| Kopsu | 11.10.2011, 18:50 |
| Perussuomalaisten kannatus nousi taas jytkähtäen, kun puolueen pääideologi julisti eduskunnassa, että suomalainen työmies on viikonloppukopsunsa ansainnut. Ennen tuollainen täysraittiutta ennaltaehkäisevä puhe olisi ollut poliittinen itsemurha, mutta ei enää, koska meillä vaikuttaa siirrytyn älyllisen proletariaatin diktatuuriin, jossa kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita, riippumatta niiden typeryysasteesta.
Iltapäivälehdetkin ihastuivat Soinin puheesta. Hän oli kuulemma kehittänyt taas mojovan uussanan kieleemme. Ei ole kehittänyt mojovaa uussanaa kieleemme. Kyllä kopsu-sana esiintyi jo suonenjokelaisen sarjakuvapiirtäjä Jope Pitkäsen tuotannossa parikymmentä vuotta sitten.
Mauno Mansikka-nimisessä sarjakuvassa seikkaili nimittäin ortodoksinen kanttori Viktor Kopsu. En tiedä, onko kanttori Kopsulla oikeaa esikuvaa, mutta onematopoeettisesti nimi tuoleen sisäsavolaisen kanttorin Viktor Jetsun. En usko huumorimies Vikin loukkaantuneen sarjakuvan synnyttämästä mielleyhtymästä.
Jonkin verran kränää paikkakunnan hengellisissä piireissä synnytti se, että Mauno Mansikan ulkohyyskän katonharjalle oli piirretty sipulikupoli. Sitä saattoi joku pitää uskonnonpilkkana; nykyään ihmiset ja etenkin poliitikot ovat herkkiä pahoittamaan mielensä mitä kummallisimmista asioista.
Tuo viinaksiin ja naisiin menevä mansikkaisäntä Mauno, joka sarjakuvahahmona on tunnettuisuudessaan Mustanaamion ja Taika-Jimin luokkaa, on joskus suoraan myöntänyt olevansa kärkkääläisiä. Sekin on sarjakuvasta paljastunut, että naapuri on nimeltään Paananen.
Mauno Mansikan esikuvaa arvaillaan. Piirtäjä Pitkänen itsekin on kertonut, että on meinannut kaksi eri kertaa saada turpaansa edesmenneessä ravintola Kyöpelissä, kun kaksi eri suonenjokelaista mansikkaisäntää on epäillyt heitä pilkattavan. |
|
| Käksalami | 10.10.2011, 19:14 |
 Amerikan talot eivät ole ainoita Karjalan vatupassissa olevia rakennuksia. Selkeästi vatupassissa on myös Käkisalmen linna. Se on ajalta, jolloin suomalaiset osasivat vielä rakentaa. Linnan vanhimmat rekennelmat lienevät 1300-luvulta. Silloin ei vielä harrastettu elementtirakentamista eikä julkisen sektorin kilpailuttamislainsäädäntö pakottanut valtiota tekemään huonoa työtä.
Itse asiassa tuo linna on niin vanha, että matkustin sitä tutkimaan sillä mielellä, että todistan sen kiistatta olevan vanhimman suomalaisten tekemän rakennuksen. En ole enää varma asiasta. Jumolan kirkon rakennustyöt Ahvenanmaalla alkoivat tiettävästi jo 1280-luvulla. Toisaalta se on varmaankin ruotsalaisten rakentama. Käkisalmen linnan tekivät karjalaiset ja hyvin tekivätkin.
Tosin karjalaiset eivät silloin vielä olleet suomalaisia vaan novgorodilaisia. Novgorodin suurvalta ulottui Suonenjokeen asti ja Kärkkääläkin on siis vanha novgorodilainen kylä. Meidän suomalaisten kannattaa nykyisen nousevan Venäjän varjossa olla hissukseen niistä rajantarkastuksista, joista vielä alkoholisti Jeltsinin aikaan uskallettiin puhua. Alkuperäinen ja moneen kertaan väärennetty Pähkinäsaaren rauhan raja kulkee yllättävän lännessä
Tuo muinainen idän ja lännen raja näkyy vielä maamme monenlaisissa tilastoissa eivätkä ne tilastot meitä itsäsuomalaisia mairittele. Hulluutta, sairautta, köyhyyttä ja rikollisuutta on idässä suhteessa paljon enemmän. Mutta hauskempia me kuitenkin ollaan ja meillä on paremmat rieskat. |
|
| Amerikan talo | 09.10.2011, 19:53 |
 Petroskoi, jota myös vajaan kolmen vuoden ajan kutsuttiin Äänislinnaksi ja jonka rosvoretkellä olleet suomalaiset valtasivat tasan 70 vuotta sitten, on venäläiseksi kaupungiksi yllättävän siisti ja kaunis. Lisäksi keskustassa sijaitsee kolme sievää taloa, joiden toivoisi säilyvän, mutta jotka lehtiteitojen mukaan on päätetty purkaa.
Vaikka olen väsynyt olemaan hyvä ihminen, niin mieleni tekisi perustaa Petroskoin Amerikan talojen suojeluyhdistys, sillä talojen hävittäminen on rakennushistoriallinen skandaali, vaikka toimintani saatetaan tulkita maamme ulkopoliittisia suhteita vahingoittavaksi toiminnaksi ja vaikka se saattaisi johtaa siihen, että samassa ruokalassa käyvät Supon miehet saattavat ottaa minut puhuteltavikseen.
Kolme Petroskoin keskustan H:n muotoon rakennettua puukerrostaloa ovat 30-luvulla Amerikasta Karjalaan muuttaneiden suomalaisten rakentamia. Heidän piti rakentaa myös Karjalaan työläisten paratiisi, mutta savoksi sanottuna se rojekti meni persiilleen. Mutta taloista tuli hyviä ja ovat 80 vuoden ja parin sodankin jälkeen ihan vatupassissa, joka ei ole yleistä itänaapurissa.
Amerikan siirtolaisten lisäksi näitä taloja oli rakentamassa myös Ketolan Jussi Kauhavalta. Jussi oli Ameriikan raitilla omaksunut sosialismia ja teosofiaa sen verran, ettei häntä paluumuuttajana katseltu Pohjanmaalla hyvällä, vaan lapualaiset mukiloivat miehen puolikuoliaaksi ja rahtasivat alushousuisillaan Itärajan taakse.
Siellä Jussi sitten rakensi noita taloja ja rakensipa hän siinä sivussa myös jonkinlaista teosofista kolhoosia, joka olikin hyvin onnistunut kokeilu aina siihen asti, kunnes koko koko kolhoosinväki vietiin joukkohaudan reunalle siellä murhametsässä, jossa minäkin olen hiljentynyt ja jossa lukee kivipaadessa suuri viisaus ”Ihmiset älkää tappako toisianne”.
Olen joskus kertonut, että Karjala on Venäjän takapajuisinta seutua, mutta 30-luvulla näin ei ollut. Kun muualla Neuvostoliitossa piti ihmisiä ampua Naganilla niskaan, ammuttiin Karjalassa edistyksellisesti otsaan. Nimittäin niskaan ammuttavat saattoivat heittäytyä ennen aikojaan haudan pohjalle ja sieltä ruumiiden seasta heitä oli vaikea löytää. Otsaan ammuttavat jaksoivat odottaa vuoroaan hötkyilemättä.
Muuten en suosittele Antti Tuurin tänä syksynä ilmestynyttä Ikitietä herkille ihmisille. Kirja saattaa ihan hyvin perustua tositapahtumiin, vaikkakaan lopullista totuutta ei tulla tietämään näistä asioista koskaan. Sen verran olen historiaa opiskellut, että luulen, että teloittajat teloitettiin ja vielä teloittajienkin teloittajat teloitettiin, ettei vain kukaan tietäisi teloituksista.
|
|
| Tuottajan saroilta | 08.10.2011, 18:48 |
 Alan jo pikkuhiljaa virittäytymään joulun odotukseen, mutta mansikka se vain kukkii ja tunkee uutta marjaa, vai epähedelmäkö se nyt virallisesti on, parvekkeella niin, että heikompia hirvittää, ettei pääsato ehdikään joulupöytään. Suonenjokelaisten mansikkaisäntien kannattasi harkita lajikkeen vaihtoa. Tuollainen punakukkainen jatkuvasatoinen koristemansikka näyttää olevan perinteistä sengaa tuottoisampi.
Itse asiassa olen laskeskellut, että kaupunkiväestön marjahuollon voisi turvata kokonaisuudessaan kasvattamalla tuollaista koristekasvia kerrostalojen katoilla, parvekkeilla ja betoniseiniin pultatuissa ruukuissa. Ja oma satoisa koeviljelmäni on puhdasta perinteistä luomua, vallan kananjätöksillä lannoitettua.
Ennen Suonenjoellakin kasvatettiin kunnon luomumansikkaa. Alan uranuurtaja Olavi Leskinen nimittäin kehitti jo alkuvaiheessa marjoilleen todella luonnonmukaisen ravinteen, jota kutsuttiin putsettilannaksi. Kemialliselta koostumukseltaan se oli vettä ja ihmispaskaa. Puhutaan, että eräs ensimmäisistä mansikkaisännistä houkutteli ohikulkijoita vallan rahaa tarjoamalla tukemaan hänen elinkeinoaan. Keinolannotteiden hinnat ovat nykyään nousseet siinä määrin, että vanhoihin menetelmiin palaamista on syytä harkita. |
|
| Radikaali | 07.10.2011, 19:21 |
| Eilinen tv:n kiihkeä luomukeskustelu palautti mieleeni, että kirjailija Aho oli kiivas luonnonsuojelija. Hän toimi näyttävästi aikansa ongelmajätteen lietelannan hyötykäytön puolesta. Lietelanta piti hyödyntää maanviljelyksessä, sitä ei saanut päästää rehevöittämään vesistöjä. Aika tutun tuntuista asiaa nykyäänkin.
Muutenkin Aho oli edellä aikaansa. Hän oli innokas naisasiamies, pasifisti, uskontokriitikko, maksuttoman kansanopetuksen kannattaja ja muutenkin hän oli köyhän asialla. Nykykielellä hän puolusti yhteiskunnassa syrjäytyneiden eli prekariaatin asiaa.
Vielä sekin yhdisti tämän 1860-luvulla syntyneen radikaalin 1960-luvun radikaaleihin, että hän oli jonkinlainen vapaan rakkauden edelläkävijä jopa siinä määrin, että saattoi lähes yhtä aikaa raskaaksi sekä vaimonsa että tämän sisaren. Sata vuotta myöhemmin samalla tavalla toimi eräs vihreiden kantaisä kansanedustaja, jonka vaimo ja tyttöystävä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella. Se on osoitus oivallisesta perhesuunnittelusta.
|
|
