blogi2010

Kalpa johtaa!        09.03.2010, 21:07

Ei ole Kuopio enää jalkapallokaupunki. Kalpa voitti juuri HIFK:ksi
kutsutun huligaanijoukkion. Ja kun kaikki muut kärkijoukkueet samaan
aikaan hävisivät, todistamme sitä eriskummallista
jääkiekkohistoriallistatilannetta, että Kuopio johtaa sarjaa. Ja maamme
jääkiekkohistoriaa tehtiin äsken siinäkin, kun kahden miehen alivoimalla
pelannut vierashuligaanijoukkio otti maalivahdin kentältä. Ei olisi
uskonut alkutalvesta, jolloin Lukko johti parhaimmillaan sarjaa
muistaakseni 19 pisteellä, että Kalpa voittaa runkosarjan. Hyvä Sortavala!

Mutta korostan kuitenkin, että jalkapallo on pelien kuningas.Siinä pelissä
on paljon mielikuvituksellisia esileikkejä eikä se ole sellaista
yksinkertaista edestakaisin rynkyttämistä kuin  jääkiekko. Kups aloittaa
kautensa ensi lauantaina klo 13  hyisellä Keskuskentällä. Etsin
pilkkihaalarini ja menen seuraamaan pelienkuningasta, jossa ei vähän väliä
hakata kanssapelaajia nyrkeillä. Korkeintaan vedetään kläägällä
alavatsaan. Paikalle katsomoon tulee lisäkseni neljä muuta innokasta alan
harrastajaa. Eli katsojia on yli tuhat kertaa vähemmän kuin äskeisessä
kylätappelussa.

Kommentit (0)

Terentjev        08.03.2010, 19:42

Maamme talviurheilun tilaan kyllästyneenä olen lohdutuksekseni selvitellyt
rajantakaisen Karjalan hiihtosaavutuksia. Ja ihmeellinen on netti.
Karjalaisen miesväestön keskuudesta on yksi hiihdon olympiavoittaja eli
Fedor Terenjev  ja hänen venäjän kielinen elämänkertansa löytyy netistä.
Googlen etusivun ylälaidassa olevalla kääntöohjelmalla siitä saa
kielitaidotonkin jonkinlaisen tolkun. Yrittäkää itse vaikka
http://gov.karelia.ru/Karelia/1438/25.html . Kopioikaa alkuperäinen teksti
ja siirtäkää Googlen kielenkääntäjään.

Epäselväksi minulle edelleenkin jää, että miksi Terentjev nukkui niin
nuorena. Ei ehtinyt täyttää 38 vuotta. Samanikäinen kova kilpakumppani
Veikko Hakulinen oli siinä vaiheessa vielä täydessä iskussa. Ja
epäselväksi jää edelleenkin, että asuiko Terentjev kotonaan Paatenessa
jatkosodan suomalaismiehityksen ajan. Ainakin hänen setänsä siellä asui.
Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa tähän huuliveikkoon ja
tietäjään.

Kerran Terentjevin Starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: ”Aa,
ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit.
Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin.” Rautatavaaran mukaan joku
sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.

Muuten Falunin MM-kisoissa -54 suomenkieliset, mm. Terentjev joukon
jatkona, ottivat viitoisvoiton 15 kilometrillä. Sellainen ei onnistu ihan
aina edes norjankielisiltä.

Kommentit (2)

Latuja lumessa        07.03.2010, 19:49

V A Koskenniemi on tänään ajankohtainen. Sain juuri luettua Martti Häikiön
kirjoittaman elämänkerran ja Hesarissakin oli artikkeli Koskenniemen
talvisota-aiheisesta runokokoelmasta Latuja lumessa. Harmittaa, etten
kummastakaan löytänyt V A:n ainakin rintamamiespiireissä tunnetuinta
tuotosta.

Mahtipontisuuteen taipuvainen Koskenniemi riimitteli talvisota-aikaan
jotenkin niin, että linjojen yli itään häviää neljä latua, mutta takaisin
sieltä tulee vain kolme  latua. Alan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että
runo todistaa, että ainakin yksi porukasta tuli järkiinsä ja ymmärsi
hiihtää toisten perässä. Tahaton komiikka on huumorin paras, mutta myös
vaikein muoto.

Muuten Häikiön tutkimuksen mukaan V A Koskenniemi toimi vuonna -18
sotatuomioistuimen jäsenenä, mutta ketään hän ei kuitenkaan omakohtaisesti
ollut ampumassa, kuten eräät toiset tappamispsykoosiin sairastuneet
kirjailijat. Tolstoilaisena humanistina tunnetuksi tullut Ilmari Kiantokin
kadotti niin täysin järkensä valon, että vaati lehdessä myös kaikkien
naispunikkien armotonta tappamista, etteivät he enää pääse siittämään
uusia punikkeja. Kianto viittasi näkemyksensä perusteina kokemuksiin
petovahinkojen torjunnasta. Naarassusihan on kaikein arvostetuin saalis
riistanhoitopiireissä.

Kommentit (0)

Katsastus        06.03.2010, 20:12

Alan kriitikot ovat vuodesta toiseen valinneet Kansalainen Kanen
ihmiskunnanhistorian parhaaksi elokuvaksi. Hopealle sijoittuu
perinteisesti Kummisetä I. Ihmettelen ulkomaalaisten arviointikykyä, koska
mielestäni Matti Ijäksen Katsastus on eittämättä maailman paras filimi.
Päivällä pystyin asian jälleen kerran tarkastamaan Teemalta.

Katsastus on koskettava ja kipeäkin kuvaus siitä, miten monien miesten on
mahdotonta aikuistua. Elokuvassa vaariksi pilkatun vanhan lättähattu
Öövinin suusta kuullaankin suuri oivallus, kun hän ihmettelee, miksi koko
yhteiskunta vaatii, että sen jälkeen, kun nuorimies on täyttänyt 40
vuotta, hänen täytyisi ilmoittautua kansalaisopiston
käkikellonveistokurssille.

Kansalainen Kanen olen nähnyt kolmasti ja se on pelkästään pitkästyttävä.
Kummisetä I on ennen kaikkea kuvottavan väkivaltainen. Varsinkin sen
potkimiskohtaus on muovannut myös suomalaista nakkikioskikulttuuria.
Poliisien mukaan ennen Kummisetää eivät meikäläiset osanneet potkia
kanssaihmisiä.

Jostain merkillisestä syystä Kummisedän potkiminen on hyvin
vastenmielistä. Sen sijaan kun Katsastuksen kolme vajaamielisen oloista
testosteronidementiasta kärsivää päähenkilöä antaa Oulun sataman
nakkikioskilla asennekasvatusta pesäpallomailoilla sikäläisille
taksikuskeille, jotka eivät hyväksy sitä, että heitä nimitellään
sutenööreiksi ja viinatrokareiksi, on se pelkästään  hauskaa
hevosenleikkiä. Tarkistakaa vaikka itse
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5196 .

Kommentit (0)

Voimanaisia        05.03.2010, 20:16

Eilen kirjoitin kahdesta karjalaisneitosesta, jotka ovat kahmineet tällä
vuosituhannella enemmän urheilumenestystä kuin kaikki suomalaisurheilijat
yhteensä.

Itärajan pinnasta on löytynyt muitakin vahvoja naisia. Olisikohan asian
laita niin, että idässä naisten on historian saatossa pitänyt muutenkin
kunnostautua fyysisissä asioissa. Talonpito on perinteisesti ollut akkojen
varassa, koska miehet ovat oleet sellaisia kuin ne Savo-Karjalassa
bruukkaavat olla eli kovia reissumiehiä eivätkä ole kotona monestakaan
syystä viihtyneet. Keskiajalla ei kuulumma Karjalassa mies ei ollut mies
eikä mikään, ellei ollut Konstanttinopolissa pistäytynyt.

Suomenkin itärajalta löytyy urheilussa kunnostautuneita naisia.
Jaakkimasta kotoisin oleva Sylvi Saimo oli ensimmäinen suomalaissyntyinen
naispuolinen olympiavoittaja ja muutenkin legenda jo eläessään. Hän oli
niin kova nainen, että vaikka oli ammatiltaan maanviljelijä, niin miestä
hän ei talonpitoon tarvinnut.

Eniten urheilumenestystä Suomen  Karjalan tytöistä on kerännyt Simpeleen
Marja-Liisa Kirvesniemi (os. Hämäläinen), joka yltää noin puoleen
Kontupohjan Lazuninan saavutuksista. Siiri Rantanen (os. Lintunen) oli
Tohmajärven tyttöjä ja olympiakultaa sekä patsaan sai hänkin.
Kaksinkertainen olympiavoittaja oli myös sotalapsena Ruotsiin siirtynyt,
mutta Suomussalmella syntynyt Toini Gustafsson (os. Karvonen).

Muuten luulenpa, että ainakin sukunimestä päätellen Marjo Matikaisenkin
juuret kiertyvät itärajalle.  Jotenkin Matikainen kuullostaa hyvin
lajityypilliseltä uukuniemeläiseltä sukunimeltä.

Kommentit (1

10.03.2010

Lazutina        04.03.2010, 20:20

Kontupohja on muutenkin menestyksekäs urheilukaupunki. Kaupungissa asuva
ja kansallisuudeltaan karjalainen Larisa Lazutina on nimittäin voittanut
hiihdossa peräti neljä olympiakultaa ja kahdeksan maailmanmestaruutta.
Lisäksi hän on saavuttanut muovikassillisen himmeämpiä mitaleja, koska
ihan aina ei voi voittaa. Lazutina on siis yksin saavuttanut enemmän
mitaleja kuin Suomen hiihtäjät yhteensä 20 vuoden aikana.

Lazuninan saavutuksia täydentää Kontupohjassa syntynyt Jevgenija
Medvedeva, joka on voittanut  yhden olympiakullan ja kaksi
maailmanmestaruutta sekä käsittääkseni paperipussillisen muita mitaleja,
koska aina ei voi voittaa. Epäilen, että Kontupohjan kaupunki on tällä
vuosituhannella saavuttanut enemmän mainetta ja kunniaa kansainvälisillä
kilpa-areenoilla kuin Suomi.

Enemmänkin mitaleja olisi voinut tulla, mutta neljä vuotta sitten
olympialaisissa Lazutinalla oli jotain ongelmia veriarvojensa kanssa ja
hänen kaikki suorituksensa hylättiin. En jaksa muistaa, montako kultaa hän
silloin menettikään. Positiivisten testitulosten jälkeen hiihtäjätär
vetosi siihen, että kuukautiset olisivat nostaneet hänen punasoluarvojaan.
Tässä väitteessä on varmaankin joku vankka logiikka, mutta minulle se ei
täysin avaudu.

Samoissa kisoissa kärähti myös Johan Myhleg, mutta muistelen, ettei hän
vedonnut tapauksessaan kuukautisiin. Sekä Myhleg että Lazutina ymmärsivät
lopettaa uransa käryjen jälkeen.  Ruotsin Elofsson lopetti myös, mutta
syynä oli se, että hän yritti 50 kilometrin hiihdossa seurata koko matkan
ajan vauhtiaan tasaisesti lisännyttä Espanjan saksalaista, mutta väsähti
suomalaisten riemuksi niin, ettei palautunut siitä koskaan. Sitä mieltä
ainakin suomalaisleirissä ollaan.

Kommentit (0)

Jääpalatsi        03.03.2010, 20:29

Jatketaanpa viimekesäisten valokuvien innoittamalla tiellä
hoipertelematta. Tutustuessani pitkällä Karjalan kierroksellani
Kostamuksen nähtyvyyksiin ja elinkeinoelämään havaitsin, että siellä ei
ole jäähallia, joten tämä puute vaikeuttaa mahdollisten
talviolympialaisten järjestelyjä. Sen sijaan Kontupohjan
karjalaiskaupungista sellainen löytyy. Tai oikeastaan kyseessä ei ole enää
jäähalli vaan jääpalatsi. Venäläiset ovat vähän äärimmäisyyksiin
taipuvaista väkeä. Sieltä löytyy tosi viheliäisiä hökkeleitä ja sitten
tosi upeita palatseja.

Kontupohja lienee yksi Venäjän siisteimmistä ja parhaiten menestyvistä
kaupungeista. Asiantilan kerrotaan johtuvan tarmokkaasta
paperitehtaanjohtajasta. Vanha historiallinen perinne aiheuttaa sen, että
kansa ei ole kovin oma-aloitteista, mutta kova johtaja saa asiat jollakin
tavalla toimimaan. Vaikka Kontupohja ei ole kuulunut Suomeen kuin
ainoastaan jatkosodan aikana, niin tietty suomalaisleima tällä 35.000
asukkaan kaupungilla on. Kaupungissa on vielä 30-luvulla ollut paljon
meikäläisiä, koska Stalin terrorin aikaan sieltä pystyttiin vangitsemaan
peräti 11.000 suomalaista, osa Amerikasta muuttaneita.

Lähtiessäni viime kesän reissulle tarkoitukseni oli selvittää totuus
huimasta huhusta, jonka mukaan Kontupohjan jäähalli olisi rakennettu
jalokivestä eli spektroliitista. Asiaa tutkittuani olen tullut tulokseen,
ettei se ole jalokiveä; ei ainakaan kokonaan. Sen sijaan palatsin korkea
kivijalka ilmeisesti on plagioklaasimaasälpää, joka on näyttävä
rakentamiseen soveltuva kivilaji, jossa myös yleisesti esiintyy
spektroliittia.

Kommentit (1)

Kostamuksen talvikisat        02.03.2010, 20:17

Karkean virheen teki Putin, kun päätti järjestää seuraavat
talviolympialaiset etelän lomarannalla Shotsissa. Karjalan poikana hänen
olisi pitänyt ymmärtää järjestää kisat kotimaisemissaan ja mieluiten
yhteistyössä suomalaisten kanssa.

Venäjän vahvanmiehen karjalaistaustasta on vallalla kaksi kilpailevaa
teoriaa. Ensimmäisen version mukaan hänen juurensa ovat Tverin Karjalassa
ja toisen äskettäin syntyneen näkemyksen mukaan mies on Karjalan
kannakselta, samaa alkuperää Savon Pulkkisten kanssa. Kumpi käsitys on
oikea,    jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että Putin on sen verran
raitis ja työteliäs, ettei hän voi olla oikea venäläinen.

Viime kesänä minulle selvisi, että Kostamuksesta saisi  loistavan
talviurheilukeskuksen. Lunta ja korkeuseroja riittää. Nimittäin
malmikenttä, jolla nykyään toimii avolouhos, on 30 kilometriä pitkä, 1,5
kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Rautaa malmissa on noin 30 %, joten
seudulle kohoaa ajan mittaan valtava kuonavuori, jonne pystyy rakentamaan
millaisen syöksyrinteen tahansa.

Kisavieraiden majoituskaan ei tuota ongelmia. Alueella näyttää vielä
elävän hyvä hirrenveistoperinne ja kelomökkien raaka-ainehuolto on
turvattu. Jostain syystä Vienan Karjalan tienvarsilta löytyy miljoonia
keloja. Luulen, että sikäläinen tienrakennuskulttuuri aikaan saa
metsäkuolemia, koska teiden varsilta puuttuvat ojat, jotka estäisivät
puiden kosteusvauriot.

Kommentit (0)

Hukkapätkiä        01.03.2010, 20:29

Olympiajääkiekko oli lyönyt leimansa eiliseen Kalpan ja Jokereiden nuorten
kohtaamiseen. Tähän asti olen ihastellut nuorisokiekkoilun
hyvätapaisuutta, mutta en enää siihen tule syyllistymään. Nyrkit huiskivat
ja leuat louskuivat ihan isoisten olympialaisesimerkin antamaan malliin.
Ero on huima sivistyneiden ihmisten harrastamaan jalkapalloon.
Jalkapallossa ei tietääkseni ole suomalaisten pelissä koskaan lyöty
ketään. Viime kesänä erotuomaria tosin ajettiin Kuopiossa takaa lapioiden
ja rautakankien kanssa, mutta se olikin ulkomaalisten keskinäinen turnaus.

Uutta eilisessä pelissä oli myös, että katsojat vaivautuivat käyttämään
luovuuttaan erotumareille huutelussa. Tähän asti viirupaitoja on nimitelty
pelkästään v_ _  _ n homoiksi, mutta nyt päällimmäiseksi kohosi määre v _
_ _  n hukkapätkät. Olivat nimittäin harvinaisen pieniä miehiä. Mutta ilme
ei heillä värähtänytkään; itse olisin varmaan alkanut heidän asemassaan
huutelemaan takasin. Ymmärrän täysin Vldimir Zirinovskia, joka kerran
Ranskan matkallaan äityi heittelemään kivillä mielenosoittajia, jotka
karjuivat hänelle ilkeyksiä.

Muuten hukkapätkä-käsitteeseen olen Jokeri-pelissä törmännyt ennenkin.
Alkutalven miesten pelin jälkeen oli joukko Jokereiden kannattajia täysin
estoitta kusta lorottamassa, kuten Savossa sanotaan, jäähallin nurkalla.
Ilmeisesti he pyrkivät näin merkkaamaan reviirinsä, kuten kehittyneiden
imettäväislajien parissa on uroksille tyypillistä. Ohikulkevat
kuopiolaisneitoset tarkastelivat toimitusta uteliaasti ja asiantuntevasti
arvostelivat helsinkiläisten lorottajien anatoomisia erityispiirteitä.

Kommentit (0)

Hienot kisat!        28.02.2010, 19:37

Hienot kisat kerta kaikkiaan ja upea suomalaismenestys. Maamme on kahminut
tähän mennessä yhteensä jo 54 mitalia eli enemmän kuin kaikki muut
Pohjoismaat yhteensä. 12 mitalin tavoite on saavutettu kirkkasti. Ja vielä
miesten 50 kilometriä on hiihtämättä. Mikäli keli on hyvä ja voitelu
onnistuu, on täysin mahdollista, että joku meidän kolmesta miehestämme
jaksaa maaliin asti, jos voimanjako on oikea.

Hienot nämä kisat ovat siinäkin mielessä, että nämä ovat ensimmäiset
täysin dopingvapaat olympialaiset sitten vuoden 1980 Moskovan kisojen.
Jälleen olin väärässä, kun jokin aika sitten väitin, että kahden
huippunaishiihtäjän ulkomuotokin on mukamas täysin muuttunut
epäilyttävästi muutamassa kuukaudessa.

Eikä Moskovan tapahtumia voi täysin rinnastaa nykyisiin, koska silloin oli
kyseessä kesäkisat. Luulenpa, että nämä ovat ensimmäiset oikeasti puhtaat
talviolympialaiset sitten vuoden -36 Garmen-Partenkirschenin
olympialaisten, jolloin pervitin oli vasta kehitteillä Saksan
sotalaboratorioissa. Niinpä olen taipuvainen melkein uskomaan, että
Jalkasen Kallen ja kummaneiden mitali saattoi olla Suomen kestävyyshiihdon
viimeinen puhdas kulta.

Kallu Tuominen muuten paljastaa, että vuoden -72 Mäntyrannan käry, joka
oli urheiluhistoriamme ensimmäinen, johtui erinäisistä huhuista, joiden
perusteella hiihtäjä testattiin. Urheilujohtaja Tuominen itse hämmästyi
yllättävää käryä, mutta Aku Kiuru vain totesi, että ”kyllä sie Kallu olet
ollut sinisilmäinen.”

Kommentit (0)

Harlamov        27.02.2010, 19:22

Kävi kuten pelkäsin. Ei ollut 5 miljoonan asukkaan Suomesta vastusta 300
miljoonan USA:lle. Pelin alkua katsoessa tuli mieleen, ettei kisapappi
riitä, vaan muutakin psykiatrista apua tarvitaan joukkueellemme. Vaikka ei
sekään välttämättä auta.

Puhutaan, että iloisella 70-luvulla kallonkutistaja yritti iskostaa
voitontahtoa jääkiekkomaajoukkueeseemme. Pelaajat makasivat salin
lattialla syvässä rentoutuksen tilassa. Jokaisen piti ääneen vakuuttaa,
että hän on parempi kuin yksikään Neuvostoliiton joukkueen pelaajista.

Neljä ensimmäistä suostuikin konsultin tahdon mukaisesti antamaan väärän
todistuksen. Sitten oli hieman boheeminoloisen Timo Sutisen vuoro
todistaa. Hän mietti hetken ja todisti sitten rehellisesti, että ainakin
hänen mielestään jokainen venäläispelaaja on häntä parempi. Siinä
vaiheessa koko joukkue röhähti selkäkeikkaneuruun.

Mieleeni on jäänyt, että legendaarisen Harlamov-Petrov-Mihailov-ketjun
peliesitys oli niin taiturimaista, ettei sellaista enää nähdä. Kaivoin
netistä näytteen haalistuneiden punanuttujen pelistä ja sain vahvistusta
uskolleni. http://www.youtube.com/watch?v=UrGg-vcBJW8&feature=related .
Täytyy tunnustaa, ettei 70-lukulaista kiekkoilua enää nähdä. Tuntuu kuin
katselisi hidastettuja pätkiä.

Muuten vähän aikaa sitten TV:ssä oli ohjelma
Toronto-jääkiekkomailatehtailija Seppo Rahusesta. Hänellä oli läheiset
suhteet 70-luvun neuvostokiekkoiluun. Hän kertoi, että Valeri Harlamov
otti niin raskaasti maajoukkueesta putoamisen, että ajoi tahallaan
moottoritiellä Ladansa vastaantulevan rekan alle.

Kommentit (0)

Mitalisadetta        26.02.2010, 19:43

Ei tullut kultaa, mutta 28 pronssia tuli yhden illan aikana, joten 12
mitalin tavoite saavutettiin sittenkin ja mentiin jopa tavoitteesta
heittämällä ohi. En tosin halua pilata tunnelmaa, mutta muistutan, että
vähän aikaa sitten Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue pelasi Kalpan alle
14-vuotiaita vastaan ja hävisi 5 – 1. Mutta nyrkit ja mailat huiskivat
prosnssipelissä vähintäänkin miehiseen malliin. Kovia jätkiä varsinkin
Ruotsin tytöt.

Tänä iltana voi vielä meille varmistua 24 hopeamitalia, mutta jotenkin on
sellainen fiilinki, että Suomi häviää. Vaikuttaisiko asiaan, että selasin
tuossa entisen suuren urheilujohtajan Kallu Tuomisen muistelmat. Hän
palautti mieleen, että jo vuonna -80 Suomi oli vielä kolmannessa erässä
ottelussa USA:a vastaan kultamitalissa kiinni, mutta sitten tuli notkahdus
ja jäimme tietenkin neljänsiksi.

Tuomisen kirjasta selvisi myös, miksi meikäläiset  urheilijat yleensä
pettävät odotuksiamme. Olemme jännittäjä kansaa. Calgaryn kisoissa
suurmäen kilpailun ollessa jo käynnissä, Matti Nykänen soitteli
Tuomiselle, että pitäisiköhän sitä lähteä hyppäämään ja pitäisiköhän
jostain hommata kyyti, koska kohta alkaa olympialainen mäkihyppykilpailu.
Nykäselle ja hänen silloiselle tyttöystävälleen oli nimittäin järjestetty
muista erillinen hotellimajoitus, koska se katsottiin tässä
poikkeustilanteessa perustelluksi ratkaisuksi.

Tuominen järjesti kyydin hyppypaikalle ja  jo harjoituskierroksen
viidenneksi viimeinen mies oli vuorossa saavuttaessa mäen juurelle.
Silloin Tuominen tiedusteli hermostuneena mäkikotkalta, etteikö tämän
pitäisi jo olla hyppäämässä harjoitushyppyään. Matti katseli rauhallisena
maisemia ja tokaisi: ”Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä”. Nykänen voitti
kisan täysin ylivoimaisesti. Vanha totuushan on, että vain
keskinkertaisuudet harjoittelevat.

Kommentit (0)

Kullan tuntua        25.02.2010, 18:17

Vaikka myönnän, ettei huippu-urheilun seuraamisessa ole järjen häivääkään
ja että huijareita taitavat olla kaikki tyyni ja että vaikka Suomen
tyttöjen kalusto ei sovellu vesikelille ja että vaikka Suomen tytöt eivät
ole puheväleissä, niin alan pikkuhiljaa salaa mielessäni virittäytyä
kultajuhliin.

Jotenkin ulkomaan naishiihtäjät ovat niin tyttösen oloisia, poikkeuksena
tosin Norjan Björgen, verrattuna meidän vahvarakenteisiin, rintaviin,
reiteviin ja perseviin pienviljelän emännän oloisiin tyttäriimme, että
uskon Porilaisten marssin soivan tänään radiovastaanottimissa kaikissa
suomalaiskodeissa, vaikkakin kyseisen musiikkikappaleen sanoittajan
menttaalihygienian tilaa epäilen vahvasti ja luulen, että nykyään kyseisen
marssin tuottaminen johtaisi syytteisiin kiihotuksesta kansanmurhiin.

Mutta jos emme voitakaan, niin on hyvä lohdutukseksi lukea
kokonaisuudessaan tämä Tiede-lehden juttu vuodelta 2003.
http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=385&vl= Siinä puhutaan ihmeaine
IGF:stä ja ennen kaikkea geenidopingista. Enkä malta olla leikkaamatta ja
liimaamatta lopuksi tätä pätkää kyseisestä ajankohtaisesta artikkelista,
jos joku ei jaksa tutustua koko juttua.
Geenihuijareita vuonna 2008

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta
vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin
olympialaisissa 2008.

– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä
toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on
heille hyötyä.

Kommentit (0)

Tähystys        24.02.2010, 20:09

Eilen mainituista ihmeleikkauksista julkaisi Irma Weisen kirjan ”Ihmeitten
aika ei ole ohi”. Kirjoittaja oli myös Terveydenhoito-lehden
keskustelutilaisuudessa puolustamassa näkemyksiään.  Peltokallio suhtautui
leikkauksiin kriittisesti, vaikka Weisellä oli esittää vakuuttava
todistekin ihmeestä.

Häneltä oli nimittäin poistettu peräsuolesta kananmunankokoinen kasvain
ilman teräasetta. Ihmeparantaja Tony Agapao oli tarttunut pienen
käsittelyn jälkeen kasvaimeen ja vetänyt sen hitaasti pois. Paluumatkalla
oli lentokoneen vessassa vielä tarkastettu, että leikkaus oli onnistunut.

Todistelu ei vakuuttanut Peltokalliota. Mutta se, että lentokoneen WC:ssä
paljaalla silmällä tarkastetaan peräsuoli, on jo kova temppu.
Urheilumiehenä Peltokallio myöntää rehdisti, että siihen ei suomalainen
lääkäri pysty.

Kommentit (0)

Ihmeparantajia        23.02.2010, 19:36

Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana urheilulääkäri Pekka
Peltokallio suhtautuu lievästikin sanottuna kriittisesti ns.
vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Hän kertoo, kuinka vuonna 1975 matkusti
satoja, ehkä tuhansia, suomalasiakin Filippiineille sikäläisten
ihmeparantajien leikattaviksi.

Nämä suorittivat operaation pelkästään käsin ilman mitään kirurgisia
apuvälineitä. Skeptikot tosin väittivät, että kyseessä oli pelkkä
silmänkääntötemppu, jossa tehostekeinoina käytettiin länsimaalaisten
turistien hyväuskoisuuden lisäksi eläinten verta ja sisälmyksiä.

Peltokallion mukaan myös Suonenjoen Kärkkäälän kylältä kotoisin olevalta
tohtori Valto Räsäseltä leikattiin niin ikään jotain. Kirjoittajan mukaan
”tosin arvon tohtori ei tiennyt leikkauksen alussa, mitä häneltä
ryhdyttiin leikkaamaan eikä leikkauksen päätyttyä, mikä elin häneltä oli
poistettu.”

Jos suomen kielessä on sana sarkasmi, niin ilmeisesti Pekka Peltokallion
asenne tapahtuneeseen on sarkastinen. Mutta kuitenkin Kärkkäälän poikakin
on päässyt maamme johtavan urheilulääkärin muistelmien sivulle.
Urheilulääkäri oli tavallaan Valto-vainaakin, koska hän akupunktiolla
hoiti kuopiolaisia urheilijasuuruuksia, ainakin Elon jalkapalloilijoita ja
Riennon nyrkkeilijöitä.

Kommentit (0)

IGF        22.02.2010, 19:41

Tunnelma alkaa olla samanlainen kuin pikkupoikana vuoden -66 Budabestin
yleisurheilun EMkisoja seuratessani. Silloinkin kaikki epäonnistui.
Mieleeni on iäksi syöpynyt lehtikuva, jossa Mikko Ala-Leppilampi lepää
polvillaan nurmikolla keskeytettyään 10.000 metrin juoksun siinä
vaiheessa, kun koko muu porukka ohitti hänet kierroksella. Tilanne
muistutti kovasti viimeisintä pursuittihiihtoa. Mutta EM-kisojen jälkeen
maailman huonoin yleisurheilumaa tehosti valmennustaan ja oli kuusi vuotta
myöhemmin lähes maailman paras yu-maa.

Luin Peltokallion muistelmat ja kuvittelin, että sieltä olisi saattanut
löytyä tietoa uusista ihmeaineista, jotka ilmeisesti ovat tulleet
urheiluun. Vuosi sitten Kari-Pekka Kyrö kertoili niistä ollessaan
Kuopiossa arkkipiispan vieraana. Kyrön luennon jälkeen luulen ymmärtäväni,
miksi mies voi juosta huikean 100 metrin maailmanennätyksen, vaikka
kävelee viimeiset metrit.

Selityksenä on uusi ihmeaine IGF, joka ei näy testeissä. Se on insuliinin
kaltainen voimakkaasti ja laajasti elintoimintoja, lihasten ja veren
kasvua säätelevä lääke. Yksikköhinta on 5000 dollaria, joten dopingkaan ei
ole enää yksilehmäisten urheilijoiden touhua.

Luulin, että  Peltokallion kirjasta olisi saattanut löytyä vastaus myös
siihen, käytettiinkö perivitiiniä ennen myös yleisurheilupuolella. Sehän
on selvää, että hiihdon suurkisoissa sen avulla pärjättiin vielä 70-luvun
alkuun asti. Joskus kysyin Könösen Salamolta, että tunnettiinko tämä
amfetamiinijohdannainen kestävyysjuoksussa sodan jälkeen, mutta hän ei
sellaista myöntänyt. Eräät maamme vanhat juoksuennätykset ovat kuitenkin
sellaisia, että pervitiini voisi ne selittää.

Kommentit (2)

Peltokallio        21.02.2010, 20:14

Suomalaisen urheilun nykytilasta huolestuneena luin tuossa lääkäri-kirurgi
Pekka Peltokallion muistelmat. Ajattelin, että sieltä löytyisi lääkkeet
kansamme urheilumaineen palauttamiseen. Siihen aikaan, kun Peltokallio
huolehti joukkueemme lääkintähuollosta, voitettiin esimerkiksi
kuulantyönnössä hallimestaruus tuloksella 22 metriä tasan; tänään riitti
viitisen metriä vähemmän. Ja ennen poikamme jaksoivat vallan mainiosti
hiihtää 30 kilometriä, nyt 3/4 osaa joukkueesta joutuu lopettamaan ennen
puolta matkaa.

Mutta ei löydy Peltokallion muisteluista vastausta ongelmaani. Sen sijaan
paljastuu, että kirjoittaja on äärimmäisen kiltti, leppoisa ja rehellinen
ihminen, kuten jo ulkoinen olemus viestittää, mutta ikämiehen muisti
näyttää valiettavasti  pätkivän jo pahasti. Peltokallio on niin kiltti,
ettei hän löydä satojen kuvaamiensa ihmisten joukosta kuin yhden, jota hän
selvästikin inhoaa. Inhokki on entinen päätoimittaja ja urheilujohtaja
Martti Huhtamäki.

Muistelijana Peltokallio on myös häpeämättömän rehellinen.  Hän kertoo
senkin, kun kerran USA:n San Diegon asemalla hän kärsi  ihan hirvittävästä
ripulista. Vaikka Amerikka onkin rikas maa, niin San Diegon aseman
vessoissa ei ollut ovia, koska näin pyrittiin hillitsemään ruiskuhuumeiden
käyttöä ja niinpä maamme johtava urheilulääkäri joutui vähän väliä
istuksimaan pytyllä ihmisvilinän keskellä. Peltokallio kuitenkin uskoo,
ettei kukaan tuttu ollut ilmeisesti näkemässä; ainakaan kukaan ei tullut
juttelemaan.

Vaikka kypsemmällä iällä Peltokallio on itse lempeys, niin nuorena miehenä
Pohjanmaalla oli asia vähän toisin. Muistelmista voisikin päätellä, että
jos silloin kouluissa olisi ollut ammatinvalinnanohjausta, niin lääkärin
ammatin asemasta hänelle olisi varmaankin suositeltu ammattinyrkkeilijän
uraa.

Kerrankin, kun hän oli opiskelemassa Lapuan kristillisessä
kanasnopistossa, niin aamulla kouluun lähtiessään hän huomasi ikkunasta,
että  kristillisen opiston asuntolan ulko-ovella oli joku häjy
odottelemassa vieraspaikkakuntalaista Peltokalliota halko kohotettuna.
Mutta Pekkapa yllätti halkomiehen; hän tulikin ulos ikkunasta ja onnistui
syöksymään takaapäin uhkaajansa kimppuun ja pääsi antamaan tälle
laillisuuskasvatusta. Mainittakoon, että Peltokallio oli jo koulussa
huomattavan iso ja roteva.

Kommentit (1)

Jernberg hermostui        20.02.2010, 20:15

Kalevi Hämäläis-kirjasta opin, että erilaisia ovat ruotsalaiset miehet.
V-58 Lahden MM-kisoissa Sixten Jernberg voitti 50 kilometriä. Häntä
juhlittiin kovasti. Hotellihuone oli pian täynnä onnittelukukkia ja
sähkösanomia.

Sitten muut ruotsalaishiihtäjät tulivat onnettomina valittamaan
voittajalle sitä, että tämä oli antanut eräälle lehdelle lausunnon, jonka
mukaan Ruotsilla oli kisoissa liian suuri joukkue ja että olisi riittänyt,
jos pelkästään Jernberg olisi valittu kisoihin.

Ehkäpä uutinen oli perätön, ainakin se sai maailmanmestarin menettämään
malttinsa. ”Olin raivosta punainen, tartuin lähimpään kukkamaljakkoon ja
paiskasin sen lattiaan. Saman tien meni toinen ja kolmas,” muisteli
Jernberg myöhemmin. Sitten hän lauhtui ja katui syvästi tekoaan. ”Häpesin,
jos asia ilmaistaan lievästi! Käytökseni oli ollut anteeksiantamatonta.
Nyyhkytin yrittäessäni kerätä kokoon kauniita, syyttömiä kukkia.”

Näin siis teki Ruotsin mies. Konttasi nyyhkien hotellihuoneensa lattialla
kukkia keräillen. Sen sijaan kun Suomen hiihtäjiä oli samoihin aikoihin
arvosteltu lehdessä, he  eivät  purkaneet kiukkuaan  kukkasiin, vaan
vetelivät porukalla turpaan syylliseksi epäilemäänsä mäkihyppääjä Hemmo
Silvennoista.

Kommentit (0)

Välinekehittelyä        19.02.2010, 19:28

Enpä taida katsoa ensi yön naisten hiihtoa. Tulee vain paha mieli. Tiedän,
ettei Aino-Kaisa pärjää, sillä jo ennen kisoja Heinolan puolesta
viestitettiin, ettei Saarisella ole kunnon välineitä nykyisen kaltaisille
keleille. Näkihän sen jo Tour De Skiillä, kun yhdellä erikoiskokeella hän
jäi valovuosia itseään huonommille kilpahiihtäjättärille. Ja pari päivää
sitten  sprintissä sai huomata, etteivät tytön sukset luista yhtään.

Nyt olisi tilaus Nokian insinööreille. Suomalaisille on kehitettävä
älysuksi, jossa on automaattinen tietokonepohjainen luistonedistämis- ja
lipsumisenestämisjärjestelmä. Tässä on pyhä isänmaallinen tehtävä
suomalaiskeksijöille; norjalaisia ei voiteta muuten kuin paremmalla
kalustolla .

Kyllä meillä osataan. Kuopiolaisinsinööri  kehitteli jo 60-luvulla
lasikuitusuksen, mutta ei löytänyt rahoitusta tuotannolleen. Samalla
hetkellä, kun patentti vanheni, alkoivat Fischerin ja Kneisselin tehtaat
syytää maailmalle savolaismallista suksea, Kaikilla muilla ne jo olikin
Falunissa -74, vain suomalaiset lykkivät puukautisilla vehkeillä. Miedolla
olisi ollut Järvisen hienot grafiittipohjat, joilla hän olisikin
voittanut, mutta nekin paahdettiin voitelussa pilalle. Enpä muuten nähnyt
grafiittisuksea urheilumuseossa.

On meillä osattu ennenkin. Vaikka Savon rata valmistui jo 1890-luvulla ja
vaikka savolaista intelligentsijaa on sen jälkeen virrannut ehtymättömänä
vuona etelään, eivät maakunnasta viisaat olleet ainakaan vielä vuosisadan
alussa täysin loppuneet. Iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset
yrittivät voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat
olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki
nuoskalla kevyesti.

Kuopiolainen Oskari Räsänen jatkoi tuotekehittelyä. Ensiksi hän valmisti
messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät
kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan
lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen
loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25%
puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia
käytännön realiteettien maailmassa: alpakkasukset eivät kestäneet yhtään
neulasia tai muita roskia ladulla.

Kommentit (0)

Sinivalkoinen ääni        19.02.2010, 18:26

Ei naura koko urheileva maailma meille enää. Kansallinen kunniamme on
pelastettu. Piskuinen lökäpöksypoika toi meille hopeaa. Se on yllätys
minulle. Uskoin, että  ainut mitali tulee olemaan naisleijonien pronssi.

Oletin, ettei suomalainen voi pärjätä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä
vaativissa lajeissa, koska suomalaiset ovat perirehellisiä ja urheilevat
puhtaasti toisin kuin ulkomaalaiset. Oletin myös, ettei arvostelulajeissa
suomalainen voi pärjätä, koska suomalaiset ovat perirehellisiä, eivätkä
suostu lahjomaan tuomareita toisin kuin ulkomaalaiset.

Katsoin juuri Pietun suorituksen ja varmasti se oli hyvä suoritus, vaikka
en ymmärrä, että mistä asiasta puolipiipussa kisataan. Enkä myöskään
ymmärtänyt, mistä asiasta selostajakaksikko kertoi. Terminologia oli
vierasta. Tuli ikävä Tiilikais-Pekan selostuksia, joissa hiihtäjät olivat
hevosenkengässä jo, pallopeleissä hyökkäykset kilpistyivät
puolustusmuureihin ja alastulot olivat varmoja mäkihypyssä.

Toisaalta ei se Pekkakaan  ollut täydellinen. Olen kuullut, että v-62
yleisurheilun EM-kisoissa pääselostajan vireystila oli suhteellisen
heikko. Paavo Noponen matki myöhemmin esimiehensä sanankäyttöä
tummentuvalta Belgradin stadionilta seuraavasti:

”Mystillisellä kentällä kantoi Lindroos Suomen joukkueen lippua, jolla
poikkeuksellisesti oli siniset housut ja valkea paita….Mutta olipahan
yleisökin 10.000 markkaa, ei kun metriä. Nevalan heittämän keihään
kantamana tulee pitkä heitto.”

Kerrotaan myös, että kovasti isänmaallinen selostaja eläytyi samoissa
kisoissa suomalaisten hallitsemaan seiväskilpailuun niin paatoksella, että
tunnelmoi, miten ”vauhtiradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen
miehen sinivalkoinen seiväs.”

Pekka itki usein elikkä yleensä silloin, kun suomalainen voitti tai
hävisi. Yritin juuri Ylen arkistosta löytää näytettä Tiilikaisen
nyyhkytyksestä, mutta eipä löytynyt. Sen sijaan löytyi vaikuttava todiste
selostajan kuolemaahalveksivasta rohkeudesta. Tässä näytteessä hän täysin
tyynesti kuvaa sitä, kuinka vihollishävittäjä yrittää konekivääreillä
vaientaa sinivalkoisen äänen lopullisesti; lienee harvinaislaatuinen
äänite maailman radiotoiminnan historissa, liekö sitä koskaa päästetty
eetteriin.  http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=833&a=256

Geenivirhe        17.02.2010, 18:04

Kovasti on Suomen kansa kateellista Ruotsin kansalle heidän
olympiamenestyksestään. Naapuri on saanut jo kaksi kultaa ja kohta tulee
yksi lisää. Mutta ei suomalaisten pidä tuntea kademieltä. Melkein samaa
porukkaa sitä ollaan. Ruotsin parhaat hiihtäjät Charlotte Kalla ja Marcus
Hellner ovat taustaltaan meänkielsiä heimoveljiä ja Kallan äiti taitaa
olla peräti kiuruveteläisiä.

Melkoinen on ollut tornionjokilaaksolaisten hiihtomenestys. Suomalaisista
Eero Mäntyranta, Pertti Teurajärvi, Sami Jauhojärvi ja perusrehellisenä
lapinmiehenä historiaan jäävä Jari Isometsä ovat länsipohjalaisia. Ruotsin
puolella on Kallan ja Hellnerin lisäksi ollut ainakin Erki Larsson, joka
voitti 18 km v-36. Silloin suomalaiset eivät syyttäneet
ruotsalaishiihtäjää dopingista vaan siitä, että tämä hiihti
uskonnollisessa hurmoksessa. Myöhemmin mies lopetti urheilemisen, koska
katsoi sen synniksi ja ryhtyi lestadiolaiseksi saarnaajaksi. Erik
Larssonin pojantytär Åsa Larsson saattaa tällä hetkellä olla tunnetuin
pohjoismaalainen kirjailija.

Torinonjokilaaksolaiset hiihtäjät eivät välttämättä tarvitse uskonnollista
hurmosta menestyäkseen. Ainakin Mäntyrannan ja Teurajärven menestyksen
taustalla on geenivirhe. Heidän hemoglobiiniarvonsa on huikea ihan
luonnostaan. Eerolla taisi parhaimmillaan olla yli 200. Pitäisi selvittää
onko kyseinen ominaisuus muutenkin yleistä noilla alueilla. Mäntyrannan
esi-isissä oli vallooniseppiä ja voi olla, että ominaisuus perityy sieltä.
Ainakin ulkonäkönsä puolesta Mäntyranta, Teurajärvi ja Kalla ovat
enemmänkin eksoottisia etelämaalaisia, eivätkä mitään
pallinaamasuomalaisia.

Ja jotta kademieli länsinaapureita kohtaan hellittäisi katsomme lopuksi
videopätkän ruotsalaisen jääkiekkoilun historiasta.
http://www.youtube.com/watch?v=KFQnIFN1pYo Tuokin tapahtuma synnytti
Suomessa hirmuisia selkäkeikkanauruja. Korostettakoon, että maalivahti
Tommy Salo on tietenkin taustaltaan meikäläisiä ja se ehkä selittää
tapahtuman. Tänä iltana meillä on vastassa samainen Valko-Venäjä ja
korostettakoon, että tulossa on hirveä peli, karmea peli, oikea pelien
peli.

Kommentit (0)

Yllätyksiä        17.02.2010, 08:52

Kyllä hiihtourheilu on yllätyksellistä. Olin varma, että viime yönä
paljastuu, että Suomi on maailman huonoin hiihtomaa. Mutta ei ole huonoin.
On vasta toiseksi huonoin. Huonoin on yllättäen Norja. Mahtoi Teemu
Kattilakoskelle olla yllätys, kun joutui pyytämään latua vielä
alkutalvesta maailman ylivoimaisesti parhaana pidetyltä hiihtäjältä Peter
Northugilta, joka oli kisan 42. Teemu taisi olla 28..

Ja yllätys oli se, että varmalta voittajalta jo näyttänyt Ruotsin poika
jäi mitalitta. Suomen miljoonassa kotitaloudessa naapurin miehen väsynyt
hoipertelu loppusuoralla synnytti spontaaneja tuuletuksia. Varsinkin kun
vielä toinen ruotsalainen hiihti Pekka Tiilikaisen hevosenkengässä
yllättäen harhaan ja menetti pelin.

Mutta yllätys tulee vielä olemaan, kun Viron pojat pääsevät ladulle
pertsatyylisessä kisassa. Kunnonajoitus on lähes  eläkeikäisiltä
heimoveljiltä osunut niin paikalleen, että raajojen kohdilla näkyy
miehillä vain pelkkä harmaa vyyhti, kun he pistävät ison vaihteen päälle.

Ja lopuksi yllätän lukijani. En seuraa vain liikuntakulttuuria, vaan kyllä
musiikkikultturikin käy, varsinkin kun sitä esittää Pensselisedäksi
kutsuttu syyrialainen vokalisti, joka on yllättäen turneella tällä
hetkellä Suomessa ja laulaa yllättävän hyvää suomea.
http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8
http://www.youtube.com/watch?v=oTE-u-U_eMk&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=RHMuWcJnyUo&feature=related

Kommentit (2)

Kisaveikkaus        15.02.2010, 19:39

Siniset silmät täysin ymmyrkäisinä ihmetteli Kaisa Näkäräinen, vahva
mitalisuosikki, kanssakilpailijattarien vauhtia ja nappiin mennyttä
kunnonajoitusta. Kaisa oli 59., vaikka oma hiihto sujui kuulemma oikein
hyvin. Kaisan mielessä selvästi liikkui jotain, kuten myös haastattelijan
mielessä ja kaikkien niiden mielessä, jotka asiasta jotain ymmärtävät,
mutta kukaan ei sano ääneen.

Ääneen asian taisi kuitenkin  sanoa maailman rehellisimmät kasvot omistava
Kari-Pekka Kyrö  TV:n Pressiklubi-ohjelmassa. Jos veritankkausta ja
kasvuhormonin käyttöä ei voi paljastaa, niin miksi ihmeessä näitä konsteja
ei käytetä. Isoista rahoista on kysymys.

Mitenkähän kauan ihmiset viitsivät olla kiinnostuneita huippu-urheilusta.
Muistan, kuinka yhteen aikaan Urheilukanavalta ei tullut juuri muuta kuin
voimamieskilpailuja, mutta nyt niiden suosio on hiipunut, kun jokunen
kilpailija on kuollut mömmöihin. Saas nähdä, miten kauan olympialaisista
jaksetaan olla innostuneita.

Toisaalta antiikin olympialaisia järjestettiin noin 600 vuoden ajan,
vaikka ei sekään touhu tainnut ihan nuhteetonta olla. Muistelen, että v-67
(kesä)kisojen keskeinen voittajahahmo oli keisari Nero, joka voitti
ainakin valjakkoajelun ja lyyransoiton. Tuomaripeliä epäiltiin vahvasti.

Itse veikkaan, että hyvässä lykyssä kohta alkavassa naisten hiihdossa
paras suomalainen on noin sijalla 10 ja miesten hiihdossa noin sijalla 20.
Voitosta kamppailevat Etelä- ja Keski-Euroopan pyöräilykansojen edustajat.
Ja pahaa pelkään, että Suomen ainut mitali tulee olemaan
naiskiekkoilijoiden pronssi.

Kommentit (3)

Asialliset hiihtojalkineet        14.02.2010, 18:29

Eikä Kalevi Hämäläisestä päästä vieläkään eroon. Ostin pari vuotta sitten
Kuopion rompetorilta mukamas Kassun kultamitalisukset. Ymmärsin kyllä,
että myyjän antamasta aitoustodistuksesta huolimatta niillä Järvisillä ei
hiihdetty vuoden 60-kisosissa, vaan paljon niiden jälkeen.

Mutta epäilemättä ne olivat joskus Hämäläisen hiihtimet. Jostain syystä ne
olivat päätyneet juvalaiselle pankinjohtajalle, häneltä savolaiselle
helppoheikille ja loppusäilytyspiste on sitten  minun varastossani.
Luulenpa, että kultamitalitarinan liikkeelle laskija on ollut itse
suurhiihtäjä. Hänellä taisi viimeisinä vuosinaan olla elämänhallinnassaan
vähän ongelmia.

Köyhän ei kannata seisottaa kalustoa käyttämättömänä. Tarkoituksenani oli
hiihtää 60-luvun puusuksilla pertsaa. Ongelmana on se, ettei nykyään enää
löydy vanhan ajan siteisiin monoja. Mutta sitten sellaiset löytyivät
omasta vaatekaapista. Elikkä kuvan esittämät Ruotsin armeijan
hiihtojalkineet vuodelta -61 jälkeen ajan laskun alun. Hiihtomaihareille
tulee siis kohta 50 vuotta mittariin ja ne ovat yhä kuin uudet.

Ennen kengät kestivät isältä pojalle, nykyään hyvässä lykyssä vuoden.
Vaikkei nykyjalkineita käyttäisikään, niin niiden pohjat kuitenkin
murenevat hyllyssäkin. ”Joka ikkuista tekköö, se leipääsä vihhoo”
sanottiin ennen Savossa.

Ostin nuo kuvan ruotsalaiset kulutushyödykkeet muutama vuosi sitten maamme
toreja kiertelevästä liikkuvasta myymälästä neljällä eurolla. Eivät olleet
hinnankiroissa. Samanmaalainen kumitritsa maksoi euron enemmän, sekin
länsinaapurimme armeijan ylijäämää, niin hullulta kuin se kuullostaakin.
Vaikuttaa siltä, että sotilastekninen kehitys on kulkenut kumitritsojen
ohi.

Kommentit (0)

Konna vai sankari?        13.02.2010, 18:41

Luinpa tuossa Otto Kumeniuksen muistelmateoksen nimeltään Vastavakooja.
Vastavakooja Kumenius omisti ilmeisesti sen verran vilkkaan
mielikuvituksen, että epäilen paikoitellen toden ja tarun sekoittuvan
hänen muisteluissaan. Sikäli kirja on ajankohtainen, että se sivuaa
olympiavoittaja Gunnar Höckertiä, jonka kuolemasta tuli toissa päivänä
kuluneeksi 70 vuotta. Höckert kaatui Summassa, jossa hän tuhosi ennen
kuolemansa neljä panssarivaunua.

Gunnar Höckert  oli sikäli erikoinen kestävyysjuoksija, että hän oli
lähtöisin yläluokkaisesta perheestä. Isä Viking Höckert oli Suomen Norjan
konsuli. Kumelius kertoo kirjassaan, kuinka hän sodan aikana joutui
selvittämään suurta valuutan salakuljetusjuttua. Sen päätekijäksi
paljastui konsuli Höckert. Ilmeisesti ainakin osa toiminnasta palveli
Norjan vastarintaliikkeen rahoitusta ja tästäpä seuraa kysymys siitä,
oliko virkarikokseen syyllistynyt konsuli konna vai sankari. Lisätietoa
asiasta ei näytä ainakaan netistä löytyvän. Täytyisi ilmeisesti joskus
tutustua tapauksen oikeudenkäyntipöytäkirjoihin.

Ehkäpä Viking Höckert oli salakuljettaja Algot Niskan sukulaissielu.
Muuten Niskakin omasi urheilutaustan; hän pelasi hyökkääjänä samassa
Tukholman olympiakisojen jalkapallojoukkueessa, jossa Erik Frenckel  toimi
puolustustehtävissä. Niska salakuljetti sodan alla 150 Saksan juutalaista
turvaan ja sai ansioistaan sodan jälkeen muistopalmun Jerusalemiin. On
puhuttu, että hän olisi saanut peräti muistolaatan, mutta sen
edellytyksenä olisi ollut juutalaisten auttaminen ilman palkkiota. Niska
peri palveluistaan kohtuullisen korvauksen.

Pirtumies Algot Niskaa ei tule sekoittaa huumekauppias Algot Niskaan. Pari
vuotta sitten nimittäin tuomittiin Algot Niska-niminen huumerikollinen
pitkään vankeusrangaistukseen. Muistelen, että tämä mies taisi aiemmin
omata hyvin  tyypillisen savolaisen sukunimen ”Hartikainen”. Aika härski
temppu salakuljettajalta muuttaa nimi Algot Niskaksi. Saattaa herättää
tullimiesten keskuudessa uteliaisuutta.

Kommentit (0)

Uutisankkoja        12.02.2010, 18:30

Ihmeellinen on netti. Päätin tuossa tarkastaa, miten kävi myöhemmin
elämässä Savo-lehden tomittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka oli jonkinlainen
päähämmentäjä  Silvennois-sopassa, josta kerroin pari iltaa sitten.
Kuuranhalla selvisi siitä tapauksesta vähäisillä vammoilla, mutta
myöhemmin hän törmäsi vastoinkäymisiin.

Nimittäin 1963 uutisoi Savo-lehti kissankokoisin otsikoin, että
amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa MIG-21
hävittäjiin, joita suomalaiset olivat juuri hankkineet ilmeisesti
ensimmäisenä Länsimaana. Lehden juttu saattoi olla  tällä kertaa aivan
totta, mutta Kekkonen oli luvannut venäläisille, ettei silloisia
huippumoderneja sotakoneita esitellä ainakaan amerikkalaisille
kenraaleille ja niinpä toimittaja Kuurahalla sai poistua jo samana päivänä
Kuopion alueelta.

Itsekin muistan MIG-koneiden tulon.  Niitä tuoneet venäläislentäjät
jylistivät näyttävästi myös Kärkkäälän yllä ja meteli oli hirmuinen.
Koneita oli kahdeksan. Samoihin aikoihin koettiin Kuopion lähellä
Kurkimäessä tuntuva maanjäristys, jonka tietenkin uskottiin liittyvän
jotenkin koneiden ylilentoon.

Lisätietoja Kuuranhallan MIG-jutusta löytää tästä Aamulehden artikkelista,
jossa kerrotaan Suomen lehdistön historian parhaista uutisankoista.
http://www.aamulehti.fi/teema/paakirjoitukset/157933.shtml Ykkönen
uutisankkojen joukossa  on tietenkin  Silvo Sokka juttu – sekin muuten
Savo-lehden ensiksi uutisoima. Kakkonen lienee Savo-lehden MIG-tapaus ja
luulenpa, että pronssilla on Silvennois-juttu, joka sekin oli yllätys
yllätys Savo-lehdessä. Ennen sanottiin, että kun savolainen on äänessä,
niin vastuu jää kuulijalle.

Kommentit (0)

Kylmää likööriä        11.02.2010, 19:49

Olin tässä pikkuhiljaa virittäytymässä reippaaseen olympiatunnelmaan,
mutta luovunpa tästä tunnetilasta. Teksti-TV:n sivuilla loistaa
virtsanvärisin tulikirjaimin, että 30 olympiaurheilijaa epäillään
dopingista. Taidan korkeintaan seurata curlingpelejä Teksti-TV:ltä.
Curling on hieno herrasmiesten laji. Siinä ei dopata eikä myöskään rynnätä
pelintuoksinassa lähimmäisten kimppuun heitä nyrkein ja pelivälinein
hakaten kuten toisessa suositussa jääpelissä.

Doping-uutinen  ei ole uusi ja yllättävä. Osasinkin epäillä eräiden maiden
hiihtäjiä; tosin en tietenkään norjalaisia. He eivät kärähdä koskaan.
Itäsaksalaisistakin jäi kiinni ainoastaan kiekonheittäjä Evelin Jahl. Hän
oli kova vastus Markku Tuokolle. Heitot olivat suurin piirtein yhtä
pitkiä. Voimatasokin oli sama.Tuokko punnersi penkistä 190 kiloa ja Evelin
180. Tosin jälkimäinen kilpaili naistensarjassa.

Kalevi Hämäläis-kirjassa ei puhuta ainakaan suoraan piristeistä. Tosin
hieman mietityttää Länsi-Savo-lehden toimittajan kertomus Innsbruckin 50
kilometrin kisasta. Hämäläinen johti jo selvästi, mutta 35 kilometrin
kohdalla virkistäytymispisteellä ei ollutkaan ”kuumaa” likööriä vaan juoma
olikin kylmää. Kassu romahti sen jälkeen täysin.

Arto Tiainen on tunnustanut, ettei hän hiihtänyt yhtään 50 km:n kisaa
ilman pervitiniä. Tosin miehen muisti taitaa pettää. Vuoden -66
MM-hiihdoissa hän väsähti johtoasemassa viimeisellä kympillä ja itki Savon
Sanomien mukaan maalissa, koska ”kuumaa” juomaa ei ollut annettu 40 km:n
kohdalla. Häpesin miehisen miehen itkua. Onneksi neljä vuotta myöhemmin
Tatralla oli ilmeisesti  ”kuumaa” juomaa saatavilla neljänkympin
virkistäytymisasemalla, koska Susi-Kalle jätti Vedeninin siinä vaiheessa
kuin seisomaan.

Kommentit (0)

Kirjoittelua        10.02.2010, 20:30

Tänään opin sen, että kirjoittelussa tulee olla varovainen. Uusi tieto ei
ole kenellekään, joka urheiluhistoriasta jotain tietää, että kuopiolainen
mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen mukiloitiin perusteellisesti  Cortinan
kisoissa hänen lehtikirjoituksensa  vuoksi. Mutta minulle oli uusi asia
se, että Silvennoisen nimissä julkaistu teksti oli hyvä, hauska ja
mielestäni kenenkään ei olisi pitänyt siitä loukkaantua. Silvennoisen
hengentuote on luettavissa Kalevi Hämäläis-kirjasta.

Jutussä uskallettiin väittää, että maamme huippuhiihtäjät ovat ennen
kilpailuja melkoisia hermokimppuja. Niinpä murtsikkamiehemme antoivat
perusteellisesti asennekasvatusta kynämiehelle. Ilmeisesti tarkoituksena
oli saada Hemmo uskomaan, etteivät hiihtäjämme ole hermokimppuja.
Esilyöjänä toimi savolaisella lupsakkuudella kuopiolainen poliisi Veini
Kontinen, jolla oli toimintaan parhaat edellytykset, koska hän oli
ammatiltaan poliisi. Lyöntitalkoot pidettiin mäkikilpailua edeltävänä
iltana ja niinpä pahoinpidelty Silvennoinen, joka piti itseään lähes
voittajasuosikkina, jäi kymmenenneksi.

Eikä kuopiolaisten jäsentenvälinen turpiinvetokilpailu vielä ollut
loppuunkäsitelty. Silvennnoinen oli toimittanut juttunsa kisapaikalta
puhelimitse  Savo-lehden toimittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka ei
ilmeisesti päästänyt artikkeleita lehteen täysin alkuperäisessä ja
väärentämättömässä muodossa, koska kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen
ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa tuossa ihan lähellä
Tulliportinkadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti
kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava
asiasta kertova muistolaatta.

Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo se, että
Hiihtoliitto määräsi vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan
käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu,
mutta ei sentään heitä tiettävästi palkittukaan.

Joskus 1900-luvun alussa, jolloin edellisen kerran hiihdossa kokeiltiin
älyttömiä yhteislähtöjä, tapahtui niin, ettei etumaisena hiihtänyt
suostunut antamaan sovinnolla latua perässähiihtäjälle. Tällöin
perässähiihtäjä tönäisi kärkimiehen nurin, otti tältä sauvan ja antoi
kyseisellä astalolla laillisuuskasvatusta lumessa makaavalle. Kilpailun
tuomaristo puuttui asiaan siten, että se antoi lyöjälle maalissa
lisäpalkinnon esimerkillisestä toiminnasta.

Kommentit (1)

Luonnevikaisuudesta        09.02.2010, 20:24

Hesarin kuukausiliitteessä kerrottiin autismi-nimisestä
luonnevikaisuudesta. Vaivan ilmenemismuotoina on mm., ettei potilas
selviydy arjenaskareista ja että mielenkiinto kohdistuu kummallisiin
asioihin.  Tuntuu jotenkin pelottavan tutulta.

Itse olen viime päivinä pääasiallisesti pohtinut seuraavia
yhteiskunnallisia ongelmia:

1. Miksi Ilkka Kanerva ei huolinut Ringa Ropoa Soulin kisoihin?

2. Mitä tapahtui Tartran 50 km:n hiihdon 40 km:n virkistäytymisasemalla?
Sitä ennen Vedenin johti Oikaraista minuutilla ja pian
virkistäytymistapahtuman  jälkeen tilanne oli tasan päinvastainen.

3. Miksi Holmenkollenin vuoden 1967 15 kilometrin loppuvaiheissa sijoilta
yms. Anatoli Agentjev nousi yllätysvoittoon? Oikaisiko mies? Muuta
selitystä en keksi ja oikaisu on mielestäni dopingiin verrattava asia.

4. Ja suurin mysteeri on, että miksi Kalevi Hämäläistä ei valittu Grenobleen.

Luulen löytäväni viimeiseen kysymykseen vastauksen, sillä käsissäni on
äskettäin ilmestynyt Lauri Järvisen kirja ”Kalevi Hämäläinen – numero 1”.
Sen alkulehdellä jo kerrotaan, etteivät huhut Kalevin luonnevikaisuudesta
selitä syrjintää. Todellisen syrjinnän syy jää tässä vaiheessa vielä
nähtäväksi.

Itse olen kuulustellut todistajaa, jonka mukaan, kun Porrassalmen
kilpailujen jälkeen kerrottiin Suomen valittu edustusjoukkue eikä Kassun
nimeä mainittu, poistui mies palkintojenjakajaisista, mutta ovella hän
kääntyi ja huusi kuuluvasti ”Vennamo voittoon”. Oliko valinnoissa kyse
pelinpolitiikasta, jota termiä vennamolaiset asiasta käyttivät.

Pontikankeitto ei ainakaan ollut ratkaisun taustalla, koska se oli eräs
toinen Suur-Savon suurhiihtäjä, joka niihin aikoihin kärähti
pontikankeitosta ja sai Hiihtoliitolta armotta neljän kuukauden
kilpailukiellon.

Kommentit (1)

Urheilujalkineet        08.02.2010, 19:43

Valmennusoppaan innoittamana suunnittelen paluuta kilparadoille. Olen
hankkinut jo urheilujalkineetkin, jotka lotisten tulen vetelemään kovia
interval-harjoitteita, joiden avulla Olavit juoksivat ME:nsä. Ostin
saappaat 17 €:lla samasta postimyyntiliikkeestä, josta muinoin hankin myös
DDR:n kelta-puna-ruskean veryttelypuvun, joka on aitoa puhdasta
plastikkia. Jalkineet ovat luotettavaa saksalaista laatua ja malli on
testattu ainakin kahdessa maailmansodassa. Saappaita on siinä maassa aina
osattu arvostaa ja tehdä.

Sain idean juoksujalkineista, kun luin Emil Zatopekin elämästä kertovan
Jean Echenozin kirjan Pitkä juoksu. Siitä ilmenee, että Satu-Pekalla oli
välillä tapana juosta kovavauhtisia lenkkejä saappaat jalassa. Minulle on
kerrottu, että suonenjokelainen suurjuoksija Salamo Könönenkin harrasti
samankaltaisia valmennusmenetelmiä. Jonkun pitäjänmestaruuden hän kuulemma
voitti juoksemalla hiihtomonot jalassa; ilmeisesti antaakseen muille
jonkinlaisen mahdollisuuden.

Zatopek-kirjan on suomentanut Erkki Jukarainen, Suonenjoen poikia hänkin.
Muistelen, että Eki ei ollut kouluaikaan mikään urheilijanuorukainen.
Taisi kestävyysjuoksun sijasta olla enemmänkin suuntaunut sen ajan
nuorison kovaäänisen ns. rock´n roll-musiikin suuntaan. Erkin isä oli
muistaakseni kaivamassa lähes 50 vuotta sitten Tollanpuroa. Musiikkimiehiä
hänkin, oli kuulemma laulellut puroa lapioidessaan, että ”meidän on
uudestaan luotava maa.”

Kommentit (0)

Juoksemisen salaisuudet        07.02.2010, 18:36

Yritin vuosia sitten  löytää entiselle työkaverilleni häälahjaksi
tunnettua kirjaa ”Onnistunut avioliitto, osa 2”, mutta en sitä löytänyt.
Piti ostaa Jari Isometsän muistelmat. Työkaveri oli käyttänyt hääyönsä sen
lukemiseen. Itse sain työkavereilta lahjaksi Leevi Seppäsen Valmentajan
päiväkirjan. Kyllä hääyön voisi turhemminkin käyttää, kuin Valmentajan
päiväkirjan lukemiseen.

Erityisesti yritin lukea rivien välejä. Onhan se nykynäkökulmasta
käsittämätön asia, että 30 vuotta sitten maailman lupaavimmat
kestävyysjuoksijat olivat Seppäsen valmentamat kaksi itäsavolaista. Ja
kolmas sudeetti-itäsavolainen, jota Seppänen ei tosin valmentanut, oli
Saaren Tarnalan Jorma Härkönen, joka juoksi EM-pronssia, vaikka kertomansa
mukaan treenasi noin viisi kilometriä päivässä, eli vähemmän kuin
keskiverto hölkkääjä.

Ei selvinnyt Seppäsen oppaasta juoksemisen salaisuudet. Se kuitenkin
selviää, että hormonit valmentaja tuomitsi. Se on hyvä se. Päivän
Mullikassa entinen 100 metrin SE-mies Ville Vakkuri vakuuttaa, että ne,
jotka väittävät pärjäävänsä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa
lajeissa ilman dopingia, valehtelevat. Hiihtäjä Jari Räsänen  kertoo
samassa lehdessä, että STT:n uutinen, jonka mukaan hän olisi hankkinut
Ruotsista kiellettyjä aineita, on epätosi. Räsänen ei ole siis koskaan
hankkinut dopingaineita Ruotsista.

Muuten samassa lehdessä oli juttu myös Murheen rististä eli Lemetin
taistelun muistomerkistä. Siellä savolaisrykmentti löi talvisodassa
lihoiksi tuhansia venäläisiä. Itse kävin viime kesänä tällä murheellisella
paikalla. Tämän päivän Savon Sanomat tiesi kertoa, että yksi
joukkohaudassa lepäävistä on panssarimies Tereskov. Hänen tyttärestään
Valentina Tereskovasta tuli vuonna 1963 maailman ensimmäinen avaruudessa
käynyt nainen.

Sekasikiöitä        06.02.2010, 20:03

Kävinpä katsomassa puhdashenkisen elokuvan nimeltään Havukka-ahon
ajattelija. Vaikka filmi on pyörinyt täällä jo kaksi viikkoa, niin vasta
kolmannella yrittämällä mahduin sisälle. Ilmeisesti Viänäsen Kari lyö nyt
rahoiksi ja se on hyvä se.

Pylkkäsen Konsta pääsi elokuvassa tieteen historiaan ampumalla maailman
ensimmäiset pyymetsot. Lehdestä luin juuri, että jostain maamme
järvestä on pyydetty ilmeisesti ensimmäiset ahvenkuhat. Tulipa mieleeni,
että jonkun luontotutkijan pitäisi selvittää, mitä särkikalojen
sekasikiöitä lymyää Petäisenjoessa. Itse ihmettelin viime kesänä
keltasilmäisä särkiä Lisäksi pahaisessa ojassa on myös oikeita särkiä,
säynäviä, lahnoja ja parkkeja. Mutta epäilen, että lajit ovat saattaneet
risteytyä myös kummallisiksi sekasikiöiksi.

Askolan Olli kertoi, että ne keltasilmäsärjet olisivat seipejä, niin oli
Pitäjänlehdessä lukenut. Olisivatko tulleet kalaistutusten mukana
Virmaaseen ja nousseet sieltä Petäiseen. Melkoinen saavutus viattomilta
luontokappaleilta, sillä 10 kilometriä pitkässä vähävetisessä purossa on
muutama mielestäni läpipääsemätön paikka.

Kommentit (0)

Kakkukoriste        05.02.2010, 21:25

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kommentit (1)

Sormus        04.02.2010, 19:51

Osittain eilisen historiallisen pommitusmuiston seurauksena otin tänään
päivällä hyötykäyttöön ns. ilmapuolustussormuksen. Sellaisia markkinoitiin
kansalle välirauhan aikaan. Valtiovallalla oli tarkoitus saada ihmiset
vaihtamaan kultasormuksensa rautasormuksiin ja lahjoituskullalla oli
tarkoitus hankkia lentokoneita armeijalle. Rautasormuksia jäi jäljelle
pieni erä. Suomen pankki myi ne pari vuotta sitten loppuun eikä ollenkaan
pienellä rahalla. Rahat käytettiin sotaveteraanien hyväksi. Se on hyvä se.

Itse sain ostettua yhdet viimeisistä. Sormuksia oli kahta mallia; ruusu-
tai hakaristikuvioisia. Itse sain ruusukemalliset. Se on hyvä se. Eiväthän
nämä hampaat hyvät ole, mutta ovathan nämä kuitenkin omat. Hakaristisormus
saattaisi synnyttää nykyään kiusallisia väärinkäsityksiä, vaikakkin Suomen
ilmavoimien hakaristi on pikkuisen erilainen kuin natsien symbooli.

Historiantutkijat ovat paljastaneet, ettei sormuskullalla ostettu yhtään
hävittäjää. Kultaharkot sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen
maanpakolaishallituksen pesämunaksi. Se on hyvä se. Tosin tarinan mukaan
kaikki harkot eivät päätyneet Sveitsiin, vaan osa jäi tänne Kuopioon.
Täkäläinen kultaseppä otti huolehtiakseen sormusten sulattamisen ja
puhutaan, että eräs keskustan kivitalo on sormuskullalla rakennettu. Siinä
olisi selkeä pronssisen muistolaatan aihe.

Kommentit (3)

Aikojen takaa        03.02.2010, 18:45

Päivälleen 70 vuotta sitten eli 3.2.1940 ilmestyi Kuopion ylle 26
vihollisen pommikonetta. Ne pudottivat kaupunkiin kaikkiaan 138 pommia
tuhoisin seurauksin, vaikkakin noin puolet pommeista putosi Kallaveden
jäälle.

En ole onnistunut löytämään tarkkoja tietoja uhreista, mutta kuolleita oli
noin 30. Heistä suunnilleen puolet menehtyi Snellmaninpuiston
sirpalesuojassa, joka sai täysosuman. Puhutaan, että suojaan saattoi osua
usempikin pommi. Jostakin luin, että kuuluisan everstiluutnantti Nikke
Pärmin tytär pelastui, koska paineaalto heitti hänet suojan ovesta ulos.

Pommituksen jälkeen Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa keskusteltiin
omien hävittäjäkoneiden ostamisesta kaupungin rahoilla. Mutta
puheenasteelle asia jäi kuten moni muukin savolainen hanke. Tosin Antti
Tuurin Talvisota-kirjassa kerrotaan, että myös pohjalaiset rintamamiehet
suunnittelivat hankkivansa oman hävittäjäkoneen, jota olisi saanut käyttää
vain maakunnan omien miesten suojelemiseksi, mutta ei siitäkään sen
valmiimpaa tullut.

Tuomiokirkon vieressä Kauppakadulla on säilytetty helmikuun 3. päivän
pommituksen muisto. Eräässä lyhtypylväässä on sirpaleen repimä reikä.
Pylvääseen on kiinnitetty asiasta kertova pieni ja huomaamaton
muistolaatta.

Kommentit (0)

Denis Johansson, boheemi        02.02.2010, 20:20

Yhtenä syyllisenä Olavi Salsolan urheilu-uran varhaiseen loppumiseen
pidetään Denis Johanssonia, jonka seurassa Salsola alkoi viihtyä.
Johanssonia pidetään suomalaisen yleisurheilun boheemina ja jos
meikäläistä urheilijaa kutsutaan boheemiksi, hänen täytyy olla lievästi
sanottuna erikoinen, ellei vähää vaille seinähullu.

Suomen tunnetuimman urheilukaskun mukaan katsomosta huudettiin
verryttelevälle maileri Johanssonille, että ”mitäs merkkiä sä poltat” ja
juoksijan salaman nopea vastakysymys oli, että ”mitäs matkaa sä juokset”.
Elämäntavoistaan huolimatta mies oli aikoinaan lajissaan yksi maailman
parhaista.

Urheilu-uransa jälkeen kiertelevää elämää viettävä Johansson ilmeisesti
asui Ruotsissakin. Eräs opiskeluaikainen kämppäkaverini oli siellä
kesätöissä ja joutui jonkun asevelvollisuusjutun vuoksi olemaan yhteydessä
sikäläiseen Suomi-seuraan, jonka palveluksessa entinen juoksija oli.
Kämppäkaverini kertoman mukaan mies teki hyvin sotaisan vaikutuksen.
Johansson oli innokkaasti kertoilut kokemuksistaan Vietnamin sodasta. Hän
oli ollut siellä jonkun lehden sotakirjeenvaihtajana.

Alan asiantuntijana hän pystyi kuulemma arvioimaan, että tavallinen
suomalainen korpisoturi vastaa 3-4 amerikkalaista vihreää barettia ja noin
kymmentä harhaviettistä ruotsalaista. Sotaisuudestaan huolimatta itse
Denis Johanssonilla oli myöhemmin ongelmia henkilökohtaisen aseensa
käsittelyssä. Eräissä illanistujaisissa hän oli esitellyt haulikkoaan
siihen malliin, että vahingonlaukauksen seurauksena hän menetti toisen
kätensä.

Eläkevuosinaan  Johansson alkoi tehdä väitöskirjaa urheilupolitiikasta.
Muistelen lukeneeni Etelä-Suomen Sanomista, että väitöskirja oli jo valmis
silloin, kun  entinen urheilijasankari löydettiin kuolleena
kirjoituspöytänsä äärestä.

Kommentit (0)

Salsolan piikkarit        01.02.2010, 20:05

Luulenpa, että Olaveista lahjakkain oli Salsola. Hän voitti sen kuuluisan
ME-juoksun, vaikka treenasi Olavi-triosta selvästi vähiten. Hän oli
herkkä ja älykäs taiteilijaluonne, joka ei koskaan toipunut siitä, että
hänen maailmanennätyksensä lyötiin jo seuraavana päivänä.

Salsola lopetti urheilu-uransa  ihan liian aikaisin eli 26-vuotiaana ja
perusti pikkuveljensä kanssa jalkinetehtaan, jossa valmistettiin myös
Hirvi-merkkisiä piikkareita. Sellaisethan minäkin ostin 11-vuotiaana
Laineen kenkäkaupasta Euroopan hulluna vuonna 1968. Ne maksoivat 38
markkaa eli nykyrahassa reilut kuusi euroa.

Juoksin Hirvet jalassa elokuussa -68 Olympiastadionilla
Suomi-Tsekkoslovakkia-Viro-maaottelussa alle 12-vuotiaiden 1000 metrillä
suhteellisen vaatimattomalla menestyksellä. Juoksu oli vain täytelaji.
Olin noin 20. ajalla 3.27,4. Kovin hyvin ei siis mennyt, mutta kuitenkin
paremmin kuin Antti Kalliomäellä, joka taisi jäädä seipäässä vallan ilman
tulosta.

Lehdestä luin jälkeenpäin, että Kalliomäen jalka oli murtunut
epäonnistuneessa hypyssä  niin pahasti, että mies ei koskaan enää
hyppäisi. Luuntynkä oli vain törröttänyt nahan läpi. Pitäisi joskus
tarkastaa, muistanko Kalliomäen tapauksen ihan oikein, vai olenko
myöhemmin mielessäni dramatisoinut asioita. Mutta siitä olen ihan varma,
että pari päivää Suomi-Tsekkoslovakkia-Viro ottelun jälkeen yksi
osanottajamaista miehitettiin.

Kommentit (1)

Erilainen maailma        31.01.2010, 19:51

Muistanpa kuinka nyrkkeilijä Robert Helenius muutama vuosi sitten oli
kilpailumatkalla Heinolassa. Ennen ottelun alkua tämä 199,5 cm pitkä
porvoolaisnuorukainen halasi saman mittaista isäänsä arviolta parisen
minuuttia. Eilen sama Roope pahoinpiteli entisen raskaansarjan
maailmanmestrin ihan toestaetoseksi mennen tullen Saksan kehässä. Ottelun
jälkeen hän vakuutti TV:n ruotsinkielisellä kanavalla neljällä kielellä
rakastavansa meitä kaikkia ja varsinkin äitiään.

Olen joskus vakavassani miettinyt sitä, että on olemassa kaksi täysin
erilaista maailmaa eli naisten ja miesten maailmat ja  olen ihmetellyt
sitä, että naiset ja miehet, vaikka ovatkin kaksi täysin eri lajia,
näköjään pystyvät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Nyt pitäisi
tutkia, että miten on ruotsin-  ja suomenkielisten laita. Risteytyvätkö
niiden yksilöt, vaikka vaikuttavat olevan täysin eri lajeja.

Enpä muista, että joku Seppo  Räty, vaikka hänkin urheili Saksan maalla,
olisi kilpailun jälkeen vakuuttanut neljällä kielellä rakstavansa meitä
kaikkia. Muistelen, että Seppo ainakin kerran leveällä pohjois-karjalan
murteella vakuutti Saksan olevan paska maa.

Kommentit (0)

Olavi Vuorisalo – teräsmies        30.01.2010, 19:55

Olaveista Vuorisalo oli se, joka ei juossut maailmanennätystä. Kun kaimat
pistelivät 3.40,2, niin Vuorisalo viipyi kymmenyksen kauemmin. Mutta
muuten Vuorisalo oli ja on edelleenkin rautaa.

Olavit-kirjassa  kerrotaan, että hän huippukunnossa ollessaan veti 69
leukaa. Se on juoksijalle hirmuinen tulo; saattaa olla Suomen ennätyskin.
Ennen ainakin kerrottiin, että SE olisi Pertti Ukkolan 57 toistoa.

Ja kun Vuorisalo pääsi palokunnasta eläkkeelle, juoksi hän sen kunniaksi
Cooperissa 3856 metriä, joka on häikäisevä saavutus 55-vuotiaalle. Joskus
epäilin superraskaansarjan Paavo Lipposen ikämiehenä tömistelemää 3000
metrin tulosta, mutta olen nyt valmis tarkistamaan kantaani.

Tuosta Vuorisalon leuanvetotuloksesta sen verran, että epäilen
suoritustyylin puhtautta. Ovatkohan kädet ojentuneet suoriksi, onko
ala-asennossa tapahtunut vaadittava pysäytys ja onkohan suoritusta
helpotettu kielletyllä apunytkäytyksellä?

Muuten alla olevasta linkista löytyy Ylen Areenan ohjelmia sokeasta
hierojasta Johan Vennisestä. Sarjan viimeisessä osassa Vennisen
testamentissa kerrotaan, että vaari-ikäinen hieroja veti leukaa 50 kertaa.
Tosin suoritus tapahtui ehkä sääntöjen vastaisesti, koska hän veteli
leukansa yhdellä kädellä ja välillä ainoastaan yhdellä sormella tangosta
roikkuen.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=485&a=03529

Kommentit (0)

Tankki-Salonen        29.01.2010, 21:52

Vallan sielu virkistyy, kun lukee hyvän urheilukirjan. Matti Hannuksen
huppumailereista Olavi Salosesta, Olavi Salsolasta ja Olavi Vuorisalosta
kertova Olaveihin Suomi luotti, on kaltaiselleni urheiluhullulle elämys.
Suosittelen lämpimästi kaikille.

Olavi Salonen on mielestäni Olaveista suurin. Hän on tehnyt yhden
urheiluhistoriamme uljaimmista sankariteoista. Nimittäin syyskuussa 1960
käytiin Ranska-Suomi-yleisurheilumaaottelu. Maaottelut olivat siihen
aikaan ainakin suomalaisille suurtapauksia.

Ranska-ottelu oli tiukka. Piti turvautua taktikointiin. Sellaisen asian
hallitsi seiväsvalmentaja Valto Olenius, joka 20 vuotta myöhemmin hukkui
Heinolan vesiin. Niinpä paremminkin 800 metrin juoksijana tunnettu Salonen
määrättiin 10.000 metrille, jossa vastassa oli mm. edellisten
olympialaisten maratonin voittaja Alan Mimoun.

Mimoun vetikin hyvää vauhtia lähes koko matkan. Loppusuoralla Salonen
kuitenkin vähän nykäisi ja jätti häntä 20 metriä. Siihen aikaan Tankkia
oli vaikea voittaa edes 800 metrin kirissä. Loppuaika 30.25 on
uskomattoman hyvä puolimailerille. Varsinkin jos tietää, että Olavi oli
173 senttiä pitkä ja painoi 73 kiloa. Hän oli pikemminkin painijan tai
painonnostajan näköinen. Toiset Olavit olivat sentään ihan perinteistä
salskeaa mailerityyppiä.

Salonen oli ruumiinrakenteeltaan paljon Voitto Hellstenin kaltainen, mutta
Vode hallitsikin juoksuja vain 100 – 800 metriin. Mutta luulenpa, että jos
Hellsten olisi määrätty Ranskaottelun kympille, niin kaksoisvoitto olisi
ollut selviö. Nimittäin molemmilla jässiköillä oli ihan hirveä sisu.

Kommentit (0)

Kurjet lentävät        28.01.2010, 20:04

Ihmeellinen on internet. Sieltä löytyy esimerkiksi tämä Kurjet
lentävät-niminen neuvostoliittolainen
elokuva http://translate.google.fi/translate?hl=fi&langpair=en|fi&u=http://www.youtube.com/watch%3Fv%3DEXtRCLL5JnA 12
osaan pätkittynä. Jos jollakulla ei ole parempaakaan tekemistä, niin voi
katsoa. Aikansa voi käyttää huonomminkin. Filmi on kuvattu ns. Hrutshevin
suojasään aikaan ja se vaikuttaa myönteisesti lopputulokseen. Tämä on
vähän erilainen neuvostofilmi.

Kurjet lentävät  liittyy joku ilta sitten suosikkivokalistinen Veera
Teleniuksen esille nostamaan murheelliseen aiheeseen. Naispääosassa on
viehättävä Tatjana Samoilova. Hän on mielestäni hirvittävän kaunis. Meillä
oli joskus jopa Tatjana Samoilova-aiheinen elokuvajuliste jollakin
seinällä jossakin.

Muuten kurki on mielenkiintoisempi lintu kuin joutsen. Kurjessa on
jotenkin enemmän särmää. Joutsen on vähän turhan sovinnainen.

Kommentit (1)

Kuningas lähti        27.01.2010, 20:28

Huomasinpa lehdestä, että maamme tunnetuin ufotutkija ja -kirjailija
Tapani Kuningas on kuollut. Hän vakuutti 40 vuotta sitten kirjassaan Ufoja
Suomen taivaalla, että Itä-Häme on parapsygologisesti maamme
mielenkiintoisinta aluetta ja sen jälkeen, kun asuin seudulla 16 vuotta,
olin minäkin aivan samaa mieltä.

Heinolan maalaiskunnassahan esimerkiksi naispuolinen humanoidi erään ladon
nurkalla ahdisteli kahta pienviljelijä-metsuria siihen malliin, että uhrit
yrittivät tapauksen jälkeen päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Mutta
turhaan, sillä Heinolan raastuvanoikeus katsoi, ettei ufoja ole olemassa.
Tärkeä ennakkotapaus maailmankaikkeuden oikeushistoriassa.

Itä-Hämeen jälkeen maamme merkittävintä ufo-ja avaruustutkimusaluetta on
Suonenjoki. Ensiksikin vuonna 1949 ihmiskunnan ensimmäinen avaruuslentäjä
Silvo Sokka syöksyi Suotee-järveen. Lisäksi lentävä lautanen laski
70-luvun alussa pohjavetensä eräälle pihamaalle. Valtion teknillinen
tutkimuslaitos totesi kyseisen päästön tiskivedeksi.

Mutta huomasinpa äsken myös, että Suonenjoella on kaiken huipuksi napattu
lentävästä lautasesta maailman paras valokuva, jota monet ufo-harrastajat
eri puolilla maapalloa pitävät selvimpänä todistuksena ihmiskunnan
ulkopuolisesta älyllisestä elämästä. http://rajatieto.info/suonenjoki.jpg

Asiantuntijatkaan eivät ole pystyneet osoittamaan valokuvaa
väärennökseksi. Itse tosin muistelen nähneeni samankaltaisen
lampunvarjostimen jossakin, mutta vaikka kuvan esittämän näköinen
varjostin jostakin löytyisi, niin sekään ei todista otosta väärennökseksi.
Ovathan avaruusoliot voineet hyödyntää Ikean hyllyltä löytyvää valmista
mallia aluksensa suunnittelussa.

Kommentit (2)

Veera        26.01.2010, 20:11

Eipä löydy netistä suosikkivokalistini Veera Teleniuksen esittämänä
suosikkipiisiäni eli laulua Amsterdamin merimiehistä. Harva musiikkiesitys
on elämänpiirilleni yhtä vieras, mutta siitä huolimatta tai sitten siitä
johtuen, se on suosikkini. Teleniuksen äänessä kuvastuvat syvästi eletyn
elämän jäljet, tai sitten ehkä viina ja tupakka niin, että ääntä voi
hyvällä syyllä kutsua aistilliseksi. Harmi, ettei Veera Teleniusta  ole
nykyään saatavilla nykyaikaisessa muodossa levykaupoissa. Hänen
oikeudenomistajiensa pitäisi tämä seikka huomioida. Kysyntää Veeran
levyille varmasti olisi.

Mutta onneksi löytyy netistä tämä dramaattinen venäläinen sävelmä Kurjet,
jonka Veera Telenius esittää juuri sopivan dramaattisesti. Kappale kertoo
niistä 11 miljoonasta naapurimaan sotilaasta, jotka eivät palanneet
sodasta. http://www.youtube.com/watch?v=gpPo5oBHrQU&feature=related.
Laulun mukaan he eivät kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan muuttuivat
sen sijaan valkokurjiksi. Venäläiset ovat ihastuttavan tunteellista
kansaa.

Ja ihmeellinen on tämä netti. Käsiteltävään aiheeseen liittyen sieltä
löytyy myös Viljam Pylkäksen, eli Tuntemattoman sotilaan Antero Rokan
esikuvan,
haastattelu http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=4773?s=s&g=4&ag=23&t=187&a=4773. Rokkahan
muutti Linnan  kirjan mukaan Syvärin yläjuoksulla alkutalvesta -42
konepistoolillaan 57 vihollista valkokurjiksi. Moni on epäillyt Linnan
tekstin totuudellisuutta, koska se kuullostaa liioittelulta ja epäily on
aivan perusteltua.

Pylkäs ei muuttanut valkokurjiksi 57 hangessa kahlaavaa vihollista, vaan
oikea luku on 83. Omassa muistelmateoksessaan Konekiväärimiehen sota
Pylkäs korostaa, ettei  hän tehnyt joukkosurmaa yksin, vaan apuna oli
ruotsinkielinen prikaati, joka vähän taaempana lämpimissä teltoissa
täytteli verityössä tarvittavia lippaita. Pylkäs liioittelee asiassa.
Ruotsinkielisiä ei ollut prikaatia, vaan vain rykmentti. Ja
lippaankantajana alikersantti Rokalla oli sotamies Kärkkäinen, joten
löytyihin tästäkin tarpeellinen yhtymäkohta Kärkkäälän kylään.

Kommentit (3)

Edith        25.01.2010, 20:56

Jokunen ilta sitten ihastelin savon murteen onematopoeettista kauneutta.
Jahvetin Marseljeesin ”suoniloissanno lörisöö” on ylittämättömästi
sanottu. Vielä jonkun pitäisi savontaa Yesterday-kappale nimellä Öylönen.
Maailman kaunein sana, eli äeti, onkin jo hyödynnetty Juice Leskisen
runokirjan nimenä.

Mutta kyllä ranskan kielikin on parhaimmillaan kaunista. Varsinkin kun
sitä käyttelöö Edith Piaf. Parhaimmillaan hän yltää suosikkivokalistini,
eli Veera Teleniuksen, tasolle. Ja vaikka en musiikista mitään ymmärrä,
niin en lakkaa ihmettelemästä, miten Edithistä, niin pienestä ihmisestä,
vähää vaille kääpiöstä, voi lähteä niin kova ääni.

Enkä lakkaa ihmettelemästä sitäkään, miten netistä voi löytää melkein koko
Pariisin pikkuvarpusen tuotannon. Vain Kuolleita lehtiä sieltä ei löydy
ranskankielisenä versiona. Englanniksihan Les feuilles mortesia ei
kuuntele Erkkikään.

Mutta hiljentykäämme kuuntelemaan muuta tuotantoa:

http://www.youtube.com/watch?v=1gTGmbA40ZQ
http://www.youtube.com/watch?v=P4b8985k-4Q&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=rKgcKYTStMc&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=2UlEJXkxnSc&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=uOXzGtlLGgw&feature=related 
http://www.youtube.com/watch?v=M5gpBncR8zI&feature=related 

Kommentit (2)

Torro        24.01.2010, 19:42

On hanget korkeat nietokset ja tuimat paukkuvat pakkaset, mutta maamme
yleisurheilu on iskussa. Melkein veteraani korkeushyppääjä Osku Torro
näyttää löytäneen jyvän ja singahti korkeudessa yllättäen  maailman kauden
kärkituloksen. Saas nähdä, millaisia tuloksia nähdäänkään sitten, kun
peruskuntokausi on takana ja aletaan kunnolla herkistelemään.

Toivottavasti Oskulle ei käy saimoin, kuin monille muille suomalaisille
urheilijoille voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa yleisurheilulajeissa on
käynyt, eli sydäntalvella on tehty kauden parhaat tulokset, mutta sitten
ovat paikat ratkeilleet tai tekniikka on seonnut. Pikajuoksijamme ovat
olleet monta kertaa hallikaudella valkoisen rodun huippuja, mutta sitten
ovat jalkalihakset repeilleet. Tai Mika Halvari pukkasi joskus kymmenisen
vuotta sitten kuulaa talvella tasan 22 metriä, eli neljä metriä nyky
mörssäreitämme enemmän, mutta vähän myöhemmin EM-halleissa tyyli oli niin
sekaisin, että mies jäi ilman tulosta.

Korkeushypyn taso maailmalla on jostain syystä romahtanut. Jos Torro on
vielä tulevaisuudessa yhtä kovassa vedossa, niin hän on mitalisuosikki
vaikka olympialaisissa. En oikein muuta uhkaa hänelle keksi kuin Venäjän
Ivan Ukhovin, jolla kuitenkin on ollut välillä pahoja tekniikkaongelmia,
kuten tämä video osoittaa http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A .

Tuosta tulikin mieleeni, että jossain Jari Tervon romaanissa Rovaniemen
alamaailma järjesti moukarinheittokilpailut alan miehille, ja
osanottajille jaettiin alkometrin lukeman perusteella tuloshyvitystä.
Maamme kesätapahtumien joukkoon mahtuisi vielä ihan hyvin  tälläinen
juoppojen yu-tapahtuma.

Kommentit (0)

Neekerin karvoja        23.01.2010, 16:20

Ylen Teemalla alkoi ohjelmasarja Afro-Suomen historiasta. Yhtenä
asiantuntijoista kuultiin myös kesä-uukuniemeläistä Pirkko Fihlmania, joka
kertoi hellyttävän tarinan viattomasta suhteestaan tummahipiäiseen
nyrkkeilijänuorukaiseen Helsingin olympiakisojen aikaan. Poika palasi
kisojen päätyttyä takaisin Puerto-Ricoon, mutta ajantavan mukaan nuoret
leikkasivat erotessaan hiuskiehkurat muistoiksi tosilleen.

Tähän asti tarina kuullostaa  sangen romanttiselta, mutta jatko ei sitten
välttämättä sitä olekaan.  Pirkko lähti sittemmin  Savoon mummolaan ja
otti muistotupsun mukaansa. Ja Savossa asia herätti suurta huomiota.
Kylänväki kävi sankoin joukoin uteliaina tutkimassa neekerin karvoja,
joiksi muistoesinettä siellä kutsuttiin.

Pitäisi selvittää, liittyykö tarina tapaukseen, jonka Heinolassa kuulin.
Eräs työtoverini oli syntyisin Kotkasta olympiavoittaja Pentti Hämäläisen
naapurista ja hän kertoi käyneensä poikasena tutkimassa Hämäläisen
nyrkkeilyhanskoja, joissa olleen tahran kultamitalisti väitti olevan
neekerin verta. Tiedä vaikka Puerto-Ricon pojasta jäi toinenkin muisto
Suomeen.

Muuten muistanpa, kuinka opettaja Turtiainen kansakoulun alaluokilla
tiedusteli, onko meistä kukaan nähnyt neekeriä. Paanasen Pekka viittasi
reippaasti ja kertoi Herättäjäjuhlilla sellaisen ihmeen nähneensä.
Seuraavan kerran törmäsin rotuasiaan joskus 60-70-luvun vaihteessa,
jolloin kylällä puhuttiin, että Suonenjoen Alkon edessä oli
Mansikkakarnevaalien aikaan nähty itkevä neekeri. Kärkkäälässä arveltiin,
että tapaus liittyi johonkin Alkon raitiiusvalistuskampanjaan.

Yle Teeman Afro-Suomen historian osa 1 näkyy uusintana sunnuntaina 24.1.
klo 14.45.

Kommentit (0)

Suoniloissanno lörisöö        22.01.2010, 20:56

Jäi harmittamaan, että eilisessä Ievan polokassa oli muutama
kielioppivirhe. Hämeen mies Arttu Suuntala ei täysin hallinnut savon
murteen hienouksia. Mutta tämä kappale on kieliopillisesi lähes
täydellinen ( http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=440&a=6468 ),
elikkä siinä kajautetaan Marseljeesi seleväksi savoksi. Huomaa, miten
käytetty murre kilpailee kauneudessaan täysin ranskan kielen kanssa.

Vähän mietityttää, että mistä tuossa Savon Marseljeesissa oikein on
kysymys. Väkivaltaisen mielikuvan laulu ainakin synnyttää. Luullakseni
siinä savolainen viitakkeilla varustautunut erikoiskommando-osasto on
valmistautumassa hyökkäykseen. Ainakin rieskarautoja eli viitake-nimisiä
työkaluja, jotka muualla taitavat olla viikatteita, ollaan viemässä
olalle, tai ainakin olalle viemistä ollaan jo vahvasti harkitsemassa.

Savontajana on toiminut Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti. Hän oli
syntyjään leppävirtalaisia, mutta mielestäni jossain tuossa ihan lähellä
Kuopion keskustassa jonkun talon seinässä on hänen muistolaattansa. Hänet
historia muistaa siitä, että sota-aikana mies kävi radioaalloilla
sanasotaa Tiltun kanssa, joita taisi olla todellisuudessa kaksi kpl eli
Moskovan ja Petroskoin Tiltut. Petroskoin Tiltu oli Kuopion tyttöjä eli
Saimi Virtanen os. Tarvainen. Hänellä ei muistolaattaa vielä ole minkään
talon seinässä Kuopiossa.

Tuossa nettiä selatessani huomasin, että Tiltu on melkein sukulaistyttöjä.
Hänen miehensä Emil Virtanen nimittäin lepää samassa joukkohaudassa Rauno
Koivistoisen kanssa; ainakin heidät ammuttiin samalla kertaa Stalinin
vainoissa. Luullakseni murha suoritettiin Karhumäen lähistöllä  olevassa
kuoleman metsikössä, jossa viime kesänä kävin. Siellä on muistolaatta,
jossa lukee hyvin pelkistetysti: ”Ihmiset, älkää tappako toisianne”.

Kommentit (0)

Ieva        21.01.2010, 22:45

Yritinpä löytää eilisen synkistelyn jälkeen jotain hilpeää. Se on vaikea
tehtävä. Suomalaiset ovat mollikansaa. Luulin jo keksineeni jotain
hauskaa, joka ei myöskään  loukkaisi kenenkään tekijänoikeuksia. Eli
hämäläisen Arttu Suuntalan selkeällä pohjoissavon murteella  esittämä
Ievan polokka kuullostaa aluksi hauskalta.

http://www.youtube.com/watch?v=XwmxSvV0Q04

Mutta eipä senkään hilpeys kestä tarkempaa tutkimusta. Hieman
arveluttavalta vaikuttaa esimerkiksi seuraava säe: ”Ieavan äeti se
kammarissa virsiä veisata uijjuutti, kun tämä poeka nuapurissa sen ämmän
tyttöä nujjuutti”. Mitähän siellä naapurissa oikein tapahtui?

Ja loppusäkeessa uhataan törkeällä tavalla ehkä tulevan anopin, joka ihan
perustellusti moralisoi tapahtunutta, fyysistä koskemattomuutta:”Muorille
sanoin, jotta tukkee suusi, en ruppee sun terveyttäs takkoomaan. Terveenä
piäset, jos korjoot luusi ja määt siitä murjuus makkoomaan, sillä ei tätä
poekoo hellyys haettoo, kun akkoja hutkii laajasta laetaan”.

Melkeinpä hävettää savolaisten miesten puolesta. Toisaalta korostettakoon
sitä, että laulaja on hämäläinen, sanoittaja Eino Kettunen
pohjoiskarjalalainen ja sävelmä lienee Venäjältä tuotu.

Kommentit (0)

Light Metallia        20.01.2010, 20:17

Hieno keksintö tämä netti. Mutta leivän tämä vie esiintyvien
taiteilijoiden suusta. Luulen, että tekijänoikeuksiin perehtyneille
juristeille riittäisi työsarkaa, jos alkaisivat tutkimaan, mitä kaikkea
laitonta youtubesta löytyy.

Sieltä löytyy esimerkiksi tämä mielestäni lähinnä musiikin light
metal-suuntaukseen liittyvä musiikkiesitys, jonka kansa Hesarin
äänestyksessä valitsi Suomen synkimmäksi
lauluksi http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg .Tosin kansa oli taas
kerran väärässä, sillä Suomen synkin laulu on eittämättä Perä-Pohjolan
poikien barrikadimarssi, jonka sanoja en tosin tähän hätään löydä.

Alunperin Hesarin lukijoiden valitsema sävelmä oli kaustislaisen
pelimannin Hintriikki Peltoniemen sävellys, mutta jonka Reino Helismaa
myöhemmin sanoitti nimellä Peltoniemen Hintriikan surumarssi. Pohjalaiset
eivät sanoituksesta tykkää, koska se korostaa köyhyyttä ja viheliäisyyttä,
jota Pohjanmaalla ei sikäläisten ihmisten mielestä esiinny. Hintriikki
Peltoniemikin oli varakas isäntämies.

Muuten kansainvälisen tutkimuksen mukaan toissa päivä, eli 18. tammikuuta,
on vuoden masentavin päivä. Asiaa tietämättä itsekin omistin kyseisen
kovan päivän illan etsimällä youtubesta edellä mainitun surumarssin ja
lisäksi Lapin äidin kehtolaulun, Järnefeltin kehtolaulun sekä Soi vienosti
murheeni soitto-nimisen sävelmän. Kyllä ne sieltä helposti löytyvät. Niitä
kuunnellessa mieli ikään kuin virkistyy.

Kommentit (0)

Kekkosen olkihattu        19.01.2010, 19:43

Hieno keksintö tämä internet. Sieltä näyttää löytyvän maksutta kaikki
ihmisen tarvitsemat musiikkiesityksetkin. Internet taitaa vielä viedä
leivän musiikintekijöiden suista. Mutta yhtä kappaletta en onnistu
löytämään. Elikkä eiliseen teemaan liittyvää Tapio Rautavaaran esittämää
Laulua Dnjeprille.

Jotkut venäläiset olivat kysyneet Rautavaaralta, että mitä hänelle tuli
mieleen laulua esittäessään, koska taiteilija näytti eläytyvän asiaan
hyvin tunteella. Rautavaara vastasi jotakin kierrellen, mutta ei
kuitenkaan ihan rehellisesti. Hän ajatteli muistelmiensa mukaan niitä
ukrainalaisia, siis Dnjeprin rannoilta olevia, sotavankeja, joita oltiin
lähdössä kuljettamaan linjoilta taaksepäin ja joita innokkaat
heimopataljoonan miehet halusivat välttämättä päästä kuskaamaan. Jokainen,
joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, mitä katkerilla heimoveljillä oli
mielessään. Rautavaara lähti kuitenkin yksin saattamaan vankeja ja
ilmeisesti pelasti näin miesten henget.

Mutta netistä löytyy sen sijaan tämä Isoisän
olkihattu http://www.youtube.com/watch?v=tNqwERjEXlM . Se on
poikkeuksellisesti Rautavaaran itsensä sanoittama ja säveltämä. Yleensähän
mies esitti muiden tuotantoa. Muita poikkeuksia taitavat olla Juokse sinä
humma, joka on Tapsan sanoitus ja Sininen uni, jonka hän on säveltänyt
Haavion tekstiin.

Tarinan mukaan Isoisän olkihatun  nimi on kuitenkin harhaanjohtava. Nimenä
tulisi olla Urho Kekkosen olkihattu. Urheilujohtaja Urho Kekkonen osti Los
Angelesin kisapaikalta olkihatun, jonka hän myöhemmin lahjoitti 5000
metrin olympiavoittajalle Lauri Lehtiselle. Lehtisen urheiluhistoria
muistaa miehenä joka loppukirikamppailussa kukista isäntämaan edustajan
kiilaamalla tämän eteen, kuin nykyajan sprinttihiihtäjät konsanaan ja
yleisö buuasi valtavasti. Myöhemmin Lehtinen lahjoitti olkihatun
Rautavaaralle, joka teki päähineestä menestyspiisin.

Kommentit (3)

80,97        19.01.2010, 19:45

Upea keksintö tämä internet. Ja upea mies oli Tapio Rautavaara. Eilen hän
esiintyi videolla kertomassa, kuinka hän joutui vaihtaessaan keihään
jouseen vaihtamaan samalla myös psyykensä. Ja tässä hän kertoo sen, mitä
historiallista kesällä -43 tapahtui Karhumäen
kentällä. http://www.youtube.com/watch?v=fHxgJYtvvAM&feature=related .  Minunhan
piti viime kesänä käydä tällä pyhällä paikalla ja hiljentyä sen paalun
äärellä, joka ehkä vielä seisoo 80,97 metrin päässä keihäänheittopaikalta.
Mutta tämän ainaisen kiireen vuoksi käymättä jäi ainakin tässä elämässä.

Tänä päivänä Rautavaaran kaltainen sankari olisi eduskunnassa, ovathan
siellä Mieto ja Kalliomäkikin. Mutta sen verran karismaattisempi on Tapsa,
että selvää ministeriainesta hän olisi. Ja sen käsityksen olen saanut,
että vaikka miehellä oli sama henkilökohtainen ongelma kuin monella
muullakin keihäshirmulla, niin pohjimmiltaan Rautavaara oli kiltti
ihminen, vaikka Jorma Kinnunen joskus vakuuttikin, että kiltit miehet
haaskaavat tässä kovien miesten vaativassa lajissa vain aikaansa.

Kinnunen, joka on lyhyt mies on, nosti kiukuspäissään Iltasanomien
toimittaja Martti Huhtamäen kravatista ilmaan, kun toimittaja ilmeisen
erheellisesti väitti Nevalan ja Kinnusen istuneen yökerhossa Budabestin
EM-kisoissa 1966. Hillitymmän Nevalan yrittäessä rauhoitella tilannetta,
Kinnunen vain tokaisi, ettei hänellä ole mitään kiirettä sätkyttelevän
Huhtamäen alaslaskemisessa, koska yökerhojen avautumiseen on vielä aikaa.

Muuten Järviset-kirjassa oli hyvä tarina siitä, kuinka Pauli Nevala saapui
Helsinkiin Matti Järvisen valmennukseen. Vähän aikaa opetusta kuunneltuaan
Nevala kehoitti valmentajaa itseään heittämään ensiksi 80 metriä ja vasta
sen jälkeen tämä olisi kykenevä häntä neuvomaan asiassa. Siihen Järvinen
totesi kylmän rauhallisesti, että bussi Helsinkiin lähtee tasan neljän
minuutin kuluttua ja juna Pohjanmaalle kahden tunnin päästä. Järvinenkään
ei ollut kaikista helpoin luonne.

Kommentit (0)

Vilkastus        17.01.2010, 19:54

Palataanpa vielä viimeaikaisiin aiheisiin. Kiveen hakatut-kirjan
sympaattisin urheilusankari tai ehkä paremminkin urheilun antisankari oli
Mikko Vilkastus Ala-Leppilampi. Mies, joka suunnitteli suuria
sankaritekoja sekä urheilussa että liike-elämässä ja yrittikin
kaikenlaista kovasti, mutta urheilussa parhaaksi saavutukseksi jäi
Munchenin estekisan kymmenes sija ja bisneksetkin onnistuivat niin
huonosti, että Vilkastus istui välillä petoksesta linnassa.

Tuo olympialaisten kymmenes sija on melkoinen saavutus mieheltä, joka
juuri ennen starttia puhkaisi päänsä pukuhuoneen naulakkoon, niin että
otsa piti kääriä eräänlaiseen turbaaniin ja sitten hän vielä kaatui heti
ensimmäisellä esteellä murtaen kätensä. Lopputulos on hyvä eikä
nykyjuoksijamme siihen enää pysty edes ehjäraajaisena tai -päisenä.

Kirjassa annetaan ymmärtää, ettei Mikko ollut mikään atominhalkaisija tai
edes ruudinkeksijä ja myös hänen rehellisyytensä kyseenalaistetaan. Pitää
kuitenkin huomata, että sen verran miehessä oli rehellisyyttä, että hän
ensimmäisenä suomalaisena myönsi veridopingingin. Hänen mukaansa kympin
ennätys parani veritankkauksen avulla kymmeniä sekunteja. Ja erään
silminnäkijän mukaan ennätys olsi parantunut vieläkin enemmän, ellei
juoksija olisi viettänyt edellistä yötä yökerhossa.

Muuten netti on ihmeellinen. Sieltä paljastuu, että Mikko Vilkastuksen
lisäksi eräs toinenkin suuruus myöntää dopinginin
käyttönsä. http://www.youtube.com/watch?v=ZN5DGIuAn5w&feature=related

Kommentit (0)

Epäilyttävää        16.01.2010, 20:14

Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä mutta surkea. Kalpan peli ei kulje.
Tosin joukkue on voittanut 15 viimeisimmästä pelistään 13, mutta nihkeiden
peliesitysten jälkeen. Tänään kaatui TPS vieraissa, mutta tosi niukasti ja
jo kolmannen kerran peräkkäin joukkue oli hukata selkeän johtoaseman.
Kotiyleisökin alkaa kyllästyä jatkuviin niukkoihin voittoihin. Niiralan
halli on ollut yleensä loppuunmyyty, mutta jo viimepelissä oli satoja
vapaita paikkoja.

Ja nihkeästi luistaa suomalainen suksikin. Muistan, kuinka kymmenen vuotta
sitten läpidopatut Suomen miehet olivat vielä tasavahvoja puhtaiden Viron
miesten kanssa, mutta nyt samaisille ikämieshiihtäjille hävitään mennen
tullen. Ja Ruotsin piskuinen  tyttö, joka ei viime talvena osannut yhtään
hiihtää pertsaa, viuhtoi nyt menemään siihen malliin, että raajojen
paikalla näkyi vain harmaa vyyhti. Kierrosluku oli kaksinkertainen meidän
tyttöihin verrattuna. Naapurin pikakiitäjä on kuulemma palannut Sveitsin
leiriltä. Oikea paikka, sillä sieltähän se Myllyläkin löysi kuntonsa.

Ja kun tuossa uteliaisuuttani tutkin painonnoston maailmanennätyksiä,
havaitsin kauhukseni, että painoluokkaan noin 70-kiloa asti naisten
maailmanennätykset ovat vastaavia Suomen miesten ennätyksiä parempia.
Eihän se voi olla totta. Urheilussa taitaa olla jotain mätää.

Kommentit (0)

111111        16.01.2010, 10:50

Aamulla huomasin, että tällä sivulla oli vieraillut 111111 kävijää. Joskus
ajattelin, että lopetan 100.000 kohdalla, sitten päätin, että 111111 on
niin kaunis luku, että sen kohdalla luovun tästä harrasteesta. Mutta niin
moni asia on vielä kertomatta, että tulostavoite nostetaan 123456:en, joka
sekin on harvinaisen kaunis numerosarja. Ihan tulee mieleen 543210, kukas
tietääkään, mikä merkittävä asia tähän lukuun kytkeytyy.

Sitä miettiessä nokkeluustesti kaikille Mensa ry:n jäsenyydestä
haaveilevalle. Mikä kirjain aivan loogisesti, selkeästi, johdonmukaisesti
ja yksiselitteisesti puuttuu tästä rykelmästä:

thmh
tkhe
slm

Eli ilmoittakaapa kommenteissa näkemyksenne puuttuvasta kirjaimesta, kuka
onkaan nopein?

Niin, sitten ratkaisu tuon 543210-mysteeriin. Kieltolaki maassamme päättyi
5.4.32 klo 10. Kieltolaki oli hyvin tehokas laki. Sen reilun kymmenen
vuoden voimassaoloaikana lähes raivoraittiin kansakuntamme alkoholin
kulutus nousi 0,5 litrasta 3,5 litraan henkeä kohti eli siis seitsen
kertaistui.

Kommentit (0)

Silkkipöksyt        14.01.2010, 20:19

Palataanpa vielä Kiveen hakatut-kirjaan, jossa kerrotaan myös Voitto
Hellstenistä. Vaikka mies voitti vain olympiapronssia valittiin hänet
vuonna 1956 peräti suosituimmaksi suomalaiseksi, vaikka maassa oli silloin
kultamitalisteja pilvin pimein. Ilmeisesti häntä pidettiin meikäläisen
miehen ihannetyyppinä.

Tiedettiin, että Vode hoisi kyllä asialliset hommat, vaikka välillä olikin
Ellun kanana. Muistelmiensa mukaan maaottelumatkoilla hänelle annettiin
joukkueen johdon taholta ohje, että jos hän palailee aamuyöstä
reissuiltaan, niin muita ei saa remuamisella herättää.

Siitä asiallisten hommien hoitamisesta muistaa kansa parhaiten sen, kuinka
vuonna -56  hän Ruotsi-maaottelussa sai ankkuriosuudella viestikapulan
huimasti itseään puolta pitemmän viikingin jälkeen ja ohitti tämän viime
metrillä hurjasti irvistäen, jonka jälkeen ruotsalainen kaatui
totaalisesti lyötynä hiilimurskalle.

Mutta olisikohan Vode ollut niin suosittu ainakaan miesten keskuudessa,
jos olisi tiedetty, että hänellä oli tapana käyttää juostessaan puuteria
ja tyttöystävänsä silkkisiä alushousuja. Tosin kysymys ei ollut mistään
perversiosta, vaan tanakan suomalaisen reisilihakset olivat niin paksut,
että niillä oli taipumus hiertyä verille ja siksi erilaiset suojakonstit
olivat tarpeen.

Hellsten oli lyhyenläntä, vain 169 senttinen, mutta siitä huolimatta hän
saattoi huippuaikoinaan talvisin painaa yli 90 kiloa. Kilpailukaudella
painoa oli 20 kiloa vähemmän. Olisikohan tämä painonpudotus ollut selitys
miehen hirmutuloksiin. Nykymenetelmillä treenaavat Hellsteniä  päätä
pidemmät huippulahjakkuudet jäävät sekuntitolkulla Voden
hiilimurska-ajoista.

Kommentit (0)

Matin kioskilla        13.01.2010, 18:31

Kioskin Matti oli elämäntapayrittäjä. Liike oli auki kesäisin klo 09 – 22.
Jos yrittäjä itse ei ollut paikalla, paikalla oli kuitenkin naru ja lappu,
jossa luki ”vedä tästä, niin tullaan kun keretään”.  Olen vahvasti sitä
mieltä, että yhteiskunnan tulisi tukea vaikkapa  mielenterveystyöhön
käytettävillä määrärahoilla tällaisia kyläkioskeja.

Matin kioskilla loppui kaupunkilaisen kiire, siellä oli aikaa huastella.
Jälleen kerran harmittelen jälkeenpäin sitä, että olen tavannut ihmisen,
jonka jutut olisi pitänyt nauhoittaa talteen, mutta se jäi taas tekemättä
tässä elämässä.

Kävin läpi valokuvani, mutta en löytänyt kunnollista  kuvaa itse
yrittäjästä enkä siitä edellä mainitusta  lapusta, vaikka olen molemmat
monta kertaa kuvannut. Mutta ei mitään hätää. Huomasin, että Yleisradiokin
on huomioinut kuuluisan uukuniemeläisen poislähdön. Yle Areenalle on
ilmestynyt nähtäväksi Matista kertova ohjelma vuodelta 2004. Kannattaa
katsoa ja muistella
Mattia. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=8344

Kommentit (0)

Matti lähti        12.01.2010, 19:28

Kioskin Matin kanssa sovittiin, että joskus vielä esitämme Nuorisoseuran
talolla yhdessä runon, jolla Matti reilut 60 vuotta sitten voitti
Uukuniemen Nuorisoseuran runonlausunnan mestaruuden. Matti osasi sen
vieläkin ulkoa. Hän innostui tuumastamme niin, että kirjoitti minulle
ruonon lyijykynällä ruutupaperille, jotta voin sen opetella.

Ongelma oli, ettei meistä kumpikaan tiennyt runon nimeä eikä varmuudella
sen kirjoittajaakaan. Matti veikkasi Pentti Haanpäätä, minä Lauri
Pohjanpäätä. Hyviä arvauksia molemmat. Matti muisteli, että runon nimi oli
varmaankin Kaksi jätkää.

Tällä kertaa muisti-ihme Matti  ei muistanut ihan oikein. Hän ei ole
ainut, joka väittää Kahta jätkää runon nimeksi, koska Paavo Väyrynen
kertoo muistelmissaan myös voittaneensa Nuorisoseurain lausuntamestaruuden
samaisella runolla Kaksi jätkää.

Viikonloppuna luin entisen Mikkelin läänin maaherra Uki Voutilaisen
elämänkerran ja sieltä paljastui, että kyseessä onkin Viljo Kojon Muistoja
menneiltä ajoilta. Netistä löytyi koko alla oleva runo ja ajattelin ensi
kesänä kertoa Matti Pirhoselle, että ongelmamme on ratkaistu. Mutta
myöhästyin. Samana viikonloppuna Matti Pirhonen oli lähtenyt 88-vuotiaana.
Suru-uutisen kertoi Uukuniemi-infon
sivut. http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=577  

Ja tässä se runo, jonka Matti vielä 80-vuotiaana muisti ulkoa.

Viljo Kojo

Muistoja menneiltä ajoilta

Me oltiin jätkiä kumpikin
käsin känsäisin, housuin pihkaisin,
kesän pitkään läskiä, leipää purtu
eikä mitään surtu.
Oli oltu virroilla tukkitöissä,
helapuukot roikkuen nahkavöissä
ja kaulassa kirjava liina.
Me nähtiin toinenkin helle ja piina,
unta kai enin,
jota kiskoimme nurmella korskuvin nenin.

Nyt jätkänaskelin lampsittiin
tuhatmarkkaset lompsassa kaupunkiin
syyssontaista maantietä, Mikko ja minä.
Kovin ylpehinä
talonjussit linjaarikieseissään
kuraa roiskutti päällemme yhtenään.
– Jo tok?ovat pönkiä mielessään,
hiton pöljät, perkeleen porvarit,
sanoi Mikko, ja sitte me sylkäistiin,
niin,
vaikka vain jätkät ja koijarit.

Mitä kaupungistako ostettiin?
Puvut seviottiset !
Ja ryntäät pystyiksi nostettiin,
niin talonjusseille kostettiin
me huonommat ihmiset.
Me heittäännyimmekin herraksi,
noin, vaihteeks vain, siksi kerraksi.
Olis verraksi
vain herrassöötingit pasannu meille,
jos kohta vain jätkille, souvareille.
Hehe!
Kylä me
olis kelvattu vaikkapa puhvettiin,
niin, hotelliin !
Ja hotelliin mentiinkin. Venskattiin
varskuutit ja taksmykyt, penskattiin.
Mitäs, kenslemannit me, sankriitit, faarit,
jos kohta ei muuta kuin sällit.
ihan vain nämä roletaarit,
joitten ruoka on läski ja herkkuna mällit.

Ja ne ryökkinät meitä kun passaamaan !
Ihan niin kuin herroja konsanaan.
Ka, rahallaan
se tämäkin t y ö m i e s huutonsa maksaa.
Se nyt k e r r a n kesässä jaksaa.
Vaan kyllä on piruilla viipaleet
ja muut hiton soosit ja kokkareet
ja sitten ne sellaiset nätit.
monenväriset, ruusatut perärätit.
Ja me pojat syötiin, kiilattiin.
Ja kuin herratkin, välillä huilattiin
ja pantiin tupakaksi.
Ei, kyllä on mukavaksi
tämä luotu herrojen elo.
Ole jouten, makaa ja syödä melo !

Niin haastoimme hampaita kaivellen
ja röyhtäisten.
Lopuks turpamme kädellä kuivattiin,
nenät niistettiin siihen selvettiin.
Ja maksettiin ja lähdettiin
syyssontaista maantietä astumaan
ja kastumaan
kuranroiskuntaan,
kun maalaiset ylpeinä tönkkönään
ohi liekkuivat linjaarikieseissään.

Matti oli Ihantalankin taistelut kokenut sotaveteraani ja häntä Åke
Lindman käytti yhtenä asiantuntijana Ihantala-elokuvaa tehtäessä. Niinpä
Matti Pirhosen muistoa kunnioittaen kuuntelemme lopuksi Veteraanin
iltahuudon http://www.youtube.com/watch?v=Mw054grPg9s .

Kommentit (1)

Sankarivainaja        11.01.2010, 19:22

Ei tullut Tony Halmeesta Veikko Vennamon kaltaista suurta poliittista
johtajaa, kuten yhteen aikaan pelkäsin. Hän vaikutti saavan joissain
vaaleissa  kaikkien niiden pääkaupunkiseudun lähiöiden lyhythiuksisten,
peruskoulun kesken jättäneiden nuorten miesten jakamattoman poliittisen
kannatuksen, jotka kaikesta huolimatta jostain minulle käsittämättömästä
syystä uskoivat olevansa parempaa rotua,  kuin mitä maahanmuutajat ovat.

Sen sijaan nettiä selatessani huomasin, että Halmeesta oli tullut aikamme
sankarivainaja. Harvan väkivaltaan taipuvaisen sekakäyttäjän kuolema on
synnyttänyt yhtä syvää järkytystä. Kuolinsyy on minulle epäselvä, mutta
luulen, että vainajan viereltä löytyneellä laittomalla aseella on osuutta
asiaan. Halme oli kuollessaan 47-vuotias, joka tutkimusten mukaan on
alkoholistien keskimääräinen elinikä.

Tapaus tuo mieleeni toisen uskollisen kehätyöläisen, eli Tarmo Uusivirran
lähdön. Tosin Uusivirran viereltä löytyi täysin laillinen, vaikkakin
kaverilta luvatta lainattu ase. Harmi, ettei aikoinaan toteutunut se
vuosisadan ottelu, jossa kommunisti Uusivirta olisi kohdannut jyrkän
antikommunisti Halmeen. Silloin olisi nähty kumpi on voittamassa,
vallankumousko vaiko taantumus.

Tosin jälkeenpäin on selvinnyt, että Halmeen ja Juha Järvisen
kohtaamisessa oli aineksia samanlaiseen draamaan; Järvinen on
kunnostautunut uransa jälkeiset viimeiset 10 vuottaan päihdetyön tekijänä,
sosialidemokraattina ja hartaan totisena kristittynä.

Menestyneiden ammattinyrkkeilijöiden vaiheita seuratessa alkaa ymmärtää,
miksi laji on Ruotsissa kielletty. Se on oikeasti aivoille vaarallista.
Floyd Pattersson, Ingemar Johansson ja Gunnar Bärnlund kuolivat
alzheimerintautiin. Samasta vaivasta kärsivä kaikkien aikojen suurin, eli
Mohammed Ali, elää vielä, mutta ei ole mitenkään kopsakka ukko. Kun hän
sytytti 10 vuotta sitten olympiatulen, huiski hän soihdun kanssa siihen
malliin, että pelkäsin, että stadionilla syttyy kaikki muu, vaan ei
olympiatuli.

Lopuksi tästä linkistä voi katsoa Tony Halmeen viimeisen haastattelun,
joka on aika surullinen
tapaus http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1031271?halme_tony  ja
vihoviimeiseksi hiljennymme kuuntelemaan tämän  edesmenneen taistelijan
muistoksi Narvan marssin  http://www.youtube.com/watch?v=1o4yccttch4.
Kaunis melodia, sitä pitäisi radiossa soittaa aina silloin, kun
suomalainen ei pärjää olympialaisissa.

Kommentit (1)

Moukari        10.01.2010, 19:46

Ei ole kovin suuri yllätys, että jääkiekkoilija Jouni Ranne oli
tupakkamiehiä, mutta sen sijaan minulle on yllätys, kun luin Kiveen
hakatut-kirjasta, että myös uukuniemeläinen moukarin olympiavoittaja Juha
Tiainen sauhutteli kovasti. Tosin hän oli salapolttaja, koska halusi olla
hyvä esimerkki nuorisolle. Kiveen hakatut-kirjassa kerrotaan, että
47-vuotiaana yllättäen kuolleen Tiaisen kuolinsyyksi paljastui
keuhkokuume. Keuhokokuume saattaa liittyä kovaan tupakointiin.

Muistanpa, kuinka istuin Losin moukarikisan jälkeisenä päivänä Uukuniemen
linja-autossa, jossa joku uskalsi epäillä, että ”olisikohan se meijän Juha
sittenkään voittanut, jos Venään mies olisi ollut paikalla”. Rajan
läheisyys on opettanut sikäläisille ihmisille realistista ulkopoliittista
ajattelua. Tiainen itsekin myönsi voittonsa jälkeen, että vaikka hän on
olympiavoittaja, hän ei ole maailman paras.

Tiaisen edellä maailmantilastoissa oli neljä Neuvostoliiton heittäjää.
Yksi heistä, eli virolainen Juri Tamm saapui olympiavoittajan hautajaisiin
vuonna 2003  ja toi sinne kaikkien neljän, eli myös Sedyhin, Litvinovin ja
Nikulinin, puolesta  kunnianosoituksena  moukarin, joka on nyt Juha
Tiaisen  haudalla.

Kommentit (0)

Kultaranne        09.01.2010, 21:51

Kalpa hävisi tiukan väännön jälkeen Jypille jatkoajalla. Kuuntelin pelin
Urheiluradiosta. Urheilun kuunteleminen radiosta on paljon  jännempää,
kuin paikanpäältä seuraaminen. Tilaa jää mielikuvitukselle. Muistanpa,
millainen elämys oli esimerkiksi kuulla Pekka Tiilikaisen selostavan
kaunoluistelua ja Paavo Noposen jääkiekkoa. Noposen suosikki vertaus oli,
että laukaus lähti kuin raskaasta singosta.

Kalpan niukka tappio ei sureta kohtuuttomasti. Kolme pienen budjetin
joukkuetta, eli Lukko, Kalpa ja Jyppi johtavat sarjaa. Helssingin rikkaat
herrat valvovat peräpäätä. Mutta kunhan pudotuspelit alkavat, huomataan,
että viimevaiheessa onnistuneita hankintoja tehneet helsinkiläiset ja
oululaiset ratkaisevat mitalit.

Kalpan historiakirja väittää, ettei joukkue ole koskaan suurella rahalla
onnistunut houkuttelemaan huippuja Kuopioon, vaan he ovat tulleet, koska
tietävät, että Kalpassa osataan pitää hauskaa. Tosin rajansa kaikessa.
Puhutaan, että seuran historian parhaan pelaajan eli kultaranne Jouni
Rinteen välit valmentaja Hannu Kapaseen katkesivat, kun Rinne ajettiin
pukuhuoneesta ulos tupakalle.

Mutta tosi pelimies Rinne kuitenkin oli, vaikka olikin taitellisuuteen
taipuvainen. Miehen muut voimaominaisuudet olivat surkeat, mutta ranteet
olivat ilmiömäisen vahvat. Peliuransa jälkeen mies toimi jonkin aikaa
Kalpan valmentajana ja kun joukkueen ylivoimapeli ei onnistunut, palasi
itse valmentaja kahdeksan vuoden tauon jälkeen 44-vuotiaana esimerkkiä
antaakseen jäälle, viipyi kaukalossa 24 sekuntia ja syötti sinä aikana
kaksi maalia.

Kommentit (0)

Ierikka        08.01.2010, 19:10

Pitkästä aikaa löysin kirjan, jonka luin yhdeltä istumalta. Arto Teronen
ja Jouko Vuolle ovat julkaisseet urheiluhulluille upean kirjan Kiveen
hakatut, jossa muistellaan edesmenneitä urheiluhenkilöitä. Perusvire on
tietysti aiheesta johtuen surullinen, mutta yhden selkäkeikka naurun
jouduin päästämään.

Nimittäin 50-luvulla suuri urheilujohtajamme Erik (eli savolaisittain
Ierikka) von Frenckell ihastui palavasti 40 vuotta itseään nuorempaan
kaunottareen Tabe Slioriin. Lopulta pari kasvoi erilleen ainakin osittain
Frenckelin suvun painostuksen vuoksi, ja Tabe  ehkä vähän kostomielellä
paljasti arvovaltaisessa Jallu-lehdessä suhteen intiimejä yksityiskohtia.

Skandaalin myötä kansan syvissä riveissä syntyi seuraava sanaleikki. Sen
mukaan Tabe olisi sanonut, että ”Erik oli elämäni suurin munaus”. Ierikan
vastaus olisi ollut: ”Tabe oli sitten munieni suurin elämys”.

Kirja ei anna vastausta Kärkkäälän kylälle kierrelleeseen huhuun, jonka
mukaan Erik von Frenckell olisi julistettu  edellä kerrotun suhteen
seurauksena sukunsa toimesta holhouksen alle, mutta että siitä huolimatta
hän olisi edustanut ansiokkaasti maatamme KOK:ssa vielä parikymmentä
vuotta.

Kiveen hakatut on mahdollista kuulla keskustelusarjana myös  Ylen
arkistossa ( http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=20&t=628 ) . Sieltä
näyttää löytyvän tarinaa myös Aale Tynnistä ja Jarmo Wasamasta, joista ei
kirjaversiossa mainita ollenkaan.

Kommentit (0)

Pommitus        08.01.2010, 19:17

Harmittaa, etten eilen muistanut sitä, että Kärkkäälän kylää
järisyttäneestä pommituksesta tuli kuluneeksi 70 vuotta. Talvisota-aikaan
loppiaisena, eli tammikuun 6. -40, pudottivat venäläiset pommikoneet
Kakkisen Ollin mökin lähistölle Kauko Vainion kirjan mukaan
kuutisenkymmentä järeää räjähdyspommia. Silminnäkijä Heikki Maukosen
mukaan, koneet koukkasivat pintaan ennen pudotusta, joten ne ilmeisesti
yrittivät tosissaan osua johonkin. Maukosten perhe suojautui
kiireenvilkkaa Kerttu-äidin johdolla Satulamäen kivinavettaan.

Koneita kerrotaan olleen toistakymmentä. Henkilövahingoilta säästyttiin,
aineellista tuhoa syntyi sen verran, että Ollin mökin seinältä putosivat
kello ja puntari, joista kellon uskon kärsineen vaurioita. Vainion mukaan
ensimmäisen pommiaallon jälkeen mökin isäntä kehoitti rappusiltaan koneita
”turistamaan vielä toisenkin sieraimensa.” Puhutaan, että suohon upposi
myös toistakymmentä suutariksi jänyttä pommia, jotka siellä edelleen
odottavat nostajaansa.

Olen joskus esittänyt teorian, että järjettömältä tuntuvan
sotilasoperaation syynä olisi ollut, että koneet luulivat pommittavansa
Rissalan lentokenttää. Teoriani on jälleen kerran osoittautumassa
vääräksi, sillä Rissalan lentokenttä tehtiin vasta välirauhan aikaan.
Sota-aikana kenttä oli hirsipäällysteinen, toisin kuin vaikkapa Vienan
Karjalassa sijainnut  Joppe Karhusen ”Kuolevien kotkien laivue”-romaanista
tuttu Tiiksan kenttä, joka oli teräslevyillä päällystetty. Näin nimittäin
viime kesänä nämä samat levyt uusiokäytössä. Niillä oli päällystetty
Petroskoin tori. Ihan olivat viellä ruosteettomat, joten hyvälaatuista
terästä oli käytössä jo sota-aikaan köyhässä Suomessa.

Pitäisi muuten tarkastaa liittyykö Jorma Sarvannon kuuden pommikoneen
alasampuminen viidessä minuutissa Suojärven suon pommitukseen. Sarvanto
tuhosi Kuopion suunnalta palaavat koneet nimenomaan loppiaisena -40. Olisi
mielenkiintoista, jos joku Suojärven suon pommituksen silminnäkijöistä
kertoisi lisää asiasta. Itse olen yrittänyt löytää alueelta pommikuoppia,
mutta en vain niitä tunnista. Närhin Eeliskin kertoili joskus hyvin
tarkkaan, että missä niitä on, esimerkiksi ihan Rajapuoron vieressä sata
metriä Suojärvestä pitäisi yksi monttu olla, mutta nykyajan voimaperäinen
metsätalous on kyllä senkin hävittänyt.

Kommentit (1)

Lupaava aituri        06.01.2010, 19:48

Paavo Lipponen ei ole ainut urheilua harrastanut 60-luvun radikaali. Myös
teatterimies Ralf Långbacka paljastaa muistelmissaan olleensa lupaava
yleisurheilija. Joskus 50-luvulla hän oli jopa ennakkosuosikki SFI:n, eli
maamme ruotsinkielisten urheiluliiton, mestaruuskilpailuissa 110 metrin
aidoissa, olihan hänellä sen kesän kärkitulos tässä lajissa.

Yllättäen mies jäi kuitenkin neljänneksi. Syykin on ymmärrettävä ja
hyväksyttävä. Hän juoksi nilkka murtuneena. Jalka katkesi edellisenä
päivänä pituushypyssä, mutta se ei estänyt innokkaan urheilijanuorukaisen
juoksua, mutta hidaste katkennut kinttu kuitenkin oli.

Långbacka ei ollut hyvä pituushyppääjä, mutta korkeutta hän leiskautti jo
juniorina 175 cm, joka oli hyvä tulos silloisella ulkojalan
kierähdystyylillä. Olisi mielenkiintoista tietää, pärjäsikö hän runoilija
Pentti Saarikoskelle, joka oli myös lahjakas korkeushyppääjä. Tarinan
mukaan ainoastaan tietyt elimelliset syyt estivät runoilijaneron
kohoamisen aivan maamme terävimpään kärkeen lajissaan; kerrotaan, että
hänellä oli liian roikkuvat kivespussit korkeushyppyyn.

Muuten Pentti Saarikoskella on myös hallussaan maamme pisin keihäskaari.
Tosin kysymyksessä on runoilijan täyskaima eli raumalainen
kiekonheittäjänä paremmin tunnettu Pentti Saarikoski. Hän sinkosi baskien
kehittämällä erikoisella pyörähdystyylillä keihästä muistaakseni vähän yli
100 metriä muistaakseni joskus 50-luvun lopulla.
Paavo II        05.01.2010, 21:14

On hellyttävää ja kunnioitettavaa, että vanha valtiomies uhraa ison osan
muistelmistaan urheilusaavutustensa kertaamiseen. Ei ole uusi tieto, että
Paavo Lipponen oli nuorena lupaava uimari, joka kauhoi 100 metriä lähelle
minuutin haamurajaa, joka oli 50-luvulla kova tulos. Pohjois-Savon piirin
ulkoratojen 100 metrin ennätyskin saattaa olla vieläkin hänen nimissään.
Myöskin Lipposen vesipallon Suomen mestaruudet tiedetään.

Kovin suuri yllätys ei ole sekään, että tuleva pääministeri hallitsi
nuorissa kuulantyönnön ja kiekonheiton piirinmestaruuskisoja. Poikien 5.4
kilon kuula lensi 15 metriä ja 1,5 kilon kiekko yli 40 metriä. Ne ovat
luonnollisia tuloksia Lipposen raamit omaavalle terveelle nuorelle
miehelle. 100 metrin ennätyskin oli perusvahvalle, vaikkakin hitaan
oloiselle, nuorukaiselle uskottava 12,7.

Mutta se tieto, että Paavo Lipponen kertoo muistelmissaan vielä
keski-ikäisenä poliitikkona tömistelleensä Cooperin testissä, eli 12
minuutissa, noin kolme kilometriä ja juosseensa 5000 metriä vähän yli 20
minuutin sekä pystyneensä samoihin aikoihin punnertamaan penkistä 10 X 100
kilon sarjoja, saattaa koko muistelmateoksen uskottavuuden vaaraan.

Hirmu tuloksia, mutta ehkä selityksenä koviin kestävyysurheilusuorituksiin
on se, että kun lukiossa tämän rotevan nuorukaisen keuhkojen tilavuutta
yritettiin mitata, ei mittalaitteen seitsemän litran tilavuus riittänyt
alkuunkaan. Urheilullisena yleislahjakkuutena Paavo Lipponen tuo mieleeni
Savon Sanomista tutun Taika-Jim-sarjakuvan Lothartin.

Kommentit (0)

Paavo I        04.01.2010, 19:49

Tunnustettu valtiomies Paavo Lipponen on saanut julkottua muistelmiensa
ensimmäisen osan. Kirjoittajalleen sopivan massiivisen teoksen alussa
käydään läpi muistelijan sukutausta. Lipponen on innokas sukututkimuksen
harrastaja ja löytyyhän suvusta muitakin huomattavia yhteiskunnallisia
vaikuttajia.

Sekä Esko Aho että Matti Vanhanen ovat Paavo Lipposen seitsemänsiä
serkkuja. Olisi mielenkiintoista tietää monensiakohan serkkuja Aho ja
Vanhanen ovat keskenään. Ja kun mennään ajassa taaksepäin 300 vuotta,
törmätään Lipposen suvussa Kekkosiin. 1300 vuoden takaa löytyy esi-isksi
sitten jo Kaarle Suurikin. Tässä vaiheessa Paavon pikkuveli Osmo
tiedustelikin, että koskahan suvussa päästään Jeesukseen asti.

Arvioisin, että Jeesus tulee vastaan noin 30 sukupolven takaa. Nimittäin
jos palaamme ajassa taaksepäin 10 sukupolvea, on meillä itse kullakin
1.000 esi-isää ja -äitiä, 20 sukupolven jälkeen heitä on miljoona ja 30
sukupolven jälkeen ainakin teoriassa 1000 miljoonaa, joka käytännössä
lienee mahdotonta. Tästä voimme päätellä, ettei ihmiskunta sentään ole
veljiä keskenään, mutta kuitenkin noin 30. serkuksia.

Kommentit (2)

Kinkereillä        03.01.2010, 20:27

Tuo eilen mainittu Pietari Suuri sai isovihan aikana Suomen väkiluvun
putoamaan 350.000:sta muistaakseni kolmanneksella. Se oli merkittävä
saavutus sen ajan välineillä, sillä sodankäynti oli silloin hyvin
työvoimavaltaista.

Koulujen 70-luvun historianopetuksessa isostavihasta ei juurikaan
kerrottu. Se oli sitä suomettumista, vaikka tyhmempi luulisi, ettei
tsaarin törkeyksistä kertominen olisi ollut neuvostovastaisuutta.
Neuvostoliitossakin tsaareihin suhtauduttiin nuivasti.

Mutta ainakin vielä 60-luvulla Kärkkäälän kansakoulun oppilaat vietiin
kinkereille, joista ainoana asiana on mieleeni jäänyt kirkkoherra Erkki
Sovijärven jännittävät kertomukset isovihan kauheuksista. Nyt ymmärrän,
mikä oli Sovijärven taka-ajatus. Kun itäistä naapuria ei muuten voinut
julkisesti arvostella, tehtiin se näin verhotusti.

Muistan kuinka Sovijärvi kertoi kasakoiden tekemistä ihmisten
seivästyksistä. Hänen mukaansa uhrit ripustettiin heinäseipäisiin
leuoistaan. Mutta nyt tiedän, ettei se niin mennyt, kuten tietysti tiesi
myös itse kirkkoherra, mutta hän nyt vähän sensuroi virkansa puolesta.
Eihän lapsille voi ihan kaikkea kertoa.

Muuten Kärkkäälässä  on Putinaksi kutsuttu mäki ja olen kuullut, että nimi
johtuisi siitä, että isonvihan aikaan kyläläiset piileskelivät siellä
metsän suojissa ja kuuntelivat venäläisten putisemista. Itse kuitenkin
luulen, että putina-nimi juontaa juurensa pyöreäpohjaisesta puuastiasta.
Sellaistahan mäki muistuttaakin. Varmaankin jo hämäläiset eränkävijät ovat
mäelle sen nimen antaneet.

Kommentit (1)

Pietari        02.01.2010, 18:50

Tässä seisoo tsaari Pietari Suuri Petroskoin puistossa. Ajankohtainen
henkilö sikäli, että Teemalla esitetään parhaillaan sarjaa hänestä. Sitä
mielenkiintoista asiaa telkkarissa ei ole tsaarista kerrottu, että hän ei
lukeutunut sikäläisen yhteiskunnan isokenkäisiin. Vaikka miehellä oli
pituutta 203 cm, oli kengännumero 38.

Pietari oli ihmishirviö. Hänen vuokseen naputtelen tätä juttua Savossa
enkä Inkerinmaalla. Koivistoisten suku joutui lähtemään Pietaria karkuun
venepakolaisina ns. huitsin nevadaan eli Sisä-Savoon tämän alkaessa
rakentamaan suomalaisten suolle Pietari-nimistä maailman metropolia.

Mutta tuon patsaan juurella opin tietämään, että melkein sukulaismies,
ainakin ns. väärän koivun kautta, siinä pasteeraa. Nimittäin tsaarin
puoliso oli Savon Sanomien  mukaan Kuopin Argillandereita, joka on
Kauhasten suvun pappishaara. Ja patsaan juurella Leppävirran Koivistoisten
sukuhaaran edustaja kertoi, että heidän suvussaan on myös Kauhasia.

Joten nyt tiedetään yleisesti, että Romanovien tsaarisuku oli Savon
Kauhasia, Venäjän historian suurin sotapäällikkö Suvarov Savon oli Savon
Suhosia kuten myös Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan luojaTage Erlander,
Usa:n presidentti Nixon Kiuruveden Nikkasia ja Bushit Säämingin Halttusia,
vaikka tätä asiaa pyritäänkin peittelemään. Mutta uusi ja ainakin minulle
yllättävä tieto on se, jonka juuri sain selville, että Putin onkin Savon
Pulkkisia.

Kommentit (0)

Ampumisen kansallisia erityispiirteitä        01.01.2010, 19:47

Lähi-idässä operoinut YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan
vuosikymmeniä sitten, että alueen tilanne olisi vieläkin hankalampi,
mikäli siellä asuisi oikeasti aggressiivisia kansoja kuten suomalaiset tai
jugoslaavit. Alan ymmärtää Siilasvuota.

Maailmalla näyttää ampumalla tehtäviä joukkomurhia tapahtuvan vain Usa:ssa
ja meillä. Amerikassa touhu vaikuttaa olevan summittaista räiskimistä,
mutta meillä on jo Pihtiputaan surmista lähtien ollut erityispiirteenä se,
ettei ambulansseilla ole ollut juurikaan käyttöä. Luulisi Usa:n
vaikutusvaltaisen Kansallisen Kivääriyhdistyksen huomioivan asian
toiminnassaan.

Kun näin eilisen joukkomurhaajan kuvan, muistin, että istuin miestä
vastapäätä junassa toista kymmentä vuotta sitten. Hän matkusti Mikkeliin.
Mieleeni on jäänyt, että ihmettelin miehen harvinaisen synkkää ilmettä.
Siihen aikaan oli lehdessä juttuja Mikkelin seudulle sijoitetuista
Jugoslavian pakolaisista ja heidän tarinansa olivat niin karmeita, että
ajattelin miehen synkkämielisyyden syyn löytyvän Balkanin sodan
tapahtumista.

Joku Pertunmaalle sijoitettu muslimikin oli ItäHäme-lehden mukaan
kertaalleen ammuttukin joukkoteloituksessa, mutta niin huonosti, että hän
nousi myöhemmin haudasta ja muutti Suomeen.

Kommentit (0)