13.12.2009-7.2.2010

Eivät ole vielä jättiläiset kuolleet hiihtourheilun parista, kuten eilen vielä epäilin. Nimittäin samana päivänä voitti Lapinlahden kansalliset Jesse Väänänen, 197 cm, eli hän on juuri kansanedustaja Juha Miedon mittainen. Muistelen, että parikymmentä vuotta sitten maamme hiihdon huipuilla ollut Heinolan Jari Nieminen oli kuitenkin vielä neljä senttiä mittavampi. Jesse Väänänen on erikoistunut sprinttihiihtoon ja siinä pitkistä vipuvarsista on hyötyä eikä kestävyysominaisuuksilla ole niin väliä.

Sekä Väänänen että Nieminen ovat hoikkia. Mieto oli  vähän riskimpirakenteinen hiihtourallaan, vaikka hänkin jäi poikaseksi  sata vuotta sitten latukisoja vallinneen Heikki Kuusniemen rinnalla. Kuusniemi oli Mietoa vähän lyhyempi, mutta hänen kilpailupainokseen ilmoitetaan 105  130 kg.

Kuusniemi oli hiihtotaitonsa lisäksi tunnettu myös voimistaan. Kun 1900-luvun alussa Suomessa vieraili sirkusten mukana  ulkomaalaisia ammattipainijoita, yritettiin Kuusniemeä värvätä heille vastukseksi. Hiihtäjä Kuusniemi ei suostunut, mutta hänen varamiehekseen molskille saatiin tuleva antiikin kiekonheiton olympiavoittaja Verner Järvinen, joka ottelikin ammattilaispainijoita vastaan tasapäisesti.

Ja miksi kiekonheittäjä Verner Järvinen ei olisi pärjännyt sirkuspainijoille, koska hän oli selättänyt myös tulevan raskaansarjan olympiavoittajan Adolf Lindforsin. Tämän tiedon luin juuri ilmestyneestä Järvisen urheilijaperheestä kertovasta Antero Raevuoren kirjasta. Kirja vahvistaa käsitystäni siitä, että Verner Järvinen, jota virheellisesti pidetään  ensimmäisenä suomalaisena olympiavoittajana, ei ollut pelkästään urheiluhullu, vaan mies taisi muutenkin olla vähän hullu. Ainakin hän yritti tehdä  kaikista pojistaan urheilusankareita motivoimalla heitä remmillä.

Kommentit (1) 

Oikeutettu viha

14.12.2009, 19:28

Verner Järvisen pojista Kalle oli vahvin ja ehkä myös eniten isänsä kaltainen perien myös hänen äkkijyrkän luonteensa. Niinpä hän sai remmiä muita veljeksiä enemmän ja se jätti jälkensä käytökseen. Kalle oli aikoinaan maailman parhaita kuulantyöntäjiä, mutta suurkisoissa hän ei menestynyt, koska hermot olivat liian huonot.

Huonot hermot aiheuttivat ongelmia myös urheilukentän ulkopuolella. 30-luvun kiihkeinä vuosina Tampereella SDP:n juhlilla  Kalle kävi kadulla  käsiksi TUL:n lipunkantajaan yrittäen riistää tämän lipun itselleen. Silloin työläisurheilijanuorison hyvinkin oikeutettu viha kohdistui päällekarkaajaan. Myöhempi TUL:n puheenjohtaja Pekka Martin kertoo muistelmissaan seuraavaa:

”Eräs hulinoitsija tunnistettiin Matti Järvisen Kalle-veljeksi, otettiin kiinni, annettiin muotoon ja lopuksi napitettiin takki väärinpäin päälle ja pantiin aidanseipääseen roikkumaan.” 

Kommentit (2) 

Kallen kuolema

16.12.2009, 16:59

Vaikealuonteisen Kalle Järvisen loppu oli Antero Raevuoren uuden kirjan mukaan surkea. Alikersantti Järvinen kyllä kuoli sodassa, mutta sankarihautaan hän ei päässyt, vaan asetoveri hautasivat hänet sotatoimialueelle Ruskealan pitäjään, joka on lähellä nykyistä Niiralan rajanylityspaikkaa.

Jatkosodan alussa Järvisen joukko-osasto sai jostain viinaa ja jossain vaiheessa iltaa Järvinen halusi alkaa painimaan. Kun kukaan ei halunnut otella hänen kanssaan, hän otti halon ja uhkasi lyödä, ellei painikumppania löytyisi. Jostain syystä painikaveria ei ilmaantunut tälläkään menetelmällä.

Tilanne rauhoittui sitten hetkeksi, mutta vähän myöhemmin Järvinen otti kiväärin ja yritti turhaan  ampua lataamattomalla aseella. Siinä vaiheessa kun hän alkoi raplaamaan kiväärin lukkoa, ampui eräs myös vahvasti juopunut sotamies alikersantti Kalle Järvistä selkään. Sotamies tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen esimiehensä ampumisesta.

Vaikka Kalle Järvinen olikin kaksi kertaa Matti Nykästä isompi, oli heissä ilmeisesti paljon yhteistä. Muistelen viisinkertaisen olympiavoittaja Nykäsenkin joutuneen tiilenpäitä lukemaan puukotettuaan pahasti jotain ryyppykaveriaan sormikoukunvedon jälkimainingeissa.

Kommentit (0) 

Viinaa ja kalakukkoa

16.12.2009, 19:57

Eilisestä onnettomasta Kalle Järvisen taposta tuli mieleeni, että joku päivä sitten telkkarissa psykiatri Hannu Lauerma pohdiskeli syitä suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaisuuteen. Täällähän on satojen vuosien ajan surmattu väkilukuun suhteutettuna kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin sivistysvaltioissa.

Lauerman mukaan yksi syy asiaan saattaa olla ihan geneettinen. Suomen etelä- ja länsirannikolle muutti eränkävijöiksi väestö, joka ei tullut toimeen ihmisten kanssa ruuhka-Euroopassa. Itä- ja Pohjois-Suomen vielä meikäläisittäinkin korkeaa väkivaltaisuutta selittää se, että etelästä ja lännestä alueelle hakeutuivat  ihmiset, jotka olivat liian hankalia rannikon lievästi väkivaltaisen kansan pariin.

Kuten Järvisenkin tapaus osoitti, niin hirmuteot tehdään pitkän juopottelun jälkeen tilanteessa, jossa verensokeri on vähissä. Psykiatri Lauerman mukaan henkirikoksia ehkäistäisiin tehokkaasti  teippaamaalla Koskenkorva-pullon kylkeen makkaravoileipä.

Ja ottaen huomioon meidän savolaisten vielä poikkeuksellisen taipumuksen väkivaltaa, täällä pitäisi Savon Viina-pullon kylkeen mieluiten ilmastointi- eli ns. jeesusteipillä  vyöttää kalakukko. Siinäpä idea Lignell-Piispasen viinatehtaalle. Mutta sitä putelin kylkeä, jossa lukee muistaakseni, että ”Savon Viina raikastaa hengityksen ja aikaan saattaa höveliään mielen” ei saa peittää.

Kommentit (0) 

Oi jouluyö!

17.12.2009, 20:38

Minäkin julkijumalaton pakana alan salaa mielessäni  virittyä joulun odotukseen ja kävin Tuomiokirkossa kuuntelemassa Jorma Hynnisen esityksiä. Kokemus oli mieltä ylentävä. Hynnisen Oi jouluyö kilpailee mielestäni maailmankuulun Jussi Björlingin vastaavan esityksen kanssa tasapäisesti; tosin myönnän, että  puhun sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa, koska en asiasta mitään ymmärrä.

Mutta vaikka Björling oli suuri juoppo ja naippo sekä voitti kädenväännössä Ruotsissa kenet tahansa, ei hän äänen komeudessa ja voimassa pärjää kuivan kälpeän pienviljelijä-metsurin oloiselle Leppävirran Virin pojalle. Itse asiassa ihmettelen, miten niin pienestä miehestä voi lähteä niin iso ääni.

Tämän iltaisen taide-elämyksen jälkeen  ymmärrän entistä enemmän edesmennyttä musiikkikriitikko  Seppo Heikinheimoa, joka ei kestänyt minkäänlaista mökämusiikkia ja joka muistelmissaan myönsi tulevan itsemurhansa suurimmaksi syyksi sitä, ettei enää voi seurata pesäpallo-ottelujakaan ilman, että taustalla soi kamala mökämusiikki.

Muuten katsokaapa tätä http://www.nelonen.fi/ohjelmat/kuorosota/videot?vt=video&vid=54669 .  Leppävirta on tuottanut uuden lahjan maamme säveltaiteeseen. Tähti on syttymässä.

Kommentit (0) 

Torni

18.12.2009, 20:13

Olen aina pyrkinyt elämässäni ylöspäin. Jos huomaan, että jossakin on tilaisuus kiivetä ylös, niin pyrin niin myös tekemään. Suomen puolen korkeat rakennukset olen jo tutkinut.  Se harmittaa, että en ole vielä päässyt kipuamaan Viipurin linnan torniin  ja tarkastamaan, näkyvätkö sieltä Suomen puolella olevat korkeat kohteet.

Torni on noin 50 metriä korkea, joten sieltä näkee maanpinnallekin reilun 25 kilometrin päähän ja korkeat rakennukset näkyvät sitten huomattavasti kauempaakin. Laskukaava on muistaakseni seuraava: näkyvyys on neliönjuuri siitä luvusta, joka saadaan, kun maapallon halkaisija kerrotaan tornin korkeudella. 

Mutta Viipurin linnan torniin minun on vielä päästävä, koska Järviset-kirjasta löytyi yksi syy lisää sinne kapuamiselle. Nimittäin olympiavoittaja Matti Järvinen on vedonlyönnin seurauksena kiertänyt koko  tornin turvakaiteen ulkopuolella kaiteeseen koskematta. Turvakaiteen ulkopuolella tornin laella on kapea ulkoke, jolla juuri ja juuri mahtuu kulkemaan.  

Tämän tempun Järvinen teki armeijassa ollessaan vedonlyönnin seurauksena raudoitetut saappaat jalassa ja mantteli päällä. Muut eivät uskaltaneet moista tehdä. Palkkioksi sankari sai 50 markkaa. Armeija vuotensa aikana keihäshirmu muuten  kasvoi pituutta 15 senttiä ja keihäsennätys parani samalla 20 metriä.

Kommentit (0) 

Ratsastussaappaiden mysteeri

19.12.2009, 19:35

Eilen mainittu keihäänheittäjä Matti Järvinen oli lapsuudessaan saanut sen verran tarpeeksi kurinpidosta, että myöhemmin hänellä oli vaikeuksia alistua auktoriteetteihin. Tämän vuoksi hän saattoi menettää Berliinin olympialaisten kullan. 

Urho Kekkosen muistelmissa kerrotaan, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muuan joukkueeseen kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja osoitti sen myös muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin saappaiden kopina ärsyttää. Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan. Ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin. Kun ratsumestarimme seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra otti saappaan jalastaan kertoi jo hakuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsuherralle totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti herra oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia. Kovakärkinen kaaderisaapas osui heittäjälle niin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan. Tosin alikersantti Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta selkärikkoinen Matti jäi viidenneksi.

Kekkonen ei muistelmissaan jostain syystä  kerro koko totuutta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan ”Olipa kerran”. Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava, ettei tarinaa liene syytä epäillä. Tosin Raevuoren Järviset-kirjakaan ei kerro koko tarinaa, vaikakin siinä myönnetään Järvisen tehneen ns. luonnollisen tarpeensa ratsumestarin upseerinsaappaaseen, mutta ennakkosuosikin yllättävän selkävamman syy jää kertomatta.

Kommentit (0) 

Klassikko

20.12.2009, 20:43

Ylen urheilusivulla http://www.yle.fi/urheilu/kolumnit/olympiaklassikot/ voi äänestää suurinta talviolympialaiselämystä. Itse äänestin ehdolla olevaa vuoden-64 olympialaisten viestihiihtovoittoa. Tein sen ihan piruuttani, koska jokainen joka yleensä urheilusta jotain tietää, tietää että viestin voitti Ruotsi. Ällistyttävä on näiden nykyisten formulatoimittajien tietämättömyys.

Muistelenpa, että vahvan urheilutaustan omaava 7:n laudaturin ylioppilas ja muutenkin kovasti älykäs oikeusministeri Tuija Brax valittiin johonkin tärkeään urheiluluottamustehtävään muutama vuosi sitten. Joku Hesarin urheilutoimittaja kysyi häneltä testausmielessä, että kuka voittikaan v-64 olympialaisten 15 km. Brax ei tietenkään tiennyt eikä se tietenkään tee hänestä huonoa oikeusministeriä tai urheilujohtajaa.

Muuten itselleni suurin talviolympialaiselämys on juuri tuo Mäntyrannan voitto ja hänen tyylittelynsä ”hevosenkengässä”, joka termi on Tiilikaisen selostuksista syöpynyt mieleeni, samoin kuin jääkiekon puolustusmuuri, johon hyökkäykset usein kilpistiyvät. Mäntyranta oli silloin Insbruckissa niin ylivoimainen, että hänellä oli mahdollisuus kiinnittää huomiota myös tyyliseikkoihin. Hiihto ei silloin ollut sellaista sätkyttelyä kuin nykyään. Eero itse joskus myöhemmin muisteli olleensa siihen aikaan niin kovassa kunnossa, ettei ehtinyt hiihtää niin kovaa kuin olisi jaksanut. 

Kommentit (0) 

V-mainen mies

21.12.2009, 19:35

Lumisade ei yllättänyt pelkästään Etelä-Suomen autoilijoita, vaan Ilta-Sanomien lööpin mukaan myös jääkiekkovalmentaja Jortikka on nähty kaatuilemassa iljanteisella kadulla. Miehen epäillään nauttineen maamme urheiluelämästä tutut ns. normaalit ruokajuomat.

Liukastelu ja kaatuilu ei ole miehelle uutta. Muistelen, että Jortikka nähtiin joissain nuorten MM-kisoissa myös liukastelemassa jäällä. Pahat kielet väittävät, että mies yritti mennä lyömään erotuomaria, mutta hän itse kiisti sen jyrkästi ja kertoi olleensa vain menossa keskustelemaan erotuomarin kanssa sääntötulkinnoista.

En tiedä, mitä sukunimi Jortikka oikein tarkoittaa, mutta valmentaja Jortikan julkisuuskuva on nyt sellainen, että hän on ihan täysi jortikka mieheksi. Eikä hän sitä salailekaan. Radio Oikean Aseman haastattelun Jortikka aloitti jääkiekkoseura Kalpan historiakirjan mukaan kerran  seuraavasti: ”Minulta on usein kysytty, miksi minä olen niin v-mainen täällä hallissa. Se johtuu siitä, että minä olen v-mainen myös kotona.”

Jortikan kaltaista persoonaa osataan arvostaa maamme urheiluelämässä. Hän ei ehkä ole ns. arvojohtaja eikä edes kriisijohtaja, mutta katastrofijohtaja hän. Hänenlaisiaan tarvitaan silloin, kun tilanne on kaaoksessa. Samanlainen oli myös Tuntemattoman sotilaan everstiluutnantti Karjula, joka ei edes yrittänyt olla ns. mukava mies. mutta tietyssä tilanteessa hän oli pidettyä Koskelaa sopivampi järjestyksen palauttaja.

Kommentit (1) 

Pölläkkälän ihanteellinen tyyppi

23.12.2009, 18:49

Tuosta pari iltaa sitten sivutusta saapasasiasta vielä sen verran, että tapauksen johdosta kuulusteltiin myös tulevaa maailmanennätysmiestä Yrjö Nikkasta, jonka vuonna -38 heittämä 78,70 jäi koivukeppien pisimmäksi kaareksi. Se rikottiin vasta 50-luvulla uusilla välineillä. ”Miten herra everstiluutnantti saattaa ajatella, että Suomen armeijan alikersantti alentuisi paskantamaan kapteenin saappaisiin”, oli Yrjö-pojan selitys, joka tyydytti tutkintaa johtanutta everstiluutnantti Leväahoa.

Yrjö Nikkanen oli huumorintajuinen, rempseä kansanmies, jonka sattuvista huomioista riitti tarinaa. Nikkasella oli ikioma testi tarkistaa kätensä kunto. Hän meni navettaan tai johonkin muuhun kärpäsiä keräävään paikkaan. Jos kärpänen jäi kämmenen sisään joka kouraisulla, kunto oli kohdallaan. Hänen ohjeenaan oli, ettei kilpailukaudella kannattanut tarttua keihääseen kuin kilpailuissa, jotta herkkyys säilyisi. 

Matti Järvisen analyysi kovasta kilpakumppanistaan kuului: ”Puutteellisesta jalkatyöstä huolimatta ilmiömäinen käsi, olka ja herkkä luonne tekevät Nikkasesta lajin ihannetyypin.”  Antero Raevaaran Järviset-kirjassa kerrotaan, että Nikkasen käsi liikkui silmää nopeammin. Olen kuullut , että vielä joku vuosi sitten Lahdessa eli vielä eräs hänen kilpakumppaninsa, jonka osuva luonnehdinta MEmiehestä oli, että ”nopee käs, mutta juoppo mies.”

Järvisen mainitsema herkkä luonne koitui tämän Pölläkkälän Uraa edustaneen heittäjän kohtaloksi. Hän ei voittanut koskaan suurkilpailuissa. Häntä vaivasi sama henkilökohtainen ongelma kuin monia muitakin lajin huippumiehiä. Elämänsä ehtoopuolella hän tunnustikin sen, että vaikka läpitreenattu mies kestää muutaman grogin, on suoranainen juopottelu keihäänheittäjällekin pahasta. Suomalaisilla keihäsmiehillähän on asiasta paljonkin kokemusta. Kerran 50-luvullakin yleisurheilumaajoukkueemme vieraili Budabestissa ja  sikäläisen hotellin hovimestari muisteli sitten jälkeenpäin, että ”oli Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki.”

Kommentit (1) 

Katkennut keihäs

07.01.2010, 21:37

Huomaan, että moniteholasien hankkimisen myötä sanasokeuteni sen kuin vain pahenee. Tämänkin blogin kirioitusvirheitä joutuu jatkuvasti jälkeenpäin korjailemaan. Mutta toisten tekemät virheet huomaan hämmästyttävän hyvin. Näen kyllä rikan toisten silmissä, mutta en malkaa omassani, kuten Sanassa sanotaan.

Joskus vuosia sitten  käväisin Urheilumuseossa ja heti ensimmäiseksi pisti silmääni eilen sivutun Soini Nikkisen maailmanennätyskeihäs. ME-väline oli joskus katkennut ja käsistään taitava Nikkinen oli korjannut sen jonkinlaisella taidokkaalla liitoksella. Ja taisi heittoväline olla jonkin verran vääräkin. Ehkäpä liitos ja käyryys paransivat keihään liito-ominaisuuksia.

Pahasti sattui silmääni myöskin se, että tulikirjaimilla vitriinin seinässä luki, että tällä välineellä Soini Nikkinen vuonna 1953 heitti maailmanennätyksen 83,56. Hälytin henkilökunnan välittömästi paikalle ja  kehoitin heitä siekailematta välittämään laitoksen johdolle tiedon, että ennätys heitettiin kesäkuussa 24. 1956 Kuhmoisten kentän vihkiäiskilpailuissa. En kovin paljoa muista urheilun älytöntä nippelitietoutta, mutta tämä Nikkisen heitto on syöpynyt mieleeni. Pitää joskus käydä tarkastamassa, onko paljastamani skandaali korjattu.

Soini Nikkistä ei ME-heitosta huolimatta valittu Melbournen olympialaisiin. Taustalla saattoi olla eilen mainittu Budabestin maaottelu, jonka jäljiltä hotellin irtaimistoa oli turmeltunut, ei tosin varmaankaan siinä määrin kuin 70-luvun Shotsin yu-maaottelun, jonka jälkimainingeissa poikamme harrastivat kiekonheittoa hotellin käytävällä ja Mikko Vilkastus Ala-Leppilampi tanssitti bassoviulua niin vauhdikkaasti, että se hajosi.

Muuten jos Nikkinen olisi ollut olympialaisissa, olisi kisan voittaja vaihtunut. Yllätysmies Norjan Danielsen ei olisi päässyt jatkokierroksille, jossa hän onnenkantamoisella teki haamuheiton. Tämän kiistämättömän faktan me joskus Heinolan kaupungintalon ruokapöydässä  asiantuntijavoimin selväksi teimme.

Kommentit (0) 

Ohjelevi

24.12.2009, 15:16

Vaikka olen täysin sanasokea ihminen, kuten öylön kerroin, huomaan kyllä kaikki toisten tekemät kirjoitusvirheet. Tuossa Kuopion Kaupungintalon päädyssä on kullitetuin kirjaimin jo 130 vuotta lukenut virheellisesti, että ”OIKEUS KANSAA OHJELEVI”. eikä kukaan ole asiaan puuttunut. Itse aina ohikulkiessani suunnittelen vielä kerran spray-maalilla korjaavani ärsyttävän kirjoitusvirheen, jonka ruotsinkieliset herrat ovat tehneet kannustaessaan rahvasta nöyryyteen.

Jos Kaupungintalon edessä paikalliselta väestöltä tiedusteltaisiin, että ohjaileeko nykyään oikeus kansaa, kuten kyltissä oleva teksti väittää, niin todennäköisesti kyselijä vaarantaisi jopa fyysisen turvallisuutensa. Mielestäni savolainen ihminen ei ole erityisen nöyrä ja lainkuuliainenkin hän on ainoastaan itselleen soveltuvilta osin.

Savosta ja Pohjanmaalta puuttuu kartano- ja maaorjuusperinne, jollainen Karjalassa, Etelä-Suomessa ja muualla sivistyneessä maailmassa on ollut ja epäilenpä, että se näkyy vieläkin kyräilynä herroja ja tyhjänpäiväisiä virkamiehiä kohtaan. Ei ole sattuma, että Kuopion seutu on ollut korpikommunismin ja vennamolaisuuden vahvoja linnakkeita.

Muuten vahvasti Kärkkäälän kylään kytkeytyvän 20-30-luvulla laitavasemmiston kansanedustajanakin olleen Ville Vainion sukulaismies kertoi äsken sähköpostilla, että Ville oli joskus iloisella 20-luvulla Kuopion kaupunginvaltuustossa tehnyt aloitteen kaupungin nimen muuttamisesta Moskovaksi. Luulen, että aloite ei olut täysin loppuun asti harkittu.

KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ JOULUA JA AISTILLISTA UUTTA VUOTTA HARVOILLE LUKIJOILLENI!

Kommentit (4) 

Ikikuusi

25.12.2009, 21:23

Elämme kovia aikoja. Viime vuonna meillä vielä oli pajunvesoista kyhätty joulukuusen vastine; tänä vuonna piti tyytyä astetta karumpaan paksusta rautalangasta, eli jonkinlaisesta ruosteisesta katiskankaidelangasta, väänneltyyn kestävän kehityksen mukaiseen vaihtoehtoon. Se on nyt sitä ihteään elikkä taidetta. Tämä on hyvä kuusi, ei kuihdu eikä varise.

Jostain syystä tuota kuvaa katsoessa mieleen pulpahtaa suuren venäläisen runoilijan Majakovskin säe ”ananasta ahmi / hotkaise pyy / loppusi porvari lähestyy”. Mikäli oikein muistan, kysymyksessä ei ollut alunperin mikään jouluruno, mutta sopii kuitenkin jotenkin tämän juhlan tunnelmaan.

Ylensyönnin ja ahminnan kuolemansyntiin on tullut taas sorruttua. Luin tuossa itselleni tunnelmaani sopivan oman perinteiseksi muodostuneen  jouluevenkeljuilun, eli sen kohdan Kalle Päätalon Nouseva maa-teoksesta, jossa kuvataan ensimmäistä rauhanajan Joulua Pispalan rinteessä.

Sota-ajan pahin pula on jäänyt taakse ja niinpä esimerkiksi lanttua on ollut saatavilla kansan tarpeisiin riittävästi. Päätalon Kassu ahmii sen ajan suurinta kuviteltavissa olevaa herkkua, eli lanttulaatikkoa, niin paljon, että uhkaa ihan oikeasti räjähtäen haljeta. Hän kuvaa tapausta omalla perusteellisella ja pikkutarkalla tyylillään rehellisen tuntuisesti. 

Kommentit (0) 

Mitä sain joululahjaksi I

26.12.2009, 20:32

Olen ollut vuoden mittaan niin kiltti, että tilasin itselleni joululahjaksi divarista Erkki Rekimiehen Pahakurun aavesusi-kirjan. Se teki 45 vuotta sitten Kärkkäälän koulunkirjastosta lainattuna lähtemättömän vaikutuksen pikkupojan mieleen. Enää ei niin toiminnallisia ja moraalisesti selkeäsanomaisia teoksia saakkaan julkaista. Niinpä mukulat joutuvatkin etsimään jännitystä elämäänsä vaikka liimanhaistelusta.

Kirjan tapahtumat kytkeytyvät järjestäytyneen kansainvälisen salakuljetusrikollisuuden piiriin. Tosin heroinista ei ole kysymys, vaan sitä vähän lievemmästä huumeesta eli kahvista, jota sodan jälkeen salakuljetettiin Ruotsista Suomeen. Kaipa se oli sitä paljon puhuttua joppausta, jota paikallinen väestö ei oikeana rikoksena pitänyt. Tässä kirjassa kahvia joppaavat asiaan opetut susikoirat.

Nopealukuinen oli tämä julkaisu. Se ei pilannut joululomaa, kuten kesäloman pilasi 1200-sivuinen Viron historiasta kertova tiheäpränttinen Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka, jonka luin kesälomalla. Ja senkin tein pelkästään kunnioituksesta virolaisia kohtaan, koska heimoveljemme rakensivat jo keskiajalla Tallinnaan 159 metriä korkean Olavin kirkon, joka oli vuosisatoja maailman korkein rakennus. Siellä olivat insinööritieteet siihen aikaan jo niin pitkällä. Meikäläisten taidot eivät silloin riittäneet edes varpaiden määrän luotettavaan selvittämiseen.

Kommentit (2) 

Mitä sain joululahjaksi II

27.12.2009, 20:29

Suomen urheilujohto vaati joskus lisää rahaa harrastukselleen sillä perusteella, että maamme hyvä menestys kilpakentillä lisäisi myös Suomen vientituotteiden mainetta maailmalla. Ja näkemys on varmasti perusteltu, sillä DDR:N Trabant- ja Wartburg-autot olivat erittäin arvostettuja kaikkien kansojen keskuudessa. 

Itsekin olen aina ihaillut Trabantin linjojen suloutta. Mielestäni se on maailman toiseksi kaunein auto, vain elokuvista tuttu eräs 50-luvun Renault ohittaa sen kauneudessa. Trabantista olen aina haaveillut. Ja tänä vuonna olen ollut niin kiltti, että pukki toi minulle Trabantin.

Trabant on viimeisen päälle hyvin suunniteltu tuote. Siinä ei ole vastuksina noin 40 tietokonetta, kuten kilpailijoissa pruukkaa olla. Jos Trabant ei vaikka kylmyyden vuoksi käynnisty, ei tarvita muuta kuin kierretään tulpat irti ja taivutetulla teelusikalla valutetaan hieman bensaa sylintereihin. Auto käynnistyy sitten jyrähtäen ja leimahdellen. Muilla automerkeillä tälläinen käynnistys ei onnistu.

Ja turvallinenkin Trabant on. Se menestyi hyvin 90-luvun hirvitesteissä. Autolla pääsee vain satasta ja sekin edellyttää jo nytkyttelyä matkustajilta, joten sillä ei ajeta pahoja kolareita. Ja jos sellainen ajetaan, niin kori kestää sellaisen lommoitta. Kori ei ole pahvia, kuten pahat kielet väittävät, vaan villalla jatkettua muovia, joka on kimmoisaa.

Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa Trabantista etsiä, niin olen kuullut, että ainakin kerran on tikka nokkinut ajokin piloille. Myös oman autoni ajo-ominaisuuksissa on toivomisen varaa. Ajokin voimanlähde on niin heikko, ettei se ainakaan matolla suostu kulkemaan.

Kommentit (1) 

Kavallus

28.12.2009, 20:00

Lukaisinpa tuossa Suonenjoen Osuuspankin 100-vuotishistorian. Tarkoitukseni oli selvittää, että minne vaarini Jussi Könösen kaikki säästöt hävisivät. Ennen sotia melkein jokaisella kylällä toimi oma osuuskassa, sellainen oli myös Suonenjoen Rieponlahden kylällä. Suvussa kulkevan tarinan mukaan tämän pankin kassanhoitaja kavalsi asiakkaiden rahat joskus 30-luvulla  eikä niitä saatu koskaan takaisin. 

Puhutaan, että kavaltaja vietti jonkin aikaa ns. hauskaa elämää, joten onneksi rahat eivät menneet ihan turhuuteen. Osuuspankin historiikkiteos ei  tällaista rikostapausta tunne, mutta epäilen, että teos vaikenee siitä tietoisesti säästääkseen mahdolliset sukulaiset häpeältä, joka oikein onkin. Toinen selitys on se, ettei tapauksesta nostettu aikanaan rikosprosessia, vaan asia hoidettiin muuten eikä rikoksesta löydy enää mitään todisteita. Tietääkseni kavalluksen tehnyt kassanhoitaja kaatui vähän myöhemmin sodassa.

Historiikista ilmenee, että osuuskassojen lisäksi jokaisessa kylässä toimi myös sonniosuuskunta. Nyt nettipankkien aikaan omia kassoja ei enää tarvita, mutta mielestäni kylien sonniosuuskuntatoiminta pitäisi elvyttää. Esimerkiksi pikkujoulujen järjestämisessä sonniosuuskuntaorganisaatio olisi oivallinen.

Kommentit (2) 

Alasuoja

29.12.2009, 17:30

Kalpan historiikista löytyi hyvä tietokilpailukysymys. Missä seurassa Spede Pasanen voitti Pohjois-Savon pirinmestaruuden jääkiekossa? No tietenkin Kuopion Eräveikoissa. Se ei ole mitenkään tyypillinen kiekkoporukan nimi. Saas nähdä, koska Kuusamon Eräveikot perustaa golf-jaoston.

Spede, vaikka olikin lähes luistelutaidoton, kunnostautui  maalintekijänä. Onnistuneen suorituksen jälkeen tuuletuskin oli vaikuttava. Mies takoi mailalla jalkoväliään niin, että kalke kuului katsomoon asti. Ilmiön syynä oli jo silloin keksijänä kunnostautuneen viihdemiehen kehittämä omaperäinen suojus, jonka hän oli kovertanut koivupahkasta. Myöhemmin kyseisen kaltaista turvavälinettä on alettu kutsua alasuojaksi.

Voi olla, että Spedellä oli käytössään myös maamme ensimmäinen jääkiekkokypärä. Se oli alunperin palomiehelle tarkoitettu. Luulen, ettei Speden pääsuoja ollut maailman ensimmäinen. Muistelen, että venäläiset kiekkoilijat alkoivat jo 40-luvulla suojata humeettirasiansa panssarivaunukypärällä, joita maassa riitti.

Aarne Honkavaaran muistelmissa kerrotaan, että venäläisillä oli käytössään tankkimiesten pääsuojat käydessään pelaamassa ensimmäisen kerran Suomessa. Meikäläisten huomiota herättivät myös vastustajien tökerön näköiset mailat. Suomalaiset päättivät, että ottelu voitetaan meikäläisten parempien mailojen avulla. Aloituksissa päätettiin huitaista heti niin kovaa, että naapurilta katkeaa peliväline. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaiset olivat rikkoneet parikymmentä mailaa ja venäläiset eivät yhtään.

Olisi mielenkiintoista tietää, olivatko venäläisten pelivälineet Sortavalan tehtaan tuotantoa. Siellä nimittäin toimi ennen Neuvostoliiton konkurssia maailman suurin mailatehdas. Varsissa luki ihan meiläläisillä kirjaimilla ”KARJALA”. Myös ”KARJALA”-merkkisiä suksia valmistettiin. Olen yrittänyt turhaan sellaisia löytää. Niitä ei näkynyt edes Sortavalan urheiluliikkeissä.

Kommentit (1) 

Kirvesmurha ja Heinola sekä Suonenjoki

09.01.2010, 19:31

Heinolan kirvesmurhasta on annettu tuomio. Jorma Tapani Kiiskinen tuomittiin elinkautiseen lehtori Esko Vihusen murhasta. Tällä Heinolan, entisen kotikaupunkini, tapauksella on kytkentöjä myös syntymäkaupunkiini Suonenjokeen.

Esko Vihunen oli historianopettajana Suonenjoen Yhteislyseossa lukuvuonna 74 – 75 ja muisti minutkin vielä vuosikymmenten jälkeen, kun Heinolassa törmättiin. Jutussa asianajajana toiminut Heikki Lampela on taas suonenjokelaisen Iso-Valtti Baltzarin pojanpoika. Baltzarit asuivat joskus Pirttiselän pysäkin luona olleessa mökissä, siis ihan Kärkkäälän rajoilla. Ja sikälikin Baltzarit liittyvät Kärkkäälän historiaan, että suvun jäseniä paleltui 30-luvulla Kakkisen jäälle, kun Kuopion markkinoilta palatessa hevonen väsähti jäälle.

Murhasta tuomittu Jorma Tapani Kiiskinen ei sen sijaan ole Kärkkäälän Kiiskisiä. Kuitenkin Kärkkäälänkin Kiiskiset kytkeytyvät tavallaan Heinolan oikeushistoriaan. Juhannuksena -41  Heinolaa pommitettiin pahasti. Pahemminkin olisi voinut käydä, ellei myöhempi Kouvolan hovioikeuden presidentti Heimo Lampi olisi hävittäjälentäjänä ampunut alas neljä konetta. Tosin yksi pommi pääsi tuhoamaan Heinolan raastuvanoikeuden arkiston. Tätä asiaa kaikki eivät myöhemmin pitäneet pelkästään menetyksenä.

Heimo Lampi toimi joskus 40-50-luvuilla tuomarina Suonenjoella. Myöhemmin hän julkaisi eräästä mielenkiintoisesta oikeusjutustaan romaanin nimeltään Ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Kirjan päähahmon esikuvana oli Kärkkäälässä syntynyt suonenjokelaisen mansikanviljelyn uranuurtaja Tuomas Kiiskinen, joka ei tietääkseni ole sukua samannimiselle lupaavalle Kalpan jääkiekkoilijalle. 

Heimo Lampi oli hyvä lentäjä ja hyvä tuomari, mutta mielestäni tuo edellä mainittu romaani ei lukeudu maailman kaunokirjallisuuden helmiin. 

Kommentit (0) 

Sello

31.12.2009, 19:09

Minäkin olin päästä hengestäni Sellon Prismassa. En tosin äskeisessä ampumatragediassa, vaan se tapahtui jo reilu neljännesvuosisata sitten. Olin opiskeluaikanani jouluruuhkan ajan vartijana tässä nyt maailmanmaineeseen päässeessä liikkeessä. Jouluaattoiltaan asti kaikki sujui rauhallisesti. Radiota tai muita työsuojeluvälineitä en viitsinyt hankkia, koska tiesin, ettei mitään voi tapahtua.

Esimieskin Suomen Teollisuudenvartiointi Oy:stä, jota myös Suomen Teollisuudenmurkinointi Oy:ksi kutsuttiin, opasti hommaa aloitellessani, että ainoastaan se piti muistaa, että ymmärsi olla puuttumatta erään etnisen vähemmistön suorittamaan kaupusteluun liikkeen pihalla, koska heilla oli parempi aseistus kuin meijän virmassa.

Ajattelin ostaa itselleni jouluruoat juuri ennen liikkeen sulkemista, mutta se jäi tekemättä, koska juuri silloin paikalle säntäsi muudan roteva mieshenkilö, joka kertoi olevansa teurastaja Seinäjoen Itikasta ja että hän oli juuri päässyt joululomalle mielisairaalasta ja että hänellä on tarvis tappaa joku. Työni puolesta jouduin puuttumaan asiaan. Korostettakoon, että itikka tarkoittaa Seinäjoella lehmää, ei itikkaa kuten Savossa.

Siinä menikin sitten se aattoilta omaa henkikultaa varjellessa ja joulusyönnökset jäivät ostamatta. Kesti tosi kauan ennen kuin poliiseja tuli ja monella autolla sitten tulikin. Hoas 6-7/12:n solukämpillä oli onneksi jääkaappi jäänyt jostain syystä sulattamatta ja kaapin napajäätikön keskeltä löytyi puoliksi syöty maksalaatikkorasia.

Mitään muuta muonaa ei ollut joulunpyhiksi. Perinteinen jouluruokahan se maksalaatikko onkin. Kaavin eineksen poikamiehen laverin reunalla istuen suihini kylmänä ja silloin ymmärsin, mitä joulurauhalla tarkoitetaan. Sen jälkeen olen osannut arvostaa sellaisia jouluja, jolloin kukaan ei ole yrittänyt minua tappaa. 

Kommentit (0) 

Ampumisen kansallisia erityispiirteitä

01.01.2010, 19:47

Lähi-idässä operoinut YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan vuosikymmeniä sitten, että alueen tilanne olisi vieläkin hankalampi, mikäli siellä asuisi oikeasti aggressiivisia kansoja kuten suomalaiset tai jugoslaavit. Alan ymmärtää Siilasvuota.

Maailmalla näyttää ampumalla tehtäviä joukkomurhia tapahtuvan vain Usa:ssa ja meillä. Amerikassa touhu vaikuttaa olevan summittaista räiskimistä, mutta meillä on jo Pihtiputaan surmista lähtien ollut erityispiirteenä se, ettei ambulansseilla ole ollut juurikaan käyttöä. Luulisi Usa:n vaikutusvaltaisen Kansallisen Kivääriyhdistyksen huomioivan asian toiminnassaan.

Kun näin eilisen joukkomurhaajan kuvan, muistin, että istuin miestä vastapäätä junassa toista kymmentä vuotta sitten. Hän matkusti Mikkeliin. Mieleeni on jäänyt, että ihmettelin miehen harvinaisen synkkää ilmettä. Siihen aikaan oli lehdessä juttuja Mikkelin seudulle sijoitetuista Jugoslavian pakolaisista ja heidän tarinansa olivat niin karmeita, että ajattelin miehen synkkämielisyyden syyn löytyvän Balkanin sodan tapahtumista.

Joku Pertunmaalle sijoitettu muslimikin oli ItäHäme-lehden mukaan kertaalleen ammuttukin joukkoteloituksessa, mutta niin huonosti, että hän nousi myöhemmin haudasta ja muutti Suomeen.

Kommentit (0) 

Pietari

02.01.2010, 18:50

Tässä seisoo tsaari Pietari Suuri Petroskoin puistossa. Ajankohtainen henkilö sikäli, että Teemalla esitetään parhaillaan sarjaa hänestä. Sitä mielenkiintoista asiaa telkkarissa ei ole tsaarista kerrottu, että hän ei lukeutunut sikäläisen yhteiskunnan isokenkäisiin. Vaikka miehellä oli pituutta 203 cm, oli kengännumero 38.

Pietari oli ihmishirviö. Hänen vuokseen naputtelen tätä juttua Savossa enkä Inkerinmaalla. Koivistoisten suku joutui lähtemään Pietaria karkuun venepakolaisina ns. huitsin nevadaan eli Sisä-Savoon tämän alkaessa rakentamaan suomalaisten suolle Pietari-nimistä maailman metropolia.

Mutta tuon patsaan juurella opin tietämään, että melkein sukulaismies, ainakin ns. väärän koivun kautta, siinä pasteeraa. Nimittäin tsaarin puoliso oli Savon Sanomien  mukaan Kuopin Argillandereita, joka on Kauhasten suvun pappishaara. Ja patsaan juurella Leppävirran Koivistoisten sukuhaaran edustaja kertoi, että heidän suvussaan on myös Kauhasia.

Joten nyt tiedetään yleisesti, että Romanovien tsaarisuku oli Savon Kauhasia, Venäjän historian suurin sotapäällikkö Suvarov Savon oli Savon Suhosia kuten myös Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan luojaTage Erlander, Usa:n presidentti Nixon Kiuruveden Nikkasia ja Bushit Säämingin Halttusia, vaikka tätä asiaa pyritäänkin peittelemään. Mutta uusi ja ainakin minulle yllättävä tieto on se, jonka juuri sain selville, että Putin onkin Savon Pulkkisia.

Kommentit (0)