blogi2011

MATTI HEIKKINEN ON MAAILMANMESTARI, MAAILMANMESTARI,
MAAILMANMESTARI!!!        01.03.2011, 16:33Matti Heikkinen on hiihdon kuninkuusmatkan yllätysmaailmanmestari. Nyt
unohdan kaiken kyynisyyteni,en ajattele ollenkaan dopingia enkä harmaita alueita, vaan kuuntelen
seisomaan nousten Kainuunmiehen kunniaksi Nälkämaan laulun. Se on niitä harvoja kotiseutulauluja,
jossa ei tapeta ketään.

http://www.youtube.com/watch?v=u-eI6eEU2jM

Sitten kaivan esille Sortavalan Sorsun tehtaan valmistamat
Karjala-merkkiset sukset ja lähden

harjoittelemaan seuraavien talviolympialaisten miesten viestin perinteisen
osuutta varten. Nykyään

voi huipulle päästä vähän kypsemmälläkin iällä.

Sitten ostan Valintatalon kalleinta kakkua ja juon kultamitalikahvit. Olen
niin vanha mies, etten

uskonut tätä päivää enää näkevinäni. Onnistunut ajoitus ottaa talviloma
hiihdon mömmönkisojen

aikaan. Luulen, että huomenna juomme taas mitalikahvia, mutta se jää
nähtäväksi.

Kommentit (0)

Suomalaisjuhlaa        28.02.2011, 20:36

Tänään on sitten mitalikahvit keitetty. Väliaikalähdöt ovat hiihtourheilun
suolaa ja ne sopivat

suomalaisille. Niitä on saatava välittömästi  lisää. Muistelen, että
suurimpia urheiluelämyksiäni

oli se, kun Myllylä ja Veerpalu kamppailivat väliaikalähdöllä 50
kilometrin maailmanmestaruudesta.

Suuri urheiluelämys oli myös tämänpäiväinen ensimmäinen väliaikapiste. Se
oli suomalaisjuhlaa.

Tytöiltä ei juurikaan uskaltanut mitään odottaa ja sitten olikin vähän
aikaa neloisjohto, ennenkuin

varsinaiset turbot syöksyivät paikalle.

Ihan tuli mieleen Sarajevon 15 kilometriä. Pojiltamme ei silloin paljoa
odotettu ja kuitenkin eka

väliajoissa meillä oli kolmoisjohto. Mieto silloin petti; oli vasta
viides. Neljäntenä oli Svan,

joka jollain onnenkantamoiselle voitti koko kisan. Myöhemmin on kuiskittu,
että Sarajevossa

suomalaisten majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa.

Saas nähdä, miten vielä kisoissa lopulta käy, ettei vain hyvin käy.
Muistanpa, miten Tatran kisoissa

kaikki meni poskelleen ja mitään ei pitänyt Suomelle tulla. Sitten
viimeisen päivän 50:n kisassa

Oikarainen otti yllättäen kultaa. Varsinkin, kun Vedenjin lähti minuutin
Susi-Kallen jälkeen ja

ohitti tämän matkalla. Mielestäni Oikarainen ei enää päässyt Vedenjinin
ohi, mutta siitä huolimatta

voitti. Tosin silloin ei ollut kameroita joka mutkassa.

Kommentit (1)

Kelpo vire        27.02.2011, 19:29

Suomalaisten hiihtourheilijoiden kelpo vire jatkuu. Nyt olimme pikkumäen
joukkuehyppyhiihdossa

kahdeksansia, eli piste tuli jälleen plakkariimme. Tulos on ihan kelpo,
kun ottaa huomioon sen, että

maailamassa on lähes 200 valtiota. Kuulumme selkeästi parhaaseen
kymmenykseen.

Ehkä mäkikotkamme yltäisivät vieläkin parempaan, mikäli he eivät sortuisi
yliyrittämiseen. Henkistä

valmennusta tulisi siis tehostaa. Matti Nykänen voisi alkaa huolehtimaan
poikiemme

menttaalihygieniasta. Matti pystyisi opettamaan nuoremmilleen
suoritusrentoutta, josta hän itse tuli

tunnetuksi .

Muistelen, että joskus vuosikymmeniä sitten Nykänen voitti
maailmanmestaruuden ylivoimaisesti,

vaikka jätti koehypyn hyppäämättä ja saapui kisapaikalle viimetipassa
joltain reisuultaan taksilla,

kun kilpailu oli jo käynnissä. Se oli osoitus siitä perussuomalaisesta
asenteesta, että asialliset

hommat hoidetaan, vaikka muuten otettaisiinkin vähän rennommin.

Muitakin kelpo suorituksia tänään nähtiin. Haastattelijakin totesi Tero
Similälle, että se oli kelpo

hiihto. Ja Similä myönsi, että kelpo hiihto oli, selvästi talven paras.
Sijoituskin oli ihan kelpo

eli 29. Se on pikkuisen tulosluettelon keskipisteen paremmalla puolella.

Kommentit (0)

Yhtä mitalijuhlaa        26.02.2011, 19:39

Nyt on hiihdonystävän mieli hyvä. Opin tänään uudenlaisen asenteen
kilpahiihtoon. Kannustan nyt muun

maailman joukkuetta ja heti on kisailme kirkastunut. Vaikka väkivahvat
norjalaiset ovat lähteneet

vahvoina ennakkosuosikkeina kaikkiin lajeihin, ovat kannustamani muun
maailman urheilijat venyneet

loistavasti ja taitavat tällä hetkellä johtaa mitalitilastoa niukasti
ennen Norjaa.

Suomalaistenkin terävin kunto on putkahtamassa esiin juuri oikeaan aikaan.
Aino-Kaisa Saarinen

taisteli upeasti ja oli kahdeksas. Pistetilimme on siis avattu ja alan
mättämään pööniä pannuun ja

juon kohta pistekahvit. Aino-Kaisan kahdeksannen sijan lisäksi suomalaiset
ovat saavuttaneet

muitakin hyviä sijoituksia. Ainakin pari urheilijaamme on ollut
tulosluettelon keskivälin paremmalla

puolella. Se on kelpo tulos lyhytjalkaiselle ja leveälanteiselle
kansallemme, jota ei ole

rakenteellisesti edes suunniteltu kestävyys- tai hyppylajeja varten.

Kommentit (0)

Turvamies        25.02.2011, 20:17

Vanha asuinkaupunkini Heinola on taas pumpsahtanut otsikoihin.
Sosiaalilautakunnan kokouksessa

tarvittiin järjestyksen säilyttämiseksi turvamiestä. Mutta olihan
käsiteltävä asiakin dramaattinen,

eli edellisen kokouksen pöytäkirjan yhden pykälän tarkastaminen.

Kyllä paheellisen  ja intohimoja kuohahtelevan Heinolankin
kunnallispolitiikassa olisi TV-draaman

aineksia; tai ainakin kesäteatterinäytelmän siitä saisi. Aiheita löytyisi
varsinkin siltä ajalta,

jolloin vielä kunnilla oli varaa harrastaa kansainvälistä
ystävyystoimintaa. Ainakin heinolalaiset

urbaanilegandet kertovat siitä, että ystävyysmatkoilla sattui ja tapahtui.

Kerrankin oltiin Saksassa ja virallisen ystävyysillallisen pikkutunneilla
rohkeni muudan

työläistaustainen kunnallispoliitikko kohottautumaan hieman horjahdellen
ylös ja lausumaan sen

ääneen, jota moni muu oli varmaan salaa sydämessään pohdiskellut. ”Ja te
saatan Lapin polttajat.

Kyllä sitä nyt ystävyydestä puhutaan….”

Muuten kerran kaupungissa oli saatu jokin suuri rakennusprojekti valmiiksi
ja pidettiin harjakaisia

sen kunniaksi. Pitkiä kiitos- ja ylistyspuheita pidettiin onnistuneen
yhteisen hankkeen kunniaksi.

Sitten lopuksi työntekijöidenkin edusmies, joka taisi olla se edellä
mainittu ystävyysmatkailija,

sai puheenvuoron ja kiteytti sanottavansa lyhyesti ja ymmärrettävästi:
”Tämä on ollut hyvä työmaa.

Täällä eivät ole herratkaan vittuilleet.”

Sisäistä mädännäisyyttä        24.02.2011, 20:40

Minusta hiihtourheilussa on niin paljon sisäistä mädännäisyyttä, että enpä
taida enää tämän enempää

seurata hiihdon mömmönkisoja. Hermot eivät kestä. Suomalaiset hiihtivät
hyvin ja taktisestikin

viisaasti, sen selostajakin myönsi, ja paras oli sijalla 16. Yhtään ei
ilahduta sekään, että

naapurit ruotsalaiset, norjalaiset ja virolaiset pärjäsivät ihan hyvin.

Jotain on perusteellisesti vialla meikäläisten valmennuksessa. Kari-Pekka
Kyrön aikaan

suomalaisetkin sivakoivat niin, että raajojen paikalla näkyi vain harmaa
vyyhti. Nyt tuntuu siltä,

ettei maamme saa kisoista yhtään mitalia. Sen jälkeen peräänkuulutetaan
rakenteellisia uudistuksia

meidän urheilujärjestelmäämme.

Onneksi talviolympialaisissa on vielä puolipiippulajeja yms. Niissä me
vielä pärjäämme. Mutta Tuomas

Kyrön Urheilukirjassa kerrotaan, että Kiinassa on lapsille perustettu
erityisiä puolipiippu yms.

painotteisia kouluja, joissa lahjakkaat lapset treenaavat puolipiippua
yms. kokopäiväisesti. Kohta

me ei enää pärjätä edes puolipiipussa yms:ssa.

Kommentit (2)

Roolihahmoja        24.02.2011, 20:23

Tulevassa Uukuniemi-tv-draamasarjassa voisi olla pääosan esittäjänä
pienikokoinen PK-yrittäjä, joka

pitää kioskia sireenipuskien ja kirsikkapuiden keskellä. Hän huolehtii
kyläläisten ruokahuollosta.

Lisäksi kioskilla myydään tauluja ja sotahistoriallista kirjallisuutta.
Kioskin tavaravalikoimaan

haetaan tarvittaessa täydennystä vanhan Pikku-Valmetin takatoosalla.
PK-yrittäjä subventoi hintoja

omasta eläkkeestään, joten hinnat pysyvät kohtuullisina. Tämä henkilöhahmo
sivuaa tapahtunutta

todellisuutta.

Toinen keskeinen roolihahmo on pitäjän pappi. Ihan kioskin vieressä on
hänen kirkkonsa. Pitäjän

pappi tulee syvään epäuskoon. Hän kertoo saarnassaan seurakuntaväelle
tulleensa nyt järkiinsä ja

pyytää anteeksi aiempia höpöpuheitaan. Hän pääsee työkyvyttömyyseläkkeelle
ja ryhtyy maalaamaan

tauluja. Tämäkin henkilöhahmo sivuaa tositapahtumia. Itsekin olin
tälläisen papin vetämäss

hääjuhlassa, eikä siitä sitten mitään täydellistä avioliittoa tullutkaan
ja ihmekös tuo, koska

papilta puuttui tarvittava usko. Oli siis ihan paska pappi.

Nuorisoa edustaa draamasarjassa entinen menestyvän rockyhtiön
kosketinsoittaja, joka pääsee kirkon

kanttoriksi. Hän herättää huomiota soittamalla virsien säkeistöjen välillä
jatsahtavia soolo-

osuuksia ja yrittämällä lisäksi kehittää perinteistä kirkkomusiikkia
yhteiskunnallisesti

osallistuvampaan suuntaan. Tällä hahmolla ei tietääkseni ihan vielä ole
vastinetta todellisuudessa.

Tärkeä rooli on myös entisellä miss-Suomella, joka valitaan Uukuniemen
kunnanjohtajaksi. Hän saa

pitäjästä ja sen kunnallispolitiikasta nopeasti kyllikseen ja häviää
yönselkään samalla tavalla,

kuin Allison teki Peyton Placessa 45 vuotta sitten. Tälläkin hahmolla on
yhteyttä todellisuuteen.

Muuten Uukuniemen historiikki kertoo, ettei Satu Procope koskaan jättänyt
erohakemusta virastaan

eikä häntä myöskään koskaan ole irtisanottu, mutta palkanmaksu kuitenkin
lopetettiin pian sen

jälkeen, kun kunnanjohtaja katosi paikkakunnalta yönselekään.

Kommentit (1)

Draamaa        22.02.2011, 17:40

TV 2:lla on laskujeni mukaan ollut jo neljä maalaissarjaa, jotka ovat
olleet vähemmän syvällisiä ja

joiden ihmiskuvaus on olut sangen kaavamaista, mutta jotka nimen omaan
edellä mainituuista syistä

ovat olleet erittäin suosittuja katsojien keskuudessa.

Nyt minulla olisi peräti kaksi kehitelmää uusiksi TV:n maalaisdraamoiksi.
Ensiksi pitäisi filmata

sarja Kiteen pahasta pajarista. Hän oli se muinainen Uukuniemen
lähipitäjän verojohtaja, joka ei

ollut sellainen paskantärkeä nipottaja, jollaisia nykyiset virkamiehet
bruukkaavat olla, vaan hän

osasi ottaa viranhoidon vähän rennommin.

Kiteen pajari mm. rakensi Pyhäjärven rantarinteeseen tukeista eräänlaisen
syöksyradan veneelleen,

joten hän oli tavallaan maamme lasketteluharrastuksen isä. Hiihtohissiä ei
pajarilla ollut, joten

hän määräsi joukon alastomia naisia vetämään veneensä ylös
laskettelurinteen päälle. Pajarilla oli

sitten surullinen loppu. Huumorintajuttomat veronmaksajat kivittivät hänet
kuoliaaksi ja hautasivat

kivikasan alle, jonka pitäisi olla vieläkin näkyvillä.

Toisen draamasarjan haluaisin filmata Uukuniemen elämästä. Nimittäin
kunnan historiikkia lukiessani

aloin ajattelemaan, että mitä ovat Dallas tai Kauniit ja rohkeat
Uukuniemen valtataisteluihin ja

ihmissuhdejännitteisiin verrattuina; eivät yhtikäs mitään. Ihmettelenkin,
miten niin pieneen kylään,

jossa periaatteessa eletään yksipuoluejärjestelmän oloissa, voi mahtua
niin paljon erilaisia

poliittisia kärhämiä ja skandaaleja, joita Kouvolan hovioikeus ja
Hymy-lehti ovat ansiokkaasti

käsitelleet.

Kommentit (1)

Rumanpuoleista        21.02.2011, 19:45

Ei löydy toissa vuonna ilmestyneestä Uukuniemen historiasta mitään
mainintaa sikäläiseen Sihvosten

sukuun kuuluneesta kenties Suomen älykkäimmästä miehestä Pertti
Lindforsista, jolla oli muitakin

kunnioitettavia erityisominaisuuksia. Historiikin mukaan vähän kaikki on
ollut Uukuniemellä pientä,

köyhää ja vaatimatonta. Ilmeisesti kunnan virallisessa historiassa siis
pyritään rehellisyyteen.

Kirjan mukaan ensimmäiset maininnat 1600-luvun uukuniemeläisistä eivät
mairittele asukkaita. Alueen

talonpojat eivät pelänneet sen enempää Jumalaa kuin esivaltaakaan.
Itsepäisiäkin he olivat. Pappien

mukaan pitäjäläiset olivat täysin vastentahtoisia elämään niiden
terveellisten sääntöjen mukaan,

jotka kuningas oli määrännyt heidän sielujensa autuuden tähden.
Esimerkiksi talonpojat eivät

piitanneet edes tiloilta irtisanomisista, vaan häädetyt isännät sen kun
vain istuivat tuvissaan

(siis kuin tatit).

Eikä kehitystä parempaan juurikaan tapahtunut, sillä vuonna 1893
uukuniemeläisiä kuvattiin

seuraavasti: ”Kasvultaan on väestö yleensä pienenlaista ja näöltään
rumanpuoleista. Puvuissaan

rakastavat naiset loistavia värejä, joka muoti alkaa nykyään olla
vähenemään päin.”

Kommentit (0)

Laitisen kiiskiliemi        20.02.2011, 19:38

Pakinoitsija Loka Laitinen on kaikenlaisten ruokien ja varsinkin
kalaruokien ystävä. Häntä harmittaa

se, ettei Helsingistä saa enää kunnon kaloja, kuten esimerkiksi isoja
särkiä tai kiiskejä. Itse olen

huomannut, ettei niita saa myöskään muuten runsastarjontaiselta Kuopion
torilta.

Suomen arvokkain ja paras kala, eli kiiski, on jostain syystä tyystin
häviämässä myös Suomen

vesistöistä. Yhteen aikaan Petäiseltä ja Moskulasta ei pilkillä juuri
muuta saanutkaan, mutta nyt en

ole vuosiin kiiskeä nähnyt. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos voisi
tutkia sitä, pystyykö

kiisken pelastamaan istutuksilla tai voidaanko sitä viljellä
kasvatusaltaissa tai kasseissa lohien

tapaan.

Laitisen mukaan suurin mahdollinen kalaherkku valmistuu siten, että
kaikenlaisista kiisken

perkuutähteistä keitetään liemi. Sellainen oli aikanaan Pietarin hovin
herkkua, ja moni tyhmä tsuhna

elätti itsensä rahtaamalla tätä arvokalaa Venäjän herroille. Esimerkiksi
maailman mahtavimman

hallitsijan Aleksanteri III:n kruunajaisissa se oli tilaisuuden pääruokana.

Loka Laitinen ei reseptissään paljasta sitä, pitääkö tupakannatsat
lajitella sivuun, kun lattialta

lakaistaan kiisken perkuuroippeet kattilaan.

Kommentit (0)

Pisin jäsen        19.02.2011, 20:22

Muistaakseni jo Sanassa sanotaan, että lue enemmän, niin luulet vähemmän.
Väite pitää paikkansa.

Luin juuri Lasse Lehtisen kokoaman ”Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit
Iltalehdessä”. Nyt sitten

tiedän, mistä pohjimmiltaan on kysymys Suomen filosofien vuosikymmeniä
jatkuneissa oppiriidoissa.

Riidan tausta on Laitisen mukaan seuraava. Eräällä kaljareissulla maamme
filosofeille syntyi riita

siitä kenellä on pisin. Kilpa ratkaistiin siten, että pöydälle pantiin
jonoon markan kolikoita, ja

kuka eniten pystyi ”jäsenellään” pyyhkäisemään niitä lattialle, oli
voittaja. Kun filosofi Pertti

”Lande” Lindforsin suorituksessa putosivat pöydältä kaikkien markkojen
lisäksi tuhkakuppi ja

kukkavaasi, siitä puhkesi filosofian oppiriita, josta Lande sai kärsiä 50
vuotta.

Olen tähän asti pitäytynyt ylistämään Uukuniemen saavutuksia lähinnä
urheilun saralla, mutta kyllä

tästä runsaan 500 asukkaan piskuisesta edesmenneestä pitäjästä on lähtenyt
myös merkittäviä tieteen

harrastajia. Kuten nyt tämä Pertti Lindforskin.

Muistelmissaan, joiden nimen päälle en nyt pääse, taisi olla jotain
sellaista kuin ”Roskapöntöstä

dosentiksi”, filosofi perustelee värikästä ja jopa vaikeaa luonnettaan
sillä, että hän on

turkulaisen kommunistin ja uukuniemeläisen fasistin jälkeläinen.
Sellaisesta geeniperimästä ei voi

syntyä kovin tavallista yksilöä. Äitinsä puolelta Lande oli Uukuniemen
Sihvosia.

Yleisesti Lindforsia, joka kuoli pari vuotta sitten, pidettiin Suomen
älykkäimpänä ihmisenä eikä hän

muistelmissaan edes yrittänyt kumota tätä tietoa. Eikä hän muistelmissaan
myöskään yrittänyt salata

anatomista erityispiirrettään.

Kommentit (0)

Tos talavee        18.02.2011, 19:18

Kuopin torin pakkasmittari valehtelee. Se näyttää noin 20 silloin, kun
muualla kaupungissa on 35.

Tänäänkin luulin paleltuvani karvahatusta ja pilkkivarusteista huolimatta.
Sitten vastaan asteli

kevyesti vaatetettu jalkapallotähti Pele Koljonen paljain päin ja
mielestäni rintakarvat kuurassa.

Tuli mieleen lapsuuteni urbaanilegenda nuorukaisesta, jonka aivot
jäätyivät bussipysäkillä.

Mutta vaikka pittääkin tos talavee, niin ei ole suinkaan pitkän elämäni
kylmin. Kylmin oli talvi -86

– 87 Helsingissä. Silloin mittari näytti vähän yli 20, mutta meri-ilmasto
oli hyytävä. Puhuttiin,

että Lada jäätyi talvisin niin pitkään, kun meri pysyi sulana, mutta
siitten kun meri jäätyi, niin

Lada pysyi sulana.

Tosin Lada oli oikea talviauto nykyisiin automaattivaihteisiin
tietokonetäyteisiin menopeleihin

verrattuna. Ja jos Lada ei startannut, saattoi peräkontista kaivaa veivin,
jolla kone väännettiin

helposti käyntiin.  Nykyisiin ei taida kovan paikan tullen saada ottaa
edes virtaa toisista

autoista, vaan merkkikorjaaja on maksettava paikalle.

Talvella -66 mitattiin Kärkkäälän kylän pakkasennätys 42 astetta. Kuiva
mannerilma ei tuntunut

miltään. Mieleeni on jäänyt, miten lumi narisi monokenkien alla kouluun
mennessä, mutta yhtään ei

paleltanut. Tosin muistelen, että jotkut pitkämatkalaiset olisivat
ottaneet koulutyöstä pakkasloman.

Taisi olla niin, että kunnon koulukyytejä ei silloin vielä tunnettu eikä
myöskään ylipainoisia

lapsia. Allergiaongelmistakaan ei oltu kuultu; tosin jotkut olivat kovia
piereskelemään.

Kommentit (1)

Lumihanki kutsuu        17.02.2011, 20:00

Yksi selkeä virhe löytyy Kiveen hakatut-kirjan luvusta, joka käsittelee
Esa Rossia. Kerrotaan, että

Rossin perhe asui Iisvedellä Salmisen asemalla. Jokainen, joka yleensä
jotain tietää, tietää, että

Salminen on Suonenjoen syrjäkylä parikymmentä kilometriä Iisvedeltä. Mutta
haetannooko tuo mittään.

Esa Rossi oli lahjakas urheilija, velmentaja, keksijä ja liikemies.
Hänessä olisi oivallinen aihe

jonkun historian opiskelijan graduun ja myöskin paikallishistoriaan
keskittyneen Syväniemen

kesäteatterin näytelmään. Varsinkin, kun tuon yleensä joviaalin herran
luonteeseen kuului myös

kiinnostava mustapuoli.

Luulenpa, että monen suuren johtajan ja varsinkin taiteilijan taustalla on
kaksisuuntainen

mielialahäiriö. Sellaisia tapauksia on Suomenkin valtio-, liike- ja
kulttuurielämä pullollaan.

Välillä mennään ylikierroksilla ja kehitellään kaikkea suurta ja sitten
välillä ollaan syvän

masennuksen vuoksi laitoshoitokunnossa.

Tosin korostettakoon tässä yhteydessä, että presidentti J K Paasikivi ei
ollut maanis-depressiivinen

tyyppi. Siitä on lääkärintodistuskin olemassa. Nimittäin KOP lähetti
silloisen pääjohtajansa

mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voitu siirtää eläkkeelle
mielenvikaisuuden vuoksi. Lääkäri

todisti, ettei J K ollut mielisairas, vaan hän kärsi pelkästään huonosta
kotikasvatuksesta. Lisäksi

hänellä oli sopimattomat tekohampaat, joilla oli tapana singahtaa suusta,
jos pääjohtaja joutui

korottamaan ääntään.

Esa Rossi sen sijaan lienee ollut selkeästi maanis-depressiivinen tapaus.
Ainakin hänen

tyttärenpoikansa kertoo yleensä leppoisesta papastaan seuraavaa: ”Esa oli
myös väkivaltainen tyyppi,

joka kävi välillä jopa lepäämässä Kymppi-osastolla, suljetulla
sellaisella. Sen muistan, että hän

välillä ajoi perhettään takaa kirves kädessään. Nuo tapahtumat osuivat
varmaan huonoihin talviin,

jolloin kaikki ei sujunut, kuten Esa halusi.”

Kommentit (0)

Rasva-Rossin huorpoeka        16.02.2011, 20:24

Eipä ole pitkää aikaa, kun ihastelin päiväkirjassani näyttelijä Leo
Jokelaa ja ihmettelin rivien

välissä, miten niin umpihämäläinen, eli Hausjärvellä syntynyt,
näyttelijäsuuruus saattoi olla niin

savolaisen oloinen. Ja vastaus löytyy vastikään ilmestyneestä Arto Terosen
ja Jouko Vuollen kirjasta

Kiveen hakatut – suomalaisia urheilijakohtaloita.

Kirjassa on pitkä juttu Suonenjoella syntyneestä hiihtomesenaatista ja
suksivoidetehtailijasta Esa

Rossista. Rossi taisi olla sotien alla maailman johtava suksivoiteiden
valmistaja, parhaimmillaan

hänen tehtaansa tuotti puoli miljoonaa purkkia vuodessa maailman parasta
Kiva-merkkistä voidetta.

Rossi ymmärsi myös markkinoinnin tärkeyden ja niinpä hän kokosi Iisvedellä
treenanneeseen

ammattilaistalliinsa maamme parhaat hiihtäjät. Suonenjoella on vankka
yksimielisyys siitä, että

sotien alla Iisveden taajaväkinen yhdyskunta olisi voittanut
hiihtoviestissä koko muun maailman.

Siitä jo keskustellaan, olisiko Iisveden kakkosjoukkuekin vielä voittanut
muun maailman.

Mutta sitten paljastetaan Rossin suvun piirissä pitkään vaiettu salaisuus.
Sen mukaan näyttelijä Leo

Jokela, joka muistetaan varsinkin Palmu-elokuvien etsivä Kokkina ja Spede
Pasasen radiosketsien G.

Pula-Ahona, olisi ollut Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain
Rasva-Rossin huorpoeka.

Tarkastakaa vaikka itse, etteikö näyttelijä Jokela muistutakin
olemukseltaan aivan tyypillistä

sisäsavolaista pienviljelijä-metsuria.
http://www.youtube.com/watch?v=5KHZcCik9JY&feature=related

Kommentit (0)

Pekka        15.02.2011, 19:55

Suvun perimätiedon mukaan eno-Risto oli lahjakas juoksija. Muistellaan,
että hän otti harrastuksen

jopa niin vakavasti, että hakkasi nauloja hiihtomonojen pohjaan ja otti ne
jalassa kovia interval-

vetoja Iisveden jäällä Suomi-verkkariin sonnustautuneena.

Ilmeisesti riiuureissulla sota-aikana saatu keuhkovamma esti nousemisen
aivan kansalliselle

huipulle. Suvun muistitietojen mukaan Riston näyttävin urheilusuoritus
tapahtui vähän sodan jälkeen

Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yhteydessä järjestetyissä kansallisissa
kilpailuissa.

Enoni johti uljaalla kotkan askeleella 800 metrin juoksua lähes suoran
mitalla ensimmäisen

kierroksen jälkeen. Hän oli kuitenkin syyllistynyt taktiseen virheeeen eli
väärään vauhdinjakoon.

Toisella kiekalla iskivät maitohapot ja lopputulemana oli jääminen kisassa
vihoviimeiseksi.

Huippujuoksijaa Ristosta ei tullut, mutta muuten Rieponlahden kyläkirjassa
entinen Kainuun Sanomien

päätoimittaja Otso Kukkonen antaa serkkupojastaan arvostavan lausunnon.
Hänen mukaansa varttuneina

nuorukaisina  kaverukset osasivat valmistaa erittäin hyvää kiljua. Suvun
perimätiedon mukaan

muurahaispesässä säilytetystä kiljupöntöstä käytettiin salanimeä ”Pekka”.

Kommentit (0)

Risto        14.02.2011, 19:48

Jatkamme korkeakulttuurisella linjalla. Eilen tuli tv:stä dokumentti Esa
Pakarisesta ja siinä

yhteydessä haastateltiin pitkään Esan keikkakaveria Henry Theeliä.
Theelkin liittyy Könösten suvun

vaiheisiin. Enoni Risto paljasti tämän muistelleessaan minulle joskus
kunnon sotamies Könösen

seikkailuja Toisessa maailmansodassa.

Alunperin Risto oli Laguksen miehiä. Hänestä yritettiin kouluttaa
panssarivaununkuljettajaa. Vaunu

oli nimeltään Inkeri. Samanniminen oli myös enoni silloinen tyttöystävä
Suonenjoella. Kerran

harvinaiselle lomalle päästyään sotamies Könönen halusi luonnollisesti
tavata myös heilansa. Tosin

Risto oli saanut kovan kuumeen, yli 40 astetta, mutta siitä piittaamata
hän otti talvipakkasella

pyöränsä ja läksi polkemaan yli 20 kilometrin päähän, sillä sellaista
hullua se rakkaus teettää.

Enoni seuraava muistikuva on, että hän heräsi Suonenjoen
maatalousoppilaitoksessa, joka toimi

silloin sotilassairaalana ja tunnettiin jostain syystä kansan parissa
hellittelynimellä Kuppala.

Rohkenen tuskin arvailla nimen historiaa. Urheilijanuorukaisena Risto
kuitenkin selvisi

keuhkokuumeesta, vaikkakin kenttäkelpoisuus aleni sen verran, että hänet
siirrettiin Kouvolan

kasarmille.

Kouvolan kasarmille oli kerätty Suomen kenttäarmeijan komeimmat miehet,
näin minä sen kertomuksesta

ainakin ymmärsin, vaikka sitä ei mitenkään korostettu, harjoittelemaan
saksalaista suorajalkamarssia

piakkoin Helsingissä pidettävää voitonparaatia varten. Ja siellä
Kouvolassa eno-Risto harjoitteli

suorajalkamarssia yhdessä Helsingin työväen painonnostajia edustaneen
Henry Theelin kanssa, joka oli

jo silloin kova poika laulamaan.

Tosin turhaan pojat sitä voitonparaatin suorajalkamarssia harjoittelivat.
Mutta komeasti Henry Theel

lauloi jo silloin. http://www.youtube.com/watch?v=sQROycJ5Jx4

Kommentit (0)

Irja        13.02.2011, 19:24

Joku ilta sitten harrastin korkeakulttuuria ja kirjoitin  Esa Pakarisen
kunniaksi Suhmuran

Santrasta. Silloin en kehdannut mainita, että kappaleen sanoittaja Terho
Könönen saattaa hyvinkin

olla kaukainen sukulaiseni. Nimittäin olen äitini puolelta Könösiä. Savon
Könös-miehet muistuttavat

ainakin kasvonpiirteitään kovasti kuuluisaa joensuulaista sukunimikaimaansa.

Ja olen kuullut, että jostain Karjalasta Savonkin Könösten esi-isä on
tullut. Puhutaan, että

isoisovaarillani Risto Könösellä, jota kanta-Könöseksi kutsutaan, oli
kiitettävä lapsilykky. Arviot

määristä liikkuvat 23 – 27 välillä. Eno-Paavo oli joskus palannut Kuopion
reissulta mukanaan tämän

ihmemiehen kuva ja oli väittänyt, että niitä myyskenneltiin Kuopion
torilla. Toivottavasti joku

Könönen vielä löytää tämän kiinnostavan miehen kuvan suvun arkistoista.

Savonkin Könöset ovat musikaalisesti lahjakkaita; joskus tämä
taiteellisuus on ilmennyt suoranaisena

boheemiutena. Suonenjoella syntynyt muusikko Jouko Kukkonen oli äitinsä
puolelta Könösiä. Hän taisi

soitella mandoliinia tms. sota-ajan viihdytyskiertueilla ja olen antanut
itselleni kerrottavan, että

hänellä taisi olla alttius mandoliininsoittajien ammattisairauteen.

Mutta Jouko Kukkonen oli myös lahjakas sanoittaja. Tunnetuin sanoitus
taitaa olla Kesäinen muisto,

joka soi mm. Markku Pölösen tangoelokuvan Onnen Maan taustalla. Muuten
elokuvan keskeisessä roolissa

näyttelee Taisto Reimaluoto, joka on tietysti taustaltaan Kärkkäälän Sikasia.

Könösten suvun legendan mukaan myös tunnettu Irja-humppa olisi lähtöisin
Jouko Kukkosen kynästä.

Puhutaan, että Jouko olisi ollut kovasti ihastunut kauniiseen serkkuunsa
Irjaan, joka on

suurjuoksija Salamo Könösen sisko, ja olisi sitten ikävissään runoillut
tämän tunnetun iskusävelmän.

Virallisen musiikkihistorian mukaan Irjan sävellys ja sanat ovat Kauko
Käyhkön, mutta Könösten suvun

epävirallisen historian mukaan jopa tiedetään, mikä oli tekijänoikeuksien
hinta.

Kommentit (0)

Kuli        12.02.2011, 18:38

Kauko Vainio kertoo kirjassaan Kakkisen Olli, että se jo 50-luvulla
entinen erämaa-alue, jonka yhtä

osaa kutsutaan Kakkisen saloksi, on kymmeniä neliöpeninkulmia laaja, ja
toistasataa järveäkin kuuluu

tähän maa-alaan, joka alkaa Karttulan rajasta, ulottuen Sorsakoskelle
saakka. Vainion mukaan suurin

ala tästä tienoosta on aikoinaan maksanut vain yhden kulin suolaa ja
koirannahkarukkaset.

Vaan paljonko on tuo kuli? Erikoinen painomitta, johon en ole aiemmin
törmännyt. Sen olen kuullut,

että hyvin lyhyt ilmeisesti kiinalainen ajanmitta on kulinluikautus. Mutta
painomitta kulin

selvittäminen vaati jo vähän googlettamista. Ja löytyihän vastaus sekunnin
sadasosissa; ihmeellinen

asia on internet.

Kuli, eli matto, on vanha venäläinen painomitta ja se vastaa yhdeksää
puutaa eli 147,42 kilogrammaa

nykyasteikolla. Siitä voimmekin laskea, että ei ollut erämaa ennen
hinnankiroissa. Nimittäin  suola

taitaa nykyään maksaa noin euron kilolta.

Kommentit (0)

Jumala        11.02.2011, 18:57

Olen monta kertaa vannonut, että ei enää yhtään uutta kirjaa tähän
kattilakuntaan. Mutta niin vain

sorruin taas perjantaikirjan ostoon. Samalla huomasin, ettei Kuopiossa
enää arvosteta Jumalaa.

Kirjatorilla myytiin Jumalaa poistohintaan 2 €/kpl. Ei ole Jumala enää
missän arvossa. Teologian

tohtori Terho Pursiainen kirjoitti kirjan Jumala herran vuonna 2004 ja nyt
se on jo lähes

makulatuuria.

Tiedän, että monet ikäiseni nuoret miehet keksivät monia muitakin ja jopa
hauskempiakin tapoja

perjantai-illan viettämiseen, mutta itse aion tutkiskella Jumalaa ja
varsinkin selittää Jobin

kirjaa. Jobin kirjan selittäminen on minua kiehtonut siitä lähtien, kun
Reidar Särestöniemen

muistelmista luin, kuinka Reidar ja Timo Mukka pakenivat Lapin syksyistä
pimeyttä Tukholmaan ja

juopottelivat siellä ja selittivät toisilleen hotellista varastamastaan
Raamatusta tietenkin Jobin

kirjaa.

Mutta ajankohtainen kirja on Raamattu edelleenkin. Kun avasin
Jumala-kirjan avautui se hyvin

ajankohtaisesta kohdasta. Tänäänhän eduskunta hyväksyi haja-asutusalueiden
jätevesilain. Samaa

teemaa käsittelee myös ostamani teos, jossa  5.Moos. 23: 13-15 sisältää
haja-asutusalueiden

jätehuolto-ohjeita.

Elikkä: 13 ”Teillä tulee olla leirin ulkopuolella paikka, missä voitte
käydä tarpeillanne. 14

Varusteidenne joukossa teillä tulee olla pieni lapio, jolla kaivatte
ulosteitanne varten kuopan ja

peitätte jälkenne. 15 Herra, teidän Jumalanne, kulkee leirissänne,
suojelee teitä ja antaa

vihollisenne teidän käsiinne. Sen tähden leirin on oltava pyhä, niin ettei
hän näe siellä mitään

sopimatonta eikä jätä teitä.

Kuntien ympäristöviranomaisten tulisi valvoa, että esimerkiksi
lestadiolaisten suviseuroilla tai

körttiläisten herättäjäjuhlilla jätehuolto organisoidaan Raamatun
määräysten edellyttämällä tavalla.

Ymmärrän hyvin Jumalaa, koska harmittaahan se häntäkin, jos astuu paskaan
leirillä kierrellessään.

Kommentit (1)

Ehdokkaita        10.02.2011, 19:40

Terve kotiseutuylpeys valtasi vaihteeksi mielen, kun maailmankaikkeuden
tunnetuin suonenjokelainen,

eli Rakel Liekki, esiintyi äsken edukseen telkussa. Suonenjoella hänet
tunnetaan paremmin Koposen

Tiinana. Tutkimuksissani en ole vielä edennyt niin pitkälle, että voisin
väittää hänen olevan

Kärkkäälän tyttöjä.

Älykäs, kaunis ja sanavalmis on tämä nykyinen kuvataiteilija ja entinen
näyttelijä. Koska

päiväkirjaani lukevat myös naiset ja jopa lapset, en voi ihan tarkkaan
kertoa, mitä hän ennen

näytteli. Mutta ilmetty tuleva naisministeri, mieluiten
kulttuuriministeri, on tämä kaunis Rakel,

kunhan vain jokin poliittinen ryhmittymä ymmärtää pyytää häntä ehdolle.
Läpi menee, että heilahtaa.

Ja klo 21.50 tulen uudemman kerran tuntemaan kotiseutuylpeyttä, sillä
silloin tulee dokumentti TV

1:llä entisen asuinkaupunkini Heinolan saunadraamasta. Ja luulenpa, että
kansan sympatiat tulee

keräämään peri suomalainen perusjätkä Timo Kaukonen. Hän on juuri
sellaista periksiantamatonta

jämäkkää perussuomalaista miestyyppiä, joka menisi heittämällä
eduskuntaan, mikäli jokin sopiva

poliittinen ryhmittymä älyäisi pyytää.

Myös tohtori Kiminkinen on ilmettyä pääministeri- ja jopa
presidettiainesta, jos vain jokin

poliittinen ryhmittymä älyäisi pyytää. Myös Kiminkisen ohjelman jämerä
paino-ongelmasta kärsivä

Mansikka-Antti, jonka vaari oli Kärkkäälässä syntynyt Tuomas Kiiskinen,
olisi varteenotettava uusi

luuta maamme poliittisessa elämässä, jos vain jokin poliittinen ryhmä
älyäisi pyytää.

Muuten Mehiläis-Jussi, jonka äiti oli Kärkkäälän tyttöjä ja joka laskujeni
mukaan on Mansikka-Antin

serkku tai ainakin pikkuserkku, osasi hyödyntää TV:ssä hankkimansa
tunnettuisuuden ja sai männä

vaaleissa useita ääniä kristillisten listoilta, kun kristilliset älysivät
pyytää häntä ehdolle.

Kommentit (0)

Esa        09.02.2011, 22:16

Niin se aika vain viipottaa. Humoristi Esa Pakarisen syntymästä on tänään
kulunut sata vuotta. Ajan

viipotuksessa kauhistuttaa erityisesti se, että muistan 30 vuoden takaa
lukeneeni silloin Esan

merkkipäivän kunniaksi huomoristista julkaistun elämänkerran nimeltään
Hanuri ja hattu.

Kirja jäi mieleeni siitä, että harvoin olen lukenut yhtä ilotonta ja
surullista tarinaa. Esa

Pakarinen ei todellakaan ollut kasvanut pumpulissa. Huumorin avulla
ihmiset yrittävät sinnitellä

ankeissa oloissa järkensä valon säilyttäen narunjatkoksi joutumista
vältellen.

Tosin Esalle oli käydä huonosti. Pula-aikana armeijasta päästessään
miehellä oli rahaa juuri sen

verran, että hän pystyi ostamaan metrin köyttä. Se olallaan hän sitten
vaelteli Joensuun katuja

suunnitellen ns. kaulakiikun virittämistä. Siinä olivat vitsit vähissä.
Suomi ei ollut silloin vielä

pohjoismainen hyvinvointivaltio.

Kuunnellaan Esa Pakarisen juhlan kunniaksi hänen tunnetuin kipaleensa,
jonka tekijänoikeuset ovat

käsittääkseni ummessa. Suhmura on minulle sikäli tuttu paikka, että se on
juuri Kuopion ja

Uukuniemen puolivälissä. Pohjoiskarjalalaisiahan sikäläiset ihmiset ovat,
mutta laulun sanoituksesta

päätellen selvästi ainakin sudeettisavolaisuuteen taipuvaisia. Suoraa
vastausta ei sielläkään

kysyjälle anneta.

Kun kappaleen vähän nahjusmainen päähenkilö pyytää saatille pääsyä, vastaa
Sandra kierrellen: ”Voe

tokkiisa jalakojas siästä”. Ei siis tyrmää ajatusta loukkaaavasti eikä
nolaa vonkaajaa, mutta antaa

hienotunteisesti ymmärtää, ettei se nyt kerta kaikkiaan käy. Muuten ei
Suhmuran ja Mulon väli

ainakaan autossa istuen tunnu pitkältä.

Vonkamies lienee vähän yksirivinen tapaus, eli hänellä ei ole kaikki
inkkarit kanootissa, tai kaikki

kuvakortit pakassa, sillä seuraavalla kerralla hän toiveikkaasti tuli
pyörällä, vaikka olisihan

tämän onnettoman pitänyt ymmärtää, että se vain pahentaa tilannetta.

Suvunjatkamisen kannalta onnekkaasti oli paikalla kuitenkin Mulosta Manta,
jonka mattoja tarinan

päähenkilö myöhemmin puistelee ja lapsia liekuttelee, vaikka Suhmuran
Sandraa hän salaa mielessään

muistelee. Kaunista ja surullista, mutta ei ollenkaan hauskaa.

http://www.youtube.com/watch?v=kRsjtddMLJ8

Kommentit (0)

Tekijänoikeudet        08.02.2011, 19:53

Jätin eilen hienotunteisesti kertomatta, että levytysstudioon Taisto
Ahlgrenia saatteli Tuomari

Nurmion muistelmien  mukaan kaksi vanginvartijaa, mutta upeastihan äänitys
onnistui siitä

huolimatta. Vaikeudet alkoivat vasta myöhemmin, ja oikeutta käytiin
korkeinta oikeutta myöten.

Ensimmäisessä levyssä Pettäjän tien sanoituksen ja sävellyksen kerrotaan
olevan Pirkko Ahlgrenin

tuotantoa. Asiasta syntyi haloo ja vuosia myöhemmin korkein oikeus päätti
äänestyspäätöksellä, että

kappale on jäljitelmä hyvin tuntemattomaksi jääneen Erkki Laurokarin
kappaleesta Kohtalon kukka.

Todistuskin Laurokarin tekijänoikeuksille löytyi. Nimittäin eräs
radiotoimittaja oli vuonna -67

nauhoittanut eräässä Helsingin puliremmissä Laurokarin esityksen. Se oli
siis aitoa eläväämusiikkia.

Erkki Laurokarin myöhemmistä vaiheista en ole löytänyt tietoa.

Mutta epäilen vahvasti, että Laurokarikaan ei saata olla lopullinen
vastaus Pettäjän tien tekijäksi.

Nimittäin kuunnelkaa omilla korvillanne, että kyllä kyseessä on aito
mustalaismusiikkiesitys; ei ole

valtaväestön lauluja pohjimmiltaan.
http://www.youtube.com/watch?v=ldKzVSmI4pM

Kommentit (0)

Pettäjän tie        07.02.2011, 22:32

Olen tutkimuksissani pystynyt luotettavasti todistamaan, että suuri osa
sekä ihmiskunnan

suurmiehistä että -naisista kytkeytyy likeisesti Kärkkäälän kylään ja että
kotikyläni sekä

urheilulliset että kulttuuriset saavutukset ovat mittavat.

Mutta se oli minullekin suuri yllätys, että yksi maailman musiikkitaiteen
väkevimmistä tulkinnoista

sivuaa ainakin jossakin määrin Kärkkäälän kylää. Nimittäin vuonna -69
asteli Taisto Ahlgren

levytysstudioon ja kajautti ilmoille Pettäjän tien. Hän esitti sen ns.
kalliimmalla tyylillä elikkä

väristyksillä varustettuna. Kappaleen päätyttyä oli kyynisyyteen ja
nälvintään taipuva

äänityshenkilökunta pitkään hiljaa.

Näin luin omilla silmilläni Tuomari Nurmion muistelmista. Ja jatkettuani
lukemista luin, että Taisto

Ahlgrenilla oli ottopoika nimeltään Heikki Lampela. Nykyäänhän Ahlgrenin
ottopoika on ehkäpä maamme

tunnetuin asianajaja.

Uutisissakin hän esiintyy harva se ilta. Ja hänen elämäntarinaansa
pohjautuu menestyselokuva Häjyt.

Se muistetaan varsinkin siitä, että pääosan esittäjä Samuli Edelman
lihotti itseään Robert De Niron

lailla 40 kiloa täyttääkseen roolinsa. Painonpudotus ei sitten
onnistunutkaan.

Ja siten Pettäjän tien Ahlgrenkin kytkeytyy Kärkkäälään, että Heikki
Lampelan isoisä Iso-Valtti on

Pirttiselässä pitkään vaikuttaneita Balzareita. Suvun historiaan liittyy
suuri murhenäytelmä. Pula-

aikaan 30-luvulla Balzarit olivat palaamassa Kuopion tammimarkkinoilta,
kun hevonen uupui kovassa

pakkasessa Kakkisen jäälle ja tietääkseni kolme perheestä paleltui. Heidän
ruumiinsa vietiin

Kuoppalan aittaan, jota isännöi Närhin Kalle, mummoni veli.

Kolme kesää sitten kävin Baltzarin Gunnarin ja toisen Pirttiselän pojan,
eli gynekologi Valto

Räsäsen, kanssa hiljentymässä tragedian tapahtumapaikalla.  Syytä meillä
kolmella olikin. Gunnarin

omaisia oli paleltunut salolle. Valto oli kerran eksynyt siellä niin
perusteellisesti, että vietti

metsässä taivasalla koko talviyön. Itse eksyin joulun edellä -77 salolle
siinä määrin, että hiihdin

varmaankin 70 kilometriä ennenkuin juuri yön pimetessä löysin kotia ja
säilytin henkikultani.

Kommentit (3)

Purtsi        07.02.2011, 19:45

Purtsikin se sitten lähti. Eikä ollut vanha mies. Taustalla oli kuulemma
alzheimeri. Kovasti

tavallista on, että nuo entiset pugilistit poistuvat tuonilmaisiin
kohtuuttoman nuorina ja syynä on

jokin aivoperäinen sairaus. Mieleen tulevat Bärnlund, Pattersson ja
eiköhän Ingokin ollut

viimeaikoinaan kovasti huonomuistinen; Muhammed Ali sinnittelee vielä
aivosairaudestaan huolimatta.

Ja eihän ihmispää olekaan tarkoitettu alasimeksi. Pitäisiköhän
tuosuojeluviranomaisten puuttua

ammattinyrkkeilijiden työturvallisuuteen. Lisäksi myös jääkiekkoilijat
saavat jatkuvasti

aivotäräyksia. Niiralan montustakin melkein joka pelistä talutellaan
toestaitoisia nuorukaisia

vaihtoon, kun itse eivät enää pysty. Moni huippu on joutunut lopettamaan
lajin, koska pää ei kestä.

Työsuojelupiiri voisi määrätä ainakin Kuopion halliin taklauskiellon.

Minulla on mielikuva, ettei Pertti Purhonen saanut urallaan pahoja
tällejä. Käsitykseni perustuu

varmaan siihen legendaariseen kohtaamiseen Spede Pasanen vastaan Purtsi
Purhonen noin vuonna -65.

Katsojia kotivastaanottimien ääressä oli varmaankin nelisen miljoonaa. Iso
ja riski Spede veteli

tosi kovia ns. längelmäveteläisiä, joista yksikään ei osunut. Purtsin
stoorin mukaan Spede oli

käynyt pyytämässä pukuhuoneessa ennen matsia, ettei olympiamitalista vain
löisi tosissaan eikä hän

niin sitten tehnytkään.

Vuoden urheilukulttuuriteko        05.02.2011, 19:32

Taisinpa juuri todistaa vuoden urheilukulttuuritekoa, joka todistaa minun
teoriani oikeksi siitä,

että läpirehellisenä maana Suomi voi unohtaa menestystoiveet kestävyyttä
ja voimaa vaaitivissa

lajeissa, koska ne ovat dopingin turmelemat, ja keskittyä niihin
urheilumuotoihin, joissa

synnynnäinen lahjakkuus ratkaisee.

Kuten esimerkiksi pikajuoksuun. Jos kerta meiltä löytyy luonnostaan
maailman nopeakätisimmät miehet,

niin luulisi myös todella nopeajalkaisiakin löytyvän. Kuten Voitto
Helsten, joka oli maailman

huipulla pikajuoksussa, vaikka ei edes näyttänyt urheilijalta.
169-senttinen Vode oli lihavuuteen

taipuvainen ja reidetkin niin paksut, että joutui käyttämään sekä
tyttöystävänsä puuteria että

silkkipöksyjä estääkseen reisien hankautumisen verille juostessa. Mutta
siitä huolimatta vähäisellä

harjoittelulla hän juoksi paljon nykysprinttereitämme lujempaa.

Mutta Vodelle on nyt löytynyt seuraaja. Äsken unisennäköinen Jonathan
Åstrand hölkötteli hallissa

200 metriä siihen malliin, että Ruotsin maailmantähti Wissman, joka ei ole
hävinnyt koskaan

suomalaiselle, vimmatusta sätkyttelystään huolimatta jäi mielestäni
puolisen suoranmittaa. Kisan

jälkeen Ruotsin poika seisoi kauan mietteliään näköisenä. Totaalisesta
ruotsalaisnöyryytyksestä

puuttui enää se, että Jonathan Åstrand olisi loppusuoralla  haukotellut
kämmenkuppiinsa tai pistänyt

hölkötellessään tupakiksi.

Kommentit (0)

Huomiotaloutta        04.02.2011, 18:51

Kyläkauppias Keskinen hallitsee huomiotalouden lait. Nytkin esiintyminen
tv-ohjelmassa oli niin

huomiotaherättävää, että Tuurin kyläkaupan jonot vain pitenevät. Minäkin,
viimeinen suomalainen,

joka ei ole vielä käynyt Tuurista puutarhatonttuja ostamassa, aion sen
kohta tehdä.

Todistakaa itse, miten mediaa voidaan hyödyntää:

http://www.virallisetlinkit.fi/site/37727.html

Epäilen, että Keskinen aivan laskelmoidusti nautti ne normaalit
ruokajuomat ennen lähetystä. Enkä

usko, että tuntematon naapuri pelkästä sattumasta soitti suoran lähetyksen
aikana kyläkauppiaan

kännykkään ja pyysi häntä tulemaan pois itseään häpäisemästä. Toisaalta
tiedän kyllä, että

Pohjanmaalla naapuriston sosiaalinen kontrolli vielä toimii.

Huolestuttavaa on, että entinen himohölkkääjä Keskinen alkaa olla ns.
hyvässä ajolihassa. Tainnut

lenkkeilyt jäädä vähemmälle naisten kanssa vehdatessa. Lihaskunto on
kuitenkin selvästi parempi kuin

toisella kovalla huomiotalouden kilpakumppanilla Matti Nykäsellä. Matilla
nimittäin sulkijalihas

reistaili männä vuonna suorassa tv-lähetyksessä. Tämä taitaa olla
maailmalla suosituin youtube-pätkä

nelinkertaisesta olympiavoittajasta:
http://www.youtube.com/watch?v=9N_-zopnwp8

Kommentit (0)

Putin kärähti ratista        03.02.2011, 18:35

Hirveä tauti tämä lenssu. Ensi syksynä luovun maamme viimeisen tosimiehen
roolistani ja otan

rokotteen. Eikä kunnon droppeja saa mistään, koska saatanan hallitus ne
kielsi vuonna 1957. Silloin

loppui heroiinin anniskelu Suomen apteekeista.

Heroiinin muistetaan olleen tehokkaan lievityksen vilustumisen oireisiin.
Vatsavaivoihin myytiin

vielä pitkään sodan jälkeen opiumia ja väsymykseen sekä laihdutukseen
amfetamiinia, jonka avulla

myös Suomeen saatiin monta olympiamitalia.

Lenssu sotkee myös humeettirasian. Eilen luin ohikulkiessani, että
lööpissä selvästi kerrottiin,

että PUTIN KÄRÄHTI RATISTA. Melkein yhtä houkutteleva lööppi, kuin se,
missä väitettiin, että

VUORINEUVOS AMPUI TYÖMIESTÄ PERSUKSIIN FASAANIJAHDISSA tai Työmies-lehden
otsikko TYÖLÄISLAPSI

HUKKUI PORVARIN AVANTOON.

Painoin Putin-uutisen sydämeeni ja tutkiskelin asiaa mielessäni. Aloin
epäillä silmiäni, koska Putin

on sikäli erikoinen venäläinen, että hän ei ota, vaikka ajaakin. Niinpä
hänen yleisesti uskotaankin

olevan taustaltaan oikeasti Savon Pulkkisia. Kävin iltapäivästä tutkimassa
lööpin uudestaan, ja

siinä lukikin vain, että PUTIN JYRÄHTI KARJALASTA.

Kommentit (0)

Voimailija Tanner        02.02.2011, 19:04

Muistelmistaan pätellen työväenjohtaja Väinö Tanner lukeutui tosimiehiin.
Hänkin edusti

yhteiskunnallisessa ajattelussaan perinteistä miesnäkökulmaa. Kapinan
aikaan punakaartilaiset

pidättivät kansanedustaja Tannerinkin, koska tämä joutui kadulla
liikkuessaan järjestyspartion

kanssa sanaharkkaan. Syy ei ollut poliittinen, vaan se, että Tanner
arvosteli partiota siitä, että

se kantoi kivääreitään ”akkamaisella” tyylillä.

Vaikka Tanner oli koulutukseltaan lakimies, hän oli sikäli
työläistaustansa tuote, että hän arvosti

fyysistä voimaa. Koulupoikana Väinö kävi seuraamassa sirkuksessa
saksalaisen voimamiehen esitystä ja

innostui asiasta siinä määrin, että aloitti määrätietoisen harjoittelun
englantilaisella

snadowmenetelmällä. Pian hän kykenikin nostamaan yhdellä kädellä 50 kilon
punnuksen  päänsä päälle.

Eikä tämä riittänyt, vaan hän myös pystyi ottamaan samaisen punnuksen
yhdellä kädellä syliinsä ja

tekemään sen jälkeen useita kyykkyyn ylös liikkeitä yhdellä jalalla.

Tanner ei kuitenkaan lukeutunut aivan lajin kärkimiehiin.Terijoen
punakaartin vahvin mies Viljo

Kansa kykeni samalla tavalla nostamaan peräti 75 kiloa. Viljon pojanpoika
Tapani Kansa ei ole yhtä

riuska ja niinpä hän onkin joutunut elättämään itsensä laulamalla.

Vuosisadan alussa Tanner matkusti opintomatkalle Saksaan perehtyäkseen
perusteellisesti

osuustoimintaliikkeeseen. Siellä hän joutui ottamaan osaa
osuustoimintaväen liikuntapäiville. Tanner

oli innokas painija ja niinpä hänelle avautui tilaisuus esitellä taitojaan
paikalliselle väestölle.
Saksalaisten joukosta löytyi isojakin miehiä, mutta niin vain Tanner
kellisti heidät kaikki

helposti. Saksalaiset alkoivatkin kutsua häntä suomalaiseksi karhuksi.

Pienen ja tanakan Tannerin riuskuudella saattoi olla laajempikin merkitys
maamme poliittisessa

kehityksessä. 20-luvulla sosialidemokraatit ja kommunistit taistelivat
raivoisasti työväenliikkeen

johtajuudesta ja eräässä valtataistelun kannalta tärkeässä kokouksessa
Väinö Tanner ja Arvo Tuominen

joutuivat käsirysyyn poliittisesti merkittävästä puheenjohtajan
nuijasta.Tuominen yritti ns.

suorantoiminnan menetelmällä saada puheenjohtajan nuijan itselleen.

Konflikti päättyi siihen, että Tanner kävi Tuomiseen käsiksi ja paiskasi
hänet alas

esiintymislavalta. Puheenjohtajan nuija jäi Tannerille, mutta vastaavasti
kokousteknisesti hieman

arvottomamman puheenjohtajanpöydän Tuominen kaappasi itselleen, koska hän
yritti siihen takertumalla

ns. siviilivastarinnan keinoin estää Tannerin voimatoimet. Valtaamansa
pöydän ääressä Tuominen

ryhtyikin pitämään omaa eriseurausta kokoustaan tosin arvovaltaansa
huomattavasti menettäneenä,

sillä perinteinen
työläiskulttuuri arvosti parhaita tappelijoita.

Kommentit (2)

Sulo        01.02.2011, 18:43

Hella Wuolijoella olisi ollut ottajia. Molemmat Wuolijoen lahjakkaat
veljekset sekä Sulo että Väinö

olivat häneen ihastuneita. Hella otti Sulon, joka oli salskea
urheilijanuorukainen. Väinö muistutti

enemmänkin porsasta ja niinpä hän menikin elämässään pitkälle.

Myöhemmistä poliittisista näkemyseroista huolimatta Tanner, joka itsekin
oli harrastanut nuorena

painia  ja joka oli jossain eduskunnan sivuhuoneessa paininut Wuolijoen
kanssa 15 minuuttia

kestäneen ratkaisemattomaan päättyneen ottelun, antaa muistelmissaan
tunnustuksen kovalle

kilpakumppanilleen. Hän kertoo, kuinka Wuolijoelle avautui myöhemmin
tilaisuus osoittaa, että

ainakin hän oli kiistatta parlamentin kakkosmies niskanvännössä.
Eduskunnan kahvilassa Tanner oli

paikalla silminnäkijänä, kun porvaripuolen Pekka Ahmavaara ja Sulo
Wuolijoki kehuskelivat toisilleen

voimiaan.

Ja kuinka ollakaan hetken päästä miehet olivatkin käsikähmässä. Wuolijoki
oli hintelä mutta voimakas

ja taitava. Ahmavaara sen sijaan vanttera ja lihava. Hän ei tosin
näyttänyt laisinkaan tuntevan

ranskalaista painia. Seurauksena oli, että yhtäkkiä nähtiin Wuolijoen
heittävän Ahmavaaran päänsä

ylitse lattiaan että jysähti. Sivustaseuraavat pelkäsivät vähintään luita
katkenneen, kun yli

satakiloinen mies rojahti korkealta lattiaan. Ihme kyllä ei siinä sen
kummempaa tapahtunut.

Työväenluokan moraalista huolestunut Otto Kuusinen epäili ottelun jälkeen,
että Sulo Wuolijoki

haiskahtaa selvästikin viinalle. Syytetty itse kiisti asian jyrkästi.
Hänen mielestään se ei ollut

mahdollista, koska hän oli juonut ainoastaan viskiä.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että iltapäivälehdistö ei ollut
tuohon aikaan kovin

kehittynyttä. Nyt saattaisi olla melkoinen mediatapahtuma, jos esimerkiksi
Sulo Wuolijoen

tyttärenpoika Erkki Tuomioja kellistäisi niskalenkillä vaikkapa Seppo
Kääriäisen eduskunnan

kahvilassa. Ja tokkopa tuo onnistuisikaan, vaikka syitä olisi paljonkin,
sillä Erkki Tuomioja ei ole

mikään voimailija, vaan enemmänkin kestävyysurheilija.

Mies on nimittäin vanhemmiten siirtynyt 60-luvun barrikaadeilta esteisiin.
Hän harrastaa nykyään

3000 metrin estejuoksua. Parhaana saavutuksena on ikämiesten Sm-hopea.
Jouko Kuha, vanha

maaotteluratsu ja kova viimeisen kierroksen mies, on vielä ollut
ylittämättömänä kantona kaskessa.

Hella Wuolijoki        31.01.2011, 21:19

Hella W-elokuva kannattaa käydä katsomassa ja se pitää tehdä nopeasti,
koska kovin pitkään se ei

ainakaan Kuopiossa taida pyöriä. Kovasti oli tyhjää katsomossa, vaikka
Hella on ihan

katsomisenarvoinen filmi.

Ja kyllähän Hella Wuolijoki todistetaan vakoilijaksi, koska asia vallan
sotaylioikeuden tuomiolla

vahvistettiin. Epäselväksi tosin jäi, että moneenko suuntaan hän välitti
tietoa. Oliko Hella vallan

kaksois- tai peräti kolmoisagentti? Tosin maamme poliittisesta eliitistä
taitaisi löytyä monta

muutakin samanlaista tapausta.

Se yllättävä asia elokuvasta paljastui, ettei Hellan aviomies Sulo ollut
sellainen hyvntahtoinen

viinalleperso nahjus, jollaisen kuvan miehen muistelmista saa. Nimittäin
kyllä Sulossa sen verran

oli särmää, että ainakin elokuvassa hän meinasi Hellan kuristaa. Tekoa ei
voi tietenkään hyväksyä,

mutta väkisinkin sitä ymmärtää. Kyllä Hella sen verran komenteleva ja
korkeaääninen oli.

Sikäli Sulo liittyy myös Kärkkäälän kylään, että hän istui samassa
sellissä Ville Vainion kanssa

Tammisaaren pahamaineisessa pakkotyölaitoksessa. Kerrankin nämä veikkoset
yrittivät salakuljettaa

kesyttämäänsä pulun vankilan jumalanpalvelukseen. Kiinni jäätyään he
perustelivat tekoaan sillä,

että pulun avulla olisi ollut tarkoitus havainnollistaa
Pyhähenki-käsitettä siinä vaiheessa, kun

pappi olisi saarnassaan lausunut sanan ”pyhähenki”.

Muuten Sulo kiisti myöhemmin väitteen, jonka mukaan hän olisi viimeisenä
vankeuspäivänään käynyt

pyytämässä vankilan johtajalta, että voisi jäädä vielä laitokseen, koska
hän ei halunnut palata

vaimonsa Hellan komenneltavaksi.

Kommentit (0)

Kolmas seppä        31.01.2011, 16:10

Huomaan olevani jo vanha mies. Tosin Nataliaa en oppinut nuoruudessani
tuntemaan, mutta Natalian

aviomiestä olen jututtanut. Paavo Koskinen kävi v-78 jossain
opiskelijajärjestön tilaisuudessa

kertomassa kokemuksiaan stalinismista. Hän oli sen kokenut, kun asui
30-luvun lopulla

Neuvostoliitossa.

Paavo Koskinen on meille kaikille tuttu mies. Tämä työläispainija oli
yhden sepän mallina, kun

Kolmen sepän patsasta veistettiin. Epäilen, että hän on juuri se, jonka
palleille leka näyttää

kipeäätekevän näköisesti putoavan.

Paljon mahdollista, että suomalainen kommunisti Koskinen säilytti henkensä
sen vuoksi, että hän

lähti Neuvostoliitosta vapaaehtoisena Espanjan sisällissotaa
tasavaltalaisten riveihin puolustamaan

demokraattisesti valittua hallitusta ja laillista yhteiskuntajärjestelmää.
Hän toimi salanimellä

Gunnar Ebb konekiväärikomppanian kapteenina.

Muistelen, että suomalaistaustaisia vapaaehtoisia palveli Espanjassa
kymmeniä ja puolet kaatui; se

on paljon se. Ainakin yksi meikäläinen oli myös kapinallisten fasistien
puolella eli Gabriel von

Hartman, josta myöhemmin tuli Suomen armeijan everstiluutnantti ja joka on
julkaissut vauhdikkaat ja

lukemisenarvoiset muistelmat nimeltään Antaa Hartmanin yrittää.

Espanjan matka pelasti ehkä Paavo Koskisen päätymästä Karjalan
joukkohautohin, mutta tavallaan

Espanjan sisällisota päätti myös hänen elämänsä. 80-luvulla tehtiin
dokumenttielokuva suomalaisista

tasavaltalaisista vapaaehtoisista nimeltään Espanjan pojat. Se pohjautui
pitkälle Koskisen

kokemuksiin. Elokuvan ensi-illassa Gunnar Ebb alias Paavo Koskinen
menehtyi sydänkohtaukseen.

Kommentit (0)

Natalia        29.01.2011, 18:33

Agit Propin tunnetuin laulu on Natalia. Youtubista näyttää se löytyvän
alkuperäisversionakin, mutta

koska kaikessa blogikirjoittelussa on lakia tarkoin noudatettava, en
uskalla sitä tähän liittää,

koska epäilen kyseessä olevan laittoman tallenteen. Sen sijaan Yle
Arkistossa oleva

teatterikoululaisten esitys on meidän vapaasti käytössä olevaa yhteistä
omaisuutta, joten

kuunnelkaa, nauttikaa ja laulakaa mukana puhtaalla omalla tunnolla ja
täysin rinnoin, jos siltä

tuntuu.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=858&a=7906

Tuo Natalia, jonka ”silmäin sinen viha tummentaa” ja ”jonka hehkuun
jähmettyneen sydämen saa

Ukraina”, ja jota sellitoveri Elvi Sinervo ei tuntenut ja jonka asian tämä
runossaan rehellisesti

myöntääkin, ei ollut ukrainalainen, vaan suomalainen. Tosin hänen isänsä
oli venäläinen ja

pelkästään sen vuoksi ammuttu vuonna -18 tuhansien muiden venäläisten
kanssa. Asia, jota

sivistysvaltion hallituksen tulisi pyytää venäläisiltä anteeksi. Natalia
oli tuomittu jo ennen sotia

viideksi vuodeksi vankeuteen maanpetoksesta. Hän ei siis ollut
partisaanityttönen tai Kerttu

Nuortevan kaltainen desantti, vaan vakooja.

Suomalaisissa on se hellyttävä piirre, että naispuolisia vakoojia on
meillä aina arvostettu ja

ihailtu. Muutama viikko sitten tv:stä tuli Kerttu Nuorteva-elokuva ja nyt
olen juuri lähdössä

katsomaan elokuvaa Hella Wuolijoesta. Natalia on hyvin kaunis
maanpetosaiheinen sävelmä. Lähes

samalle tunteentasolle yltää samaa aihetta sivuava Balladi Olavin
linnasta. Siinähän Vienan kaino

neiti muurataan täysin syyttömänä tyrmään maanpetoksesta epäiltynä, vaikka
rakkainpansa olikin

syyllinen. Kuunnelkaa vaikka itse. Luulen, että tämän tekijänoikeudet ovat
jo umpeutuneet.

http://www.youtube.com/watch?v=HAAPVbJnYNg

Kommentit (0)

Kenen joukoissa seisot        29.01.2011, 09:16

Tunnettu tosiasia on, että 70-luvun saksalaiset terroristit olivat
keskimäärin evlut-pappien

jälkeläisiä. Suomessa näin ei ollut. Suomessa evlut-pappien jälkeläiset
perustivat opintokerhon sekä

lauluryhmän ja ryhtyivät ns. taistolaisiksi. Kyseinen nuorisoliike näyttää
Tuomari Nurmion

luotettavien muistelmien mukaan syntyneen Töölön seurakunnan Maustasaaren
leirillä. Siellähän se

Nurmiokin hääri kitara kourassa isoisena rippikoulutyttöjen parissa.

Hengellisen illan lopuksi laulettu perinteinen hengellinen laulu muuttui
60-luvun lopulla Taistojen

tieksi, johon koko seurakunta papit mukaan lukien yhtyi. Myöhemmin sitten
taistolaisliikkeen johtoon

astuivat pappien jälkikasvun sijasta upseerien lapset, joka tietysti
luonnolista ja oikein onkin.

Muistelenpa, että 70-luvulla radiossa Työmiehen tuntia juonsi sen
kenraalin tytär, joka pysäytti

Puna-armeijan kannaksella -44.

Agit Prop oli varmasti taistolaisen laululiikkeen kirkkain helmi. Yritin
netistä löytää sellaista

alkuperäistä Agit Prop-kokoonpanoa, jonka keskeisenä vokalistina olisi
Timo Tyrväinen. Sama herra,

joka nykyään harva se ilta TV:n uutisissa maamme johtavana
kansantaloustieteilijänä kertoo

kansantalouden synkistä näkymistä, mutta enpä löytänyt. Sen sijaan löysin
ihan laillisen äänitteen,

josta ilmenee taistolaisen nuoriso- ja laululiikkeen hengellinen
perusvire. Nykyään ei enää ole yhtä

siistejä, vilpittömiä ja musikaalisia nuoria aikuisia, kuin nämä
agitproppilaiset, jotka kysyvät

ilman kyynisyyden häivää, että kenen joukoissa seisot.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?

s=s&g=8&ag=96&t=440&a=3753

Kommentit (0)

Siteet        27.01.2011, 23:00

Eivät ole Kuopion tammimarkkinat niinkuin ennen, yhtä kietovat ja
syntiset. Ei enää ole paikalla

telttoineen riisuuntumistaiteilija miss Maria viettämässä
50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Ei ollu

seksiä, mutta suksia oli sitäkin enemmän. Lakkautetun Ruotsin armeijan
hiihtimet, jollaiset

minullakin on, maksoivat 30 €. Eivät ole hinnankiroissa.

Mutta varaosat, eli nahkaiset eräsiteiden remmit, maksavat 15 €. Jätin
ostamatta. Ja jos joskus

vielä pitää uudet metsäsukset hommata, niin niihin ostan uudet nerokkaat
Kuusamon Uistimen

sidemallit, joista esittelyvideo tässä http://areena.yle.fi/video/1498561#.

Savosta eivät viisaat näytä loppuvan, vaikka Savon rata valmistui jo
vuonna 1887, ja vaikka siitä

lähtien savolaista intelligentsiaa on virrannut etelään. Uuden sidemallin
on keksinyt Iisalmen mies.

Siellä on suksiasiaa kehitelty ennenkin. Reilut sata vuotta sitten
Iisalmessa keksittiin

metallipohjainen suksi, varsinkin messinkipohja luisti hyvin suvikelillä,
mutta eivät sietäneet

yhtään likaa ladulla. Havuja olisi kaivattu, perkele.

Metallipohjasta ei tullut myyntimenestystä maailmalla. Sen sijaan erään
kuopiolaisen keksijän

lasikuitusuksi löi itsensä kerralla läpi. Tosin vasta sen jälkeen, kun
Savon ukon patentti oli

vanhentunut. Fischer ja Kneissel ottivat lasikuitusuksen massatuotantoon
välittömästi seuraavana

päivänä eivätkä maksaneet keksijälle yhtikäs mitään.

Kommentit (2)

Dumari        26.01.2011, 20:05

Luinpa tuossa hauskan ja kulttuurihistoriallisesti merkittävän teoksen
elikkä Tuomari Nurmion

muistelmat. Se on yllättävän massiivinen kirja. Hämmästyttävän paljon
Nurmio vielä muistaa, kun

ottaa huomioon taiteilijan  kuluttavan elämäntyylin, joka aika ajoin ja
varsinkin nuoruudessa on

lähennellyt suoranaista boheemiutta.

Vanhaa urheilumiestä ilahduttaa kovasti se, että teoksessa sivutaan
liikuntaakin. Nuoruudessaan

Helsingissä Hande Nurmio ei juurikaan leimaantunut liikunnalliseksi
ihmiseksi; korkeintaan hän kävi

sienimetsässä poimimassa keskushermostoon vaikuttavia seitikkejä.
Ihmettelen, ettei huumepoliisi ole

vieläkään puuttunut pääkaupunkiseudun nuorison vireään
sienestysharrastukseen.

Mutta sitten keski-ikäistynyt ja raitistunut Nurmio muutti Riihimäelle.
Hän kertoi asuinpaikan

erityisen hyvänä puolena sen, että Riihimäellä pääsi hiihtoladulle heti
kotiovelta. Kirjasta ei

selviä, harrastaako tämä myöhäisherännyt hiihtointoilija pertsaa vai vaparia.

Nuorempana Nurmio keskittyi enemmänkin kamppailulajeihin. Ystävänsä Topi
Sorsakosken kanssa miehet

joutuivat kerran käsikähmään Helsingin työväentalon ravintolan
vahtimestareiden kanssa. Hande

heitettiin katukivetykselle tylysti ensimmäisenä. Sitten vedettiin
kivirappusia alas Topi ja pää

kolahteli portaissa kuin keilapallo. ”Demarit pieksivät”, valitti Topi.
Hande putsaili vain

vaatteitaan ja lausui: ”Ai sinäkin tulit, kuomaseni”.

Kommentit (0)

Pelihuumori        26.01.2011, 19:08

Melkein rakas päiväkirjani unohtui, kun unohduin kuuntelemaan Mikko
Juntusen värikästä selostusta

Kalpa – Jokerit-ottelusta. Kalpa on tällä kaudella voittanut kaikki 10
jatkoajalle mennyttä peliä,

mutta nyt tuli se tilastotappio Helsingissä, mutta ihmekös tuo, kun
tuomarit vain katselivat

Juntusen mukaan tryffelit housuissa, kun kalpalaista kaatui kuin Raatteen
tiellä.

Muutenkin oli yllätyksellinen kierros. Suomen huonoin ammattilaisjoukkue
näyttää löytäneen

pelihuumorin uuden valmentajan myötä ja taitavat voittaa mestaruuden
tälläkin kaudella. Tepsille

taitaa käydä kuin Kupsille, joka oli vuosi sitten Suomen huonoin
ammattilaisjoukkue, mutta sitten

tuli valmentaja Esa Pekonen ja teki kuopiolaisista maamme parhaan
joukkueen ihan hetkessä. Se oli

sitä valmentajan karismaa, jota on vaikea järjellä selittää.

Norjan jalkapallomaajoukkueen valmentajan Egil Olssenin karisman voi
järjellä selittää. Mies, joka

istuu kesät talvet kääntövartiset kumisaappaat jalassa kentän reunalla, on
jo pelkästään

jalkinevalintansa vuoksi karismaattinen hahmo. Kun Olssen tuli Norjan
valmentajaksi oli joukkue

melkein yhtä huono kuin Suomi ja San Marino. Vähän myöhemmin tämä jengi
voitti MM-kisoissa

Brasilian.

Sitten Olssen sai tarpeekseen ja oli muutaman vuoden sivussa. Norja putosi
hetkessä melkein Suomen

ja San Marinon tasolle. Olssen palasi takaisin remmiin ja hetkessä Norja
pumpsahti Fifan listoillla

sijalle 12 eli lähes Euroopan parhaaksi. Muuten Norjan kommunistisen
työväen puolueen jäsen Olssen

on sitä mieltä, että kaikille hänen joukkueensa pelaajille tulisi maksaa
samaa palkkaa. En ole

onnistunut selvittämään, maksetaanko Norjan maajoukkue miehille todella
samansuuruista liksaa

riippumatta siitä, miten he pelaavat tai pelaavatko ollenkaan.

Kommentit (0)

Tiukka matsi        24.01.2011, 19:50

Vilkas mielikuvitus on köyhän ainut huvitus. Urheilu alkaa tunkea
uniinkin. Olipa viime yönä tiukka

matsi. Minut oli kutsuttu ihan yllättäen Suomen jalkapallomaajoukkueen
keskikentänrakentajaksi. Ei

ole suinkaan tavallista, että maajoukkuedebyytti suoritetaan kypsässä
53-vuoden iässä.

Muuten meni hyvin, mutta nopeus ei tahtonut riittää. Jalka vaivasi. Vamma
periytyy viime kevään SM-

liigan pudotuspeleistä. Olin yhtenä yönä Kalpan maalivahtina ja
jyppiläinen vetäisi kohti alanurkkaa

viuhuvan laukauksen ja viime tipassa onnistuin jalkatorjunnassa, vaikka
potkaisinkin kipeästi

seinää. Mutta reisi siinä revähti pahasti. En ollut kunnolla verrytellyt
ennen nukkumaan menoa.  Ei

ole vieläkään jalka täysin parantunut.

Viime yönä pelasimme vieraskentällä San Marinoa vastaa. San Marino on
Fifan listan huonoin

jalkapallomaa, pikkuisen Suomenkin alapuolella. Ihan loppuhetkellä
vastustaja sai käsittämättömän

rangaistuspotkun. Muistutti ihan sitä tilannetta, jolla tuomari antoi
Suomelle lahjarankkarin, jonka

avulla pelastettiin 1 – 1 tasapeli Liechtensteinia vastaan pari vuotta
sitten. Myöhemmin paljastui,

että tuomari oli lahjottu. Olisi se pitänyt jo silloin heti ymmärtää, että
kyseessä täytyy olla

lahjoman, kun Suomi venyy Liechtensteinia vastaan tasapeliin.

San Marinon kärkimies teki pilkulta helpon maalin. Siinä ei ollut mitään
erikoista. Erikoista oli

vain se, että San Marinon kärkimies olikin nainen. Ilmeisesti maasta ei
löytynyt 11 miestä

maajoukkueeseen ja nainen piti kaivaa reservistä Suomen poikia
nöyryyttämään. Mitähän ukko Freud

ajattelisi unestani?

Kommentit (0)

Geenivirhe        23.01.2011, 19:35

Yliopistolehdessä kerrottiin, että tutkijat ovat löytäneet uuden
geenivirheen muutenkin

sisäsiittoisesta kansastamme. Muutamalla prosentilla suomalaisista on
vallan geneettinen taipumus

väkivaltaiseen alkoholismiin ja itsetuhoiseen mitään pelkäämättömään
käyttäytymiseen. Ilmeisesti

uskomus huonosta suomalaisesta viinapäästä alkaa olla tieteellisesti
todistettu asia. Yhdeltä

amerikkalaiseltakin tavattiin sama geenivirhe, mutta tarkemmissa
tutkimuksissa paljastui, että

hänelläkin oli suomalaisia esivenhempia.

Tuosta geenivirheestä löytyy ehkä selitys myös maamme urheiluhistorian
erityispiirteisiin.

Meikäläiset ovat aina pärjänneet lajeissa, joissa hengenlähtö on lähellä.
Moottoriurheilussa Suomi

taitaa olla maailman menestynein kansa ja mäkihypyssä toiseksi
menestynein. Ja kun äsken katselin

lumilautailun mm-kisoja, huomasin, että vielä nykyäänkin on laji, jossa
poikamme ovat maailman

eliittiä varsinkin, jos väkiluku huomioidaan; esimerkiksi amerikkalaisia
on 60 kertaa enemmän, mutta

eivätpä pärjää. Lumilautailusta en muuta ymmärrä, kuin että vähintään
neliraajahalvauksen vaara on

ilmeinen.

Muuten vuonna -41 17 amerikkalaista Brewster-hävittäjää otti yhteen 17
japanilaisen Zeron kanssa.

Kaikki amerikkalaiset ammuttiin alas, japanilaisilla ei ollut menetyksiä.
Tämän jälkeen

amerikkalaiset eivät enää käyttäneet Brewstereitään taistelutehtävissä ja
julistivat ne maailman

huonoimmiksi hävittäjäkoneiksi. Samaan aikaan suomalaislentäjät tekivät
samoilla koneilla

merkkikohtaisen pudotusten maailmanennätyksen. Epäilen, että
meikäläislentäjissä oli paljon

itsetuhogeenivirheen kantajia. Ja mitä olen alasta lukenut, niin eivät ne
mitään vesipoikiakaan

olleet.

Kommentit (0)

Johtaja        23.01.2011, 19:12

Valmentaja Suhonen on sivistynyt ihminen ja hän pystyi alustuksessaan
kertomaan tutkittua tietoa

ihmisten johtamisesta. Kaikessa en ole Suhosen kanssa samaa mieltä. Hän
tuomitsi mm. jyrkästi Mikko

Ivalon 40-luvun lopulla hahmotteleman mallin hyvästä esimiehestä. Ivalon
mukaan:

”Johtajan tulee olla ennen kaikkea jämerä ja ruumiinrakenteeltaan vankka.
Esimiehenä hän hallitsee

kaikki alaistensa työt näitä selvästi paremmin. Hän säilyttää isällisen
arvovaltansa pitämällä

tiukkaa kuria, puhumalla harvakseltaan ja hiljentämällä vastalauseet
alkuunsa. Käskyläiset

palkitsevat hyvän johtajan nöyryydellä ja tottelevaisuudella.”

Mikko Ivalo, Henkilökohtainen työnjohto 1947

Itse kuitenkin muistan selvästi, että siihen aikaan, jolloin maamme
valtiolaivan peräsimessä oli

juuri tuollainen Mikko Ivalon kaipaama hahmo, joka oli jämerä,
ruumiinrakenteeltaan vankka,

harvapuhuinen ja vastalauseet heti kättelyssä tyrmäävä tyyppi, eli Paavo
Lipponen, Suomen asiat

olivat monessa asiassa nykyistä paremmin. Esimerkiksi kesät olivat
miellyttävän viileitä ja talvet

leutoja sekä vähälumisia.

Kommentit (0)

Töppö kuulosta        22.01.2011, 19:42

Suonenjoen poika Iiro Pakarinen teki savolaista urheiluhistoriaa
kukistaessaan lähes yksin Hifk:n

sen omassa kotiluolassa. Kannattaa katsoa tältä videolta loistava
yksilösuoritus ja varsinkin sen

jälkeinen tuuletus. http://www.iltalehti.fi/nettitv/?30253922
Urheilussahan ei ole tärkeintä voitto,

vaan helsinkiläisyleisön täydellinen nöyryyttäminen tuuletuksen elekielellä.

Harmi, ettei netistä voi kuunnella jälkeenpäin Oikean Aseman Mikko
Juntusen selostuksia. Hänen

kielensä on Höyry Häyrismäisen värikästä. Pakarisen ensimmäinen maali oli
ehkä ns. pöysä ja toinen

maali ns. höynä. Ja kun Hifkin puolustaja rusikoi Kalpan hyökkääjää niin,
että veri lensi, väitti

Juntunen aivan perustellusti, että päällekarkaaja oli idiootti. Ja kun
pahoinpidelty kalpalainen sai

tilanteesta jäähyn sukeltamisesta, väitti Juntunen aivan perustellusti
tuomareiden olevan

paskahousuja.

Ja kun kalpalaiset miehissä karkottivat Hifk:n hyökkääjän ahdistelemasta
Kalpan maalivahtia,

Juntunen sanoi, että helsinkiläinen lähti kuin töppö kuulosta. Sattuvasti
sanottu. Ilmeisesti

sanonta on savolainen väännös 50-luvulla syntyneestä sanonnasta, että
lähti kuin kuppa Töölöstä.

Näyttelijä Tapio Rautavaara kertoi, että kyseinen sanonta sai alkunsa
sukupuolitautien vastaisesta

valistuselokuvasta ”Synnin jäljet”, jossa Rautavaara esiintyi
ensilikistäjän roolissa. Valistusfilmi

oli niin tehokas, että tautitartuntojen määrä laski sen jälkeen
dramaattisesti myös paheellisessa ja

intohimoja kuohahtelevassa Töölönkin kaupunginosassa ja siitä syntyi
moinen sanonta.

Kommentit (0)

10.000 tuntia        20.01.2011, 20:18

Valmentaja Alpo Suhonen kertoi myös, että lahjakkaasta nuorukaisesta voi
tulla hyvä jääkiekkoilija,

mikäli hän 10 vuoden aikana määrätietoisesti harjoittelee 10.000 tuntia.
Siispä 6 – 16 ikävuoden

välillä tulisi treenata noin kolme tuntia joka päivä, ja sitten nuorella
saattaisikin olla riittävä

perustekniikka, jotta hän voi alkaa opiskelemaan itse pelaamista.

Tuollaiset valmennusohjelmat eivät oikein luonnistu Suomessa. Vaikka
meiltä varmasti löytyy paljon

riittävän päättäväisiä ja kunnianhimoisia vanhempia, jotka uhkausten,
kiristyksen ja lahjonnan

avulla saisivatkin jälkikasvunsa suostumaan moiseen rääkkiin, niin
epäilen, että maamme kehittynyt

lastensuojelulainsädäntö ja lahjomattomat lastensuojeluvirkamiehet
estäivät moiset projektit.

Luulenpa, että tuo 10.000 tunnin sääntö pätee kaikissa tekniikka- ja
kestävyyslajeissa. Ehkä

pikajuoksu on sikäli poikkeus, että siinä lahjakkuus ratkaisee paljon eikä
lapsiammattilaisuutta

välttämättä tarvita. Pikajuoksuissa saattaa olla maamme urheilun
tulevaisuus, kun vaan lahjakkuudet

seulotaan joukosta esiin.

Muistelen, että jo vuosikymmeniä sitten tunnettu eteläpohjalainen
ajattelija ja keihäänheittäjä

Pauli Nevala aprikoi, että koska meiltä löytyy luonnostaan paljon
nopeakätisiä miehiä, niin kaiken

järjen mukaan meiltä pitäisi löytyä myös paljon nopeajalkaisia miehiä.

Kommentit (0)

Hävyttömiä lauluja        20.01.2011, 20:20

Eilisestä Alpo Suhosen luennosta ymmärsin, että Suomen joukkuelajien
valmennuksessa on kaksi

jyrkästi eroavaa koulukuntaa sen suhteen, miten porukan voitontahtoa
nostatetaan. Autoritaarisen

linjan mukaan henkeä kohotetaan sillä, että valmentaja karjuu pelaajille.
Luulisin, vaikka en

asiasta mitään tiedäkään, että tätä linjaa edustaa valmentaja Jortikka;
ainakin niemen

onematopoetiikka mielestäni viittaa sellaiseen.

Antiautoritaarisen linjan mukaan, jonka miehiä Alpo Suhonen on, henkeä
nostatetaan pitämällä

teoreettisia luentoja ja näyttelemällä piirtoheitinkalvoja.
Jäkiekkoilijanuorukaisille voidaan antaa

kovan paikan tullen myös luettavaksi venäläisiä klassikoita.  Molemmat
valmennuslinjat tuntuvat

menestyvän yhtä hyvin kansainvälisillä kilpakentillä.

Joskus kannattaisi kokeilla punapäällikkö-painijamestari Mikko Kokon
kehittämiä johtamismenetelmiä.

Hän komensi sisällissodan jälkeen menestyksellä kannaksella
Neuvosto-Venäjän puolella rajaa

vartioinutta suomalaisista punikeista koostunutta komppaniaa. Kokko ei
piitannut mistään herrojen

johtamisteorioista eikä myöskään antanut miehilleen ideologista
kasvatusta, vaikka niin olisi

pitänytkin tehdä, vaan sen sijaan opetti alaisilleen pelkästään hävyttömiä
lauluja. Ja hyvin

silläkin menetelmällä pärjättiin vaativassa tehtävässä, johtajaa
arvostettiin alaisten parissa ja

yhteishenki säilyi hyvänä.

Luin edellä kerrotun kauan kauan sitten Uuno Kansan kirjasta Pakolla
Puna-armeijaan. Tuo Kansan suku

on monessa mielessä kyvykästä ja mielenkiintoista. Nykyään suvusta
tunnetaan parhaiten laulaja

Tapani Kansa. Hänen vaarinsa toimi aikoinaan Viipurin sirkuksen
voimamiehenä ja vaarin veli Uuno

Kansa kukisti Venäjällä tsaarin.

Kommentit (0)

Suhonen        19.01.2011, 19:59

Nyt olen tavannut vihdoinkin pakinoitsija Aapelin kaipaaman viisaan
miehen. Arkkipiispa Leon

vieraana oli nimittäin jääkiekkovalmentaja Alpo Suhonen. Hän puhui
ihmisten johtamisesta eri

teorioiden ja filosofioiden näkövinkkelistä. Harmi, ettei paikalla ollut
juuri muita kuin minä ja

Leksa sekä 16 rouvaa yliopistolta.

Sen olen aina tiennyt, että Ape on jääkiekkovalmentajaksi liian sivistynyt
ihminen, mutta sitä en

ole tiennyt, että hänkin on Savon poekia. Suhosten sukujuuret ovat
Joroisten suunnalla. Muita sen

suunnan Suhosia ovat olleet Ruotsin suurin johtaja Tage Erlander ja
Venäjän suurin sotapäällikkö

Suvarov, joka ei hävinnyt yhtään taistelua.

Pitkän ihmisten johtamista käsitelleen piirtoheittimellä ja flappitaululla
terästetyn esitelmän

jälkeen yleisö sai kysyä. Pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös sain.
Kysyin, mitä mieltä valmentaja

Suhonen on nykyajan suurimmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta eli
kahvakiekosta. Paljastui, että

olemme molemmat samalla jyrkän tuomitsevalla linjalla. Jääkiekko on siis
eri laji kuin paini.

Jääkiekkoerotuomarien koulutuspäivillä on heti ensi keväänä puututtava
ongelmaan.

Kysymyksestäni tuli mieleeni, että muistanpa, miten koululla vieraili joku
suuri sellotaiteilija ja

oppilaat saivat häneltä kysyä vapaasti. Joku kysyi maestrolta, että
osaatko soittaa Veikko Lavin

Silakka-apajalla-kappaleen sellolla.

Kommentit (0)

Romaanin aihe        17.01.2011, 19:48

Palataanpa Armas Ståhlbergin muiston innoittamana tuohon jääkäriliikkeen
historiaan. Siinä olisi

vielä monta hyvää romaanin aihetta vaikkapa tuotannossaan varsinkin
pohjalaisten vaiheisiin

perehtyneelle Antti Tuurille. Muuten Antti Tuuri antaa kotimaakunnastaan
sellaisen kuvan, että Armas

Ståhlbergin vetämä johtopäätös pohjalaisten antamasta tappouhkauksesta sen
jälkeen, kun hän ampui

lapualaisen niskoitteluun syyllistyneen jääkärin,  tuntuu täysin
perustellulta.

Jääkäreistä luotu myytti olisi syytä romuttaa jollakin realistisella
kirjalla, vaikkapa vähän

Tuntemattoman sotilaan  kaltaisella teoksella. Tosin Linnan tuntemattomat
sotilaat, jotka olivat

nykymittapuun mukaan lähes lapsisotilaita, ei tunnu kaikilta osin
uskottavalta. Kovasti purnaavia,

pahasuisia ja jopa  poliittisesti luokkatietoisia olivat nämä
maalaisnuorukaiset.

Sen sijaan jääkärit, joita nykykielellä nimitettäisiin terroristeiksi,
joita valmennettiin vieraan

valtion ylläpitämällä terroristileirillä laillisen yhteiskunnan
horjuttamiseen, olivat oikeasti

pahasuisia, purnaavia ja luokkatietoisia. Muistelen Matti Lackmanin
900-sivuisesta

jääkäritutkimuksesta painaneeni mieleeni muutamia avainlukuja.

Syksyllä 1917 yli 50 % kaikkiaan 1400 jääkäristä ilmoitti olevansa
sosialisteja. Kurinpidollisista

syistä joukko-osastosta siirrettiin 15 % miehistä ns. työleirille, jota
varmaankin nykyään

kutsuttaisiin keskitysleiriksi. Ja mikä huiminta, niin lähes 30 %
jääkäreistä jätettiin

sisällissotaan lähdettessä Saksaan, koska ei ollut varmuutta, mihin
suuntaan he aikovat ruveta

ampumaan.

Vähän samanlainen tilanne oli muuten Talvisodan alla Helsingin
työläiskaupunginosista kootussa

Ässärykmentissä, jonka miehistölle uskallettiin antaa kovat patruunat
vasta ihan viimetipassa, koska

ei ollut täyttä varmuutta siitä, kenen puolelle porukka asettuu.

Lotina        17.01.2011, 07:12

Siitä tulevasta elkäkepyöräretkestä vielä sen verran, että hiihtopatsaiden
joukossa on eittämättä

vaikuttavin Pyhäjärvellä oleva alastonta Helena Takaloa esittävä teos.
Sitä katsellessa ymmärtää,

että tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein ilmenemismuoto.

Toivottavasti eräs nuoruuteni länsilappilainen lyhyt, mutta sitäkin
uhkeampi hiihtäjäneitonen saa

samanlaisen näköispatsaan kuin Helena Takalo. Nuorempana naishiihto
kiinnosti kovastikin, mutta nyt

en kyllä enää yhtään muista, että mikä siinä oikein kiinnosti. Kuitenkin
pojat ovat kilvan

vakuuttaneet, että silloin, kun Länsi-Lapin tyttö vielä kilpaili, oli
peräti ainakin kaksi hyvää

syytä katsella naishiihtoa.

Muuten tuossa äsken lukemassani Kakkisen Olli-kirjassa kerrotaan, kuinka
Olli oli ollut seuraamassa

hiihtokilpailuja ja sieltä palattuaan hän kertoi, että ”akat hiihti niin,
että tissit vuan lotis”.

Kommentit (0)

Rutolan urheat naiset        15.01.2011, 20:29

Internetistä näyttää löytyvän paljon tietoa Rutolan murhenäytelmästä.
Paikkakunnalle on pystytetty

tapaukselle muistomerkki, jossa lukee ”Rutolan urheille naisille, jotka
ottivat osakseen raadannan

ja vastuun jälkipolvesta, kun vaino vei miehet vuonna 1918”.  Se on
kauniisti ja ketään

syyllistämättä sanottu. Melkein vetää vertoja Karhumäen teloituspuiston
muistomerkille, jossa lukee

”Ihmiset, älkää tappako toisianne”.

Rutolan lauseen muotoilija olikin tunnettu kynämies eli valtioneuvos
Kalevi Sorsa. Hän oli

nuoruudessaan jopa kustannusvirkailijana Tammessa. Hänen huomattavin
saavutuksensa

kustannustoiminnan saralla oli Kalle Pätalon tarjoaman käsikirjoituksen
tyrmääminen.

Olen haaveillut, että jos joskus pääsen eläkkeelle, ryhdyn harrastamaan
kulttuuria ja pistäydyn

polkupyörällä tutustumassa kaikkiin maamme juoksija- ja hiihtäjäaiheisiin
patsaisiin Helsingistä

Pelloon. Niitä on muuten koko joukko. Matkan varrella poikkean myös
hiljentymässä Rutolassa.

Ja jossakin samalla suunnalla on muistaakseni Vesikon Tuomon kertoman
mukaan myös Armas Ståhlbergin

muistolaatta. Tämä maamme ensimmäisen presidentin veljenpoika on
ikuistanut nimensä maamme

historiaan Ilmari Turjan tositapahtumiin perustuvassa näytelmässä Jääkäri
Ståhl. Kun K J oli sopuisa

ja hillitty ihminen, niin veljenpoika ei sitä ollut vähimmässäkään määrin.

Armas Ståhlberg ampui Saksassa erään pohjalaisen jääkärin, koska tämä
niskoitteli ja koska Saksan

sotalaissa niin määrätään toimittavaksi sellaisessa tilanteessa sekä koska
Armas oli lainkuuliainen

mies. Muut suomalaisjääkärit pöyristyivät tapahtuneesta, ja joku ilmoitti
ampujalle, että ellei tämä

kuole sodassa, niin kuoleepa sitten varmasti pian sodan jälkeen.

Jossain Joutsenon seudun kahakassa Ståhlberg taistelutilanteessa nousi
kivelle seisomaan täysin

kuolemaa halveksuen ja kyllähän maamme punikit kuitenkin sen verran olivat
pyssymiehiä, että hänet

siitä kiveltä pudottivat. Tapahtumapaikalla on muistolaatta ja hiljennympä
joskus senkin ääressä

miettimään ihmisten älyttömyyttä.

Kommentit (1)

Kallo        14.01.2011, 22:01

Eilen tuli vähän liioiteltua. Kaikkia Rutolan sahan työmiehiä kyllä
ammuttiin, mutta kaikki eivät

kuolleet. Yhtä päästä läpiammuttua eivät luodit tappaneetkaan. Seuraavana
yönä mies nousi ylös

joukkohaudastaan, palasi kotiinsa ja jatkoi elämäänsä kaikessa rauhassa.

Häntä ei voitu teloittaa uudestaan, koska kirjanpidon rätingit olisivat
jotenkin seonneet. Tarina ei

kerro, miten ylösnoussut suhtautui myöhemmin ampujiinsa ja varsinkin
tuomariinsa, joka toimi

kaupungissa myöhemmin arvostettuna pankinjohtajana. Kävikö vaikka
pyytämässä tältä asuntolainaa?

Siinä olisikin Hietamiehelle yksi romaaninaihe lisää.

Rutolan tragediasta kuulin ensimmäisen kerran jo ennen Hietaniemen kirjaa.
Asiasta kertoi eräs

Heinolan kokoomuslainen kunnallispoliitikko. Hän oli upseeri evp.
Ammatinvalinta oli hänelle

luonteva, koska mies oli vanhaa sotilassukua; olihan jo vaari ollut mukana
Rutolan sahan

punakaartissa. Kaarti perustettiin Hietamiehen mukaan valvomaan sitä,
etteivät kaiken maailman

huligaanit pääse polttamaan sahaa. Taisteluihin porukka ei osallistunut.

Heinolan mies kertoi pikkupoikana potkiskelleensa pääkalloa
tapahtumapaikan liepeillä. Rutolan

miehet ilmeisesti haudattiin vähän huonosti. Saattoi poikasten peliväline
olla ihan hyvin olla oman

vaarin kallo tai sitten vaikkapa kaverin, eli Lindin Arvin, vaarin kallo.
Uutistenlukijankin isoisä

lahdattiin myös opiksi ja ojennukseksi muille. Korostettakoon, että
kallonpotkiskelu tapahui siis

Lappeenrannan iloisten ihmisten humppakaupungissa eikä missään Ruandassa.

Kommentit (1)

Henkilöstöpolitiikkaa        14.01.2011, 18:20

Kannattaa katsoa tämä
http://areena.yle.fi/ohjelma/4403bdcaf2c77c05d97e876e744c769a Kirjamaa-

ohjelma, jossa Heikki Hietamies myhäillen jutustelee kirjastaan Naisten
talvi. Kirjahan kertoo

vuonna -18 sattuneesta tapauksesta Rutolan sahayhdyskunnassa. Tuomari
Tapanainen ammutti silloin

kaikki sahan työmiehet opiksi ja ojennukseksi muille. 45 sahuria ammuttiin
ja pienelle kylälle tuli

26 uutta leskeä ja 60 uutta orpoa.

Jotenkin tuo Tapanaisen harjoittama henkilöstöpolitiikka tuntuu
kovahkolta. Tuossa lähellä

Varkaudessa tarvitsi ainoastaan noin 10 prosenttia paikkakunnan
miespuolisesta väestöstä luopua

siitä ainuvastaan, jotta työrauha palasi. Enempää ei kannattanut lyödä
lihoiksi, koska sahan

toiminta olisi kärsinyt. Ne olivat ne kuuluisat Huruslahden arpajaiset,
joista ei vielä ole kukaan

kirjaa tehnyt.

Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli ajankohtaisia, koska olen vakavasti
alkanut miettimään,

säilyisikö meillä yhteiskuntarauha, jos vaikka EU ajautuisi täydelliseen
kaaokseen, euro romahtaisi

ja ihmiset menettäisivät säästönsä. Venäjällä yhteiskunta romahti tähän
tapaan, mutta rauha säilyi,

koska siellä vallan ottivat miehet, jotka olivat tottuneet ylläpitämään
yleistäjärjestystä  eli

ammatti- ja taparikolliset. Meiltä ei taida sellaisia ammattimiehiä löytyä
kiitos pohjoismaisen

hyvinvointivaltion.

Kommentit (0)

Talakoot        12.01.2011, 18:43

Lukaisinpa tuossa viulisti Kauko Vainion Kakkisen Olli-kirjan. Valistunut
arvaukseni on, että kirjan

kansi on Kaukon itsensä piirtämä. Mies näyttää olleen myös
kuvaamataidollisesti lahjakas.

Kakkisen Olli on huomattavasti siivompi kirja kuin parikymmentä vuotta
myöhemmin ilmestynyt

Kopratalakkunnoo. 50-luvun painoksen jutut ovat sen ajan siveähkön hengen
mukaisesti vain

pikkutuhmia. Sen sijaan 70-lukuinen Kopratalakkunnoo on välillä ihan
täysrivo.

Esimerkiksi jälkimmäisessä kirjassa kerrotaan, kuinka Olli koki paikalla
olleena lestadiolaisten

seurat, missä ihmiset syleilivät toisiaan uskonnollisista syistä. Ollin
mukaan ”se loppukiri olj

siellä niin hurjoo, että siitä oes voennu kehittyä semmoset
mulukkutalakoot, että minun pit sieltä

lähtee..”

Luulenpa, että Olli onnistui kehittämään kieleemme uudissanan
”mulukkutalakoot”. Viimeaikaiset

sisäpiiritiedot parin maamme uskonnollisen yhteisön tapahtumista
viittaavat siihen, että

mainitunlainen talkootoiminta jatkuu vieläkin.

Kommentit (1)

Sykähdyttävin hetki        11.01.2011, 20:57

Vastenmielinen ja ällöttävä oli tv:n eilinen urheilugaala. Ei sovi
jenkkikimallus meille. Ikävä tuli

Pekka Tiilikaisen asiallisia ja miehekkäitä urheiluohjelmia. Ja
Tiilikaisen aikaan meikäläiset vielä

pärjäsivätkin kansainvälisillä kilpakentillä. Nyt urheilutasomme on
sellainen, että vuoden urheilija

olisi voitu jättää valitsematta.

Ja väärin meni vuoden sykähdyttävimmän urheiluhetken valinta. Mitä olikaan
joku palkittu

pesäpallonlyöntitapahtuma verrattuna Heinolan Löyly-MM-kisojen
loppuhuipentumaan. Kerrankin nähtiin

kaksi miestä, jotka halusivat antaa lähes kaikkensa, kuten urheilukielellä
sanotaan. Katsokaa vaikka

itse.
http://www.eitb.com/video/en/news/world/detail/480631/man-dies-sauna-world-championships-finland/

Muistelen Kakolan psykiatrin Hannu Lauerman kertoneen, että viitisen
prosenttia ihmisistä pystyy

sulkemaan pois kivuntunteen, ja ehkä Heinolassa nähtiin kaksi tällaista
tapausta. Arto Nybergin

sunnuntai-iltaisessa ohjelmassa vieraana oli saunamies Kaukonen, ja hänen
elämän mottonsa ei ollut

yllättävä. Sen mukaan ”periksi ei anneta”. Yllättävä sen sijaan oli hänen
musiikkivalintansa. Se oli

jotain nykyajannuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia. Olisin
luullut suosikkipiisin olleen

”Löylyä lissää”. Nybergin ohjelman voi katsoa tästä.
http://areena.yle.fi/ohjelma/4abbb48086de25998c4f507b23e8f058

Muuten sota-aikana  Rautalammin kirkkoherran aikamiespoika Palle sanoitti
sävelmän uudestaan nimellä

”Silimien välliin ryssää”. Kun Puna-Armeijan kuoro konsertoi
voittajavallan edustajina syksyllä -44

Helsingissä, niin he piruuttaan esittivät Löylyä lissää-kappaleen, jota
suomalaisyleisö kuunteli

mietteliään oloisena.

Kommentit (0)

Politiikan arkipäivää        10.01.2011, 18:56

Kevään vaalikuviot menivät uusiksi Kari Jalkasen kuoleman myötä. Kari
Tapio olisi äänestetty

heittämällä eduskuntaan, demarit olisivat saaneet veret seisauttavan
vaalivoiton ja

presidentinvaaleihinkin rakastettu iskelmätähti olisi lähtenyt selvänä
suosikkina. Jo olisi ollut

Kärkkäälänkin vuoro saada oma mies presidentiksi; Kekkosenkin sukujuuret
olivat Halolanmäen

puolella.

Seuraavista presidentinvaaleista näyttää muodostuvan yllätyksettömät.
Selvää on, että iso osa

vanhoista puoluejohtajista istuu silloin linnassa vaalirahasotkujen
vuoksi, ja Portugalin, Espanjan

ja Italian velkojen maksuun kyllästyneet suomalaiset äänestävät
protestimielellä maisteri Timo

Soinin ja valt.yo Pekka Haaviston toiselle kierrokselle. Toisen kierroksen
Haavisto voittaa

täpärästi naisten ja sotilaiden äänillä.

Naiset äänestävät Pekkaa, koska hän on ihana ja sotilaat, koska hän on
reilu jätkä. Nimittäin luin

tuossa erään upseerin kirjan Tehtävä Sarajevossa, jossa hän muisteli
Jugoslavian

rauhanturvaoperaation vaiheita. Hän kertoi avoimesti, että joviaalin
julkisuuskuvan itsestään luonut

kenraali Gustav Häglund oli alaisiaan kohtaan hyvin särmikäs esimies,
josta luonteenpiirteestä

käytetään myös monta kertaa kansanomaisempaa termiä.

Sen sijaan poliittisista asioista vastannut siviilipalvelusmies Pekka
Haavisto oli hyvä jätkä.

Uskon, että armeija ratkaisee presidenttitaistelun Haaviston eduksi. Ja
olisihan se ihastuttavaa

katseltavaa telkkarista, kun presidentti Haavisto yhdessä aviomiehensä
Antonion kanssa kättelee

Suomen valtaeliitin edustajia Linnan juhlissa.

Kommentit (1)

Tervaa ja höyheniä        09.01.2011, 18:59

Pari iltaa sitten kehuin maamme suhteellisen rehellisiä poliiseja. Täytyy
hieman ottaa kehuja

takaisin. Nimittäin puoluesihteeri Jungner kertoo paljastuskirjassaan
patsaantervaustempauksestaan.

Parikymmentä vuotta sitten nuori opiskelija Jungner tervasi ja
höyhenkäsitteli Helsingissä olevan

Maailman rauhanpatsaan.

Tempaus oli epäonnistua. Poliisi ei meinannut millään puuttua  tapahtumien
kulkuun, kuten nuoret

radikaalit uskoivat tapahtuvan. Jälkeenpäin asian ensiksi havainnut
poliisipartio väitti, että he

luulivat kysymyksessä olleen teekkareiden suorittama perinteinen patsaan
peseminen eikä ilkivaltaan

sen vuoksi ymmärretty puuttua.

Lopulta, kun opiskelijaryhmä oli riittävästi provosoinut tilannetta,
poliisi kuitenkin tuli estämään

tekeillä ollutta rikosta, mutta silloinkin virkavallanedustaja pahoitteli
sitä, että oli virka-

aikana paikalla eikä siten voi itse osallistua tervaukseen ja
höyhennykseen, vaikka mieli tekisi.

Ymmärrän poliisin kantaa. Olen nähnyt kuvan tervatusta ja höyhenillä
koristellusta rauhanpatsaasta

ja mielestäni se näytti selvästi alkuperäistä paremmalta.

Jungnerin muistelmista lopuksi vielä sen verran, että hän kertoo monista
yksityiselämän asioista

huomattavasti avoimemmin kuin monet muut valtiomiehet. Selkeänä
poikkeuksena on tietenkin J K

Paasikivi, joka päiväkirjoissaan lopettaa monen luvun toteamukseen, että
suuruksen jälkeen

resoneerasimme pitkään Allin kanssa.

Kommentit (0)

Nulikoita        08.01.2011, 19:27

Mikael Jungner on tällä hetkellä elämässäni keskeisellä paikalla. Vähän
aikaa sitten luin hänen

kohutun paljastuskirjansa ja eilen hän esiintyi Pressiklubissa Rubenin
vieraana. Nuorekkaita ovat

tämän hetken poliittiset vaikuttajat. Ennen moisia nuorukaisia olisi
kutsuttu nulikoiksi, sellaisia

kuten Jungner, Katainen, Stubb ja Häkämies. Miesministerit muistuttavat
nykyään nulikoita ja

naisministerit missejä.

TV- ohjelmasta sain käsityksen, että demareiden puoluesihteeri Jungnerin
visio on käsittääkseni

jotenkin sellainen, että rakkaus ja hippiaate on yhdistettävä modernin
tekniikan haltuunottoon. Ja

se on oikein. Onnea ja menestystä Mikaelille, kun hän levittää rakkauden,
hippeyden ja modernin

tekniikan haltuunoton ilosanomaa vaikkapa Heinolan vanhojen
puunjalostustyömiesten parissa. On

ilmetty vaara, että se poliittinen ilosanoma sataa suoraan Soinin laariin,
mikäli Soini ymmärtää

olla tekemättä ja sanomatta mitään.

Suuri paljastus jäi Pressiklubissa tekemättä. Paljastus tapahtuu kuulemma
vasta ensi maanantaina.

Sikäli salaisuuden muuria raotettiin, että todella kova TV-kasvo ilmoittaa
asettuvansa demareiden

eduskuntavaaliehdokkaaksi. Luulen, että kyseinen todella kova TV-kasvo on
se uutistenlukijanainen,

joka on ollut paljon otsikoissa Jungnerin kanssa, mutta nimen päälle en
nyt millään pääse. Mutta

kaunis hän on, lähes kulttuuriministeriainesta. Hänen kanssaan Mikaelin on
hyvä levittää rakkauden

hippiaatetta Heinolan paperimiehille.

Kommentit (0)

Sakko        07.01.2011, 18:27

Tuosta eilen mainitusta venäläisestä sakotuskäytännöstä sain viime kesän
kokemusta. Siellä jossain

Kannaksen Kiimajärven lähellä bussikuskimme teki poikkeuksellisen
näyttävän ohituksen, ja tietenkin

miliisi oli näkemässä. Sakot siitä olisi tullut Suomessakin.

Bussikuskin kertoman mukaan miliisi määräsi sakoksi 200. Rikkomukseen
syyllistynyt piti summaa

täysin kohtuullisena. 200 ruplaahan on noin viisi euroa. Neuvottelujen
edetessä ilmenikin, ettei

ollut kysymys 200 ruplasta vaan eurosta; hintataso oli siis Suomen luokkaa
tässä asiassa. Vähän

aikaa asiasta käytiin kauppaa ja rahoja laskeskeltiin. 100 eurolla siitä
selvittiin, mutta kuittia

ei kirjoitettu.

Jos kuski olisi pysynyt tiukkana ja asia olisi mennyt oikeuteen, hänen  ei
olisi tarvinnut maksaa

200 ruplaa eli viittä euroa enempää. Tosin oikeudenkäynti olisi ollut
vasta kahden kuukauden

kuluttua ja siihen asti kortti olisi pysynyt hyllyllä.

Tästä tarinasta opimme sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa on kaikesta
huolimatta paljon

hyvääkin, esimerkiksi siistit vessat ja melko rehelliset poliisit.

Kommentit (1)

Mahkoja        06.01.2011, 19:58

Mussolini oli melkoisen koominen hahmo virallisessa julkisuuskuvassaan.
Lyhyenläntä ja pönäkkä

valtion päämies halusi näyttää tosimieheltä. Hän osasi kaiken niin maalla,
merellä kuin ilmassakin –

ui, purjehti ja ohjasi lentokonettaan. Lisäksi hän viihtyi eläinten
parissa, taputtelemassa koiria,

rapsuttelemassa leijonia ja silittelemssä hevosia. Mussolini paljasti myös
ylävartalonsa aina, kun

siihen ilmeni pieninkin tilaisuus.

Yllä oleva tuntuu jotenkin tutulta; myös Venäjän pämies Putin on
tykästynyt samanlaiseen rooliin.

Mussolinin lailla myös Putin antaa itsestään tunnollisen, kunnollisen,
ahkeran ja kovasti

mahkomaisen kuvan. Jos nyt Italian johtajasta pitää jotain arveluttavaa
hakemalla hakea, niin mies

oli hirmuinen naippo. Putinilla ei tällaista mainetta ole, vaikkakin viime
kesänä hän lomaili

jostain syystä Karjalan kannaksella Kiimajärven rannalla.

Muutenkin Mussolinin ja Putinin luomilla järjestelmillä on yhteistä.
Kummassakin maassa on

toteutettu ns. suvereenia demokratiaa.  Vaaleja on pidetty, vaikka
lopputulos on etukäteen

järjestetty monella tavalla. Tosin luulen, että oikeusvaltio toteutui
Italiassa sikäli paremmin,

ettei sellaisia toimittajia, joista ei pidetty, ollut tapana tappaa.

Muuten oikeusvaltio on Venäjälläkin pikku hiljaa kehittymässä. Viime
kesänä kuulin tapauksesta,

jossa liikennemiliisi vaati, että kolmen euron sakko pitää maksaa pankkiin
virallisella lomakkeella;

yleensähän siellä liikennesakot peritään käteisellä ilman turhaa kuittien
kirjoittelua.

Kommentit (0)

Mussolini        05.01.2011, 18:59

Rauhanmies oli Italian fasistijohtaja Mussolini, mikäli on uskominen Göran
Häggin Benitosta

kirjoittamaa syksyllä suomeksi ilmestynyttä elämänkertaa, ja miksi emme
uskoisi.

Vaikka mies kaappasi vallan patukoiden ja vastustajille pakkojuotetun
risiiniöljyn avulla, joka on

tietysti väärin ja tuomittavaa, niin Mussolinin parikymmentä vuotta
kestäneellä valtakaudella maassa

tehtiin fasistien toimesta vain yksi poliittinen murha. Ideologisesti
Mussolinia lähellä ollut

Lapuanliike pystyi piskuisessa Suomessa ainakin kolme kertaa tehokkaampaan
terroriin.

Ja kun vuonna 1922 juuri ennen Mussolinin kautta mafian hallitsemassa
Palermon maakunnassa tehtiin

223 murhaa, niin  vuonna 1928 enää 25. Ja kun vielä otetaan huomioon se,
ettei Italian armeija

Toisessa maailmansodassa juurikaan kyennyt tekemän veritekoja Etopia
tapausta lukuunottamatta, niin

rauhanmies oli Benito Mussolini ainakin moniin muihin historian hirviöihin
verrattuna.

Kommentit (0)

Herrojen herkkuja        04.01.2011, 19:19

Herrojen herkkuja on tässä tullut nautittua. Suo, eli muta ja karpalo,
maistui karpalovodkassa

eilen. Loppuillasta maku on luullakseni viipyilevää. Tätäkään väkijuomaa
ei maun vuoksi juo.

Luulenpa, että tämän karpalojalosteen nauttii talkooväki ensi kevään
Uukuniemellä laiturinlasku- ja

huussintyhjennysriehassa, mutta vain sen verran, että halvan aputyövoiman
rohkeus lisääntyy sillee

sopivasti.

Ruokapuoli sen sijaan oli herraskaista. Savukiiski ei ole yksilehmäisen
ravintoa hintansa puolesta.

Se on ymmärrettävää, koska kyllä kiiski  aina lohen ja kuhan voittaa
maunpuolesta. Tänä talvena alan

kierrellä pilkkiavantoja ja keräilen parempaan talteen onkimiesten
variksille jättämät kiisket.

Jälkiruoka eli mesimarjahillo maksaa 600 markkaa kilo ja siinäkin määrässä
on kolmannes sokeria.

Jostain syystä mesimarjanviljely ei näytä onnistuvan eikä luonnostakaan
marjoja enää löydy. Minun

lapsuudessani mesimarjoja kasvoi vielä vanhoilla kaskimailla ja puupinojen
pohjilla, mutta jonnekin

ne ovat hävinneet. Lehtiä vielä näkee, mutta marjoja ei.

Neljännesmiljoona        03.01.2011, 20:30

250.000 kävijän raja näyttää rikkoontuneen blogillani noin klo 18.57.
Vielä on pitkä matka

miljoonaan, joka on asetettu tulostavoitteeksi. Nöyräksi vetää mielen.

Alkoholismini  on kehittynyt jo niin pitkälle, että aion arvioida
tapahtuman kunniaksi kuvan

vodkapullon sisältöä. Vaikka olen vanha Karjalan kävijä, en ole vielä
tässä elämässä tätä

naapureiden helmeilevää ruokajuomaa testannut.

Puhtaista solidaarisuussyistä ostin viime kesänä Aunuksen kyläkaupasta
sekä kuvan esittämää

karpalovodkaa että puolukkavodkaa. Lakkavodkaan rahani eivät riittäneet,
koska se oli euron

kalliimpaa ja olisi siis maksanut uskomattomat seitsemän euroa.

Mielelläni tukisin Karjalan elinkeinoelämää muutenkin, mutta tilanne alkaa
olla se, ettei siellä

taida enää muuta kulutustarviketuotantoa olla kuin viinanvalmistusta.
Petroskoin iso

metsätraktorikombinaattikin hävisi kilpailun Videgrenin Einari-vainaan
kanssa, Sortavalan suksi- ja

jääkiekkomailatehdas, joka oli aikoinaan maailman suurin mailojen
valmistaja, teki myös konkurssin,

ja Karjalan pellotkin kasvavat vanhalta muistilta Stalin määräyksestä
pelkkää jättiputkea.

Puolukkavodka testataan sitten ensi keväänä Uukuniemellä perinteisen
laiturinlasku- ja

huussintyhjennysriehan yhteydessä. Viime kesänä sain tässä
juhlatilaisuudessa maistaa erään

Uukuniemen Martan ja seurakunta-aktiivin (Uukuniemellä osataan olla
hurskaita monella tapaa)

tarjoamaa taskulämmintä ja helmeilevän raikasta kotimaista
Koskenkorva-valkoviiniä.

Olen siis juonut elämässäni kaksi kertaa tätä ilmajokelaisten
pesäpalloilijoiden valmistamaa

kansallisjuomaa eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. On tosi kamalaa
ainetta; ymmärsin, ettei sitä

maun vuoksi juoda.

Kommentit (0)

Lummukan sorakuopat        02.01.2011, 20:10

Sen verran vaikuttava oli Pohjanmaa-elokuva, että ensi kesänä aion taas
suunnata perinteiseksi

muodostuneen maakuntamatkani lakeuksille. Siitä onkin jo kymmenisen
vuotta, kun kunnioitin maakuntaa

viimeksi läsnäolollani.

Silloin päätarkoitukseni oli tutustua Lapualla Kosolan taloon, jossa
nykyään toimii

Herättäjäyhdistyksen kirjakauppa. Tiedustelin, että on liikkeessä
mahdollisesti tarjonna Pauli

Nevalan runokasetteja. Ei ollut. Myyjärouva päästi selkäkeikkanaurun ja
ihmetteli, että joko se on

ehtinyt sellaisiakin julkomahan.

Seinäjoen liikkeessä minulle ei naurettu, vaan liikkeenjohtaja totesi,
että ”kyllähän me Paulin

kanssa niitä julkasimma, mutta ne on jo myyty loppuhun”. Ihan tuli mieleen
toissailtainen pk-

yrittjäjä Veikko Hakala. Ehkä ensi kesänä liikkeessä on ymmärretty vastata
kuluttajien tarpeisiin.

Otan asiasta selvää.

Lisäksi tutustun maakunnan kaikkiin muihinkin matkailunähtävyyksiin.
Ensiksi käyn Kurikan

kusikivellä. Se sai nimensä 1700-luvulla kuningatar Fredrika Eleonoran
vihkiessä kiven nykyiseen

käyttötarkoitukseensa maakuntamatkansa yhteydessä. Kuningatar Silvian
vierailua odotetaan Kurikassa

nykyään tiettävästi innolla.

Käyn myös tulevalla matkallani Kauhavan Lummukan sorakuopilla uimassa
Hakalan veljesten malliin.

Edelliselläkin vierailullani etsin kyseisiä kuoppia, mutta en niitä
löytänyt. Jonkun joen löysin ja

ymmärsin sen nähtyäni, miksi Hakalat suuntasivat sorakuopille uimaan.

Vaatimattomia ovat Pohjanmaan vesistöt, ja ymmärrän täysin, että siellä
luotettavien tutkimusten

mukaan harrastetaan kalastusta Suomen maakunnista vähiten. Savossa oltiin
saman tutkimuksen mukaan

innokkaimpia kalamiehiä. Ja onhan vähän vaikeaa kuvitella uhoavia
pohjalaisia miehiä kumarumassa ja

hiljentymässä pilkkireiän äärellä.

Mutta aion kaikesta huolimatta harrastaa maakuntamatkallani myös
kalastusta. Vimpelin Saarikentän

kakkospesän takaa Antti Tuuri kertoi saaneensa perholla kolmikiloisen
taimenen. Taimen saatiin siis

Savojoesta, jonka saaressa pesäpallokenttä sijaitsee.

Savojoki on saanut nimensä Nuijasodan jälkeen, jolloin runsaasti
savolaisia miehiä riensi

lohduttamaan leskeksi jääneitä surevia emäntiä. Nuijasodan jäljiltä
seudulla esiintyy vieläkin

paljon savolaisperäisiä sukunimiä. Esimerkiksi Partasen liikemiesveljekset
ovat tuttuja Tuurin

kirjoista.

Kommentit (1)

Posttraumaattinen stressireaktio        01.01.2011, 20:22

Eilen tv:ssä nähty ja vielä viikon Yle Areenalta
http://areena.yle.fi/ohjelma/610a1521c073ac05171244324e651ba7
löytyvä Pohjanmaa-elokuva saa ihmisen hyvälle mielelle. Jos nyt hakemalla
pitää jotain vikaa hakea,

niin kyllähän elokuvan loppunäytös, joka ei perustu Antti Tuurin
samannimiseen romaaniin, on vähän

tönkkö ja kummallinen.

Ja pikkuisen mietityttää sekin, että selvästi sotakokemusten aiheuttamasta
posttraumaattisesta

stressireaktiosta kärsivästä opettajasta on tehty koominen hahmo, vaikka
oikeasti hän on traaginen

hahmo. Sotaveteraanille, joka ei muusta puhukaan ja muuta mietikään kuin
järkyttäviä

sotakokemuksiaan, ei ole soveliasta nauraa, koska hän on tunneinvalidi,
joka on hoidon tarpeessa.

Kuten ovat esimerkiksi Afganistanin sodan tanskalaisveteraanit, joiden
kuntoutukseen panostetaankin

kovasti. Se on ihan oikein, vaikka näiden vapaaehtoisten ammattisotilaiden
stressikokemukset

lienevät paljon pienempiä kuin meikäläisten viimesotien pakolla
värvättyjen ei-

ammattilaissotilaiden, joista moni jostain käsittämttömästä syystä selvisi
kuitenkin suurinpiirtein

järjissä, vaikka terapiaa ei ollut tarjolla; ehkäpä sotilaspastorit
tekivät halpaa ja tehokasta

mielenterveystyötä.

Vammaiselle Hakalan huliganismiin taipuvaiset veljekset naureskelevat,
mutta vanhoja ihmisiä he

sentään osaavat kunnioittaa ja teititellä. Kun poikien kansakoulunopettaja
väittää veljesten kiljua

huonoksi, niin Veikko Hakala lausuu: ”Te sitten ette osaa koskaan sanoa
meistä mitään hyvää.”

Kommentit (0)

Kustaava ja Olli        31.12.2010, 20:08

Tämäkin kuva Kakkisen Ollista ja hänen vaimostaan Kustaavasta on
laillisuuden rajoja hipoen kopsattu

Kauko Vainion kirjasta. Kirjasta saa sen käsityksen tästä pysyvästä
parisuhteesta, ettei siinäkään

suhteessa paljoa lemmestä luriteltu. Sellaistahan se elämä taitaa
parhaimmillaankin olla näiden

rakkausasioiden suhteen. Itse aina ihmettelenkin sitä, että kuitenkin niin
harva suomalainen

parisuhde lopulta päättyy henkirikokseen.

Kustaavalla ja Ollilla oli kaksi poikaa, jotka kuolivat pieninä. Luulen,
että he menehtyivät

Espanjan tautiin, kuten miljoonat muutkin Ensimmäisen maailman sodan
aikaan. Pitäisikin tutkia,

miten paljon kärkkääläisiä kuoli tähän aikansa lintuinfluenssaan. Sen olen
kuullut, että Palkeen

talosta olisi mennyt kerralla koko perhe. Silloisten palkeelaisten
sukunimeä en tiedä.

Saattaa myös olla, että tapaus sattui jo 1860-luvun suurina nälkävuosina.
Suonenjoen

historiakirjasta sain kuitenkin käsityksen, etteivät nälkävuodet
verottaneet kovin pahasti

sisäsavolaisia. Eihän silloin niinkään nälkä tappanut, vaan kerjäläisten
mukana levinneet taudit, ja

Suonenjoki oli syrjässä pääkerjuureiteiltä.

Tässä lopuksi murheellinen valokuva, jonka Kakkisen salon nuori aviopari
otatti poikiensa muistoksi,

joiden jälkeen ei uusia lapsia siunaantunut.

Kommentit (0)

Kauko Vainio        30.12.2010, 22:10

Hieno keksintö tämä internet. Tilasin sen välityksellä juuri kirjan, jota
en luullut voivani enää

ostaa tästä maailmasta, koska teos oli yhteen aikaan tyystin loppuunmyyty.
Nyt kuitenkin

pohjalaisesta divarista löytyi Kauko Vainion kirjoittama vuonna 1957
omakustanteena ilmestynyt

Kakkisen Olli – kertomus Olli Koivistoisesta, omalaatuisesta humoristista
ja poikkeuksellisesta

salon ukosta. Maksoi peräti 8 euroa.

Ja jos joltakulta puuttuu hyllystään edellä mainitun kirjan
evoluutioversio vuodelta 1976 nimeltään

Kopratalakkunnoo – kertomus sanavalmiista savolais-ukosta ja hänen
lähiympäristöstään (siis

Suonenjoen kärkkääläisistä, vaikka tosi asiassa Kakkisen Olli asui
Karttulan puolella Kakkisen

saloa), niin yksi kpl sellaisia löytyy tästä osoitteesta ja hinta on vain
6 euroa.

http://www.antikvaari.fi/tuotteet_haku.asp?tryhma=6&CurrentPage=468

Tuo teosten kirjoittaja Kauko Vainio oli kansanedustaja-ikiliikkujan
keksijä Ville Vainion poika.

Hän oli syntynyt vuonna 1914 ja oli ammatiltaan radio-orkesterin viulisti.
Hän oli innokas Kakkisen

salon kävijä ja epäilen vahvasti, että hänen kättensä työtä on kaiverrus
Ollin muistokiven kyljessä.

http://kotisivu.dnainternet.net/jms/ollinkivi.jpg

Muuten tuo yllä oleva kuva on laillisuuden rajoja hipoen skannattu
Kopratalakkunnoo-kirjan

takakannesta. Epäilen kuitenkin, ettei kuvan oikeuksien omistaja Tapsa
Vainio kehtaa minulle laskua

lähettää. Pienoisen käsittelyn jälkeen kuvan ihmisistä tuli lähes
tunnistettavia.

Mielestäni erotan eturivistä Yrjö Korhosen ja mandoliinia pitelee ihan
Otto Miettisen näköinen mies.

Vasemmalla eturivissä on luullakseni poikanen, joka näyttää Kauko
Vainiolta. Takarivissä saattaa

olla Olli Koivistoinen ja olisiko ihan kaikkein taaimmaisena
pitkäkasvuinen Otto Laitinen.

Olisivatko kylän Laitiset muutenkin olleet pitkäkasvuisuuteen tapuvaisia;
muistelen kuulleni, että

joku Laitisista olisi venähtänyt liki kaksimetriseksi.

Ikiliikkuja        29.12.2010, 20:04

Kummalliseksi on mennyt nykyajan mäkihyppyurheilu. Selostajatkaan eivät
enää ymmärrä, mitä kisassa

tapahtuu katsojista puhumattakaan. Tuntuu siltä, että tunnetun savolaisen
keksijän Pertti Pasasen

Spede-linko olisi otettava kiireen vilkkaa käyttöön lajin tulevaisuuden
turvaamiseksi. Lisäksi

alastulorinne olisi verhoiltava tuuliverkolla, jollaisen voisi rakentaa
vaikka sukkahousuista Niksi

-Pirkan hengessä.

Tuo mainittu keksijä Spede Pasanen pulppusi monia muitakin uusia hyviä
ideoita tuon Spede-lingon

lisäksi, mutta kuopiolaisen kansanedustaja Ville Vainion tasolle hän ei
yltänyt. Vainiohan oli

peräti maan johtavia ikiliikkujan tutkijoita, sillä pitkään hän
suunnitteli laitetta ihan

kokopäiväisesti.

Nimittäin Ville Vainio päätyi 20-luvulla  poliittisista syistä Tammisaaren
pakkotyölaitokseen.

Siellä mies pyysi, että hän voisi omistautua pelkästään ikiliikkujan
kehittämiseen, jossa asiassa

hän jo mukamas olikin pitkällä. Hänet sijoitettiin metalliverstaaseen,
jossa oli projektinjohtajan

käytettävissä monenlaista ammattimiestä.

Ja hyvä ikiliikkujahan verstaassa valmistuikin; jos nyt jotain vikaa
laitteesta hakemalla haetaan,

niin eihän se kuitenkaan ikuisesti toiminut. Kuitenkin jos maahamme ja
varsinkin Kuopioon, joka

olisi luontevin paikkavalinta, joskus perustetaan ikiliikkujamuseo, on
Ville Vainion aihion oltava

kunniapaikalla lasivitriinissä.

Kommentit (0)

Vanha kuva        28.12.2010, 19:42

Olen joskus väittänyt, että tämä kuva olisi otettu eilen mainitun
kansanedustaja-liikemies-

ikiliikkujan keksijä Ville Vainion häistä. Mutta eipä ole sieltä, vaan
kuva on hänen veljensä Yrjö

Vainion häätilaisuudesta Laitilan tuvasta. Yllättävän hyviä ja teräviä
kuvia otettiin jo lähes sata

vuotta sitten. Ilmeisesti jonkinlainen salamavalo on ollut käytössä jo
silloin, koska kuvan

öljylampun valo ei riitä kuvaamiseen.

Kuten useimmat tietävätkin, niin tietokoneen näytön kuvia voi isontaa
painamalla ctrl-näppäintä ja

pyörittämällä hiiren rullaa oikeaan suuntaan. Tarkastakaapa varsinkin
hyvät kärkkääläiset löytyykö

kuvasta noin vuodelta 1915 varsinkin sen isontamisen jälkeen tuttuja. Itse
tunnistan vaarini Jussi

Koivistoisen ja mummoni veljen Kalle Närhin, joka on kovasti poikansa
Eeliksen näköä. Myös tummia ja

komeita Vainioita olen löytävinäni.

Kuva on varmaankin otettu vähän sisällissotaa ennen ja olisi
mielenkiintoista tietää, jakoiko

politiikka kyläläisiä jo siinä vaiheessa, vai vieläkö väki mahtui samaan
hääjuhlaan. Kyläpäällikkö

Iso-Pekka kertoi joskus, että sisällissota-aikaan kylän punamieliset
kokoontuivat Laitilassa ja

suojeluskuntahenkiset kansakoululla. Iso-Pekalla on näkemystä asiaan,
koska hänen vaarinsa veli

osallistui molempien aatesuuntien toimintaan tasapuolisesti. Häntä voi
luonnehtia innokkaaksi

järjestömieheksi.

Kommentit (0)

Tarinoita suomalaisesta terrorismista        27.12.2010, 19:55

Joulun välipäivien ratoksi kannattaa kuunnella Radio Ykkösen ohjelmasarjaa
suomalaisesta

terrorismista. Tässä Yle Areenalta löytyvässä ohjelman neljännessä
jaksossa on paljon asiaa

kuopiolaisesta kansanedustajasta ja ikiliikkujan keksijästä Ville
Vainiosta. Tavallaan Kärkkäälän

poikia hänkin, sillä hänen Yrjö veljensä isännöi Kärkkäälässä Laitilan taloa.

http://areena.yle.fi/audio/1560438

Radio-ohjelmassa puhutaan paljon Kuopiossa Minna Canthin kadulla
sijainneesta ravintola Punikista.

Olen vanhoilta kuopiolaisilta kysellyt tästä työläishenkisestä
anniskeluliikkeestä, mutta kukaan ei

sellaista muista. Ilmeisesti sillä oli 20-luvulla jokin virallisempikin
nimi, vähän samalla tavalla

kuin nykyään Ruplana tunnettu talo on viralliselta nimeltään Työnkulma.

Ravintola Punikissa kuopiolaisen taistelevan työväen liikkeen etummaisin
etujoukko ryyppäsi Ville

Vainion johdolla kieltolakiaikaan Moskovasta tulleita mittavia avustuksia.
Radio-ohjelmasta saa sen

käsityksen, että suuri osa puoluetuesta meni viinaan sekä naisiin, ja
ainoastaan pieni osa

käytettiin turhuuteen. Niinpä savolaistoverit pelkäsivätkin lopulta
Ohranaa enemmän omaa

puoluejohtoaan.

Tuon radion Kuopio-jakson taustalla on Tuomas Keskisarjan syksyllä
ilmestynyt kirja Vääpeli T:n

tapaus. Viime syksynä ilmestyi toinenkin asiaan liittyvä teos eli
kuopiolaistaustaisen Sirpa

Kähkösen omasta vaaristaan kirjoittama Vihan ja rakkauden liekit, joka oli
vallan ehdokkaana Tieto-

Finlandiaksi. Kannattaa lukea molemmat kirjat.

Kommentit (0)

Viharikoksia        26.12.2010, 20:02

Kauppisen Matti tunnusti omaavansa tieto-taitoa Tiernapoika-laulunäytelmän
esittämisestä. Haaveenani

on elvyttää Kärkkäälän sonniosuuskunnan toiminta, ja perinteinen
joulukuvaelma olisi sopiva

ohjelmanumero Kärkkäälän sonniosuuskunnan pikkujouluun, mikäli sen
esittäminen on vielä

tulevaisuudessa sallittua.

Maassa on nimittäin valmisteilla  viharikokset kieltävä laki. Selvää on,
että verihurmeinen

Porilaisten marssi kielletään, joka oikein onkin, mutta Tiernapojat lienee
vähän rajatapaus. Tarina

on väkivaltaisuudessaan vähintäänkin K-18-luokkaa, ja kuvaelma sisältää
myöskin selvää yllytystä

rotuvihaan ja rasismiin.

Muistanpa, kuinka opiskeluaikaan Vantaan Koivukylän asuntolan
pikkujoulussa jännittyneenä seurasin,

miten naapurissa asunut sinisenmusta nigerialaisinsinööri suhtautui
Tiernapoikien murjaanien

kuninkaan kurmottamiseen. Hänestä se ainakin oli kovasti hauskaa.

Muuten en ole kuullut, että maamme saamelaiset olisivat loukkaantuneet
Kallilalan ja Peteliuksen

parodiahahmoista Naima-Aslak ja Soikhiapää. Eduskuntakyselyn kaksikko
kyllä sai aikaiseksi

valtaväestöä edustaneen kansanedustajan toimesta. Lisätietoa asian
taustoista löytyy tästä

laillisesta tallenteesta.
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=529&a=3962

Olen sitten vapaaehtoinen Kärkkäälän sonniosuuskunnan Tiernapoikien
johonkin vähäiseen sivurooliin.

Muistanpa nyt, että omaan jonkin verran aiempaa näyttömökokemusta.
Nimittäin kansakoulun ekaluokan

joulujuhlan näytelmässä esitin Iso Paha-nimistä olentoa. Se taisi olla
jonkinlainen luonnerooli.

Tehtävänäni oli kiusata Korholan Timoa ja Selänteen Pekkaa, jotka
näyttelivät olevansa kunnon

poikia.

Kommentit (0)

Tiernapojat        26.12.2010, 19:34

Tiernapoikaa ei minusta tainnut tässä elämässä tulla, vaikka haluja onkin.
Kärkkäälän kansakoulussa

ei tätä joulunäytelmää tunnettu. Muita näytelmiä oli sitäkin enemmn.
Yhteen sellaiseen liittyy yksi

elämäni traumaattisimmista kokemuksista.

Jonain vuonna alakoulun tytöillä piti olla joku oma
keijukaisjouluohjelmanumero, mutta sitten tuli

honkongilaisepidemia ja suuri osa näyttelijättäristä sairastui. Esitystä
ei peruttu, vaan

tyttöjoukkoa täydennettiin arvannostolla, jonka seurauksena muutama poika
joutui vetämään

keijukaishameen ylleen. Onneksi nykyinen lääketieteen dosentti Esko
Kemppainen hävisi

pitkäntikunvedossa minulle ja hän uhrasi miehisyytensä puolestani.

Vieläkin tunnen syvää myötähäpeää ymmrtämätöntä alakoulun opettajaa
kohtaan. Muistan, etteivät

keijukaishameet onnistuneet peittämään poikien pitkiä valkoisia
kalsonkeja. Yleisöllä oli varmasti

hauskaa, sillä tahaton komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto.

Mielestäni poikakeijukaisten esitys ylsi hauskuudessaan lähes samalla
tasolle, kuin tämä Kotikadun

Tiernapoikien  spektaakkeli, jonka täysin laillinen tallenne löytyy netistä

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=612&a=6383 .

Kommentit (3)

Bobrikoff        19.12.2010, 19:15

Kärkkäälän miehet ovat paikalla siellä missä tapahtuu. Sisä-Savon lehti
paljastaa, että laulaja Kari

Tapion kärkkääläinen vaari Kusti Jalkanen oli nuorena Suomen kaartin
kornettin ominaisuudessa

vartiomiehenä aitiopaikalta todistamassa, kun tunnettu suomalainen
terroristi Eugen Schauman ampui

kenraalikuvernööri Bobrikoffin senaatin portaikossa.

Bobrikoff oli erinomainen virkamies, joka teki kaikkensa estääkseen
työnantajaansa Venäjän

supervaltaa ajautumasta sekasortoon, mutta epäonnistui tehtävässään.
Mämmikouramaisen terroristi

Schaumanin ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin takin
kunniamerkkiin ja kimposi siitä.

Toinen laukaus osui takin nappiin ja kimposi siitä. Kolmas laukaus osui
vyösolkeen ja kimposi siitä,

mutta metallinsirpaleita tukeutui uhrin vatsaan aiheuttaen myöhemmin
verenmyrkytyksen ja kuoleman.

Mietinpä, että tekivätkö pääkaupungit lääkärit sittenkään ihan kaikkensa
uhrin pelastamiseksi.

Nimittäin vähän aiemmin oli ollut Helsingissä kutsuntalakon seurauksena
mellakoita, joissa

loukkaantui parikymmentä ihmistä. Kaikki loukkaantuneet olivat
yhteiskuntarauhaa turvaamaan

pyrkineitä kasakoita, joita mellakoivat helsinkiläiset pahoinpitelivät.
Kaupungin lääkärit

kieltäytyivät heitä hoitamasta; niin ainakin Veijo Meri jossain kirjassaan
kertoi. Voi ihan hyvin

olla, että samat lääkärit huolehtivat myös Bobrikoffista.

Muuten joskus 1970-luvun lopulla kuuluisa taidemaalari Sigfrid Schauman
ajoi ylinopeutta ja poliisit

pysäyttivät hänet. Kun syylliseltä vanhalta rouvalta tiedusteltiin, oliko
tämä mahdollisesti aiemmin

ollut poliisin kanssa tekemisissä, vastasi rikoksesta epäilty: ”Kyllä,
silloin kun veljeni ampui

Bobrikoffin”. Nuori on Suomen historia.

Kommentit (2)

Sibeliuksen sukua        18.12.2010, 20:09

Täytyy pyytää anteeksi kärkkääläisten puolesta. Olen taas syyllistynyt
Kärkkäälän kylän vähättelyyn.

Aiemmin tapani mukaan erheellisesti väitin, että laulaja Kari Tapani
Jalkanen olisi taustaltaan

Suonenjoen Sianjalan kylän Jalkasia. Ei ole Sianjalan Jalkasia, vaan kyllä
laulaja Kari Tapani

Jalkanen on taustaltaan Pirttiselän Jalkasia eli siis ainakin melkein
Kärkkäälän Jalkasia. Tuo

Pirttiselän maantietellinen sijainti on vähän vaikea määritellä. Siinä se
on Kärkkääläntien

varressa, ja osa sikäläisistä kävi Sammalselän koulua ja osa Kärkkäälän.

Tämän Jalkasten sukutausta-asian paljastaa Sisä-Savon lehti keskiaukeaman
suuruisessa Kari Tapio-

osiossaan ja täsmentää suorasukaisesti, että laulajapoika kuului ns.
Jalkasten köyhtyneeseen

vasemmistolaiseen sukuhaaraan. Jalkasten musikaalisuus periytyy äidin
puolen Bomanneilta. Bomannit

ovat taas sukua Sibeliukselle, joten kunhan pääsen tutkimuksissani
riittävän pitkälle, niin  luulen,

että Sibeliuksen Jannekin paljastuu olevan Kärkkäälän poekia.

Sisä-Savon lehden keskiaukeamalta paljastuu vielä sekin yllättävä asia,
että itsekin taidan olla

sukua musiikkimies Kari Tapioon ja ehkä myös sitä kautta Sibeliukseen.
Lehti nimittäin kertoo, että

alakouluaikaan Kari Tapio sitoi Liisa Koivistoinen-nimisen koulutoverinsa
puuhun kiinni sillä

seurauksella, ettei Liisa päässyt kouluun. Nykyään tuota pidettäisiin
koulukiusaamisena ja tapaus

päätyisi iltapäivälehdistön lööppeihin.

Kommentit (1)

Silmät tummat        17.12.2010, 20:57

Pari iltaa sitten olivat aiheena mustat silmät. Mustien silmien taustaa
selvittäessäni törmäsin

netissä myös tummiin silmiin. Tämä Leo Jokelan esittämä Silmät tummat niin
kuin syksyinen yö on

suomalaisen elokuvataiteen helmi http://www.youtube.com/watch?v=5KHZcCik9JY .

Pätkä on elokuvasta Kaasua komissaario Palmu. Palmu elokuvat ovat niitä
harvoja 50 – 60-luvun

vaihteen fimejä joita voi nykyäänkin katsoa syvää myötähäpeää tuntematta.
Ehkä listaan voi vielä

lisätä Elokuun; sekin Matti Kassilan ohjaama.

Pikkuisen häiritsee tuo Leo Jokelan alias etsivä Kokin sukunimi. Etsivä
Kokki laulaa leveällä savn

murteella, vaikka nimi Kokki viittaa enemmänkin Karjalan kannakselle.
Etsivän uskottavampi sukunimi

olisi ollut vaikka Laitinen tai Miettinen.

Tästä youtube-pätkästä ilmenee, että keskusrikospoliisin pojat taisivat
olla ns. pitkällä lounaalla.

Silloin se oli mahdollista ilman kansallista skandaalia. Nyt kuulemma
Helsingin sosiaalitoimen pojat

ovat ulkomailla nauttineet pullon olutta janoon ja Helsingin kaupungin
hallinto on tällä hetkellä

toiminta kyvytön, koska olutpullon juonnin taustan selvittelyt ovat vielä
kesken. Onkohan tämä kansa

ihan viisasta? Paasikivikin epäili asian tilaa.

Vaikka ihan oikealla asialla ollaan, kun kansan raitistamiseen pyritään.
Liikaa tässä maassa

läträtään viinan kanssa. Tuo lahjakas näyttelijä Leo Jokelakin lähti
48-vuotiaana. Ei tainnut olla

ihan vesipoika hänkään.

Kommentit (0)

Kuusi        24.12.2010, 16:32

Meillä ei ole nytkään oikeaa joulupuuta. Syy asiantilaan löytyy
kansakouluaapisestani. Siinä on

satu, jossa pikkukuusi julmasti riistetään ikiajoiksi yhteisöstään.
Poisraahattaessa se hyvästiksi

huiskuttaa kaverilleen isolle kuuselle  Risto-nimisen murhaajan olalta.
Tapaus vallan itketti

herkkää ekaluokkalaista. En vieläkään hyväksy viattomien kuusilasten
surmaamista

viihdetarkoituksiin.

Tavallaan olin edellä aikaani. Nykyään Keski-Euroopassa eräät innokkaat
luonnonsuojelijat, sukupuoli

jääkööt mainitsematta, kantavat huolta puiden kärsimyksistä, kun niitä
hakataan. Se on oiken se.

Itsekin kauhistelen etukäteen, kun kohta alan sian oikeanpuoleisen
takapakaran kera syömään pottuja.

Voin oikein kuulla, kuinka ne karjuvat tuskasta niitä pureskellessani.

Muuten meillä on ihan hyvä eettinen ja ekologinen joulukuusen vastike,
joka on väännelty

ruosteisesta kierätysmateriaalista eli katsikankaidelangasta. Sitä
ihastellessani toivotan jok´

ikiselle tämän lukijalle RIEMUKASTA JOULUA JA AISTILLISTA UUTTA VUOTTA!

Kommentit (0)

Tori        23.12.2010, 20:04

Tänään oli päivä jo minuuttia eilistä pitempi. Ja kun oikein tarkasti
katsoo tuota näkymää Kuopion

torilta, niin huomaa, että pikkuisen on jo kevään enteitä. Mittarikin
näyttää enää -25. Ja kevään

jälkeen onkin sitten taas pian syksy ja se vetää mielen apeaksi jo tässä
vaiheessa.

Ja kun oikein tarkkaan katsoo tuota Kuopion torin näkymää, niin huomaa,
että sen lisäksi, että

Kuopion tori on Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden suurin, on se myös
kiistatta rumin. Kuva on

näpätty siitä torin sievemmästä puoliskosta, toinen puoli on
rakennustyömaana, koska lisää

parkkitilaa tarvitaan.

Jonkun olisi tehtävä tuolle näkymälle jotakin. Häpeällistä, että kaupunki
antoi 60-luvulla purkaa

kauniin Saastamoisen talon
http://www.pohjois-savonmuisti.fi/askeleita/saast.html ja tilalle tuotiin

pari autolauttaa. Tällä hetkellä taistellaan kalahallin kohtalosta.
Korkein hallintooikeus päättää

asian lähi vuosina.

Minusta kalahallin voisi purkaa, mikäli sekä Anttilan että Sokoksen eteen
rakennetaan kaksi kaunista

ja korkeaa kauppahallin ja kaupungintalon tyyliin soveltuvaa kalahallia
peittämään rumentavat

ostoskeskukset. Hätäratkaisuna voisi miettiä sitäkin, että onhan nykyään
ainakin Helsingissä

käytössä rakennustyömaiden naamiointia varten kauniita Lainapeitteen
kuvitettuja pressuja, joilla

voisi myös Anttilan ja Sokoksen rumilukset kätkeä.

Kommentit (0)

Nyssykkä        22.12.2010, 22:21

Se löytyi! Arvoitus on ratkennut. Lue enemmän, niin luulet vähemmän.
Postimyyntiliike Varustelekan

sivuilta hankin tiedon siitä, miten kärsimyssäkki otetaan hyötykäyttöön
palvelemaan kansantalouden

tarpeita. Ja näin kertoo Varusteleka nettisivuillaan maailman halvimmasta
ja parhaimmasta repusta,

joka on ollut ratkaisevassa roolissa jo ainakin kahden maailmansodan
rintamilla:

”Veshmeshok, eli kärsimyssäkki, on maailman paras reppu (huonoin on
puolalainen säkkireppu). Se on

erinomainen osoitus siitä, että jos todella tahtoo tehdä hyviä varusteita,
voi mukavuuden ja käytön

helppouden eteen nähdä jopa vähän vaivaa, sillä ihan heti ei tulisi
mieleenkään tehdä mitään

tämännäköistä. Tämä reppu on ollut käytössä Venäjällä kaaauan, ja jatkaa
voittokulkuaan edelleen.

Reppu on ihanan karheasta, erittäin kestävästä ja ilmeisesti jopa
vettähylkiväksi käsitellystä

telttakankaasta ommeltu hyvä säkki, jonka suuaukko sidotaan kiinni repun
omilla olkahihnoilla ja

teknisellä hamppunarulla.  Systeemi on uskomattoman hyvä ja samalla estää
tehokkaasti repun ei-

halutun kopeloinnin sen ollessa käyttäjän selässä! Näissä repuissa on yksi
ulkoinen tasku, hihnat

mantteli/huoparullalle ja paikka nimilapulle. Kaksi ensinmainittua oli
keksitty jo ennen toista

maailmansotaa, ja DeLuxe-malleissa niitä näkikin. Suurin osa toisen
maailmansodan repuista tehtiin

säästösyistä ilman näitä, joten jos haluat retrotunnelmaa, leikkaa kaikki
ylimääräinen.  ”

Luulen, että repun toimintaidean taustalla on perinteinen maaseudun
kantoväline, eli viholaissäkki,

josta muokataan kätevä reppu yhden ainoan pitkän köyden avulla. Köyden
päät sidotaan säkin

alanurkkiin ja säkin suu suljetaan kallista köyttä katkaisematta
erikoisella solmulla, jonka nimen

päälle en nyt pääse.

Totta puhuen Varustelekan Veshmesok-reppumainos  lienee ns. huumorileikkiä
ja hyvää sellaista.

Suomalaiset ovat tervejärkistä arktistakansaa, tai ainakin näin oli ennen
EU-ratkaisua. Sen jälkeen

meilläkin on alettu tehdä monenlaisia älyttömiä asioita varsinkin
maaseudulla. Kenenkään suomalaisen

päähän ei pälkähtisi tehdä moista nyssykkää. Kyllä se niin älytön
valmiste, että naurunpyrskähdyksiä

ja selkäkeikkanauruja synnyttää sivullisissa.

Kommentit (0)

Kärsimyssäkki        21.12.2010, 20:28

Olen ollut niin kiltti koko vuoden, että ostin itselleni joululahjaksi
uuden repun, sillä varsinkin

järeän oikeustieteellisen kirjallisuuden liikuttelu Valintatalon
muovikassissa on hankalaa, koska

hantaakit bruukkaavat katkeilla. Mainoksessa luvattiin, että
voittamattoman Puna-armeijan

Veshmeshok, eli kärsimyssäkki on maailman paras reppu.

Voihan se olla niinkin, että on maailman paras, mutta ainakin postista
äsken noutamani reppu on

varmasti maailman halvin. Kantovälineen hyvyyteen en uskalla ottaa kantaa
vielä tässä vaiheessa,

koska en osaa laitetta käyttää. Nimittäin kantohihnat ovat kiinni
ainoastaan repun alaosassa.

Meikäläinen reppumalli on sellainen, että minunkin järkeni riittää sen
käyttämiseen, mutta

neuvostoteollisuus onnistui kehittämään sellaista teknologiaa, jota
tavallinen valkobandiitti ei

osaa hyödyntää, vaikka onnistuisikin neuvostoteknologiaa jostain käsiinsä
hankkimaan.

Tällä hetkellä en osaa käyttää kärsimyssäkkiäni muuten, kuin vetämällä
sitä hihnoista perässäni.

Muistelen, että lapsuudessani Savossa oli hokema, jolla varmasti
ylistettiin naapurimaan teknistä

osaamista, eli väitettiin että ”teknik sano neuvostoliittolainen, kun
saranan näki”. Saattoi myös

olla, että tuon käsitteen neuvostoliittolainen tilalla oli lyhyempi
kansanomaisempi termi.

Kommentit (0)

Lehdestä leikattua        20.12.2010, 19:39

Sisä-Savo on paheellista ja intohimoja kuohahtelevaa seutua ainakin,
mikäli on uskomista tätä Savon

Sanomista leikattua pikku-uutista. Itä-Suomen hovioikeus tuomitsi
työtuoleja valmistaneen yrityksen

sisäsavolaisen toimitusjohtajan vuodeksi ehdolliseen vankeuteen
työntekijöidensä ahdistelusta,

vaikka syytetty itse vetosi siihen, että kertomukset ovat liioiteltuja,
väritettyjä ja osin jopa

totuuden vastaisia.

Korostettakoon, että kyseessä ei ole Kärkkäälän poeka; tosin sukua siellä
taitaa asua. Jos tapaus

olisi sattunut jossain ahdasmielisemmässä ja puritaanisemmassa paikassa,
vaikkapa Helsingissä,

olisivat iltapäivälehdet repäisseet lööppinsä, mutta iloisessa ja
elämänmyönteisessä Savossa

paikallinen valtalehti Savon Sanomat julkaisi tapauksesta erittäin
vaatimattoman jutun.

Jossain suvaitsemattomassa ja ahdasmielisessä etelän kaupungissa olisi
asiasta oltu myös yleisesti

tyrmistyneitä ja teko olisi tuomittu jyrkästi. Oikeastaan näin oli myös
täällä Kuopiossa, koska

haastattelemani miehenpuolet olivat tuohduksissaan siitä, kuinka miehiä
nykyään sorretaan maamme

työelämässä.

Kommentit (0)

Ylileveä        16.12.2010, 20:21

Koska on hanget korkeat nietokset, niin muistan, että soputeltassa tuli
kesäöisin kuunneltua

Lounasheimon lisäksi myös toista loistavaa urheiluselostajaa eli Pekka
Oksalaa. Hänellä oli tapana

kuiskutellen kertoa Jukolan viestin tapahtumista jonkin rastin lähellä
sijaitsevasta pensaasta

käsin.

En onnistunut löytämään netistä itse Oksalan selostusta, mutta Vesa-Matti
Loirin ivamukaelma asiasta

kyllä löytyy tältä Jukolan viestin historiasta kertovalta nauhalta noin 43
minuutin kohdalta

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=19&t=631&a=5477 .

Jukolan viesti juostiin yleensä alkukesästä noin viikkoa ennen
juhannusta, ja Oksalan selostuksista

kuvastui suomalaisen kesyön mystinen hämärä ja vaaleus, joka ei  johtunut
läheskään aina pelkästään

lumesta. Lisäksi Oksalan puskaradiolähetyksissä oli tietty koominenkin
piirre; Oksalan kokoista

miestä oli vaikea kuvitella pensaaseen piilotettuna.

Se koominen elementti ilmaistiin Savossa hienotunteisesti niin, ettei
Oksalaa suinkaan voinut pitää

riisitautisena ihmisenä. Luulisi, että Pekka Oksala olisi ollut lähinnä
entinen kenttäurheilija,

mutta tosiasiassa hän oli entinen suunnistuksen Suomen mestari.

Oksala oli välillä myös poliittisena toimittajana. Hän piti yhdessä Antero
Kekkosen kanssa

poliitikkojen vaalitenttejä merkittävien vaalien alla. TV-kriitikko  Jukka
Kajava ei pitänyt

ohjelmasta. Hänen mukaansa Antero Kekkonen oli ylimielinen ja Pekka Oksala
ylileveä.

Kommentit (0)

Mustat silmät        15.12.2010, 20:05

Niin se aika mennä viipottaa. Ikävuosien 15-25 väliseltä ajalta muistan
kaiken, mutta varhaisemmat

ja myöhemmät vuodet ovat pelkkää harmaata mössöä. Huomasinpa äsken
sotkevani jo Losin ja Atlantan

kisat toisiinsa. Korjattakoon, että Muhammad Ali sytytti sen tulen
Atlantassa eikä Losissa, kuten

erheellisesti joskus väitin.

Vuoden -76 Montrealin kisat tuntuvat olleen ihan eilen, vaikka niistäkin
on kulunut miespolvi.

Montrealin kisat palasivat mieleeni, kun huomasin, että hieno
urheiluselostaja Ilmo Lounasheimo

tulee huomenna hyvinkin miehenikään; hän täyttää 90-vuotta. Onnea Ilmolle!

Muistanpa, miten valvoin hiljaisia kesäöitä soputeltassa ja kuuntelin
radiosta, kuinka Ilmo

Lounasheimo ja Raimo Häyrinen selostivat olympianyrkkeilyjä. Välillä pojat
vetivät henkeä ja

soittivat tunnelmaan sopivaa kamppailu-urheilumusiikkia. Yö saapuu
Venezuelaan ja Mustat silmät

tulivat tutuiksi.

Tästä voi kuunnella käsittääkseni tekijän oikeuksia loukkaamatta Tauno
Palon version sävelmästä

http://www.youtube.com/watch?v=AJNpLQm2Bus . Huomatkaapa Tauno Palon
huikea yhdennäköisyys hänen

hyvän kaverinsa Unto Salmisen Esko-pojan kanssa.

Taunon laulu sopii sikälikin nyrkkeilymusiikiksi, että hänen veljensä
Gösta oli huippuluokan

työlaisboxeri. Hän tiesi lajin vaarat ja kielsi pikkuveljeään jatkamasta
viitoittamallaan tiellä.

Muuten muistelen lukeneeni jostain, että Esko Salmisen näyttelijäpoika
Kristokin taisi olla nuorena

ihan lupaava poikanyrkkeilijä.

Kommentit (0)

Jäälattiapallo        14.12.2010, 19:55

Muistinpa juuri, että tarkoitus oli pitää Suomen jäälattiapalloliiton, eli
Suomen jääsählyliiton,

kuten sitä ennen erheellisesti nimitin, perustava kokous 10.10.2010 klo 10
muikkuravintola Sammon

luodinreikätaulun viereisessä pöydässä. Luodinreikäinen tauluhan on
muistona kahden kuopiolaisen

liikemiehen ammoisista liikeneuvotteluista.

Mutta ei pidetty kokousta. Mieleenjäävästä ajankohdasta huolimatta asia
pääsi minulta unohtumaan.

Täten Suomen jäälattiapalloliiton perustava kokous tullaan pitämään
11.11.2011 klo 11

muikkuravintola Sammon luodinreikätaulun viereisessä pöydässä, joka
ilmoitus nyt näin tiedoksi

saatetaan asian harrastajille.

Perustelen jäälattiapalloilun edistämisen tarvetta perherakenteen
muutoksella. Nykyään valtaosa

poikalapsista asuu yksinhuoltajaperheissä eikä yksinhuoltajaäitien rahat
riitä kerrassaan älyttömän

kalliiseen jääkiekkoharrastukseen. Jäälattiapallo ei vaadi kalliita
suojavarusteita, maila maksaa

parikymppiä ja muistaakseni luistimet tai sukset ovat vielä nykyäänkin
koululaisten lakisääteisiä

varusteita. Eikä tapaturman vaara ole pelissä yhtä ilmeinen kuin jääkiekossa.

Muuten muistanpa, että köyhällä Kärkkäälän kansakoululla oli vielä minun
lapsuudessani vara

muutamiin luistimiin, pesäpalloräpylöihin ja suksiin. Nykyään maamme
kouluissa ei taida ola

resursseja moiseen harrastevälinetarjontaan.

Tosin kunnan suksissa oli mäystimet enkä muista, että kukaan olisi niitä
kehdannut koskaan jalkaansa

laittaa. Sen sijaan kahvipurkin pellillä korjatut sukset taisi olla vähän
joka jätkällä eikä niitä

hävetty yhtään, vaikka nykyäänhän sellaiset hiihtimet taitavat olla lasten
huostaanottoperuste.

Kommentit (3)

Frazier vs Ali        14.12.2010, 16:00

Kaikkien nyrkkeilyurheilun ystävien, kuten myös varsinkin kaikkien
nyrkkeilyurheilun vastustajien,

kannattaa katsoa Yle Areenalta tämä dokumentti Joe Frazierin ja Muhammad
Alin välisistä

ihmissuhteista  ja jännitteistä. On meinaan todella kova juttu.

http://areena.yle.fi/ohjelma/485651e2bc853d409870c2a9fe641c2c

Se sinisenmusta työläisneekeri edustaa perinteisiä amerikkalaisia arvoja,
oli menossa

Vietnaminsotaankin, jos olisi läpäissyt älykkyystestin, ja se vaaleampi,
vähää vaille

mulattinuorukainen, taas ei edustanut perinteisiä amerikkalaisia arvoja ja
joutui vaikeuksiin, kun

kieltäytyi aseista.

Dokumentista paljastuu, että jotenkin 60-lukuisen edistyksellinen Muhammad
Ali olikin todella edellä

aikaansa. Hän oli nimittäin jo silloin ihan täysi rasisti. Samanlaisiahan
ovat nykyään ne

siistihiuksiset peruskoulun kesken jättäneet lähiönuorukaiset, jotka
jostain käsittämättömästä

syystä uskovat olevansa parempaa rotua kuin pigmentiltään tummemmat ihmiset.

Muhammad Ali oli ihan täysi rasisti, sillä hän uskoi mustanrodun
paremmuuteen. Hän jopa veljeili Ku

Klux Klanin kanssa, koska tavoitteet olivat heillä yhteiset; rotuja ei
saanut sekoittaa. Miesten

kolmannen ottelun viimeisellä erätauolla jo toivoin, että rotujen
tasa-arvon kannattaja olisi

noussut ja kohdistanut oikeutetun vihansa rasistiin takomalla rasistille
järkeä päähän.

Mutta niin ei käykään. Viimeisessä erässä olisi luultavasti nähty
miestappo, mikäli Frazierin

huoltaja olisi antanut ottelun jatkua; Frazier itse halusikin jatkaa
vaikka oli sokea ja muutenkin

toistaitoinen. Ali itse ei sen sijaan halunnut jatkaa, koska pelkäsi
oikeasti kuolevansa. Hänen

kulmamiehensä ei kuitenkaan ennättänyt heittää pyyhettä kehään ja niin
rasismi sai voiton sillä

kertaa.

Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Frazierilla, ikäisekseen
vielä kopsakalla ukolla,

näytti olevan lystiä seuratessaan, kuinka aivovammainen ja vapiseva
Muhammad Ali huiski

olypiasoihdun kanssa yrittäen sytyttää olympiatulta Atlantan kisoissa.
Katsojat jo pelkäsivät, että

mies sytyttää soihdun kanssa tuhratessaan stdionilla kaiken muun paitsi
olympiatulen. Frazier

hekottelee aivoinvalidin touhua katsellessaan ylpeänä siitä, että hän sai
kaiken tuon aikaiseksi.

Sairasta, mutta ihmiselle lajityypillistä käyttäytymistä.

Kommentit (2)

Sääntöuudistuksia        12.12.2010, 19:28

Tuo eilen mainittu lattiapallo kehitettiin tietääkseni Ruotsissa
1970-luvulla sikäläisten

sosialidemokraattien toimesta. Alkuaikona pelissä korostui kilpailun
välttäminen ja tasa-arvo.

Mailat olivat lähinnä muoviletkuvartisia ja niillä huiskittaessa ei kukaan
voinut olla toistaan

parempi. Lekuvartisuuden vuoksi peli oli myös vailla vaaramomentteja,
koska silloisilla mailoilla ei

saanut aiheutetuksi henkilövahinkoja, vaikka olisi vasiten yrittänyt.

Nykyään peli on kehittynyt kovempaan ja vaarallisempaan suuntaan.
Muistelen, että meidänkin Heinolan

virkamiessählyssä menetettiin neljä hammasta, yksi nenärusto, yksi
soilisluu ja lukemattomia nilkan

nivelsiteitä. Varsinkin pallon tai mailanlavan päälle astuminen
aiheuttivat lukuisia

henkilövahinkoja.

Ainakin kuntoilupiireissä pitäisi palata takaisin lajin alkujuurille.
Maila voisi olla eränlainen

iso joustava kärpäslätkä, jolla ei vosi tehdä pahaa kärpäsellekään. Ja
kova muovinen pallo voisi

olla pelkkää superlonia, jonka sisällä pitäisi olla tiuku, jolloin
heikkonäköisempikin voisi yrittää

siihen osua.

Kommentit (1)

Suomi on sählyn maailmanmestari, maailmanmestari,
maailmanmestari        11.12.2010, 23:01

Hieno urheilumuoto on tämä salibandy eli sähly eli lattiapallo, jota
nimitystä alan tästä lähtien

käyttämään tästä kovien miesten ja kauniiden naisten vaativasta
harrasteesta. Lajin emämaa Ruotsi

voitettiin loppuottelussa ja tällä kertaa ei pelkkä voitto riittänyt, vaan
rakas naapuri

nöyryytettiin totaalisesti, ja urheilussahan ei ole tärkeintä niinkään
voitto, vaan vastustajan

totaalinen nöyryyttäminen. Marginaalit ovat suuret lattiapallorintamalla.

Olen huolissani nousevan nuorisomme fyysisestä kunnosta ja lihomisesta.
Itsekin olen joutunut edellä

mainituista nuorisomme erityispiirteistä kärsimään. Nimittäin olen monena
aamuna meinannut myöhästyä

töistä, kun olen juuttunut kadulla laahustaviin peruskoululaisiin. Heitä
on vaikea kiertääkään

liikennesäntöjen puitteissa, koska koska tyypillinen kuopiolainen
yläastetyttö täyttää koko kadun

leveyden. Jonkun olisi tehtävä jotakin nuoriso-ongelman ratkaisemiseksi.

Oma ehdotukseni on, että maamme peruskouluissa pitää joka päivä omistaa
yksi välitunti

lattiapalloilulle, se lienee jo nyt nuorten suosituin urheilulaji. Itse
pelasimme Kärkkäälän

kansakoulussa välitunnit potkupalloa, ellemme sitten hiihtäneet hullun
lailla kilpaa Närhilän

heinäpellolla, eikä liikalihavia ollut yhtään kpl. Eikä ollut
silmälasejakaan kellään eikä kukaan

ollut kuullutkaan allergiasta, vaikka jotkut kyllä olivat kovia
piereskelemään.

Kommentit (1)

Muistoja        10.12.2010, 20:14

Kansa on edelleenkin järkyttynyt Kari Tapion poismenosta. Netistä löytyy
paljon ikävöivien ihmisten

muistoja laulajan uranvarrelta. Esa Ainolan vinkistä löysin tämän Jari
Tervon kuulemisen arvoisen

kertomuksen kaveristaan

http://areena.yle.fi/ohjelma/d725cb36176c86374d26854ff9e3ee5d  .

Huomasinpa, että olen itsekin kirjoittanut aiemmin tästä kansan
rakastamasta viihdetaiteilijasta.

Elikkä kahdeksan vuotta sitten olen arvioinut Vexi Salmen kirjaa ”Kari
Tapio – olen suomalainen”

arvovaltaiseen Itä-Häme-lehteen seuraavasti:

KARI TAPIO ON KOVA LAULAMAAN JA OTTAMAAN

Kari Tapani Jalkasen isovanhemmat käyttivät sukunimenään Sianjalkasta
erottuakseen tuhansista

tavallisista Jalkasista. Jostain syystä tätä ei pidetty uran alkuaikoina
riittävän myyvänä

artistinimenä, vaan miehestä tehtiin Kari Tapio. Jos mies siirtyy
varttuneemmalla iällään nykyajan

nuorison suosiman kovaäänisen ns. punk-musiikin esittäjäksi, kannattaisi
ehkä suvun vanha nimi

kaivaa naftaliinista.

Kari Tapion tausta on hengellinen. Isä toimi pyhäkoulun opettaja. Savon
suunnalla vaikuttavaan

körttiuskoon kuuluu, että ihmisen on oltava rehellinen. Syntiä saa tehdä,
kunhan sitä tehdään

hilpeällä mielellä ja kunhan jälkeenpäin katuu ja tunnustaa erheensä.
Tekopyhyys on suuri synti.

Kari Tapio ei elämänkertateoksessaan lankea tähän kuoleman syntiin. Niinpä
hän onkin maamme kaikkien

jätkäpoikien esikuva ja esijuoja, joka ei edes yritä olla herra tai
virkamies eikä myöskään jokaisen

äidin toivevävy.

Alunperin Kari Tapio Jalkasella oli kaksi haavetta; hänestä piti tulla
joko laulaja tai huippu-

urheilija. Lahjoja oli molempiin.  Suonenjoen hyppyrimäen ennätys, joka
oli legendaarisen

maailmanmestari Matti Pietikäisen nimissä, ei tosin rikkoontunut, sillä
tuohon aikaan hyppääjälupaus

ei ollut vielä riittävän pitkälle alkoholisoitunut kuuluakseen lajin aivan
terävimpään kärkeen.

Pietikäinenhän oli kuuluisa siitä, ettei hän koskaan hypännyt selvänä.

Myös hiihtäjänä mies olisi varmasti ollut kova, olihan Jalkasen suvun
kuuluisin edustaja, Kalle

Jalkanen, taistellut Suomelle vallan olympiakultaa, vaikka tekohampaat
siinä touhussa hukkuivat

hankeen. Jalkasen suvun huonohampaisuus on periytynyt myös Karille, jonka
proteesi on myös ollut

välillä häviksissä ennen tärkeää suoritusta. Siinä on tietenkin miehen
seksisymbolius saattanut olla

ilmeisessä vaarassa. Tosin kansansuosio olisi luultavasti vain noussut;
näin kävi aikoinaan ainakin

purukalustostaan luopuneelle Severi Suhoselle, toiselle Savon lahjalle
maailman säveltaiteelle.

Kari Tapio on upea laulaja, monien mielestä Olavi Virran jälkeen seuraava.
Kollega Lea Laven

ihastelee Karin ääntä ja vakuuttaa, että siinä heijastuvat eletyn elämän
jäljet rehellisesti. Moni

voisi varmaan myös väittää, että kyllä äänenmuodostuksessa on oma osansa
myös viinalla ja tupakalla.

Eikä mies edes yritä salata elämänsä tätä puolta  kirjassaan

.
Nöyrästi mutta hupaisasti hän esimerkiksi kertoo, kuinka kerran virkavalta
korjasi väsähtäneen

taiteilijan säilöön pelkissä kalsareissa. Aamulla kiltit poliisisedät
lainasivat hänelle

arvomerkittömän poliiisihaalarin. Se yllä olikin sitten helppo jatkaa
turnetta Helsingin

ravintoloissa. Muu asiakaskunta oli ylen ihastunut asustekokonaisuuteen ja
vähältä piti, ettei tästä

kätevästä ja helppohoitoisesta haalarista tullut huippumuodikasta alan
miesten työvaatetta.

Wexi Salmi: Kari Tapio – Olen suomalainen
Wsoy 2002, 204 s.

Kommentit (1)

Sianjalkasia        09.12.2010, 21:13

Kari Tapani Jalkasen kuolema on edelleenkin tärkein uutinen mediassa.
Suonenjoen Kärkkäälän kyläkin

oli näyttävästi esillä Savon Sanomien etusivun jutussa, kun edesmenneen
suosikkilaulajan

Kärkkäälässä asuvaa siskoa haastateltiin. Vaikka Kari Tapion lähisukua
kylällä asuukin, niin kyllä

mies sittenkin taisi olla taustaltaan Suonenjoen Jalkalan kylän Jalkasia.

Tosin aiemmin Jalkala tunnettiin Sianjalan kylänä ja Jalkasetkin olivat
ihan oikeasti Sianjalkasia.

Vasta Kari Tapion isovanhemmat lyhensivät sukunimensä. Yhtään Sianjalkasta
ei taida enää Suomessa

olla, vaikka nimi olisi ollut ihan hyvä artistinimi, jos Kari Tapio olisi
ollut punkmuusikko.

Jalkalan kylä voisi muuten matkailupoliittisista syistä ottaa käyttöön
vanhan nimensä.

Minua harmittaa, että hyvät perinteiset savolaiset sukunimet Sianjalkanen
ja Sikanen ovat

häviämässä. Minusta porsas on mukava, älykäs ja ennen kaikkea siisti
eläin. Siassa ei ole mitään

häpeämistä. Taisto Reimaluotokaan, jonka suku on vahvasti Kärkkäälän
Sikasia, ei ole ottanut

takaisin vanhaa nimeään, vaikka se olisi ihan sopiva turkkalaisen
suuntauksen teatterityöläiselle.

Sikasia on muuten nykyään paljon Amerikassa. 1600-luvulla sinne muuttaneet
savolaiset tulivat

erittäin hyvin juttuun intiaanien kanssa, ja niinpä Usa:ssa on yhä vahvoja
intiaanisukuja nimeltään

Sikanen. Ja muistelenpa, että eduskunnassammekin oli yhteen aikaan peräti
kaksi entistä Sikasta,

joista toinen, eli Minna Sirnö, vilahti Linnanjuhlienkin kuvissa.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Kari Tapion muistoa kunnioittaen ainutta
laillista youtube-

esitystä, jonka netistä löysin ja joka sopii tunnelmaan hyvin, sillä
olihan edesmennyt laulaja

pyhäkoulun opettajan poika. Olen kuullut on kaupunki tuolla on kaunis
venäläinen sävelmä, joka

minultakin löytyy jonkin munkkikuoron esityksenä. Musiikivideon jälkeen,
voitte vielä katsoa, miten

liikuttuneena Juha Vainion poika Ile muistelee hyvää ystäväänsä.

http://satumaa.yle.fi/ajankohtaista/2010-12-08/kari-tapio-olen-kuullut-on-kaupunki-tuolla
http://satumaa.yle.fi/ajankohtaista/2010-12-08/ile-vainio-kari-ei-olisi-koskaan-jaanyt-elakkeelle

Kommentit (3)

Nuorena nukkuneet        08.12.2010, 20:04

Ei ollut kuin yksi aihe iltapäivälehtien lööpeissä tänään. Olen jyrkästi
sitä mieltä, että Kari

Tapiolle on saatava näköispatsas Suonenjoen torille. Hän oli maailmalla
tunnetuin ja pidetyin

mansikkakaupungin pojista.

Nuorena lähtevät maamme viihdetaiteilijat. Ihmisten viihdyttäminen on
raskasta työtä, eivätkä alan

ammattilaisten elämäntavat välttämättä ole terveyttä suosivia; artistit
eivät useinkaan jaksa

pidättäytyä pelkästään jääveteen ja ituihin.

Tässä tilastotietoa liian nuorena nukkuneista viihdetaiteilijoista:

Irwin Goodman 47 v
Junnu 52 v
Kirka 56 v
Olavi Virta 62 v
Tapsa 64 v
Juice 56 v
Taisto Tammi 34 v
Unto Mononen 37 v
Gösta Sundqvist 46 v
Sammy Babitzin 24 v
Cisse Häkkinen 39 v
Albert Järvinen 40 v
Kari Tapio 65 v

Kommentit (2)

Salminen        07.12.2010, 20:23

Luin vuosikymmeniä sitten Tauno Palon elämänkerran, jossa korostettiin
moneen otteeseen sitä, että

Tauno Palon ja Unto Salmisen näyttelijäperheet olivat erittäin hyviä
ystäviä. Olen monta kertaa

miettinyt, mitenkä läheisiä perheystäviä sitä oltiinkaan, koska mielestäni
Salmisten Esko poika

näyttää vuosi vuodelta yhä entistäkin enenevämmässä määrin Tauno Palolta.

Luin tuossa juuri Esko Salmisen juuri ilmestyneet muistelmat nimeltään
Toinen näytös, jonka on

kirjoittanut Raila Kinnunen. Kirjasta löytyy paljon hauskoja ja
mielenkiintoisia tarinoita, mutta

vielä mielenkiintoisempaa on se, mitä ei kerrota. En saa lisätietoa Palon
ja Salmisten perheiden

ystävyyssuhteiden luonteesta.

Muuten kansallisteatterin näyttelijä Unto Salminen oli kova
yleisurheilija. Kansallisteatterin

palveluksessa ollessaan hän voitti vuonna 1934
Viro-Suomi-yleisurheilumaaottelun 100 metriä ajalla

10,8. Ei ole turkkalaisista vastaavaan, vaikka kovia urheilijoita
Turkkakin näyttelijöistän

kasvatti.

Tuo Unton Esko poika on myös liikunnallisesti erittäin lahjakas, mutta
Unton nopeutta hänessä ei

ole. Enemmänkin hän on Palon suvun voimailijatyyppiä. Tauno Palo oli
lahjakas kuulantyöntäjä, mutta

urheilusaavutuksissa hän jäi isoveljensä Gösta Brännäsin varjoon. Gösta
voitti vallan

nyrkkeilyhopeaa  20-luvun Frankfurtin työläisolympialaisissa.

Taunon muistelmista jäi mieleeni, että velipoika olisi ollut raskaansarjan
miehiä, mutta netistä

asiaa tutkittuani tulin lopputulemaan, että hän olisi ollut
keskisarjalaisia. Työläisolympialaisten

loppuottelussa Gösta tyrmättiin pahasti ja asialla oli ilmeisesti
vaikutusta siihen, että hän päätyi

itsemurhaan nuorella iällä. Tapauksesta löytyy enemmän tietoa täältä

http://www.villesuhonen.net/taunopalo_up.html .

Kommentit (1)

Korva        06.12.2010, 19:15

Tuo eilen esitelty Rata liittyy samaan Rukajärvi aiheeseen, josta Antti
Tuuri on aiemmin

kirjoittanut teokset Rukajärven tie, Rukajärven linja, Rukajärven aika ja
Elämä isänmaalle, jonka

pohjalta Olli Saarela teki moneen kertaan tv:ssä nähdyn pyöräilyelokuvan
Rukajärven tie.

Vieläkin Rujajärveltä löytyisi ainakin yksi hyvä kirjan aihe, eli upseeri
Arnold Majewskin

elämänkerta on vielä kirjoittamatta. Majewski kaatui vähän myöhemmin
samana talvena -42, jolloin hän

oli osastoineen Muurmannin rataa katkaisemassa. Erään taistelun jälkeen
hän laskeskeli vähän liian

innokkaasti vihollisvainajia. Majewski oli juuri päässyt kolmeenkymmeneen,
kun tarkka-ampuja osui

miestä päähän.

”Everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään
vääräleukaisen

yläsavolaisen sotamiehen huikanneen heitettyään upseerin ruumiskuormaan
päällimmäiseksi. Rukajärven

suunnan miehet olivat suurelta osin Iisalmen ympäristöstä ja siellä ovat
miehet vieläkin karskiuteen

taipuvaisia. Ainakin Savon Sanomissa oli juuri pienellä uutinen, jonka
mukaan Iisalmen

käräjäoikeudessa sai tuomion mies, joka oli pakottanut uhrinsa syömään
oman korvansa.

Kommentit (0)

Rata        05.12.2010, 20:22

Antti Tuuri liittyy tavallaan viimeaikojen aiheisiini. Ensiksikin
diplomi-insinööri-kirjailija Antti

Tuuri sekoitetaan helposti diplomi-insinöri-kirjailija Antti Hyryyn ja
toiseksi Tuurin viimeisin

kirja Rata liittyy eiliseen Kyynel-radio- ja kaukopartioteemaan. Rata
kertoo yli 1000 miehen ja 250

hevosen joukko-osasto etenemisestä hirmu pakkasessa hirmu hangessa hirmu
erämaassa satoja

kilometrejä hirmuisen vihollisen selustassa Muurmannin radalle talvella -42.

Luin kirjan äsken ja suosittelen sitä varsinkin kaikille vaelluksen ja
retkeilyn harrastajille,

jotka kärsivät siitä, kun eivät jostain syystä pääse toteuttamaan
intohimoaan. Kirjan luettuaan on

tyytyväinen, ettei tarvitse nukahtaa pakkasyössä lumihankeen Karjalan
erämaassa, vaan voi nukahtaa

turvallisesti untuvapeitteen alle omassa sängyssään ilman välitöntä
hengenmenetyksen uhkaa.

Tuo Muurmannin laturetken, eli suomalaisen  sota- ja eränkäyntitaidon
mestarinäytteen, perimmäinen

tarkoitus ei Rata-romaanista minulle täysin auennut eikä myöskään kirjan
esittelyteksti operaation

tavoitteesta sitä selvennä. Ehkä everstiluutnantti Arnold Majewskin
operaatiossa oli joku logiikka,

mutta minulle se ei nyt vaan avaudu.

Majewski, joka ehkä oli Suomen kenttäarmeijan rohkein upseeri, perusteli
miehilleen soteretkeä

seuraavasti: ””Hyvät härrät. Me ole saatu Marsalkkalta yks kunniakas
tähtävä. Me hiihtää Muurmannin

rata, pane rata poikki ja anta ryssä pistää meidät motti. Sitte me ole
kolme päivä motissa ja sitte

me hiihtä takasi. Onko selvä, onko mite kysymistä?”

Kommentit (0)

Kerttu Nuorteva        04.12.2010, 19:49

Kaunis, surullinen ja täyden viiden tähden elokuva on tämä Kuulustelu,
joka on vielä pari päivää

nähtävillä Yle Areenassa http://areena.yle.fi/video/1489018 . Kannattaa
vaikka jättää

itsenäisyyspäivänä se kolmekymmentäkertaa TV:ssä näytetty Edwin Laineen
Tuntematon sotilas

katsomatta ja katsoa sen sijaan Kuulustelu.

Elokuvan toisessa osassa desantti Kerttu Nuorteva kyselee Arvo Poika
Tuomiselta, että tietääkö tämä,

mitä Nuortevan veljille kuuluu. Tuominen ei kerro, vaikka tietääkin.
Joskus hedelmällinen valhe on

parempi asia kuin hedelmätön totuus. Nuortevan kaksi veljeä jäi
Petroskoissa suomalaisten käsiin ja

heidät teloitettiin vakoilijoina. Pitäsi selvittää, joutuiko
valvontaupseeri Taavetti Heikkinen,

josta aiemmin kerroin, antamaan pojille paljonkin jalkapohjaterapiaa,
ennen kuin muisti virkistyi.

Kerttu Nuortevan desanttiradio, jonka hän unohti pesulaan, on ainakin
ollut nähtävillä Riihimäen

viestimuseossa. Itsekin ajoin joskus polkupyörällä Heinolasta Riihimelle
tutustuakseni laitteeseen,

mutta ehdin paikalle juuri ennen museon sulkemista enkä ehtinyt sitä
löytämään kaiken tavaran

paljouden keskeltä.

Vekotin kiinnosti minua ihan teknisessä mielessä. Tuntuu merkilliseltä,
että jo 70 vuotta sitten

muutaman kilon vehkeellä pystyi pitämään yheyttä satojen kilometrien
päähän. Samanlainen

vakoojaradio on ollut sota-aikaan käytössä tietääkseni esimerkiksi myös
Heinolassa ja Karttulan

Airakselassa eikä vastavakoilu pystynyt niitä silloin paljastamaan. Itse
olen tutkimuksissani

onnistunut myöhemmin selvittämään jopa laitteiden käyttäjät.

Jatkosota-aikaan suomalaisillakin oli käytössään kehittynyt
radiotekniikka; varmaankin tulevat

Nokian ihmeen luojat puuhastelivat silloin tällaisten asioiden parissa.
Kaukopartiomiesten Kyynel-

radio painoi kuusi kiloa ja sillä pystyi pitämään yhteyttä vaikka
Helsingin ja Rovaniemen välillä,

vaikka laite toimi paristoilla.

Muuten radion lisäksi desantti Nuortevalta jäi toinenkin pyhäinjäännös
Suomeen. Joroisten

maapuolustusmuseossa on nähtävillä vakoojan vakilassa tekemä nukke, jonka
tukka on desantin itsensä

hiuksista. Täytynee ensi kesänä polkea katsomaan tätä ihmettä.

Kommentit (0)

Hyry        03.12.2010, 20:29

Päätalon Kassu selosti rintamamiestalon rakentamista 700 sivua ja kaikki
muut paitsi minä,

professori Kemppinen ja professori Wilenius päästelivät
selkäkeikkanauruja, että on siinä

harvinaisen tyhmä mies. Antti Hyry kertoi 400 sivua uunin rakentamisesta
ja sai siitä Finlandian ja

se on hyvä se.

Hyryn kerronnan sanotaan olevan kiireetöntä ja viipyilevää, joka viehättää
stressattua nykyihmistä

ja sellaistahan se Hyryn kerronta minustakin on. Itse opiskelin Hyryn
Aitasta ja Uunista ennen

kaikkea perinnerakentamista. Monta kertaa unta odottaessani olen
mietiskellyt, että mitenkähän ne

uunin kanavat oikein pitäisi muurata, jotta uunista tulisi hyvin paistava
ja huonosti savuttava.

Myöskin sitä olen pohdiskellut, miten välttyyä siltä, ettei uunista tule
paikkaansa etsivää uunia,

kuten Päätalon Herkolle kävi, kun Satu-setä oli muuraamassa ja kokeili
uunin muuraamista

hirsikehikon päälle. Mielestäni uunin rakentaminen ja leivän paisto ovat
hyvin tärkeitä ihmiselämän

kannalta, mutta nykyään turhan aliarvostettuja asioita.

Hyry oli männä viikolla  kaupungintalolla arkkipiispan vieraana. Sali oli
vain puolillaan, koska

tilaisuudesta oli ilmoiteltu huonosti. Kun Sofi Oksanen vieraili samoissa
merkeissä, läheskään

kaikki halukkaat eivät mahtuneet sisälle eivätkä edes pihamaalle.
Lestadiolaistaustainen julkisuutta

kammoksuva Hyry ei ole kovin mediaseksikäs persoona, eikä hän edes yritä
olla sellainen.

Mutta viisas ihminen hän on. Kuopiota lähestyessään hän kertoi
ihmetelleensä vastaan tulevien

autojen määrää ja ajatelleensa niitä katsellessaan, että lopun ajat ovat
lähellä. Itse olen

ihmetellyt samaa asiaa 9-tien viikonloppuliikennettä seuratessani.
Välttämättä en ole ajatellut

lopun aikoja vaan sitä, että onkohan noilla kaikilla ihan välttämätöntä
syytä ajeluunsa.

Muuten kirjassaan Aitta Antti Hyry osoittaa yhdessä lauseessa neroutensa.
Kirjan keroja, joka

varmaankin on kirjailija itse, pohtii seuraavaa: ”Hän luki lehtiä, selasi
ja selasi ja ihmetteli,

niin kuin ennenkin, että mitenkä saattoi olla niin paljon tekstiä ja niin
vähän lukemista.”

Kommentit (0)

Marja-Liisa ja Hartsa        02.12.2010, 20:30

Telkkarin Kohtauspaikalla
http://areena.yle.fi/ohjelma/d88c90048e6e959265113546c746e821
oli vieraana Marja-Liisa Kirvesniemi – maamme menestynein naisurheilija.
Hyvin ei mene hänelläkään,

vaan masennusta on välillä tupannut kovastikin. Marja-Liisa on kiltti ja
hyvä ihminen, sellaiset

masentuvat tässä kovassa maailmassa, paskiaiset ja sikaporsaat sen kuin
vain porskuttavat.

On se merkillistä, miten vaikeaa on entisillä talvilajiemme huipuilla,
nimiluettelo

ongelmatapauksista on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Jotain on
systeemissä vialla. Kalvaako

sankareitamme jokin syyllisyys? Moni ex-huippu on myöntänyt kärsivänsä
vallan itsetuhoisista

ajatuksista.

Ensimmäinen taisi olla Arto Koivisto, joka uskoon tultuaan paljasti
varmaankin kaiken, mm. sen miten

kummasti tuli vauhtia lisää, kun tungettiin muutama pussi lisäverta
suoneen. Ihmttelen, ettei

Koivistoa ole kuultu todistajana tietyissä asioissa. Sarajevon kisoissakin
väitettiin Suomen

joukkueen majapaikan muistuttaneen lähinnä teurastamoa.

Tuossa Marja-Liisa-ohjelmassa pisti korvaan se, ettei Hartsaa jututettu
kertaakaan. Muita

urheilukavereita kuultiin paljonkin, mutta Hartsan mielipidettä ei
kysytty. Mietokin kertoi

rehellisesti, kuten kansanedustajalle sopii, että paljon tuli Marja-Liisan
kanssa reissattua

villissä nuoruudessa, mutta kertaakaan ei edes pussattu. Hartsa sen sijaan
saattoi pussatakin, olisi

ollut kiva kuulla enemmänkin.

Herää väkisinkin kysymys, enkö tiedäkään kaikkea olennaista näistä
talviurheiluasioista, onko

minulta ja koko Suomen urheilevalta kansalta sittenkin salattu jotakin?

Kommentit (0)

Teuvan Rivakka        02.12.2010, 20:22

Tämä kuva on siltä ajalta, jolloin miehet olivat rautaa ja kuntosalit
puuliitereitä. Pauli Nevala

esittelee itsetehtyä lapojenirroittelulaitetta. Polkupyörän keskiö on
ripustettu fillarinketjuilla

kurkihirteen. Siinä on edullinen ja tehokas kuntoilulaite
keihäänheitonharrastajille, joka toimii

varmasti kuin junanvessa. Myös jokaiseen valtionvirastoon pitäisi tuo
vehje saada; olisi ihan hyvä

apu päätetyötätekevien kuntoutukseen.

Kuva on tekijänoikeuksia hipoen lainattu Soini Laxin kirjasta Pauli Nevala
– Teuvan Rivakka; Oy

Weiling+Göös, 1971. Laxin kirja on kunniapaikalla hyllyssäni ja selailin
sitä tuossa päähenkilön

merkkipäivän kunniaksi. Suosittelen lämpimästi kaikille urheilu- ja
sosiaalipolitiikan historiasta

kiinnostuneille. Teosta kannattaa kysellä divareista ja kirjastojen
varastoista.

Muistelen, että jopa Jorma Kinnunen kehui kirjaa. Taisi kertoa, ettei ole
eläissään lukenut yhtään

loruromaania, mutta tämän kirjan alun, jossa Nevalan äiti muistelee
viheliäisen köyhän perheen

elämää Pohjanmaalla, Jormakin jaksoi lukea. Äiti Nevalan kertomus
kilpailee vaikuttavuudessaan Kalle

Päätalon Kunnan jauhojen kanssa.  Näiden juttujen lukemisen jälkeen syntyy
voimakas halu puolustaa

hyvinvointivaltiota. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa on tietysti
urheilun kannalta se

haittapuoli, ettei Rautavaaran, Nevalan, Kinnusen ja Mäntyrannan kaltaisia
peräänantamattomia

voittajatyyppejä enää Suomesta löydy.

Muuten Kinnusten suvussa polvi on pojasta parantunut. Kimmo Kinnunen
kertoi lukeneensa elämässään

yhden romaanin. Se oli Esa Anttalan Hopeaa rajan takaa. Kimmo on paljon
isänsä kaltainen tosimies.

Hän vakuutti jossain haastattelussa viihtyvänsä metsällä, koska siellä
eivät tule hpit vastaan

eivätkä hypi akat niskaan.

Kommentit (0)

Nevalan mopedi        01.12.2010, 07:47

Niin se aika menee. Tulee vallan mieleen virren sanat ”Oi etkö sä ihminen
muistakaan, sun aikasi

että on rahtuvaan”. Nimittäinen lapsuuteni sankari Pauli Nevala täyttää
tänään 70 vuotta.

Toivottavasti Teuvan kunta ymmärsi hankkia suurelle pojalleen
syntymäpäivälahjaksi mopedin.

Muistelen, että hän haaveili sellaisesta kulkupelistä jo vuonna 1963.

Se on niitä ensimmäisiä asioita, joita tästä maailamsta muistan. Melko
tuntematon 22-vuotias TVH:n

lapiohommissa ilmiömäisen heittokäden kehittänyt nuorukainen tuli ja
heitti keihästä 86,33 eli 41

sentin päähän silloisesta maailmanennätyksestä. Hän lupasi heittää
maailmanennätyksen, jos saa

palkinnoksi mopedin.

Niin luki Mullikassa. Urheiluhullulla Kärkkäälän kylällä vaatimus
tuomittiin täysin kohtuuttomana.

Ja lisäksi mopedin uskottiin vaarantavan heittäjänuorukaisen amatööriyden.
Eikä Nevala mopoaan

sitten onneksi saanutkaan ja pystyi jatkamaan amatööriurheilijana ja mopon
sijasta seuraavana

syksynä mies sai olympiakultaa.

Muistan aivan selvästi, kuinka Opettaja-Ville tuli luokkaan ja kysyi, että
uskommeko kenenkään

suomalaisen voittavan Tokion kisoista kultaa. Itse olin jo 7-vuotiaana
realisti ja suhtauduin

epäillen moisiin haavekuviin. Sitten Vilho Suomela paljasti, että Pauli
Nevalan oli juuri voittanut

keihäänheiton olympiakultaa. Ville oli varmaan kuunnellut radiota
välitunnilla, monelta muulta tuo

heitto jäi seuraamatta.

Yläkoulun opettaja Ville oli ortodoksi eikä ollut lain mukaan kelvollinen
opettamaan luokassaan

uskontoa, vaan yläluokkalaisten hengellisestä kasvatuksesta huolehti
alakoulun opettaja Irja

Turtiainen. Ville opetti alakoululaisille sinä aikana laskentoa ja siksi
hän asteli eteemme Nevalan

voitosta innostuneena.

Edes radioselostaja Juhani Haapanen ei voittoheittoa huomannut, vaan
joutui lavastamaan tilanteen

myöhemmin uudelleen ja sen kyllä vaistoaa äänitettä näin jälkeenpäin
kuunnellessa. Uudelleen tuon

kaamean heiton selostuksen voi kuunnella tästä
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=15&t=167 , jos

se vuonna -64 jäi joltakulta kuulematta.

Myöhemmin kaikkien aikojen suurin urheilusankari Elmo pisti Dervangassa
paremmaksi. Hänen heittonsa

ei ollut vain kaamea, vaan ylipääselostaja Immun mukaan se oli peräti
”hirveä heitto, karmea heitto,

oikea heittojen heitto”.

Kommentit (2)

Pohjoiskarjalalainen fakiiri        29.11.2010, 19:47

Luulen, että tämä Vaikko Lavin huumori-iskelmä Savolainen fakiiri
pohjautuu täydelliseen

väärinkäsitykseen.http://www.youtube.com/watch?v=iwHWk4ueHQw Fakiiri ei
todellisuudessa ollut

Savosta, vaan Pohjois-Karjalan Lieksasta, joka korkeintaan on sudeetti-Savoa.

Pohjois-Karjala on vähän samanlaista sudeettisavolaista aluetta kuin
Inkerinmaa Pietarin

kaupunkeineen, josta on kotoisin Vladimir Pulkkinen, joka tunnetaan
maailmalla paremmin Putinina,

Pohjanmaa Vimpelin pesäpallokentälle asti, Ruotsin Värmlanti, josta
Ruotsin suurin valtiomies Tage

Suhonen, eli Erlander, oli kotoisin ja Pohjois-Amerikan
savolaissiirtokunnat Delawaressa, josta

Rikhard Nikkinen (Nixon) ja isä sekä poika Georg Hatuset (Bushit) periytyvät.

Tämän vakaumuksen kuulantyöntäjä-iskelmälaulaja Vaikko Lavin
väärinkäsityksestä hankin Katariina

Lillqvistin kirjasta Arvoisa herra Tarzan, joka kertoo Kalle Nyman-nimisen
mustalaispojan

seikkailuista sirkusmaailmassa. Fakiiri Nyman kunnostautui tavallisten
sirkustemppujen lisäksi myös

eläinten käsittelijänä halliten Tarzanin tavalla leijonia ja norsuja sekä
muita viitakon

villipetoja.

Äskettäin tv:ssäkin näytettiin dokumentti samasta Mustalais-Kallesta, joka
oli ymmärtänyt sen, että

meillä esiintyvän taiteilijan ei kannata korostaa kotimaisuuttaan tai edes
mustalaisuuttaan.

Samanhan oivalsivat Malmin romaninuorukaiset jo Helsingin olympialaisten
aikaan vikitellessään

valkolaistyttöjä etelämaalaisina urheilijoina.

Muuten kirjailija Katariina Lillqvist herätti pari vuotta sitten
pahennusta nukkeanimaatiollaan

Uralin perhonen, jossa annettiin ymmärtää, että marsalkka Mannerheim, joka
ainakin joissain

Tampereen työläiskaupunginosissa tunnetaan jostain syystä paremmin
hellittelynimellä Murha-Kustaa,

olisi ollut ns. miehimys.

Kommentit (0)

Keskisormi        28.11.2010, 19:39

Sähläystä on nykyajan mäkiurheilu kaiken maailman tekniikka- ja
tuuliongelmien vuoksi. Ensi viikolla

pitäisi kilpailla Kuopiossa, mutta se jää nähtäväksi. Harmi, että Kuopion
torin pienmäki on purettu.

Siinä olisi voinut kisat joka tapauksessa järjestää reistailevatpa
tietokoneet tai olkoot tuuli

millainen tahansa.

Viikko sitten olin seuraamassa tuon torin tosi pikkumäen kilpailuja. Mäki
oli tehty

rakennustelineistä ja aurauslumesta. Kilpailijoiden tasoerot olivat
suuret. Kun useimmat hyppäsivät

3-4 metrin siivuja, rojautti Kupsin kapteeni Tero Taipale tasan 10 metriä.
Suosittelen miehelle

lajin vaihtoa.

Ja nipotustakin on nykyajan mäkiurheilu. Maamme lupaavimman mäkikotkan,
eli lahjoiltaan ja

taipumuksiltaan Matti Nykästä  muistuttavan Harri Ollin, keskisormi vähän
heilahti telkkarissa ja

heti lävähti kilpailukielto. Ennen ei ollut näin.

Muistanpa kuulleeni, että joskus iloisella 50-luvulla eräs Puijon
peipponen menetti ilmalentonsa

hallinnan siinä määrin, että jaloviinapullo putosi kesken lennon Kouvolan
mäkimonttuun. Nykyäänhän

tapaus olisi lööppiluokan skandaali, mutta silloin ei mäkimiesten
tarvinnut olla pyhäkoulupoikia.

Kuopion mäkikotkalle ei tullut kilpailukieltoa epäurheilijamaisesta
käytöksestä; ainut seuraamus

oli, että kuuluttaja ilmoitti, että kisa keskeytyy hetkeksi mäen
kunnostuksen vuoksi. Toimitsija

kipitti sitten hakemassa pullon pois kuleksimasta parempaan talteen.

Kommentit (0)

Sirkusta        27.11.2010, 20:22

Mielenkiintoinen on maamme sirkus-ja tivolitaiteen historia. Luin tuossa
juuri erään fakiirin

muistelmat ja katsoin Yle Areenalta tämän dokumentin

http://areena.yle.fi/ohjelma/1027f11ea05312b465e8afc1cf8fa1d0 , jonka
pääosassa on nuorena

edesmennyt Aimo Leikas.

Leikas oli minullekin tuttu. Suonenjoen mansikkakarnevaaleilla hän
esiintyi monta kertaa, kuten

tekivät myös tv-dokumentissa esitellyt surmanajajat Onni ja Kalevi
Suuronen. Muistelen, ettei

herätyssaarnaaja-kahlekuningas Tuomivaara esiintynyt karnevaaleilla, mutta
Kärkkäälän

maamiesseurantalolla hän taisi käydä.

Leikas oli aluksi perinteinen tasapainotemppuilija ja  kahlekuningas,
mutta sitten hän siirtyi

kovempiin juttuihin. Ensin hän kehitti giljotiinitempun, jossa hänet
leikisti mestattiin ja kun

kansa oli siihen kyllästynyt, hän roikotti itseään maksua vastaan hirressä.

Kun sekään ei riittänyt, ryhtyi hän pelaamaan venäläistä rulettia. Hyvä
tuuri jatkui vuoden -76

viimeiseen näytäntöön asti. Hartolan perinteisillä syysmarkkinoilla Leikas
sitten ilmeisesti

väsymyksen seurauksena erehtyi kovien ja räkäpääpatruunoiden välillä ja
ampui itsensä tivoliteltan

lavalla harvalukuisen yleisön viihdyttämiseksi.

Itse asuin Itä-Hmeessä 16 vuotta, mutta jostain syystä jäi käymättä noilla
maamme suurimmilla

markkinoilla, joilla kuulemma sattui ja tapahtui. Yleensähän nykyään
markkinatilaisuuksissa

päätapahtumana ovat tuoreen kouvolalaisen lakritsan ja Viipurin rinkelien
myynti, mutta Hartolassa

oli paljon muutakin.

Muudan heinolalainen työkaveri oli jopa pistäytynyt Hartolan markkinoilla
strippariteltassakin.

Muita katsojia siellä ei ollutkaan. Kun ainutkin katsoja oli poistumassa
kesken näytännön, huusi

palvelun tarjonnasta vastannut PK-yrittäjä vielä perään hätääntyneenä,
että ”saat vielä nussiakin

samaan rahaan”.

Kommentit (2)

Selkäkeikkanauru        26.11.2010, 22:40

Olen taas kokemusta rikkaampi. Olen nähnyt teatterissa elämäni ensimmäisen
teatterifarssin.

Lainatenori on kevyt ja viihteellinen esitys eikä sisällä ollenkaan
syvähenkisiä elementtejä, kuten

vaikkapa Uukuniemen ns. (siis nuorisoseuran) näyttelijöiden näytelmät.
Mutta sali oli loppuunmyyty

ja pikkutuhma pieruhuumori naurattaa varsinkin naispuolista yleisöä ja se
on hyvä se.

Itsekin päästin ainakin kaksi selkäkeikkanaurua esityksen aikana. Ihan
tuli mieleen 70-luvun tv:n

suosittu brittisarja Mennään bussilla, joka oli myös farssi. Jukka Kajava
ei sitä arvostanut, vaan

väitti sarjan sisältävän mautonta seksiä ja halventavan naista. Arvostelu
lisäsi huimasti katsojien

määrää.

Kuopion kaupunginteatteri näyttää viihteellistävän ohjelmistoaan vuosi
vuodelta ja ensi

pikkujoulukaudella siellä varmaankin esitetään yleisömagneetti nimeltään
Uuno Turhapuro armeijan

leivissä. Elokuvaversiossa siinä on kotimaisen farssin hauskin kohtaus.

Kotiutettavat ja jo kypsäänikään ehtineet asevelvolliset istuivat
kuorma-autonlavalla ja

muistaakseni Kalle Holmberg huusi, että ”vanha lähtee, paska jää, paskasta
nousee monnin pää”.

Lausujan vieressä istuivat jääkärit Jorma Ojaharju ja Pekka Vennamo, jotka
olivat karismaattisen

näköisiä hahmoja. Siinäkin oli selkäkeikkanaurun paikka.

Muuten joskus haluan vielä nähdä kaupunginteatterissa oikeaa kulttuuria,
vaikkapa nerokkaan Hella

Wuolijoen upean Niskavuoren Aarnen. Siihen sisältyy maamme teatteritaiteen
vaikuttavin kohtaus,

jossa kesken kiihkeän intiimin hetken Ilona lausuu: ”Mutta Aarne,
sinullahan on vaimo ja lapset”. Ja

Aarne vastaa: ”Vain lapset…se nainen…se nainen on minulle vieras”.

Kommentit (1)

Henkilääkäri        25.11.2010, 20:26

Eiliseen aiheeseen sopivasti luin tuossa Lasse Lehtisen viimeisimmän
kirjan Onni suosii rohkeaa,

joka sivuaa Kuopionkin historiaa. Mutta sivuaapa se läheltä Suonenjokeakin.

Nimittäin kirjan päähenkilö stressattu rakennusyrittäjä kääntyy erinäisten
ongelmiensa vuoksi Urho

Kekkosen henkilääkärinä tunnetun professori Pentti Halosen puoleen, joka
muistaakseni on Suonenjoen

Halosia. Vaitiolovelvollinen lääkäri kuutelee potilaansa oireet ja antaa
sitten asiantuntijan

neuvot:

”Tässä ijässä se ee ennee sojota ylävinkkeliin niinku lipputanko
konsulaatin seinässä”, professori

Halonen sanoi ja pani tupakaksi. ”Siihen vuan pittää soppeutuva.”

”Meijän ikäset ukot ee ennee uusia roehuja sytyttele, vanahoella tulilla
vähä lämmitellään. Ku hyvin

nukkuu ja juo kohtuuvella viinoo niin soattaa jonnai uamuna veitikka
ilosesti yllättee.”

Kommentit (0)

Presidenttiehdokkaat        25.11.2010, 16:34

Se se vaan on sillä lailla, että presidentti-instituutiosta on ollut
maallemme niin paljon harmia,

että kaiken järjen nimissä sekä säästösyistä siitä olisi luovuttava.
Kaikesta huolimatta

valtataistelu on kuitenkin jo käynnissä. Urheilukielellä on selviö, että
jalkapallomies Timo Soini,

Millwall, on toinen loppuottelijoista.

Hänelle etsitään haastajaa. Jalkapallomies Sauli Niinistö, Palloliiton pj,
on tällä hetkellä

vahvoilla, mutta Mikkelin Palloilijoiden Olli Rehn saattaa antaa tiukan
vastuksen ja kivuta

porvariston vahvimmaksi nimeksi. Toisaalta Rehn ja Niinistö saattavat
viedä toisiltaan niin paljon

ääniä, että toiselle kierrokselle iskeekin puskasta kansanvaltaisen
työväenliikkeen ja Kuopion

Palloseuran Lasse Lehtinen.

Itse asiassa samaan aikaan, kun Niinistö ja Rehn todistelevat, etteivät
edes halua maamme

korkeimpaan virkaan, on Lehtinen jo käynnistänyt
presidentinvaalikampanjansa. Pari viikkoa sitten

hän oli suurimmalla kirjasin koolla esillä Savon Sanomissa ja vaati 500
euron stipendiä hopeajoukkue

Kupsille. Viime viikolla Lehtisen kaverit esittivät Savon Sanomissa
näyttävästi että mies olisi

valittava sekä Nilsiän kaupunginjohtajaksi että Nilsiän Pallohaukkojen
puheenjohtajaksi.

Ja nyt sitten uutisissa kerrottiin, että Lasse Lehtinen on valittu
Veikkausliigan puheenjohtajaksi.

Lehtinen on siis nousukiidossa ja ihan luomansa romaanihenkilön, eli
varpaisjärveläisen

kauppateknikko Alvar Miettisen, mallia noudattaen matkalla
presidentinvaalien finaaliin.

Eikä Lehtinen itse sitä kiistäkään. Hän on selvästi mies, jolla ei ole
yhtään kpl syitä virasta

kieltäytymiseen, kuten kaikilla muilla varteenotettavilla ehdokkailla on.
Ja sitä paitsi hän

muistelmissaan avoimesti myöntää tykkäävänsä matkustelusta, edustamisesta
sekä syömisestä että

juomisesta, jotka ovat vaativimpia nykyisen presidentin tehtävistä.

Tosin pikkuisen liian pikkuinen Lehtinen ehkä on korkeaan ulkopoliittiseen
edustusvirkaan ainakin

perinteisessä mielessä, mutta vaatimukset ovat muuttumassa. Muinoin oli
tapana, että

ulkoasiainhallintoon huolittiin vain kaksimetrisiä rantaruotsalaisia,
mutta sen jälkeen, kun

lyhyenläntä Paavo Väyrynen oli ulkoministerinä, ovat myös lyhytkasvuiset
savolaisnuorukaiset, kuten

esimerkiksi Lasse Lehtinen,voineet luoda  merkittävää uraa
ulkoasianhallinnon piirissä. Lehtinen

julkaisi ulkoministeriön ajoistaan muistelmat nimellä Minä ja Tatscher.

Kommentit (0)

Neuvostokasvatti        23.11.2010, 20:25

Kannattaa katsoa Kuulustelu-elokuvan ensimmäinen osa, joka on vielä
näkyvillä Yle Areenalla

http://areena.yle.fi/video/1467805 . Toinen osa tulee ensi maanantaina.
Mielestäni täyden viiden

tähden elokuva, jossa myös sivutaan eilistä jalkapohjaterapia-teemaa.

Tosin vakoojana vangittu Kerttu Nuorteva ilmeisesti säästyi kidutukselta,
joka on tietysti hyvä

asia. Ja hyvä asia on myöskin se, että vaikka desantti tuomittiinkin
ammuttavaksi, niin

täytäntöönpanoa vitkuteltiin sen verran, että sota ehti päättyä. Onneksi
hyvä veli-verkosto vaikutti

jo siihen aikaan ja ilmeisesti Ryti ja Tanner päättivät, ettei Uuden
Suomen pakinoitsija Ollin

veljentytärtä saa teloittaa.

Niinpä Kerttu Nuorteva ehti kirjoittaa vankilassa oikeasti
mielenkiintoisen kirjan Neuvostokasvatti,

jossa hän kertoo elämästään punaisen hämärän maassa. Sodan jälkeen
Neuvostokasvatti poistettiin

kirjastoista, kuten myös tehtiin esimerkiksi Hitlerin Taisteluni-teokselle
ja rieponlahtelaisen

Jussi Kukkosen Ryssä-sarjan kirjoille.

Hitlerin ja Kukkosen kirjat olivatkin sisällöltään arveluttavia, mutta
minusta Neuvostokasvatti ei

ole neuvostovastainen. Itse asiassa ihmettelen, miten sota-aikana
maassamme pystyi julkaisemaan

painotuotteen, jossa ihasteltiin vihollismaan koulutusjärjestelmää. Tämä
kirja kannattaa lukea;

kyllä se sieltä kirjaston varastosta löytyy.

Muuten vakoojana tuo kaunis Kerttu oli ihan täysi tumpelo. Laskuvarjohypyn
jälkeen tarvekalut

levisivät ympäri metsää kuin Jokisen eväät. Nuorteva sevisi ihmisten
ilmoille vain siksi, että häntä

kuskannut mökkiläinen valehteli poliiseille desantin tuntomerkit ja
kulkusuunnan. Helsingissä

vakoilijatar sitten unohti radiolähettimensä pesulaan ja jäi kiinni.
Tekisi mieli väittää, että koko

tarina oli Suomen vastavakoilun sepittämä.

Syksyllä -44 Nuorteva halusi jostain merkillisestä syystä palata
Neuvostoliittoon tuomittavaksi. On

paljon puhuttu, että pidätysaikana Nuorteva olisi raiskattu Suomessa; ehkä
sekin oli vastavakoilun

levittämä valhe, jolla pyrittiin keräämään desantille pisteitä uudessa
elämässä. Ja sellaisenkin

legendan olen kuullut, että luovutuksen alla hänen hampaitaan porailtiin,
jotta hän pystyisi KGB:n

kuulusteluissa vakuuttamaan murtuneensa suomalaisten kidutusten uhrina.

Kommentit (0)

Keppiä        23.11.2010, 19:59

Täksi isänpäiväksi ei sitten enää ilmestynytkään uutta kaukopartioromaania
tyyliin Sissi-isku

huoltokeskukseen; ilmeisesti aihe alkaa olla tyhjiinammennettu, ellei
sitten Afganistanin

kaukopartiokertomuksista ala löytyä täydennystä. Sen sijaan yksi
erinomaisen merkittävä sotakirja

ilmestyi eli Jarmo Niemisen Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirjat
1941 – 1944.

Kirja kertoo siitä, mistä tähän asti on vaiettu. Vaiettu on myös jo
pelkästään siitä syystä, että

tietoa ei ole ollut, koska Stella Polaris-operaatiossa hävitettiin
tehokkaasti asiaan liittyviä

asiakirjoja. Mutta valvontaupseeri Taavetti Heikkisen sensuroimattomat
päiväkirjat paljastavat

salassa pidettyjä asioita suomalaisen vastavakoilun toiminnasta
miehitetyssä Karjalassa.

Taavetti Heikkinen kertoo avoimesti, mitä epäillyille vakoojille tehtiin.
Yleensä epäilty kertoi

kaiken, kun annettiin keppiä, mutta joukossa oli kuitenkin joku
kovapintainen joka tunnusti vasta,

kun hänelle oli annettu paljon keppiä.

Ilmeisesti kepinannossa on kysymys perinteisestä suomalaisesta
kidutusmenetelmästä, jossa

kuulusteltavan jalkapohjia pamputetaan perusteellisesti. Ainakin Valpon
käsittelyssä tällä tavalla

joka ainut kommunisti kertoi kaiken minkä tiesi ja moni vieläkin enemmän.
Eri juttu on, että miten

luotettavaa tuolla tavalla hankittu tieto sitten on.

Taavetti Heikkinen paljastaa myös sen tähän asti salatun asian, että
suomalaiset sotilaat testasivat

saaduilla sotavangeilla sitä, montako miestä voidaan ampua yhdellä
laukauksella. Kokeilu antoi

tulokseksi 4-5 kpl. Samaa menetelmää käytettiin muuten myös Stalinin
terrorin aikaan Karhumäen

vankileirillä. Siellä päästiin jopa lukuun kahdeksan. Olisivatko Karhumäen
ammuttavat olleet

ohuempitekoisia?

Karhumäen joukkohaudalla on se kuuluisa muistomerkki, jossa lukee suuri
viisaus: Ihmiset, älkää

tappako toisianne. Sillä viisaudella olisi vieläkin käyttöä.

Kommentit (3)

Joku neekerkin all right        21.11.2010, 19:41

Sen lisäksi, että Reino Helismaa halvensi ja esineellisti naisia, oli
hänellä myös taipumusta

rasismiin; ainakin Balladi villistä lännestä ja varsinkin sen toinen
säkeistö, jossa kerrotaan

saluunassa tapahtuneesta aseellisesta välikohtauksesta, viittaa vahvasti
siihen suuntaan…

Siellä whisky virtas, oi!
Siellä sähköpiano soi,
Kun huono tuuri vihamiehet vastatusten toi.
”Olet hevosvaras, well!”
Sanoi Brown. ”Oh, go to hell!”
Tuumi siihen Smythe – Ei sitä voinut painaa villaisell.
Niin puolen tunnin ajan pyssyt paukkui yhtenään.
Ei kumpainenkaan ehtinyt ees rullaa täyttämään.
Joku neekerkin – all right –
Kuoli vahingossa kait.
Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Nykyään ei onneksi saa tällaista törkeyttä rangaistuksetta esittää.
http://www.youtube.com/watch?

v=VERR9zp2JHM

Muuten syksyllä 1964 Kärkkäälän alakansakoulunopettaja Irja Turtiainen
tiedusteli meiltä, josko joku

olisi nähnyt neekerin. Paanasen Pekka, körttikodin kasvatti, nosti ainoana
kätensä. Hän oli nähnyt

neekerin elävänä luonnossa herättäjäjuhlilla.

Ensimmäinen musta ihminen nähtiin Suonenjoella vasta 70-luvun alkuvuosina.
Sikasen Pekka oli

kuulemma nähnyt itkevän neekerin Suonenjoen Alkon edessä
Mansikkakarnevaalien aikaan. Kärkkäälässä

uumoiltiin, että tapaus jotenkin liittyi jonkinlaiseen Oy Alko Ab:n
raittiuskampanjaan.

Kommentit (1)

Meksikon pikajuna        20.11.2010, 20:58

Meksikon pikajuna, jonka tahdissa ammattinyrkkeilyn silloinen
raskaansarjan maailmanmestari Sonny

Liston naruhyppeli Linnanmäellä, on ihan parahultainen sävelmä Listonille,
sillä tarkemmalla

kuuntelulla paljastuu sen kytkentä nyrkkeilyurheiluun. Iskelmän vanhan
piian oikeasuora vetää

nimittäin vertoja vähintäin Ingemar Johanssonin vastaavalle iskulle.

Muuten tuo Helsimaan sanoitus on aivan kauhituttava. Siinä halvennetaan ja
loukataan sekä

esineellistetään naissukupuolta ja lisäksi kappale on väkivaltainen ja
raaistava. En suosittele sen

kuuntelemista lapsille enkä herkille ihmisille. Mikäli oikein ymmärrän,
niin tapahtumien taustalla

leijuu koko ajan joukkomúrhan ja joukkoraiskauksen uhka, jotka verhotaan
jonkinlaisen huumorileikin

valekaapuun.

Nykyään ei onneksi tuollaisia kulttuuriesityksiä hyväksytä yleisradiossa.
Rikosprosessin ainekset

ovat ilmeiset. Muistelenpa, että jo kaksikymmentä vuotta sitten
kuluttaja-asiamies kielsi

uhkasakolla Panu-maalimainoksen, koska sen uhkealla maalarittarella oli
niin hirmuiset hinkit, että

mainoksen katsottiin halventavan naista ja kieltopäätös oli ihan oikein.
Kyllä joku roti ja

järjestys yhteiskunnassa täytyy näissäkin asioissa olla.

Kuunnelkaapa ja kauhistukaapa tästä Reino Helismaan törkeästä sanoituksesta.

http://www.youtube.com/watch?v=jp0mXrPRzyU Mielestäni ainoastaan lapsille
luettavat perinteiset

Grimmin sadut ja vastaava aikuisväestölle tarkoitettu Raamattu-niminen
teos sisältävät yhtä julmaa

tarinaa.

Kommentit (0)

Liston        20.11.2010, 09:15

Tuosta eilen mainitusta Sonny Listonista käytettiin nimitystä iso ruma
karhu. Muistan pikkupoikana

lehdestä lukeneeni, että hän oli kauhistusta herättävä olento, jonka
raudoittamiseen tarvittiin

seitsemän poliisia, kun hän äityi riehumaan. Kerrottiin, että Sonnyllä oli
nyrkkeilyhistorian

suurimmat nyrkit, joiden ympärysmitta oli peräti 38 centtimetriä ja joilla
hän leikiten rusikoi

edellisen maailmanmestarin Patterssonin tajuttomaksi jo ensimmäisessä erässä.

Eikä Cassius Clayllä uskottu olevan mitän mahdollisuuksia tätä
ihmishirviötä vastaan. Varsinkaan,

kun Liston ei muutenkaan ollut pumpulissa kasvanut. Lukutaitoa hänelle ei
ollut siunaantunut, mutta

sitäkin enemmän oli siunaantunut sisaruksia. Lapsia oli perheeseen
siunaantunut peräti 25 kpl.

Savossa olisi sanottu Listonin vanhempien elämäntyyliä tarkoittaen, että
sänkyyn on menty, mutta ei

nukuttu.

Tarkistin tuossa netistä Listonin hirmuiset ulkoiset mitat. Hän oli 184 cm
pitkä ja painoi alta sata

kiloa. Kummasti ovat miehet kasvaneet noista päivistä; kauhistuttava
Listonkin oli korkeintaan

kärkkääläisen pienviljelijän ja tai muun pieneläjän kaliiperia.

Elokuussa -63 Liston vieraili Suomessa. Urheiluradiossa Paavo Noponen
pohti sitä, että päästääkö

portsari miehen ravintolaan, vaikka häneltä puuttuu kravatti.
http://yle.fi/elavaarkisto/?

s=s&g=3&ag=19&t=&a=612 Meiltä ei löytynyt mestarille vastusta edes
harjoitusotteluun ja niinpä mies

hyppeli Linnanmäellä narua Meksikon pikajunan tahdissa ja ihmiset
maksoivat sen katselemisesta.

Kommentit (0)

Joukkotupakointia ja joukkohypnoosia        19.11.2010, 20:00

Ylen arkistosta löytyy tämä hypnoosikeskustelu vuodelta -67, jossa Olliver
Hawk ylistää itseään

estottomasti ja yhtä estottomasti muu yleisö röyhyyttää tupakkaa niin,
että nykyään tuntuu pahalta

katsoa moinen touhu.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=29&t=10&a=00203 . Viinaakin
juodaan,

koska hypnoosimestari onnistuu muuttamaan veden Koskenkorvaksi, jonka
kaltainen ihmeteko löytyy

muistaakseni myös Raamatusta.

Muuten tuo Hawkin itsekehu on samaa luokkaa kuin nyrkkeilymestari Cassius
Claylla, joten siinä

asiassa miehet ovat tasavahvat; nyrkkeilytaidot jäivät Hawkin osalta
punnitsematta. Myöhemmässä

historiassa ainoastaan Tony Halme-vainaa ylsi itsekehussa samalla tasolle,
mutta se kehu ei enää –

90-luvulla herättänyt pahennusta, koska kansa oli jo TV:n välityksellä
tottunut narsistisesti

häiriintyneisiin julkkuihin. Ennen narsistisesti häiriintyneet julkut
ryhtyivät laulamaan, mutta

nykyään, kun tanssilavakulttuuri on hävinnyt, he joutuvat ryhtymään
kansanedustajiksi ja jopa

ministereiksi.

Suomalaiset, jotka olivat ennen tervehenkisen vaatimatonta kansaa,
inhosivat nyrkkisankari Cassiusta

tämän retostelun takia ja toivoivat vilpittömästi, että rehti
alamaailmanmies Sonny Liston olisi

tukkinut Cassiuksen ison suun isolla nyrkillään, mutta niin ei
valitettavasti käynyt, kuten tämä

video havainnollisesti kertoo. http://www.youtube.com/watch?v=uzWynvBLJ4I

Kommentit (0)

Jännitysnäytelmä        17.11.2010, 17:51

Tunnin päästä on paljon pelissä, sillä Suomi ja San Marino kohtaavat
jalkapalloilun merkeissä, kuten

Juha Jokisella oli tapana sanoa. Ja minä onneton tunari lupasin työpaikan
urheilijanuorukaisten

kahvipöydässä suureen ääneen syödä vaikka hatullisen ihan mitä vaan, ellei
Suomi voita.

Kerrankin  Suomi lähtee selvänä ennakkosuosikkina otteluun. San Marino on
Fifan listoilla maailman

jalkapallomaista ykkönen häntäpäästä ja muistelen, ettei sen joukkue ole
koskaan voittanut

maaottelua eikä ole tainnut saada tehdyksi edes montaa maalia.

Tarkistin tilastoista, että San Marino on väkiluvultaan pikkuisen
Valkeakoskea isompi ja jos se on

myös Valkeakoskea parempi jalkapallossa, niin tiukka vääntö saattaa olla
tulossa. Valkeakosken

Hakakin saattaisi ihan hyvin pelata tasapäisesti Suomen maajoukkuetta
vastaan.

Muistan, kuinka joskus parikymmentä vuotta sitten maajoukkueemme taisteli
kotikentällä upean,

vaikkakin niukan voiton Färsaarista. Suomi voitti koska vastapuoli pelasi
yhden miehen alivoimalla

melkein koko pelin.

En seurannut ottelua aivan alusta asti ja luulin ensiksi, että
färsaarelaisilta puuttui mies, koska

sillinkutu oli parhaimmillaan eikä joutilaita miehiä kerta kaikkiaan
piskuiselta saarelta löytynyt.

Myöhemmin selvisi, että vastustajalta oli ajettu heti alussa yksi mies
ulos rikkeen seurauksena ja

se ratkaisi silloin pelin voitoksemme.

Muuten eräässä karsintaturnauksessa Färsaaret voitti Pohjois-Irlannin
Ruotsissa pelatussa

kotiottelussa 1-0 ja jossain toisessa karsinnassa maa pelasi tasapelin
skotteja vastaan sekä koti-

että vieraskentällä. Tässä valossa lupaukseni hatullisen syönnistä saattoi
olla hätiköity.

Kommentit (1)

Olliver Hawk        16.11.2010, 20:41

Telkkarin ohjelmasarjassa Pimeän puolella (

http://areena.yle.fi/ohjelma/69f44dbeacd3b7806d9a068b4ce52aca ) esiteltiin
hypnoosimestari Erkki

Hakasalo eli Olliver Hawk. Mies oli suuri julkkis 60-luvulla aikoihin,
jolloin Savon Sanomista

seurasin Mr Jackin eli Taika-Jimin, jona hänet muualla tunnettiin,
seikailuja herkeämättömällä

innolla.

Taika-Jim  suoritti kovan paikan tullen hypnoottisen eleen, jolla roistot
hoidettiin, tai jos

hypnoottinen ele ei riittänyt, puuttui Jimin kaveri Lothart tapahtumien
kulkuun. Lothart edusti

fyysistä ylivoimaa. Varmaan myöskin Olliver Hawk oli lukenut Taika-Jiminsä
pikkupoikana ja saanut

vaikutteita.

Erkki Hakasalo, eli Olliver Hawk, ottelupaino n. 40 kilogrammaa, oli niin
vakuuttunut taidoistaan,

kertoihan hän olevansa hypnoosin maailmanmestari, että haastoi
raskaansarjan nyrkkeilyn

maailmanmestarin Cassius Clayn, eli Mohammed Alin, otteluun kanssaan.
Olliver vakuutti, ettei matsi

kestäisi kolmea sekuntia. Ja näinhän siinä varmaan olisi käynyt, jos
mittelys olisi järjestynyt,

mutta Clay ei jostain syystä uskaltautunut samaan nuorattuun kehäneliöön.

Sen sijaan Spede Pasanen, eli Pertti Pasanen Kuopion Eräveikot, haastoi
Hawkin ja matsin piti

tapahtua Speden saluuna-ohjelmassa, jossa Spede suorassa lähetyksessä
verryttelikin pitään, mutta

hypnoosimestaria ei jostain syystä kuulunut ilmoitetulle
tapahtumapaikalle. Sen sijaan Simo

Salminen, eli Liukas Lätty,  otti haasteen vastaan ja hyvin hän vanha
urheilusankari taistelikin.

Salminenhan on joskus ollut Suomen mestari pellehypyissä.

Hänen taiteilijanimensä pellehyppyrintamalla oli Liukas Lätty ja
vaikuttavin temppu oli pudottautua

ylimmältä lavalta 10 metristä suoraan mahalleen altaaseen ja säilyä
hengissä. Monelta jäisi

tekemättä.

Kommentit (1)

Poppeli ja 200.000        15.11.2010, 20:24

200.000:n blogillani kävijän raja näyttää rikkontuneen heittämällä tänään.
Miljoonan

tulostavoitteeseen on vielä pitkä matka. Saas nähä, miten äijän lopulta
käy. Nöyräksi vetää. 100.000

haamuraja ylittyi vuosi ja 15 päivää sitten.

Silloin lahjoitin tasaluvun saavuttaneelle kävijälle kunniapalkinnoksi
Heinola-aiheisen lautapelin.

Jos 200.000:n rikkoja ilmoittautuu, hänellekin lupaan samanlaisen entisen
kotikaupunkini

matkailunähtävyyksiä esittelevän Poppeli-nimisen lautapelin vaikkapa
joulupyhien ratoksi.

Pelin on suunnitellut heinolalainen kehittämisinsinööri Tuomo Vesikko,
Joutsenon Kullervo, joka on

mies vailla kyynisyyden häivääkään toisin kuin itse. Ja perusrehellinenkin
tuntuu tämä perusinsinöri

olevan, sillä pelissä esimerkiksi kerrotaan, että Heinolan rantapuistossa
kasvaa Suomen suurin puu.

Itse olin aikoinani sitä mieltä, että hyvä on, jos pistesijoille
Rantapuiston tsaarin poppeli

suoriutuu. Kaikkitietävä lahjomaton netti kuitenkin kertoo
tulikirjaimilla, että ilmeisesti jätti on

ainut suomalainen puu, joka ylittää tilavuudeltaan 20 kuutiota.
Suurvalloilla on tietenkin

suurvaltojen vehkeet. Usa:n mahtavin mammuttipetäjä Kenraali Sherman on 70
kertaa isompi.

Heinolan Poppeli on 34,5 metriä korkea. Suomessakin on pilvin pimein
pitempiäkin puita. Tosin

tilastoissa ja mittaustuloksissa on tulkinnanvaraisuuksia. Ennen
esimerkiksi Uukuniemellä

mainostettiin olevan Suomen korkeimman koivun, mutta enää on näköjään
korkeintaan toiseksi korkein.

Sama kärkisijojen vaihtelu tietolähteestä riippuen vaivaa myös muita
ennätyspuita. Ilmeisesti Suomen

pisin puu on 46-metrinen Euroopan lehtikuusi. Tilastoja selatessa tulee
vallan mieleen Origo-vainaan

kirja nimeltään Maailman seitsemänneksi vaarallisin meri.

Kommentit (1)

Urheilu- ja kulttuurimiehiä        14.11.2010, 20:48

Jännittävä ja jääkiekkotäyteinen on ollut tämä päivä. Ja
yllätyksellinenkin tämä päivä on ollut.

Öylöstä aihetta sivuten yllättyneenä ihmettelen sitä asiaa, ettei Venäjä
ole tuon parempi

jääkiekossa, vaikka siellä taitaa nykyään olla maailman rikkaimmat alan
seurat. Ainakin Kazanin

pelaajabudjetti on maailman suurin. Ja selityksenä on mafian alan harrastus.

Ymmärrän sen, että järjestäytynyt rikollisuus joutuu huolehtimaan
Venäjällä niistä välttämättömistä

asioista, joista valtiovalta ei pysty ottamaan vastuuta, kuten esimerkiksi
yritystoiminnasta,

veronkannosta ja järjestyksen ylläpidosta.  Sen sijaan liikunnan ja
kulttuurin voisi vallan hyvin

jättää valtion kontolle, mutta näin ei ole käynyt.

Julkisena salaisuutena kerrotaan, että mafiosot omistavat Venäjän
jääkiekkoseurat. Kerrotaan, että

niiden avulla pestään rikollista rahaa. En ymmärrä miten. Jos asiaan
liittyisi laajamittaista

veikkausta ja vedonlyöntiä ymmärtäisin kuvion, mutta kun ei liity.
Ilmeisesti kunnon rehellisellä

roistolla täytyy olla statuksen vuoksi oma jääkiekkoseura. Ja kuulemma
Euroopan jalkapallon

suuurjoukkueetkin ovat siirtymässä itäisille toimenmiehille.

Telkkarissa nähdyssä mafia-dokumentissa eräs alan vaikuttaja, jolla oli
lähes yhtä ilmeikkäät ja

lempeät kasvot kuin pääministeri Putinilla, paheksui sitä, että
kanssarikolliset tukevat urheilua,

mutta ainoastaan hän panostaa kulttuuriin. Niinpä hän itse ohjasi elokuvan
tekoa eikä kurinpito-

ongelmia näyttänyt olevan, vaikka meillä näyttelijät ovat vaikeita ihmisiä.

Kommentit (0)

Pavel Bure ja vankilasta valtaan        13.11.2010, 20:00

Muistanpa, kun ensimmisen kerran näin Pavel Buren pelaavan. Suomi ja
silloinen henkitoreinen

Neuvostoliitto tai Ivy tms., maan nimen päälle en nyt pääse, pelasi jonkun
ystävyysottelun Suomea

vastaan Heinolan jäähallissa. Silloin 18-vuotias pieni ja hintelä Pavel
Bure erottui porukasta muita

selvästi nopeampana ja taitavampana.

Seuraavan kerran Bure erottui joukosta vuoden -98 Naganon olympialisissa,
jossa Suomella oli ehkä

kaikkien aikojen paras joukkue. Venäjääkin Suomi pyöritteli pelissä mennen
tullen, mutta Pavel Bure

teki kuitenkin yksin viisi maalia, eli joukkueensa jok`ikisen ja poikamme
hävisivät epäoikeutetusti

4 – 5.

Myöhään keskiviikkona tuli telkkarista ohjelma ”Vankilasta valtaan”. Siinä
naapurimaamme

valtaapitävät, eli gangsterit, kertoilivat leppoisasti työstään ja
taistelustaan. Valtaeliitti

harrastaa innokkaasti urheilua. Tennistä käytiin poikaporukalla pelaamassa
ja kuinka ollakaan myös

Pavel Bure vilahti kuvassa murhamiesten joukossa hyväntuulisesti
hymyillen. Tähän asti olen pitänyt

miestä rehdin urheilijan perikuvana.

Muuten Venäjän gangsterit ovat jopa niin innokkaasti urheilunystäviä, että
eräs mafioso oli joutua

Ranskassa vankilaan, koska oli lahjonut Salt Lake Cityn olympialalisissa
taitoluistelutuomarin,

jotta Venään tyttö voittaisi. Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Eivät
meidän ammatti- ja

taparikolliset seuraa naisten taitoluistelua. ”Vankilasta
valtaan”-dokumentin voi katsoa tästä

linkistä  http://areena.yle.fi/ohjelma/c03d7168836e3e1a0d9f7b3e688f591a .
En suosittele herkille

ihmisille.

Kommentit (1)

Lentopalloa ja punkkia        12.11.2010, 22:20

Eilen kulttuurit kohtasivat elämässäni. Kuuntelin yhtäaikaa radiosta
jääkiekkomaaottelua ja katselin

telkkarista Eppunormaaleja sekä teksti-tv:ltä seurasin ihan hirvittävän
hermojarepivää lentopallo-

ottelua Sampo-Loimu. Edellisen pelin Lomu oli voittanut puhtaasti 3 – 0 ja
näytti vievän toisenkin

pelin vaivatta samoin lukeminen. Sitten pielaveteläiset terhistäytyivät ja
voittivat niukasti 3 – 2

ja veivätpä he vielä lopuksi ylimääräisen kultaisen eränkin selviten näin
Cupin loppuotteluun, jonka

tulevat voittamaan sitten helposti.

Ja niin hullua kuin se onkin, niin Eppunormaalin kolme Syrjä-nimistä
nuorta  kapinallista (keski-ikä

n. 52 v.) liittyvät tiiviisti maamme lentopalloilun historiaan. Nimittäin
punkkari-vaarien isät ja

sedät olivat muinoin Tampereen lentopalloilun kantavia voimia. Lisäksi
salskeat  lentopalloilija

Syrjät kunnostautuivat kirjailijoina, kustannusvirkailijoina ja
sarjakuvapiirtäjinä.

Punkkari-Syrjien kapinallisuus periytynee heidän vaariltaan Juholta. Juho
ei kunnostautunut

punkkarina vaan punikkina. Väinö Linna piti miestä eräänlaisena
punapäällikkö Akseli Koskelan

esikuvana. Kannattaa lukea Juhani Syrjän romaanitrilogia isästään Juhosta.
Sen jälkeen  ymmärtää

historiaa paremmin.

Sen sijaan Akseli Koskelasta kertovaa Täällä Pohjantähden alla kakkosta ei
kannata katsoa, vaikka

parhaansa ihan mukava mies Timo Koivusalo on yrittänytkin. Myönteistä on,
että näyttelijät lukevat

vuorosanansa selkeästi, mutta muuten elokuva on vähää vaille Junttilan
tuvan seinäkoriste.

Kommentit (0)

Se 35. konsti        11.11.2010, 21:14

Olen ihaillut tieteiskirjailija Risto Isomäkeä, koska siinä on mies, jonka
jalat ovat melkein yhtä

tukevasti ilmassa kuin itselläni. Isomäki esittelee eräässä kirjassaan 34
keinoa maapallon

pelastamiseksi ylikuumentumiselta erilaisten hätäratkaisujen avulla.

Rislakin kirjan luettuani itselläni on nyt tarjota se 35. konsti, joka on
luultavasti kaikista

todennäköisin. Maapallolle on tällä hetkellä varastoituna noin 20.000
ydinlatausta ja jos pientäkin

osaa niistä käytettäisiin, olisi seurauksena uusi jääkausi, koska aurinko
pimenisi savuun ja pölyyn.

Itse asiassa ennen kuvittelin, että elämän voi ottaa vihdoinkin vähän
rennommin, koska

metaaniklatraattien pöllähtäessä ilmoille kärventyisimme lähi aikona
eräänlaisessa helvetin tulessa.

Nyt kuitenkin luulen, että palellumme kohta kuin torakat pienehkön
ydinsodan seurauksena.

60 vuotta on onnistuttu sinnittelemään, koska ydinaseet ovat oleet
rationaalisten länsimaalaisten

käsissä. Nyt kuitenkin atomipommi alkaa olla käytössä jokaisella itseään
kunnioittavalla tyrannilla

ja vakavasti otettavalla terroristiryhmällä taistelevan islamin
edustajista puhumattakaan.

Suattaapi olla, että se Johanneksen ilmestyksen tulevaisuuden visio onkin
realismia, vaikka joskus

epäilinkin sen kirjoittajan nauttineen jotakin sientä tietoisuuttaan
laajentaakseen.

Kommentit (0)

Tsar-Bomba        11.11.2010, 21:00

Pääsihteeri Brezhnevillä oli perusteltu syy kammoksua ydinaseiden käyttöä,
sillä hänellä oli

testattua tietoa asiasta. Lähellä Suomea, noin 1000 kilometrin päässä,
Novaja Zemljaalla

räjäytettiin vuonna 1961 kaikkien aikojen suurin vetypommi, jota jostain
syystä kutsuttiin Tsar-

Bombaksi, eli siis Tsaarin Pommiksi.

Alunperin sen tehon piti olla 100 miljoonaa trotulitonnia, mutta järkimies
Hrutshev pelkäsi, että

jytky rikkoo Neuvostoliiton kaikki ikkunat, joten pommi räjäytettiin vain
puolella teholla, eli sen

suuruus vastasi 4000 Hiroshiman pommia. Rislakin mukaan tämäkin pamaus
rikkoi ikkunoita Suomen

Lapissa asti; tieto, jonka haluaisin tarkistaa. En ole asiasta ennen
mistään lukenut.

Tsaarin Pommi, joka painoi 27 tonnia, pudotettiin pommikoneesta
laskuvarjojen avulla hidastettuna,

jotta lentokone ehtii turvaan. Mutta ei ehtinyt kunnolla, vaan lämpöaalto
kärvensi konetta pahasti.

Lentäjä ja apulentäjä oli suojattu lyijylevyillä, mutta siitä huolimatta
he kuolivat vuoden sisällä

säteilysairauteen. Tosin sitä ennen heidät oli ehditty ylentää
sotilasarvoissaan, joka on ihan

perusteltua.

Tuo  Tsaarin Pommi oli viimeinen, jota Andrei Saharov, joka myöhemmin sai
rauhan Nobelin, oli täysin

rinnoin suunnittelemassa.  Sittemmin hän laski, että jokainen ydinkoe
surmaa megatonnia kohti

kymmenentuhatta ihmistä sukupolvien saatossa lisääntyneen
radioaktiivisuuden seurauksena ja hänestä

tuli rauhanmies. 50 megatonnin jättipommi tulee siis surmaamaan puoli
miljoonaa ihmistä.

Olen muuten elänyt uskossa, että Tunguskan meteoriittiräjähdys noin vuonna
1906 olisi ollut

ihmiskunnan suurin paukku, mutta nettitietojen mukaan se olikin vain
kymmenesosa Tsaarin Pommista.

Olen muuten elänyt myös uskossa, ettei meteoriitti ole koskaan tappanut
ihmistä, mutta niin vain

netti väittää yhden vanhuksen menehtyneen Tunguskassa.

Kommentit (3)

Kaunis ihminen        09.11.2010, 19:53

Muistanpa joskus kuunnelleeni, kuinka jostain syystä suurena ajattelija
pidetty kalastaja Pentti

Linkola ylisti entistä neuvostojohtaja Leonid Brezhneviä. Hänen mukaansa
Brezhnevin pyrkimys

kehityksen täydelliseen pysäyttämiseen on oikea ja ainut keino maailman
pelastamiseksi. Myös

hyödyllisiltä tuntuvia uudistuksia on tästä syystä vastustettava, koska
niissä piilee tuhon siemen.

Lisäksi Linkola korosti sitä, että Brezhnev oli myös harvinaisen kaunis
ihminen.

Minäkin alan kunnioittaa edesmennyttä naapurimaan johtajaa. Nimittäin luin
juuri Jukka Rislakin

kirjan Paha sektori – atomipommi, kylmä sota ja Suomi. Siinä kerrotaan,
että kun vuonna 1972

Neuvostoliiton esikuntaharjoituksissa Brezhnev joutui leikisti painamaan
ns. maailmanlopun nappia,

joka olisi päästänyt ohjukset liikkeelle ja helvetin irti, pääsihteeri oli
aivan kauhuissaan ja

suorastaan vapisi. Hänestä ei siis olisi ollut oikean napin painajaksi
tosipaikan tullen. Putin ei

ole mielestäni yhtä kiltinoloinen valtiomies; häneltä varmaankin painallus
onnistuisi.

Kirjan lukemisen jälkeen ymmärtää taas Kekkosenkin toimia paremmin. Hän
oli pessimisti ja piti

ydinsotaa hyvin todennäköisenä vaihtoehtona. On se muuten kumma juttu,
että maailma tuntui silloin

70-luvulla, jolloin vallassa olivat Kekkosen, Brezhnevin ja Nixonin
kaltaiset roistoiksi leimatut

miehet, turvallisemmalta paikalta ja suomalaiset ainakin uskoivat asioiden
menevän aina vain

parempaan suuntaan.

Kommentit (2)

Koparit korjaa potin        08.11.2010, 20:23

Olen luullut, että muistan suurin piirtein kaiken olennaisen urheilusta
noin vuoteen 1988 asti,

mutta öylön Kuopion palloiluhistoriaa tutkiessani totesin, että olen
unohtanut täysin yhden

tähtihetken. Koparit kohtasi vuoden 1982 Uefa-cupissa eurooppalaisen
suurseuran Anderlechtin häviten

kotonaan 1-3 ja vieraissa 3-0. Minkäänlaista mielikuvaa minulla ei
otteluista ole enkä edes tiedä

Kopareiden ainokaisen tekijää, syöttäjästä tai tuulilukemasta puhumattakaan.

Jostain syystä merkillisestä syystä Kups ja Koparit, aiemmin KPT, olivat
verivihollisia, vaikka

taustalla ei ollut kaupunginosiin tai ideologioihin liittyviä syitä.
Nettitietokirja Wikipedian

sivuillakin kerrotaan, että Kuopiossa kiistellään yhä laukaisiko Onni
Kaitokari vuoden 1937

piirinmestaruuden ratkaisseessa ottelussa rankkarin tahallaan vai
vahingossa ylähirteen. Kannattaa

tarkastaa tämän huikean tempun taustat täältä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Koparit

Muuten Kopareiden toiminnan loputtua jäi täysin käyttämättömäksi
mielestäni sävelmältään iskevin

palloilujoukkueen kannustusviisu, eli Heikki Kinnusen esittämä Koparit
korjaa potin

http://www.youtube.com/watch?v=IzIoV5E8XmU .  Verratkaapa vaikka Kupsin ja
Kalpan taistelulauluihin,

jotka ovat lähinnä renkutusluokkaa. Kups-banzai tässä
http://www.youtube.com/watch?

v=hnbdWYxS0ug&feature=related   ja lopuksi hiljennymme kuuntelemaan Kalpan
Lentävää Kalpan ukkoa

http://www.youtube.com/watch?v=R57gJHZ4a20 .

Kommentit (2)

Katsojamääriä        07.11.2010, 19:43

Olipa hyvä ja virkistävä ottelu. Henki voitti kerrankin aineen ja
lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset

pitivät nokkelalla lyhytsyöttöpelillään isoja ja kankeita raumalaisia
pilkkanaan ja voittivat 5-0.

Lehtitietojen mukaan paikalla oli 4200 katsojaa. Itse laskin tuhat
enemmän. Halliin mahtuu

virallisesti 5225 ihmistä ja parisataa jäi puuttumaan. Tosin esimerkiksi
kolme vuotta sitten Nuorten

SM-liigan loppuottelussa Kalpa-Ässät pääsin laskuissani 6000:een.

Merkillinen ilmiö tuo katsojamäärillä kikkailu. Kups lisää virallisiin
tilastoihin tuhat ja Kalpa

vähentää saman verran. Ilmeisesti jalkapallossa määrään lasketaan
potentiaaliset vapaalippulaiset,

eli juniorit, toimihenkilöt ja järkkäreiden kaverit sekä sukulaiset, mutta
jääkiekossa sellaiset

vähennetään armotta paikallaolevista katsojista.

Yksi poikkeus yleisökikkailusta tosin löytyy Kupsin historiasta.
Wikipedian mukaan joukkueen

katsojaennätys on vuoden -69 Elo-pelistä, jolloin virallisten tietojen
mukaan yleisöä oli 6787

henkeä, mutta todellisuudessa peräti 8000; silloinhan ihmisiä houkutteli
paikalle se, että porvarit

ja työläiset ratkaisivat kaupungin luokkaherruuden eli sen, kumpi
voittamassa, vallankumousko vaiko

taantumus. Porvaristo voitti 1-0.

Virallinen  jalkapallon yleisöennätys Kuopiossa on Kopareilla, joiden
kotiottelu Kupsia vastaan

houkutteli paikalle 7412 katsojaa. Kopareiden alkuperäinen ja värentämätön
nimi Kuopion Pallotoverit

viittaisi työläispalloilu puolelle, mutta näin ei ole. Tosiasiassa KPT
taisi olla alunperin

suojeluskantalaistaustainen porukka.

Kommentit (0)

Opetusvideo        07.11.2010, 19:17

Olen nyt lähdössä viraston poikien kanssa katsomaan Kalpa-Lukko-peliä,
vaikka vähän mietityttääkin.

Olen jo monta kertaa päättänyt, että jääkiekkokatsomoon en enää mene,
koska tunnen oloni siellä

vaivautuneeksi. Normaalielämässä ihan sivistyneiltä tuntuvat ihmiset
kadottavat jäähallilla järkensä

valon ja alkavat käyttäytyä niin, että tunnen pelkkää syvää myötähäpeää.

Olen jo etukäteen varoitellut poikia ja pyytänyt tutustumaan tähän
opetusvideoon

http://www.youtube.com/watch?v=rVy10Ndmz38  , jotta tietävät, miten sitten
ei saa käyttäytyä. Tosin

videon katsoja on tyypillinen jokerifani ja rehtori; en ainakaan muista,
että Kuopiossa olisi

vaihtoaitioon kusta lorrautettu.

Jääkiekkokatsomon ja jalkapallokatsomo ovat ihan eri maailmoita. Kesällä
kävin yhtä lukuunottamatta

katsomassa Kupsin kaikki pelit ja istuin aina ns. aurinkokatsomon
keskiosassa, jonne myös vanhat

kuopiolaisjalkapallotähdet raahautuvat. Heidät muuten tunnistaa jo
askelluksesta; ihmisen polvinivel

ei ole suunniteltu eteenpäinpotkimista varten. Jo Tahko halusi, että lajin
sääntöjä olisi muutettava

siten, että vain taaksepäin saa potkia.

Veteraanikatsomossa ollaan todellsia kiihkottomia asiantuntijoita. Joskus
huokaisin raskaasti, kun

mielestäni tuomari vihelsi paitsion ihan väärin. Rissas-Ollin veli
huomautti tyynesti, että ”ihan

selevä paetsio”. Ja kerran kupsilainen kaatoi kriittisillä hetkillä
vierailijan ja siitä seurasi

paha vapari. Huokaisin raskaasti, mutta veteraanikatsomo vakuutti yhtenä
miehenä, ett ”ihan oekein

mäni.” Jalkapallo on sivistyneiden herrasmiesten harraste.

Kommentit (0)

Heikki        05.11.2010, 21:19

Kuvassa Maukosen Heikki, joka minulle kertoili eilisiltana mainitusta
Hiltusen Mannesta. Miehet

olivat naapureita. Hiltuset asustelivat Rasiaholla, jossa aiemmin oli
asunut mummoni perhe, ja

Maukoset olivat majailleet ensiksi Satulamäessä ja muuttaneet sieltä
kolmen kilometrin päähän

Kakkisen Ollin mökkiin.

Siellä he asustivat vuosia yhdessä Ollin kanssa, jota välillä kutsuttiin
Kakkisen Olliksi, Salon

Olliksi, Vanhaksi-Olliksi tai Kakkisen salon maaherraksi ja joka oli
kuitenkin oikealta nimeltään

Olli Koivistoinen. Joskus Olli katseli Maukosen neljän pojan
uimaliikkeiden kuivamaan harjoittelua

mökin pihamaalla ja totesi sitten Kauko Vainion kirjan mukaan, että
”siinähän tuo ei mää ves

henkeen”.

Maukosen Kertulla ja Aakulla oli neljä poikaa, mutta niin vain suku sammui
kylältä. Perhettä ei

pojille siunaantunut  lapsista puhumattakaan. Kuvan Heikki ei muuten
koskaan itseään työnteolla

liiemmälti stressannut toisin, kuin nykyihmiset mielestäni kohtuuttomasti
tekevät. Hän eleli vähän,

kuten paljon puhuttu taivaan lintu. Luonnehtisin Heikkiä sanalla
vilpertti, jos suomen kielessä on

sellainen sana.

Olen muuten ottanut tuon kuvan pikkupoikana noin 20 mk:n hintaisella
pillilupiaskin kokoisella

kameralla, jossa ei ollut yhtään kpl säätömahdollisuuksia. Siitä
huolimatta kenkälaatikon kuvia

tutkiessani olen havainnut, että sillä otin kulttuurihistoriallisessa
mielessä arvokkaimmat kuvani.

Kuten esimerkiksi tuon Heikin kuvan; Heikin kasvoissa kuvastuvat selkeästi
eletyn elämän jäljet.

Kommentit (3)

1939-1945        04.11.2010, 20:19

Sikäli tuo Kärkkäälän kansakoulun sotamuistolaatta on erikoinen, että
siihen on kaiverrettu

vuosiluvut 1939-1944. Yleensä noissa muistolaatoissa sodan katsoneen
kestäneen vuoteen 1945 asti.

Ehkä Kärkkäälän laatan poikkeavuuden selittää se, ettei kylän sotilaista
kukaan kuollut enää vuoden

-45 puolella.

Vaikka onhan se niinkin, että suomalaiset eivät yhteen aikaan halunneet
juurikaan muistella sotaa

saksalaisia vastaan. Asiaa pidettiin jotenkin häpeällisenä.
Saksalaisturisteja ihmetytti sodan

jälkeen se, että  monet suomalaiset kiittivät heitä maamme pelastajina;
missään muualla Euroopassa

ei tällaista tainnut tapahtua.

Viimeisin kärkkääläinen kaatunut oli Manne Hiltunen, joka sai saksalaisten
ampuman räjähtävän luodin

päähänsä lokakuussa -44 Kemissä. Näin Maukosen Heikki sen minulle kertoi.
Manne oli jo Jatkosodan

alkuvaiheessa haavoittunut pahasti, kun konekiväärisarja repi selkälihoja.

Talvisodassa Kärkkäälästä meni kymmenkunta miestä, Jatkosodan
alkuvaiheessa melkein yhtä monta,

mutta Kannaksella -44 kaatui vain Markkasen Onni, vaikka kyllä siellä
Viipurin edustalla pahoissa

paikoissa oli monta muutakin saman kylän poikaa. Manne Hiltunen näyttää
olevan ainut Lapin sodassa

kaatunut.

Kommentit (0)

Kurre ja Veljes        03.11.2010, 20:23

Korjasinpa tuossa eilistä luetteloa. Lisäsin Kurre Korhosen kohdalle sen,
että hän katosi syksyllä

1944 Kotkatjärvellä. Ei siis ole varmuutta hänen kaatumisestaan. Sellaista
juttua olen

sovankäyneiltä miehiltä kuullut, että Kurre olisi jäänyt johonkin
palaneeseen saunaan.

Kävin viime kesänä Kotkatjärvellä ja jututinkin siellä erästä Teppanaa,
joka hyvin muisti

suomalaisten tulon kylälle. Harmittaa, etten älynnyt kysyä hyvämuistiselta
starikalta, olisiko

hänellä ollut tarkempaa tietoa kylän valtauksen vaiheista.

Teppana, joka on ylhäällä kuvassa kuvassa, muisteli suomalaismiehityksen
aikaa ihan hyvällä. Kun

venäläiset valtasivat kylän takaisin, joutui hän heti  Puna-armeijaan
sotimaan saksalaisia vastaan.

Sotaväkireissu oli kestänyt jostain syystä parikymmentä vuotta; olisiko
mies värväytynyt peräti

ammattisotilaaksi. Armeija-ajan jälkeen Teppana palasi metsätyömieheksi
Kotkatjärvelle.

Luulenpa, että Kurre Korhosella oli hirtehishuumorintajua, koska hän on
ilmoittanut ammatikseen

maanviljelijä-pikakivääriampuja; toista samanlaista yhdistelmäammattia en
ole löytänyt sota-

arkistoista . Enkä löytänyt toista Kurre-nimistäkään. Myös kaatuneiden
luettelossa olevan Veljes

Väisäsen etunimi lienee aika harvinainen.

Kommentit (1)

Sovassa männeet        03.11.2010, 19:58

Sodankäyneet miehet eivät liiemmälti käyttäneet ilmaisua kaatui sodassa,
vaan puhuivat, että se ja

se mäni sovassa. Savolaiset eivät ole kovinkaan pateettisuuteen
taipuvaista kansaa. Kiiskin-Aaro,

joka oli kylän teurastaja ja jolla oli ammattinsa puolesta realistinen
näkemys elämän ja kuoleman

kysymyksiin, ei puhunut että, joku kaatui tai edes mäni sovassa, vaan
hänen mukaansa sotatoimissa

menehtynyt tapettiin sovassa.

Tässä jäljempänä tarkempaa tietoa sodassa kaatuneista, männeistä ja
tapetuista kärkkääläisistä, eli

nimi, ammatti, sotilasarvo, syntymäpäivä, kuolinpäivä, kuolinpaikka ja jos
haavoittuminen on

tapahtunut muualla niin myös haavoittumispaikka. Jaakko Korhosen ja Vilho
Laitisen kuolinpaikkoja ei

löydy ja jos joku ne tietää, niin olisin kiitollinen lisätiedoista.

Manne Hiltunen, työmies, sotamies, 10.9.20-7.10.44, Kemi
Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies, 16.6.09-4.1.40, Ruokojärvi
Yrjö Kauppinen, hevosmies, sotamies,  22.11.08-26.07.41, Leppäselkä
Pekka Kiiskinen, sähkötyömies,sotamies, 6.5.00-8.8.41, Tuoksjärvi
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies, 5.3.13-26.12.39, Syskyjärvi
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies, 22.7.19-7.8.41, Jsp (paikasta ei
tietoa)
Kurre Korhonen, maanviljelijä-pka, kersantti, 9.5.17-8.9.41, Kotkatjärvi
(katosi)
Otto Korhonen, työmies, sotamies, 25.5.15-5.2.40, Pitkäranta
Vilho Laitinen, työmies, sotamies, 4.8.20-16.8.41, 2. kenttäsairaala
(paikasta ei tietoa)
Martti Markkanen, maanviljelijä, sotamies, 14.11.13-1.8.41, Putrolampi
Onni Markkanen, opiskelija, luutnantti, 29.4.17-28.6.44, Ylivesi
Mauri Matilainen, maanviljelijä, korpraali, 18.3.07-17.8.41, haav.
Värtsilä, 29. sotasairaala
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies, työnjohtaja, sotamies, 13.95-13.3.40,
11. sotasairaala
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti, 21.11.11-23.2.40, haav.
Impilahti, 19. kenttäsairaala
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies,  23.12.15-12.3.40, Pitkäranta
Akseli Rytkönen, maanviljelijä, korpraali, 15.2.01-2.11.41, Kontiovaara
Aukusti Räisä, työmies, sotamies, 14.9.09-20.2.40, Yläsommee
August Somerpuro, vääpeli, 16.5.95-21.9.41, Tuoppajärvi
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies, 27.12.15-27.12.39, Kuhmo
Veljes Väisänen, työmies, sotamies, 27.9.10-18.1.40, haav. Impilahti,
sotasairaala

Kommentit (0)

Kaatuneet 1939 – 1944        02.11.2010, 07:47

Minun kouluaikanani Kärkkäälän kansakoulun seinällä ei ollut eilistä
Talvisodan muistolaattaa, vaan

tämä Pro Patria-taulu. Koulun satavuotisjuhlassa vuonna 2004 Jouko
Markkanen teki arvokkaan

kulttuuriteon ja ohikulkiessaan nappasi viimetingassa kuvan taulusta, joka
ilmeisesti on hävinnyt

jonnekin. Kukaan ei ainakaan tunnu tietävän, missä se tällä hetkellä on.

Muistolaatta kertoo sen, että sota satutti Kärkkäälän kylää pahasti.
Reilun 300 asukkaan kylästä

kaatui 20 miestä. Tuossa laatassa on 19 nimeä, mutta lisäksi
kärkkääläisistä kaatui myös Onni

Markkanen, joka oli käynyt kansakoulunsa muualla ja näin ollen hänen
nimensä lienee jonkun muun

koulun seinällä.

Suomalaisista menehtyi sodassa vajaat kolme prosenttia. Kärkkääläisiä meni
reilut pari kertaa

enemmän. Sotaan lähteneistä joka kahdeksas ei palannut. Oletan, että
kärkkääläisistä miehistä jäi

palaamatta joka neljäs. Suurelta osin kaatuneet olivat samanikäisiä kuin
ne nuoret, jotka nykyään

ajelevat lökapöksyissä rullalaudoilla jännitystä etsien. On hyvä, että
heillä on tilaisuus harrastaa

moista.

Toivon, että Kärkkäälän kylän nettisivuille kerätään tietoa kylän
sota-ajan tapahtumista ja sodissa

menehtyneistä. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan surulliseen tunnelmaan
sopivaa musiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34

Kommentit (2)

Kärkkäälä ja Talvisota        09.11.2010, 14:39

Tämä asia olisi ollut ajankohtainen vajaa vuosi sitten, jolloin Talvisodan
alkamisesta tuli

kuluneeksi 70 vuotta, mutta onnistuin hankkimaan tämän kuvan vasta viime
kesänä, jolloin Suonenjoen

koulutoimenjohtaja sen minulle ystävällisesti toimitti.

Kärkkäälän kansakoulussa koulua käyneistä miehistä menehtyi Talvisodassa
kymmenen. Jostain syystä

muistolaatassa on vain kuusi nimeä. Ilmeisesti laatta on kaiverrettu pian
sodan jälkeen eikä silloin

ollut vielä tarkkaa tietoa kaikista sodan uhreista.

Välirauhan tai Jatkosodan aikaan viittaa myös tuo kuvassa näkyvä näyttävä
hakaristikoristelu. Toisen

maailmansodan jälkeen tunnus oli sen verran kiistanalainen, ettei sitä
olisi samassa määrin

käytetty. Tietääkseni hakaristi oli Suomen ilmavoimien tunnus ja
meikäläinen hakaristi poikkesi

hieman Saksan vastaavasta, vaikka sitä ei tyhmempi heti huomaa.

Kymmenen vainajaa reilun 300 asukkaan kylästä on paljon. Suomalaisia kuoli
Talvisodassa runsas puoli

prosenttia, kärkkääläisistä meni 3 % eli kuusi kertaa enemmän. Selityksenä
on se, että Kärkkäälän

miehet sotivat Laatokan pohjoisrannalla, joka oli tosi kova paikka.

Äskettäin telkkarissa oli dokumentti samalla suunnalla sijainneen
Petäjäsaaren taistelusta. Saarta

puolustanut nilsiäläisistä ja rantasalmelaisista koostunut komppania sai
määräyksen puolustaa saarta

viimeiseen mieheen. Näin he sitten tekivätkin; kahdesta pienestä pitäjästä
kaatui kummastakin

kymmeniä miehiä muutamassa päivässä.

Kärkkäälän koulun oppilaista Talvisodassa menehtyivät seuraavat:

Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies
Otto Korhonen, työmies, sotamies
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies
Aukusti Räisä, työmies, sotamies
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies
Veljes Väisänen, työmies, sotamies

Pro Patria-taulussa on  Jaakko Korhosen nimi ja erikoista Jaakon
tapauksessa on, että

Sankarivainajat-tietokannan mukaan hän on kuollut 7.8.1941, eli Jatkosodan
aikaan. Olisiko niin,

että hän haavoittui Talvisodassa ja menehtyi vasta runsas vuosi myöhemmin.

Edellä olevasta luettelosta voisi päätellä, että Suomella oli todellakin
työläis-

talonpoikaisarmeija. Luulen, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka
muistavat nämä miehet.

Pyytäisin ystävällisesti, että lähettäisitte tietojanne minulle. Yritän
siirtää niitä sitten

Kärkkäälän kylän internet-sivulle.

Kommentit (5)

Vapauttakaa ne!        30.10.2010, 22:02

Homokeskustelu on väistynyt taka-alalle, kun suomalainen yhteiskunta on
ryhtynyt keskustelemaan

hiihdourheilun kielletyistä lisäaineista. Ehkä nämä pääkeskusteluaiheet
osoittavat, että maassa on

kaikki hyvin, kun ei tuon pahempia ongelmia löydy.

Tai sitten suomalaiset ovat maailman epärehellisintä kansaa. Missään
muualla ei nimittäin ole

urheilun ympärillä sellaisia väärinkäytöksiä kuin täällä; hiihtoliiton
johtokin näyttää olleen

lähinnä pikkurikollisjoukkion käsissä. Huolestuneet vanhemmat eivät kohta
uskalla päästää lapsiaan

ladulle. Ehkä joku huumekäytön porttiteoria soveltuu
hiihtoharrastukseenkin. Harrastus aloitetaan

viattomannäköisellä hiihtelyllä ja kohta käytetään suonensisäisiäaineita.

En ole muuten kuullut, että Norjassa olisi ihmetelty sitä, että vaikka
suomalaiset käyttivät kaikkia

mahdollsia vippaskonsteja, niin norjalaisille ei silti kunnolla pärjätty.
Eikä Jamaikalla käydä

kansalaiskeskustelua siitä, että miksi sikäläiset pikajuoksijat ovat niin
käsittämättömän nopeita.

Eikä Iranin ja Turkin ylivoimaa painonnostossa näissä maissa äimistellä.
Muistaakseni sikäläiset

alasarjojen naispainonnostajat ovat vastaavia meikäläismiehiä vahvempia.

Alan olla sitä mieltä, että tämä pelleily alkaa riittää. Veronmaksajien
rajallisia rahoja ei pidä

enää käyttää näennäiseen dopingvalvontaan, koska systeemi ei toimi; vain
amatöörimäiset

harrastelijat jävät kiinni. Ja sitä paitsi geeniteknologia on tulossa tai
ehkä jo tullut huippu-

urheiluun ja sen valvontaan ei liene keinoja.

Kannattaa muistaa, että jo vuonna 2003 Tiede-lehti kirjoitti seuraavaa:
Geenihuijareita vuonna 2008

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin.

Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset
geenihuijarit tavoittelisivat

mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.

– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan

valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo
täyttä totta.

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet

käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.

Kommentit (0)

Valtakunnanjohtaja        29.10.2010, 19:25

Sarjassa savolaisia puoluejohtajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on
tänään esittelyvuorossa

edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Toissailtana telkkarissa oli
kovasti surullinen tarina

tästä jo edesmenneestä varkautelaissyntyisestä kuuluisuudesta.

Tosiaankin yllättävä asia, että Siitoinkin oli Savon poekia; jostain
syystä hän ei itse sitä

mitenkään korostanut. Enemmänkin oli esillä miehen arjalaistausta,
kertoihan hän olevansa

saksalaisen upseerin ja suomalaishuoran jälkeläinen. Äiti oli ilmeisesti
varkautelaisia

lapsenpäästön tapahtumahetkellä.

Oma teoriani on, että Siitoin sukunimen pitäisi olla oikeasti Siitonen.
Nimittäin vielä 1800-luvun

kirkonkirjoissa ei käytetä sukunimissä nen-päätettä, vaan tilalla on
oin-pääte. Koivistoinenkin

näyttää kirjoitetun muotoon Koivistoin. Vanhat itähämäläisetkin välttävät
vieläkin murteessaan nen-

päätettä, siispä esimerkiksi Korhonen on Korhoin ja Virtanen Virtain.

Vahoissa kirkonkirjoissa naisten sukunimien nen-pääte sen sijaan
korvattiin tar-päätteellä. Niinpä

esimerkiksi Tulitikkujalainaamassa-romaanin Kaisa Karhutar olisi nykyään
Kaisa Karhunen.

Tuossa alussa mainitussa Siitoin-dokumentissa oli surullista varsinkin se,
että Pekan koulussa

huippulahjakas poika, keskiarvo päästötodistuksessa 9.9, nousi siinä
määrin isäänsä vastaan, että

mukiloi tämän pahanpäiväisesti. Ilmeisesti valtakunnanjohtaja ei tapauksen
jälkeen ollut pelkästään

mielipiteiltään sinimusta vaan myös ulkomuodoltaan. Poika kuoli vähän
myöhemmin ajettuaan 18-

vuotiaana autollaan päin kauhakuormaajan kauhaa.

Lopuksi voimme tutustua videopätkään valkoisen herrarodun edustajien
laivaseminaarista.

http://www.youtube.com/watch?v=umm7WhxcRiw

Kommentit (0)

Aronia        28.10.2010, 19:23

Sen verran tuosta maailman toiseksi tärkeimmästä asiasta, että nykyinen
ylimääräinen hiilidioksidi

ilmakehässä on helposti ratkaistava ongelma. 9 miljoonaa neliökilometriä,
eli Kiinan pinta-alan

verran, uutta metsää imaisee hetkessä turhat kaasut pois. Samalla tämän
uuden metsikön tuottamalla

puumäärällä voidaan turvata helposti myös koko ihmiskunnan energiahuolto
kuten myöskin koko

ihmiskunnan ruokahuolto, mikäli ymmärretään istuttaa vaikkapa omenapuita.

Elikkä meidän jokaisen on istutettava 15 aaria uutta metsää. Ei kuullosta
pahalta. Viimeksi

Suonenjoella käytyäni aloitin omalta osaltani ilmastotalkoot ja ostin
erikoistarjouksesta kuusi

aroniapensaan tainta syyserikostarjouksesta. Normaalisti ne maksavat 17
euroa kappaleelta, minä

maksoin euron. Eivät olleet hinnankiroissa.

Aronia on hyvä marja. Kapitalistinen tiedemies jalosti sen
koristekasviksi, mutta neuvostoliitossa

kommunistiset tiedemiehet valjastivat sodan jälkeen tämän Saksasta
sotasaaliina saadun  turhahkon

kasvin tuottamaan syötäviä hedelmällisiä marjoja kansantalouden tarpeisiin.

Aroniasta voidaan valmistaa mehuja, mutta Wikipedian mukaan myös viinejä.
Itse en aio ruveta

läträämään viinien kanssa, vaan keittelen marjat suoraan pontikaksi.
Nimittäin meillä on ihan

tyhjäkäytöllä hyvä mehumaija ja kaltaiseni käsistään kätevä mies muuttaa
sen hetkessä

pontikkapannuksi. Aroniapontikka on varmasti hyvää ja uskon sen
vahvistavan verta.

Kommentit (0)

Metaaniklatraatit        28.10.2010, 19:06

Rohkaisin ujohkon mieleni ja kysyin arkkipiispan tilaisuudessa
ilmatieteenlaitoksen johtaja

Taalakselta  hänen suhdettaan metaaniklatraatteihin, joissa piilee
maailmalle lähes homouteen

verrattava uhkakuva. Heinolalaislähtöinen tieteiskirjailija Risto Isomäki
on ansiokkaasti

kirjoitellut tästä asiasta.

Syvällä meren pohjassa vaanivat metaaniklatraatit sisältävät hiiltä kaksi
kertaa enemmän kuin muut

fossiiliset polttoaineet yhteensä. Metaani on 25 kertaa pahempi
kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.

Jos metaaniklatraatit pölläyttävät sisältämänsä kaasut ilmoille, ihmisen
toimilla ei ole siinä

tilanteessa luultavasti enää mitään tehtävissä, vaan kärvennymme kaikki
eräänlaisessa helvetin

tulessa.

Viime vuosina ilmakehän metaanipitoisuus on merkittävästi noussut ja
kyseessä saattaa olla itseään

ruokkiva nopeasti kiihtyvä ilmiö. Jos teoria saisi virallisen tieteellisen
vahvistuksen, olisi se

hyvin vapauttava kokemus ja ihmiset voisivat lakata huolehtimasta turhasta
ja ottaa asiat rennosti.

Ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalas ei uskaltanut vielä ottaa jyrkästi
kantaa pikaisesti uhkaavaan

maailmanloppuun, vaan kertoi, että asiaa ollaan alkamassa tutkimaan
ilmatieteenlaitoksen toimesta.

Kommentit (0)

Toiseksi tärkein asia        26.10.2010, 20:02

Ei kiinnosta kuopiolaisia maailman toiseksi tärkein asia eli
ilmastonmuutoksen uhka. Männä viikolla

oli arkkipiispa Leon vieraana kaupungintalolla ilmatieteen laitoksen
johtaja Petteri Taalas

kertomassa tästä ajankohtaisesta asiasta, mutta hävettävän vähän oli väkeä
paikalla.

Jos ilmastonmuutosongelman sijasta tilaisuuden aiheena olisi ollut
ajankohtainen yhteiskuntaa

riivaava homo-ongelma, ei Kuopion torikaan, joka on Pohjoismaiden suurin,
olisi riittänyt.

Varsinkin, jos aiheesta olisi ollut alustamassa entinen ortodoksisen
miesyhteisön johtaja, jonka

laitoksessa taisi olla ammoin jotain hässäkkää, jonka seurauksena yhteisön
johtaja vietti muutaman

vuoden selliretriitissä mietiskellen ja ikoneita maalaillen. Näillä
ikoneilla saattaa vielä joskus

olla suuri keräilyarvo.

Itsekin mietin pitkään, että männäkkö, koska joskus on tuota asiaa tullut
harrastettua lähiyhteisön

mielestä vähän liikaakin. Aika monelle olen selostanut, että ilmakehässä
on Pillilupi-5-askin kannen

laskelman mukaan kutakin ihmistä kohti 30 tonnia hiiltä ja että sitä on
tasan kymmenen tonnia

liikaa. Ja epäsuhta kasvaa dramaattisesti, mikäli kiinalaiset ja
intialaiset eivät tyydy

kohtuulliseen elintasoon, vaan haluavat jääkaappeja itselleen.

Tutkimusteni mukaan ainoastaan noin  kaksi prosenttia kansasta pätkän
vertaa välittää tuosta

jääkaappiongelmasta ja sekin kaksiprosenttinen koostuu tosi rasittavista
ihmisyksilöistä.

Kommentit (1)

Sorsa        25.10.2010, 19:11

Olen minäkin seurannut kivitystä; aihetta, jota olen aiemminkin
käsitellyt. Oppikoulun ekaluokalla

meillä oli pitkät ruokatunnit ja niiden ajanvietteeksi silloiset
pikkupojat osasivat omatoimisesti

kehittää harrastustoimintaa. Nykyäänhän ne vain pelaavat sisällä
tietokonepelejä. Me sen sijaan

hararstimme sekä ulkoilua että liikuntaa ja kävimme joutoajalla
kivittämässä tuota kuvan Sorsa-

laivan hylkyä.

Jostain merkillisestä syystä Sorsa-laiva oli päätynyt opettaja Sorsan, eli
Vempulan, rantaan ihan

koulun lähelle. Opettaja Sorsalla ja laiva Sorsalla ei ollut käsittääkseni
mitään suhdetta, vaan

Sorsan päätyminen Sorsan rantaan johtui pelkästä sattumasta.

Emme olleet häiriintyneitä vaan pelkästään läpeensä perkeleellisiä. Itse
tuskin syyllistyin Sorsan

kivitykseen, en ainakaan muista niin tehneeni ja ainakaan en heittänyt
ensimmäistä kiveä. En edes

muista, että olisimme ajatelleet asiaan liittyvän mitään luvatonta.

Luulenpa, että luontoäiti on sen viisaudessaan niin suunnitellut, että
pojankoltiaisten täytyy

leikeissään totuttautua tekemään kauheukisa, jotta he pystyvät sitten
kypsemmällä iällä

testosteronidementian iskiessä tekemään niitä vaadittuja oikeasti kauheita
asioita.

Sorsa-laiva oli rakennettu joskus vuosisadan alussa ja se liikennöi
Suonteella vuoteen -60 asti,

jolloin se jäi lahoamaan hyödyttömänä. Muistelen kerrotun, että laivan
kapteenilla oli paha

ärrävika, mutta siitä huolimatta hän kuulutti ujostelematta, että
”syrjäkaria eteenpäin”.

Kuvan reunassa näkyy vanha Siionin silta. Siinä on veikeä rakenneratkaisu,
jolla pyrittiin

turvaamaan laiva- ja veneliikenteen edut harjoitettaessa henkilö- ja
bagaashiliikennettä. Jos silta

joskus uusitaan, niin vaadin ehdottomasti, että se pitää entistää juuri
tuollaiseen kuvan esittämään

kuosiin.

Kommentit (0)

Kivitystä        24.10.2010, 19:06

Uskonkiistat vain jatkuvat yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Tuntuu
siltä, että yhtenäinen

valtakirkkomme on jakaantumassa uusitestamentilliseksi ja
vanhatestamentilliseksi kirkoksi.

Sunnuntain Hesari omisti aiheen käsittelemiseen monta sivua ja
telkkarissakin taas keskusteltiin

Raamatun tulkinnasta ja sain lisävalaistusta kivitysteemaan, joka minua
vanhana heittolajien

harrastajana kiinnostaa.

Pappi Jaakko Heinimäki, joka on varmasti virkansa puolesta uskonasioihin
perehtynyt, vaikka

mielestäni hänen toimimisensa pappina on niukkojen resurssien haaskausta,
sillä miehen olisi

siirryttävä kuularinkiin, koska lahjoja on, kertoi ruudussa, että
Raamatusta löytyy myös kehoitus

siihen, että tottelemattomat lapset on kivitettävä. Heinimäki itse
vaikutti suhtautuvat tähän

Raamatun kohtaan kielteisesti, mutta itse olen sitä mieltä, että kyllä
noille ikkunani alla

viritetyillä mopoilla yökaudet meteliä pitäville kolleille olisi tehtävä
jotakin.

Kivitysasia on nyt sen verran ajankohtainen, että kirkolliskokouksen olisi
laadittava siitä selvät

toimintaohjeet. Kirkolliskokouksethan ovat aikojen saatossa muovanneet
kristinuskon perusteita.

Luinpa äskettäin jostain, että käsitys Neitsyt Marian ikineitsyydestäkin
synnytettiin

äänestyspäätöksellä vuoden 431 Efesoksen kirkolliskokouksessa.

Kommentit (1)

Hopea ei ole häpeä        23.10.2010, 19:24

Kups taisteli sitten hopelle ja siitä on lapsen mieli nyt hyvä. En tosin
keksi yhtään kappaletta

järkiperäisiä syitä sille, miksi lapsen mieleni on nyt hyvä.

Mukava ja lämmin oli päättynyt sarjakausi. Viisi vuotta olen tuskaillut
kaupungin jalkapallontason

surkeutta, mutta tänä kesänä Kups pelasi iloista jalkapalloa ja
säännöllisesti voitti tasaiset

ottelut kovalla yrityksellä. Tosin kaksi asiaa vielä kaivelee.

Ensiksikin Maarianhaminaa vastaan kotiottelussa Kups sai viime hetkillä
rankkarin. Koska Oravainen

oli kaadettu pelaaja, antoi valmentaja hänen se ampua, vaikka joukkueessa
on puolenkymmentä

sellaista miestä, jotka varmasti tekekevät pilkulta maalin. Oravainen ei
ole sellainen ja siinä meni

kaksi sarjapistettä.

Toiseksi Tps-ottelussa erotuomari ajoi joukkueen parhaan, eli Ilon,
aiheetta ulos, siitä seurasi

kolmen ottelun pelikielto ja siinä saattoi mennä noin kolme pistettä. Jos
nämä turhaan menetetyt

viisi pistettä olisivat olleet viimeisillä sarjakierroksella plakkarissa,
Kups olisi tavoitellut

mestaruutta.

Hyvä mieli on sitten siitä, että Lahti  putosi. Lahdessa pelataan ihan
hyvää jalkapalloa, mutta

sikäläiset katsojat ovat maamme huonoiten käyttäytyviä.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan,
että ”haaaaista viiittu

Maalinen”. Eräs kuopioloainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään,
että ”mitä nuo sedät

huutavat. Tuon ruman sanan ymmärrän, mutta mikä on tuo Maalinen.” Äiti
osasi kertoa, että Maalisella

tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista.

Kommentit (2)

Työnorjat        22.10.2010, 19:28

Suuri homokeskustelu jatkuu ja kiihtyy. Eilen Nelosen uutisissa tasavallan
presidentti Tarja Halonen

ja yläasteen oppilas Maija Koivistoinen ( 15 v, Puotinkylän Valtti)
ottivat terävästi kantaa asiaan.

Uutisten jälkeen keskusteluohjelmassa A-Plus oli kuultavana pappi, joka
oli menettänyt virkansa,

koska oli ottanut Raamatun käskyt ja kiellot liian tosissaan.

Nuori toimittaja nainen arvosteli ohjelmassa Raamattua myös siitä, että se
hyväksyy orjuuden.

Missähän kohdassa tällainen hyväksytään, tiedusteli evp. pappi eikä
toimittaja osannut vastata,

koska oli liian huonosti kirjansa lukenut. Eikä sieltä taida hyväksyntää
asialle löytyä, mutta

muuten Mooseksen kirja ottaa asiaan kantaa.

Ja näin sanoo Herra: ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja
tämä kuolee siihen paikkaan,

lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai
kaksi, isäntää älköön

rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan” (2. Mooseksen kirja, 21:20-21).

Tämä Ison Kirjan kohta on tänäkin päivänä muistettava ainakin
paheellisessa ja intohimoja

kuohahtelevassa Heinolan kaupungissa. Nimittäin jokunen vuosi sitten eräs
sikäläinen ravintoloitsija

tuli uskoon ja ilmoitti ainakin lehtitietojen mukaan, että hänen
ravintolassaan ei sitten noudateta

mitään tessejä ja tsl:ia vaan Mooseksen lakia.

Tietooni ei ole tullut, että yllä olevaa Mooseksen kirjan kohtaa
ravintolan työsuhteissa olisi

kuitenkaan sovellettu. Ja tietääkseni  lehtikirjoittelun jälkeen
ravintolan asiakasmäärä nousi,

koska ihmiset ympäri maata kiinnostuivat asiasta ja tulivat tarkastamaan,
miten hommat hoituvat

vanhatestamentillisessä hengessä. Hyvinhän ne hoituivat tavallisesti
luotettavista lähteistä

saamieni tietojen mukaan.

Kommentit (2)

Ikäkausiurheilijoita        21.10.2010, 19:08

Eilen luomupuutarhuri evp Arvi Nurmi siirtyi sarjaan M yli 80 v. Onnea
Arville, joka on kuvassa

vaimonsa Kaisun kanssa. Jos saan ylipuhuttua Arvin ensi talvena
veteraanien MM-kisojen 50 kilometrin

perinteisen tyylin hiihtoon, voittaa hän toiseksi tulevaa useilla
kierroksilla. Arvi on nimittäin

tosi kopsakka ukko ja yksi kylän kovakuntoisimmista miehistä. Tosin en
usko, että saan miestä enää

innostumaan kilpaurheilusta näin kypsemmällä iällä.

Arvi on yksi Kärkkäälän kovakuntoisimmista, koska syntyjään kärkkääläinen
Korhosen Niilo asuu

nykyään Mustolanmäellä. Olen tuossa tutkaillut ikäkausitilastoja ja
vaikuttaa vahvasti siltä, että

Niilo voittaa seuraavissa veteraanien MM-kisoissa sarjassa M yli 75 v
sekä maratonjuoksun että

kymmenottelun. Harvinainen yhdistelmä jollaiseen ihmetekoon ei edes Elmo,
Kainalniemen Hiki,

pystynyt.

Tosin Niilo ei taida olla Korhosten perheen menestynein urheilija, koska
hänen vaimollaan Aulilla,

joka tietysti myöskin on Kärkkäälän tyttöjä, on SM-mitaleja
kestävyysjuoksusta noin 50, joista 18

kultaista. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Aulin mitaliluettelo on pitkä ja
paksu kuin gorillan

käsivarsi.

Minulla on muuten epäilys, että pula-ajan Suomen kasvatit ovat
huomattavasti sitkeämpitekoisia kuin

nykyajan valmispitsasukupolvi.

Kommentit (1)

Suuri humanisti        20.10.2010, 19:52

Mielenkiintoinen ihminen tuo eilen mainittu tuomari, kirjailija ja suuri
humanisti Väinö Voipio.

Wikipedia kertoo hänestä ja hänen humanistisesta elämnasenteestaan mm.
seuraavaa:

Väinö Voipio oli 1960-luvulla innoittajana myös humanismista
kiinnostuneille ja oli perustamassa

Suomen humanistiyhdistystä Helsingissä 1968.[6]
Vakaumuksellisuus oli Voipiolle ”sydämen lämmön sanelemaa tahtoa toimia
kaikkea sitä kärsimystä,

pimeyttä ja vääryyttä vastaan, jota maailmassamme niin paljon tapahtuu.”
Kirjoituksissaan Voipio

puhui totuuden ja hyvyyden puolesta tehdystä työstä lähimmäisen ja koko
kansan hyväksi. Ihanteena

hän esitti epäitsekkään toiminnan puhtain keinoin.[7] Vapaa-ajattelijain
liiton vuonna 1993

perustettu Väinö Voipio -palkinto on nimetty hänen mukaansa.[8]

Erityisen mielenkiintoiselta ja yllättvältä  tuntuu se, että muistaakseni
Marko Tikan kansalaissodan

kenttätyomioistumia käsitelleesstä kirjasta käy ilmi, että Väinö Voipio
toimi nuorena miehenä

Viipurin kenttäoikeuden tuomarina. Hänen kunniakseen on mainittava se,
että taulukoita tutkittuani

olin katsovinani, että hän antoi vain yhden kuolemantuomion. Tosin sekin
on suurelle humanistille

liikaa, ja olisi joskus selvitettävä tapauksen taustat ja mihin pykälään
tuomio perustui. Sitä

pykälää nimittäin etsitään vielä 91 vuotta myöhemminkin, koska
kuolemtuomion yksiselitteisesti

mahdollistavaa pykälää ei välttämättä laissa silloin ollut.

Voipio ei ollut ainoa kirjailija, joka toimi kenttäoikeksissa. Ainakin
savolaisen sanarieskan

taitaja Kalle Väänänen ja kansallisrunoilja V. A. Koskenniemi
kunnostautuivat samassa asiassa. Sen

sijaan Ilmasi Kianto, jonka elämänkerta on nyt pöydälläni, ei ollut
tuomarintehtävissä, vaan ihan

pelkästään kirjailijan roolissa ja asian harrastuksesta hän vaati myös
punikkiakkojen tappamista

naarassusien tapaan.

Voipion linja oli Viipurin silloisissa oloissa humaania toimintaa.
Kaupungissa suoritettiin

kansanmurha eikä asialla tuomioistuimia vaivattu, vaan ne tehtiin ilman
mitään turhia byrokraattisia

muotoseikkoja elikkä tekijät syyllistyivät yksiselitteisesti murhiin.
Äskettäin ilmestyneestä

Karjalan historaa käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että jääkäreiden
ennen kaikkea venäläisiin

siviileihin kohdistuneen joukkotuhonnan tarkoituksena oli romuttaa ryssän
upseeri Mannerheimin

arvovalta sekä sytyttää sota Venjää vastaan.

Jäkimäisessä pyrinnössä onnistuttiinkin, mutta se kyllä vei 21 vuotta.

Kommentit (0)

Väinö Vopio-palkinto Päivi Räsäselle        19.10.2010, 20:07

Räsäs-keskustelun mainingit lyövät korkeina. Iltalehdessä agnostikko ja
tähtitieteen professori Esko

Valtaoja esittää seuraavaa uskonnonvapauteensa vedoten, jonka epäilen
olevan satiiri-huumoria, jota

ei meillä välttämättä ymmärretä:

”Saman vapauden nimissä minäkin sanon sitten omani. Puheenjohtaja Räsänen
pitäisi saada

eheyttämishoitoon, jonka jälkeen hänet pitäisi panna elämään avioliitossa
toisen naisen kanssa,

täräyttää Valtaoja. Hän pohtii myös, voivatko Räsäsen lapset kasvaa
tasapainoisiksi nykyisessä

perheessään. ”

Valtaoja on monipuolisesti tunnustettu keskustelija uskonasioissa. Ensiksi
hän sai uskontoa

pilkkaavasta kirjastaan Kotona maailmankaikkeudessa Tiede-Finlandian Isä
Ambrosiuksen kädestä.

Sitten hän sai kirjastaan Nurkkaan ajettu Jumala sekä Vuoden kristillinen
kirja-palkinnon että myös

ateistien Väinö Voipio-palkinnon. Väinö Voipio-palkinto luovutetaan
vuosittain tieteellisen ja

uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä.

Esitänkin, että tämän vuoden Väinö Voipio-palkinto myönnetään
kansanedustaja Päivi Räsäselle hänen

näyttävästä työstän tieteellisen ja uskonnottoman maailmankuvan
edistämisestä. Mikään vapaa-

ajattelijoiden kampanja ei ole saanut viikossa 25000 ihmistä eroamaan
kirkosta.

Kommentit (0)

Tikka-Jussi        18.10.2010, 18:53

Katsoinpa tuossa Yle Areenalta suuren homokeskustelun, joka jostain
minulle käsittämättömstä syystä

kuohuttaa suomalaista yhteiskuntaa siinä määrin, että lomautukset uhkaavat
seurakuntien

työntekijöitä, koska verotulot vähenevät dramaattisesti. Kansanedustajien
Päivi Räsäsen ja Pentti

Oinosen sanailua seuratessani tuli mieleeni Tikka-Jussi, joka vaikutti
lapsuudessani Kärkkäälän

vahvasti körttiläistaustaisessa hengellisessä elämässä.

Tikka-Jussi oli vanhemman puoleinen itseoppinut sananselittäjä, joka
kierteli esittelemässä

tulkintojaan Raamatusta seuroissa, joita siihen aikaan järjestettiin.
Naisen asemaankin Jussi oli

perehtynyt ja hänen teologinen näkemyksensä naissukupuolen roolista
maailmassa kuulemma oli, että

nainen on luotu miehen aluseksi.

Muuten aivan oikeassahan Päivi Räsänen on; kyllä se Korinttolaiskirje
yksiselitteisesti kieltää

miesten homostelun. Vähän vajavaiseksi hänen tulkintansa kuitenkin jää,
sillä jos Raamattua oikein

tarkkaan tutkii sen alkuperäisessä ja värentämättömssä muodossaan, niin
ainakin jos homostellessa

syyllistytään myös avionrikkomiseen, niin kivittämällä tapahtuva
kuolemanrangaistus on seuraamuksena

selviö.

Eli vaarallinen vapaamielisyys on hiipimässä kansankirkkoomme
kansanedustaja Räsäsen myötä. Eikä

sitäkään kieltoa enää kunnioiteta, jonka mukaan naisella ei ole
puheoikeutta seurakunnassa, vaan

hänen on oltava ihan hissukseen. Siitäkin on tiukka määräys siinä samassa
Korinttolaiskirjeessä.

Kommentit (0)

Seksiä ja väkivaltaa        17.10.2010, 19:11

Kannattaa lukea Itä-Hämeen asioita seuratessaan sikäläisiä
nettisanomalehtiä. Niistä löytyy

tapauksia, jollaisia ei missään muualla voi tapahtua. Minulla on ollut
vahva muistikuva, että

Jalmari Finnen hölmöläistarinat jotenkin ihan oikeasti liittyvät
Itä-Hämeeseen ja taas tämä

muistikuva vahvistuu.

Muuten jokin aika sitten omilla silmillä luin Itä-Hämeestä, että
sysmäläiset ilmailunharrastajat

olivat puusta veistelleet sikäläisen mielisairaalan vintillä ihan hyvän
lentokoneen, mutta sitten

huomattiin, ettei lentolaitetta saatu muuten ulos, kuin purkamalla vintti.

Itähämäläiset ovat monipuolisesti toimeliasta ja aikaansaapaa väkeä. Nyt
on Hartolassa ollut

tarkoitus tuottaa seksielokuva, mutta siitä tulikin lopulta
väkivaltafilmi, kuten tästä Heinolan

seudun uutisesta voi lukea http://www.ess.fi/?article=299643  . Yleensä
Itä-Häme-lehden tyypillinen

otsikko oli ennen, että miestä puukotettiin ryyppyporukassa, mutta tällä
kertaa otsikko voisi

poikkeuksellisesti olla, että miestä puukotettiin elokuvatuottajaporukassa.

Luulenpa arvaavani tapauksen taustat. Nimittäin sähköttömässä mökissä
yritettiin harrastaa seksiä

aggregaatin avulla, mutta siinä touhussa kyllä rauhallisempikin mies
lopulta hermostuu. Ainakin, jos

ensirakastaja joutui ennen kohtausta repimään kaksitahtikonetta käyntiin;
ne ovat viheliäisiä

värkkejä. Tuossakin on varmaan ollut piikki tulupassa ja tulppa pässyt
kastumaan ja sen jälkeen on

helposti tunnelma pilalla ja pahamieli ja lisäksi akat alkavat säksättämään.

Elokuvatuottajien olisi kannattanut muistaa, että päreen valossakin kuvaus
olisi onnistunut paremmin

ja nestekaasulaitteet ovat vallan mainioita mökkiolosuhteissa. Muistelenpa
muuten, että Pörsänmäen

rocktähti Toivo Ryynänenkin soitteli uransa alussa nestekaasukitaraa, kun
ei ollut kylällä vielä

sähköjä.

Kommentit (0)

Loppuun taputeltu        16.10.2010, 18:09

Tämä kausi on sitten Kupsin kotipelien osalta loppuun taputeltu, kuten
urheilukielellä sanotaan, ja

oivaan syysvireeseen päässyt, kuten urheilukielellä sanotaan, Ilja
Venäläinen viimeisteli molemmat

maalit, jälkimäisen suoraan ilmasta, joka on syksyn kulttuuriteko,
katsokaapa vaikka itse tästä

linkistä http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28296012  , ja tämän sankariteon
myötä Kupsin selviäminen

pelkästään Eurokentille on jo selviö, mutta lisäksi teko varmisti myös
vähintäänkin pronssimitalin

Veikkausliigassa, joka asia saa pannut kuumiksi monessa savolaiskodissa
mitalikahvien merkeissä.

Tämä jalkapallokausi oli sittenkin hyvä kausi, vaikka kevään ensimmäisen
pelin, sen Hjk:lle kärsityn

5 – 0 tappion jälkeen, jonka kaikki jalkapallon ystävät varmasti vielä
muistavat, pelkäsin ihan

turhaan, sillä joukkueemme on sittemmin taistellut kuin leijona ja
kääntänyt lähes poikkeuksetta

kaikki tasaväkiset ottelut edukseen, toisin kuin aiemmilla pelikausilla on
ollut tapana tehdä, jonka

voi katsoa johtuneen joukkueen lisääntyneestä itsevarmuudesta sekä
maalihakuisesta tahtotilasta.

Siis Kupsin afrikkalaistaustainen joukkue voitti Pietarsaaren Jaron
itäeurooppalaistaustaisen

joukkueen ansaistusti 2 – 1 äsken jäisellä Keskuskentällä. Yleensä syksyn
viimeisessä pelissä on

ollut kylmää, tuulista, märkää ja pimeää, mutta tällä kertaa ongelmana oli
talvisen matalasti

suoraan silmiin paistanut aurinko, että sekin epäkohta vielä Keskuskentän
kalsealla peliareenalla.

Muuten olen sitä mieltä, että keinonurmi olisi asennettava tällä hetkellä
käyttämättömänä olevalla

Väinölänniemen stdionille, jotta kentälle juokseva Europelivastustaja, eli
Liverpool, kuten uskon,

saa tutustua yhteen maailman kauneimmista urheilupyhätöistä.

Kommentit (0)

Suuria aikoja        15.10.2010, 20:17

Elämme kuopiolaisen palloilun suuria aikoja. Kalpa palasi ensiksikin
pitkästä aikaa voittokantaan ja

uskon, että joukkue on maaliskuussa kymmenen parhaan joukossa ja pääsee
vahvana ennakkosuosikkina

tavoittelemaan mestaruutta sitten, kun tosipelit alkavat. Muuten Kalpa –
Tappara näkyy tunnin

kuluttua maksuttomalla urheilukanavalla.

Ja toiseksi huomenna klo 14 on yksi kuopiolaisen jalkapalloilun
tärkeimmistä peleistä. Silloin Kups

saattaa varmistaa paikkansa Eurokentille ja suuri haaveeni on
toteutumassa. Paljon mahdollista, että

maailskuussa samaan aikaan, kun Kalpa pelaa mestaruudesta, Liverpoolin
joukkue juoksee ties mikä

paikka kylmästä sinisenä tummentuvalle Keskuskentän hyhmäiselle areenalle.
Tosin Liverpoolilla menee

sen verran huonosti, että voi olla, ettei se selviä Eurokentille Kupsin
tavoin.

Muuten joskus 70-luvulla kävi niin, että Kups olisi päässyt Europeleihin,
mutta joukkue kieltäytyi

jostain käsittämättömästä syystä. Kupsissa on muutenkin vahva
kieltäytymisperinne. Markku Hyvärinen

kuulemma kieltäytyi, kun häntä puhelimella pyydettiin pelaamaan Pelen
kanssa New York Cosmokseen.

Oli kuulemma sanonut soittajalle, että ”en minä nyt jouva, minä oun
mänössä Kuopioon.” Ja kun

maalivahti Pertti Hännistä pyydettiin ranskalaisen suurseura
Saint-Etiennen riveihin, vastasi mies

”ei teillä oo niin paljon rahhoo”.

Kommentit (

Potunnostoloma        14.10.2010, 16:59

Lumisade yllätti jälleen Keski-Suomen autoilijat. Harmittaa, etten
vieläkään ole hakenut patenttia

keksinnölleni, jonka uskon edistävän liikenneturvallisuutta liukkailla
keleillä. Elikkä autojen

renkaiden päälle voisi virittää karkeasta keinokuidusta vähän
sukkahousukankaan tapaisesta

tekstiilistä valmistetut liukuesteet. jotka lisäisivät kesärenkaiden
pitoa. Tänään sellaisilla olisi

ollut kysyntää Ysitien huoltoasemilla. Itse asiassa Niksi-Pirkalle voisi
esittää, että

hätätilanteessa sukkahousutkin ajaisivat saman asian.

Ennustan, että on tulossa tos kova talavi, kuten Savossa ennen sanottiin.
Nimittäin luulen, että

ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, että maamme ilmavirtaukset ovat
pysyvsti muuttuneet idästä

tuleviksi. Olemme siis siirtymässä mannerilmastoon. Kesät ovat kuumia ja
talvet kylmiä. Vanhan

kansan sääprofeettojen siinä uskomuksessa, että kylmää talvea suraa kuuma
kesä, saattaa olla

tieteellinenkin pohja.

Nuoruudessani talvi tuli yleensä koulujen syyslomien aikaan eli lokakuun
puolivälissä. Monta kertaa

silloin pääsi jo luistelemaan järvenjäälle. Sen sijaan lapsuudessani
syyslomalla ei vielä tullut

talvea, koska ainakin Kärkkäälän kansakoulussa lyhyen syysloman ihan
virallisenakin nimenä oli

osuvasti ja käyttötarkoitusta ilmentävästi potunnostoloma. Se ajoittui jo
syyskuun puolelle.

Kommentit (0)

Riskejä        13.10.2010, 19:11

Kännykkäprofessori kertoi eilen, että monissa maissa kännykänkäyttö on
terveyssyiden vuoksi Suomea

tiukemmin kontrolloitua. Varsinkin Venäjä on kunnostautunut tässä asiassa.

Professori arveli syynä olevan sen, että siellä tiedetään millaisia
terveysongelmia USA:n Moskovan

suurlähetystössä on koettu jatkuvan sähkömagneettisen säteilyn vuoksi.

Professorin kertoma saattaa tietenkin olla hevosenleikkiä, mutta tulipa
mieleeni, että tutkijat

voisivat selvittää, millaisia terveysvaikutuksia rajanpinnassa elville
ihmisille on aiheuttanut

vuosikymmeniä jatkunut tutkasäteille altistuminen. Näkyykö asia
syöpätilastoissa ja onko mäenpäällä

asuvilla muita enemmän ongelmia? Siinäpä tutkimusaihe jollekin  tulevalle
tohtorille.

Mäkien huippujahan tutkan sädekeilat suoraan pyyhkivät. Ennen taisivat
uukuniemeläisetkin toimia

asiassa koekaniineina. Tosin rajan takaa taisi hävitä yksi näkyvissä ollut
tutka-antenni männä

vuonna.

Parikymmentä vuotta sitten Erik Wahkström julkoi kirjan nimeltä
Ympäristöriskit. Kirjassa kerrottiin

selvästi numeroilla, että miten paljon mikäkin terveysriski lyhentää
elinikää.

Tupakanpoltto lyhensi muistaakseni ihmiselämää kuusi vuotta, kova
viinanjuonti pikkuisen vähemmän.

Läskillä ja suolallakin oli jonkin verran merkitystä, mutta kaikki muut
pahana pidetyt asiat sitten

olivatkin pelkkää akateemista taustakohinaa, joiden merkitys oli
käytännössä mitätön. Muistelen,

ettei edes korkeajännitejohtojen juurella asumisen vaarallisuudesta ollut
näyttöä.

Kommentit (0)

Syöpää ja sähkömagnetismia        12.10.2010, 19:40

Kirjastolla oli yleisötilaisuus kännykän terveyshaitoista. Olin paikalla
nuorison ja miessukupuolen

edustajana. Yleisön joukossa mieleni valtasi se erikoislaatuinen tunne,
että olen poikkeuksellisesti

yksi  tervejärkisimmistä koko porukasta.

Kännykkäprofessori kertoi, että 1600 tuntia kännykänkäyttöä
kaksinkertaistaa aivokasvainriskin.

Vastaväittäjä ilmavoimien insinöörimajuri päästeli raskaita huokauksia ja
pudisteli päätään.

Olin ajatellut kysyä, että pitäisikö polkupyörändynamot kieltää. Nehän
synnyttävät poikkeuksellisen

voimakkaita sähkömagneettikentttiä huolestuttavan lähellä sukusoluja. En
kysynyt, koska en halua

loukata uskovaisia ihmisiä.

Sen sijaan kysyin, että onko perää siinä ubaanilegendassa, jonka mukaan
vanhat MIG-lentäjät

siirtyvät huomattavan usein taivaallisiin ilmavoimiin syövän uhreina.
Tällaisen väitteen olen

jostakin kuullut.

Ja tosiaankin kuulemma melkoinen osa niistä lentäjistä, jotka olivat
60-luvulla Kirgiisiassa

koulutettavana, ovat saaneet syövän. Mutta aiheuttajaksi ei epäillä
sähkömagneettisia ilmiöitä, vaan

koulutusalueen lähellä tehtyjä ydinkokeita.

Kommentit (0)

Tourusen kaurapelto maamme urheiluhistoriassa        11.10.2010, 19:44

Olen aina pitänyt Jorma Kinnusta harvinaisen hyvänä jutunkertojana. Nyt on
myös paljastunut, että

hän on harvinaisen rehellinen mies.

Nimittäin Kinnusen tarina siitä, että hän jo vuonna -63 heitti
maailmanennätyksen, saa virallisen

vahvistuksen Suomen urheiluelämän tämän hetken tunnetuimman edustajan, eli
kirurgi Sakari Oravan,

muistelmissa. Ja kukapa ei Oravaa uskoisi, usovaista miestä.

Oman kotikylänsä kentän vihkiäiskilpailuissa Kinnunen heitti keihäänsä
takalaittomaksi eli se lensi

kentän päädyn yli,  jatkoi alamäkeen ja pysähtyi Tourusen kaurapeltoon.
Pituudeksi arvioitiin 87

metriä. Silloinen virallinen maailmanennätys oli 86,74.

Mainittakoon, että verryttelyheitossa Kinnusen keihäs oli katkennut ja se
korjattiin puutulpalla

heittokuntoiseksi. Soini Nikkisen maailmanennätysheitto vuodelta -56
heitettiin myös kertaalleen

katkenneella ja korjatulla välineellä. Saattaa olla, että liitokset
jotenkin parantavat keihään

liito-ominaisuuksia.

Kirurgi Sakari Oravan muistelmista paljastuu vähän yllättäen, että hän on
entinen työläisnyrkkeilijä

ja sarjansa nuorten Suomen mestari. Seura oli sama Kokkolan Jymy kuin Olli
Mäellä; miehellä, joka

menetti politiikan vuoksi olympiakullan.

Kommentit (0)

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen        10.10.2010, 18:46

Kekkonen ei ollut aina kalju, vaikka se kummalliselta tiedolta nyt
tuntuukin. Muistelmissaan hän

paljastaa, että ”minulla oli yläluokille saakka runsas ja pehmeä tukka.
Sitten se rupesi yhtäkkiä

ohenemaan. Joku neuvoi, että ajelisin pääni puhtaaksi partaveitsellä: se
edistäisi tukan kasvua.

Minä hullu noudatin neuvoa ja annoin parturi Hedmanin kyniä pääni. En
tiedä edistikö tämä manööveri

kaljuuntumistani, mutta huomiota se ainakin Kajaanissa herätti.”

Nykyään paljaskuuppaisuudestahan on tullut nuorten miesten keskuudessa
suorastaan muotioikku. Se ei

enää herätä minkäänlaista huomiota.  Huomiota ei oikein herätä nykyän
mikään mukaan ulkoinen.

Entisellä työpaikalla oli ATK-nörtti liikkui kauttaaltaan erilaisilla
tarvekaluilla lävisteltynä ja

ainut asia, joka herätti huomiota, oli erilaisten tarvekalujen helinä.

Ja Kuopion torilla käveli vastaani  kesähelteellä karvainen miehenroikale
yläruumis paljaan ja

alaruumis viehkeään kesäkläninkiin sonnustautuneena eikä kukaan
kiinnittänyt asiaan huomiota.

Väitänpä, että vielä minun nuoruudessani 30 vuotta sitten miehen
poninhäntä  tai korvakoru olisi

savolaisessa pienviljelijä-metsuriyhteisössä vaarantanut kantajansa
ruumiillisen koskemattomuuden,

niin tuomittavaa kuin se onkin.

Kommentit (2)

29.10.2010

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen        09.10.2010, 21:32

Rasakka mies oli Kekkonen; sen todistavat Tilastopajan tiedotkin:

Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, 181 cm, 63 kg
100m 11,0 s
korkeus 185 cm
pituus 6,64 cm
kolmiloikka 14.06 m
Ei tuloksia kaudella 2010

Kaikista kovin kansainvälisen tason tulos, eli vauhdittoman kolmiloikan
9,72 m, vielä puuttuukin

Tilastopajan tiedoista.

Pysähtyneisyyden aikana puhuttiin, että tuo vauhdittoman kolmiloikan tulos
olisi ollut peräti 50

vuotta maailmanennätys.  Valtion päämiehistä ainoastaan uimari Mao ja
golfari Kil Il Jung pystyivät

haastamaan Kekkosen kilpaurheilijoina. Mao ui muistaakseni 10 kilometriä
puoleen tuntiin ja Korean

suuri johtaja osui golfissa  joka lyönnillä reikään ihan harjoittelematta.

Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla  keihäänheittäjä
Hannu Siitonen paransi

”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku oikea kolmiloikkaaja olisi
kokeillut lajia, olisi ME

kolmisen metriä enemmän.

Kekkosten suvussa kolmiloikka-asiassa pojasta polvi parani, sillä Matti
Kekkonen voitti Suomen

mestaruuskisoissa pronssia vuonna 1953 tuloksella 14,45 m. Enää se tulos
ei riittäisi mitaleille,

vaan viime kesänä Matti olisi jäänyt Kalevan kisoissa kahdeksanneksi.

Kommentit (0)

Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen        09.10.2010, 08:37

Mikko Uolan äskettäin ilmestyneestä kirjasta ilmenee, että se
ulkopoliittinen linja, jota myöhemmin

alettiin kutsua Paasikiven-Kekkosen linjaksi syntyi Rovaniemellä vuonna
1942 marraskuun 19. päivän

vastaisena yönä maaherra Kaarlo Hillilän virka-asunnossa, jonne Urho
Kekkonen ja Kustaa Vilkuna

olivat saapuneet juopottelemaan maaherran johdolla.

Siihen asti miehet olivat olleet jyrkästi sitä mieltä, että
Neuvostoliitto ja yleensäkin ryssät

olisi hävitettävä. Kaikille tämäkään ei olisi vielä riittänyt, vaan
lisäksi koko Pietarin metropoli

olisi pitänyt hukuttaa Nevan vesistön uudelleenjärjestelyjen avulla.
Kolmisen vuotta myöhemmin

muualla Euroopassa tämänlaiset poliitikot päätyivät helposti hirsipuuhun,
mutta Suomessa näin ei

tapahtunut.

Marraskuun 19. päivän vastaisena yönä kaverukset tulivat siihen tulokseen,
että sota hävitään ja

vetivät siitä sen johtopäätöksen, että Suomen ulkopoliittista linjaa on
perusteellisesti muutettava.

Niinpä he vakavasti suunnittelivat pakolaishallituksen muodostamista
ulkomaille, mieluiten

Englantiin. Monissa maissa maanpakolaishallituksen perustamisen
suunnittelu vihollismaahan sota-

aikana on asia, josta helposti seuraa rapsut ja  vähintäänkin nappi
ohtaan. Tuskinpa humalatilaakaan

pidetään lieventävänä asianhaarana.

Muuten tuo Pietarin hukuttaminen on taas sikäli ajankohtainen asia, että
kaupungin edustalle on nyt

rakennettu melkein valmiiksi pato, jonka avulla hanke saattaisi teknisessä
mielessä onnistuakin.

Padon loppuunrakentaminen keskeytyi Neuvostoliiton romahdukseen, mutta
montaa metriä työ ei jäänyt

vajaaksi. Pitäisikin selvittää, onko Pietarin pato ihmiskunnan suurin ja
turhin rakennusprojekti.

Luulen, että kyllä se on ainakin  Kiinan muuria mittavampi hanke.

Kommentit (0)

Kekkonen, Kekkonen        07.10.2010, 19:18

Kekkosten suku on hävinnyt tyystin Kärkkäälästä eilen mainittuja
paikannimiä lukuunottamatta.

Kekkosten sukukirjan mukaan Kärkkäälän Kekkoset muuttivat 1800-luvulla
Heinolaan. Siellä asuessani

kuulustelin eräitä tapaamiani Heinolan Kekkosia asian johdosta, mutta
kukaan ei suostunut

tunnustamaan olevansa Kärkkäälästä lähteneitä; minullahan  ei ollut
oikeutta kiduttaa. Poliittisessa

mielessä Heinola ei ollut Kekkos-myönteistä aluetta.

Kärkkäälän kansanperinne sentään muistaa yhden Kekkosoen eli
Hivelo-Kekkosen. Lisänimestä päätellen

voisi olettaa, että Hivelolta puuttui sellainen ripeys ja tarmo, josta
sukulais-Urho tuli

tunnetuksi. Hivelo hankki vaatimattoman elantonsa kaupittelemalla
kaikenlaista, jota kyläläiset

sitten lähinnä säälistä ostivat.

Parhaiten Hivelo muistetaan pullakauppiaana. Kerran hän oli
kauppareissullaan ja ns. pakottava

luonnollinen tarve pakotti hänet tienvieruspensaaseen. Korinsa kauppias
jätti toimituksen ajaksi

tielle. Kirkonkylän assistentti, joka oli tietenkin vähän hienompia
ihmisiä, sattui

tapahtumapaikalle ja alkoi äimistelemään  tiellä lojuvaa vehnäsvasua.

Silloin Hivelo kurkisti puskasta ja kohteliaaseen tapaansa ähisti, että
”anteeksi tämä epämukava

asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta ja lämmintä vielä…..”

Kommentit (3)

Kekkonen        06.10.2010, 19:06

Urho Kekkonen on taas ajankohtainen. Arkistoja aukeaa ja syksyn aikana on
julkaistu uusia

paljastuksia tästä historiamme ristiriitaisesta suurmiehestä. Ja
paskiainenhan Kekkonen taisi olla,

mutta kuitenkin tavallaan melkein oman kylän paskiainen, sillä Kekkosen
suvun vaiheet liippaavat

läheltä Suonenjoen Kärkkäälää.

Tosin ensimmäiset tunnistetut Kekkososet on tavattu Halolanmäen puolelta
Mustolanmäeltä, jossa olisi

varmaankin vielä tilaa pronssilaatalle. Kunhan vielä hieman etenen
tutkimuksissani, niin epäilen,

että nykyisen presidentin esi-isät ovat Halolanmäen Halosia ja taas olisi
pronssilaatan tarvetta.

Presidentti Kekkosen suvun joku edustaja muutti myös suvun historiikin
mukaan Mustolanmäeltä

Kärkkäälään, mutta tarkkaa asuinpaikkaa ei tiedetä.

Mutta luulenpa, että Kekkosen suku asusti Pasko-Petäisen rannalla.
Epäilyni ei perustu siihen, että

nimitin Kekkosta paskiaiseksi, vaan siihen, että Paskon ja Särkisen kylän
välissä on paikat

nimeltään Kekkosenkallio ja Kekkosenkorpi. Asian voi tarkastaa tästä
retkeilykartasta, jonka saa

kätevästi suurennettua hyvinkin isoksi.
http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php .

Kommentit (0)

Lapin lisä        05.10.2010, 20:52

Lapista kiirii maailmalle uutinen, jonka mukaan Tenosta on ongittu melkein
40-kiloinen lohi, joka on

lähes maailmanennätys omassa sarjassaan. Kuvakin on otuksesta julkaistu.
Asiantuntijat ovat sitä

mieltä, ettei kala ole puoltakaan väitetystä, ja onpa esitetty väite
siitä, että se on pyydetty

rauhoitusaikaan.

Tiedon ennätyskalasta uutisoi ensimmäisenä lappilainen toimittaja Sven
Pahajoki. Hän on minulle

tuttu mies sikäli, että luin mielenkiinnolla pari vuotta sitten
ilmestyneen Pahajoen kirjan

naparetkeilijä Dominick Arduinista. Tämä piskuinen
heinolalais-ranskalainen nainenhan katosi muutama

vuosi sitten Jäämerellä eikä hänen lopullisesta kohtalostaan ole täyttä
varmuutta.

Tosin toimittaja Pahajoella on teoria siitä, minne Arduin katosi. Hänen
mukaansa naparetkeilijä

kyllästyi länsimaiseen elämänmenoon ja hakeutui jonkun siperialaisen
alkuperäisheimon keskuuteen.

Mikäli Pahajoen uutinen jättilohesta paljastuu todeksi, alan uskoa myös
hänen kertomukseensa

Arduinin katoamisesta.

Muuten todistajien mukaan viimeinen havainto naparetkeilijästä on, että
hän lähti meloskelemaan

hirmupakkasessa hirmumyrskyllä täyteen pakatulla lastenkanootilla, jonka
perässä hinattiin

täpötäyttä ahkiota, kohti 50 kilometrin päässä häämöttävää jäätikön
reunaa. Monien mielestä teko

täyttää itsemurhan tunnusmerkistön.

Kommentit (0)

Mestaruuksia        04.10.2010, 19:00

Viikonlopun elokuvasankareilla Prinsessalla ja Veskulla on yhdistävä
tekijä. Molemmat ovat olleet

Lapinlahden mielisairaalan merkkihenkilöitä. Prinsessalla taitaa olla
siellä peräti jopa oma

muistomerkki. Vesku on voittanut ainoastaan laitoksen pöytätennismestaruuden.

Toinen samankaltainen pöytätennismestaruus on koomikko Jukka Virtaselle,
joka voitti sen Kupittaan

mielisairaalassa. Tiukassa loppuottelussa kukistui eräs hormoneilla päänsä
sotkenut

pikajuoksijahuippu.

Virtanen kertoo muistelmissaan, että laitokseen päätyminen oli melkoinen
tragikomedia, kuten

hauskalle miehelle sopiikin. Virtanen oli kutsuttu esiintymään johonkin
turkulaiseen

raittiusjuhlaaan ja sillä reissulla jäi miehelle ns. ryyppi päälle. Kukapa
raittiusjuhlia selvinpäin

kestää.

Yleispalloilullinen lahjakkuus Jukka Virtanen on melkein myös merkttävä
jalkapallomestari. Juuso

Walldenin hallintokaudella Yhtyneiden paperitehtaiden jalkapallomestaruus
oli kova juttu. Sellaiseen

osallistui myös nuoruudessaan Virtanen Jämsänkosken tehtaan joukkueessa
Valkeakoskella.

Pahaksi onnekseen hän sattui  ensimmisen pelipäivän iltana sammumaan
patruuna Juuso Walldenin

ikkunan alle. Siihen aikaan patruunat vielä kantoivat kokonaisvaltaisen
vastuun työläisistään, ja

Juuso päätti selvittää, kuka oli turnauksen hengen pilannut nuorukainen.

Jämsänkoskelaiset  valehtelivat, että tämä epäurheilijamainen palloilija
oli joku Kaipolan tehtaan

jätkä. Juuso uskoi ja kaipolalaiset lähetettiin kotimatkalle kesken
turneen. Sen tapauksen jälkeen

taiteilija Virtasesta ei ole paikkakunnalla pidetty.

Kommentit (0)

Vesku        04.10.2010, 17:07

Sali oli tupaten täynnä väkeä katsomassa Kaurismäen dokumenttia Veskusta.
Siinä esitettiin

muistikuvia ja katkelmia suuren lahjakkuuden elämästä. Paljon hauskoja
juttuja, mutta se hauskin jäi

kertomatta. Sen jonka Vesa-Matti Loiri on jossain toisessa yhteydessä
kertonut.

Elikkä nuoruudessaan Loiri oli käymässä Lappeenrannan kaupungissa, josta
muistelen hänen sukunsa

lähteneen. Nakkikioskin jonossa tietenkin tuli tietenkin paikallinen
suuruus, joka repi

taiteilijalta ilman mitään syytä paidan riekaleiksi. Päällekarkauksen uhri
säilytti kuitenkin vielä

täss vaiheessa mielenmalttinsa.

Vasta taksissa häntä alkoi revitty paita harmittamaan ja kuinka ollakaan,
hän huomasi ilmetyn

paidanrepijän astelevan kaikessa rauhassa kadulla. Loiri pyysi taksia
pysäyttämään ja ryntäsi

huligaanin kimppuun ja siekailemaatta repi tältä paidan. Ja sitten hän
huomasi, että kyseessä olikin

ihan väärä mies.

Kommentit (0)

Prinsessa        02.10.2010, 19:35

Vaikka olin hyvissä ajoin paikalla, sain ostettua viimeisen lipun
Prinsessa-näytäntön.

Yhteiskunnallinen Pohjantähti veti paikalla 15 katsojaa,
mielenterveysaiheinen Prinsessa 150. Se

kertoo jotakin ajastamme. Politiikka ei kiinnosta, mutta yksilöntason
ongelmat kyllä.

Ja onhan Prinsessan esikuva Anna Lappalainen Kuopion tyttöjä. Täällä on ja
varsinkin ennen oli

paljon näitä Prinsessoja. Mielenterveysongelma on yhä melkoinen ongelma
täällä Savossa. Mutta

ongelma on lientymässä.

Arvokas mielenterveyttä edistävä asia oli aikoinaan  polkupyörä. Se
synnytti terveellisiä

geenivirtoja kyläkunnalta toiselle. Ennen Suonenjoellakin jo ulkonäöstä
arvasi miltä kylältä oltiin.

Tie tuli Kärkkälään vasta 50-luvun alussa ja Rieppoon muutama vuosi
myöhemmin.

Ja myös karjalaisevakot ovat tuoneet uusia hyödyllisiä geenejä ennen niin
sisäsiittoiseen Savoon.

Toivottavasti karjalaisten hyvää työt jatkavat vireät somalinuorukaiset ja
sirkeät venäläiset

mansikanpoimijattaret.

Kommentit (0)

Pohjantähti        01.10.2010, 20:16

Eilen joudin vaikean valintatilanteen eteen. Piti päättää, että mennäkö
katsomaan Kalpa-Hifk-peli

vai mennäkö katsomaan Täällä Pohjantähden alla 2. Menin liikkuviin, koska
elokuva käsitteli Lapuan

Liikkeen riehuntaa ja Toista maailmansotaa ja otaksuin, että
jääkiekkopelissä näkee enemmän

väkivaltaa.

Edellinen Timo Koivusalon Pohjantähti 1 oli ihan katsomisenarvoinen, mutta
tämän kakkososan olivat

ainakin jotkut kriitikot leimanneet vähää vaille Junttilan tuvan
seinäkoristeeksi. Täytyy myöntää,

että ei kokemus ollut elämää suurempi. Jotenkin tulivat mieleen
kansakoulussa kuunnellut kouluradion

historiallisetkuulokuvat.

Mutta ihan hyödyllisiä ne kuulokuvat olivat mukuloiden tiedon lisääjinä ja
koulut voisivat hyödyntää

Koivusalon Pohjantähtiä historian opetuksen elävöittäjinä. Ja sekin
tunnustus on annettava, että

näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi.

Täällä Pohjantähden alla 2 on pyörinyt Kuopiossa vasta muutaman päivän,
mutta paikalla oli vain 15

katsojaa. Voisi ennustaa, ettei elokuva tule olemaan tuottajalleen mikään
kultakaivos. Kotimainen

elokuvatuotanto tulee tarvitsemaan veronmaksajien apua ja se on oikein.

Lisäksi kotimainen elokuvatuotanto kaipaa myös edes vähän koordinointia.
Nytkin Kuopiossa pyörii

yhtä aikaa kolme kotimaista uutuuselokuvaa. Älytön juttu, mutta tulen
katsomaan ne kaikki neljän

päivän sisällä.

Kommentit (0)

Pilvenveikot        30.09.2010, 19:27

Tuossa Karjalan historiaa tutkiessani törmäsin taas tarinaan, jonka mukaan
suomalaiset aikoivat

polttaa maailman kauneimpiin rakennuksiin lukeutuvan Kizin kirkon, koska
epäiltiin venäläisten

käyttävän torneja tähystystarkoitukseen. Petroskoin historian mukaan
suomalainen pommituslentäjä

Laus-Dei Saxell sai tehtäväkseen suunnitelman toteuttamisen.

Saxell kertoi kuitenkin talviselta taivaalta huomanneensa rakennuksen
ihmeellisen kauneuden sekä

sen, ettei ihmisjälkiä näkynyt lähistöllä. Niinpä hän syyllistyi vakavaan
palvelusrikkomukseen ja

kieltäytyi suorittamasta määrättyä tehtävää, joka tietenkin on vakava
juttu sota-aikana.

Venäläisetkin huomioivat myöhemmin tapauksen ja lentäjälle myönnettiin
sikäläinen kunniamerkki

vuosituhannen lopulla.

Suomalaiset sotahistorijoitsijat  pitävät Saxellin tarinaa hölynpölynä.
Pilvenveikkojen lehti arveli

lentäjän kertomuksen selitykseksi pitkälle edennyttä dementiaa.
Korostettakoon, etteivät

Pilvenveikot harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ole Suomen
kannabisyhdistyksen vaan

sotilaslentäjien jäseniä.
http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html

Itselläni olisi nyt teoria, jolla voisi testata tarinan oikeellisuuden.
Saxellin mukaan varsinkin

kirkon kuopolien hopean ja kullan väreissä hohtavat paanut tekivät häneen
suuren  vaikutuksen.

Tosiaankin vanhat haapapaanut ovat hopeisia ja uudet kultaisia.

Mutta oliko kirkossa tuohon aikaan paanukatto? Nimittäin opas kertoi viime
kesänä, että aiemmin

kupolit olivat pellillä päällystettyjä ja että vasta aivan viime
vuosikymmeninä on pelti vaihdettu

paanuihin. Miten mahtoi asianlaita olla sota-aikana? Ja jos silloin oli
paanuja, olivatko ne niin

uusia, että hohtivat kultaisina. Sen voisi selvittää sota-ajan valokuvista.

Kommentit (0)

Matushka        29.09.2010, 20:14

Toissailtana kerroin, mikä on toiseksi kaunein laulu. Ja nyt sitten
paljastan kauneimman laulun. Sen

voi kuunnella tästä http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM . Matushka
tarkoittanee äitiä tai

naista. Muuta en sitten sanoista ymmärräkään. Sillä varmuudella, jonka
täydellinen tietämättömyys

synnyttää, väitän, että sävelmän taustalla on jokin vanha ortodoksinen
kirkkolaulu.

En ole mistään löytänyt sanoja suomennettuna eikä tietenkään kukaan
meikäläinen ole tätä vielä

levyttänyt. Joten olisikohan minun uhrauduttava? Tuli kuitenkin sen verran
kuunneltua laivalla

karaokea, ettei oma laulanta enää liiemmälti kauhistuta kaiken sen jälkeen.

Tuossa youtuben videolla näkyy Matushka-levyn kansi, ja täytyy tunnustaa,
että vaikka venäläinen

musiikkimaku viehättää, niin sikäläinen värien käyttö kaihertaa silmää.
Mielestäni naapurissa

suositaan suomalaiseen makuun kohtuuttoman äekeitä värejä, mitä sitten
äekeä tarkoittaakaan. Jopa

hautausmaat ja jotkut kirkotkin tuovat värikylläisyydessään mieleen
karamellit tai joulukuuset.

Kommentit (2)

Päivän mietelause        28.09.2010, 18:55

Opiskelinpa tuossa Aunuksen historiaa; olenhan siellä itsekin käynyt.
Sota-aikana Aunuksessa toimi

Pekka Tiilikaisen johdolla rintamaradio, jonka henki oli ajoittain
hyvinkin ja monien mielestä jopa

liian viihteellinen.

Sota-aikana Yleisradion ohjelmistoahan pyrittiin vakavoittaa, olivathan
ajatkin vakavat.

Keskipäivällä radiossa alettiin lukea päivän mietelause, joka perinne
taitaa jatkua vieläkin.

Myös Tiilikaisen johtama Aunuksen radio sai määräyksen päivän mietelauseen
lukemisesta. Suuret

herrat myös halusivat tarkastaa, että käskyä totellaan ja kokoontuivat
vastaanottimen ääreen

kuuntelemaan. Ja kyllähän määräystä noudatettiin. Keskipäivän hetken
koittaessa Pekka lausui päivän

mietelauseen.

-Jaaha, pojat! Nyt seuraa päivän mietelause. Sotamies Kukkonen lausui
eilen Äänislinnan junassa

näin: ”Aina se valtio vaan sitä viinan hintaa nostaa”.

Kommentit (3)

Uralin pihlaja        27.09.2010, 20:13

Syysmasennukseen auttaa myös tämä maailman toiseksi kaunein laulu
http://www.youtube.com/watch?

v=9So70QZOTz0 . Uskoakseni jonkun siperialaisen kolhoosin naislaulajat
esittävät syvällä kaiholla

sävelmän, joka meillä tunnetaan Uralin pihlajana. En taida sen vertaa
venättää, että osaisin sanoa,

kertooko se myös alkukielellä samasta aiheesta. Äänitettä kuunnellessa
tuntuu siltä, että joukko

Marja-Liisa Kirvesniemen kaltaisia itäisiä itkijänaisia naisia on asialla.

Muuten Uralin pihlaja on Suomen suosituin yhteislaulu. Historiallisista
syistä se tuntuu aika

erikoiselta. En usko, että esimerkiksi balttilaiset veljeskansamme
hoilaavat samaa sävelmää edes

syvässä humalatilassa. Mutta kaikissa suomalaisissa on sisällään pieni
ryssä. Itse asiassa

kansainvälisten tutkimusten mukaan Venäjän naapureista suomalaiset
suhtutuvat maahan myönteisimmin.

Suomessa ei niinkään pelätä tai vihata venäläisiä, kuten Balttiassa tai
Puolassa, ehkä sana lievä

halveksunta Venäläistä holtittomuutta kohtaan on nykyään paras termi
kuvaamaan asennettamme. Sen

sijaan laulut, kesämökit, saunat, ruisleipä ja kirkasviiina meitä
yhdistävät. Saattaa jopa olla

niin, että venäläiset ovat geeniperimältään suomalais-ugrilaisia, jotka
vain joutuivat etelästä

tulleiden sklaavilaisratsastajien alistamiksi.

Muuten ei saanut Ruotsi opetettua suomalaisille duurivoittoista
musiikkimakuaan, vaikka 600 vuoden

ajan sitä yrittikin. Sen sijaan tsaarin armeija sai meidät laulamaan
vapaaehtoisesti mollilaulujaan

100 vuodessa. Ilmeisesti Bellmanin Ukko Noa on ainut ruotsalaissävelmä,
jonka me hyväksymme. Ja

kyllä Ukko Noa kertoo aika paljon sekä Bellmanin että yleensäkin
ruotsalaisten musiikillisesta

tasosta.

Kommentit (0)

Punaiset lehdet        26.09.2010, 18:46

http://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o Virran Olahan se siinä
päästelee täysin palkein ja sillä

kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. Pistäydyin päivällä
Kärkkäälässä laittamassa mökin

talvikuntoon ja se saa mieleni syksyisen apeaksi. Punaiset lehdet ovat
oivallista terapiaa

syysapeuden vaivaan.

Tavallaan Punaiset lehdet liittyvät maamme urheiluhistoriaan. Olavi Virta
muistetaan tyylikkäänä

herrasmiehenä, mutta tuon äänityksen hän lauloi Suomi-verkkariin
sonnustautuneena. Virta oli

levytysaikaan Seutulan työsiirtolassa harrastamassa kuntoilua
kärähdettyaan ratista, koska Olakaan

ei ollut mikään vesipoika.

Seutulasta hän sai lyhyen vapautuksen silmälasien hankkimista varten ja
sen aikana oli muutama

minuutti aikaa käväistä levystudiolla. Ja loppu onkin sitten
kulttuurihistoriaa. Sanotaan, että

ainoastaan keskinkertaisuudet harjoittelevat.

Asuttuani muinoin Itä-Hämeessä huomasin, ettei Virralle anneta siellä sitä
arvoa, joka hänelle

kuuluu maamme ykkösvokalistina. Virta oli syntyisin Sysmästä eikä siellä
ihminen ole oikea ihminen,

ellei hän omista maata ainakin sata hehtaaria ja Virrat olivat vain
mökkiläissukua. Taiteilijan

suosiota ei lisännyt sekään, että suvun miehet kuuluivat innokkaasti
punakaartiin. Lisäksi Virran

isovaari oli romanihenkilö. Se muuten näkyy Olavi Virran ulkonäössä ja
kuuluu hänen äänessään.

Muuten luettelo maamme mustalaistaustaisista kulttuurihenkilöistä on pitkä
ja paksu kuin gorillan

käsivarsi. Tosin näyttelijä Tarmo Mannista ei ole täyttä varmuutta. Hänen
mummonsa muisteli, että

Mannin vaari oli joko mustalainen tai venäläinen.

Kommentit (0)

Hintatietoisuutta        25.09.2010, 19:16

Nyt ymmärrän, miksi keisari Aleksanteri III:n kruunakaisjuhlassa syötiin
kiiskeä. Kiisken syöminen

ei ole ns. yksilehmäisen harrastus. Pikkupurkissa on kalaa 120 grammaa ja
siitä voi laskea, että

kilo kiiskeä maksaa 40 euroa eli 240 markkaa. Älkää hyvät pilkkimiehet
jättäkö näitä arvokaloja

avantojen reunoille, kuten tähän asti olette menetelleet erheellisesti.

Luulen, että kun keisari Aleksanteri III, silloisen maailman mahtavin
hallitsija kruunattiin,

jälkiruoaksi tarjottiin punaisia viinimarjoja. Nimittäin huomasin
kuopiolaisessa valintamyymälässä,

että Hollannista asti rahdattumuovikoteloon pakattu 125 gramman erä tuota
arvomarjaa, tosin

nahistuneita, maksoi 2,50 euroa eli kilohinnaksi tulee 120 markkaa.

Täytynee huomenna mennä Kärkkäälän pelastamaan nämä pensaisiin mätänevät
miljoonat, muuten ne ovat

kohta räksien persiessä. Täällä Kuopiossa rastaat näyttävät joutuvan
tyytymään jo käymisprosessin

aloittaneisiin pihlajanmarjoihin ja linnut vaikuttavan olevan kännissä
kuin käet.

Muuten pihlajanmarjat ovat hopeasijalla maamme  marjojen
C-vitamiinipitoisuuskilpailussa. Voittaja

on ruusunmarja. Vahva ennakkosuosikki tyrni jää kolmanneksi. Näin
torimyyjä minua valisti.

Kommentit (0)

Makuelämys        24.09.2010, 19:55

Kun silloisen maailman mahtavin hallitsija Aleksanteri III kruunattiin
keisariksi vuonna 1881

tarjoiltiin juhlasuuruksella arvovieraille kiiskeä pääruokana. Venäläiset
ovat osanneet arvostaa

tätä vaatimatonta eväkästä ja niinpä suomalaiset kauppasivat sitä Venäjän
vallan aikaan Pietarin

aatelisille, koska meillä eivät kissatkaan sitä suostuneet syömään.

Pari viikkoa sitten Kuopion jo perinteiseksi muodostuneessa
kalaryssäys-tapahtumassa kaupiteltiin

kaikenlaisia kalaherkkuja, myös kuusamolaisia savustettuja kiiskejä.
Kiiski oli huomattavasti lohea

kalliimpaa eikä suotta, koska purkitettu savukiiski on parasta testaamaani
kalaruokaa. Suosittelen

lämpimästi.

Muistelen, että hamassa lapsuudessani kiiski oli yleisin pilkkikala sekä
Petäisessä että Moskulassa.

Nyt sitä ei saa enää mistään.  Mielestäni kalastuskuntien pitäisi ryhtyä
voimaperäisiin kiiski-

istutuksiin ja turhaa roskakalaa kuten kuhaa, siikaa ja kirjolohta pitäisi
kantaa komposteihin ja

käyttää maanparannusaineena.

Kommentit (0)

8000 vuotta        23.09.2010, 19:17

Tutkimusten mukaan tornitaloissa ei ole yhteisöllisyyttä, koska asukkaita
on paljon ja ulko-ovia

vain yksi. Sellaisissa oloissa naapureiden naamat eivät tule tutuiksi.
Entisessä kodissani Rasinkatu

10:ssä sen sijaan näytti olevan yhteisöllisyyttä, sillä alakerrassa joku
hyväntekeväisyysyhteisö

jakoi ruokaa sitä tarvitseville ja tarvitsijoita oli paljon. Jonossa
vaikutti olevan hyvä henki eikä

jonossa seisomista näytetty pidettävän häpeällisenä asiana, jota se ei
jonottajille olekaan.

Suomalaiselle sosiaalipolitiikalle se on häpeä.

Toiseen ruokajonoon törmäsin vähän matkan päässä Rekolan purolla, jonka
äyräällä kaksi ystävällistä

rantojenmiestä jakoi leipää pullasorsille ja olipa joukossa joku
räähkälintukin. Kävin purolla,

koska muistelin siellä vuosikymmeniä sitten olleen laatan, jossa
kerrottiin ensimmäisten

koivukyläläisten asuneen paikalla jo 8000 vuotta sitten. En löytänyt
laattaa, varmaan lättähatut

olivat sen varastaneet.

Olisin kuvannut laatan ja lähettänyt kuvan eräälle minua huomattavasti
älykkäämmälle ja

sivistyneemmälle kollegalle, jonka kanssa keskustelimme laivalla isoista
asioista elikkä

maailmankaikkeuden iästä. Hänen mukaansa maailma on 6000 – 7000 vuotta
vanha. Olisin yrittänyt

kuvalla saada hänet korjaamaan arviotaan edes 8000 vuoteen.

Viehättävää, että minua fiksumpi ihminen käy läpi Suomen maailman
parhaaksi väitetyn koululaitoksen

ja opiskelee monta vuotta yliopistossa ja on kaiken tämän aivopesun
jälkeen sitä mieltä, että

maailma on korkeintaan 7000 vuotta vanha. Ei auttanut vaikka vetosin
siihen, että varmasti piispa

Riekkinenkin on 13000 miljoonan vuoden kannalla. Itse luotan Riekkiseen,
koska hänellä on melkein

yhtä punainen naama kuin minulla.

Kommentit (0)

Tiedän paikan armahan        22.09.2010, 18:01

Ensimmäinen oma kotini se siinä nököttää monumenttaalisenVantaan
Koivukylän Rasinkadulla. Muutin

tuohon taloon 33 vuotta sitten. Silloin puhuttiin, että talo on
suunniteltu kestämään vain 30

vuotta. Mutta ihan se on vieläkin täysin vatupassissa, maali on ehkä
kertaalleen uusittu. Jos

muinaisten roomalaisten betonirakennukset ovat kestäneet 2000 vuotta, niin
miksi ei tuokin. Ei kai

rakennustaito ole niin paljoa huonontunut roomalaisajoista.

Tuo oli ihan hyvä paikka yrittää elää. Omaisuutta oli patja, lukulamppu ja
poroinen kahvipannu,

seinäkoristeen virkaa toimitti polkupyörä. Mutta se oli hyvää elämää.
Silloin oli muistaakseni aikaa

ja rahaa. Nyt ei ole kumpaakaan. Jos nyt hakemalla jotain vikaa hakee,
niin pikkuisen vetoisa oli

ensimmäinen kotini. Ikkunaverhot olisivat varmasti heiluneet, jos
sellaiset olisi tullut hankituksi.

Äkkiä hurahtaa 33 vuotta ihmisen elämässä. Virressäkin sattuvasti
sanotaan, että ”etkö sä ihminen

muistakaan, sun aikasi että on rahtu vaan”. Palaan paikalle verestämään
vanhoja silmiäni syyskuussa

vuonna 2044.

Kommentit (0)

Parkkonen        21.09.2010, 17:39

Parkkoset lienevät suuremmassakin määrin musikaalista väkeä. Olen antanut
itselleni kerrottavan,

että Pihtiputaan Pete Parkkonen on tunnettu julkisuuden henkilö
musiikinsaralla. On menestynyt

jossain TV-kisassa, jollaisia en pysty seuraamaan, koska katson koko ajan
urheilua.

Oletan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että
Pete Parkkonen harrastaa

nykynuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, josta en välitä, koska
kuuntelen munkkikuoroja

ja ortodoksista kirkkolaulua, joista myös suuri urheilusankari Elmo,
Kainalniemen Hiki, oli

kiinnostunut omenapuiden ohella.

Sikäli uskon Pihtiputaan Pete Parkkosen liittyvän myös maamme
urheiluhistoriaan, että Pihtiputaan

Urheilijoiden Kari Parkkonen oli lupaava pikajuoksija reilut 30 vuotta
sitten. Juoksi muistaaksen

200 metriä lähes 22 sekuntiin ja 400 metriä alle 50 sekunnin. Muistan Kari
Parkkosen siitä, että

hänen geeni- ja pikajuoksuperimänsä viittasi Afrikkaan ja se oli uutta
siihen aikaan maassamme ja

varsinkin Pihtiputaalla. Olisiko niin, että Pete Parkkosen
musikaalisuuskin pulppuaa

afrikkalaisjuurista.

Ja Keski-Suomen urheiluhistoriasta vielä sen verran, että klo 20 TV 1:llä
Hankasalmen Hangan Kaarlo

Valkonen esittelee muinaisia keskisuomalaisia taistelulajeja. Miehellä on
niin hurjat tarinat

muinaisista esi-isistämme, että ihme on jos totta on. Erityisesti minua
kiinnostaa Valkosen näytteet

eri romanisukujen veitsitekniikoista.

Kommentit (0)

Moskovan valot        20.09.2010, 18:41

Ja jatketaan musiikkilinjalla. Täysin vaille musiikkikasvatusta jääneenä
yritin orastavan keski-iän

kynnyksellä korvata puutteeni pakottamalla itseni kuuntelemaan klassista
musiikkia. Sitten siirryin

keskiajan kaanonien kautta ortodoksiseen kirkkolauluun, kunnes keksin
Olavi Virran.

Mutta nyt olen sitten saavuttanut musiikkiharrastukseni lakipisteen. Olin
Ruotsin laivalla

ensimmäistä kertaa karaokebaarissa. Siellä koin unohtumattoman
taide-elämyksen, kun varatuomari Yrjö

Parkkonen äityi laulamaan Moskovan valot. Esitys voittaa mielestäni
selkeästi Georg Otsin version

asiasta. Jos varatuomari Parkkosen tulkinnassa on jonkun mielestä vielä
taiteellisia puutteita, niin

laulajan syvä tunne korvaa ne mielestäni täysin.

Valitettavasti  en onnistunut äänittämään karaokebaarin live-esitystä,
mutta tämä Georg Otsin versio

antaa asiasta esimakua. http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA .

Kommentit (0)

Warum?        19.09.2010, 18:36

Mauno Kuusistokin lähti. Hän oli erittäin suosittu kansan keskuudessa.
Kekkosen aikaan hän sai

gallupeissa huomattavan kannatuksen seuraavaksi presidentiksi. Hänessä oli
paljon samaa karismaa

kuin Mauno Koivistossa; tosin myös nimien samankaltaisuus saattoi
sekoittaa kansaa, joka kyllä

yleensä tietää.

Yritin netistä löytää Kuusiston version Warumista, mutta enpä löytänyt.
Kappale oli Kuusiston

suomeksi esittämänä suosittu Lauantain toivotuissa. Warum soi radiossa
myös Estonian onnettomuuden

jälkeen. Sävelmä tuokin aina mieleeni tämän tapahtuman.

Netistä löytyy sen sijaan virolaisen Miliza Korjuksen 30-luvun levytys.

http://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ Korjus oli maailmalla tunnettu
oopperalaulaja.  Virossa

oli myös toinen maailmankuulu oopperalaulaja, muistaakseni sukunimeltään
Kusilampi. Kusilampi jäi

suomalaisille tuntemattomaksi, koska hänen nimeään ei saanut Yleisradiossa
lausua.

Pitäisi muuten selvittää oliko Miliza Korjus keihäänheittäjäsukua.
Tietääkseni olympiavoittaja Tapio

Korjuksen sukujuuret kiertyvät Viroon. Ja virolaisia taisivat sivumennen
sanoen olla myös Tiina

Lillakin ja Pauli Nevalan vaarit. Heimoveljet ovat musikaalisia ja
kovakätisiä.

Kommentit (1)

Punamustat        18.09.2010, 20:26

Nyt on hyvä mieli. Kupsin A-juniorit voittivat kerrankin. Urheilussahan
tärkeintä ei ole voitto,

vaan vastustajan täydellinen murskaaminen ja nyt sain nähdä sellaisen.
Oululaiset hävisivät 5 – 0.

Lopputulos ei ollut kenttätapahtumiin nähden ansaittu, sillä kuopiolaisten
olisi pitänyt tehdä

maaleja tuplaten enemmän.

Olen käynyt katsomassa kaikki junioripelit ja huomannut, etteivät Kupsin
juniorit enää pärjää.

Syykin on selvä; muut joukkueet ovat lämminverisiä. Niissä on
maahanmuuttajaenemmistö. Jostain

syystä jalkapallo on siirtymässä meillä ulkomaalaisten hararstukseksi.
Äsken olivat vastakkain kaksi

arktista joukkuetta ja kyllä Kups aina suomalaisille pärjää, mutta
ulkomalaiset ovat parempia eikä

sille voi mitään.

Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan, mutta urheilussa olen aina
pitänyt suomalaisten puolta.

Me emme koskaan selviä arvoturnauksiin, ellei kansainvälistä lohkojakoa
muuteta siten, että

arktisilla kansoilla olisi oma karsintasarja. Onhan Tyynenmeren
saarillakin oma lohko MM-kisoihin.

Eskimoilla, saamelaisilla, eräillä Siperian alkuperäiskansoilla ja
suolalaisilla on omat

maajoukkueet ja tässä porukassa Suomi olisi vahva ennakkosuosikki.

Muuten viikko sitten Keskuskentällä vieraili perinteisiä Viipurin
punamustia pelipaitoja kantava PK

-35. Silloin savolaiset taistelivat onnekkaan tasapelin, vaikka
punamustien paitojen lisäksi

vastustajat olivat myös ihonväriltään punaisia ja mustia. Tilanne on se,
että maamme johtavien

jalkapallojoukkueiden A-junioreissa suomalaiset istuvat vaihtopenkillä.

Kommentit (0)

Estonia        17.09.2010, 20:51

Kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa pian Estonian uppoamisen jälkeen.
Keskellä yötä heräsin

hytissäni laivan keinuntaan juuri niillä main, jossa Viron laiva makasi
pohjassa ja pelkäsin

Mariellalekin käyvän huonosti.

Asiaa ei voi järjellä ymmärtää. Samanlaisen kauhun koin, kun lähdin
polkupyörällä Heinolasta

jäljittämään kuuluisaa Ruokolahden leijonaa. Paikan päällä tuli varmuus ja
kauhu siitä, että kohta

löydän itseni leijonan persiestä, vaikka alkumatkasta leijonaretki tuntui
hyvältä vitsiltä.

Siellä Estonian yllä keikkuessa mieleen hiipi myös epäilys, että ihan
hyvin jossain hylyn

ilmataskussa joku voi olla vielä elossa. Järki ja asiantuntijat olivat
kyllä vakuuttaneet, että

typpimyrkytys tai viimeistään kylmyys olivat lopettaneet uhrien
kärsimykset nopeasti.

Estonian turman jälkeen, joku aikaansa seuraava pappi ehti julistamaan
laivan uppoamisen johtuneen

siellä vietetystä hauskasta elämästä, jota myös synniksi kutsutaan. Näin
saattoi tieteysti ihan

hyvin ollakin, mutta jostain meille vaikeasti ymmärrettävästä syystä
Jumala käsittämättömässä

viisaudessaan hukutti yli 800 naista, lasta ja vanhusta sekä joukon
ruotsalaisia poliiseja, jotka

olivat velvollisuutensa tiedostaen menneet nukkumaan hyvissä ajoin.

150 pelastuneen joukossa oli suuri osa niitä, jotka olivat
tapahtumahetkell juhlimassa baarin

puolella; rekkakuskeja ja heitä palvelleita strippareita sekä
tarjoilijoita. Yhtenä selityksenä

heidän pinnalla pysymiseensä oli varmaan sekin luonnonlaki, että alkoholi
on vettä kevyempää.

Kommentit (0)

Matkailu avartaa        16.09.2010, 18:59

Muutakin on sitten tullut kierrettyä kuin tahkoa. Oli jo neljäs
Tukkisaaren risteily tässä elämässä.

Veronmaksajat ovat ne yhtä reissua lukuunottamatta ystävällisesti
kustantaneet. Ensimmäisenkin

risteilyni heinolalaiset maksoivat, mutta eivät uskoakseni täysin
ystävällisesti.

Minullekin vanhalle puritaanille muudan vastaantuleva ilmeisen rehellinen
kunnallisveronmaksaja

uskalsi väittää tietävänsä, että siellä ne herrat vain juovat ja
huoraavat. Korjasin hänen

erheellisen kantansa ja kerroin, että tiedän ainakin kaksi herraa, jotka
eivät juo.

Ehkä heinolalaisten näkemykseen budjettiristeilyjen luonteesta vaikutti
levittämäni aivan tosi

tarina. Olin paikalla todistamassa, en tosin mielenosoittajana kuten eräät
valveutuneet

kaupunkilaiset, kuinka paikalliset kaupunginvaltuutetut laskeutuivat
painavat muovikassit käsissään

turistibussista ja eräs lautakunnan puheenjohtaja huikkasi kannattajilleen
tyytyväisen näköisenä,

että ”käytiin panemassa Heinolan asiat kuntoon”.

Tosin Heinolan asiat olivat kyllä sen verran hunningolla, ettei niitä
pelkästään panemalla kuntoon

saatu.

Kommentit (0)

Ei ole Koivukylä niin kuin ennen        15.09.2010, 10:39

Samalla paikalla on Koivukylän kirjasto kuin 30 vuotta sitten. Uutta ovat
tietokoneet ja kahvila.

Kahvilan pitäjältä kysyin, että missähän täällä on Savon Sanomat. Mamuna
hän ei ikävä kyllä

ymmärtänyt kysymystäni.

Huomaan kuuluvani etniseen vähemmistöön, sillä olen harvoja ns.
kaukaasialaisen eli ns. valkoisen

rodun edutajia tässä paikassa. Ja se on hyvä. Paikka vaikuttaa paljon
rauhallisemmalta kuin ennen.

Muistanpa, että Koivukylän kirjasto oli Suomen ensimmäinen kirjasto, johon
yöllä murtauduttiin

joskus edellisen sukupolven aikana. Tiedonjanon täytyi olla valtava, kun
asiakas ei jaksanut odottaa

aamua, jolloin kirjoja olisi saanut maksutta.

Eilen Tukkisaaressa oli aivan kesäistä, että sekin vielä ruotsalaisista.
Katajanokalla oli sen

sijaan aamulla jouluinen tunnelma. Muistan, että siihen aikaan kun asuin
pk-seudulla, jouluisin oli

juuri näin synkkää ja tuhruista. Muistelen kuulleeni, että Tukholmaan kesä
tulee kolme viikkoa

Helsinkiä aiemmin, mutta vastaavasti talvi tulee tänne kolme viikkoa
aikaisemmin.

Kommentit (0)

Saarikenttä ja Kusikivi        12.09.2010, 14:57

Ihan kohta alkaa Ylen nettisivulta suoralähetys Vimpelin ja Kouvolan ehkä
ratkaisevasta pesäpallo-

ottelusta.Täytyy tarkastaa, miltä kslspaikalta Saarikentän kakkospesän
tausta näyttää. Nimittäin

entinen lupaava pesäpalloilija ja nykyinen kirjailija Antti Tuuri väitti
eräässä kirjassaan

saaneensa Savojoesta, ihan pesäpallokentän kakkospesän takaa, perholla
kaksikiloisen taimenen.

Kirjailijoilla on hyvämielikuvitus, kuten myös monilla kalamiehillä on
tapana olla.

Lisäksi täytyy tarkastaa, että ylittyykö Saarikentällä 6000 katsojan
haamuraja. Suomen

suurkaupunkien jalkapallo-otteluissa päästään tavallisesti  neljännekseen
tuosta katsojamäärästä.

Vimpelissä taitaa olla alle 3000 asukasta.

Se, että Vimpelissä on pesäpallo-ottelussa 6000 katsojaa, selittää miksi
Suomi hävisi Moldovalle

potkupallossa. Pienen kansan resurssit eivät riitä olemaan kahdessa
lajissa maailman huipulla, nyt

ollaan vain maailman parhaita pesäpalloilijoita.

Viimekädessä  vastuun maamme potkupallon surkeasta tasosta kantaa
Suojeluskuntajärjestö. Se valitsi

pesäpallon ykköslajiksi, koska sen avulla opeteltiin heittolaukauksia,
käsikranaatin heittoa ja

syöksymistä. Jalkapallo jäi vain suurten tehdaspaikkakuntien entisten
punakaartien ajanvietteeksi.

Jako näkyy vieläkin; monessa kaupungissa pelataan edelleen tehtaankentällä.

Harmittaa, etten ehdi tänään Vimpeliin, koska huomenna täytyy lähteä
Ruotsin laivalle koulutukseen.

Ja veronmaksajien rahalla tietenkin. Jos olisin pässyt Pohjanmaalle,
olisin samalla kertaa

katsastanut Saarikentän lisäksi sen toisenkin pohjalaisen
matkailunähtävyyden eli Kurikan

Kusikiven. Sen takana pistäytyi asialla valtiovierailulla ollut eräs
Ruotsin kuningatar. Hän ei

kuitenkaan ollut Sylvia.

Kommentit (0)

Ståhlbergin näköinen mies        11.09.2010, 17:21

Tarkoitukseni on kulttuurihistoriallisista ja sotilaspoliittisista syistä
opiskella maailman

valtauskontojen pyhät kirjat ja selvittää, minkä uskonnon
mielikuvitusystävä on paras. Oivallinen

tilaisuus asian opiskeluun avautui Kirjakantin yhteydessä, koska
kirjailija ja pappi Jaakko

Heinimäki oli tapahtumassa paikalla.

Tarkoitukseni oli inttää hänen kanssaan siitä, miksi kristinuskon Jumala
on niin hirvittävän huono

informaatikko. Asiaan liittyvää keskustelua seuratessani olen saanut
käsityksen, että ainoastaan

ihmisten sukupuolielämää ja naisten asemaa käsittelevät asiat sanotaan
Raamatussa yksiselitteisesti,

kaikesta muusta puhutaan vertauskuvin. Jos joskus päädyn viimeiselle
tuomiolle, on Jumalla minulle

todella paljon selitettävää.

Mutta en alkanut riitelemään Heinimäen kanssa. Hän on nimittäin ihan
kuulantyöntäjä Reijo

Ståhlbergin näköinen ja kokoinen mies, jonka kanssa on mielellään samalla
kannalla asioista. Tuli

mieleeni, että jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus voisi edes vuoden häntä
opastaa kuulantyönnön

saloihin, niin ei olisi mitän vaikeuksia saada häntä mukaan timattiliigan
raharenkaisin.

Ja sitä paitsi hän on hyvin viisas ja humaani ihminen. Jo aivan aluksi hän
myönsi itsekin

epäilevänsä, että Johanneksen ilmestyskirjan kirjoittaja lienee syönyt
jotain sientä ryhtyessään

tekstiä tuottamaan. Ei ole kauakaan siitä ajasta, jolloin tuollaisen
mielipiteen lausunut mies olisi

talutettu roviolle.

Kommentit (0)

Kunnollinen veli        10.09.2010, 16:40

Tuosta joku ilta sitten kerrotusta ei-yhteiskunnallisesta runoilijasta
Jukka Itkosesta vielä sen

verran, että yhden yhteiskunnallisen tarinan hän kertoi tilaisuudessaan.

Joskus 60-luvun alussa, jolloin Suomi ei ollut vielä maailman paras maa
yrittää elää, Itkosen

paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli hyvin nuorena. Äiti jäi kahden
pojan yksinhuoltajaksi.

Jukka oli silloin vasta 11-vuotias. Sitten kotiin ilmestyi Ahlströmin
riistokapaitalistisuvun

edustaja, jonka suvun jonkun edustajan Varkauden punakaarti taisi
lahdatakin kapinan aikaan, joka

kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä ja tunnollinen työmies ja että
rouva Itkonen voi aloittaa

työt tehtaalla kahden viikon kuluttua.

Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla.
Ylikansalliset pääomat eivät

välttämättä tunne sosiaalista vastuuta, koska se ei nosta pörssikursseja
toisin kuin irtisanomiset

tekevät. Rouva Itkonen meni tehtaalle ja kasvatti poikansa miehiksi.
Toisesta tuli runoilija ja

hänen kunnollisesta veljestään tuli Jyväskylän yliopiston
liikuntasosiologian professori Hannu

Itkonen.

Kommentit (0)

Suuria tunteita        09.09.2010, 19:06

Koska elämä on tärkeä osa jalkapalloilua, jatkamme teeman käsittelyä.
Ihmeellinen on netti. Löysin

heti videopätkän Tps-Kups pelin huippuhetkistä.
http://www.youtube.com/watch?v=o__nj_g6LUo

Katsokaapas, miten suuria tunteita voi esiintyä pallokentän laidalla
meidänkin maassamme; varsinkin

11 minuutin jälkeen alkava valmentaja Esa Pekosen roolisuoritus pukukopin
ovella on vaikuttava,

mieltäylentävä ja jopa liikuttava.

Maamme teatteritaiteesta ei löydy yhtä huikeita hetkiä, vaikkakin aika
lähelle pääsee kohtaus

Elokuvasta Niskavuoren Aarne. Kesken Aarnen ja opettaja-Ilonan intiimihkön
hetken Ilona lausuu:

”Mutta Aarne, sinullahan on vaimo ja lapset”. Ja Aarne vastaa: ”Vain
lapset – se nainen, se nainen

on minulle vieras”.

Kups-Tps-draama huipentuu sitten ensi kesänä, kun joukkueet seuraavan
kerran kohtaavat keskuskentän

viheriöllä. Kun kenttäkuulutus lausuu nimen Roope Riski, keskuskentän
täpötaysi katsomo mylvii ja

lukemattomat ongenvavat kohoavat  ja niiden nenässä heiluu erilaisia
leninkejä.

Ja jos viimeisimmän ottelun tuomari vielä saa oikeutensa takaisin, niin
luulen, että hän ymmärtää

kartella Kuopiota. Täällä häntä inhotaan melkein yhtä paljon, kuin tämän
hetken maamme inhotuinta

ihmistä eli sitä nänninimijälääkäriä.

Tuosta nänninimennästä vielä sen verran, että kotiselkosissa oli
lapsuudessani muudan mieslääkäri,

jolla oli tapana, että vaikka neitoset valittivat vaikka kipeää kurkkua,
niin riisutua piti. Mutta

siihen aikaan sitä pidettiin kansan keskuudessa ihan normaalina
lääkärintoimenharjoittamisena.

Ja muistanpa sellaisenkin tapauksen samalta seudulta, että eräs
jalkapalloilijanuorukainen meni

valittamaan kipeää kättään lääkärille, niin tämä kaivoikin pistoolin
työpöytänsä laatikosta ja ampui

kerran lattiaan syystä, jota en vieläkään tiedä. Muistelen, että
yhteiskunta ei tähänkään reagoinut.

Nyt iltapäivälehdet retostelisivat tapausta viikkoja, joka oikein onkin.

Kommentit (0)

Kaatuilua        10.09.2010, 16:26

Taas kaatui maamme jalkapalloilu eteenpäin. Hollantilaiset sen sijaan
kaatuilivat itse pelissä,

mikäli katsoivat siihen olevan pieninkin mahdollisuus ja voittivat
näyttävän rangaistusalueella

tapahtuneen heittäytymisen avulla. Jalkapallo perustuu vastustajan ja
ennen kaikkea tuomarin

huijaamiseen ja perusrehelliset kansat eivät lajissa pärjää.
Hollantilaiset ovat vanhaa

kauppiaskansaa ja osaavat huijaamisen jalon taidon.

Suomen Turku on Suomen vanhin kauppakaupunki ja sielläkin osataan huijata.
Niinpä Kupsin

mahdollisuudet Eurokentille taisivat mennä yhteen turkulaisen näyttävään

teatteritaiteelliseensuoritukseen viime pelissä. Kun näin tapauksen
telkkarista, niin vaikka

rauhanmies olenkin, niin jos olisin ollut katsomossa, olisin varmaankin
heittänyt sen ensimmäisen

kiven.

Suomessakin olisi sitten törmätty ensimmäiseen
jalkapallohuliganismitapaukseen. Yleisurheilupuolella

sellaisella on jo pitkät perinteet. Kuulemma Lontoon olympialaisten kympin
jälkeen vuonna -48

kiihtyneet yu-intoilijat olivat alkaneet kivittämään Helsingin radiotaloa
selostuksen päätyttyä ja

varmasti ihan syystä.

Nimittäin Ville Heino joutui juoksun johtopaikalta suorittamaan
ennenaikaisen kirin ja pyyhältämään

vessaan. Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään
suuntaan. Korkeushyppääjä

ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää
miehen oikein päin. Evert

ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen
immuniteettiin ja diplomaattiseen

koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi. Vain Suonenjoen Salomon
Könönen jaksoi köpötellä

maaliin asti ja oli yhdeksäs. Nykyään sellainen olisi riemastuttava saavutus.

Kommentit (0)

Todennäköisyyksiä        07.09.2010, 19:07

Poikkeuksellisesti en nähnyt ennusunia tulevasta pelistä, vaikka nukuinkin
tuossa äsken varastoon

jaksaakseni katsoa Hollanti-pelin todennäköiseen katkeraan loppuun asti.
Koska en voi turvautua

uniini, niin täytyy turvautua todennäköisyyslaskelmiin.

Jos Suomi valitsee perinteisen sumppupuolustuksen, häviämme
todennäköisesti 3 – 0. Jos Suomi

ryhtyykin pelaamaan oikeaa jalkapalloa ja yrittää rehdisti voittaa pelin,
häviämme todennäköisesti 5

– 0. Mutta hyökkäyspelillä on sentään prosentin mahdollisuus voittaa 1 – 0
ja lisäksi katsojat

saavat nähdä mieltäylentävän kulttuuritapahtuman.

Ja kannattaa muistaa, että Andorra voitti joku vuosi sitten suuren ja
mahtavan Valko-Venäjän 2-0,

Islanti voitti Venäjän 1 – 0,  Kypros pelasi Saksan kanssa tasan 1 – 1 ja
samoilla lukemilla sekä

Andorra että Liechtenstein veivät Suomelta pisteen.

Muuten tulevaisuuden maajoukkuetta muodostaessani unohdin yhden lupaavan
pelaajan. Nimittäin Kupsin

21 vuotta sitten Suomen Cupin voittanut joukkue pelasi lauantaina
ystävyysottelun  Zulimaneja

vastaan ja maalivahti Jyrki Rovio osoitti sellaista taituruutta, että
mielestäni hänellä ei ole

mitään vaikeuksia Keski-Euroopan rahakentille siirtymisen suhteen.

Mutta maamme lupaavinta jalkapalloilijaa, eli Lauri Dallavallea,
tattikeisarin poikaa, en ole

ottamassa Suomen maajoukkueen riveihin, koska tiedän, että Italian
maajoukkue tulee hänet meiltä

vielä viemään.

Kommentit (0)

Sana-akrobaatti        06.09.2010, 18:47

Kirjailija-kuvataiteilija Jukka Itkonen jaksaa olla siitä huolimatta, tai
siitä johtuen, että hän

kertoo itseltään puuttuvan eräitä sisäelimiä, huumorimies. Karjalassahan
sanottiinkin ennen

osuvasti, että hauskaa pitää olla, vaikka syvän märkänis.

Huumorimiehelle sopivasti Itkosen Kuopion Kirjakantti-tapahtumaan liittyvä
tilaisuus järjestettiin

Osuuspankin aulassa. Ensiksi pankinjohtaja korosti Pohjois-Savon
Osuuspankin hyviä

tulevaisuudennäkymiä ja tähdensi sitten kirjallisuusharrastuksen
tärkeyttä. Sen jälkeen päästettiin

itse sana-akrobaatti irti toimittaja Seppo Putkosen johdolla.

Itkosessa on hyvin paljon samaa, kuin viime vuonna tapahtumassa
vierailleessa Hannu Väisäsessä.

Kummankin sanailoittelu irroitti yleisössä aitoja naurunpyrskähdyksiä ja
parhaimmillaan jopa

selkäkeikkanauruja. Molemmat jopa innostuivat laulamaan häpeämättömästi
suuresti ihailemansa Reino

Helismaan sikermiä.

Siitä huolimatta, että Jukka Itkonen on aito 70-lukulainen ja vielä
työläiskaupunki Varkauden

kasvatti, jossa keväällä -18 Huruslahden jäällä suoritetussa
arpajaistapahtumassa 10 % paikkakunnan

miehistä lyötiin lihoiksi, enempää ei voinut, koska tehdas olisi
pysähtynyt, Itkonen ei ole

pätkääkään yhteiskunnallinen osallistuja.

Tai täsmännetään sen verran, että joskus 70-luvulla hän osallistui yhteen
mielenosoitukseen, mutta

kun lokki ulosti tapahtuman aikana kirjailijan uudelle tummalle takille,
katsoi hän toiminan liian

vaaralliseksi ja poistui yhteisrintamasta kotiinsa sanoilla leikkimään.

Kommentit (1)

Pottuvarvas        06.08.2010, 21:47

Iltapäivälehden lööpin mukaan terrieri oli syönyt isäntänsä pottuvarpaan.
Turhaan kiinnostuin

asiasta. Ei ollutkaan suomalainen pottuvarvas vaan amerikkalainen.

Niin maailma pienenee. Se on sitä globalisaatiota, että kerrotaan Amerikan
uutisia omina ja

huijataan lukijaa. Trerrierin väitettiin pelastaneen juopuneen isäntänsä
hengen, kun hotkaisi tämän

pahasti tulehtuneen pottuvarpaan.

Lööppi  oli iltapäivälehdistön historian toiseksi kiinnostavin. Ykkönen on
edelleenkin se, jossa

kerrottiin, että ”vuorineuvos ampui työmiestä persuksiin fasaanijahdissa”.
Oli sentään suomalainen

vuorineuvos ja työmies.

Kommentit (0)

Mitalitaulukko        05.08.2010, 16:52

Ihmettelin pari iltaa sitten Euroopan valtioiden määrää. Suomi oli
nimittäin EM-kisojen

mitalitaulukon 25. maa. Mutta ei ole Suomi sittenkään huono
yleisurheilukansa. Euroopassa on

näköjään peräti 50 valtiota; en suorita tarkistuslaskentaa, koska tuo luku
50 on helppo muistaa.

Keskiluokkaan siis kuulumme rata- ja kenttälajeissa.

Euroopan maat ovat seuraavat:

EU-maat
Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka,
Kypros, Latvia, Liettua,

Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa,
Slovakia, Slovenia, Suomi,

Tanska, Tsekki, Unkari, Viro ja Yhdistyneet Kuningaskunnat

EU ehdokasmaat
Islanti, Kroatia, Makedonia ja Turkki

Muut Euroopan maat
Albania, Andorra, Armenia, Azerbaizan, Bosnia-Hertsegovina, Georgia,
Islanti, Liechtenstein,

Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, San Marino, Serbia, Sveitsi, Ukraina,
Valko-Venäjä,

Vatikaanivaltio, Venäjä

Euroopassa on 720 miljoonaa asukasta ja kun Barcelonan kisojen 151 mitalia
jaetaan tasapuolisesti

eurooppalaisten kesken, riittää yksi mitali jokaiselle 5 miljoonan ihmisen
muodostamalle joukkiolle,

joten saamamme pronssi oli juuri oikeus ja kohtuus.

Sen sijaan oikeutta ja kohtuutta ei ole siinä, että eilen Suomen poikien
jalkapallomaajoukkue hävisi

200.000 asukkaan Islannille kotikentällä tai siinä, että tänäiltana
600.000 asukkaan Montenegro

tulee voittamaan kotikentällään pelaavat poikamme koripallossa
murskaavalla 40 pisteen erolla.

Kommentit (0)

Hengenpelastusta        04.08.2010, 19:28

Olen palannut nuoruuteni ihanteisiin elikkä olen alkanut harrastamaan
ehdotonta raittiutta ja

retkeilyuintia. Varsinkin jälkimäisen harrastamiseen on Kuopion niemellä
hyvät mahdollisuudet.

Jostain syystä väki täällä on niin lainkuuliaista, ettei kaupungin rantoja
kukaan muu kiertelekään

uimalla. Luulen, että jossain kieltotaulussa varmasti kielletään uiminen
muualla kuin yleisellä

uimarannalla, mutta koska en uidessani pidä silmälaseja, en ole sellaisia
kylttejä nähnyt.

Ja muutenkin rauhassa saa täällä uida. Ulkopuoliset eivät puutu asiaan
kuten pikkukaupunki

Heinolassa. Asuin parhaassa miehuudessani 16 vuotta aivan vuolaan
Kymenvirran töyräällä ja vaikka

siellä onkin maamme kylmin vesi, oli uinnin harrastaminen helppoa, koska
ranta oli ihan asunnon

vierellä ja koska virtaus oli kova, ei siinä tarvinnut edetä kauaksi
kotoaan. Liikuntaa sai

tarpeeksi, kun vain sätkytteli sen verran, että pysyi paikallaan.

Jostain syystä ohikulkijat hyvin usein jäivät mietteliäinä seuraamaan
sätkyttelyäni. Varsinkin, kun

opettelin selkäuintia tai perhostelua. Minulla on aina ollut epätavallisen
jäykät olkanivelet ja Jan

Zelesnyn valmennusohjelman innoittelemana yritin irroitella lapojani sekä
selkä- että

perhosuinnilla.

Tosin se ei ilmeisesti ollut kovin esteettisen näköistä. Kerrankin
perhosteluni laukaisi jonkun

susikoirahurtan pelastusvietin ja omistajalla oli täysi työ saada se
takaisin rannalle. Yhdellä

toisella kerralla taas eräs valveutunut kansalainen jostain vähän kauempaa
oli havainnut

räpistelyni, jolla imitoitiin selkäuintia ja tämä sankari halusi
varmaankin ansaita

hengenpelastusmitalin, koska ryntäsi rannalle ainokaistani pelastamaan.

Ja aivan vanhan musta-valko-tv:n opetusfilmin tavoin hän jo kaukaa huusi,
että ”älä hätäänny, kyllä

sinä sieltä selviät”, kuten telkkarissa ennen opetettiin. Mies myös
haeskeli rannalta köyttä,

seivästä tai muuta kättä pitempää, joka sekin oli tv:stä tuttu toimenpide.

Kommentit (0)

Tysse        04.08.2010, 20:47

Yllättävän paljon on Euroopassa valtioita. Suomi oli nimittäin 25.
EM-kisojen mitalitaulukossa.

Myönteistä kuitenkin on se, ettei ainakaan vielä ole Teksti-TV:n sivuille
välähtänyt virtsanvärisin

tulikirjaimin, että suomalaisilla ongelmia doping-testeissä.

Sen sijaan norjalaiset menettivät viattomuutensa jo ennen kisoja, sillä
kävelijä Erik Tyssen näyte

sisälsi uudenajan epoa. Tämä aine keksittiin vasta pari vuotta sitten
pyöräilypiireistä. Tyssen

asianajaja väitti myönteisen näytteen johtuvan korkeanpaikan
harjoitusleireillä nautituista

rautavalmisteista.

Tässä vaiheessa suomalaiset  päästävät selkäkeikkanaurun ja taputtavat
karvaisia käsiään. Tyssen

käry todistaa meikäläisen kansalaiskeskustelun mukaan joko sen, että
Norjassa harrastetaan laajaa

huijausta tai sitten sen, ettei Norjassa harrasteta laajaa huijausta. Jos
joku kärähtää noin

amatöörimäisesti, se osoittaa vain harrastelijamaista puuhastelua
kemiallisessa sisäruokinnassa.

Lisäksi Suomen urheiluasiantuntijat ovat vilpittömän  huolissaan siitä,
miten asia tulee

heijastumaan Norjan talviurheilumenestykseen.

Muuten tapaus ei ollut Norjan huippu-urheilun ensimmäinen;  kyllä
sikäläisiä voimailijoita on jäänyt

kiinni kukkuramitoin. Sen sijaan DDR:n historiassa tunnetaan vain yksi
myönteinen tapaus. Markku

Tuokon kova kilpakumppani Evelyn Jahl kärähti kerran. Hän oli hyvin
tasaväkinen Tuokon kanssa. Kun

suomalainen punnersi penkistä 190 kiloa, niin Evelyn ylsi 180:een. Tosin
Evelyn kilpaili

naistensarjassa.

Kommentit (1)

Kriisejä ja katastrofeja        02.08.2010, 19:02

Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.
Muistelmakirjansa takakannessa

merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö Pär Stenbäck toteaa: ”En ole
vältellyt konflikteja, ja

katastrofit ovat innoittaneet minua käytännön toimiin”. Ja niinhän asia
onkin. Seuraavassa esimerkki

käytännön toimista suoraan muistelmateoksesta lainattuna.

”Poistuttuamme ravintolasta Väyrynen ja minä keskityimme innokkaaseen
keskusteluun kotimaan

politiikan kieroilijoista. Elehdimme molemmat aitoon eurooppalaiseen
tapaan, ja avoin kämmeneni

sattui osumaan Väyrysen nenään, josta alkoi vuotaa verta”. Tarina taitaa
olla suomenruotsalaista

satiirihuumoria parhaimmillaan.

Uskon, että kansamme valta osa tuomitsee Stenbäckin elehdinnän oikean
suuntaisena, mutta

riittämättömänä toimena. Mainittakoon, että politiikasta vetäydyttyään
Stenbäck loi mittavan uran

Punaisen Ristin palveluksessa. Ihan sopiva homma varmastikin, koska
järjestöhän huolehtii mm.

veripalveluista.

Kommentit (0)
Vladimir Tereskov        27.07.2010, 17:56

Laatokan kierroksella tuli taas uudemman kerran pistäydyttyä hirveän
Lemetin taistelun

muistomerkillä. Merkki ei ehkä kaikilta osin miellytä suomalaista makua.
Varsinkin kiveen

kaiverrettu teksti on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta imelänpuoleinen
epätunteelliselle

pohjoisen kansan edustajalle. Kivessähän lukee seuraavaa:

1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.

Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.

Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet
yhteen.

Toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä.

Jokaisesta.

Sen sijaan etsin Murheen ristin lähettyviltä mielestäni
mielenkiintoisempaa kohdetta. Nimittäin

maailman ensimmäisen naisavaruuslentäjän Valenttina Tereskovan isän
muistomerkki sijaitsee  siellä

jossakin. Kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin
(34.Hv.Pr) joukkoihin ja

kaatui Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin
poltettiin julmasti

vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella
savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut

siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.

Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä  vaiheita ja se
oli varmaankin aika kova

juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu
tietää. Tyttären ansiosta

panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin
jonnekin Murheen ristin

lähelle. En onnistunut sitä vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään.
Kuvan patsaasta sen sijaan

löysin tältä nettisivulta ja minusta se on kaikessa vaatimattomuudessaan
vaikuttava nähtävyys.

http://www.matkaviljanen.fi/muistomerkkeja.htm

Kommentit (0)

Hellettä        26.07.2010, 19:04

Tyrmäävä oli kuumuus vielä, kun klo 16 astuin ulos hyvin ilmastoidusta
valtionvirastosta. Torin

tavallisesti luotettava mittari näytti 32 astetta. Taisi olla elämäni
kuumin päivä. Toiseksi kuumin

oli 17.7. 1982, jolloin mittari näytti Vantaalla 31,5. Kolme viikkoa
aiemmin juhannuksen alla oli

vielä pyryttänyt lunta. Se oli sitä Suomen kesäöiden satumaista valkeutta
parhaimmillaan.

17. – 18.7.1982 testasin, voiko polkupyörällä ajaa 500 km vuorokaudessa.
Kysymys ei ollut niinkään

hulluudesta vaan tyypillisestä nuorten miesten vaivasta eli
testosteronidementiasta. Kyllä voi 500

kilometriä vuorokaudessa ajaa, mutta jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että
en kuollut

lämpöhalvaukseen. Moottoritie oli silloin tosi kuuma.

Ajoin Vantaalta Haminaan ja nousin sieltä itärajaa ylös vähän mutkitellen
Heinävedelle, jossa sitten

lepäsin urakan päätteeksi yön retkeilymajassa. Kuumuus ei niinkään
tienpäällä vaivannut, mutta jano

oli hirmuinen, koska itärajalta ei löytynyt yhtään juomapaikkaa.

Ensimmäinen yöbaari tuli vastaan Parikkalassa ja se varmaan pelasti minut
elämälle. Raavas mies

tarvitsee kuulemma Saharassa 11 litraa eli reilun ämpärillisen vettä
vuorokaudessa, ja luulen, että

itse olisin tarvinnut silloin vieläkin enemmän. Vaikka oli hirmuinen
helle, niin Imatran jälkeen

alkoivat hampaat lyömään loukkua kylmästä. Ilmeisesti energia alkoi
silloin olla lopussa.

Tulokseni ei ole edes Pohjois-Savon piirinennätys. Savon Sanomissa oli
juttu kuopiolaisesta, jolla

oli tarkoitus ajaa yhtäsoittoa Helsingistä Kuopioon ja takaisin. Tavoite
melkein täyttyi, mutta

matkan loppupuolella ennätysmies toimitettiin laitoshoitoon. Muuten
arvovaltaisesta Hymy-lehdestä

olen parturissa lukenut, että eräs alemman kansallisentason
kilpapyöräilijä ajoi vuorokaudesa 980

kilometriä, joka lienee SE. Hän tosin polki koko ajan huoltoauton imussa,
joka helpottaa matkantekoa

jonkin verran.

Kommentit (0)

Vaskitsa        25.07.2010, 18:58

Kizhin saarella opas kertoi, että tällä viiden neliökilometrin saarella
elää 3000 kyykäärmettä.

Kaksi veitikkaa, nimiltään Misha ja Vasili, asuivat oppaan talon alla ja
niillä oli tapana tulla

aurinkoisina päivinä paistattelemaan päivää talon kuistille. Talonväen
pitää silloin kulkea

ikkunasta, etteivät lemmikit häiriintyisi.

Lempeäluontoista on siis Karjalan kansa. Suomen puolella lapio tai muu
ensimmäisenä käteentarttuva

hengenvaarallinen astalo heilahtaisi kohtalokkain seurauksin hyvin
nopeasti vastaavissa tilanteissa.

Suomalainen ei ala kulkemaan kotiinsa ikkunasta käärmeiden vuoksi.

Myös Uukuniemi on äärimmäisen käärmerikasta seutua. Mutta tuo kuvan
esittämä otus ei ole käärme vaan

vaskitsa, jota myös harhaanjohtavasti vaskikäärmeeksi kutsutaan, vaikkakin
se on oikeasti jalaton

lisko. Näin elämäni ensimmäisen vaskitsan Uukuniemen Nuorisoseurantalon
vieressä yleisellä tiellä.

Niin avuton ja kömpelö otus oli asvaltilla, että jouduimme mies voimin
auttamaan sen pois autojen

tieltä. Onneksi se ei hätääntyessään katkaissut häntäänsä, kuten sillä on
kyky tehdä. Tiedä vaikka

olisin joutunut maksamaan valtiolle 202 €, joka on lakisääteinen vaskitsan
arvo.

Muuten en ole kuullutkaan, että Suonenjoen Kärkkäälän kylällä olisi kukaan
nähnyt vaskitsaa tai edes

sitä yleisempää rantakäärmettä. On myös paljon mahdollista, että joku on
moisen epäilyttävän

kärmeksen nähnyt ja lyönyt sen lihoiksi kyynä. Ilmeisesti molemmat
luikerot kuuluvat vehmaampien

seutujen lajistoon. Meillä Kärkkäälässä on vain rikas karhu- ja susikanta
nurkissa kuleksimassa.

Kommentit (0)

Tarua vai totta?        24.07.2010, 19:32

Toissailtana mainittu itseoppineiden kansanmiesten rakentama Kizhin kirkko
on seisonut 300 vuotta

paikallaan homehtumatta, kuten nykyajan arkkitehtien rakennuksilla on
tapana tehdä, taikka

notkahtamatta, kuten nykyajan siltainsinöörien rakennelmilla on tapana
tehdä ainakin Suomen Turuus.

Tosin kirkko oli ilmeisesti lähellä palaa jatkosota-aikana tai niin
ainakin väitettiin kerran

Helsingin Sanomien jutussa. Samaa tietoa aiotusta pommituksesta on
kerrottu myös Suomen TV 2:n

Silminnäkijäohjelmassa. Tarinan mukaan lentäjä Lausdei Saxell sai
määräyksen tuhota kirkko, mutta

upean rakennuksen ilmasta nähtyään hän kieltäytyi annetusta tehtävästä.
Tehtävästä kieltäytyminen

oli tietenkin sota-aikana vakava juttu.

Sen sijaan maamme sotahistorian harrastajien keskuudessa tiedon
oikeellisuus kiistetään jyrkästi.

Esimerkiksi virtuaalipilottien sivuilla Saxellin kanssa samassa osastossa
ilmavoimissa palvellut

Suomen yleisurheilumaajoukkueen pitkäaikainen johtaja Oiva Halmetoja
arveli pommituslentäjä Lausdei

Saxellin kertomuksen selitykseksi dementiaa.

Mikä on asiassa lopullinen totuus jää nähtäväksi, mutta siinäpä oivallinen
tutkimuskohde historian

harrastajalle. Lisätietoa tapauksesta löytyy esimerkiksi näiltä
virtuaalipilottien sivuilta

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html .

Kommentit (1)
Mielialalääkitystä        01.08.2010, 18:37

Raskas- ellei peräti synkkämielisiä olivat meikäläiset keihäsmiehet
eilisessä kilpailussa. Välillä

jo mietin, etteivät vaan meinaa tehdä mitään harkitsematonta itselleen
kisan jälkeen. Sen sijaan

Norjan ja Saksan pojat vaan naureskelivat ja pitivät hauskaa kentällä.
Pitäisi joskus kokeilla sitä,

että annettaisiin jotain nykyajan mielialalääkettä suomalaisurheilijoille
ennen kentälle menoa. Ehkä

se lisäisi rentoutta suoritukseen. Eikä kyseessä olisi edes doping.

Ja pitkästä aikaa näyttää tulevan ihan dopingvapaa suururheilutapahtuma.
Edellisellä kerralla

puhdasta oli v – 83 Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa. Tosin silloin
puhuttiin yleisesti, että

kärähtäneitä oli tosiasiassa niin paljon, ettei asiaa voinut julkaista,
koska koko huippu-urheilun

uskottavuus  olisi romahtanut.

Mutta merkillisesti ovat yleisurheilun  voimasuhteet kääntyneet. Joskus
70- luvulla professori Paavo

Seppänen tutki asiaa ja tuli lopputulemaan, jonka mukaan protestanttiset
maat menestyvät parhaiten,

sitten tulevat katoliset maat ja huonoimpia ovat ortodoksitaustaiset. Nyt
asiaa on juuri

päinvastoin. Venäläiset ovat ylisvoimaisia ykkösiä, sitten tulevat Etelä-
ja Keski-Euroopan

perinteiset pyöräilykansat ja hännillä ovat periprotestanttiset ja
perirehelliset Suomi ja Ruotsi.

Tai löytyyköhän selitys EM-kisojen puhtauteen tästä vanhasta vuoden 2003
Tiede-lehdestä kopioidusta

pätkästä:

Geenihuijareita vuonna 2008

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin.

Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset
geenihuijarit tavoittelisivat

mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.

– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan

valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo
täyttä totta.

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet

käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.

Kommentit (0)

Räksytystä        31.07.2010, 22:26

Saattaa tietenkin olla, että eilen mainittu urheiluliiton herroihin
kohdistunut arvostelu johtui 70

-luvun valmennusmetodeista. Pauli Nevala nimittäin harrastaessaan
kemiallista sisäruokintaa pyrki

hyödyntämään toiminnassaan tieteellistä tutkimusta ja testasi aineitaan
ajokoiraansa. Rauhallisesta

kotikoirasta tuli hetkessä melkoinen räksyttäjä ainakin jäniksiä kohtaan.
Ja samalla tavalla myös

koiran isäntä alkoi käyttäytyä, mutta tämä räksytys suuntautui
urheiluliiton herroihin.

Eräiden Viron presidentin vaalien aikaan Nevala herätti kiusallista
huomiota ainakin naapurimaassa

kertomalla, että hän yhdessä Jorma Kinnusen kanssa osti presidenttiehdokas
Toomas Savilta hormoneja

joskus 60-luvulla. Nevala ja Kinnunen olivat ihmetelleet suomea puhuvalle
silloiselle

kilpakumppanilleen Saville sitä, miksi Lusis alkoi hetkessä heittelemään
viisi metriä aiempaa

pitemmälle. Savi kertoi syyn ja vaihtoi suomalaisen keihään ihmepillereihin.

Nevala myönsi syöneensä omat ostoksensa, mutta sitä hän ei osannut sanoa,
mitä Jorma oli omillaan

tehnyt. Anaboliset steroidit olivat siihen aikaan sallittuja; ne
kiellettiin vasta 1975.

Kommentit (0)

Urheiluliiton herroja        30.07.2010, 17:17

Pehmeitä ovat nykyiset suomalaiset kestävyysjuoksijat entisiin
verrattuina. Ensimmäinen kympin kisa

jaksettiin juosta, niin ettei oltu ihan viimeisiä, mutta sitten vitosen
alkuerissä tuli heti

noutaja. Poikamme jäivät vallan viimeisiksi, koska ruotsalaiset eivät
jaksaneet juosta edes maaliin

asti.

Erilaisia olivat 70-luvun  suurjuoksijat. Ensin juostiin ja voitettiin
sekä vitosen että kympin

alku- ja loppukilpailut, välieriä ei tainnut silloinkaan näillä matkoilla
olla, eikä sen jälkeen

jääty valittamaan väsymystä, vaan alettiin verryttelemään maratonia
varten. Maratonilla ei 70-

luvullakaan muistaakseni ollut alku- ja välieriä. Siihen aikaan oli
käytössä sellaiset

valmentautumismenetelmät, että niillä pistettiin tarvittaessa ruumiitkin
juoksemaan kilpaa.

Mutta nykymiehet ovat kuitenkin henkisesti entisiä suuruuksia paljon
tasapainoisemman oloisia. Ennen

urheilijoissamme oli paljon enemmän särmikkäitä ihmisiä, joista voisi
käyttää myös kansanomaisempaa

ilmaisua. Onkohan niin, että psykiatrian kehittymisen myötä maastamme on
myös loppuneet

kansainväliset huippu-urheilijat. En edes muista, että viimevuosina kukaan
olisi haastatteluissa

kironnut urheiluliiton herroja, kuten ennen tavattiin jatkuvasti tehdä.

Eikä aina tyydytty vain kiroamaan, vaan ainakin yhtä urheilujohtajaa Jorma
Kinnunen kanniskeli

kuulemma pukuhuoneen puolella kravatista. Ja urheilujohtaja Urho Kekkosta,
joka sivutoimenaan oli

silloin myös maamme pääministeri, Yrjö Nikkanen oli vetää turpaan Oslon
EM-kisoissa runsaslukuisen

yleisön silmien edessä. Onneksi Tapio Rautavaara pelasti tulevan
presidentin fyysisen

koskemattomuuden.

Kommentit (2)

Vaaralle alttiina syntymämaa        29.07.2010, 17:10

Jos mahdollista, niin mualimankirjat ovat entistäkin enemmän sekaisin.
Torin luotettava mittari

näytti äsken 35 astetta eli Kuopion kaikkien aikojen lämpöennätys on
saavutettu. Kuuma on kuin

pätsissä. Ja mualimanlopun tuntua lisää kaupungin yllä harmaana leijuva savu.

Tulee mieleen syyskuun alku noin vuonna 2003, jolloin Uukuniemellä ahdisti
helle ja  rajantakaisten

metsäpalojen kitku salpasi hengityksen niin, että varmaan kuolleisuus
lisääntyi vanhusten ja

sairaiden keskuudessa. Kaiken kruunasivat elämäni hienoimmat revontulet,
jotka voittivat

komeudessaan ihmisten järjestämät ilotulitukset. Tuskin ne revontulet
kuitenkaan olivat metsäpalojen

aiheuttamat, vaan kysymyksessä oli vain sattuman sanelema juttu.

Vaikka Venäjän Karjalan tienvarsilla näytti olevan hyvin paljon
palontorjuntamielessä raivattuja

palokujia, niin niistä ei nyt taida olla paljoa apua. Naapurimme vähät
resurssit eivät tunnu

riittävän metsäpalojen sammutukseen, koska voimavarat kuluvat
kansainvälisen terrorismin torjuntaan.

Niinpä meidän suomalaisten olisi terhistäydyttävä, koska myös oma
syntymämaa on nyt siinä määrin

vaaralle alttiina, että kotiaskareet jäädä saa.

Kootkaamme ihmeessä netissä luettelo vapaaehtoisista ja lähtekäämme sitten
talkoilla sammuttamaan

hyvän naapurimme kuloja. Itse kukin ottaa henkilökohtaisen
sammutusvälineensä eli tytöt punaisen ja

pojat sinisen ämpärin käteensä ja sitten vaan ketjua muodostamaan Laatokan
rannalta käsin, siellä

kyllä vettä riittää tähänkin tarkoitukseen.

Mutta sitä ennen ehdimme vielä katsoa miesten korkeuden finaalin ja pitää
kotikatsomossa peukkuja

naapurin pojalle eli Ivan Ukoville, joka on vahva ennakkosuosikki. Mies ei
ole samanlainen

jännittäjä kuin meikäläiset, vaan osaa ottaa kilpailutilanteenkin
rennosti, kuten oheinen video

todistaa http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A .

Kommentit (0)

Julma-Juha        28.07.2010, 18:10

Kerrankin näin tyytyväisen suomalaisurheilijan. Jussi Utriaisen
harjoittelu on mennyt hyvin,

kunnonajoitus onnistui, taktiikka oli oikea ja niinpä tämä hyvin
tasapainoisen oloinen

urheilijanuorukainen saavuttikin 10.000 metrin juoksussa sijan 13 ja
säteili tyytyväisyyttä. Ja

hieno saavutushan 13. sija on lähes miljardin potentiaalisen osanottajan
joukossa.

Mutta kannattaa lukea Julma-Juhan blogia
http://www.juhavaatainen.info/blogi . Hän kertoo olleensa

noin 40 vuotta sitten EM-kisoissa valmis juoksemaan kympin 27.10, mutta ei
sitten viitsinytkään,

koska noin 27.52 riitti, koska juoksu oli yllättävän hidasvauhtinen.

Olisi hauska nähdä Suomen 70-luvun huiput silloisessa iskussaan mukana
nykykisoissa. Jännä olisi

arvailla, että voittavatko hyvinlääkityt ja -valmennetut poikamme muun
maailman edustajat

kierroksella. Tosin Julma-Juha oli niin kova viimeisen kierroksen mies,
että epäilen hänen tiukan

paikan tullen kukistavan nykymestarit kahdella kierroksella.

Muuten luulen, että jos juoksijoilla olisi vastaavanlainen
yleisjuoksijoiden mestaruuskilpailu kuin

mikä luistelijoilla on, niin Väätäinen olisi ainakin SE-mies, tosin
Lätsä-Pekka voisi pistää hyvin

kampoihin. Kilpailtavina matkoina voisivat olla vaikkapa 100m, 400m,
1500m, 10.000m ja maraton.

Kommentit (0)

Mualimankirjat sekasi        23.07.2010, 19:15

Kyllä on muakimankirjat sekasin. Olen vanha mies, mutta en muista
tälläiseen hirmuiseen hellejaksoon

törmänneeni. Ja sitten uutisissa kerrottiin, että lumisade on yllättänyt
Pohjois-Suomen autoilijat

23.7.2010.

Palloilurintamalla mualimankirjat ovat myös sekaisin. Se ei ole
yllättävää, että Euro-kentillä

Espoon Honka hävisi walesilaiselle tiettävästi lähiöpubista kootulle
harrastelijajoukkueelle. Eikä

sekään yllätä, että Mypa näyttää venyvän voittoon muistaakseni jostain
vatikaanilaisesta alasarjan

joukkueesta.

Sen sijaan se yllättää, että ensin lentopallomaajoukkueemme voittaa
maailman suosituimmassa ja

parhaassa palloilulajissa olympiavoittaja Usa:n. Ja vielä suurempi yllätys
on, että ilmeisesti tämän

hetken maailman paras lentisjoukkue eli Venäjä hävisi myös pojillemme.

Muistanpa, kuinka pari vuotta sitten  Kuopion jäähallilla Pielavesi
kohtasi jonkun

siperialaisjoukkueen, jonka pelaajat olivat keskipituudeltaan noin 210 cm
ja lisäksi he olivat

vantteria. Sampo sai elämänsä pahimman selkäsaunan, ja minä pelkäsin koko
pelin ajan päätykatsomossa

silmälasieni puolesta, koska vierailijat löivät palloa säälimättä kuin
vierasta sikaa.

Nyt sitten Suomen maajoukkue kykeni voittamaan  ilmeisesti samaisen
porukan. Lehtitietojen mukaan

vastapuolen verkolla hääräilivät 216 ja 215 senttiset ihmistornit.

Kommentit (0)

Nestori-mestari        22.07.2010, 18:53

Kizhin saaren kirkko on yksi ihmiskunnan aarteista. Sitä kelpaisi esitellä
vaikka Berlusconelle,

joka kehtasi julkisesti naureskella sekä suomalaisten ruoka- että
kirkonrakennusperinteelle.

Italialaisten onneksi lentopallovalmentaja Berruto, joka on
koulutukseltaan antropologi, ymmärsi

pyytää anteeksi maamiehensä sivistymättömyyttä.

Kizhin kirkko on rakennettu samoihin aikoihin 1700-luvun alkuvuosina kuin
melkein yhtä upeat Keski-

Suomessa olevat Keuruun, Kuortaneen ja Petäjäveden kirkot. eli siis heti
Isonvihan jälkeen. Oma

teoriani on, että Pohjolassa oli silloin paljon ylimääräistä vaurautta,
koska kolmannes väestä oli

tapettu pois syömästä vähiä eväitä ja jäljellä jääneillä oli mahdollisuus
viettää helppoa elämää ja

aikaa harrastaa vaikka kulttuurirakentamista.

Kizhin kirkon rakentajan kerrotaan olleen Nestori-mestarin. Hänen
kansallisuudestaan ei ole täyttä

varmuutta. Hän voi olla karjalainen, lyydilainen, suomalainen,
tverinkarjainen tai venäläinen.

Matkaopas epäili vahvasti hänen olleen Tveristä, joten sitten hän oli
oikeastaan Uukuniemen poikia.

Tveriinhän Uukuniemen karjalaiset pakenivat savolaisten impperialistien
tieltä pari sukupolvea

aiemmin.

Tosin suomalaisuuteen viittaa vahvasti Nestori-mestarin asenne
tekemiseensä. Projektin päätyttyä

hänen kerrotaan viskanneen kirveensä Ääniseen ja lausuneen sen suuntaista,
että parhaani tein,

katsotaan mihin se riittää. Niinhän suomalaiset urheilijatkin tapaavat sanoa.

Kommentit (0)

Westö        21.07.2010, 19:17

Taas olen ollut väärässä. Epäilin joskus, että Hjk:n lupaava
jalkapalloilija 19-vuotias filosofiaa

opiskeleva Johannes Westö olisi kirjailija Kjell Westön poika, mutta
Hesari paljastaa asian

todellisen tilan. Kjell on Johanneksen setä. Ja Claes Andersson on
Johanneksen eno, joten pojan

perimä on hyvä sekä urheilullisesti että sivistyksellisesti.

Olen joskus kertonut ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden
liikunnallisesta lahjakkuudesta. Åke

Lindmanilla, Claes Anderssonilla, Ralf Långbackalla ja jopa Jörn
Donnerilla, jota ei voi pitää

minään jäntevänä urheilijanuorukaisena, on sellainen määrä
urheilusaavutuksia, että luettelo on

pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Mutta suurin ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden urheilusaavutus on
se, että kirjailija

Gunnar Mattsson on heittänyt noin 40-vuotiaana  kiveä noin 200 metriä.
Näin hän kertoo Hannu

Siitosesta tekemässään kirjassa Mies ja keppi. Siitonen itse näytti ensin
mallia ja heitti noin 250

metriä. Väitän, että heittokivet ovat olleet äärimmäisen lituskaisia ja
vastatuuli erittäin hyvä.

Muuten Gunnar Mattsson heitti Tilastopajan tietojen mukaan kiekkoa
20-vuotiaana 44 metriä ja

seuraava tulosmerkintä on 22 vuotta myöhemmin ja silloin limppu lensi 42
metriä. Kovia tuloksia ja

varmaan kivikin on lentänyt tosi pitkälle, mutta 200 metriä saa ilmeeni
mietteliääksi. Kirjailija

Mattsson kuoli melkoisen nuorena, ei tainut olla mikään vesipoika hänkään.

Kommentit (0)

Valamon kello        20.07.2010, 19:03

Valamon luostarin alkuperäinen pääkello, eli Pyhän Andreaksen kello,
painoi 16,5 tonnia. Sen ääni

kantautui 40 kilometrin päähän Sortavalaan ja hyvällä säällä jopa
Pitkärantaan asti. Kun luostarin

munkki kuoli, pääkello löi kerran. Kun luostarin johtaja, eli igumeeni
kuoli, kello löi kolme

kertaa. Luostarin kuollessa kellon piti soida 12 kertaa. Sen Pyhän
Andreaksen kello tekikin

maaliskuun 19. 1940.

Luostarissa opas kertoi, että alkuperäinen pääkello katosi sodan aikana.
Internet väittää sen

sijaan, että kello olisi löytynyt räjäytettynä, kun suomalaiset valtasivat
saaren syksyllä -41. Nyt

Valamon pääkello on uusittu. Se painaa neljä tonnia alkuperäistä vähemmin,
mutta ääni kantaa

edelleen Sortavalaan asti.

Nykyään vanhassa Valamossa Laatokalla vierailee  200.000 matkailijaa
vuodessa. Vastaavasti uudessa

Valamossa Heinävedellä on 300.000 kävijää ja se lienee yksi Suomen
parhaiden organisoiduista

matkailubisneksistä. Saas nähdä, koska venäläiset ymmärtävät vanhan
Valamon mahdollisuudet.

Luostarin saaristo on upea ja 5-8 miljoonan asukkaan Pietari ihan vieressä.

Kommentit (0)

Herrankukkaro        19.07.2010, 19:30

Sitkeää ja aikaansaapaa on Keinosen suku, joka on lähtöisin Ruskealasta.
Ruskeala sijaitsee nykyisen

itärajan takana heti Värtsilän jälkeen. Suvun tunnetuimman edustajan, eli
kenraali Yrjö Keinosen,

muistelmista käy ilmi, että lähinnä oli kysymys vain pelkästä sattumasta,
ettei mies yksin voittanut

Toista maailmansotaa.

Kenraalin nuorempi veli Kalevi yhdessä vaimonsa Iriksen kanssa ovat sen
sijaan kunnostautuneet

rakentajina. Käsittääkseni lähes omin varoin he ovat rakentaneet kirkon
entiseen kotipitäjäänsä

Venäjän Karjalaan. Kirkko on nyt jo otettu käyttöön, vaikkakin
rakennustyöt ovat vielä jonkin verran

kesken. Herrankukkaro-nimisessä rakennuksessa myös majoitetaan
matkailijoita edullisesti ja

laadukkaasti hintaan 20 €/vrk.

Näin kovasti maallistunutta ihmistä hämmästyttää Keinosen pariskunnan
suururakka. Jos itselleni

olisi siunaantunut ylimääräistä rahaa, niin tietäisin lukemattomia
hauskempia keinoja päästä siitä

eroon, kuin rakentamalla kirkon.

Pari kesää sitten kävin Herrankukkarossa viimeksi ja kätkin silloin
Ristlahden taistelupaikalta

löytämäni hylsyn lyhtypylvään juurelle kivenkoloon. En uskaltanut silloin
uhmata matkanjohtajan

auktoritettia, hän epäili, että tullissa saattaisi asiasta tulla ongelmia.
Yritin nyt etsiä

asekätköäni, mutta turhaan, sillä hylsyn päälle oli jostain syystä kasattu
Ruskealan

marmorilouhokselta tuotuja kivenjärkäleitä iso kasa.

Kommentit (0)

Cinema, cinema        18.07.2010, 18:45

Saas nähdä, onko Kups Kalpaa parempi sarjan päätyttyä. Ainakin selvästi
Suomen paras

jalkapallojoukkue Hjk kaatui vieraissa kahdella juonikkaalla maalilla,
jotka toivat mieleen vanhan

hyvän ajan Kupsin. Kelpaa katsoa tästä linkistä, miten maaleja tehdään
järjen kanssa

http://www.iltalehti.fi/nettitv/?24462757 .

Kuuntelin radiosta Mikko Juntusen selostuksen ottelusta ja hän paljasti
säälimättä sekä Hjk:n että

ottelun tuomarin törkeydet savolaisia kohtaan, mutta pelin suurin törkeys
jäi huomaamatta. Kupsin

valmentaja Pekonen esittää videon 2minuutin 20 sekunnin kohdalla niin
näyttävän kaatumisen, että

jopa nuori Vesa-Matti Loiri jäisi hopealle. Etelä-Amerikassakin olisi
upean suorituksen jälkeen

huudettu, että cinema, cinema.

Pekosen  eduksi on kuitenkin luettava, että hän itsekin myönsi pelin
jälkeen häpeävänsä temppuaan.

Mutta olisikohan myöntänyt häpeäänsä, jos Hjk:n lievään töytäisyyn
syyllistynyt Rafinha olisi ajettu

kentältä onnistuneen näyttelysuorituksen seurauksena. Itse tunnen
myötähäpeää kuopiolaisen

valmentajan kanssa. Ei tuollainen sovellu ylväsryhtiselle Suomen miehelle.

Kommentit (0)
Nopeakätisiä        17.07.2010, 17:47

Kovia keihäshirmuja on Latviasta löytynyt Lusiksen jälkeenkin.
Latvialaiset taitavat olla ainakin

väestömäärään suhteutettuna maailman nopeakätisin kansa; he ovat jopa
suomalaisikin parempia

heittäjinä.

Toisesta Latvian kokoisesta pikkuvaltiosta löytyvät sitten maailman
nopeajalkaisimmat miehet.

Eilenkin kolme jamaikalaista kipitti satasen alle 10 sekunnin. Eivätkä
varmasti olleet mitään

ottaneet. Sellaisia pikamenijöitä ei löydy edes Pohjois-Amerikan
Yhdysvalloista.

Latvialaiset heittäjät osaavat kunnonajoituksen. Tänä kesänä sieltä ei ole
vielä mitään kuulunut,

mutta luulenpa, että EM-kisoissa kolme lättiläistä kamppailee voitosta.
Toivottavasti näitä

balttilaisen veljeskansan edustajia ei nöyryytetä samalla tavalla kuin
unkarilaisia heimoveljiämme

joku vuosi sitten.

Väitettiin, että sekä moukarin että kiekon voittaneet unkarilaiset
olisivat huijanneet

dopingtestissä ja mitalit otettiin pojilta pois. Olivat mukamas
piilottaneet lainapissipullon

syvälle  tuulensuojaan paikkaan, jonne aurinko ei paista.

Ja entäs sitten kysyn minä. Jos nämä huippu-urheilijanuorukaiset pystyivät
voittamaan nopeutta ja

räjähtävyyttä vaativat heittolajinsa  piiloputeleilla kerrotulla tavalla
varustautuneina, olisivat

he melestäni ilman muuta mitalinsa ansainneet.

Taas muunmaalaiset sortivat meitä suomalais-ugreja. Pustan poikien mitalit
on palautettava heille,

palautettiinhan ne jostain merkillisestä syystä myös dopingissa
reputtaneille valkovenäläisille

moukaristeille.

Kommentit (0)

Koko Saarijärvi kiehui        16.07.2010, 19:31

Eilen mainitsemani kirjan oikea nimi näyttääkin olevan ”Koko Saarijärvi
kiehui”. Kirjaa on vaikea

saada eikä sitä ole esimerkiksi Kuopion kirjastossa. Luulenpa, että
Saarijärvi kiehui

kokonaisuudessaan varsinkin vuoden 1968 juhannuskisoissa, jolloin Janis
Lusis heitti

maailmanennätyksen 91.98.

Ihme mies tuo Lusis. Hän oli parikymmentä vuotta maailman huipulla
keihäässä ilman, että häntä

tarvitsi leikata kertaakaan. Nykyajan miehillä on koko ajan joku paikka
rikki. Olisiko Lusiksen

paikkojen kestävyyteen vaikuttanut miehen monipuolinen liikuntatausta.

Nimittäin parturissa käydessäni luin vanhaa, mutta arvovaltaista
Hymy-lehteä, jossa oli Lusiksen

haastattelu. Hän kertoi joskus 60-luvulla ihan kokeilumielessä
kilpailleensa kymmenottelussa ja

saavuttaneensa tuloksen, joka oli sen vuoden maailmantilastoissa noin
kymmenen parhaan joukossa.

Melkoinen Elmo Lusis oli, jos tuo ottelutulos pitää paikkansa. Monta
kertaa vanhojen huippujen

muisti pettää, kun he kertoilevat saavutuksistaan. Ainakaan netistä en
löydä todisteita miehen

kymmenottelutulokselle.

Kommentit (4)

PME        15.07.2010, 15:54

Ei ole täyttä varmuutta siitä, luokitellaanko Kärkkäälän Pitkä-Petäinen
järveksi vai kosteikoksi.

Jos Petäinen luokitellaan järveksi, niin eilen siellä mitattiin ainakin
Suomen järvivesien

lämpöennätys eli peräti  29 plusastetta. Edellinen ennätys oli
Tuusulanjärven 28 astetta. En

myöskään näe yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteikö kyseessä
voisi olla myös Pohjoismaiden

ennätys eli PME.

Petäinen on ennätyslämpimyyden lisäksi myös ennätyskalainen. Saas nähdä
miten Petäisten kalojen käy.

Muistelen, että yhtenä hellejaksona muutama vuosi sitten järvestä
hävisivät kaikki matikat eivätkä

ne ole sen jälkeen palanneet. Voi olla, että lähipäivinä järvestä voi
nostella nelikiloisia lahnoja

sulin käsin. Ja järven joutsenet voivat alkaa näyttää kurjilta.

Tuo Petäisen PME palautti mieleeni asian, että tietääkseni ainut
urheilukirja, jota en ole saanut

käsiini, on Saarijärven Pullistuksen perinteisistä juhannuskisoista
kertova ”Ja Saarijärvi kiehuu”.

Luulen, että kirjan nimi on napattu Paavo Noposen radioselostuksesta.
Hänellä oli kyky nostattaa

helleenisen kirkkauden tunnetta vähän pienemmissäkin urheilutapahtumissa.
Vähän samanlainen

armolahja oli Tiihosen Kalevi-vainaalla Suonenjoen Vasaman
ikäkausikilpailuissa 60-luvulla.

Kommentit (4)

Torakka korvassa        13.07.2010, 07:42

Helsingin Sanomien yleisönosastossa keskusteltiin jokunen vuosi sitten
heinäkuulla siitä

merkittävästä ongelmasta, että voiko torakka mennä ihmisen korvaan.
Lopullista totuutta asiaan ei

saatu.

Venäjältä paluuni jälkeen on korvassani ollut ongelmia ja kävin juuri
valittamassa

työterveyshoitajalle, että epäilen korvassani olevan torakan.
Korostettakoon tässä yhteydessä

kuitenkin, että Venäjän hotellien taso on nykyään jo ihan hyvä enkä tehnyt
niissä torakkahavaintoja.

Ei ollut korvassani torakkaa. Sen sijaan työterveyshoitaja kertoi, että
oli uransa varrella yhden

torakan potilaansa korvasta poistanut. Pitäsi siis nyt kaivaa
yleisönosastokirjoitusvälineet esille

ja kertoa Hesarin lukijoille, että torakka voi tosiaankin mennä ihmisen
korvaan.

Kommentit (0)

Huijausta        12.07.2010, 17:03

Kerrankin olin arvauksessani oikeassa. Veikkasin Espanjaa mestariksi. Sen
sijaan olin väärässä

ennustaessani Kupsin kamppailevan sarjapaikastaan. Nyt näyttää siltä, että
ennemminkin Kups

kamppailee mestaruudesta.

Jalkapallon MM-kisoissa  pärjäsivät vanhat kauppiaskansat. Jalkapallo
perustuu huijaukseen, sekä

vastustajaa että erotuomaria pitää pyrkiä huijaamaan. Vanhoilta
kauppakansoilta se onnistuu, ei

perusrehelliseltä ja peruskankealta suomalaiselta.

Enpä muista Hyypiän tai Litmasen kieriskelleen kuolinkouristuksissa
pelikentällä, kuten

espanjalaiset eilen vaikuttavasti vähän väliä tekivät.  Meille on pienestä
pitäen opetettu, että ken

vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki.

Suomalaisten pitäisi mieluumminkin panostaa rugbyyn. Siinä olisi
kansanluonteellemme sopiva laji.

Rugbyssä näyttävät olevan maailman huipulla Tyynen Valtameren
saaristokansat. Sieltä löytyy lajiin

sopivia vöyreitä ja turpearuppisia miehiä, kuten Kalle Päätalo asian
sanoisi. Sellaisia

ihmistyyppejä näkee myös Kuopion torilla.

Muuten luulen, että eilen mainittu savolainen talonmies-kielitieteilijä on
oikeassa. Osa

suomalaisista tosiaan  läksi 3000 vuotta sitten Vietnamista Amerikkaan ja
jotkut näköjään

jättäytyivät matkalla Tyynen Valtamenen saarille. Suomalaisen ulkomuodon
lisäksi siellä on myös

paljon suomalaisia sukunimiä. Sekä Fidzi- että Naurusaarilla on
puhelinluettelon ensimmäinen

sukunimi Aho ja toinen Ahola.

Kommentit (0)

Rönö        11.07.2010, 18:53

Samainen eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä oikaisi minua myös
Rönö-asiassa. Olen nimittäin

elänyt siinä harhaluulossa, että Kallaveden Rönö-saari on väännös ruotsin
kielen Rönnöstä eli

Pihlajasaaresta.

Mutta ei kuulemma ole. Rönö tarkoittaa Savossa ryteikköistä paikkaa. Ja
sellainenhan se Rönö varmaan

olikin, ennen kuin Savon rikkaimmat ihmiset muuttivat sinne asumaan.
Luulen, että epämääräistä

olemista kuvaava teonsana rönöttää juontaa juurensa kantasanasta rönö.

Eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä on viime aikoina tutkinut suomen
ja inkakielten

sukulaisuutta. Yhteisiä sanoja on niin paljon, että on vaikea keksiä
yhtään kappaletta järkeviä

syitä sille, etteivätkö molemmat kansat, siis suomalaiset ja inkat, olisi
asuttaneet nykyisen

Vietnamin aluetta kolmisen tuhatta vuotta sitten.

Itse olen kielitieteellisissä tutkimuksissa paljastanut myös suomen ja
persian kielten

sukulaisuuden. Molemmissa kielissä mämmi on mämmi eikä kyseistä sanaa tai
edes herkullista ruokaa

tunneta missään muualla. Ja suomen kielen sana sirkka on kreikaksi akris,
eli melkein sama sana

tosin väärin päin kirjoitettuna, joten eiköhän me sukulaisten velkoja
tässä aleta pikku hiljaa

makselemaan.

Kommentit (0)

Kallaves        10.07.2010, 19:13

Ei ole Kallaveden vesi vastannut viime päivinä järven nimen synnyttämää
mielikuvaa. Vesi alkaa olla

jo niin lämmintä, ettei se tuo helpotusta tähän ennätyshelteeseen.
Laatokan vesi oli sen sijaan

virkistävää. Kahlailin Konevitsan saaren rannalla ja vesi oli vielä
jääkylmää, tuskin 10-asteista.

Laatokka on 250 metriä syvä ja se ei lämpene helpolla.

Saattaa olla, ettei Kallavesi-nimi tarkoitakaan kylmää vettä, kuten
ainakin ruotsin kielen

harrastajat uskovat. Nimittäin Kalla on todennäköisesti saamelaista
alkuperää ja tarkoittaa ukkoa

tai isoa kiveä. Olen jutellut näistä paikannimiasioista hyvän
asiantuntijan, eli eläkkeellä olevan

savolaisen talonmiehen kanssa ja hän on saamelaisnäkökulman kannalla. Mies
oli Sevetin baarissa

kysellyt asioita ja saanut selville senkin, että Puijo tarkoittaa lapin
kielessä huippua ja

sellainenhan se on Kuopiossakin.

Kommentit (0)

Kuljetuskalustoa        09.07.2010, 20:24

Suomessa nipotetaan usein ihan turhista asioista kuten vaikkapa
parkkeerausongelmista. Sen sijaan

Karjalassa on elämänmeno rennompaa. Kuvan Ladukasta voisi päätellä, että
parkkiaika on saattanut jo

hyvinkin venähtää, mutta ketään se ei tunnu haittaavan. Meillä sen sijaan
olisi lappuliisalle jo

paljonkin selitettävää siinä vaiheessa, kun viholaispuskat työntyvät
tavarakontin luukusta.

Ladat alkavat olla Karjalassa jo vähemmistönä, muistelen jopa Ladan
tehtaiden horjuneen konkursiin

partaalla. Harvoin näkee enää akantappokoneitakaan eli sivuvaunullisia
Uraleja, jotka ennen olivat

Venäjän tyypillistä kuljetuskalustoa.

Enkä ole onnistunut kertaakaan bongaamaan tv:stä tuttua kummallista
neuvostomaastoajoneuvoa, eli

sellaista moottoripyörää, jonka renkaat on korvattu jollain merkillisellä
viritelmällä kuorma-auton

sisuskumeilla. Luulen, etteivät ne olleet tehdastekoa, vaan jonkinlaisia
kotiteollisuustuotteita.

Kommentit (0)

Pensasneuvostoliittolainen        08.07.2010, 17:04

Sortavalan Pitkänsillan lähellä seisoo rantapusikossa huomaamaton patsas,
jonka virallista nimeä en

tiedä. Itse kutsun sitä salaa mielessäni Pensasneuvostoliittolaiseksi,
vaikka kansanomaisempikin

versio sen nimestä on käynyt mielessäni.

Joskus jopa epäilin, että se saattaisi olla suomalaisten jättämä
tarkka-ampuja Simo Häyhän

muistomerkki nimeltään vaikkapa Valkoinen kuolema, mutta näin ei
tutkimusteni mukaan sittenkän ole,

vaan kyllä kyseessä on puhtaasti neuvostoliittolainen kipsisoturi.

Viime kesänä huomasin kauhukseni, että veistos oli perusteellisesti
rikottu. Konepistoolistakin oli

tehty nurkan taakse ampuva malli. Pelästyin, että asialla olisivat
saattaneet hyvinkin olla

suomalaiset lättähatut ja että ulkopoliittinen selkkaus saattaa olla
lähellä. Niinpä salaa

mielessäni jo suunnittelin järjestäväni Suomessa kansalaiskeräyksen
patsaan kunnostamiseksi.

Olin kuitenkin turhaan huolissani; kansalaiskeräystä ei maassamme
sittenkään tarvita. Ohikiitävän

bussin ikkunasta havaitsin viikko sitten, että kipsisoturi hohti puskassa
täysin ehjänä ja

puunattuna. Ilmeisesti patsas oli entisöity voitonpäivän kunnikaksi ja se
on hyvä se.

Kommentit (0)

Sineys        07.07.2010, 19:15

Suomessa ihmiset ovat sosiaalisesti kyvyttömiä. Smalltalk-taito puuttuu
täysin. Niinpä maamme

rauhallisimmassakin kaupungissa eli Porvoossa ammuttiin ihmisiä kasapäihin
nakkikioskilla syntyneen

sanaharkan ratkaisemiseksi.

Kansamme on aina ilmastollisista syistä johtuen asunut mahdollisimman
erillään naapureista pitkin

erämaita toisin kuin sivistyneessä maailmassa, jossa kylät ovat tiiviitä.
Sosiaaliset taidot eivät

ole meillä päässeet kehittymään.

Karjalassa sen sijaan talot ovat perinteisesti olleet vieri vieressä ja
kansa sen myötä kehittynyt

sopuisaksi. Kuvan kerrostalo on selvä todiste hyvästä yhteishengestä.
Taloyhtiö on päättänyt, että

parvekkeet maalataan sinisiksi. Jokainen osakas on tunnollisesti
huolehtinut velvollisuudestaan ja

hankkinut oman väripurkkinsa. Täysin sävyt eivät kaikilta osin täsmää,
mutta haitanneeko tuo

mitään.; pikemminkin päinvastoin.

Suomalaiset kerrostalot ovat täynnä riitoja. Luulenpa, että kuvan
esittämästä taloyhtiön

maalausprojektista meillä olisi riidelty kaikki oikeusasteet läpi ja
lopuksi valitettu Euroopan

ihmisoikeustuomioistuimeen.

Kommentit (0)

Harmaus        06.07.2010, 17:07

Karjalan syrjäkylillä on kaunista. Värikylläisenä nuoruutta ihannoivana
aikanamme osaa arvostaa

kylien harmautta ja vanhuutta. Tosin on vaikea uskoa, etteivätkö nämäkin
kylät ole kohta tyhjillään.

Tässä asiassa siellä ei ehkä sittenkään olla meitä jäljessä vaan
päinvastoin parikymmentä vuotta

edellä-

Sen sijaan Kannaksen kylissä elämä jatkuu. Siitä pitävät huolen  Pietarin
uussikarikkaat, jotka

rakentavat sinne datsojaan. Ja ne eivät todellakaan ole mitään
tyyppitaloja, vaan mielikuvitusta on

saanut käyttää vapaasti arkkitehtoonisia kokonaisuuksia luotaessa ilman,
että kunnallinen

rakennusvalvonta rajoittaisi ihmisten luovuutta, kuten meillä usein tapahtuu.

Kommentit (0)

Putinin kanssa Kannaksella        05.07.2010, 10:39

Viikko tuli tärisyteltyä Venäjän Karjalan teitä. Henkilövahingoilta
vältyttiin, mutta

kalustomenetyksiä koettiin, koska linja-auton huonomminin pultatut
vähemmän tärkeät osat jäivät

matkan varrelle.

Epäilen, että Laatokan pohjoispuolella Petroskoita, Kontupohjaa ja
Kostamusta lukuunottamatta luonto

tulee nopeasti  voittamaan omansa takaisin ja ihminen saa väistyä. 30
vuoden kuluttua seutu on

ihmisistä autio.

Pohjoisessa eteneminen muistutti nykyajan suosittua offroadautoilua.
Kannaksella tiet tuntuivat jo

ihmismäisiltä kuten muukin elämänmeno. Seutu on jo niin ihmismäistä, että
Venjän nykyinen tsaari

Putin on hankkinut sieltä rantamökin. Hän lomaili siellä yhtä aikaa kanssani.

Sain selville sen valtionsalaisuuden, että Putinin mökki sijaitsee
Kiimajärven rannalla. Järvi

lienee entisen Sakkolan tai Valkjärven aluetta. Kiimajärven nimi sopii
harvinaisen huonosti

puritaanisen Putinin imagoon. Paremmin se olisi soveltunut Jeltsinin
persoonaan. Hän oli rehevän ja

iloluonteisen oloinen tsaari.

Kommentit (0)

Kaukalo        28.06.2010, 10:19

Hyvinvointivaltiota ajetaan alas siihen vauhtiin, että vanhuudenpäivät jo
pelottavat. Luultavasti

minutkin myydään Kuopion torilla ruotivaariksi jonnekin vieraan nurkkiin.
Siellä vieraassa nurkassa

sitten lipitän lusikalla lientä jostain puukaukalosta. Sekin kaukalo tulee
olemaan huono, koska olen

käsistäni täysin tumpelo.
Yllä kerrotun  uhkakuvan vuoksi odottelen nyt Parikkalan asemalla kyytiä,
jolla menen tutustumaan

Karjalan luostareihin. Siinä yksi vaihtoehto tulevalla vanhusväestölle.
Luostarilaitoksella on

Karjalassa ollut huomattava sosiaalipoliittinen tehtävä jo lähes tuhat
vuotta.

Kommentit (0)

Ekumeniaa        25.06.2010, 10:25

Juhannuksen menoliikenne hiljenee Uukuniemellä. Aamulla ajoi yksi auto;
nyt on vähän rauhallisempaa.

Uukuniemen juhannus huipentuu seurakunnan kokkojuhlaan. Harva on se
paikka, jossa näkee yhtä paljon

juopuneita. En tunne teologisia termejä, mutta paikkakuntalaiset
vakuuttavat, että se on sitä

ekumeniaa se.
Kommentit (1)

Kestävä kehitys        23.06.2010, 15:44

Markkinatalous toimii Venäjän Karjalassa huonosti. Rukajärven rantoja ei
ole ymmärretty realisoida,

ja mikä vielä pahempaa, lapioihin myydään rautakaupoissa varaosia.
Kestävän kehityksen periaatteiden

mukaista toimintaa, mutta täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.

Tuollainen lapion ponsi maksaa 80 centtiä ja jykevä valuteräksinen terä
kolmisen euroa. Ei siinä jää

kauppiaalle paljoa katetta. Itse en muista, että Suomessa olisin nähnyt
lapion vaihto-osia

hyvinvarustetuissa rautakaupoissakaan.

Luulenpa, että tuttavapiirini saa varautua asiallisiin Karjalan tuomisiin.
Kaivakaapa kaikki

rikkinäiset lapionne jo esille.

Kommentit (1)

Monimuotoisuus        22.06.2010, 19:32

Ja kamera sen kuin vain tyhjenee. Kyllä vanhan luonnonystävän silmä
iloitsee katsellessaan tuota

Rukajärven rantamiljöötä. Venäjä on niin vapaa, että tuhannet kukkasetkin
saavat siellä täysin

vapaasti rehottaa ja muodostaa viehättävän kukkakedon. Suomalaisilla
ruohon kasvun kanssa

tuskailevilla pihan omistajilla olisi paljon opittavaa luonnon
monimuotoisuuden suojelusta

karjalaisilta lajitovereiltaan.

Ja katsokaapa tuota luonnontilaista vastarantaa. Ei tahdo meiltä enää
tuollaista rakennusvapaata

rantamaisemaa löytyä. Saas nähdä, koska Rukajärven kaupunki ymmärtää
kaavoittaa tuon alueen

mökkitonteiksi. Nyt kun venäläiset uusrikkaat ovat  sijoittaneet rahansa
Itä-Suomen rantapalstoihin,

niin että ne on kohta myyty loppuun, ovat seuraavana ostolistalla Karjalan
rannat. Kuulemma jo

Uukuniemen Pyhäjärven rajantakaisille paikoille on alkanut nousta datsoja.

Kommentit (1)

Valmennusleirit        21.06.2010, 19:07

Niin vain menivät urhoollisina pitämäni Koren Demokraattisen Kansan
Tasavallan pojat

mielenosoituksellisesti häviämään Portugalille ennätyslukemin. Ja vielä
siinä ainoassa pelissä, joka

suorana televisioitiin Korean kotikatsomoihin. Se oli urheilun suurta
draamaa. Pahaa pelkään, että

tehostetun kurin valmennusleiri odottaa kotimaassa.

Puhutaan, että Helsingin olympialaisissa Jugoslavialle hävinnyt
Neuvostoliiton maajoukkue joutui

Siperian valmennusleirille. Silloin itänaapurissa jalkapalloon satsattiin
kovasti, koska entinen

Tbilisin Dynamon edustusjoukkueen hidas, mutta kankea, vaikkakin
kovaotteinen oikeapuolustaja Berija

toimi maan sisäministerinä.

Muuten jalkapallohistorian surullisen tapaus on voittoisa Kiovan Dynamon
joukkue, joka sota-ajan

näytösottelussa kukisti saksalaiset. Legendan mukaan joukkueen kaikki
pelaajat olisi ammuttu

ottelun jälkeen. Kirjasta nimeltään Koivan Dynamon kunnia ilmenee, ettei
kaikkia ammuttu, vaan vain

osa. Eloonjääneistä muutama menehtyi sitten myöhemmin Neuvostoliiton
valmennusleireillä.

Kommentit (0)

Mokkula        20.06.2010, 18:59

Ei ajatellut isovaarini Kustaa Koivistoinen, sotilassukunimeltään Kost,
valitessaan asuinpaikkaansa

98 vuotta sitten. Kustaa toi härällään mökkinsä hirret paikalle, jossa
mokkula ei kunnolla toimi.

Olisi Kustaa voinut vähän ajatella jälkipolviensa laajakaista-asioita.

Sen sijaan härkäänsä ja sen rehuhuoltoa Kustaa ajatteli. Nimittäin
paikalla on niin hyvä

heinänkasvu, että viimeisetkin hermovähät ovat minulta menossa. Tiedän
lukemattomia miellyttävämpiä

tapoja käyttää vapaa-aikaani, kuin käyttämällä sen ruohonleikkurin
työntelyyn.

Muuten ymmärsin Kärkkäälässä käydessäni, että olen taas syyllistynyt
disinformaation levittämiseen.

Joskus kerroin, että kuuluisan Kakkisensalon pommituksen pommit olisivat
pudonneet valtaosin

Karttulan puolelle. Muta näin ei käynyt. Tapahtumaa läheltä seurannut
Närhin Eelis tiesi kertoa,

että kyllä jokainen pommi Rajapuron Suonenjoen puolelle osui. Vihollinen
piti sittenkin Suonenjokea

strategisesti merkittävämpänä alueena, kuten ymmärrettävää onkin.

Kommentit (3)

Aunus        18.06.2010, 20:08

Jatketaan kameran tyhjennystä. Aunuksen karjalankielinen nimi on
tahattoman kuvaavasti Anus.

Sellainenhan lähinnä anus se itse kaupungin taajama-alue onkin. Mutta
Venäjä ja Karjalakin ovat

äärimmäisyyksiin taipuvaisia monissa asioissa.

Jos itse Aunuksen kaupunki ei ole ilo silmälle, niin sitä ympäröivä
maaseutu on yksi maailman

kauneimmista paikoista. Sen jokimaisemissa voisi joku nokkela
matkailuyrittäjä alkaa järjestämään

soutu- ja melontavaelluksia ja ottaa turisteilta rahat pois.

Aunuksen ympäristössä avautuvat myös valtavat lähes viljelemättömät
tasaiset ja hedelmällisen

näköiset peltoaukeat. Luulen, että jos nälkä uhkaisi ihmiskuntaa ja viljan
hinta nousisi, niin

siellä olisi kymmeniä tuhansia käyttämättömiä peltohehtaareja ihmiskunnan
ruokahuollon

järjestämiseen.

Kommentit (1)

Laatokka Karjalan meri        17.06.2010, 19:21

Juhannuksen jälkeen lähden kiertämään Laatokan. Matkan varalta kameran
muistia tyhjentäessäni

löytyi tämä kuva. Tuo sininen kuvan alareunassa ei ole pilvi, vaikka
tyhmempi niin luuleekin. Se on

Laatokka, ja nyt ymmärtää, miksi sanotaan, että Laatokka on Karjalan meri.
Vastarantaa ei kuvassa näy, sillä sinne on kaksi kertaa pitempi matka
kuin Helsingistä

Tallinnaan eli noin 150 kilometriä. Otos on napattu Rajakonnusta, joka
sijaitsee aivan vanhan rajan

pinnassa. Niin ainakin paikan nimestä päätellen uskon sillä varmuudella,
jonka täydellinen

tietämättömyys synnyttää.
Täytynee parin viikon päästä yrittää saada tästä maisemasta parempi
kuva. Luulen, että paikalla

on samanlaisia kansallisromattisia kauneusarvoja kuin Punkaharjun ja
Vuokatin laen näkymillä, vaikka

näistä asioista puhuminen ei sovikaan jätkälle.

Kommentit (0)

Snellmanin jäljillä        16.06.2010, 20:30

Kuopion kulttuurikävelyt käynnistyivät tältä kesältä ja kuljimme
kaupungilla Snellmanin jäljillä.

Auvoisan kuvan antoivat kaupungin kulttuurirouvat kansallisfilosofimme
perhe-elämästä Savossa.

Tunsin itseni radikaalinuoreksi ikärouvien seurassa, mutta en kehdannut
rikkoa ylevöitynyttä ja

henkistynyttä tunnelmaa kertomalla tarinaa, jonka luin 1800-luvun
helsinkiläistä prostituutiota

käsittelevästä tutkimuksesta.

Siitä paljastui, että suurmiehemme kaksi aikamiespoikaa pani erään
helsinkiläisen ilotalon

remonttiin, ts. ns. tuhansiksi  päreiksi, koska olivat tyytymättömiä
palveluntarjoajilta saamiinsa

palveluihin. Korostettakoon siis, ettei heidän toimintansa ollut tähdätty
ihmiskauppaa vastaan,

kuten nykyän saattaisi kuvitella. Muistelen jopa, että Snellmannin poikien
tapauksessa oli

alkoholillakin osuutta asiassa. En tiedä, mistä he olivat pahat tapansa
oppineet, kotikasvatuksessa

ei illalla kerrotun perusteella ollut puutteita.

Muuten nyt tiedän, että Snellman oli myös urheilumies enkä nyt tarkoita
poikien taipumusta

kamppailulajeihin. Snellman nimittäin vaati, että Kuopioon oli hankittava
liikuntasali koulupoikien

käyttöön. Sali lienee ollut ensimmäisiä maassamme. Siitä sitten alkoi
Kuopion mittava

urheiluhallirakentaminen, joka huipentui maailman ensimmäiseen
täysimittaiseen pesäpallohalliin.

Snellman vaati myös, että jokaiselle koulupojalle on hankittava kantele
musiikinharrastamista

varten, mutta Luojan kiitos tämä idea ei ole toteutunut.

Kommentit (0)

Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta        15.06.2010, 18:55

Toivottavasti tänä iltana nähdään ensimmäinen elämää suurempi ottelu.
Korean Demokraattinen Kansan

Tasavalta lähtee peliin altavastaajana ja Brasilia vahvana
ennakkosuosikkina, mutta yllätykset ovat

jalkapallossa mahdollisia. Olen niin vanha mies, että muistan, miten
vuonna -66 Korean

Demokraattinen Kansan Tasavalta voitti Italian 1-0.

Pronssia voittanutta Portugalia eli Eusobioa vastaan Korean Demokraattinen
Kansan Tasavalta johti

eka jakson jälkeen 3 – 0, vaikka hävisikin sitten 3 – 4. Puhuttiin, että
Korean Demokraattisen

Kansan Tasavallan taktiikkana oli vaihtaa puoliajalla koko joukkue ja se
selittäisi Portugali-

ottelun repsahtamisen toisella puoliajalla, jolloin kentällä juoksenteli
Korean Demokraattisen

Kansan Tasavallan kakkosjoukkue.

Illan suurotteluun voi virittäytyä kuuntelemalla Kari Peitsamon esityksen
nimeltään ”Kauan eläköön

Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan  voittoisa jalkapallomaajoukkue”.
Se löytyy tästä Yle

Areenan ohjelmasta 21 minuutin kohdalta.

http://areena.yle.fi/ohjelma/29d8f432fac52f7a21993be59200f2ae .

Peitsamo kehoittaa meitä suomalaisia, jotka emme selvinneet MM-kisoihin,
kannustamaan Talvisodan

hengessä Korean Demokraattista Kansan Tasavaltaa, koska sitä voidaan
hyvällä syyllä pitää

veljeskansanamme, sillä kummassakin maassa on pitkät ruokajonot.

Kommentit (0)

Mokat        15.06.2010, 07:04

Säälittää Englannin maalivahti Robert Green, joka onnistui hörppäämään
maaliin tosi vaisun vedon.

Mies näytti vanhenevan yhden pelin aikana kymmenisen vuotta. Hän tietää
olevansa maansa vihatuin

mies. Onneksi britit ovat vanhaa sivistyskansaa.

Green säilyttänee henkiriepunsa toisin kuin Kolumbian puolustaja Escobar,
joka 12 vuotta sitten

onnistui tekemään komean oman maalin. Kotimaassa isänmaan ystävä tyhjensi
häneen pistoolinsa lippaan

ja huusi tiettävästi joka laukauksen jälkkeen, että MAALI!

Greenin ja Escobarin tapaukset eivät ole historian suurimpia
palloilumokia. Käytin runsaasti aikaa

etsiessäni netistä mielestäni pahimman munauksen. Tässä maalivahti, joka
ei ole mikään mämmikoura,

vaan pikemminkin liimanäppi, tempaisee maaliheiton siekailematta suoraan
omaan pöysään.
http://www.youtube.com/watch?v=WB9CKvOyLws .

Kansainvälisiltä sivuilta löytyy kooste kymmenestä maalivahtien
pahimmasta virheeestä. Listalta

puuttuu jostain syystä yllä oleva tapaus, sen sijaan hopeasijalla on
suomalaisen Peter Enckelmanin

erehdys. Hän päästää ensimmäisen kerran maailmankaikkeuden historiassa
oman sivurajaheiton maaliin.
http://www.youtube.com/watch?v=U4b7flwMTwM&feature=%20.http://www.google.fi/
.

Lopuksi katsotaan ihan tuore juttu, joka latautuu pikkuisen viiveellä.
Reilu viikko sitten Helsingin

ifk:n mokke mokasi kunnolla ja päästi joensuulaisen Riverballin
virkaveljensä 80 metrin päästä

tömäyttämän vaparin pömpelinsä perukoille. Pukuhuoneessa lienee vallinnut
painostava hiljaisuus

pelin jälkeen.
http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2010/06/1136864

Kommentit (0)

Väitöskirjan aiheita        13.06.2010, 20:28

Virallisten tietojen mukaan Kups-Honka-pelissä oli ennätysyleisö eli 3156
katsojaa. Itse laskin

1156. Honka voitti 2 – 0 ja minä suren. Ja suren sitäkin, etten ymmärrä
enää edes lajin

perussääntöjä.

Nuoruudessani sekä käsivirhe että paitsio olivat yksinkertaisia ja
selkeitä asioita. Eivät ole enää.

Helsingin Yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on urheiluoikeuden
professorin virka, niin

turhaa ja naurettavaa kuin se onkin.

Vakavasti harkitsen jatko-opintojen aloittamista ja väitöskirjan tekemistä
joko jalkapallon

käsivirheestä tai jalkapallon paistiosäännön tulkintavaihtoehdoista.

Kommentit (0)

Överiksi menee        12.06.2010, 20:38

Hieman överiksi menee. Päivän viidestä tärkeästä jalkapallo-ottelusta ja
yhdestä tärkeästä

lentopallo-ottelusta vain Kupsin B-junnujen peli jäi pelkän teksti-tv:n
tulosannin varaan.

Paikanpäällä tosin seurasin ainoastaan sen, miten Kupsin A-junnut
hävisivät paljon isommille

turkulaisille 0-1.

Keskuskentällä minulle selvisi, ettei kehonrakentaja Boogie Mustosen
palloilullisesti lahjakas poika

Anton tule ratkaisemaan kuopiolaisten fyysisyysongelmaa tulevaisuudessa,
kuten joskus uskoin. Hän

nimittäin toimi tuomarina päivän pelissä. Ilmeisesti hän on pysyvästi
vaihtanut pelaajan roolin

tuomarin rooliksi.

Eilen jo selvisi, että lupaava maalivahti Joonas  Pöntinen 177 sentin
pituudestaan huolimatta

saattaa siittenkin torjua vaikka maailman rahakentillä. Meksikon veskari
oli vain 174 senttiä.

Maasta se pienikin ponnistaa. Ja parempaan suuntaan Kuopion
maalivahtitilanne on menossa

kokoasiassa. B-junnujen veräjänvartija on ehkä Pöntisen pituinen, mutta
tätäkin tiileskiveä vielä 50

% leveämpi.

Muuten eilisen Etelä-Korean peliesityksen innoittamana aloin haaveilla
todellisesta unelma

finaalista. Olisihan se hienoa, jos loppuottelussa kohtaisivat Etelä-Korea
ja Pohjois-Korea.

Harmittaa vieläkin, että menetin vuonna -74 Saksojen kohtaamisen, koska
siskoni häät olivat juuri

samaan aikaan.

Kommentit (0)

Harjuvaara        14.06.2010, 19:06

Teksti-tv:llä kerrottiin, että maailma pysähtyi, kun jalkapallon MM-kisat
alkoivat. Siitä en ole

varma pysähtyikö maailma, mutta oma aivotoimintani lähes pysähtyi tai
ainakin taantui lapsen

tasolle. Toissa päivänä tilasin kirjastosta kaukolainana ruotsalaisen
jalkapalloiluun liittyvän

poikakirjasarjan Harjuvaaran pallokerho, Harjuvaaran pallokerho nousee,
Maaleja Harjuvaaran

pallokerho ja Harjuvaaran pallokerho nousee. Se saapui Helsingin
varastokirjastosta jo tänään.

Sarja on tarkoitettu esimurrosikäisille pojille ja itseltänikin sarja jäi
kesken, kun murrosikä iski

toisen kirjan ilmestymisen jälkeen. 40 vuotta olen pohtinut salaa
mielessäni, miten Harjuvaaralle

oikein lopulta kävi ja aion sen nyt MM-kisaotteluiden puoliajoilla
selvittää. Mainittakoon, että

kirjastohoitaja katseli minua mietteliään näköisenä kirjapinkkaa
ojentaessaan.

Sen olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että tämä 50-luvun ruotsalaiseen
pikkukylään sijoittuva kirjasarja

sisälsi aimo annoksen nykyään suosittua kansainvälisyys- ja jopa
rauhankasvatusta. Päähenkilö on

Ruotsiin jäänyt suomalainen sotalapsi, joka on meikäläisille sopivasti
keskikentän uurastaja ja

työmyyrä. Maalivahtina toimii änkyttävä mustalaispoika, jonka suvussa
esiintyy jostain syystä

rikollisuutta, mutta jalkapallon avulla hänkin löytää sijansa tässä
yhteiskunnassa. Suurin tähti on

sitten tietenkin pitkä ja komea ruotsalainen, vaikka nykyäänhän ne
suurimmat ja pisimmät sekä

komeimmat tähdet ovat tosiasiassa jugoslaavisiirtolaisia.

Muuten sikäli jalkapallo on joskus pysäyttänyt maailman, että jossain
Afrikan lukuisista

sisällissodassa solmittiin aselepo kisojen ajaksi. Ja ensimmäisen maailman
sodan ensimmäisenä

jouluna eräät englantilaiset ja saksalaiset sotilaat nousivat
juoksuhaudoista pelaamaan sulassa

sovussa jalkapalloa keskenään  ei-kenenkään-maalle. Mutta sekin veljeily
sai sitten surullisen

lopun, kun velvollisuudentuntoinen upseeri ampui opiksi ja ojennukseksi
muille yhden

jalkapallointoilijan.

Kommentit (2)

Kastanja kukkii Kuopiossa        10.06.2010, 19:07

Ilmastokatastrofi on jo niin pitkällä, että Kuopiossa Kirkkokadulla kukkii
kastanjapuu. Lienee

maailman pohjoisin kastanja. Jotenkin tämä puu liittyy mielessäni samoille
eteläisille

leveysasteille, kuin islamilaista arkkitehtuuria edustava Haaremitalo
Tulliportinkadulla.

Haaremitalosta olen antanut itselleni kerrottaman, että
tataarimattokauppiaat olisivat sen tänne

rakennutaneet 30-luvulla. Ehkä joku mattokauppias istutti myös kuvan
kastanjapuun koti-ikävissään.

Muuten Aapelin Pikku-Pietarin pihassakin mainitaan tataarit, joten heitä
on täällä ollut jo ennen

Atikia ja Koljosia.

Kastanjapuu liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että Reino Helismaa
on sanoittanut laulun

Konsulin tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis kastanjapuu. Alunperin
sanoitus kertoi suutarin

tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu. Suutarin tytärtä ei
saanut esittää Yleisradiossa

sen epäsiveettömyyden vuoksi.

Tosiasiassa levy hyllytettiin, koska sen katsottiin halventavan
presidentti-instituutiota.

Paasikiven Alli-vaimo oli jalkinetehtalijan, eli ts. suutarin tytär ja
hänen siveellisyytensä

Helismaan laulu saattoi epäilyksen alaiseksi. Sitten Helismaa vaihtoi
suutarin konsuliksi eikä

sävelmä enää ollut rillumareita vaan arvostettavaa korkeakulttuuria.

Presidentti Juho Kusti Paasikivi itsehän oli suutaritaustaista vaimoaan
hieman paremmista piireistä,

sillä hän oli liikemiehen poika. Ts. isä oli kulkukauppias. Lapsuudessani
nämä liikemiehet

kiertelivät maalla ostelemassa puolukoita ja piisaminnahkoja.

Muuten olen tässä kuunnellut tarkasti tätä Helismaan Suutarin
tytär-sanoitusta enkä löydä siitä

muuta siveettömyyteen viittaavaa kuin lopun ”juu”-sanan. Tarkastakaa
vaikka itse.

http://www.youtube.com/watch?v=8iWMjMw61aE

Kommentit (0)

Alimittaisuudesta        09.06.2010, 19:48

Hyvä- ja puhdashenkinen tapahtuma oli Kupsin ja Mypan B-junioreiden ottelu
eikä mieli ole paha,

vaikka vieraat voittivatkin 2 – 3. Junnupelit ovat yleisöystävällisiä,
koska niissä sattuu ja

tapahtuu, sillä karmeita ja yllättäviä virheitäkin tehdään kentällä.

Kuopiolaiset hävisivät, koska olivat fyysisesti heikompia. Sama puute on
nykyään kaikilla

kuopiolaisilla jalkapallojoukkueilla. Olisiko niin, että rotevimmat
savolaisnuorukaiset ymmärtävät

hakeutua jääkiekkoilun pariin. Kaikki tietävät, että kaupungin rikkaimmat
miehet ovat entisiä

jääkiekkotähtiä.

Ja voihan alimittaisuus olla ihan savolaisten geneettinen ominaisuus.
Muistan, miten ennen puhuttiin

siitä, että ulkoasianhallinnon tehtäviin oli virkakielto alle
kaksimetrisillä miehillä, siis

kaikilla itäsuomalaisilla. Vasta pikkuisen pönäkän Paavo Väyrysen
ministerikaudella myös

lyhytkasvuisille savolaisnuorukaisille avautui mahdollisuus
ulkoministeriön palveluksessa ja hyvin

he ovat sen jälkeen  näissäkin hommissa pärjänneet.

Kommentit (0)

Upea pöysä        09.06.2010, 15:28

Pitkään jo mietin, että olisi öylön vaarantanut lähes päihteettömän
elämänasenteeni ja pistäytynyt

tuohon naapuriin Sataman Helmeen. Kyseisessä ravintolassa nimittäin piti
näytettämän joltain

merkilliseltä taivaskanavalta Mypa – Kups-ottelu. On ihan oikein, että
ravintolassa seurataan

urheilua; jo Tahko sanoi, että on parempi, että nuoret miehet ryyppäävät
ja harrastavat urheilua,

kuin että vain pelkästään  ryyppäävät.

Ja olisinhan minä voinut tarvittaessa hyvästä syystä nauttia vaikka
lasillisen alkoholitonta olutta

tai ehkä myös lasillisen kovaa olutta, jos urheilijanuorukaisten
raittiusjuomaa ei jostain syystä

olisi ollut saatavilla. Kuitenkin olisin pyrkinyt huolehtimaan, ettei ns.
normipäivä-ilmiötä olisi

päässyt kehittymään. Normipäiväasiasta enemmän tässä
http://video.google.com/videoplay?

docid=6812054720368293964#docid=7558507267750911688 .

Mutta en mennyt naapurisylkylään, sillä huomasin, että Mikko Juntunen
selostaa ottelun Oikealla

asemalla. Hän osaa selostuksessaan eläytyä tunteella kenttätapahtumiin ja
varsinkin

tuomarivirheisiin. Niin tälläkin kertaa. Kesken vimmatun Mypa painostuksen
Juntunen pääsi

karjaisemaan Kupsin vaarattomalta tuntuvan vaparin jälkeen, että ”PÖYSÄ,
UPEA PÖYSÄ”. Siinä syntyi

taas uudissana suomen kieleen.

Muistelen, että toista selostajien ääripäätä edustava Aulis Virtanen
Englannin liigaa selostaessaan

totesi maalin jälkeen vain rauhallisesti, että ”ja siellähän se on”, jonka
jälkeen selvästi kuuli,

kuinka mies veti pitkät imaisut Boston-merkkisestä tupakastaan.

Kommentit (0)

Addis Abeba        07.06.2010, 19:48

Loka Laitisen mukaan väärä Viinanen suoriutui puheenjohtajan tehtävistään
vallan mainiosta. Aluksi

tosin puheita pidettäessä vierasalkuperäisten b-, d- ja g-kirjainten
kanssa esiintyi ongelmia, mutta

siitäkin selvittiin SAK:n maisterismiesten suosiollisella avustuksella.

Myöhemmin kyseisiä vaikeita kirjaimia alkoi esiintyä puhujalla  jopa
liikaakin ja jopa sellaisissa

sanoissa, joihin ne eivät alunperin kuuluneet. Sama kehitys on ollut myös
itselläni enkä näe asiassa

mitään huvittavaa, sillä itäsuomalaisille kyseiset kirjaimet ovat täyttä
hebreaa.

Muinaisella SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiaisellakin, joka oli
muistaakseni syntyjään  Leppävirran

poikia, oli sama henkilökohtainen ongelma kuin Viinasella ja minulla.
Tosin puhutaan, että ennen

politiikkaan siirtymistään mies hallitsi suvereenisti jopa d-kirjaimen
käytön, mutta politiikassa

hän halusi tehdä pesäeroa herroihin myös kielellisesti. Eduskunnassa
tiettävästi jossain vaiheessa

harkittiin Poutiaisen lähettämistä kielikurssille Addis Abebaan.

Eino Poutiainen antoi arvokkaan panoksensa myös maailman elokuvataiteelle,
vaikka sitä asiaa ei

yleisesti tunneta. Nimittäin rautalampilainen Kari Hotakainen on kertonut,
että Suomessa 60-luvun

lopulla käydessään elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy rider-elokuvaan
nähdessään TV-uutisissa

jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan.

Kommentit (0)

Väärä Viinanen        06.06.2010, 18:21

Iiro Viinasen muistelmista paljastui, ettei hän myönnä olevansa sukua
entiselle SAK:n puheenjohtaja

Pertti Viinaselle. Tavallaan ihan sopivaa, että suomalaisten työmiesten
etujärjestön johtajana oli

iso, lihava ja harvasanainen mies, jonka nimi oli Viinanen.

Hupaisa on myös tarina, jonka Aarno Loka Laitinen kirjassaan Musta
Monopoli kertoo. Sen mukaan SAK:n

puheenjohtajaksi tuli Hesarin toimittajan kömmähdyksen vuoksi ihan väärä
Viinanen. Laitinen

paljastaa kirjassan väärinkäsityksestä seuraavaa:

”Tauno Viinanen oli paperikoneenhoitaja ja niitä harvoja kentän miehiä,
joiden
sanaa Veikko Ahtolakin kuunteli. Ahtola oli ajatellut Taunosta Paperiliiton
puheenjohtajaakin.

Jostain syystä tapahtui kuitenkin niin, että Helsingin Sanomat teki
hänestä, Pertistä, Ahtolan

seuraajan jo vuonna 1972.

Siinä povailtiin keistä tulee seuraavan vuosikymmenen
ammattiyhdistysjohtajia, kun vanha kaarti

väistyy. Hänelle Helsingin Sanomien uutinen tuli yllätyksenä. Ei hän nyt
sentään ollut koskaan

ajatellut että nousisi erään SAK:n merkittävimmän ammattiliiton
puheenjohtajaksi. Mutta kun se

oikein Sanomissa seisoi niin täytyihän siihen uskoa.

Helsingin Sanomien uutinen, että Viinanen olisi Paperiliiton tuleva
puheenjohtaja, perustui

väärinkäsitykseen. Joku oli kertonyt yön tuntema ravintolassa tapaamalleen
toimittajalle, että

Ahtolan seuraajaksi saattaa nousta Viinanen.

Toimittaja ei ollut koskaan kuullutkaan sellaista nimeä kuin Viinanen,
mutta oli
löytänyt SAK:n puhelinmuistiosta Paperiliiton kohdalta palkkasihteeri
Pertti Viinasen nimen ja oli

päätellyt, että tämän sen täytyi olla. Toimittaja oli vahingossa valinnut
väärän Viinasen, oikean

Viinasen nimi oli Tauno, mutta hänen nimeään ei ollut luettelossa, sillä
hän oli kentän miehiä,

työläinen paperikoneen äärellä. Sellaistahan sattuu, ikävää vain oli se
että väärän Viinasen nimi

painettiin maan suurimpaan sanomalehteen, jolloin kaikki luulivat, että
asiasta on jo päätetty.

Ahtola ei halunnut Viinasesta Paperiliiton puheenjohtajaa, jolloin ainoa
keino syrjäyttää oli

ylennys. Väärä Viinanen saatiin ymmärtämään, että hänen oikea paikkansa
oli  SAK:n kolmantena

puheenjohtajana. Muuten hän joutuu lopun ikäänsä tyytymään
Paperiliitonpalkkasihteerin tehtäviin.

Toki hän muisti kyllä mitä Veikko oli aina sanonut SAK:sta: ”Se on vain
kolme kirjainta ja

toimisto”.”

Kommentit (0)

Nainen Kymenlaaksosta        06.06.2010, 08:27

Vaalisloganeista vielä sen verran, että en malta olla kertomatta aiheeseen
liittyvää tarinaa.

Eräiden eduskuntavaalien alla päätti muudan gynegologi tehdä vaimostaan
kansanedustajan, vaikka

tällä ei ollut minkäänlaista alan kokemusta. Sen sijaan aviomiehellä oli
runsaasti löysää rahaa ja

sitä, mistä tämä gynegologi oli rahansa kaivanut, uskallan tuskin ajatella.

Maamme johtava mainostoimisto sai tehtäväkseen nostaa tämä kotirouva
isänmaamme politiikan huipulle.

Vakavan harkinnan jälkeen tästä yhteiskunnallisesti täysin kokemattomasta
ehdokkaasta päätettiin

tehdä kansanedustaja iskulauseella ”Nainen Kymenlaaksosta”. Ehdokas sai
melkein tarpeeksi ääniä,

mutta ei onneksi riittävästi.

Tarinasta opimme sen, ett jos minä päätän joskus jostain merkillisestä
syystä olla käytettävissä

joissakin vaaleissa, niin tunnuslauseeni tulee olemaan joko Kalle Pykälätä
lainattu  ”valitkaa

minut, niin lippalakit halpenevat” tai sitten ” nainen Kymenlaaksosta”.

Kommentit (1)

Lippalakit halpenevat        04.06.2010, 19:51

Iiro Viinasen muistelmista on paljastunut, ettei hän todellakaan lupaillut
äänestäjille liikoja. Hän

ei ollut  mikään maailmoja syleilevä aatepoliitikko. Itse asiassa miehestä
tulee mieleen toinen

hyvin maanläheinen karjalaistaustainen poliitikko Kalle Pykälä.

Kalle Pykälä oli Maalaisliiton kansanedustaja 1905-1917. Pykälän liikoja
lupailematon, pelkistetty

ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit
halpenevat.

Pitäisi selvittää, että onko Petri Pykälä Kallen pojanpoika. Petri Pykälä
tunnetaan maamme

elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985  tuottamansa
urheilumaailmaan kytkeytyvä

jännityselokuva ”Tappavat sekunnit” lienee Suomen huonoin  tai ainakin
vähiten katsotuin elokuva.

Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa.

Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään
maamme myydyimpänä

kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes.

Kommentit (0)

Viinanen        03.06.2010, 19:14

Aloitinpa lukea ajankohtaista kirjaa eli Iiro Viinasen muistelmia.
Viinanenhan oli

valtionvarainministerinä silloin, kun maa oli edellisen kerran ajautumassa
konkurssiin. Yllättävä

asia paljastui heti aluksi. Viinanen onkin Kuopion poekia. Tosin hän
karjalaisevakkojen jälkeläisenä

asui täällä vain ensimmäiset kuukautensa.

Yllättävää sen sijaan ei ole se, että Viinanen vaikuttaa oikeasti olevan
juuri niin kylmä  ja

peräänantamaton miesinsinööri, jollaisen kuvan hänestä ministeriaikana
saikin. Mutta rehellinen hän

on sekä sanansa pitävä ja siitä Suomen kansa tykkää.

Viinanen lupasi ministeriytensä aluksi Suomen kansalle vain verta, hikeä,
kyyneliä sekä tulta ja

tulikiveä ja muistaakseni myös paiseita. Edellä luetellut asiathan eivät
ole historiassa uutta,

eivät ainakaan raamatunhistorian lukeneille. Edellä luetellut asiat ovat
myös sellaisia poliittisia

realiteetteja, että kylmä ja peräänantamaton insinööri pystyy tällaiset
lupauksensa vaivatta

pitämään.

Mutta se, että ministeri Viinanen lupasi Suomen kansalle leikata myös sen
eläkkeitä ja että myös

tämänkin lupauksensa hän toteutti, on täysin uutta maailmankaikkeuden
historiassa.

Kommentit (0)

Suuria aikoja        02.06.2010, 18:53

Elämme kuopiolaisen jalkapalloilun suuria aikoja. Eilen Kups voitti Tps:n
2-1. Sunnuntaina Kupsin A

-juniorit voittivat Tampereen Ilveksen 3-0. Kaksi tuntia aiemmin Kupsin
B-junnut voittivat

vieraskentällä Hjk:n 0-1. Hjk johti sarjaa, Kups oli viimeinen.
Marginaalit ovat pienet sanoisi

Juhani Tamminen.

Kuopion Mimmifutis voitti samana viikonloppuna Espoon Hongan
vieraskentällä 1-3. Ainut huono uutinen

kantautui Kuopioon Vantaalta, jossa Kuopion Mimmifutiksen juniorit
joutuivat tyytymään 1-1

tasapeliin Vantaan Jalkapalloseuran kanssa.

Eilinen Kupsin miesten peli oli jännittävä urheiluelämys. Sää suosi ja
peli oli korkeatasoista.

Ainut ongelma oli, että katsojia oli vähän; virallisen tiedon mukaan 2800,
mutta oman arvioni mukaan

puolet vähemmän. Tosin sekin on paljon enemmän kuin kahdessa muussa illan
Veikkausliigan pelissä.

Kotimainen jalkapallo on menettämässä johtavan asemansa pesäpallolle.

Mutta väliäkö sillä, koska luulenpa, että on enää ajankysymys, kun  suuri
unelmani toteutuu ja Kups

kohtaa tummuvalla Väinölänniemen stadionilla jossain kansainvälisen sarjan
ottelussa FC Barcelonan

Espanjasta. Kups, jonka budjetti on 1 miljoonaa euroa tulee kamppailemaan
tasaväkisesti FC

Barcelonaa vastaan, jonka budjetti on 1000 miljoonaa euroa.

Muistutanpa mieleeni, että noin vuonna 1978 pääasiassa kuopiolaisista ja
suonenjokelaisista

pelaajista koottu Ops pelasi 1-1 tasapelin Liverpoolia vastaan. Tosin
Ops:n maalin teki Oulun oma

mies Sauli Puotiniemi. Hän oli jääpalloilija, joka piti kesällä kuntoaan
yllä potkiskelemalla

palloa.

Kommentit (3)

Niksejä        01.06.2010, 20:56

Vieläkään ei päästä eroon Nokiasta. Pirkka-lehden Niksi-Pirkka kuuluu
suosikkilukemistooni ja Niksi

-Pirkan nikseistä suosikkini on niksi siitä, miten Nokian kumisaappaasta
voidaan tehdä oivallinen

veneenankkuri, kunhan se ensin valetaan täyteen betonia ja maalataan
sitten valkoiseksi. Monena

unettomana yönä olen pohtinut, miksi ankkurisaapas pitää maalata juuri
valkoiseksi.

Pirkka-lehti ei ole niksipalstan keksijä, vaan se on ilmeisesti lainannut
niksiosastoideansa

puhdashenkisestä Kotiliesi-julkaisusta, jonka 60-luvun alun niksistä näyte
tässä. Siinä opastetaan

kumihanskojen oikeaoppista käyttöä – siis varmaankin Nokian kumihanskojen.

Kommentit (1)

Aatteellisuus        31.05.2010, 16:36

Ennen oli yritystoiminnassa paljon mukana sellaista aatteellisuutta ja
ihanteellisuutta, jollaista

ei nykyään enää tapaa. Nykyään bisnes alkaa olla pelkkää silmitöntä rahan
perässä juoksemista.

Luulenpa, että yllä oleva mainos on samoilta vuosilta, kuin aiemmin
esitelty Nokian

kumipamppumainos. Siihen aikaan kansa oli vielä poliittisesti aktiivista
toisin kuin nykyään.

Veikkaanpa, että eteläpohjalainen pk-yrittäjä Kustaa Vannas on mainostanut
IKL:ä lähellä olevassa

Ajansuunta-lehdessä.

Kommentit (0)

Pingispallot        30.05.2010, 18:34

Sen verran täytyy täsmentää öylöstä, etteivät tv:n pedifiilinaiset
keskustelleet niinkään

rangaistusten koventamisesta, vaan siitä pitääkö rippisalaisuutta raottaa
pedofilistien osalta.

Keskustelijat olivat varmasti hirvittävän älykkäitä, mutta eivät ehkä ihan
viisaita.

Itse voisin huonohkolla ja teoreettisluonteiselle maalaisjärjelläni
vakuuttaa, että rippisalaisuus

kysymyksellä on harvinaisen vähän tekemistä itse pääasian kanssa. Enpä
jaksa uskoa, että

lajinharrastajat juurikaan harrastavat ripittäytymistä, ellei sitten
kyseessä ole vallan erinomainen

pervertikko, joka nauttii tällaisten syntiensä muistelemisesta. Sikäli tuo
rippiasia saattaa

jotenkin liipata tätä pedofiliakysymystä, että jokseenkin Suomen kaikissa
pitäjissä kiertää huhuja

kirkonmiehistä, jotka ovat tykänneet rippikoulutytöistä vähän liikaakin.

Muuten Arvo Salo kertoo muistelmissaan siitä, kun hän opiskeluaikaan
60-luvun alussa työskenteli

Sörkan vankilassa jonkinlaisena sosiaalityöntekijänä. Vasta myöhemmin
aikamiehenä hän ymmrsi, miksi

hänen toimenkuvaansa kuului tilata aina kaksi pingispalloa, kun kirurgi
oli tulossa pistäytymään

laitoksessa.

Kommentit (2)

Kumipuunoksa        29.05.2010, 20:38

Kaksi asiaa on jäänyt opiskeluajoiltani mieleen. Toinen on se, että
oikeushistorian laitoksen

seinällä oli tämä Nokia-yhtiön mainos vuodelta 1932, jonka ihmeekseni
löysin myös helposti netistä

ja ehkä lain rajoja hipoen kopioin. Toinen muistamani asia on, että
Ellilän ulosotto-oikeuden

kirjassa kerrottiin, että Suomessakaan ei ole vallan harvinaista se, että
ulosottomies saa luodin

itseensä.

Ajan talousnäkymät alkavat olla sellaiset, että Nokiankin on syytä harkita
tuotantoaan

suunnitellessa palaamista perinteisille ja varmaksi koetuille
tuotannonaloille. Ja ajan muu henki

alkaa olla se, että Nokian kumipampun kysyntä tulee kasvamaan.

Muistan, että nuoruudessani varsinkin naiset ja ns. edistykselliset
ihmiset halusivat lieventää

rikosten rangaistuksia, sillä tutkimuksissa oli vakuuttavasti osoitettu,
ettei niillä juurikaan

ollut merkitystä rikosten torjunnassa monillakaan rikollisuuden aloilla,
vaan muut keinot olivat

tehokkaampia ja varsinkin kustannustehokkaampia.

Nykyään varsinkin naiset ja ns. edistykselliset ihmiset ovat koventamassa
kontrollia ja vaatimassa

lisää vankeusrangaistuksia. Tämä tuli mieleeni seuratessani tv:ssä
keskustelua pedofiliasta, joka

tietenkin on vastenmielinen ja tunteita kuohuttava asia. Epäilen
kuitenkin, ettei asian

hararstamiseen ole vaikutusta sillä tuleeko tuomio ehdollisena tai
ehdottomana ja onko se vuosi vai

kolme vuotta.

Sen sijaan jos halutaan vain kostaa vastenmielisiä asioita harrastaville
ihmisille, niin sitten

tietenkin voi kannattaa tuntuvampia kostotoimia, mutta se pitää sitten
ymmärtää myöntää.

Liikenteessäkin näkee sellaisia ohituksia, että häivähdyksen omaisesti
olen hetken kannattanut

ajatusta, että poliisit voisivat ampua tienpientareella välittömästi heti
paikalla ja armotta

syyllisä niskaan.

Kommentit (0)

Veljeskansojen ottelu        28.05.2010, 16:30

Tavallaan toinen paikallispeli oli viikko sitten pelattu Viro-Suomi. Suomi
hävisi viisi kertaa

pienemmällä veljeskansalleen selkeästi 2 – 0. Järkyttävä tulos. En tunne
tarkkaan tilannetta, mutta

epäilen, että virolaiset antoivat vielä sen verran tasoitusta, ettei maan
venäläisiä huolittu

joukkueeseen. Ja jos huolittiinkin, niin heille ei ainakaan syötelty.

Eilen telkkarissa urheilutoimittaja kertoi, miksi Suomi on niin huono
jalkapallossa. Asiasta voi

syyttää suojeluskuntajärjestöä. Kun järjestön 80 vuotta sitten piti valita
pesäpallon ja jalkapallon

väliltä, valittiin pesäpallo. Tahko Pihkala halusi pesäpallon avulla kehittää

käsikranaatinheittotaitoa, syöksynopeutta ja pikakivääriammunnassa
tarvittavaa lihasten

koordinaatiokykyä. Sen valinnan seurauksena maamme ei koskaan tule
pelaamaan jalkapallon mm-

kisoissa.

Tahko ei kuitenkaan täysin tuominnut jalkapalloa. Hänen  mukaansa, jos
nuorimies on harrastanut

monipuolista liikuntaa, voi hän 20 ikävuoden jälkeen siirtyä myös
jalkapalloilun pariin. Tosin koska

ihmisen polvinivel ei kestä eteenpäin potkimista, suositteli Pihkala
pallon potkimista taaksepäin.

Itse epäilen, että sellainen pelityyli taas rasittaa akillesjänteitä ja
kantapäitä kohtuuttomasti.

Kommentit (0)

Paikallisottelu        27.05.2010, 19:15

Selvä on tasoero Veikkausliigan ja divarin välillä. Eilen Kups voitti
Suomen Cupissa

varamiesjoukkueellakin MP:n vieraskentälläkin vaivatta 0-2. Ottelussa
lienee ollut paikallisottelun

tuntua, sillä kysymys oli Savon herruudesta. Niinpä kiihkeää ottelua oli
tiettävästi ollut

seuraamassa useita kymmeniä katsojia.

Joukkueet eivät ole kohdanneet muutamaan vuoteen. Silloin kun vielä
kohtasivat, mieleeni on jotenkin

jäänyt, että yleensä pienempi Mikkeli voitti, vaikka MP oli useimmiten
sarjataulukon mukaan se

huonompi porukka. Mikkelin miehillä oli näissä otteluissa parempi
motivaatio. Kuopion ja Mikkelin

välillä on vähän samanlainen asettelma kuin Ruotsin ja Suomen välillä.

Tavallaan Mikkeli oli  se suonenjokelaisten jalkapallokaupunki. Ennen Kups
ei huolinut kuin oman

kaupungin poikia porukkaansa, joten Suonenjoen tähdet Ismo ja Reijo
Vaittinen sekä Kari Oikarinen

muuttivat Mikkeliin ja saattoipa siellä pelailla jossain vaiheessa
Onttosen Pekkakin. Vaittisen

veljeksistä Ismo oli parhaimmillaan nuorten maajoukkuemaalivahti ja
Reijolla on peräti 13 miesten

maajoukkuepeliä.

Nykyäänhän Kupsiin on huolittu jo kuusi ulkomaalaistakin, mutta vielä
70-luvulla nousi kaupungissa

kova älämölö, kun Savonlinnassa syntynyt, mutta Kuopiossa opiskellut, Ossi
Loikkanen kelpuutettiin

porukkaan. Se oli saman suuruusluokan skandaali, kuin
työläisjalkapalloilua edustaneen Kuopion Elon

valmentaja Martti Räsäsen siirtyminen porvareiden Kupsiin. Nythän sekä
Räsänen että Elo kuten myös

luokkakantainen jalkapalloilu ovat kuolleet.

Vähän aikaa 80-luvulla  Elo oli kaupungin rikkain joukkue kiitos taitavan
taloudenhoitajan, mutta se

kultakausi päättyi sitten näyttävään konkurssiin. Elon kulta-aikoja
muistellessani olen haaveillut,

että joskus vielä onnistun hankkimaan
urheilumuistoesinekokoelma-alttarilleni kuulakärkikynän, jossa

lukee tulikirjaimilla ”Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan”.

Kommentit (0)

Kuunkuiskaajat        26.05.2010, 19:11

Vaikka en olekaan seurannut Euroviisuja viimeiseen 40 vuoteen, olen
antanut itselleni kerrottavan,

että jälleen kerran vahvoina ennakkosuosikkeina kisaan lähteneet
edustajamme ovat karsiutuneet jo

välierissä samalla tavalla, kuten myös kiekkomiehillemme kävi viikko
sitten. Eivät arvosta

ulkomaalaiset meitä, vaikka olemme maailman rehellisintä, ahkerinta ja
sodassa urhoollisinta väkeä.

Enkä syytä Kuunkuiskaajia. Varmaan he yrittivät kaikkensa ja ajoittivat
kuntonsakin oikein, mutta

tällä kertaa se ei riittänyt parempaan. Pahaa pelkään, että jos koko
tyhjänpäiväinen laulunloilotus

jätettäisiin kisasta pois ja kansat antaisivat toislleen pisteitä muuten
vain, niin tulos olisi

meille yhtä synkkä.

Luulen, että Suomi saisi pisteitä vain turkkilaisilta, jotka pitävät meitä
sukulaisinaan ja koska

entisissä sikäläisissä kansakoulujen lukukirjoissa oli ihasteleva tarina
siististä valkoliljojen

maasta, jolla tarkoitettiin siistiä Suomea. Ja tosiasia onkin, että meillä
on Euroopan siisteimmät

vessat.

Minusta on jo vuosikymmeniä tuntunut siltä, että ulkomaalaiset ovat
liittoutuneet Suomea vastaan.

Muistanpa, kuinka noin kolmekymmentä vuotta sitten, kun Kuopion Likolahden
teurastamon elukkalääkäri

Rosbergin aikamiespoika Keijo harrasti kilvanajoa, niin aina ulkomaalaiset
kilvanajajat aivan

selvästi pyrkivät pussittamalla häiritsemään Keken voittokulkua.

Kommentit (0)

Iran        25.05.2010, 19:39

TV:stä tuttu toimittaja Liisa Liimatainen kävi männä viikolla
kaupunginkirjastolla puhumassa hyvin

tuntemastaan asiasta eli  Iranin tilanteesta. Huomasin taas olleeni
väärässä mielikuvissani

maailmasta. Sain kuulla, että maassa on 72 miljoonaa asukasta ja 58
miljoonaa kännykkää.

Korkeakouluopiskelijoista 60 % on naisia. Ja mikä mielenkiintoisinta
minulle, alan harrastajalle,

maailman nettiblogeissa käytetyistä kielistä farsi, joka kai paremmin
tunnetaan persian kielenä, on

kolmanneksi yleisin; ilmeisesti englannin ja kiinan kielien jälkeen.
Kotiseiniensä sisällä kansa on

yhtä vapaamielistä kuin länsieurooppalaiset ja naiset ovat viskaamassa
huntunsa ja kaapunsa

kierrätykseen.

Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että nykyisen pappisvallan
kannatus on 15 % luokkaa. Mutta

sillä ei taida olla merkitystä, sillä olennaista vaaleissa on se, kuka saa
laskea äänet.

Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että Iranissa tapahtuu kohta
sotilasvallankaappaus, jonka

jälkeen ilmenee, että koko kansa ja varsinkin nuoriso ja etenkin naiset
rakastaa armeijaa.

Kommentit (0)

Hasek        24.05.2010, 18:38

Ja taas olin väärässä kuten yleensä. Ovelat tsekit veivät
maailmanmestaruuden ties monennenko

kerran, vaikka hävisivät turnauksessa Norjallekin. Venäläiset olivat
pelanneet MM-tasolla 27

voittopeliä peräkkäin, mutta nyt tuli tappio väärässä pelissä.

Tsekit ovat opiskelleet Hasekinsa kunnolla. En tarkoita Dominik Hasekia,
joka on ehkä maailman

kaikkien aikojen paras maalivahti, vaan hänen sukunimikaimaansa Jaroslav
Hasekia, joka on ehkä

maailman kaikkien aikojen paras kirjailija.

Valitettavasti kirjailija Hasekin terveys petti jo kypsässä 37vuoden
iässä, sillä hänkään ei ollut

mikään vesipoika eikä kunnon sotamies Svejk tässä sotaromaanissa koskaan
ehtinyt edes rintamalle

asti. Siitä huolimatta Svejkin seikkailut ensimmäisessä maailmansodassa on
yksi luetuimmista

kirjoista.

Jos suomalaisten miesten esikuvia ovat sairaaloisen  rehelliset  ja
sairaaloisen ahkerat Koskelat ja

Päätalot, niin tsekkien esikuvana lienee viisaasti tyhmä laiskanpulska
koirakauppias Svejk, joka

elättää siviilissä itsensä myymällä sekarotuisia piskejä rotukoirina ja
joka rennolla

elämänasenteellaan ja katuoveluudellaan selviää aina tilanteissa voittajana.

Niin muutkin tsekit voittavat oveluudellaan  jääkiekossa ja monissa muissa
pallopeleissä.

Pallopelithän perustuvat vastustajan hämäämiseen. Eilenkin tsekit tekivät
ratkaisevan maalin ennen

kuin vastustajat huomasivat pelin alkaneen ja pelin lopussa 110-kiloinen
Jagr kaatui täysin

sääntöjenmukaisessa taklauksessa niin dramaattisesti, ettei suomalainen
tuomari sitä kestänyt

katsella ja venäläinen ajettiin ratkaisevasti ulos. Suomalaisen miehen
miehekkyys ei olisi sallinut

Jagrin kaltaista näyttelemistä.

Kommentit (0)

KHL        23.05.2010, 18:55

Eittämättä lähtee Venäjä ennakkosuosikkina illan finaaliotteluun.
Jääkiekko on nykyään maassa

korkessa kurssissa. Venäjän liiga KHL kilpailee jo tasossa NHL:n kanssa.
Kazanin pelaajabudjetti on

maailman suurin, siis suurempi kuin yhdenkään Amerikan seuran. Ihmettelen
asiaa, koska kaupungin

jäähalliin mahtuu vain 8800 katsojaa.

Puhutaan, että KHL:n rikkauden selittää Venäjän mafian rahanpesu. En
ymmärrä asiaa. Sitten

ymmärtäisin, jos lajiin liittyisi veikkaus- ja
vedonlyöntihuijausmahdollisuus, mutta tietääkseni ei

liity. Ehkä mafiosot sijoittavat rahojaan joukkueisiin pelkästään
rakkaudesta laijiin.

Moni suomalainen on käynyt KHL:ssä rikastumassa ja palaajien tarinat ovat
olleet vaikuttavia. Tero

Lehterä kertoi, että hänen seurassaan treenattiin kolme kertaa päivässä
eläimellisesti ja jos ei

jaksanut, niin tuli lääkäri, jolla oli dropit, joilla pantiin jaksamaan.
Lehterä epäili, että jos

treenikertoja olisi ollut vähemmän, porukka olisi varmaan alkanut
juopottelemaan.

Ja maalivahti Sinuhe Wallinheimo kertoi,  että hänellekin syötettiin
mömmöjä, joiden sisältöä ei

kerrottu. Mies pelkäsi niiden näkyvän vielä Suomenkin testeissä, mutta
eivätpä näkyneet. Aineet ovat

varmaan kehittyneet sitten 80-luvun, jolloin Igor Larionov kertoi, että
Moskovassa pidetyissä MM-

kisoissa kotijoukkueen pojille oli testipaikan vessanpytyn takana jo
valmiiksi esitäytetyt mukit.

Kommentit (0)

Slaavit        22.05.2010, 20:26

Eivät pystyneet germaaniset yli-ihmiset pysäyttämään idän slaavien vyöryä,
vaikka sitkeästi

pistivätkin kampoihin. Loppuotteluun selvisivät Tsekki ja Venäjä. Siitä
koitoksesta tulee tuima,

koska veljeskansoista ei ole kysymys.

Joskus tv:ssä pitäisi näyttää uusintana maiden kohtaaminen v. -69
kisoista. Se oli elämää suurempi

ottelu. Vähän samanlainen kuin Saksojen peli vuoden -74 jalkapallon
MM-kisoissa.

Melkoinen on slaavien palloilullinen lahjakkuus. Varsinkin Jugoslaavien.
Maa hajosi laskujeni mukaan

ainakin viideksi valtioksi, joista jokainen voittaa Suomen
kansainväilisissä pallopeleissä. Ja

pelkäänpä, että ensi vuonna Slovenia kukistaa meidät jääkiekossakin.

Kommentit (0)
Nyrkinhuisketta        21.05.2010, 17:38

Taas olin väärässä. Ei murskannut Kanada Venäjää eikä sen jälkeen pätkinyt
heitä vielä turpaan, vaan

Venäjä murskasi Kanadan ja lopuksi pätki vielä tappelun aloittaneita
vaahterarintoja turpaan. Ja

muutenkin oli kiekkoilta väkivaltatäyteinen. Huipentumana se, kun Saksan
päävalmentaja alkoi puku

päällä kravatti kaulassa huiskien takoa laidan yli nyrkeillään Sveitsin
pelaajaa. Mies oli ihan

tosissaan, mutta en jaksanut tuntea myötähäpeää jääkiekkoyleisön puolesta
vaan pelkkää hilpeyttä.

Yleensä kiekkoväkivalta tapahtuu kaukalossa. Poikkeukset vahvistavat
säännön. Saksan valmentajan

käytös oli poikkeavaa. Yhden vastaavan tapauksen tiedän historiasta.
Puhutaan, että näyttelijä Åke

Lindmanin pikkuveljeä taklattiin kerran pahasti laitaa vasten ja kostoksi
katsomossa istunut

tempperamenttinen isoveli tarttui vastustajaa kurkusta. Lindman olisi
mukamas tältä ajalta perinyt

hellittelynimensä ”Kuristaja”.

Poikkeavaa oli myös 70-luvun neuvostotähtien Gusevin ja Alexandrovin
toiminta. Nimittäin silloin

puhuttiin, että miehet saivat elinkautisen pelikiellon sen jälkeen, kun he
kiipesivät kaukalon

laidan yli antamaan asennekasvatusta jollekin tyypille, joka huuteli
heille törkeyksiä pelin aikana.

Se tapahtui silloin Tarasovin ja Brezhnevin kaudella, jolloin maassa oli
vielä jonkinlainen kuri ja

järjestys. Oikeastaan ihmettelen, ettei vastaavaa tapahdu Kuopion
jäähällissa, siellä varsinkin

yleisö on pahaa suustaan etenkin tuomaristoa kohtaan.

Kommentit (0)

Minä suren        20.05.2010, 21:51

Ei voittanut Suomi maailmanmestaruutta, vaikka pidin asiaa urheilukielellä
sanottuna jo selviönä.

Minä suren. Ja varsinkin suren nykyistä tuomarilinjaa, joka suosii taas
kaikenlaista ronkkimista

eivätkä meidän piskuiset ja taitavat pelaajamme siksi pärjää kummankaan
maalin edustalla.

Eikä suruni ole kovin suuri, kun vielä muistan, että jääkiekko on
pohjimmiltaan raaka ja

väkivaltainen peli, joka vetoaa suurten massojen alkukantaisiin vaistoihin
ja vietteihin. Onneksi

kohta alkavat jalkapallon MM-kisat ja niitä seuraa koko ihmiskunta
veljeyden hengessä.

Suruani lievittää vielä sekin, kun muistan miten viime talvena
sivistyneenä ihmisenä pitämäni HIFK:n

valmentaja Kari Jalonen huusi Kalpan Kapaselle kesken pelin tiimellyksen,
että ”haista sinä neekeri

v—u”! En tiedä pitäisikö syytöstä pitää loukkaavana ja rasistisena,
koska ainakin itse arvostan

neekereitä loistavina urheilijoina.

Ja HPK:n valmentaja Rautakorven, jonka sivistyneisyyteen en osaa ottaa
kantaa, muistelen joskus

taiston tuoksinassa uhanneen polttaa erotuomarin talon. Ainakin niin voisi
pahalla tahdolla tulkita

huudon ”varo, ettei talos pala”.

Nähtäväksi jää, kehtaanko enää katsoa tämän illan kahta seuraavaa peliä,
sen verran tunnen

myötähäpeää koko jääkiekkokansan puolesta.

Kommentit (1)

Törkeyksiä        19.05.2010, 19:25

Suomen maailmanmestaruus alkaa olla selviö. Eilen joukkueemme antoi
oivallista taktista silmää

osoittaen Venäjän voittaa ja niinpä venäläiset tulevat saamaan seuraavassa
ottelussa selkäänsä

Kanadalta itse pelissä ja loppuvihellyksen jälkeen vaahtreralehtiset
tulevat vielä joukolla

mukiloimaan hyvän itäisen naapurimme. Monien mielestä se on ihan oikein;
sen verran rumasti

poikiamme eilen telottiin.

Venäläiset eivt ole hävinneet turnauksessa vielä peliäkään, mutta
tappiotodennäköisyys kasvaa koko

ajan. Sen sijaan meikäläisten tappiokiintiö on jo täynnä ja
voittotodennäköisyys sen kun vain

lisääntyy ratkaisupelien lähetessä. Mestaruus siis häämöttää.

Ainakin mikäli eiliset merkit pitävät paikkansa, niin kanadalaisten peli
tulee olemaan Venäjää

vastaan hyvin fyysistä. Eilenkin kanadalainen taklasi törkeästi
tsekkimaalivahtia ja teki sitten

helpon maalin. Näytti hetken siltä, että mies ryntää iloissaan
keskikentälle tuulettamaan

täysosumaansa, vaan niin ei käynytkään. Sen sijaan peluri ryntäsikin
takomaan nyrkeillä

vastustajaansa.

Mutta osaavat venäläisetkin. Eilen tuli vallan ikävä Brezhnevin aikoja,
jolloin neuvostoyhteiskunta

toimi kurinalaisesti ja punakone pelasi kaunista ja laillista kiekkoa.
Viime pelissä pari

suomalaista runneltiin tahallisesti pelikyvyttömiksi eikä sellaista
sallittu Tarasovin valvonnassa.

Kun esimerkiksi vuonna 1970 MM-kisoissa Mononen ronkki Maltsevia
mailallaan alavatsaan, ei tapausta

kostettu mitenkään, vaan Tarasov lähetti Suomen vaihtoaitioon terveiset,
että elleivät suomalaiset

asetu, niin Neuvostoliitto alkaa pelaamaan tosissaan. Peli päättyi 16 – 1.
Niiltä ajoilta muistan

Kukkosen Anssin selostuksen: ”Suomen peli kulkee näyttävästi. Mononen,
Marjamäki, Oksanen, Kapanen

ja sitten Harlamov. Peli on siis 6 – 0”.

Kommentit (0)

Valkoiset kahleet        19.05.2010, 18:59

Reino Helismaan sanoittamassa iskelmässä Venezuela todetaan lopuksi
arvoituksellisesti, että

”valkoiset kahleensa pois luo Venezuela”.
http://www.youtube.com/watch?v=de8paFI-KHE

Viime yönä ymmärsin tummentuvalla Keskuskentällä, mitä sanoittajanero
tarkoitti tässä afrotaustaisen

Etelä-Amerikan valtion viidakon yöelämää kuvaavassa iskelmässään.
Nimittäin myöhäisillan

Veikkausliigan ottelussa Kupsin mustat miehet pyörittelivät sarjajohtoa
tavoitelleen JJK:n

valkoisenrodun edustajat solmuun. Kups voitti 2 – 0 aivan ansaitusti ja on
nyt tasapisteissä

sarjajohtajan kanssa.

Kupsin sinimusta  Olajide Williams teki jälkimäisen kotijoukkueen
maaleista. Sen tehtyään mies

repäisi ilosta ihokkaansa eli riisui paitansa. Valkoistarotua edustava
päätuomari ei moista

alkukantaista käytöstä hyväksynyt, vaan ajoi Williamsin kentältä, ennen
kuin tämä pääsi valkoisten

kahleidensa riisumisessa niin pitkälle, että olisi poistanut myös housunsa.

Sen sijaan toinen yönmusta mies, eli sirkusmaisen taitava Dickson
Nwakaeme, käyttäytyi korostetun

hillitysti. Kun hänet vaihdettiin kentältä, kiersi mies vielä kättelemässä
sekä oman että

vierasjoukkueen pelaajat ja siinä urakassa tärväytyi tappiolla olleelta
vierasjoukkueelta muutama

arvokas peliminuutti. Dickson osoitti tempullaan oivallista taktista
silmää. Erotuomarikaan ei

voinut häntä ajaa kentältä, sillä hän oli poistumassa sieltä muutenkin.

Kunniaksi ovat nämä salskeat neekerinuorukaiset rodulleen.

Kommentit (0)

Aatu        17.05.2010, 18:44

Ja Suomi jatkaa hoipertelematta etenemistään vääjäämättä kohti
jääkiekkoilun maailmanmestaruutta.

Nyt tuli jo neljäs voitto perättäin. Ja muitakin myönteisiä
jääkiekkouutisia kiirii maailmalta.

Nimittäin TPS:n riveissä Suomen mestaruuden voittanut Aatu Hämäläinen on
Suonenjoen Kärkkäälän kylän

poikia. Niin minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä viestitetty.

Eli runsas on se joukko, joka on tuottanut pienelle ja köyhälle 200
asukkaan Kärkkäälälle

palloilullista mainetta. 50-60-luvun vankka maaotteluratsu Esko
Luostarinen oli jotakin kautta sukua

Askolan Korhosiin. 80-luvun lentopallomaajoukkueen kantava voima Olli
Nenonen on Pellonpään Nenosia.

Ja saman vuosikymmenen HJK:n rangaistuslaukausspesialisti Pekka Onttonen
oli Heinäselästä; siitä

jostain Aatu Hämäläisen naapurista otaksun.

Muistan selvästi, että nuoruudessani Suonenjoen Pallon edustusjoukkueessa
pelasi 10 Onttosta ja

sitten yksi Anttonen eli serkkutyttöni mies. Ja kylällä puhuttiin, että
Anttonen valittaa, etteivät

ne Onttoset hänelle liiemmälti syöttele.

Kommentit (0)

Metsässä ei liikahda lehtikään        17.05.2010, 15:50

Kaksi upeaa kesäiltaa olen kokenut Uukuniemellä ja niiden avulla taas
jaksaa talven loskan ja

hyhmän. Karjalan kunnailla ihan oikeasti lehtii puu jaKarjalan koivikot
tuuhehtuu. Tosin käkien

raivoisa kukunta meni liiallisuuksiin; vähemmälläkin ne olisivat saaneet
asiansa selviksi.

Luulen, että Uukuniemen rantatontit ovat kohta hinnoissaan, kun
vallankumousta pelkäävät Pietarin

rikkaat siirtävät rahansa maahan, jossa valta ei kumoudu. Pietarista
pyyhkäisee pikaveneellä

hetkessä Karjalan Pyhäjärvelle. Pyhä tarkoittaa paikannimessä  jonkun
omaa, kyseessä on siis

karjalaisten Pyhäjärvi. Rauman lähellä ja Lapissakin on omat pyhät järvensä.

Kun Suomi liittyi EU:n epäiltiin, että saksalaiset vievät Suomen rannat;
eivät niitä vie

saksalaiset, mutta venälisille ne kelpaavat hyvinkin. Kun jokunen vuosi
sitten oli Helsingissä

Venäjän taiteen kulta-ajan näyttely, oli siellä esillä paljon juuri
tyypillisiä suomalaisia

rantamaisemia. Meillä naapuruksilla on samanlainen sielunmaisema.

Ja musiikkimakukin on yhteinen. Tämä kappale tunnetaan nimellä Moskovan
illat, Unohtumaton ilta ja

Metsässä ei liikahda lehtikään. Alkuperäisessä sävelmässä puhutaan
Moskova-joen illoista, ei

Moskovan yöelämästä. Mutta laulu sopii kuin nyrkki silmään myös Uukuniemen
Pyhäjärven kesäiltaan.

http://www.youtube.com/watch?v=T8gLY3SCeYo

Kommentit (0)

Hockeyta        15.05.2010, 20:49

Suomen maailmanmestaruus alkaa olla sinettiä vailla. Eilen nöyrtyi
Valko-Venäjä, vaikka onkin DDR:n

kaltainen urheilun suurvalta. Sitä ennen kaatuivat Saksa 80 milj. ja
Pohjois-Amerikan Yhdysvallat

300 milj. Ylihuomenna murskataan Venäjä 150 milj. Harmi, etteivät Kiina
1300 milj. ja Intia 1100

milj ole mukana. Nekin olisivat vain suupaloja Suomelle, jääkiekkoilun
supervallalle, jos vain

tulisivat vastaan yksitellen.

Tosin varsinkin Intia saattaa olla tulevaisuudessa peloittava haaste
kiekkoleijonille, koska maassa

on vanha hockeyperinne. Intiassa on maahockeyssä satoja olympiavoittajia
ja useimpien nimi on Singh.

Jääkiekossakin Suomi saisi vastaan täysiä Singh-kentällisiä. Singh on
yleisin olympiavoittajan

sukunimi. Kakkosena on Khan, eli pakistanilaiset maahockeymiehet.

Harmi, että Suomi valitsi baseballin sijasta pesäpallon ja maahockeyn
sijasta sählyn. Olisi se

melkoinen tapaus, kun pelaisimme maailmanmestaruudesta Usa:a tai Intiaa
vastaan.

Kommentit (0)

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu        13.05.2010, 06:13

Suomi näyttää ennustukseni mukaisesti olevan vääjäämättä matkalla
maailmanmestaruuteen. Mutta liian

jännäksi menee. Hermot eivät enää kestä. Mieli tekisi hylätä TV ja
vetäytyä hetkeksi Uukuniemelle

veiviradion ääreen. Samalla voisi tarkastaa, että joko Karjalan kunnailla
lehtii puu, kuten Georg

Ots tässä vakuuttaa http://www.youtube.com/watch?v=yeFsj0BNZIA .

Jori päästelee muuten ihan kauniisti. Eivät osaa nykyajan vokalistit
äännellä yhtä taitavasti. Oli

se hyvä, etteivät suomalaiset yrityksestään  huolimatta onnistuneet miestä
hukuttamaan kesällä -41,

vaikka Otsia kuljettanut laiva upposi meikäläismiinaan. Laulaja oli Viron
uintimestari ja jaksoi

rantaan asti toisin kuin yli 20.000 muuta, jotka hukkuivat Tallinnan
evakuoinnin yhteydessä laivojen

ajettua miinakenttään.

Suomalaiset ja saksalaiset olivat miinoittaneet Tallinnan edustan.
Meikäläiset sukellusveneet olivat

asialla jo ennen sodan syttymistä, joten Luojan lykky, ettei Toisen
maailmansodan alkaminen mennyt

Suomen piikkiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäyntikin olisi saanut uusia
piirteitä.

Kommentit (0)

Volvo        12.05.2010, 19:14

Eilen telkkarissa Volvo Markkanen 72 v. muisteli elämäänsä seurassaan
10-vuotias tyttärensä. Harmi,

ettei hän kertonut enempää Tanskan vuosistaan, koska maa on tällä hetkellä
ajankohtainen.

Muistelmakirjassaan hän tunnustaa pitävänsä Tanskasta kovasti. Kun siellä
rehellinen pankkirosvo

yritti vaivalla ansaita kapeaa leipäänsä ja juoksi karkuun työpaikaltaan,
niin väestö kannusti

hymyssä suin ja osoitti muutenkin suosiotaan.

Sen sijaan  Suomessa vastaavassa tilanteessa silminnäkijät ryntäävät
hampaat irvessä rosvo-polon

perään. Ja tämän saman kulttuurieron huomasi joku ilta sitten jääkiekossa.
Koskelan Jussin

jälkeläiset raatoivat hampaat irvessä, mutta kaikin puolin huonompi Tanska
voitti rennosti pelaten

hymyssä suin.

Eikä tappio edes harmittanut, koska tanskalaiset ovat ainoa kansakunta,
jota vastaan suomalaisilla

ei ole mitään. Jos me emme pärjää, niin suotakoon menetys sitten heille.
Ja vaikka sikäläinen

Cristensen kävi muutama vuosi sitten teloittamassa pari poliisia, niin
juutteja kansana ei

syyllistetty. Eikä oikein Cristenseniäkään, vaan päinvastoin linnaan
joutuneen murhaajan luokse

hakeutui suomalaisneitosia, jotka halusivat tämän jokaisen äidin
toivevävyn lapsensa tulevan

lapsensa isäksi.

Muuten mieleeni on jäänyt, että kun poliisimurhaajan tunnusmerkit
kerrottiin lehdissä, kerrottiin,

että mies kantaa laukkua venäläisittäin. Täytynee selvittää, miten laukkua
kannetaan venäläisittäin.

Kommentit (2)

Rähjä        11.05.2010, 18:24

Pitkäsen murhan käytännön toteuttaja on nyt selvillä, mutta vielä pitäisi
selvittää, kuka oli teon

suunnittelija. Ville Vainion vapautamme epäilyistä heti kättelyssä.
Keskisarjan kirjan mukaan

Kuopiossa liikkuivat sen ajan johtavista kommunisteista myös Arvo Poika
Tuominen, tuleva

tannerilainen kansanedustaja  ja Niilo Välläri, tuleva Merimies Unionin
luja johtaja.

Mutta heidät Keskisarja vapauttaa epäilyistä. Murhaajiksi näistä miehistä
ei ollut. Sen sijaan

vahvimmin tutkija taipuu Eino Rahjan syyllisyyden kannelle. Kirjassa
väitetään, että Rahja olisi

syntyjään kuopiolaisia, mutta asiasta löytyy muitakin kilpailevia
näkemyksiä. Rahja ilmeisesti

olisikin luonteensa puolesta pystynyt raakuuksiin. Ainakin mies toimi
vallankumouksen aikaan Leninin

henkivartijana, johon tehtävään olisi tuskin äiti Teresaa huolittu.
Sisällissodan jälkeen mies

kohosi kenraalin arvoon Neuvosto-Venäjällä.

Rahjasta ei ole alan kirjallisuudesta löytynyt  juurikaan myönteisiä
arvioita, ennen kuin Antti

Tuuri kirjoitti hänestä romaanin Asejuna Pietarista.  Tosin Tuuri on jäävi
Rahja-tutkija, sillä

molemmilla ovat  sukujuuret Pohjanmaan lakauksilla. Tuurin kirjasta saa
kuvan tarmokkaasta ja

älykkäästä synnynnäisestä johtajasta, joka päättäväisesti toimittaa
asejunan Pietarista Suomen

punaisille lahtarilaumojen estelyistä huolimatta. Hänen veljensä Jaakko
sen sijaan toi junalastin

viljaa ja väitetään kolmannen veljeksistä huolehtineen punakaartin
juomahuollosta.

Rähjämäinen Eino Rahja ansaitsisi patsaan Helsinkiin. Hän nimittäin
pelasti maamme itsenäisyyden.

Venäjän sisällissodan aikaan oli jo valkoinen kenraali Judenits pääsemässä
voitolle ja lähestyi

vääjäämättä armeijoineen Pietaria. Judenitsin haaveena oli palauttaa
tsaarin valta ja samalla

myöskin palauttaa Suomi Venäjän ykseyteen.  Mannerheimillakaan ei ollut
tiettävästi mitään tätä

vastaan.

Judenitsilla oli käytössän panssarivaunuja, jotka silloin vaikuttivat
voittamattomilta aseilta.

Mutta sitten Rahja lähti Pietarista suomalaispunikkien iskuosaston kanssa
tankkeja vastaan

rautakangeilla, haloilla, kivillä yms. luonnonmukaisilla
panssaritorjuntavälineillä varustettuna ja

niin vain kalliit panssarit saatiin niin sanotusti päreiksi. Enemmän
asiasta löytyy tietoa täältä

http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200302_sivu_14.html .

Kommentit (0)

Taivaanpankon sankari        10.05.2010, 18:44

Nyt alkaa selvitä, kuka ampui Pekka Pitkäsen. Heti tapauksen jälkeen
Kuopiosta katosi Emil Räsänen-

niminen nuorimies. Hän pakeni itärajan yli. Siellä hän otti surmatyöstä
kunnian itselleen ja niinpä

häntä alettiin kutsua suomalaispunikkien keskuudessa arvostavasti
Taivaanpankon sankariksi. Etsivä

keskuspoliisin arkistoissa Emil Räsäsen kerrotaan olleen hyvin kaunis
mies. Ja kun tarkemmin

ajattelee, niin sellaisiahan ne Räsäset tahtovat olla.

Kuopiossa Pitkäsen murhan tutkimusten yhteydessä epäiltynä pidätettiin
Hugo Ahokanta-niminen herra.

Ilmeisesti hän olikin toinen likaisen työn tekijöistä, mutta mitään hän ei
kuulusteluissa kertonut.

Ehkä poliittinen poliisi ei edes pitänyt kovin tärkeänä tapauksen
selvittämistä, koska katsoi, ettei

yhteiskunta Pekka Pitkäsessä paljoa menettänyt.

Ilmeisesti Ahokantaa ei puhuteltu tapauksen johdosta kovinkaan pontevasti,
koska mies ei suostunut

muistamaan mitään. Joskus myöhemmin Suomenkin Ohrana sai halutessaan
jokaisen pidätetyn kertomaan

kaiken, minkä tämä tiesi ja monen vielä tätäkin enemmän.

Kommentit (0)

1889 katsojaa        09.05.2010, 19:57

Virallisen tiedon mukaan Kups – Inter-pelissä oli 1889 katsojaa, eli taas
selvästi eniten tällä

sarjakierroksella. Itse laskin vain noin 500. Ihmettelen, kuka hyötyy
tuosta valehtelusta. Kups

pelasi taas surkeasti, mutta voitti taas kerran selvästi parempansa.

Nyt on kasassa jo seitsemän pistettä enemmän kuin vuosi sitten neljän
kierroksen jälkeen. Vielä

viime kesänä yleensä hävittiin kelpo peliesityksellä viime minuuttien
maalilla. Ilmeisesti

avauskierroksen ennätysrökäletappio HJK:lle lisäsi kuopiolaisten tehoja.
Toivottavasti

kiekkojoukkuekin kokee samanlaisen piristysruiskeen.

En ikimaailmassa olisi uskonut, että näen päivän, jolloin Suomi häviää
Tanskalle jääkiekossa. Mutta

jotenkin minulla on tunne, että poikamme kaikesta huolimatta voittavat
maailmanmestaruuden. Vaikka

mikäpä maailmamestaruusturnaus on sellainen, josta puuttuu noin 200
maailman parasta pelaajaa.

Kommentit (0)
Karjunen        08.05.2010, 18:42

Tutkimuksissa on ilmennyt, ettei Ville Vainiota voi edes yllyttäjänä
kytkeä Pekka Pitkäsen murhaan.

Hän oli siihen aivan liian humaani ihminen. Tosin tässä yhteydessä on
syytä muistuttaa, että Vainio

oli alunperin sukunimeltään Karjunen, joka nimi ei välttämättä synnytä
mielikuvaa pehmomiehestä.

Sikäli Karjunen olisi ehkä Villen sukunimeksi ollut ihan kuvaava, sillä
Poika Tuomisen muistelmista

saa käsityksen, että hän oli melkoinen naistennaurattaja eikä ilmeisesti
ihan aina jaksanut pitäytyä

täysin yksiavoisuuteen.

Karjunen olisi nykyään ihan hyvä sukunimi kansanedustajalle. Iso osa
eduskunnan porukasta  alkaa

olla tosi ikävystyttävän oloisia työmuurahaisia. Yksi Karjunen olisi
piristävä poikkeus siinä

tylsimysten joukossa. Ja kun tarkemmin muistelen, niin löytyyhän
parlamentista vielä yksi

perinteinen tosimieskin.

Nimittäin keskustan lestadiolaiselle Kyösti Karjulalle on syntynyt 18
lasta. Se olisi jo yksistään

merkittävä tukijoukko ainakin pienen kunnan kuntavaaleissa. Muistelen
kuitenkin, että iso-isovaarini

Risto Könönen pani vieläkin paremmaksi, eli kylällä puhutaan, että hänelle
olisi siunaantunut 27

lasta. Luulen, että kyseessä on lähes SE-tulos, ainakin ihan
kärkiporukoissa tuolla saavutuksella

ollaan.

Syyttä häntä ei kutsuta suvun piirissä Kanta-Könöseksi. Kylällä puhutaan,
että mies oli sattuneesta

syystä kolme kertaa naimisissa, koska vaimot poistuivat tuonilmaisiin
jostain kumman syystä ennen

aikojaan. Kylällä lisäksi puhutaan, että Risto Könösellä oli myös
avioliiton ulkopuolisia suhteita

ja lapsia.

Tietääkseni jolla kulla Könösellä on tälläkin hetkellä  hallussaan
Kanta-Könösen kuva ja pyytäisin

siitä itselleni ystävällisesti kopiota. Nimittäin äitini mukaan enoni
Paavo oli joskus ennen sotia

palannut Kuopion reissultaan tämän kuuluisan esi-isän kuvan kanssa ja
kertonut, että niitä myytiin

Kuopion torilla.

Kommentit (0)

Ville Vainion hallitus        07.05.2010, 17:51

Tyylikäs mies oli keksijä, liikemies ja kansanedustaja Ville Vainio, kuten
tämä Etsivän

Keskuspoliisin kuva osoittaa. Vainion merkityksestä politiikassa kuvastaa
se, että 20-luvulla Kyösti

Kallion vähemmistöhallitusta aiottiin ryhtyä kutsumaan Ville Vainion
hallitukseksi.

Nimittäin yhtynyt vasemmisto oli saamassa välikysymyksen avulla Kallion
hallituksen nurin; äänestys

päättyi tasan ja epäluottamuslause olisi mennyt läpi, ellei kansanedustaja
Vainio olisi juuri

äänestyksen aikaan ollut juopottelemassa eräiden työväenluokan vastaisten
voimien kanssa. Tästä

Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti ehdotti Kallion hallituksen ristimistä
Ville Vainion hallitukseksi

ja Työväenluokan sankarin palkitsemista porvareille suorittamastaan
palveluksesta valtioneuvoksen

arvonimellä.

Lehti tiesi, mistä puhui, koska Vainio oli maistelemassa juuri lehden
pakinoitsija Yrjö Räisäsen

kanssa, joka oli tunnettu kommunistien pilkkaaja, mutta Vainion hyvä
kaveri. Eiväthän miehet riitele

vaan asiat. Räisänen kirjoitti nimimerkillä Sasu Punanen ja hänkin oli
Kuopion poikia.

Kun Vainiota kovisteltiin myöhemmin Sosialistisen työväenpuolueen ryhmässä
toilailuistaan, mies

puolustautui äidinkielellään: ”Mittee työ minun kanssani vaahtootta,
kyllähän minusta piäsette”.

Kun toista savolaista, eli valtiovarainministeri Jyrki Kataista,
ahdisteltiin eilen säälimättä

eduskunnassa Kreikan taloudenpidon laiminlyömisestä, olisi hän ihan hyvin
voinut toistaa Ville

Vainion puolustuspuheen.

Kommentit (0)

Punaisen örinän maa        06.05.2010, 19:13

20-luvulla Kuopio oli poliittisesti hyvin punainen. Niinpä sitä
tituleerattiin Suomen Moskovaksi.

Murhattu Pekka Pitkänen oli lähinnä vain peruspunikki, mutta Etsivän
Keskuspoliisin eli Ohranan

pidättämäksi hänkin joutui. Kuulustelut olivat siihen aikaan sellaisia,
että tietojen lisäksi irtosi

myös hampaita. Pitkänen lupautui pidätysaikanaan Ohranan vasikaksi ja
sillä oli tuhoisat seuraukset

Kuopion kommunisteille. Vankilareissut kestivät maanpetoksesta tuomituilla
vuosia.

Kun Kuopion kommunistien henkinen tai paremminkin hengellinen johtaja
liikemies, kansanedustaja ja

ikiliikkujan kehittelijä Ville Vainio huomattavasti juovuksissa kirosi
silloin vielä tuntemattoman

ilmiantajan ja lupasi heittää hänet kivi kaulassa Kallaveteen. Sikäli
Vainiossa oli inhimillisyyttä,

että ennen upotusta hän lupasi tarjota uhrille hyvät ryypyt.

Luulen, että uhkaus esitettiin Minna Canthinkadulla sijainneessa kahvila
Punikissa, jossa

taistelevan työväenliikkeen miehet viettivät aikaansa. Vaikka kyseessä oli
vain kahvila, niin siellä

myytiin myös ”kovaa” teetä, kuten kieltolakiaikaan oli maantapana, sillä
silloin alkoholinmyynti oli

hyvin vapaata.

Harmittaa, että Kuopiossa ollaan luopumassa hyvistä rakennusten ja
paikkojen nimistä. Kahvila

Punikkiakaan ei enää ole eikä Mölymäkeä tai Rypysuota löydy kartalta,
vaikka nämä nimet olisivat

suojeltavaa kulttuuriperinnettä; onneksi tuossa ihan lähellä on vielä
Rupla, jota asiaa

tuntemattomat halveeraavat Työnkulman nimellä

Ville Vainiota voi sikäli kutsua kommunistien hengelliseksi johtajaksi,
että hän kirjoitti

jonkinlaisen Kommunistisen katekismuksen, jossa estoitta sotkettiin
Lutherin ja Marxin opit.

Tutkija Teemu Keskisarja nimittääkin Vainiota savolaisen
huumorikommunismin isäksi ja 20-luvun

Kuopiota hän jostain syystä kutsuu punaisen örinän maaksi.

Ville Vainiolla oli vankat sukulaissuhteet Kärkkäälän kylään ja
Keskisarjan kirjan kuva todistaa

hänet aivan Laitilan Kullervo-vainaan näköiseksi. Kuvan alatekstissä
lukee, että Ville Vainio oli

karismaattinen huvimestari, jonka elämäntavat eivät sopineet
puoluepolitiikkaan ja maanalaisiin

luottamustoimiin.

Tutkimukseni Pekka Pitkäsen murhasta ovat edenneet niin pitkälle, että on
käynyt selville, ettei

syyllinen sittenkään ole Ville Vainio, vaikka tyhmempi voisi niin luulla.

Kommentit (0)

Poliittinen murha        06.05.2010, 17:26

Suorittamassani Pekka Pitkäsen selvästikin ennenaikaisen kuolemantapauksen
tutkimuksissa on

ilmennyt, että todennäköisesti kysymyksessä on poliittinen murha. Suomessa
poliittiset murhat ovat

verrattain harvinaisia ja tämän tapauksen erottaa vastaavista muista
siihen verrattavista teoista

se, että tällä kertaa on asialla ollut ammattimies.

Nimittäin yleensä poliittinen terrori on maassamme ollut hyvin
harrastelijamaista puuhastelua Kari-

Pekka Kyröä lainatakseni. Tunnetuin tapaus eli se, kun muistaakseni  Eugen
Malmsten ampui

muistaakseni Sinebrykoffin Senaatintalon portaikossa, oli todellista
mämmikouramaista säheltämistä.

Ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin palttoon nappiin ja kimposi
takaisin, toinen laukaus

rinnassa olleeseen kunniamerkkiin ja kimposi tietenkin takaisin. Kolmas
luoti osui metalliseen

vyönsolkeen, josta kimmonneet metallisirut aiheuttivat verenmyrkytyksen,
joka myöhemmin johti uhrin

kuolemaan. Itsensä ampuja onnistui lopettamaan kahdella laukauksella.

Ja kun sysmäläinen aatelismies Tandefelt ampui sisäministeri Ritavuorta
selkään kuolettavasti,

elämässään kaikessa muussakin epäonnistunut murhamies ampui samalla myös
itseään jalkaan niin, ettei

pakeneminen enää onnistunut. Putkeen ei siis mennyt sekään terrori-isku.

Sen sijaan työmies Pekka Pitkänen teloitettiin ammattitaidolla.
Ensimmäinen laukaus ammuttiin

takaraivon vasemmalle puolelle ja luoti tuli ulos oikeasta silmästä.
Toinen laukaus ammuttiin

takaraivon oikealle puolelle ja luoti tuli ulos vasemmasta silmästä.
Kyseessä olivat siis harkitut

ristikkäislaukaukset, jotka surmaavat varmasti. Uskoisin, että menetelmä
opetateen kuuluisassa Puna

-armeijan komissaarin niskalaukausoppaassa. Siinä ehkä ensimmäinen
johtolanka murhaajan

selvittämiseksi.

Kommentit (0)

Kuka murhasi Pekka Pitkäsen?        04.05.2010, 18:45

Olen elämässäni jaksanut lukea tasan yhden salapoliisiromaanin. Se on
Vilho Helasen Kohtalon silta.

Senkin luin vain sen vuoksi, että kirjan murha sijoittuu ihan entisen
kotini nurkalle eli Heinolan

sillalle. Sen kirjoittajan Vilho Helasen historia tuntee paremminkin
Akateemisen Karjala-seuran

johtajana, joka sodan jälkeen joutui elättämään itsensä sattuneesta syystä
dekkareilla. Helanen

kuoli parhaassa miehuudessaan heti Kohtalon sillan ilmestyttyä
saksalaiselle rautatieasemalle.

Vähäisestä dekkarikokemuksestani huolimatta suunnittelen nyt sitten itse
kuumeisesti rikosromaanin

kirjoittamista. Luin nimittäin suurella intohimolla juuri ilmestyneen
Teemu Keskisarjan kirjan

nimeltään Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta
terrorista. Kirjan ylivoimaisesti

mielenkiintoisin tarina kytkeytyy paheelliseen ja intohimoja
kuohahtelevaan 20-luvun Kuopion

kaupunkiin.

Nimittäin vuonna 1921 löydettiin työmies Pekka Pitkänen kylmäverisesti
surmattuna Kuopion

Taivaanpankolta. Miestä oli ammuttu tällä jumalaisen kauniilla
maisemapaikalla kaksi kertaa

takaraivoon järeällä käsiaseella. Olisiko tekopaikan valinnassa ollut
kysymys jonkinlaisesta

savolaisesta huumorista, koska Taivaanpankko on mitä parahultaisin
henkirikoksen tekopaikka ainakin

dekkaristin näkökulmasta.

Murhapaikalta löytyi myös tyhjä desifiointiainepullo, jolla rikostutkijat
olettivat kylmäverisen

murhaajan sivelleen kenkänsä poliisikoirien eksyttämiseksi. Paikallinen
väestö tosin uskoi pullon

sisältäneen paikallisten puliukkojen janoonsa nauttimaa lysoolia eikä
sillä siten ehkä ollut mitään

tekemistä murhan kanssa.

Tämäkin julma veriteko vaikuttaa alustavien tutkimusten mukaan liittyvän
vahvasti Suonenjoen

Kärkkäälän kylään, mutta miten, niin sen paljastan ehkä tulevaisuudessa.
Jatkuu huomenna….

Kommentit (0)

Teknologinen singulariteetti        03.05.2010, 18:53

Eilen mainittu riistoporvariston äänitorvi Leif Fagernäs ennusti,
millainen maailma on vuonna 2050.

Hänen mukaansa Kiina on silloin ylivoimainen talousmahti ja Intiakin on
ohittanut Euroopan. Se ei

ole yllättävää, koska tämä tilanne on vallinnut lähes koko ihmishistorian
ajan. Viimeisimmät pari

sataa vuotta ovat olleet merkillistä poikkeusaikaa.

Toisaalta ajatellaanpa, että vuonna 1910 joku taitava talousmies olisi
yrittänyt ennustaa maailmaa

vuonna 1950. Pieleen olisi todennäköisesti mennyt. Ja kuitenkin 100 vuotta
sitten maailma oli paljon

yksinkertaisempi ja ennustettavampi kuin nyt. Varmaankin silloin
realistisesti ajattelevat

talousmiehet olisivat uskoneet, ettei suursotia voi tulla, koska
valtioiden taloudet eivät sellaisia

kestä. Toisaalta pessimistitkin olisivat olleet väärässä, koska hekin
olisivat suhtautuneet

tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.

Itse luulen, että teknologinen singulariteetti tulee olemaan asia, joka
tekee varsinkin

tulevaisuuden ennustamisen entistäkin hankalammaksi. Käsitteellä
teknologinen singulariteetti

tarkoitetaan pistettä, jolloin tekoäly ohitta ihmisälyn. Sen hetken
uskotaan koittavan noin vuonna

2030.

Sen jälkeen maailmanhistoria muuttuu entistä nopeammin ja
ennustamattomammin. Ihmiset ovat kohta

pelkkiä rottia, jotka pyörivät maailmaa hallitsevan keinoälyn jaloissa.
Eräs amerikkalainen itsensä

pöhköksi lukenut matematiikan professori suivautui joku vuosi sitten tästä
visiosta niin, että alkoi

lähettelemään kirjepommeja eräille valtaapitäville tahoille. Lisätietoja
tästä Unabomberiksi

nimetystä herrasta löytyy täältä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore_Kaczynski .

Kommentit (0)

Riistoporvarien äänitorvi        02.05.2010, 18:33

Vapun viettoon laskeutumisen ajankohtaan sopivasti vieraili
Elinkeinoelämän keskusliiton

toimitusjohtaja Leif Fagernäs arkkipiispan vieraana kaupungintalolla
kertomassa siitä, miten meille

oikein käy lähitulevaisuudessa.

Luulin meneväni kuuntelemaan, miten työtätekevälle kansalle tulee olemaan
luvassa vain verta, hikeä,

kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä ja ehkä myös heinäsirkkoja ynnä
paiseita. Onhan Suomi

velkaantumassa hirveää vauhtia ja ainut lohtu tuntuu olevan se, että euro
on menettämässä arvonsa

maksuvälineenä, koska kreikkalaiset haluavat eläkkeelle kypsässä 53 vuoden
iässä.

Mutta ei luvannut elinkeinoelämän äänitorvi edellä mainittuja asioita.
Aikoihin on eletty

luokkasopuilussa, kun EK:n toimitusjohtaja puhuu maailmanmenosta kuin
suuren paperitehtaan

pääluottamusmies. No julkisen sektorin virkamiehenä tosin korvani
punoittivat jossain vaiheessa.

Onneksi arkkipiispa Leo sentään rohkeni värittää tilaisuutta lukemalla,
mitä netti todella kertoo

Elinkeinoelämän keskusliiton luonteesta. Seuraava on lainattu suoraan
hikipediasta, joka lienee

paljon siteeratun wikipedian anarkistisempi versio.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on riistäjäporvarien salaseura.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK

edustaa jäseniään elinkeino- ja työmarkkinapoliittisissa asioissa sekä
yhteiskunnallisessa

päätöksenteossa sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä. Tavoitteena on
luoda suomalaiselle

yritys- ja elinkeinotoiminnalle entistä parempi ja kilpailukykyisempi
toimintaympäristö sekä riistää

työläisiltä tuhkatkin pesästä. Päämääränä on parantaa elinkeinoelämän
yhteisten etujen valvontaa

kotimaassa, Euroopan unionissa ja kansainvälisillä foorumeilla sekä
tehostaa jäsenliittojen ja –

yritysten palveluita sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä.[1]

Kommentit (0)

Työväen virsi        01.05.2010, 19:08

Päivän teemaan liittyen hiljennymme seuraavaksi kuuntelemaan kenraali
Keinosen veljentyttären

esittämää laulua, joka liittyy varmaankin vuoden-18 Hennalan vakileirin
vapun viettoon. Laulu on

nimeltään Kuolemaantuomitun hyvästijättö
http://www.youtube.com/watch?v=zRL2TgPWJAA. Virsikirjaa

uudistava toimikunta voisi vallan mainiosti harkita tämän hartaan sävelmän
ottamista virsikirjaan

erityiseksi vappuvirreksi.

60-luku oli niin värikästä aikaa, että silloin puolustusvoimain komentajan
lähisukulainen pystyi

levyttämään myös työväen lauluja. Nykyään Heli Keinonen on tiettävästi
siirtynyt ajanhengen

mukaisesti työväen eturintamasta islamistien riveihin. Toivoa sopinee,
ettei hän kuitenkaan edusta

sen taistelevaa suuntausta.

Arvaan, että Kuolemaantuomitun hyvästijättö liittyy Lahden eikä Kuopion
historiaan, vaikka kyllä

täälläkin on sattunut ja tapahtunut yhtä ja toista. Nykyisellä
työpaikallani Kuopion kasarmilla

lyötiin kesällä -18 lihoiksi virallisen historian kirjoituksen mukaan 476
köyhää ja pieneläjää.

Kuopion kaupungissa on kiitettävän runsaasti erilaisia muistolaattoja,
mutta tätä tapausta ei ole

katsottu sen arvoiseksi. Mielestäni Kuopioon olisi saatava samanlainen
kansanmurhan muistomerkki,

jollaisen näin viime kesänä Karhumäen joukkohaudoilla. Laatassa pitäisi
luetella nimeltä kaikki

surmatut ja lopuksi todeta tulikirjaimilla ilman mitään
maailmankatsomuksellista korostusta, että

älkää hyvät ihmiset tappako toisianne.

Kommentit (0)

AJETTIH DA TSIGANAISET        30.04.2010, 17:34

Nuo alkuviikosta mainitut Keinoset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua.
Kenraali Keinosen veljen

tytär on varsinkin 60-luvulla suosiossa ollut laulaja Heli Keinonen, jonka
tuotannosta löytyy

netistä ainakin seuraavat esimerkit:
http://www.youtube.com/watch?v=1HlLyUK8Fm4&NR=1

http://www.youtube.com/watch?v=lcjDT6INKbA&feature=related

Ja kun pari vuotta sitten kävin uukuniemeläisten mukana Karjalassa,
pysähdyimme myös Ruskealassa. Se

on Värtsilän korkeudella oleva entinen suomalaispitäjä heti rajan takana.
Kenraali Keinosen suku on

sieltä lähtöisin. Paikkakunnalla on jo vuosien ajan rakentanut
hartiapankkiperiaatteella kirkkoa

Yrjö Keinosen Varkaudessa asuva veli. Hän lienee jo ikämiehiä. Saas nähdä
valmistuuko rakennus, pari

kesää sitten se oli ehkä puoliksi rakennettu.

Rakennustyömaalla toimi kahvila, jota vartioi vankkarakenteinen karjalan
karhukoira. Sitä syytetään

rasismista, koska sillä on tapana haukkua vain venäläisiä. Jätin Mustin
tehtäväksi vartioida

Ristiselän taistelualueelta löytämääni hylsyä. Ajattelin salakuljettaa sen
Suomeen, mutta hermoni

eivät kestäneet ihan loppuun asti. Jos käytte Ruskealan kirkkotyömaalla,
niin voitte minun luvalla

ottaa löytöni sieltä lyhtytolpan juuressa olevasta kolosta. Musti vaikutti
viisaalta koiralta, joten

kyllä se ymmärtää asian tilan.

Kommentit (3)

Joutsenet        30.04.2010, 09:00

Jäät lähtivät Petäisestä toissa päivänä eli 27. huhtikuuta. Yllättävän
varhain lähtivät, sillä

talven piti olla tosi kylmä, ja olisi sen perusteelle uskonut, että jäät
olisivat kestäneet

pitempään. Keskimäärin Petäinen sulaa noin viikon myöhemmin.

Pari- ja paikkauskollinen joutesen pariskuntakin on Nurmen Arvin havainnon
mukaan jo vallannut

Petäisellä perinteisen reviirinsä. Joutsen on siellä pesinyt parikymmentä
vuotta ja luulen, että

poikasia järvellä on syntynyt jo noin sata. Minne ihmeesen nekin ovat
joutuneet, etteivät vain

etelämaalaisten patoihin.

Suomessa pesii muistaakseni tällä hetkellä noin 2000 laulujoutsen paria ja
saman verran

kyhmyjoutsenia Etelä-Suomessa. 50-luvun alussa, jolloin sysmäläinen
eläinlääkäri Yrjö Kokko

huolestui joutsenen tulevaisuudesta, pesiviä pareja oli meillä noin 20 eli
noin 50 vuodessa kanta on

sata kertaistunut. Saas nähdä koska mökkiläiset ja varsinkin
kesämökkiläiset kyllästyvät tähän

röyhkeään lintuun, joka näyttää ajavan pienemmät linnut muualle.

Kalevalainen kansanperinne lupaa kuolemaa joutsenen ampujalle, mutta
ainakin Kakkisen Olli oli

nälkäänsä sellaisen ampunut ilman näkyviä seuraamuksia, ja ihan lampaalta
oli maistunut. Ja tiedänpä

Kärkkäälässä ihan viime aikoinakin yhden lankaan lentäneen tulleen
syödyksi hyvällä halulla.

Kärkkääläinen kansanperinne korostaa joutsenen aviouskollisuutta.
Muistaakseni Kakkiselta oli yhtenä

talvena löytynyt veneen alta leskiyksilö, joka jäi Suomeen kuolemaan sen
jälkeen, kun puoliso oli

tapaturmaisesti kesällä kuollut eikä se enää halunnut lähteä yksin
muuttomatkalle.

Toisaalta joskus muistelen jossain TV:n luonto-ohjelmassa kerrotun, että
noin 20 % joutsenliitoista

päätyy avioeroon. Se on enemmän kuin maamme iäkkäiden maalaisihmisten
keskuudessa, mutta selvästi

vähemmän kuin akateemisten kaupunkilaisten välisissä suhteissa on tapana.

Kommentit (4)

Vuotuinen ajankierto        28.04.2010, 09:59

Nyt on se aika vuodesta, että on syytä vaihtaa lyhyet vappukalsarit ja
aloittaa valpurin vietto. Voi

olla, että viestiyhteydet pätkivät lähipäivinä. Saattaa hyvinkin olla,
että mokkula ei vielä toimi

kaikkialla maassamme.

Noita neuvostoalkkareita myytiin Kostamuksen  kauppakeskuksessa
selkäkeikkanaurujen kera viime

kesänä karjalaismummon toimesta, jolla olisi saattanut olla paljonkin
kerrottavaa sirpin ja vasaran

vuosista. Toisaalta monet sikäläiset vanhukset ikävöivät vilpittömästi ns.
pysähtyneisyyden ajan

vuosia.

Mutta toisaalta ymmärrän myös täysin ihmisiä, jotka eivät näe kuvan
vaatekappaleen logoissa mitään

huvittavaa; ainakin eräissä maissa on vaadittu sekä hakaristien että
sirppi-vasara-tunnusten

kieltämistä.

Muuten olen kuullut, että mormoneilla ja vapaamuurareilla on
alusvaatteissaan yhteisöjen

jäsenyydestä viestittäviä tunnuksia. Kysykääpä asiasta niiltä
mormoninuorukaisilta, jotka

vierailevat ovillanne ja pyytäkä heitä näyttämään alkkarinsa.

Kommentit (0)

Keinonen        27.04.2010, 21:12

Tuo pari iltaa sitten mainittu kenraali Keinonen oli ihastuttavan
ristiriitoja herättävä henkilö.

Hänessä oli varmaankin paljon samaa Urho Kekkosen kanssa, jota osa
kansasta ihaili ja osa piti

täysin roistona. Luin jokin aika sitten urheilulääkäri Pekka Peltokallion
muistelmat ja hän ylisti

kovasti kaveriaan Yrjö Keinosta. Samalla Peltokallio tuomitsi jyrkästi
Keinosen alaisen kenraali

Veikko Vesterisen muistelmat.

Peltokalliota ja Keinosta yhdisti urheiluhulluus, joka Keinosen kohdalta
ainakin hiihtourheilun

osalta meni sairaaloisuuden puolelle. Ilmeisesti oli todella niin, että
puolustusvoimain komentaja

Keinonen joutui käyttämään hiihtoharrastukseensa jopa vapaa-aikaansa.

Tuosta Keinosen hiihtoharjoittelusta löytyy hupaisia kertomuksia
Vesterisen muistelmista. Kun tuossa

uteliaisuuttani googletin tietoja kirjoittajasta, niin paljastui niin
yllättäviä asioita, että

jonkun väitöskirjaa miettivän historiantutkijan olisi syytä iskeä
aiheeseen. Myös elokuvantekijät

voisivat laittaa asian mietintämyssyynsä.

Wikipedia paljastaa Keinosen ja Vesterisen suhteesta seuraavaa:

Veikko Vesterinen (s. 1932) on suomalainen kenraaliluutnantti evp.
Vesterinen päätti aktiiviuransa

Turun ja Porin sotilasläänin komentajana vuonna 1992. Hän on toiminut
Puolustusvoimain komentajan

kenraali Yrjö Keinosen ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston
adjuntanttina.
Yrjö Keinosen adjuntanttina Vesterinen kuului niin sanottuihin Keinosen
kaatajiin. Keinosta vastaan

toiminut upseerijoukko onnistui sijoittamaan Vesterisen puolustuvoimain
komentajan lähelle. Tässä

roolissaan, jota Keinonen ei aluksi tuntenut, Vesterinen sanojensa mukaan
osallistui paitsi

esimiehensä vakoiluun upseeriryhmälle muun muassa uudistusten
jarruttamiseen: ”Me voimme soutaa,

olla soutavinamme tai huovata”.
Vesterinen on tunnustanut roolinsa avoimesti: ”Keinosen kaatuminen oli
epävarmaa ja toimijoiden

riskin otto suuri.” (Sotilasaikakauslehti 2/96)
Poliittisen historian tutkija Lauri Haataja on julkisuudessa käyttänyt
Keinosen vastaisesta

toiminnasta, johon kuului esimerkiksi puhelimen salakuuntelu,
salaliitto-nimitystä, joka sotaväessä

tarkoittaa salakapinaa, ja olisi johtanut ankariin rangaistuksiin.
Vesterinen onkin paljastanut roolinsa vasta syyteoikeuden vanhennuttua.
Vesterinen kertoi vuonna 1995 julkaistuissa muistelmissaan Kolmen
kenraalin kintereillä laajasti

näkemyksiään muun muassa entisestä esimiehestään Keinosesta. Vesterinen
arvosteli seuraavissa

kirjoissaan myös 1990-luvun alussa entisen Itä-Saksan jäämistöistä
ostetetun asemateriaalin

hankintapäätöstä. Tämän kaupan puitteissa esimerkiksi hankitut T-72
panssarivaunut ovat jo nykyään

myyty romumetalliksi, koska niiden vaatimaan välttämättömään
modernisointiin ei ryhdytty.
Vesterinen on myös lausunut että Suomen itsenäinen puolustus ja Suomen
uskottava puolustus ovat

toisensa poissulkevia asioita, hän toivookin Suomen liittyvän jossain
vaiheessa NATO:n jäseneksi.

Kommentit (1)

Oman kaupungin pojat        29.04.2010, 21:49

Eilisestä pelistä vielä sen verran, että Kupsin avauskentällisessä oli
ainoastaan kaksi oikeasti

oman kaupungin poikaa. Muistanpa, miten reilut kolmekymmentä vuotta sitten
pidettiin skandaalina

sitä, että Savonlinnassa syntynyt Ossi Loikkanen päästettiin
kuopiolaisjoukkueeseen. Ja

urheilupoliittinen skandaali oli sitten se, kun Martti Räsänen siirtyi
samoihin aikoihin Elosta

Kupsin valmentajaksi.

Nyt on sitten globalisaatio tunkeutunut suomalaiseen jalkapalloiluunkin.
Kaikki eivät pidä sitä

hyvänä asiana. Katsojamäärät ovat ainakin romahtaneet. Piskuisen Sotkamon
Jymyn pesäpallojoukkueella

taitaa kotiotteluissaan olla enemmän katsojia kuin Kuopion Palloseuralla.

Olisiko niin, että ulkomaalaisten ja muualta kotimaasta tulleiden
ostopelaajien mukana olo poistaa

peleistä perinteisten kylätappeluiden luonteen. Kirjailija Jari Järveläkin
valitti jossain

Kirjakantin tapahtumassa sitä, että ennen Kotkassa oli
jalkapallo-otteluissa ihan eri tunnelma kuin

nykyään. Silloin KTP:n riveissä pelasi vain oman kaupungin sataman ahtaajia.

Toinen avauskokoonpanon kuopiolaisista oli Atte Hoivala. Hänkin taitaa
olla taustaltaan hämäläisiä.

Isä-Timo on lentopallomiehiä ja muistaakseni hänellä oli yhteen aikaan
maajoukkueen kovin ponnistus.

Liikunnallinen lahjakkuus näyttää periytyneen poikaankin, koska Atte oli
eilen Kupsin paras, vaikka

hän on juuri täyttänyt vasta 18 vuotta. Viime kesänä Atte oli vielä
kovasti pieni ja heiveröinen,

mutta talven aikana hänestä näyttää kasvaneen jo ihan aikamiehen kokoinen.
Veikkaan, että hän pelaa

jo ensi kesänä Keski-Euroopan rahakentillä.

Kommentit (0)

Vuoden kulttuuriteko        25.04.2010, 20:06

Ei ole Kups umpisurkea, kuten viikko sitten väitin, vaan ainoastaan
surkea. Kups – Fc Lahti päättyi

juuri 1 – 1. Lahti onnistui viimehetkillä tasoittamaan, koska sen riveissä
on Litmanen, joka on

äidin puoleltaan kuulema Kärkkäisiä. Tasoituksen teki tietenkin Litti
itse; tosin mitään muuta hän

ei kyllä pelissä tehnytkään.

Mutta vuoden kulttuuriteosta vastasi Ilja Venäläinen, joka
paluumuuttajavaikutteisesta nimestään

huolimatta on harvoja syntyparäisiä kuopiolaisia Kupsin joukkueessa.
Venäläinen vaihdettiin kentälle

toisen jakson puolivälissä ja heti sen jälkeen hän teki kauden avausmaalin
saksipotkumuunnelmalla

selin maaliin. Pallo näytti menevän selvästi pömpelin yli, mutta sinne
jonnekin takanurkkaan se

lopulta leijaili noin puolen minuutin lennon jälkeen.

2700 katsojaa huusi ensimmäisen ja ainoan  kerran koko  pelin aikana. 10
lahtelaista huligaania piti

muuten koko pelin ajan suurempaa meteliä erilaisia paikkoja ja asioita
haistattelemalla tuomarille

ja Kupsin maalivahdille. Suomalainen palloilukulttuuri saisi suuren
voiton, jos FC Lahti

fanikatsomoineen putoaisi alemmalle sarjatasolle.

Olen pitänyt Afrikkaa menetettynä maanosana, koska mitään hyvää sieltä ei
kuulu, mutta loistavia

urheilijoita sieltä löytyy. Nytkin tuntui välillä siltä, että olisi ollut
parempi, jos Kupsin

valkoiset miehet olisi vedetty vaihtoon ja vain kolme sinisenmustaa miestä
olisi jäänyt kentälle

taituroimaan. Heiltä on tosi vaikea saada palloa pois eivätkä he sitä
mielellään edes lainaa muille,

koska oikea jalkapallo on afrikkalaiselle suuri unelma.

Ja ymmärrän täysin heidän asenteensa. Muistelen, että Kamerun oli joskus
melkein voittaa

maailmanmestaruuden, vaikka maan jalkapalloliitto oli niin köyhä, ettei
sillä ollut varaa oikeisiin

palloihin. Ilmeisesti pojat treenasivat paperitolloilla.

Kommentit (0)

Porilaisten marssi        24.04.2010, 19:27

Noista kylmän sodan paljastuvista salaisuuksista ja tuntemattomista
sankareista vielä sen verran,

että Heikki Tiilikaisen kirjassa Kylmän sodan kujanjuoksu kerrotaan vielä
tuota Kosygininkin

tapausta dramaatisempi tilanne.

Tsekkoslovakian miehityksen aikaan myös neuvostolaivasto liikehti huomiota
herättävästi. Esimerkiksi

Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata
venäläislaivaa ja alkoi

rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö
päätti taistella katkeraan

loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.

Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta
vastassa oli kymmenen

vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös
kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten

vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä
Suomen lippu viriteltiin sillä

tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa
siniristilippu juuri sillä

hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten
marssin sävelien kajahtaa

linnakkeen äänentoistilaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää
vähäväkisen joukko-osaston

taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha.  Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan
rajaa. Ilmeisesti

Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla
puhutaan, että samoihin

aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita.

Muistelen, ettei puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt
tilannetta mitenkään uhkaavana,

sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut
jo etukäteen tieto siitä,

miten asiat tulevat etenemään?

Kommentit (1)
Kosygin ja tykki        23.04.2010, 19:28

Neuvostoliiton ja Kekkosen hävittyä maailmankartalta on noita eilen
mainittuja ulkopoliittisia

muistelmia uskallettu julkaista Suomessa ainakin vino pino. Sieltä löytyy
myös mielikuvitusta

kiihottavia tarinoita ja huikeita  tapahtumia, jotka olisivat voineet
muuttaa maailmanhistorian

kulun. Näin olisi käynyt esimerkiksi, jos suomalaiset olisivat vahingossa
onnistuneet ampumaan

Neuvostoliiton pääministeri Kosyginin elokuussa 1968.

Silloinhan tämä teki sotalaivalla yllätysvierailun Kekkosen luokse.
Ilmeisesti miehet keskustelivat

tuolloin tsekeille annettavasta veljellisestä avusta. Tapaaminen oli
huippusalainen eikä asiasta

oltu kerrottu edes Suomen rannikkotykistölle. Niinpä Hangon edustan
linnakkeella huomattiin

yllättäen, miten pieni suomalainen alus yritti epätoivoisesti paeta sitä
seuraavaa isoa venäläistä

sotalaivaa.

Todellisuudessa suomalaisalus oli saattelemassa vierailijaa Hangon
satamaan, mutta sitähän

tykkimiehet eivät tienneet ja jostain syystä he hahmottivat tilanteen
takaa-ajoksi. Tykit

suunnattiin jo oletettuun viholliseen, mutta onneksi kohtalokkaat
laukaukset jäivät ampumatta.

Ilmeisesti venäläinen kapteeni ymmärsi tilanteen ja komensi laivansa
miehistön seisomaan aluksen

kannelle ja tämä asia sai suomalaiset uskomaan, ettei sota ollut ehkä
sittenkään vielä alkanut.

Jossain muistelmissa kerrottiin, että Kosygin, joka oli viisas, ahkera ja
kunnollinen ihminen, ei

pohjimmiltaan pitänyt suomalaisista. Mies oli syntyjään Pietarin poikia ja
ilmeisesti hänellä oli

kansastamme huonoja muistoja. Kosyginin antapatia meitä kohtaan ei olisi
juurikaan lieventynyt,

mikäli häntä olisi ammuttu tykillä Suomen vesillä.

Kommentit (0)

Stepanov        22.04.2010, 19:25

Tuo eilen mainittu Vladimir Stepanov oli syntyjään Kontupohjasta.
Kontupohja on se

karjalaiskaupunki, joka on viime vuosikymmeninä menestynyt hiihdon
arvokisoissa Suomen valtiota

paremmin. Ja hiihtomiehiä oli suurlähettiläs Stepanovkin. Hän oli ihan
johtavia Kekkosen

perässähiihtäjiä. Muutenkin mies muistutti maamme johtajia, koska hänkään
ei ollut mikään vesipoika.

Itseasiassa Stepanovia pidettiin niin suomalaisen oloisena, että
puhuttiin, ettei hän ole mikään

oikea karjalainen, vaan suomalaisen punakaartilaisen poika.

Harmi, ettei entinen suurlähettiläs ole julkaissut muistelmiaan, kuten
monet muut virkaveljensä ovat

tehneet. Hän voisi kirjassaan puolustautua, koska meikäläiset poliitikot
antavat hänestä harvinaisen

huonon kuvan. Keijo Korhosenkin mukaan Stepanov oli Bobrikofin luokkaa
Suomen syöjänä. Stepanov meni

Suomen sisäisiin asiohin puuttumisessa niin pitkälle, että  muodollisesti
hänen alaisensa

lähetystöneuvos Viktor Vladimirov häpeissään passitti hänet lopulta takain
Moskovaan.

Valdimirovista Suomen herrat ovat tykänneet ja antaneet hänestä ylistäviä
lausuntoja. Häntä

pidettiin todellisena Suomen ystävänä ja vanhan hyvän ajan herrasmiehenä.
Tosiasiassa Vladimirov oli

KGB:n kenraali ja ns. likaisen osaston johtaja. Hänen tehtävänään oli mm.
salamurhien järjestäminen.

Olen lukenut miehen muistelmat. Hän ei sano muistelmissaan pahaa
kenestäkään ihmisestä, mutta ei

myöskään paljasta todellista asemaansa valtionhallinnossa.

Muuten tietääkseni KGB:n suomalaisella  vastineella eli Supolla oli
leppävirtalaisen Isi Tiitisen

kaudella myöskin erityinen likaisten operaatioiden osasto. Sen muodostivat
eräät Miettisen

vähämieliset veljekset.

Kommentit (0)

Meuhkaus        21.04.2010, 19:19

Saamani lisätiedon mukaan Venäjän lapsiasiamiehen toiminta oli törkeintä
maamme sisäisiin asioihin

puuttumista sitten vuoden 1976. Silloin sattuneen neuvostolentokoneen
Suomeen kaappaamisen jälkeen

suurlähettiläs Stepanov oli kuulema tunkeutunut maamme hallituksen
kokoukseen meuhkaamaan ja

uhkaillut, että Seutulaan saapuu kohta puna-armeijan iskuosasto konetta
vapauttamaan.

Jos tämän pahempaa kansallisen itsemääräämisen loukkausta ei ole sattunut,
niin hyvä on. YYA-

sopimuksen aikaan kansa pelkäsi, että kohta suomalaisia sotilaita viedään
Ussurjoelle venäläisten

avuksi, kun heillä oli siellä ongelmia kiinalaisten kanssa. Nyt
amerikkalaiset ovat houkutelleet

suomalaisia sotilaita jonnekin Afganistaniin johonkin merkilliseen
heimosotaan, joka on tainnut

kestää noin sata vuotta ja ilmeisesti jatkuu vielä ainakin yhtä kauan.

Ilmeisesti suurlähettiläs Stepanov ei meuhkannut valtiojohdollemme ihan
tuloksetta. Tuo juttu

selittää nimittäin sen, miksi  TV-uutisissa kaapattua konetta näytettäessä
taustalla vedeltiin

huomattavan näyttävästi koko ajan edestakaisin ilmatorjuntatykkiä. Muualla
maailmassa ei siihen

aikaan yleensä kutsuttu ilmatorjuntaa paikalle lentokonekaappauksen
sattuessa. Ilmeisesti Kekkonen

oli kova jätkä kovan paikan tullen.

Kommentit (2)

Murskaus        20.04.2010, 20:00

Venäjä murskasi Suomen luki lööpissä. Kyse ei ollut tällä kertaa
jääkiekosta kuten luulin,  vaan

lapsen huostaanotosta. En tiedä, mistä oikein on pohjimmiltaan kysymys,
mutta sen käsityksen sain,

että Venäjän lapsiasiamies, joka on entinen KGB:n mies ja siten varmasti
hyvin pätevä nykyisee

tehtäväänsä, olisi kurmottanut maamme presidenttiä jostain puolivenäläisen
lapsen huostaanotosta.

Uusi asia minulle, jos huostaanottoasiatkin on siirretty
sosiaaliviranomaisilta tasavallan

presidentille. Suomalaiset ovat varmaankin sosiaaliviranomaisasiaan
liittyvässä mediasodassa

heikoilla, koska alalla on tiukka vaitiolovelvollisuus. Epäilen, että
KGB:n upseerin vierailussa

oli pohjimmiltain kyse konsuli Pietiläisen lapsensalakuljetusasian
jälkimainingeista.

Luin tuossa äsken ihan mielenkiintoisen Jussi Pekkarisen kirjan
Konsulinkyydillä kotiin, joka kertoo

maamme diplomatian epävirallisesta historiasta. Ymmärsin sen luettuani,
ettei Simo Pietiläinen

sooloillut asiassaan yksin, vaan taustalla olivat isommatkin herrat.
Nimittäin kyllä pienen ja

rehellisen kansamme ulkomaiden lähetystöissä on kautta aikojen tiukan
paikan tullen harrastettu

salakuljetusta ja asiapapereiden väärentämistä, mikäli isänmaan edun on
uskottu sitä vaativan.

Pitäisi muuten selvittää, että onko perää siinä huhussa, jonka mukaan
maamme rikoshistorian

suurimman väärennöksen tekivät presidentti Ryti ja ministeri Tanner,
joiden väitetään korjailleen

Saksan ja Suomen asekauppojen paperit sellaisiksi, että ostokset olisivat
mukamas jo maksettu. Niin

niitä ei tarvinnut  toiseen kertaan maksaa venäläisille sodan jälkeen.

Kommentit (0)

Surkeus        19.04.2010, 19:48

Kalpa hävisi ja putosi. Minä suren. Kävi juuri kuten olen kahdeksan
kuukautta pelännyt. Ja muutenkin

tämä on ollut kaikkien aikojen surkein kuopiolainen palloiluviikko. Eivät
edes vesipalloilijat

päässeet mitaleille ja uppopalloilijat ovat viimeinen oljenkorsi.

Viikon ainut myönteinen palloilu-uutinen on se, että kuulin Jari Litmasen
olevan äitinsä puolelta

Kärkkäisiä. Olen lähes varma, että kyseessä ovat Kärkkäälän Kärkkäiset.
Sieltähän se Litmasenkin

lahjakkuus luultavasti pulppuaa.

Itsellänkin on hyvin saman tyyppinen pehmeä kosketus palloon kuin Litillä.
Tosin varsinkin nuorena

olin kuitenkin aika paljon nopeampi kuin hitaahko Litmanen.

Kommentit (3)

Hauta        18.04.2010, 18:39

Tämän illan Wajdan Katyn-elokuva liittyy tähän kuvaan, joka taitaa olla
Salmin hautausmaalta.

Yleisesti tiedetään, että Stalinin hirmuhallinto, jota illan elokuva
sivuaa, surmasi miljoonia

ihmisiä. Sen sijaan harvoin tulee ajatelleeksi sitä, että Jeltsinin löperö
hallinto saattoi myös

aiheuttaa miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Ainakin Karjalan hautausmailla
vieraillessaan alkaa niin

uskoa. Varsinkin nuoret miehet ovat ottaneet tavakseen poistua
tuonilmaisiin heti saatuaan

biologisesti ajatellen tärkeimmän tehtävänsä suoritettua, eli uuden
sukupolven siitettyään.

Mutta jotain myönteistäkin kantautuu Venäjän maalta. Myös sikäläisessä
TV:ssä on esitetty

tämäniltainen Wajdan filmi, joka kertoo puolalaisen sivistyneistön
teurastamisesta

niskalaukauksilla. Helppoa ei ollut pyöveleilläkään. Moni sai
pistoolikäteensä rasitusvamman, jota

nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi.

Pitänee pikkuisen tarkistaa kantaansa Putinin hallinnon suhteen. Ensiksi
telkkariin päästetään

venäläisten suorittamasta kansanmurhasta kertova elokuva ja toisekseen
jostain kuulin, että

Vankileirien saaristoa ollaan ottamassa koulujen opetusohjelmaan. Se kirja
jäisi suomalaisilta

murkuilta lukematta.

Muuten jonkun tutkimuksen mukaan venäläisillä, suomalaisilla ja
ruotsalaisilla nuorilla luetettiin

korkeakirjallisuutta ja heidän piti kommentoida lukemaansa. Venäläiset
ymmärsivät lukemansa vallan

hyvin, suomalaisetkin jotakin, mutta ruotsalaiset eivät tuon taivaallista.
Länsinaapurimme ovat

sellaisia insinöörejä luonteeltaan, heiltä puuttuu meille slaaveille
ominainen taiteellisuus, joka

välillä ilmenee täydellisenä boheemiutena.

Kommentit (0)

Loppu        17.04.2010, 18:54

Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensimmäisen
viljasadon. Jussi tuumasi,

että nyt se on sitten loppu. Tarkoitti varmaan koko elämää. Minulla on
ollut viime päivinä ihan

yhtäsuuria vastoinkäymisiä elämässäni kuin Jussilla.

Nimittäin eilen menin voitonriemuisena katsomaan, miten Kups nöyryyttää
Hjk:ta. Ei nöyryyttänyt.

Varttitunnin pelin jälkeen tilanne oli 0-3 ja lopussa 0-5. Tulos ei vastaa
kenttätapahtumia. Hjk

olisi voinut tehdä muutaman maalin enmmänkin. Kups oli umpisurkea ja
sarjapaikka pelastuu

ymmärtääkseni vain, jos Oulu menee konkurssiin kuten huhutaan.

Päivällä menin katsomaan, miten Sampo nöyryyttää Sun Volleytä. Ei
nöyryyttänyt, vaan hävisi selvästi

paremmilleen. Lippu lentopallo-otteluun maksoi 25 euroa eli 150 markkaa.
Sillä saisi aika monta

keskivahvaa humalatilaa. Lentopallon seuraaminen ei ole nykyään
yksilehmäisen touhua. Toivottavasti

maksuni ansiosta Sampo ei mene konkurssiin kuten huhutaan.

Äsken kuuntelin radiosta, miten Kalpa pyöritteli Hpk:ta mennen tullen,
mutta lisäerässä vieraat

tekivät voittomaalin. Huomenna Kuopiossa puhutaan yleisesti, miten
erotuomarit antoivat voiton

hämeenlinnalaisille. Kuten tekivätkin, kuulin asian selvästi
radioselostuksesta.

Ulkona ei näytä ollenkaan keväiseltä vaan marraskuiselta. Niinpä
tunnelmaan sopivaasti  kuuntelin

juuri youtubilta Heikki Salon Marraskuun. Ihmettelenpä, millä ihmeellä
muusikot elättävät itsensä ja

perheensä, koska kaikki näyttää löytyvän maksutta netistä.

Muuten Heikki Salo on urheilijamiehiä. Hän on syntyisin Lapualalta ja kun
sanoittajanero oli

kirjastolla yleisön tavattavissa kysäisin häneltä, että miltä Pohjanmaalla
tuntui olla ns. erilainen

nuori. Hän ei ollut ollut erilainen nuori vaan lupaava painija, jolla on
ilmeisesti Lapuan Virkiän

väreissä piirinmestaruuksiakin. Niin oli näyttelijä Esko
Nikkari-vainaallakin. Sillä, joka oli

juonut raakaa kiljua katastrofaalisin seurauksin.

Kommentit (1)

Vamma        16.04.2010, 17:06

Urheilu on vaarallista. Viime yönä olin Kalpan maalivahtina
ratkaisuottelussa Hpk:ta vastaan.

Jatkoajalla yritin epätoivoisella jalkatorjuntavenytyksellä pysäyttää
alanurkkalämärin. Reväytin

jalkani ja heräsin vihlaisuun. Onneksi laukaus ei suuntautunut ylänurkkaan.

Olen nyt lähdössä avaamaan jalkapallokautta. On ihan tyypillinen
jalkapalloilma. Yleensä tällaisella

säällä jonain marraskuisena sunnuntai-iltana Kups ja Rops ovat ratkaiseet
sen,  kumpi on maailman

huonoin potkupallojoukkue. Aamulla kipeällä jalalla töihin kävellessäni
huomasin, että ilmassa on jo

ihan syksyn tuntua.

Merkillinen asia, että Suomessa täytyy jalkapallokausi aloittaa
huhtikuisena perjantai-iltana klo

19. Sitten Kupsilla onkin pikaisessa tahdissa seitsemän kotiottelua lähes
peräkkäin sohjoisella

Keskuskentällä, sitten seuraa pitkä tauko ja sitten alkutalvesta
pelaillaan taas tiheään tahtiin

vaihteeksi iljanteisella Keskuskentällä. Kups-HJK-peli tulisi pelata
heinäkuulla lauantai-iltana klo

17. Otteluun tulisi olla vapaa pääsy. Sillä tavalla Kuopioon saataisiin
palautettua vanha

jalkapallokulttuuri.

Hjk:n pelaajat saavat keskimäärin 3000 €/kk ja kupsilaiset 1500 €/kk.
Veikkaanpa, ettei palkkatason

eroa tule huomaamaan tunnin kuluttua alkavassa pelissä, sillä Kups voittaa
2-0.

Kommentit (0)

Valasretki Vienaan        15.04.2010, 19:35

Tavoitteenani on nähdä tässä elämässä vielä valaita elävänä luonnossa.
Toissa kesänä kävin turhaan

etsimässä niitä Solovetskin luostarisaarelta. Ensi kesänä olisi jälleen
uusi tilaisuus, koska 12-

18.7.2010 järjstetään Savon suunnalta erityinen valasretki Vienanmerelle.
Matka kestää viikon, joten

sinä aikana ehtii näkemään paljon muutakin ja eiköhän todennäköisyys
belugoihin törmäämiselle ole

suuri. Matkan järjestää Matkamatias ky Matti Turunen.

Vienan-Karjalassa suunnalla on paljon nähtävää. Paanajärvellä tai
Jyskyjärvellä en ole ennen

ollutkaan. Solovetskin saaristossa viivytään kolme päivää ja siellä on
mahdollista patikoida, soutaa

ja pyöräillä. Pitääpä panna tämä upea matka vakavaan harkintaan. Saas
nähdä, millaisia loma-aikoja

valtio tarjoaa.

Valokuvaaja Juha Taskinen kertoi jossain haastattelussa viihtyvänsä
nykyään vain Vienan-Karjalassa

ja Laatokalla. Viimekesäisiä Karjalan kuvia tutkiessani tajusin syyn.
Meillä ilmetyillä

sopeutumattomilla ADH-tapauksilla on allergia kirkkaiden värien suhteen.
Minun silmäni lepäävät

Karjalan kylien harmaata kauneutta ihaillessa.

Kommentit (0)

Sairaaloisuutta        14.04.2010, 21:40

Kyllä tämä jo menee sairauden puolelle. Maanantaina oli Hpk-Kalpa,
tiistaina Sun Volley-Sampo,

tänään Kalpa-Hpk, torstaina Hpk-Kalpa, perjantaina Kups-Hjk, lauantaina
Sampo-Sun Volley ja Kalpa-

Hpk, sunnuntaina muistaakseni vain Sampo-Sun Volley. Sen jälkeen aion
rentoutua ja nauttia pullon

limonadia, mieluiten puhaista Aku-Ankka-juomaa.

Jos olisin edes pienen osan tästä energiasta, jonka olen käyttänyt
tyhjänpäiväisiin

urheilutapahtumiin, uhrannut johonkin hyödylliseen, olisin varmaankin
professori ja viettäisin

todella tylsää elämää. Olen sitä mieltä, että urheiluhulluille tulisi
perustaa AA-kerhojen tapaisia

yhteisöjä, joissa koukkuun jääneet suurkuluttajat voisivat keskustella
urheilusta asiantuntevassa

seurassa.

Muuten se pitkä, hoikka ja tuuheahiuksinen jääkiekkovalmentaja, jonka
nimen päälle en nyt pääse ja

joka esiintyy aina asiantuntijana joka paikassa, veikkasi viime vuonna
Kalpaa putoajaksi eikä

tänäkään vuonna veikannut Kalpaa mitaleille, näyttää olevan taas väärässä.
Kalpa näyttää huonollakin

pelillä olevan loppuotteluissa.

Ai niin. se pitkä, hoikka, tuuheahiuksinen valmentaja on nimeltään Sakari
Pietilä.

Kommentit (0)

Ior        13.04.2010, 20:21

Huima oli siis eilen kerrotun Valkosen taistelijasuvun menneisyys, mutta
eivät pärjää Hankasalmen

Valkoset Sipoon Bock-suvulle. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva matkaopas Ior
Bock on tutkinut sukuaan

ja päässyt jo Lemminkäiseen asti. Itse asiassa Iorin Lemminkäisen
temppelikin sijaitsee Bockin suvun

mailla ja niin innostava hän on ollut kertomuksessaan, että on saanut
temppelin kaivaukset

käynnistymään, mutta ainakaan lehtitietojen mukaan temppeliä ei ole vielä
löytynyt.

Enemmän tietoa temppelin olemassaolosta voi kuunnella tältä videopätkältä

http://www.youtube.com/watch?v=aee5baz_jM8 . Bockin näkemyksellä on joukko
uskollisia kannattajia ja

tarina on ollut niin vakuuttava, että itse johtava maanrakennusalan yritys
Lemminkäinen oy antoi

koneensa ja kaksi jämerää konemiestä kaivuuväen avuksi. Ilmeisesti
Lemminkäinen oy:tä vaivaa tietty

hyväuskoisuus, koska viime aikoina on tihkunut tietoja, jonka mukaan yhtiö
olisi antanut rahaa myös

eräille poliitikoille, joiden uskottavuus ei ole lähelläkään Ior Bockin
luokkaa.

Ior elelee nykyään pyörätuolissa eläkeläisenä, koska lehtitietojen mukaan
eräs kannattaja olisi

hakannut miestä puukolla niin pahasti, että tältä halvaantuivat kaikki
raajat. Surullinen tapaus

iloluonteiselle miehelle. Muistan kuinka mies hänestä tehdyn TV-dokumentin
lopuksi siirtyy

kaivauksiltaan talvea pakoon Goalle ja sanelee puhelinvastaajaansa
viestin, jossa hän kertoo

olevansa talven  Goan rannalla ja korostaa, ettei pilvenhattaraakaan näy
muualla kuin piipussa.

Iorin valloittavaan olemukseen voi tutustua tästä
http://www.youtube.com/watch?v=xNeunvFtlSQ .

Kommentit (0)

Kaspin        12.04.2010, 20:23

Eilen kirjoitin vähän harhaanjohtavasti itämaisista taistelulajeista,
koska viimeisimpien tietojen

mukaan näidenkin lajien juuret kiertyvät Savoon; ainakin jos Hankasalmi
lasketaan savolaisalueeksi

ja miksi ei laskettaisi, koska kyllä siellä viännetään ihan oikeasti.

Hankasalmella on pitkään vaikuttanut Valkosten suku ja suvun edustaja
Kaarlo Valkonen on

telkkarissakin esitellyt suvun vanhaa lähitaisteluoppia, josta käytetään
nimitystä kaspin. Kaarlo

Valkosen mukaan laji on kehittynyt suvussa 30 sukupolven aikana, joten
itsepuolustusmenetelmän

juuret juontuvat peräti 1100-luvulle. Suvun esi-isä seppä Jon Valkonen on
vieraillut Kauko-Idässä

opettamassa kiinalaisille lehtipellintaontaa ja samalla myös tutustuttanut
sikäläiset ja myös

tiibetiläiset mestarit  tähän lähitaistelumuotoon.

Wikipediassa paljastetaan tämän opintomatkan vaikuttaneen siten, että
siellä yhä puhutaan pohjoisen

kansan taistelutaidosta, jolla olisi tarkoitettu suomalaisia ja
suomalaista sotataitoa. Yksi näistä

suomalaisista taidoista olisi ollut nimenomaan Valkosen suvun
kas-pin-taistelumenetelmä.

Nykymuotoonsa lajin ovat näiden tarinoiden mukaan kehittäneet suomalaiset
naiset neljän sukupolven

aikana miesten ollessa sotimassa.

Kamppailulajien nettisivu kertoo tämän muinaissuomalaisen lajin
menetelmistä seuraavaa:

”Kas-pin-tekniikat

Erityispiirteenä on vastustajan ”lukitseminen”. Taistelutilanteessa
pyritään löytämään täydellinen

rentous täysin ilman voimaa. Pääteemoja on neljä: hermot, hipaisu, enkelin
kosketus ja näkymätön

käsi (enkelin kosketusta ja näkymätöntä kättä ei kukaan voi toiselle
opettaa, vaan ne tulevat ajan

kanssa ja harjoittelun kautta), lisäksi Kaspinissa on omat lajille
ominaiset aseensa.

Yleisimpänä aseena harjoittelussa käytetään veistä. Perusajatuksena on,
että kun osaa toimia veistä

vastaan, niin sitten jo pärjääkin ”kenelle tahansa”. Puukkoa opetellaan
käyttämään myös omana

hyökkäysvälineenä suomalaisella tavalla. Suomalaisessa puukkoperinteessä
on kolme erilaista tapaa:

pohjoinen tyyli, Laatokan tyyli ja sisämaan tyyli, lisäksi myös joillakin
romani-suvuilla on omia

tekniikoita veitsen käsittelemiseen.”

Lopuksi voimme  videolta tarkistaa, miten kaspinmestari Valkonen kukistaa
vastustajan lähinnä

kalevalaisin hengenasein.
http://www.youtube.com/watch?v=sGBXCXqpukk&feature=related

Sakea        11.04.2010, 18:51

Eiliseen aiheeseen vielä sen verran, että jos Oy Alko AB:llä olisi edes
vähän silmää

tuotekehittelylle, se toisi ainakin kesäkuun 4. päivän alla myyntiin
Poika-merkkisen perinnekiljun

Mannerheimin synttäreihin liittyen. Kilju ei ole nytkään täysin tuntematon
juoma liikkeen

valikomissa, sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys näistä
asiaoista antaa, rohkenen

väittää, että arvostettu japanilainen sake on selvää riisikiljua.

Jotenkin sake liittyy itämaiseen filosofiaan ja taistelulajeihin, joista
niistäkään en paljoa

ymmärrä, vaikka olen kyllä yrittänyt opetella. Kävelijä Valentin Kononen
kertoi mielikirjansa olevan

Miyamoto Musashin Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Vallun innoittamana
minäkin sen luin, koska

pidin Konosta siihen asti viisaana miehenä

Petyin. Kirja kertoi jostain jaappanilaisesta seivästappelijasta, joka
kierteli saarta miehen

vastusta etsien sellaista kuitenkaan löytämättä. Aina onnistui tämä
häirikkö ensimmäisenä

kolauttamaan vastustajaansa sapilaallaan päin otsikkoa. Jos siihen
toimintaan kätkeytyi jotain

syvällistä, niin sitten ovat maamme nakkikioskien liepeet täynnänsä
samanlaisia syvähenkisiä

samuraisotureita.

Täytynee tarkistaa kantaansa ainakin Pohjanmaan junkkareihin. Laulussa
Härmän häät sanotaan, että

Anssin Jukalla puukko oli ja värjärin sällillä airas. Niinpä mainittu
värjärin sällikin, jolla oli

siis aidanseiväs astalonaan, saattoi olla jonkinlainen itämaisen
syvähenkisen tien kulkija.

Tiettävästi Iso-Antillakin oli harjoitusvastustajanaan puusta veistetty
ukko, jonka kanssa Antti

kehitteli erilaisia veitsitekniikoita varmaankin hyvin samuraihengessä.

Muuten pohjalaistenkin veitsitekniikka alkaa nykyään olla ihan
lapsenkengissä. Elokuvassa Häjyt,

joka muuten osittain kertoo suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin
pojanpojan asianajaja Heikki

Lampelan hurjasta nuoruudesta Pohjanmaalla, eräs vanha isäntä kauhistelee
nykyistä maailmanmenoa:

”Ja nuoret klopit kuolee puukkohon. Ne ei osaa enää viiltää, ne tökkii”.

Tästä videopätkästä  voi opetella lisää pohjalaista taistelutekniikkaa ja
syvällistä

elämänfilosofiaa http://www.youtube.com/watch?v=hv-LxCMW6Yc&feature=related .

Kommentit (0)

Kilju        10.04.2010, 18:44

Jostain syystä viini, olut ja sahti ovat arvostettua korkeakulttuuria.
Niiden nimissä voidaan

perustaa hyvämaineisia yhdistyksiä, järjestää kilpailuja, kirjoitella
laatuarvosteluja perhelehtiin

ja vaikka perustaa maaseudulle viinitiloja, joissa peremmat ihmiset voivat
vierailla juopoiksi

leimautumatta. Mutta eipä ole maassamme kiljukerhoja,
kiljuntekokilpailuja, kiljuarvosteluja

lehdissä tai erityisiä kiljutiloja maaseudulla.

Vaikka kiljukin on selkeästi kulttuurijuoma. Nimittäin maamme
kirjallisuudenhistorian paras

juopottelukohtaus on tietysti Tuntemattomassa sotilaassa. Miehistö juhlii
Mannerheimia kiljua

juomalla ja herrat nauttivat leikattua konjakkia, mitä se sitten onkaan;
muistaakseni jaloviinaa.

Rajatapaus värikki Koskela juo ensin kiljua sen verran, että saa lisää
rohkeutta ja lähtee sitten

purkamaan sosiaalisia kaunojaan upseerikorsulle.

Antti Tuurin  Pohjanmaakin kertoo vaikuttavasti tästä ilmetystä
kansallisjuomastamme. Hakalan

veljekset käyvät ensin urheilukentällä katsomassa, olisiko siellä tarjolla
pesäpalloa

sunnuntaipäivän ratoksi. Ei ollut ja niinpä veljekset hakevat
kiljupönttönsä ja isänsä asekätkentä

konepistoolin ja suuntaavat sorakuopalle viettämään rantalomaa.

Paikalle eksyy poikien vanha opettaja, joka paheksuu näkemäänsä. Pojat
eivät nimittäin osaa hänen

mielestään ampua asianmukaisesti konepistoolilla ja opettajan on sitten
velvollisuudentuntoisena

ihmisenä ruvettava juomaan entisten oppilaidensa kanssa kiljua ja opettamaan

konetuliaseenkäsittelyä.

Itse en ole koskaan nähnytkään kiljua, mutta sen muistan, että kerran
Kärkkäälän vihaiset nuoret

miehet olivat sitä valmistaneet. Asia synnytti niin paljon pahennusta,
että valveutuneet kyläläiset

kutsuivat poliisin paikalle, vaikka Kyllikki Saarenkin murhan
selvittelykin oli näiltä vielä

tekemättä. Poliisi ei kyennyt tätäkään epäiltyä rikosta ratkaisemaan,
koska todisteet oli jo

hävitetty. Tyhjän pöntön pohjalta oli kuulema  löytynyt vain sitruunan
paloja, jotka eivät riitä

näytöksi.

Siunatuksi lopuksi opiskelemme Pohjanmaa-elokuvasta, kuinka kiljua ei sovi
nauttia.

http://www.youtube.com/watch?v=2aIUAwlwF7w

Kommentit (0)

Nöyrä ihminen hän oli        09.04.2010, 19:27

Sahdin valmistus on vaativa asia ja tieto-taito maassamme on keskittynyt
Hämeeseen. Itä-Hämeessä

olen ensimmäisen ja viimeisen kerran testannut tätä maailmalla arvostettua
oluen lajia ja minusta se

maistui lähinnä ruunan virtsalle.

Savossa ei sahtia juurikaan tunneta. Tietääkseni ainoastaan Rummukaisen
aikamiesveljekset ovat

olleet aineen kanssa tekemisissä. Aapelin romaaniin perustuvassa
elokuvassa Siunattu hulluus

Vilippus ja Ananias Rummukainen ovat kyyditsemässä traktorilla nuorinta
Elemeri-nimistä veljestä

mielestään asianmukaiseen laitoshoitoon Harjamäen mielisairaalaan.

Matkalla Elmeri kuitenkin katoaa. Pohtiessaan tapausta vähämieliset
vanhemmat veljet päätyvät

lopputulemaan, jonka mukaan pikkuveli on pudonnut lavalta päälleen ja
kuollut. Tienpientareella

pidetään oletetun vainajan muistotilaisuus. Muistosanoissaan Vilippus
korostaa Elmerin hyviä puolia.

Vilippus muistelee, kuinka hän vielä aamulla komensi vainajaa, että
”otapas Elmeri muki ja hae

aitasta minulle sahtia. Ja Elmeri otti mukin ja haki minulle sahtia.
Sellainen nöyrä ihminen hän

oli”.

Luulen, että Vilippus yksinkertaisuuttaan sekoittaa sahdin ja kotikaljan,
jotka ovat täysin eri

asioita.Tai sitten aitassa oli kiljua, jolla myöskään ei ole mitään
tekemistä sahdin kanssa. Savossa

nimittäin erheellisesti luullaan, että se asia mitä voidaan laillisesti
tehdä on kiljua. Mutta kyllä

senkin laki kieltää.

Ylen arkistossa on tässä osoitteessa nähtävillä Elmeri Rummukaisen
muistotilaisuus

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=664&a=4460 . Muuten Kuopion
kadulla on vastaani tullut

monta kertaa kyseinen Elmeri, joka on varmaankin miettinyt, mikä minua
naurattaa. Mutta tämä kohtaus

se minua naurattaa.

Kommentit (0)

Sahti        08.04.2010, 19:27

Tuosta eilen sivutusta kieltolaista sen verran, että ainakin tämä kokeilu
osoitti sen, että

lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Ennen
kieltolakia suomalaiset olivat

lähes täysraittiita, mutta sinä 14 vuoden aikana, jolloin laki oli
voimassa, kansan alkoholinkulutus

nelinkertaistui. On selvää, että kun valtion kömpelö monopoli korvataan
vapaalla yritystoiminnalla,

palvelun tarjonta tehostuu, hinnat laskevat ja laatu paranee.

Itä-Hämeessä alkoholia ei perinteisesti ole  juurikaan käytetty, mutta
sahtia on sen sijaan  mennyt

runsaasti. Tietääkseni edes kieltolain aikaan ei  sahdin valmistukseen ja
myyntiin ole mitenkään

puututtu, vaikka aine on tuplaten keskikaljaa vahvempaa. Ja petollistakin
se osaa olla.

Kansanperinteen mukaan eräskin itähämäläinen kirkkoherra ajoi autonsa
pöpelikköön heti ensimmäisessä

mutkassa häätalosta poistumisensa jälkeen, koska oli ottanut ryypin tätä
juhlajuomaa.

Hämmästyttävä asia, ettei kukaan raivoraitis kansanedustaja tai edes TV:n
aina valpas MOT ohjelma

ole havainnut sitä hirmuista yhteiskunnallista ongelmaa, jonka sahdin
selvästi lainvastainen

valmistus ja anniskelu vielä nykyäänkin Itä-Hämeessä aiheuttaa.
Virkvaltakin on seudulla täysin

korruptoitunutta tässä asiassa. Tiettävästi myös sikäläiset poliisit ovat
innokkaita sahdin ystäviä

ja monet jopa koukussa tähän petolliseen keskushermostoa vahingoittavaan
kemikaaliin.

Kommentit (0)

BMW ja Tapio        07.04.2010, 19:24

Tämän kuvan moottoriajoneuvo muistuttaa ilmetysti eilen esiteltyä. Tämä on
saksalainen BMW, jonka

venäläiset kopioivat niin onnistuneesti, että kyllä Uralin ja kumppanit
vieläkin tunnistaa

Bemareiksi. Samalla tavalla kävi Opel Kadetille vm -38, joka on
hämmästyttävästi saman kaltainen

lapsuuteni ajan piikinokka-Mossen kanssa.

Kuvan BMW on poliisi Vihtori Häkkisen virka-ajoneuvo, jota tiettävästi
käytettiin kieltolakiaikaan

alkoholin vastaisessa taistelussa. Samaa tarkoitusta palveli myös
salakuvauskamera, jota Vihtorin

pojanpoika Ismo joskus esitteli. Lituskainen kamera roikkui hihnasta
viranomaisen kaulassa ja

välineellä pystyi takin napinreiän läpi hankkimaan todisteita salaviinan
anniskelusta. Tämä kamera

oli myös Antiikki-ohjelmassa Hagelstamin arvioitavana, mutta hänkään ei
osannut kertoa

harvinaisuuden hintaa.

Kuvassa BMW:n hallintalaitteissa istuu Vihtorin poika Tapio Häkkinen,
ensimmäinen heinolalainen,

jonka olen tavannut. Hän päästi huoltomiehen ominaisuudessa meidät
asuntoomme. Huoltomies Häkkinen

taitaa olla lukeneinen ja ystävällisin ihminen, johon olen törmännyt. Hän
kuului siihen ikäluokkaan,

jolla ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, vaikka kykyjä olisikin ollut.

Itse laskeskelin joskus olevani melkein samanlainen kuin elokuvan
Sademies, joka on lukenut 12000

kirjaa. Itse en muista niistä muuta, kuin että valta osa on ollut ihan
täyttä roskaa. Sademies sen

sijaan muisti kaiken lukemansa ulkoa. Häkkisen Tapio ilmeisesti voitti
määrällisesti meidät

molemmat, koska oli tutkimusteni mukaan lukenut kaikki Heinolan
kaupunginkirjaston lukemisen

arvoiste kirjat ja oli sen jälkeen siirtynyt Lahden maakuntakirjaston
asiakkaaksi.

K 750        06.04.2010, 19:08

Joskus olin niin kyllästynyt pikkuvirkamiehen uraani, että suunnittelin
vakavissani ryhtyväni

yrittäjäksi. Tiesin, että perintäalalla liikkuivat suuret rahat ja
ajattelin perustaa erityisen

pikaperintäyhtiön. Asiakasneuvontatehtäviin olisin valinnut Häkkisen Ismon
Heinolan kaupungintalon

monistuskombinaatista, sillä hän omisti toimeen soveliaan ulkomuodon ja
lisäksi uskottavuutta

lisäävän kulkuvälineen.

Tuo kuvan esittämä Ismon miehekäs moottoripyörä ei ole kuuluisa Ural vaan
merkiltään K 750. Tosin

samoja itäpyöriä ovat molemmat, Ural tehdään jossain Länsi-Siperiassa ja
K-merkki muistaakseni

Kazastanissa. Samaan sukuun taitavat kuulua vielä ukrainalainen Dnepr ja
siperialainen Vostok.

Kaikki ilmeisesti kootaan samoista osista, ja merkki taitaa määräytyä
tehtaan sijainnin mukaan.

Netistä olin katsovinani, että myös kiinalainen Chang Jiang muistuttaa
hämmästyttävästi  edellä

mainittuja neuvostovalmisteita.

Muistelen, että tuo Ismon pyörä oli lähes puoli-ilmainen  ja vaikka se
onkin vuodelta 1969, niin se

on vielä ihan ajokunnossa. Epäilen, etteivät jaappanilaiset tuotteet ole
yhtä pitkäikäisiä, sillä ne

ovat liian tarkasti tehtyjä. Venäjällä näytetään valmistettavan vieläkin
Ural-pyöriä, ja länteenkin

niitä tuodaan, mutta hinta on himuinen eli noin 15.000 € kappaleelta.

Uskoakseni vahvasti itähämäläistaustainen Jussi Juurikkala julkaisi vuosia
sitten kirjan nimeltään

Muistatko merkin? Siinä esitellään kuvien kanssa kaikki Suomeen tuodut
historialliset

moottoripyörät. Jussin poika Timo Juurikkala näyttää nykyään istuvan
vihreänä kansanedustajana.

Kommentit (0)

Neuvostoliiton sankari        05.04.2010, 19:08

Vieläkään ei päästä eroon Rukajärven sotahistoriasta. Onni Palasteen
Rukajärven sissit on maamme

rikkaan kaukopartiokirjallisuuden kirkkain helmi. Sen varjoon on jäänyt
samoihin aikoihin ilmestynyt

Jukka Mäkelän Osku, eli selvitys kaukopartio-osasto Kuismasen
seikkailutäyteisestä toiminnasta

Rukajärven suunnalla.

Oskun ensimmäinen painos ilmestyi joskus 60-luvulla  ja toinen hieman
täydennetty painos vuonna -82.

Jälkimmäisessä paimoksessa mainitaan myös Evert Koivistoinen, ehkäpä
kaukainen sukulaiseni, jolla

oli suomalaiseksi kaukopartiomieheksi erikoinen tausta. Hänen kerrotaan
nimittäin saaneen

Neuvostoliiton sankarin arvonimen, joka oli naapurissa vähintäänkin
Mannerheim-ristin veroinen

tunnustus.

Evert Koivistoinen oli 30-luvulla muuttanut vanhempiensa mukana
Neuvostoliittoon. Sodan syttyessä

hän suoritti useita partiomatkoja Suomen rintamalla ja siitä hänet mukamas
palkittiin korkealla

tunnustuksella. Itse suhtaudun tietoon lievästi sanottuna epäillen.
Ainakaan netistä ei löydy

asialle varmistusta. Eräällä retkellään Evert jäi suomalaisten vangiksi ja
vaihtoi sitten

onnistuneesti joukkuetta.

Melkoisen erikoinen ihmiskohtalo tuokin. Harmi, ettei asiasta taida löytyä
lisätietoa, koska

luultavasti asiasta kertovat asiapaperit tuhottiin Stella
Polarisoperaatiossa. Talvella -43 Evert

Koivistoinen sai partiossa Muurmannin radalla luodin otsaansa. Mäkelän
mukaan ruumis jäi kentälle.

Toisaalta Sankarivainajat-tietokannan mukaan mies on haudattu Petroskoihin.

Wikipedia kertoo Neuvostoliiton sankarin arvonimestä seuraavaa:
Neuvostoliiton sankari (ven. ????? ?????????? ?????, valkoven. ?????
????????? ?????) oli korkein

mahdollinen Neuvostoliiton kansalaiselle myöntämä kunnianimi. Sen
kunniamerkkinä oli kultainen

tähti, joka oli kultainen viisisakarainen tähti punaisella nauhalla.
Neuvostoliiton sankareille

luovutettiin myös Leninin kunniamerkki.[1]
Neuvostoliiton keskushallinto perusti arvonimen 16. huhtikuuta vuonna
1934. Olemassaolonsa aikana

arvonimi annettiin yhteensä 12 500 hengelle, joista suurin osa olitoisen
maailmansodan, tai kuten

Venäjällä sanotaan, Suuren isänmaallisen sodan sankareita: 11 635
sankaria, sekä 101 kaksi ja kolme

kolme kertaa arvonimellä palkittua henkilöä. Arvonimi voitiin myöntää myös
kuoleman jälkeen, kuten

esimerkiksi Aleksandr Matrosoville, joka peitti vihollisen konekiväärin
tulituksen omalla

ruumiillaan.

Kommentit (0)

Majewski        04.04.2010, 19:01

Eilen tuli taas syyllistyttyä disinformaation levittämiseen. Rukajärven
tie-elokuva perustuu Antti

Tuurin Elämä isänmaalle-romaaniin; Tuurin kirjat Rukajärven tie,
Rukajärven linja ja Rukajärven aika

käsittelevät vähän eri tapahtumia, vaikka kertovatkin samaisista Ylä-Savon
miehistä. Ja se eilinen

paraatihuutojuttukin taitaa olla jostain Rukajärvi-kirjoista.

Kuten myös se tapaus, jossa savolainen lupsakka huumori kukkii
parhaimmillaan. Rivisotilaat olivat

heittelemässä kaatuneita kuorma-auton lavalle ja kasan päällimmäiseksi
viskattiin tiettävästi Suomen

kenttäarmeijan rohkein upseeri, eli everstiluutnantti Majewski. Hän oli
ollut etulinjassa

laskeskelemassa vihollisruumiita ja oli juuri päässyt kolmeenkymmeneen,
kun tarkka-ampuja osui.

”Everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään
vääräleukaisen sotamiehen

huikanneen lopuksi lastausurakan päätyttyä.

Muuten Rukajärventie-elokuva sai taiteellisista ansioistaan huolimatta
kritiikkiä sotahistoriaa

hallitsevilta katsojilta, ja sellaisiahan Suomesta löytyy. Ensiksi
Emma-pikakiväärillä ammuttiin

lonkalta pitkiä sarjoja ohjesäännön vastaisesti. Toiseksi joen yli uimalla
lähtenyt tiedustelija

otti Emman mukaansa henkilökohtaiseksi aseekseen täysin järjen
vastaisesti. Kolmanneksi

tiedustelupartio vietti öitään isojen rovioiden ääressä, jotka varmasti
olisivat houkutelleet

vihollisen paikalle kohtalokkain seurauksin tositilanteessa. Neljänneksi
kiivassa tulituksessa

joukko-osasto juoksi täysin pystyssä käyttämättä maastoa hyväksi. Ja
viidenneksi elokuvassa

esiintyneessä sota-ajan kuorma-autossa oli nestarenkaat.

Kommentit (0)

Viimeinen ehtoollinen        03.04.2010, 22:31

Kyllä netti on ihmeellinen. Puutteellisen kulttuuritietämyksen vaivaamana
olen vuosia miettinyt,

liittyykö Rukajärven tie-elokuvan tämän kohtauksen musiikki pääsiäiseen

http://www.youtube.com/watch?v=Y7B1f7Tv7ZY . Tarkistin asian netistä; ei
liity pääsiäiseen tämä

kaunis sävelmä, joka on nimeltään Una Furtiva Lagrina. Taitaa enemmänkin
olla hilpeä

operettikappale.

Mutta perustellusti voisi uskoa, että kohtauksen asetelma perustuu
oletetuihin pääsiäisen

alustapahtumiin ja Leonardon maalaukseen Viimeinen ehtoollinen. Elokuvassa
mekanisoitu Rukajärveä

kiertävä jääkäriosasto on kokoontunut syönnökselle kunnioittamaan sotamies
Heikkisen muistoa, joka

lensi taivaalle ansoitetun karjalaistalon mukana.

Joku voisi pitää tahattoman koomisena sitä, että elokuvassa
yläsavolaisista pienviljelijä-

metsureista on tehty hirmuisia polkupyöräkommandoja. Savon Sanomista saa
kuitenkin vähän väliä

lukea, että Iisalmen puolen miehillä on vallan verissä taipumus
väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Olli Saarelan elokuva on ihan  katsomisen arvoinen. Se ei ole mikään
Junttilan tuvan seinäkoriste.

Tosin puutteena on, että Antti Tuurin Rukajärvi-kirjojen huumori filmistä
puuttuu. Esimerkiksi kun

sodan loputtua nämä polkupyöräjääkärit kokoontuivat paraatiin Iisalmen
torille, kuului väkijoukosta

huuto: ”Paljonhan teitä vielä jäikin”.

Kommentit (0)

Matteus passio        02.04.2010, 17:05

Päivän teemaan liittyen kannattaa jokaisen ihan maailmankatsomuksellisista
seikoista piittaamatta

rauhoittua kuuntelemaan Matteus passiota
http://www.youtube.com/watch?v=M_LLFfFXaUA&feature=related

. Sen jälkeen ymmärtää taas entistä paremmin ennenaikaisesti edesmennyttä
musiikkikriitikkoa ja

pesäpallomiestä Seppo Heikinheimoa. Muistelmiensa lopuksi hän kertoi
kymmenen hyvää syytä tulevalle

itsemurhalleen.

Ensimmäisenä ja ilmeisesti painavimpana perusteena oli se, ettei nykyään
voi enää seurata pesäpallo

-otteluja ilman, että joutuu pakkokuuntelemaan taustalla raikavaa
mökämusiikkia. Itseänikin, vaikka

olen täysin epämusikaalinen henkilö, pistää vihaksi sama asia
jääkiekko-otteluissa.

Ylilahjakkaiden ihmisten tapaan Heikinheimo oli täydellisen tumpelo
eräissä asioissa ja mies ei

tainnut omistaa autoa tai edes ajokorttia. Niinpä hän joskus maksoi alleen
taksin ja läksi sitä

hyväksi käyttäen kiertelemään Pohjanmaan pesäpallopelejä. Itseänkin
kiehtoisi moinen kesäloman

viettotapa.

Muuten ymmärtääkseni Heikinheimo kykeni kuitenkin huolehtimaan
raha-asioistaan tosin, kuin maamme

tunnetuin Sibeliukseen perehtynyt musiikkiprofessori. Heikinheimon
muistelmien mukaan professori oli

talousasioissaan täysin toivoton tapaus ja se johti välillä kiusallisiin
tilanteisiin. Kerrankin

tämä hajamielinen professori törmäsi kiukkuiseen hammasteknikkoon, joka
oli vähällä takavarikoida

musiikkineron suusta hammasproteesin, koska se oli jäänyt maksamatta.

Kommentit (0)
Vaurio        01.04.2010, 18:05

Viime kesänä toteutin erään villeimmistä fantasioistani ja kävin salaa
pilkillä Jyrängön virrassa

kelluvalla pyykkikojulla, jonka lattian raoista näkee kirkkaassa vedessä
metrien syvyydessä

uiskentelevat särjet. Samalla kertaa kävin myös suorittamassa katselmuksen
viereisen sillan

rakenteissa, jotta olisin löytänyt sen pomminreiän, josta yleisesti
puhuttiin. Mitään en kuitenkaan

havainnut.

Heinolaa pommitettiin lievästi jo Talvisodan aikaan ja sitten rajusti ja
yllättäen jo ennen

virallisen Jatkosodan alkamista. Pommitusten syytä on ihmetelty, koska
kaupungin ei pitänyt olla

venäläisille mitenkään merkittävä kohde.  Selitykseksi on tarjottu sitä,
että Pääesikunnan

tiedotusosasto sijaitsi kaupungin lähistöllä. On myös puhuttu, että
kaupungin paperitehtaalla olisi

toiminut huippusalainen trotulitehdas.

Itse kävin joskus tutkimassa Valpon auenneita arkistoja ja  sieltä ilmeni,
että koko sodan ajan

kaupungissa toimi vakoilijan radiolähetin, jonka sijaintia Suomen
vastavakoilu yritti turhaan

peilata. Heinolassa kerrotaan, että sekä Talvi- että   Jatkosodan
pommituksia johdettiin kaupungin

laidalta. Tuo agentin radio saattaisi olla jonkinlainen selitys tapahtumiin.

Muuten sodan jälkeiset Valpon asiapaperit kertovat myös, että
heinolalainen Valpon tiedottaja

ilmoitti 40-luvun lopulla paikallisten kommunistien suunnittelevan
Heinolan poliisilaitoksen

valtaamista. Erikoinen ja yllättävä tieto, mutta ei mahdoton asia, kun
tuntee kaupungin

kunnalliselämässä vellovat kiihkot ja intohimot.

Kommentit (0)

Silta        31.03.2010, 18:01

Ihan tulee ikävä Heinolaan, kun sain tuon Häkkisen Ismon tammikuisen illan
suussa sillan korvassa

nappaaman kuvan. Nyt vasta tajusin, että 16 vuoden ajan katselin parhaassa
miehuudessani ikkunastani

yhtä Euroopan komeimmista kaupunkinäkymistä asiaa ymmärtämättä. Enkä
ymmärtänyt aikoinani sitäkään

kummallisuutta, että asuin keskellä kaupunkia joen rannalla ja että joen
vesi oli niin puhdasta,

että sitä olisi voinut juoda huoletta.

30-luvun pula-ajan Suomella oli varaa käyttää iso osa valtion budjetistaan
komean, mutta minnekään

johtamattoman rautatiesillan rakentamiseen. Rata nimittäin päättyy heti
tämän sillan jälkeen.

Luultavasti tämä rakennelma on turhuudessaan Egyptin pyramidien luokkaa.
Se heinolalainen

kansanedustaja, joka junaili tämän rakennusprojektin, ansaitsisi patsaan
Rantapuistoon; hän ei ollut

mikään perinteinen siltarumpupoliitikko.

Ja älyttömyys ei päättynyt sillan rakentamiseen, vaan jatkui yhdeksän
vuotta myöhemmin, kun

voittamaton Puna-Armeija yritti hajottaa tätä minnekään johtamatonta
rautatiesiltaa ilmasta käsin.

Tapaus liippaa Suonenjokeakin läheltä. Nimittin pommikoneista neljä ampui
alas Heimo Lampi, joka

myöhemmin toimi syntymäpitäjässäni kihlakunnantuomarina. Lisäksi jututin
joskus Heinolan

pommituksesta erästä sen kokenutta, jonka isän paineaalto oli surmannut.
Vainajan leski, eli

kertojan äiti, oli syntyjään suonenjokelaisia.

Kommentit (0)

Ne löytyi!        30.03.2010, 13:37

Olen kolmena kesänä etsiskellyt Sortavalasta sikäläisen edesmenneen
Karjala-suksitehtaan

valmisteita, mutta turha on ollut vaiva. Tänään Kuopion Punaisen Ristin
kirpputorilta ne sitten

vihdoin löytyivät. Olen ennenkin kertonut, että Kuopio on kauppakaupunki.
Myyjä oli ilmeisesti

perillä tarjoamansa kulutushyödykkeen historiallisesta arvosta, joten ne
olivat yllättävän hintavat.

Ihan ne kuvasta suksiksi tunnistaa, mutta testaamaan en ole päässyt. Tässä
vaiheessa en osaa

ennustaa hiihdetäänkö niillä pertsaa vai vaparia. Paljon mahdollista, että
ovat kombit ja niillä ei

oikein kunnolla hiihdetä kumpaakaan. Mutta väliäkö tuolla, koska minulle
sukset ovat vain

kuntoliikuntavälineet ja sitä parempi, mitä rankempaa. Huipulle en enää
tähtää, vaikka maamme

mieshiihdon taso kyllä sen sallisi.

Tärkeintä kuitenkin on, että hiihtokalustoni täyttää nyt sen vaatimuksen,
että voin

vapunalusviikolla opetella Uukuniemellä Karjalan Pyhäjärven jäällä vassua
ja mogrenia ympäristöön

soveltuvilla välineillä. Muuten olivat noin kymmenennet sukseni.
Seuraavaksi alan etsiskelemään

samaisen Karjala-tehtaan jääkiekkomailoja. Oli nimittäin aikoinaan alansa
suurin tuotantokombinaatti

maailmassa.

Kommentit (2)

123456        29.03.2010, 09:53

Tarkoitus oli, että teen kuin Virpi Kuitunen ja sanon, että tämä on nyt
tässä, kun blogini

kävijämäärä 123456 ylittyy. 123456 näytti ylittyneen sinä aikana, kun olin
Kupsin pelissä. Mutta

kirjoitusviettini ei ole tullut vieläkään täysin tyydytetyksi, joten
seuraava tavoite on sitten

miljoona.

Tuo 123456 on mielenkiintoinen luku. Ensiksikin se on maailman yleisin
salasana. Minulle on

kerrottu, että se on jopa erään suurvallan ydinkärkien laukaisukoodi. Ja
siihen aikaan, kun lotossa

oli vain kuusi arvottavaa numeroa, 123456 oli eniten veikatuin rivi. Sillä
olisi saattanut voittaa

muutamia kymppejä.

Ihmiset ovat yllättävän älyttömiä. Jos minä harrastaisin veikkaamista,
niin minä tekisin rivit

järjen kanssa. Nykyään taitaa todennäköisyyslaskelmien mukaan  yksi 10
miljoonasta rivistä voittaa.

Mutta itse karsisin kaikki älyttömät rivivaihtoehdot pois, kuten
esimerkiksi juuri 1,2,3,4,5,6,7 tai

vaikkapa  1,3,5,7,9,11,13.

Ja onhan niitä pajon muitakin, joista kaikki järki sanoo, ettei sellainen
yhdistelmä voi voittaa.

Eihän esimerkiksi jo aiemmin voittanut rivi voi enää toista kertaa voittaa
tai edes sellainen rivi,

jossa on vain yhden poikkeama aiemmin voittaneeseen numerosarjaan.

Minun todennäköisyysteoriani pohjana on, että 10 miljoonan sijasta
oikeasti voittavia rivejä on vain

noin miljoona. Näin ollen on ihan järkevää sijoittaa pääomia lottoon, jos
vain pääomia sattuu vielä

olemaan. Muuten Dostojvskikin, joka myös harrasti kirjoittamista,
kehitteli innolla näitä

uhkapeliteorioita sillä seurauksella, että pelvelkojensa maksamiseksi
hänelle tuli oikea

kirjoittamisen pakko.

Kommentit (0)

Katsomolegendoja        28.03.2010, 18:41

Jos Aleksi Paananen on 10 senttiä liian lyhyt Keski-Euroopan rahakentille,
niin sama ongelma taitaa

olla myös lahjakkaalla maalivahti Joonas Pöntisellä. 175 senttiä on liian
vähän nykyajan molarille.

Tosin samanmittainen oli myös Kupsin 60-luvun huippuveskari Pertti
Hänninen ja siihen aikaan se

vielä riitti. Katsomolegendan mukaan ”Tysse” Hännistä pyydettiin jopa
ranskalaisen huippuseuran

St.Etennen riveihin sen jälkeen, kun Kups oli käynyt jossain silloisessa
Euro-cupissa pelaamassa

heitä vastaan. Hännisen kerrotaan vastanneen ranskalaisten uteluihin,
”ettei teillä ou niin paljoo

rahhoo, että minä tänne jäesin.”

Katsomolegendan  mukaan myös toinen 60-luvun Kupsin tähti Markku Hyvärinen
sai rahapuhelun

maailmalta. New Yorkiin oltiin perustamassa Cosmos-seuraa, jonka riveihin
muun muassa myös Pele

värvättiin ja myös Hyvärisen siirtohalukkuutta  kysyttiin puhelimitse.
”Nyt minä en jouva, minä oun

mänössä Kuopioon” väitetään kupsilaishyökkääjän vastanneen. Hyvärinen oli
ilmeisesti saanut juuri

Savon Sanomilta hyvän työpaikkatarjouksen. Hännisen tapauksesta löytyy
tietoa virallisesta

urheiluhistoriasta, mutta Hyväristä koskeva tarina voi olla pelkkää legendaa.

Kun eilisessä pelissä Kupsin kärkenä pelasi pikkuruinen Aleksi Paananen,
niin tamperelaisten

ylimpänä miehenä koikkelehti Henry Myntti, joka on tasan puoli metriä
Paanasta pitempi.  Henry

Myntin vaari Stig-Göran pelasi topparina Suomen olympiajoukkueessa
Helsingin kisoissa.

Katsomolegendan mukaan ottelun loppuvaiheessa tilanteessa 3-3 pallo oli
vierimässä vaarattomasti

maalipotkuksi Suomen päätyrajan yli. Myntti ei ilmeisesti tajunnut
tilannetta ja käänsi pallon kohti

omaa maalivahtia, mutta väliin ehtikin Itävallan hyökkääjä, joka teki
sitten voittomaalin helposti.

Katsomolegendan mukaan vielä 20 vuotta myöhemmin vanhan olympiajoukkueen
saunaillassa

tempperemanttinen Åke Lindman ja Stig-Göran Myntti joutuivat tapauksen
johdosta käsirysyyn. ”Mähän

huusin, att låt det vara”, väitetään Lindmanin  inttäneen.

Kommentit (0)

Paananen        27.03.2010, 17:48

Todistinpa äsken suomalaisen jalkapalloilun tähtihetkeä, josta puhutaan
kuopiolaisten potkupallon

ystävien keskuudessa vielä vuosikymmenien kuluttua. Nimittäin toisen
puoliajan alussa Kupsin

kärkimieheksi Tampereen Unitedia vastaan asettui Aleksi Paananen numero
13. Tuo 13 voisi olla myös

pojan ikä, mutta muistaakseni hän on jo 17 vuotta täyttänyt, vaikka
näyttää neljä vuotta

nuoremmalta.

Arvioin poojalla, joksi runsaslukuinen katsomo häntä kutsui, olevan
pituutta 160 centtimetriä ja

painoa 47 kilogrammaa. 30 centtimetriä pitempää kanssahyökkääjä Ilja
Venäläistä näytti vallan

naurattavan, kun hän antoi poojalle aloitussyötön. Tuo Paananen on ainakin
Kärkkäälässä hyvin

tavallinen sukunimi eikä Kärkkäälänkään Paanaset ole kovin vartevia,
vaikka kunnostautuneita

urheilijoita ovatkin.

Legendan muodostumisen kannalta olisi ollut tärkeää, että poeka olisi
tehnyt maalin eka

kosketuksellakaan, mutta näin ei tällä kertaa kuitenkaan tapahtunut. Sen
sijaan toisella

peliminuutillaan ja toisella kosketuksellaan poeka teki maalin. Jostain
syystä puolta isommat

tamperelaiset jättivät poojan ihan vapaaksi maalin eteen ja pallo pomppasi
vahingossa suoraan poojan

jalkaan, kuten hyville pelimiehille usein tapahtuu. Poeka laukaisi pallon
ylähirren kautta maaliin.

Mutta legendan muodostumisen kannalta  on tärkeää, ettei tuomari huomannut
maalia. Pallo pomppasi

parikymmentä senttiä maaliviivan yli ja singahti sieltä takaisin kentälle.
Vuoden -66

maailmanmestaruus ratkaistiin paljon epäselvemmällä hyväksytyllä maalilla.
Mutta maali poojan maali

oli; voin sen vannoa kaksi sormea vaikka missä tahansa.

Kups muuten oli selvästi parempi joukkue, kuin entisiä maajoukkuepelaajia
vilisevä Tamu. Voitto jäi

kotiin numeroin 3 – 1, joka tulos mairittelee vierailijoita. Ensi kesänä
Kups taitaa pitkästä aikaa

kamppailla mitaleista. Ja muistakaapa Aleksi Paananen, tuleva
maajoukkuetähti, mikäli vielä kasvaa

10 centtimetriä. Ja vaikka ei kasvaisikaan, niin ihan hupaisaa seurata
Suomen Veikkausliigassa,

kuinka pieni mies, vähää vaille kääpiö, harhauttelee paljon isompiaan
niin, että nämä kompastelevat

jalkoihinsa.

Kommentit (0)

Verkarit        26.03.2010, 20:42

Jatketaanpa ulkonäköasiaa sivuten. Vaikka sanotaan, että romantiikka se ei
sovi jätkälle, niin

täydensinpä taas garderoopiani tehdäkseni tyylikkyydelläni vaikutuksen
kanssaihmisiin. Vuosi sitten

asioin edellisen kennan netin herrojen vaatehtimossa. Hankin silloin
jämäkän puhdasta plastikkia

olevan aidon DDR:n veryttelypuvun ja siihen sopivat kansanarmeijan
saappaat, jotka olivat kahden

maailmansodan kokemuksella huippuunsa kehiteltyä mallia. Ostokset
maksoivat pitkälle toistakymmentä

euroa.

Tänä vuonna maamme perinteisen virallisen puolueettomuuspolitiikan linjan
mukaisesti suoritin

hankintani tasapuolisuuden vuoksi Bundeswehrin eli alunperin Länsi-Saksan
armeijan

ylijäämävarastosta. Veryttelypuku on mielestäni ihan käyttämätön ja lähes
Adidas-laatua ja niinpä se

maksoikin kohtuuttoman paljon eli yhdeksän euroa. Uskon sen kestävän vielä
vuosia yleisasunani.

Nuo vaaleahkot käyttämättömät tennarit sen sijaan olivat minustakin
edulliset hinnaltaan eli 98

centtiä pari, nauhat sisältyivät hintaan. Kalle Päätaloa lainatakseni
jalkineet eivät olleet hinnan

kiroissa; tuosta lähtöhinnasta en minäkään, vaikka olenkin nuuka kuin
piru, viitsinyt tingata. Ja

myönnettäköön, että ostin samalla kertaa muovikassillisen näitä
urheilujalkineita.

Saattoivat Hermanni Päätaloa lainatakseni rahat sittenkin mennä
turhuuteen.  Hankintapäätöstäni

tehdessäni ajattelin, että minulta tämän tukkuostoksen myötä loppuu kengän
nuusa kerralla Päätalon

Kassua lainatakseni, mutta ei tainnut loppua. Saksassa, jossa ilmeisesti
ei ole aikamiehiä, vaan

pelkkiä poikasia, loppuvat koot numeroon 46 ja sellaiseen upokkaaseen ei
kunnon savolainen suojalka

kunnialla mahdu.

Kommentit (0)

Huomiota herättävän komea mies        25.03.2010, 20:12

Tuosta ihmisten ulkonäköasiasta vielä sen verran, että paikallisen
naisväen mielestä luutnantti

Nikulin oli huomiota herättävän komea mies eikä yhtään ryssän näköinen.
Nikulin oli toinen niistä

sotavankeuteen päätyneistä Kärkkäälän pommittajista.

Talvisota-aikaan näyttää suomalaisten suhtautuminen sotavankeihin vielä
olleen jotenkin

hyväntahoisen uteliasta. Jatkosota-aikaan  tilanne oli täysin toinen.
Nykyään muistellaan

kauhistellen saksalaisten Suomessa sijanneiden vankileirien kauheita
oloja, mutta tyly tosiasia on,

että saksalaisten leireillä kuoli maassamme suhteessa vähemmän ihmisiä
kuin meikäläisten omilla.

Täällä sotavangeista menehtyi lähes 30 % ja se on kansallinen häpeä.

Vaikka kyllä täällä osattiin sotavankeja pitää hyvänäkin. Nimittäin
vankityövoimaa käytettiin meillä

helpottamaan  maaseudun huutavaa työvoimapulaa ja tiettävästi tästä
työvoimasta pidettiin hyvää

huolta. Rieponlahdessa ja Halolanmäelläkin oli tällaisia vankeja.
Muistelen, että joukossa oli ollut

jopa yksi Varsovan Dynamon jalkapallojoukkueen sirkusmaisen taitava peluri.

Kerran TV:ssä oli ohjelma sotavankien jälkeensä jättämistä lapsista.
Eräskin savolainen seitsemän

ikämiesveljeksen pesue esiteltiin. Kuusi miehistä oli ilmetysti Jaakko
Tepon näköisiä, mutta yksi

oli komea kuin Viktor Klimenko. Tepon näköiset ikämiehet pohdiskelivat
ohjelmassa mietteliään

oloisina sitä asiaa, että johtuukohan yhden veljen erilainen ulkoinen
habitus siitä, että hän oli

syntynyt vähän sen jälkeen, kun heillä oli ollut työmiehenä venäläinen
sotavanki. Nämä veljekset

eivät olleet suonenjokelaisia.

Kommentit (0)

Sofi        24.03.2010, 20:12

Eilen oli kapungintalolla arkkipiispan vieraana kirjailija Sofi Oksanen,
joka on entinen Finlandia-

palkinnon voittaja ja tule Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon voittaja.
Kiiruhdin paikalle

ennätysmäisen varhain, koska Sofi on kalpea ja kovin kaunis. Petyin taas
naisasioissa.

Olin kaupungintalon edustalla puolisen tuntia ennen tilaisuuden alkua,
mutta tapahtumapaikan tienoo

oli jo mustanaan muitakin kanssaihmisiä. Ovella oli lappu ”TÄYNNÄ”, mutta
kirjallisuudennälkäiset

kuopiolaiset jäivät silti odottelemaan pihalle toivossa, että edes
kirjailijan ääni kantaisi ulos

asti. Kuopio ei ole enää jalkapallokaupunki vaan kirjallisuuskaupunki.
Sofi Oksasella on selvästi

enemmän yleisöä kuin Kupsilla.

Ihmisen ulkonäkö on nykyään ratkaiseva asia. Keskinkertainenkin kirjailija
muuttuu hyväksi, jos hän

on kaunis. En tarkoita tällä Sofia enkä usko, että Sofissa ihmisiä
houkutteli vain karismaattinen

olemus, vaan moni raavas mies tuli katsomaan myös hentoa naista, joka
lööppien mukaan kirvaisi

raavasta pitkänlinjan AY-miestä, kun tämä änkeytyi liian liki. Moni
tuomitsi teon jyrkästi –

useimmat oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä toimenpiteenä.

Tuosta ihmisten ulkonäöstä sen verran, että monet ministeritkin valitaan
nykyään sillä perusteella,

kehtaako hänen kuvaansa laittaa naistenlehtien kanteen. Porvaritkaan eivät
ole enää Juuso Walldenin

tai J K Paasikiven kaltaisia olentoja, jotka olivat hyviä ihmisiä ja joita
minäkin ikävöin takaisin,

vaan eteerisen näköisiä nuoria naisia. Opetusministeri Virkkunenkin
kelpaisi vallan missikisoihin.

Eikä hän muutenkaan muistuta entisajan porvaria, koska häneltä puuttuu
ylioppilaslakki, jollainen

oli ennen porvarin tunnus.

Kommentit (0)

Pekka Pellisen tutkimus Kärkkäälän pommituksesta        23.03.2010, 19:13

Pekka Pellinen on Kämäräisen Samin välityksellä lähettänyt alla olevan
näkemyksensä Kärkkäälän

pommituksesta ja olen saanut luvan julkaista tarinan sivullani. Kiitokset
molemmille miehille. Itse

epäilen, että Pekka, jonka tutkimustulos eroaa aiemmin esittelemäni kirjan
tiedoista, saattaa

hyvinkin olla oikeassa. Laivueita Savon taivaalla taisi sittenkin olla
kolme eikä kaksi, kuten

kirjassa Tehtävä Utissa kerrotaan.

PEKKA PELLISEN TARINA LOPPIAISPOMMITUKSESTA

Neuvostoliiton 323 pommitusrykmentin uusi komentaja Nikolai Bomolov sai
tehtäväkseen Kuopion

pommituksen. Valmistautuminen oli huolellinen. Loppiaisaattona tehtiin
säähavainto tiedustelulento

Kuopioon. Samalla varmistettiin ettei suomalaiskoneita ole Utissa.
Loppiaisaamuna vielä lennettiin

varmistuslento Uttiin. Nikolai oli päättänyt näyttää esimiehilleen ja
alaisilleen, että Suomen

ilmatilassa pärjätään.

Nikolai nousee kolmella laivueella. Kaksi yhdeksän koneista SB-laivuetta
ja yksi kahdeksan koneinen

DB-laivue. DB:t ovat tuliteriä koneita. Lentueet suuntaavat Kuopioon eri
reittejä.Suomalaiset ovat

huomioineet tiedustelulennot ja loppiasaamuna alkaneet siirtää koneita.
Kuusi konetta Uttiin ja

neljä Vesijärvelle Lahteen. Luutnantti Sovelius oli siirtolennolla
Lappeenrannasta Uttiin. Klo 9.30

Sovelius sai Haminasta tiedon kahdeksan koneisesta laivueesta. Sovelius
tavoittaa koneet ja onnistuu

pudottamaan yhden, loput jatkavat matkaansa pohjoiseen.

Nikolain laivueella saattoi mennä jotain vinoon Kuopiossa, koska tavaraa
jäi vielä Kärkkäälän

pommitukseen. Klo 11.50 alkoi Savon radan varrelta tulla ilmoituksia
seitsämän koneisesta

laivueesta. Sarvannon partio (kaksi konetta) starttaa ensimmäisenä.
Sarvannon Fokkeri vetää

terhakkaammin ja partiokaveri jää. Kaksi muutakin partiota nousee, mutta
eivät ennätä kiivetä

tarpeeksi korkealle. Sarvanto on melkein taistelukorkeudessa, kun Nikolain
laivue putkahtaa

näkyviin.

Yhdellä kaarroksella Sarvanto on laivueen kimpussa. Sarja taka-ampujaan ja
käynti koneen rungon

puolella. Sarjat molempiin moottoreihin. Pommarit kääntyvät palavina
syöksyyn. Kuusi konetta

neljässä minuutissa. Sarvanto on legenda. Palavissta koneista onnistuu
laskuvarjolla kaksi miestä

pelastautumaan. Kaksi upseeria, joilta saadaan tarkkoja tietoja lentueesta.

SB-lentueet varmaan palasivat tukikohtaansa häiriöttä. Konemäärään nähden
(26 konetta) Kuopion

pommituksen tulokset olivat melko vaatimattomat. Nikolai kuviteli jo
pelastautuneensa, koska lähetti

radioviestin tukikohtaan: tehtävä suoritettu, yksi koneista paluulennolla
Suomenlahdella: Takaa-

ajajat Sovelius ja ylik. Ikonen ovat lähellä. Taas ropisee luodit
koneessa, vasen siipi syttyy

palamaan. Nikolai yrittää vielä taistella ja raahaa taka-ampujan ruumiin
koneen runkoon. Nikolai on

taka-ampujan paikalla ja saakin lyhyen sarjan ammutuksi. Sovelius tulittaa
ja DB kaartaa surman

syöksyyn, pudoten Suursaaren lähistöllä. Nikolain huono onninen lentue on
tuhottu täydellisesti.

Nämä tiedot ovat lähteistä: Joppe Karhunen: talvisodan taivas ja Jorma
Sarvanto:
Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla

Kommentit (0)

Äimän käkenä        22.03.2010, 19:38

Eilen vielä uskoin löytäneeni historiallisen totuuden Kärkkäälän
pommituksesta. Alan

erityisasiantuntijoiden tutkimus todisti mielestäni vedenpitävästi sen,
että Majuri Majstrenkon

alunperin kahdeksankoneinen laivue lensi noin 500 kilometrin päästä
Kretshevitsyn kentältä ja

pudotti jostain käsittämättömästä syystä Suojärvensuolle 25 järeää pommia.

Tosin tästä Suojärven pommituksesta Tehtävä Utissa-kirja vaikenee ja
väittää koneiden särkeneen

Kuopiota. Teon jälkeen laivueen reitti osui paluumatkalla Kymenlaaksossa
Jorma Sarvannon hävittäjän

kanssa yhteen tuhoisin seurauksin. Lisäksi Savon taivaalla kierteli myös
Majuri Balashovin

yhdeksänkoneinen laivue, joka onnistui Kuopion pommituksen palaamaan
kotikentälleen.

Mutta äsken sain Kämäräisen Samilta terveisiä, joiden mukaan  Pellisen
Pekka on päätynyt

tutkimuksissaan siihen, että laivueita olikin kolme. Ilmeisesti Pekkakin
on Pilliklubi-5-askin

kanteen laskeskellut, että pudotettuja pommeja oli liikaa kahden laivueen
kuormaksi. Pitänee yrittää

saada Pekalta lupa julkaista hänen tutkimuksensa netissä.

Nyt pitäisi kerätä talteen silminnäkijöiden lausunnot. Uskoisin, että
ainakin Kauppisen Sulo,

Korholan Pentti ja Närhien Eelis muistavat, motako koneita oli, mistä
suunnasta ne tulivat, montako

pommia pudotettiin ja miten suuret montut ne tekivät. Asiantuntija
pystyisi varmaankin  päättelemään

pommien koon. Olivatko ne 500-, 200- vai 100-kiloisia. Ja tietääkseni
Koivulassa on tallessa

sirpaleita, joista voisi päätellä jotakin. Itse olen kuullut, että
teräskuoret olivat ratakiskon

paksuisuutta.

Kommentit (0)

Tehtävä Utissa        21.03.2010, 20:15

Ihmeellinen on netti. Kun aikani etsin sieltä tietoa Suojärvensuon
pommituksesta, niin ilmeni, että

tapauksen tiimoilta on kirjoitettu paksu, lähes tieteellinen, tutkimus
nimeltään Tehtävä Utissa.

Tekijöinä ovat Heimo Siiropää – Jukka Vesen – Heikki Kauranne.

Sain nyt luettua tämän Kuopion kaupunginkirjastosta vaivatta löytyneen
teoksen. Pettymys on

melkoinen, koska Suojärvensuon pommituksesta vastanneen laivueen operaatio
on kyllä muuten huolella

kirjattu, mutta niistä 25 turvesuolle päätyneestä pommista ei mainita
sanaakaan.

Alunperin Inkerinmaan kentältä läksi kahdeksan kaksimoottorista
Iljusin-merkkistä pommikonetta.

Kukin kone pytyi ottamaan reilun tonnin pommikuorman. Heti alkumatkasta
suomalaishävittäjä tuhosi

yhden koneista. Loput seitsemän konetta seurasivat Savon rataa.

Ensiksi ne  pudottivat Piekämäellä Pieksäjärveen muutaman pommin. Sitten
oli vuorossa Suonenjoen

kirkonkylä, joka ei juurikaan kärsinyt vaurioita, sillä sielläkin osumat
tulivat valta osin  jäälle.

Sitten kirja väittää koneiden suunnistaneen Kuopion kimppuun, mutta ei
mainitse Suojärvestä mitään.

Tietääkseni vain yksi Suojärvensuon pommeista putosi Suonenjoen puolelle,
muut 24 Karttulan

puolelle. Sikäli kärkkääläisillä on ollut noista pommeista virheellinen
tieto, etteivät ne voineet

olla 500-kiloisia kuten puhutaan, vaan 100 kiloa lienee lähempänä totuutta.

Minulle jäi kirjasta epäselväksi, riittikö Suonenjoen koneiden pommeja
myös Kuopioon. Asian

selvittämistä sotkee, se että juuri samoihin aikoihin kaupungin kimpussa
oli myös toinen laivue,

joka oli tullut Varkauden kautta. Kuopio oli koneille helppo maali, sillä
siellä ei ollut kuin

muutama it-konekivääri, jotka eivät mahtaneet pommareille mitään.

Paluumatkalla Suonenjoen yli lentänyt laivue törmäsi Kymenlaaksossa  Jorma
Sarvannon Fokker-

hävittäjään, joka hetkessä sai koneista kuusi palamaan. Paloherkkyyden
syynä saattoi olla se, että

koneiden polttoainesäiliöt eivät ilmeisesti olleet kumilla panssaroidut
kuten myöhemmin yleensä

olivat Talvisodan kokemusten opettamina.

Sarvanto ilmeisesti toimi sikäli annettujen ohjeiden vastaisesti, että oli
ottanut 2000 kk-

patruunansa joukkoon runsaasti sytytysammuksia, joiden käyttö oli
säästösyistä ankarasti säänneltyä.

Sarvannolta loppuivat panokset kuudennen koneen jälkeen ja seitsemäs kone
pääsi ainakin Suomenlahden

ylle, jonne kaksi muuta suomalaishävittäjää sen luultavasti pudotti –
tosin täyttä varmuutta asiaan

ei ole koskaan saatu.

Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät
herkästi eivätkä ne pysyneet

ilmassa yhdellä moottorilla. Niistä hyppääminenkin lienee ollut vaikeaa,
koska alasammutuissa

koneissa oli yhteensä noin 20 hengen miehistö, mutta vain kaksi onnistui
pelastautumaan

sotavankeuteen.

Kommentit (0)

Hankipalloa        20.03.2010, 19:48

Sonnustauduinpa pilkkivarusteisiini ja kahlasin Keskuskentällä mukamas
Kupsin peliin. Mutta peli oli

peruutettu. Oli liikaa lunta. Ensimmäisen kerran Kuopion
jalkapallohistoriassa ottelu peruutettiin

liiallisen lumen vuoksi. Kahlasin takaisin kotiin. Olin vaakan mukaan
vaelluksen aikana flunssaisena

hikoillut kaksi litraa. Nyt odottelen vanhanmiehen ystävää, eli
keuhkokuumetta, vierailulle.

Pehmeitä ovat nykyajan miehet. Ennen Kuopiossa nimen omaan talvisin
harjoiteltiin jalkapalloa

pelaamalla umpihangessa. Tätä palloilumuotoa voisi ihan hyvin nykyäänkin
pelata myös kilpasarjana

talvisin. Ja olisihan se oiva lisä myös talviolympialaisten ohjelmistoon.
Suomikin voisi päästä

mitalelille.

Kulta-ajan kupsilaiset muistetaan tekniikkavirtuooseina, mutta se on väärä
mielikuva.  Joukkue

pärjäsi ennen kaikkea kovan fysiikan turvin. Lumihanki ja Puijon portaat
tulivat pelureille

tutuiksi. Ja jos joku myöhästyi treeneistä, sai hän kiivetä Puijon rappuja
valmentaja harteillaan

eikä Bomanin Kunu ollut mikään pieni mies.

Välillä Kupsin fysiikkaan panostus meni vähän överiksikin. Vuonna -72
joukkue johti kesätauolla

sarjaa selvästi, mutta sitten itseoppinut valmentaja Räsänen sai
tietoonsa, että maineikkaat

kestävyysjuoksijamme suorittavat tyhjennysharjoituksen ennen suurkisoja ja
että siitä saattaa olla

kestävyysjuoksussa hyötyä.

Niinpä kupsilaiset alkoivat joka keskiviikko juosta itsensä
puolikuoliaiksi eikä turhaan. Kun sarja

päättyi oli väsymyksestä puolikuollut joukkue pudonnut viidenneksi. Tosin
Martta-kahvion toisen

tarinan mukaan joukkueen romahduksen aiheutti harjoittelun laiminlyönti.
Nimittäin joukkue hankki

saaresta yhteisen kesämökin, jonne pelaajat innolla kokoontuivat lepäämään
ja virkistäytymään. Ehkä

molemmat teoriat ovat totta ja täydentävät toisiaan.

Kommentit (0)

Kahden kerroksen väkeä        19.03.2010, 20:25

Muistanpa, kuinka joskus Heinolassa järjestimme sählyturnauksen.
Joukkueita siunaantui

kiitettävästi, jopa liikaakin. Varsinkin yksi ilmetty Helvetin Enkeleiltä
vaikuttava porukka

mietitytti, koska se oli minulle aivan outo ja uusi sakki. Ajattelin, että
tohtiiko kyseistä

porukkaa päästää ollenkaan pelaamaan, koska henkilövahinkojen riski
vaikutti ilmeiseltä.

Mutta pitihän pojat päästää kentälle. Yllättäen he pelasivat kuin
herrasmiehet ottaen huomioon sen,

että paikalla oli naisia ja jopa lapsia. Helvetin Enkelit voittivat pelit
ylivoimaisesti. Vasta

myöhemmin sain selville, mistä väestä oli kysymys. Helvetin Enkelit
edustivat Heinolan Helluntai-

seurakuntaa.

Helluntailaiset näyttävät Suomessa korostetusti olevan tämän yhteiskunnan
häviäjien  yhteisö.

Entiset alkoholistit, rikolliset ja romaanit kokevat yhteisön omakseen.
Sen sijaan TV:ssä

parhaillaan pyörivässä maailman uskontoja käsittelevässä sarjassa
kerrotaan, että helluntai-liike on

yksi nopeiten kannatustaan lisäävistä suuntauksista maailmassa ja että
esimerkiksi Koreassa, jossa

liikkeellä menee erittäin hyvin, se on korostetusti menestyvien ihmisten
seurakunta.

Muuten 1990 Matti A. Miettinen julkaisi tutkimuksen Niilo Ylivainion
parannustoiminnasta. Kirjan

sanoma on tyly. Ihmeiden aika on ohi. Yhtään pysyvää ihmeparantumista ei
löytynyt. Sen sijaan

itsemuria löytyi yllättävän paljon mielestään ihmeparannuksen kokeneiden
ihmisten keskuudessa.

Kommentit (0)

Sormien katkomista        18.03.2010, 20:18

Minulla on aavistus, että tohtori Kiminkinen valitaan seuraavissa
vaaleissa huimalla äänivyöryllä

eduskuntaan Keskustan listoilta Keski-Suomesta. Timo Aholallakin saattaisi
olla saumaa, sillä

eduskunnassa on tällä hetkellä Tony Halmeen kokoinen aukko täyttämättä.
Mutta muitakin saarnaaja-

voimailjoita saattaa olla äänestäjillä valittavana.

Nimittäin helluntalaisten toiminnassa ovat olleet näkyvästi mukana Los
Angelesin painin

olympiavoittaja Jouko Salomäki ja Salomäkeä pari numeroa suurempi painija
Toni Hannula, jolta jäi

kuitenkin nuorena poikana olympiakulta saavuttamatta törkeän tuomaripelin
seurauksena. Hän johti

ottelua isäntämaan tulevaa kultamitalistia vastaan vielä aivan
loppuhetkillä, mutta sitten hänet

ajettiin ulos.

Olympialaisten jälkeen Hannulalla ei enää mennyt elämässä kovin hyvin.
Väkivaltatuomioita siunaantui

ja puukkokin lyötiin jossain välissä rintaan. Jonkin aikaa mies pysyi
kuivilla uskoontulon avulla,

mutta kaikkia ei uskokaan pelasta. Wikipedia kertoo koruttomasti seuraavaa:

”Hannula oli vankilatuomioiden vuoksi poissa painimatoilta kahdeksan
vuotta. Häntä puukotettiin

vuonna 1995, mutta hän nousi harjoittelun ansiosta takaisin SM-huipulle.
Hän voitti 1996 painin SM-

pronssia ja 1997 SM-hopeaa.[2][3]
Toni Hannula tuomittiin 12. joulukuuta 2007 Oulun käräjäoikeudessa
törkeästä ryöstöstä 3,5 vuoden

ehdottomaan vankeuteen. Hän oli elokuussa 2007 pakottanut rikostoverinsa
Arto Saarilammen kanssa

erään oululaismiehen luovuttamaan pankkitilin tunnusluvun. Vaatimusta
tehostaakseen miehet olivat

murtaneet uhriltaan yhden sormen sekä katkaisseet kaksi vasemman käden
sormea keskinivelen kohdalta.

Saarilampi sai yli viisi vuotta vankeutta.[4]”

Muistelenpa lukeneeni lehdestä, että vaikka pankkikortin tunnusluku
saatiinkin selville, niin rahaa

ei kuitenkaan onnistuttu nostamaan, sillä siihen henkinen suorituskyky ei
enää riittänyt.

Saarnamiehiä        17.03.2010, 20:19

Olen innolla seurannut tohtori Kiminkisen saarnahetkiä telkkarista.
Pääsyynä tietenkin se, että

yhtenä hahmona ohjelmassa on vilahdellut jossakin määrin
kärkkääläistaustainen Mansikka-Antti. Hän

tuskailee paino-ongelman kanssa. Ei yllättävää, sillä kärkkääläismiehet
ovat perinteisesti raavaita.

Itse vain 87-kilosena näytän porukassa laihalta kuin huussinovi.

Viime Kiminkisen jaksossa vilahti toinenkin tuttu elikkä  entinen
ammattinyrkkeilijä Timo Ahola. Hän

oli 70-luvulla se manageri Elis Askin kaipaama hyvä iso mies ja
valkoisenrodun vihoviimeinen toivo.

Kehämenestykseltään mies oli ehkä Tony Halmetta huonompi, mutta muistelen,
että ampujana astetta

parempi. Nimittäin viimeiseessä hänestä kertoneessa lehtiuutisessa olleen
aiheena eräs

surmanlaukaus.

Mutta nyt Ahola ilmestyi ruutuun elinvoimaa ja tyytyväisyyttä uhkuvana ja
kun netistä tarkastin,

niin paljastui, että hän toimii hykyään Helluntai-liikkeen saarnamiehenä
Saarijärvellä

http://www.netmission.fi/srk/saarijarvi/index.php?id=3081 . Se on hyvä se.
Tuollaisella

roolinvaihdolla paluu yhteiskunnan hyväksytyksi jäseneksi onnistuu hyvinkin.

Entinen väkivallan ammattilainen vaikuttaa olevan itse lempeys ja
hyväntahtoisuus. Miehessä näyttää

olevan sellaista rosoista karismaa, jota alalla tarvitaan. Luulen, että
sosiaali- ja päihdehuollossa

tällaiset veikot ovat ainakin kenttätyössä laudaturtyttöjä parempia.
Netistä löytyy myös tieto,

että saarnaajasta on dokumenttielokuvatekeillä ja näytepätkiä onkin jo
nähtävillä.

Kommentit (0)

Ilmailunhistoriaa        16.03.2010, 21:03

Kärkkäälä on sittenkin osa ilmailunhistoriaa. Sen pajasti tänään
Pitäjänlehdessä eläkkeellä oleva

karttulalainen rehtori Lauri Reinikainen.

Hän kertoi, että asia, jota olen pitkään epäillyt, pitää paikkansa.
Suojärvensuota vaurioittaneet

neuvostopommarit  olivat elimellisenä osana tapahtumia, kun Jorma Sarvanto
suoritti kuuluisaa

maailmanennätystään ampuessaan alas kuusi konetta neljässä minuutissa.
Reinikainen ei paljasta

tietolähdettään, mutta kukapa tunnettua opettajaa ja urheilumiestä
epäilisi pötypuheesta.

Tämän tiedon jälkeen uskallan kertoa tapauksen yksityiskohdat täytenä
totena kaikille. Samoin kuin

myöskin senkin uskallan kertoa, että kaikkien on syytä tämän
esimerkkitapauksen valossa olla

varovaisia tullessaan v_ _ _  _ _ _ maan kärkkääläisille. Siinä on monta
kertaa käynyt monelle  tosi

huonosti.

Muuten eilen tuli telkkarista ohjelma, jossa vierailtiin Vaasan lähellä
Koivulahden lentoturman

muistomerkillä. Vuoden 61 onnettomuuden taustoja ei kerrottu. Entinen
työkaverini oli ollut

ensimmäisiä tapahtumapaikalla. Hän kertoi, että kokenut lentäjä oli
kuulemma pimeässä erehtynyt

pitämään korkeajännitelinjaa kiitoratana. Väärinkäsitykseen uskotaan
vaikuttaneen sen, että lentäjä

oli ottanut vähän rohkaisua ennen lentoa.

Luin joskus Finnairin historian, mutta siinä ei tällaisia asioita
kerrottu. Tosin myönnettiin

avoimesti, että 50-luvun lentäjät eivät suinkaan olleet mitään vesipoikia.
Ilmeisesti senajan

vehkeillä ei uskaltanut ihan selvinpäin lennellä.

Kommentit (2)

Venäläisäiti        15.03.2010, 19:57

Muisti alkaa palailemaan pätkittäin. Ei se pakkolaskupaikka ollutkaan
Nastolassa vaan Lapinjärvellä,

vaikkakin Savon vinkkelistä ne ovatkin yhtä ja samaa seutua. Muistaakseni
kirjassa Salaisen sodan

varjot, joka ilmeisesti perustuu ainakin jossain määrin liian salaisena
tuhottuun Stella-Polaris-

aineistoon, kerrotaan yksi näkökulma tapaukseen.

Kirjan mukaan Berliiniin suunnistamassa olleita pilotteja alkoi pelottaa
ja he päättivät henkensä

säilyttääkseen suunnata kohti Suomea. Jossain Etelä-Suomessa lentäjät
hyppäsivät koneesta ja muu

miehistö tuli sitten itsestää koneen mukana alas Lapinjärvellä. Kirjan
mukaan hengissä selvinneet

miehistön jäsenet ottivat myöhemmin  vankileirillä hypänneet lentäjät
lievästikin sanottuna

veljellisesti vastaan.

Sen sijaan Esko Sipiläisen kirjassa Pommituslento Berliiniin – Pakkolasku
Lapinjärvelle kerrotaan

tapauksesta toinen versio. Sen mukaan kone oli oikeasti matkalla
Berliiniin, mutta venäläisten oma

ilmatorjunta vaurioitti konetta niin, että se kaarsi pelkästää oikealle ja
niinpä se tuntien

kuluttua päätyi Lapinjärven pellolle. Osa miehistöstä jäi henkiin, koska
koneessa oli diesel-

moottorit eikä se leimahtanutkaan tuleen maahan osuessaan, kuten
bensakoneet helposti tekivät.

Muuten Kämäräisen Sami Kärkkäälästä viestitti, että historiasta
kiinnostunut autourheilumies  Pekka

Pellinen on tutkinut Suojärven pommituksen kulkua ja selvittänyt, ettei
koneista yksikään palannut

kotiin. Myös isä-vainaani kertoi samaa ja vielä senkin mielenkiintoisen
yksityiskohdan, että

viimeisin olisi ammuttu alas Suomenlahteen. Muistaakseni samana päivänä
sattuneessa Jorma Sarvannon

ME-suoritukksessa oli sama erityispiirre, että viimeinen kone putosi
mereen, joten nähtäväksi  jää,

liittyykö Kärkkäälä maailman ilmailunhistoriaan.

Lopuksi hiljennymme kaikkien urhoollisten neuvostolentäjien muistoa
kunnioittaen kuuntelemaan yhtä

maailman kauneimmista ja surullisimmista sävelmistä, josta ei tietääkseni
ole suomenkielistä

versiota, mutta itse kutsun sitä Venäläisäidiksi. Korostettakoon, että nuo
sankarivainajat olivat

nykyisten skeittaripoikien ikäisiä.
http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM

Kommentit (0)

Lentosuunnistusta        14.03.2010, 19:44

Vanhana hyvänä Brezhnevin aikana Heinolassakin harrastettiin laajaa
kansainvälistä

ystävyystoimintaa. Meno ei ollut yhtä pönäkkää kuin Matti Ijäksen
Delegaatio-elokuvasta voisi

päätellä, vaan välillä ystävyyden nimissä temmellettiin oikein tosissaan.
Oikeastaan tässä aiheessa

olisi hyvä ohjelmaidea Heinolan upealle kesäteatterille.

Yksi ystävyyskaupungeista oli Baranovits Neuvostoliiton Valko-Venäjän
tasavallassa. Nyt suhde on

tietääkseni jostain syystä jädytettynä. Kaupungilla kiersi aikoinaan villi
huhu, jonka mukaan

sikäläinen ystävyysdelegaatio olisi Heinolassa täydentänyt vajavaisia
valuuttavarantojaan myymällä

paikallisen hotellin baarikaappien sisällöt ohikulkijoille, mutta Heinolan
kaupunginjohto kiisti

jyrkästi tiedon.

Kuitenkin Heinolan ja Baranovitsin kansainvälisillä yhteyksillä on vanhat
perinteet. Nimittäin

kesällä -41 Baranovitsissa oli lentotukikohta, jolla oli kalustonaan
Neuvostoliiton harvoja

moderneja nelimoottorisia pommikoneita. Yhden sellaisen miehistö sai
tehtäväkseen operoida Berliinin

yllä, joka varmasti oli äärimmäisen haasteellinen tehtävä nykykielellä.

Mutta jokin meni suunnistuksessa pieleen. Sen sijaan, että kone olisi
lentänyt etelään, harhautuikin

se kurssissaan 180 astetta ja lensi melkein Heinolan ilmatilaan, eli
naapurikuntaan Nastolaan ja

teki siellä pakkolaskun, jossa menehtyi aika monta miestä. Paikalle on
sittemmin rakennettu näyttävä

muistomerkki ja tietääkseni vielä vuosikymmeniä turman jälkeen on surevia
omaisia vieraillut

paikalla.

Lentokoneen harhautumisen syystä on kaksi kilpailevaa teoriaa, joihin
ehkä palataan myöhemmin.

Kommentit (0)

Asioilla on selityksensä        13.03.2010, 20:00

Tapahtumilla on selityksensä. Pitäjänlehti paljasti, miksi Kärkkäälää
pommitettiin raivoisasti

talvisodassa. Asiaa olen paljon miettinyt ja tyhmä olen ollut, kun en itse
keksinyt. Sikäli olin

teoriassani oikeassa, että Suojärvensuota luultiin lentokentäksi, mutta ei
Rissalan vaan Naarajärven

kentäksi.

Koneiden tarkoituksena oli ensiksi pommittaa Pieksämäkeä, mutta
ratapihalta paenneiden veturien savu

kätki kaupungin ja vihollislentäjät kuvittelivat Suonenjoen olevan
Pieksämäki. Ensin pudotettiin

noin 60 pommia Suonenjoen lähistölle tietääkseni ilman henkilövahinkoja.
Tosin äitini oli joutunut

siirtämään nukkensa pöydän alle ilmasuojaan. Sitten pommittajat jatkoivat
mielestään Naarajärvelle,

mutta suunnistivatkin erehdyksessä Kärkkäälään. Jos joku kone palasi
tuolta retkeltä kotikentälleen,

olisi hyvä lukea sen raportti saavutuksista; vihollisen tappioita
saatettiin liioitella, sillä

tuleva turvesuo ei juurikaan vaurioitunut.

Kilometrien korkeudesta liikkuvasta koneesta tähystettäessä sattuu
erehdyksiä. Varsinkin

pommituslentäjille, joista ei yleensä tule kokeneita ammattilaisia.
Maailmansodan alussa ainakin

eglantilaisten pommituslentäjien tappiot lennoilla olivat noin 20 %.
Toisin sanoen keskimäärin

lentäjä pääsi harjoittelemaan ammattiaan tositoimissa vain viitisen
kertaa, ennen siirtymistä

tuonilmaisiin ilmavoimiin. Luulen, että venäläisten tappiot talvisodassa
olivat ainakin samaa

luokkaa.

Puhutaan, että sodan jälkeen, kun valvontakomission upseerit saapuivat
Helsinkiin, poisti komission

ilmavoimien mies oma-aloitteisesti yhden kunniamerkin miehustastaan. Se
oli myönnetty Helsingin

tuhoamisesta. En usko tätä juttua. Kyllä venäläisten tiedustelu varmaankin
pystyi selvittämään noin

tärkeän asian totuuden.

Sen sijaan uskon tarinaan, jonka mukaan valvontakomission lentäjäsankari
kiinnostui panssarilaiva

Väinämöisen tilanteesta, kun kuuli sellaisen edelleenkin olevan käytössä.
Kun hänelle näytettiin

Pansion kallioluolassa vaurioitta kelluva alus, poisti upseeri itseltään
yhden kunniamerkin. Hän oli

tietämättään upottanut Kotkan sataman edustalla olleen saksalaisen
ilmatorjunta-aluksen

Väinämöisenä. Kunniamerkkiä ei olisi tarvinnut poistaa. Kyllä IT-aluksen
pommittaminen upoksiin

vastaa vähintäänkin Väinämöisen tuhoamista.

Kommentit (2

Todella mautonta        12.03.2010, 20:31

Yritin tuossa löytää vahvistusta sille, että huippuhiihtäjätär ja
kolhoosin paras lypsäjätär Galina

Kulakova olisi komilainen ja siis kaikkien suomalaisten sukulaistyttö,
mutta varmistusta teorialle

ei löydy.

Sen sijaan netistä löytyy törkeän neuvostovastainen juttu siitä, että
Sapporon olympialaisissa eräs

venakkohiihtäjätär olisi ojentanut joukkuetoverittarelleen
syntymäpäivälahjaksi partakoneen, josta

asiasta suivautuneena lahjansaaja olisi potkaissut lahjanantajaa munille.

http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=14232 . Todella mautonta
ja naisia halventavaa,

mutta niin vain pääsi minultakin tahtomattani selkäkeikkanauru.

Mutta netistä löytyy myös tämä paljastava kuva olympiavoittaja Julia
Tshepalovasta, josta ilmenee,

ettei Julia ainakaan ollut potkun kohteena. Ihan tulee mieleen suomalainen
kansanlaulu, jonka mukaan

tyttö istu kivellä, kivi oli siliä ja vesi sitä virutteli.

http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000009/02FB7849-606C-4996-996C-208B24596C5C.jpg
. Aika on

näköjään muuttunut siitä, jolloin Pressin veljekset Tamara ja Irina olivat
hyvän itäisen naapurimme

valovoimaisimmat urheilijattaret.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tamara_Press_(urheilija)

Kommentit (0)

Kapustin        11.03.2010, 20:10

Vieläpä tuli mieleeni yksi komilaisen sukulaiskansanedustaja, joka on
olympiavoittaja. Sergei

Kapustin oli 70-80-luvuilla yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista ja
hän oli voittamassa

olympiakultaa v-76. Tyypilliseen suomalais-ugrilaiseen tapaan hänkin
nukkui pois hyvin nuorena,

elikkä 42-vuotiaana miehen sydän petti.

Sama kohtalo on tainnut olla aika monella Tarasovin ajan punanutulla.
Epäilen, että sen ajan

valmennusmenetelmillä saattaa hyvinkin olla vaikutusta näiden veteraanien
terveystilantesseen.

Ainakin Juhani Tamminen, joka on muistaakseni mies, joka keksi
jääkiekkopelin, kertoo muistelmissaan

järkyttyneensä tavatessaan myöhemmin uransa jälkeen ikäisiään
neuvostokiekkoilijoita. Tammisen

mukaan on sittenkin parempi olla terve, vaikka maailmanmestaruus jäikin
saavuttamatta.

Anatoli Firsov, joka saattaa olla kaikkien aikojen paras, vakuutti asiasta
kysyttäessä, että Tarasov

oli ainut huumeemme. Firsovin sydän petti alta kuusikymppisenä. Tarinan
mukaan vaativa valmentaja

Tarasov esimerkiksi määräsi harjoitusmielessä Firsovia kannattelemaan
Volga-autoa ilmassa ainakin

viiden minuutin ajan ja mies teki sen yhdellä kädellä ja kahdella jalalla.
Toinen yläraaja oli

nimittäin murtunut.

Tarasovin aikaan venäläiskiekkoilijat viettivät karua leirielämää lähes
ympäri vuoden. Muutaman

päivän kesäloma kuitenkin hyväksyttiin. Lomalta leirille palattaessa koko
porukka määrättiin

mustikkametsään ja tulostavoitteena oli kerätä ämpäri täyteen. Näin
joukkueelle opetettiin sitkeyttä

ja turhat luulot karsittiin pois. Enpä usko, että nykyiset NHL-tähdet
suostuvat kyykistymään

mustikkamättäälle. Tosin kalpalaisilta se saattaisi onnistua ja menetelmä
voisi olla oivallinen tapa

seuran taloutta turvattaessa.

Kommentit (0)

Syrjäänit        10.03.2010, 19:08

Joku ilta sitten kerroin, että rajantakaiset karjalaiset, joita on noin
50.000 henkeä, ovat

saavuttaneet viime vuosikymmeninä  talviolympialaisten hiihdosta kuusi
kultamitalia eli suurin

piirtein yhtä paljon kuin viisimiljoonainen Suomen kansa. Karjalaiset ovat
lukumäärään suhteutettuna

suomalais-ugrilaisista parhaita tällä elämänalalla.

Mutta hyvin ovat pärjänneet sukulaiskansa syrjäänitkin eli komilaiset,
joiksi heitä nykyään jostain

syystä kutsutaan. Komin tasavallassa asuu noin miljoona ihmistä ja netistä
olen löytänyt ainakin

seuraavat varmat komilaiset: Raisa Smetaninalla on neljä kultaa, Nikolai
Bazakovilla kaksi ja Vasili

Rotsevilla yksi, yhteensä siis ainakin seitsemän kultaa. Laskelmia tosin
vaikeuttaa se, että

tasavallan asukkaista syrjäänejä on vain puolet enkä ole varma muiden kuin
Smetaninan

sukulaisuudesta.

Lisäksi epävarmoja sukulaistapauksia ovat kukin yhden kullan voittaneet
Galina Kulakova, Jevgeni

Beljajev ja Mihail Devjatjarov. Kaikki he olivat jostain Länsi-Siperiasta
ja jos heidät luokitellaan

syrjääneiksi, on tämä piskuinen kansa saavuttanut 10 kultaa.

Kommentit (0)