Unkka 09.09.2009, 19:22
Tapio Rautavaaran muistelmista ilmenee, ettei eilisen jutun lentopalloilija ole ainut henkirikokseen syyllistynyt huippu-urheilija. Vastoinkäymisiä elämässään oli myös 30-luvun lopun väkivahvalla moukarinheittäjällä Uuno Veirilällä. Talvisodan alla hän heitti lajissaan maailman kärkituloksen ja oli siten seuraavan kesän olympialaisten ennakkosuosikki. Kisat jäivät pitämättä, sillä maailman nuorisolla oli silloin muuta tekemistä.
Veirilä oli värikäs urheilija, joka noudatti Suomen valtakunnan lainsäädäntöä vain soveltuvilta osin. Moukariuransakin hän aloitti paikassa, jossa olivat ikkunoissa sepän takomat kartiinit ja jossa riimun päässä olevia rautakuulia oli helposti saatavilla. Niinpä moukarinheittoharrastus oli perusvahvalle jässikälle luonteva valinta. Tietääkseni mies kärsi linnatuomion peräti miestaposta. Sen seurauksena ulkomaille suuntautuneita kilpailumatkojakin häiritsi kansalaisluottamuksen puuttuminen.
Nykyään suomalainen asenneilmasto antaa anteeksi vakavatkin rikoset, mutta seuraava rikos on kyllä sovittamaton. Kerran ”Unkka” oli kilpailumatkallaan majoittunut paikalliseen matkustajakotiin. Kuuman sään vuoksi hän riisuuntui ilkosilleen ja tilasi tarjoilijaneidiltä virvokkeita. Tämä ei kuitenkaan siveellisenä henkilönä suostunut tuomaan tarjotinta sisälle huoneeseen.
Kätensä neiti kuitenkin ojensi oven raosta periäkseen maksun. ”Unkka” reklamoi palvelun laatuun välittömästi. Rahan sijasta hän työnsikin ojennettuun käteen pippelinsä. Moukarimies joutui välittömästi etsimään uuden kortteerin. Teko täyttää törkeän seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistön ja siitä saisi näyttävät ja äärimmäisen tuomitsevat lööpit iltapäivälehtiin.
Kommentit (1)
Olen järkyttynyt 08.09.2009, 17:51
Eilen repäisivät iltapäivälehtien lööpit: ”Olympiaurheilija tuomittiin murhasta elinkautinen”. Asia ei kiinnostanut sen vertaa, että olisin luopunut syvästä vakaumuksestani ja ostanut jomman kumman julkaisuista. Sen sijaan yritin äsken löytää netistä tietoa tapauksesta. En löytänyt.
Mutta sen sijaan löysin tämän jutun ( http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=2305&start=45 ) ja olen suurena lentopalloilun ystävänä syvästi järkyttynyt. Muistan tämän vaimonsa ampujan hyvin. Hän oli aikoinaan savolaisen lentopalloilun kirkkaimpia tähtiä ja mikäli oikein muistan, hän edusti jossain vaiheessa myös Pieksämäen Nuorten Miesten Kristillistä Yhdistystä, joka ei ehkä sittenkään ole vaikuttanut miehen myöhempään elämään kuten luulisi.
Muuten enpä ole nähnyt tästä Tampereen tapauksesta Kuopion lehdissä mitään mainintaa, vaikka kytkökset tänne ovat ilmeiset. Se on hyvä se. Joistain asioista on parempi hienotunteisesti vaieta.
Kohta alkaa netistä näkyä lentopallo-ottelu Suomi-Bulgaria. Katson sen kaikesta huolimatta.
Kommentit (0)
Priorisointia 07.09.2009, 18:48
Eilen piti priorisoida asioita. Kirjakantin tärkein tilaisuus jäi väliin, koska sorruin katsomaan jääkiekko-ottelua. On harvinaista herkkua, kun Suomi murskaa Ruotsin. Urheilussahan ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Sellaisia tapahtumia nähtiin eilen peräti kaksi kappaletta.
Merkillinen kansallissielutieteellinen ilmiö on se, että kun ruotsalainen tulee vastaan, niin meikäläinen käy kimppuun hullunkiilto silmissä ja yleensä voittaa parempansa. Niin kävi eilen jääkiekossa, kun vastassa oli Ruotsi. Mutta lentopallossa ei niin käynyt, kun vastassa oli Venäjä.
Venäjän lentopallomaajoukkue oli ollut männä viikolla hätää kärsimässä sekä Viroa että Hollantia vastaan, jotka molemmat ovat Suomea huonompia joukkueita. Mutta kun meikäläiset pelasivat itäistä naapuria vastaan, ei kentällä nähty minkäänlaista yritystä. Suomalaiset olivat jo etukäteen päättäneet, ettei niille mitään voi, kyllä ne jyrää meitin. Varmaan kannaksen suurhyökkäyksen muisto on kansallisessa alitajunnassamme ja niin meidät taas jyrättiin.
Olivatkohan venäläisten riveissä samat pelaajat, jotka kävivät minulle jonkun täysin tuntemattoman siperialaisporukan väreissä viime talvena Kuopio-hallilla pelaamassa Sampoa vastaan. Miehet olivat järkiään noin 210 cm pitkiä ja vantteria. Iskulyönnit olivat sellaisia, että olin päätykatsomossa jo ottamassa silmälasit piiloon taskuuni, kun pelkäsin niiden hajoavan, kalliiden 42 euron lasien.
Muistanpa muuten käsipallon EM-loppuottelun noin kymmenen vuoden takaa. Kaksi sekunttia ennen loppua Venäjä johti Ruotsia vastaan maalilla, Ruotsi tasoitti viime sekunnilla. Seurasi jatkoaika, jonka viimeisillä sekunneilla Ruotsi tasoitti pelin. Seurasi lisäjatkoaika, jonka viimeisellä sekunnilla Ruotsi taas tasoitti.
Lopuksi tietenkin seurasi lisälisäjatkoaika, jonka viimeisellä sekunnilla läntiset Hannu Hanhet sitten tietenkin tekivät voittomaalin, vaikka kaikkien suomalaisten sympatiat olivat varauksetta piskuisten Venäjän poikien puolella.
Kommentit (0)
Rasvamaksa 06.09.2009, 18:45
Välirauhan aikana Suomessa järjestettiin keräys, jolla kansalaisten lahjoittamilla kultasomuksilla pyrittiin hankkimaan lentokoneita armeijalle. Lahjoittajat saivat tilalle rautasomukset, joissa oli joko hakaristi- tai ruusukekuvio. Itselläni on jostain syystä ruusukevaihtoehdot.
Lasse Lehtinen kertoi viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Siivetönnä en voi lentää, että sormukset sulatti harkoiksi eräs kuopiolainen kultaseppä ja pian tämän jälkeen alettiin kaupungissa huhuta, että kyseinen kultaseppä olisi rakennuttanut keskustaan ison kivitalon.
Tämä ei ole ainut kummallisuus kultasormuskeräyksessä. Lahjoituksilla ei nimittäin ostettu yhtään hävittäjää, vaan varat sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen tulevan pakolaishallituksen toiminnan rahoittamiseksi, joka tietysti oikein olikin.
Eilen minulla oli tilaisuus kysyä kirjailija Lehtiseltä, että mikäs kuopiolainen kivitalo on sormusrahoilla rakennettu. Lehtinen ei suostunut paljastamaan tietojaan, vaan kertoi, että kysymyksessä oli pelkkä pahansuopainen juoru. Mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, että kyllä jonkun Kuopion kivitalon seinään olisi saatava pronssilaatta tapauksen muistoksi.
Harmitti, ettei minulla ollut tilaisuutta kysyä vielä sitä, että oliko Lahtisen muistelmateoksessa nimeltään Luotettavat muistelmani, kerrottu tapaus SKDL:n iisalmelaisesta kansanedustajasta Veikko Rytkösestä täysin luotettava.
Kerran Rytkönen oli parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä Pohjois-Koreassa. Siellä suomalaisille tuli tilaisuus tavata myös Suuri Johtaja Kim Il Jong. Mutta ennen kuin he pääsivät kättelemään Suurta Johtajaa, valtuuskunnan jäsenet joutuivat perusteelliseen lääkärintarkastukseen.
Eräs valkotakki, joka oli painelemassa kansanedustaja Rytkösen maksan seutua, muuttui äkkiä mietteliään näköiseksi ja hälyytti paikalle koko lääkärikomission. Sitten suuri joukko pieniä valkotakkisia miehiä paineli tutkittavan maksaa huolestuneen oloisina. Mutta yläsavolaisen kansanedustaja Veikko Rytkösen ilme ei värähtänytkään.
Kommentit (0)
Tyyri 05.09.2009, 19:11
Kirjallisuus edistää maailmanmenon ymmärtämistä. Eilen Kirjakantin tilaisuudessa puhuttiin edesmenneestä Savon Sanomien kolumnistista Jouko Tyyristä. Hän oli huomattava toisinajattelija Kekkosen kauden loppuvuosina. Eräs hänen suurista viisauksistaan oli se, että maantietellisistä ja ilmastollisista syistä johtuen jalkapallo ei tule Suomessa menestymään. Niinpä hän ehdotti, että Kuopion Keskuskenttä rakennetaan täyteen tornitaloja.
Tyyrin mielipiteet muistuivat äskeisen Azerbaidzan-Suomi ottelun aikana. Muistelen, että Azerbaidzania pidettiin ennen ottelua maailman huonoimpana jalkapallomaana, joka ei ole vielä tehnyt otteluissaan yhtään maalia puhumattakaan, että olisi voittanut jonkun pelin. Mutta äsken se oli lähellä. Samalla Suomi olisi vankistanut asemiaan jalkapallomaiden häntäpään valvojana. Onneksi voitettiin. Ollaan ehkä vain toiseksi huonoimpia.
Eikä Kuopio ole maailman toiseksi huonoimman jalkapallomaan huonoin jalkapallokaupunki, vaan ehkä toiseksi huonoin. Olin päivällä seuraamassa Kupsin ja Ropsin A-junnujen pelin ja siinä vaiheessa, kun Kups johti kenttätapahtumiin nähden ansaitusti ja ratkaisevan tuntuisesti 7-0, jouduin poistumaan Lasse Lehtisen tilaisuuteen. Hän on juuri julkonut 31. kirjansa. Minulla oli paljon kysyttävää Lehtiseltä.
