27.09.2012, 18:46

Teemu Keskisarja toimi nuorena miehenä kuorma-autokuskina. Sittemmin hän haaveili putkimiehen urasta, mutta koska kolmikymppinen ei enää opi lukemaan kunnolla rakennuspiirustuksia, hän luopui kunnianhimoisesta haaveestaan ja lähti lukemaan aikamiehenä historiaa. Tällä hetkellä hän toimii Helsingin Yliopiston poliittisen historian dosenttina ja on viime aikoina tuottanut hämmästyttävällä vauhdilla menestyviä historiaa käsitteleviä kirjoja. Varsinkin seksi ja väkivalta näyttävät miestä kiinnostavan.

Toissa päivänä Keskisarja, joka on harhaanjohtavasta nimestään huolimatta raskaansarjan tutkija, kävi Kuopion Isänmaallisen Seuran vieraana luennoimassa aiheesta Suomen Moskova eli Kuopion paheellisesta ja intohimoja kuohahtelevasta 20-30-luvuista. Tuon Suomen Moskova nimityksen keksi paikallinen kommunistijohtaja Ville Vainio, joka Kuopion kaupunginhallituksessa esitti Kuopion nimen vaihdosta. Ville Vainio sukujuuret ovat Sisä-Savossa ja alunperin hänen sukunimensä oli Karjunen, joka on ihan hyvä ja kuvaava savolainen nimi. Arvo Poika Tuomisen mukaan liikemies, ikiliikkujakeksijä ja kansanedustaja Vainio ei kaikin ajoin jaksanut pitäytyä yksiavioisuuteen.

Keskisarja kertoi aloittaneensa tutkijan uransa Ville Vainiosta, tuosta savolaisen huumorikommunismin kehittäjästä ja suositteli, että jonkun tulisi tehdä jopa väitöskirja tai ainakin elämänkerta tästä värikkäästä poliitikosta. Pitääpä painaa aihe mieleen. Villehän tavallaan liittyy myös Kärkkäälän historiaan. Keskisarja ärsytti yleisönjoukosta ainakin yhtä historianopettajaa, joka ei hyväksynyt Keskisarjan huvittunutta lähestymistapaa savolaiseen korpikommunismiin.

Minäkin lopulta avasin sanaisen arkkuni. Nimittäin luennoitsija ihmetteli Kuopion poliittisen radikalismin taustoja, koska hänen mukaansa vuosi -18 ei juurikaan koetellut kaupunkia. Tällöin pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain. Kerroin, että Kuopion vankileirillä lyötiin lihoiksi 476 punikiksi arveltua ja että mielestäni siinä asiassa oli vitsit vähissä. Sitä en kertonut, että kesällä -18 Kuopion kasarmialueella ryömiskeli nälkään kuolevia miehiä etsien ruohoa syötäväkseen.

Dosentti Keskisarja myönsi, ettei hän tiennyt paljoa Kuopion vankileiristä. Ei siitä tiedä juuri muutkaan, ja niinpä paikalle tulisi pystyttää muistomerkki estämään asian unohtuminen. Kuopion Isänmaallisen Seuran puheenjohtaja lupasi pistää muistomerkkiasian korvan taakse. Olisikin mieltäylentävä näky, kun Kuopion Isänmaallisen Seuran arvokkaat herrat ja rouvat paljastavat laatan 476 tapetun punikin kunniaksi.

Kommentit (0)

Kulta-Kalle Kangasniemen muisti on alkanut pätkittäin palailemaan 40 vuoden takaisten saunakeskustelujen tiimoilta. Tosin ainakin yhdessä asiassa hän erehtyy ja se saattaa muunkin kertomuksen uskottavuuden epäilyksen alle. Nimittäin Paavo Nurmi, jonka edessä maailmanennätykset murskaantuivat kuin pähkinät höyryjyrän alla Tiilikais-Pekkaa lainatakseni, ei varmasti käyttänyt Pervitiniä eli saksalaista metamfetamiinia.

Aine kehitettiin vasta Nurmen juoksu-uran jälkeen. Wikipedia paljastaa asiasta seuraavaa:

Saksassa valmistetun metamfetamiinin tunnetuin tuotemerkki oli Pervitin, jonka vuoksi ainetta kutsuttiin Suomessa nimellä pervitiini. Rintamasotilaat kutsuivat ainetta ”höökipilleriksi”.[2] Myöhemmin aineen syntetisoi Temmlerin lääketehtaalle työskennellyt kemisti Berliinissä 1934 ja pervitiini-nimitys vakiintui tuolloin käyttöön tuotemerkistä[3]. Lääke kaupallistettiin pian ja sitä markkinoitiin samoin kuin Yhdysvalloissa valmistettua bentsedriiniä. Pervitin-piristettä käyttivät muun muassa kuorma-autonkuljettajat, kotirouvat, urheilijat ja opiskelijat. Lääkkeeksi sitä määräsivät psykiatrit ja psykoterapeutit.[4]

Saksan armeija koekäytti pervitiiniä sodankäynnin apuna Saksan hyökätessä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Pian sitä jaettiin yleisesti sotatoimissa ja stressitilanteissa oleville sotilaille ja upseereille kuten valiojoukoille ja lentäjille. Wehrmachtille ja Luftwaffelle toimitettiin vuoden 1940 huhtikuusta heinäkuuhun yli 35 miljoonaa tablettia pervitiiniä ja siitä lääkeyritys Knollin valmistamaa versiota Isophania.[5][6] Adolf Hitler käytti pervitiiniä piristeenä varsinkin sodan aikana ja vuodesta 1942 yleensä päivittäin.[7]

Sen sijaan viime talvena ilmestyneessä Erkki Vettenniemen toimittamassa teoksessa Paavo Nurmi – Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia paljastetaan suurjuoksijastamme skandaali, joka olisi nykyään iltapäivälehtien lööpeissä pitkään, jos joku nykyisistä urheilusankarimme kertoisi samaa.

Nimittäin vuonna 1932 Paavo Nurmi kertoi Helsingin Sanomissa seuraavaa: ”Minä olen maistanut alkoholia, morfiinia ja oopiumia. Säälin syvästi niitä, jotka ovat näiden nautintoaineiden orjia. Sillä minä tiedän yhden nautinnon, joka vie näistä kaikista voiton. Sanoin, että tiedän nautinnon, joka vie voiton siitä hekumasta, jonka huumausaineet antavat. Tämän nautinnon tarjoaa suomalainen sauna.”

Kommentit (0)

Painajaista tuppaa. Nyt sitten Teksti-tv.llä lukee virtsanvärisin tulikirjaimin, että kaikkein rehdeintäkin Suomen miestä, eli Mietaan Jussia, epäillään ropingista. Tosin kaikkein pahin Hiihtoliiton herrojen painajainen ei silti toteutunut; Mieto ei kuitenkaan ole tullut uskoon eikä ole oma-aloitteisesti ainakaan vielä paljastanut kaikkea, minkä tietää. Mutta ei hänen tarvitsekaan tulla uskoon ja kertoa kaikkea.

Sen teki jo hänen kova kilpakumppaninsa Arto Koivisto jo 11 vuotta sitten hengellisessä kirjassaan Elämäni ladulla, joka vaiettiin jostain syystä kuoliaaksi jopa Norjassa, vaikka Koivisto paljasti kaiken. Ilmeisesti urheilutoimittajat eivät harrasta uskonnollista kirjallisuutta, jollaisen kategoriaan Elämäni ladulla eittämättä kuuluu.

Arto Koivisto kertoo kirjassaan, että kun hän vuonna -72 päätti tulla huippu-urheilijaksi, hän kyseli silloiselta päävalmentaja Immo Kuutsalta treenausohjeita. Kuutsa ilmoitti kuitenkin, ettei hänen aikansa ikävä kyllä riitä kaikentasoisten urheilijoiden valmentamiseen.

Pari vuotta myöhemmin Koivisto oli maailmanhuipulla ja vuonna -76 hän voitti olympialaisista pronssia.Kultaa ei tullut, koska hän joutui väistämään ladulle eksynyttä kisaturistia. Viestinhiihdossa Suomi ja Koivisto saivat sitten hyvityksen.Siihen aikaan noustiin nopeasti huipulle. Kirjassaan mies avoimesti myöntää, ettei ilman hormoneja ollut mahdollisuutta maailman terävimpään kärkeen Siinä ei kauaa moraalin kanssa painittu, oli valittava joko tai.

Ja kun verta työnnettiin muutama pussi suoraan suoneen, niin kyllä siitä hyötyä oli, kovempi potku löytyi kummasti. Nyt uskoon tullut Koivisto katuu ja arvelee, että olisi niille verille ollut tärkeämpääkin käyttöä. Hän tunnustaa, että oma kunnianhimo ajoi järjen edelle ja sanoo kirjassaan lopuksi nöyrästi, että antakaa anteeksi jos voitte.

Mielestäni Arto Koivisto, usovainen mies, olisi kutsuttava kansallisen totuuskomission kuultavaksi samalla tavalla kuin Etelä-Afrikassa tehtiin entisen sortohallinnon edustajille. Hänen avullaan paljastuisi 70-luvun suomalaisen hiihdon valkoinen valhe.

.

Kommentit (0)

Eilen poistui keskuskentältä syyspimeään yöhön onnellinen mies. Jotenkin tuntui siltä, että Kupsin sarjapaikka varmistui. Ja tapa, jolla se varmistui, tulee säilymään kuopiolaisen jalkapalloilun sankaritarustossa, vaikka se on jo entuudestaan pitkä ja paksu kuin se gorillan käsivarsi.

Kups pelasi Mypaa vastaan ihan hyvin. Kotijoukkue hallitsi ottelua, vaikka olikin muutama minutti ennen loppua vain 1 – 0 johdossa. Sitten kuopiolaisten puolustukselle sattui pelin ainoa virhe. Olajide Williams karkasi ja sijoitti pallon tarkasti alanurkkaan. Maali näytti ihan selviöltä. Tasapeli ei olisi varmistanut Kupsin sarjapaikkaa, vaan putoaminen olisi ollut jopa todennäköistä.

Sitten vanhan työkaverini poika Joonas Pöntinen heittäytyi silmää nopeammin alanurkkaan ja vangitsi pallon kuin liimattuna hyppysiinsä. Se oli upein näkemäni torjunta. Onneksi Joonas on tyypillinen lyhyenläntä, mutta vikkelä savolaisnuorukainen; pitkä mies ei olisi alanurkkaan ehtinytkään. Sitten Pöntinen palautti pallon peliin ja epäonnistumisesta äimistynyt Mypan joukkue antoi kuopiolaisten tehdä vastahyökkäyksestä helpon ratkaisumaalin.

Se oli jo toinen Pöntisen sankariteko tällä kaudella. Alkukesästä hän piti vajaamiehistä Kupsia pystyssä TPS:ä vastaan Suomen cupin ottelussa vielä puolen tunnin lisäajankin ja varmisti sitten rangaistuspotkukilpailun kymmenentenä laukaisijana voiton joukkueelleen.

Minulla on vahva sisäinen näkemys, että ensi sunnuntaina Kups voittaa Helsingissä Suomen cupin loppuottelun. Ja maalissa pelaa ykkösveskariksi siirretty Joonas Pöntinen. Kalakukko-Expres vie halukkaita katsomaan peliä kohtuullista 50 €:n korvausta vastaan. Taidanpa mennä sinne toisten nuorten joukkoon.

Kommentit (0)

Ullan- rai Ullakupinranta sai nimensä paikalla asuneen sivutoimenaan kuppaustakin harjoittaneen Ulla Jalkasen mukaan. Hän ja hänen miehensä murhattiin, tai ehkä jopa polttomurhattiin mökilleen, vuoden 1905 paikkeilla. Mielestäni eräs mykkylä rannalla saattaisi olla Jalkasen pariskunnan mökin paikka, mutta Mikko epäili teoriaani. Hänen mukaansa rakennus ei olisi sijainnut ihan nykyisen tien vieressä, kuten väitin.

Mikko tiesi myös kertoa, että perimätiedon mukaan surmaa ei tehty pelkästään ryöstömielessä, vaan teon taustalla saattoi olla myös mustasukkaisuus. Kauko Vainion kirjassa kerrotaan, että teko olisi selvitetty ja syylliset rangaistu, mutta myös toisenlaista tietoa kylällä kiertää. Ainakin puhutaan, että eräs syylliseksi epäilty, jonka sukua ei enää asu kylällä, houraili kuumehoureissaan siitä, että ”ne Ullan luut ovat vielä huonossa korjuussa”. Ullan jäänteitä ei palopaikalta löytynyt, vaan hänen ruumiinsa on todnnäköisesti kätketty jonnekin muuanne.

Mikko tiesi myös kertoa, että ainakin Kauppisen suvussa kulkevan tiedon mukaan, konekiväärit olisivat rätisseet taivaalla Kärkkäälän suurpommituksen aikana loppiaisena 1940. Olen kuullut tarinan, että myös Rasiaholla asuneet Hiltuset olisivat myös tehneet saman kuulohavainnon ja rakennusten katoista olisi tapauksen jälkeen etsitty turhaan luodinreikiä.

Itse en ole saanut tutkimuksessani selville, millä korkaudella koneet olivat tapahtumahetkellä. Nimittäin jos ne pommittivat matalalta, saattaisi se tarkoittaa sitä, että ne yrittivät osua johonkin; vaikkapa lentokenttänä pitämäänsä Suojärven suohon. Sen sijaan jos pommit pudotettiin korkealta, voisi se osoittaa sitä, että koneet vain kevensivät lastiaan päästäkseen pakoon suomalaishävittäjiä.

Kirja Tehtävä Utissa on perusteellinen tutkimus kyseisen pommtusilaivueen kohtalosta ja siitä ilmenee, ettei kyseessä olleet ainakaan suomalaisten hävittäjien aseet. Nimittäin Jorma Sarvanto tavoitti laivueen jossain Kouvolan korkeudella ja ampui ilmeisesti kaikki koneet, eli 6 – 7 alas alle viidessä minuutissa. Yhden koneen epäilty syöksyminen Suomenlahteen on jäänyt epävarmaksi. Yksi lentäjä säilyi hengissä ja jäi sotavangiksi. Kymenlaaksolaisten naisten mukaan hän oli harvinaisen komea mies, vaikka olikin ryssä.

Kommentit (0)

Mikko on sikäli keskiverto Kärkkäälän mies, että hemoglobiini on parhaimmillaan 192 ja syke 38. Kestävyysominaisuudet ovat siis Mäntyrannan luokkaa. Ilmeisesti kärkkääläisillä, jotka tahtovat kaikki kiertyä sukulaisiksi keskenään, on tavallinen tuollainen geenivirhe. Tyypillinen kylän mies on vähän punakka ja hanakka. Kylälle pitäisikin perustaa oma Marevan-yhdistys. Moni nuorikin mies siellä syö verenohennuslääkkeitä.

Lapsuudessani oli tavallista, että normaali mies kuoli kylällä siinä viidenkympin korvissa, johonkin halvaukseen pyörimästä pois nuorempiensa jaloista. Selvän poikkeavan ryhmän eliniänodotuksen suhteen muodostivat ne ukot, jotka muistivat nauttia vertaohentavaa alkoholia säännöllisesti.

Närhin Eelis, joka näyttää muistavan kylän vanhoista asioista kaiken, tiesi kertoa sen yllättävän asian, että mummoni Hilda os. Närhi ja Kauppisen Kalle Jussilasta olivat serkuksia. Niinpä ynnäilen mielessäni, että taidan olla tuon Kauppisen Mikon kolmas serkku.

Kommentit (0)

Olli ei ollut sukunimeltään Kakkinen vaan Koivistoinen. Kakkinen lienee ollut sen uudisasukkaan nimi, joka ensimmäisenä asettui nykyisen Kakkisen rannalle. Tuo vähän epäilyttävältä kuullostava sukunimi Kakkinen tarkoittaa haltiaa.

Kärkkäälässä on muuten myös Pasko-niminen järvi ja UPM-Kymmene on nyt myymässä sieltä rantatontteja. En ole vielä nähnyt lehdessä ilmoitusta, jossa kauniista rantamaisemasta kiinnostunutta pyydetään tulemaan Paskolle.

Olli Koivistoinen peri sukunimensä yksinhuoltajaäidiltään Loviisalta. Niinpä Olli kertoi olevansa kotoisin Loviisasta. Tiettävästi Loviisan saattoi raskaaksi kylällä pistäytynyt Olli Haara-niminen tohmajärveläinen miilunpolttaja.

Tapaus on varsin ymmärrettävä. Erämaakylässä, jossa kaikki alkuperäiset asukkaat olivat sukua keskenään, oli ihan hyödyllistä hankkia myös ulkopuolista geeniainesta aina, kun siihen ilmeni pienenkin tilaisuus. Lappilais- ja eskimomiehetkin pitivät ihan kunnia-asiana, että kulku-ukot yöpyivät heidän vaimojensa vieressä.

Kommentit (0)

Tuo kaivanto löytyi Närhin Eeliksen antamien ohjeiden perusteella. Kumpusen länsipuolelta, sen pienen suolammen vierestä, jonka oikeaa nimeä en kehtaa tässä mainita, koska naiset ja jopa lapset voivat tätä lukea, mutta jonka nimenä uusissa kartoissa on Vattulampi ja vanhoissa Hävytönlampi, lähtee etelään metsäautotie. Noin kilometrin päästä noin 10 metriä tien itäpuolelta löytyy tuo kuoppa, joka minulle on karhuhauta ainakin niin kauan, kunnes jotain muuta todistetaan. Joku kriittinen skeptikko voi tietysti väittää, että tuosta on vain kaivettu soraa metsäautotien tekemistä varten, mutta en anna tällaisten mielipiteiden horjuttaa vakaumustani.

Muuten Kakkisen salolle tulisi hankkia opasteita turistivirtojen houkuttimiksi. Ainakin Kakkisen Ollin 1700-luvulta oleva mökki, Ollin muistokivi, Kärkkäälän suurpommituksen pommikuopat, käpykaartilaisten korsunpaikka, pontikkatehtaan jäänteet, polttomurhatun Kupin Ullan mökin paikka, tuo kuvan karhuhauta ja Kakkisen järven raudannostopaikka kaipaavat kipeästi opasteita.

Kommentit (1)

Nyt nekin riu´ut kevättulva on vienyt. Mielestäni jonkun olisi tehtävä asialla jotakin. Kuopio ei selvästikään halua panostaa matkailuun. Satunnainen matkailija on ylitsepääsemättömissä vaikeuksissa tuon luonnonesteen edessä.

Kyllähän minä, joka olen kypsästä iästäni huolimatta vielä kopsakka ukko, ellen peräti rasakka virkamies ja joka vielä sitä paitsi olen vahva kuin härkä, viskaan tuosta hidasteesta yksietuvaihteisen jääkäripyöräni yli heittämällä. Sen sijaan Nurmen Arvi, 82 v, toinen potentiaalinen liikkuja tällä polulla, saattaa jo jäädä Suonenjoen puolelle sovinnolla.

Kommentit (0)

Parveketomaattimme tuotos oli tasan 1 kpl tomaatteja, mutta sekin vaatimaton satotulos on selvästi parempi, kuin Kärkkäälän italialaisen pihvitomaatin satotulos, joka jäänee ihan anhittomiin Kalle Päätaloa lainatakseni. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ellei kasvihuonekaasupäästöjä lisätä päättäväisesti, italialainen pihvitomaatti ei menesty Kärkkäälän kasvuvyöhykkeellä.

Vain yksi pihvitomaattiraakile punehtui hieman kuultuaan karkeaa kieltäni, jota käytin satovahinkoja tarkastellessani.

Kommentit (1)

Pitäydytäänpä öylöseen kurkitemaan. Kurki on syksyn lintu ja sikäli ajankohtainen. Minusta kurki on joutsenta vaikuttavampi luontokappale. Joutsen on liian sovinnainen, kun taas kurjessa on minua viehättävää särmää.

Kummallakin siivekkäällä on vankka jalansijansa maailman kulttuurielämässä. Kirjahyllyssäni on teos nimeltään Älkää ampuko valkoisia joutsenia ja netistä juuri katselin elokuvaa Kurjet lentävät. Se löytyy nykyään sieltä helposti yhtenäisenä, virheettömänä ja ongelmitta huonollakin tietokoneella näkyvänä. Sitä paitsi tallenne on ihan epäilyttävän laillinen; Mosfilm on siirtänyt nettiin nähtäville vanhojen elokuviensa helmet, joihin tämä Kurjet lentävät eittämättä lukeutuu.

http://video.google.com/videoplay?docid=3908864888610975309#

Katsokaa varsinkin tuo filmin loppukohtaus. Se on elokuvahistorian toiseksi vaikuttavin. Siinä kaunis Veronika, eli Tatjana Samoilova, odottaa asemalla kukkapuketin kera Boristaan takaisin sodasta. Boris oli vähän vaatimattomamman oloinen mies, niin että paria voisi pitää jopa epäsuhtaisena, mutta joka piirre ehkä juuri siksi tekee elokuvasta koskettavan.

Mutta Boris ei tietysti tulekaan takasin sotaretkeltään. Neuvostoliitossakin tiedot kulkivat sota-aikana hitaasti. Niinhän se oli Suomessakin. Elokuvan historian kaikkein vaikuttavin asemakohtaus on se, kun Pohjantähdessä Akseli ja Elina ovat Talvisota-aikaan vastaanottamassa poikansa Voiton arkkua, mutta sitten ystävällinen asemavirkailija toteaakin, että täällähän onkin kaksi Koskelaa, Voitto ja Eero.

Kommentit (0)

Suosikkivokalistini Vera Teleniuksen syntymästä on kulunut 100 vuotta ja sen kunniaksi Teemalla on esitetty jo kolme kertaa hänen konserttejaan 70-80-luvuilta. Vera oli upea laulaja. Hänen äänessään kuuluivat eletyn elämän jäljet; ehkä sopivilla juomilla ja tupakalla on ollut myös vaikutusta Teleniuksen äänenmuodostukseen. Kuunnelkaa itse omin korvin. Konsertit ovat nähtävissä Areenalla vielä pari päivää.

http://areena.yle.fi/tv/1529500

Ja jos jossain esityksissä on ollut häivähdyksen omaisesti puutteita taiteellisuudessa, niin syvä tunne on korvannut virheet täysin. Vokalisti eläytyy esityksiinsä vaikuttavasti; esimerkiksi kappaleessa Kurjet satunnainen kuuntelija odottaa laulajattaren kohta kohoavan siivilleen ja liitelevän majesteetillisesti pois estradilta.

Harmi, ettei Veran upein tulkinta, eli laulu Amsterdamin merimiehistä, sisälly Areenan taltiointiin. Olen kerran sen kuullut radiosta ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mielestäni Teleniuksen ääni on kappaleen teemaan sopivasti pikkuisen huorahtava. Koska Veran versiota ei ole saatavilla, joudumme tyytymään Jacques Brellin belgiankieliseen esitykseen, jonka hän varmaankin teki kuultuaan alkuperäisen suomalaisen kappaleen.

http://www.youtube.com/watch?v=3xtxbpoR6KQ

Neuvostoliittolainen pehmeä-ääninen Mark Bernes innostui niin Veran Kurjet-esityksestä, että kappale on äänitetty myös venäjäksi ja hyvin sävelmä soi silläkin kielellä. Bernes teki levytyksensä vähän ennen kuolemistaan keuhkosyöpään varmaankin  eräänlaiseksi testamentikseen. Hän ennustaa laulussa liittyvänsä kohta kurkikiilaan kiitävään.

http://www.youtube.com/watch?v=SXt4zLoDN_k

Neuvostoliittolaisen mytologian mukaan sotilaat eivät kuole, vaan muuttuvat kurjiksi. Lapissa sen sijaan uskottiin ennen, että vanhat jätkät muuttuvat poroiksi. Eihän kukaan ollut ollut jätkän hautajaisissa tai edes nähnyt jätkän hautaa.

Kommentit (2)

Kyllä ei hyvin mene Kupsilla liigassa. Mutta kyllä ei voi olla kehumatta seuran junioreita, jotka päivällä näyttivät ns. närhen munat vastaaville oululaisjoukkuille. Kyllä siinä ihan ilahtui katsellessaan perinteistä savolaista lyhytsyöttöpeliä, ja epäilen, että kyllä eivät pohjoisen pojat ole vieläkään kotiinsa löytäneet; kyllä heitä niin pyöriteltiin.

Mutta kyllä eniten mieltäni ilahdutti se, kun kuopiolaisen veteraanikatsomon papat äityivät kiittämään ja ylistämään suonenjokelaista urheiluhistoriaa ja varsinkin sikäläisiä sankarijalkapalloilijoita; varsinkin Vaittiset ja Onttoset muistettiin enkä salannut sitä, että kyllä olen nähnyt heidät kaikki elävinä luonnossa.

Erityisesti Suonenjoen maalivahteja ylistettiin ja kyllä minäkin Vesa Vepsäläisen ja Ismo Vaittisen tiedän, mutta Lahden Kuusysin ja maajoukkueen Ismo Korhosta en tiennyt mansikkakaupungin kasvatiksi. Mutta niin minulle kyllä monella asiantuntevalla kuopiolaissuulla vakuutettiin. Sekin tiedettiin kertoa, että mies oli lähtöisin Suonenjoen Koivulanmäeltä.

Internetistä en löydä vahvistusta Ismo Korhosen suonenjokelaisuudesta, mutta seuraavan selvityksen miehen uroteosta löysin. Nimittäin kuopiolaissyntyisen Keijo Voutilaisen valmentama Lahden Kuusysi teki vuonna -86 suomalaista jalkapallohistoriaa ja siinä sankariteossa maalivahti Korhosella oli tärkeä rooli. Lukekaa itse omin silmin:

2. Kuusysin marssi Euroopan Cupin puolivälieriin 1985-86.

Puoliammattilaisseura Lahdesta pitää edelleen hallussaan kaikkien aikojen kovinta suomalaissaavutusta eurokentillä, jopa ohi HJK:n Mestarien liigan seikkailun. Syksy 1985 jätti unohtumattoman jäljen kotimaiseen jalkapalloon. Maalivahti Ismo Korhosen uroteot maalilla muistetaan pitkään. Jari Rinne, Ilkka Remes, Juha Annunen ja kumppanit kannattelivat kentällä. Kuusysi kuittasi FK Sarajevon avauskierroksella yhteismaalein 4-2 ja nousi upeasti jatkoaikavoittoon seuraavalla kierroksella Leningradin Zenitiä vastaan. Kuusysi oli lentänyt aina puolivälieriin saakka maailman arvostetuimmassa seurajoukkuekilpailussa. Vastaan asettui Steaua Bukarest. Avausosa Romaniassa päättyi maalittomaan, ja 32 552 katsojaa saapui lumen keskelle huutamaan Kyykkää jatkoon Olympiastadionilla. Steaua kuitenkin voitti lopulta 1-0 ja meni jatkoon.

Kommentit (1)

Mutta lumpeet ja ulpukat ovat sen sijaan  lisääntyneet. Mielestäni lumme on mitalipallilla kansallisten luonnonkukkiemme kauneuskilpailussa yhdessä kielon ja mariankämmekän kanssa. Lisäksi se on tavallaan hyötykasvi. Lumpeen ja ulpukan juurissa on painokiloa kohti enemmän kaloreita kuin viljassa. Niitä onkin käytetty nälkävuosina hätäravintona.

Lapsuudessani Petäisellä oli paljon piisameja. Ne osasivat hyödyntää lumpeen ja ulpukan juuria järjestäessään yhdyskuntansa ruokahuoltoa. Nyt piisamit ovat tyystin hävinneet. Yhtään pesää en ole löytänyt vuosiin. Jostain luin, että piisamikadon syynä on lisääntynyt saukkokanta, mutta itse epäilen minkkejä. En tosin ole Petäisellä koskaan nähnyt ainuttakaan minkkiä.

Suomen luonnossa on enemmän minkkejä kuin tarhoissa. Luulisi, että villiminkkejä voisi hyödyntää Suomen turkisteollisuuden tarpeisiin; ei kai niiden turkki ole niin hirveän paljon tarhoissa kasvatettua huonompaa. Kunnat voisivat työllistämismäärärahoilla perustaa minkinpyytäjän virkoja. Luomuminkkiturkit olisivat kysyttyjä varakkaiden, mutta omantunnonarkojen rouvien keskuudessa.

Itse olen haaveillut minkkimakuupussin hankkimisesta. Sellainen makuupussi painaa kilon, mahtuu taskuun ja sen avulla voi nukkua ulkona talvipakkasellakin.

Kommentit (0)

Muuten ihmiskunta ei ole pitänyt järvi- tai vuoristomaisemaa kauniina kuin pari sataa vuotta. Järvet ja vuoret on koettu epämukaviksi asuinpaikoiksia. Nähtäväksi jää, koska suomalaiset tajuavat, että suomaisema on kaunis ja alkavat rakentamaan kesämökkejään suonreunaan. Rannat alkavatkin jo olla täyteen rakennuttuja.

Kommentit (0)

Vanhan kansan miehillä on pikkuisen yksioikoinen suhtautuminen käärmeisiin ja muihin petoihin. Mainittakoon, että Matin pihalla juoksenteli myös liuta paljaskinttuisia lapsenlapsenlapsia, joten Matin harava-astaloon tarttumista voi pitkälle ymmärtää, vaikka sitä ei hyväksyisikään.

Vanhan kansan miesten suhtautumista petoihin kertoo hyvin se, että kun Kärkkäälään ilmestyi sadan vuoden tauon jälkeen karhu kesällä 1977, niin Närhin Kalle, 83 v, haki vintiltä vanhan haulikkonsa ja löysi siihen vielä jostain ikivanhoja täyteispanoksiakin. Kalle kertoi, että jos peto olisi kartanolle eksynyt, olisi hän heti laskenut läpi piittaamatta lain käskyistä ja kielloista ja soittanut sitten poliisille, että tulkaa hakemaan minut linnaan. Kalle oli rehellinen ja lainkuuliainen mies.

Kommentit (0)

Enää mukuloilla, joiksi sikiöitä ennen kutsuttiin, ole moista. Vietän potunnostolomaa Sofi Oksaselta ostamaani Sollzenitskyn Gulagia lukien. Sofi sen 1300-sivuisen pienipränttisen kirjan kustansi ja myös omin käsin minulle myi Kuopion Rosebud-kirjakaupassa.

Persoonallisen oloinen on kaunis Sofi ja persoonallinen ja kaunis on hänen allekirjoituksensa – melkoinen syherö. luulen Sofin saavan vielä joskus Nobelin ja sitten minä myyn tuon kirjan. Ja isolla rahalla.

Muuten pieni ja hento oli kirjailija Oksanen. Ei siinä ole varmaankaan pahasti käynyt, kun lyödä hivautti muudatta työläiskansanedustajaa, kun tämä liian läheiseksi heittäytyi soittoravintolassa. Monet feministit tuomitsivat teon oikean suuntaisena, mutta riittämättömänä toimenpiteenä.

Kommentit (0)

Köyhän ei pidä pistää rahaansa turhuuteen, ja niinpä ostin sen halvimman krysanteemin viidellä eurolla ja ihailen sitä parvekkeen peittävien viiniköynnösten taimien keskellä. Minustahan on tulossa Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden johtava viinitilallinen, joka tuottaa Savon Wiiniä, joka tulee olemaan aika hyvä punaviini, joka raikastaa hengityksen ja aikaansaattaa höveliään mielen. Esi-isäni olivat lähinnä pirttiviljelijöitä; itse pistän paremmaksi ja minusta on tulossa parvekeviljelijä.

Krysanteemin takana kärvistelee viluissaan parveketomaatti. Muistan Kärkkäälästä viljelijän, joka aina ensimmäisten keväthallojen jälkeen julisti taas syntyneen kymmenien tuhansien markkojen vahingot. Itselleni ovat alkavat syyspakkaset tuottamassa kymmenien tomaattien vahingot.

Muuten suonenjokelaiset marjan viljelijät ovat Suomen parhaita ja uskottavimpia valittajia. Aina heinäkuulla, kun medialla on juttupula, ilmestyy yleensä kärkkääläinen mansikkapohatta valittamaan telkkariuutisiin joko huonoa satoa tai sitten sitä, että runsas sato tulee viemään voiman maasta.

Lopuksi kuunnellaan miten hyvän itänaapurimme laulaa niin, että suomalaista miestäkin alkaa itkettämään.

http://www.vidtube.ru/video/qS4tdoGBdEI/Олег-Погудин-Хризантемы.html

Kommentit (0)

Ei pärjännyt Suomi Ranskalle kuningasjalkapallossa. Sitten seurasin itsekseni ääneen kiroillen teksti-tv:stä Suomi- Kareikka-lentopallo-ottelua ja poikamme hävisivät senkin vastoin odotuksia. Sitten vielä seurasin itsekseni suureen ääneen sadatellen, miten Suomi hukkasi koripallossa johtonsa Belgiaa vastaan ja lopuksi tulikirjaimin loistivat teksti-tv:llä lukemat 71-68 täysin vastoin ennakko-odotuksia.

Mutta maailaman johtava maalipallomaa me olemme. Sokeat poikamme voittivat Brasilian vastaavan yhdistelmän selkeästi vastoin ennakko-odotuksia vammaisolympialaisissa; onhan Brasilia jääkiekkoilua lukuunottamatta maailman johtava palloilumaa.

Jääkiekkoa harrastetaan vakavasti noin kuudessa maassa ja siinä suomalaisten voittama maailmamestaruus houkutteli Senaatitorille satatuhatta ihmistä juomaan ja virtsaamaan. Saas nähdä montako sataa tuhatta on paikalla, kun taas tavataan torilla, kun sokeat poikammme saapuvat kotiin voitettuaan maailmanmestaruuden lajissa, jota harrastetaan kaikkialla maailmassa.

Mielestäni tuo maalipallopeli voisi olla oivallinen harrastus myös näkeville. Se on tapahtumarikas ja jännittävä urheilumuoto enkä muista, että siinä pelaajat olisivat alkaneet valmentajan käskytyksestä lyömään toisiaan turpaan, kuten jääkiekossa on tapana tehdä. Vatuuntuntoiset vanhemmat alkavatkin ohjaamaan tästä lähtien jälkikasvunsa maalipallohalleihin.

Suomi menestyy nykyään niin hyvin vammaisolympialaisissa, että luulen olevan ihan perusteltua ohjata entistä enemmän verovaroja vammaisurheiluun. Tosin sitten kun ulkomaalaisetkin innostuvat asiasta, menestyksemme todennäköisesti laantuu, koska ulkomaalaiset yrittävät aina kaikenlaisia kepulikonsteja toisin kuin perusrehelliset suomalaiset. Muistanpa joistain edellisistä vammaisolympialaisista, kuinka suomalainen nippanappa voitti pyörätuolikeihäänheiton, mutta valitti jälkeenpäin, että ”saatana, käveleviä jätkiä oli päästetty kilpailuun mukaan”.

Kommentit (0)

Kun katson ikkunasta ulos, ymmärrän vallan mainiosti, että meillä on niin paljon juoppoutta ja hulluutta. Ja senkin ymmärrän vallan mainiosti, että täällä ukkoina jo syntyy sylilapset ja nuorimies on hautaan valmis jo toisin kuin Etelä-Euroopan ylivelkaantuneissa elämäniloisissa maissa, joissa tulta säihkyy harmaahapset ja vanhoissa hehkuu hengen aurinko.

Kuvassa alkukesän usva kiertyy rantaa pitkin isänmaan aamuauringon paisteessa Uukuniemen Pyhäjärvellä. Laulussa myös sanotaan, että niittyvillan tuoksu haihtuu, mutta se on väärin laulettu, koska ei niittyvilla millekään tuoksu.

Kommentit (0)

Mutta ei ole kaivertaja erehtynyt. Sotavainajat-tietokannan mukaan sotamies ja työmies Eeli Lukkarinen katosi 14.12.1939 Impilahden suunnalla. Metsätyömies-sotamies Vilho Tarvainen sen sijaan katosi Säkkijärvellä 4.3. 1940. Heidän kuolinpäiväkseen on merkitty 14.9.1940. Ilmeisesti kadonneet  sotamiehet on silloin julistettu kuolleiksi. Sodan päättymisestä oli tuolloin kulunut tarkalleen puoli vuotta.

Noista kahdesta kivestä voisi päätellä, että sen lisäksi, että Suomessa kaatuneet pyrittiin kuljettamaan kotikuntansa multiin, niin lisäksi myös kadonneet saivat muistopaikkansa sankarihatausmaalta ja jokin kuolinpäivä heille myös määriteltiin. Luulen, ettei mitään hautajaismenoja kuitenkaan järjestetty.

Suonenjoen sankarihautausmaalle on haudattu 287 vainajaa. Joukossa on yksi nainen, eli lotta Lempi Nyyssönen, joka kuoli 3.3.43 Syvärillä. Suonenjoen miehiä näyttää menneen sodassa selvästi enemmän mitä maassa keskimäärin. Varsinkin Talvisodan erämäätaistelut Laatokan pohjoispuolella olivat verisiä.

Jokunen vuosi sitten puhuttiin, että viime sodissa kuoli suhteettoman paljon vasemmistolaisten paikkakuntien miehiä, epäiltiin sen olleen maamme herrojen tietoisesti suunnitteleman koston vuodesta -18. Lopullista totuutta asiaan ei ole saatu. Ilmeisesti totuus ei ole sittenkään yksinkertainen.

Itse sen sijaan epäilen, että pienviljelijä-metsätyömiespitäjistä meni keskimääräistä enemmän miehiä. Sekin saattoi olla maamme herrojen suunnittelema asia; kaupunkipoikia ei kannattanut lähettää talvisiin erämaihin paleltumaan, mutta maaseudun pieneläjät olivat tottuneet selviytymään sellaisissa oloissa.

Kommentit (0)

Muistelin kuitenkin kuulleeni Korhos-Jaakon menneen jo Talvisodassa ja siksi muistolaatan päivämäärä ihmetytti. Lisäksi ihmetystäni herätti se, että ilmeisesti välirauhan aikana koulun seinälle kiinnitetty ja myöhemmin varastoon siirretyssä laatassa, jonka valokuvan sain koulutoimenjohtajalta, mainitaan Jaakko Korhonen Talvisodassa kaatuneiden joukossa.

Asian selitys näyttää olevan se, että kaatuneita Jaakko Korhosia olikin kaksi; ilmeisesti molemmat Kärkkäälän miehiä. 7.4.1915 syntynyt Jaakko Korhonen kaatui Talvisodassa 25.12.1939 Impilahdella. 22.7.1919 syntynyt Jaakko Aulis Korhonen taas menehtyi Jatkosodassa 7.8.1941 jsp:llä.

Aikanani 60-luvulla koulun seinällä olleessa muistolaatassa, jossa kerrottiin sodissa 1939-1944 kaatuneet, oli vain Jatkosodassa kaatuneen Jaakko Korhosen nimi. Kaivertajalle oli sattunut erehdys ja toisen Jaakon nimi jäi kirjoittamatta.

Niinpä koulun oppilaista menikin sodissa peräti 20 eikä 19, kuten laatassa erheellisesti kerrottiin. 20 parhaassa työiässä olevan miehen ennenaikainen kuolema on paha isku 300 asukkaan kylälle.

Kommentit (0)

Toissa vuoden skandaali oli se, että Kari Tapion muistomerkissä olivat Myrskyn jälkeen kappaleen eräät sanat väärässä järjestyksessä. Kari Tapio lauloi kappaleessaan: ”Myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan”. Muistomerkkiin on kaiverrettu: ”taas auringon käyvän hehkumaan”.

Kulttuuriskandaalihan väärä sanajärjestys tietenkin oli, mutta nyt erhe on korjattu. Toisaalta muistomerkin tunnettuisuutta ja Suonenjoen matkailuelinkeinoa olisi saattanut entisestään edistää virheen korjaamatta jättäminen. Jalkas-Kari itse on nuo kauniit sanat runoillut. Hän oli monipuolisesti lahjakas taiteilija. Minua viehättää varsinkin kohta ”tiedän tään vielä kerran nään sateenkaaren pään ja sinne jään”. Mielestäni tämä hengellinen sanoitus olisi syytä huomioida seuraavan virsikirjauudistuksen yhteydessä.

Mutta näistä lukuisista sateenkaarilauluista minua silti eniten koskettaa Göstä Sundqvistin  kyseistä optista luonnonilmiötä käsittelevä sanoitus. Siinä todetaan sattuvasti, että ”eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille”. Se on ihan kuin omasta elämästäni. Luulen kuitenkin, ettei Gösta Sundqvistin sanoitusta huomioida tulevan virsikirjauudistuksen yhteydessä, vaikka itse en sille syrjinnälle keksi yhtään kappaletta perusteita.

Kommentit (0)

Paikalle vielä kyenneet mummot ja paapat kiertelivät jalkapelissä ilman rollaattoreitaan lapsuusaikojensa maisemissa tutustuen myös paikkakunnan nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Tässä seisomme maailman toiseksi kuuluisamman suonenjokelaisen julkisuudenhenkilön muistomerkin ääressä. Kari Tapiohan oli tavallaan Kärkäälän poikia hänkin.

Minua isommat pojat kertoivat, ettei taiteilija Kari Tapio ole se kuuluisin suonenjokelainen, vaan kuuluisin on näyttelijätär Rakel Liekki, kuulemma alunperin Kopos-Tiina. Kärkkääläisestä nimestä huolimatta ei taida tietääkseni olla Kärkkäälän tyttöjä. Sitä isommat pojat eivät suostuneet minulle kertomaan, mitä se Rakel oikein näyttelee.

Kommentit (0)

Jo 46 vuotta olen ihmetellyt sitä, kuinka Walter Demel tuli kuin puskasta. Elikkä seurasimme Kärkkäälän kansakouluun juuri äskettäin paperinkeräysrahoilla ostetusta telkkarista v-66 Oslon MM-hiihtojen 30 km:n hiihtoa. Tietysti Mäntyranta voitti selvästi eikä vanhan vipeltäjän Kalevi Laurilan hopeakaan yllättänyt. Sen sijaan länsisaksalainen Walter Demel hiihti yllättäen pronssille. Siitä riitti ihmettelemistä.

Ylltätyspronssin selitys löytyi juuri Lauri Järvisen Eljas ”Elekko” Koistisesta kertovasta elämäkerrasta. Joskus vähän myöhemmin MM-kisojen jälkeen Elekko istui Demelin kanssa saunanlauteilla ja äimisteli tämän ylävartalossa loistavia lukuisia punaisia läiskiä.

”On siirretty verta, vaihdettu parempaan”, kertoi Demel avoimesti. Nämä operaatiot eivät silloin olleet kiellettyjä. Koistinen myöntää tietäneensä, että niitä tehtiin tuolloin myös suomalaisille. Tämänpäiväinen Hesarin kuukausiliite ei käsittele näitä ikivanhoja veridoping-asioita, vaan jutun perusteella ymmärtää, että Suomessa uusiin konsteihin siirryttiin vasta 70-luvulla.

Ja minä kun olen luullut, että Hakulisen ja kumppaneiden aikaan hiihto oli jotenkin puhtaampaa je että silloin painettiin menemään vain puhtaan amfetamiinin avulla. Ihmettelen, ettei Suomen yleisurheilussa tiettävästi osattu hyödyntää lääketiedettä kuin vasta 60-luvun lopulta lähtien. Kaipa se sota-ajan Pervitin olisi pistänyt myös meikäläisiin kestävyysjuoksijoihin lisävauhtia.

Kommentit (0)

Kansallisena poliisinpäivänä esiintyi Kuopion torilla sitten kaupungin poliisilaitoksen kirkkain tähti, josta en ole tähän mennessä kuullutkaan. Ihmissuhdetaidoissaan kuopiolaisten poliisien ylivoimainen ykkönen on ylikonstaapeli Tauno Tuupanen. Yhdessä puolisonsa Maeren kanssa he esittelivät esiintymislavalla rohkeasti perhe-elämänsä ongelmia ja ongelmien ratkaisumalleja intiimejäkään yksityiskohtia unohtamatta.

Minulla on tunne, että maamme viihde-elämän taivaalle on vihdoinkin saatu uutta verta ylikonstaapeli Tuupas-Tanen ja hänen puolisonsa Maeren muodossa. He ovat sikäli erilaisia koomikkoja moniin muihin alan yrittäjiin verrattuna, että he ovat ihan oikeasti hauskoja.

Kommentit (0)