Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

torstai 15. helmikuuta 2024

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

Torstai 8. helmikuuta 2024

FBI:n myyrät

Kovin laajaa joukkokannatusta puheenjohtaja Gus Hall ja hänen edustamansa Yhdysvaltain kommunistinen puolue ei valtiollisissa vaaleissa nauttinut. Pohjanoteeraus taisi olla vuoden 1980 presidentinvaali, jolloin presidenttiehdokas Hall sai 10 miljoonan äänestäjän Kaliforniassa vaatimattomat 120 ääntä. Sen sijaan republikaaninen Kalifornian kuvernööri Ronald Reagan sai hirmuisen äänivyöryn.

Tosin tuon Reaganin äänivyöry olisi saattanut jäädä saamatta, jos yleisessä tiedossa olisi ollut, että 1930-luvun laman aikaan nuori näyttelijöiden ammattiliiton johtaja Ronald Reagan haki Gus Hallin tavoin Yhdysvaltain kommunistisen puolueen jäsenyyttä. Hallille se myönnettiin, mutta jostain syystä Reaganin jäsenyys evättiin. Tuolla hylkäyksellä saattoi olla suuri merkitys Ronald Reaganin ja jopa koko ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen.

Gus Hallin menestys vaaleissa oli huono, mutta eräs sota-ajan vaali oli suuri poikkeus. Rohkea natsismin vastustaja Hall hakeutui toisen maailmansodan alussa vapaaehtoisena armeijaan, vaikka sekä maa- että ilmavoimat eivät häntä huolineet riveihinsä, mutta merivoimien vanha upseeri ainoastaan tutki Hallin papereita, joista ilmenivät tämän pidätykset ja oikeusjutut, mietteliäänä ja sanoi sitten: ”No herra Hall, jos te taistelette Yhdysvaltain laivastossa edes puoliksi yhtä kovasti kuin siviilissä, niin teistä tulee perhanan hyvä merisotilas.”

Laivastossa Hall ilmeisesti menestyikin hyvin, koska koulutuskomppanioissa järjestettiin peruskoulutuskauden päätteeksi äänestys, jossa komppanian miehet valitsivat keskuudestaan suosituimman palvelustoverinsa. Tuon vaalin Hall voitti.

Luulen, että näyttelijä Ronald Reagania ei hyväksytty kommunistiseen puolueeseen, koska valitsijat uskoivat hänen vain näyttelevän kunnon kommunistia ja että hän tosi asiassa olikin liittovaltion poliisin FBI:n agentti. Tuo pelko ei ollut aiheeton, koska Hallin puoluejohtajakauden lopulla paljastui, että kaksi hänen lähintä miestään, eli veljekset Jack ja Morris Childs, jotka olivat palvelleet puoluetta vuosikymmeniä, olivatkin FBI:n puoluejohtoon soluttamia myyriä. Childsin veljekset mm. tapasivat säännöllisesti Neuvostoliiton johtajia. Morris Childsistä lisätietoa tässä: https://en.wikipedia.org/wiki/Morris_Childs#Jack_Childs

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Moskovan mies

Sen kuvan olen Antti Tuurin romaaneista saanut, että eteläpohjalaiset ovat ahkeraa, yritteliästä ja mitään pelkäämätöntä väkeä ja tämä käsitykseni vahvistui, kun sain juuri luettua Tuomas Savosen kirjan Moskovan mies vakoilun verkossa, joka kertoo Yhdysvaltain kommunistista puoluetta 41 vuotta johtaneen Gus Hallin elämästä ja teoista.

Gus Hall oli lapualaista Halperin sukua, mutta Amerikassa sukunimi vaihtui muotoon Halberg. Tosin Arvo Kustaa Halberg joutui muuttamaan jo nuorena nimensä Gus Halliksi, koska oli leimaantunut metsäkämpillä ja terästehtaissa lakkojohtajaksi. Lakkojohtajana hän oli käyttänyt yhtä reippaita otteita kuin kolmas serkkunsa Vihtori Kosola Suomessa lakkolaisia vastaan. Amerikassa työtaistelut olivat enemmänkin katutappeluja ja niissä iso ja roteva Gus Hall menestyi.

Hall eteni nopeasti politiikassa ja hän oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CPUSA) pääsihteeri vuosina 1959–2000 ja puolueensa nelinkertainen presidenttiehdokas 1970- ja 1980-luvuilla. Jostain syystä suomalaiset eivät ylpeilleet tai edes tienneet hänen menestyksestään USA:n politiikassa ja jossain presidentin vaalissa Hallin varapresidenttiehdokkaana ollut Angela Davis tunnettiin meillä paremmin kuin itse pääehdokas.

Gus Hallin elämä todistaa, että USA on mittaamattomien mahdollisuuksien maa ja senkin se todistaa, että kunnon eteläpohjalainen ei salaile elämässä menestymistään. Kouluja käymätön ja tukkijätkänä työelämänsä aloittanut Hall asui lopulta kolmikerroksisessa omakotitalossa, hänellä oli oma autonkuljettaja, lenteli maailmalla vain ensimmäisessä luokassa ja käytti ainoastaan huippuhotelleja.

Vaikka kommunistit saivat USA:n valtiollisissa vaaleissa vain noin puolen promillen kannatuksen, nautti Hall niin paljon NKP:n luottamusta, että Neuvostoliitto rahoitti Yhdysvaltain kommunistisen puolueen toimintaa salaa noin 40 miljoonalla dollarilla vuosina 1958–1988. Hall ja hänen veljensä olivat menestyviä yrittäjiä ja he osasivat sijoittaa Moskovan avun tuottavasti.

Tosin ainakin kerran katastrofi oli lähellä, kun Hall ja hänen Toivo Halberg-niminen veljensä perustivat hevossiittolan, johon Puolasta ja Neuvostoliitosta saatiin aitoja arabialaisia orihevosia. Bisnesidea oli varmaankin hyvin kannattava, sillä yksi astutuskerta maksoi peräti 10.000 taalaa.

FBI oli perillä veljesten hankkeesta ja suunnitteli vakavissaan orien kastroimista salaa, jonka jälkeen ne eivät enää olisi astuneet rahaa maailman vallankumouksen hyväksi. Kastraatiohankkeesta kuitenkin luovuttiin, koska siihen olisi tarvittu eläinlääkärin apua eikä FBI:llä ollut eläinlääkäriä palveluksessaan.

Laitontakin tuollainen salakastraatio olisi varmasti ollut ja asia olisi saattanut paljastua myöhemmin, koska ainakin suuri osa FBI:n asiapapereista tulee ajan mittaan julkisiksi. Toivo Halberg sai vuosia myöhemmin tietoonsa FBI:n kastraatiosuunnitelman ja totesi sen jälkeen syvähenkisesti John Kennedyä mukaillen: ”Älä kysy, mitä voit tehdä valtiosi eteen, vaan varo, mitä valtiosi voi tehdä sinulle.”

Toivo Halberg oli melkein yhtä syvähenkinen ajattelija kuin puoluejohtajaveljensä, jonka kerrotaan lausuneen seuraavaa: ”Ihminen joko on, tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on, tai ei ole raskaana.

Gus Hall puhui suomea ja kävi pari kertaa SKP:n vieraana ja hän varmaankin taitavana talousmiehenä ohjeisti maamme kommunisteja sijoittamaan hevosiin. Niinpä SKP menikin 1990-luvun laman aikaan konkurssiin, koska oli pistänyt sijoitushuuman vuosina varansa hitaisiin ravihevosiin ja rikkinäisiin kondomeihin.
https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/moskovan-mies-vakoilun-verkossa/4825537%20style=

tiistai 6. helmikuuta 2024

Seksiansa

Eilen alkoi tv:ssä mielenkiintoinen ohjelmasarja nimeltään Erittäin salainen – vakoilua Suomessa ja sen ensimmäisessä osassa kerrottiin, kuinka, kuten laulussa sanotaan ”vanhapiika muuan kas, viisikymmenvuotias”, joka työskenteli Kemiran tietopalvelussa, eksyi KGB:n virittämään seksiansaan ja välitti kahdelle Neuvostoliiton suurlähetystön miehelle salaista maatalouskemiaan liittyvää tietoa.

Tämä nainen lemmenkipeä sai maanpetoksesta 2,5 vuoden vankeustuomion. Sen sijaan neuvostovakoojille Suojelupoliisi näytti ns. keltaista korttia, joka tarkoitti sitä, että jos nämä herrat uudemman kerran syyllistyvät vakoiluun, tullaan heidät säälittä karkottamaan maasta.

Eilinen vakoilutapaus palautti mieleeni sen, että itsekin olen tuntenut vakoojan. Nimittäin joskus 70-luvulla meillä Kärkkäälässä naapurissa oli renkinä luutnantiksi kutsuttu mies, joka oli olemukseltaan yhtä ryhdikäs ja sotilaallinen kuin itse Mannerheim. Mies veteli eväsleivälleenkin voita saksalaisella tikarilla.

Kylällä luutnantin tiedettiin olleen pitkään vankilassa
asekätkennän vuoksi ja tämä selitti upseerin uran vaihtumisen maataloustuotannon puolelle. Tätä tarinaa vahvisti sekin, että pastori Takala, entinen kova IKL:n mies, toimi välillä luutnantin autonkuljettajana. Mutta totuus miehen vankilareissusta on ihan toinen.

Vuosia sitten ilmestyi kirja kylmän sodan aikaisista maanpetosoikeudenkäynneistä ja sieltä löytyy tietoa Kärkkäälän rengistäkin. Mies oli yksinhuoltajaäidin huutolaispoika Vesannolta, joka kohosi sodassa osoittamansa ripeyden, oma-aloitteisuuden ja urhoollisuuden seurauksena ihan kansakoulupohjalta luutnantiksi. Sodan jälkeen hän jäi rajavartioston palvelukseen toimien
Raatteen kylän vartioston päällikkönä.

Viinanpiru iski sitten mieheen ja harrastuksena turvaamiseksi hän vuosi arkaluontoista tietoa itärajan yli. Siitä tuli pitkä linnatuomio maanpetoksesta – muistelen, että peräti neljä vuotta ja se taitaa olla yksi maamme kovimmista maanpetostuomioista sodan
jälkeen.

Ohjelman seksiansasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-63625501

maanantai 5. helmikuuta 2024

Haaviston veisaus

Seikka, joka varsinkin kansanedustaja Päivi Räsäsen tulisi huomioida tulevassa toiminnassaan, on, että presidenttiehdokkaiden joukossa on ainakin yksi huorintekijä. Mikäli yhtään Raamattua muistan, niin ainakin joissain tilanteissa Jumala käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan määrää huorintekijän kivitettäväksi. Ja muistanpa sellaisenkin tulkinnan asiasta olevan, että mikäli eronneet menevät uusiin naimisiin, tulisi heidätkin kivittää.

Tuo todistettava huorintekijä presidenttiehdokkaiden joukossa on kasvissyöjä-sivari Jussi Halla-aho, joka lehdestä lukemani perusteella on onnistunut saattamaan raskaaksi vihityn vaimonsa ystävättären. Erityisen traagiseksi tapauksen tekee lehdestä lukemani perusteella se, että Halla-ahon vihitty vaimo onnitteli sosialistisessa mediassa ystävätärtään tapauksen johdosta. Sikäli Halla-aho tuo mieleeni presidentti Kekkosen, että kummankin miehen kansansuosio vain nousi paljastuneiden naisvehtailujen vuoksi. Luulen, että esimerkiksi Amerikassa kansan moraali olisi toisenlainen.

Jussi Halla-aho on pohjalaistaustaisena miehenä hyvin rehellinen ja niinpä hän haastattelussa, jossa selvitettiin ehdokkaiden suhdetta uskonasioihin, töksäytti lyhyesti olevansa ateisti. Eli hän on aika erilainen poliitikko verrattuna muiden eurooppalaisten arvokonservatiivisten oikeistopopulististen puolueiden johtajiin. Ja luulenpa, etteivät Suomen perussuomalaiset ole saaneet Putinilta vaaliavustusta, kuten monet sen eurooppalaiset veljespuolueet ovat jostain syystä saaneet.

Muuten melkoisen venkoilevia ovat olleet muiden presidenttiehdokkaiden vastaukset, kun heiltä on kyselty uskonasioista. Haavistokin kertoo Ylivieskan kirkkopalon jälkeen liittyneensä takaisin kirkkoon ja eilen Iltalehdessä kerrottiin hänen vallan veisanneen Pohjanmaan vanhoillislestadiolaisten kokouksessa virsiä. Myös Stubb todisti eräässä haastattelussa kristillistä mielenlaatuaan, koska hän korosti käyneensä rippikoulun, jossa hän kertoi oppineensa ainakin polttamaan tupakkaa.

Vaalitaistoa seuratessani on mieleeni tullut, että tahaton komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto.

Lisätietoa Pekka Haaviston veisausharrastuksesta löytyy tästä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8395417e-f2dd-41d9-8bc7-58bdef03d572

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Homopresidentti

Seikka, joka varsinkin kansanedustaja Päivi Räsäsen tulisi tulevassa toiminnassaan huomioida, on, että eittämättä Raamattu sen alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan jyrkästi kieltää homoseksuaalisuuden selvästi seuraavasti: ”Älä makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:22). ”Jos mies makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava.” (3. Moos. 20:13).

Edellä kerrotusta huolimatta vaikuttaa vahvasti siltä, että presidentinvaalin toisella kierroksella julkihomo ehdokas tulee saamaan noin 40 % suomalaisten äänistä, vaikka tutkimusten mukaan suomalaiset ovat Pohjolan kansoista selvästi kristillis-siveellisimpiä. Varsinkin suomalaisnaiset näyttävät tutkimusten mukaan jostain syystä pitävän homomiehistä syistä, joita voi vain arvailla.

Itseäni viehättää kovasti ajatus nähdä maassamme homopresidentti, koska se voisi kummasti tuoda lisäväriä maamme suosituimpaan TV-ohjelmaan eli Linnan juhliin, joka juhlatapahtuma ainakin minusta on nykyään turhan pitkästyttävän pönäkkä eikä muu maailma ole tästä meikäläisestä TV-formaatista ollenkaan kiinnostunut.

Luulenpa, että mikäli tulevissa Linnan juhlissa kansaa kättelisi nahkahousuihin ja koppalakkiin pukeutunut homopresidentti ja tämän puoliso hihittelisi taustalla, kuten Antoniolla näyttää olevan tapana tehdä, niin johan Suomi-kuva maailmalla vahvistuisi ja Linnan juhlalähetystä voisi myydä ulkomaille isolla rahalla.

Jos joku ei ole Linnan juhlia vielä sattunut telkkarista näkemään, niin Yle-Areenassa näytteitä on nähtävillä lähes 60 vuoden ajalta: https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-2707

lauantai 3. helmikuuta 2024

Aktin ylistys

Sain sosialistisessa mediassa palautetta siitä, että eilen mainitsemani Taisto Reimaluoto, joka on taustaltaan isänsä puolelta Suonenjoen Kärkkäälän kylän Sikasia, on erinomainen näyttelijä, jota osoittaa varsinkin se, että hän pystyi ihan vakavalla naamalla esittämään Tampereen teatterin pornolauluillassa Juha Wainion kappaleen Pohjolan pidot, joka esitys näyttää olevan nähtävillä youtubessa ja on siellä kovasti katsottu kulttuuritallenne.

Reimaluoto oli aikoinaan ehkä maamme arvostetuin näyttelijä samalla tapaa, kuin toinen kärkkääläistaustainen kulttuurityöntekijä Kari Tapani Jalkanen, joka tuli tunnetuksi taiteilijanimellä Kari Tapio, oli aikoinaan ehkä maamme arvostetuin laulaja. Ihan Kärkkäälän kulttuurisuku Jalkasten naapurissa asui toinen tunnettu kulttuurisuku Balzarit, jonka suvun edustaja Veijo lienee tällä hetkellä yksi maamme tunnetuimmista kirjailijoista.

Joten edellä kerrottuun viitaten joudun toteamaan, että maamme kulttuurinkehto heilahtelee Suonenjoen Kärkkäälän kylällä, vaikka kylä on niin pieni ja köyhä, että sitä ainakin hyvän tarinan mukaan muualla kutsuttiin kurja-Kärkkääläksi, koska kyseisen tarinan mukaan kylällä oli yhteen aikaan vain yksi raha, jota sitten kaikki kyläläiset kävivät ihastelemassa.

Halukkaat voivat halutessaan alla olevasta linkistä tarkastaa, miten Taisto Reimaluoto esittää isojen poikien laulun Pohjolan pidot. Koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, niin korostan, ettei esitys sovellu herkille ihmisille, sillä se on niin törkeä, että teatteriyleisöllä näyttää olevan ihan oikeasti hauskaa. Tosin muistelen, että jonain vapun aattona viime vuosituhannella Tampereen teatterin törkeä esitys Aktin ylistys näytettiin jopa maamme televisiossa, mutta en usko, että tällä vuosituhannella sitä voitaisiin tv:ssä esittää, sillä on se sen verran naisia halventava, esineellistävä ja loukkaava. https://www.youtube.com/watch?v=Zs-b6dyt8YY

perjantai 2. helmikuuta 2024

Kiimaiset poliisit

Kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Sandra Hagmanin Suomen homohistorian oppikirjasta, joka on ajankohtainen kirja presidentinvaaliemme vuoksi, opin sen, että ennen sotia Suomessa oltiin homostelun suhteen vapaamielisiä; miehimyksiin suhtauduttiin suvaitsevasti, koska heitä pidettiin harmittomina kummallisuuksina. Hagman ei tosin kerro sitä, että esimerkiksi Mannerheim erotettiin Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi, tosin tämä pystyi jatkamaan sotaopintojaan Pietarissa eikä ilmeisestä harhaviettisyydestä muuten aiheutunut ongelmia urakehityksen suhteen.

Natsi-Saksan oppien saavuttua Suomeen kiristyi kontrollipolitiikka meilläkin; tosin sodan aikaan poliiseilla oli muitakin tehtäviä kuin miehimysten vahtiminen, mutta sodan jälkeen virkavallan resurssit riittivät myös tähän haasteelliseen hommaan. Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät ja niissä harrastettu siveettömyys työllistivät virkavaltaa ja Helsingin poliisilaitokselle perustettiin jopa jonkinlainen homo-poliisiyksikkö.

Senaikaiset Helsingin yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää elimensä toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen.

Tosin kyllä tuollaista reikää voitiin ainakin Heikki Turusen kirjassa Kivenpyörittäjän kylä käyttää myös heterosuhteissa. Ainakin muudan pohjoiskarjalalainen nuori mies uhkasi työntää etuveitikkansa tuollaisesta seurojentalon heterohuussin väliseinän reiästä naisten puolelle, mutta naisten puolelta uhattiin vetäistä kyseisen etuveitikan päähän tarvittaessa solmu, jolloin sen poisvetäminen ei olisi onnistunut.

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan uudenaikaisen teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu.

Muuten olen sitä mieltä, että telkkariin olisi saatava vielä yksi poliisisarja lisää, vaikka kyllähän niitä on jo entuudestaan runsaasti. Homopoliisit olisi ihan hyvä tv-sarjan nimi ja se kertoisi siitä 50-luvun Helsingin huoltopoliisin osastosta, joka taisteli homouden vitsausta vastaan. Kummelin pojat voisivat huolehtia tuon rikossarjan tuottamisesta.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ruotsalaiset poliisisarjat tuottavat uskoakseni maalle enemmän vientituloja kuin maamme puunjalostusteollisuus tuottaa Suomelle. Jouko Turkka ohjasi joskus 80-luvulla vastalauseena ulkomaisille rikossarjoille noin kymmenosaisen sarjan Kiimaiset poliisit, josta ei kuitenkaan tullut kovin suosittua katsojien keskuudessa, vaan pikemminkin päinvastoin.

Kaksi poliisikansanedustajaa jopa kanteli eduskunnan oikeusasiamies Jacob Södermanille Kiimaisista poliiseista, mutta tämä ilmoitti, ettei hän näe aiheelliseksi puuttua maamme elokuvatuotantoon ja ohjeisti kantelijoita sulkemaan televisionsa, jos eivät pidä näkemästään.

Kiimaisiin poliiseihin voi tutustua alla olevasta linkistä. Sikäli tuo elokuva liittyy kotikylääni Kärkkäälään, että elokuvan mainoksessa ilmeilee voimakkaasti Taisto Reimaluoto, jonka isä oli alun perin kärkkääläisiä Sikasen kovia pienviljelijä-metsuriveljeksiä. Taiston setä Esko Sikanen sijoittui joskus sodan jälkeen pidetyissä metsurien SM-kisoissa toiseksi, joka oli kova saavutus, sillä lajin ammattimaisia harrastajia oli siihen aikaan maassamme puolisen miljoonaa. Isäni oli tuossa kisassa viides.
https://areena.yle.fi/1-4191594

torstai 1. helmikuuta 2024

Homo-Suomen historia

Eilen äänestysjonossa seisoessani tuli mieleeni Barak Obama, joka muistelmissaan kertoi yllättyneensä, miten vahvasti Amerikan politiikassa vaikutti heimoajattelu eli jako valkoisiin ja mustiin.

Suomessakin näyttää heimoajattelu kannustavan ihmiset hyvin vilkkaasti vaaliuurnille, vaikka harva sitä kehtaa ääneen sanoa. Nyt meillä ei äänestetä niinkään siitä, miten maamme ulkopolitiikkaa tullaan johtamaan, vaan siitä, hyväksytäänkö harhaviettisyys vai ei. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vielä runsaat 50 vuotta sitten Pekka Haavisto olisi saattanut hyvinkin presidentinlinnan sijasta päätyä ihan toisenlaiseen linnaan.

Presidentinvaaleihin liittyen kannattaa lukea Sandra Hagmanin kahdeksan vuotta sitten ilmestynyt kirja nimeltään Seitsemän kummaa veljestä, joka on tutkimus homo-Suomen historiasta. Siitä esimerkiksi paljastuu, että suomalaiset miehet pitävät ruotsalaisia miehiä hieman neitimäisinä ja homouteen taipuvaisina, mutta todellisuudessa tilanne taitaa ollakin päinvastainen.

Sandra Hagmanin mukaan Suomen historia on ollut täynnä erilaisia tilanteita, joissa miehet ovat olleet erityisolosuhteissa ilman normaalia kanssakäymistä naisten kanssa. Näinhän oli tilanne esimerkiksi sota-ajan rintamalla, joka kokemus ruotsalaisilta miehiltä puuttui.

Kirjassa kerrotaan sekin, että yksi merkittävimmistä homoeroottisista miljöistä suomalaisessa kulttuurissa on ollut tukkijätkäkulttuuri, johon on liittynyt erilaisia homoeroottisia riittejä, joissa esimerkiksi puukeppi työnnettiin uuden tukkijätkän anukseen, ennen kuin tämä otettiin varsinaiseksi jäseneksi tukkijätkien yhteisöön.

Tuo on kyllä minulle ihan uusi tieto. Paljon olen kuullut monenlaisia juttuja siitä, miten sodan jälkeen varmaankin kymmenet Kärkkäälän miehet kävivät Kakkisen saloilla Hackmannin hakkuissa ja enemmän kylän ukot näitä hakkuita muistelivat kuin sota-ajan asioitaan, mutta enpä ole kuullutkaan, että Hackmannin kämpällä olisi työnnetty seipäitä uusien miesten anuksiin.

Sen olen kyllä lukenut Kalle Päätalon kirjoista, että kun kämpillä ei siihen aikaan ollut telkkaria tai videopelejä eikä iltaisin oikein muutakaan ajankulua ollut, niin miehet huvittelivat ja viettivät vapaa-aikaansa polttelemalla toistensa pieruja. Päätalon mukaan kouluaikanaan kesäisin metsätöissä ollut Urho Kekkonen se vasta innokas pierun polttaja olikin.

https://kauppa.gaudeamus.fi/sivu/tuote/seitseman-kummaa-veljesta/2493221

keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Tom of Finland

Vaikka marsalkka Mannerheim valittiin kansanäänestyksessä suurimmaksi suomalaiseksi, niin kuitenkaan hän ei ole maailmalla tunnetuin meikäläinen, vaan kaikkein tunnetuin meikäläinen maailmalla on toinen homoseksuaalisesti suuntautunut mies, eli taiteilija, upseeri ja herrasmies Tom of Finland, jonka maamme sotahistoria näyttää jostain syystä tuntevan Toivo Laaksosena ja taidehistoria Touko Laaksosena.

Touko Laaksonen jäi maailman taiteenhistoriaan piirtämistään mieshahmoista, joissa homomiehiä ei kuvattukaan naismaisina, vaan päinvastoin hyvin miehekkäinä. Toukon mieshahmot olivat sellaisia vähän Aleksander Stubbin näköisiä isoja vaaleita roikaleita, vaikkakin he olivat triathlonisti Stubbia selvästi rotevampia sellaisia lähinnä metsuriseksuaalisia tyyppejä, jotka ovat sonnustautuneet nahkahousuihin ja koppalakkeihin.

Muuten Pekka Haaviston nosti maamme politiikan huipulle noin 40 vuotta sitten käyty tv:n suuri vaalikeskustelu, jonne nuori Haavisto saapasteli nahkahousuihin sonnustautuneena. Valitettavasti koppalakki häneltä oli jostain syystä unohtunut.

Luin tuossa ajankohtaisen kirjan Helsingin suurpommituksista ja siinä kerrotaan, miten marsalkka Mannerheimin ja luutnantti Toivo Laaksosen sotatiet yhtyivät helmikuussa 1944 Pitäjänmäellä. Jostain merkillisestä syystä Mannerheim ja maamme muu korkein johto piti pommituksen aikaan neuvottelun Marskin edustusjunassa Pitäjänmäen asemalla ja neuvottelutilaisuuden turvajärjestelyistä vastasi luutnantti Toivo Laaksosen komentama 88 mm:n raskas it-patteri.

Taiteilija Touko Laaksonen muisteli myöhemmin, miten hän oli joutunut puukolla surmaamaan harvinaisen kauniin miespuolisen desantin, mutta tuolle tapaukselle en ole onnistunut löytämään vahvistusta virallisesta sotahistoriasta.

Nuo Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset suomalaismieshomot ovat tehneet vaikutuksen maailmalla, varsinkin Amerikassa ja eräs sikäläinen homoaktiivi jopa matkusti Suomeen noiden miehenkuvatusten innoittamana, mutta jostain syystä hän meillä pettyi näkemäänsä.

Siunatuksi lopuksi korostan sitä, että mikäli Pekka Haavisto valitaan presidentiksi, vahvistaa se entisestään Homo-Suomi-kuvaa maailmalla varsinkin, jos itsenäisyyspäivän Linnanjuhlissa presidentti esiintyy miehekkäissä nahkahousuissa ja koppalakissa. Ilmeisesti Tom of Finlandin tosimaskuliiniset hahmot vaikuttivat myös sellaiseen amerikkalaisten Suomi-kuvaan, että kun siellä jossain tutkimuksessa maailman kansat laitettiin sotilaskuntoisuuden perusteella paremmuusjärjestykseen, niin kisan voittivat sioux-intiaanit, mutta suomalaiset olivat hyviä kakkosia ennen israelilaisia.

Lisätietoa Tom of Finlandista eli luutnantti Toivo Laaksosesta eli taiteilija Touko Laaksosesta tässä linkissä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom_of_Finland

tiistai 30. tammikuuta 2024

Maailman johtava homokansa

Ylen vaalivalvojaisissa muudan alan haastateltu erityisasiantuntija vakuutti, että Suomi-kuva vahvistuisi maailmalla, mikäli Pekka valittaisiin maamme presidentiksi. En heti ymmärtänyt sanottua ja niinpä kätkin sanotun sydämeeni, jossa olen asiaan pohdiskellut ja tullut nyt siihen lopputulemaan, että jos Pekka valittaisiin, niin Suomen maine maailman johtavana homokansana vahvistuisi. Nythän olemme eittämättä vasta maailman johtava onnellisuuskansa.

Ja tosiaankin en ole ennen ajatellutkaan, että Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin meillä äänestyksessä ylivoimaisesti historian suurimmaksi suomalaiseksi, vaikka hänen sotilasuraansa hidasti hänen taipumuksensa homouteen. Historiantutkija Teemu Keskisarjahan on pystynyt luotettavasti todistamaan, että Mannerheim sai potkut Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi. Voi vain arvailla, miten korkealle marsalkka olisikaan päässyt sotilasurallaan ilman tuota tapausta.

Tosin Marski ei ilmeisesti ollut ihan umpihomo, koska pelivelkojen vuoksi hän joutui menemään avioon erään kenraalin tyttären kanssa, joka ehti ennen avioeroa synnyttämään kaksi tytärtä, jotka saattoivat jäädä Mannerheimin ainoiksi rintaperillisiksi. Molemmat tyttäret jäivät lapsettomiksi, koska elivät parisuhteessa naisten kanssa, jolloin suvunjatkaminen vaikeutuu. Ilmeisesti homous on ainakin jossain määrin periytyvää.

Toisaalta voi olla, että nykyaikainen geenitutkimus voi vielä paljastaa, että marsalkka Mannerheimin jälkeläisiä on vielä maailmassa, koska ukkomiehisyydestään huolimatta hän vietti Pietarissa vireää elämää eli ts. oli melkoinen häntäheikki. Arvo Tuomisen kirjasta esimerkiksi luin, että Marski kävi vuosien ajan viikoittain nykyistä Faberge’-museota lähellä sijaitsevassa Shuvalovin palatsissa opettamassa eräällä aatelisnaiselle ratsastusta siitä huolimatta, että en löytänyt kyseisestä palatsirakennuksesta sitä tarkastaessani maneesia, jolla ratsastusta olisi voinut harrastaa.

Shuvalovin palatsin vieressä sillalla korskahtelee muuten kengitetty villihevonen, jonka sukuelimen väitetään olevan kullitetun ja muistuttavan Napoleonia. Itse en kullitusta havainnut enkä myöskään sukuelimen yhdennäköisyys Napoleoniin käynyt minulle selväksi, koska minulla on huono ja vieläpä sangen puhdas mielikuvitus. Sen sijaan kuvassa oleva venäläinen naisenpuoli oli ilmeisesti perillä samasta tarinasta ja vakuutti innostuneesti suureen ääneen, että ”eta pravda”, joka tarkoittanee, että tosi on.

 

maanantai 29. tammikuuta 2024

Juovat kuin vaskat

Katsoinpa tuossa Yle Areenan toisenkin ohjelman Tverin Karjalasta ja yllätys oli melkoinen, kun ohjelmassa vierailtiin myös Uukuniemen kirkonmäellä. Uukuniemeläinen alkuperäisväestöhön muutti 1600-luvulla Tveriin ja tilalle tulivat sudeettisavolaiset.

Karjalan liiton sivuilla kerrotaan tapahtuneesta väestönvaihdosta seuraavaa: ”Tverin karjalaiskylät sijaitsevat sisä-Venäjällä, noin 200 kilometriä Moskovasta Pietarin suuntaan. Tverinkarjalaiset ovat niiden ortodoksikarjalaisten jälkeläisiä, jotka 1600-luvulla pakenivat Käkisalmen läänistä Ruotsin verotusta ja luterilaistamista.

Tverinkarjalaisten oikeaa määrää on vaikea arvioida, viralliset laskelmat päätyvät lukuihin noin 15 000–20 000, mutta karjalaisia voi olla lähes 60 000. Karjalainen perinne on säilynyt Tverin karjalaiskylissä varsin hyvin, ja useat osaavat myös karjalan kieltä.”

Itse olen jostain lukenut, että tverinkarjalaisia laskettiin vuonna 1926 olleen noin 250.000 kpl, eli karjalaisia oli enemmän Tverin seudulla kuin Suomen Karjalassa. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, etteivät pohjoiskarjalalaiset tai uukuniemeläiset ole oikeita karjalaisia, vaan sudeettisavolaisia. Savon ja Karjalan raja kulkee jossain Parikkalassa, mutta tarkkaa rajaa en ole onnistunut piirtämään kartalle. Neljännes miljoonasta tverinkarjalaisesta puolet puhui jo 20-luvulla Venäjää.

Ohjelmasta Tverin kyynel ei kuivu voi päätellä, että 1990-luvulla tverinkarjalaiset elivät silloin eräänlaisessa linkolalaisessa hevosvetoisessa ihanneyhteiskunnassa kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Meikäläisen kaltaiset peräkammarin ja uuninpankon pojat eivät kuitenkaan tuollaisessa yhteiskunnassa pärjäisi, sillä tuskin siellä edes pizzataksia voi nälän yllättäessä tilata.

Väkijuomaongelma näytti alla olevasta linkistä löytyvän dokumentin kuvausaikaan olleen melkoinen ongelma myös Tverissä enkä tiedä, onko Putinin raittiuspolitiikka muuttanut tilannetta. Eräs uukuniemeläinen vieraili muutama vuosi sitten tuolla seudulla ja kertoi, että eräs mummo oli tullut hänelle valittamaan, että ”voi noita meijän miehiä, kun ne juovat kuin vaskat”.

https://areena.yle.fi/1-67760771

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Herttaisia ihmisiä Tverin Karjalasta

Kaksi mielenkiintoista ohjelmaa herttaisista ihmisistä Tverin Karjalassa on juuri ilmestynyt katsottaviksi Yle Areenaan, joista ensimmäisen osan juuri katsoin. Ohjelmat on kuvattu suuren sekasorron aikaan 1990-luvulla, jolloin alkoholisti Jeltsinin johdolla itänaapurissa kokeiltiin jonkin aikaa rosvokapitalismia, jota myös demokratiaksi kutsuttiin.

Kuitenkin tverinkarjalaisille tuo aika oli sikäli hyvää, että esimerkiksi kouluissa opetettiin lapsille karjalan kieltä, jota oli aiemmin maassa syrjitty. Tosin ohjelmasarjan ensimmäisessä osassa vanhat ihmiset muistelevat aikaa, jolloin monet tveriläisistä eivät osanneet ollenkaan venäjää ja jolloin heitä opetettiin koulussa kirjoittamaan meikäläisillä latinalaisilla kirjaimilla.

Vielä 90-luvulla itkuvirsiperinne eli vahvana. Siihen aikaan naiset lauloivat vielä hautajaisitkuja, hääitkuja ja sotaväkeenlähtöitkuja, mutta pahaa pelkään, että nykyään Tverissä harrastetaan ennen kaikkea sotaanlähtöitkuja. Voi hyvinkin olla, että karjalaiset ovat niitä vähemmistökansoja, joita lähetetään Ukrainaan tykinruoaksi burjaattien, tuvalaisten, tsetseenien ja dagestinalaisten tavoin.

Lehdestä luin, että muutama saamelainenkin on tapettu Ukrainassa, vaikka tietääkseni heitä on Venäjällä vain 1700. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että talvisodan aikaan Summan linjat mursi Tveristä koottu paluumuuttajadivisioona. Suomen historiakirjasarjan 4. osassa kerrotaan, että tveriläisten tappiot toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset.

Tverin Karjalasta kertovan ohjelmasarjan ensimmäisen osan voi katsoa tästä linkistä ja samalla voi kuunnella, millaista kieltä Uukuniemellä pagistiin 1600-luvulla ennen kuin siellä alettiin viäntämään selevee savvoo. https://areena.yle.fi/1-67761266

lauantai 27. tammikuuta 2024

Elovena-brunetti

En ole rasisti, mutta sen hupaisan jutun komisaario Mikko Porvali kertoi Rautalammin tilaisuudessa, että se alkuperäinen ja väärentämätön Elovena-tyttö ei ollutkaan nykyinen vaalea sinivalkoiseen asuun puettu perussuomalaisten Laura Huhtasaaren näköinen arjalaiskaunotar, vaan Karjalan punamustaan kansallispukuun puettu karjalainen ruskeaverikkö eli brunetti.

Vaikka en ole rasisti, niin tarkistin aina luotettavalla Googlella asian ja tosiaankin Elovenan nettisivulla kerrotaan historiasta seuraavaa: ”Elovena Kaurahiutaleiden valmistus aloitettiin viipurilaisessa Karjalan myllyssä vuonna 1925. Samana vuonna mylly haki mainoskilpailulla kuvitusta pakkaukseen, joka sisälsi ekstra priima höyrytettyjä Elovena Kaurahiutaleita. Mainoskilpailun voitti myllyn konemestarin poika Joel Viktor Räsänen ja näin Elovenan symboliksi muodostui kansallispukuinen tyttö valkoinen huivi ruskean tukkansa peittona. Uskotaan, että mallina toimi Laina Räsänen, josta Joel Räsänen maalasi muotokuvan ”Elovena-tyttö Laina Räsänen.”

En ole rasisti, mutta asiaa nyt mietittyäni, olen taipuvainen uskomaan, että karjalaiset ovat astetta tummempia kuin me savolaiset. Tosin kyllähän meissä savolaisissa on ainakin hyvän tarinan mukaan puolet karjalaisgeenejä, koska savolaisten uskotaan saaneen alkunsa siitä, kun Karjalan tummat shemeikat kisailivat Hämeen vaaleiden kassapäiden kanssa kesäyön hämärässä Saimaan rannalla.

Vaikka en ole rasisti, niin uskon, että ilmeisesti hämäläisten vaaleusgeenit ovat olleet hallitsevia savolaisen vaalean, punakan ja hanakan sekarodun syntyessä. Omakin ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli noin 1390 Ritvalan kylässä Hämeessä syntynyt Olavi Liinaharja, jonka sukunimi viittaa vaaleaverisyyteen. Joskus nuijasodan aikoihin Liinaharjat muuttivat ilmeisesti herroja ja veroja pakoon Rautalammin Närhinsalolle, jossa Savon Närhi-suku syntyi, johon mummoni kuului.

Vaikka en ole rasisti, niin sellainen mielikuva minulla on, että Sisä-Savoonkin tulleet Karjalan evakot olivat kantaväestöä tummempia eivätkä he muutenkaan olleet meitä savolaisia pallinaamoja ja se on hyvä se. Sukurutsa oli aikoinaan Savossa suoranainen maanvaiva, johon onneksi polkupyörä ja karjalaisevakot toivat helpotusta.

Tästä linkistä pääsee Elovenan historian sivuille, josta löytyy myös kaurahiutalepaketti, jonka kyljessä poseeraa karjalaisbrunetti punamustassa kansallispuvussa: https://elovena.com/fi/elovena

perjantai 26. tammikuuta 2024

Mikko Porvalin luento

Olipa todella mielenkiintoinen luento, kun kirjailija, juristi, rikostutkintaan erikoistunut poliisi ja tiedusteluhistorian tutkija Mikko Porvali vieraili Rautalammilla puhumassa aiheesta ”mitä menetimme, kun menetimme Karjalan”. Itse opin harvinaisen hauskasti pidetystä luennosta ainakin kolme uutta asiaa.

Ensiksikin sen, että Suomi ei niinkään lähtenyt jatkosodan alla Saksan kelkkaa heimoaatteen tai suursuomihengen innoittamana, vaan kysymys oli leivästä. Talvisodassa luovutettu Karjala oli tuottanut suuren osan maamme leipäviljasta ja niinpä sitten jatkosodan alla maamme ruokaviljatuotanto kattoi vain 30 % maamme kulutuksesta. Viljaa pystyttiin tuomaan Suomeen vain Saksan hallitseman Itämeren kautta, joten se asia ratkaisi, kenen kelkkaan lähdettiin.

Toinen myöskin ruokahuoltoon liittyvä uusi tieto oli, että ennen sotaa Suomen ainut sokeritehdas sijaitsi luovutetussa Karjalassa Antreassa, ja uusi tieto minulle oli myös se, että meillä yleensä viljeltiin sokerijuurikasta jo 1930-luvulla. Sokerijuurikas on muuten viljelykasveista tehokkain kaloreiden tuottaja, koska meilläkin voidaan tuottaa sokeria 5-6 tonnia hehtaarilta ja lisäksi juurikkaan naatit ja sokeritehtaan jalostusjäte melassi kelpaavat rehuksi. Siihen en pysty ottamaan kantaa, olisiko maamme leipävaje pystytty täyttämään sokerijuurikkailla.

Sen lisäksi, että Porvali puhui historiasta, ennusti hän myös tulevaisuutta ja kertoi kuulijoilleen ilmeisen luottamuksellisesti, että jos kuulijalla on ylimääräistä rahaa, kannattaa ne sijoittaa Rovajärvelle perustettavaan baariin, jonka toimintaan kannattaa kytkeä myös erilaisia pyllistely- ja ketkuttelupalveluja, koska Rovajärven harjoitusalueella tulee lähi vuosina liikkumaan paljon Nato-sotilaita. Rovajärvi on Porvalin mukaan sikälikin hyvä seutu baaritoimintaan, koska poliisit ovat kaukana.

Mikko Porvalin mielenkiintoisen ja vakavasta aiheestaan huolimatta hauskan luennon voi kuunnella tästä linkistä parin viikon ajan: https://www.facebook.com/rautalamminkunta/videos/370648425672029 

torstai 25. tammikuuta 2024

Hamas

Hulluna pidettiin Donald Trumpia kymmenisen vuotta sitten, kun hän suunnitteli muuria Meksikon vastaiselle rajalle. Nyt monet ihan täyspäiset suomalaiset haluaisivat muurin maamme 1400 kilometriä pitkälle itärajalle, mutta muuriin eivät taida valtion rahat riittää, joten on tyydyttävä partakoneenterillä varustettuun nato-lankaan, jota ei kuitenkaan taida ihan koko rajan matkalle tulla, koska kallista on senkin vetäminen.

Tuollainen 1400-kilometrinen muuri maksanee ainakin noin 15 miljardia euroa, koska 60-kilometrinen tasaiselle hiekalle pystytetty Gazan muuri maksoi Israelille miljardin. Eikä se muuri Hamasin yllätyshyökkäystä estänyt, vaikkakin se saattoi jonkinlainen hidaste olla.

Hamasin terroristit, joita ainakin jotkut myös vapaustaistelijoiksi kutsuivat, kömpivät aamuyöstä ylös luolistaan, surmasivat mm. droneilla noin 300 Israelin armeijan vartiosotilasta, mursivat muurin räjähteillä ja pusutraktoreilla, ampuivat tuhansia raketteja ja ohjuksia, joita läheskään kaikkia Israelin ilmatorjunta ei ehtinyt tuhoamaan ja lamauttivat viestiyhteydet tunneiksi niin, ettei Israelissa tunteihin tiedetty, mitä oli tapahtumassa.

 
Sen jälkeen terroristit tappoivat 1200 siviiliä ja ottivat 240 panttivankia, jotka raahattiin sitten piiloon Gazan tunneleihin. Noita tunneleita on noin 500 kilometriä, jotkut ovat jopa 50 metrin syvyydessä ja erään ovat niin isoja, että niissä voi ajaa autoilla.

Kaikesta tästä kertoo alla olevasta linkistä katsottavissa oleva Ulkolinja-ohjelma, joka kertoo esimerkiksi myös sen pähkähullulta tuntuvan asian, että Israelin hallitus on vuosien ajan tukenut miljardeilla terroristijärjestö Hamasia; tosin ilmeisesti se on vain välittänyt Qatarin valtion sille lähettämiä rahoja.

Israel ja Hamas ovat eräästä asiasta yhtä mieltä ja se asia on, että kumpikin osapuoli kannattaa ns. yhden valtion mallia. Tosin yksimielisyyttä ei vielä ole syntynyt siitä, että kummalle osapuolelle Palestiinan alue kuuluu.

Ahdasta siellä tulee kuitenkin olemaan, koska alueen alkuperäisväestöä palestiinalaisia on maailmassa noin 10 miljoonaa ja juutalaisia, joista noin puolet ajattelee niin, että kuviteltu henkiolento Jahve on maan heille luvannut, on 20 miljoonaa. Juutalaiset ovat maailman ateistisin kansa ja niinpä noin 10 miljoonaa heistä ei usko henkiolento Jahveen eikä hänen lupauksiinsa. https://areena.yle.fi/1-67311170

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Huuhanmäen pakolaiskeskus

Kyllä ei yhtään naurata, kun miettii maailman ja varsinkin maamme itärajan tilannetta. Muistanpa, miten vuoden 1994 vaalien alla Martti Ahtisaarelta ja Elisabeth Rehnilta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos hallitsemattomat pakolaisjoukot alkaisivat vyöryä itärajan yli.

Ahtisaari piti mahdollisena myös voimatoimia asian ratkaisemiseksi. Rehn kuitenkin korjasi pisteet, kun esitti, että tykkien sijasta rajalle tulisi toimittaa soppatykkejä. Mielelläni kuulisin myös nykyisten presidenttiehdokkaiden ottavan asiaan kantaa.

Mikäli yhtään Putinin persoonaa tunnen, niin epäilen, että ensi kesänä kuluku-ukot tulevat vilistämään Uukuniemenkin metsissä, koska sen verran rehevä pensaikko kasvaa rajalla, että haasteellinen tehtävä tulee rajavartioilla olemaan sen valvomisessa. Sitä paitsi maamme itäraja on 1400 kilometriä pitkä ja sen lisäksi valvottavana on saman verran meren rantaa, koska luulen, että turvapaikanhakijoita alkaa rantautumaan Suomeen myös huoltoasemalla myytävillä parinkympin puhallettavilla muoviveneillä.

Turvapaikanhakijoiden takaisin työntämistä suunnitellaan, mutta epäilen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tule sitä menettelyä hyväksymään, koska Jemenistä, Syyriasta ja Irakista tulevat pakolaiset varmaankin täyttävät pakolaisen tunnusmerkistön eikä heitä Venäjällekään voi ihmisoikeustuomioistuimen mukaan palauttaa, koska Venäjä ei ole turvallinen maa edes venäläisille puhumattakaan pakolaisista, koska Putin lähettää heidät mielellään Ukrainan rintaman etulinjaan tykinruoaksi.

Jotain pitäisi keksiä ja minäpä keksin. Elikkä kesän jälkeen seuraa talvi ja se voi tappaa itärajalla jonottavat onnettomat pakolaiset eikä sellaista sivistynyt ihminen voi hyväksyä. Niinpä sivistysvaltio Suomen tulisi jo tässä vaiheessa vuokrata Venäjän valtiolta heti rajan takana Jaakkimassa tyhjillään oleva kasarmi pakolaisten hätämajoitukseen.

Huuhanmäen kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran, joten kyllä sinne tuhansia ihmisiä voi majoittaa. Saattaa hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa. Tosin pientä pintaremontin tarvetta huomasin näissä kasarmeissa olevan, kun viimeksi ne tarkistin. Voi myös olla, että niitä tarkemmin tutkittaessa saattaa törmätä myös suomen kielen toiseksi pelottavimpaan sanaan ”kosteusvaurio”. Suomen kielen pelottavin sana on mielestäni ”sinkkiarkku”.
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.75E7258544C37B5E5A9DBDA92383B512?imgid=1

tiistai 23. tammikuuta 2024

Hetekavero oligarkeille

Kyllä ei hyvältä näytä ukrainalaisten tilanne. Kranaatit alkavat olla vähissä ja rintamajoukkojen keski-ikä on 43 vuotta. Eu tosin lupasi juuri käyttää yli miljardin kranaattituotannon lisäämiseen, mutta ensimmäiset uuden tuotantolinjan tykinammukset valmistuvat vasta parin vuoden päästä, jos kaikki menee ns. putkeen.

Jotain apua pitäisi Ukrainalle pikaisesti keksiä ja mielestäni olen nyt keksinyt. Olen jyrkästi sitä mieltä, että länsimaissa venäläisille oligarkeille pitää määrätä ns. hetekavero, jonka avulla Suomessa viime sotien aikaan armeijan ylläpito järjestettiin.

Suomessa käytössä ollut hetekavero oli eräänlainen progressiivinen varallisuusvero, jonka avulla ylläpidettiin monta vuotta satojen tuhansien miesten armeijaa rintamalla, kustannettiin heille kalliit sodankäyntivälineet ja jonka avulla lopuksi asutettiin puolisen miljoonaa sotapakolaista.

Hetekavero oli oli 2,5 – 20% verotettavasta omaisuudesta, joten vero oli melkoisen raskas varsinkin hyväosaisille kansalaisille. Venäläisten oligarkien länsimaihin sijoitettu varallisuus on 500 – 1.000 miljardia ja jos tälle omaisuudelle määrättäisiin niin kauan kuin sota jatkuu joka vuodelle vaikkapa 10 %:n hetekavero, tuottaisi se vuosittain kymmeniä miljardeja Ukrainalle jaettavaksi. En usko, että kansainvälinen oikeus estää venäläisoligarkkien hetekaverolle panon.

Ja jos maailman johtava kranaattituottaja Pohjois-Korea ei suostu asekauppoihin, niin uskon, että USA:n presidentti, kuka hän sitten onkaan, on halukas tekemään hyvän diilin ja myymään huomattavan määrän hävittäjäkoneita ja panssareita käypään hintaan. Tällä hetkellähän amerikkalaisilla on jossain autiomaassa ihan tyhjän panttina parkissa 4.000 Abrahams-tankkia.

Sitä paitsi uskon, että jos Venäjän oligarkien miljardit ovat vaarassa mennä verolle, saattaa hyvinkin itse Putin vielä horjahtaa bunkkerinsa ikkunasta.

Entinen perussuomalainen kulttuuriministeri Sampo Terho on 12 vuotta sitten julkaissut blogillaan ansiokkaan artikkelin hetekaverosta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sampoterho/95456-hetekaverosta-ratkaisu-eurokriisiin/

maanantai 22. tammikuuta 2024

Ydinsodan pelko

Tietysti on niin, että lännen johtajat tietävät, että Venäjän 1.000 miljardin euron talletukset ovat tarvittaessa heidän hanskassaan, mutta asiasta ei ole juurikaan nostettu älämölöä, koska ydinsota, jolla äkkipikainen Putin on jo monta kertaa uhannut, pelottaa.

Samasta syystä lännen johtajat eivät suostu antamaan tosissaan aseapua Ukrainalle. Esimerkiksi Usa itse ei toimita 50 vuotta sitten ensilentonsa tehneitä F16 koneita, vaan niitä ovat Hollanti ja Tanska luvanneet antaa Ukrainalle vähäisen määrän. Saksa taas ei suostu antamaan ainuttakaan 600 Taurus-ohjuksestaan, jolla Krimin sillan saisi poikki.

Mutta luulenpa, että jos Ukrainan sodasta vielä joskus tehdään rauhansopimus, niin samalla päätetään myös venäläisten 1.000 miljardin euron länsivarallisuuden kohtalosta. Voi olla, että se riittää Ukrainan sotavahinkojen korvaamiseen. Jatkosodan jälkeiset Suomen sotakorvaukset vastasivat suuruudeltaan juuri tuota 1.000 miljardia, kun asia suhteutetaan kansantalouksien kokoon.

Monet pitävät Venäjän länsivarojen takavarikointia kansainvälisen oikeuden vastaisina, mutta sillä ei taida olla kovan paikan tullen merkitystä. Esimerkiksi Jugoslavian verisen sisällissodan lopetti Nato pommituksillaan 25 vuotta sitten ja myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon saanut Martti Ahtisaari sanoi televisiouutisissa ihan suoraan, että pommitukset ovat kyllä kansainvälisenoikeuden vastaisia, mutta siitä huolimatta niin on toimittava.

Itse epäilen, että Naton koneet pommittivat 78 päivän aikana Jugoslaviaa enemmän kuin Venäjän koneet kahdessa vuodessa Ukrainaa ja aiheuttivat maalle 100 miljardin dollarin aineelliset vahingot ja länsiarvioiden mukaan 600 sotilaan ja 500 siviilin kuoleman. Serbien mukaan ihmisiä kuoli paljon enemmän.

Nato menetti pommitusten aikana kaksi konetta. Menetysten syyksi on kerrottu se, että Jugoslavialla oli käytössä vielä ikivanhoja 1950-luvun ilmatorjuntaohjuksia, joita vastaan koneilla ei enää ollut suojausta.

Lisätietoa Jugoslavian pommituksista tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Naton_pommitukset_Jugoslaviassa

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Putinin rauhantahtoisuuden lisääminen

 

Sosialistisessa mediassa velloo nyt keskustelu siitä, onko laillista sosialisoida Venäjän valtion ja venäläisten oligarkkien länteen unohtunut varallisuus, jota lienee noin 1.000 miljardin euron arvosta.Jotkut ovat sitä mieltä, että varojen takavarikointi olisi mahdollista vain sotatilanteessa ja ilmeisesti heidän mielestään on niin, että vaikka Putin katsoo Venäjän olevan sotatilassa kollektiivisen lännen kanssa, niin se ei riitä takavarikkoperusteeksi.

 

Itse ajattelen kuitenkin niin, että myös rikosprosessi mahdollistaisi kansallistamisen. Ukraina voisi haastaa Venäjän valtion Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen laittoman hyökkäyssodan perusteella ja länsimaat vaikkapa sillä perusteella, että Venäjän valtio on varastanut noin 400 matkustajalentokonetta ja aika monta Venäjällä toiminutta länsimaista yhtiötä.
Noiden varastettujen matkustajakoneiden arvo lienee noin 40 miljardia euroa ja sillä laskujeni mukaan voisi Usa:lta ostaa 100 kpl F 16 hävittäjää ja 400 kpl Abrahams-panssareita. Molempia tappovehkeitä lienee tällä hetkellä maailmassa noin 5.000 kpl ja eiköhän niistä osan voi riittävän isolla rahalla ostaa.
Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että Kuopion torilla esiteltiin aikoinaan Suomen Hornettien liito-ohjusta, joka painaa noin 1000 kiloa, maksaa noin miljoona euroa ja joka lentää satoja kilometrejä eikä näy kunnolla tutkassa – sellaisilla saisi Kriminsillan tuhansiksi naisen sukuelimen päreiksi ja tämänkin asian voisi Putinille salaisissa rauhanneuvotteluissa kertoa. Se voisi lisätä hänen rauhantahtoisuuttaan.

lauantai 20. tammikuuta 2024

Venäläisvarojen kansallistaminen

Kaikkia presidenttiehdokkaita on nyt TV:ssä haastateltu ja heille on myös esitetty katsojien lähettämiä kysymyksiä ja nyt minua harmittaa, etten vaivautunut lähettämään ohjelmaan Ukrainan sodan ja maamme talouden kannalta hyvin olennaista kysymystä.

Elikkä minua kiinnostaa kovasti, miten ehdokkaat suhtautuvat siihen asiaan, että pitäisikö Venäjän valtion lännen pankkeihin tallettamat 300 miljardin euron talletukset ja venäläisten oligarkkien länteen sijoittamat varat, joita arvioidaan olevan 500-1.000 miljardin euron arvosta, kansallistaa ja lahjoittaa Ukrainalle. Tietenkin Suomi voisi samalla vaatia itselleen korvattavaksi Ukrainalle antamansa apu, jonka arvo lienee tällä hetkellä pari miljardia euroa.

Keskustelin venäläisvarojen kansallistamisasiasta sosiaalisessa mediassa ja siellä eräs vankka putinisti piti ajatusta mahdottomana toteuttaa, koska kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uskottavuus katoaisi tuollaisen kansallistamisen myötä.

Myös oikeusoppineet näyttävät suhtautuvan Länsimaiden kansallistoimiin epäillen toisin kuin venäläiset oikeusoppineet, jotka eivät nähneet huomautettavaa siinä, että Venäjä kansallisti, eli toisin sanoen varasti, noin 400 länsimaista matkustajalentokonetta, joiden arvo oli varmaankin kymmeniä miljardeja.

Sillä varmuudella, jonka tietämättömyys synnyttää, väitän, että Suomi voisi perustuslain säätämisjärjestyksessä kansallistaa venäläisvarallisuutta ja jos Eu niin päättäisi, syrjäyttäisi EU:n päätös Suomen perustuslain, jolloin varojen haltuunotto tapahtuisi nopeasti.

Epäilen, että myös Usa voisi tehdä kansallistamispäätöksen ja se olisi tehtävä nopeasti, koska epäillään, että Venäjällä on hallussaan seuraavaan presidenttiin liittyviä seksuaalihässimisvideoita, joilla voi tarvittaessa kíristää.

Tässä Iltalehden juttu lännessä olevista venäläisvaroista: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9f86f61b-1b24-4ce3-8dd7-42aa6393cd30

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *