maanantai 24. kesäkuuta 2024

Soini Nikkinen

Eilen tuli kuluneeksi 68 vuotta siitä, kun työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinen, Kiuruveden Teräs, heitti keihäässä maailmanennätyksen Kuhmoisten urheilukentän avajaiskilpailuissa. Urheilun ystävien Face-ryhmässä keskustellaan nyt siitä, miksi Nikkistä ei valittu saman vuoden olympialaisiin, vaikka hän oli heittänyt alkukesästä maailmanennätyksen.

Urheilukirjailija Antti O. Arponen kirjoitti yhdeksän vuotta sitten blogillani ansiokkaan selvityksen siitä, miksi Kiuruveden työläiskeihäänheittäjää ei olympialaisiin valittu, vaikka hän oli alkukesästä heittänyt maailmanennätyksen.

Arponen kirjoitti asiasta seuraavaa: ”Suomen ja Saksan maaottelu Hampurissa 22.-23.9.1956. Joukkueenjohtaja Jukka Uunila kertoi, että oli hänen johtajauransa ainoa kerta, kun hän joutui puuttumaan suomalaisen urheilijan kilpailusuoritukseen.

Maailmanennätyksen 83,56 juhannuksena heittänyt Soini Nikkinen ei ollut syksyllä enää ennätyskunnossa. Lauantaina Hampurissa hän ”eksyi” ravintolaan ja nautti tuhdisti saksalaista olutta. Sunnuntaina iltapäivällä Soini toki ilmestyi stadionille keihäänheittoon.

Soini oli kuitenkin niin sekaisin, että ensimmäisellä heittokierroksella alkoi ottaa vauhtia kohti katsomoa. Heittopaikalla ollut joukkueenjohtaja Uunila pysäytti Soinin ja näytti missä päin on heittoviiva.

Kiitollinen Soini otti muutaman metrin vauhtia ja tempaisi 72,86. Soini oli kuuden miehen maaottelussa kolmas, edelle menivät Olavi Kauhanen (75,24) ja Saksan Heiner Will, taakse jäivät Niilo Sillanpää (72,71) ja kaksi saksalaista.

Sunnuntaina illalla ennen maaottelun bankettia Soini ilmestyi joukkueen majapaikkaan. Humalatila oli sitä tasoa, että Uunila määräsi kaksi kuulantyöntäjää telkeämään Soini Nikkisen huoneeseensa selviämään.

Soini kuitenkin pääsi sieltä karkuun ja ilmestyi klo 22 bankettiin juuri kun Saksan urheiluministeri piti puhetta. Pelkkiin kalsareihin pukeutunut Soini poistettiin kahden moukarinheittäjän voimin banketista.

Lokakuun alussa 1956 Urheiluliiton johtokunta määräsi keihäänheittäjä Soini Nikkisen kolmen kuukauden kilpailukieltoon epäurheilijamaisen käytöksen takia. Melbournen olympiakisoja joulukuussa hän seurasi radiota kuunnelleen.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Soini_Nikkinen

Suitsa

Uukuniemi on harvaanasuttu erämaapitäjä, mutta siitä huolimatta parkkipaikkojen puute on huutava, kuten kuvakin todistaa. Laskin juhannuksena Uukuniemen Kalasatamassa olevan pysäköitynä yli 50 autoa.

Paljon on siis Pyhäjärven Suitsansaaressa elämää näin kesäisin. Suitsa on maamme 34. suurin saari ja sen pinta ala on 14 km2; tosin saaren maapinta-ala on jonkin verran pienempi, koska Suitsasta löytyy pieni lampikin.

Sen lisäksi, että Uukuniemi on suuri erämaapitäjä, on se myös suuri kulttuuripitäjä. Nimittäin kun maankuulu vokalisti Arska Tenkanen esittää joka kesä Juholan navetan vintillä taidettaan, saapuu innostuneita kuulijoita paikalle niin paljon, että erämaapitäjän parkkipaikat eivät riitä. Luulenpa, että tulevan syksyn kuntavaaleissa tulee Uukuniemen parkkipaikkapula olemaan keskeinen vaaliteema.

Vielä jokunen vuosi sitten oli Uukuniemen Kalasatamassa Venäjän suuntaan valokuvaaminen ankarasti kielletty kieltotaululla, jonka vuoksi sitä kuvattiin ahkerasti. Itsekin olin noin 40 vuotta sitten kuvaamassa ja kiikaroimassa itään, kun paikalle autoili harvinaisen hymytön herraseurue, joka tiedusteli, että näkyykö mitään.

Kerroin, että varsinkin Neuvostoliiton ilmavoimien Mensuvaaran lentokentän tutkatorni kiinnostaa minua erityisesti, koska olen suorittamassa rajalla pintatiedustelua. Herraseurue ei puuttunut suorittamaani pintatiedusteluun.

Vasta myöhemmin kuulin, että Suitsansaaressa sijaitsi Suojelupoliisin lomapaikka ja ymmärsin että hymyttömät herrat olivat Supon agentteja, jotka onnekseni olivat lomatunnelmissa.

lauantai 22. kesäkuuta 2024

Presidenttiehdokas Koikkalainen

Monien muiden Suomen huippupoliitikkojen tapaan Johannes Koikkalainen oli entinen huippu-urheilija. Paras urheilusaavutus oli, että hän sijoittui tulevan ulkoministerin Väinö Leskisen jälkeen vuonna 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa uinnissa hopealle. Leskinen olikin lajin todellinen huippu ja hänellä on yhä on hallussaan Eläintarhanlahden ympäriuinnin ennätys.

Vanhan urheilukaverinsa Leskisen avustamana Koikkalainen nousi maamme poliittisen elämän terävimpään kärkeen ja eteni ministeriksi asti. 70-luvulla mies ilmoitti jopa olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen, sillä kun toisella silloisista Keskustan ehdokkaista oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan kanssa, vakuutti Johannes omaavansa molemmat presidentiltä vaadittavat ominaisuudet.

Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hän saapui demareiden puoluekokoukseen mukiloidun näköisenä. Puoluetoveri Erkki Tuomioja kävi tekemässä tapauksesta jopa rikosilmoituksen. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että tupakkaa vaatineita päälle karkaajia oli peräti kolme, joten olihan selvää, ettei siinä edes entisen huippu-urheilijan fysiikalla voinut suoriutua voittajaksi sellaista ylivoimaa vastaan.

Tosin jatkotutkimuksissa tupakan pummaajiksi ja mukiloijiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000004877524.html

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Suoraselkäinen Suomen mies

Alhaista mieltä

Lasse Lehtisen kirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä konna on Kekkonen. Sokea Kreettakin näkee, että hän käytti ulkopoliittisia keinoja valtansa pönkittämiseen. Jokus sellaista kutsutaan maanpetoksellisieksi toiminnaksi. Eräs neuvostoliittolainen asiantuntija on kuitenkin lausunut suuren viisauden. Hänen mukaansa voidaan tietenkin mielinmäärin pohtia oliko Kekkonen Neuvostoliiton vaikuttaja-agentti, mutta kukaan tuskin voi kiistää, että suomalaisilla oli presidentti, joka pumppasi suunnattomasti taloudellista hyötyä naapurin johtajilta vastineeksi lyhytaikaisista poliittisista myönnytyksistä, minkä ansiosta suomalaisten elintaso nousi.

Jos kirjasta etsitään sankareita, ovat ne Lehtisen näkökulmasta ns. asevelisosialistit, jotka kirjoittajan mukaan lykkäsivät Suomen suomettumista ratkaisevilla 20 vuodella ja pitivät sittenkin maamme lännen leirissä. Nämä nuoret miehet olivat rintamalla olleita ja sieltä he karkasivat sankarikuoleman kynsistä. Sen sijaan siviilielämän taisteluihin he eivät kunnolla sopeutuneet, vaan kuolivat nuorina.

Kekkosen syy ei yksinomaan liene se, että venäläiset pitivät näiden miesten linjaa ulkopoliittisena riskinä. Lehtisen mukaan asevelisosialistien Daltonien veljeksiä muistuttava johtokvartetti Yrjö Kilpeläinen, Väinö Leskinen, Aarre Simonen ja Unto Varjonen esimerkiksi kylmän sodan hetkinä kajauttivat erään Helsinkiläisen anniskeluravintolan pisuaarin ääressä neliäänisesti Pallen railakkaan miehekkään iskusävelmän “Silimien välliin ryssää”.

Kilpeläinen ja Varjonen kuolivat sen verran nuorina, ettei heidän ei tarvinnut nähdä, kuinka Leskinen ja Simonen tunnustivat myöhemmin ulkopoliittiset realiteetit ja vaihtoivat ulkopoliittista linjaansa näyttävästi. Simonen käänsi takkinsa ensin. Hän jäi demareiden valtataistelussa tappiolle ja perusti sen jälkeen oman puolueen TPSL:n, joka nautti Neuvostoliiton poliittisen tuen lisäksi myös sen maksamaa puoluetukea. Aarre Simonen oli huippuälykäs ja häikäilemätön juristi, joka jostain syystä ei malttanut olla tekemättä kaikenlaista vilunkia, vaikka olisi pärjännyt elämässään muutenkin.

Sisäministerinä oleessaan hän sai kovien otteidensa vuoksi pilkkanimen Sapeli Simonen, jota mies ylpeydellä kantoi. Simonen perustia TPSL:ssä toimiessaan Päivän Sanomat-nimisen lehden, jonka poliittinen painoarvo ei ollut verrannollinen sen levikkiin. Kun häneltä kyseltiin lehden levikistä, hän ei salaillut kyynisyyttään: “Se on yks paskan maku mikä se levikki on, kunhan niitä ilmestyy kolme kappaletta, yks mulle, yks Yliopiston kirjastolle ja yks NKP:n keskuskomitealle.” Vahvat viitteet tukevat oletusta, että Simonen oli yksi KGB:n pääyhdysmiehistä Suomessa. Lehtisen arvelujen mukaan toinen tärkeä KGB vaikuttaja oli professori Kustaa Vilkuna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarre_Simonen

torstai 20. kesäkuuta 2024

Itkikö Väinö Leskinen?

Poliitikko Väinö Leskinen oli entinen huippu-urheilija, joka mm. voitti kultaa uinnista työläisolympialaisissa. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.

50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä Ässärykmentin miehet eivät olleet pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen kirjassa Aatosta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliitisen täyskäännöksen olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.

Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä.

Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana. Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina Tasavallan Presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa. Saunareissullaan Tasavallan Presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan Tasavallan Presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

https://tuomioja.org/kirjavinkit/2002/01/lasse-lehtinen-aatosta-jaloa-ja-alhaista-mielta-urho-kekkosen-ja-sdpn-suhteet-1944-1981/

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Urheilua ja politiikkaa

Aiemmin kirjoitin, että huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Leskinen olisi ollut Leppävirran Kotalahden Leskisiä, mutta sen verran tarkennan, että Väiski itse syntyi Helsingissä, mutta sukututkimusohjelma Geni kertoo, että hänen vanhempiensa suvut ovat ylimuistoisia kotalahtelaisia.

Väinö Leskinen oli nuoruudessaan suorastaan urheilusankari, sillä hän voitti vuonna 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa uinnissa kultaa. Samassa kisassa hopealle sijoittui toinen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja Johannes Koikkalainen. Leskistä ja Koikkalaista yhdisti politiikan, urheilun ja urheilupolitiikan lisäksi se, että Koikkalainen oli leppävirtalaista sukua ja hän oli syntynyt Leppävirralla.

Olen kuullut, että demareiden vahvat junttamiehet yrittivät jossain vaiheessa suostutella silloista merkittävää yhteiskunnallista vaikuttajaa Aarre ”Sapeli” Simosta TUL:n puheenjohtajaksi, mutta tämä ei kiinnostunut asiasta, vaan ilmoitti, ettei hän ole elämässään harrastanut muuten liikuntaa, kuin nostelemalla grogilaseja. Samaa urheilulajia tosin harrastivat urheilu-uransa jälkeen myös Leskinen ja Koikkalainen.

Tuo Aarre Simosen hellittelynimi Sapeli johtui väärinkäsityksestä, koska sosialidemokraattisena sisäministerinä ollessaan hän lähetti vain rottinkikepeillä varustetut ratsupoliisit antamaan asennekasvatusta Arabian tehtaalla mieltään osoittaneille lakkolaisille – sapelia sentään ei käytetty. Sen sijaan KP Simonen olisi ollut sopivampi hellittelynimi, koska sisäministeri Simonen lähetti konepistooleilla varustautuneet poliisit pysäyttämään Kemin uittotyömaan lakkolaisten mielenosoituskulkueen.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, ettei Aarre Simonen ollut leppävirtalaista sukua vaan Rautalammin Simosia. Leskinen, Koikkalainen ja Simonen olivat geeniperimältään 100 % savolaisia, mutta Väinö Tanner oli vain kolmen vartin savolainen, sillä hänen neljästä isovanhemmastaan kolme oli Savosta.

Tässä tietoa Väinö Leskisen suvusta: https://www.geni.com/people/V%C3%A4in%C3%B6-Olavi-Leskinen/6000000039278504625

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Kruunuhaan Suunnistajat

Kuohuvaa oli sekä urheilu- että poliittinen toiminta Suonenjoen seudulla sodan jälkeen. Työväen Urheiluliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Pekka Martin kertoi muistelmissaan, että joku suonenjokelainen urheiluseura oli hämmästyttävästi jäsenmäärältään yksi maan suurimmista. Kyseessä oli todennäköisesti Suonenjoen Kunto.

Sodan jälkeen demarit ja kommunistit taistelivat kiivaasti siitä, kumpi osapuoli johtaa mahdollisessa sisällissodassa Työväen Urheiluliitoksi kutsuttua taistelujärjestöä ja osapuolten johtamien seurojen jäsenmääriä piti paisuttaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Peli oli kovaa ja epärehellistä, vaikka välillä jouduttiin turvautumaan myös laillisiin menettelytapoihin.

Suonenjokelaisen työläisurheiluseuran suuri jäsenmäärä herätti huomiota ja asiaa tarkemmin tutkittaessa huomiota herätti myös seuran jäsenten kypsä ikä. He eivät todellakaan olleet mitään ikäkausiurheilijoita. Tosin ihan tuulesta temmattuja jäsenet eivät olleet, koska nimet ja syntymäajat täsmäsivät asiaa selvitettäessä väestörekisterissä oleviin tietoihin.

Sitten joku keksi mistä oli kysymys. Seuran veteraanijäsenten nimet ja syntymäajat oli poimittu Suonenjoen Valkeisenmäen hautausmaan hautakivistä.

Kuitenkaan kyseinen suonenjokelaisseura ei ollut jäsenmäärältään Suomen suurin, vaan muistelen, että eniten jäseniä oli työläissuunnistusseura Kruunuhaan Suunnistajissa, jossa oli peräti 11.000 jäsentä.

Sen seuran jäsenet oli ainakin hyvän tarinan mukaan kehittänyt silloinen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Leskinen etenkin Helsingin reservinupseerien joukosta. Tietooni ei ole tullut, että Kruunuhaan Suunnistajat olisivat koskaan olleet mukana Jukolan viestissä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, etteivät Väinö Leskisen sukujuuret ole Suonenjoella vaan naapurissa Leppävirran Kotalahden puolella.

Kruunuhaan Sosdem-yhdistyksen nettisivuilla kerrotaan näköjään enemmänkin Kruunuhaan Suunnistajista ja vielä ihan vakavaan sävyyn: https://kruununhaandemarit.sdp.fi/elomme-paivat/kruununhaan-yhdistyksen-vaiheita/

maanantai 17. kesäkuuta 2024

Pyssyt paukkui

Kalle Junttila muutti Suonenjoelle vasta 1970-luvulla, joten hänen kirjansa Iisveden kuohut ei käsittele Iisveden sotaa edeltävää aikaa, jolloin tässä taajaväkisessä yhdyskunta kuohui oikein kunnolla.

Savon historian viidennessä osassa kerrotaan värikkäästi Suonenjoen poliisien kieltolain aikaisesta toiminnasta Iisveden työläistaajamassa, jossa kesäisin oli satamatöissä noin tuhat miestä eri puolilta Suomea, eivätkä monetkaan heistä olleet mitään vesipoikia.

Laiva- ja proomumiesten tärkein matkaeväs oli kieltolakiaikaan pirtu, ja niinpä Iisveden proomuissa tapeltiin niin, että laidat ruskivat. Moni pohjalainen liikkui vasara taskussaan lyödäkseen sillä vastenmielistä tyyppiä. Voi hyvinkin olla, että Pohjanmaalta saapui ns. Pihkalan kaartin välittämänä lakkorikkureita ja voi hyvinkin olla, etteivät kylän vasemmistolaiset työmiehet heistä juurikaan tykänneet.

Poliisejakaan ei jostain syystä kunnioitettu, vaan virassaan aloittaneelle nuorelle konstaapeli A. P. Sutisellekin huudeltiin, että: ”Kunhan syyspimeät tulevat, niin poliisit tapetaan”.

Pirtukaupan lisäksi poliiseja työllisti myös työmiesten uhkapeliharrastus. Maastossa lojuvilta uhkapelureilta takavarikoitiin korttipakkoja niin runsaasti, että kerrankin oli poliisiasemalla 23 pakkaa. Eli hurjaa oli elämänmeno Iisvedellä jo siihen aikaan.

Mutta eivät Suonenjoen poliisitkaan antaneet vähällä periksi iisveteläisten väkijuoma- ja uhkapeliasioita ratkoessaan, vaan ongelmiin puututtiin reippailla otteilla, kuten alla oleva lehtileike todistaa. Niinpä esimerkiksi poliisi Ville Koivistoinen, jota syistä, joita voi vain arvailla kutsuttiin Nätti-Villeksi, keskeytti erään anniskelutapahtuman ampumalla 4 – 5 laukausta, eli tapahtui kuten jossain Irwin Goodmanin laulussa, jossa sanotaan, että ”pyssyt paukkui, pirtu läikkyi”.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Rillan lakko

Hallitus on juuri kovalla kädellä rajoittanut työntekijöiden oikeutta poliittisiin lakkoihin ja Iisveden poliittisia kuohuja tutkiessani muistin, että maailman pisin poliittinen lakko jatkuu edelleenkin Iisvedellä, joten iisveteläisten olisi korkea aika pikaisesti lopettaa tämä noin sata vuotta kestänyt poliittinen lakko.

Jonkun poliitikon muistelmista luin, että jollain Iisveden sahalla työntekijät menivät lakkoon päästäkseen eroon eräästä työnjohtajasta, josta he eivät pitäneet. Työnjohtaja oli nimeltään Rilla ja niinpä lakkoa alettiin kutsua Rillan lakoksi.

Reilut kaksikymmentä vuotta sitten Tauno Rilla julkaisi kaksi mainiota Iisvesi-aiheista muistelmakirjaa ja hän kertoi, että Rillan perhe kannatti sosialidemokraatteja ja edustivat näin ollen paikkakunnan laitaoikeistoa. 70 % iisveteläisistä sen sijaan äänesti 1920-luvulla Sosialistista Työväenpuoluetta, jolla nimellä laitavasemmisto siihen aikaan toimi. Historiantutkijat voisivat selvittää, oliko kommunistien kannatus Iisvedellä suhteellisen vapaiden vaalien maailmanennätys.

Uskon, että tuo Rillan lakko alkoi 1920 luvulla, koska silloin elettiin nousukautta ja kaikki lakkolaiset pääsivät heti töihin muille paikkakunnan sahoille eikä kukaan muistanut siinä tohakassa lopettaa tuota Rillan lakkoa, joka siis jatkuu edelleenkin. Minusta työmarkkinaosapuolet voisivat sopia, että koska nykyinen hallitus on rajoittanut poliittisten lakkojen keston yhteen päivään, niin tuo Rillan ilmeisen poliittinen lakko olisi syytä lopettaa vaikkapa sen 100-vuotismerkkipäivänä.

Osittain tuo laitavasemmiston suuri kannatus Savossa johtui liikemies-ikiliikkujankeksijä-kansanedustaja Ville Vainion (alk. Karjunen) suuresta kansansuosiosta. Tosin kuin yleensä luullaan, Savossa asuu huumoria ymmärtävää kansaa ja Ville Vainio oli sen verran hauska mies, että hänessäkin olisi ainesta väitöskirjaan ja jopa kesäteatterinäytelmään.

Arvo Poika Tuominen esimerkiksi kertoo muistelmissaan, että kun Ville Vainio joutui pahamaineiseen Tammisaaren pakkotyölaitokseen, sai hän vankilan johdon vakuutettua siitä, että hän pystyy rakentamaan ikiliikkujan ja niinpä hänelle annettiin verstas ja muutama ammattitaitoinen metallimies projektinsa käyttöön. Hyvä ikiliikkuja siellä valmistuikin, mutta jos siitä oikein hakemalla hakee vikoja, niin eihän se tietenkään toiminut.

Tuominen kertoi muistelmissaan myös sen, että kerran Ville jäi kiinni, kun hän yritti salakuljettaa elävää pulua vankilan pakolliseen jumalanpalvelukseen. Villen selitys tapahtuneelle oli se, että kun pappi olisi alkanut puhua pyhästä hengestä, hän olisi vapauttanut pulun havainnollistamaan pyhä henki-käsitettä.

Kansanedustaja-historioitsija Teemu Keskisarja on jostain syystä tehnyt ensimmäisen opinnäytetyönsä Ville Vainiosta ja kun kysyin häneltä Vainion ikiliikkujasta, niin hän kertoi, että hän on kyllä nähnyt sen piirustukset jossain, mutta itse laite on häviksissä. Jos se joskus löytyy, niin kyllä sen paikka on Suonenjoen pitäjän museon lasivitriinissä.

Tuo Vainion ikiliikkuja-projekti voisi olla ihan hyvä kirjanaihe kansanedustaja Keskisarjalle ja siitähän saisi vaikka elokuvan kansainväliseen levitykseen; toivottavasti Kaurismäen veljekset lukevat tämän. Minusta Ville Vainion ikiliikkujakeksintö on maailmanhistorian toiseksi hauskin huijaus heti Silvo Sokan kuuluisan rakettilennon jälkeen.

Jos teitä masentaa kovasti, niin kuunnelkaapa jälleen kerran tämä Yle Areenan ohjelma Punaisen örinän maasta. Uskon, että päästätte muutaman selkäkeikkanaurun. https://areena.yle.fi/podcastit/1-1291208

lauantai 15. kesäkuuta 2024

Iisveden loikkarit

Kuten olen aiemminkin kertonut, niin iisveteläiset olivat aikoinaan kovia hiihtämään ja niinpä 1930-luvun pulakaudella toistakymmentä iisveteläistä suksi itärajan taakse työttömyyttä pakoon ja kyllähän sieltä työtä heille järjestyikin ja jopa liiaksi. Kalle Junttila on kirjassaan Iisveden loikkarit selvittänyt itärajan taakse siirtyneiden kohtaloita ja yllättävä asia minulle oli se, että ainakin pari iisveteläistä oli niin kovia hiihtäjiä, että he hiihtivät takaisin kotiin.

Sen sijaan viiden loikkarin elämä päätyi niskalaukaukseen ja yksi menehtyi muuten työleirille. Junttilan mukaan noin 6000 suomalaista menehtyi Stalinin vainoissa, mutta voi heitä olla enemmänkin. Nyt Suomessa on alettu tutkijapiireissä tosissaan selvittää suomalaisten kohtaloita Neuvostoliitossa ja voi olla, että tapettujen lukumäärä selviää lähi vuosina. Tosin tutkimuksia hankaloittaa se, että Medvedev ilmoitti, että hän ei näe asiassa selvityksen tarvetta.

Junttilan mukaan yksi ammutuista iisveteläisloikkareista oli Jalmari Kaipainen. Tämä tapaus liittyy sikäli elämääni, että syksyllä -76 olin veteraanien mukana Petroskoissa, joka oli Tamperetta suurempi kaupunki ja siellä kadulla kävellessäni vastaani tuli vanha ystävällinen herra, joka kertoi, että koska olen Suonenjoelta, niin viepä terveiset velipojalle Juho Kaipaiselle Suonenjoen vanhainkotiin. En usko, että terveisten lähettäjä kuitenkaan oli Jalmari Kaipainen. Ikävä kyllä en koskaan terveisiä Juholle vienyt.

Eli hyvin naapurimaassa tiedettiin matkailijoiden taustat ja hyvin heitä seurattiin. Mieleeni tulee tapaus, kun suonenjokelainen opettaja ja kapteeni evp. Valtteri Makkonen joskus 70-luvulla kävi Leningradissa, niin hän törmäsi ravintolassa venäläiseen panssarivaunumieheen, joka kertoi ampuneensa Valtterin kovaäänisen hajalle, kun tämä oli huudellut propagandaa linjojen yli. Hän oli varmaankin kehottanut naapureita tulemaan hakemaan voita leipänsä päälle. En usko, että panssarivaunumies oli ihan sattumalta eksynyt Makkosen pöytään.

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Iisveden kuohuja

Harmi, ettei Suonenjoella enää ole kesäteatteritoimintaa, koska Kalle Junttilan kirjasta Iisveden kuohuja saisi joku taitava dramaturgi synnytettyä oivallisen kesäteatterinäytelmän.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Iisveden kuohujen keskeinen vaikuttajahenkilö kommunistiksi epäilty Aku Kukkonen oli innokas harrastelija näyttelijä ja taitava Kalle Väänäsen savolaisrunojen tulkki, vaikkakin runoilija-lehtori Väänänen oli vuonna 1918 toiminut kiivaana valkoisten kenttäoikeuden jäsenenä Etelä-Karjalassa, jossa tapahtui sisällissodan kauhea jälkinäytös.

Iisveden taajaväkinen yhdyskunta alkoi kuohua talvella 1934, jolloin eräs salasuhteessa ollut nuoripari sattui näkemään, miten joku nuorehko, hoikahko, pitkähkö ja vaaleahko mies kätki lumihankeen jonkinlaisen paketin. Nuoripari epäili, että epäilyttävästi käyttäytynyt mies kätki hankeen viinapullon, mutta niin ei ollut asianlaita. Pakettia tarkastettaessa ilmeni, että kyse oli paljon vakavammasta, sillä päällimmäisenä paljastui lehti, jonka otsikkona oli MARX JA MARXILAISUUS. Mitä kauheaa olisikaan tapahtunut, jos tuollainen julkaisu olisi päätynyt Iisveden sahatyömiesten käsiin?

Niinpä tapaus päätyi poliisitutkintaan ja Aku Kukkonen vangittiin. Aluksi hän näytteli asiasta täysin tietämätöntä, mutta jostain syystä tutkinnan edetessä hänen muistinsa palaili pätkittäin ja lopputulemana oli se, että Aku Kukkonen sai kaksi vuotta vankeutta valtiopetoksen valmistelusta, jonka hän sitten istui täysimääräisenä. Nykyäänhän ensikertalainen istuu yleensä vain puolet tuomiosta ja sitten loput kärsitään ehdonalaisessa.

Teatterin lisäksi Aku Kukkonen oli myös kova urheilumies ja kunnostautui varsinkin hiihtäjänä. Olen kuullut kerrottavan, että jossain hiihtoviestikisassa, jolloin saattoi olla kyseessä vaikkapa TUL:n mestaruus, Iisveden Vesan Kalle Jalkanen saapui ylivoimaisessa johdossa viimeiseen vaihtoon, jossa odotteli Iisveden ankkuri Aku Kukkonen, mutta vaihto ei onnistunut, koska vaihtovälineenä käytettyä vyötäisille sidottavaa punaista nauhaa ei löytynyt mistään.

Jalkanen jo kauhisteli, että hän oli sen pudottanut matkalla ja että Vesan hiihto hylättäisiin. Mutta ei ollut viestinauha minnekään pudonnut, vaan Jalkasen punainen paita ja vyötäisillä ollut punainen nauha olivat niin hiestä kastuneet, ettei niitä enää erottanut toisistaan.

Liitän tähän Kalle Junttilan mielenkiintoisen Iisveden kuohuja-kirjan kuvasivun, joka liittyy Aku Kukkoseen, joka ei ainakaan kuvasta päätellen ollut kovin pelottavan näköinen yhteiskunnan vihollinen, vaan enemmänkin sivistynyt herrasmies.

torstai 13. kesäkuuta 2024

Kalle Junttilan kirjat

Nykyään on tullut suoranaiseksi muotioikuksi se, että ihmiset ennen tuonpuoleiseen siirtymistään suorittavat kuolinsiivouksen ja se on hyvä se. Mutta vielä parempi olisi, että ihmiset kirjoittaisivat talteen elämäntarinansa jälkipolvia varten. Ymmärsin tämän asian, kun luin Suonenjoella elämänsä jälkipuoliskon eläneen Kalle Junttilan seitsemän omakustannekirjaa. Se ei ollut hirmuinen urakka, koska yhteensä kirjoissa on vain noin 500 isotekstistä sivua.

Junttilan kirjat ovat jonkinlaisella tajunnanvirtatekniikalla tuotettuja ja jos nyt joku haluaa niistä ihan hakemalla jotain vikaa hakea, niin voihan niitä hieman sekavina pitää aivan samalla tavalla kuin omia sosiaalisen median päästöjänikin. Ja jos mahdollista, niin kirjoitusvirheitäkin Junttilan teksteistä löytyy jopa enemmän kuin minulta, koska ikämiehenä hän ei näköjään hallinnut korjausohjelma Oikofixin käyttämistä.

Harmi, etten ehtinyt tässä elämässä tutustua Junttilaan, koska hänellä näytti olleen samanlainen kiinnostus historiaan kuin minullakin ja hänen kirjoitusviettinsäkin on voimakkuudeltaan samaa luokkaa kuin itselläni. Minusta Junttilan omakustanteet olivat arvokas lukuelämys enkä pidä Kalle Junttilan kirjoja minään Junttilan tuvan seinäkoristeina, vaan niissä on paljon arvokasta näkemystä ihmisen elämästä.

Esimerkiksi Iisveden poliittista historiaa käsittelevän kirjan takakanteen hän on kirjoittanut seuraavaa:

” Te, jotka olette ikänne asuneet Iisveden rannalla, tiedätte, että se ärjyy joskus ihan vaahtopää laineissa. Tässä kirjassa on vain hieman pintakuohuja. Jos törmäätte siellä vaariin, tai muuten sukulaiseen, tai tuttuun nimeen, älkää loukkaantuko, vaan röyhistäkää rintaanne.

He ovat sukupolvi, joka nosti Suomen siihen loistoonsa, missä minäkin sain elää. Ei ollut valtiolla penniäkään velkaa. Nyt Teidän lapsennekin on kaulaansa myöten velkasuossa. Herrat ajaa viimeisiä Euroja Helsingin ja Prysselin välillä. Ropotit syöttää kohta minuakin ja pyihkii pyllyn. Heippa vaan. Kalle”

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Tynkkyset

Vaikka alun perin itäsavolainen Tynkkysten suku on pieni, vaatimaton ja sangen vähämaineinen, niin kuitenkin suku on saanut nostettua peräti kaksi kyvykästä Tynkkystä nykyiseen eduskuntaan. Tynkkysistä Oras edustaa vihreitä ja Sebastian perussuomalaisia, joten epäilen, että poliittinen yhteistyö heidän välillään on vaikeaa.

Tosin molemmat Tynkkyset ovat puolueissaan vahvoja vaikuttajia, ja niinpä uskon, että molemmat Tynkkyset saattavat olla tulevaisuudessa puolueidensa puheenjohtajia. Voi hyvinkin olla, että toinen Tynkkynen johtaa pääministerinä maamme hallitusta ja toinen johtaa oppositiota.

Poliittisista erimielisyyksistä huolimatta miehillä on jotain yhteistäkin, koska molemmat ovat homoseksuaaleja ja sotilasarvoltaan pistooliammuntaa harrastavan Jussi Halla-ahon lailla siviilipalvelusmiehiä.

Jussi ei sen sijaan ole mikään miehimys, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä blogillaan hän vuosia sitten kirjoitti, että ollessaan pihallaan tupakalla, joku ohikulkeva homoseksuelli ehdotti hänelle suuseksiä, josta asiasta Jussi innostui vallan niin, että ajatteli jo noutavansa pistoolinsa ja ampuvansa suuseksin ehdottelijaa päähän.

Tuo Halla-ahon blogikirjoitus synnytti paljon paheksuntaa, mutta luulen, että jos joku punavihreä nainen olisi kirjoittanut saman, se ei synnyttäisi paheksuntaa.

Yritin internetin avulla selvittää, että ovatko poliitikko Tynkkyset lähisukua keskenään, mutta ilmeisesti eivät ole, joten ainakaan lähisukulaisuus ei estäisi heidän avioliittoaan. Suurta poliittista draamaa syntyisi, mikäli joskus tulevaisuudessa pääministeri Tynkkynen ja oppositiojohtaja Tynkkynen rakastuisivat toisiinsa, menisivät vihille ja hankkisivat vaalivauvan. Kyllä sillä asialla pääsisi varmasti lehtien lööppeihin ihan kansainvälisestikin.

Tässä tietoa Tynkkysten suvusta: https://tynkkysensukuseura.fi/

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Sebastian Tynkkynen

Minusta Euro-vaalien vaikuttavin tapaus oli, kun kolme kertaa kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta tuomittu Sebastian Tynkkynen saapasteli tv-haastatteluun ujostelematta sinisenmustan mosambikilaisen poikaystävänsä kanssa.

Silloin tunsin ylpeyttä Suomen, isiemme maan, sivistystasosta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Perussuomalainen puolue edustaa kuitenkin maassamme voimakasta kansallismielisyyttä, joka ilmenee välillä suoranaisena ulkomaalaisvastaisuutena ja konservatiivisia perhearvoja.

Lisäksi tässä yhteydessä on syytä muistaa sekin, että Tynkkynen kävi vaalikampanjansa tiettävästi ns. nollabudjetilla,eli rahaa käyttämättä, jonka seikan pitäisi kannustaa toisiakin yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita vähävaraisia nuoria hakeutumaan politiikkaan.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Tynkkynen nousi koko kansamme kansamme tietoisuuteen siten, että hän vuoden 2011 Bigbrother-ohjelmassa ulosti housuunsa, jonka teon uskon antaneen hänelle poliittista nostetta myöhemmässä elämässä. Se tapaus todistaa sen, että politiikassa voi menestyä muutenkin kuin vain puhumalla pelkkää paskaa, kuten monet uskovat.

Edellä kerrotun Sebastian Tynkkysen vaalitempun, eli epäonnistuneen pieraisun, voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=wGPcnSmxiuI

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Kaljahanat aukes

Muistanpa, että kun kristillisdemokraatit olivat edellisen kerran hallituksessa muutama vuosi sitten, niin kiljun valmistus vapautui maassamme. Nyt, kun kristillisdemokraatit ovat palanneet muutaman oppositiovuoden jälkeen hallitukseen, niin alle kahdeksan prosentin päihteet vapautuivat myytäviksi maamme maitokaupoissa.

Luulen, että tämä päivä tullaan jatkossa muistamaan paremmin sen vuoksi, että kaljahanat aukes maassamme oikein kunnolla, kuin veret seisauttavan Eu-vaalituloksen vuoksi. Yleensä suomalaiset eivät muista merkittävien historiallisten tapahtumien päivämääriä, mutta jostain syystä kieltolain päättymishetken, joka oli 5.4.32 klo 10, muistavat kaikki, jotka yleensä jotain muistavat.

Luulenpa, että kun kristillisdemokraatit seuraavan kerran pääsevät hallitukseen vuoden 2028 eduskuntavaalien jälkeen, niin sitten Koskenkorva vapautuu myytäväksi R-kioskeihin. Nähtäväksi jää, ryhtyykö nykynuoriso keräämään kansalaisadressia sen puolesta, että Koskenkorva on saatava R-kioskeihin.

Luulenpa, ettei nykynuoriso moiseen ryhdy. Nykynuorison alkoholin kayttö on nimittäin ihan lapsenkengissä verrattuna siihen, mitä se oli hämärästi muistamallani 70-luvulla. Silloinhan hurmossaarnaaja Niilo Ylivainio käynnisti kansanliikkeen sen puolesta, että keskiolut olisi saatava pois maitokaupoista. Silloinen edistyksellinen nuoriso keräsi vastavetona kansalaisadressin sen puolesta, että keskiolut on saatava R-kioskeihin, ja muusikko Mato Valtosen johdolla adressi luovutettiin eduskunnalle, joka tekikin sitten nopeasti päätöksen, jolla keskiolut tuotiin R-kioskeihin.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, eli suosikkivokalistini Veikko Lavi esittää kappaleen Kaljahanat aukes: https://www.youtube.com/watch?v=g87OHgawXuI

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Rintamamiestalo

Komealle paikalle rakensivat eilen mainitut sisarukset Anni ja Yrjö Mure uudistilansa. Varsinkin tilan neljällä lehmällä oli upeat maisemat pilttuustaan Alapitkänjärvelle. Mutta leveää ei sisarusten leipä ollut, sillä peltoa oli vain neljä hehtaaria ja metsää 16. Suurin piirtein samanlaisiahan ne muutkin sodan jälkeen perustetut rintamamies- ja asutustilat olivat.

Silloinen asutus- ja maatalouspolitiikka oli myös sosiaali- ja asuntopolitiikkaa. Pienviljelijän leipä ei ollut leveää, mutta kun tutkin Mureen rakentamaa ns. tyyppitaloa, jollaisia myös rintamamiestaloiksi kutsutaan, niin asumistaso oli parempi, kuin monissa nykyajan ahtaissa kerrostalo-osakkeissa.

Tyyppitalon asuinpinta-ala oli ehkä 80 m2, mutta tosiasiassa lähes 200, koska talossa oli kolme kerrosta. Vintinkin saattoi muuttaa asuinkäyttöön ja talon alla oli tilava kellari, joka ainakin silloin kun, siihen tutustuin, oli hyvin viileä, vaikka ulkona oli kova helle.

Tyyppitalo oli hyvin ekologinen asumismuoto. Talo tehtiin luonnonmateriaaleista, mikäli lämmöneristeenä käytetty puusta valmistettu haltex myös sellaiseksi luetaan. Rakennus lämmitettiin haloilla ja puu-uunin energiatehokkuus on lähes 100 %.

Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi valittanut 50-luvun rintamamiestalon aiheuttavan sellaisia terveysongelmia, joista nykyään joka toinen kärsii. Siihen aikaan ei allergioita tunnettu; tosin monet olivat kovia piereskelemään.

Eikä sodan jälkeen rintamamiestaloissa kärsitty edes ylipainon vitsauksesta, joka nykyään on maamme suurin terveysongelma.

lauantai 8. kesäkuuta 2024

Minä ja Vennamo

Päivälleen viisi vuotta sitten Kuopion Isänmaallinen seura vieraili kesäretkellään tutustumassa Lapinlahden nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Olin luonnollisesti mukana Kuopion isänmaallisen nuorison edustajana.

Kulunut sanonta kuuluu, että matkailu avartaa ja niin tapahtui silloinkin. Enpä ollut ennen tiennytkään, että Uukuniemen naapurissa Jaakkimassa syntynyt tullineuvos Veikko Vennamo on saanut näköispatsaan Suomeen, mutta tämä kuva todistaa eittämättä, että Vennamo on saanut näköispatsaan Lapinlahden Alapitkän kylälle.

Näköispatsaan lähistöllä sijaitsee myös Asutusmuseo. Se liittyy Vennamon elämään sikäli, että nuorena miehenä hän oli johtamassa karjalaispakolaisten onnistunutta asuttamista. Asutusmuseo on pieni ja suurelle yleisölle tuntematon, mutta mielenkiintoinen ja hellyttävä se on oppaan kertomien tietojen perusteella.

Museoksi on muutettu 70-luvulla tyhjilleen jäänyt Salmista Lapinlahdelle muuttaneiden Anni ja Yrjö Mureen pienviljelystila. Anni ja Yrjö olivat sisaruksia. Anne sairasti epilepsiaa eikä suku päästänyt Yrjöä naimisiin, koska siskon hoito olisi sen myötä vaarantunut.

Satunnaisen matkailijan kannattaa Asutusmuseolla pistäytyä. Samalla kertaa kannattaa myös pistäytyä läheisellä Pöljän kylällä ja jos kylällä vielä toimii posti, kuten varmaan toimi ainakin silloin, kun Postia johti Pekka Vennamo, niin kylän postikonttorista voi hankkia itselleen Pöljän leiman.

Pöljällä toimii myös Pöljän koulu, jonka seinässä olevassa kyltissä koulun nimi selvästi ja häpeämättömästi mainitaan. Koulun nimestä päätellen oletan sen olevan jonkinlaisen vanhan hyvän ajan apukoulun kaltainen laitos. Satunnainen matkailijan on syytä ottaa itsestään selfie koulun nimikyltin alla.

perjantai 7. kesäkuuta 2024

Valtion velasta

Huonon kotikasvatuksen ovat suurpuolueiden puheenjohtajat saaneet, koska päällehuutamiseksi meni viimeinen vaalikeskustelu. Varsinkin valtion velasta keskustelu synnytti todellisen älämölön.

Harmi, etten ollut mukana päällehuutamassa. Olisin kertonut sen, että vaikka EU:n valtioiden velka on keskimäärin noin 70 % valtioiden vuotuisesta bkt:sta, niin se on paljon vähemmän kuin maailman johtavilla talousmahdeilla Usa:lla ja Kiinalla.

Nimittäin Usa:n valtion velka on 100 % vuotuisesta bkt:sta ja Kiinalla peräti 300 %. Toisaalta näiden valtioiden talous kasvaa ehkäpä juuri velan oton vuoksi muutaman prosentin vuosittain ja valtion velan nettoarvo pienenee inflaation vuoksi muutaman prosentin vuosittain. Voi hyvinkin olla, ettei näiden valtioiden velka lisäännykään talouden kokoon suhteutettuna.

Jos olisin ollut mukana vaalikeskustelun päällehuutelussa, olisin huutanut, että EU-maiden tulisi tehdä päätös, että jos Ukrainan pelastaminen sitä vaatii, Eu-valtiot ovat tarvittaessa valmiit nostamaan valtioiden velan määrän ainakin Usa:n tasolle, jolloin uutta velkaa voisi laskujeni mukaan ottaa noin 5.000 miljardia euroa.

Jos Ukrainan tukeminen vaatii EU:ta vaikkapa 100 miljardia vuodessa, niin 5.000 miljardia riittäisi 50 vuoden tukeen ja tämä asia on syytä saattaa Putinin tietoon. Se tieto saattaisi lisätä Venäjän halua sodan lopettamiseen.

Tässä lisätietoa valtioiden veloista: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010363904.html

torstai 6. kesäkuuta 2024

Parasta tv-viihdettä

Parasta tv-viihdettä oli eilen tarjolla, kun pienpuolueiden edustajat pääsivät avaamaan vaalikeskustelussa sanaisen arkkunsa. Monta kunnon vilpitöntä selkäkeikkanaurua jouduin kotikatsomossani päästämään.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että valtiovallan tulisi tunnustaa pienpuolueiden arvo yhteiskunnalle ja laatia jonkinlainen pienpuolueiden suojeluohjelma, koska pienpuolueilla näyttää olevan paljon paremmat keinot parantaa maailmaa kuin vakiintuneilla vanhoilla puolueilla.

Suurimman sellaisen selkäkeikkanaurun jouduin päästämään, kun vakaan ja jämäkän savolaisen isäntämiehen oloinen Vapauden Liiton edustaja Ossi Tiihonen heitti ilmaan upean ajatuksen siitä, että rahan sijasta vaihdon välineenä voisi käyttää esimerkiksi heinäpaalia.

Itsekin olen paljon tuota rahan olemusta mietiskellyt. Mikä järki on siinä, että rahan arvo sidotaan vaikkapa kultaan, kuten monissa maissa tehdään, sillä minusta kulta on harvinaisen turha hyödyke, jolle ei juuri hyötykäyttöä löydy.

Sen sijaan vakaan isäntämiehen oloisen Tiihosen ajatus siitä, että rahan arvo olisi sidottu heinäpaalin hintaan on nerokas. Heinäpaalilla tulee ihan suhdanteista riippumatta olemaan aina käyttöä reaalitaloudessa karjan rehuna, arvon mittana, arvon säilyttäjänä ja vaihdon välineenä toisin kuin kullalla, jonka arvo on vain ihmisten uskon varassa.

Kannattaa katsoa tämä vaalikeskustelu Areenasta. Seuratkaapa erityisesti Avoin Puolue rp:n edustajan kaunishiuksisen Petrus Pennasen äimistyneitä ilmeitä, kun hän kuuntelee kollegojensa kannanottoja. Selvästi näkee, että Pennanen on yllättynyt siitä, että hän huomaa kerrankin olevansa joukosta se, jonka jalat ovat kaikkein tukevimmin maassa: https://areena.yle.fi/1-70643551

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Tatu Kolehmaiset

Eräs ystävällinen ihminen lähetti minulle Kolehmaisten-Markkasten-sukuseuran jäsenkirjeen, jossa oli pitkä ja ansiokas juttu juoksija Tatu Kolehmaisesta. Jutussa kerrotaan, että Tatu muutti jo vuonna 1908 työn perässä Kuopiosta Helsinkiin, jossa hän oli perustamassa Helsingin Kisa Veikkoja ja ilmeisesti tämän seurauksena muurarista tuli vahtimestari. Saattoi muuten olla sama vahtimestarin paikka, josta pikkuveli Hannes kieltäytyi niskavammaansa vedoten, kuten aiemmin olen kertonut.

Vuoden 1912 olympialaisissa Tatu kuitenkin edusti Hanneksen lailla Helsingin Jyryn miehenä Suomea, mutta joutui keskeyttämään saatuaan auringonpistoksen. Pikkuveli Hannes sen sijaan menestyi erinomaisesti lyhyemmillä matkoilla kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät.

Kolehmaisten keskimmäinen veljes Viljam, joka taisi olla perheen paras juoksija, ei osallistunut olympialaisiin, koska hän oli muuttanut Amerikkaan 1910 ja rahoitti ammattilaisjuoksijana veljiensä amatööriuraa. Viljamin 10.000 metrin ennätys on Hanneksen ennätystä parempi ja hänen maratonennätyksensä säilyi 15 vuotta maailman parhaana, mutta maailmanennätykseksi sitä ei huolittu, koska Viljam oli ammattilainen.

Yllättävää tuossa Kolehmaisten-Markkasten-sukuseurakirjeen Kolehmais-jutussa on, että Tatu Kolehmainen on valokuvattuna suojeluskuntapuvussa, vaikka Helsingin Jyry oli punakaartin kantavia voimia. Ilmeisesti Tatu oli talvella 1918 palannut HKV:n riveihin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Tukholman olympialaisissa edusti Suomea kaksi vuonna 1885 syntynyttä Helsingin Jyryyn kuulunutta Tatu Kolehmaista. Juoksija Tatu Kolehmainen oli syntynyt Kuopiossa ja painija Tatu Kolehmainen Pielavedellä. Painija Kolehmainen ei hävinnyt sarjassaan 67,5 kg kenellekään, mutta koska hänet ja hänen vastustajansa ajettiin passiivisuuden vuoksi matolta eräässä ottelussa, sarjassa voitti kultaa Emil Väre ja Kolehmainen jäi peräti viidenneksi. Painija Kolehmainen osallistui sisällissotaan punaisten riveissä ja hän kaatui Lempäälässä. Hän oli ainut sodassa kuollut punaisten olympiaurheilija.

Kolehmaisten-Markkasten sukuseuran jäsenkirjeessä on myös juttu vaarini vaarista Risto Könösestä, jota kutsun Kanta-Könöseksi, joka oli poikkeuksellisen viriili mies. Hän eli 93-vuotiaaksi ja saattoi nuorikkonsa raskaaksi laskujeni mukaan vielä yli seitsenkymppisenä. Lapsia hänelle siunaantui urallaan lähteestä riippuen 23-27 kpl.

https://webmail3.easylinehost.net/imp/view.php?actionID=view_attach&id=2&muid={5}INBOX25183&view_token=n6MlzRZ__H0t6vEVlV6-wIg&uniq=1717582543752

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Kuopion Riento

Mielenkiintoinen historia on eilen mainitsemallani työläisurheiluseura Kuopion Riennolla. Olen jostain lukenut, että maineikkaat Kolehmaisen urheilijaveljekset erosivat porvariseura Kuopion Reippaasta sen jälkeen, kun erään hiihtokilpailun voitti Tatu Kolehmainen, mutta hänelle ei uskallettukaan antaa kisan voittajalle luvattua Colt-revolveria. Ilmeisesti taustalla olivat poliittiset syyt.

Tapauksen suututtamina Kolehmaisen veljekset perustivat vuonna 1905 oman urheiluseuran nimeltään Köntys, joka on ihan hyvä nimi urheiluseuralle. Kaksi vuotta myöhemmin Kuopion Työväenyhdistyksen jaostoksi perustettiin urheiluseura, jonka nimeksi Köntystä ei huolittu, vaan nimeksi vaihdettiin Kuopion Riento.

Epäilen, että nimen vaihdoksen syynä oli se, että seuran perustavassa kokouksessa oli savolaisten Kolehmaisten veljesten lisäksi läsnä siihen aikaan Kuopiossa asunut tosikko pohjalainen Jukka Rahja, josta myöhemmin tuli huomattava yhteiskunnallinen toimihenkilö. Hän nimittäin järjesti sisällissodan alkaessa pitkän junan, joka toi Pietarista suuren määrän aseita punaisille. Lisäksi hän sisällissodan jälkeen vastasi kommunistien toiminnan rahoituksesta painamalla seteleitä Suomen Pankin setelipainosta kapinan aikana sosialisoiduilla laatoilla.

Voi olla, että Kuopion Rientoa olivat perustamassa myös veljekset Yrjö, Eino ja Janne Koivistoinen, joista myöhemmin tuli ehkäpä maailman johtavat urheilufysioterapeutit. Yrjö toimi Kolehmaisten veljesten hierojana, Eino kutsuttiin Saksaan hieromaan sikäläisiä urheilijoita ja Janne värvättiin huolehtimaan Argentiinan urheilijoiden lihashuollosta. Siellä hän muutti nimensä Janne Juaniksi.

Eilen mainitun Arvi Kokkosen lisäksi Kuopion Rientoa edusti myös toinen Saksan jääkäri, koska Eino Koivistoinen palasi talvella 1918 jääkärivääpelinä Suomeen ja haavoittui Tampereen Kalevankankaalla samassa taistelussa, jossa Arvi Kokkonen kaatui.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuopion_Riento

maanantai 3. kesäkuuta 2024

Leipuri-luutnantti Arvid Kokko

Jääkäriliikettä tutkiessani tajusin, että vaikka Hannes Kolehmaisen sanotaan juosseen Suomen maailman kartalle, niin ihan hyvin sen asian olisi voinut tehdä myös Arvi Kokkonen. Kokkonen oli työläisurheiluseuran Kuopion Riennon kasvatteja, kuten myös häntä hieman vanhempi Hannes Kolehmainen oli. Kuopion Riento muistetaan siitä, että sen painisalilla säilytettiin Kuopion tuhatmiehisen punakaartin kiväärejä.

Parikymppinen leipuri Arvi Kokkonen voitti vuosina 1913 ja 1914 maastojuoksun Suomen mestaruudet työläisurheiluseuran Helsingin Jyryn miehenä. Helsingin Jyry muistetaan siitä, että sisällissodassa Helsingin Jyryn komppania edusti punaisten suurinta sotilaallista kykyä. Komppaniaa johti raskaansarjan painija Mikko Kokko.

Ilmeisesti Kokkonen siirtyi Kuopiosta Helsinkiin yhdessä muurari Hannes Kolehmaisen kanssa. Hannekselle tosin tarjottiin vahtimestarin paikkaa, mikäli hän olisi liittynyt Helsingin Kisaveikkoihin, mutta mies kieltäytyi vahtimestarin paikasta vedoten niskavammaansa, joka esti kumartelun.

Mutta ei tullut Arvi Kokkosesta koskaan suurjuoksijaa. Hän nimittäin hakeutui Saksaan jääkärikoulutukseen ja siellä leipurista tehtiin kansakoulupohjalta vallan luutnantti Arvid Kokko. Luutnantti Kokko johti sitten komppanian päällikkönä talvella 1918 Kuopion kasarmin valtausta talonmies Israel Närhin johtamilta punaisilta.

Voi hyvinkin olla, että luutnantti Kokko tunsi jonkinlaista myötätuntoa punakaartia kohtaan, koska punapäällikkö Närheä ei ammuttu, kuten tapana silloin oli, vaan hän saattoi myöhemmin toimia Kuopiossa torikauppiaana. Hänestä käytettiin ymmärrettävästä syystä Kuopiossa lempinimeä Kenraali.

Kuopion valtauksen jälkeen luutnantti Kokko jatkoi valtaamaan Tamperetta, jossa hän kaatui Kalevankankaan hautausmaalla, kuten myös ruotsalaiselle Olof Palmelle kävi, kun ruotsalaisprikaati rynnäköi urheasti, vaikkakin typerästi, kohti kirkontornista ampuvaa punaisten konekivääriä. Olof Palme oli kansallissosialisti, kun taas hänen kuuluisampi täyskaima veljenpoikansa oli pelkkä sosialisti.

Luutnantti Arvid Kokko on haudattu Kuopion sankarihautausmaalle, jonka halki kulki aikoinaan työmatkani. Kokon lähellä lepää myös Tuntemattoman sotilaan everstiluutnantti Karjulan esikuva, joka yritti turhaan pistoolilla uhaten pysäyttää paniikkiin joutuneita suomalaisjoukkoja Kannaksella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvid_Kokko

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Laatokan Karjala -julkaisu

Sen kunniaksi, että tämän kesän Uukuniemi-juhlilla on aiheena Laatokan Karjala, on rouvani julkonut Laatokan Karjala -nimisen lehtimäisen A4-kokoa olevan 64-sivuisen painotuotteen, jonka ulkoasu on mielestäni sangen onnistunut.

Kansi tuo nostalgisesti mieleen lehtien kannet 1940-1960 -luvuilta, kun lehden nimi oli usein (sen ajan painoteknisistä syistä) tuollaisessa lootassa, kuten esimerkiksi Neuvostoliitto tänään -lehdessä vielä 90-luvulla.

Tulevilla Uukuniemi-juhlilla keskitytään etenkin Laatokan Karjalan luontoon, mutta Laatokan Karjala -julkaisu puolestaan käsittelee kaikenlaista ihmistekoista kuten kulkemisen, kaupan ja teollistumisen kehitystä ja niiden osuutta aktiivisten karjalaisten elämään.

Itse olen toiminut Laatokan Karjala-julkaisun urheilukriitikkona ja sotakirjeenvaihtajana. Jos nyt oikein hakemalla tuosta pitää tuosta julkaisusta hakea vikoja ja puutteita, niin yksi sellainen on, että en pyynnöistä huolimatta toimittanut siihen parhaita juttujani. Niiden toimittaminen pois blogitekstin muodosta kun on työlästä ja vie aikaa jalkapallo- ja jääkiekko-otteluiden seuraamiselta.

Laatokan Karjala on painettu Suomessa, joten sen omakustannushinta on täysin kohtuuton eli 20 €. Jos joku vakavarainen kansalainen tilaa sen postitse, tulee siihen vielä lisäksi muutaman euron postituskulut.

Lopuksi korostan sitä, että julkaisu on niiteillä nidottu, joten se kestää useammankin lukukerran, niinpä oman lukemisen jälkeen sen voi antaa joululahjaksi vaikkapa anopille. Jouluun on enää puoli vuotta ja lahjojen keksiminen on nykyään vaikeaa, koska kaikilla on jo kaikkea, mutta Laatokan Karjalaa ei vielä kaikilla ole.

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Punaiset uukuniemeläiset vapaussoturit

Tuo eilisessä jutussani esiintynyt Uukuniemellä oleva sisällissodan valkoisten vainajien muistomerkki palautti mieleeni sen, että Revon Matti kertoi sen mielenkiintoisen asian, että Uukuniemeltä valkoisten riveissä palveli kaksi sosialistiveljestä, jotka olivat niin sotaintoisia, että ottivat myöhemmin osaa myös ns. heimoretkiin.

Heimoretkeläisiähän olivat ne pienet harmaat miehet, jotka lähtivät sisällissodan jälkeen ilman Suomen valtion virallista tukea vapauttamaan itärajan takana olevia sorrettuja heimoveljiämme. Vastaavanlaisia vapautusoperaatioitahan tapahtuu vielä nykyäänkin jopa täällä Euroopassa.

En enää muista noiden uukuniemeläisten sosialististen vapaussotureiden sukunimistä muuta, kuin että ne olivat erikoiset ja harvinaiset sekä viittasivat jotenkin sähkötekniikkaan eikä sen nimisiä enää asu ainakaan Uukuniemellä.

Mutta törmäsin tuohon erikoiseen sähköön viittaavaan sukunimeen, kun sellaisen sukunimen haltija haki viime vuosituhannen lopulla Heinolan kaupungin johtajaksi. Puoluekannaltaan hän oli demari ja oppiarvoltaan sukunimeen sopivasti sähkötekniikantohtori. Hän saattoi hyvinkin olla uukuniemeläisten sosialistivapaussotureiden jälkeläisiä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että luin vuosikymmeniä sitten tutkija Matti Lackmanin jääkäriliikkeestä kertovan kirjan Suomen vai Saksan puolesta ja siinä kerrottiin se yllättävä asia, että kun syksyllä 1917 selvitettiin jääkäreiden poliittista kantaa, niin yli puolet ilmoitti olevansa sosialisteja.

Tuosta asiasta sisällissodan molemmat osapuolet ovat jostain syystä vaienneet. Epäily poliittisesta epäluotettavuudesta aiheutti sitten sen, että kolmannes jääkäreistä jätettiin Saksaan, kun muu osa lähti Suomeen sotimaan tammikuussa 1918.

Omissa laskelmissani olen tullut siihen yllättävään lopputulemaan, että sisällissodan rintamalinjan valkoisen Suomen puolella oli sosialistienemmistö ja punaisen Suomen puolella porvarienemmistö. Tuostakin asiasta sisällissodan molemmat osapuolet ovat jostain syystä vaienneet.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/matti-lackman-suomen-vai-saksan-puolesta-93bdcb

perjantai 31. toukokuuta 2024

Nokkelat lokit

Erikoisen ja varmasti myös rauhallisen paikan on nokkela kalalokkipariskunta valinnut pesälleen Uukuniemen sotilashautausmaalta. Tarkemmin en pystynyt pesää tutkimaan koska sateenvarjo ei ollut mukanani. Sankarillisesti taistelivat linnut kotinsa ja lastensa puolesta.

Muistanpa miten Uudessa Valamossa pääskyset pesivät vuosia erään ikonin päällä, ja minusta se oli herttaista, mutta sitten luostarin johto vaihtui ja pääskynpesä tuhottiin, koska pääskyjen katsottiin tahraavan luostarin pyhiä arvoja.

Luonnonsuojeluväki ei reagoinut pääskyjen kodin tuhoamiseen, jota ihmettelen. Sitäkin ihmettelen, ettei raittiusväki ole reagoinut siihen, että pääskynpesän hävittäjät ovat äskettäin aloittaneet luostarissa laajamittaisen viinan valmistuksen ja myynnin.

keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Pirunpöytä

Satunnaisen matkailijan kannattaa huomioida, että Kiteen kaupungin Kesälahden pitäjän Hummovaaran kylässä sijaitsevan Lönnrotin petäjän lisäksi kannattaa hänen tutustua myös petäjästä noin 600 metrin päässä olevaan kuppikiveen, jota kutsutaan Pirunpöydäksi.

Suomesta on löytynyt noin 500 kuppikiveä, joiden kuoppien merkityksestä on useita oletuksia. Wikipedian mukaan kuppikivet olivat luultavasti uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa tai naisten rintamaitoa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa. Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus. Loitsuilla myös kipuja ja vaivoja karkotettiin kiven reikiin.

Uukuniemen Papinniemen leirintäalueellakin on näyttävä luonnonmuodostelma, jota monet pitävät kuppikivenä; sekin satunnaisen matkailijan kannattaa käydä katsomassa. Itse muistan lapsuuteni onkimatkoilta, että Petäisen rannallakin on laakea tasainen kivi, jossa on ihan kengänjälkeä muistuttava kuoppa, hyvä ettei siitä erotu Nokia-yhtiön leima. Täytynee vielä joskus etsiä tuo kivi ja tarkastaa, ettei vain ole muinaisten esi-isien tekosia.

Tässä lisätietoa Pirunpöydästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunp%C3%B6yt%C3%A4

tiistai 28. toukokuuta 2024

Lönnrotin petäjä

Suomalainen mies ei yleensä puhu eikä pussaa, mutta tiukan paikan tullen hän voi halata. Yksi elämälleni asettama tulostavoite täyttyi, kun vihdoinkin pääsin Kiteen kaupungin Kesälahden pitäjän Hummovaaran kylässä halaamaan Lönnrotin petäjää oikein kalevalaisessa hengessä. Tuon puun juurella Juhana Kainulainen lauloi Elias Lönnrotille muistaakseni kahden päivän ja yhden yön aikana huomattavan osan sittemmin Kalevalaksi kutsutun kansalliseepoksemme runoista.

Mummoni vaari maamme tuotteliain kansanrunoilija Vihta-Paavo Korhonen osallistui sitten myöhemmin kansalliseepoksemme tekoon ainakin siten, että löytämäni nettitiedon mukaan ehdotti Lönnrotin siihen asti nimettömälle teokselle nimeksi Kalevalaa. Vihta-Paavoa pidetään rautalampilaisena ja Rautalammille hän on haudattukin, vaikka kyllä hän enemmänkin oli Vesannon Urheilijoiden miehiä.

Saattaa olla, ettei Vihta-Paavo ollut kalevalaisia runonlaulajia, koska parhaiten hän on jäänyt runouden historiaan siitä, että hän maksua vastaan laati pilkkarunoja varsinkin herroista, jotka jo silloin tekivät vääryyksiä tavalliselle kansalle.

Minulla ei ole käsitystä siitä, missä määrin Suonenjoen Kärkkäälän suuri poika runonlaulaja Pentti Lyytinen osallistui Kalevalan tekoon, mutta epäilen, että hän kunnostautui enemmänkin politiikan puolella. Lyytinen nimittäin kärsi kunnon runoilijana siinä määrin juoppouden vaivasta, ettei hänestä oikein ollut normaaliin työelämään ja niinpä hänet valittiin talonpoikaissäädyn edustajaksi Suomen Pankin johtokuntaan, jossa tehtävässä juoppoudesta ei katsottu olevan haittaa.

Sydänkarjalan internet sivu kertoo seuraavaa Lönnrotin petäjästä, johon minullakaan ei ole mitään lisättävää:

”Lönnrotin petäjä on Kesälahdella Hummovaaran kylässä sijaitseva mänty. Ensimmäisellä runonkeruumatkallaan ollut Elias Lönnrot taltioi puun juurella kesäkuussa 1828 Juhana Kainulaisen lausumia runoja, kansanuskomuksia ja loitsuja. Lönnrot merkitsi Kainulaiselta muistiin kahden päivän aikana yhteensä 2 551 säettä ja 59 erillistä runoa, joista suurin osa oli loitsuja. Lönnrotin 1833 julkaisemasta runoelmasta Runokokous Väinämöisestä eli niin sanotusta Alku-Kalevalasta nämä runot muodostivat merkittävän osan. Niihin kuului muun muassa Sampo-runoja ja Lemminkäisen virsi.

Petäjä sijaitsi Kainulaisen kotitalon Kainulan pihapiirissä. Kerrotaan, että puun istutti Kainulaisen suvun nuorukainen kihlauduttuaan. Morsian kuitenkin kuoli, ja petäjästä tuli Kainulaisen suvun uhripuu. Metsästäjänä tunnettu Juhana Kainulainen vei kaatamiensa karhujen pääluun mäntyyn loitsuja lukien.

Lönnrotin petäjän vieressä sijaitsee 1989 valmistunut karjalaistyylinen hirsirakennus Juhanantupa, jossa palvelee kesäisin lounas-kahvila. Sisällä jo itsessään nähtävyytenä pidettävässä Juhanantuvassa on muun muassa puuveistoksia.”

tiistai 28. toukokuuta 2024

Talon valtaajat

Taiteilija Martti Innasta ei voinut pitää kovin edistyksellisenä ihmisenä vaan pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin hän on yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka taistelivat asekädessä saksalaista natsismia vastaan sota-aikana.

Näin tapahtui, kun Innanen pikkupoikana oli halkopinoilla kiipeillessään havainnut pinojen välissä saksalaissotilaan olevan hyvin intiimissä kanssakäymisessä jonkun suomalaisnaisen kanssa. Innanen hiipi pariskunnan taakse ja ampui lähietäisyydeltä stritsallaan saksalaista sotilasta takaapäin ns. arkaan paikkaan. Innasen kertoman mukaan osuman saanut saksalaissotilas huusi kuin eläin.

Naivistisissa maalauksissaan Innanen osoitti sen, että vaikka hän taisteli aikoinaan ase kädessä natseja vastaan, niin hän ei ollut erityisen edistyksellinen taiteilija, vaan hän pilkkasi erityisesti radikaalia nuorisoa kuten talonvaltaajia: https://linocatlady.blogspot.com/2019/08/kissakortti-323-cat-card-323.html

maanantai 27. toukokuuta 2024

Innaset maamme historiassa

Facebook muistutti, että olen tasan kaksi vuotta sitten ylistänyt kuvataiteilija Martti Innasen neroutta. Kirjoitan tätä Uukuniemellä ja Facebookin muistutus palautti mieleeni, että Martti Innanenkin on melkein Uukuniemen poikia, sillä hänen setänsä konstaapeli Viljo Innanen oli syntynyt Parikkalassa, johon Uukuniemikin nykyään kuuluu, vaikka läheskään kaikki uukuniemeläiset eivät kuntaliitosta hyväksykkään, koska se keskittää liiaksi valtaa Parikkalan metropolille.

Konstaapeli Viljo Innanen muistetaan siitä, että hän kuoli joulun aatonaattona 1942 raivoisassa tulitaistelussa kommunistien aseellista siipeä edustaneen Veikko Pöystin ampumana Vantaan Hiekkaharjussa, jonka liepeillä opiskeluaikana asuin. Muistelen tuossa taistelussa ammutun noin 2.000 laukausta.

Veikko Pöysti oli kasvanut mieheksi Lahdenpohjassa reilun 10 kilometrin päässä paikasta, jossa tätä kirjoittelen. Ilmeisesti Pöystikin kuoli poliisien luoteihin, vaikkakin myös sellaista kerrotaan, että hän teki itsemurhan puukolla, koska ei pystynyt enää pistooliaan käyttämään. Kolme poliisia myös haavoittui tuossa pidätysyrityksessä.

Poliisi ei onnistunut ottamaan kiinni Pöystin 19-vuotiasta tyttöystävää suonenjokelaista Irja Jalkasta. Tätä kuitenkin osuttiin sekä lantioon että reiteen, mutta siitä huolimatta hän kahlasi Hiekkaharjussa Rekolanojan yli ja pakeni talviyöhön eikä häntä myöhemminkään tavoitettu. Ilmeisesti häntä ammuttiin 6,35 kaliiperin aseella, jonka heikkotehoisuutta kansanedustaja Vornanen on viime aikoina vakuuttanut.

Jalkaset ovat sitkeää sukua, senhän jo Jalkas-Kalle todisti vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchenin miesten viestin ankkuriosuudella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_P%C3%B6ysti

lauantai 25. toukokuuta 2024

Trumpin avustajana

Rankka yö oli viime yö, koska olin aika vaativassa tehtävässä presidentti Trumpin avustajana. Jostain syystä suomen kieltä puhuva Trump toi minulle vahvistettavaksi asiapaperin, jossa otsikkona näytti lukevan ihan selvällä suomella, että KULMINAATIOPISTE, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan.

Paperin asiasisältönä näytti olevan se, että presidentti Trump julistautui siinä päätöksellään diktaattoriksi, joka ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa mistään kenellekään milloikaan. Samanlainen etuoikeushan on myös entisen hyvän itäisen naapurimme tyrannilla Putinilla. Minun piti presidentin avustajana allekirjoituksella vahvistaa paperilla oleva päätös. Merkillinen on tuo ihmisen alitajunta, kun se pystyy tuollaisia unia näyttämään.

Vuosia sitten, jolloin vietin täysin päihteetöntä elämää, olin unessa jossain oluttuvassa kaljalla Hitlerin kanssa. Hitler, josta näkyi ison koppalakin alta vain pottunenä, valitti että itärintamalla menee ihan päin mitä tahansa. Minua säälitti tämä syvästi masentunut mies niin kovasti, että rohkaisin häntä vakuuttamalla, että kyllä se siitä. Merkillinen on tuo ihmisen alitajunta, kun se pystyy tuollaisia unia näyttämään.

Trump tuli varmaankin uniini, koska telkkarissa oli juuri näytetty Capitolin valtauksesta kertova dokumentti, joka todisti, miten lähellä jo kertaalleen oli se, että Trumpista olisi tullut yksinvaltias. Trumpilla näyttää olevan hänen kannaltaan hyödyllinen näkemys, että Usa:n presidentillä on oikeus armahtaa itsensäkin rikoksista ja sellainen rikoshan voisi olla vaikkapa vallankaappaus tai vastaehdokkaan murha. Mittaamattomien mahdollisuuksien maa on siis Usa, jossa ihan kenestä tahansa voi tulla vaikka mitä.

Lisätietoa Trumpista tässä: https://areena.yle.fi/1-68318059

orstai 23. toukokuuta 2024

P—u on homo

Vaikuttavin näkemäni seinäraaputus löytyi reilut 40 vuotta sitten Vantaan Koivukylän opiskelija-asuntolan Rasinkatu 14:ssa sijainneen pesuhuoneen seinästä alle metrin korkeudelta, joten luulen jonkun alakoululaisen olleen asialla. Minusta mietelmässä ”P—U ON HOMO”, on jotain todella syvällistä ja jopa niin syvällistä, että en välttämättä sen syvällisyyttä täysin ymmärrä. Tai saattaa tietysti olla, että asialla olleella taaperolla oli vielä aukkoja tiedoissa.

Kuvasin tuon syvällisen mietelmän ja olen varma, että se kuva, jonka paikka eittämättä on Vantaan kaupunginmuseon kokoelmissa, piileskelee jossain noin viiden metrin säteellä tästä paikasta, jossa tätä kirjoitan, mutta ikävä kyllä en sitä nyt löydä.

Vaikka kaipaamaani kuvaa en löydä, niin netistä löytyy juuri sen talon kuva, jonka seinässä syvähenkinen raapustus oli, mutta näköjään kirjoitus on seinästä pyyhitty. Tuossa kulttuurihistoriallisesti merkittävässä vantaalaisessa talossa on näköjään 91,5 neliön osake myynnissä 72.000 eurolla, joten eivät ole asunnot Koivukylässä hinnankiroissa. https://www.kiinteistomaailma.fi/vantaa_myytavat_kerrostaloasunnot/1368831

Vessakirjoitukset

Arto Paasilinnakin oli kiinnostunut seinäkirjoituksista ja julkaisi reilut 50 vuotta sitten teoksen Kansallinen vieraskirja. Graffiitti eli vessakirjoituksia, jonka silloin luin ja mieleeni on jäänyt, että Yliopiston vessan seinästä löytyi nykyisessäkin maailmantilanteessa ajankohtainen huomautus: ”Muistakaa, että myös Neuvostoliitolla on ydinaseet”. Joku ilmeisen neuvostovastainen taho oli raapustanut sen viereen, että: ”Mutta toimivatko ne?” En ota Neuvostoliiton ydinaseiden kuntoon jyrkästi kantaa, mutta epäilen, että kun tiettävästi Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjällä on noin 8.000 ydinasetta, niin kyllä niistä valitettavan iso osa toimii.

Vuonna 2017 arvovaltaisessa Voima-lehdessä on ollut ansiokas juttu vessakirjoitusperinteestä, jossa ne rinnastetaan kirjoitteluun sosiaalisessa mediassa. Tosin menneessä maailmassa ei naapurikyläläisille suunnattuja uhkauksia tarvitsisi kovin pitkää puuhuussien seiniin ja siltojen kaiteisiin kaivertaa, nimettömänäkään, ennen kuin luvassa olisi jonkinlainen sakinhivutus ja sosiaalisen hylkiön rooli. Nykyään pystyy internetissä kanssaihmisiä loukkaamaan paljon tehokkaammin ja turvallisemmin.

Globaali digitaalinen vessan seinä