1.3.2009-5.5.2009

Anemiaa

01.03.2009, 20:02

Ihme mies tuo Suomen hiihdon päävalmentajana toimiva Norjan mies. Joku vuosi sitten Suomi oli maailman huonoin maastohiihtomaa ja parissa vuodessa Magnus Dahle nosti maamme melkein maailman parhaaksi maastohiihtomaaksi. Jos Peter Northug ei olisi ollut paikalla sätkyttelemässä, niin parhaita oltaisiin.

Koko ajan iloa vain vaivaa Kari-Pekka Kyrön näkemys, jonka mukaan koko hiihtotouhu on huijausta alusta loppuun. Vähän väliä käynkin teksti-tv:n sivuilta katsomassa, koska ruutuun rävähtää virtsan värisin kirjaimin, että suomalaisten näytteissä epäselvyyksiä.

Toisaalta osaahan ne varmaan muuallakin. Monessakohan maassa on toimiva harjoituskauden yllätystestijärjestelmä? Saksalaisiinhan suomalaiset ovat tottuneet luottamaan; jos sota-aikana luotettiin Hitleriin. Joku kuukausi sitten tuli telkkarista ohjelma Saksan dopingtouhuista. Ohjelmassa kerrottiin mm., että nelinkertainen kiekonheiton maailmanmestari on jo kuusi kertaa kieltäytynyt testeistä ilman seuraamuksia.

Muuten muistanpa, miten nuoruudessani meikäläisiä kestävyysurheilijoita vaivasi jatkuvasti anemia. Vielä Moskovan kisoissa Vainiolta meni vähäverisyyden vuoksi kaikki poskelleen. Mutta nykyään ei enää anemiaa tuppaa kenellekään. Jos lisäverta ei kerran anneta, niin hoidetaankohan asia ruiskuttamalla rautaa suoraan suoneen.

Olisikon se ollut Kallu Tuomisen muistelmissa, joissa kerrottiin pruutta-menetelmää kokeillun jo 60-luvulla. Ja samassa kirjassa taidettiin kertoa, että Kallu Tuominen astui kerran joissakin hiihdon mömmönkisoissa koputtamatta erääseen ulkomaalaisten pukuhuoneeseen, jossa parasta aikaa suoritettiin virtsanvaihtoa kahdelle olympiavoittajalle.

Kommentit (0)

Sianajohousut

02.03.2009, 19:46

Keskuskentällä oli kylmä kuin helvetissä. Mutta katsomossa oli tunnelmaa. Ennakkoluulottomasti hyökkää Kups ja tapahtumarikkaita ovat sen pelit nykyään. Vasta kolme kierrosta liigacupissa on takana ja maalisuhde on ennätysmäinen 2 – 14. Ei tule yleisölle aika pitkäksi. HJK voitti äsken 1-4, mutta eivätpä kuopiolaiset vetäytyneet siilipuolustukseen, kuten joskus ennen, jolloin hävittiin vain 0-3.

Huomionarvoista oli se, että ainakin eräs katsoja tiesi kertoa, että Kupsin maalissa oli Hymyilevän-Hanneksen veljen pojanpojanpoika Tuomas. Ja HJK:n kulmapotkut antoi Johannes Westö, josta katsojat eivät tienneet, että hän on ilmeisesti Finlandia-palkitun Kjell Westön poika, tai ainakin minä vakaasti niin uskon ja toivon. Urheilumiehiä isä-Kjell. Finlandia-voittajakirjassakin sivuttiin moukarinheittoa.

Ja huomionarvoista oli sekin, että vaikka hyinen viima puhalsi kentällä lunta pöllyttäen, niin moni peluri viiletti kentällä lyhyissä urheiluhousuissa, joita ennen nuoruudessani kutsuttiin sianajohousuiksi, ties mikä paikka kylmästä sinisenä. Sen sijaan kenkiä, joita ennen nuoruudessani kutsuttiin sianpotkaisu- tai rotantappokengiksi, en havainnut kenttätapahtumissa mukana.

Kommentit (0)

Åke ja Atik

03.03.2009, 17:48

Tunnettu kulttuuripersoona ja jalkapalloilija Åke Lindman on sitten lähtenyt. Rauha hänen muistolleen. Jos Åke olisi vaikuttanut Amerikassa, hän olisi maailmanluokan tähti. Oli hänellä sen verran karismaattiset kasvot. Ja varsinkin nenä, joka sai lopullisen muotonsa vasta jalkapallokentällä.

Lindman oli kovaa taklaava puolustaja ja hänellä oli hurja taiteilijan tempperamentti. Muistelen, että viimeisessä ottelussaan tämä oikea puolustaja ajettiin kentältä, kun mies tulistui niin, että lähti väkivaltamielessä ajamaan takaa epäurheilijamaisesti pelannutta omaa joukkuetoveriaan, joka pakeni kauhuissaan yleisön joukkoon.

Tosin lempinimensä ”Kuristaja” Lindman sai vasta jääkiekko-ottelussa. Tarinan mukaan Lindman istui katsomossa ja joku erehtyi taklaamaan miehen pikkuveljeä rumasti laitaa vasten. Isoveli kurkotti katsomosta laidan yli ja sai hyvän otteen rikkeeseen syyllistyneen kurkusta.

Ja tästä kuristusasiasta päästään luontevasti siirtymään toiseen tunnettuun kulttuuripersoonaan ja jalkapalloilijaan Atik Ismailiin. Iltapäivälehtien mukaan Atik on yritetty kuristaa Vermon Totoluukulla. Kysymys on kuulemma ollut 80-luvulta periytyvästä 50 markan velasta. Atik ei muista tapausta, koska hän ei muista kovin pajoa koko tuosta vuosikymmenestä. Muistelmissaan mies myöntää, että amatööriaikanaan hän ryyppäsi paljon, mutta ammattilaisajastaan hän ei tosiaankaan muista mittään.

En ole rasisti, mutta raviväen tuntien on paljon mahdollista, että tekoon syyllistynyt on saattanut olla 30-luvun Helsingin Liikennelaitoksen kuljettajan asuun pukeutunut henkilö. Sellaisille ei parane jäädä velkaa. Atik valittaa, että vaikka kuristamista jatkui ainakin minuutin, totojonossa seisovista kukaan ei puuttunut tapahtumien kulkuun. Mutta raviväen tuntien luulen, että asiaan kuitenkin reagoitiin siten, että heti käynnistyi vedonlyönti siitä, miten tapauksessa lopulta käy.

Kommentit (0)

Anarkisti upseeri

04.03.2009, 19:24

Eilen kuollut Åke Lindman liittyy tavallaan myös Uukuniemeen, sillä valmistellessaan Ihantala-elokuvan filmauksia, kertoi Kioskin-Matti, että myös hänen sotahistoriallista asiantuntemustaan tarvittiin kuvausten suunnittelussa. Matti Pirhonen lienee niitä viimeisiä alkuperäisellä tapahtumapaikalla olleita. Lindman sairastui kesken kuvausten ja elokuvan loppuunsaattaminen jäi valitettavasti nuoremmille.

Lindmanin viimeiseksi jäänyt elokuva Etulinjan edessä on vähän samanlainen tapaus kuin Edvin Laineen Tuntematon sotilas. Molempia sopii esittää Itsenäisyyspäivän illan ratoksi. Sen sijaan Linnan kirja on ihan erihenkinen kuin Edvinin siitä tekemä isänmaallis-pateettinen elokuvaversio. Ja Harry Järven kirja Etulinjan edessä on taas ihan erihenkinen kuin Lindmanin filmi.

Filmissä ei kerrota esimerkiksi sitä, kuinka miehet peloissaan koittivat tahallaan saada itsensä haavoitettua tai kuinka sotasankari ja maamme nuorin eversti Alpo Marttinen surmasi pistoolillaan erään vähän yksinkertaisen sotamiehen. Marttinen sai miehiltään lempinimen Verinen-Alpo.

Harry Järv, jonka omiin kokemuksiin kirja perustuu, lienee ollut maamme kenttäarmeijan ainut vakaumuksellinen anarkistiupseeri. Pasifistisesta asenteestaan huolimatta hänelle esitettiin urhoollisuudesta Mannerheim-ristiä. Enemmän tietoa miehestä ja hänen maailmankuvastaan saa tästä arvovaltaisen Kapina-työläinen-lehden artikkelista http://www.anarkismi.net/kapis/22harry.htm .

Muuten kun viime aikoina on pohdittu Pohjanmaan ruotsinkielisten ja maamme suomenkielisten alueiden hyvinvointieroja, kannattaisi myös tutkia sitä, kuinka paljon helpommalla joku hyvinvoiva Pietarsaaren seutu selvisi sodista verrattuna eräisiin pahoinvoiviin Itä-Suomen paikkakuntiin.

Kommentit (0)

Tunnelmassa

05.03.2009, 18:01

Kuopion jäähallin seisoma- eli ns. juoppokatsomossa oli taas sykähdyttävä tunnelma pari iltaa sitten. Vuosi sitten valitin, että kyseisessä katsomon osassa olisi ollut hiiren hiljaista, ellei erästä ulkosynnyttimiä tarkoittavaa kansanomaista termiä olisi keksitty.

Aika hiljaista olisi ollut nytkin, mutta ilahduttavaa oli havaita, että kuopiolainenkin katsojakulttuuri kehittyy ja monipuolistuu sekä myös jopa tasapuolistuu hyvää vauhtia. Vieressäni nimittäin seisoi muudan luokanopettajalta vaikuttava herrasmies, joka oli yleensä hiljaa, mutta noin kerran minuutissa hän terhistäytyi ja karjaisi raivoisasta ”MUUULLLKKKUUU”. Ilmeisesti kannustushuuto oli suunnattu ottelun tuomarille.

Tästä karjaisusta tulikin mieleeni, että halliin pääsyä joutui jonottamaan pitkään, koska tulijoille suoritettiin ruumiintarkastus. Perässäni seisoi nousuhumalainen savolaisnuorukainen, joka kertoi varustautuneensa housunlahkeeseen kätketyllä eväspullolla ja kahdella pääsylipulla. Toinen lippu sen vuoksi, että jos hänet ottelun aikana poistetaan hallista, pystyy hän vielä varabiletin turvin palaamaan.

Nähdessään ruumiintarkatusta suorittavan rouvan hän vakuutti itsevarmasti, että jos häntä kopeloitaessa eväsputeli paljastuu, niin hän tulee kivenkovaa väittämään, että ”ei siellä lahkeessa mittään pulloo ou.”

Kommentit (0)

Maaalinen

06.03.2009, 20:10

Ja sitten kolmas palloilutapahtuma neljän päivän sisällä. Eilen tuli käytyä Kalpan ja Ässien jääkiekkojunioreiden kohtaamisessa. Istuin metrin päässä Ässä-nuorten vaihtoaitiosta ja häpesin koko kaupungin puolesta. Joukko kuopiolaisnuoria huuteli koko ajan erilaisia älyttömiä solavuksia vieraiden niskaan, mutta näiden ilme ei värähtänytkään. Onneksi lopulta oikeus ja porilaiset voittivat. Jostain syystä jääkiekkoyleisö on valtaosin renttuja, tosin kuin vaikkapa jalkapalloilun katsojat.

Muistanpa kuitenkin jalkapallosta yhden selkeästi poikkeuksellisen pelin. Pari vuotta sitten oli Kupsin ja lahtelaisten kohtaamiseen tullut bussilasti Suomen sikakon joukkueen kannattajia. Koko pelin ajan he rytmikkäästi suureen ääneen mylvivät kehittämäänsä sytyttävää kannustuslaulua ”haaaaista viiitttuuu Maaalinen, haaaaaista viiiitttuuuuu Maaaalinen.

Eräs hyvinkasvatettu kuopiolaisjuniori kuunteli moniäänistä laulua mietteliään oloisen ja kysyi sitten äidiltään, että ”äiti, äiti, mitä nuo sedät oikein huutavat”. Äiti oli kiusaantunut eikä ollut kuulevinaan kysymystä, jolloin nappula täsmensi uteluaan. ”Ymmärrän kyllä tuon tuhman sanan, mutta mitä tuo Maaalinen tarkoittaa. Ja äiti osasi kertoa, että Maaalisella tarkoitetaan Kupsin valmentaja Juha Malista.

Kommentit (0)

Vaelluksia

07.03.2009, 19:38

Teemalta tuli ohjelmasarja suomalaisryhmästä, joka patikoi kuuluisan Santiago De Compostelan pyhiinvaellusreitin. Liikuntasuorituksenakin kunniotettava teko; 750 kilometriä jalkaisin eli Kuopiosta Helsinkiin ja takaisin. Naiset selvisivät kunnialla, miehet joutuivat välillä harrastamaan autoilua.

Tulipa mieleeni, että joku matkailuyrittäjä, esimerkiksi kärkkääläislähtöinen Kauppisen Kake, voisi yrittää kehittää vastaavan taivalluksen myös tänne pohjolaan. Voisikohan vaikka Laatokan kiertää kävellen. Reitiltä taitaisi löytyä aika monta luostaria ja paljon muitakin nähtävyyksiä. Jos kävely ei maita, niin matkaa voisi taittaa polkupyörällä, suksilla tai vaikka porukassa kirkkoveneellä. Tässäpä hyvä idea Karjalasta kiinnostuneille.

Itse olen ajanut joskus pyörällä Itärajaa ylös ja se oli ihan mielenkiintoinen taival. Virolahdelta voi aloittaa tutustumalla merimetsopopulaatioon. Itse yritin sitten Imatran seudulta turhaan löytää sen kuuluisan leijonan, joka liikkui siellä siihen aikaan. Konnunsuon Baarissa oli tilaisuus laulaa karaokea. Siikalahdella oli lintukosteikko ja Uukuniemellä Matin kioskilla saattoi sitten syödä onnistuneen reisun kunniaksi lörtsyn.

Muuten juuri sodan alla Olof Enckell vaelsi jalkaisin Raja-Karjalassa ja julkaisi matkastaan ihan lukemisen arvoisen kirjan. Siitä on parhaiten jäänyt mieleeni se, että jossain vaiheessa mies väsähti pahasti ja oli sairastua, mutta nautittuaan hieman heroinia, niin loppumatka olikin sitten pelkkää juhlaa.

Kommentit (0)

Linko

08.03.2009, 19:25

Taas meni mäkikisa plörinäksi. Spede-linko on otettava pikimmiten käyttöön Salpausselällä. Lajin sääntöjä voitaisiin muuttaa lisäksi myös siten, että alastulorinteestäkin luovuttaan ja hypätään tasaisella kentällä, vaikka Vesijärven jäällä. Kyllä silläkin tavalla miehet karsitaan pojista. Eivätkä tuuliolot haittaa touhua.

Oikeastaan aika hupaista, että mäkihyppyä pidetään inhimillisessä mielessä arvokkaana toimintona. Voi olla ulkoavaruudesta saapuvilla olennoilla tuhannen vuoden päästä ihmettelemistä jossain Lahden sementtimäessä. Pitävät sitä varmaan jonkinlaisena alkukantaiseen uskontoon liittyvänä rituaalipaikkana, jossa ihmisuhreja singottiin avaruuteen.

Muuten kyllä minäkin pentuna hyppäsin Hoppeekallion, eli suomeksi Hopeakallion rinteeltä, ihan tasamaalle lähes 6,5 metrin siivuja. Ja hauskaa oli. Pitäisi muuten selvittää, mistä Hopeakallio on saanut nimensä. Ihan hyvä ja mielikuvitusta kiihoittava nimi. Ettei vaan ole aarteen kätköpaikka. Tästä tulikin mieleeni, että Kipinän pelloltahan on löydetty muinoin vanha rahakätkö. Tietääkös joku asiasta enempää?

Kommentit (1)

Luipolla

09.03.2009, 18:54

Hiihtolomalle asetettu tulostavoite tuli saavutettua, sillä hiihtelin Luiponlammelle. En ole kuullut, että kukaan olisi koskaan käynyt pilkillä sillä lammella puhumattakaan, että siitä olisi jotain joskus saatu. Vaikka varmaan tässäkin parin hehtaarin puturassa kalaa on, koska se on melkein yhtä syvä kuin pitkä. Kaksi koeporausta tein ja 13 metriä löytyi vettä, eli se on harvinaisen syvä kärkkääläiseksi lammeksi.

Ajattelin, että Luipossa saattaisi elää kalastomme kalleinta saaliskalaa eli kiiskeä. Nimittäin vaikka Suomessa eivät kissatkaan syö kiiskeä, niin jo Venäjällä se on suurta herkkua. Niinpä kun silloisen maailman mahtavin hallitsija eli Aleksanteri III kruunattiin 1880-luvulla vaativaan tehtäväänsä, oli juhlallisen tapahtuman pääruokana kiiskilientä. Niinpä nyt meillä olisi taas idänkaupan elvyttyä tilaisuus iskeä ja toimittaa tätä himottua herkkua Pietarin uusrikkaiden pöytiin. Ei muuta kuin kiisken pyyntiin. Ainakin ennen sitä sai runsaasti pilkillä kotipuolenkin vesistä ja ymmärtämättömät kalamiehet jättivät sen silloin variksien syötäväksi.

Muuten tuo Luiponmäki ja Luiponlampi nimet mietityttävät. Olen koettanut turhaan löytää selitystä murresanakirjoista. Ihan hyvä teoria saattaisi olla se, että luippo on sama asia kuin luppo, eli se naava, jota porot talvisin himoitsevat. Olisiko seudun puissa joskus ollut paljon luppoa ja se on vääntynyt kansansuussa luipoksi.

Kommentit (0)

Särkeä ja olutta

10.03.2009, 19:31

Kaiholla muistelee idänkaupan grand old man Juri Piskulov rauhaisia Brezhnevin aikoja kirjassaan Näin teimme idänkauppaa. Tosin yhteiskunnallisia ongelmia oli Neuvostoliitossa silloinkin ja kirjan mukaan tilanne voitiin kiteyttää seuraavasti:

-Työttömiä ei ole, mutta kukaan ei tee työtä

-Kukaan ei tee työtä, mutta suunnitelma toteutuu

-Suunnitelma toteutuu, mutta kaupat ovat tyhjiä

-Kaupat ovat tyhjiä, mutta kaikilla on kotona pöydässä kaikkea

-Kaikilla on kaikkea, mutta kukaan ei ole tyytyväinen

-Kukaan ei ole tyytyväinen, mutta kaikki kannattavat järjestelmää.

Ongelmallisia olivat myöskin suurlähettiläs Andrei Kovalevin diplomaattikutsut, joilla Suomen elinkeinoelämän eliitille tarjottiin särkeä ja olutta. Vaikka kirja ei sitä paljasta, niin uskon pääruokana olleen hapatetun eli Päätalon kirjoista tutun kesäytyneen särjen. Suurlähettiläs opetti kuinka vieraiden tuli toimia. Ensiksi särki pilkottiin pöytää vasten, sen jälkeen siltä revittiin paljain käsin nahka ja sitten se tungettiin tuulensuojaan ja naukattiin olutta päälle. Kuullostaa herkulliselta. Tosin Piskalovin mukaan tapahtumapaikalla leijaili karmea löyhkä.

Tästäpä opimme sen, että järviemme kiiskien lisäksi voimme veli-venäläiselle myydä myös pilaantuneita särkiä suurella rahalla. Ruotsalaisethan eivät syö hapansärkeä vaan hapansilakkaa, johon siihenkään meikäläiset eivät ole mieltyneet.

Kommentit (0)

Låt det vara

11.03.2009, 21:14

Kups jatkaa hyökkäysvoittoisen pelitavan kokeilua. Tällä kertaa VPS oli parempi maalein 0 – 3. Neljän liigacup-kierroksen jälkeen kuopiolaisten maaliero on 2 – 17 eli maailmanennätysluokkaa. Ja kylmä oli kuin helvetissä. Keuhkokuume, jonka väitetään olevan vanhan miehen ystävä, on paljon mahdollinen.

Huomiotava piirre ottelussa oli se, että vaasalaiset kommunikoivat paljon ruotsiksi. Siitä tuleekin mieleen tapaus Åke Lindman-vainaan elämästä. Suomi oli lähellä jymy-yllätystä pelissään Itävaltaa vastaan Helsingin olympialaisissa. Loppuvaiheessa tilanne oli tasan. Pallo oli sitten loppuhetkillä vaarattomasti vierimässä päätyrajan yli maalipotkuksi, mutta puolustaja Stig-Göran Myntti pelasti uhrautuvasti Suomen tältä erikoistilanteelta ja onnistui kääntämään pallon meikäläisten maalille, jossa sitten väijyi itävaltalainen tuhoisin seurauksin.

Mutta kun tapausta pohdittiin silloisen joukkueen saunaillassa neljännesvuosisata myöhemmin, jaksoi puolustaja Åke Lindman vielä palauttaa mieleen sen, kuka pilasi Suomen menestymismahdollisuudet. ”Mähän huusin, että låt det vara”, jankuttii Lindman Myntille ja sitten olikin käsirysy valmis. Lindman oli kiivas taiteilijaluonne.

Kommentit (0)

Antti Kailion runo

12.03.2009, 20:25

Ei ole vielä runonlaulantaperinne hävinnyt maastamme. Sisäsavolaiset kronikkanikkarit Vihta-Paavo Korhonen, Pentti Lyytinen ja Kärkkäälän oma poika Kalle Rytkönen näyttävät saaneen seuraajan. Nykyinen Hartolan tekninen johtaja ja entinen Heinolan rakentamispäällikkö, kuten myöskin entinen maantiejuoksun SM-pronssimitalimies Antti Kailio on avannut sanaisen arkkunsa pyydettäessä ja laatinut kronikan mittavan heinolalaisen rakennusprojektin kunniaksi.

Teko ei yllätä miestä tuntevaa, koska jo nuorina miehinä hankimme Heinolan teknisen viraston käyttöön kirpputorilta herkän ja hauraan, lähes eteerisen, valitettavasti hyvin nuorena poiskuihtuneen runoilijatar Saima Harmajan Kootut runot, joista saimme voimaa, kun oikein ahisti ja tästä ahistamisesta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä. Yritin turhaan löytää viraston käyttöön myös mielestäni puhuttelevan runon, josta tiedän vain tekijän ja sen nimen eli Hilja Haahti: Kotia kohti.

Ja tässäpä Antti Kailion kronikka:

SAIRAALA KAUPUNGIN LAIDALLA

Heinolassa sairaala on sivukadulla,
ihan Lyskan vieressä kauniilla paikalla.
Se vuosikaudet eloansa viettänyt on vain,
laajentunut välillä, tuttu turvallinen ain.

Niin kului aikaa, huomattiin ei tilaa tontilla,
kun ahtaus se vaivas ihan joka puolella.
Puuttui tilat kuntoutuksen lähes kokonaan,
ja avohoito vanha on, ilmastointi rempallaan.

Sitten kerran sattumalta ullakolle kapusi,
kukas muu kuin Paavo Posti, siellä lipesi.
Silloin yllättäen ajatuksen iski umpiluuhun,
taivasta kohti laajentaa voi ylös vaikka kuuhun.

Ajatusta markkinoitiin vuodet monet peräkkäin,
on homma kirkko Iisakin, tätä ei voi tehdä näin.
vaan sitten syntyi tukiryhmä vahva voimainen,
uus HeKin ketju: Posti – Ahosjussi – Pekkanen.

Viimein rahat saatiin uuteen talousarvioon,
ja avunpyyntö kohdistettiin toimeen tekniseen.
Vaan sieltä apuun tultu ei, syy lienee johdon näin,
kai katsoi naisen silmäin sineen päivät peräkkäin.

Terveystoimi itse laittoi kokoon toimikunnan,
kerroksen kohti taivasta se rakennutti kumman.
Suunnitelmat laati, hissit piirsi arkkitehti Reino,
Retatek ja putket, sähköt, muu rakentamisen keino.

Näin kulki kuvat muistoista pölyisen ullakon
ja mietin kuinka valmis uusi uljas kerros on.
Ja juhlan tuntu, harjannostajaiset kun ois ain,
toivotaan näin hyvää hoitoo turvaks tulevain.

Kommentit (0)

Hermot ei kestä

13.03.2009, 21:38

Tällä hetkellä minulla on vahva tunne, että Sortavalan pojat voittavat Suomen mestaruuden. Radiosta kuuntelin, kuinka Kalpa voitti Hämeenlinnassa mennen tullen. Hallille en enää suostu menemään sivistymättömien ihmisten kaikenlaista haistattelua kuuntelemaan, mutta radiosta seurattuna jääkiekko on yksi hienoimmista urheilumuodoista.

Talven suurin urheiluelämys oli parin viikon takainen Jyp – Kalpa, jossa ratkaistiin tavallaan runkosarjan voitto. Hermot pettivät siinä vaiheessa ottelun alkupuolella, kun Jyp johti 4 -0. Kun puoli tuntia myöhemmin avasin toosan, tilanne oli 4-3 ja yksitoista sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua Kalpa johti 4 – 5. Ja kaiken huipentuma oli, että joukkue vielä pystyi häviämään ottelun.

Mutta tunnekokemuksena radiosta kuunneltu peli oli viitisen kertaa voimakkaampi, kuin Teemalta katsottu 30 vuoden takainen teatteriesitys Pete Q, jonka seurauksena Neuvostoliitto romahti. No, hieman radioselostusta häiritsi taustalla vaimeasti kaikuva erotuomarille kohdistettu rytmikäs ”nuija, nuija” kannustus.

Kommentit (0)

Kiva

14.03.2009, 19:55

Kiva hiihtopäivä oli tänään. Olen niin vanha mies, että en uskonut näkeväni suomalaista mieshiihtäjää 50 kilometrin voittajana maailman cupin-kisassa, mutta tosin kävi. Suomalaisten sukset luistivat kerrankin. Ja siitä tuli mieleeni Suonenjoella valmistettu Kiva-voide.

Joskus peräänkuulutin, että löytyykö vielä Kiva-purkkia jostain ja kyllä sellainen löytyy. Suurhiihtäjä Aarne Jalkanen (88 v) soitteli Rovaniemeltä ja lupasi huolehtia siitä, että kyseessä oleva urheiluhistoriallisesti merkittävä muistoesine, jonka hän omistaa, päätyy vielä joskus Suonenjoelle – vaikkapa pitäjänmuseoon tai Aarne Jalkasen palkintokokoelman viereen Iisveden koululle.

Suonenjoella Kiva-tehtaan ympärille muodostui ennen sotia sala-ammattimainen hiihtotalli, joka ilman muuta olisi viestinhiihdossa voittanut muun maailman. Ja kun oikein Aarnen kanssa tuumattiin, niin tultiin tulokseen, että kyllä Suonenjoen kakkosjoukkuekin olisi vielä muun maailman hakannut.

Muuten Aarne Jalkanen voitti v-48 olympialaisten hiihtokarsinnat, mutta häntä ei valittu sattuneesta syystä itse kisoihin. Kun kysyin mieheltä, että mitenkäs hän olisi siellä pärjännyt, jos olisi mukaan päässyt, mies arveli kyllä hyvinkin olympiakullasta vakavasti kilvoitelleensa.

Muuten vuoden -48 kesaolympialaisissa toista Suonenjoen miestä eli Salamo Könöstä ei päästetty maratonille ja kun kysyin häneltä kerran, että mites kisa olisi mennyt, vastasi mies, joka ei itseään mitenkään kehunut, että ”kyllä mie olisin sen voittanut”. Kolmen olympiavoittajan sijasta mansikkakaupungissa onkin vain yksi kultamitalimies eli Kalle Jalkanen, Aarnen serkku.

Kommentit (2)

Salama

15.03.2009, 20:04

Jalkasen Aarnen sukulaisia asuu Karsikonmäellä Piilmäen talossa ja häneltä sain varmistettua kuulemani tarinan, jonka mukaan Piilmäkeen iski salama joskus sota-aikaan. Muistaakseni talon isäntä ja tytär kuolivat onnettomuudessa.

Olen joskus miettinyt, että oliko kysymyksessä ns. pallosalama. Nimittäin isovanhempieni aikaan oli Kostin mökissä vieraillut savupiipun kautta tullut pallosalama, joka oli myös osannut poistua samaa reittiä. Mummoni mukaan varsinkin mökin torakat olivat ihmetelleet tapausta.

Ja tarinan mukaan myös äitini kotimökissä Riepon Jussilassa olisi käynyt samanlainen vieras. Kun rauhallisuudesta tunnetulta enoltani oli tämän vaimo pelästyneenä kysynyt, että iskikö sinne toiseen huoneeseen salama, tämä oli vain harvakseltaan todennut, että kyllähän tuo tiällä kävi, mutta lähti jo pois.

Kummalliselta tuntuu, ettei pallosalamoja enää nähdä, eivätkä myöskään mitkään valvontakamerat ole sellaisia kuvanneet. Herää siis kysymys, että ovatko pallosalamakokemukset pelkästään mielikuvitusrikkaan sukuni sepitelmiä.

Muuten Aarne Jalkanen tiesi kertoa, että Jalkasetkin kiertyvät jotenkin Kärkkäälän Koivistoisten sukulaisiksi. Tämä on nyt helppo uskoa. Sain keskiviikon jalkapallokatsomossa sellaisen lenssun, että ääneni on tällä hetkellä ihan samanlainen kuin Kari Tapio Jalkasella.

Kommentit (0)

DDR

16.03.2009, 19:00

Kuvassa maailman halvin verryttelypuku. Nettiliikkeestä löytyi DDR:n konkurssipesästä realisoitu urheiluasu 12 eurolla. On vähän pienennapakka. Pituutta on riittävästi, mutta malli lienee tarkoitettu kuivankälpeällä maratoonarille. Materiaali on jämäkkää ja kestävää; taitaa olla vallan 100 %:sta plastikkia. Väri on aitoa DDR:ää. Jos jotain vikaa hakemalla pitää hakea, niin uskoin kuvan perusteella rinnassa lukevan DDR, mutta siinä onkin lyhennys VAS. Tarkoittaisiko suomeksi vaikka Kansan Armeijan Urheilijoita?

Hankin tämän puvun, koska tarkoitukseni on siirtyä urheilussa Ile Kanervan tavoin järjestöelämän puolelle ja perustaa vastustajissa pelkoa ja vavistusta herättävän raittius- ja urheiluseuran nimeltään Kuopion DDR. Se on ihan hyvä nimi. Rovaniemelläkin on urheilijajoukkio mielikuvitukselliselta nimeltään Rovaniemen Lappi.

Uskon DDR-nimen synnyttävän vastustajissa voittamattomuuden tunteen. DDR:läisille ei muinoin pärjännyt kukaan. Voittivat jopa Falunin MM-kisoisaa miestenviestin, vaikka maassa ei esiinny lunta. No kun oikein pinnistän, niin yhden tilanteen muistan, jossa suomalainen oli itäsaksalaista parempi. Nimittäin kiekonheittäjä Markku Tuokko punnersi penkistä 190 kg, mutta DDR:n Evelyn Jahl vain 180. Tosin Evelyn kilpaili naisten sarjassa.

Olen ajatellut pyytää kilparadoille palaavaa Kaisa Varista Kuopion DDR:n riveihin. Kaisan saattaa olla vaikea löytää toista seuraa, joka hänet huolisi. Ja jos Timo Tompuri ja Ville Tiisanoja vielä palaavat kenttälajeihin, niin hekin ovat sydämellisesti tervetulleita.

Kommentit (0)

Voittoja

17.03.2009, 21:00

Olen nyt sitten oppinut sen, että kuopiolaiset palloilujoukkueet voittavat aina silloin, kun en ole niitä paikan päällä niitä ohjaamassa. Kalpa voitti loistavan esityksen jälkeen, mutta kun katsoo tämän videopätkän jääkiekkoilija Antti Niemen pään halkeamisesta http://svtplay.se/v/1481637/rogle-leksand_4-2 alkaa vakavasti miettimään tämän urheilumuodon yhteiskunnallista mielekkyyttä. Kaukalon ulkopuolella teosta saisi kaksi vuotta ehdotonta vankeutta.

Ja Kupskin voitti kotonaan legendaarisen Valkeakosken Hakan. Ei ole Haka enää yhtä hyvä kuin silloin, kun viimeinen patruuna Juuso Wallden johti joukkuetta. Muuten muistanpa, kuinka taiteilija Jukka Virtanen muisteli Walldenin aikoja Kuopiossa vierailessaan.

Wallden oli jalkapallointoilija ja hänen järjestämänsä Yhtneiden Paperitehtaiden mestaruusturnaus oli merkittävä tapahtuma. Kerran tilaisuuden pilasi kuitenkin lupaava palloilija Jukka Virtanen sammumalla tehtaan patruunan pihamaalle ensimmäisen turnauspäivän iltana. Wallden reagoi kiivaasti moiseen törkeyteen ja halusi selvittää epäurheilijamaiseen käytökseen syyllistyneen nuorukaisen henkilöllisyyden. Jämsänkoskelaiset valehtelivat hätäpäissään, että syyllinen oli kaipolalsia.

Niinpä Kaipolan miehet suljettiin muille varoituksena tylysti tapahtumasta kesken turnauksen eikä Jukka Virtasesta ole sen jälkeen paikkakunnalla pidetty. Siihen aikaan työnantaja kantoi kokonaisvaltaisesti vastuun työntekijöidensä hyvinvoinnista toisin kuin nykyisessä globalisaatiossa.

Kommentit (0)

Idänmatkailua

18.03.2009, 19:28

Harmi! Ei toteutunut kärkkääläisten Syvärin matka, koska halukkaita ei löytynyt riittävästi. Itsekään en voinut vielä ilmoittautua, koska valtion pikkuvirkamies tietää kesälomapäivänsä vasta loppukeväästä.

Mutta huomasinpa vahvasti kotikylään liittyvän Kauppisen Kaukon Mailis-matkojen järjestävän juhlamatkan Pietariin heti alkukesästä. Ja juhlamatka edellyttää ilmeisesti sitä, että minunkin olisi sitten hankittava jostakin sellaiset suorakulmahousut, joihin kärpänenkin lentää päänsä halki. Lisää Kaken matkoista löytyy tästä osoitteesta:

http://www.mailismatkat.fi/index?page=41

Muuten tuo Pietarin juhlamatka sopisi kärkkääläisille vallan parahultaisesti, sillä heti Viipurin jälkeen vasemmalla kädellä avautuu Murokallio, jolla kylän miehet pelkäsivät kerran porukalla. Ja koska bussi kulkee Terijoen vanhaa Rantatietä, niin olen luotettavista paluumuuttajalähteistä saanut selville, että Inkerinmaalla vähän ennen Pietaria pitäisi olla tienposkessa kyltti ihan meikäläisillä kirjaimilla, että ”Koivistoisten kylä”. Siinä olisi sopiva paikka vaikka vähän pysähtyä, mikäli jollekulle ilmaantuu tarvetta.

Muuten luotettavista paluumuuttajalähteistä olen saanut selville, että Koivistoisten kylässä on mäki nimeltään Räikköstenmäki. Kauan sitten epäonnistuin yrityksessäni tehdä maailmankaikkeuden kuuluisammasta suomalaisesta eli Mika Häkkisestä Kärkkäälän poika. Tarkistuslaskennassahan ilmeni, että Mikan vaari oli Suonenjoen Tyyrinmäen torppareita, ei siis Kärkkäälän. Mutta nyt on siis toiveita, että saisin edes sen maailman toiseksi tunnetuimman, syvähenkisyydestään tunnetun autonkuljettaja nuorukaisen nimeltään Kimi Räikkönen, todistettua sukulaismieheksi.

Kommentit (0)

Kärkkäälä-pipo

19.03.2009, 18:30

Kiinalaiset on kätsiä. Ovat tehneet piposta mansikan. Lidlissä näitä oli päivällä jaossa. Eivätkä olleet hinnankiroissa, koska eivät maksaneet mitään. Ei viitsinyt enää kassalla ruveta tinkimään hinnasta.

Mutta tässäpä oivallinen päähine kärkkääläisille, Suomen ellei peräti koko Pohjoismaiden merkittävimmälle mansikkakylälle. Mansikan ja sarjakuvasankari Mauno-Mansikan lisäksi kylä tunnettaisiin maailmalla myös hattumuodistaan.

Muuten tuosta viinaan ja naisiin menevästä Mauno-Mansikasta vielä sen verran, että hänen esikuvansa on vieläkin selvittämättä. Tiettävästi sellainen on, koska sarjan piirtäjä Jope Pitkänen kertoi, että ollessaan kerran paikkakunnan ns. soittoruokalassa ns. pesemässä käsiään ns. miestenhuoneessa joutui hänen fyysinen koskemattomuutensa uhatuksi, koska ns. käsien pesulla oli myös muudan herra, joka epäili sarjakuvan loukkaavan kunniaansa.

Ilmeisesti Manu ei ole kuitenkaan Paanasia, koska sarjakuvassa silloin tällöin vilahtaa naapurin mies nimeltään Paananen. Toisaalta Paanasia siellä Heinämäen suunnalla rittää vieri vieressä. Luulen, että Heinämäen suunnalla se tunnetuin mansikkaisantä elelee, joten tarkkailkaapa sikäläistä asujaimistoa ja raportoikaa epäilyistänne.

Ja myös lainmiekallakin on Jopea yritetty sivaltaa, koska paikkakunnan ortodoksikanttori teki sarjakuvasta jonkun helvetin tutkintapyynnön, koska katsoi uskonnollisia tunteitaan loukkaavan sen, että Manun ihan määräystenmukaiselle kuivakäymälälle oli arkkitehti suunnitellut sipulikupolin.

Kommentit (0)

Gökström

20.03.2009, 20:47

Joskus pari vuotta sitten kerroin tällä blogillani professori-Pekan teoriasta, että sana Kärkkäälä voisi juontua saamenkielisestä kivistä paikkaa tarkoittavasta sanasta. Ehkäpä kylän ensimmäinen asukas Kärkkäinen on saanut nimensä asuinpaikkansa ominaisuuden perusteella. Ihan hyvä teoria.

Mutta vaatimattoman virkani puitteissa törmäsin erääseen Kärkkäiseen ja kysyin hänen näkemystä sukunimeensä. Mies kertoi kuulleensa, että nimi pohjautuisi ruotsinkielisestä Göksrtöm-nimestä eli suomeksi Käkivirrasta. Ihan hyvä teoria sekin.

Muuten Kärkkäiset ovat huvenneet kotikylältäni ihan anhittomiin. Saattaa tietenkin olla, että kylän vanhoissa suvuissa eli Laitisissa, Närhissä, Nenosissa, Pöyhösissä sekä Jussilan ja Paskonmyllyn Kauppisissa on jokunen Kärkkäis-geenikin tallella. Koivistoiset saapuivat kylälle vasta 1720-luvulla eli ovat ihan vastatulleita eikä meissä taida asua pientä Kärkkäistä.

Kommentit (0)

Aika haipakkaa

22.03.2009, 17:15

Aika haipakkaa kiitää tämä kalamies suotuisassa myötätuulessa Petäisen jäällä. Ennen Savossa sanottiinkin, että hullu töitä tekköö, viisas piäsöö vähemmälläkin. Tässäpä innovaatio maamme maastohiihtäjille ensi talven olympialaisiin. Johan mäkihypyssäkin tuuliolot ratkaisevat voittajan; miksi ei näin saisi olla myös hiihdon puolella.

Ei kannata näyttää tätä kuvaa norjalaisille. Sitten vuoden päästä vain pokkana selitetään, jos alkavat urputtamaan, että tässä on Suomessa kehitetty selkeän vesikelinsauva. Ja päivänpaisteella voisi käyttää auringonvarjoa selkeän pakkaskelin sauvana. Siihen tuuli tarttuu vielä paremmin. Tiedän, että tuulen voimalla voi talvisin kulkea aika haipakkaa; purjereen ME on 180 km/t ja tuskin liukkailla suksilla tuosta kovin paljoa jäädään varsinkin kun voi luistelupotkuilla vähän avittaa.

Muistan miten Gunde Svan tuli kerran kisapaikalle pitkän bambuseipään kanssa ja silminnäkijöiden mukaan lykki sen avulla ihan hirveää vauhtia. Tuomaristo kyllä kielsi tämän vanhan kansan testaaman menetelmän käytön itse kilpailussa. Svan ei ollut tämän tyylin keksijä, vaan jo muinaiset esi-isämme käyttivät vain yhtä pitkää sauvaa. Sillä tavalla se Lieto Lemminkäinenkin lykki hirven perässä.

Kommentit (0)

Sortavalan Kalpa

24.03.2009, 19:46

Eivät kestä enää hermot kuunnella radiosta lähes ratkaisevaa Kalpa -HPK-peliä. Lopetan toisella erätauolla. Tuomarityöskentelyä seuratessani on minulle tullut vastustamaton halu lähteä hallille huutelemaan törkeyksiä tuomareille ja heittelemään pikkuesineitä jäälle. Kaikenlaiset vastustajan koiruudet sallitaan ja aina on Kalpan mies jäähyllä.

Muuten Sortavalasta en löytynyt jäähallia viime kesänä. Muuten siellä vaikutti olevan erinomaiset talviurheilumahdollisuudet. Korkeuseroja löytyi, mäet kuin Lapista. Ei siis ihme, että mäkyhypyn Tatran kisojen maailmanmestari Napalkov oli Sortavalan poikia.

Ja muistelen, että joskus Eric Heidenin hallitessa luistelukisoja, niin toiseksi paras pikamatkojen menijä oli joku Laatokan Helmen mies, joka muistutti ruumiinrakenteeltaan Michelinin kumiukkomainosta. Eikä varmasti ollut mitään ottanut, kuten ei Heidenkaan, joka voitti olympialaisissa kaikki luistelumatkat 500 – 10.000 metriin.

Kyllähän siinä nykyisten asiantuntijoiden ilmeet tulisivat mietteliäksi, jos joku Pekka Koskela olisi maailman paras myös kympillä ja joku Visa Hongisto voittaisi 400 metrin lisäksi myös kympin Kalevan kisoissa.

Kommentit (4)

Spektroliittia

24.03.2009, 20:00

Vielä on maailmassa jäljellä oikeutta. Kalpa voitti sittenkin ja minulla on vahva näkemys siitä, että joukkue voittaa myös Suomen mestaruuden. Tosin se edellyttää, että tulevien otteluiden tuomaristo tutustuu sääntökirjaan ennen ratkaisupelejä. Nimittäin jos lyhytkasvuisten ja nopeaälyisten savolaisnuorukaisten luontainen vikkelyys saadaan eliminoida sääntöjenvastaisella kahvakiekolla, niin muillakin joukkueilla saattaa olla vielä mahdollisuuksia.

Muuten vaikka ei ollut Sortavalassa, eli Kalpan alkuperäisessä ja väärentämättömässä kotikaupungissa, jonka esikaupunkina ja lähiönä toimisi nykyään Uukuniemi, mikäli historia olisi mennyt edes vähän toisin, jäähallia, niin opas tiesi kertoa, että Kontupohjasta sellainen löytyy eikä se ole mikään tavallinen peltirakennelma, vaan se on rakennettu jaloivestä.

Elikkä vaikka Venäjän Karjalassa yleensä ollaan kuin Ellun kanat, vaikka asialliset hommat hoidetaankin, niin tässä jäähalliasiassa on menty vähän överiksi. Nimittäin Kontupohjan jääpalatsin rakennusmateriaali on spektroliitti. Se on se kaunis vihreä kivi, jota Ylämaalta louhitaan ja jota suomalainen raaskii juuri ja juuri sipultaa ohuelti vaikkapa rannekellon koristeeksi.

Muuten pitäisi vielä tässä elämässä päästä näkemään tämä jalokivinen monumentti. Lienee ainutlaatuinen nähtävyys; ainakin meillä yleisönosastot täyttyisivät, jos joku valtuutettu rohkenisi moista projektia esittää ja saattaisipa arvovaltainen MOT-ohjelma puuttua asiaan ja arvailla kunnallispoliitikon menttaalihygienian tilaa.

Kommentit (0)

Kultaa

25.03.2009, 20:35

Niin se eilen mainittu Kontupohjan jäähalli on jalokivestä, koska kulta on rakennusmateriaalina vähän hankala. Sen tiedän siitä, että jotkut viranomaiset kävivät neuvottelemassa erään vaihtoehtolääkinnällä rikastuneen liikemiehen kotona. Siellä kylpyhuoneen kalusto oli kuulemma kultaa; tosin ei puhdasta vaan vain 12 karaatin kultaa, koska puhdas kulta on liian pehmyttä rakentamiseen.

Tämä kyseinen liikemies oli rikastunut myymällä ihmelääkettä, joka paransi mm. syövän. Rikoslaboratoria sittemmin tutki ihmerohdon ja totesi, että ”lähettämänne näyte sisältää kalkkijauhetta ja siitä löytynyttä surviaissääsken toukkaa on ilmeisesti pidettävä pelkkänä epäpuhtautena”

Korostettakoon, että kyseessä ei ollut maailmankuulu Nilsiän turvesheikki, joka myyskenteli jäteöljyä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Suomessa muuten nakin myyntiä valvotaan tarkemmin, kuin ihmerohtojen kauppaa.

Kommentit (0)

Paskolla

26.03.2009, 19:30

Hiihtolomalla tuli käytyä Paskolla. Elikkä hiihdin Pasko-Petäisen Paskonmyllylle tarkastamaan, että olisiko jokisulassa koskikara-nimistä lintua. Sellaisia lentäviä pikkunisäkkäitä esiintyi lapsuudessani. Ei löytynyt etsimääni Paskolta.

Tuo pasko-sana tarkoittaa mielestäni tässä yhteydessä luultavasti mutaa, elikkä järvi voisi olla nimeltään myös Muta-Petäinen. Ihan kuvaava nimi tälle vedelle. Toisaalta joku on kertonut paskon voivan tarkoittaa myös kuikkaa. Ja taitaapa siellä asustaa näitä lintuja vieläkin. Murresanakirjat eivät tunne kuikkaa tällä nimellä.

Kuopion ympäristöjohtaja Lea Pöyhönen, joka on taustaltaan Kärkkäälän Pöyhösiä, kertoi, että tasan kaksisataa vuotta sitten hänen Pöyhölän talossa asuneet sukulaisensa piiloutuivat venäläisiltä Paskonmyllylle. Hevosen varsan suu oli pitänyt sitoa kiinni, jotta se ei olisi paljastanut hirnunnallaan piileskelijöitä. Pitkään elävät tämän kaltaiset tarinat.

Muistelen, että Jussilan Erkin isä olisi kertonut, että Putinanmäki on saanut nimensä siitä, että kyläläiset piileskelivät siellä vihollisia ja kuuntelivat heidän putinaansa. Ihan hyvä tarina, mutta toisaalta murresanakirjan mukaan putina tarkoittaa myös pyöreäpohjaista puuastiaa ja vähän sellainenhan se Putinanmäkikin on muodoltaan.

Kommentit (2)

Suolammella

27.03.2009, 20:25

Hiihtolomalla tuli käytyä myös Suolammella. Tutkimustarkoituksenani oli selvittää se, kumpi on Suomen ja ehkäpä koko Pohjoismaiden matalin vesistö, Pitkä-Petäisen pohjoispää vai Suolampi. Petäisen pohjoispää on lähes 2,5 kilometriä pitkä, mutta vettä ei ole missään kahta metriä enempää.

Eikä havaintojeni mukaan yhtään sen enempää taida olla myöskään Suolammessa, joka tosin on pinta-alaltaankin vain muutama hehtaari. Jonkun verran lammen pintaa laskettiin 60-luvun puolivälissä, enpä tiedä, oliko asiasta kenellekään hyötyä. Silloin pahainen Tollanpuro eli hetken suuruutensa aikoja ja oli muutaman tunnin mahtava virta.

Tollanpuroa perattiin varmaankin jonkinlaisena hätäaputyömaana jo 60-luvun alussa. Ihan pikkuisena katselin, kun talven hirmupakkasilla työmiehet kävivät kotonani syömässä eväitään ja muistan, miten ruisleipäviipaleiden päälle lohkottiin jäistä voita suurina Työmiesaskin kokoisina köntsäleinä. Silloin voin syöntiä pidettiin vielä terveyttä edistävänä asiana.

Työmiesten joukossa oli muudan Jukarais-Puavo, jonka työmaan pomo tarinan mukaan määräsi suorittamaan jonkun lapiokaivuu-urakan uudelleen. Puavo tekikin työtä käskettynä, mutta lauleli samalla mielenosoituksellisesti Kainuulaisten laulun säkeistöä, jossa mainitaan, että ”meidän on uudestaan luotava maa.”

Puavon pojasta Erkistä tuli sitten palkittu ja kehuttu kirjallisuudenkääntäjä, joka on erikoistunut amerikkalaisiin romaaneihin. Se on sitä säätykiertoa, jota yhteiskunnassa ennen esiintyi.

Kommentit (0)

Esileikkejä

28.03.2009, 19:34

Hieno palloilumuoto on jalkapalloilu. Kuuntelin yhtäaikaa radiosta Kalpan peliä ja katselin telkkarista Suomen maaottelua ja jälleen havaitsi sen, että jääkiekko on pelkästään mielikuvituksetonta ja vähän väkivaltaista edes takaisin rynkyttämistä, mutta jalkapallossa edetään maalitilanteisiin rauhallisesti ja sivistyneesti erilaisten esileikkien kautta. Jalkapalloilijoiden ja jääkiekkoilijoiden sielunelämän erot olisivat loistava sosiologisen tai psukologisen tutkimuksen kohde.

Suomen maajoukkue hidas mutta kankea joukkue pelasi taas järjen kanssa omilla vahvuuksillaan ja voitti. Onneksi porukassa on paljon ulkomaalaisen tai edes ruotsinkielisen taustan omaavia pelureita ja heidän vikkelyytensä näyttää pelastavan meidät. Ovathan Hyypiä ja Litmanen erinomaisia pelimiehiä, mutta onnettoman hitaita; ei varmaan mene satanen alta 12 sekunnin.

Puhtaasti suomalaisilta kuullostavista pelureista ainoastaan Porokaralla on synnynnäistä nopeutta. Ennen kuvittelin miehen nimestä, että hän olisi Ropsin kasvatteja, mutta eipä ole. Hän on nimittäin Helsingin juutalaisia. Siinäpä toinen gradun aihe jollekin tutkijalle. Eli maamme etnisten vähemmistöjen asema Suomen urheiluhistoriassa. Tutkimus muuten paljastaisi, että vähemmistömme ovat liikunnallisesti valtaväestöä parempia ja että juutalaiset ja tataarit ovat loistavia palloilullisia lahjakkuuksia, kun taas romaninuorukaiset ovat niittäneet mainetta kamppailulajien puolella.

Kommentit (0)

Tyylisuuntia

29.03.2009, 19:29

Fifan jalkapallomaiden rankinglistalla on 201 valtiota ja Suomi on 57., elikkä olemme nousseet jo lähes parhaaseen neljännekseen. Taidollisesti meikäläiset ovat huonoja, mutta yksi vahvuus löytyy. Tällä hetkellä Suomi on panostanut miesten kokoon ja linja on ollut oikea. Hyviltäkin vastustajilta tuhrautuu kallista peliaikaa meikäläisten puolustajien kiertämiseen, kuten eilinen Wales-peli osoitti. Pystymme nykyään hyvän päivän tullen pelaamaan tasapäisesti huippumaitakin vastaan.

80-luvulla Suomi oli hyvin lähellä selviytyä MM-kisoihin. Silloin poikiemme vahvuutena olivat vaaralliset erikoistilanteet eli sivurajaheitot. Puolustaja Aki Lahtinen oli kovaheittoinen mies, joka jaksoi viskata pelivälineen kaukaakin vastustajan maalille, jonne ilmeisesti maailman painavin huippujalkapalloilija Jallu Rantanen, noin 100 kilogrammaa, oli parkkeerannut odottelemaan.

60-luvulla Suomi saattoi olla kansainvälisesti parhaimmillaan ja voitti jopa Pohjoismaiden mestaruuden, mihin nykymaajoukkue ei tietenkään pystyisi. Silloinen valmentaja Olavi Laaksosen porukka panosti juoksukuntoon siinä määrin, että pelaajia kutsuttiin lempinimellä hiihtäjät. Tarinan mukaan joukkueen olisi voinut helposti märätä juoksemaan Helsingistä Ouluun ja takaisin. Muuten viime MM-kisoissa Suomen tasoa oleva Etelä-Korea valitsi samanlaisen kovaan kuntoon perustuvan tyylisuunnan ja pärjäsi ihan hyvin.

Kommentit (1)

Hirmuja

30.03.2009, 18:20

Kirjassaan Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä Tom Ambrose laskeskelee ruumiita. Kuka onkaan ihmiskunnan suurin hirviö? Selvää on, että Hitler, Mao ja Stalin menestyvät kisassa hyvin, mutta tarkkaa tilastoa miesten vastuulle menevistä ruumiista ei esitetä.

Heidän osaltaa törmätään moniin tulkinnanvaraisuuksiin esimerkiksi siitä, miten suuri on näiden tyrannien vastuu erilaisista tahallaan tai tahattomasti aiheutetuista nälänhädistä. Tänäkin vuonna tulee noin 10 miljoonaa ihmistä kuolemaan kurjuuteen eikä vastuuhenkilöä asiaan ole ilmoittautunut.

Ambrosen kirjasta paljastuu kuitenkin se, että 1800-luvun lopun Belgian kuningas Leopold II saa kontolleen 15 miljoonaa kongolaista elämä. Hirmuinen määrä ja maailman kolme tunnetumpaa murhamiestä saa tästä hallitsijasta kovan vastuksen.

Itselleni on yllätys se, että Espanjan sisällisodan jälkeen maan keskitysleireillä menehtyi kaksi miljoonaa ihmistä. Ambrosen mukaan valtion väkimäärään suhteutettuna diktaattori Franco voittaa generalissimus Stalinin.

Kommentit (0)

Kristiina

31.03.2009, 15:06

Jos ihmisellä ei ole mitään tärkeämpää tekemistä, kannattaa sitten vaikka lukea norjalaisen Karsten Alnaesin Iijokimaista Euroopan historiasarjaa. Eilen tuli arvosteltua miestyranneja, mutta osaavat ne naisetkin. Alnaesin kirjassa Kiihkon aika – Euroopan historia 1600 – 1800 kerrotaan Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfin tyttärestä Kristiinasta.

Kristiinan kerrotaan olleen aikansa sivistyneimpiä ja humaaneimpia ihmisiä, mutta kaikki on tietenkin suhteellista. Kristiina oli jonkin aikaa Ruotsin kuningattarena, mutta kääntyi sitten katoliseen uskoon ja luopui kruunusta. Hän myös poistui seurueineen Ruotsista.

Ranskassa entinen kuningatar epäili tallimestarinsa juonittelevan jotenkin itseään vastaan ja määräsi henkivartijansa kylmän rauhallisesti surmaamaan miehen, kuten tapahtuikin. Mitään laillista oikeutta ex-kuningattarella ei tietenkään ollut moiseen käytökseen, mutta ei hän asiasta myöskään joutunut tuomiolle. Tosin Ranskan yleinen mielipide sentään paheksui murhaa.

Siis reilut 300 vuotta sitten pystyi ruotsalainen entinen naishallitisija tapattamaan hekilökuntaansa ilman seuraamuksia. Aika aikaansa kutakin. Saddam Hussein toimi myöhemmin samankaltaisesti, mutta häntä sentään pidettiin ihmishirviönä. Niin muuttuu maailma.

Muuten 1700-luvun löytöretkeilijä James Cookia arvostettiin hyvänä johtajana, joka piti erinomaisesti huolta miehistöstään eikä rääkännyt heitä saman malliin kuin toiset merikapteenit. Ainoastaan kahdelta laivamieheltä hän joutui kurinpidollisista syistä leikkaamaan korvan irti. Itsekin joskus esimiesasemassa toimineena ymmärrän pitkälle Cookin henkilöstöpolitiikkaa, mutta en kuitenkaan voi sitä täysin hyväksyä.

Aprillia!	01.04.2009, 16:39
Maailmasta on tulossa vakavahenkinen paikka. Ei ollut enää Savon Sanomissakaan aprillijuttua. Aina ennen on ollut. Muuten parhaan aprillijutun luin radiotoimittaja Unto Miettisen muistelmista. Vielä 50-luvulla jopa Yleisradiossa harrastettiin aprillaustoimintaa. Unto Miettisellä oli niin luottamukselliselta kuullostava ja jopa makeahkoksi luonnehdittava ääni, että sitä hyödynnettiin usein näissä jutuissa. Kerran hän kertoi eräästä suomalaisesta keksijästä, joka oli kehittänyt mustaa valoa lähettävän lampun. Sen avulla kirkas päiväkin voitiin haluttaessa muuttaa synkäksi yöksi. Heti ohjelman jälkeen radion päivystys puhelin pirahti ja muudan kiihtynyt eversti Se ja Se pääesikunnasta soitti ja karjahteli, että ”mitä helvettiä! Miksi tämä maanpuolustuksen kannalta tärkeä keksintö on päästetty julkisuuteen.” Muuten menkäähän kiireellä Uukuniemen Rajapirtille. Siellä on klo 19 tiedotustilaisuus valtioneuvoston aamulla tekemästä ja pääministerin tekstiviestillä julkistamasta päätöksestä, jonka mukaan Uukuniemelle palautetaan itsenäisyys ja pitäjän hallintomallina tulee olemaan kreivikunta. Minä jo esitin uukuniemeläisille, että Kioskin Matti voitaisiin valita ensimmäiseksi kreiviksi. Lisätietoa asiasta löytyy täältä http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=219 . Kommentit (2)
Ei voi olla totta!	02.04.2009, 17:21
Nyt on paha mieli ja tunnelma pilalla. Ensiksikin Savon Sanomissa oli sittenkin öylön aprillijuttu. Sen mukaan Jypin joukkue liippasi Kuopiossa päänsä Dufva-mallisiksi nostattaakseen porukan yhteishenkeä. Enkä huomannut juttua jotenkin kummalliseksi, ennen kuin kaverit kertoivat. Toiseksi tämä Dufva-kampauksinen joukkue voitti öylön Kalpan törkeän tuomarivirheen avustuksella. Hesarikin myönsi, että paitsiomaali se oli, kiekko kävi eittämättä useita millejä siniviivan väärällä puolella. Paitsio oli siis selviö ja nyt sitten toinen selviö on myös, ettei Kalpa voita Suomen mestaruutta. Ja Savon Sanomien mukaan tuomaristo vain virnuili. Kolmanneksi öylönen Norja-Suomi jalkapallo-ottelu oli kammottava. Kerrankin meitä vastassa oli vielä meitäkin isompi, kankeampi ja huonompi joukkue ja sillekin piti hävitä erinomaisen esityksen jälkeen viime sekunttien kammottavalla toheltamisella. Ihan tulee mieleen tämä peli http://www.youtube.com/watch?v=bmq0OhqvZf4 , jonka huipentuma löytyy tekijänoikeuksia loukaten youtubesta. Siinä Suomi pelaa v-97 Unkaria vastaan ja on vqahvasti kiinni MM-paikassa erinomaisen peliesityksen jälkeen. Loppuhetkillä joukkueemme saa kerrankin viisi syöttöä peräkkäin omille ja maalihan on sellaisen kuvion jälkeen luonnollisesti selviö. Jos nyt jotain vikaa pitää poikiemme esityksestä hakemalla hakea, niin valitettavasti pallo survottiin omaan maaliin. Mutta suoritusta ei pidä vähätellä, koska T. Moilanen, joka joutui vain H. Moilasen lailla voimattomana seuraamaan meikäläisten syöttörulettia, oli taitava maalivahti, jonka ohittaminen ei ollut helppoa. Kommentit (0)
Kaikki valehtelloovat	03.04.2009, 16:32
Eilen katselin telkkarista Kaisa Variksen ymmyrkäisen viattomia ja kauniita vihreitä silmiä ja sain sisäisen varmuuden siitä, ettei tuo ihminen valehtele koskaan. Vääryys on vallalla. Taas on täysin viaton saanut kärsiä. Eikä löydy Kaisalle edes urheiluseuraa, jonka riveissä hän saisi jatkaa ulkoiluharrastustaan. Ja tämä sen vuoksi, että kaikki muut vain valehtelloovat. Mutta ei hätiä mitiä. Perusteilla oleva Kuopion DDR saa hänestä oivan edustusurheilijan. Valmennuspäälliköksi valitaan K-P Kyrö. Seuran rahoituskin järjestyy, koska Wada joutuu maksamaan Varikselle hirmukorvaukset saamatta jääneistä ansioista. Saivathan Hiihtoliiton herratkin satoja tuhansia markkoja korvauksia siitä, että Hesari epäili hiihtomme puhtautta. Ja lisäksi saamme hirmukorvaukset näiltä Kaisan kunniaa loukanneilta nettikirjoittelijoilta. Tämän blogin viestiyhteydet saattavat pätkiä pääsiäisen vuoksi, joten lukekaapa lepopäivän ratoksi tätä keskustelupalstaahttp://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=34360&page=12. Tiedätte sitten, mitä nykyurheilu on. Kuopion DDR:lle Kaisa Varis tuo seuraavissa talviolympialaisissa Elmon lailla 13 kultaa; lajeina tietenkin kaikki naisten hiihto- ja ampumahiihtomatkat, mutta myös luistelua Kaisa hallitsee suvereenisti. Vielä pitää ratkaista, ehtiikö tämä monilahjakkuus myös naisten mäkihyppyyn. Kaikki tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että Kari-Pekka Kyrö saa valmentaa häntä vapaasti edes puoli vuotta. Kommentit (0)
Pääsiäislinnut	12.04.2009, 11:48
Kevät saapui Kärkkäälään 9.4. 2009 n. klo 14.15 kahden joutsenen muodossa, jotka laskeutuivat Petäisen jäälle kärvistelemään surkean oloisina. Helppoa ei ollut niilläkään. Kevät on myöhässä eikä jokisulasta löytynytkään perinteistä ruokapaikkaa. Ylimuistoisen sulanveden paikan puuttuminen saattaa johtua myöhäisen kevään lisäksi myös siitä, että järven vesi on ennätysmäisen matalalla. Taitaa veden korkeutta sääntelevä pato fuskata, koska vesi on sitä syövyttänyt. Taitaisi olla kansanliikkeen paikka. Etelä-Pohjanmaan Lappajärvellähän parikymmentä vuotta sitten koko pitäjän väki kyllästyi järvensä kuivumiseen ja rakensi talkoilla täysin luvattoman padon vastoin viranomaisten määräyksiä. Muualla maassa vastaava tapausta olisi kutsuttu kapinaksi. Lappajärvellä tempausta taisi johtaa joku eläkkeellä ollut poliisi. Asiasta virisi rikostutkinta, mutta se ei edennyt yhtään, koska kukaan pitäjäläisistä ei suostunut tietämään kuulusteluissa padonrakentamistapahtumasta yhtikäs mitään. Lappajärven patotalkoista on Antti Tuuri kirjoittanut kirjankin. Eilen muuten tuli telkkarista Lakeuden kutsu, joka on ihan hyvä elokuva, vaikkakin olen pitänyt Jalasjärven baarin kiivasta EU-väittelyä epäuskottavana. Luin tuossa kuitenkin juuri Tuurin viimeisimmän kirjan, joka kertoo hänen kaveristaan Erno Paasilinnasta ja siinä kirjailija väittää, että nimenomaan kyseinen baarikohtaus on täysin totta. Kapakassahan on EU:n tiimoilta suoranainen mellakka, vaikka kaikki paikalla olijat ovat jyrkästi yhtä mieltä asiasta. Mutta uskon, että muuten kirjailijat ovat luonnostaan kovia valehtelemaan. Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että vastoin kirjansa tietoja Antti Tuuri ei ole saanut kuuluisan Vimpelin Saarikentän kakksopesän takaa Savojoesta kolmikilosta taimenta. Kommentit (0)
Hengellistä asiaa	13.04.2009, 18:53
Koska on pääsiäinen, on syytä keskittyä hengellisiin asioihin. Ensiksikin tämän blogin kävijämäärä näyttää tänään saavuttavan 66666, joka lukema viittaa vahvasti Johanneksen Ilmestyskirjan pedon lukuun. Onnea ja menestystä sille, joka sattuu olemaan se kävijä numero 66666. Onnea ja menestystä hän varmaan tarvitseekin, vaikkakin Raamattu ei kyllä tarkkaan kerro, mitä kauheuksia tämä lukema sisältää. Se on puute ja epäkohta, sillä Iso kirja antaa monta kertaa hyvin täsmällisiä neuvoja ja ohjeita. Niinpä esimerkiksi Mooseksen kirjan jakeessa 25:11-12 ohjeistetaan ihmiskuntaa seuraavasti: ”Jos kaksi miestä tappelee ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, naista ei saa sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki.” Tässäpä oiva lakialoitteen aihe vaikkapa Päivi Räsäselle. Kärkkäälän kansakoulun uskonnonopetuksessa meille ei edellä mainittua Raamatun kohtaa opetettu. Ja mieleeni on jäänyt, ettei meille opetettu edes täyttä kymmentä käskyä, vaan niitäkin oli vain kahdeksan. Sen yhden puuttuvan luulen tietäväni, mutta mikäpä oli se toinen. Luulen, että kyseessä oli pykälä, jossa kielletään lähimmäisen karjan himoitseminen. Ainut käsky, jota en ole muistaakseni koskaan onnistunut rikkomaan. Kommentit (0)
Salakaatoja	14.04.2009, 18:47
Noissa toissapäiväisistä joutsenista vielä sen verran, että ne soveltuisivat pääsiäislinnuiksi myös sikis, että ne maistuvat lampaalta. Näin ainakin oli Kakkisen Olli kertonut. Toivottavasti Heinolan lintutarhan hoitaja Olli Vuori älysi nyt pääsiäisen aikaan testata, miltä maankuulu mustajoutsen maistui. Sehän menehtyi hoitotoimista huolimatta ketun päällekarkauksen uhrina. Kakkisen Olli oli kuulemma vasiten ampunut joutsenen. Tämä tapahtui varmaan pulavuosina, jolloin Suomessakin ihmiset eläinten lisäksi äityivät syömään myös toisiaan, joten joutsenen syöntitapaus lienee hyväksyttävä. Luulen, että vaikka perinteinen suomalainen metsämies nykyäänkin ampuu melkein kaikkea mikä liikkuu, niin joutsenessa tulee raja vastaan. On se sen verran pyhälintu meille. Muinoin Lapissa, jossa kevään sanottiin tulevan keikkuen, koska aliravitut ihmiset liikkuivat talven jäljiltä keikahdellen, väki pyysi joutsenia ripottelemalla viinassa kasteltuja puolukoita sulan reunalle, josta linnut ne söivät sillä seuraukselle, etteivät enää pysyneet siivillään. Sitten ne lyötiin lihoiksi. Tuosta tulikin mieleeni joskus Savon Sanomissa pienellä ollut uutinen, jossa kerrottiin, että eräs pienviljelijä-metsuri oli saanut tuomion hirven salakaadosta ja että rikosvälineenä käytetty mela oli tuomittu valtiolle. Samassa lehdessä oli kerran myös juttu siitä, että kaislikon reunassa veneessä istunutta onkimiestä oli ammuttu sorsana ja kun himoittu saalis oli vielä ensimmäisen laukauksen jälkeen yrittänyt äännellä ihmisen lailla, oli rannalta annettu vielä armonlaukaus. Kommentit (1)
Savolaiskiila	15.04.2009, 19:47
Palataanpa vielä Antti Tuurin Lakeuden kutsuun. Siinä esiintyivät myös lievästikin sanottuina vähemmän luottamusta herättävät Partasen liikemiesveljekset; todelliset PK-yrittäjät, joiden tapauksessa lyhenne PK tulee sanoista perusketku. Pojilla on vahvasti yläsavolaiselta kalskahtava sukunimi, vaikka rivien välistä voi päätellä, että he ovat vanhaa jalasjärveläistä yrittäjäsukua. Äsken lukemastani Savo ja sen kansa-kirjasta selviää Partasten tausta. Nimittäin kun Nuijasodan seurauksena Pohjanmaalle jäi paljon isännättömiä taloja, kiiruhtivat vikkelät Savon suunnan miehet lohduttamaan surevia leskiä. Siltä ajalta maakuntaan syntyi suoranainen savolaiskiila, joka ilmeisesti ulottui syvälle Etelä-Pohjanmaalle, ehkäpä Vimpelin Savojoki on jonkinlainen rajamerkki. Heikki Ylikangas muuten paljasti jossain kirjassaan syyn siihen, miksi hänen syntymälakeuksillaan on huomattavan paljon tummia ihmisiä. Kustaa Vaasa nimittäin karkoitti valtakunnan mustalaiset Suomeen ja sen seurauksena Pohjanmaalta löytyy myös tummien ihmisten kiila. Toisaalta Antti Tuuri taas joskus väitti, että tummaverisyys saattaa periytyä myös Ison vihan aikaan Lapuan seutua miehittäneistä kasakoista. Tämä teoria ei ehkä pidä paikkaansa, koska vaikka Lapuan miehet kuulemma tapettiin niin vähiin, että jäljelle jäi vain yksi kasikymppinen ukko, niin naisväki veteli tätä alfaurosta vesikelkalla talosta toiseen siihen malliin, että sitten ensimmäisenä rauhan vuotena pitäjässä syntyi 200 lasta. Täytyypä sitten lopettaa, koska telkkarista alkaa Tuurin Talvisodan kolmasjakso. Olen vähän ihmetellyt, kun tähän asti sotaa on käyty vastoin ennakko-odotuksiani ruohon viheriöidessä ja veden roiskaessa sulassa Taipaleenjoessa. Kommentit (0)
Syntymävahva	16.04.2009, 17:09
Professori Aulis Aarnion muistelmakirjasta Vastahankaan voi päätellä, että etunimen lisäksi meillä on paljon muutakin yhteistä. Aarnio on nimittäin yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista oikeustieteen opiskelijoista ja minä vastaavasti yhtä selvä ykkönen häntäpäästä. Lisäksi molemmat olemme urheiluhulluja. Häpekseni täytyy tunnustaa, että myös liikunnallisesti kaima on huimasti minua lahjakkaampi. Itse asiassa hänellä oli nuorna miesnä ammattia valitessaa yhtenä mahdollisuutena urheilijan ammatti. Lahjat viittasivat myös siihen, että hänestä olisi voinut tulla hyvä tiedemies tai roisto. Itse hän katsoi, etteivät lahjat urheilussa riitä edes Suomen huipulle ja vaatturi-isän tiukan puhuttelun jälkeen hän kiikunkaakun-tilanteessa päätyi nuorisorikollisen uran sijasta juristiksi. Mutta huimat ovat professori Aarnion urheiluennätykset. Pikajuoksussa 60 metriä 7.1., 100 metriä 11.3 ja vielä 41-vuotiaana 12.0. Tosin hän ei tainnut hallita edes piirikunnallisia kisoja suvereenisti, koska kuulantyöntäjät Matti Yrjölä ja Jarmo Kunnas olivat myös nopeita kuin mitkäkin. Pituutta mies leiskautti 658 ja mielestäni huikein tulos oli painonnostotyönnön 125 kiloa, joten syntymävahva on tämä professori. Häkellyttävää on sekin, että koripallo-ottelussa Tampereen Pyrintöä vastaan tämä Huutijärven Yrityksen mies heitti yksin 51 pistettä koko joukkueen 65:stä. On sekin suurempi saavutus, kuin minun seitsemän maalia Kärkkäälän kansakoulun joukkueessa Rieponlahden vastaavaa yhdistelmää vastaan syyskuussa 1967. Kommentit (0)
Huippuprofessoreja	17.04.2009, 19:52
Öylön kerroin siitä, miten oikeustieteen opinnot katkaisivat pahasti professori Aulis Aarnion lupaavan huligaanin uran. Hän ei ole ainut huippujuristi, jolla on ollut ongelmia lain kanssa. Vähän aikaa sitten siviilioikeuden professori Erkki Aurejärvi kertoi, että kyllähän hänelläkin oli aikoinaan ehdollinen tuomio pahoinpitelystä. Aurejärvi on siis kiivas muutenkin kuin jalkapallo- ja raittiusmiehenä. Juuri äsken kerrottiin uutisissa, että korkein oikeus pani kauppaoikeuden professori Ari Huhtamäen viralta. Hän oli sotkeutunut liiaksi Kari Uotin bisneksiin. Huhtamäki ei ole jalkapallomiehiä, vaan hän pelasi opiskeluaikanaan jääkiekkoa ykkösdivarissa. Entinen oikeuskansleri Paavo Nikula, joka paremmin tunnetaan Jone Nikulan isänä, ei tietääkseni ole urheilumies, mutta siitä huolimatta hän oikeuskanslerina ollessaan myönsi joutuneensa joskus putkaan vedettyään Senaatintorilla jotakuta laivaston jätkää turpaan. En tunne tapauksen yksityiskohtia paremmin, mutta luulen teon tapahtuneen ennen kuin Nikula toimi oikeuskanslerina tai oikeusministerinä. Muuten viimeaikoina olen lueskellut yliopistomiesten muistelmia ja monia heitä näyttää yhdistävän urheiluhulluus. Suomen viisaimmasta ja pitkähäntäisimmästä miehestä eli Pertti Lindforsista olen jo aiemmin kertonut ja hänhän oli liikunnallinen yleislahjakkuus. Sen sijaan Pertti Hemanus on enemmänkin kunnostautunut penkkiurheilijana, jolla muuten on yllättävä suosikkiurheilija. Hän on Tokion olympialaisten pistooliammunnan voittaja Väinö Markkanen. Aulis Aarnion suosikki sivumennen sanoen oli myös yllättävä. Hän oli äskettäin kuollut August Kiuru. Professori Antti Eskola ei kirjoissaan paljasta suosikkiurheilijaansa, mutta miehen mielilaji on nyrkkeily, jota hän on itsekin treenannut. Eskola on lähtöisin maalta kovista oloista ja hän kertoo pärjänneensä lapsena erilaisissa raskaissa maataloustöissä kuvttelemalla, että kysymys oli urheilusuorituksesta. Eskola muuten paljastaa kirjassaan, että hänkin tavallaan liippaa läheltä Suonenjokea. Tämä taistolaisena pidetty yliopistomies on vanhemmiten lähentynyt körttiläisyyttä ja eräässä kirjassaan hän ihan vakavasti pohdiskelee lähtevänsä Suonenjoen herättjäjuhlille. En ole vielä onnistunut selvittämään, ilmestyikö Antti Eskola juhlakentälle. Kommentit (0)
Urheilu on ihanaa	18.04.2009, 16:08
Nykäsen Matista en ole vielä onnistunut tekemään Kärkkäälän poikaa, vaikka urheilusankarin serkkupojat asuivat ainakin ennen naapurikylässä Salmisilla. Eilen Matti kunnostautui säveltaiteen alalla ja mikäli radiossa vielä olisi nuoruudessani siellä soinut Kahdeksan kärjessä-ohjelma, olisi Nykäsen uusin hitti siellä ihan kärkiporukoissa. Laulu soi puhtaasti ja vaikka sanoituksen loppusoinnut eivät täysin täsmää, niin vokalistin syvä tunne korvaa kyllä puuttuvan taiteellisuuden. Kyseinen kapaple uhkaa vahvasti Simo Salmisen Protestilaulun asemaa suosikkihittinäni. Verratkaa vaikka itse, ensiksi Matin piisi http://fi.netlog.com/go/explore/videos/videoid=48044 ja sitten Simon http://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk . Muuten viime yönä katselin unessa HJK – KUPS peliä. Vähän ennen loppua tilanne oli 2-2, mutta sitten ihan lopussa kuopiolaisten vaaleatukkainen pieni puolustaja katseli vierestä, kuinka helsinkiläinen pienestä pompusta veti noin 30 metristä puhtaan nilkkalaukauksen tolpan viereen. Oli puhdas potku, venttiili vain helähti. Urheilu on ihanaa. Kommentit (0)
Aortta vaarassa	19.04.2009, 15:01
Oli hirveä potkupallo-ottelu eilen. Ei pitänyt ennusuneni kutiaan. Ei hävinnyt Kups 3-2 vaan 5-1. Tarkemmin muisteltuani unessani pelasivatkin Kups ja Rops ja kysymyksessä oli tärkeä ottelu, siinä ratkaistiin sarjassa pysyminen ja samalla myös se, kumpi on maailman huonoin puoliammattilaisjoukkue. Kups pelasi eilen taas iloista jalkapalloa ja rökäletappiosta huolimatta kuopiolainen jalkapalloilu kaatui taas eteenpäin suuren harppauksen, tai ainakin Savon Sanomat tulee huomenna niin kertomaan. Harmi, etten päässyt peliä katsomaan, savolaiset jalkapallon ystävät olivat nimittäin järjestämässä bussimatkaa pallokentän laidalle. Palloliitto saisi yhdistää Veikkausliigajoukkueiden kenttien valvontakameroita nettiin, josta pientä maksua vastaan voisi pelejä tirkistellä. Itse olisin valmis maksamaan tällaisesta otteluiden tirkistelystä useita euroja kappalelta. Ja hirveä oli äskeinen lentopallo-ottelu Rovaniemen ja Kuopion välillä, vaikkakin kalakukkokaupungin joukkuetta kutsutaan harhaanjohtavasti Pielaveden Sammoksi. Lappilaiset veivät kaksi ensimmäistä erää mennen tullen ja kolmas näytti menevän entistäkin selvemmin. Sitten savolaiset saivat kunnon slaavilaisen hurmoksen päälle ja vaikka joukkueen paras mies loukkaantui, niin siitä huolimatta voittivat 3 – 2. Olen nähnyt saman ilmiön huhtikuussa 2005, jolloin Sammon silloinen ainut oikea lentopalloilija hakkuri Salvis Sievals (205 cm) katkaisi kätensä ja tilalle hakkuriksi tuli Jani Säisä (192 cm). Vastustaja Salo hallitsi 2,5 erää mielin määrin, mutta sen jälkeen Sampo sai hengen päälle eikä voittajasta tai Suomen mestarista ei ollut epäsvelvyyttä. Aortan repeäminen oli äsken lähellä ja välillä lopetinkin telkkarista pelin seuraamisen, koska hermot eivät enää kestäneet. Tiistaina pelataan kuopiossa ja pitää riittailla, mennäkö kaupunginatalolle arkkipiispan tilaisuuteen vai Kuopio hallille lentopallo-otteluun. Kaupungintalolla esiintyy nimittäin maamme puunjalostuskapitalistien edustusmannekiini hirvittävän kaunis Anne Brusila, joka on salainen kaukorakkauteni. Mielestäni puunjalostuskapitalistien edusmiehenä tulisi olla joku Kalervo Kummolan kaltainen härski jätkä eikä mikään herttainen potentiaalinen kriinpiisin kettutyttö. Kommentit (2)
Jääkiekkohullu	20.04.2009, 19:08
Lisää urheilumiehiä yliopistopiireistä löytyy sosiologien Matti Virtasen ja Seppo Toiviaisen kirjeenvaihdosta kootusta teoksesta Kaksi kirjaa – ja se kolmas. Dosentti Toiviainen tunnustaa olleensa jääkiekkohullu. Hänen elämänsä kohokohtia oli, kun hän kerran pääsi Moskovan pikajunassa matkustamaan valmentaja Tarasovin ja legendaarisen numero kympin, eli Anatoli Firsovin kanssa viereisissä osastoissa. Neuvostosankareiden osasto oli täynnä kaikenlaista länsimaista ylellisyyttä, jopa videonauhureita. Sitten rajalla osastoon astui tuimailmeisiä tullimiehiä, jotka kylmän rauhallisesti takavarikoivat neuvostosankareiden hankinnat kansantalouden tarpeisiin täysin piittaamatta jääkiekkotähtien vakuutteluista ”suveniir, suveniir”. Silloinen taistolaisten kansanedustaja Toiviainen muisteli olleensa tyytyväinen. Hän ei ihaillut ainoastaan Tarasovia ja Firsovia, vaan myös Neuvostoliiton tullia. Julkaistu kirjekirja on Virtasen kunnianosoitus arvostetulle tutkija Seppo Toiviaiselle, joka kuoli nelisen vuotta sitten. Miehen viimeiseksi tieteelliseksi julkaisuksi jäi Kantapöydän imu-niminen tutkimus suomalaisesta juoppokulttuurista. Tutkimusmenetelmänä hän käytti osallistuvaa havainnointia ja se varmaankin vaikutti lahjakkaan tiedemiehen varhaiseen poismenoon. Kommentit (0)
Hyvä Sampo!	22.04.2009, 19:31
Alunperin oli tarkoitus, että menen kaupungintalolle juhlasaliin istumaan eturiviin arkkipiispa Leksan viereen, josta olisin katsonut kauan ja syvälle maamme puunjalostuskapitalistien mannekiinin Anne Brunilan kauniisiin silmiin. En mennyt. Urheilu voitti ja Sampo voitti ja olen nyt onnellinen ihminen, vaikkakaan en yhtä onnellinen, kuin Suomen mestaruutta villisti tuulettanut Venezuelan tumma mies. Tarkoitus oli sitten mennä lentopallo-otteluun, mutta en mennyt. Jos lentopalloliput maksavat 160-120 mk, en mene katsomaan, joku kohtuus sitä olla pitää näissäkin asioissa. Köyhyys ei ole ilo kenellekään. Telkkarista näin, että 3400 rikasta löytyy Savosta. Enemmänkin olisi varmaan tullut, jos sisälle olisi mahtunut. Kupsin potkupallo-otteluissa ei ole ollut vuosiin tuollaista yleisömenestystä. Olisi joskus käytävä vertailemassa urheilukatsomoiden tunnetasoja. Luulen, että Kuopion ja Rovaniemen saleista voisi mitata nykyään kovimmat desibelit. Voi tietenkin olla, että Pohjanmaalla pannahan ensi kaudella paremmaksi, kun sieltä nousi koripallojoukkue ylimmälle sarjatasolle. Ja ehkä karjalaisetkin ovat innostuvia ihmisiä. Muistelen joskus nimittäin nähneeni uutisen ”Imatran Ketterä ja Lappeenrannan Saipa ystävyysottelussa jääkiekossa – kuusi miestä sairaalaan”. Kommentit (1)
Palkkakuoppa	22.04.2009, 19:31
Pölyn laskeuduttua en enää tuomitse eilisen lentopallo-ottelun lippujen hintoja. Muistelen, että ainoastaan libero Tolvanen taitaa Sammon porukasta olla ainut normaalissa palkkatyössä oleva. Muut ovat jonkinlaisia ammattilaisia ja heidänkin tulee elättää itsensä ja perheensä. Muistanpa elävästi, kuinka työpaikkani ruokajonossa kerran oli eräs Sammon kantava voima. Ihan hirvittävän iso mies, sitä ei pelikentällä tajuakaan, että vaikka lentopalloilijat yleensä ovat pari metrisiä, ovat he myös huomattavan rotevia. Kuultuaan jonossa, mitä työpaikkaruokalan annos maksaa, muutti tämä ammattiurheilija hankintapäätöksensä ja poistui viereiseen opiskelijakuppilaan, jossa annos maksoi 1 euron ja 20 senttiä vähemmän. Lehdessä oli Veikkausliigajoukkueiden pelaajabudjetit ja siitä saattoi laskea, että keskiverto kupsilainen tienaa työssään noin 1.000 euroa kuussa. Ei siis ihme, että liikunnallisesti lahjakkaat savolaisnuoret hakeutuvat jääkiekkokaukaloon. Siellä 18-vuotias lupaus tienaa ainakin saman verran kuin kaupunginjohtaja ja myöhemmin NHL:ssä sitten yhtä paljon kuin kaupungin sosiaalityöntekijät yhteensä. Muuten Kupsiakin pienemmät palkat olivat ropsilaisilla, mutta heidän joukkueensahan elää talvet Sambian Lusakassa, jossa elinkustannukset ovat alemmat. Oikeastaan hävetti pari vuotta sitten Keskuskentällä, kun iloiset sinisen mustat lappilaispojat kirmaisivat kentällä valkoiset hanmpaat loistaen. Rasistisia huutoja ei kuulunut, mutta eväsbanaanit kaivettiin katsomossa heti esille huomiota herättävän näyttävästi. Kommentit (0)
Köyhän asialla	23.04.2009, 17:05
No vaikka en päässyt sangen viehättävää puunjalostuskapitalistien mannekiinia Anne Brunilaa paikanpäälle kuulemaan, lohduttaa minua kaipauksessani tieto, että hänen alustuksensa on kuultavissa piakkoin Radio Kantin sivuilta. Tällä hetkellä sitä ei sieltä vielä löydy, mutta kohta varmaan löytyy. Edeltävän arkkipiispan vieraan Sauli Niinistön luento siellä onkin ja kuunnelkaa ihmeessä tämä http://www.kantti.net/luennot/2009/arkkipiispalla/03_niinisto.shtml . Joudutte varmaan lataamaan sivutuotteena tarvittavan ohjelman koneellenne, mutta se kannattaa, tosin älkää sotkeentuko sivutuotteena markkinoitavaan arvontaan, jossa olette mukamas voittaneet valtavia pääomia. En usko. Todennäköinen seuraava presidentti kuullostaa olevan kovasti köyhän asialla. Ja se on ihan oikein. Ei ihme, että maamme kansanvaltainen työväenliike haluaa lisätä presidentin valtaoikeuksia. Yksinkertaiset ihmiset kuvittelevat lapsenomaisesti, että vahva johtaja panee ketkut poliitikot ojennukseen. Ei ole kauaa siitä, kun radikaalit demarit halusivat lakkauttaa koko presidentti-instituution, koska siitä oli niin paljon harmia. Muuten luulen, että sosialidemokraattien vastaveto Niinistölle voisi olla Lauri Ihalainen, jolla on Kari-Pekka Kyrön jälkeen maailman rehellisimmät kasvot. Tai sitten isä-Nitro, vai kuka se nyt olikaan, joka on uhannut riisua kaapunsa ja heittäytyä politiikan pyörteisiin. Isä-Nitro, vai kuka se nyt olikaan, esiintyy hetken päästä tuossa kivenheitonmatkan päässä ja sinnepä riennän häneltä tiedustelemaan kantaa jo polttavan ajankohtaiseen presidenttikysymykseen. Kommentit (0)
Ulkopolitiikkaa	24.04.2009, 15:58
Tapasin kerran nöösipoikana Halosen Tarjan Heinolan torilla. Kysyin asiaa, joka oli mieltäni askarruttanut. Elikkä jos maamme perustuslain mukaan maamme ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidetti yhdessä valtioneuvoston kanssa, niin kuka sitä maamme ulkopolitiikkaa johtaa. Tarja ei nähnyt asiassa ongelmaa. Nyt varmaan jo näkee. Eu:n lautasten riittävyyskysymys on pieni ongelma, mutta yhteen aikaan näytti jo siltä, että ulkomailla operoisi kohta kahdenlaisia sotilasosastoja; presidentin joukoja ja valtioneuvoston joukoja. Kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen se olisi vaarallinen tilanne. Tosiaankin presidentti-instituutiosta on ollut niin paljon harmia, että kiireen vilkkaa siitä olisi päästävä eroon. Mutta sitä ennen Halolanmäen Mustolanmäelle olisi saatava pronssilaatta Kekkosten suvun kunniaksi. Ja Halonenhan on kuopiolaisen metallimiehen tytär. Kunhan aikani asiaa tutkin, täytynee sinne Halolanmäelle saada myös Halosten pronssilaatta. Kommentit (0)
Arkkitehtooninen kokonaisuus	26.04.2009, 19:24
Ei uskoisi opettaja-Ville silmiään. Hän, joka kehoitti minua hakeutumaan jonkinlaisiin teoreettisiin tehtäviin tässä yhteiskunnassa nähtyään veistämäni vasaranvarren. Mutta ei pitkään nokka tuhissut, kun erilaisista pintalaudan pätkistä rakensin ihan toimivan kodin pienille siivellisille nisäkäsystävillemme, sillä olenhan mies, luomakunnan kirkkain kruunu ja ns. äijä. Yhtään ei tarvinnut sahalla lyhentää elementtejä, koska mielestäni sovitteiden ei tarvitse olla liian tiukkoja. Riittää, että kokonaisuus ajaa asetettua tulostavoitetta. Luonnehtisin pönttöni venäläistyyliseksi. Nimittäin sotaveteraanin poikana tiedän, että vaikka Emma-pikakivääri kalkatti kannettaessa kuin lehmänkello, koska osat oli tarkoituksella tehty väljiksi toisin, kuin kotimaisessa Lahti-Salorannassa, joka tehtiin sadasosien tarkkuudella ja joka jumittui helposti maastossa, toisin kuin venäläinen vastineensa, joka taas toimi aina kuin junanvessa. Arkkitehtoonisen kokonaisuuden huipentaa tuo 8-tuuman naula, joka on isketty linnuille laulupuuksi. Lisäksi tätä ns. kattopiikkiä voi käyttää varaosana, mikäli alkuperäiset vähän heiveröisemmät naulaukset pettävät. Tinttipariskunta kävi jo tutustumassa vapaana olevaan yksiöön. Koirastintti uskalsi jopa istahtaa rakennelman katolle ja varovasti tuijotella mietteliäännäköisenä varpaitaan. Rouva Tiainen sen sijaan ei tohtinut lähestyä kohdetta, vaan istui viereisen puun oksalla vimmatusti säksättäen. Kommentit (2)
Kissi	27.04.2009, 18:14
Muistanpa, että ainakin kaksi suomalaista johtavaa tosimiestä, eli vuorineuvos Pertti Voutilainen ja kalastaja Pentti Linkola, inhoavat kissoja. Voutilainen jopa poikasena räjäytti dynamiitilla yhden katin ja samalla myös naapurin riihen. Linkola ei ole paljastanut, mitä hän kissoille tekee kiinni saataessa, mutta olisiko sama kohtalo kuin verkkovarkailla. Jossain Pena nimittäin vannoi, että tuura heilahtaa varmasti, jos hän verkkovarkaan tapaa talvijäältä. Kissi on äärimmäisen hyödyllinen eläin. Jo muinaiset egyptiläiset sen havaitsivat. Ja ehkäpä suonenjokelaiset mansikanviljelijätkin viime talven jälkeen. Lehtitietojen mukaan myyrät ovat tuhonneet jopa puolet sikäläisistä mansikkaviljelmistä. Lisää kissejä heti mansikkapelloille. Kun meiltäkin myyrät söivät jopa juhannusruusut ja valkoiset syreenit hedelmäpuista puhumattakaan, niin naapurissa kolme hyvää hiirikissiä torjui moiset vahingot hyvin halvalla ihan biologisilla menetelmillä. Itse arvioin sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa, että kolme hiirikissiä tarvittaisiin jokaisella mansikkahehtaarilla tulevien tuhojen estämiseksi. Verottaja ja EU hyväksyvät varmasti asian. Kuvan kissi on Valamosta. Siellä kissoja ja koiria vilisi nurkissa. Minusta olivat vähän vaivaisen oloisia. Kiusaisiko eläimiä liiasta kannantiheydesta johtuvat sairaudet, vai olisiko sukurutsa syynä. Meille kerrottiin, että koirat ovat luostarin omaisuutta, mutta kissit kuuluvat jollekin pyhimykselle, jonka nimen päälle en nyt millään pääse. Kommentit (2)
Juankosken Kuohun kirkkain tähti	28.04.2009, 18:56
Taas löytyi kulttuuri- ja tiedeväen joukosta uusi urheiluhullu. Säveltäjä Kaj Chydeniuksen muistelmista paljastuu edellä kerrottu luonteenpiirre ja lisäksi se, että hän on myös entinen yleisurheilija. Seura taisi olla paikallinen porvariseura Juankosken Kuohu. Tosin jo pikkulapsena hän yritti lähestyä työväenluokkaa liittymällä vappumarssijoiden kulkueen hännille, mutta asioita ymmärtävä duunari talutti koltiaisen kädestä pitäen kotiovelle, koska tämä oli tehtaan herrojen jälkeläisiä. Myös se paljastuu kirjasta, että talviurheilupuolella Kaitsu kunnostautui enemmänkin järjestöelämässä. Yhdessä hyvän luokkakaverinsa Immo Kuutsan kanssa pojat suunnittelivat Juankoskelle jäästadionia. Ilmeisistä erilaisista yhteiskunnallisista mielipiteistä huolimatta Chydenius kertoo olevansa ylpeä valmentaja Kuutsan myöhemmästä menestyksestä. Säveltäjämestarin merkittävin yu-saavutus on Juankosken Kuohun ikäkausikisojen 3-ottelumestaruus. Tosin palkintona saadussa pokaalissa lukee jostain syystä, että ”Seiväshyppy III-palkinto miehet yli 35 v”. Tämä selvä arvostuksen puutteesta kielivä vääryys on saattanut vaikuttaa miehen myöhempään yhteiskunnalliseen ajatteluun. Muuten Juankosken Kuohu palauttaa mieleeni sen maamme urheiluhistoriaan liittyvän asian, että toisen koskipaikkakunnan eli Kyröskosken Pärskeen nimeä ei hyväksytty yhdistysrekisteriin, koska seuran nimilyhennettä pidettiin hyväntavan vastaisena ja sopimattomana. Kommentit (1)
Sontasiion	29.04.2009, 06:30
Sattuipa hupaisasti. Olin juuri lukenut Kaj Chydeniuksen muistelmista siitä, kuinkä hän oli ollut Kuopion kaupunginteatterissa tekemisissä nuoren ja monipuolisesti lahjakkaan kapellimestari Petri Tiaisen kanssa, niin sain tältä nuorelta ja lahjakkaalta muusikolta, joka on syntyjään Uukuniemen poikia ja joka ei enää toimi teatterin kapellimestarina, vaan basistina nykyajan nuorison sangen kovaäänistä ns. rock´n roll-musiikkia soittavassa yhtiössä, sähköpostia. Hän oli netissä törmännyt tähän blogiin http://www.bliqblaqbloq.net/ , jossa on kovasti paljon asiaa Uukuniemestä. Basisti Tiainen totesi, että nykyään hänen kotikylänsä asioista näyttävät kirjoittavan ennen kaikkea kuopiolaiset ja jatkaa, että kyseinen kirjoittaja on selvästikin lukenut muutakin kuin Sontasiionia, joksi piäkaapunkilaiset kutsuvat Maaseudun Tulevaisuus-lehteä. Ja siltähän se vaikuttaa ja nähtäväksi jää, koska kirjoittajan henkilöllisyys paljastuu. Ja nyt tämä poika suunnistaa Uukuniemelle, sillä vappulounas on tarkoitus nauttia Hoviselän kahvilan ulkoterassilla ihmisvilinää tarkkaillen. Viime vappuna ajoi yksi auto, mutta toissa vappuna oli vähän rauhallisempaa. Kommentit (1)
Valkolakki	02.05.2009, 18:01
Ei tullut aikonaan ostettua valkolakkia. Silloin pienviljelijä-metsuripiireissä nimittäin oli tapana sanoa, että lunta paskahuussin katolla, kun nähtiin ylioppilasnuorisoa. Varttuneella iällä olen sitten yrittänyt kirpputoreilta valkolakkia löytää, mutta turhaan. Tässä iässä pitäisin kyseistä päähinettä häpeämättä koko kesän ja perhoshaavinkin olen ajatellut ottaa olalleni, jotta muistuttaisin wanhan hyvän ajan elokuvista tuttua maisteria tai salapukuista agronomia. Valkolakkia en ole löytänyt, mutta kutostien varressa Kuopion ja Uukuniemen puolivälin paikkeilla on keskellä ei mitään Weskun Valinta, jossa myytiin näitä Hankkijan lippiksiä hintaan 8,50-. Ostin sellaisen vappulakikseni ja yo-lakin vastineeksi ja sille myös protestiksi, koska näin minä säälimättömästi paljastan kyseisen vaatekappaleen luokkaluonteen. Kiinalaisen hikipajan liukuhihnan päässä Hankkijan lippis maksanee noin 5 senttiä. Mutta hyvälle asialle maksamani törkeä 50 mummon mk meni, koska osuuskunnallisten Weskun Valinnan ja samassa konsernissa sijaitsevan Kassan Baarin toiminta-ajatuksena on säilyttää syrjäkylillä edes joitain palveluja. Se periaate on oikea ja kannatettava. Kommentit (0)
Haamulämäri	03.05.2009, 19:31
Oikeastaan ei pitäisi masentua, sillä sellaiset kisat, joista puuttuu pari sataa maailman parasta lajin harrastajaa eivät ole mitkään MM-kisat. Ja oikeastaan ei pitäisi masentua siitä, jos Suomi häviää nöyryyttävästi Valkovenäjälle, sillä en edes muista, koska olemme viimeksi hävinneet jääkiekossa itseämme selvästi huonommalle joukkueelle. Moneen vuoteen niin ei ole käynyt. Mutta se pikkuisen masentaa, kun Ruotsi sittenkin näyttää selviävän kahdeksan parhaan joukkueen pudotuspeleihin, vaikka tutkimusten mukaan 80 % suomalaisista toivoi rakkaan naapurimme putovan jatkosta. Nyt sitten kaikille alkaa olla selvää, että länsinaapuri vie maailmanmestaruuden loppuottelun onnekkaalla jatkoaikamaalilla. Mutta sen jälkeen voi lohdutukseksi ihastella tuosta videonpätkästä sitä, ettei Ruotsikaan aina voita http://www.youtube.com/watch?v=GpE1zc_zZEY . Vahvasti rieponlahtelaistaustainen aivotutkija Markku T Hyyppä pohtii, jossain kirjassaan ruotsalaisten ja varsinkin maamme ruotsinkielisten menestymisen salaisuutta ja on sitä mieltä, että heikäläisten itsevarmuus on meikäläisten vastaavaa paljon vahvempi. Taustalla on se, että germaanien puolella lapsia ei piiskata. Niinpä kun ruotsalainen on 5 – 1 tappiolla suomalaista vastaan, hän tietää, että kyllä Svea-mamma pitää jokatapauksessa pojistaan huolen kävi miten tahansa ja sitten Ruotsi lopulta voittaa turhia jännittämättä 5 – 6. Muuten tuon videon valkovenäläisen haamulämäri onnistuu pelkästään sen vuoksi, että Ruotsin maalilla jännittää Tommy Salo, jonka sukujuuret ovat Suomessa. Salon munaus ei ole jääkiekkohistorian suurin. Muistelen, että kerran iloisella 70-luvulla Izvestija-turnauksessa Suomi pelasi Länsi-Saksaa vastaan ja saksalainen sai jäähyn. Suomen maalivahti kirmaisi aivan oikeaoppisesti vaihtoon ja leijonat saivat kuudennen kenttäpelaajan jäälle. Ja maalihan siitä tietenkin syntyi. Taisi olla puolustaja Valkeapää, joka ohjasi kiekon omaan tyhjään häkkiin. Sen jälkeen pelin sääntöjä muutettiin ns. suomalaispykälällä, jonka mukaan tällaisia maaleja ei enää hyväksytä. Kommentit (0)
Särkelä itte	04.05.2009, 17:59
Särkelä itte oli nauttimassa Uukuniemen ns.talolla vappusimaa ja ns. somalimunkkeja, joiksi sikäläinen väestö nimittää tummapaahtoisia sokerimunkkeja. Särkelä itte on uukuniemeläisten ns. näyttelijöiden kantavia voimia ja häneltä sain kuulla, että useimmat Uukuniemen ns. kesäteatterin produktioista on tallennettu sähkömagneettiseen muotoon jälkipolvia varten. Ja mielestäni uukuniemeläisten ns. näyttelijöiden tulisi suurella rahalla myydä dvd-levyillä kyseiset ns. teatterikappaleet kesäasukkaille nuorisoseuran ns. raittius- ja virkistystoiminnan tukemiseksi. Toivon, että Kaurismäen veljekset käyvät tällä sivulla ja huomaavat, että Uukuniemeltä löytyy seuraaja edesmenneen Esko Nikkarin tilalle Kaurismäen elokuvissa välttämättä tarvittavan suomalaisen perusjätkän rooliin, kyseisen perusjätkän kesäteatterissa esittämä Särkelä itte oli loistava suoritus. Muuten Kioskin Matti kertoi, että erään kerran Aki Kaurismäki oli yllättäen vieraillut kioskilla ja kuvaillut ympäristöä. Saas nähdä, mitä siitäkin vielä syntyy. Kommentit (0)
Hongikon Ns.Urheilijat	05.05.2009, 18:02
Anteeksi vaan, ei ollut eilen tarkoitus vähimmässäkään määrin pilkata Uukuniemen vireää nuorisoseuraa. Ns.aate saa minut vain hyvälle tuulelle, koska vuosikymmeniä sitten pesäpallon mestaruussarjassa pelasi joukkue, jonka nimi urheilu-uutisissa lyhennettiin Hongikon Ns.Urheilijoiksi. Se on sopiva nimi pesäpallojoukkueelle. Siihen aikaan oli vielä muutenkin urheiluseurojen nimissä huumoria. Oli esimerkiksi Saarijärven Pullistus ja Reisjärven Pilke, joissa molemmissa on pilkahdus leikkimielestä. Varsinaissuomalaisetkin, joiden huumorintajusta minulla ei ole ihan täyttä varmuutta, olivat perustaneet kaksi seuraa, joiden nimet uskon keksityn hyvässä herraseurassa jonkun hyvän soittoruokalan pisuaarin ääressä hilpeällä mielellä. Kyseiset seurat ovat Kaarinan Ura ja Ikaalisten Nouseva Voima. Kuopiossa toimi ennen tanssiseura Kuopion Viäntäjät, joka olisi voinut ihan hyvin ottaa ohjelmistoonsa myös painin. Nimi on jatkumoa kuopiolaisten Kolehmaisten veljesten ensimmäiselle urheiluseuralle, joka oli nimeltään Köntys. Uudelleen syntyvä Kuopion Köntys voisi ollla vaikkapa voimisteluseura. Muuten vielä muutama vuosi sitten, ennen kuin sähly kaupallistui, pelasivat ylimmällä sarjatasolla joukkueet nimeltään Happee ja Ruunien Ruunat, jotka käsittääkseni olivat alunperin opiskelijanuorison hauskanpitoa varten luotuja yhteisöjä. Mainittakoon, että Happeen ja Ruunien Ruunien välisessä mestaruussarjan ottelussa törmättiin ensimmäisen kerran sählyhuliganismiin, kun joukkueiden valmentajat ajautuivat sääntötulkintojen vuoksi käsirysyyn. Kommentit (1)

Kommentoi

Peruuta vastaus