Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Enzio Sevon

Radiotoimittaja Markus Similä kertoo muistelmissaan, kuinka hän oli myös seuraamassa Cortinan kisoja. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan häntä reellä ihaillakseen vuoristokaupungin näkymiä. Kuinka ollakaan hän kauhukseen näki, että joku mies oli väsynyt lumihankeen. Koska oli kylmä, pelkäsi Similä jo pahinta.

Mutta kuinka ollakaan reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli radion ruotsinkielisen toimituksen urheiluselostaja Enzio Sevon, joka ymmärsi vielä sentään sen verran maailmasta, että sairaalan sijasta hän vaati pääsyä radioselostamoon ja täytyihän siihen suostua.

Selostamossa mies terhistäytyi ja alkoi kuulijoiden mukaan kauniilla ja jäntevällä ruotsinkielellä suorassa lähetyksessä kertoilla päivän urheilutapahtumista. Selostuksen jälkeen mies oli
taas aivan vetämättömässä kunnossa.

Kun Similä ihmetteli asiain tilaa, neuvoi Sevon kollegaansa. ”Nuori mies! Urheiluselostaja tarvitsee kolme asiaa. Ensiksi: hemmetin kovaa kuntoa! Toiseksi: teräksenlujaa rutiinia! Kolmanneksi: teräksenlujaa itseluottamusta!

Hyvän kaverinsa ja kollegansa Pekka Tiilikaisen tapaan Sevonkin toimi sota-aikana puolustusvoimien rintamareporttina ja tehtävä ei ollut vaaraton, koska molemmat miehet haavoittuivat rintamalla. Voi olla, että vaikka tuo sekä Tiilikaisen että Sevonin tolkuton viinan kanssa läträäminen saattaa monista tuntua huvittavalta asialta, niin taustalla voi kuitenkin olla sota-ajan posttraumaattisen stressireaktion lääkitseminen. Terapiaahan köyhällä valtiolla ei ollut heille tarjota.

Tässä lisätietoa Enzio Sevonista, jonka monet lähteet kertovat olleen todellinen aina ystävällinen herrasmies. https://fi.wikipedia.org/wiki/Enzio_Sev%C3%B3n

lauantai 28. lokakuuta 2023

Rauhallinen Pekka Tiilikainen

Jos Martti Jukola välitti kisatapahtumia kansalle konekiväärimäisen nopeasti, oli hänen nuorempi kollegansa Pekka Tiilikainen päinvastoin hyvin rauhallinen jutustelussaan ja tiukan paikan tullen hän tiivisti tunnelmaa vaikenemalla kokonaan ja pillauttamalla itkun. Näin tapahtui etenkin, mikäli suomalainen voitti tai hävisi.

Eikä pääselostaja Tiilikaisen tarvinnut teeskennellä liikutustaan, koska kyllä tunne oli aivan aito. Vuoden 1948 Chamonin olympialaisten jälkeen radion talouspäällikkö valitti, että Pekan
jäljiltä oli löytynyt 23 tyhjää viinapulloa. Pekka närkästyi moisista perättömistä väitteistä. Hänen mukaansa pulloja piti olla 24. Kun asia tarkastettiin, todettiin Pekan olevan hyvin rehellinen
mies.

Mutta se oli vasta alkua, tai ehkä paremminkin verryttelyä urheilukielellä. Cortinan olympialaisten jälkeen suomalaisten selostajien jäljiltä väitettiin löydetyn 78 tyhjää pulloa. Kun asia tivattiin Pekan ruotsinkieliseltä selostajakollegalta Enzio Sevonilta, tuohtui hän ja väitti, ettei mainittu pullomäärä riitä
alkuunkaan…

Tosin saavutus ei ole verailukelpinen Chamonin tulokseen, koska uusia lajeja oli tullut ohjelmaan ja lisäksi Tiilikaisen lisäksi matkassa olivat myös kyseinen Enzio Sevon ja uusi lupaava kyky Paavo Noponen.

Osoitus Pekka Tiilikaisen rauhallisesta selostustyylistä. Tässä hän selostaa sitä, kuinka punalentäjä yrittää hänet tappaa:
https://areena.yle.fi/podcastit/1-50412183

perjantai 27. lokakuuta 2023

Martti Jukola

Nyt, kun Urheiluruutu täyttää 60 vuotta, on syytä tarkastella Yleisradion urheilulähetysten historiaa, joka alustavien tutkimusteni tässä vaiheessa vaikuttaa niin värikkäältä, että siinä olisi mielenkiintoinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle urheiluhistorioitsijalle.

Aika paljon maamme urheilutoimittajien menneisyydestä kertoo esimerkiksi se, että kun legendaarinen radioselostaja Raimo ”Höyry” Häyrinen sai radiosta potkut, epäili hän potkujensa pääsyyksi sitä, ettei hän ole koskaan selostanut urheilukilpailuja juovuksissa, kuten yleensä maan tapa Suomessa vaatii.

Yleisradiotoiminnan alkuaikoina 1920-luvulla ei vielä ollut erikseen erityistä urheilutoimitusta. Kuuluttajana toiminut aatelismies Alexis af Enehjelm joutui olosuhteiden pakosta lukemaan myös urheilutuloksia. Aina ammattitaito ei täysin riittänyt. Lukiessaan Kööpenhaminassa käytyjen kuuromykkien yleisurheilukilpailujen tuloksia oli erään juoksumatkan voittajan aika 9.25. Tulospaperi oli sen verran rypistynyt, ettei matkan pituus siitä selvinnyt. Aikansa asiaa mietittyään Aleksis päätteli matkaksi joko 3.000 tai 5.000 metriä.

Niinpä ei ollut mikään ihme, että jo 30-luvulla runoudesta väitellyt tohtori Martti Jukola pestattiin maamme ensimmäiseksi urheiluselostajaksi. Ammatissaan hän olikin loistava. Ikävä kyllä
miehen uran katkaisi sairastuminen alkoholismiin, joka veikin hänet hautaan 51-vuotiaana heti Helsingin olympialaisten jälkeen. Työnsä hän hoiti kuitenkin sairaudestaan huolimatta mallikkaasti. Jukola oli
ilmiömäisen nopea puhuja ja ehkäpä kuuntelijoiden kannalta onkin vain hyväksi, että selostaja on hieman ns. juttutuulella.

Kommelluksitta Jukolakaan ei selvinnyt. Oslon olympialaisten näytöslajina oli jääpalloilu. Ruotsin ja Norjan välisen ottelun edellä selostaja tunsi vatsahermojensa reistailevan ja niinpä hän
lääkinnällisistä syistä sulkeutui selostuskoppiin viskipullo eväänään. Selostus onnistui muuten loistavasti, mutta ottelun loppupuolella Jukola alkoi nähdä pelikentällä myös suomalaisia
pelaajia. Senhän ei pitäisi kuitenkaan olla mikään puute, sillä yleensähän Suomessa urheilutapahtumia seurataan ikään kuin sinivalkoisten silmälasien läpi.

Kerran taas Jukola oli Saksassa selostamassa Saksan ja Suomen välistä jalkapallomaaotttelua. Isäntämaa hallitsi pelitapahtumia niin selvästi, että selostajakin totesi seuraavansa tilannetta
Suomen maalin edustalla kylmä rinki selkäpiin ympärillä, kun ei herrasmiehenä ja runoudentohtorina kansanomaisempaakaan vertausta keksinyt. Mainittakoon, että radion kuuluttajana toimineen aatelismies Enehjelmin väitetään todenneen sen jälkeen, kun hän oli toivottanut perinteiset hyvät yöt ja nukkukaa hyvin Suomen kansalle, että ”nyt tämä poika suksii paskalle.”

Nyt, kun pikkujoulukausi on alkamassa, kannattaa muistaa, että Helsingin poliisilaitoksen kuulustelupöytäkirjan mukaan poliisi pysäytti vuonna 1925 kieltolakiaikaan lehtimies Martti Jukolan ohjastaman hevosreen, jonka lastina oli pirtukanistereita ja puolimaailmallisen oloinen naisenpuoli. Itse muistelen lukeneeni, että kuorma olisi ollut matkalla jonkun lehden urheilutoimituksen pikkujoulujuhlaan, mutta Helsingin Sanomat kertoi jutussaan kyseessä olleen jonkun reserviupseerikoulun juhlan. Jukola tuomittiin sakkorangaistukseen ja tapaus päätti myös hänen lupaavasti alkaneen lehtimiesuransa ja hän siirtyi Yleisradion palvelukseen, jossa juopotteluharrastusta pystyi jatkamaan paremmin.

Tästä voi kuunnella esimerkiksi sitä, kuinka Jukolan selostamana sitä, kuinka Murakoso jää Berliinin kympillä, kun Salminen, Askola ja Iso-Holla pistävät oikein ison vaihteen silmään. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/urheilua-radiossa

torstai 26. lokakuuta 2023

Paavo ja Susi-Kalle

Olen tässä verestänyt vanhoja korviani ja kuunnellut Ylen arkistosta Paavo Noposen ohjelmia, joita sieltä löytyy kukkuramitoin. En yhtään ihmettele, että Aira Samulin oli ihastunut tähän sivistyneeseen ja miellyttävä-ääniseen herrasmieheen. Kyllä Noposen radio-ohjelmat ovat ihan toista luokkaa kuin nykyajan rääkyvä-äänisten paikallisradiotoimittajien, joiden rääkymistä joutuu esim. kaupassa käydessään pakkokuuntelemaan.

Paavo Noponen oli todellinen kaunopuhuja, joka lienee ollut hänen suvussaan vallan periytyvä ominaisuus, sillä hänen vaarinsa ja vaarin veli selvisivät köyhinä kerjäläispoikina 1860-luvun suurina nälkävuosina hengissä, koska vakavaraiset talolliset antoivat vähistäänkin näille kauniisti leipää pyytäville kerjäläispojille.

Nämä Noposen kerjäläispojat olivat kotoisin Rantasalmen Kolkontaipaleelta, joka on harvinaisen kolkko nimi kylälle. Paavon vaarin veli Alpo Noponen pääsi myöhemmin Sortavalan seminaariin ja hänestä tuli innokas kansanvalistusmies. Hänen kynästään ovat lähtöisin kauniit joululaulut Arkihuolesi kaikki heitä ja Kun maas on hanki.

Hiljentykää hyvät ihmiset kaiken kiireen keskellä lepuuttamaan hermojanne ja kuuntelemaan alla olevasta linkistä, kuinka Paavo ja Susi-Kalle sekä pari muuta rajamiestä ovat teerimetsällä Kuusamon erämaassa. Paavo hehkuttaa ohjelmassa jo kovasti sitä, miten Kalevi Oikarainen tulee menestymään tulevan vuoden 1966 Oslon mömmönhiihdoissa.

Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan Susi-Kalle voitti MM-kultaa 50 km:llä vasta seuraavissa kisoissa Tatralla, jossa Kiurun Akulla oli 40 km:n virkistäytymisasemalla sen verran kuumat mustikkamehut, että Kalle tuli viimeisen kympin vallan lentämällä. Juottoasemalla hän hiihti vielä yhtä matkaa minuutin perässään lähteneen Vedeninin kanssa, mutta jätti tätä loppumatkasta parilla minuutilla.

Juottoasemalta matkaan sännännyt Oikarainen ymmärsi lähteä sauvomaan oikeaan suuntaankin toisin kuin ainakin hyvän tarinan mukaan eräs toinen suurhiihtäjä, joka sai Kiurun Akulta ilmeisesti liian kuumaa mehua ja lähti hiihtämään takaisin päin. Akun mehut olivat sellaiset, että niillä sai ruumiitkin hiihtämään.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/eraretkella-susi-kallen-kanssa

keskiviikko 25. lokakuuta 2023

Samulin ja Noponen

Aikoinaan lukemani Aira Samulinin muistelmat ovat hyvin traagiset, mutta kyllä ne sisältävät myös aimo annoksen romantiikkaa, vaikkakin romantiikkaan liittyy myös tragikoomisia vivahteita.

Samulin paljastaa muistelmissaan minulle sen uuden tiedon, että kohu-urheiluselostaja Paavo Noponen on ollut kohutanssitaiteilija Aira Samulinin kaa sillee, kuten nykyajan nuoriso asian ilmaisee. Toisin sanoen Noponen ja Samulin ovat olleet suhteessa, kuten varttuneempi väki, esimerkiksi Pohjantähden Pantinkulman kylän yleinen nainen Leppäsen Aune, asian ilmaisisi.

Olin aiemmin luullut, että radioselostajakaverukset Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen olisivat istuneet selostuskopin ahtaudessa poikaparissa kahdestaan seuranaan korkeintaan pikkuhiljaa tyhjenevä kiikari, mutta näin ei läheskään aina ollut, koska Aira Samulin paljastaa olleensa siellä ahtaudessa monta kertaa poikien seurana.

Samulinin ja Noposen pitkä suhde päättyi 1972 eikä päättymisen pääsyynä ollut pelkästään Paavon mieltymys väkijuomiin, vaan suurena syynä oli myös miehen epäsiisteys. Samulinin mukaan Noponen oli perheen nuorimpana lapsena tottunut siihen, että muut siivosivat jäljet.

Ilmeisesti myöskään tosi miehinen mies Pekka Tiilikainen ei ollut kovin tarkka järjestyksen suhteen. Kerrankin kun taistelijapari Tiilikainen-Noponen heräsi selostusturneellaan Kuusamon hotellissa, Pekka katseli tovin ympärilleen ja epäili hotellihuoneessa tapetun hevosen.

Samulinin muistelmista opin senkin, että Paavo Noponen on hyvin romanttinen ihminen. Olen aina luullut, että Paavo olisi elämässään ihastunut ainoastaan Susi-Kalleen, mutta kyllä hän ihastui Airaankin. Niin rakastunut hän oli, että sanoi ihailunsa kohteelle kauneinta, mitä rakastunut mies voi armaalleen sanoa, eli että, ”halutessaan tästä olisi tullut kiekonheiton maailmanmestari, koska tällä oli hyvä rytmitaju ja isot kädet”. Tuo on varmasti yksi parhaista iskurepliikeistä.

Airan ja Paavon suhteen päättymisen jälkeen Airan elämään tuli eräs kohuvalotaiteilija. Paavo otti asian niin raskaasti, että haastoi nuoremman kilpakosijansa kaksintaisteluun, josta haasteesta tehtiin jopa ilmoitus poliisille, mutta poliisi painoi asian villaisella uskoakseni sen vuoksi, että Paavo oli selostuksissaan kehunut rajamiesten lisäksi myös poliiseja.

Urheiluihmisiä varmasti kiinnostaa, miten kaksintaistelussa olisi käynyt, mikäli se olisi toteutunut. Paavolla oli tietysti kokemus puolellaan, mutta ehkä 17 vuotta nuoremman vastustajan liikkuvuus olisi ollut parempi. Nuori kilpakosija oli kuitenkin ehtinyt jo kypsään 26 vuoden ikään, joten silloin 47-vuotiasta Aira Samulinia ei voinut syyttää pedofiliasta.

https://kirja.fi/products/soturi-ja-sunnuntailapsi-auringonpimennys-9789510330456?gclid=CjwKCAjw-eKpBhAbEiwAqFL0mj779bBTG7D-7mdvyzgLtXMC-tLka_2TVm2sXgF17OpphZ1JhzUBkxoCxIoQAvD_BwE

tiistai 24. lokakuuta 2023

Aira Samulin

Aira Samulinin lähtö tuonilmaisiin toi mieleeni, että tavallaan hän liittyy Suonenjoen kulttuurihistoriaan ja että Suonenjoen asema liittyy tavallaan maamme sotahistoriaan.

Muistelmakirjassaan Soturi ja sunnuntailapsi hän kertoo, että talvisodan aikaan suojärveläisiä evakkoja, joiden joukossa oli myös silloinen Aira Suvio äitinsä kanssa, majoitettiin Suonenjoelle. Samulinin muistelujen mukaan jopa Petroskoin Tiltu oli tietoinen tapahtuneesta ja oli kuuluttanut radiossa, että Suonenjokea pommitetaan suojärveläisten takia.

Sota-aikana liikkui kaikenlaisia huhuja ja sellainenkin tieto kiiri rintamalta, että Airan isä vääpeli Viktor Suvio oli kaatunut. Sen jälkeen 12-vuotias Aira kävi äitinsä kanssa availemassa Suonenjoen asemalle rintamalta tuotuja arkkuja, mutta isää niistä ei löytynyt.

Kaatumishuhu paljastuikin sitten vääräksi, kun talvisodan päätyttyä Viktor Suvio palasikin ihan terveenä perheensä luokse. Aira Samulin kertoi muistelmissaan, että aina kun hän ajaa junassa Suonenjoen aseman ohi, hän muistaa, kuinka hän 12-vuotiaana kävi äitinsä kanssa siellä arkkuja aukomassa.

Jatkosodan taistelujen alkaessa Aira Samulin asui äitinsä kanssa lähellä rajaa Lappeenrannassa. Mielenterveysongelmista kärsinyt äiti päätti lähteä tyttärensä kanssa polkupyörillä taistelupaikalle viedäkseen isälle mansikkatuokkosen.

Ihmeelliseltä tuntuu, että pyöräilijät pääsivät vartiomiesten ohi etulinjaan, mutta he tulivat liian myöhään. Vääpeli Viktor Suvio oli jo saanut luodin rintaansa ja löytyi kuolleena paareilta verissään.

maanantai 23. lokakuuta 2023

Lupaavia urheilijanuorukaisia

Olen monta kertaa harmitellut sitä, miten kirjat pilasivat lupaavan urheilijan urani. Olin jo lapsuudessani lupaava ammattilaisjalkapalloilija, koska opettaja-Ville lupasi markan jokaisesta tehdystä maalista, kun Kärkkäälän kansakoulu kohtasi Rieponlahden koulun syyskuussa 1967.

Voitimme 13-0 ja sain tekemistäni seitsemästä maalista seitsemän markkaa, joka oli iso raha siihen aikaan. Se on tähänastisen elämäni suurin saavutus ja harmittelen sitä, että en jatkanut urheiluharrastustani, koska minusta tuli kirjajuoppo.

Panu Rajalan muistelmista ilmenee, että myös hänen osaltaan kirjat katkaisivat lupaavan urheilijan uran. Lukion urheilupäivänä hän pyyhälsi 100 metriä 11,6 ja hyppäsi pituuttakin 6.10. Nuo tulokset todistavat, että hän oli syntymänopea, josta kovan harjoittelun myötä olisi voinut kehittyä Vode Hellstenin kaltainen Ruotsin kaataja.

Äskettäin kuolleen oikeustieteen professori Aulis Aarnion muistelmakirjasta Vastahankaan voi päätellä, että hän oli jopa Rajalaakin lahjakkaampi urheilijanuorukainen.

Itse asiassa hänellä oli nuorna miesnä ammattia valitessaan yhtenä mahdollisuutena urheilijan ammatti. Lahjat viittasivat myös siihen, että hänestä olisi voinut tulla hyvä tiedemies tai roisto. Itse hän katsoi, etteivät lahjat urheilussa riitä edes Suomen huipulle ja vaatturi-isän tiukan puhuttelun jälkeen hän kiikunkaakun-tilanteessa päätyi nuorisorikollisen uran sijasta juristiksi.

Mutta huimat ovat professori Aarnion urheiluennätykset. Pikajuoksussa 60 metriä 7.1., 100 metriä 11.3 ja vielä 41-vuotiaana 12.0. Tosin hän ei tainnut hallita edes piirikunnallisia kisoja suvereenisti, koska kuulantyöntäjät Matti Yrjölä ja Jarmo Kunnas olivat myös nopeita kuin mitkäkin. Pituutta mies leiskautti 658 ja mielestäni huikein tulos oli painonnostotyönnön 125 kiloa, joten syntymävahva oli tämä professori.

Häkellyttävää on sekin, että koripallo-ottelussa Tampereen Pyrintöä vastaan tämä Huutijärven Yrityksen mies heitti yksin 51 pistettä koko joukkueen 65:stä. On sekin suurempi saavutus, kuin minun ehkä joskus aiemminkin kertomani seitsemän maalia Kärkkäälän kansakoulun joukkueessa Rieponlahden vastaavaa yhdistelmää vastaan syyskuussa 1967.
https://www.siltalapublishing.fi/product/vastahankaan/

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *