torstai 30. kesäkuuta 2022

Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on tultu siihen, että rajarauha on järkkynyt Uukuniemellä. Satakieli on nimittäin muuttanut pihapiiriin ja häiritsee metelöinnillään satunnaisen mökkeilijän yöunta. Tämä asia ei kuitenkaan liittyne maamme Nato-ratkaisuun.

Nato-ratkaisuun sen sijaan liittynee se, että helikopteri pörrää onkilaiturini ympärillä ja häiriten kalojen ruokarauhaa. Helikopteri liittyneen maamme Nato-ratkaisuun. Se hyvä puoli asiassa kuitenkin on, että kopteri on kuitenkin suomalainen. Itse kyllä ekologisista ja kansantaloudellisista syistä suosittaisin rajavartiolaitokselle, että sen kannattaa siirtyä drone- tai turkkilaislennokkikalustoon, jotta onkirauha ei häiriinny.

’Uukuniemeläiset vakuuttavat, ettei heitä pelota maailmantilanne. Neuvostovastaisuus sen sijaan näyttää nostavan paikkakunnalla päätään, sillä useampikin on vakuuttanut minulle, ettei tule tulevaisuudessa edes virtsaamaan Venäjän suuntaan.

Itse suosittelen kuitenkin tästä periaatteesta tinkimistä sitten, kun Venäjällä on toteuttaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta. Sellaisia asioitahan nauttii jo lähes kymmenen prosenttia ihmiskunnasta.

Maailmanhistoriallisten tapahtumien nykyisessä suunnattomassa vyöryssä on tilanne nyt sellainen, että moni katsoo viimeisen kerran Dnjepriin ja niinpä ajankohtaiseksi on jälleen tullut Laulu Dnjeprille, joka oli aikoinaan maassamme hyvin suosittu varsinkin Tapio Rautavaaran levytyksenä.

Rautavaaran levytyksen jälkeen Neuvostoliiton suurlähetystön edustaja oli Tapsalta kysynyt, että mitä hän oli ajatellut vaikuttavaa kappaletta laulaessaan. Rautavaara oli vastannut, että hän oli ajatellut suurta jokea, mutta muistelmissaan hän myöntää valehdelleensa.

Levytyksen aikana hän nimittäin ajatteli tapausta, jolloin suurhyökkäyksen aikana hänen osastonsa oli saanut suuren joukon ukrainalaisia sotavankeja, joita syistä, joita voi vain arvailla, inkeriläiset heimopataljoonan miehet, jotka vihasivat puna-armeijalaisia, olisivat halunneet lähteä viemään takalinjoille. Silloin Rautavaara oli ilmoittanut vievänsä ukrainalaiset pois.
Levytyksen aikana hän nimittäin ajatteli tapausta, jolloin suurhyökkäyksen aikana hänen osastonsa oli saanut suuren joukon ukrainalaisia sotavankeja, joita syistä, joita voi vain arvailla, inkeriläiset heimopataljoonan miehet, jotka vihasivat puna-armeijalaisia, olisivat halunneet lähteä viemään takalinjoille. Silloin Rautavaara oli ilmoittanut vievänsä ukrainalaiset pois.

Mielestäni kuitenkin ylivoimaisesti vaikuttavimman version Laulusta Dnjeprille on esittänyt suosikkivokalistini Jori Otsa. Jos joku näkeekin Otsan esityksessä joitain taiteellisia puutteita, niin syvä tunne korvaa ne ainakin minusta täysin.

Otsan esitys on jopa niin tunnekylläinen, että jossain vaiheessa pelkään vokalistin halkeavan tunnekylläisyyteen. Syistä, joita voi vain arvailla, vokalisti laulaa istuilta käsin, mutta finaalivaiheessa hän kohottautuu varovasti jaloilleen.

Hyvät eteläiset naapurimme virolaiset ovat todella kulttuuri- ja urheilukansaa. Sitä todistaa tämä Saaremaa Valss, joka esitetään tässä todella vaikuttavasti Viron laulujuhlilla. Laulajina on suuri osa pienestä Viron kansasta ja johtajana toimii maailmankuulu kapellimestari Eri Klas, joka sikäläiseen tapaan oli vaikuttaja sekä kulttuuri- että urheiluelämässä. Orkesteria johtaessaan hän jossain haastattelussa kertoi pitävänsä tahtipuikkoa oikeassa kädessään, mutta nyrkkeilykehässä hän löi vastustajaa turpaan paremmin vasemmalla.

Luulen, että suomalaiset ja heimoveljemme virolaiset ovat maailman johtavia kuorolaulukansoja. Meille eivät pärjää kuorolaulannassa edes norjalaiset, jotka muuten näyttävät olevan kaikessa maailman parhaita.

Laululiikkeellä oli tärkeä rooli Viron itsenäistymisessä ja sen rooli saattoi olla jopa suurempi kuin sen tulitikkulaatikon rooli, joka työnnettiin Tallinnan tv-tornin hissin oven väliin ja jolla estettiin Neuvostoliiton erikoisjoukkojen pääseminen tv-tornin huipulle katkaisemaan lähetystä silloin, kun maan itsenäistyminen oli hiuskarvan välissä.

Kun seuraa tuota virolaisten joukolla esittämää Saaremaa Valssia, ymmärtää mitä yhteisöllisyys on. Senkin ymmärtää, että aika monta pellavapäätä oli kiiltävätähtiselle sotilaalle tarjolla aikoinaan. Pitäisi vallan suorittaa tutkimus siitä, että kummassa maassa on suhteessa eniten blondeja maailmassa, Suomessa vai Virossa. https://www.youtube.com/watch?v=ncl5Y85LATc

Sikäli erikoinen juhannusaatto, että vielä en ole kuullut ratiosta Georg Otsin esittämää Saarenmaan valssia, joka minun lapsuudessani kuului juhannusaattoon suorastaan elimellisenä osana, vaikka silloin elettiin kylmän sodan aikoja ja silloisen hyvän itäisen naapurin ärsyttämistä kartettiin visusti maamme mediassa.

Saarenmaan valssista tarkkakorvainen kuulija nimittäin erottaa piilosanoman, jollaisia neuvostovastaiset tahot harrastivat maassamme neulanpistopolitiikan muodossa. Laulun lopussa nimittäin ennustetaan, että vaikka kiiltävätähtinen (miehittäjä?)sotilas pyörittelee ja lennättelee virolaista pellavapäätä, niin omaksi tämä ei tule koskaan pellavapäätä saamaan. Ja niinhän siinä Viron ja Venäjän suhteessa kävikin, että kansat kasvoivat erilleen ainakin joksikin aikaa.

Ikävä kyllä Saarenmaan valssin säveltäjä Raimond Valgre ei ehtinyt nähdä Viron itsenäisyyttä, jota hänen laulussaan piilomerkityksellä ennustetaan, sillä hän kuoli alkoholismiin 36-vuotiaana 1949.

Wikipedia kertoo hänestä mm. seuraavaa:
”Kesäkuussa 1941 Valgre pakko-otettiin Puna-armeijan palvelukseen. Hän joutui metsätöihin koviin olosuhteisiin Arkangeliiin ja Tšerbakuliin ja oli välillä huonossa kunnossa. Maaliskuussa 1942 hänet määrättiin Puna-armeijan virolaiseen armeijakuntaan (Eesti korpus) ja sen soittokuntaan soittamaan harmonikkaa ja kirjoittamaan lauluja.

Vuonna 1944 hänet valittiin armeijakunnan Narvassa perustettuun suureen jazzorkesteriin. Rintamalla armeijakunnan joukot joutuivat taistelemaan saksalaisten puolella olleita virolaisia vastaan. Sodan aikana Valgre alkoi käyttää runsaasti alkoholia, ja tarinan mukaan hänen lyhyt avioliittonsa Evi Hannuksen kanssa alkoi kapakassa lyödystä vedosta.

Sodan jälkeen Valgre jatkoi soittamista Arkangelista tuttujen ”Soittajasoturien” sekä armeijakunnan orkesterin kanssa. Kotona ei ollut enää pianoa, joten soittoharjoittelu oli vaikeaa. Hän jatkoi kuitenkin laulujen tekemistä ja yksi tuotoksista oli ”Saarenmaan valssi”, jonka hän joutui ylemmältä taholta tulleen määräyksen vuoksi muokkaamaan kansanmusiikin tapaiseksi, vähemmän länsimaiseksi. Valgre kuoli alkoholisoituneena vuoden 1949 lopussa.”

Toivotan kaikille oikein aistillista juhannusta ja lopuksi syvennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää musiikkia, jota ei esitäkään Georg Ots vaan suosikkivokalistini Jori Otsa, joka laulaa syvällä tunteella jostain syystä Saarenmaan valssin istuilta käsin syistä, joita voi vain arvailla. https://www.youtube.com/watch?v=w69pXrsyza8

Eilen Kups Ac Oulu-ottelussa tuomari ei huomannut Kupsin tekemää maalia ja se sai lupsakkaan savolaisyleisön kerrassaan riemastumaan. Ihan siitä huolimatta, että paikalla oli lapsia ja jopa naisia, niin Kupsin miehinen faniporukka alkoi kannustamaan tuomaria huutamalla rytmikkäästi, että ”v––n k––ä ja puusilmä, v––n k––ä ja puusilmä”.

Sitä kuunnellessani nousi mieleeni, että nyt ylittyvät häirinnän rajat ja ettei moista kielenkäyttöä sallita edes politiikassa ja että monet kunnialliset järjestöt ovat perustaneetkin jopa häirintäyhdyshenkilön toimia moisen käyttäytymisen poisjuurimiseksi tai ainakin kammitsoimiseksi yhteiskunnassamme. Niinpä jos joku Palloliiton Herra lukee tämän, niin ilmoittaudun ehdolle Palloliiton häirintäyhdyshenkilön tehtävään.

Onneksi tuomarivirhe ei vienyt Kupsilta eilen voittoa, vaan kuopiolaiset veivät täydet sarjapisteet pelin päättyessä 2-1. Ja harvinaisen hieno ja viihdyttävä ottelu nähtiinkin.

Peli oli melkein yhtä värikäs kuin Kupsin ja OPS:n kohtaaminen vuonna 1976, jolloin oululaiset veivät Suomen mestaruuden. Silloin ensimmäisen puoliajan loppupuolella OPS siirtyi jo 0-3 johtoon, jonka jälkeen oululaisia faneja ryntäsi pelikentälle niin, että ottelu jouduttiin vähäksi aikaa keskeyttämään.

Sen jälkeen, kun järjestysmiehet olivat yleisön huutojen tahdittamina heittäneet häiriköt kentän aidan yli, Kups tuli ja voitti ottelun lopulta 6-4.

Eilsien ottelun kohokohdat voi katsoa tästä https://www.youtube.com/watch?v=reqtqjBxkL0 .

Hokasinpa taas piilorasistisen ja perusnegatiivisen piirteen itsestäni. Nimittäin eilen kirjoitin, että uskoin Valkoinen ilmapallo-elokuvan silmänkääntäjä-käärmeenlumoojan vaihtaneen hypistelemänsä pikkutytön 500 tominin setelin arvottomaan 5000 tominin seteliin.

Joku toinen, joka ei kärsi piilorasismista ja perusnegatiivisuudesta, olisi ajatellut, että tämä käärmemies, joka vakuutti olevansa dervissi, eli kovasti usovainen mies, vaihtoikin setelin kymmenen kertaa arvokkaampaan auttaakseen köyhää. Sellaiseenhan islamkin velvoittaa; muistaakseni kunnon musulumaanin pitää lahjoittaa 10 % tuloistaan köyhille. Progressiivista ajattelua islam ei kuitenkaan näytä suosivan, kuten meillä pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa tapahtuu.

Sikäli epäilyni iranilaista pappisvaltaa vastaan vahvistui, kun netistä tutkin, miten elokuvan ohjanneelle Jafar Panahinille on elämässään käynyt. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että vain noin 10 % ihmiskunnasta nauttii demokratiasta ja länsimaisista ihmisoikeuksista. Wikipedia kertoo Panahinin vaiheista seuraavaa:

”Panahi kannattaa avoimesti oppositiota, ja hänet on pidätetty syyskuussa 2009 ja maaliskuun alussa 2010.[4] Hänet oli kutsuttu Cannesin elokuvajuhlien tuomaristoon 2010, mutta vankeuden vuoksi hän ei päässyt tapahtumaan. Hän kuitenkin lähetti vankilasta kirjeen, josta Ranskan kulttuuriministeri Frédéric Mitterrand luki Cannesissa otteita.[5] Hänet vapautettiin toukokuussa 200 000 dollarin lunnaita vastaan.[6]

Panahi tuomittiin joulukuussa 2010 kuudeksi vuodeksi vankilaan hallituksen vastaisesta propagandasta. Häneltä kiellettiin myös elokuvien ja käsikirjoitusten teko-oikeus 20 vuodeksi.[7] Tuomiosta tehtiin valitus,[8] mutta se kuitenkin vahvistettiin lokakuussa 2011 teheranilaisessa tuomioistuimessa.[9]”

Valkoinen ilmapallo -elokuvassa annetaan ymmärtää, että ihmiset, varsinkin köyhät ja pieneläjät, ovat aika hyviä ihmisiksi, jotka antavat vähästään ja auttavat tarvittaessa toisiaan. Niinhän ennen uskottiinkin, että hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.

Ennen saattoi asia ollakin niin, että vähäosaiset ihmiset olivat solidaarisia toisilleen, koska se oli köyhille ainut tapa selviytyä kovassa maailmassa, koska yhteiskunta ei auttanut. Nykyään, kun seuraan sosiaalisen median keskusteluja ja katkerien ihmisten purkauksia, en enää usko, että köyhyys, kärsimys ja nöyryytykset jalostavat ihmistä.

Eikä Valkoinen ilmapallo -elokuvan kaikki ihmiset tainneet sittenkään olla hyviä. Nimittäin äiti antoi pikkutyttärelleen 500 tominin setelin pulskan kultakalan ostamista varten, mutta kun käärmeenkesyttäjä-silmänkääntäjä hypisteli aikansa tätä seteliä, antoi hän pikkutytölle takaisin 5000 tominin setelin ja epäilen, että se raha oli vanhentunut ja arvoton.

Elokuvan loppukohtaus jäi mietityttämään. Pikkutyttöä auttanut ilmapalloja kaupitellut afgaanipoika jäi seisomaan yhden valkoisen ilmapallon kanssa asiakkaista tyhjentyneelle myyntipaikalleen, vaikka vanhempi ystävällinen herra neuvoi häntä lähtemään kotiinsa uudenvuoden viettoon – ehkä afgaanipakolaisella ei ollut paikkaa mihin mennä.

Täytyy tunnustaa, että pelästyin, kun huomasin sisälläni asuvan piilorasistin. Nimittäin selvää ennakkoluuloa tuntien syvennyin pari iltaa sitten katselemaan tellusta iranilaisen Jafar Panahin ohjaamaa elokuvaa Valkoinen ilmapallo. Epäilin, että iranilaisen ilmeisesti muslimitaustaisen ihmisen elokuvaa en tule ymmärtämään, mutta olin väärässä.

Filmi oli yksi parhaista, joita olen nähnyt. Valkoinen ilmapallo on katseltavissa Yle Areenassa vielä pari kuukautta ja suosittelen lämpimästi. https://areena.yle.fi/1-76573

Katsojan kannattaa muistaa, että elokuvassa keskeisessä roolissa oleva 500 tominin seteli, jonka vahvatahtoinen pikkutyttö onnistuu mankumaan äidiltään ostaakseen 100 tominia maksavan pulskan kultakalan, joka tanssii kuin morsian, on Iranissa iso raha, jolla perheen ruokkii monen päivän ajan, mutta se vastaa arvoltaan kuitenkin vain 15 euroa. Katsojan kannattaa huomioida se, ettei elokuvasta päätellen tyttöjen asema Iranissa ilmeisesti ole niin huono kuin minä alitajuisen rasistisesti olen olettanut.

Eilen ihmettelin entisen hyvän itäisen naapurimme hallitsijoiden taipumusta lyhytikäisyyteen. Suoritin asiassa tarkistuslaskelman.

Putinin suuren esikuvan Pietari Suuren jälkeen Venäjää on hallinnut 13 keisaria tai keisarinnaa. Keskimäärin valtakunnan itsevaltiaat ovat kuolleet 38,5-vuotiaina, joten kuluttava ammatti on ollut yksinvaltiaan ammatti. 14 tsaarista on virallisten tietojen mukaan murhattu vain viisi.

Tsaarien jälkeisistä yksinvaltaisista hallitsijoista Leninkin poistui tuon ilmaisiin jo 53-vuotiaana, kun taas Stalin eli harvinaisen pitkän elämän ja kuoli vasta 74 vuoden kypsässä iässä.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Putin täyttää kohta vasta 70 vuotta, joten hänellä voi kaikista huhuista huolimatta vielä olla monia armorikkaita vuosia jäljellä varsinkin, kun lääketiede on nykyään pitkälle kehittynyttä eikä Putin juo tai tupakoi ja ainakin nuorempana hän harrasti paljon liikuntaa.

Ilmeisesti Stalinkin olisi voinut elää vielä monia armorikkaita vuosia, mutta hänen aivoverenvuotoaan hoitaneet lääkärit syyllistyivät pahaan hoitovirheeseen. Nimittäin syistä, joita voi vain arvailla diktaattorin aivoverenvuotoa lääkittiin marevanilla, jota yleensä käytetään veren hyytymisen ehkäisemiseen.

Vaikka nuorempana jouduin jonkin verran teeskentelemään täydellistä epäkäytännöllisyyttäni, niin nykyään minun ei enää tarvitse teeskennellä avuttomuuttani käytännön asioissa, koska olen päässyt asiassa täydellisyyteen, sillä olen lukenut itseni ihan pöhköksi.

Edellä kerrotusta huolimatta insinööritieteet kiinnostavat minua ja niinpä Virolahdella käydessäni tarkoitukseni oli ratkaista tsaari Aleksanteri I:n monoliitiksi kutsutun muistomerkin rakentamiseen liittyvät tekniset ongelmat.

Pietarissahan keskeisellä paikalla seisoo 1832 pystytetty Aleksanterin I:n mukaan nimetty Napoleonista saavutetun voiton muistomerkki, joka on kokonaisuudessaan 47 metriä korkea ja sen vaikuttavin yksityiskohta on 25,5 metriä korkea, reilut 3 metriä paksu ja ainakin 600 tonnia painava punagraniittinen pylväs, jonka kerrotaan olevan maailman suurin monoliitti eli yhdestä kivestä veistetty pylväs.

Pylväs on louhittu Virolahden Pyterlahden louhimolta, josta löytyi tarkoitukseen sopiva ehyt kallio. Parhaimmillaan 275 miestä uurasti projektin parissa reilun vuoden yötä päivää ja pelkästään möhkäleen siirtäminen 200 metrin päässä odottavaan laivaan vei kaksi viikkoa. Kaiken huipuksi laiva, johon valtava möhkäle yritettiin siirtää, upposi, mutta onneksi niin matalaan kohtaan, että monoliitti voitiin pelastaa. Pelastustöihin tarvittiin 600 sotilasta.

Monoliitin irroituspaikalle syntyi pieni lampi, jonka ajettelin käydä katsomassa ja jopa kuvaamassa, mutta koska olen täysin epäkäytännöllinen ihminen, niin opasteista huolimatta eksyin jonkun kesämökin pihalle ja käännyin takaisin. 

Melkoinen ponnistus oli köyhälle ja vähäväkiselle Suomen kansalle rakentaa 1200 kilometriä pitkä Salpalinja, mutta lisäponnistuksia aiheutti vielä sekin, että jatkosodan aikana suuri osa Luumäelle pystytetyistä panssariesteistä siirrettiin sadan kilometrin päähän Kannakselle.

Kannaksella ilmeisesti oli kivistä pulaa, joka minusta kiviin tottuneesta sisäsavolaisesta tuntuu aika erikoiselta asialta. Sisä-Savossa nimittäin on maailman kivisimmät pellot ja sen kerrotaan olevan syynä savolaishuumorin syntymiseen, koska ilman sitä ei olisi kivien kanssa pärjännyt.

Luumäeltä siirrettiin Kannakselle 20 kilometriä panssariestettä eli 40.000 kivenjärkälettä, joista jokainen painoi noin kolme tonnia, eli sen ajan häkäpyttykuorma-auto pystyi kuljettamaan yhden kiven kerrallaan; tosin osa matkasta tehtiin rautateitse, mutta luulen, ettei sen ajan junat pystyneet sataa kiveä enempää kerralla kuljettamaan.

Salpalinjan panssariesteessä oli siis yleensä yhteensä 2000 kiveä kilometrillä neljässä rivissä. Oikeastaan kyseessä ei ollut panssarieste, vaan pikemminkin hidaste, koska sen ajan panssarivaunu pystyi noin 15 tykkinsä laukaukselle raivaamaan kulkuaukon kivirintamaan. Esteiden hajottaminen antoi kuitenkin muutaman minuutin tärkeän lisäajan puolustajille.

Sitten kun minusta tulee Kalle Päätalo-seuran aktiivi, tulen esittämään panssariesteretken lisäksi sitäkin, että Kalle Päätalo-päivät pidetäänkin poikkeuksellisesti välillä myös Lahden tyttölyseolla, joka liittyy olennaisesti Kassun elämän dramaattisiin vaiheisiin.

Hän oli nimittäin sota-aikana kaksikin kertaa hoidettavana Lahden tyttölyseolla, jossa silloin toimi sukupuolitautisairaala. Tosin ilmeisesti siellä hoidettiin muitakin vaivoja, sillä kun rakennuksen alakerrassa potilaina olivat siihen aikaan häpeällisistä pidetyistä sairauksista kärsiviä Suomen armeijan miehistöön kuuluvia sotilaita, niin yläkerrassa ainakin virallisen version mukaan hoidettiin erilaisista ratsastushiertymistä kärsiviä upseereita.

Lahden tyttölyseolla järjestettävien Kalle Päätalo-päivien pääaiheena voisi olla esimerkiksi Kuusamon miesten anatomiset erityispiirteet, joita Päätalo kuvailee melkein jokaisessa kirjassaan ja vieläpä moneen kertaan. Taivalkoskella syntynyt kirjaili tiesi tuotannossaan uskottavasti kertoa, että naapuripitäjän Kuusamon miehet ovat järkijään riippamunia ja tuppimulkkuja.

Itse kyllä epäilen, ettei kerrotusta Kuusamon miesten anatomisesta erityispiirteestä ole mitään lääketieteellistä näyttöä ja että tämän vuoksi valtakunnan syyttäjän pitäisi kiinnittää huomiota tähän kansanryhmään kohdistuvaan vihapuheeseen.

Salpalinjan panssariesteiden pystytysprojekti jäi aikoinaan kesken, mutta mikäli nyt maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on tultu siihen, että töitä on jatkettava, olen valmis hakeutumaan työmaalle työnjohtotehtäviin. Nimittäin Kalle Päätalo on Iijoki-sarjassaan kuvannut hyvin pikkutarkasti sen, miten estekivien louhinta tapahtuu ja luulen sen homman osaavani.

Salpalinja ulottuu Suomenlahdelta syvälle Itä-Lappiin, ja Kassu oli asevelvollisuutta suorittaessaan välirauhan aikana Savukoskella porahommissa. Hän kertoo kirjassaan Miinoitettu rauha, miten tärkeää oli, että poranteriä teroittava seppä oli tehtäviensä tasolla. Jos terät karkaisi liian koviksi, ne murtuivat, mutta liian pehmeä terä saattoi juuttua porausreikään kiinni, ja niin tapahtui välillä myös Kassun työporukalle. Päätalo epäilee, että siellä Savukoskella ne kiinni juuttuneet terät edelleenkin törröttävät estekiven kyljissä.

Olen lukenut Iijoki-sarjan kolmeen kertaan ja olen ajatellut joskus vielä liittyä Kalle Päätalo-seuraan. Yhdistyksen vuosikokouksessa voisin sitten esittää, että yhdistys järjestäisi tutustumismatkan Savukosken panssariestelinjalle, jossa voisimme etsiä Kassun porukan jättämiä kiinnijuuttuneita poranteriä. Olen varma, että tutustumismatkalle lähtijöitä olisi monta linja-autolastillista. Perillä Savukoskella voisimme riisua ulsterimme ja järjestäytyä ryhmäkuvaan jonkun estekivestä törröttävän poranterän äärelle.

Tuntemattomassa sotilaassa mainitaan Miljoona ja Pikkumiljoona, joiksi kutsuttiin bunkkereita, joiden rakentaminen oli tullut maksamaan miljoona markkaa. Mutta yllättävän halpaa on betonirakentaminen ollut sota-aikana, koska nämä bunkkerit olivat luultavasti samanlaisia 20 miehen konekivääri- ja majoituskorsuja, joita myös Salpalinjalle rakennettiin.

Uukuniemen kesäillan rauhaa ei häirinnyt hyökkäyssotaa käyvä suurvaltanaapuri, vaan kirjosieppo, joka vähän väliä pyrähti istumaan ikkunan taakse anoppivainaan keinun putkelle sirkuttamaan ruudun takana istujalle.

Koska olen Skepsis ry:n aktiivi, olen sitä mieltä, että sirkutuksen sanoma ihmislajin edustajalle oli. että ”Voi v—-u p——e, tämä on minun aluettani ja jos et heti häivy, niin turpaan tulee niin, että tukka lähtee”.

Joku tunteellinen karjalainen taas olisi sitä mieltä, että koska vainajan sielu karjalaisen uskomuksen mukaan siirtyy lintuun, niin anoppivainaa on palannut mielipaikalleen kirjosieppona ja varoittelee siinä lahoista mökinrapuista, jotka saattavat aiheuttaa henkilvahinkoja varomattomalle astujalle.