| Hylätty kasarmi | 01.08.2015, 13:38 |
 Äkkiä ottaa luonto omansa takaisin, jos sille annetaan siihen vain tilaisuus. Lähellä Vuokkiniemeä on ihan tien varressa iso hylätty tiilinen kasarmirakennus, joka luultavasti oli sikäläisen rajavartioston käytössä. Neuvostoliiton lopetettua itse itsensä, jäi kasarmi tyhjilleen ja on palaamassa hyvää vauhtia takaisin luonnon suureen kiertokulkuun, mikäli yhtään voi kasarmin ruokalan nykytilasta jotain päätellä ja miksi ei voisi päätellä.
Melkoinen kunnostustyö olisi Venäjän armeijalla edessä, mikäli tämä kertaalleen hylätty kasarmi otettaisiin taas hyötykäyttöön maanpuolustuksen tarpeisiin. Ei taida tässä taloustilanteessa saneeraus onnistua. Valtio voisi kyllä myydä nuo tiilet karjalaisille hartiapankkirakentajille uusiokäyttöön. Kyllä ne vielä pari sataa vuotta kestäisivät jonkin siviilirakennuksen seinässä. |
|
| Vuokkiniemi ja Jamesit | 31.07.2015, 16:59 |
 Vuokkiniemi on rajantakaisista kylistä karjalaisin. Kylän 500 asukkaasta 85 prosenttia puhuu karjalaa. Vaikuttavin nähtävyys on uusi hirsistä rakennettu koulu. Siitä meikäläisetkin koulujen rakentajat voisivat ottaa mallia, niin vältyttäisiin kosteus- ja homeongelmilta.
Toiseksi vaikuttavin nähtävyys on runonlaulaja Perttusen patsas. Vuokkiniemeläisen Perttusen suvun runonlaulajat olivat aikoinaan keskeisiä kulttuurivaikuttajia maassamme. Eivät tosin yhtä tärkeitä kulttuurivaikuttajia, kuin mitä vuokkiniemeläisen Matvejevin suvun edustajat olivat. Nimittäin Mattiseksi sukunimensä muuttaneet Matvejevit loivat Suomeen nuorisokulttuurin.
Mattiset perustivat Heinolaan paksusta puuvillakankaasta housuja valmistavan tehtaan, jonka pinta-ala oli noin hehtaarin ja joka työllisti noin 1000 naista. Jameseiksi kutsuttujen housujen kysyntä nuorison keskuudessa ylitti selkeästi niiden tarjonnan. Jameseiden myötä maahamme syntyi oma nuorisokulttuuri, joka herätti laajaa pahennusta.
Mattiset eivät olleet parhaiten maassamme menestyneitä laukkuryssiä, sillä Vuokkiniemen naapurista Venehjärveltä lähti maailmalle kauppamatkalla Lesoset, jonka suvun aikamiespoika Veikko oli aikanaan rikkain mies. Luultavasti myös hänen liikekumppaninsa Terentjeff, joka oli muistaakseni toiseksi rikkain, lienee laukkukauppiaiden jälkeläisiä, mutta suvun kotikylää en tiedä.
Muuten Säästöpankin keskeinen vaikuttaja henkilö Riikonen, joka tietääkseni aloitti ihan tyhjästä, mutta pystyi siitä huolimatta ajamaan oman pankkinsa ja samalla melkein koko maamme pankkijärjestelmän nurin, oli Rikorjeffien laukkukauppiassukua. Hänen vaarinsa tunnettiin laukkuryssien kuninkaana.
Riikosen kirjoittamaan sijoittajan oppaaseen olen itsekin tutustunut ja siinä mainittiin, että on järkevämpää sijoittaa isoihin kuin pieniin tauluihin. Toinen taitava karjalainen talousmies, eli Kioskin Matti Uukuniemeltä, jonka firmassa myytiin jäätelön, grillibalkkanin ja siiderin lisäksi myös tauluja, oli sen sijaan sitä mieltä, että pienet taulut myyvät suuria paremmin.
|
|
| Karhun jätös | 30.07.2015, 21:22 |
 Karjalaisella hautausmaalla, josta ei saa edes risuja taittaa tai marjoja poimia, tulee muutenkin noudattaa ehdotonta siisteyttä. Matkanjohtaja korostikin, että mikäli jollakulla on virtsaamisen tarvetta, sitä tarvetta ei saa missään tapauksessa tyydyttää täällä, vaikka kalmismua vaikuttikin länsimaalaisen silmään tiheältä metsältä ja juuri sopivalta kyseisen tarpeen tyydyttämiseen.
Tosin paikallinen karhu ei näyttänyt olevan perillä hyvistä ihmistavoista, kuten yllä oleva kuva todistaa. Olisiko niin, että mesikämmen on oppinut hyödyntämään kalmismuata ruokahuollossaan. Perinteisen karjalaisen tavan mukaan haudoille tuodaan kaikenlaisia herkkuja ymmärtääkseni vainajan mahdollisen ylösnousemuksen varalta, mutta Tollonjoella ruokaherkkuja en nähnyt. Ylösnousemuksen varalle tuodut tupakat ja vodkalasit sen sijaan olivat säilyneet paikoillaan. Paikalla vieraillut karhu oli siis täysraitis.
Kuvan kasan jättäjä ei liene vieraillut Suomessa. Meillä käyneen karhun jätöksistä tietääkseni löytyy muovihelistimiä, joita eräretkeilijöille kaupitellaan karhuntorjuntaa varten. Kaulaan ripustettava helistin kalkattaa ihmisen liikkuessa ja sen pitäisi varoittaa kontioita siitä, että luomakunnan valtias on lähestymässä ja että metsänkuninkaan on syytä väistyä.
|
|
| Tollonjoen kalmismua | 30.07.2015, 17:20 |
 Pian modernin Kostamuksen kaupungin jälkeen kellot siirretään keskiaikaan ja satunnainen matkailija voi vierailla tien vieressä Tollonjoen hautausmaalla, jota karjalan kielellä kutsutaan kalmismuaksi. Sikäläiseen tapaan kalmisto on täysin luonnontilassa. Risuakaan sieltä ei saa taittaa eikä edes marjoja tai sieniä poimia.
Myöskään hautoja ei hoideta, vaan sekä hautamuistomerkit, kuten myös itse vainajat, siirtyvät pikkuhiljaa luonnon suureen kiertokulkuun. Ihan joen varressa kauniilta paikalta sijaitsevalta kalmismualta löytyy paljon pieniä hautakumpuja, joilta kaikki puiset muistomerkit ovat hävinneet, joten haudat saattavat olla satoja vuosia vanhoja.
Ennen muinoin vainajalle rakennettiin eräänlainen pieni hirsimökki, mutta bolsevikkivalta kielsi tämän tavan. Perusteluna pidettiin sitä, että Suomesta saapuvat valkobandiitit saattaisivat käyttää hautamökkejä majoitustiloinaan vastavallankumouksellisessa vehkeilyssään. Ilmeisesti suomalaiset valkobandiitit olivat hyvin pienikokoista väkeä. Saattaa olla, että mökkien rakentamisen kieltäminen oli osa bolsevikkien uskonnon vastaista taistelua.
Luulen, etteivät vainajien hirsimajat liittyneet kristinuskoon, vaan selitys asiaan löytyy jo muinaiskarjalaisen luonnonuskonnon teologisesta näkemyksestä. Olen vahvasti sitä mieltä, että joku itsensä pöhköksi lukenut maisteri voisi vallan mainiosti tehdä väitöskirjan Tollonjoen kalmismuasta. |
|
| Reiska-turnaus ja virtsan haju | 28.07.2015, 17:08 |
| Vapaa ja valpas sekä monipuolinen lehdistö on suoranainen demokratian tukipilari. Olennainen osa tätä tukipilaria on myös Sisä-Savon lehti, ainakin mikäli yhtään on uskominen lehden uutisointia Vesannolla järjestetystä Reiska-turnauksesta ja miksi ei olisi uskominen. Reiska-turnauksessa potkupalloa pelataan Reinot tai Ainot jaloissa, eikä tapaturman vaara näin ollen ole yhtä ilmeinen, kuin esimerkiksi teräsnappuloilla pelattaessa.
Etusivullaan Sisä-Savon lehti uutisoi näyttävästi vallan suuren valokuvatodisteen kanssa siitä, että turnaus oli hymyä, iloa ja hauskanpitoa. Sen sijaan lehden yleisönosastossa nimimerkki Lapsissa on tulevaisuus toteaa mm. seuraavaa: ”Osa kilpailijoista tulee paikalle vain ryyppäämään. Surullinen näkymä odotti lauantai-iltapäivänä kaupassa kävijää. Pelialueelta tuuli toi virtsan hajua lähitaloihin asti, ja kaljan juojia istuskeli rinteellä pelejä seuraten. Varsinaisen kisapaikan ulkopuolellakin hoiperteli joukoittain nuoria pelimiehiä ja -naisia, ja paikallisen ravintolan terassilta kuului sanoinkuvaamaton örinä.”
En ollut itse paikalla todistamassa, mutta lehdestä luettuna vaikuttaa siltä, että tunnelma oli kuin Yhtyneiden paperitehtaiden mestaruusturnauksessa 50-luvulla. Jukka Virtanen kertoo muistelmissaan, miten kirjoittaja itsekin sattui sammumaan kovan pelipäivän iltana vuorineuvos Juuso Walldenin asunnon ikkunan alle. Patruuna koki tapauksen niin törkeänä, että saapui seuraavana aamuna vaatimaan selitystä tapahtuneelle.
Jämsänkoskelaiset Virtasen kaverit keksivät hätävalheen ja väittivät sammuneen olleen Kaipolan jätkiä. Niinpä vuorineuvos Wallden päätti saman tien sulkea koko Kaipolan joukkueen turnauksesta. Virtasen mukaan kaipolalaiset eivät ole tapauksen jälkeen ollenkaan ymmärtäneet Virtasen komiikkaa.
|
|
