28.07.2013, 18:24

Kaiholla olen muistellut Lahden vuoden 2000 Sm-kisojen vaiheita. Näin tapahtumat paikanpäältä elävinä luonnossa. Se oli suurta suomalaisen urheilun juhlaa. Olimme silloin maailmanhuipulla kaikissa voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa urheilumuodoissa.

Varsinkin miesten kymmenottelun seuraaminen oli suuri elämys. Meillä oli silloin kolme lupaavaa yli 8000 pisteen miestä. Sitä on vaikea uskoa, kun katselee nykyisten ottelijoidemme räpellystä. Kuulantyönnössä oli mukana seitsemän yli 20 metrin mörssäriä. Kaikissa muissakin heittolajeissa olimme lähellä maailman huippua.

Siihen aikaan myös hiihtäjämme olivat maailman parhaita. Suomen hiihto romahti vilppien vuoksi Lahdessa vasta vuonna 2001. Yleisurheilussa suomalaiset eivät ole vielä kohdanneet yhtä katastrofaalista häpeää. Luulen kuitenkin, että moni senaikainen urheiluliiton herra toivoo hartaasti, ettei kukaan silloisista yleisurheiluhuipuistamme koe uskonnollista herätystä ja paljasta kaikkea.

Kommentit (0)

Katselinpa tuossa juuri netistä SM-kisojen keihäskarsintaa ja ilahduin, kun se vähän erilainen keihäshuippu pääsi jatkoon. Hän on aina huolitellun ja ulkonäöstään piittaavan oloinen ja vastailee ystävällisen kohteliaasti haastattelijoiden kysymyksiin. Hän on niitä harvoja heittäjiä, jonka suomalaisäidit haluaisivat vävykseen.

Hän on ihan toista, kuin vaikkapa esimerkiksi Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen, jotka MM-kisoissa kaksoiskansainvälisessä lehdistötilaisuudessa kehuivat valmistautuneensa loppukilpailuun aikuisviihdettä telkkarista katsellen. Ja kun Heli Rantanen lähti olympialaisten loppukilpailuun, niin nämä mieskollegat kehoittivat häntä repäisemään niin, että se muuvanniin värkki repeää. En ole varma repesikö, mutta kultaa Heli voitti.

Mutta alussa mainittu hyvinkasvatttu ja kaunis keihäänheittäjänuorukainen ei olisi tuollaista toivotusta suustaan päästänyt. Ainut ongelma hänen urheilu-urallaan on ollut se, ettei mies pärjää kilpailuissa. Mutta saattaa olla, että pian alkaa pärjätä, koska hän on alkamassa oppimaan pikkuhiljaa perinteisten suomalaisten keihäsmiesten tavoille.

Nimittäin parturissa luin jostain aikakausilehdestä, olisiko ollut Hymy tai Seiska, että kyseinen kaunis keihäänheittäjänuorukainen oli nähty sammuneena erään helsinkiläisen ravintolan biljardipöydällä.

Mutta Suomen kansa ei sitä asiaa tuomitse, vaan kansansuosio vain kasvaa. Esimerkiksi muudan suonenjokelainen kansanedustaja vallan valikuvattiin ilmeisesti juuri samaan lehteen, kun hän oli sammunut kuopiolaisen ravintolan pöydän alle. Seuraavissa vaaleissa mies sai ennätyspaljon ääniä, vaikka vakuutti julkisuudessa, että hänet oli myrkytetty.

Vielä enemmän hän olisi ääniä saanut, jos olisi rehellisesti kertonut, että ”voi v—-u, kerrankos sitä mies sammuu, kun oikein aikamiehen lailla juo viinaa.

Kommentit (0)

Itse näppäilin häpeämättömästi kuvia vaikuttavimmista teoksista. Eniten minua kosketti Vladen Gavrilchikin työ, jonka nimi suomennettuna lienee Onnellisuuden kaava. Taulu vaikutti minuun ennen kaikkea siksi, että taiteilija on jostakin ihmeestä saanut käsiinsä talvisen kuvan minusta ja edesmenneestä koirastani Dingestä, koirasta, joka ymmärsi kaiken, vaikka ei totellutkaan mitään ja käyttänyt kuvaamme mallinaan. Tosin maalauksen henkilöhahmon jalat ovat sonnustautuneet huovikkaisiin, jollaisia minulla ei ole, mutta jollaisista olen aina haaveillut.

Kunnon huopatossut olisivat erinomaiset ja helposti jalkaanvedettävät yleisjalkineet varsinkin kesähelteellä. Huovikkaat eristävät hyvin kuumuutta ja niinpä niissä jalat eivät hikoa helteelläkään. Samalla tavalla kunnon karvahattu on erinomainen päänsuoja kesäkuumalla. Voitte vaikka ihan hyvin testata asiaa lähipäivinä mikäli sääennustuksiin voi yhtään luottaa.

Kommentit (0)

Harva on se kerta, jolloin minulla on ollut jotain hyvää sanottavaa suomalaisesta jalkapalloilusta. Mutta nytpä on. Eilen oli Oulussa I-divisioonan paikallisottelussa Ac Oulu – Ops peräti 4200 katsojaa. Se on tuhat enemmän kuin Veikkausliigajoukkue Kupsin tämän kesän ennätys.

En tunne Oulun jalkapalloiluhistoriaa, mutta katsojaennätyksen taustalla saattaa olla jalkapalloilun historiallinen luokkaluonne. Elikkä Oulun Punakaartin ja Suojeluskunnan perilliset kokoontuivat ratkaisemaan, kumpiko on kaupungissa voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus.

Muuten kotimaisen jalkapalloilun tilanne on katastrofaalisen häpeällinen. Kuten olen jo aiemmin kertonut Euroopan rahakentillä Tps hävisi luxenburgilaisille, Marianhamina azerbaidzanilaisile ja Turun Inter, eli maamme toiseksi paras joukkue, kovan taistelun jälkeen yhdellä maalilla färsaarilaisille kotikentällään Turussa, vaikka tiettävästi maksettu tuomari teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta turkulaiset olisivat yltäneet tasapeliin.

Ja nyt sitten kaiken huippuna maamme ylivoimaisesti paras joukkue Hjk hävisi virolaiselle Mömme Kaljulle, joka ei liene edes oikea jalkapallojoukkue, vaan paremminkin nimestä päätellen jonkinlaisten lyhythiuksisten vahvasti kansallismielisten nuorukaisten joukkio.

Onneksi pian alkavat yleisurheilun MM-kisat, joissa urheilijamme voivat kirkastaa maamme tahraantuneen urheilumaineen kilpeä koko urheilevan maailman silmissä.

Kommentit (0)

Ensimmäinen kiertoradalle laukaistu eläin oli, kuten sukupolveni yleisesti tietää, Moskovan kadulta kaapattu sekarotuinen Laika-narttu, joka lähetettiin matkaan pian Sputnik 1:n onnistuneen lennon jälkeen marraskuussa 1957. Sankarikoira Laika uhrasi henkensä avaruustutkimuksen alttarille muutaman tunnin lennon jälkeen. Ainakin Internetissä väitetään sen kuolleen kuumuuteen ja stressiin eikä armollisesti myrkkyruokaan, kuten aluksi haluttiin uskoa.

Laikan jälkeen vielä kahdeksan neuvostokoiraa kävi avaruudessa vuosina 1960-1966. Kuuluisimpia niistä ovat nämä paitani miehustaa somistavat Laikan seuraajat Strelka ja Belka. Ne olivat ensimmäiset eläimet, jotka palautettiin elävinä kiertoradalta Maahan. Kaksikko suoritti lentonsa Sputnik 5:llä elokuussa 1960. Parivaljakon myöhemmistä vaiheista en ole saanut selvyyttä.

Uskon maailman muuttuvan pikkuhiljaa ainakin joiltakin osin parempaan suuntaan. Venäjällä  pistettiin juuri oppositiojohtaja viideksi vuodeksi tyrmään ilman, että se juuri maailmaa hetkautti, mutta jos Venäjä nyt erehtyisi ampumaan viattoman kulkukoiran avaruuteen kuolemaan, olisi Länsimaiden nuorison parhaimmisto välittömästi kivittämässä Venäjän lähetystöjä, joka varmasti oikein olisikin.

Kommentit (0)

Ja nyt sitten vastaus. Kuvassa uskoakseni voittamattoman Puna-Armeijan edustajat röyhyyttävät voiton mahorkkoja jossain Berliinissä ja sätkien hehkuvat päät muodostavat tähtitaivaan Ison Karhun kuvion, joka paremmin tunnetaan nimellä Otava.

Tietysti paidan hankintaan liittyy herkkää mieltäni askarruttavia eettisiä kysymyksiä. Neuvostoliiton valtaamalla alueella raiskattiin noin kaksi miljoonaa naista, näistä Berliinissä noin 100.000. Yllättävää on, että saman kohtalon kokivat saksalaisten lisäksi helposti myös puolalaiset ja Saksaan pakkotyöhön viedyt neuvostoliittolaiset naiset. Sofi Oksanen voisi jossain tulevassa kirjassaan kertoa meille virolaisten naisten kokemukset.

Asian psykologinen puoli on kiinnostava. Myös länsiliittoutuneet käyttäytyivät huonosti, mutta ero venäläisiin oli selvä eikä sitä voitane selittää pelkästään sillä, että amerikkalaiset ja englantilaiset pystyivät ostamaan rahalla, suklaalla ja tupakalla tarvitsemansa palvelut.

Selitys löytynee siitä, että venäläiset olivat kokeneet sodan ja sen moraalia huonontavan seuraukset huomattavasti raskaammin. Silloinen Neuvostoliitto oli myös hyvin seksuaalikielteinen maa, kuten monet totalitaariset valtiot ovat olleet. Ihmisten rakkauden tuli suuntautua ennen kaikkea puolueeseen ja valtion päämieheen.

Kommentit (0)

Tosin meikäläiselle, joka ei hallitse edes kyyrillisiä kirjaimia, jäi useimpien vainajien nimi arvoitukseksi. Ainoastaan sen verran hautakaiverruksista ymmärsin, että erittäin monesta kivestä kävi eittämättä selväksi, että kyseessä oli entisen Osuuspankin miehen hauta. Ainakin minullekin tuttu Osuuspankin merkki löytyi monesta kivestä.

Minun suosikkihautani on tuo kuvan jotenkin kepeän ranskalainen. Ainakin vainajan nimestä päätellen, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, joku ranskalainen masjöö on laskenut levolle tuon paaden alle. Raskasmielisyyteen ja synkkyyteen taipuvainen Suomen kansa ei moista ilveilyä hyväksyisi, vaan kirkkovaltuusto äänestäisi tuollaisen merkin armotta poistettavaksi.

Elikkä kävisi samalla tavalla kuin Kittilän kirkkovaltuustossa, joka äänestyksen jälkeen päätti poistattaa nuorena edesmenneen taiteilija Kalervo Palsan muistomerkin, koska sen katsottiin muistuttavan liikaa elintä, josta sivistynyt kansanosa käyttää fallos-nimitystä, mutta jolla on kansan keskuudessa lukuisia muitakin hellittelynimiä.

Itsekin olen Palsan muistomerkin kuvan nähnyt. Minulla ei ole niin likaista mielikuvitusta, että pitäisin sitä falloksena. Pikemminkin päinvastoin.

Kommentit (0)

Ilmaisen vodkan ei pidä antaa hämätä. Putin yrittää nimittäin kiitettävästi raitistaa kansaansa, joka oikein onkin. Viinan hinta on noussut ja saatavuutta on rajoitettu. Esimerkiksi huoltoasemilla ei saa Venäjällä enää myydä alkoholia toisin kuin Suomessa.

Putin varmaankin tuntee historian ja osaa olla varovainen. Nimittäin Nikolai I yritti kieltolakia, ja myös Gorbatsov 70 vuotta myöhemmin yritti melkein samaa, mutta hullusti kävi kummassakin tapauksessa. Venäjän kansa ei moista vapauden rajoitusta hyväksynyt ja vallankumoushan siitä sitten tuli kummallakin kerralla.

Kommentit (0)

Itseäni yhdistää Dostojevskiin myös peliriippuvuus. Nimittäin kirjailijanero oli sairaalloisen innokas uhkapeluri, kun taas peliriippuvuus on ainut riippuvuuden laji, johon en tunne minkäänlaista vetoa. Olen kyllä kehitellyt Dostojevskin lailla uhkapeliteorioita. Dostojevski jopa onnistui teorioidensa avulla hukkaamaan omaisuuksia, ja saattaa olla, että pelivelat aiheuttivat hänelle kirjoittamisenpakon.

Oma mieliteoriani on, että lotossakin voi päästä voiton puolelle, kun vain pelaa järjen kanssa. Todennäköisyyden mukaan yksi kymmenestä miljoonasta rivistä saa päävoiton, mutta oma luja näkemykseni on, että jos joukosta karsitaan täysin älyttömät ja järjenvastaiset rivit, esimerkiksi sellaiset kuin 1,2,3,4,5,6,7 tai 2,4,6,8,10,12,14, niin päävoiton todennäköisyys kasvaa jo ainakin yhteen viidestä miljoonasta. Niinpä jonkun vakavaraisen henklön kannattaisi ainakin kokeilla teoriani toimivuutta.

Kommentit (0)

On tietenkin niin, että kansanedustaja Osmo Soininvaara nauttii meillä kunnioitusta yli puoluerajojen, mutta se, että hän on myös kansainvälisesti niin arvostettu, että on saanut näköispatsaansa tälle upealle paikalle, yllätti minut.

Ihan on näköispatsas saatu tässä tapauksessa mallinsa näköiseksi toisin kuin vaikkapa Helsingin keskustassa oleva Paasikiven pariskuntaa esittävä veistos, jossa J.K.:n kyllä vielä jotenkin tunnistaa, mutta jossa Alli on aivan liian lihava.

Pikkuisen minua kuitenkin mietityttää Soininvaaran näköispatsaan jalusta, jolta käsin Ode puhuu ohikulkijoille. En oikein ymmärrä, mitä jalusta esittää. Muistelen, että Sallassa joskus 1920-luvulla koettiin Läskikapinaksi kutsuttu selkkaus, jossa paikalliset tukkijätkät nousivat metsäyhtiöitä vastaan. Se kapina sai nimensä siitä, että kansanjohtaja Jahvetti Moilanen julisti vallankumouksellista sanomaansa joukoilleen läskilaatikon kannelta käsin.

En kuitenkaan usko Soininvaaran seisovan läskilaatikolla, vaan kyllä vaikkapa itulaatikko sopisi miehen imagoon paremmin.

Kommentit (0)

Reissu on tehty ja huomaa, miten hyvä maa Suomi on. Meillä on jopa ä- ja ö-näppäimet käytössämme.

Muutakin on sitten tullut kierretyksi kuin tahkoa ja tämän sangen laajan elämän kokemukseni perusteella – onhan siis nähty ainakin Venetsia, Firenze ja Haaparanta, uskallan väittää, että Pietari on näistä kaupungeista yksi kauneimmista.

En malta tässä yhteydessä korostamatta, että kaunis Pietarin kaupunki on rakennettu suvun vanhoille asuinsijoille ja se rakennettiin vaikka Paavo Koivistoinen yhdessä poikiensa Nuutin, Mikon ja Tuomaksen kanssa sanoivat jyrkän ein koko hankkeelle. Eivätkä he tyytyneet pelkästään kansalaistottelemattomuuteen projektin torjumiseksi, vaan turvautuivat myös suoran toiminnan muotoihin.

Eilen ihmettelin sitä, ettei rosvoja tai poliiseja näy Pietarin keskustassa. Nyt tiedän, että ainakin monet turvallisuusviranomaisista on siiretty kaupungin Suomen asemalle. Terrorismin vastaiset toimet on viety Venäjällä äärimmilleen. Suomen asemalla vanhat siivoojamummotkin olivat vyöttäneet uumilleen pesäpallomailan kaltaiset astalot luultavasti tsetseenien varalle. Siitä tuleekin mieleeni, että sota-aikana mummoni Hilda nukkui kuulemma kirves sänkynsä alla desanttiuhan torjumiseksi.

Kommentit (0)

Join pullon neuvoa antavaa, muttaa a’a’kko’sia’ ei vain talle venalaiskoneelle loydy. 1.80 euroa maksanut sampanja oli ihan mukiin menevaa. Melkein Pirkka-omenasiidertin luokkaa. Tosin sekaan lorautettu pirtu pikkuisen haittasi.

Vanha edesmennyt Neuvostoliitto arvosti sampanjantuotantoa. Silloin oli vihdoinkin luotu yhteiskunta, jossa duunarillakin oli varaa sampanjaan. Sampanjan lisaksi arvostettiin suklaakonvehteja. Ennen vallankumousta vain porvaristolla oli vara konvehteihin.

Muuten Pietaria kulkiessaan tajuaa, mihin Putinin suosio perustuu. Kaduilla on rauhallista. Kun en itseani huomio, niin yhteenkaan kummalliseen ihmiseen en ole tormannyt. Ilmeisesti Etela-Italiassa on samanlainen tilanne. Siellakin turisti saa liikkua rauhassa, koska alan ammattilaiset huolehtivat kurista ja jarjestyksesta.

Kommentit (0)

Eilen illalla tuli juotua janoon se isompi Baltika-7-oluttolkki ja niin sitten vietin aamun Aleksanteri Nevskin luostarissa suorittamassa katumusharjoituksia. Sitten menin luostarin hautausmaalla, jota kutsutaan Tihvinan Jumalan aidin hautausmaaksi, pohtimaan kaiken katoavaisuutta.

Nimittain kun vuonna 1986 vierailin edellisen kerran samassa kalmistossa, siella lepasi kaikkien tieteen ja taiteen suurmiesten joukossa myos lentajasankari, jonka haudalle oli asennettu muistomerkiksi lentokoneen propelli, joka oikein onkin. Nyt propellia ei ollut. Ilmeisesti uuden vallan edustajat pitivat propellia jotenkin mauttomana. Neuvostovalta nimittain yritti korvata kristillisen symbolit uusilla tavoilla ja nyt vallassa olevia KGB:n miehia asia nolottaa ja tilanne yritetaan korjata.

Minusta propelli ei ollut mauton. Ilmeisesti joku Karjalan kannaksen ilmapuolustuksesta vastaava havittajasankari oli kohdannut Juutilaisen Illun, joka silloinkin osoittautui nopeammaksi, kuten 83 muussakin kohtaamisessa. Kylla neuvostolentajasankari olisi minun puolestani propellinsa ansainnut.

Propellimuistomerkista tuli mieleeni, etta jos itse joskus kuolen, johon en alkuunkaan usko, niin kummulleni voisi upottaa tarpeettomaksi jaaneen pilkkikairani muistoni kunniaksi.

Muuten niita a- ja o-kirjaimia, joiden paalla on kaksi pistetta, en ole vielakaan venalaiselta koneelta oppinut loytamaan. Menen nyt juomaan janooni euron ja 80 senttia maksaneen sampanjapullon – ehka se auttaa loytamaan puuttuvat kirjaimet. Raportoin tilanteesta.

Kommentit (0)

Maailmassa paljon on ihmeellista asiaa, joka hammastuttaa, kummastuttaa pienta kulkijaa. Nimittain Pietarin junan tullivirkailija henkilo, joka oli naisenpuoli, hymyili minulle. Sellaista ei ole sattunut edellisen 11 Venajan matkan aikana. Ei ole taalla mitaan pysyvaa, sanotaan jo virressa ja se on sattuvasti sanottu.

Ja taksimies kysyi, olemmeko lomalla ja saatuaan myontavan vastauksen toivotti hyvaa loman jatkoa ja hymyili. Niin se inhimillisyys leviaa kaikesta huolimatta maailmassa. vaikka sita ei tyhmempi heti huomaa.

Ja nykytaiteen museo Erarta oli parempi kuin Kiasma Helsingissa tai Kumu Tallinnassa ja sen humanistitytot olivat kauniita, alykkaita ja sivistyneita. Kaykaa hyvat ihmiset Pietarin Erartassa ja kehoittakaa muitakin kaymaan.

Seuraavaksi menen lahikauppaan ja ostan kovan paivan illan ratoksi tolkin Baltika-7-olutta lievaan paihtumistarkoitukseen. Elama olisi taydellista, jos vain Vanajan tietokoneisiin saataisiin sellaiset a- ja o-kirjaimet, joissa on paalla kaksi pistetta. Toisaalta olen sita mielta, etta Suomen olisi otettava heittomerkilla varustetut a’ ja o’-kirjaimet korvaamaan kyseiset kirjaimet, joita en voi nyt kayttaa venalaisella koneella.

Kommentit (0)

Ennen olin Suomen tai ehkä peräti koko pohjoismaiden johtavia pionin kasvattajia. Nyt olen lisännyt tuotantosuunnaksi myös unikon viljelyn. Unikoista on tietääkseni ainakin CIA:n valvontasatelliitti kiinnostunut. Olen nimittäin kuullut, että CIA otti joskus yhteyttä Suomen poliisiviranomaisiin, koska avaruudesta oli havaittu Suomessa viljeltävän unikkoa.

Valpas poliisimme tutki tapauksen ja sai selville, ettei meillä vielä pystytä kilpailemaan tässä harrastuksessa Afganistanin kanssa, silä jollain valtion maatalouden tutkimuslaitoksella vain ylläpidettiin tutkimustarkoituksissa pientä unikkopenkkiä. Luulen, että myös kuvan kukkaset näkyvät satelliittikuvissa.

Kommentit (0)

Viime yönä ylittyi blogillani puolentoista miljoonan kävijän määrä. Se saa mieleni alakuloiseksi. Nimittäin kun miljoona ylittyi, asetin tavoitteeksi seuraavan kokonaisluvun, joka mielestäni on miljardi, ja nyt kun ynnäilin Pilliklubi-5-askin kanteen, niin lopputulemaksi tuli, että miljardi ylittyy tasaisenvauhdintaulukon mukaan noin 2000 vuoden kuluttua. Nykykielellä sanottuna asettamani miljardin tulostavoitteeni on haasteellinen.

Täytyy toivoa, että suurvaltojen tiedustelupalvelut, tai paremminkin niiden nettiä tutkivat tietokoneet, kiinnostuvat blogistani. Nehän tutkivat sähköposteja ja internettiä ja jos tietyt avainsanat toistuvat riittävässä määrin, niin mielenkiintoista kohdetta tutkitaan perusteellisemmin. Niinpä laitankin muutaman avainsanan tekstiini ja katsotaan montako miljoonaa vierailijaa käy sivullani ensi yönä.

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre,

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Al-Qaida, Tshetsenia, The Tiananmen Square Massacre

Muuten kun edesmenneestä Neuvostoliitosta lähetti vaikkapa postikortin Suomeen, viipyi see matkalla pari viikkoa. Selitys oli kuulemma se, että kaikki posti tutkittiin perusteellisesti esimerkiksi piilotettujen mikrofilmien löytämiseksi, kopioitiin ja kopiot arkistoitiin huolella johonkin liiteriin Siperiassa. Mutta nykysysteemeihin verrattuna touhu oli ihan amatöörimäistä puuhastelua kuin Suomen Hiihtoliitolla ikään.

Kommentit (0)

Suomalainen jalkapalloilu kaatui taas kerran eteenpäin. Parhaat seurajoukkueemme pelasivat erilaisissa Eurocuppiloissa uljaasti erilaisia ulkomaalaisia vastaan. Tosin Tps hävisi luxenburgilaisille, Marianhamina azerbaidzanilaisile ja Turun Interkin, eli maamme toiseksi paras joukkue, kovan taistelun jälkeen yhdellä maalilla färsaarilaisille kotikentällään.

Färsaarilla on muistaakseni saman verran asukkaita kuin Heinolassa. Mutta jalkapalloa siellä näköjään osataan pelata. Muutama vuosi sitten tosin Suomen maajoukkue voitti kotikentällä Helsingissä Färsaaret. Siitä ottelusta muistan sen, että en katsonut pelin alkua ja siinä vaiheessa kun ehdin mukaan, vierailla oli vain kymmenen pelaajaa. Epäilin, että syynä olisi ollut se, että sillinkutu oli juuri silloin parhaimmillaanja että saarelta ei löytynyt enempää joutilaita miehiä, mutta myöhemmin selvisi, että pelin alussa yksi vieraiden pelaaja oli ajettu ulos.

Eilisestä Interin pelistä näyttävät ulkomaalaiset asiantuntijat olevan sitä mieltä, että siinä pelattiin sopua ja että kentällä olisi ollut ns. maksettu tuomari, joka antoi pelin lopussa jopa aiheettoman rangaistuspotkun Interille, jotta suomalaiset olisivat venyneet sen avulla tasapeliin. Aikoihin on  eletty, kun heti epäillään ottelua sopupeliksi, jos Suomen joukkue häviää Färsaarten joukkueelle vain maalilla.

Muistanpa muuten kuinka jokunen vuosi sitten Suomi taisteli tasapelin Liechtensteinia vastaan ja silloinkin ulkomaalaiset väittivät maksetun tuomarin järjestäneen meikäläisille ottelun loppupuolella lahjarankkarin, jolla peli saatiin tasoitettua.

Kommentit (4)

Tuollaisen Zetorin rakenteellinen huippunopeus on 40 km/t, 2 litran dieseli kehittää 25 hv, polttonestettä kuluu noin 7 l/100 km, ajolaite painaa noin 2 tonnia ja mielenkiintoisena ykstyiskohtana mainittakoon, että pelkkä vauhtipyöräkin on 150-kilogrammainen. Muistan lehtiuutisen, jossa kerrottiin, että moinen vauhtipyörä irtosi kesken ajon ja oli aiheuttaa ympäristössä henkilövahinkoja.

Ja vaikka Kärkkäälän urheiluhistorian sankaritarusto on jo entuudestaan pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin siihen täytyy vielä lisätä se, että Terttu Ahonen on voittanut ajokillaan Zetoreiden kiihdytysajon Suomen mestaruuden. Se on kova temppu, koska esimerkiksi Formula Ykkösissä kilpailee vain vajaat 30 ajopeliä, mutta noita vanhoja Zetoreita on Suomessakin tuhansia.

Kommentit (1)

Aaro käytti römpsänsä kantta mieluumminkin tirrin eli tirripaistin valmistamiseen. Tirri oli ennen savolaisten raavaiden miesten yksinkertaista ja selkeää perusruokaa, eli voissa paistettua karvasilavaa. Tirri on melkoinen energiapommi, mutta se ei nykytietämyksen valossa liene mikään terveyspommi.

Aaron kantoi repussaan noenmustaa Suomen armeijan römpsää. Minun römpsäni on ostettu halvalla Neuvostoliiton konkurssipesästä, ja niinpä römpsäni väri on viherruskea, kuten sota-aikaan oli myös Puna-armeijan univormu. Tuo värisävy on tyypillisen neuvostoliittolainen väri, kuten myös se tietyn sävyinen sininen, jota kutsutaan ryssän siniseksi.

Muuten nopeasti koppasin tuon reilun röpsällisen lakkoja, mutta ehdin samalla myös laskeskella, että Suomessa tehtiin aikoinaan melkoinen hukkainvestointi, kun hyviä lakkasoita kuivatettiin huonoiksi metsiksi. Hyvä lakkasuo saattaa tuottaa vuosittain satoja kiloja eli tuhansia euroja hehtaarilta eli moninkertaisesti huonoa metsää enemmän.

Ja siunatuksi lopuksi korostettakoon sitä, että tarkoitan römpsä-sanalla pelkästään astiaa, jota virallisesti kutsutaan pakiksi. Olen antanut itselleni kerrottavan, että nykyajan rääväsuinen nuoriso käyttää römpsä-sanaa myös ihan toisesta värkistä, vaikka sillä värkillä on satoja muitakin nimityksiä.

Kommentit (1)

Olen niin vanha mies, että muistan Kennedyn murhan eikä sitä asiaa uutisoitu Savon Sanomissa yhtä näyttävästi, kuin tuo Kärkkäälän soiden lakkojen runsaus. Ja näyttää siltä, että Egyptin sotilasvallankaappauskin jäi lehdessä Kärkkäälän lakkauutisen varjoon, joka ymmärrettävää onkin, koska Egyptissä on tapeltu vuosikymmenet, mutta Kärkkäälässä oli yhtä hyvä lakkavuosi edellisen kerran 1956. Tosin silloinkin oli Suezilla poikkeuksellisen levotonta, joten olisiko Egyptin kahinoilla ja Kärkkäälän lakoilla sittenkin jokin syy-yhteys.

Kärkkääläistaustaiselle toimittaja Marita Tiihoselle täysi tunnustus siitä, että hän täysin hyvän lehtimiestavan mukaisesti jätti kertomatta lakkasoiden tarkat koordinaatit. Tosin kyläläisten havaintojen mukaan moottoriajoneuvoliikenne moninkertaistui Kärkkäälässä uutisen julkistamisen jälkeen.

Lopuksi korostettakoon ylenkyläläisille sitä, että Kärkkäälän suot ovat erittäin vaikeakulkuisia ja joku on sinne iäksikin hävinnyt. Ainakin Kupin Ullan luita ei ole vieläkään löydetty. Lisäksi aluella on tehty lukuisia karhuhavaintoja ja myös erittäin isoja ja mustia kyykäärmeitä esiintyy lakkasoilla runsaasti.

Kommentit (0)

Mutta tuo Timon esittelemä nerokas invalidin apuväline, joka on jonkinlainen kainalosauvan evoluutioversio on vuodelta 1924 ja nimimerkki YK on tehnyt sen Jalkalan kylän Halolan talossa. Olisiko niin, että Yrjö Korhonen on nuorena miehenä lyönyt kirveellä jalkaansa ja kehittänyt tuollaisen nerokkaan invalidin apuvälineen. Luulen, ettei nykyään tuollaista laitetta ole mistään saatavilla ja Korhosten suvun kannattaisi hakea keksinnölle patentti ja alkaa markkinoida tuotetta varsinkin miinaongelmista kärsiville seuduille, joita maailmassa riittää.

Aitan edestä löytyi myös merkillinen kone, jonka käyttötarkoitusta me suhteellisen nuoret miehet emme ymmärtäneet. Timo veikkasi kyseessä olevan jonkinlainen kessumylly, ja itsellä kävi mielessä, että siinä on nyt se kansanedustaja-keksijä Ville Vainion kuuluisa ikiliikkujan aihio.

Mutta ei ollut kumpikaan arvaus oikea. Kysin Matilaisen Veikolta asiaa ja hän tiesi laitteen olevan perunamylly, eli laite, jolla perunoista valmistettiin kotioloissa perunajauhoa. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että nykyään 12 annoksen paketti Mielihyvä-muusia maksaa pari euroa, joten kotitarveperunamyllyn aika on näillä näkymin ohi.

Kommentit (0)

Lupiinin tarina Suomessa on menestystarina, josta joku itsensä pöhköksi opiskellut dosentti voisi tehdä tutkimuksen. Lapsuudessani 60-luvulla kasvi oli vielä harvinainen ja muistaakseni sen kukat olivat vain sinisiä. Nykyään lupiini on vallannut tienvarret ja samalla kukissa alkavat olla edustettuina kaikki sateenkaaren värit.

Jostain syystä Venäjän Karjalassa en ole nähnyt yhtään lupiinia; siellä tienvarret sen sijaan kasvavat jättiputkea, joka on oikeasti vaarallinen kasvi. Itsekin jouduin pukemaan ylleni huussintyhjennyskumipukuni ja kaasunaamarini, kun rynnäköin kuolemaa halveksien Uukuniemellä anopin vuosikymmeniä sitten koristetarkoitukseen istuttamaa jättiputkea vastaan.

Kommentit (0)

Tuo öylönnä mainittu maa-artisokka on makea ja hiilihydraattipitoinen juures, joka sopii varsinkin kalaruokien lisukkeeksi. Maa-artisokka sisältää kuitenkin vain vähän valkuaista. Niinpä istutin rivien väliin toista helppohoitoista maatiaiskasvia eli härkäpapua, jolla aion turvata proteiinin tarpeeni.

Sen lisäksi, että papu tuottaa arvokasta valkuaista, tuottaa se myös maaperään kasvun kannalta tarpeellista typpeä, joten kalliita keinolannoitteita ei tarvita. Viljelymenetelmäni on siis aitoa luomua.

Jos hakemalla haetaan tuotantosuunnastani haittapuolia, niin alan tietokirjallisuuden mukaan sekä maa-artisokka että härkäpapu saattavat aiheuttaa herkkävatsaisille päästöjä, joita syöjän lähiyhteisö saattaa pitää epämiellyttävinä ja jotka lisäksi myös tuhoavat ilmakehän herkkää otsonikerrosta. Tosin päästönlähdettä itseään nämä ympäristöongelmat eivät välttämättä häiritse.

Kommentit (0)

Istutin Heinolassa asuessani kokeilumielessä radanpenkkaan pari maa-artisokan mukulaa – kehittelin siihen aikaan erilaisia suunnitelmia koko ihmiskunnan ruokahuollon järjestämisestä. Viljelmäni kasvoi miehenkorkuista vartta vuosikausia, mutta toivomaani auringonkukan kaltaista kukkaa ne eivät tehneet. Eivät olleet ilmeisesti sitä kukkivaa lajia.

Viljelykokeiluni synnytti kaupugilla huonosti imagooni sopivan huhun, että kasvatan huumeita. Minä en sellaista tehnyt, mutta sen sijaan joku lättähattu oli kylvänyt huumetupakan taimia siihen turisteille tarkoitettuun kukkaistutukseen, jossa luki TERVETULOA HEINOLAAN.

Kommentit (0)

Kommentit (0)

Esimerkiksi kuvan esittämä Parikkalan Pikapullan rieska on maailman parasta uutena ja lämpimänä. Tosin sitten päivää myöhemmin se ei ole kovin maittavaa. Samalla tavalla Hanna Partasen kalakukot ja karjalanpiirakat ovat lämpimäisinä suurimpia nautintoja, joita ihminen voi tässä iässä kuvitella.

Mutta markkinointiin ja jakeluverkostoon olisi panostettava pontevasti. Hanna Partasesta voisi vallan mainiosti tulla samanlainen kansainvälinen brändi kuin vaikkapa Mc Donaldsista. Jakelussa Hanna Partanen oy voisi luoda samanlaisen verkoston, kuin mikä esimerkiksi italialaisella pizzalla on. Rasakat savolaisnuorukaiset palkattaisiin rieskakulttuurin lähetystyöhön rieskanjakeluskoottereineen ympäri maapalloa ovelta ovelle kuin mormonit ikään.

Kommentit (0)

Tuntuu vahvasti siltä, että Nokian kriisi vain syvenee. Maailman paras nokialainen saapas kehittyi täydelliseen suomalaisjalan muotoonsa jo ennen Talvisotaa, mutta hinta on nykyään parikymmenkertainen Thaimaan tyttöjen tekemään verrattuna. Mutta eivät taida thaitytötkään rikastua noilla jalkineilla. Eihän ole ihan ilmaista kuljettaa niitä Suomeen asti.

En ole varma, oliko saapasvalintani paljon puhutun kestävän kehityksen mukainen ratkaisu. Se jää vielä nähtäväksi. Seuraan tilannetta ja raportoin tarvittaessa.

Kommentit (0)

En päässyt tänäkään kesänä Pariisin ja sen katukahviloihin seuraamaan ihmisvilinää. Sen sijaan pääsin Parikkalaan ja seurasin kaatosateessa sen ainoasta aukiolevasta kahvilasta ihmisvilinää. Eilen oli kuulemma kulkenut yksi-ihminen; tänään oli ainakin aamusta vähän hiljaisempaa. Kesä on selvästikin ohi, syyssatteet ovat alakanunna ja turistit sekä pääskyset ovat palaamassa etelään. Se saa mieleeni apeaksi.

Mutta kiitetty ja ylistetty olkoot maamme kirjastolaitos, joka lienee neuvolalaitoksemme ohella maailman huippua. Parikkalan kirjaston piti avautua vasta klo 11, mutta minua säälittiin henkilökunnan taholta  ja päästettiin jo klo 10 pitämään sadetta ja kirjoittamaan kunnon tietokoneella blogiani. Harvassa paikassa enää törmää näin hyvään asiakaspalveluun.

Muutenkin Parikkalassa on hyvä ja joustava asiakaspalvelu. Parikkalan kesäasukas Matti-Esko Hytönen kertoo kirjassaan Rinnanmitta 112 cm siitä, kuinka hän  pistäytyi kerran uintimatkallaan kylpytakissa syömässä Parikkalan parhaassa ravintolassa. Tosin jossain vaiheessa iltaa henkilökunta pyysi häntä hienotunteisesti siirtymään terassin puolelle.

Ja samainen Hytönen oli joskus pyytänyt koulun vahtimestarilta lupaa käydä kesäloman aikana koulun punttisalilla ja suullinen lupa myönnettiin. Tosin ulko-ovea ei oltu jätetty auki, mutta toisen kerroksen ikkuna sen sijaan oli koko kesän raollaan ja siitä Hytönen pääsi kasvattamaan entisestään rintalihaksiaan. Myöhemmin tosin ilmeni, että ikkuna oli jäänyt vahtimestarilta vahingossa auki, kun oppilaat, opettajat ja muu henkilökunta säntäsivät kesälaitumelle.

Kommentit (0)

Kuvassa Uukuniemen kesätorin herkullista lähiruokaa. Uskon, että mikäli Nokia romahtaa, niin kyllä savulahna, karjalanpiirakat  ja mansikat pelastavat kansantaloutemme. Pietarissa on kohta miljoonia maksukykyisiä ostajia. Ihan tulevat hyvät tsaarin ajat mieleen. Silloin suomalaiset löivät rahoiksi kiiskeillä, mullalla ja kepeillä.

Kyllä savulahna voittaa Norjan kassilohen ja karjalanpiirakat kaiken maailman pizzat ja hampurilaiset. Ja verratkaapa Suonenjoen mansikoita ja Espanjan folioon pakattuja vastaavia.

Kommentit (0)

Ensimmäinen silta tuolle paikalle on tehty reilut sata vuotta sitten. Sen rakensi eräs Koponen, ja kun muut kyläläiset eivät osallistuneet hankkeeseen, rakentaja esti muilta sillan käytön ketjulla, joka oikein onkin.

Tietooni ei ole tullut, etteikö sillanrakentaja ihan hyvin voinut olla salibandyn mestarijoukkue Seinäjoen Peliveljien valmentaja Tommi Koposen esi-isiä. Sen sijaan luulen, ettei maailman tunnetuin suonenjokelainen, eli näyttelijätär Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan Raakel Liekkinä, ole samoja Koposia. Hän on kirkonkylän tyttöjä eikä kärkkääläisiä. Se, mitä Raakel yleisölle näyttelee, jääköön kertomatta, sillä lapset tai jopa naiset voivat tätä blogia lukea.

Kommentit (0)

Pitkä-Petäisen etelä puolella sijaitsee pienempi järvi nimeltään Pasko-Petäinen, jota kyläläiset kutsuvat pelkäksi Paskoksi. Olen kuullut, että sieltä olisi tulossa rantatontteja  myyntiin. Nähtäväksi jää, vaikuttaako järven nimi kiinteistöjen hintoihin alentavasti. Toisaalta eihän nimi järveä pahenna, ja onhan sitä paitsi jossain Leppävirran suunnalla järvi nimeltään Iso-Haiseva enkä ole kuullut, etteikö sielläkin olisi kiinteistökauppoja tehty.

Kommentit (2)