|
Sääntöuudistuksia |
17.07.2008, 18:44 |
|
Eikä vieläkään pästä eroon Tahkosta, sillä en malta olla kertomatta, että hän inhosi jalkapalloilua. Olihan käsittämätöntä, että maailmassa oli pallopeli, jossa nuoret, terveet miehet eivät saaneet käyttää käsiään. Sen verran hän kuitenkin perehtyi tämänkin lajin valmennukseen, että pystyi esittämään ajatuksen, jonka mukaan jalkapalloakin saattoi nuorimies pelailla, kunhan aloitti harrastuksen vasta 23 ikävuoden jälkeen.
Ottaen huomioon lajin tason maassamme, ei varmaankaan mitään menetettäisi, vaikka teoriaa testattaisiin myös käytännössä. Maajoukkueen rungon voisi muodostaa Etelä-Pohjanmaan lakeuksien fyysistä painija-pesäpalloilija nuorukaisista.
Tahko perusteli jalkapallokielteisyyttään myös terveyssyillä. Ihmisjalkaa ei ole suunniteltu etupotkuja varten. Ja niinhän se onkin; Kuopiossakin taitaa monta joukkueellista entisiä mestareita odottaa tekonivelleikkaukseen pääsemistä. Muuten taaksepäin potkaisut ihmisjalka kestää paremmin ja terveyssyistä palloa pitäisi laukoa vain kantapäillä.
Joskus kannattaisi kokeilla potkupallo-ottelua Tahkon hengessä. Käsien käyttö pitäisi sallia ainakin kenttäpelaajille, ottelun elävöittämiseksi ehkä maalivahdin käsitorjunnat pitäisi kieltää. Palloa voisi potkia vain kantapäillä taaksepäin. Paitsiosääntökin on luultavasti haitallinen, koska se estää Suomen miestä kehittelemästä erilaisia maanpuolustuksessa hyödyllisiä koukkaus- ja sissi-iskutaktiikoita.
Etanoita ja munkkeja 18.07.2008, 14:59 |
|
|
Luinpa äsken lehdestä, että jotkut tappajaetanat ovat valtaamassa entistä kotikaupunkiani Heinolaa. Ja eilen luin samasta ongelmasta erinomaisen suonenjokelaiskirjailijan Markku Turusen romaanista. Sen päähenkilö yritti ratkaista etanainvaasion kattohaikaroiden, niiden luontaisten saalistajien, avulla. Hänen perustellun näkemyksensä mukaan vierasperäisten lajien rynnistyksen voi pysäyttää vain tuomalla hätiin niiden vierasperäisiä luontaisia vihollisia.
Ja ehkäpä Itä-Hämeeseen ymmärtää muuttaa ihan oma-aloitteisesti kattohaikaroita Virosta tai Venäjältä, lentomatka ei ole pitkä. Kummalliselta ja väärältä tuntuukin se, että Viro on täynnä kattohaikaran pesiä, mutta Suomesta ei niitä löydy ainuttakaan. Tietääkseni Hämeen puolessa yritti joku vuosi sitten yksi haikara tehdä pesää, mutta vihainen talonomistaja sen esti, koska ”perkele, meidän katolla ei kurjet pesi”.
Tämä vierasperäisten lajien hyökkäys on minullekin tuttua. Alkukesästä pihlaja-angervo oli valtaamassa kotipihaani ja nyt sen kumppaniksi on lyöttäytynyt lupiini. Mutta kyllä olen päättänyt torjua päällekarkauksen järjen kanssa. Olen nimittäin juuri pakkaamassa ja lähden huomenna Sortavalaan ja Valamoon. Luulen, että sieltä apu löytyy.
Viimekesiseltä Sortavalan käynniltä jäi päällimmäisenä mieleen, että kaupungin laita-alueet alkavat olla jättiputkien hallussa. Upean näköisiä viisimetriä korkeita auringonvarjon kaltaisia koristekasveja. Ne näyttävät hävittävän kaiken kasvillisuuden ympäriltään. Tuonpa niiden siemeniä ja juuria ja kylvn pihlaja-angervoiden ja lupiinien hyökkäyskiilan eteen lujan ja yhtenäisen jättiputkirintaman.
Ja Valamossa käyn tutustumassa luostarin raittiustyöhön. Nimittäin kuulin, että kun presidentti Putin pari vuotta sitten kävi saarella mietiskelemässä, joudutiin laivalastillinen pisimmälle alkoholisoituneita munkkeja siirtämään piiloon mantereelle. Mutta paljonhan maailmassa puhutaan perätöntä pahaa tosista ihmisistä. Raportoin tilanteesta maanantain aikana.
|
|
|
Purjehdusta |
21.07.2008, 20:16 |
|
En ole perehtynyt asiaan, mutta siitä huolimatta rohkenin salaa mielessäni epäillä, että mahtoikohan se olla noinkaan. Samalla hetkellä iski salama ja alkoi sataa kaatamalla ja sain pakkokasteen. Sitten aloin varmuuden vuoksi ajattelemaan, että saattaahan se sittenkin olla mahdollista vaikkapa siten, että kyseinen kivilautta oli syntynyt esimerkiksi tulivuorenpurkauksen yhteydessä. Laavakivihän on vettä kevyempää.
Muuten ei löytynyt Karjalasta jättiputken taimia, joita menin sinne etsimään. Koko matkan ajan tähystin tienvarsia ja ensimmäinen etsimäni kasvi löytyi paluumatkalla Kuopiosta melkein omalta nurkalta. Eikä löytynyt juopuneita munkkejakaan, joten levittämäni ruma tieto ei perustu tutkittuun todellisuuteen. Harhakäsitys perustuu varmaan siihen, että luostarin sisäänkäynnin lähellä sijaitsee viisi viinanmyyntipistettä. Lisäksi siellä saattoi kuunnella myös nykyajan nuorison suosimaa kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia. Varsinkin Paula Koivuniemen hitti Menolippu kuullosti venäjäksi esitettynä melkeinpä alkuperäistä paremmalta.
Pitäisi muuten tarkastaa mielenkiintoinen uskomus, jonka mukaan Venäjän Ortodoksinen kirkko rahoittaa toimintansa suurelta osin vodkannmyyntituloilla. Muistelen, että Jeltsin olisi antanut kirkolle yksinoikeuden jonkun suositun vodkamerkin myyntiin.
|
|
|
Mustakivi |
22.07.2008, 18:54 |
|
Tämän kuultuani tulin taas epäuskoon ja ajettelin, että onkohan se nyt ihan noinkaan. Tiedän kyllä arabit ja juutalaiset koviksi kauppamiehiksi ja niinpä kuluttajaviranomaisena ensimmäisenä tuli mieleeni, että Jerusalemin matkamuistobasaarissa on taas höynäytetty hyväuskoista hölmöä. Nykykielellä kyseessä saattaisi hyvinkin olla kuluttajansuojalain 4 luvun mukaisesta harhaanjohtavasta markkinoinnista, jonka kuluttaja-asiamies saattaisi kieltää uhkasakolla. Ja saattaisipa igumeenilla olla oikeus kuluttajansuojalain mukaiseen hyvitykseen – pahimmillaan jopa kaupanpurkuun ja vahingonkorvauksiin, mikäli hän on kivenmurikan ostanut yksityishenkilönä.
Mutta samalla hetkellä, kun epäilys juolahti mieleeni, jyrähti ukkonen ja vettä alkoi tulla kuin siitä Esterin yhestä värkistä. Mutta meitä sen kuin nauratti, vaikka se oli jo kolmas kaste sille päivälle..
|
|
|
Tuonilmaisiin |
23.07.2008, 17:53 |
|
Yleensä haudalta löytyy myös vainajan kuva ja ilmeisesti ylösnousemuksen varalta sinne on varattu myös ruokaa ja juomaa sekä tupakkaa. Paikalla olleet viinapullot olivat sen sijaan jo tyhjiä. Monilla haudoilla oli myös tuoli ja pöytä. Omaiset ja ystävät kuulemma kokoontuvat haudalle muistelemaan vainajaa ja lähtiessään vielä kaatavat mahdolliset pullonpohjat edesmenneen oletetun pään kohdalle.
Itse kauhistelin haudattujen miesten nuoruutta. Keski-ikä lienee alle 50 vuotta. Toisaalta antiikin Kreikassa ihmiset elivät keskimäärin 18-vuotiaiksi ja astetta kehittyneemmssä Roomassa vuoden pitempään. Ilmeisesti asin on niin, että sen jälkeen kun karjalainen mies on saanut tärkeän biologisen tehtävänsä, eli uuden ikäluokan siittämisen tehtyä, joutaa hänen poistua tuonilmaisiin pois naisten jaloista pyöriskelemästä.
Muuten kannattaa muistaa, että viimeisimpien tutkimusten mukaan Venäjän Karjalassa on viiisi kertaa vähemmän allergiaa ja kuusi kertaa vähemmän diabetestä kuin Suomessa. Asiaa ei varmaankaan voi selittää geneettisillä eroilla, sillä hyvin savolaisen oloisia ovat nämä Karjalan uroot. Ehkäpä he ovat vielä astetta mahkompia. Maastopuku päällä ja pitkä tupakki suupielessä röyhyten siellä kuljeskellaan eivätkä akat tai hipit hypi silmille – eivätkä ylihygieniasta johtuvat elintasosairaudetkaan.
Luulenpa vaan, että jos Kärkkäälän kylällä olisi viisi viinakioskia, joissa vodkapullo maksaisi pari euroa ja tupakki olisi melkein ilmaista, niin tuonilmaisiin olisi meilläkin kova tunku.
|
|
|
Hirmutekoja |
24.07.2008, 18:54 |
|
Itse luulen, että totuus tarinassa on se, että sotaretkellä ollut ruotsalaissotilas pelastautui henkensä hädässä vihollisluostariin ja päänsä säästääkseen valehteli olevansa itse kuningas. Olosuhteiden pakosta hän vaihtoi myös uskoaan ja ryhtyi munkiksi. Merkillisen nopeasti hän pääsikin munkin asemaan, koska tavallisesti noviisivaihe kestää vuosia. Valamon luostari ilmeisesti oivalsi tapauksen propaganda-arvon.
Valamon historiassa kerrotaan, että ruotsalaiset hävittivät luostarin kaksikin kertaa ja suuri osa munkeista surmattiin. Annetaan vaan oppaiden syyttää asiasta ruotseja, se on heille ihan oikein. Itse luulen, että kyllä siellä varmaan olivat suomalaiset ihan kärkiporukoissa, kun väkeä lihoiksi lyötiin.
Parhaiten historiankirjamme tuntevat Petsamon luostarin kansanmurhan, jonka Juho Vesaisen johtama kaukopartio suoritti muistaakseni 1500 – luvulla. Siinä mies, jonka paikka olisi ilman muuta ollut Haagin sotarikostuomioistuimessa. Olen muuten ihmetellyt, miksi eräs poliittinen lapsijärjestö on ottanut nimensä tämän massamurhaajan mukaan – vai olenkohan ymmärtänyt asian väärin?
Kun tässä olen kauhistellut näitä veritekoja uskonnon varjolla, niin muistettakoon, että Raamatustakin löytyy helposti tukea asialle. Muistelen, että Jumala kehoitti valittua kansaa hävittämään amakealaiset niin perusteellisesti, että he katoavat täysin ihmiskunnan historiasta; raavaat, kamelit ja aasitkin piti tappaa. Sen sijaan filistealaisia piti kohdella lempeämmin, elikkä näin määräsi Herra: ”Niin surmatkaa siis kaikki poikalapset ja surmatkaa myös jokainen vaimo, joka on yhtynyt mieheen. Mutta jokainen tyttö, joka ei ole yhtynyt mieheen, jättäkää itsellenne henkiin”.(4. Moos. 31:17-18). Siis seksiorjiksiko tytöt piti säästää? Luulenpa, että jos joku nykyään julkoisi tällaista tekstiä, niin häkki siinä äkkiä heilahtaisi ja se olisi ihan oikein.
|
|
|
Kallavesj |
25.07.2008, 18:40 |
|
Kuopio on hieno kesäkaupunki ja harmittaa, ettei lomalla ehtinyt montaa yötä kotona nukkumaan. Äsken kuljeskelin torilla, jossa esiintyi Haapaniemen nuoriso-orkesteri opperalaulaja Pekka Vienolalla vahvistettuna. Latinaksi laulettu Kallavesj oli kultturielämys. Savon ja latinan kielet ovat selvästi kultturelleja sukulaiskieliä.
Toisaalta jäin miettimään sitä, voidaanko hienon sanoituksen kaikkia nyansseja saada siirrettyä vieraalle kielelle. Miten latinaksi sanotaan, että siellä paesto sären kylyk, poeka kun vuan onkeen sylyk. Olen uteliaisuuttani kysellyt länsisuomalaisilta, mitä tuolla säkeellä tarkoitetaan, mutta eivätpä ole osanneet vastata. Uskovat, että kyseessä on jotenkin särjen paistaminen ruuaksi, mutta eihän se niin ole. Kunnon savolainen kalamies tietää, miten märkä särjen kylki tosiaan loistaa eli paistaa auringonvalossa, kun kala nostetaan vedestä.
Oopperalaulaja Pekka Vienolan vaarin veljmies oli rautalampilainen Aaro Jalkanen, joka on Kallavesj-laulun sanoittaja. Hän runoili sen koti-ikävissään Amerikassa. Sinne tämä asianajaja joutui pakenemaan tsaarin vallan vastaisen toimintansa vuoksi. Aaro oli nimittäin piilottanut asianajotoimistoonsa aktivistien aseita. Vaikea uskoa, että tämä hempeän ja hauskan kotiseutulaulun sanoittaja on nykymittapuun mukaan terroristi.
Kuopio taisi muuten olla tsaarin vastaisen taistelun eturintamassa, sillä täällä jopa ryöstettiin ihan suuren maailman malliin Suomen Pankin konttori maanpetoksellisen toiminnan rahoittamiseksi. En jaksa uskoa, että Jalkasen Aaro olisi ollut tässä pankkikeikassa mukana. On vähän vaikea kuvitella savoa huastavia terroristeja pankkia ryöstämässä. Eihän siitä touhusta mitään tulisi.
|
|
|
Kankeat helsinkiläiset |
26.07.2008, 17:57 |
|
Loma on loppu, mutta loma on silti pelastettu. Kupsin A-juniorit näyttivät Helssingin nuorille herroille närhen munat äsken Keskuskentän viheriöllä numeroin 1-0. Tuli ihan vanhat hyvät ajat mieleen, jolloin Savon Sanomista sai lukea, että kankeita helsinkiläisiä pyöritettiin taas Väinölänniemen jalkapallopyhätössä.
Yksi parhaista urheilumuistoistani on toukokuulta -68, jolloin Elo nousi mestaruussarjaan. Se kohtasi ekamatsissaan HJK:n olympiastadionilla ja radion musiikkia ja urheilua-lähetyksessä kerrottiin, että kuopiolaiset johtavat ensimmäisen puoliajan jälkeen 3-2. Tosin kyllä Klubi ottelun sitten voitti 4-3.
Kaksi junioria jäi kupsilaisista mieleen. Petteri Pennanen tulee vielä olemaan maajoukkueen kantavia voimia. Mielenkiintoista oli myös se, että Anton Mustonen, eli Boogien poika, toi olemuksellaan fyysisyyttä kuopiolaisten alakertaan. Tosin isänsä raameja ei vielä 18-vuotiaalla pojalla tietenkään ole.
Isä Jari ”Boogie” Mustonen on raskaansarjan kehonrakennuksen Suoman mestari. Parhaiten kansa taitaa muistaa hänet nyrkkeilykehästä. Hän otteli muutama vuosi sitten kansanedustaja Tony Halmetta vastaan häviten vain niukasti. Tosin hänet tyrmättiin jo ensimmäisessä erässä, mutta Halme löi kyllä niukasti ohi, jonka jälkeen Boogie laskettiin ulos.
Muuten pelaajien veryttelyssä näin pitkästä aikaa palloa potkaistavan paljain jaloin. Tuli ihan lapsuus mieleen. Silloinkin potkupalloiltiin ilman kenkiä. Köyhyyden lisäksi asiaa perusteltiin, että siten opitaan oikea laukaisutekniikka. Muistelen, että Helsingin olympialaisissa Intian joukkuue diskattiin, koska pelureilta puuttuivat kengät. He eivät voinee asiaa ymmärtää, sillä kentältä ei ollut löytynyt lasinsirpaleita.
|
|
|
Tuulastelua |
27.07.2008, 18:12 |
|
Vielä Aaro Jalkasen Kallavesj-laulusta sen verran, että erityisen ihastunut olen siihen kohtaan, jossa kerrotaan, että ”siellä veljmies salloo tuulastelj”. Muistaakseni sanoitus on tehty vuonna 1914 ja näköjään jo siihen aikaan esivalta pyrki estämään tuulastusharrastuksen. Jostain syystä se oli kiellettyä vielä minunkin nuoruudessani. Nyt kun tämä kalastusmuoto on yleensä laillista, niin kukaan ei sitä vaivaudu harrastamaan, koska ylimääräinen jännitysmomentti puuttuu.
En kyllä ymmärrä, miksi se oli enen kiellettyä. En usko, että eläinsuojelulliset syyt olivat taustalla, vaikka raakaa touhuahan viattomien luontokappaleiden keihästys atraimella on. Tuulastamalla ei myöskään saada suuria saaliita. Kalakantojen suojelu ei varmaankaan ollut selityksenä. Ehkäpä tuulastamalla pystyy virtapaikoilla häiritsemään lohikalojen kutua ja siinä perussyy kieltoon.
Itse muistan elävästi, kuinka isäni yhdessä Närhin Martin kanssa joskus 60-luvun alussa lähtivät syyspimeässä pyörillä parinkymmenen kilometrin päähän Iisvedelle tuulaalle Hasakki ja atrain tavaratelineellä. Periaatteena oli, että jos riistapoliisi tulee, niin atrain lyödään sille perseeseen. Martilla oli hyvä sepän polkupyörän satulanjousista tekemä atrain ja se olisi varmasti ollut ihan parahultainen väline suunniteltuun tarkoitukseen.
|
|
|
Valamon samba |
28.07.2008, 18:35 |
|
Ja tämä asia ei sitten liity kuvan esittämiin naisiin mitenkään, pois se minusta. Luostarin päärakennuksen vieressä on pitkä ja äärimmäisen kapea tiheässä kasvavien lehtikuusten reunustama polku. Sen avulla ylläpidetään moraalia. Syntiä tehnyt munkki voi sovittaa tekonsa kulkemalla keskiyöllä kujaa pitkin silmät kiinni synnin raskauden määrittämän matkan. Puunoksat huolehtivat automaattisesti rankaisemisesta. Mainittakoon, että polku on kulunut täysin mustalle muralle ja kaipaisi kipeästi kestopäällystettä.
|
|
|
Kestävää kehitystä |
29.07.2008, 16:55 |
|
Valamon luostari on sen verran etelässä, että siellä kasvatetaan omenoita, päärynöitä ja kirsikoita. Luostarin omenatarhassa on 80 komeaa omenapuuta, jotka edustavat 40 eri lajiketta. Niitä viljellään luonnonmukaisesti. Tosin en tiedä onko luomukäsite siellä samanlainen kuin Suomessa. Nimittäin Sortavalan torilla oli eräs turisti ihastellut komeita kaalinpäitä ja udellut, että ovatko ne varmasti luomua. ”Luomua ovat”vakuutti tuottajaporras. ”Jos joskus ötököitö ilmaantuu, niin vähän vain petroolia suhhautettaan”.
Erikoista oli, että luostarin ruokasalissa, olisiko se trapetsaksi kutsutti paikka, ruokailtiin kertakäyttövälineillä. Lihaa siellä ei syödä, mutta kalaa kyllä tarjotaan. Gurmeeaterioita ei tarjota, mutta ei-hiutaleista keitetty kaurapuuro oli erinomaista ja joskus pitäisi minunkin yrittää valmistaa vastaavaa. Sääli, että hiutaleet ja mikroaaltouunit ovat hävittämässä maamme rikkaan puurokulttuurin. Perinteisiä ruis- tai mannapuuroja ei saa nykyisistä puarhuoneista rahallakaan.
Muuten sikäli Valamossa on kestävän kehityksen-aate meillä pidemmällä, että vaikka ruoka syödään kertakäyttövehkeillä, niin ilmeisesti vessapaperi kierrätetään. Ainakin se kerätään talteen erillisiin keräyslaatikoihin eikä tungetaan viemäriin kuten täällä.
|
|
|
”Mannerheimin huvila” |
30.07.2008, 17:54 |
|
Muistelen historiasta lukeneeni, että Talvisodan jälkeen venäläisten sotapropagandassa kerrottiin, että Mannerheimin huvila on vallattu Sortavalan laitamilta. Ja ropakantaahan se sellaisen asian väittäminen on. Kenelläkään sotamarsalkalla ei ole varaa tämänkaltaiseen kesämökkiin, vaan kyllä näin kalliin luukun rakentaminen edellyttää apteekkarin ansiotasoa.
|
|
|
Sortavala |
31.07.2008, 20:12 |
|
Puistoja on paljon ja itseäni erityisesti ilahdutti se, että niiden hoitamisessa on suositti luonnon monimuotoisuutta. Ruoho ja pensaat saavat kasvaa vapaammin kuin Suomen puolella. Luulenpa, että satakieli ja muut kaikenlaiset räähkälinnut meluavat kovasti alkukesän iltoina. Laatokan mahtavat kalliorannat ovat vapaassa virkistyskäytössä. Tietääkseni Neuvostoliitossa ei saanut rakentaa lähellekään rantaa.
Opas kertoi, että kaupungissa on työttömyysaste 1,2 %. Luulenpa, että se lasketaan vähän eri tavalla kuin meillä. 10 % asukkaista on yrittäjiä ja sen kyllä uskon. Monenlaisia kauppiaita vilisi katukuvassa. Haaveilin, että olisin ostanut Karjala-merkkiset sukset, mutta olin myöhässä. Karjala-tehdas oli mennyt konkurssiin muutama vuosi sitten. Sama tehdas oli tietääkseni myös maailman suurin jääkiekkomailojen valmistaja. Suomessakin niitä näki myytävän noin neljällä markalla.
Maamme jääkiekkoilun isä Dynamo Honkavaara kertoo muistelmissaan, että kun 50-luvulla ensimmäinen venäläinen kiekkojoukkue kävi Suomessa vieraillulla, päättivät meikäläiset, että pelivoitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloituksissa katkaistaan vastustajan mailat. Ne nimittäin näyttivät surkeilta kapistuksilta. Mutta sekään ei auttanut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. Karjalan mäntyyn on Suomi ennenkin törmännyt kohtalokkaasti.
Itselläni oli myös tarkoituksena tuoda kaupungin liepeiltä jättiputken taimia, koska Kärkkäälästä tämä komea kasvi puuttuu. Viimekesänä Sortavalan laitamilla näki kokonaisia jättiputkipeltoja, mutta nyt nämä viisimetriset auringonvarjon kaltaiset jättiläiset eivät vielä olleet kukassa. Kaupungin laitamilla on ollut neuvostovallan aikaan 10.000 lehmän kolhoosi ja epäilen, että putkiesiitymä liittyi jotenkin tähän asiaan. Olisiko kasvi levinnyt rehunviljelyn sivutuotteena?
Muistelen kuulleeni, että ennen sotia Uukuniemeltä oli päivittäin monta linja-autovuoroa Sortavalaan. Nykyään paikkakunnalla on kyllä rajanylityspaikka, mutta se ei ole henkilöliikenteen käytössä. Lähimpää kaupunkiin joutuu kulkemaan Niiralan kautta ja se lisää matkaa 100 kilometriä. Jonkun olisi tehtävä asialle jotakin. Ehkäpä Sortavalan tulevat ökyrikkaat, jotka mieluilevat datsaa Pyhäjärven rannalta, älyävät maksaa vaaliavustuksia sopiville tahoille, jotta raja ei vastaisuudessa enää aukeaisi pelkkänä railona.
|
|
|
Upeaa taidetta |
03.08.2008, 20:27 |
|
Tahaton komiikka on huumorin paras, mutta myös sen vaikein muoto. Alastonta Helena Takaloa esittävästä hiihtäjäpatsaasta sitä löytyy aimo annos. Vain vakavamieliset keskipohjalaiset voivat kehittää jotain noin huimaa. En tästä elämänalasta paljoa ymmärrä, mutta mielestäni kysymyksessä on Suomen, ellei peräti koko Pohjoimaiden merkittävin henkilömuistomerkki.
Mielestäni ainoastaan mahdollinen alastonta Matti Nykästä esittävä mäkihyppääjäpatsas voisi vetää kuvan luomukselle vertoja, mikäli tulevassa teoksessa huomioidaan olympiasankarin viisi kultamitalia vaikkapa siten, että patsas kullitetaan. Nykäs-patas voitaisiin sijoittaa hotelli Puijonsarven edustalle. Paikka liittyy sikäli Mäki-Matin vaiheisiin, että hän on urheillut sielläkin. Lehtitietojen mukaan hän harrasti viime talvena Puijonsarvessa ravintolanyrkkeilyä.
|
|
|
Kups – Haka 0-1 |
03.08.2008, 20:26 |
|
Taas oli tyypillinen Kupsin peli. Joukkue pelasi hyvin, mutta loppuhetkillä vieras teki sen ainoan maalin. Kuopiolainen jalkapalloilu kaatui taas eteenpäin. Peliä enemmän jännitti se, että alkaako sataa lunta, Keskuskentällä on aina kylmä ja tuulee.
Teksti-TV:n mukaan paikalla oli yli 1900 katsojaa. Ei ollut. Niitä oli noin 900. En ymmärrä, miksi katsoja määriä pitää liioitella. Ilmeisesti mukaan lasketaan kaikki kausikorttilaiset, vaikka he eivät olisikaan katsomossa. KUopiolaisen palloilun kultakaudella 40 vuotta sitten yleisömääriä myös vääristeltiin.
Kun porvariseura Kups ja työläisseura Elo pelasivat kaupungin luokkaherruudesta, yleisöä oli virallisten tietojen mukaa yli 6000, mutta epävirallisten tiedot väittävät väkeä olleen vielä enemmän. Ja senhän ymmärtää, että tapahtuma kiinnosti, koska silloin katsottiin, kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus.
|
|
|
Sinä paranet! |
04.08.2008, 18:50 |
|
Tulipa käytyä Karttulan Syväniemen kesäteatterissa, jossa esitettiin karttulalaisen kansanparantaja Taavetti Hanhinevasta kertova näytelmä Parantaja. Kyseessä oli 16. esitys ja nytkin oli 300 hengen katsomo tupaten täynnä, kuten se on kuulemma ollut kaikilla edellisilläkin kerroilla. Hämmästyttävä on tämä suomalainen kesäteatteri-ilmiö. Onkohan vastaavaa muualla maailmassa.
Taavetti vaikutti 1900-luvua alussa, jolloin maassamme kuoli keskimäärin kaksi ihmistä joka tunti keuhkotautiin ja tätä vitsausta yritti itseoppinut parantaja vastustaa rohdoksillaan. Asiakkaita riitti siinä määrin, että Taavetti joutui käräjille laittoman lääkärin toimen harjoittamisesta. Näytelmästä opin sen, että oikea lääkäri ei uskaltanut luvata keuhkotautiselle paranemista, mutta Hanhineva uskalsi. Ehkäpä juuri sillä varmuudella, jolla tietämättömyys antoi. Ja ehkäpä toivon antaminen ainakin paransi potilaan elämän laatua, vaikka ei välttämättä tautia parantanutkaan.
Nykyajan uskomuslääkintä taitaa perustua samaan – tieteellisen koulutuksen saaneet lääkärit ovat nöyriä, kun taas joku Nilsiän öljysheikki myyskenteli muutama vuosi sitten jäteöljyä ihmerohtona siihen asti, kunnes hänet vietiin piiriin. Ja eräs hyväkäs mainosti ihmelääkettä, joka oli parantanut hänen äitinsäkin syövästä. Viranomaisetkin kiinnostuivat tästä mainiosta dropista ja näyte lähettiin laboratoriotutkimukseen. Sieltä tuli lausunto, jonka mukaan lähettämänne näyte sisältää kalkkijauhetta ja siitä löytynyttä surviaissääsken toukkaa on ilmeisesti pidettävä pelkkänä epäpuhtautena.
Taavetti Hanhineva oli monipuolisesti lahjakas ihminen. Hän oli itseoppinut kelloseppä, valokuvaaja, kansanparantaja ja myös pitäjän työväenyhdistyksen johtaja. Tästä ymmärsin elämyksellisesti sen, että työväenliikkeellä oli sata vuotta sitten johdossaan eräänlaisia itseoppineita neroja, joita oma ympäristö yleisesti osasi arvostaa. Nykyään sen sijaan demokraattinen koululaitos on aiheuttanut sen, että vähänkin lukupäätä omaavista köyhänkakaroista tehdään jonkinlaisia herroja ja vasemmistopuolueiden johtajiksi jäävät sitten Urpilaisen ja Korhosen kaltaiset melkoiset keskinkertaisuudet, joilta puuttuu se tärkeä karisma.
|
|
|
Mualimankirjat sekasi |
05.08.2008, 19:11 |
|
Toivottavasti Isomäki, joka on yksi viisaimmista ja totisimmista ihmisistä, jonka tiedän, onnistuu vaativassa tehtävässään. Tosin en oikein jaksa uskoa, että jäävuorien lohkeilun estäminen vaikkapa puisilla tukirakenteilla, on reaalipolitiikkaa ainakaan nykyisessä rakennusalan työllisyystilanteessa. Itse olen yhä vahvemmin sitä mieltä, että ihmislaji voidaan pelastaa vain lähettämällä siirtokuntia avaruuteen. Itse tiedänkin tuttavapiiristäni, sukulaisistani ja asiakkaistani monia, jotka aivan hyvin voitaisiin ampua kosmokseen. Muuten ensi maanantaina alkaa telkkarista tähtitiedesarja, joka uskoakseni pohtii myös tätä siirtokunta-asiaa.
Kaikkea toivoa ei kuitenkan kannata heittää. Ehkäpä ilmasto ei lämpeäkään. Ainakin niin voisi päätellä Martti Rytkösen lähettämästä kuvasta, joka on napattu kuukausi sitten Kaluste-Tapion ikkunasta. Silloin suonenjokelaiset joutuivat todella ihmettelemään maamme kesäöiden ihmeellistä valkeutta. Ennen muuten sanottiin, että Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen. Sanonta pitää paikkaansa. Kuvan nietokset ovat jäätä eivät lunta. Saas nähdä, jättääkö tämä raekuuro jälkensä puihin. Nimittäin 20-luvulla ollut kuuro näkyy metsissä vieläkin.
|
|
|
Tsasouna |
06.08.2008, 18:24 |
|
Syväniemelle on Kärkkäälästä tietä pitkin melkein 30 kilometriä, mutta metsän läpi oikaisten ehkä vain kolmannes tuosta matkasta. Itse asiassa ainakin ennen kylän kirkon torni näkyi Putinanmäelle. Eikä tämä riitä. Muistellaan, että mummoni, jonka korvat eivät olleet suuret vaan valtavat, väitti kuulevansa Syvänniemen kirkonkellon soinnin. Tosin kyllähän se ääni sopivalla säällä kantaa kauas. Tarina ei kerro kuuliko mummoni evenkeelisen vai ortodoksisen moukunan.
Hilda Koivistoisen (os. Närhin) kuuloaisti veti vertansa erään siperialaisen kolhoositalonpojan näköaistille. Tämän kerrottiin näkevän paljaalla silmällä Jupiterin kuut. Tämä tapahtui siihen aikaan, kun Neuvostoliitossa oli se 150-vuotiaiden tanssiryhmä.
|
|
|
Piippu |
10.12.2008, 20:44 |
|
Sen sijaan tämän kuvan piippu liittyy maamme teollisuushistoriaan. 1870-luvulla eräs venäläinen aatelismies rakensi Kuttajärven rannalle maamme neljänneksi suurimman rautamasuunin Sourun ruukin. Sen palveluksessa oli parhaimmillaan 300 työntekijää ja kivijalasta päätellen tehdas oli lähes sata metriä pitkä ja 50 metriä leveä, valtava laitos köyhässä korpipitäjässä.
Muuten siihen aikaan, jolloin Itä-Suomi kuului maailman metropoli Pietarin talousalueeseen, olivat maamme itäosat tieteellisteknisen kehityksen kärjessä. Ensimmäinen höyrylaiva puksutti Uukuniemen puolessa Pyhäjärvellä ja luulen, että ensimmäinen maantiemoottoriajoneuvo liikennöi Karttulan Syvänniemellä. Se oli Annikki-niminen höyrytraktori, joka veteli 1870-luvulla tukkivaunuja Karttulan saloilla. Tosin ensimmäiset katuvalot paloivat Helsingissä, mutta toisena ne tulivat sitten tietenkin Syvänniemelle.
Syvänniemen Sourun ruukki jalosti rautaa järvimalmista. Sikäläiset järvivedet ovat niin rautapitoisia, että toiminta oli kannattavaa. Reilut sata vuotta sitten tekniikka oli sillä tasolla, että järviraudan valmistus vaati parikymmentä kertaa vähemmän työtunteja kuin vuorimalmin jalostus. Järvimalmi oli myös uusiutuva luonnon vara. Hyvissä oloissa sitä voitiin kaapia järven pohjasta kahdenkymmenen vuoden välein.
Muuten asiasta neljänteen. En kannata ydinvoimaa, mutta eihän siitä pääse mihinkään, että seuraavien vuosikymmenten ajan pitäisi maamme atomivoimaloiden uraanihuolto turvata. Minä järjestäisin asian järjen kanssa. Maassamme on valtava määrä porakaivoja, joiden vesi on melkoisen uraanipitoista. Koska uraanikaivoksia ei saa maahamme rakentaa enkä myöskään pidä hyvksyttävänä sen ostamista kehitysmaiden köyhiltä, niin entäpä jos keräisimme sitä porakaivojen vesistä, vähän samaan tapaan kuin ennen rautaa järvistä. Jo tällä hetkellä porakaivovesistä puhdistetaan kaiken maailman metalleja erilaisilla menetelmillä. Kaipa myös uraanin erottaminen onnistuu, jos oikein yritetään.
Ja asiaa voi perustella kansanterveydellisilläkin syillä. Uskon, että aika moni saa Suomessa syövän radioaktiivisesta vedestä. Ymmärtääkseni meillä on harvinaisen uraanipitoinen peruskallio ja pohjavesi.
|
|
|
Annikki |
10.08.2008, 19:04 |
|
Eilen väitin, että Syvänniemen Annikki-niminen höyrytraktori olisi ollut maamme ensimmäinen maantiemoottoriajoneuvo. Tunnustan, että se oli korkeintaan valistunut arvaus. Tietooni ei vain ole sattunut tulemaan vanhempaa menopeliä.
Erään Korvensuu-nimisen kyläsepän tekemä polttomoottoriauto valmistui vasta 30 vuotta myöhemmin. Se taitaa olla nähtävillä Kangasalan automuseossa. Ensimmäinen Suomessa tehty auto oli siis merkiltään Korvensuu. Kaunis autonmerkki, jonka nimen Uudenkaupungintehdas voisi jotenkin hyödyntää tulevassa tuotannossaan.
Kuten joskus kauan sitten kerroin, kävi Annikille hassusti. Montaa viikkoa se ei ehtinyt liikennöimään. Kun tätä 8000 kiloa painavaa hökötystä oltiinsiirtämässä 23.9.1871 klo 14.00 lossilla Saittajärven yli, humpsahti se järveen. Jokin aika sitten luin lehdestä, että siellä se on vieläkin tallessa,vaikka kyllä sen nykyvehkeillä saisi nostettua matkailunähtävyydeksi, josvain halua löytyy. Syvänniemellä on vireä kyläyhdistys ja se voisi hyvinkin toteuttaa pelastusoperaation.
Annikin tuho ei tullut yllätyksenä. Lokomotiivin henkilökunta herätti kylällä pahennusta viettämällä ns. hauskaa elämää. Lievästi ilmaistunatämän porukan työmaajuopottelu ei ollut aivan lapsenkengissä. Masinistienja kaikkien savolaisten kunniaksi on kuitenkin luettava, ettei onnettomuudessa ollut kysymys maamme ensimmäisestä rattijuoppoustapauksesta.
Virallisen poliisitutkinnan mukaan järkyttävän tapauksen selityksenä eivät olleet väkijuomat, vaan se että Lovisa Airaksinen-niminen neitonen oli ns. harrastanut seurustelua veturin sisällä Aron Myöhäsen kanssa, jolloin Lovisan käsi oli vahingossa eksynyt laitteen käynnistysmekanismille traagisin seurauksin. Airaksinen hukkui,Myöhänen pelastui.
En tarkkaan tunne tapausta, mutta Aarolla lienee ollut täysi työ selittäessään erreystään esimiehelleen kuljetuslossin rantautuessa. Ja saattaahan myös olla, etteivät työtoveritkaan myöhemmin malttaneet olla Aarolle asiasta mainitsematta.
|
|
|
Rehellisyys |
10.08.2008, 19:03 |
|
Eivät taida meidän tytöt tai pojat tuoda ainuttakaan mitalia. Ja jotenkin sen telkkarissa olleen Kiinan sirkuslapsista ja DDR:n kuulantyöntäjättäristä kertovien ohjelmien jälkeen koko hommasta alkaa olla maku poissa. Työpaikalla muuten tiesivät kertoa, että ko. työntäjättäret tsemppasivat ennen kilpailuja potkiskelemalla toisiaan munille.
Suomalaiset pärjäsivät kisoissa silloin, kun vielä uskalsivat harrastaa kiellettyjä lisäaineita ja piiloammattilaisuutta. Eikä tässäkään asiassa selvitä ilman Syvänniemi kytkentää. Nimittäin Kuopio-Syvänniemitiellä harjoitelleet Kolehmaisen veljekset ratkaisivat huipulla vaadittavan sponsorointiasian siten, että veljeksistä ehkä lahjakkain juoksija Viljami muutti Amerikkaan ammattilaiseksi ja lähetteli sieltä rahaa, jotta Hannes ja Tatu saivat treenata amatööreinä.
Juoksija Kolehmaisten sukujuuret ovat Karttulassa, mutta tietääkseni veljekset ovat syntyneet Kuopiossa. Syvänniemellä syntyneistä urheilijoista lahjakkain on Suomen kolmanneksi paras jalkapalloilija Aulis Rytkönen. Hän tosin ei pystynyt tulemaan kansallissankariksi, koska läksi jo nuorena ammattilaiseksi Ranskaan. Siihen aikaan ammattilaisia ei huolittu meidän maajoukkueeseen.
Muistelen jostain kuulleeni, ettei Rytkönen päässyt ihan ketkuilematta ulkomaille tienaamaan. Joku minulle käsittämätön valuuttasäännöstely aiheutti sen, ettei siirtoa Kupsista Ranskaan voinut tehdä pelkästään rahalla, vaan mies jouduttiin vaihtamaan hajuvesiin. Täytyy tämäkin tieto asiantuntijoilta, sillä minulla on paha tapa olla väärässä, jos siihen on pieninkin mahdollisuus.
Nimittäin Sami Kämäräinen oikaisi ystävällisesti virhetietoani siinä rullatehtaan piippuasiassa. Sitä ei olekaan purettu minulta lupaa kysymättä kuten pelästyin. Se seisoo edelleenkin Syvänniemellä ja siellä tietysti Paskolahden rannalla. Muuten kartantekijällä on ollut kotiselkosissani suurissa vaikeuksissa, koska asiallista ja hyvientapojen mukaista paikannimeä on sieltä työlästä löytää. Muuten siellä Paskolahden vieressä pitäisi tietääkseni olla myös Mömmölänlahti, jonka nimi mielestäni liittyy vahvasti nykyaikaiseen kilpaurheiluun.
|
|
|
Desimaaleja |
11.08.2008, 17:33 |
|
Tulihan niitä mitaleita. Suomalaiset näyttävät pärjäävän lajeissa, joissa ei dopingilla ole merkitystä; kuten nyt moottoriurheilussa ja ammunnassa. Harmittaa Henri Häkkisen puolesta, joka hävisi kullan viimeisellä laukauksella desimaaleilla.
Olen muuten törmännyt Häkkiseen ja desimaalehin ennenkin. Nimittäin 1600-luvulla muutti savolaisia suurin määrin Ruotsin ja Norjan harvaanasutuille metsäseuduille. Joku Ruotsin hallitsija heitä sinne houkutteli. Tuskinpa väki muuten lähtee tuhat määrin kimpsuineen ja karjoineen vaeltamaan Itä-Suomesta tuhannen kilometrin päähän länteen. Parhaimmillaan heitä taisi seudulla olla 50.000 tuhatta. Tuskin emä-Savossakaan silloin oli paljoa enempää asukkaita.
Metsäsuomalaisia kohdeltiin myöhemmin tosi törkeästi. Joskus kuningas jopa määräsi, että sellaisen sai tavattaessa tappaa. Mutta osasivat uudisasukkaat pitää puoliaankin. Kuopiolainen matkakirjailija ”Isokeisari” Ernst Lampen kertoi 1920-luvulla matkakirjassaan jostain Häkkinen-nimisestä metsäsuomalaisesta joka oli puolestaan tappanut 4,5 ruotsalaista. Tämä desimaaliluku on varmaankin selitettävissä sillä, että yksi länsinaapuri oli vain puolikuollut Häkkisen käsittelyn jäljiltä.
|
|
|
Uintia |
12.08.2008, 15:48 |
|
Telkkarista tulee pelkkää uintia. Ihan hyvä harrastushan se tietenkin on, mutta en jaksa ymmärtää, miksi olympialaisissa pitää kilpailla etuperin, takaperin, kyljellään ja selällään uimisessa erilaisilla tyyleillä. Ja erilaisia matkojakin on tuhottomasti.
Miksi juoksulajeissa ei ole samanlaista monimuotoisuutta. Miksi siellä ei ole 150 metrin takaperin juoksua, tai kierros kylkimyyryä jalkoja viskelle tai edes yleisjuoksukilpailua, jossa olisi yleisluistelun kaltainen pistelaskusysteemi. Matkoina voisivat olla 100 metriä, 1500 metriä ja 10.000 metriä. Kuka muuten onkaan maamme historian selvästi paras yleisjuoksija?
Luulenpa, että uintilajien runsauden selityksenä on turvata valkoisen rodun asema mitalitilastossa. Neekerinuorukaiset hallitsevat yleisurheilua mennen tullen ja aasialaiset taito- ja voimailulajeja. Mutta onpahan sentään uinti, jossa valkoinen mies voi osoittaa paremmuutensa.
Muuten itsekin ole entinen uimari. Lakimiesmartikkeli ilmestyi viime keväänä. Upea ja arvokas nahkaselkäinen teos, jossa maamme tuhannet oikeusoppineet esittelevät itseään ja saavutuksiaan. Ansioluettelot ovat pitkiä ja paksuja kuin gorillan käsivarret – kerrassaan paskan tärkeää porukkaa. Yksi selkeä poikkeus löytyy joukosta. Allekirjoittaneen kohdalla kerrotaan nimi ja syntymäaika sekä se, että henkilö on saavuttanut 50 metrin uintimerkin vuonna 1967.
|
|
|
Puijon Peipposet |
13.08.2008, 19:31 |
|
Eittämättä Kuopio on osoittanut olevansa maailman huonoin jalkapallokaupunki. 8-1 tappio Lahdelle panee jo miettimään, että onko taas Aasian vedonlyöntitoimistoissa ollut epätavallisen vilkasta liikehdintää. Mutta Kuopio on kuitenkin maailman paras mäkihyppykaupunki.
Ymmärsin sen eilen, kun seurasin Puijon Peipposten harjoitushyppyjä muovimäestä. Ihan hyppyrin vierestä seurattuna muovimäenlasku on ihan hullun hommaa. Telkkari vääristää asian luonteen. Hyppääjien suhisevan kova vauhti ja rinteeseen läjähtämisen rajuus ovat vierestä seurattuna paljon hurjempaa touhua kuin kuvaruudusta nähtynä. Ja luulenpa, ettei mistään muusta kaupungista löydy Kuopion joukkuetta parempaa.
Kuopion ympäristökeskuksen Puijolla järjestämällä kulttuurikävelyllä opin myös, mistä tulee nimitys Puijon Peipposet. Olen luullut, että nimen taustalla on paikallisten hyppysankareiden tunnettu iloluonteisuus. Monet heistä ovat eläneet suruttomasti kuin ne taivaan linnut. Mutta tämä ei ole selitys hellittelynimelle. vaan syynä on, että muinoin mäkimiehet treenasivat Peipposenrinteelle rakennetussa hyppyrissä. Peipposenrinteeksi kutsutaan yhtä osaa Puijosta.
Eivätkä ne Pietikäiset ja Silvennoiset tainneet pelkästään iloonsa naukkailla, vaan he ottivat sen verran, että saivat sopivasti rohkeutta. Mäkihyppy on asia, jota ei kukaan täyspäinen ihan selvinpäin harrasta. Muistanpa, että kirjailija Risto Karlson, jossain romaanissaan kertoo 50-luvun mäkikisoista Kouvolassa. Eräs Puijon Peipposista menetti sen verran ilmalentonsa hallintaa, että pudotti kesken liidon jaloviinapullonsa alastulorinteeseen. Kisakuuluttaja ei sekoittanut pasmojaan, vaan ilmoitti tyynesti, että kilpailu keskeytetään hetkeksi mäen kunnostuksen vuoksi. Ja niin puteli haettiin sitten parempaan talteen.
|
|
|
Pietikäiset |
14.08.2008, 16:40 |
|
Parhaiten veljeksistä urheilijan menestyi Matti, joka voitti maailmanmestaruuden. Olympiakulta jäi haaveeksi, koska hän sattui olympialaisten alla lyömään poliisia ja istui kisojen ajan linnassa. Mutta muuten hän oli herrasmies. Kun Tiilikais-Pekka radiossa kerran kysyi, että mitä mäkihyppääjä voi vielä ilmalennon aikana tehdä hypyn edistämiseksi, kertoi Matti, että siellä voi vaikka kravattiaan oikoa. Matti kuoli 38-vuotiaana auto-onnettomuudessa.
Veljeksistä pisin hujoppi, eli Lauri, omisti maamme mäkihyppyennätyksen ennen sotia. Ounasvaaralla hän hyppäsi huikeat 77 metriä. Myöhemmin Laurista tuli liikemies, mutta menehtyi ennen aikaisesti. Hänkään ei ollut mikään vesipoika.
Veljeksistä urheilullisin ja atleettisin, eli Aatto, kuoli myös nuorena nuorena tapaturmaisesti. Tämän minulle kertoi erään kattoremontin aikaan muudan kouvolalainen taksimies, jonka vakio asiakas Aatto oli ollut. Valitin miehelle sitä, että minua hiukan huippaa katolla ja että se olisi varmaan henki pois, jos täältä putoaisi ja että tuskin siinä ehtisi edes V-asentoa kunnolla aukaista kuten uuden tyylin mukaan pitäisi.
Niin silloin kumppanini kertoi Pietikäisen Aatosta, jota hänellä oli tapana kyyditä kotiin kouvolalaisista sylkylöistä. Kerran Aatto oli yrittänyt kotiutua vaimoltaan huomaamattomasti kiipeämällä vesiränniä pitkin talonsa yläkertaan. Kuitenkin jostain tuntemattomasta syystä mäkikotkan kynnet olivat livenneet liukkaasta pellistä ja Puijon Peipponen oli tehnyt surmansyöksyn.
Muuten olen sitä mieltä, että Kuopion kaupunginteatterin tulisi valmistella kotiseutuhenkinen kaupungin värikkäästä mäkihyppyperinteestä kertova laulunäytelmä nimeltään Puijon Peipposet.
|
|
|
Sinkkiämpäri |
18.08.2008, 09:56 |
|
Olen Uukuniemen erämaassa yrittänyt veiviradion välityksellä pysyä perillä kisatapahtumissa. Jännää on ollut ja tulee olemaan. Eräissä lajeissa taso on sellainen, että mietityttää kestääkö sinkkiämpärin pohja sulamatta dopingtestiä suoritettaessa.
Ettei vain kävisi kuin Jaakko Tepon kaverille Toivo Ryynäselle, joka suvereenisti voitti Pörsäjärven ympärijuoksun, mutta hylättiin myöhemmin, koska dopingtesti epäonnistui edellä kerrotusta syystä.
Ryynäs-Topin juoksuvoiton arvoa muuten nostaa se, että mies oli invalidi. Siihen ainakin viittaa se, että eräässä jalkapallo-ottelussa mies epäonnistui rangaistuspotkussa. Vain puujalka lensi ylähirren kautta pömpeliin.
Vähän samalla tavalla kävi yhdelle kupsilaiselle eilen. Joukkueen merkilliset pelit jatkuvat. Viikko sitten tuli Lahdessa takkiin 8-1 ja nyt kaatui HJK 3-2, vaikka rankkari tuhrittiin. Onkohan Aasian vedonlyöntimarkkinoilla ollut epätavallista liikehdintää?
|
|
|
Urheilua ja tupakkaa |
20.08.2008, 15:43 |
|
Hammaslahden Gulfilla, joka tuo mieleen 50-luvun amerikkalaiset elokuvat, oli tilaisuus seurata korkeushypyn loppuhuipentuma. Taas pääsi pohtimaan sitä, että jos venäläinen ja ruotsalainen ovat vastakkain, kumman puolella on suomalainen. Siinä olisi gradunaihe, jollekin valtiotieteilijälle.
Veikkaan, että enemmistö meistä on venäläisen puolella. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin ruotsalaisia kohtaan suomalaiset tuntevat pelkkää kateutta, mutta venäläisiä pelkästään halveksitaan ja heille sen voiton kernaammin suo. Ja sitä paitsi aina taustalla on pieni epäilys, että joku ruotsalainen saattaa hyvinkin kilpailla puhtailla keinoilla, jota ei taas kenestäkään venäläisestä koskaan epäillä.
Toisaalta tupakoihan se Patrick Sjöbergkin, joten eihän ihan luomutuote ollut. Muuten kaikki muutkin korkeudessa 240 ylittäneet ovat röyhyyttäneet. Siinä olisikin lääketieteellisen tutkimuksen paikka. Onko kyse pelkästä painonhallinnasta? Mutta dopingia se kuitenkin mielestäni on. Terveyshaitat ja koukkuunjäänti ovat kiistattomat. Kahden vuoden kilpailukielto kaikille kessuttelusta kiinnijääneille urheilijoille. Tässäpä oiva keskustelun aihe ensi heinäkuun Hesarin yleisönosastoon.
|
|
|
Vuotuinen ajankierto |
20.08.2008, 21:17 |
|
Järjestelyiltään talkoot onnistuivat mainiosti. Pahoilta henkilövahingoilta vältyttiin. Joskus entisinä hyvinä aikoina piti ambulanssi hälyttää paikalle parikin kertaa, mutta tällä kertaa ainoastaan Aili, maailman vahvin nainen, joka yksin kykenee nostamaan vettyneen laiturin vedestä kuin karjalan piirakan, loukkasi sormensa lievästi. Sitä hän kuvassa ylpeänä esittelee. Sormi oli jäänyt laiturinnostajaisia valmisteltaessa Parikkalan Alkon oven väliin. Kovia jätkiä nämä Uukuniemen naiset.
|
|
|
Laulunäytelmä |
21.08.2008, 18:51 |
|
Nyt sitten minulle on selvinnyt, kuka voisi kirjoittaa Kuopion kaupunginteatterille laulunäytelmän aiemmin käsittelemistäni Puijon Peipposista. Nimittäin hakusanalla Puijon Peipposet paljastui netistä, että Suonenjoella on syntynyt dekkarikirjailija ja teatterimies taitelijanimeltään Risto Juhani.Sukunimi on tietääkseni Pullinen. Lisätietoa kirjailijasta löytyy seuraavasta nettiosoitteesta: http://www.tornio.fi/JuhaniRisto .
Miehen julkaisujen määrä ja laatu näyttävät nettitietojen valossa ihan vakuuttavilta. Ilmeisesti jossakin hänen rikosromaaneistaan seikkailee joku Puijon Peipposista. Se ei olisi mikään ihme joukon tuntien. Täytyypä otta tulostavoitteksi tutkia Risto Juhanin koko tuotanto.
Muuten Pietikäisten lisäksi näytelmässä voisi esiintyä myös Hemmo Silvennoinen, joka oli maamme värikäs huippuhyppääjiä 50-60 luvuilla. Ikävä kyllä vuoden -62 MM-kisat menivät pilalle vammojen vuoksi. Hän oli muistaakseni kahdeksas. Vammat eivät suoranaisesti liittyneet suoranaisesti kovaan lajiin.
Loukkaantuminen tapahtui tietääkseni hänen kirjoittamisharrastuksen seurauksena. Zakopanen MM-kisoista hän kirjoitteli pakinoita kuopiolaiseen Savo-lehteen. Miehen käsitys huumorista ei käynyt yhteen murtomaahiihtäjien kanssa, vaan erään jutun jälkeen vakavamieliset hiihto-Niilot kävivät porukalla antamassa asennekasvatusta freelancerille niin pahasti, että mustasilmäinen hyppääjä ei ollut kisatapahtumassa ihan teräkunnossa.
|
|
|
Savon poekia |
22.08.2008, 21:11 |
|
Polulta avautuvat hulppeat näkymät Kallavedelle ja matkan varrella olevat opasteet kertovat Von Wrightin taiteilijaveljesten tekemisistä. Hehän olivat ennen kaikkea tunnettuja lintumaalareita, mutta myös luonnontutkijoita, tiedemiehiä ja luonnonsuojelijoita. Tosin piirrettävät linnut täytyi yleensä ampua ensin ampua ja vasta sitten ne ymmärsivät pysyä liikkumatta, jotta ne voitiin piirtää.
Kulttuuripolun varrelta löytyy myös se maisema, jolla ne kuuluisat tappelevat ukkometot selvittelivät paremmuuttaa. Mielestäni paikalle pitäisi tuoda kaksi täytettyä mehtoa. No ehkä muovisetkin käyvät, sillä ne kestävät paremmin säitä.
Wrightien alunperin skottilainen suku on kohta 300 vuotta vaikuttanut Haminalahden kylässä. Valtakunnallista kuuluisuutta tämä savolaistunut aatelissuku on saanut myös työväen seikan harrastuksesta. Tehtailija Wright synnytti maahan ns. wrightiläisen työväenliikkeen, joka ymmärtääkseni on lähellä eläinsuojeluliikettä.
Kansainvälisesti kuuluisin Wright on tietenkin filosofi Georg-Henrik. Hänethän suomalaiset valitsivat viisaimmaksi kansakuntamme edustajaksi, koska hänellä on niin hieno nimi ja äärimmäisen tuuheat kulmakarvat. Hopealle tässä äänestyksessä sijoittui hiihtäjä Marjo Matikainen. Tämä valinta tapahtui ennen kuin alettiin huhuta, että Matikainen olisi syyllistynyt dopingiin.
Mainittakoon muuten, että astrologi Satu Ruotsalainen kertoi iltapäivälehden pakinassa, että menestyksekkäiden Sarajevon kisojen aikaan suomalaisjoukkueen majapaikka oli muistuttanut teurastamoa ja että erään kirkkaimman tähtemme sydän olisi pysähtynyt epon käytön seurauksena.
|
|
|
Pottupelto |
24.08.2008, 18:42 |
|
On ollut hirveä viikko, karmea viikko, oikea viikkojen viikko urheiluhullulle ihmisellä. Mutta nyt elämä voittaa ja ennen kaikkea Pupe voittaa. Puijon Pesis säilyi niukimmalla mahdollisella tavalla, suorastaan ihmeen oloisesti, pääsarjassa. Se on suuri helpotus kuopiolaiselle veronmaksajalle. Vastavalmistunut hirmuisen kallis pesäpallostadion ei jääkään vain koiranäyttelyiden pitopaikaksi.
Mutta Kupsille käy huonosti. Näin viime yönä enneunen. Olin seuraamassa syksyn viimeistä peliä. Sitä ei pelattu perinteiseen tapaan Keskuskentällä, vaan jollakin minulle tuntemattomalla perunapellolla. Ja pahinta oli, ettei kentällä ollut jalkapallomaalejakaan, vaan tuomari ainoastaan arvio silmämääräisesti, menikö pallo oletettuun maaliin. Siinä vaiheessa kun Kups oli tappiolla 0-4, läksin kävelemään kentällä keskustellakseni tuomarin kanssa sääntötulkinnoista ja siitä, että tämä on nyt sitten selkeä virallisen protestin paikka, koska kentällä ei ole edes maaleja. Heräsin juuri ennen kuin ehdin ottaa pillipiiparin puhuteltavakseni.
Muuten olympialaisissa riemastuttaa eniten se, että urheilun perinteiset suurvallat Ruotsi, Kreikka ja Bulgaria romahtivat. Kunnon ajoitus meni heiltä pahasti pieleen.
|
|
|
Veiviradio |
25.08.2008, 17:09 |
|
Lopun aikoja odotellessa oli mukava kuunnella veiviradio taskussa urheiluselostuksia ja samalla poimia kanttarelleja tai rääkätä viattomia kalaveljiä. Minuutin veivauksen jälkeen toosa kuuluu hyvin parikymmentä minuuttia. Ja sitä paitsi radiosta kuunneltuna kisatapahtumat ovat jännittävämpiä, koska ne jättävät sijaa mielikuvitukselle. On aivan toista kuunnella jotain Antero Viherkentän dramaattista painiselostusta, jossa koko maailma ja varsinkin ottelutuomarit ovat liittoutuneet suomalaisia vastaan, kuin että katselisi telkkarista, miten kaksi hikistä miestä nojaa toisiinsa painimolskilla ruumiinääniä päästellen. Ennen sentään painiotteluissa oli mukana myös hengenkulttuuria, koska molskin vieressä esitettiin kamppailujen aikana myös ihan oikeaa haitarimusiikkia.
Muistanpa muuten, että radion parhaat urheiluselostukset kuulin aamuyön tunteina Montrealin olympialaisista nuoratun kehäneliön ääreltä, jossa äänessä olivat Höyry Häyrinen ja Ilmo Lounasheimo. Selostajaparivaljakko ei unohtanut ottelujen välisillä tauoilla kuuntelijoiden hengen sivistystä, koska Mustat silmät ja Yö saapuu Venezueleen soivat alvariinsa.
|
|
|
Ufoja Heinolan taivaalla |
26.08.2008, 19:22 |
|
Koska elämä sittenkin on vain osa urheilua, on syytä välillä käsitellä muutakin kuin ruumiinkulttuuria. Eilen telkkarissa jatkui professori Esko Valtaojan tähtitiedesarja, joka on parasta, mitä kansansivistyksen alalla on pitkään aikaan koettu. Minulle vanhalle raittiusmiehelle tuli palava halu ainakin jonkun puoliajan tai erätauon aikana juoda hyvää punaviiniä patongin kera ja ihmetellä älykkäiden lajitovereiden kanssa olemassaolon käsittämättömyyttä, kuten Valtaoja tekee. Miten kaikki olisikin helpompaa ja ymmärrettävämpää, jos mitään ei olisi.
Eilen ohjelmassa puhuttiin siitä, onko muualla elämää. Ja sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys ihmisella antaa, äänestän KYLLÄ. Koska linnunradassamme on 500 miljardia tähteä ja koska tunnettuja muita galakseja on 100 miljardia ja siitä huolimatta 95 % aineesta on vielä jossain häviksissä, varmaankin meille näkymättömissä taivaankappaleissa, niin totta Mooses elämä, joka on kemiaa, esiintyy muuallakin.
En usko taikavarpuun enkä pallosalamaan enkä Kennedyn salaliittomurhaan enkä siihen, että havaitut ufot olisivat ulkoavaruuden muukalaisia, koska järjellistä näyttöä asiasta ei ole, niin uskonpa, että jossain muualla on elämää ja toivonpa, ettei sitä koskaan löydetä. Tosin Heinolassa sellainen ihme meinasi tapahtua 60-luvun lopulla. Asiasta nousi suuri kohu varsinkin Ruotsissa ja Saksassa, jossa ihmiset eivät näe ufoja toisin kuin meillä.
Tosin Heinolan käräjäoikeus päätti vähän myöhemmin, ettei se mikään ufo sitten ollutkaan. Juttu lienee ollut yksi historian merkittävimmistä oikeudenkäynneistä. Tapauksen taustalla oli se, että muudan pienviljelijä ja eräs pienviljelijä-metsuri olivat talvisella hiihtolenkillään ja törmäsivät kertomansa mukaan muistaakseni Imjärven kylällä erään ladon takana naispuoliseen (mistähän ihmeestä sen sukupuolen tunnisti?) avaruusolentoon eli humanoidiin. Tämän kohtaaminen oli järkyttävä ja jonkin säteilyn vuoksi se oli koitua kohtalokkaaksi kuntoilijoille. Miehet palailivat sittemmin metsästä koteihinsa, mutta päätä särki, naama punoitti ja työkyvyt olivat hävinneet.
Olisiko sitten ollut niin, että tapaukseen liittyvät henkilövahingot johtivat joko eläke- tai vakuutuskorvaushakemuksiin ja niiden hylkäämisestä riideltiin sittemmin oikeudessa asti. Alioikeus ei pitänyt tarinaa uskottavana. Mutta tapaus on kuitenkin niin huima, että Heinolan tulisi hyödyntää asia jotenkin matkailubisneksessään. Välikohtaukseen liittyvä lato on vielä paikallaan. Ei muuta kuin pronssilaatta ja nakkikioski sinne pikaisesti pystyyn.
Maailmassa on nykyän 2000 uskontoa ja 20.000 erilaista lahkoa ja uusia syntyy koko ajan varsinkin keskushermostoon vaikuttavien kemikaalien yleistymisen myötä. Ufouskonnolla tulee varmaankin olemaan tulevaisuudessa paljon kannatusta. Luulisinpa, että Imjärven ladosta voisi tälle liikkeelle tulla eräänlainen temppeli, jossa voisi odottaan naishumanoidin uutta ilmestymistä. Idea tulisi saattaa mitä pikimmin Rauni-Leena Luukkaisen tietoon.
|
|
|
Paranormaali tohtori |
27.08.2008, 18:45 |
|
Tuosta Heinolan ufotapauksesta olen kuullut entisessä kotikaupungissani vaikuttavia aikalaiskertomuksia, mutta muistaakseni tapauksesta löytyy selostus myös ufotutkija Tapani Kuninkaan kirjasta Ufoja Suomen taivaalla. Teoksessa väitetään myös, että Itä-Häme on parapsykologisesti maamme mielenkiintoisinta aluetta ja 16 vuotta siellä asuttuani olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.
Tietääkseni toinen humanoidinaaraaseen kontaktissa olleista miehistä kunnostautui myöhemmin kansanparantajana, joka parannustoiminnassaan hyödynsi apuvälineenä kuparilangan pätkää. Pari päivää sitten seurasin parturissa Poliisi-tv:n raporttia Hämeen puolen eräästä selvittämättömästä henkirikoksesta, jonka uhriakaan ei ole löydetty. Ohjelmassa kerrottiin, että vainajaa etsi kuparilangan pätkän avulla eräs heinolalainen selvänänäkijä, mutta hän onnistui löytämään vain erilaista rakennusjätettä maanalta. Lieneekö langan jatkona ollut kuuluisa ufomies?
Tapani Kuningas, entinen maamme johtava ufoharrastaja, ei ole tavannut avaruusolentoa. Sen sijaan tämän hetken tunnetuin alan asiantuntija Rauni-Leena Luukanen on tavannut humanoidin monta kertaa. Kirjassaan ”Kuka hän on” Luukanen kertoo seuraavaa:
”Samana iltana kysyin itsekseni, kuka haluaa kontaktia minuun, ja silloin hän tuli, minun ns. sininen mieheni. Hän seisoi sänkyni vieressä ja katseli minua hymyillen, ikään kuin olisi halunnut sanoa: Tätä et olisi ikinä uskonut. Hän oli hyvin pitkä, hoikka ja hauskan näköinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tumma tukka ja tumma ihonväri kuin intiaaneilla. Hänellä oli yllään länsimainen huikean sininen silkkipuku. Tämän jälkeen olen tavannut hänet monta kertaa meditaatiossa ja tuntenut, että hän on minua hyvin lähellä.”
Korostettakoon sitä, että Luukanen on entinen lääninlääkäri. Hän taitaa olla paranormaali tohtori.
|
|
|
Raketti Savon taivaalla |
28.08.2008, 19:23 |
|
Eilen kerroin, kuinka Heinolan tunnettuisuus lisääntyi ufon avulla 1969. Saman kaltaisella tavalla kohosi Suonenjoki maailman maineeseen 1948. Tuolloin Silvo Sokka-niminen kuopiolaisnuorukainen teki tempun, jonka vuosipäivää olisi paikkakunnalla aiheellista viettää lokakuun 7. päivänä, jolloin illat ovat jo pidentyneet ja elämä maalla alkanut tuntua pitkäveteiseltä. Suonteen rannalla tulisi järjestää muistojuhla, johon kunniavieraaksi ja juhlapuhujaksi kutsutaan itse jostakin syystä nimensä muuttanut lentäjäsankari ja paikalla voitaisiin myydä tuoretta kotimaista lakritsaa sekä laulaa karaokea.
Tapauksen taustasta kerroin joskus aiemminkin, mutta kerrataanpa. Silvo Sokka siis nousi median polttopisteeseen 60 vuotta sitten, jolloin hän väitti lentäneensä omatekoisella raketilla Jännevirralta Suonenjoelle kolmessa minuutissa. Suontee-järven yläpuolella kone sai moottorivian ja syöksyi veteen. Silvo löytyi rannalta toistaitoisena ja saatuaan järkensä valon takaisin, hän paljasti äimistyneille kuulijoille huikean tarinansa.
Maailman tidotusvälineet, joukossa taisi olla jopa selostaja Pekka Tiilikainen radioautoineen, syöksyivät paikalle. Myös maamme puolustusvoimain edustajat saapuivat huolestuneina tutustumaan tilanteeseen, sillä kielsihän Pariisin rauhansopimus Suomelta reaktorimoottorikoneet, jollaisen Sokka vakuutti rakentaneensa. Paikkakuntalaisten mukaan eräs upseeri totesi painokkaasti ”tämä nuorukainen on nero”.
Kuten varmaan olikin, vaikkakin jatkotutkimuksissa selvisi, että tämä mielikuvitusrikas savolaispoika olikin saapunut Suonteen rannalle polkupyörällä. Sekään ei ole vähäteltävä saavutus, koska matkaa siunaantuu Kuopiosta noin 55 km ja siihen aikaan tieolot olivat heikohkot.
Muuten olikohan tuo hyväuskoinen esikuntaupseeri sama, joka soitti kiihtyneenä radiotoimittaja Unto Miettiselle heti erään aprillijutun jälkeen. Jutussa kerrottiin, että maassamme oli kehitetty mustaa valoa loistava lamppu, jolla kirkas päivä voitiin muuttaa säkkipimeydeksi. ”Mitä helvettiä! Miksi tämä maanpuolustuksen kannalta tärkeä keksintö on vuodettu julkisuuteen”, oli tämä eversti huutanut toimittajan korvaan.
|
|
|
Niilo Korhosen muistoja Kärkkäälästä |
29.08.2008, 22:10 |
|
Sainpa sähköpostia Niilo Korhoselta, joka kylällä tietenkin tunnetaan Korholan Niilona. Hän on ensimmäistä ikäluokkaa, joka kirjoitti Syonenjoen Yhteislyseossa ylioppilaaksi. Elämäntyönsä hän teki Rieponlahden yläkansakoulun opettajana. Niilo on muiden Korholan miesten tapaan intohimoinen urheilija ja mielestäni hänen merkittävin saavutuksensa on pituushypyn Suomen mestaruus sarjassa miehet yli 70 v Väinölänniemen kentällä kaksi vuotta sitten. Tulos oli 4m25 cm ja epäilen, ettei maailmassa ole montaa, joka siinä iässä ponkaisee pitemmällä. Toivotaanpa, että Niilo lähettelee enemmänkin muistojaan Kärkkäälän kylältä.
NIILO KORHOSEN MUISTOJA
Olen katsellut sivujasi suurella mielihyvällä. Kun näin kuvia äitisi 80-vuotis tiimoilta, seuraavana yönävalvoessani jostakin syystä sain idean muistella isääsi Toivoa, Kostin Topia kuten me kyläläiset sanoimme. Äitini, Ruusa, kai sinä hänet muistat, sanoi joskus Korholan keittiössä monen lähimmäisen kuullen: ”Minä vaan jostakin syystä tykkään jotenkin tuosta Topista”. Siihen taisi joku urahtaa: ”Jaa”.
Tuo mummon sana on kuitenkin paljon pyörinyt päässäni ja siitä kaikki seuraava on seurausta. Ruusa-mummo oli viisaasti ajatteleva ihminen. Sodan jälkeen kuuntelimme akkuradiota säästeliäästi. Sähköjä ei kylällä vielä ollut. Metsäradio oli eräänä talvena tavallistakin tärkeämpi. Siinä selostettiin useampana iltana valtakunnallisten mottimestaruuskilpailujen kulkua. Toivo oli kilpailussa parhaiden joukossa jame ihmettelimme, kun muistaakseni hän oli päivässä tehnyt 6 kuutiometriä halkoja pystymetsästä pinoon asti.Työvälineenä oli silloin pokasaha ja kirves. Lieneekö tyttärensä Ailan lisäksi kukaan kärkkääläläinen päässyt niin pitkälle urheilu-urallaan. Saaneekohan kukaan nykymies edes moottorisahalla tuommoista määrää halkoja päivässä tehdyksi. Kuntoa siinä on pitänyt olla.
Niinpä sitten kävikin niin, että kun Korkeaharjulla pidettiin noina vuosina aika isoja hiihtokilpailuja, päätti Toivokin kerran osallistua. Olimme kuin puulla päähän lyötyjä, kun hän voitti yleisen sarjan.Sen muistan, että rata oli hirmu raskas. Se kävi Ilotunpurolla ja nousu sieltä Piispalanmäelle on iso. 40-luvun lopulla kylälle tuli kova lentopalloinnostus. Sitä jatkui kymmenkunta vuotta.
Korholan entisen tallin päässä pelattiin joka päivä tuntikaupalla. Toivo tuli mukaan ja Kolehmaisen Paavomyös. He olivat meille kuin isähahmoja tuossa touhussa. Ikimuistoinen oli eräs mansikanmyyntireissu. Toivollaoli monena kesänä hyvät markkinat Oulussa. Perjantain poiminnat hän tahtoi itse henkilökohtaisesti viedä sinne.Veljeni Pentti oli Volski-bussillaan kyytimiehenä.
Jostakin syystä eräänä perjantaina minä ja Tuukinharjun Marttikin tunkeuduimme samaan kyytiin. Tässä tulee esille Toivon sosiaalisuus. Kuorma oli suuri, yhteesä mansikoita liki 1000 kiloa ja yhteenä 5 ihmistä. Pentti jaToivo edessä, Anja, Tuukin Martti ja Tuulikki ja vielä minä takapenkillä. Oli tosi ahdasta ja auto verrattuna nykyautoihin aika hintelä. Muistan kun Toivo mennessä sanoi meille: ”Syökää minun laatikoista, omissanne eiehkä riitä mitta”. Laatikot olivat meidän nenämme edessä siinä. Tämä tapahtui -63 kesällä.
90-luvun puolivälissä olimme toivon kanssa Korholan vanhassa tuvassa. Toivo siinä katseli ja sitten sanoiminulle vakavasti: ” Isäsi ja hänen kaikki veljensä olivat semmoinen veljessarja, ettei sitä ole milloinkaan ollut eikä tule olemaan”. Olin vähän aikaa hiljaa. Hän alkoi perustella. Pääasia siinä oli sopuisuus keskenään ja kaikkien kyläläisten kanssa. Hän oli sitä mieltä tosissaan ja hän sen myös tiesi. Mutta kun hän sen sanoi ääneen, Se kertoi minulle paljon myös kertojasta niitä samoja asioita.
Vielä eräs muisto. Tiistaina 18.7.1995 juoksimme Olli-Pekka Korhosen kanssa pitkän lenkin. Se meni Toivon kodin ohi ja siinä kohti matka oli tasan puolessa välissä eli olimme taivaltaneet noin 14,5 km. Olin pari kymmentä metriä kaverini takana. Vauhti oli minulle vähän yläkantissa. Onhan se tuo Pekka 20 vuottanuorempikin ja noina vuosina juoksi jonkun maratoninkin. Seuraavana lauantaina oli setäni, Heikin hautajaiset. Olimme seurakuntakodin pihassa pois tulossa muistotilaisuudesta. Kysyin Toivolta: ”Näitkö, kun juostiin tiistaina?” ”Näinhän minä”, oli vastaus. ”Mitäpä ajattelit?” koetin kai hankkia vähän kehuja. ”No, minä aa ttelin, että on sillä Taivaan Isällä kaikenlaisia lapsia, varsinkin se jälkimmäinen”. Se oli hyvin sanottu. Se oliuskontunnustus ja suuri totuus samassa.
23.8.08 Niilo Korhonen
|
|
|
Huiskuttelua |
30.08.2008, 18:07 |
|
Näissä maaottelutunnelmissa on hyvä palata vuonna 1967 järjestettyyn kyläotteluun Kärkkäälä – Rieponlahti. Lajeina olivat hiihto, maastojuoksu, pesäpallo, ammunta ja kuntokävelykilpailu. Kävelykilpailun matkana oli 10 km ja muistaakseni Kärkkäälästä kaikki muut 300, paitsi Satulamäen Pirkko suorittivat kyläläisvelvollisuutensa.
Kyläottelu päättyi hämmästyttäviin tasapisteisiin 440 – 440 eikä kysymyksessä ollut mikään sopuilu. Armoa ei annettu, mutta ei myöskään pyydetty. Niin vakuuttaa sähköpostiviestissä minulle Niilo Korhonen, joka oli pisteitä laskemassa. Niilo korostaa sitä, että kunnia kylien vilkkaasta liikuntaharrastuksesta kuuluu osaltaan myös silloiselle Suonenjoen liikuntasihteerille Lauri Girsenille, joka oli kovasti innoostunut työstään. Muistelenpa itsekin, että Lauri kehittelii sivukylillekin kaikenlaista urheiluaktiviteettia. Eikä se maksanut mitään, tosin kuin nykyään, jolloin vaikkapa yksinhuoltajaäideillä ei ole varaa kustantaa lapsiaan liikuntaharrastuksen pariin.
Muistelin tuossa Niilolle, että Girsenin Laurilla oli muistaakseni kaitafilmikamera, jolla hän tallensi ainakin joitain tapahtumia. Olisi mielenkiintoista, jos nuo filmit löytyisivät. Niiden dvd-kopiota voisi myydä asiasta kiinnostuneille. Mieleeni on jäänyt, että jouduin itsekin kuvatuksi 40 vuotta sitten, jonkun koulun maastojuoksukilpailun jälkeen. Pyynnöistä huolimatta en suostunut hymyilemään ja vasta pitkällisen painostuksen jälkeen suostuin kohottamaan toisen yläraajoistani voiton merkiksi. Olin siis kuin Seppo Räty, joka ainoastaan Helsingin MM-kisojen palkintopallilla suostui heilauttamaan kättään. Myöhemmin mies perusteli riehaantumistaan: ”vittuillakseen vähän huiskuttelin”.
Oman karun miehekkyyteni oli oppinut varmaankin Tainionkosken Sfinksiltä Ossi Karttuselta. Hänen isänsä on muuten Karttusen Jallu Iisvedeltä, sieltä hiihtäjä Jalkasten maisemista. Mainittakoon, että karu perusjätkä Ossi Karttunen kilpaili huipulla noin 20 vuotta säilyttäen aina hötkyilemättömän käytöksensä. Eikä hän vaatteillaankaan koreillut. Sama Tainionkosken Tähden edustuspaita palveli häntä kokoajan, vaikka olikin loppuvuosina niin pahasti harsuuntunut, ettei meinannut päällä pysyä.
|
|
|
Kultamitalisukset |
31.08.2008, 16:45 |
|
Kuopion jokasyksyisellä rompetorilla otetaan tyhmältä helposti rahat pois. Itsekin ostin 50 eurolla kuvan esittämät erikoiskilpajärviset, joiden myyjä antoi vallan kirjallisen todistuksen, että niillä Kalevi Hämäläinen voitti olympiakultaa 50 kilometrillä vuonna 1960. Tarina oli niin hyvä, että päätin siihen uskoa.
Myyjän kertoman mukaan Kalevi antoi sukset eräälle pankinjohtajalle, jolta ne olivat välikäsien kautta siirtyneet tälle kauppamiehelle. Uskon kyllä, että myyjä oli vilpittömässä mielessä ja varmaan pankinjohtajakin, mutta Kalevi Hämäläisestä en ole ihan varma. Itse uskon, että Kassun suksethan ne hyvinkin ovat ja saattaa olla, että hän kertoi pankinjohtajalle, niiden olevan kultamitalisuksien.
Kalevi Hämäläisestä on pariinkin kertaan tullut telkkarista dokumenttielokuva, jonka on ohjannut juvalaisten Grotenfeltien aatelissuvun taiteellinen vesa. Ohjelma tehtiin vähän ennen Kalevin kuolemaa ja se on surullinen dokumentti katkeroituneesta suurhiihtäjästä. Olympiasankarilla on vain yksi hammas, joka sekin puhuessa heiluu ja sylissään hänellä on varmaankin ainut ystävänsä eli kissa, jolla on katkennut häntä. Jäänyt varmaan oven väliin.
Itse epäilen, että sukset ovat olympiavoittajan viimeiset kilpavälineet. Ainakin leimoista voisi niin päätellä. Mies taisi viimeisen kerran hiihtää kilpaa Porrassalmen olympiakarsinnoissa vuonna -68. Kilpailujen palkintojenjakotilaisuudessa kerrottiin olympiajoukkueeseen valitut. Kalevin nimeä ei mainittu. Silloin tämä olympiasankari nousi ja poistui tapahtumapaikalta. Ovella hän kuitenkin vielä kääntyi ja huusi paikalla oleen urheilutoimittajan mukaan ”Vennamo voittoon”. Se oli sitä aikaa.
|
|
|
Pyörä |
01.09.2008, 18:38 |
|
Oikeastaan alunperin tarkoitukseni ei ollut ostaa suksia vaan polkupyörä. Näin rompetorilla uljaan 30-luvulta olevan menopelin ja ajattelin, että koska ihmisen ei pidä tottua liian helppoon elämään, ostan sen työmatkaliikuntaa varten. Kahdeksan kilometrin päivittäisen kävelyn voisi ihan hyvin korvata reippaalla poljennalla antiikkifillarilla ilman, että elintason mukanaan tuoma veltostuminen pääsisi vaivaamaan.
Väitin pyöräkauppiaalle, että vehje näyttää sellaiselta, että sillä on selvästikin ajettu sota-aikana miinaan. Kauppamiehen mukaan näin oli tehty monta kertaa. Menopeli oli kuulemma ollut sodassa ja että se oli ollut mukana myös Rukajärven tie-elokuvan filmauksissa muutama vuosi sitten. Se on muuten selkeästi mainettaan parempi liikkuvakuva, vaikka ohjaajana oli entisen kulttuuriministerinä toimineen alusvaatemallin näpistelyyn taipuvainen entinen mies, josta hän kasvoi dramaattisesti erilleen vastikään.
Kärkkäälän kylään elokuva liittyy sikäli, että yhdessä pääosassa siinä on Sikasen Taisto, jonka sukujuuret ovat vahvasti Kärkkäälän Perämaalla. Kulttuuripiireissä mies tunnetaan Reimaluotona. Hän näyttelee mitään pelkäämätöntä körttisotilasta, jonka Veli Venäläinen ampuu yhdellä sillalla konepistoolilla aivan seulaksi ja sitten tämä ikämiesjääkäri vielä hukkuu kertaalleen jokeen, mutta henki ei vain suostu pakenemaan tämän sitkeän sissin ruumista, vaan hän pulpahtaa pintaan ja vakuuttaa aseveljileen nähneensä veden alla Jumalan. Tosin ilmakuplia ne taisivat sittenkin olla. Körttisotilaan osa ei oikeastaan taida olla Sikasen suvun miehille, mikään luonnerooli.
Tarkoitukseni oli houkutella kylän liikemies Kauppisen Kake järjestämään turisteille kohtuullista korvausta vastaan pyöräilyretki Rukajärven suunnalle. Siellä on upeat kuntopyöräilymaastot, joissa ostamani 30-luvun ajoneuvo olisi päässyt oikeuksiinsa. Mutta taaskaan ei käynyt kuten haaveilin. Joku oli ehtinyt ostamaan laitteen sinä aikana, kun itse vasta harkitsin asiaa. Niinpä ostin ne Hämäläisen Kassun kultamitalisukset. Kun Kake järjestää sovitun pilkkimatkan Eldankajärvelle, hiihtelen niillä siellä.
|
|
|
Railakasta sotilashuumoria |
02.09.2008, 18:01 |
|
Rukajärven tie-elokuva perustuu Antti Tuurin kirjaan. Itse asiassa hän on kirjoittanut tuon suunnan sotatapahtumista neljä teosta. Ne perustuvat pääosin Yläsavon miesten kertomuksiin. Tuon seudun miehet ovat kovia tappelemaan. Sen voi vähän väliä lukea Savon Sanomista.
Olli Saarelan elokuvissa ei huumoria viljellä. Siinä näistä pienviljelijä-metsureista on tehty vähän yksitotisia rambo-tyyppejä. Se ei tunne uskottavalta. Tuurin kirjassa on asia on toisin. Sieltä löytyy paljonkin railakasta sotilashuumoria. Esimerkiksi everstiluutnantti Majewskin tapauksesta.
Majewski oli varmaankin Suomen kenttäarmeijan rohkein upseeri. Ja myös pidetty; ainakin pankinjohtajien keskuudessa. Kerrotaan, että kun hän lähti sotaan, olivat kaikki kaupungin pankijohtajat toivottamassa hänelle onnea ja kaikki he pyysivät hartaasti, että tämä palaisi sodasta hengissä. Upseerilla oli nimittäin vekseleitä joka pankissa.
Pitkään Majewskilla riittikin tuuria sotahommissa. Rukajärven tiellä hän sai kuitenkin tarkka-ampujan luodin otsaansa ollessaan laskemassa miestensä ”tuhoamia” vihollisia. Kun savolaiset korpisoturit heittivät sankarivainajan autonlavalle isoon ruumiskasaan päällimmäiseksi, ei malttanut eräs väärälauka olla tokaisematta: ”Everstiluutnantti Majewski! Ottakaa osasto komentoonne!”
Ja Tuuri kertoo myös, että kun Iisalmen torilla järjestettiin Rukajärven suunnan miehille kotiuttamisparaati, ei muudan sanavalmis savolaisukko malttanut olla sutkauttamatta osaston rippeitä katsellessaan, että ”paljonhan teitä vielä jäekin tähteeksi!”
|
|
|
Kaukainen rumpu |
04.09.2008, 19:15 |
|
Painoin professori Hämeen-Anttilan vakavan neuvon mieleeni. Minä, joka olen elänyt 50 vuotta askeesissa ja kuin luostarissa, yritän parantaa tapani. Katoin siis kuvan esittämän juhlapöydän, jotta kestäisin ja torjuisin elämän paskamaisuuden.
Muuten edellä mainittu muinaispersialainen runoilija lausui myös sen suuren elämänohjeen varsinkin kaikille PK-yrittäjille, että ”älä kuuntele kaukaisen rummun ääntä, ota rahat”. Niinpä minulle vaatimattomalle kuluttajaviranomaisellekin riittää kaikenlaista touhua ja ehkä liksaakin sen verran, että voin toteuttaa ajattelijan muitakin arvoja. Muuten tässä varmaankin se kuuluisa TVH:n hätäaputyömaa odottelisi.
|
|
|
Lapsuuden sankari |
06.09.2008, 19:04 |
|
Lopuksi esiintyjältä sai kysellä vapaasti mistä vaan. Koska nuoret ovat ujoja, sain tilaisuuteni. Epäilin, että runoilija Salo oli varmaankin Lapualla se erilainen nuori ja että Juri Gagarin ei ehkä sittenkään ollut pohjaalasten silmissä sankari, kuten laulussa väitetään.
Salo ei ollut erilainen nuori, vaan hän on painissa Etelä-Pohjanmaan piirinmestari sarjassa alle 30 kilogrammaa. Ja mitä taas Juri Gagariniin tulee, niin häntä ei pidetty Pohjanmaalla sankarina. Enemmäkin siellä oltiin sitä mieltä Neuvostoliiton avaruustutkimuksesta, että ”ryssä, perkele, on ampunut huopatossun taivaalle.”
Niin, yhden asian unohdin kysyä. Minulla on teoria siitä, että rocklyyrikko Gösta Sundqwist oli Uffen veljmies, sillä niin moni asia täsmää; molemmat kirvesmiehen poikia ja innokkaita jalkapallomiehiä, mutta tämän teorian oikeellisuus jää vielä nähtäväksi. Kysyn seuraavalla kerralla.
|
|
|
Juri Gagarin |
05.09.2008, 15:33 |
|
Tuosta Heikki Salon lapsuuden sankarista Juri Gagarinista vielä sen verran, että hän oli todella rohkea mies, vähintäin Matti Nykäsen luokkaa. Kun Gagarin vuonna -61 lähti ensilennolleen avaruuteen, pidettiin kyllä todennäköisenä, että mies sinne pääsee, mutta paluu takaisin oli hämärän peitossa. Siitä huolimatta Juri ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Tosin raskas työ vaati myös raskaat huvitukset. Kuten monet muutkin kosmonautit, hän oli juoppouteen ja naippouteen taipuvainen. Puhutaan, että Gagarin syyllistyi ilmaliikennejuopumukseen sillä koelennolla, jolta hän ei hengissä selvinnyt.
Tässä muuten netistä löytyvä video, joka kertoo toisesta ylös yrittävästä venäläissankarista http://www.youtube.com/watch?v=KywjaKyJhRM&feature=related . Siinä yksi maailman parhaista korkeushyppääjistä, eli Ivan Ukhov, on nauttinut Lausannen kisoissa samankaltaista urheilujuomaa kuin Soini Nikkinen siinä maaottelussa Saksassa 1956, jolloin hän meinasi erehtyä heittosuunnasta, ennen kuin Jukka Uunila puuttui asiaan.
Avaruustutkimuksesta vielä sen verran, että pitkään aikaan ei olekaan mitään mielenkiintoista tapahtunut. Toista oli ennen. Kun pohjaalaasten mainitsema huopatossu oli vuonna -56 singottu ilmaan, ei mennyt kuin vajaat 13 vuotta, kun ihminen oli kuussa. Sen jälkeen ollaan 35 vuotta pysytty jalat tukevasti maassa, mutta professori Esko Valtaoja kertoi joku päivä sitten telkkarissa, että Marsiin mennään sitten vuonna 2048 ja menijä on joku kiinalainen. Kiinassa ei tarvitse välttämättä miettiä paluulippuasiaa.
|
|
|
Sinä läksit pois |
06.09.2008, 19:02 |
|
Olen hyvin vaikuttunut. Kirjakantti-tapahtuman vieraana ravintola Kummisedässä oli runoilija-poliitikko Anni Sinnemäki. Paikalle ilmaantui kaupungin nuorisokuoro. Oli hyvin vaikuttavaa seurata, kun mopopojat lauloivat sydämensä pohjalta virnuilematta ja haistattelematta, että
Sinä läksit pois minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi kiersit vesilammikot ja tiesin, ettet murehdi tätä eroa.
Sinnemäki on hirveän hyvä sanoittaja ja hirveän huono poliitikko. Vaikea löytää yhtä epäselvästi puhuvaa ja tv-kameraa pälyillen vilkuilevaa julkisuuden henkilöä. No ehkäpä Jörn Donner on toimen hyväkäs. Muuten Sinnemäen ja Donnerin sivistyssuvuilla on yhteisiä piirteitä. Jörn Donnerin isä oli Lapuan liikkeen pääideologi, mies itse aloitti poliittisen uransa SKDL:ssä ja poika on kiivas luonnonsuojelija. Anni Sinnemen vaari oli lapualainen kirkkoherra, isä taistolaisen Kulttuurivihkojen päätoimittaja ja itse Anni Vihreiden eduskuntaryhmän johtaja. Saas nähdä mihin neljännet sukupolvet hurahtavat.
Tilaisuuden lopuksi oli yhteislaulua. Taitaa olla itäsuomalainen piirre. Täällä aletaan aina yhteislaulu, mikäli siihen havaitaan pienenkin tilaisuus. En muista, että jossain Heinolassa olisi kukaan koskaan laulanut missään. Oli mahtava tunne päästellä muiden savolaisten kaljabassojen kanssa täysin palkein, että
Minä suojelen sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä ei ole sellaista pimeää jota minun hento käteni ei torjuisi.
|
|
|
Happee |
07.09.2008, 17:49 |
|
Olin äsken pyörtyä ensimmäisen kerran elämässäni. Näin nimittäin kirjailija Sofi Oksasen elävänä luonnossa. Hän oli Kirjakantin vieraana eikä kaikille uteliaille riittänyt jakkaraa tai happea. Puhukaa kovempaa huutelivat pihalla ne, jotka eivät sisälle mahtuneet. Suuri on kulttuurin nälkä Kuopiossa.
Tai ehkä yleisöä kiinnosti nuorinainen, joka oli läimäyttänyt juopunutta demarikansanedustajaa tämän tullessa liian likeiseksi. Niin ainakin lehdessä väitettiin. Läimäys tuomittiin yleisesti – oikean suuntaisena, mutta riittämättömänä toimenpiteenä. Lukeva yleisö tietää myös, ettei Oksasen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta taida olla täyttä varmuutta.
Lisäksi tiedetään yleisesti, ettei Suomen konsulaatti halunnut päästää Sofi Oksasta Pietarin runousseminaariin. Sitä pidetään selvänä suomettumisen merkkinä. Puoliksi virolaisen kirjailijan ei uskota olevan vanhasuomalaisen Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan kannattajan. Ilmeisesti kirjoissa Stalinin lehmä ja Puhdistus käsitellään arkaluonteisia aiheita.
Muuten tilaisuuden lopuksi kaupungin rouvasväenyhdistykseen Kultturellit Ellit kuuluva äidinkielen opettaja arveli Puhdistuksen olevan vahva Finlandiapalkintoehdotus. Se jää nähtäväksi; riippunee maailmanpoliittisesta tilanteesta.
|
|
|
Valpo ja Gestapo |
08.09.2008, 18:42 |
|
Minnan kirjakaupassa oli nuori tutkija Oula Silvennoinen esittelemässä piakkoin ilmestyvää väitöskirjaansa Salaiset aseveljet, joka käsittelee Suomen Valtiollisen poliisin ja Saksan Gestapon yhteistyötä. Epäilen, että tästä teoksesta puhutaan vielä paljon. Otavan kirjauutuusesitteessä siitä kerrotaan seuraavaa:
”Uusiin lähteisiin perustuvaa käänteentekevää tietoa Suomen ja Saksan yhteistyöstä jatkosodassa Valtiollisen poliisin ja kansallissosialistisen Saksan turvallisuuspoliisin yhteistyö alkoi pian natsien noustua valtaan vuonna 1933. Välirauhan kesänä 1940 yhteistyö syveni salaiseksi aseveljeydeksi, jonka myötä valtiollinen poliisi ryhtyi käytännössä Saksan turvallisuuspoliisin avustajaksi. Yhteistyön kohtalokkain vaihe käynnistyi jatkosodan syttymisen jälkeen kesällä 1941. Yhtenä seurauksena tästä olivat valtiollisen poliisin toimeenpanemat ihmisluovutukset Saksan viranomaisille.
Oula Silvennoinen osoittaa tutkimuksessaan, että yhteistyöllä oli myös toinen, kokonaan salattu ulottuvuutensa. Valtiollinen poliisi ryhtyi Lapin alueella avustamaan Saksan turvallisuuspoliisin salaisen erikoisyksikön toimintaa tavalla, joka pakottaa arvioimaan uudelleen kysymyksiä Suomen osallisuudesta ja syyllisyydestä natsien sotarikoksiin. Aselevon jälkeen osa asioista perillä olleista valtiollisen poliisin virkailijoista lähti Suomesta. Muiden vaikeneminen on varmistanut sen, että Gestapon kanssa tehdyn yhteistyön yksityiskohdat ovat pysyneet tähän saakka salassa”.
Saas nähdä selviääkö kirjasta se, miksi Valpon kuulustelumenetelmät olivat Gestapoa tehokkaammat. Saksalaisilla oli käytössään generaattorit, joilla tietääkseni saatiin kaikki muut laulamaan, mutta Viron kommunistijohtajalle ei löytynyt tarpeeksi ampeereja.
Sen sijaan Suomen valtiollinen poliisi sai tietääkseni kaikki kertomaan kaiken tietämänsä ja monet vieläkin enemmän. Uutta Gestapon sähkötekniikkaa ei tarvittu, vaan kun miestä hakattiin päiväkausia pampulla jalkapohjiin, ei kukaan sitä kestänyt. No ehkä yksi lievä poikkeuksellinen kivunsietotapaus Valpon asiapapereista löytyy. Muistelen jostain lukeneeni, että satamatyömies Lauri Villenius kyllä kuulustelupöytäkirjan mukaan kertoili paljonkin, mutta loppukaneettina hän totesi kuulustelupöytäkirjassa, että kunniantuntoni satamatyöläisenä ja työläisnyrkkeilijänä estää minua kertomasta enempää.
|
|
|
Heilu keinuni korkealle |
09.09.2008, 19:09 |
|
Tämän vuoden Savonia-kirjallisuuspalkinnon sai Markku Turunen. Hän on syntyjään Suonenjoen poikia, vaikkakin muutti jo lapsena Savonlinnaan ja asuu nyt Tampereella. Hän ei ole suurelle yleisölle yhtä tuttu kuin sukunimikaimansa Heikki. Syynä on se, että Markku on hyvin fiksu tutkijatyyppi, jota kansa ei välttämättä ymmärrä.
Markku Turunen oli vieraana Kuopion Vestäjien kirjaillassa. Vestäjien esitteessä hänen kerrotaan olevan purevan satiirin ja hiljaisen huumorin taitaja. Ja huumorintajua tarvitaankin, koska hän on kunnostautunut Joel Lehtosen tutkijana. Turusen tarinoista saattoi päätellä, että Lehtonen oli sen verran vakava tapaus, että huumoria tarvitaan.
Lehtonen syntyi mielisairaan kylähuoran aviottomana lapsena, mutta onneksi äiti ymmärsi hylätä hänet tienpenkalle, josta kyläläiset pelastivat Joelin huutolaiseksi ja myöhemmin papinlesken kasvatiksi. Lahjakas poika pääsi opiskelemaan ja hänestä tuli aikansa sivistyneimpiä suomalaisia, joka elätti itsensä kirjoittamalla ja kääntämällä. Vaikka en asiasta mitään ymmärrä, niin sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, mielestäni Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut voisi aivan hyvin olla Alastalon salin sijasta kirjallisuuden Suomen mestari. En tosin ole jaksanut Volter Kilpeä loppuun asti lukea.
Joel Lehtonen kärsi luovien ihmisten tapaan kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, jonka seurauksena hän rakensi 52-vuotiaana työhuoneeseensa maalatun tähtitaivaan alle ns. leukakiikun itselleen. Muista kirjailijan saavutuksista Turunen tiesi kertoa, että Joel oli aikaansa edellä sikäli, että hänellä oli avoimesti pari suhdetta. Toinen vaimoksi otetun hierojan kanssa ja toinen morfiinia käyttävän hienostoneidin kanssa.
Turunen luki lopuksi Joel Lehtosen rakastajattarelleen Italiasta lähettämän kirjeen, jossa tämä, kuten rehellisen miehen kuuluukin, kertoi edellisenä yönä syleilleensä peräti viisi kertaa naista, joka oli yleinen. Kova oli Lehtonen syleilemään.
|
|
|
Vedenpaisumus |
10.09.2008, 16:58 |
|
Tuosta tunnetuimmasta suonenjokelaislähtöisestä kirjailija Markku Turusesta vielä sen verran, että mies vaikuttaa olevan innokas lintubongari ja luonnonsuojelija muutenkin. Tavallaan hän on edelläkävijä , sillä uhkaava ekokatastrofi innoitti hänet jo neljännesvuosisata sitten kirjoittamaan teoksen Juoksupoika ja kyyhkynen, joka avaa eteemme uuden maailmanlopun pelon aiheen. Nimittäin Maapallo on keikahtamassa nurinniskoin napajäätiköissä tapahtuvien muutosten seurauksena.
Turusen teoksessa itäsuomalaisen pikkukaupungin vähäinen kirjastovirkailija Matti löytää jostakin opuksesta tiedon, jonka mukaan maapallolla on paha tapa kallistella äkillisesti kiitäessään aika haipakkaa avaruudessa. Tästä Telluksen holtittomuudesta seuraa se, että silloin tällöin valtamerien vesimassat pyyhkivät mantereiden yli kaiken tuhoten. Vesihän tunnetusti on maata hidasliikkeisempää suuntaa äkillisesti muutettaessa. Niinpä huolestunut kirjastovirkailija Matti alkaa rakentaa taloyhtiön parkkipaikalla Nooakin arkin kaltaista vesiajoneuvoa perheensä ja kotieläimiensä pelastusalukseksi. Ihmiskunnan mytologiasta taitaa löytyä yksi ennakkotapaus vastaavasta hankkeesta.
Vähemmästäkin syntyy soppa itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, jossa ihmiset tarkkailevat toisiaan ja puuttuvat helposti havaitsemaansa poikkeavaan käytökseen. Muuten muistelenpa, että Heinolassakin oli pari tapausta, jossa huvipursia rakennettiin taloyhtiön parkkipaikalla – projektien syytä en tosin tiedä. Ja melkoinen älämölöhän siitä sitten syntyi naapureiden toimesta. Ilmeisesti naapurusto ei ollut täysin perillä siitä, että Maapallon historiassa Päiväntasaaja on todella välillä leikannut Suomenkin aluetta ja että ekologinen uhkakuva oli reaalinen. Muistaakseni ainakin toisen arkin rakennustapauksen osalta Korkein Hallinto-oikeus lopulta totesi, että parkkipaikalla saa harjoittaa telakkatoimintaa.
|
|
|
Muistioptimismia |
11.09.2008, 19:10 |
|
Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Vaikka elämä on vain osa jalkapalloilua, pitää kuitenkin vielä palata eiliseen pelien peliin. Se oli elämäni suurin jalkapalloelämys; ohittaa hirmuisuudessaan sen, mitä koin Olympiastadionilla kesäkuussa -76.
Silloin pelattiin MM-karsintaottelu Suomi-Englanti. Britit olivat siihen aikaan maailman huippuja ja kentälle juoksivat kaiken maailman tähdet Keeganit ja Super Macdonaldsit. Meillä oli heitä vastaan asettaa, vain kuopiolaisia Rissasia, Heiskasia ja Turusia. Mutta muistelenpa, ettei peliä montaa minuuttia kestänyt, kun Rissasen Olli syötti ja Heiskasen Esa ohjasi pallon ohi legendaarisen Gordon Banksin. Kupsissa Heiskasen Esa ei tainnut silloin mahtua edustusjoukkueeseen.
Voisin kaksi sormea vaikka missä vannoa, että Suomi eli Kups taisteli tasapelin 1-1, mutta taitaa olla muistioptimismia. Internet näyttää virheellisesti väittävän, että vieraat olisivat voittaneet 1-4. Mutta kuitenkin Suomen jalkapalloilu kaatui varmasti silloinkin eteenpäin.
Vuonna -76 Kups oli vielä voimissaan, mutta sitten Oulun Palloseura osti joukkueellisen kuopiolaisia eikä kaupungin palloilu ole siitä vieläkään toipunut. Muuten taisi olla nimen omaan vuosi -76, jolloin jossain Euro-Cupissa Liverpool vieraili Oulussa. Pitäisi tarkastaa syyllistynkö taas muistioptimismiin, mutta mielestäni Opsin joukkueen muodosti seitsemän kuopiolaista ja Vaittisen Reijo Suonenjoelta täydennettynä muutamalla kuntoilumielessä kesäisin palloa potkiskelevalla paikkakuntalaiselle jääpalloilijalla. OPS – Liverpool päättyi 1 – 1 ja muistanpa selvästi, että kotijoukkueen maalin potkaisi jääpalloilija Soini Puotiniemi.
|
|
|
Kärkkäälän lenkki |
12.09.2008, 19:00 |
|
Korhosen Niilo lähetti ystävällisesti sähköpostia, jossa hän muisteli kärkkääläisen kilpapyöräilyn historiaa. Kyläyhdistys voisikin järjestää pyöräilytapahtuman, jossa testattaisiin, voiko tuo Niilon mainitsema ennätysaika pitää paikkansa.
Itse ajelin joskus itärajalla reitin Öllölä-Pörtsämö-Möhkö ja silloin tuli mieleeni, että joku voisi järjestää tuolla kauniilla seudulla pyöräilykisan Tour de Öllölä-Pörtsämö-Möhkö-Älänne vastapainoksi vaikkapa Tour de Fanceen kanssa. Tuo Älänne on vähän kauempana, taitaa olla Rautavaaralla, sijaitseva komea erämaajärvi. Mutta sitä odotellessa voisi verrytellä tuolla Niilon tarinasta ilmenevällä Kärkkäälän lenkillä. Otapa Iso-Pekka asia mietintämyssyysi. Mukana voisi olla vaikka sarja, missä ajajan putkella istuu venäläinen mansikkatyttö. Saataisiin kansainvälistä väriä ja median huomiota tapahtumalle.
NIILO KORHOSEN MUISTOJA
Niistä Kärkkäälän pyöräilykilpailuista olemme keskustelleet kovasti viime aikoina. Mainitsin vuosi sitten Erkin (Erkki Korhonen) muistotilaisuuden puheessani, että Erkki ajoi ns. Kärkkäälän lenkin, urheilukenttä-Karsikonmäki-Suonenjoki-Pirttiselkä- urheilukenttä, kilpailussa 58 min ja risat. Niin se oli ihan varmasti. Arvo Savolainen oli ehkä voittaja kerran ja Karsikonmäeltä Jalkasen Reino taisi voittaa kerran. En ole ihan varma, voittiko Erkki.
No, tämän oli pannut Urpo Korhonen mieleensä, ja nyt on sitten useamman kerran Korholassa käydessään kokeillut ja väittää, että eivät ole niin kovaa ajaneet. Muutama viikko sitten satuimme olemaan siellä, kun Urpo tuli siltä lenkiltä ja tulos oli 1.02. ja ensimmäinen kommentti oli:” Eivä ole ajaneet” No, Urpo täyttää joulukuun alussa 50 vuotta ja ei muista ikäänsä. Noita kisoja pidettiin kai joskus-53 – -55, koska tältä kentältä lähdettiin eikä Korkeaharjulta. Kova aikahan se on, noin 27,5 km ja mäkinen tie ja taas ajttelen, ettei esim Heinämäen rinteen alla kukaan särkenyt itseään.
|
|
|
Nyt ei ne nuoret |
13.09.2008, 18:31 |
|
Lainaan kuitenkin mielelläni omaa yksivaihteista maastopyörääni halukkaille, jotka haluavat testata rajojaan. Se lienee samaa vuosimallia -57 kuten isäntänsä. Mutta ihan hyvä vehje sekin on, kunhan sen saa ensin kiihdytettyä vauhtiin. Eikä sitä tarvitse koko ajan huoltaa, kuten nykyisiä hydraulisesti jousitettuja 28-vaihteisia. Ja kuvan pyörä maksoi joku vuosi sitten 65 euroa, jolla ei saa nykypyöriin edes vuosihuoltoa. Vaikka onhan minullakin 32 vuotta vanha 21-vaihteinen runkoamyöten kotimainen retkipyörä, mutta siitä alkoivat murenemaan muoviset lokasuojat ja niiden uusiminen maksaa enemmän kuin kuvan pyörä.
Tuo Korholan Niilon kertoma Kärkkäälän lenkin ennätysaika pitää hyvinkin paikkansa. Kyllä edellisen sukupolven miehet olivat sitkeitä ukkoja ainakin nykyisiin tietokonenörtteihin verrattuina, vaikka olivat jokseenkin puolta kevyempiä. Muistelen, että 70-luvun alkuvuosina, kun olin keskikoulun 5:llä, eli noin 15-vuotias, juostiin voimistelunopettaja Lasse Janssonin patistelemana Cooperintesti. Luokan poikien keskitulos taisi jäädä pikkuisen alle 3000 metrin, erinomaisen tuloksen raja oli 2800m. Yhtään ylipainoista ei ollut joukossa, vaikkain noin puolet keskikoulupojista tupakoi. Sitten lukion puolella ei tainnut kukaan röyhyytellä.
|
|
|
Materiaalin haaskausta |
14.09.2008, 20:20 |
|
Vähästä on lapsen mieli hyvä. Kups taitaa säilyä sittenkin. Lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset näyttivät jalkapallossa närhen munat pitkäkasvuisille rantaruotsalaisille luvuin 3-1. Kuopiolaisten kantavat voimat Janne Reinikainen ja J-P Savolainen ovat sellaisia metriheikkejä. Näyttää siltä, että sentit yli 170 ovat pelkkää materiaalin haaskausta.
Tuo J-P Savolainen ei ole nimestään huolimatta kuopiolaisia vaan syntyjään Rauman poikia. Kuten myös eilen jääkiekossa kalakukkokaupungin pelastanut Kalle Sahlstedt. Ja siellä jäähallin katossa taitaa roikkua Kultaranne Jouni Rinteen paita – Rauman poikia hänkin. Niinkuin myös Heinolassa olivat kaikki merkittävät yhteiskunnalliset vaikuttajat. Pitäisi käydä tutkimassa, miksi kaikki, jotka vähänkin kynnelle kykenevät, haluavat pois Raumalta.
Hyvin Maarianhaminan pojat pelasivat. Kaikki paikalle uskaltautuneet vajaat 500 urhoollista näkivät nautittavaa jalkapalloviihdettä. Teksti-TV:n mukaan katsojia oli 1500, ei ollut, laskin jokaisen. Yleisöä oli 10 % siitä, mitä eilen Kalpan pelissä. Ja sitä paitsi suuri osa porukasta poistui kesken kaiken kylmästä sinisenä. Itse olin pukeutunut tilaisuuteen sopivasti pilkkihaalariin. Vastaantulijat katselivat minua mietteliäännäköisinä. Keskuskentällä tuulee aina. Miksi jalkapalloa pitää Kuopiossa pelata aina alkutalvesta ja vielä yöllä. Pelien olisi oltava kesäisn klo 15 kuten ennen oli laita. Silloin oli välillä 8000 maksanutta.
|
|
|
Kielikysymys |
15.09.2008, 21:19 |
|
Eilen tuli ihasteltua maamme ruotsinkielisen vestönosan jalkapalloilullista lahjakkuutta. Ovathan Mikael Forssell, Jonathan Johanson, Daniel Sjölund ja Peter Enckelman maajoukkueemme vakiokalustoa. Varsinkaan maajoukkueemme maalintekijä osastolla ei juuri suomen sannaa puhuta. Mutta auttamatta näyttää ruotsin asema tässäkin asiassa uhatulta.
Nimittäin tulevaisuudessa Suomella tulee olemaan kolme kärkimiestä, eli yhteensä kuutisen metriä hyökkääjiä, jotka puhuvat kai keskenään parhaiten serbo-kroatiaa. Njazi Kuqi, Shefki Kuqi ovat Kosovon albaaneja ja Berat Sadik makedonialainen. Makedoniasta tulevat myös keskikenttämiehet Mehmed Hetemaj ja Perparim Hetemaj. Sen sijaan kaksi muuta keskikenttmiestä eli Roman Eremenko ja Alexei Eremenko kommunikoivat venäjäksi.
Ilmeisesti puolustukseen joutuvat nuorten maajoukkueen kapteeni Tim Sparv, Aleksandros Souflas, Tomi Petrescu ja Lauri Dallavalle, joka on italialaisen tattikeisarin jalkapalloilullisesti äärimmäisen lahjakas poika. Maaliin pistetään sitten Sierra Leonen nuorten maajoukkueesta Suomeen loikannut ja kohta kansalaisuuden saava Patrik Bantamoi, jolla tietäkseni on 30 metrin juoksun Kuopion ennätys. Sitä ennätystä kykenee uhkaamaan vain puolitataari Pele Koljonen, joka saattaa tulevaisuudessa mahtua ainakin maajoukkueemme vaihtopenkille. Toinen sukunimeltään suomalainen maajoukkuemies taitaa sitten ollakin maalintekijä Aleksandr Kokko, jonka äidillä lienee inkeriläiset sukujuuret.
Muuten jostain merkillisestä syystä mieleeni on jäänyt, että vuoden -84 Losin olympialaisissa Chilen jalkapallojoukkueen kapteeni oli nimeltään Matti Virtanen tai jotakin sellaista. Netistä en löydä asialle vahvistusta, mutta tämä seikka täytynee vielä jostakin tarkistaa.
|
|
|
Sankarit |
16.09.2008, 18:52 |
|
Taas tuli olympiakultaa Suomeen. En seurannut pyörätuolikelausta suorassa lähetyksessä, joten en tiedä, totesiko selostaja poikamme voiton jälkeen liikutuksesta väräjävällä äänellä, kuten Tiilikais-Pekka ennen, että ”Helsinki, Porilaisten marssi”. Siis se piisi, jossa vainolaisen veri roiskuu. Luulen, että sen kaltaisia musiikkiesityksiä löytyy ainoastaan Suomen, Irlannin tai entisen Jugoslavian kansojen musiikkiperinteestä. Ehdotankin, että suomalaisen voittaessa olympiakultaa, ainakin vammaisurheilun saralla, hänelle soitetaan tämä J. Karjalaisen ”Sankareita”. Hiljentykääpä kuuntelemaanhttp://www.youtube.com/watch?v=EOBsegsPEgk . Myös Elmon suosikkisävelmä eli Järnefeltin kehtolaulu sallittakoon. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5358
Muuten tuo urheilun ja militarismin kytkentä on mielenkiintoinen. Sunnuntaina tuli telkkarista pesäpallon loppuottelu ja vaikka nykyään tässä lajissa sääntökirjan mukaan enää paletaan, ei kuolla tai tuhouduta, niin Sotkamossa siinä näytetään sitkeästi kuoltavan edelleenkin. Ja muuallakin maassa vielä haavoitutaan, vaikka termin ei välttämättä tarvitse kuulua urheilukentälle. Esitänpä, että lajissa palataan takaisin 50-luvun sääntöihin. Silloinhan kaksi haavoittumista vastasi yhtä kuolemaa. Tämä sääntö lisäisi otteluihin säpinää ja haavoittumistermi voidaan vaihtaa vaikkapa puolipaloksi. Nyt nähdään liikaa turhaa kopittelua; haavoilla ei lajissa ole enää tuntuvia seurauksia.
Tuosta eilen mainitsemastani kieliasiasta vielä sen verran, että en muista yhtään ruotsinkielistä pesäpalloilijaa. Todella harva on se kielivähemmistömme edustaja, joka pesistä pelailee. Peli on melkein yhtä suomenkielinen kuin käsipallo ruotsinkielinen. Ainoa eksoottinen poikkeus kansallispelin harrastajien keskuudessa lienee viime kesänä Kuopiossa pelaillut romanialaislähtöinen Stefan Sburatura.
|
|
|
Sampi on kala |
17.09.2008, 19:09 |
|
Ensimmäinen versio asiasta on se, jonka ilmeisesti ainakin Koivulan Eino Koivistoinen on kertonut. Sen mukaan kolme Koivistoisen veljestä olisi ollut perustetavan Pietarin seudulla maaorjina jollekin tilanherralle 1700-luvun alkuvuosina. Veljesten tehtävänä oli pyytää ilmeisesti Nevasta tietty määrä sampeja isännälleen, mutta kun kaupungin rakentamisen myötä vedet likaantuivat ja kalat hävisivät, katsoivat nuoret miehet viisaimmaksi hukuttaa työnantajansa ja paeta Savon erämaihin. Siellähän suku on sitten si´innyt ja lisääntynyt kuin kaniinit.
Toisen teorian on esittänyt myöhemmin entinen diplomaatti Markus Koivisto kirjassaan Inkerin Koivistoiset ja Koivistot. Hänen mukaansa ilmeisesti kaksi veljestä, jotka olivat venäläisiä vastaan sotineita kivekkäitä, pakeni ensiksi Sisä-Savoon ja myöhemmin veljeksistä kolmas, nimeltään Tuomas, joka oli viety maaorjana Latvian Kuurinmaalle, olisi siellä joutunut sammen pyytäjänä vaikeuksiin ja karannut veljiensä perään hukutettuaan sitä ennen työnantajapuolen edustajan. Hänen ensimmäisen talonsakin nimi olisi sitten ollut Kuurinmaan peruja nimeltään Kuurtila.
Olen jämäkästi sitä mieltä, että jonkun olisi tehtävä jotakin. Mielestäni joku taiteellisesti lahjakas suvun edustaja voisi laatia hahmotelman Sampi-logoksi. Se voisi olla aika kookas, koska muistaakseni suurimmat sammet kasvavat yli 300 kiloisiksi ja Kokemäenjoestakin saatiin sata vuotta sitten 150 kiloinen, joka on suurin Suomesta pyydetty kala.
|
|
|
Autolla kulkee kaikki |
18.09.2008, 19:06 |
|
Muuten yritän keräillä tälle blogilleni Kärkkäälän kylän historiaa ja nyt toivoisin, että jostain löytyisi kylän vanhimman auton ja traktorin kuva. Varmaankin sellaiset ihmelaitteet tuli silloin ikuistettua jälkipolvia varten. Rytkösen Martti muisteli, että ensimmäinen traktori Nuffeltti taisi olla Vehmaalla, mutta ensimmäisestä autosta on erilaisia teorioita.
Rieponlahden kyläkirjan mukaan siellä ensimmäinen auto oli äitini sedän tekniikasta kiinnostuneen sedän Otto Könösen T-Ford. Kirjassa mainitaan, että setä-Otto hankki auton jo kieltolakiaikaan. Mikä ihmeen asiayhteys noillakin seikoilla on?
|
|
|
Lisää tuulivoimaa |
19.09.2008, 15:31 |
|
Tuosta eilen mainitsemastani Rieponlahden ensimmäisen auton omistaja Otto Könösestä vielä sen verran, että tämä oli siinäkin suhteessa aikaansa edellä, että hän jo sota-aikaan tutki tuulienergian hyödyntämistä. Samaahan tapahtuu edelleenkin. Rieppo olikin parahultainen paikka kyseiseen tutkimustyöhön, koska Iisveden rannalla tulee kovasti.
Otto asensi perinteiseen tuulimyllyyn generaattorin tuottamaan virtaa sähkölamppuihin. Siihen aikaan oli valostakin pula. Herrasen Topin kertoman mukaan eräänä myrskyisenä syysyönä mylly riistäytyi itsestään pyörimään, valot syttyivät täyteen loistoonsa ja koko tienoo valaistui. Sota-ajan pimennysmääräysten vuoksi tapaus oli erityisen vaikuttava kokemus kylällä. Tarinan mukaan erään talon vanhaemäntä heräsi syntyneeseen hälyyn ja kirkkauteen. Hän pääteli ympärillään loistavan valkeuden johtuvan siitä, että hän oli nukkuessaan kuollut ja päässyt taivaaseen. Hämmentynyt mummo äityi veisaamaan kiitosvirttä. Tätä tarinaa ei jostain syystä löydy Rieponlahden kyläkirjasta.
Sen sijaan toisesta sukulaismiehestäni on maininta. Teoksessa suorastaan ylistetään enoani Risto Könöstä. Hänestä olen joskus kertonutkin. Risto oli se lupaava keskimatkojen juoksija, joka vuoden -47 Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yleisurheilukilpailuissa johti 800 metrin juoksua ensimmäisen kierroksen jälkeen 50 metrillä, mutta hävisi sitten maalissa toiseksi viimeisellekin samaiset 50 metriä; hän siis jakoi voimansa väärin. Kyläkirjassa enostani annetaan mairitteelva arvio. Siinä kerrotaan, että Risto Könönen osasi valmistaa kerrassaan erinomaista kiljua. Eipä ole nykynuorista enää sellaiseen.
|
|
|
Minä ja Kekkonen |
21.09.2008, 19:09 |
|
Minä ja presidentti Kekkonen olimme keskeisiä vaikuttajahahmoja Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yu-kilpailuissa vuonna 1967. Urho Kekkonen oli paikalla presidentin ominaisuudessa ja minä keihäänkantajana. Tavallaan minäkin olen entinen urheilujohtaja kuten Urkkikin oli. Tämän voi tarkistaa DVD:ltä, jota Kärkkäälän kyläyhdistys myy 20 eurolla. Levylle on koottu Niskasen Veikon kuvaamia kaitafilmejä 60 – 70-luvuilta. Kauppisen Pekalla on vielä kaksi levyä myymättä ja lisää kuulema tilataan, jos tarvetta ilmenee.
Itse keihäskisasta muistan parhaiten sen, että olympiavoittaja Nevala saapui jostain syystä paikalle pahasti myöhässä. ”Perkele, rengas räjähti”, oli sankarin selitys. Se särähti pikkupojan korvaan. En olisi uskonut, että nuorison esikuva voi käyttää niin karkeaa kieltä. Sen verran Korholan Ruussan pyhäkoulu jätti minuun jälkensä, että itse opin puhumaan rumia, vasta 20 vuotta sitten muutettuani Heinolaan. Nykyään tilanne on se, että jos sitä yhtä sanaa ei olisi, olisi ulosantini hyvin katkonaista.
Saattaa olla, ettei Nevala myöhästynyt rengasrikon vuoksi. Siihen aikaan urheilussa liikkuivat salaiset ruskeat kirjekuoret ja huipuilla oli varaa vaatia kunnon kulukorvauksia. Kerrotaan, että yksikin keihäshirmu meinasi tykkänään kieltäytyä heittämästä, koska hänelle luvattiin vain 30 % pääsylipputuloista. Itse hän olisi ehdottomasti halunnut ainakin neljänneksen.
Maatalouskisoista muistan sen, että muudan huippukestävyysjuoksijamme louskutteli koko 10.000 metrin matkan ajan hampaitaa. Itse luulin, että se jotenkin edesauttaa kilpailusuorituksessa ja yritin opetella samaa tyyliä harjoitellessani juniorina kestävyysjuoksua. Vasta aikamiehenä ymmärsin mä sen, että mulla oli aukkoja tiedoissa. Kilometrinnielijä uippumme leuka lonksui vain, koska hänellä oli epäsopivat tekohampaat.
|
|
|
Läheltä piti |
22.09.2008, 18:47 |
|
Katselinpa taas suonenjokelaisia kaitafilmejä DVD-levyltä. Sapporon olympialaisten mitalijuhlassa Kaarihallilla oli tunnelma korkealla. Noihin kisoihin otti osaa neljä suonenjokelaista, Liisa Suihkonen, Rauno Miettinen, Mauri Röppänen ja Yrjö Salpakari. Suonenjoki oli silloin maamme kunnista parhaiten edustettuna. Tosin Helsingistä oli neljä jääkiekkoilijaa, mutta he eivät pärjänneet. Sen sijaan mansikkakaupunkiin tuli kaksi hopeamitalia. Ja kultakin oli millin päässä.
Nimittäin ampumahiihdossa 20 kilometrin matkalla Yrjö Salpakari jäi viidenneksi. Jos yksi laukaus ei olisi mennyt reilun millin ohi taulusta olisi Yrjö voittanut kultaa. Ihmettelenpä miksi mies ei mahtunut viestijoukkueeseen, jossa Mauri Röppänen taisi hiihtää ankkurina ja toi Kaarihallille hopeaa plakkarissaan. Moskovan olympialaisissa hän oli ammunnassa neljäs ja hävisi mitalin pisteellä. Hän oli siis lähellä tehdä maamme urheiluhistoriaa. Ketkäpäs suomalaiset ovat voittaneet mitalin sekä kesä- että talvikisoissa?
Suonenjoen kirkkain urheilutähti oli yhdistetynhiihtäjä Rauno Miettinen, joka oikeastaan yllätti saatuaan hopeaa. Kyllä kotipuolessa pidettiin kultaa todennäköisenä. Muistelenpa, miten Pitäjänlehdessä syyteltiin DDR:n miehiä siitä, että he hiihtelivät myrkkyjen voimalla. Ehkä kylällä oli asiasta sisäpiiritietoa, koska itäsaksalaiset kävivät treenaamassa Suonenjoella.
Rauno Miettinen oli lajissaan maailman huippu toistakymmentä vuotta, mutta kirkkain mitali jäi puuttumaan. Hän oli vähän kuin Juha Mieto. Muuten jo lähes ikämiehenä vuoden -84 Sarajevon kisoissa kulta oli hyvin lähellä. Rauno jäi neljänneksi, mutta muistelenpa, että mikäli mäkikierrosta ei olisi keskeytetty Miettisen ylipitkän hypyn vuoksi, olisi hän todennäköisesti voittanut kisan.
Muuten noista Sarajevon kisoista, joissa suomalaisssuksi suihki ennen näkemättömällä tavalla, tulikin mieleeni, että huomenna klo 18.30 on Kuopion kaupungintalolla arkkipiispan vieraana maailman rehellisimmät kasvot omistava mies, eli entinen hiihtovalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Aionpa häneltä suoraan kysyä, milloin suomalaiset suurhiihtäjät lopettivat amfetamiinin käytön ja välityksen.
|
|
|
Massacre in Kauhajoki |
23.09.2008, 16:43 |
|
Suomi on sitten taas ammuttu maailman kartalle. Kyllä hävettää olla suomalainen; meitä pidetään sivistyneessä maailmassa hyvällä syyllä väkivaltaisina metsäläisinä. Järjellä ajatellen asia ei sittenkään ole yllättävä. Länsi-Euroopan väkivaltaisimmassa maassa, jossa on kolmanneksi eniten aseita ja muistaakseni myös kolmanneksi eniten itsemurhia ja jossa lapset tutkimusten mukaan viihtyvät tosi huonosti koulussa, saattaa hyvinkin tapahtua tällaisia kauheuksia. Ja jostain syystä pyssyhulluilta ei tässä maassa jostain syystä saada pyssyjä pois. Se on nyt sitten eduskunta-aloitteen paikka.
Usa:n vastaavien tapausten jälkeen maan arvovaltainen kansallinen kivääriyhdistys on tietääkseni ollut huolestunut kansalaisten ampumataidon rappeutumisesta. Meillä tähän ei ole aihetta. Pihtiputaan tapauksessa -69, Sanna Sillanpään tapauksessa -97, Jokelan joukkomurhassa eikä äskeisessä Kauhajoen tapauksessa juuri haavoittuneita syntynyt, vaan kaikissa oli selvä tappamisen meininki toisin kuin Uudella mantereella, jossa on tapana räiskiä silmittömästi. No Sanna Sillanpäältä taisi yksi mies päästä karkuun.
Luin tuossa eilisiltana puoliväliin Teemu Keskisarjan kirjan ”Suomen ainoa sarjamurhaaja – Juhani Adamin rikos ja rangaistus”. Se kertoo Itä-Hämeessä 150-vuotta sitten vaikuttaneesta Juhani Aataminpojasta, joka kylmän rauhallisesti löi lihoiksi 12 lähimmäistään Heinolan seudulla. Ihan ajankohtainen teos, mutta nyt tuntuu, ettei opuksen nimi ole enää ajan tasalla. Juhani oli muuten hyvin tavallisen oloinen itähämäläinen nuorukainen, jolle alkoholi ei sitten sopinutkaan, vaikka se hänelle maistuikin.
Murha-Juhanin kohtalo oli sitten kova. Hänet tuomittiin kuolemaan ja mestauksen tuli tapahtua Heinolan kirkonmäellä. Kirkonmäellä olikin sitten kaikki valmista tuomion täytäntöönpanoa varten. Sarjamurhaajan pääkin oli jo pölkyllä, mutta runsaslukuisen yleisön pettymykseksi tapahtuma peruuntui, sillä keisari muutti rangaistuksen. Armahduksesta ei voine varsinaisesti puhua, koska Jussi muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoituksen muuriin ihan pieneen komeroon, jossa hän ei pystynyt kunnolla liikkumaan. Kansanperinteen mukaan hän menehtyi nopeasti matoja kuhiseviin paiseisiin.
|
|
|
Kyrön kassi |
24.09.2008, 18:48 |
|
Olen kiinnostunut rikospsykologiasta ja opiskellutkin sitä komisaario Palmu-kirjoista. Niinpä, kun kysymysten hetki koitti, kysyin asiaa, jota olen pitkään rotkoni rauhassa pohdiskellut. Teoriani mukaan se, että Kari-Pekka Kyrö unohti sen maailman kuulun maastodopinglaukun Ylä-Tikkurilan Shellin bensamittarin viereen, oli freudilainen alitajuinen lapsus, jolla mies halusi tiedostamattaan päästä eroon mielestään moraalittomista asioista. Kysyin, että miltä se oikein tuntui, kun hän huomasi tärkeän todistuskappaleen jääneen kyydistä ja tekikö hän mielestään asian sittenkin jotenkin tarkoituksella.
Ja Kyrö vastasi hillitysti ja kiihkotta, esiintyminen toi mieleeni Pentti Linkolan, joka aina yrittää puhua rauhallisesti möliseville massoille järkeä, että kyllähän se laukku sinne tarkoituksella varmaankin jätettiin. Mutta jättäjänä ei ollut Kari-Pekka Kyrö, vaan jouku toinen, tuntemattomaksi jäänyt henkilö. Kassi nimittäin hävisi jo lentoaseman liukuhihnalla. Siis selvä salaliitto ja minä, joka en usko taikavarpuihin enkä humanoideihin enkä Kennedyn salaliittoon, uskon, että noin rehellisen, sivistyneen ja älykkään oloinen herrasmies puhuu totta.
|
|
|
Tintti |
25.09.2008, 18:34 |
|
Kysyinhän minä sitten, kuten toissapäivänä lupasin, sitäkin, että mitenkäs se nyt sitten oikein rehellisesti on, jakeliko Suomen Hiihtoliitto amfetamiinia maamme hiihtävälle nuorisolle. Kari-Pekka Kyrö vakuutti, ettei ainakaan hänen aikanaan sellaista tapahtunut. Muistelen, että ainakin vuoden -72 Sapporon kisojen alla meilläkin kärähti Mäntyranta tästä kemikaalista, joten ilmeisesti niihin aikoihin huumeiden levitys lopetettiin virallisesti.
Se kyllä tiedetään yleisesti, että sodan jälkeen amfetamiinijohdannaista Pervitiiniä käytettiin runsaasti. Hartolalainen maailmanmestari Aku Kiuru on asiasta puhunut avoimesti. Myös äskettäin ilmestyneessä Antti O. Arposen teoksessa Urheilua, kirjoja, elämää kerrotaan, miten mestarihiihtäjä Arto Tiainen kuopiolaisen saunan lauteilla paljasti nöyrästi ainetta käyttäneensä. Tintti perusteli asiaa sillä, että hän oli amatöörihiihtäjä, joka joutui käymän leipätyössä eikä silloin jaksanut hiihtää 50 kilometristä kuin ensimmäiset 40 kilometriä, jonka jälkeen piti ottaa piristettä.
Tästä tuleekin mieleeni, että kun Tintti vuoden -66 Oslon MM-hiihdoissa sippasi 50 km:n viimekilometreillä ja jäi toiseksi, purskahti hän maaliin tultuaan katkeraan itkuun. Kun luin pikkupoikana asiasta lehdestä, häpesin koko hiihtävän maailman puolesta. Ei tuollaista asiaa sovi aikamiehen itkeä. Tintti pillitti lehtitietojen mukaan sitä, että viimeisellä virkistymisasemalla hänelle annettiin vain kylmää mehua. Nyt luulen ymmärtäväni, mitä muuta mies luuli sieltä saavansa.
Kilpauransa jälkeen Tiainen toimi jonkin aikaa hiihdon päävalmentajana ja ainakin Mieto ylistää häntä muistelmakirjassaan. Tintti johti joukkojaan edestä ja kun harjoituslatujen kunnostuksessa tarvittiin riuskaa työmiestä, oli hän ensimmäisen lapion hantaakissa. Tintti sai sitten aika pian väistyä valmentajan paikalta ja ilmeisesti tilalle tuli miehet, joilla oli paremmat tiedot uusista menetelmistä. Luulenpa, että Iisalmen sairaalan henkilökunnalla saattaisi olla paljonkin kerrottavaa niistä konsteista.
|
|
|
Vielä käydään ulkomaillakin… |
26.09.2008, 05:04 |
|
Olen tietääkseni viimeinen kansakuntamme edustaja, joka ei ole käynyt Tallinnassa. Nyt olen laittamassa reppua pykälään ja poistamassa edellä kerrottua puutetta. Kuopion kansalaisopisto on lähdössä ooppera- ja kulttuurimatkalle eteläisen veljeskansamme pariin. Oopperalippu maksaa 23 euroa ja olen valmis maksamaan mielelläni sen verran siitä, ettei minun tarvitse lähteä oopperaan.
Vaikka kyllähän musiikkikulttuuri kiinnostaa. Esimerkiksi Simo Salmisen Rotestilaulun osuu kuin nyrkki silmään nykyisessä elämäntilanteessani. Hiljentykääpä kuuntelemaan:http://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk
Ja varsinkin säkeistö, jossa mainitaan seuraavaa
”on sitä tässä yks ja toinenki sentäs jotakin nähny
puhuttelee minua vahvasti.
|
|
|
Kalkkunasuklaa |
28.09.2008, 22:07 |
|
Suklaaliikkeen myyjä kertoi tuotteen kulkevan nykyään Kaman nimellä ja kyllähän Kamaa Tallinnasta löytyi, kun jaksoi aikansa paikallisilta kysellä, että mistähän sitä Kamaa saisi. Totta puhuen Kama on aika kamalan makuista, mutta ei se paljoa maksakaan.
Muuten Tallinnan reissulla ymmärsin, että kaupunki on osa sivistynyttä Keski-Eurooppaa, jossa häiriintyneet mukulat eivät ampuile toisiaan kasapäihin ja jossa harrastettiin tieteitä ja kaunotaiteita aikana, jolloin suomalaiset eivät osanneet laskea edes varpaitaan.
Tosin kansanterveydelliset ongelmat tulevat käsittääkseni olemaan melkoiset. Virolaiset taitavat kuolla sukupuuttoon. Tai ainakaan naisväki ei ole yhtä hyvää synnyttämään kuin Savon vastaavan sukupuolen edustajat, joilla on luonnostaan leveähkö lantio. Lisäksi huolettaa, miten sikäläisten naisten pitkät reisiluut tulevat myöhemmällä iällä kestämään, koska meikäläisten kauniimman sukupuolen edustajien huomattavasti lyhyemmät ja paksummat alaraajat pyrkivät katkeilemaan tuhansiksi päreiksi kypsemmällä iällä.
|
|
|
Maailman korkein |
29.09.2008, 17:53 |
|
Rohkeita miehiä nuo virolaiset. Keskiaikaisilla menetelmillä he rakensivat Näsinneulan luokkaa olevan rakennuksen. Eipä ole ruotsalaisista moiseen. Muistelen, että Ruotsin paras mäkimieskin oli Lennart Elimää, jonka sukunimi viittaa eestiläisiin sukujuuriin. Ja toiseksi paras Jan Booklöövkin tuli meänkieliseltä alueelta. Oikeasti ruotsalaisesta mäkihyppääjästä en ole sattunut kuulemaan.
Muuten Antti Tuuri kertoo joissain kirjoissaan siitä, että Amerikan pilvenpiirtäjien korkean paikan työt uskottiin pohjaalaasille ja eräälle intiaaniheimolle, jonka nimen päälle en nyt millään pääse. Pohjaalaaset olivat muuten vain hullun rohkeita, mutta intiaaneilta kuulema geenivirheen seurauksena puuttui kokonaan korkean paikan kammo. Pilvenpiirtäjä työmailla ei juurikaan sattunut loukkaantumiseen johtaneita tapaturmia.
|
|
|
Veljmiehiä |
30.09.2008, 17:51 |
|
Veljmiehen rumuus ei tietenkään ole taiteilijan syy, sillä minkäs hän mahtaa sille, että keskiverto savolainen mies näyttää juuri sellaiselta, mulkosilmät, pottunenä, iso pää, lyhyet jalat kuten myös muutkin ulkonevat ruumiin osat. Mutta eipä ole kehumista tuossa Tallinnankaan Veljmiehessä. Tosin pelit ja vehkeet näyttävät olevan kaikin puolin suuremmat kuin Kuopion virkaveljellä. Se on ihan perusteltua, koska onhan Tallinna muutenkin kalakukkokaapuntia äekeempi.
Muuten Virolla ja Savolla on sikälikin merkittävä kulttuuriyhteys, että maanpakolaisen Aaro Jalkasen koti-ikävissään sanoittaman Kallavesj-laulun sävelmä on lainattu Suomenlahden eteläpuolelta. Ja jos taas Aaro Jalkasen sukua vähänkin tongittaisiin, niin eiköhän esi-isät ole niitä Suonenjoen Sianjalkasia; samoja kuin Kari Tapio Jalkasella ja hiihtäjä Jalkasilla.
|
|
|
Pronssityöläiset |
01.10.2008, 18:56 |
|
Paljon puhutun ja Tallinnan keskustasta häädön saaneen Pronssisoturi-patsaan mallina väitetään olleen vuoden -36 Berliinin olympialaisten raskaansarjan voittajan Kristjan Palusalun. Luulisin, että hän on ollut myös kuvan toisen miehen mallina. Tätä teoriaa tukee se, että Wikipedian mukaan Berliinin voittajan kengännumero oli 47, kuten myös kuvan jalkineiden. Ja luulenpa myös, että Neuvostoliiton joukkueessa vuoden -52 Helsingin olympialaisten kreikkalais-roomalaisen painin raskaansarjan voittaja virolainen Johannes Kotkas, on ollut kuvan toisen työläisen esikuvana.
Muuten Viron painijasuuruuksien elämä oli traaginen. Molemmat vietiin kesällä -41 valmennusleirille Pohjolaan. Palusalo karkasi, jäi kiinni, tuomittiin kuolemaan, joka tuomio vaihdettiin rintamakomennukseen. Sieltä mies pakeni linjojen yli Suomen puolelle, jossa yllättäen oli vastassa toinen olympiavoittaja voimistelija Heikki Savolainen. Sodan jälkeen Palusalu selvisi Neuvostoliitossa reilun vuoden tutkintovankeudella, vaikka ei yrittänyt mitenkään miellyttää vallanpitäjiä. Tietääkseni yleensä Puna-armeijasta karanneen kohtalona oli ainakin pitkä Siperian harjoitusleiri; olisiko olympiakulta pelastanut miehen.
Johannes Kotkas sen sijaan sopeutui neuvostojärjestelmään ja pääsi jo sota-aikana harjoittelemaan urheilua. Hän mm. heitti moukarissa maan ennätyksen reilun 53 metriä. Sodan jälkeen mies sitten voitti Helsingissä ylivoimaisesti olympiakultaa. Tietääkseni nämä kaksi raskaansarjan maailman huippua eivät otelleet keskenään sodan jälkeen, ennen sotaa seitsemän vuotta Kotkasta vanhempi Palusalo voitti aina. Miesten kylmän sodan aikaisessa kamppailussa olisi varmasti ollut dramatiikkaa, koska silloin olisi katsottu, kumpiko on voittamassa vallankumousko vaiko taantumus.
Voimistelija Heikki Savolainen kertoo muistelmisaan tapauksesta, jossa Savolaisen mukaan ”jättiläiskokoinen” Palusalu antautui sotavangiksi. Tarkistin wikipedista Kristjan Palusalon strategiset mitat. Se kengännumero oli jo mainittu 47, pituus 184 ja paino huippukunnossa 112 kiloa. Kyllähän mies olisikin herättänyt esimerkiksi kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä mitoillaan huomiota. Häntä olisi nimittäin pidetty erikoisen heiveröisenä ainakin, mikäli hänet olisi luokiteltu jo aikamieheksi. Kärkkäälän kylällä nimittäin terve aikuinen mies painaa keskimäärin 132 kilogrammaa, joten Palusalua olisi pidetty vähän poekasena.
|
|
|
Lenin-setä |
02.10.2008, 17:30 |
|
Melkoisen riskin taiteilija on ottanut. Muistelenpa eräästä Viron historiaa käsitelleestä kirjasta lukeneeni, että 50-luvulla muudan kolhoositalonpoika innostui siinä määrin ylistämään valtion päämiestä, että kiinnitti Stalinin kuvan hevoskärryjensä laitaan ajaessaan paskaa pellolle sillä seurauksella, että sai pelkän Siperian menolipun.
Toisaalta jossain puolalaisessa Stalinin ajan romaanissa oli kertomus eläintarhasta, jonne hankittiin norsulauma. Ne kuolivat jostain syystä nälkään, jonka jälkeen menetys korvattiin tekemällä kumista eläimille aidonnäköiset korvikkeet, jotka täytettiin maakaasulla. Eräs koululuokka saapui innokkaan opettajansa johdolla ihastelemaan eksoottisia otuksia. Juuri kun lapsille oli kerrottu, että voitteko uskoa, että laitumella käyskentelevät eläimet painavat jopa 6000 kiloa, tuli tuulenpuuska ja pyyhkäisi lauman pois maan päältä.
Eikä sensuuriviranomainen vaivautunut puuttumaan norsutarinaan. Voipi olla, että sekä Virossa että Puolassa sikäläinen eliitti oli salaa mielessään kovasti neuvostovastaista.
|
|
|
Parikkalan patsaspuisto |
03.10.2008, 20:09 |
|
Kun liikutte Kutostiellä Parikkalan liepeillä kannattaa poiketa ITSE-taiteilija Veijo Rönkkösen 440 teoksen patsaspuistossa, siis hänen pihamaallaan. Ei maksa mitään, sillä taiteilija kieltäytyy jyrkästi kaikesta rahaan vähänkin viittaavasta. Mutta Rönkkösen pihalla vierailijan pitää ehdottomasti merkitä nimensä vieraskirjaan. Muuten taiteilija katsoo kävijän pistäytyvän näyttelyssä velaksi. Sen verran mies on töillään tienannut, että kulttuuriministeriö palkitsi hänet kesällä yli 30.000 euron Suomi-palkinnolla. Erakkotaiteilija itse ei ilmaantunut rahanjakotilaisuuteen, vaan totesi haastattelussa, että ”mie en olisi mie, jos mie olisin sinne mennyt”.
ITE-taiteilija tarkoittaa tietääkseni itseoppinutta taiteilijaa. Rönkkönenkin kävi yli 40 vuotta paperitehtaalla töissä ja teki vapaaaikanaan tehdastienesteillään näitä jo maailmankuuluja sementtiveistoksia. Nyt hän on eläkkeellä, harrastaa päivittäin kaksi tuntia joogaa, tunnin uintia sekä hoitaa puutarhaansa, joka sekin on nähtävyys ja tekee tietenkin taidettaan. Luulisin, että Veijo Rönkkösen patsaspuisto tulee Olavinlinnan lisäksi olemaan Itä-Suomen merkittävin matkailunähtävyys.
Mainittakoon, että kun Rönkkönen reilut 40 vuotta sitten sai ensimmäisen tilinsä, hän osti sillä 10 omenapuuntaita. Hän on ilmeisesti tietämättään merkittävä edelläkävijä. Laskeskelin joskus pillilupi-askin kanteen, että ilmakehässä on jokaista ihmistä kohti 10 tonnia ylimääräistä hiiltä. Sen poisimeminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokaisen ihmisen tulisi istuttaa 100 omenapuuta, jotta asia hoituisi pois päiväjärjestyksestä lähi vuosikymmeninä.
|
|
|
On suuri sun rantasi autius |
05.10.2008, 17:09 |
|
Vene tuli kaadettua talven alta ja kun sen sai tehtyä, lensi 14 joutsenta pohjoisesta ja päästi jäähyväistöräyksensä. Syksyn viimeisellä uistelukerralla sain parikiloisen hauen, koska haavi puuttui, piti se nostaa silmistä ja veneessä se katseli syyttävästi, että mitää pahaa hän on muka tehnyt, että näin alentavasti pitää kohdella. Eläinsuojeluviranomaisten ja -järjestöjen tulisi puuttua koukkukalastukseen.
Muuten syksystä puheen ollen Savon Radion (entinen Kuopion Iän) toimittaja kertoi, että männä viikolla oli hänen ilonen brassiystävänsä tullut Suomeen, menettänyt iloisuutensa parissa päivässä, alkanut sitten tuijotella suomalaiseen sulkeutuneeseen tapaan ikkunasta ja viikon jälkeen hän oli ostanut paluulipun kotiin. Mutta minusta syksyssä on paljon hyvääkin ja kesäloman voisi ihan hyvin vaihtaa lokakuulle.
|
|
|
Martta ja kunniakirja |
06.10.2008, 20:21 |
|
No saattaapi siinä lukea, että ”rihmoista”, mutta minusta ”rikuna” olisi paljon parempi nimitys perinteisen käsityötaiteen mestarityön nimeksi. Iso-Pekka toimitti työssä tutkittavikseni äskettäin löytyneitä kylän vanhoja asiapapereita ja kasasta löytyi peräti 15 Marta Hyvöselle käsitöistä myönnettyä kunniakirjaa. Antajina ovat olleet Kotiteollisuusyhdistys, Martta-liitto, joka sopiikin ksistään taitavan Martan palkitsijaksi parahultaisesti sekä Maatalousnäyttelyn järjestelytoimikunta.
Martta Hyvönen oli muutenkin topakka täti. Muistan, kuinka lapsuudessani 1960-luvulla Suomi ei vielä ollut mikään hyvinvointivaltio ja niinpä hän asui kaksoissiskonsa Kertun ja kissan kanssa kylän koulun lähellä parakissa, joka oli varmaankin alle 10 neliötä. Siihen aikaan vielä kylällä eli oikeasti köyhiä ihmisiä ja jälkeenpäin voi vain miettiä, millä he oikein elivät. Sitten kansaneläkkeelle päästyään Marttakin sai oman oikean talon ja varmaankin ihan hyvän loppuelämän.
Naiseudestaan huolimatta hän oli kova kalastamaan, kuten monet pieneläjät siihen aikaan olivat. Vielä 82-vuotiaana hän oli melkein yhtä innokas pilkkihenkilö kuin minä nykyään. Syksyn ensijäiden aikaan joskus 90-luvun alkupuolella Martan alta riite petti, mutta mukaansa varaaman kirveen avulla tämä teräsmummo taisteli takaisin liukkaalle jäälle. Kotimatkalla ikävä kyllä hypotermia iski ja hän paleltui hankeen. Puhutaan, että paleltumiskuolema on helppo – loppuvaiheessa tulee kuulemma vain lämmin olo. Toivotaan, että asia on niin.
|
|
|
Hau |
08.10.2008, 16:20 |
|
Tuli käytyä pitkästä aikaa liikkuvissa. Kalle Päätalo-elokuvan katsomossa istuessa tuli se epätavallinen tunne, että taidan olla nuorin ja kaunein tässä salissa. Liikkeelle olivat lähteneet ne aikuiset miehet, jotka eivät yleensä kulttuuria harrasta. Ja vaikka Päätalo-elokuva ei ole elämä suurempi, niin ei se ole mikään Junttilan tuvan seinäkoristekaan.
Vaikka kuva tihkuu jylhää Pohjolan romantiikkaa ja vähän erotiikkaakin, niin kummallista oli se, että minä, vakavamielinen ihminen, huomasin päästeleväni selkäkeikkanauruja kuunnellessani näyttelijöiden huolellisesti lukemia vuorosanoja. Koillismaan kieli on ollut rikasta, ainakin ennen kuin koululaitoksen äidinkielen opetus sen pilasi. Tosin 15.000 sivua käsittävän Iijoki-sarjan paras repliikki jäi elokuvassa näyttämättä. Nimittäin yhden pyryn jälkeen, kun Kallen syvästi lestadiolais-uskovainen Riitu-äiti palasi aamulla navettahommista hän totesi hyvin osuvasti lumisateen lumisateen voimakkuuden: ”Lunta on niin paljon, että vitunkarvat hankea pensselöi.” Pystyykö yksikään suomenkielen maisteri asiaa paremmin ilmaisemaan.
Ja tulihan se sitten selvitettyä, mikä oli Kummun Kallen maankuulun auton virallinen merkki; omistaja itsehän kutsui sitä nimellä ”Hau”, koska ei hallinnut vieraita kieliä. Loistopiilin keulassa näytti lukievan ”Humber Hawk”. Muuten, jos joku ei tähän hätään ehdi lukea koko Iijoki-sarjaa, niin tiivistelmä löytyy tästä nettiosoitteesta: http://www.taivalkoski.fi/paatalo-instituutti/tuotanto_3.htm.
|
|
|
Unennäkijä |
08.10.2008, 18:23 |
|
Ja vielä lisää Kummun Kallesta, joka oli siis kirjailija Päätalon setämies. Vaikka tämä olikin kylän ensimmäisen autonomistaja, tuotti hänelle melkein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia autokoulun suorittaminen. Lopulta katsastusinsinööri kyllästyi oppilaaseensa niin, että myönsi ajokortin. Toisaalta ajolupaan sisältyi ehto, ettei sen haltija saanut autoilla 50 kilometriä lähempänä mitään kaupunkia. Tälläisen säännön voisi ottaa nykyiseenkin lupakäytäntöön. Autioituvalla maaseudulla asuu paljon vanhuksia, jotka tarvitsevat autoa välttämättä, mutta joiden taidot eivät enää riitä kaupunkiajoon.
Mutta vaikka Kummun Kalle ei ollut mikään auto- tai kielimies, niin lahjakas unien katselija ja tulkitsija hän oli. Siinäpä olisi oiva aihe uskonto- tai kirjallisuustieteilijöille, ”Kummun Kallen ennusunet Kalle Päätalon tuotannossa”. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko kirjan ennusunilla mitään tekemistä tositapahtumien kanssa, vai ovatko ne vain kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
Kalle-setähän näki esimerkiksi jo monta vuotta ennen sotaa, kuinka Taivalkoskelle tulvi vihreävormuisia hoikkaruppisia sotilaita, jotka veivät naiset kylän turpearuppisilta lökäpöksymiehitä, myös itse unennäkijältä vietiin Milka-niminen vaimo. Tai saattoihan enneunen selityksenä olla se, että unennäkijän alitajunta ymmärsi yhdistää viisaasti seudun suuret savotat, joissa kerrottiin hakattavan Hitlerin siipipuita, tuleviin maailman tapahtumiin.
|
|
|
Läpihuutojuttu |
09.10.2008, 20:29 |
|
Savolaiset ovat tunnettusti hyviä piällysmiehiä ja taitavia organisaattoreita. Niinpä äsken oli jostain syystä järjestetty niin, että jäähallilla oli vastakkain kaksi maamme parasta jääkiekkojoukkuetta Kalpa ja Lukko ja juuri samaan aikaan viereisessä Kuopiohallissa maamme kaksi parasta lentopallojoukkuetta Pielaveden Sampo ja Santasport mittelivät paremmuudesta. Tästä erinomaisesta järjestelystä oli se hyvä puoli, että kerrankin lentopallokatsomossa oli tilaa, jäähalli näyttää sen sijaan olleen melkein täynnä.
Itse lentopallo-ottelu oli läpihuutojuttu. Sampo oli taas selvästi parempi ja tulee todennäköisesti taas voittamaan muutkin kauden ottelut lukuun ottamatta sitä viimeistä mestaruuden ratkaisevaa peliä, jonka Rovaniemi voittaa 3-2. Niin on käynyt jo parina vuonna. Kaksi ensimmäistä erää lappilaiset pelasivat kuin unessa, mutta viimeisessä he nousivat kuuden pinnan tappioasemasta kahden pinnan johtoon. Mainittakoon, että kaikki Pielaveden Sammon miehet asuvat Kuopiossa ja myös ottelutuomari oli kuopiolainen. Niinpä lopussa muutama sääntötulkinta kääntyi yllättäen savolaisten eduksi ja voitto jäi kotiin.
Mutta eivät edes vieraat protestoineet. Lentopallo on herrasmiesten laji. Yhtään ivahuutoa ei pelin aikana kuulunut vierasjoukkueen tai ottelutuomarin suuntaan. Puhumattakaan nyt siitä, että urheilijanuorukaiset olisivat rynnänneet toistensa kimppuun ja alkaneet mätkimään lähimmäisiään nyrkeillään, kuten jääkiekossa suorastaan pitää tehdä. Tunnelma on tässä pelissä ihan toinen kuin jäähallilla.
Muistanpa esimerkiksi elävästi, minkäläinen yleisön reaktio seurasi viime talvena, kun yhdessä pelissä vieraileva tsekkituomari luisteli jäälle. Miehen epäonneksi hänen sukunimensä oli Homola. Siinä kuultiin tilanteeseen sopiva vitsi poikineen ja huuli lensi kuin spitaalisten pikkujoulussa.
|
|
|
Rauhan ja sodan miehet |
10.10.2008, 19:29 |
|
Kuopio on sitten saanut oman nobelistin. Tosin palkinto ei ole ensimmäinen, jonka Martti Ahtisaari on saanut. Jotain vanhaa Kuopion historian kirjaa tutkiessa ilmeni, että hän voitti joskus 40-luvun lopulla Kuopiossa hiihtokilpailut srjassa alle 14-vuotiaat. Eipä uskoisi, että kyseessä on entinen kilpahiihtäjä, kun äsken katseli TV-uutisista, kuinka mies juuttui lentokoneen oveen ja turvamiehet joutuivat pukkaamaan hänet ulos ahtaasta aukosta.
Toinen savolaistaustainen urheilijapresidentti Urho Kekkonen ei sitten Nobelia koskaan saanutkaan, vaikka kovasti sitä Etykin jälkeen odotettiin. Kun lukee Olli Korjuksen kirjan Hamina 1918 ymmärtää, että Kekkonen ei rauhanpalkintoa ansainnutkaan. Hän on nimittäin entinen joukkomurhaaja. Asiahan ilmeni jo Kekkosen muistelmateoksesta Vuosisatani I, jonka kirjoittajan Korjus kertoo olleen äskettäin kuolleen Paavo Haavikon. Muistelmissa kerrotaan, että jääkäriupseeri Taskinen (nimi tekaistu, oikeasti hän oli Juho Jauhiainen) määräsi 17-vuotiaan Kekkosen johtamaan Haminassa yhdeksän siviilimiehen ampumista. Tuleva presidentti suostui mukamas tehtävään vastahakoisesti ja piti tapausta järkyttävänä.
Olli Korjus kuitenkin väittää Hamina 1918-kirjassaan, että Kekkonen hakeutui pyöveliksi vapaaehtoisesti. Sisällissodan aikaan Kekkonen toimi myös eräänlaisena Kajaanin Lehden sotakirjeenvaihtajana kirjoitellen tappamispsykoosiin sairastuttuaan raakuuksia ihannoivia juttuja lehteen. Jatkosodan aikaanhan hän jatkoi samalla linjalla ja väitti mm., ettei Leningradissa kuollut nälkään ihmisiä vaan ryssiä.
Tavallaan unohduksiin julkisuudelta on jäänyt kirjailija Eino Säisän näkemys nuoresta Urho Kekkosesta. Hän kertoi jossain kirjassaan, että Iisalmi oli hyvin rauhallinen paikka vuonna -18 aina siihen asti, kunnes Kekkonen ja muut Kajaanin sissit saapuivat kaupunkiin palauttamaan laillista menoa. Tosin virallinen historiankirjoitus ei ole löytänyt tukea Säisälle. Mainittakoon kuitenkin, että eräissä Pohjois-Savon kunnissa Punakaartit ja Suojeluskunnat nimen omaan sopivat, ettei täällä nyt ruveta tuttuja miehiä tappamaan ja rauha säilyikin siihen asti, kunnes kajaanilaiset saapuivat.
Saas nähdä; epäilen muuten, että valtiovarainministeri Jyrki Kataisen sukusaunan takaa löytyneille luille saattaa vielä löytyä selitys, joka liittyy Kekkoseen tai ainakin muihin Kajaanin sisseihin.
|
|
|
Köyhät ja rikkaat |
11.10.2008, 18:38 |
|
Taas kaatui suomalainen jalkapalloilu eteenpäin. Tiukka oli vääntö, mutta erotuomarin suosiollisella avustuksella niukka voitto tuli kotiin köyhän Azerbaidzanin amatöörijoukueesta, joka kuulemma harjoittelee 6,5 tuntia viikossa, eli saman verran kuin meillä maakuntasarjassa. Palloilullisesti lahjakkaita ovat etelän tuliset miehet.
Suomen BKT asukasta kohti on kymmenkertainen azereihin verrattuna; se tarkoittaa, että siellä tienataan 250 euroa kuussa. Toisaalta maa on rikas verrattuna Moldovaan, joka pelasi Suomea vastaan viitisen vuotta sitten. Se on viimeinen jalkapallomaaottelu, jonka olen paikan päältä nähnyt. Moldova on ylivoimaisesti Euroopan köyhin maa ja sillä lienee yksi maanosamme huonoimmista potkupallojoukkueista. Mutta tästä huolimatta se johti eka puoliajan jälkeen Stadionilla 2-1, tosin lopulta Suomi voitti 3-2.
Mieleen jäi, että vieraiden pelurit olivat noin kaksi kertaa vikkelämpiä ja nopeampia, kuin puuhevosmaiset Pohjan pojat. Mieleen tuli, että jalkapalloonkin tulisi saada hevosurheilun tapaan eri sarjat kylmä- ja lämminverisille.
Muuten Moldovan BKT/asukas on afrikkalaista luokkaa. Tilastojen mukaan ihmiset ovat siellä noin 30 kertaa meitä köyhempiä. Hämmästyttävä asia, että keskellä Eurooppaa hedelmällisellä mustanmullan alueella elää kansa ainakin tilastojen mukaan täysin köyhän kehitysmaan elintasolla. Mutta, kun näkee kuvia Moldovasta, hämmästyy, maa vaikuttaa paratiisilta. Jylhien vuorten rehevissä laaksoissa elää kansa kotipuutarhojensa antimilla eivätkä taida kovin paljoa muuta halutakkaan. Muistelen lukeneeni, että siellä maatalous on ihan puhdasta luomua. Pitäisi lähteä katsomaan moista.
|
|
