| Rasvamaksa | 06.09.2009, 18:45 |
| Välirauhan aikana Suomessa järjestettiin keräys, jolla kansalaisten lahjoittamilla kultasomuksilla pyrittiin hankkimaan lentokoneita armeijalle. Lahjoittajat saivat tilalle rautasomukset, joissa oli joko hakaristi- tai ruusukekuvio. Itselläni on jostain syystä ruusukevaihtoehdot.
Lasse Lehtinen kertoi viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Siivetönnä en voi lentää, että sormukset sulatti harkoiksi eräs kuopiolainen kultaseppä ja pian tämän jälkeen alettiin kaupungissa huhuta, että kyseinen kultaseppä olisi rakennuttanut keskustaan ison kivitalon.
Tämä ei ole ainut kummallisuus kultasormuskeräyksessä. Lahjoituksilla ei nimittäin ostettu yhtään hävittäjää, vaan varat sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen tulevan pakolaishallituksen toiminnan rahoittamiseksi, joka tietysti oikein olikin.
Eilen minulla oli tilaisuus kysyä kirjailija Lehtiseltä, että mikäs kuopiolainen kivitalo on sormusrahoilla rakennettu. Lehtinen ei suostunut paljastamaan tietojaan, vaan kertoi, että kysymyksessä oli pelkkä pahansuopainen juoru. Mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, että kyllä jonkun Kuopion kivitalon seinään olisi saatava pronssilaatta tapauksen muistoksi.
Harmitti, ettei minulla ollut tilaisuutta kysyä vielä sitä, että oliko Lahtisen muistelmateoksessa nimeltään Luotettavat muistelmani, kerrottu tapaus SKDL:n iisalmelaisesta kansanedustajasta Veikko Rytkösestä täysin luotettava.
Kerran Rytkönen oli parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä Pohjois-Koreassa. Siellä suomalaisille tuli tilaisuus tavata myös Suuri Johtaja Kim Il Jong. Mutta ennen kuin he pääsivät kättelemään Suurta Johtajaa, valtuuskunnan jäsenet joutuivat perusteelliseen lääkärintarkastukseen.
Eräs valkotakki, joka oli painelemassa kansanedustaja Rytkösen maksan seutua, muuttui äkkiä mietteliään näköiseksi ja hälyytti paikalle koko lääkärikomission. Sitten suuri joukko pieniä valkotakkisia miehiä paineli tutkittavan maksaa huolestuneen oloisina. Mutta yläsavolaisen kansanedustaja Veikko Rytkösen ilme ei värähtänytkään. |
|
| Tyyri | 05.09.2009, 19:11 |
| Kirjallisuus edistää maailmanmenon ymmärtämistä. Eilen Kirjakantin tilaisuudessa puhuttiin edesmenneestä Savon Sanomien kolumnistista Jouko Tyyristä. Hän oli huomattava toisinajattelija Kekkosen kauden loppuvuosina. Eräs hänen suurista viisauksistaan oli se, että maantietellisistä ja ilmastollisista syistä johtuen jalkapallo ei tule Suomessa menestymään. Niinpä hän ehdotti, että Kuopion Keskuskenttä rakennetaan täyteen tornitaloja.
Tyyrin mielipiteet muistuivat äskeisen Azerbaidzan-Suomi ottelun aikana. Muistelen, että Azerbaidzania pidettiin ennen ottelua maailman huonoimpana jalkapallomaana, joka ei ole vielä tehnyt otteluissaan yhtään maalia puhumattakaan, että olisi voittanut jonkun pelin. Mutta äsken se oli lähellä. Samalla Suomi olisi vankistanut asemiaan jalkapallomaiden häntäpään valvojana. Onneksi voitettiin. Ollaan ehkä vain toiseksi huonoimpia.
Eikä Kuopio ole maailman toiseksi huonoimman jalkapallomaan huonoin jalkapallokaupunki, vaan ehkä toiseksi huonoin. Olin päivällä seuraamassa Kupsin ja Ropsin A-junnujen pelin ja siinä vaiheessa, kun Kups johti kenttätapahtumiin nähden ansaitusti ja ratkaisevan tuntuisesti 7-0, jouduin poistumaan Lasse Lehtisen tilaisuuteen. Hän on juuri julkonut 31. kirjansa. Minulla oli paljon kysyttävää Lehtiseltä. |
|
| Talkootoimintaa | 05.09.2009, 07:39 |
| Jo perinteiseksi muodostunut Kuopion kirjakantti-tapahtuma käynnistyi. Kirjallisuudentutkija Pekka Tarkka kertoili Joel Lehtosesta, joka kytkeytyy jonkin verran myös tähän kaupunkiin. Minusta Lehtonen on Suomen kirjallisuuden ykkönen.
Asiantuntijoiden mukaan Volter Kilven Alastalon salissa on vielä paras suomalainen romaani, mutta veikkaan, että Joel Lehtosen Putkinotko tulee sen vielä syrjäyttämään. Ja korostan, että kaikki, jotka Suomessa ovat yleensä jotain lukeneet, ovat varmasti lukeneet myös Putkinotkon, mutta ketään Alastalon ahmijaa en ole tavannut.
Joel Lehtonen oli yksi sääminkäläisen piian aviottomista lapsista. Tällä oli niitä muitakin. Lehtosen äitiä voi varmaan luonnehtia vapaamieliseksi naiseksi, mutta hänestä on luultavasti käytetty myös kansanomaisempaa nimitystä. Kirjallisuuden professori Tarkiainen oli kuulema sitä mieltä, että Lehtosella täytyy olla säätyläisgeenejä; tavallisen rahvaan lapsi ei voi olla sellainen lahjakkuus.
Hän epäili Lehtosen isäksi kuopiolaisen pankinjohtaja Walleniuksen poikaa. Mikäpä siinä, tässä suvussa oli paljon kirjallista lahjakkuutta. Hieno eräkirjailija Martti Wallenius oli samaa sukua. Nuorempana Wallenius toimi myös kenraalina, mutta sai potkut, kun muilutti presidentin ja alkoi sitten elättää itsensä kirjoittamalla ja se on hyvä se.
Joel Lehtosen kotikylän Säämingin Haukiniemen kyläläiset ovat jyrkästi erimieltä professori Tarkiaisen kanssa. Heidän mielestään Walleniusta ei tarvittu, vaan kirjailijanero Joel Lehtonen on yksinomaan Haukiniemen kyläläisten toimesta siitetty. |
|
| Kolme veljestä | 03.09.2009, 17:39 |
 Ja pysytään edelleen eilisessä aihepiirissä. Oli erittäin epätodennäköistä, että tästä kuvasta ilmenevä tragedia kohtasi jotakuta suomalaista perhettä viime sodan aikana, mutta kuitenkin on erittäin todennäköistä, että Kuopion kokoisen kaupungin sotilashautausmaalta löytyy ainakin yksi tälläinen paikka hiljaiselle hetkelle. Muistelen, että suomalainen sotilas palasi 87 %:n todennäköisyydellä hengissä sotareissulta, joten kolmen veljeksen kuoleman todennäköisyys oli ehkä prosentin luokkaa.
Löysin kuvan haudat pari viikkoa sitten, kun kaupungissa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut opastettu tutustumisretki keskustan hautausmaalle. Perinteiseen tapaan osanottajia oli paljon. Kuopio on sikäli hyvä kaupunki, että mikä tahansa tilaisuus houkuttelee väkeä kukkuramitoin paikalle. Savolaiset ovat tunnetusti uteliaisuuteen taipuvaisia.
Kuopion hautausmaat ovat mielenkiintoisiasia paikkoja ennen kaikkea siksi, että täällä lepää paljon maamme tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä. Selityksenä tälle ilmiölle on se, että täällä sijaitsee suuri ja maankuulu Niuvaniemen mielisairaala . |
|
| Oi muistatkos Emma | 02.09.2009, 18:06 |
 ”Keskustas` on tori Kuopion, siellä tavaroo jos jonniinlaista on” sanotaan laulussa ja tosiaankin viikonlopun rompetorilla oli myytävänä jopa tämä Emma-pikakivääri, jonka kuva tavallaan liittyy eiliseen maailmansotateemaan.
En ostanut Emmaa, vaikka kyllähän Kuopiokin alkaa olla niin rauhaton kaupunki, että tuo vehje kainalossa saattaisi olla ihan perusteltua liikkua varsinkin iltaisin puistoissa. Paljon puhutaan Venäjän-Karjalan miesten alkoholiongelmasta, mutta viimekesäisellä pitkällä Karjalan kierroksellani en nähnyt yhteensä niin paljoa juopuneita kuin mitä Kuopion torilla yhtenä viikonloppuiltana.
Muuten sotahistoriasta vielä sen verran, että noita venäläisiä sotasaalis-Emmoja oli sodan jälkeen maaamme puolustusvoimilla puolta enemmän kuin kotimaisia Lahti-Salorantoja. Pitäisi selvittää, että saatiinko niitä myös saksalaisilta, vai oliko ne kaikki tosiaan omia sotasaaliita.
|
|
