23.07.2012, 20:14

Mainittakoon, että iisalmelainen papin poika ja pakana Juhani Aho, joka vanhemmalla iällään johti Raamatun kääntämistä, oli nuornamiesnä palavasti rakastunut kyseiseen Elisabethiin, joka olisi sopinut ikänsä puolesta Ahon äidiksi. Kuopiolaisen kulttuurijuorun mukaan Minna Canth, joka olisi myös sopinut Jussin äidiksi, oli asiasta niin mustasukkainen, ettei tervehtinyt kadulla Ellua. Juhani Aho oli myös rakastunut Elisabethin tyttäreen Ainoon, mutta Sibeliuksellehan se Aino sittemmin suostui pitkällisen pohdinnan jälkeen; tosin Sibelius oli jo hankkinut pistoolinkin tehdäkseen välinsä lopullisesti selväksi kilpakosijansa kanssa.

Tuo Nikolai I:n patsas jäi bolshevikeiltä kaatamatta. Sitä pidettiin rakennusteknisesti säilyttämisen arvoisena, koska koko valtava patsas seisoo vain kahden tukipisteen varassa, joka ei ollut ihan tavallista siihen aikaan. Toinen Romanov, jonka patsas säästettiin, oli Pietari Suuri. Pietari oli suuri mies; pituutta 204 cm, mutta kengännumero vain 37.

Pietari Suurta kunnioitti jopa Stalin. Sen sijaan Nikolai I ei ole arvostettu missään historiankirjoituksessa. Mies oli 198 cm pitkä ja vanttera sekä luonteeltaan hyvin särmikäs, josta piirteestä voisi käyttää nykyään myös kansanomaisempaa ilmaisua. Kaikki häntä pelkäsivät. Nikolai I oli vähän kuin J. K. Paasikivi.

Kommentit (0)

Niin oli varmaan tehtykin, joten oikealla asialla mies oli, mutta en pidä katsomisesta kieltäytymisen enää poistavan tapahtunutta vääryyttä. Onneksi miehen ei tarvinnut nähdä Pietarhovin loistoa. Sen rakentamiseen ei enää kansan selekänahkakaan oikein kunnolla riittänyt. Rahaakin tarvittiin. Sen riittämisen kanssa kanssa oli tiukkaa. Muistan kuulleeni, että Venäjän valtion kassassa oli jäljellä kuusi ruplaa, kun kesäpalatsi vihdoin valmistui.

On muuten selvää, ettei demokratian ja tasa-arvon oloissa pystytä rakentamaan yhtä ylellisesti. Veronmaksajat löytävät rahoilleen parempaakin käyttöä. Muistanpa, että Heinolassa melkoista närää herätti se, että tekniselle toimelle ostetussa traktorissa oli vakiovarusteena stereot. Vähää vaille, ettei niitä jouduttu tongeilla poisjuurimaan.

Kommentit (0)

Tosin saattaa olla, että kielitaitoni petti ja että kuvan kissi kerää lippaan avulla varoja vaikkapa kodittominen lajitovereidensa tukemiseen, joka sekin on kannatettava asia, vaikka joku erähenkinen turisti ehdotti villikissaongelman ratkaisuksi kaliberia 7,62.

Kommentit (0)

Vaan eipä päässyt kirkkopolkuni nurmettumaan, koska kävin eilen Tuomiokirkossa kuuntelemassa iltakonsertin, jossa oli runsaasti kuulijoita. Istuin takapenkissä, koska minulle ei sattunut mukaan Raamattua tai rukouskirjaa vaan pelkästään älykännykkä, josta seurasin reaaliajassa israelilaisen Maccaben ja Kupsin Euro-peliä. Olipa jännä matsi ja mikä tärkeintä Kups teki jalkapallohistoriaa voittaessaan vieraskentällä. Vielä elää toivo, että voin tässä elämässä nähdä ikiaikaisen unelmaotteluni Kups – Liverpool.

Kuopion urheiluhistorian sankaritarusto ei ole yhtä pitkä ja paksu kuin se paljon puhuttu gorillan käsivarsi, mutta vähän se kasvaa, kun Kuopio on nyt saamassa seuraajan edelliselle sankarille Hannes Kolehmaiselle. Aleksi Paananan, jolla on hymyilevän Hanneksen olemus ja mitat (168 cm, 54 kg, 19v) ratkaisi pari viikkoa sitten maalillaan voiton walesilaisista ja nyt sama mies teki molemmat maalit Israelissa. Ne maalit saattavat hyvinkin riittää viemään Kupsin jatkoon. 0-1 tappiokin ensi viikon kotipelissä riittäisi kuopiolaisille, jotka sitten jatkaisivat cupin kolmannelle kierrokselle ensimmäisenä suomalaisjoukkueena kautta aikojen.

Monella tapaa mielenkiintoinen peli tulee olemaan ensi torstaina. Tiettäväsi israelilaisvieraat eivät luota pelkästään Kuopion virkavaltaan turvallisuutensa takaajana, vaan paikalle tulee myös Mossadin miehiä. Nähtäväksi jää, mitä kohtuuttoman rääväsuinen Kupsin faniporukka uskaltaa tällä kertaa suustaan päästää. Muistettakoon, että myös tuleva vierasjoukkue on kotoisin lammaskasvatusvyöhykkeeltä, joten mielenkiinnolla yritän saada selvää, kehoittaako kuopiolaisten fanikatsomo näitäkin vieraita harrastamaan samaa asiaa sorkkaeläintensä kanssa, mitä walesilaisia opastettiin tekemään.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tilanteeseen sopivaa musiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=b3Ety7hbPmM

Kommentit (0)

Kunnioitin ihan pikaisesti läsnäolollani vanhaa kotikaupunkiani Heinolaa, jossa vietin elämäni parhaat vuodet parhaimmassa miehuudessani. Mukava oli nähdä vilaukselta entisiä työkavereita. On se kummallista, miten kaikki toiset vanhenevat vauhdilla, mutta minä itse vain pysyn aina yhtä nuorekkaana. Joku kaunis nainen ihmettelikin, että en ole yhtään muuttunut kahdeksassa vuodessa ja että vaatteetkin ovat vielä ihan samat kuin poislähtiessäni.

Mutta moni tuttu oli jo poistunut tuonilmaisiin. Tuonenviikate tuo julma niittää Heinolassa saalistaan syövän avulla. Tshernobilin laskeumaa syytti eräs asiaa miettinyt. Siitä ei ehkä ole tieteellistä näyttöä. Sen sijaan soraharjulla asuminen lisää syöpäriskiä; sen on kapitalistinenkin tiedemies myöntänyt. Radon tappaa muistaakseni noin 100 suomalaista vuodessa.

Muuten Suomen syöpäreksiteri voisi Heinolan lisäksi tarkistaa myös Uukuniemen tilastot. Ainakin minusta tuntuu, että sieltä on kohtuuttoman moni lähtenyt syövän vuoksi. Luulen, että rajaseutujen ihmisiä pyyhkivät tutkasäteet voisivat olla väitöskirjan arvoinen asia. Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, etteivät tutkasäteetkään terveyttä edistä.

Muuten jossain alan yleisötilaisuudessa kysyin ilmavoimien edustajalta, että onko perää siinä urbaanilegendassa, jonka mukaan vanhat Mig-lentäjät kuolevat kohtuuttoman usein syöpään. Asiantuntija epäili tarinan pitävän paikkansa, mutta hän arveli lentäjien syövän selittyvän sillä, että heitä koulutettiin Neuvostoliitossa ydinkoealueen lähellä.

Kommentit (0)

Tarkoitus oli rillailla Uukuniemellä ihan Jutilan malliin, mutta eipä rillailtukaan, koska rillin viereen pöllin päälle oli tehnyt joku tyhmä lintu pesänsä eikä sen perhe-elämää halunnut häiritä. Pesässä oli kolme hirmuisen pientä viheriäistä munaa.

Lajinmääritys on vielä kesken. Vaikka en linnuista mitään ymmärräkään, niin veikkaan, että kyseessä on jokin pikkulintu. Mielestäni lintu ei lukeudu räähkälintuihin tai paskalintuihin, jotka kyllä tunnistan.

Kommentit (0)

Suomi ei ole enää edes väkilukuun suhteutettuna maailman johtavia urheilukansoja kuten ennen. Ainoastaan moottoriurheilussa olemme parhaita. Mutta emme ole pitkään. Veljeskansamme venäläiset tulevat ohittamaan meidät ihan lähiaikona, ainakin kokemukset Pietarin tieltä viittasivat siihen suuntaan.

Pietarin tiellä näki sirkusmaista ajoneuvon hallintaa ja sellaista kykyä riskinottoon, että suomalainen autoilija on aivan amatöörimäinen harrastelija tässä suhteessa. Jos ohittaminen ei muuten onnistunut, niin kanssakilpailijaa nöyryytettiin ajamalla ohi tienpientareita ja ojanpohjia pitkin. Ensio Itkosen mainostamasta turvallisuusvälimatkasta ei ollut tietoakaan, vaan ajoneuvojonot olivat täysin yhtenäiset. Jos joku kilpailijoista antoi kilvanajossa vähänkin periksi, löytyi joku uskalikko heti täyttämään syntyneen neljän metrin raon. Tavallinen suomalaista kauhistuttava näky oli, että vastaan kiisi kolme autoa rinnan; joukossa ainkin yksi rekka.

Neuvostovallan romahdettua Pietarissa oli vain noin joka kymmenennellä perheellä auto. Nyt autokanta on ainakin viisinkertaistunut. Yksityisautoilukulttuuri on niin nuorta, ettei luonnollinen valinta ole vielä ehtinyt poistaa kaikista rohkeimpia kilvanajajia tuonilmaisille ajoradoille. Tosin Pietarin tiellä on noin kahden kilometrin välein kaikenlaisia värikkäitä turmapaikkojen muistomerkkejä, jotka oli valmistettu muovikukista, risteistä ja kolariauton osista. Jotakuta vainajaa kunnioitettiin siten, että hänen muistolleen oli omistettu Ural-moottoripyörän puolikas.

Venäläisessä liikennekulttuurissa on kuitenkin myös paljon hyvää; sikäläisten elinsiirtopotilaiden ei tarvtse pitkään jonottaa sopivia siirrännäisiä kuten meillä.

Kommentit (0)

Vaikka julmia sotia on käyty, niin samoja lauluja on laulettu linjojen molemmilla puolilla. Yleensä suomalaiset ovat lainanneet laulut isommalta naapurilta, mutta risteilyllä esitettiin sota-ajan suosittua suomalaista iskelmää Ilta skanssissa venäläisenä ja rohkenen väittää, että se kappale on Jori Malmstenin tuotantoa. Tosin Jorikin taisi olla puoliksi venäläinen.

Risteilyllä opin myös sen, että Moskovan illat olivatkin alunperin Pietarin illat. Alkuperiset sanat menivät, että ” ethän milloinkaan voine unohtaa näitä iltoja Pietarin”. Sävelmän sanoja kuitenkin muutettiin poliittisella päätöksellä vuonna 1957 tukemaan Moskovan nuorisofestivaalin henkeä. Ja niinpä sitten Pietarin iltojen melodiaa soitettiin jopa Moskovan radion tunnussävelenä. Pietarilaiset tuntuvat olevan siitäkin vähän nyreitä Moskovalle.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan asiaan liittyvää musiikkiesitystä

http://www.youtube.com/watch?v=6xwZtlU3hyI .

Kommentit (0)

Maailmankaikkeuden kymmenen parhaan kirjailijan joukossa on peräti viisi pietarilaista. Enkä ihmettele asiaa, sillä kaupungin historiassa on ollut paljon kerrottavaa. Pahaa pelkään, etteivät aiheet tulevaisuudessakaan tule loppumaan.

Olen monena kesänä ihmetellyt ja ihastellut Karjalaa ja varsinkin sitä, että ihmiset sinnittelevät siellä jokseenkin rahatalouden ulkopuolella jonkinlaisen perunatalouden varassa. Nyt olen äimän käkenä sen loiston edessä, jota sain tuta Pietarin keskustassa.

Hyvä naapurimme Venäjä näyttää olevan kahtia jakautunut. Keskimääräinen palkka on 800 euroa kuussa ja kansaneläke 200. Ihmetellä sopii, että tavalliset ihmiset näyttävät kuitenkin selviävän Pietarissa, jossa hintataso on Suomen luokkaa. Mutta sikarikkaitakin ihmisiä, jotka eivät yhtään peittele rikkauttaan, on kaupungissa paljon.

Tulo- ja varallisuuserot lienevät samaa luokkaa kuin vuonna 1917. Siitä seurasi kapina. Venäjän armeija on historiassa kaksi kertaa kieltäytynyt ampumasta kansaa ja vallankumoushan siitä sitten on seurannut. Saas nähdä miten lähivuosina käy. Ainakin sikarikkaat ennakoivat tilannetta ja siirtävät kovaa vauhtia rahojaan turvaan ulkomaille. Se männä viikolla Uukuniemen kaunis osakekin taitaa siirtyä pietarilaisomistukseen, joka varmaan oikein onkin.

Muuten jottei totuus unohtuisi, pitää muistaa, että bkt on Venäjällä enemmän mitä maailmassa keskimäärin ja tuloerot ovat vain samanlaiset mitä maailmassa keskimäärin. Maailma on kohtuuttoman tyly paikka.

Kommentit (0)

Viestiliikenteeseen saattaa tulla katkoksia lähipäivinä, koska olen palaamassa juurilleni. Nimittäin tasan 300 vuotta sitten muuttivat Paavo Koivistoinen sekä vaimonsa Maria os. Jurko ja heidän kivekässisseinä toimineet poikansa nykyisen Pietarin kaupungin alueelta Savoon, koska heille tuli erimielisyyttä Pietari Suuren kanssa jostain maanomistusasioista.

Uskon jo pölyn laskeutuneen tapauksen tiimoilta enkä aio ottaa paikallisen väestön kanssa maasaantojen laillisuuskysymystä esille vierailuni aikana. Ehkä uudisasukkaatkin ovat jo tapauksen unohtaneetkin, vaikka kyllähän sieltä Koivistoisten suku taisi poistua jonkinlaisen hässäkän jälkeen. Tarinan mukaan isänisänisänisänisänisänisänisänisäni Tuomas Koivistoinen olisi peräti lyönyt lihoiksi jonkun Pietarin herran, joka oli tehnyt esi-isästäni maaorjan. Eli terroristin ja murhamiehen jälkeläisiä tässä ollaan ainakin venäläisen historiankirjoituksen näkökulmasta.

Tuomas Koivistoisen tulostavoitteeksi oli tarinan mukaan asetettu pyytää tietty määrä sampeja työnantajalleen ja jonain vuonna tulostavoitetta ei saavutettukaan. Tällöin ilmeisesti jonkinlaisen kehitys- tai esimies-alaiskeskustelun päätteeksi Tuomas hukutti esimehensä. Sen verran olen itsekin noita kehityskeskusteluja käynyt, että pitkälle ymmärrän tapahtunutta, vaikka en voikaan sitä täysin hyväksyä.

Muuten kaikki Koivistoiset eivät muuttaneet Savoon. Pari kesää sitten törmäsin Petroskoissa inkeriläiseen matkaoppaaseen Maria Koivistoiseen, joka kertoi hänen mummonsa kotikylässä olleen peräti 32 perhettä, joiden sukunimi oli Koivistoinen. Maria oli hyvin viehättävä ja mukava ihminen. Luulen, että Koivistoisten suvun vaikea- ja jopa kovaluonteisempi haara muutti Suonenjoen Kärkkäälään ja suvun sopuisampi aines jäi kotikonnuilleen.

Kommentit (0)

Tuo öylönnä mainittu karjalaisteekkareiden Wifk-seura innoitti toista kymmentä vuotta sitten myös Heinolan kaupungin pikkuvirkamiehiä kaavailemaan vastaavanlaisen ruotsinkielisen seuran perustamista Itä-Hämeeseen. Nimittäin jostain kummallisesta syystä johtuen on itähämäläiskunnalla Hartolalla ruotsinkielinen nimi Gustav Adolfs, vaikka pitäjässä ei ole tiettävästi kukaan ruotsinkielinen koskaan edes käynytkään.

Niinpä saimme Heinolassa päihimme, että olisimme perustaneet hienolta kuullostavan seuran nimeltään Gustav Adolfs Arbetarnas Idrottsklubb, lyhennettynä hienosti GAAIK. Suomennetuna nimi olisi Hartolan työväen urheilijat; se olisi sangen tavalliselta kuullostava työläisurheillijanuorukaisten urheiluporukan nimi. Tarkoituksemme oli osallistua vahvana ennakkosuosikkina ruotsinkielisen työläisurheiluliiton mestaruuskisojen 4 X 100 metrin viestiin.

Olisimme sen kilpailun varmaankin voittaneet, koska ruotsinkielinen työläisurheilupuoli on maassamme sangen heikoissa kantimissa. Osallistumatta meiltä kuitenkin jäi ruotsinkielisen työläisurheiluliiton mestaruuskisoihin, mikäli sellaisia edes järjestetään, koska avausosuuden miehemme siirtyi yllättäen tuonilmaisille urheilukentille kesken harjoituskauden. Hän ei tietääkseni menehtynyt ainakaan nestehukkaan.

Muuten Puijon ikimetsiä ollaan kuulemma muuttamassa golfkentäksi ja oma vastavetoni hankkeelle on se, että lajin turhan korkeaa statusta olisi syytä pyrkiä alentamaan lajin historian alkuperäiselle tasolle. Alunperinhän golfia pelasivat skotlantilaiset lammaspaimenpojat lepoaikojensa ratoksi. Suunnittelen parasta aikaa Kuopion työväen golfklubin perustamista. Jos seuran perustaminen ei onnistu, niin sitten liityn Pöljän maa- ja kotitalousnaisiin ja yritän juurruttaa lajin harrastusta siinä yhteisössä.

Kommentit (0)

Tuo öylönnä mainittu maineikas maajoukkuejalkapalloilija Stig-Göran Myntti oli vaasalaisen Vifk:n miehiä. Toinen saman seuran kuuluisa kasvatti oli erinomainen maalivahti Lars Näsman. Miehiä yhdistää sekin seikka, että molemmat ovat pelanneet sekä jalkapallo- että jääpallomaajoukkueessa.

Männä viikolla kävin katsomassa Mölymäen jalkapallopyhätössä, kun Vifk:n ja Kupsin A-junnut kohtasivat. Luulin, että kyseessä olisi ollut tiukka vääntö, koska vaasalaisten jalkapallohistorian sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin se kuuluisa gorillan käsivarsi. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tiukka vääntö. Lyhytkasvuiset, mutta vikkelät savolaisnuorukaiset pyörittelivät kankeita rantaruotsalaisia mennen tullen.

Muuten Vifk on sikäli erikoinen urheiluseuran nimi, että sekä Vaasan että Viipurin ifk käyttivät samaa kirjainlyhennettä. Molemmat seurat ovat voittaneet Suomen palloilumestaruuksia; muistaakseni vaasalaiset jalkapallossa, viipurilaiset jääpallossa. Jotta sekaannus olisi lopullinen, pitää muistaa, että Suomessa on myös palloiluseura Wifk.

Wifk, eli Willmanstrand ifk, on lappeenrantalainen seura, joka on tainnut kunnostautua ennen kaikkea kovien miesten ja kauniiden naisten vaativassa palloilulajissa nimeltään sähly. Tietääkseni Lappeenranta on ihan yhtä vähän ruotsinkielinen kaupunki kuin Kuopiokin. Luulen, että Wifk:n nimen selitys on se, että Lappeenrannassa toimi ennen tekninen korkeakoulu ja että kyseessä on jonkinlainen teekkarihuumori.

Kommentit (2)

Ilta-Sanomien Helsinki-52-liitteessä maamme historian kolmanneksi paras jalkapalloilija Aulis Rytkönen muisteli uransa katkerinta tappiota. Rytkönenhän on melkein Kärkkäälän poikia. Hän on syntynyt Syvänniemellä, jonka kirkontorni ainakin ennen näkyi Putinanmäelle asti.

Rytkösen katkerin tappio oli Helsingin olympiaottelu, joka hävittiin Itävallalle maalein 3-4, vaikka Suomi johti pitkään lukemin 3 – 2. Haastattelussa Rytkönen vakuutti kiroavansa peliä hautaan asti. Herrasmiehenä hän ei kuitenkaan syytä häviöstä ketään.

Vaikka aihetta syytöksiin ehkä olisi. Ihan pelin loppuvaiheessa Vifk:n Stig-Göran Myntille sattui harmittava ajatuskatkos. Pallo oli vierimässä suomalaisten maalipotkuksi, mutta epähuomiossa Myntti ohjasi pallon maalin edessä seisovalle itävaltalaiselle, joka ei tietenkään erehtynyt.

Vielä vuosikymmeniä myöhemmin legendaarinen liukutaklaaja ja elokuvaohjaaja Åke ”Kuristaja” Lindman oli eräässä veteraanisaunaillassa käymässä käsiksi Myntin rinnuksiin. ”Mähän huusin, att låt det vara”, kerrotaan kuumaverisyydestään tunnetun Lindmanin raivonneen puolustajatoverilleen. Tiettävästi Lindmanin lempinimi ”Kuristaja” oli syntynyt jo ennen tätä tapausta.

Kommentit (0)

Olipa Hesarin kuukausiliitteessä perusteellinen selvitys Suomen suurimmasta murhamysteeristä, jota maamme poliisitoimi on jo kuuden vuoden ajan yrittänyt ratkaista. Tosin silloisen työpaikkani kahvipöydässä tapausten kulku ainakin epäviralliseen tutkimukseen osallistuneiden mielestä selvitettiin luotettavasti heti traagisten tapahtumien jälkeen jo tutkimusten alkuvaiheissa.

Nimittäin eräs silloinen työkaverini tunsi opiskeluajoiltaan murhatun. Opiskeluaikanaan uhri liikkui huomattavan usein itseään huomattavasti isokokoisemman miespuolisen ystävänsä seurassa. Pian veriteon jälkeen oli lehdessä pikku uutinen, että ainakin samanniminen henkilö, kuin kyseinen murhatun opiskeluaikainen ystävä oli, löytyi hukkuneena jostakin satama-altaasta. Tapausta epävirallisesti selvittäneen murharyhmämme tietoon ei ole tullut mitään, joka viittaisi siihen, että poliisi olisi perehtynyt tähän tutkintalinjaan, jonka avulla selvitimme mysteerin.

Murharyhmämme kykeni jo heti tutkimustensa alkuvaiheessa tekemään selkeät johtopäätökset asiasta juuri sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää.

Kommentit (0)

Sen verran meilläkin on kansainvälistytty, että jouduin ruumiintarkastukseen Keskuskentän portilla kansainväliseen jalkapallo-otteluun mennessäni. Harmi, että tällä kertaa tarkastajana oli miehenpuoli. Muistan, että joskus jäähalillla tarkastuksia suoritti naisenpuoli ja että eräs savoalisnuorukainen vakuutti tarkastajarouvalle, että ”se ei varmasti ou pullo siellä taskussa”.

Lisäksi kansainvälistätunnelmaa lisäsi se, että mukava puinen Aurinkokatsomo oli Euroopasta tulleen määräyksen vuoksi julistettu käyttökieltoon. Ihan älytöntä. Muistan, miten Kekkosen aikaan oltiin suomettuneita, mutta eipä Moskovasta koskaan puututtu Keskuskentän puisen Aurinkokatsomon käyttöoikeuksiin.

Vallan poliisimies oli määrätty valvomaan Aurinkokatsomon koskemattomuutta. Tulipa mieleeni vastaava tapaus Aapelin Siunatusta hulluudesta. Moottoripyöräpoliisi pysäytti Rummukaisten seurueen moottoritiellä, koska traktorilla ei saa moottoritiellä ajettaman, vaikka Rummukaisen veljeksillä oli kiireinen asia hoidettavanaan; he olivat viemässä nuorinta veljestä Elmeri Rummukaista Harjamäen mielitautiparantolaan.

Ananias katsoo poliisia mietteliäästi traktorin pukilta käsin ja lausuu painokkaasti, että ”on siinä miehellä virka”. Poliisi ei ollut uskoa korviaan ja epäilee, ettei kuullut sanottua oikein. Siihen Ananias Rummukainen totesi vakaasti. että ”kuulit mitä kuulit, mutta sanoin, että on siinä miehellä virka”.

Kommentit (0)

Ilmassa oli kuitenkin ripaus kansainvälisen urheilutapahtuman tunnelmaa, jonka pitäisi urheiluaatteen luojien mukaan edistää kansojen välistä ystävyyttä. Itse en ole asiasta ihan varma eilisten kokemusten jälkeen. Kupsin faniporukka oli sikäli omaksunut kansainvälisyyttä, että se perinteinen muuvvan v-kirjaimella alkava kannustushuuto oli korvattu kansainvälisyyteen viittaavalla f-alkuisella kannustimella.

Jotain muutakin vieraskielistä huudeltiin. Kielitaitoni on sen verran huono, että uskallan vain arvailla, mitä asiaa vierasjoukkueen pelaajien kehoitettiin harrastamaan Walesin runsaan lammaskarjan kanssa. Edessäni istuvat kansainväliset neitoset olivat hyvin närkästyneitä ja olivat sitä mieltä, ettei Britanniassa, vaikka sieltä löytyvät maailman johtavat jalkapallohuligaanit, sellaisia asioita huudella ulkomaalaisille.

Itse olen samaa mieltä ja toivon, että joku kukkahattutäti ottaisi havaitun kuopiolaisen jalkapalloyleisön tuomittavan käyttäytymisen esille maamme eduskunnassa ja epäkohtaan puututtaisiin lainsäädäntöteitse. Rikoslakiin voitaisiin vallan mainiosti ottaa yleinen v—-uilukielto.

Kommentit (0)

Täytyi palata kaupunkiin lepäilemään ja virkistäytymään kesken kiireisen maalaislomailun. Kohta juoksee Kups vahvana ennakkosuosikkina Eurooppa-liigan otteluun. Savon Sanomat ennakoivat savolaisten voittoa joko luvuin 3 – 0 tai 4 – 0. Kovasti on kupsilaisilla rinta rottingilla ja takin napit auki.

Vastaan asettuu LLanelli AFC Walesista eli Brittein saarilta. Vieraat ovat Walesin liigassa tällä hetkellä neljäntenä eli kärkipäässä; kupsilaiset Veikkausliigan hännillä. Ilmeisesti Savon Sanomat ei noteeraa Britannian jalkapallokulttuuria kovin korkealla, koska pitää kotijoukkuetta täysin ylivoimaisena suosikkina. SS-lehden mukaan kuopiolaiset treenaavat kaksi kertaa päivässä, walesilaiset kaksi kertaa viikossa.

Kuopiossa pääsyliput maksavat 25 – 35 €. Viikon kuluttua pelataan Walesissa ja siellä sisään pääsee 5 – 10 €. Lippujen hinnat kertovat, että kummassa maassa jalkapalloa todella arvostetaan ja ilmeisesti myös osataan pelata. Muuten tänä iltana 5.7. heti Euro-pelin jälkeen klo 21 soittaa kansainvälisesti arvostettu urkutaiteilija Esa Toivola Bachia Tuomiokirkossa. Tilaisuuteen pääsee ilmaiseksi. Sekin asia osoittaa, että Kuopio on ennen kaikkea potkupallokaupunki.

Kommentit (0)

Tuo joutsenten esittäytyminen oli päätyä tragediaan. Nimittäin jostain paikalle syöksyi kateellisen oloinen kuikka sukeltelemaan ja selvästikin sitä pisti vihaksi joutsenten perheonni. Vaikutti siltä, että sen tarkoitus oli iskeä kavalasti veden alta vastasyntyneiden kimppuun.

Ilmeisesti on niin, etteivät joutsenet ja kukat hyväksy toisia isoja lintuja reviirillään. Muistanpa, että parina kesänä on Petäisenkin joutsenten poikaset löytyneet kuolleina. Yksi mahdollisuus on, että kuikka on eliminoinut kilpailijansa.

Muukkosen suolta löytyi kuvan kuikan pesä. Se on aika pelkistetty. Ja munat ovat harvinaisen isot, mustat ja rumat. Itse en oikein löydä kuikasta mitään hyvää sanottavaa, vaikka rouva onkin Uukuniemen Kuikkia taustaltaan.

Kommentit (0)

Joutsenia ei pitäisi inhimillistää, vaikka tässä tapauksessa mieli niin tekisi. Nimittäin kun ne huomasivat minun saapastelevan rantaan, ui pariskunta arastelematta lähemmäksi ja esitteli selvästi hyvin ylpeänoloisina kahta rintaperillistään.

Sysmäläinen eläinlääkäri Yrjö Kokkokirjoitti vuosikymmeniä sitten, että joutsenet ovat arkoja erämaan asukkaita, mutta nykyään ne alkavat olla pullajoutsenasteella. Kokon aikaan laulujoutsenia taisi Suomessa olla kymmenen paria, nyt niitä alkaa olla tuhat kertaa enemmän.

Saas nähä koska iltapäivälehtien lööpeissä kerrotaan tappajajoutsenien karanneen viattoman mökkiläisen kimppuun. Joutsen lienee pohjimmiltaan melkoinen peto. Muistan nähneeni jossain palkitussa luontokuvassa, kuinka laulujoutsenen kurmotti pesälleen eksynyttä karhua; lienee kuitenkin ollut lavastettu otos.

Kommentit (0)

Jalkapalloilu perustuu vastustajan hämäämiseen ja muuhun huijaamiseen, joten ei ollut ihme, että vilkasälyiset eteläeurooppalaiset taas voittivat mennen tullen hidasälyiset ja rehellisyyteen taipuvaiset pohjoisen pojat. Ja sen lisäksi, että ne voittavat meidät jalkapallossa, maksattavat ne meillä velkansakin.

Ja sikäläiset palloilijat ovat kaiken lisäksi niin komeitakin, että kyllä ne vielä vievät meiltä naisetkin. Kerrotaan, että kun erilaiset Eurooppa-liigat käynnistyivät joskus 60-luvulla, niin tyypillinen näky oli se, että kentälle juoksi 11 filmitähden näköistä italialaista ja lauma englantilaisia työmiehiä, jotka pelin aluksi kävivät asettamassa tekohampaansa tuulen suojaan maaliverkon taakse villapipon sisälle.

Mutta kuopiolainen veteraanikatsomo ylisti lauantaina Espanjaa. Kuulin kehuttavan, että parhaimmillaan Espanjan peli muistuttaa melkein Kupsin 60-luvun kultavuosien lyhytsyöttöpeliä. Tosin Ahtaan-Paikan-Ana Kostiaisen kaltaista pallovirtuoosia ei ole vielä Espanjan joukkueeseen siunaantunut.

Ja nyt minä lähden katsomaan keskuskentälle sarjapaikansäilymisen kannalta hirmuisen tärkeää Kupsin ja Jaron välillä. Tosin katselin peliä jo viime aamuyönä unessa ja siinä ottelussa oli hyvin ahdistava tunnelma. Toivottavasti alakuloinen tunnelma johtui vain siitä vasaraporakoneesta, joka käynnistyi ikkunani alla. Se jää nähtäväksi toteutuuko ennusuneni.

Kommentit (0)

Jännä on ollut tämä viikko suomalaiselle yleisurheilun ystävälle. Ensiksi on pitänyt jännätä sitä, että salliiko suomalaisen urheilijan terveydentila yleensä tapahtumapaikalle saapumisen. Monta kertaa terveydentila sen sallikin ja sen jälkeen katsojan piti jännätä sitä, että jääkö suomalainen kilpailun viho viimeiseksi.

Hämmästyttävän monta kertaa meikäläinen kamppaili itsensä ykköseksi häntäpäästä laskettuna. Suomi oli lopulta kisojen pistetaulukossa 27. sijalla, vaikka paikalla oli sentään 35 valtiota. Esimerkiksi Pohjoismaista Islanti hävisi meille selkeästi. Eikä Fär-saarten yleisurheilutaso mahdollistanut edes joukkueen lähettämistä kisapaikalle. Pohjoismaiden jäsentenvälisissä Suomi oli siis melkein mitaleilla eli neljäs.

Hyviä selityksiä kuitenkin vaatimattomalle menestykselle löytyy. Joukkueellamme oli esimerkiksi kosolti huonoa tuuria. Moni juoksijamme myös valitti kohdalleen sattuneen vastatuulen ja usealle osui arvonnassa myös liian jyrkkäkaarteinen rata.

Ihan tulee mieleen vuoden 1966 Budapestin EM-kisat. Siellähän Suomi jäi tyystin ilman mitalia. Lapsen mieleen jäi elävästi se, kuinka keihäskilpailun jälkeen Tiilikais-Pekka purskahti itkuun ja muistutti radiokuulijoita siitä, että meillä suomalaisilla on aiemminkin ollut vaikeita hetkiä, kuten esimerkiksi Talvisota, ja kuinka kansamme on kuitenkin selviytynyt.

Niinkuin selvisi Budapestinkin takaiskusta. Sen jälkeen maassamme panostettiin urheilulääketieteeseen ja viitisen vuotta myöhemmin Suomi voitti Neuvostoliiton yleisurheilumaaottelussa vieraskentällä. Eikä siinä kisassa poikiemme edes tarvinnut antaa ihan kaikkeaan, vaan he kykenivät maaottelun jälkeen vielä hajottamaan Shotsin hotellin irtaimistoa mainittavissa määrin. Tapauksesta raportoineen kirjailijan eräs huippumme lupasi tavattaessa hirttää; nyt en muista, että mistä ruumiinosasta hirttämisen piti tapahtua.

Kommentit (0)

Kyllä on mualiman kirjat sekasi. Eilen esitelty myytävänä oleva rt-osake ei olekaan Suomen halvin asunto. Kesälahdella Pivangan huoltoasemalla laillistetu kv jakoi esitteitä Lapin osakkeista. Jossakin Rovaniemen takana ilmeisesti vesivoimalaitosten rivitalo-osakkeita realisoidaan ja sieltä saisi esimerkiksi 90 m2 rt-neliön 30.000 eurolla eivätkä pienemmätkään kolmiot ja kaksiot juuri sen enempää maksa.

Eivät ole hinnankiroissa. Joku lapinhullu tai lasketteluintoilija voisi hyvinkin ostaa itselleen vapaa-ajan tukikohdan. Valokuvista päätellen ihan jämäköitä tiilirivitaloja. Ja kuulemma Kekkonenkin esitteli niitä ulkomaalaisille valtiovierailijoille osoituksena suomalaisen silloisen rakentamisen tasosta.

Muistelenpa, että Heinolassa ihan kaupunkialueella noin 130 km Helsingistä myytiin toistakymmentä vuotta sitten paperitehtaan omistamia asuntoja pilkkahintaan. Kaksiot maksoivat 20.000 euroa. Ikkunasta näkyi järvimaisema; tosin monia häiritsi se, että ikkunaan näkyi myös vedenpuhdistamon allas. Mutta hyvin kävivät asunnot kaupaksi, ja pian talojen parkkipaikoille ilmestyi kalliita autoja.

Kommentit (0)

Ja tärkeimmät peruspalvelutkin ovat kunnossa. Kirkkoon on matkaa 50 metriäa ja hyvä kuivapohjainen hautausmaa sijaitsee noin 20 metrin päässä. Puutteitakin tosin on. Tuo ihan vieressä oleva kellotapuli saattaa häiritä moikunallaan kirkkopyhäaamuisin niitä, jotka ovat tottuneet nukkumaan pitkään. Monille on ongelma myös se, ettei valmiita työpaikkoja ole mailla eikä halmeilla eikä niitä tule, ellei raja-aukea lähiaikona.

Mutta hyväkuntoinen marjastusta, kalastusta ja metsästystä harrastava eläkeläinen saisi asunnosta itselleen hyvän loppusijoituspaikan. Muualla mainostetaan omarantaisia asuintontteja, Uukuniemellä voisi mainostaa asuntoja, jotka ovat omahautapaikkaisia.

Myös joku elämäntapaintiaani tai -taiteilija voisi vallan mainiosti tämän Uukuniemen asunnon ostaa. Itsekin olen jo suunnitellut savendreijausosuuskunnan perustamista. Käsittääkseni savipottiteollisuudessa liikkuvat suuret rahat.

Kuvan kellotapulin tornin huipulla on Venäjän valtaa kuvastava sipuli. Tien toisella puolella olevan kirkon tornissa killuu sen sijaan omena Ruotsin vallan symbolina. Tuossa tiessä siis kulkee idän ja lännen raja. Siitä kertoo sekin tarina, jonka mukaan Talvisodan jälkeen eräs voittamattoman Puna-armeijan esikunnista majoittui joksikin aikaa kuvan kellotapuliin.

Kommentit (0)

Ilmoitustalun mukaan Sekatyöliike Suokuokan kauppa-auto pysähtyy Uukuniemen kirkonmäellä kesäisin ti. klo 11.05 ja la. klo 11.30, kuten se myös kokemukseni mukaan minuutilleen tekeekin. Luulen Suokuokan liikkuvan myymälän olevan lajissaan melkein maamme viimeisen. Lapsuudessani Kärkkäälässä ajoi montakin kauppa-autovuoroa viikossa ja mieleeni on jäänyt, että varsinkin kesäisin luvatut aikataulut eivät pitäneet kutiaan, koska kysyntä ylitti tarjonnan ja auton piti välillä täydentää tavaralajitelmaansa.

Shoppailu liikkuvassa myymälässä on kivaa. Itsekin ostin 2 dl erinomaista maatilajäätelöä. Se maksoi suunnilleen saman verran kuin Lidlissä 2 litraa aika hyvää jäätelöä. Mukavaa on myös se, että Sekatyöliike Suokuokalla on vielä hyvä suomenkielinen nimi. Muut yritykset ja yhteisöt alkavat meillä olla vieraskielisiä kuten Destia, Nordea, Itella ja Pardia, jotka eivät kerro kunnon perussuomalaiselle yhtikäs mitään. Itse panin tyydytyksellä merkille muinoin Pohjanmaalla liikkuessani, että kauhavalainen rautakauppa oli vielä nimeltään Kauhavan Rauta eikä Kauhava Steel.

Kommentit (0)

Muistanpa, miten hämillisesti ruotsalaispoliitikot suhtautuivat euroon siirtymiseen ja vakuuttivat, että kyllähän he euroa kannattavat, mutta kun tietämätön kansa vastustaa. Ruotsalaisilla taisi taas olla parempi herraonni. Ensin Ruotsin herrat alensivat kruunun arvoa niin, että vienti alkoi vetää Suomen kustannuksella ja nyt vielä kieltäytyvät maksamasta eteläeuroopalaisten velkoja toisin kuin rehdit suomalaiset.

Muuten ennen lapsuudessani Kärkkäälässä sanottiin, että aamun rusko päivän pasko. Iltarusko ennusti kaunista säätä. Tuosta juhannuksen keskiyön ruskosta ei osaa sanoa, onko se ilta- vai aamurusko, mutta toisen juhannuspäivän pasko säätä se merkitsi.

Kommentit (0)

Savon Sanomat, johon olen tottunut luottamaan kuin vuoreen, on, kuten olen aiemminkin kertonut, kertonut, että Romanovit ovat oikeasti Kuopion Kauhasia, Nixon Kiuruveden Nikkisiä, Bush Säämingin Hatusia ja Tage Erlander Juvan Suhosia. SS-lehti on kertonut myös, että Putin on tunnettua savolaisten Pulkkisten sukua.

Luin talvella paksun Putin elämänkerran, mutta siinä ei vahvistettu tietoa Putin kuulumisesta Pulkkisten sukuhaaraan. Sen sijaan kirjassa väitettiin, että Vladimir Putin olisi alunperin ollut gruusialainen katulapsi, joka adoptoitiin pietarilaiseen lapsettomaan perheeseen.

Kumoan virallisen Putin elämänkerran virheellisen tiedon. Kun vähänkin vilkaisee Putinin olemusta, niin ymmärtää, että ei hän ole Gruusia nähnytkään. Sen sijaan Putin menisi ulkomuotonsa puolesta vallan mainiosti savolaisesta pienviljelijä-metsurista. Uskon vankasti Venäjän nykyisen presidentin olevan Savon Pulkkisia.

Kommentit (0)

Kirjoitin eilen, että Sortavalan ja Käkisalmen rikkaat tulisi houkutella Uukuniemen leirintäalueen kióskille ostoksille tukemaan paikkakunnan matkailua ja muutakin elinkeinoelämää. Mutta eipä tarvitse mennä niin kauaksi haalimaan maksukykyistä asiakaskuntaa.

Tuossa noin 15 kilometrin päässä sijaitsevat vieri vieressä Jaakkima ja Lahdenpohja, noin 10.000 asukkaan taajamat. Ja Lahdenpohjan seuduilla pitäisi olla ainakin yksi vakavarainen kesäasukas. ja kuuluisakin hän on maailmalla. Saas nähdä, koska tämä naapurin mies soutelee Papinniemen kioskille kaljan ostoon.

Olen tässä koettanut jo haistella, että koska tuolla idän puolen naapurista alkaa leijailemaan kalliimman paistetun makkara tuoksu. Nimittäin tavallisesti luotettavista lähteistä olen saanut kuulla, että ihan tuohon lähelle Lahdenpohjaan on rakentanut kesämökkinsä Venäjän presidentti Vladimir Putin. Häntä väitetään maailman rikkaimmaksi mieheksi. En usko, että mies itse on juurikaan kesämökkinsä rakennushommiin ehtinyt puuttumaan; korkeintaan sokkelinvalutalkoissa on saattanut vähän autella.

Mutta eipä vielä kantaudu idän suunnalta hintavamman makkaran käry. Olisiko niin, että Putin siellä on vasta kääntämässä soutuvenettään, laskemassa laituriaan ja tyhjentämässä huussiaan. Grilliin ei ole vielä ehditty tulta laittamaan.

Kommentit (0)

Kun tässä valtakunnan rajalla istun ja tähyän inhaan itään, niin palautan mieleeni, että ketkä tuon maailman suurimman valtion perustivatkaan. Ainakin Nestorin kronikka, joka on venäläisille hyvin tärkeä historiallinen lähde, paljastaa, että Venäjän valtion taustalla ovat suomalais-ugrilaiset tsuudit, merjalaiset, vepsäläiset sekä slaavilaiset sloveenit ja krivitsit, siis viidesta tulevan imperiumin perustajakansasta kolme oli suomalaisugrilaisia.

Venäläisen kirjallisuuden kääntäjä Jukka Mallinen kertoi viime talvena Kuopion kirjastolla, että vielä 1500-luvulla Iivana Julman aikaan Venäjän alueella asui enemmän suomalais-ugrilaisia mordvalaisia kuin slaaveja. Niinpä meillä suomalaisilla on hyvin paljon yhteistä venäläisten kanssa, joka kannattaa muistaa nykyään, kun heitä ja varsinkin heidän saavutuksiaan vähättelemme.

Liitänpä tähän  kappaleen Wikipediaa ajatusteni tueksi:

Nestorin kronikka kertoo slaavilaisen asutuksen leviämisestä vedenpaisumuksen jälkeen, Kiovan hallitsijoista sekä Novgorodin ja muiden kaupunkien perustamisesta 800-luvulta vuoteen 1116. Nestorin kronikan merkitys venäläisille on samaa luokkaa kuin Kalevalan merkitys suomalaisille tai Eddan sankarirunojen merkitys islantilaisille.

Kronikka kertoo, kuinka slaavit saivat alkunsa Nooan pojan, Jafatin, poikien perillisistä ja asettuivat nykyisille asuinsijoilleen. Vuosisatoja myöhemmin nykyisen Venäjän alueella asuvat suomalais-ugrilaiset (tsuudit, merjalaiset, vepsäläiset) sekä slaavilaiset (sloveenit ja krivitšit)^[1] kansat kyllästyivät maan epäjärjestykseen ja jatkuviin sotiin heimojen välillä. He päättivät kutsua johtajikseen kolme veljestä, Rurikin (Hrörek), Sineuksen ja Truvorin, meren takaa, ”russien” maasta. Näiden veljesten mukaan novgorodilaiset nimittivät maataan Russkaja zemljaksi, Rusien maaksi. Kronikassa ”russien” alkuperä ei täysin selviä, mutta heidän arvellaan olleen Skandinavian alueelta tulleita viikinkejä eli varjageja. Veljeksistä vanhin, Rurik, nousi Novgorodin hallitsijaksi. Rurikin kuoltua hänen sukulaisensa Oleg (Helgi) liitti Kiovan valtakuntaan ja siirsi pääkaupungin sinne.

Kommentit (0)

Harmittaa uukuniemeläisten matkailuyrittäjien puolesta. Paikkakunta on upea, mutta syrjässä kaikesta ja vielä sellaisessa pussinpohjassa, ettei läpikulkijoitakaan liiemmälti ole. Lähimpään kaupunkiin Savonlinnaan on 75 kilometriä. Ei ole ihme, etteivät matkailijavirrat löydä tänne.

Mutta jos tuo raja aukeisi, niin kaikki saattaisi muuttua. Kaksi ihan oikeaa kaupunkia, eli Sortavala ja Käkisalmi ovat Savonlinnaa lähempänä. Molemmat ovt sellaisia parinkymmenen tuhannen asukkaan kaupnkeja eli Heinolan kokoluokkaa. Sortavalaan näyttää linnuntietä olevan alta 20 kilometriä ja Käkisalmeen noin 40.

Sortavala on ihan sympaattinen ulkoilmamuseokaupunki, mutta tuntuu vähän siltä, ettei sieltä pitkään aikaan löyy maksukykyistä asiakaskuntaa Uukuniemen leirintäalueelle. Mutta sen havainnon tein viime kesänä, että Käkisalmessa näyttäisi asuavan maksukykyisiä uusrikkaita. Olisivatko Pietarin upporikkaat ostelleet kakkosasuntoja tuosta vanhasta novgorodilaisesta suurkaupungista.

Nimittäin ainakin Wikipedian tietojen mukaan Käkisalmi oli aikoinaan Novgorodin valtakunnan neljänneksi suurin kaupunki. Tietysti Vikipedian tietoja voi epäillä, mutta ollaan me vanhat novgorodilaiset kaikesta huolimatta ylpeitä asiasta. Kannattaa muistaa, että Suonenjoen itäpuoli kuten Kuopiokin on alkuperäistä ja väärentämätöntä Novgorodin aluetta. Meillä tsuhnilla on ollut tärkeä rooli Venäjän valtiota synnytettäessä.

Kommentit (0)

Juhannus on meillä herttainen täällä Uukuniemelläkin. Nyt pitäisi selvittää, vietetäänkö Papinniemen leirintäalueella vielä perinteiseksi muodostunutta seurakunnan ekumeenista juhannusjuhlaa.  En ole oikein perillä kirkollisista termeistä, mutta niin minulle on paikkakuntalaisten toimesta kerrottu, että tapahtuma on ekumeeninen. Nimittäin ihmettelin joskus sitä, että missään en ole nähnyt niin paljoa juopuneita kuin Uukuniemen seurakunnan juhannusjuhlilla ja paikkakuntalaisten taholta vakuutettiin, että se on sitä ekumeniaa se.

Papinniemen leirintäalue on yksi Suomen hienoimmista. Ja korostettakoon vielä sitä, että liiketoimintaa pyörittävät reippaat alkuasukasnuorukaiset ovat hankkineet kioskilleen erinomaisen olutvalikoiman. Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän myynnissä olevan kaikki maailman johtavat merkit. Saattaa olla, että tänä iltana vielä tingin pyrkimyksestäni päihteettömään elämään ja ostan pullon irlantilaista olutta.

Tosin tarkkana pitää olla näissä asioissa, jotta sopu säilyy, sillä kotikurini on kova. Muistan, kun palasin pääsisäislomalta Kärkkäälästä, jossa olin viikon rymynnyt retkisuksien kanssa erämääoloissa lumisohjossa ja hetken mielijohteesta sorruin ostamaan Valintatalosta tölkin olutta täydentääkseni neste- ja hivenainevajaustani. Tapauksen huomattuaan rouva epäili minun olevan alkoholistin.

Kommentit (0)

Vaatimattomassa virassani törmään mielenkiintoisiin ihmisiin. Eilen jututin puhelimessa työasioissa erästä Hifk-fania, joka kuultuaan puhelun tulleen Kuopionn, kysyi, että pitääkö paikkansa se huhu, jonka mukaan 80-luvulla tehty sopimus Veli-Pekka Ketolan siirtymisestä Kalpan riveihin olisi laadittu vessapaperille.

En ole moista juttua kuullut, mutta sen olen elämässä oppinut, että monta kertaa hyvä juttu on totuutta huomattavasti mielenkiintoisempi ja hedelmällisempikin asia. Olen joskus jututtanut herraa, joka hankki Ison Mustan Kuopioon ja hänen mukaansa siirtoa seuranneen ensimmäisen ottelun pääsylipputulot tekivät operaatisosta Kalpalle kannattavan.

Veli-Pekka Ketola on vetäytynyt julkisuudesta, mutta Wikipediasta löytyy tietoa hänen viimeisimmistä vaiheistaan. Ketolan liiketoimet eivät ole menneet täysin putkeen, koska Wikipedian mukaan ulosottovelkaa miehellä oli vuoden 2006 lopussa 1,8 miljoonaa euroa. Se on paljon mieheltä, joka aloitti tyhjästä.

Ja tässä Wikipedian kertomaa mieelnkiintoista tietoa Ketolasta peliuran jälkeen:

Urheilijauran jälkeen

Pelaajauransa jälkeen Veli-Pekka Ketola työskenteli vähän aikaa toimitusjohtajana, mutta palasi myöhemmin jääkiekon pariin valmentajaksi: Ässien päävalmentaja hän oli vuosina 1993–1996 ja hän on valmentanut Italiassa ja Itävallassakin asti. Lisäksi hän on toiminut maajoukkueen joukkueenjohtajana ja SM-liigan kurinpitopäällikkönä.

Vuosina 1994-2000 Ketola toimi Porin Ässien toimitusjohtajana. Pesti päättyi skandaalinomaisesti siihen, että hänet yhdessä muutaman muun Porin Ässien työntekijän kanssa pidätettiin epäiltynä mittavasta pääsylippujen ohimyynnistä. Syytteet kuitenkin raukesivat näytön puuttumiseen. Samana vuonna 2000 hän aloitti julkisuusboikotin ja päätti muuttua ”yksityishenkilö Ketolaksi”.

1990-luvulla myös Veli-Pekka Ketolan omat liiketoimet epäonnistuivat, ja hän joutui syytteeseen törkeästä velallisen petoksesta, josta Porin käräjäoikeus tuomitsi hänet vuonna 2003 ehdolliseen vankeuteen ja seuraavassa oikeusasteessa Turun hovioikeus totesi hänet 2005 syyttömäksi. Ulosottovelkaa Ketolalla oli vuoden 2006 lopussa 1,8 miljoonaa euroa.

Juhani Tammisen tammikuussa 2007 ilmestyneessä kirjassa Pelin jälkeen Ketola kertoo vaikeuksistaan sopeutua pelaajauran jälkeiseen normaalielämään sekä tuon ajan runsaasta alkoholinkäytöstä. Hän kertoo lopettaneensa alkoholin käytön uudestaan vuonna 1993.

[muokkaa] Muuta

• 190-senttisen ja 100-kiloisen Ketolan tunnetuin lempinimi on Iso Musta.
• Yleensä numeroa 13 käyttänyt Ketola pelasi Winnipegissä numerolla 12 amerikkalaisten taikauskoisuuden takia.
• Kuumaluonteinen Ketola heitti vuonna 1980 saamansa hopeamitalin Helsingin jäähallin katsomoon Ässien hävittyä ratkaisevan kolmannnen finaalin HIFK:lle. Sitä ennen Ketolan tekemä maali oli hylätty ja hänet itsensä ajettu ulos kolmannessa erässä hänen loukattuaan erotuomarin koskemattomuutta.^lähde?
• Veli-Pekka Ketola on myynyt lähes kaikki urheilu-urallaan saamansa palkinnot ja antanut rahat hyväntekeväisyyteen.^lähde?