11.11.2014

Vaikka Lipponen on iso, riski ja urheilullinen mies, niin ihmettelen, että hän paljastaa punnertaneensa penkistä vain 120 kiloa. Se on oikeastaan aika vähän hänenlaisensa raamit omaavalle miehelle. Ehkä se asia, että 5000 metriä meni 20 minuuttiin heikensi voimaominaisuuksia. Jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus saisi rauhassa edes puoli vuotta treenauttaa hänen näköistään miestä, uskoisin penkkiennätyksen tuplaantuvan – eikä edes mitään kiellettyä tarvitsisi ottaa.

Sen jälkeen meillä ei olisi mitään vaikeuksia päästä lyömään rahoiksi Keski-Euroopan voimamieskilpailuihin. Ainakin ennen kaikenlaiset voimamieskilpailut olivat telkkarin maksukykyisten taivaskanavien suosittuja viihdeohjelmia. Nyt erilaiset tappelulajit ovat ne valitettavasti syrjäyttäneet. Tosin saattaisi Paavo pärjätä niissäkin lajeissa, vaikka tunnetusti rauhan mies onkin. Ainakin hän presidentinvaalien alla kiisti jyrkästi lyöneensä kouluaikana uskonnonopettajaansa, vaikka sellaista kuulemma väitettiin tapahtuneen.

Kommentit (0)

Väittelyn loppuvaiheessa Aho räksytti punoittavaa Lipposta kuin rakkikoira eikä Lipponen pystynyt muuhun kuin tuhahtelemaan ja murahtelemaan kuin ärsytetty karhu. Pelkäsin jo, että Lipponen ottaa lopulta pallin takapakaroidensa alta ja lyö sen säpäleiksi pääministerin otsikkoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Lipponen paljastaa äskettäin ilmestyneessä muistelmiensa toisessa osassa syyn vaisuuteensa väittelyssä. Hän kertoo, ettei ollut kunnolla nukkunut kahteen viikkoon. Unettomuus johtui muista kuin politiikkaan liittyvistä syistä. Se oli herrasmiehen toteamus; Lipponen ei huutele perheasioistaan kylillä.

Lipponen on kuin Mannerheim. Mannerheim paljastaa massiivisessa muistelmateoksessaan myrskyisestä yksityiselämästään vain  seuraavaa:    “Yksityiselämästäni tältä ajalta on mainittava, että vuonna 1892 menin avioliittoon neiti Anastasie Arapovin kanssa. Hänen isänsä oli edesmennyt keisarin seurueen kenraalimajuri Nikolai Arapov, tämäkin entinen chevalierkaartilainen”. Lipponen ei paljasta yksityiselämästään senkään vertaa.

Kommentit (2)

Kävin flunssapiikillä työterveyshuollossa, koska itselläni on flunssarokotuksista pelkkiä hyviä kokemuksia. Nyt sitten alan ymmärtää ihmisiä, jotka väittävät rokotuksista olevan haittaa. Piikityksen jälkeen työpaikalle kävellessä alkoivat jalat ja kädet puutumaan ja läheltä piti, ettei minua viskannut samalla tavalla kuin Simpauttajan pienviljelijä-metsuri Hilppa Ryynästä. Mieli teki pyytää vastaantulevia nuoria taluttamaan minua vanhaa ja vaivaista miestä.

Selkäkin alkoi vaivaamaan ja lopulta se ei enää pelkästään vaivannut, vaan oli niin perkeleellisen kipeä, että teki mieli itkeä ja kirota. Se on sitten iskias, Netistä varmistin taudin nimen, kuten myös sen itsehoito-ohjeet. Pitää koittaa panna selkä kuntoon. Valtiolla on niin vaikea tilanne, että tunnollinen virkamies säästää valtiotyönantajan terveyskuluja.

Mutta iskiasvaiva on avartava kokemus. Nyt ymmärrän entistäkin paremmin niitä huonojalkaisia vaivaisia, jotka pyörivät jaloissa minun menevän miehen kiiruhtaessa virastoon luomaan kansainvälistä uraa.

Kommentit (0)

Silloin maame demokraattisen kehityksen pelasti kaukaa viisaasti vahvasti kärkkääläistaustainen savolaisten kommunistien karismaattinen johtaja kansanedustaja  Ville Vainio, alk. Karjunen, joka suurta poliittista viisautta osoittaen vetäytyi äänestyksen ajaksi juopottelemaan työväen luokan vastaisten voimien kanssa, kuten Sosialidemokraatin kuopiolainen pakinoitsija Yrjö Räisänen asian ilmaisi. Hän kyllä tunsi hyvin asioiden tolan, koska oli Vainion hyvä kaveri ja varsinkin ryyppykaveri. Pakinoitsija esitti myös, että Kallion hallitusta olisi pitänyt ryhtyä kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi.

Tosin Räisäsen oli jossakin määrin väärässä tapahtumien kulun suhteen. Nimittäin Ville ei tyytynyt juopottelemaan pelkästään työväen luokan vastaisten voimien kanssa, vaan ainakin EK:n etsivän raportin mukaan Vainio oli nähty aamuyön tunteina rynkyttävän turhaan Neuvostoliiton lähetystön ovea eli hän ainakin vahvasti pyrki juopottelemaan myöskin työväen luokkaan myönteisesti suhtautuvien voimien kanssa, tai niin ainakin monet uskovat.

Kun Ville Vainiota myöhemmin puoluetovereiden edessä toilailuista kovisteltiin, totesi hän ainoastaan, että mitä työ siinä vaahtootte, kyllä työ minusta piäsette. Mies oli menestyvä liikemies ja hänellä oli vara noin sanoa. Esimerkiksi pääministeri Stubb ei uskaltaisi noin sanoa.

Kommentit (0)

En halua vähätellä HJK:n voiton arvoa, mutta kannattaa muistaa, ettei Torino ole kuitekaan Torinnon suurkaupungin menestynein seura, vaan Juventus on ollut historiassa sitä paljon parempi. Juventus lienee jopa koko Italian jalkapallohistorian paras seura. Tunnen Juventusta kohtaan suurta myötätuntoa, koska olen itsekin pelannut sen kärkimiehenä ja saanut vuonna 1968 Nokian kolmijuovaiset kumipohjaiset jalkapallokengät seuran parhaan maalintekijän palkintona.

Silloin Juventuksella oli laaja pelaajamateriaali ja seuran sisällä kova kilpailu, koska Suonenjoen nappulaliigaa pelattiin seitsemällä pelaajalla ja Kärkkäälässä oli juuri silloin jostain sattuman oikusta juuri sopivasti seitsemän D-juniori-ikäistä poikaa. Myöhemmin Kärkkäälän Juventuksen toiminta lopahti pelaajapulaan.

Vuonna 1968 Kärkkäälän Juventus voitti Suonenjoen nappulaliigan mestaruuden, mutta sen sijaan vuotta aiemmin joukkue jäi hieman liian nuorella joukkueella pelatessaan häpeällisesti hopealle, koska FC Barcelonan riveissä pelannut Reijo Vaittinen oli meille liian kova vastus, koska oli tasan kaksi kertaa meitä muitta isompi. Myöhemmin Vaittinen pelasi Suomen maajoukkueen liberona ja sillä varmuudella, jonka täydellinen muistamattomuus synnyttää, väitän, että hän oli OPS:n riveissä voittamassa Liverpoolia 70-luvun Eurokentillä.