Valenttina Tereskova | 08.03.2012, 22:48 |
Eilisen Molotovin cocktailin ja tämänpäiväisen naistenpäivän kunniaksi varastan netistä tuon postimerkin kuvan. Siinä maailman ensimmäinen avaruuslentäjätär katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Kuva on otettu aikana, jolloin neuvostokansa vielä marssi pystypäisenä ja ylväsryhtisenä kohti kansantalouden uusia saavutuksia.
Polttopulloaiheeseenkin kosmonautitar Maria Tereskova liittyy. Nimittäin hänen isänsä kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Talvisodassa Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.
Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä pari kesää sitten vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Murheen risti on suomalaisten ja venäläisten yhdessä pystyttämä Lemetin taistelun muistomerkki.
Muuten Wikipedia kertoo, että venäläisten kosmonauttien viehättävänä perinteenä on ollut juuri ennen avaruuteen lähtöä käydä pissillä, juuri sillä paikalla, jossa lapsuuteni sankari Juri Gagarin myös suoritti ns. luonnollisen tarpeensa ennen maailman ensimmäistä avaruuslentoa. Kiinnostaisi tietää, noudattiko myös Valenttina Tereskova tätä kaunista tapaa.
Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää laillista nettimusiikkia. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/miljoonasade_lapsuuden _sankarille_53305.html#media=53306 |
|
Molotovin cocktail | 07.03.2012, 20:24 |
Vielä Marskin ryyppy-nimistä drinkkiä tunnetumpi suomalaisvalmiste maailmalla on Molotovin cocktail. Senkin yhtenä ainesosana Marskin ryypyn lailla on puunjalostusteollisuuden jätesprii.
Rajamäen viinatehtaalla valmistettiin Talvisodan aikaan 450 000 pulloa kyseistä tuotemerkkiä ja pulloilla poltettiin 436 Puna-armeijan panssaria. Kaiken kaikkiaan 1919 tankkia turmeltiin Talvisodan taisteluissa piloille.
Wikipedian mukaan Molotovin cocktail koostui jätespriin, petrolin ja tervan seoksesta puolen litran viinapullossa. Pullon kylkeen kiinnitetyt sytytyspuikot olivat myrskytikkuja (bengaalitikkuja). Toinen tikuista oli varalla, jotta heittämättä jäänyt pullo voitaisiin käyttää uudelleen.
Talvisodan alussa suomalaisen ohjesäännön mukaan polttopulloilla oli tarkoitus vain sokaista panssarivaunun tähystysaukot. Havaittiin kuitenkin, että kun polttopullolla osuttiin panssarivaunun ilmanottoluukkuun, käyvän moottorin ilmanotto imi liekit vaunun sisälle sytyttäen moottorin tuleen.
Ruotsalaiset ovat onnellistuttaneet maailmaa keksimällä jakoavaimen ja norjalaisetkin kehittivät klemmarin. Joskus mietin, että mikä on suomalaisten lahja ihmiskunnalle enkä muistanut muuta kuin uukuniemeläisen Ahokkaan Jallun keksimän sätkäkoneen.
Polttopulloa on väitetty suomalaiskeksinnöksi, mutta kun ei ole. Se kehitettiin Espanjassa sisällissodan synnyttämänä innovaationa. Tosin suomalaisen Molotovin cocktailin kemiallinen koostumus lienee espanjalaista kehittyneempi.
|
|
Marskin tikkuviina | 06.03.2012, 20:30 |
Alan miehenä piti vallan netistä etsiä tuon eilen mainitun Matskin ryypyn resepti. Kuvittelin, että kyseinen päihde olisi ollut hieno Chevalier-kaartin upseerien yläluokkainen juoma, mutta mitä vielä. Kyllä se on enemmänkin tyypillinen köyhän Suomen kansan kehittämä halpa, mutta tehokas pula-ajan korvike rikkaiden suurvaltojen hyville tuotteille.
Eli keskeisin ainesosa on puunjalostusteollisuuden sivutuotteena syntyvä puusprii, jota myös tikkuviinaksi kutsuttiin. Tikkuviinan maku sitten poistetaan erilaisilla vähän kalliimmilla aineilla, joita käytetään ihan vähän. Tikkuviina lienee kulttuurikansojen viininmaistajien arvoasteikolla sellaista kiljun luokkaa.
Päätinpä, että sitten kun alan juopottelemaan oikein aikamiehen lailla, ryhdyn itse sekoittamaan Marskin ryyppyjä ja nautin sitä Ellen Svinhufvudin kakun kera; senkin reseptin löysin netistä. Yläluokkaisen tunnelman ylläpitämiseksi pistän visusti talteen tuon aidon juoman hylsyn.
Ja tässä sitten Marskin ryypyn resepti ja kulttuurihistoria Wikipediasta kopioituna: Marskin ryyppy on marsalkka Mannerheimin nimeen liitetty snapsina nautittava väkevä alkoholiannos. Kaikkien lähteiden mukaan on tärkeää, että juoma on kaadettu lasissa piripintaan tai jopa hiukan kukkuralleen (onnistuu pintajännityksen takia) ja että juoma tarjoillaan jääkylmänä ja juodaan läikyttämättä. Juomasekoituksen yksityiskohdista on kiistelty liki 50 vuotta, eikä alkuperäisen reseptin mukaisia ainesosia enää ole saatavana.
Sekoituksen kehitti alun perin Mannerheimin adjutantti Ragnar Grönvall marsalkan pyydettyä tätä tekemään jotain sulfiittispriistä tehdyn sodanaikaisen huonolaatuisen vodkan, ns. tikkuviinan, maulle. Tarkoituksena oli peittää halvan viinan makua lisäämällä mukaan tilkka kalliimpia aineita. Mannerheim-internetprojektin mukaan sekoitukseen kuuluu litra Rajamäen akvaviittia, 2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia ja 1 cl giniä. |
|
Piripintaan ja läikyttämättä | 05.03.2012, 20:02 |
Olimme viimeisen päälle herrasmiehiä, kun työpaikan herraseurassa kunnioitimme läsnäolollamme Kalpa – Hifk-peliä. Emme nauttineet ennen ottelua edes taskulämmintä Koskenkorvaa kuten monet jätkäpojat pruukkaavat tehdä, vaan piripintaan ja läikyttämättä kohotimme huulillemme herrasmiesmäisesi maailmankuulun Marskin ryypyn tunnelmaan sopivasti Kuopion kasarmilla.
Sain kuvan Mannerheim-putelin lankomieheltä häälahjaksi vuosia sitten; luulen kyseessä oleen sellaisen v-kirjaimella alkavan toiminnon, ja nyt sitten pullo pistettiin poikien kanssa parempiin suihin ja tuulen suojaan. Jonkin verran eteketin vastaista saattoi olla se, että jalo juoma nautittiin pahvimukeista etiketin edellyttämien ryyppylasien sijaan. Mutta mieltä se nostatti ja rohkeutta se lisäsi sillee sopivasti pahvimukeistakin käsin.
Tosin hieman mietitytti se, että oliko sopivaa nauttia tuota jaloa juomaa jääkiekko-ottelun edellä, koska tietooni ei ole tullut, että Mannerhein olisi ollut jääkiekkomiehiä. Toisaalta jos olisi ollut, niin varmaan hän olisi ollut Hifk:n miehiä, joten oikean ottelun alla pullo tyhjeni.
Ja se Kuopion kasarmi oli juuri sopiva paikka Marskin ryypylle, koska marsalkalla on ollut suuri rooli rakennuksen historiassa. Siellä toimi vuonna 1918 tuhoamisleiri, jossa lyötiin lihoiksi 476 onnetonta väärinajattelijaa. Kuopion isänmaallinen seura, joka on kiinnittänyt pronssilaattoja kaupunkimme historiallisesti merkittäville paikoille, ei ole vielä jostain syystä huomioinut tätä vaihetta Kuopion historiassa. |
|
Sijoilla ynnä muut | 04.03.2012, 19:44 |
Pikkuisen huonosti menee Suomen mieshiihdolla nykyään. Salpausselällä paras suomalainen kisojen ainoalla oikella hiihtomatkalla oli sijalla 29. Huonommin meni yhdistetyssä, meidän vanhassa valtalajissamme, paras meikäläinen oli sijalla 31. Ja ampumahiihdon MM-kisoissa poikamme tekivät historiaa; sijat olivat 71, 82 ja 97.
Epäilen, että suomalainen oli ampumahiihdossa häntäpäästä katsottuna ihan ensimmäinen. Onneksi Finlandia-hiihdossa oli osallistuja jo Papua-Uusi-Guinealta, ja niinpä toivoa sopinee, etteivät suomalaiset tulevaisuudessa ole kilpahiihdoissa ihan viimeisiä, mikäli Etelämeren saaret lähettävät hiihtäjiään kansainväliiin tapahtumiin. Ja mikäli Ruotsi löytää joukkueen mäkihyppyyn, niin vihoviimeisiä emme ole siinäkään lajissa.
Tilanne alkaa olla samanlainen kuin heti Lahden mömmönkisojen skandaalin jälkeen. Välillä oli jo vähän valoa näkyvissä. Heikkinen voitti jopa maailmanmestaruuden viime vuonna. Jotenkin Juha Lallukan epäilty dopingkäry on masentanut meikäläiset. Lallukka taisi kärähtää vielä aineesta, josta ei pitänyt edes voida kärähtää.
Samasta aineesta jäi kiinni myös Anders Veerpalu. Tosin hänkin kiistää Lallukan lailla vielä kaiken, joten asiat ratkeavat lopullisesti lähivuosina kansainvälisessä ihmisoikeustuomioistuimessa. Virolaiset näyttävät ottaneen miehensä käryn vielä suomalaisiakin raskaammin, koska vaikuttaa siltä, että veljesmaassa on lopetettu koko kilpahiihtoharrastus. |
MÄRKÄ PASKA | 03.03.2012, 21:24 |
Hurmosta esiintyi äsken täpötäydessä Kuopion jäähallissa, kun kuopiolaiset kukistivat Helssingin herrojen joukkueen. Pitäisi joskus käydä lestadiolaisten suviseuroilla ja verrata, onko siellä hurmoksen määrä suurempi kuin hyvässä jääkiekko-ottelussa.
Luulen kuitenkin, ettei suviseuroilla juhlayleisö huuda rytmikkäästi tapahtuman ajan, että ”MÄRKÄ PASKA”, kuten eräät ihan sivistyneen ja muuten täyspäisen oloiset Kalpan kannattajat hoilasivat kurkut suorina. Huudolla varmasti oli jokin logiikka, mutta minulle se ei tällä kertaa avautunut. Uskon huudon kohdistuneen ottelun eotuomaristolle.
Tuuletin jo jossain vaiheessa sitä, että Kalpa voittaa varmasti runkosarjan, koska Jyväskylässä Pelikaanit olivat eka erän jälkeen 3 – 0 tappiolla. Mutta niin vain lahtelaiset voittivat lopulta senkin pelin. Hurja on joukkueen taistelutahto. Pelikaanit ovat liigan ainoa joukkue, joka ei ole voittanut koskaan mitalia, mutta luulen senkin puutteen korjaantuvan tänä keväänä.
Kalpan menestykseen pudotuspeleissä en jaksa uskoa, mutta runkosarjan voittokin olisi kiva ylläri. Ihan tulee mieleen kesä 1972, jolloin Kups johti puolivälissä sarjaa viidellä pisteellä, mutta jäi lopulta viidenneksi. Selitys oli kuulemma se, että silloinen valmentaja oli saanut tietoonsa, että meikäläiset kestävyysjuoksijat pärjäsivät, koska he tekivät tyhjennysharjoituksen suurkilpailujen alla. Niinpä kupsilaisetkin alkoivat joka keskiviikko juosta itsensä tajuttomiksi, ja kiistämättä uudellla menetelmällä oli suuri vaikutus joukkueen pelilliseen ilmeeseen. |
|
Puheloinen | 02.03.2012, 20:24 |
Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen oli männä viikolla arkkipiispa Leon vieraana kaupungintalolla. Sali oli puolillaan väkeä. Jotain se kertoo yhteiskunnan tilasta. Kun kulttuurin edustajat Bo Carpelan, Sofi Oksanen ja Timo-Pekka Björklund esiintyivät, eivät kaikki mahtuneet istumaan. Itse oli pitkätukkaisen nuorison edustajana paikalla tilaisuuksissa.
Kenraali Puheloinen paljastui todelliseksi pokerinaamaksi, kuten virka-asema edellyttääkin. Puolustusvoimain komentajan ilme ei värähtänytkään, vaikka paikalle oli vaivaantunut suuri joukko originelleja kuopiolaisia, joita muualla kutsuttaisiin kylähulluiksi ja jotka häpeämättömästi esittivät näkemyksiään maailman ja varsinkin maanpuolustuksen tilasta sekä ruotsinkielisen varusmiesaineksen erityiskohtelusta sillä varmuudella, joka perustui siihen varmuuteen, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää.
Kenraali ei ollut huolissaan rajojemme rauhasta. Suomi alkaa olla alueella sotilaallinen mahti. Kun Ruotsissa ja Venäjällä ovat puolustusmäärärahoja supistettu kylmän sodan päättymisen jälkeen 75 %:lla, on Suomessa supistus ollut vain 50 %.
Puolustusvoimain komentaja hyvksyi mukisematta maamme laillisen hallituksen budjettileikkaukset. Hän ei sekaannu politiikkaan. Tilanne on siis aika tavalla erilainen kuin 80 vuotta sitten. Kun silloin maallemme valittiin presidenttiä ja viimeisellä kierroksella olivat vastakkain arvoliberaali Ståhlberg ja arvokonservatiivi Svinhufvud, tiesi silloinen kenraali Talvela viestittää ennen ratkaisevaa äänestystä valitsijamiehille, että Ståhlberg murhataan, mikäli hän voittaa. Niinpä Svinhufvud sitten voitti kahdella äänellä. |
|
Dramaattinen maraton | 02.03.2012, 20:21 |
Palataanpa toissailtaiseen Nurmi-kirjaan. Nurmella oli tieteellinen asenne kestävyysjuoksuun ja hän kirjoitteli lehtiin asiantuntevia arvioita lajista. Hän ei pitänyt suomalaisia erityisen hyvinä tyyppeinä juoksijoiksi, sillä suomalaisethan ovat raskasrakenteista kansaa.
Meikäläisten suurjuoksijoiden onni oli, etteivät kuivan kälpeät afrikkalaiset vielä olleet mukana kilparadoilla. Tosin ensimmäinen afrikkalainen mustamies nimeltään Len Tau otti osaa jo vuonna 1904 St. Louisin maratoniin. Hänet oli tuotu rotuaan edustavaksi näyttelykaluksia samaan aikaan järjestettyyn maailmannäyttelyyn, mutta siinä sivussa mies ilmoittautui myös olympiamaratonille.
Hän oli voittaakin kisan, mutta sitten suuri, vihainen koira ajoi häntä takaa kilometrin verran ja mies väsytti itsensä tällä ylimääräisellä spurtilla jääden lopulta yhdeksänneksi. Kisan voittajana juhlittiin sitten ensimmäisenä maaliin tullutta amerikkalaista Frederick Lorzia, mutta juuri ennen palkintojen jakoa paljastui, että hän oli matkan varrella turvautunut autokyytiin. Hänen suorituksensa tietysti hylättiin.
Hylätyn voittajan saapumisen jälkeen seuraavaa juoksijaa jouduttiin odottelemaan hyvin pitkään, sillä kilpailun viralliselta voittajalta kului matkaan lähes 3,5 tuntia. Todellisen kultamitalimiehen aika oli siis surkea. Mutta ei ihmekään, koska maratonsankari Thomas Hickin valmennusryhmä syötti hänelle matkan varrella strykiiniä piristääkseen voipunutta kilometrinnielijää.
Itse en ole varma siitä, piristikö strykiini juoksijaa, sillä kyseinen kemikaali tunnettiin nuoruudessani Suonenjoen Kärkkäälän kylällä tehokkaana ketunmyrkkynä. Muistelen, että naapurissa asunut laulaja Erkki Junkkarisen serkku Viljami Vepsäläinen kertoi, että kerran nuorena miehenä hän oli tehnyt oikein herkullisen syötin ketulle ja käsitellyt makupalan nimen omaan tällä strykiinillä. Viljami oli puskasta salaa seurannut, kuinka kettu oli tullut, nielaissut syötin, karjaissut kerran ja siihen se oli sitten jiänyt.
|
|
Lättysyöttö | 29.02.2012, 20:18 |
Mahottoman jännäksi näyttää menevän. Välillä jo näytti selvästi siltä, että Kalpa voittaa selvästi runkosarjan, mutta nyt näyttä vielä selvemmin siltä, ettei voitakaan. Hermot ovat lujilla, koska Kalpan parhaat miehet ovat vammakierteessä.
Viime yönä epätoivoinen pelaajatilanne tuli jo uniinkin. Olin itse saanut kutsun kentälle. Tosin pelasin vain alivoimatilanteita. Pelituntuman puute vaivasi. Millään en meinannut saada kiekkoa purettua pois puolustusalueelta. Sitten huomasin syynkin. En pelannut kiekolla, vaan lavassani oli iso lettu. Lämärillä sai siitä irtoamaan vain roippeita.
Sitten jossain vaiheessa pääsin alivoimatilanteessa yksin läpi. Luisteluvoimaa minulta siis löytyi, kuten Kalpan pelityyliin kuuluukin. Huomasin vain, että mitä lähemmäs maalia räiskälettäni kuljetin, sitä pienemmäksi se hupeni. Ajattelin kuitenkin, että jos onnistun vippaamaan edes lättyni valtaosan pöpelin perälle, maali hyväksytään. Siinä vaiheessa, kun olin harhauttamassa veskaria, heräsin. Oli niin paha mieli ja tunnelma pilalla, ettei uni enää tullut silmään.
Sikäli meni hyvin, että vältyin vammoilta. Pari vuotta sitten olin yhtenä yönä pudotuspeleissä Kalpan maalivahtina Jyppiä vastaan. Tuli paha alanurkkalaukaus ja yritin unissani sivuttaisspagaatilla patjatorjuntaa enkä ollut yhtään verrytellyt. Ronkka revähti, eli sain urheilukielellä alaraajavamman, joka ei ole vieläkään täysin parantunut. Onneksi en unissani potkaissut ikkunaa rikki. |
|
Nurmi ja huumeet | 28.02.2012, 17:40 |
Erkki Vettenniemen toimittamassa teoksessa Paavo Nurmi – Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia paljastetaan suurjuoksijastamme skandaali, joka olisi nykyään iltapäivälehtien lööpeissä pitkään, jos joku urheilusankarimme kertoisi samaa. Nimittäin vuonna 1932 Paavo Nurmi kertoi Helsingin Sanomissa seuraavaa:
”Minä olen maistanut alkoholia, morfiinia ja oopiumia. Säälin syvästi niitä, jotka ovat näiden nautintoaineiden orjia. Sillä minä tiedän yhden nautinnon, joka vie näistä kaikista voiton. Sanoin, että tiedän nautinnon, joka vie voiton siitä hekumasta, jonka huumausaineet antavat. Tämän nautinnon tarjoaa suomalainen sauna.”
Heroinista Nurmi sentään vaikenee, vaikka varmaan hänkin sen tunsi. Aine oli jo vuosikymmeniä sitten suomalaisten suosiossa. Heroinin myynti lopetettiin apteekeistamme vasta 1950-luvulla. Se oli tehokas yskänlääke ja sota-aikana armeija suosi sitä, koska se poisti tyystin yskimisen tarpeen.
Talvisodan alla ilmestyi lehtimies Olof Enckellin kirja Rajan vartio. Se kertoo kirjoittajan pitkästä patikkaretkestä itärajalla. Yhdellä erämaataipaleella flunssa yllätti miehen. Onneksi hänellä oli mukanaan heroinipulveria, jota siihen aikaan siis myytiin apteekeissa vapaasti hyvänä, tehokkaana ja halpana yskänläkkeenä, koska köyhällä kansalla ei ollut varaa kalliisiin aspiriineihin. Heroinilla Enckellin paha olo heti helpottuikin.
|
Mustan kassin mysteeri eli Lahden ansa | 27.02.2012, 19:44 |
Minulla on surkean vähän kokemusta dekkareista. Komisario Palmut olen jaksanut innolla lukea. Jonkun Marko Tapion kirjan vähemmän innolla. Heinolaan sijoittuvan Viljo Helasen Kohtalon sillan luin silkasta velvollisuuden tunnosta. Agatha Christien Lentävä kuolema jäi kaikessa pitkästyttävyydessään viimeiseksi teokseksi siltä kirjallisuuden saralta.
Mutta Erkki Vettenniemen Lahden hiihdon mömmönkisoista kertovan Lahden ansa-nimisen dekkarin ahmin yhtä soittoa. Että maailmassa voikin olla viekkaita laitapuolen kulkijoita kuten nyt hiihtäjät ja heidän valmentajansa ja sitten kaikkein pahimmat pahikset eli Keskusrikospoliisin miehet. Kennedyn murhaan liittyvät salaliitot ovat ihan lasten leikkiä suomalaisen hiihdon salaliittoihin verrattuna.
Ajatelkaa nyt ite. Huippuälykäs, tunnollinen ja kunnollinen valmentaja Kyrö muka unohtaa Ala-Tikkurilan Shellille laukun, joka on tärkeydessään verrattavissa siihen Obaman kanniskelemaan ydinaseiden laukaisusalkkuun. Ei ole mahdollista.
Kun kolme vuotta sitten kysyin Kyröltä arkkipiispa Leon valvonnassa, että miltä se silloin todella tuntui, kun se veridopingin tarvekaluja sisältävä kassi jäi sinne bensamittarin juurelle, niin Kyrö vastasi, ettei hän sitä sinne jättänyt, vaan laukku vietiin häneltä jo lentoasemalta. Lahden ansan luettuani uskon entistä päävelmentajaa.
Nimittäin valokuva todistaa, että löydetyssä laukussa on kiinni tarrat, jotka kertovat sen jääneen lentokentälle. Sitten 10 päivää myöhemmin, sen jälkeen kun Isometsä oli valehdellut kansalle tv:ssä kuin se kuuluisa pulloperseinen sika, kassi ilmestyy yllättäen huoltoasemalle, vaikka yleensä löytötavarat lentoasemalta kiidätetään ensiksi poliisin löytötavaratoimistoon. Lahden ansa-dekkari kertoo uskottavan teorian syyllisestä, kannattaa lukea. |
|
Mongolit, tataarit, kasaarit | 26.02.2012, 20:57 |
Isä-Jyrki, joka hänkin on Aapelin peräänkuuluttama viisas mies, alusti Kuopion venäläisviikkojen kunniaksi Moskovan historiasta ortodoksien kerhohuoneella huumoria unohtamatta, vaikka Moskovan kaupungin historia ei ole aina ollut kovinkaan lystikäs. Pääsinpä häpeämättömästi häiritsemään tilaisuutta kysymyksilläni.
Jyrki Härkönen ei pitänyt mahdottomana sitä, etteikö suomalaisugrilaisilla ollut enemmistöä Venäjän maalla vielä Iivana Julman aikoihin reilut 400 vuotta sitten. Tällaisen väitteenhän esitti kääntäjä Juha Mallinen alkuviikosta kirjaston tilaisuudessa. Tämä asia saa minut entistä paremmin ymmärtämään niitä uukuniemeläisiä, jotka pakenivat savolaisimperialisteja 1600-luvulla Sisä-Venäjälle. Omiensa joukkoonhan he siellä päätyivät, kuten seuraavat karjalaisevakot 300 vuotta myöhemmin.
Olen ihmetellyt, että välillä historiassa puhutaan Venäjän mongolivallasta ja välillä tataarivallasta. Tuo ajanjakso muuten johti siihen, että niemellämme tällä hetkellä on suomen kieli valtakielenä; mongolit tai tataarit estivät slaavien valtaamasta Suomen aluetta. Japanin laivasto sitten vuonna 1904 ratkaisi tietämättään maamme itsenäistymisen.
Isä-Jyrki tiesi kertoa, että mongolit ja tataarit olivat ihan samaa väkeä. Jostain kumman syystä mongoleja alettiin kutsua myös tataareiksi. Nykyisilla tataareilla, joita Kuopiosa edustavat lähinnä jalkapalloilijat Ali ja Pele Koljonen, ei ole mitään tekemistä mongolien kanssa.
Wikipediassa kerrotaan, että Venäjällä asunut turkkilaissukuinen kasaarien kansa olisi 700-800-luvuilla omaksunut juutaisuuden ja että se selittäisi sen, miksi Venäjällä on ollut runsaasti Mooseksen uskoisia, mm. bolsevikkien johdossa taisi olla vankka juutalaisenemmistö; Lenin oli puolijuutalainen ja Puna-armeijan komentaja Trotski puhdasverinen.
Mutta Isä-Jyrki totesi Wikipedian tiedon olevan lähinnä hölynpölyä, jota maailmassa on muutenkin turhan runsaasti.
|
|
Silmään pissiminen | 25.02.2012, 20:16 |
Jatketaanpa kameran tyhjentämistä viimekesäisistä kuvista. Vaikka tsaarien aikaan maallamme oli harvinaisen sivistyneet, viisaat ja humaanit hallitsijat, niin yhden anteeksiantamattoman virheen he tekivät. Pahaisesta Helsinki-nimisestä kyläsestä ei olisi pitänyt tehdä Suomen pääkaupunkia, vaan Viipuri olisi ollut huomattavasti parempi ratkaisu sekä tsaarien että suomalaisten kannalta. Onhan Viipuri meikäläisen mittapuun mukaan ikivanha suurkaupunki ja sitä paitsi se sijaitsee Euroopan neljänneksi suurimman metropolin ja maailman johtavan kulttuurikaupungin kyljessä.
Kapusin viime kesänä Viipurin linnan torniin tarkastaakseni sen, että onko Matti Järvinen vedonlyönnin seurauksena pystynyt kiertämään linnan torninhuipun sen ulkopuolella olevaa ulkonemaa pitkin ottamatta tukea kaiteesta ja tutkiakseni myös sen, näkeekö sieltä Suomen puolen mastoja. Järvisen urotyön totesin mahdolliseksi, mutta Lappeenrannan mastoja en kyennyt näkemään.
Otin myös tuon kuvan vanhasta Viipurista ja kuva vahvistaa käsitystäni kaupungin pääkaupunkiluonteesta. Varsinkin kun kaukaa ei näe kaikkia yksityiskohtia. Aika paljon on Viipurissa ajanpatinaa, jota myös rappioksi jotkut vihapuheita harrastavat kutsuvat.
Itselleni vaikuttavin kokemus Viipurista oli se, että siellä minua meinattiin pissiä silmään. Nimittäin joku kerrostaloasukki oli opettanut kissinsä tekemään tarpeensa ikkunalaudalta käsin alla kävelevien silmille. Suomessahan moinen olisi skandaali sekä lehtilööppien että MOT-ohjelman kuten myös kansalaisadressin aihe, mutta viipurilaiset eivät kiinnittäneet asiaan mitään huomiota. Siellä on vielä elämässä oikeitakin ongelmia. |
|
Bunkkeri | 25.02.2012, 09:26 |
Yksi suomalaista ja venäläistä elämänmuotoa erottava asia oli Mannerheim-linja. Köyhä Suomen valtio rakensi 192 kpl bunkkereita Suomenlahden ja Laatokan väliselle reilun 100 kilometrin kaistaleelle. Yksi bunkkeri maksoi omakotitalon verran. Vanhemmissa seinät ovat metristä teräsbetonia, uudemmissa parimetriset. Sodankäynti muuttui jo siihen aikaan nopeasti työvoimavaltaisesta alasta pääomavaltaiseen suuntaan.
Talvisodassa venäläiset tulivat Summassa Mannerheim-linjan läpi, jolloin suomalaisten piti jättää koko puolutuslinja. Summan operaatiossa oli keskeisenä vaikuttajahenkilönä Puna-armeijan kenraalieversti Vladimir Grendal. Nuorempana hänet tunnettiin Suomessa Woldemar Gröndahlina. Hän lienee marsalkka Mannerheimin jälkeen korkeimpaan sotilasarvoon kiivennyt suomalainen.
Heti Talvisodan jälkeen venäläiset räjäyttivät kaikki bunkkerit, koska pelkäsivät suomalaisten tulevan vielä takaisin. Pelko ei ollut aiheeton, sillä niinhän pian tapahtuikin. Suomalaiset eivät hyötyneet tuhotuista linnoituslaitteista Jatkosodassa, joten turhaan kallista dynamiittia ei tuhlattu.
Talvisodassa Grendalin aikamiespoika palveli Suomen armeijassa. Hän sai tykistökeskityksessä kranaattishokin, eli hänen mielensä siis järkkyi. Hänen isänsä komensi venäläisten tykistöä. Sota on monella tavalla surullinen asia.
Pikkupoikana luin kuopiolaissyntyisen tykistökenraali Vilho Petteri Nenosen muistelmat. Hän kertoi olleensa nuorena sota-aineiden opiskelijana Woldemar Gröndahlin kämppäkaveri. Kun Nenonen Talvisota-aikaan kuuli vastustajanaan olevan vanhan opiskelijatoverinsa, kertoi hän tunteneensa mielensä levolliseksi. Vieläkin mietin, mitä Nenonen tuolla lauseella tarkoitti.