Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

7.2.2010-3.4.2010

Yritin vuosia sitten  löytää entiselle työkaverilleni häälahjaksi tunnettua kirjaa ”Onnistunut avioliitto, osa 2”, mutta en sitä löytänyt. Piti ostaa Jari Isometsän muistelmat. Työkaveri oli käyttänyt hääyönsä sen lukemiseen. Itse sain työkavereilta lahjaksi Leevi Seppäsen Valmentajan päiväkirjan. Kyllä hääyön voisi turhemminkin käyttää, kuin Valmentajan päiväkirjan lukemiseen.

Erityisesti yritin lukea rivien välejä. Onhan se nykynäkökulmasta  käsittämätön asia, että 30 vuotta sitten maailman lupaavimmat kestävyysjuoksijat olivat Seppäsen valmentamat kaksi itäsavolaista. Ja  kolmas sudeetti-itäsavolainen, jota Seppänen ei tosin valmentanut, oli Saaren Tarnalan Jorma Härkönen, joka juoksi EM-pronssia, vaikka kertomansa mukaan treenasi noin viisi kilometriä päivässä, eli vähemmän kuin keskiverto hölkkääjä.

Ei selvinnyt Seppäsen oppaasta juoksemisen salaisuudet. Se kuitenkin selviää, että hormonit valmentaja tuomitsi. Se on hyvä se. Päivän Mullikassa entinen 100 metrin SE-mies Ville Vakkuri vakuuttaa, että ne, jotka väittävät pärjäävänsä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa lajeissa ilman dopingia, valehtelevat. Hiihtäjä Jari Räsänen  kertoo samassa lehdessä, että STT:n uutinen, jonka mukaan hän olisi hankkinut Ruotsista kiellettyjä aineita, on epätosi. Räsänen ei ole siis koskaan hankkinut dopingaineita Ruotsista.

Muuten samassa lehdessä oli juttu myös Murheen rististä eli Lemetin taistelun muistomerkistä. Siellä savolaisrykmentti löi talvisodassa lihoiksi tuhansia venäläisiä. Itse kävin viime kesänä tällä murheellisella paikalla. Tämän päivän Savon Sanomat tiesi kertoa, että yksi joukkohaudassa lepäävistä on panssarimies Tereskov. Hänen tyttärestään Valentina Tereskovasta tuli vuonna 1963 maailman ensimmäinen avaruudessa käynyt nainen.


Kommentit (0) 

Urheilujalkineet

08.02.2010, 19:43

 

Valmennusoppaan innoittamana suunnittelen paluuta kilparadoille. Olen hankkinut jo urheilujalkineetkin, jotka lotisten tulen vetelemään kovia interval-harjoitteita, joiden avulla Olavit juoksivat ME:nsä. Ostin saappaat 17 €:lla samasta postimyyntiliikkeestä, josta muinoin hankin myös DDR:n kelta-puna-ruskean veryttelypuvun, joka on aitoa puhdasta plastikkia. Jalkineet ovat luotettavaa saksalaista laatua ja malli on testattu ainakin kahdessa maailmansodassa. Saappaita on siinä maassa aina osattu arvostaa ja tehdä.

Sain idean juoksujalkineista, kun luin Emil Zatopekin elämästä kertovan Jean Echenozin kirjan Pitkä juoksu. Siitä ilmenee, että Satu-Pekalla oli välillä tapana juosta kovavauhtisia lenkkejä saappaat jalassa. Minulle on kerrottu, että suonenjokelainen suurjuoksija Salamo Könönenkin harrasti samankaltaisia valmennusmenetelmiä. Jonkun pitäjänmestaruuden hän kuulemma  voitti juoksemalla hiihtomonot jalassa; ilmeisesti antaakseen muille jonkinlaisen mahdollisuuden.

Zatopek-kirjan on suomentanut Erkki Jukarainen, Suonenjoen poikia hänkin. Muistelen, että Eki ei ollut kouluaikaan mikään urheilijanuorukainen. Taisi kestävyysjuoksun sijasta olla enemmänkin suuntaunut sen ajan nuorison kovaäänisen ns. rock´n roll-musiikin suuntaan. Erkin isä oli muistaakseni kaivamassa lähes 50 vuotta sitten Tollanpuroa. Musiikkimiehiä hänkin, oli kuulemma laulellut puroa lapioidessaan, että ”meidän on uudestaan luotava maa.”


Kommentit (0) 

Luonnevikaisuudesta

09.02.2010, 20:24

Hesarin kuukausiliitteessä kerrottiin autismi-nimisestä luonnevikaisuudesta. Vaivan ilmenemismuotoina on mm., ettei potilas selviydy arjenaskareista ja että mielenkiinto kohdistuu kummallisiin asioihin.  Tuntuu jotenkin pelottavan tutulta.

Itse olen viime päivinä pääasiallisesti pohtinut seuraavia yhteiskunnallisia ongelmia:

1. Miksi Ilkka Kanerva ei huolinut Ringa Ropoa Soulin kisoihin?

2. Mitä tapahtui Tartran 50 km:n hiihdon 40 km:n virkistäytymisasemalla? Sitä ennen Vedenin johti Oikaraista minuutilla ja pian virkistäytymistapahtuman  jälkeen tilanne oli tasan päinvastainen.

3. Miksi Holmenkollenin vuoden 1967 15 kilometrin loppuvaiheissa sijoilta yms. Anatoli Agentjev nousi yllätysvoittoon? Oikaisiko mies? Muuta selitystä en keksi ja oikaisu on mielestäni dopingiin verrattava asia.

4. Ja suurin mysteeri on, että miksi Kalevi Hämäläistä ei valittu Grenobleen. 

Luulen löytäväni viimeiseen kysymykseen vastauksen, sillä käsissäni on äskettäin ilmestynyt Lauri Järvisen kirja ”Kalevi Hämäläinen – numero 1”. Sen alkulehdellä jo kerrotaan, etteivät huhut Kalevin luonnevikaisuudesta selitä syrjintää. Todellisen syrjinnän syy jää tässä vaiheessa vielä nähtäväksi.

Itse olen kuulustellut todistajaa, jonka mukaan, kun Porrassalmen kilpailujen jälkeen kerrottiin Suomen valittu edustusjoukkue eikä Kassun nimeä mainittu, poistui mies palkintojenjakajaisista, mutta ovella hän kääntyi ja huusi kuuluvasti ”Vennamo voittoon”. Oliko valinnoissa kyse pelinpolitiikasta, jota termiä vennamolaiset asiasta käyttivät.

Pontikankeitto ei ainakaan ollut ratkaisun taustalla, koska se oli eräs toinen Suur-Savon suurhiihtäjä, joka niihin aikoihin kärähti pontikankeitosta ja sai Hiihtoliitolta armotta neljän kuukauden kilpailukiellon. 


Kommentit (1) 

Kirjoittelua

10.02.2010, 20:30

Tänään opin sen, että kirjoittelussa tulee olla varovainen. Uusi tieto ei ole kenellekään, joka urheiluhistoriasta jotain tietää, että kuopiolainen mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen mukiloitiin perusteellisesti  Cortinan kisoissa hänen lehtikirjoituksensa  vuoksi. Mutta minulle oli uusi asia se, että Silvennoisen nimissä julkaistu teksti oli hyvä, hauska ja mielestäni kenenkään ei olisi pitänyt siitä loukkaantua. Silvennoisen hengentuote on luettavissa Kalevi Hämäläis-kirjasta.

Jutussä uskallettiin väittää, että maamme huippuhiihtäjät ovat ennen kilpailuja melkoisia hermokimppuja. Niinpä murtsikkamiehemme antoivat perusteellisesti asennekasvatusta kynämiehelle. Ilmeisesti tarkoituksena oli saada Hemmo uskomaan, etteivät hiihtäjämme ole hermokimppuja. Esilyöjänä toimi savolaisella lupsakkuudella kuopiolainen poliisi Veini Kontinen, jolla oli toimintaan parhaat edellytykset, koska hän oli ammatiltaan poliisi. Lyöntitalkoot pidettiin mäkikilpailua edeltävänä iltana ja niinpä pahoinpidelty Silvennoinen, joka piti itseään lähes voittajasuosikkina, jäi kymmenenneksi.

Eikä kuopiolaisten jäsentenvälinen turpiinvetokilpailu vielä ollut loppuunkäsitelty. Silvennnoinen oli toimittanut juttunsa kisapaikalta puhelimitse  Savo-lehden toimittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka ei ilmeisesti päästänyt artikkeleita lehteen täysin alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa, koska kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa tuossa ihan lähellä Tulliportinkadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava asiasta kertova muistolaatta.

Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo se, että Hiihtoliitto määräsi vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei sentään heitä tiettävästi palkittukaan.

Joskus 1900-luvun alussa, jolloin edellisen kerran hiihdossa kokeiltiin älyttömiä yhteislähtöjä, tapahtui niin, ettei etumaisena hiihtänyt suostunut antamaan sovinnolla latua perässähiihtäjälle. Tällöin perässähiihtäjä tönäisi kärkimiehen nurin, otti tältä sauvan ja antoi kyseisellä astalolla laillisuuskasvatusta lumessa makaavalle. Kilpailun tuomaristo puuttui asiaan siten, että se antoi lyöjälle maalissa lisäpalkinnon esimerkillisestä toiminnasta.


Kommentit (1) 

Kylmää likööriä

11.02.2010, 19:49

Olin tässä pikkuhiljaa virittäytymässä reippaaseen olympiatunnelmaan, mutta luovunpa tästä tunnetilasta. Teksti-TV:n sivuilla loistaa virtsanvärisin tulikirjaimin, että 30 olympiaurheilijaa epäillään dopingista. Taidan korkeintaan seurata curlingpelejä Teksti-TV:ltä. Curling on hieno herrasmiesten laji. Siinä ei dopata eikä myöskään rynnätä pelintuoksinassa lähimmäisten kimppuun heitä nyrkein ja pelivälinein hakaten kuten toisessa suositussa jääpelissä.

Doping-uutinen  ei ole uusi ja yllättävä. Osasinkin epäillä eräiden maiden hiihtäjiä; tosin en tietenkään norjalaisia. He eivät kärähdä koskaan. Itäsaksalaisistakin jäi kiinni ainoastaan kiekonheittäjä Evelin Jahl. Hän oli kova vastus Markku Tuokolle. Heitot olivat suurin piirtein yhtä pitkiä. Voimatasokin oli sama.Tuokko punnersi penkistä 190 kiloa ja Evelin 180. Tosin jälkimäinen kilpaili naistensarjassa.

Kalevi Hämäläis-kirjassa ei puhuta ainakaan suoraan piristeistä. Tosin hieman mietityttää Länsi-Savo-lehden toimittajan kertomus Innsbruckin 50 kilometrin kisasta. Hämäläinen johti jo selvästi, mutta 35 kilometrin kohdalla virkistäytymispisteellä ei ollutkaan ”kuumaa” likööriä vaan juoma olikin kylmää. Kassu romahti sen jälkeen täysin.

Arto Tiainen on tunnustanut, ettei hän hiihtänyt yhtään 50 km:n kisaa ilman pervitiniä. Tosin miehen muisti taitaa pettää. Vuoden -66 MM-hiihdoissa hän väsähti johtoasemassa viimeisellä kympillä ja itki Savon Sanomien mukaan maalissa, koska ”kuumaa” juomaa ei ollut annettu 40 km:n kohdalla. Häpesin miehisen miehen itkua. Onneksi neljä vuotta myöhemmin Tatralla oli ilmeisesti  ”kuumaa” juomaa saatavilla neljänkympin virkistäytymisasemalla, koska Susi-Kalle jätti Vedeninin siinä vaiheessa kuin seisomaan.


Kommentit (0) 

Uutisankkoja

12.02.2010, 18:30

Ihmeellinen on netti. Päätin tuossa tarkastaa, miten kävi myöhemmin elämässä Savo-lehden tomittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka oli jonkinlainen päähämmentäjä  Silvennois-sopassa, josta kerroin pari iltaa sitten. Kuuranhalla selvisi siitä tapauksesta vähäisillä vammoilla, mutta myöhemmin hän törmäsi vastoinkäymisiin.

Nimittäin 1963 uutisoi Savo-lehti kissankokoisin otsikoin, että amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa MIG-21 hävittäjiin, joita suomalaiset olivat juuri hankkineet ilmeisesti ensimmäisenä Länsimaana. Lehden juttu saattoi olla  tällä kertaa aivan totta, mutta Kekkonen oli luvannut venäläisille, ettei silloisia huippumoderneja sotakoneita esitellä ainakaan amerikkalaisille kenraaleille ja niinpä toimittaja Kuurahalla sai poistua jo samana päivänä Kuopion alueelta.

Itsekin muistan MIG-koneiden tulon.  Niitä tuoneet venäläislentäjät jylistivät näyttävästi myös Kärkkäälän yllä ja meteli oli hirmuinen. Koneita oli kahdeksan. Samoihin aikoihin koettiin Kuopion lähellä Kurkimäessä tuntuva maanjäristys, jonka tietenkin uskottiin liittyvän jotenkin koneiden ylilentoon.

Lisätietoja Kuuranhallan MIG-jutusta löytää tästä Aamulehden artikkelista, jossa kerrotaan Suomen lehdistön historian parhaista uutisankoista.  http://www.aamulehti.fi/teema/paakirjoitukset/157933.shtml Ykkönen uutisankkojen joukossa  on tietenkin  Silvo Sokka juttu – sekin muuten Savo-lehden ensiksi uutisoima. Kakkonen lienee Savo-lehden MIG-tapaus ja luulenpa, että pronssilla on Silvennois-juttu, joka sekin oli yllätys yllätys Savo-lehdessä. Ennen sanottiin, että kun savolainen on äänessä, niin vastuu jää kuulijalle.


Kommentit (0) 

Konna vai sankari?

13.02.2010, 18:41

Luinpa tuossa Otto Kumeniuksen muistelmateoksen nimeltään Vastavakooja. Vastavakooja Kumenius omisti ilmeisesti sen verran vilkkaan mielikuvituksen, että epäilen paikoitellen toden ja tarun sekoittuvan hänen muisteluissaan. Sikäli kirja on ajankohtainen, että se sivuaa olympiavoittaja Gunnar Höckertiä, jonka kuolemasta tuli toissa päivänä kuluneeksi 70 vuotta. Höckert kaatui Summassa, jossa hän tuhosi ennen kuolemansa neljä panssarivaunua.

Gunnar Höckert  oli sikäli erikoinen kestävyysjuoksija, että hän oli lähtöisin yläluokkaisesta perheestä. Isä Viking Höckert oli Suomen Norjan konsuli. Kumelius kertoo kirjassaan, kuinka hän sodan aikana joutui selvittämään suurta valuutan salakuljetusjuttua. Sen päätekijäksi paljastui konsuli Höckert. Ilmeisesti ainakin osa toiminnasta palveli Norjan vastarintaliikkeen rahoitusta ja tästäpä seuraa kysymys siitä, oliko virkarikokseen syyllistynyt konsuli konna vai sankari. Lisätietoa asiasta ei näytä ainakaan netistä löytyvän. Täytyisi ilmeisesti joskus tutustua tapauksen oikeudenkäyntipöytäkirjoihin.

Ehkäpä Viking Höckert oli salakuljettaja Algot Niskan sukulaissielu. Muuten Niskakin omasi urheilutaustan; hän pelasi hyökkääjänä samassa Tukholman olympiakisojen jalkapallojoukkueessa, jossa Erik Frenckel  toimi puolustustehtävissä. Niska salakuljetti sodan alla 150 Saksan juutalaista turvaan ja sai ansioistaan sodan jälkeen muistopalmun Jerusalemiin. On puhuttu, että hän olisi saanut peräti muistolaatan, mutta sen edellytyksenä olisi ollut juutalaisten auttaminen ilman palkkiota. Niska peri palveluistaan kohtuullisen korvauksen.

Pirtumies Algot Niskaa ei tule sekoittaa huumekauppias Algot Niskaan. Pari vuotta sitten nimittäin tuomittiin Algot Niska-niminen huumerikollinen pitkään vankeusrangaistukseen. Muistelen, että tämä mies taisi aiemmin omata hyvin  tyypillisen savolaisen sukunimen ”Hartikainen”. Aika härski temppu salakuljettajalta muuttaa nimi Algot Niskaksi. Saattaa herättää tullimiesten keskuudessa uteliaisuutta.


Kommentit (0) 

Asialliset hiihtojalkineet

14.02.2010, 18:29

Eikä Kalevi Hämäläisestä päästä vieläkään eroon. Ostin pari vuotta sitten Kuopion rompetorilta mukamas Kassun kultamitalisukset. Ymmärsin kyllä, että myyjän antamasta aitoustodistuksesta huolimatta niillä Järvisillä ei hiihdetty vuoden 60-kisosissa, vaan paljon niiden jälkeen.

Mutta epäilemättä ne olivat joskus Hämäläisen hiihtimet. Jostain syystä ne olivat päätyneet juvalaiselle pankinjohtajalle, häneltä savolaiselle helppoheikille ja loppusäilytyspiste on sitten  minun varastossani. Luulenpa, että kultamitalitarinan liikkeelle laskija on ollut itse suurhiihtäjä. Hänellä taisi viimeisinä vuosinaan olla elämänhallinnassaan vähän ongelmia.

Köyhän ei kannata seisottaa kalustoa käyttämättömänä. Tarkoituksenani oli hiihtää 60-luvun puusuksilla pertsaa. Ongelmana on se, ettei nykyään enää löydy vanhan ajan siteisiin monoja. Mutta sitten sellaiset löytyivät omasta vaatekaapista. Elikkä kuvan esittämät Ruotsin armeijan hiihtojalkineet vuodelta -61 jälkeen ajan laskun alun. Hiihtomaihareille tulee siis kohta 50 vuotta mittariin ja ne ovat yhä kuin uudet.

Ennen kengät kestivät isältä pojalle, nykyään hyvässä lykyssä vuoden. Vaikkei nykyjalkineita käyttäisikään, niin niiden pohjat kuitenkin murenevat hyllyssäkin. ”Joka ikkuista tekköö, se leipääsä vihhoo” sanottiin ennen Savossa.

Ostin nuo kuvan ruotsalaiset kulutushyödykkeet muutama vuosi sitten maamme toreja kiertelevästä liikkuvasta myymälästä neljällä eurolla. Eivät olleet hinnankiroissa. Samanmaalainen kumitritsa maksoi euron enemmän, sekin länsinaapurimme armeijan ylijäämää, niin hullulta kuin se kuullostaakin. Vaikuttaa siltä, että sotilastekninen kehitys on kulkenut kumitritsojen ohi.


Kommentit (0) 

Kisaveikkaus

15.02.2010, 19:39

Siniset silmät täysin ymmyrkäisinä ihmetteli Kaisa Näkäräinen, vahva mitalisuosikki, kanssakilpailijattarien vauhtia ja nappiin mennyttä kunnonajoitusta. Kaisa oli 59., vaikka oma hiihto sujui kuulemma oikein hyvin. Kaisan mielessä selvästi liikkui jotain, kuten myös haastattelijan mielessä ja kaikkien niiden mielessä, jotka asiasta jotain ymmärtävät, mutta kukaan ei sano ääneen. 

Ääneen asian taisi kuitenkin  sanoa maailman rehellisimmät kasvot omistava Kari-Pekka Kyrö  TV:n Pressiklubi-ohjelmassa. Jos veritankkausta ja kasvuhormonin käyttöä ei voi paljastaa, niin miksi ihmeessä näitä konsteja ei käytetä. Isoista rahoista on kysymys.

Mitenkähän kauan ihmiset viitsivät olla kiinnostuneita huippu-urheilusta. Muistan, kuinka yhteen aikaan Urheilukanavalta ei tullut juuri muuta kuin voimamieskilpailuja, mutta nyt niiden suosio on hiipunut, kun jokunen kilpailija on kuollut mömmöihin. Saas nähdä, miten kauan olympialaisista jaksetaan olla innostuneita.

Toisaalta antiikin olympialaisia järjestettiin noin 600 vuoden ajan, vaikka ei sekään touhu tainnut ihan nuhteetonta olla. Muistelen, että v-67 (kesä)kisojen keskeinen voittajahahmo oli keisari Nero, joka voitti ainakin valjakkoajelun ja lyyransoiton. Tuomaripeliä epäiltiin vahvasti.

Itse veikkaan, että hyvässä lykyssä kohta alkavassa naisten hiihdossa paras suomalainen on noin sijalla 10 ja miesten hiihdossa noin sijalla 20. Voitosta kamppailevat Etelä- ja Keski-Euroopan pyöräilykansojen edustajat. Ja pahaa pelkään, että Suomen ainut mitali tulee olemaan naiskiekkoilijoiden pronssi.


Kommentit (3) 

Yllätyksiä

17.02.2010, 08:52

Kyllä hiihtourheilu on yllätyksellistä. Olin varma, että viime yönä paljastuu, että Suomi on maailman huonoin hiihtomaa. Mutta ei ole huonoin. On vasta toiseksi huonoin. Huonoin on yllättäen Norja. Mahtoi Teemu Kattilakoskelle olla yllätys, kun joutui pyytämään latua vielä alkutalvesta maailman ylivoimaisesti parhaana pidetyltä hiihtäjältä Peter Northugilta, joka oli kisan 42. Teemu taisi olla 28..

Ja yllätys oli se, että varmalta voittajalta jo näyttänyt Ruotsin poika jäi mitalitta. Suomen miljoonassa kotitaloudessa naapurin miehen väsynyt hoipertelu loppusuoralla synnytti spontaaneja tuuletuksia. Varsinkin kun vielä toinen ruotsalainen hiihti Pekka Tiilikaisen hevosenkengässä yllättäen harhaan ja menetti pelin.

Mutta yllätys tulee vielä olemaan, kun Viron pojat pääsevät ladulle pertsatyylisessä kisassa. Kunnonajoitus on lähes  eläkeikäisiltä  heimoveljiltä osunut niin paikalleen, että raajojen kohdilla näkyy miehillä vain pelkkä harmaa vyyhti, kun he pistävät ison vaihteen päälle.

Ja lopuksi yllätän lukijani. En seuraa vain liikuntakulttuuria, vaan kyllä musiikkikultturikin käy, varsinkin kun sitä esittää Pensselisedäksi kutsuttu syyrialainen vokalisti, joka on yllättäen turneella tällä hetkellä Suomessa ja laulaa yllättävän hyvää suomea. 

http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8

http://www.youtube.com/watch?v=oTE-u-U_eMk&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=RHMuWcJnyUo&feature=related


Kommentit (2) 

Geenivirhe

17.02.2010, 18:04

Kovasti on Suomen kansa kateellista Ruotsin kansalle heidän olympiamenestyksestään. Naapuri on saanut jo kaksi kultaa ja kohta tulee yksi lisää. Mutta ei suomalaisten pidä tuntea kademieltä. Melkein samaa porukkaa sitä ollaan. Ruotsin parhaat hiihtäjät Charlotte Kalla ja Marcus Hellner ovat taustaltaan meänkielsiä heimoveljiä ja Kallan äiti taitaa olla peräti kiuruveteläisiä.

Melkoinen on ollut tornionjokilaaksolaisten hiihtomenestys. Suomalaisista Eero Mäntyranta, Pertti Teurajärvi, Sami Jauhojärvi ja perusrehellisenä lapinmiehenä historiaan jäävä Jari Isometsä ovat länsipohjalaisia. Ruotsin puolella on Kallan ja Hellnerin lisäksi ollut ainakin Erki Larsson, joka voitti 18 km v-36. Silloin suomalaiset eivät syyttäneet ruotsalaishiihtäjää dopingista vaan siitä, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmoksessa. Myöhemmin mies lopetti urheilemisen, koska katsoi sen synniksi ja ryhtyi lestadiolaiseksi saarnaajaksi. Erik Larssonin pojantytär Åsa Larsson saattaa tällä hetkellä olla tunnetuin pohjoismaalainen kirjailija.

Torinonjokilaaksolaiset hiihtäjät eivät välttämättä tarvitse uskonnollista hurmosta menestyäkseen. Ainakin Mäntyrannan ja Teurajärven menestyksen taustalla on geenivirhe. Heidän hemoglobiiniarvonsa on huikea ihan luonnostaan. Eerolla taisi parhaimmillaan olla yli 200. Pitäisi selvittää onko kyseinen ominaisuus muutenkin yleistä noilla alueilla. Mäntyrannan esi-isissä oli vallooniseppiä ja voi olla, että ominaisuus perityy sieltä. Ainakin ulkonäkönsä puolesta Mäntyranta, Teurajärvi ja Kalla ovat enemmänkin eksoottisia etelämaalaisia, eivätkä mitään pallinaamasuomalaisia.

Ja jotta kademieli länsinaapureita kohtaan hellittäisi katsomme lopuksi videopätkän ruotsalaisen jääkiekkoilun historiasta. http://www.youtube.com/watch?v=KFQnIFN1pYo Tuokin tapahtuma synnytti Suomessa hirmuisia selkäkeikkanauruja. Korostettakoon, että maalivahti Tommy Salo on tietenkin taustaltaan meikäläisiä ja se ehkä selittää tapahtuman. Tänä iltana meillä on vastassa samainen Valko-Venäjä ja korostettakoon, että tulossa on hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli.


Kommentit (0) 

Sinivalkoinen ääni

19.02.2010, 18:26

Ei naura koko urheileva maailma meille enää. Kansallinen kunniamme on pelastettu. Piskuinen lökäpöksypoika toi meille hopeaa. Se on yllätys minulle. Uskoin, että  ainut mitali tulee olemaan naisleijonien pronssi.

Oletin, ettei suomalainen voi pärjätä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa lajeissa, koska suomalaiset ovat perirehellisiä ja urheilevat puhtaasti toisin kuin ulkomaalaiset. Oletin myös, ettei arvostelulajeissa suomalainen voi pärjätä, koska suomalaiset ovat perirehellisiä, eivätkä suostu lahjomaan tuomareita toisin kuin ulkomaalaiset.

Katsoin juuri Pietun suorituksen ja varmasti se oli hyvä suoritus, vaikka en ymmärrä, että mistä asiasta puolipiipussa kisataan. Enkä myöskään ymmärtänyt, mistä asiasta selostajakaksikko kertoi. Terminologia oli vierasta. Tuli ikävä Tiilikais-Pekan selostuksia, joissa hiihtäjät olivat hevosenkengässä jo, pallopeleissä hyökkäykset kilpistyivät puolustusmuureihin ja alastulot olivat varmoja mäkihypyssä. 

Toisaalta ei se Pekkakaan  ollut täydellinen. Olen kuullut, että v-62 yleisurheilun EM-kisoissa pääselostajan vireystila oli suhteellisen heikko. Paavo Noponen matki myöhemmin esimiehensä sanankäyttöä tummentuvalta Belgradin stadionilta seuraavasti: 

”Mystillisellä kentällä kantoi Lindroos Suomen joukkueen lippua, jolla poikkeuksellisesti oli siniset housut ja valkea paita….Mutta olipahan yleisökin 10.000 markkaa, ei kun metriä. Nevalan heittämän keihään kantamana tulee pitkä heitto.”

Kerrotaan myös, että kovasti isänmaallinen selostaja eläytyi samoissa kisoissa suomalaisten hallitsemaan seiväskilpailuun niin paatoksella, että tunnelmoi, miten ”vauhtiradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen miehen sinivalkoinen seiväs.”

Pekka itki usein elikkä yleensä silloin, kun suomalainen voitti tai hävisi. Yritin juuri Ylen arkistosta löytää näytettä Tiilikaisen nyyhkytyksestä, mutta eipä löytynyt. Sen sijaan löytyi vaikuttava todiste selostajan kuolemaahalveksivasta rohkeudesta. Tässä näytteessä hän täysin tyynesti kuvaa sitä, kuinka vihollishävittäjä yrittää konekivääreillä vaientaa sinivalkoisen äänen lopullisesti; lienee harvinaislaatuinen äänite maailman radiotoiminnan historissa, liekö sitä koskaa päästetty eetteriin.  http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=833&a=256


Kommentit (2) 

Välinekehittelyä

19.02.2010, 19:28

Enpä taida katsoa ensi yön naisten hiihtoa. Tulee vain paha mieli. Tiedän, ettei Aino-Kaisa pärjää, sillä jo ennen kisoja Heinolan puolesta viestitettiin, ettei Saarisella ole kunnon välineitä nykyisen kaltaisille keleille. Näkihän sen jo Tour De Skiillä, kun yhdellä erikoiskokeella hän jäi valovuosia itseään huonommille kilpahiihtäjättärille. Ja pari päivää sitten  sprintissä sai huomata, etteivät tytön sukset luista yhtään.

Nyt olisi tilaus Nokian insinööreille. Suomalaisille on kehitettävä älysuksi, jossa on automaattinen tietokonepohjainen luistonedistämis- ja lipsumisenestämisjärjestelmä. Tässä on pyhä isänmaallinen tehtävä suomalaiskeksijöille; norjalaisia ei voiteta muuten kuin paremmalla kalustolla .  

Kyllä meillä osataan. Kuopiolaisinsinööri  kehitteli jo 60-luvulla lasikuitusuksen, mutta ei löytänyt rahoitusta tuotannolleen. Samalla hetkellä, kun patentti vanheni, alkoivat Fischerin ja Kneisselin tehtaat syytää maailmalle savolaismallista suksea, Kaikilla muilla ne jo olikin Falunissa -74, vain suomalaiset lykkivät puukautisilla vehkeillä. Miedolla olisi ollut Järvisen hienot grafiittipohjat, joilla hän olisikin voittanut, mutta nekin paahdettiin voitelussa pilalle. Enpä muuten nähnyt grafiittisuksea urheilumuseossa.

On meillä osattu ennenkin. Vaikka Savon rata valmistui jo 1890-luvulla ja vaikka savolaista intelligentsijaa on sen jälkeen virrannut ehtymättömänä vuona etelään, eivät maakunnasta viisaat olleet ainakaan vielä vuosisadan alussa täysin loppuneet. Iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset yrittivät voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki nuoskalla kevyesti.

Kuopiolainen Oskari Räsänen jatkoi tuotekehittelyä. Ensiksi hän valmisti messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25% puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia käytännön realiteettien maailmassa: alpakkasukset eivät kestäneet yhtään neulasia tai muita roskia ladulla. 


Kommentit (0) 

Jernberg hermostui

20.02.2010, 20:15

Kalevi Hämäläis-kirjasta opin, että erilaisia ovat ruotsalaiset miehet. V-58 Lahden MM-kisoissa Sixten Jernberg voitti 50 kilometriä. Häntä juhlittiin kovasti. Hotellihuone oli pian täynnä onnittelukukkia ja sähkösanomia.

Sitten muut ruotsalaishiihtäjät tulivat onnettomina valittamaan voittajalle sitä, että tämä oli antanut eräälle lehdelle lausunnon, jonka mukaan Ruotsilla oli kisoissa liian suuri joukkue ja että olisi riittänyt, jos pelkästään Jernberg olisi valittu kisoihin.

Ehkäpä uutinen oli perätön, ainakin se sai maailmanmestarin menettämään malttinsa. ”Olin raivosta punainen, tartuin lähimpään kukkamaljakkoon ja paiskasin sen lattiaan. Saman tien meni toinen ja kolmas,” muisteli Jernberg myöhemmin. Sitten hän lauhtui ja katui syvästi tekoaan. ”Häpesin, jos asia ilmaistaan lievästi! Käytökseni oli ollut anteeksiantamatonta. Nyyhkytin yrittäessäni kerätä kokoon kauniita, syyttömiä kukkia.”

Näin siis teki Ruotsin mies. Konttasi nyyhkien hotellihuoneensa lattialla kukkia keräillen. Sen sijaan kun Suomen hiihtäjiä oli samoihin aikoihin arvosteltu lehdessä, he  eivät  purkaneet kiukkuaan  kukkasiin, vaan vetelivät porukalla turpaan syylliseksi epäilemäänsä mäkihyppääjä Hemmo Silvennoista.


Kommentit (0) 

Peltokallio

21.02.2010, 20:14

Suomalaisen urheilun nykytilasta huolestuneena luin tuossa lääkäri-kirurgi Pekka Peltokallion muistelmat. Ajattelin, että sieltä löytyisi lääkkeet kansamme urheilumaineen palauttamiseen. Siihen aikaan, kun Peltokallio huolehti joukkueemme lääkintähuollosta, voitettiin esimerkiksi kuulantyönnössä hallimestaruus tuloksella 22 metriä tasan; tänään riitti viitisen metriä vähemmän. Ja ennen poikamme jaksoivat vallan mainiosti hiihtää 30 kilometriä, nyt 3/4 osaa joukkueesta joutuu lopettamaan ennen puolta matkaa.

Mutta ei löydy Peltokallion muisteluista vastausta ongelmaani. Sen sijaan paljastuu, että kirjoittaja on äärimmäisen kiltti, leppoisa ja rehellinen  ihminen, kuten jo ulkoinen olemus viestittää, mutta ikämiehen muisti  näyttää valiettavasti  pätkivän jo pahasti. Peltokallio on niin kiltti, ettei hän löydä satojen kuvaamiensa ihmisten joukosta kuin yhden, jota hän selvästikin inhoaa. Inhokki on entinen päätoimittaja ja urheilujohtaja Martti Huhtamäki.

Muistelijana Peltokallio on myös häpeämättömän rehellinen.  Hän kertoo senkin, kun kerran USA:n San Diegon asemalla hän kärsi  ihan hirvittävästä ripulista. Vaikka Amerikka onkin rikas maa, niin San Diegon aseman vessoissa ei ollut ovia, koska näin pyrittiin hillitsemään ruiskuhuumeiden käyttöä ja niinpä maamme johtava urheilulääkäri joutui vähän väliä istuksimaan pytyllä ihmisvilinän keskellä. Peltokallio kuitenkin uskoo, ettei kukaan tuttu ollut ilmeisesti näkemässä; ainakaan kukaan ei tullut juttelemaan.

Vaikka kypsemmällä iällä Peltokallio on itse lempeys, niin nuorena miehenä Pohjanmaalla oli asia vähän toisin. Muistelmista voisikin päätellä, että jos silloin kouluissa olisi ollut ammatinvalinnanohjausta, niin lääkärin ammatin asemasta hänelle olisi varmaankin suositeltu ammattinyrkkeilijän uraa.

Kerrankin, kun hän oli opiskelemassa Lapuan kristillisessä kanasnopistossa, niin aamulla kouluun lähtiessään hän huomasi ikkunasta, että  kristillisen opiston asuntolan ulko-ovella oli joku häjy odottelemassa vieraspaikkakuntalaista Peltokalliota halko kohotettuna. Mutta Pekkapa yllätti halkomiehen; hän tulikin ulos ikkunasta ja onnistui syöksymään takaapäin uhkaajansa kimppuun ja pääsi antamaan tälle laillisuuskasvatusta. Mainittakoon, että Peltokallio oli jo koulussa huomattavan iso ja roteva.


Kommentit (1) 

IGF

22.02.2010, 19:41

Tunnelma alkaa olla samanlainen kuin pikkupoikana vuoden -66 Budabestin yleisurheilun EMkisoja seuratessani. Silloinkin kaikki epäonnistui. Mieleeni on iäksi syöpynyt lehtikuva, jossa Mikko Ala-Leppilampi lepää polvillaan nurmikolla keskeytettyään 10.000 metrin juoksun siinä vaiheessa, kun koko muu porukka ohitti hänet kierroksella. Tilanne muistutti kovasti viimeisintä pursuittihiihtoa. Mutta EM-kisojen jälkeen maailman huonoin yleisurheilumaa tehosti valmennustaan ja oli kuusi vuotta myöhemmin lähes maailman paras yu-maa.

Luin Peltokallion muistelmat ja kuvittelin, että sieltä olisi saattanut löytyä tietoa uusista ihmeaineista, jotka ilmeisesti ovat tulleet urheiluun. Vuosi sitten Kari-Pekka Kyrö kertoili niistä ollessaan Kuopiossa arkkipiispan vieraana. Kyrön luennon jälkeen luulen ymmärtäväni, miksi mies voi juosta huikean 100 metrin maailmanennätyksen, vaikka kävelee viimeiset metrit.

Selityksenä on uusi ihmeaine IGF, joka ei näy testeissä. Se on insuliinin kaltainen voimakkaasti ja laajasti elintoimintoja, lihasten ja veren kasvua säätelevä lääke. Yksikköhinta on 5000 dollaria, joten dopingkaan ei ole enää yksilehmäisten urheilijoiden touhua. 

Luulin, että  Peltokallion kirjasta olisi saattanut löytyä vastaus myös siihen, käytettiinkö perivitiiniä ennen myös yleisurheilupuolella. Sehän on selvää, että hiihdon suurkisoissa sen avulla pärjättiin vielä 70-luvun alkuun asti. Joskus kysyin Könösen Salamolta, että tunnettiinko tämä amfetamiinijohdannainen kestävyysjuoksussa sodan jälkeen, mutta hän ei sellaista myöntänyt. Eräät maamme vanhat juoksuennätykset ovat kuitenkin sellaisia, että pervitiini voisi ne selittää.


Kommentit (2) 

Ihmeparantajia

23.02.2010, 19:36

Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana urheilulääkäri Pekka Peltokallio suhtautuu lievästikin sanottuna kriittisesti ns. vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Hän kertoo, kuinka vuonna 1975 matkusti satoja, ehkä tuhansia, suomalasiakin Filippiineille sikäläisten ihmeparantajien leikattaviksi.

Nämä suorittivat operaation pelkästään käsin ilman mitään kirurgisia apuvälineitä. Skeptikot tosin väittivät, että kyseessä oli pelkkä silmänkääntötemppu, jossa tehostekeinoina käytettiin länsimaalaisten turistien hyväuskoisuuden lisäksi eläinten verta ja sisälmyksiä.

Peltokallion mukaan myös Suonenjoen Kärkkäälän kylältä kotoisin olevalta tohtori Valto Räsäseltä leikattiin niin ikään jotain. Kirjoittajan mukaan ”tosin arvon tohtori ei tiennyt leikkauksen alussa, mitä häneltä ryhdyttiin leikkaamaan eikä leikkauksen päätyttyä, mikä elin häneltä oli poistettu.”

Jos suomen kielessä on sana sarkasmi, niin ilmeisesti Pekka Peltokallion asenne tapahtuneeseen on sarkastinen. Mutta kuitenkin Kärkkäälän poikakin on päässyt maamme johtavan urheilulääkärin muistelmien sivulle. Urheilulääkäri oli tavallaan Valto-vainaakin, koska hän akupunktiolla hoiti kuopiolaisia urheilijasuuruuksia, ainakin Elon jalkapalloilijoita ja Riennon nyrkkeilijöitä.


Kommentit (0) 

Tähystys

24.02.2010, 20:09

Eilen mainituista ihmeleikkauksista julkaisi Irma Weisen kirjan ”Ihmeitten aika ei ole ohi”. Kirjoittaja oli myös Terveydenhoito-lehden keskustelutilaisuudessa puolustamassa näkemyksiään.  Peltokallio suhtautui leikkauksiin kriittisesti, vaikka Weisellä oli esittää vakuuttava todistekin ihmeestä.

Häneltä oli nimittäin poistettu peräsuolesta kananmunankokoinen kasvain ilman teräasetta. Ihmeparantaja Tony Agapao oli tarttunut pienen käsittelyn jälkeen kasvaimeen ja vetänyt sen hitaasti pois. Paluumatkalla oli lentokoneen vessassa vielä tarkastettu, että leikkaus oli onnistunut.

Todistelu ei vakuuttanut Peltokalliota. Mutta se, että lentokoneen WC:ssä paljaalla silmällä tarkastetaan peräsuoli, on jo kova temppu. Urheilumiehenä Peltokallio myöntää rehdisti, että siihen ei suomalainen lääkäri pysty. 


Kommentit (0) 

Kullan tuntua

25.02.2010, 18:17

Vaikka myönnän, ettei huippu-urheilun seuraamisessa ole järjen häivääkään ja että huijareita taitavat olla kaikki tyyni ja että vaikka Suomen tyttöjen kalusto ei sovellu vesikelille ja että vaikka Suomen tytöt eivät ole puheväleissä, niin alan pikkuhiljaa salaa mielessäni virittäytyä kultajuhliin.

Jotenkin ulkomaan naishiihtäjät ovat niin tyttösen oloisia, poikkeuksena tosin Norjan Björgen, verrattuna meidän vahvarakenteisiin, rintaviin, reiteviin ja perseviin pienviljelän emännän oloisiin tyttäriimme, että uskon Porilaisten marssin soivan tänään radiovastaanottimissa kaikissa suomalaiskodeissa, vaikkakin kyseisen musiikkikappaleen sanoittajan menttaalihygienian tilaa epäilen vahvasti ja luulen, että nykyään kyseisen marssin tuottaminen johtaisi syytteisiin kiihotuksesta kansanmurhiin.

Mutta jos emme voitakaan, niin on hyvä lohdutukseksi lukea kokonaisuudessaan tämä Tiede-lehden juttu vuodelta 2003. http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=385&vl= Siinä puhutaan ihmeaine IGF:stä ja ennen kaikkea geenidopingista. Enkä malta olla leikkaamatta ja liimaamatta lopuksi tätä pätkää kyseisestä ajankohtaisesta artikkelista, jos joku ei jaksa tutustua koko juttua.

Geenihuijareita vuonna 2008

 

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.

 

Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. – Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

 

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.



Kommentit (0) 

Mitalisadetta

26.02.2010, 19:43

Ei tullut kultaa, mutta 28 pronssia tuli yhden illan aikana, joten 12 mitalin tavoite saavutettiin sittenkin ja mentiin jopa tavoitteesta  heittämällä ohi. En tosin halua pilata tunnelmaa, mutta muistutan, että vähän aikaa sitten Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue pelasi Kalpan alle 14-vuotiaita vastaan ja hävisi 5 – 1. Mutta nyrkit ja mailat huiskivat prosnssipelissä vähintäänkin miehiseen malliin. Kovia jätkiä varsinkin Ruotsin tytöt.

Tänä iltana voi vielä meille varmistua 24 hopeamitalia, mutta jotenkin on sellainen fiilinki, että Suomi häviää. Vaikuttaisiko asiaan, että selasin tuossa entisen suuren urheilujohtajan Kallu Tuomisen muistelmat. Hän palautti mieleen, että jo vuonna -80 Suomi oli vielä kolmannessa erässä ottelussa USA:a vastaan kultamitalissa kiinni, mutta sitten tuli notkahdus ja jäimme tietenkin neljänsiksi.

Tuomisen kirjasta selvisi myös, miksi meikäläiset  urheilijat yleensä pettävät odotuksiamme. Olemme jännittäjä kansaa. Calgaryn kisoissa suurmäen kilpailun ollessa jo käynnissä, Matti Nykänen soitteli Tuomiselle, että pitäisiköhän sitä lähteä hyppäämään ja pitäisiköhän jostain hommata kyyti, koska kohta alkaa olympialainen mäkihyppykilpailu. Nykäselle ja hänen silloiselle tyttöystävälleen oli nimittäin järjestetty muista erillinen hotellimajoitus, koska se katsottiin tässä poikkeustilanteessa perustelluksi ratkaisuksi.

Tuominen järjesti kyydin hyppypaikalle ja  jo harjoituskierroksen viidenneksi viimeinen mies oli vuorossa saavuttaessa mäen juurelle. Silloin Tuominen tiedusteli hermostuneena mäkikotkalta, etteikö tämän pitäisi jo olla hyppäämässä harjoitushyppyään. Matti katseli rauhallisena maisemia ja tokaisi: ”Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä”. Nykänen voitti kisan täysin ylivoimaisesti. Vanha totuushan on, että vain keskinkertaisuudet harjoittelevat.


Kommentit (0) 

Harlamov

27.02.2010, 19:22

Kävi kuten pelkäsin. Ei ollut 5 miljoonan asukkaan Suomesta vastusta 300 miljoonan USA:lle. Pelin alkua katsoessa tuli mieleen, ettei kisapappi riitä, vaan muutakin psykiatrista apua tarvitaan joukkueellemme. Vaikka ei sekään välttämättä auta.

Puhutaan, että iloisella 70-luvulla kallonkutistaja yritti iskostaa voitontahtoa jääkiekkomaajoukkueeseemme. Pelaajat makasivat salin lattialla syvässä rentoutuksen tilassa. Jokaisen piti ääneen vakuuttaa, että hän on parempi kuin yksikään Neuvostoliiton joukkueen pelaajista.

Neljä ensimmäistä suostuikin konsultin tahdon mukaisesti antamaan väärän todistuksen. Sitten oli hieman boheeminoloisen Timo Sutisen vuoro todistaa. Hän mietti hetken ja todisti sitten rehellisesti, että ainakin hänen mielestään jokainen venäläispelaaja on häntä parempi. Siinä vaiheessa koko joukkue röhähti selkäkeikkaneuruun. 

Mieleeni on jäänyt, että legendaarisen Harlamov-Petrov-Mihailov-ketjun peliesitys oli niin taiturimaista, ettei sellaista enää nähdä. Kaivoin netistä näytteen haalistuneiden punanuttujen pelistä ja sain vahvistusta uskolleni. http://www.youtube.com/watch?v=UrGg-vcBJW8&feature=related . Täytyy tunnustaa, ettei 70-lukulaista kiekkoilua enää nähdä. Tuntuu kuin katselisi hidastettuja pätkiä.  

Muuten vähän aikaa sitten TV:ssä oli ohjelma Toronto-jääkiekkomailatehtailija Seppo Rahusesta. Hänellä oli läheiset suhteet 70-luvun neuvostokiekkoiluun. Hän kertoi, että Valeri Harlamov otti niin raskaasti maajoukkueesta putoamisen, että ajoi tahallaan moottoritiellä Ladansa vastaantulevan rekan alle. 


Kommentit (0) 

Hienot kisat!

28.02.2010, 19:37

Hienot kisat kerta kaikkiaan ja upea suomalaismenestys. Maamme on kahminut tähän mennessä yhteensä jo 54 mitalia eli enemmän kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. 12 mitalin tavoite on saavutettu kirkkasti. Ja vielä miesten 50 kilometriä on hiihtämättä. Mikäli keli on hyvä ja voitelu onnistuu, on täysin mahdollista, että joku meidän kolmesta miehestämme jaksaa maaliin asti, jos voimanjako on oikea.

Hienot nämä kisat ovat siinäkin mielessä, että nämä ovat ensimmäiset täysin dopingvapaat olympialaiset sitten vuoden 1980 Moskovan kisojen. Jälleen olin väärässä, kun jokin aika sitten väitin, että kahden huippunaishiihtäjän ulkomuotokin on mukamas täysin muuttunut epäilyttävästi muutamassa kuukaudessa.

Eikä Moskovan tapahtumia voi täysin rinnastaa nykyisiin, koska silloin oli kyseessä kesäkisat. Luulenpa, että nämä ovat ensimmäiset oikeasti puhtaat talviolympialaiset sitten vuoden -36 Garmen-Partenkirschenin olympialaisten, jolloin pervitin oli vasta kehitteillä Saksan sotalaboratorioissa. Niinpä olen taipuvainen melkein uskomaan, että Jalkasen Kallen ja kummaneiden mitali saattoi olla Suomen kestävyyshiihdon viimeinen puhdas kulta.

Kallu Tuominen muuten paljastaa, että vuoden -72 Mäntyrannan käry, joka oli urheiluhistoriamme ensimmäinen, johtui erinäisistä huhuista, joiden perusteella hiihtäjä testattiin. Urheilujohtaja Tuominen itse hämmästyi yllättävää käryä, mutta Aku Kiuru vain totesi, että ”kyllä sie Kallu olet ollut sinisilmäinen.”


Kommentit (0) 

Hukkapätkiä

01.03.2010, 20:29

Olympiajääkiekko oli lyönyt leimansa eiliseen Kalpan ja Jokereiden nuorten kohtaamiseen. Tähän asti olen ihastellut nuorisokiekkoilun hyvätapaisuutta, mutta en enää siihen tule syyllistymään. Nyrkit huiskivat ja leuat louskuivat ihan isoisten olympialaisesimerkin antamaan malliin. Ero on huima sivistyneiden ihmisten harrastamaan jalkapalloon. Jalkapallossa ei tietääkseni ole suomalaisten pelissä koskaan lyöty ketään. Viime kesänä erotuomaria tosin ajettiin Kuopiossa takaa lapioiden ja rautakankien kanssa, mutta se olikin ulkomaalisten keskinäinen turnaus.

Uutta eilisessä pelissä oli myös, että katsojat vaivautuivat käyttämään luovuuttaan erotumareille huutelussa. Tähän asti viirupaitoja on nimitelty pelkästään v_ _  _ n homoiksi, mutta nyt päällimmäiseksi kohosi määre v _ _ _  n hukkapätkät. Olivat nimittäin harvinaisen pieniä miehiä. Mutta ilme ei heillä värähtänytkään; itse olisin varmaan alkanut heidän asemassaan huutelemaan takasin. Ymmärrän täysin Vldimir Zirinovskia, joka kerran Ranskan matkallaan äityi heittelemään kivillä mielenosoittajia, jotka karjuivat hänelle ilkeyksiä.

Muuten hukkapätkä-käsitteeseen olen Jokeri-pelissä törmännyt ennenkin. Alkutalven miesten pelin jälkeen oli joukko Jokereiden kannattajia täysin estoitta kusta lorottamassa, kuten Savossa sanotaan, jäähallin nurkalla. Ilmeisesti he pyrkivät näin merkkaamaan reviirinsä, kuten kehittyneiden imettäväislajien parissa on uroksille tyypillistä. Ohikulkevat   kuopiolaisneitoset tarkastelivat toimitusta uteliaasti ja asiantuntevasti arvostelivat helsinkiläisten lorottajien anatoomisia erityispiirteitä. 


Kommentit (0) 

Kostamuksen talvikisat

02.03.2010, 20:17

Karkean virheen teki Putin, kun päätti järjestää seuraavat talviolympialaiset etelän lomarannalla Shotsissa. Karjalan poikana hänen olisi pitänyt ymmärtää järjestää kisat kotimaisemissaan ja mieluiten yhteistyössä suomalaisten kanssa.

Venäjän vahvanmiehen karjalaistaustasta on vallalla kaksi kilpailevaa teoriaa. Ensimmäisen version mukaan hänen juurensa ovat Tverin Karjalassa ja toisen äskettäin syntyneen näkemyksen mukaan mies on Karjalan kannakselta, samaa alkuperää Savon Pulkkisten kanssa. Kumpi käsitys on oikea, jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että Putin on sen verran raitis ja työteliäs, ettei hän voi olla oikea venäläinen.

Viime kesänä minulle selvisi, että Kostamuksesta saisi  loistavan talviurheilukeskuksen. Lunta ja korkeuseroja riittää. Nimittäin malmikenttä, jolla nykyään toimii avolouhos, on 30 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Rautaa malmissa on noin 30 %, joten seudulle kohoaa ajan mittaan valtava kuonavuori, jonne pystyy rakentamaan millaisen syöksyrinteen tahansa.

Kisavieraiden majoituskaan ei tuota ongelmia. Alueella näyttää vielä elävän hyvä hirrenveistoperinne ja kelomökkien raaka-ainehuolto on turvattu. Jostain syystä Vienan Karjalan tienvarsilta löytyy miljoonia keloja. Luulen, että sikäläinen tienrakennuskulttuuri aikaan saa  metsäkuolemia, koska teiden varsilta puuttuvat ojat, jotka estäisivät puiden kosteusvauriot.


Kommentit (0) 

Karkean virheen teki Putin, kun päätti järjestää seuraavat talviolympialaiset etelän lomarannalla Shotsissa. Karjalan poikana hänen olisi pitänyt ymmärtää järjestää kisat kotimaisemissaan ja mieluiten yhteistyössä suomalaisten kanssa.

Venäjän vahvanmiehen karjalaistaustasta on vallalla kaksi kilpailevaa teoriaa. Ensimmäisen version mukaan hänen juurensa ovat Tverin Karjalassa ja toisen äskettäin syntyneen näkemyksen mukaan mies on Karjalan kannakselta, samaa alkuperää Savon Pulkkisten kanssa. Kumpi käsitys on oikea, jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että Putin on sen verran raitis ja työteliäs, ettei hän voi olla oikea venäläinen.

Viime kesänä minulle selvisi, että Kostamuksesta saisi  loistavan talviurheilukeskuksen. Lunta ja korkeuseroja riittää. Nimittäin malmikenttä, jolla nykyään toimii avolouhos, on 30 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Rautaa malmissa on noin 30 %, joten seudulle kohoaa ajan mittaan valtava kuonavuori, jonne pystyy rakentamaan millaisen syöksyrinteen tahansa.

Kisavieraiden majoituskaan ei tuota ongelmia. Alueella näyttää vielä elävän hyvä hirrenveistoperinne ja kelomökkien raaka-ainehuolto on turvattu. Jostain syystä Vienan Karjalan tienvarsilta löytyy miljoonia keloja. Luulen, että sikäläinen tienrakennuskulttuuri aikaan saa  metsäkuolemia, koska teiden varsilta puuttuvat ojat, jotka estäisivät puiden kosteusvauriot.


Kommentit (0) 

Jääpalatsi

03.03.2010, 20:29

 

Jatketaanpa viimekesäisten valokuvien innoittamalla tiellä hoipertelematta. Tutustuessani pitkällä Karjalan kierroksellani Kostamuksen nähtyvyyksiin ja elinkeinoelämään havaitsin, että siellä ei ole jäähallia, joten tämä puute vaikeuttaa mahdollisten talviolympialaisten järjestelyjä. Sen sijaan Kontupohjan karjalaiskaupungista sellainen löytyy. Tai oikeaJääpalatsistaan kyseessä ei ole enää jäähalli vaan jääpalatsi. Venäläiset ovat vähän äärimmäisyyksiin taipuvaista väkeä. Sieltä löytyy tosi viheliäisiä hökkeleitä ja sitten tosi upeita palatseja.

Kontupohja lienee yksi Venäjän siisteimmistä ja parhaiten menestyvistä kaupungeista. Asiantilan kerrotaan johtuvan tarmokkaasta paperitehtaanjohtajasta. Vanha historiallinen perinne aiheuttaa sen, että kansa ei ole kovin oma-aloitteista, mutta kova johtaja saa asiat jollakin tavalla toimimaan. Vaikka Kontupohja ei ole kuulunut Suomeen kuin ainoastaan jatkosodan aikana, niin tietty suomalaisleima tällä 35.000 asukkaan kaupungilla on. Kaupungissa on vielä 30-luvulla ollut paljon meikäläisiä, koska Stalin terrorin aikaan sieltä pystyttiin vangitsemaan peräti 11.000 suomalaista, osa Amerikasta muuttaneita.

Lähtiessäni viime kesän reissulle tarkoitukseni oli selvittää totuus huimasta huhusta, jonka mukaan Kontupohjan jäähalli olisi rakennettu jalokivestä eli spektroliitista. Asiaa tutkittuani olen tullut tulokseen, ettei se ole jalokiveä; ei ainakaan kokonaan. Sen sijaan palatsin korkea kivijalka ilmeisesti on plagioklaasimaasälpää, joka on näyttävä rakentamiseen soveltuva kivilaji, jossa myös yleisesti esiintyy spektroliittia.


Kommentit (1) 

Lazutina

04.03.2010, 20:20

Kontupohja on muutenkin menestyksekäs urheilukaupunki. Kaupungissa asuva ja kansallisuudeltaan karjalainen Larisa Lazutina on nimittäin voittanut hiihdossa peräti neljä olympiakultaa ja kahdeksan maailmanmestaruutta. Lisäksi hän on saavuttanut muovikassillisen himmeämpiä mitaleja, koska ihan aina ei voi voittaa. Lazutina on siis yksin saavuttanut enemmän mitaleja kuin Suomen hiihtäjät yhteensä 20 vuoden aikana.

Lazuninan saavutuksia täydentää Kontupohjassa syntynyt Jevgenija Medvedeva, joka on voittanut  yhden olympiakullan ja kaksi maailmanmestaruutta sekä käsittääkseni paperipussillisen muita mitaleja, koska aina ei voi voittaa. Epäilen, että Kontupohjan kaupunki on tällä vuosituhannella saavuttanut enemmän mainetta ja kunniaa kansainvälisillä kilpa-areenoilla kuin Suomi.

Enemmänkin mitaleja olisi voinut tulla, mutta neljä vuotta sitten olympialaisissa Lazutinalla oli jotain ongelmia veriarvojensa kanssa ja hänen kaikki suorituksensa hylättiin. En jaksa muistaa, montako kultaa hän silloin menettikään. Positiivisten testitulosten jälkeen hiihtäjätär vetosi siihen, että kuukautiset olisivat nostaneet hänen punasoluarvojaan. Tässä väitteessä on varmaankin joku vankka logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu.

Samoissa kisoissa kärähti myös Johan Myhleg, mutta muistelen, ettei hän vedonnut tapauksessaan kuukautisiin. Sekä Myhleg että Lazutina ymmärsivät lopettaa uransa käryjen jälkeen.  Ruotsin Elofsson lopetti myös, mutta syynä oli se, että hän yritti 50 kilometrin hiihdossa seurata koko matkan ajan vauhtiaan tasaisesti lisännyttä Espanjan saksalaista, mutta väsähti suomalaisten riemuksi niin, ettei palautunut siitä koskaan. Sitä mieltä ainakin suomalaisleirissä ollaan. 


Kommentit (0) 

Voimanaisia

05.03.2010, 20:16

Eilen kirjoitin kahdesta karjalaisneitosesta, jotka ovat kahmineet tällä vuosituhannella enemmän urheilumenestystä kuin kaikki suomalaisurheilijat yhteensä.

Itärajan pinnasta on löytynyt muitakin vahvoja naisia. Olisikohan asian laita niin, että idässä naisten on historian saatossa pitänyt muutenkin kunnostautua fyysisissä asioissa. Talonpito on perinteisesti ollut akkojen varassa, koska miehet ovat oleet sellaisia kuin ne Savo-Karjalassa bruukkaavat olla eli kovia reissumiehiä eivätkä ole kotona monestakaan syystä viihtyneet. Keskiajalla ei kuulumma Karjalassa mies ei ollut mies eikä mikään, ellei ollut Konstanttinopolissa pistäytynyt. 

Suomenkin itärajalta löytyy urheilussa kunnostautuneita naisia. Jaakkimasta kotoisin oleva Sylvi Saimo oli ensimmäinen suomalaissyntyinen naispuolinen olympiavoittaja ja muutenkin legenda jo eläessään. Hän oli niin kova nainen, että vaikka oli ammatiltaan maanviljelijä, niin miestä hän ei talonpitoon tarvinnut.

Eniten urheilumenestystä Suomen  Karjalan tytöistä on kerännyt Simpeleen Marja-Liisa Kirvesniemi (os. Hämäläinen), joka yltää noin puoleen Kontupohjan Lazuninan saavutuksista. Siiri Rantanen (os. Lintunen) oli Tohmajärven tyttöjä ja olympiakultaa sekä patsaan sai hänkin. Kaksinkertainen olympiavoittaja oli myös sotalapsena Ruotsiin siirtynyt, mutta Suomussalmella syntynyt Toini Gustafsson (os. Karvonen). 

Muuten luulenpa, että ainakin sukunimestä päätellen Marjo Matikaisenkin juuret kiertyvät itärajalle.  Jotenkin Matikainen kuullostaa hyvin lajityypilliseltä uukuniemeläiseltä sukunimeltä.


Kommentit (1) 

Katsastus

06.03.2010, 20:12

Alan kriitikot ovat vuodesta toiseen valinneet Kansalainen Kanen ihmiskunnanhistorian parhaaksi elokuvaksi. Hopealle sijoittuu perinteisesti Kummisetä I. Ihmettelen ulkomaalaisten arviointikykyä, koska mielestäni Matti Ijäksen Katsastus on eittämättä maailman paras filimi. Päivällä pystyin asian jälleen kerran tarkastamaan Teemalta.

Katsastus on koskettava ja kipeäkin kuvaus siitä, miten monien miesten on mahdotonta aikuistua. Elokuvassa vaariksi pilkatun vanhan lättähattu Öövinin suusta kuullaankin suuri oivallus, kun hän ihmettelee, miksi koko yhteiskunta vaatii, että sen jälkeen, kun nuorimies on täyttänyt 40 vuotta, hänen täytyisi ilmoittautua kansalaisopiston käkikellonveistokurssille.

Kansalainen Kanen olen nähnyt kolmasti ja se on pelkästään pitkästyttävä. Kummisetä I on ennen kaikkea kuvottavan väkivaltainen. Varsinkin sen potkimiskohtaus on muovannut myös suomalaista nakkikioskikulttuuria. Poliisien mukaan ennen Kummisetää eivät meikäläiset osanneet potkia kanssaihmisiä. 

Jostain merkillisestä syystä Kummisedän potkiminen on hyvin vastenmielistä. Sen sijaan kun Katsastuksen kolme vajaamielisen oloista testosteronidementiasta kärsivää päähenkilöä antaa Oulun sataman nakkikioskilla asennekasvatusta pesäpallomailoilla sikäläisille taksikuskeille, jotka eivät hyväksy sitä, että heitä nimitellään sutenööreiksi ja viinatrokareiksi, on se pelkästään  hauskaa hevosenleikkiä. Tarkistakaa vaikka itse http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5196 .


Kommentit (0) 

Latuja lumessa

07.03.2010, 19:49

V A Koskenniemi on tänään ajankohtainen. Sain juuri luettua Martti Häikiön kirjoittaman elämänkerran ja Hesarissakin oli artikkeli Koskenniemen talvisota-aiheisesta runokokoelmasta Latuja lumessa. Harmittaa, etten kummastakaan löytänyt V A:n ainakin rintamamiespiireissä tunnetuinta tuotosta.

Mahtipontisuuteen taipuvainen Koskenniemi riimitteli talvisota-aikaan jotenkin niin, että linjojen yli itään häviää neljä latua, mutta takaisin sieltä tulee vain kolme  latua. Alan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että runo todistaa, että ainakin yksi porukasta tuli järkiinsä ja ymmärsi hiihtää toisten perässä. Tahaton komiikka on huumorin paras, mutta myös vaikein muoto.

Muuten Häikiön tutkimuksen mukaan V A Koskenniemi toimi vuonna -18 sotatuomioistuimen jäsenenä, mutta ketään hän ei kuitenkaan omakohtaisesti ollut ampumassa, kuten eräät toiset tappamispsykoosiin sairastuneet kirjailijat. Tolstoilaisena humanistina tunnetuksi tullut Ilmari Kiantokin kadotti niin täysin järkensä valon, että vaati lehdessä myös kaikkien naispunikkien armotonta tappamista, etteivät he enää pääse siittämään uusia punikkeja. Kianto viittasi näkemyksensä perusteina kokemuksiin petovahinkojen torjunnasta. Naarassusihan on kaikein arvostetuin saalis riistanhoitopiireissä.


Kommentit (0) 

Terentjev

08.03.2010, 19:42

Maamme talviurheilun tilaan kyllästyneenä olen lohdutuksekseni selvitellyt rajantakaisen Karjalan hiihtosaavutuksia. Ja ihmeellinen on netti. Karjalaisen miesväestön keskuudesta on yksi hiihdon olympiavoittaja eli Fedor Terenjev  ja hänen venäjän kielinen elämänkertansa löytyy netistä. Googlen etusivun ylälaidassa olevalla kääntöohjelmalla siitä saa kielitaidotonkin jonkinlaisen tolkun. Yrittäkää itse vaikka  http://gov.karelia.ru/Karelia/1438/25.html . Kopioikaa alkuperäinen teksti ja siirtäkää Googlen kielenkääntäjään.

Epäselväksi minulle edelleenkin jää, että miksi Terentjev nukkui niin nuorena. Ei ehtinyt täyttää 38 vuotta. Samanikäinen kova kilpakumppani Veikko Hakulinen oli siinä vaiheessa vielä täydessä iskussa. Ja epäselväksi jää edelleenkin, että asuiko Terentjev kotonaan Paatenessa jatkosodan suomalaismiehityksen ajan. Ainakin hänen setänsä siellä asui. Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa tähän huuliveikkoon ja tietäjään.

Kerran Terentjevin Starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: ”Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin.” Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua. 

Muuten Falunin MM-kisoissa -54 suomenkieliset, mm. Terentjev joukon jatkona, ottivat viitoisvoiton 15 kilometrillä. Sellainen ei onnistu ihan aina edes norjankielisiltä.


Kommentit (3) 

Kalpa johtaa!

09.03.2010, 21:07

Ei ole Kuopio enää jalkapallokaupunki. Kalpa voitti juuri HIFK:ksi kutsutun huligaanijoukkion. Ja kun kaikki muut kärkijoukkueet samaan aikaan hävisivät, todistamme sitä eriskummallista jääkiekkohistoriallistatilannetta, että Kuopio johtaa sarjaa. Ja maamme jääkiekkohistoriaa tehtiin äsken siinäkin, kun kahden miehen alivoimalla pelannut vierashuligaanijoukkio otti maalivahdin kentältä. Ei olisi uskonut alkutalvesta, jolloin Lukko johti parhaimmillaan sarjaa muistaakseni 19 pisteellä, että Kalpa voittaa runkosarjan. Hyvä Sortavala!

Mutta korostan kuitenkin, että jalkapallo on pelien kuningas.Siinä pelissä on paljon mielikuvituksellisia esileikkejä eikä se ole sellaista yksinkertaista edestakaisin rynkyttämistä kuin  jääkiekko. Kups aloittaa kautensa ensi lauantaina klo 13  hyisellä Keskuskentällä. Etsin pilkkihaalarini ja menen seuraamaan pelienkuningasta, jossa ei vähän väliä hakata kanssapelaajia nyrkeillä. Korkeintaan vedetään kläägällä alavatsaan. Paikalle katsomoon tulee lisäkseni neljä muuta innokasta alan harrastajaa. Eli katsojia on yli tuhat kertaa vähemmän kuin äskeisessä kylätappelussa.


Kommentit (0) 

Syrjäänit

10.03.2010, 19:08

Joku ilta sitten kerroin, että rajantakaiset karjalaiset, joita on noin 50.000 henkeä, ovat saavuttaneet viime vuosikymmeninä  talviolympialaisten hiihdosta kuusi kultamitalia eli suurin piirtein yhtä paljon kuin viisimiljoonainen Suomen kansa. Karjalaiset ovat lukumäärään suhteutettuna suomalais-ugrilaisista parhaita tällä elämänalalla.

Mutta hyvin ovat pärjänneet sukulaiskansa syrjäänitkin eli komilaiset, joiksi heitä nykyään jostain syystä kutsutaan. Komin tasavallassa asuu noin miljoona ihmistä ja netistä olen löytänyt ainakin seuraavat varmat komilaiset: Raisa Smetaninalla on neljä kultaa, Nikolai Bazakovilla kaksi ja Vasili  Rotsevilla yksi, yhteensä siis ainakin seitsemän kultaa. Laskelmia tosin vaikeuttaa se, että tasavallan asukkaista syrjäänejä on vain puolet enkä ole varma muiden kuin Smetaninan sukulaisuudesta.

Lisäksi epävarmoja sukulaistapauksia ovat kukin yhden kullan voittaneet  Galina Kulakova, Jevgeni Beljajev ja Mihail Devjatjarov. Kaikki he olivat jostain Länsi-Siperiasta ja jos heidät luokitellaan syrjääneiksi, on tämä piskuinen kansa saavuttanut 10 kultaa.


Kommentit (0) 

Kapustin

11.03.2010, 20:10

Vieläpä tuli mieleeni yksi komilaisen sukulaiskansanedustaja, joka on olympiavoittaja. Sergei Kapustin oli 70-80-luvuilla yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista ja hän oli voittamassa olympiakultaa v-76. Tyypilliseen suomalais-ugrilaiseen tapaan hänkin nukkui pois hyvin nuorena, elikkä 42-vuotiaana miehen sydän petti.

Sama kohtalo on tainnut olla aika monella Tarasovin ajan punanutulla. Epäilen, että sen ajan valmennusmenetelmillä saattaa hyvinkin olla vaikutusta näiden veteraanien terveystilantesseen. Ainakin Juhani Tamminen, joka on muistaakseni mies, joka keksi jääkiekkopelin, kertoo muistelmissaan järkyttyneensä tavatessaan myöhemmin uransa jälkeen ikäisiään neuvostokiekkoilijoita. Tammisen mukaan on sittenkin parempi olla terve, vaikka maailmanmestaruus jäikin saavuttamatta.

Anatoli Firsov, joka saattaa olla kaikkien aikojen paras, vakuutti asiasta kysyttäessä, että Tarasov oli ainut huumeemme. Firsovin sydän petti alta kuusikymppisenä. Tarinan mukaan vaativa valmentaja Tarasov esimerkiksi määräsi harjoitusmielessä Firsovia kannattelemaan Volga-autoa ilmassa ainakin viiden minuutin ajan ja mies teki sen yhdellä kädellä ja kahdella jalalla. Toinen yläraaja oli nimittäin murtunut.

Tarasovin aikaan venäläiskiekkoilijat viettivät karua leirielämää lähes ympäri vuoden. Muutaman päivän kesäloma kuitenkin hyväksyttiin. Lomalta leirille palattaessa koko porukka määrättiin mustikkametsään ja tulostavoitteena oli kerätä ämpäri täyteen. Näin joukkueelle opetettiin sitkeyttä ja turhat luulot karsittiin pois. Enpä usko, että nykyiset NHL-tähdet suostuvat kyykistymään mustikkamättäälle. Tosin kalpalaisilta se saattaisi onnistua ja menetelmä voisi olla oivallinen tapa seuran taloutta turvattaessa.


Kommentit (0) 

Todella mautonta

12.03.2010, 20:31

Yritin tuossa löytää vahvistusta sille, että huippuhiihtäjätär ja kolhoosin paras lypsäjätär Galina Kulakova olisi komilainen ja siis kaikkien suomalaisten sukulaistyttö, mutta varmistusta teorialle ei löydy.

Sen sijaan netistä löytyy törkeän neuvostovastainen juttu siitä, että Sapporon olympialaisissa eräs venakkohiihtäjätär olisi ojentanut joukkuetoverittarelleen syntymäpäivälahjaksi partakoneen, josta asiasta suivautuneena lahjansaaja olisi potkaissut lahjanantajaa munille. http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=14232 . Todella mautonta ja naisia halventavaa, mutta niin vain pääsi minultakin tahtomattani selkäkeikkanauru.

Mutta netistä löytyy myös tämä paljastava kuva olympiavoittaja Julia Tshepalovasta, josta ilmenee, ettei Julia ainakaan ollut potkun kohteena. Ihan tulee mieleen suomalainen kansanlaulu, jonka mukaan tyttö istu kivellä, kivi oli siliä ja vesi sitä virutteli. http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000009/02FB7849-606C-4996-996C-208B24596C5C.jpg . Aika on näköjään muuttunut siitä, jolloin Pressin veljekset Tamara ja Irina olivat hyvän itäisen naapurimme valovoimaisimmat urheilijattaret. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tamara_Press_(urheilija)


Kommentit (0) 

Asioilla on selityksensä

13.03.2010, 20:00

Tapahtumilla on selityksensä. Pitäjänlehti paljasti, miksi Kärkkäälää pommitettiin raivoisasti talvisodassa. Asiaa olen paljon miettinyt ja tyhmä olen ollut, kun en itse keksinyt. Sikäli olin teoriassani oikeassa, että Suojärvensuota luultiin lentokentäksi, mutta ei Rissalan vaan Naarajärven kentäksi.

Koneiden tarkoituksena oli ensiksi pommittaa Pieksämäkeä, mutta ratapihalta paenneiden veturien savu kätki kaupungin ja vihollislentäjät kuvittelivat Suonenjoen olevan Pieksämäki. Ensin pudotettiin noin 60 pommia Suonenjoen lähistölle tietääkseni ilman henkilövahinkoja. Tosin äitini oli joutunut siirtämään nukkensa pöydän alle ilmasuojaan. Sitten pommittajat jatkoivat mielestään Naarajärvelle, mutta suunnistivatkin erehdyksessä Kärkkäälään. Jos joku kone palasi tuolta retkeltä kotikentälleen, olisi hyvä lukea sen raportti saavutuksista; vihollisen tappioita saatettiin liioitella, sillä tuleva turvesuo ei juurikaan vaurioitunut.

Kilometrien korkeudesta liikkuvasta koneesta tähystettäessä sattuu erehdyksiä. Varsinkin pommituslentäjille, joista ei yleensä tule kokeneita ammattilaisia. Maailmansodan alussa ainakin eglantilaisten pommituslentäjien tappiot lennoilla olivat noin 20 %. Toisin sanoen keskimäärin lentäjä pääsi harjoittelemaan ammattiaan tositoimissa vain viitisen kertaa, ennen siirtymistä tuonilmaisiin ilmavoimiin. Luulen, että venäläisten tappiot talvisodassa olivat ainakin samaa luokkaa.

Puhutaan, että sodan jälkeen, kun valvontakomission upseerit saapuivat Helsinkiin, poisti komission ilmavoimien mies oma-aloitteisesti yhden kunniamerkin miehustastaan. Se oli myönnetty Helsingin tuhoamisesta. En usko tätä juttua. Kyllä venäläisten tiedustelu varmaankin pystyi selvittämään noin tärkeän asian totuuden.

Sen sijaan uskon tarinaan, jonka mukaan valvontakomission lentäjäsankari kiinnostui panssarilaiva Väinämöisen tilanteesta, kun kuuli sellaisen edelleenkin olevan käytössä. Kun hänelle näytettiin Pansion kallioluolassa vaurioitta kelluva alus, poisti upseeri itseltään yhden kunniamerkin. Hän oli tietämättään upottanut Kotkan sataman edustalla olleen saksalaisen ilmatorjunta-aluksen Väinämöisenä. Kunniamerkkiä ei olisi tarvinnut poistaa. Kyllä IT-aluksen pommittaminen upoksiin vastaa vähintäänkin Väinämöisen tuhoamista. 


Kommentit (2) 

Lentosuunnistusta

14.03.2010, 19:44

Vanhana hyvänä Brezhnevin aikana Heinolassakin harrastettiin laajaa kansainvälistä ystävyystoimintaa. Meno ei ollut yhtä pönäkkää kuin Matti Ijäksen Delegaatio-elokuvasta voisi päätellä, vaan välillä ystävyyden nimissä temmellettiin oikein tosissaan. Oikeastaan tässä aiheessa olisi hyvä ohjelmaidea Heinolan upealle kesäteatterille.

Yksi ystävyyskaupungeista oli Baranovits Neuvostoliiton Valko-Venäjän tasavallassa. Nyt suhde on tietääkseni jostain syystä jädytettynä. Kaupungilla kiersi aikoinaan villi huhu, jonka mukaan sikäläinen ystävyysdelegaatio olisi Heinolassa täydentänyt vajavaisia valuuttavarantojaan myymällä paikallisen hotellin baarikaappien sisällöt ohikulkijoille, mutta Heinolan kaupunginjohto kiisti jyrkästi tiedon.

Kuitenkin Heinolan ja Baranovitsin kansainvälisillä yhteyksillä on vanhat perinteet. Nimittäin kesällä -41 Baranovitsissa oli lentotukikohta, jolla oli kalustonaan Neuvostoliiton harvoja moderneja nelimoottorisia pommikoneita. Yhden sellaisen miehistö sai tehtäväkseen operoida Berliinin yllä, joka varmasti oli äärimmäisen haasteellinen tehtävä nykykielellä.

Mutta jokin meni suunnistuksessa pieleen. Sen sijaan, että kone olisi lentänyt etelään, harhautuikin se kurssissaan 180 astetta ja lensi melkein Heinolan ilmatilaan, eli naapurikuntaan Nastolaan ja teki siellä pakkolaskun, jossa menehtyi aika monta miestä. Paikalle on sittemmin rakennettu näyttävä muistomerkki ja tietääkseni vielä vuosikymmeniä turman jälkeen on surevia omaisia vieraillut paikalla.

 Lentokoneen harhautumisen syystä on kaksi kilpailevaa teoriaa, joihin ehkä palataan myöhemmin. 


Kommentit (0) 

Venäläisäiti

15.03.2010, 19:57

Muisti alkaa palailemaan pätkittäin. Ei se pakkolaskupaikka ollutkaan Nastolassa vaan Lapinjärvellä, vaikkakin Savon vinkkelistä ne ovatkin yhtä ja samaa seutua. Muistaakseni kirjassa Salaisen sodan varjot, joka ilmeisesti perustuu ainakin jossain määrin liian salaisena tuhottuun Stella-Polaris-aineistoon, kerrotaan yksi näkökulma tapaukseen.

Kirjan mukaan Berliiniin suunnistamassa olleita pilotteja alkoi pelottaa ja he päättivät henkensä säilyttääkseen suunnata kohti Suomea. Jossain Etelä-Suomessa lentäjät hyppäsivät koneesta ja muu miehistö tuli sitten itsestää koneen mukana alas Lapinjärvellä. Kirjan mukaan hengissä selvinneet miehistön jäsenet ottivat myöhemmin  vankileirillä hypänneet lentäjät lievästikin sanottuna veljellisesti vastaan.

Sen sijaan Esko Sipiläisen kirjassa Pommituslento Berliiniin – Pakkolasku Lapinjärvelle kerrotaan tapauksesta toinen versio. Sen mukaan kone oli oikeasti matkalla Berliiniin, mutta venäläisten oma ilmatorjunta vaurioitti konetta niin, että se kaarsi pelkästää oikealle ja niinpä se tuntien kuluttua päätyi Lapinjärven pellolle. Osa miehistöstä jäi henkiin, koska koneessa oli diesel-moottorit eikä se leimahtanutkaan tuleen maahan osuessaan, kuten bensakoneet helposti tekivät.

Muuten Kämäräisen Sami Kärkkäälästä viestitti, että historiasta kiinnostunut autourheilumies  Pekka Pellinen on tutkinut Suojärven pommituksen kulkua ja selvittänyt, ettei koneista yksikään palannut kotiin. Myös isä-vainaani kertoi samaa ja vielä senkin mielenkiintoisen yksityiskohdan, että viimeisin olisi ammuttu alas Suomenlahteen. Muistaakseni samana päivänä sattuneessa Jorma Sarvannon ME-suoritukksessa oli sama erityispiirre, että viimeinen kone putosi mereen, joten nähtäväksi  jää, liittyykö Kärkkäälä maailman ilmailunhistoriaan.

Lopuksi hiljennymme kaikkien urhoollisten neuvostolentäjien muistoa kunnioittaen kuuntelemaan yhtä maailman kauneimmista ja surullisimmista sävelmistä, josta ei tietääkseni ole suomenkielistä versiota, mutta itse kutsun sitä Venäläisäidiksi. Korostettakoon, että nuo sankarivainajat olivat nykyisten skeittaripoikien ikäisiä. http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM


Kommentit (0) 

Ilmailunhistoriaa

16.03.2010, 21:03

Kärkkäälä on sittenkin osa ilmailunhistoriaa. Sen pajasti tänään Pitäjänlehdessä eläkkeellä oleva karttulalainen rehtori Lauri Reinikainen.

Hän kertoi, että asia, jota olen pitkään epäillyt, pitää paikkansa. Suojärvensuota vaurioittaneet neuvostopommarit  olivat elimellisenä osana tapahtumia, kun Jorma Sarvanto suoritti kuuluisaa maailmanennätystään ampuessaan alas kuusi konetta neljässä minuutissa. Reinikainen ei paljasta tietolähdettään, mutta kukapa tunnettua opettajaa ja urheilumiestä epäilisi pötypuheesta. 

Tämän tiedon jälkeen uskallan kertoa tapauksen yksityiskohdat täytenä totena kaikille. Samoin kuin myöskin senkin uskallan kertoa, että kaikkien on syytä tämän esimerkkitapauksen valossa olla varovaisia tullessaan v_ _ _  _ _ _ maan kärkkääläisille. Siinä on monta kertaa käynyt monelle  tosi huonosti. 

Muuten eilen tuli telkkarista ohjelma, jossa vierailtiin Vaasan lähellä Koivulahden lentoturman muistomerkillä. Vuoden 61 onnettomuuden taustoja ei kerrottu. Entinen työkaverini oli ollut ensimmäisiä tapahtumapaikalla. Hän kertoi, että kokenut lentäjä oli kuulemma pimeässä erehtynyt pitämään korkeajännitelinjaa kiitoratana. Väärinkäsitykseen uskotaan vaikuttaneen sen, että lentäjä oli ottanut vähän rohkaisua ennen lentoa.

Luin joskus Finnairin historian, mutta siinä ei tällaisia asioita kerrottu. Tosin myönnettiin avoimesti, että 50-luvun lentäjät eivät suinkaan olleet mitään vesipoikia. Ilmeisesti senajan vehkeillä ei uskaltanut ihan selvinpäin lennellä. 


Kommentit (2) 

Saarnamiehiä

17.03.2010, 20:19

Olen innolla seurannut tohtori Kiminkisen saarnahetkiä telkkarista. Pääsyynä tietenkin se, että yhtenä hahmona ohjelmassa on vilahdellut jossakin määrin kärkkääläistaustainen Mansikka-Antti. Hän tuskailee paino-ongelman kanssa. Ei yllättävää, sillä kärkkääläismiehet ovat perinteisesti raavaita. Itse vain 87-kilosena näytän porukassa laihalta kuin huussinovi.

Viime Kiminkisen jaksossa vilahti toinenkin tuttu elikkä  entinen ammattinyrkkeilijä Timo Ahola. Hän oli 70-luvulla se manageri Elis Askin kaipaama hyvä iso mies ja valkoisenrodun vihoviimeinen toivo. Kehämenestykseltään mies oli ehkä Tony Halmetta huonompi, mutta muistelen, että ampujana astetta parempi. Nimittäin viimeiseessä hänestä kertoneessa lehtiuutisessa olleen aiheena eräs surmanlaukaus.

Mutta nyt Ahola ilmestyi ruutuun elinvoimaa ja tyytyväisyyttä uhkuvana ja kun netistä tarkastin, niin paljastui, että hän toimii hykyään Helluntai-liikkeen saarnamiehenä Saarijärvellä  http://www.netmission.fi/srk/saarijarvi/index.php?id=3081 . Se on hyvä se. Tuollaisella roolinvaihdolla paluu yhteiskunnan hyväksytyksi jäseneksi onnistuu hyvinkin.

Entinen väkivallan ammattilainen vaikuttaa olevan itse lempeys ja hyväntahtoisuus. Miehessä näyttää olevan sellaista rosoista karismaa, jota alalla tarvitaan. Luulen, että sosiaali- ja päihdehuollossa tällaiset veikot ovat ainakin kenttätyössä laudaturtyttöjä parempia.  Netistä löytyy myös tieto, että saarnaajasta on dokumenttielokuvatekeillä ja näytepätkiä onkin jo nähtävillä.


Kommentit (0) 

Sormien katkomista

18.03.2010, 20:18

Minulla on aavistus, että tohtori Kiminkinen valitaan seuraavissa vaaleissa huimalla äänivyöryllä eduskuntaan Keskustan listoilta Keski-Suomesta. Timo Aholallakin saattaisi olla saumaa, sillä eduskunnassa on tällä hetkellä Tony Halmeen kokoinen aukko täyttämättä. Mutta muitakin saarnaaja-voimailjoita saattaa olla äänestäjillä valittavana.

Nimittäin helluntalaisten toiminnassa ovat olleet näkyvästi mukana Los Angelesin painin olympiavoittaja Jouko Salomäki ja Salomäkeä pari numeroa suurempi painija Toni Hannula, jolta jäi kuitenkin nuorena poikana olympiakulta saavuttamatta törkeän tuomaripelin seurauksena. Hän johti ottelua isäntämaan tulevaa kultamitalistia vastaan vielä aivan loppuhetkillä, mutta sitten hänet ajettiin ulos.

Olympialaisten jälkeen Hannulalla ei enää mennyt elämässä kovin hyvin. Väkivaltatuomioita siunaantui ja puukkokin lyötiin jossain välissä rintaan. Jonkin aikaa mies pysyi kuivilla uskoontulon avulla, mutta kaikkia ei uskokaan pelasta. Wikipedia kertoo koruttomasti seuraavaa:

”Hannula oli vankilatuomioiden vuoksi poissa painimatoilta kahdeksan vuotta. Häntä puukotettiin vuonna 1995, mutta hän nousi harjoittelun ansiosta takaisin SM-huipulle. Hän voitti 1996 painin SM-pronssia ja 1997 SM-hopeaa.[2][3]

Toni Hannula tuomittiin 12. joulukuuta 2007 Oulun käräjäoikeudessa törkeästä ryöstöstä 3,5 vuoden ehdottomaan vankeuteen. Hän oli elokuussa 2007 pakottanut rikostoverinsa Arto Saarilammen kanssa erään oululaismiehen luovuttamaan pankkitilin tunnusluvun. Vaatimusta tehostaakseen miehet olivat murtaneet uhriltaan yhden sormen sekä katkaisseet kaksi vasemman käden sormea keskinivelen kohdalta. Saarilampi sai yli viisi vuotta vankeutta.[4]     

Muistelenpa lukeneeni lehdestä, että vaikka pankkikortin tunnusluku saatiinkin selville, niin rahaa ei kuitenkaan onnistuttu nostamaan, sillä siihen henkinen suorituskyky ei enää riittänyt.  


Kommentit (0) 

Kahden kerroksen väkeä

19.03.2010, 20:25

Muistanpa, kuinka joskus Heinolassa järjestimme sählyturnauksen. Joukkueita siunaantui kiitettävästi, jopa liikaakin. Varsinkin yksi ilmetty Helvetin Enkeleiltä vaikuttava porukka mietitytti, koska se oli minulle aivan outo ja uusi sakki. Ajattelin, että tohtiiko kyseistä porukkaa päästää ollenkaan pelaamaan, koska henkilövahinkojen riski vaikutti ilmeiseltä.

Mutta pitihän pojat päästää kentälle. Yllättäen he pelasivat kuin herrasmiehet ottaen huomioon sen, että paikalla oli naisia ja jopa lapsia. Helvetin Enkelit voittivat pelit ylivoimaisesti. Vasta myöhemmin sain selville, mistä väestä oli kysymys. Helvetin Enkelit edustivat Heinolan Helluntai-seurakuntaa.

Helluntailaiset näyttävät Suomessa korostetusti olevan tämän yhteiskunnan häviäjien  yhteisö. Entiset alkoholistit, rikolliset ja romaanit kokevat yhteisön omakseen. Sen sijaan TV:ssä parhaillaan pyörivässä maailman uskontoja käsittelevässä sarjassa kerrotaan, että helluntai-liike on yksi nopeiten kannatustaan lisäävistä suuntauksista maailmassa ja että esimerkiksi Koreassa, jossa liikkeellä menee erittäin hyvin, se on korostetusti menestyvien ihmisten seurakunta.

Muuten 1990 Matti A. Miettinen julkaisi tutkimuksen Niilo Ylivainion parannustoiminnasta. Kirjan sanoma on tyly. Ihmeiden aika on ohi. Yhtään pysyvää ihmeparantumista ei löytynyt. Sen sijaan itsemuria löytyi yllättävän paljon mielestään ihmeparannuksen kokeneiden  ihmisten keskuudessa.


Kommentit (0) 

Hankipalloa

20.03.2010, 19:48

Sonnustauduinpa pilkkivarusteisiini ja kahlasin Keskuskentällä mukamas Kupsin peliin. Mutta peli oli peruutettu. Oli liikaa lunta. Ensimmäisen kerran Kuopion jalkapallohistoriassa ottelu peruutettiin liiallisen lumen vuoksi. Kahlasin takaisin kotiin. Olin vaakan mukaan vaelluksen aikana flunssaisena hikoillut kaksi litraa. Nyt odottelen vanhanmiehen ystävää, eli keuhkokuumetta, vierailulle.

Pehmeitä ovat nykyajan miehet. Ennen Kuopiossa nimen omaan talvisin harjoiteltiin jalkapalloa pelaamalla umpihangessa. Tätä palloilumuotoa voisi ihan hyvin nykyäänkin pelata myös kilpasarjana talvisin. Ja olisihan se oiva lisä myös talviolympialaisten ohjelmistoon. Suomikin voisi päästä mitalelille.

Kulta-ajan kupsilaiset muistetaan tekniikkavirtuooseina, mutta se on väärä mielikuva.  Joukkue pärjäsi ennen kaikkea kovan fysiikan turvin. Lumihanki ja Puijon portaat tulivat pelureille tutuiksi. Ja jos joku myöhästyi treeneistä, sai hän kiivetä Puijon rappuja valmentaja harteillaan eikä Bomanin Kunu ollut mikään pieni mies.

Välillä Kupsin fysiikkaan panostus meni vähän överiksikin. Vuonna -72 joukkue johti kesätauolla sarjaa selvästi, mutta sitten itseoppinut valmentaja Räsänen sai tietoonsa, että maineikkaat kestävyysjuoksijamme suorittavat tyhjennysharjoituksen ennen suurkisoja ja että siitä saattaa olla kestävyysjuoksussa hyötyä.

Niinpä kupsilaiset alkoivat joka keskiviikko juosta itsensä puolikuoliaiksi eikä turhaan. Kun sarja päättyi oli väsymyksestä puolikuollut joukkue pudonnut viidenneksi. Tosin Martta-kahvion toisen tarinan mukaan joukkueen romahduksen aiheutti harjoittelun laiminlyönti. Nimittäin joukkue hankki saaresta yhteisen kesämökin, jonne pelaajat innolla kokoontuivat lepäämään ja virkistäytymään. Ehkä molemmat teoriat ovat totta ja täydentävät toisiaan.


Kommentit (0) 

Tehtävä Utissa

21.03.2010, 20:15

Ihmeellinen on netti. Kun aikani etsin sieltä tietoa Suojärvensuon pommituksesta, niin ilmeni, että tapauksen tiimoilta on kirjoitettu paksu, lähes tieteellinen, tutkimus nimeltään Tehtävä Utissa. Tekijöinä ovat Heimo Siiropää – Jukka Vesen – Heikki Kauranne. 

Sain nyt luettua tämän Kuopion kaupunginkirjastosta vaivatta löytyneen teoksen. Pettymys on melkoinen, koska Suojärvensuon pommituksesta vastanneen laivueen operaatio on kyllä muuten huolella kirjattu, mutta niistä 25 turvesuolle päätyneestä pommista ei mainita sanaakaan.

Alunperin Inkerinmaan kentältä läksi kahdeksan kaksimoottorista Iljusin-merkkistä pommikonetta.  Kukin kone pytyi ottamaan reilun tonnin pommikuorman. Heti alkumatkasta suomalaishävittäjä tuhosi yhden koneista. Loput seitsemän konetta seurasivat Savon rataa.

Ensiksi ne  pudottivat Piekämäellä Pieksäjärveen muutaman pommin. Sitten oli vuorossa Suonenjoen kirkonkylä, joka ei juurikaan kärsinyt vaurioita, sillä sielläkin osumat tulivat valta osin  jäälle. Sitten kirja väittää koneiden suunnistaneen Kuopion kimppuun, mutta ei mainitse Suojärvestä mitään.

Tietääkseni vain yksi Suojärvensuon pommeista putosi Suonenjoen puolelle, muut 24 Karttulan puolelle. Sikäli kärkkääläisillä on ollut noista pommeista virheellinen tieto, etteivät ne voineet olla 500-kiloisia kuten puhutaan, vaan 100 kiloa lienee lähempänä totuutta.

Minulle jäi kirjasta epäselväksi, riittikö Suonenjoen koneiden pommeja myös Kuopioon. Asian selvittämistä sotkee, se että juuri samoihin aikoihin kaupungin kimpussa  oli myös toinen laivue, joka oli tullut Varkauden kautta. Kuopio oli koneille helppo maali, sillä siellä ei ollut kuin muutama it-konekivääri, jotka eivät mahtaneet pommareille mitään.

Paluumatkalla Suonenjoen yli lentänyt laivue törmäsi Kymenlaaksossa  Jorma Sarvannon Fokker-hävittäjään, joka hetkessä sai koneista kuusi palamaan. Paloherkkyyden syynä saattoi olla se, että koneiden polttoainesäiliöt eivät ilmeisesti olleet kumilla panssaroidut kuten myöhemmin yleensä olivat Talvisodan kokemusten opettamina.

Sarvanto ilmeisesti toimi sikäli annettujen ohjeiden vastaisesti, että oli ottanut 2000 kk-patruunansa joukkoon runsaasti sytytysammuksia, joiden käyttö oli säästösyistä ankarasti säänneltyä. Sarvannolta loppuivat panokset kuudennen koneen jälkeen ja seitsemäs kone pääsi ainakin Suomenlahden ylle, jonne kaksi muuta suomalaishävittäjää sen luultavasti pudotti – tosin täyttä varmuutta asiaan ei ole koskaan saatu.

Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät herkästi eivätkä ne pysyneet ilmassa yhdellä moottorilla. Niistä hyppääminenkin lienee ollut vaikeaa, koska alasammutuissa koneissa oli yhteensä noin 20 hengen miehistö, mutta vain kaksi onnistui pelastautumaan sotavankeuteen.  


Kommentit (0) 

Äimän käkenä

22.03.2010, 19:38

Eilen vielä uskoin löytäneeni historiallisen totuuden Kärkkäälän pommituksesta. Alan erityisasiantuntijoiden tutkimus todisti mielestäni vedenpitävästi sen, että Majuri Majstrenkon alunperin kahdeksankoneinen laivue lensi noin 500 kilometrin päästä Kretshevitsyn kentältä ja pudotti jostain käsittämättömästä syystä Suojärvensuolle 25 järeää pommia.

Tosin tästä Suojärven pommituksesta Tehtävä Utissa-kirja vaikenee ja väittää koneiden särkeneen Kuopiota. Teon jälkeen laivueen reitti osui paluumatkalla Kymenlaaksossa Jorma Sarvannon hävittäjän kanssa yhteen tuhoisin seurauksin. Lisäksi Savon taivaalla kierteli myös Majuri Balashovin yhdeksänkoneinen laivue, joka onnistui Kuopion pommituksen palaamaan kotikentälleen.

Mutta äsken sain Kämäräisen Samilta terveisiä, joiden mukaan  Pellisen Pekka on päätynyt tutkimuksissaan siihen, että laivueita olikin kolme. Ilmeisesti Pekkakin on Pilliklubi-5-askin kanteen laskeskellut, että pudotettuja pommeja oli liikaa kahden laivueen kuormaksi. Pitänee yrittää saada Pekalta lupa julkaista hänen tutkimuksensa netissä.

Nyt pitäisi kerätä talteen silminnäkijöiden lausunnot. Uskoisin, että ainakin Kauppisen Sulo, Korholan Pentti ja Närhien Eelis muistavat, motako koneita oli, mistä suunnasta ne tulivat, montako pommia pudotettiin ja miten suuret montut ne tekivät. Asiantuntija pystyisi varmaankin  päättelemään pommien koon. Olivatko ne 500-, 200- vai 100-kiloisia. Ja tietääkseni Koivulassa on tallessa sirpaleita, joista voisi päätellä jotakin. Itse olen kuullut, että teräskuoret olivat ratakiskon paksuisuutta.


Kommentit (0) 

Pekka Pellisen tutkimus Kärkkäälän pommituksesta

23.03.2010, 19:13

Pekka Pellinen on Kämäräisen Samin välityksellä lähettänyt alla olevan näkemyksensä Kärkkäälän pommituksesta ja olen saanut luvan julkaista tarinan sivullani. Kiitokset molemmille miehille. Itse epäilen, että Pekka, jonka tutkimustulos eroaa aiemmin esittelemäni kirjan tiedoista, saattaa hyvinkin olla oikeassa. Laivueita Savon taivaalla taisi sittenkin olla kolme eikä kaksi, kuten kirjassa Tehtävä Utissa kerrotaan. 

PEKKA PELLISEN TARINA LOPPIAISPOMMITUKSESTA

 

Neuvostoliiton 323 pommitusrykmentin uusi komentaja Nikolai Bomolov sai tehtäväkseen Kuopion pommituksen. Valmistautuminen oli huolellinen. Loppiaisaattona tehtiin säähavainto tiedustelulento Kuopioon. Samalla varmistettiin ettei suomalaiskoneita ole Utissa. Loppiaisaamuna vielä lennettiin varmistuslento Uttiin. Nikolai oli päättänyt näyttää esimiehilleen ja alaisilleen, että Suomen ilmatilassa pärjätään.

Nikolai nousee kolmella laivueella. Kaksi yhdeksän koneista SB-laivuetta ja yksi kahdeksan koneinen DB-laivue. DB:t ovat tuliteriä koneita. Lentueet suuntaavat Kuopioon eri reittejä.Suomalaiset ovat huomioineet tiedustelulennot ja loppiasaamuna alkaneet siirtää koneita. Kuusi konetta Uttiin ja neljä Vesijärvelle Lahteen. Luutnantti Sovelius oli siirtolennolla Lappeenrannasta Uttiin. Klo 9.30 Sovelius sai Haminasta tiedon kahdeksan koneisesta laivueesta. Sovelius tavoittaa koneet ja onnistuu pudottamaan yhden, loput jatkavat matkaansa pohjoiseen.

Nikolain laivueella saattoi mennä jotain vinoon Kuopiossa, koska tavaraa jäi vielä Kärkkäälän pommitukseen. Klo 11.50 alkoi Savon radan varrelta tulla ilmoituksia seitsämän koneisesta laivueesta. Sarvannon partio (kaksi konetta) starttaa ensimmäisenä. Sarvannon Fokkeri vetää terhakkaammin ja partiokaveri jää. Kaksi muutakin partiota nousee, mutta eivät ennätä kiivetä tarpeeksi korkealle. Sarvanto on melkein taistelukorkeudessa, kun Nikolain laivue putkahtaa näkyviin.


Yhdellä kaarroksella Sarvanto on laivueen kimpussa. Sarja taka-ampujaan ja käynti koneen rungon puolella. Sarjat molempiin moottoreihin. Pommarit kääntyvät palavina syöksyyn. Kuusi konetta neljässä minuutissa. Sarvanto on legenda. Palavissta koneista onnistuu laskuvarjolla kaksi miestä pelastautumaan. Kaksi upseeria, joilta saadaan tarkkoja tietoja lentueesta.


SB-lentueet varmaan palasivat tukikohtaansa häiriöttä. Konemäärään nähden (26 konetta) Kuopion pommituksen tulokset olivat melko vaatimattomat. Nikolai kuviteli jo pelastautuneensa, koska lähetti radioviestin tukikohtaan: tehtävä suoritettu, yksi koneista paluulennolla Suomenlahdella: Takaa-ajajat Sovelius ja ylik. Ikonen ovat lähellä. Taas ropisee luodit koneessa, vasen siipi syttyy palamaan. Nikolai yrittää vielä taistella ja raahaa taka-ampujan ruumiin koneen runkoon. Nikolai on taka-ampujan paikalla ja saakin lyhyen sarjan ammutuksi. Sovelius tulittaa ja DB kaartaa surman syöksyyn, pudoten Suursaaren lähistöllä. Nikolain huono onninen lentue on tuhottu täydellisesti.

 

 

Nämä tiedot ovat lähteistä: Joppe Karhunen: talvisodan taivas ja Jorma Sarvanto:
Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla

 


Kommentit (0) 

Sofi

24.03.2010, 20:12

Eilen oli kapungintalolla arkkipiispan vieraana kirjailija Sofi Oksanen, joka on entinen Finlandia-palkinnon voittaja ja tule Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon voittaja. Kiiruhdin paikalle ennätysmäisen varhain, koska Sofi on kalpea ja kovin kaunis. Petyin taas naisasioissa.

Olin kaupungintalon edustalla puolisen tuntia ennen tilaisuuden alkua, mutta tapahtumapaikan tienoo oli jo mustanaan muitakin kanssaihmisiä. Ovella oli lappu ”TÄYNNÄ”, mutta kirjallisuudennälkäiset kuopiolaiset jäivät silti odottelemaan pihalle toivossa, että edes kirjailijan ääni kantaisi ulos asti. Kuopio ei ole enää jalkapallokaupunki vaan kirjallisuuskaupunki. Sofi Oksasella on selvästi enemmän yleisöä kuin Kupsilla.

Ihmisen ulkonäkö on nykyään ratkaiseva asia. Keskinkertainenkin kirjailija muuttuu hyväksi, jos hän on kaunis. En tarkoita tällä Sofia enkä usko, että Sofissa ihmisiä houkutteli vain karismaattinen olemus, vaan moni raavas mies tuli katsomaan myös hentoa naista, joka lööppien mukaan kirvaisi raavasta pitkänlinjan AY-miestä, kun tämä änkeytyi liian liki. Moni tuomitsi teon jyrkästi – useimmat oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä toimenpiteenä.

Tuosta ihmisten ulkonäöstä sen verran, että monet ministeritkin valitaan nykyään sillä perusteella, kehtaako hänen kuvaansa laittaa naistenlehtien kanteen. Porvaritkaan eivät ole enää Juuso Walldenin tai J K Paasikiven kaltaisia olentoja, jotka olivat hyviä ihmisiä ja joita minäkin ikävöin takaisin, vaan eteerisen näköisiä nuoria naisia. Opetusministeri Virkkunenkin kelpaisi vallan missikisoihin. Eikä hän muutenkaan muistuta entisajan porvaria, koska häneltä puuttuu ylioppilaslakki, jollainen oli ennen porvarin tunnus.


Kommentit (0) 

Huomiota herättävän komea mies

25.03.2010, 20:12

Tuosta ihmisten ulkonäköasiasta vielä sen verran, että paikallisen naisväen mielestä luutnantti Nikulin oli huomiota herättävän komea mies eikä yhtään ryssän näköinen. Nikulin oli toinen niistä sotavankeuteen päätyneistä Kärkkäälän pommittajista.

Talvisota-aikaan näyttää suomalaisten suhtautuminen sotavankeihin vielä olleen jotenkin hyväntahoisen uteliasta. Jatkosota-aikaan  tilanne oli täysin toinen. Nykyään muistellaan kauhistellen saksalaisten Suomessa sijanneiden vankileirien kauheita oloja, mutta tyly tosiasia on, että saksalaisten leireillä kuoli maassamme suhteessa vähemmän ihmisiä kuin meikäläisten omilla. Täällä sotavangeista menehtyi lähes 30 % ja se on kansallinen häpeä.

Vaikka kyllä täällä osattiin sotavankeja pitää hyvänäkin. Nimittäin vankityövoimaa käytettiin meillä helpottamaan  maaseudun huutavaa työvoimapulaa ja tiettävästi tästä työvoimasta pidettiin hyvää huolta. Rieponlahdessa ja Halolanmäelläkin oli tällaisia vankeja. Muistelen, että joukossa oli ollut jopa yksi Varsovan Dynamon jalkapallojoukkueen sirkusmaisen taitava peluri.

Kerran TV:ssä oli ohjelma sotavankien jälkeensä jättämistä lapsista. Eräskin savolainen seitsemän ikämiesveljeksen pesue esiteltiin. Kuusi miehistä oli ilmetysti Jaakko Tepon näköisiä, mutta yksi oli komea kuin Viktor Klimenko. Tepon näköiset ikämiehet pohdiskelivat ohjelmassa mietteliään oloisina sitä asiaa, että johtuukohan yhden veljen erilainen ulkoinen habitus siitä, että hän oli syntynyt vähän sen jälkeen, kun heillä oli ollut työmiehenä venäläinen sotavanki. Nämä veljekset eivät olleet suonenjokelaisia.


Kommentit (0) 

Verkarit

26.03.2010, 20:42

 

Jatketaanpa ulkonäköasiaa sivuten. Vaikka sanotaan, että romantiikka se ei sovi jätkälle, niin täydensinpä taas garderoopiani tehdäkseni tyylikkyydelläni vaikutuksen kanssaihmisiin. Vuosi sitten asioin edellisen kennan netin herrojen vaatehtimossa. Hankin silloin jämäkän puhdasta plastikkia olevan aidon DDR:n veryttelypuvun ja siihen sopivat kansanarmeijan saappaat, jotka olivat kahden maailmansodan kokemuksella huippuunsa kehiteltyä mallia. Ostokset maksoivat pitkälle toistakymmentä euroa.

Tänä vuonna maamme perinteisen virallisen puolueettomuuspolitiikan linjan mukaisesti suoritin hankintani tasapuolisuuden vuoksi Bundeswehrin eli alunperin Länsi-Saksan armeijan ylijäämävarastosta. Veryttelypuku on mielestäni ihan käyttämätön ja lähes Adidas-laatua ja niinpä se maksoikin kohtuuttoman paljon eli yhdeksän euroa. Uskon sen kestävän vielä vuosia yleisasunani.

Nuo vaaleahkot käyttämättömät tennarit sen sijaan olivat minustakin edulliset hinnaltaan eli 98 centtiä pari, nauhat sisältyivät hintaan. Kalle Päätaloa lainatakseni jalkineet eivät olleet hinnan kiroissa; tuosta lähtöhinnasta en minäkään, vaikka olenkin nuuka kuin piru, viitsinyt tingata. Ja myönnettäköön, että ostin samalla kertaa muovikassillisen näitä urheilujalkineita.

Saattoivat Hermanni Päätaloa lainatakseni rahat sittenkin mennä turhuuteen.  Hankintapäätöstäni tehdessäni ajattelin, että minulta tämän tukkuostoksen myötä loppuu kengän nuusa kerralla Päätalon Kassua lainatakseni, mutta ei tainnut loppua. Saksassa, jossa ilmeisesti ei ole aikamiehiä, vaan pelkkiä poikasia, loppuvat koot numeroon 46 ja sellaiseen upokkaaseen ei kunnon savolainen suojalka kunnialla mahdu.


Kommentit (0) 

Paananen

27.03.2010, 17:48

Todistinpa äsken suomalaisen jalkapalloilun tähtihetkeä, josta puhutaan kuopiolaisten potkupallon ystävien keskuudessa vielä vuosikymmenien kuluttua. Nimittäin toisen puoliajan alussa Kupsin kärkimieheksi Tampereen Unitedia vastaan asettui Aleksi Paananen numero 13. Tuo 13 voisi olla myös pojan ikä, mutta muistaakseni hän on jo 17 vuotta täyttänyt, vaikka näyttää neljä vuotta nuoremmalta.

Arvioin poojalla, joksi runsaslukuinen katsomo häntä kutsui, olevan pituutta 160 centtimetriä ja painoa 47 kilogrammaa. 30 centtimetriä pitempää kanssahyökkääjä Ilja Venäläistä näytti vallan naurattavan, kun hän antoi poojalle aloitussyötön. Tuo Paananen on ainakin Kärkkäälässä hyvin tavallinen sukunimi eikä Kärkkäälänkään Paanaset ole kovin vartevia, vaikka kunnostautuneita urheilijoita ovatkin.

Legendan muodostumisen kannalta olisi ollut tärkeää, että poeka olisi tehnyt maalin eka kosketuksellakaan, mutta näin ei tällä kertaa kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan toisella peliminuutillaan ja toisella kosketuksellaan poeka teki maalin. Jostain syystä puolta isommat tamperelaiset jättivät poojan ihan vapaaksi maalin eteen ja pallo pomppasi vahingossa suoraan poojan jalkaan, kuten hyville pelimiehille usein tapahtuu. Poeka laukaisi pallon ylähirren kautta maaliin.

Mutta legendan muodostumisen kannalta  on tärkeää, ettei tuomari huomannut maalia. Pallo pomppasi parikymmentä senttiä maaliviivan yli ja singahti sieltä takaisin kentälle. Vuoden -66 maailmanmestaruus ratkaistiin paljon epäselvemmällä hyväksytyllä maalilla. Mutta maali poojan maali oli; voin sen vannoa kaksi sormea vaikka missä tahansa.

Kups muuten oli selvästi parempi joukkue, kuin entisiä maajoukkuepelaajia vilisevä Tamu. Voitto jäi kotiin numeroin 3 – 1, joka tulos mairittelee vierailijoita. Ensi kesänä Kups taitaa pitkästä aikaa kamppailla mitaleista. Ja muistakaapa Aleksi Paananen, tuleva maajoukkuetähti, mikäli vielä kasvaa 10 centtimetriä. Ja vaikka ei kasvaisikaan, niin ihan hupaisaa seurata Suomen Veikkausliigassa, kuinka pieni mies, vähää vaille kääpiö, harhauttelee paljon isompiaan niin, että nämä kompastelevat jalkoihinsa. 


Kommentit (0) 

Katsomolegendoja

28.03.2010, 18:41

Jos Aleksi Paananen on 10 senttiä liian lyhyt Keski-Euroopan rahakentille, niin sama ongelma taitaa olla myös lahjakkaalla maalivahti Joonas Pöntisellä. 175 senttiä on liian vähän nykyajan molarille. Tosin samanmittainen oli myös Kupsin 60-luvun huippuveskari Pertti Hänninen ja siihen aikaan se vielä riitti. Katsomolegendan mukaan ”Tysse” Hännistä pyydettiin jopa ranskalaisen huippuseuran  St.Etennen riveihin sen jälkeen, kun Kups oli käynyt jossain silloisessa Euro-cupissa pelaamassa heitä vastaan. Hännisen kerrotaan vastanneen ranskalaisten uteluihin, ”ettei teillä ou niin paljoo rahhoo, että minä tänne jäesin.”

Katsomolegendan  mukaan myös toinen 60-luvun Kupsin tähti Markku Hyvärinen sai rahapuhelun maailmalta. New Yorkiin oltiin perustamassa Cosmos-seuraa, jonka riveihin muun muassa myös Pele värvättiin ja myös Hyvärisen siirtohalukkuutta  kysyttiin puhelimitse. ”Nyt minä en jouva, minä oun mänössä Kuopioon” väitetään kupsilaishyökkääjän vastanneen. Hyvärinen oli ilmeisesti saanut juuri Savon Sanomilta hyvän työpaikkatarjouksen. Hännisen tapauksesta löytyy tietoa virallisesta urheiluhistoriasta, mutta Hyväristä koskeva tarina voi olla pelkkää legendaa.

Kun eilisessä pelissä Kupsin kärkenä pelasi pikkuruinen Aleksi Paananen, niin tamperelaisten ylimpänä miehenä koikkelehti Henry Myntti, joka on tasan puoli metriä Paanasta pitempi.  Henry Myntin vaari Stig-Göran pelasi topparina Suomen olympiajoukkueessa Helsingin kisoissa. Katsomolegendan mukaan ottelun loppuvaiheessa tilanteessa 3-3 pallo oli vierimässä vaarattomasti maalipotkuksi Suomen päätyrajan yli. Myntti ei ilmeisesti tajunnut tilannetta ja käänsi pallon kohti omaa maalivahtia, mutta väliin ehtikin Itävallan hyökkääjä, joka teki sitten voittomaalin helposti.

Katsomolegendan mukaan vielä 20 vuotta myöhemmin vanhan olympiajoukkueen saunaillassa tempperemanttinen Åke Lindman ja Stig-Göran Myntti joutuivat tapauksen johdosta käsirysyyn. ”Mähän huusin, att låt det vara”, väitetään Lindmanin  inttäneen.


Kommentit (0) 

123456

29.03.2010, 09:53

Tarkoitus oli, että teen kuin Virpi Kuitunen ja sanon, että tämä on nyt tässä, kun blogini kävijämäärä 123456 ylittyy. 123456 näytti ylittyneen sinä aikana, kun olin Kupsin pelissä. Mutta kirjoitusviettini ei ole tullut vieläkään täysin tyydytetyksi, joten seuraava tavoite on sitten miljoona.

Tuo 123456 on mielenkiintoinen luku. Ensiksikin se on maailman yleisin salasana. Minulle on kerrottu, että se on jopa erään suurvallan ydinkärkien laukaisukoodi. Ja siihen aikaan, kun lotossa oli vain kuusi arvottavaa numeroa, 123456 oli eniten veikatuin rivi. Sillä olisi saattanut voittaa muutamia kymppejä.

Ihmiset ovat yllättävän älyttömiä. Jos minä harrastaisin veikkaamista, niin minä tekisin rivit järjen kanssa. Nykyään taitaa todennäköisyyslaskelmien mukaan  yksi 10 miljoonasta rivistä voittaa. Mutta itse karsisin kaikki älyttömät rivivaihtoehdot pois, kuten esimerkiksi juuri 1,2,3,4,5,6,7 tai vaikkapa  1,3,5,7,9,11,13.

Ja onhan niitä pajon muitakin, joista kaikki järki sanoo, ettei sellainen yhdistelmä voi voittaa. Eihän esimerkiksi jo aiemmin voittanut rivi voi enää toista kertaa voittaa tai edes sellainen rivi, jossa on vain yhden poikkeama aiemmin voittaneeseen numerosarjaan.

Minun todennäköisyysteoriani pohjana on, että 10 miljoonan sijasta oikeasti voittavia rivejä on vain noin miljoona. Näin ollen on ihan järkevää sijoittaa pääomia lottoon, jos vain pääomia sattuu vielä olemaan. Muuten Dostojvskikin, joka myös harrasti kirjoittamista, kehitteli innolla näitä uhkapeliteorioita sillä seurauksella, että pelvelkojensa maksamiseksi hänelle tuli oikea kirjoittamisen pakko.


Kommentit (0) 

Ne löytyi!

30.03.2010, 13:37

Olen kolmena kesänä etsiskellyt Sortavalasta sikäläisen edesmenneen Karjala-suksitehtaan valmisteita, mutta turha on ollut vaiva. Tänään Kuopion Punaisen Ristin kirpputorilta ne sitten vihdoin löytyivät. Olen ennenkin kertonut, että Kuopio on kauppakaupunki.  Myyjä oli ilmeisesti perillä tarjoamansa kulutushyödykkeen historiallisesta arvosta, joten ne olivat yllättävän hintavat.

Ihan ne kuvasta suksiksi tunnistaa, mutta testaamaan en ole päässyt. Tässä vaiheessa en osaa ennustaa hiihdetäänkö niillä pertsaa vai vaparia. Paljon mahdollista, että ovat kombit ja niillä ei oikein kunnolla hiihdetä kumpaakaan. Mutta väliäkö tuolla, koska minulle sukset ovat vain kuntoliikuntavälineet ja sitä parempi, mitä rankempaa. Huipulle en enää tähtää, vaikka maamme mieshiihdon taso kyllä sen sallisi.

Tärkeintä kuitenkin on, että hiihtokalustoni täyttää nyt sen vaatimuksen, että voin vapunalusviikolla opetella Uukuniemellä Karjalan Pyhäjärven jäällä vassua ja mogrenia ympäristöön soveltuvilla välineillä. Muuten olivat noin kymmenennet sukseni. Seuraavaksi alan etsiskelemään samaisen Karjala-tehtaan jääkiekkomailoja. Oli nimittäin aikoinaan alansa suurin tuotantokombinaatti maailmassa.


Kommentit (2) 

Silta

31.03.2010, 18:01

Ihan tulee ikävä Heinolaan, kun sain tuon Häkkisen Ismon tammikuisen illan suussa sillan korvassa nappaaman kuvan. Nyt vasta tajusin, että 16 vuoden ajan katselin parhaassa miehuudessani ikkunastani yhtä Euroopan komeimmista kaupunkinäkymistä asiaa ymmärtämättä. Enkä ymmärtänyt aikoinani sitäkään kummallisuutta, että asuin keskellä kaupunkia joen rannalla ja että joen vesi oli niin puhdasta, että sitä olisi voinut juoda huoletta.

30-luvun pula-ajan Suomella oli varaa käyttää iso osa valtion budjetistaan komean, mutta minnekään johtamattoman rautatiesillan rakentamiseen. Rata nimittäin päättyy heti tämän sillan jälkeen. Luultavasti tämä rakennelma on turhuudessaan Egyptin pyramidien luokkaa. Se heinolalainen kansanedustaja, joka junaili tämän rakennusprojektin, ansaitsisi patsaan Rantapuistoon; hän ei ollut mikään perinteinen siltarumpupoliitikko.

Ja älyttömyys ei päättynyt sillan rakentamiseen, vaan jatkui yhdeksän vuotta myöhemmin, kun voittamaton Puna-Armeija yritti hajottaa tätä minnekään johtamatonta rautatiesiltaa ilmasta käsin. Tapaus liippaa Suonenjokeakin läheltä. Nimittin pommikoneista neljä ampui alas Heimo Lampi, joka myöhemmin toimi syntymäpitäjässäni kihlakunnantuomarina. Lisäksi jututin joskus Heinolan pommituksesta erästä sen kokenutta, jonka isän paineaalto oli surmannut. Vainajan leski, eli kertojan äiti, oli syntyjään suonenjokelaisia.


Kommentit (0) 

Vaurio

01.04.2010, 18:05

 

Viime kesänä toteutin erään villeimmistä fantasioistani ja kävin salaa pilkillä Jyrängön virrassa kelluvalla pyykkikojulla, jonka lattian raoista näkee kirkkaassa vedessä metrien syvyydessä uiskentelevat särjet. Samalla kertaa kävin myös suorittamassa katselmuksen viereisen sillan rakenteissa, jotta olisin löytänyt sen pomminreiän, josta yleisesti puhuttiin. Mitään en kuitenkaan havainnut.

Heinolaa pommitettiin lievästi jo Talvisodan aikaan ja sitten rajusti ja yllättäen jo ennen virallisen Jatkosodan alkamista. Pommitusten syytä on ihmetelty, koska kaupungin ei pitänyt olla venäläisille mitenkään merkittävä kohde.  Selitykseksi on tarjottu sitä, että Pääesikunnan tiedotusosasto sijaitsi kaupungin lähistöllä. On myös puhuttu, että kaupungin paperitehtaalla olisi toiminut huippusalainen trotulitehdas.

Itse kävin joskus tutkimassa Valpon auenneita arkistoja ja  sieltä ilmeni, että koko sodan ajan kaupungissa toimi vakoilijan radiolähetin, jonka sijaintia Suomen vastavakoilu yritti turhaan peilata. Heinolassa kerrotaan, että sekä Talvi- että   Jatkosodan pommituksia johdettiin kaupungin laidalta. Tuo agentin radio saattaisi olla jonkinlainen selitys tapahtumiin.

Muuten sodan jälkeiset Valpon asiapaperit kertovat myös, että heinolalainen Valpon tiedottaja ilmoitti 40-luvun lopulla paikallisten kommunistien suunnittelevan Heinolan poliisilaitoksen valtaamista. Erikoinen ja yllättävä tieto, mutta ei mahdoton asia, kun tuntee kaupungin kunnalliselämässä vellovat kiihkot ja intohimot. 


Kommentit (0) 

Matteus passio

02.04.2010, 17:05

Päivän teemaan liittyen kannattaa jokaisen ihan maailmankatsomuksellisista seikoista piittaamatta rauhoittua kuuntelemaan Matteus passiota http://www.youtube.com/watch?v=M_LLFfFXaUA&feature=related . Sen jälkeen ymmärtää taas entistä paremmin ennenaikaisesti edesmennyttä musiikkikriitikkoa ja pesäpallomiestä Seppo Heikinheimoa. Muistelmiensa lopuksi hän kertoi kymmenen hyvää syytä tulevalle itsemurhalleen.

Ensimmäisenä ja ilmeisesti painavimpana perusteena oli se, ettei nykyään voi enää seurata pesäpallo-otteluja ilman, että joutuu pakkokuuntelemaan taustalla raikavaa mökämusiikkia. Itseänikin, vaikka olen täysin epämusikaalinen henkilö, pistää vihaksi sama asia jääkiekko-otteluissa.

Ylilahjakkaiden ihmisten tapaan Heikinheimo oli täydellisen tumpelo eräissä asioissa ja mies ei tainnut omistaa autoa tai edes ajokorttia. Niinpä hän joskus maksoi alleen taksin ja läksi sitä hyväksi käyttäen kiertelemään Pohjanmaan pesäpallopelejä. Itseänkin kiehtoisi moinen kesäloman viettotapa.

Muuten ymmärtääkseni Heikinheimo kykeni kuitenkin huolehtimaan raha-asioistaan tosin, kuin maamme tunnetuin Sibeliukseen perehtynyt musiikkiprofessori. Heikinheimon muistelmien mukaan professori oli talousasioissaan täysin toivoton tapaus ja se johti välillä kiusallisiin tilanteisiin. Kerrankin tämä hajamielinen professori törmäsi kiukkuiseen hammasteknikkoon, joka oli vähällä takavarikoida musiikkineron suusta hammasproteesin, koska se oli jäänyt maksamatta.


Kommentit (0) 

Viimeinen ehtoollinen

03.04.2010, 22:31

Kyllä netti on ihmeellinen. Puutteellisen kulttuuritietämyksen vaivaamana olen vuosia miettinyt, liittyykö Rukajärven tie-elokuvan tämän kohtauksen musiikki pääsiäiseen http://www.youtube.com/watch?v=Y7B1f7Tv7ZY . Tarkistin asian netistä; ei liity pääsiäiseen tämä kaunis sävelmä, joka on nimeltään Una Furtiva Lagrina. Taitaa enemmänkin olla hilpeä operettikappale.

Mutta perustellusti voisi uskoa, että kohtauksen asetelma perustuu oletetuihin pääsiäisen  alustapahtumiin ja Leonardon maalaukseen Viimeinen ehtoollinen. Elokuvassa mekanisoitu Rukajärveä kiertävä jääkäriosasto on kokoontunut syönnökselle kunnioittamaan sotamies Heikkisen muistoa, joka lensi taivaalle ansoitetun karjalaistalon mukana.

Joku voisi pitää tahattoman koomisena sitä, että elokuvassa  yläsavolaisista pienviljelijä-metsureista on tehty hirmuisia polkupyöräkommandoja. Savon Sanomista saa kuitenkin vähän väliä lukea, että Iisalmen puolen miehillä on vallan verissä taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Olli Saarelan elokuva on ihan  katsomisen arvoinen. Se ei ole mikään Junttilan tuvan seinäkoriste. Tosin puutteena on, että Antti Tuurin Rukajärvi-kirjojen huumori filmistä puuttuu. Esimerkiksi kun sodan loputtua nämä polkupyöräjääkärit kokoontuivat paraatiin Iisalmen torille, kuului väkijoukosta huuto: ”Paljonhan teitä vielä jäikin”. 


Kommentit (0) 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *