07.01.2013, 19:57

Luinpa tuossa Jukka Tarkan kirjan Suomen kylmän sodan historiasta nimeltään Karhun kainalossa. Kirjasta paljastuu, että kylmän sodan aikainen keskeinen vaikuttajahenkilö maamme politiikassa Kekkosen ohella oli neuvostoliittolainen diplomaatti Viktor Vladimirov. Häntä suomalaiset oppivat kunnioittamaan ja rakastamaan vuosikymmenten varrella.

Vladimirov oli vanhan hyvän ajan sivistynyt ja älykäs herrasmies, joka ei ideologioista piitannut, vaan oli täysin asialinjalla. Eikä Vladimirov puhunut koskaan pahaa toisista ihmisistä. Hänen muistelmissaan ”Näin se oli” ei lausuta kenestäkään mitään kielteistä.  Ja niin lempeän ja rehellisen oloinenkin hän oli muutenkin, että häneltä olisi voinut huoletta ostaa vaikka käytetyn auton.

Olemukseltaan Vladimirov oli kuin englantilainen lordi, jonka harrastuksena voisi pahimmillaankin olla korkeintaan vaikka kettujen metsästäminen. Tosin Vladimirov ei harrastanut kettujen metsästystä, koska ainakin luotettavien huhujen mukaan hän oli KGB:n kenraali ja nimen omaan sen osaston johtaja, joka harrasti salamurhia ja sabotaaseja. Tosin tässä Ylen arkiston ohjelmassa hän kohteliaasti kiistää moiset väitteet.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kgbn_murhapomo_viktor_vladimirov_

oli_suomen_paattajien_saunakaveri_41509.html#media=41511

Epäillään, että myös KGB:n seuraaja, eli Venäjän nykyinen turvallisuuspalvelu FSB, olisi jatkanut salamurhaperinteitä ja että se olisi likvinoinut Englannissa loikkariagenttinsa Aleksandr Litvinenkon poloniumilla. Herrasmies Viktor Vladimirovin aikaan linja oli ilmeisesti vapaamielisempi. Esimerkiksi neuvostoloikkari Arvo ”Poika” Tuominen ja neuvostovanki Unto Parvilahti saivat Suomessa vapaasti kirjoitella neuvostovastaisuuksiaan.

Sen sijaan Puna-armeijan loikkarimajuri Hjalmar Front kuoli tietääkseni Tukholmassa vatsakipuihin ennen kuin sai muistelmasarjansa kolmannen osan valmiiksi. Kaksi ensimmäistä osaa, eli Kremlin kiertolaisia ja Neuvostokomennuksella Siperiassa, ehtivät ilmestyä ja ovat kovasti mielenkiintoiset.

Kommentit (0)

Suomalaisia ärsyttää nykyinen politiikan moraali; niin minuakin. Tosin luotettavien kansainvälisten tutkimusten mukaan maamme on yksi vähiten korruptoituneimmista maailman 195 valtion joukossa. Luulen kyllä, että asian selityksenä on se, että täällä ihmisen voi lahjoa viinapullolla, muualla tarvitaan rahaa.

Myös euro ärsyttää suomalaisia; niin minuakin. Tosin luotettavien kansainvälisten tutkimusten mukaan euromaiden bkt on noin 10.000 miljardia ja euron pelastaminen vaatii uhramaan siitä joitkin satoja miljardeja. Jos euroa ei pelasteta, tappiot ovat tuhansia miljardeja.

Aamupäivällä tuli telkkarista mielenkiintoinen dokumentti nimeltään Harmaa eminenssi, joka kertoi suurliikemies Ragnar Nordströmin elämästä. Sivumennen Ragnar Nordströmin poika kertoi, miten silloinen Suomen pankin pääjohtaja Waris kertoi saunanlauteilla kaverilleen Nordströmille, että markka devalvoidaan pian ja vieläpä sen, miten paljon rahan arvoa lasketaan sekä kehoitti tätä ottamaan asian huomioon tulevissa liiketoimissaan.

Nordströmin moraali ei kuulemma sallinut moisen sisäpiiritiedot hyväksi käyttämistä. Klaus Waris oli aikanaan erittäin arvostettu virkamies. Nykyään tuollaisesta sisäpiiritiedon vuotamisesta istuttaisiin linnassa pitkään.  Usa:ssa, jota pidetään erittäin korruptoituneena maana, istuttaisiin koko loppuikä.

Kommentit (1)

Lukaisinpa tuossa Risto Uimosen Sauli Niinistö-kirjan kaksimieliseltä nimeltään Puolivallaton presidentti, jossa käsitellään kiitettävästi myös presidenttimme siitineloa ja siihen liittyviä juoru-uutisia. Viime vuosituhannen lopulla väitettiin silloisen Kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistön olevan suhteessa kansanedustaja Kirsi Pihaan. Leskimies Niinistö oli silloin 49 v ja poikamiestyttö Piha 28 v. Niinistöä ei ole opittu tuntemaan minään rentona huumorimiehenä, vaan pikemminkin varsinaisena varsinaissuomalaisena juristina.

Suhdehuhulle Sauli kuitenkin osasi letkauttaa osuvasti: ” Siinä on minun kannaltani sellainen valitettava tilanne, että Kirsti Pihan tapauksessa on adoptio aviota lähempänä.” Toisaalta nyttemmin presidentti Niinistö on tietääkseni avioitunut itseään 29 vuotta nuoremman Jenni Haukion kanssa eikä ainakaan minun tietojeni mukaan tapauksessa ole kyseessä adoptio. Tosin en lue naistenlehtiä, joten varmaa tietoa minulla ei ole.

Avioliitto kauniin naisen kanssa lisäsi Niinistön kansansuosiota entisestään ja sen avulla hän varmisti itselleen presidentin viran ja aseman. Konservatiivinen Niinistö edusti perinteisiä perhearvoja ja se auttoi hänet selvään voittoon vaalien toisella kierroksella. Sen sijaan kilpakumppani Pekka Haavisto ei edustanut perinteisiä perhearvoja, koska on parisuhteessa Antonionsa kanssa. Sikäli Pekan ja Antonion parisuhde on Saulin ja Jennin vastaavaa suhdetta sovinnaisempi, että ikäeroa on vain 20 vuotta.

Kommentit (0)

Toissapäiväisessä Halos-dokumentissa ei jostain syystä kerrottu mitään presidentin suhteesta puolustusvoimain entiseen komentajaan Gustav Hägglundiin. Syksyllä ilmestynyt Halos-kirja tosin paljastaa sen valtakunnan johtohenkilöiden suhteista paljon kertovan yksityiskohdan, että kenraali Hägglundin koira oli jostain syystä nimeltään Tarja. Sotilashenkilöt ovat tunnetusti huumorintajuista väkeä ja he harrastavat railakasta sotilashuumoria.

Koiran nimi Tarja osoittaa sen, että maassamme on nykyää mielipiteen vapaus. Sota-aikana sitä vapautta rajoitettiin poliittisista syistä. Niinpä esimerkiksi Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppainen romaanien kissa oli nimeltään Molotov, mutta sitä nimeä pidettiin sota-aikana vihollista loukkaavana ja niinpä elokuvissa kissan nimi on ulkopoliittisista syistä muutettu neutraaliksi Mörökölliksi. Vihollista ei siis haluttu turhaan ärsyttää.

Vihollisen halventamisen estämisestä on hyvä esimerkki se, että Mannerheim kielsi radiossa Pallen jatkamasta sotavankien tietokilpailua, koska piti ohjelmaa vihollista loukkaavana, koska se synnytti mielikuvan venäläisistä sivistymättömänä kansana. Totta puhuen Pallen kysymykset ovat sitä luokkaa, etten minäkään osaa niihin vastata. Kuunnelkaa itse Pallen visailua Ylen arkistosta. Ohjelman lataaminen omalle tietokoneelle vaatii pikkuisen miettimistä.

http://www.koivistoinen.net/admin/pages/modify.php?page_id=2

Muuten presidentti Halonen vieraili muinoin Heinolan lintutarhalla ja paikkakunnalla pelättiin skandaalia. Nimittäin Mato Valtosen ja Sakke Järvenpään moottoripyöräliikkeessä lapsuutensa viettänyt papukaija Vihtori osasi suomea sen verran, että kykeni huutamaan sanan ”huora”. Onneksi presidentin vierailun ajan se osoitti sydämen sivistystä ja ymmärsi pitää nokkansa kiinni.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin maamme mäkihyppyurheilulla. Ensimmäisen kerran jätän mäkiviikon seuraamisen väliin. Yhtä vaille koko joukkueemme palasi kotiin kesken turneen väsymystä valitellen. Ja huonot uutiset jatkuvat. Paras mäkyhyppääjämme Juulia Kykkänen kaatui ja katkaisi solisluunsa. Neiti Kykkänen on maailman cupin pisteissä meikäläisistä parhaimpana sijalla 22. Toiseksi paras Lauri Asikainen on 38.. Mäkihyppyurheilumme tilaa kuvaa hyvin se, ettei Kykkänen kaatunut mäessä vaan kotipihallaan.

Ihan tulee ikävä Nykäs-Matin aikoja. Kyllä silloinkin valvoskeltiin, mutta väsymystä ei valiteltu, koska silloin vaikka harjoiteltiinkin kovasti, niin osattiin myös rentoutua ahkerasti. Ja luulen myös, että meidän nykyinen lapsi-ja nuorisopsykiatria kehittyneine psyykenlääkkeineen myös estää uusien pelkäämättömien mäkikotkien kehittymisen.

Valmentaja Kalevi Tuomisen muistelmista löytyy opettavainen tarina siitä, miten läpeensätreenattu huippu-urheilija voi myös vähän valvoskella ja pärjää siitä huolimatta. Calgaryn kisoissa suurmäen kilpailun ollessa jo käynnissä, Matti Nykänen soitteli Tuomiselle, että pitäisiköhän sitä lähteä hyppäämään ja pitäisiköhän jostain hommata kyyti, koska kohta alkaa sellainen olympialainen mäkihyppykilpailu. Nykäselle ja hänen silloiselle tyttöystävälleen oli nimittäin järjestetty muista erillinen hotellimajoitus, koska se katsottiin tässä poikkeustilanteessa perustelluksi ratkaisuksi.

Tuominen järjesti kyydin hyppypaikalle ja jo harjoituskierroksen viidenneksi viimeinen mies oli vuorossa saavuttaessa mäen juurelle. Silloin Tuominen tiedusteli hermostuneena mäkikotkalta, etteikö tämän pitäisi jo olla hyppäämässä harjoitushyppyään. Matti katseli rauhallisena maisemia ja tokaisi: ”Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä”. Nykänen voitti kisan täysin ylivoimaisesti. Vanha totuushan on, että vain keskinkertaisuudet harjoittelevat.

Kommentit (0)

Mari Karppinen Vieremältä kyseli minulta tietoa Suonenjoen Pirttiselästä ja sen historiasta, jossa hänen isovanhempansa ovat asuneet 1930-luvun alkupuolelle asti. Isovanhempien talo paloi vähän kummallisissa olosuhteissa ja Mari epäili, että asiasta olisi kärkkääläisillä  sisäpiiritietoa, mutta asia on ainakin minulle ihan vieras. Mutta jos joku satunnainen lukija asiasta jotain tietää, hän voisi ystävällisesti lähettää sähköpostia seuraavaan osoitteeseen:

mari.karppinen1(at)gmail.com

Tuo Pirttiselkä on vähän rajatapaus kärkkääläisestä näkökulmasta. Se oli kyllä muinoin kärkkääläistenkin rautatiepyskki, mutta itse ajattelen Kärkkäälänä Kärkkäälän edesmenneeseen koulupiiriin kuuluneita alueita, ja Pirttiselän osalta jaotus on vähän ongelmallinen. Pieni osa sen seudun sikiöistä kävi Kärkkäälän koulua, isompi osa Sammalselän.

Mutta Pirttiselän seudun urheilu- ja kulttuurihistoria on mittava kuin se paljon puhuttu gorillan käsivarsi. Laulaja Kari (Tapio) Jalkasen suku on siltä suunnalta kotoisin ja onpa kirjailija Veijo Baltzarkin siellä lapsena asunut. Poliittisen urheiluhistorian puolelle liittyy se, että pohjoismaisia parlamentaarisia hiihtokilpiluja hallitsi suvereenisti 60-70-luvuilla kansanedustaja Pauli Räsänen, vaikka kilpailuissa oli mukana norjalaisia olympiavoittajiakin.

Ja palloilussa Pirttiselän seutu on ollut vahva. Hjk:n jalkapallojoukkueen kapteeninakin toimi Onttosen Pekka, jonka pikkuveli on tietääkseni nykyään oopperalaulajana Ranskassa. Jääkiekkoilija Hämäläisen Aatu ei kolme vuotta sitten enää mahtunut Kalpaan ja niinpä hän vaihtoi Tps:n riveihin ja voitti SM-kultaa.

Suonenjokelaisella työläisurheiluseura Kunnolla oli alaosasto Pirttiselän Kunto ja se oli tunnettu lentopalloilijoista. Passarina toimi Turusen Ville, joka sittemmin pelasi Ruotsin Ykkösdivarissa. Iskijöinä toimivat pitkäkasvuiset Nenosen veljekset Rastijärven toiselta rannalta ja kovaa kuulemma iskivätkin. Uskoisin myös, että Kauppisen Väinön poika, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, pelasi myös samassa porukassa. Myöhemmin hän siirtyi Poliisien Palloseuraan ja ettei vain voittanut jopa poliisien maailmanmestaruuden sen riveissä.

Muuten noiden lentopalloilija Nenosten jälkipolvea on Olli Nenonen, joka oli yhteen aikaan vallan Suomen lentopallomaajoukkueen kapteeni. Eli piällysmiehiä on Pirttiselän suunnalla tuotettu maailmalle. Olli Nenosta kutsuttiin lempinimellä Pelimanni. En tiedä oliko asiaan vaikutusta sillä, että tietääkseni hänen vaarinsa oli kyläpelimanni.

Kommentit (1)

Vaikka olen kertonut, että Kärkkäälän urheilun menestystarina on pitkä ja paksu kuin se ennenkin mainittu gorillan käsivarsi, kasvaa se edelleenkin, kun siirrymme moottoriurheilun puolelle. Pellisten suvulla on tietääkseni koko joukko Sm-mitaleja jokamiesluokan kilpailuista, muistelen joukossa olevan pari Suomen mestaruuttakin.

Mutta viime syksynä oli Timo Pellisen autourheilijan ura vaakalaudalla Alahärmän Sm-finaalissa. En ole ennen nähnytkään niin hurjannäköistä ulosajoa, kuin mitä tällä Youtube-videolla näytetään. Laskujeni mukaan Pellisen auto tekee kahdeksan volttia neljällä kierteellä. Ihmeeltä tuntuu, että ihminen kestää tuollaista röykytystä. Pellinen menettää ajoneuvonsa hallinnan tuolla videolla noin 6min. 30 sek. kohdalla. Onnettomuuden syynä pidän liian suurta tilannenopeutta, vaikka en autoilusta mitään ymmärräkään.

http://www.youtube.com/watch?v=GxuVhlm3r6M

Tuota onnettomuutta ei jostain syystä näytetty urheiluruudussa. Jos olisi näytetty, uskon, että jokunen kansanedustaja, sukupuoli jääkööt mainitsematta, olisi tehnyt lakialoitteen kilvanajon kieltämisestä. Ymmärtäisin heidän aloitettaan hyvin pitkälle.

Muuten Pellisten asuman Närhilän talon seinässä on Suhos-Kaken mukaan vuosiluku 1808. Närhilä saattaa olla Kärkkäälän vanhin rakennus. Puhutaan, että Kakkisen Ollin mökin vanha puoli olisi 1700-luvun puolelta, mutta mökki sijaitsee juuri Rajapuron muinaisen Karttulan, nykyisen Kuopion puolella.

Kommentit (0)

Luulen, että Pietarin tulvapato on yksi ihmiskunnan suurimmista rakennushankkeista. Siihen pitää vielä käydä tutustumassa tässä elämässä. Kyllä venäläisissäkin näyttää olevan tarmoa ja kuntoa, jos toimeen tartutaan. Vielä toivoisin venäläisiltä löytyvän lisää tarmoa ja kuntoa ja soisin heidän rakentavan kymmeniä kilometrejä pitkän padon täyteen tuulivoimaloita.

Suomenlahden perukalla tuulta riittää. Niiden myllyjen avulla voisi sulkea Sosnovoi Borin ydinvoimalan, joka on tällä hetkellä Suomen suurin turvallisuus uhka. Voimala on Tshernobyl-mallia ja jos se possahtaisi, saattaisi moni suomalainen joutua pakkaamaan taas evakkorekensä.

Kommentit (1)

Kommentit (0)

Neuvostovallan aikaan tuota siveetöntä maalausta ei pidetty julkisesti nähtävillä. NKP:llä ja Suomen kristillisdemokraateilla on samankaltainen näkemys perheinstituutiosta ja tuollaisten kuvien uskotaan vaarantavan perheiden eheyden, joka näkemys varmasti oikein onkin.

Harmi, ettei kännykkäkuvasta ilmene, että sängyn alla luimistelee musta kissa. Jotain moraalisesti arveluttavaa sekin varmasti symboloi. Muistelen, että myös Martti Huuhaa Innasen tauluissa esiintyy usein kissahahmoja, mutta Innasen mukaan ne eivät symboloi mitään, vaan ne ovat vain helposti piirrettävää eläinrekvisiittaa.

Sen sijaan se, että Innasen tauluissa joka neljäs henkilöhahmo kaivaa nenäänsä ei ole sattumaa, vaan kuulemma symboloi suomalaisten yleistä sivistymättömyyttä.

Kommentit (0)

Kirjailija Harri Tapperkin sitten lähti. Hän oli yksi neljästä eri tavoilla taiteellisesti lahjakkaista Tapperin veljeksistä. Siinäpä veljessarjassa olisi kasvatustieteilijöille oiva tutkimuskohde. Veljekset olivat köyhiä mökinpoikia Saarijärven salomailta eivätkä olleet päässeet käymään ilmaisutaidonlukiota.

Paasilinnankaan lahjakkaat veljekset eivät olleet käyneet ilmaisutaidonlukiota. Luin tuossa Arto Paasilinnan elämänkerran ja siitä sain selville, että kova keskinäinen kilpailu ja kunnianhimo innoittivat Lapin Tervolan surkealla suolla kasvaneet veljekset eteenpäin elämässään. Kun Erno vakuutti olevansa veljeksistä älykkäin, väitti Arto, että hänestä tulee kuitenkin rikkain, kuten tulikin.

Kova kilpailu ilmeni vaikkapa siinä, että veljekset kilpailivat yksin ojankaivuussakin, kun raivasivat lisäpeltoa leskiäidilleen. Kekseliäät ja kilpailunhaluiset pojat järkeistivät toimintaansa erikoistumalla ojankaivuun eri osa-alueisiin. Ojaa kaivettiin jonossa ja jos takana tuleva sai edellä menijän kiinni, oli hänellä oikeus lyödä kiinni otettua turpaan.

Kova kunnianhimo taas ilmeni esimerkiksi siinä, että kun veljeksistä Reino sieltä ojanpohjalta näki ohi kiitävän kuorma-auton, tunnusti hän luottamuksellisesti veljilleen, että hän aikoo vielä joskus edetä elämässään niin pitkälle, että pääsee kuorma-auton apumieheksi.

Se haave ei ollut realistinen. Kuorma-auton apumiehistä luovuttiin nopeasti ja niinpä Reino joutui sitten aikamiehenä hakautumaan Yleisradion pääjohtajaksi.

Kommentit (0)

Moraalisesti ylentävä ja jännittävä on Niskavuori-sarja, jota meillä on ilo joulun välipäivinä seurata. Nukunkohan ensi yönä silmällistäkään, kun jännään, miten Niskavuoren kartanon käy, nyt kun Aarne-isäntä lähti vieraan naisopettajattaren mukaan, vaikka tämä kesken intiimihkön hetken varoitteli, että ”mutta Aarne, sinullahan on vaimo ja lapset” ja johon Aarne vastasi sääliä kerjäten: ”Vain lapset, se nainen on minulle vieras”. Ihme ei ole, että Aarne saattoi Ilonan raskaaksi.

Viimeisimmässä jaksossa oli myönteistä sekin, että kauniin ja vapaamielisen opettajatar Ilonan roolia esittänyt tv-kuuluttaja Teija Sopanen luki vuorosanansa erittäin selkeästi. Taiteellisena puutteena jaksossa oli, että en päässyt selville, minkä merkkiset olivat ne sukset, joita Aarne suorastaan julkeasti seisotti öisin Ilonan koulun seinää vasten ja jotka sittemmin johtivat katastrofiin; vähän ne Järvisiltä näyttivät.

Niskavuoren miesten suvussa kulki luultavasti sama geenivirhe, joka Uudella mantereella vaivasi Kennedyn suvun miehiä. Tosin Niskavuoren miehet vaaransivat sen muuvanniin värkin takia vain Niskavuoren kartanon, mutta Kennedyt olivat tuhota koko supervallan.

Niskavuori-sarjaan kirjailija Hella Wuolijoki sai vaikutteita Wuolijoen suvun miehistä, vaikka sitä ei kyllä Erkki Tuomiojan kuivan kälppeää olemusta katsellessa uskoisi. Mutta Erkin vaari ja Hellan komea aviomies Sulo Wuolijoki oli melkoinen viipottaja. Tosin Hella kyllä yritti pitää häntä ojennuksesessa tiukalla kotikurilla, vaikka ei siinä kaikin ajoin onnistunutkaan.

Kotikuri oli niin kovaa, että kun Sulo oli istumassa samassa sellissä Ville Vainion kanssa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa valtiopetostuomiotaan, väitetään, että vähän ennen vapautumistaan Sulo olisi pyytänyt laitoksen johtajalta oikeutta saada jäädä edelleenkin pakkotyölaitoksen suojiin. Muistelmissaan Sulo Wuolijoki piti moista huhua liiotteluna.

Kommentit (1)

Mutta eteenpäin on meilläkin menty ja elintaso noussut. Ennen meillä oli pelkkä pajunoksista kyhätty kuusenvastike. Se toi mieleen sota-ajan kahvinvastikkeen, jossa ei enää kahvia lainkaan. Meillä on nyt pajurunkoon tökitty vähän kuusenhavuja, joten kuusta siinä on sen verran, että kuusenkorvikkeen puolelle se on luokiteltava.

Syömäköyhiä ei sentään olla. Yleisestä viheliäisestä köyhyydestä huolimatta ruokahuolto on pelannut. Vähän on samanlainen olo kuin Kalle Päätalolla jouluna 1945, jolloin pula oli jo sen verran halpottanut, että lanttua oli saatavilla. Kassu söi lanttulooraa niin, että oli haljeta räjähtämällä. Muitakin ympäristöhaittoja ilmeni.

Luulen, ettei minulla ole samanlaista vaaraa kuin Kassulla. Maistoin tuossa juuri kinkun kera itse tehtyä jouluolutta, jota joku asiaa ymmärtämätön saattaisi kiljuksikin kutsua. Ihan oli juotavaa, mutta se täytyy myöntää, ettei kiljua maun takia juoda; tosin lääkkeeksi kyllä. Kansanperinteen mukaan kilju saattaa edistää ruoansulatusta ja yleistä vatsantoimintaa jopa dramaattisessa määrin.

Kommentit (0)

Mutta kyllä tuo kuva kuitenkin pikkusen pedofiliaan viittaa, kuitenkaan en rohkene arvailla enempää, koska juuri eräs suurella vauhdilla maassamme etenevän puolueen kansanedustaja sai tuomion, kun väitti erään suurella vauhdilla maailmalla leviävän uskonnon perustajan olleen pedofiilin.

Mutta kyllä tuo kuva vain lisää alkuperäisen tarinan vaikuttavuiutta. Ilmeisesti Joosef oli todella  kuuskymppinen ja Maria vasta teini-iässä. Itse olen siinä iässä, että pidän tätä seikkaa vain kauniina asiana. Protestanttipuolella kerrotaan Jeesuksen syntyneen seimeen, mutta ortodoksikirkon tv-joulujumalanpalveluksessa väitettiin sellaisen tiedon olevan ihan paskapuhetta; luolaan se Jeesus ortodoksiraamatun mukaan syntyi.

Mutta kyllä kaikesta huolimatta tarinassa on jylhyyttä ja sitä samaa jylhyyttä on myös tässä samaan tapahtumasarjaan kytkeytyvässä tiernapoika-esityksessä, jota nyt hiljennymme kuuntelemaan jouluaaton kunniaksi. Toivotan oikein aistillista joulua kaikille.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kotikadun_tiernapojat_35405.html#media=35406

Kommentit (0)

J.V. oli aikansa radikaali ja kapinallinen. Sellaisia radikaaleja ja kapinallisia henkilöitä on Kuopion historiassa ollut hämmästyttävä määrä. Täällä ovat vaikuttaneet esimerkiksi Minna Canth, Järnefeltien radikaali kulttuurisuku, työväenliikkeen perustaja von Wright, ensimmäinen sosialidemokraattien puheenjohtaja Nils af Ursin, Punakaartin ylipäällikkö Eero Haapalainen, Neuvosto-Karjalan johtaja Edvard Gylling ja Mäntsälän kapinan johtaja kenraali K.M. Wallenius. Myös sota-ajan taistelupari Petroskoin radion Tiltu, eli Saimi Virtanen (os. Tarvainen) ja hänen Yleisradiota edustanut vastustajansa Yrjö Jahvetti Kilpeläinen olivat kalakukkokaupungin kasvatteja.

Unohtaa ei sovi myöskään Pietarissa Leninin henkeä vartioineita ja rahanpainantaa yms. vallankumouksellista toimintaa harjoittaneita Rahjan veljeksiä, joiden kanssa kaveerasi myös ikiliikkujan keksijä ja kommunistinen kansanedustaja Ville Vainio, joka alkujaan oli Sisä-Savon Karjusia. Myös radikaali kielitieteilijä Juvalla papin poikana kasvanut  K.A. Gottlund päätyi Kuopioon sen jälkeen, kun hänet tietääkseni karkoitettiin sekä Tukhomasta että Pietarista; uskoisin, että miehen vaikeuksiin oli osasyynä se, että kielitieteen lisäksi hän tutki myös seksuaalitieteitä osallistuvan havainnoinnin menetelmällä. Kenttätyön tuloksista voi lukea hänen Värmlannin päiväkirjansa uusimmasta sensuroimattomasta painoksesta.

Jos J.V. Snelman oli pikkuisen vaikea luonne, niin kyllä pojista vielä polvi parani. Nimittäin Helsingin seudun prostituutiota käsittelevässä kirjassa Rahasta vaan ei rakkaudesta kerrotaan, miten Snellmanin aikamiespojat pistivät yhden ilotalon vallan remonttikuntoon, eli vähää vaille tuhannen p—–n päreiksi, kuten asian voisi myös tähän tapaukseen osuvasti ilmaista, kun eivät olleet tyytyväisiä elinkeinonharjoittajan tarjoamiin palveluihin. Siihen aikaan maassamme ei vielä ollut kuluttajaviranomaisia, joiden puoleen olisi voinut tämänkaltaisissa asioissa kääntyä.

Kommentit (2)

Yleisömenesrys oli suunnaton. Kaikki eivät mahtuneet sisälle. Tuomiokirkkoa lienee laajennettava samalla tavalla kuin jäähallille tehtiin, vaikka viime pelissä, yhdessä kauden pääottelussa, jossa Kalpa kohtasi tulevan kevään todennäköisen finaalivastustajansa Saipan, halli oli vain puolillaan.

Komeasti Jore lauloi. Jos jotain vikaa etsimällä etsii, niin välillä oopperalaulajan ääni ei kaikin ajoin pärjännyt kaikille kiljuville pahankurisille pikkukakaroille. Mieli tekikin välillä huutaa perälehteriltä käsin, että ”laula Jorma kovempaa.”

Konsertin päätöskappaleen Oi jouluyön Hynninen esitti siihen malliin, että jos kyseessä olisi ollut maaottelu Ruotsia vastaan, uskon suomalaisen voittaneen maailmatähden Jussi Björlingin rinnan mitalla samalla tapaa kuin Voitto Hellsten teki muinoin. Vaikka komeasti ja täysin palkein Jussakin yrittää päästellä, kuunnelkaa vaikka itse.

http://www.youtube.com/watch?v=ofKk_Etapq4

Kommentit (0)

Uskomattoman tehokas on tämä kapitalistinen järjestelmä, jota vähän sievistellen myös markkinataloudeksi kutsutaan, tyydyttämään ostokykyisen väestönosan tarpeita. Toissa iltana valitin blogillani, ettei kirsikkamehua saa Suomesta mistään ja jo tänään sitä oli ilmestynyt tuohon kadun toiselle puolen Valintataloon.

Mutta kyllä tähän kapitalistiseen järjestelmään myös epäkohtia mahtuu. Viime yönä esitettiin Teemalla Täällä Pohjantähden alla-elokuva; kaksi kolmen tunnin kokoillan elokuvaa oli leikattu yhdeksi 2,5 tunnin filmiksi ja esitys oli vaikuttava. Ilman muuta se pitäisi historian oppitunnilla pakkonäyttää nousevalle nuorisolle, jotta ymmärtäisivät sen, ettei ihmisiä saisi tappaa.

Väinö Linnaa syytettiin historian vääristelystä ja ihan perustellusti. Kyllä hän esitti Urjalan vuoden-18 tapahtumat siloitellusti. Niitä Pentinkulmalla surmattuja linjojen yli pyrkineitä valkoisia surmattiin viisi eikä kaksi kuten kirjassa tehtiin. Eikä keväällä -18 Urjalassa mitään muodollisia oikeudenkäyntejä pidetty kenttätuomioistuimessa, vaan epäillyt punikit lyötiin lihoiksi ilman turhia muotoseikkoja. Suomen sotasurmat tietokanta paljastaa, että 5000 asukkaan Urjalassa surmattiin tuona koston keväänä 287 ihmistä.

http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmahaku/input

Tosin Urjalan veriteot olivat lieviä verrattuna Varkauden tapahtumiin. Ne olivat julmuudessaan puolin ja toisin sitä luokkaa, ettei niistä ole tähän mennessä juuri kukaan pystynyt kaunokirjallisuudessa kertomaan. Tosin nyt on ilmestynyt Asko Jaakonahon kirja Onnemme tiellä, joka sivuaa vähän Varkauden tapahtumia. Tosin pääteema kirjassa on Heinäveden kunnanesimiehen eli silloisen kunnanjohtajan Onni Happosen raaka murha.

Siinä surmassa keskeistä roolia esittivät kuopiolaiset Lapuan liikkeen aktiivit. Ehkä tarkoitus ei alunperin ollut murhata, mutta niinhän siinä sitten lopulta kävi, kuten eräs tekijä myöhemmin paljasti savolaismaisen lupsakkaasti, että ”pitihän se sitten lopettoo, kun se tuli niin pahasti särettyä.”

Kommentit (0)

Olen roskalehdistä omilla silmillä lukenut, että tänään sitten eletään kuin viimeistä päivää, sillä huomenna koittaa maailmanloppu; ainakin muinaiset mayat ovat kuulemma niin asian räknanneet. Ärsyttää moinen yksinkertaisten ihmisten pelottelu kaiken maailman hölynpölyllä, jonka jo moni kapitalistinenkin tiedemies on todistanut vääräksi.

Itse en pelkää, että maailmanloppu tulee huomenna, koska olen tutkinut asioita. Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Tänään ei tarvitse elää kuin viimeistä päivää, sillä vielä on hyvin aikaa järjestellä keskeneräisiä asioita, jos jollakulla sellaisia asioita sattuu olemaan. Minullakin on vielä Poeka pahasti keskenkäynyttä.

Itse ynnäsin juuri Pilliklupi-5-askin kanteen tieteellisesti, että maailmanloppu tulee vasta 1.1.2013 eli juuri parahultaisesti vuoden vaihteeseen. Nimittäin vuonna 1753 siirryttiin meillä juliaanisesta ajanlaskusta gregoriaaniseen ajanlaskuun ja siinä yhteydessä hypättiin ajassa kertavinttuulla 11 päivää eteenpäin. Tätä asiaa huomisen maailmanlopun povaajat eivät ole ymmärtämättömyyksissään huomioineet.

Tämä samainen seikka pitäisi ihmisten huomioida myös horoskoopeissaan. Alkuperäinen tieteellinen babylonialainen horoskooppilaskenta vääristyi pahasti vuonna 1753 ja sen jälkeen laaditut horoskoopit ovat olleet tyystin vailla tieteellistä pohjaa. Kaikkien ihmisten horoskoopit olisi pikimmiten laadittava uusiksi ja siinä onkin työnsarkaa astrologeille kuten esimerkiksi astrologiksi opiskelleelle Satu Ruotsalaiselle, joka nykyään seitsenottelun ja Jussi Parviaisen jätettyään juontaa jotain tyhjänpäiväistä tv-ohjelmaa nimeltään Satuhäät.

Kommentit (0)

Kirsikkamehu on todella hyvää. Sen on ainakin jossain tutkimuksessa todettu myös lisäävän yöunta keskimäärin 25 minuuttia ja lisäksi se edistää lihasten palautumista rasituksesta; Baltika-olutta ei siis välttämättä tarvita. Kirsikkamehussa voisi olla avain maamme urheilumenestyksen nostamiseen entisten aikojen loistoon alati kovenevasta kansainvälisestä kilpailusta huolimatta, jos vain sen saatavuutta parannettaisiin maassamme.

Suomessa yksikään tukkuliike ei tuo kirsikkamehua maahamme. Niinpä heittäydyin kansalaisaktivistiksi ja soitin erään tukkuliikkeen asiakaspalveluun ja tein asiasta kansalaisaloitteen. Nähtäväksi jää, onnistuinko soitollani onnellistuttamaan yhteiskuntaamme tältä osin.

Kommentit (0)

Eikä ollut Baltika-olut hinnankiroissa, Baltika maksaa vajaan euron isolta tölkiltä. Baltikaa näyttää olevan muutamaa laatua. Kalleinta on alkoholiton olut ja halvinta vahvasti pirtulta maistuva 12 %:n päihde; venäläinen alkoholin hinnoittelupolitiikka on juuri päinvastainen kuin suomalainen hinnoittelupolitiikka. Mielestäni Baltikoista Baltika- 7 on parasta, siinä on prosentteja 5,6 eli pikkuisen suomalaista keskiolutta enemmän.

Muuten Venäjälläkin on huomattu ja huolestuttu siitä, että miehet poistuvat tuonilmaisiin keskimäärin alta kuusikymppisinä eli heti sen jälkeen, kun ovat täyttäneet tärkeän biologisen velvollisuutensa ja siittäneet uuden oluenjuojien sukupolven. Niinpä alkoholin myyntiä on alettu rajoittaa. Huoltoasemilta ei enää saa edes olutta. Suomessa ei Kristillisdemokraattinen puoluekaan rohkenesi esittää noin radikaalia rajoitusta.

Kommentit (0)

1600-luvulla Pohjois-Amerikan Delawaeriin muuttaneet metsäsavolaiset tulivat hyvin toimeen alkuperäiskansan kanssa ja suomalaisnimet saattavat periytyä jo niiltä ajoilta. Eränkävijäkansoja yhdistivät yhteiset tavat. Intiaanitkin esimerkiksi harrastivat saunomista jo ennen suomalaisiin tutustumistaan. Tosin inkkareiden saunoja kutsuttiin hikimajoiksi. Hikimajoissa ei ollut kiukaita, vaan kivet kuumennettiin saunan ulkopuolella. Myös hikimajoissa tuli istua suomalaiseen tapaan ääneti.

Savolaisia ja intiaaneja yhdisti myös kyköttäminen. Minäkin muistan ajan, kun savolaismiehet vielä kyköttivät. Elikkä kun pienviljelijä-metsurit tapasivat maastossa, jossa ei puistonpenkkejä ollut tarjolla, kyykistyivät he huastelemaan kyynärpäät polviin tuettuina ja panivat tupakaksi. Ja varatupakki saattoi olla korvan takana. Enpä ole Kuopion kaduilla enää nähnyt kyköttäviä miehiä. Sanotaan, että vain vanhat eränkävijäkansat eli savolaiset ja intiaanit hallitsevat kykötyksen ja tästäkin tavasta ovat savolaiset luopumassa.

Kommentit (0)

Vilpitön pyrkimykseni päihteettömään elämäntapaan koki kolauksen, kun panin jouluolueni käymään. Muut ikäluokkani pojat hankkivat jännitystä elämäänsä tällä tavalla jo runsaat 40 vuotta sitten, mutta minulla on puberteetti vähän myöhästynyt. Voi olla, että kunhan pääsen eläkkeelle yritän vielä kasvattaa pitkän tukan ja rupean soittamaan nykyajan nuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia.

Jouluolutta varten täytyi vallan ostaa kallis muoviämpäri, koska epäilen kumisaappaassani olevan reiän. Alunperin ajattelin panna jouluolueni kumisaappaassani; opin tämän konstin Nätti-Jussin elämänkerrasta. Lapin tukkikämpillä tehtiin kiljua tiukanpaikan tullen vaikka ehjässä nokialaisessa, sillä se antoi juomalle oman pikantin sivuaromin.

Nyt jouluolueni, josta käytän nimitystä Poeka, kihisee saunanlauteilla ja haisee talon portaikkoon asti rankkitynnörin lailla. Innostuin oluen panemisesta niin, että voi olla, että muutan  eläkepäivikseni suunnittelemaani tuotantosuuntaa. Minustahan piti yhteen aikaan tulla Suomen, ellei koko Pohjoismaiden suurin viinitilallinen, sitä varten jo idätän pelakuuruukkujen reunoilla viiniköynnöksiä, mutta saattaa olla, että minusta sittenkin tulee Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurin kiljutilallinen. Se tuotantosuunta ei ole yhtä hallanarka ja suvusta löytyy alalta kokemusta.

Rieponlahden kyläkirjassa korostetaan, että Risto-eno oli mies, joka osasi tehtä erinomaisen kiljun. Siitä ei käyttetty nimitystä Poeka, vaan rieppolaiset kutsuivat sitä Pekaksi. Lisäksi Risto-eno oli lupaava keskimatkojen juoksija. Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yhteydessä vuonna 1947 järjestetyissä kansallisen tason yleisurheilukilpailuissa enoni johti 800 metrin juoksua ensimmäisen kierroksen jälkeen silminnäkijöiden mukaan noin 40 metrillä, vaikkain jäi lopulta kilvassa viimeiseksi häviten toiseksi viimeiselle noin 40 metriä, koska oli sortunut voimiensa vääränlaiseen jaottamiseen.

Kommentit (1)

Uusimman Hannu Lehtilän Tarja Halos-kirjan mukaan dosentti Johan Bäckman piti Putinin vaalitilaisuudessa seuraavan puheen:

” Tervehdys Venäjän kansa. Te mahtava kansa. Teillä on mahtava maa. Älkää salliko kenenkään ulkopuolisen manipuloida teitä. Sillä maailman kohtalo riippuu Venäjästä…Tuen Putinin ideaa Euraasian liitosta, sillä pidän itseäni kansallisuudeltani venäläisenä. Uskon, että Putin pystyy toteuttamaan Venäjän euraasialaisen konseptin mukaisen kehityksen.”

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin euraasialaisella liitolla tarkoitetaan sitä, että Venäjään liitetään kaikki maat ja alueet, jotka joskus ovat kuuluneet Venäjään tai Neuvostoliittoon. Railakkaan puheen on siis dosentti Bäckman pitänyt. Monta kertaa hyvin lahjakkaat ihmiset ovat myös hyvin konstikkaita. Ettei vain Suomi ole taas menettämässä yhden lahjakkaan tiedemiehen maailmalle. En ole ainakaan huomannut, että lahjakkaan dosentin mahdollista kansalaisuuden vaihtoa olisi mitenkään pyritty estelemään maassamme.

Kommentit (0)

Maassamme vallalla oleva poliittinen moraali on  viime päivinä synnyttänyt melkoisen älämölön. Itse kuitenkin epäilen parempaan päin mennään koko ajan. Luin tuossa Markku Kuisman ja Teemu Keskisarjan vastailmestyneen Erehtymättömät , joka kertoo maamme pankkitoiminnan historiasta. Kirjasta ilmenee esimerkiksi se, että KOP maksoi entiselle pääjohtajalleen J. K. Paasikivelle, joka ryhtyi hoitamaan presidentin virkaa, konsulttipalkkiota 200.000 markkaa vuodessa, joka on nykyrahassa noin 50.000 euroa. Nykyään jos tuollaista sattuisi, ei valtakunnanoikeuden kynnys olisi kovin korkealla.

Tosin KOP:n  ratkaisun ymmärtää, vaikka sitä ei voisi hyväksyäkään. Paasikiveä nimittäin pidettiin ihan mahdottomana ihmisenä ja kun hänestä päästiin vihdoinkin eroon, kannatti siitä riemusta maksaakin. Ja olihan aina vaara, että presidentti olisi muuten saattaa kostaa entisille alaisilleen, jotka mm. yrittivät saada tämän pääjohtajan toimesta ennenaikaiselle eläkkeelle mielenvikaisuuden perusteella. Kun se ei onnistunut, päästiin miehestä eroon tekemällä hänestä presidentti.

Muuten Paasikivi oli niitä harvoja poliitikkoja, joilla oli vallan lääkärintodistus siitä, ettei hän ole hullu. Psykiatrin mukaan Paasikivi oli vain saanut huonon kotikasvatuksen. Osasyy mielenvikaisuusepäilyyn oli myös siinä, että Juho Kustilla oli liian väljät tekohampaat, joilla oli pahana tapana singahtaa suusta, silloin kun pääjohtaja korotti ääntään, jollaista ei tapahtunut suinkaan harvoin.

Poliittinen historiamme tuntee siis tapauksen, että epäillystä mielisairaasta tehtiin presidentti. Poliittinen historiamme tuntee myös tapauksen, jolloin eräästä savolaisesta lääkäristä tehtiin kansanedustaja sen jälkeen, kun korkeinhallinto-oikeus, oli äänin 3-2 todennut, että hänen pakkohoitoon passittamisensa oli liioittelua.

Kommentit (0)

Tuo eilen mainittu rakettilento-uutisankka oli menossa myös Savon Sanomien etusivulle, mutta viime tipassa terve maalaisjärki voitti. Maalaisliiton lehdellä oli ilmeisesti maalaisjärkeä enemmän kuin kokoomuslaisella Savolla. Kilpailu lehtien välillä oli kova ja se heijastui välillä toimitustyöhön valitettavina ylilyönteinä. Lehtien välisen mediasodan hävisi Savo, joka meni konkurssiin noin vuonna 1969.

Savo-lehden muita tunnettuja epätosia uutisia olivat Silvo Sokan lennon lisäksi jo aiemmin kertomani Hemmo Silvennoisen urheilujutut, joita eräs toimittaja muokkasi siihen malliin, ettei henkilövahingoiltakaan lopulta enää vältytty. Kyseisen toimittajan ura päättyi myöhemmin Kuopiossa näyttävästi.

Nimittäin 1963 uutisoi Savo-lehti kissankokoisin otsikoin, että amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa MIG-21 hävittäjiin, joita suomalaiset olivat juuri hankkineet ensimmäisenä Länsimaana. Lehden juttu saattoi olla tällä kertaa aivan totta, mutta Kekkonen oli luvannut venäläisille, ettei silloisia huippumoderneja sotakoneita esitellä ainakaan amerikkalaisille kenraaleille. Tamminiemestä tuli lehden toimitukseen pian puhelu, jonka seurauksena toimittajan nähtiin jo samana päivänä nousevan junaan Kuopion asemalla.

Savo-lehti kunnostautui myös Tulilahden murhien tiimoilta. Silloin eräs lehden tutkiva journalisti oli piiloutunut Tulilahden koulun ruokakaappiin salakuuntelemaan koululle majoittuneita poliiseja ja julkaisi siekailematta nokkelasti tietoonsa saaman syyllisen otsikolla ”Haudankaivaja N. N. on murhaaja”. Tosin tämä tieto jouduttiin myöhemmin oikaisemaan, kun Heinävedelle raahattiin tuomiolle Runar Holmström-niminen erakko ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.

Runsaslukuinen savolaiskäräjärahvas kuulemma ihmetteli suureen ääneen, että miksi moisesta selvästä asiasta pitää kalliita käräjiä käydä, koska asian voisi huomattavasti kustannustehokkaammin hoitaa muutenkin. Eikä lopullista tuomiota sitten tarvittukaan, koska Runar hirtti itsensä ennen lopullista oikeuden päätöstä. Vieläkin asiantuntijat kiistelevät siitä, oliko hän syyllinen.

Sen sijaan Savon Sanomat töppäsi nailonsukkamurhissa noin vuonna -64. Kuopion nailonsukkamurhaajan henkilöllisyyden suuri yleisö ja poliisitkin saattoivat lukea lehdestä jo heti murhien jälkeen. Valitettavasti syylliseksi julistettiin väärä mies. Poliisi paljasti nopeasti oikean syyllisen.

Siihen aikaan poliisi toimi vielä tehokkaasti. Kaupungin poliisipäällikkö oli kuulemma heti aluksi määrännyt kaikki parrakkaat miehet pidätettäviksi; ihan kärkiporukoissa otettiin kiinni kirjailija Pekka Kejonen. Ihmetellä kuitenkin sopii, ettei heistä kukaan ehtinyt alustavissa puhutteluissa tunnustamaan ennen oikean syyllisen paljastumista. Siihen aikaan alustavat puhuttelutkin olivat tehokkaita.

Kommentit (1)

Myös Kuopion poliisitoimen ja Suonenjoen historioista näyttää löytyvän runsaasti yhteistä kosketuspintaa, joka kosketuspinta näyttää aika yllättäen liittyvän avaruusilmailun vaiheisiin.

Nimittäin 9.10.1947 kertoi arvovaltainen Savo-lehti maailmalle seuraavan uutisen, joka sai maailman median polttopisteen kohdistumaan sekä Kuopioon että Suonenjokeen:

”17-vuotias kuopiolaisnuorukainen Silvo Sokka oli suorittanut rakentamallaan reaktiokoneella Kuopion lähettyviltä 7 kilometrin lakikorkeudessa lennon, jolla kone saavutti maagisen 800 kilometrin tuntinopeuden. Kone oli suorittanut polttoainesäiliön räjähdettyä pakkolaskun Suonteenselälle Suonenjoella, josta Sokka oli löydetty rantamalla olleen talon pihasta tajuttomana.”

Kuopion poliisilaitos joutui puuttumaan tapaukseen, koska epäiltiin, että sekä Pariisin rauhansopimuksen artikloja kuten myös Ilmaliikennelakia olisi rikottu tapauksen yhteydessä. Rauhansopimushan kielsi Suomelta reaktiokoneet. Asiaa ei voitu painaa villaisella, koska tapaus huomioitiin maailmalla näyttävästi. Eri tiedotusvälineiden edustajat kiirehtivät Suonenjoelle, jonne saapui myös Suomen puolustusvoimain edustajana kenraali, joka alan asiantuntijana pystyi heti tekemään tapauksesta johtopäätöksen, jonka mukaan tämän nuorukaisen täytyy olla nero.

Nero Silvo Sokka varmasti olikin, mutta poliisitutkimuksessa paljastui nopeasti, että hän ei ollut lentänyt reaktiokoneella Kuopiosta Suonenjoella, vaan matka oli taittunut polkupyörällä. Suoritusta ei pidä väheksyä, koska pyöräretki tapahtui syyshölseillä eikä siihen aikaan vielä ollut kestopäällystettyjä teitä. Olen monta kertaa miettinyt, miten tämä lahjakas ja mielikuvitusrikas nuorukainen sijoittui sittemmin yhteiskuntaan.

Kommentit (0)