Perjantai 14. heinäkuuta 2023 mokkakikkeli
Mahottoman jännäksi meni tämä ministeri Riikka Purran synnyttämä kohu. Tänä iltana kokoontuu RKP:n eduskuntaryhmä keskustelemaan Purran nettikirjoittelusta eikä ole täysin mahdotonta, etteikö ryhmä päätä, että kyseessä ei ole sellainen hyvämaineinen ja rehellinen kansalainen, jollaisen ministeri pitäisi Suomen perustuslain mukaan olla.
Itse en tosin niinkään pohtisi tuota rehellisyyttä ja hyvämaineisuutta, vaan enemmänkin sitä, että nettikirjoituksista päätellen Purra on sen verran ilkeä ihminen, ettei hänen paikkansa ole ainakaan sivistysvaltio Suomen hallituksessa.
Mutta pääministeri Petteri Orpon rehellisyys minua mietityttää. Olen aina uskonut, että kansakoulunopettajien jälkeläisenä hän on hyvän kotikasvatuksen saanut rehellinen ihminen, jollaisen kuvan olen hänestä saanut, mutta toissailtainen A-studio sai minut hieman epäilemään asiaa. Nimittäin ohjelmassa hän silmät ymmyrkäisinä vakuuttaa, ettei ole oikein perillä varapääministerin ilkeistä kirjoituksista.
Purran tapauksen innoittamana esitän kunnioittavasti, että Suojelupoliisin tulisi visusti tarkastaa ministeriksi haluavien taustat. Nimittäin Purran kirjoittelu olisi saattanut pahimmillaan aiheuttaa sen, että Turkki olisi estänyt maamme Nato-jäsenyyden.
Jos Erdogan olisi saanut tietoonsa sen, että suomalainen ministeri on nimitellyt turkkilaisia apinoiksi, olisi kiivas turkkilainen veri saattanut hyvinkin kuohahtaa. Purran kunniaksi on kuitenkin luettava se, ettei hän ilmeisesti mokkakikkeli-nimityksellä tarkoittanut turkkilaisia vaan somaleja ja muita afroafrikkalaistaustaisia miehiä.
Jäämme odottamaan RKP:n eduskuntaryhmän kokousta, mutta sitä ennen kannattaa katsoa tämän A-studion ensimmäiset kymmenen minuuttia ja ihmetellä maailman menoa https://areena.yle.fi/1-63939328 .
torstai 13. heinäkuuta 2023
Mustat säkit
Kauppalehdestä luin, että maamme elinkeinoelämä on huolissaan eräiden perussuomalaisten ministerien maamme maineelle ja vientiteollisuudelle aiheuttamista vahingoista ja myös maamme Startup-yhteisön johtaja Riikka Pakarinen paheksui kaimansa Purran kirjoitusten aiheuttamaa vaaraa siitä, että lahjakkaat ulkomaiset työntekijät alkavat karttelemaan rasisti-Suomeen muuttamista.
Epäilen, että kohta maamme kapitalistit alkavat vaatimaan Petteri Orpoa muuttamaan hallitustaan siten, että Perussuomalaiset korvataan Vasemmistoliitolla, josta kapitalisteille olisi vähemmän harmia.
Muistanpa, miten viime Euro-vaalien alla jossain suuressa vaalikeskustelussa pöydän ääripäät, eli Kokoomuksen Sirpa Pietikäinen ja Vasemmistoliiton Sylvia Modig, olivat kaikesta samaa mieltä. Lisäksi he ulkonäöltäänkin olivat lähellä toisiaan, etteivät vaan ole siskokset ja lisäksi heitä myös yhdisti rattijuoppoustuomio. Niinpä olen varma, että he vallan mainiosti voisivat toimia samassa hallituksessa hyvässä yhteistyössä.
Eilen putkahti julkisuuteen 43-vuotiaan Riikka Purran blogikirjoitus, jossa hän monien mielestä loukkasi törkeästi eräiden musliminaisten uskonnollista vakaumusta. Oli ihan hyvä, että sivistyneesti käyttäytyvä ulkoministeri Elina Valtonen on pyytänyt turkkilaisilta anteeksi sitä, että Suomen hallituksen ministeri on nimittänyt heitä turkkilaisapinoiksi, mutta mielestäni maamme elinkeinoelämän etu on, että sen lisäksi ulkoministeri Valtonen pyytää anteeksi varsinkin rikkailta Arabimailta Purran vallatonta kirjoittelua mustista säkeistä. https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tapio-tuomaala/riikka-purra-2019-paakaupunkiseudulla-kavelee-tunnistamattomia-mustia-sakkeja/
keskiviikko 12. heinäkuuta 2023
Tavio
Kerrassaan erinomaista julkisuutta näyttää varapääministeri Riikka Purra saaneen sivistyneen maailman lehdistössä pyssyfantasioistaan. Nähtäväksi jää laannuttaako Purran vilpitön anteeksipyyntö tapahtuneesta sivistyneessä maailmassa asian tiimoilla vellovan keskustelun. Muistanpa, että esimerkiksi Kanadassa pääministeri Justin Trudeau oli vähän aikaa sitten joutua eroamaan, koska paljastui, että hän oli opiskeluaikana jossain bileissä esiintynyt afroafrikkalaistaustaisena henkilönä, jota asiaa siellä pidettiin hyvin sivistymättömänä käytöksenä.
Toisaalta muistanpa, että nelikymppinen Urho Kekkonen kirjoitti sota-aikana, että ei Leningradissa kuole nälkään ihmisiä, vaan r––iä. Hän ei pyytänyt myöhemmin kirjoituksiaan edes anteeksi, mutta ihme kyllä hänestä ei tullut hävityn sodan jälkeen edes poliittista ruumista vaan presidentti; toisaalta hän kyllä osoitti myöhemmin teoillaan itänaapurille muuttaneensa käytöstään. Epäilen, että salaa mielessään hän ei ollut muuttanut näkemystään venäläisistä, mutta tunnusti realiteetit.
Nähtäväksi jää, muuttaako Riikka Purra Kekkosen tapaan toimintaansa ja lähteekö hän kohta vaikkapa pakolaisleireille värväämään lisää henkilökuntaa maamme sote-sektorille ja todistaa sillä tavalla muuttuneensa ihmisenä.
Luulen, että seuraava hallituskriisi tulee ihan pian, kunhan vanhojen juttujen tutkijat huomaavat ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion kirjoituksen viime marraskuulta, jolloin silloinen perussuomalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tavio kirjoitti Eu-komissioin puheenjohtaja Ursula von der Leyenistä erittäin kriittisesti. Hän nimitti EU-johtajaa muun muassa ”saksalaiseksi globalistiksi”, joka on ”hurahtanut ilmastosekoiluun”.
”Villissä lännessä tällaiset Ursulat olisi potkittu ulos maasta kastettuna öljytynnyriin ja höyheniin” totesi Tavio ja muistutti tekstissään myös von der Leyenin roolista Maailman talousfoorumissa, joka on yksi suosituimmista äärioikeiston salaliittoteorioiden kohteista.
Eilen muuten ilmeinen englantilainen The Guardian, joka ei tietääkseni ole vihervasemmistolainen lehti, julkaisi etusivullaan jutun kuvien kanssa Ukrainan presidentti Zelenskyistä, Usa:n presidentti Bidenista ja Suomen valtiovarainministeri Riikka Purrasta. Harva on se suomalainen, joka on kyennyt pääsemään The Guardianin etusivulle. https://www.theguardian.com/world/2023/jul/11/finnish-far-right-finance-minister-riikka-purra-accused-of-racist-online-comments
tiistai 11. heinäkuuta 2023
Riikka
Enkä vieläkään malta olla jättämättä perussuomalaisia rauhaan, koska monet heistä ovat mielenkiintoisia ihmisiä. Hellämielisenä miehenä olen säälinyt Riikka Purraa, koska hän vaikuttaa ainakin julkisissa esiintymisissään aika ahdistuneelta naiselta, joka piirre ei sovi suurelle kansanjohtajalle. Esimerkiksi lihava ja leppoisa sekä täysin häpeämättömän oloinen Timo Soini sopisi paremmin johtamaan suuria kansanjoukkoja.
Eilen sitten taisi selvitä, mikä Riikkaa ahistaa. Hän ilmeisesti pelkäsi nuoruuden kirjoitustensa putkahtavan julkisuuteen, kuten sitten tapahtuikin. Tosin kovin nuori ja kokematon Riikka ei kirjoitushetkellä ollut, koska oli silloin 31-vuotias tohtorikoulutettava, jonka murrosiän kuohuntavaiheen olisi pitänyt olla jo takana.
Luulen, että pelkoa ja vavistuksia herättävän fantasian ulkomaalaisten joukkoampumisesta junassa hän sai Jussi Halla-aholta, joka on siviilispalvelusmies, mutta harrastaa siitä huolimatta pistooliammuntaa. Samoihin aikoihin, kun Purra fantasioi joukkoampumisesta, saavutti Halla-aho julkisuutta omalla fantasiallaan.
Nimittäin blogissaan hän kirjoitti, miten hän oli ollut pihallaan tupakalla ja muudan ohikulkeva miehenpuoli oli ehdottanut hänelle suuseksin harrastamista. Tämä sai eduskunnan nykyisen puhemiehen pohtimaan seuraavaa:
”Tehtaanpuiston homon kanssa mietin hetken, että jospa hakisin yläkerrasta pyssyn ja ampuisin päähän. Olisiko siitä seuraava hekuma niin suuri, että se ylittäisi vankilareissusta seuraavan harmituksen? Väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino.”
Tässä yhteydessä ehdottaisin, että aselupia myöntävien poliisiviranomaisten olisi syytä tiedustella hakijan poliittista kantaa ja vetää siitä tarvittaessa johtopäätöksensä. Tällaista poliittista harkintaa on Suomessa harrastettu ennenkin aselupien yhteydessä, koska meidän kylän teurastaja joutui vuosikymmeniä sikaa ”pestessään” käyttämään pienoiskivääriä, koska sai luvan pistoolille vasta joskus 1970-luvulla, koska teurastajan velipoika oli ollut punikki.
https://www.halla-aho.com/scripta/kommentti_homonampumiskohinaan.html
maanantai 10. heinäkuuta 2023
Rosvot kiinni!
Täytyy minun välillä antaa tunnustustakin perussuomalaisten ministerivalinnoille. Erityisesti minua ilahduttaa se, että oikeusministeriksi on saatu henkilö, jolla on monipuolinen kokemus maamme oikeusjärjestelmästä, sillä sen lisäksi, että hän on koulutukseltaan juristi, on hänellä myös omakohtaista kokemusta rikollisuudesta.
Nimittäin arvovaltainen ja tavallisesti luotettava Hymy-lehti kertoi muutama vuosi sitten, että Leena Meren nuoruudesta löytyy useampiakin töppäyksiä. Hän muun muassa nappasi luvatta ystävänsä auton. Toiselta tuttavalta hän taas anasti kaverinsa kanssa pankkikortin ja hurvitteli viikonlopun. Tuhansien markkojen summan korvaamiseksi piti ottaa pankkilaina.
Meri kertoo haastattelussa, että ”menneisyydestäni löytyy mokia, joista sain ansaitsemani rangaistuksen. Töppäilyt eivät ole este tulevaisuudelle, jos niistä ottaa opikseen.” Minusta tuo on viisaasti sanottu ja lohduttaa minua.
Nimittäin olen ajatellut tulevaisuudessa pyrkiä YK:n pääsihteerin tehtävään, koska minusta ihmiskunnan nykyiset ongelmat ovat periaatteessa hyvin yksinkertaisesti ratkaistavissa, kun vaan vähänkin tervejärkiselle ihmiselle annetaan tilaisuus ne ratkaista.
Itse tosin epäilen, että jos alan tosissani pyrkimään ihmiskunnan tärkeimpään virkaan, niin heti kaivetaan esille se, että olen nuoruudessani pitänyt luvatonta katiskaa jatketusti ja vetänyt uistinta useammalla kuin lain sallimalla yhdellä vavalla. Onneksi Leena Meren urakehitys todistaa, että ihminen voi menestyä elämässään nuoruuden töppäyksistään huolimatta.
Sekin myönteinen asia perussuomalaisista on lopuksi sanottava, että laskujeni mukaan puolueen nykyisessä eduskuntaryhmässä on vähemmän rikosrekisterimerkinnän omaavia kuin edellisessä eduskuntaryhmässä.
Mutta mielestäni nykyiset perussuomalaiset ovat kaikonneet kauaksi Veikko Vennamon laillista menoa korostavasta linjasta. Muistanpa esimerkiksi, miten jossain vaaleissa SMP:n tunnus oli, että ”rosvot kiinni”. Ja jossain toisissa vaaleissa iskulauseena oli: SMP – neljä kirjainta, joihin voi luottaa. https://hymy.fi/uutiset/eduskunnan-kiusaamiskohu-kansanedustaja-leena-meri-teki-nuoruudessaan-rotoksia/
sunnuntai 9. heinäkuuta 2023
Vaippojen vaihto
Vaalien alla eduskuntaan valittu Teemu Keskisarja jossain keskustelussa kehotti köyhtyviä suomalaisia varautumaan siihen, että hyvinvointivaltio ei tule enää jatkossa huolehtimaan vanhusten vaippojen vaihdosta, vaan itse kunkin on totuttauduttava osaltaan ajatukseen, että joutuu anoppinsa vaipat vaihtamaan.
Voihan se olla noinkin, mutta tuon uhkakuvan toteutuminen merkitsee sitä, että avioeroprosessit tulevat entistä vaikeammiksi, kun oikeuden täytyy päättää lasten huoltajuuden lisäksi siitäkin, kenelle anoppien vaippojen vaihtovastuu kuuluu. Voi myös olla, että kun työkykyinen väestö vähenee ja ihmiset elävät entistä vanhemmiksi, joudutaan oikeudessa ratkaisemaan myös se, kuka vastaa anoppien anoppien vaippojen vaihdosta.
Riikka Purralla oli sen sijaan positiivisempi näkemys tulevasta ja hän uskoi robottien tulevan vanhusten avuksi. Pahaa pelkään, että voi hyvinkin olla, että menee vielä vuosikymmeniä ennen kuin vaipanvaihtorobotti on toiminnassa; ainakaan tällä hetkellä en ole kuullut robotista, joka osaisi solmia edes kengännauhat.
Itse kuitenkin epäilen, että EU tulee ratkaisemaan vanhusten vaipan vaihto-ongelman. Uskon, että sen jälkeen kun EU kieltää turkistarhauksen, voidaan maamme vanhukset sijoittaa minkeiltä vapautuville teräsverkkoritilöille, jolloin vaippojen vaihdosta ei enää tarvitse kenenkään huolehtia.
https://animaliamedia.fi/viisi-syyta-miksi-turkistarhauksen-aika-suomessa-on-ohi/
lauantai 8. heinäkuuta 2023
Mamut
Kun väestönvaihtoasioista vastaava sisäministeri Mari Rantanen astui tehtäväänsä, hän vakuutti, että Suomen on otettava käyttöön yhtä tiukka maahanmuuttopolitiikka, jollaista muissa Pohjoismaissa harjoitetaan. Vaikka kannatan tuota näkemystä, niin kuitenkin Rantasen kannattama linja huolettaa minua.
Nimittäin, jos Suomi noudattaisi maahanmuuttopolitiikassa Tanskan ja Ruotsin linjaa, pitäisi tänne kiireen vilkkaa yrittää houkutella noin miljoona mamua ja vaikka itse kannatankin ajatusta, niin pelkään, että yhteiskuntarauhamme järkkyisi. Hyvinkin erilaiset järjestyskaartit, kuten esimerkiksi ruotsalaisen maahanmuuttajan Odinin mukaisesti nimetty järjestö ja vaikkapa kovia ulkomaalaisvahvistuksia riveihinsä saava Työväen Mailapojat, alkaisivat taistelemaan katujen herruudesta.
Koska asiat pitää pyrkiä ratkaisemaan sovinnossa, ehdotan sisäministeri Rantaselle, että tässä vaiheessa Suomeen pyritään hankkimaan vain puoli miljoonaa maahanmuuttajaa ja etusijalle asetetaan Kauko-Idästä kotoisin olevat nuoret neitoset, sillä luulen, etteivät edes Odinin soturit pelkää sitä, että he veisivät suomalaisilta naiset.
Kannattaa harkita myös sitä, että nuoria neitosia pyritään värväämään myös Afrikan sarven pakolaisten joukosta, koska sekä kori- että lentopallossa Suomi on lähellä maailman huippua, mutta pitkistä pelaajista on huutava pula ja mielenkiinnolla odotan sitä päivää, kun sudanilaistaustaisen koripalloilija Awak Kuierin tulevat lapset alkavat vahvistamaan maajoukkueitamme.
https://www.is.fi/koripallo/art-2000007938945.html
perjantai 7. heinäkuuta 2023
Neanderdalilaisuus
Pikkuisen minua mietityttää väestönvaihtoasioista vastaavan perussuomalaisen sisäministeri Mari Rantasen, entisen sosialidemokraatin, sosialistisessa mediassa vaalien alla julkaisema kannanotto, jonka mukaan: ”Meidän ei pidä olla niin sinisilmäisiä, että pian emme ole sinisilmäisiä”.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Mari_Rantanen_(poliitikko)?fbclid=IwAR2UVhDzsZaLDZNk14nacMvsjIizfejMWuQg3zqZ1S39V30_FKV8SnpQhsY
torstai 6. heinäkuuta 2023
Naisten ahdistelu
Muistanpa, miten eräässä parien vaalien takaisessa eduskuntavaalien suuressa vaalikeskustelussa yleisesti kauhisteltiin viinan kiroja ja sen kansallemme aiheuttamia miljardien vahinkoja. Ainoastaan Perussuomalaisten Timo Soini totesi vakaumuksen syvällä rintaäänellä, että kyllä työmies on pullonsa ansainnut. Niinpä sitten Perussuomalaiset saivatkin jytkyvoiton.
Nyt koko sivistynyt maailma kauhistelee sitä, miten tunnettu nuorten naisten vonkaaja Ville Rydman, jota sivistyspuolue Kokoomus ei huolinut edes eduskuntaryhmäänsä, valittiin Perussuomalaisten riveistä elinkeinoministeriksi. Tosin tietooni on saatettu, että eräät perussuomalaiset olisivat kylläkin halunneet hänet nuorisoministeriksi, joka ymmärrettävää onkin.
Luulen, että Ville Rydmanin nimitys oli Riikka Purralta ovela temppu perussuomalaisten kannatuksen lisäämiseksi, sillä hän on kyllä havainnut puolueensa kannatuksen olevan laskussa ja että oppositiopuolueet ovatkin ohittamassa kannatusmittauksissa hallituspuolueet. Epäilen, että kaikki ne maamme pari miljoonaa miestä, jotka ovat nuorten naisten vonkaamiseen syyllistyneet, saavat seuraavissa vaaleissa aikaan taas uuden jytkyn.
Wikipedian mukaan ennen teloitusta naisia pidettiin kaksi päivää Suomaan talon ladossa. Tapahtumista on ristiriitaista tietoa, joidenkin kertomusten mukaan valkoiset eivät käyneet sisällä ladossa, vaan vartijat kiersivät sen ulkopuolella. Sisällissodan tapahtumista omaelämäkerrassaan kirjoittaneen teatterineuvos Vilho Siivolan mukaan naiset kuitenkin saatettiin raiskata. Hän perustaa näkemyksensä kymmenen vuotta sodan jälkeen lähitalojen asukkailta kuulemiinsa kertomuksiin.
Toukokuun 1. päivän aamuna naisia alettiin kuljettamaan teloituspaikalle, joka sijaitsee Mustilan kylässä Siikaisten suon reunassa. Valkoiset olivat kaivaneet paikalle joukkohaudan valmiiksi. Teloitus suoritettiin käskemällä haudan poikki asetetulle lankulle seisomaan viisi naista kerrallaan, josta heidät sitten ammuttiin. Teloitusta oli todistamassa myös lähiseutujen asukkaita ja sen suorittivat Pohjanmaalta tulleet miehet ja Tuuloksen suojeluskuntalaiset. Mukana oli tiettävästi myös jääkäriluutnantti Hugo Österman, josta myöhemmin tuli puolustusvoimain komentaja.
Lisätietoa tästä yhdestä maamme historian häpeällisimmästä tapauksesta löytyy tästä https://fi.wikipedia.org/wiki/Valkeakosken_naiskaarti
keskiviikko 5. heinäkuuta 2023
Louta
Valistunut arvaukseni on, että tuon eilen esittelemäni oivallisen astiaston on valmistanut edesmenneen Neuvostoliiton sosialistinen suunnitelmatalous 1990-luvun alussa, jolloin entinen hyvä itäinen naapurimme oli ajautumassa konkurssiin ja jolloin kaupoissa ei juuri muuta myytävää ollut kuin votkaa, posliinia ja kristallia.
Alunperin Katariina Suuren 1700-luvulla perustama Keisarillinen posliinitehdas muutti nimensä Lomonosoviksi pian Venäjän suuren sosialistisen lokakuun vallankaappauksen jälkeen, jolloin maassa siirryttiin Saksan armeijan yleisesikunnan ensimmäisen maailmansodan aikana kehittämään sotatalousjärjestelmään, jota Neuvostoliitossa jostain syystä kutsuttiin sosialismiksi.
Kun Neuvostoliitto teki konkurssin ja siellä tapahtui suuri kapitalistinen vallankaappaus, muutti Lomonosovin tehdas nimensä jälleen Keisarilliseksi posliinitehtaaksi. Paljon mahdollista, että koska Venäjällä ovat taas varallisuuserot samaa luokkaa kuin vuonna 1917, ajautuu maa taas sekasortoon ja vallankaappaukseen, jonka seurauksena Keisarillinen posliinitehdas muuttuu taas tiedemies Lomonosovin kunniaksi nimetyksi tuotantolaitokseksi, vaikka tietääkseni tämä ei harrastanut keramiikkaa.
Vaikka sosialistinen suunnitelmatalous onnistui tuottamaan hienon teeastiaston, niin täytyy minun myös ylistää tuota pakkausta, johon astiasto on jo tehtaalla pakattu. Kuvan 1990-luvun pahvilaatikko on edellä aikaansa ja edustaa nykyään arvostetun kestävän kehityksen mukaisia periaatteita.
Louta on kierrätyspahvia eikä siitä löydy yhtään muovia tai ympäristölle tuhoisia värikemikaaleja. Sen sijaan kyljessä olevassa etiketissä on ilmeisesti kahden posliinikombinaatin tarkastuskomissaarin allekirjoitusta, jotka ilmeisesti todistavat, että pakkaus sisältää luvatut tuotteet. Jo Lenin sanoi, että luottamus on hyvä, mutta kontrolli parempi.
tiistai 4. heinäkuuta 2023
Teeastiasto
maanantai 3. heinäkuuta 2023
Moukarinheittoa ja harmooneja
Uukuniemeläinen Tiaisten suku on huippuluokan moukarinheittäjien lisäksi tuottanut myös huippuluokan harmooneja. Olympiavoittaja Juha Tiaisen veli Sakari Tiainen kertoi Uukuniemi-juhlan tilaisuudessa, että hänen isovaarinsa perustama vuonna 1903 aloittanut tehdas valmisti reilun 70 toimintavuotensa aikana lähes 3.000 harmoonia, vaikka sota-aikana soittimien tuotanto keskeytyi kokonaan materiaalipulan vuoksi. Sota-ajan tehdas sitten valmisti ruumisarkkuja, joiden menekki oli silloin ymmärrettävistä syistä hyvä.
Löysin Tiaisen harmoonitehtaan mainoksen ehkä noin vuodelta 1925 ja siinä soittimen hinnaksi kerrottiin 2.700 markkaa. Nykyrahassa se on vajaat 1.000 euroa, mutta samaan aikaan rengin vuosipalkka talossa oli keskimäärin 3.000 euroa, joten harmoonimusiikkia harrastava maataloustyöntekijä pystyi siihen aikaan neljän kuukauden tienesteillä ostamaan itselleen harrastuksessa tarvittavan instrumentin.
Koska suunnittelen harmoonirockbändin perustamista, tutkin netissä käytettyjen soitinten hintoja eivätkä ne nykyään ole hinnankiroissa. Halvin maksaisi 15 euroa ja keskihinta on noin 50 euroa. Uusia harmooneja ei Suomessa enää näköjään myydä, vaikka kaipa niitä jossain Intiassa ja Kiinassa vielä tehdään.
Minulle on kuitenkin kerrottu, että esimerkiksi nykyisten idän harmoonien kielet ovat niin huonolaatuisia, etteivät ne kelpaa edes varaosiksi, vaan nykyajan remonteissa käytetään vanhojen soitinten osia. Sakari Tiainen kertoi, että saksalaiset ja amerikkalaiset kielet ovat ihan hyviä ja että saksalaisten kielet ovat amerikkalaisia kovempia, mutta niinhän itse kansakin taitaa olla.
1900-luvun alkupuolella Suomessa toimi useita harmoonitehtaita, koska silloin perusteltiin innolla uusia kansakouluja eikä niiden soittimiksi hyväksytty pianoja, kuten sivistyneessä maailmassa tehtiin, koska meillä katsottiin pianon olevan ilotaloihin kuuluva instrumentti. Toisaalta itse en kyllä keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö ilotaloissakin voisi polkea harmooneja.
Tässä lopuksi näyte siitä, kuinka Koiton laulun taiteellinen johtaja Petri Tiainen laulaa ja polkee harmoonia Uukuniemen kirkossa. Toivottavasti Koiton laulu pitää ensi kesänä kirkkokonsertin Uukuniemi-juhlassa. https://www.facebook.com/MirjaUlmanen/videos/1548830768974841
sunnuntai 2. heinäkuuta 2023
Harmoonirockia
Mielestäni olen aika musikaalinen ihminen ja esimerkiksi koulussa opettelin soittamaan harmoonilla Kissanpolkkaa aika pitkälle, ennen kuin eräs luokkamme lättähattu viilsi linkkarilla instrumenttini polkimien henkselit poikki. Niinpä eilen, kun kuuntelin Sakari Tiaisen mielenkiintoista luentoa Uukuniemen harmoonituotannosta, mieleeni juolahti, että nyt minulla olisi elakelaisena aikaa perustaa rock-yhtiö, kun se jäi murrosiän kuohuntavuosina tekemättä.
Tietääkseni harmoonirock-yhtiötä ei vielä maailmalla ole, joten voisin perustaa sellaisen ja mieluiten vielä punkrock-painotteisen yhtiön. Levytuotannon päämarkkinointialueena voisi olla 1400 miljoonan asukkaan Intia, jossa eilisen luennon mukaan kansa tykkää kovasti harmoonimusiikista. Intialaiset muuten tykkäävät suomalaisten tapaan myös pesäpallosta ja siellä toimii jopa pesäpalloliiga ja pesäpallo kuuluu ainakin 33 miljoonan asukkaan Keralan osavaltion koulujen opetusohjelmaan.
Minulle on kerrottu, että syntymähetkelläni radiossa lauloivat Harmonisistersit ja minusta luontevaa olisi, että harmoonirock-yhtiöni nimi olisi Harmoonibrothers. Yhtiöni taiteelliseksi johtajaksi aion pyytää Petri Tiaista, joka on osa Uukuniemen musiikin suurta nykyhistoriaa, koska hän toimii ainakin Suomen parhaan kuoron Koiton laulajien taiteellisena johtajana. Koiton laulu saattaa nykyään olla jopa maailman johtava kuoro, koska Puna-armeijan kuoroa kuljettanut kone syöksyi muutama vuosi sitten maahan Syyriassa ja kaikki koneessa olleet kuolivat.
Näillä näkymillä harmoonipunkrock-yhtiöni avajaiskonsertti pidetään 12.6.2024, jolloin tulee 80 vuotta kuluneeksi siitä, kun pommikone BL-142 teki pakkolaskun Uukuniemen metsään, jossa yhteydessä tähystäjä Göran Ödner loukkaantui vakavasti. Ödnerhän levytti myöhemmin ainakin Suomen, ellei peräti maailman, ensimmäisen rockäänitteen.
Näin muuten tuossa juuri läheltä maamme uljaimman linnun kurjen ja hiljennymme kuuntelemaan Koiton laulun komeaa kurkiaiheista esitystä. https://www.youtube.com/watch?v=tJB2Yn1yaSw
lauantai 1. heinäkuuta 2023
Rocken rollin synty
Ansiokkaita ja mielenkiintoisia luentoja kuultiin päivällä Uukuniemi-juhlassa, jossa esiteltiin pitäjän rikasta musiikkiperinnettä. Jos nyt hakemalla hakee jotain vikaa asiantuntijoiden alustuksissa, niin sellainen oli se, ettei Uukuniemen tärkeää roolia nykyajan nuorison kovaäänisen ns. rocken roll-musiikin synnyssä huomioitu.
Rocken rollin syntyyn liittyy olennaisesti se tapaus, että Uukuniemen Kummun kylälle teki pakkolaskun suomalainen Bristol Blenheim-merkkinen pommikone kesäkuussa 1944 sen jälkeen, kun ilmatorjuntatykin ammus oli siihen osunut jossain Karjalan kannaksen ilmatilassa.
Koneen ohjaaja Pentti Tuisku ajatteli ensin, että miehistö pelastautuisi laskuvarjoilla, mutta sitten paljastui, että tähystäjä Göran Ödnerin laskuvarjon oli kranaatin paine heittänyt ulos koneesta, joten Tuisku valitsi pakkolaskun.
Se olikin erittäin onnekas pakkolasku, sillä koneen siipi osui isoon kiveen ja kone pysähtyi ennen puihin murskaantumista. Jollain ihmeen konstilla ja ilmeisesti hevosten suosiollisella avustuksella linja-auton kokoluokkaa oleva lentokone siirrettiin pois metsästä ja vielä kunnostettiin lentokuntoon.
Koneen tähystäjä Göran Ödner loukkaantui täräyksessä niin pahoin, että hänen jalkansa jouduttiin myöhemmin amputoimaan reidestä. En tiedä oliko täräyksellä myöskin vaikutusta siihen, että Ödneristä tuli myöhemmin muusikko ja hän on ainakin ensimmäinen rock-iskelmän levyttänyt suomalainen, ellei sitten peräti maailman ensimmäinen rockia harrastanut ihminen.
En oikein hallitse tätä nuorisokulttuurin muotoa, mutta muistelen, että joku Bill Haley -niminen ulkomaalainen miehenpuoli levytti käsittääkseni myöhemmin saman meillä Tunnista tuntiin-nimisen kappaleen ulkomaakielellä nimellä Rock Around the Clock ja siitä tuli ihan menestynyt hitti maailmallakin.
Myös Göran Ödnerin poika Janne Ödner kunnostautui kitaristina ja soitti mm. Pave Maijasen ja Paroni Paakkunaisen yhtyeissä. Maijanen asui aikoinaan Uukuniemen naapurissa Kesälahdella ja Paakkunainen Uukuniemen kirkonkylässä. Janne Ödner menehtyi 33-vuotiaana kaatuessaan nakkikioskilla. Alkoholilla lienee ollut osuutta asiassa.
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Göran Ödnerin esittämää nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rocken roll -musiikkia. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/06/21/varhainen-rock-kaantyi-suomeksi-iskelman-muottiin
perjantai 30. kesäkuuta 2023
Vilhelm Junnila
Erinomaisen sotkun pystyi elinkeinoministeri Vilhelm Junnila saamaan aikaiseksi jo virkatoimiensa alussa. Harva on se suomalainen ministeri, joka on pystynyt saavuttamaan samanlaista tunnettuisuutta maailmalla. Nyt olemme ainakin oppineet tästä tapauksesta sen, että ainakin saksalaisilla ja juutalaisilla on niin huono huumorintaju, etteivät he ymmärrä perussuomalaista kaasutushuumoria. Nähtäväksi jää, että viivästyvätkö Israelin Suomelle myymien ilmatorjuntaohjusten toimitukset sen vuoksi, että siellä ei kaasutusjutut naurata yhtään.
Vihervasemmisto on myös huolissaan siitä, miten käy maamme tavoittelemaan vihreän siirtymän, kun Junnila on asiasta vastaava ministeri, mutta luulen, että vihervasemmiston pelko tässä asiassa on turha. Pitää nimittäin muistaa, että natsi-Saksa, jota ministeri Junnila ilmeisesti diggaa, oli edellä kävijä sekä luonnon että eläinten suojelemisessa. Saksassa esimerkiksi säädettiin aikoinaan maailman tiukimmat eläinsuojelulait. Niinpä jos eläimiä olisi Saksassa kohdeltu samalla tavalla kuin juutalaisia, olisi kuolemantuomio ollut selviö.
Itseäni hieman mietityttää, että miten käy edellisen hallituksen käynnistämän tuulivoimaprojektin, kun hanketta on vetämässä perussuomalainen elinkeinoministeri. Suomeenhan on lähi tulevaisuudessa tarkoitus rakentaa niin paljon tuulivoimaloita, että maamme sähköntuotanto kolminkertaistuu ja maastamme on on tarkoitus tehdä Norjan ja Saudi-Arabian kaltainen energiajätti.
Voi ihan hyvin olla, että maamme tuulivoimaprojekti kariutuu lepakonsuojeluongelmiin, sillä ainakin muutama vuosi sitten perussuomalaiset nostivat vaalien alla esille sen näkemyksen, että tuulivoimalat aiheuttavat lepakoiden halkeamisia. Itseäni huolettaa lisäksi se, että voiko maassamme tuhansien tuulimyllyjen pystyttämisen jälkeen enää liikkua hattu päässä.
Kauhulla odotan päivää, jolloin Kremlin tiedottaja Dimitri Petskov avaa sanaisen arkkunsa Vilhelm Junnilan ministerivalinnan johdosta ja vaatii Suomen denatsifikaation aloittamista. Sen vuoksi pyydän ystävällisesti, että jos vaikkapa kansanedustaja Ben Zyskowitsch sattuu tämän lukemaan, että hän ryhtyy kiireesti poliittisiin toimiin sen johdosta, että Keski-Suomen Ilmailumuseossa myynnissä olevat hakaristimukit piilotetaan satunnaisten matkailijoiden silmiltä. Omaan silmääni nämä mukit pistivät heti museoon astuttuani.
torstai 29. kesäkuuta 2023
Dmitri Peskov
Rajarauha rikkoontui eilen Uukuniemen Pyhäjärven rannalla lukuisten selkäkeikkanaurujen johdosta. Rouvan serkku oli ilmeisesti esittämieni Putin-epäilyjen johdosta tilannut vallan Amerikasta geenitutkimukseen perustuvan sukuselvityksen, joka kyllä todisti sen, ettei täyttä varmuutta Putinin uukuniemeläistaustasta ole, mutta tämä seikka ei röhönaurua synnyttänyt, vaan röhönaurun synnytti se, että geenitutkimuksen mukaan rouvani suvussa törmätään heti kättelyssä venäläiseen Peskov-sukuun.
Ja kuten jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Putinin jälkeen maailman toiseksi inhotuin ihminen, on Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov, joka joutuu harva se päivä valehtelemaan maailmalle henkensä edestä. Hänen uukuniemeläistautastaan minulla ei kuitenkaan tutkimusten tässä vaiheessa ole enempää kerrottavaa.
Amerikkalaisten sukututkimusfirma ei ole uskoakseni saanut Putinilta geeninäytettä, joka on kuulemma niin tarkka geeneistään, että harvoilla ulkomaanmatkoillaankin hänellä on oma huussi mukanaan, jotta arvokkaita geenejä ei joudu arveluttaviin käsiin. Putin ilmeisesti pelkää, että jos hänen geenejään joutuu amerikkalaisten käsiin, nämä voivat nykyajan geenitekniikan avulla valmistaa vale-Putinin hämmentämään entisestään Kremlin valtataistelua. https://fi.wikipedia.org/wiki/Dmitri_Peskov
tiistai 27. kesäkuuta 2023
Rehellinen ja hyvämaineinen
Valko-Venäjän presidentti Likasanko osoitti juuri olevansa kunnon reaalipoliitikko, koska kertoi, että jos Venäjä romahtaa, me kaikki kuolemme. Luulen, että ”meillä kaikilla” hän tarkoittaa itsensä lisäksi Putinia ja Prigozhinia, jotka kaikki kolme ymmärtävät nyt taistelevansa henkensä edestä periaatteella, että pakko on taistella kuolla tai voittaa, kuten laulussa sanotaan.
Tosin Wagnerin johtaja Prigozhinille minulla on tarjota oiva pelastautumissuunnitelma joko kansan tai Putinin oikeutetulta kostolta. Nimittäin ensi keväänä Venäjällä pitäisi olla presidentinvaali ja uskon vankasti, että vapaissa ja rehellisissä vaaleissa hänellä olisi mahdollisuudet voittaa Putin. Tietysti Prigozhinin vaalikampanjaa saattaa hankaloittaa se, että vaikka vallankaappausyrityksestä häntä ei tulla syyttämään, niin kyllä hänen taustaltaan löytyy muita törkeyksiä monen elinkautistuomion verran.
Mutta mahdollisesta vankeustuomiosta huolimatta hänellä lienee Venäjälläkin oikeus asettua presidentinvaaleissa ehdolle samalla tavalla kuin Trumpilla Usa:ssa. Suomessakin jopa elinkautisvanki voi asettua erilaisissa vaaleissa ehdolle, tosin ministeriksi ei ainakaan ek-vanki pääse, koska lain mukaan vain rehelliseksi ja hyvämaineiseksi tunnettu kansalainen voi toimia ministerinä.
Muistanpa muuten nuoruudestani, miten eräs pankinjohtaja, joka toimi työläisjalkapallojoukkue Kuopion Elon rahastonhoitajana, oli ihan hilkulla mennä eduskuntavaaleissa läpi, vaikka lepäsi vaalien aikaan poliisin pahnoilla epäiltynä siitä, että pankin ja Elon varat olivat menneet sekaisin ja niinhän siinä oli päässyt käymään, joten pitkä tuomio tuli. Mutta jalkapallopiireissä häntä arvostetaan edelleenkin ja minulle on asiantuntijataholta kerrottu, että hän oli Elon historian paras rahastonhoitaja niin kauan kuin oli.
Olen muuten luvannut maksaa paljon sellaisesta vaalimainoskynästä, jossa lukee Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan. Sellainen reliikki olisi arvokas osa rikasta kuopiolaista jalkapallokulttuuria.
Indraguzik
Melkoinen satusetä ja myös kuvataiteellinen lahjakkuus on Wagner-yhtiön johtaja Jevgeni Prigozhin, mikäli yhtään on uskominen Ilta-Sanomia ja miksi ei olisi uskominen. Lehti kertoi muutama viikko sitten miehen julkaisemasta satukirjasta seuraavaa:
”Prigozhinin lapset keksivät kirjan päähenkilöille nimet ja pyysivät isäänsä keksimään heille tarinan.
Kirja kertoo ihmisten joukossa elävistä ”pienistä ihmisistä”, jotka asuvat teatterin kattokruunussa. Tarina seuraa pientä poikaa Indraguzikia, joka putoaa kattokruunusta ja yrittää löytää tiensä takaisin kotiin.
Indraguzik ystävystyy ihmispojan kanssa, joka auttaa häntä lentämään ilmapallolla takaisin kattokruunuun. Myöhemmin paljastuu, että kruunu on maaginen, ja se kykenee muuttamaan pienet ihmiset tavallisen kokoisiksi.
Indraguzik yrittää auttaa kotimaansa kuningasta ja tehdä hänestä suuremman, mutta kuningas muuttuukin jättiläiseksi.
– Miten voin hallita kansaani, jos se on niin pieni? Voisin vahingossa tuhota heidät. Pyydän, tehkää minusta sama kuningas kuin ennenkin. Vain pieni kuningas voi hallita Indraguzikeja, kuningas sanoo kirjassa.
Moscow Timesin mukaan Prigozhin on piirtänyt 90-sivuisen kirjan värikkäät kuvitukset itse. Lehti tosin huomauttaa, ettei muita julkisia todisteita hänen taiteellisista lahjoistaan ole.”
Joku neuvostovastainen taho voi hyvinkin olla sitä mieltä, että tämä herttainen satukirja kertoo vertauskuvin Venäjän kansasta ja sen liian suureksi muuttuneesta kuninkaasta, joka on tuhota maansa.
maanantai 26. kesäkuuta 2023
Gangsterit
Vaikka gangsteri Vladimir Putin ja gangsteri Jevgeni Prigozhin ovat Valko-Venäjän presidentti Likasankkon suosiollisella avustuksella sopineet ikuisesta ystävyydestä, niin luulen, että kaikki kolme sopijapuolta ymmärtävät antaa sille sopimukselle juuri sen arvon, joka sille kuuluukin ja ennustan valtataistelun jatkuvan.
Itse pysyttelen valtataistelussa puolueettomana ja kannustan tasapuolisesti kumpaakin osapuolta, vaikka ymmärrän, että puolueettomuus tässä tilanteessa on minulle vaikeaa, koska Putin lienee minuun ns. väärän koivun kautta sukua.
Nimittäin, kun Putin astui valtaan, riemuittiin meillä siitä, että Tverin Karjalan pojasta on tullut maailman mahtavin mies, jolle esimerkiksi Usa:n Trumpkin oli pelkkä apupoika. Tverinkarjalaisethan ovat 1600-luvulla lähinnä Uukuniemeltä lähteneitä vero- ja elintasopakolaisia.
Putinin yhdennäköisyys rouvani isotätiin Emma Kuikkaan on niin ilmeinen, että on erittäin todennäköistä, että mies on Uukuniemen Kuikkien jälkeläisiä. Asian todistaa alla oleva kuva.
Jevgeni Prigozhinissakin, joka on harvinaisen paha ihminen, on kaksi myönteistä asiaa. Ensiksikin mies myöntää avoimesti olevansa ihan täysi roisto, jota seikkaa Putin ei myönnä itsestään. Toisaalta minulle on kerrottu, että jos venäläistä syyttää varkaaksi, hän ei siitä suutu, vaan pitää sitä kohteliaisuutena, mutta suuttuu sen sijaan kovasti, jos häntä haukkuu tyhmäksi. Meillä Suomessahan tilanne on päinvastoin.
Toiseksi venäläislehti Moscow Times paljasti äskettäin yllättävän tiedon Prigozhinin menneisyydestä: Wagner-johtaja on kirjoittanut vuosia sitten lastenkirjan yhdessä lastensa Polinan ja Pavelin kanssa.
Moscow Times on saanut käsiinsä kappaleen noin 20 vuotta sitten julkaistusta kirjasta, jonka nimi on Indraguzik. Kirjasta otettiin noin 2 000 kappaleen painos. Väitän, että jos joku suomalainen kustannusyhtiö julkaisisi tuon kirjan, niin painos voisi hyvinkin olla kymmenen kertaa suurempi.
sunnuntai 25. kesäkuuta 2023
Prigozhin
No niinhän siinä kävi, kuten eräät neuvostovastaiset tahot ennustivat, ettei Venäjän kapina kestänyt pitkään, koska se oli venäläistä tekoa.
Olen tässä yrittänyt selvittää tapauksen taustoja tutkimalla asiantuntijoiden lausuntoja, jotka näyttävät valta osin olevan sillä kannalla, ettei kyseessä ollut venäläinen teatteri, vaan pikemminkin kyseessä oli venäläinen sirkus.
Moni asia on vielä epäselvää, mutta jo tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, ettei ammatti- ja taparikollisesta Jevgeni Prigozhinista kuitenkaan tullut kolmatta sotapäällikköä, joka on onnistunut Moskovan valtaamisesta. 400 vuotta sittenhän asiassa onnistui Laiska-Jaakko de La Gardie ja 200 vuotta sitten Napoleon.
Tosin Prigozhnin päivän kestänyttä 500 kilometrin autoretkeä ei kannata vähätellä, koska vähältä piti, ettei hän 5.000 pyssymiehen avulla vallannut 13 miljoonan asukkaan Euroopan suurinta kaupunkia, jossa syystä, jota voi vain arvailla, asuu eniten maailmassa miljardöörejä.
Wikipedia muuten kertoo Jevgeni Prigozinista sen mielenkiintoisen seikan, että hän lienee ainut juutalainen, joka harrastaa murtomaahiihtoa. Tosin hän ei menestynyt murtomaahiihtäjänä, joten vaihtoi lajiin, jossa menestys on ollut parempi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jevgeni_Prigo%C5%BEin
lauantai 24. kesäkuuta 2023
Ukrainan yllätys
Kyllä pääsi taas Ukraina yllättämään ja sen eilen käynnistämä hyökkäys, joka näyttäisi suuntautuvan suoraan Moskovaan, alkoi täysin odottamattomasta suunnasta.
Kunnioitukseni demokraattisten länsimaiden poliittista johtoa kohtaan kasvaa nyt entisestään, koska lännessä on näköjään oltu perillä Venäjän hajoamisen vaarasta ja niinpä Ukrainan aseapua on pihdattu, jotta Venäjän ydinasesalkku ei joutuisi heitteille. Nähtäväksi jää kenelle kyseinen salkku lopulta päätyy. Putin saattaa sittenkin olla salkunhaltijana Prigozinia parempi vaihtoehto.
Ihmettelen, ettei Yleisradio ole reagoinut näyttävästi Venäjän uusimpaan tilanteeseen ja sitäkin ihmettelen, ettei pääministeri Orpo tai presidentti Niinistö ole vielä puhunut tapahtuneesta tv:ssä. Etteivät vain olisi pojat bilettämässä?
Ainut poliittinen toimija, joka on tilanteen tasalla, näyttää olevan maamme johtaviin koomikoihin lukeutuva Ano Turtiainen, joka juhannusaamun videossaan makaa lakanan alla laiturillaan Juvalla ja uskoo sekä myös toivoo, että tämän olisi hänen viimeinen juhannuksensa. Sillä hän kuitenkin lohduttaa kansaa, että kohta on kärsimys ohi ja tuonpuoleisessa sitten hunaja virtaa ja harput soivat.
Jotenkin Turtiaisen asenne on hyvin itäsuomalainen, sillä ruotsinkielisessä maailmassa ihmiset tanssivat juhannussalon ympärillä ja laulavat porukalla juomalauluja ja pitävät lystikkäitä maljapuheita. https://www.youtube.com/watch?v=V7VxHbdcqms
perjantai 23. kesäkuuta 2023
Rikas Suomi
Nyt on juhannus ja nyt kannattaa juhlia ja jopa nostaa siniristivaate salkoon sen kunniaksi, miten hyvä ja vauras maa Suomi, isiemme maa, todellisuudessa onkaan. Vaikka toista puhutaan ja vaikka tämä netistä löytyvä velkakello http://velkakello.fi/ tikittää uhkaavasti, niin hyvässä kunnossa paljon pilkattu huulipuna-sukkahousuhallitus jätti maamme talouden.
Valtion velkaa meillä on asukasta kohti noin 26.000 euroa ja tällä hetkellä sen vuosikorko on keskimäärin reilun prosentin eli ei juuri mitään, vaikkakin prosentti on selvästi enemmän kuin aiempien vuosien nollakorko. Tosin inflaatio laukkaa tällä hetkellä sitä vauhtia, että valtion velan reaalimäärä laskee.
Ja vaikka velkaa meillä on asukasta kohti noin 26.000 euroa, niin pitää muistaa, että valtiolla on talletuksia huomattavasti enemmän eli pelkästään eläkerahastoissa on tällä hetkellä 241 miljardia euroa. Se on keskimäärin jokaista suomalaista kohti yli 40.000 euroa ja sen tuottokorko on ollut viimeisen viiden vuoden aikana keskimäärin noin 5 %. Harmi, ettei netistä löydy talletuskelloa, joka kertoisi, miten valtion korkotuotot kasvavat tai vähenevät.
Ja sekin on muistettava, että vaikka valtion velkaa on 26.000 euroa asukasta kohti, niin kansallisvarallisuutta on maassamme keskimäärin noin 180.000 euroa jokaisella ja uutta varallisuutta syntyy hyvää vauhtia, koska maamme bruttokansantuote on noin 40.000 euroa vuodessa asukasta kohti. Se on selvästi enemmän kuin EU:ssa keskimäärin ja noin neljä kertaa enemmän kuin maapallolla keskimäärin.
torstai 22. kesäkuuta 2023
Seteleiden leikkaaminen
Jostain syystä amerikkalaiset eivät näytä olevaan kauhuissaan, vaikka siellä valtion velkaa on asukasta kohti kolme kertaa enemmän kuin meillä. Tietooni ei myöskään ole tullut, että amerikkalaisilla olisi edes vaikeuksia uuden velan saamisessa. Ilmeisesti velanantajat laskevat sen varaan, että kolmen prosentin talouskasvulla Usa on 20 vuoden kuluttua kaksi kertaa nykyistä rikkaampi ja sadan vuoden päästä 32 kertaa rikkaampi.
Ja amerikkalaiset laskenevat myös sen varaan, että yleensä maailmansodat kestävät noin 4-5 vuotta ja yleensä sodat rahoitetaan painamalla lisää rahaa ja esimerkiksi viime sodan aikaan Suomen markan arvo laski kolmannekseen ja samalla tavalla pienenivät myös velat. Niinpä järkimiehenä pidetty osuuskauppamies Väinö Tanner oli täysin väärässä, kun hän uskoi, ettei sotaa voi tulla, koska minkään valtion talous ei kestä sotimista neljää kuukautta kauempaa.
En muuten tiedä, onko missään muualla turvauduttu samanlaiseen rahapoliittiseen ratkaisuun, kuin Suomessa pian sodan jälkeen, kun valtio päätti, että kansalla on liikaa rahaa ja niinpä ongelma ratkaistiin siten, että setelit leikattiin kahtia ja toinen puolisko otettiin pakkolainaksi köyhälle valtiolle. Nykyään ei enää setelejä ole eikä pankkikortteja voi leikata, mutta eiköhän oikein kovan paikan tullen valtio voi päättää, että puolet kansalaisten säästöistä otetaan pakkolainana valtiolle.
Tai ehkä helpompaa on se, että sekä Usa:n että Euromaiden rahapainot painavat yhden hyvin pitkulaisen setelin, johon mahtuu paljon nollia ja maksavat tällä välineellä valtion velat pois kuleksimasta.
Pitäisi muuten laskea se, että onnistuiko edesmennyt maamme huulipuna-sukkahousuhallitus talouspolitiikassaan niin hyvin, että sen lopettaessa toimintansa, maamme valtion velan reaaliarvo oli pienempi kuin kyseisen huulipuna-sukkahousuhallituksen aloittaessa. Viime vuonna inflaatio söi velkojen arvoa noin 10 % ja alkuvuodestakin rahan arvo väheni kuulemma 6 % vuosi vauhtia.
Tässä tietoa siitä, kun maassamme leikeltiin seteleitä: https://www.suomenmoneta.fi/blogi/221-dramaattinen-pakkolaina-sakset-kaeteen-ja-seteli-kahtia
keskiviikko 21. kesäkuuta 2023
Maamme talouden surkea jama
Tuossapa kuuntelin eduskuntakeskusteluja, joissa uuden hallituksen edustajat voivottelivat maamme talouden surkeaa jamaa, joka oikein onkin, koska tässä maailmantilanteessa ei kannata isosti mainostaa, miten hyvin Suomella menee.
Nimittäin bruttokansantuotteella mitattuna maamme on yksi EU:n rikkaimmista – tosin Ruotsi, Tanska ja Hollanti ovat meitä selvästi vauraampia ja tulevat luultavasti jatkossakin sellaisia olemaan, koska ne ovat häikäilemättä hyödyntäneet halpaa maahanmuuttajataustaista työvoimaa eikä niitä myöskään tule uhkaamaan väestön vanheneminen.
Lisäksi Ruotsi ja Tanska vetävät törkeästi välistä, koska ne eivät liittyneet euroon ja näin ne pystyvät häikäilemättömästi hyödyntämään viennissään aliarvostettuja valuuttojaan. Muistanpa, miten Ruotsin pääministeri eurokeskustelun aikaan ovelasti hymyillen korosti sitä, että kyllähän me muuten euroon liityttäisiin, mutta kun kansa ei sitä hyväksy.
BKT:lla mitattuna vauraana pidetty Saksakin on Suomea köyhempi ja varsinkin Etelä- ja Itä-Euroopan maat ovat meihin verrattuna lähes syömäköyhiä. Niinpä, kun todennäköisesti ensi talvena EU:ssa päätetään Ukrainan uusista tukimiljardeista, saattaa Suomella olla vaikeaa vedota köyhyyteensä.
Asia, josta äsken eduskunnassa vaiettiin, on se, että Suomi on EU:ssa pikkuisen keskimääräistä vähävelkaisempi ja että maamme on Euro-alueen maista selvästi keskimääräistä vähävelkaisempi. Tämäkin on asia, joka saattaa hyvinkin tulla esille ensi talven Ukrainan lisätuesta päätettäessä.
Tässä yhteydessä, en malta olla kertomatta, että professori Atte von Wright kirjoitti äskettäin Face-sivullaan, että ”Suomen yleisen veroasteen nostaminen vuoden 2016 tasolle tasapainottaisi julkista taloutta 8 miljardilla. En mene takaamaan tuon laskelman oikeellisuutta, mutta kyllä minusta tulo- ja yhteisöverojenkin noston niiltä onnellisilta, joilla tuloja on, tulisi kuulua sallittuihin keskustelunaiheisiin.” https://www.facebook.com/atte.vonwright
tiistai 20. kesäkuuta 2023
Jalkapallorasismi
Muistaakseni jo ranskalainen kirjailija Albert Camus korosti, että kaiken mitä olen moraalista oppinut, olen oppinut jalkapallokentällä. Eilinen Suomi – San Marino-peli todisti, että kummasti näyttää suomalainen jalkapalloyleisökin oppivan moraalista jalkapallokentän laidalla. Nimittäin yhtään rasistista ivahuutoa ei katsomosta kuulunut, vaikka nykyään valta osa Suomen jalkapallomaajoukkueesta koostuu h- reista, n–kereistä ja r–sistä.
Siellä kaikilla oli niin mukavaa varmaankin sen vuoksi, että poikamme voittivat rökälelukemin maailman huonoimmaksi rankatun maajoukkueen. Luulen kuitenkin, että jos pelitilanne olisi ollut toisella puoliajalla vaikkapa 0 – 0, niin kyllä siinä vaiheessa olisi saattanut rasistisia ivahuutoja kuulua.
Itse olen kerran törmännyt rasistiseen käytökseen Kupsin katsomossa. Nimittäin muutama vuosi sitten Ropsin joukkue koostui lähes kokonaan mustahipiäisistä afroafrikkalaistaustaisista nuorukaisista ja kun eksoottiset rovaniemeläiset juoksivat kentälle, alkoivat yleisöstä eräät kaivaa näyttävästi esille eväsbanaanejaan.
Lehdestä olen lukenut toisen Kupsiin liittyvän rasismitapauksen. Olavi Rissanen pyysi jossain Helsingin Sanomien haastattelussa anteeksi sitä, että oli nimittänyt 40 vuotta aikaisemmin mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa Kups – Kokkolan Palloveikot vastustajan maalivahtia Gunnar Isosaarta mustalaiseksi.
Gunnar Isosaari hyväksyi anteeksipyynnön, koska kyllähän pelin tiimellyksessä nousevat tunteet pintaan. Lisäksi Isosaari myös korosti sitä, että kyllä hän onkin neljännesmustalainen.
Astetta pahemman tapauksen muistan jääkiekon puolelta, kun vastapuolen kuumana käynyt valmentaja huusi Kalpan maalivahti Kimmo Kapaselle, että ”saatanan n–keri”. Huudon innoittamana kaivoin netistä esille Kimmo Kapasen kuvan ja vaikka hän on suomalaiseksi hämmästyttävän tumma, kuten monet Karjalan shemeikat ovat, niin ei hän mikään n–keri kuitenkaan ole.
maanantai 19. kesäkuuta 2023
Muurmannin pikajuna
Eilen kirjoitin tapani mukaisesti ropakantaa, kun väitin, etteivät suomalaiset viime sodan aikaan edes tosissaan halunneet Muurmannin radalle. Nimittäin kotikyläni sovan kayneihin miesten minulle toimittama kuva todistaa, että suomalaiset pääsivät jatkosodassa Muurmannin radalle asti.
sunnuntai 18. kesäkuuta 2023
Aljosha
Rohkenen väittää sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, että jokaisessa Venäjän kaupungissa on vieläkin Lenininkatu, Leninin patsas ja jokaisessa kylässäkin on Suuren isänmaallisen sodan muistomerkki. Ja senkin rohkenen väittää, että vaikka kylässä ei olisi mikään muu asia vatupassissa, niin kyseinen muistomerkki on viimeisen päälle vatupassissa.
Kaikkein vaikuttavin näkemistäni sotamuistomerkeistä on Murmanskiin pystytetty Aljosha-patsas, jolla kunnioitetaan neuvostosotilaita, lentäjiä ja merimiehiä, jotka taistelivat toisessa maailmansodassa. Tietooni ei ole kuitenkaan saatettu, että Aljosha kunnioittaisi länsiapua Neuvostoliitolle toimittaneita amerikkalaisia ja englantilaisia merimiehiä.
Vaikka länsiapu kattoi vain pienen osan Neuvostoliiton sotaponnisteluihin tarvitsemista tarvekaluista, niin kyllä se kuitenkin oli melkoinen tavaramäärä. Netistä löytämieni tilastojen mukaan, joita voi tietysti epäillä, lännestä tuli esimerkiksi seuraavanlaista hätäapua:
Lokakuusta 1941 elokuuhun 1945 mm:
-375833 kuorma-autoa ja 51503 jeeppiä
-14795 lentokonetta
-1900 höyryveturia ja 66 dieselveturia
-4 478 116 tonnia ruokatarvikkeita
-185 000 kenttäpuhelinta ja 670 000 mailia kaapelia
– 2 300 000 tonnia terästä, joka joidenkin laskelmien mukaan olisi riittänyt 40 000 T-34 panssarivaunun valmistamiseen.
Vähän yllättävä tieto on se, että tuosta tavaramäärästä vain neljännes tuotiin Murmanskin kautta. Puolet avusta tuli Siperian halki ja neljännes Persian kautta. Saksalaiset yrittivät tosissaan katkaista Muurmannin rataa ja suomalaiset ainakin teeskentelivät pyrkivänsä samaan, mutta ilmeisesti radan katkaisulla ei olisi ollut kovin suurta merkitystä, koska muitakin kuljetusreittejä oli olemassa.
Aljosha-veistos on 35,5 metriä korkea, joka tekee siitä Venäjän toiseksi suurimman patsaan. Venäjän suurin patsas on Äiti synnyinmaa Volgogradissa, jonka verevä naishahmo on 52 metriä korkea ja jonka kädessä sojottava miekka on 33-metrinen ja painaa 16 tonnia.
Aljosha-veistoksen edessä on ikuinen liekki. Jättipatsaan rakentaminen aloitettiin vuonna 1969, ja se valmistui vuonna 1974. Aljosha on nykyään Murmanskin merkittävin nähtävyys. Vielä muutama vuosi sitten kaupungissa oli vielä vaikuttavampi nähtävyys, eli onnettomuudessa tuhoutuneelle Kursk-sukellusveneelle omistettu museo, joka kuitenkin syistä, joita voi vain arvailla, on suljettu.
Paikalla käyneet kertovat, että museossa oli nähtävillä esimerkiksi niitä jäähyväiskirjeitä, joita tukehtumistaan odottavat sotilaat kirjoittivat omaisilleen. Minulle on kerrottu, ettei yksikään silmä poistunut Kursk-museosta kuivana. Ainakin hyvän tarinan mukaan Norjalla olisi ollut laitteet, jolla sukellusvenemiehet olisi voitu pelastaa, mutta norjalaisapua ei suostuttu ottamaan vastaan syistä, joita voi vain arvailla. Kurskin onnettomuuden jälkeen Putinin suosio ei ollut nykylukemissa.
lauantai 17. kesäkuuta 2023
Päätalo ja Kiestinki
Kalle Päätalon paksun möllärin Liekkejä laulumailta mukaan Kiestingin taistelut olivat hyvin raskaat. On selvää, että ensiksi räjähtävällä luodilla selkärangan vierestä läpiammuttu ja sen jälkeen vielä panssarivaunun kanuunasta varmistuslaukauksen saanut Päätalo koki tapahtuneen toisin kuin tilastojen tutkija.
Suomalaisia kaatui Kiestingin suunnalla kolmisen sataa ja vaikka Kuusamon hautausmaalta käsin tarkasteltuna sotavainajien, leskien ja orpojen määrä on kohtuuton, niin pitää muistaa, että pelkästään talvisodan verisimpänä päivänä kaatui noin 800 suomalaista.
Tosin henkisesti Kiestingin motti oli raskas, koska esimerkiksi kolme kenraali Siilasvuon lähintä everstitason alaista kuoli itsemurhan kaltaisella tavalla taistelujen aikana, kuten olen aiemmin kertonut.
Eivätkä itsemurhat rajoittuneet vain eversteihin eivätkä vain sota-aikaan, koska Kiestingissä Marskin ritarin arvon hankkinut luutnantti Paavo Koli, josta myöhemmin tuli professori, joka oli perustamassa Tampereen yliopistoa, luopui myös elämästään oman käden kautta 47-vuotiaana. Päätalo käyttää kirjoissaan Kolista nimeä Hiili.
Sen sijaan luutnantti Kolin alainen kersantti Kalle Päätalo epäonnistui itsemurhayrityksessään 40-luvun lopulla. Voi olla, että Päätalonkin teon taustalla vaikuttivat sota-ajan aiheuttamat posttraumaattiset stressireaktiot, mutta Kassun kirjoista saa vaikutelman, että varsinkin pikaisesti solmittu riitaisa sota-ajan avioliitto ja etenkin vaimon ystävättären sietämätön käytös johtivat epätoivoiseen tekoon.
Muuten Päätalon kirjoista tuttu Pentuvänrikki, joka oli oikealta nimeltään Paavo Korhonen, sen sijaan eli pitkän ja rikkaan elämän. Hän julkaisi vuonna 2006 omakustannekirjan nimeltään Pentuvänrikki muistelee. Sitä en ole vielä onnistunut saamaan käsiini.
Lisätietoa Paavo Kolista löytyy tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_Koli
perjantai 16. kesäkuuta 2023
Kiestingin taistelut
Tutkimusteni, joissa mielestäni olen osoittanut huomattavaa harrastuneisuutta, tässä vaiheessa täytyy todeta, että niinhän se asia taisi olla, kuten olin epäillytkin. Suomalaiset eivät jatkosodassa edes yrittäneet Muurmannin radan katkaisua. Syksyllä -41 presidentti Ryti ilmoitti marsalkka Mannerheimille, ettei rataa saa ulkopoliittisista syistä katkaista, koska suhteet länsiliittoutuneisiin haluttiin säilyttää. Marsalkka Mannerhein ilmoitti asian kenraali Siilasvuolle.
Siilasvuo ei taas ilmoittanut asiaa saksalaisille eikä ehkä alaisillekaan, vaan alkoi joukkoineen käydä valesotaa, jota oli vaikea selittää saksalaisille kuten myös alaisille. Sotahistorioitsijoille olisi oivallinen väitöskirjan aihe Kiestingin suunnan tapahtumissa; ehkä sekin seikkailu oli osa näytelmää, jolla haluttiin aseveljille osoittaa, että suomalaiset ovat ihan tosissaan pyrkimyksissään.
Kiestingissä suomalaiset joutuivat ainoan kerran toisessa maailmansodassa mottiin, ja se on nähtävissä vieläkin varsinkin Koillismaan hautausmailla. 293 suomalaismiestä pääsi ainuvastaan sillä reissulla ja saksalaisia ja neuvostoliittolaisia lyötiin lihoiksi vieläkin enemmän; väitetään jopa 15.000 puna-armeijalaisen kaatuneen.
Sitä paitsi Muurmannin radalla ei ollut Neuvostoliitolle sittenkään kovin suurta merkitystä. Maa sai sotamateriaalistaan noin 10 % lännestä ja tästä avusta vain neljännes tuli Muurmannin rataa pitkin. Radan katkaisemisella ei olisi ollut kovin ratkaisevaa vaikutusta, koska sitä pitkin Puna-armeija sai vain 2,5 % sodankäyntitarvekaluistaan.
Saksalaisiltakaan ei Muurmannin radan katkaisu onnistunut, vaikka sitä tosissaan yritettiin. Kolmannen valtakunnan resurssit eivät riittäneet. Lapissa saksalaisilla oli vain reilut 20 Stukaa, joilla radan sai välillä poikki, mutta venäläiset korjasivat sen nopeasti uudestaan. Venäläinen on kova lapiomies, jolla on yhdeksän turvetta ilmassa ja yksi lapiossa, kuten Tuntemattomassa sotilaassakin mainitaan.
torstai 15. kesäkuuta 2023
Sikakoira
Joku itsensä pöhköksi lukenut historian maisteri voisi tehdä väitöskirjan siitä, miksi Mannerheim sijoitti jatkosodan alussa Hjalmar Siilasvuon komentaman armeijakunnan saksalaisten alaisuuteen. Luultavasti se oli hyvin harkittu ja viisas teko. Nimittäin Siilasvuo tunnettiin hyvin särmikkäänä luonteena, josta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä ja lisäksi hän oli poliittisilta mielipiteiltään jonkin sortin liberaali. Ilmeisesti katsottiin, että juuri sellaista miestä isänmaan etu vaati veljeiltäessä Natsi-Saksan kanssa.
Hjalmar Siilasvuo joutuikin pian törmäyskurssille saksalaisten kanssa varsinkin, koska hänen tehtävänsä olikin estää Muurmannin radan katkaiseminen. Mannerheimhän oli ainakin hyvän tarinan mukaan saanut amerikkalaisilta viestin, ettei radan katkaisua pidettäisi suotavana ja marsalkka otti neuvosta vaarin ja ilmeisesti Siilasvuokin ymmärsi vetää tilanteesta oikeat johtopäätökset. Niinpä Siilasvuon ja saksalaisten upseerien välit kärjistyivät jossain vaiheessa siihen pisteeseen, että suomalaiskenraali käytti eräästä aseveljestään nimitystä Schweinehund, eli sikakoira, jota saksalaiset pitävät erittäin loukkaavana ilmaisuna, vaikka suomalaisten suhtautuminen sekä sikoihin että koiriin on yleensä arvostava.
Saksalaiset vaativat Siilasvuolta virallista anteeksipyyntöä, mutta siihen tämä ei suostunut, vaan antoi asiasta ainoastaan kirjallisen selvityksen. Siilasvuon mukaan hänen saksan kielen taitonsa on niin heikko, ettei hän ollut ymmärtänyt Schweinwhund-sanan merkitystä. Selvitys ei ehkä vastannut täysin todellisuutta, koska Siilasvuo oli kuitenkin ollut Saksan armeijan leirillä pari vuotta opiskelemassa ja törmännyt luultavasti siellä sanan merkitykseen.
Lisätietoa Siilasvuon Jallusta tässä https://fi.wikipedia.org/wiki/Hjalmar_Siilasvuo
keskiviikko 14. kesäkuuta 2023
Siilasvuo
Kenraali Hjalmar Siilasvuon elämää ja tekoja tutkiessani törmäsin musiikkiesitykseen, joka on omistettu Siilasvuolle; tosin kenraali Ensio Siilasvuolle, mutta ihan hyvin laulun sanoittajan innoituksen lähteenä on voinut olla pojan sijasta myös hänen isänsä.
Kyseessä ei ole sotilasmarssi, kuten tyhmempi luulisi, vaan juomalaulu, ja kerta kuulemalta sanoitusta voisi monikin laulussa mainittu pitää ensi kuulemalta persoonaansa loukkaavana, mutta toisella kuulemisella ymmärtää, että juomalaulussa mainittujen henkilöiden kunniaa ei loukata, vaan pikemminkin korostetaan, että jos mainittu henkilö näyttää käyttäytyvän todella sopimattomasti, kyseessä ei ole laulussa mainittu henkilö.
Juomalaulun sanoitus on kokonaisuudessaan tässä alla, mutta muutaman säkeistön voi kuunnella myös Åttopojat-yhtiön esityksenä alhaalla olevasta linkistä.
YK-Joukkojen Juomalaulu
Minä olen Ensio Siilasvuo,
enkä minä koskaan viinaa juo.
Jos minä joskus juon,
niin en ole Siilasvuo.
Minä olen Ensio Siilasvuo,
enkä minä lottia telttaan tuo.
Jos minä joskus tuon,
niin en ole Siilasvuo.
Minä olen Aslak Valkeapää,
enkä minä selvää päivää nää.
Jos minä joskus nään,
niin en ole Valkeapää.
Minä olen tuomari Nurmio,
naisille taaaattu hurmio.
Jos en oo hurmio,
niin ainakin turmio.
Minä olen Virolaisen Jussi,
enkä minä Kyllikkiä humpappaa humpappaa.
Jos minä kyllikkiä humpappaa humpappaa,
niin en ole Virolaisen Jussi.
Minä olen Paavo Väyrynen,
jalasmökissä asustelen.
Jos en asu Lapissa,
on päivärahat jumissa.
Minä olen Paavo Väyrynen,
lentoemon peppuun koske en.
Jos minä rohkenen,
niin en ole Väyrynen.
Minä olen Paavo Väyrynen,
neukkujen kanssa juttele en.
Jos minä juttelen,
niin en ole Väyrynen.
Minä olen Erkki Pystynen,
vaimoni kanssa pystynen.
Jos minä pysty en,
niin en ole Pystynen.
Minä olen Koivusalon Erkki,
osta multa kiltamerkki.
Jos sinä osta et,
niin mustelman ansaitset.
Minä olen Vennamon Peke,
enkä minä lähde veke.
Jos minä lähden veke,
niin en ole Vennamon Peke.
Minä olen Tatu Ylönen,
enkä minä koskaan herää, en.
Jos minä herännen,
niin en ole Ylönen.
tiistai 13. kesäkuuta 2023
Ihantala
Noin viikko sitten tv:ssä nähty Tali-Ihantalan taistelusta kertova dokumentti palautti mieleeni, että muutama vuosi sitten kävin tapahtumapaikalla ja silloin huomasin, ettei rajan takana Karjalassa ollut vatupassissa juuri mikään muu kuin sotamuistomerkit, tosin Putinin valtakaudella suoraakulmaa on alettu suosia muussakin rakentamisessa.
Kuvan Neuvostoliiton aikainen Tali-Ihantalan monumentti on näyttävä ja hyvinhoidettu. Muistomerkissä luetellaan noin 7000 kaatuneen puna-armeijalaisen nimet. Monet suomalaisasiantuntijat ovat tosin sitä mieltä, että paikalle on haudattu peräti noin 60.000 puna-armeijalaista. Entinen hyvä itäinen naapurimme saattoi siis menettää Kannaksella reilussa kuukaudessa saman verran sotilaita kuin nyt reilussa vuodessa Ukrainassa.
Venäläiset näyttävät mieltyneen värikkäisiin muovikukkiin. Niitä suositaan haudoilla ja myöskin liikenneonnettomuuksien tapahtumapaikoilla. Hautausmailla huomaa sen, että ennen muovikukkien keksimistä maassa suosittiin peltikukkia, jotka vuosikymmenien aikana ovat menettäneet maalipintansa.
Muutaman kilometrin päässä Neuvostoliiton monumentista on suomalaisten huomattavasti vaatimattomampi muistomerkki. Ison luonnonkiven kylkeen on kaiverrettu pelkistetysti kahdella kielellä ”1944 / Tali-Ihantalan taistelu / Kunnia sankareille”. Kiven juurella ovat viralliset seppeleet ja sinne on kerätty epävirallisesti myös löydettyä sotaromua.
Lisäksi kiven juurelle oli laskettu epävirallisesti venäläinen vodka-pullo ja saksalainen oluttölkki. Nekin tavallaan symboloivat taistelun tapahtumia. Joskus luin tiiliskiven, joka oli sotatieteellinen tutkimus Tali-Ihantalan taistelusta ja kirjan mukaan iso osa puna-armeijalaisista oli ympäri kännissä sotaretkellään.
Muistelen, että kiintiö sodan aikana oli 100 grammaa pirtua päivässä joka ukolle. Se tekee 30 litraa puhdasta alkoholia vuodessa ja ylittää kolminkertaisesti suomalaisten nykykulutuksen. Mutta varmasti se lisäsi sillee sopivasti myös rohkeutta.
Saksalainen oluttölkkikin oli ihan perustellusti kiven juuressa. Hitlerin suomalaisten avuksi lähettämä 70 koneen lento-osasto Kuhlmey tuhosi taistelun aikana mm. 200 panssarivaunua. Suomalaisten osuus oli 400 vaunua. Historian tutkijat voisivat selvittää, ratkaisiko lento-osasto Kuhlmey sen, ettei Suomea miehitetty.
maanantai 12. kesäkuuta 2023
Kuningaspultti
Astuessani sisälle Uuden Valamon luostarialueelle, pisti heti kuvan maailman suurin rautanaula silmääni. Kuusikin, johon naula on hakattu, on valtava, mutta valtava on myös tuo naula, joka ei liene ihan rautakauppojen hyllyjen vakiotuote. Pituutta on sillä toista metriä ja paksuutta nykyisten missien käsivarren verran.
Kyselin moneltakin luostarin henkilökunnan edustajalta tietoa tuosta maailman suurimmasta naulasta, mutta kukaan ei ollut edes huomannut sitä. Elikkä siitä voi päätellä, että naula on vasta äskettäin ilmestynyt puun kylkeen ja ihan perustellusti voi epäillä, että kyseessä on Uuden Valamon luostarin ihme, koska kyllä luostarissa tulee ihan matkailupoliittisista syistä olla jokin selittämätön mysteeri. Muistelen, että Vanhassa Valamossa on pyhäinjäännöksenä jopa Jeesuksen ristin palanen, jonka Jerusalemissa vieraillut Valamon luostarin silloinen johtaja oli ostanut sikäläiseltä helppoheikiltä.
Itse en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö kuvan maailman suurin naula voisi olla peräisin Jeesuksen rististä. Muistelen, että autojen ohjausmekanismeihin kuului ennen valtavan suuri ja tärkeä pultti, jota kutsuttiin kuningaspultiksi. Olen taipuvainen ajattelemaan, että tuo jättiläisnaula on saattanut aikoinaan ihan hyvin toimia Jeesuksen ristin kuningaspulttina.
sunnuntai 11. kesäkuuta 2023
Islanti
perjantai 9. kesäkuuta 2023
Röökerin maali
Onhan se pikkuisen sääli, että sekä hyvä Suomen jalkapallomaajoukkueessakin pelannut maalivahti Peter Enckelman ja Vps:n hyvä Veikkausliiga-tason maalivahti Teppo Marttinen tullaan muistamaan vuosikymmeniä ennen kaikkea miehinä, jotka onnistuivat päästämään sivurajaheitot maaliinsa. Jääkiekkopuolelta muistetaan ainakin 50 vuoden takaa hyvä maajoukkuemaalivahti Stig Wetzell ennen kaikkea siitä, että hän teki sen virheen, että hän ainakin hyvän tarinan mukaan söi ennen ottelua banaanin kuorineen, joka sitten ottelun jälkeisissä testeissä näkyi kiellettynä efedriininä. Sen virheen vuoksi Suomi menetti mahdollisesti ensimmäisen MM-mitalinsa.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta sitä, että joskus vuosia sitten ihmettelin, miksi Väinölänniemen urheilukentän reunalla olevaa moukarihäkkiä joku kutsui Röökerin maaliksi. Asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että 70-luvulla Kupsin kovapotkuisimman miehen hirmuinen laukaus oli kerran maalin sijasta viuhunut kyseiseen moukarihäkkiin.
Luulen kuitenkin, että kyseessä oli ollut vapaapotkutilanne eikä rangaistuspotkutilanne. Jääpallopuolelta tosin muistan tapauksen, jossa rangaistuslyönti epäonnistui siinä määrin, että pallo meni kulmalipun kautta sivurajalyönniksi; kyllä siinäkin tapauksessa katsomossa ovat ivanaurut raikuneet. Tekevälle sattuu virheitä ja tässä sellainen sattuu Peter Enckelmanille https://www.youtube.com/watch?v=RAZ3CTxxAg4
perjantai 9. kesäkuuta 2023
Rajaheitoista
Olen taistellut monilla jalkapallokentillä, mutta sellaista maalia en ole ennen nähnyt, jollaisen Sjk teki eilen Vps:a vastaan. Seinäjokelaiset nimittäin tekivät maalinsa sivurajaheitosta, jota kansankielellä myös rajaheitoksi kutsutaan. Tämän kerrassaan eriskummallisen tapauksen voi katsoa heti tämän linkin alusta. https://www.youtube.com/watch?v=ZDqdH-Ju5uM
Muistanpa, miten joskus nuoruudessani työpaikan kahvipöydässä pohdimme, mitä jalkapallon sääntökirja sanoo siitä, että joko oma joukkue heittää sivurajaheiton omaan maaliin tai jos hyökkäävä joukkue tekee moisen tempun vastustajan pömpeliin.
Silloin tulimme tulokseen, ettei reaalitodellisuudessa moista voi tapahtua, mutta ei mennyt montaa päivää, kun Englannissa pelaava Peter Enckelman, jonka nimi suomeksi tarkoittanee yksinkertaista miestä, lipsautti pallon omasta sivurajaheitosta maaliin.
Sen tapauksen jälkeen jalkapallo-oikeuden oikeusoppineet kertoivat kansalle, että mikäli pallo menee omasta heitosta maaliin ilman, että kukaan sitä koskettaa, seurauksena on kulmastapotkaisu, jota kansankielessä kutsutaan kulmapotkuksi tai jos pallo menee suoraan vierasjoukkueen heitosta maaliin ilman kosketuksia, niin seurauksena on maalistapotkaisu, jota kansa maalipotkuksi myös nimittää. Eilen onneton maalivahti ilmeisesti ymmärtämättömyyttään läimäytti palloa, joten maali oli jalkapallokielellä selviö.
Rajaheitoista tuleekin mieleeni se, että jossain puulaakisarjassa törmäsin tapaukseen, että lyhyt, mutta vanttera keihäänheittäjä Jorma Kinnusen näköinen mies helposti heitti sääntöjen mukaisen rajaheiton keskiviivan kohdalta vastustajan maalille. Pallo vallan suhisi mennessään.
Mieleeni tuli soittaa silloiselle päävalmentaja Martti Kuuselalle, että nyt on löytynyt maajoukkueeseen lahjakkuus, joka turvaa Suomelle MM-kisapaikan. Soittamatta jäi. Toisaalta siihen aikaan maajoukkueemme taktiikka oli se, että Ops:n kovaheittoinen Ari Lahtinen viskasi rajaheiton vastustajan maalille, jossa puhelinkopin kokoinen Jallu Rantanen yritti survoa sen maaliin.
Jorma Kinnusen näköinen mies olisi saattanut olla vielä Lahtista parempi avainpelaaja. Tosin Suomi oli melkein selvitä vuoden 1986 Meksikon MM-kisoihin, mutta maalin tappio viimeisessä karsintapelissä Pohjois-Irlannissa pudotti poikamme pois turnauksesta.
torstai 8. kesäkuuta 2023
Kiestinki
Sekä Kalle Päätalon tuotantoon että myös maamme sotahistoriaan vähäisessä määrin perehtyneenä olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen historian pimeisiin puoliin perehtyneellä Teemu Keskisarjalla olisi syytä selvittää myös kenraali Hjalmar Siilasvuon edesottamuksia Vienan-Karjalassa jatkosodan alkuvaiheissa.
Nimittäin kummalliselta tuntuu, että Siilasvuon lähimmistä alaisista kolme kuoli syksyllä 1941 epäilyttävissä olosuhteissa. Viime aikoina tehdyt työpaikkatutkimukset ovat paljastaneet, että maamme seurakunnat ovat nykyään henkisesti raskaimpia työympäristöjä, mutta helppoa ei ollut myöskään kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtaman III:n armeijakunnan esikunnassa.
Eversti Verner Viikla otti divisioonankomentajana vastuun näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941. Tapauksen jälkeen hänelle myönnettiin Mannerheim-risti. Viiklan huonon sotamenestyksen selittää osittain se, että Mannerheim oli nimenomaan kieltänyt suomalaisia katkaisemasta Muurmannin rataa.
Eversti Jussi Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Hänen mieltään painoi esimerkiksi se, että yhdessä ainoassa hyökkäyksessä Pudasjärvelle tuli yli sata sotaorpoa. Ennen tiedusteluretkelle lähettämistään hän oli lähettänyt Siilasvuolle radiolla viestin, että ”kyllä täällä kaatuakin voidaan”. Kaatumisen jälkeisenä päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapauden risti peräti miekkojen kera.
Erikoinen oli myös everstiluutnantti Arne Somersalon kuolema 17.8.1941 Kiestingissä. Olen hänen kaatumisestaan kuullut kolme erilaista tarinaa ja vaikuttavin niistä on seuraava: Somersalo oli komennettu suomalaisista ja saksalaisista kootun osaston johtoon, joka hyökkäsi kohti Louhea. Hyökkäykseen lähdettäessä hän puki itsensä näyttävimpään univormuunsa, nousi hevosen selkään ja ratsasti epäröimättä tiedustelijoiden edellä päin vihollisen pikakivääriä, joka alkoi rätistä ja Somersalo putosi satulasta kuin kana orrelta. Somersalon itsetuhoiseen käyttäytymiseen on voinut vaikuttaa se, että hän oli juuri kuullut poikansa kaatuneen.
Muutama vuosi sitten minulla oli ilo käydä Kiestingissä ja sieltä nappaamani kuva sisältää merkittäviä kauneusarvoja, koska kyseessä on rähjäidylliä parhaimmillaan. Luulen, että Kiestingin kylämaisema oli suunnilleen sama jo Kalevalan kulta-aikaan. Tosin uutta ovat sähkö- ja puhelinpylväät ja tv-antennit. Kiestingin pylväät ovat harvinaisen suorassa. Satunnaisen matkailijan kannattaa myös muistaa, että kiestinkiläisten hiilijalanjälki lienee kunnioitettavan pieni.
Kiestingin matkan oppaana ollut upseeri ja herrasmies totesi sotilaallisen railakkaasti Kiestinkiin saavuttuamme, että Kiestinki on sitten Karjalan p—-reikä. Itse olin tosin aiemmin kuvitellut, että Aunus ja varsinkin sen hieman ajan patimoima taajama on Karjalan p….reikä, jonka karjalankielinen nimikin on tahattoman kuvaavasti Anus. Aunuksen maaseudun jokimaisemathan sitten ovatkin maailman kauneimpia paikkoja.