03.10.2013, 19:07

Eilen mielenterveydenongelmani olivat edenneet jo niin pitkälle, että kuuntelin kahta radiota yhtä aikaa. Kuopion Oikea asema selosti Kalpan peliä ja Ylen Radiopuhe samaan aikaan Kupsin peliä. Kokeilussa ilmeni, että vaikka olen mies ja luomakunnan putkiaivoinen kruunu, pystyn silti tekemään mainiosti kahta asiaa yhtä aikaa, joka on tiettävästi hyvin feminiininen piirre.

Mieleni kyllä iloitsi siitä, että molemmat kuopiolaisjoukkueet näyttivät hämäläisille HPK:lle ja JJK:lle närhen vempaimet, mutta pikkuisen olin surullinen JJK:n puolesta, jota Kups kylvetti rökälenumeroin. Harmittaa, että Kuopion rakas vastustaja putosi divariin. Nimittäin JJk on Kupsin lisäksi niitä harvoja hyvää juniorityötä tekeviä Veikkausliigajoukkueita ja katsojiakin Jyväskylässä on Helsingin jälkeen eniten. Tulevaisuudessa joukkue saattaa viihtyä alasarjoissa pitkäänkin, koska Veikkausliigassa säilyminen on tunnetusti helpompaa kuin siihen nouseminen. Toivotaan, että konkurssilta vältytään.

Muistanpa, miten vuosia sitten Kupsin vielä nykyistäkin huonompina aikoina jyväskyläläiset katsojat naureskelivat Keskuskentällä kotijoukkueen esitykselle ja lauleskelivat Englannin liigasta tutulla sävelmällä, että ”divariin, divariin, divariin”. Toivoa sopinee, etteivät kuopiolaiset syyllistyneet samanlaiseen vastustajan halventamiseen eilen Jyväskylässä.

Netistä Keskisuomalaisen sivuilta näyttää muuten löytyvän elävää kuvaa ottelusta JJK-Kups.

http://www.ksml.fi/urheilu/jalkapallo/jjkn-putoaminen-varmistui-kun-paattyy-taa-muisto-vain-jaa/1677418

Kommentit (0)

Sen lisäksi, että Savon Sanomien mukaan Usa:n perustaja John Morton oli Rautalammin Marttisia, Venäjän Romanovin tsaarisuku Iisalmen Kauhasia, generalissimus Suvorov Savon Suhosia, kuten myös Ruotsin hyvinvointivaltion luoja Tage Erlander, Bushin presidenttisuku Säämingin Hatusia ja Nixon Kiuruveden Nikkisiä, niin nyt minäkin alan uskoa, että Putin on Itä-Suomen Pulkkisia, kuten Savon Sanomat on väittänyt. Katsoin nimittäin telkkarista Pulkkinen-nimistä sarjaa ja ihan on Pulkkinen Putinin näköinen mies, ohuthiuksinen, pieni ja ilkeän oloinen.

Putinin on kerrottu olevan Tverin Karjalaan siirtyneiden Pulkkisten jälkeläisiä, joten kesämökin rakentaminen Uukuniemen puoleen on perusteltu valinta. Iso osa tverinkarjalalaisista on Uukuniemen suunnalta lähteneitä evakkoja 1640-luvulla, jolloin savolainen valloittajarotu perusti alueelle laittomia siirtokuntia karkottaen alkuperäisväestön.

Silloinen 1640-luvun karjalaisten evakkoreissu oli väestömäärään suhteutettuna suurempi kuin vastaava operaatio 1940-luvulla. Vähäväkisestä Itä-Suomesta muutti Moskovan lähelle Tverin Karjalaan noin 20.000 ihmistä. Eikä turhaan, sillä niillä hedelmällisillä asuinsijoilla tverinkarjalaiset sikisivät kuin kaniinit, ja heitä oli parhaimmillaan 150.000 eli enemmän kuin Suomen karjalalaisia. Iso osa Suomen Karjalan asukkaista on taustaltaan savolaisia, kuten esimerkiksi uukuniemeläisetkin ovat, vaikka eivät sitä myönnäkään.

Nykyisten väestölaskelmien mukaan tverinkarjalalaisia on enää 20.000, mutta heitä epäillään todellisuudessa olevan lähes 100.000. Tuntuu aika erikoiselta, että vaikka suuresta muutosta on kohta 400 vuotta, niin siitä huolimatta laajalta alueelta läheltä Moskovaa löytyy karjalankielisiä kyliä. Sitä ihmettä pitäisi Uukuniemi-seuran lähteä perinteisellä kesäretkellään tutkimaan.

Kommentit (0)

Rajakatselmuksen yhteydessä yritin myös selvittää, oliko hyvä mökkinaapuri Vladimir Putin tullut nostamaan laiturinsa, kääntämään veneensä ja tyhjentämään huussinsa. Mutta ei näkynyt miehestä merkkiä idän suunnalla. Ei edes hyvän saslikin tuoksu, lenkkimakkaraahan venäläiset eivät suosi, kiirinyt Lahdenpohjasta, jonne lienee metsän läpi 20 – 30 km.

Maailman rikkain mies Putin lomaili ennen Kiimajärven rannalla olleella ilmeisen vaatimattomalla datsallaan. Kiimajärvi sijaitsee Karjalan kannaksella uskoakseni entisen Viipurin läänin Pyhäjärvellä, joka pitäjä on saanut nimensä samannimisestä kauniista järvestä. Jostain syystä Kiimajärvi ei mainiosta nimestään huolimatta enää miellyttänyt Venäjän nykyistä itsestään hyvin viriilin kuvan luonutta presidenttiä, joka ikäisekseen vaikuttaa ihan kopsakalta ukolta.

Epäilen, että syynä lomapaikan siirtoon pois Kiimajärveltä, oli Putinin pariskunnan kasvaminen eroon toisistaan. Joka tapauksessa aviomies pari vuotta sitten rakennutti oman kesämökin Lahdenpohjaan aika lähelle Uukuniemeä ja sitä toista Pyhäjärveä.

Sillä seudulla on vaikuttanut toinenkin huomattava valtiomies eli tullineuvos Veikko Vennamo (alk. Fennander). Pientalonpoikien johtajan isän pankinjohtaja Fennanderin kartano oli vielä pystyssä Jaakkimassa, joka on nykyään Lahdenpohjan lähiö, kun siellä viimeksi kävin. Pikkuisen oli pytinki ajanpatinassa. Neuvostovastaiset henkilöt väittivät sen ryssittyneen, joka on tuomittavaa kieltä.

Olin ymmärtävinäni, että rakennuksessa toimi jonkinlainen pieneläjien kirpputori. Se olisikin ihan sopiva käyttötarkoitus pientalonpoika Vennamon syntymäkodille. Valtiomies Vennamon kunniaksi mahdollsesti seinään ruuvattua pronssilaattaa en löytänyt, ehkä se oli myyty.

Kommentit (0)

Vielä jokunen vuosi sitten paikalla sijainnut tutkatorni on siirretty muuanne, jossa sillä on varmasti enemmän käyttöä. Epäilen, että tutka saattoi liittyä suomalaisten jättämään lentokenttään rajan pinnassa. Satelliittikuvasta voisi päätellä, että kenttää hyödyntävät nykyään Mig-koneiden sijasta lehmät. Toisaalta 1.4.2010 Uukuniemen infon nettisivut informoivat, että kenttää ollaan ottamassa jälleen henkilö- ja ehkä myös bagaasiliikkennekäyttööön, koska huhuttiin, että Oulusta Bankokiin liikennöivä reittikone olisi alkanut suorittaa sille välilaskuja.

Vastarannalla ei näkynyt elonmerkkejä. Kylmän sodan aikaan kuulemma syysmyterissä itärannan valonheittäjien kiilat valaisivat ystävällisesti rajalle harhautuneen satunnaisen matkailijan reittiä. Nykyään on Uukuniemelle pitänyt hankkia jonkinlaiset katulamput, koska ystävällinen naapuri ei enää huolehdi paikkakunnan valohuollosta veloituksetta.

Muuten joku itsensä pöhköksi lukenut lääketieteen lisenssi voisi tehdä väitöskirjansa uukuniemeläisten syöpäsairauksista. Vuosikymmenien ajan alueella suoritettiin koetta, jossa paikkakunnan väestö altistettiin jatkuvalle voimakkalle tutkasäteilylle, ja sen vaikutukset voisivat näkyä tilastoissakin.

Kommentit (0)

Jos olisin diktaattori, niin ensitöikseni poistaisin jalkapallosta paitsiosäännön. Se on nykyisen nopean pelityyllin aikana sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava sääntö.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös nykyistä jalkapalloilun käsivirhesääntöä. Pallon osuminen käteen olisi aina virhe, mutta tahattomista käsivirheistä tuomittaisiin vain epäsuora vapaapotku, tahallisista käsivirheistä seuraamukset olisivat nykyiset. Nykyinen käsivirhesääntö on sekava, moniselitteinen, erotuomareiden mielivallan ja ottelutulosten manipuloinnin mahdollistava.

Jos olisin diktaattori, niin muuttaisin myös ulosajosääntöä. Tuomarilla tulisi olla mahdollisuus tuomita myös määräaikaisia ulosajoja. Vähän samanlaisia kuin nykyään harrastetaan jääpallossa. Esimerkiksi eilinen ratkaiseva kupsilaisen ulosajo olisi voinut olla 15 minuutin mittainen.

Jos olisin diktaattori, muuttaisin myös rangaistuspotkusääntöä. Rangaistuspotku suoritettaisiin pilkulta vain, jos rike tapahtuu selvässä maalintekotilanteessa. Nykyrankkari tarkoittaa maalia 80 % varmuudella. Lievemmissä tapauksissa, joissa ei olisi kyse selvästä maalintekotilanteesta, rangaistuspotku suoritettaisiin jommasta kummasta rangaistusalueen kulmasta. Silloin laukaisijan ja maalivahdin mahdollisuudet olisivat Pillilupi-5-askin kanteen tekemäni roknoosin mukaan tasan.

Kommentit (0)

Kyllä ei mieli mettä keitä. Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensisadon. Jussikin epäili elämän jatkumista. Laskujeni mukaan, jos Kups selviää kolme kertaa Suomen cupin finaalin, niin 87,5 % varmuudella se voittaa ainakin kerran. Niin ei käynyt. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selvisi kolme kertaa peräkkäin Suomen Cupin finaaliin oli 0,2 %. Laskujeni mukaan todennäköisyys sille, että Kups selviää neljä kertaa Suomen Cupin finaaliin, on 0,05 %, joten en usko, että tehtailija Saastamoisen perustama yksityisarmeija, joka nykyään kuuluu pankkiiri Lahden omistukseen, pelaa ensi vuonna Suomen Cupin finaalissa.

Todennäköisyys sille, että Kups saa rangaistusseuraamuksia kannattajiensa tuomarille antamista tappouhkauksista, on lähes 100 %.  Ja se on oiken. Erotuomari teki aivan oikein ajaessaan Kupsin Dudun kentältä, kun tämä löi kanssapelaajaansa kasvoihin. Niin saa tehdä vain jääkiekkokaukalossa. Todennäköisyys sille, että Dudun ura Euroopan kentillä on ohi, on suuri. Se on tapauksen suurin tragedia. Elementtikerrostalo kaikilla mukavuuksilla saattaa vaihtua savimajaan ilman mukavuuksia.

Nyt alan laskeskelemaan todennäköisyyksiä sille, koska pankkiiri Lahti lyö pillit pussiin. Mies on ilmeisen niukoista käyttövaroistaan uhrannut Kupsille jo miljoonia. Itse tietäisin lukemattomia hauskempia tapoja päästä eroon rahoistani kuin sen, että ylläpitäisin jalkapallojoukkuetta, joka uskoakseni johtaa maamme ulosajo-, varoitus- ja rangaistuspotkutilastoja. Viime vuonnakin unelma Cup-voitosta kariutui kahteen ulosajoon. Tosin silloin niistä ensimmäinen ja ottelun ratkaiseva oli selkeä tuomarivirhe. Jo lakikirjan alussa sanotaan, että se, mikä ei oikeus ja kohtuus ei ole lakikaan.

Siunatuksi lopuksi seuraamme lupsakkaan savolaisyleisön kannustusta erotuomarille:

http://www.hs.fi/urheilu/KuPS-fanit+uhkailivat+erotuomaria+Suomen+Cupin+finaalissa/a1380335391201?ref=hs-art-new-1

Kommentit (0)

Lasse Lehtinen toimi nuoruudessaan mm. jonkinlaisena Suomen tupakkateollisuuden myyntimiehenä eikä ole tietääkseni kokenut asiasta eettisiä ongelmia, kuten moni vakavamielisempi olisi tehnyt. Jonkunhan nekin hommat on tässä maassa tehtävä.

Kalle Isokallio suoriutui vuonna 1991 kypsässä 43 vuoden iässä Nokian johtajan tehtävistä täydelle eläkkeelle ja sai jo silloin Wikipedian mukaan miljoona markkaa eli 170.000 euroa vuodessa eläkettä. Luulen, että indeksitarkastukset on sen jälkeen tehty joten eläke lienee nyt noin 50 % suurempi. Varhaisesta eläköitymisestä oli yhteiskunnalle suuri hyöty, koska se avasi Jorma Ollilalle tien huipulle.

Vähän veijaamisen makua on siinäkin, että Lehtisen kirjan kannessa lukee isolla PAASILINNA. Se ei ole kuitenkaan huijausta, sillä kirjan kustantaja on Petteri Paasilinna, Arton poika. Lisäksi kirjan nimi ja idea ovat Arto Paasilinnan pöytälaatikosta löytyneitä. Hiihtävä hautaustoimisto kertoo kahdesta työttömästä veijarista, jotka perustavat Suomen Loppusijoitus oy:n ja loppusijoittavat palvelun ostaneiden vakavaraisten asiakkaiden tuhkat mihin vain. Veijarit vievät uurnan vaikkapa hiihtämällä Etelänavalle, jos vain hinnasta sovitaan.

Muuten luulen, että suomen kieli on saanut neljä lainasanaa mustalaiskielestä ja ne ovat veijata, puijata, huijata ja mankua; ainakin ne onematopoeettisesti muistuttavat mustalaiskieltä. Se asia pitäisi selvittää.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu Väinö Leskinen oli sekä huippupoliitikko että huippu-uimari, jolla oli ilmiömäinen kyky pulpahtaa pintaan toivottomistakin tilanteista. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.

50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä hänen kannattajansa eivät olleet pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen väitöskirjassa Aatetta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliittisen täyskäännöksen 60-luvulla, olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.

Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä. Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana.

Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon aikalaistodistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu sisäministerinäkin toiminut Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) oli värikäs poliitikko. Nuoruudessaan hän oli huippu-uimari. Joissain 30-luvun työläisolympialaisissa, jollaisia kansainvälisiä kisoja siihen aikaan järjestettiin kansalliskiihkoisten porvariolympialaisten vastapainoksi, hän sijoittui Väinö Leskisen jälkeen hopealle.

70-luvulla Koikkalainen herätti huomiota, koska hän ilmoitti olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen ainakin Kepun ehdokkaisiin verrattuna. Kun toisella Keskustan ehdokkaalla oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan, vakuutti Johannes omaavansa molemmat ominaisuudet.

Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hänet pahoinpideltiin erään puoluekokouksen yhteydessä aamuyön hiljaisina hetkinä. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että päälle karkaajina oli peräti kolme tupakanpummaajaa. Oli siis selvää, ettei siinä tilanteessa edes entinen huippu-urheilija voinut suoriutua voittajaksi. Tarkemmissa tutkimuksissa mukiloijiksi ja tupakanpummaajiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

Kommentit (0)

Tuo aitovenäläinen miehinen suutelukäytäntö levisi reaalisosialismin aikaan yleisesti Neuvostoliiton liittolaismaihin ja myös Kauko-Idän sosialistisiin valtioihin, joissa perinteinen kulttuuri ei ole moista tapaa tuntenut. Sillä suunnallahan ihmiset ovat pidättyviä.

Niinpä alla oleva video, jossa näytetään puhemies Maon ja setä-Ho Chi Minhin tapaaminen, todistaa, että sikäläinen pussailu oli lähinnä amatöörimäistä puuhastelua. Piskuinen setä-Ho on touhussa ihan liian yli-innokas ja isokokoinen Mao tekee inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen torjuakseen päällekarkauksen. Näyttää vallan siltä, että hän yrittäisi ravistella setä-Hoota irti vaatteistaan.

http://www.youtube.com/watch?v=FZx-jvf6x4A

En muuten ole löytänyt Netin arkistoista kuvaa, jossa presidentti Kekkonen pussailisi itäisen naapurimme edustajia, vaikka häntä on jälkeenpäin syytetty vaikka minkä paikan nuoleskelusta. Luin juuri Matti Ahteen muistelmat ja hän voi todistaa, että ainakin demareiden välit Brezhneviin pysyivät asialinjalla.

Esimerkiksi kun ensimmäinen sosialidemokraattinen valtuuskunta kutsutiin Kremliin NKP:n vieraaksi, luki pääsihteeri Brezhnev tapaamisen aluksi paperista tunnin mittaisen virallisen pönäkän katsauksen maailmantilanteesta. Sen loputtua sisäministeri Johannes Koikkalainen (Leppävirran Viri) pyysi välittömästi puheenvuoroa ja heti sen myös sai. Koikalainen kysyi, ”että missähän täällä on vessa”.

Kommentit (0)

Tässä yhteydessä muistettakoon, että Venäjän nykyinen presidentti Putin on ottanut oikein sydämenasiakseen kodin, uskonnon ja isänmaan puolustamisen ja homostelun poisjuurimisen yhteiskunnasta. Hän on jotenkin tunneköyhän oloinen ihminen verrattuna vaikkapa entiseen esimieheensä Leonid Brezhneviin. Valtiovierailluillakin hän tarjoaa korkeintaan käsipäivää, toisin kuin entinen esimiehensä, joka tunnettiin sydämellisenä ihmisenä, kuten tuo Wikipedista lainattu virallinen kuva osoittaa. Puoluejohtajien Leonid Brezhnevin ja Eric Honecherin suudelma on niin intohimoinen, että tilanteessa alkaa olla jo se vaara, että jompikumpi tai molemmat saatetaan saattaa raskaiksi noin suojaamattomalla suunannolla.

Nykyään venäläismiehet näyttävät alkaneen mahkoilemaan, ja maassa on luovuttu perinteisestä miespussailusta. Sen sijaan meillä on alettu pussailla miesten kesken estoitta, kuten alla olevasta linkistä avautuva kansallisen pusupäivän kuva osoittaa. Erityisen hellyttäväksi asian tekee, että asiaa harrastaa kaksi harvinaisen karvaista urosta eli Jaakko Hämeenanttila ja Esko Valtaoja. Luulisi molempien rouvien tuntevan asian johdosta mustasukkaisuutta.

http://m.iltalehti.fi/viihde/2013052217048663_vi.shtml

Kommentit (0)

Ihmeellinen on Internet; sen ääreen unohtuu herkästi. Olen yrittänyt selvittää Netin välityksellä sitä, että kärsivätkö Suur-Saksan ja Suur-Suomen johtajat ilmavaivoista Marskin Saksan matkalla, kuten Lötjös-kirjassa väitettiin, mutta vaikka hyvälaatuista elävää kuvaa asiasta löytyy kiitettävästi, ei todisteita ilmavaivoista löydy. Tosin paljonhan siihen aikaan harrastettiin sensuuria. Silmiinpistävää kuitenkin on, että valtiovierailun osallistujat näyttävät pitävän selvää hajurakoa Hitleriin. Tarkastakaa asia vaikka itse tästä dokumentista:

http://www.youtube.com/watch?v=R2sETRJHipc

Netissä on myös dokumenttifilmi Hitlerin Suomen vierailusta 4.6.1944. Sen matkan tiimoilta kiertää monenlaista tarinaa. Esimerkiksi mestariässä Hasse Wind kertoi myöhemmin, että oli ollut omalla Brewster-hävittäjällään läheltä todistamassa, kuinka Saksan Johtajan kone oli huonossa säässä törmätä Imatran Kaukopään tehtaan savupiippuun. Tarinassa on se historiallinen fakta, että sää oli todella huono, jopa niin huono, ettei varmistustehtäviin komennettu Wind edes löytänyt Hitlerin konetta. Mutta Kaukopään piippuun se ei ollut törmätä.

Sen sijaan muuten Hitlerin ainut oli kyllä katkolla. Nimittäin hänen koneessaan oli jarruvika, joka sytytti jarrulevyihin tulipalon. Alla olevasta dokumentista on sensuroitu se kohta, jossa näkyy, kuinka koneen miehistö ryntää sammuttamaan palavaa laskutelinettä Immolaan laskeutumsen jälkeen, mutta sekunnin verran tallenteessa vilahtaa palavaa rengasta. Jos laskuteline olisi syttynyt jo nousuvaiheessa, saattaisi maailmanhistoria olla toisenlainen.

http://www.iltasanomat.fi/videot/historia/vid-1288362925357.html

Muistelen lukeneeni jostakin, että heti koneen laskeuduttua, Fuhrer olisi ensitöikseen häpeämättömästi rynnännyt kentän laidalle pissille ja vasta sitten olisi elokuvattu vierailun virallinen kättelyprotokolla. Eppäillä soppii tuotakin aikalaiskertomusta. Luulen, että Hitlerin käyttämässä nelimoottorisessa Focke-Wulf Fw 200 Condor oli kuitenkin jonkinlainen huusi.

Kommentit (0)

Tuon synttärijuhlan lounaskeskustelun Suomen tiedustelupalvelu onnistui osittain nauhoittamaan. Se nauha on ainut tallenne Hitlerin normaaliäänisestä puheesta.

Osasto Lötjösen historiasta paljastuu, että ilmeisesti myös Marskin ja Göringin lounaskeskustelut onnistuttiin salanauhoittamaan; sen verran pikkutarkasti ne on jälkeenpäin kirjattu. Muistiinpanoista ilmenee, ettei Mannerheim hallinnut saksan kieltä täydellisesti. Olen tiivistänyt lounaskeskustelun Lötjös-kirjasta seuraavasti:

Mannerheim: Ich begannes gebratenen Zwiebeln pierettämään, ich denke, spricht fur einen kleinen Spaziergang.

Göring: Same here, nur gehen, obwohl sie, dasse es eine pierussa Knochen, aber ja ehrenhaffe Männer sagen , mussen vir naturlich Marieren sein.

Mannerheim: Nur sie bekommen und unlerligen nicht unserer Nachricht, so dass der Geist de herroistakin es läuft

Göring: Ja un unser Fuhrer , vor allem, hähä

Huonolla saksan taidollani ymmärrän keskustelun koskevan sitä, että marsalkka Mannerheim harmittelee sitä, että paistettu sipuli aiheuttaa hänelle ilmavaivoja ja marsalkka Göring toteaa saman asian itsessään ja korostaa, että itse Saksan valtakunnan Johtajakin kärsii samasta ongelmasta.

Käyty keskustelu lienee eittämättä historiallinen tosiasia, koska yllä oleva Lötjös-kirjan kuvakin varmistaa asian.

Kommentit (0)

Kaukopartiokirjallisuus on ainutlaatuinen suomalainen kirjallisuudenhaara, jota ei missään muualla maailmassa tunneta. Luulin jo, että sotien aikaisen kaukopartiotoiminnan runsaudensarvi olisi jo ammennettu tyhjiin, mutta näin ei olekaan.

Kirjailija Veli-Matti Hyttinen on ilmeisesti jostain Sota-arkiston perähyllyltä löytänyt tähänastiselle sotahistorialle tuntemattoman ymmärtääkseni huippusalaisen osasto Lötjösen unohdetut sotapäiväkirjat ja työstänyt niitä romaanimuotoon. Osasto Lötjösen toiminta on ilmeisesti ollut vireää, koska aihetta käsitteleviä kirjoja on Hyttiseltä ilmestynyt kahden vuoden aikana kuusi kpl eli neljän kuukauden välein eikä tahti näytä lientyvän vaan pikemminkin päinvastoin.

Ainakin seuraavat Lötjös-kirjat, joita niiden kansissa mainostetaan hieman harhaanjohtavasti verisiksi sotaromaaneiksi, ovat ilmestyneet: Lötjösen sissit iskevät, Osasto Lötjönen iskee, Iskupartio Lötjönen, Lötjösen sissit motittavat, Luutnantti Lötjösen vankipartio, Lötjösen sissit tiedustelevat. Lötjösen kaukopartioiskut eivät ole ollenkaan verisiä, vaan pikemminkin ne uhkuvat pohjoisten metsien jylhää romantiikkaa ja jopa erotiikkaa. Nimittäin osastolla on merkillinen taipumus törmätä Itä-Karjalan saloilla Puna-armeijan naisjoukko-osastoihin ja heidän kanssaan asiat selvitellään jo myöhempää YYA-sopimusta ennakoivassa hengessä.

Sen mielenkiintoisen seikan olen näistä romaaneista oppinut, että näköjään kaikkien Mannerheim-ristin ritareiden nimiä ei ole kerrottu julkisuudessa; luultavasti heidän tehtäviensä vaatiman huippusalaisuuden vuoksi. Hyttisen kirjojen keskeistä vaikuttajahahmoa Mannerheim-ristin ritaria vääpeli Pillusta en ole löytänyt virallisista asiapapereista.

Kommentit (2)

Savolaisnuoret tahtovat olla vähän rumanlaisia ja pienenpuoleisia, mutta jalkapallon ja laulamisen he hallitsevat parhaiten maassamme. Uukuniemen kirkon jazz-tapahtumassa esiintyi myös Suomen parhaaksi kuoroksi valittu Kuopion nuorisokuoro ja hyvin he esittivätkin negrospirituaaleja. Siunatuksi lopuksi kuoro laulamalla toivotti monia armorikkahia vuosia 70-vuotispäiväänsä viettäneelle Seppo ”Paroni” Paakkunaiselle. Tavallaan pikkuisen rohkea teko esittää evlut-kirkossa ortodoksilaulua.

Mutta UUkuniemelle sellainen sopii erinomaisesti, koska Idän ja Lännen raja kulkee juuri Uukuniemen kirkonmäellä kulkevassa tiessä. Tien länsipuolella olevan kirkon katolla on Ruotsin valtaa edustava omena ja tien itäpuolella sijaitsevan kellotapulin harjalla on Venäjän valtaa symboloiva sipuli. Talvisodan jälkeen Puna-armeijan joku esikuntakin piti kellotapulissa hyvää tilannetajua osoittaen vähän aikaa majaansa.

Vaikuttava sävelmä on tämä Monia armorikkahia vuosia ja sen soisi yleistyvän yhteislauluna ja syrjäyttävän monissa merkkipäivätilaisuuksissa tylsän amerikkalaistaustaisen renkutuksen Paljon onnea vaan. Esimerkiksi kun joku työpaikalla täyttää vuosia tai jää eläkkeelle, voisi lähinnä yleistä vaivautuneisuutta synnyttävät juhlapuheet korvata kajauttamalla porukalla moniäänisesti ”Monia armorikkahia vuosia”. Mallia voi ottaa tästä lähes laillisesta videosta:

http://www.youtube.com/watch?v=JS0M8b8ImaI

Kommentit (0)

Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän kyseessä olleen hengellisen jazzin eikä alkuperäisen ja väärentämättömän neekerijazzin, joka edustaa pakanallisuutta. Luulen, ettei tuollainen hengellinen jazz-konsertti olisi ollut mahdollinen esimerkiksi körttihenkisessä Suonenjoen kirkossa. Ainakaan ennen siellä ei ollut soveliasta soittaa edes perinteistä Häämarssia, koska se oli liian kevytmielinen sävellys Herran huoneeseen.

Ja luulenpa, ettei pianoakaan saisi Suonenjoen kirkossa soittaa, koska instrumentti edustaa syntiä ja hekumaa; onhan sillä tiettävästi soiteltu Amerikan ilotaloissakin. Lapsuudessani ei edes kansakouluissa sallittu paheellisia pianoja, vaan ne oli korvattu urkuharmoneilla, joista muuten suuri osa oli veistetty Uukuniemellä moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiaisen vaarin verstaassa. Mielestäni kyllä urkuharmonikin olisi ihan passeli soitin myös ilotalojen ratoksi.

Kommentit (2)

Ohjelmasta paljastuu, että ainakin lahtelaiset jalkapallohuligaanit ovat siviilissä enemmänkin yhteiskuntaa ylläpitäviä keskiluokkaisia herroja, jotka haluavat levittää yleismaailmallista jalkapallokulttuuria myös tänne jälkeenjääneeseen pohjolaan. Itse olen sen verran nähnyt FC Lahden kannattajien meuhkaamista syvää myötähäpeää tuntien Keskuskentällä, että uskallan vastustaa globalisaatiota myös tässä muodossa.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan estoitta täysin siitä piittaamatta, että paikalle oli uskaltautunut lapsia ja jopa naisia, että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopiolainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät oikein huutavat”. Tuon ruman sanan hän vakuutti kyllä ymmärtävänsä, mutta mikä olikaan tuo Maalinen. Äiti osasi kertoa, että Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista. Hän käväisi Kuopiossa nostamassa Kupsin ylimmälle sarjatasolle, mutta oli sitä ennen valmentanut myös Lahdessa ja sen vuoksi hän sai erityishuomion sikäläisiltä jalkapalloilun ystäviltä.

Kommentit (0)

Kyllä on mualimankirjat sekasi. Kasvihuoneilmiö tuppaa päälle entistäkin enenevämmässä määrin. Kun menee metsään, niin kanttarelleja ovat koivikot täynnä. Se on selvä merkki ilmaston lämpenemisestä. Ennen keltavahvero oli äärimmäisen harvinainen laji. Mutta kallis sieni se on kaikesta huolimatta edelleenkin. Kuopion torilla litra maksaa kehdeksan euroa, vaikka meillä se alkaa olla ongelmajäte. Meidän kattilakunnassamme niitä kannetaan jo roskiin.

Äsken keräsin 56 kpl tätä metsiemme mätänevää miljoonaa hetkessä. Saman verran löysin paidastani hirvikärpäsiä retkeni jälkeen. Muistelen, että ensimmäiset hirvikärpäset tapasin Kärkkäälässä vasta viitisen vuotta sitten. Suut silmät ovat niitä täynnä, jos metsään haluat mennä nyt. Sekin on osoitus uhkaavasta ilmaston lämpenemisestä ja yleisestä maailmanlopun uhasta.

Ihan tuli Tuntemattoman sotilaan Rahikainen ja hänen täinkasvatusprojektinsa mieleeni saalistani tutkiessani. Minunkin eläteilläni oli selvästi vapaudenristi selässä. Ihmettelen vain, että mistä hirvikärpänen on saanut nimensä. Hirviä ei ole Kärkkäälässä näkynyt sen jälkeen, kun karhut ilmestyivät kylälle. Uskon, että kiusankappale on saanut nimensä siitä, että sen hengiltä saamiseen tarvitaan hirvikivääriä. Manuaalisesti se ei tahdo onnistua.

Kommentit (0)

Eilen kerrotun iloluontoisen Pajarin maine kiiri myös Venäjän tsaarin korviin. Tsaari lähetti Kiteelle kirjeen, jonka pappi sai avata vasta kirkonmenojen aikaan. Kun pappi luki kirjeen kirkkokansalle, siinä pajari julistettiin lainsuojattomaksi ja käskettiin tappaa, missä hänet tavataan.

Monivaiheisen tapahtumasarjan jälkeen paha pajari saatiin kiinni Kiteen Syrjäsalmella 6-7 km Kiteen kirkolta, ja kansan ymmärrettävä, joskaan ei hyväksyttävä, kosto kohtasi miestä. Kuolemantuomio pantiin toimeen kaivamalla harjuun kuoppa. Sen pohjalle pantiin pajari seisomaan hevosenlannan päälle ja ladottiin kiviraunio, josta vain pajarin pää pisti esiin. Pajarin eteen pantiin voileipä ja viinatuoppi ja lanta sytytettiin palamaan.

Verohallinnon edustaja kitui päiviä ennen kuolemaansa. Nykyäänkin harjulla on tapahtumasta muistuttamassa Pajarinhaudaksi kutsuttu kiviraunio. Pitääpä joskus Uukuniemen reissulla käydä tutustumassa tähän nähtävyyteen.

Kommentit (0)

Uukuniemelle tullessamme muistin, että joskus pitäisi pysähtyä Pajarin Hovissa ja käydä katsomassa sen lähistöltä löytyvää kivikasaa, johon liittyy mielenkiintoinenkansantarina. Olen vuosia sitten kirjoittanut blogillani Kiteen pahasta pajarista. Yritin silloin kannustaa Uukuniemen vireää kesäteatteria hyödyntämään miehen mainetta ohjelmistossaan.

Kyseinen pajari oli muinainen Uukuniemen lähipitäjän Kiteen verojohtaja, joka ei ollut sellainen paskantärkeä nipottaja, jollaisia nykyiset virkamiehet bruukkaavat olla, vaan hän osasi ottaa viranhoidon vähän rennommin.

Kiteen pajari mm. rakensi käsittääkseni Pyhäjärven rantarinteeseen tukeista eräänlaisen syöksyradan veneelleen, joten hän oli tavallaan maamme lasketteluharrastuksen isä. Hiihtohissiä ei pajarilla ollut, joten hän määräsi joukon alastomia naisia vetämään veneensä ylös laskettelurinteen päälle.

Aimo Kejosen mainiosta Kansantarinat kirjasta löysin lisää tietoa pajarin kiistanalaisesta persoonasta. Hän osasi huvittaa itseään myös kehittämällään mieluisensa seuraleikillä. Hän piti tunnistuskilpailuja, joissa miesten piti side silmillä, alastomien naisten takapuolia tunnistellen tuntea joukosta oma eukkonsa. Siinäpä mainio ajanviete sovellettavaksi vaikkapa nykyisiin firmojen pikkujouluihin.

Kommentit (0)

Seppo osti pienen pullon keltaista limunaatia, joka ei sovi yhtään miehen imagoon. Ajattelin kysyä häneltä Ruotsi-maaotteluiden keihäskisaan valmistautumisen erityispiirteistä, eli tuliko sitä Kimmon kanssa otettua vai ei, mutta en sitten kysynytkään.

Syynä ei ollut ujous vaan itsesuojeluvaisto. Räty on nimittäin harvinaisen isokokoinen ja yrmeäilmeinen miehen puoli. Ovathan nämä hampaani huonot, mutta ovathan ne sentään omat, jotta kyllä minä ne mielelläni pitäisin.

Kommentit (0)

Ikä alkaa jo painaa. Nimittäin perjantain vastaisena yönä, pelasin Suomen maajoukkueen riveissä Espanjaa vastaan. Se ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta urallani, mutta aina aiemmin olen ollut kärkimies. Nyt olin joutunut alimmaiseksi puolustajaksi. Nopeuteni ei enää näköjään riittänyt päävalmentaja Paatelaiselle, eli peräpään lukoksi, en siis yläpään pelotteeksi kuten nuorempana.

Heti ottelun alkuvaiheissa näin huomattavan korkean kaaripallon liitelevän espanjalaisten maalille. Sen verran oli perusnopeutta vielä jäljellä, että ehdin vallan mainiosti kiertää vastustajan puolustuslinjan taakse ottamaan palloa vastaan, joka pomppasikin juuri puolustajan pään yli jalkoihini. Epäonnekseni olin selin maaliin ja ryhdyin suorittamaan ns. polkupyöräpotkua pään yli juuri siten, kuten brassipuolustaja Santos sen maailmalle opetti vuoden 1958 Tukholman MM-turnauksessa. Epäonnekseni heräsin juuri ratkaisevalla hetkellä, ja kuukauden maali jäi minulta näkemättä.

Sikäli minulla oli kuitenkin onnea, että henkilövahingoilta vältyttiin tällä kertaa. Kun kolme vuotta sitten olin Sm-liigan pudotuspeleissä Kalpan maalissa Jyppiä vastaan, yritin epätoivoisesti spagaatilla torjua alanurkasta vastustajan kovaa grogilasin korkuista lämäriä. Sain siinä tilanteessa pahan alaraajavamman, jonka parantuminen pilasi pari kautta pelaajaurallani. Niinhän siinä helposti käy, kun  unissaan ihan verryttelemättä tempaisee spagaatin.

Kommentit (0)

Vaikka elämä on vain osa jalkapalloilua, tuli siihen eilen tuhlattua kohtuuton osa elämästäni. Jos olisin kaiken sen ajan, jonka olen uhrannut urheilun seuraamiseen, käyttänyt johonkin hyödylliseen, esimerkiksi mainosten jakamiseen, olisin jo kivitalon omistaja.  Suomi – Georgia-peli oli ihan hauska peli tv:stä seurattuna ja Valko – Venäjä- Ranska-peli oli ihan hauska peli teksti-tv:ltä seurattuna, vaikka saattaa olla, että teksti-tv:n tuijottaminen aamupuolelle yötä, viittaa vakaviin mielenterveyden ongelmiin.

Mutta kaikkein hauskinta oli nähdä Urheiluruudussa tämä videon pätkä, jossa brasilialaisjoukkueen hieroja pelastaa kaksi kertaa pallon maaliviivalta ja erityisen hauska on nähdä, miten kovaa tuhti hieroja osaa juosta, kun vastapuolen raivostuneet pelaajat säntäävät takaa-ajoon. En halua leimautua rasistiksi, mutta epäilen hierojan tempauksen olevan siinä maassa jopa hengelle hupaa hommaa.

http://yle.fi/urheilu/hierojan_torjunnat_pelastivat_jatkopaikan_-_katso_uskomaton_video_brasiliasta/6824530

Ymmärrän vallan mainiosti tuota liian innokasta hierojaa. Itselläni oli tapana Kupsin huononmenestyksen vuosina seurata seuran pelejä aina vierasjoukkueen maalin takaa, koska sieltä ei nähnyt kunnolla vierasjoukkueen tekemiä maaleja, mutta kotijoukkueen harvat onnistumiset sitäkin paremmin. Varsinkin kulmapotkutilanteissa minulle tuli vastustamaton hinku heittää silmälasini jonnekin tuulensuojaan ja rynnätä kotijoukkueen avuksi tuomaan kaivattua lisäpääpelivoimaa. Kulmapotkutilanteet ovat yleensä sellaista hässäkkää, että tuskin tuomarikaan olisi huomannut ylimääräistä apupelaajaa kaiken kaaoksen keskellä varsinkin, kun olin yleensä vaatetettu seuran keltamustaan paitaan.

Kommentit (0)

Telkkarista alkoi laskujeni mukaan viidennen kerran uusintana Peter von Baghin suomalaista kulttuurihistoriaa käsittelevä sarja Sininen laulu, ja se on oikein se, koska sarja on viiden uusinnan arvoinen. Äsken ohjelmassa kerrottiin vuoden -18 tapahtumista ja nyt minulle selvisi yksi mieltäni askarruttava asia. Olen nimittäin ihmetellyt, miksi voittajat inhosivat kirjailija Maiju Lassilaa niin, että hänen osakseen tuli välittömästi tutkimatta hirttäminen mestaus, kuten laulussa sattuvasti sanotaan, vaikka Lassila oli erittäin arvostettu kirjailija myös porvaripuolella. Hänhän oli vain sellainen leppoisa kansanhumoristi.

Kiista naisista oli tietysti tämänkin veriteon taustalla. Sisällissodan aikana arvostettu kirjailija Ilmari Kianto suositteli myös punikkinaisten ampumista susinaaraiden tapaan. Uskoakseni kollega Kiannon tekstin innoittamana arvostettu kirjailija Maiju Lassila kirjoitti, että säästäkää punikkinaiset, koska heidän ampumisensa vaarantaa valkoiset naiset punaisen Suomen alueella. Lassilan kannanotto ymmärrettiin vastapuolella tarkoituksellisesti väärin siten, että hänen katsottiin uhkailevan valkoisten naisten murhaamisella ja hänestä tuli valkoisen Suomen vihatuin mies.

Tämän vihatun miehen viimeisistä vaiheista kertoo Wikipedia seuraavaa: (Korostetakoon, että Lassilan kustantaja Eino Railo näki mestarikirjailijansa ensimmäisen kerran elämässään vasta, kun tätä oltiin kuljetettamassa teloituspaikalle. Siihen asti lähettipoika oli huolehtinut näiden kulttuurihenkilöiden yhteydenpidosta.)

Untola vangittiin Helsingin valtauksen jälkeen, ja hän kuoli 21. toukokuuta 1918 epäselvissä olosuhteissa. Häntä oltiin kuljettamassa Helsingistä laivalla Suomenlinnaan teloitettavaksi. Jotkut tahot väittävät Untolan hypänneen veteen aikeinaan pako. Toiset sanovat, että Untola olisi ammuttu laivan kannelle ja sitten heitetty veteen. Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Untolan viimeisistä vaiheista seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli ’pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin’. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.[1]»

Ajan irvokasta henkeä kuvaa, että senaattori A. Osw. Kairamo oli juuri Untolan kuolinpäivän aattona lähettänyt Suomenlinnan komendantille kirjeen, jossa hän kiinnitti tämän huomiota siihen, että vankien joukossa pitäisi olla yksi kaikkein pahimmista kansankiihottajista, Untola. Komendantin sanatarkka vastauskirje kuului näin: ”Senaattori K. Herra A. Osw. Kairamo. Herra Senaattorin kirjailija Maiju Lassilaa koskevan ystävällisen kirjeen johdosta toukokuun 20. päivältä minulla on ilo ilmoittaa, että kuten päivälehdistä on jo käynyt ilmi, kyseessäoleva mies on jo ammuttu. Suurimmalla kunnioituksella/Carl von Wendt.”

Myös kirjailija ja Untolan kirjojen kustantaja Eino Railo, Toivo T. Kaila, kirjailijat Kyösti Wilkuna ja Toivo Tarvas sekä senaattori Oswald Kairamo olivat mukana Untolaa kuljettaneessa laivassa ja heidän oli tarkoitus seurata Untolan teloitusta.[2]

Algot Untola haudattiin teloitettujen punaisten joukkohautaan Suomenlinnaan. 1925 Suomen armeija perusti hautapaikalle sikalan. Vuonna 1943 Untolan jäännökset siirrettiin Suomenlinnasta Helsingin Hietaniemen hautausmaahan.

Kommentit (0)

Kiittääkäämme ja ylistäkäämme Suomen koripallomaajoukkuetta. Varsinkin Venäjä-ottelu oli suurta draamaa. Sitä seuratessani tuli mieleeni, kuinka joitakin vuosikymmeniä sitten katselin telkkarista, kun silloinen suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja Ruotsi pelasivat käsipallon Em-loppuottelussa.

Haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi aivan loppuhetkille asti, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Jatkoajalla haalistuneet punapaidat hallitsivat taas peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Lisäjatkoajallakin haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti ja teki tietysti vielä voittomaalinkin.

Silloin selitettiin, että hyvinvointivaltio Ruotsi pärjää pallopeleissä sen vuoksi, koska heillä on valtaisi itseluottamus. He luottavat siihen, että kyllä Svea-mamma pitää sittenkin hyvän huolen pojistaan, kävi pelissä miten tahansa. Aivotutkija Markku T Hyyppä, joka on todella viisas mies ja äitinsä puolelta Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä – siis maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä parhaimman kirjailijan kirjailijan Jussi Kukkosen tyttären poika, on tutkinut maamme ruotsinkielisiä ja heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Samat piirteet leimaavat myös riikinruotsalaisia.

Hyypän mukaan ruotsinkielisiltä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsikieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Ainakin ennen suomenkielinen koripalloilija, joka joutui ratkaisuhetkillä heittämään tärkeitä vapaaheittoja, ei onnistunutkaan, koska pelkäsi alitajuisesti, että pukuhuoneessa odottaa epäonnistujaa joukkuetovereiden järjestämä remmiapelli, ja se saa pelurin puristamaan palloa liikaa.

Sen sijaan eilen Suomi-Venäjä-ottelun viime sekunneilla Hannu Möttölä heitti turhia jännittämättä vaparinsa varmasti pussiin. Onkohan niin, että uudenajan selkäsaunattomat kasvatusperiaatteet ovat alkaneet purra? Ainakin Suomen nykyiset koripalloilijat uhkuvat hyvää tuulta ja itseluottamusta. He ovat ihan erilaisia kuin vaikkapa vanhan ajan ankaran totiset hiihtäjäsankarit, jotka saattoivat mukiloida olympialaisissa liian iloisen mäkikotkan sairaalakuntoon tai raivoisat keihäsmiehet, jotka saattoivat ilmestyä kisapaikalle lähes pystymakkuritilassa.

Kommentit (0)

Antaa pölyn ja verenpaineen laskeutua ja kirjoitetaan koripalloilusta vasta huomenna; siinä mediaseksikkäässä nykyajan nuorison urheilumuodossa saatiin taas maamme urheiluhistoriaan uusi sankaritaru. Vanhana yu-miehenä harmittelen, ettei yleisurheilumaaottelun puolella uusia sankaritaruja saatu.

Onneksi keihäässä sentään voitettiin ja suomalaisheittäjien pitkä putki jatkui. Viimeksi putki katkesi 1989, jolloin Räty sortui raittiuteen ja Borglund pääsi yllättämään. Tällä kertaa Suomen keihäs miehet olivat ilmeisesti ottaneet oppia Rädyn neuvoista.

Uskoakseni Rädyn blogilla oli käynyt myös se ruotsalainen kympin juoksija, joka täysin yllättäen ja odottamatta sammui kuin se kuuluisa saunalyhty 200 metriä ennen maalia. Hurjan näköinen tilanne, joka synnyttänee Ruotsissa keskustelun vaarallisen kestävyysjuoksun kieltämisestä.

http://m.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-1288596993182.html?ref=mob-traf-hs-frontpage-5

En tiedä urheiluhistoriasta kuin yhden tapauksen, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat olisivat turvautuneet Seppo Rädyn blogillaan esittelemään tapaan valmistautua suurkilpailuihin. Silloin kyseessä olivat juoksujen SM-kisat. Eräs eteläsuomalainen mailerikvartetti lähti poikaporukalla kimppakyydillä  reissuun vahvoina ennakkosuosikkeina. Kilpailupaikkaa lähestyttäessä yksi vilkkaudestaan tunnettu maailman huippuihin lukeutuva viestijoukkueen jäsen kertoi pistäytyvänsä vähän asioilla ja jättäytyi pois kimppakyydistä.

Kilpailut alkoivat ja kenttäkuulutus kutsui viestimiehiä lähtöpaikalle. Mutta yksi oli joukosta poissa ja kaverit alkoivat hermostua. Mitään ei enää näyttänyt olevan tehtävissä ja varma kulta oli luisumassa poissa käsistä. Silloin kentälle kaarsi taksi, jonka kuljettaja kantoi hätääntyneille viestimiehille urheilukassin ja kertoi, että sen omistaja tulisi kohta juosten perässä; hän oli halunnut loppumatkasta vähän verrytellä. Pojat pyysivät lähettäjää odottamaan edes vähän.

Ja sitten kentälle hölköttelikin kaivattu lammas.Se tosin muita joukkueen jäseniä huoletti, että tulija tuoksahteli selvästi alkoholille. Ihmetteleviin kysymyksiin tämä kuitenkin suhtautui vähätellen ja selitti, ”että ainahan sitä yksi panokalja on ehdittävä nykästä.” Mainittakoon, ettei tällä nykäsemisellä ollut mitään tekemistä Matti Nykäsen kanssa.

Kommentit (0)

Seppo Räty on väittänyt blogillaan,

http://blogit.mtv3.fi/radynrykaisy/

että hän olisi yhden ainoan kerran heittänyt Ruotsi-maaottelussa selvin päin ja niinpä hän sillä kertaa jäikin poikkeuksellisesti toiseksi. Yleensä hän voitti kilpailun. Väite kuullostaa uskomattomalta. Herää ajatus, että urheilumme viimeisillä suurilla mestareilla Seppo Rädyllä ja Matti Nykäsellä saattaisi olla paljonkin annettavaa nykyurheilijoille varsinkin henkisen valmennuksen puolella. Molemmat sankarit osasivat venyä suurkisoissa, toisin kuin nykyiset edustajamme. He osasivat hoitaa ne asialliset hommat, vaikka muuten olisivatkin välillä olleet kuin Ellun kanat.

Rädyn ja Nykäsen pitäisi kuitenkin korostaa nuorille urheilijalahjakkuuksille, että alkoholia tulee urheilutapahtuman yhteydessä nauttia säännöllisesti mutta kohtuullisesti, ettei käy kuin Nikkasen Soini-vainaalle vuonna 1956 maaottelussa Saksaa vastaan. Soini nimittäin oli ennen kilpailua kierrellyt saksalaisia oluttupia siihen malliin, että oli jo kilpailun alkaessa aika tinassa taikka heikossa hapessa, kuten myös sanotaan.

Ensimmäisen ja ainoan heittonsa hän oli heittää tasan 180 astetta väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Ehkä hän oli tullut samaan tullokseen kuin Seppo Räty 40 vuotta myöhemmin todetessaan, että Saksa on paska maa ja ehkä hän ajatteli samaa myös koko Saksan kansasta ja päätti antaa heille asennekasvatusta.

Henkilvahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska silloinen nuori ja rivakka urheilujohtaja Jukka Uunila viime hetkellä käänsi miehen oikeaan heittosuuntaan. Nikkinen paiskasikin reilut 72 metriä, joka oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, mutta riitti kisassa vain kolmanteen sijaan. Kohtuullisemmalla olutmäärällä hän olisi kirkkaasti voittanut. Heittonsa jälkeen Nikkinen poistui jatkamaan oluttupaturnettaan.

Ja saattoi hän pistäytyä muuallakin. Nimittäin Suojelupoliisin virallisessa historiikissa kerrotaan, että Supo kuulusteli myöhemmin Suomen joukkueen jäseniä, koska eräitä heistä oli yritetty värvätä CIA:n palvelukseen. Kuulusteluissa Nikkinen kertoi, ettei hän muista tapahtumista yhtikäs mitään, koska oli muiden poikien kanssa kierrellyt liian innokkaasti kapakoita ja ilotaloja. Supon kuulustelija piti kertomusta uskottavana.

Kommentit (0)

Lisää savolaisia kansantarinoita Aimo Kejosen kirjasta. Ennustaja Kihovauhkonen eleli Savon vesillä yli 500 vuotta sitten. Hänellä oli saanut syntymässään armolahjan ennustaa tulevaisuutta.

Aina ajankohtaisesta maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä, ilma on täynnä siimoja, joihin linnut itsensä telovat, teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina, ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa.

Tässä prognoosissa on paljon aikaamme sopivaa. Sen sijaan seuraava ennuste jo hieman epäilyttää kaikessa synkkydessään. Kihovauhkosen mukaan viimeinen sota käydään Vehmersalmella. Siinä vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä pitkä sienapölkky (kaskea vierrettäessä vieriteltävä palava runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen jalanjälkeäkin.

Veret seisauttava on tämä ennuste, ja muistelen, että Kalle Päätalon sovassa männyt kaveri syvästi lestadiolainen Räisäs-Topi kertoili samankaltaisia juttuja välirauhan aikaan. Epäilen, että Raamatun Johanneksen ilmestyskirjalla on ollut vaikutusta sekä Kihovauhkosen että Toivo Räisäsen maailmankatsomukseen.

Kommentit (0)

Lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita olen opiskellut Aimo Kejosen mainiosta kirjasta. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lie päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa. Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi.

Hänestä kehittyi todellinen vesi-ihminen, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä lajissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin uimisessa toisin kuin juoksulajeissa. Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua.

Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa kilpaa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui Räpylä-Niiranen jo siellä räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta uskallan silti suhtautua tarinaan epäillen.

Kommentit (1)

Vaikka maamme urheiluhistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin liettualaisen koripalloilija Arvydas Saboniksen käsivarsi,

http://www.nba.com/playerfile/arvydas_sabonis/

sai se uuden uljaan luvun, kun susilaumamme kaatoi koripallossa edellisten MM-kisojen hopeajoukkue Turkin. Henkilkohtaisista syistä näin vain pelin ensimmäisen neljänneksen, mutta kaupungilla kävellessäni päivitin ottelun tilanteen kännykästäni liikennevaloissa seisoessani. Se menee minusta itsestänikin jo sairauden puolelle.

Turkin pojat olivat isompia ja vahvempia, mutta ilmeisesti Suomen pojilla oli mielessään Kärkkäälässä vaikuttaneen Aapeli Airaksisen eli Hööpel-Aapelin neuvo. Aapeli nimittäin oli viimeinen Turkin sodan veteraani ja tämän vuoksi häntä haastateltiin 30-luvulla radiossakin. Aapelin mukaan turkkilaistenkin kanssa pärjäsi vallan mainiosti, kun vain muisti pistää nopeammin. Ja nopeudellaan suomalaiset äskeisen kamppailun voittivat. Nähtäväksi jää, miten huomenna käy Ruotsin kanssa. Ennakkosuosikin asema ei yleensä sovi meikäläisille ja aika yllättävää, että ruotsalaisilla on vielä meitäkin pienikokoisempi joukkue.

Tuo Hööpel-Aapel sai hellittelynimensä siitä, että hän kertoi kyläläisille toimineensa Turkin sodassa vääpelinä. Tasa-arvoa kannattavat kyläläiset eivät tätä itsensä ylentämistä hyväksyneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioitellusti.

Urheilun suurvalta Turkki on nyt lyhyen ajan sisällä sekä jalka- että koripallossa hävinneet piskuiselle Suomelle. Epäilen taustalla olevan alitajuisen suomalaisten kunnioittamisen, joka ei ole maailman kansojen keskuudessa kovinkaan tavallista. Ensinnäkin turkkilaiset jostain syystä pitävät meitä sukulaiskansanaan, joka tavallaan oikein onkin, koska yhteinen kantaäiti meillä kaikilla on noin 30.000 vuoden takaa.

Lisäksi ainakin ennen kaikki turkkilaiset lukivat kansakoulujensa aapisista kauniin tarinan valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin Suomea. Aapiskirjassa kehuttiin suomalaisten esimerkillistä siisteyttä ja kehotettiin turkkilaisia pyrkimään samaan. Nyt minua jo pikkuisen harmittaa, että mentiin äsken voittamaan sympaattisen Turkin joukkue. Kyllä Ruotsin nöyryyttäminen tuntuisi paremmalta.

Kommentit (0)