13.02.2013, 19:27

Saksalaiset keksivät salamasodan vuosikymmeniä sitten ja sisällissotakin on nykyään kovaa kulkemaan. Pohjolan miesten, joita pilkataan potuiksi, oikeutettu viha ei näytä ottavan laantuakseen ja hyökkäys etenee moottorikelkkojen nopeudella. Eilen Etelä, jonka miehiä haukutaan citykaniineiksi, menetti hetkessä Kuopion kaupungin kapinallisille joukoille. Tässä Etelän urbaanissa suurkaupungissa Pohjolan moottorikelkkamiehillä on monenlaista ihmeteltävää.

Eräskin lappilainen kelkkakommando löysi Puijon rinteeltä jäätyneen saniaisen, jollaista ei ollut ennen nähnyt. Löytäjä uskoi sen olevan kannabiksen ja epäili kasvin selittävän Etelän miesten yleisen velttouden. Muihinkin ihmeisiin törmättiin Kuopiossa. Muudan Karigasniemen poromies näki elämänsä ensimmäisen omenapuun kuten myös elämänsä ensimmäisen sosialidemokraatin.

Oikeastaan Pohjolan miehet eivät ole Kuopiossa valloittajia vaan paluumuuttajia. Ainakin Sisä-Savossa lappalaisia liikkui ainakin vielä 1600-luvulla. Heidän jälkeläisiään lienevät Savon runsaslukuiset Lappi- ja Lappalainen-nimiset henkilöt. Puijokin on saamen kieltä ja tarkoittaa huippua. Kallavesi tarkoittaa saameksi kylmää vettä. Iisvesi merkitsee saameksi pimeää paikkaa ja sellainenhan se vähän onkin.
Kommentit (0)

Kyllä ei hyvältä näytä Etelä-Suomen tilanne, kun Etelän ja Pohjoisen välinen kriisi on eskaloitumassa avoimeksi sisällissodaksi. Mikko-Pekka Heikkisen Terveiset Kutturasta-kirjasta kävi nyt selville, ettei laskelmani Etelä-Suomen sotilaallisesta ylivoimasta pidä paikkaansa. Hornetit, joiden varaan paljon laskin, eivät pääse ilmaan, koska Pohjois-Suomella on käytössä alkeellisia 50-luvun neuvostoliittolaisia suurtehotutkia, joiden avulla pystytään tuhoamaan Hornettien hieno elektroniikka.

Myös Etelän Leopard-panssarit, jotka myös huomioin strategisissa laskelmissani,  ovat poissa pelistä. Eräs savukoskelaissyntyinen panssariupseeri loikkasi Pohjoisen puolelle, mukanaan eräitä vaunujen vaikeasti korvattavia osia. Vaunujen tuotanto on siirtynyt Euroopasta Kiinaan ja varaosatoimitukset sieltä vievät aikansa. Ne eivät ehdi tähän sisällissotaan, jonka ratkaisutaistelut ilmeisesti tullaan käymään Pohjois-Savon rintamalla toisin kuin kahden edellisen sisällissodan, jotka ratkaistiin Tampereen puolessa.

Etelän miesten taistelumoraalikin on rakoilemassa. Esimerkiksi eräs jääkäri löysi Iisalmen Mustasta-Pörssistä säkillisen iPodeja, mutta ei suostunut jakamaan saalistaan muun joukkueen kanssa, kuten sotamies Rahikainen teki Tuntemattomassa sotilaassa sokerisäkilleen vänrikki Koskelan kehotuksesta.

Tämänkin porukan johtaja, koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, yritti käyttäytyä ihan Koskelan lailla, mutta hänen auktoriteettinsa oli porukan silmissä mennyt jo siinä vaiheessa, kun ensimmäisen tulikontaktin jälkeen hänelle sattui samanlainen vahinko kuin kahdella Ylioppilaslehden nuorelle naistoimittajalle Turun bussissa viime viikolla.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Suomella eikä varsinkaan Pohjois-Suomella. Pohjoinen on saanut tarpeekseen Etelän vuosisatoja jatkuneesta sorrosta ja on nousemassa kapinaan. Lappiin on perustettu Saamen vapautusrintama nimeltään ČSV eli Čájehekot Sámi Vuoiŋŋa (Näyttäkäämme Saamen Henki).

Sen johtajana on Inarin Kutturan kylältä oleva mustapartainen poromies Oula. Ulkoisesti hän muistuttaa 60-luvun vallankumouksellista kulttihahmoa Che Guevaraa; tosin Oulan vallankumoukselliset aivot eivät ole verhoutuneet baskeriin vaan perinteiseen neljäntuulenlakkiin. Järjestön tunnuksena on pystyyn nostettu nyrkki, joka puristaa poronsarvea.

Oula hallitsee propagandan teon. Netistä löytyvällä videolla hän uhkaa Etelää kapinalla ja vakuuttaa, että ”me ollaan niinko  sääsket. Yhen tapatte, kaks tulee tilalle.” Järjestö aikoo katkaista viimeisenkin napanuoran Etelän ja Pohjoisen väliltä. Tilanne näyttää johtavan aseelliseen konfliktiin. Tosin Etelän pitäisi kaiken järjen mukaan olla vahvempi osapuoli. Mutta informaatiosodassa Pohjoinen on pärjännyt hyvin. Tiedotusvälineet pidetään  erinomaisesti ajantasalla, tosin Vihreä Lanka-lehden toimittajat on luvattu ampua tavattaessa.

Onneksi tämä kaikki tapahtuu vasta muutaman vuoden kuluttua, niin ainakin olen ymmärtävinäni Mikko-Pekka Heikkisen kirjaa Terveiset Kutturasta. Tietääkseni ainakaan vielä Pohjoista ei ole myyty ulkomaalaisille kaivosyhtiöille eikä kaivosmiehiä ole vielä tuotu Vietnamista eikä malmia vielä viedä Venäjälle rikastettavaksi, kuten romaanissa väitetään tehdyn. Jäämme seuraamaan sotilaallisen tilanteen kehittymistä. Yritän raportoida kriisin kärjistymisestä huomenna enemmän …..

Kommentit (0)

Hämmästellen ja välillä jopa mietteliään näköisenä olen seurannut mustan rodun edustajien, varsinkin jamaikalaisten, ylivoimaa yleisurheilun rahakentillä ja sen verran olen jopa ollut rasismiin taipuvainen, että olen ajatellut, että mustan ja valkoisen rodun edustajille olisi oltava eri kilpailusarjat, kuten jo onkin olemassa naislle ja miehille sekä kylmä- ja lämminverisille hevosille.

Mutta viime yönä katselin halliyleisurheilua ja enää en ole rasisti. Suomen yleisurheilu on viime päivinä ottanut aimo harppauksen eteenpäin; ihan tulevat mieleen 70-luvun kultaiset vuodet. Valkoisen rodun edustajat ainakin Pohajnmaan maakunnassa pystyvät haastamaan nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa lyömättöminä pidetyt afro-afrikkalaistaustaiset pikakiitäjät. Tänä päivänä tilanne on se, että miesten pituushypyn ja sekä naisten että miesten pikajuoksun maailman terävin kärki löytyy Pohjanmaalta.

Varsinkin Jonathan Åstrandn 200 metrin pyrähdys oli mieleenjääpä. Maailman huippuhin lukeutuva yönmusta ruotsalainen lyötiin totaalisesti kuten pitääkin, sillä urheilussa ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan täydellinen nöyryyttäminen. Åstrand paransi leikiten Suomen ennätystä melkein puoli sekuntia, vaikka tuuletteli hilpeästi koko loppumatkan. Hyvä ettei välillä pysähtynyt lataamaan piippua, kuten Elmo, Kainaniemen Hiki, muinoin teki; tosin silloin kilpailtavana lajina oli 50 kilometrin hiihto.

Ja koko ajan pitää muistaa, että yleisurheilijamme ovat vasta pakkasen keskellä suorittaneet voimahankintaa tulevan kesän suurkisoja varten. Mitä sitten kesällä tapahtuukaan, kun he ovat aloittaneet lajiharjoittelun ja läpimässä vähän herkistellen ajoittaneet parhaan tuloskuntonsa Moskovan MM-kisoihin, jää nähtäväksi.

Kommentit (0)

V…n M….u-nimistä pelaajaa kannustettiin raivoisasti eilisessä hallijalkapallo-ottelussa. V…n M….u-nimistä pelaajaa ei ole Kupsin riveissä, jonka palaajat kyllä tunnen, joten V…n M….u varmaankin kuului vierasjoukkue Rovaniemen Palloseuran miehistöön. Lienee niitä uusia afro-afrikkalaistaustaisia, joita Ropsissa on koko joukko. V…n M….u-nimi kuullostaa vähän nigeriankieliseltä nimeltä, ainakin viime kesänä Kupsissa pelasi liukasliikkeinen nigerialainen, jolla oli vähän samankalatinen sukunimi Kalu.

Eilen olli jalkapallohallissa lähes yhtä riehakas tunnelma kuin yleensä jääkiekkohallissa on. Olen luullut, että kesäisten jalkapallo-otteluiden leppoisa henki Keskuskentällä johtuisi siitä, että jalkapalloa seuraavat sivistyneemmät ihmiset kuin jääkiekkoa, mutta eilen ymmärsin, ettei se olekaan perimmäinen selitys. V…n M….u-nimistä pelaajaa nimittäin kannustettiin raivoisasti Kuopio-hallin baarin, eli puarhuoneen kuten Savossa sanotaan, suunnasta.

Perimmäinen selitys katsomokultturien eroille onkin se, ettei Keskuskentän katsomossa myydä olutta samalla tavalla kuin sisähallien peleissä, joissa mellakkaa anniskellaan tehokkaasti. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö myynnin tuotto kierry jollakin tavalla nuorisourheilun tukemiseksi.

Muistanpa erään tv-ohjelman, jossa Tony Halme-vainaa kulki kadulla ja myi vastaantulijoille päällekäypään tyyliin irtotupakoita nuorisourheilun hyväksi eikä kukaan kieltäytynyt ostamasta. Luulen, että urheiluseurat voisivat oluen ja tupakan myyntiä tehostamalla saada maamme urheilun uuteen nousuun.

Kommentit (0)

Syyllistä parisuhteen rikkoutumiseen on turha etsiä, mutta korostan kuitenkin sitä, että ainakin Kimi on tunnettu maailmalla perikunnollisena, perisympaattisena ja syvähenkisenä nuorukaisena sekä hauskana seuramiehenä, todellisena jokaisen äidin toivevävynä, joten vaikea uskoa, että ero johtui Kimistä.

Jonkin verran surun tunnetta onneksi lievittää se, ettei pariskunnalle ole tietääkseni siunaantunut sikiöitä.  Nyt sitten täytyy vain totutella ajatukseen, että Jenni ja Kimi kulkevat eri teitä. Olen varma, että Kimin karisma riittää tulevaisuudessa nostamaan Jennin epäillyt poikaystävät suuriksi julkkiksiksi maassamme. Näinhän on tapahtunut Nykäs-Matinkin entisten tyttöystävien uusille poikaystäville.

Muuten luotettavista paluumuuttajalähteistä olen saanut selville, että Pietarin länsipuolella sijaitsevassa Koivistoisten kylässä on mäki nimeltään Räikköstenmäki. Kauan sitten epäonnistuin yrityksessäni tehdä maailmankaikkeuden kuuluisammasta suomalaisesta eli Mika Häkkisestä Kärkkäälän poika. Tarkistuslaskennassahan ilmeni, että Mikan vaari oli Suonenjoen Tyyrinmäen torppareita, ei siis Kärkkäälän torppareita. Mutta nyt on toiveita, että saisin edes sen maailman toiseksi tunnetuimman suomalaisen, eli autonkuljettaja Kimi Räikkösen, todistettua sukulaismiehekseni.

Kommentit (0)

http://www.youtube.com/watch?v=aT-q65Qjy1M

Juutalaiset, joita on noin 0,3 % ihmiskunnasta, ovat voittaneet 22 % Nobelin palkinnoista ja taloustieteen palkinnoista joka toisen. Urheilussa juutalaiset eivät ole ihan yhtä hyvin menestyneet, mutta kovia he ovat olleet siinäkin. Vaikka joskus heidän menestymistään on pyritty estämään tuomaripelillä, kuten yllä oleva kuva todistaa. Näppäsin kuvan Kuopion kirjaston Suomen juutalaisuuden historiaa esitelleestä näyttelystä kännykälläni eikä sitä voi olla huomaamatta.

Wikipedia paljastaa kuvan urheilu- ja rotupoliittisesta taustasta seuraavaa:

Abraham Tokazier (28. syyskuuta 1909 – 1976) oli suomalainen yleisurheilija 1930-luvulla. Historiaan hän on jäänyt oikeusmurhaksi arvioidun 100 metrin juoksun takia kesällä 1938. Useiden arvioiden mukaan juoksun todellinen voittaja oli juuri Tokazier, vaikka hänet tulosluettelossa sijoitettiin neljänneksi. Syyksi on tarjottu pikajuoksijan juutalaisuutta.

Vastavihityllä Helsingin olympiastadionilla 21. kesäkuuta 1938 pidetyissä yleisurheilukisoissa kuuluttajana toiminut urheilutoimittaja Sulo ”Simeoni” Kolkka näki Tokazierin tulleen tuoreeltaan ensimmäisenä maaliin ja ehti kuuluttaakin tämän matkan ykköseksi. Tuomarit kuitenkin julistivat juoksun ykköseksi tasaväkisen kilvan kolmosen, Kenttäurheilijoiden Aarre Savolaisen. Kakkoseksi ilmoitettiin Mikkelin Toivo Häkkinen ja kolmoseksi Torsti Avellan IK-32:sta. Kaikkien ajaksi ilmoitettiin sama 11,0. Skandaali oli heti valmis ja heräsi kysymys, eikö juutalainen juoksija saanut voittaa uudella urheiluareenalla. Saksalainen urheiluhistorioitsija Giselher Spitzer Berliinin Humboldt-yliopistosta pitää muun muassa valokuvatodisteiden perusteella antisemitismiä ainoana mahdollisena selityksenä tapahtuneelle. Hänen yhdessä toimittaja Boris Solomin kanssa tekemiensä tutkimusten perusteella vaikuttimena on pidetty sitä, että katsomossa istui arvovieraita natsi-Saksasta.

Helsingin Sanomat julkaisi seuraavana päivänä Akseli Neitamon maaliviivanäkymästä ottaman valokuvan, joka todistaisi Tokazierin voittaneen. Otos ei ollut virallinen maalikamerakuva eikä se ollut tuoreeltaan maalituomareiden käytössä. Sulo Kolkka tarjosi Helsingin Sanomain jutussa selitykseksi maalituomareiden korokkeen sijainneen liian lähellä rataa. Muutkin lehdet ihmettelivät selostuksissaan Tokazierin kohtaamaa tuomarivirhettä tuoreeltaan, mutta asia jäi sillä erää siihen. Tokazierin perheessä ja seurassa Helsingin Makkabissa tapahtunutta pidettiin selvän juutalaisvastaisuuden osoituksena. Sodan jälkeen kilpailupalkintoa yritettiin palauttaa Tokazierille, mutta tämä ei ottanut sitä vastaan. Kisan pääjärjestäjä Helsingin Kisa-Veikot ei koskaan oikaissut virhettä eikä julkaissut uutta tulosluetteloa.

Kalevan kisoissa 1938 Tokazier saavutti hopeaa.

Kommentit (0)

Hämmästyttävän hyvin on yli 100-vuotias rakennus pysynyt vatupassissa.  Siihen aikaan Suomessa osattiin rakentaa, vaikka rakentajilta taisi puuttua lukutaito. Otan osan rakennuksen vatupassissa pysymisen kunniasta itselleni. Vaarini ja isovaarini ovat olleet kivijalkaa tekemässä.

Itsekin tunnen taipumusta kivenveistoon, ja jos tuo koulun kivijalka alkaa räköilemään, niin kai se minun pitää sitten korjata esi-isien antaman takuun piikkiin. Olen jo alustavasti opiskellut kivenveistoa alan kirjallisuudesta ja myöskin salaa mielessäni kehitellyt uusia nykyaikaisia kivenveistomenetelmiä.

Itse lohkoisin kiviä järjen kanssa. Poraisin akkuporakoneella noin 10 cm syviä reikiä kiveen ja talvisaikaan kaataisin reikiin vettä, joka jäätyessään halkaisisi kiven. Kesäaikaan sen sijaan hakkaisin reikiin kuivat puutapit, jotka sitten kastelisin. Laajentuessaan tapit halkaisevat kiven.

Toisaalta alan kirjallisuudesta olen lukenut, että kiviä halkaistaessa pitää ottaa huomioon kivien ”söörit”. Vielä en ole onnistunut selvittämään, mitä ihmettä ne ”söörit” oikein ovat.

Kommentit (3)

Minusta valon nopeuskin on jo melkoista haipakkaa, ja sen ylittäminen miljoonakertaisesti ei tunnu uskottavalta. Ja minusta myös tuntuu järjellisemmältä se eteläpohjalaissyntyisen kirjailija Matti Mäkelän varma näkemys, jonka mukaan valon nopeus ei olekaan vakio, vaan siihen vaikuttaa esimerkiksi maan vetovoima, kuten muuhunkin aineeseen. Ja ainettahan valokin on, tosin kevyttä kuin lepän tuhka. Niinpä valon nopeus kiihtyy mitä kauemmas maapallolta mennähän, arvio kirjailija Mäkelä.

Esko Valtaoja on viisas, oikeasti hauska ja niin hyvin kirjoittava mies, ettei ole ihme, että hänen teokselleen Kotona maailmankaikkeudessa myönnettiin kymmenisen vuotta sitten Tietofinlandia-palkinto. Se ihme palkitsemiseen kuitenkin liittyi, että palkinnon saajan valitsi ortodoksisen kirkkomme piispa Isä-Ambrosius.  Vielä neljäsataa vuotta sitten ainakin läntinen kirkkomme olisi palkinnut Valtaojan teoksestaan polttamalla tämän teostensa kera roviolla, ja viisikymmentä vuotta sitten hänet olisi vielä Suomessa tuomittu Jumalan pilkasta vankilaan.

Kommentit (0)

Ainakaan hän ei voittanut sitä kisaa, jossa nykyinen Suomen Pankin johtaja Erkki Liikanen haastoi demareiden eduskuntaryhmän Eläintarhan kentälle 10.000 metrin juoksukilpailuun vuonna 1987. Taistelu oli kova. Vasta lopussa Jouko Skinnari kiri Liikasen ohi. Loppuaika oli noin 43 minuuttia eli aika on ikämiehille hirmuinen. Sen ymmärtää jokainen, joka urheilusta yleensä jotakin ymmärtää. Päällimmäisenä Elo muistaa juoksusta Liikasen toteamuksen ”Mikko, Jouko Skinnariin ei voi luottaa”. Toteamus ei ehkä liittynyt kestävyysjuoksuun.

Ilmeisesti Eläintarhan kympillä ei ollut mukana demariryhmän suurin urheilulahjakkuus eli Paavo Lipponen. Hän olisi varmasti ollut kova vastus voittajakaksikolle tässäkin lajissa. On hellyttävää ja kunnioitettavaa, että vanha valtiomies Lipponen uhraa ison osan muistelmistaan urheilusaavutustensa kertaamiseen. Ei ole uusi tieto, että Paavo Lipponen oli nuorena lupaava uimari, joka kauhoi 100 metriä lähelle minuutin haamurajaa, joka oli 50-luvulla kova tulos. Pohjois-Savon piirin ulkoratojen 100 metrin ennätyskin saattaa olla vieläkin hänen nimissään. Myös Lipposen vesipallon Suomen mestaruudet tiedetään.

Kovin suuri yllätys ei ole sekään, että tuleva pääministeri hallitsi nuorissa kuulantyönnön ja kiekonheiton piirinmestaruuskisoja. Poikien 5.4 kilon kuula lensi 15 metriä ja 1,5 kilon kiekko yli 40 metriä. Ne ovat luonnollisia tuloksia Lipposen raamit omaavalle terveelle nuorelle miehelle. 100 metrin ennätyskin oli perusvahvalle, vaikkakin hitaahkon oloiselle, nuorukaiselle uskottava 12,7.

Mutta se tieto, että Paavo Lipponen kertoo muistelmissaan vielä keski-ikäisenä poliitikkona tömistelleensä Cooperin testissä, eli 12 minuutissa, noin kolme kilometriä ja juosseensa 5000 metriä vähän yli 20 minuutin sekä pystyneensä samoihin aikoihin punnertamaan penkistä 10 X 100 kilon sarjoja, saattaa koko muistelmateoksen uskottavuuden vaaraan.  Luulen, että hän olisi hyvinkin saattanut Eläintarhan kympin loppusuoralla tömistellä leikiten Liikasen ja Skinnarin ohi.

Hirmu tuloksia Lipposelta, mutta ehkä selityksenä koviin kestävyysurheilusuorituksiin on se, että kun lukiossa tämän rotevan nuorukaisen keuhkojen tilavuutta yritettiin mitata, ei mittalaitteen seitsemän litran tilavuus riittänyt alkuunkaan. Urheilullisena yleislahjakkuutena Paavo Lipponen tuo mieleeni Savon Sanomista tutun Taika-Jim-sarjakuvan Lothartin.

Kommentit (0)

Öylönnä blogini kävijämäärä ylitti maagisen 1234567:n rajan. Kaunis numerosarja, jonka täytyy merkitä jotain. Olen kuin Hermanni Päätalo, joka alkoi jossain elämänsä vaiheessa näkemään kaikenlaisia merkityksellisiä asioita ympäristössään, ja sittenpä mies olikin valmis kuljetettavaksi köysissä piirin mielitautiparantolaan.

Ainakin lottorivissä tuo 1234567 merkitsisi sitä, että päävoittajakaan ei montaa euroa rikastuisi. Olen monta kertaa miettinyt, kuten myös Dostojevski tietääkseni teki, että uhkapelissä, esimerkiksi lotossa, varmasti menestyy, kun karsii täysin älyttömät ja järjenvastaiset numerosarjat pois, kuten vaikkapa tuon 1234567, ja tekee järjellisiä ja älyllisiä rivejä. Niinpä jos nykysysteemillä yksi kymmenestä miljoonasta rivistä voittaa, niin älyttömät numerosarjat karsimalla, voi mielestäni voitto todennäköisyyden nostaa vaikkapa yhteen miljoonasta. Siis jos olisin upporikas, alkaisin sijoittamaan varojani lottoon ja lottorivien järjellisiiin numeroyhdistelmiin.

Muistutettakoon vielä lukijoiden mieleen, että viehättävä numerosarja 543210 on erittäin tärkeä maamme historiassa; nimittäin 5.4.32 klo 10 päättyi maassamme kieltolaki ja sen seurauksena alkoholin kulutus maassamme romahti ja saatavuus heikkeni. Kieltolain aikana viinan juonti oli seitsenkertaistunut ja viinan hinta oli pysynyt hyvin kohtuullisella tasolla, koska kyseisen kulutushyödykkeen jakelu oli siirtynyt tehokkaalle yksityselle sektorille.

Muistutettakoon vielä lukijoita tässä yhteydessä siitä, ettei numerosarja 33333 liity mitenkään maamme historiaan. Hakulisen voittoaika Holmenkollenin olympialaisissa oli todellisuudessa 3 tuntia 33 minuuttia 34 sekuntia, mutta siihen aikaan urheilu ei ollut niin vakavaa, etteikö voittoaikoja olisi saanut kaunistella, jos siltä ajanottajista tuntui.

Kommentit (0)

Pusulalaisen Aino Forsström Kärkkäälään muuttamisen syy oli, että hän seurusteli Lempyyltä kotoisin olevan kansakoulunopettaja Kalle Laitisen kanssa ja niinpä sukunimi myöhemmin vaihtui Laitiseksi. Oppilaatkin ymmärsivät tilanteen, koska heidän kerrotaan joskus nähdessään sulhasmies Laitisen lähestyvän koulua virittäneen virren Iloitse morsian. Naimisiin mentyään Laitiset muuttivat Iisvedelle opettajiksi.

Hieman mietityttää, miten vapaussoturi ja suojeluskuntaupseeri K W Laitinen selvisi opetustyössään Iisveden taajaväkisessä yhdyskunnassa, jossa jossain eduskuntavaaleissa ennen sotia kiellettyjen kommunistien peitejärjestö sai äänistä 78 %. Mutta ainakin Kai Laitisen mukaan hänen isänsä selvisi ihan hyvin.  Laitinen kertoo muistelmissaan, että hänen isänsä, joka oli innokas musiikkimies,  antoi epäröimättä punapäällikkö Junkkarisen pojille täyden 10 laulusta.

Varmaa tietoa minulla ei ole, mutta epäilen, että Jalkasen pojat saivat liikunnasta täyden kympin, vaikka ainakin Kalle aloitti hiihtouransa TUL:n seuran Iisveden Vesan riveissä. Ja saattoivathan Jalkaset saada myös musiikista täyden kympin, koska urheilun lisäksi Jalkaset ovat laulumiehiä. Tosin se netistä löytyvä tieto, jonka mukaan olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari Kalle olisi Kari Tapion setä, ei pidä paikkaansa. Tiettävästi kansansuosikit olivat kuitenkin kaukaisia sukulaisia; samoja Savon Sianjalkasia molemmat.

Mutta kyllä Kalle Jalkanenkin oli laulumiehiä. Kerrotaan, että kun hänet valittiin vähän huonoimmillakin näytöillä vuoden 1941 MM-kisoihin Cortinaan, oli hiihtosankari kertonut lähtevänsä sinne enemmänkin laulumieheksi.

Toisena syynä oli luultavasti myös se, että Kallelle olivat etiäiset kertoneet, ettei hän tule elämään pitkään ja niinpä hän kävi hyvästelemässa hiihtokaverinsa. Vaimonsakin hän lupasi eräälle kilpatoverilleen, jos hänelle sattuisi jotain. Kaveria ei petetä ja niinpä eräs hiihtohuippu meni lesken kanssa naimisiin sitten, kun Kalle oli männyt sovassa kuten monet muutkin Rossin tallin miehet.

Kalle Jalkanen ei ole haudattu Suonenjoelle vaan Lappeenrantaan, ja täytyypä asettaa ensi kesän tulostavoitteeksi pistäytyä Kallen haudalla.

Kommentit (1)

Sisällissotaan on aikaa yhdeksän vuotta. Noistakaan pojista eivät kaikki selvinneet Kuopion vankileirin dietistä. 30-luvun pula-aikaan nuo oppilaat olivat parhaassa työiässä. Sitten seurasivat sotavuodet; nuo pikkupojat alkoivat olla jo liian vanhoja niihin sotahommiin. Sodan jälkeinenkin aika oli kovaa. Tuo ikäluokka ei ehtinyt kunnolla nauttimaan ns. pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. Raskaan elämän he elivät, mutta eivät tainneet silti tuntea nykyajan suosittua sanaa ”burn out”.

Kopioin tuon kuvan Anna Korhosen erinomaisesta Kärkkäälän koulun historia-tutkielmasta, jonka ystävälliset kyläläiset minulle toimittivat. Tutkielman on arvostellut lukion lehtori Lauri Palomäki. Lauri näyttää antaneen arvosanaksi vain 9 ½. Muistelen Laurin maininneen, että 10 saa vain Jumala.

Aino Airas ei ollut Kärkkäälän ensimmäinen opettaja vaan vasta kolmas. Ensimmäinen oli Helmi Peltonen ja toinen Karoliina Kormu. Molemmat viihtyivät virassa vain vuoden. Airas toimi Kärkkäälän opettajana vuosina 1906-1910. Sen jälkeen hän muutti opettajamiehensä K W Laitisen mukana Iisvedelle. K W oli syntyjään Lempyyn poikia. Professori Kai Laitinen on heidän lapsensa. Airaksen jälkeen v. 1910 Kärkkäälään muuttanut Hilja-Kustaava Vainikainen viihtyikin virassa peräti 44 vuotta eli vuoteen 1955.

Kommentit (0)

Muistelmateoksessaan Klinge tunnustaa, ”etten tuntenut ketään joka olisi käynyt urheilukilpailuissa, suorastaan ihmeekseni kuulin kuitenkin, että kuraattorini Blomstedt kävi joskus katsomassa potkupallomatcheja, niin kuin kuulemma nuori professori Erik Allardtkin.”

Klinge liioittelee vähän ystäväpiirinsä ei-liikunnallisuutta. Nimittäin toiseksi paras kaveri Pentti Saarikoski kunnostautui korkeushyppääjänä; tosin lajin aivan terävimpään kärkeen hän ei päässyt, koska hänellä ainakin tarinan mukaan oli lajiin huonosti soveltuvat hyvin riippuvat kivespussit.

Saarikoski oli tunnettua hyppääjäsukua. Hänen isänsä kilpaili ainakin tarinan mukaan tasapäisesti kolmiloikassa epävirallisen vauhdittoman kolmiloikan maailmanennätysmiehen Urho Kekkosen kanssa, jonka me-tulos oli huikealta kuulostava 972 cm.

Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla silloinen keihäänheittäjä, nykyinen maailman johtava kuukkelikuvaaja, Hannu Siitonen paransi ”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku oikea kolmiloikkaaja olisi kokeillut lajia, olisi maailmanennätys kolmisen metriä enemmän. Hannu Siitosen luontokuvia voi ihailla tästä linkistä:

http://hannusiitonen.com/

Kommentit (0)

Pettynyt olen telkkarissa pyörivään Donnerin Mannerheim-sarjaan. Eilen aiheena oli Jatkosotaan lähtö ja pettymyksekseni huomasin, että Donner oli täysin sivuuttanut  Juha Seppälän kirjasta Suomen historia löytyvän sangen uskottavan marskin itsensä kuvauksen siitä, miten hyökkäykseen lähdöstä todella päätettiin.

Näin marsalkka Mannerheim uskoakseni Seppälän itsensä tekemässä haastattelussa asian kertoi:

”Nykäisin Rytiä hihasta ja sanoin että mennääs vähän sivummalle ja ollaan vaikka kusevinamme. Waldeeni, Airo, Linkomies ja Tanneri, ketä siinä oli, jäi katsomaan. En malttanut olla vilkaisematta, suurehko tuppimulkku presidentillä näytti olevan.”

Siinä lorotellessaan puolustusvoimain ylipäällikkö ja presidentti sopivat, että joukot alkavat olla jo olla ryhmittyneenä lähtöasemiin ja ei sitten muuta kuin tulta munille. Jos jälkeenpäin asiaa joudutaan selittelemään, niin kerrotaan vaikka, että ihan ajopuuna Suomi siihen sotaan joutui.

Marskin mukaan Rytin usko saksalaiseen sotakoneeseen oli luja. Presidentti oli nähnyt näyn jossa häntä vietäisiin tulisilla vaunuilla taivaaseen ja vaunun kyljessä oli hakaristi. Ryti oli kiinnostunut parapsykologiasta, kävi ennustajalla ja näytti siis hurahtaneen selvänänäkemiseen.  Marski tosin oli monet sodat käyneenä miehenä vankasti realisti ja muutenkin jalat maassa. Niinpä hän ajatteli kunnon ratsuväen miehen tapaan salaa mielessään poliitikko Rytistä, että ”perkeleen pässi”.

Ryti ja Mannerheim muodostivat tavallaan hyvän taistelijaparin, sillä he täydensivät sopivasti toisiaan. Toinen nimittäin tiesi kaiken, vaikka ei ymmärtänyt mitään ja toinen ymmärsi kaiken, vaikka ei tiennyt mitään.

Kommentit (0)

Pikku Pietari Jormanainen huomauttaa talonmies Harakkaa siitä, että tämä kiroilullaan häiritsee siunaustilaisuutta. Lisäksi Pikku Pietari arvelee, että vainaja voi kuulla hartaushetken luonteeseen soveltumattoman kielenkäytön. Talonmies Harakan mukaan rotta ei voi kuulla, koska se on kuollut. Siihen Pikku Pietari toteaa pikkuvanhasti: ”Mitä te tänne tulette riitelemään, jos teillä ei kerran ole uskoa”.  Niinpä minäkään en sitten ryhtynyt riitelemään meedion kanssa, vaan ihmettelin vain hiljaa mielessäni.

Talonmies Harakan esikuva oli talonmies Närhi. Israel Närhi oli alun perin sekatyömies, mutta myöhemmin hän eteni urallaan Kuopion Punakaartin komentajaksi. Tämä tapahtui kapinan aikaan. Harakka oli tsaarin armeijan aikaan saanut aliupseerin koulutuksen ja sillä perusteella hänet ylennettiin huutoäänestyksellä huomattavaan sotilastehtävään.

Tavallaan Israel Närhi kohosi pataljoonan komentajaksi; kuuluihan Kuopion Punakaartiin yli 350 miestä. Enemmänkin olisi tullut, jos vain työväentalolle olisi mahtunut. Punakaarti osallistui Kuopion taisteluun, jonka seurauksena ainakin Aapelin kirjan mukaan haavoittui apteekkarin sika. Sitten Israel Närhin johtama joukko-osasto antautui, joka on osoitus komentajan strategisesta lahjakkuudesta.

Kommentit (0)

Kaikkiaan kuuteen henkiolentoon saatiin kontakti, ja aina löytyi salista pitkällisen etsinnän jälkeen joku, joka tunnisti henkiolennon entiseksi tutukseen vaikkakin joskus aika kaukaiseksi. Esimerkiksi eräs entinen mansikkatyttö sai terviisit entiseltä mansikkaisännältään, joka oli tuntomerkkien perusteella kovasti lihava ja kalju. Luulen tunteneeni jokseenkin kaikki maamme mansikkaisännät, mutta nuo tuntomerkit eivät täsmää kehenkään. Enemmänkin tuntemani edesmenneet mansikkamiehet ovat olleet sellaisia kuivankälpeitä pienviljelijä-metsureita.

Paljon on vanhoja Kupsin miehiä poistunut viime aikoina tuonilmaisiin, mutta eiliseen tilaisuuteen heistä kukaan ei valitettavasti vaivautunut paikalle. Räsäs-Martti-vainaa olisi voinut vaikka varoittaa kuopiolaisia oman kenttäpuoliskon lyhytsyöttöpelin turmiollisuudesta.

Esittäisin kainon toiveen, että omat henkimaailman tuttavani vastaavissa meedio-tilaisuuksissa kertoisivat heti selvästi nimensä, ettei koko juhlasalillisen vielä eläviä tarvitse arvuutella, kenen läheisestä oikein on kysymys. Lisäksi vielä ystävällisesti pyytäisin, että minulle lähetettävät viestit olisivat konkreettisia. Eilen henkimaailmasta tulleet neuvot liikkuivat hyvin yleisellä tasolla. Ainut poikkeus oli eräälle naiselle annettu ohje, jossa suositeltiin hunajamelonin syöntiä, joka varmasti onkin ihan hyödyllistä ainakin kohtuullisessa määrin.

Pyytäisin vielä blogini lukijoitani varautumaan etukäteen mahdollisiin ufo-kontakteihin. Ne ovat nykyään hyvin tavallisia henkimaailman ilmiöitä. Iso osa amerikkalaisistakin on jo joutunut ufojen kaappaamiksi. Sellaisessa tilanteessa kannattaa mielestäni kysyä jotain oikeasti vaikeaa ja  hyödyllistä. Tällä hetkellä ufojen kontaktihenkilöilleen jättämien viestien perussanoma tuntuu olevan, että eläkää rauhassa, älkää sotiko. Itse ainakin sanoisin moisen neuvon esittävälle humanoidille, että kyllä minä tiesin tuon ennestäänkin. Pelkästään tuon kertomista varten ei olisi kannattanut tänne asti matkustaa.

Kommentit (0)

Savo on parapsykologisesti johtavia alueita maailmassa. Historia on vaikuttava. Reilut sata vuotta sitten Kuikka-Koponen oli silmänkääntäjänä vähintäin myöhemmän Taika-Jimin luokkaa. Vuonna 1947 suoritti Sivo Sokka mielikuvituksellsien rakettilennon Kuopiosta Suonenjoelle, joka tapaus syrjäytti maailman mediassa Berliinin kriisin.

Suonenjoelta on napattu valokuva, joka on maailmanhistorian vakuuttavin todiste ufojen olemassaolosta. Minusta kuva kyllä esittää lampunvarjostinta, joka on ripustettu rihmasta leppäpuskaan.  Suonenjoella myös eräs toinen ufo äityi tyhjentämään vesilastinsa hangelle. Tiedemiehet totesivat tiskivedeksi enkä keksi yhtään kappaletta syitä, miksei myös ufoissa jouduta astioita tiskaamaan. Tarinaa lampunvarjostimen kaltaisesta ufosta löytyy tästä linkistä.

http://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac

Tällä hetkellä kuopiolaissyntyinen Juhan af Gran on maailman tunnetuin ufojen elokuvaaja. Nuorempana mies tunnettiin kotikaupungissaan Rannin Jussina. Myös selvänänäkemisharrastus on saanut täällä suuren suosion. Kuopiossa myyvät alan meediot innokkaasti  suosittuja palvelujaan. Tänään oli vanhusten palvelutalolla eräs ja muutaman päivän päästä muudan toinen on kauneushoitolassa samalla asialla.

Olin läsnä palvelutalon selvänänäkemistilaisuudessa. Luonnehtisin tapausta toteamalla lyhyesti: VOI HERRA JUMALA! Ilmeisesti on niin, että yhteiskunta ei voi mitenkään estää sitä, etteikö hyväuskoisia ihmisiä voi tälläkin tavalla rahastaa. Tilaisuuden aikana minut melkein valtasi se epätavallinen tunne, että saatan hyvinkin olla normaalein paikalla olleista. Raportoin tapahtumasta myöhemmin, nyt on kiire katsomaan Kupsin A-junnujen peliä.

Kommentit (0)

Mutta vähästä on lapsen mieli hyvä. Eilen olin viikon sisällä jo neljännen kerran jollakin Kuopion lukuisista urheiluhalleista eli Kuopio-hallilla, jota voitaisiin alkaa kutsumaan Matti Karttus-halliksi, koska tämä innokas jalkapallomies ja kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja onnistui aikoinaan valituksillaan viivästyttämään kalliina pitämänsä hallin valmistumista niin, että kaavaillun 10 miljoonan markan sijasta halli maksoikin 100 miljoonaa.

Ja olen ikionnellinen kun Kups pyöritteli Vps:n nurin jääkiekkolukemin 4-1. Kupsin neljäs maali oli yksi upeimmista seuran historiassa. Noin parinkymmenen onnistuneen lyhytsyötön jälkeen pallo sijoitettiin kylmän rauhallisesti vastustajan pömpeliin. Varsinkin nuoret pienet ja nopeat nuoret miehet Aleksi Paananen ja Jerry Voutilainen pitivät hitaita mutta kankeita pohjalaispuolustajia pilkkanaan.

Ja katsomo oli aivan tupaten täynnä kerrankin. Halliin mahtuu tosin vain 1000 katsojaa, mutta epäilen paikalla olleen enemmän yleisöä kuin monissa kesäisissä Keskuskentän peleissä. Luulen että suuri osa tuli katsomaan etukäteen paljon lehdissä kehuja saanutta uutta atleettista afro-afrikkalaista (Kärkkäälän kansakoulussa asia olisi ilmaistu huomattavasti lyhyemmin ilman rasismin häivääkään) pelaajaa gambialaista Omar Colleytä.

Colley olikin näkemisen arvoinen; harvinaista että iso vahva mies on myös nopea ja tekninen. Senkaltaisia vahvistuksia Kups on ennenkin hankkinut Afrikasta. Luulen, että kun Afrikkaan saadaan kunnon valmennus- ja urheilulääketietoutta, Suomen on hyvin vaikea pärjätä enää edes pyörätuolikelauksessa.

Olisi helppo sanoa, että nähtäväksi jää, miten Kups pärjää kesällä varsinaisessa mestaruusliigassa, mutta se ei taida jäädä nähtäväksi kauaksi tulevaisuuteen, koska huomenna sunnuntaina klo 14 on Suokadun vanhusten palvelutalolla tavattavissa meedio, jolta aion tivata vastausta Kupsin tulevaan menestykseen. Jos selvänänäkijän vastaus ei osoittaudu oikeaksi, tulen vaatimaan 10 €:n pääsylippumaksua takaisin Kuluttajansuojalain palvelun virhevastuupykälien perusteella. Nähtäväksi jää, saanko rahani takaisin.

Kommentit (0)

Hilja-kustaava avioitui maanviljelijä Esa Vainikaisen kanssa, joka isännöi Satulamäen taloa. Esa oli pitäjän napamiehiä ja hän toimi mm. kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Satulamäessä vietettiin hänen aikanaan kunnon Niskavuorimaista kartanoelämää sillä seurauksella, että talo ajautui 30-luvun pulavuosina näyttävään pakkohuutokauppaan, jonka vuoksi eräät naapuritkin joutuivat ongelmiin; ainakin Kakkisen Ollin mökissä vieraili ulosottomies.

Olli oli kertomansa mukaan jo aavistellut naapuritalon rahavaikeuksia, koska Satulamäen tien vieressä Patasuolla sammakot olivat varoitelleet häntä kurnuttamalla, että ”konkurssi, konkurssi”, ja rastas oli neuvonut, että ”paa piiloon, paa piiloon”. Kovan paikan tullen Olli löysi piilostaan tarvittavat rahat. Jonkinlaisen katkeruuden se mieheen jätti, koska hän valitteli myöhemmin sitä, että jos hän olisi vielä kolmikymppinen, niin hän kyllä kykenisi elättämään kaikki sekä Suonenjoen että Karttulan herrat.