2.4.2008-13.7.2008

Melkein Uukuniemen tyttö

02.04.2008, 17:28

Kuten kaikki tietävät, on Sirpa Pietikäinen uusi euroedustaja. Lehdessä kerrottiin, että hän on syntynyt Parikkalassa ja kuten kaikki tietävät, liitettiin Parikkala Uukuniemeen pari vuotta sitten. Niinpä Uukuniemi on nyt sitten tainnut saada oman edustajan Eu-parlamenttiin tai ainakin melkein.

En tiennyt Pietikäisen itäsuomalaisia juuria, mutta asia ei ole yllätys. Hänen olemuksessaan on jotain tuttua. Aivan samannäköisiä naisia on Savo-Karjan pienviljelystiloilla paljon. Sirpa on ulkoisesti selvä emäntätyyppi ja se on hyvä se. Verratkaapas nyt häntä vaikka johonkin Eva Biaudetin kaltaiseen kuikeloon. Kyllä Sirpa on parempi.

Ensinnäkin Itä-Suomen kitsaissa oloissa naiset, jotka eivät ole pystyneet käyttämään ravintoa tehokkaasti hyväkseen, eivät ole kyenneet monistamaan geenejään. Kuikelot ovat kuolleet idässä sukupuuttoon. Eskimomainen ruumiinrakenne suosii myös elämän jatkumista arktisissa oloissa. Se on lämpötaloudellisesti perusteltu ihmisen muoto.

Lisäksi Sirpalla on hyvä kallon. Ruotsalaiset kerskuivat ennen sotia korkealla kallollaan; siinä oli kuulemma jotain hienoa, mutta sellainen malli ei ole hyvä. Suomalaisilla on korkeat poskipäät ja leveät leuat, koska me olemme eränkävijöiden jälkeläisinä lihansyöjiä, jotka tarvitsevat lujat purulihakset. Ruotsalaiset ovat pullamössöporukkaa puruominaisuuksiltaan.

Itäsuomalaisilla on myös vähän mongolimaiset poimut silmissään. Niiden tarkoitus on suojata silmiä lumisokeudelta keväisillä hangilla. Ruotsissa väitettiinkin ennen meidän olevan vaaleita mongoleja ja toivottavasti niin onkin. Viimeaikoina on nimittäin kansoja taas alettu asettaa paremmuusjärjestykseen, tällä kertaa älykkyystesteillä. Mongolikansat ovat tässä kisassa osoittutuneet parhaiksi. Ja tätähän tukee myös viimeaikaiset kansainväliset koulututkimukset. Fiksuimmat nuoret näyttävät löytyvän Suomesta, Virosta ja Kaukoidästä. Germaanit ovat sijoilla ynnä muut.

Kommentit (0) 

Itkupilli

03.04.2008, 19:03

Eikä Ike-asiasta vieläkään päästä eroon. Nimittäin, kun häntä edeltänyt ulkoministeri Erkki Tuomioja Tsunami-katastrofin yhteydessä kertoili rauhallisesti kansallemme, että näyttää siltä, että noin sata suomalaista on ilmeisesti kuollut, herätti hän yleisönosastossa suurta pahennusta tunnekylmyytensä vuoksi, koska hän ei vetistellyt.

Mutta nyt kun maamme toiseksi tärkein ministeri itkeskelee kertoessaan, että hänen kaverinsa on kielloista huolimatta lähetellyt tekstiviestejä, jollekin lievästi sanottuna aistilliselta vaikuttavalle naisenpuollelle, saa hän suurta sympatiaa, koska siinä on epätyypillinen tunteensa näyttävä suomalaismies. Mutta entäpä, jos sama mies joutuisi päättämään miljoona kertaa pahemmasta asiasta. Sellaisiakin sattuu tässä kamalassa maailmassa.

Otetaan nyt hyväksi esimerkiksi se Lapin lääninhallituksen korkea virkamies, joka syksyllä -44 piti Ylen nettisivuiltakin löytyvän radiopuheen, jossa hän totesi, että nyt on asiat niin hullusti, että kaikkien läänin asukkaiden on pakattava kimpsunsa heti ja lähdettävä ilmeisesti iäksi Ruotsiin evakkoon. Ei hän päästänyt yhtään nyyhkäisyä, koska ei siinä olisi itku auttanut. Ja itkeskely olisi saattanut vielä tarttua hallintoalamaisiinkin. Hommat olisivat jääneet hoitamatta.

Tämä tarina liittyy Suonenjoen Kärkkäälän kylään sikäli, että kirjailija Oiva Korhonen paljastaa teoksessaan, että opiskeluaikanaan hän asusteli kyseisen virkamiehen verevän lesken taloudessa ja enempää ei nyt kehtaa kertoakaan, mitä sitten tapahtui; Oiva oli rasakka mies nuorempana. Lukekaa itse siitä kirjasta. 

Kommentit (0) 

Kovia jätkiä

04.04.2008, 15:48

Pitäydytäänpä vielä maamme johtaviin ulkopoliitikkoihin ja naistenmiehiin ja vertaillaan heitä Tilastopajan antamien tietojen pohjalta.

Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, 181 cm, 63 kg

100m 11,0 s

korkeus 185 cm

pituus 6,64 cm

kolmiloikka 14.06 m

Ei tuloksia kaudella 2008

Ilkka Kanerva, Lokalahden Leisku, 28.1.1948, 174 cm, 72 kg

100m 11,7 s

400m 52,2 s

korkeus 1.70 cm

seiväs 3.30 cm

pituus 6.07 cm

Ei tuloksia kaudella 2008

Kyllä Urkki oli kovempi jätkä yleisurheilijana, varsinkin 100 metrin  ja hyppylajien tulokset ovat kerrassaan hirmuisia. Tosin Kanervan 400 metrin aika olisi vieläkin kova sana Kalevan kisoissa. Mutta tulokset osoittavat ennen kaikkea sen, että miessukupuolihormoni- eli testosteronipitoisuudet ovat olleet kummallakin kilpailijalla melkoiset.

Naiskysymyksestä sen verran. että Ike on voinut turvautua kännykkään kilvoittelussaan. Sen sijaan Urkilla oli teknisesti vaikeampaa, koska asioita ei voinut hoitaa elektronisesti. Väitetään hänen esimerkiksi joutuneen järjestämään napalangolleen suurlähettilään paikan Moskovaan, vaikka tämä oli sairauden seurauksena jokseenkin vailla puhekykyä. Mutta olihan UKK:lla sitten varma kortteeripaikka suurlähettilään vaimonsa luona valtiovierailujen yhetydessä. Mainittakoon, että kyseinen suurlähettiläs oli muistaakseni alunperin sukunimeltään Airaksinen ja tuskinpa paljoa tarvitsisi asiaa pöyhiä, niin paljastuisi, että sukujuuret olivat Kärkkäälän naapurissa Airakselassa.

Muuten hyvin nuorena kuollut monessakin valtiossa lähettiläänä toiminut Jussi Mäkinen antaa muistelmissaan ymmärtää, että hän olisi ollut  Kekkosen avioton poika. Ainakin miesten huumorintaju oli yhtä ilkeä. Itävallassa lähettiläänä olessaan hän istutti Attila nimisen bokserinsa virallisilla kutsuilla maamme sotilasasiamiestä arvokkaammalle paikalle, koska piti lemmikkinsä älynlahjoja parempina.

Kommentit (1) 

16 haukea

06.04.2008, 17:01

 Kun Petäisen jäältä on lumi sulanut, alkaa ahven syömään – ainakin kerran 10 vuodessa. Ja nyt se taitaa taas syödä. Itsekin, joka olen samaa pilkkiä uittanut parikymmentä talvea, vaikka olen niitä perinyt kenkälaatikollisen, sain muutaman ison ja mustan ahvenen. Ne ovat talven makoilleet mutalikossa ja muuttuneet mustiksi kuin pirut. Päästin isoimmat takaisin ja tapoin kaksi pienintä kerjäävälle lokkipariskunnalle. Mielenkiintoista seurata, miten nuo varovaiset viisaat eläimet varmistavat, ettei lahjoituksen taustalla ole petos. Ilmeisesti uros toimi tiedustelijana ja tutki tarkkaan kalat ja niiden ympäristön, ennen kuin kutsui rouvan apajalle. Olivat varmaan kaukaa juuri muutaneet eikä jäisellä järvellä ole liiemmälti lokinruokaa.

Myös joutsen oli tiedustelumatkalla jäällä; ihme kyllä yksin. Ilmeisesti rouva oli jäänyt sulalle Äyskoskelle ja käskenyt herran katsomaan, onko kotijärvi jo sula. Petäisellä joutsen on pesinyt jo parikymentä vuotta ja sukupolvi on jo varmaankin vaihtunut. Kärkkäälän puolessa pesii muutama joutsenpari. Kerran tapahtui niin, että kesän aikana toinen puolisoista kuoli eikä leski suostunut enää muuttamaan yksin etelään, vaan löytyi talvella kuolleena veneen alta. Tällaisesta uskollisuudesta olisi paljon opittavaa myös meillä ihmisillä.

Lapsuudessani Petäisen joensuu alkoi sulaa jo hyvissä ajoin keväällä ja silloin köyhinä aikoina oli tapana työntää vene jokisuuhun jo huhtikuulla. Muistan, että hirmuisena pakkastalven jälkeen keväällä  -66, jolloin olin helmikuulla kulkenut jalkaisin kouluun 42 asteen pakkasessa, saimme kerran yhdellä kertaa samasta katiskasta pajupuskasta 16 haukea. Pyydys oli vielä itsetehty pieni ja yksinkertainen, ei sellainen kallis ja monipesäinen, jollaisia nykyään kaupoissa näkee. Siinä ei tainnut vielä olla aitaverkkoakaan ja siinäpä oivallinen väitöskirjan aihe kalatalousmaisterille. Kumpi on parempi katiska, aitaverkollinen vai aitaverkoton? Siinäpä varsinainen pulma.

Kommentit (0) 

Lentolaitteet

07.04.2008, 18:16

Luinpa tuossa Eric Brownin kirjan legendaarisista lentokoneista. Yksi oli kuitenkin joukosta poissa. Sitä oululaisen peräkammarin pojan lentolaitetta ei esitelty, jota itsekin kävin polkupyörällä Tikkakosken ilmailumuseossa katsomassa.

Vehje oli tehty riuista, jotka oli verhoiltu apulantasäkeillä. Moottori oli volkkarista, rupeli veistetty kuivasta koivuhalosta ja nerokas polttoainesäiliö oli entinen AIV-liuospönttö. Se on läpinäkyvää muovia ja bensankulutusta on siten helppo seurata ilman kalliita mittareita.

Kerran tämä innokas amatööri-ilmailija oli erehtynyt pöristelemään Oulun lentokentän yläpuolelle ja kun kone laskeutui heinäpellolle, olivat poliisit vastassa. He irroittivat armotta vaivalla halosta veistetyn potkurin. Myöhemmin sakot tulivat käräjillä. Tuomari perusteli tuomiota sillä, että pyritään ehkäisemään tyhmempiä siirtymästä ilmailuharrastuksen pariin.

Sen sijaan kirjasta löytyi lähes yhtä merkillinen vekotin eli ensimmäinen poljettava lentokone, jolla eräs ammattipyöräilijä lensi Englannin kanaalin yli eli noin 35 km. Laite painaa 31 kg ja siivet ovat lähes 30 metriä leveät. Huippunopeudeksi ilmoitetaan 35 km/t.

Sellaisen minäkin vielä teen eläkepäivien ratoksi. Oikeastaan Nurmen Arvi, joka tekee käsillään kaiken sen, mitä haluaa, mm. tandempyörän joskus 70-luvulla, voisi valmistaa lentolaitteen mekaaniset metalliosat. Rönkän Hilkka ja Henrikki on näköjään aloittelemassa lautojen sahausta kenttäsirkkelillä, joten kai siitä sen verran hylkyrimoja ja pintalautaa jää, että kätevä mies voi niistä ilmastointiteipin avulla muotoilla lentolaitteen runkorakenteet. Ne minä verhoilen vanhalla mansikka muovilla.

Kommentit (0) 

Koivukivi

08.04.2008, 17:15

 Hiihtelinpä Kakkisella ristiin rastiin etsien vuosikymmenten takaa tuttua Koivukiveä. Keskellä järven selkää on iso litteä kivi, jonka paljaasta pinnasta kasvoi ennen kolmimetrinen käsivarrenpaksuinen koivu. Närhin Kalle kertoi, että koivu oli ollut ihan samanlainen jo 1900-luvun alkuvuosina.

Ei löytynyt enää koivua. Kivi sentään oli jäljellä. Olisiko viimeaikaiset kuumat ja kuivat kesät sen tappaneet ja hirmuinen Unto-myrsky lopulta heittänyt rangan järveen. En usko, että niin sydämetöntä ihmistä onkaan, että olisi koivuparan kaatanut.

En meinnut löytää edes puun kuvaa mistään, mutta sitten se löytyi sen keksilaatikon pohjalta, jonne olen kaikki hylkykuvat heittänyt. Ja itseasiassa sieltä löytyi paljon mielenkiintoisempia kuvia kuin albumista. Niin aika kääntää asiat pää laelleen. Viimeiset tulevat lopulta ensimmäisiksi.

Tuo yll oleva kuva on napattu 70-luvun alkuvuosina sellaisella 20 mk maksaneella Työmiesaskin kokoisella kameralla, jossa erilaisia säätöjä oli 1 kpl. Kuvat joko onnistuivat tai eivät ja yleensä laite tärähti kuvaushetkellä niin, ettei kohde jäänyt filmille. Mutta onneksi tekniikka on niin kehittynyt, että nykyaikaisella tietokoneella epäonnistuneenkin kuvan saa jotenkin hahmolleen. Saattaa olla, että tämä on ainut muisto 200-vuotisesta vaivaloisesta elämästä.

Koivu jäi löytämättä, mutta rakastuneeseen saukkopariskuntaan tuli kuitenkin törmättyä. Siitä piti tulla vuoden luontokuva, mutta halpissarjan testivoittajadigikamera on niin hidas, etteivät elukat jaksaneet odottaa. Köyhyys ei ole ilo kenellekään. Saatanan hallitus. Sillä seitkytluvun työmiesaskilla olisin vuoden luontokuvan ilman muuta ottanut.

Kommentit (0) 

Erkki Junkkarinen

09.04.2008, 16:35

Uutisissa kerrottiin juuri, että Erkki Junkkarinen on kuollut 78-vuotiaana. Junkkarisen kuvaakin näytettiin ja siitä saattoi todeta, että kyllä mies oli äitinsä puolelta Kärkkäälän Vepsäläisiä. Ihan tuli Viljami mieleen; yhdennäköisyys oli hämmästyttävä. Tosin Viljamin valokuvaa en ole onnistunut löytämään. Saattaa olla, että hän oli niitä vanhan kansan miehiä, joista ei jäänyt kuvaa.

Viljami oli Erkki Junkkarisen serkku. Hänen isänsä Kalle, siis Erkin eno, oli seudun viimeinen ammattimetsästäjä ja hän toimi myös kylän pyhäkoulunopettajana. Kerrotaan, että hän suhtautui uskonasioihin käytännöllisesti. Kerrankin Kalle aloitti tunnin pidon sanomalla, että ”no niin lapset, eiköhän aloteta, että piästään muihin hommiin”. Eli asialliset hommat hoidetaan, vaikka muuten oltaisiinkin kuin Ellun kanat.

Viljamikin oli isänsä tavoin innokas metsästäjä. Niin innokas, että hän liittyi 30-luvulla suojeluskuntaan, koska sieltä sai ruutia haulikkoon. Ja niinhän siinä kävi, että sotilaskiväärin ruuti räjäytti haulikon miehen silmille ja loppuikänsä hän oli puolisokea. Tosin sekään ei estänyt, vaan pikemminkin vain hidasti erästystä. Muistan, että kerran hän ampui kotini pihakuusesta oravan. Viljami piteli ja laukoi haulikkoa ja isäni toimi tulenjohtajana.

Viljami oli laulumiehiä. Muistelen, että vaikka hän oli vanha suojeluskuntalainen, lauleskeli hän kylän maalaisliittolaisten isäntien pyynnöstä myös punakaartin marssia. Sen kaikenlaisia herroja kritisoivat sanat kelpasivat myös talonpojille. Ja varmaan punakaartin marssin sanat puhuttelivat myös Viljamia. Nimittäin sukulaismies Junkkarinen oli toiminut kapina-aikaan Iisveden punakaartin johtajana. Iisveteläissyntyinen professori Kai Laitinen kertoo muistelmissaan, että hänen innokas musiikkimies isänsä, joka oli kansakoulunopettaja ja suojeluskuntaupseeri,  antoi epäröimättä punapäällikkö Junkkarisen pojille täyden 10 laulusta.

Kommentit (0) 

Kivijärvenvuori

10.04.2008, 20:41

Tämäkin kuva löytyi sieltä peltisen keksiloutan pohjalta hylkykuvien joukosta. Taiteellisesti tai teknisesti otos ei lukeudu valokuvataiteen helmiin. Se on otettu noin 35 vuotta sitten 20 mk:n arvoisella Työmiesaskikameralla.

Juhani Nurmi siinä seisoo Kivijärvenvuoren huipulla ja katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Siihen aikaan vuorelta, joka sijaitsee Kakkisen salon Airakselan puoleisella laidalla, avautuivat hulppeat maisemat joka suuntaan. Kymmen kunta järveä näkyi ja Kärkkäälän puolelta Piispalanmäen rakennuksetkin erotti kiikarilla selvästi. Kai tämä kuva nyt ainakin sen osoittaa, että mäeltä näkyi silloin kauas. Ihan tulee Lappi mieleen.

Viime kesänä kävin pitkästä aikaa taas katselemassa maisemia Kivijärvenvuorelta. En muistanutkaan, että mutkittelevia metsäautoteitä pitkin sinne on Kakkisen rannalta varmaankin 10 kilometriä. Talvella metsän läpi hiihtämällä matka ei ennen ollut pitkäkään. Pettymys oli suuri. Maisema oli muuttunut. Metsä oli voittanut omansa eikä huipulta enää nähnyt minnekään. Sen huomasin, että vuoren juurella kasvoi hyvin mustikoita ja lakkojakin. Kiviä oli rinteillä kuin kiukaassa, joten nimen keksiminen tällä mäelle on ollut helppoa.

Muuten huomasinpa juuri, että Bonvesta on myymässä maata Kivijärven rannalta. Sinne on kaavoitettu kahdeksan kesämökkitonttia. Varmaankin menevät hyvin kaupaksi, koska järveltä on hyvät liikenneyhteydet. Siitä voi soudella helposti vaikka Amerikkaan. Onneksi sentään Kakkisen rannat on suojeltu, vaikka tontteja olisi miljoonien arvosta. Siinä on seudun viimeinen erämaajärvi.

Kommentit (1) 

Rökkäleet

11.04.2008, 20:05

Asuin opiskeluaikani Vantaan Koivukylässä ja aloitankin nyt muistelmasarjan ”Koivukyläläisiä suurmiehiä sekä -naisia”. Luin tuossa juuri kirjallisuuden tohtori Anna Makkosen (nykyään Kuismin) kirjan Kadonnut kangas. Anna asui naapurissa opiskeluaikanaan ja muistan, ettei hän jostain syystä liiemmälti arvostanut Kalle Päätaloa.

Kadonnut kangas-kirjassa on huima tarina Marttilan kinkereiltä vuodelta 1807. Siellä tutkimustapahtumaa häiritsi Vähätalon sairas ja houraileva isäntä Heikki Matinpoika, joka juoksi paitasillaan lukutupaan aiheuttaen närkästystä paikalla olleessa papistossa. Yksi hengenmiehistä suivaantui niin, että hän otti alastoman miehen rökkäleistä kiinni ja toisen papin avustamana tunki hänet palavaan tulisijaan saamaan esimakua helvetin tulesta. Heikki Mainpoika menetti henkensä, mutta myös papit menettivät virkansa.

Korostettakoon, ettei tapahtuma kuitenkaan ole ihan tavallinen seurakuntaelämässä, vaikkakin tutkimusten mukaan nykyään seurakunnat ovat kaikkein pahimpia työpaikkoja, joissa kiusaaminen on tavallista. En esimerkiksi tiedä Suonenjoen seurakunnan historiasta mitään kielteistä. Pikemminkin sieltä löytyy vain myönteisä asioita, kuten vaikkapa se, että 60-vuotias sielunpaimen nai ja saattoi raskaaksi yli 30 vuotta nuoremman diakonissan.

Ja muistan, että erittäin pitkään paikkakunnalla vaikuttanut pappi, oli erittäin pidetty. Häntä arvostettiin hyvänä saarnaajana varsinkin juovuksissa ollessaan. Tosin jonkinlaista närää herätti 30-luvulla vahvassa korpikommunistisessa pitäjässä papin toimiminen Lapuan liikkeessä. Vakavilta konflikteilta vältyttiin, vaikkakin kerran rippikoulupojat olivat viskanneet hengenmiehen narulla kuivumassa olleen sinimustan järjestöpaidan sementtimyllyyn.

Kommentit (0) 

Mykkälänviita

12.04.2008, 18:52

Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Tässä nettiosoitteessa ( www.infokartta.fi/psavo/ ) on kartta, josta voi katsella kaikenlaisia mielenkiintoisia yksityiskohtia. Jos valitsee suurimman mittakaavan, siitä löytyy tietoa vaikkapa järvien syvyyksistä. Jos nyt hakemalla haetaan jotain vikaa, niin on puute, ettei järvien syvimpiä pisteitä ole merkitty.

Muistelen, että Suonenjoen syvin järvi on Suontee. Olen kuullut puhuttavan 80 metristä. Kärkkäälän syvin on Vehmaa, josta löytyy tietääkseni vettä parhaimmillaan 37 metriä. Uusi tieto allekirjoittaneelle on, että Petäisen eteläpäästä löytyy kartan mukaan yli kuusi metriä. Enpä olisi uskonut, sillä minulle tutumman puoliskon eli sillan pohjoispuolella on vain 180 cm. Itse asiassa se ei taida enää olla järvi vaan kosteikko. Muuten kiertelin joskus Jouhtenisella tutkimassa vesistötilannetta. Siellä on monta pientä ja matalaa lampea peräkkäin, mutta yksi niistä, olisiko Miilu-Sikonen niminen pikkuputura, on hämmästyttävän syvä. Ihan rannan läheltä mittasin pilkkiongella noin 15 metriä.

Huomasinpa myös nettikartasta, että Rasiahon ja Suolammen väliltä löytyy paikka nimeltään Mykkälänviita. Viita tarkoittaa vesakkoa, mutta mistä tulee Mykkälä. Liittyyköhän nimi jo aiemmin kertomaani tapaukseen. Sukulaismies Närhin Aaku oli nimittäin satakunta vuotta sitten hirven(sala)metsällä ja hiihtäessään hirveä kiinni, hän yritti kiivetä pisteaidan yli, jolloin haulikon hana osui aidanseipääseen ja Aaku sai täyteisen takaraivoonsa. Muistelen vanhojen ihmisten kertoneen, että ruumiin löysi joku mykkätyttö, jonka oli vaikea selittää asiaa kyläläisille.

Voi tietenkin olla myös niin, että tapaus sattui Myllälänviidassa ja olen vilkkaan mielikuvitukseni turvin lisännyt tarinaan uuden dramaattisen sivujuonteen. Harmi, että kaikki tapauksesta tietävät eivät ole enää asiaa muistamassa. Mutta mistä ihmeestä tulee nimi Mykkälänviita? Onko seudulla joskus asunut puhetaidoton ihminen.

Kommentit (0) 

Pyöräilyä

13.04.2008, 19:06

Olihan taas hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Sampo näyttää sittenkin  vievän mestaruuden, vaikka finaalisarjan alussa passarilta murtui sormi. Päätin sen jälkeen lopettaa pelien seuraamisen, koska hermot eivät kestä. Äsken jätin vain toisen erän lopun väliin, kun se meni liian jännäksi.

Rovaniemen puolella puhuttiin englantia kiukkuiseen sävyyn. Siellä amerikkalainen valmentaja on valinnut keppilinjan eikä se toimi Suomessa. Pielaveden puolella Tuovinen kuului tiukan paikan tullen sanovan lempeästi pojille, ett ”pelataan pooj at vuan”. Toivottavasti ensi torstaina inhimillisyys taas voittaa Kuopiossa. Harmi, että ottelu on Kuopio-allissa. Sinnen mahtuu vain 2000 katsojaa. Jos tapahtumapaikkana olisi jäähalli, olisi se täynnä. Se vetää 5000 katsojaa ja joskus ennenkin se on letisottelussa ollut tynnä. En tiedä, että  missään muualla sivistyneessä maailmassa lentopalloa seuraa sellainen määrä väkeä.

Ylimääräinen jännitysmomentti on se, että pelaaja-huoltaja Tero Viitanen on luvannut polkea ensi kesänä polkupyörällä Savosta Rovaniemelle, jos Sampo voittaa. 600 kilometriä on pitkä matka fillarilla. Voisin lainata ykköspyöräni. Se on 50-vuotias SaIntin luotettava yksivaihteinen maastopyörä, joka painaa kolme kertaa nykyvehkeitä enemmän. Mutta kun sen saa vauhtiin, on eteneminen 15 km/tunnissa vauhdilla yhtä juhlaa.  Selkä on suorassa eikä leveä satula hierrä.

Pitäisi tutkia asiaa tarkemmin, mutta minulla on tuntuma, ettei 15 km/tunnissa juurikaan ole sen rankempaa kuin paikallaan istuminen. Joskus nuornamiesnä ajoin välillä Vantaa-Kotka-Heinävesi noin 500 km reilussa vuorokaudessa eikä se muuta kuin janotti hirveästi. Silloin kesällä -82 oli heinäkuun 18. päivänä 32 astetta lämpöä. Taitaa olla ennätys minun elinaikanani. Samana kesänä satoi Etelä-Suomessakin lunta kesäkuun lopulla. Etelä-Suomen autoilijat tuli kerrankin yllätettyä lumisateen toimesta. Oli ne maailman kirjat sekaisin silloinkin.

Kommentit (2) 

Koskeloita

15.04.2008, 18:17

Ilkka Kylävaara on julkaissut uuden kirjan. Pitkältä nimeltään ”Mies joka rakasti naisia ja piti siitä”. Kylävaara on lahjakas ihminen eikä hän edes yritä sitä mitenkään peitellä. Kirjansa kannen esittelytekstissäkin hän paljastaa olevansa yliälykkäiden järjestön Mensan jäsen. Eikä aiheetta, sillä mies aloitti ihan tyhjästä ja nyt hänellä on velkaa kymmeniä miljoonia. Siihen ei tyhmä pysty.

Kylävaara paljastaa älykkyytensä lisäksi paljon muutakin. Varsinkin toisten julkkisten yksityiselämstä, mutta sillä tavalla nerokaasti nimiä mainitsematta, että kunnianloukkaussyytteiltä vältyttäneen. Yllättävä paljastus on se, että vanhan Tuntematon sotilas-alokuvan uljas upseeri Koskela, suomalaisen jämerän ja asiallisen miehen esikuva, olikin ns. miehimys. Hän se joissakin orgioissa selitti kovaan ääneen muille Kansallisteatterin 16 homolle, että minähän ne kaikki irstailut teille opetin. Koskela oli siis kaikinpuolin synnynnäinen johtaja.

Kuulemma kenraali Hägglund loukkaantui siitä, että animaatioelokuvassa joku kirgiisi pylsi Mannerheimia. Maamme sotaveteraanit kuulemma suuttuivat siitä, että viimeisimmässä Tuntemattoman-teatteriversiossa tuhottiinkin ryssien sijasta pesukoneita. Rohkenenpa veikata, että tabujen rikkominen tulee jatkumaan ja kohta nähdään Tuntemattomasta sotilaasta sellainenkin versio, jossa sotamies Rahilainen bylsii luutnantti Koskelaa.

Muuten Koskella on tiettävästi ihan oikea esikuva. Kirjassahan mies kuvataan vakaaksi hämäläiseksi, mutta todellisuudessa hän taisikin olla venkoileva savolainen. Ainakin kirjallisuuden tutkijat vakuuttavat esikuvan olleen Linnan joukkueen johtajan nilsiäläisen pienviljelijä Einari Kokkosen. Alaiset arvostivat tätä tervejärkistä upseeria kovasti, esimiehet sen sijaan eivät. Sotilaspassiin oli kuulemma merkitty arvosteluksi, että sotilaallinen käytös ja oma-aloitteisuus heikko. Tosin johtamiskyky ja fyysinen kunto olivat erinomaisia.

Kommentit (0) 

Motoristin kuolema

15.04.2008, 18:16

Vähän aikaa sitten kirjoitin tapauksesta, jossa Kärkkäälän tiellä Rastilan mutkassa moottoripyöräilijä kaatui ja kuoli. Tapaus on sattunut joskus 50-luvulla. Korhosen Timolta sain kännykkäviestissä lisätietoa tapauksesta. Kuollut motoristi oli Heinäselässä asuneen Viljo Korhosen poika Erkki Korhonen. Hän oli lainannut Väänäsen Heikin Jawaa.

Vainaja ei ole tietääkseni lähisukua Timolle. Korhosia riittää Savossa ja kuten koko Suomessakin. Kärkkäälässäkin on asunut Korhosia ainakin viidessä eri talossa. Sukunimi on muuten Virtasen jälkeen suosituin maassamme. Tosin kunnon itäsuomalaisina Korhoset ovat innokkaampia lisääntymään ja ohittavat pian määrältään  länsisuomalaiset Virtaset. 

Erkki Korhosen kuolema ei ole ainut Heinäselän Korhosia kohdannut tragedia.  Muistelen, että Kärkkäälän kylän kansakoulun Pro Patria-taulussa oli kersantti Kurre Korhosen nimi. Hän oli varmaankin kuolleen moottoripyöräilijän setä. Puhuttiin, että Kurre oli kadonnut rintamalla 1941. Isäni, joka ei näistä asioista paljoa puhellut, että kersantti Korhonen olisi jäänyt johonkin palaneeseen saunaan.

Sota-arkiston lähteistä löysin alla olevat tiedot Kurre Korhosesta: 

Kommentit (2) 

Kumpunen

16.04.2008, 18:27

Viimeksi kylällä käydessä hiihtelin myös Kumpuselle. Sinne kulki lapsuudessani hyvä polku Satulamäen päältä. Mutta eipä kulkenut enää. Metsäkoneilla on paha tapa hävittää vanhat polut. Polut ja myös lähteet alkavat olla katoavaa kansanperinnettä. Mutta kyllä Kumpunen löytyi entiseltä paikalta, vaikka vesakossa hiihtely on työlästä.

Kumpunen ei ole nykyään erityisen hyvän kalajärven maineessa. Olen siellä kuitenkin kokenut 31 vuotta sitten ihan hirmuisen ahvenensyönnin. Muistan, että joskus 70-luvun alussa järven lähelle ilmestyi suuri apulantasäkki pino. Siihen aikaan metsiä tarvitsi lannoittaa kasvun parantamiseksi. Säkkikasa hävisi ja vähän myöhemmin hävisivät myös Kumpusen kalat. Vesi muuttui sameaksi ja alkoi haista.

Mutta pari vuotta tämän jälkeen elokuussa -77 pyysi Närhin Kalle (83 v), minut mukaansa aamuongelle ja olihan se melkoinen kokemus. Isot ahvenet söivät hullun lailla. Saattoi muuten olla miehen viimeisiä Kumpusen reissuja. Olihan sinne metsän läpi kolmisen kilometriä Kuoppalasta. Kalle ehti varmaan varmaankin kalastella tällä järvellä liki 80 vuotta.

Tämän tapauksen jälkeen olen muutaman kerran käynyt siellä ongella, mutta huono kalavesi se on nykyän. Joskus 40-luvun lopulla on muuten isäni yhdessä Vilhusen Arvon kanssa pyytäneet sieltä pitkällä siimalla haukia ja saaneetkin yhden 6,5 kiloisen vanhimman siskoni kastajaispäivänä vuonna -49.

Isäni mukaan järven etelärannalla lähellä vevevalkamaa olevalla kivellä on kuulemma monet kahvit keitetty. Vanhan kansan miehet keittivät kahvinsa tervasnuotiolla. Asetanpa itselleni tulostavoitteeksi ensi kesänä juoda tulilla porokahvit samalla kahvikivellä – vaikkakaan eihän kiven päälle saisi tehdä nuotiota, sillä siitä jää rumat jäljet.

Kommentit (0) 

Ennusunia

17.04.2008, 20:39

Ja siinä kävi juuri niin kuin pelkäsinkin. Olen alkanut uskoa urheiluaiheisiin ennusuniini. Ennen Naganon olympialaisia näin unen, jossa mukamas heräsin ja avasin telkkarin. Ruudussa kiisi Mika Myllylä läpi tuulen ja tuiskun ylivoimaiseen voittoon ja pelätyt norjalaiset olivat sijoilla ym:t. Vähän myöhemmin olympialaisten aikaan heräsin ihan oikeasti, avasin telkkarin ja totesin, että tuon olen nähnyt ennenkin.

Pari yötä sitten olin työkaverini Heikki Savolaisen kanssa lentopallokentällä torjumassa rovaniemeläisten hyökkäyksiä. Heikki on oikeasti lentopallomiehiä ja valmentaa nuorten naisten joukkuetta. Minusta se on vähän sama, kuin panisi rahaa pankkiin. Vaikka meille unessa oli  kasattu korkea maapenkka jalkojen alle, niin pallot vaan viuhahtelivat torjuntamme yli. Aamulla herätessäni oli paha mieli ja tunnelma pilalla. Niinpä äsken alkuillasta pitkään mietin, että kannattaako maksaa 25 euroa eli 150 markkaa pääsylipusta peliin, jonka tuloksen tietää etukäteen.

Kyllähän se kannatti. Olin paikalla puoli tuntia ennen alkua, mutta varsinaiset katsomopaikat oli myytyloppuun. Uskomaton asia – 25 eurolla saa vaikka monta kunnon kuopiolaista kyykkykänniä. Minun tarvitsi lopulta maksaa vain kympin ja sillä pääsi seuraamaan peliä nurkan takaa. Halliin, johon mahtuu 2500 katsojaa, oli myyty 3800 lippua.

Itse peli oli ihmisten huudoista päätellen hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, jonka kovahermoisempi eli siten parempi Rovaniemi voitti. Vaikka Pielaveden kunnanjohtaja piti puheen ja seurakunnan kanttori lauloi, niin siitä huolimatta tai juuri sen vuoksi, Pielaveden Sampo voitti SM-hopeaa. Pelin ratkaisi lopullisesti uskoakseni rantasalmelainen heimopetturi, joka rahasta pelasi lappilaisten puolella.

Muuten saa nähdä toteutuuko, myös äskettäin näkemäni kolmas urheiluaiheinen ennusuni. Olin katsovinani uutislähetystä, jossa kerrottiin, että erittäin menestyksekäs suomalainen naishiihtäjä on jäänyt tullissa kiinni dopingaineiden salakuljetuksesta. Jotenkin unessa asia tuntui ihan luonnolliselta asialta.

Kommentit (0) 

Narsismin häiriöt

18.04.2008, 14:28

Nykyään yhä useammalla narsistisesti häiriintyneellä ihmisellä alkaa olla täällä internetissä oma blogi. Sehän alkaa olla jo ihan niinkuin jonkinlainen maanvaiva. Mutta tässäpä nettiosoite, jossa myös ihan tavallinen tuulipukuihminen voi noin minuutissa maksutta perustaa oman blogin ( http://blogitus.net/ ). Siinä voi alkaa julkoa vaikkapa hajatietoa ympäristön tapahtumista tai vaikkapa valokuvia. Myös omia valokuvia voi turvallisesti säilöä sinne sähkömagneettisessa muodossa. Sieltä piirongin oikeasta yläloutasta ne kuitenkin dematerialisoituvat ennemmin tai myöhemmin.

Niinpä esitänkin kainon toivomuksen, että joku kärkkääläinen, uukuniemeläinen, heinolalainen tai koivukyläläinen innostuu ja alkaa kertoilla paikkakunnan mehevistä juoruista luottamuksellisesti bloginsa välityksellä minulle, jonka huulet ovat sinetöidyt. Otsikkona voisi olla esimerkiksi Uukuniemi-blogi. Varsinkin valokuvat olisivat iloisia ylläreitä. Miltä näyttäkään Pyhäjärvi, joko ovat jäät lähteneet? Joko Kymenvirran rannalla kukkivat sinivuokot? Tai miltä näyttää monumenttaalinen Rasinkatu lähes reaaliajassa? Minä aion huolehtia ennen kaikkea Kuopion ja Kärkkäälän rintamasuuntien uutisoinnista lähes päivittäin herkeämättömällä valppaudella.

15:27:26.

Kommentit (0) 

Äijä

20.04.2008, 18:44

 Linnut, nuo metsiemme siivekkäät pikkunisäkkäät, eivät näytä pystyvän elämään sovussa, vaan joka kevät tappelevat noukat verillä asuinpaikoista. Sinitiainen valtaa pöntön ensiksi, mutta sitten tulee kirjosieppo ja suorittaa häädön vähintään yhtä väkivaltaisesti, kuin Töyryn isäntä heittäessään Laurilan Anttoon mäelle, vaikka Anttoo katkeraan loppuun asti vakuutti, että ”tämä palli pysyy mun perseeni alla”. Olen melkein jokaiseen hallinnoimaani puuhun  ripustanut pöntön, mutta konfliktit eivät näytä llientymisen merkkejä.

Kun viime keväänä puhdistin kuvan esittämän arkkitehtoonisen kokonaisuuden, huomatkaa, miten siitä kuvastuu aito käsityön leima, oli se täynnä kuolleita päästäisiä. Jostain syystä ne olivat päättäneet porukalla kavuta kolmeen metriin tekemään hurmaavan joukkoitsemurhan. Tai sitten joku peto oli ne sinne varastoinut. Lintumiehet esittvät tietenkin varpuspöllöä, mutta en usko. Reikä on niin pieni, että sinne ei mikään pöllö mahdu. Itse veikkaisin asialla olleen lumikon, vaikka en tiedäkään sen varastoivan eväitään. Ja kummallista, että kaikki tapetut olivat päästäisiä, yhtään hiirtä ei ollut joukossa. On ehkä niin, että päästäinen haisee niin pahalle, ettei sitä edes lumikko suostu heti syömään, vaan kelpuuttaa sen vain vararavinnoksi.

Kuvan pönttö on järjen kanssa tehty. Kosteusongelmaa ei siinä ole, koska rakoja on paljon. Pintalaudasta tehty hieman kupera tuhipäällysteinen katto on kestänyt varmaan parikymmentä vuotta. Mutta lattia remontti piti nyt tehdä. Uusin sen kokonaan pintalaudan palalla. Rakoja jäi tarpeeksi, ei kärsi laululintuperhe homeallergiasta. Tunsin olevani miesten mies naputellessani uutta lattiaa. Siihen hommaan ei nainen pysty, vaan tekijän pitää olla oikea äijä, luomakunnan kruunu.

Kommentit (2) 

Tyly kaupunki

21.04.2008, 18:36

En yleensä katsele kaupallisia kanavia, mutta eilen tuli SubTV:ltä matkailuohjelma entisestä kotikaupungistani Heinolasta. Siinä toimittaja pyrki selvittämään kaupungin tylyä mainetta. Oivallista matkailumainontaa, jossa Juutin Sirpa ja Vuoren Olli onnistuivat hyvin. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi satunnaiselle katsojalle kuitenkin välähdys hirmuista noin 100 km/t kiitävästä vintiömopoilijasta, jota iso köpelö mustamaija turhaan yritti tavoittaa. Puuttui vain se, että varoituslaukaukset olisivat paukkuneet.

Heinolan, tyly kaupunki-iskulause syntyi 90-luvun alussa Lapilahden lintujen TV-sarjan sivutuotteena. Eikä ihan aiheetta. Miljoonat suomalaiset olivat ajaneet kaupungin läpi ja kyllähän se silloinen Siltakatu muistutti asiantuntijoiden mukaan lähinnä Itä-Berliinin Stalinstrassea, erotuksena tosin se, ettei siellä kärsitty ruuhkista. Kaupunki itse oli luonnonolosuhteiltaan kyllä muuten Suomen, ellei peräti Pohjoismaiden luonnonkaunein. Nykyään Siltakatukin on ihan kelvollinen.

Lisäksi kaupungin huonoon maineeseen vaikutti se, että toistakymmentä vuotta sitten Hesari rankkasi Suomen kaupungin sosiaalisten mittareiden perusteella ja Heinola sijoittui kisassa pronssille häntäpäästä lukien. Kurjempia olivat ainoastaan Lieksa ja kilpailun voittanut Pieksämäki. Kylpylämaineestaan huolimatta Heinola oli siihen aikaan raskaan teollisuuden kaupunki, mutta sekään ei tylyä ilmettä selitä.

Esimerkiksi Tampere oli sosiaaliselta rakenteeltaan juuri samanlainen. Ero oli siinä, että tamperelaiset olivat oikeita duunareita jo neljännessä polvessa. Heinolalaiset sen sijaan ensimmäisen polven vuorotyöläisiä ja taustaltaan itäsuomalaisia pienviljelijä-metsureita, jotka kärsivät juurettomuudesta. Itse alkuperäisiä itähämäläisiä on vähemmistö. 40-luvulla muuttaneita Käkisalmen  evakoita lienee vielä enemmän ja sitten vielä 70-luvun muuttajia, joita oli kaikista eniten.

Muuten Elias Lönrothkin käväisi runonkeruumatkoillaan Heinolassa. Päiväkirjassaan vuodelta 1838 hän tunnustaa juosseensa kaupungin halki ja pysähtyneensä vasta lusissa. Hän myöntää hölkötellessään ihmetelleensä tämän pikkukaupungin asujaimiston alkukantaisuutta.

Kommentit (0) 

Heinolan Pamaus

22.04.2008, 21:09

Eka kerran tutustuin Heinolaan ja sen Siltakatuun 30 vuotta sitten toukokuun 17. 1978. Ostin ensimmäisen opiskeluvuoteni keväänä 327 mk maksaneen neuvostoliittolaisen retkipyörän. Eihän se mitään maksanut, mutta ei sillä kyllä mitään tehnytkään. Heikkoina hetkinäni ymmärsin häivähdyksen omaisesti Stalinia, joka yritti niskalaukauksilla synnyttää edes jonkinlaista laatua sikäläiseen teollisuustuotantoon.

Kuitenkin tällä värkillä läksin polkemaan Vantaan Koivukylästä Suonenjoelle. Vasta jälkeenpäin luin Tekniikan Maailmasta pyöräni testiarvostelun, joka oli lyhyt ja ytimekäs: ajokelvoton, mm. satuloiden törröttävät niitit raapivat ajajan takapakarat hetkessä veriseksi massaksi. Testituloksesta piittaamatta ajoin yhtäsoittoa 370 kilometriä; oikea jalkateräni halvaantui vasta seuraavana päivänä.

Olin mielestäni varustautunut hyvin matkalleni, sillä olin sitonut narulla ison lasisen limpparipullon (muovipulloja ei ollut vielä keksitty) pyöräni tarikalle retkievääksi. Iltamyöhällä Heinolan vanhalla sillalla autoja väistellessä pullo putosi asfaltille ja siinä meni sekin retkeilyjuoma. Seuraavan kerran join Suonenjoen Esson baarin ikkunapöydässä pullolisen punaista Aku-Ankka-juomaa ja se pelasti minut elämälle.

Heinolan sillalla ihmettelin pommin tuhoaman rakennuksen raunioita. En silloin aavistanut, että tulisin viettämään tässä kaupungissa vähän myöhemmin 16 elämäni parasta vuotta ja aina huhtikuun lopulla työpaikan kahvipöydässä  viettäisimme Heinolan Pamauksen vuosipäivää.

Nimittäin huhtikuun lopulla -78 oli kaasusäiliöauto täyttämässä Heinolan Seurahuoneen kaasutankkia. Jostain syystä kaasu räjähti, rakennus tuhoutui ja muistaakseni kolme ihmistä kuoli. Paljon suuremmankin katastrofin ainekset olivat olemassa. Kerrottiin, että itse säiliöautokin oli vaarassa räjähtää seuranneessa tulipalossa. Sellaisessa räjähdyksessä kuulemma pelkästään tulipallon halkaisija olisi ollut puoli kilometriä. Niinpä koko kaupungin ydinkeskusta oli vaarassa.

Tarinan mukaan eräs rohkea palomies onnistui siirtämäään auton turvaan. Hän, jos ken, olisi ollut oikeutettu Heinola-mitaliin. Tarina ei kerro, myönnettiinkö se hänelle. Muuten tietääkseni ItäHäme-lehti julkaisi tapahtumapäivän iltana ylimääräisen erikoisnumeron, jolla varmastikin olisi nykyään keräilyarvoa. Lehti voisi julkaista Heinolan Pamauksen 30-vuotismerkkipäivän kunniaksi tästä lehdestä uusintapainoksen vaikkapa netissä.

Kommentit (2) 

Heinolan paukauksia

23.04.2008, 20:03

Antti täsmensi edellistä juttuani Heinolan Pamaksesta. Tapahtumapäivä oli 20.4. Se on helppo muistaa, koska se on myös Hitlerin syntymäpäivä. Olli oikaisi tapahtumapaikan virheen. Se olikin Heinolan Hovi eikä Seurahuone. Anteeksiantamaton virhe puoleltani, mutta yritän selittää alitajuista lapsustani.

Nimittäin kyllä Seurahuoneenkin suunnalla jysähti. Kymmenisen vuotta sitten Seurahuoneen vieressä sijaitsevan entisen postin kellarissa räjäytettiin kunnon paukku erään  aamuyön tunteina. Tapauksen taustoja ei ole tietääkseni vieläkään selvitetty, mutta ilmeisesti tarkoituksena oli eliminoida eräiden pankkien hälytysjärjestelmät. Itse en tähän jyskyyn herännyt. Mutta uudenvuodenaattona -88 minäkään en ollut havahtumatta. Silloin tuntemattomiksi jääneet nuoret juhlistivat iltaa räjäyttämällä parikymmentä kiloa dynamiittia läheisellä uimarannalla. Silloin tuntui, että koko kerrostalo pomppasi ilmaan.

Ja silloinkin paukkui Seurahuoneen nurkilla, kun vuosituhannen loppuvuosina paikalliset pk-yrittäjät selvittelivät liikeasioitaan. Kävin laskemassa rakennuksen seinästä 11 luodiniskemää. Toinen liikemies sai luodin pakaraansa. Oikeudessa ampuja vakuutti, että hän oli ampunut ainoastaan varoituslaukauksia ilmaan ja putoava luoti aiheutti uhrin istumalihasvamman.

Laskujeni mukaan Heinolan pikkukaupungissa on tehty neljä pommi-iskua eli enemmän kuin muualla Suomessa yhteensä. Myös myrkytysmurhien osalta Heinola voittaa koko muun maan. Mutta kyllä Kuopiossakin osataan ampua. Käykääpä hyvät ihmiset maailman johtavassa Muikkuravintola-Sammossa. Siellä erään pöydän vieressä on seinällä taulu ja kun tarkaan katsoo, huomaa siitä 9-millisen reiän. Se on peruja siitä tappauksesta, kun kaksi lupsakasta savolaista liikemiestä ei päässyt neuvotteluissaan täyteen yksimielisyyteen.

Sen sijaan pommikulttuuri on täällä täysin lapsen kengissä. Viimeinen pommi räjähti kesällä -41 Hallmanin lautatarhalla, joka paloi. Sen jälkeen kauppaneuvos Hallman lähetti sähkeen kaverilleen Englannin pääministeri Churchillille, että ”Kuopiota ei sitten ennee pommiteta”. Se viesti pelästytti liittoutuneiden poliittisen johdon ja Kuopio jätettiin rauhaan.

Kommentit (0) 

Yliasimies

24.04.2008, 16:37

Yliasiamies on melkein yhtä iso herra ja päättäjä kuin alivaltiosihteeri. Sitran yliasiamies Esko Aho oli toissailtana kaupungintalolla arkkipiispan vieraana. Vaivauduin paikalle ja aioin säälimättömästi avata sanaisen arkkuni vuoden -92 talouskatastrofista. Eikö meidän sittekin olisi pitänyt valita Ruotsin tie ja ottaa kerralla vielä enemmän velkaa, pelastaa siten valtava määrä yrityksiä, estäen näin hirveä työttömyys, ehkäisten niin kauhea ylivelkaisten määrä, tojuen tällä tavalla mahdoton ihmisten syrjäytyminen ja enneltaehkäistä jo ennalta nykyiset häpeälliset ruokajonot.

En rohjennut tivata näitä asioita, vaan kätkin sydämeeni huomattavan määrän viisuksia, joita tämä Vetelin suuri poika alustuksessaan sankalle kuulijakunnalle esitti. Oppimani asiat olivat seuraavat:

-Globalisaatio ei ole uutta. Jo vuoden 1901 Alajärven 5000 asukkaan kunnasta muutti 300 henkeä globalisaation seurauksena Amerikkaan. Se merkitsisi suhteutettuna sitä, että Helsingistä lähtisi 30.000 ihmistä. Muudan Oskari Aho harjoitti jo silloin pendelöintiä – hän kävi elämänsä aikana Vetelistä 7 kertaa Valloissa pätkätöissä. Epäilen, että hänellä saattoi olla avio-ongelmia.

-Kun Aho 54 vuotta sitten syntyi, oli Suomi hevosvetoinen yhteiskunta, vuonna -88 hän sai työpaikalleen modernin henkilöauton hintaisen kirjoituskoneen, jonka kerrottiin sitten palvelevan miehen eläkeikään asti. Ihmelaitteessa oli uskomaton kolmen rivin muistikapasiteetti. Vuonna -92 kansanedustaja Aho sai 14.000 mk eli 2400 euroa maksaneen ja kilon painaneen kännykän, jonka vertainen laite maksaa nyt viisi euroa.

-Ahon hyvin tuntema kiinalainen professori, joka on vaikuttanut myös meillä, palasi Kiinaan huippuyliopiston palvelukseen ja kertoi, että laitoksen taso on sellainen, että Suomessa syntyy todennäköisesti kerran kolmessa vuodessa lapsi, joka voisi läpäistä sen pääsykokeet.

-Usa:n entinen presidentti Bill Clinton kertoi äskettäin Aholle, että ellei ihmiset seuraavan 20 vuoden aikana perusteellisesti muuta elintapojaan, on seurauksena ilmastokatastrofi, joka voittaa kaikki aiemmat ihmiskunnan historian murhenäytelmät.

Näihin lohduttaviin sanoihin voimmekin tällä kertaa lopettaa.

Kommentit (0) 

Ufo

25.04.2008, 18:54

 Seuraavan elämänipuoliskon aion uhrata tieteelliselle tutkimukselle. Jos kerta kiikustuolinjalaksen malleistakin on tehty väitöskirja, niin miksi ei myös eri katiskamallien pyytävyydestä voi tehdä.

Perinteinen katiskamalli on ongelmallinen. Se ei kestä kuin pari kesää, sen jälkeen sen hävittäminen on vaikeaa. Se on painava ja hankala käsitellä. Sillä repii helposti kätensä varsinkin kalaluukkua käsitellessään. Kalat viihtyvät siinä huonosti. Ne menettävät paikantajunsa ja alkavat uida ympyrää itseään repien ja menehtyvät sitten stressiin nopeasti, elleivät sitä ennen hirttäydy verkonsilmiin.

Niinpä tieteellistä tutkimustyötä varten ostin ufo-mallin 22 eurolla. Se on kevyt käsitellä. Sen voi vaikka painaa levyksi varastoinnin ajaksi. Silmät ovat pienet, joten kalat eivät siinä pysty hirttäytymään. Kala varmastikin viihtyy laitteen sisällä, koska se on turvallinen nelikulmio, jossa saalis tietää sijaintinsa. Pitävät sitä varmaankin turona ja käyvät siinä kutusella. Ja parasta on, että perinteinen kömpelö kalaluukku on korvattu nykyaikaisella vetoketjulla. Uskon myös, että muovipäällysteinen nailonverkko tulee kestämään vuosia.

Jos nyt hakemalla etsitään puutteita, niin en oikein ymmärrä, miten kala ymmärtää etsiytyä sisälle pyydykseen. Tosin laitteeseen etsiytymistä helpottaa se, että nieluja on molemmissa päissä. Mutta pyytääkö tällainen katiskamalli? Se jää nähtäväksi lähipäivinä – tulen vappuviikon seuraamaan hauenkutua Petäisellä.

Muistan, miten neljävuotta sitten oli hauen kutuaikaan täysin tyyntä ja uskomaton oli matalalla rantapusikossa heilahtelevien selkäevien ja pyrstöjen määrä. Toivottavasti kukaan ei ala pyytämään haulikolla kutuhaukia – se kyllä onnistuisi. Muuten ainakin pari vuotta sitten myi eräs Ylä-Savon kalastuskunta pyyntilupia kutuhaukien käsipyyntiä varten; jossain pienessä purossa hauet olivat  keväisin niin voipuneita, että niitä sai kiinni sulin käsin.

Kommentit (0) 

Jäät

28.04.2008, 15:41

Jäät lähtivät Petäisestä 27.4. Pääsin 30 vuoden tauon jälkeen seuraamaan tapausta. Iltapäivästä jäät alkoivat sulaa silmissä, sitten tuli se perinteiseksi muodostunut kova tuulenpuuska, joka hajotti yhtenäisen jääpeitteen  lautoiksi. Järvi oli hetkessä uistelukunnossa.

Merkillinen ilmiö tuo jäänlähtöön liittyvä tuulenpuuska. Olisiko asia niin, että alkaessaan äkisti sulaa, jää lämmittää ilmaa, joka aiheuttaa tuulen. Tai sitten se on vain niin, että ensin tulee muuten vain vihuri, joka sitten vapauttaa järven.

Keskimäärin historiassa Petäisen jäät lähtevät toukokuun alkupäivinä. Viime vuonna tapahtuma oli jo 16.4., joka on ylivoimainen ennätys. Aiempi oli 24.4. ja se tapahtui joskus 30-luvulla. Vuosi 2008 saattaa sijoittua pronssille, joten hämmästyttävän nopesti ilmasto muuttuu.

Muuten lappilaiset voisivat alkaa markkinoida jäidenlähtöä turisteille. Onhan se vaikuttava luonnontapahtuma, jonka seuraamisesta rikkaat kiinalaiset olisivat varmaankin valmiit maksamaan useita euroja.

Kommentit (2) 

Haukea kiinalaiseen tapaan

29.04.2008, 20:39

Jaa taas olin väärässä. Petäisen jäät eivät lähteneetkään 27.4., vaan vielä 29. päivä löytyi jäälauttoja järven eteläpäästä. Mutta siitä huolimatta sieltä Piplian Pekan uuden saunan vierestä iski uistimeen hauki, jonka väitän olleen kolmekiloisen.

Saijan kiinankielen opettaja oli kertonut innoissaan oppilailleen saaneensa sixtysix centimeters long hauki Kallavedestä. Ei, hän ei ollut paestanut sitä voessa savolaiseen tapaan, vaan käyttänyt soijakastiketta voin sijasta. Ja tästäpä minäkin sain idean valmistaa 72 cm pitkän saaliini soijakastikkeessa, sisälle aurinkokuivattuja tomaatteja ja sitruunapippuria, päälle vähän ketsuppia.

Itse olen tuntenut ennakkoluuloja haukea kohtaan sen jälkeen, kun yksin jäystin 6,5 kiloisen korpuksi paahdetun yksilön pala palalta. Mutta hauki kiinalaiseen tapaan valmistettuna oli ihan syötävää.

Kommentit (0) 

Juopottelun tuntua

30.04.2008, 14:48

 Ja tässä kuvassa on selvää juopottelun tuntua. Siinä me luomupuutarhuri evp Arvi Nurmen kanssa verryttelemme jo vappua varten. Otamme vähän rohkaisua, jotta uskallamme sitten vappuiltana lähteä Kärkkääläntielle haastamaan riitaa ohikulkijoiden kanssa ja kukaties pätkimme vielä nöösipoikia turpaan.

Ei vainiskaan. Nurmien kanssa juomme mietoa samppanjanvastiketta jäiden lähdön kunniaksi. Ja jos Arvi, 77 v., jonnekin lähtee, niin hän suunnittelee lähtemistä yksin tunturivaellukselle Lappiin. Ja koska junavuorot ovat vähän hankalat, luulen hänen ajavan jonnekin Haltille polkupyörällä. Olen muuten monta kertaa houkutellut Arvia veteraanien MM-hiihtoihin. Olen varma, että hän voittaisi 50 kilometrillä sarjassa M-75 seuraavaksi sijoittuvaa useilla kierroksilla. Arvi on lähtöisin Turun puolesta, joten hän on jo perimältään vähän eri rotua kuin ylipainoon ja sairasteluun taipuvaiset savolaismiehet.

Meillä itäsuomalaisilla miehillähän on tapana poistua tuonilmaisiin jo hyvin nuorina. Meillä esi-isät olivat ennen eränkävijöitä ja kun metsästäjän näkö vanhemmiten heikkeni niin, ettei vasama enää koppeloa tavoittanut, jouti hänen kuolla pois kuleksimasta nuorempien jaloista.  Ei sellaisella ukolla ollut enää mitään käyttöä.

Huomatkaapa kuvan leivin uunin vappuinen väri. Luulenpa, ettei maailmassa ole toista tuon väristä laitosta.

Kommentit (1) 

Rampo

01.05.2008, 15:32

 Kuva esittää Rampoa, ei siis Ramboa. Rampo on uusi katiskamalli, Rambo taitaa olla amerikkalainen ns. vapaustaistelija, joka on vapauttanut monta vinosilmää hengestään. Rampo muistuttaa ihan oikeaa katiskaa. Tosin se on tarvittaessa mahdollista litistää levyksi. Pyydys on kevyt ja luultavasti myös kestävä, sillä verkko on muovitettua nailonia.

Laitteessa on kätevät pikalukot, joiden avulla sen voi koota ja purkaa nopeasti. Myönteistä on myös se, että erillistä kalaluukkua ei ole, vaan kalat poistetaan avaamalla kaksi kyljessä olevaa pikalukko, josta syntyvästä aukosta saalis voidaan korjata parempiin suihin. Vakiovarusteena katosta roikkuu syöttipussi, johon ilmeisesti erheellisesti laitoin ruisleipää, nykyiset pullamössöeväkkäät tykkäävät luultavasti enemmän vaaleasta leivästä.

Myönteistä on myös se, että vehkeellä saa kalojakin. Parin päivän koepyynnin jälkeen se johtaa mertamaista Ufo-katiskaa vastaan lukemin 6 – 1. Rampossa on ollut kaksi haukea, kaksi lahnaa ja kaksi ahventa; kaikki tosin  pieniä. Ufossa on ollut  vain yksi noin kiloinen lahna.

Tuosta Rambo-asiasta vielä sen verran, että suomalaiset eivät tiedäkään miehen suomalaistaustaa. Kun nimittäin 1600-luvulla maamiehemme muuttivat Delawearin siirtokuntaan Amerikkaan, oli vahvan savolaisedustajiston joukossa myös ahvenanmaalainen Rambo-niminen mies. Savolaiset kunnostautuivat Uudella Mantereella varsinkin sen vuoksi, että he tulivat hyvin toimeen alkuperäisten intiaaniasukkaiden kanssa. Sen seurauksena siellä vieläkin tavataan intiaanisukuja nimeltään Sikanen.

Sen sijaan maahanmuuttaja Rambo kunnostautui omenanviljelijänä. Ainakin niin voisi päätellä, koska tietääkseni omenankasvatuksen historia tuntee Rambo-lajikkeen. Sen sijaan Rautalammin Marttiset keskittyivät politiikkaan ja savolaislähteiden mukaan Jussi Marttinen ratkaisi USA:n valtion synnyn. Hän saapui äänestyspaikalle pahasti myöhässä ja siinä vaiheessa äänet olivat vielä tasan.

Epäillään myös, että suomalaiset ratkaisivat myös sen, että maan viralliseksi kieleksi äänestettiin englanti. Saksa hävisi yhdellä äänellä ja epäillään, että saksalaismielinen suomalaisedustaja myöhästyi tilaisuudesta, koska oli ratkennut matkalla juomaan. Maailman historia olisi ihan toinen, jos saksan kieli olisi voittanut.

Kommentit (0) 

Kykötystä

02.05.2008, 07:15

Tuosta savolaisten ja Amerikan alkuperäisväestön suhteesta tuli mieleeni vielä sen verran, että molemmat kyköttävät. Ainakin yleinen uskomus on, että vain savolaiset ja intiaanit kyköttävät.

Nimittäin kun nuoruudessani kuivan kälppeät kotipuolen pienviljelijä-metsurit kohtasivat kylätiellä, niin he kyykistyivät huastelemaan. Tässä asennossa laskeudutaan kyykkyyn toinen polvi toisen edessä ja kyynärpäillä nojataan reisiin. Sitten poltettiin Pillilupia, Työmiestä tai Saimaata.

Nykyään autoistuminen ja huonekalujen yleistyminen on hävittämässä tätä kyköttämisperinnettä. En ole ainakaan enä Kuopion kaduilla törmännyt moiseen.

Kommentit (0) 

Kaukolaukaus

04.05.2008, 19:26

Jokin aika sitten kerroin merkittävästä potkupallo-ottelusta joka käytiin syksyllä 1967 Kärkkäälän ja Rieponlahden kansakoulujen välillä. Opettaja-Ville lupasi psykologisesti viisaasti markan maalilta tekijälle, vaikka nykysääntöjen mukaan vaaransimme amatööriytemme. Villen kannustuslisän seurauksena Rieppo kaatui murskaavasti 13 – 0. Itse saavutin urheilu-urani kulminaatiopisteen ja tein seitsemän maalia enkä varmasti syöttänyt kenellekään koko pelin aikana. Kainulaisen Esko teki neljä ja kahden täysosuman tekijää kaipasin viimeksi.

Äskettäin olin itkemässä ja kiroamassa perintömoottorisahan äärellä, koska en osannut kiristää sen ketjua, koska olen Herra. Pipliakankaan Pekka eli Pekka Laitinen pyöräili ohi ja hän ystävällisesti käden käänteessä kiristi ketjun. Kun kysyin häneltä tuosta mieltäni vaivanneesta maalintekoasiasta, jonka vuoksi olen jopa öitä valvoskellut, niin tukimies Pekka Laitinen kertoi tehneensä ainakin yhden maaleista. Se oli hurja kaukolaukaus, jonka edessä Riepon maalivahti Pekka Jäppinen oli voimaton. Kanuunapotku livahti jalkojen välistä ja mikäli maaliverkko olisi ollut jostakin hankittuna, niin kyllä se olisi ollut tötteröllä. Enää siis puuttuu yksi viimeistelijä – saas nähdä kuka tunnustaa. Tällaisia elämän suuria asioita ei unohdeta ja onhan pelistä vasta 41 vuotta.

Itse muistan vieläkin elävästi, miten olin myös pukata yhden maalin – sehän vastaa kahta jalalla tehtyä, mutta onneksi minulla oli lippahattu päässä, jonka vuoksi pallo painui niukasti ohi oman veräjän.

Kommentit (0) 

Tipitii

05.05.2008, 17:45

Kumpusen rannoilla on vielä erämään tuntua. Rantavedessä likoaa vuosisatojen takaisia runkoja. Järven lähistöllä on vain yksi rakennus, joka oli alunperin Hackmannin kämppä. Se on rakennettu vähän sodan jälkeen. Nyt se on yksityisessä omistuksessa.

Kumpusen ympristössä olivat ennen suuret savotat, jotka työllistivät Kärkkäälänkin miehiä. Paljon ukot muistelivat myöhemmin näitä aikoja ja sikäli erikoista, ettei niitä muisteltu pahalla, vaikka miehet rypivät pokasahojen kanssa lumihangessa miehustaansa myöten. Sota oli kuitenkin ohi ja Korean noususuhdanne toi vaurautta tällekin seudulle. Näissä hakkuissa käytettiin ensimmäistä kertaa konevoimaa. Usa:n armeijan  ylijäämäkuorma-autoja kokeiltiin puunajossa. Kakkisen Olli ei luottanut uuteen tekniikkaan, vaan lupasi syödä jokaisen puun, jotka nämä puolitelavaunut pystyisivät salolta raahaamaan. Syömättä jäi, vaikka kuulemma autot veivät pöntöllisen bensaa joka kuormalle. Mutta se oli siihen aikaan halpaa.

Radiokin oli kämpällä viihdyttämässä jätkiä. Ilmeisesti ajankohta oli talvi 1960, kun huurteisen kylmänä talvipäivänä Marion Rungin kappale Tipitii kajahti soimaan kesken miesjoukon ruokailun. Kappaleessahan kerrotaan tekoiloiseasti, että ”tipitii tipitipitipitii, kevät on vallaton, riemulaulu kun lauletaan…” , mutta pitemmälle ei kulttuuriesityksessä sitten päästykään, ennen kuin radio sammutettiin. Jätkäporukan kielenkäyttökin oli kuulemma erittäin karkeaa ja alatyylistä. 

Kommentit (0) 

Vattulammen valtias

07.05.2008, 07:01

Kumpusen lähellä on pahainen suolampare, joka uusissa kartoissa tunnetaan nimellä Vattulampi, vaikka yhtään vadelmaa ei sen rannalla kasva. Vanhemmissa kartoissa sitä kutsutaan Hävyttömäksilammeksi. Kansankielessä sillä on tietenkin vielä se kolmaskin nimi. Putura on oikeastaan pelkkä suonsilmäke eikä siinä pitänyt ennen olla kaloja. Toissa keväänä kuitenkin heti jäidenlähdön jälkeen vesi oli hyvin kirkasta ja silloin näin ihmeekseni siellä uiskentelevan isoja ahvenia. Myöhemmin kesällä vesi samentui niin, ettei kaloja enää erottanut.

Nyt kävin tarkastamassa tilanteen heti lammen sulattua ja olihan siellä vielä ahvenia. Tosin isot paestin ahvenet olivat vaihtuneet pieniksi tirreiksi. Aioin kuvata todistuskappaleet suonsilmäkkeen kalaisuudesta eivätkä eväkkäät pistäneet sitä pahakseen, vaan järjestäytyivät riviin rannalle. Ja sitten yllättäen paljastui syy isojen kyrmyniskojen hävikkiin. Rantasammaleen kielekkeen alta lipui esille kuvan esittämä noin kiloinen hauki. Se ei välittänyt sinteistä eivätkä pikkukalatkaan tästä valtiaasta hätkähtäneet. Ne ilmeisesti tiesivät, ettei se tee pikkuisille pahaa. Hauki oli varmaankin oppinut laiskaksi ja odotteli kaikessa rauhassa poikasten varttumista. Lampi on niin pieni, ettei sillä ole saalista kilpailijoita.

Kun vaihdoin asentoa, vaistosi otus liikkeen ja lipui takaisin sammaleen alle, jossa varmaankin vettä riittää eivätkä vaarat vaani. Luulenpa, että joku asian harrastaja on kantanut lampeen kaloja, jotka ovat siellä alkaneet kasvaa ja lisääntyä. Paljon mahdollista, että Vattulammen valtias vielä vankistuessaan syö muut kalat sukupuuttoon.

Muuten, kun kävin Kotkan Meritariumissa, jossa piti isossa akvaariossa olla kaikki maamme kalalajit, niin haukea sieltä en kuitenkaan heti äkännyt. Akvaarionhoitaja vakuutti, että kyllä siellä niitä siellä on parikin kappaletta , mutta että ne ovat sikäli hankalia kasvatteja, että muut kalat pysrkivät altaasta katoamaan yön aikana. Ja sen kyllä uskoin, koska  kyseisiä otuksia ei enää tunnistanut hauiksi, sillä niille oli helpon elämän seurauksena kasvaneet ihan oikeat vanhankansan ihramahat.

Kommentit (0) 

Joutsenet

07.05.2008, 19:01

 Kansakouluaikaan opetettiin, että joutsen on maassamme erittäin uhanalainen laji ja että vain sysmäläisen eläinlääkärin Yrjö Kokon kirjoitusten vaikutuksesta se saattaa hyvinkin säilyä meillä. Kuitenkin jo siihen aikaan keväisin ja syksyisin majaili näitä lintuja Petäisellä parhaimmillaan  toistakymmenpäisinä laumoina. Matala järvi oli niille muuttomatkoilla parahultainen tankkauspaikka.

Parikymmentä vuotta sitten lintu alkoi pesimään Petäisen ainoan luodon suunnalla ja menestys on ollut hyvä. Kesämökit tai kalamiehet eivät ole niitä häirinneet. Luulen, että keskimärin poikasia on ollut nelisen kappaletta. Pari kertaa poikue on menehtynyt. Syytä en tiedä, mutta ehkäpä lähistöllä pesivällä kuikkaparilla on osuutta asiassa. Alan oppikirjojen mukaan kuikat saattavat ahdistella joutsenia, jotka eivät osaa kunnolla puolustautua vedenalaisia hyökkäyksiä vastaan.  Olen joskus nähnyt myös kanahaukan lentelevän mietteliäänäköisenä joutsenen poikasten lähistöllä. Ja onhan järvellä tietenkin myös minkkejä, joka pystyy tappamaan labradorinnoutajankin, niin miksi se ei tekisi niin myös joutsenelle.

Jos joutsenet jatkavat nykyistä vauhtia lisääntymistään, saattaa siitä vielä tulla riistaeläin. En tosin usko tuntevani ketään metsästyksen harrastajaa, joka suostuisi ampumaan kansalliseläintämme. Legendaarisen Kakkisen Ollin kerrotaan siihen pystyneen. Hänen mukaansa paisti maistui lampaanlihalta. Ja kuulemma lappalaiset pyydystivät keväisin näitä nälkäänsä siten, että he kastelivat puolukoita viinaan ja veivät niitä sulan reunalle. Joutsenet hotkaisivat syötit eivätkä sen jälkeen enää pysyneet siivillään. Niin oli Lapin ukolla viiden kilon hyvä paisti ruokahuoltonsa tarpeisiin.

Kommentit (0) 

Kups – Kuusysi 2 – 3

08.05.2008, 19:58

Kups vankisti asemaansa sarjataulukon peräpään valvojana. Lahden Kuusysi voitti 2 – 3. Nyt sarjapaikan säilyminen täytyy laskea Hakan konkurssin varaan. Tosin myönteistäkin äskeisessä pelissä nähtiin tai paremminkin kuultiin. Harvalukuisen katsomon joukosta kajahti: ”Tuota miestä ei sitten kykyjenetsijät ainakaan vie”, kun kakkosmaalivahti Kauhanen sattui nykkeilemään jo toisen kerran pallon omaan maaliin.

Mutta minkäs mies sille mahtaa, että hyppy kolmosdivisioonasta ylimmälle sarjatasolle on huima. Viime pelissä ykkösvahti Iiskola ajettiin ulos ja varavahti Jarno Kauhanen joutui heti torjumaan rankkaria ja myös teki sen. ”Nuori lupaava Jarmo Korhonen, Julimanien kasvatti”, hehkutti TV-selostaja. Mies teki kaikki virheet. Kysymyksessä oli 30-vuotia Jarno Kauhanen Zulimaneista.

Urheilumieltä yllätysvahti näytti kuitenkin. Hän ymmärsi poistaa nuuskamällin huulestaan ennen kentälle tuloa. Toisaalta voittihan se Elmokin muun maailman piippu hampaissa.

Kommentit (0) 

Petolintuja

09.05.2008, 19:18

Vielä sen verran Petäisen joutsenista, että kyllä ne osaavat puolustutua. Nurmen Kaisu kertoi joskus soutaneensa liian läheltä pesää ja päällehän sieltä oli tultu. Kotiaan puolustaessaan joutsen ei taida pelätä mitään. Muistelen nähneeni valokuvan, joka ehkä oli lavastettu digitekniikalla, jossa raivostunut joutsen istuu karhun selässä antaen tällä nokallaan asennekasvatusta.

Laskujeni mukaan Petäiseltä on reilun 20 vuoden aikana lähtenyt maailmalle noin sata poikasta. Valtaosalle on onneksi käynyt huonosti myöhemmässä elämässään ja ne ovat joutuneet luopumaan ainutkertaisesta hengestään jo heti kättelyssä. Vhän matikkaa joutsenten sekaan. Jos joutsenpari saisi joka vuosi vain kaksi poikasta ja nämä poikaset sitten vuorostaan joka vuosi saman verran uutta jälkikasvua, olisi jälkeläisiä 10 vuoden kuluttua 1000 ja 20 vuoden päästä miljoona. Jos määrä tuplaantuu vuosittain, niin se tuhatkertaistuu kymmenessä vuodessa. Kasvun raja on tietenkin sitten se, että joutsenmassan halkaisija ei voi kasvaa valoa nopeammin ainakaan Einsteinin mukaan.

Muuten harvalukuinen vaeltajajoukko ylitti kerran Beringinsalmen ja löysi asumattoman Amerikan mantereen. Olosuhteet olivat vaativat ja niinpä kestikin tuhat vuotta ennenkuin kymmenen hengen lauma oli kasvanut 10 miljoonaan.

Kommentit (0) 

Hiihtoa ja huijausta

11.05.2008, 19:12

Katselinpa A-Talkin suuren hiihtokeskustelun. Ihmettelen, miksi Arto Koivistoa, tuota uskoon tullutta suurhiihtäjää ei oltu kutsuttu paikalle. Hengellisissä muistelmissaan Elämäni laduilla hän kertoo avoimesti, että kun muutama pussi lisättiin uutta verta, niin kummasti tuli lisää potkua. Kuullostaa siltä, että muutaman lisäveripussin jälkeen on myös hengenlähtö lähellä.

Tai miksi paikalle ei kutsuttu 80-luvun suurjuoksijaa uskoon tullutta Kaarlo Maaninkaa, joka myönsi olympiamitaleidensa jälkeen, että muutama pussi pantiin lisäverta. Toisaalta hän piti lieventävänä asianhaarana sitä, ettei kaikkea verta vaihdettu. Kummankin usovaisen miehen pitäisi kristillisen vakaumuksensa mukaisesti palauttaa vääryydellä ja viekkaudella saavuttamansa etuudet viattomille kanssakilvoittelijoilleen.

Miksi paikalle ei ollut kutsuttu suurjuoksija Ari Paunosta, joka kirjassa Juoksemisen tuska ja hurma vakuuttaa, että 70-luvun suomalainen huippu-urheilu muistutti täysin DDR:n systeemäjä ja että hän kadotti motivaationsa asiaan. Mainittakoon, että olen kuullut huhun, että eräiden nuorten EM-kisojen jälkeen, jolloin suomalaiset menestyivät loistavasti, kaikki näytepullot sattuivat rikkoutumaan.

Miksi paikalle ei ollut kutsuttu hartolalaista rehellistä suurhiihtäjä August Kiurua, jonka legendaarisen lausuman mukaan hänen aikanaan oli sellaiset dropit, että niillä pantiin ruumiitkin hiihtämään. Ers pikajuoksuvalmentaja on kertonut, että kun hiihtoliitto muutti 70-luvulla uusiin tiloihin, löytyi heidän jäljiltään huomattavat määrät amfetamiinia – muuten eipä poliisi silloin reagoinut asiaan. Sodan jälkeen maamme hiihto oli jotenkin nykyistä puhtaanpaa – silloin käytettiin puhdasta amfetamiinia eikä läträtty veripussien kanssa.

Miksi paikalle ei ollut kutsuttu maamme kaikkien aikojen parasta yleisjuoksijaa Juha Väätäistä, joka ihmetteli Moskovan kisojen jälkeen Martti Vainion anemiaa, joka hänen mielestään olisi voitu hoitaa muutamassa minuutissa kuntoon. Nykyään ei muuten enää ole aneemisia kestävyysurheilijoita.

Miksi paikalle ei ollut kutsuttu astrologi Satu Ruotsalaista, joka Lahden käryjen aikaan pakinoi iltapäivälehteen ja kertoi, että Sarajevon kisojen aikaan Suomen joukkueen majapaikka muistutti enemmänkin teurastamoa ja että erään suurhiihtäjän sydän oli pysähtynyt liian korkeiden veriarvojen vuoksi. A-Talkissa Marjo Matikainen myönsi, että väärien huhujen mukaan sydämen pysähtymistapaus sattui hänelle, mutta hän kertoi juorun olevan hölynpölyä.

Muuten minulla on tunne, että jotkut Suomen Hiihtoliiton herrat valehtelevat kuin pullopersesiat. Mutta tuskinpa suomalaiset ovat sen epärehellisempiä kuin muutkaan. Verenvaihtoasiassa puhtaimmat paperit saanee DDR, jossa se oli kuulemma oikeasti kiellettyä vaarallisuutensa vuoksi. Ja jos joku asia oli DDR:ssä kiellettyä, niin se oli sitten ihan oikeasti kiellettyä.

Kommentit (0) 

Nupopää eli nuppo

11.05.2008, 19:11

Kärkkäälän lakkautetun kyläkoulun irtaimistoa oli myytävänä maamiesseurantalolla. Menin paikalle toiveikkaana, koska luulin, että sieltä vihdoinkin löytyy suosíkkitauluni nimeltään Itä-Suomen lehmä – nupopää eli nuppo. Mutta eipä löytynyt, vaikka paikalla oli kymmeniä opetuskuvia. Ostin kuitenkin neljä, joista paras neuvoi hedelmäpuiden ja marjapensaiden kasvatuksessa.

Mutta kaipaamiani poikien seikkailukirjoja sieltä sai eurolla kappale. Pääsenkin 41 vuoden tauon lälkeen lukemaan Luolaheimon sankarin, Kadonneen taian ja Lättähattujen sankarin. Niitä en ole löytänyt yrityksestä huolimatta divareista. Sen sijaan vieläkään en löytänyt suosikkejani eli Pahakurun aavesutta enkä Varjaanien aarretta. Yllättäen myynnissä oli myös neljä Akseli Markkasen Suonenjoen historiasta kertovaa vihkosta 50-luvulta.

Maamiesseura yrittää myös realisoida kahvikuppejaan. Jos joku haluaa osottaa mieltään juppikultturille ja nauttia kahvia Arabian valkoisista kupeista, joissa on Kärkkäälän maamiesseuran vaakuna, niin niitä saa 10 eurolla Kärkkäälän maamiesseurantalolta. Markkasen Joukoon kannattaa olla yhteydessä.

Muuten jos maamieshenkisiä kuppeja ei saa muuten kaupaksi, kannattaisi niitä tarjota Helsinkiin ravintola Zetoriin. Siellä on muutakin saman henkistä tavaraa. Kun joskus käytin sukulaisiani siellä syömässä, ilahduin suuresti, kun ruokapöydässä oli erilaisia pitäjänlehtiä, mm. Pogostan Sanomat ja Kotokulma, mutta myös Sisä-Savon Lehti. Myöhemmin paljastui, ettei se ollut siellä vakiovarusteena, vaan äitini oli tuonut sen matkalukemisinaan, mutta hyvin se soveltui ravintolan ilmeeseen.

Kommentit (5) 

Pomelleista

12.05.2008, 18:57

Kärkkäälän kylällä on kaksi perinteistä ulkomaankielistä sukunimeä, nimittäin Kröger ja Pomell. Krögereiden osalta pysyn edelleenkin kannallani. Jo sota-ajan saksalaisessa elokuvassa Kultainen kaupunki nimittäin sanotaan, että kaikki Krögerit ovat merimiehiä. Niin varmaan myös Savon sukujuuren edustajat.

Sen sijaan Syvänniemen historiankirjasta vetämäni johtopätös, että Pomellit ovat Kolehmaisia, jotka Ruotsin armeijan riveissä saivat tämän saksan kielessä pommia tarkoittavan nimen, ei pidä paikkaansa. Tutustuin tänään erääseen suvun edustajaan ja hän tiesi kertoa, että kyllähän eräästä Karttulan Kolehmaisten talosta Pomell niminen sotilas lähti sotiin, mutta sukunimi on ihan kotoperäinen. (Muuten muita Ruotsin armeijan antamia sukunimiä kylällä ovat esimerkiksi oman sukuni ammoinen Kost-nimitys, jota vielä isovaarini ilmeisesti käytti ja varmaankin myös Koskenkylän kaukaiset sukulaiseni Ryyttärit, joiden nimi kuvaavasti tarkoittaa hevosmiestä) 

Mutta Pomelleista sen verran, että satoja vuosia sitten, kun maassamme ei ollut pappiskoulutusta, läksi eräs eteläsavolainen Puumalasta kotoisin oleva mies Tartoon opintielle ja sieltä periytyy tämä sukunimi muodossa Pommelius, joka on kuulemma alunperin tarkoittanut puumalasta kotoisin olevaa miestä ilmeisesti latinan kielellä. Pommeliukset olivat myöhemmin sivistyssukua, pappeja ja nimismiehiä, mutta jostain syystä eräs suvun edustaja päätyi Karttulan saloille ja joutui lähtemään Kolehmaisten talon edustajana Ruotsin sotiin.

Kommentit (0) 

Tarkka-ampuja

13.05.2008, 17:53

Vähän aikaa sitten kerroin kärkkääläisestä kulttuuriharrastajasta vuonna -21 syntyneestä Toivo Maukosesta. Tarkistin sitten kirjaston kokoelmat ja yllätys oli melkoinen, kun kirjastosta  tosiaan löytyi v. 1921 syntyneen Toivo Maukosen kirja ”Tarkka-ampujan polku”. Tosin tarkemmissa tutkimuksissa paljastui, ettei kysymyksessä ollutkaan oman kylän mies vaan hänen täyskaimansa ja ikätoverinsa.

Kirjoittaja on Saarijärven poikia syntyjään, myöhemmin hän eleli Pohjois-Suomessa. Teos kertoo pyssy- ja erähullusta pojasta, joka sitten sodan aikana nuorena miehenä pääsee toteuttamaan itseään ja saamansa armolahjaa. Kirjasta käy ilmi, että kysymys oli pelkästä sattumasta, ettei mies yksin voittanut koko Toista maailmansotaa.

Vain kerran kirjoittaja epäonnistuu sotilaallisessa toiminnassaan. Suomen tiedustelu oli saanut jostain selville, että Neuvostoliiton maavoimien komentaja Klim Voroshilov vierailee kesällä -42 tarkastuskäynnillä rintamalla Krivin suunnalla. Tarkka-ampujia kehoitetaan erityiseen valppauteen.

Mutta niinhän siinä käy, että juuri silloin kertoja ainoan kerran vietellään lottien vieraaksi pois linjoilta. Jo asemapaikalleen palatessaan hän kuulee, että joku ampuilee pistoolillaan suomalaisten panssarilevyä. Siis sitä jonka takana Maukosen piti väijyä. Ja ilman muuta tiedetään, että kuka tämä outo ammuskelija oli ollut. Tietenkin hän oli  marsalkka Voroshilov – tai niin ainakin muut miehet väittivät. Se harmitti Toivo Maukosta suuresti.

Muuten kertoja ei sittenkään saavuttanut Valkoisen Kuoleman, eli Simo Häyhän Talvisodan aikaista tarkka-ampujien maailmanennätystä, joka on 547 surmattua vihollista. Vaan mietitäänpäs vähän. Talvisota kesti 100 päivää ja päivää kohti Häyhä ampui keskimäärin 5,5 vihollista eli yhden neljässä tunnissa. Ja taisi Simo nukkuakin välillä. Taitaa olla ropakantaa.

Kommentit (1) 

Vanhuus

14.05.2008, 19:35

Palasinpa vuosikymmenien tauon jälkeen jalkapallokentällä. Menin kuopiolaisen kirjakauppa Oivan vahvasti tukeman seuran Oivan Pallotovereiden harjoituksiin. Ajattelin, että mikäli Kuopion kaltaisessa jalkapallokaupungissa joku kykyjen etsijä huomaa lahjakkuuteni, minulla ei tule olemaan mitään vaikeuksia siirtyä Keski-Euroopan rahakentille. Sitten me kaikki ollaan rikkaita.

En taida tässä elämässä siirtyä edellä mainituille Keski-Euroopan rahekentille. Ensimmäinen nilkkalaukaus lähti vanhalta muistilta ihan puhtaasti. Kuulin vain repeävän kankaan ääntä vetäistessäni ihan täysillä. Pelästyin, että siinä menivät kalliit retkeilyhousut, mutta eivät ne olleet retkeilyhousut, jotka repesivät, vaan kysymyksessä oli reisilihas. Vanhuus ei tule yksin. Loppukausi menee sitten alaraajavammaa parannellessa. Urheilija ei näe tervettä päivää.

Että ossaa olla kippee jalaka. Onneksi on tullut käytyä sen verran kouluja, että on päässyt sisätöihin. Virastohommissa tämä jalka on kuitenkin ihan hyvä työjalka.

Muuten kirjakauppa Oiva on huomenna poikkeuksellisesti suljettuna klo 18 lähtien Kups – FC Kotka pelin vuoksi. Täällä kohtaavat hengen ja ruumiin kulttuurit. Se, miten ottelussa käy, jää nähtäväksi. Minulla on vahva tunne, että Kups näyttää ns. närhen värkit satamakaupungin ahtaajille.

Kommentit (0) 

Pele Koljonen ratkaisi

15.05.2008, 19:55

Pele Koljonen ratkaisi tulee lukemaan huomenna Savon Sanomien urheilusivulla. Kuopiossa ei olekaan maailman huonoin jalkapallojoukkue, sillä Kotkassa näyttää olevan vielä huonompi. Kups voitti KooTee Peen 2 – 0 Pelen maaleilla. Se lämmittää mieltä, mutta ruumista on palelee, sillä Keskuskentällä on aina kylmä kuin helvetissä. Ennen Väinölänniemellä oli lämmintä ja kodikasta.

Merkillinen tapaus tuo Pele Koljonen. Päällisin puolin vain vähän laiskanpulska julli, mutta taitaa kuitenkin olla Kupsin nopein mies. Velipoika Ali on paljon urheilullisemman oloinen, mutta pelailee silti alemmilla sarjatasoilla. Tilannen on vähän sama kuin isällään ja tämän veljellä. Atik Ismail oli aikanaan Suomen paras, mutta urheilullinen veljensä ei päässyt jalkapallossa ihan huipulle. Ja mitäpä Atikista olisi tullutkaan, jos hän olisi ollut vesipoika, kuten tiettävästi nykyään on. Mies kertoi amatööriaikanaan ryypänneensä kovasti, mutta ammattilaisajastaan hän ei muista.

Muuten onkohan Hakalla pelaajapalkkiot jääneet maksamatta. Honka voitti 7 – 0. Tai onkohan Aasian vedonlyöntimarkkinoilla sattunut jotain outoa.

Kommentit (0) 

Heinolan sarjamurha

16.05.2008, 21:34

Olen joskus aiemmin kertonut Heinolan värikkäästä rikoshistoriasta. Tähän aiheeseen sopii parahultaisesti myös  viimeisen Tiede-lehden juttu Suomen suurimmasta sarjamurhaajasta Juhani Adamin pojasta, josta oli tulla maamme viimeinen rauhan aikana mestattu henkilö. Vuonna 1853 oli mestauslava jo pystytetty Heinolan pitäjän kirkonmäelle, jossa oli tarkoitus teloittaa tämä 26-vuotias renkipoika.

Yhteensä mies oli surmannut 12 ihmistä; enemmän kuin kukaan toinen maassamme. Teot tehtiin Hämeen seudulla ja esimerkiksi Heinolan Hujansalossa mies löi kerralla lihoiksi äitinsä, isäpuolensa sekä sisko- ja velipuolensa. Yleensä eteläpohjalaista Matti Haapojaa pidetään Suomen suurimpana murhamiehenä, mutta kyllä hän jää virallisessa tilastossa aloittelijaksi Itä-Hämeen pojan rinnalla. Tosin Matin kaikkia saavutuksia ei ilmeisesti tiedetä, koska hän karkasi kirveen kanssa Siperian kaivoksesta takaisin kotiinsa ja ilmeisesti tämän reissun tilastot ovat vielä epäselvät.

Vaikka Heinolan kirkonmäellä oli kaikki valmista tuomion täytäntöönpanoa varten ja sarjamurhaajan pääkin jo pölkyllä, peruuntui tapahtuma, sillä keisari muutti rangaistuksen. Armahduksesta ei voine varsinaisesti puhua, koska Jussi muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoituksen muuriin ihan pieneen komeroon, jossa hän ei pystynyt kunnolla liikkumaan. Kansanperinteen mukaan hän menehtyi nopeasti matoja kuhiseviin paiseisiin.

Näin ollen Suomen viimeisin rauhan ajan teloitus tapahtui muistaakseni vuonna 1828 Kuopion lääninvankilan pihalla, jossa rautalampilaisen Aatami Koivistoisen nimipäiväjuhlinta sai lopullisen huipentumansa. Kyseisen sukulaismieheni merkkipäivän vietto sai niin riehakkaita muotoja, että muudan juhlavieras löi toista halolla otsikkoon sillä seurauksella, että suojauksensa laiminlyöneeltä pakeni henki ruumiista. Tuomio tuli hyvin nopeasti, vain muutamassa kuukaudessa teon jälkeen. Muistelen nähneeni rikosmuseossa mestauskirveen, jota tuomion täytäntöönpanossa käytettiin. Täytyypä joskus kaivaa lisätietoa tästä merkittävästä sukuhistoriallisesta tapauksesta.

Kommentit (0) 

Monikulttuurisuutta

17.05.2008, 14:14

Kuopio on kansainvälinen kaupunki. Torilla vietettiin äsken monikulttuuri-tapahtumaa, jossa kaupungin eri kansallisuudet esittäytyivät. Tilaisuus meni oikein hyvin. Henkilövahingoilta vältyttiin. Sen sijaan eilinen monikulttuurinen jalkapalloturnaus päättyi joukkotappeluun, vaikka Palloliitolla on nimenomaan meneillään Rasisti on reppana-projekti. Tahaton komiikka on huumorin paras, mutta vaikein muoto ja sitähän ei tästä tapauksesta puutu. Ihme, ettei valtakunnan media ole näyttävästi huomioinut Kuopion rauhantapahtumaa.

Otsaanlyöntikilpailu käynnistyi Keskuskentällä turnauksen välieräottelun IFG Kuopion ja FC Irakin jatkoajalla. Pelaajat ryntäsivät toistensa ja erotuomarin kimppuun, jonka jälkeen turne keskeytettiin. Sekä finaali- että pronssiottelu jäivät pelaamatta. Pahaksi onneksi Kuopion poliisien joukkue oli pudonnut jatkosta jo alkuerissä, joten he olivat poistuneet paikalta eivätkä olleet hillitsemässä tunteita. Onneksi pahemmilta seuraamuksilta vältyttiin, sillä pelaajilla ei ollut aseita. Muutama vuosi sitten Outokummussa eräässä vastaavassa tapahtumassa erotuomaria ajettiin takaa rautakankien ja lapioiden kanssa.

Jalkapallohuliganismi ei menesty Suomessa. Ymmärsin sen pari päivää sitten samaisella Keskuskentällä, jossa yleisö oli paleltua kuoliaaksi. Sen sijaan jääkiekossa, jossa on lämpimät hallit, on sattunut Suomessakin yhtä ja toista. Pahin konflikti oli joskus 50- luvun lopulla, jolloin hämeenlinnalaiset vierailivat Tampereella. Luiro Salisma taklasi jotakuta vastustajaa väärin, jonka seurauksena syntyi yleinen kaaos. Kerrotaan, että vielä monta tuntia pelin jälkeen harhaili vierasjoukkueen maalivahti täysissä pelivarusteissa Tampereen kaduilla kysellen tietä asemale.

Kommentit (0) 

Kenttä

18.05.2008, 20:59

 Globalisaatio on sitten saapunut Kärkkääläänkin. Kaupunki yksityisti kylmän rauhallisesti kylän urheilukentän. Eniten kyläaktiiveja suivauttaa se, ettei myyntiaikeista kerrottu kyläläisille tai edes kyläyhdistykselle. Eläköön hyvä hallintotapa. Asiasta olisi voinut vaikka neuvotella kyläläisten kanssa etukäteen.

Toiseksi kyläaktiiveja äkämystyttää se, että esi-isien työtä halvennetaan. Kärkkääläiset nimittäin rakensivat kentän talkoilla lahjoitusmaalle. Siihen aikaa yhteiskunta tai oliv sen verran köyhä, ettei siltä pyydetty apua, vaan asiat hoidettiin porukalla muuten.

Närhin Eelis ja Kauppisen Pekka muistelivat, että vajaan hehtaarin alueen lahjoittivat keskeltä kylää parhaalta paikalta Närhilän ja Vehmaan Koivistoiset. Kaikki kynnelle kykenevät ottivat osaa talkoisiin. Varsinkin kylän fyysisesti vahvat miehet Kauppisen Toivo ja Kainulaisen Toivo kunnostautuivat. Alueella kasvoi männikkö, joka halottiin polttopuiksi, jotka realisoitiin pääomiksi. Myös hiekkaa ajeltiin vapaaehtoisvoimin alueelle runsaasti ja kenttä myös salaojitettiin.

50-60- luvulla kentällä oli runsaasti käyttöä, silloin kylällä toimi Suonenjoen Vasaman vireä alaseura. Itsekin muistan, että paikka oli silloin kyläläisten tärkeä tapaamispaikka. Nuoret pelasivat palloa ja talvella siellä pidettiin hiihtokilpailuja. Väen vanhentumisen ja vähenemisen myötä käyttö on vähentynyt, mutta siitä huolimatta monia loukkaa se, että tällainen kylän yhteisöllisyyden vahva symboli myytiin salaa pilkkahinnalla. Ensin kylältä hävisi kauppa, sitten koulu ja nyt kaikkien yhteisessä käytössä ollut alue.

Kauppisen Pekka on käynnistämässä kansanliikettä myymisen vuoksi ja näytti minulle jo joukoille laatimaansa palopuheen asiasta. Siinä hän arvostelee säälimättä asianosaisia ja ennen kaikkea itseään. Toivottavasti puhe uskalletaan julkaista pitäjän lehdessä alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa. Se on ison miehen protesti, joka ei ehkä ole edes kovin hiljainenkaan, mutta jolla ei ikävä kyllä enää tehtyä saada tekemättömäksi. Tosin melkoinen soppa tapauksesta syntyy, jos alkuperäinen lahjoituskirja löydetään ja siitä ilmenee, että alue lahjoitettiin nimenomaan kyläläisten yhteiseen käyttöön.

Kommentit (4) 

Pahennuksen pömpeli

19.05.2008, 19:04

 Komia on tuo Suomen kesäaamujen valkeus. Ja komia on myös tuo pömpeli. Siinä on mukava istuksia lämpimänä kesäpäivänä punaviiniä naukkaillen ja ihmetellä kyläläisten laiskuutta ja juoppoutta.

Mutta halpa ja hyvä on myös tuo herraspaviljonki. Se maksoi alennusmyynnissä vain 70 euroa. Siitä huolimatta se on jämäkkä ja säänkestävä. Koko viime viikon tuuli kovaa pohjoisesta ja minä Kuopion työpaikkani ikkunasta tähystelin huolestuneena Suonenjoen suuntaan, jotta koska sieltä se ainut rakennelma, jonka olen osannut koota, saapuu ja jatkaa matkaansa Vehmersalmen suuntaan, mutta näin ei käynyt.  Laitos on sen mallinen, ettei tuuli siihen tartu.

Jos nyt hakemalla jotain puutteita huvimajastani halutaan löytää, niin kokoamisohjeet olivat virheelliset. Ilmeisesti Kiinan hikipajassa osattiin tehdä puolella eurolla mainio pytinki ja sitten Suomen diplomiekonomi yritti laatia sille käyttöohjeen, mutta ei täysin ymmärtänyt, miten rakennus kasataan. Olisi kannattanut kysyä joltain tervejärkiseltä kirvesmieheltä. No, kokosin ohjeen mukaan ja vaikka muovikassillinen jäi osia tähteeksi, seisoo rakennus vankasti omalla perustuksellaan eikä luota vieraaseen apuun.

Kommentit (0) 

Itsemurhaiskuja

20.05.2008, 19:29

Osa äsken päättyneiden jääkiekon MM-kisojen peleistä pelattiin Kanadan Halifaksissa. Kaupunki tunnettiin historiassa aiemmin siitä, että Ensimmäisen maailmansodan aikaan siellä räjähti ruutilastissa ollut laiva aiheuttaen suurta tuhoa. Väitetään, että tämä jysäys oli ihmiskunnan suurin paukku ennen atomipommia. Tämä tieto ei ehkä sittenkään pidä paikkaansa.

Nimittäin opetusneuvos Lauri Teivainen julkaisi äskettäin kirjan nimeltään Sota Suomessa, jossa teoksessa kerrotaan räjähdyksestä, joka saattoi olla Halifaksinkin pamausta suurempi. Lauri Teivainen on 84-vuotias opetusneuvos, joka tietääkseni on koulutukseltaan biologi ja joka 80-luvulla toimi linkolalaisen radikaalivihreän puolueen puheenjohtajana. Viime aikoina hän on keskittynyt historian tutkimukseen. Kirjassa Sota Suomessa kerrotaan kahdesta suomalaisten suorittamasta itsemurhapommituksesta.

Teivaisen mukaan Ensimmäisen maailmansodan aikaan 1917 räjäytti jääkäriliikkeen edustaja itsensä mukana venäläisten valtavan ammusvarikon Arkangelissa. Tuhansia ihmisiä kuoli ja laivat sekä talot tuhoutuivat kilometrin säteellä räjähdyspaikasta. Tykinammuksia räjähti niin suuri määrä, että venäläiset joutuivat rintamalla suuriin vaikeuksiin. Saattaa olla, että tämä jysäys oli suurempi kuin Kanadassa.

Toinen tapaus sattui Helsingissä Katajanokalla syyskuun 13. 1941. Tällöin kolme saksalaista sota-alusta lensi ilmaan lastinaan olleiden miinojen räjähdettyä. Pommin vei Teivaisen mukaan yhteen laivoista  eräs nainen.  Tämä tihutyö selittää varmaankin sen, miksi Vantaan Hakunilan saksalaisella sotilashautausmaalla on paljon tuntemattomien sotilaiden hautoja.

Hieman epäilen kumpaakin tarinaa. Tuosta Katjanokan tihutyöstä otti itselleen kunnian myös eräs brittiagentti, joka kertoi ampuneensa katkaistulla kiväärillä laivan kannella ollutta miinaa 300 metrin päästä seurauksella, että miina räjähti. Melkoinen saavutus myrskyisenä syysyönä. Tai ehkäpä molemmat tarinat ovat tosia ja räjäyttäjät toimivat vain samaan aikaan toisistaan tietämättä.

Kommentit (0) 

Kriisi

21.05.2008, 19:50

Kuten pääministeri totesi, on maamme ajautumassa syvään poliittiseen kriisiin. Ensiksikin Suomea on pidetty maailman vähiten korruptoituneena maana ja niin varmaan onkin. Täällä ei poliitikoille ole maksettu lahjuksia, vaan heille on ainoastaan annettu vaaliavustuksia. Jääviyssännökset esimerkiksi kaavoitusasioiden käsittelyssä ovat olleet  ehdottomat. Jos entisen eukkosi nykyisen miehen entinen poika on ostanut Saludo-paketin olet todennäköisesti jäävi käsittelemään Valintatalon kaava-asiaa kunnallispolitiikassa, mutta jos olet Sukarin Topilta saanut 20.000 euroa vaaliavustusta, voit vallan mainiosti olla päättämässä miehen ostosparatiisihankkeista.

Toiseksi maa on ajautumassa syvään poliittiseen kriisiin, koska Kari-Pekka Kyrön muisti on kuulemma alkanut palailemaan pätkittäin. Nyt vietetään unettomia öitä maamme hiihtopiireissä. Monen hiihtävän kansanedustajan ura saattaa olla katkolla. Varsinkin jos on sattunut saamaan sekä epoa että vaalitukea Sukarilta. Hämmästyttävä asia, mutta mielestäni sekä niiden huonomuististen poliitikkojen että eräiden huonomuististen hiihtojohtajien ilmeestä voi lukea, että ainakaan ihan koko totuutta ei ole kerrottu. Saas nähdä onko Kyrö ehdolla seuraavissa vaaleissa; niin rehelliset kasvot omistava mies etenisi halutessaan ilman muuta ministeriksi. 

Ja jos alusvaatemalli Tanja Karpelasta tehtiin kulttuuriministeri, niin mielestäni Marja-Liisa Hämäläisestä voisi tehdä valtiovarainministerin varsinkin, kun entiset suurhiihtäjät saattavat pudota Kyrön paljastusten jälkeen politiikan huipulta. Marja-Liisalla on niin itkuinen ääni, että kun hän valittaa budjetin lähetekeskustelussa valtiontalouden vaikea tilaa, hiljenevät kaikki siltarumpualoitteiden tekijät.

Muuten Lahden Mömmön-hiihtojen edellä pystyi Heinolan kaupungintalon ruokalan pöydässä eräs Kainuun hiihtopiirejä lähellä ollut mies jo monta päivää ennen kisoja kertomaan, että Immonen ei sitten tule maaliin ja jo monta päivää ennen dopingkäryjä samassa pöydässä tiedettiin, että suomalaiset ovat jääneet kiinni testeissä. Ilmeisesti kiellettyjen lisäaineiden käyttö oli laajojen kansalaispiirien tiedossa jo silloin, kun liiton puheenjohtaja Petäjä ei vielä ollut kuullutkaan moisesta.

Vähän samanlainen tapaus oli Heinolan 157 cm pitkä suurmies ja maamme sotien tosiasiallinen johtaja kenraali A F Airo, jota pidettiin sodan jälkeen pari vuotta tutkintavankeudessa asekätkennästä epäiltynä ja lopulta saatiin selville, että hän oli ainut suomalainen, joka ei tiennyt mitään asekätkennästä.

Kommentit (0) 

Elokuvan aihe

22.05.2008, 18:53

Harmi! Ei tullut tänään uusia paljastuksia Kari-Pekka Kyröltä. Mutta luulenpa, että tästä Jammu-sedän jälkeen inhotuimmasta suomalaisesta tulee vielä upporikas mies, kunhan hän julkaisee muistelmansa ja kertoo kaiken minkä tietää ja ehkä vielä vähän enemmänkin.

Ja sen jälkeen Timo Koivusalo, joka on ennen kaikkea kunnostautunut Pekko, aikamiespoika-elokuvien tekijänä, luopukoon Pohjantähden filmausaikeista  ja tehkööt kunnon huippuhiihtoaiheisen elokuvan. Martti Suosalo voisi näytellä Mika Myllylää, Taisto Reimaluoto Harri Kirvesniemeä ja Jesper Pääkkönen Jari Isometsää. Lähestymistapa voisi olla tragikoominen. Kyllä siinä sellaisen aiheita on paljonkin. Ajatelkaa nyt vaikka sitä, että  verenvaihtolaukku  unohtuu Vantaan Esson huoltoasemalle ja noudetaan sitten poliisin löytötavaratoimistosta.

Muuten maailman rehellisin urheilija lienee keihäänheittäjä Pauli Nevala. Hän on tainnut ainoana kertoa dopingista kaiken. Viron presidentinvaalien aikaan mies kertoi lehdessä, mitenkä me Jorman kanssa ostettiin aineita yhdeltä presidenttiehdokkaalta. Ja omat pillerinsä Nevala söi, mutta sitä, mitä Jorma omilleen teki, hän ei osaa sanoa. Nevala ei halunnut mitenkään leimata kanssakilpailijaansa. Hän on rehti ja suoraselkäinen pohjalainen.

Kommentit (2) 

Lapuan liike

23.05.2008, 15:52

Tuosta suosikki urheilijastani Pauli Nevalasta vielä sen verran, että muutama vuosi sitten tämä monipuolisesti lahjakas ihminen julkaisi runokasetin, joka sisälsi itsekirjoittamiaan ja lausumiaan runoja. Heti asiasta tiedon saatuani matkustin Etelä-Pohjanmaalle ostamaan tätä kiinnostavaa hengentuotetta.

Jäin linja-autosta Lapualla. Ensimmäiseltä vastaantulijalta, joka oli juureva sarkalyyssinen ja lippahattupäinen isäntä, tiedustelin, että ”anteeksi, missähän täällä on pitäjän kirjakauppa”. ”Soon tuo Herättäjä-yhdistyksen kirjakauppa tuossa Kosolan talossa”, vastasi isäntä mietteliään näköisenä. Kirjakaupassa näin ensimmäisen hymyilevän ihmisen, kun kysyin, että ”anteeksi, onko teillä myynnissä keihäänheiton olympiavoittaja Pauli Nevalan äsken ilmestynyttä runokasettia”. ”Vai onko se julkonut jo sellaistakin” ihmetteli rouva, jonka oli vaikea pysyä vakavana. Ei siis ollut siellä etsimääni. Ajattelin, että Kosolan talon edustalla olisi ollut kiva jakaa Sadankomitean esitettä ”Puolusta rauhaa – älä mene armeijaan”.

Linja-autoaseman baarissa luin Ilkkaa ja siinä oli näyttävä juttu Nevalasta. Hän kertoi suunnittelevansa uutta kirjaa. Tämä monipuolisesti lahjakas mies oli talven aikana lukenut Teuvan kunnankirjaston kaikki geologian kirjat ja tullut lopputulemaan, jonka mukaan vallalla oleva jääkausiteoria oli virheellinen ja hän oli kumoamassa ja korvaamassa sitä tieteellisessä teoksessaan, jonka työnimenä oli ”Pitkäkorvien aika”. Eipä ole vieläkään ilmestynyt tämä tieteen maailmaa suuresti kohahduttava tutkimus.

Lapuan linja-autoasemalla ihmettelin tienviittoja, joissa luki Nurmo 7 km, Peräseinäjoki 9 km, Kauhava 10 km ja Seinäjoki 10,5 km. Tiivis on tämä eteläpohjalainen yhdyskuntarakenne. Ihastelin myös Simpsiön vuorta, joka kohosi 6,5 metrin korkeuteen jokitörmästä. Mutta eniten ihastelin, että jonnekin Uudenkaarlepyyn suuntaan avautuu 70 kilometrin tasanko. Kyllä siinä aakeessa laakeessa oli nähtävää savolaiselle silmälle.

Suuntasin runonkeruumatkani Seinäjoelle, jossa kuulemma kaikki se on jo tehty, mitä muualla vasta suunnitellahan.

Kommentit (0) 

Vakaata kansaa

25.05.2008, 19:44

Ja jatketaanpa Etelä-Pohjanmaan matkaa ja Nevalan runokasetin jäljitystä. Seinäjoelta ei löytynyt kirjakauppaa, mutta musiikkiliike löytyi. Tiedustelin kohteliaasti, että ”anteeksi, mutta onko Teillä tietoa olympiavoittaja Pauli Nevalan runokasetista”. ”Kyllähän me se Paulin kanssa yhdessä tehtihin, mutta myytihin se jo loppuun. Soita itte Paulille, kyllä se sen sulle lähettää”, vastasi johtaja totisena suoraan silmiin napittaen. Ei näyttänyt näkevän tilanteessa mitään koomista. Vakaata on lakeuksien väki. En tosin ollut varma, pantiinko minua halvalla.

Seinäjoella oli toinenkin musiikkiliike. Näytti olevan Hietamäkien omistuksessa. En kehdannut mennä sinne toimittamaan asiaani, vaikutti sen verran fiiniltä paikalta. Muistelin, että seinäjokelainen huippuhiihtäjä ja ilmeisesti tämän musiikkisuvun edustaja Karri Hietamäki tunnettiin myös hyvänä pianistina. Toinen muusikko ja urheilumies Hietamäki, jonka etunimeä en nyt muista, oli tässä kaupungissa pappina siihen saakka, kunnes julkisesti ilmoitti, ettei usko Jumalaan. Mies oli funtsinut asiaa pitkään ja nähnyt maailmassa niin paljon surkeutta, että oli päätynyt virkauransa kannalta kohtalokkaaseen lopputulemaan. Hän menetti papin oikeutensa, vaikka olisi itse halunnut jatkaa tehtävässään. Surullinen tapaus, työnantaja olisi voínut edes siirtää tämän uskonsa menettäneen papin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Pohjalaiset ovat vähän liian vakavamielistä kansaa. Savossa varmaan joku pappi Hietamäen aatetoveri olisi vain vähän äänin jatkanut virassaan ja ajatellut uskon puutteestaan savolaisittain, että haetannookohan tuo mittään. Toinen pappi, jonka muistan saaneen kenkää virastaan oli lahtelaisia, jonka rike oli se, että hän aina kirkonmenojen jälkeen joi tähteeksi jääneet ehtoollisviinit. Itse hän perusteli tekoaan sillä, ettei voinut kaataa Kristuksen verta viemäriin.

Kommentit (0) 

Kukaan ei oo mitään

26.05.2008, 19:15

Eipä löytynyt lakeuksilta olympiavoittaja Pauli Nevalan runokasettia. Jatkoin linja-autolla maakuntamatkaani kohti Vaasaa. Kauhavalla halusin selvittää sen, miksi Antti Tuurin Hakalan veljekset, siis ihan aikamiehet, kävivät hiekkakuopalla uimassa, juomassa kiljua ja ampuilemassa asekätkö-konepistoolilla. Tapahtuma vaikutti epäuskottavalta, koska onhan siellä jokia, joissa pitäisi voida uida. Mutta se sitten minullekin ilmeni se tosiseikka, että jos aikamiehet käyvät siellä päin harrastamassa jokiuintia, niin käsipohjaksi menee. Ihan aiheesta Hakalat temmelsivät hiekkakuopalla.

Nevalan lisäksi suuri pohjalainen sankari on Antti Rannanjärvi. Hän lausui sen Matti Nykäsmäisen suuren elämänviisauden ”kukaan ei oo mitään”. Rannanjärvi kuoli jonnekin Ylihärmän ja Kauhavan väliselle tieosuudelle. Pyysin vanhaa linja-autokuskia näyttämään paikan. Hän ei tiennyt kuolinpaikkaa. Ihmettelin, ettei sinne oltu luotu marmoripaatta. Yleensä pohojalaiset ovat kovia muistelemaan.

Mutta kuski tiesi tapauksen kulun. Hän kertoi, että Rannanjärvellä oli ollut elämänsä varrella vastassaan pahojakin miehiä, mutta että renkipojan puukkohon hän kuoli. Rannajärvi oli nakannut erään rengin pilailumielessä mutakuoppaan. Tämä ei ollut ymmärtänyt leikkiä. Puukoniskun jälkeen Rannanjärvi oli noussut mitään virkkamatta kärryhinsä ja pudonnut vähän ajan kuluttua hengettömänä tielle. Ei ollut valituksen sanaa pästänyt.

Kuski kehui myös Isontalon Anttia. Kertoi olleensä poikasena tällä päiväläisenä ja siinä talossa häntä kohdeltiin ihmisiksi, isäntä ja emäntä olivat mahdottoman hyviä ihmisiä. Ilmeisesti vanhan miehen päässä sukupolvet menivät jo sekaisin. Hän oli varmaankin päivätöissä puukkojunkkari-Antin pojanpojalla. Tämä Antti kunnostautui Lapuan liikkeen muilutustouhuissa.

Muuten Kauhavalla on ihan hyvä divaritason jääkiekkojoukkue ja odotan innolla päivää, jolloin tämän porukan pakkiparina on fyysisyydestään kuulut Isotalo – Rannanjärvi. Olisihan se vähän toista kuin vaikkapa lapsuudessani maajoukkueessa pelannut pakkipari Mesikämmen – Lampainen, joista Lampainen kuullostaa turhan pehmeältä tähän kovien miesten vaativaan harrastukseen.

Kommentit (0) 

Silmät kostuivat

28.05.2008, 16:05

 Näyttävä on Sisä-Savon Sanomien tämänpäiväinen juttu Kärkkäälän urheilukenttäasiasta. Ja näyttävä on myös kuva  kyläpäällikkö Pekka Kauppisesta. Lapio näyttää olevan sellaisissa kourissa, että kaupungin rötösherrat ja muut lain porsaanreikien etsijät eivät nuku hyvin ensi yönä, elleivät asetu hyvän sään aikaan.

Ja mikä tärkeintä varjot kentän tulevaisuuden yltä ovat väistyneet. Iso-Pekka turvautuikin alkuvaiheessa pelkkään sananvoimaan ja piti joukoilleen kentän laidalla puheen, jonka jälkeen yksikään silmä ei ollut kuivana. Tarkemmin miehen sananjulistukseen voi tutustua Kärkkäälän blogin sivuilta, jossa se on alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan nettiosoitteessa http://blogitus.net/karkkaala.

Tavallisesti luotettavista lähteistä olen saanut kuulla, että Pekan ulosantia verrattiin vuonna 1971 Männikössä vierailleen Veikko Vennamon vastaavaan, vaikkakin puolueettomat tarkkailijat arvelivat Pekan olleen ainakin kaksi kertaa Veikkoa paremman. Lopputulos oli hyvä. Maapalan ihan vilpittömässä ja pyyteettömässä mielessä ostanut maanviljelijä lupasi tilaisuudessa korvauksetta vuokrata kentän kyläläisten käyttöön 15 vuodeksi. Johan hänen vaarinsa oli ollut 60 vuotta sitten yhtenä puuhamiehenä kenttää rakennettaessa  ja hän myös lahjoitti maitaan tarkoitukseen.

Kommentit (4) 

Neljä kirjainta

28.05.2008, 16:38

 Tämäkin kuva liittyy vahvasti tämän viikon teemoihin eli Veikko Vennamoon ja Pauli Nevalaan. 70-luvulla SMP oli merkittävä poliittinen voima Savon syrjäkylillä ja niihin aikoihin myös Nevala oli puolueen eduskuntavaaliehdokkaana Pohjanmaalla. Yksityisajattelija Esa Ainola on muutama päivä sitten kommentoinut asiaa ja muisteli ilmeisesti ihan oikein, että puolueen tunnuksena silloin oli SMP – neljä kirjainta joihin voi luottaa.

Kuvan talo on Vennamon syntymäkoti Jaakkimassa nykyrajan takana. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ajanpatinaa on rakennuksessa jo melkoisesti. Joku sivistymätön ihminen väittäisi rakennuksen ns. ryssittyneen. Mutta se onkin aasinsilta seuraavaan asiaan.

Nimittäin kyläpäällikkö Kauppinen puhaa kärkkääläisille opintomatkaa Karjalaan. Siellä voitaisiin tutustua siihen, miltä Suomenkin maaseutu kohta näyttää, ellei kukaan tee mitään. Ehkä rajan takana ollaan meitä tässäkin asiassa 20 vuotta edellä.

Kommentit (1) 

Aarne Jalkanen – 87-vuotias muisti-ihme

27.01.2009, 20:14

Tämä blogi on sitten saavuttanut sille asetetut tulostavoitteet. Rovaniemen veljeskodissa asuva 87-vuotias entinen mestariurheilija Aarne Jalkanen oli huomannut hiihtojuttuni ja pyysi ottamaan yhteyttä. Puhuimme äsken puhelimessa pitkään ja mies on vielä tervävä kuin partaveitsi. Maamme urheiluhistorioitsijat voisivat jututtaa Aarnea, jolla on paljon arvokasta tietoa. Sovimme, että hän kertoo nauhalle muistojaan varsinkin Suonenjoen hiihtohistoriasta. Olimme yhtä mieltä siitä, että 30-luvun lopulla syntymäpitäjäni olisi voittanut viestinhiihdossa muun maailman. Tästä asiasta on vielä tarkempi tutkimus tekemättä.

Joskus väitin blogillani, että Aarne on Kalle Jalkasen veli. Näin ei ole, vaan he ovat serkuksia. Sen sijaan SM-hiihtäjä Erkki Jalkanen oli Kallen veli eikä serkku, kuten erheellisesti luulin. Aarne Jalksen vahvin laji, yllätys, yllätys taisi sittenkin olla voimistelu. Hän on ollut voimistelun MM-kisoissa 12. Mutta kyllä mies hiihtääkin osasi. Tosin parhaat näytöt jäivät antamatta, sillä Aarnea ei valittu vuoden -48 olympialaisiin, vaikka karsinnoissa tuli kakkostila. Epäiltiin, ettei hän saa viisumia, koska entisellä kaukopartiomiehellä oli selvittämättömiä asioita sotahistoriassaan. Myöhemmin nekin jutut ratkesivat onnellisesti.

Toisenkin erheellisen asian Aarne Jalkanen oikaisi. Kalle Jalkanen ei tehnyt hitlertervehdystä vuoden -36 kisoissa, vaan tapaus on hiihtohistorioitsija Jussi Kirjavaisen virhe. Silloinen hiihtojoukkueen johtaja Hillo oli tosin määrännyt avajaismarssilla  kyseisen tuohon aikaan muodissa olleen  railakkaan eleen käyttöönotettavaksi, mutta suomalaiset kieltäytyivät joukolla.

Sen sijaan jotain oikeaakin on ollut blogini spekulaatioissa. Kyllä se niin vain on, että ne huippuhiihtäjät, jotka sodan alla kävivät Ruotsissa viettämässä niin hauskaa elämää, että sitä vieläkin muistellaan ja samalla myös korjaamassa sen ajan huippupalkinnot, olivat Suonenjoen miehiä vahvistettuna yhdellä rovaniemeläisellä. Se oli siis  se tapaus, jossa ruotsalaiset yrittivät viedä pojiltamme parhaan terän hommaamalla näille sinkkiämpärillä bränviinaa ja Kirunasta hu… naisia ennen kisoja, mutta tämähän sitten vain lisäsi urheilijoittemme tuloskuntoa.

Kommentit (2) 

Kaveria ei jätetä

30.05.2008, 15:23

Eilen juteltiin Aarne Jalkasen kanssa puhelimessa hänen serkustaan Kalle Jalkasesta. Aarne vahvisti sen Jussi Kirjavaisen 40-luvun hiihtohistoria kirjasta löytyvän tiedon, jonka mukaan Kalle olisi aavistanut kohtalonsa ja pyytänyt erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan, jos jotakin sattuisi. Näin kuulemma tapahtuikin. Kaverille annetut lupaukset nimittäin pidetään ja niinpä Sinkko-niminen kilpahiihtäjä vei Kallen lesken myöhemmin vihille. Liekö ollut Taavi Sinkko, ainakin sen niminen 30-luvun hiihtäjä löytyy internetistä.

Internetin Wikipediasta löytyvät myös seuraavat tiedot Kalle Jalkasesta: äKalle Jalkanen (10. toukokuuta /10._toukokuuta 1907 Suonenjoki – 5. syyskuuta _1941 Kirjasalo ) oli suomalainen kilpahiihtäjä ja olympiavoittaja. Jalkasen suoritus vuoden 1936 talviolympialaisten 1936 viestinhiihdon ankkuriosuudella on jäänyt suomalaiseen urheiluhistoriaan. Viimeisessä vaihdossa matkaan lähtiessään Jalkanen oli jäljessä Norjan Bjarne Ivarsenia minuutin ja 23 sekuntia. Kun osuutta oli hiihdetty puolet Jalkanen oli ottanut Ivarsenin jo kiinni. Eräässä alamäessä Jalkanen kuitenkin sylkäisi ja samalla hänen tekohampaansa lensivät hankeen. Hän palasi hakemaan ne ja norjalainen pääsi uudelleen johtoon. Puoli kilometriä ennen maalia Jalkanen saavutti Ivarsenin ja voitti lopulta kuudella sekunnilla.

Seuratasolla Jalkanen edusti Iisveden Kiriä, Helsingin Hiihtäjiä ja Lappeenrannan Urheilu-Miehiä . Hän kaatui rintamalla jatkosodassa astuttuaan miinaan Kirjasalossa. Saavutuksia olympiakultaa Garmisch-Partenkirchen 1936 (hiihto, 4 × 10 km viesti) Lahti (50 km) MM-hopeaa (18 km ja viesti) M-pronssi 1938 (18 km)

Kommentit (0) 

Hurmoshiihtäjä

02.06.2008, 16:13

Tuossa Aarne Jalkasen kanssa puhelimessa raattaillessa palasi mieleen myös tarina vuoden -36 talvikisojen 18 km:n voittaja Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitt” hiihtohistoria kirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Hänhän oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta.

Myös Aarne Jalkanen vahvisti tämän tiedon. Hän myös kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Ja näinhän se varmaan onkin. En tiedä, mikä on lopullinen totuus asiassa, nykyään eivät ainakaan Suomen lestadiolaiset kiellä tämän kaltaista kilvoittelua. Saattaa olla, että Larsson edusti 30-luvulla Tornion jokilaaksossa vahvasti vaikuttanutta jyrkkää korpelalaista suuntausta. Korpelalaisuuteenhan liittyi voimakas hurmoksellisuus, josta mm. Mukan Maa on syntinen laulu kertoo. Tällä yhteisöllä oli välillä niin äreitä kinkereitä, etteivät seudun ihmiset kuulemma vieläkään ole täysin perillä sukulaissuhteistaan.

Liikkeen Ähtärissä syntyneen johtajan Toivo Korpelan suurin saavutus oli se, että hän sai jotkut opetuslapsistaan uskomaan, että kristalliarkki on tulossa noutamaan heidät Luvattuun maahan. Niinpä nämä myivät talonsa ja tavaransa pian tarpeettomiksi käyvinä ja kokoontuivat Tornion satamaan luvattua arkkia odottamaan. Korpelan Topilla on varmaankin ollut kovat paikat asian selittämisessä parhain päin, kun luvattua kulkuneuvoa ei alkanut näkyä eikä kuulua. Siinäpä oiva elokuvan aihe tai ainakin kirjan.

Ja kirjojailijoitahan tältä seudulta näyttää sikiävän kuin kaniineja. Oli Timo Mukka ja parasta aikaa ovat Ruohtin puolella Bengt Pohjanen ja Mikael Niemi . Mutta maailmalla kuuluisin  on Åsa Larsson. Ja tietenkin hän on olympiavoittaja Larssonin pojantytär.

Kommentit (2) 

Nokia valtaamassa Kärkkäälän

02.06.2008, 16:38

Nokialla, joiksi majavia ennen nimitettiin, menee hyvin Kärkkäälässä. Kauppisen Pekka lähetti tietoa, että pesiä alkaa olla jo siellä sun täällä: ainakin Pitkäpetäisen Rokkalahdessa, Luiponlammessa, Kaidanpurossa ja Harjunniityllä. Suhosen Kaukon ja Väänäsen Maunon pihapuut ovat olleet vaarassa ja Pekan itsensä lahnaverkot eivät olleet niille edes kunnon hidasteita, kun otukset mennen tullen pulahtelivat verkon läpi reikiä tehden.

Hyvin ovat latuskahännät viihtyneet kylällä. Samalla ovat hävinneet piisamit. En tiedä, onko asioilla tekemistä keskenään. Sen verran kesäasukkaat ovat niitä kuulemma häirinneet, että ne ovat joutuneet lätkimään mielenosoituksellisesti vettä hännillään.

Ihmisiä ne eivät juuri pelkää. Itse tapasin elämäni ensimmäisen majavan kesällä 2002 Untomyrskyn jälkeisenä iltana. Olin soutelemassa aukkoja katsellen, kun venettäni alkoi kierrellä majava. Selvästikin se tarkasteli tyytyväisenä tuulenkaatoja ja ilmeisesti suunnitteli tulevia logistisia ratkaisuja. Välillä se tuli täysin pelotta minua kohti juuri sen näköisenä, että ajattelin löytäväni ihteni pian sen persiestä, kuten ennen sanottiin.

Viime talvena on kuulemma ammuttu kuusi majavaa. Ovat ne sen verran kesyjä, että kaataminen tuskin oli vaikeaakaan. Muuten puhutaan, että majavan liha on ihan hyvää. Tarina ei kerro, että syötiinkö nämä sympaattiset jyrsijät.

Kommentit (1) 

Ensimmäinen akupunktiolääkäri

03.06.2008, 19:17

Äsken oli Kuopion kirjastossa luento kiinalaisesta lääketieteestä. Kärkkäälä näytteli keskeistä roolia tässäkin asiassa. Nimittäin Rastilan veljekset Valto ja Olavi Räsänen olivat tärkeät vaikuttajat, kun maassamme vajaat 40 vuotta sitten alettiin tätä uutta hoitomuotoa tutkimaan.

Mutta arvovaltainen luennoitsija ei tiennyt yhtä asiaa. Suomen ensimmäinen akupunktiolääkäri oli evp everstiluutnantti Hans Kalm. 90 vuotta sitten mies saavutti sotataidoillaan korkean upseerin arvon, mutta luultavasti hän oli myös maamme suurin sotarikollinen. Sikäli hän kyllä v-18 oli lääkärin ammatin kanssa tekemisissä, että ammutti Kuhmoisten sotasairaalan potilaat sänkyihinsä. Lisätietoa hänestä ja hänen joukoistaan löytyy Wikipediasta, josta kopioin seuraavaa:

”Kalmin joukko alkoi muotoutua hänen ammattialansa kautta, sen runko muodostui Ähtärin Tuomarniemen metsänvartijakoulun ja Evon metsänvartijakoulun oppilaista. Kalmin pataljoona syyllistyi Suomen sisällissodan aikana lukuisiin sotarikoksiin, joista Harmoisten sairashuoneen veriteot lienee tapauksena aikoinaan ollut tunnetuin. Kalmin joukkojen ollessa vartijoina Hennalan vankileirillä Lahdessa ammuttiin noin 500 punaista.

Tietokirjailija ja tutkija, maisteri Tauno Tukkinen suorittamien tutkimusten mukaan teloitetuista n. 200 oli naisia, eli Hans Kalmin osuus lapsi- ja naissotilaiden surmaamisiin ja suoranaisiin murhiin oli todennäköisesti suurempi kuin yhdelläkään toisella valkoisten puolella sisällissotaan osallistuneista upseereista. Samoin hänen osuutensa suoranaisiin epäiltyihin sotarikoksiin oli ehkä suurempi kuin kenelläkään muulla valkoisten joukkojen komentajalla. Suoranaisina murhina voidaan pitää Hans Kalmin joukkojen suorittamia punaisten joukkojen sairaanhoitajien teloituksia Hennalan vankileirillä.

Lahdessa ammuttujen naisten keski-iän on sanottu olevan noin 20 vuotta. Itse asiassa kaikki teloitetut eivät suinkaan olleet iältään naisia, sillä Tukkinen löysi surmattujen joukosta kolmekymmentä 17-vuotiasta ja 25 vieläkin nuorempaa tyttöä. Nuorimmat olivat vain 14-ja 15-vuotiaita lapsia. Lahdessa teloitettujen naisten joukossa oli myös nuoria äitejä, joilta jäi orpoja. Lähes kaikki naisten teloitukset osuivat toukokuun kahdelle ensimmäiselle viikolle, eli ne pantiin toimeen pian sen jälkeen, kun saksalaiset olivat vallanneet Lahden eversti Otto von Brandensteinin johdolla huhtikuun lopulla ja Hennalan vankileirin vartiointi oli Hans Kalmin joukkojen vastuulla. ”Lahdessa naisia eivät kuitenkaan teloittaneet saksalaiset, vaan suomalaiset”, toteaa tutkija Tauno Tukkinen.

Toisaalta Kalmia on luonnehdittu miestensä ihailemaksi upseeriksi, josta kirjoitettiin jopa runonsäkeitä. Henkisen sodankäynnin hyvin hallinneen Kalmin apuna propagandan kehittelyssä toimi Lauri Pihkala.[6] Huhtikuussa 1918 hän palveli Mäntyharjun, Kuhmoisten ja Sysmän sekä Padasjoen ja Asikkalan suutannalla sekä tuli joukkoineen alistetuksi Lahden valtausta varten huhtikuun loppupäiviksi eversti Otto von Brandensteinin komentamalle osasto Brandensteinille.

Lähteiden mukaan Kalm teloitti punakaartin ensimmäisen ylipäällikön Aleksi ”Ali” Aaltosen(syrjäytettiin tammi-helmikuun 1918 vaihteessa) Lahdessa. Aaltonen oli joutunut eroon pakolaiskolonnasta ja harhaili Hämeen metsissä muutamia päiviä. Lopulta Aaltonen päätyi erään Päijät-Hämäläisen torpan ulkorakennukseen ja torpan keskenkasvuinen poika kavalsi Aaltosen paikalliselle suojeluskunnalle. Aaltonen vietiin Hennalan vankileiriin, missä hänet nopeasti tunnistettiin ja ilman oikeudenkäyntiä (ehkä kenttäoikeus tuomitsi?) Aaltonen määrättiin teloitettavaksi. Kerrotaan, että teloituksen suoritti Hans Kalm. Kerrotaan, että teloituksen yhteydessä Kalm olisi sanonut Aaltoselle: Teillä on kunnia kuolla upseerin ampumasta luodista” tähän Aaltonen olisi vastannut: minulle on ihan sama kuka minut ampuu”. Yksi asia ainakin on varmaa; Aaltonen ammuttiin ja Kalm otti siitä kunnian itselleen. Suomen armeijassa Hans Kalm ylennettiin majuriksi maaliskuussa 1918 ja everstiluutnantiksi saman vuoden elokuussa.”

Sisällissodan ja ns. heimoretkien jälkeen Kalm muutti Amerikkaan ja olisivatkohan nuoruuden teot alkaneet miestä vaivaamaan, koska hän opiskeli vaihtoehtolääkäriksi. Suomeen palattuaan Kalm perusti Rauman puoleen vaihtoehtohoitoja tarjonneen parantolan. Hän  kuoli vasta vuonna  1981. Siihen aikaan kukaan ei ottanut esille mahdollisia sotarikosasioita, koska presidentti Kekkosellakin olisi ollut yhtä ja toista selitettävää nuoruuden tekosistaan.

Kommentit (2) 

Kanootti

04.06.2008, 20:17

 Hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty. Olen neljä vuotta riittaillut, että mitä tehdä kajakkikaksikolle, joka on lojunut kotimökkini pajukossa tyhjän panttina. Ostin sen viitisen vuotta sitten heinolalaiselta työkaveriltani Risto Rinteeltä, jonka pihalla laite oli lojunut myös vuosia käyttämättömänä. Alun perin sen on tiettävästi tehnyt kansalaisopiston kanoottikurssilla eräs Heinolan Maalaiskunnan kunnallispolitiikan vahvamies, jonka nimen päälle en enää pääse.

Kyläpäällikkö Kauppisen kanssa pohdiskelimme kylän pelastamista ja kun kuulin, että kaukainen sukulaismieheni on maksutta vuokrannut ostamansa urheilukentän kyläläisten käyttöön 15 vuodeksi, tuli mieleeni, että köyhä antaa vähästäänkin. Niinpä esitin kyläpäällikölle, että lahjoitan joutilaan vesikulkuneuvoni kyläläisten käyttöön Kakkiselle samoilla ehdoilla 15 vuodeksi. Ja Pekka Kauppinen on toimen mies; nyt kajakki on siirretty Ullanrantaan ja kyläyhdistys varmaan pian  päättää, miten laitetta voidaan hyödyntää paikallisen väestön virkistystoiminnassa.

Kakkinen on upea melontajärvi. Sieltä voi jatkaa Pääkkölammen ja Väärälammen kautta Valkeiselle. Sitten kun vähän kanottia kantaa pääsee Airakselan Kivijärvelle, josta voi jatkaa vaikka Amerikkaan. Mutta sinnen asti ei tarvitse välttämättä mennä. Käykääpä nyt vaikka ensialkuun katsomassa majavan pesiä Kakkisen takana.

Kommentit (2) 

Erikoiskommando

05.06.2008, 05:40

Miehellä on vielä käyttöä tässäkin maailmassa. Ainakin ulkohuusin tyhjennyksessä luomakunnan kruunu on ihan hyvä. Niinpä blogilleni taitaa tulla muutaman päivän katkos, koska olen huussin tyhjennyksessä Uukuniemellä. Tuo kuva on muuten viime kesältä. Siinä uukuniemeläinen asiallisesti varustautunut erikoiskommando valmiina ulkohuussin tyhjennykseen. Nenään tarkoitettu pyykkipoika on vielä kumihaalarin taskussa, mutta ilmanvaihtoa tehostava rupelihattu on jo päässä

Kommentit (2) 

Pienet marginaalit

08.06.2008, 18:38

Täytyi kiireellä palata Uukuniemeltä, koska pitkästä aikaa oli Kuopiossa tarjolla jalkapalloa maailman huipulta. Pietarin Zenith, joka äskettäin voitti Uefa Cupin osoittaen näin olevansa yksi Euroopan parhaista joukkueista, pelasi ystävyysottelun 2. divisioonan häntäpään joukkuetta Kuopion Kingsejä vastaan. Mainittakoon, että cup-voitostaan pietarilaiset saivat miljoonan euron kannustuslisän joka mies. Ei ole ihme, jos maassa syrjäkylät räköilevät pahemman kerran, kun löysää öljyrahaa jaellaan joillekin pallon potkijoille. Katsokaapa vaikka muutama päivä sitten julkaistua Vennamon syntymätalon kuvaa Jaakkimassa.

Edellisen kerran Kuopiossa nähtiin saman tason joukkue vuonna 1980. Silloin Kups pelasi jossain Euro-cupissa Ransakan mestaria ST. Etienneä vastaan. Tietokilpailukysymys: Kuka kuopiolainen on antanut maalisyötön maailaman parhaalle jalkapalloilijalle Platinille? Vastaus: Kupsin toppari Tuomo Hyvärinen. Ranskalaiset voittivat 7 – 0.

Tänään ei Kigsillä ollut hädän päivää. Peli päättyi 0 – 0. Tietenkin pietarilaisten kuusi parasta miestä on jalkapallon EM-kisoissa Venäjän joukkueessa, mutta kyllä marginaalit ovat silti hämmstyttävän pienet. Pelin luonteesta kertoo se, että paikalla oli 100 katselijaa ja itsekin menetin ensimmäisen puoliajan, koska menin aluksi Keskuskentälle, vaikka ottelu käytiin Väinölänniemellä. Harvinaisen huonosti oli peliä mainostettu. Nyt olisi voitu järjestää näyttävästi vaikka Kuopio – Pietari ottelu ja paikalla olisi ollut 3000 katsojaa.

Mutta vieläkin elättelen toivetta, että näkisin Kuopiossa Mestareiden liigan ottelun Kups – Liverpool. Taidan olla liian vanha mies sen kokemiseen.

Kommentit (0) 

Uukuniemen kuvia

08.06.2008, 20:44

Ja taas auringonlaskukuva

Matin kioski – toistaiseksi suljettu 

Uukuniemeläinen iskurityöläisprikaati laiturinlaskussa

Mökki

…ja leikkimökki

500-vuotias petäjävainaa

Kiinan tyttö

Kalmisto

Kommentit (3) 

Kuvapapereita

09.06.2008, 19:03

 Uukuniemen Pyhäjärven Värtsin puoleinen ranta on melkoista viidakkoa. Kaikenlaista lehtipuuta kasvaa niin tiheästi, että vaikea sinne on sekaan mahtua. Olen jo neljännesvuosisadan etsiskellyt kuhankeittäjää. Lintu huutelee viidakon sisällä hyvinkin usein, mutta pesää en ole onnistunut löytämään. Ja häveten täytyy tunnustaa, että en ole edes nähnyt tätä metsiemme värikästä siivellistä pikkunisäkästä. Kysyin Matti Revolta, 78 v., joka on koko ikänsä seudulla asunut, onko hän koskaan nähnyt kuhankeittäjää, niin eipä ollut hänkään.

Kirsikkapuiston sen sijaan löysin keskeltä viidakkoa. Luulin, että myöhäinen tuomipusikko se siellä vielä kukkii, mutta tarkempi tutkimus paljasti kymmenkunta kirsikkapuuta. Olen itse yrittänyt saada kirsikkaa kasvamaan Sisä-Savossa huonolla menestyksellä ja sitten Laatokan-Karjalasta löytyy itsestään kasvava villiintynyt kirsikkapuisto.

Anoppi tiesi kertoa tapauksen taustat. Vuosikymmeniä sitten paikalla oli asunut  Mari-mummo pienessä mökissä yhtä lehmäänsä hoitaen. Hän oli istuttanut puut pihalleen ehkä jo sata vuotta sitten ja hyvin ne ovat siellä kasvaneet ja lisääntyneet.

Muuten Mari-mummon ainut poika oli muuttanut Amerikkaan, josta hän piti kirjeitse yhteyttä vanhaan äitiinsä. Äiti tosin ihmetteli, miten aikamiespoika lapsellisuuksissaan lähetteli hänelle vähän väliä kaikenlaisia tyhjänpäiväisiä kuvapapereita. Lopulta joku kyläläinenkin kiinnostui näistä hyödyttömistä koristeista ja ne nähtyään ymmärsi, mistä oli kysymys. Poika oli lähettänyt äidilleen dollareita, mutta mummo ei ymmärtänyt, että niin huonolle paperille painetut kuvat olivat seteleitä.

Kommentit (0) 

Juridiikkaa

10.06.2008, 19:10

Elämäni suuri tragedia on se, että olen ylipäänsä kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, mutta en lainopista,  jota kuitenkin jostain sattuman oikusta jouduin opiskelemaan. Ainut juridinen teos, jota kohtaan tunnen edes jonkinlaista mielenkiintoa on jalkapalloilun sääntökirja. Tänäänkin tuli työpaikan kahvipöydässä pohdiskeltua, että oliko se eilen paitsio vai eikö se ollut. Maailmassa on näköjään paljon miehiä, joista ei koskaan tule aikuisia.

Mutta muistanpa edellisestä työpaikastani Heinolasta, että suurin juridinen ongelma siellä eräiden lainoppineiden keskuudessa oli funtsia, että mikä se sitten on lopulta on, jos oma sivurajaheitto menee maaliin ilman, että kukaan sitä koskee. Päädyimme tulkintaa, että kulmapotkuhan se siitä seuraa, jos kukaan ei todellakaan koske pelivälineeseen. Olimme kuitenkin yksimielisiä siitä, että asian pohtiminen on pelkkää tyhjän päiväistä akateemista saivartelua.

Mutta muutama viikko myöhemmin se sitten tapahtui. Suomalainen maajoukkue maalivahti Peter Enckelman onnistui päästämään oman sivurajaheiton maaliin Englannin liigassa – tosin hän itse kuitenkin ilmeisesti hipaisi palloa. Niin tehtiin jalkapallohistoriaa ja asian voi todistaa tästä youtuben videosta http://www.youtube.com/watch?v=18QsjFUquD8&NR=1 . Tapausta voi verrata siihen munaukseen, kun maakauntasarjassa ammuttiin kerran rangaistuspotku kulmalipun kautta sivurajaheitoksi.

Suomella oli muuten yhteen aikaan maajoukkueemme kansainvälistä tasoa hyvin kuvaavat maalivahdit; ykkösveskari oli Peter Enckelman ( suomeksi yksinkertainen mies ) ja varaveskari oli Moilanen, muistaakseni H. Moilanen.

Kommentit (0) 

Eskortti

12.06.2008, 21:33

Ja sitten kerrankin työasiaa. Jyväskylän kuluttajaneuvoja Matti Kolehmainen soitteli ja kertoi seuraavasta sattumuksesta. Jyväskylän Prisman kassaneiti tiedusteli asiakkaalta kohteliaasti, että oliko tällä mahdollisesti S-korttia ( siis sitä Sokoksen kanta-asiakaskorttia, jolla saa erinäisiä etuja. ”Miulla ei oo eskorttiaaa, miulla on mersuuu” tokaisi siihen Helsingin Liikennelaitoksen 30-luvun kuljettajan asuun pukeutunut tummahko mies.

Ja vielä lisää työasiaa. Työyhteisömme kävi virkistäytymismatkalla. Ensimmäisen kerran maailmankaikkeuden historiassa tällainen työyhteisön virkistäytymismatka suuntautui Varkauden kaupunkiin. Varkaus ei ehkä ole mikään johtava matkailukaupunki, mutta satunnaisen matkailijan kannattaa tutustua ainakin Mekaanisen musiikinmuseoon ja käydä sen jälkeen syömässä Kahdessa ruusussa. Jo pelkästään museon esittelijä Jurgen on mieliin jäävä persoona. Tosin lapset ja herkät ihmiset saattavat pitää miehen esitystä ahdistavana kokemuksena. Välillä opas karjahtelee ihan historiasta tuttuun saksalaistyyliin – tosin tällä kertaa kysymys on saksalaisesta huumorista, jota ei koskaan ole liikaa.

Muuten Savossa on moni asia maailman suurinta. Ei siis mikään ihme, että Varkaudesta löytyy myös maailman suurin mekaanista musiikkia esittävä laite, painoa 4500 kiloa. Ylhäällä kuvassa luultavasti maamme vanhin stereofoninen äänentoistolaite, ihan toimiva vehje.

Kommentit (0) 

Kova juttu

12.06.2008, 21:36

Ja jatketaanpa viikkoja sitten aloitettua katiskateeman käsittelyä. Muutama päivä sitten oli Sisä-Savon Sanomien tärkein uutinen, että Suonteen järveltä oli kalamieheltä kadonnut katiska. Asiassa epäiltiin rikosta. Kyllä on mahottomaksi mennyt. Kyllä on mualiman kirjat sekaisin. Mikäli poliisia olisi tapauksen johdosta puhuteltu, olisi joku ylikomisario Sisä-Savon poliisista todennut, että pyydys on ilmeisesti viety vesiteitse.

Mutta kyllähän se on niin, ettei ennen syrjäkylillä varasteltu. Pelkästään se, että joku olisi vain uteliaisuuttaan katsonut naapurin katiskaa, olisi ollut mahdotonta. No yksi poikkeus tässä katiskoiden koskemattomuusperiaatteessa oli. Riistapoliisit sitä rikkoivat ja niinpä heitä inhottiin. Jostain minulle käsittämättömästä syystä matalat pyydykset ja erityisen tiheäverkkoiset laitokset olivat lailla kiellettyjä. Riistapoliisit valvoivat asiaa ja väitetään, että laittomat vehkeet poljettiin armotta lyttyyn. En tiedä tapahtuiko sellaista todellisuudessa, mutta niin ainakin huhuttiin pienviljelijä-metsuriväestön keskuudessa, Ja henki oli se, ettei sen suurempaa vääryyttä valtio voi köyhälle tehdä, kuin särkeä tältä katiskat. Siinä eivät enää surman luodit olisi olleet kaukana.

Moraalin ylläpitämiseksi puhuttiin, että Kakkisen salolla olisi joku riistapoliisi otettu muille samanlaisille varoitukseksi kiinni ja pitkä seiväs oli mukamas työnnetty takin hihoista läpi. Liikuntarajoitteinen mies olisi sen jälkeen päästetty menemään tiheään vesakkoon. Ja kerrottiin myös, että eräs Pontikka-Einari samalla suunnalla olisi ikkunasta nähnyt, miten riistapoliisi kantoi miehen verkkoja autoonsa. Einari oli mennyt ehdottamaan ystävällisesti, että voisiko lainvalvoja palauttaa pyydykset juuri niille paikoille, mistä ne oli otettu. Ja toive oli kuulemma toteutettu mukisematta. Pontikka-Einari nimittäin tunnettiin myös nimellä Karhu-Einari.

Kommentit (0) 

Martat toimivat

13.06.2008, 15:13

Innokkaana järjestöihmisenä olen Uukuniemen Marttojen jäsen ja arvostan sen toimntaa suuresti. Olen myös innokas Martat-lehden lukija. Yleensä kyseinen lehti on hyvin puhdas ja aatteellinen, mutta nyt mietin pitäisikö tarkistaa käsitystäni asiasta.

Tahaton komiikka on huumorin paras, mutta myös sen vaikein muoto. Uusimmassa lehdessä otsikolla ”Martat suvisissa riennoissa”kerrotaan Haminan kaupungissa toimivien Kannusjärven ALAPÄÄN Marttojen kesäretkestä. Alapään Martat vierailivat Ahvenanmaalla tutustumassa juhannussalkoihin ja nyt he ovat nostattamassa pystyyn omaa salkoa.

Meillä Uukuniemen Martoissa on innokkaita koirasmarttoja – pääasiassa entisiä rajamiehiä ja armeijan kapitulantteja. Ehdotankin, että me kaikki Uukuniemen Marttojen miehet lähdemme tutustumaan Alapään Marttojen juhannussalkoon. Seuraavassa Martat-lehdessä sitten kerrottaisiin kuvan kanssa, kuinka Uukuniemen Marttojen miesjaosto vieraili kesäretkellä Alapään osaston vieraana juhannussalon pystyttämisen merkeissä.

Kommentit (2) 

Jigi

15.06.2008, 18:49

 Petäinen ei ole enää yhtä hyvä haukijärvi kuin ennen. Tosin on se edelleen maailman paras. Olen tänä kesänä vetänyt uistinta kymmenen kertaa ja saanut kymmenen haukea ja saman verran kyrmyniska-ahvenia. Eli keskimäärin joka kerta on tullut jotakin. Hauista yksi oli kolmekiloinen, kaksi kilon painoisia ja loput pienempiä. Kummallisen laihoja ovat ne olleet. Olisiko järven valtakalat eli ahvenet ja lahnat niin isoja, etteivät hauet enää niille pärjää. Särjet näyttävät hävinneen vähiin.

Itse asiassa en ole vetänyt uistinta vaan jigiä. Alan oppikirjan mukaan sitä pitäisi heitellä virvelillä siten, että sen annetaan välillä painua pohjaan – veneen perässä vedettäväksi sitä ei ole suunniteltu. Mutta sitä eivät Petäisen petokalat tiedä, vaan iskevät jigiin paremmin kuin vaappuun tai uistimeen. Merkillinen asia, sillä eihän jigi muistuta oikein mitään hauen luonnollisista saalistuskohteista. Tai ehkä sitten kastematoa ja pitäisi kokeillakin, että miten ne iskevät kastikkaan.

Jos kalat osaisivat kiljua ja irvistellä kivusta, niin varmasti eläinsuojelulaki kieltäisi koukkukalastuksen ja se olisi ihan oikein. Itseäkin säälittää repiä koukkuja kalojen kitusista. Jigissäni on vain yksi koukku ja olen ajatellut, että se olisi eläinsuojelullinen vaihtoehto. Kalojen epäonneksi koukku törröttää ylöspäin ja moni kala saalis on puhkaissut silmänsä. Pitäisi suunnitella malli, jossa koukku on alaspäin – tosin se tarkertuu helposti pohjamuraan ja 1,5 metriä syvässä Petäisessä sellainen toimisi huonosti.

Muuten joutsenen pojat olivat jo opettelemassa uimista. Kaukaa katsottuna niitä näytti olevan neljä eli normaali määrä. Tosin emot  uittavat lapsiaan niin tiiviisti välissään, että paljaalla silmällä lukumäärästä ei saanut täyttä varmuutta.

Kommentit (0) 

Maanvaiva

16.06.2008, 16:34

 Joskus telkkarista tuli ohjelma Vienanmeren rannikon kalastajakylästä, joka oli hautautumassa lentohiekkaan. Kyläläisten resurssit eivät enää riittäneet hiekkaan peittyvien talojen esiinkaivamiseen. Ongelma tuntui silloin Kärkkäälän näkövinkkelistä etäiseltä, mutta ei tunnu enää.

Evakkoreki tässä varmaan odottaa, koska kotimökkini tienoot ovat hukkumassa pihlaja-angervoon. Tämän vanhan ja muinoin arvostetun koristekasvin taimen on äitini vuosikymmeniä sitten tuonut autioituneelta Laitisen Oton pihalta, jossa se oli jo aiemmin muodostanut läpipääsemättömän ryteikön. Sama alkaa olla tilanne meilläkin. Rakennukset ovat kohta vaarassa. Olen jo pitkään miettinyt, että jonkun olisi kiireesti tehtävä jotakin katastrofin estämiseksi.

Vauhtiin päästyään angervo on äitynyt mahdottomaksi. Valehtelematta se kasvaa viikossa 20 senttiä korkeutta ja levittäytyy underground-taktiikalla juuriensa avulla samassa ajassa metrin. Hämmästyttävä on tämän ihmekasvin voima. Kuten kuvasta näkyy, niin nyt se on halkaissut Fiat 600:n suuruisen hyvän terveen kiven, jonka päällä pentuna oli kiikkulautani. Moiseen tihutyöhön tarvittaisiin pötky dynamiittia.

Joskus suunnittelin maamme energiahuollon turvaamista raparperilauhdevoimalla, koska raparperikin kasvaa varsinkin alkukesästä silmissä. Mutta ei se pihlaja-angervolle pärjää, joten senkin käyttöä perusvoiman tuotannossa olisi syytä tutkia. Ja sitäpaitsi angervoa voisi helposti kasvattaa myös vähätuottoisilla jouto- ja kitumailla. Jostain luin, että sen lisääntymisen ja leviämisen estämiseksi pitäisi kaivaa ainakin pari metriä syvä vallihauta.

Kommentit (1) 

Pisnismiehiä

17.06.2008, 20:58

Olen kyllästynyt olemaan kunnon kansalainen. Olen pitkän elämäni varrella lukenut satoja kunnon kansalaisten muistelmakirjoja ja saanut niistä kyllikseni. Nyt lukaisin toisenlaiset muistelmat. Nimittäin rikoskirjailija Harri Nykänen ja ”liikemies” Tom Sjöberg ovat julkaisseet Helsingin ammatti- ja taparikollisten muistelmat otsikolla Rööperi – rikoksen vuodet 1955 – 2005. 

Kirjassa tutustutaan oikeasti mielenkiintoisiin ihmisiin. Rehellisiin rikollisiin, jotka myöntävät olevansa kunnon konnia ja ovat samalla tekemisistään ylpeitä ammattimiehiä. Tosin hyvinvointivaltion pitkälle kehittynyt sosiaaliturva on aiheuttanut sen, ettei ole Rööperikään niin kuin ennen, yhtä kiehtova ja syntinen. Eläkkeellä oleva velanperijä Mustalais-Kari, joka nyt asuu säälittävästi Kotivallin hoitokodissa ja valittaa, että linnassakin oli parempi olla, kiteyttääkin asian syvällisesti: ”Mulle Rööperi oli paras mahdollinen paikka asua, siellä asui parhaat kavarit ja parhaat kimmat.”

Kirjaa lukiessa palasivat ajatukset entiseen kotikaupunkiini Heinolaan. Tosin kyllä Itä-Hämeen Helmi oli kuitenkin jonkin verran värikkäämpi paikka. Jotain yhteisiä pisneksiä Rööperin ja Heinolan liikemiehillä näyttää olevan. Tarinan mukaan joskus iloisella 70-luvulla olisi eräs Heinolan autokaupoista vaihtanut omistajaa yöllisen korttipelin seurauksena. Rööperi-kirjassa Kuiva eli ammattipeluri Erkki Ensio Lehto tunnustaakin voittaneensa kortilla kaksi autoliikettä. Olisiko mies käynyt kiertueella  Itä-Hämeessä.

Myös Rööperin alamaailmaan kytkeytyvä ”mustalaiskuningas” sivuaa Heinolaa. Miehenhän tuntee koko kansa naistenlehdistä ja tasavallan presidentin juhlista. Kerran hän kyllästyi huonekaluihinsa ja piti huutokaupan. Se oli silloin valtakunnan tason uutinen. Meklarina oli tietenkin muudan Heinolan pisnesmies. Tavara meni hyvin kaupaksi. Itse asiassa kysyntä ylitti reippaasti tarjonnan. Jostain syystä maa on täynnä ihmisiä, jotka ihan vasiten haluavat tulla huijatuiksi. Niinpä huonekalustoa jouduttiin kovan kysynnän tyydyttämiseksi tapahtuman aikana täydentämään uusilla lähetyksillä takaoven kautta siinä määrin, että oikeus antoi myöhemmin asiasta kovat tuomiot.

Heinolan pisnesmies teki muutenkin hyviä kauppoja. Jopa niin hyviä, että hän käväisi Konnunsuon varavankilassakin. Siellä hänet ainakin tarinan mukaan pantiin auraamaan vanhalla Valmetilla laitoksen laajaa pihaa. Mutta Heinolan mies oli toimen mies. Ei hän moista nöyryytystä pitkän katsellut, vaan osti rangaistuslaitokselle omilla rahoillaan ison nelivetotraktorin, jossa oli stereot.

Kommentit (3) 

Rööperi ja Kärkkäälä

18.06.2008, 16:56

Ei ollut vaikeakaan yhdistää Rööperin alamaailmasta kertovaa kirjaa Heinolaan. Suonenjoen ja Kärkkäälän kanssa on jo vähän vaikeampaa, mutta onnistuu kyllä, kun oikein yrittää. Nimittäin presidentti Urho Kekkonen, jonka suvun ensimmäinen tunnettu edustaja asui Suonenjoen Mustolanmäellä 1600-luvulla, piti tiivistä ja säännöllistä kontaktia liikemies Tom Sjöbergiin, Rööperin kingiin.

Sjöbergillä oli nimittäin pornokauppa Rööperissä ja 70-luvulla kävi viikottain  Urkin henkilääkäri hakemassa alan aineistoa vanhenevan maan päämiehen piristykseksi. Se oli sitä aikaa. Silloin ei presidentinkään tarvinnut olla mikään pyhäkoulupoika. Nykyään sen sijaan vireydeltään UKK:n kaltainen Ilkka Kanerva on joutunut viettiensä vuoksi politiikan sivuraiteelle.

Muuten tuo Kekkosen juoksupoikana toiminut henkilääkärikin taitaa kytkeytyä Suonenjokeen. Muistelen, että presidentillä oli pitkän hallintokautensa aikana kaikkiaan kolme henkilääkäriä ja yksi oli Suonenjoen poikia – muistaaksen Halonen sukunimeltään.

Ja siinäpä onkin sopiva aasinsilta Tarja Haloseen, joka sukunimensä perusteella lienee Suonenjoen Halolanmäen Halosia; Kekkosen suvun Mustolanmäki taitaa olla samaa kylää. Presidentti Halonen liittyy Rööperi-kirjaan sikäli, että eräs venkula väittää olleensa vallan Tarjan lyhytaikainen poikaystävä. Tämän lievästi sanottuna vähemmän luottamusta herättävän tyypin suurin saavutus on Tanskan suurimman pankkiryöstön toteutus.

Tämä tapaus herättääkin kysymyksen siitä, miksi kunnon tytöt aina rakastuvat renttuihin. Rööperi-kirjassa kerrotaan sekin, että myöskin menestyneen liikenaisen Kirsti Paakkasen poikaystävä oli ns. poliisin vanha tuttu. Ehkäpä luontoäiti on sen viisaudessaan niin suunnitellut, että vastakohdat täydentävät toisiaan. Monipuolisen geeniperimän saavat  kunnon perhetyttöjen ja Kakolan ruunien jälkeläiset ne vasta elinvoimaisia ovatkin.

Kommentit (1) 

Hauskaa elämää ja juhannusta

19.06.2008, 14:18

Suomalaiset uskovat olevansa maailman rehellisintä kansaa. Näin varmaan onkin, koska missään muualla ei jostain kilpahiihtohuijauksesta nousisi yhtä suurta älämölöä. Muualla arveluttavat kusipullot olisivat vain hävinneet. Ja viime päivinä käsittelemäni Rööperi-kirja vahvistaa uskoani maamiesteni rehellisyyteen.

Nimittäin harva ei ollut se kerta, jolloin alamaailman gangstereita jahdatessaan rehelliset poliisimiehet törmäsivät siihen, että maan korkein johto oli viettämässä ns. hauskaa elämää ammatti- ja taparikollisten seurassa. Ilmeisesti neuvottelut vaaliavustuksista olivat käynnissä. Rehellistä tässä on se, että kunnolliset ja rohkeat poliisit uskaltavat paljastaa asian vuosikymmenien perästä. Tuskin muualla maailmassa uskaltaisivat.

Hauskasta elämästä vielä sen verran, että juhannusaaton kunniaksi edellä mainitun kaltaista elämää on tarkoitus viettää Kärkkäälän urheilukentän vieressä niin, että metsä raikaa. Lisätietoa asiasta löytyy tästä nettiosoitteesta http://blogitus.net/karkkaala/ . Laulua, seurapelejä sekä kirpputoritoimintaa luvassa.

Muuten kyläpäällikön Kärkkäälän blogin ensimmäisestä jutusta saisi sen käsityksen, että Kari Tapionkin sukujuuret kiertyvät jotenkin juhlakentälle, joten laulun raikuminen on ymmärrettävää ja ehkä hyväksyttävääkin. Taidanpa itsekin toimia vokalistina ja peräti sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kanssa. Tietääkseni sekä Kari Tapio että Topi Sorsakoski ovat vähentäneet keikkailuaan, joten huipulla on alkaa olla tilaa.

Kommentit (0) 

Ja kokot loistavat

22.06.2008, 20:12

On juhannus ja kokot loistavat!

On juhannus ja kokot loistavat!

On juhannus ja kokot loistavat!

On juhannus ja kokot loistavat – siis menkäämme katsomaan, kuinka kokot loistavat!

Sellainen oli Jouko Markkasen kokko- eli kokkapuhe Kärkkäälän juhannusjuhlilla 2008. Jouko kertoi myöhemmin, että saman kokkopuheen oli Heikki Sikanen pitänyt kyläläisille 60 vuotta sitten Korkeaharjulla. 

Jouko muuten pystyi vahvistamaan myös epäilyni siitä, että Korkeaharjulla oli sijainnut kyläkeinu, joka oli se huimempi ympäri pyörähtävä malli. Kyläkeinuissa olisi oiva tohtorinväitöskirjan aihe jollekin kansatieteilijälle. Jonnekin voisi myös kyläkeinun rakentaa matkailunähtävyydeksi. Itse en ole sellaista koskaan nähnyt. Jos Kärkkäälän kyläyhdistys päättäisi ko. laitoksen rakentaa, saattaisin hyvinkin olla innokkaana talkoolaisena mukana. Toisaalta lähiyhteisöni pyrkii aina piilottamaan naulat ja vasaran, kun otan esille suunnitelmani erilaisista rakennelmista. Ja uskonpa, että sen jälkeen, kun kyläkeinu olisi rakennettu, kieltäisi Kuluttajavirasto sen vaarallisena.

Kärkkäälän kyläyhdistys oli järjestänyt  erinomaiset juhlat. Arvioin paikalla olleen kolmanneksen kylän väestä. Yllä olevassa kuvassa kaksi suurta; kyläpäällikkö ja kaikki mikä näkkyy Kauppis-Pekan takkaa on juhannuskokkoo. Sekin oli vaikuttava ilmestys.

Kommentit (1) 

Juhannustorttuja

23.06.2008, 16:20

 Juhannuksen viettotapoja kannattaa välillä päivittää. Itse söin perinteisiä joulutorttuja keskikesän juhlan kunniaksi ja hyvitä ne maistuivat, kun särpimenä oli Murha-Kustaan shamppanja.

Yritin myös innostaa kylän juhannuskokolla juhlayleisöä tilaisuuteen sopivaan yhteislauluun. Olisi voitu käydä läpi kauneimmat joululaulut. Hiljaa, hiljaa, joulunkellot kajahtaa kantaisi mahtavasti tyynellä säällä pitkin rantoja ilahduttaen näin myös juhlan ulkopuolista väestöä. Eivät yhtyneet kärkkääläiset lauluuni. Vakavamielistä on tämä kansa. Mietteliään näköisinä vain katselivat allekirjoittanutta. Pitää panna harkintaan, että onnistuisikohan ensi juhannuksena tiernapoikaesitys? Hintavaa tiernapoikakalustoa on mielestäni turha seisottaa tyhjänpanttina koko vuotta.

Muuten juhlapaikalla tapasin entisen kyläkauppiaan Tahvo Turusen pojan Vilhon, Vilikiksi kutsutun. Hän muutti 52 vuotta sitten työn perässä Ruotsiin ja ihmetteli nyt, ettei ketään tuttuja näkynyt. Ja niin muuten on; kylän väki on reilussa 50 vuodessa vaihtunut täysin. Valtaosa paikalla olleista oli muuttanut kylälle Vilikin lähdön jälkeen.

Kommentit (1) 

Murha-Kustaan shampanja

24.06.2008, 20:19

 Olisin toivonut, että joku olisi halunnut tietää lisää Murha-Kustaan shampanjasta, mutta kukaan ei näköjään halunnut. Mutta ei se mitään, kerron siitä silti lisää. Resepti on seuraava:

1 iso ämpärillinen mustaherukan lehtiä

6 litraa kiehuvaa vettä kaadetaan huuhdeltujen mustaherukan lehtien päälle

Annetaan jäähtyä kannen alla ja lisätään 50 gr sitruunahappoa

Annetaan seisoa huoneen lämmössä kaksi päivää

Sen jälkeen aine seos siivilöidään ja lisätään 800 gr sokeria

Annetaan jäähtyä kylmässä ja nautitaan ruokajuomana

Mainittakoon, että juoma tunnetaan paremmissa piireissä myös Marskin shampanjan nimellä. Tunnen historiaa niin huonosti, että en edes uskalla arvella, mistä Murha-Kustaa-hellittelynimitys juontaa juurensa. Ehkäpä taustalla on se asia, että marsalkka Mannerheim oli erittin innokas kissojen tappaja. Tämä ominaisuus on aika tyypillistä suurille johtajille, joita varmaan ärsyttää kissaeläinten auktoriteetteja inhoava luonne.

Muuten KOP:n ja Outokumpu Oy:n entinen johtaja vuorineuvos Pertti Voutilainen korostaa muistelmissaan, että aina hän on ampunut, kun kissa on tullut kiväärin kantaman hollille. No kerran hän on poikennut tavoistaan. Nuornamiesnä hän sitoi dynamiittipötkyn kissaan kiinni ja sytytti tulilangan. Kissa pelästyi moista tointa ja ryntäsi ladon alle, joka lensi kohta taivaalle tuhansina päreinä. Siinäkös riitti kyläläisille ihmeteltävää vuosikymmeniksi. Vuorineuvos Voutilainen on tunnettu kansanomaisesta huumoristaan.

Kommentit (3) 

Boheemielämää

25.06.2008, 19:42

Jatketaanpa ruokahuoltolinjalla. Eilen jo valmistimme ruokajuoman, joten tänään on pääruoan vuoro. Sen valmistamista helpottaa kunnon keittokirja, esimerkiksi Andy Wallin nerokas ”Sopan sinulle keitin”.

Kirja on ilmestynyt jo vuonna 1993, mutta vasta tänään minulle selvisi, että teos kytkeytyy vahvasti Sisä-Savoon, vaikkei tyhmempi sitä heti huomaa. Ei tosin Kärkkäälään, vaan siihen viereen Iisveden taajamaan. Kirjoittaja ei olekaan ulukomuan eläviä, vaan Ari Jämsen, syntyjään Iisveden Jämsenejä. Maailman parhaiden hiihtäjien lisäksi sieltä löytyy siis myös merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Esimerkiksi Erkki Junkkarinen, jonka isä taisi olla Iisveden punakaartin päällikkö, hallitsi maamme musiikkielämä tai professori Kai Laitinen, jonka isä taisi olla paikkakunnan suojeluskuntapäällikkö, hallinnoin maamme kirjallisuutta.

Varsinaisia gourment-aterioita Jämsen ei opasta valmistamaan. Paremminkin kysymys on köyhien ja pieneläjien välttämättömän ravinnon tarpeen tyydyttämisestä. Kallista välineistöä ei tarvita, vaan kaikki esitellyt ruoat voidaan valmistaa kahvinkeittimellä. Ja minkäs ihmeen takia köyhän tulisi seisottaa kallista kalustoa vajaakäytöllä.

Itsekin olen joskus pohdiskellut, miksi esimerkiksi kallista mehumaijaa käytetään vain muutamana päivänä vuodesta. En keksi yhtään kappaletta esteitä sille, etteikö tällä hintavalla laitteella voisi keittää vaikka pontikkaa talvi-iltojen ratoksi. Kun kävin Italiassa, siellä kerrottiin ihastellen, että sikäläiset viininviljelijät valmistavat noin 50 %:sta grappaa viininvalmistuksesta tähteeksi jäävistä perskeistä. Eivätkö suonenjokelaiset marjatilalliset voisi yhtä hyvin  tiputtaa mehumaijalla tuhtia pontikkaa mansikan rusuista ?

Kommentit (4) 

Maastodopingia

26.06.2008, 15:57

Vaalirahoitussotku on jäänyt taka-alalle, koska media keskustelee nyt maastodopingista. Tämän päivän Savon Sanomissa Immo Kuutsa sitten kertoi asian, jonka kaikki tietävät, mutta jota ei sanota ääneen. Kaikki siis dooppaavat sen kun ehtivät, mutta vain hölmöt jäävät kiinni.

Asianosaiset peräänkuuluttavat todistajia asiassa, mutta luotettavia sellaisia ei näytä tällä hetkellä löytyvän. Rehellinen lapinmies Kari-Pekka Kyrö myöntää matkan varrella valehdelleensa jo niin monta kertaa, että nytkään ei olla varmoja puhuuko hän totta. Vaikka rehellsiin naama hänellä on siitä porukasta. Kummallista, että hän on tapauksen konna ja monet ilman hemohessiäkin punoittavat hiihtotiiminjäsenet rehtejä lainpuolustajia.

Nyt pitäisi totuuskomission edessä suorassa tv-lähetyksessä kuulla niitä entisiä asianosaisia, jotka suostuvat jotain muistamaan. 50- luvun menetelmistä August Kiuru on kertonut paljonkin ja 70 -lukulaisia voisi edustaa Arto Koivisto. Suorapuheinen  Aku oli muistaakseni jossakin lehtijutussa oli valmis lähettämään hameita kanssakilpailijoilleen (halventaa muuten naisia), jotka kuulemma velehtelivat kuin pullopersesiat. Akun mukaan dropit olivat siihen aikaan sellaiset, että ruumiitkin pantiin tarvittaessa hiihtämään ja huoltojoukkojen vaativana tehtävänä oli valvoa virkistäytymisasemilla, että amfetamiinilla huumatut hullunkiiltosilmissä painalevat kilpailijat ampaisivat latua oikeaan suuntaan.

Arto Koivisto tuli uskoon ja kertoi muutama vuosi sitten ilmestyneissä muistelmissaan rehellisesti aikansa dopingista, mutta kirja sivuutettiin jostain syystä vähin äänin. Se vaikutus Koiviston mukaan silloisilla mömmöillä oli, että miehestä tuli kerrassaan viriili ihminen, suoraan sanottuna naippo. Uskoon tultuaan hän tunnusti kaiken irstailunsa ja elostelunsa vaimolleen. Tämän jälkeen pariskunta alkoi käydä seurakunnan parisuhdeleireilla ja monella leirillä piti kuulemma käydä ennen kuin kaikki oli tullut kerrottua. Epäilen, että prosessista tuli niin pitkä siksi, että hiihtäjästä oli mukava muistella tekemiään syntejä.

Muuten hiihtoliiton herrojen pahin pelko on varmaankin se, että kansanedustaja Mieto hurahtaa uskoon ja kertoo pohjalaisen suorasti, miten asiat oikein olivat. Hän olisi luultavasti sitä mieltä, että siihen aikaan ei ilman kiellettyjä lisäaineita pärjännyt sonnikaan. Ja Mietaata uskovat kaikki.

Kommentit (2) 

Ennätyshiihto

30.06.2008, 14:45

Kuten eilen kerroin, käytettiin Suomen hiihdossa 50-luvulla saksalaisilta saatua pervitin-nimistä amfetamiinin sukuista piristettä. Sen teho oli valtava ainakin muutama vuosi sitten Hesarissa kerrotun tapauksen perusteella.

Kaukopartiomies Aimo Koivunen alkoi talvella -44 uupua sissiretkellään ja turvautui lopulta mukanaan ollaisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen. Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli.

Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.

Kommentit (0) 

Loma

30.06.2008, 14:44

Ensimmäinen lomapäivä on kallistumassa iltapäivään ja lomanloppumisahdistus alkaa iskeä päälle. Juoksin juuri Parikkalan Siikalahden ympäri, kävin katsomassa Parikkalassa pohjoismaiden suurimmat siirtolohkareet eli Mykkiin kivet. Tosin Kakkisensalolta sieltä Kumpusen ja Saarisen välistä taitaa löytyä suurempi.

Istun nyt Niukkalan baarissa ja niin se kehitys kehittyy – täällä on netti. Tarkkailen tässä terassilla ohikiitävää ihmisvilinää. Eilen ajoi yksi auto, tänään on vähän rauhallisempaa. Tosin tuossa vähän matkan päässä liikehtii kymmeniä valtavan kokoisia eläimiä rivissä minua kohti. Lajin määritys on vielä kesken. Raportoin tilanteesta myöhemmin.

Eilen oli Uukuniemi-juhlilla noin 1500 ihmistä, vaikka kylällä on 500 asukasta. Ystävällisiä, seurallisia ja sukurakkaita ovat nämä karjalaiset. Joku oli lähtenut Amerikasta asti tapaamaan tuttuja. Järjestyshäriöitä ei muuten sattunut, mutta Parikkala-sanan maininta kiristi ilmeitä. Kuntaliitosta vastustetaan vieläkin. Ja onhan se ymmärrettävää. Kun 500 asukaan kunta liitetään 5000 asukkaan kuntaan, niin kyllähän siinä valta keskittyy ja etääntyy kansasta. 

Kommentit (0) 

Itä-Suomen karjaa

03.07.2008, 11:37

Uukuniemen otusten lajinmääritys onnistui lopulta. Elukat olivat biisoneita. Tavallisia lehmiä ei pitäjässä enää ole, mutta tilalle on tullut 60 biisonia. Perinteiset rukkasen kokoiset Itä-Suomen lehmät ovat vaihtuneet parhaimmillaan tonnin painoisiin jättiläisiin. Yllä olevassa kuvassa niiden voisi kuvitella olevan ryhmittäytymässä hyökkäykseen. Seutu vilisee karhuja, mutta enpä ole kuullut, että ne olisivat tätä karjaa ahdistelleet.

Olen joskus lukenut hävittäjälentäjä Punaisen Paronin muistelmat. Hän taisi olla sairastunut jonkinlaiseen tappamisen psykoosiin, koska hän halusi ampua kaikkea mikä liikkuu. Puolassa mies kävi lomailemassa ja metsästi siellä eläviä viimeisiä visenttejä. Ne ovat vähän biisonia pienempiä, mutta ei meinannut arvon paroni saada niitä millään hengiltä kivääriaseistuksella.

Ihmettelenpä ja arvostanpa entistä enemmän inkkareita. He metsästivät biisoneita jousilla. Kyllä minullakin oli poikasena jouska, mutta enpä menisi sillä buffaloa härnäämään. Eläin on kömpelön näköinen, mutta rakenteellinen huippunopeus on 50 km/t. Minä urheilijamiehenä pääsen parhaimmillaan melkein kahteenkymppiin.

Pitää muuten selvittää, tekivätkö intiaanit jousensa marjakuusesta, jollaisia ei pohjolassa kasva. Sellaisella jousella ammuttiin keskiajalla läpi haarniskasta, joten ehkä se myös puhkaisee biisonin nahan. Suomalaisilta marjakuusi puuttui ja täällä tehtiin jouset tämn vuoksi jo muinoin komposiittirakenteisina. Kalevalassa asia neuvotaan. Männyn ja koivun viiluja liimattiin yhteen kalanruotoliimalla ja ne päällystettiin tuohen kuorella. Kyllä silläkin hirviä kaadettiin.

Kymmenkunta vuotta sitten löydettiin Uukuniemeltä varsijousen nuolen kärki. Se oli suunniteltu panssari- eli haarniskamiesten torjuntaan. Sadalta metriltä sellaisella pystyi lävistämään 10 senttiä tammilankkua. Ase oli niin hirmuinen, että se synnytti ensimmäisen aseistariisuntasopimuksen. Paavi nimittäin määräsi, ettei tällaista julmaa ja raakalaismaista vehjettä saanut käyttää kristittyjen välisissä sodissa.

Kommentit (0) 

Myrsky ja mylväys

04.07.2008, 07:17

Piti kiireellä palata Uukuniemeltä, koska uutisissa kerrottiin, että Suonenjoella on satanut golfpallon kokoisia rakeita kaatamalla. Alueen erityisolosuhteet huomioiden tuo golfpallovertaus on huono. Golf on onneksi siellä vieras asia, enemmänkin se kuuluu Helssingin herrojen kotkotuksiin. Parempi olisi ollut puhua vaikkapa männynkvyn kokoisista jäänpalasista. Ikkunoita on hajonnut ja autojen pellit kärsineet, mutta henkilövahingoilta on onneksi säästytty. Vaan miten lienee käynyt 14 vaalimalleni pionille. Huomenna totuus paljastuu koko karmeudessaan.

Onneksi tilanne ei ole yhtä paha kuin miltei päivälleen kuusi vuotta sitten, jolloin Unto-myrsky iski hirmuisella voimalla Kärkkäälään. Se ei ollut trombi, kuten erheellisesti yleensä puhuttiin, vaan syöksyvirtaus. Rakeet senkin aiheuttivat. Eli hyvin korkealta pudonneet jäähiukkaset viilensivät ylhäällä olleen ilmamassan sillä seurauksella, että se alkoi virrata alaspäin kiihtyvällä nopeudella. Kun se törmäsi maanpinnalle, kääntyi se normaaliksi maata pitkin eteneväksi myrskyksi.

Silloin oli päivällä hyvin kaunista ja lämmintä. Olin Kakkisella meloskelemassa puhallettavalla kumikanootilla, kun järveltä näin, että musta pilvi on nousemassa. Vaikka vanhat sanovat, että harmaa pilvi vettä antaa, musta muuten murjottavi, palasin rannalle, koska ajattelin, että voi hyvinkin ripsauttaa vettä.

Juuri kun ehdin kotia, oli helvetti irti. Tuulenpuuska iski ihan varoittamatta ja ukkosen jylinä oli katkeamaton. Olin aina ihmetellyt, miten joku maanjäristys tai tuuli voi tappaa ihmisiä, mutta nyt sen ymmärsin. Hetken päästä oli taas tyyntä. Maisema oli kuin atomipommin jäljiltä. Metsä ympäristöstä kaatunut, sähköt poikki, kännykkä mykkä ja kylätie yhtä murrosta. Ajattelin, että jos nyt kuulisin uutiset, niin siellä varmaan kerrottaisiin, että satoja ihmisiä menehtyi Sisä-Savossa hirmumyrskyn uhreina.

Monelta kyläläiseltä kuulin läheltä piti-tilanteista; Askolassa oltiin kylpemässä, kun isot kuuset alkoivat kaatuilemaan saunan ympäriltä kuin tulitikut, Pellisen Pekka oli ollut ongella ja aalto heitti veneen onneksi kauaksi maalle, Jyrkisen Väinö jäi traktorillaan kaatuilevien puiden keskelle. Mutta naarmuakaan ei tullut kenellekään. Tosin luulen, että isäni menehtyi myrskyn seurauksena; hänen sydän lihastaan alkoi rajuilman aikana kouristaa ja siihen hän kuoli vajaa vuosi myöhemmin.

Kommentit (0) 

Kallen hampaat

07.07.2008, 09:18

Luinpa tuossa sadepäivien ratoksi Antti O. Arposen Kalle Jalkas-elämänkerran ja siitä selvisi se, ettei viestisankarin hammasepisodi vuoden -36 kisoissa ollutkaan komedia vaan tragedia. Siihen aikaan tekohampaat nimittäin maksoivat köyhän työmiehen kahden kuukauden palkan eikä niitä sopinut jättää hankeen, vaikka olympiakulta olikin vaarassa.

Kalle Jalkanen oli todellinen amatööriurheilija, joka ei hiihtovoitoillaan päässyt rikastumaan. No sikäli miestä saattoi syyttää ammattilaisuudesta, että Lahden MM-hiihtojen alla huonekalutehtailija Kutvonen lupasi maksaa miehen erääntyvän vekselin, jos tämä voittaa maailmanmestaruuden ja niinhän siinä sitten kävi.

Muista ajan huippuhiihtäjistä poiketen Kalle oli välillä työttömänä ja syytä voi ihmetellä, sillä Arposen kirjasta päätellen hän oli harvinaisen mukava ja kunnollinen ihminen. Voisi tietysti miettiä, että Jalkasen tuöttömyysongelmien takana oli se, etteui hän kuulunut suojeluskuntaan kuten lähes kaikki muut huiput kuuluivat.

Muuten Suonenjoen kaupunginmuseoon tulisi hankkia paikkakunnan hiihtohistoriaan liittyvää esineistöä – olihan pitäjä aikoinaan maailman hiihdon huipulla. Kalle Jalkasen hampaita museoon tuskin enää saa, mutta Kiva-voidenpurkkeja, Kapasen suksia ja muuta hiihtorekvisiittaa sinne ainakin voisi haalia. Muistaaksen Aarne Jalkasen mahtava palkintokokoelma on nykyään nähtävillä Iisveden koululla.

Kommentit (2) 

Kosto

10.07.2008, 17:27

Antti O. Arposen kirjasta Viestisankarit paljastuu asia, josta maamme sota- ja urheiluhistoria on tähän asti visusti vaiennut. Se kyllä on tiedetty, että Kalle Jalkanen kaatui syyskuussa -41 Kirjasalossa astuttuaan miinaan. Sitä ei ole sen sijaan kerrottu, että olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia.

Ansiokkaan urheilijan kuolema harmitti pataljoonan komentajaa majuri Mäntylää niin kovasti, että hän määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen. Hän ei saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia.

Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta, vaikka rikokseenhan hänkin syyllistyi. Arposen kirjasta ei ikävä kyllä ilmene, mistä rikosesta majuri tuomittiin. Murhasta tai taposta, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen, ei ilmeisesti ollut kysymys, koska niist tulee kovemmat tuomiot.

Merkillinen ilmiö tuo kosto. Eilen tuli TV:stä ohjelma Elisenvaaran aseman pommituksesta, jossa kesällä -44 kuoli pari sataa siviiliä. Pommituksen syynä oli ohjelman mukaan kosto erään lentäjäupseerin alasampumisesta.  Elisenvaaran tragediastakaan ei ole kovin paljoa julkisuudessa puhuttu, mutta Uukuniemen kioskilla Pirhosen Matti siitä joskus kertoili. Hän oli ollut nuorena miehenä siellä keräilemässä ihmisten kappaleita.

Kommentit (0) 

Rauhanlähettiläs

11.07.2008, 16:59

Pitäydytäänpä edelleenkin koston teemaan. Eilen kerroin maamme urheiluhistoriaan kytkeytyvästä inhottavasta kostotapauksesta, mutta päinvastainenkin esimerkki löytyy. Vaikka maamme suurin urheilufilosofi Tahko Pihkala tunnetaankin lähinnä kiivaana maanpuolustusmiehenä, niin älykkäänä ihmisenä hän ei voinut olla ymmärtämättä sitä, mihin varustelukierre oli johtamassa.

Joskus 60-luvulla lähes 80-vuotiaana hän saneli nauhalle seuraavaa: ”Nyt ollaan siinä pisteessä, että ihmisen tekninen äly on tuonut eteen atomiuhkan, joka pyrkii hävittämään kaiken tämän kalliin elämän. Minä en ymmärrä, millä tavoin ihmiskunta suoriutuu tästä umpikujasta. Ne, jotka jaksavat, tekevät itselleen atomiaseen. Vääryyttä tehdään maailmassa niin paljon, että on syytä kostaa”. Tätä asiaa on vaikea paremmin ilmaista.

Pessimistinen näkemys tulevaisuudesta kannusti Pihkalaa myös käytännön toimintaan. Hän otti yhteyttä maatalousministeri Johannes Virolaiseen ja tarjoutui tekemään jotakin konkreettista rauhan edistämiseksi. Hänen ideanaan oli ottaa yhteys Kreikassa sijaitsevaan Naton amerikkalaisten joukkojen päämajaan, jotta sekä Nato että Neuvostoliitto olisi saatu takaamaan Suomen puolueettomuus.

Tuleva valtioneuvos Virolainen suhtautui hankkeeseen epäillen. Kysymys ei ollut pelkästään ulkopoliittinen, vaan kantaan vaikuttivat myös käytännön syyt. Lähes 80-vuotias Tahko halusi nimittäin suorittaa arkaluonteisen tunnustelutehtävänsä omalla autollaan. Virolaista epäilytti Kreikan huonojen teiden lisäksi sekin, että rauhanlähettiläs oli tuohon aikaan umpikuuro ja lähes sokea sekä harmaa- että viherkaihin vuoksi.

Estelyistä huolimatta Tahko läksi vaativalle matkalleen, joka onnistui ainakin sikäli yli odotusten, että välille sattui vain yksi kolari. Siitä ei ole tietoa, tapasiko Pihkala amerikkalaista sotilasjohtoa. Tutkijoiden pitäisi ilman muuta selvittää asia. Tahkon toiminnassa oli varmaankin hyvin vahva logiikka, mutta minulle se ei kyllä ainakaan täll hetkellä täysin avaudu.

PS. Olen muuten itse lähdössä elokuun 25.-30. päivä rauhanlähettilääksi Laatokan rannoille, jonne Karjalan liitto järjestää tutustumismatkan seitsemään luostariin. Nyt kuulin sikäli hälyttävän uutisen, ettei vaadittavaa 18 ihmistä ehkä löydykään. Lähtekää te ja levittäkää sanaa. Lisätietoja asiasta seuraavassa nettiosoitteessa http://www.karjalanliitto.fi/?322_m=439&s=12

Kommentit (1) 

Golfin kansalliset erityispiirteet

12.07.2008, 17:39

Maamme golf-bisnes on vaikeuksissa. Sen jälkeen, kun kauppaketju LIDL on alkanut myydä golf-settejä 29,90 €, on harrastajien määrä kääntynyt laskuun. Valtavat kenttäinvestoinnit näyttävät menevän hukkaan. Konkurssiaalto odottaa. Niinpä on syytä palata Tahko Pihkalaan, josta jo eilen kirjoitin ja hänen viitoittamalleen liikuntapoliittiselle linjalle. Hänelle kaikki kalliit hallit ja kentät olisivat kauhistus. Ja onneksi hänen ei tarvinnut nähdä tupakka- ja viinamainosten ryydittämiä moottoriurheilutapahtumia.

On kuitenkin yllättävää, ett Tahko oli golfin ystävä. Hän katsoi pelissä yhdistyvän hyödyllisen kävelyn ja hupaisan tarkkuuslyönnin. Tosin hän arvioi, ettei golfista maamme köyhyyden ja luonnon olosuhteiden vuoksi koskaan voi tulla massojen liikuttajaa. Niinpä syntyi ajatus pelin kansallisesta vastineesta, joka sai nimekseen nummipallo.

Siinä yhdistyivät pesäpallo ja golf. Pallo asetettiin kepin nenään, josta sitä lyötiin pespallomailalla. Peliä oli tarkoitus pelata hiekkanummilla, josta syystä golfin suomalaismuunnelmaa oli perusteltua nimittää nummipalloksi. Kuivatulla suollakin sitä olisi voitu harrastaa. Ehkäpä turve- tai suopallo olisi ollut sille paremmin meikäläistä elämänmuotoa kuvastava nimi.

Nummipallossa reikien välin tuli olla 150 – 800 metriä. Kunkin taipaleen päähän piti tasoittaa maaliksi lipuilla merkitty pienehkö noin metrin säteell piirretty ympyrä, jota reunustaisi määrätyn syvyinen ja levyinen oja, joka estäisi ympyrään pudonneen pallon vierimästä siitä pois.

Mielestäni jonkun olisi tehtävä jotakin maamme turvepalloharrastuksen eteenpäin viemiseksi. Suomen turvepalloliitto olisi perustettava. Muistaakseni Tahkon ideoima Suomen salamapalloliitto perustettiin 6.6.-66 klo.6. Se ajankohta on helppo muistaa kuten myös Alkon myymälöiden avaamispäivä kieltolain päättymisen jälkeen, joka oli 5.4.-32 klo 10.

Kommentit (0) 

Keksintöjä

13.07.2008, 08:26

Muutenkin Tahko oli kova keksimään. Pesäpallon hän kehitti kansan sotilaskuntoisuuden nostamiseksi. Pallonlyönnillä kehitettiin hyviä pikakivääriampujia, pallonheitolla opeteltiin ksikranaatin käsittelyä ja Pihkalan tutkimuksen mukaan pelin avulla suomalainen mies pystyi lisäämään syöksynopeuttaan 10 – 15 %.

Kun pimeys rajoitti Tahkon hiihto ja suunnistusharrastusta, hn yritti ratkaista ongelman otsalampulla. Siihen aikaan ne eivät olleet kehittyneit, vaan patterit tahtoivat kulua loppuun nopeasti. Norjasta hän löysi suunnistajan otsalampun, jonka sai syttymään navan seudulla olevasta napista. Tämä ei miehelle riittnyt, vaan hän kehitti sikaarimaisen laitteen, jonka syttymisen ja sammuttamisen pystyi hoitamaan kielellään.

Samalta oraaliselta pohjalta kehittyi laite, jonka piti ratkaista kestävyysurheilijoiden ravinto-ongelma. Verensokerin alenemisestahan seuraa nopea väsähtäminen. Sokeripalojen kaivelu taskusta hiihdon aikana oli liian hankalaa ja niinpä Tahko alkoi kehittelemään olkapäille kiinnitettävää makkaran kaltaista sokerivesipussia, josta saattoi tutin kautta imaista täydennystä tarpeen vaatiessa.

Muuten tutkijoiden pitäisi selvittää, onko Helsingin keskuspuiston säilyttminen Tahkon ansiota. On puhuttu, että hän vaati innokkaasti puiston säilyttämistä sillä perusteella, että mahdollisen suursodan syttyessä Pääkaupunkiseudun miespuolinen väestö pystyttäisiin siirtämään kätevästi rintamalle Keskuspuiston läpi hiihtämällä.

Kommentit (0)