02.05.2012, 16:35

Kautta poliittisen kentän vallitsi vappupuheissa vankka konsensus. Yksimielisyyteen varmaankin vaikutti se, etteivät tunnetut riidankylväjät Väyrynen ja Wahlroos saaneet suunvuoroa.

Kaikki puhujat tuomitsivat, kuten oikein onkin, ahneuden, itsekkyyden, itsekeskeisyyden sekä omanedunpyyntöisyyden, jotka ominaisuudet ovat yhteiskunnassamme lisääntyneet yhä entistäkin enenevämmässä määrin.

Ensi vappuna voisivat kaikki poliittiset tilaisuudet kautta poliittisen linjan päättyä yhteisesti laulettuun Kansainvälisen iskevimpään välisäkeeseen, joka kuuluu seuraavasti:

On kurjan kurjat kunniassaan

raharuhtinaat nuo röyhkeät.

Ei koskaan tee ne itse työtä,

vaan ne työtä ryöstävät.

Varat kansan hankkimat on menneet

kaikki konnain kukkaroon.

Pois kansa velkaansa jo vaatii,

nyt ryöstösaalis tuotakoon.

Laulelman sävelkulun voi opetella tästä: (Esilaulajana toimii Lapinlahden kirkkoherra Korhosen kaunisääninen tytär Kaisa)

http://www.youtube.com/watch?v=xW9VBLH-0_s.

Ikävä kyllä tuon tänäkin päivänä ajankohtaisen välisäkeen esittäminen vaatinee lainmuutoksen. Nimittäin 30-luvun lapualaisvuosina, jolloin maassamme elettiin Björn Wahlroosin peräänkuuluttamaa kevyen demokratian aikaa, oikeus sittemmin lainvoimaiseksi tulleella tuomiolla poisti kyseisen kohdan Kansainvälisestä.

Niinpä jälleen kerran rikon harkitusti Suomen lakia ja julkaisen tuon laillista yhteiskuntajärjestystä horjuttavan säkeistön. Jään mielenkiinnolla odottamaan, että joku tunnollinen syyttäjäviranomainen nostaisi asiasta painokanteen.

Kommentit (0)

Romanitaustaisen Olavi Virran mustalaistenori ei oikein sovellu raskaan työn raadannasta kertovan kappaleen esittämiseen. Uskoakseni Virran alkuperäisen levytyksen innoittamana äänitti kappaleen myöhemmin myös Johnny Cash ameriikan kielellä nimellä Sixteen tons. Minusta se soi jotenkin Virran versiota paremmin, sillä Cashin äänessä on enemmän raskaan raadannan kuvaamiseen tarvittavaa särmää.

http://www.youtube.com/watch?v=tfp2O9ADwGk

Tuo 16 tonnia oli ennen Amerikan hiilimainareiden päivittäinen tulostavoite. Tavallaan tuo 16 tonnia liittyy Kärkkäälän historiaan. Muistan, kuinka suurjuoksija Salamo Könönen joskus kertoi kapinan jälkeen Amerikkaan paenneen Tuomas Kiiskisen vaiheista Uudella mantereella. Korostettakoon, että Kärkkäälässä syntynyt Tuomas Kiiskinen ei tietääkseni ole lähisukua samannimiselle maajoukkuekiekkoilijalle.

Salamo Könönen oli renkinä ennen sotia Tuomaksen Petos-nimisellä tilalla, jossa rekiä oli pidetty kuin omana poikana. Muuten tilan nimi Petos kuvannee jotenkin talon ostoon liittyviä seikkoja. Tuomas oli kertonut rengilleen, että hän oli Amerikassa töissä hiilikaivoksilla ja että säännöllisesti hän yhdessä toisen suomalaisen mainarin kanssa sai ensimmäisenä täyteen tuon vaaditun 16 tonnin tulostavoitteen. Mielestäni on jotenkin hyvin suomalaista kilpailla moisessa asiassa.

Kommentit (0)

Kansainvälisen työläisten juhlapäivän kunniaksi kuuntelemme sen ainoan työväenlaulun, jonka työläistaustainen Sysmän suuri poika Olavi Virta on levyttänyt. Enemmänkin tämän tyylisuunnan kappaleita Ola olisi voinut levyttää, koska Virran suvun miehet toimivat kapinan aikaan aktiivisesti Sysmän punakaartissa. Asia on saattanut vaikuttaa siihen, ettei laulajaa erityisemmin arvostettu syntymäpitäjässään.

Suomen suurin laulaja ei ole saanut patsasta Sysmän keskustaan kuten toiseksi suurin laulaja Jalkasen Kari sai Suonenjolle heti kuolemansa jälkeen. Suonenjoella asiaa ei estänyt,  vaikka Pitäjänlehden mukaan Kari Tapio kuului Jalkasten suvun köyhempään vasemmistolaiseen sukuhaaraan. Lieventävän asianhaarana lehti tosin totesi, että sama vasemmistolaisuuteen taipuvainen sukuhaarassa on tuottanut myös monia pappeja.

Toisaalta ei Junkkarisen Erkkikään ole saanut muistomerkkiä Iisvedelle. Muistomerkin pystyttämistä ei ole varmaankaan estänyt se, että Ekin isä oli Iisveden punakaartin päällikkö, sillä lapualaisaikaankin kunnallisvaaleissa Sosialistisen työväenpuolueen nimellä esiintyneet kommunistit saivat Iisvedellä 78 % äänistä; lienee maailman ennätys ns. vapaissa vaaleissa.

Viimeaikoina on iltapäivälehtien lööpeissä ollut näyttävästi  iskelmälaulaja Kari Vepsä eli entinen suonenjokelainen mäkihyppääjä Vepsäläisen Kari. Hänen setänsä Osmo Vepsäläinen oli 70-luvulla Skdl:n kansanedustajana ja muistelen hänen olleen tutkitusti eduskunnan ahkerimman kansanedustajan, joka oli läsnä kaikissa kokouksissa. Nähtäväksi jää saako Kari Vepsä patsaan Suonenjoelle.

Lopuksi kuuntelemme Olavi Virran levyttämän ainoan työväenlaulun nimeltään Päivän työ.

http://www.youtube.com/watch?v=pGqhGB7wPvQ

Kommentit (0)

Pikkuisen huonosti itävät istuttamani viinirypälepuskien siemenet. Pitänee tarkistaa tuotantosuuntaa ja ryhtyä maamme suurimman viinitilan sijasta haaveilemaan maamme suurimmasta kiljutilasta. Ainakin vapuksi tahattomasti valmistamani simakilju onnistui vallan mainiosta. Netistä näyttää löytyvän tarvittava lisätietoa paremmastakin kiljusta; mm. kirkkaan kiljun valmistusohje.

http://kilju.info/resepteja/kirkasta-kiljua-20-litraa.php

Muuten työpaikan poikaporukalla suunnittelimme jo talvella, että sitten kun Kalpa pelaa finaaliottelussa Kuopion jäähallissa, työnnymme paikalla asianmukaisesti varustautuneina. Tarkoitus oli laittaa ns. Poika käymään miesten pukuhuoneeseen. Eräs agraaritaustainen virkamies lupasi lahjoittaa tarvittavan 30-litran AIV-pöntön käyttöömme ja myös olkipillit juoman nauttimista varten.

Muudan naispuolinen viranhaltija ainakin melkein lupasi tarvittaessa sonnustautua hankkimaani väljään Uukuniemen Urheilijoiden verryttelypuseroon ja salakuljettaa AIV-pönttö sen sisässä turvatarkastusten läpi väittämällä, että hän on viimeisillään ns. siunatussa tilassa. Kuopion jäähallilla ovat nimittäin tiukat turvatoimet. Kerrankin eräs savolainen nuorimies joutui vakuuttamaan naispuoliselle ruumiintarkastajalle pitkään, että se ei ou pullo siellä lahkeessa.

Olisimme nauttineet eväämme ottelun aikana herrasmiesmäisesti olkipilleillä imien, mutta vain juuri sen verran, että rohkeus olisi sopivasti noussut ja olisimme uskaltaneet huutaa hifkiläisille, mitä me heistä todella ajattelemme. Ehkä Tv-ohjaajakin olisi huomioinut meidät, ja ehkä koko työyhteisö olisi voinut olla meistä ylpeä.

Kommentit (0)

Vappusimani ei tällä kertaa onnistunut. Panin pytyn käymään viileälle parvekkeella ja halla pani simani pilalle. Juoma pääsi jäätymään ja sen seurauksena simani ei ole makeaa kuten pitäisi. Mutta kumman höveliään mielen mukillinen sai aikaiseksi.

Luulenpa, että olen taas rikkonut tietämättäni Suomen lakia. Pakkanen muutti simani sokerin alkoholiksi, ja vappujuomani onkin nyt sitruunakiljua. Kiljunteon laki kieltää ja jos syyttäjäviranomainen lukee tämän, hänen tulee välittömästi nostaa syyte minua vastaan; muuten syyttäjä itse syyllistyy virkavirheeseen.

Jatkan siis sukuni kunniakkaita perinteitä. Suomen kirjallisuudesta ei suvustani juurikaan mitään mainita, ei ainakaan hyvää. Ainoastaan Rieponlahden kyläkirjassa todetaan enostani Ristosta, että siinä oli mies, joka osasi valmistaa erinomaista kiljua. Suvussa kulkeneen perimätiedon mukaan enoni kiljupöntöstä käytettiin hellittelynimeä ”Pekka”.

Minusta Suomen elokuvahistorian vaikuttavin kohtaus on Antti Tuurin Pohjanmaa-filmissä. Hakalan aikamiesveljekset viettävät joutilasta sunnuntaita. Kun pesäpallokentällä ei ollut edes naistenpeliä, pojat ajelivat Lummukan sorakuopille juomaan AIV-pöntöstä kiljua ja ampuilemaan isän asekätkentäkonepistoolilla.

Poikien vanha opettaja yllättää pojat. Hän haukkuu enskiksi heidän ampumataitonsa ja näyttää sitten itse mallia siitä, miten konepistoolia käsitellään. Poikien kiljustakin hän toteaa tylysti, että ”harvinaisen huonoa kiljua”. Siihen vanhin Hakaloista närkästyneesti, mutta muodollisen kohteliaasti, kuten koulussa on opetettu, teititellen vastaa, että ”teillä opettaja ei sitten ole koskaan ollut meistä mitään hyvää sanottavaa”.

Lopuksi kannattaa tarkastaa tältä videolta, miten puheena ollutta jaloa kansallisjuomaamme ei pidä nautittaman.

http://www.youtube.com/watch?v=2aIUAwlwF7w

Kommentit (0)

Eilen mainittu Suomen Cupin-ottelu Kups-Tps jää tulikirjaimilla kuopiolaisen jalkapalloilun sankaritarustoon, vaikka se on jo ennestäänkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Virolaisen Purin ulosajon jälkeen Kups puolusti vajaamiehisenä raivoisasti maaliaan ensin varsinaisen peliajan ja sitten vielä puolen tunnin jatko-ottelun eivätkä turkulaiset onnistuneet maalinteossa, vaikka tilanteita kyllä oli.

Viimeisenä lukkona oli Kupsin kakkosmaalivahti Joonas Pöntinen, entisen työkaverini poika, joka teki todellisia haamutorjuntoja. Kaiken kruunasi se, että maalivahti Pöntinen taki rangaistuslaukauskilpailun 10. kierroksella kotijoukkueen voittomaalin. Itsekin jo läksin kävelemään katsomosta kotiin siinä vaiheessa, kun Aleksi Paananen epäonnistui, ja Kupsin tappio näytti laskelmieni mukaan 80 %:n varmuiselta. Mutta sitten Pöntinen torjui seuraavan rankkarin ja ottelu jatkui sittenkin niin, että kuopiolaisten viimeinen laukoja sai tilaisuuden näyttää kykynsä.

Pöntisessä olisi muuten ainesta vaikka Keski-Euroopan rahakentille, mutta ikävä kyllä hän muistuttaa ruumiinrakenteeltaan enemmänkin painonnostajaa kuin nykyajan eurooppalaista maalivahtia; tosin Etelä-Amerikassa näyttää vielä olevan alle 180-senttisiä veskareita.

60-70-luvun veräjänvartija Pertti Hänninen oli vielä Pöntistäkin pikkuisen lyhyempi. Katsomolegendan mukaan Hännistä yritettiin saada siirtymään Ranskan Sant Etiennen riveihin, mutta ”Tysse” ilmoitti pyytäjille, ”ettei teillä ou niin paljoo rahhoo, että lähtisin”.

Toisen katsomolegendan mukaan samoihin aikoihin Markku Hyväriselle soitettiin ja häntä yritettiin ostaa vahvistamaan perusteilla olleen New York Cometsien hyökkäyspäätä brasilialaisen Pelen rinnalle. Hyvärinen oli ainakin tarinan mukaan vastannut, että ”en minä nyt jouva, minä oun mänössä Kuopioon”. Ilmeisesti Savon Sanomat olivat luvanneet silloin Hjk:ssa pelanneelle maalintekijäihmeelle hyvän työpaikan.

Kommentit (0)

Olen tässä lueskellut arvokonservatiivisuuteen taipuvaisen professori Timo Vihavaisen kirjaa Länsimaiden tuho, jossa ennustetaan meille vielä käyvän huonosti tapojen turmeltumisen vuoksi; ahkerat, kurinalaiset, vähemmän nautinnonhaluiset ja korkealla moraalilla varustetut idän kansat tulevat ja jyräävät meidät. Yksi osoitus tapojen turmeltumisesta on, ettei länsimaissa ole enää käyttäytymistabuja. Kaikki on periaatteessa sallittua eikä häpeää tarvitse tuntea mistään.

Eilen törmäsin tabujen rikkoontumiseen Keskuskentän laidalla, vaikka tuossa naapurissa Varkaudessa rikottiin samaan aikaan  tabuja vielä paljon pahemmin. Eräs Kupsin virolaistaustainen pelaaja meni ja tönäisi erotuomaria epäystävällisesti. En ole ennen jalkapallossa, herrasmiesten pelissä nähnyt moista. Jääkiekossa sellaista on joskus sattunut. Jalkapallossa erotuomarin koskemattomuus on ollut tähän asti itsestään selvä ja pyhä asia. Viron mies lensi tönäisystään ulos kuin leppäkeihäs ja saanee muutaman ottelun pelikiellon, joka on ihan oikein.

Tosin muistanpa nyt yhden aiemman tapauksen, joka ei kuitenkaan ollut perusluonteeltaan ilkeä vaan pikemminkin päinvastoin. Eräs arfikkalaistaustainen pelaaja rikkoi tahattomasti kanssapelaajaa ja ryntäsi teostaan syvää häpeää tuntien erotuomarin eteen ja alkoi hieroa raivoisasti oikeudenjakajan poskia. Musta mies lensi ulos vähän kulunutta vertausta käyttäen kuin leppäkeihäs, koska rikkoi jalkapalloilun suurta tabua.

Tosin Afrikan poika ei harrastanut poskihierontaa pahansuopuuttaan, vaan tapa on sikäläisessä kulttuuripiirissä anteeksipyynnön ele. Mutta poskihieronnan kohde ei ollut antropologi vaan erotuomari eikä tuomari tiennyt eleen tarkoitusta ja niinpä hän nosti punaisen kortin; Monen ottelun pelikielto tuli palloliitolta sitten myöhemmin.

Kommentit (0)

Minulla on nimittäin pelakuuruukkujen juurilla sata viiniköynnöksen siementä itämässä. Tarkoituksenani on tulla Suomen suurimmaksi viinitilalliseksi. Suomen suurin mansikkaviljelmä onkin jo Koivistoisen suvun omistuksessa eteläisessä Hämeessä. Alan valmistaa eläkkeelle päästyäni Sawon Wiiniä, joka tulee olemaan aika hyvä punaviini. Se raikastaa hengityksen ja aikaansaattaa höveliään olon.

Kysyin viininviljelijäkollega Väryseltä, joka kasvattaa Lapissa viinimarjapuskia ja jatkojalostaa marjat tilaviiniksi – ennen seillaista ainettta kutsuttiin hapantuneeksi viinimarjamehuksi, että miksi kovasti kysyttyä Väyrys-viiniä ei ole Alkossa. Tohtori Väyrynen vastasi ystävällisesti, että se ei kannata. Välikäsien välistä vetämisen jälkeen hinta olisi niin korkea, ettei tuote menisi kaupaksi.

Ihan hyvä selitys. Väyrynen on tunnetusti tarkka talousmies. Muistelen, että pressanvaalien alla Vuokko ja Paavo-muki maksoi vain 23 €, nyt kova kysyntä on nostanut hinnan 30 euroon, mutta kovasti kauppa kävi silti Kuopiossa. Minua varakkaammat ns. kulakkikepulaiset, jotka ovat rahamiehiä, eivät hinnasta edes tinkineet. Luulivat selvästikin ostavansa tulevan pääministerin mukeja, joilla tulevaisuudessa on suuri keräilyarvo.

Kommentit (1)

Kuopion torilla vakuutti muudan tyypillinen savolainen sekakäyttäjä kännykälleen suureen ääneen, ”etten minä ou rasisti. Minä oun roturealisti.” Nuorimies ei vaikuttanut lukeutuvan tämän yhteiskunnan voittajiin.

Asenteellisena ihmisenä ajattelin, että hänen ilmeisen maahanmuuttajakriittinen maailmankuvansa oli perusteltu. Kyllä somalit saattvat hyvinkin viedä häneltä työpaikan ja huonontaa myös hänen parittelutodennäköisyyttään.

Nimittäin Alueuutisissa oli juuri juttu Suonejoelle kotoutetusta fiksusta ja filmaattisesta somalipojasta, joka oli juuri päättänyt peruskoulun. Keskiarvo oli täysi kymppi.

Hän oli varmaankin se paljon puhuttu ankkurilapsi. Suku oli lähettänyt pojan turvaan sodan jaloista. Niin monet suomalaisetkin tekivät viime sodan aikaan. Tosin Ruotsiin turvaan lähetettyjä lapsia ei silloin kutsuttu ankkurilapsiksi vaan sotalapsiksi.

Kommentit (1)

Sekin vielä muistetaan Suonenjoella eilen mainitusta iisalmelaisesta hiihtovalmentaja Kuutsasta, että talvella -72 hänen kerrottiin sanoneen, että Sapporon talviolympialaisiin lähtee peräti neljä pohjoissavolaista urheilijaa. Siihen onneksi joku suonenjokelainen hiihtomies, olisiko ollut liikuntasihteeri Lauri Girsen, ehti huomauttamaan, ettei Pohjois-Savosta lähde yhtään, mutta Suonenjoelta lähtee neljä.

Saman verran urheilijoita lähti myös Helsingistä. Tosin suonenjokelaiset toivat neljä mitalia; helsinkiläiset jääkiekkoilijat eivät sillä kertaa onnistuneet saavuttamaan ainuttakaan. Vaikka myönnettävä on, että jo 70-luvun alkupuolella Suonenjoen hiihtotaso oli jo kääntynyt laskuun. Joskus väitin palstallani, että 30-luvun lopulla ehkä pelkästään Iisveden taajaväkinen yhdyskunta, tai ainakin pikkuisen muulla Suonenjoella vahvistettuna olisi voittanut viestihiihdossa koko muun maailman; kiitos Rasva-Rossin sala-ammattilaishiihtotallin.

Tosin Aarne Jalkanen, Kallen serkku, epäili joku vuosi sitten, että vielä Suonenjoen kakkosjoukkuekin olisi voittanut muun maailman. Sota sitten vei ison osan niistäkin miehistä. Jussi Kurikkala tosin taisi lähteä vasta muutama vuosi myöhemmin pitkällisen sairastelun jälkeen.

Mutta kummasti maailma muuttuu. Mikäli viime talvena yleensä vielä järjestettiin  Pohjois-Savon maakuntaviesti, niin tuskin siellä nähtiin Suonenjoen porukkaa. Toissa talvena tämä Suomen vanhin maakuntaviesti oli Puijolla ja kuulin, että paikalla oli katsojia 17 kappaletta; tuskin olivat maksaneita.

Kommentit (0)

Äsken tuli telkkarista herttainen ohjelma nimeltään Luokkakokous ja se on nähtävissä Yle-Areenallakin. Katsokaa ihmeessä; ohjelma aikaan saattaa hyvänmielen.

http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/86417

Ohjelmassa kaksi tunnettua luokkatoverusta Juankoskelta muistelee menneitä ja ennen kaikkea sitä, kuinka Immo Kuutsa (kok) yritti valmentaa Kaj Chydeniuksesta (kom) menestyvää kilpahiihtäjää. Kilpahiihtäjää valmennettavasta ei tullut, koska musiikki vei lahjakkaan urheilijan. Eikä myöskään Immosta itsestään tullut kolmen olympiakullan voittajaa, kuten hän poikasena haaveili, mutta tärkeää kuitenkin on, että nilsiäläiset tuli voitettua kouluhiihdoissa.

Valitettavasti ohjelmassa ei ollenkaan sivuta liikunnallisesti lahjakkaan Chydeniuksen saavutuksia yleisurheilukentiltä. Säveltäjämestarin merkittävin yu-saavutus on Juankosken Kuohun ikäkausikisojen 3-ottelumestaruus. Tosin palkintona saadussa pokaalissa lukee jostain syystä, että ”Seiväshyppy III-palkinto miehet yli 35 v”. Tämä selvä arvostuksen puutteesta kielivä vääryys on saattanut vaikuttaa miehen myöhempään yhteiskunnalliseen ajatteluun.

Kuutsasta ohjelmasta saa leppoisan ja sivistyneen herarsmiehen vaikutelman. Me vanhat suonenjokelaiset muistamme kuitenkin asian toisin. Vuosikymmeniä sitten iisalmelainen Kuutsa oli suonenjokelaisille vähän samanlainen perivihollinen, kuin ruotsalaiskiekkoilijat Ulf Sterner ja Honken Holmqvist olivat suomalaiselle jääkiekkoyleisölle.

Muistanpa kuinka Vasama voitti vuonna 1969 sekä miesten- että naistenkilpailut Pohjois-Savon maakuntaviestissä. Palkintojenjakotilaisuudessa oli Iisalmen Visan puheenjohtaja Immo Kuutsa lausunut jotain, jonka ainakin suonenjokelaiset tulkitsivat jotenkin vähättelevän voittojen arvoa. Niinpä molemmat voittajajoukkueet marssivat kaikkien Hiihto-Niilojen isän, eli olympiaedustaja Niilo Väisäsen, johdolla mielenosoituksellisesti ulos tilaisuudesta. Maakuntaviesti oli siihen aikaan Savossa tärkeämpi tapahtuma kuin joku SM-liigan loppuottelu nykyään Formuloista nyt puhumattakaan.

Kommentit (0)

Vielä lisää tuosta kirjallisuuden Nobelista, joka mielestäni pitäisi antaa Arto Paasilinnalle siitä huolimatta, että historian muistot pelottavat ruotsalaisia. Frans Emil Sillanpään elämäkertasarjan kirjoittaja Panu Rajala kuvaa värikkäästi, kuinka ensimmäisen suomalaisen Nobel-palkinnon saajan riehakkaasta palkinnon hakumatkasta tuli lopulta niin rasittava kokemus, ettei palkittu siitä koskaan kunnolla toipunut.

Jo alkumatkasta Sillanpää seurueineen juhlisti tapahtumaa sen verran railakkaasti, että heti Haaparannan puolelle päästäessä matkakassa oli niin lopussa, ettei varaa ollut enää edes maitoon ja voileipiin. Muuta mahdollisuutta ei keksitty kuin että itse Frans Emil marssi aseman kanttiiniin ja Nobelin saajan arvovallalla kysyi, saisivatko he syödä ilmaiseksi: “Minulla ei nyt ole rahaa, mutta kohta sitä enemmän. Olen menossa noutamaan Nobelin palkintoa”. Tälläkin menetelmällä asiat hoituivat ystävällisessä Ruotsissa.

Itse palkinnonluovutusjuhla muodostui ainutlaatuiseksi kulttuuritapahtumaksi. Sillanpään ruotsalaiset ystävät olivat ilmeisesti huolehtineet hänestä liian avokätisesti, sillä palkinnon saaja saapui illalliselle levottomuutta herättävän hilpeällä mielellä. Tilaisuudesta ei tullut sellaista rauhallisen arvokasta yhdessäoloa, jollaista kultivoidut ja hieman tylsät ruotsalaiset olivat ajatelleet. Sotahan raivosi tuolloin Suomessa pahimmillaan.

Akatemian jäsenet yrittivät hillitä Sillanpään pursuavaa elämäniloa, joka alkoi saada arveluttavia piirteitä. Parhaiten juhlakalun hillinnässä onnistui akatemian jäsen Sven Hedin, jolla oli tutkimusmatkoiltaan kokemusta villien kansanheimojen kohtelusta.

Lopulta akatemian jäsenet päättivät porukalla saattaa Sillanpään tämän hotelliin. He vakuuttivat, että se oli suurin kunnianosoitus, jonka he saattoivat palkitulle osoittaa. Onneton Sillanpää jätettiin hotellin portierin huomaan diplomeineen ja mitaleineen, puoliksi juotu munkkilikööripullo tiukasti puristettuna leveää rintaa vasten.

Kommentit (0)

Päivän Hesarissa oli hervottoman hauska, tai ehkä sitten hyvin traaginen, juttu tänään synttäreittensä vuoksi kansallisena juhlakaluna pidettävänä Arto Paasilinnasta ja varsinkin hänen kulttuurivierailustaan Espanjaan 15 vuotta sitten. Espanjassa hän esitteli kirjallisuuden ystäville Hurmaava joukkoitsemurha-kirjaansa. Tilaisuuden loppuvaiheessa kirjailija oli ns. pystymakkuritilassa. Siitä huolimatta hän vielä kykeni taputtelemaan samanaikaisesti kahta naispuolista kulttuurityöntekijää.

Mielestäni Arto Paasilinna olisi Nobelinsa ansainnut. Hänen tuotannostaan on käännetty noin 200 romaania noin 40 kielelle. Siinä suhteessa hän on Suomessa omassa sarjassaan. Ulkomilla Paasilinnaa pidetään kuulemma syvähenkisenä ihmisenä. Meillä häntä ei pidetä niinkään syvähenkisenä ihmisenä, mutta ravintolanyrkkeilijänä häntä on arvostettu. Kerrotaan hänelle myönnetyn ansioistaan Kuin raivo härkä-mitali.

Monessa mielessä ja jopa ulkonäöltäänkin Paasilinna muistuttaa nobelisti Frans Emil Sillanpäätä. Luulen, että Frans Emilin muisto vielä  elää Ruotsissa ja sen vuoksi Paasilinnalle ei ole uskallettu antaa kirjallisuuden Nobelia. Nimittäin ruotsalaiset kokivat Fransun riehakkaan Nobel-palkinnon noutoreissun hyvin pelottavana kokemuksena, vaikka vierailu tapahtui sota-aikaan, jolloin maailmassa oli muitakin pelon aiheita.

Sillanpää joutui parantelemaan Ruotsin matkan rasituksia Lapinlahden mielisairaalassa. Siellä hän törmäsi kollega Mika Waltariin, jolle nobelisti ymmärsi huomauttaa, että minä olen täällä, koska sain Nobelin ja sinä olet täällä, koska et sitä saanut.

Kommentit (0)

Yllättävän kovat tuomiot tuli tahoille, jotka huolehtivat suomalaisen kansanvallan toteutumisesta hankkimalla varoja puoluetoiminnan turvaamiseksi. Jotenkin poikien touhu vaikutti kuitenkin vähän amatöörimäiseltä puuhastelulta. Vain pienet vellirahat olivat pelissä. Ennen vanhoina hyvinä aikoina puoluerahoitus oli ronskimpaa.

Antti Tuuri on kirjoittanut kaksi hyvää romaania pohjalaisista Rahjan veljeksistä, jotka olivat pohjalaisuudestaan huolimatta kapinan aikaan punaisten puolella todellisia toimen miehiä; vähän samanlaisia kuin kauhavalaiset Hakalan veljekset myöhemmin mattobisneksessä. Tuuri ei ole vielä Rahja-tarinoissaan päässyt siihen asti, että olisi kertonut siitä, kuinka Rahjat järjestivät kommunistien puoluerahoituksen hävityn kapinan jälkeen.

Nimittin punaiset olivat tuoneet Pietariin Suomen Pankin setelilaatat ja niillä Rahjat painoivat taistelevalle työväenliikkeelle ihan omaa rahaa maailman vallankumouksen tarpeisiin. Samaa menetelmää puolueet voisivat varmaan käyttää vieläkin, jotta poliittisten järjestöjen varainhankinta saataisiin terveemmälle pohjalle. Luulen, että  tällaisen setelielvytyksen avulla koko kansantalous pelastettaisiin uhkaavalta finanssikriisiltä.

Muuten ilmeisesti Rahjan veljesten touhukin oli vielä amatöörimäistä puuhastelua sen rinnalla, että tietääkseni Jatkosodan loppuvaiheessa maamme johtavat poliitikot huolehtivat siitä, että Saksasta ostetut aseet merkittiin kirjanpidossa maksetuiksi, vaikka todellisuudessa näin ei ollut tapahtunut. Siten laskuja ei jouduttu maksamaan Neuvostoliitolle. Siinä oli kyseessä hirmuinen satojen miljoonien eurojen arvoinen asiakirjojen väärennysrikos, josta ei ole liiemmin huudeltu.

Kommentit (0)

Pohjalaiset ovat hurskasta väkeä. Vaikka pohjalainen runoilija Arto Melleri tunnettiin boheemista elämäntavoistaan eikä häntä liiemmälti syytetty mistään pyhäkoulupoikuudesta, niin kyllä hänenkin sisällään asui pieni lestadiolainen seurakuntanuori. Poikasena Arto oli innokas seuroissa kävijä.

Myös eilen laulanut Vimpelin Väinämöinen liittyi lestadiolaisuuteen sikäli, että hänen sotasokea poikansa oli liikkeen tunnettu saarnamies. Saarnamiehen isän elämäniloja korostavat esitykset eivät synnytä mielikuvaa mistään totisesta uskonmiehestä.

Viimeaikoina on lestadiolaisten piireistä kantautunut tietoja kaikenlaisista ongelmista. Vaikeuksien taustalla on internet. Televiso oli onnistuneesti kielletty paholaisen sontaluukkuna, mutta internetin käyttöä liike ei julistanut synniksi, ja netistä nouseva nuoriso on varmaankin löytänyt yhtä ja toista maailmankuvaansa järkyttävää. Ja moni nainenkin on saanut virikkeen epäillä, ettei ihmisen sittenkään tarvitse lisääntyä ja täyttää maata kaniinin lailla.

Mutta kaikesta huolimatta lestadiolaiset ovat tällä hetkellä vahvoilla yhteiskunnassamme; luultavasti he ovat vapaamuurareita vahvempia. Esimerkiksi Suomen tärkein mielipidejohtaja, eli  Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen, on lestadiolaisen kodin kasvatti. Samaa uskonsuuntaa edustavat myös monet talouselämän suuret vaikuttajat. Uutisissa lueteltiin juuri äsken lahjoman annosta tuomittuja liikemiehiä ja kyllä siitäkin porukasta ainakin yksi lestadiolainen löytyi.

Kommentit (0)

Muistelmasarjassani koivukyläläisiä suurmiehiä sekä -naisia muistelen tänään viimeistä oikeaa runoilijaa Arto Melleriä. Koivukylä-aikanaan hän taisi olla lähinnä dramaturgiopiskelija, ei siis näyttelijä, mutta siitä huolimatta hän imitoi Rasinkatu 4:n kerhohuoneella ilmiömäisen hyvin toista kuuluisaa keskipohjalaista taiteilijaa  Vimpeilin Väinämöistä. Jopa esikuvalle tyypilliset hammasproteesin loksahtelut onnistuivat.

Kansantaiteilija Vimpelin Väinämöisen tunnetuin esitys, eli Rakkaani tule vuorille, löytyy näemmä myös netistä. Kuunnelkaa ja ihastelkaa, kuinka syvä tunne pystyy hyvinkin korvaamaan ajoittain puuttuvan taiteellisuuden:

http://www.youtube.com/watch?v=NSGfD1ZOJJ8

Arto Mellerikin poistui tuonilmaisiin kohtuuttoman nuorena, kuten menettelivät myös edelliset suuret runoilijamme Eino Leino ja Pentti Saarikoski. Näitä kolmea neroa ei tunnettu minään vesipoikina. Lisäksi Melleri valmisteli suurta suomalaista huumeromaania ja tähän hän joutui hankkimaan tietoa osallistuvan havainnoinnin menetelmällä. Niinhän teki myös entinen kansanedustaja ja myöhempi dosentti Seppo Toiviainen laatiessaan tutkimusta aiheesta Kantapöydän imu. Myös Toiviainen on nyt jo edesmennyt.

Melleri kuoli tapaturmaisesti. Ensin hän jäi pahasti auton töytäisemäksi ja selvittyään siitä, hän kaatui joku vuosi myöhemmin ja loukkasi kohtalokkaasti päänsä. Silloisen vaimon mukaan runoilija oli nauttinut vain saunakaljat. Tosin promilleja oli noin viisi, joten ilmeisesti hän oli sittenkin jo ehtinyt siirtyä ns. normaalien ruokajuomien puolelle.

Kommentit (1)

Eilisiltana seisoi Kuopion pallokentn laidalla pettynyt ja jopa kiukkuinen mies. Kups pelasi loistavan pelin päävastustajaansa JJK:a vastaan. Ajoittain Kupsin peli jopa muistutti jalkapalloilua perinteisen potkupalloilun sijasta. Laskin parhaimmillaan parinkymmenen perättäisen syötön onnistuneen; edellisinä vuosina neljä perättäistä syöttöä omille oli hyvä saavutus. Ja muutama vuosi sitten Kupsin ainut taktiikka oli yrittää tavoittaa pitkällä kaaripallolla Miikka Oinosen päätä, jota ei koskaan tavoitettu.

Eilen viitisen minuuttia ennen pelin loppua Kups johti 2 – 0 ja hekumoitsin jo mielessni, että huomenna Savon Sanomien etusivulla lukee, että Kups murskasi JJK:n 4 – 0. Nimittäin kuopiolaisilla oli maalipaikkoja solkenaan, mutta tolpat ja jyväskyläläisten ilmiömäinen maalivahti Korhonen, joka ei ole ihme kyllä Kärkkäälästä, estivät murskalukemat.

Sitten JJK hyökkäsi minuutin sisällä kaksi kertaa ja sen jälkeen valotaululla loisti tulikirjaimin tasatulos 2 – 2. Lopussa pelkäsin jo kotijoukkueen onnistuvan häviämään ottelun, jonka sen olisi pitänyt kenttätapahtumien valossa voittaa 5 – 0. Keskuskentältä käveli pimenevässä ilmassa sataman suuntaan hyvin synkkä mies.

Mutta onneksi periaatteessa kärkkääläinen joukkue voitti eilen maamme toiseksi suosituimman pallopelin Suomen mestaruuden. Ihmeekseni löysin netistä tämän päävalmentaja Tommy Koposesta tehdyn ohjelman. Katsokaapa kärkkääläiset; ihan Koposen Kyöstin näöstä veljenpojan tunnistaa.

http://www.youtube.com/watch?v=AWMYcZGPDZw

Kommentit (0)

Sarjassa koivukyläläisiä suurmiehiä sekä -naisia muistelemme nyt eilisen laulun innoittamana palestiinalaissyntyistä ja tv:stä tuttua toimittaja Umayya Abu-Hannaa. Hän asui 80-luvulla Koivukylän opiskelija-asuntolassa kuten minäkin. Muistan, että näin hänet joskus liikkuvan kesällä 50-luvun kunnon hiihtomonot jalassa. Se herätti samalla hilpeällä tavalla huomiotani kuin se etiopialainen neekerinuorukainen, jonka näin hiihtohaalari päällä kantavan erikoiskilpasuksia.

Umayyan sukunimi saattoi olla siihen aikaan Hänninen; ainakin hän saapui sennimisen YK-miehen mukana Suomeen. Pari vuotta sitten Umayya Abu-Hanna julkaisi kirjan, jossa hän paljastaa, että kyseinen Hänninen oli kotoisin Suonenjoelta. En ihmettele yhtään viehättävän palestiinalaisneitosen valintaa, sillä ainakin Savon Sanomat paljasti äskettäin ihan tieteellisen tutkimuksen, jonka mukaan savolaismiehet ovat tutkitusti maamme parhaita rakastajia, niin yllättävältä kuin se saattaakin kuullostaa; harva kun enää muistaa vilttikäärömies Rahikaista Tuntemattomasta sotilaasta.

Palautettakoon tässä yhteydessä mieleen, että Savon Sanomat on kertonut myös, että Bushin presidentillinen suku oli alunperin Säämingin Hattusia, Nixon Kiuruveden Nikkisiä, Venäjän suurin sotapäällikkö Suharov kuten myös Ruotsin suurin pääministeri Erlander Savon Suhosia, Romanovien tsaarisuku Kuopion Kauhasia ja Putin Savossa sangen tavallisia Pulkkisia. Yleisesti epäillään myös Ruotsin kuningassuvussa olevan juvalaisen vireydestään kuuluisan hevosupseerin geenejä.

Umayya Abu-Hannan omaelämänkerrallisessa teoksessa kerrotaan, kuinka ihan Suomen aikojen alussa, jolloin Umayya ei vielä kunnolla hallinnut kieltämme, tuli aviomiehen suonenjokelaisia sukulaisia kylään. Nuori miniä halusi ilahduttaa mukavaa anoppiaan kahvipöydässä ja sanoi hänelle iloisesti ”haluan pillu”. Kun kukaan ei tuntuvan ymmärtävän pyyntöä, uusi miniä entistä kuuluvammin ”haluan pillu”. Jostan syystä appiukko alkoi tässä vaiheessa innokkaasti kertomaan edellisen päivän säästä. Selityksenä mainittakoon, että arabeille vokaalit ovat vaikeita oppia ja että anoppi oli leiponut herkullista pullaa, jota Umayya halusi maistaa.

Kommentit (2)

Ja vielä vähän Jerusalemin historiaa. Keisari Konstantinus Suuri julisti kristinuskon 300-luvulla Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi. Siihen aikaan valtakunnassa oli kaksi muutakin suurta uskontoa eli mithralaisuus ja manikealaisuus. Onnettaren haltijan viitan hipaisu, jota voitaisiin kutsua myös kaaosteoriaksi, suosi kristinuskoa, ja sillä valinnalla oli suuri vaikutus maailman menoon.

Ehkä maailmanhistoria olisi toisenlainen ja jopa rauhallisempi, mikäli buddhalaisuutta muistuttanut manikealaisuus olisi voittanut. Saattoi olla, että keisaria miellytti niinä rauhattomina aikoina kristinuskoon liittynyt esivallan kunnioitus ja jonkinlainen rauhanaate, joka korosti toisenkin posken kääntämistä viholliselle. Juutalaisuus ja myöhemmin keksitty islamilaisuus eivät ole mielestäni samalla kannalla posken kääntämisen suhteen, mikäli yhtään Vanhaa Testamenttia ja Koraania tunnen. Koraania olen tutkinut sen nettiversiona.

Aiheeseen liittyen hiljennymme kuuntelemaan laulua, joka kertoo sittä, kuinka Jerusalem on maja rauhan ikuisen. Esittäjä on kaunis ja kaunisääninen. Luulen hänen olevan juutalaisen ja kielen hepreaa, vaikka geneettisesti ja kielellisesti juutalaiset ja arabit ovatkin jokseenkin samaa kansaa.

http://www.youtube.com/watch?v=72QC8EGnxTw&feature=fvwrel

Kommentit (0)

Palataanpa Jerusalemin historiaan, jonka aiheen käsittely keskeytyi, kun ilmeisesti salama vioitti älykännykkääni, kun olin vetäytynyt erämaahan eikä muita toimivia nettiyhteyksiä siellä ollut. Toivotaan, ettei salama riko myös pöytäkonettani.

Elikkä tarkoitukseni oli ennustaa Jeesuksen pikaista paluuta, mutta sitten iski salama ja keskeytti aiheen käsittelyn. Nimittäin Jerusalemin historiasta opin, että eräässä sikäläisessä luostarissa säilytetään pyhäinjäännöksenä Jeesuksen esinahkaa. Se jäi tähteeksi ympärileikkausrituaalista, josta Raamatussakin kerrotaan. Ilmeisesti kyseessä ei edes ole kovin harvineinen pyhäinjäännös; muistelen vastaavan ihmekalun löytyvän kolmesta muustakin maailman luostarista.

Uskon vahvasti siihen, että jo lähivuosina tiede kehittyy niin pitkälle, että ihminenkin voidaan monistaa, kunhan vain jostain löytyy sopiva dna:n pätkä. Paljon mahdollista, että pehmyttä kudosta sisältävästä Jeesuksen esinahasta löytyy uudelleen synnyttämiseen tarvittava ainesosa.

Uskon tosin vahvasti siihen, että esinahasta kasvatettu moderni Jeesus synnyttää ympärilleen paljon kiistoja; niinhän tapahtui jo 2000 vuotta sitten. Uskon vahvasti, että monet esimerkiksi väittävät, että mies on ihan täys mulkku.

Kommentit (0)

Ilmeisesti miehilläkin on vaihdevuodet. Ainakaan en keksinyt, että maailmassa olisi mitään hauskempaa tekemistä, kuin hiidellä aurinkoisilla keväthangilla. Toteutin ikiaikaisen unelmani ja suksin Petäisen toiseen päähän Laitilanlahdelle, jossa ennen muinoin oli kylän suurin hyppyrimäki. Ajattelin testata, vieläkö minusta olisi vastusta Nykäs-Matille ja Eddy Edwardsille veteraanikisoissa.

Laitilanlahden tarkkaa mäkiennätystä en ole saanut selville, mutta kuulemma enemmän kuin Piispalanmäen 17 metriä. Eivät ole kumpikaan kansainvälisessä mielessä lentomiä, enemmänkin niissä on harrastettu pienmäenlaskua. Minulle on kerrottu, että kyläkauppias Tahvo Turusen Ville-poika olisi ollut kylän paras mäkimies.

Mutta eivät enää harrasta kylän klopit edes piennmäenlaskua. Enemmän taitavat pelailla ja suunnitella kaiken maailman hyödyttömiä videopelejä. Vähän samaan malliin ihmettelen maailmanmenoa kuin Häjyt-elokuvan vanha vaari, joka kauhisteli sitä, että nykyään nöösipojat kuolee puukkohon; ne ei osaa enää viiltää, ne vain tökkii.

Kovasti oli Laitilanlahden rinne pusikoitunut, joten en päässyt kokeilemaan mäenlaskutaitojani. Täytyy myös myöntää, ettei järven puolelta tajua miten iso rinne on kyseessä. Vaikka olen ikäisekseni ihan kopsakka ukko, ellen peräti rasakka mies, niin ei olisi rohkeus enää riittänyt.

Kommentit (2)

Eilen kesken uskontokriittisen juttuni iski erittäin kalliiseen ja erittäin uuteen kotimaiseen älykännykkääni, merkki jääkööt vielä mainitsematta, joko salama tai ainakin jonkinlainen virtapiikki ja nettiyhteys lakkasi toimimasta. Lähiaikoina, jolloin elän erämaaolosuhteissa, saattaa blogini päivityksessä esiintyä katkoksia. Toimitus pahoittelee asiain saamaa käännettä.

Ps. Se ei ollutkaan salama taivaasta, joka juntturoi älykännykkäni, sillä sim-kortin irroittaminen elvytti laitteeni. Jotain piti keksiä, koska oli ilmennyt pakottava tarve kertoa kansalle, että uutta lukua ollaan tulikirjaimilla lisäämässä Kärkkäälän urheiluhistoriaan, joka jo muutenkin on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Korhosen Niilo nimittäin viestitti, että salibandyssa Suomen mestaruuden todennäköisesti voittava Seinäjoen SPV on oikeasti kärkkääläläinen porukka. Joukkueen päävalmentaja Tommy Koponen on taustaltaan Perämaan Koposia eli Niilon vaimon Aulin veljenpoika. Katsokaa Urheiluruutu, eiköhän miestä haastatella kohta.

Ps.Ps. Tekniset ongelmat jatkuvat, mutta en malta olla vaiti. Kommentaattori kertoi, että eilen mainittu Kärkkäälän Perämaan poika Tommy Koponen tunnetaan hyvin siivosuisena ja hillittynä herrasmiehenä, vaikka onkin palloiluvalmentaja. En malta olla vertaamatta häntä toiseen maailmalla tunnettuun Kärkkäälän Perämaan poikaan näyttelijä Taisto Reimaluotoon, joka on alunperin Sikasia sukuaan. Hänet tunnetaan nykyään maamme parhaana kiroilijana; hän on perkele-sanan käyttäjänä lähes tuonilmaisiin siirtyneen Veikko Sinisallon luokkaa. Esimerkiksi youtubesta löytyvä Raid-pätkä, jossa Reimaluoto näyttelee työttömien liiton toimitsijaa, kannattaa katsoa. Työtön kertoo toimitsijalle olleensa jo kauan työttömänä, josta toimitsija Reimaluoto kiivastuu: ”se on pitkä aika perkele”, ja se perkele lausutaan todella syvällä tunteella. Kuunnelkaa itse.

http://www.youtube.com/watch?v=QaX2LbFLhVQ

Kommentit (2)

Vuotuiseen ajankiertoon sopivasti olen opiskellut Montefioren uusinta Jerusalem-historiaa. Kirjan luettuani, en pysty muuta sanomaan, kuin että voi Herra Jumala sitä tappamisen määrää, mitä tähän kolmen suuren uskonnon pyhään kaupunkiin liittyy. Samaa asiaa ihmetteli jo roomalaisten kenraali Tiitus pari tuhatta vuotta sitten. Hän ajatteli rauhoittavansa tilanteen hävittämällä yhden uskonnon pyhän paikan, mutta nyt tuntuu siltä, että Tiitus arvioi tilanteen väärin.

Kuitenkin jos järjen kanssa ajatellaan, niin tällä hetkellä Jerusalemin liepeillä eletään kuitenkin harvinaisen rauhallisia aikoja. Luulen, että lopullinen rauha saavutetaan Lähi-Itään, kunhan Iran saa noin 20 vuoden sisällä vetypomminsa valmiiksi. Anni Sinnemäki runoili, että kahdeksan vuotiaana hän uskoi, että maailma tuhoutuu kaksintaistelussa suurvaltojen välillä, mutta hänenkin tilannearvionsa oli luultavasti väärä; ei siihen enää suurvaltoja tarvita.

Kaiken epätoivon keskellä voimme olla tyytyväisiä siitä, että ihminen on sittenkin kehittynyt apinasta. Nimittäin ihmisapinakoiraista kuolee kolmannes väkivallan uhrina, eikä meidän ihmisten keskuudessa ihan sellaista tapahdu edes Lähi-Idässä.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa hyvää ja ilmeisesti laillista musaa, koska kyseessä taitaa olla Israelin armeijan mainosvideo; tai sitten kyseessä on parodia. Eli teille kaikille rauhaa:

http://www.youtube.com/watch?v=Rel1RictQ0s&feature=related

Kommentit (2)

Pääsiäisen teemaan liittyen teeskentelin sivistynyttä ja syvähenkistä ihmistä ja kuuntelin netistä Matteus-passion. Niin olisi hyvä kaikkien tehdä ihan maailmankatsomuksesta riippumatta. Niinpä lopeta, jos koet itsesi hyväksi ihmiseksi, tämän lukeminen ja kirjoita Googleen hakusanaksi ”Bach-ST.Matthew Passion”. Sieltä löytyy 1t30 min korkeakulttuuriksi arvostettua musaa. Linkkiä en tähän valmiiksi laita, koska se tuntuu laittomalta.

Sitten kun alkaa kyllästyttää kuten minua, voit kuunnella upeaa Olavi Virtaa. Lähes koko Ola-Suuren elämäntyö, eli 100 kpl Virran parhaita, löytyy yhdellä näpäytyksellä Youtubesta Googlen kautta hakusanalla ”Olavi Virta”. Linkkiä en tähän laita, koska se tuntuu laittomalta.

Muinaispersialainen runoilija Omar Khaian kirjoitti, että ”älä kuuntele kaukaisen rummun ääntä, vaan ota rahat”. Oma kaukainen rumpuni varoittaa, että tein väärin, kuunneltuani ilmeisen luvattomia asioita netistä.

En ota kantaa toiminko laittomasti tai teinkö pääsiäisen teemaan liittyen peräti syntiä, mutta vääryyden tekemisen tunne on vahva. Muusikot yrittävät elättää itsensä ja perheensä myymällä vaivalla hankkimaansa ammattitaitoaan, kuten oikein onkin. Sitten tulee joku ja laittaa taiteilijan saavutukset ilmaiseksi nettiin, josta minä niitä maksutta kuuntelen.

Tuosta synnistä puheen ollen luin jostain alan julkaisusta, että muudan munkki syyllistyi keskiajalla nakkien syöntiin pitkänäperjantaina ja se oli todella kova juttu siihen aikaan. En ole varma, onko nakkien syöminen pitkänäperjantaina nykyään suurikin synti – siihenkin olen tainnut tietämättömyyksissäni syyllistyä. Mutta siitä olen ylpeä, että koskaan en ole tuntenut pienintäkään himoa lähimmäiseni karjaa kohtaan.

Kommentit (0)

Ostin sukset ja sauvat noin 10 eurolla. Maihinnousumalliset erinomaiset hiihtokengät vm-61 eivät nekään olleet hinnankiroissa, maksoivat neljä euroa. Rompetorilta meinasin ostaa varahihnat siteisiin, mutta ne maksoivat 12 €/kpl, eli enemmän kuin sukset ja sauvat.

Pienellä pakkaskelillä olivat hyvin tervatut puusivakat ihan ilo hiihdellä; ei ollut olenkaan kärsimysviikon vaatimusten mukaista pistellä vaivatta menemään Kallaveden hankiaisella. Pyökkipuiset hiihtimet eivät olleet yhtä älyttömän likukkaat kuin lasikuidut ja pitoakin löytyi luonnostaan. Tosin ohi suhahtelevat kondomimallisiin hiihtohaalareihin sonnustautuneet Hiihto-Niilot  katselivat varusteitani mietteliäinä. Luulivat minun pilkkaavan pyhiä arvoja.

Jos jotain vikaa on väineistäni hakemalla haettava, niin sauvojen ei tarvitsisi välttämättä olla umpirautaa. Ontot olisivat kevyemmät. Tai ehkä Ruotsin armeija suunnitteli sauvat jonkinlaisiksi lähitaisteluaseiksi; piikitkin ovat kuin tikarit. Luulen kyllä, että suomalaiset koivusukset ovat umpihangessa Ruotsin jäykkiä pyökkipuisia paremmat. Nimittäin rento koivusuksi pyrkii luonnostaan kohti hangenpintaa. Pyökkipuiset ovat vähän sellaiset melekoset kolopareet, kuten Savossa ennen sanottiin.

Kommentit (0)

Tarjolla oleva arvokas eläinproteiini ei näytä kiinnostavan edes kaupungin vähä- tai kovaosaisia. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Sveitsissä ahvenkilo maksaa yli 20 euroa ja että suomalaisetkin mestarikokit kilvan vakuuttavat, että aina kotimainen ahvenfile Norjan kassilohen voittaa.

Edellä kerrottujen seikkojen perusteella kaivoin verkkokomerosta Lidlistä ostamani 6,99 €:n hintaisen pilkkisettini ja kirpputorilta osatamani 7 €n neuvostokairani ja kävin kaupunkilaisten mietteliäistä katseista piittaamatta koekalastamassa sataman edustan. Hetkessä ongin tutkimuskäyttöön kevään ensimmäiset pilkkiahvenet; joku oikea kalamies olisi hetkessä vetänyt kunnon kukkokalat. Turha siis mennä merta edemmäs kalaan.

Pääsiäisen kunniaksi päästin kalani takaisin tovereidensa pariin jatkamaan leikkejään, ja niillä on varmaankin kotona paljon kerrottavaa seikkailustaan. Pyyntivälineeni oli pienikoukkuinen mormuska ja luulen, etten syyllistynyt eläinrääkkäykseen, vaikka muuten catc and release-pyynti minua kauhistuttaakin. Onneksi tapa ei ole levinnyt metsästyksen puolelle.

Kommentit (0)

Jatketaanpa vielä poliisihallinnon tarkastelua. Nykyään poliisit synnyttävät mielikuvan rambomaisista yhteiskunnan väkivaltakoneiston edustajista, jotka piiloutuvat erilaisten työturvallisuusvälineiden taakse niin, ettei kasvoja edes näy. Työturvallisuusvälineiden

käyttö onkin ihan perusteltua. Sellaiseksi on maailma mennyt.

Minun kansakouluaikaani poliisi oli sen sijaan lasten paras ystävä. Se mielikuva syntyi Lasten liikennelaulusta, jota siihen aikaan hoilasimme. Siinä laulussahan puhutaan kilteistä poliisisedistä tähän malliin.

Kaupunki on kauhean suuri,

joskus se eksyttää.

Ällös pelkää on apu juuri

poliisisetä tää.

Hän voipi vaikka neuvoa, taikka

muutenkin auttaa niin.

Siinä missä on paha paikka,

turvaudu poliisiin.

Muista aina…

Nykyajan lapset voivat opiskella laulun sävelkulun tästä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/

kolmesta_possusta_liikennelauluun_17079.html#media=17084

Luulenpa muistavani, koska käsitykseni poliiseista muuttui. Se tapahtui jo ennen sitä, kun Suonenjoen poliisit seisoivat kiikarikiväärien kanssa käräjätalon katolla. Nimittäin sitä ennen oli virkavalta suorittanut kotietsinnän eräiden moottoripyöräpoikien kerhotilassa. Myöhemmin näitä nuorukaisia alettiin kutsua Helvetin enkeleiksi. Kotietsinnässä käytettiin tavallista reippaampia konsteja, koska rakennuksen seinästä ajettiin ihan varoittamatta sisään panssarisisulla, joka varmasti järkytti monia moottoripyöräilyn harrastajia.

Entinen Koivukylän naapurini, joka oli siihen aikaan maamme tunnetuin asianajaja, Heikki Salo tuomitsi jyrkästi poliisien toimet ihmisoikeusnäkökulmasta. Salolla olikin perehtyneisyyttä asiaan, koska hän oli ollut aikoinaan poliisikurssin priimus.

Kommentit (0)

Suonenjoen pitäjänlehti osaa olla hauska muulloinkin kuin aprillipäivisin. Männä viikolla huomiotani herätti otsikko, jossa luki, että ”Känninen valittiin virkaan”.

Luulin, että virkavalinta vain todisti, että synnyinkaupungissani jatketaan samalla vapaamielisellä henkilöstöpoliittisella linjalla kuin alkutalvesta, jolloin iltapäivälehtien lööppejä hallitsi pitkään se, että Suonenjoen poliiseilla oli ollut vuosia tapana käydä työaikaan varmasti hyvin ansaituilla nokosilla putkan pahnoilla.

Mutta ei ollut Kännisen valinnassa ollenkaan kysymys vapaamielisestä henkilstöpolitiikasta, vaan kysymys oli siitä, että vaativaan virkaan valitun sukunimi vain sattui olemaan sangen tavallinen eikä välttämättä omistajansa luonnetta mitenkään kuvaava savolainen sukunimi ”Känninen”.

Ja muistanpa, miten pitäjän lehdessä kymmenisen vuotta sitten jo otsikossa kerrottiin ylpeästi, että ”Meidänpä Raimo karkasi”. Kyseinen karkulainen oli nykyäänkin erittäin kuuluisa kuuden laudaturin ylioppilas ja ns. poliisin vanha tuttu Raimo Tienhaara, joka sai Suonenjoen käräjillä kovan tuomion ja jonka paikkakuntalaiset sitten omivat ikään kuin omaksi pojakseen.

Kyseisen Tienhaaran jutun käsittelyn ajan kuulemma ne samat Suonenjoen poliisit, joita viime aikoina on syyllistetty putkassa nukkumisesta, seisoivat raskaasti aseistettuina poliisilaitoksen ympäristössä järjestyksenvalvontatehtävissä.

Silloin kymmenen vuotta sitten pidettiin pikkuisen liioitteluna sitä, että poliisit kantavat kiikarikiväärejä, mutta nykyään se alkaa olla ihan normaalia. Niin se yhteiskunta kehittyy vauhdilla, eli raju on ajan riento, kuten jo L. I. Brezhnev joskus sattuvasti sanoi.

Kommentit (0)

Vaikka Yleisradio pyrki ennen tarjoamaan kansaa sivistävää ja ja ylevöittävää ohjelmaa, niin kuitenkin siihen aikaan harrastettiin aprillijuttuja. Parhaan tapauksen paljasti toimittaja Unto Miettinen muistelmissaan. Toimittaja Miettisellä oli sellainen lähes läryävän rehellinen ääni, joka lisäsi aprillijuttujen uskottavuutta, joten häntä hyödynnettiin paljon tällaisten ohjelmien teossa.

Kerran eräs esikuntaupseeri soitti kiihtyneenä radiotoimittaja Unto Miettiselle heti erään aprillijutun jälkeen. Jutussa kerrottiin, että maassamme oli kehitetty mustaa valoa loistava lamppu, jolla kirkas päivä voitiin muuttaa säkkipimeydeksi. ”Mitä helvettiä! Miksi tämä maanpuolustuksen kannalta tärkeä keksintö on vuodettu julkisuuteen”, oli tämä eversti huutanut toimittajan korvaan.

Väitetään myös, että joku kuulija olisi saanut sydänkohtauksen, kun Miettinen selosti aprillipäivänä taitolentonäytöstä, jonka aikana sattui traaginen tapaturma. Pääselostaja Pekka Tiilikainen nimittäin tarkertui solmiostaan taitolentokoneen rakenteisiin ja joutui tahtomattaan mukaan taitolentoesitykseen.

Nykyään aprilliperinne on lopetettu arvovaltaisista tiedotusvälineistä. Esimerkiksi Hesarissa ei pilajuttuja enää harrasteta. Tosin eräs minua selvästi älykkäämpi virastoni virkamies vakuutti, että 1.4.2012 Helsingin Sanomissa olisi ollut pilajuttu. Jutun mukaan Eu uhkaa Suomea jättisakoilla, eli päivittäin valtion pitäisi maksaa 13.277,25 euroa sakkoa siitä, ettei Eu-direktiiviä täysin noudateta eräissä hankintapäätöksissä.

Kaivoin tuossa jutun käsiini ja niin uskomattomalta kuin asia vaikuttaakin, se ei ole aprillia, vaan normaalia Eu-touhua. Perussuomalaisten kannatuskäyrä kääntyi taas pitkästä aikaa nousuun.

Kommentit (0)

Kyllä on paha mieli ja tunnelma pilalla, kun kuuntelen Juntusen selostusta Kalpan kauden viimeistä pelistä, jossa on käymässä juuri niin surkeasti kuin uskoinkin. Kalpa kyllä voitti runkosarjan, mutta mitään muuta se ei sitten voittanutkaan.

Ja vähän tunnen pahaa mieltä ja myötähäpeää Juntusen Oikean Aseman selostuksestakin. Äsken selostaja vaati, että Kalpan puolustajan olisi vedettävä vastustajan kanssapelaajaa turpaan niin, että tukka lähtee. Ennen minun nuoruudessani radion tehtävä oli sivistää ja ylevöittää kansaa.

Esimerkiksi Paavo Noponen joutui Cortinan kisojen 500 metrin luistelussa kiusalliseen tilanteeseen, kun Toivo Salonen sai parikseen Sveitsin Kullin. Kirjallisuuden maisteri Noponen sai käyttää kaiken verbaalisen lahjakkuutensa, jotta ei käyttänyt Kullista loukkaavia taivutusmuotoja.

Muuten 50-luvulla oli Suomessa oikeusministerinä Magnus Kull. Tuo Magnus tarkoittaa suomeksi isoa. Ministeri Kull pyysi valtioneuvostossa ministerikollegoiltaan, että hänen sukunimestään ei käytettäisi kokouksissa taivutusmuotoja. Siihen muudan koiranleukainen ministeri tokaisi, että jos se kunnon vehje on, niin eihän se edes taivu mitenkään.