28.10.2012, 17:53

Männäviikkoisen kirjaston Ranska-tilaisuuden keskeytti keskusradio, joka ilmoitti, että kirjasto suljetaan ja että asiakkaiden on syytä suoriutua muualle. Ylidiakoni Härkönen riemastui asiasta ja kertoi, ettei Ranskassa tuollainen peli onnistuisi. Siellä ihmiset ovat luonnostaan instituutioita vastaan ja tässä tilanteessa kunnon ranskalaiset toteaisivat, että meillä on mielenkiintoinen keskustelu kesken emmekä me lähde mihinkään, ennen kuin asia on loppuun käsitelty.

Tänä aamuna löysin itsestäni pienen ranskalaisen eli instituutioiden vastustajan. Oli taas se aamu, jolloin täytyi taistella erilaisten ajanmittausvälineiden kanssa ja yrittää saada ne näyttämään virallista aikaa sen jälkeen, kun oli selvittänyt, mihin suuntaan niitä pitäisi vääntää. Tulipa mieleeni, että kellojen talviaikaan siirtäminen vaalipäivän aamuna pumpsautti taas perussuomalaisten kannatusta muutaman prosenttiyksikön ylöspäin. Kyllä se minustakin tuntui niin tyypilliseltä Eu-herrojen keljuilulta, josta keljuilusta voisi käyttää kansanomaisempaakin termiä.

Venäjä tuntuu tällä hetkellä hyvin tolkun yhteiskunnalta, koska siellä ei enää tarvitse kelloja väännellä mihinkään suuntaan,  ja ihan hyvin pärjäävät silläkin lailla. Sen verran olen paska liberaali, että yhden kerran vielä saatan suostua kelloja kääntämään, elikkä se tapahtuu sitten, kun koko ihmiskunta siirtää aikarautansa samaan aikaan. Vaikka Kiina on iso maa, niin sielläkin pärjätään yhdellä ajalla. Mielestäni globalisaatio edellyttää koko ihmiskunnan siirtymistä samaan aikaan.

Kommentit (0)

Tai voihan tämä tumma komea mies olla ihan perinteisiäkin paikkakuntalaisia. Nimittäin ensimmäiset Hagertin suvun edustajat muuttivat Kuopion seudulle 1500-luvulla. Koivistoiset tulivat 200 vuotta myöhemmin. Koivistoisten aiheuttamista ongelmista valitettiin viranomaisille. Suvun ensimmäiset edustajat olivat Ison vihan aikaisia metsärosvoja eli kivekkäiksi kutstuttuja sissejä, joita joidenkin luotettavien historiallisten tietojen mukaan pelättiin paikallisen väestön keskuudessa ainakin yhtä paljon kuin ns. ryssiä, joiksi nykyistä hyvää naapurikansaamme venäläisiä silloin kutsuttiin.

Mainostoimihenkilö on tarkoituksella valinnut vähän epätyypillisemmät kasvot tuohon kuvaan. Niin vähennetään kansassamme kytevää muukalaisvastaisuutta ja se on oikein se. Pari iltaa sitten kirjastolla ortodoksisen kirkon tiedottaja Jyrki Härkönen kertoi kokemuksiaan Ranskan uskonnollisesta elämästä. Ranska on äärimmäisen vapaamielinen maa. Kukin saa tulla autuaaksi omalla uskollaan. Ainoastaan kasvojen peittäminen uskonnollisilla tunnuksilla on kiellettyä.  Ja pienikin rasistinen letkauttelu on äärimmäisen sopimatonta. Niinpä Härkönen kertoi tapauksesta, jossa luokkatoverit olivat piestä pahanpäiväisesti toverinsa, joka syyllistyi huumorin varjolla rasismiin. Suomessa ei tarvitsisi sellaista pelätä, pikemminkin päinvastoin.

Harmi, etten ole kunnallisvaaleissa ehdolla. Olisin vaalitaistelun aikana mielelläni käynnistänyt keskustelun siitä, pitäisikö Kalle Päätalon kirjojen rasistiset mielipiteet saksia pois kaupungin kirjaston teoksista. Päätalo väittää runsaassa tuotannossaan vähän väliä muun muassa, että kuusamolaiset miehet ovat riippamunaisia ja tuppimulkkuisia. Tietääkseni asiasta ei ole mitään tieteellistä näyttöä, vaan kyseessä on pelkkä rasistinen ennakkoluulo.

Kommentit (0)

Nähtäväksi jää, miten siirtymä islamistisesta liikkeestä työväenliikkeen riveihin vaikuttaa miehen joukkokannatukseen. Ainakin ehdokkaalla on niin äärirehelliset kasvot, joiden luokkaa rehellisyydessä ovat ainoastaan K-P Kyrön, Jari isometsän, Jari Räsäsen ja Pekka Haaviston naamataulut, että veikkaan miehelle äänivyöryä yli kunta- ja puoluerajojen. Varsinkin, jos äänestäjät huomaavat tutustua Internetistä löytyviin ehdokas Tammen kunnallisvaalivideoon.

http://www.youtube.com/watch?v=b-TogaYrGRI&feature=youtube_gdata

Abdullah Tammi on ollut lievästikin sanottuna innokas järjestömies. Tietääkseni hän on ehtinyt toimimaan ainakin SDP:n, SKDL:n, SMP:n, Islamilaisen puolueen, Siitoimilaisen kansanliikkeen, helluntalaisten, mormoonien, SAK:n ja Neuvostoliiton salaisen poliisin KGP:n riveissä. Odotan mielenkiinnolla, koska miehen luotettavien muistelmien ensimmäinen osa ilmestyy.

Jokin aika sitten, kun Abdullah Tammi oli vielä Islamilaisen puolueen puheenjohtaja, hän oli valmis uudistamaan maamme lainsäädäntöä radikaalisti. Wikipedia kertoo hänen silloisista railakkaista mielipiteistä  mm. seuraavaa:

Kuuluessaan Suomen islamilaiseen puolueeseen Tammen mukaan ”Jumalan säätämä” šaria-laki oli parempi kuin ihmisen laki.^[11] Tammen mielestä oli oikein tappaa aviorikoksesta kiinnijäänyt,^[11] jos silminnäkijöitä oli neljä.^[12] Tammi vahvisti haastattelussa, että vakavassa tapauksessa hän hyväksyisi aviorikoksen tekijän kivittämisen kuoliaaksi. Tammi myös ilmoitti voivansa hyväksyä kuolemantuomion myös vakavasta herjauksesta islamia vastaan.^[13] Samalla hän myös ihaili Afganistanin Taliban-hallinnon aikaa ja Somalian islamilaista hallintoa, koska näiden hallintojen aikana on eri rikollisuuden määrä laskenut.

Nähtäväksi jää, onko miehen mieli muuttunut puoluevaihdoksen myötä ja jos ei ole muuttunut, miten keravalaiset suhtautuvat vaikkapa huorintekijän kivittämiseen. Mahtaneeko edes savelle rakennetusta kaupungista löytyä tarpeellista määrää kiviä.

Kommentit (0)

Asiat ovat maassamme sen verran hyvin, etteivät kunnallisvaalit taida kuopiolaisiakaan liiemmälti kiinnostaa. Mutta muistanpa, kuinka Heinolassa asuessani törmäsin miesporukkaan, joka kävi torilla vaalimainosten ääressä melkein yhtä vilkasta väittelyä kuin puoluejohtajat eilen. Vasta pitkään asiaa seurattuani ymmärsin, etteivät miekkoset väitelleet kunnallispolitiikasta vaan viinapullosta.

Vaalitaistelusta on ainoana asiana jäänyt mieleeni pienpuolueiden vaalikeskustelussa Köyhien asialla-puolueen Terttu Savolan puheenvuoro, jossa hän kertoi siitä, miten hänelle kävi, kun hän yritti tunkeutua väkisin Ylen suurpuolueiden vaalikeskusteluun. Poliisit tulivat ja veivät armotta putkaan. Siinä vaiheessa, kun pj Savola, joka ei ole enää mikään tyttönen, alkoi värikkäästi kuvailla, kuinka poliisit selkeästi aikoivat lähestyä häntä seksuaalisessa mielessä, keskeytti vaalikeskustelun puheenjohtaja armotta hyvän tarinan juuri silloin, kun katsojat alkoivat oikeasti kiinnostua kunnallispolitiikasta.Tapauksen kulun voi tarkastaa tästä Yle Areenan tallenteesta noin 59min30sek. kohdalta.

http://areena.yle.fi/tv/1670523

Kommentit (0)

Eivätkä miehen mielipiteet ole mitään pelkkää tyhjää sanahelinää; kyllä ainakin yksi kannanotto saa satunnaisen lukijan ilmeen mietteliääksi. Nimittäin tämä homopoliittinen näkemys, joka nyt ei välttämättä ole perinteinen kunnallispoliittinen asia, kuten ehdokas itsekin toteaa, saattaa synnyttää vielä vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun:

Suomessa pitäisi kieltää alaikäisiin kohdistuva homopropaganda (homoseksualismin julkinen mainostaminen) kuten on tehty esimerkiksi Pietarissa ja monissa Venäjän kaupungeissa. Valitettavasti kaupungeilla ei enää ole Suomessa oikeutta lisätä homopropagandan kieltoa omiin järjestyssääntöihin. Jokin säädös asiaan voitaisiin kuitenkin kehittää.

Edellisissä eduskuntavaaleissa dosentti Bäckmanin joukkokannatus ei muodostunut kovin laajaksi; mies sai Uudeltamaalta 36 ääntä. Hänen joukkokannatuksensa oli samaa tasoa vilkkaiden  euralaisten Koististen veljesten kanssa, joiden poliittisesta urasta Wikipedia kertoo seuraavaa:

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Lasse, Leevi ja Pekka Koistinen olivat ehdokkaina Suomi Nousee – Kansa Yhdistyy -puolueen listoilla. Leevi Koistinen oli ehdokkaana Helsingin, Pekka Koistinen Hämeen ja Lasse Koistinen Pirkanmaan vaalipiirissä, mutta kukaan heistä ei yltänyt edes sataan ääneen.

Kommentit (0)

Te-ministeriö tekisi varmaan aivan oikein, jos se siirtäisi minut työkyvyttömyyseläkkeelle mt-syiden perusteella. Ihmisen mentaalihygieniassa pitää olla paljon vialla, jos tämä lähtee lokakuun lopun iltamyterissä tuuliselle ja kylmälle keskuskentälle seuramaan ihan turhaa jalkapallo-ottelua ja vielä maksaa siitä 15 euroa. Itse menettelin niin öylönnä.

Oli tiukka ja vauhdikas vääntö, joka ei kuitenkaan pelillisesti noussut sille tasolle, jota harva se ilta voi tv:stä katsoa Keski-Euroopan rahakentiltä. Kups voitti viime minuutin maalilla 2-1 Vps:n, mutta ellei entisen työkaverini poika Joonas Pöntinen olisi ollut maalissa, niin peli olisi päättynyt 2-5. Virallisesti paikalla oli 1000 katsojaa, mutta laskin yksitellen jokaisen ja pääsin 400:an.

Jalkapalloilu näyttää katoavan Suomesta ilmastollisista syistä samalla tavalla, kuin jääpallo katosi Otavan Suuren tietosanakirjan mukaan Virosta 1930-luvulla. Siihen aikaan jääpallo oli Suomen suosituin pallopeli ja sen pääsylipputuloilla rahoitettiin myös jalkapalloharrastusta maassamme.

Nyt sitten näyttää myös Suomesta katoavan jääpallo samaisista ilmastollisista syistä. Minulle on kerrottu, ettei Varkaudessa WP:n pelejä käy tarkkailemassa muita kuin entinen Supon johtaja Seppo Tiitinen, ja käsittääkseni hänkin luullakseni värjöttelee kentän reunalla vain entisen virkansa puolesta; kansainvälinen terrorismi saattaa iskeä päivänä minä hyvänsä myös jääpallokentälle.

Muuten ilmastollisista ja ruumiinrakenteellisista syistä Suomen Olympiakomitean tulisi panostaa käsipalloon. Suomalaiset ovat geneettisesti kovakätistä kansaa, ja jos kerta 300.000 asukkaan Islanti pystyy pelaamaan käsipallossa olympiamitaleista, pystyy siihen myös Suomi, mikäli pesäpalloilu korvattaisiin maamme koululiikunnassa vauhdikkaalla ja kuntoa sekä motoriikkaa kehittävällä käsipalloilulla.

Kommentit (0)

On harmi, että dosentti Bäckman harrasti nuoruudessaan kansainvälistäkin mainetta niittäen oboensoittoa. Mies olisi olemuksensa puolesta ollut paljon lahjakkaampi kuulamies kuin oboisti. Kuulantyöntäjänä hänellä ei olisi ollut mitään vaikeuksia mahtua timanttiliigan rahakentille muiden lajin maailman huippujen sekaan.

Ruotsi-maaottelussa tulisivat pisteet kirkkaasti Suomeen, jos teologian tohtori, pappi ja kirjailija Jaakko Heinimäki saataisiin Bäckmanin lisäksi houkuteltua kuularinkiin. Näin pastori Heinimäen joskus Kuopion kaupungin kirjaston tilaisuudessa ja mies oli aivan Reijo Ståhlbergin oloinen ja kokoinen. Kun vain pikkuisen saisin opettaa häntä pakitustyylin saloihin, niin 20 metriä menisi rikki heittämällä.

Tästäpä tuli mieleeni, että Kuopiossa syntynyt ja savolaista lupsakkuutta parhaimmillaan edustava AKT:n ex-pj. Timo Räty on kuulemma kova hiihtomies. Nyt kun hänetkin on tietääkseni vapautettu tehtävistään, voisi hän keksittyä pelkästään hiihtoon. Räty on niin sitkaan oloinen mies, että jos hän pääsisi iskemään vaikka norjalaisen kantaan, niin kyllä hän siinä pysyisi vaikka verta pierisi, kuten Savossa ennen sanottiin.

Kommentit (0)

Jos joltakulta jäi näkemättä tv:n pienpuolueiden suuri vaalikeskustelu, kannattaa korjata erhe tästä linkistä:

http://areena.yle.fi/tv/1670523

Pienpuolueiden suuri vaalikeskustelu on riemastuttavaa tv-viihdettä. Riemastuttavaa on myös havaita, miten korkealla tasolla maamme avohoitojärjestelmä nykyään on. Toisaalta joidenkuiden keskustelijoiden osalta olisi syytä vakavasti pohtia lääkityksen tarkastamista.

Itseäni riemastuttaa varsinkin se, että keskustelijoista saattoi huomata, että monella muullakin lähimmäisellä näyttävät jalat olevan yhtä tukevasti ilmassa kuin itselläni. Saattaa jopa olla, että tuossa studiossa minulla saattaisi olla se harvinainen tunne, että olen yksi normaalleimmista paikalla olevista.

Riemastuttavaa on sekin, että joukossamme on paljon typeryksiä, jotka huomatessaan omien henkkoht-asioiden olevan hunningolla, saavat tunteen, että juuri heillä on näkemys, jolla yhteiset asiat saadaan kuntoon. Ja sitten vielä nämä typerykset saavat muutaman muun typeryksen uskomaan asiaansa.

Saattaa hyvinkin olla, että seuraavien vaalien pienpuolueiden suuressa vaalikeskustelussa tuossa Savolan Tertun Köyhien asialla-puolueen vieressä istuu myös Sköpin, eli Suomen köyhien ja pieneläjien puolueen edustaja. On minullakin sen verran vallan ja kunnian himoa sekä itsekritiikin puutetta, jotka ovat välttämättömiä avuja hyvälle pienpuolueen pj:lle. Lisäksi uskon minulla olevan vielä aimo annos menestykseen tarvittavaa sitkoa ja pyrkyä.

Kommentit (0)

Kopareiden historiikistä ilmeni, että vielä 50-luvulla Kuopiossakin oli yksi paljasjalkainen jalkapalloilija. Siihen aikaan, kun Kopareiden nuoret olivat Suomen parhaita, pelasi myöhemmin kansanedustajanakin toimineen Peter Savolan veli, josta myöhemmin tuli pappi, ilman kenkiä.

Paljasjalkaisuutta esiintyi siihen aikaan pelikentillä yleisemminkin. Vielä Helsingin olympialaisissa vuonna-52 pelasi koko Intian maajoukkue kengittä. Asiaa ihmetelleille intialaiset vakuuttivat, ettei vaaraa ole, koska pelikentällä ei näytä olevan lasinsirpaleita. Joukkue kuitenkin hävisi alkulohkossa Jugoslavialle 10-1, ja luulen muutaman maalin selittyneen kengättömyydellä.

Tietääkseni Intialaiset eivät pelanneet ihan paljain jaloin, vaan he olivat käärineet jonkinlaiset rätit jalkojensa suojaksi. En onnistunut netistä löytämään valokuvaa tuosta ilmeisesti historian viimeisestä paljasjalkaisesta maajoukkueesta.

Kun nykyään vähän väliä näkee huippupeleissäkin kuolinkouristuksissa vääntelehteviä jalkapalloilijoita, tulee mieleen, että pitäiskö jalkapallokengät kieltää. Se varmaankin pienentäisi loukkaantumisriskiä. Ja muistanpa lapsuudestani, että kunnon puhtaan  nilkkalaukaisun oppi väkisinkin paljas jaloin pelatessaan.

Kommentit (0)

Sodan jälkeen ja IKL:n kieltämisen jälkeen SKDL nousi Kuopion suurimmaksi puolueeksi.Iilmeisesti laitavasemmiston kannatus oli kaupungissa jo ennen sotia. Ainakin muutama viikko sitten oli Savon Sanomissa kuva, jossa savolainen korpikommunistijohtaja Ville Vainio puhuu 20-luvulla 7000 kannattajalleen Väinölänniemen vappujuhlassa. Kuopiossa oli siihen aikaan noin 20.000 asuaksta.

Kansaa oli Ville Vainion talkshowssa jopa jonkin verran enemmän kuin Elon pelissä Kupsia vastaan vuonna 1969. Wikipedian mukaan silloin nähtiin paikan yleisöennätys, ellei sitten maaottelu Jugoslaviaa vastaan vuonna 1989 houkutellut Vänärille peräti 8000 maksanutta kuten väitetään, virallinen tilasto tosin kertoo alle 7000 katsojasta..

Tosin eivät ne kaikki 7000 olleet Villen kannattajia, sillä joukossa oli aika monta Ohranan agenttia. Heidän raposteistaan paljastuu, miksi Vainion puhetilaisuudet olivat niin suosittuja. Puhujalla oli nimittäin tapana kertoa mielenkiintosia yksityiskohtia niistä porvariston joukkoirstailuista, joita hän oli päässyt menestyvänä liikemiehenä läheltä seuraamaan.

Porvareillahan oli siihen aikaan, toisin kuin nykyään, ihan yleisesti taipumus harrastaa irstailua, elostelua ja rietastelua. Nythän tuollainen harrastustoiminta on lehtitietojen mukaan jäänyt vain Ilkka Kanervan vastuulle.

Muuten kerran olivat Iiro Viinanen ja Ilkka Kanerva uimassa kesäkuumalla ilkosillaan ja miesten noustua  rannalle pöllähti paikalle yllättäen joukko naispuolisia äänestäjiä. Viinanen peitti käsillään kasvonsa, mutta Kanerva ns. miehustansa. Kanerva ihmetteli myöhemmin Viinaselle tapahtunutta, joka perusteli käyttäytymistään sillä, että ”minut tunnetaan vain kasvoista”.

Kommentit (0)

Nykyään on toisin, yleisömääriä pyöristellään järjestelmällisesti ylöspäin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että viimeksi Kupsin äärimmäisen tärkeässä sarjapelissä oli virallisen tilaston mukaan 1440 katsojaa, tosin itse laskin vain 440. Sekin lienee selvästi enemmän kuin menestyneen suurkaupunkijoukkueen Espoon Hongan viralliset 600 katsojaa saman viikon pelikierroksella. Jos Espoossa yleisöä on laskettu savolaisen laskuopin mukaan, niin todellisuudessa paikalla olivat joukkueiden ja tuomareiden lisäksi vain pallopojat.

Kuopion Elo osasi ihan oikeasti pelata jalkapalloa. Muistan elävästi, kuinka joskus 60-luvun lopulla, jolloin seura nousi ensimmäisen kerran mestaruussarjaan, kiiri kauden ensimmäisestä pelistä, eli vierasottelusta HJK:a vastaan, yllättävältä kuulostava taukotulos, Elo johti 3-2.

Nuori Risu-Olli oli ainakin keskuskentän veteraaniosaston kertoman mukaan tehnyt siinä pelissä unohtumattoman tempun. Hän oli ampunut pallon maalin takanurkkaan sellaisella voimalla, että peli jouduttiin keskeyttämään kymmeneksi minuutiksi, koska pallo oli jotenkin kiertynyt verkon ja takatolpan väliin niin, ettei sitä meinattu saada ollenkaan irti. Tarinassa on liioittelunmakua; tuskin siinä irrottelussa yli viittä minuuttia tärvääntyi.

Minä, joka harrastan nykyään urheiluseurojen verryttelypukujen keräilyä, haaveilen siitä, että onnistuisin hankkimaan wanhan hyvän ajan Kuopion Elon haalistuneen verkkarin. Olen varma, että selkämyksessä lukee sellaisten maineikkaiden sponsoreiden nimiä kuin STS-pankki, Rakennusliike Haka ja Edistysmielinen Osuuskauppa eli E-liike. Nyt kaikki sponsorit ovat konkurssissa.  Elo sen kuin vain sinnittelee 5-divarissa ja jos pankkiiri Lahti kyllästyy rahan syytämiseen Kupsille, saattaa Elolla olla kohta hulppea kotistadion.

Kommentit (0)

Joten jos vaikkapa Koistisen vilkkaat veljekset tämän lukevat, niin painakaapa asia mieleenne. Koististen veljeksistä kertovassa elokuvassa veljekset käyttivät erään joulun ajan pyhät yöt porautuessaan katon kautta metrejä paksun betonikerroksen läpi päästäkseen olettamalleen Osuuspankin aarrekätkäkölle, mutta suunnistusvirheen vuoksi he päätyivät pankin lomakevarastoon.

Kaikenlaista tietävä Wikipedia kertoo Koististen piikkausretkestä seuraavaa:

19. joulukuuta 1999 veljekset hakkasivat Meritan konttorin välikattoon reiän, kun tarkoitus oli murtautua Osuuspankkiin. Reikä johti kuitenkin Meritan lomakevarastoon. Samalla keinolla, kattoluukusta sisään ja välikaton kautta pojat murtautuivat joulunpyhinä Osuuspankkiin, jonne aikaisemminkin oli tarkoitus mennä.

Tällä kertaa reikä tehtiin dynamiitilla, ja veljesten ollessa pankissa, laukesi hälytys. Ulkoapäin tilanne näytti kuitenkin rauhalliselta, ja poliisi häipyi paikalta kun daltonit olivat parhaillaan tyhjentämässä kassakaappeja. Pojat eivät edes tienneet, että hälytys oli lauennut heidän ollessaan sisällä.

Lomakevaraston ja pankkiryöstön välissä pojat olivat käyneet kolmannenkin kerran pankissa, jolloin oli hakattu lekalla reikä, mutta jolloin työn jälkeen oli jo aamu sarastamassa ja pojat joutuivat pakenemaan. Vasta muutaman yrityksen jälkeen pankkiryöstö onnistui.

Lopulta pojat jäivät kiinni ja tunnustivat suuren murtovarkaussarjan.^[1] Kiinnijääminen oli pojille lopulta helpotus, vaikka he tiesivät ryöstelyn olevan väärin, ja että he jäisivät pian kiinni, he eivät osanneet hillitä itseään.

Kommentit (0)

Tuo epäilykseni Kuopion Palloseuran äärioikeistolaisesta perusluonteesta sai vahvistusta, kun huomasin, että syksyn kunnallisvaaliehdokkaiden julkaisemisen jälkeen kaksi sellaista edustusjoukkueen jäsentä, joiden isät ovat Vasemmistoliiton ehdokkaina, eivät enää päässeet muiden nuorten joukkoon pelikentälle.

Kopareissa pelaajapoliittinen linja on ollut vapaamielisempää. Muistan seuran historiikista, että Koparit voittivat 50-luvulla kaksi kertaa peräkkäin nuorten Suomen mestaruuden. Ensimmäisellä kerralla, joukueen oikeana puolustajana, joka yleisen käsityksen mukaan on joukkueen tyhmin mies, pelasi tuleva Kuopion kaupunginvaltuuston pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Karttunen SDP. Seuraavana vuonna samalla paikalla pelasi Petter Savola, tuleva Keskustan kansanedustaja.

Matti Karttunen kunnostautui palloiluasioissa vielä kunnallispoliitikkokaudellaankin. Nimittäin erään urheiluhallin rakentamista, olisikohan se ollut maamme ainut pesäpallohalli (kansainvälinen kilpailu ei tainnut sitä vaatia), urheilumies Karttunen vastusti sitkeästi perustellen kantaansa kaupungin heikkenevillä talousnäkymillä.

Eittämättä turhan kallis hanke se olikin, joten oikealla asialla mies oli. Aluksi hallin arvioitiin maksavan huikeat 10 miljoonaa, mutta kun Karttunen valitti asiasta, hanketta saatiinkin lykättyä niin pitkään, että lopulta laitos maksoi 100 miljoonaa. Niinpä Karttunen itse uskoi olevansa kaupungin historian kallein valtuutettu.

Kommentit (0)

Yön yli nukuttuani olen tullut lopputulemaan, että Kuopiolla saattaa jalkapallossa olla enemmänkin kuin mainitsemani 34 erilaista Suomen mestaruutta. Nimittäin maineikas työläisjalkapalloa harrastanut Kuopion Elo on saattanut eri ikäryhmissä voittaa lukemattomia Suomen työväenurheiluliiton mestaruuksia.

Yleinen väärinkäsitys on, että maineikas jalkapalloseura Kuopion Pallotoverit olisi myös harrastanut työläisjalkapalloilua. Viime syksynä ilmestyi Kopareiden virallinen historia, ja siinä vakuutettiin niin painokkaasti, ettei nimi Pallotoverit liity mitenkään politiikkaan, että epäilen nimen Pallotoverit nimenomaisesti liittyvän vahvasti politiikkaan. Joskus jopa kysäisin seuran vahvalta mieheltä, joka oli koulutukseltaan varatuomari ja kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas, että mahtaneekos Kupsin ja Kopareiden välillä olla jokin poliittis-ideologinen ero ja varatuomari vakuutti paljon puhuvasti, että ne kupsilaiset ovat sellaisia herroja.

Ja herrojahan ne kupsilaiset alunperin olivat; se oli sellainen pankinjohtajavetoinen porukka. Sen sijaan Kopareiden virallisesta historiasta saattoi tarkastaa, että seuran perustajat olivat enemmänkin pienyrittäjiä, hyvänä esimerkkinä seuran keskeiset vaikuttajahenkilöt ja parhaat pelurit Kaitokarin veljekset, jotka olivat peltiseppäyrittäjiä ja alunperin työläisseura Kuopion Riennon kasvatteja. Muistaakseni Kaitokarit olivat alunperin sukunimeltään Krögereitä, joka lienee lajityypillisin kuopiolaisen jalkapalloilijan nimi.

Loppuyhteenvetona toteaisin, että alkuperäinen Kups oli nykyajan termeillä yläluokkainen Rotary-seura, kun taas Koparit olivat enemmänkin Leijonia, eli sovittamaton luokkaristiriita on selviö. Ennen sotaa, jolloin Kuopion vahvimman poliittisen ryhmän, eli Ville Vainion johtamien kommunistien toiminta oli kiellettyä, IKL oli kaupungin suurin puolue ja Kupsin juuret ovat äärioikeistossa. Sen sijaan Koparit olivat maltillisempia porvareita eli patkuleita.

Kommentit (0)

Vaikka kuopiolaisen jalkapalloilun SM-voittohistoria on pitkä ja paksu kuin se ennenkin jo monta kertaa mainittu gorillan käsivarsi, sai se juuri äsken uuden kunniakkaan lisän, kun Kuopion Pallokissojen B-junioritytöt, eli alle 16-vuotiaiden joukkue, voitti Suomen mestaruuden kukistamalla Meri-Lapin, mikä sitten sellainen joukkue onkaan, Jyväskylässä pelatussa loppuottelussa 1 – 0.

Se oli tietääkseni Kuopion 34. Suomen mestaruus. Jyväskylä, Kuopion rakas vihollinen, voitti äsken Jyväskylän vasta ensimmäisen Suomen mestaruutensa, kun JJK:n A-juniorit voittivat SM-sarjansa. Luulen, että Helsingin jälkeen Kuopiolla on toiseksi eniten erilaisia jalkapallon maamme mestaruuksia – tosin Turku saattaa pistää hyvin kampoihin.

Itse kipitin päivällä keskuskentälle katsomaan Pallokissojen ottelua, mutta vasta paikan päällä selvisi, että peli pelattiinkin Jyväskylässä puolueettomalla maaperällä . Sinne asti en jaksanut sitten kipittääkään. Ehkä oli ihan hyvä juttu, kun en istunutkaan katsomossa teinityttöjen ottelua seuraamassa. Siellä tuskin olisi ollut muita kaltaisiani vanhoja herroja ja teinityttöjen äidit olisivat saattaneet katsella suuntaani mietteliään ja jopa epäluuloisen näköisinä.

Kommentit (0)

Kuopion rompetorilla tuo hieno teleskooppivirveli maksoi 3,90 euroa, johon investointiin sisältyvät myös siima ja vieheitä 1 kpl. Bilteemassa tuo 100 erilaisen kalastustarvikkeen nerokas setti maksoi 4,90 euroa. Ei ole vapakalastus enää pelkästään rikkaiden englantilaisten lordien harrastus kuten Juhani Ahon aikaan; kyllä tavallisen työmiehenkin varallisuus sen sallii.

Eivätkä halvat varusteet yhtään vähentäneet kalastustapahtuman nautinnollisuutta. Pikemminkin päinvastoin, koska ahvenensintit ja hauentupit eivät ollenkaan häirinneet pyyntisuoritusta. Muuten ison ja kalaisan Pyhäjärven uistelulupa maksaa sikäläisellä erinomaisella leirintäalueella 5 €. Se kannattaa mieluummin hankkia, sillä koko Etelä-Suomen läänin viehelupa maksaa peräti 30 €.

Kommentit (0)

Eiväthän nämä hampaat hyvät ole, mutta ovathan nämä omat, joten kyllä minä ne pitäisin. Kuulun siihen ensimmäiseen savolaiseen ikäluokkaan, jolla on ollut mahdollisuus oppikouluun ja omiin hampaisiin myös rippikoulun jälkeisenä aikana. Kieleen vamma tuntui niin pahalta, että hätääntyneenä päätin yrittää lähellä olevan Kaupungin hammashoitolan päivystykseen.

Puhelimella pääsi heti läpi. Päivystysaika löytyi parin tunnin päästä, kaksi nuorta ja kaunista ja koko ajan huumorileikkiä huastavaa savolaistyttöä paransi vaivani hetkessä. Mitään kipua ei tuntenut. Poskihampaan uusiminen maksoi 42 €. Se ei ole nykyaikana paha hinta; autonkatsastus maksaa paljon enemmän.

Olen syvistä eettisistä syistä käyttänyt tähän asti yksityisiä hammaspalveluja, koska vaikka virkani on vaatimaton, niin on minulla kuitenkin työpaikka, joten ei tunnu oikealta viedä köyhältä hammashuoltopaikkaa. Jatkossakin taidan käyttää syvistä eettisistä syistä yksityisen sektorin palveluja.

Tulipahan kuitenkin todettua, että ainakin minun tapauksessani suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tuntui hyvin tolkun yhteiskunnalta, peruspalvelu pelasi loistavasti ainakin Kuopiossa. Lupasin kiittää hammashoitolan henkilökuntaa yleisönosastossa, mutta eiköhän tämäkin riitä.

Kommentit (0)

Läheltä piti, ettei hiihtourheilumme saanut Mika Myllylän lisäksi toisenkin sankarivainajan. Sinivalkoisen valheen lopussa kuultiin Kaija Härkiniä. Hän oli 70-luvun alussa samanlainen lupaava nuori karjalainen kilpahiihtäjätär kuin myöhemmin hiihtokuningattaren arvoon noussut Marja-Liisa Kirvesniemi. Tosin Härkin taisi olla vielä Marja-Liisaakin astetta herkempi eikä dopinginaineiden sietokyky ollut yhtä hyvä kuin monella muulla.

Härkinin kohdalla harjoitusmenetelmien mukanaan tuoma masennus meni niin pitkälle, että hiihtäjätär otti partaterän mukaansa ja meni autotalliin tekemään lopullista päätöstä uralleen. Onneksi viime hetkellä hän koki voimakkaan uskonnollisen herätyksen ja jätti homman kesken. Härkin myös kertoi dopingkokemuksistaan julkisuudessa ja muistan, miten hänet leimattiin jonkinlaiseksi hörhöksi. Marja-Liisakin kävi kuulemma haukkumassa Hieroja-Kaijan ihan pystyyn kesken asiakkaan käsittelyn siitä, ettei Härkin osannut pitää mölyjä mahassaan.

Saattaa tosin olla, että hiihtomme on jo saanut toisenkin sankarivainajan. Tietääkseni jokunen vuosi sitten eräs suomalainen kärkipään hiihtäjä etsiytyi Härkinin lailla autotalliin, tosin ei partaterien kanssa, vaan perikansallisella köydellä varustautuneena eikä hän jättänyt asiaansa kesken. Mielestäni mies lukeutui ihan top teniin hiihtäjiemme joukossa. Tapauksesta ei ole kerrottu julkisuudessa.

Suomen kansa ottaa näköjään hiihtourheilun turhan vakavasti. Pitäisi ottaa oppia Italiasta, jossa asiaan näköjään suhtaudutaan naureskellen. Haudanvakavat suomalaiset ja selkäkeikkanauruja päästelevät italialaiset ovat voittaneet kymmeniä arvokisamitaleja kepulikonsteilla, mutta onneksi on vielä norjalaiset, jotka osoittavat urheilevalle nuorisolle, että kymmeniä arvokisamitaleja voi voittaa puhtain keinoín myös huijareiden joukossa.

Kommentit (0)

Kuopion Kuvakukko on hyvä ja halpa elokuvateatteri eikä ohjemistossakaan ole moittimista. Äskenkin katsoin parinkymmenen muun Hiihto-Niilon kanssa Arto Halosen Sinivalkoisen valheen. Hyvä ja vaikuttava elokuva ja harmi, ettei se vetänyt enempää yleisöä, vaikka se on saanut runsaasti huomiota jo ennen valmistumistaan. Oikeastaan ihmettelen sitä, että onko maamme jo tullut niin niin valmiiksi, ettei hiihtosotkuja pahempia ongelmia yhteiskunnastamme löydy.

Lahden mömmönkisojen ympäriltä olisi saanut tehtyä hyvän ja kansaan menevän komedian, mutta Halosen elokuva kääntyy tragedian puolelle. Henkiövahingoiltakaan ei tapauksessa vältytty ja muutama ihmiselämä pilattiin perusteellisesti. Minäkin tunsin jo sääliä katsellessani Lapin miehiä Isometsää ja Kyröä selittelemässä kansallista katastrofia.

Uskon, että arktiset kansat ovat jo pelkästään ilmastollisista syistä rehellisiä. Toimeentulon rajoilla elettäessä oppii puhumaan tosiasiaa. Luikurinlaskettelusta saattaa seurata kairaan nääntyminen. Niinpä uskallan vastoin yleistä mielipidettä pitää Isometsää ja Kyröä tyypillisinä perusrehellisinä arktisina miehinä. Tarinan juoni on nimittäin se, että he yrittivät kaverinsa pelastaakseen ottaa kaikki hiihtoväen verirusket synnit kannettavikseen. Tosin suunnitelma ei ihan mennyt putkeen.

Isometsän sankaruutta hieman himmentää se, että toiset pojat lupasivat hänelle vallan paperilla saunanlauteilla miljoona markkaa vastineeksi syntipukin roolista. Sen sijaan ryhdikäs Kyrö ei saanut mitään palkkiota, vaan hänen elämänsä pilattiin totaalisesti. Yhteen aikaan hän oli Jammu-sedän ja Paavo Väyrysen jälkeen inhotuin suomalainen.

Olen vahvasti sitä mieltä, että koska K-P Kyrö on näköjään pysyvästi suljettu työmarkkinoiden ulkopuolelle, niin vääryys korvataan valitsemalla hänet pysyvästi Jeesuksen rooliin jo perinteiseksi muodostuneessa Helsingin pääsiäisen kärsimysnäytelmään. Se olisi Kyrölle luonnerooli.

Kommentit (0)

http://per-looks.tumblr.com/

Itse olen jäävi ottamaan kantaa ulkonäköasiaan. Nimittäin ivamukaelmaa tarkastaessani pelästyin itsekin joutuneeni Persujen listoille, koska kuvakavalkadin keskellä katsoo perusrehellisen näköinen perussuomalainen mies totisen luottavaisena tulevaisuuteen – luulin tosiaan kuvan olevan sama, jonka olen joskus nähnyt peilistä silloin harvoin, kun olen ehtinyt kaiken kiireen keskellä peiliin päin katsomaan.

Tämä tuleva kuntapäättäjä oli jopa verhoutunut samanlaiseen ilmettyyn Uukuniemen Urheilijoiden verryttelypukuun, jota itsekin olen käyttänyt viimeisen vuoden arkiasunani. Partaakaan tämä perusrehellisen  oloinen ehdokas ei ole vaivautunut turhaan kalttaamaan vaalikuvaa varten eikä hiuslaitteeseenkaan ole ainakaan liian paljoa uhrattu kallista aikaa; minullekin nämä kauneudenhoidon yksityiskohdat ovat jääneet tässä elämässä vieraiksi.

Tosin mielestäni tämän rumankomean miehen verryttelypuvun kauluksen alta pilkistää kultaketju ja itse en sellaista naismaista lisuketta suostuisi kulkkuni ympärille kietomaan, joten minua kuva ei näin ollen voi esittää.
Kommentit (0)

Yläraajaan haavoittuminen oli sota-aikana tavallista kirjailija-runoilija piireissä. Pari vuotta sitten valmistuneessa Lauri Viidan elämästä kertovassa elokuvassa annettiin ymmärtää, että rintamalla Viita haavoitti itseään käteen. Monissa armeijoissa sellaisesta olisi saattanut tulla nappituomio.

Lisäksi ainakin Henrik Tikkanen ja Pentti Haanpää saivat myös käsivammat. Henrik Tikkanen myönsikin jossain romaanissaan, että kyllä hän itse ampui itseään käteen puun läpi. Ja muistelenpa, että runoilija Lasse Heikkiläkin haavoitti Ihantalan lihamyllyssä pahasti ainakin mielensä ja taisi olla niin, että myös käsi sai osuman.

Kommentit (1)

Nuorena Veikko Lavi oli monipuolisesti lahjakas urheilija. Vaikka kuulantyöntö ei välttämättä sovi korkeushyppääjän sivulajiksi, saksasi Lavi kuitenkin 178 cm eli saman verran kuin Tapio Rautavaara. Lavi oli juuri samankokoinen kuin ammattinyrkkeilyn raskaansarjan silloinen maailmanmestari Jack Dempsey ja niinpä hänkin suunnitteli tulevansa nyrkkisankariksi.

Tosin kilpakehään Lavi oli luonteeltaan liian pehmeä ja niinpä hän tyytyi käyttelemään taitojaan vain kadulla. Lapualaisaikaan hän oli Kotkan kaduilla sikäläisen työläisnuorison kauhu, joka ihaili avoimesti Mussolinia ja odotti kiihkeästi varttuvansa siihen ikään, että voi liittyä Suojeluskuntaan. Mutta kyllä Lavikin kohtasi parempansa. Joku kirjassa nimeltä mainitsematon TUL:n raskaansarjan painija antoi miehelle perusteellisesti asennekasvatusta.

Olisikohan tuo Lavin opettaja ollut Helsingin Jyryn Kaarlo Ponsen. Ainakin urheiluhistorioitsija Lauri Järvinen kertoo Ponsenin olleen ennen sotia maailman paras raskaansarjan painija. Ja jos pohjalainen painin asintuntija vakuuttaa, että kommunistiseura Helsingin Jyryn mies oli maailman paras, on sitä uskottava. TUL:n miehenä Ponsen ei koskaan päässyt osallistumaan olympialaisiin ja hänet erotettiin jopa TUL:stä samalla kertaa kuin Suomen menestynein ammattinyrkkeilijä Gunnar Bärnlund ja myöhempi olympiavoittaja Volmari Isohollo, koska he kilpailivat Moskovan Spartakiadeilla, joka oli liikaa myös oman liiton johdolle.

Iso-Hollo vaihtoi sittemmin SVUL:n puolelle ja voitti kaksi olympiakultaa ja pari himmeämpääkin mitalia. Iso-Hollo kuoli Heinolassa, jossa minäkin parhaan miehuuteni vietin, joten melkein ollaan Volmarin kanssa saman kaupungin poikia.

Kommentit (0)

Syvää myötätuntoa ja samaistumista tuntien luin juuri ilmestyneen Matti Halmeahon Veikko Lavin elämäkerran Suksi ei luista. Veikollakin oli nuorena miehenä taipumus siihen, että hän raskaan työn raatamisen sijasta mieluummin makoili verkkokeinussa ja kirjoitteli tarinoita.

Onneksi oli vaimo, joka teki ompelutöitä ja huolehti muutenkin perheestä.  Tosin kyllä aviomieskin välillä yritti autella. Kun vaimo oli pitkään vaatinut mökkiin naulakkoa, terästäytyi perheenpää ja vasaroi seinään viisi naulaa ja sanoi, että siinä sinulle on nyt sitten naulakko. Vaimoaan Vepa arvosti suuresti ja ihasteli tämän uurastamista perheen elättämiseksi. Luulen, ettei Lavin myöhemmin sanoittaman Limperin Hilman esikuvaa tarvinnut kaukaa etsiä.

http://www.youtube.com/watch?v=DEO1U2Q6yec

Limperin Hilman miehen tavoin nuori Vepakin mieluummin laulais ja joisi, eläisi helpossa maailmassa. Tosin verkkokeinun ja tarinoiden kirjoittamisen lisäksi Lavi harrasti kuulantyöntöä. 30-luvun puolivälissä hän pökkäisi parhaimmillaan Tilastopajan luotettavien tietojen mukaan 14,53, joka jäi vain noin metrin Suomen ja maailman kärjestä. Lavi saattoikin kunnianhimoisen tavoitteensa mukaisesti olla Kymenlaakson paras työntäjä; tosin Tul:n puolelta hänellekin taisi löytyä voittaja, mutta niitähän ei siihen aikaan juuri laskettu mukaan.

On siis hieman epäselvää, oliko Lavin kuulatulos piirin nnätys, mutta sensijaan elämäkerrasta voisi pitää todennäköisempänä, että Vepalla oli juoppoputkassa olon piirinennätys. Nuornamiesnä hän oli Kotkassa ns. poliisin vanha tuttu. Varsinki myöhemmin näyttelijän tunnettu poliisi Kullervo Kalske kuulusteli Lavia ahkeraan eikä ole varmaa, kykenikö hän aina suhtautumaan kuulusteltavan selityksiin vaadittavalla vakavuudella.

Sen lisäksi, että Veikko Lavi halusi tulla Kymenlaakson parhaaksi kuulantyöntäjäksi, hän halusi urheilu-uransa jälkeen tulla myös Kymenlaakson parhaaksi kanankasvattajaksi. Hän tykkäsi kanoista kovasti, sillä niitä oli mukava pitää sylissä. Tosin ammatin vaatimaan siipikarjan teurastamiseen herkkä mies ei pystynyt, vaan sekin jäi vaimon vastuulle.

Kommentit (0)

Ensiksi tuntui siltä, että kyseessä täytyy olla kahden taiteilijan kulttuuripoliittinen erimielisyys.  Tai ehkäpä sitten reissunpäällä miehet ovat riitaantuneet naisista; jotenkin epäilen Rautavaaran sankaruuden vedonneen naisiin Severi Suhosen koomikon hahmoa paremmin.

Mutta sitten minä uskon hokasseeni, mistä antipatiassa on kyse. Olen lukenut Pakarisenkin muistelmat, jotka eivät ole koomiset vaan traagiset  ja kirjassa hän kertoo seuraavan tapauksen:  Varkaus  järjesti kaupungin suuren pojan kunniaksi jonkin seminaarin tai muun sellaisen, joihin kaupungin kulttuurimäärärahoja sujuvasti käytetään.

Pakarisen esiintymistä tuli muun yleisön joukkoon kunnioittamaan läsnäolollaan myös Tapio Rautavaara, joka kesken tapahtuman juhlakalun lauluesityksen alkoi huutelemaan, että ”laula sinä Esa kovempaa”. Ymmärrän täysin, että sellainen työpaikkakiusaaminen suututtaa herkkää taiteilijaa, jollainen Esa Pakarinen pohjimmiltaan oli.

Kommentit (0)

Tapio Rautavaara, Reino Helismaa ja Esa Pakarinen kiertelivät porukassa sodan jälkeen viihdyttämässä kovia kokenutta kansaa. Kaikki kolme artistia olivat periaatteessa kunnollisia perheenisiä, mutta Rautavaara-elämänkerran mukaan reissussa ollessaan he viettivät täydellistä kaksoiselämää.

Jopa niin täydellistä, että rouva Rautavaara sai Pohjanmaalta kirjeen, joka sisälsi kovasti Tapio Rautavaaran näköisen pikkupojan valokuvan. Ja kun oikein pinnistelen, muistan, että 60-luvulla yritti maamme iskelmätaivaalle kohota ihan Tapsan näköinen ja ääninenkin nuorimies. Luulin, että hän vain teeskenteli kansallisankarin oloisuutta, muuta nyt epäilen, ettei kyseessä sitten ollutkaan pelkkä teeskentely.

Suosittujen viihdetaiteilijoiden puolisoilta kysyttiin vuosikymmeniä myöhemmin, miten he suhtautuivat miestensä edesottamuksiin naisihailijoiden suhteen. Pakarisen vaimo totesi ymmärtäväisesti, että ”kaikki ne riijuuttelivat välillä”. Ja rouva Rautavaara suhtautui vieraisiin naisiin myös oikein myönteisesti, koska kukaan ei ollut tullut kotiin asti.

Luulen, että Rautavaaran, Helismaan ja Pakarisen touhut olivat sittenkin vähän amatöörimäistä puuhastelua. Ainakin tarinan mukaan Olavi Virta ja Henry Theel vallan kilpailivat keskenään kaksoiselämän määrässä. Miehillä oli kuulemma matkoilla mukanaan pullo, johon pudotettiin herne jokaisen kyseistä kaksoiselämäkilpailua koskeneen onnistuneen suoritteen jälkeen. En nyt muista kumpi sai pullonsa ensiksi täyteen, mutta hyvin tasaväkisestä koitoksesta oli tiettävästi kysymys.

Kommentit (0)

Voi mahotonta, että meni elämä jännäksi; oli vallan rakas päiväkirja unohtua. Olen nimittäin teksti-tv:ltä seurannut Kupsin vieraspeliä Interiä vastaan. Pelinhän piti olla selvää pässinlihaa, Interin piti varmistaa mestaruus ja Kupsin piti varmistaa sarjasta putoaminen.

Mutta niin vain loistaa tulikirjaimilla teksti-tv:llä Kupsin voittolukemat 1- 4. Kävikin niin, että nyt taisi varmistua se, ettei Inter saa mestaruutta ja ettei Kups putoa. Että voi lapsen mieli olla vähästä hyvä, ei tarvita muuta kuin, että savolaisnuorukaiset näyttävät ns. närhen munat rumalla nuotilla puhuville turkulaisille

Viime yönä ihastelin Barcelonan peliä; siinä ei pelattu potkupalloa. Toivottavasti vielä näen sen päivän, jolloin Barcelona kohtaa Brasilian maajoukkueen. Muuten kevään ensimmäisessä pelissä Kups pelasi JJK:a vastaan ihan Barcelonan tyylillä halliten peliä suvereenisti. Sitten vastustaja teki kaksi helppoa maalia eikä Kups sitten sen jälkeen enää koko kesänä yrittänyt olla FC Barcelona.

Toivottavasti pojat jaksavat Esa Pekosen johdolla harjoitella uutta pelitapaa ensi talven ja seuraavalla kaudella nähdään taas perinteistä savolaista lyhytsyöttöpeliä. Muistan Kupsin veteraanikatsomossa kuulleeni, että nykyisen Barcelonan pelityyli muistuttaa parhaimmillaan sitä, mitä Kups esitti 50-60-luvun kultakaudellaan.

Kommentit (0)

Kaikkien tuomarivirheiden äiti nähtiin eilen. Mestarisuosikki Hjk:n pelasti putoajasuosikki Valkeakosken Hakan kynsistä vain se, että erotuomari salli joukkue