|
Jalopeura |
19.10.2009, 18:39 |
|
Palataanpa toissailtaiseen hirviasiaan. Olen Risto Isomäen kanssa täysin samaa mieltä, että hirveä, tuota metsiemme uljainta eläintä, jonka nimenä pitäisi olla jalopeura, tulisi suosia kaikin käytettävissä olevin keinoin, niin maalla, merellä, kuin myös ilmassa. Mielestäni hirviä ei pitäisi tappaa, vaan ne tulisi kesyttää vetoeläimiksi turvaamaan kansamme ruokahuoltoa mahdollisissa kriisioloissa. Hirvi säilyttäisi työkykynsä niukoissakin olosuhteissa. Onhan uskomatonta, että hevosen kokoinen eläin selviää talvisissa metsissämmekin syömällä risuja ja männynkäpyjä. Ihmettelen muinaisia esi-isiämme, jotka kesyttivät hevosen ja poron, mutta jättivät hirvikannan hyödyntämättä. Ja hirvet toisivat uutta verta myös maamme raviratojen kaviourille. Kumpi muuten onkaan nopeampi, tämä metsiemme kuningas vai hevonen? Veikkaan, että tosi pitkillä matkoilla pitkäsäärinen hirvi voittaa. Ideani hirven kesyttämisestä ei ole oma. Pariisin rauhansopimuksen jälkeen maamme kirjastoista siirrettiin varastojen kätköihin monet reipashenkiset poikien seikkailukirjat, joka tietysti oikein olikin. Varastojen aarteita tutkiessani löysin 30-luvun maanpuolustushenkisen tieteiskirjan, jossa maamme armeija otti käyttöön hirvet bolshevismin vastaisessa kamppailussa. Armeijalla oli erityiset hirviratsujoukot ja varsinkin pikakiväärillä oli hyvä ampua hirven selästä käyttäen tukevana jalustana tämän jalon eläimen sarvia. Harmi, etten muista kirjan nimeä enkä edes kirjoittajaa. Kukkosen Jussi Suonenjoen Rieponlahdesta se ei kuitenkaan ollut, vaikka Jussi julkoikin kilokaupalla samankaltaisia kansanmurhaan kannustavia teoksia. Jussi Kukkosta voisi kirjailijana luonnehtiakin kuvaavalla määreellä ”sotahullu”.
|
|
|
Metän elukoista |
20.10.2009, 18:36 |
|
Jatketaanpa sarjaa ihmeellisestä luonnosta. Viime kesän pitkällä Karjalan kierroksella oletin näkeväni kaikenlaisia ihmeellisiä otuksia sikäläisissä erämaissa. Mutta mitään en nähnyt. Seudulla vuosia liikkunut bussikuskikin vakuutti nähneensä matkoillaan ainoastaan yhden karhun. Suomen maantien ojat ovat täynnä liikenteen vaatimia viattomia uhreja, mutta itärajan takana ei niitäkään näkynyt. Osasyynä on varmaankin hiljaisemmat nopeudet ja vähäisempi liikenne, mutta sekään ei selitä kaikkea. Tienvarsilla ei näkynyt eläviäkään lintuja, jäniksiä eikä kettuja kuten meillä. Ilmeisesti Karjalan karut korvet eivät niitä elätä; ehkäpä nekin tarvitsevat kulttuurimaisemaa pysyäkseen hengissä. Korppipariskunnan satuin näkemään keskellä tietä torkkumassa. Puhutaan, että korpit ovat ihmisapinan luokkaa älykkyydeltään. En usko. Suomessa varikset ja harakat tuntevat vallan mainiosti liikennesäännöt ja sen, millä puolen viivaa voi huoletta oleskella. Karjalan korpit eivät tienneet, tai sitten se oli itsemurha. Toinen linnuista aivan tarkoituksella heittäytyi linja-automme alle menehtyen välittömästi. Ehkä se oli saanut elämästään tarpeeksi. Toivottavasti leski ymmärsi syödä vainajan suurella ruokahalulla.
|
|
|
Kravatti |
21.10.2009, 04:11 |
|
Herrana on hyvä olla. Ensiksikin palkka on työmäärään ja vastuuseen nähden kohtuuttoman hyvä ja lisäksi valtion virastoissa on yleensä hyvä kaukolämmitys sekä sisävessa. Myös koulutuspäiviä järjestetään, joissa yleensä syödään veronmaksajien kustantamaa kokolihaa ja juodaan niin kalliita juomia, että pyrkimykseni päihteettömään elämäntapaan saattaa taas vaarantua. Tällä kertaa olen lähdössä Helsinkiin Hotelli Scandic Continentaliin, jonka nimikin on niin hieno, että kravatin tarve on mitä ilmeisin. Ja kyllähän minulla sellainenkin herrojen kapistus on. En ole sentään niin köyhä, etteikö minulla olisi varaa solmioon, mutta solmu siitä puuttuu enkä hallitse muita solmumalleja kuin umpisolmun ja vähän mietityttää, onko umpisolmun käyttö sopivaa tässä asiayhteydessä. Muuten solmioni alkaa olla puhki kulunut, joten vaikkapa Niksi-Pirkka voisi julkaista jonkinlaisen solmion paikkausohjeen.
|
|
|
Volvo ja KGB |
22.10.2009, 19:16 |
|
Helsingin matkan parasta antia oli se, että ehdin junassa lukemaan melkein kokonaan Suojelupoliisin uuden historian. Ja siitähän löytyy mielenkiintoisia tarinoita vanhoista tutuistani. Volvo-Markkanen lienee taustaltaan Suonenjoen Markkasia, jotka ovat alunperin Suonenjoen Kolehmaisia, joiden tunnetuin edustaja ja suvun kantaisä Esko Kolehmainen eli ruotsiksi Eskil Utermark (savoksi sittemmin Esko Markkanen) toimi yhtenä nuijamiesten päälliköistä. Toimen mies on myös hänen jälkeläisensä Matti Volvo Markkanen, sillä sen lisäksi, että hän Tanskassa ryösti 20 pankkia, ehti hän myös toimimaan KGB:n agenttina. Ainakin Supon historiikki niin väittää ja antaa ymmärtää, että mies kävi vallan kovat kurssit Moskovassa. Toisaalta sitä kirja ei kerro, miten Volvo pääsi eroon KGB:n haasteellisesta virasta; nimittäin käsittääkseni kyseisellä järjestöllä oli osasto, joka huolehti siitä, ettei agentti siitä noin vain ainakaan yhtenä kappaleena eroon päässyt. KGB:n salamurhaosaston päällikkönä oli pitkään meidän kaikkien suomalaisten rakastama vanhan hyvän ajan sivistynyt ja humaani herrasmies Viktor Vladimirov, jonka olemus toi enemmänkin mieleen englantilaisen lordin kuin ammattimurhaajan. Ja se on hyvä se, koska on parempi, että yleisen turvallisuuden ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta tarpeellisia salamurhia järjestelee sivistynyt herrasmies, kuin joku psykopaattinen tappamisesta nauttiva typerys.
|
|
|
Pankkimiehiä |
24.10.2009, 09:22 |
|
Mikkeli on lahjoittanut kolme huippulahjakasta kuuden ällän ylioppilasta isänmaan palvelukseen. Kaikki he ovat kunnostautuneet pankkialalla. Ahti Karjalainen ja Erkki Liikanen ovat toimineet Suomen Pankin johtajina, mutta Matti Volvo Markkanen on erikoistunut pankkiryöstöihin.. Kansan syvät rivit tuntevat Volvo-Markkasen ammatti ja taparikollisena, mutta tämä on ollut pelkkää hämäystä, sillä itse asiassa mies on salainen agentti, kuten eilen Supon historiikista paljastui. Olen tosin lukenut Taavi Kassilan kirjoittamasta Volvo Markkasesta kertovasta elämänkertateoksesta myös tämän hämmästyttävän asian. Pidin silloin tarinaa pelkästään vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. Kassilan kirjan mukaan Matti Markkasen kunnianhimoinen ja fasismiin taipuvainen isä, siviiliammatiltaan muuten Mikkelin nuoriso-opiston kulttuuriaineiden opettaja, järjesti huippuälykkään poikansa KGB:n palvelukseen, kun oli käynyt ilmi, ettei tämä halunnutkaan opiskella yliopistossa fonetiikkaa. Niinpä isän toinen unelma-ura oli vakoojan vaativa ammatti. Isä tiesikin asiasta yhtä ja toista, sillä hän oli toiminut sotasensuuripäällikkönä. Hän puolusteli pojalleen ammatin etuja monipuolisesti ja selitti, että Matti saisi ilmaisen koulutuksen Lontoossa ja Moskovassa. Asian käytännön järjestelyt hoiti Neuvostoliiton suurlähetystön kulttuuriattasea tai oikeammin, KGB: paikallisjohtaja, Viktor Zegalil. Sen jälkeen Matti Markkanen viettikin värikkäitä vuosia maailmalla ja työnantajakin vaihtui myöhemmin. Isabellan, Markkasen intohimoisimman rakkauden vuoksi, tämä salainen agentti siirtyi KGB:stä OAS:n eli Ranskan salaisen armeijan leipiin. Algerian sodan aikaan Markkaselle sattuikin yhtä ja toista. Nyttemmin Markkanen on tiettävästi luopunut salaisen agentin tehtävistä ja TV-jutun mukaan mies viettää rauhallisia eläkepäiviä jossain Kanarialla.
|
|
|
Vaahto suussa |
24.10.2009, 18:32 |
|
Volvo-Markkasesta vielä sen verran, että muistelmissaan mies kertoo viihtyneensä erittäin hyvin Tanskassa, jossa hän asioi noin 20 pankissa. Markkasen mukaan tanskalaiset olivat leppoisaa ja ystävällistä väkeä. Kun siellä rehti pankkirosvo juoksi pois tapahtumapaikalta, näytelmää sivusta seuranneet kansalaiset taputtivat ja kannustivat karkuun yrittävää rosvoa. Mutta Suomessa on toisin. Kun täällä erehtyi syyllistymään samanlaiseen kolttoseen, niin heti löytyi muutama tyyppi, jotka halusivat välttämättä leikkiä sankaria ja jotka alkoivat vaahto suussa raivoisasti seuraamaan onnetonta rikokseen sortunutta lähimmäistä. Muistankin, kun noin kymmenen vuotta sitten moottoripyörämiehet ryöstivät Uukuniemen Osuuspankin konttorin, niin kyllä ainakin Matin kioskilla oli vallitsevana se näkemys, että pankin läheisyyteen olisi sijoitettava tarkka-ampuja estämään tekojen uusiutuminen. Ainakin Kioskin Matti itse, 80 v, oli valmis tähän tehtävään, koska hän oli jo sota-aikana harrastanut ammuntaa paljonkin. Tuo Uukuniemen pankkikeikka ei selvinnyt koskaan ja samana päivänä myös jossain Ylä-Savossa tuntemattomaksi jääneet moottoripyörämiehet ryöstivät pankin. Volvo-Markkasen kunniaksi on korostettava sitä, että hän kertoo inhoavansa väkivaltaa eikä hän itse ole tainnutkaan siihen syyllistyä. Volvon kavereista en ole ihan varma. Kerran hän pakeni jostain huipputurvallisesta vankilasta kaverinaan Tappaja-Salmiseksi kutsuttu mieshenkilö. Muistelen, että Salminen oli syntyjään Ylä-Savon poikia ja että elämänsä jossain vaiheessa hän asui Vantaan Koivukylässä, jossa moni muukin suurmies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja on kortteerannut. Koivukylässä Tappaja-Salminen oli pidetty ja arvostettu alansa ammattimies.
|
|
|
ADHD |
25.10.2009, 19:42 |
|
Toivottavasti yksi kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa. Aamun Hesarin tärkeimmällä aukeamalla poseeraa Suomen ulkoministeri vekkulisti hymyillen ja tekee poikamaisesti ns. aasinkorvat vierellään seisoville rauhanturvaajille. Kuva liittyy siihen, että maamme on joutunut huomaamatta sotaan Afganistanissa eikä kukaan ole älynnyt kertoa asiasta edes presidentille tai sotilaille, joita asia eniten liikuttaa. Jotenkin tulee mieleen, ettei Stubbinkaan pakassa ehkä sittenkään ole kaikki kuvakortit tallessa. Eipä tehnyt Paasikivi aasinkorvia Helsingin asemalla Mannerheimille ja Kalliolle lähtiessään Moskovaan neuvottelemaan. Eikä tehnyt Kekkonen aasinkorvia Stalinille ja Molotoville, kun kuuluisassa YYA-kuvassa poseerattiin. Toivoa sopinee, että Stubbilla on ainoastaan ADHD-niminen sairaus. Ylivilkkaus ja loputon hölösuisuus viittaa siihen vahvasti. Samoin myös se, että dosentti Johan Bäckman väitti TV:ssä Aleksanterin olleen kova koulukiusaaja. Mutta onneksi ADHD-sairauteen on olemassa hyvä lääkitys. Esitän, että ulkoministerimme lääkitystä vaihdetaan pikaisesti. Stubbin hyvä puoli on se, että hän vaikuttaa olevan aidosti sellainen kuin on, toisin kuin vaikka toinen juppi-ministeri Katainen. Tämähän pillautti telkkarissa itkun, kun joutui kertomaan, että silloinen ulkoministeri oli lähettänyt ns. puolituhman tekstiviestin jollekin vapaamieliselle naiselle, joka oli varmaan ammattinsa puolesta tottunut pahempaankin. Katainen oli varmasti ainut Suomen mies, jota tapaus itketti eikä naurattanut. Katainen olisi voinut Kanerva-asiassa ottaa oppia Kakkisensalon Ollista. Kun Ollille eräs Kärkkäälän mies valitti, että tämä luulee naapurin ukon vikittelevän eukkoaan, niin siihen Olli antoi viisaan neuvon: ”Salava se kutale, niin loppuu juoksentelu.” Ehkä tätä konstia olisi voinut kokeilla myös tekstiviestijupakassa.
|
|
|
Urheilukello |
26.10.2009, 19:58 |
|
Elintaso on noussut vuosikymmenien saatossa. Epäilen, että Päätalon kirjoista tuttu junankuvakello, maksoi 20-luvulla monen kuukauden jätkän palkan. Tuon kiiltävän kellon ostin kuusi vuotta sitten Lidlistä hintaan 3,90 €. Tälle kulutushyödykkeelle luvattiin kolmen vuoden takuu. Alunperin se oli vaalean vihreä, mutta kyllästyttyäni lähimmäisteni ihasteleviin huudahduksiin, raaputin santapaperilla värin pois. Jonkun kerran olen joutunut vaihtamaan tähän 3,90 €:n kelloon pariston ja se maksoi vähintäin viisi euroa eli huomattavasti itse päälaitetta enemmän. Tähän asti laite on toiminut sekunnilleen oikein. Mutta alkusyksystä se alkoi pysähtelemään ja tunsin ahdistavaksi vahtia koko ajan kelloa ja ravistella sitä käyntiin toimintahäiriön sattuessa. En enää uskonut, että kysymys on patterin loppumisesta ja koska sen vaihtokin olisi maksanut seitsemän euroa, ostin Lidlistä uuden tyylikkään urheilukellon, joka maksoi peräti 4,90 €. Niin se kaikki kallistuu. Saatanan hallitus! Tosin uudelle aikaraudalle luvattiin peräti viiden vuoden takuu. Mutta palataanpa eiliseen ulkoministeriaiheeseen. Nimittäin, kun kiedoin tarrahihnan ranteeseeni, tunsin itseni jostain syystä ihan Aleksander Stubbiksi. Meissä molemmissa on paljon samaa hoikkaa urheilullisuutta. Luulenpa, että ulkoministerilläkin on samanlainen Lidlin erikoistarjousurheilukello.
|
|
|
Shakaalin radio |
27.10.2009, 19:47 |
|
Maalta tulleena savolaisnuorukaisena opin Vantaan Koivukylässä tuntemaan asuntolan ulkomaalaiset, koska myös heillä oli taipumus jutella hississä. Varsinkin erään lähes 145 cm pitkän eteläamerikkalaisen muistan hyvin. Hän oli opiskellut Moskovassa ja saatuaan sikäläisestä elämänmenosta kyllikseen, siirtynyt Suomeen. Suojelupoliisin historiaa lukiessani palasi mies jälleen mieleeni. Kirjan mukaan KGB yritti pontevasti värvätä häntä palvelukseensa, mutta turhaan, varsinkin kun hänen suomalainen vaimonsa kielsi moiset hommat jyrkästi. Neuvostosysteemiin kriittisesti suhtautuvalle värvättävälle myös KGB:n mies myönsi järjestelmän epäkohdat. Supon historiikki vaikenee hienotunteisesti asiasta, joka varmaankin oli supolaisten tiedossa. Nimittäin kyseinen eteläamerikkalainen tunsi Moskovan vuosiltaan hyvin terroristi Shakaalin, jota myös Carlosiksi kutsutaan. Shakaali oli joutunut Neuvostoliitossa vaikeuksiin osoitettuaan mieltään Persian shaahia vastaan ja sen seurauksena hänelle annettiin tiukka määräys heti suksia vaikka mihin hyvänsä. Tuntemani koivukyläläinen oli yrittänyt järjestellä tulevan terroristin sekavia asioita lähtötohakan hetkellä. Koivukylässä tuttavani sitten myyskenteli jonkun minulle tuntemattomaksi jääneen venezuelalaisen tavaroita ja ostin häneltä hienon keltaisen Grundingin mekaanisen, siis kääntyvillä numerolevyillä varustetun, kelloradion. Se palveli minua uskollisesti 26 vuotta, kunnes se jäi Heinolan kaupungintalolle työhuoneeni ikkunalaudalle joutuessani poistumaan kaupungista melkein samalla tavalla, kuin Shakaali Moskovasta. Jos kyseinen keltainen kelloradio vielä on siellä kaupungintalon ikkunalaudalla, heinolaiset voisivat siirtää sen arvonsamukaiseen paikkaan kaupunginmuseon lasivitriiniin ja varustaa sen asianmukaisella pronssilaatalla. Se on minun luotettavan muistini mukaan alkujaan Shakaalin radio. Korostetakoon vielä sitä, että minulla on samanlainen muisti kuin Arvo Poika Tuomisella. Mitä kauemmin tapahtumista on kulunut, sitä selkeämmin minä ne muistan.
|
|
|
Haamuraja |
30.10.2009, 18:37 |
|
100.000 blogillani kävijän haamuraja näyttää ylittyneen heittämällä tämän päivän aikana. Neljää päivää vaille kaksi vuotta se vaati. Kun alan laskeskelemaan, koska seuraava tasaluku, elikkä miljoona ylittyy, muuttuu jo ilmeeni hyvin mietteliääksi. Mutta se 100.000 kävijä ilmoittautukoot minulle ystävällisesti. Hänet palkitaan ruhtinaallisesti. Nimittäin heinolalainen insinööri Tuomo Vesikko lähetti minulle ystävällisesti 2 kpl kehittämäänsä Poppeli-nimistä jouluaattoiltaan soveltuvaa lautapeliä, joka liittyy elimellisesti Heinolan nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Toisen kpl:en peleistä lahjoitan minä täten vähintäänkin yhtä ystävällisesti sille vielä tuntemattomalle sadannelletuhannelle, joka ilmoittautuu ystävällisesti. Ihmemies tuo Tuomo. Tämä perusinsinööri on jo varmaan parikymmentä vuotta vaikuttanut Heinolassa ja vielä hänessä on jäljellä niin paljon ihanteellisuutta, että hän kehittää moisen upean lautapelin kotikaupunkinsa kunniaksi. Se on oikein se. Kyynikko, kuten minä nykyään olen, tietää kyllä kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa. Lopuksi edelleenkin vanhana kyynikkona korostan, että aika monta lautapeliä Tuomo saa jakaa ihmisille, ennen kuin se toissapäiväisen Hesarin ”Heinola – tyly kaupunki”-jutun paikkakunnan ylle langettama synkkä varjo saadaan väistymään.
|
|
|
Niku |
29.10.2009, 19:50 |
|
Siihen keltaiseen, mekaaniseen, kääntyvillä numerolevyilla varustettuun, kelloradioon palatakseni, niin kuvittelemani laitteen alkuperäistä omistajaa, eli terroristi Shakaalia, haastateltiin männä viikolla telkkarissa. Nykyään tämä ihmiskunnan vihollinen viettää aikaansa ranskalaisessa vankilassa ja sieltä käsin hän kertoili leppoisasti ajatuksiaan hyvästä kaveristaan ja suojelijastaan Romanian entisestä diktaattori Nikolai Ceausescusta. Shakaalin mukaan tämä Karpaattien Nero, Ajatusten Tonava ja Metsästäjien Metsästäjä, joilla nimillä Nikua ainakin ylistettiin, oli kunnon mies. Vaimo Elena sen sijaan oli sietämätön ämmä. Siis aika tyypillinen tapaus oli tämäkin pariskunta. Tällaisia pareja on myös Suomi täynnänsä. Luin tuossa juuri professori Tauno Tiusasen Toisin ajattelijan päiväkirjasta, että nykyään romanialaiset tuomitsevat jyrkästi Ceausescun hallitsijaparin ampumisen. Sikäläisen vallitsevan käsityksen mukaan he pääsivät aivan liian helpolla. Ihmisten mielikuvituksella ei tunnu olevan rajoja, kun aletaan keksiä keinoja, joilla voitaisiin kostaa pahantekijöille. Itsekin tuomitsen jyrkästi pariskunnan kuolemantuomion. Se oli juuri 20 vuotta sitten joulunpyhinä, kun telkkarissa vähän väliä näytettiin heidän verisiä ja luotien puhkomia ruumiitaan. Silloin taas hävetti koko ihmiskunnan puolesta. Päällimmäiseksi muistoksi itse Nikusta jäi, että hän pyrki loppuhetkillä miehekkäästi suojelemaan vaimoaan. Palatsivallankumoushan se taisi pohjimmiltaan olla ja vähän pienemmillä ihmishirviöillä oli kiire päästä eroon tärkeästä todistajasta. Casusescut kuulemma houkuteltiin lentokoneeseen, jolla oli tarkoitus mukamas paeta maasta, mutta polttoainetta siihen ei kukaan ollut muistanut tankata.
|
|
|
Aatu |
30.10.2009, 19:00 |
|
Jatketaanpa diktaattorisarjaa. Sain juuri luettua Ian Kershawin 1000 sivuisen Hitler-kirjan ja niin syvästi se vaikutti, että minä, joka en yleensä unia näe enkä harrasta oluen juontia, olin yhtenä yönä saksalaisessa oluttuvassa kaljalla Aatun kanssa. Valveilla en moista muuten harrastakaan ja sen huomasi myös unessa, sillä meillä kummallakin oli kolpakon sijasta edessämme isot lasiset mehukannut, joista siemailimme oltta. Hitlerillä oli pieni nuhruinen mies, jolla oli iso koppalakki ja lipan alta näkyi vain nuhainen pottunenä. Fuhrerin ison koppalakin selitys oli todellisuudessa siihen asennettu paksu teräslevy, jonka piti suojata salamurhilta. Ryyppykaverini oli kovasti onnettoman oloinen ja valitti suomenkielellä, että ”siellä itärintamallakin menee nykyään päin persettä.” Yritin lohduttaa onnetonta tyrannia ja vakuutin, että ”kyllä se siitä vielä hyväksi kääntyy”, vaikka en uskonut sitä itsekään, mutta mies oli selvästi vailla rohkaisun ja lohdutuksen sanoja, joten tein vain velvollisuuteni. Muuten maamme työpaikoilla on tapana nimitellä vit…, siis särmikkäitä esimiehiä pikkuhitlereiksi, mutta se ei ole oikein. Aatu oli nimittäin erinomaisen hyvä ja pidetty esimies toimistonsa väen keskuudessa. Hän oli aina rauhallinen ja ystävällinen eikä tiuskinut ja nöyryyttänyt alaisiaan, kuten meillä demokratioissa on valitettavan usein tapana. Lopuksi varoitusmielessä muistutettakoon siitä, että suhteellisen vapaissa monipuoluevaaleissa natsit saivat kolmanneksen äänistä ja olivat selvästi suurin puolue. Hitler valittiin diktaattoriksi suhteellisen demokraattisesti ja ilmeisesti Saksan kansan enemmistö tuki oli hänen takanaan noin vuoteen 1944 asti.
|
|
|
Ulkoruokintaa |
01.11.2009, 14:29 |
|
Globalisaatio koskettaa savolaisiakin. Savon Sanomissa oli hätkäyttävä pikkujuttu, jonka mukaan muudan rautavaaralainen erämies oli tavannut riistanruokintapaikalta thaimaalaisia marjanpoimijoita syönnökseltä. Lehden juttu ei ollut tuomitseva eikä huvittunut, vaan pelkästään toteava. Kuitenkin se antoi lukijan rivien välistä oivaltaa, että maailma on kohtuuttoman julma paikka. Uutisesta ei ilmennyt, vieläkö kaukaiset vieraamme liikkuivat shortseissa ja sandaaleissa, kuten vielä vähän aikaa sitten lehtitietojen mukaan tapahtui. Suomi on lainkuuliainen maa; jään odottamaan, nostaako paikallinen syyttäjä asiasta rikosprosessin. Heinolassa asuessani ruokin lintuja ja oravia, jopa pupujusseja näkyi automaatillani sen jälkeen, kun omenapuut oli syöty. Oli oikein hellyttävää seurata elämää ruokintapaikalla. Varsinkin pörhöhäntäiset oravat olivat söpöja. Onneksi en nähnyt siimahäntäisiä rottia. Mielestäni pörhöhäntäiset ovat suomu- ja siimahäntäisiä sympaattisempia eläimiä. Nyt mietityttää, että miltä olisi tuntunut nähdä pikkuinen neekerinpoikanen poimimassa pähkinöitä hangelta. Tai tavata talvipakkasella iso karvainen urosryssä syömässä talia ikkunalaudalta. Luulen, että tällaisen vanhan kyynikonkin sosiaalinen omatunto olisi voinut herätä. Jos olisin Telluksen diktaattori, niin ottaisin rikkailta edes sen verran, että maksaisin kaikille ihmisille euron päivässä. Sen jälkeen maailman köyhät ehkä antaisivat meidän riistanruokintalaitteiden olla rauhassa pelkästään metänelukoiden ruokahuoltoa turvaamassa.
|
|
|
Joron jäljillä |
01.11.2009, 19:50 |
|
Nuo eilen mainitut thaimaalaiset eivät varmaankaan ymmärtäneet olevansa joron jäljillä ruokaillessaan riistanhoitopaikan rehuilla. Ymmärrän täysin heidän tunteensa. Itsekin olen syyllistynyt ainakin saman suuruusluokan laittomuuteen nuornamiesnä, vaikka jo silloin tähtäsin virkamieheksi ja ura olisi voinut tyssätä jo siihen tapaukseen. Tosin korostan sitä, ettei pikkuvirkamiehen ura ole koskaan ollut minulle varsinainen unelma. Olen nimittäin käynyt tietämättäni varkaissa. Pääsin noin 30 vuotta sitten silloisen työni puolesta vierailemaan Arabian tehtaan kaatopaikalla ja se oli todellinen aarreaitta kaltaiselleni köyhälle ja pieneläjälle. Löysin sieltä upeita astioita, jotka mielestäni olivat virheettömiä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että vaikka edistin kestävän kehityksen kannalta arvokasta kierrätysideologiaa ja mielestäni pelastin hylkytavaran joutumisen haaskuuseen, kysymys oli kuitenkin teosta, joka oikeudessa olisi katsottu varastamiseksi. Onneksi rötökseni on jo vanhentunut. Tuosta thaimaalaisten marjanpoiminnasta vielä sen verran, että luin erään sikäläisen pienviljelijän keränneen vuorokaudessa 120 litraa mustikoita. Itse olen hermoromahduksen partaalla ensimmäisen litran jälkeen. Ilmeisesti vanhan riisinviljelykulttuurin ihmiset ovat luonnostaan ahkeria ja sitkeitä tosin kuin me kaskikulttuurin edustajat, jotka ainakin täällä Savossa ajattelevat, että hullu töetä tekköö, viisas piäsöö vähemmälläkin. Mustikanpoiminnan 120 litran tulos vastaa 100 metrillä yhdeksän sekunnin alitusta ja on sitä paitsi hyödyllisempi asia. Muuten merkillinen sanonta tuo otsikon ”olla joron jäljillä”. Kuka onkaan joro? Tuolla Keski-Savossa on merkillinen kuntaketju, nimittäin Joroinen, Varkaus ja Pieksämäki eivät nimistönsä puolesta houkuttele turistivirtoja, vaikkakin esimerkiksi Joroisten Joronjälki on todellinen arkkitehtooninen nähtävyys. Se lienee maailman rumin rakennus. Liittyyköhän joro jotenkin Joroisten kunnan vaiheisiin. Kävikö Joro Varkaudessa varkaissa ja kärsi rangaistuksensa Pieksämäellä.
|
|
|
Paniikkia |
02.11.2009, 18:53 |
|
Eilen tuli telkkarista ohjelma Estonian uppoamisesta. Suuresta laivasta poistuminen onnettomuustilanteessa on hankalaa. Vain joka kuudes matkustaja pelastui. Sama suhde taisi olla myös Ilmarisen tapauksessa, vaikka se laiva oli täynnä nuoria asiaan koulutettuja miehiä. Luulen, että Estonian pelastuneista vain noin joka kuudes oli nainen. Ohjelmassa haastateltiin merestä lautalle selvinnyttä raavasta miestä. Hän oli ymmärtänyt ottaa ylleen kahdet pelastusliivit ja lisäksi kumpaankin kainaloonsa yhdet. Neljät liivit pitivät pään niin ylhäällä, ettei hänen tarvinnut niellä suolavettä. Luulen, että naiset ja naismaiset miehet olisivat ottaneet vain yhdet liivit. En ole onnistunut saamaan tietooni, millaista taistelua pelastumisesta ja pelastusvälineistä laivalla käytiin. Paniikissa ihmiset luullakseni unohtavat sivistyneet käytöstavat. Tässäpä olisi oiva aihe elokuvalle. Tuo paniikki on minullekin tuttu asia. Vähän Estonian tapauksen jälkeen heräsin Mariellen pohjakerroksen hytissä aamuyöstä laivan heiluntaa ja paniikki oli lähellä. Mieleen tuli, että hyvinkin vielä lähistöllä pohjassa makaavan Estonian jossain ilmataskussa saattaa joku olla yhä elossa. Tosin asiantuntijat vakuuttivat, ettei sellainen ole mahdollista. Paniikkiin jouduin myös Imatran lähistöllä, silloin kun siellä liikkui se maailmankuulu leijona. Lähdin huumorimielellä pyöräilemään Heinolasta tapahtumapaikalle, mutta hymy hyytyi, kun leijonapolulla ei liikkunut ketään muita, vain helikopteri pörräsi etsintälennolla. Mieleen tuli kauhistuttavan varma ajatus, että kohta todennäköisesti löydän itseni leijonan persiestä. Paniikkia varmaan ilmeni myös Rautalammin Kivisalmella vuonna -56, kun jarruvikainen ihmisiä täynnä oleva linja-auto sukelsi järveen. Onnettomuudessa hukkui 15 ihmistä. Kattoluukusta ja rikkoontuneesta tuulilasista pelastui yhtä moni. Kaikki hengissä selvinneet olivat jostain syystä miehiä. Tarinan mukaan eräs vaimonsa ja ainoan lapsensa menettänyt pelastunut perheenisä tilasi jostain syystä paikalle kolme ruumisarkkua. Vasta vähän myöhemmin selvisi sen kolmannen ylimääräisen arkun arvoitus.
|
|
|
Kuorolaulumestaruus |
03.11.2009, 19:50 |
|
Eivät ole kuopiolaiset viime aikoina niittäneet mainetta urheilukentillä, joten täytyy iloita edes siitä, että Kuopion Nuorisokuoro voitti kuorolaulannan Suomen mestaruuden. Ja erityisesti täytyy iloita siitä, että kuoronjohtaja Jussi Mattila asuu Suonenjoella. Niin ainakin sikäläinen pitäjänlehti tiesi kertoa. Iloitsenpa vielä siitäkin, että olen kerran esiintynyt voittajien kanssa, eli olimme siis muusikkojen kielellä yhteisellä keikalla. Viime vuoden Kirjakantti-tapahtumassa nämä nuoret esittivät Ulra Bra-yhtiön tuotantoa ja lopuksi lauloimme kaikki yhdessä, että ”sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta, loittonevaa selkääsi, kiersit vesilammikot ja tiesin, ettet murehdi tätä eroa.” Vaikka nuorisokuorolaiset lauloivat hyvin ja kohtalaisen äänekkäästikin, erottui kuitenkin oma ääneni selkeästi ja tunsin ylpeyttä asiasta. Muuten muistan, kun opettaja Irja Turtiainen yritti opettaa Kärkkäälän alakansakoululaisille yhteislaulua ja monta kertaa hän alkoi tässä tilanteessa kärsivä ilme kasvoillaan muistelemaan, miten lahjakkaita lapsia oli sota-aikana Itä-Karjalassa, jossa hän toimi nuorena opettajana. Me emme olleet erityisen musikaalisia, vaan enemmäkin meidät tunnettiin hirmuisina hiihtäjinä ja kovakätisinä heittäjinä. Ja saattaahan se olla, että siellä Karjalassa esiintyi enemmän laulun runsautta kylvämättä kasvavaa. Epäilen, että jos asiaa tutkittaisiin tieteellisesti, niin todettaisiin, että karjalaiset ovat maamme musikaalisinta väkeä; ainakin havaintoni uukuniemeläisistä, joista tiettävästi kaikki osaavat laulaa ja soittaa, tukee tätä näkemystä. Muuten eräs tutkija selvitti koululaisten kielellisen lahjakkuuden eroja ja tuli loppupäätelmään, että pohjoissuomalaiset pojat ovat verbaalisesti lahjattomimpia ja itäsuomalaiset tytöt kaikkein lahjakkaimpia. Tämänkin havainnon voin omakohtaisten havaintojen pohjalta vakuuttaa olevan aivan totta.
|
|
|
Lahjakkuuseroista |
04.11.2009, 20:25 |
|
Jatketaanpa vielä rasistisella linjalla. Eri alueiden väestöillä saattaa ihan hyvin olla lahjakkuuseroja joko biologisista tai sosiaalisisista syistä johtuen; ainakaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka näin olisi. Jostain ilmeisesti insinööreille suunnatusta varmaan ns. populaaritieteellisestä julkaisusta luin joskus, että vaikka ruotslaisia on vain reilut 50 % suomalaisia enemmän, niin potentiaalisia insinöörejä siellä on 300 % enemmän. Mikäpä siinä. Se ei meidän ihmisarvoa himmennä yhtään, vaikka olisimmekin länsinaapureita huonompia insinöörejä. Itse en esimerkiksi vieläkään täysin ymmärrä tasauspyörästön toimintaa. Tukeehan näkemystä ruotsalaisten teknisestä etevyydestä sekin, että he ovat keksineet jakoavaimen ja laivan rupelin. Norjalaisetkin ovat keksineet meitä enemmän, eli heille kuuluu kunnia klemmarista. Toisaalta luin eräästä toisesta populaaritieteellisestä julkaisusta, ilmeisesti kulttuuripuolen lehdestä, että joku tutkija oli luetuttanut ruotsalaisilla, suomalaisilla ja venäläisillä lukiolaisilla jotain merkittävää syvällistä romaania ja pyytänyt nuoria selittämään lukemaansa. Ruotsalaiset eivät tajunneet tekstistä tuon taivaallista, suomalaiset sentään jotakin, mutta venäläiset ymmärsivät asiat loistavasti. Ilmiöllä saattaa olla se selitys, että läsinaapurissa sanoilla ja asioilla on vain yksi merkitys, insinöörithän ovat vähän yksitotisia. Meillä Suomessa, ainakin Savossa jo ymmärretään, että sanoilla voi olla monta merkitystä ja vastuu jää siis kuulijalla. Mutta venäläiset ovat historian saatossa oppineet epäilemään kaikkea. Siunatuksi lopuksi muistelen vielä sitä, että pääministerin Tatu-isä julkoi kymmenisen vuotta sitten kirjan kansojen perinnöllisistä äo-eroista ja synnytti valtavan haloon. Yliopisto-lehden yleisönosastossakin eräs viisas rohkeni kirjoittaa, että suomalaiset, kuten muutkin pohjoismaalaiset, ovat järjenvalonsa suhteen valkoisenrodun pohjasakkaa lukuun ottamatta saamelaisia, joista varsinkin koltat ovat erittäin älykkäitä
|
|
|
Marisätkäkone |
05.11.2009, 20:49 |
|
Karjalasta kajahti eilen kova kommentti, jolla pelastettiin kansamme teknillinen maine. Jos ruotsalaisilla on jakoavain ja norjalaisilla klemmari, niin suomalaisilla on esittää jopa edellisiä vaativampi keksintö. Uukuniemeläinen Jalmari Ahokas onnellistutti ihmiskuntaa kehittämällä sätkäkoneen. Oikeastaan tämä vekotin vain tukee käsitystäni uukuniemeläisistä kulttuuriihmisinä. Nimittäin sikäläinen taiteellinen lahjakkuus on välillä ilmennyt jopa jonkinlaisena taiteellisena boheemiutena ja sätkäkone on omiaan tällaisille pöheikköboheemeille. Ja luulenpa, että niissä muusikkipiireissä, joissa harrastetaan nykyajannuorison kovaäänistä ns. rosk´n roll-musiikkia, kierretään Ahokkaan Jalluun keksinnön avulla huumetupakoita eli kansanomaisesti marisätkiä. Näin uskon omilla silmilläni lehdestä lukeneeni. Joskus ihmettelin sitä, millaisia suururheilijoita 500 asukkaan piskuinen Uukuniemi on maailmalle lähettänyt. On olympiavoittaja Juha Tiainen sekä maamme paras ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen ja tavallaan myös olympiavoittaja Arto Härkösen sukujuuret kiertyvät paikkakunnalle. Mutta enpä ole muistanut kertoa sitä, että moukarimies Juha Tiaiseen kytkeytyi myös hengenkulttuuria. Hänen isoisänsä ja muistaakseni myös isänsä omistivat maamme johtavan harmonitehtaan. Harmonitehtailla meni hyvin siihen aikaan, kun maahamme rakennettiin uusia kansakouluja ja niistä jokaiseen piti jostain merkillisestä syystä hankkia harmoni eikä missään tapauksessa pianoa, kuten sivistysvaltioissa on tapana. Luullakseni tämän valinnan taustalla oli se, että pianoa pidettiin synnillisenä soittimena, koska pianonsoittoa tiettävästi harrastettiin myös Amerikan ilotaloissa. Mielestäni näkemys on perusteeton. Itse en keksi yhtään kappaletta syitä, miksi ilotalotoimintaa ei voisi säestää myös harmonilla.
|
|
|
Kuolleiden urheilijoiden haudoilla |
06.11.2009, 07:29 |
|
Lopetin radion kuuntelun vuosia sitten, kun uudet kaupalliset asemat aloittivat rääkymisensä. Välillä kuitenkin joutuu yleisillä paikoilla tai autossa pakkokuuntelemaan tätä uudenlaista ohjelmatarjontaa ja silloin vallan sydänlihasta kouristaa ja ymmärtää sen, että vihdoinkin proletariaatti on saanut maassamme vallan. Tarkoitan älyllistä proletariaattia. Mutta sitten löysin netistä Ylen Arkiston. Sieltä voi kuunnella valikoiden hienoja ohjelmia. Kuten sarja Kiveen hakatut, elikkä pari vannoutunutta urheilunystävää seisoskelee kuolleiden urheilijoiden haudoilla heitä muistellen. Olen ehtinyt kuuntelemaan jaksot suonenjokelaisesta Kalle Jalkasesta, Arto Tolsasta ja Tarmo Uusivirrasta. Ohjelmasarja löytyy tästä nettisoitteesta http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=20&t=628 . Olen oppinut edellä mainitusta sarjasta arvokasta tietoa elämästä. Esimerkiksi Jalkasen Kallen hammasjutusta on leikki kaukana. Kun hän sylkäisi kuuluisat tekohampaansa kiperässä viestinhiihtotilanteessa hankeen, hänen oli pakko palata ne noutamaan, koska siihen aikaan proteesi maksoi hänen kahden kuukauden palkan. Ja kun kuuntelee jutut Tolsasta ja Uusivirrasta, niin ymmärtää sen kipeän asian, että väkijuomaongelma on melkoinen ongelma työläisurheilupiireissä. Näin on varsinkin työläisurheilijan uran lopettamisen jälkeen, kun kunnon työpaikkaa ei ole tullut aikoinaan hankittua. Entinen Belgian ammattilaishuippu Tolsa pääsi Kotkan kaupungille suojatyöhön venepaikkojen jakelijaksi, joka herätti kaupungissa suurta kateutta. Ammattinyrkkeiljä Tarmo Uusivirta aloitti menestyksekkään uransa tyhjätaskuna, mutta lopettaessaan hänellä oli velkaa satojatuhansia. Muuten Toni Halme ihmetteli kirjassaan sitä, että itsemurhaan päätyneen Uusivirran haudalla oli muistomerkkinä pelkkä keppi, jossa luki ”Uusivirta 1 m X 2 m. Radio-ohjelmasta ilmenee, että euroopanmestarin ystävät päättivät hankkia haudalle kunnon muistomerkin ja se vei oman aikansa.
|
|
|
Piirinmestari |
08.11.2009, 12:25 |
|
Eipä uskoisi, että vähän laiskanpulskan oloinen Heikki Hietamieskin on entinen lupaava urheilija.Muistelmissaan mies paljastaa harrastaneensa nuoruudessaan painonnostoa. Paras saavutus on Etelä-Karjalan piirinmestaruus sarjassa alle 67 kg. Sitten hänen tuli valita, että treenaako kuusi kertaa viikossa urheilua, vai vaihtaako viihteelle ja hän valitsi viihdebisneksen hyvällä menestyksellä. Hietamies tunnustaa, ettei hän ollut sarjansa vahvin mies voittamissaan pm-kisoissa. Paikalla oli selvästi parempikin nostaja, mutta epäonnekseen kanssakilpailija oli niin vahvassa humalatilassa, ettei pysynyt lavalla pystyssä ainakaan painojen kanssa. Jotenkin epäilen, että kysymyksessä olisivat olleet Työväen Urheiluliiton pm-kisat. Muistelen entisen kansanedustajan ja ay-johtajan Risto Kuisman kertoneen muistelmissaan harrastaneensa myös painonnostoa sarjassa alle 67 kg. Olisi hyvän tarinan paikka, jos kyseinen tasapainoton Hietamiehen kilpakumppani olisi ollut Kuisma, mutta ikävä kyllä hyvät tarinat eivät yleensä ole tosia. Vaikka Kuisma varmasti olikin Hietamiehen kanssa saman sarjan ja liitonkin miehiä, niin saattaa olla, että he olivat kuitenkin eri ikäluokan urheilijoita.
|
|
|
Espanjantauti |
09.11.2009, 19:55 |
|
Taas olen ollut väärässä. Väitin jokin aika sitten, että ensimmäisen maailmansodan aikainen espanjantauti olisi tappanaut 20 miljoonaa ihmistä eli kaksi kertaa enemmän kuin itse sota. Ruotsalainen Peter Englund väittää kuitenkin uusimmassa ensimmäisen maailamansodan mentaalihistoriaa käsittelevässä kirjassaan Sodan kauneus ja kauheus, että tämän influenssanepidemian seurauksena kuolleita on voinut olla jopa 40 – 100 miljoonaa. Ensimmäinen maailmansota saattoi siis olla seuraajaansa tuhoisampi. Tuo nimitys espanjantauti on harhaanjohtava. Tauti ei ollut Espanjasta lähtöisin. Sotaan osallistuneiden maiden sensuuri kuitenkin esti epidemiasta tiedottamisen, ja niinpä sodan ulkopuolella ollut ja sen vuoksi asiasta lehdistössään avoimesti kertonut maa sai ansiotta kunnian vitsauksesta. Espanjantautiin sairastuneista kuoli peräti 2,5 %, kun normaaliin influenssaan menehtyy vain 0,1 % taudin saaneista. Ilmeisesti taudissa oli sikäli yhteistä nykyisen sikalenssun kanssa, että pahiten siitä kärsivät nuoret. Tauti levisi varsinkin sotilaiden keskuudessa ja saattaa olla, että se oli keskeisenä syynä mahtavan Saksan armeijan romahtamiseen. Ehkäpä espanjantauti tavallaan pelasti Suomen kansan saksalaiselta kuninkaalta. Nyt sitten ymmärrän tuossa ihan lähellä sattuneita Kuopion hirmuisen pitkän rokotusjonon levottomuuksien perimmäistä syytä, sillä elämästä kuolemasta siellä kamppaillaan.
|
|
|
Lentävä kuolema |
10.11.2009, 22:14 |
|
Hilkka ihmetteli eilisen jutun kommentissa sitä, miten espanjantauti löysi syrjäkylillekin. Tietysti ihmisetkin sitä levittivät, mutta tauti taisi olla myös aikansa lintuinfluenssa. Ainakin se lensi muutamassa päivässä mantereelta Huippuvuorille asti eikä asiaa varmaankaan voi selittää muuten kuin muuttolinnuilla. Syrjäseuduilla kulkutaudit yleensäkin niittivät satoaan, koska ihmisiltä puuttui harvaanasutuilla alueilla vastustuskyky. Inaristakin taisi hetkessä kuolla espanjantautiin 10 % väestä. Muistelenpa myös lukeneeni, että ennen sotia saamelaisnuorukaiset olivat vapautettuja asepalveluksesta, koska he eivät heikon vastustuskykynsä vuoksi selvinneet etelän taudeista. Myös Suonenjoen Kärkkäälän syrjäkylällä kuoltiin kulkutauteihin. Yllä olevassa kuvassa Kakkisen Olli, eli Salon Olli eli Kakkisensalon muaherra elikkkä Olli Koivistoinen ja vaimonsa Kustaava seisovat surullisina poikavauvansa arkun äärellä. Kuvan vakavaa tunnelmaa lisää vielä se, kun tietää, että toisen poikavauvan arkku on rajattu kuvasta pois. Muita lapsia heillä ei ollut. Luulen, että tässä tapauksessa on selityksenä espanjantauti. Muistelen kuulleeni Kärkkäälän kylän historiasta sen, että myös Palehongan tilalta, elikkä nykyään paremmin Palkeena tunnetulta paikalta, olisi koko talonväki menehtynyt johonkin kulkutautiin. Olisiko sekin sattunut ensimmäisen maailmansodan aikaan? Tietääkseni Korhoset muuttivat paikalle tämän tapauksen jälkeen. Onkohan tässä maailmassa vielä joku, joka tietää asiasta enemmän?
|
|
|
Kauneus pelastaa maailman |
11.11.2009, 20:13 |
|
”Kauneus pelastaa maailman” vakuutti karjalainen suurliikemies Kyösti Kakkonen eilen kaupungintalon juhlasalissa, jossa hän oli arkkipiispan vieraana. Yllättävän harva oli se kuopiolainen, joka oli vaivautunut saapumaan paikalle, vaikka kuultavana oli kovasti ajankohtainen ja kuuluisa rahamies. Itsekin menin siinä tarkoituksessa, että olisin tätä merkittävää yhteiskunnallista vaikuttajaa tiukasti silmiin napittaen tiedustellut, että montako kansanedustajaa hän on ostanut omakseen ja paljon sellainen maksaa kappaleelta. Onko hän ostanut sellaisia enemmän kuin se toinen kuuluisa karjalainen kauppamies, jolla tietääkseni on vain kaksi omaa kansanedustajaa. Mutta en tehnyt ilkeitä kysymyksiä. Eikä tehnyt kukaan muukaan, vaikka itse arkkipiispa parhaansa mukaan yritti provosoida sellaisia uteluita esille. Kaksonen puhui niin kauniisti taiteesta ja valtavista taidekokoelmistaan ja siitä, että hän oli tasan kaksi vuotta sitten jäänyt suhteellisen nuorena leskeksi toimittuaan sitä ennen puoli vuotta vaimonsa omaishoitajana, ettei kukaan halunnut loukata tätä viisasta, sivistynytta ja humaania henkilöä moukkamaisilla kysymyksillä. Minulle oli yllätys, että ihan tyhjästä yrittäjän uransa aloittaneen Kakkosen ns. halpahalliketjujen liikevaihto tulee tänä vuonna olemaan noin 600 miljoonaa euroa eli 3,5 tuhatta miljoonaa markkaa. Ja jos kate olisi pieni, vaikkapa 10 % prosenttia, niin kyllähän siitä kertyy 350 vanhaa milliä vuodessa taiteen ja poliitikkojen hankintaan. Kyösti Kakkonen oli oikeasti myönteinen kokemus, vaikkakin yritin pitää mielessä koko ajan sen ainoan asian, jonka opinnoistani muistan. Rikollisille mielentilatutkimuksia työkseen tekevä psykiatri opetti, että jos mielentilatutkimusta tekevä henkilö suostuu lainaamaan tutkittavalleen rahaa, on tutkittava varmasti psykopaatti. Tämä muistan aina, kun törmään poikkeuksellisen miellyttäviin ihmisiin.
|
|
|
Karjalaisia kauppamiehiä |
12.11.2009, 19:41 |
|
Eilisessä jutussa kerroin Kyösti Kakkosesta. Hän on syntyisin Kiihtelysvaaralta Joensuun kupeesta. Vaikka hän vaikutti kovasti sivistyneelta, niin tiettyä pikanttia kansanomaisuuttakin löytyy. Ihan tuli entinen ulkoministeri Leskinen mieleen, kun kauppaneuvos asteli arvokkaaseen tilaisuuteen värikästä Tokmannin muovikassia kantaen. Siitä hän kaivoi lopuksi esille Wirkkalan taidelasia, jonka hän lahjoitti isännälleen arkkipiispalle. Wirkkalan taiteen lahjoittelu ei ole ihan yksilehmäisen touhua. Jonkun pitäisi joskus tehdä tutkimus karjalaisista kauppamiehistä. Tunnetuin on tietenkin sotamies Rahikainen, mutta löytyy niitä muitakin. Parina vuotena oli Suomen rikkain Veikko Lesonen, jonka sukujuuret kiertyvät Vienan Karjalaan. Sukunimestä päätellen samalta suunnalta tuli myös hänen liikekumppaninsa Jorma Terentfeff, joka taisi tulojensa puolesta olla myös ainakin ihan hyvällä pistesijalla. Epäilen, että autokauppaa maassamme hallitsevat Laakkoset ja Hartikaiset ovat myös jostain Joensuun suunnalta. Ja jollei muistina aivan petä, niin sijoittajanerot Taito Tuunanen ja Juhani Riikonenkin taitavat olla taustaltaan Karjalan poikia. Ja jollei muistini vallan täysin petä, niin Riikosen isoisä taisi olla laukkuryssien kuninkaaksi väitetty Grigorjeff, joka nimi on ilmeisesti muuttunut matkan varrella Riikoseksi. Minulla, jolla on uskoakseni poikkeuksellisen rikas muisti ja mielikuvitus, on mielessäni sellainenkin tapaus, että joskus suuren pankkikriisin aikaan jotain Riikosen sijoittajan opasta myytiin kirjakaupoissa superalennuksella. Ja siitä muistelen lukeneeni taiteeseen sijoittamisesta sen ohjeen, että suurien taulujen hinta säilyy pieniä parempana. Ilmeisesti kulttuurinharrastaja hänkin kuten myös Kyösti Kakkonen. Veikko Lesosen elämänkerrasta muistelen sitten ihan varmasti lukeneeni, että hänkin olisi kulttuurisukua ja ennen kaikkea ruumiinkulttuurin puolelta. Muistelen kirjassa kerrotun, että Lesosen isä kamppaili painissa ihan tasapäisesti maailmanmestari Eero Tapion kanssa. Mutta voin muistaa väärinkin, valalle en mene.
|
|
|
Tököttiä |
13.11.2009, 19:07 |
|
Kiitokset Suomussalmen Mirjalle. Hän viestitti, että Ylen arkistossa on vielä muutaman päivän ajan kuultavissa tämä tosi jännä ohjelma http://yleradio1.fi/dokumentit/todellisiatarinoita/ . Kuunnelkaa hyvät ihmiset, varsinkin kaikki suonenjokelaiset, kuulette tuttuja ihmisiä, joista monet eivät ole enää keskuudessamme. Toimittajakin on mansikkakaupungin Leena Jäppinen. Mirja sähköpostitti, että suomussalmelaisten mukaan juttu kertoo sikäläisestä merkillisestä tervatehtaasta ja sen vielä merkillisemmästä omistajasta. Mutta ei kerro suomussalmesta tehtaasta, vaan suonenjokelaisesta tuotantolaitoksesta. Kerrankos nuo paikkakunnat sekoavat, koska ne ovat onematopoeettisesti toisiaan lähellä. Tehtaan perusti Viron juutalainen herra Saidelson 30-luvun lopulla Savoon ja se valmisti koivuntuohesta tervaa elikkä tököttiä. Synnyinkaupunkini on ymmärtääkseni ollut siis joskus maailman johtava tökötin tuottaja. Mutta mihin tarkoitukseen tököttiä tehtiin, jää arvoitukseksi. Kuitenkin Savossa uskottiin, että jotain vilunkia tuollaisessa toiminnassa on, ja herra Saidelson sai 24 tuntia aikaa poistua maasta. Epäiltiin vahvasti, että juutalaistaustainen liikemies oli Moskovan agentti. Tässä mielipiteessä on varmasti vankka logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu. Vähän samanlainen asia oli sota-aikana Heinolaan tehty valtava keskeneräiseksi jäänyt kallioluola, johon oli ilmeisesti tarkoitus säilöä puuspriita liikenteen tarpeisiin. Kuitenkin sodan jälkeen työmaalla operoineet hevosmiehet kertoivat varmana tietona, että ”perkele, niin jäi Hitlerin raskasvesivarasto kesken.” Siinäkin ajatuksessa on vankka logiikka, joka sekään ei minulle täysin avaudu.
|
|
|
Pena |
14.11.2009, 20:18 |
|
Muutama vuosi sitten kansalta kysyttiin, ketkä kuuluvat Suomessa älymystöön. On luonnollista, että Georg-Henrik Von Wright valittiin ykköseksi, koska hänellä oli niin hieno nimi ja niin tuuheat kulmakarvat. Hopealle sijoittui jostain merkillisestä syystä hiihtäjänä kunnostautunut Marjo Matikainen ja muistaaksen pronssille vielä merkillisemmästä syystä kalastaja-kirjailija Pentti Linkola. Ihmettelin jo silloin Suomen kansaa, jonka mielestä ihmiskunnan enemmistön tappamista avoimesti kannattava henkilö on huomattava ajattelija. Meissä taitaa sittenkin olla paljon yhteistä venäläisten kanssa, koska siellä tiettävästi arvostetaan eniten Stalinia, Iivana Julmaa ja Pietari Suurta, jotka kaikki olivat joukkosarjamurhaajia. Nyt Linkola on taas iltapäivälehtien mukaan ehdottanut, että luonnonsuojelullisista syistä iso osa ihmisistä olisi syytä lyödä lihoiksi. Linkolan malli saattaisi tietenkin olla ratkaisu myös työllisyys- ja terveyspoliittisiin ongelmiin. Mitenkähän suuren ajattelijan maineen tässä maassa saisikaan, jos ehdottaisi, että työttömät ja pitkäaikaissairaat jauhetaan minkinrehuksi. Niinhän lyötäisiin tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä samalla tuettaisiin myös vaikeuksissa olevaa turkistarhausta. Muuten Linkolalta pitäisi kysyä, etteikö tappamisen sijasta riitä vaikkapa se, että iso osa tyttövauvoista steriloidaan. Luultavasti sellaiselle hankkeelle olisi helpompi saada kansan tuki.
|
|
|
Murha-Kustaa |
15.11.2009, 20:47 |
|
Jatketaanpa kansan mielipiteiden pilkkaamista. Vuosi sitten valittiin historian suurin suomalainen eikä valinta kohdistunut Väinö Myllyrinteeseen (252 cm), vaan vapaaherra Mannerheimiin. Se ei ollut suuri yllätys, mutta yllätys oli se, että marsalkka on saanut patsaansa myös Seinäjoelle, kuten kuva todistaa. Siinä onkin hyvä tietokilpailukysymys; missä kaupungeissa on Mannerheimin patsas? Sikäli Mnnerheimin valinta suurimmaksi suomalaiseksi oli yllätys, että hänen persoonaansa kytkeytyy tietynlainen ristiriitaisuus, ja niinpä suuri osa kansasta käytti valkoisen armeijan ylipäälliköstä sisällissodan jälkeen hellittelynimeä ”Murha-Kusta”. Nykyajan maailmassa hänen paikkansa olisi ilman muuta Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa joukkotuhonnasta syytettynä. Hän oli oman aikansa tuote ja tsaarin upseerina hän oli jo Venäjällä oppinut, miten kapinoitsijoita kohdellaan. Yleensä kaikki maailman suurmiehet kytkeytyvät Suonenjoen Kärkkäälän kylään, mutta Marskin osalta yhtymäkohtia on pikkuisen vaikea löytää. No sellaisen jutun olen kuullut, että Suonenjoen Yhteislyseossa oppilaiden piti joskus 50-luvulla kirjoittaa äidinkielen tunnilla aine Suomen marsalkasta. Myös tuleva SKDL:n kansanedustaja ja poihjoismaisten parlamenttien moninkertainen hiihtomestari Pauli Räsänen teki työtä kaskettynä. Ilmeisesti hän kirjoitti ihan rehellisesti, mitä mieltä hän Mannerheimista todella oli ja ehkäpä hän kiinnitti myös huomiota tämän persoonaan kytkeytyviin ristiriitaisuuksiin, koska sai aineensa johdosta käytöksen alennuksen. Jostain syystä aine joutui myös kouluhallituksen syyniin ja sieltä se kuulemma palautettiin varustettuna arvosanalla täysi 10.
|
|
|
Tuhoamisleiri |
16.11.2009, 19:45 |
|
Jatketaanpa Mannerheimin pilkkaamista. Eilen jäi mainitsematta, että kapinan jälkeen punikin pentujen suosikkiloru taisi olla, että ”Mannerheimi vankka / kävelee kuin ankka / rinta on kuin romukaupan akkuna.” Tuo viittaus romukaupan akkunamaiseen rintaan tarkoittaa luullakseni sitä, että Marskin takin miehustaan oli kiinnitetty monenlaista tilpehööriä kunniamerkkien muodossa. Perussyy kitkerään mielenlaatuuni sotamarsalkkaa kohtaan johtuu siitä, että muutin juuri työhuoneeni entisen Kuopion kasarmin hevostalliin; hyvä ja hieno rakennus, kyllä tsaarin aikaan osattiin vielä rakentaa. Pitää vallan selvittää, että kun rakennuttajana oli Venäjän unionin kriisinhallintajoukot, niin kuka olikaan rakentajana. Oliko armeijalla oma rakennusosasto vai joko toiminta oli silloinkin ulkoistettu ja yksityistetty vaikkapa jollekin kuopiolaiselle rakennusliikkeelle. Komea prosnssilaatta on yhden kasarmirakennuksen seinässä. Sen mukaan tässä asui poikasena Martti Ahtisaari. Senhän tietenkin kaikki tietävät, mutta moni ei tiedä, että Ahtisaari voitti kasarmilaisten hiihtomestaruuden sarjassa pojat alle 14 v. Ja sitten se varsinainen kitkeryyteni syy. Kesällä 1918 kasarmilla toimi keskitysleiri tai paremminkin tuhoamisleiri. Vaikka kapina-aikaan Kuopiossa ei juurikaan sodittu, niin siitä huolimatta muutamassa kuukaudessa leirillä menehtyi 476 ihmistä, eli hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan tapahtui ilman, että ylipäällikkö Manerheim puuttui ainakaan ehkäisevästi asiaan. Siihen Ahtisaari-plakaatin viereen pitäisi vaikkapa historiaa vaalivan Kuopion Isänmaallisen seuran toimesta kiinnittää valtava pronssilaatta tämän hirmuteon muistoksi ja kaikkien 476 onnettoman nimet olisi siihen tulikirjaimin kaiverrettava. Muuten viimeisimpien tutkimusten mukaan sisällissodassa menehtyi 40.000 ihmistä. Mutta oli niitä ainakin kaksi enemmän, koska yhtä Suonenjoen Korhosta ja yhtä Könöstä ei ole otettu tutkimuksissa huomioon. Tässä virallinen uhriluettelo, josta uteliaat voivat tarkistaa, kuuluvatko he lahtari- vai punikkisukuun. http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main?lang=fi Merkitkää hakuruutuun sukunimenne, huomatkaa, että sukunimen ensimmäinen kirjain pitää kirjoittaa isolla.
|
|
|
Kusikivi |
17.11.2009, 19:59 |
|
Äskettäisellä Etelä-Pohjanmaalle suuntautuneella maakuntamatkallani oli tarkoitus tutustua alueen nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Lakeuksillakin on nykyään ymmärretty panostaa turismiin ja mahdolliselle satunnaiselle matkailijalle on järjestetty ainakin yksi tutustumiskohde. Kurikassa nimittäin sijaitsee jo maailmankuulu Kusikivi. Kiven nimen historia juontaa kuningatar Loviisa Ulrikan vuonna 1757 suorittamaan maakuntamatkaan, jonka yhteydessä kuningatarta kuljettanut seurue pysähtyi yllättäen erään isohkon kiven äärellä ja sen jälkeen lohkaretta on alettu jostain syystä kutsua Kusikiveksi. Hädin tuskin rohkenen arvailla kuningattaren äkillisen pysähdyksen syytä. Nykyään kivessä on pronssilaatta sen suojassa sattuneen historiallisen tapahtuman muistona. Lisäksi Kurikan Olutseura jostain syystä kunniottaa paikkaa järjestämällä siellä jo perinteiseksi muodostuneen oluenjuontiviestikilpailun. Minulle on kerrottu, että tapahtumaa säestää olutseuran oma musiikkiyhtye nimeltään Ne ON Pöhönäs. Muuten olen pitkään ollut sitä mieltä, että eteläpohjalaiset ovat maamme huumorintajuisin heimo. Käsitykseni on perustunut keihäänheittäjä Pauli Nevalan ja kyläkauppias Vesa Keskisen antamiin lehdistölausuntoihin. Näkemykseni vahvistui matkani aikana, sillä jo Seinäjoella astuessani junasta silmiini sattui rakennus, jossa toimi seinänaapureina sulassa sovussa Lähetyksen kirpputori ja Sexyshop-niminen yritys. Ja Jurvan matkahuollon yhteydessä tarjoavat seinänaapureina palvelujaan Oy Alko Ab ja Babtistiseurakunta.
|
|
|
Pienet marginaalit |
18.11.2009, 21:18 |
|
Viime talvena päätin, että käyn jäähallilla katsomassa vain curlingia. Se on sopiva laji kaltaiselleni vanhalle herrasmiehelle. Siinä eivät pelaajat ryntää kesken kaiken mukiloimaan toisiaan nyrkeillä, huido kanssapelaajiaan luudilla puhumattakaan, että lähimmäinen keihästettäisiin harjanvarrella tai edes tarjottaisiin hänelle poikittaista harjanvartta. Nyt olen lipsunut päätöksestäni ja alkanut seuraamaan nuorten SM-liigan pelejä. Ne ovat ihan hyviä urheiluhenkisiä tapahtumia ja jänniäkin vielä. Taso vastannee noin miesten 2.-divisionaa. Mainittakoon, että Kalpan 14vuotiaat junnut voittivat juuri naisten maajoukkueen 6- 1. Äsken yksi nuortensarjan parhaista, eli Kalpa kohtasi kotikentällään yhden sarjan huonoimmista eli Saipan, joten pelin piti olla selvää päsiinlihaa. Mutta eipä ollut, sillä marginaalit ovat pienet, kuten muistaakseni jääkiekko-pelin keksinyt valmentaja Juhani Tamminen on todennut. Kalpa voitti niukasti 4 3, koska oli onneksi ottanut miestenjoukkueen maalivahdin Mika Järvisen vahvistamaan rivejään. Loppuhetkillä Saipa pelasi kuudella kolmea vastaan, mutta Järvinen kesti, ja niinpä mieleni on siksi hyvä.
|
|
|
Paha mieli |
19.11.2009, 20:22 |
|
Eilen oli hyvä mieli, koska Kalpa voitti 4-3, mutta nyt on paha mieli ja tunnelma pilalla, koska Savon Sanomat uutisoi, että loppujen lopuksi Kalpa tulee häviämään Saipalle 0 – 5. Maalivahti Mika Järvisellä ei sitten ollutkaan edustusoikeutta Nuorten SM-liigan pelissä, kuten kuopiolaiset luulivat. Lappeenrantalaiset tiesivät asian todellisen tilan ja tulevat tekemään virallisen protestin, jonka lopputuleman Mullikka tiesikin jo kertoa. Erityisesti maakunnan ykköslehti paheksuu sitä, ettei Saipa informoinut kotijoukkuetta ennen peliä havaitsemastaan selkeästä sääntörikkomuksesta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Kuopiossa pallopelinsääntöjä tulkitaan liian laveasti. Kesäinen Kupsin Dickson-sotku kuitenkin onneksi voitettiin ylemmissä oikeusasteissa ja sarjapaikka säilyi. Sen sijaan valmentaja Nissinen hävisi hovissa sopupelitapauksen. Se ei kuitenkaan liiemmälti häiritse miehen valmennushommia. Hän toimii lehtitietojen mukaan vastaisuudessa kuopiolaisten nuorten jalkapallotyttöjen parissa. Sehän onkin kuin pistäisi rahaa pankkiin. Kuopiolaisissa palloilupiireissä ymmärretään, että ihminen on erehtyväinen samalla tapaa, kuin lehmä on märehtiväinen. Suurin täkäläinen palloiluskandaali tapahtui parikymmentä vuotta sitten, kun työläisseuran Elon taloudenhoitajan raha-asiat riistäytyivät pikkuisen käsistä. Vähän aikaa seura olikin kaupungin vakavaraisin, kun kilpailijat Kups ja Koparit keikkuivat konkurssin partaalla. Taloudenhoitaja oli tapauksen aikaan eduskuntavaaliehdokkaana ja vaikka hänet oli näyttävästi pidätetty juuri ennen äänestyspäivää, oli mies vähällä päästä sellistä suoraan eduskuntaan. Täällä Savossa ei mitään pyhäkoulupoikia arvosteta eikä kansanedustajankaan tarvitse olla pyhimys. Olen muuten yrittänyt hankkia urheiluhistoriallisiin kokoelmiini sellaista kuulakärkikynää, jossa lukee ”Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan”. Voisiko joku myydä sellaisen, maksan siitä käyvän hinnan.
|
|
|
Lohta ja tupakkaa |
20.11.2009, 21:51 |
|
Lienen niitä harvoja tässä yhteiskunnassa, joka ei ole koskaan maistanut tupakkaa. Ennen ei ole edes mieli tehnyt ja koko touhu on tähän asti näyttänyt ihan hullun hommalta. Mutta kun sain tuossa luettua Antti Tuurin uuden eräkirjan Tenoa soutamassa, alkoi minuakin tupakka himottaa. Tuurin kirjassa tulee kovasti lohta, mutta vielä kovemmin menee tupakkaa. Epäilen jopa, että maamme tupakkateollisuus on sponsoroinut Tuuria. Niinhän se taisi tehdä Mauri Sariola-vainaallekin. Susikoski varmaankin poltti sopivaa merkkiä. Mikä se sitten olikaan? Siinäpä oiva tietokilpailukysymys Sariola-seuran visailuun. Jonkun pitäisi kirjoittaa realistinen kalakirja. Sellainen, jos siäsket pur ja ves se niin kaaniisti liplatti Kallavesi-laulun mukaisesti, mutta saalista ei tule. Ainoastaan kalliita siimoja selvitellään sotkuista antamatta tuumaakaan periksi ja kalliita vaappuja yritetään irroittaa pohjahaoista hermojarepivissä tilanteissa. Tuohon tupakan suosioon antoi vastauksen historioitsija Peter Englund ensimmäistä maailmansotaa käsittelevässä kirjassaan. Sotaakäyvät valtiot alkoivat tietoisesti jakaa paperrosseja sotilailleen. Tupakka on lievästi narkoottinen aine, se rauhoittaa levottoman mielen. Tupakka myös poistaa näläntunteen ja mikä tärkeintä, turruttaa hajuaistin mätänevien ruumiiden keskellä. Senkin vuoksi savukkeet ovat perinteistä piippua parempia, että ne vapauttavat käyttäjänsä yläraajat käytettäviksi maanpuolustuksellisessa toiminnassa.
|
|
|
Hurmio |
21.11.2009, 20:32 |
|
Jurvassa tarjosivat Oy Alko Ab ja Babtisti-seurakunta palvelujaan seinänaapureina. Seinäjoella lähetysväki ja seksiala ovat lyöneet hyntteet yhteen. Ja samalla hurmoksen tavoittelun alallahan kaikki kolme erilaista palveluntarjoajaa toimivat, joten resurssien yhdistämisessä on järkeä. Mutta vapaamielista on Pohjanmaan kansa nykyään savolaisiin verrattuna. Moni Savon Sanomien lukija kaivaisi yleisönosastokirjoitusvälineensä esille, jos Kuopiossa harrastettaisiin samanlaista. Ja hurmokseen taipuvaista näyttää lakeuden väki myös olevan. Eilen TV:n A-Zoomissa esiteltiin alajärveläisen Sana- ja julistusseurakunnan toimintaa. Heillä on menoa ja meininkiä hartaustilaisuuksissaan. Muualla unhoon jäänyt kaatumisparantaminen on vielä voimissaan ja kielillä puhumisen armolahjaa esiintyy kukkuramitoin yleisesti. Meillä Savossa ei osata langeta loveen ja muutenkin toiminta hengellisellä puolella on vaisua ja aikaansaamatonta jahkailua. Minulla on mielikuva, ettei täällä osattu edes noitia polttaa kuten muualla Länsi-Euroopassa, jossa se oli ihan yleinen ajanviete. Pitäisi muuten tutkia asiaa. Uskoisin, että noitaroviot olivat pelkästään edistyksellisen lännen keksintöjä. Tuskinpa ortodoksipuolella ketään grillattiin.
|
|
