15.12.2013, 19:59

Hämytsaaren isäntä lähti

Hakulisen ja Kolehmaisen aikaan hiihtourheilu oli jotenkin puhtaampaa. Silloin painettiin vain puhtaan mustikkasopan ja metamfetamiinin voimalla ja Suomi oli maailman johtava hiihtourheilumaa. Tätä vaihetta kesti sodasta aina 60-luvun puoliväliin. Grenoblessa sitten olivat jo kaikenlaiset mömmöt käytössä eikä suomalaissuksi enää suihkinut. Eikä suihki jostain syystä tälläkään hetkellä; viime viestikisassa Suomen miehet olivat sijalla 15 edellään mm. neljä Norjan joukkuetta.

Hämytsaaren isännällä, joksi Kolehmaista kutsuttiin, oli omaperäinen valmennusmenetelmä, jota nykyisetkin huippusuksijammekin voisivat kokeilla Sotshin olympialaisiin valmistuessaan, koska nykykonsteilla ei näköjään pärjätä – ei siinä ainakaan paljoa menettäisi. Jos suksi ei talvella kulkenut, ryhtyi pienviljelijä Kolehmainen uudisraivaajaksi. Hämytsaaresta lapioitiin muutaman aarin sopivaksi katsottu alue lumesta puhtaaksi ja paljastuneen routaisen maan Kolehmainen kuokki pelloksi. Sitten alkoikin suksi taas kulkemaan.

Muuten Järvisen kirjasta paljastuu, että mies on taustaltaan Suonenjoen Kolehmaisia, tosin esi-isän Anttolaan muutosta on vierähtänyt muutama sukupolvi. Kolehmaisten suku on yksi maamme johtavia urheilusukuja; Kolehmaiset ovat saavuttanut kuusi olympiakultaa, Hannekselle niitä siunaantui viisi ja Mikolle yksi. Eero Kolehmainen sai tyytyä hopeaan Oslossa, kun se Hakulinen voitti 50 km sillä kuuluisalla  ajalla 3.33.34.

Kommentit (0)

Olen joskus väittänyt, että Teuvo Tulion lievästi eroottinen draamaelokuva Sensuelle on maailman historian huonoin elokuva, mutta se ei olekaan huonoin vaan toiseksi huonoin. Eilen illalla nähty amerikkalainen Suomen Talvisodasta kertova Hiihtopartio on eittämättä maailmankaikkeuden historian huonoin elokuva.

Se oli niin huono, että sielu vallan virkistyi sitä katsoessa. Minäkin pohjimmiltani vakavamielinen mies jouduin vähän väliä päästelemään selkäkeikkanauruja, sillä tahaton komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto. Hiihtopartio-elokuva on todellinen Junttilan tuvan seinäkoriste. Varsinkin vanhempi väki muistaa, mikä toimi Junttilan tuvan seinäkoristeena.

Huonoista elokuvista vielä sen verran, että olen joskus muinoin väittänyt, että eräs kymmenisen vuotta sitten telkkarissa esitetty Visa Mäkisen elokuva, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, olisi ollut maailman huonoin, mutta väitteeni perustui tietämättömyyteen. Nimittäin kyseisen elokuvan tv-version televisioinnissa tapahtui se erhe, että filmikelat näytettiin väärässä järjestyksessä ja varmuuden vuoksi yksi kela vielä kahteen kertaan, ja tämä asia vaikeutti ainakin minunkin mukana pysymistä tarinan juonessa.

Siunatuksi lopuksi annan vielä kunniamaininnan Jouko Turkan Tv-elokuvalle Kiimaiset poliisit. Sekin saattaa olla vahvoilla maailman huonointa valittaessa. En jaksanut katsoa elokuvaa loppuun, joten en pysty sitä luotettavasti arvioimaan. Ilokseni huomasin, että Ylen Arkistosta löytyy pätkiä kyseisestä filmistä, ja korostettakoon sitä, että yhdessä keskeisessä kiimaisen poliisin roolissa näyttelee Taisto Reimaluoto, jonka kaikki ne, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät olevan taustaltaan Kärkkäälän Perämaan Sikasia. Kiimaisiin poliiseihin voi lähemmin tutustua tästä linkistä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/kiimaiset_poliisit_50898.html#media=50915

Kommentit (0)

Iiro Pakarinen ja Aatu Hämäläinen eivät ole ainoat huippukiekkoilijat, joiden sukujuuret kiertyvät Kärkkäälään. 50-60-lukujen vaihteessa maajoukkueen kantaviin voimiin kuuluneen Tapparan Esko Luostarisen äiti oli Askolan Annin, eli Anni Korhosen, siskonpoika. Luostarinen oli syntyjään Viipurin poikia, jossa hänen isänsä toimi poliisina.

Isäni muisteli, että Luostarisen poliisi isä antoi kerran virka-apua, kun Askolan sika piti teurastaa. Hän lainasi sikapyssyksi pienikaliiberisen virka-aseensa. Mutta ei meinannut sika suostua teuraaksi. Aina kun pistooli paukahti, totesi sika vain tyynesti, että ”nöf”. Kun muistan tämän tapauksen, tunnen voimakasta myötätuntoa kettutyttöjä kohtaan ja häivähdyksen omaisesti harkitsen kasvissyöjäksi ryhtymistä.

Edellä mainittu Askolan Anni oli tavallaan merkittävä urheiluvaikuttaja. Yksi hänen siskoistaan oli siis  Esko Luostarisen äiti ja toinen sisko naimisissa Armas Valsten kanssa. Valste oli 20-luvulla merkittävä yleisurheilija. Muistelen, että 178-senttinen ja 82-kiloinen mies työnsi kuulaa 15,66, hyppäsi korkeutta 190 ja pituutta 710. Hän oli siis todellinen kumiukko. Tuo korkeuden SE 190 hypättiin Suonenjoella ja lienee ainut sillä kentällä tehty Suomen ennätys.

Ne tulokset olivat silloin lähellä maailman huippua. Valste lopetti oman urheiluuransa jo nuorena, mutta toimi sen jälkeen 35 vuotta maamme yleisurheiluhuippujemme valmentajana ja Urheiluliiton johtavana herrana.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Kalpallakaan. Nytkin jouduin lopettamaan kahden vankasti savolaistaustaisen joukkueen Kalpan ja Hifk:n ottelun selostuksen kuuntelun, kun Hifk siirtyi 1 – 6 johtoon kolmannessa erässä eivätkä hermoni enää kestäneet.

Korostettakoon kuitenkin sitä, että Kalpassa on määrällisesti enemmän savolaislähtöisiä pelaajia, mutta Hifk:n savolaiset ovat laadullisesti parempia. Pakarinen ja Puustinen vastaavat laskujeni mukaan noin puolta ifk:n tehoista. Iiro Pakarinen on Suonenjoen poikia, mutta ei kuitenkaan kärkkääläisiä, koska vain hänen tätinsä asuu Kärkkäälässä.

Ja mikä pahinta, niin Kalpalta näyttävät miehet loppuvan. Tällä kertaa hyökkääjiä oli vain 10 kpl ja sen asian sitten huomasi kolmannessa erässä, jolloin kuopiolaisten luistin ei enää kulkenut ja helsinkiläiset menivät menojaan. Mutta minulla olisi kyllä hyvä idea Kalpan herroille.

Elikkä kärkkääläislähtöinen Kookoossa menestyksekkäästi pelaava Aatu Hämäläinen on ostettava välittömästi Kalpaan. Aatu on voittanut Tps:n riveissä Suomen mestaruudenkin, joten kyllä hänen taitonsa riittävät Sm-liigaan.

Eikä siirrossa tarvittaisi edes rahaa, koska Aatu voitaisiin vaihtaa puolustaja Jeff Fossiin, jonka taidot sen sijaan eivät radioselostuksesta päätellen riitä SM-liigaan, mutta Mestiksessä hän olisi puolustaja paikallaan.

Kommentit (4)

Itsenäisyyspäivä tuo mieleeni sen, että näin vuosi sitten ilmavoimien miehiä esittelemässä kalustoaan paraatissa Kuopion torilla. Silmäänpistävä piirre oli, että lähes joka jätkällä näytti olevan miekka vyöllä. Ilmeisesti maamme ilmavoimat panostavat matalatorjuntaan, joka kustannussyistä onkin perusteltua.

Ja se on ymmärtääkseni ihan oikein sotilaspoliittisestikin. Suomalaiset tunnetaan maailmalla taitavina miekan käsittelijöinä. Itärajan takana Venäjän Karjalassa ainakin meikäläisiä pidetään lähitaistelussa pelottavina vastustajina. Muudan suomea taitava Karjalan urho kertoi minulle Aunuksessa seuraavan suomalaista miekkaiiutaitoa korostavan tarinan:

Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kilpailivat siitä, kuka on taitavin miekan käytössä. Ensiksi esiintyi venäläinen. Huit ja kärpänen putosi kahtena kappaleena lattialle. Sitten oli vuorossa Ruotsin poika. Huit, huit ja kärpänen putosi kolmena kappaleena. Lopuksi huitaisi suomalainen. Huit ja kärpänen vain jatkoi lentoaan. ”Mutta eipä jatka enää sukuaan” totesi meikäläinen painokkaasti.

Kommentit (0)

Vaikka Kuopion torilla esiintyvien tummaveristen soittajien taito ei yleensä ole kaksinenkaan, niin jokunen päivä sitten yllätyin, kun tumma mies esitti kaksirivisellä haitarilla joltisellakin menestyksellä kappaletta, joka tunnetaan meillä Jukka Virtasen sanoittamana nimellä Hanna ja Niilo, mutta sivistyneessä maailmassa nimellä Hava Nagila.

Olin niinä päivinä tutkinut Raamatun mainiota tarinaa siitä, kuinka paimenpoika Daavid lopetti lingollaan Cassius Clayn kaltaisen Goljatin isottelun juutalaisille, josta toiminnasta voitaisiin käyttää kansanomaisempaakin termiä, mieshän saapui joka aamu israelilaisten sotaleirin edustalle huutelemaan kaikenlaista ilkeyksiä.

Ja juuri silloin kuulin sattuvasti alunperin juutalaisen kansansävelmän nimeltään Hava Nagila. Sävelmä nimittäin ylistää sittemmin kuninkaaksi kohonneen paimenpoika Daavidin hyvää hallintokautta, joka varmaankin oli hyvä vaihe Israelin kansan vaiheissa, koska sitä muistellaan vielä 3000 vuoden jälkeenkin.

Eikä varmaan syyttä. Nimittäin vaikka Suomi on Pisa-tutkimuksessa Euroopan ykkönen ja vaikka Sote-uudistus etenee ripeästi, niin en ole havainnut, että Suomen kansa olisi kokoontunut kaduille osoittaakseen laulamalla ja tanssimalla ylistystä Jyrki Kataisen kunniaksi, vaikka tämä Siilinjärven poika on johtanut maatamme joltisellakin menestyksellä kuusi vuotta.

Hiljennymme kuuntelemaan kuningas Daavidin ylistystä

http://www.youtube.com/watch?v=p7fB06S8Bq8

Kommentit (1)

Harmittaa vieläkin, ettei Turtiaisen Irja opettanut meille lingolla heittämistä uskontotunnilla. Yritin kyllä omin päin opetella lingon käsittelyä, mutta ei siitä mitään tullut. Enemmänkin olin piksi- eli tritsamiehiä. Kunnon jousipyssyäkään en osannut tehdä.

Lingolla heittäminen on puhtaasti tekniikkalaji ja sen aion vielä opetella. Netistä näyttää löytyvän hyviä alan opetusvideoita ja jos joskus alan nostaa eläkettä, tosin selkä on nyt siinä kunnossa, ettei eläkkeenkään nostamisesta taida mitään tulla, aion opetella linkomieheksi. ( http://linko-sling.jimdo.com/erikoislingot-special-slings/)

Linko oli muinaisille esi-isillemme ennen kaikkea sota-ase. Pienriistan metsästämiseen se oli liian epätarkka. Se, että Daavid nasautti tarinan mukaan Goljattia päin otsikkoa, eli ylämummoon, jo heti eka laakilla, oli melkoinen onnenkantamoinen, ellei sitten Jumala käsittämättömässä armossaan ohjannut kiveä.

Suurriistan kaatamiseen linko oli tehoton, vaikkakin kantama on pitkä. Kivet saattoivat lentää 450 metriä eli paljon heittokiviä pitemmälle. Tosin Hannu Siitonen on heittänyt latuskakiveä 250 metriä ja Soini Nikkinenkin Syvärillä 242metriä, mutta he olivat poikkeusyksilöitä.

Rooman armeijassa käytettiin erityisiä linkojoukkoja. Lingon kivet olivat vaikeasti havaittavissa ilmassa niiden pienuuden takia. Lisäksi linkomiehet olivat melko tehokkaita ei-panssaroituja kohteita vastaan ja heiltä harvoin loppuivat ammukset toisin kuin jousimiehiltä. Sitäkin tärkeämpää oli, että linkomiehet ja jousimiehet täydensivät toisiaan.

Nuolet iskeytyivät kohteisiinsa korkeahkon lentoratansa vuoksi yläviistosta. Tämä pakotti vastapuolen taistelijat nostamaan kilpensä niitä vastaan siten, että alaruumis tai ainakin jalat ja nivuset jäivät suojattomiksi. Linkomiesten samaan aikaan ampumat ammukset sen sijaan lensivät huomattavasi suoremmassa linjassa ja saattoivat näin paljastuneet ruumiinosat vaaraan. Silloinkin varmaan huudettiin, että ”tulta munille”, kuten itsenäisyyspäivän jo perinteiseksi muodostuneessa vahvasti kansallismielisessä elokuvassa tullaan kohta tekemään.

Kommentit (0)

Kansakouluopetuksessa Daavidin ja Goljatin kohtaamisella oli lapsuudessani tärkeä merkitys. Tarinan avulla meille opetettiin, että oikein varustettuna ja maastoa hyväksi käyttäen pystyy alivoimainen, mutta motivoitunut ja hyvin koulutettu sopivaa tekniikkaa hyödyntävä jalkaväentaistelija pysäyttämään ylivoimaiselta vaikuttavan panssaroidun vihollisen.

Ainoita asioita, joita kansakouluopetuksesta muistan on, miten opettaja Turtiainen kertoi Goljatin olleen luokkahuoneemme pönttöuunin kokoisen jättiläisen eli noin kolmimetrisen. Mutta Irjapa taisi puhua ropakantaa. Uudempi Raamatun tutkimus väittää Goljatin olleen vain sellaisen Juha Miedon mittaisen eli parimetrisen.

Raamatun mukaan Goljatin henkilökohtainen varustus oli vaikuttava eli hänen panssarinsa painoksi sanotaan 5000 sekeliä (82 kg) ja peitsen kärjen 600 sekeliä (10 kg). Itse olen tutkimuksissani kuitenkin tullut lopputulemaan, että panssari painoi ehkä sittenkin vain 50 kiloa ja peitsen kärki 6 kiloa. Mutta aikamiehen työkalut Koljatilla kuitenki oli.

Painomitta sekeli on vähän epätäsmällinen, sen vaihteluväli on 10-16 grammaa ja itse taipuisin tässä tilanteessa kevyemmän kaluston kannattajaksi. Tuo Raamatun sekeli on eri asia kuin nykyinen sekeli, joka on Israelin valtion virallinen valuutta.

Kommentit (0)

Kyllä ei mene hyvin Suomen hiihtourheilulla. Tulevista olympialaisista ei taida tulla meille yhtään mitalia, elleivät lainelautailijat veny ja pelasta kansamme urheilumainetta. Norja näyttää voittavan koko muun maailman mitalitilastossa. Eilenkin maa olisi voittanut kaikki mahdolliset hiihtotapahtumat, ellei myrsky olisi estänyt ampumahiihtokilpailuja turvallisuussyistä; vastatuuleen ampujat olivat vaarassa saada luodin silmäänsä.

Mutta Suomen hiihdon pelastaja on löytynyt. Kari-Pekka Kyrö on ilmaissut halukkuutensa valmennustehtäviin, joka oikein onkin. Elinikäinen ammatinharjoittamiskielto on kohtuuton kaikkien muiden kuin Paavo M Petäjän mielestä. Uskon vakaasti, että jos K-P:n kaltainen valmentajalahjakkuus saa vapaat kädet edes  pari kuukautta valmentaa joukkuettamme, niin muu maailma on lyöty ja Juha Lallukka sekä Kaisa Varis tulevat olemaan talven kiistattomia latujen valtiaita.

Lapsuudessani v. 1969 Veikko Vennamo lupasi Kärkkäälän maamiesseurantalolla poistaa puolessa vuodessa maastamme työttömyyden, jos vain saisi vallan. Uskon, että Kari-Peka Kyrö poistaisi maamme hiihtolaman vieläkin lyhyemmässä ajassa, jos vain saisi rauhassa toteuttaa valmennusmenetelmiään.

Muuten minusta K-P Kyrö on selvästi rehellisin Hiihtoliiton herroista. Jo hänen kasvonsa ovat perusrehellsien ihmisen kasvot. Vain Win Capitan perustajan Hannu Kailajärven kasvot yltävät rehellisyydessään samaan sarjaan. Olen vahvasti sitä mieltä, että ensi pääsiäisen Helsingin Kärsimysnäytelmään tulee pääosaan valita K-P Kyrö. Sen lisäksi, että hän tulee olemaan hiihtourheilumme pelastaja, on hän myös Kristushahmo, joka otti sovitettavakseen Lahden katastrofaalisen häpeällisten mömmön-kisojen toisten Hiihtoliiton herrojen veriruskeat synnit.

Kommentit (0)

Katolisen kirkon puolella tavalliselle kansalle tarkoitettua Raamattua on sensuroitu poistamalla siitä sadistiset ja pornografiset kohdat. Niinpä katolisen kirkon saarnat eivät liene yhtä meheviä kuin tamä Jari Sarasvuon maankuulu seksiä ja väkivaltaa tihkuva saarna Kallion kirkossa. Kannatta kuunnella adventtiajan kunniaksi.

http://www.youtube.com/watch?v=l3z5KgR0VV4

Vanhaan testamenttiin perehtynyt Sarasvuo selittää saarnassaan meille mm., miksi Afrikka näyttää olevan tuhoon tuomittu maanosa. Syyt ovat syvällä ihmiskunnan historiassa. Tapauksen taustalla on se, että Nooan poika Haam sattui vahingossa näkemään liiasta viinistä sammuneen isänsä Ukko-Nooan etuveitikan, eli hävyn, kuten Sanassa häveliäästi sanotaan.

Tästä kauheudesta suivaantuneena ilmeisen krapulainen laivanvarustaja tuomitsi selvittyään ja tapauksesta kuultuaan Haamin ja myös tämän tulevat jälkeläiset, eli nykyiset afrikkalaiset orjuuteen, kuten sitten tapahtuikin. Mutta jotenkin rangaistus ainakin minusta tuntuu pikkuisen kohtuuttomalta teon luonteen huomioon ottaen.

Kommentit (0)

Hyppyhiihtoa

Kyllä ei tule tuosta mäkihyppyurheilun seuraamisesta enää mitään. Minäkin joudan kesken Rukan kisojen kirjoittamaan blogia. Säännötkin kaiken maailman tuulikertoimineen ja lavanlaskupelleilyineen ovat menneet yli vähäisen ymmärrykseni ja hilseeni. Ja kasvihuoneilmiön kärjistymisen myötä harva on se mäkihyppytapahtuma, joka saadaan vietyä kunnialla läpi.

Otavan Suuri Tietosanakirja kertoi lapsuudessani, että jääpalloiluharrastus lopahti veljesmaa Virossa 1930-luvulla ilmastollisista syistä. Nyt samat ilmastolliset syyt näyttävät lopettavan suomalaisten mäkihyppyharrastuksen. Eilen paras suomalainen taisi olla sijalla 26 eikä edes lupaava Janne Ahonen, 36 v., suoriutunut pisteille.

Nyt olisi korkea aika ottaa Speden hyppylinko käyttöön. Hyppylinkokisoja ei tuuli sotkisi varsinkaann, jos myös alastulo tapahtuisi tasamaalle. Ja välttämättä ei Speden linkoakaan tarvittaisi, mikäli mäkihyppykilpailut muutettaisiin pelkästään hyppyhiihtokilpailuiksi. Sen sääntö uudistuksen myötä miehet erottuisivat poikasista.

Vauhti otettaisiin pelkästää hiihtämällä. Monista saattaa tuntua, että mäkiurheilun näyttävyys kärsisi hyppyjen lyhennyttyä 250 metristä 10 metriin, mutta pitää muistaa, että nykyäänkin sivistyneessä maailmassa pituushyppykilpailuja seurataan enemmän kuin mäkihyppykilpailuja.

Kommentit (0)

Varsinkin tuo kurjailija Heikki Turusta esittävä otos oli vaikuttava. Siinä poseera harmaantunut Karjalan karhu yhtä harmaata hirsiseinää vasten. Kännykkäkuvani ei välttämättä tee asialle oikeutta enkä edes ole täysin varmaa siitä, saako toisen valokuvan kuvia kuvata edes kännykällä nettiin, mutta tarkoitukseni on hyvä. Käykää ihmiset tutustumassa hyvään näyttelyyn.

Tuosta Turus-kuvasta sammme käsityksen siitä, miltä näyttäisi vallankumousikoni Che Guevara vanhempana, jos hän olisi elää saanut. Epäilen, että kunhan Eu-elämä kurjistuu entisestään, tulee Eu-kriittisestä kurjailija Heikki Turusesta vielä Eu-vastaisen kansanliikkeen ikoni samalla tavalla, mitä Pyhä-Ernesto oli ennen imperialismin yms. pahan asian vastaisessa taistelussa.

Kommentit (0)

Öylönnä mainittu kulttuuritoimihenkilö Martti Innanen on monipuolisesti lahjakas ihminen. Sen lisäksi, että hän on antanut oman merkittävän panoksensa maamme säveltaiteelle, hän on kunnostautunut myös kuvataiteen saralla. Parhaillaan Innasen tuotantoa on näyttävästi esillä Iittalassa naivistisen taiteen näyttelyssä.

http://yle.fi/uutiset/ainutlaatuinen_kunnianosoitus_naivismin_elaville

_legendoille/6934527

Valitettavasti siellä ei ole nähtävillä Innasen paras maalaus. Siinä työssä on samanlaista jylhyyttä kuin eräissä Akseli Gallen-Kallelan Suomen kansan myyttiseen menneisyyteen liittyvissä tauluissa. Kyseinen Innasen nerokas teos on nimeltään Urjalalainen varstakommando matkalla hyökkäykseen Nuijasodassa. Itse olen valmis äänestämään sitä, jos joskus järjestetään avoin kansanäänestys maailman parhaasta taulusta.

Ikävä kyllä en juurikaan ymmärrä kuvataiteita. Lienen ainut, joka on jäänyt laiskanläksylle piirustuksesta, mutta ei se vaahteranlehti senkään jälkeen oikein ollut hahmollaan, vaikkakin Opettaja-Ville näki värityksessä sentään jotain hyvää. Mutta täydellisestä kuvataiteellisesta lahjattomuudestani huolimatta tunnistan Martti Innasen maalaukset helposti niille tyypillisistä ominaispiirteistä. Olen esimerkiksi huomannut, että kuvien henkilöhahmoista joka kolmannella on sormi sieraimessa, kuten Suomessa ja Innasen mielestä myös Venäjällä on tapana. Lisäksi joka toisessa työssä esiintyy kissa. Kissa on Innasen mukaan helposti piirrettävää eläinrekvisiittaa.

Vaikuttava on myös Innasen maalaus Vasili Loponen, Petroskoin rautatieaseman käymälän vanhempi tarkkailija, joka löytyy Tamperelaisen sivuilta, kun vähän jaksaa naputella pikkukuvia. Minusta työ ei halvenna naaprurimaamme kansalaista, vaan päinvastoin suhtautuu häneen ymmärtävällä lämmöllä. Myös taulu, joka esittää jylhää Pohjolan romantiikkaa sisältää eräitä silmiinpistäviä yksityiskohtia.

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/43030-huuhaa-jos-en-maalaisi-olisi-henki-pois

Kommentit (0)