija Aatami Korven tapaan. Kuten aiemmin olen jo kertonut, niin Rambon suvun esi-isä oli 1690-luvulla Amerikkaan rantautunut Rampa-niminen savolaismies. En ole Rambo-elokuvaa nähnyt, mutta epäilen, että väkivaltaisuudessaan se on vain verryttelyä Sisuun verrattuna.

Mielenkiinnolla jään odottamaan rautjärveläisestä Simo Häyhästä kertovan elokuvan valmistumista. Luulen, että sen jälkeen suomalaisten maine Amerikassa vain kasvaa, sillä Rambon ja Aatami Korven touhut olivat vain amatöörimäistä puuhastelua Simo Häyhän toiminnan rinnalla. Häyhähän surmasi virallisten tilastojen mukaan talvisodan aikana 543 puna-armeijalaista eikä tilastoissa ole edes huomioitu Häyhän tekemiä haavakkoja.

Yleensä kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset ovat ykkösiä kaikessa, mutta löysin kuitenkin amerikkalaisten sotatieteilijöiden tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset ovat sotilaskansana vasta toisena sioux-intiaanien jälkeen. Ehkäpä Häyhä-elokuva nostaa suomalaiset tämänkin tilaston kärkeen.

Sisu-elokuvasta lisätietoa tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sisu_(elokuva)

tiistai 24. joulukuuta 2024

Joulurauha

Koska joulu on rauhan juhla, niin pikkuisen korvaani aina särähtää, kun Suomen Turussa joulurauhan julistus -tapahtuma päätetään verihurmaiseen Porilaisten marssiin, jonka sanoma on, että jos joku tänne Suomeen isiemme maahan yrittää tulla, niin turpaan tulee, että tukka lähtee.

Toisaalta nykyiseen maailmantilanteeseen Porilaisten marssi jossain määrin sopii, koska naapurinamme on hyvin sotaisa ja aggressiivinen valtio. Nimittäin länsinaapurimme Ruotsi on melkein koko tunnetun historiansa ajan sotinut raivoisasti muita kansoja vastaan – tosin viimeiset pari sataa vuotta on ollut vähän rauhallisempaa aikaa naapurimme sotahistoriassa.

Yritin internetistä laskea, montako sotaa Ruotsin on tunnetun historiansa aikana käynyt, mutta sormet ja varpaat eivät riittäneet ja sekosin laskuissani noin 100 sodan kohdalla. Useimmat sotansa Ruotsi on käynyt verivihollisensa Tanskan kanssa, mutta kyllä sotaisat länsinaapurimme ovat mellastaneet hirmuisesti myös Puolassa ja Saksassa.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vaikka Suomella on itäisen naapurinsa Venäjän kanssa 1343 kilometriä yhteistä rajaa ja vaikka maiden yhteiskuntajärjestelmät eroavat suuresti toisistaan, niin Suomen ja Venäjän valtiot eivät ole koskaan olleet sodassa keskenään. Siinä asiassa monilla maapallon valtioilla olisi oppimista Suomesta ja Venäjästä.

Alussa mainitsemani Porilaisten marssi on verihurmainen musiikkiesitys, mutta ei se verihurmaisuudessaan kuitenkaan pärjää Ruotsin kansallisrunoilijan Viktor Rydbergin kynästä lähteneelle Ateenalaisten laululle, jossa korostetaan, miten kaunista nuorukaisen on kuolla joukkonsa eessä.

Luulen kuitenkin, että yli 200 rauhan vuotta ovat saaneet ruotsalaiset muuttumaan niin, ettei maassa enää Ateenalaisten laulua harrasteta. Muutenkin ennen niin väkivaltaan taipuvaiset ruotsalaiset ovat rauhoittuneet siinä määrin, että kun israelilainen sotilaspsykologi kävi tutkimassa Ruotsin asevelvollisia, niin hän päätyi siihen lopputulemaan, että näiltä puuttuu täysin sodankäynnissä tarvittava aggressiivisuus.

Lopuksi täytyy todeta, että Ateenalaisten laulun sanoittaja Viktor Rydberg ilmeisesti rauhoittui myöhemmin, koska hän on sepittänyt runon Tonttu. Se on sävelletty ja minusta se on joululauluista levollisin ja kaunein. Rydbergin tontut eivät liity vain jouluun, vaan he ovat olennainen osa yhteiskuntaa muinakin aikoina valvoessaan sitä, että ihmiset voivat nukkua kaikessa rauhassa.

Hiljennymme viettämään joulua kuuntelemalla Viktor Rydebergin Tonttua https://www.youtube.com/watch?v=7VDckHzvlaE.

maanantai 23. joulukuuta 2024

Kekkonen ja Putin

Sen lisäksi, että tekoäly on uhka, on se myös mahdollisuus. Itse olen pelännyt, että Trump on vain Putinin apupoika, koska venäläisillä on ilmeisesti epäsiveellisiä videotallenteita Trumpista, joilla tätä on pystytty kiristämään. Mutta tekoäly mahdollistaa nykyään jo sen, että Trump pystyy väittämään kyseisten häntä esittävien epäsiveellisten videotallenteiden olevan vain tekoälyllä luotuja väärennöksiä, joten voi olla, ettei hän olekaan enää Putinin apupoika ja hän lupauksensa mukaisesti lopettaa Ukrainan sodan.

Edellä kerrotun ymmärsin, kun törmäsin juuri tekoälyllä luotuun tallenteeseen, jossa presidentti Kekkonen haastattelee presidentti Putinia hyvin uskottavan oloisesti. Tallenne on suomenkielinen, joka johtunee siitä, että Putinin sekä isän että äidin suku ovat Tverin Karjalasta. Muistanpa, että kun Putin nousi Venäjän johtoon, maamme mediassa kerrottiin, että hänen mummonsa olisi vielä pagissut karjalan kieltä.

Venäjän historian kirjoitus ei näytä myöntävän, että maan suurin sankari Putin olisi karjalaisia, mutta ei Venäjän historian kirjoitus myönnä sitäkään, että maan historian toiseksi suurin sankari generalissimus Aleksandr Suvorov, jonka joukot marssivat aikoinaan Alppien yli Italiaan, oli syntynyt Laatokan rannalla ja oli alun perin sukunimeltään Syvälahti. Savon Sanomissa oli siis aikoinaan virhe, kun lehti väitti Suvorovin olleen alun perin Suhosia. Sen sijaan Savon Sanomien tieto siitä, että Putin on alun perin Pulkkisia, pitänee paikkansa.

Kekkosen ja Putinin tapaamisen voi katsoa tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=kekkonen+talk+show#fpstate=ive&vld=cid:0a4bc316,vid:oKhnCoxAEOY,st:0

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Viron villit vuodet

Huikea jännitysnäytelmä oli Viron uusi itsenäistyminen vuonna 1991, mikäli on yhtään uskominen TV 1:llä juuri uusintana näytettyä dokumenttia Rodeo – Viron villit vuodet. Ja varsinkin operaatio ”Jätepaperi”, jonka operaation avulla vaihdettiin Viron pankkiholveissa lojuneet itsenäistymisen vuoksi hyödyttömiksi muuttumassa olleet 70 tonnia ruplan seteleitä dollareiksi, olisi hyvä jännityselokuvan aihe.

Venäjä oli kyllä ystävällisesti luvannut lunastaa Virolta nämä ruplat, mutta jostain syystä, jota syytä voi vain arvailla, vaihto viivästyi ja viivästyi ja samaan aikaan inflaatio söi vauhdilla ruplien arvoa. Niinpä pääministeri Mart Laar kavereineen järjesti asian niin, että myi neljä lentokonelastillista ruplia Venäjän vastaista sotaa käyvälle Tsetsenialle.

Mart Laarin mukaan tuo operaatio pelasti Viron nälkätalvelta, sillä valtio oli varaton eikä rahaa edes eläkkeiden maksuun olisi ollut. Operaatio ”Jätepaperi” kuulostaa hyvältä ja isänmaalliselta sankariteolta.

Ilmeeni saa mietteliääksi kuitenkin se, että kaivoin internetistä tiedon, jonka mukaan 70 tonnista ruplan seteleitä saatiin Viron valtionkassaan vain vajaat kaksi miljoonaa taalaa. Itse laskeskelin päässäni, että esimerkiksi 70 tonnia sekalaisia euron seteleitä on arvoltaan miljardeja euroja. Niinpä ilkeässä mielessäni ajattelen, että joku taho saattoi operaatiossa ”Jätepaperi” huijata.

Kuitenkin tuo kaksi miljoonaa taalaa oli summa, jolla pystyttiin kattamaan peräti 10 % Viron valtion vuosibudjetista. Silloin eteläinen veljeskansamme oli köyhää; nythän Viro on hyvää vauhtia tavoittamassa Suomen hyvinvoinnin tasossa. Suomi on tällä hetkellä kansojen hyvinvointia mittaavassa HDI-tilastossa sijalla 21 ja Viro sijalla 29.

Mielenkiintoinen asia on se, että tällä hetkellä Viron bkt/asukas on lähes kaksinkertainen Latviaan verrattuna ja kolminkertainen Liettuaan verrattuna, vaikka vuonna 1991 elintaso oli uskoakseni Baltian maissa samalla tasolla.

Lopuksi täytyy kertoa se, että ”Jätepaperi”-operaatio aiheutti myöhemmin pääministeri Mart Laarille poliittisia ongelmia, koska hän oli julkisesti valehdellut, että ruplat lojuvat edelleenkin pankkien holveissa. Valahtelunsa Laar perusteli sillä, että jos hän olisi myöntänyt ruplien toimittamisen Venäjää vastaan sotivalle Tsetsenialle, venäläisjoukot eivät olisi suostuneet poistumaan Virosta.

Dokumentin Viron villeistä vuosista voi joulunpyhien ratoksi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-4110503

lauantai 21. joulukuuta 2024

Tokoi ja halko

Oskari Tokoin nuoruudessa nuoriso harrasti Länsi-Suomessa ja varsinkin Pohjanmaalla kylätappeluja; nykyäänhän nuoriso on veltostunut ja surffailee pelkästään netissä. Itä-Suomessa, jossa kylien välimatkat ovat kohtuuttoman pitkiä, kylätappeluperinnettä ei ole ollut.

Eräs kylätappelu aiheutti sen, että Oskari Tokoista tuli myöhemmin pääministeri. Hän nimittäin sai kylätappelussa vastustajakseen itseään selvästi vahvemman tyypin eikä hänen auttanut muu kuin noutaa halkopinosta ilmeisesti pikaistuksissaan astalo, jolla hän kumautti ahdistelijaansa päin otsikkoa sillä seurauksella, että tältä melkein pakeni henki ruumiista.

Tapauksen jälkeen Tokoi muutti Amerikkaan ja omaksui siellä monen muun suomalaisen tapaan sosialismin. Niin yllättävää kuin se onkin, niin sosialismi tuotiin Suomeen Amerikasta.

Tokoi tienasi Amerikan kaivoksissa sen verran hyvin, että palattuaan takaisin Kannukseen, hän pystyi hankkimaan oman kaupan ja polkupyörän. Itse hän myöhemmin kertoi, että hänet valittiin eduskuntaan nimenomaan sen vuoksi, että hänellä oli kauppa ja polkupyörä.

Sisällissodan jälkeen Tokoi joutui toistamiseen pakenemaan Amerikkaan, mutta kuitenkin hän pystyi vierailemaan Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, jolloin häntä kohdeltiin meillä kunnioittavasti, koska hän oli sodan aikana organisoinut Amerikan apua Suomeen.

Sikäli yllättävää, että Tokoi kertoi sodan jälkeen tavanneensa Helsingissä vuonna 1949 jäppiläläistaustaisen sisällissodan aikaisen pyövelin Sulo Nykäsen, joka virallisen historiankirjoituksen mukaan sai Tallinnassa KGB:n kellarissa luodin niskaansa heti sen jälkeen, kun Viro oli liitetty vuonna 1940 neuvostokansojen suureen perheeseen. Olisiko niin, että Nykänen säilytti henkensä ryhtymällä Neuvostoliiton kaksoisagentiksi?

Ilmeisesti Tokoi ja Nykänen tunsivat toisensa siltä ajalta kun molemmat sotivat sisällissodan jälkeen Muurmannin suunnalla ensimmäisen maailmasodan jälkimainingeissa, vaikkakin he sotivat eri puolilla. Nykänen kuului niihin pieniin harmaisiin tunnuksettomiin miehiin, jotka eivät olleet Suomen valtion joukkoja, vaikkakin sotivat Venäjää ja muita liittoutuneita vastaan, kun taas Tokoi oli Englannin joukoissa.

Niin yllättävää kuin se onkin, niin englantilaiset perustivat itärajan taakse paenneista punaisista legioonan sotimaan Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. Suomalaispunikit muodostivat tavallaan Hänen Majesteettinsa punakaartin, koska olivat Englannin kuninkaan joukkoja. Ehkä Oskari Tokoi ja Sulo Nykänen, jotka olivat porukoidensa johtomiehiä, tapasivat toisensa vaikkapa Muurmanskissa jossain rauhanneuvotteluissa ja siksi tunsivat toisensa vielä 30 vuotta myöhemmin.

Entisen pääministerin vierailu Suomessa vuonna 1949 oli huomattava mediatapahtuma: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/02/oskari-tokoi-kuolemantuomion-saanut-paaministeri

perjantai 20. joulukuuta 2024

John Hanson

Eilen mainittu Esko Aho toimi nuoruudessaan ennen kansanedustajaksi siirtymistään Kannuksen elinkeinoasiamiehenä, mutta vaikka Kannuksen kunta on pieni ja vähämaineinen, niin se on tuottanut toisenkin pääministerin eli maailman ensimmäisen sosialistisen pääministerin Oskari Tokoi.

Sisällissodan jälkeen hän sen jälkeen, kun oli saanut kuolemantuomion sekä valkoisilta että punaisilta, hän pakeni Amerikkaan. Suurella mielenkiinnolla luin aikoinaan hänen muistelmiaan tapahtumarikkaasta elämästään ja teosta Amerikan suomalaisista silmäillessäni opin sen, että Usa:n ensimmäinen presidentti ei ollutkaan Georg Washington, vaan jo itsenäisyyssodan aikana maalla oli presidentti, joka yleisesti tunnetaan nimellä John Hanson.

Tokoin mukaan hän kuitenkin oli todellisuudessa oli jotain muuta kuin Hansonien sukua. Tähän lopputulemaan oli Oskari Tokoi tutkimuksissaan päätynyt. Nimittäin Hanson sukunimen hänelle antoi Ruotsi, mutta todellisuudessa hän oli suomalaista sukua. Hansonin esi-isät saapuivat Amerikkaan Mercurius-laivalla, jonka matkustajina oli noin 100 suomalaista ja muutama hassu ruotsalainen.

Todennäköisyys on suuri, että tuleva presidentti oli Suomesta ja nimenomaan Savosta, josta suuri osa Ruotsin siirtokunnan asuttajista oli kotoisin. Todennäköisyys on myös suuri sille, että presidentti on Savon Sikasia, koska nimenomaan Savon Sikaset menestyivät hyvin Uudella mantereella; jopa niin hyvin, että vieläkin Amerikassa vaikuttaa mahtava intiaanisuku sukunimeltään Sikanen.

Savolaiset tulivat inkkareiden kanssa hyvin juttuun, koska molemmat eränkävijäkansat istuvat kököttämällä, jota istumatyyliä maailmalla kutsutaan harhaanjohtavasti slaavikyykyksi ja molemmat kansat ovat innokkaita saunojia. Intiaanit tosin puhuvat hikimajoista eivätkä saunoista. Kummatkin kansat ovat lisäksi persoja viinalle.

Tuo ensimmäisen presidentin amerikkalaistyylinen etunimi John viittaa vahvasti siihen, että kotioloissa häntä kutsuttiin suomalaisittain Jussiksi. Näin ollen eittämättömän todennäköistä on, että Usa:n ensimmäinen presidentti tunnettiin kavereiden kesken Sikas-Jussina.

Sikasten lisäksi rapakon taakse muutti 1600-luvulla muitakin savolaisia. Esimerkiksi Rautalammilla väitetään, että Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja perustettaessa ratkaisevan äänen antoi John Morton, joka Rautalammilla tunnettiin paremmin Marttis-Jussina.

Yksi ensimmäisistä Usa:n Delawareen muuttaneista meikäläisistä otti sukunimekseen Rambo, vaikka kotipuolessa hän luultavasti käytti sukunimeä Rampa. Nykyään Rambo tunnetaan rapakon takana hyvänä omenamerkkinä, mutta on Rambon suku hankkinut maailmalla muutenkin mainetta. Epäilen Rambon sukujuurien olevan jossain Ylä-Savon suunnalla, koska Savon Sanomien väkivaltauutisia lukiessa vähän väliä törmää siihen, että jossain Iisalmen puolessa asustaa Rambon kaltaisia hurjia miehenpuolia, jotka puukottelevat toisiaan ryyppyporukoissa.

Monta kertaa hyvä tarina näyttää olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kaikki amerikkalaiset eivät näytä olevan sitä mieltä, että maan ensimmäinen presidentti John Hanson olisi savolainen tai edes ruotsalainen, kuten tämä ulkomaankielinen Wikipedian juttu osoittaa: https://en.wikipedia.org/wiki/John_Hanson

torstai 19. joulukuuta 2024

Apple – melkein suomalainen firma

Esko Ahon juuri ilmestynyt Hetki lyö-kirja kertoi minulle, että maailmaa hallitseva Apple on melkein suomalainen firma. Nimittäin tunnettujen perustajaisien Steve Jobsin ja Steve Wozniakin lisäksi yhtiötä oli perustamassa myös Mike Markkula, jonka isoisä oli syntynyt Sievissä ja isoäiti Oulaisissa.

Ahon kirjan mukaan Mike Markkula sijoitti Appleen 250.000 dollaria ja sai vastineeksi kolmanneksen yhtiön omistuksesta. Hänestä tuli joksikin aikaa Applen toimitusjohtaja ja sen jälkeen pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja.

Ilmeisesti Mike Markkula on taustaltaan vakavamielinen pohjalainen ja ehkäpä pohjalaisten insinöörien tapaan lestadiolaisuuteen kallellaan, koska kun hän ensimmäisen kerran vieraili Applen verstaalla Steve Jobsin autotallissa ja nähtyään Jobsin ja Wozniakin epämääräiset habitukset, hänen ensimmäinen reaktionsa oli, että nuoret yrittäjät tarvitsisivat lähinnä parturia. Mielipide heistä kuitenkin muuttui, kun Markkula pääsi tutustumaan itse tuotteeseen.

Lisää Mike Markkulasta tässä: https://yle.fi/a/3-9039242

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Paha poliisi

Toivottavasti Aku Louhimies, tai joku muu sellainen taitava elokuvaohjaaja, lukee tämän, koska minulla on idea. Nimittäin karkean arvioni mukaan Ruotsi saa tuottamistaan rikoselokuvista ainakin saman verran vientituloja, kuin mitä Suomi saa puunjalostustuotteita viemällä.

Uskon, että jos meillä tehtäisiin Kummisetä-elokuvan tyyliin filmi tapaus Aarniosta, eli siitä, miten huumepoliisipäällikkö alkaa pyörittämään huumebisnestä, niin muu maailma olisi ällikällä ja väittäisi, ettei tuollaista tapahdu todellisuudessa. Mutta kyllä vain meillä Suomessa eittämättä sellaista tapahtuu.

Aarnio-elokuvaa suunniteltaessa kannattaa lukea Jeanette Björkqvistin kirja Mibi – Paha poliisi, joka kertoo Mikael ”Mibi” Runebergin elämästä ja teoista vaikuttavalla tavalla. Virkansa menettänyt Jari Aarnion apulaisena tuomittu Mikael Runeberg oli nuorempana todella paha poliisi. Jo hänen isänsä oli poliisi, joka ei ilmeisesti ollut pahan poliisin maineessa, koska oli Porvoossa erittäin pidetty demareiden kaupunginvaltuutettu. Kuitenkin hän kotioloissa pieksi poikaansa Mikaelia niin armotta, että pojasta varttui mitään pelkäämätön paha poliisi.

Ilmeisesti Mikaelin isä oli hyvin pidetty jopa alamaailman keskuudessa, koska hän pyysi erästä maamme johtavaa roistoa, joka oli kova urheilumies, toimimaan poikansa pyöräilyvalmentajana, johon tämä ammatti- ja taparikollinen suostuikin mielellään. Tosin huippupyöräilijää Mikaelista ei tullut, koska parhaat pyöräilijät ovat pieniä kuivankälppeitä miehiä; Mikael sen sijaan kasvoi kaksimetriseksi ja painoi poliisina ns. parhaassa ajolihassa ollessaan 145 kilogrammaa.

Aarnio-elokuvaan kannattaa sisällyttää myös vuosisadan rakkaustarina. Mikael Runeberg halusi operoida poliisin tehtävissään yksin, koska hän ei ilmeisesti katsonut työparia tarvitsevansa, koska hänellä oli autossaan työturvallisuusvälineenä pesäpallomaila, mutta niin vain hänen työparikseen määrättiin nuori naispoliisi, jonka yksinhuoltajaäiti oli aikoinaan pyörinyt Savon huumepiireissä. Mikael inhosi uutta työpariaan vilpittömästi siihen asti, kunnes hän huomasi rakastuneensa tähän intohimoisesti. Siitä sitten kehkeytyi todella tragedia, jonka seurauksena entinen paha poliisi toimii nykyään lempeänä sairaanhoitajana vanhuksille.

Tämä Perjantai-ohjelma todistaa, että entinen paha poliisi Runeberg osaa nykyään puhua kuin itse Runeberg: https://areena.yle.fi/1-67443528

tiistai 17. joulukuuta 2024

Tuleva Nobelin rauhanpalkinnon saaja

Olen sitä mieltä, että seuraava Nobelin rauhanpalkinto tulee antaa valkovenäläiselle reservin everstiluutnantti Valery Sakhashchikille, joka teki vajaat kolme vuotta sitten elämänsä ensimmäisen videopostauksen ja osoitti sanansa Valko-Venäjän armeijan sotilaille, jotka olivat hyökkäysvalmiudessa Ukrainan rajalla.

Helsingin Sanomissa julkaistu Sakhashchik viesti oli selvä: ”Älkää lähtekö sotimaan Ukrainaan. Teitä on huijattu. Ette ole tervetulleita vapauttajia. Ette saa kunniaa. Saatte häpeää, nöyryytystä, verta ja kuolemaa.

Tehkää, mitä todellisen miehen pitää tehdä. Tehkää oikea päätös. Osoittakaa siviilirohkeutta. Älkää lähettäkö poikia teurastettavaksi. Joskus suurinta urheutta on sanoa: Ei.”

Paljon mahdollista, että reservin everstiluutnantti Sakhashchikin viesti aiheutti sen, ettei Valko-Venäjä tule hyökkäämään Ukrainaan ja että sen seurauksena maailmansodalta vältytään ehkä tällä kertaa.

Jotenkin minusta vaikuttaa siltä, että Valko-Venäjän diktaattori, joka on muistaakseni nimeltään Likasankko, on valmistautumassa Putinin tappioon eivätkä esimerkiksi ohjukset ja dronet enää lentele Valko-Venäjältä Ukrainaan, vaan pikeminkin Ukrainan häiritsemän Venäjän dronet putoilevat väärän valtion puolelle.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, ettei Sakhashchik ole mikään raukka ja pelkuri, vaan upseerin työlleen täysin omistautunut sotilas. Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 4/2022 sivulla 12 kerrotaan, että hän juoksi vuosien ajan joka aamu 12 kilometriä täysissä varusteissa, jonka jälkeen hän virkistäytyi uimalla kylmässä vedessä.

Karskin oloista everstiluutnanttia voi kuunnella tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=baHhCgbKMrw

8.8.2025-5.9.2025

perjantai 5. syyskuuta 2025

Barrikadimarssi

Lähinnä maamme pääomapiirejä edustaneen Åttopoika-yhtiön kunniaksi on mainittava, että se levytuotannossaan pyrki tasapuolisuuteen. Niinpä Silimien välliin ry–ää-renkutuksen lisäksi sen levyltä löytyy myös komea vallankumouksellinen Barrikadimarssi, jonka soolo-osuuden kajauttaa heleällä tenoriäänellä Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suominen, joka laulaa, että: ” Ihana suuri taistelo
nyt meitä veljet vuottaa jo.
Luo barrikadein käyköön tie,
meit’ taistoon punalippu vie.”

Sen lisäksi, että Ilkka Suominen oli hyvä laulaja, oli hän myös hyvä liikemies. Hänen johtamansa Suominen Oy tuotti nimittäin sekä lasten vaippoja että naisten terveyssiteitä, ja mikäli yhtään näitä asioita ymmärrä, niin jommatkummat menevät aina kaupaksi suhdanteista riippumatta.

Suomisen suvussa isäkapina ilmeni siten, että vaikka isä oli Kokoomuksen puheenjohtaja, niin tytär Riikka oli vihreiden Vihreä Lanka-lehden päätoimittaja. Viime aikoina Riikka on saanut julkisuutta mainostamalla avoimien suhteiden toimivuutta parisuhteissa. Hän ei ole tässä asiassa edellä kävijä vihreissä, koska muistelen, että ainakin hyvän tarinan mukaan erään vihreiden miespuolisen kansanedustajan sekä aviovaimo että tyttöystävä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella. Minusta se on hyvää perhesuunnittelua.

Tästä voi kuunnella Ilkka Suomisen heleää tenoria: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=%C3%A5ttopojat%2C+barrikadimarssi#fpstate=ive&vld=cid:ce8a554f,vid:Rbo9TiNlA48,st:0

torstai 4. syyskuuta 2025

Åttopojat

Mietinpä huumorin syvintä olemusta ja mitä enemmän minä sitä mietin, sitä vähemmän minua mikään naurattaa. Joudun häpeäkseni myöntämään, että minua kuitenkin hihitytti Silimien välliin r—ää-renkutusta kuunnellessani ihan samalla tavalla kuin Tuntemattoman sotilaan Vanhalaa aikoinaan hihitytti mahtipontinen sotapropaganda. Tosin luulen, että mikäli silimien välliin tähdättäisiin jut–a, nek–ua, hur–a, rättip–tä tai vinos—ää, niin minua ei juurikaan hihityttäisi.

Sekin minua hihityttää, että tunnen kaltaiseni hihittelijän sotamies Vanhalan aikamiespojan, joka asuu Kuopiossa. Hän ei ole juurikaan tullut isäänsä, sillä hän ei ole mikään hihittelijätyyppi vaan hyvin totinen toveri. Hän toimi aikoinaan jopa edesmenneen aatteellisesti lähellä maolaisia olleen Suomen Työväen Puolueen puheenjohtajana, mutta siitä huolimatta tai siitä johtuen hän oli innokas pesäpallomies kuten itsekin olen.

Suomessa taisi aikoinaan olla vain kaksi kunnon maolaista, joista toinen oli sotamies Vanhalan poika ja toinen kansanedustaja Teemu Keskisarjan isä. Tässä yhteydessä en malta olla hihittelemättä käsitteelle isäkapina, sillä STP:n puheenjohtajan isä oli tiettävästi kunnon vennamolainen ja laitaoikeistolaiseksi leimaantuneen Teemu Keskisarjan isä Vesa Keskisarja, oli nivalalaisen 13-lapsisen lestadiolaisperheen poika, jonka isäkapina oli ilmennyt nuoruudessa maolaisuutena.

Suomen vasemmistossa näyttää olevan ainakin jossain määrin huumorintajua, koska en muista, että kun Åttopojat-yhtiö levytti reilut 20 vuotta sitten poliittisesti arveluttavan Silimien välliin-kappaleen, niin asiasta ei noussut älämölöä, vaikka yhtiön sextetissä erottuvat mielestäni selvästi Kokoomuksen puheenjohtaja Ilkka Suomisen ja kokoomuslaisen valtiovarainministeri Iiro Viinasen äänet, jonka seikan myös Wikipedia vahvistaa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%85ttopojat

keskiviikko 3. syyskuuta 2025

Karjalan poikii

Pallen puolustukseksi on kerrottava, että hän ainakin tarinan mukaan sanoitti Silimien välliin-kappaleen tunnekuohun vallassa heti sen jälkeen, kun presidentti Kallio oli puhunut radiossa talvisodan päättymisestä ja sen rauhan ehdoista. Yritin selvittää tekoälyn avulla sen, kuka on laulun säveltäjä, mutta sitä ei edes tekoäly tiennyt, joten säveltäjä on siis kuuluisa nimimerkki Trad, joka on säveltänyt monia muitakin kappaleita.

Palle ei ollut laulun ensimmäinen sanoittaja, vaan jo ennen sotaa Kuopiossa syntynyt Roine Rikhard Ryynänen, joka tunnetaan musiikkipiireissä paremminkin R. R. Ryynäsenä, sanoitti kappaleen jo ennen talvisotaa nimellä Karjalan poikii, jonka asian selittää se, että Ryynänen muutti jo pikkupoikana Savosta Karjalaan.

Ryynänen on sanoittanut monia suosittuja iskelmiä, joista minulle tutuin on Oi Joosef, Joosef, joka soi radiossa juuri syntymähetkelläni. Muita Ryynäsen sanoituksia ovat esimerkiksi Heili Karjalasta, Vanha merimies muistelee, Jänöjussin mäenlasku ja Karhunpoika sairastaa. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö R. R. Ryynänen ole samaa savolaista musiikkisukua, josta Jaakko Teppokin tuotannossaan kertoi; Ryynäs-Topihan oli pörsänmäkeläinen muusikko, joka soitti nestekaasukitaraa, koska Pörsänmäelle ei oltu vielä siihen aikaan vedetty sähköjä.

Silimien välliin-kappale sai melkoista kansainvälistäkin huomiota, sillä esimerkiksi kun Puna-armeijan kuoro kävi heti jatkosodan jälkeen konsertoimassa Messihallissa, niin ensimmäinen heidän esittämänsä laulun sävel oli sama kuin Silimien välliin-renkutuksella, mutta kuitenkin sillä kertaa kappale esitettiin versiona Löylyä lissää, jonka nimisenä se myös tunnetaan. Luulen kuitenkin, että sävelmän valinta konsertin aloitukseksi oli Puna-armeijan kuorolta railakasta sotilashuumoria.

Karjalan poikii menee näin Vilho Vartiaisen esittämänä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=karjalan+poikii#fpstate=ive&vld=cid:732d3546,vid:wpof_0QFeAw,st:0

tiistai 2. syyskuuta 2025

Silimien välliin

Heinolan kaupunginmuseolla jututin siellä oppaana ollutta nuortamiestä, joka kertoi opiskelevansa yliopistossa historiaa. Kerroin hänelle, että hän voisi alkaa tekemään väitöskirjaa Heinolan sota-ajan historiasta tai ainakin kaupungissa talvisodan aikana toimineesta Päämajan propagandaosastosta, jonka palveluksessa oli monia mielenkiintoisia ihmisiä.

Esimerkiksi propagandaosaston päällikkönä toimi Tampereen vankileirille vuonna 1918 viety Kalle Lehmus, joka oli myöhemmin maamme johtavia ns. asevelisosialisteja. Hänen alaisuudessaan toimi mm. Rautalammin kirkkoherran aikamiespoika Reino ”Palle” Palmroth, joka oli IKL:n miehiä. Nykyäänhän IKL luokitellaan fasistiseksi järjestöksi. Palmroth oli Untamo Utrion esimies. Utrio oli siviilissä osuuskauppaliikkeen palveluksessa ja se saattoi aiheuttaa jännitteitä esimies Palmrothin kanssa, joka ei ollut osuuskauppaväkeä. Muistelen, että kirjassaan Taistelu eetterissä Utrio kertoo, että Palle oli ihan hyvä esimies, mutta hyvin itsekeskeinen ihminen.

Palle on sen verran tärkeä henkilö maamme kulttuurihistoriassa, että hän olisi jollekulle historian opiskelijalle ainakin hyvä gradun aihe. Palle oli hyvä iskelmäsanoittaja ja minusta hänen sepittämänsä Anttilan keväthuuma on maamme duurimusiikin helmi, joka keväisin vaivaa minua suorastaan korvamatona.

Pallen kynästä on ikävä kyllä lähtöisin myös Silmien välliin renkutus, jolla jatkosodan alla pyrittiin vähentämään monien sotilaiden tappamista kohtaan tuntemaa vastenmielisyyttä. Tapio Rautavaara inhosi tätä levyä niin paljon, että hän rikkoi sen polveaan vasten ollessaan Karhumäen radion kuuluttajana. Tapsakin oli Utrion tapaan sodan edellä OTK:n palveluksessa, eli hänkin oli osuuskauppaväkeä.

Muistelmissaan Rautavaara kertoi kokeneensa tappamisen, joka sodassa oli välttämätöntä, lähinnä pahantekona ihmisyyttä kohtaan, hirvittävänä pakkona, käskyjen täyttämisenä, loputtomana valintatilanteena: jollen minä ehdi, kaveri ehtii ja minä kuolen. Pallen Silmien välliin kappaleen asenne tappamiseen on ihan toisenlainen, mutta historiallisista syistä liitän Åttopoika-yhtyeen version kuultavaksi tähän linkkiin, vaikka ymmärrän ihmisiä, jotka haluaisivat tämän renkutuksen kieltää: https://www.youtube.com/watch?v=-XaGXziG4LE

maanantai 1. syyskuuta 2025

Vakoiluradio

Heinolassa asuessani jututin vanhoja kaupunkilaisia eilen mainitsemistani pommituksista ja sain kuulla kaupunkilegendasta, jonka mukaan kaupungin keskustan pommituksia johdettiin valomerkeillä Jyrängön suunnalta, jossa työläiset asuivat. Olipa joku kuulema nähnytkin ja jopa tunnistanut lamppumiehen.

Kiinnostuin asiasta niin paljon, että kävin silloisessa Valtion arkistossa tutkimassa sodanaikaisia Valtiollisen poliisin papereita, mutta mitään mainintaa lampun heiluttelijasta en löytänyt. Sen sijaan sain selville, että Heinolan suunnalla toimi joku vakoilija, jonka radioviestintää yritettiin peilata mutta ketään ei kuitenkaan saatu kiinni.

Kerran lenkillä ollessani näin paikallisen taistelevan työväenliikkeen miehen poistuvan hieman maistaneena Tommolan baarista ja rohkaisin mieleni ja kävin kysymyässä, että voisiko tämä minulle ystävällisesti ja luottamuksellisesti näin miesten kesken kertoa, kuka vakoojaradiota käytti. Sain kuulla radiomiehen nimen.

Sota-aikana hyvin monella paikkakunnalla uskottiin olevan vakoilijan, joka radiolla piti yhteyttä viholliseen. Suonenjoellakin sellaisen uskottiin olleen ja sekin tiedettiin, että hän oli kätkenyt radionsa muuraamalla sen uunin sisään, joka onkin nerokas paikka.

Suomen kuuluisin vakoojaradio lienee tällä hetkellä Kouvolan putkiradiomuseossa, jossa säilytetään kauniin vakoilijattaren Kerttu Nuortevan radiota. Vaikka tämä oli varmasti hyvin älykäs ihminen, onnistui hän kuitenkin rikkomaan radionsa heti ensimmäisellä yrityksellä, koska suomalainen verkkovirta ei käynyt neuvostoliittolaiseen laitteeseen. Sen jälkeen hän vei sen jostain syystä säilytykseen pesulaliikkeeseen ja kun hän tuli laitetta noutamaan, oli poliisi häntä odottamassa.

Mietinpä sitä, miksi muualla maailmassa vakoilijat tarvitsivat verkkovirtaa radioihinsa, sillä köyhässä Suomessa oli jo sota-aikana käytössä muutaman kilon painoinen Kyynel-radio, joka toimi kuudella litteällä taskulampun paristolla ja jolla pystyi kuitenkin viestittämään vaikka Hangosta Petsamoon.

https://www.putkiradiomuseo.fi/sotilasradiomuseo/

sunnuntai 31. elokuuta 2025

Arpi sillan kaiteessa

Siltojen katkaiseminen on osoittautunut vaikeaksi Ukrainan sodassa ja niinpä Krimin silta on yhä pystyssä, koska Saksa ei ole halunnut kärjistää tilannetta eikä ole antanut Ukrainalle Taurus-ohjuksia, jolla silta saataisiin romahtamaan.

Sillan katkaiseminen oli haasteellista myös talvisodan aikaan. 13.2.1940 yrittivät uljaat neuvostolentäjät katkaista yli synkän Kymenvirran rakennetun sillan Heinolan kaupungissa ja melkein siinä onnistuivatkin. Todella läheltä piti, sillä heinolalaisen kaupunkilegendan mukaan iso ehkä 500-kiloinen miinapommi olisi viistosti suhahtanut sillan kannen ja kaiteen välistä, ainoastaan pyrstö on hipaissut kaidetta ja jättänyt siihen kuvasta näkyvän arven.

Kuvasta voisi päätellä, ettei isokaan pommi putoa suoraan vaan liitää viistosti. Tosin eräs asiantuntija oli kuitenkin sitä mieltä, ettei pommi ole pudonnut sillan ja sen kaiteen välistä, vaan että kaiteen vaurion on aiheuttanut räjähtäneen pommin lennättämä sirpale.

Kaupunkilegendan mukaan pommi kyseinen pommi räjähti vasta Kymenvirran pohjassa, jossa ainakin hyvän tarinan mukaan on tapauksen jäljiltä syvä monttu vieläkin. Muistelen, että sillan lähellä olisi vettä peräti 17 metriä, mutta itse kuitenkin uskon syvänteen syntyneen jääkauden vaikutuksesta tuhansia vuosia sitten eikä talvisodan pommin vaikutuksesta.

Luin pääesikunnan propagandaosaston palveluksessa olleen kustannusjohtaja Untamo Utrion toimittamasta kirjasta Taistelu eetterissä silminnäkijäkertomuksen tuosta talvisodan pommituksesta, jolla yritettiin Heinolan silta katkaista. Sillä kertaa pommikone uhrasi peräti kaksi kallista pommia kaupunkiin, mutta kallis silta kuitenkin säästyi. Muistelen sillan rakentamisen maksaneen köyhälle Suomelle 1920-luvulla peräti valtion vuosibudjetin neljänneksen verran.

Vähän ennen jatkosodan virallista alkua juhannuksena -41 pommituksen tuhot olivat sitten paljon pahemmat. Pommituksessa kuoli 16 heinolalaista siviiliä ja laskujeni mukaan noin 18 neuvostoliittolaista sotilaslentäjää, koska Heimo Lampi, Eero Kinnunen ja Jorma Sarvanto ampuivat alas kuusi konetta kaupungin pommittamiseen osallistuneesta 18 pommikoneesta. Yksi juhannuspommeista osui Heinolan tuomiokunnan arkistoon, joka asia tiettävästi ilahdutti monia paikkakuntalaisia suuresti.

lauantai 30. elokuuta 2025

Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat

Heinola on hienojen museoiden kaupunki ja suurimman aistinautinnon minulle tarjosi museona toimivan Kivalterin talon pihan 1700-lukuinen ryytimaa, josta minulla pienimuotoista maataloustuotantoa harjoittavalla miehellä olisi paljon opittavaa, koska oman ryytimaani on metsä valloittanut.

Kivalterin talon oppaana toimi viehättävä opiskelijaneitonen, joka kertoi opiskelevansa graafista suunnittelua. Tämä seikka saikin minut kannustamaan häntä tulevan lopputyön aiheen valinnassa. Nimittäin talvisota-aikana Heinolassa toimi päämajan propagandaosasto, jossa laadittiin lentolehtisiä, joita sitten pudotettiin vihollisen puolelle tavoitteena heikentää hyökkääjän taistelumoraalia.

Olen esimerkiksi nähnyt Kuusisen kansanarmeijalle jaetun suomenkielisen lentolehtisen, jonka ydinsanoma oli selkeä ja pelkistetty ja kuului: AMPUKAA KOMISSAARIT, NUO HULLUT KOIRAT. Lehtisessä perusteltiin ihan loogisesti, miksi lukijan piti noin menetellä. Luulen, että iskulauseen kehitti Rautalammin kirkkoherran aikamiespoika Reino ”Palle” Palmroth Heinolan Myllyojalla, jonne armeijan propagandaosasto oli silloin sijoitettuna.

1990-luvulla Ultra Bra-yhtye suoritti jonkinlaisen taiteellisen varkauden ja levytti silloisen teollisuussiivoojan Juhana Rossin sanoittaman kappaleen Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat. Tosin siinä tapauksessa ammunnan kohteina olivat EU-komissaarit eivätkä heidän Puna-armeijan virkaveljensä. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Juhana Rossi voisi ihan hyvin olla taustaltaan rautalampilaisia Pallen tavoin, koska jääkäriupseeri Mikko Rossin runoilijapoika Matti Rossi oli rautalampilaisia ja myös hänen runotuotantonsa on hyvin selkeäsanomaista, kuten myös Juhana Rossilla oli hänen nuoruudessaan.

Lopuksi korostan sitä, että Juhana Rossi ei työskentele enää teollisuussiivoojana, vaan nykyään hän on maamme pääomapiirien palveluksessa ja toimii Talouselämä-lehden toimituspäällikkönä. Hiljennymme nyt kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa hyvää musaa – jostain syystä, jota voi vain arvailla, Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat-kappaletta ei kuultu Olympiastadionin konsertissa: https://www.youtube.com/watch?v=B3wFGHhu-PQ

perjantai 29. elokuuta 2025

Aunuksen retkeläisten muistomerkki

Mietinpä, että mitä tällä hetkellä kuuluu Salmissa ainakin vielä kymmenen vuotta sitten pystyssä olleelle ns. Aunuksen retkellä kaatuneiden muistomerkille. Uutisissa on nimittäin kerrottu, että Venäjällä on alettu tuhota suomalaisten pystyttämiä sotamuistomerkkejä, koska niiden katsotaan olevan fasismia ylistäviä. Lähellä itärajaa Ihantalassakin isossa luonnonkivessä sekä suomeksi että venäjäksi lukenut teksti ”Kunnia sankareille” on raaputettu äskettäin pois. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Suomen ja Venäjän välillä on kuitenkin voimassa sopimus siitä, että kummankin puolen muistomerkkejä suojellaan.

Kymmenisen vuotta sitten Salmin suunnalla liikkuessani hiljennyin vuonna 1919 Aunuksen retkellä kaatuneiden ns. heimosoturien muistomerkillä ja hämmästelin, että tämä muistopaasi oli säilynyt ihan vatupassissa maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä lähes sadan vuoden ajan.

Aunuksen karjalankielinen nimi on tahattoman osuvasti Anus, ja retkellä tähän paikkaan, joka meni suoraan sanottuna päin persettä, sai surmansa lähes 400 suomalaista pientä harmaata miestä. Kaikkiaan noin 600 meikäläisiä kaatui erilaisilla sisällissodan jälkeisillä heimoretkillä; nykyäänhän heimosotia käydään onneksi vain lähinnä Afrikan sarven suunnalla, sillä Ukrainan sotaa Putin ei ole perustellut heimoasialla vaan denatsifikaatiolla, demilitarisaatiolla, denarkomanisaatiolla ja dehomonisaatiolla.

Aunuksen retken muistomerkki pystytettiin vuonna 1929 ja hanketta johti tuleva kenraali Paavo Talvela, joka oli johtanut aikanaan myös Aunuksen retkeä. Talvelan elämäkerran mukaan muistomerkin hinnaksi tuli 70.000 silloista markkaa, joka nykyrahassa on vain noin 20.000 euroa. Suuren osan kuluista maksoi Talvela itse. Satunnaisen matkailijan kannattaa kiinnittää huomio siihen, että iso osa vainajista oli nykyajan mittapuun mukaan lapsisotilaita. Siihen viittaa myös paadessa oleva kirjoitus ”Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon”.

Nykyajan mittapuun mukaan moisen heimoususkoa ylistävän säkeen laatijan mentaalihygienian tila vaikuttaa hyvin arveluttavalta. Epäilen, että teksti on lähtöisin Uuno Kailaan kynästä. Aunuksen retkellä oli mukana myös 18-vuotias heinolalainen lukiolaispoika Uuno Salonen, joka myöhemmin muutti sukunimensä Kailaaksi. Aunuksen retki oli tulevalle runoilijalle traumaattinen kokemus, koska erään taistelun aikana hänen toverinsa haavoittui alavatsaan ja pyysi Uuno Kailaalta armonlaukausta. Kailas ei siihen pystynyt, vaan hän karkasi linjasta.

Hänet saatiin myöhemmin kiinni ja köytettiin puuhun pikaoikeuden istunnon ajaksi. Häntä ei kuitenkaan tuomittu ammuttavaksi karkuruudesta, kuten tapana oli, vaan rangaistukseksi hän joutui seisomaan puoli vuorokautta aidanpylvääseen sidottuna, joka rangaistus kesällä sääskiaikaan vastaa lähes kuolemantuomiota.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, mitä mieltä tervejärkinen karjalaisukko oli heimosotureista muistaakseni erään Arvo Tuomisen kirjan mukaan. Isäntä Jegor Andronoff sanoi heimosoturi Armas Eskolalle jo elokuussa 1918, että ” Turhaan te nuoret innokkaat Suomen pojat nyt täällä olette. Ette te Karjalan asiaa ratkaise, henkenne vaan menetätte ja saatte taattonne suremaan”.

torstai 28. elokuuta 2025

Uuno Kailas ja Eino Salmelainen

Eilen mainitsemani heinolalainen runoilija Uuno Kailas ei ollut tavallinen nuori, mutta sen sijaan hän oli sangen tavallinen runoilija, joka oli mielisairas, tuberkuloottinen ja harhaviettinen. Kommunisti hän ei ollut toisten runoilijoiden lailla vaan pikemminkin päinvastoin; 16-vuotiaana hän osallistui heimokansan vapauttamiseen pyrkivään Aunuksen retkeen, joka ei mennyt ihan putkeen.

Aunuksen sotaretki oli Uuno Kailakselle traumaattinen kokemus. Muistelenpa lukeneeni jostain, että rangaistuksena pelkuruudesta häntä olisi seisotettu kuusi tuntia puuhun sidottuna. Se on kova rangaistus kesällä hyttysaikaan. Tosin rangaistus oli lievä, koska joku koulupoika myös teloitettiin vastaavasta rikkeestä.

Eräs silloisen Uuno Salosen (myöh. Kailas) heinolalainen läheinen ystävä kaatui taisteluissa ja siitäkin tuleva runoilija kantoi syyllisyyttä. Rohkenen tuskin edes arvailla ystävyyden syvyyttä. Molemmat pojat olivat partiolaisia. Heinolassa partiojohtajana toimi silloinen Itä-Hämeen toimittaja ja myöhempi teatterijohtaja Eino Salmelainen. Salmelainen oli Uunolle läheinen henkilö myöhemminkin. Salmelainenkin oli myös julkimiehimys.

Sisällissodan aikana Salmelainen teki 15-vuotiaista partiopojistaan sotilaita. Muistelmissaan hän ihmettelee, miten innokkaista koulupojista hetkessä tuli kylmäverisiä teloittajia. Salmelaisen johdolla pikkupoikien kuolemanpartio liikkui polkupyörillä tekemässä tiedustelu- ja puhdistusretkiä.

Näistä asioista Heinolan virallinen historiankirjoitus vaikenee. Muistelen kuitenkin Itä-Häme-lehdessä ollutta 100 vuotta täyttäneen mummon haastattelua ja hän ihmetteli, kuinka kapina-aikaan joku 15-vuotias poikanen kävi ampumassa hänen veljensä. Vastaavanlaiseen pystyivät myöhemmin Kambodzan punakhmerit; hekin käyttivät lapsia kansanmurhan toteuttajina.

Myöhemmällä iällä innokas suojeluskuntalainen Eino Salmelainen vaihtoi leiriä ja hänestä tuli arvostettu Tampereen työväenteatterin johtaja. Muistelmissaan hän kertoi katuvansa nuoruutensa pahoja töitä. Niinhän se Kekkonenkin teki, joka 17-vuotiaana johti Haminassa siviilimiesten ampumisia. Kekkonen väitti muistelmissaan, ettei hän muista, oliko hän ampujana vai ei. Itse luulen, että hän muisti, ei tuollaisia juttuja voi unohtaa.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Eino_Salmelainen

keskiviikko 27. elokuuta 2025

Pallokentällä

Aionpa käydä tänään viettämässä hiljaisen hetken Uuno Kailaan patsaan ääressä Heinolan Maaherran puistossa, jossa Uuno, joka oli julkimiehimys, katseli ainakin silmä kovana pallokentän laidalla poikien kisailua pesäpalloilun merkeissä.

Tapahtuma antoi hänelle aiheen sittemmin Pallokentällä runoon, jonka herkkä uukuniemeläistaustainen taiteilija Jarkko Lahti, joka tulevaisuudessa tullaan maailmalla muistamaan 542 ihmistä surmanneena tarkka-ampuja Simo Häyhänä, lausui nyrkkeilytreeninsä lomassa todella vaikuttavasti joku päivä sitten tv:n Urheilu-Suomi-ohjelmassa.

Pallokentän tekijänoikeudet ovat umpeutuneet ja kopioin sen häpeämättömästi tähän, jotta jokainen halukas miehenpuoli voi sen opetella ja sen jälkeen pyrkiä lausumaan sitä aina kun vain vähänkin sopiva tilaisuus näkyy avautuvan, suosio on taattu:

Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen

oli seisahtunut alle

sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,

nojas kainalosauvoihin;

pelin tiimellystä katsoi

hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,

johon lehmus varjon loi,

moni riemukas huuto kiiri,

moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen.

Eräs seisoi hievahtamatta,

eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti

ei muistanut sauvojaan.

Oli haltioitunut hehku

hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän

hänen sieraintensa näin

joka kerta, kun maila pallon

löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin

joku rohkeni juosta pois,

oli niinkuin lehmuksen alta

eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin

olis sielu poikasen

ja syöksynyt kilpasille

kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta

kuin unesta havahtain

näki itsensä… Oikea jalka

oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen,

mut lehmuksen alla seisoi

eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,

iho harmaana kääntyi pois

kuin ruskean nutun alla

sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,

yhä kirkas nauru soi

yli aurinkoisen hiekan,

– johon lehmus varjon loi.

Lahden runon lausunta alkaa heti kahden minuutin jälkeen tässä linkissä, ja kaikki runonlausunnasta kiinnostuneet miehenpuolet voivat ottaa esityksestä mallia ja tehdä siten vaikutuksen ns. kauniimpaan sukupuoleen: https://areena.yle.fi/1-4253585

maanantai 25. elokuuta 2025

Elokuvan aihe

Karjalan lennostokillan nettisivuilla kerrotaan Uukuniemeltä itärajan taakse kaapatusta Suomen ilmavoimien isästä Aleksanteri Torikasta niin mielenkiintoista, että jos olisin nuorempi mies, alkaisin tekemään hänestä väitöskirjaa. Ja lisäksi hänestä voisi tehdä James Bond-tyyppisen elokuvan kansainväliseen levitykseen.

Jos uukuniemeläistaustainen näyttelijätaiteen professori Jarkko Lahti, joka on äitinsä puolelta Uukuniemen Ristlahden Kettusia, sattuu tämän lukemaan, niin hän voisi sen jälkeen, kun on saanut tarkkampuja Simo Häyhästä kertovan filmin valmiiksi, ryhtyä valmistautumaan Torikan rooliin.

Rooliin valmistautumisen hän voisi aloittaa tutustumalla liitteenä olevaan Karjalan lennoston historiasta kertovaan nettisivuun, jonka sivun luotettavuutta tosin heikentää se, että minun blogini on näköjään merkitty sivun tietolähteeksi. Itse en oikein muista, mitä vuonna 2016 blogillani kirjoitin, koska elämäntyöni hävisi nettiavaruuteen Ukrainan sodan alettua, kun epäilin blogillani Putinin kupan edenneen tertiäärivaiheeseen, kuten tuusniemeläinen Metsa-Man-tubettaja silloin arveli.

Karjalan lennostokillan Torikka-juttuun voi tutustua tästä: https://www.karjalanlennostonkilta.fi/koneita-lenoto-osastolle/

Nieuport 17

Minä olen erinomainen ihminen huomaamaan rikan toisen ihmisen silmässä, vaikka en huomaakaan malkaa omassani ja niinpä huomasin yhden virheen eilen nähdyssä Arvo Tuomisen hienossa Vuoksi-dokumentissa.

Nimittäin ohjelmassa kerrottiin, että kaikki venäläislentäjät, jotka olivat perustamassa Suomen ilmavoimia huhtikuussa 1918 varastamalla bolseviikeilta viisi lentokonetta Suomen hallituksen joukoille, karkotettiin maasta.

Kuitenkaan kaikkia venäläisiä ei häädetty Suomesta. Epäonnekseen Aleksander Krasheinin, joka sittemmin alkoi käyttää Suomessa nimeä Aleksanteri Torikka, sai jäädä Suomeen ilmeisesti sen vuoksi, että hänen äitinsä oli suomalainen. Torikka palveli välirauhan aikaan kesällä 1940 kapteenina Suomen armeijassa, joka asia koitui hänelle kohtalokkaaksi, koska neuvostoliittolaiset kaappasivat hänet Uukuniemeltä itärajan taakse. Hänet ammuttiin seuraavana talvena Moskovassa. Tapauksesta voi lukea vaikkapa Mikko Porvalin kirjasta Kadonneen kaupungin varjo.

Täysin pyyteettä venäläispilotit eivät vaihtaneet puolta. He nimittäin vaativat jokaisesta toimittamastaan koneesta nykyrahassa 120.000 euroa eli 100.000 silloista markkaa ja lisäksi palkkaa heille piti maksaa nykyrahassa 3500 €/kk, joka siihen aikaan oli huikean korkea korvaus, sillä se oli noin kymmenen kertaa silloista keskipalkkaa enemmän.

Koneet Suomelle varastaneet venäläiset olivat sikäli erinomaisia lentäjiä, että he kykenivät pysymään ilmassa, toisin kuin maahan tulleet ruotsalaislentäjät, joilta tämä kyky puuttui. Niinpä kreivi von Rosenin lahjoittama kone syöksyi maahan pian Suomeen saapumisen jälkeen, jolloin sekä lentäjä että tähystäjä kuolivat.

Venäläisten lahjoittamat koneet vaikuttavat edustaneen vuonna 1918 silloisen tekniikan kärkeä, koska huippunopeuskin oli huikeat 185 km/t. https://fi.wikipedia.org/wiki/Nieuport_17

sunnuntai 24. elokuuta 2025

Kärkkäälässä panostetaan matkailuun

Aamukahvia juodessani minua ilahdutti se, että telkussa näytettiin Arvo Tuomisen dokumenttia Vuoksi virtaa vuolaasti ja varsinkin ilahduin siitä, kun ohjelmassa kerrottiin Kärkkäälässä panostettavan voimakkaasti matkailuun. Tosin kyseessä ei ollut syntymäkyläni Suonenjoen Kärkkäälä eikä edes Hankasalmen Kärkkäälä, vaan itärajan takana entisessä Jääskessä sijaitseva Kärkkäälän kylä.

Kuitenkin sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, uskallan väittää, että myös Jääsken Kärkkäälän, kuten myös Hankasalmen ja Suonenjoen Kärkkäälät, on perustanut Kärkkäisten kaskenraivaajasuku. Kärkkäisiä pidetään umpisavolaisina, mutta alun perin suku on saapunut suur-Rautalammin erämaahan Hämeestä Pälkäneen Kärkkään kylästä, josta Ukko Kärkäs viiden poikansa ja kahden veljenpoikansa kanssa muutti 1530-luvulla silloiseen Rautalammin emäpitäjään kuuluneelle Hankasalmelle, josta asiasta todistaa Hankasalmen Kärkkäälän kylään pystytetty kivimuistomerkki.

Luulenpa, että osa Kärkkäisistä jatkoi matkaansa Savosta Karjalan Jääsken pitäjän Kärkkäälän kylään kaskea polttamaan, ja niin syntyi Kärkkäisten karjalaissukuhaara. Tosin karjalaistaustainen näyttelijän Vesa-Matti Loirin mummo Hedvig ei olekaan Jääsken Kärkkäisiä, kuten oletin, vaan hän on Geni-ohjelman mukaan Kiuruveden Kärkkäisiä.

Kiuruveden Kärkkäiset näyttävät muutenkin olevan lahjakasta sukua, koska maamme historian parhaan jalkapalloilijan Jari Litmasen äiti on Kiuruveden Kärkkäisiä. Jari Litmasen isä Olavi Litmanen, joka myös pelasi aikoinaan Suomen jalkapallomaajoukkueessa, on muuten syntynyt Uukuniemen naapuripitäjässä Saaressa.

Uskon, että maailman kuuluisin Kärkkäinen on kuitenkin suvun kiuruveteläistaustainen näyttelijätär Kata Kärkkäinen. Sitä, mitä Kärkkäinen on näytellyt, en kehtaa kertoa, koska lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea. Mutta vankkoja savolaispiirteitä Katassa on ja muistini mukaan hän itsekin joskus valitti, että lyhytsäärisenä ja tanakkavartisena hän näyttääkin savolaiselta maitotilan emännältä ja se on ymmärrettävää, koska Kiuruvesi on maamme johtava maitopitäjä.

Arvo Tuomisen mainion dokumentin voi katsoa tästä linkistä, ja Kärkkäälästä sekä sen matkailusta ohjelmassa kerrotaan 15 minuutin jälkeen. Toivon, että vielä tässä elämässä voisin vierailla Jääsken Kärkkäälässä. https://areena.yle.fi/1-50938332

lauantai 23. elokuuta 2025

Axel Oxenstierna ja Trump

Eittämättä tuli mieleeni suuri ruotsalainen valtiomies Axel Oxenstierna, jonka väitetään 1600-luvulla sanoneen, että ”poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan”, kun sosiaalisesta mediasta luin, että Trump on väittänyt, että Krim on pinta-alaltaan Texasia suurempi. Tosi asiassa Krim on noin 25 kertaa Texasia pienempi. En ole kuitenkaan löytänyt luotettavasta suomalaisesta lehdestä uutista moisesta Trumpin erheestä, joten suhtaudun uutiseen epäilleen, koska se kuulostaa liian hullulta ollakseen totta.

Mutta Stubbille annan tunnustusta hänen tietoisuutensa kehityksestä. Aamun tv-haastattelussa hän hallitsi monet Ukrainan sotaan liittyvät numeroasiat ja prosenttilaskutkin mainiosti, jollaisten asioiden kanssa hänellä oli nuorempana ongelmia. Muistanpa, miten presidentinvaalien alla hän oli peruskoululaisten tentattavana ja silloin hän oli sitä mieltä, että viisi potenssiin kolme on 75.

Karkeampi moka hänelle sattui eduskunnassa, kun hän tulkitsi hyvinvointialueuudistukseen liittyviä asiantuntijalausuntojen prosentteja täysin pieleen. Jonkun poliitikon ura olisi katkennut siihen, että valehtelee eduskunnassa, mutta Stubb oli niin mukavan miehen maineessa, että hänelle annettiin anteeksi sen jälkeen, kun hän totesi, että ”sori siitä”. Ilmeisesti yleisesti uskottiin, että Stubb lateli virheellisiä prosenttilukuja ymmärtämättömyyksissään eikä epärehellisyyden takia.

Itse olen eniten huolissani siitä, että Stubb oli peruskoululaisten tentissä sitä mieltä, että kirja Työmiehen vaimo on Väinö Linnan kirjoittama, koska se virhe viittaa yleissivistyksen puutteeseen. Toisaalta ei Trumpkaan olisi Minna Canthia tuntenut.

https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010115360.html

perjantai 22. elokuuta 2025

Midtjylland-Kups

Eilen Kups jatkoi mainioita otteitaan Euro-kentillä, kun se kohtasi Eurooppa-liigan karsintaottelussa vieraskentällä tanskalaisen FC Midtjyllandin. Kups hallitsi tilastojen valossa ottelua selvästi, eli kuopiolaisten hallintaprosentti oli 56 % vastustajan 44 % vastaan. Samoin Kupsin syöttöpeli kulki, koska joukkueen 565 syötöstä peräti 87 % onnistui, kun taas tanskalaiset syöttivät vain 436 kertaa onnistumisasteen ollessa 86 %. Myös kulmapotkut jakaantuivat kuopiolaisten eduksi 5-4.

Jos nyt jotain vikaa Kupsin pelistä pitää oikein hakemalla hakea, vika on se, että tanskalaiset voittivat ottelun 4-0. Niinpä Urheiluruudun haastattelussa puolustaja Taneli Hämäläinen kertoikin, että joukkueiden karsintasarjan toinen kohtaaminen kotikentällä tuleekin olemaan haasteellinen, mikäli Kups aikoo päästä sarjassa jatkoon. Mutta toivoa ei kannata menettää, koska kun HJK hävisi Fär-saarilla paikalliselle kalastajien puulaakiporukalle 4-0, niin kuitenkin Helsingissä HJK kykeni voittamaan jatkoajan jälkeen karsinnan yhteismaalein 6-5.

Eilistä Kupsin menestystä korostaa se, että kuopiolaisten joukkueen tämän vuoden pelaajabudjetti on 1,2 miljoonaa euroa, kun taas FC Midtjyllandin vastaava budjetti on yli kymmenen kertaa enemmän eli 13,9 miljoonaa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ensi vuonna kuopiolaisten pelaajabudjetti tulee luultavasti kasvamaan, koska joukkue selvisi jatkoon Konferenssiliigassa ja sen ansiosta Kupsin kassaan kilisee lisää 3,1 miljoonaa ja se on paljon se, koska se on lähes sama summa kuin NHL:ssä pelaavan suomalaisen huippujääkiekkoilijan puolen vuoden palkka.

Tosin ymmärrän täysin suomalaisen NHL-tähden katkeruuden pienituloisuudestaan, koska melkoisessa palkkakuopassa on hän, sillä jalkapalloilija Messille taattiin jo vuonna 2017 peräti reilun 555 miljoonan euron suuruiset bruttotulot, kun hän lupautui neljäksi kaudeksi vahvistamaan FC Barcelonan rivejä. https://www.is.fi/eurosarjat/art-2000007774186.html

torstai 21. elokuuta 2025

Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille

Lukaisinpa Olavi Lempisen kirjan Rautaesiripun takana – Kaukopartiosta Vorkutan vankileirille ja se oli todella mielenkiintoinen teos, joka kertoo inkerinsuomalaisen Veikko Piiparisen elämäntarinan. Piiparinen oli inkerinsuomalainen, joka syntyi sata metriä itärajan takana ja joutui sen vuoksi 18-vuotiaana puna-armeijaan, jäi jatkosodassa suomalaisten vangiksi ja hänestä koulutettiin radisti Pauli Marttinan johtamaan kaukopartio-osastoon.

Vuonna 1947 Piiparinen palautettiin Neuvostoliittoon, jossa hänet kovien kuulustelujen ja kymmenen minuutin oikeudenkäynnin jälkeen lähetettiin Vorkutan vankileirille hiilikaivokseen, josta harva selvisi hengissä. Mutta hän selvisi ja asui elämänsä viimeiset 38 vuotta Tallinnassa, josta ajasta hän kertoo kirjassa todella mielenkiintoisia tarinoita.

Olen tähän asti suhtautunut hieman epäillen tarinaan, jonka mukaan Tallinnan kuuluisan Pronssisoturi-patsaan mallina olisi ollut Berliinin olympialaisissa sekä vapaassa että kreikkalais-roomalaisessa painissa raskaassasarjassa kultaa voittanut virolainen Kristian Palusalo eikä venäläinen Aljosa, mutta Piiparinen vakuuttaa tarinan olevan totta.

Lisäksi Piiparinen kertoo, että voitonpäivänaattona 8.5.1946 15-vuotias Ageeda Paavel ja 14-vuotias Aili Jyrgenson räjäyttivät dynamiitilla patsaan ensimmäisen version. Patsaan toisesta versiosta tuli 2000-luvun alussa maailman ensimmäinen hybridisodankäynnin soturi, koska Venäjä lietsoi Tallinnassa kovat nuorisomellakat sen vuoksi, että patsas siirrettiin kaupungin keskustasta sotilashautausmaalle.

https://www.goodreads.com/book/show/32766063-rautaesiripun-takana

keskiviikko 20. elokuuta 2025

Hyvät, pahat ja rumat

Eilen mainitsemastani kohtaamisestaan Trumpin kanssa kertoi Simo Rantalainen vuonna 2009 ilmestyneessä kirjassaan Hyvät, pahat ja munat: Simo Rantalaisen seikkailut median ihmeellisessä maailmassa. Rantalaisen kirjan nimi palauttaa mieleeni hänen viime vuosituhannen loppupuolella juontamansa erittäin suositun TV-sarjan Hyvät, pahat ja rumat, ja jos MTV:n johtaja sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että kyseinen sarja esitettäisiin uusintana.

Voi kuitenkin olla, etteivät eräät tekijänoikeuksiin liittyvät ongelmat salli sarjan uusimista. Ainakin, kun joskus kysyin Lasse Lehtiseltä, etteikö suosittua Hyvät herrat-sarjaa voisi näyttää uusintana, hän kertoi, että se asia kyllä sopisi hänelle, mutta ei ilmeisesti kaikille muille tekijänoikeuksien haltijoille.

Vaikka maailman tilanne on kammottava eikä minua juuri mikään naurata, niin kuitenkin minua jaksaa naurattaa tarina, jonka luin Simo Rantalaisen vuonna 2023 ilmestyneestä kirjasta Simo siellä jossain kertoi.

Kun Rantalainen kertoo suvustaan, hän paljastaa, etteivät hänen mummonsa ja vaarinsa välit olleet ainakaan ihan aina lämpimät, koska vaari oli ankara ja otti silloin tällöin niin sanotusti kuppia. Vaari myös passautti itseään kovasti.

Tosin kyllä karjalainen mummo osasi ainakin välillä pitää puolensa. Kun vaari kerran vaati mummolta silakkapihvejä tiuskaisi puoliso, että: ”Kuuleha sie, mie situ siun rääpyksilleis”. Lukijan onneksi Simo Rantalainen kääntää mummonsa lausuman kirjakielelle seuraavasti: ” Kuulehan sinä, minä paskon silakoidesi päälle”.

Wikipedia kertoo, että Simo Rantalaiselle on sattunut ja tapahtunut elämässään paljon: https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Rantalainen

tiistai 19. elokuuta 2025

Kohtelias herrasmies Trump

Viime yön huippukokouksessa Trump osoittikin olevansa tarvittaessa kohtelias huumorintajuinen herrasmies, joka kohteli vieraitaan ystävällisesti eikä esimerkiksi edes yrittänyt kouria paikalla ollutta ainutta naispuolista osallistujaa Italian pääministeri Giorgia Melonia.

Jostain syystä tässä yhteydessä palaa mieleeni, miten nuoruuteni yliopistossa opetettiin rikosoikeuden luennolla sekin, että jos mielentilatutkimuksen tekijä suostuu lainaamaan rahaa hyvin luotettavan oloiselle tutkittavalle, on tutkittava varmasti psykopaatti.

Monet Trumpin tavanneet ovat kertoneet tämän olevan ihan järkevän hyväkäytöksisen ihmisen. Esimerkiksi Skeptikko -lehdessä 3/2018 sivulla 4 menestynyt liikemies Juha Wiskari kertoo, miten hän vuonna 1992 yritti myydä risteilyalusta liikemies Donald Trumpille. Wiskarin mukaan Trump oli piinkova bisnesmies ja täydellinen herrasmies. Tosin laivabisneksestä hän ei tiennyt mitään, mutta oikeat kysymykset tulivat alta aikayksikön. Hän ei siis ollut siihen aikaan typerys.

Jokunen vuosi sitten entinen toimittaja Simo Rantalainen julkaisi jonkun kirjan, jossa hän kertoi, miten tapasi jonkun MM-nyrkkeilyottelun tiimoilla suurliikemies Trumpin, joka osoittautui puheliaaksi, hyväntahtoiseksi ja fiksuksi mieheksi. Trump oli kertonut Rantalaiselle, että hän ei ole varma, siirtyykö joskus politiikkaan, mutta jos siirtyy, hän menee republikaaneihin, koska ne ovat niin tyhmiä, että jopa hän voisi pärjätä siinä porukassa.

Muistanpa, miten ensimmäisellä presidenttikaudellaan Trump kehui tv:ssä itseään ihan totisella naamalla Usa:n parhaaksi presidentiksi, mutta purskahti sitten kesken kaiken selkäkeikkanauruun ja silloin ihan häivähdysmäisesti hänen kasvoillaan käväisi ihan ihmismäinen ilme. Tajusin, ettei tuo mies suinkaan ole idiootti, vaan hän vain näyttelee sellaista.

Uskonpa, että amerikkalaisessa showbisneksessä kunnostautunut Donald Trump on oivaltanut sen, että koska menestyselokuvatkin suunnataan 11-vuotiaan henkiselle tasolle, soveltuu sama periaate myös poliittisen sanoman levittämiseen ainakin Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa.

Skeptikko-lehden Trumpista kertovaan juttuun voi tutustua tästä linkistä: https://skepsisblob.blob.core.windows.net/skepsisweb/2018-3-skeptikko-239167.pdf

maanantai 18. elokuuta 2025

Uukuniemi maailman tapahtumien keskiössä

Luulisi, että kun kirjoitan tätä juttua Uukuniemellä asti, olen kaukana maailman tapahtumien keskiöstä, mutta näin ei ole. Ensinnäkin kuulin, että presidentti Alexander Stubb on keskeisessä roolissa kolmannen maailmansodan ehkäisyssä, koska hän matkustaa kohta käsittääkseni jonkinlaisena Zelenskyin turvamiehenä Valkoiseen taloon neuvottelemaan Trumpin kanssa maailmanrauhasta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Stubbin suku on Käkisalmen evakkoja, ja jos itäraja olisi auki, Käkisalmi on noin puolen tunnin matkan päässä paikasta, jossa tätä kirjoitan.

Tässä yhteydessä kannattaa myös muistaa se, että Putin on hyvä mökkinaapurini, sillä hänen ilmeisen vaatimaton datsansa on tästä noin 20 kilometrin päässä Lahdenpohjan lähellä. Uskon, että Putin viihtyy Karjalassa nimenomaan sen vuoksi, että hän on sekä isänsä että äitinsä puolelta Tverin Karjalasta, eli hän on todennäköisesti vahvasti uukuniemeläistaustainen ja hän saattaa olla jopa väärän koivun kautta minuun sukua, koska rouvani suvussa on ainakin hämmästyttävästi yhdennäköisyyttä Putinin kanssa.

Putinin geenitiedot ovat tosin niin suuri valtionsalaisuus, ettei hänen sukutaustaansa pysty luotettavasti selvittämään. Rouvan serkku hankki geenitestin, joka selvittää kaukaisetkin sukulaissuhteet, mutta se testi ei vahvistanut Putinin sukulaisuutta. Sen sijaan Paskovit kuuluvat sukuun ja Paskovhan on juuri se Kremlin tiedottaja, joka harva se päivä valehtelee TV-uutisissa henkensä edestä.

sunnuntai 17. elokuuta 2025

Trumpin höperehtiminen

Trumpin mukaan Alaskan aseleponeuvottelu Putinin kanssa oli täydellinen. Minäkin olen melkein samaa mieltä, koska minusta tapahtuma oli täydellinen fiasko. Toivoni on nyt siinä, että Trumpin rauhanneuvottelu Zelenskyin kanssa ensi viikolla on myönteinen tapahtuma, koska olen huomannut, että yleensä perirehellinen Trump on rehellisesti samaa mieltä sen henkilön kanssa, joka on viimeksi ollut äänessä.

Ensimmäinen Trumpin ja Zelenskyin tapaaminen valkoisessa talossa täydellinen katastrofi, kun vanha koulukiusaaja presidentti Trump ja varapresidentti Vance innostuivat maailman median edessä kiusaamaan nöyryyttävästi Ukrainan presidenttiä, joka onneksi selvisi tilanteesta paremmin kuin Suomen pääministeri Antti Hackzell Moskovan rauhanneuvotteluissa syyskuussa 1944.

Silloinhan Molotov kiusasi suomalaisvaltuuskuntaa niin, että Hackzell sai halvauskohtauksen, josta hän ei koskaan toipunut. Muistelen lukeneeni, että samalla reissulla myös Suomen valtuuskuntaan kuulunut suomalaiskenraali sairastui psykoosiin, eli tuli kansankielellä hulluksi. Suomalaisten sairastumiset eivät johtuneet pelkästään Molotovin tylyydestä, vaan myös siitä, että neuvottelujen englantilaisedustajat, joiden herrasmiesmäisyyteen suomalaiset olivat luottaneet, yhtyivät suomalaisten kiusaamiseen.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta sitä, että kun vuonna 2018 Trump ja Putin neuvottelivat Helsingissä, niin Trumpin tärkeä neuvonantaja kertoi myöhemmin, että tapahtuman lehdistötilaisuudessa hän ajatteli ryhtyvänsä näyttelemään sairauskohtausta tai painavansa palohälytysnappia keskeyttääkseen Trumpin höperehtimisen; Trumphan ilmoitti luottavansa Venäjän tiedustelupalveluun enemmän kuin oman maansa tiedustelupalveluun.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/trumpin-kommentti-sai-koko-huoneen-hatkahtamaan-helsingissa-pelkona-on-etta-sama-toistuu/9204260

perjantai 15. elokuuta 2025

Kunnioittava neuvo Trumpille

Trump saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, ettei Venäjältä saada takaisin sen Ukrainalta valtaamaa noin 100.000 km2. Ainakin alueiden takaisin saaminen edellyttäisi Putinin hallinnon romahtamista, joka saattaisi sitten johtaa Venäjän sisällissotaan, jossa voitaisiin päätyä käyttämään ydinaseita, kun armeija, kansalliskaarti ja salainen poliisi FSB ratkaisevat, kuka maata johtaa.

Edellä kerrottuun viitaten, esitänkin kunnioittavasti Trumpille, että hän ilmoittaisi Putinille, etteivät sivistyneet länsimaat koskaan tule hyväksymään Venäjän laittomia valloituksia ja että mikäli Venäjä ei vetäydy alueilta, siltä aletaan perimään sen miehittämistä alueista käypää vuokraa. Arvioisin, että sopiva ja yksinkertainen maanvuokra pelloille olisi 1.000 euroa hehtaarilta, joka tarkoittaisi 10 miljardin euron vuosivuokraa. Tietysti myös valloitetun alueen käyttökuntoisista rakennuksista pitäisi maksaa vuokraa, mutta tuskin sieltä enää montaa sellaista löytyy.

Vuokra perittäisiin Venäjän länsipankeissa olevista 300 miljardin talletuksista ja Venäjän kaikesta viennistä peritystä 20 % tullista, jonka tuotto olisi peräti noin 100 miljardia vuodessa, sillä Venäjän viennin arvo on noin 500 miljardia vuodessa. Tulleilla Venäjän pitäisi lisäksi vielä joutua korvaamaan Ukrainalle myös hirvittävän hyökkäyssotansa aiheuttamat vahingot, jotka lienevät noin 1000 miljardia. Tuo 1000 miljardia rasittaisi Venäjän kansantaloutta suhteessa yhtä raskaasti, mitä aikoinaan köyhän Suomen Neuvostoliitolle maksamat sotakorvaukset rasittivat meidän kansantalouttamme.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_sotakorvaukset

perjantai 15. elokuuta 2025

Trumpille rauhanpalkinto

Vaikka monien mielestä Trump on arvaamattomasti käyttäytyvä höhlä, niin siitä huolimatta, tai nimenomaan sen takia, hän saattaa hyvinkin vielä ansaita Nobelin rauhanpalkinnon. Nimittäin hän on niin arvaamattomasti käyttäytyvä höhlä, että hän hyvinkin saattaa päättää, että USA:n maaperälle astuva Putin on pidätettävä, koska hän on pitänyt Trumpia pilkkanaan ja koska tästä sen lisäksi on törkeiden sotarikosten vuoksi annettu kansainvälinen pidätysmääräys. Jos Trump pistäisi Putinin rautoihin, olisin minäkin valmis myöntämään hänelle Nobelin rauhanpalkinnon.

Jos Putin saataisiin rautoihin, saattaisi koko hänen hallintonsa romahtaa, mutta mitä siitä sitten seuraisi, voidaan vain arvailla. Muistelen, että kun Nikita Hrutshev vieraili 50-luvulla kylmän sodan aikaan USA:ssa, Neuvostoliitto oli ennen matkaa ilmoittanut, että jos pääsihteerille tapahtuu matkalla jotakin ikävää, seuraa siitä ydinsota.

Ainakin eräs asiasta kuultu suomalainen oikeusoppinut oli sitä mieltä, että jos Putin saapuisi Suomeen, suomalaisten viranomaisten nimenomainen velvollisuus kansainvälisten sopimusten vuoksi olisi pidättää hänet. Se olisi varmasti melkoinen mediatapahtuma maailmalla. Käsittääkseni Putinin sotarikosoikeudenkäyntiä ei kuitenkaan käytäisi Helsingin käräjäoikeudessa, vaan Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että rangaistuskäytäntö on viime aikoina kehittynyt inhimillisempään suuntaan, sillä kun 80 vuotta sitten hyökkäyssotaan syyllistyneet poliitikot yleensä hirtettiin, niin nykyään Putin istuisi vain linnassa lopun ikänsä.

En ole aiemmin juurikaan kehunut Usa:n päämiestä, mutta nyt kehun ja kehun häntä harvinaisen rehelliseksi poliitikoksi. Hän nimittäin vaikuttaa olevan aina ihan rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän sattuu milloinkin olemaan.

https://yle.fi/a/74-20010573/64-3-143116

keskiviikko 13. elokuuta 2025

Viisaita miehiä

Eilen mainitsemani teatteriohjaaja Mauno Manninen oli maineikasta sivistyssukua. Hänen äitinsä Anni Swan, joka oli siis natsitaustaisen Lina Heydrichin anoppi, oli satukirjailija, jonka Väiski Vemmelsäären seikkailut oli pentuna suosikkikirjani, joka jätti persoonaani lähtemättömän jäljen. Intimiteatteria johtaessaan Mauno Manninen onnistui hävittämään omat rahansa sekä myös suuren osan äitinsä satukirjoilla hankkimista rahoista.

Mauno Mannisen isä oli arvostettu Kangasniemellä syntynyt runoilija Otto Manninen. Hänen runonsa Joutsenlaulu esiteltiin sittemmin lähes sata vuotta myöhemmin äidinkielen tunnilla nuorelle rokkarille Jussi Hakuliselle, joka asia kannusti tämän lukiolaisen tekemään Joutsenlaulu-nimisen kappaleen, josta tuli sitten ainakin minun suosikkibiisini.

Mauno Mannisen veli oli filosofian lisensiaatti, kääntäjä ja tietokirjailija Antero Manninen, jota käsittääkseni pidettiin aikoinaan maamme toiseksi viisaimpana miehenä heti Esko Kivikosken jälkeen. Muistelen jostain lukeneeni, että vaikka Antero Manninen oli hyvin viisas mies, niin siitä huolimatta hän oli myös sen verran lainkuuliainen kansalainen, että yritti sota-aikana selviytyä pelkästään säännöstelykorttiannoksilla ja oli vähällä kuolla sen vuoksi nälkään. Paasikivikin, joka myös oli viisas mies, sanoikin, että korttiannoksilla ei elä, mutta että ne ovat kuitenkin apuna perheen ruokahuollossa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antero_Manninen

Mauno Manninen ja Lina Heydrich

Antti Heikkinen lienee tällä hetkellä Suomen tuotteliain ja ehkä myös luetuin kirjailija. Häneltä on juuri ilmestynyt näyttelijä Seela Sellasta kertova paksu mölläri osuvalta nimeltään Sellasta – Seela Sellan tarina, jonka sain juuri luettua ja vaikka Telluksen tilanne onkin hirveä, niin siitä huolimatta päästin monta selkäkeikkanaurua kirjaa lukiessani.

Syvimmän selkäkeikkanaurun päästin, kun luin, miten koko kansan satutäti Anni Swan lähestyi Pariisiin lähdössä ollutta teatteriseuruetta ja pyysi, että naisnäyttelijät katsoisivat hieman hänen aikamiespoikansa teatteriohjaaja Mauno Mannisen perään, koska Pariisissa on paljon huonomaineisia naisia, joilta voisi helposti saada vaikka häpeällisen taudin. Tarina paljastaa sen, että Anni Swan oli niitä harvoja kulttuuripersoonia maassamme, joka ei tiennyt, että hänen Mauno-poikansa ei tytöistä tykkännyt.

Tosin kypsässä 50-vuoden iässä Mauno Manninekin villiintyi ja meni ilmeisestä umpihomoudestaan huolimatta naimisiin saksalaisen Lina Heydrichin kanssa vuonna 1965. Lina oli Gestapo-päällikkö Reinhard Heydrichin, jota kutsuttiin sattuneesta syystä myös Prahan teurastajaksi, leski. Wikipedian mukaan liitto päättyi kuitenkin nopeasti eroon, mutta on olemassa myös näkemys, jonka mukaan kun Lina Heydrich kuoli vuonna 1985, hän olisi ollut edelleen sukunimeltään Manninen. Tavallaana Savon tyttöjä oli hänkin, koska Mannisen suku on Kangasniemeltä. Pitkälle alkoholisoitunut Mauno Manninen oli kuollut jo vuonna 1969 54-vuotiaana.

Juutalaisuuteen kääntynyt Seela Sella vieraili Mauno Mannisen vaimon natsitaustasta huolimatta heidän kotonaan ja hän kertoo elämänkerrassaan huomanneensa, että monet perheen arvokkaista astioista oli varustettu Daavidin tähti-leimalla ja että muuttomiehet olivat havainneet, että kirjahyllynkin selkämyksessä oli samanlainen leima. Luulen, että natsiviranomaiset merkitsivät Daavidin tähdellä juutalaisilta viedyn omaisuuden.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauno_Manninen

maanantai 11. elokuuta 2025

Alaska takaisin kotiin

Presidentti Trump, joka tiettävästi tunnetaan Venäjällä myös entisenä Krasnov nimisenä KGB:n agenttina, on lähi päivinä tapaamassa Alaskassa törkeistä sotarikoksista etsintäkuulutetun presidentti Putinin sopiakseen siitä, miten Ukrainan asiat tulevaisuudessa järjestetään.

Toivoisin, että jos Trump lukee tämän, niin hän kaiken kiireen keskellä ehtii tutustua kahdeksan vuoden takaiseen lehtijuttuun, jossa kerrotaan siitä, miten Venäjän duuman jäsen Anna Kuvytshko herätti silloin pienimuotoisen kohun julkaisemalla varsin erikoisen musiikkivideon Facebook-sivullaan.

Kyseisellä musiikkivideolla venäläinen lapsikuoro lauloi valmiudestaan lähteä sotaan ”setä Vovan” eli presidentti Vladimir Putinin puolesta. Kappaleessa muun muassa todettiin, ettei Venäjää luovuteta samuraille ja luvataan palauttaa Alaska takaisin kotiin.

Kyseinen video herätti aikoinaan niin paljon kohua, ettei sitä enää löydy youtubesta, mutta eiköhän maailman tehokkaimpana tiedusteluorganisaationa pidetty CIA pysty sen vielä nettiavaruudesta kaivamaan. Trump ei ehkä tiedäkään, että Alaska kuului aikoinaan Venäjälle, mutta Usa osti sen vuonna 1867 nykyrahassa 120 miljoonan dollarin hinnalla, joka vastaa suunnilleen yhden F-35-hävittäjän arvoa.

Sellaista olen lukenut, että Venäjän tsaari halusi myydä tarpeettomaksi katsotun Alaskan nimen omaan USA:lle vaikka pilkkahintaan, koska pelkäsi, että muuten Englanti valloittaisi sen sodalla, koska Venäjä ei olisi kyennyt sitä puolustamaan. Jos Englanti olisi sen aikoinaan valloittanut, niin nykyään Alaska todennäköisesti kuuluisi Kanadalle.

Luulen, että yksi tie rauhaan Ukrainassa on, että Trump lahjoittaa Alaskan Venäjälle ja vastavuoroisesti Putin lupaa kompensaationa Tanskalle kuuluvan Grönlannin Trumpille, jonka valtaamista tämä suunnitteli ääneen jo heti uuden virkakautensa ensimmäisenä päivänä.

Verkkouutisten lapsikuorojuttuun voi tutustua tästä: https://www.verkkouutiset.fi/a/kuolemme-sodassa-putinin-puolesta-lapset-laulavat-venajan-kansanedustajan-videolla/#0f32d670

Puola on samaa maata

Antti Blåfieldin ja Erja-Outi Heinon Puola on samaa maata-kirjan luettuani olen entistäkin synkemmällä mielellä maailman menon suhteen. Toivon, että Euroopan päättäjät lukevat tuon teoksen opiksi ja ojennukseksi.

Kirjasta opimme sen, että noin 200 vuoden ajan 1500 – 1700-luvuilla Puola oli maanosan johtava valtio, mutta sen jälkeen naapurit sen jakoivat kolmeenkin kertaan ja hävisipä se välillä kokonaan Euroopan kartalta. Syy Puolan kukistumiseen oli se, ettei maata voinut kukaan johtaa.

Puolassa oli kyllä kuningas, mutta siitä huolimatta maata kutsuttiin tasavallaksi, koska valta oli valtiopäivillä, jossa ei kuitenkaan voitu järjellisellä tavalla päätöksiä tehdä, koska päätöksiä pystyttiin tekemään vain yksimielisesti ja kenellä yksittäisellä valtiopäivämiehellä tahansa oli veto-oikeus päätöksiin. Eipä nykyisen konsensus-Suomen eduskuntakaan taitaisi pystyä toimimaan, mikäli siellä olisi asiat päätettävä yksimielisesti.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Euroopan Unioninkin hallinnossa vaaditaan tärkeissä asioissa yksimielisyyttä ja niinpä Eu näyttääkin häviävän taistelunsa maailman tyrannivaltioita vastaan, jotka pystyvät tekemään päätöksiä ketterästi; onneksi tyrannivaltiot näyttävät pystyvän tekemään nopeasti myös katastrofaalisen huonoja päätöksiä.

Tällä hetkellä Eu:n jäsen Puolalla näyttää tilastojen valossa menevän hyvin ja maan bkt/as on 33.000 dollaria. Se on paljon enemmän kuin esimerkiksi Eu:sta eronneiden Skotlannin, Walesin ja Pohjois-Irlannin. Englannin bkt/as näyttää sen sijaan olevan huiman korkea ja epäilen, että ellei tilanne muutu, Iso-Britanniakin on vaarassa hajota.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Puola-Liettua

sunnuntai 10. elokuuta 2025

Kiinan maailma

Viimeisten 2000 vuoden aikana Kiina on ollut maailman mahtavin valtio 1800 vuoden ajan. Parin viimeisimmän vuosisadan ajan Kiinalla on mennyt vähän heikommin, mutta nyt yleisesti uskotaan, että se on nousemassa taas maailman ykköseksi. Kuitenkin Mika Hentusen ja Kristiina Heleniuksen kirjan Kiinan maailma – tulevaisuuden supervalta ja sen tavoitteet luettuani ymmärrän, että niin ei välttämättä tapahdukaan.

Nimittäin yhden lapsen politiikan seurauksena Kiinan huoltosuhde alkaa olla yhtä huono kuin meillä Länsi-Euroopassa. Suomessahan 100 työikäistä kohti on 60 huollettavaa ja koko Kiinan tarkkoja tilastoja en tiedä, mutta esimerkiksi Sanghain seudulla huoltosuhde on sama kuin Suomessa.

Viimeisen 30 vuoden aikana Kiinan talouskasvu on ollut hirmuinen ja yksi selitys asialle oli se, että 10-15 työikäistä kohti oli yksi eläkeläinen. Nyt maan talouskasvu on hiipumassa. Kun vuonna 2018 Kiinan bkt oli 18 % maailman tuotannosta, niin vuonna 2021 se oli 16 %. Usa:n osuus maailman tuotannosta on sen sijaan edelleenkin noin 25 % kuten vuosia aiemminkin, vaikka yleinen uskomus on, että Amerikan mahtavuus alkaa olla ohi.

Luonnonvarojenkin osalta Kiinan tilanne on synkkä. Puolet maan joista on käyttökelvottomia, ja 60 % prosenttia pohjavesistä on niin saastunutta, ettei niitä ole lupa käyttää maatalouteen, teollisuuteen eikä juomavedeksi. Kiina ei myöskään pysty enää ruokkimaan väestöään, koska puolet viljelysmaasta on saastunut käyttökelvottomaksi ja maasta on tullut maailman suurin elintarvikkeiden maahantuoja. Tämä asia saattaa selittää sen, että Kiina haluaa olla hyvissä väleissä Venäjän kanssa, joka on nykyään maailman suurin viljan viejä.

Tästä linkistä voi lukea 58 sivua Kiinan maailma-kirjasta: https://www.google.fi/books/edition/Kiinan_maailma/Co4dEQAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&pg=PT4&printsec=frontcover

lauantai 9. elokuuta 2025

Rusinat ja sitruunapaprika

Suomi on sen verran syrjäinen maa, että viinitilaa perustaessani minun pitää huomioida se, että pitkien kuljetusmatkojen vuoksi tuottamani rypäleet on syytä jatkojalostaa kalliimmaksi tuotteeksi kuljetuskustannusten minimoimiseksi samalla tapaa, kuin esimerkiksi halot kannattaa jatkojalostaa selluksi. Niinpä minun kannattaa suuntautua rusinoiden tuottajaksi. Karkean arvioni mukaan rypäleiden massa vähenee jopa neljännekseen sen jälkeen, kun ne on vaikkapa leivinuunissa kuivattu rusinoiksi.

Ilmeisesti viinirypäleet eivät tällä hetkellä ole Etelä-Euroopassa hinnankiroissa, koska kun aina jouluksi ostan itselleni 200 gramman rusinapaketin, vaikka tunnenkin hankintani vuoksi syyllisyyttä, koska maamme kauppatase sen vuoksi heikkenee, paketti maksaa pari euroa, vaikka sen tuottamiseen on tarvittu kilo rypäleitä.

Minusta muuten näyttää vanhemmiten kehittyvän monipuolinen viherpeukalo. Olen nimittäin viiniköynnöksen lisäksi kasvattanut siemenestä näyttävän sitruunapuun, joka talvella jo kukkikin näyttävästi. Kuitenkaan kukista ei näytä kehittyvän perinteisiä sitruunoita syistä, joita voin vain arvailla, vaan puun hedelmät näyttävät enemmänkin paprikoilta. Kyllä luonto on ihmeellinen.

perjantai 8. elokuuta 2025

Viinitilallinen

Harva on ollut se kerta, jolloin minulla on ollut uutisia tuottajan saroilta, mutta nyt on se kerta. Olen nimittäin noin kymmenen vuotta yrittänyt saada viiniköynnökseni kantamaan hedelmää, mutta joka Jumalan talvi köynnökseni on paleltunut, vaikka olen sen heinä- ja lehtikasalla syksyllä suojannut ja joka kesä se on jaksanut sitkeästi kasvattaa uudet varret.

Mutta äsken huomasin, että vaikka en ole huomannut viiniköynnökseni koskaan kukkineen, niin nyt siihen on yllättäen ilmaantunut montakin rypäleterttua ja nähtäväksi jää, ehtivätkö ne kypsyä ennen pakkasten tuloa. Jos ehtivät, niin aion laajentaa viinintuotantoa ja tulla Suomen tai jopa koko Pohjoismaiden suurimmaksi viinitilalliseksi. Nykyäänhän meillä Savossa on vain kiljutiloja, joten sivistys on myötäni saapumassa Savoon.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että suurella ja maineikkaalla metsäntutkimusasemalla yritettiin aikoinaan kasvattaa viiniköynnöksiä peräti puolen hehtaarin alueella, mutta sitten hankkeesta luovuttiin. Viiniköynnösten kasvatuksen lopettaminen ei ymmärtääkseni johtunut siitä, että projektipäällikkö oli Känninen, eli ihan oikeasti hän oli sukunimeltään Känninen, vaan siitä, että koko varmasti miljoonia maksanut metsäntutkimusasema lakkautettiin valtion rahapulan vuoksi.

.6.7.2025-7.8.2025

torstai 7. elokuuta 2025

Palloilijalupaus Jari Karttunen

Minulle kerrottiin aikoinaan, että silloinen Pohjolan nopein mies Ossi Karttunen olisi ollut kaukainen sukulaiseni. Asiaan ei vaikuttanut pelkästään se, että me molemmat olimme hiljaisia ja vaatimattomia ihmisiä, vaan myös se, että Suonenjoen Könösten kantaisällä vaarinvaarillani Risto Könösellä (1818 – 1912, jota perustellusti myös Kanta-Könöseksi kutsutaan, oli lähteestä riippuen 24 – 27 lasta, joista aika monesta tuli sittemmin avioliiton myötä sukunimeltään Karttunen.

Monet Kanta-Könösen jälkeläisistä ovat olleet kovia urheilemaan ja voi olla, että Kanta-Könösen ilmeisen korkea testosteronitaso, joka parantaa urheilumenestystä, on periytyvää. Risto Könösen korkeasta testosteronitasosta todistaa erinomaisesti se, että hän onnistui 1800-luvun loppupuolella vielä 73-vuotiaana saattamaan kolmannen vaimonsa raskaaksi ilman nykyajan dopingmenetelmiä, joka saavutus saattaa olla Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden ennätys.

Yritin internetin Geni-ohjelmalla selvittä, että onko Ossi Karttunen Risto Könösen sukua, mutta todisteita asialle ei löytynyt. Sen sijaan sain selville, että erittäin lupaava palloilijanuorukainen Jari Karttunen oli sukulaismies. Jari Karttunen pelasi 70-luvulla Suomen nuorten maajoukkueissa sekä koripalloa että jalkapalloa. Savolaisten Amerikassa Kotkassa hänestä kaavailtiin peräti Arto Tolsan manttelin perijää KTP:n riveihin, mutta toisin kävi, koska nuoren palloilijan elämä päättyi vahingonlaukaukseen, josta traagisesta tapauksesta tämä Ilta-Sanomien linkki kertoo enemmän.

https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000007870507.html?fbclid=IwY2xjawMBd-ZleHRuA2FlbQIxMABicmlkETFjVVVqWmlsaERZa1paelpnAR6jtLYiO953PvvDkqFGwxsQmQ918PBZsX-cEH5gfwuIhw9AsCroXi4MiJXO2w_aem_4IV6HdjI_u6tFHHn2grY0w

keskiviikko 6. elokuuta 2025

Tainionkosken sfinksi

Eilen kerroin nopsakinttuisista sisäsavolaisista pikajuoksijoista, mutta en muistanut mainita pikamatkoilla peräti 15 aikuisten SM-kultaa voittanutta Ossi Jalmari Karttusta, koska hän on syntynyt Imatralla. Kuitenkin vanhat suonenjokelaiset ovat minulle kertoneet, että Ossi olisi Iisvedellä ennen sotia asuneen Karttus-Jallun poikia, enkä keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö niin voisi ihan hyvin ollakin. 30-luvun pula-aikana monet iisveteläiset muuttivat työn perässä Etelä-Karjalan puunjalostusteollisuuden palvelukseen, niinhän tekivät esimerkiksi hiihdon olympiavoittaja Kalle Jalkanen ja laulaja Erkki Junkkarisen perhe.

Muistanpa, miten vuonna 1968 me Suonenjoen Vasaman juniorit kävimme seuraamassa Varkaudessa pidettyjä Kalevan kisoja ja elävästi muistan senkin, miten innokas urheilumies Korhosen Erkki korosti meille sitä, miten pikajuoksussa startin tulee olla yhtä räjähtävä kuin Karttus-Ossilla, jonka lähtöteline jäi tärisemään miehen ampaistua siitä matkaan.

Siihen aikaan puhuttiin, että nuori ja lupaava Ossi Karttunen olisi ollut Pohjolan nopein mies, mutta itse epäilen, että häntä olisi voinut kutsua myös Pohjois-Euroopan nopeimmaksi mieheksi, koska minulla on selvä muistikuva siitä, että kun kaksi maailman johtavaa yleisurheilumaata, eli Suomi ja Neuvostoliitto, kohtasivat maaottelussa joskus iloisen 70-luvun alussa, Ossi Karttunen voitti satasen kilpailun, tosin olympiavoittaja Valeri Borzov ei tainnut olla siinä kisassa mukana.

Tämä Lappeenrannan Uutisten lehtijuttu todistaa, että Ossi Karttusta arvostetaan yhä, koska Imatran kaupunginvaltuutettu Pekka Räty on tehnyt aloitteen siitä, että kaupunkiin olisi saatava Ossi Karttusta esittävä pronssipatsas. Aloite olikin etenemässä kaupungin hallinnossa, mutta sitten Karttunen itse kieltäytyi kunniasta ja pyysi, että jospa se 40.000 euroa käytettäisiin vaikkapa urheilukentän kunnostukseen.

https://www.lappeenrannanuutiset.fi/paikalliset/1497589

tiistai 5. elokuuta 2025

Nopsakinttuisia sisäsavolaisia

Maamme pikajuoksuhistoriaa tutkiessani olen havainnut, että suomalaiseksi sangen nopsakinttuista on kansa täällä Sisä-Savossa, vaikka savolaisia ei yleensä pidetäkään kiireisyyteen taipuvaisina.

En ole ennen tiennytkään, että vuosina 1946 ja 1948 satasen Suomen mestaruudet voittanut (Aatto Emil) Kalevi Huttunen oli syntyjään Suonenjoen Huttusia, vaikkakin edusti aikuisiällä Jyväskylän Kenttäurheilijoita. Epäilen, että Kalevi Huttunen saattoi olla suonenjokelaisen mäkihyppääjä Kauko Huttusen sukulaisia ja epäilen myös, että 1960-luvun lopun suonenjokelainen pikajuoksija Seppo Huttunen on samoja Huttusia. Muistelen, että Seppo Huttunen olisi ollut aikoinaan satasella jopa Kalevan kisojen loppukilpailussa. Kalevi Huttusen ennätys oli 10,9 ja muistelen Seppo Huttusenkin päässeen ainakin melkein samaan aikaan.

Vuonna 1981 voitti satasen Suomen mestaruuden Tervossa syntynyt Tapani Turunen ajalla 10,58, jolla pärjättäisiin Kalevan kisoissa vieläkin. Kolme vuotta aiemmin hän oli saavuttanut SM-pronssia samalla matkalla. Wikipedian mukaan Turunen edusti urallaan Tervon Urheilijoita, Kuopion Sisu-Veikkoja, Lapin Lukkoa, Hyvinkään Tahkoa ja Kiuruveden Jännettä.

Naisten puolella sisäsavolaisista on pikajuoksussa parhaiten menestynyt Rautalammilla syntynyt, mutta Vesannon Urheilijoita edustanut Sisko Hanhijoki (os. Markkanen), joka vuosina 1985-1992 voitti 100 metrillä peräti seitsemän Suomen mestaruutta. Kaiken kaikkiaan Hanhijoki keräsi 100 ja 200 metriltä yhteensä 14 kansallista mestaruutta vuosina 1984-1993.

Hanhijoki oli Voitto Hellstenin kaltainen Ruotsin kaataja, koska Suomi-Ruotsi-maaotteluissa Hanhijoki voitti satasen ja 200 metriä viidesti peräkkäin vuosina 1988-1992. Pikaviestissä hän oli jakamassa kultaa kuudesti. Arvokisoissa Hanhijoen paras saavutus oli sisäratojen EM-pronssi 60 metriltä.

Sisko Hanhijoen juoksua voi ihailla tästä: https://yle.fi/a/20-98760

maanantai 4. elokuuta 2025

Yousif Joseph – nopeakinttuinen Savon mies

Talvella 2024 Siilinjärven Ponnistusta edustava 26-vuotias rakennusinsinööri Yousif Joseph, joka oli aiemmin harrastanut jalkapalloa kolmosdivisioonassa pelaavan Kuopion Kingsin joukkueessa, ilmaantui yleisurheilun halli SM-kisoihin ja kertoi haastattelussa pyrkivänsä Suomen nopeimmaksi mieheksi. Ainakaan Helsingin Sanomien haastattelema asiantuntija ei pitänyt Josephin tavoitetta realistisena.

Eilen Kalevan kisojen 200 metrillä Joseph oli neljäs ajalla 20,91 häviten pronssin sadasosalla ja kullan 0,15 sekunnilla. Nähtäväksi jää, onko mies suunnitelmansa mukaisesti ensi kesänä Suomen nopein mies. Jos on, niin hänestä voi hyvinkin tulla Voitto Hellstenin kaltainen Ruotsin kaataja, joka voittaa maaottelussa kaikki kolme pikamatkaa ja taistelee Suomelle vielä viestivoitotkin. Joseph on sen verran iso ja riski, että myös aitajuoksussa hän voisi olla kova luu, vaikka aidat kaatuisivatkin.

Joseph päätyi yleisurheilun pariin sen jälkeen, kun hänen pikajuoksua harrastava pikkuveljensä kertoi valmentajalleen, että hänellä on isoveli, joka on häntä peräti kuusi kertaa nopeampi. Haastattelussa Joseph korosti sitä, että hänen sudanilainen isänsä on kovasti innostunut matematiikasta ja kannustanut lapsiaankin sen pariin, mutta että hän on lapsista ainut, joka on hyvä laskemaan, jota seikkaa todistaa myös pikkuveljen näkemys isonveljen nopeudesta.

Pikkuisen ihmettelen sitä, että vaikka Yousif Joseph saapui Kuopioon jo 7-vuotiaana, niin Kupsin kykyjen etsijät eivät havainneet, että hänessä olisi ollut lahjoja Kupsin tai vaikkapa jopa Suomen jalkapallomaajoukkueen tuulennopeaksi kärkimieheksi.

https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000010238206.html

sunnuntai 3. elokuuta 2025

Eero Nero – 33 tapon mies

Naarajärven vankileirin historiaa tutkiessani törmäsin nimeen Eero Nero. Hän oli rakennusmestari ja reservin luutnantti, joka toimi jatkosodan aikana Kannaksen Terijoen Jalkalan sotavankileirin komentaja tunnuslauseenaan ”Ryssiä on tuhottava niin paljon kuin mahdollista. Mitä useampi niistä on raatona, sitä parempi.”

Wikipedian mukaan hän esimerkiksi lähetti vuodenvaihteessa 1941–1942 työpalvelussaan 14 pahoja paleltumia saanutta sotavankia miinoja polkemaan. Loput paleltuneet, kaikkiaan 13 miestä Nero ampui itse tai ammututti. Esikunnan linnoitustoimisto määräsi tammikuussa Neron sotavankikomppanioiden valvojaksi. Ampumiset jatkuivat, keväällä 1942 ammuttiin esimerkiksi karanneiden sotavankien toverit varoitukseksi muille.

Jo sota-aikana Neron tekemisiä tutkittiin, koska häntä syytettiin vähintään 51 sotavangin mielivaltaisesta ampumisesta. Tekaistujen lääkäritodistusten perusteella hänen katsottiin kuitenkin tehneen tekonsa erikoisesta sukunimestään huolimatta, tai ehkä siitä johtuen, täyttä ymmärrystä vailla ja yleisesikunnan päällikkö kenraali Erik Heinrichs määräsi tutkintavangitun Neron vapautettavaksi.

Sodan jälkeen Nero joutui kuitenkin vastaamaan oikeudessa tekemisistään ja korkein oikeus tuomitsi hänet elinkaudeksi vankeuteen 33 taposta, joka tappojen määrä on ennätys maamme rikoshistoriassa. Nero istui tuomiostaan 12 vuotta, jonka jälkeen hän pääsi Suomen sementtiyhdistyksen palvelukseen.

Lisätietoa sotavankien kohtelusta saa tästä Seura-lehden jutusta: https://seura.fi/asiat/tutkivat/leiripaallikko-vastustu-vankileirin-julmuuksia-ura-ja-maine-tuhoutuivat/

lauantai 2. elokuuta 2025

Hans Kalm – Naarajärven vankileirin päällikkö.

Eilen kirjoitin siitä, miten sivistysvaltioissa pyritään kunnioittamaan vainajia ja tämä palautti mieleeni sen, että eräs henkilö tiedusteli minulta vuosia sitten, tiedänkö jotain Iisvedellä olevista kahden sotavangin haudasta, mutta en ollut aiemmin kuullutkaan asiasta. Iisveden historiasta ilmestyy lähi aikoina kirja ja ehkäpä siitä selviää tämäkin asia.

Iisvedellä oli ennen sotaa kesäisin satamassa ja sahoilla töissä satoja ihmisiä ja voi olla, että sota-aikana, jolloin meillä oli kova työvoimapula, tuotiin Iisvedelle töihin sotavankeja, joista kaksi sitten haudattiin sinne. Mikäli nämä haudat ovat jääneet hoitamatta, olisi nyt korkea aika ne kunnostaa vastalauseena sille, että itärajan takana suomalaishautoja tuhotaan.

Luulen, että Iisvedelle sotavangit tuotiin 30 kilometrin päästä Pieksämäen Naarajärveltä, jossa sijaitsi yksi Suomen suurimmista ja pahamaineisimmista vankileireistä, jonne ainakin muistopaaden mukaan on haudattu peräti 2813 sotavankia. Leirin alkuaikoina sen päällikkönä toimi eversti Hans Kalm, joka kunnostautui jo vuoden 1918 tapahtumissa.

Virolaissyntyisen Kalmin joukot surmasivat esimerkiksi Kuhmoisten Harmoisten kylän sotasairaalan potilaat ja myös sairaanhoitajattaret, tosin kaksi ruotsia puhunutta hoitajatarta jätettiin ampumatta, joka seikka todistaa ruotsin kielen opiskelun hyödyllisyyden. Kalm itse kävi Harmoisissa ampumassa myös appiukkoni tädin miehen ja varmuuden vuoksi myös tämän pojan, koska näiden epäiltiin lainanneen sahaa paikalliselle punakaartille.

Sodan jälkeen Hans Kalm luopui sotilasurasta ja muutti Amerikkaan, josta palattuaan hän kertoi opiskelleensa siellä lääkäriksi ja ryhtyi parantamaan ihmisiä homeopatialla. Tosin myöhemmin lääkintöhallitus poisti hänen lääkärinoikeutensa. Mielenkiintoista on, että Kalm alkoi vanhemmalla iällä toimimaan uskonnon vastaisessa vapaa-ajattelija-järjestössä, jossa järjestössä entiset punikit olivat ymmärtääkseni hyvin edustettuina.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Kalm

perjantai 1. elokuuta 2025

Fasistiset muistomerkit

Mediatietojen mukaan suomalaisten sotilaiden sankarihautausmaita ja sotamuistomerkkejä on Venäjän Karjalassa alettu turmella, koska nykyisen venäläisen historian näkemyksen mukaan ne ylistävät fasismia. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että fasistisena pidetty IKL sai kuitenkin vuoden 1938 vaaleissa maassamme vain 8 %:n kannatuksen.

Mielenkiintoista olisi tietää, mitä nykyään kuuluu Petsamon saksalaiselle sotilashautausmaalle, jonne on haudattu ihan oikeita fasisteja ja jopa SS-miehiä. Vuonna 2019 pääsin käymään Petsamossa ja totesin, että aika monet asiat olivat entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme pohjoismaisesta suoraakulmaa rakastavasta näkökulmasta käsin ihanasti rempallaan. Selvä poikkeus oli kuitenkin tuo kuvan saksalainen sotilashautausmaa, joka oli vatupassissa kaikin puolin.

Saapuessani paikalle oli juuri kolme kaukaa katsottuna venäläisiltä sotilailta näyttävää miestä lopettelemassa hautausmaan trimmeröintiä. Siihen aikaan oltiin vielä sitä mieltä, että sivistysvaltiossa vainajia kohdellaan kunnioittavasti. Tosin luulen, että saksalaiset myös vähin äänin maksoivat venäläisille hautojen kunnossapidosta.

Tuohon tunturin juurella sijaitsevaan kalmistoon on haudattu noin 12.000 saksalaista, joista valtaosa on ihan nuoria poikia. Jokaisen vainajan nimi sekä syntymä- ja kuolinaika on hakattu alueen muistokiviin. Tietääkseni Sallan korkeudella itärajan takana on samanlainen saksalaisten 10.000 sotilaan hyvin hoidettu hautausmaa, mutta siihen en ole päässyt tutustumaan.

Kuvan hautausmaahan ei ole kuitenkaan kätketty kurinpidollisista syistä teloitettuja, joita oli yhteensä 450-550. Heidän hautansa on Petsamojoen itäpuolella kauniilla paikalla joen suistossa. Erityisesti kuolemantuomioiden jakamisessa kunnostautui pervitiinin käyttöä ja käsipalloa harrastanut kenraali Schörner, joka oli tunnettu julmana miehenä.

Tosin hänkin kohtasi kovempansa, kun oli kerran autoilemassa Petsamon tiellä, jolla joukko suomalaisia tietyömiehiä oli tekemässä parannustöitä. Nämä olivat vakaasti sitä mieltä, että tiellä oli sillä hetkellä autolla ajo kielletty, vaikka Schörner uhkaili heitä jopa pistoolillaan. Kenraalin ei auttanut muu kuin kääntyä takaisin. Myöhemmin hän ilmeisesti pelastaakseen maineensa lähetti tietyömiehille konjakkipullon.

torstai 31. heinäkuuta 2025

Härkälän palo ja tiku

Eilen aamulla ihmettelin palaneen käryä ja ajattelin, että aikaisinpa on mökkinaapuri ryhtynyt grillaamaan. Päivällä alkoi savu leijailemaan Pyhäjärven yllä, joka todisti sen, ettei mökkinaapuri grillannutkaan, vaan jo perinteiseksi muodostunut metsäpalokausi oli taas alkanut. Iltapäivällä lentokone ja kaksi paloautoa ilmeisesti koettivat etsiä palopaikkaa, mutta sitä ei löytynyt Suomen puolelta.

Tv:n aamu-uutiset kertoivat tänä aamuna, että Parikkalan ja Kiteen seutu kärsivät savuhaitoista, koska itärajan takana metsä palaa voimalla ja näytettiinpä vallan elävää kuvaa pontevista sammutustöistä, vaikkakin epäilen, että elävässä kuvassa näytettiin jotain aiempaa kotimaista metsäpaloa, koska paloautot olivat samanlaisia kuin Suomessa.

Uukuniemeläinen Pekka Muukkonen kertoo Facebookissa saaneensa netistä selville, että metsä palaa entisessä Uukuniemen Härkälän kylässä noin viiden kilometrin päässä rajalta, ja toivoa sopii, että entisen hyvän itäisen naapurin palomiehet onnistuvat sammutustöissä ja rouvani kesämökki säästyy tällä kertaa.

Harva ei ole se kesä, jolloin metsä on palanut itärajan takana. Varsinkin parikymmentä vuotta sitten loppukesän palo oli niin vaikuttava, että vallan pelkäsin tukehtuvani tikuun ja ahdistustani lisäsivät myös samaan aikaan näkemäni elämäni huimimmat revontulet. Käsittääkseni revontulet eivät kuitenkaan johtuneet metsäpalosta. Metsäpalojen aiheuttama ja minua kovasti ahistanut tiku, ahisti muuten myös Kalle Päätalon isää Hermannia aina sen jälkeen, kun Riitu-vaimo oli saunan lämmittänyt.

Toivottavasti kukaan ukrainalainen kenraali ei lue tätä, koska hän voi keksiä sen huonon idean, että droneparvi voisi käydä tuikkaamassa Moskovan ja Pietarin seudun metsät tuleen, jotta niiden synnyttämä tiku pakottaisi Venäjän eliitin rauhaan.

Tässä Pekka Muukkosen ansiokas selvitys palopaikasta: https://www.facebook.com/pekka.muukkonen.58

keskiviikko 30. heinäkuuta 2025

Suuri ja mahtava Kazakstan

Kyllä ei voi suomalaisen jalkapalloilun tasoa moittia, ei ainakaan liiaksi. Eilen Kups pelasi historiansa tärkeimmän ottelun Euro-kentällä kazakstanilaista Kairat Almatya vastaan ja hävisi 3-0. Eikä tuo pelin lopputulema ole se tärkein tilastotieto, vaan tärkein on se, että ensimmäisellä puoliajalla kuopiolaiset eivät ampuneet kertaakaan vastustajan maalia kohti. Sitten erotuomarikin havaitsi, että joukkueiden tasoero oli liiallinen ja ajoi yhden Kairatin pelaajan kentältä, jonka jälkeen ottelu tasoittui niin, että Kupskin pääsi laukomaan kaksi kertaa. Niinpä laukaukset olivat pelin loputtua 21-2, joka todistaa joukkueiden tasoeron noin valovuodeksi.

Tässä yhteydessä pitää kuitenkin muistaa, että Kazakstan on suuri ja mahtava valtio. Pinta-ala on 2,7 miljoonaa neliökilometriä, asukkaita 20 miljoonaa ja bkt/as on peräti 26.000 taalaa, joka on peräti 10.000 enemmän kuin Venäjällä. Alamatyn kaupungissa on 2,3 miljoonaa asukasta ja niinpä uskon kaupungin jalkapallojoukkueen pelaajien palkkojen olevan moninkertaiset kuopiolaisiin verrattuna. En usko, että Kazakstanissa on Suomea kovempi verotus, joten sinne on helppo ostaa ulkomaalaisia huippupalloilijoita.

Bkt muuten vääristää valtioiden talouksien vertailua ja parempi mittari olisi ostovoimatarkastettu bkt, joka laskutapa suosii jossain määrin köyhiä maita. Niinpä esimerkiksi ostovoimatarkastetulla bkt:lla mitattuna köyhänä pidetyn 145 miljoonan asukkaan Venäjän kansantalous on suurempi kuin 80 miljoonan asukkaan Saksan. Tosin Venäjällä kansantuotetta kasvattaa kovasti erilaisten tappovehkeiden valmistus, joka tällä hetkellä vienee Saksalta vain noin 2 % kansantuotteesta, Venäjällä luku lienee ainakin 6 %.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kazakstan

tiistai 29. heinäkuuta 2025

Esa Rossi ja Leo Jokela

Kun maamme johtava kirjailija Antti Heikkinen vieraili Suonenjoella, esitin hänelle, että iisveteläinen voidetehtailija Esa Rossi ja hänen valmentamansa sala-ammatilaishiihtäjät sekä heidän ihmeelliset seikkailunsa olisivat hyvä seuraavan kirjan aihe. Heikkinen ei tainnut innostua asiasta, koska hänellä on juuri työn alla mölläri Petäjäsaaren taistelussa.

Kerroin Heikkiselle mahdollisen tulevan Rossin talli-kirjan mielenkiintoiseksi taustatiedoksi sen, että eräässä Kiveen hakatut -kirjasarjan osassa paljastetaan, että maamme parhaimpiin näyttelijöihin kuulunut Leo Jokela olisi ollut suksivoidetehtailija Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tieto oli sen verran uusi ja yllättävä, että kuulustelin asian johdosta erästä Rossin suvun edustajaa, joka jopa pahastuneen oloisesti kiisti tiedon jyrkästi.Itsekin epäluuloisena ihmisenä pidän tarinaa liian hyvänä ollakseen totta.

Kuulustelemani Rossin suvun edustajan mukaan korkeintaan Esan velipoika olisi saattanut tulla kyseeseen, koska hän harrasti näyttelemistä ja oli muutenkin melkoinen koomikko. Tässä yhteydessä kannattaa huomioida, että yksi Esa Rossin veljistä valmisti myös suksivoiteita. Aluksi tämä voidemerkki oli nimeltään Toveri, mutta syistä, joita voi vain arvailla nimi muutettiin lapualaisaikaan 1930-luvulla Viestiksi.

Itse olen Leo Jokelaa katsellessani ihmetellyt, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt, näyttelijäsuuruus saattoi olla niin savolaisen oloinen ja ehkä Kiveen hakatut -kirja antaa asialle selityksen. Suomalaisen elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi on valittu Komisario Palmun erehdyksessä se kohtaus, jossa etsivä Kokki, jota Leo Jokela esittää, laulaa puhtaalla savon murteella Silmät tummat kuin yö. Toisaalta etsivä Kokin sukunimi viittaa enemmänkin Karjalaan.

Eittämättä näyttelijä Leo Jokelassa oli paljon pienen ja pyöreän Esa Rossin piirteitä. Vaikka Jokela oli näyttelijänä suuri koomikko, niin yksityiselämässä hän oli enemmänkin surumielisyyteen taipuvainen, kuten suuret koomikot yleensä ovat. Jokela kuoli jo 47-vuotiaana, joka on alkoholistien keskimääräinen elinikä, pian sen jälkeen, kun hän oli esittänyt upeasti lapinlahtelaisen Matin roolin elokuvassa Rautatie, joka on katsottavissa Yle Areenassa.

https://areena.yle.fi/1-432554

maanantai 28. heinäkuuta 2025

Sissinä Rukajärvellä

Parikymmentä vuotta sitten kirjoitin silloisella blogillani, joka hävisi Ukrainan sodan alkaessa nettiavaruuteen, Esa Rossin sala-ammattilaishiihtäjien Länsi-Pohjan hupimatkasta ja silloin eräs Suonenjoella syntynyt ysikymppinen entinen huippuhiihtäjä soitti huvittuneena ja kertoi, että nuinhan se silloin meni. Länsi-Pohjan hiihtokisat päättivät kilpailukauden ja Rossin tallin miehet ottivat silloin asiat vähän rennommin.

Hän myös kertoi voittaneensa vuoden 1948 olympiakarsinnat, mutta kisoihin häntä ei kuitenkaan huolittu. Viralliseksi syyksi ilmoitettiin julkisuuteen, että koska hän oli haavoittunut sodassa keuhkoihin, ei hän tulisi vuoristo-oloissa menestymään. Tosiasiassa häntä ei voitu kisoihin valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintovankeudessa sotarikoksesta epäiltynä.

Tapausten kulku oli ollut se, että jollain pitkällä talvisella partioretkellä oli esimieheltä tullut tiukka määräys, että vankeja ei saa sitten ottaa eikä niitä oltu otettu, vaikka antautuneita oli paljon. Tuomiota hiihtohuipulle ei kuitenkaan asiasta lopulta tullut. Olisiko syynä ollut se, ettei Neuvostoliittoa silloin kiinnostanut sotavankiensa kohtalot; kovin hyvin heitä ei edes omassa maassaan otettu vastaan, kun he palasivat sotavankeudesta.

Harmittaa, etten kehdannut kysellä asiasta enempää, sillä nyt mietin, että liittyikö tapaus rautalampilaisen vuoden 1952 hiihtoviestin olympiavoittaja Urpo Korhosen kirjoissaan kertomiin Rukajärven sissien tapahtumiin. Korhonen kertoi muistaakseni kirjassaan Sissinä Rukajärvellä, kuinka hänkin alle kaksikymppisenä poikana joutui tekemään haavoittuneen vihollissotilaan armomurhan, koska erämaa oloissa muuta vaihtoehtoa ei ollut.

https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/sissina-rukajarvella/146955

lauantai 26. heinäkuuta 2025

Suomen hiihto ja Länsi-Pohjan tapahtumat

Vuonna 1998 Pentti Jussila julkaisi upean paksun maamme hiihtohistoriaa käsittelevän kirjan Suomen hiihto ja sen avattuani riemastuin kerrassaan, kun jo teoksen alkulehdillä kerrotaan, että hiihtourheilu saapui Suomeen 1800-luvun loppupuolella, jolloin perustettiin Helsingin Hiihtoseura, Kuopion Hiihtoseura, Rovaniemen Hiihtoseura sekä hiihtoseura Suonenjoen Kärkkäälän kylälle.

Vaikka Suomen hiihto-kirja on moraalisesti ylentävä teos, niin kyllä sieltä löytyy siistitty kevyt versio myös Esa Rossin hiihtotallin miesten kilpailumatkasta Ruotsin Länsi-Pohjaan, jonka kotiseuruhistoriallisista syistä rohkenen tähän lainata, koska tarinan keskeiset vaikuttajahenkilöt Eino Olkinuora ja Kalle Jalkanen olivat Suonenjoen poikia.

Kirjassa muudan meänkielinen silminnäkijä todistaa seuraavaa, josta todistuksesta lainaan pienen osan:

”Net tilasit bränviinaa ja met se Jöstan kanssa katoma siinä ko net alkavat juomhan. Hunteerama, että annethan suomalaisten jua, pian aikaa saama itte voitot sillä lailla. Ja met Jöstan kanssa aloma kantamhan niile suomalaisille sitä bränviinaa ämpärillä.

Kaikesta huolimatta Suomen miehet lopulta veivät kilpailussa kaikki priisit. Kalle Jalkasta ei tarinassa mainita nimeltä, vaan puhutaan vain pöydän alla makaavasta miehestä, jonka nimen päälle kertoja ei pääse, mutta Jalkasen elämänkertateoksessa kerrotaan, että Kalle oli innokas Länsi-Pohjan kävijä ja että vielä pitkään jälkeenkin päin sikäläiset hiihtoihmiset muistelivat miehen iloista luonnetta.

https://www.antikvaari.fi/teos/suomen-hiihto/62a2fc24eaa1ec176c35b286?srsltid=AfmBOops-J6Jq9rCXQFHLcdtRujRFkvQh7ubZQnpJ1hhVPwPRU2y6iDs

Oi aikoja kun suksilla pärjäsi MONOT VINOSSA

Tässä on ainakin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, hauskin urheilujuttu, jonka Helsingin Sanomat julkaisi 6.2.1994 ja jonka Hesarin tilaajat voivat lukea Aikakoneesta. Jutussa keskeisinä vaikuttajahahmoina ovat Esa Rossin hiihtotallin maailmanmestarit Eino Olkinuora, Olavi Alakulppi ja mies, jonka nimen päälle meänkielinen kertoja ei pääse, mutta todennäköisesti mies on iisveteläinen Kalle Jalkanen. Tosin Olkinuoran ja Alakulpin nimet kertoja muistaa väärin ja käyttää heistä nimeä Olkihuora ja Alakulli.

Tapahtumarikkaita olivat suomalaishiihtäjien 30-luvun lopun kilpailumatkat Ruotsin Länsipohjaan, jossa elintaso oli siihen aikaan paljon Suomea korkeampi ja hiihtopalkinnotkin parempia. Suomalaisia hiihtäjiä myös palveltiin hyvin ja niinpä tuossa jutussa kerrotaan, miten kisaisännät ennen kilpailua syöttivät ja juottivat vieraansa kunnolla kantamalla heille ämpärillä bränviinaa ja jopa järjestivät heille vapaamielistä naisseuraa Kaartisenkylästä. Taka-ajatuksena tietysti oli, etteivät vieraat olisi olleet enää parhaassa terässä lähtöviivalla.

Meänkielinen kertoja kuitenkin todistaa, että toisin siinä sitten lopulta kävi: ”Alakulli ensimmäisenä, Olokihuora toisena ja kolomantena se kolomas suomilainen, jonka nimeä met emmä Göstan kanssa nyt muista, mutta suomilainen kuithenkin – ja aivan mahotonta faartia! Ja Gösta mulle että hevosia he ovat! Hevosia niitten häytyy olla, kun eivät ole silmänterästä renahneet!”

Kisan jälkeen meänkielinen kertoja ja hänen kaverinsa Gösta vielä näkivät suomalaisvoittajat: ”Täävlingin jälkeen met menimmä sinne hoteliin sisäle. Gösta pysähtyy kuin patsas siihen ja sanoo, että kuule. Nyt ne vasta ryyppäävät ja nyt ne vasta naivat!”

Hesarin tilaajat voivat lukea koko jutun tästä: https://www.hs.fi/feature/art-2000003305823.html

torstai 24. heinäkuuta 2025

Maailmanmestareiden surullinen tarina

Heikkisen Latu-kirjassa kerrotaan Suonenjoesta myös vähemmän myönteisiä asioita. Nimittäin kuolinvuoteellaan kolminkertainen maailmanmestari Pitkänen muistelee, miten hän urheilu-uransa alussa kävi Suonenjoella maastojuoksukilpailuissa ja kisan jälkeen hän otti elämänsä ensimmäisen viinaryypyn aseman makasiinin takana. Saman tapahtuman yhteydessä Pitkänen joutui myös tappeluun paikalle ilmaantuneiden huligaanien kanssa, josta otatuksesta hän sitten suoriutui onneksi voittajana.

Peräti neljän Esa Rossin tallin maailmanmestarin elämä päättyi traagisesti. Aikanaan maailman parhaita hiihtäjiä olleet Kalle Jalkanen, Pauli Pitkänen ja Eino Olkinuora kaatuivat vajaan parin kuukauden sisällä jatkosodan alussa. Sen sijaan Iisvedellä asunut maailmanmestari Jussi Kurikkala selvisi sodassa hengissä, koska miestä pidettiin niin sairaaloisena, ettei häntä viety rintamalle.

Heikoista keuhkoista huolimatta mies voitti 50 km:n maailmanmestaruuden vuonna -41. Jussi Kurikkala oli ihan oikeasti hyvin sairaalloinen ja hän kuoli jo 39 -vuotiaana vuonna 1951.

Niinpä hän sitten hiihtelikin maaliin poikkeuksellisen rennosti ja hyväntuulisesti dokumenttielokuvan selostajan mukaan selvänä voittajana. Tapauksen selittänee se, että ennen kestävyysurheilussa käytettiin alkoholia piristeenä ihan kisan viime kilometreillä, tosin yleensä huomattavasti Kurikkalan koktailia miedompana sekoitteena.

https://finna.fi/Record/kavi.elonet_elokuva_161128?sid=5095373776

keskiviikko 23. heinäkuuta 2025

Latu

Eilen minulla oli tärkeää asiaa Suonenjoella vierailleelle kirjailija Antti Heikkiselle. Nimittäin kerroin hänelle, että jonkun hiihtourheiluun perehtyneen kirjallisesti lahjakkaan henkilön tulisi välttämättä tehdä kirja ennen sotaa Iisvedellä harjoitelleesta Rossin tallista, johon talliin liittyy monta mielenkiintoista ja jopa dramaattista tarinaa.

Antti Heikkinen olisi juuri kaipaamani asiantuntija, koska vuonna 2022 hän julkaisi kirjan Latu, joka kertoo kolminkertaisen hiihdon maailmanmestarin Pauli Pitkäsen tarinan. Vaikka Pitkänen oli nilsiäläinen, niin kyllä hän suonenjokelaisen Rossin tallin mies oli. Luulen, että Latu oli tarkoitettu sotakirjaksi, mutta siitä huolimatta se valittiin vuoden urheilukirjaksi.

Wikipedia kertoo Pauli Pitkäsen sota-ajan vaiheista seuraavaa:

”Talvisodassa Pitkänen oli ensin alikersanttina Jalkaväkirykmentti 38:n hiihtojoukoissa, mutta joutui sodan ratkaisupäivinä kiväärimieheksi Laatokan rannoille ja saariin. Petäjäsaaressa hän haavoittui 4. maaliskuuta 1940 saatuaan kranaatinsirpaleen reiteensä. Kaksi päivää myöhemmin Petäjäsaaren epätoivoisessa puolustuksessa kaatui yhden päivän aikana ainakin 117 suomalaista, heistä 46 rantasalmelaisia ja 23 nilsiäläisiä.

Pitkänen ylennettiin taisteluansioistaan kersantiksi ja määrättiin upseerikouluun. Jalkavamma ei kuitenkaan parantunut, ja syksyllä 1940 hän joutui takaisin sairaalaan. Jalka halvaantui, ja hän joutui sittemmin liikkumaan invalidikepin avulla.

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Pitkänen lähti vapaaehtoisena kotirintaman tehtäviin. Nilsiän suojeluskuntalaiset olivat 18. elokuuta eräässä koulussa järjestelemässä kuntansa kaatuneiden varusteita. Niistä löytyi käsikranaatti, ja sitä käsitellessä Pitkänen huomasi sen syttyvän. Hän aikoi heittää kranaatin ikkunasta ulos, mutta pihalla oli lapsia leikkimässä. Muut ryntäsivät huoneesta ulos, mutta invalidikepin avulla liikkunut Pitkänen ehti vain heittäytyä lattialle makaamaan, ennen kuin kranaatti räjähti. Hän sai vaikeita vammoja ja kuoli sairaalassa kuusi viikkoa myöhemmin 28. syyskuuta 1941.”

Antti Heikkisen Latu-kirjan alusta on luettavissa maksutta pitkä näyte internetissä ja siinä kerrotaan, miten jo aiemmin kaatunut Pitkäsen hyvä ystävä olympiasankari Kalle Jalkanen tulee noutamaan hiihtokaverinsa mukaansa autuaammille hiihtoladuille eikä tuota näytettä pysty silmät kuivana lukemaan: https://elvis.bonnierbooks.fi/file/3G5kHuyPK-GBHaKQRoU82Z/*/9789510476642_lukun.pdf?authcred=Z3Vlc3Q6Z3Vlc3Q=

Antti Heikkinen – kulttuurin monitoimimies

Tuhansia luentoja olen elämässäni kuullut, mutta harva on ollut se luento, joka on ollut yhtä hauska, kuin äsken Suonenjoen Kohtaamolla kuulemani kulttuurin monitoimimiehen Antti Heikkisen pitämä luento kulttuurin monitoimimiehenä olemisesta.

40-vuotias Heikkinen on niin vanha mies, että hän muistaa millaista elämä oli vielä hänen lapsuudessaan 30 vuotta sitten Nilsiän emäpitäjässä. Silloin vielä maamme maaseudulla koettiin yhteisöllisyyttä. Jos esimerkiksi pitäjän juoppo tavattiin makaamassa mahallaan vesiojassa, niin kyllä hänet käytiin kääntämässä selälleen. Ja jos kyseiseltä mieheltä jäivät perunat syksyllä nostamatta, niin kyllä nuori Anttikin oli alkutalvesta muiden kyläläisten kanssa rautakangilla rikkomassa routaista maata, jotta alkoholiongelmaisen ruokahuolto saatiin talveksi turvattua.

Toisaalta maalaiskylän ahdasmielisyyden moni koki painostavaksi. Jos joku sattui kyläkaupasta ostamaan lauantai-iltana vallan kaksi pulloa olutta saunajuomaksi, niin jo kylällä puhuttiin, että tuostakin on sitten tullut rapajuoppo, kaljapullo kummassakin kourassa. Tai jos joku erehtyi käymään kirkossa useammin kuin kerran vuodessa, niin kylällä puhuttiin, että siitäkin on sitten tullut kiihkouskovainen ja kohta se kai alkaa kielillä puhumaan.

tiistai 22. heinäkuuta 2025

Lakkoja ja paarmoja

Tää on taas tätä. Jotta saa kerättyä nevalta 30 asteen helteessä litran lakkoja, joutuu juomaan kaksi litraa vettä ja tappamaan puoli litraa hevospaarmoja.

Tuo puoli litraa hyttysiä on kuitenkin selvästi vähemmän, kuin Kiteen pahan pajarin aikoinaan määräämä vero, jonka mukaan verovelvollisen tuli maksaa verona säkillinen hyttysen raatoja.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2025

Malaria ja älykkyys

Olenpa tapani mukaisesti kirjoittanut aiemmin ropakantaa, kun väitin, että herhiläiset ovat uusia tulokkaita luonnossamme. Mutta ei ole herhiläinen uusi tulokas, vaan enemmänkin se on paluumuuttaja, koska 1930-luvun lopun lämpiminä kesinä ennen edellistä eurooppalaista suursotaa niitä esiintyi yleisesti Suomessakin.

1930-luvun lopulla oli niin lämmintä, että Suomessakin sairastettiin horkkahyönteisten levittämää malariaa, jota nykyään pidetään afrikkalaisten vaivana. Muistelen nuorena kuolleen laulaja Erkki Junkkarisen isänkin kuolinsyyksi malarian.

Nähtäväksi jää, palaako malaria Suomeen nykyisten kuumien kesien vuoksi. Malaria on vaarallinen sairaus, jonka sairastaa noin 200 miljoonaa ihmistä vuodessa ja lähes puoli miljoonaa menehtyy siihen. Jostain olen lukenut, että malaria jättää jälkensä myös ihmisen aivoihin, joka saattaa osittain selittää sen, että malaria-alueella ihmiset eivät menesty kovin hyvin älykkyystesteissä.

Toisaalta kovin hyvin eivät älykkyystesteissä pärjää Kauko-Idän ihmisiin verrattuina suomalaisetkaan ja tulokset ovat viime aikoina huonontuneet, mutta sitä asiaa ei selitä malaria, vaan meikäläisten kohtuuton kännyköiden näppäily ja älytön sosiaalisen median seuraaminen, jonka olen itsekin pannut merkille sosiaalista mediaa seuratessani.

Malariakuolemia tutkiessani huomasin, että vuoteen 2022 mennessä koronaan oli maailmassa menehtynyt 15 miljoonaa ihmistä, eli vainajia oli syntynyt enemmän kuin ensimmäisessä maailmansodassa. Tosin Wikipedian mukaan espanjan tauti tappoi reilut sata vuotta sitten 30 – 100 miljoonaa ihmistä, vaikka ihmisiä oli silloin neljä kertaa nykyistä vähemmän.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Malaria

lauantai 19. heinäkuuta 2025

Ilona Mononen ja Pornolaulu

Suuri ilo oli eilen seurata TV2:lta, kuinka tyylikkäästi Ilona Mononen juoksi Euroopan mestariksi. Ennen moisen urheiluvoiton kunniaksi Pasila olisi kajauttanut Porilaisten marssin, mutta nyt niin ei tapahtunut. Kuitenkin, kun käänsin telkkarin TV1:n puolelle, esitettiin siellä tilanteeseen sopivasti Pornolaulu ohjelmassa Elämäni biisi.

Itse harrastan urheilutietokilpailuja ja hyvä kysymys onkin, että miten fiksu ja tyylikäs Ilona Mononen liittyy Pornolauluun. Mutta minäpä vastaan. Tavallisesti luotettava Savon Sanomat-lehti kertoi pari vuotta sitten, kun Ilona oli voittanut alle 20-vuotiaiden Euroopan mestaruuden, että kuopiolainen entinen Vasemmistoliiton kansanedustaja Erkki Virtanen on Ilona Monosen vaari ja minulle on kerrottu, että Erkki Virtasen setä on Pornolaulun nerokas sanoittaja Jukka Virtanen. Niinpä jos sukututkimusta yhtään ymmärrän, niin Jukka Virtanen on Ilona Monosen isovaarin veli ja siksi Ilonakin tavallaan liittyy Pornolauluun.

Nimestään huolimatta Pornolaulu ei sisällä yhtään rivoa tai alatyylistä ilmaisua. Tosin rima kyllä heiluu pikkuisen sen säkeistön kohdalla, jossa sanotaan, että: ”Samperi kun meikäläinen vetää kovan rallin/Niin heikommat ne pyörtyy ja kirjottelee lehtiin/Ne on musta naivia ihmisiä”.

Toivon, että sitten kun Ilona Mononen voittaa olympiakultaa, niin perinteisen verihurmaisen Porilaisten marssin sijasta Yleisradio soittaa Pornolaulun, jota hiljennymme nyt kuuntelemaan.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=pornolaulu%2C+sanat#fpstate=ive&vld=cid:1614b4c7,vid:-OjMNGCAQGs,st:0

Herhiläinen

Veljieni itikan tai kärpäsen murhaaminen ei edes minulle lammasmaiselle miehelle aiheuta eettisiä ongelmia, mutta pölyttäjähyönteisiä, jotka ovat biologisesti ajatellen ihmistäkin arvokkaampia, en murhaa, vaan yleensä kannan ne sisätiloista lasipurkkia apuvälineenä käyttäen ulos jatkamaan arvokasta sukuaan. Äitivainaa oli tässä asiassa minua paljon rohkeampi, koska hän uskalsi tarttua ampiaista niskasta ja kantaa sen ulos.

Mutta herhiläisen jouduin kauniina kesäpäivänä naisten suojelemisen vuoksi murhaamaan. Ja alkoholillakin oli eittämättä osuutta tässäkin murhassa, koska herhiläinen oli kohtuuttoman kiinnostunut kalliista kuohuviinistä, joka ymmärrettävää onkin.

Myöskään esinevahingoilta ei murhatapauksen yhteydessä vältytty. Koska tuota voimanpaskaa on minulle siunaantunut kohtuuttomasti, kolautin herhiläistä korvaamattoman arvokkaalla appiukkoni 90 vuotta sitten oppikoulun ensimmäisellä luokalla veistämällä vallan hantaakilla varustetulla lautasenalustalla niin voimallisesti, että tämä hieno tarvekalu halkesi. Tarinan mukaan appiukon oppikouluopinnot päättyivät ensimmäiselle luokalle, koska hän ei ollutkaan luokan priimus, kuten äiti oli edellyttänyt.

perjantai 18. heinäkuuta 2025

Suomalainen jalkapalloilun käsittämätön huonous

Vaan kyllä jalkapallo, jota pelien kuninkaaksikin kutsutaan, on jännittävä ja yllätyksellinen urheilumuoto. Viikko sitten Suomen ykkösseurana pidetty HJK, joka Euroopan rankinglistan mukaan on Euroopan 130.:ksi paras jalkapallojoukkue, hävisi vieraskentällä färsaarelaiselle Runavikin joukkueelle, joka on tällä hetkellä noin 55.000 asukkaan Färsaarien sarjassa neljänneksi paras joukkue, murskalukemin 4-0, jota lopputulemaa voi pitää hieman yllättävänä, koska Helsingin asukasluku on 675.000 ja Runavikin 575, eli siellä on 80 asukasta enemmän kuin Uukuniemellä.

Eilen joukkueet kohtasivat uudelleen, tällä kertaa Helsingissä ja vaikka pidin täysin toivottomana asiana sitä, että HJK pystyisi voittamaan färsaarelaiset viidellä maalilla, joka turvaisi HJK jatkomahdollisuudet Euro-kentillä, mutta niin vain helsinkiläiset voittivat 5-0 ja pelastivat Suomen, isiemme maan, maineen.

Toisaalta molempien HJK-Runavik-otteluiden tapahtumat olivat niin yllätykselliset, että mielestäni Keskusrikospoliisin tulisi tutkia, onko vaikkapa Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla tapahtunut yllättävää liikehdintää. KRP:n kuitenkin kannattaa tutkimuksissaan huomioida se, että maamme neljänneksi paras joukkue SJK pelasi Euro-ottelunsa myös färsaarelaista Klaksvikia vastaan ja hävisi vain yhteismaalein 4-1, vaikka Klaksvikissa on kuitenkin lähes 2.500 asukasta, joten se on viisi kertaa Runavikia suurempi kylä. Seinäjoella on lähes 66.000 asukasta.

Siunatuksi lopuksi totean, että kauhulla odotan sitä päivää, kun Huuhkajamme kohtaavat Färsaaret ottelussa, jossa ratkaistaan, mikä on Euroopan huonoin jalkapallomaajoukkue.

https://www.is.fi/eurosarjat/art-2000011372591.html

torstai 17. heinäkuuta 2025

Tää on taas tätä

Tää on taas tätä. Minun lapsuudessani kesät olivat miellyttävän viileitä, vaikka monet muut ovat sitä mieltä, että silloin ne olivat aina lämpimiä. Viime vuosina kesät ovat muuttuneet niin helteisiksi, ettei kaltaiseni vanha herrasmies jaksa oikein mitään. Ennen Uukuniemen Pyhäjärven vesi oli raikkaan viileää, mutta viime päivinä on ollut niin tyyntä ja lämmintä, että uskon eilisiltana 25 asteen haamurajan ylittyneen.

Jostain luin, että mamme ilmasto siirtyy vuosittain keskimäärin 1,5 kilometriä etelän suuntaan, mutta itse epäilen siirtymän olevan vieläkin nopeampaa. Ennen uskoin, että ilmaston muutoksen vuoksi matkailu pelastaa maamme talouden, kun Euroopan rikkaat tulevat sikäläisiä helteitä pakoon Suomeen, mutta taitaa olla liian kuuma jo täälläkin.

Ja moni etelän mies tulee pelästymään täällä hyttysiä, joita oli kiitettävästi jo ennenkin, mutta viime vuosina tänne on tullut ihan uusia vitsauksia. Neuvostovastaiset tahot ovat olleet sitä mieltä, että idästä ei tule muuta hyvää kuin aurinko, ja epäilen, että hirvikärpästen ja herhiläisten invaasio idästä vahvistaa neuvostovastaisten tahojen neuvostovastaisuutta. Uukuniemelläkin nakkimakkaran kokoiset herhiläiset näyttävät syrjäyttävän pienemmät pölyttäjähyönteiset, ja niinpä epäilen herhiläisten syövän mehiläisiä, ampiaisia ja kimalaisia.

Tänä kesänä huomasin niiden etanoiden, jotka kantavat mökkiä selässään, ilmestyneen Uukuniemen katukuvaan. Näiden otusten, jotka lienevät lehtokotiloita, torjunta on kuulema mahdotonta. Niiden kerrotaan syövän ihmisten ryytimaiden annin ihan anhittomiin. Itse kuitenkin toivon, että älykkäät rastaat ja varislinnut oppivat vielä torjumaan lehtokotiloita syömällä ne, mikäli joku niitä vähän opettaisi asiassa.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2025

Ensiyön oikeus

Sen lisäksi, että karjalaisia harmitti pahan pajarin alastomien naisten elävöittämä venelasketteluharrastus, pisti heitä vihaksi myös pahan pajarin tapa harrastaa ensiyön oikeutta, joka tarkoitti sitä, että vihityt morsiamet viettivät hääyönsä pahan pajarin kanssa. Ensiyön oikeuden harrastaminen oli maaorjuuden aikaan yleinen harrastus tilanherrojen keskuudessa ja niinpä toivon, että että seksiin ja väkivaltaan erikoistunut historioitsija Teemu Keskisarja luopuu politiikasta ja ryhtyy tutkimaan ensiyön oikeuden vaikutusta maamme historiassa.

Ensiyön oikeus ei ollut pelkästään kielteinen asia, sillä minulle on kerrottu, että esimerkiksi Savon ainoan ruotsinkielisen kartanon herralla oli tämä harrastus, ja tämän harrastuksen seurauksena esimerkiksi eräs savolainen piika ja renki saivat erittäin lahjakkaan esikoispojan, joka jostain syystä pystyi köyhyydestä huolimatta käymään oppikoulun ja etenemään sitten urallaan kenraaliksi ja lopulta peräti maamme työläis- ja talonpoikaisarmeijan komentajaksi.

Kyseinen kenraali ei taustastaan huolimatta edes näyttänyt savolaiselta maatyöläiseltä, vaan muistutti enemmänkin ruotsinkielistä aatelismiestä. Eikä hän ollut mikään lupsakka savolaisukko, vaan kerrotaan, ettei hän hymyillyt kertaakaan elämänsä aikana. Tosin erään tarinan mukaan hän kyllä hymyili kerran ja se tapahtui, kun hän oli seuraamassa sota-aikana kenttäarmeijan nyrkkeilymestaruuskilpailuja. Ainakin tarinan mukaan eräs sotamies onnistui lyömään leukaluun sijoiltaan toiselta sotamieheltä ja sen sattumuksen jälkeen kenraalin kasvoilla karehti hymynhäivä.

Tällä haudalla aion vielä tässä elämässä vierailla: https://www.karjalanpyhajarvi.fi/nae-ja-koe-pyhajarvi/pajarinhovi-pajarin-hauta-ja-kiteen/

tiistai 15. heinäkuuta 2025

Paha pajari

Juhannuksena liikuin Uukuniemen Papinniemen jylhissä maisemissa ja minulle selvisi, ettei surullisen kuuluisa Kiteen paha pajari, joka oli aikoinaan eräänlainen pitäjän verojohtaja, tainnut ollakaan kiteeläinen vaan uukuniemeläinen. Nimittäin Pyhäjärvestä nousevan noin 20 metriä korkean harjun päälle on unohtunut ikivanha soutuvene ja veneeltä laski selvä ura järveen. Tästä tein johtopäätöksen, että paha pajari saattoi aikoinaan harrastaa hyvässä tarinassa kerrottua venelaskettelua Uukuniemen Papinniemellä eikä Kiteellä, kuten tarinassa kerrotaan.

Hyvän tarinan mukaan pajari oli rakennuttanut puuteloista radan, jota pitkin hän hurautteli veneellään painovoiman avulla järveen ja varmasti hauskaa oli, sillä veneen ylöshinaamisen suorittivat lihasvoimalla paikalliset naiset joko hameenhelmat korvissa tai jopa täysin ilkosillaan. Nykyaikaista Me too-liikettä ei ilmeisesti silloin vielä tunnettu Karjalan suunnalla. Itse entisenä virkamiehenä toki hyvin pitkälle ymmärrän, että virastoissa on hyvä harrastaa kaikenlaista työkyvyn ylläpitoa edistävää ns. tyky-toimintaa, mutta täysin en voi pahan pajarin tyky-toimintaa kuitenkaan hyväksyä. Karjalaiset eivät silloin asiaa ymmärtäneet ollenkaan.

Niinpä paikkakunnan väki valitti pajarin toiminnasta Ruotsin kuninkaalla ja paha sai ainakin tarinan mukaan palkkansa, koska kuningas ilmoitti, että paikkakuntalaiset voivat menetellä pajarina kanssa parhaaksi katsomalla tavallaan ja tämän seurauksena Kiteellä on vieläkin kivikasa, jonka alle kerrotaan pahan pajarin päätyneen hevosineen sen jälkeen, kun verovelvollisten oikeutettu viha häneen kohdistui.

Aionpa vielä tässä elämässä käydä hiljentymässä maamme tyky-toiminnan isän hautaröykkiöllä ja mikäli Uukuniemellä vielä harrastetaan kesäteatteritoimintaa esitän, että pahan pajarin tarina olisi hyvä teatteri esityksen aihe. Olen jo vähän mietiskellyt näytelmän roolijakoa.

maanantai 14. heinäkuuta 2025

Kaksi jätkää

Tänään 14.7.2025 Uukuniemen nuorisoseura täyttää 130 vuotta, vaikkakin merkkipäivää juhlittiinkin onnistuneesti jo viime lauantaina. Muistanpa, miten reilut 30 vuotta sitten suunnittelimme Kioskin-Matin kanssa, että nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa lausumme yhdessä runon Kaksi jätkää, jonka lausunnalla Matti nuoruudessaan oli voittanut Uukuniemen nuorisoseuran lausuntamestaruuden. Jostain syystä meiltä Matin kanssa jäi tuo runo 30 vuotta sitten kuitenkin esittämättä.

Matti muisteli, että Kaksi jätkää olisi ollut Pentti Haanpään kirjoittama, mutta sen asian Matti muisti väärin. Paavo Väyrynen muisteli samalla runolla Kaksi jätkää voittaneensa peräti valtakunnallisen nuorisoseurojen runonlausuntamestaruuden ja hän muisteli runon kirjoittajaksi Lauri Pohjanpäätä. Mutta kyllä Paavokin muisti kirjoittajan väärin.

Etsin netistä tuota runoa Kaksi jätkää, mutta ei sitä sieltä tuolla nimellä löydy. Mutta kun kirjoitin muistamani ensi säkeet, jotka kuuluvat, että ”Me oltiin jätkiä kumpikin, käsin känsäisin, housuin pihkaisin. Kesän pitkään läskiä leipää purtu, eik` mitään surtu”, niin heti tärppäsi ja ilmeni, että runo on Viljo Kojon Muistoja menneiltä ajoilta, mutta joka tunnetaan myös ainakin nimillä Kaksi jätkää tai Minä ja Mikko.

Sekin ilmeni, että runo löytyy Youtubesta Matti Lehtisen komeasti lausumana, jota kannattaa hiljentyä kuuntelemaan. Satunnaisen kuulijan kannattaa huomioida, että lopussa uittohommissa hyvin tienanneet kertoja ja Mikko poikkeavat ravintolassa ihan vallan parempien ihmisten lailla syömässä ja tarvitsevat aterian yhteydessä perärättejä, mutta perärätti-nimityksessä ei ole mitään kaksimielistä tai sopimatonta, koska sata vuotta sitten tavallinen kansa kutsui ruokaliinoja peräräteiksi.

Viljo Kojon runo on luonteeltaan selvästi yhteiskunnallisesti kantaa ottava, mutta ei kuitenkaan yhtä selvästi poliittinen kuin rautalampilaisen jääkärikapteenin pojan Matti Rossin tuotanto. Kojon runon lopussa kuitenkin suorastaan säälimättömästi paljastetaan yhteiskunnan luokkaluonne, koska kun porvariston edustajat pyyhältävät kieseillään pysähtymättä kahden uittotyöläisen ohi, jäävät jätkät armotta syyssontaista tietä astumaan ja kastumaan.

Lupaan tässä yhteydessä yhdessä naapurin miehen kanssa esittää tämän Kaksi jätkää-runon Uukuniemen nuorisoseuran 150-vuotisjuhlassa vuonna 2045: https://www.google.com/search?client=firefox-b%20e&q=viljo+kojo%2C+muistoja+menneilt%C3%A4+ajoilta#fpstate=ive&vld=cid:32c75ddb,vid:ABkMvUAxy-I,st:0

sunnuntai 13. heinäkuuta 2025

Homo-Suomen historia

Ilmeeni muuttui mietteliääksi luettuani Sandra Hagmanin homo-Suomen historiasta, että suomalaiset miehet pitävät ruotsalaisia miehiä hieman neitimäisinä ja homouteen taipuvaisina, mutta todellisuudessa tilanne taitaa ollakin päinvastainen; ainakin mikäli yhtään uskominen on Sandra Hagmania ja miksi ei olisi uskominen.

Nimittäin hänen mukaansa Suomen historia on ollut täynnä erilaisia tilanteita, joissa miehet ovat olleet erityisolosuhteissa ilman normaalia kanssakäymistä naisten kanssa. Näinhän oli tilanne esimerkiksi sota-ajan rintamalla, joka kokemus ruotsalaisilta miehiltä puuttui.

Hagmanin mukaan yksi merkittävimmistä homoeroottisista miljöistä suomalaisessa kulttuurissa on ollut tukkijätkäkulttuuri, johon on liittynyt erilaisia homoeroottisia riittejä, joissa esimerkiksi puukeppi työnnettiin uuden tukkijätkän anukseen, ennen kuin tämä otettiin varsinaiseksi jäseneksi tukkijätkien yhteisöön.

Tuo on kyllä minulle ihan uusi tieto. Paljon olen kuullut monenlaisia juttuja siitä, miten sodan jälkeen varmaankin kymmenet Kärkkäälän miehet kävivät Kakkisen saloilla Hackmannin hakkuissa ja enemmän kylän ukot näitä hakkuita muistelivat kuin sota-ajan asioitaan, mutta enpä ole kuullutkaan, että Hackmannilla olisi työnnetty seipäitä uusien miesten anuksiin.

Sen olen kyllä lukenut Kalle Päätalon kirjoista, että kun kämpillä ei siihen aikaan ollut telkkaria tai viedeopelejä eikä iltaisin oikein muutakaan ajankulua ollut, niin miehet huvittelivat ja viettivät vapaa-aikaansa polttelemalla toistensa pieruja. Päätalon mukaan kouluaikanaan kesäisin metsätöissä ollut Urho Kekkonen se vasta innokas pierun polttaja olikin.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että maailmalla vielä Reidar Särestöniemeäkin tunnetumpi homo kuvataiteilija Tom of Finland on vallan erikoistunut metsuriseksuaalisiin aiheisiin:

https://yle.fi/a/74-20029024

lauantai 12. heinäkuuta 2025

Pahennuksen pömpelit

Reidar Särestöniemen ja Yrjö Kaijärven lainvastaisesta suhteesta luettuani palautui mieleeni vuosia sitten lukemani Sandra Hagmanin kirjoittama Seitsemän kummaa veljestä, joka on tutkimus homo-Suomen historiasta. Kirjasta opin sen, että ennen sotia Suomessa oltiin homostelun suhteen vapaamielisiä; miehimyksiin suhtauduttiin suvaitsevasti, koska heitä pidettiin harmittomina kummallisuuksina. Hagman ei tosin kerro sitä, että esimerkiksi Mannerheim erotettiin Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi, tosin tämä pystyi jatkamaan sotaopintojaan Pietarissa eikä ilmeisestä harhaviettisyydestä aiheutunut ongelmia urakehityksen suhteen.

Natsi-Saksan oppien saavuttua Suomeen kiristyi kontrollipolitiikka meilläkin; tosin sodan aikaan poliiseilla oli muitakin tehtäviä kuin miehimysten vahtiminen, mutta sodan jälkeen virkavallan resurssit riittivät myös tähän haasteelliseen hommaan. Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät ja niissä harrastettu siveettömyys työllistivät virkavaltaa.

Senaikaiset yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää ns. etuveitikkansa toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen.

Tosin kyllä tuollaista reikää voitiin ainakin eräässä Heikki Turusen kirjassa käyttää myös heterosuhteissa. Ainakin muudan pohjoiskarjalalainen nuori mies uhkasi työntää etuveitikkansa tuollaisesta reiästä naisten puolelle, mutta naisten puolelta uhattiin vetäistä kyseisen etuveitikan päähän tarvittaessa solmu, jolloin sen poisvetäminen ei olisi onnistunut.

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan uudenaikaisen teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu.

Muuten olen sitä mieltä, että telkkariin olisi saatava vielä yksi poliisisarja lisää, vaikka kyllähän niitä on jo entuudestaan runsaasti. Homopoliisit olisi ihan hyvä tv-sarjan nimi ja se kertoisi siitä 50-luvun Helsingin huoltopoliisin osastosta, joka taisteli homouden vitsausta vastaan. Harmi, että Jouko Turkka on jo edesmennyt, koska hän olisi hyvä sarjan ohjaaja, sillä ohjasihan hän 80-luvulla noin kymmenosaisen sarjan Kiimaiset poliisit, josta ei tosin tullut kovin suosittua katsojien keskuudessa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että toiset Pohjoismaat tuottavat erilaisia poliisisarjoja maailmanmarkkinoille siihen tahtiin, että niistä saadut vientitulot ylittänevät maamme puunjalostusteollisuuden vientituotot.
https://kauppa.gaudeamus.fi/sivu/tuote/seitseman-kummaa-veljesta/2493221

torstai 10. heinäkuuta 2025

Veljellistä lappilaista menoa

Ihan hyvän tarinan mukaan Reidar Särestöniemi oli kerran Kittilän ateljeessaan hieromassa taulukauppoja etelästä tulleiden herrojen kanssa, niin Reidarin isoveli Anton saapasteli pensseli kourassa tiedustelemaan veljeltään, että ”pannaanko vielä lissää punasta”. Savolaistaiteilija Juho Rissasen tapauksessa tuollainen tarina saattaisi olla ihan tosi, mutta Särestöniemen osalta tämän elämänkerran kirjoittaja Noora Vaarala kiistää asian. Hänen mukaansa kaikki työt teki Reidar itse.

Tosin monitaitoinen velipoika Anton kyllä auttoi Reidaria monissa käytännön asioissa, koska taiteilija itse ei ollut kovin kätevä arjen askareissa. Muu perhe antoi Reidarille lapsenakin vapautusta työn raskaan raadannasta, jotta tämä saattoi piirrellä, johon hänellä oli yhtä kova halu kuin Kalle Päätalolla kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Menestyväksi taiteilijaksi tultuaan Reidar rakensi upean ateljeensa Särestöniemien suvun vanhan päätalon naapuriin, jota Anton asutti ja huolehti sieltä käsin tarvittaessa veljensä asioista. Rahamies Reidar kyllä maksoi Antonille, mutta pohja se löytyi Reidarinkin säkistä.

Kun hän erään kerran kyllästyi siihen, että Antonin rästiin jääneet sähkölaskut tulivat taiteilijaveljen maksettavaksi, Reidar kävi muistuttamassa veljeään tämän maksamattomista laskuista rikkomalla tämän talosta ikkunat. Lapin miehillä on tapana ilmaista mielipiteensä asioista hyvin suoraan toisin kuin meillä Savossa on tapana.

Lämmin lukusuositus tälle kirjalle: https://gummerus.fi/collections/noora-vaarala

keskiviikko 9. heinäkuuta 2025

Taavi Laitinen maamme korkeakulttuurissa

Ja taas eilen kirjoitin ropakantaa, kun vähättelin Suonenjoen merkitystä maamme korkeakulttuurissa, sillä unohdin ainakin Taavi Laitisen saavutukset kulttuurin saralla. Ilmeisen hyvin lahjakas Taavi syntyi 1865 Mustolanmäellä, eli lähes Kärkkäälässä, ja vaatimattomasta maatiaistaustastaan huolimatta hän kohosi urallaan lääketieteen professoriksi ja Lääkintöhallituksen johtajaksi sekä sai valtioneuvoksen arvon, jollainen arvo oli myös J.K.Paasikivellä.

Sikäli Taavi Laitinen kytkeytyy maamme korkekulttuuriin, että hänen toinen vaimonsa oli taiteilija Juho Rissasen ensimmäinen vaimo Hilda Flodin. Laitinen kytkeytyy maamme korkeakulttuurihistoriaan tavallaan myös sen vuoksi, että hänen asunnollaan juopunut runoilija Eino Leino kosi vuonna 1921 ensiksi toista Taavin siskontyttäristä, mutta kun tämä ei suostunut kosintaan, epäämisen syynä saattoi olla se, että kansallisrunoilijamme oli siinä vaiheessa jo luopunut sisäsiisteydestään, Leino kosi sitten toista Taavin siskontytärtä Hanna Laitista, joka sitten suostuikin Leinon kolmanneksi ja viimeiseksi vaimoksi.

Pian häiden jälkeen Eino Leino joutui katkaisuhoitoon ja vaimo Hanna mielisairaalaan. Eino Leino kuoli 47-vuotiaana 10.1.1926. Hänet haudattiin valtion kustannuksella.Hanna Leino, os. Laitinen, kuoli 38-vuotiaana 21.12.1929.

Tavallaan Taavi Laitinen liittyy myös urheiluhistoriaan, sillä hänen sisarpuolensa Marian poika vuonna 1915 syntynyt Valo Laitinen oli erittäin lupaava maileri, joka taitaa 30-luvun ennätysajallaan olla yhä Pohjois-Savon piirin kärkimiesten joukossa. Valo Laitinen syntyi Petroskoissa, koska hänen äitinsä Maria oli naimisissa Petroskoin asetehtaan johtajan Alexander Dagaev kanssa. Sukututkimusohjelma Genin mukaan Dagaev tapettiin Stalinin vainoissa vuonna 1922, mutta tieto on väärä, koska kyllä ne vainot olivat Leninin aikana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taavetti_Laitinen

Suonenjoki maamme korkeakulttuurin historiassa

Olen kuvitellut, että Suonenjoki on niittänyt mainetta ainoastaan urheilu- ja viihdekulttuurin saroilla, mutta väärässä olen ollut tässäkin asiassa. Väärässä olemiseni paljastui, kun lukaisin juuri Noora Vaaralan todella mielenkiintoisen taiteilija Reidar Särestöniemen elämänkerran nimeltään Sarviini puhkeaa lehti ja siitä paljastui, että kyllä mansikkainen asuinkaupunkinikin liittyy elimellisenä osana maamme korkeakulttuurin historiaan.

Reidarin sarviin puhkesi kirjan otsikossakin mainittu lehti sen jälkeen, kun hän rakastui palavasti rautalampilaiseen runoilija Yrjö Kaijärveen, joka oli niin ansioitunut runoilija, että hänet palkittiin vallan valtion kirjallisuuspalkinnolla ja Pro Finlandia-mitalilla. Särestöniemen ja Kivijärven suhde liittyy sikäli Suonenjoen ja Suomen korkeakulttuuriseen historiaan, että Kaijärvi joutui postittamaan Reidarille lähettämiään rakkauskirjeitä Suonejoelta, jotta miesten välinen suhde pysyisi salassa.

Miesten välinen suhde piti 1960-luvulla pitää piilossa, koska homous oli siihen aikaan ankarasti vankeudella rangaistava rikos. Tosin jonkin verran maamme silloinen rikoslaki oli jo lipsunut jumalattomaan suuntaan, koska Raamatussahan homostelusta määrätään miehille armotta kuolemantuomio.

Muistelen, ettei Iso Kirja ota kantaa naisten väliseen homosteluun, mutta kiellettyähän sellainenkin oli aikoinaan Suomen laissa; ainakin 1950-luvulla Vehmersalmen Myrttilaakson eräänlaisessa nunnaluostarissa tuomittiin nunnia lesboilusta vankeuteen, ja yhteisön johtaja Tekla Holopainen istui asian vuoksi linnassa peräti kaksi vuotta, vaikka olikin ensikertalainen rikoksentekijä. Nykyään pitäisi varmaankin ensikertalaisen ainakin mies tappaa, jotta hän istuisi pitemmän tuomion.

Tuo Myrttilaakson kristillinen yhteisö muuten liittyy sikäli Suonenjoenkin historiaan, että se oli eräässä vaiheessa tärkeä osa maamme johtavan tyylihuonekalutehdas Kutvosen tuotantoketjua, sillä Vehmersalmella valmistettiin laadukkaita huonekalun osia Suonenjoelle erään entisen saksalaisen hipin johdolla.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Kaij%C3%A4rvi

tiistai 8. heinäkuuta 2025

Savolaisjuntta

Kirjassaan Aika ja aine eetteripyörretutkija Kauko Nieminen otti kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin. Esimerkiksi vuonna 1975 hänen mukaansa poliittisessa vallassa maailmassa olivat pitkulaista tupakkaa polttavat homojuntat. Silloinhan Helsingin Finlandia-talossa kokoontuneista valtionjohtajista monet tupakoivat. Brezhnev oli melkein ketjupolttaja, presidentti Ford poltti savukkeita kuten myös Palme, Wilson veteli piippua, Brandt, Tito, Kekkonen, Sorsa ja Koivisto sikareita. Valtakuntien rajojen yli nämä nikotiiniriippuvaiset miehet tukivat toisiaan.

Sen sijaan kirjansa Aika ja aine ilmestymisen aikaan Niemisen mielestä valtaa Suomessa käytti tupakoivan homojuntan sijasta savolaisjuntta. Pielavedellä syntynyt Urho Kekkonen oli äitinsä puolelta Kangasniemeltä, joka on lähellä Mikkeliä. Niinpä hän on valinnut seuraajakseen Hirvensalmelta, siis myös läheltä Mikkeliä, sukuaan olevan Ahti Karjalaisen.

Muutenkin mikkeliläisillä oli hegemonia maamme politiikassa. Erkki Liikanen oli Mikkelistä, Paavo Lipposen ja Arja Alhon suvut ovat Mikkelin läheltä ja maalla syntyneitä. Nieminen korostaa, että maalaiset ovat muutenkin viime vuosikymmeninä nousseet röyhkeästi valtaan, sillä kaupunkilaiset ovat olleet monesti liian hienotunteisia.

Kauko Nieminen väittää kirjassaan olevansa yksi tällaisista hienotunteisista kaupunkilaisista. Hän ei ole sortunut tupakointiin, juopotteluun tai muuhun sellaiseen, jota yleisesti pidetään ns. hauskana elämänä. ”Enemmänkin on ollut niin, että minua on sorrettu”, hän vakuuttaa. Sama tunne on varmasti monella muullakin eetteripyöreteorian kannattajalla.

Kauko Niemisen Aika ja aine näyttää olevan nykyään lähes loppuunmyyty kirja eikä ihme: https://www.finlandiakirja.fi/fi/kauko-nieminen-aika-ja-aine-1159095?srsltid=AfmBOory-5dvvnLFuk6i_iQ1xTeBnbnzfaDwWmdBe9TlohGG0r6n77tO

torstai 12. maaliskuuta 2026

keskiviikko 11. maaliskuuta 2026

tiistai 10. maaliskuuta 2026

maanantai 9. maaliskuuta 2026

sunnuntai 8. maaliskuuta 2026

perjantai 6. maaliskuuta 2026

torstai 5. maaliskuuta 2026

keskiviikko 4. maaliskuuta 2026

tiistai 3. maaliskuuta 2026

maanantai 2. maaliskuuta 2026

sunnuntai 1. maaliskuuta 2026

lauantai 28. helmikuuta 2026

perjantai 27. helmikuuta 2026

torstai 26. helmikuuta 2026

keskiviikko 25. helmikuuta 2026

tiistai 24. helmikuuta 2026

maanantai 23. helmikuuta 2026

sunnuntai 22. helmikuuta 2026

lauantai 21. helmikuuta 2026

perjantai 20. helmikuuta 2026

torstai 19. helmikuuta 2026

keskiviikko 18. helmikuuta 2026

tiistai 17. helmikuuta 2026

maanantai 16. helmikuuta 2026

sunnuntai 15. helmikuuta 2026

lauantai 14. helmikuuta 2026

perjantai 13. helmikuuta 2026

torstai 12. helmikuuta 2026

Gemini said

1. Kalle Jalkanen – Suonenjoen suuri poika

2. Yhteistyö ja asiantuntijuus

3. ”Jalkasen henki” Kapasen suksissa

4. Suonenjoki maailmankartalle

Tiesitkö tämän?

tiistai 10. helmikuuta 2026

maanantai 9. helmikuuta 2026

sunnuntai 8. helmikuuta 2026

lauantai 7. helmikuuta 2026

torstai 5. helmikuuta 2026

keskiviikko 4. helmikuuta 2026

tiistai 3. helmikuuta 2026

maanantai 2. helmikuuta 2026

sunnuntai 1. helmikuuta 2026

lauantai 31. tammikuuta 2026

perjantai 30. tammikuuta 2026

torstai 29. tammikuuta 2026

keskiviikko 28. tammikuuta 2026

tiistai 27. tammikuuta 2026

maanantai 26. tammikuuta 2026

maanantai 26. tammikuuta 2026

lauantai 24. tammikuuta 2026

lauantai 24. tammikuuta 2026

perjantai 23. tammikuuta 2026

torstai 22. tammikuuta 2026

tiistai 20. tammikuuta 2026

maanantai 19. tammikuuta 2026

sunnuntai 18. tammikuuta 2026

lauantai 17. tammikuuta 2026

perjantai 16. tammikuuta 2026

torstai 15. tammikuuta 2026

keskiviikko 14. tammikuuta 2026

tiistai 13. tammikuuta 2026

maanantai 12. tammikuuta 2026

sunnuntai 11. tammikuuta 2026

lauantai 10. tammikuuta 2026

perjantai 2. tammikuuta 2026

torstai 1. tammikuuta 2026