-
Kuopion kulttuurikävelyt käynnistyivät tältä kesältä ja kuljimme kaupungilla Snellmanin jäljillä. Auvoisan kuvan antoivat kaupungin kulttuurirouvat kansallisfilosofimme perhe-elämästä Savossa. Tunsin itseni radikaalinuoreksi ikärouvien seurassa, mutta en kehdannut rikkoa ylevöitynyttä ja henkistynyttä tunnelmaa kertomalla tarinaa, jonka luin 1800-luvun helsinkiläistä prostituutiota käsittelevästä tutkimuksesta.
Siitä paljastui, että suurmiehemme kaksi aikamiespoikaa pani erään helsinkiläisen ilotalon remonttiin, ts. ns. tuhansiksi päreiksi, koska olivat tyytymättömiä palveluntarjoajilta saamiinsa palveluihin. Korostettakoon siis, ettei heidän toimintansa ollut tähdätty ihmiskauppaa vastaan, kuten nykyän saattaisi kuvitella. Muistelen jopa, että Snellmannin poikien tapauksessa oli alkoholillakin osuutta asiassa. En tiedä, mistä he olivat pahat tapansa oppineet, kotikasvatuksessa ei illalla kerrotun perusteella ollut puutteita.
Muuten nyt tiedän, että Snellman oli myös urheilumies enkä nyt tarkoita poikien taipumusta kamppailulajeihin. Snellman nimittäin vaati, että Kuopioon oli hankittava liikuntasali koulupoikien käyttöön. Sali lienee ollut ensimmäisiä maassamme. Siitä sitten alkoi Kuopion mittava urheiluhallirakentaminen, joka huipentui maailman ensimmäiseen täysimittaiseen pesäpallohalliin.
Snellman vaati myös, että jokaiselle koulupojalle on hankittava kantele musiikinharrastamista varten, mutta Luojan kiitos tämä idea ei ole toteutunut.
Laatokka Karjalan meri
17.06.2010, 19:21
Juhannuksen jälkeen lähden kiertämään Laatokan. Matkan varalta kameran muistia tyhjentäessäni löytyi tämä kuva. Tuo sininen kuvan alareunassa ei ole pilvi, vaikka tyhmempi niin luuleekin. Se on Laatokka, ja nyt ymmärtää, miksi sanotaan, että Laatokka on Karjalan meri.
Vastarantaa ei kuvassa näy, sillä sinne on kaksi kertaa pitempi matka kuin Helsingistä Tallinnaan eli noin 150 kilometriä. Otos on napattu Rajakonnusta, joka sijaitsee aivan vanhan rajan pinnassa. Niin ainakin paikan nimestä päätellen uskon sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää.
Täytynee parin viikon päästä yrittää saada tästä maisemasta parempi kuva. Luulen, että paikalla on samanlaisia kansallisromattisia kauneusarvoja kuin Punkaharjun ja Vuokatin laen näkymillä, vaikka näistä asioista puhuminen ei sovikaan jätkälle.
Aunus
18.06.2010, 20:08
Jatketaan kameran tyhjennystä. Aunuksen karjalankielinen nimi on tahattoman kuvaavasti Anus. Sellainenhan lähinnä anus se itse kaupungin taajama-alue onkin. Mutta Venäjä ja Karjalakin ovat äärimmäisyyksiin taipuvaisia monissa asioissa.
Jos itse Aunuksen kaupunki ei ole ilo silmälle, niin sitä ympäröivä maaseutu on yksi maailman kauneimmista paikoista. Sen jokimaisemissa voisi joku nokkela matkailuyrittäjä alkaa järjestämään soutu- ja melontavaelluksia ja ottaa turisteilta rahat pois.
Aunuksen ympäristössä avautuvat myös valtavat lähes viljelemättömät tasaiset ja hedelmällisen näköiset peltoaukeat. Luulen, että jos nälkä uhkaisi ihmiskuntaa ja viljan hinta nousisi, niin siellä olisi kymmeniä tuhansia käyttämättömiä peltohehtaareja ihmiskunnan ruokahuollon järjestämiseen.
Mokkula
20.06.2010, 18:59
Ei ajatellut isovaarini Kustaa Koivistoinen, sotilassukunimeltään Kost, valitessaan asuinpaikkaansa 98 vuotta sitten. Kustaa toi härällään mökkinsä hirret paikalle, jossa mokkula ei kunnolla toimi. Olisi Kustaa voinut vähän ajatella jälkipolviensa laajakaista-asioita.
Sen sijaan härkäänsä ja sen rehuhuoltoa Kustaa ajatteli. Nimittäin paikalla on niin hyvä heinänkasvu, että viimeisetkin hermovähät ovat minulta menossa. Tiedän lukemattomia miellyttävämpiä tapoja käyttää vapaa-aikaani, kuin käyttämällä sen ruohonleikkurin työntelyyn.
Muuten ymmärsin Kärkkäälässä käydessäni, että olen taas syyllistynyt disinformaation levittämiseen. Joskus kerroin, että kuuluisan Kakkisensalon pommituksen pommit olisivat pudonneet valtaosin Karttulan puolelle. Muta näin ei käynyt. Tapahtumaa läheltä seurannut Närhin Eelis tiesi kertoa, että kyllä jokainen pommi Rajapuron Suonenjoen puolelle osui. Vihollinen piti sittenkin Suonenjokea strategisesti merkittävämpänä alueena, kuten ymmärrettävää onkin.
Valmennusleirit
21.06.2010, 19:07
Niin vain menivät urhoollisina pitämäni Koren Demokraattisen Kansan Tasavallan pojat mielenosoituksellisesti häviämään Portugalille ennätyslukemin. Ja vielä siinä ainoassa pelissä, joka suorana televisioitiin Korean kotikatsomoihin. Se oli urheilun suurta draamaa. Pahaa pelkään, että tehostetun kurin valmennusleiri odottaa kotimaassa.
Puhutaan, että Helsingin olympialaisissa Jugoslavialle hävinnyt Neuvostoliiton maajoukkue joutui Siperian valmennusleirille. Silloin itänaapurissa jalkapalloon satsattiin kovasti, koska entinen Tbilisin Dynamon edustusjoukkueen hidas, mutta kankea, vaikkakin kovaotteinen oikeapuolustaja Berija toimi maan sisäministerinä.
Muuten jalkapallohistorian surullisen tapaus on voittoisa Kiovan Dynamon joukkue, joka sota-ajan näytösottelussa kukisti saksalaiset. Legendan mukaan joukkueen kaikki pelaajat olisi ammuttu ottelun jälkeen. Kirjasta nimeltään Koivan Dynamon kunnia ilmenee, ettei kaikkia ammuttu, vaan vain osa. Eloonjääneistä muutama menehtyi sitten myöhemmin Neuvostoliiton valmennusleireillä.
Monimuotoisuus
22.06.2010, 19:32
Ja kamera sen kuin vain tyhjenee. Kyllä vanhan luonnonystävän silmä iloitsee katsellessaan tuota Rukajärven rantamiljöötä. Venäjä on niin vapaa, että tuhannet kukkasetkin saavat siellä täysin vapaasti rehottaa ja muodostaa viehättävän kukkakedon. Suomalaisilla ruohon kasvun kanssa tuskailevilla pihan omistajilla olisi paljon opittavaa luonnon monimuotoisuuden suojelusta karjalaisilta lajitovereiltaan.
Ja katsokaapa tuota luonnontilaista vastarantaa. Ei tahdo meiltä enää tuollaista rakennusvapaata rantamaisemaa löytyä. Saas nähdä, koska Rukajärven kaupunki ymmärtää kaavoittaa tuon alueen mökkitonteiksi. Nyt kun venäläiset uusrikkaat ovat sijoittaneet rahansa Itä-Suomen rantapalstoihin, niin että ne on kohta myyty loppuun, ovat seuraavana ostolistalla Karjalan rannat. Kuulemma jo Uukuniemen Pyhäjärven rajantakaisille paikoille on alkanut nousta datsoja.
Kestävä kehitys
23.06.2010, 15:44
Markkinatalous toimii Venäjän Karjalassa huonosti. Rukajärven rantoja ei ole ymmärretty realisoida, ja mikä vielä pahempaa, lapioihin myydään rautakaupoissa varaosia. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaista toimintaa, mutta täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.
Tuollainen lapion ponsi maksaa 80 centtiä ja jykevä valuteräksinen terä kolmisen euroa. Ei siinä jää kauppiaalle paljoa katetta. Itse en muista, että Suomessa olisin nähnyt lapion vaihto-osia hyvinvarustetuissa rautakaupoissakaan.
Luulenpa, että tuttavapiirini saa varautua asiallisiin Karjalan tuomisiin. Kaivakaapa kaikki rikkinäiset lapionne jo esille.
Ekumeniaa
25.06.2010, 10:25
Juhannuksen menoliikenne hiljenee Uukuniemellä. Aamulla ajoi yksi auto; nyt on vähän rauhallisempaa. Uukuniemen juhannus huipentuu seurakunnan kokkojuhlaan. Harva on se paikka, jossa näkee yhtä paljon juopuneita. En tunne teologisia termejä, mutta paikkakuntalaiset vakuuttavat, että se on sitä ekumeniaa se.
Kommentit (1)Kaukalo
28.06.2010, 10:19
Hyvinvointivaltiota ajetaan alas siihen vauhtiin, että vanhuudenpäivät jo pelottavat. Luultavasti minutkin myydään Kuopion torilla ruotivaariksi jonnekin vieraan nurkkiin. Siellä vieraassa nurkassa sitten lipitän lusikalla lientä jostain puukaukalosta. Sekin kaukalo tulee olemaan huono, koska olen käsistäni täysin tumpelo.
Yllä kerrotun uhkakuvan vuoksi odottelen nyt Parikkalan asemalla kyytiä, jolla menen tutustumaan Karjalan luostareihin. Siinä yksi vaihtoehto tulevalla vanhusväestölle. Luostarilaitoksella on Karjalassa ollut huomattava sosiaalipoliittinen tehtävä jo lähes tuhat vuotta.
Putinin kanssa Kannaksella
05.07.2010, 10:39
Viikko tuli tärisyteltyä Venäjän Karjalan teitä. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta kalustomenetyksiä koettiin, koska linja-auton huonomminin pultatut vähemmän tärkeät osat jäivät matkan varrelle.
Epäilen, että Laatokan pohjoispuolella Petroskoita, Kontupohjaa ja Kostamusta lukuunottamatta luonto tulee nopeasti voittamaan omansa takaisin ja ihminen saa väistyä. 30 vuoden kuluttua seutu on ihmisistä autio.
Pohjoisessa eteneminen muistutti nykyajan suosittua offroadautoilua. Kannaksella tiet tuntuivat jo ihmismäisiltä kuten muukin elämänmeno. Seutu on jo niin ihmismäistä, että Venjän nykyinen tsaari Putin on hankkinut sieltä rantamökin. Hän lomaili siellä yhtä aikaa kanssani.
Sain selville sen valtionsalaisuuden, että Putinin mökki sijaitsee Kiimajärven rannalla. Järvi lienee entisen Sakkolan tai Valkjärven aluetta. Kiimajärven nimi sopii harvinaisen huonosti puritaanisen Putinin imagoon. Paremmin se olisi soveltunut Jeltsinin persoonaan. Hän oli rehevän ja iloluonteisen oloinen tsaari.
Harmaus
06.07.2010, 17:07
Karjalan syrjäkylillä on kaunista. Värikylläisenä nuoruutta ihannoivana aikanamme osaa arvostaa kylien harmautta ja vanhuutta. Tosin on vaikea uskoa, etteivätkö nämäkin kylät ole kohta tyhjillään. Tässä asiassa siellä ei ehkä sittenkään olla meitä jäljessä vaan päinvastoin parikymmentä vuotta edellä-
Sen sijaan Kannaksen kylissä elämä jatkuu. Siitä pitävät huolen Pietarin uussikarikkaat, jotka rakentavat sinne datsojaan. Ja ne eivät todellakaan ole mitään tyyppitaloja, vaan mielikuvitusta on saanut käyttää vapaasti arkkitehtoonisia kokonaisuuksia luotaessa ilman, että kunnallinen rakennusvalvonta rajoittaisi ihmisten luovuutta, kuten meillä usein tapahtuu.
Sineys
07.07.2010, 19:15
Suomessa ihmiset ovat sosiaalisesti kyvyttömiä. Smalltalk-taito puuttuu täysin. Niinpä maamme rauhallisimmassakin kaupungissa eli Porvoossa ammuttiin ihmisiä kasapäihin nakkikioskilla syntyneen sanaharkan ratkaisemiseksi.
Kansamme on aina ilmastollisista syistä johtuen asunut mahdollisimman erillään naapureista pitkin erämaita toisin kuin sivistyneessä maailmassa, jossa kylät ovat tiiviitä. Sosiaaliset taidot eivät ole meillä päässeet kehittymään.
Karjalassa sen sijaan talot ovat perinteisesti olleet vieri vieressä ja kansa sen myötä kehittynyt sopuisaksi. Kuvan kerrostalo on selvä todiste hyvästä yhteishengestä. Taloyhtiö on päättänyt, että parvekkeet maalataan sinisiksi. Jokainen osakas on tunnollisesti huolehtinut velvollisuudestaan ja hankkinut oman väripurkkinsa. Täysin sävyt eivät kaikilta osin täsmää, mutta haitanneeko tuo mitään.; pikemminkin päinvastoin.
Suomalaiset kerrostalot ovat täynnä riitoja. Luulenpa, että kuvan esittämästä taloyhtiön maalausprojektista meillä olisi riidelty kaikki oikeusasteet läpi ja lopuksi valitettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Pensasneuvostoliittolainen
08.07.2010, 17:04
Sortavalan Pitkänsillan lähellä seisoo rantapusikossa huomaamaton patsas, jonka virallista nimeä en tiedä. Itse kutsun sitä salaa mielessäni Pensasneuvostoliittolaiseksi, vaikka kansanomaisempikin versio sen nimestä on käynyt mielessäni.
Joskus jopa epäilin, että se saattaisi olla suomalaisten jättämä tarkka-ampuja Simo Häyhän muistomerkki nimeltään vaikkapa Valkoinen kuolema, mutta näin ei tutkimusteni mukaan sittenkän ole, vaan kyllä kyseessä on puhtaasti neuvostoliittolainen kipsisoturi.
Viime kesänä huomasin kauhukseni, että veistos oli perusteellisesti rikottu. Konepistoolistakin oli tehty nurkan taakse ampuva malli. Pelästyin, että asialla olisivat saattaneet hyvinkin olla suomalaiset lättähatut ja että ulkopoliittinen selkkaus saattaa olla lähellä. Niinpä salaa mielessäni jo suunnittelin järjestäväni Suomessa kansalaiskeräyksen patsaan kunnostamiseksi.
Olin kuitenkin turhaan huolissani; kansalaiskeräystä ei maassamme sittenkään tarvita. Ohikiitävän bussin ikkunasta havaitsin viikko sitten, että kipsisoturi hohti puskassa täysin ehjänä ja puunattuna. Ilmeisesti patsas oli entisöity voitonpäivän kunnikaksi ja se on hyvä se.
Kuljetuskalustoa
09.07.2010, 20:24
Suomessa nipotetaan usein ihan turhista asioista kuten vaikkapa parkkeerausongelmista. Sen sijaan Karjalassa on elämänmeno rennompaa. Kuvan Ladukasta voisi päätellä, että parkkiaika on saattanut jo hyvinkin venähtää, mutta ketään se ei tunnu haittaavan. Meillä sen sijaan olisi lappuliisalle jo paljonkin selitettävää siinä vaiheessa, kun viholaispuskat työntyvät tavarakontin luukusta.
Ladat alkavat olla Karjalassa jo vähemmistönä, muistelen jopa Ladan tehtaiden horjuneen konkursiin partaalla. Harvoin näkee enää akantappokoneitakaan eli sivuvaunullisia Uraleja, jotka ennen olivat Venäjän tyypillistä kuljetuskalustoa.
Enkä ole onnistunut kertaakaan bongaamaan tv:stä tuttua kummallista neuvostomaastoajoneuvoa, eli sellaista moottoripyörää, jonka renkaat on korvattu jollain merkillisellä viritelmällä kuorma-auton sisuskumeilla. Luulen, etteivät ne olleet tehdastekoa, vaan jonkinlaisia kotiteollisuustuotteita.
Kallaves
10.07.2010, 19:13
Ei ole Kallaveden vesi vastannut viime päivinä järven nimen synnyttämää mielikuvaa. Vesi alkaa olla jo niin lämmintä, ettei se tuo helpotusta tähän ennätyshelteeseen. Laatokan vesi oli sen sijaan virkistävää. Kahlailin Konevitsan saaren rannalla ja vesi oli vielä jääkylmää, tuskin 10-asteista. Laatokka on 250 metriä syvä ja se ei lämpene helpolla.
Saattaa olla, ettei Kallavesi-nimi tarkoitakaan kylmää vettä, kuten ainakin ruotsin kielen harrastajat uskovat. Nimittäin Kalla on todennäköisesti saamelaista alkuperää ja tarkoittaa ukkoa tai isoa kiveä. Olen jutellut näistä paikannimiasioista hyvän asiantuntijan, eli eläkkeellä olevan savolaisen talonmiehen kanssa ja hän on saamelaisnäkökulman kannalla. Mies oli Sevetin baarissa kysellyt asioita ja saanut selville senkin, että Puijo tarkoittaa lapin kielessä huippua ja sellainenhan se on Kuopiossakin.
Rönö
11.07.2010, 18:53
Samainen eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä oikaisi minua myös Rönö-asiassa. Olen nimittäin elänyt siinä harhaluulossa, että Kallaveden Rönö-saari on väännös ruotsin kielen Rönnöstä eli Pihlajasaaresta.
Mutta ei kuulemma ole. Rönö tarkoittaa Savossa ryteikköistä paikkaa. Ja sellainenhan se Rönö varmaan olikin, ennen kuin Savon rikkaimmat ihmiset muuttivat sinne asumaan. Luulen, että epämääräistä olemista kuvaava teonsana rönöttää juontaa juurensa kantasanasta rönö.
Eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä on viime aikoina tutkinut suomen ja inkakielten sukulaisuutta. Yhteisiä sanoja on niin paljon, että on vaikea keksiä yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteivätkö molemmat kansat, siis suomalaiset ja inkat, olisi asuttaneet nykyisen Vietnamin aluetta kolmisen tuhatta vuotta sitten.
Itse olen kielitieteellisissä tutkimuksissa paljastanut myös suomen ja persian kielten sukulaisuuden. Molemmissa kielissä mämmi on mämmi eikä kyseistä sanaa tai edes herkullista ruokaa tunneta missään muualla. Ja suomen kielen sana sirkka on kreikaksi akris, eli melkein sama sana tosin väärin päin kirjoitettuna, joten eiköhän me sukulaisten velkoja tässä aleta pikku hiljaa makselemaan.
Huijausta
12.07.2010, 17:03
Kerrankin olin arvauksessani oikeassa. Veikkasin Espanjaa mestariksi. Sen sijaan olin väärässä ennustaessani Kupsin kamppailevan sarjapaikastaan. Nyt näyttää siltä, että ennemminkin Kups kamppailee mestaruudesta.
Jalkapallon MM-kisoissa pärjäsivät vanhat kauppiaskansat. Jalkapallo perustuu huijaukseen, sekä vastustajaa että erotuomaria pitää pyrkiä huijaamaan. Vanhoilta kauppakansoilta se onnistuu, ei perusrehelliseltä ja peruskankealta suomalaiselta.
Enpä muista Hyypiän tai Litmasen kieriskelleen kuolinkouristuksissa pelikentällä, kuten espanjalaiset eilen vaikuttavasti vähän väliä tekivät. Meille on pienestä pitäen opetettu, että ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki.
Suomalaisten pitäisi mieluumminkin panostaa rugbyyn. Siinä olisi kansanluonteellemme sopiva laji. Rugbyssä näyttävät olevan maailman huipulla Tyynen Valtameren saaristokansat. Sieltä löytyy lajiin sopivia vöyreitä ja turpearuppisia miehiä, kuten Kalle Päätalo asian sanoisi. Sellaisia ihmistyyppejä näkee myös Kuopion torilla.
Muuten luulen, että eilen mainittu savolainen talonmies-kielitieteilijä on oikeassa. Osa suomalaisista tosiaan läksi 3000 vuotta sitten Vietnamista Amerikkaan ja jotkut näköjään jättäytyivät matkalla Tyynen Valtamenen saarille. Suomalaisen ulkomuodon lisäksi siellä on myös paljon suomalaisia sukunimiä. Sekä Fidzi- että Naurusaarilla on puhelinluettelon ensimmäinen sukunimi Aho ja toinen Ahola.
Torakka korvassa
13.07.2010, 07:42
Helsingin Sanomien yleisönosastossa keskusteltiin jokunen vuosi sitten heinäkuulla siitä merkittävästä ongelmasta, että voiko torakka mennä ihmisen korvaan. Lopullista totuutta asiaan ei saatu.
Venäjältä paluuni jälkeen on korvassani ollut ongelmia ja kävin juuri valittamassa työterveyshoitajalle, että epäilen korvassani olevan torakan. Korostettakoon tässä yhteydessä kuitenkin, että Venäjän hotellien taso on nykyään jo ihan hyvä enkä tehnyt niissä torakkahavaintoja.
Ei ollut korvassani torakkaa. Sen sijaan työterveyshoitaja kertoi, että oli uransa varrella yhden torakan potilaansa korvasta poistanut. Pitäsi siis nyt kaivaa yleisönosastokirjoitusvälineet esille ja kertoa Hesarin lukijoille, että torakka voi tosiaankin mennä ihmisen korvaan.
PME
15.07.2010, 15:54
Ei ole täyttä varmuutta siitä, luokitellaanko Kärkkäälän Pitkä-Petäinen järveksi vai kosteikoksi. Jos Petäinen luokitellaan järveksi, niin eilen siellä mitattiin ainakin Suomen järvivesien lämpöennätys eli peräti 29 plusastetta. Edellinen ennätys oli Tuusulanjärven 28 astetta. En myöskään näe yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteikö kyseessä voisi olla myös Pohjoismaiden ennätys eli PME.
Petäinen on ennätyslämpimyyden lisäksi myös ennätyskalainen. Saas nähdä miten Petäisten kalojen käy. Muistelen, että yhtenä hellejaksona muutama vuosi sitten järvestä hävisivät kaikki matikat eivätkä ne ole sen jälkeen palanneet. Voi olla, että lähipäivinä järvestä voi nostella nelikiloisia lahnoja sulin käsin. Ja järven joutsenet voivat alkaa näyttää kurjilta.
Tuo Petäisen PME palautti mieleeni asian, että tietääkseni ainut urheilukirja, jota en ole saanut käsiini, on Saarijärven Pullistuksen perinteisistä juhannuskisoista kertova ”Ja Saarijärvi kiehuu”. Luulen, että kirjan nimi on napattu Paavo Noposen radioselostuksesta. Hänellä oli kyky nostattaa helleenisen kirkkauden tunnetta vähän pienemmissäkin urheilutapahtumissa. Vähän samanlainen armolahja oli Tiihosen Kalevi-vainaalla Suonenjoen Vasaman ikäkausikilpailuissa 60-luvulla.
Koko Saarijärvi kiehui
16.07.2010, 19:31
Eilen mainitsemani kirjan oikea nimi näyttääkin olevan ”Koko Saarijärvi kiehui”. Kirjaa on vaikea saada eikä sitä ole esimerkiksi Kuopion kirjastossa. Luulenpa, että Saarijärvi kiehui kokonaisuudessaan varsinkin vuoden 1968 juhannuskisoissa, jolloin Janis Lusis heitti maailmanennätyksen 91.98.
Ihme mies tuo Lusis. Hän oli parikymmentä vuotta maailman huipulla keihäässä ilman, että häntä tarvitsi leikata kertaakaan. Nykyajan miehillä on koko ajan joku paikka rikki. Olisiko Lusiksen paikkojen kestävyyteen vaikuttanut miehen monipuolinen liikuntatausta.
Nimittäin parturissa käydessäni luin vanhaa, mutta arvovaltaista Hymy-lehteä, jossa oli Lusiksen haastattelu. Hän kertoi joskus 60-luvulla ihan kokeilumielessä kilpailleensa kymmenottelussa ja saavuttaneensa tuloksen, joka oli sen vuoden maailmantilastoissa noin kymmenen parhaan joukossa.
Melkoinen Elmo Lusis oli, jos tuo ottelutulos pitää paikkansa. Monta kertaa vanhojen huippujen muisti pettää, kun he kertoilevat saavutuksistaan. Ainakaan netistä en löydä todisteita miehen kymmenottelutulokselle.
Nopeakätisiä
17.07.2010, 17:47
Kovia keihäshirmuja on Latviasta löytynyt Lusiksen jälkeenkin. Latvialaiset taitavat olla ainakin väestömäärään suhteutettuna maailman nopeakätisin kansa; he ovat jopa suomalaisikin parempia heittäjinä.
Toisesta Latvian kokoisesta pikkuvaltiosta löytyvät sitten maailman nopeajalkaisimmat miehet. Eilenkin kolme jamaikalaista kipitti satasen alle 10 sekunnin. Eivätkä varmasti olleet mitään ottaneet. Sellaisia pikamenijöitä ei löydy edes Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista.
Latvialaiset heittäjät osaavat kunnonajoituksen. Tänä kesänä sieltä ei ole vielä mitään kuulunut, mutta luulenpa, että EM-kisoissa kolme lättiläistä kamppailee voitosta. Toivottavasti näitä balttilaisen veljeskansan edustajia ei nöyryytetä samalla tavalla kuin unkarilaisia heimoveljiämme joku vuosi sitten.
Väitettiin, että sekä moukarin että kiekon voittaneet unkarilaiset olisivat huijanneet dopingtestissä ja mitalit otettiin pojilta pois. Olivat mukamas piilottaneet lainapissipullon syvälle tuulensuojaan paikkaan, jonne aurinko ei paista.
Ja entäs sitten kysyn minä. Jos nämä huippu-urheilijanuorukaiset pystyivät voittamaan nopeutta ja räjähtävyyttä vaativat heittolajinsa piiloputeleilla kerrotulla tavalla varustautuneina, olisivat he melestäni ilman muuta mitalinsa ansainneet.
Taas muunmaalaiset sortivat meitä suomalais-ugreja. Pustan poikien mitalit on palautettava heille, palautettiinhan ne jostain merkillisestä syystä myös dopingissa reputtaneille valkovenäläisille moukaristeille.
Cinema, cinema
18.07.2010, 18:45
Saas nähdä, onko Kups Kalpaa parempi sarjan päätyttyä. Ainakin selvästi Suomen paras jalkapallojoukkue Hjk kaatui vieraissa kahdella juonikkaalla maalilla, jotka toivat mieleen vanhan hyvän ajan Kupsin. Kelpaa katsoa tästä linkistä, miten maaleja tehdään järjen kanssa http://www.iltalehti.fi/nettitv/?24462757 .
Kuuntelin radiosta Mikko Juntusen selostuksen ottelusta ja hän paljasti säälimättä sekä Hjk:n että ottelun tuomarin törkeydet savolaisia kohtaan, mutta pelin suurin törkeys jäi huomaamatta. Kupsin valmentaja Pekonen esittää videon 2minuutin 20 sekunnin kohdalla niin näyttävän kaatumisen, että jopa nuori Vesa-Matti Loiri jäisi hopealle. Etelä-Amerikassakin olisi upean suorituksen jälkeen huudettu, että cinema, cinema.
Pekosen eduksi on kuitenkin luettava, että hän itsekin myönsi pelin jälkeen häpeävänsä temppuaan. Mutta olisikohan myöntänyt häpeäänsä, jos Hjk:n lievään töytäisyyn syyllistynyt Rafinha olisi ajettu kentältä onnistuneen näyttelysuorituksen seurauksena. Itse tunnen myötähäpeää kuopiolaisen valmentajan kanssa. Ei tuollainen sovellu ylväsryhtiselle Suomen miehelle.
Herrankukkaro
19.07.2010, 19:30
Sitkeää ja aikaansaapaa on Keinosen suku, joka on lähtöisin Ruskealasta. Ruskeala sijaitsee nykyisen itärajan takana heti Värtsilän jälkeen. Suvun tunnetuimman edustajan, eli kenraali Yrjö Keinosen, muistelmista käy ilmi, että lähinnä oli kysymys vain pelkästä sattumasta, ettei mies yksin voittanut Toista maailmansotaa.
Kenraalin nuorempi veli Kalevi yhdessä vaimonsa Iriksen kanssa ovat sen sijaan kunnostautuneet rakentajina. Käsittääkseni lähes omin varoin he ovat rakentaneet kirkon entiseen kotipitäjäänsä Venäjän Karjalaan. Kirkko on nyt jo otettu käyttöön, vaikkakin rakennustyöt ovat vielä jonkin verran kesken. Herrankukkaro-nimisessä rakennuksessa myös majoitetaan matkailijoita edullisesti ja laadukkaasti hintaan 20 €/vrk.
Näin kovasti maallistunutta ihmistä hämmästyttää Keinosen pariskunnan suururakka. Jos itselleni olisi siunaantunut ylimääräistä rahaa, niin tietäisin lukemattomia hauskempia keinoja päästä siitä eroon, kuin rakentamalla kirkon.
Pari kesää sitten kävin Herrankukkarossa viimeksi ja kätkin silloin Ristlahden taistelupaikalta löytämäni hylsyn lyhtypylvään juurelle kivenkoloon. En uskaltanut silloin uhmata matkanjohtajan auktoritettia, hän epäili, että tullissa saattaisi asiasta tulla ongelmia. Yritin nyt etsiä asekätköäni, mutta turhaan, sillä hylsyn päälle oli jostain syystä kasattu Ruskealan marmorilouhokselta tuotuja kivenjärkäleitä iso kasa.
Valamon kello
20.07.2010, 19:03
Valamon luostarin alkuperäinen pääkello, eli Pyhän Andreaksen kello, painoi 16,5 tonnia. Sen ääni kantautui 40 kilometrin päähän Sortavalaan ja hyvällä säällä jopa Pitkärantaan asti. Kun luostarin munkki kuoli, pääkello löi kerran. Kun luostarin johtaja, eli igumeeni kuoli, kello löi kolme kertaa. Luostarin kuollessa kellon piti soida 12 kertaa. Sen Pyhän Andreaksen kello tekikin maaliskuun 19. 1940.
Luostarissa opas kertoi, että alkuperäinen pääkello katosi sodan aikana. Internet väittää sen sijaan, että kello olisi löytynyt räjäytettynä, kun suomalaiset valtasivat saaren syksyllä -41. Nyt Valamon pääkello on uusittu. Se painaa neljä tonnia alkuperäistä vähemmin, mutta ääni kantaa edelleen Sortavalaan asti.
Nykyään vanhassa Valamossa Laatokalla vierailee 200.000 matkailijaa vuodessa. Vastaavasti uudessa Valamossa Heinävedellä on 300.000 kävijää ja se lienee yksi Suomen parhaiden organisoiduista matkailubisneksistä. Saas nähdä, koska venäläiset ymmärtävät vanhan Valamon mahdollisuudet. Luostarin saaristo on upea ja 5-8 miljoonan asukkaan Pietari ihan vieressä.
Westö
21.07.2010, 19:17
Taas olen ollut väärässä. Epäilin joskus, että Hjk:n lupaava jalkapalloilija 19-vuotias filosofiaa opiskeleva Johannes Westö olisi kirjailija Kjell Westön poika, mutta Hesari paljastaa asian todellisen tilan. Kjell on Johanneksen setä. Ja Claes Andersson on Johanneksen eno, joten pojan perimä on hyvä sekä urheilullisesti että sivistyksellisesti.
Olen joskus kertonut ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden liikunnallisesta lahjakkuudesta. Åke Lindmanilla, Claes Anderssonilla, Ralf Långbackalla ja jopa Jörn Donnerilla, jota ei voi pitää minään jäntevänä urheilijanuorukaisena, on sellainen määrä urheilusaavutuksia, että luettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.
Mutta suurin ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden urheilusaavutus on se, että kirjailija Gunnar Mattsson on heittänyt noin 40-vuotiaana kiveä noin 200 metriä. Näin hän kertoo Hannu Siitosesta tekemässään kirjassa Mies ja keppi. Siitonen itse näytti ensin mallia ja heitti noin 250 metriä. Väitän, että heittokivet ovat olleet äärimmäisen lituskaisia ja vastatuuli erittäin hyvä.
Muuten Gunnar Mattsson heitti Tilastopajan tietojen mukaan kiekkoa 20-vuotiaana 44 metriä ja seuraava tulosmerkintä on 22 vuotta myöhemmin ja silloin limppu lensi 42 metriä. Kovia tuloksia ja varmaan kivikin on lentänyt tosi pitkälle, mutta 200 metriä saa ilmeeni mietteliääksi. Kirjailija Mattsson kuoli melkoisen nuorena, ei tainut olla mikään vesipoika hänkään.
Nestori-mestari
22.07.2010, 18:53
Kizhin saaren kirkko on yksi ihmiskunnan aarteista. Sitä kelpaisi esitellä vaikka Berlusconelle, joka kehtasi julkisesti naureskella sekä suomalaisten ruoka- että kirkonrakennusperinteelle. Italialaisten onneksi lentopallovalmentaja Berruto, joka on koulutukseltaan antropologi, ymmärsi pyytää anteeksi maamiehensä sivistymättömyyttä.
Kizhin kirkko on rakennettu samoihin aikoihin 1700-luvun alkuvuosina kuin melkein yhtä upeat Keski-Suomessa olevat Keuruun, Kuortaneen ja Petäjäveden kirkot. eli siis heti Isonvihan jälkeen. Oma teoriani on, että Pohjolassa oli silloin paljon ylimääräistä vaurautta, koska kolmannes väestä oli tapettu pois syömästä vähiä eväitä ja jäljellä jääneillä oli mahdollisuus viettää helppoa elämää ja aikaa harrastaa vaikka kulttuurirakentamista.
Kizhin kirkon rakentajan kerrotaan olleen Nestori-mestarin. Hänen kansallisuudestaan ei ole täyttä varmuutta. Hän voi olla karjalainen, lyydilainen, suomalainen, tverinkarjainen tai venäläinen. Matkaopas epäili vahvasti hänen olleen Tveristä, joten sitten hän oli oikeastaan Uukuniemen poikia. Tveriinhän Uukuniemen karjalaiset pakenivat savolaisten impperialistien tieltä pari sukupolvea aiemmin.
Tosin suomalaisuuteen viittaa vahvasti Nestori-mestarin asenne tekemiseensä. Projektin päätyttyä hänen kerrotaan viskanneen kirveensä Ääniseen ja lausuneen sen suuntaista, että parhaani tein, katsotaan mihin se riittää. Niinhän suomalaiset urheilijatkin tapaavat sanoa.
Mualimankirjat sekasi
23.07.2010, 19:15
Kyllä on muakimankirjat sekasin. Olen vanha mies, mutta en muista tälläiseen hirmuiseen hellejaksoon törmänneeni. Ja sitten uutisissa kerrottiin, että lumisade on yllättänyt Pohjois-Suomen autoilijat 23.7.2010.
Palloilurintamalla mualimankirjat ovat myös sekaisin. Se ei ole yllättävää, että Euro-kentillä Espoon Honka hävisi walesilaiselle tiettävästi lähiöpubista kootulle harrastelijajoukkueelle. Eikä sekään yllätä, että Mypa näyttää venyvän voittoon muistaakseni jostain vatikaanilaisesta alasarjan joukkueesta.
Sen sijaan se yllättää, että ensin lentopallomaajoukkueemme voittaa maailman suosituimmassa ja parhaassa palloilulajissa olympiavoittaja Usa:n. Ja vielä suurempi yllätys on, että ilmeisesti tämän hetken maailman paras lentisjoukkue eli Venäjä hävisi myös pojillemme.
Muistanpa, kuinka pari vuotta sitten Kuopion jäähallilla Pielavesi kohtasi jonkun siperialaisjoukkueen, jonka pelaajat olivat keskipituudeltaan noin 210 cm ja lisäksi he olivat vantteria. Sampo sai elämänsä pahimman selkäsaunan, ja minä pelkäsin koko pelin ajan päätykatsomossa silmälasieni puolesta, koska vierailijat löivät palloa säälimättä kuin vierasta sikaa.
Nyt sitten Suomen maajoukkue kykeni voittamaan ilmeisesti samaisen porukan. Lehtitietojen mukaan vastapuolen verkolla hääräilivät 216 ja 215 senttiset ihmistornit.
Tarua vai totta?
24.07.2010, 19:32
Toissailtana mainittu itseoppineiden kansanmiesten rakentama Kizhin kirkko on seisonut 300 vuotta paikallaan homehtumatta, kuten nykyajan arkkitehtien rakennuksilla on tapana tehdä, taikka notkahtamatta, kuten nykyajan siltainsinöörien rakennelmilla on tapana tehdä ainakin Suomen Turuus.
Tosin kirkko oli ilmeisesti lähellä palaa jatkosota-aikana tai niin ainakin väitettiin kerran Helsingin Sanomien jutussa. Samaa tietoa aiotusta pommituksesta on kerrottu myös Suomen TV 2:n Silminnäkijäohjelmassa. Tarinan mukaan lentäjä Lausdei Saxell sai määräyksen tuhota kirkko, mutta upean rakennuksen ilmasta nähtyään hän kieltäytyi annetusta tehtävästä. Tehtävästä kieltäytyminen oli tietenkin sota-aikana vakava juttu.
Sen sijaan maamme sotahistorian harrastajien keskuudessa tiedon oikeellisuus kiistetään jyrkästi. Esimerkiksi virtuaalipilottien sivuilla Saxellin kanssa samassa osastossa ilmavoimissa palvellut Suomen yleisurheilumaajoukkueen pitkäaikainen johtaja Oiva Halmetoja arveli pommituslentäjä Lausdei Saxellin kertomuksen selitykseksi dementiaa.
Mikä on asiassa lopullinen totuus jää nähtäväksi, mutta siinäpä oivallinen tutkimuskohde historian harrastajalle. Lisätietoa tapauksesta löytyy esimerkiksi näiltä virtuaalipilottien sivuilta http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html .
Vaskitsa
25.07.2010, 18:58
Kizhin saarella opas kertoi, että tällä viiden neliökilometrin saarella elää 3000 kyykäärmettä. Kaksi veitikkaa, nimiltään Misha ja Vasili, asuivat oppaan talon alla ja niillä oli tapana tulla aurinkoisina päivinä paistattelemaan päivää talon kuistille. Talonväen pitää silloin kulkea ikkunasta, etteivät lemmikit häiriintyisi.
Lempeäluontoista on siis Karjalan kansa. Suomen puolella lapio tai muu ensimmäisenä käteentarttuva hengenvaarallinen astalo heilahtaisi kohtalokkain seurauksin hyvin nopeasti vastaavissa tilanteissa. Suomalainen ei ala kulkemaan kotiinsa ikkunasta käärmeiden vuoksi.
Myös Uukuniemi on äärimmäisen käärmerikasta seutua. Mutta tuo kuvan esittämä otus ei ole käärme vaan vaskitsa, jota myös harhaanjohtavasti vaskikäärmeeksi kutsutaan, vaikkakin se on oikeasti jalaton lisko. Näin elämäni ensimmäisen vaskitsan Uukuniemen Nuorisoseurantalon vieressä yleisellä tiellä.
Niin avuton ja kömpelö otus oli asvaltilla, että jouduimme mies voimin auttamaan sen pois autojen tieltä. Onneksi se ei hätääntyessään katkaissut häntäänsä, kuten sillä on kyky tehdä. Tiedä vaikka olisin joutunut maksamaan valtiolle 202 €, joka on lakisääteinen vaskitsan arvo.
Muuten en ole kuullutkaan, että Suonenjoen Kärkkäälän kylällä olisi kukaan nähnyt vaskitsaa tai edes sitä yleisempää rantakäärmettä. On myös paljon mahdollista, että joku on moisen epäilyttävän kärmeksen nähnyt ja lyönyt sen lihoiksi kyynä. Ilmeisesti molemmat luikerot kuuluvat vehmaampien seutujen lajistoon. Meillä Kärkkäälässä on vain rikas karhu- ja susikanta nurkissa kuleksimassa.
Hellettä
26.07.2010, 19:04
Tyrmäävä oli kuumuus vielä, kun klo 16 astuin ulos hyvin ilmastoidusta valtionvirastosta. Torin tavallisesti luotettava mittari näytti 32 astetta. Taisi olla elämäni kuumin päivä. Toiseksi kuumin oli 17.7. 1982, jolloin mittari näytti Vantaalla 31,5. Kolme viikkoa aiemmin juhannuksen alla oli vielä pyryttänyt lunta. Se oli sitä Suomen kesäöiden satumaista valkeutta parhaimmillaan.
17. – 18.7.1982 testasin, voiko polkupyörällä ajaa 500 km vuorokaudessa. Kysymys ei ollut niinkään hulluudesta vaan tyypillisestä nuorten miesten vaivasta eli testosteronidementiasta. Kyllä voi 500 kilometriä vuorokaudessa ajaa, mutta jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että en kuollut lämpöhalvaukseen. Moottoritie oli silloin tosi kuuma.
Ajoin Vantaalta Haminaan ja nousin sieltä itärajaa ylös vähän mutkitellen Heinävedelle, jossa sitten lepäsin urakan päätteeksi yön retkeilymajassa. Kuumuus ei niinkään tienpäällä vaivannut, mutta jano oli hirmuinen, koska itärajalta ei löytynyt yhtään juomapaikkaa.
Ensimmäinen yöbaari tuli vastaan Parikkalassa ja se varmaan pelasti minut elämälle. Raavas mies tarvitsee kuulemma Saharassa 11 litraa eli reilun ämpärillisen vettä vuorokaudessa, ja luulen, että itse olisin tarvinnut silloin vieläkin enemmän. Vaikka oli hirmuinen helle, niin Imatran jälkeen alkoivat hampaat lyömään loukkua kylmästä. Ilmeisesti energia alkoi silloin olla lopussa.
Tulokseni ei ole edes Pohjois-Savon piirinennätys. Savon Sanomissa oli juttu kuopiolaisesta, jolla oli tarkoitus ajaa yhtäsoittoa Helsingistä Kuopioon ja takaisin. Tavoite melkein täyttyi, mutta matkan loppupuolella ennätysmies toimitettiin laitoshoitoon. Muuten arvovaltaisesta Hymy-lehdestä olen parturissa lukenut, että eräs alemman kansallisentason kilpapyöräilijä ajoi vuorokaudesa 980 kilometriä, joka lienee SE. Hän tosin polki koko ajan huoltoauton imussa, joka helpottaa matkantekoa jonkin verran.
Vladimir Tereskov
27.07.2010, 17:56
Laatokan kierroksella tuli taas uudemman kerran pistäydyttyä hirveän Lemetin taistelun muistomerkillä. Merkki ei ehkä kaikilta osin miellytä suomalaista makua. Varsinkin kiveen kaiverrettu teksti on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta imelänpuoleinen epätunteelliselle pohjoisen kansan edustajalle. Kivessähän lukee seuraavaa:
1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet yhteen.
Toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä.
Jokaisesta.
Sen sijaan etsin Murheen ristin lähettyviltä mielestäni mielenkiintoisempaa kohdetta. Nimittäin maailman ensimmäisen naisavaruuslentäjän Valenttina Tereskovan isän muistomerkki sijaitsee siellä jossakin. Kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.
Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Kuvan patsaasta sen sijaan löysin tältä nettisivulta ja minusta se on kaikessa vaatimattomuudessaan vaikuttava nähtävyys. http://www.matkaviljanen.fi/muistomerkkeja.htm
Julma-Juha
28.07.2010, 18:10
Kerrankin näin tyytyväisen suomalaisurheilijan. Jussi Utriaisen harjoittelu on mennyt hyvin, kunnonajoitus onnistui, taktiikka oli oikea ja niinpä tämä hyvin tasapainoisen oloinen urheilijanuorukainen saavuttikin 10.000 metrin juoksussa sijan 13 ja säteili tyytyväisyyttä. Ja hieno saavutushan 13. sija on lähes miljardin potentiaalisen osanottajan joukossa.
Mutta kannattaa lukea Julma-Juhan blogia http://www.juhavaatainen.info/blogi . Hän kertoo olleensa noin 40 vuotta sitten EM-kisoissa valmis juoksemaan kympin 27.10, mutta ei sitten viitsinytkään, koska noin 27.52 riitti, koska juoksu oli yllättävän hidasvauhtinen.
Olisi hauska nähdä Suomen 70-luvun huiput silloisessa iskussaan mukana nykykisoissa. Jännä olisi arvailla, että voittavatko hyvinlääkityt ja -valmennetut poikamme muun maailman edustajat kierroksella. Tosin Julma-Juha oli niin kova viimeisen kierroksen mies, että epäilen hänen tiukan paikan tullen kukistavan nykymestarit kahdella kierroksella.
Muuten luulen, että jos juoksijoilla olisi vastaavanlainen yleisjuoksijoiden mestaruuskilpailu kuin mikä luistelijoilla on, niin Väätäinen olisi ainakin SE-mies, tosin Lätsä-Pekka voisi pistää hyvin kampoihin. Kilpailtavina matkoina voisivat olla vaikkapa 100m, 400m, 1500m, 10.000m ja maraton.
Vaaralle alttiina syntymämaa
29.07.2010, 17:10
Jos mahdollista, niin mualimankirjat ovat entistäkin enemmän sekaisin. Torin luotettava mittari näytti äsken 35 astetta eli Kuopion kaikkien aikojen lämpöennätys on saavutettu. Kuuma on kuin pätsissä. Ja mualimanlopun tuntua lisää kaupungin yllä harmaana leijuva savu.
Tulee mieleen syyskuun alku noin vuonna 2003, jolloin Uukuniemellä ahdisti helle ja rajantakaisten metsäpalojen kitku salpasi hengityksen niin, että varmaan kuolleisuus lisääntyi vanhusten ja sairaiden keskuudessa. Kaiken kruunasivat elämäni hienoimmat revontulet, jotka voittivat komeudessaan ihmisten järjestämät ilotulitukset. Tuskin ne revontulet kuitenkaan olivat metsäpalojen aiheuttamat, vaan kysymyksessä oli vain sattuman sanelema juttu.
Vaikka Venäjän Karjalan tienvarsilla näytti olevan hyvin paljon palontorjuntamielessä raivattuja palokujia, niin niistä ei nyt taida olla paljoa apua. Naapurimme vähät resurssit eivät tunnu riittävän metsäpalojen sammutukseen, koska voimavarat kuluvat kansainvälisen terrorismin torjuntaan. Niinpä meidän suomalaisten olisi terhistäydyttävä, koska myös oma syntymämaa on nyt siinä määrin vaaralle alttiina, että kotiaskareet jäädä saa.
Kootkaamme ihmeessä netissä luettelo vapaaehtoisista ja lähtekäämme sitten talkoilla sammuttamaan hyvän naapurimme kuloja. Itse kukin ottaa henkilökohtaisen sammutusvälineensä eli tytöt punaisen ja pojat sinisen ämpärin käteensä ja sitten vaan ketjua muodostamaan Laatokan rannalta käsin, siellä kyllä vettä riittää tähänkin tarkoitukseen.
Mutta sitä ennen ehdimme vielä katsoa miesten korkeuden finaalin ja pitää kotikatsomossa peukkuja naapurin pojalle eli Ivan Ukoville, joka on vahva ennakkosuosikki. Mies ei ole samanlainen jännittäjä kuin meikäläiset, vaan osaa ottaa kilpailutilanteenkin rennosti, kuten oheinen video todistaa http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A .
Urheiluliiton herroja
30.07.2010, 17:17
Pehmeitä ovat nykyiset suomalaiset kestävyysjuoksijat entisiin verrattuina. Ensimmäinen kympin kisa jaksettiin juosta, niin ettei oltu ihan viimeisiä, mutta sitten vitosen alkuerissä tuli heti noutaja. Poikamme jäivät vallan viimeisiksi, koska ruotsalaiset eivät jaksaneet juosta edes maaliin asti.
Erilaisia olivat 70-luvun suurjuoksijat. Ensin juostiin ja voitettiin sekä vitosen että kympin alku- ja loppukilpailut, välieriä ei tainnut silloinkaan näillä matkoilla olla, eikä sen jälkeen jääty valittamaan väsymystä, vaan alettiin verryttelemään maratonia varten. Maratonilla ei 70-luvullakaan muistaakseni ollut alku- ja välieriä. Siihen aikaan oli käytössä sellaiset valmentautumismenetelmät, että niillä pistettiin tarvittaessa ruumiitkin juoksemaan kilpaa.
Mutta nykymiehet ovat kuitenkin henkisesti entisiä suuruuksia paljon tasapainoisemman oloisia. Ennen urheilijoissamme oli paljon enemmän särmikkäitä ihmisiä, joista voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua. Onkohan niin, että psykiatrian kehittymisen myötä maastamme on myös loppuneet kansainväliset huippu-urheilijat. En edes muista, että viimevuosina kukaan olisi haastatteluissa kironnut urheiluliiton herroja, kuten ennen tavattiin jatkuvasti tehdä.
Eikä aina tyydytty vain kiroamaan, vaan ainakin yhtä urheilujohtajaa Jorma Kinnunen kanniskeli kuulemma pukuhuoneen puolella kravatista. Ja urheilujohtaja Urho Kekkosta, joka sivutoimenaan oli silloin myös maamme pääministeri, Yrjö Nikkanen oli vetää turpaan Oslon EM-kisoissa runsaslukuisen yleisön silmien edessä. Onneksi Tapio Rautavaara pelasti tulevan presidentin fyysisen koskemattomuuden.
-
Pehmeitä ovat nykyiset suomalaiset kestävyysjuoksijat entisiin verrattuina. Ensimmäinen kympin kisa jaksettiin juosta, niin ettei oltu ihan viimeisiä, mutta sitten vitosen alkuerissä tuli heti noutaja. Poikamme jäivät vallan viimeisiksi, koska ruotsalaiset eivät jaksaneet juosta edes maaliin asti.
Erilaisia olivat 70-luvun suurjuoksijat. Ensin juostiin ja voitettiin sekä vitosen että kympin alku- ja loppukilpailut, välieriä ei tainnut silloinkaan näillä matkoilla olla, eikä sen jälkeen jääty valittamaan väsymystä, vaan alettiin verryttelemään maratonia varten. Maratonilla ei 70-luvullakaan muistaakseni ollut alku- ja välieriä. Siihen aikaan oli käytössä sellaiset valmentautumismenetelmät, että niillä pistettiin tarvittaessa ruumiitkin juoksemaan kilpaa.
Mutta nykymiehet ovat kuitenkin henkisesti entisiä suuruuksia paljon tasapainoisemman oloisia. Ennen urheilijoissamme oli paljon enemmän särmikkäitä ihmisiä, joista voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua. Onkohan niin, että psykiatrian kehittymisen myötä maastamme on myös loppuneet kansainväliset huippu-urheilijat. En edes muista, että viimevuosina kukaan olisi haastatteluissa kironnut urheiluliiton herroja, kuten ennen tavattiin jatkuvasti tehdä.
Eikä aina tyydytty vain kiroamaan, vaan ainakin yhtä urheilujohtajaa Jorma Kinnunen kanniskeli kuulemma pukuhuoneen puolella kravatista. Ja urheilujohtaja Urho Kekkosta, joka sivutoimenaan oli silloin myös maamme pääministeri, Yrjö Nikkanen oli vetää turpaan Oslon EM-kisoissa runsaslukuisen yleisön silmien edessä. Onneksi Tapio Rautavaara pelasti tulevan presidentin fyysisen koskemattomuuden.
Räksytystä
31.07.2010, 22:26
Saattaa tietenkin olla, että eilen mainittu urheiluliiton herroihin kohdistunut arvostelu johtui 70-luvun valmennusmetodeista. Pauli Nevala nimittäin harrastaessaan kemiallista sisäruokintaa pyrki hyödyntämään toiminnassaan tieteellistä tutkimusta ja testasi aineitaan ajokoiraansa. Rauhallisesta kotikoirasta tuli hetkessä melkoinen räksyttäjä ainakin jäniksiä kohtaan. Ja samalla tavalla myös koiran isäntä alkoi käyttäytyä, mutta tämä räksytys suuntautui urheiluliiton herroihin.
Eräiden Viron presidentin vaalien aikaan Nevala herätti kiusallista huomiota ainakin naapurimaassa kertomalla, että hän yhdessä Jorma Kinnusen kanssa osti presidenttiehdokas Toomas Savilta hormoneja joskus 60-luvulla. Nevala ja Kinnunen olivat ihmetelleet suomea puhuvalle silloiselle kilpakumppanilleen Saville sitä, miksi Lusis alkoi hetkessä heittelemään viisi metriä aiempaa pitemmälle. Savi kertoi syyn ja vaihtoi suomalaisen keihään ihmepillereihin.
Nevala myönsi syöneensä omat ostoksensa, mutta sitä hän ei osannut sanoa, mitä Jorma oli omillaan tehnyt. Anaboliset steroidit olivat siihen aikaan sallittuja; ne kiellettiin vasta 1975.
Mielialalääkitystä
01.08.2010, 18:37
Raskas- ellei peräti synkkämielisiä olivat meikäläiset keihäsmiehet eilisessä kilpailussa. Välillä jo mietin, etteivät vaan meinaa tehdä mitään harkitsematonta itselleen kisan jälkeen. Sen sijaan Norjan ja Saksan pojat vaan naureskelivat ja pitivät hauskaa kentällä. Pitäisi joskus kokeilla sitä, että annettaisiin jotain nykyajan mielialalääkettä suomalaisurheilijoille ennen kentälle menoa. Ehkä se lisäisi rentoutta suoritukseen. Eikä kyseessä olisi edes doping.
Ja pitkästä aikaa näyttää tulevan ihan dopingvapaa suururheilutapahtuma. Edellisellä kerralla puhdasta oli v – 83 Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa. Tosin silloin puhuttiin yleisesti, että kärähtäneitä oli tosiasiassa niin paljon, ettei asiaa voinut julkaista, koska koko huippu-urheilun uskottavuus olisi romahtanut.
Mutta merkillisesti ovat yleisurheilun voimasuhteet kääntyneet. Joskus 70- luvulla professori Paavo Seppänen tutki asiaa ja tuli lopputulemaan, jonka mukaan protestanttiset maat menestyvät parhaiten, sitten tulevat katoliset maat ja huonoimpia ovat ortodoksitaustaiset. Nyt asiaa on juuri päinvastoin. Venäläiset ovat ylisvoimaisia ykkösiä, sitten tulevat Etelä- ja Keski-Euroopan perinteiset pyöräilykansat ja hännillä ovat periprotestanttiset ja perirehelliset Suomi ja Ruotsi.
Tai löytyyköhän selitys EM-kisojen puhtauteen tästä vanhasta vuoden 2003 Tiede-lehdestä kopioidusta pätkästä:
Geenihuijareita vuonna 2008
Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.
– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. – Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.
Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.
Kriisejä ja katastrofeja
02.08.2010, 19:02
Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto. Muistelmakirjansa takakannessa merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö Pär Stenbäck toteaa: ”En ole vältellyt konflikteja, ja katastrofit ovat innoittaneet minua käytännön toimiin”. Ja niinhän asia onkin. Seuraavassa esimerkki käytännön toimista suoraan muistelmateoksesta lainattuna.
”Poistuttuamme ravintolasta Väyrynen ja minä keskityimme innokkaaseen keskusteluun kotimaan politiikan kieroilijoista. Elehdimme molemmat aitoon eurooppalaiseen tapaan, ja avoin kämmeneni sattui osumaan Väyrysen nenään, josta alkoi vuotaa verta”. Tarina taitaa olla suomenruotsalaista satiirihuumoria parhaimmillaan.
Uskon, että kansamme valta osa tuomitsee Stenbäckin elehdinnän oikean suuntaisena, mutta riittämättömänä toimena. Mainittakoon, että politiikasta vetäydyttyään Stenbäck loi mittavan uran Punaisen Ristin palveluksessa. Ihan sopiva homma varmastikin, koska järjestöhän huolehtii mm. veripalveluista.
Tysse
04.08.2010, 20:47
Yllättävän paljon on Euroopassa valtioita. Suomi oli nimittäin 25. EM-kisojen mitalitaulukossa. Myönteistä kuitenkin on se, ettei ainakaan vielä ole Teksti-TV:n sivuille välähtänyt virtsanvärisin tulikirjaimin, että suomalaisilla ongelmia doping-testeissä.
Sen sijaan norjalaiset menettivät viattomuutensa jo ennen kisoja, sillä kävelijä Erik Tyssen näyte sisälsi uudenajan epoa. Tämä aine keksittiin vasta pari vuotta sitten pyöräilypiireistä. Tyssen asianajaja väitti myönteisen näytteen johtuvan korkeanpaikan harjoitusleireillä nautituista rautavalmisteista.
Tässä vaiheessa suomalaiset päästävät selkäkeikkanaurun ja taputtavat karvaisia käsiään. Tyssen käry todistaa meikäläisen kansalaiskeskustelun mukaan joko sen, että Norjassa harrastetaan laajaa huijausta tai sitten sen, ettei Norjassa harrasteta laajaa huijausta. Jos joku kärähtää noin amatöörimäisesti, se osoittaa vain harrastelijamaista puuhastelua kemiallisessa sisäruokinnassa. Lisäksi Suomen urheiluasiantuntijat ovat vilpittömän huolissaan siitä, miten asia tulee heijastumaan Norjan talviurheilumenestykseen.
Muuten tapaus ei ollut Norjan huippu-urheilun ensimmäinen; kyllä sikäläisiä voimailijoita on jäänyt kiinni kukkuramitoin. Sen sijaan DDR:n historiassa tunnetaan vain yksi myönteinen tapaus. Markku Tuokon kova kilpakumppani Evelyn Jahl kärähti kerran. Hän oli hyvin tasaväkinen Tuokon kanssa. Kun suomalainen punnersi penkistä 190 kiloa, niin Evelyn ylsi 180:een. Tosin Evelyn kilpaili naistensarjassa.
Hengenpelastusta
04.08.2010, 19:28
Olen palannut nuoruuteni ihanteisiin elikkä olen alkanut harrastamaan ehdotonta raittiutta ja retkeilyuintia. Varsinkin jälkimäisen harrastamiseen on Kuopion niemellä hyvät mahdollisuudet. Jostain syystä väki täällä on niin lainkuuliaista, ettei kaupungin rantoja kukaan muu kiertelekään uimalla. Luulen, että jossain kieltotaulussa varmasti kielletään uiminen muualla kuin yleisellä uimarannalla, mutta koska en uidessani pidä silmälaseja, en ole sellaisia kylttejä nähnyt.
Ja muutenkin rauhassa saa täällä uida. Ulkopuoliset eivät puutu asiaan kuten pikkukaupunki Heinolassa. Asuin parhaassa miehuudessani 16 vuotta aivan vuolaan Kymenvirran töyräällä ja vaikka siellä onkin maamme kylmin vesi, oli uinnin harrastaminen helppoa, koska ranta oli ihan asunnon vierellä ja koska virtaus oli kova, ei siinä tarvinnut edetä kauaksi kotoaan. Liikuntaa sai tarpeeksi, kun vain sätkytteli sen verran, että pysyi paikallaan.
Jostain syystä ohikulkijat hyvin usein jäivät mietteliäinä seuraamaan sätkyttelyäni. Varsinkin, kun opettelin selkäuintia tai perhostelua. Minulla on aina ollut epätavallisen jäykät olkanivelet ja Jan Zelesnyn valmennusohjelman innoittelemana yritin irroitella lapojani sekä selkä- että perhosuinnilla.
Tosin se ei ilmeisesti ollut kovin esteettisen näköistä. Kerrankin perhosteluni laukaisi jonkun susikoirahurtan pelastusvietin ja omistajalla oli täysi työ saada se takaisin rannalle. Yhdellä toisella kerralla taas eräs valveutunut kansalainen jostain vähän kauempaa oli havainnut räpistelyni, jolla imitoitiin selkäuintia ja tämä sankari halusi varmaankin ansaita hengenpelastusmitalin, koska ryntäsi rannalle ainokaistani pelastamaan.
Ja aivan vanhan musta-valko-tv:n opetusfilmin tavoin hän jo kaukaa huusi, että ”älä hätäänny, kyllä sinä sieltä selviät”, kuten telkkarissa ennen opetettiin. Mies myös haeskeli rannalta köyttä, seivästä tai muuta kättä pitempää, joka sekin oli tv:stä tuttu toimenpide.
Mitalitaulukko
05.08.2010, 16:52
Ihmettelin pari iltaa sitten Euroopan valtioiden määrää. Suomi oli nimittäin EM-kisojen mitalitaulukon 25. maa. Mutta ei ole Suomi sittenkään huono yleisurheilukansa. Euroopassa on näköjään peräti 50 valtiota; en suorita tarkistuslaskentaa, koska tuo luku 50 on helppo muistaa. Keskiluokkaan siis kuulumme rata- ja kenttälajeissa.
Euroopan maat ovat seuraavat:
EU-maat
Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari, Viro ja Yhdistyneet Kuningaskunnat
EU ehdokasmaat
Islanti, Kroatia, Makedonia ja Turkki
Muut Euroopan maat
Albania, Andorra, Armenia, Azerbaizan, Bosnia-Hertsegovina, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, San Marino, Serbia, Sveitsi, Ukraina, Valko-Venäjä, Vatikaanivaltio, Venäjä
Euroopassa on 720 miljoonaa asukasta ja kun Barcelonan kisojen 151 mitalia jaetaan tasapuolisesti eurooppalaisten kesken, riittää yksi mitali jokaiselle 5 miljoonan ihmisen muodostamalle joukkiolle, joten saamamme pronssi oli juuri oikeus ja kohtuus.
Sen sijaan oikeutta ja kohtuutta ei ole siinä, että eilen Suomen poikien jalkapallomaajoukkue hävisi 200.000 asukkaan Islannille kotikentällä tai siinä, että tänäiltana 600.000 asukkaan Montenegro tulee voittamaan kotikentällään pelaavat poikamme koripallossa murskaavalla 40 pisteen erolla.
Pottuvarvas
06.08.2010, 21:47
Iltapäivälehden lööpin mukaan terrieri oli syönyt isäntänsä pottuvarpaan. Turhaan kiinnostuin asiasta. Ei ollutkaan suomalainen pottuvarvas vaan amerikkalainen.
Niin maailma pienenee. Se on sitä globalisaatiota, että kerrotaan Amerikan uutisia omina ja huijataan lukijaa. Trerrierin väitettiin pelastaneen juopuneen isäntänsä hengen, kun hotkaisi tämän pahasti tulehtuneen pottuvarpaan.
Lööppi oli iltapäivälehdistön historian toiseksi kiinnostavin. Ykkönen on edelleenkin se, jossa kerrottiin, että ”vuorineuvos ampui työmiestä persuksiin fasaanijahdissa”. Oli sentään suomalainen vuorineuvos ja työmies.
Housut kintuissa
07.08.2010, 21:14
Suruviesti kertoi, että kaksinkertainen pistooliammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuo on poistunut eilen tuonilmaisiin. Kahden kullan lisäksi mies voitti hopeaa Rooman kisoista v-60. Saattaisi hyvällä syyllä olettaa, että hopealle jäämiseen vaikutti yksi suomalaisen urheiluhistorian tragikoomisimmista tapauksista.
Nimittäin edellisienä syksynä Linnosvuo pidätettiin salametsästyksestä epäiltynä. Pidätyksen suoritti maanomistajan oikeudella everstiluutnantti S. O. Lindgren. Hän oli moninkertainen kivääriammunnan maailmanmestari. Pidätystä tehostettiin varoituslaukauksilla, joiden jälkeen Linnosvuo seurueineen ymmärsi nostaa kätensä ylös ja laskea housunsa alas, kuten everstiluutnantti vaati.
Lindgrenin taipumus liipasinherkkyyteen oli maankuulu ja muutenkin hänet tunnettiin lievästi sanottuna erikoisena ihmisenä. Hän oli esimerkiksi Tähdet kertovat komisario Palmu elokuvan eversti Carl Gustav Vedenblickin esikuva. Tämä elokuvahahmo oli ainakin seinä-, sota ja pyssyhullu. Elokuvassakin viitataan siihen, että eversti olisi sota-aikana murhannut sotamiehen ja sodan jälkeen vaimonsa.
Muuten korkein oikeus ei tuominnut Sven Oskar Lindgreniä sotamies Hytin ampumisesta, vaikka asiasta vuosia käräjöitiinkin. Sen sijaan Linnosvuon ja tämän seurueen uhkailusta hän sai seitsemän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Tietääkseni Linnosvuota ei tuomittu luvattomasta metsästyksestä, mutta muistelen kuulleeni, että miehen olympiamatka oli tapauksen vuoksi vaarassa.
Vladimir Ladyzhensky – saunomisen maailmanmestari
08.08.2010, 18:38
Saunomisen MM-kisojen virallisten sääntöjen mukaan kisan voittaja on se, joka jää viimeiseksi lauteille omalle, arvotulle paikalleen. Näin ollen Heinolan Ohjelmapalvelu Oy:n on luovutettava Vladimir Ladyzhenskyn lähiomaisille voittajan MM-pokaali ja ehkä myös hänen tuhkauurnansa. Muistelen, että Heinolan Ohjelmapalvelu Oy:n logossakin osuvasti lukee, että ”vain taivas on rajana”.
Entinen kotikaupunkini Heinolan taisi olla huolissaan Lapinlahden lintujen TV-sarjan aiheuttamasta menetetystä maineesta. Ohjelmassahan todettiin muutaman kerran, että Heinola on tyly kaupunki.http://www.youtube.com/watch?v=DZify6_XOcU . Saunomisen MM-kisojen piti varmaankin lisätä myönteistä kuvaa Heinolasta ja lisätä kaupungin tunnettavuutta maailmalla. Ja hyvin kävi; nyt kaupunki on maailmanmaineessa ja yksi katsotuimmista Youtuben videopätkistä on tämä otos Heinolan saunomisen MM-kisojen loppuhuipentumasta. http://www.eitb.com/video/en/news/world/detail/480631/man-dies-sauna-world-championships-finland/ .
Tapahtuma on herättänyt myös vilkasta kansalaiskeskustelua maailmalla, ja pääsanomana näyttää olevan, ettei saunomiskilpailujen kaltaisen tapahtuman osanottajilla eikä järjestäjillä liene ns. kaikki omenat korissa tai kaikki kuvakortit pakassa tai kaikki inkkarit kanootissa, ilmaisuja on monia ja värikkäitä. Monet ihmettelevät sitä, että jos vesi kerran kiehuu 100 asteessa, niin miten ihmisen käy pitkän päälle 110 asteessa, höyrystyykö hän.
Muuten jostain merkillisestä syystä kunnat ovat hyvää vauhtia yksityistämässä peruspalveluja, mutta jostain vähintäänkin yhtä merkillisestä syystä erilaiset viihdepalvelut näyttävät siirtyvän julkisen sektorin vastuulle. Löylykisoja ei Heinola kuulemma enää tule järjestämään, vaikka yleisö on nyt entistäkin kiinnostuneempi lajista. Luulen, että urheilutaivaskanavien erilaisten tappelutapahtumien sijalla voitaisiin hyvinkin näyttää suorana lähetyksenä saunomista Heinolassa. Tapahtumaan voisi lisätä myös kilpailu siitä, kuka pystyy olemaan kauimmin Heinolan lakkautetun reumasairaalan pakkashuoneessa, jossa päästään yli sadan asteen kylmyyteen. Siinä olisi valtuustoaloitteen paikka, jollekin kunnianhimoiselle kunnallispoliitikolle.
Viimeiseen mieheen
09.08.2010, 18:42
Järki näyttää voittavan Heinolassakin, kun pahin tunnekuohu on laantunut. Sikäläisessä lehdessä kaupunginhallituksen puheenjohtaja arveli, että saunomiskilpailuja saattaisi sittenkin jatkaa, koska se tuo kaupungille matkailutuloja. Sitä ei mainittu, että tapahtuma myös kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla. Nykyään on niin, ettei fiksuja ulkomaalaisia saa oikein muuttamaan maahamme, jota pidetään jotenkin kummallisena paikkana ja eiköhän löyly-mm paranna mainettamme ulkomaalaisten silmissä.
Ja onhan sauna niin arvokas asia, että sen vuoksi voi muutaman miehen uhratakin. Nyt paistettiin yksi venäläinen elävältä kuoliaaksi ja yksi suomalainen kaltattiin elävältä henkitoreisiin. Lehtitietojen mukaan venäläinen oli saanut varoituksen alkuerissä, koska oli yrittänyt tulla saunaan rasvalla siveltynä ja niin hänet sitten jouduttiin paistamaan ilman voita.
Jos Heinola jatkaa valitsemallaan tiellä hoipertelematta ja löylyä heitetään lisää tulevaisuudessakin, niin ensi vuoden kisat voitaneen hyvällä syyllä nimetä Vladimir Ladyzhenskyn muistokilpailuiksi. Ja kansainvälistä tunnettuisuutta voidaan lisätä käymällä maaottelu Venäjää vastaan. Viimeisin näiden maineikkaiden soturikansojen saunaottelu osoitti, etteivät kummankaan maan edustajat anna hevillä periksi niin pitkään kuin vähänkin miehissä pieru kulkee.
Muuten syvähenkisyydestään ja lukeneisuudestaan tunnetuksi tullut tuurilainen kyläkauppias on ilmoittanut jo siirtävänsä saunomisen mm-kisat ensi vuonna kyläkauppansa pihalle yksityisen sektorin vastattaviksi. Sillä Pohjanmaan suunnalla onkin kokemusta tämän kaltaisten tapahtumien järjestämisestä, koska 60-luvulla kaksi jurvalaisveljestä nousi maineeseen tekemällä kusiaispesässä istumisen maailmanennätyksen.
Eemil Hytti
10.08.2010, 18:58
Nyt unohdamme Heinolan löylynlyömät ihmiset ja palaamme vähemmän traagisiin tapahtumiin. Jokunen ilta sitten kirjoitin liipasinherkästä everstiluutnantti S. O. Lindgrenistä, joka joutui ongelmiin ammuttuaan liian kiriherkäksi epäilleensä sotamies Eemil Hytin kesän -44 kaaoksessa.
Tarkempaa tietoa asiasta löytyy Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta Sotapapit kovan ajan koulussa. Jussi Kuoppala kytkeytyy Suonenjoelle sikäli, että hänen samanniminen poikansa oli minunkin opettajanani keskikoulussa. Hytin tapausta läheltä seurannut sotapappi Ano Kauppinen kertoo kirjan sivuilla 65 – 66 seuraavaa.
”Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942.
Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe.”
Muuten ampumistapausta käsiteltiin oikeudessa pari kymmentä vuotta. Korkeimman oikeuden papereista asiasta saa hieman toisenlaisen kuvan kuin edellä mainitusta kirjasta. Lindgren ei saanut teostaan tuomiota. Hytin leski sai sikäli oikeutta, että hänelle myönnettiin leskeneläke puolitettuna.
Sven Oskar Lindgren
11.08.2010, 19:08
Luin juuri kirjan Ässä-rykmentin vaiheista Talvisodassa. Tämän osaston miehistö koostui Helsingin työläiskaupunginosien kasvateista, ja niinpä armeijan johto suhtautui siihen epäillen. Iso osa joukoista oli punakaartilaisten jälkeläisiä. Kovat patruunat uskallettiin miehille jakaa vasta ihan viimetipassa, koska ei ollut täyttä varmuutta siitä, mihin suuntaan porukka alkaa räiskimään.
Ässä-rykmentti taisteli kuitenkin urhoollisesti. Mitään kapinaan viittaavaakaan ei havaittu. Ei vaikka parhaimmillan kahta rykmentin pataljoonista komensi yhtä aikaa eilen mainittu S. O. Lindgren. Tämä käyttäytyi maineeseensa nähden sävyisästi. Ainoastaan kerran hän uhkaili omia miehiään. Tämä tapahtui Viipurinlahden taistelujen aikana, jolloin komentaja joutui konepistoolilla estämään oman esikuntansa pakenemisen.
Välirauhan aikaan yhdeksänkertainen ammunnan maailmanmestari S. O. Lindgren toimi JR 11 komppanian päällikkönä. Kun perheelliset halusivat lomille, hän järjesti lomallepääsyn ehdoksi komppanian ampumakilpailut. Luonnollisesti hän itse osallistui niihin. S.O. Lindgren ampuikin maailmanmestarina vallan mainiosti eli 98 pistettä. Hän ei kuitenkaan voittanut kilpailua, koska juuri reservin kersantiksi ylennetty sittemmin Suomen kommunistisenpuolueen puheenjohtaja Aarne Saarinen ampui täydet sata.
Voittajalle oli alunperin luvattu viikon loma, mutta reservin kersantti Saariselle se myönnettiin tuplana. Silloinen kapteeni Lindgren osasi olla myös reilu alaisilleen.
Kudosneste
12.08.2010, 19:28
Hesarin yleisönosastokin ottaa kiivaasti kantaa Löylyn-MM-kisoihin. Järki näyttää voittavan pahimman tunnekuohun laskeuduttua. Nyt Suomen Saunaseuran aktiivikin kannattaa kisojen jatkamista. Tai sitten kysymys on vain ironiasta. Saunaseuran mies perustelee lopuksi kantaansa suomikuvan kirkastamisella maailman kansojen keskuudessa. Se on kai vain huumorileikkiä vakavalla asialla.
Ulkomaalaiset saavat ehkä sittenkin ihastella tulevaisuudessa kuvaruuduissaan pulskia, puhumattomia, kärsivännäköisiä miehiä, joiden ilme ei värähdäkään ennenkuin kudosnesteet turskahtavat nahkan läpi kuin kanapaistoksilta ja miehet lyyhistyvät kaikkensa antaneina alas lauteilta. Harmi, ettei tv välitä tapahtumapaikan ympärillä leijuvaa paistetun lihan hajua ja tirisevän rasvan ääntä.
Itse en vanhana liperaalipaskana kieltäisi saunakisoja kokonaan, kuten katalonit tekivät härkätaisteluille, vaan sallisin erityisen kevytsaunomisen, johon voisi liittyä lievää kilvoittelua. Löylynheiton osalta voitaisiin kilpailla tarkkuuden, pituuden ja sulokkuuden osa-alueilla ja vihtomisessakin voitaisiin jakaa pisteitä taitoluistelun tapaan.
Mutta ketä katsojaa tuollainen lällärilaji kiinnostaa. Saunomisen julkisuusarvo sattuneen kuolemantapauksen vuoksi on maailmalla nyt suuri. Ainoastaan Heinola ja Tuuri taistelevat tällä hetkellä yksinoikeudesta tapahtumaan, mutta tilanne johtaa varmaankin siihen, että Formula-sarjan tapaan osakilpailuja on kohta harva se viikko eri puolilla maailmaa.
Stalinin kosto
13.08.2010, 16:28
Joskus pitää vielä palata Karjalaan kunnon kameran kanssa ja harrastaa luontokuvausta. Seudun jättiputkimetsiköt ovat vaikuttavia ja kuvauksellisia. Pahimmillaan neljään metriin yltävät rikkaruohot, joiden latvat ovat auringonvarjon kokoisia ovat juuri sopivia suurvallan rikkaruohoiksi.
Paikkakuntalaiset puhuvat Stalinin kostosta. Stalin määräsi tätä Kaukasuksen kasvia viljeltävän rehuksi ja sitä miestä toteltiin. Jättiputki kasvaa liiankin hyvin lisääntyen vuosi vuodelta vallaten hylätyt pellot ja tienvarret. Pahimmillaan kasvi voi jopa polttaa hengiltä satunnaisen matkailijan ja ainakin sen myrkky pystyy sokeuttamaan varomattoman tunkeilijan.
Muuten pehmeämpi hallitsija Hrutshev yritti saada maissin kasvamaan Karjalan tundrilla, mutta siitäkään Nikitan hankkeesta ei tullut lasta eikä mitään muutakaan. Sen sijaan Stalinin putki menestyy, tosin käyttöä sille ei ole. Lehmätkään eivät sitä syö. Ehkä tämä tehokas biomassantuottaja soveltuisi parhaiten paperin tai energian tuotantoon.
Epäilen, että jos jättiputki leviää nykyvauhtia, on Karjalan väellä taas uusi evakkomatka edessä. Suomalaiset voisivat auttaa kovan paikan tullen veljeskansaa. Turistibussit voisvat pysähtyä jättiputkiviidakkojen laitaan ja turistit voisivat kaivaa kassarat ja suojalasit esille ja ryhtyä aikansa ratoksi risusavottaan.
Esittihän kirjailija Matti Mäkelä silloin joskus, kun Hungarioringin formulakisat olivat peruuntua pölylaskeuman vuoksi, että kaikki pohjalaiset kisaturistit ottavat mukaansa luudan sekä Lainapeitteen kevytpressun ja talkoilla pelastavat unkarilaisen heimokansan pulasta.
Elossa
14.08.2010, 17:45
Jalkapallotäyteinen tulee olemaan tämäkin viikonloppu. Äsken keskuskentän veteraani osastolta kuulin seuraavaa: Muinoin kuopiolainen opetteja kysyi oppilaalta: Onko isäsi elossa? Ei ou Elossa, on Kupsissa, vastasi sanavalmis savolaispojankolli.
Muuten jalkapallossa maalit ratkaisevat. Kupsin miehet ovat voittaneet kolme viimeisintä peliään 3 – 1, vaikka ovat olleet kenttäpelissä alakynnessä. Äsken Kupsin A-juniorit hallitsivat suvereenisti kenttäpeliä, mutta hävisivät 3 – 1. 3 – 1 on jalkapallossa vähää vaille rökälelukema.
Muistanpa, miten pari kymmentä vuotta sitten maajoukkueemme hallitsi suvereenistä ottelua Bulgaria vastaan. Bulgaria pääsi Suomen kenttäpuoliskolle neljä kertaa pelin aikana ja voitti 3 – 0. Siitä neljännestä hykkäyksestä tuli vain rankkari, jonka muistaakseni Kupsin Laukkanen torjui. Maalintekotaito erottaa ammattilaiset amatööreistä ja miehet pojista.
Miten Kupsin B-junnujen käy jää nähtäväksi, mutta lähden katsomaan.
Mansikkakolhoosi
15.08.2010, 19:13
Varsinkin Aunuksessa on aiemmin mainitulle jättiputkelle oivalliset kasvumaastot. Siellä on ainakin kymmenisen tuhatta hehtaaria tasaista, kivetöntä ja viljavaa pari kymmentä vuotta kesannolla ollutta ja siten kasvuvoimaa hankkinutta entistä peltoa. Seutu lienee Pohjois-Euroopan parasta viljelysmaata.
Nyt olisi muuten tomerilla suonenjokelaisilla mansikanviljelijöillä tilaisuus laajentaa viljelmiään. Tähän astihan sikäläiset mansikkamiehet ovat siirtäneet tuotantoaan etelään hyvällä menetyksellä. Tälläkin hetkellä taitaa maamme kaksi suurinta mansikkatilaa olla Etelä-Suomessa entisten kärkkääläisten omistuksessa.
Mutta luulenpa, että hylätty pelto Aunuksessa on halpaa. Sitä voi ainakin vuokrata, jos ei se ei ole myytävänä. Kasteluvesihuolto on järjestettävissä, koska seudulla virtaa kaksikin jokea. Halpaa kausityövoimaa on myös hyvin saatavilla, ja monet tytöt ovat jo käyneet Suonenjoella alaa opiskelemassa. Ja markkina-aluekin on ihan hyvä, koska Euroopan kolmanneksi suurin kaupunki on siinä ihan lähellä.
Jos olisin vähän nuorempi mies ja vähän ahkerampi, niin heti ryhtyisin järjestämään 5 – 8 miljoonan asukkaan Pietarin marjahuoltoa perustamalla mansikkakolhoosin.
Teppana
16.08.2010, 20:04
”Hyvää päivää Suomen pojat” kajautti Teppana 86 v reippaasti pyöräillessään meitä vastaan Kotkatjärven kylän raitilla. Teppana on ikäisekseen kopsakka ukko. Pystyy vielä asumaan yksin talossaan. Kolme vaimoa on saatettu hautaan ja nyt on parasta aikaa neljäs hakusessa.
Teppana asui kylällä suomalaismiehityksen ajan. Mies ei suostunut sanomaan mitään pahaa meikäläisistä. Oli varmaan vieraskoreutta. Sota-aikana hän pääsi käymään ammattikoulua Petroskoissa. Osasi luetella vielä opettajatkin nimiltään ja sotilasarvoiltaan. Yksi oli Humalamäen Ville, siskovainaani appiukko, joka opetti metallitöitä. Mauistelimme Villeä lämmöllä.
Stalinin aikaa Teppana ei muistellut lämmöllä. Kymmenen vuotta Siperiaa tuli vähintäänkin, jos sanoi, että Stalin on huono mies. Nyt uskaltaa niin vapaasti sanoa. Kun utelin, onko Putin hyvä vai huono mies, en saanut vastausta. Kyllä Siperia opettaa.
Mutta hyvä mies Putin on ainakin siinä mielessä, että nykyään sentään eläkkeet maksetaan ajallaan. Niin ei välttämättä tapahtunut silloin, kun Venäjällä kokeiltiin demokratiaa. Ja suomalaisten keskitysleireillä olleet olivat saanet muistaakseni 40 €:n korotuksen kuukausieläkkeeseensä. Se on paljon, taitaa olla 40% korotus.
Ihmeitä tekeviä asioita
17.08.2010, 19:54
Aleksanteri Syväriläisen luostarissa törmäsin monenlaisiin ihmeitä tekeviin asioihin. Innostuin itsekin niin ihmeitä tekevästä vedestä, että ostin muutaman pisaran tätä äärimmäisen kallista ainetta. Pikkutuubi maksoi euron. Hinta on samaa luokkaa kuin homeopaattisten valmisteiden ja ilmeisesti vaikuttava tehoainekin on samaa eli puhdasta vettä. Tosin luostarin tuotteesta puuttuu se ihmeitä tekevä ravistelu ja blandraus, joka homeopaattisessa lääketuotannossa on keskeistä.
Ajattelin, että Syvärin luostarin valmisteen avulla voisi yrittää saada maamme urheilun uuteen nousuun. Joku kunnianhimoinen urheilijanuorukainen on varmasti halukas piikittämään tämän ihmeitä tekevän veden, jota ei varmastikaan lueta varsinaisiin dopingaineisiin, perskannikkaansa. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuslaitos voi myös olla kiinnostunut tuubistani.
Ihmeitä tekevää hiekkaa en sen sijaan huolinut mukaani. Minusta tuntui siltä, että luostarin kissat olivat myös löytäneet käyttöä hiekkakasalle, josta ainetta anniskeltiin mielestäni liian hyväuskoisille turisteille. En myöskään suudellut Aleksanteri Syväriläisen ihmeitä tekeviä varpaita, kuten uskaliaimmat vierailijat halulla tekivät.
Toimintaa sivusta seuranneena minua suorastaan jo vähän puklautti koko touhu. Munkinkaavun alta törröttävät mustuneet varpaat muistuttivat ihan joriininjuuria. Aleksanterin kuolonuneen nukahtamisesta on jo viitisen sataa vuotta, joten mies alkaa olla jo vähän heikossa hapessa, kuten tavataan sanoa.
Ihmeitä tekevä lähde
18.08.2010, 19:13
Vaikuttaa vahvasti siltä, että Venäjä elää kantoveden varassa. Tietooni ei ole tullut, että jossain päin naapurimaatamme voisi juoda suoraan kraanasta. Prääsässä näyttää merkittävästä osasta paikkakunnan vesihuollotoa vastaavan aivan valtatien varressa sijaitseva suosittu lähde, josta väki käy ammentamassa vettä kansantalouden tarpeisiin.
Itsekin täytin siellä kenttäpulloni. Paikallinen alkuasukas opasti ystävällisesti, että vesi täytyy ottaa aivan vettä pulputtavan putken suustä. Jos ottaa altaan alajuoksulta, aiheuttaa tämä varmaankin ihmeitä tekevä lähde nauttijalleen ihmeteltävän kovan ripulin. Ilmeisesti kaikki asiakkaat eivät osaa huolehtia hygieniasta.
Prääsän näkemisestä olen haaveillut pitkään, koska paikkakunnalla on merkittävä osa Karjalan urheiluhistoriassa. Nimittäin iloisella 70-luvulla luin silloin vielä arvovaltaisesta Neuvosto-Karjala-lehdestä, että kaksi Prääsän piirissä asuvaa veljestä oli tehnyt Neuvostoliiton ennätyksen lietelannanlevityksessä. Nykyään kilpaillaan paljon turhemmissakin lajeissa.
Rakel Liekki presidentiksi
19.08.2010, 19:11
Ja nyt on sitten aika jatkaa aloittamaani sarjaa suonenjokelaisia suurmiehiä sekä -naisia. Ylivoimaisesti tunnetuin kotiselkosteni nainen nykyisessä maailmankaikkeudessa on Rakel Liekki, oikealta nimeltään Tiina-Rakel Liekki, joka on syntynyt Suonenjoella 30 vuotta sitten. Vielä en ole päässyt selvityksissäni niin pitkälle, että voisin varmistaa hänet Kärkkäälän tytöksi, mutta pidän asiaa erittäin todennäköisenä.
Parhaiten Rakel tunnetaan maailmalla näyttelijänä. Sitä, mitä hän on oikein maailmalla näytellyt en voi nyt kertoa, koska naiset ja jopa lapset voivat tätäkin tekstiä joskus lukea. Sen verran voin paljastaa, että hänen toimintansa liittyy esittävän ruumiinkulttuurin puolelle.
Lisäksi neiti Liekki on viime aikoina kunnostautunut myös merkittävänä kuvataiteilijana. Hänen uusin aluevaltauksensa liittyy yhteiskunnalliseen toimintaan. Rakel on alkanut kirjoittamaan kolumneja Uutispäivä Demariin ja tässä TV-haastattelussa hän kertoo enemmänkin maailmankuvastaan, joka näyttää lähestyvän kansanvaltaista työväenliikettä.http://www.youtube.com/watch?v=5CB_CV6tdZU
Tulipa tässä mieleeni, että presidentinvaalit painavat päälle eikä hyviä ehdokkaita juurikaan ole ilmaantunut. Siispä esitänkin, että me kaikki suonenjokelaistaustaiset peräkammarin pojat muodostamme Rakel Liekin tukiyhdistyksen ja ryhdymme tekemään tytöstä Tarjalle seuraajaa. Kyllä neiti Tiina-Rakel Koposessa on paljon enemmän peräänkuulutettua mediaseksikkyyttä kuin vaikkapa Jutta Urpilaisessa.
Brahma
20.08.2010, 19:11
Venäjällä on sanonta, jonka mukaan ihmisen ei pidä janoon kuolla, ja vaikka maan vesihuollossa onkin ongelmia, niin Karjalassa minun ei tarvinnut janoon kuolla. Opin nimittäin kypsässä 53 vuoden iässä pitämään oluesta. Ja jos minusta tulee lopulta juoppo ja päädyn katuojaan, osoitan asiasta jyrkän syytöksen pyhittäjäisä Aleksanteri Syväriläistä kohtaan.
Nimittäin Syvärin luostarissa muudan paikallinen olutasiantuntija mankui seurueeltamme kaljarahaa. Hänelle annettiinkin 29 ruplaa, eli vajaa euro, jolla saa ihan hyvää Baltika-olutta tölkin. Mutta almun saaja ei osoittanut kiitollisuuden eleitä, vaan halusi vielä 20 ruplaa, eli puolisen euroa lisää, sillä verukkeella, että sitten saisi tölkin oikein hyvää olutta.
Ja tosiaankin näin oli asia; varmistin itse tiedon paikkansa pitävyyden. Brasilialainen vehnäolut Brahma on kuin linnunmaitoa. Turhaan merkin nimi Brahma ei viittaa yhteen hindulaisuuden jumalista. Olen Suomessa etsiskellyt turhaan kyseistä vehnäolutta, mutta ilmeisesti sitä myydään vain Aleksanteri Syväriläisen luostarin viereisessä kyläkaupassa. Kannattaa käydä ostamassa.
Muuten sikäli tuo olutaihe liittyy sekä urheilu- että sukuhistoriaan, että jollakulla Koivistoisella oli yhteen aikaan olutpullonjuonnin Suomen nopeusennätys. Se oli noin 3,5 sekuntia. Sitten joku alanmies alitti ajan joillain sadasosilla. Kunniotettava suoritus on juoda kaljapullo kolmeen sekuntiin. Vaikka itse yrittäisin sen kaataa suoraan päälleni, niin paljon enemmän siinä aikaa tärväytyisi.
Metsästyksen kansallisia erityispiirteitä
21.08.2010, 20:25
Sorsanmetsästys alkoi eilen ja henkilövahingoilta on toistaiseksi vältytty. Mutta muistanpa, miten lapsuudessani Mullikassa kerrottiin, miten veneessä kaislikonreunassa ollutta onkimiestä oli ammuttu rannalta sorsana. Kun mies ensimmäisen laukauksen jälkeen vielä yrtti äännellä ihmisen lailla, ammuttiin rannalta vielä armonlaukaus.
Uuden metsästysjutun kuulin Aunuksessa, jossa suomenkielinen kauppamies lupasi kertoa hyvän vitsin, jos ostan karjalaisen keittokirjan. Uhrasin kaksi euroa ja kuulin seuraava kärpäsen metsästykseen liittyvän tarinan:
Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kilpailivat siitä, kuka on taitavin miekan käytössä. Ensiksi esiintyi venäläinen. Huit ja kärpänen putosi kahtena kappaleena lattialle. Sitten oli vuorossa Ruotsin poika. Huit, huit ja kärpänen putosi kolmena kappaleena. Lopuksi huitaisi suomalainen. Huit ja kärpänen jatkoi lentoaan. ”Mutta eipä jatka enää sukuaan” totesi meikäläinen rauhallisesti.
Joskus vielä kerron siitä, kuinka ruotsalainen, venäläinen ja suomalainen saunoivat kilpaa. Jo alkuerissä saunasta poistui ruotsalainen hymyillen ja jäi mietteliäänä seuraamaan kilpakumppaneitaan. Se kuinka tarina päättyy on vielä poliisitutkinnassa.
Peukaloinen
22.08.2010, 19:28
Paljon en pääse suvullani ylpeilemään. Oluenjuonnin Suomen ennätys meillä joskus sentään oli, mutta sekin on nyt menetetty. Mutta kun oikein muistiani pinnistän, niin ainakin luulen saavani mieleen sellaista, että Savon Sanomat joskus 60-luvun alussa etsi maamme pisintä vaaksaa ja tietenkin sellainen sitten löytyi joltakulta Koivistoiselta. Vaaksan haltijan etunimen päälle en nyt millään pääse.
Väitetty Suomen pisin vaaksa oli 28 cm, mutta luulen, että kyseinen 28-senttinen on korkeintaan pelkästään Savon Sanomien levikkipiirin enätys. Myllyrinteen Väiski (248 cm) ei esimerkiksi lukenut Mullikkaa eikä ymmärtänyt osallistua kisaan. Luulen, että löydetyn pitkän vaaksan selitys on väljä peukalon nivel, jota oheinen kuva havainnollistaa kaikessa vastenmielisyydessään. Tyypillinen suvun väljänivelinen peukalo saa heikoimmat pyörtymään ja vahvemmat ainakin kirjoittelevat lehtiin.
Kysein erityispiirre ja armolahja kulkee suvun geeneissä, mutta vastaavasti kielen tötteröön saamisen kyky puuttuu täysin. Ennen nykyisiä ammatinvalintatestejä oli maalla tapana, että tuollaisen peukalon omistava nuorukainen koulutettiin suutarin vaativaan ammattiin. Itsekin olen välillä miettinyt, että hakeutuisin suutariksi ja nimenomaan pikasuutariksi, jollainen Saku Kuosmanen oli elokuvassa Kauas pilvet karkaavat. Tässä filmissähän Saku halusi lainaa ravintolan perustamista varten ja pankinjohtaja kysyi asiakkaan ammattia, totesi Sakari ylpeyttä äänessään: ”Olen suutari, pikasuutari”.
Karalahti
23.08.2010, 18:49
Syvää häpeä jäi päällimmäiseksi tunteeksi Kalpan ja Bluesin harjoitusottelusta. Yleisön tunnetiloja seuratessani ymmärsin jälleen, ettei ihminen sittenkään ole kehittynyt apinasta; ei ainakaan kovin paljoa.
Ja jälleen ymmärsin senkin, ettei naisia tai lapsia pitäisi päästää jääkiekko-ottelun katsomoon. Jos sitä yhtä sanaa ei olisi, joka nykynuorten puheessa toimii pilkkuna, katsomossa ei juuri ääneltäisi.
Erityistä riemua kuopiolaiskatsojissa synnytti Jere Karalahti. Montaakaan hetkeä ei peli ehtinyt vanhentua, kun Jere jo ryntäsi kanssapelaajansa kurkkuun. Hänet ajettiin pois kaukalosta. Minä en pääsisi yhtä helpolla, jos puristaisin omalla työpaikallani työtoveriani pillistä.
Muistanpa ajan jolloin Karalahti käytteli vielä heroinia. Silloin tämä poliisin poika käyttäytyi hillitynä herrasmiehenä ja valittiin peräti kaksi kertaa MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi. Nyt raitistuttuaan mies on äitynyt aivan mahdottomaksi.
Talvisodan alla ilmestyi lehtimies Olof Enckellin kirja Rajan vartio. Se kertoo kirjoittajan pitkästä patikkaretkestä itärajalla. Yhdellä erämaataipaleella flunssa yllätti miehen. Onneksi hänellä oli mukanaan heroinipulveria, jota siihen aikaan myytiin apteekeissa hyvänä ja halpana yskänläkkeenä, koska köyhällä kansalla ei ollut varaa kalliisiin aspiriineihin. Heroinilla Enckellin paha olo heti helpottuikin.
Paavo Voutilainen
24.08.2010, 19:32
Nyt on sitten palattu takaisin reaalitodellisuuteen. Eilisessä Kupsin yöpelissä oli tosi pimeää ja synkkää sekä kylmä kuin helvetissä. Ja reaalitodellisuutta oli sekin, että pitkästä aikaa Kups hallitsi peliä ja hävisi. Pitkin kesää Kups on ollut alakynnessä itse pelissä, mutta kuitenkin lopulta voittanut. Reaalitodellisuutta sitten on, ettei Kups voitakaan mestaruutta, kuten salaa mielessäni epärealistisesti uskoin.
Pieni oljenkorsi mitaliin on, mutta reaalitodellisuus kyllä edellyttäisi, että Kupsin pitäisi jättää kaikki kuopiolaiset pelaajat lepovuoroon ja antaa siirtotyöläisten hoitaa likaiset työt. Ja onhan siirtotyöläisten joukossa yksi melkein savolainen, eli ambomaalainen Oliver Risser, jonka vakaasti uskon olevan jalkapallolegenda Olavi Rissasen, eli Risu-Ollin, kaukaisen esi-isän jälkeläinen, joka lähti ammoin Ambomaalle lähetystyöhön.
Muuten seuraava Kupsin ulkomaalaishankinta voisi olla Cooksaaren maajoukkueessa pelaavan Paavo Voutilainen. Nimi miehellä on ihan supisavolainen ja suomalaissiirtolaisisän peruja. Äiti on maori ja niinpä Paavo onkin olemukseltaan ihan halakometässä ahavoituneen savolaisnuorukaisen näköinen, koska myös maorit ovat ruumiinrakenteeltaan ja kasvonpiirteiltään kovasti savolaisten mallisia. Rusketusta on tosin vähän enemmän.
Ihmissyöntiä
25.08.2010, 19:20
Tuo maajoukkuejalkapalloilija Paavo Voutilaisen, jonka toivon vielä joskus tuovan fyysisyyttä Kupsin vähän heiveröiseen joukkueeseen, kotimaa Cookinsaari on tietenkin nimetty sen löytäjän James Cookin mukaan. Cook on Englannin historian tunnetuin löytöretkeilijä, joka kartoitti päätyönään Tyynen valtameren saaristoa.
Hänen loppunsa oli kovasti surullinen. Tytkimusmatkailija joutui erimielisyyksiin alkuasukkaiden kanssa ja nämä ratkaisivat konfliktin syömällä kapteeni Cookin. Nykyään ei enää sellaista juurikaan harrasteta, koska sivistys on saapunut siihenkin maapallon kolkkaan. Jokin aika sitten siellä vielä tietääkseni syötiin jossakin määrin lähetyssaarnaajia, mutta viimeisimmän uutisen mukaan lähetyssaarnaajaa ei enää oltu lyöty lihoiksi, vaan pelkästään karkotettu kylästä kepinlyönnein sen jälkeen, kun hänen olutvarastonsa oli loppunut.
Muuten kapteeni Cookin käyttäminen päivän pääateriana ei ollut reilua. Cook oli tunnettu lempeydestään ja rauhallisuudestaan. Merihistorian mukaan hän joutui pitkän päällikköuransa aikana kurinpidollisista syistä leikkaamaan vain kahdelta alaiseltaan korvat irti. Nykyajan henkilöstöpolitiikassa ei enää sellaisia motivointikeinoja suosita. Tosin itsekin olen sen verran toiminut esimiestehtävissä, että ymmärrän pitkälle Cookin toimintaa.
Paea Wolfgramm
26.08.2010, 18:57
Kovasti fyysisiä ja urheilullisia ovat pienet Tyynen valtameren saarivaltiot. Muistelen, että joissain rugbyn mm-kisoissa ovat jotkut Vitsi- ja Naurusaaret olleet vahvoilla, ja esimerkiksi Atlantan olympialaisissa noin vuonna 1996 jkr Tonga taisi menestyä paremmin, mitä Suomi on viimeaikoina on tehnyt.
En nyt ihan tarkkaan muista tapauksen yksityiskohtia, mutta Tonga on sellainen pikkuisen öljynporauslauttaa suurempi saari, joka lähetti saaren vahvimman miehen Paea Wolfgrammin edustajakseen olympiakisoihin. Siellä mies ilmoittautui nyrkkeilyn superraskaaseen sarjaan, koska 145-kiloiselle urheilijalle ei oikein muitakaan sopivia lajeja löytynyt.
Huonon arpaonnensa vuoksi Paea sai heti avausottelussa vastaansa Kuuban miehen. Kuubalaisia pidettiin siihen aikaan voittamattomina. Ilmeisesti Paea oli sen verran seurannut nyrkkeilyä, että tiesi vastustajansa vaarallisuuden ja niinpä hän varmuuden vuoksi iski tämän jo heti ensimmäisessä erässä kanveesiin. Ottelun voi katsoa tästä linkistä http://www.youtube.com/watch?v=JDabu0aeTY8&feature=related .
Paea Wolfgramm selvisi loppuotteluun asti, jossa hän sai vastaansa nykyisen ammattilaisten maailmanmestari Wladimir Klitskon. Paea hävisi kamppailun pisteillä, koska oli aiemmissa otteluissaan murtanut toisen kätensä ja joutui ottelemaan raajarikkona. Mutta olympiahopea on pikkusaaren invalidimieheltä ihan hyvä saavutus. Siihen eivät ison Suomen niemen pojat pysty.
Suomi – Ruotsi
27.08.2010, 21:45
Ei ole enää yleisurheilumaaottelukaan Ruotsia vastaan kuin ennen, yhtä kiihkeä ja syntinen. Vaikka tallä hetkellä panokset ovat entistäkin isommat, koska tapahtumassa ratkaistaan nykyään, mikä on maailman huonoin yleisurheilumaa.
Telkkarista olin näkevinäni, että stadionilla oli paljon vapaita paikkoja. Ennen oli aina tupaten täyttä. Ennen keskimatkojen juoksut olivat lähinnä kamppailu-urheilulajeja. Nyt ei nähty edes kunnon vartalotaklauksia. Muistanpa esimerkiksi, miten ennen Päivärinta ja Nåjde vaihtoivat iskuja koko 5000 metrin matkan.
Eikä välitön sodan uhkakaan leijunut samalla tavalla ilmassa kuin vaikkapa vuonna 1969 Tukholmassa, jolloin ruotslaiset, kun eivät muuta enää keksineet, kieltäytyivät asentamasta kumimattoa keihäänheittoradalle, vaikka se oli rullalla siinä tapahtumapaikan vieressä. Näin pyrittiin eliminoimaan vauhtiheittäjä Kinnusen menestys ja niinhän siinä sitten tapahtuikin. Silloin taistelupari Tiilikainen-Noponen kävivät tosi kuumina.
Olin siihen aikaan niin nuori, etten enää ihan kaikkea muista, mutta olisiko nimen omaan siinä ottelussa moukari lentänyt vahingossa täpötäyteen katsomoon. Tiilikais-Pekka kauhisteli ääneen mahdollisuutta, että väline olisi osunut johon kuhunsuomalaiseen. Ylen arkistosta löytyy vanhoja maaotteluselostuksia ja huomenna pitää tarkistaa löytyykö kyseinen tapahtuman nauha täältä http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=18&t=39 .
Reikääkään
28.08.2010, 20:19
Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä. Yritin kuitenkin sivistää itseäni, sillä samalla kun kuuntelin netistä vanhoja maaotteluselostuksia, luin piispa Juha Pihkalan ja uskonnottoman tähtitieteilijä Esko Valtaojan keskustelukirjeitä kirjasta Tiedän uskovani, uskon tietäväni.
Tosin epäilen tämänkin kirjan liittyvän sikäli urheiluhistoriaan, että piispa Pihkala saattaa olla urheilufilosofi Tahko Pihkalan sukua. Ainakin Tahkon veli Jaakko Gummerus vihittiin piispaksi. Tosin vihkiminen ei mennyt ihan ongelmitta. Luin Tahkon elämänkerrasta, että tapahtuman harrasta tunnelmaa häiritsi Pihkalan suvun taipumus huonokuuloisuuteen ja kovaäänisyyteen.
Kun vihkimisseremoniassa oli joku hiljaisempi vaihe menossa, ihasteli Tahko suureen ääneen puolikuurolle veljelleen Martille päivän merkitystä seuraavaan tapaan: ”Eipä sitä olisi uskonut, että tuosta meidän Jaakostakin tulee oikein piispa, vaikka sillä ei syntyessään ollut edes persreikääkään…” Todettakoon, että vihittävällä piispalla oli todella syntyessän tälläinen orgaaninen vika.
Kärsimys
29.08.2010, 19:22
Koska kärsimys kuulemma jalostaa, osallistuin tuossa maaotteluviikonloppuna myös kaupungin taiteiden juhlan tapahtumiin. Museot ja taidenäyttelyt tuli juostua läpi. Tunsin kulttuurikierrokseni jälkeen itseni hyväksi ihmiseksi, koska tiedän, että kärsimys jalostaa. Turhaan en kierrostani tehnyt, koska mieleeni jotain arvokasta jäi myös mieleeni.
Nimittäin Kuopion Luonnontieteellisessä museossa on lähes seinän kokoinen valokuva kahdesta jurvalaisveljeksestä, jotka istuivat ilkosillaan valtavassa muurahaispesässä, jossa kuvatekstin mukaan saattoi asua miljoonia kusiaisia, 2 tuntia 9 minuuttia ja osia, eli tekivät lajin me:n. Veljesten ilme oli kärsivä, mutta tyyni. Kärsimys kuulemma jalostaa. Minusta kuvassa oli jotain hyvin suomalaista.
Mutta Kuopion Luonnontieteellinen museon seinällä jaetaan väärää tietoa. Ei ole enää 2 tuntia 9 minuuttia ja osia, sillä tämä video todistaa, että kusiaispesässä istunnan me on nykyään jo 2 tuntia 10 minuuttia ja osia. http://www.youtube.com/watch?v=-GT-UHnh8TI Tyydytyksellä voidaan panna merkille, että ennätys pysyy edelleen maassamme. Luulen, että potentiaalinen uhka pojillemme tulee jälleen Venäjältä, ruotsalaiset eivät pärjää tässäkään lajissa.
Elikkä Kuopion Luonnontieteellinen museo voisi päivittää tietonsa ja kertoa kuvatekstissä, että ainoastaan muurahaispesässä suoritetun pari-istunnan maailmanennätys on seinällä olevan kuvan jurvalaisveljeksillä.
Leketti-Aaku
30.08.2010, 19:03
Muurahaispesässä istumisesta pulpahti mieleeni, että ensimmäisiä asioita, joita yleensä tästä maailmasta muistan, on muurahaispesässä seisonta. Tämä tapahtui noin vuonna 1962 isossa muurahaispesässä, joka sijaitsi meidän mökin ja Maikkolan puolivälissä.
Siihen aikaan maalla kierteli vielä kuluku-ukkoja, koska sosiaalivaltio ei ollut vielä kovin kehittynyt. Eräs selleinen oli Leketti-Aaku, joka taisi asustella Suonenjoen kunnalliskodissa ja kierteli sieltä käsin kyliä polkupyörällään.
En tiedä mistä tuo liikanimi Leketti oikein tulee. Aakun sukunimen päälle en nyt pääse, mutta kyllä hänellä sekin varmaan oli, koska laki on sellaisen vaatinut vuodesta 1920 lähtien. Siihen aikaan ihmiset tunnettiin paremmin liikanimillä kuten Nätti-Ville, Mörkö-Kalle ja Rymy-Eetu.
Leketti-Aakua vaivasi reumatismi ja siihen hän haki apua kansanlääkintämenetelmistä. Kansanlääkinnässä uskottiin kusiaisten puremien lieventävän raumatismin oireita. Pelkästään valkeaan flanelipaitaan verhoutuneena hän kapusi seisomaan edellä mainitun muurahaiskeon päälle. Vieläkin muistan harmaahapsisen valkeakaapuisen jalon vanhuksen seisovan nilkkojaan myöten isoon muurahaispesään uponneena.
Siinä näyssä oli jotain jumalallista, vaikka en silloin näistä asioista vielä ymmärtänyt ja sitä meidän pennut ja Maikkolan lapset kunnioittaen seurasimme neniämme kaivellen.
Suomalaista nationalismia
31.08.2010, 18:39
Lukaisinpa tuossa Samuli Alaspään pehmeäkantisen Petroskoin epävirallisen historian nimeltään Äänisen aallot Petroskoin rantamilla. Siinä on hupaisa juttu O W Kuusisesta, joka tunnetaan Petroskoissa kaupungin isänä, vaikkakin Suomessa hänet muistetaan muusta.
Kuusisen mukaan venäläinen pahastuu, jos häntä sanotaan hölmöksi, mutta ei siitä, jos häntä sanotaan varkaaksi. Suomalainen taas suuttuu siitä, että häntä nimitetään varkaaksi, mutta sietää pahastumatta hölmöksi nimittämisen.
Kuusinen oli kertonut tämän NKP:n propagandaosaston varajohtajalle, joka syyttikin Kuusista venäläisyyden halventamisesta ja suomalaisesta nationalismista, joka oikein onkin.
Kuusisella oli muuten tapanaan pitää asuntonsa oven suussa reppua, jossa oli villapusero ja ruisleipä. Siperia opettaa.
Aapinen
01.09.2010, 18:00
Tillilleen 46 vuotta sitten minulle annettiin tuo kuvan kirja. Luulen, ettei nykyään yhteiskunnalla ole varaa antaa mukuloille omaksi heidän ensimmäistä aapistaan, vaikka niin pitäisikin tehdä. Luulen myös, ettei nykyään yhteiskunnalla ole varaa jakaa mukuloille kovakantisia ja sidottuja oppikirjoja, jotka kestävät isältä pojalle, vaikka niin pitäisi tehdä.
Jos jotain vikaa tuosta ensimmäisestä oppikirjastani pitää hakemalla hakea, niin sisältönsä puolesta se ei ole alan huippua. Niinpä luulen, että kirjaa ei pinettu 60-luvun alkuvuosien jälkeen. En ole ainakaan tähän ABC-kirjaan myöhemmin missään törmännyt. Itse taisin oppia lukemaan itseopiskelun avulla Martti Haavion Kultaiseta Aapisesta, jollainen siskoillanikin taisi olla. Sitä kirjaa painettiin jo 50-luvulla ja siitä on otettu painoksia ihan viimeaikoinakin.
Kultaisen Aapisen tämän alkulorun osannee vielä iso osa kansastamme. ”Auto Satumaahan ajaa, katso kuutta matkustajaa, valo loistaa Satumaasta, ajakaamme sisään A:sta.” Tätä herttaista runonpätkää voisi ihan hyvin käyttää vieläkin apuna lasten ja nuorten varhaiskasvatuksessa.
Idylli
02.09.2010, 20:00
Matin kodin lähellä on järvi. Järven rannalla on kauppa ja posti. Matti käy siellä äidin asialla. Järven rannalla on myös kirkko. Pyhänä koko perhe menee kirkkoon.
Matin kylä on siis hyvin kehittymätön. Matin kodin lähellä ei ole ruokajonoja. Ei myöskään pakolaiskeskusta eikä mamuja eikä siis moskeijaa eikä joukkotyöttömyyttä eikä pedofiliaa (korkeintaan seurakunnan työtekijät tykkäsivät liikaa rippikoulutytöistä) eikä huumeruiskuja eikä neljännes väestä syö masennnuslääkkeitä eivätkä tytöt ole anorektikkoja eivätkä pojat rasvapalloja eivätkä murrosikäiset, joilla on pahamieli, ammu koulutovereitaan kasapäihin.
Aapisen Matin kylä sijoittuu aikaan, jolloin Suomi oli nykyasteikolla kehitysmaa. Kyläläisillä ei ollut aavistustakaan siitä, että 50 vuoden kuluttua luotettavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan kehitysmaa-Suomi on kehittynyt maailman parhaaksi maaksi.
Nähtäväksi jää
03.09.2010, 15:40
En ole edes tietoisesti kovin paljoa miettinyt Moldova-Suomi-peliä, mutta alitajuntani näköjään käsittlee teemaa ja niinpä viime yönä seurasin ottelun etukäteen. Unessa kuuntelin radiota ja käytin välillä hyvin karkeaa kieltä. Puoliajalla tilanne oli vielä siedettävä 1 – 1, mutta lopulta Moldova voitti 2 – 1 ja heräsin sadattelemaan maajoukkueemme surkeutta kesken unien. Vei pitkään ennen kuin tajusin, että kyseessä oli vain painajainen.
Nähtäväksi jää, miten kolmen tunnin päästä alkavassa pelissä käy. Pahaa pelkään, että olen jo niin vanha mies, että en tule koskaan näkemään miesten maajoukkuettamme arvoturnauksessa. Sen sijaan olen jo niin vanha mies, että olen nähnyt maajoukkueemme kerran voittavan elävänä luonnossa. Tappioita olen nähnyt livenä hyvinkin monta.
Elikkä vajaat kymmenen vuotta sitten matkustimme poikien kanssa Heinolasta Helsinkiin katsomaan edellsien Suomen ja Moldovan kohtaamisen, koska halusimme kerrankin nähdä poikiemme mättävän maaleja. Peli oli karmea. Puoliajalla Suomi oli 2 – 1 tappiolla, mutta voitti lopulta onnekkaasti maanosamme köyhimmän ja melkein pienimmän valtion 3 – 2. Sen pelin aikana ymmärsin, miksi hevosurheilussakin on jako kylmä- ja lämminverisiin.
Sähäkät ja nopeat tummat miehet pitivät välillä kankeita pienviljelijä-metsurinoloisia suomalaisia pilkkanaan. Tulipa mieleeni, että kun Amerikassa on ymmärretty panna mustat miehet juoksemaan kilpaa ja pelaamaan koripalloa, niin eikö meillä voisi testata vilkkaita romaninuorukaisia sekä pikamatkoilla että varsinkin jalkapallossa. Moldovan miehet olivat muuten kovasti mustalaispoikien oloisia, voitte tarkastaa tämän seikan kohta TV2:lta.
Painajainen
05.09.2010, 09:36
Taas olin väärässä. Ei toteutunut ennusuneni, jonka mukaan Suomi häviäisi 2 – 1. Suomi hävisikn todellisuudessa 2 – 0 Euroopan ylivoimaisesti köyhimmälle ja maanosamme toiseksi huonoimmalle jalkapallomaalle Moldovalle. Ei riittänyt meikäläisten nelikymppisten nopeus vikkelille etelämaalaisille. Kymmenisen vuotta sitten kolikymppisinä Hyypiä, Litmanen ja kumppanit vielä onnistuivat kotikentällä Moldovan voittamaan.
Savon Sanomat, joka on maamme ainut palloilulehti, jossa julkaistaan myös kuolinilmoituksia, kertoi etsusivullaan suurimmalla kirjasin koolla kaiken olennaisen ottelusta yhdellä sanalla ”Painajainen”. Alla oli mietteliäännäköisen Sami Hyypiän kuva.
En halua lietsoa paniikkia, mutta olen salaa mielessäni varautunut jopa siihen, että Suomi ei välttämättä voita ensi viikolla Hollantiakaan. Silloin mahdollisuuden EM-turnaukseen on teoriassakin menetetty ja Suomi voi kerralla nuorentaa maajoukkueensa.
Ja ehdotukseni Suomen tulevaksi runkomiehistöksi on seuraava: Hyökkääjinä, Mikael Forssell, Daniel Sjölund ja Petrescun veljekset. Keskikentälle Hetemajin veljekset ja Eremenkon veljekset. Kuqin isokokoiset veljekset siirretään hyökkäyksestä puolustukseen, jota vahvistavat myös pitkät Berat Sadik ja Tim Sparv. Ilmatila olisi varmasti Suomen hallinnaassa kolmen jugoslaavin ja yhden ruotsinkielisen voimin, Sparvin vaihtomiehenä voisi olla yhtä pitkä ahvenanmaalainen Jani Lyyski, pelimies hänkin. Maalivahtina vuorottelevat Peter Enckelman ja Otto Fredriksson.
Pysyvänä varamiehenä voisi sitten olla vaikkapa Roni Porakara, koska Suomen maajoukkueessa on hyvä olla joku pelaaja, jolla on suomenkielinen sukunimi. Tosin Roni on juutalainen ja ulkonäöltään ihan harvinaisen vähän pallinaamasuomalaista muistuttava.
Fadbadhe
05.09.2010, 16:34
Öylönnä jäi nimeämättä valmentaja tulevalle maajoukkueellemme. Vahvoilla ovat tietenkin Eremenkon veljesten tai Petrescun veljesten isät, mutta olen päätynyt yllätysnimeen. Ehdotukseni on Hetemajin veljesten sisko Fadbadhe, joka valittiin äskettäin vuoden pakolaisnaiseksi.
Jossain lehtihaastattelussa hän myönsi, ettei ymmärrä jalkapallosta mitään, vaikka velipojat pelaavatkin ammattilaisina. Mutta ei se haittaa mitään, sillä Fadbedhe Hetemaj on erittäin kaunis blondi. Asian voi varmistaa tänään klo 21 TV2:n ohjelmasta. Olen varma, että kaunis jalkapallosta mitään ymmärtämätön blondi, joka toimii päävalmentajana, lisäisi maajoukkueemme pelihuumoria. Ja sitä paitsi tulevassa maajoukkueessamme on selvä jugoslaavienemmistö, joten kauniin kosovolaisnaisen valinta olisi sikälikin perusteltu.
Pelihuumori on jalkapallossa ratkaisevan tärkeä asia. Norjakin oli ennen Suomen tasolla, mutta sitten maassa ymmärrettiin valita päävalmentajaksi menninkäisen näköinen kommunistisen työväenpuolueen edustaja Egil Olsen, joka tunnetaan parhaiten tavastaan kulkea kesät talvet kumisaappaissa ja jonka avulla maajoukkue löysi oivallisen pelihuumorin.
Olsenin perusajatuksena oli, että kaikille pelaajille pitää maksaa samaa palkkaa ja pelillisenä ideana oli, että pallo täytyy aina potkaista omalta maalilta korkeana kaaripallona vastustajan maalille, jonka jälkeen kaikki pelaajat ryntäävät sitten pelivälineen perään. Sama periaate oli muuten myös Kärkkäälän kylän puulaakijoukkueella Suonenjoen bundesliigassa. Valitulla taktiikalla Norja voitti MM-kisoissa mm. Brasilian ja taisi olla Fifan rankingissa parhaimmillaan noin sijalla 8.
Sana-akrobaatti
06.09.2010, 18:47
Kirjailija-kuvataiteilija Jukka Itkonen jaksaa olla siitä huolimatta, tai siitä johtuen, että hän kertoo itseltään puuttuvan eräitä sisäelimiä, huumorimies. Karjalassahan sanottiinkin ennen osuvasti, että hauskaa pitää olla, vaikka syvän märkänis.
Huumorimiehelle sopivasti Itkosen Kuopion Kirjakantti-tapahtumaan liittyvä tilaisuus järjestettiin Osuuspankin aulassa. Ensiksi pankinjohtaja korosti Pohjois-Savon Osuuspankin hyviä tulevaisuudennäkymiä ja tähdensi sitten kirjallisuusharrastuksen tärkeyttä. Sen jälkeen päästettiin itse sana-akrobaatti irti toimittaja Seppo Putkosen johdolla.
Itkosessa on hyvin paljon samaa, kuin viime vuonna tapahtumassa vierailleessa Hannu Väisäsessä. Kummankin sanailoittelu irroitti yleisössä aitoja naurunpyrskähdyksiä ja parhaimmillaan jopa selkäkeikkanauruja. Molemmat jopa innostuivat laulamaan häpeämättömästi suuresti ihailemansa Reino Helismaan sikermiä.
Siitä huolimatta, että Jukka Itkonen on aito 70-lukulainen ja vielä työläiskaupunki Varkauden kasvatti, jossa keväällä -18 Huruslahden jäällä suoritetussa arpajaistapahtumassa 10 % paikkakunnan miehistä lyötiin lihoiksi, enempää ei voinut, koska tehdas olisi pysähtynyt, Itkonen ei ole pätkääkään yhteiskunnallinen osallistuja.
Tai täsmännetään sen verran, että joskus 70-luvulla hän osallistui yhteen mielenosoitukseen, mutta kun lokki ulosti tapahtuman aikana kirjailijan uudelle tummalle takille, katsoi hän toiminan liian vaaralliseksi ja poistui yhteisrintamasta kotiinsa sanoilla leikkimään.
Todennäköisyyksiä
07.09.2010, 19:07
Poikkeuksellisesti en nähnyt ennusunia tulevasta pelistä, vaikka nukuinkin tuossa äsken varastoon jaksaakseni katsoa Hollanti-pelin todennäköiseen katkeraan loppuun asti. Koska en voi turvautua uniini, niin täytyy turvautua todennäköisyyslaskelmiin.
Jos Suomi valitsee perinteisen sumppupuolustuksen, häviämme todennäköisesti 3 – 0. Jos Suomi ryhtyykin pelaamaan oikeaa jalkapalloa ja yrittää rehdisti voittaa pelin, häviämme todennäköisesti 5 – 0. Mutta hyökkäyspelillä on sentään prosentin mahdollisuus voittaa 1 – 0 ja lisäksi katsojat saavat nähdä mieltäylentävän kulttuuritapahtuman.
Ja kannattaa muistaa, että Andorra voitti joku vuosi sitten suuren ja mahtavan Valko-Venäjän 2-0, Islanti voitti Venäjän 1 – 0, Kypros pelasi Saksan kanssa tasan 1 – 1 ja samoilla lukemilla sekä Andorra että Liechtenstein veivät Suomelta pisteen.
Muuten tulevaisuuden maajoukkuetta muodostaessani unohdin yhden lupaavan pelaajan. Nimittäin Kupsin 21 vuotta sitten Suomen Cupin voittanut joukkue pelasi lauantaina ystävyysottelun Zulimaneja vastaan ja maalivahti Jyrki Rovio osoitti sellaista taituruutta, että mielestäni hänellä ei ole mitään vaikeuksia Keski-Euroopan rahakentille siirtymisen suhteen.
Mutta maamme lupaavinta jalkapalloilijaa, eli Lauri Dallavallea, tattikeisarin poikaa, en ole ottamassa Suomen maajoukkueen riveihin, koska tiedän, että Italian maajoukkue tulee hänet meiltä vielä viemään.
Kaatuilua
10.09.2010, 16:26
Taas kaatui maamme jalkapalloilu eteenpäin. Hollantilaiset sen sijaan kaatuilivat itse pelissä, mikäli katsoivat siihen olevan pieninkin mahdollisuus ja voittivat näyttävän rangaistusalueella tapahtuneen heittäytymisen avulla. Jalkapallo perustuu vastustajan ja ennen kaikkea tuomarin huijaamiseen ja perusrehelliset kansat eivät lajissa pärjää. Hollantilaiset ovat vanhaa kauppiaskansaa ja osaavat huijaamisen jalon taidon.
Suomen Turku on Suomen vanhin kauppakaupunki ja sielläkin osataan huijata. Niinpä Kupsin mahdollisuudet Eurokentille taisivat mennä yhteen turkulaisen näyttävään teatteritaiteelliseensuoritukseen viime pelissä. Kun näin tapauksen telkkarista, niin vaikka rauhanmies olenkin, niin jos olisin ollut katsomossa, olisin varmaankin heittänyt sen ensimmäisen kiven.
Suomessakin olisi sitten törmätty ensimmäiseen jalkapallohuliganismitapaukseen. Yleisurheilupuolella sellaisella on jo pitkät perinteet. Kuulemma Lontoon olympialaisten kympin jälkeen vuonna -48 kiihtyneet yu-intoilijat olivat alkaneet kivittämään Helsingin radiotaloa selostuksen päätyttyä ja varmasti ihan syystä.
Nimittäin Ville Heino joutui juoksun johtopaikalta suorittamaan ennenaikaisen kirin ja pyyhältämään vessaan. Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi. Vain Suonenjoen Salomon Könönen jaksoi köpötellä maaliin asti ja oli yhdeksäs. Nykyään sellainen olisi riemastuttava saavutus.
Suuria tunteita
09.09.2010, 19:06
Koska elämä on tärkeä osa jalkapalloilua, jatkamme teeman käsittelyä. Ihmeellinen on netti. Löysin heti videopätkän Tps-Kups pelin huippuhetkistä. http://www.youtube.com/watch?v=o__nj_g6LUo Katsokaapas, miten suuria tunteita voi esiintyä pallokentän laidalla meidänkin maassamme; varsinkin 11 minuutin jälkeen alkava valmentaja Esa Pekosen roolisuoritus pukukopin ovella on vaikuttava, mieltäylentävä ja jopa liikuttava.
Maamme teatteritaiteesta ei löydy yhtä huikeita hetkiä, vaikkakin aika lähelle pääsee kohtaus Elokuvasta Niskavuoren Aarne. Kesken Aarnen ja opettaja-Ilonan intiimihkön hetken Ilona lausuu: ”Mutta Aarne, sinullahan on vaimo ja lapset”. Ja Aarne vastaa: ”Vain lapset – se nainen, se nainen on minulle vieras”.
Kups-Tps-draama huipentuu sitten ensi kesänä, kun joukkueet seuraavan kerran kohtaavat keskuskentän viheriöllä. Kun kenttäkuulutus lausuu nimen Roope Riski, keskuskentän täpötaysi katsomo mylvii ja lukemattomat ongenvavat kohoavat ja niiden nenässä heiluu erilaisia leninkejä.
Ja jos viimeisimmän ottelun tuomari vielä saa oikeutensa takaisin, niin luulen, että hän ymmärtää kartella Kuopiota. Täällä häntä inhotaan melkein yhtä paljon, kuin tämän hetken maamme inhotuinta ihmistä eli sitä nänninimijälääkäriä.
Tuosta nänninimennästä vielä sen verran, että kotiselkosissa oli lapsuudessani muudan mieslääkäri, jolla oli tapana, että vaikka neitoset valittivat vaikka kipeää kurkkua, niin riisutua piti. Mutta siihen aikaan sitä pidettiin kansan keskuudessa ihan normaalina lääkärintoimenharjoittamisena.
Ja muistanpa sellaisenkin tapauksen samalta seudulta, että eräs jalkapalloilijanuorukainen meni valittamaan kipeää kättään lääkärille, niin tämä kaivoikin pistoolin työpöytänsä laatikosta ja ampui kerran lattiaan syystä, jota en vieläkään tiedä. Muistelen, että yhteiskunta ei tähänkään reagoinut. Nyt iltapäivälehdet retostelisivat tapausta viikkoja, joka oikein onkin.
Kunnollinen veli
10.09.2010, 16:40
Tuosta joku ilta sitten kerrotusta ei-yhteiskunnallisesta runoilijasta Jukka Itkosesta vielä sen verran, että yhden yhteiskunnallisen tarinan hän kertoi tilaisuudessaan.
Joskus 60-luvun alussa, jolloin Suomi ei ollut vielä maailman paras maa yrittää elää, Itkosen paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli hyvin nuorena. Äiti jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi. Jukka oli silloin vasta 11-vuotias. Sitten kotiin ilmestyi Ahlströmin riistokapaitalistisuvun edustaja, jonka suvun jonkun edustajan Varkauden punakaarti taisi lahdatakin kapinan aikaan, joka kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä ja tunnollinen työmies ja että rouva Itkonen voi aloittaa työt tehtaalla kahden viikon kuluttua.
Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla. Ylikansalliset pääomat eivät välttämättä tunne sosiaalista vastuuta, koska se ei nosta pörssikursseja toisin kuin irtisanomiset tekevät. Rouva Itkonen meni tehtaalle ja kasvatti poikansa miehiksi. Toisesta tuli runoilija ja hänen kunnollisesta veljestään tuli Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.
Ståhlbergin näköinen mies
11.09.2010, 17:21
Tarkoitukseni on kulttuurihistoriallisista ja sotilaspoliittisista syistä opiskella maailman valtauskontojen pyhät kirjat ja selvittää, minkä uskonnon mielikuvitusystävä on paras. Oivallinen tilaisuus asian opiskeluun avautui Kirjakantin yhteydessä, koska kirjailija ja pappi Jaakko Heinimäki oli tapahtumassa paikalla.
Tarkoitukseni oli inttää hänen kanssaan siitä, miksi kristinuskon Jumala on niin hirvittävän huono informaatikko. Asiaan liittyvää keskustelua seuratessani olen saanut käsityksen, että ainoastaan ihmisten sukupuolielämää ja naisten asemaa käsittelevät asiat sanotaan Raamatussa yksiselitteisesti, kaikesta muusta puhutaan vertauskuvin. Jos joskus päädyn viimeiselle tuomiolle, on Jumalla minulle todella paljon selitettävää.
Mutta en alkanut riitelemään Heinimäen kanssa. Hän on nimittäin ihan kuulantyöntäjä Reijo Ståhlbergin näköinen ja kokoinen mies, jonka kanssa on mielellään samalla kannalla asioista. Tuli mieleeni, että jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus voisi edes vuoden häntä opastaa kuulantyönnön saloihin, niin ei olisi mitän vaikeuksia saada häntä mukaan timattiliigan raharenkaisin.
Ja sitä paitsi hän on hyvin viisas ja humaani ihminen. Jo aivan aluksi hän myönsi itsekin epäilevänsä, että Johanneksen ilmestyskirjan kirjoittaja lienee syönyt jotain sientä ryhtyessään tekstiä tuottamaan. Ei ole kauakaan siitä ajasta, jolloin tuollaisen mielipiteen lausunut mies olisi talutettu roviolle.
Saarikenttä ja Kusikivi
12.09.2010, 14:57
Ihan kohta alkaa Ylen nettisivulta suoralähetys Vimpelin ja Kouvolan ehkä ratkaisevasta pesäpallo-ottelusta.Täytyy tarkastaa, miltä kslspaikalta Saarikentän kakkospesän tausta näyttää. Nimittäin entinen lupaava pesäpalloilija ja nykyinen kirjailija Antti Tuuri väitti eräässä kirjassaan saaneensa Savojoesta, ihan pesäpallokentän kakkospesän takaa, perholla kaksikiloisen taimenen. Kirjailijoilla on hyvämielikuvitus, kuten myös monilla kalamiehillä on tapana olla.
Lisäksi täytyy tarkastaa, että ylittyykö Saarikentällä 6000 katsojan haamuraja. Suomen suurkaupunkien jalkapallo-otteluissa päästään tavallisesti neljännekseen tuosta katsojamäärästä. Vimpelissä taitaa olla alle 3000 asukasta.
Se, että Vimpelissä on pesäpallo-ottelussa 6000 katsojaa, selittää miksi Suomi hävisi Moldovalle potkupallossa. Pienen kansan resurssit eivät riitä olemaan kahdessa lajissa maailman huipulla, nyt ollaan vain maailman parhaita pesäpalloilijoita.
Viimekädessä vastuun maamme potkupallon surkeasta tasosta kantaa Suojeluskuntajärjestö. Se valitsi pesäpallon ykköslajiksi, koska sen avulla opeteltiin heittolaukauksia, käsikranaatin heittoa ja syöksymistä. Jalkapallo jäi vain suurten tehdaspaikkakuntien entisten punakaartien ajanvietteeksi. Jako näkyy vieläkin; monessa kaupungissa pelataan edelleen tehtaankentällä.
Harmittaa, etten ehdi tänään Vimpeliin, koska huomenna täytyy lähteä Ruotsin laivalle koulutukseen. Ja veronmaksajien rahalla tietenkin. Jos olisin pässyt Pohjanmaalle, olisin samalla kertaa katsastanut Saarikentän lisäksi sen toisenkin pohjalaisen matkailunähtävyyden eli Kurikan Kusikiven. Sen takana pistäytyi asialla valtiovierailulla ollut eräs Ruotsin kuningatar. Hän ei kuitenkaan ollut Sylvia.
-
Ihan kohta alkaa Ylen nettisivulta suoralähetys Vimpelin ja Kouvolan ehkä ratkaisevasta pesäpallo-ottelusta.Täytyy tarkastaa, miltä kslspaikalta Saarikentän kakkospesän tausta näyttää. Nimittäin entinen lupaava pesäpalloilija ja nykyinen kirjailija Antti Tuuri väitti eräässä kirjassaan saaneensa Savojoesta, ihan pesäpallokentän kakkospesän takaa, perholla kaksikiloisen taimenen. Kirjailijoilla on hyvämielikuvitus, kuten myös monilla kalamiehillä on tapana olla.
Lisäksi täytyy tarkastaa, että ylittyykö Saarikentällä 6000 katsojan haamuraja. Suomen suurkaupunkien jalkapallo-otteluissa päästään tavallisesti neljännekseen tuosta katsojamäärästä. Vimpelissä taitaa olla alle 3000 asukasta.
Se, että Vimpelissä on pesäpallo-ottelussa 6000 katsojaa, selittää miksi Suomi hävisi Moldovalle potkupallossa. Pienen kansan resurssit eivät riitä olemaan kahdessa lajissa maailman huipulla, nyt ollaan vain maailman parhaita pesäpalloilijoita.
Viimekädessä vastuun maamme potkupallon surkeasta tasosta kantaa Suojeluskuntajärjestö. Se valitsi pesäpallon ykköslajiksi, koska sen avulla opeteltiin heittolaukauksia, käsikranaatin heittoa ja syöksymistä. Jalkapallo jäi vain suurten tehdaspaikkakuntien entisten punakaartien ajanvietteeksi. Jako näkyy vieläkin; monessa kaupungissa pelataan edelleen tehtaankentällä.
Harmittaa, etten ehdi tänään Vimpeliin, koska huomenna täytyy lähteä Ruotsin laivalle koulutukseen. Ja veronmaksajien rahalla tietenkin. Jos olisin pässyt Pohjanmaalle, olisin samalla kertaa katsastanut Saarikentän lisäksi sen toisenkin pohjalaisen matkailunähtävyyden eli Kurikan Kusikiven. Sen takana pistäytyi asialla valtiovierailulla ollut eräs Ruotsin kuningatar. Hän ei kuitenkaan ollut Sylvia.
Ei ole Koivukylä niin kuin ennen
15.09.2010, 10:39
Samalla paikalla on Koivukylän kirjasto kuin 30 vuotta sitten. Uutta ovat tietokoneet ja kahvila. Kahvilan pitäjältä kysyin, että missähän täällä on Savon Sanomat. Mamuna hän ei ikävä kyllä ymmärtänyt kysymystäni.
Huomaan kuuluvani etniseen vähemmistöön, sillä olen harvoja ns. kaukaasialaisen eli ns. valkoisen rodun edutajia tässä paikassa. Ja se on hyvä. Paikka vaikuttaa paljon rauhallisemmalta kuin ennen.
Muistanpa, että Koivukylän kirjasto oli Suomen ensimmäinen kirjasto, johon yöllä murtauduttiin joskus edellisen sukupolven aikana. Tiedonjanon täytyi olla valtava, kun asiakas ei jaksanut odottaa aamua, jolloin kirjoja olisi saanut maksutta.
Eilen Tukkisaaressa oli aivan kesäistä, että sekin vielä ruotsalaisista. Katajanokalla oli sen sijaan aamulla jouluinen tunnelma. Muistan, että siihen aikaan kun asuin pk-seudulla, jouluisin oli juuri näin synkkää ja tuhruista. Muistelen kuulleeni, että Tukholmaan kesä tulee kolme viikkoa Helsinkiä aiemmin, mutta vastaavasti talvi tulee tänne kolme viikkoa aikaisemmin.
Matkailu avartaa
16.09.2010, 18:59
Muutakin on sitten tullut kierrettyä kuin tahkoa. Oli jo neljäs Tukkisaaren risteily tässä elämässä. Veronmaksajat ovat ne yhtä reissua lukuunottamatta ystävällisesti kustantaneet. Ensimmäisenkin risteilyni heinolalaiset maksoivat, mutta eivät uskoakseni täysin ystävällisesti.
Minullekin vanhalle puritaanille muudan vastaantuleva ilmeisen rehellinen kunnallisveronmaksaja uskalsi väittää tietävänsä, että siellä ne herrat vain juovat ja huoraavat. Korjasin hänen erheellisen kantansa ja kerroin, että tiedän ainakin kaksi herraa, jotka eivät juo.
Ehkä heinolalaisten näkemykseen budjettiristeilyjen luonteesta vaikutti levittämäni aivan tosi tarina. Olin paikalla todistamassa, en tosin mielenosoittajana kuten eräät valveutuneet kaupunkilaiset, kuinka paikalliset kaupunginvaltuutetut laskeutuivat painavat muovikassit käsissään turistibussista ja eräs lautakunnan puheenjohtaja huikkasi kannattajilleen tyytyväisen näköisenä, että ”käytiin panemassa Heinolan asiat kuntoon”.
Tosin Heinolan asiat olivat kyllä sen verran hunningolla, ettei niitä pelkästään panemalla kuntoon saatu.
Estonia
17.09.2010, 20:51
Kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa pian Estonian uppoamisen jälkeen. Keskellä yötä heräsin hytissäni laivan keinuntaan juuri niillä main, jossa Viron laiva makasi pohjassa ja pelkäsin Mariellalekin käyvän huonosti.
Asiaa ei voi järjellä ymmärtää. Samanlaisen kauhun koin, kun lähdin polkupyörällä Heinolasta jäljittämään kuuluisaa Ruokolahden leijonaa. Paikan päällä tuli varmuus ja kauhu siitä, että kohta löydän itseni leijonan persiestä, vaikka alkumatkasta leijonaretki tuntui hyvältä vitsiltä.
Siellä Estonian yllä keikkuessa mieleen hiipi myös epäilys, että ihan hyvin jossain hylyn ilmataskussa joku voi olla vielä elossa. Järki ja asiantuntijat olivat kyllä vakuuttaneet, että typpimyrkytys tai viimeistään kylmyys olivat lopettaneet uhrien kärsimykset nopeasti.
Estonian turman jälkeen, joku aikaansa seuraava pappi ehti julistamaan laivan uppoamisen johtuneen siellä vietetystä hauskasta elämästä, jota myös synniksi kutsutaan. Näin saattoi tieteysti ihan hyvin ollakin, mutta jostain meille vaikeasti ymmärrettävästä syystä Jumala käsittämättömässä viisaudessaan hukutti yli 800 naista, lasta ja vanhusta sekä joukon ruotsalaisia poliiseja, jotka olivat velvollisuutensa tiedostaen menneet nukkumaan hyvissä ajoin.
150 pelastuneen joukossa oli suuri osa niitä, jotka olivat tapahtumahetkell juhlimassa baarin puolella; rekkakuskeja ja heitä palvelleita strippareita sekä tarjoilijoita. Yhtenä selityksenä heidän pinnalla pysymiseensä oli varmaan sekin luonnonlaki, että alkoholi on vettä kevyempää.
Punamustat
18.09.2010, 20:26
Nyt on hyvä mieli. Kupsin A-juniorit voittivat kerrankin. Urheilussahan tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen murskaaminen ja nyt sain nähdä sellaisen. Oululaiset hävisivät 5 – 0. Lopputulos ei ollut kenttätapahtumiin nähden ansaittu, sillä kuopiolaisten olisi pitänyt tehdä maaleja tuplaten enemmän.
Olen käynyt katsomassa kaikki junioripelit ja huomannut, etteivät Kupsin juniorit enää pärjää. Syykin on selvä; muut joukkueet ovat lämminverisiä. Niissä on maahanmuuttajaenemmistö. Jostain syystä jalkapallo on siirtymässä meillä ulkomaalaisten hararstukseksi. Äsken olivat vastakkain kaksi arktista joukkuetta ja kyllä Kups aina suomalaisille pärjää, mutta ulkomalaiset ovat parempia eikä sille voi mitään.
Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan, mutta urheilussa olen aina pitänyt suomalaisten puolta. Me emme koskaan selviä arvoturnauksiin, ellei kansainvälistä lohkojakoa muuteta siten, että arktisilla kansoilla olisi oma karsintasarja. Onhan Tyynenmeren saarillakin oma lohko MM-kisoihin. Eskimoilla, saamelaisilla, eräillä Siperian alkuperäiskansoilla ja suolalaisilla on omat maajoukkueet ja tässä porukassa Suomi olisi vahva ennakkosuosikki.
Muuten viikko sitten Keskuskentällä vieraili perinteisiä Viipurin punamustia pelipaitoja kantava PK-35. Silloin savolaiset taistelivat onnekkaan tasapelin, vaikka punamustien paitojen lisäksi vastustajat olivat myös ihonväriltään punaisia ja mustia. Tilanne on se, että maamme johtavien jalkapallojoukkueiden A-junioreissa suomalaiset istuvat vaihtopenkillä.
Warum?
19.09.2010, 18:36
Mauno Kuusistokin lähti. Hän oli erittäin suosittu kansan keskuudessa. Kekkosen aikaan hän sai gallupeissa huomattavan kannatuksen seuraavaksi presidentiksi. Hänessä oli paljon samaa karismaa kuin Mauno Koivistossa; tosin myös nimien samankaltaisuus saattoi sekoittaa kansaa, joka kyllä yleensä tietää.
Yritin netistä löytää Kuusiston version Warumista, mutta enpä löytänyt. Kappale oli Kuusiston suomeksi esittämänä suosittu Lauantain toivotuissa. Warum soi radiossa myös Estonian onnettomuuden jälkeen. Sävelmä tuokin aina mieleeni tämän tapahtuman.
Netistä löytyy sen sijaan virolaisen Miliza Korjuksen 30-luvun levytys. http://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ Korjus oli maailmalla tunnettu oopperalaulaja. Virossa oli myös toinen maailmankuulu oopperalaulaja, muistaakseni sukunimeltään Kusilampi. Kusilampi jäi suomalaisille tuntemattomaksi, koska hänen nimeään ei saanut Yleisradiossa lausua.
Pitäisi muuten selvittää oliko Miliza Korjus keihäänheittäjäsukua. Tietääkseni olympiavoittaja Tapio Korjuksen sukujuuret kiertyvät Viroon. Ja virolaisia taisivat sivumennen sanoen olla myös Tiina Lillakin ja Pauli Nevalan vaarit. Heimoveljet ovat musikaalisia ja kovakätisiä.
Moskovan valot
20.09.2010, 18:41
Ja jatketaan musiikkilinjalla. Täysin vaille musiikkikasvatusta jääneenä yritin orastavan keski-iän kynnyksellä korvata puutteeni pakottamalla itseni kuuntelemaan klassista musiikkia. Sitten siirryin keskiajan kaanonien kautta ortodoksiseen kirkkolauluun, kunnes keksin Olavi Virran.
Mutta nyt olen sitten saavuttanut musiikkiharrastukseni lakipisteen. Olin Ruotsin laivalla ensimmäistä kertaa karaokebaarissa. Siellä koin unohtumattoman taide-elämyksen, kun varatuomari Yrjö Parkkonen äityi laulamaan Moskovan valot. Esitys voittaa mielestäni selkeästi Georg Otsin version asiasta. Jos varatuomari Parkkosen tulkinnassa on jonkun mielestä vielä taiteellisia puutteita, niin laulajan syvä tunne korvaa ne mielestäni täysin.
Valitettavasti en onnistunut äänittämään karaokebaarin live-esitystä, mutta tämä Georg Otsin versio antaa asiasta esimakua. http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA .
Parkkonen
21.09.2010, 17:39
Parkkoset lienevät suuremmassakin määrin musikaalista väkeä. Olen antanut itselleni kerrottavan, että Pihtiputaan Pete Parkkonen on tunnettu julkisuuden henkilö musiikinsaralla. On menestynyt jossain TV-kisassa, jollaisia en pysty seuraamaan, koska katson koko ajan urheilua.
Oletan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että Pete Parkkonen harrastaa nykynuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, josta en välitä, koska kuuntelen munkkikuoroja ja ortodoksista kirkkolaulua, joista myös suuri urheilusankari Elmo, Kainalniemen Hiki, oli kiinnostunut omenapuiden ohella.
Sikäli uskon Pihtiputaan Pete Parkkosen liittyvän myös maamme urheiluhistoriaan, että Pihtiputaan Urheilijoiden Kari Parkkonen oli lupaava pikajuoksija reilut 30 vuotta sitten. Juoksi muistaaksen 200 metriä lähes 22 sekuntiin ja 400 metriä alle 50 sekunnin. Muistan Kari Parkkosen siitä, että hänen geeni- ja pikajuoksuperimänsä viittasi Afrikkaan ja se oli uutta siihen aikaan maassamme ja varsinkin Pihtiputaalla. Olisiko niin, että Pete Parkkosen musikaalisuuskin pulppuaa afrikkalaisjuurista.
Ja Keski-Suomen urheiluhistoriasta vielä sen verran, että klo 20 TV 1:llä Hankasalmen Hangan Kaarlo Valkonen esittelee muinaisia keskisuomalaisia taistelulajeja. Miehellä on niin hurjat tarinat muinaisista esi-isistämme, että ihme on jos totta on. Erityisesti minua kiinnostaa Valkosen näytteet eri romanisukujen veitsitekniikoista.
Tiedän paikan armahan
22.09.2010, 18:01
Ensimmäinen oma kotini se siinä nököttää monumenttaalisenVantaan Koivukylän Rasinkadulla. Muutin tuohon taloon 33 vuotta sitten. Silloin puhuttiin, että talo on suunniteltu kestämään vain 30 vuotta. Mutta ihan se on vieläkin täysin vatupassissa, maali on ehkä kertaalleen uusittu. Jos muinaisten roomalaisten betonirakennukset ovat kestäneet 2000 vuotta, niin miksi ei tuokin. Ei kai rakennustaito ole niin paljoa huonontunut roomalaisajoista.
Tuo oli ihan hyvä paikka yrittää elää. Omaisuutta oli patja, lukulamppu ja poroinen kahvipannu, seinäkoristeen virkaa toimitti polkupyörä. Mutta se oli hyvää elämää. Silloin oli muistaakseni aikaa ja rahaa. Nyt ei ole kumpaakaan. Jos nyt hakemalla jotain vikaa hakee, niin pikkuisen vetoisa oli ensimmäinen kotini. Ikkunaverhot olisivat varmasti heiluneet, jos sellaiset olisi tullut hankituksi.
Äkkiä hurahtaa 33 vuotta ihmisen elämässä. Virressäkin sattuvasti sanotaan, että ”etkö sä ihminen muistakaan, sun aikasi että on rahtu vaan”. Palaan paikalle verestämään vanhoja silmiäni syyskuussa vuonna 2044.
8000 vuotta
23.09.2010, 19:17
Tutkimusten mukaan tornitaloissa ei ole yhteisöllisyyttä, koska asukkaita on paljon ja ulko-ovia vain yksi. Sellaisissa oloissa naapureiden naamat eivät tule tutuiksi. Entisessä kodissani Rasinkatu 10:ssä sen sijaan näytti olevan yhteisöllisyyttä, sillä alakerrassa joku hyväntekeväisyysyhteisö jakoi ruokaa sitä tarvitseville ja tarvitsijoita oli paljon. Jonossa vaikutti olevan hyvä henki eikä jonossa seisomista näytetty pidettävän häpeällisenä asiana, jota se ei jonottajille olekaan. Suomalaiselle sosiaalipolitiikalle se on häpeä.
Toiseen ruokajonoon törmäsin vähän matkan päässä Rekolan purolla, jonka äyräällä kaksi ystävällistä rantojenmiestä jakoi leipää pullasorsille ja olipa joukossa joku räähkälintukin. Kävin purolla, koska muistelin siellä vuosikymmeniä sitten olleen laatan, jossa kerrottiin ensimmäisten koivukyläläisten asuneen paikalla jo 8000 vuotta sitten. En löytänyt laattaa, varmaan lättähatut olivat sen varastaneet.
Olisin kuvannut laatan ja lähettänyt kuvan eräälle minua huomattavasti älykkäämmälle ja sivistyneemmälle kollegalle, jonka kanssa keskustelimme laivalla isoista asioista elikkä maailmankaikkeuden iästä. Hänen mukaansa maailma on 6000 – 7000 vuotta vanha. Olisin yrittänyt kuvalla saada hänet korjaamaan arviotaan edes 8000 vuoteen.
Viehättävää, että minua fiksumpi ihminen käy läpi Suomen maailman parhaaksi väitetyn koululaitoksen ja opiskelee monta vuotta yliopistossa ja on kaiken tämän aivopesun jälkeen sitä mieltä, että maailma on korkeintaan 7000 vuotta vanha. Ei auttanut vaikka vetosin siihen, että varmasti piispa Riekkinenkin on 13000 miljoonan vuoden kannalla. Itse luotan Riekkiseen, koska hänellä on melkein yhtä punainen naama kuin minulla.
Makuelämys
24.09.2010, 19:55
Kun silloisen maailman mahtavin hallitsija Aleksanteri III kruunattiin keisariksi vuonna 1881 tarjoiltiin juhlasuuruksella arvovieraille kiiskeä pääruokana. Venäläiset ovat osanneet arvostaa tätä vaatimatonta eväkästä ja niinpä suomalaiset kauppasivat sitä Venäjän vallan aikaan Pietarin aatelisille, koska meillä eivät kissatkaan sitä suostuneet syömään.
Pari viikkoa sitten Kuopion jo perinteiseksi muodostuneessa kalaryssäys-tapahtumassa kaupiteltiin kaikenlaisia kalaherkkuja, myös kuusamolaisia savustettuja kiiskejä. Kiiski oli huomattavasti lohea kalliimpaa eikä suotta, koska purkitettu savukiiski on parasta testaamaani kalaruokaa. Suosittelen lämpimästi.
Muistelen, että hamassa lapsuudessani kiiski oli yleisin pilkkikala sekä Petäisessä että Moskulassa. Nyt sitä ei saa enää mistään. Mielestäni kalastuskuntien pitäisi ryhtyä voimaperäisiin kiiski-istutuksiin ja turhaa roskakalaa kuten kuhaa, siikaa ja kirjolohta pitäisi kantaa komposteihin ja käyttää maanparannusaineena.
Hintatietoisuutta
25.09.2010, 19:16
Nyt ymmärrän, miksi keisari Aleksanteri III:n kruunakaisjuhlassa syötiin kiiskeä. Kiisken syöminen ei ole ns. yksilehmäisen harrastus. Pikkupurkissa on kalaa 120 grammaa ja siitä voi laskea, että kilo kiiskeä maksaa 40 euroa eli 240 markkaa. Älkää hyvät pilkkimiehet jättäkö näitä arvokaloja avantojen reunoille, kuten tähän asti olette menetelleet erheellisesti.
Luulen, että kun keisari Aleksanteri III, silloisen maailman mahtavin hallitsija kruunattiin, jälkiruoaksi tarjottiin punaisia viinimarjoja. Nimittäin huomasin kuopiolaisessa valintamyymälässä, että Hollannista asti rahdattumuovikoteloon pakattu 125 gramman erä tuota arvomarjaa, tosin nahistuneita, maksoi 2,50 euroa eli kilohinnaksi tulee 120 markkaa.
Täytynee huomenna mennä Kärkkäälän pelastamaan nämä pensaisiin mätänevät miljoonat, muuten ne ovat kohta räksien persiessä. Täällä Kuopiossa rastaat näyttävät joutuvan tyytymään jo käymisprosessin aloittaneisiin pihlajanmarjoihin ja linnut vaikuttavan olevan kännissä kuin käet.
Muuten pihlajanmarjat ovat hopeasijalla maamme marjojen C-vitamiinipitoisuuskilpailussa. Voittaja on ruusunmarja. Vahva ennakkosuosikki tyrni jää kolmanneksi. Näin torimyyjä minua valisti.
Punaiset lehdet
26.09.2010, 18:46
http://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o Virran Olahan se siinä päästelee täysin palkein ja sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. Pistäydyin päivällä Kärkkäälässä laittamassa mökin talvikuntoon ja se saa mieleni syksyisen apeaksi. Punaiset lehdet ovat oivallista terapiaa syysapeuden vaivaan.
Tavallaan Punaiset lehdet liittyvät maamme urheiluhistoriaan. Olavi Virta muistetaan tyylikkäänä herrasmiehenä, mutta tuon äänityksen hän lauloi Suomi-verkkariin sonnustautuneena. Virta oli levytysaikaan Seutulan työsiirtolassa harrastamassa kuntoilua kärähdettyaan ratista, koska Olakaan ei ollut mikään vesipoika.
Seutulasta hän sai lyhyen vapautuksen silmälasien hankkimista varten ja sen aikana oli muutama minuutti aikaa käväistä levystudiolla. Ja loppu onkin sitten kulttuurihistoriaa. Sanotaan, että ainoastaan keskinkertaisuudet harjoittelevat.
Asuttuani muinoin Itä-Hämeessä huomasin, ettei Virralle anneta siellä sitä arvoa, joka hänelle kuuluu maamme ykkösvokalistina. Virta oli syntyisin Sysmästä eikä siellä ihminen ole oikea ihminen, ellei hän omista maata ainakin sata hehtaaria ja Virrat olivat vain mökkiläissukua. Taiteilijan suosiota ei lisännyt sekään, että suvun miehet kuuluivat innokkaasti punakaartiin. Lisäksi Virran isovaari oli romanihenkilö. Se muuten näkyy Olavi Virran ulkonäössä ja kuuluu hänen äänessään.
Muuten luettelo maamme mustalaistaustaisista kulttuurihenkilöistä on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Tosin näyttelijä Tarmo Mannista ei ole täyttä varmuutta. Hänen mummonsa muisteli, että Mannin vaari oli joko mustalainen tai venäläinen.
Uralin pihlaja
27.09.2010, 20:13
Syysmasennukseen auttaa myös tämä maailman toiseksi kaunein laulu http://www.youtube.com/watch?v=9So70QZOTz0 . Uskoakseni jonkun siperialaisen kolhoosin naislaulajat esittävät syvällä kaiholla sävelmän, joka meillä tunnetaan Uralin pihlajana. En taida sen vertaa venättää, että osaisin sanoa, kertooko se myös alkukielellä samasta aiheesta. Äänitettä kuunnellessa tuntuu siltä, että joukko Marja-Liisa Kirvesniemen kaltaisia itäisiä itkijänaisia naisia on asialla.
Muuten Uralin pihlaja on Suomen suosituin yhteislaulu. Historiallisista syistä se tuntuu aika erikoiselta. En usko, että esimerkiksi balttilaiset veljeskansamme hoilaavat samaa sävelmää edes syvässä humalatilassa. Mutta kaikissa suomalaisissa on sisällään pieni ryssä. Itse asiassa kansainvälisten tutkimusten mukaan Venäjän naapureista suomalaiset suhtutuvat maahan myönteisimmin.
Suomessa ei niinkään pelätä tai vihata venäläisiä, kuten Balttiassa tai Puolassa, ehkä sana lievä halveksunta Venäläistä holtittomuutta kohtaan on nykyään paras termi kuvaamaan asennettamme. Sen sijaan laulut, kesämökit, saunat, ruisleipä ja kirkasviiina meitä yhdistävät. Saattaa jopa olla niin, että venäläiset ovat geeniperimältään suomalais-ugrilaisia, jotka vain joutuivat etelästä tulleiden sklaavilaisratsastajien alistamiksi.
Muuten ei saanut Ruotsi opetettua suomalaisille duurivoittoista musiikkimakuaan, vaikka 600 vuoden ajan sitä yrittikin. Sen sijaan tsaarin armeija sai meidät laulamaan vapaaehtoisesti mollilaulujaan 100 vuodessa. Ilmeisesti Bellmanin Ukko Noa on ainut ruotsalaissävelmä, jonka me hyväksymme. Ja kyllä Ukko Noa kertoo aika paljon sekä Bellmanin että yleensäkin ruotsalaisten musiikillisesta tasosta.
Päivän mietelause
28.09.2010, 18:55
Opiskelinpa tuossa Aunuksen historiaa; olenhan siellä itsekin käynyt. Sota-aikana Aunuksessa toimi Pekka Tiilikaisen johdolla rintamaradio, jonka henki oli ajoittain hyvinkin ja monien mielestä jopa liian viihteellinen.
Sota-aikana Yleisradion ohjelmistoahan pyrittiin vakavoittaa, olivathan ajatkin vakavat. Keskipäivällä radiossa alettiin lukea päivän mietelause, joka perinne taitaa jatkua vieläkin.
Myös Tiilikaisen johtama Aunuksen radio sai määräyksen päivän mietelauseen lukemisesta. Suuret herrat myös halusivat tarkastaa, että käskyä totellaan ja kokoontuivat vastaanottimen ääreen kuuntelemaan. Ja kyllähän määräystä noudatettiin. Keskipäivän hetken koittaessa Pekka lausui päivän mietelauseen.
-Jaaha, pojat! Nyt seuraa päivän mietelause. Sotamies Kukkonen lausui eilen Äänislinnan junassa näin: ”Aina se valtio vaan sitä viinan hintaa nostaa”.
Matushka
29.09.2010, 20:14
Toissailtana kerroin, mikä on toiseksi kaunein laulu. Ja nyt sitten paljastan kauneimman laulun. Sen voi kuunnella tästä http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM . Matushka tarkoittanee äitiä tai naista. Muuta en sitten sanoista ymmärräkään. Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että sävelmän taustalla on jokin vanha ortodoksinen kirkkolaulu.
En ole mistään löytänyt sanoja suomennettuna eikä tietenkään kukaan meikäläinen ole tätä vielä levyttänyt. Joten olisikohan minun uhrauduttava? Tuli kuitenkin sen verran kuunneltua laivalla karaokea, ettei oma laulanta enää liiemmälti kauhistuta kaiken sen jälkeen.
Tuossa youtuben videolla näkyy Matushka-levyn kansi, ja täytyy tunnustaa, että vaikka venäläinen musiikkimaku viehättää, niin sikäläinen värien käyttö kaihertaa silmää. Mielestäni naapurissa suositaan suomalaiseen makuun kohtuuttoman äekeitä värejä, mitä sitten äekeä tarkoittaakaan. Jopa hautausmaat ja jotkut kirkotkin tuovat värikylläisyydessään mieleen karamellit tai joulukuuset.
Pilvenveikot
30.09.2010, 19:27
Tuossa Karjalan historiaa tutkiessani törmäsin taas tarinaan, jonka mukaan suomalaiset aikoivat polttaa maailman kauneimpiin rakennuksiin lukeutuvan Kizin kirkon, koska epäiltiin venäläisten käyttävän torneja tähystystarkoitukseen. Petroskoin historian mukaan suomalainen pommituslentäjä Laus-Dei Saxell sai tehtäväkseen suunnitelman toteuttamisen.
Saxell kertoi kuitenkin talviselta taivaalta huomanneensa rakennuksen ihmeellisen kauneuden sekä sen, ettei ihmisjälkiä näkynyt lähistöllä. Niinpä hän syyllistyi vakavaan palvelusrikkomukseen ja kieltäytyi suorittamasta määrättyä tehtävää, joka tietenkin on vakava juttu sota-aikana. Venäläisetkin huomioivat myöhemmin tapauksen ja lentäjälle myönnettiin sikäläinen kunniamerkki vuosituhannen lopulla.
Suomalaiset sotahistorijoitsijat pitävät Saxellin tarinaa hölynpölynä. Pilvenveikkojen lehti arveli lentäjän kertomuksen selitykseksi pitkälle edennyttä dementiaa. Korostettakoon, etteivät Pilvenveikot harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ole Suomen kannabisyhdistyksen vaan sotilaslentäjien jäseniä. http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html
Itselläni olisi nyt teoria, jolla voisi testata tarinan oikeellisuuden. Saxellin mukaan varsinkin kirkon kuopolien hopean ja kullan väreissä hohtavat paanut tekivät häneen suuren vaikutuksen. Tosiaankin vanhat haapapaanut ovat hopeisia ja uudet kultaisia.
Mutta oliko kirkossa tuohon aikaan paanukatto? Nimittäin opas kertoi viime kesänä, että aiemmin kupolit olivat pellillä päällystettyjä ja että vasta aivan viime vuosikymmeninä on pelti vaihdettu paanuihin. Miten mahtoi asianlaita olla sota-aikana? Ja jos silloin oli paanuja, olivatko ne niin uusia, että hohtivat kultaisina. Sen voisi selvittää sota-ajan valokuvista.
-
Tuossa Karjalan historiaa tutkiessani törmäsin taas tarinaan, jonka mukaan suomalaiset aikoivat polttaa maailman kauneimpiin rakennuksiin lukeutuvan Kizin kirkon, koska epäiltiin venäläisten käyttävän torneja tähystystarkoitukseen. Petroskoin historian mukaan suomalainen pommituslentäjä Laus-Dei Saxell sai tehtäväkseen suunnitelman toteuttamisen.
Saxell kertoi kuitenkin talviselta taivaalta huomanneensa rakennuksen ihmeellisen kauneuden sekä sen, ettei ihmisjälkiä näkynyt lähistöllä. Niinpä hän syyllistyi vakavaan palvelusrikkomukseen ja kieltäytyi suorittamasta määrättyä tehtävää, joka tietenkin on vakava juttu sota-aikana. Venäläisetkin huomioivat myöhemmin tapauksen ja lentäjälle myönnettiin sikäläinen kunniamerkki vuosituhannen lopulla.
Suomalaiset sotahistorijoitsijat pitävät Saxellin tarinaa hölynpölynä. Pilvenveikkojen lehti arveli lentäjän kertomuksen selitykseksi pitkälle edennyttä dementiaa. Korostettakoon, etteivät Pilvenveikot harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ole Suomen kannabisyhdistyksen vaan sotilaslentäjien jäseniä. http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html
Itselläni olisi nyt teoria, jolla voisi testata tarinan oikeellisuuden. Saxellin mukaan varsinkin kirkon kuopolien hopean ja kullan väreissä hohtavat paanut tekivät häneen suuren vaikutuksen. Tosiaankin vanhat haapapaanut ovat hopeisia ja uudet kultaisia.
Mutta oliko kirkossa tuohon aikaan paanukatto? Nimittäin opas kertoi viime kesänä, että aiemmin kupolit olivat pellillä päällystettyjä ja että vasta aivan viime vuosikymmeninä on pelti vaihdettu paanuihin. Miten mahtoi asianlaita olla sota-aikana? Ja jos silloin oli paanuja, olivatko ne niin uusia, että hohtivat kultaisina. Sen voisi selvittää sota-ajan valokuvista.
Pohjantähti
01.10.2010, 20:16
Eilen joudin vaikean valintatilanteen eteen. Piti päättää, että mennäkö katsomaan Kalpa-Hifk-peli vai mennäkö katsomaan Täällä Pohjantähden alla 2. Menin liikkuviin, koska elokuva käsitteli Lapuan Liikkeen riehuntaa ja Toista maailmansotaa ja otaksuin, että jääkiekkopelissä näkee enemmän väkivaltaa.
Edellinen Timo Koivusalon Pohjantähti 1 oli ihan katsomisenarvoinen, mutta tämän kakkososan olivat ainakin jotkut kriitikot leimanneet vähää vaille Junttilan tuvan seinäkoristeeksi. Täytyy myöntää, että ei kokemus ollut elämää suurempi. Jotenkin tulivat mieleen kansakoulussa kuunnellut kouluradion historiallisetkuulokuvat.
Mutta ihan hyödyllisiä ne kuulokuvat olivat mukuloiden tiedon lisääjinä ja koulut voisivat hyödyntää Koivusalon Pohjantähtiä historian opetuksen elävöittäjinä. Ja sekin tunnustus on annettava, että näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi.
Täällä Pohjantähden alla 2 on pyörinyt Kuopiossa vasta muutaman päivän, mutta paikalla oli vain 15 katsojaa. Voisi ennustaa, ettei elokuva tule olemaan tuottajalleen mikään kultakaivos. Kotimainen elokuvatuotanto tulee tarvitsemaan veronmaksajien apua ja se on oikein.
Lisäksi kotimainen elokuvatuotanto kaipaa myös edes vähän koordinointia. Nytkin Kuopiossa pyörii yhtä aikaa kolme kotimaista uutuuselokuvaa. Älytön juttu, mutta tulen katsomaan ne kaikki neljän päivän sisällä.
Prinsessa
02.10.2010, 19:35
Vaikka olin hyvissä ajoin paikalla, sain ostettua viimeisen lipun Prinsessa-näytäntön. Yhteiskunnallinen Pohjantähti veti paikalla 15 katsojaa, mielenterveysaiheinen Prinsessa 150. Se kertoo jotakin ajastamme. Politiikka ei kiinnosta, mutta yksilöntason ongelmat kyllä.
Ja onhan Prinsessan esikuva Anna Lappalainen Kuopion tyttöjä. Täällä on ja varsinkin ennen oli paljon näitä Prinsessoja. Mielenterveysongelma on yhä melkoinen ongelma täällä Savossa. Mutta ongelma on lientymässä.
Arvokas mielenterveyttä edistävä asia oli aikoinaan polkupyörä. Se synnytti terveellisiä geenivirtoja kyläkunnalta toiselle. Ennen Suonenjoellakin jo ulkonäöstä arvasi miltä kylältä oltiin. Tie tuli Kärkkälään vasta 50-luvun alussa ja Rieppoon muutama vuosi myöhemmin.
Ja myös karjalaisevakot ovat tuoneet uusia hyödyllisiä geenejä ennen niin sisäsiittoiseen Savoon. Toivottavasti karjalaisten hyvää työt jatkavat vireät somalinuorukaiset ja sirkeät venäläiset mansikanpoimijattaret.
Vesku
04.10.2010, 18:42
Sali oli tupaten täynnä väkeä katsomassa Kaurismäen dokumenttia Veskusta. Siinä esitettiin muistikuvia ja katkelmia suuren lahjakkuuden elämästä. Paljon hauskoja juttuja, mutta se hauskin jäi kertomatta. Sen jonka Vesa-Matti Loiri on jossain toisessa yhteydessä kertonut.
Elikkä nuoruudessaan Loiri oli käymässä Lappeenrannan kaupungissa, josta muistelen hänen sukunsa lähteneen. Nakkikioskin jonossa tietenkin tuli tietenkin paikallinen suuruus, joka repi taiteilijalta ilman mitään syytä paidan riekaleiksi. Päällekarkauksen uhri säilytti kuitenkin vielä täss vaiheessa mielenmalttinsa.
Vasta taksissa häntä alkoi revitty paita harmittamaan ja kuinka ollakaan hän huomasi ilmetyn paidanrepijän astelevan kaikessa rauhassa kadulla. Loiri pyysi taksia pysäyttämään ja ryntäsi huligaanin kimppuun ja siekailemaatta repi tältä paidan. Ja sitten hän huomasi, että kyseessä olikin ihan väärä mies.
Mestaruuksia
04.10.2010, 19:00
Viikonlopun elokuvasankareilla Prinsessalla ja Veskulla on yhdistävä tekijä. Molemmat ovat olleet Lapinlahden mielisairaalan merkkihenkilöitä. Prinsessalla taitaa olla siellä peräti jopa oma muistomerkki. Vesku on voittanut ainoastaan laitoksen pöytätennismestaruuden.
Toinen samankaltainen pöytätennismestaruus on koomikko Jukka Virtaselle, joka voitti sen Kupittaan mielisairaalassa. Tiukassa loppuottelussa kukistui eräs hormoneilla päänsä sotkenut pikajuoksijahuippu.
Virtanen kertoo muistelmissaan, että laitokseen päätyminen oli melkoinen tragikomedia, kuten hauskalle miehelle sopiikin. Virtanen oli kutsuttu esiintymään johonkin turkulaiseen raittiusjuhlaaan ja sillä reissulla jäi miehelle ns. ryyppi päälle. Kukapa raittiusjuhlia selvinpäin kestää.
Yleispalloilullinen lahjakkuus Jukka Virtanen on melkein myös merkttävä jalkapallomestari. Juuso Walldenin hallintokaudella Yhtyneiden paperitehtaiden jalkapallomestaruus oli kova juttu. Sellaiseen osallistui myös nuoruudessaan Virtanen Jämsänkosken tehtaan joukkueessa Valkeakoskella.
Pahaksi onnekseen hän sattui ensimmisen pelipäivän iltana sammumaan patruuna Juuso Walldenin ikkunan alle. Siihen aikaan patruunat vielä kantoivat kokonaisvaltaisen vastuun työläisistään, ja Juuso päätti selvittää, kuka oli turnauksen hengen pilannut nuorukainen.
Jämsänkoskelaiset valehtelivat, että tämä epäurheilijamainen palloilija oli joku Kaipolan tehtaan jätkä. Juuso uskoi ja kaipolalaiset lähetettiin kotimatkalle kesken turneen. Sen tapauksen jälkeen taiteilija Virtasesta ei ole paikkakunnalla pidetty.
Lapin lisä
05.10.2010, 20:52
Lapista kiirii maailmalle uutinen, jonka mukaan Tenosta on ongittu melkein 40-kiloinen lohi, joka on lähes maailmanennätys omassa sarjassaan. Kuvakin on otuksesta julkaistu. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei kala ole puoltakaan väitetystä, ja onpa esitetty väite siitä, että se on pyydetty rauhoitusaikaan.
Tiedon ennätyskalasta uutisoi ensimmäisenä lappilainen toimittaja Sven Pahajoki. Hän on minulle tuttu mies sikäli, että luin mielenkiinnolla pari vuotta sitten ilmestyneen Pahajoen kirjan naparetkeilijä Dominick Arduinista. Tämä piskuinen heinolalais-ranskalainen nainenhan katosi muutama vuosi sitten Jäämerellä eikä hänen lopullisesta kohtalostaan ole täyttä varmuutta.
Tosin toimittaja Pahajoella on teoria siitä, minne Arduin katosi. Hänen mukaansa naparetkeilijä kyllästyi länsimaiseen elämänmenoon ja hakeutui jonkun siperialaisen alkuperäisheimon keskuuteen. Mikäli Pahajoen uutinen jättilohesta paljastuu todeksi, alan uskoa myös hänen kertomukseensa Arduinin katoamisesta.
Muuten todistajien mukaan viimeinen havainto naparetkeilijästä on, että hän lähti meloskelemaan hirmupakkasessa hirmumyrskyllä täyteen pakatulla lastenkanootilla, jonka perässä hinattiin täpötäyttä ahkiota, kohti 50 kilometrin päässä häämöttävää jäätikön reunaa. Monien mielestä teko täyttää itsemurhan tunnusmerkistön.
Kekkonen
06.10.2010, 19:06
Urho Kekkonen on taas ajankohtainen. Arkistoja aukeaa ja syksyn aikana on julkaistu uusia paljastuksia tästä historiamme ristiriitaisesta suurmiehestä. Ja paskiainenhan Kekkonen taisi olla, mutta kuitenkin tavallaan melkein oman kylän paskiainen, sillä Kekkosen suvun vaiheet liippaavat läheltä Suonenjoen Kärkkäälää.
Tosin ensimmäiset tunnistetut Kekkososet on tavattu Halolanmäen puolelta Mustolanmäeltä, jossa olisi varmaankin vielä tilaa pronssilaatalle. Kunhan vielä hieman etenen tutkimuksissani, niin epäilen, että nykyisen presidentin esi-isät ovat Halolanmäen Halosia ja taas olisi pronssilaatan tarvetta. Presidentti Kekkosen suvun joku edustaja muutti myös suvun historiikin mukaan Mustolanmäeltä Kärkkäälään, mutta tarkkaa asuinpaikkaa ei tiedetä.
Mutta luulenpa, että Kekkosen suku asusti Pasko-Petäisen rannalla. Epäilyni ei perustu siihen, että nimitin Kekkosta paskiaiseksi, vaan siihen, että Paskon ja Särkisen kylän välissä on paikat nimeltään Kekkosenkallio ja Kekkosenkorpi. Asian voi tarkastaa tästä retkeilykartasta, jonka saa kätevästi suurennettua hyvinkin isoksi. http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php .
Kekkonen, Kekkonen
07.10.2010, 19:18
Kekkosten suku on hävinnyt tyystin Kärkkäälästä eilen mainittuja paikannimiä lukuunottamatta. Kekkosten sukukirjan mukaan Kärkkäälän Kekkoset muuttivat 1800-luvulla Heinolaan. Siellä asuessani kuulustelin eräitä tapaamiani Heinolan Kekkosia asian johdosta, mutta kukaan ei suostunut tunnustamaan olevansa Kärkkäälästä lähteneitä; minullahan ei ollut oikeutta kiduttaa. Poliittisessa mielessä Heinola ei ollut Kekkos-myönteistä aluetta.
Kärkkäälän kansanperinne sentään muistaa yhden Kekkosoen eli Hivelo-Kekkosen. Lisänimestä päätellen voisi olettaa, että Hivelolta puuttui sellainen ripeys ja tarmo, josta sukulais-Urho tuli tunnetuksi. Hivelo hankki vaatimattoman elantonsa kaupittelemalla kaikenlaista, jota kyläläiset sitten lähinnä säälistä ostivat.
Parhaiten Hivelo muistetaan pullakauppiaana. Kerran hän oli kauppareissullaan ja ns. pakottava luonnollinen tarve pakotti hänet tienvieruspensaaseen. Korinsa kauppias jätti toimituksen ajaksi tielle. Kirkonkylän assistentti, joka oli tietenkin vähän hienompia ihmisiä, sattui tapahtumapaikalle ja alkoi äimistelemään tiellä lojuvaa vehnäsvasua.
Silloin Hivelo kurkisti puskasta ja kohteliaaseen tapaansa ähisti, että ”anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta ja lämmintä vielä…..”
Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen
09.10.2010, 08:37
Mikko Uolan äskettäin ilmestyneestä kirjasta ilmenee, että se ulkopoliittinen linja, jota myöhemmin alettiin kutsua Paasikiven-Kekkosen linjaksi syntyi Rovaniemellä vuonna 1942 marraskuun 19. päivän vastaisena yönä maaherra Kaarlo Hillilän virka-asunnossa, jonne Urho Kekkonen ja Kustaa Vilkuna olivat saapuneet juopottelemaan maaherran johdolla.
Siihen asti miehet olivat olleet jyrkästi sitä mieltä, että Neuvostoliitto ja yleensäkin ryssät olisi hävitettävä. Kaikille tämäkään ei olisi vielä riittänyt, vaan lisäksi koko Pietarin metropoli olisi pitänyt hukuttaa Nevan vesistön uudelleenjärjestelyjen avulla. Kolmisen vuotta myöhemmin muualla Euroopassa tämänlaiset poliitikot päätyivät helposti hirsipuuhun, mutta Suomessa näin ei tapahtunut.
Marraskuun 19. päivän vastaisena yönä kaverukset tulivat siihen tulokseen, että sota hävitään ja vetivät siitä sen johtopäätöksen, että Suomen ulkopoliittista linjaa on perusteellisesti muutettava. Niinpä he vakavasti suunnittelivat pakolaishallituksen muodostamista ulkomaille, mieluiten Englantiin. Monissa maissa maanpakolaishallituksen perustamisen suunnittelu vihollismaahan sota-aikana on asia, josta helposti seuraa rapsut ja vähintäänkin nappi ohtaan. Tuskinpa humalatilaakaan pidetään lieventävänä asianhaarana.
Muuten tuo Pietarin hukuttaminen on taas sikäli ajankohtainen asia, että kaupungin edustalle on nyt rakennettu melkein valmiiksi pato, jonka avulla hanke saattaisi teknisessä mielessä onnistuakin. Padon loppuunrakentaminen keskeytyi Neuvostoliiton romahdukseen, mutta montaa metriä työ ei jäänyt vajaaksi. Pitäisikin selvittää, onko Pietarin pato ihmiskunnan suurin ja turhin rakennusprojekti. Luulen, että kyllä se on ainakin Kiinan muuria mittavampi hanke.
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen
09.10.2010, 21:32
Rasakka mies oli Kekkonen; sen todistavat Tilastopajan tiedotkin:
Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, 181 cm, 63 kg
100m 11,0 s
korkeus 185 cm
pituus 6,64 cm
kolmiloikka 14.06 m
Ei tuloksia kaudella 2010
Kaikista kovin kansainvälisen tason tulos, eli vauhdittoman kolmiloikan 9,72 m, vielä puuttuukin Tilastopajan tiedoista.
Pysähtyneisyyden aikana puhuttiin, että tuo vauhdittoman kolmiloikan tulos olisi ollut peräti 50 vuotta maailmanennätys. Valtion päämiehistä ainoastaan uimari Mao ja golfari Kil Il Jung pystyivät haastamaan Kekkosen kilpaurheilijoina. Mao ui muistaakseni 10 kilometriä puoleen tuntiin ja Korean suuri johtaja osui golfissa joka lyönnillä reikään ihan harjoittelematta.
Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla keihäänheittäjä Hannu Siitonen paransi ”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku oikea kolmiloikkaaja olisi kokeillut lajia, olisi ME kolmisen metriä enemmän.
Kekkosten suvussa kolmiloikka-asiassa pojasta polvi parani, sillä Matti Kekkonen voitti Suomen mestaruuskisoissa pronssia vuonna 1953 tuloksella 14,45 m. Enää se tulos ei riittäisi mitaleille, vaan viime kesänä Matti olisi jäänyt Kalevan kisoissa kahdeksanneksi.
Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen
10.10.2010, 18:46
Kekkonen ei ollut aina kalju, vaikka se kummalliselta tiedolta nyt tuntuukin. Muistelmissaan hän paljastaa, että ”minulla oli yläluokille saakka runsas ja pehmeä tukka. Sitten se rupesi yhtäkkiä ohenemaan. Joku neuvoi, että ajelisin pääni puhtaaksi partaveitsellä: se edistäisi tukan kasvua. Minä hullu noudatin neuvoa ja annoin parturi Hedmanin kyniä pääni. En tiedä edistikö tämä manööveri kaljuuntumistani, mutta huomiota se ainakin Kajaanissa herätti.”
Nykyään paljaskuuppaisuudestahan on tullut nuorten miesten keskuudessa suorastaan muotioikku. Se ei enää herätä minkäänlaista huomiota. Huomiota ei oikein herätä nykyän mikään mukaan ulkoinen. Entisellä työpaikalla oli ATK-nörtti liikkui kauttaaltaan erilaisilla tarvekaluilla lävisteltynä ja ainut asia, joka herätti huomiota, oli erilaisten tarvekalujen helinä.
Ja Kuopion torilla käveli vastaani kesähelteellä karvainen miehenroikale yläruumis paljaan ja alaruumis viehkeään kesäkläninkiin sonnustautuneena eikä kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Väitänpä, että vielä minun nuoruudessani 30 vuotta sitten miehen poninhäntä tai korvakoru olisi savolaisessa pienviljelijä-metsuriyhteisössä vaarantanut kantajansa ruumiillisen koskemattomuuden, niin tuomittavaa kuin se onkin.
-
Kekkonen ei ollut aina kalju, vaikka se kummalliselta tiedolta nyt tuntuukin. Muistelmissaan hän paljastaa, että ”minulla oli yläluokille saakka runsas ja pehmeä tukka. Sitten se rupesi yhtäkkiä ohenemaan. Joku neuvoi, että ajelisin pääni puhtaaksi partaveitsellä: se edistäisi tukan kasvua. Minä hullu noudatin neuvoa ja annoin parturi Hedmanin kyniä pääni. En tiedä edistikö tämä manööveri kaljuuntumistani, mutta huomiota se ainakin Kajaanissa herätti.”
Nykyään paljaskuuppaisuudestahan on tullut nuorten miesten keskuudessa suorastaan muotioikku. Se ei enää herätä minkäänlaista huomiota. Huomiota ei oikein herätä nykyän mikään mukaan ulkoinen. Entisellä työpaikalla oli ATK-nörtti liikkui kauttaaltaan erilaisilla tarvekaluilla lävisteltynä ja ainut asia, joka herätti huomiota, oli erilaisten tarvekalujen helinä.
Ja Kuopion torilla käveli vastaani kesähelteellä karvainen miehenroikale yläruumis paljaan ja alaruumis viehkeään kesäkläninkiin sonnustautuneena eikä kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Väitänpä, että vielä minun nuoruudessani 30 vuotta sitten miehen poninhäntä tai korvakoru olisi savolaisessa pienviljelijä-metsuriyhteisössä vaarantanut kantajansa ruumiillisen koskemattomuuden, niin tuomittavaa kuin se onkin.
Tourusen kaurapelto maamme urheiluhistoriassa
11.10.2010, 19:44
Olen aina pitänyt Jorma Kinnusta harvinaisen hyvänä jutunkertojana. Nyt on myös paljastunut, että hän on harvinaisen rehellinen mies.
Nimittäin Kinnusen tarina siitä, että hän jo vuonna -63 heitti maailmanennätyksen, saa virallisen vahvistuksen Suomen urheiluelämän tämän hetken tunnetuimman edustajan, eli kirurgi Sakari Oravan, muistelmissa. Ja kukapa ei Oravaa uskoisi, usovaista miestä.
Oman kotikylänsä kentän vihkiäiskilpailuissa Kinnunen heitti keihäänsä takalaittomaksi eli se lensi kentän päädyn yli, jatkoi alamäkeen ja pysähtyi Tourusen kaurapeltoon. Pituudeksi arvioitiin 87 metriä. Silloinen virallinen maailmanennätys oli 86,74.
Mainittakoon, että verryttelyheitossa Kinnusen keihäs oli katkennut ja se korjattiin puutulpalla heittokuntoiseksi. Soini Nikkisen maailmanennätysheitto vuodelta -56 heitettiin myös kertaalleen katkenneella ja korjatulla välineellä. Saattaa olla, että liitokset jotenkin parantavat keihään liito-ominaisuuksia.
Kirurgi Sakari Oravan muistelmista paljastuu vähän yllättäen, että hän on entinen työläisnyrkkeilijä ja sarjansa nuorten Suomen mestari. Seura oli sama Kokkolan Jymy kuin Olli Mäellä; miehellä, joka menetti politiikan vuoksi olympiakullan.
Syöpää ja sähkömagnetismia
12.10.2010, 19:40
Kirjastolla oli yleisötilaisuus kännykän terveyshaitoista. Olin paikalla nuorison ja miessukupuolen edustajana. Yleisön joukossa mieleni valtasi se erikoislaatuinen tunne, että olen poikkeuksellisesti yksi tervejärkisimmistä koko porukasta.
Kännykkäprofessori kertoi, että 1600 tuntia kännykänkäyttöä kaksinkertaistaa aivokasvainriskin. Vastaväittäjä ilmavoimien insinöörimajuri päästeli raskaita huokauksia ja pudisteli päätään.
Olin ajatellut kysyä, että pitäisikö polkupyörändynamot kieltää. Nehän synnyttävät poikkeuksellisen voimakkaita sähkömagneettikentttiä huolestuttavan lähellä sukusoluja. En kysynyt, koska en halua loukata uskovaisia ihmisiä.
Sen sijaan kysyin, että onko perää siinä ubaanilegendassa, jonka mukaan vanhat MIG-lentäjät siirtyvät huomattavan usein taivaallisiin ilmavoimiin syövän uhreina. Tällaisen väitteen olen jostakin kuullut.
Ja tosiaankin kuulemma melkoinen osa niistä lentäjistä, jotka olivat 60-luvulla Kirgiisiassa koulutettavana, ovat saaneet syövän. Mutta aiheuttajaksi ei epäillä sähkömagneettisia ilmiöitä, vaan koulutusalueen lähellä tehtyjä ydinkokeita.
Riskejä
13.10.2010, 19:11
Kännykkäprofessori kertoi eilen, että monissa maissa kännykänkäyttö on terveyssyiden vuoksi Suomea tiukemmin kontrolloitua. Varsinkin Venäjä on kunnostautunut tässä asiassa.
Professori arveli syynä olevan sen, että siellä tiedetään millaisia terveysongelmia USA:n Moskovan suurlähetystössä on koettu jatkuvan sähkömagneettisen säteilyn vuoksi.
Professorin kertoma saattaa tietenkin olla hevosenleikkiä, mutta tulipa mieleeni, että tutkijat voisivat selvittää, millaisia terveysvaikutuksia rajanpinnassa elville ihmisille on aiheuttanut vuosikymmeniä jatkunut tutkasäteille altistuminen. Näkyykö asia syöpätilastoissa ja onko mäenpäällä asuvilla muita enemmän ongelmia? Siinäpä tutkimusaihe jollekin tulevalle tohtorille.
Mäkien huippujahan tutkan sädekeilat suoraan pyyhkivät. Ennen taisivat uukuniemeläisetkin toimia asiassa koekaniineina. Tosin rajan takaa taisi hävitä yksi näkyvissä ollut tutka-antenni männä vuonna.
Parikymmentä vuotta sitten Erik Wahkström julkoi kirjan nimeltä Ympäristöriskit. Kirjassa kerrottiin selvästi numeroilla, että miten paljon mikäkin terveysriski lyhentää elinikää.
Tupakanpoltto lyhensi muistaakseni ihmiselämää kuusi vuotta, kova viinanjuonti pikkuisen vähemmän. Läskillä ja suolallakin oli jonkin verran merkitystä, mutta kaikki muut pahana pidetyt asiat sitten olivatkin pelkkää akateemista taustakohinaa, joiden merkitys oli käytännössä mitätön. Muistelen, ettei edes korkeajännitejohtojen juurella asumisen vaarallisuudesta ollut näyttöä.
Potunnostoloma
14.10.2010, 16:59
Lumisade yllätti jälleen Keski-Suomen autoilijat. Harmittaa, etten vieläkään ole hakenut patenttia keksinnölleni, jonka uskon edistävän liikenneturvallisuutta liukkailla keleillä. Elikkä autojen renkaiden päälle voisi virittää karkeasta keinokuidusta vähän sukkahousukankaan tapaisesta tekstiilistä valmistetut liukuesteet. jotka lisäisivät kesärenkaiden pitoa. Tänään sellaisilla olisi ollut kysyntää Ysitien huoltoasemilla. Itse asiassa Niksi-Pirkalle voisi esittää, että hätätilanteessa sukkahousutkin ajaisivat saman asian.
Ennustan, että on tulossa tos kova talavi, kuten Savossa ennen sanottiin. Nimittäin luulen, että ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, että maamme ilmavirtaukset ovat pysyvsti muuttuneet idästä tuleviksi. Olemme siis siirtymässä mannerilmastoon. Kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Vanhan kansan sääprofeettojen siinä uskomuksessa, että kylmää talvea suraa kuuma kesä, saattaa olla tieteellinenkin pohja.
Nuoruudessani talvi tuli yleensä koulujen syyslomien aikaan eli lokakuun puolivälissä. Monta kertaa silloin pääsi jo luistelemaan järvenjäälle. Sen sijaan lapsuudessani syyslomalla ei vielä tullut talvea, koska ainakin Kärkkäälän kansakoulussa lyhyen syysloman ihan virallisenakin nimenä oli osuvasti ja käyttötarkoitusta ilmentävästi potunnostoloma. Se ajoittui jo syyskuun puolelle.
Suuria aikoja
15.10.2010, 20:17
Elämme kuopiolaisen palloilun suuria aikoja. Kalpa palasi ensiksikin pitkästä aikaa voittokantaan ja uskon, että joukkue on maaliskuussa kymmenen parhaan joukossa ja pääsee vahvana ennakkosuosikkina tavoittelemaan mestaruutta sitten, kun tosipelit alkavat. Muuten Kalpa – Tappara näkyy tunnin kuluttua maksuttomalla urheilukanavalla.
Ja toiseksi huomenna klo 14 on yksi kuopiolaisen jalkapalloilun tärkeimmistä peleistä. Silloin Kups saattaa varmistaa paikkansa Eurokentille ja suuri haaveeni on toteutumassa. Paljon mahdollista, että maailskuussa samaan aikaan, kun Kalpa pelaa mestaruudesta, Liverpoolin joukkue juoksee ties mikä paikka kylmästä sinisenä tummentuvalle Keskuskentän hyhmäiselle areenalle. Tosin Liverpoolilla menee sen verran huonosti, että voi olla, ettei se selviä Eurokentille Kupsin tavoin.
Muuten joskus 70-luvulla kävi niin, että Kups olisi päässyt Europeleihin, mutta joukkue kieltäytyi jostain käsittämättömästä syystä. Kupsissa on muutenkin vahva kieltäytymisperinne. Markku Hyvärinen kuulemma kieltäytyi, kun häntä puhelimella pyydettiin pelaamaan Pelen kanssa New York Cosmokseen. Oli kuulemma sanonut soittajalle, että ”en minä nyt jouva, minä oun mänössä Kuopioon.” Ja kun maalivahti Pertti Hännistä pyydettiin ranskalaisen suurseura Saint-Etiennen riveihin, vastasi mies ”ei teillä oo niin paljon rahhoo”.
Loppuun taputeltu
16.10.2010, 18:09
Tämä kausi on sitten Kupsin kotipelien osalta loppuun taputeltu, kuten urheilukielellä sanotaan, ja oivaan syysvireeseen päässyt, kuten urheilukielellä sanotaan, Ilja Venäläinen viimeisteli molemmat maalit, jälkimäisen suoraan ilmasta, joka on syksyn kulttuuriteko, katsokaapa vaikka itse tästä linkistä http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28296012 , ja tämän sankariteon myötä Kupsin selviäminen pelkästään Eurokentille on jo selviö, mutta lisäksi teko varmisti myös vähintäänkin pronssimitalin Veikkausliigassa, joka asia saa pannut kuumiksi monessa savolaiskodissa mitalikahvien merkeissä.
Tämä jalkapallokausi oli sittenkin hyvä kausi, vaikka kevään ensimmäisen pelin, sen Hjk:lle kärsityn 5 – 0 tappion jälkeen, jonka kaikki jalkapallon ystävät varmasti vielä muistavat, pelkäsin ihan turhaan, sillä joukkueemme on sittemmin taistellut kuin leijona ja kääntänyt lähes poikkeuksetta kaikki tasaväkiset ottelut edukseen, toisin kuin aiemmilla pelikausilla on ollut tapana tehdä, jonka voi katsoa johtuneen joukkueen lisääntyneestä itsevarmuudesta sekä maalihakuisesta tahtotilasta.
Siis Kupsin afrikkalaistaustainen joukkue voitti Pietarsaaren Jaron itäeurooppalaistaustaisen joukkueen ansaistusti 2 – 1 äsken jäisellä Keskuskentällä. Yleensä syksyn viimeisessä pelissä on ollut kylmää, tuulista, märkää ja pimeää, mutta tällä kertaa ongelmana oli talvisen matalasti suoraan silmiin paistanut aurinko, että sekin epäkohta vielä Keskuskentän kalsealla peliareenalla. Muuten olen sitä mieltä, että keinonurmi olisi asennettava tällä hetkellä käyttämättömänä olevalla Väinölänniemen stdionille, jotta kentälle juokseva Europelivastustaja, eli Liverpool, kuten uskon, saa tutustua yhteen maailman kauneimmista urheilupyhätöistä.
Seksiä ja väkivaltaa
17.10.2010, 19:11
Kannattaa lukea Itä-Hämeen asioita seuratessaan sikäläisiä nettisanomalehtiä. Niistä löytyy tapauksia, jollaisia ei missään muualla voi tapahtua. Minulla on ollut vahva muistikuva, että Jalmari Finnen hölmöläistarinat jotenkin ihan oikeasti liittyvät Itä-Hämeeseen ja taas tämä muistikuva vahvistuu.
Muuten jokin aika sitten omilla silmillä luin Itä-Hämeestä, että sysmäläiset ilmailunharrastajat olivat puusta veistelleet sikäläisen mielisairaalan vintillä ihan hyvän lentokoneen, mutta sitten huomattiin, ettei lentolaitetta saatu muuten ulos, kuin purkamalla vintti.
Itähämäläiset ovat monipuolisesti toimeliasta ja aikaansaapaa väkeä. Nyt on Hartolassa ollut tarkoitus tuottaa seksielokuva, mutta siitä tulikin lopulta väkivaltafilmi, kuten tästä Heinolan seudun uutisesta voi lukea http://www.ess.fi/?article=299643 . Yleensä Itä-Häme-lehden tyypillinen otsikko oli ennen, että miestä puukotettiin ryyppyporukassa, mutta tällä kertaa otsikko voisi poikkeuksellisesti olla, että miestä puukotettiin elokuvatuottajaporukassa.
Luulenpa arvaavani tapauksen taustat. Nimittäin sähköttömässä mökissä yritettiin harrastaa seksiä aggregaatin avulla, mutta siinä touhussa kyllä rauhallisempikin mies lopulta hermostuu. Ainakin, jos ensirakastaja joutui ennen kohtausta repimään kaksitahtikonetta käyntiin; ne ovat viheliäisiä värkkejä. Tuossakin on varmaan ollut piikki tulupassa ja tulppa pässyt kastumaan ja sen jälkeen on helposti tunnelma pilalla ja pahamieli ja lisäksi akat alkavat säksättämään.
Elokuvatuottajien olisi kannattanut muistaa, että päreen valossakin kuvaus olisi onnistunut paremmin ja nestekaasulaitteet ovat vallan mainioita mökkiolosuhteissa. Muistelenpa muuten, että Pörsänmäen rocktähti Toivo Ryynänenkin soitteli uransa alussa nestekaasukitaraa, kun ei ollut kylällä vielä sähköjä.
Tikka-Jussi
18.10.2010, 18:53
Katsoinpa tuossa Yle Areenalta suuren homokeskustelun, joka jostain minulle käsittämättömstä syystä kuohuttaa suomalaista yhteiskuntaa siinä määrin, että lomautukset uhkaavat seurakuntien työntekijöitä, koska verotulot vähenevät dramaattisesti. Kansanedustajien Päivi Räsäsen ja Pentti Oinosen sanailua seuratessani tuli mieleeni Tikka-Jussi, joka vaikutti lapsuudessani Kärkkäälän vahvasti körttiläistaustaisessa hengellisessä elämässä.
Tikka-Jussi oli vanhemman puoleinen itseoppinut sananselittäjä, joka kierteli esittelemässä tulkintojaan Raamatusta seuroissa, joita siihen aikaan järjestettiin. Naisen asemaankin Jussi oli perehtynyt ja hänen teologinen näkemyksensä naissukupuolen roolista maailmassa kuulemma oli, että nainen on luotu miehen aluseksi.
Muuten aivan oikeassahan Päivi Räsänen on; kyllä se Korinttolaiskirje yksiselitteisesti kieltää miesten homostelun. Vähän vajavaiseksi hänen tulkintansa kuitenkin jää, sillä jos Raamattua oikein tarkkaan tutkii sen alkuperäisessä ja värentämättömssä muodossaan, niin ainakin jos homostellessa syyllistytään myös avionrikkomiseen, niin kivittämällä tapahtuva kuolemanrangaistus on seuraamuksena selviö.
Eli vaarallinen vapaamielisyys on hiipimässä kansankirkkoomme kansanedustaja Räsäsen myötä. Eikä sitäkään kieltoa enää kunnioiteta, jonka mukaan naisella ei ole puheoikeutta seurakunnassa, vaan hänen on oltava ihan hissukseen. Siitäkin on tiukka määräys siinä samassa Korinttolaiskirjeessä.
Väinö Vopio-palkinto Päivi Räsäselle
19.10.2010, 20:07
Räsäs-keskustelun mainingit lyövät korkeina. Iltalehdessä agnostikko ja tähtitieteen professori Esko Valtaoja esittää seuraavaa uskonnonvapauteensa vedoten, jonka epäilen olevan satiiri-huumoria, jota ei meillä välttämättä ymmärretä:
”Saman vapauden nimissä minäkin sanon sitten omani. Puheenjohtaja Räsänen pitäisi saada eheyttämishoitoon, jonka jälkeen hänet pitäisi panna elämään avioliitossa toisen naisen kanssa, täräyttää Valtaoja. Hän pohtii myös, voivatko Räsäsen lapset kasvaa tasapainoisiksi nykyisessä perheessään. ”
Valtaoja on monipuolisesti tunnustettu keskustelija uskonasioissa. Ensiksi hän sai uskontoa pilkkaavasta kirjastaan Kotona maailmankaikkeudessa Tiede-Finlandian Isä Ambrosiuksen kädestä. Sitten hän sai kirjastaan Nurkkaan ajettu Jumala sekä Vuoden kristillinen kirja-palkinnon että myös ateistien Väinö Voipio-palkinnon. Väinö Voipio-palkinto luovutetaan vuosittain tieteellisen ja uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä.
Esitänkin, että tämän vuoden Väinö Voipio-palkinto myönnetään kansanedustaja Päivi Räsäselle hänen näyttävästä työstän tieteellisen ja uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä. Mikään vapaa-ajattelijoiden kampanja ei ole saanut viikossa 25000 ihmistä eroamaan kirkosta.
Suuri humanisti
20.10.2010, 19:52
Mielenkiintoinen ihminen tuo eilen mainittu tuomari, kirjailija ja suuri humanisti Väinö Voipio. Wikipedia kertoo hänestä ja hänen humanistisesta elämnasenteestaan mm. seuraavaa:
Väinö Voipio oli 1960-luvulla innoittajana myös humanismista kiinnostuneille ja oli perustamassa Suomen humanistiyhdistystä Helsingissä 1968.[6]
Vakaumuksellisuus oli Voipiolle ”sydämen lämmön sanelemaa tahtoa toimia kaikkea sitä kärsimystä, pimeyttä ja vääryyttä vastaan, jota maailmassamme niin paljon tapahtuu.” Kirjoituksissaan Voipio puhui totuuden ja hyvyyden puolesta tehdystä työstä lähimmäisen ja koko kansan hyväksi. Ihanteena hän esitti epäitsekkään toiminnan puhtain keinoin.[7] Vapaa-ajattelijain liiton vuonna 1993 perustettu Väinö Voipio -palkinto on nimetty hänen mukaansa.[8]
Erityisen mielenkiintoiselta ja yllättvältä tuntuu se, että muistaakseni Marko Tikan kansalaissodan kenttätyomioistumia käsitelleesstä kirjasta käy ilmi, että Väinö Voipio toimi nuorena miehenä Viipurin kenttäoikeuden tuomarina. Hänen kunniakseen on mainittava se, että taulukoita tutkittuani olin katsovinani, että hän antoi vain yhden kuolemantuomion. Tosin sekin on suurelle humanistille liikaa, ja olisi joskus selvitettävä tapauksen taustat ja mihin pykälään tuomio perustui. Sitä pykälää nimittäin etsitään vielä 91 vuotta myöhemminkin, koska kuolemtuomion yksiselitteisesti mahdollistavaa pykälää ei välttämättä laissa silloin ollut.
Voipio ei ollut ainoa kirjailija, joka toimi kenttäoikeksissa. Ainakin savolaisen sanarieskan taitaja Kalle Väänänen ja kansallisrunoilja V. A. Koskenniemi kunnostautuivat samassa asiassa. Sen sijaan Ilmasi Kianto, jonka elämänkerta on nyt pöydälläni, ei ollut tuomarintehtävissä, vaan ihan pelkästään kirjailijan roolissa ja asian harrastuksesta hän vaati myös punikkiakkojen tappamista naarassusien tapaan.
Voipion linja oli Viipurin silloisissa oloissa humaania toimintaa. Kaupungissa suoritettiin kansanmurha eikä asialla tuomioistuimia vaivattu, vaan ne tehtiin ilman mitään turhia byrokraattisia muotoseikkoja elikkä tekijät syyllistyivät yksiselitteisesti murhiin. Äskettäin ilmestyneestä Karjalan historaa käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että jääkäreiden ennen kaikkea venäläisiin siviileihin kohdistuneen joukkotuhonnan tarkoituksena oli romuttaa ryssän upseeri Mannerheimin arvovalta sekä sytyttää sota Venjää vastaan.
Jäkimäisessä pyrinnössä onnistuttiinkin, mutta se kyllä vei 21 vuotta.
Ikäkausiurheilijoita
21.10.2010, 19:08
Eilen luomupuutarhuri evp Arvi Nurmi siirtyi sarjaan M yli 80 v. Onnea Arville, joka on kuvassa vaimonsa Kaisun kanssa. Jos saan ylipuhuttua Arvin ensi talvena veteraanien MM-kisojen 50 kilometrin perinteisen tyylin hiihtoon, voittaa hän toiseksi tulevaa useilla kierroksilla. Arvi on nimittäin tosi kopsakka ukko ja yksi kylän kovakuntoisimmista miehistä. Tosin en usko, että saan miestä enää innostumaan kilpaurheilusta näin kypsemmällä iällä.
Arvi on yksi Kärkkäälän kovakuntoisimmista, koska syntyjään kärkkääläinen Korhosen Niilo asuu nykyään Mustolanmäellä. Olen tuossa tutkaillut ikäkausitilastoja ja vaikuttaa vahvasti siltä, että Niilo voittaa seuraavissa veteraanien MM-kisoissa sarjassa M yli 75 v sekä maratonjuoksun että kymmenottelun. Harvinainen yhdistelmä jollaiseen ihmetekoon ei edes Elmo, Kainalniemen Hiki, pystynyt.
Tosin Niilo ei taida olla Korhosten perheen menestynein urheilija, koska hänen vaimollaan Aulilla, joka tietysti myöskin on Kärkkäälän tyttöjä, on SM-mitaleja kestävyysjuoksusta noin 50, joista 18 kultaista. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Aulin mitaliluettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.
Minulla on muuten epäilys, että pula-ajan Suomen kasvatit ovat huomattavasti sitkeämpitekoisia kuin nykyajan valmispitsasukupolvi.
Työnorjat
22.10.2010, 19:28
Suuri homokeskustelu jatkuu ja kiihtyy. Eilen Nelosen uutisissa tasavallan presidentti Tarja Halonen ja yläasteen oppilas Maija Koivistoinen ( 15 v, Puotinkylän Valtti) ottivat terävästi kantaa asiaan. Uutisten jälkeen keskusteluohjelmassa A-Plus oli kuultavana pappi, joka oli menettänyt virkansa, koska oli ottanut Raamatun käskyt ja kiellot liian tosissaan.
Nuori toimittaja nainen arvosteli ohjelmassa Raamattua myös siitä, että se hyväksyy orjuuden. Missähän kohdassa tällainen hyväksytään, tiedusteli evp. pappi eikä toimittaja osannut vastata, koska oli liian huonosti kirjansa lukenut. Eikä sieltä taida hyväksyntää asialle löytyä, mutta muuten Mooseksen kirja ottaa asiaan kantaa.
Ja näin sanoo Herra: ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan” (2. Mooseksen kirja, 21:20-21).
Tämä Ison Kirjan kohta on tänäkin päivänä muistettava ainakin paheellisessa ja intohimoja kuohahtelevassa Heinolan kaupungissa. Nimittäin jokunen vuosi sitten eräs sikäläinen ravintoloitsija tuli uskoon ja ilmoitti ainakin lehtitietojen mukaan, että hänen ravintolassaan ei sitten noudateta mitään tessejä ja tsl:ia vaan Mooseksen lakia.
Tietooni ei ole tullut, että yllä olevaa Mooseksen kirjan kohtaa ravintolan työsuhteissa olisi kuitenkaan sovellettu. Ja tietääkseni lehtikirjoittelun jälkeen ravintolan asiakasmäärä nousi, koska ihmiset ympäri maata kiinnostuivat asiasta ja tulivat tarkastamaan, miten hommat hoituvat vanhatestamentillisessä hengessä. Hyvinhän ne hoituivat tavallisesti luotettavista lähteistä saamieni tietojen mukaan.
Hopea ei ole häpeä
23.10.2010, 19:24
Kups taisteli sitten hopelle ja siitä on lapsen mieli nyt hyvä. En tosin keksi yhtään kappaletta järkiperäisiä syitä sille, miksi lapsen mieleni on nyt hyvä.
Mukava ja lämmin oli päättynyt sarjakausi. Viisi vuotta olen tuskaillut kaupungin jalkapallontason surkeutta, mutta tänä kesänä Kups pelasi iloista jalkapalloa ja säännöllisesti voitti tasaiset ottelut kovalla yrityksellä. Tosin kaksi asiaa vielä kaivelee.
Ensiksikin Maarianhaminaa vastaan kotiottelussa Kups sai viime hetkillä rankkarin. Koska Oravainen oli kaadettu pelaaja, antoi valmentaja hänen se ampua, vaikka joukkueessa on puolenkymmentä sellaista miestä, jotka varmasti tekekevät pilkulta maalin. Oravainen ei ole sellainen ja siinä meni kaksi sarjapistettä.
Toiseksi Tps-ottelussa erotuomari ajoi joukkueen parhaan, eli Ilon, aiheetta ulos, siitä seurasi kolmen ottelun pelikielto ja siinä saattoi mennä noin kolme pistettä. Jos nämä turhaan menetetyt viisi pistettä olisivat olleet viimeisillä sarjakierroksella plakkarissa, Kups olisi tavoitellut mestaruutta.
Hyvä mieli on sitten siitä, että Lahti putosi. Lahdessa pelataan ihan hyvää jalkapalloa, mutta sikäläiset katsojat ovat maamme huonoiten käyttäytyviä.
Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan, että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopioloainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät huutavat. Tuon ruman sanan ymmärrän, mutta mikä on tuo Maalinen.” Äiti osasi kertoa, että Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista.
Kivitystä
24.10.2010, 19:06
Uskonkiistat vain jatkuvat yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Tuntuu siltä, että yhtenäinen valtakirkkomme on jakaantumassa uusitestamentilliseksi ja vanhatestamentilliseksi kirkoksi. Sunnuntain Hesari omisti aiheen käsittelemiseen monta sivua ja telkkarissakin taas keskusteltiin Raamatun tulkinnasta ja sain lisävalaistusta kivitysteemaan, joka minua vanhana heittolajien harrastajana kiinnostaa.
Pappi Jaakko Heinimäki, joka on varmasti virkansa puolesta uskonasioihin perehtynyt, vaikka mielestäni hänen toimimisensa pappina on niukkojen resurssien haaskausta, sillä miehen olisi siirryttävä kuularinkiin, koska lahjoja on, kertoi ruudussa, että Raamatusta löytyy myös kehoitus siihen, että tottelemattomat lapset on kivitettävä. Heinimäki itse vaikutti suhtautuvat tähän Raamatun kohtaan kielteisesti, mutta itse olen sitä mieltä, että kyllä noille ikkunani alla viritetyillä mopoilla yökaudet meteliä pitäville kolleille olisi tehtävä jotakin.
Kivitysasia on nyt sen verran ajankohtainen, että kirkolliskokouksen olisi laadittava siitä selvät toimintaohjeet. Kirkolliskokouksethan ovat aikojen saatossa muovanneet kristinuskon perusteita. Luinpa äskettäin jostain, että käsitys Neitsyt Marian ikineitsyydestäkin synnytettiin äänestyspäätöksellä vuoden 431 Efesoksen kirkolliskokouksessa.
Sorsa
25.10.2010, 19:11
Olen minäkin seurannut kivitystä; aihetta, jota olen aiemminkin käsitellyt. Oppikoulun ekaluokalla meillä oli pitkät ruokatunnit ja niiden ajanvietteeksi silloiset pikkupojat osasivat omatoimisesti kehittää harrastustoimintaa. Nykyäänhän ne vain pelaavat sisällä tietokonepelejä. Me sen sijaan hararstimme sekä ulkoilua että liikuntaa ja kävimme joutoajalla kivittämässä tuota kuvan Sorsa-laivan hylkyä.
Jostain merkillisestä syystä Sorsa-laiva oli päätynyt opettaja Sorsan, eli Vempulan, rantaan ihan koulun lähelle. Opettaja Sorsalla ja laiva Sorsalla ei ollut käsittääkseni mitään suhdetta, vaan Sorsan päätyminen Sorsan rantaan johtui pelkästä sattumasta.
Emme olleet häiriintyneitä vaan pelkästään läpeensä perkeleellisiä. Itse tuskin syyllistyin Sorsan kivitykseen, en ainakaan muista niin tehneeni ja ainakaan en heittänyt ensimmäistä kiveä. En edes muista, että olisimme ajatelleet asiaan liittyvän mitään luvatonta.
Luulenpa, että luontoäiti on sen viisaudessaan niin suunnitellut, että pojankoltiaisten täytyy leikeissään totuttautua tekemään kauheukisa, jotta he pystyvät sitten kypsemmällä iällä testosteronidementian iskiessä tekemään niitä vaadittuja oikeasti kauheita asioita.
Sorsa-laiva oli rakennettu joskus vuosisadan alussa ja se liikennöi Suonteella vuoteen -60 asti, jolloin se jäi lahoamaan hyödyttömänä. Muistelen kerrotun, että laivan kapteenilla oli paha ärrävika, mutta siitä huolimatta hän kuulutti ujostelematta, että ”syrjäkaria eteenpäin”.
Kuvan reunassa näkyy vanha Siionin silta. Siinä on veikeä rakenneratkaisu, jolla pyrittiin turvaamaan laiva- ja veneliikenteen edut harjoitettaessa henkilö- ja bagaashiliikennettä. Jos silta joskus uusitaan, niin vaadin ehdottomasti, että se pitää entistää juuri tuollaiseen kuvan esittämään kuosiin.
Toiseksi tärkein asia
26.10.2010, 20:02
Ei kiinnosta kuopiolaisia maailman toiseksi tärkein asia eli ilmastonmuutoksen uhka. Männä viikolla oli arkkipiispa Leon vieraana kaupungintalolla ilmatieteen laitoksen johtaja Petteri Taalas kertomassa tästä ajankohtaisesta asiasta, mutta hävettävän vähän oli väkeä paikalla.
Jos ilmastonmuutosongelman sijasta tilaisuuden aiheena olisi ollut ajankohtainen yhteiskuntaa riivaava homo-ongelma, ei Kuopion torikaan, joka on Pohjoismaiden suurin, olisi riittänyt. Varsinkin, jos aiheesta olisi ollut alustamassa entinen ortodoksisen miesyhteisön johtaja, jonka laitoksessa taisi olla ammoin jotain hässäkkää, jonka seurauksena yhteisön johtaja vietti muutaman vuoden selliretriitissä mietiskellen ja ikoneita maalaillen. Näillä ikoneilla saattaa vielä joskus olla suuri keräilyarvo.
Itsekin mietin pitkään, että männäkkö, koska joskus on tuota asiaa tullut harrastettua lähiyhteisön mielestä vähän liikaakin. Aika monelle olen selostanut, että ilmakehässä on Pillilupi-5-askin kannen laskelman mukaan kutakin ihmistä kohti 30 tonnia hiiltä ja että sitä on tasan kymmenen tonnia liikaa. Ja epäsuhta kasvaa dramaattisesti, mikäli kiinalaiset ja intialaiset eivät tyydy kohtuulliseen elintasoon, vaan haluavat jääkaappeja itselleen.
Tutkimusteni mukaan ainoastaan noin kaksi prosenttia kansasta pätkän vertaa välittää tuosta jääkaappiongelmasta ja sekin kaksiprosenttinen koostuu tosi rasittavista ihmisyksilöistä.
Metaaniklatraatit
28.10.2010, 19:06
Rohkaisin ujohkon mieleni ja kysyin arkkipiispan tilaisuudessa ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalakselta hänen suhdettaan metaaniklatraatteihin, joissa piilee maailmalle lähes homouteen verrattava uhkakuva. Heinolalaislähtöinen tieteiskirjailija Risto Isomäki on ansiokkaasti kirjoitellut tästä asiasta.
Syvällä meren pohjassa vaanivat metaaniklatraatit sisältävät hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin muut fossiiliset polttoaineet yhteensä. Metaani on 25 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Jos metaaniklatraatit pölläyttävät sisältämänsä kaasut ilmoille, ihmisen toimilla ei ole siinä tilanteessa luultavasti enää mitään tehtävissä, vaan kärvennymme kaikki eräänlaisessa helvetin tulessa.
Viime vuosina ilmakehän metaanipitoisuus on merkittävästi noussut ja kyseessä saattaa olla itseään ruokkiva nopeasti kiihtyvä ilmiö. Jos teoria saisi virallisen tieteellisen vahvistuksen, olisi se hyvin vapauttava kokemus ja ihmiset voisivat lakata huolehtimasta turhasta ja ottaa asiat rennosti.
Ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalas ei uskaltanut vielä ottaa jyrkästi kantaa pikaisesti uhkaavaan maailmanloppuun, vaan kertoi, että asiaa ollaan alkamassa tutkimaan ilmatieteenlaitoksen toimesta.
Aronia
28.10.2010, 19:23
Sen verran tuosta maailman toiseksi tärkeimmästä asiasta, että nykyinen ylimääräinen hiilidioksidi ilmakehässä on helposti ratkaistava ongelma. 9 miljoonaa neliökilometriä, eli Kiinan pinta-alan verran, uutta metsää imaisee hetkessä turhat kaasut pois. Samalla tämän uuden metsikön tuottamalla puumäärällä voidaan turvata helposti myös koko ihmiskunnan energiahuolto kuten myöskin koko ihmiskunnan ruokahuolto, mikäli ymmärretään istuttaa vaikkapa omenapuita.
Elikkä meidän jokaisen on istutettava 15 aaria uutta metsää. Ei kuullosta pahalta. Viimeksi Suonenjoella käytyäni aloitin omalta osaltani ilmastotalkoot ja ostin erikoistarjouksesta kuusi aroniapensaan tainta syyserikostarjouksesta. Normaalisti ne maksavat 17 euroa kappaleelta, minä maksoin euron. Eivät olleet hinnankiroissa.
Aronia on hyvä marja. Kapitalistinen tiedemies jalosti sen koristekasviksi, mutta neuvostoliitossa kommunistiset tiedemiehet valjastivat sodan jälkeen tämän Saksasta sotasaaliina saadun turhahkon kasvin tuottamaan syötäviä hedelmällisiä marjoja kansantalouden tarpeisiin.
Aroniasta voidaan valmistaa mehuja, mutta Wikipedian mukaan myös viinejä. Itse en aio ruveta läträämään viinien kanssa, vaan keittelen marjat suoraan pontikaksi. Nimittäin meillä on ihan tyhjäkäytöllä hyvä mehumaija ja kaltaiseni käsistään kätevä mies muuttaa sen hetkessä pontikkapannuksi. Aroniapontikka on varmasti hyvää ja uskon sen vahvistavan verta.
Valtakunnanjohtaja
29.10.2010, 19:25
Sarjassa savolaisia puoluejohtajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on tänään esittelyvuorossa edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Toissailtana telkkarissa oli kovasti surullinen tarina tästä jo edesmenneestä varkautelaissyntyisestä kuuluisuudesta.
Tosiaankin yllättävä asia, että Siitoinkin oli Savon poekia; jostain syystä hän ei itse sitä mitenkään korostanut. Enemmänkin oli esillä miehen arjalaistausta, kertoihan hän olevansa saksalaisen upseerin ja suomalaishuoran jälkeläinen. Äiti oli ilmeisesti varkautelaisia lapsenpäästön tapahtumahetkellä.
Oma teoriani on, että Siitoin sukunimen pitäisi olla oikeasti Siitonen. Nimittäin vielä 1800-luvun kirkonkirjoissa ei käytetä sukunimissä nen-päätettä, vaan tilalla on oin-pääte. Koivistoinenkin näyttää kirjoitetun muotoon Koivistoin. Vanhat itähämäläisetkin välttävät vieläkin murteessaan nen-päätettä, siispä esimerkiksi Korhonen on Korhoin ja Virtanen Virtain.
Vahoissa kirkonkirjoissa naisten sukunimien nen-pääte sen sijaan korvattiin tar-päätteellä. Niinpä esimerkiksi Tulitikkujalainaamassa-romaanin Kaisa Karhutar olisi nykyään Kaisa Karhunen.
Tuossa alussa mainitussa Siitoin-dokumentissa oli surullista varsinkin se, että Pekan koulussa huippulahjakas poika, keskiarvo päästötodistuksessa 9.9, nousi siinä määrin isäänsä vastaan, että mukiloi tämän pahanpäiväisesti. Ilmeisesti valtakunnanjohtaja ei tapauksen jälkeen ollut pelkästään mielipiteiltään sinimusta vaan myös ulkomuodoltaan. Poika kuoli vähän myöhemmin ajettuaan 18-vuotiaana autollaan päin kauhakuormaajan kauhaa.
Lopuksi voimme tutustua videopätkään valkoisen herrarodun edustajien laivaseminaarista. http://www.youtube.com/watch?v=umm7WhxcRiw
Vapauttakaa ne!
30.10.2010, 22:02
Homokeskustelu on väistynyt taka-alalle, kun suomalainen yhteiskunta on ryhtynyt keskustelemaan hiihdourheilun kielletyistä lisäaineista. Ehkä nämä pääkeskusteluaiheet osoittavat, että maassa on kaikki hyvin, kun ei tuon pahempia ongelmia löydy.
Tai sitten suomalaiset ovat maailman epärehellisintä kansaa. Missään muualla ei nimittäin ole urheilun ympärillä sellaisia väärinkäytöksiä kuin täällä; hiihtoliiton johtokin näyttää olleen lähinnä pikkurikollisjoukkion käsissä. Huolestuneet vanhemmat eivät kohta uskalla päästää lapsiaan ladulle. Ehkä joku huumekäytön porttiteoria soveltuu hiihtoharrastukseenkin. Harrastus aloitetaan viattomannäköisellä hiihtelyllä ja kohta käytetään suonensisäisiäaineita.
En ole muuten kuullut, että Norjassa olisi ihmetelty sitä, että vaikka suomalaiset käyttivät kaikkia mahdollsia vippaskonsteja, niin norjalaisille ei silti kunnolla pärjätty. Eikä Jamaikalla käydä kansalaiskeskustelua siitä, että miksi sikäläiset pikajuoksijat ovat niin käsittämättömän nopeita. Eikä Iranin ja Turkin ylivoimaa painonnostossa näissä maissa äimistellä. Muistaakseni sikäläiset alasarjojen naispainonnostajat ovat vastaavia meikäläismiehiä vahvempia.
Alan olla sitä mieltä, että tämä pelleily alkaa riittää. Veronmaksajien rajallisia rahoja ei pidä enää käyttää näennäiseen dopingvalvontaan, koska systeemi ei toimi; vain amatöörimäiset harrastelijat jävät kiinni. Ja sitä paitsi geeniteknologia on tulossa tai ehkä jo tullut huippu-urheiluun ja sen valvontaan ei liene keinoja.
Kannattaa muistaa, että jo vuonna 2003 Tiede-lehti kirjoitti seuraavaa:
Geenihuijareita vuonna 2008
Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.
– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. – Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.
Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.
Kärkkäälä ja Talvisota
31.10.2010, 20:27
Tämä asia olisi ollut ajankohtainen vajaa vuosi sitten, jolloin Talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 70 vuotta, mutta onnistuin hankkimaan tämän kuvan vasta viime kesänä, jolloin Suonenjoen koulutoimenjohtaja sen minulle ystävällisesti toimitti.
Kärkkäälän kansakoulussa koulua käyneistä miehistä menehtyi Talvisodassa kymmenen. Jostain syystä muistolaatassa on vain kuusi nimeä. Ilmeisesti laatta on kaiverrettu pian sodan jälkeen eikä silloin ollut vielä tarkkaa tietoa kaikista sodan uhreista.
Välirauhan tai Jatkosodan aikaan viittaa myös tuo kuvassa näkyvä näyttävä hakaristikoristelu. Toisen maailmansodan jälkeen tunnus oli sen verran kiistanalainen, ettei sitä olisi samassa määrin käytetty. Tietääkseni hakaristi oli Suomen ilmavoimien tunnus ja meikäläinen hakaristi poikkesi hieman Saksan vastaavasta, vaikka sitä ei tyhmempi heti huomaa.
Kymmenen vainajaa reilun 300 asukkaan kylästä on paljon. Suomalaisia kuoli Talvisodassa runsas puoli prosenttia, kärkkääläisistä meni 9 % eli kuusi kertaa enemmän. Selityksenä on se, että Kärkkäälän miehet sotivat Laatokan pohjoisrannalla, joka oli tosi kova paikka.
Äskettäin telkkarissa oli dokumentti samalla suunnalla sijainneen Petäjäsaaren taistelusta. Saarta puolustanut nilsiäläisistä ja rantasalmelaisista koostunut komppania sai määräyksen puolustaa saarta viimeiseen mieheen. Näin he sitten tekivätkin; kahdesta pienestä pitäjästä kaatui kummastakin kymmeniä miehiä muutamassa päivässä.
Kärkkäälän koulun oppilaista Talvisodassa menehtyivät seuraavat:
Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies
Otto Korhonen, työmies, sotamies
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies
Aukusti Räisä, työmies, sotamies
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies
Veljes Väisänen, työmies, sotamies
Pro Patria-taulussa on Jaakko Korhosen nimi ja erikoista Jaakon tapauksessa on, että Sankarivainajat-tietokannan mukaan hän on kuollut 7.8.1941, eli Jatkosodan aikaan. Olisiko niin, että hän haavoittui Talvisodassa ja menehtyi vasta runsas vuosi myöhemmin.
Edellä olevasta luettelosta voisi päätellä, että Suomella oli todellakin työläis-talonpoikaisarmeija. Luulen, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka muistavat nämä miehet. Pyytäisin ystävällisesti, että lähettäisitte tietojanne minulle. Yritän siirtää niitä sitten Kärkkäälän kylän internet-sivulle.
Kaatuneet 1939 – 1944
-
Minun kouluaikanani Kärkkäälän kansakoulun seinällä ei ollut eilistä Talvisodan muistolaattaa, vaan tämä Pro Patria-taulu. Koulun satavuotisjuhlassa vuonna 2004 Jouko Markkanen teki arvokkaan kulttuuriteon ja ohikulkiessaan nappasi viimetingassa kuvan taulusta, joka ilmeisesti on hävinnyt jonnekin. Kukaan ei ainakaan tunnu tietävän, missä se tällä hetkellä on.
Muistolaatta kertoo sen, että sota satutti Kärkkäälän kylää pahasti. Reilun 300 asukkaan kylästä kaatui 20 miestä. Tuossa laatassa on 19 nimeä, mutta lisäksi kärkkääläisistä kaatui myös Onni Markkanen, joka oli käynyt kansakoulunsa muualla ja näin ollen hänen nimensä lienee jonkun muun koulun seinällä.
Suomalaisista menehtyi sodassa vajaat kolme prosenttia. Kärkkääläisiä meni reilut pari kertaa enemmän. Sotaan lähteneistä joka kahdeksas ei palannut. Oletan, että kärkkääläisistä miehistä jäi palaamatta joka neljäs. Suurelta osin kaatuneet olivat samanikäisiä kuin ne nuoret, jotka nykyään ajelevat lökapöksyissä rullalaudoilla jännitystä etsien. On hyvä, että heillä on tilaisuus harrastaa moista.
Toivon, että Kärkkäälän kylän nettisivuille kerätään tietoa kylän sota-ajan tapahtumista ja sodissa menehtyneistä. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan surulliseen tunnelmaan sopivaa musiikkia.http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34
Sovassa männeet
03.11.2010, 19:58
Sodankäyneet miehet eivät liiemmälti käyttäneet ilmaisua kaatui sodassa, vaan puhuivat, että se ja se mäni sovassa. Savolaiset eivät ole kovinkaan pateettisuuteen taipuvaista kansaa. Kiiskin-Aaro, joka oli kylän teurastaja ja jolla oli ammattinsa puolesta realistinen näkemys elämän ja kuoleman kysymyksiin, ei puhunut että, joku kaatui tai edes mäni sovassa, vaan hänen mukaansa sotatoimissa menehtynyt tapettiin sovassa.
Tässä jäljempänä tarkempaa tietoa sodassa kaatuneista, männeistä ja tapetuista kärkkääläisistä, eli nimi, ammatti, sotilasarvo, syntymäpäivä, kuolinpäivä, kuolinpaikka ja jos haavoittuminen on tapahtunut muualla niin myös haavoittumispaikka. Jaakko Korhosen ja Vilho Laitisen kuolinpaikkoja ei löydy ja jos joku ne tietää, niin olisin kiitollinen lisätiedoista.
Manne Hiltunen, työmies, sotamies, 10.9.20-7.10.44, Kemi
Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies, 16.6.09-4.1.40, Ruokojärvi
Yrjö Kauppinen, hevosmies, sotamies, 22.11.08-26.07.41, Leppäselkä
Pekka Kiiskinen, sähkötyömies,sotamies, 6.5.00-8.8.41, Tuoksjärvi
Aukusti Korhonen, työmies, sotamies, 5.3.13-26.12.39, Syskyjärvi
Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies, 22.7.19-7.8.41, Jsp (paikasta ei tietoa)
Kurre Korhonen, maanviljelijä-pka, kersantti, 9.5.17-8.9.41, Kotkatjärvi (katosi)
Otto Korhonen, työmies, sotamies, 25.5.15-5.2.40, Pitkäranta
Vilho Laitinen, työmies, sotamies, 4.8.20-16.8.41, 2. kenttäsairaala (paikasta ei tietoa)
Martti Markkanen, maanviljelijä, sotamies, 14.11.13-1.8.41, Putrolampi
Onni Markkanen, opiskelija, luutnantti, 29.4.17-28.6.44, Ylivesi
Mauri Matilainen, maanviljelijä, korpraali, 18.3.07-17.8.41, haav. Värtsilä, 29. sotasairaala
Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies, työnjohtaja, sotamies, 13.95-13.3.40, 11. sotasairaala
Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti, 21.11.11-23.2.40, haav. Impilahti, 19. kenttäsairaala
Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies, 23.12.15-12.3.40, Pitkäranta
Akseli Rytkönen, maanviljelijä, korpraali, 15.2.01-2.11.41, Kontiovaara
Aukusti Räisä, työmies, sotamies, 14.9.09-20.2.40, Yläsommee
August Somerpuro, vääpeli, 16.5.95-21.9.41, Tuoppajärvi
Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies, 27.12.15-27.12.39, Kuhmo
Veljes Väisänen, työmies, sotamies, 27.9.10-18.1.40, haav. Impilahti, sotasairaala
Kurre ja Veljes
03.11.2010, 20:23
Korjasinpa tuossa eilistä luetteloa. Lisäsin Kurre Korhosen kohdalle sen, että hän katosi syksyllä 1944 Kotkatjärvellä. Ei siis ole varmuutta hänen kaatumisestaan. Sellaista juttua olen sovankäyneiltä miehiltä kuullut, että Kurre olisi jäänyt johonkin palaneeseen saunaan.
Kävin viime kesänä Kotkatjärvellä ja jututinkin siellä erästä Teppanaa, joka hyvin muisti suomalaisten tulon kylälle. Harmittaa, etten älynnyt kysyä hyvämuistiselta starikalta, olisiko hänellä ollut tarkempaa tietoa kylän valtauksen vaiheista.
Teppana, joka on ylhäällä kuvassa kuvassa, muisteli suomalaismiehityksen aikaa ihan hyvällä. Kun venäläiset valtasivat kylän takaisin, joutui hän heti Puna-armeijaan sotimaan saksalaisia vastaan. Sotaväkireissu oli kestänyt jostain syystä parikymmentä vuotta; olisiko mies värväytynyt peräti ammattisotilaaksi. Armeija-ajan jälkeen Teppana palasi metsätyömieheksi Kotkatjärvelle.
Luulenpa, että Kurre Korhosella oli hirtehishuumorintajua, koska hän on ilmoittanut ammatikseen maanviljelijä-pikakivääriampuja; toista samanlaista yhdistelmäammattia en ole löytänyt sota-arkistoista . Enkä löytänyt toista Kurre-nimistäkään. Myös kaatuneiden luettelossa olevan Veljes Väisäsen etunimi lienee aika harvinainen.
1939-1945
04.11.2010, 20:19
Sikäli tuo Kärkkäälän kansakoulun sotamuistolaatta on erikoinen, että siihen on kaiverrettu vuosiluvut 1939-1944. Yleensä noissa muistolaatoissa sodan katsoneen kestäneen vuoteen 1945 asti. Ehkä Kärkkäälän laatan poikkeavuuden selittää se, ettei kylän sotilaista kukaan kuollut enää vuoden -45 puolella.
Vaikka onhan se niinkin, että suomalaiset eivät yhteen aikaan halunneet juurikaan muistella sotaa saksalaisia vastaan. Asiaa pidettiin jotenkin häpeällisenä. Saksalaisturisteja ihmetytti sodan jälkeen se, että monet suomalaiset kiittivät heitä maamme pelastajina; missään muualla Euroopassa ei tällaista tainnut tapahtua.
Viimeisin kärkkääläinen kaatunut oli Manne Hiltunen, joka sai saksalaisten ampuman räjähtävän luodin päähänsä lokakuussa -44 Kemissä. Näin Maukosen Heikki sen minulle kertoi. Manne oli jo Jatkosodan alkuvaiheessa haavoittunut pahasti, kun konekiväärisarja repi selkälihoja.
Talvisodassa Kärkkäälästä meni kymmenkunta miestä, Jatkosodan alkuvaiheessa melkein yhtä monta, mutta Kannaksella -44 kaatui vain Markkasen Onni, vaikka kyllä siellä Viipurin edustalla pahoissa paikoissa oli monta muutakin saman kylän poikaa. Manne Hiltunen näyttää olevan ainut Lapin sodassa kaatunut.
Heikki
05.11.2010, 21:19
Kuvassa Maukosen Heikki, joka minulle kertoili eilisiltana mainitusta Hiltusen Mannesta. Miehet olivat naapureita. Hiltuset asustelivat Rasiaholla, jossa aiemmin oli asunut mummoni perhe, ja Maukoset olivat majailleet ensiksi Satulamäessä ja muuttaneet sieltä kolmen kilometrin päähän Kakkisen Ollin mökkiin.
Siellä he asustivat vuosia yhdessä Ollin kanssa, jota välillä kutsuttiin Kakkisen Olliksi, Salon Olliksi, Vanhaksi-Olliksi tai Kakkisen salon maaherraksi ja joka oli kuitenkin oikealta nimeltään Olli Koivistoinen. Joskus Olli katseli Maukosen neljän pojan uimaliikkeiden kuivamaan harjoittelua mökin pihamaalla ja totesi sitten Kauko Vainion kirjan mukaan, että ”siinähän tuo ei mää ves henkeen”.
Maukosen Kertulla ja Aakulla oli neljä poikaa, mutta niin vain suku sammui kylältä. Perhettä ei pojille siunaantunut lapsista puhumattakaan. Kuvan Heikki ei muuten koskaan itseään työnteolla liiemmälti stressannut toisin, kuin nykyihmiset mielestäni kohtuuttomasti tekevät. Hän eleli vähän, kuten paljon puhuttu taivaan lintu. Luonnehtisin Heikkiä sanalla vilpertti, jos suomen kielessä on sellainen sana.
Olen muuten ottanut tuon kuvan pikkupoikana noin 20 mk:n hintaisella pillilupiaskin kokoisella kameralla, jossa ei ollut yhtään kpl säätömahdollisuuksia. Siitä huolimatta kenkälaatikon kuvia tutkiessani olen havainnut, että sillä otin kulttuurihistoriallisessa mielessä arvokkaimmat kuvani. Kuten esimerkiksi tuon Heikin kuvan; Heikin kasvoissa kuvastuvat selkeästi eletyn elämän jäljet.
02.11.2010, 07:47
-
-
-
-
-
