03.09.2013, 17:57

Sukurutsa on yksi selitys itäsuomalaisten huonoon terveyteen. Harvaanasutussa huonojen liikenneyhteyksien maankolkassa geenit virtasivat huonosti kylästä toiseen. Varsinkin, kun nuoret miehet vahtivat toisiaan ja tiukan paikan tullen tervasivat seudulle uskaltautuneiden vieraskyläläisten geenien levitysvehkeet. Myöhemmällä ajalla tosin maantiet ja polkupyörät ovat ratkaisevasti parantaneet itäsuomalaisten terveyden tilaa. Lappalaiset ymmärsivät sisäsiittoisuuteen liittyvät riskit ja siellä lappalaisukot pitivät tapanaan majoittaa satunnaiset kulkumiehet yöajaksi vaimojensa viereen.

Suonenjoen Rieponlahden kylän väestöllisistä ja tiestöllisistä erityspiirteistä kertoo paljon se, että vaarini Jussi Könösen sisarusparvesta viisi päätyi naimisiin ja näistä neljä pariutui kylän Kukkosten kanssa. Sisäsiittoisuus lisää terveysongelmia, mutta toisaalta se saattaa myös korostaa tiettyjä erityislahjakkuuksia. Esimerkiksi Jussi Kukkonen oli taitava kynämies ja hänen poikansa Jouko Kukkonen oli musiikkimiehiä, jonka taiteellinen herkkyys taisi ajoittain ilmetä suoranaisena boheemiutena, joka ei suinkaan ole tiettävästi vieras piirre muillekaan balalaikansoittajille, joiden instrumenttia on kuulemma helpointa käsitellä keskivahvassa krapulatilassa.

Jouko Kukkosen kaunis sanoitus Kesäinen muisto on mitalisijoilla suomalaisten tangojen sarjassa ja se soi Markku Pölösen elokuvan Onnen maan taustalla. Sukutarinan mukaan myös Irja-humppa olisi lähtöisin Jouko Kukkosen kynästä, mutta virallisissa asiapapereissa se on merkitty silloin 17-vuotiaan Kauko Käyhkön sanoittamaksi ja säveltämäksi. Ilmeisesti Jouko Kukkonen myi tekijänoikeuksiaan toisille. Sukutarina tietää kertoa tekijänoikeuksien hinnankin. Kerrotaan myös, että Irja-humpan taustalla oli ihastuminen samannimiseen kauniiseen serkkutyttöön.

Kommentit (0)

Kuopion taiteiden yössä törmäsin kirjakauppa Rosebudin kirpputoritiskillä viehättävään neitoseen, joka oli onnistunut saamaan haltuunsa Jussi Kukkosen kansikuvasta päätelleen railakkaan ja puhdashenkisen poikien seikkailukirjan. Itsekin ole Kukkos-Jussin tuotantoa kerännyt ja harmittelin myöhästymistäni.

Neitonen kertoi olevansa Jussin pojan tyttären tytär, ja totesin törmänneeni sukulaistyttöön. Neitosella olivatkin Könösten suvun kauniin vihreät silmät. Neitonen oli laskujeni mukaan 2,5-serkkuni ja yhteisiä geenejä meillä on siis lähes 10 %, koska kaiken lisäksi neitosen mummokin on Koivistoja, joiksi Karttulaan eksynyt sukuhaarani on nimensä lyhentänyt.

Jussi Kukkonen oli alunperin renkipoika Suonenjoen Rieponlahdesta, joka kuitenkin ihan kiertokoulupohjalta oli lahjakkaana miehenä edennyt Kainuun Sanomien päätoimittajaksi. Hän oli Kekkosen tärkeä tukimies ja oli omalta osaltaan luomassa myyttiä Kekkosesta savutorpan poikana, vaikka tämä olikin tosiasiassa vakavaraisen puuyhtiön pikkuherran poika. Luulen Kukkosenkin olleen raaputtamassa Kekkosen syntymäkotia esittävästä valokuvasta häiritsevää savupiippua.

Lehden toimitustyön sivussa Kukkonen oli myös kirjailijana tuottelias. Hän julkaisi peräti 60 kirjaa ja parhaana vuonna luomisen tuskan, eli ns. puhkun, ollessa kovimmillaan niitä ilmestyi seitsemän. Kukkosen teokset olivat niin hurmahenkisen isänmaallisia, että sodan jälkeen niitä poistettiin maamme kirjastoista; omastakin hyllystäni pistää silmään mm. puhdashenkiset poikien seikkailukirjat Ryssien selustassa ja Ryssien kintereillä.

Erikoiselta tuntuu, että moinen ilmetyn korostetun isänmaallinen mies pelkäsi 30-luvulla henkensä edestä, koska hänen kaverinsa oli kieltämässä Isänmaallisen kansanliikkeen toimintaa. Jostain noin 30 vuoden takaisesta Lapuan liikettä käsittelevästä kirjasta luin, että sisäministeri hankki itsensä lisäksi pistoolin Kukkos-Jussillekin ja että peli olisi ollut niin kovaa, että kainuulaiset maalaisliittolaiset olisivat keränneet jopa nimilistan niistä lapualaisista, joille olisi käynyt huonosti, jos Jussille olisi sattunut jotain.

Tunnelma on siis ollut 30-luvun Suomessa kovasti erilainen kuin äskeisten pressanvaalien alla, jolloin politiikassa näytti toimivan pelkästään harmaita herrasmiehiä. Ja tuskinpa 80 vuotta sitten uskotaan, että ikollien ja kommunistien jälkeläiset vielä istuvat samassa hallituksessa isänmaata pelastamassa.

Ilmeisesti ihan käyttämättä tuo Kukkosen taskuase ei jäänyt. Virallisen elämänkertatarinan mukaan päätoimittaja uupui työpöytänsä ääreen vähän ennen Kekkosen presidentiksi tuloa, mutta toisenlaisiakin huhuja liikkuu. Pääsin vihreäsilmäiseltä sukulaistytöltä kysymään, oliko Kekkosen lahjapistoolilla osuuttaa kirjailijan äkilliseen kuolemaan ja kyllähän se niin oli, että Kekkosen lahjapyssyllä Kukkos-Jussi itsensä ampua napsautti ja neitonen epäili vielä joskus perivänsä tuon pyssyn.

Kommentit (0)

Jetsu kertoi mm. sen mielenkiintoisen asian, että maassamme yleisesti inhottu kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov henkilökohtaisista varoistaan tuki Kuopion kirkon rakentamista. Esimerkiksi osa kelloista valettiin Venäjän armeijalta ostetusta aseromuraudasta. Paljon on haaveiltu miekkojen valamisesta auroiksi, mutta tässä tapauksessa ne valettiin kirkonkelloiksi. Rakennus valmistui vuonna 1903. Projektin pääsponsori Bobrikov ammuttiin vuotta myöhemmin muistaakseni Eugen Malmstenin toimesta.

Muuten Kuopion ortodoksikirkko ei ole oikea tiilikirkko, vaikka tyhmempi niin luulee. Rakennus on pinnaltaan rapattu ja tiilikuviointi on tehty uskottavasti maalilla ja pensselillä. Ovela temppu, joka pitäisi tehdä myös eräille betonilähiöiden elementtitaloille.

Kommentit (2)

Kuikka-Koposessa olisi ollut ainesta merkittäväksi uskonnolliseksi johtajaksi. Historia tuntee muitakin silmänkääntötemput hallinneita profeettoja. Uskonnolla Koponen olisi lyönyt suuriksi rahoiksi. Toisaalta ei hän olisi välttämättä uskontoa tarvinnut rahoiksi lyömiseen. Kerrotaan, että hän pystyi maksamaan velkoja sanomalehdestä leikatuilla paperilapuilla.

Sellainen ei ole ainutlaatuista. Lapsuudessani Suomea kierteli kaksi intialaista miestä, jotka huijasivat maamme pankkineitejä samalla konstilla. Silloinkin lehdessä puhuttiin hypnoosista. Itse luulen, ettei hypnoosia tarvittu. Todella tummat miehet olivat maamme pankkineideille siihen aikaan hyvin eksoottisia kokemuksia.

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo Kuikka-Koposesta paljonkin. Kiinnittäkääpä huomiota hänen lastensa nimistöön. Se kilpailee mielikuvituksellisuudessaan Iki-Kiannon jälkeläisten kanssa:

Kuikka-Koponen eli oikealta nimeltään Abel Koponen (1. joulukuuta 1833 – 12. joulukuuta 1890) oli savolainen silmänkääntäjä ja kansanparantaja, josta on säilynyt suomalaisessa kansanperinteessä runsaasti kertomuksia. Häntä pidetään yleisesti Suomen tunnetuimpana silmänkääntäjänä ja elinaikanaan hän ällistytti monia ihmisiä taioillaan.

Sisällysluettelo

• 1 Elämä
  • 1.1 Koposen lapset
• 2 Koposen temput ja kansanperinne
• 3 Lähteet
  • 3.1 Viitteet
• 4 Kirjallisuutta

Elämä

Abel Koponen syntyi Pekkalan talossa Leppävirran pitäjän Varistaipaleen kylässä 1. joulukuuta 1833 vanhempiensa Sigfridin ja Helenan toiseksi lapseksi.^[1] Nuoresta pitäen hän vietti kuljeskelevaa elämää eikä asettunut missään vaiheessa varsinaisesti aloilleen tai tehnyt vakinaista työtä. Hänen kerrotaan harjoittaneen kansanparannuksen ohella monenlaisia silmänkääntötemppuja ja ”taikuutta”.^[2]

Koposen Kuikka-lisänimen alkuperästä on useita erilaisia tarinoita. Esimerkiksi kotikylällään Varistaipaleella hänen kerrotaan saaneen nimensä siitä, että hänellä oli tapana viettää aikaansa työnteon sijaan soudellen järvellä kuikan tavoin. Toisaalta hänellä kerrotaan olleen kuikannahkainen lääkelaukku, tai hänen kerrotaan sukeltaneen vedonlyönnin jälkeen kuikan lailla pitkän matkaa jään ali Savonlinnassa.^[3]

Vuonna 1872 39-vuotias Koponen meni naimisiin itseään 15 vuotta nuoremman sääminkiläisen Ida Mikkosen kanssa.^[4] Ida asettui ensin asumaan Koposen kotikylään, joka oli siirtynyt pitäjänrajoja muutoksen myötä Leppävirralta Heinäveden pitäjään.^[5] Avioliitto ei kuitenkaan saanut Koposta muuttamaan elämäntapaansa, joten alkuun Ida seurasi miehensä mukana tämän kulkiessa paikkakunnalta toiselle. Kyllästyttyään kiertolaisen elämään Ida asettui Säämingin Ahvionniemelle perintönä saamalleen maatilkulle, joka sai nimen Kuikanpelto.^[6] Myös Koponen oli elämänsä viimeiset kaksitoista vuotta kirjoilla Säämingissä.^[4] Koponen itse kuoli 57-vuotiaana 12. joulukuuta 1890 ollessaan Jäppilässä.^[7]

Koposen lapset

Idan ja Kuikka Koposen liitosta syntyi kaikkiaan viisi lasta, joista kaksi kuoli jo lapsina. Yksi osoitus Koposen omalaatuisuudesta ovat hänen lastensa saamat eriskummalliset nimet. Jos pappi ei suostunut antamaan nimeä kastettaessa, Koponen kirjoitti ne haluamassaan muodossa muuttokirjaan perheen vaihtaessa paikkakuntaa seuraavan kerran. Viides lapsista syntyi postuumisti, koska Ida oli ollut raskaana Koposen kuollessa. Kuopus sai äidin tahdon mukaisesti tavallisemman nimen.^[6]

1. Iida Riia Lucina Hilda Hulda Levatiina Amanda Olivia Ceela Concordia Jemna Jekleobeth (29. maaliskuuta 1873 – 13. marraskuuta 1880)
2. Alfred Ilai Optatus (s. 29. maaliskuuta 1877)
3. Elmaan Jaebetr Jasobeam (7. heinäkuuta 1880 – 17. kesäkuuta 1890)
4. Ohlipoodaama Siromilda Nova Neera (s. 10. lokakuuta 1887)
5. Juhana Eevert (s. 13. heinäkuuta 1891)^[6]

Nimien kirjoitusasut tosin vaihtelivat jo Kuikan elinaikana, vuonna 1878 Sääminkiin muutettaessa esikoistyttären nimi esimerkiksi merkittiin kirjoihin huomattavasti lyhyemmässä ja hieman erilaisessa muodossa Luiina Konkordia Jeklobette.^[8] Lapset eivät seuranneet isäänsä silmänkääntäjinä, joskin Alfred Ilai Optatuksen eli ”Ilukan” kerrotaan opetelleen joitakin taitoja.^[9]

Koposen temput ja kansanperinne

Nykypäivään saakka on säilynyt useita kertomuksia hänen erikoisista tempuistaan. Kerrotaan, että Koponen oppi taitonsa Pietarissa intialaiselta fakiirilta palkinnoksi tämän hengen pelastamisesta. Elinaikanaan häntä pidettiin hyvin outona persoonana, ja myös hänen temppunsa olivat usein varsin kummallisia. On muun muassa säilynyt useita kertomuksia, joissa Koponen menee hevosen peräaukosta sisään. Koposen tempuille tyypillistä oli, että niissä usein joku ahne tai itsekäs henkilö saatettiin naurunalaiseksi. Useissa myös autetaan heidän puutteenalaisia uhrejaan.

Kommentit (0)

Taika-Jim, joka Savon Sanomissa tunnettiin lapsuudessani nimellä Mr Jack, on ollut elämässäni keskeinen vaikuttajahenkilö. Harmi, että sarjakuva on lopetettu vuosikymmeniä sitten. Aimo Kejosen kirjaa Kansantarinat lukiessani tuli mieleen, että suonenjokelainen sarjakuvapiirtäjä Jope Pitkänen voisi kehittää Taika-Jimille savolaisen vastineen eli Kuikka-Koposen.

Silmänkääntäjä Kuikka –Koponen syntyi Heinävedellä 1833 ja kuoli Jäppilässä 1890. Hänestä kiertää monenlaista hurjaa tarinaa, joihin suhtaudun epäillen, vaikka en ole asiaan juuri perehtynytkään. Vaikka miehen silmänkääntökykyjä on varmasti liioiteltu, niin joukkohypnoosin taitajana hän on ollut lähes Taika-Jimin luokkaa.

Esimerkiksi tuossa kotini vieressä Kuopion satamatorilla hän hämmästytti väkijoukkoa ryömimällä mastopuun sisään. Kun paikalle tuli vähän myöhemmin hieno hypnoosivapaa fröökynä, purskahti tämä nauruun ja paljasti ällistelevälle yleisölle  Koposen vain makaavan mastopuun vieressä.

Fröökynän hymy kuitenkin hyytyi, kun nolattu Kuikka-Koponen ihmetteli, miksi hieno föökynä on kehdannut lähteä liikenteeseen ilkosen alasti. Väkijoukolla oli hauskaa, kun fröökynä alkoi kirkuen juosta tapahtumapaikalta intiimejä ruumiinosiaan käsillään peitellen.

Omien puheidensa mukaan Koponen oli oppinut silmänkääntäjän temppunsa mustalaisilta kierrellessään heidän mukanaan Italiassa ja Venäjällä.

Kommentit (0)

Harva on se kerta, jolloin on saanut tuntea ylpeyttä suomalaisuudestaan, mutta nyt on se harva kerta. Presidentti Tarja Halonen on tavattu ja kuvattu dyykkaamasta jätelavaa. Missään muualla kuin meillä tällaista ei voisi tapahtua. Sivistyneessä maailmassa valtion entisten päämiesten ei tarvitse tonkia roskiksia. Jotenkin noita kuvia katsellessa mieleni valtasi epäilys, että ilmeisesti maamme taloudelliset näkymät ovat vieläkin synkemmät, mitä kansalle on kerrottu.

https://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Kelpasiko-jatelavalta-poimittu-kattila-Tarja-Haloselle-katso-kohukuvat/1014828

Presidentin kanslia on kommentoinut roskiksen penkomisasiaa ja korostanut sitä, ettei kuva kerro tapahtumasta totuutta. Tiedot presidentin dyykkaamisesta ovat oikeansuuntaisia mutta riittämättömiä. Tarza ei ominut kuvan kallista kattilaa vaan pelkästään pienet valokuvakehykset.

Pahaa pelkään, että asiasta nousee vielä oikeusprosessi, koska kansan oikeudentunto on tarkka varsinkin, kun herrojen tekemisistä on kysymys. Nimittäin jätelavalla oleva tavara lienee jätehuoltofirman omaisuutta ja valokuvakehyksen talteen ottaminen onkin juridisesti ajateltuna näpistys.

Muuten Savon Sanomat-lehti on onnistunut tekemään savolaisia Tage Erlanderista, Richard Nixonista, isä ja poika Bushista, Katariina I ja hänen tyttärestään Elisabetista sekä generalissimus Suvorovista, mutta Halosen savolaisuudesta lehti ei ole juurikaan puhunut. Jostain syystä Tarja Halosen kuopiolaisesta isästä vaietaan.

Kommentit (0)

Syntymä- ja jopa syömäköyhänä ihmisenä ostin uudet silmälasini Internetistä, koska ne maksavat siellä nelisen kertaa vähemmän kuin kivijalkamyymälässä, joka oikein onkin, koska kivijalkamyymälä on kallis ja siellä on kallista henkilökuntaa töissä. Lisäksi nettilaseilla on kuukauden vapaa palautusoikeus, jos kauppa sattuu kaduttamaan.

Sainkin ihan hyvät prillit, mutta jos jotain vikoja ja puutteita hakemalla hakee, niin löytyyhän sellaisia yksi kappale. Kehyksettömissä laseissa nenätyynyt ovat vain pienellä rautalankahakasella kiinni ja varsinkin raskaissa tukkitöissä, jollaisia harrastan, ne irtoavat herkästi, kun oksat iskevät vasten kasvoja. Niinpä kadotin metsään toisen kalliista nenätyynyistä.

Kysyin kivijalkamyymälästä, paljonko nenätyyny maksaa ja se olisi maksanut 5 €, jos sellaisia olisi ollut. Luulen, että raaka-aineta ja hyödyllistä yhteiskunnallista työtä sisältyy nenätyynyyn noin 0,01 sentin arvosta. Muutenkin silmälasialan hinnoittelu on lievästi sanottuna yläkantissa. Pokat maksavat hyvän polkupyörän hinnan ja muovista valetut linssit saman verran kuin hyvä kiikari tai kamera.

Koska välttämättä tarvitsin nenätyynyn, lähetin sitten sähköpostilla viestin nettilasiliikkeeseen ja pyysin kohtuullista korvausta vastaan tyynyjä. Sain niitä parin päivän kuluttua pienen pussillisen eli 15 kpl, eli 75 € arvosta eikä laskua tullut mukana. Jos joku tarvitsee nenätyynyjä, voin nyt sellaisia myydä kohtuu hintaan 4 €/kpl.

Kommentit (0)

Monissa länsimaissa ihmiset käyttävät enemmän rahaa vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin, joita nykyään nimitetään uskomushoidoiksi, mutta joita ennen kutsuttiin taikauskoksi tai puoskaroinniksi. Monet lääkäritkin hyväksyvät mukisematta asian. Sen sijaan kuopiolainen professori Markku Myllykangas ei asiaa purematta niele, vaan kirjoittaa Savon Sanomien yleisönostossa kärkevästi ilmiötä vastaan.

Myllykangas tuomitsee sisäministeri-lääkäri Päivi Räsäsen puoskarilakiajatuksenkin tekopyhyytenä, koska Räsänen itse suosii rukouksella parantamista, joka myös on puoskarointia. Räsäsestä se on kuitenkin käypää hoitoa. Jeesus on ainakin kolmesti vastannut Räsäsen rukouksiin parantamalla hänen tyttärensä ripulin, yskän ja polven turvotuksen.

Professori Myllykangas myös muistuttaa, että yksi keskeinen suomalaisen psykiatrian homokuvan muotoilija ja homokammon lietsoja oli Kristillisen liiton kansanedustaja, pappi, lääkäri ja professori Asser Stenbäck. Stenbäck suositteli ”homoseksuellien” kastrointia natsi-Saksan malliin. Se kun kehittää luonnetta. Homoja alettiin kastroida Suomessa 1950-luvulla.

Myllykankaan kirjoitus palautti mieleeni sen, että Arvo Salo kertoi muistelmissaan, että kun hän 50-luvulla työskenteli sosiaalityöntekijänä eräässä vankilassa, hänen tehtäviinsä kuului tilata pingispalloja aina silloin, kun kirurgi oli tulossa vierailulle taloon. Salo ei alkuunkaan ymmärtänyt, mihin tarkoitukseen moiset pingispallot tilattiin.

Kommentit (2)

Jatketaanpa Perämaa- ja Nälkämaa-asian käsittelyä. Tutkin tuossa Kauko Vainion kirjaa Kopratalakkunnoo ja muistin oikein. Sivulla 125 hän kertoo nimen Perämaa synnystä. Vainion mukaan tarinat kertovat nimen juontaneen alkunsa ruotsivallan ajoilta saakka. Nokkelasti alueen nimen on joku suomentanut ja käännös muuntuu perin yksinkertaisesti: Peerlant – Perämaa. Itse en tosin Googlen kielenkääntäjälläkään saa tolkkua ruotsin Peerlant-sanan tarkoituksesta.

Lainaampa suoraan suoraan Vainion luonnehdintaa Kärkkäälän kylän Perämaasta. ”Seudun oleellisimmista seikoista voisi mainita parilla kolmella kirjainrivillä: Vain muutamia harmaita asumuksia on tällä perimmäisellä kylänkolkalla, siellä on halla jokavuotinen vieraisilla kävijä, sen tieoloista ei voida puhella juuri nimeksikään ja menneinä vuosina sen tiheissä korpimetsissä pontikkapillit lirittivät pimeinä syysöinä.”

Yllä olevan tekstin perusteella Nälkämaan laulu kajahti ihan oikeassa paikassa, kun se kajahti uhmakkaasti Metsästys ja Raittiusseura Perämaan Erän majalla pimenevään syysiltaan.

Perämaallakin on sijansa maamme kulttuuri- ja urheiluhistoriassa. Nimittäin näyttelijä Taisto Reimaluodon isä, joka oli alunperin nimeltään Sikanen, oli syntyjään Perämään poikia. Samoin Perämaan poikia oli myös Seinäjoen Peliveljet salibandyn Suomen mestareiksi pariinkin kertaan valmentaneen Tommi Koposen isä. Taisto Reimaluoto tunnetaan teatterilavoilla maamme parhaana kiroilijana ja räyhääjänä. Tommi Koponen tunnetaan sen sijaan siitä, ettei hän koskaan kiroile tai räyhää, joka on ainutlaatuista maamme palloilukulttuurissa.

Kommentit (0)

Samaan aikaan kun Helsingissä vietettiin Taiteiden yötä ja paikalla oli 2 % sikäläisestä väestöstä, vietettiin Kärkkäälässä Metsästys- ja Raittiusseuran Perämaan Erän majalla yhteislauluiltaa, johon osallistui 20 % sikäläisestä  väestöstä eli paikalle siunaantui 40 kpl asiasta innostunutta.

Nykyajan yhteislaulutilaisuuksien tapaan erityisen suosittuja olivat Hectorin ja Juice Leskisen 70-luvun sanoitukset. Kuitenkin tilaisuuden lopuksi seisomaan nousten kajautimme tummentuvaan yöhön perinteiseen tapaan uhmakkaasti sekä aika moniäänisesti Nälkämaan laulun, joka jylhän nimensä puolesta soveltuu vallan mainiosti Perämaan Erän majalle. Komean ja humaanin sanoituksen on Iki-Kianto tehnyt, vaikka ihmisenä hän ei ollut kaikista helpoin vaan pikemminkin päinvastoin. Vahvana esiityi paikalla ajatus, että maamme nykyinen kansallislaulu, joka Saksassa tunnetaan paremmin nimellä Oi juokaamme veljet juokaamme, pitäisi korvata Nälkämaan laululla.

Tallensin laulutapahtuman kännykälleni, mutta Luojan kiitos kännykkäni kortti ei näytä käyvän tähän tietokoneeseeni, joten Youtubeen siirtäminen ainakin lykkääntyy. Nimittäin vaikka Iki-Kiannon piisi esitettiin aika moniäänisesti, erottuu kuitenkin oma vähemmän heleä ääneni turhan selkeästi tallenteelta. Tosin uskallan väittää, että kohdallani syvä tunne täysin korvaa ajoittain puuttuvan taiteellisuuden.

Kommentit (0)

Epäilen, että johtava ufoasiantuntija Rauni-Leena Luukkainen on sittenkin oikeassa. Hän on pitkään vakuuttanut, että esineet voivat dematerialisoitua eli kadota jäljettömiin. Itse olen törmännyt tähän ilmiöön aiemmin ainoastaan sukkien ja kuulakärkikynien osalta. Olen tosin kehittänyt oman teorian, etteivät nämäkään tarvekalut välttämättä dematerialisoidu, vaan ne ainoastaan vaeltavat kuolemaan jonnekin kaukaisen putouksen takana olevaan tuntemattomaan luolaan.

Mutta nyt uskon vankasti dematerialisoitumiseen. Nimittäin yksivaihteinen maastopolkupyöräni on dematerialisoitunut eräästä puskasta Kärkkääläntien varresta läheltä Kuopion tien risteystä. Sinne minä sen jätin noin kuukausi sitten eikä sitä enää eilen löytynyt.

Varkausteoriaan en usko. Kukaan ei huvikseen polje vuoden 1957-mallia olevaa valurautaista pyörää, joka aloitti uransa Suomen Puolustusvoimain palveluksessa, mutta on ollut reservissä jo vuosikymmeniä. Taloudellista arvoa sillä ei ole, mutta omistajalleen  sillä oli suuri tunnearvo. Jotta pyörän saa vauhtiin, tarvitaan siihen riskiä miestä, mutta kun sen sai liikkeelle oli se kevyt ajaa. En usko, että kukaan nykyajan lättähattunuorista on jaksanut sitä ajamalla pois viedä.

Se oli huoltovapaa uskollinen ja luotettava ystävä. Kun sen alkutalvesta muisteli peitellä hyvin lumihankeen, ei keväällä tarvinnut edes pumpata renkaisiin ilmaan. Sellaisia polkupyöriä ei enää osata valmistaa. Nykyajan 27-vaihteiset eivät kestä montaa vuotta ja joka syksy pitää kallispalkkaisten ammattilaisten ne huoltaa, jotta niillä voisi vielä keväällä ajella.

Toisaalta teoriassa on mahdollista, että pyörä on varastettu, mutta kärkkääläiset eivät varmasti varasta. Ylenkyläläinen sen on ehkä vienyt. Muistanpa ajan, ettei meiläkään pistetty ovia lukkoon, mutta nyt ehkä pitää asiaa harkita ja ehkä pyörätkin on jotenkin suojattava, kyllä maailma on sellaiseksi mennyt. Tulevaisuudessa tulen varmuuden vuoksi kytkemään fillarini tarkalleen metriseen ratakiskon pätkään. Jos pätkä on metriä lyhyempi, se varastetaan ja jos se on metriä pitempi, se väännetään.

Kommentit (0)

Äänestän sen puolesta, että Könös-Aukustin paperitollolla ampuminen oli hevosenleikkiä. Jos tekijä olisi halunnut tappaa, hän olisi varmaankin ampunut kovilla. Lisäksi ampuja otti ennen laukausta muutaman askeleen poispäin kohteestaan ja laukaisi vasta sitten. Ilmeisesti hän kuvitteli, että paperitollo olisi ollut vaaraton vähän pitemmältä matkalta ja yritti vain säikäyttää.

Tuollaiset tapaukset synnyttävät naapureissa monenlaisia juttuja ja jos joku satunnainen lukija on sellaisia kuullut, niin mielelläni minäkin ne kuulisin.

Paperitollotappo meni oikeuteen ja ampuja sai tuomion. Hän joutui maksmaan sakkoa ruumiin vammantuottamuksesta 300 markkaa eli 1800 nykyeuroa ja sairaanhoitomenojakin joutui hän kustantamaan nykyrahassa 8500 €. Nykyään tuollaisesta tapauksesta ei pääsisi noin vähällä.

Kommentit (0)

Eeva Voiman Könös-kirjan liitteestä käy ilmi, että pitkähköjä virkkeitä suosittiin jo vuonna 1919 maamme poliisitoimessa, kun Aukusti Könösen kuolemantapausta tutkittiin Suonenjoen poliisilaitoksella. Suonenjoen Karsikonmäellä Könölän tilalla asuneen Aukusti Könösen surmaa ei ole jostain syystä kelpuutettu internetistä löytyvään vuoden 1914 – 1922 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedostoon, joka sisältää noin 40.000 nimeä. Minusta se sinne kuuluisi. Tapauksen kuulustelupöytäkirjan yksi ainoa virke kertoo tapahtumien kulun seuraavaksi:

Talollisenpoika Kalle Adaminpoika Nissinen Suonenjoen pitäjän Lietemäen kylästä (kertoo): että saapui viime kesäkuun 22. päivän iltana kotiinsa Suonenjoen kirkolta suojeluskuntamanöövereiltä ja oli hänellä mukanaan kivääri ja yksi löysällä paperitulpalla täytetty panos, minkä sai talollisen pojalta Niilo Haloselta: että jonkin ajan kuluttua näki pihalle saapuvan naapurinsa August Könösen ja työmies Emil Jokelaisen, joiden luokse meni ja kun sitten tuli puhe äskeisistä manöövereistä, muisti että kiväärinsä jäi tupaan ja kun tupa yön aikana oli tyhjä, päätti viedä kiväärin makuusuojaan, minkä vuoksi nouti sen tuvasta ja tuli taas Könösen ja Jokelaisen luokse laskien kiväärin maahan rappuja vasten: että Könönen otti sitten kiväärin käteensä ja veti sulkulaitoksen auki: jolloin siitä lensi ulos tyhjä hylssy, minkä jälkeen kertoja otti aseen Könösen kädestä ja pisti siihen taskussaan olleen paperilla täytetyn panoksen, minkä aikoi ampua navetan kattoa kohden, mutta jostakin käsittämättömästä syystä kääntyi, astui muutamia askelia Könösestä ulospäin, ojensi kiväärin Könöstä kohti ja laukaisi muistamatta kumminkaan tähtäsikö Könöseen tai ampuiko tähtäämättä: että kun kivääri laukesi, säikähti hän kovasti ja kun katsoi Könöseen huomasi verta vuotavan hänen leuasta: että haavaa ruvettiin heti käärimään ja alkoi kertoja hommata Könöstä lääkäriin Suonenjoen kirkolle, jonne hän itse lähti häntä viemään ja menivät he suoraan piirilääkäri Rahmin luokse, joka kääri haavan ja kutsui Könösen seuraavana aamuna uudelleen luokseen: että Könösen leuka näytti sitten hyvin paranevan, mutta kun hän työskenteli pölyisellä pellolla auringonpaisteessa eikä haava ollut kääreessä, alkoi haava pahentua, minkä vuoksi Könönen kertojan sisaren sairaanhoitajatar Elina Nissisen kehoituksesta meni Kuopion lääninsairaalaan, jossa sittemmin kuoli: että vielä samana iltana jolloin tapaus sattui, olisi kertoja tahtonut toimitettavaksi poliisitutkinnon, mutta kielsi Könönen siitä sanoen, että sovitaan asia keskenämme, että kertoja kumminkin samalla matkalla ilmoitti asiasta suojeluskunnan paikallispäällikölle, joka kehoitti heitä hyvinä naapureina sopimaan asian sekä että kertoja oli sitä mieltä, että haava pääsi pahenemaan huolimattoman hoidon kautta.

Kommentit (0)

Tuossa alla olevassa Könösten 100 vuotta vanhassa sukukuvassa poseerataan arvokkaasti eikä virnuilla tyhjälle kuten nykyään on valokuvissa epämiellyttävänä tapana. Eikä Risto Könösellä ollut elämässään liiemmälti hymyyn aihettakaan. Kolmesta vaimosta kuoli kaksi ja kahdestatoista ensimmäisestä lapsesta menehtyi ennen aikuisikää yhdeksän.

Huono ravinto ja kulkutaudit pitivät siihen aikaan huolen siitä, että tuonenviikate tuo julma niitti ahkerasti saalistaan. Toisaalta saattaa olla, että juuri nälässä eläminen oli Risto Könösen pitkän elämän ja elinvoimaisuuden salaisuus. Tutkimukset osoittavat, että sopivassa nälässä eläminen lisää elinvuosia. Ilmeisesti nälkä saa elimistön toimimaan jotenkin säästöliekillä.

Suomen historian vanhimmaksi, eli 111-vuotiaaksi, elänyt mies Aarne Arvonenkin oli Tammisaaren nälkäleirin nuoruudessaan v-18 läpikäynyt. Mainittakoon, että 100-vuotismerkkipäiväänsä Arska Arvonen vietti kierrellen Lontoon pubeja poikien kanssa. 110-vuotispäivänä hän ei enää lähtenyt ulkomaille, vaan juhli sitä kavereidensa kanssa Järvenpäässä McArthur-pubissa. Vielä kypsässä reilun 100 vuoden iässä hänellä oli tapana kävellä muutaman kilometrin lenkki kyseiseen olutkapakkaan.

Mainittakoon vielä, että Arska Arvonen muutti pula-aikana Suonenjoelle, jossa hän alkoi kutsua itseään taiteilijaksi. Hän teki korkealuokkaisia tyylihuonekaluja, rokokoota ja chippendalia. Tietääkseni silloiset vanhat Kutvosen tyylikalut ovat ihan arvostettuja alan harrastajien parissa. Muistelen, että Suonenjoen lukion rehtorin kanslian huonekalut ovat antiikkista Kutvosta.

Suonenjoelta Arvoselle löytyi myös vaimo Sylvi Salonen. Vaimo kuoli synnytykseen vuonna -38 ja mies sinnitteli sitten kahden tyttären yksinhuoltajaisänä, joka oli varmaankin erikoista siihen aikaan. Teräsvaarien Könösen ja Arvosen tapauksista opimme sen, ettei vanhenemista ei tarvitse pelätä. Itsekin aion juhlia 100-vuotispäiviäni pubeja kierrellen ja jos oikein pahapäiseksi äidyn, vetelen vielä ajankulukseni muuten vain nöösipoikia turpaan siinä sivussa.

Kommentit (0)

Piipittäjän koti

En sitten rikkonutkaan piipittäjän kotia, vaan lopetin oikeutetun puolustustaisteluni sillä kertaa. Kun eilen tarkastin pesän tilanteen, huomasin, että tapahtumaketju oli saanut traagisen päätöksen. Lintu, jonka lajia en ole onnistunut luotettavasti määrittämään, oli hylännyt kotinsa ja viisi poikasta joutui luopumaan ainutkertaisesta elämästään jo ennen kuoriutumistaan.

Tuo pesä on ainakin Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden pienin. Se on tulitikkuaskiakin pienempi, jonka seikan harvinaisen huono kännykkäkuva todistaa. Veikkaisin sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys lintuasioista synnyttää, pesän haltijan olleen pensaskertun. Niin ainakin aina epäluotettava Wikipedia antaa ymmärtää.

Kommentit (2)

Suomalaisten lisäksi pidin mm-kisoissa tietenkin peukkuja myös toisten pohjoisten veljesmaidemme edustajille. Enkä turhaan, sillä miesten keihäässä ja 1500 metrin juoksussa Norjan miehet taistelivat uljaasti viimeiselle pistesijalle. Muitakin aika hyviä sijoituksia norjalaiset saivat, mutta kokonaisuutena he hävisivät Pielavedelle pisteen kansainvälisessä pistetaulukossa.

Tanskalaisia tai islantilaisia urheilijoita en kisoissa havainnut, joten Norja, Tanska ja Islanti saivat yhdessä pisteen vähemmän kuin Pielavesi. Sen sijaan Ruotsin kisamenestys mietityttää enemmän. Naisten korkeudessa taisi Ruotsin tyttö olla kuudes, joten maa taistelee pisteissä tasapäisesti Pielaveden kanssa. Ruotsia edustanut etiopialainen tosin voitti naisten 1500 metriä, mutta hänenkin kansallisuutensa on nyt asetettu hieman kyseenalaiseksi. Viime vuonna olympialaisissa hän vielä edusti alkuperäistä kotimaataan, mutta se ei nyt ole pääongelma.

Pääongelma on se, että juoksijatar esitti homostelusta samansuuntaisia mielipiteitä kuin Suomen sisäministeri, ja ruotsalainen yhteiskunta on syvästi järkyttynyt. Tiedän, että monissa läntisissä sivistysmaissa kansalaisuutta hakeville suoritetaan asennekysely ja jos hakijan mielipiteet poikkeavat suivaitsevista länsimaisista arvoista, kansalaisuutta ei myönnetä. Nähtäväksi jää, perutaanko Etiopian tytölle myönnetty Ruotsin kansalaisuus.

Jos kyseinen Etiopian juoksijatar olisi edustanut Suomea, hänen seksuaalipoliittiset kannanottonsa eivät olisi herättäneet laajaa huomiota. Suomalainen yhteiskunta on näissä asioissa toisenlainen. Esimerkiksi kun eräältä suomalaiselta yleisurheilun maailmanmestarilta kysyttiin Urheiluradion suorassa lähetyksessä kauden päätavoitteesta, hän vastasi epäröimättä sen olevan, että viistoistavuotiasta pitäisi saada. Se lausunto ei herättänyt mitään paheksuntaa. Ruotsissa mies olisi saanut elinikäisen kilpailukiellon ja ohjattu terapiaan.

Ja vähän myöhemmin Helsingin Em-kisoissa samalta maailmanmestarilta kysyttiin hänen näkemystään tulevan keihäskisan voittajasta ja hän vastasi itäsuomalaisen leveästi, että ”sitä mie en tiijä, mutta naisten kisassa on varmaankin vahvoilla Tatjana Rakopaljana”. Tosin Tatjana Rakopaljana ei heittänyt kisoissa keihästä, vaan juoksi 1500 metriä, joten sekään miehen vastaus ei pysynyt asialinjalla ja olisi Ruotsissa herättänyt pahennusta.

Kommentit (0)

Suomalaisten mömmönkisaesitysten seurauksena olen alkanut ikävöimään Löylyn-mm-kisoja. Heinolalaisten into kisojen järjestämiseen tyssäsi vuoden 2010 ihmisgrillaustapahtumaan. Mutta kilpailuvälineet ovat edelleen kunnossa enkä keksi yhtään kappaletta syitä sille, miksi tapahtumaa ei voitaisi jatkaa. Ensi kerralla vuorossa voisivat olla vaikkapa Vladimir Ladyzhenskyn muistokilpailut.

Sen jälkeen löylykilpailut voisi yhdistää vallan mainiosti yleisurheilun mm-kisojen yhteyteen. Yleisön mielenkiinto olisi taattu, sillä vuoden 2010 tapahtumat ovat vielä tuoreessa muistissa. Väitän, että oikein toteutettuna kilpailu saavuttaisi tv:n välityksellä miljardiyleisön. Joku Timo Kaukonen kilpailisi hyvinkin tunnettuisuudesta Usain Boltin kanssa. Ja luulenpa, että suomalaiset hyvinkin olisivat lajissa vähintään yhtä vahvoilla kuin keihäänheitossa. Luultavasti ainostaan Venäjältä löytyy niin sitkeitä miehiä ja naisia, että he pystyisivät uhkaamaan suomalaismenestystä.

Lajin historiasta sen verran, että yleisesti löylyurheilumuodon keksijänä pidetään Heinolan liikuntatoimen johtajaa Matti Niemistä. Tarinan mukaan hän oli kyllästynyt siihen, että monet uimahallin kävijät jatkuvasti valittivat siitä, ettei hallin saunaan voi mennä, koska siellä muutama kilpailuhenkinen löylymies terrorisoi muuta väestöä.

Kerrankin Nieminen oli pikaisesti hälytetty paikalle rauhoittamaan tilannetta, saunassa oli kuulema niin kova löylynlyömä, että kaikki muut olivat joutuneet pakenemaan henkensä hädässä. Kun Matti varovasti uskalsi raottaa ovea löytyi saunan lattialta makaamassa epävirallisen kisan voittaja. Hän oli pyllypystyssä voitonriemuisan oloisena haukkomassa henkeä saunan oven alareunan raosta. Siinä syntyi idea virallisista löylykisoista eikä sen jälkeen terroria ole enää esiintynyt uimahallin yleisillä vuoroilla.

Kommentit (0)

Eikä vieläkään päästä eroon kielletyistä lisäaineista. Luin tuossa suurella mielenkiinnolla Timo Sandbergin kirjan Saunamestari – Timo Kaukosen tarina. Kaukonenhan on se mies, joka jäi Heinolan viimeisissä Löylyn MM-kisoissa vuonna 2010 viimeisenä miehenä elävänä lauteille, tosin ihosta oli palanut 79 % ja keuhkoistakin löytyi palorakkuloita. Sen sijaan Kaukosen kova kilpakumppani Vladimir Ladyzhensky antoi urheilukielellä kaikkensa.

Kovan ottelun jälkeen poliisiviranomaisetkin kiinnostuivat tapauksen taustoista. Epäiltiin nimittäin dopingia, koska esimerkiksi kisan jossain vaiheessa Vladimir Ladyzhenskyn käsivarret selvästikin savusivat. Kisaa ei keskeytetty, koska ilmeisesti kisan tuomari kuitenkin vain katsoi, että mies oli noudattanut vanhaa venäläistä käytäntöä ja sivellyt itsensä voilla ennen paistamistaan.

Poliisien dopingtutkintaa helpotti se, ettei mitään hankalia näytteitä tarvinnut liruttaa kuiviin grillatuista osanottajista, vaan riitti, että lauteilta kerättiin sinne jääneet ihon riekaleet. Niistä, samoin kuin venäläiskilpailijan taskusta löytyneestä pullosta, voitiin päätellä dopingia käytetyn.

Tosin ainakaan vainajan hyvä kaveri kansanedustaja ja maailmankaikkeuden historian ylivoimaisin painija Aleksander Karelin vakuuttaa ystävänsä syyttömyyttä eikä usko suomalaisten rehellisyyteen. Ymmärrän Karelinia täysin. Jos kilpailu olisi järjestetty venäläisten kotikentällä ja suomalainen olisi kuollut, eivät meikäläisetkään uskoisi naapureiden rehellisyyteen.

Kommentit (0)

Vaan huomenna täytyy tarjota työtovereille mitalikahvit, koska äsken selvisi, että Tiina Ylinen sai yllätyspronssin naisten em-painista sarjassa 51-kilogrammaa. Kisat tosin olivat jo kuukausia sitten, mutta dopingtulokset julkaistiin vasta nyt. Nähtäväksi jää, millaisiksi yleisurheilun mömmönkisojen palkintosijat muotoutuvat seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Viimeisimpien huhujen mukaan esimerkiksi moukarinheittäjä Olli-Pekka Karjalaiselle, Kok, on tulossa vielä muovikassillinen arvokisamitaleja tämän vuosituhannen alkupuolen arvokisoista. Nähtäväksi jää, miten kansainväliset vedonlyöntikilpailut ja kansalliset tonttien yms. lisäetujen lahjoitusasiat järjestellään uudelleen kymmenen vuoden ajalta.

Ainut jonka viime aikojen doping-sotkut ovat yllättäneet, näyttää olevan antidopingtyön ylin valvoja Timo Seppälä. Viime viikolla hän silmät ymmärkäisinä ihmetteli telkkarissa tietoja, jonka mukaan myös länsisaksalaiset olivat harrastaneet saksalaisella täsmällisyydellä kiellettyjä lisäaineita 70-luvulla. Asiaa kysyttäessä Seppälä uskalsi arvella, että ehkä myös esimerkiksi Neuvostoliitto ja Usa ovat voineet syyllistyä samaan. Onneksi suomalaisia sen ajan tähtiä ei edes epäillä, joten meikäläisten silloisten loistavien saavutusten arvo vain nousee.

Esimerkiksi Pertti Karppisen kova saksalainen kilpakumppani myönsi soudelleensa ihan huumepöllyssä Montrealin olympialaisissa eikä silti pärjännyt suomalaiselle. Tiettävästi länsisaksalaiset kokeilivat samoissa kisoissa myös ihan laillisia vippaskonsteja, joiden eettisyys hieman mietityttää.

Julkisuuteen on vuotanut tieto, että esimerkisi heidän uimareidensa suolisto pumpattiin täyteen ilmaa ennen starttia. En oikein tunne uintiurheilua enkä täysin ymmärrä, mitä hyötyä tuollaisella ilmanpumppauksella saadaan, mutta otaksun, että sotilastermeillä ilmaistuna kyseessä on jonkinlainen rekyylin hyödyntäminen uintitapahtuman yhteydessä.

Kommentit (0)

Suomen yleisurheilijat ovat jatkaneet vakuuttavia esityksiään meneillään olevissa Moskovan mömmönkisoissa. Kisojen alkupäivinä sekä maamme seiväshypyn edustaja että estejuoksun edustaja putosivat vain epäonnen vuoksi loppukilpailusta ja mitalitaistoista. Sen jälkeen yleisurheilijamme ovat esittäneet selvästi nousujohteisia otteita ja sekä nais- että mieskävelijämme selvisivät lajiensa loppukilpailuihin. Ainakin sijalle 48 sijoittunut naiskävelijä uhkui suorituksensa jälkeen onnistumisen iloa. Miesten maaliintulosta on kulunut sen verran vähän aikaa eli puoli päivää, joten he eivät ole vielä ilmeisesti kyenneet antamaan lausuntoja tuntemuksistaan. Parempi meikäläinen taisteli upeasti sijalle 20.

Jos maamme yleisurheijoiden nousujohteiset esitykset jatkuvat on meillä täysi syy odottaa vallan jymypaukkua miesten keihäästä. Edellisissä mömmönkisoissa Suomi sai yhden pisteen, kun Ruuskasen akan poeka sijoittui kahdeksanneksi. Olen optimisti luonteeltani ja uskon, että näissä kisoissa maamme pistesaldo saattaa hyvinkin jopa tuplaantua viime kisoista.

Suomi on vahva yleisurheilumaa, mutta emme me taida kuitenkaan ihan Jamaikalle pärjätä. Tosin tilanne voi vielä muuttua, sillä doping-epäily saattaa vielä mullistaa tulosluettelon miesten pikamatkalla. Nimittäin sitä seuratessani minulle tuli tunne, että nyt ei ole kaikilla puhtaat jauhot pussissa. Tuntui aika erikoiselta, että Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen edustaja kykeni estämään jamaikalaisten neloisvoiton. Se ei tuntunut oikein rehelliseltä peliltä.

Niinpä tarkistin Internetistä vähän taustoja ja niinhän se oli kuten muistelin. Hopealle sijoittunut Justin Gatlin on kärähtänyt vallan kaksi kertaa dopingista ja hän sai jo kertaalleen elinikäisen kilpailukiellon, joka kuitenkin lyhennettiin neljään vuoteen. Mahtoivat Jamaikan puhtaat pikapinkojat katsella vähän mietteliään näköisenä samalle lähtöviivalle astellutta maineensa menettänyttä kilpakumppaniaan.

Kommentit (0)

Tänä iltana käsitellään telkkarissa uusintana Timo Harakan 10-romaania rikoksista sarjassa John la Cerren vakoilukirjaa Pappi, lukkari, talonpoika, vakooja. Ohjelma näkyy vielä pitkään Yle Areenalla. Asiantuntija ohjelmassa on Matti ”Volvo” Markkanen, joka on entinen KGB:n virkailija sekä pankkirosvo ja nykyinen perheneuvoja, kuten ohjelma paljastaa.

Volvo on nimittäin perustanut eläkepäiviensä ratoksi eräänlaisen perheneuvonta-alan yrityksen, jonka puoleen kaikki kiusatut vaimot voivat kääntyä. Markkanen paljastaa ohjelmassaan, että hänellä on sellaisia kontakteja, joiden avulla kiusaaminen saadaan varmasti loppumaan.

Mielenkiintoinen tapaus tuo Volvo Markkanen. Uskon hänen olevan taustaltaan Suonenjoen Markkasia, jotka ovat alunperin Suonenjoen Kolehmaisia, joiden tunnetuin edustaja ja suvun kantaisä Esko Kolehmainen eli ruotsiksi Eskil Utermark (savoksi sittemmin Esko Markkanen) toimi yhtenä nuijamiesten päälliköistä. Toimen mies on myös hänen jälkeläisensä Matti Volvo Markkanen, sillä sen lisäksi, että hän Tanskassa ryösti 20 pankkia, ehti hän myös toimimaan KGB:n agenttina tai ainakin niin hän muistelmissaan kertoo.

Häntä on syytä uskoa, koska Supon neljä vuotta sitten ilmestynyt historiikki antaa ymmärtää, että mies kävi vallan kovat kurssit Moskovassa. Yhtenä todisteena Supolle asiasta on se, että Markkasen paidat oli pilattu pesussa juuri sillä tavalla kuin Moskovan pesuloissa oli tapana.

Huomasinpa netistä, että Volvo Markkanen on kunnostautunut myös politiikassa. Vuoden 1995 vaaleissa hän sai reilut 300 ääntä; siis hämmästyttävän vähän, kun ottaa huomioon hänen laajan tunnettuisuuden ja sympaattisuuden. Oikeastaan Markkanen on tv-ohjelman perusteella yksi maailman miellyttävimmistä ihmisistä. En keksi kuin yhden häntä miellyttävämmän miehen eli lähetystöneuvos Viktor Vladimirovin.

Hän oli meidän kaikkien suomalaisten rakastama vanhan hyvän ajan sivistynyt ja humaani herrasmies, joka toimi erilaisissa peiteviroissa Suomen Neuvostoliiton lähetystössä. Varsinaiselta ammatiltaan hän oli KGB:n salamurhaosaston johtaja, jonka tehtäviin kuului mm. petturiagenttien salamurhaaminen. Ja se oli hyvä se, koska on parempi, että yleisen turvallisuuden ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta tarpeellisia salamurhia järjestelee sivistynyt herrasmies, kuin joku psykopaattinen tappamisesta nauttiva typerys.

Kommentit (0)

Kaupunginhallituksen pj Pekka Kantanen (Kok) käytti eilisessä Kupsin synttäritilaisuuden juhlapuheessaan uskallettua vertausta. Hänen mukaansa paikalla oli väkeä kuin Elon pelissä. En ole vieläkään onnistunut selvittämään, mihin yleinen kuopiolainen sanonta ”väkeä kuin Elon pelissä” pohjautuu.

Kantasen vertaus oli sikäli rohkea, että Kupsin ja Elon historialliset välit eivät ole olleet kaksisetkaan. Kups on taustaltaan tehtailija Saastamoisen yksityisarmeija, ja Elon juuret ovat Kuopion Punakaartissa. Ennen sotia Ikl oli Kuopion suurin puolue ja sodan jälkeen suurin oli Skdl. Kaupunki on ollut sekä poliittisesti että jalkapalloilullisesti kahtia jakautunut. Ilmeisesti Elon ja Kupsin kannattajia yhdisti kuitenkin yhteinen inho Kopareita kohtaan. Koparithan lienevät olleen jonkinlaisia liberaalipaskoja.

1970-luvulla tapahtui se hirveä jalkapallopoliittinen skandaali, että putkimies Martti Räsänen kutsuttiin Elon riveistä valmentamaan Kupsia. Sen seurauksena kuulemma muutama Kupsin hallituksen jäsen erosi seurasta. Loppu onkin sitten jalkapallohistoriaa. Räsäsestä tuli Kupsin menestynein valmentaja. Tosin ihan kaikessa Räsänenkään ei onnistunut.

Katsomolegendan mukaan Kupsin silloinen valmentaja oli kuullut, että maamme kestävyysjuoksijat pärjäävät maailmalla, koska he vetävät ennen suuria kilpailuja tyhjennysharjoituksen, jolla tarkoitetaan sitä, että valmentautuja juoksee itsensä jollei tajuttomaksi, niin ainakin toistaitoiseksi. Niinpä kupsilaisetkin juoksutettiin joka keskiviikko puolikuoliaiksi.

Tyhjennysharjoittelun tulokset olivat eittämättä vaikuttavia. Joukkue johti kesätauolle lähdettäessä sarjaa kirkkaasti seitsemällä pisteellä. Sitten aloitettiin jokaviikkoinen tyhjennysharjoituskokeilu. Sarjan lopussa oltiin sitten kirkkaasti viidensiä. Tapaus todistaa, että valmentajalla ja valmennusmenetelmillä on suuri merkitys joukkueen menestyksessä.

Kommentit (0)

Tehtailija Hermanni Saastamoisen yksityisarmeija, joka tunnetaan nykyään lyhenteellä Kups, jota ei enää omista tehtailija Hermanni Saastamoinen, vaan vakavarainen pankkiiri Ari Lahti, vietti juuri 90-vuotisjuhlaansa. Torilla kohotimme kaupunginhallituksen pj Pekka Kantasen, Kok, johdolla yhteenääneen perinteisen Kupsin kannatushuudon ”Banzai”, joka suomennettuna tarkoittaa, että keisari eläkööt vielä 10.000 vuotta ja joka huuto harvinaisen huonosti soveltuu suomalaiseen urheilujuhlaan, koska huuto sivistysvaltioissa rinnastetaan railakkaaseen Heil Hitler-tervehdykseen.

Sitten marsimme tuhatpäisenä joukkiona torilta keskuskentälle Suonenjoen miesten johdolla. Kärjessä ryhdikästä rivistöä johti kaupunginvaltuuston pj Markku Rossi, Suokusta, Kupsin kaulaliina kaulassaan. Joukon häntäpäätä valvoin minä haalistuneessa punamustassa Uukuniemen Urheilijoiden verryttelyasussa, jota käytän nykyään yleisasunani. Muilla oli keltamustat verkkarit ja tunsin olevani jotenkin erilainen nuori. Marssin aikana autoilijat tuuttasivat äänitorviaan ja äityivätpä jotkut näyttelemään Kupsin juhlan kunniaksi kansainvälisiä sormimerkkejäkin. Ymmärrän autoilijoiden käytöksen vaikka en sitä hyväksykään; liikennen oli keskustassa pitkään sekaisin juhlakulkueemme piitttaamattomuuden vuoksi.

Lopullisesti Kupsin merkkipäivän pilasivat sade ja Myllykosken Pallo, joka voitti ansaitusti 0-2. Sade alkoi juhlan alkaessa ja päättyi juhlan päättyessä. Kastuin ns. Aurinkokatsomossa perusteellisesti ja luulen jopa terveyteni joutuneen tärviölle. Ja muutenkin on paha mieli ja tunnelma pilalla. Kups on sarjan todellinen alisuoriutuja. Noilla pelaajilla joukkueen pitäisi kamppailla mitaleista, mutta nyt se sen sijaan on jo putoamisvaarassa. Mutta ehkä kuitenkin Jyväskylän JJK:n uumoiltu konkurssi pelastaa Kupsin tänä vuonna. Se jää nähtäväksi.

Kommentit (0)

Kyllä ei ollut edes onnea urheiljoillamme äsken alkaneissa yleisurheilun mömmönkisoissa. Seiväsmiehemme jatkopaikka tyssäsi epäonnekkaaseen vastatuuleen. Myönteistä kuitenkin on se, että mies pudotti karsinnassa riman vain kerran. Kahdessa muussa yrityksessä hyppääjämme ei päässyt niin korkealle, että olisi ylettänyt pudottamaan riman.

Estejuoksijattaremme karsiutui myöskin jatkosta, mutta syynä ei tällä kertaa ollut vastatuuli, vaan se, että hän arvonnassa joutui epäonnekkaasti ensimmäiseen erään eikä toiseen, jossa olisi voinut säädellä vauhtia paremmin, koska ensimmäisen erän ajat olisivat olleet juoksijattaremme tiedossa. Epäonni vei meiltä jo kaksi mitalia.

Nykyajan urheilijamme ovat jotenkin jo ennen kilpailua masentuneen ja vaivaisen oloisia. Ihan toisenlaisia kuin Helsingin vuoden -83 mömmönkisoissa, joissa eilen telkkarissa kuullun asiantuntijan mukaan joukkueemme lääkintähuolto oli lähellä maailman huippua. Niinpä urheilijamme uhkuivat terveyttä, voitontahtoa ja yleistä vireyttä toisin kuin nyt. Vireyttä oli jopa niin paljon, että eräs viehkeä kaunottaremme suoritti ns. julkipanon erään mustan urheilijanuorukaisen kanssa kisakylän aidantakana. Tapausta muistellaan vielä 30 vuoden jälkeenkin.

Tosin ihan maailmanhuipulla ei lääkintähuoltomme silloinkaan ollut. Olin seuraamassa miesten keihään karsintaa ja ihmettelin sitä, että aina kun DDR:n mies oli vuorossa, lentävän keihään suhina kuului katsomoon asti; ilmeisesti väline ei liitänyt ihan suorassa. Muilla ei suhissut. Jorma Kinnunen on kertonut, että ellei keihästä heitetä oikeassa asennossa, keppi ei lennä pitkälle, vaikka sen ampuisi haupitsilla. Mutta itse olen nähnyt, että kyllä keppi lentää pitkälle, vaikka se vähän laahaakin, kun se vain lähti Itä-Saksan miehen hyvinlääkitystä kädestä.