6.5.2009-1.8.2009

Tipu

06.05.2009, 18:00

Taas oli vaatia moottoriajoneuvoliikenne uuden viattoman uhrin. Maantien ojaan Uukuniemellä oli päätynyt tämän eliölajin lento. Oli poloinen ilmeisesti törmännyt autoon ja oli illansuussa tienposkessa toestaitoisena. Lentämään ei pystynyt, mutta auringonkukansiemenet kelpasivat, rieskaa se ei osannut arvostaa. Jääskeläisen Erkki varmaan ihmetteli salaa ikkunassa valtion virkamiesten palkkojen pienuutta, kun näki minun käyvän  varkaisilla lintulaudallaan. Luuli varmaan, että kävin nälissäni syömässä talit naapurin ikkunalta.

Rikoin lakia. Suoritin tämän kaunokaisen tilapäisen huostaanoton, jota ei tietääkseni luonnonotukselle saisi suorittaa. Tarkoitus oli toimittaa tämä siivellinen pikkunisäkäs myöhemmin Heinolan lintutarhalle Vuoren Ollin hoidettavaksi. Olisi varmasti Olli suuresti ilahtunut tästä hirvittävän harvinaisen oloisen ja kauniinnäköisen eliölajin saamisesta matkailunähtävyydeksi. Pahaksi onneksi muutaman päivän aktiivisen ruokinnan jälkeen lintu oli lentänyt tiehensä parvekkeeltamme eikä sitä ole etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jos joku sen tavoittaa, voi toimittaa meille  takaisin.

Kovasti kiinnostaisi määrittää tämän erittäin harvinaisen ja kauniin siivekkään pikkunisäkkään laji. En ole kovin hyvä lintutietäjä, mutta minusta tuo turkoosin värinen noukka viittaisi lähinnä papukaijaan, mutta kirjava höyhenistö tuo mieleeni myös kolibrin. Kertokaapa hyvät bongarit, mistä eliölajista on kysymys ja onkohan näin kauniin väristä ja eittämättä  harvinaisen näköistä siivekästä ennen havaittu maamme ilmatilassa.

Kommentit (4) 

Suomen kaunein

07.05.2009, 18:37

Sen lisäksi, että Uukuniemen tienposkesta löytyi maamme kaunein lintu, löytyi sieltä ainakin jokunen kesä sitten myös maamme kaunein maitolaituri. Se saattaa olla myös maamme viimeisiä tällaisia arkkitehtoonisia kokonaisuuksia. Ennen niitä oli kilometrin välein, mutta montaa ei taida olla enää jäljellä. Oikeastaan Museovirasto voisi julistaa tämän laiturin suojelukohteeksi ja maksaa korvauksia rakennelman ylläpitäjälle.

Nykyajan bussikatokset ovat jotenkin tylyn ja kovan oloisia pytinkejä. Niitä voitaisiin ihan hyvin alkaa rakentaa entisten maitolaitureiden mallisiksi. Varsinkin haja-asutusalueilla niitä voitaisiin käyttää myös vaikkapa jonkinlaisina nuorison monitoimitiloina. Sellaisinahan ne toimivat vuosikymmeniä, kunnes kasuava kansa keksivät telkkarista, että ”pitäs suaha tisko, kun ei ou mittään tekemistä”.

Neljännes vuosisata sitten pyöräilin jossain Sonkajärven suunnalla, olisiko ollut kuuluisa Jyrkän kylä ja siellä kyläläiset olivat mielenosoituksellisesti kasanneet kaikki kymmenet maitolavat suoraan riviin jonnekin kyläkoulun urheilukentän reunaan. Siinäpä olisi oivallinen matkailukohde turisteille, eli Suomen ellei peräti koko Pohjoismaiden johtava maitolaiturimuseo.

Kommentit (1) 

Baariseminaari

08.05.2009, 19:48

Siellä Sonkajärvellä pyöräillessäni neljännes vuosisata sitten  ihan maitolaiturinäyttelyn lähi tienoilla keskellä ei mitään oli Jyrkän baari. Pihalla seisoi punainen ruskeapilkkuinen Lada, jonka katolla oli juppimainen suksiboxi. Ilmeisesti metsurin työkaluja oli siinä kätevä kuljettaa. En uskaltanut valokuvata ajopeliä, koska epäilin jopa fyysisen turvallisuuteni vaarantuvan.

Jyrkän baarissa ikääntyneet pienviljelijä-metsurit joivat olutta suureen janoonsa. Halusin kahvin ja pullan. Pullaa ei ollut, mutta kahvit luvattiin keittää. Baarin pääartikkeli oli keskiolut. Jututin alkuperäisväestöä. Minulle kerrottiin, että vastikään tiloissa oli järjestetty baariseminaari.

Idean isä oli taiteilija M A Numminen, joka oli eksynyt paikkaan ja ihastunut ikihyviksi. Hänen ajatuksensa oli järjestää baariseminaari, jossa teemana oli suomalaisen keskikaljabaarikulttuurin kehittäminen. Hauskaa ja kosteaa oli ollut ja M A oli ollut harvinaisen mukava mies. Myöhemmin hän julkaisi kirjankin maamme kaljakuppiloista ja Jyrkän sylkylä oli teoksessa kunniapaikalla.

Jyrkän baarissa minulle kerrottiin, että naapurissa asusti kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä. Hänen kanssaan oli tullut ongelmia. Miina oli tehnyt pihalleen ns. tuulenkatselulaitteen ja koska naapurin omenapuut varjostivat kyseistä tuulenketselulaitetta, hän oli käynyt vähän karsimassa puita. Naapuri oli kutsunut poliisit paikalle ja tilanne oli kärjistynyt niin pitkälle, että kuvataiteilja oli purra jurskauttanut erästä vanhempaa konstaapelia polvesta. Pienviljelijä-metsurit eivät voineet asiaa hyväksyä.

Muuten kun kävin kymmenisen vuotta sitten tiedekeskus Heurekassa, oli lopettanut Jyrkän baari siirretty sinne näytteille. Se edusti mukamas katoavaa kansankulttuuria. Mutta tämä kansankulttuuri ei olekaan katoavaa. Keskellä ei mitään kutostien varressa Tohmajärvellä on Weskun Valinnan kanssa samassa konsernissa Kassa-baari, joka edustaa saman kaltaisia arvoja. Tuolit oli ovat vanhoista pulpeteista ja katossa roikkuvat valaisimet rakennustyömaalamppuja, jotka on somistettu varjostimilla, jotka ovat alunperin olleet  auton pölykapseleita. Käykääpä tutustumassa.

Kommentit (0) 

Pino

09.05.2009, 18:34

Jos Uukuniemellä on Suomen kaunein maitolaituri, niin samasta tittelistä kilpaili myös tämä halkopino omassa sarjassaan muutama vuosi sitten. Harmi, ettei Museovirasto ehtinyt pinoa suojelemaan, vaan se on jo poltettu.

Länsisuomalaisille on tärkeää, että erilaisten asioiden kulmat ovat suorat, mutta taiteellisessa Itä-Suomessa hyväksytään tarvittaessa myös muunlaiset ratkaisut. Huomatkaapa, että riihen ja pinon räystäskulmat ovat samat. Revon Matti on nähnyt kiitettävästi vaivaa tätä taideteosta luodessaan.

Kommentit (0) 

Paras palloseura

10.05.2009, 22:10

Kups ei olekaan Suomen huonoin potkupallojoukkue. Ainakin Jyväskylästä löytyy vielä huonompi. Kuopiolaiset voittivat JJK:n puhtaasti 2-0 äsken Väinölänniemen jalkapallopyhätössä pelatussa ottelussa.  Tunnelma oli joviaali eikä yhtään vastustajaa tai tuomaria halventavaa huutoa kuulunut.

Pele Koljonen osoitti olevansa maamme nopein 10 metrin juoksussa ja Ilja Venäläinen laukaisi 25 metristä puhtaan nilkkapotkun ylänurkkaan pömpelin perukoille, niin että venttiili vain helähti. Nyt pitää vain alkaa jännäämään sitä, onko Kups peräti Suomen paras palloseura; Rovaniemen, Vaasan ja Turun kaimoilla ei mene kovin hyvin.

Väinölänniemellä on mukava seurata puheena olevaa kulttuurimuotoa. Keskuskenttä on kolea ja tuulinen sekä vielä ruma, mutta Vänäri saattaa olla maamme kaunein urheilukenttä, järvi ja puistot reunustavat joka puolella. Vielä vähän kun panostaisi ympäristöön ja hankkisi tekonurmen sekä maan alle sosiaalitilat, niin Keskuskentän voisi jättää vaikka pesäpalloilijoille.

Muuten Väinölänniemi on merkittävä paikka Suomen urheiluhistoriassa ja siinäpä olisi jollekin alan opiskelijalle oiva gradun aihe. Kentällä on tehty monta maailmanennätystä, joista esille nostetakoon vaikkapa  Kuopion Sisu-Veikkojen juoksema 4 X 1500 metrin maailmanennätys 30-luvulla, liekö tuota vieläkään rikottu.

Kommentit (2) 

Vappumarsseja

11.05.2009, 18:01

Uukuniemen Nuorisoseurantalon kahviossa Hape muisteli paikkakunnan viimeisintä vappumarssia, joka suoritettiin vuonna -45. Kulkueeseen osallistui kolme vieläkin nimiltä muistettavaa työväenhenkistä lähimmäistä. Erityispiirteenä oli kertojan mieleen jäänyt, että tarpeellinen vappurekvisiitta oli tehty pula-ajan tarpeista. Kreppipaperiset vappuhatut ja punaliput värjäsivät kantajansa myös  fyysisesti aatteen värisiksi.

Paikkakunnan sovinnollista henkeä kuvastaa se, että marssireitti kulki kirkonmäeltä nuorisoseurantalolle. Siinä on samaa aatteellista sopuilua, kuin eräissä Ylä-Savon pitäjissä syksyllä 1917, joissa punakaartit ja suojeluskunnat järjestivät yhteisiä ampumaharjoituksia. Asia, joka on unohdettu historian kirjoista. Ja muistaakseni Vesannolla jopa sovittiin, etteivät tutut miehet rupea toisiaan ampumaan ja kaikki pyssyt teljettiin kirkkoherran johdolla lukkojen taa.

Kotimatkalla jututin vanhaa kyläpäällikköä Matti Repoa siitä, että onko hänellä tarkempaa tietoa kuulemastani tarinasta, jonka mukaan 1900-luvun alussa Uukuniemen vappumarssit olisivat suuntautuneet vanhan poltetun ortodoksikirkon alttaripetäjälle eli paikalle, jonne nykyään vaelletaan ristisaatossa ja jossa muinaiset esi-isät pitivät pakanallisia ukonvakkamenoja, jotka muodostuivat tietääkseni hyvin aikuisviihteellisiksi tapahtumiksi. 

Matilla ei ollut asiasta tietoa, mutta itse hän muisti 30-luvun lopun kulkueen, jossa siinäkin oli kolme osallistujaa. Heidän nimensäkin Matti muisti. Marssijat olivat eri ihmisiä kuin vuoden -45 tapahtumissa mukana olleet. Taustalla jalorotuinen pystykorva Rutte, suhtautuu erittäin kriittisesti kaikenlaisiin marssijoihin.

Kommentit (0) 

Lasten ristiretki

12.05.2009, 19:02

Tulipa pitkästä aikaa luettua kirja yhdeltä istumalta. Sain vihdoinkin käsiini Eppu Salmisen Lasten ristiretki, jossa muistellaan miehen teatterikouluaikoja. Piti selvittää, että pitääkö paikkansa huhu, että vahvasti kärkkääläistaustainen Taisto Reimaluoto olisi rettuuttanut puolta pienempäänsä Eppu Salmista.

Kyllähän Eppu asian kirjassaan kertoo ja vielä senkin, että Taisto rettuutti uhriaan vielä aika pahastin. Päällekarkauksen syynä oli, että Salmisen epäiltiin väittäneen turkkalaisten toimivan ihan Hitler-Jugendin malliin. Taiston kunniaksi on mainittava se, että myöhemmin Salminen oppi, että Reimaluoto on pohjimmiltaan ujo ja kiltti herrasmies, joka vilpittömästi katuu rettuutustaan, jolla varmaankin saatiin poistettua epäily Hitler-Jugendin mallisista toimintatavoista.

Senkin merkittävän kulttuurihistoriallisesti merkittävän asian muistelmista opin, että Oulun teatteripäivillä pelkoa ja vavistusta  herättänyt erite, jota lavalta syydettiin arvovaltaisen katsojajoukon silmille, olikin vain sianpaskaa. Niin meni maku siitäkin asiasta.

Ja lopuksi opin vielä senkin, että näyttelijä Eppu Salminen on täysin urheiluhullu. Olen 37 vuotta mietiskellyt sitä, että mihin kariutui odottamani suomalaisten kaksoisvoitto 5000 metrillä Munchenin kisoissa. Salminen kertoo kuulleensa jutun, jonka mukaan se kariutui terrori-iskuun. Meikäläisen toisen ennakkosuosikin veret vaihdettiin juuri ennen terrorihyökkäystä ja loppukilpailun siirtyminen esti täydellisen kunnonajoituksen. 

Kommentit (0) 

Sulo Kauppinen 85 vuotta

13.05.2009, 17:39

Paikallislehden mukaan Sulo Kauppinen täyttää näinä päivinä 85 vuotta. Kovasti onnea Sulolle. Kuvassa päivänsankari noin 70 vuotta sitten kaatamassa kahvia Toivo Koivistoisen niskaan. Kuva on napattu jostain metsänistutustapahtumasta. Sulolta pitäisi kysyä, että missä päin Kärkkäälää niitäkin taimia maahan lyötiin; lienevät nykyään tukkipuita. Arvaan valistuneesti, että kuva on vuodelta 1939.

Mutta keitäpä ovat muut. Oma edelleen valistunut arvaukseni on, että Koivistoisten ja Kauppisten sukupiirteiden lisäksi kuvassa esiintyy Palkeen Korhosten ja Pomellien sukupiirteitä. Sulolta voisi kysyä sitäkin asiaa.

Silmiin pistävä seikka on, että savolaiset nuoret miehet kaulailevat avoimesti toisiaan. Nykyään ei sellaista enää sattuneesta syystä näe tapahtuvan ainakaan selvin päin ja ainakaan julkiheteroporukoissa. Eivätkä tytötkään enää vaeltele käsi kädessä. Tai olen kyllä Kärkkääläntiellä havainnut viime kesinä tapahtuvan moista, mutta kysymyksessä ovat olleet venäläiset mansikkatytöt.

Toisaalta suomalaiset ovat alkaneet halailemaan. Uhreilukilpailussakin hikiset raavaat miehet rutistelevat toisiaan estotta niin että turina vain kuuluu onnistuneen suorituksen jälkeen. Niinpä he eivät enää pärjääkään kansainvälisillä kilpailukentillä. Eivät muuten  Nurmi tai Ritola paljoa puhuneet eivätkä pussanneet, vaikka saavuttivat joltistakin menestystä lajeissaan.

Eikä muuten Tainionkosken sfinksin Ossi Karttunenkaan paljoa ilmeillyt, vaikka taisi olla aikoinaan noin seitsemänneksi paras 400 metrin juoksija maailmassa, hämmästyttävä saavutus valkoiselle miehelle ja hän on eittämättä  kunniaksi rodulleen. Mutta Ossinpa sukujuuret taisivatkin olla Suonenjoen Iisvedellä, jossa kasvaa vieläkin miehiä eikä mitään tyhjän naurajia. Muitelen, että hän oli iisveteläisen Karttusen Jallun poika.

Kommentit (0) 

Euroviisu

14.05.2009, 18:54

Tässä on sitten hyvin ajankohtainen kuva, Tällä Kumpusen entisellä Hackmannin kämpällä on hyvin tiivis asiallinen yhteys Euroviisuihin, vaikkei sitä tyhmempi heti huomaa.

Nimittäin ilmeisesti talvella -62 oli joukko paikallisia pienviljelijä-metsureita aterioimassa kovalla pakkaselle kämpällä, kun radiosta kajahti ilmoille sen vuoden Euroviisu-hittimme Tipitii  ja Marion Rung lauloi iloisella äänellä, että ”tipitii, tipi tipi tipi tii, kevät on vallaton”. Radio suljettiin välittömästi paikallaolleiden toimesta hyvin karkeiden apusanojen säestyksellä.

Siihen aikaan Kakkisensalo työllisti paljon ukkoja ja hevosia, vaikka konesavotat olivatkin jo tulossa. Kun Kakkisen Olli kuuli, että hänenkin saloillaan aiotaan kokeilla kuorma-autoja, lupasi hän syödä kaiken sen puutavaran, joka kivikkoisesta erämaasta konevoimalla väätetään.

Tässä asiassa Olli joutui kuitenkin myöntämään tappionsa. Metsäyhtiö oli ostanut Amerikan armeijan sodan aikaisia ylijäämä-autoja, jotka kyllä selvisivät siinäkin maastossa. Lienevätkö olleen niitä elokuvista tuttuja puolitelavaunuja. Mutta pöntöllisen pensaa ne olivat kuulemma ryystäneet joka kuormalle.

Kommentit (0) 

Ollinmökki

15.05.2009, 21:25

Tämä kuvan Ollinmökki Kakkisensalolla saattaa olla kotipuolen vahin rakennus. Tai täsmennetään sikäli, että mökin vanhempi puolisko saattaa olla peräti 1700-luvun puolelta. Elintasosiipi on myöhemmin rakennettu ja peltikaton on nykyinen omistaja eli Jouhtenisen metsstysseura tehnyt muutama vuosi sitten.

Suomessa ei ole hirmuisen vanhoja puurakennuksia, mutta muistelen, että Norjasta löytyy 1200-luvulta periytyviä hirsipytinkejä. Ne on varmaankin rakennettu pystyhirrestä, joka kestää pitempään. Muistelen, että Heinolan Kivalterintalo on jostain 1700-luvun loppupuolelta ja ettei sitä vaan mainostettu yhtenä Suomen vanhimmista puurakennuksista.

Suhosen Kakelta kuulin, että Närhilän seinästä löytyy vuosiluku 1808 ja se saattaa olla Kärkkäälän vanhin asuttu talo. Epäilen, että Vehmaakin voi olla aika vanha. Muuten onkos kellään tietoa Kärkkäälän vanhojen pytinkien ijistä, mistä löytyykään kylän vanhin rakennus?

Kommentit (0) 

Museaaniset välineet

18.05.2009, 17:24

Viime vuosina on alkanut uisteluharrastustani Petäisellä häiritsemään liiallinen kalantulo. Niinpä otin nämä perintökalut käyttööni, jotta olisi kaikessa rauhassa voinut katsella auringonlaskua ja kuunnella linnun laulua, vaikkakin tiedän, etteivät ne linnut ilosta laula, vaan raivosta. Reviriensä rajaoilla  ne karjahtelevat kauheita uhkauksia lajitovereilleen malliin, että jos jätkä perkelä tännen tunget, niin turpaan tulee varmasti…

Luulin, ettei noilla pula-ajan vehkeillä varmasti mitään saa. Siima parimilliä paksua puuvilla narua ja vaappuna oksanpätä, johon on maalattu silmät ja lisätty kolmiokoukut. Vapakin on hyvin pelkistetty puukirveellä veistetty. Mutta niin vain, vaikka tein inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen kalojen suojelemiseksi, iski koukkuun maailman laihin hauki, 50 cm pituutta ja noin 450 gr painoa. Ilmeisesti alkaa Petäisen pikkuhauilta ruoka loppua, kun muutama jättiläinen vie kaiken. Tosin 12-kiloinen ja 8,5-kiloinen ovat kuulemma tänä keväänä poistuneet muonavahvuudesta.

Täytynee muuten hankkia kopio maailman vanhimmasta löydetystä metalliuistimesta, sillä voisi varmaan kalastella rauhassa. Sellainen oli joskus näytillä Päijänne-talossa. Se oli sellainen vaskinen lusikanvarsi, jonka perä oli väännetty koukunmuotoon eikä se varmasti ollut vaarallinen ympäristölleen. Siinä olisi oivallinen kapistus matkamuistotehtailijoille,

Kommentit (2) 

Rotannahat

19.05.2009, 18:43

Koivistoisten suvusta ei ole liiemmälti pongahtanut maailman maineeseen suurmiehiä tai -naisia, mutta Ossi Viidan Hannes Kolehmaista käsittelevässä väitöskirjassa Hymyilevä Hannes esiintyy näyttävästi  yksi sukumme edustaja.

Kuopiolainen Yrjö Koivistoinen oli Hanneksen lapsuuden kaveri, kilpakumppani, hieroja, manageri, fysioterapeutti ja hän jopa vastasi suurjuoksijamme lääkintähuollosta siinä määrin, että olisin taipuvainen pitämään miestä maamme urheilulääketieteen isänä. Tärkeässä toimessaan hän oli edellä aikaansa ja harrasti jo lähes sata vuotta sitten nykyään niin muodikkaita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita hyvällä syyllä voi ainakin tässä tapauksessa kutsua pehmeiksi menetelmiksi.

Niinpä kerrankin, kun supersankarin jalat olivat hiertyneen lainapiikkareissa verille, yritti tämä itseoppinut kansanlääkitsijä parantaa suurjuoksijamme tärkeät työvälineet käärimällä ne yön ajaksi rotannahkoihin. Kliinisissä tutkimuksissa ilmeni, että hoidolla oli vaikutusta – ainakin jalat kutisivat hirveästi.

Muuten Yrjön Amerikkaan muuttanut veljmies Aarne Koivistoinen kunnostautui voimistelijana ja hänet valittiin jopa USA:n edustajaksi vuoden -32 kisoihin, mutta sitten paljastui, ettei mies ollutkaan maan kansalainen ja olympiamenestys tyssäsi siihen. Tästä Koivistoisten sukusivulta löytyy asiasta enemmän tietoa

http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva4.html .

Kommentit (0) 

Ei mitään lukutoukkia

20.05.2009, 15:57

Tuosta Hymyilevästä Hanneksesta vielä sen verran, että aikoinaan tämä raitis ja hyväkäytöksinen urheilija kohotettiin koko Suomen nuorison esikuvaksi. Tarkoitus oli varmaankin osoittaa, että köyhistäkin oloista lähtenyt kansalainen voi olla hyvä ihminen, mikäli hän on nöyrä, ahkera ja sodassa urhoollinen. Paavo Nurmi, vielä Hannestakin parempi urheilija, ei esikuvan rooliin sopinut, koska armeija aikanaan hän kieltäytyi sotilasvalasta ja se oli siihen aikaan kova juttu sisällissodan jälkeisessä Suomessa.

Nuorison idoli Kolehmaisen koulumenestyksestä ei kylläkään puhuttu julkisuudessa. Oli se sen verran vaatimaton. Kansakoulun päästötodistus on pelkkiä vitosia ja kutosia; oikeastaan jo pelkkä uskonnon vitonen on melkoinen saavutus. Liikunnallisesta lahjakkuudesta viestii kuitenkin se, että paras numero eli seiska on voimistelussa ja tämä varmaan ohjasi tulevaa ammatinvalintaa.

Suurjuoksijoista muistaakseni vielä Kolehmaistakin huonompi koulumenestys oli Ville Ritolalla. Miehissä oli yhteistä myös mieltymys kansanlääkintään. Vuoden -28 olympialaisissa Ritola nyrjäytti pahasti nilkkansa. Elämänkertansa mukaan kovaluonteinen Ritola ei kuitenkaan antanut periksi, vaan turvautui menetelmiin, joita nykyaikana kutsuttaisiin vaihtoehtoisiksi, vaikkaan mitenkään pehmeinä niitä ei voi pitää, kuten Hanneksen eilen kerrottua rotannahkalääkitystä.

Ensin Ritola siveli nyrjähtäneen nilkkaansa etikkaa ja alkoholia. Sitten jalan ympäri kierrettiin ’hantuukia’ ja sanomalehtiä niin tiukalle, ettei siihen päässyt yhtään ilmaa väliin. Jalkaterä muuttui aivan siniseksi, mutta tälläkin kintulla suurjuoksijat Nurmi ja Wide kukistuivat kovassa loppurutistuksessa.

Kommentit (0) 

Petturi

21.05.2009, 18:56

Ville Ritolasta olisi hyvinkin saattanut tulla maailman paras kestävyysjuoksija, mutta hän antoi liikaa tasoitusta Nurmelle. Nurmihan oli käytännössä ammattilaisurheilija, kun taas Ville riehui hullun lailla töitä Amerikan rakennuksilla. Ja vuoden 1920 olympialaisetkin mies jätti väliin. Elämänkertansa mukaan hän oli saanut rakennukselta kisojen ajaksi tosi hyviä urakoita, jotka olisivat ns. kusseet kintuille, jos mies olisi lähtenyt kesken kaiken urheilemaan. Ja naimisiinkin nuorimies oli juuri mennyt.

Mutta Ritolan kisaboikottiin saattaa olla syvällisempi selitys. TUL oli nimittäin kehoittanut työläisurheilijoita karttamaan olympialaisia, joita se piti sotahullujen porvareiden kansalliskiihkoisina tapahtumina ja niinhän asian laita taisi ollakin. Kunnon työläisurheilija Hannes Kolehmaisellekin olympialaisiin osallistuminen tuotti selvästi moraalisia ongelmia.

Olympiavoittonsa jälkeen Hannes kävi juhlittuna kansallissankarina synnyinkaupungissaan Kuopiossa. Ilmeisesti Kuopion Riennon kasvatti tunsi olevansa vanhojen kavereidensa silmissä petturi ja hän tarjosi seuralleen huomattavan rahalahjan. Kuopion Riento otti rahat vastaan, mutta ilmoitti sen jälkeen savolaismaisen lupsakkaasti erottavansa Kolehmaisen seurasta. Siihen aikaan työväenliikkeessä oli paljon aatteellisuutta, jota ei rahalla ostettu.

Kommentit (0) 

Sponsorointia

22.05.2009, 19:20

Sponsorointi ei ole ihan uusi asia urheilussa. Jo Hannes Kolehmaisen suuruuden aikoihin mainosti Itämainen paperossitehdas Hannes-urheilusavukkeita. Tuhannesta ostetusta tupakasta kilahti viisi markkaa maamme urheilevan nuorison hyväksi. Siinäpä olisi oiva idea talousvaikeuksissa kamppailevalle Hiihtoliitolle. Äkkiä jotain Mieto-tupakkaa kehittämään ja logo suksiin.

Ihmiselämän täyttymys on oma talk-show. Muistanpa, että nyrkkeilijä Tony Halmeella oli sellainen ennen kuin hän siirtyi pistooliammunnan ja politiikan pariin. Kerran hän TV-ohjelmassaan vaelteli Helsingin kaduilla kaupaten vastaantulijoille tupakkaa maamme nuorisourheilun tukemiseksi. Harva tohti kieltäytyä niin hyvän asian tukemisesta.

Muuten Kihun tulisi selvittää tupakoinnin hyödyntäminen huippu- ja kilpaurheilussa. Muistelen, että entisellä työpaikallani mitattiin tupakkamiehiltä huikeita hemoglobiiniarvoja. Ilmeisesti häkämyrkytystä voisi hyödyntää kestävyyslajeissa. Välttämättä ei tarvita keuhkojen tervausta, vaan häkäkaasun voisi toimittaa vereen muutenkin.

Ja tunnettu tosiasiahan on sekin, ettei kukaan tupakoimaton ole vielä hypännyt 24ocm korkeutta. Tässä video näytteessä loistava venäläinen korkeushyppääjä Ivan Uhov, joka tullee olemaan seuraava maailmanennätysmies todistaa, ettei pelkkä tupakointikaan aina riitä, mikäli pyrkii aivan maailman terävimpään kärkeen. http://www.youtube.com/watch?v=tbBUIcJ-fRw

Kommentit (0) 

Mustaa viinimarjamehua

23.05.2009, 18:45

Saattaa olla, että tuo öylösessä jutussa notkahdellut venäläishyppääjä oli sittenkin nauttinut vain liikaa mustaa viinimarjamehua, jonka ihmeitä tekevä vaikutus on ollut tähän asti meikäläisten salaisuus. Erkki Vettenniemi nimittäin paljastaa dopingia käsittelevässä kirjassaan Piikit ja pillerit, että musta viinimarjamehu se olikin suomalaisten hiihtäjien menestyksen selitys 50-luvulla.

Kerrankin Veikko Hakulinen oli Holmenkollenin 50 km:n puolimatkassa vaativan nousun alla yli kolme minuuttia kärkeä perässä. Mäen alla olleella huoltopisteellä mies valitti, ettei taida enää jaksaa, mutta sitten hänelle annettiin väkevää viinimarjamehua. Mutta sitten suksi alkoikin lentää ja maalissa Haku-Veikko voitti kahdeksalla sekunnilla. Erkki Vettenniemi epäilee, että kyseinen musta viinimarjamehu saattoi olla erittäin väkevää. Olisikohan ollut niin, että talvipakkaselle oli kaikenlaisten pillerien käsittely vanttuut käsissä todettu liian hankalaksi ja pervitiinit ja muut lisäaineet liuotettiin mehun sekaan.

Vettenniemi paljastaa, että Etelä-Karjalan Urheilun joulujulkaisussa 1995 kysytiin entiseltä suurhiihtäjä Aku Kiurulta kielletyistä aineista. Oliko hän turvautunut sellaisiin? ”No ihan varmasti” vanhus vastasi, mutta huomautti kaiken olleen siihen aikaan sallittua. ”Kuka sen ajan huipuista kieltää, niin valehtelee. Ne ovat lapasia, jotka eivät uskalla tunnustaa.”

Kommentit (3) 

Ihmeaine

24.05.2009, 18:38

Tuota Erkki Vettenniemen doping-kirjaa lukiessa alkoi taas pelkäämään, että suomalaiset nolaavat pian itsensä urheilevan maailman silmissä. Painija-lääkäri Tuomo Karila ja antidopinglääkäri Timo Seppälä ovat alkaneet markkinoimaan todellista ihmeainetta urheilijoille. Mielenkiintoista on, että tuotteen keksimisen taustalla on AIV-rehun säilymiseen keskittynyt tutkija Pentti Hietala.

Alfa-Hica-nimistä ainetta käytettiin ensiksi parantamaan rehun säilyvyyttä. Sivuseikkana havaittiin, että sitä nauttineet eläimet kasvoivat isommiksi ja tuottivat enemmän. Alfahydroksi-isokapronihapon vaikutus on siis osoitettu tieteellisesti. Urheilijoille tällä lisäravinteella luvataan 3-5 kiloa lisää rasvatonta lihasta. Antidopinglääkäri Seppälä vakuuttaa, ettei kysymyksessä ole kiellettymenetelmä ja toivokaamme sitä hartaasti. Meikäläisten urheilijoiden, varsinkin hiintäjien, parantuneen menestyksen taustalla saattaa hyvinkin olla tämä AIV-liuos.

Mutta sillä kuuluisalla harmaalla vyöhykkeellä taidetaan liikkua jälleen. Saas nähdä, kalibroiko joku norjalaislääkäri taas mittarinsa seuraavissa talviolympialaisissa.

Kommentit (0) 

Höyryävät lihapadat

25.05.2009, 03:52

Höyryävät lihapadat taas odottavat Ruotsin laivalla. Siitä suuret kiitokset veronmaksajille. Asetettuna tulostavoitteena on myös omalla ajalla ja omaan piikkiin tutustua ruotsalaisen laivanrakennuksen helmeen Vaasa-laivaan, joka maksoi valtion vuoden budjetin verran ja purhjehti useita satoja metrejä ennen kaatumistaan. Ja jos Mariella ei kaadu, niin aionpa ajaa vielä  vuoristoradallakin.

Sitten tulomatkasta on tarkoitus poiketa monumentaalisessa Vantaan Koivukylässä tarkastamassa vieläkö valkovuokot kukkivat vuosikymmenien jälkeen. Ja saatanpa sitten Rasinkadulla istahtaa puistonpenkille, ellei sitä ole jo rikottu ja muistella hetken hukattua nuoruuttani. 

Kommentit (0) 

Mehtosuar

27.05.2009, 18:52

Ruotsin laivalla tuli mieleen Kakkisensalon Töyrsuar, kun näki noita merimetsojen tappamia  mehtosuaria. Taitaa olla kasvihuoneilmiöstä kysymys. Meri ei enää jäädy ja merimetsojen ruokahuolto on turvattu läpi vuoden. Jonkun pitäisi välttämättä tehdä jotakin. Pitäisi varmaan perustaa metsästäjän virkoja ja heidän avukseen sihteerin toimia. Huurremetsoja on tuossakin kuvassa kymmeniä.

Kommentit (2) 

Huruslahden arpajaiset

28.05.2009, 17:01

Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto. Virastoni vietti tänään työpaikan kehittämissemiraaria Varkaudessa Huruslahden rannalla. Ns. tyky-toimintaa on paikalla harrastettu ennenkin. Nimittäin keväällä -18 paikallisen sahan työmiehet pantiin riviin järven jäälle ja sitten suoritettiin ns. Huruslahden arpajaiset. Joka kymmenes ammuttiin opiksi ja ojennukseksi muille. Enempää ei voinut ampua, koska sahan toiminta olisi kärsinyt kohtuuttomasti.

Varkauden kaupungilla olisi nyt paikka iskeä. Kaikenlainen työhengen kehittämistoiminta on muotia ja moni eläkkeellä oleva vääpeli on ryhtynyt alan konsultiksi. Huruslahdelle voisi perustaa pysyvästi toimivan työilmapiirikeskuksen. Historia velvoittaa.

Muuten oman näppituntuman perusteella noin joka kymmenes julkisen sektorin työntekijä on ns. mahdoton ihminen. Löytyisiköhän ongelmaan ratkaisu Huruslahdella.

Kommentit (0) 

Kunniaksi rodulleen

31.05.2009, 21:44

Vielä tarvitaan tässäkin yhteiskunnassa tosimiehiä. Kuvassa asiallisesti varustautunut mies, eli luomakunnan kirkkain kruunu, valmiina huussintyhjennykseen. Tähän hommaan eivät naiset eivätkä edes kaikenmaailman naismaiset etelän pellet pysty. Tämä mies on kunniaksi pohjoiselle rodulleen kuten myös sukupuolelleen.

Kommentit (2) 

Pesunkestäviä Marttoja

03.06.2009, 18:15

Asianmukaisesti varustautuneita rasakoita vahvarakenteisia itäsuomalaisia pesunkestäviä Martta-aktiiveja ryhmittäytyneenä laiturin laittoon Uukuniemellä. Fantastinen tiimi, 500 kilogramman painoinen vettynyt laiturirakennelma asennettiin heittämällä paikalleen. Henkilövahingoiltakin vältyttiin, vaikkakin yksi innokkaimmista iskurityöläisistä liukastui limaisilla rantakivillä ja sukelsi, mutta puhe ei katkennut silloinkaan.

Muuten loivaliikkeisiltä itäsuomalaismiehiltä olisi tämäkin Marttojen kahden minuutin homma vienyt puolipäivää ja luultavasti väkijuomiakin olisi jouduttu hankkimaan, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Joku vuosi sitten, kun miehiä vielä osallistui talkootoimintaan, löi toinen heistä kirveellä käsivaltimonsa auki, jonka jälkeen hälytettiin paikalle ambulanssi. Sen jälkeen pyörtyi myös toinen koiras veren näkemisestä ja koska sydänkohtausta epäiltiin, hälytettiin hänellekin varmuuden vuoksi sydänambulanssi.

Niinpä Uukuniemen tiellä, jolla lauantaisin kulkee yksi auto ja muulloin on vähän rauhallisempaa, kiisi peräkkäin kaksi ambulanssia vinhaa vauhtia sireenit soiden. Silminnäkijöiden mukaan näkymä muistutti elävästi Hugo Simbergin maalausta ”Haavoittunut enkeli”, kun talkootapahtuman uhrien paareja kannettiin hälytysajoneuvoihin.

Kommentit (2) 

Erkki Jääskeläinen 80 vuotta

02.06.2009, 17:25

Jääskeläisen Erkki Uukuniemeltä täytti 80 vuotta. Erkin kanssa on monena kesäisenä hellepäivänä  suunniteltu kolkkamatikalle lähtemistä heti sitten, kun ensi jäät tulevat, mutta jostain syystä asia ei ole toteutunut. Suunnitelmaan on sisältynyt, että marraskuisena maanantai-iltana istutaan  Pyhäjärven rannalla sen jäätymistä seuraten päärynäsiideriä nauttien ja siitä tarvittavaa rohkeutta ammentaen.

Syntymäpäivälahjaksi päivänsankari sai matikkamerran. Sitä sopii koettaa testata ensi syksynä avannossa, jos silloinkaan ei jostain syystä päästä kolkalle. Tuo rollaattorikin saattaa hidastaa matikannuijintaan lähtemistä. Merta näyttää olevan hyväpyyntöinen, koska superloninen pehmoleluhauki on siihen ängennyt ilmeisesti syöttinä olevan konjakkipullon houkuttamana. Kysymyksessä taitaa olla  ns. kännikala.

Kommentit (0) 

Hauvat

03.06.2009, 19:11

Ruotsi tarjosi aitoja luontoelämyksiä. Saariston puut olivat kuten kerrottua mustanaan huurremerimetsoja ja poistuessani laivalta kompastuin kuvan esittämiin suloisiin pikkuhauvoihin, jotka lähemmässä tarkastelussa osoittautuivat susiksi. Tai eivät ehkä sittenkään puhtaiksi lajinsa edustajiksi, vaan paremminkin koirasusiksi, mutta ei siis susikoiriksi.

Olisiko niin, että ne olivat suden ja siperian susikoiran tai alaskan malamuutin risteytymiä. Kyllä ne ihan aidoilta hukilta näyttivät, koska  suden erottaa koirasta alaspäin olevasta hännänpäästä. Uljaita ja itsevarmoja otuksia, jotka herättivät pelkoa ja kunnioitusta ihmislajin edustajissa. Ne eivät olleet mitään hysteerisesti räksyttäviä rakkeja, vaan hallitsivat ympäristöään pelkän katseen voimin.

Toivoa kuitenkin sopinee, ettei tämä muotivillitys yleisty, koska petohan se susi on eikä se edes yritä miellyttää ihmistä. Lainsäätäjä voisi reagoida asiaan. Muistelen, että 1800-luvun lopulla tanskan dogin ja suden risteymä  sai jossain Länsi-Suomessa saaliikseen toistakymmentä lajitoveriani.

Kommentit (0) 

1300 metriä

04.06.2009, 19:12

Taas on yksi elämälle asetettu tulostavoite saavutettu. Vaasa-laiva tuli tutuksi Tukholman reissulla. Tämä Ruotsin sotahistorian ylpeys upposi vajaa 400 vuotta sitten 1300 metrin onnistuneen ensipurjehduksen jälkeen. Vaikuttava on tämä laiva – niin iso ja musta, ettei siitä oikein saa järjellistä valokuvaa. Alunperin se ei ollut synkkä, vaan värikäs kuin karamelli. Lisäksi suuri osa valtion budjetista meni niihin 700 koristepatsaaseen, jotka hankittiin aluksen somistukseksi.

Historian professori Matti Klinge varmaankin osaisi selittää, että mikähän järki siinäkin hankkeessa on ollut. Klinge nimittäin valitti jossain sitä, että Suomen armeijalla on kyllä varaa kaikenlaisiin Hornetteihin, mutta ei kunnon paraatiuniformuihin, jotka olisivat varmaankin hyödyllisempiä maanpuolustuksen näkövinkkelistä.

Kummalliseen asiaan oli siis sodan köyhdyttämällä Ruotsilla siihen aikaan resursseja. Sata vuotta myöhemmin Isonvihan kurjistama Suomi rakensi Keski-Suomeen maailman hienoimmat puukirkot, ikään kuin mihinkään tähdellisempään ei olisi rahaa tarvittu. Ilmeisesti Italian pääministeri Berluscone on joskus vieraillut jossain nistä kirkoista, koska julisti, että heillä moinen hökötys olisi jo purettu.

Onneksi sivistynyt lentopallovalmentaja Mauro Berruto pyysi valtionsa päämiehen puheita anteeksi Suomen kansalta. Berruto, joka on myös vieraillut Keski-Suomessa, piti kirkkoja taideteoksina. Mutta mies onkin koulutukseltaan antropologi ja ymmärtää maailmanmenoa. Hän oli muuten  juuri tekemässä tutkimusta Madagaskarin ympärileikkausperinteestä, kun sai kutsun Suomen lentopallojoukkueen päävalmentajaksi ja nosti sen jälkeen hetkessä maajoukkueemme sijalta ynnä muut yhdeksi maailman parhaista.

Kommentit (0) 

Suklaata mummoille

05.06.2009, 17:50

Laivalta tultuani minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus pistäytyä Vantaan Koivukylässä muistelemassa hukattua nuoruuttani. Koivukylän Hoas:n asunnossa vietin vihreimmän nuoruuteni harmaimmat vuodet. Mutta ei ole Koivukylä niin kuin ennen yhtä kiehtova ja syntinen.

30 vuotta sitten se oli todellinen kivikylä, mutta nyt se alkaa olla kauniin nimensä väärti. Nuoruudessani lähiön koivut olivat pelkkiä riukuja, joita yritettiin tukea seipäillä, joille murrosikänsä pahimmassa kuohuntavaiheessa oleva nuoriso löysi paljon muutakin käyttöä.

Nyt silloiset vesat ovat jo komeita puita ja yhdessä puussa näin vielä muiston itsestäni. Kiinnitin yhteen koivuun lähiön ainoan linnunpöntön. Huoltomies katseli touhujani mietteliäänä ja epäii, että ”mahtaakohan pyssyy”. Vakuutin, että teen yleensä asiat järjen kanssa ja kyllä pyssyy. Siellä se oli vieläkin. Nyt vain levyksi litistyneenä, sillä paksuutta kasvanut koivu oli painanut sen kasaan, sillä olin vyöttänyt  pöntön puun kylkeen hirmuisella rautalankakiepillä, joka ei ollut antanut periksi vuosikyymmentenkään  saatossa.

Mutta ei enää lukenut yhden talon seinässä selkeä yhteiskuntapoliittinen kannanotto ”SUKLAATA MUMMOILLE”! Eikä Rasinkatu 15 pyykkituvan ovessa enää ollut peruskoulun ala-asteelaisen raaputtama seksuaalipoliittinen kannaotto, josta tosin ikävä kyllä tavuviivoitus puuttui, että ”PILLU ON HOMO”. Se oli nerokkuudessaan ja syvällisyydessään samaa luokkaa kuin Matti Nykäsen parhaat mietelmät.  Mielestäni parhaat töherrykset pitäisi julistaa suojelukohteiksi.

Kommentit (0) 

Koivukyläläisiä suurmiehiä

06.06.2009, 08:03

Tuota Kemppisen blogia lukiessani muistin, että maamme tämän hetken tunnetuin diplomaatti Simo Pietiläinen asui Koivukylässä jonkin aikaa naapurissani. Oli samaa vuosikurssia kanssani. Antonin tapauksesta kuultuani tunneköyhänä ihmisenä kävi mielessäni, ettei varmaankaan ole valtioiden suhteiden hoidon kannalta välttämättä kovin hyväksi, että diplomaatit alkavat solkenaan autojensa takakonteissa salakuljettamaan lapsia. Professori Kemppisen oheinen kannanotto  muutti kuitenkin mielipiteeni ja löysin sisältäni pienen humanistin http://kemppinen.blogspot.com/.

Pietiläisen lisäksi asuntolassa asui muitakin tulevia julkkiksia. Maamme toiseksi tunnetuin asianajaja Heikki Salo opiskeli vielä siihen aikaan ja oli muistaakseni jo aiemmin suorittanut priimuksena poliisiopiston. Se maamme tunnetuin asianajaja on tietenkin, kuten olen lukuisia kertoja todennut, suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin pojanpoika Heikki Lampela.

Kulttuurihenkilöitä Koivukylän Hoasilla asui paljon. Siihen aikaan tunnetuin oli Naapurilähiössäkin näytellyt jo edesmennyt Harri Hyttinen. Hänen kaverinsa Vesa Vierikko ja Arto Melleri asuivat myös meillä. Runoilija Arto Melleri oli hyvä matkimaan Vimpelin Väinämöistä, joka oli jonkinlainen viimeinen runonlaulaja, mutta hän ei Hoasilla asunut. Muistelen, että Vierikon nokialaiset jalkapallokengät jäivät muutossa häneltä jälkeensä ja Rouvisen Esko taisi niitä käyttää myöhemmin. Ja kun vielä oikein pinnistän, niin kyllähän Savoniapalkinnon voittanut runoilija Ilpo Tiihonenkin jossain naapurissa asui, mutta en ole varma, oliko hoaslaisia.

Kommentit (0) 

1,5 kiloa

07.06.2009, 19:35

Koivykylästä löytyi vielä kättenitöiden jälki littanaisen lintupöntön muodossa. Harmi, että Rasikatu 20:n ulko-ovi oli lukossa. Muuten olisin käynyt tarkastamassa, vieläkö siellä haisi talkoilla vuonna 1978 väsäämämme punttisali. Silloin opiskelijat olivat vielä omatoimisia, ja kun talosta kerta löytyi sopiva tyhjä varastotila, rakensimme me maalaisurheilijanuorukaiset sinne ihan omatoimisesti kuntosalin. Ja hyvä kuntosali siitä tulikin. Tsoin ilmanvaihtoa ei pelannut ja pian siellä haisivat kaikki ihmisruumiin eritteet.

Jokunen vuosi sitten luin lahtelaisen toimittaja Kalle Veirton hänen opiskelija-ajoistaan kertovan koskettavan kirjan ”Suuret sählymuistelmani”. Siinä hän kertoo juuri samanlaisesta rakennusprojektista ja merkillinen yksityiskohta oli myös se, että hänenkin kirjassaan salille hankittiin ammattikoulusta levytanko, jonka suurimmissa levyissä oli 1,5 kilon ero. Ihan sama vika oli meidänkin  laitteissa, mutta enpä muista, että Kalle olisi näkynyt meidän talkoopaikallamme.

Veirton romaanista löytyy syvällisempikin juonne. Hän käsittelee kirjassaan kipeää aihetta eli sitä, kuinka pojista tehdään miehiä. Nyky-yhteiskuntahan  vaatii että miehen tulee olla pehmo ja että hän jaksaa harrastaa ns. perhe-elämää. Se on sitä paljon puhuttua  osallistumista perheen arkeen,  läsnäoloa, tukea ja lohtua sekä pahimmillaan keskustelua vaimon kanssa kiinnostuneen oloisesti vaikkapa tulevan talon sisustusratkaisuista ja erkkereiden määrästä.

Kuitenkin tämän kirjan normaali keski-ikäinen mies, jolla testosteroni pullistelee  suonissa ja lahkeessa, miettii koko ajan omia tärkeitä asioitaan. Esimerkiksi vuoden 1986 opiskelijoiden SM-sählyn semifinaalin ratkaisumaalin toista syöttäjää. Enpä nyt itsekään pääse sen nimen päälle.

Kommentit (0) 

Mitro

08.06.2009, 18:37

Ja sitten politiikkaa. Mietin mistä ihmeestä suomalaisen työväenliikkeen vahvamies Mitro Repo on niin tuttu ja vihdoin keksin. Mitro on saari Uukuniemen Pyhäjärvessä. Olisiko joku Mitro tai Dimitri asustellut saaressa muinoin. Saaren lähellä on paikka nimeltä Sirkee. Olisiko siellä majaillut vaikkapa Sergei. Vieressä on Värtsi, jota luultavasti on isännöinyt joku Feodor. Vähän matkan päässä on talo nimeltään Vasseli eli joku Vasili on sen joskus omistanut. Mitron, Dimitrin, Sergein ja Vasilin jälkeläiset majailevat nykyään Tverin Karjalassa. Joku kansatieteen opiskelija voisi käydä jututtamassa Tverin seudulla väkeä siitä, miten hyvin he tuntevat juurensa.

Vaalituloksia tutkiessani huomasin, että Sinikka Tyynelä oli vaatimattomalla menestyksellä Itsenäisyyden puolueen ehdokkaana. Piti tehdä jonkin verran selvitystyötä, ennen kuin sain varmuuden, ettei hän ole se 1500 metrin SE-nainen. Mutta monta muuta tunnettua urheilijaa oli nyt ehdokkaana. Ismailin, Mannisen, Sievisen, Puhakan ja Vatasen menestyksen kaikki tietävät. Sen sijaan epäselvempiä tapauksia ovat Kokoomuksen Risto E J Penttilä, siis kavereiden kesken vain Risto E Penttilä, jonka muistelen voittaneen Lahden Reippaan riveissä maalivahtina jalkapallon Suomen Cupin. Luulenpa myös, että Vasemmistoliiton kuvataiteilija ja kirjailija Kipa Lumberg on entisen huippunyrkkeilijän ja nykyisen konstaapelin Riku Lumbergin täti. Riku otteli monta kovaa matsia entistä ammattilaisten Euroopan mestaria Amin Asikaista vastaan ja voitti joka kerta. Olisikohan hänenkin kannattanut riisua paita?

Kommentit (0) 

Kahvikivi

09.06.2009, 18:00

Tämä kivi on sitten menneen talven lumia, mutta ajankohtainen kuitenkin. Kivi saattaa olla Kumpusen järven kahvikivi, jolla isälläni ja Vilhusen Arvolla oli kuulemma tapana kahvitella kuutisenkymmentä vuotta sitten käydessään pitkälläsiimalla. Siihen aikaan ei vielä ollut nailonverkkoja, joten pitkäsiima oli tehokkain väline suurkalanpyynnissä.

Jokseenkin päivälleen 60 vuotta sitten, he saivat 6,5 kiloisen hauen. Tiedän sen siitä, että vanhin siskoni Anja ristittiin päivää myöhemmin ja samalla kertaa taisi nimen saada myös Vilhusen Eila. Siihen aikaan järvet eivät olleet rehevöityneitä ja kalat olivat pienempiä ja niinpä tuollainenkin saalis jäi elämään kansanperinteeseen. Nykyäänhän tuon kokoinen hauki ei ole maininnan arvoinen. Petäisestäkin saatiin juuri kaksi kertaa suurempi.

Muuten kovia ukkoja olivat sen ajan eränkävijät. Ensin tehtiin päivä metsätöitä ja sitten lähdettiin jalkapelissä kilometrien päähän salolle ruoanjatketta pyytämään. Kun kirjailija Heikki Turunen kävi talvella Kuopiossa, kertoi tämä entisen maalaiselämän ihastelija, ettei hän yhtään kaipaa hevossavotoiden aikaa. Se oli miesten ja hevosten rääkkäystä. Sen sijaan Turunen kaipasi sitä aikaa, jolloin traktorit tulivat helpottamaan maalaisten elämää. Silloin ei enää tarvinnut älyttömästi raataa, vaan silleen sopivasti, että terveys säilyi.

Kommentit (0) 

Perimätietoa

14.06.2009, 21:17

Ei tiennyt Kuoppalan Eelis eli Eelis Närhi, että Kahvikivi olisi yleisesti käytetty nimitys eilisen kuvan kivestä. Sen sijaan hän tiesi kertoa, että sitä pientä lahtea Kumpusen itäreunalla on kutsuttu muinoin nimellä Eukonleuka. Ihan hyvä ja kuvaava nimi, mutta karttoihin sitä ei ole valitettavasti huolittu.

Pöngän Veikko eli Veikko Matilainen, joka on Eeliksen ikäluokan miehiä, tiesi kertoa ihan mielenkiintoisen jutun Luakonlammakon eli kirjakielellä Laakonlammikon historiasta. Luakkohan on se pieni levennys Petäisenjoessa parin kilometrin päässä puron alkupisteestä.

Kauan, kauan sitten on Luakon rannalla elellyt kyttyräselkäinen mies, joka on elättänyt itsensä kalanpyydyksiä tekemällä. Luulen, että pyydykset ovat olleet pajumertoja ja hamppuverkkoja. Muinaiset esi-isät tekivät verkkoja myös pajunkuorikuidusta, mutta se taiai olla silloin kivikaudella. Muistaakseni Karjalan Antreasta on löytynyt maailman vanhin 8000 vuotta vanha kalaverkko,  joka oli kudottu pajunkuoresta.

Luulenpa, että kyttyräselkäinen mies oli etunimeltään Laakko, joka on itäsuomalainen muoto Nikolaista. Sukunimi pitää sitten eläkepäivien ratoksi etsiä kirkonkirjoista.

Kommentit (0) 

Huligaaneja

11.06.2009, 17:47

Eilen tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa. Jalkapallohan ei yleensä herätä täällä minkäänlaisia tunteita, kyllä se niin aneemista tahtoo olla, joten eiliset tapahtumat olivat todella uutta. Ei ole ennen tarvittu vallan mellakkapoliiseja urheilutapahtumissamme. Ei siis ollut eilinen jalkapallomaaottelu rauhan ja kansojen välisen ystävyyden asialla, kuten pitäisi. Verisiä kuviakin näkyi lehdissä.

Jyrki Otilan ja Antero Raevuoren kirja Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä paljastaa, että jääkiekon puolella on ollut toisin. Siellä on koettu edes jonkinlaisia tunnekuohuja. Pahin konflikti taidetttiin nähdä Tampereella 1953 Tapparan, joka silloin oli nimeltään TBK ja Hämeenlinnan Pallokerhon välisessä ottelussa. Loppuvihellyksen jälkeen koukkasi Luiro Salisma, joka taisi olla Veijo Meren romaanin Jääkiekkoilijan kesän Ison Vaaleen veli, Lauri Silvania niin, että tältä halkesi huuli. Veri punasi jään, mutta tuomari ei puuttunut asiaan.

Sen sijaan tamperelaiset pelaajat puuttuivat asiaan. Heidän oikeutettu kiukkunsa suuntautui Salismaan ja iskujen mäiske kaikui katsomoon asti. Myös tamperelaisten katsojien  hämäläinen temperamentti kuohahti. Pakoon yrittävien hämeenlinnalaisten linja-auton takapyörät nostettiin ilmaan eikä se päässyt liikkeelle. Vieraita suojelemaan tulleita poliiseja heiteltiin lumi- ja jääpalloilla ja varmaankin myös hevosenkakkaroilla, mikäli niitä vielä silloin oli.

Lopulta tilanne rauhoittui, mutta kerrotaan, että vielä kauan pelin jälkeen harhaili HPK:n maalivahti täysissä pelivarusteissa Aleksanterin kirkon puistossa ja kyseli onnettomana tietä asemalle.

Kommentit (0) 

Zimbabven Soini

14.06.2009, 19:53

Olen ihmetellyt, miksi maamme johtava yhteiskunnallinen ajattelija Timo Soini on niin tutun näköinen. Nyt sen keksin. Mies on entisen rhodesialaisen heimopäällikkö Joshua Nkomon kaksoisolento. Tosin Joshua on Soinin halakometässä päivettynyt versio.

Nkomo hävisi maassaan valtataistelun Robert Mugabelle, joka taas tunnetaan maailmalla elvyttävästä rahapolitiikastaan. Zimbabven inflaatioprosentti oli 260 miljoonaa, ennen kuin maa luopui kokonaan omasta valuutastaan ja turhiksi käyneet setelit hyödynnettiin vessapaperin korvikkeina.

Erikoista kyllä tällä Afrikan miehellä on selkeästi savolainen nenärakenne.Samnalainen taisi oli myös Venäjän tsaari Paavalilla, joka ihan oikeasti taisi olla sukua Kuopion Kauhasille. Pietari Suuren vaimo taisi olla Argillandereita, jotka ovat Kauhasten pappishaaraa.

Paavali oli niin ihastunut haistimensa rakenteeseen, että hän pestasi jopa henkivartiokaartiinsa pelkästään savolaisnoukan omaavia miehiä. Hän puki nämä Paavo Ruotslaisen näköiset miehet komeisiin Preussin armeijan uniformuihin ja teetätti tästä uljaasta erikoisyksiköstä näköisopatsaat Pietarhoviin, jossa vielä joskus käyn niihin tutustumassa.

Kyseinen henkivartiokaarti ei ollut täysin tehtäviensä tasolla, koska Paavali heitti lusikan nurkkaan inhimillisessä mielessä täysin liian nuorena. Muistelen, että hän hän tukehtui nukkuessaan tyynyynsä.

Kommentit (1) 

Entinen palloilukaupunki

14.06.2009, 18:51

Vaikka elämä on vain osa kaikenlaista palloilua, niin raskaaksi käy palloiluhullun elämä nykyisessä Kuopion kaupungissa. Sekä kaupungin potkupallo että pesäpallojoukkueet vankistivat tässäkin viikonvaihteessa asemiaan sarjojensa häntäpään valvojina. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että Sampokaan ei enää jatka lentopallon huipulla, vaan luopuu vapaaehtoisesti sarjapaikastaan.

Nyt harmittaa, että kaupunginvaltuusto niukalla enemmistöllä myönsi viime tipassa määrärahan Keskuskentän uuteen tekonurmeen. Olisi ollut kunniakkaampaa luopua sarjapaikasta pelinpolitiikan kuin oman surkean pelin seurauksena. Putoaminen ja konkurssi taitavat olla Kupsin todennäköisimmät vaihtoehdot. Sitten onkin hupaisaa, kun  noin nelosdivisioonassa pelaavalla Kuopion Zulimanneilla on kotikenttänään kansainvälisen tason areena.

Kupsin voisi pelastaa Ropsin valitsema linja. Rovaniemeläisillä on vielä kuopiolaisiakin pienempi budjetti, mutta sen turvin Lappiin on haettu kymmenen tosi edullista urheiljanuorukaista Sambian Lusakasta. Eikä siinä mitään huonoa ole. Rovaniemellä asuu nyt kymmenen tosi onnellista slummien kasvattia.

Kommentit (1) 

Veljmies

15.06.2009, 18:48

Savon Sanomissa oli juttua päivänsankarista eli 50 vuotta täyttävästä Veljmies-patsaasta.  ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Kuopio_kauppahalli.JPG ) Kuten lukemattomia kertoja olen korostanut patsaan on veistänyt vahvasti kärkkääläistaustainen Heikki Konttinen. Veljmies lienee maailman rumin taideteos ja siihen taiteilija on varmaan tietoisesti pyrkinytkin.

Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on keksinyt selityksen Veljmiehen erikoiselle ulkomuodolle. Taiteilijan mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Tämä on helpottava tieto, sillä olen kuvitellut, että Veljmiehellä on pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista.

Tuo yllä oleva patsas on myös Heikki Konttisen kätten työtä. Siinä Hymyilevä-Hannes Kolehmainen viilettää urheiluhousuissa halki jouluisen Väinölänniemen puiston. Korostettakoon, että ujo ja hyväkäytöksinen Hannes nimenomaisesti halusi housut jalkaansa toisin kuin Paavo Nurmi, joka painelee siinä Olympiastadionin lähellä hippulat vilkkuen.

Muuten pentuna tutkin kuvasta Nurmen patsaan juoksutyyliä ja muistan, kuinka Pekka Tiilikainen puhui Nurmen uljaasta kotkan askeleesta. Niinpä yritin ottaa Nurmen patsaan juoksutyylistä mallia. Tämä aiheutti kestävyysjuoksijan urani varhaisen katkeamisen, sillä sain tyylirikon. En nimittäin tiennyt, että lättähatut olivat roikkuneet Paavon pohkeessa ja vääntäneet takajalan luonnottomaan asentoon, jonka kummallisuuden sitten yritin omaksua omaan tyyliini.

Kommentit (1) 

Siperian samojedien keskuudessa

16.06.2009, 20:44

Jos joku ei keksi lomallaan muuta tekemistä, niin kannatta vaikka kuunnella Ylen Areenalta löytyvää Kai Donnerin matkakertomusta  Siperian samojedien keskuudessa http://areena-beta.yle.fi/audio/245342 . Sitä voi yrittää saada  myös kasettina kirjastosta, niin voi vaikka autossa istuessaan tehdä jotain hyödyllistä. 

Erähenkinen Donner viihtyi Siperiassa, vaikka saikin sieltä kuoleman taudin. Samoin viihtyi myös sinne poliittisista syistä karkotettu Ukko-Pekka Svinhufvud. Presidenttimme rangaistus vaikutti hänen myöhempien muistelujensa valossa olleen lähinnä upea metsästyspainotteinen loma.

Samanlaiset kokemukset paljastuvat Stalininkin  elämänkerrasta. Myöhempinä vuosinaan tämä jaksoi kehuskella kalajutulla, jonka mukaan hän sai yhtenä talvena eräästä joesta koukuilla niin valtavan monnisaaliin, ettei se mahtunut hänen pulkkaansa, vaan mies joutui tekemään kaksi yhteensä kymmenien kilometrien hiihtoreisua, ennen kuin saalis oli raahattu ihmisten ilmoille hyödyntämään kansantalouden tarpeita. Melkoinen saavutus Gruusiasta kotoisin olevalle käsi-invalidille. Siihen ei pystyisi Putinkaan.

Sen sijaan Lenin muuten ei pitänyt lainkaan Siperiasta ollessaan siellä karkotettuna. Kirjeessään hän valitti äidilleen, ettei alueelta tahtonut kovalla rahallakaan löytyä onnettomalle poliittiselle vangille kunnollista taloudenhoitajaa. Eipä ihmetytä, että tsaarille kävi, kuten kävi.

Kommentit (0) 

Silta

17.06.2009, 17:37

Ovat värit sen vaalenneet harmaat ja haalenneet, mutta kyllä sen sillaksi tunnistaa. Tämä Veikko Matilaisen antama kuva esittää ensimmäistä Petäisen siltaa. Kuva on otettu varmaankin joskus 20-luvulla ja on tietääkseni näpätty Väänästen suvun kameralla. Veikkokin on äitinsä puolelta Väänäsiä. 

Kuvan tallentanut laite on saattanut olla ns. matopurki, elikkä valotiivis laatikko, jossa on ollut pieni reikä etuseinässä ja takaseinässä on ollut filmi, siis hyvin toimintavarma laite verrattuna nykyajan digitaaleihin. Pitää joskus yrittää käsitellä tätä kuvaa, jos siitä vaikka saisi vähän selkeämmän.

Ensimmäisen sillan rakensivat Koposet, joka suku on sittemmin hävinnyt kylältä. Tietääkseni rakentajat sulkivat sillan kettingillä vastalauseena sille, etteivät naapurit osallistuneet hankkeeseen.

Tämä sillan kuva on sitten hyvä aasinsilta sille asialle, ettei Kärkkäälän kylällä ole tänä kesänä yhteistä juhannusjuhlaa. Joskushan se on järjestetty vähän  uudemmalla Petäisen sillalla.

Kommentit (0) 

Savolaista romantiikkaa

18.06.2009, 15:38

Juhannuksen kunniaksi vähän savolaista romantiikkaa Pöngän Veikon albumista. Kärkkäälän nousevaa nuorisoa Petäisen sillalla joskus 20-luvulla. Ennen miehetkin kaulailivat häpeämättömästi  ja tytötkin kulkivat herttaisesti käsi kädessä. Nykyään ei sellaista enää näe tapahtuvan.

Tai muistanpa ajan, kun miehet vielä kyköttivät. Elikkä kun pienviljelijä-metsurit tapasivat tiellä, kyykistyivät he huastelemaan kyynärpäät polviin tuettuina ja panivat tupakaksi. Ja varatupakki saattoi olla korvan takana. Enpä ole Kuopion kaduilla nähnyt kyköttäviä miehiä. Sanotaan, että vain vanhat eränkävijäkansat eli savolaiset ja intiaanit hallitsevat kykötyksen.

Muuten kuvan nuorimies on Iivari Väänänen ja toinen tytöistä on hänen siskonsa, eli Pöngän Veikon äiti. Toisen tytön sukupiirteet viittaavat mielestäni vahvasti Laitisiin.

Kommentit (0) 

Karvahattu

21.06.2009, 10:36

Juhannussuunnitelmat menivät taas poskelleen. En päässyt toteuttamaan villejä fantasioitani.  Juhannuksen sääennusteesta arvelin, että nyt kerrankin olisi tilaisuus istua ihan luontevasti karvahattu päässä kokolla. Siinä olisi jotakin tosi suomalaista.

Olen synnynnäinen pessimisti, vaikkakin historiaa ja ihmisluonnetta tutkineena myönnän, että pessimismi on väärä elämän asenne. Historia osoittaa, että pessimistit ovat olleet tulevaisuudenennustuksissaan useimmiten väärässä.  Yleensä he ovat suhtautuneet liian toiveikkaasti tulevaan.

Minulla oli siis karvahattu ihan turhaan varattuna kokkojuhlaa varten. Aaton lämpötilan puolesta se olisi ollut mitä soveliain päähine, mutta ikävä kyllä satoi niin kaatamalla, ettei kokkoa saanut syttymään. Täytyy olla toiveikas ja yrittää ensi juhannuksena  paremmalla menestyksellä.

Kommentit (2) 

Syväri

29.06.2009, 18:27

Hallittiin sitä ennenkin valokuvaustaide. Hämmästyttävän terävä on tämä valokuva noin 67 vuoden takaa. Kaksi Kärkkäälän miestä Koivistoisen Topi ja Pomellin Ossu siellä jossakin. Kärkkäälän miehet yrittävät olla edukseen ja ovat jopa huolella sukineet päänsä, tosin kuin muut jermut, jotka silmäilevät yrmeinä kameraa. Muikkua ei näköjään suostuta sanomaan  ja tuskinpa tuolloin muutenkaan oli syytä hymyyn.

Kolmas kotipuolen mies tuossa armeijan porukassa oli Ryytterin Evert, isäni pikkuserkku, mutta häntä en kuvasta tunnista. Evert asui Karttulan puolella Hautolhdessa. 60-luvulla hän omisti maailman nopeimman kylmäverihevosen Vonkauksen.

Vaikka Syvärin on iso virta, niin vasta rannalla olevat karjalaistalot näkyvät vielä ihan skarpisti. Tämä ei ole millään neulanreikävalokuvauskoneella otettu otos, vaan olisiko välineenä ollut sellainen pilakuvista tuttu paljekamera.

Olen nyt lähdössä teit isäin astumaan eli kiertomatkalle Syvärin seuduille. Aunus, Petroskoi ja Kontupohja on tarkoitus tutkia. Saattaa olla, että en pysty lähipäivinä tyydyttämään kirjoitusviettiäni, joten viestiliikenneyhteydet voivat pätkiä.

Ja sellaisia juttuja noilta reissuilta on kuullut, että saas nähdä, miten äijän käy. Suurin tulostavoitteeni on näpätä kuva Kontupohjan jalokivestä rakennetusta jäähallista. Suomessahan spektroliittia raatsitaan käyttää vain oikein hienojen kellojen ja korujen somisteina.

Kommentit (2) 

Sukukokous

29.06.2009, 20:12

Hyvinhän äijän lopulta kävi naapurissa, terveys ja pankkikortti säilyivät. Kovasti oli mielenkiintoinen tämä pitkä Karjalan kierros. Mukavaa oli sekin, ettei viikkoon tiennyt Suomen asioista mitään. Kuopion Palloseuran alamäki ei siis päässyt rikkomaan lomatunnelmaa.

Lomatunnelmaa sen sijaan ylensi se, että Petroskoin hotelli Severnajan aulassa ensimmäisen kerran maailman historiassa kohtasivat piskuisen Koivistoisen suvun Inkerin, Leppävirran ja Suonenjoen haarat. Suomessa meitä on reilut 700 ja Venäjällä ehkä muutamia kymmeniä, mutta niin pieni on maailma, että tällainen voi tapahtua ihan sattumalta. Jonkin verran lomatunnelmaa latistaa kuvassa olevan suonenjokelaisen sukuhaaran edustajan suljetut silmät, onneksi suu on poikkeuksellisesti suhteellisen hyvin kiinni.

Suvussa on kulkenut perimätietona, että olisimme jonkinlaisten rehellisten metsärosvojen jälkeläisiä. Sukututkimus on paljastanut, että Savon Koivistoisten esi-isät olivat inkeriläisiä vapaustaistelijasissejä eli ns. kivekkäitä. Nykyään heitä  kutsuttaisiin terroristeiksi.

Suvun vanhukset ovat kertoneet, että Isonvihan jälkeen 1700-luvun alussa kolme veljestä pakeni nykyisen Pietarin seudulta Sisä-Savoon. Tuomas asettui  nykyiseen Kuurtilaan, Nuutti Korholaan ja ilmeisesti Mikko Särkiskylälle.  Mikko saattaamielestäni olla Leppävirran Koivistoisten kantaisä, mutta saatta myös olla olematta. Ehkäpä sikäläinen Mikko Koivistoinen onkin ihan eri sukua.

Perimätietona kulkee, että oma esi-isäni Tuomas Koivistoinen ei olisi ollut pelkästään rehellinen metsärosvo, vaan myös murhamies. Minulle on kerrottu tarina, jonka mukaan Tuomas vietiin maaorjana Latviaan Kuurinmaalle ja hänen tehtävänään oli pyydystää tietty määrä sampikaloja vuodessa. Yhtenä vuotena tulostavoite ei täyttynyt ja Tomppa katsoi parhaimmaksi hukuttaa työnantajansa ja paeta Savoon. Muuten Markus Koivisto kirjassaan Inkerin Koivistoiset kertoo saman tarinan.

Itse olen myös kuullut isäni serkulta Veikko Koivistoiselta tarinan, jonka mukaan ns. pakolaisveljekset olisivat olleet sukunimiltään Kivekäs, Kallio ja Otonpoika. Ja tämä tieto taas romuttaisi kaikki hienot aiemmat olettamat Koivistoisten alkuperästä. Voi olla, ettei sukunimen haltijat välttämättä ole ollenkaan sukua toisilleen, vaan ovat ottaneet tekaistun nimen vaikkapa peittääkseen rikollisen menneisyytensä.

Kivekkäät eivät olleet suosittuja paikallisen väestön keskuudessa ja itse asiassa sanat ryssä ja sissi sisälsivät  siihen aikaan saman arvolatauksen. Jossain historian kirjassa kerrottiin, että Pohjansodan aikaan kivekkäät viettivät talvilomaa Savossa ja paikalliset ihmiset eivät olleet varmoja siitä, kumpia piti pelätä enemmän, kivekkäitä vai venäläisiä.

Lisätietoa sukuni asioista löytyy seuraavasta osoitteesta  http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/  .

Kommentit (0) 

Älkää tappako toisianne!

30.06.2009, 17:57

Ja taas olen ollut väärässä. Eilen väitin, että meitä Koivistoisia lienee Venäjällä muutamia kymmeniä. Viehättävä inkeriläinen matkatoimistovirkailija Maria Koivistoinen lähetti kuitenkin sähköpostia ja kertoi 86-vuotiaan mummonsa kertoneen, että ennen sotaa pelkästään Mokkolovan kylässä lähellä Kolpinon kaupunkia asui 37 perhettä ja he kaikki olivat Koivistoisia.

Nyt kyseinen kylä on kuitenkin autio. Saattaa kuitenkin olla, että sukuamme on enemmän laajalla Venäjän maalla kuin Suomessa. Laskelmia vaikeuttaa se, että muuttoliikettä on ollut puolin ja toisin ja Stalinkin taisi aikanaan suorittaa riveissämme harvennuksia.

30-luvulla myös Suomen Koivistoisia loikkasi  Venäjälle, yhden kärkkääläisen loikkaustapauksen  löysin Valpon papereista. Lisäksi tiedän, että Amerikan Koivistoisia muutti 30-luvun laman aikana rakentamaan Neuvostoliittoon ihanneyhteiskuntaa.

Ihanneyhteiskuntaa ei syntynyt. Nettiä tutkiessani löysin, että ilmeisesti kahden sukulaismiehen matkanpää oli kuvan esittämät joukkohaudat Karhumäessä. Nykyään paikalla on sattuneesta syystä hyvin kasvava männikkö, josta Jeltsinin aikana tehtiin muistometsä. Sinne on haudattu ainakin 10.000 teloitettua. Paikalla on nyt erilaisia muistomerkkejä ja -ristejä sekä kymmeniä selvästi painaumina eroittuvia joukkohautoja.

Paikalla ollut asiantuntija kertoi, että joukkomurhat tehtiin kustannussyistä yhteislaukauksilla. Kahdeksan ihmistä pantiin peräkkäin montun päälle asetetulle lankulle ja kaikki ainakin pyrittiin surmaamaan yhdellä rinnan korkeudelle ammutulla kiväärinlaukauksella.

Itse kyllä epäilen tätä tietoa. Eiköhän perinteinen niskalaukaus pienoispistoolilla ole sittenkin ollut kustannustehokkain menetelmä. Ei pienoiskiväärin pati paljoa maksa. Tähänkin tekniikkaan liittyy ongelma, koska teloittaja saa helposti rasitusvamman eli nykykielellä tenniskyynäpään. Todennäköisesti kukaan teloittaja ei ole enää kertomassa lopullista totuutta. Nimittäin ainakin muinaisessa Kiinassa keisari teloitutti tietosuojasyistä myös teloittajat ja varmuuden vuoksi vielä teloittajienkin teloittajat.

Karhumäen kuolemanmetsikössä on ajatuksia herättävä vaatimaton muistokivi, johon on varmaankin pitkän miettimisen jälkeen kirjoitettu lause, jonka luultavasti erittäin moni lähimmäinen voi hyväksyä täysin poliittisesta tai uskonnollisesta kannasta riippumatta. Kivessä lukee venäjäksi, että ”IHMISET, ÄLKÄÄ TAPPAKO TOISIANNE!”

Kommentit (0)