Blogi 15.11.2024-16.12.2024

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Minäkin jo vaihdoin kanavaa vähäksi aikaa siinä vaiheessa, kun rakas länsinaapurimme näytti menevän menojaan. Ja mikä tärkeintä, niin kuten aiemminkin olen todennut, niin tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen, kuten eilen juuri tapahtui. Eilisestä sählyottelusta tulevat jälkipolvet puhumaan samalla tavalla kuin Salmisen, Askolan ja Iso-Hollon kolmoisvoitosta Berliinissä juuri ennen edellistä maailmansotaa.

Pelin tuoksinassa tuli mieleeni, että en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö ottelun keskeinen vaikuttajahahmo Justus Kainulainen ihan hyvin voisi olla taustaltaan kärkkääläläisiä kuten itsekin olen. Kotikylänkin Kainulaiset olivat kovia urheilemaan ja paljon Justuksen näköisiä. Ja sitä paitsi maamme johtava sählyvalmentaja Tommy Koponen, joka on valmentanut Seinäjoen Peliveljet kolme kertaa Suomen mestareiksi, on vahvasti kärkkääläistaustainen, sillä hänen isänsä syntyi Kärkkäälässä, vaikkakin muutti myöhemmin Hankasalmelle.

Sikäli Tommy Koponen poikkeaa meistä muista Kärkkäälän miehistä, ettei hän edes valmentajan räyhää kenellekään eikä ole tiettävästi koskaan kironnut. Edellä mainitut luonteenpiirteet saavat minut uskomaan, että menestyvän Jari-Pekka-huoltoasemaketjun omistavat Hankasalmen Koposet ovat Tommyn lähisukua ja ovat siten myös taustaltaan kärkkääläläisiä, sillä Jari-Pekka-huoltoasemilla ei myydä lainkaan päihteitä, joka on erikoista meillä Suomessa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, ettei maailmankaikkeuden kuuluisin suonenjokelainen, eli näyttelijä Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan taiteilijanimellä Rakel Liekki, ei ole tietääkseni Kärkkäälän Koposia. Se, mitä Rakel on näytellyt, en nyt kehtaa tässä kertoa, sillä lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea, mutta asian voi tutkia tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakel_Liekki

Voi olla, että eilen esittelemäni suunnitelmani kipeästi tarvitsemiemme pakolaisten hankkimiseksi maahamme, johtaisi siihen, että miespakolaisia syrjittäisiin kohtuuttomasti, joten täydennän suunnitelmaani.

Näyttää todennäköiseltä, että tuleva ilmastokatastrofi saa sadat miljoonat ihmiset pakostakin liikkeelle ja luulen, että esimerkiksi Himalajan sulavat jäätiköt aiheuttavat katastrofin sen rinteillä ohraa viljeleville sitkeille gurkhille, joita kohtaan tunnen sympatiaa.

Nimittäin luin kauan sitten kenraali Gustav Hägglundin muistelmat, joista mieleeni jäi kertomus siitä, kuinka YK:n johtotehtävissä Lähi-Idässä ollessaan hän törmäsi johonkin vaikeaan kidnappaustapaukseen. Hän selvitti vaikean tilanteen siten, että hän soitti puhelinlinjaa pitkin, jota tiesi kidnappaajien kuuntelevan, palveluksessaan olleille gurkha-joukoille ja määräsi heidät seuraavana yönä siirtymään tapahtumapaikalle ja määräsi heidät myös ottamaan kansallisaseensa käyrät kukri-veitsensä mukaansa.

Gurkhat nimittäin tunnetaan erityisen rohkeina, uskollisina ja ammattitaitoisina sotilaina, joita Englannin ja Intian sotavoimat ovat palkanneet riveihinsä. Ainakin hyvän tarinan mukaan Englannin joukoissa ei ole koskaan tarvinnut ainuttakaan gurkhaa rangaista, mutta sikäläisellä Mannerheim-ristillä on monia heistä palkittu.

Suomessa gurkhapakolaiset voisivat jatkaa ohranviljelyään varsinkin Itä-Suomen nykyisillä autiotiloilla, joissa kasvatusolot ovat huomattavasti Himalajan rinteitä paremmat. Sivutehtävänään gurkhat voisivat huolehtia myös rajavalvonnasta ja -turvallisuudesta käyrine kukri-veitsineen.

Tässä lisätietoa gurkhista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gurkhat

Se, että maamme arvoliberaalit naiset eivät suostu pariutumaan arvokonservatiivisten miesten kanssa on osittain syynä siihen, että maamme huoltosuhde alkaa olla niin synkkä, että itsekin pelkään, ettei kukaan ole hoitamassa minua kunnialliseen hautaan.

Mielestäni kuitenkin maamme huoltosuhdeongelma on helposti ratkaistavissa ja samalla lievennettäisiin myös maailman pakolaisongelmaa ja suomalaisten arvokonservatiivisten miesten yksinäisyysongelmaa.

Minusta nykyisen Riikka Purran johtaman hallituksen pitäisi perustaa perussuomalaisenemmistöinen pakolaiskomissio, joka valitsisi maailman noin 100 miljoonan pakolaisen joukosta puolisen miljoonaa hoiva-alalle sopivaa henkilöä, peruskouluttaisi heidät suomalaisille tavoille jo lähtömaassa, opettaisi heille ruotsin tai suomen kielen alkeet sekä Googlen kääntöohjelman käytön, jonka jälkeen heidät lennätettäisiin Suomeen lieventämään hoiva-alojen työvoimapulaa kohtuullisella palkalla.

Pakolaisten joukosta voisi valita myös muita kuin hoiva-alalle suuntautuvia henkilöitä, mikäli heillä olisi erityisosaamista tai ominaisuuksia, joille olisi Suomessa tarvetta myös muualla kuin hoiva-aloilla. Esimerkiksi suomalaisen naiskoripalloilun tasoa on nostanut merkittävästi sudanilais- ja jehovan todistaja- taustainen Awak Kuier, josta näyttävästä naisesta enemmän tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Awak_Kuier

Luin tuossa Mikko Marttisen kirjan Tony Halmeesta ja mietin nyt sitä, miten sattumalla on suuri vaikutus maailman menoon. Jos esimerkiksi sekakäyttäjä Tony Halme olisikaan meinannut hukkua oksennukseensa puoli vuotta aikaisemmin, eli juuri vaalien alla, saattaisi olla niin, että Perusuomalaista puoluetta olisi, vaan sille olisi käynyt kuten Nuorsuomalaiselle puolueelle kävi.

Tai jos sekakäyttäjä Tony Halme ei olisi ollenkaan meinannut hukkua oksennukseensa, olisi hän hyvinkin ollut maailman ensimmäinen selkeästi trumpilainen presidenttiehdokas, joka olisi voinut saada toisella kierroksella lähes 25 %:n kannatuksen eli hän olisi ollut selvästi suositumpi kuin ehdokas Jussi Halla-aho. Mutta presidenttiä hänestä ei olisi maahamme tullut, koska kapitalistinenkin tiedemies on Pisa-tutkimuksessa myöntänyt suomalaisten olevan maailman viisain kansa.

Halme edusti politiikassa samaa kuin Trump myöhemmin. Molempien kannatus nojaa matalasti koulutettuihin miehiin, joiden asemaa maahanmuuttajat ja koulutetut naiset uhkaavat. Maahanmuuttajat uhkaavat viedä matalasti koulutettujen miesten työpaikat ja myös naisetkin, koska tutkimusten mukaan 60 % maamme naisista ei suostu pariutumaan perussuomalaisten miesten kanssa.

Myös valehtelun Trump on oppinut Halmeelta. Marttisen kirjan mukaan Halme ei syntynytkään ruotsinkieliseen perheeseen, hän ei ollutkaan koulukiusattu, vaan pikemminkin koulukiusaaja. Halmeen yksinhuoltajaäiti ei ollutkaan hirviö eikä isä kadonnutkaan tupakanostoreissullaan kioskille. Luonnollisesti showpainiottelut olivat sovittuja, mutta sovittuja olivat myös monet nyrkkeilyottelut.

Kaikesta huolimatta Halme oli lahjakas ihminen. Kun eduskuntavaalien alla julkkisehdokkaat kutsuttiin älykkyystestiin, niin Halme oli ainut, joka tuli paikalle ja hänen älykkyysosamääräkseen mitattiin 121 eli paljon. Myös verbaalisesti ja sosiaalisesti hän oli poikkeuksellisen lahjakas. Ja ennen kaikkea hän oli hauska, jonka asian todistaa tämä video, jossa hän esiintyy pummina: https://www.youtube.com/watch?v=dnLNudhqK_M&list=PLCE1qJ8Ec3JY9kPLEqal7MWysT0EbsZ5M&index=4

Suonenjoen edesmenneen entisen naapuripitäjän Jäppilän miehet ovat kovia sotilaita. Aiemmin olen jo kertonut, miten jäppiläläisen torpan pojasta leipuri Adam Malmista, eli Malmin Aatusta, tehtiin sisällissodan aikaan huutoäänestyksellä punakaartin valiojoukon Helsingin Jyryn komppanian päällikkö ilmeisesti siksi, koska hän oli iso mies ja yksi maailman parhaista painijoista.

Eilen Helsingin Sanomissa oli Aleksi Mainion mainion kirjan: Jaalan pyöveli : vänrikki Sulo Nykäsen rikos ja rangaistus 1894-1941 pitkä esittely, mutta päähenkilön jäppiläläistä sukutaustaa ei siinä jostain syystä kerrota. Sulokin oli tavallaan Jäppilän poikia, koska hänen isänsä oli lähtenyt Nykälän isosta talosta Pietariin opiskelemaan kultasepäksi ja hyvä ja menestyvä kultaseppä hänestä tulikin.

Sen sijaan hänen pojastaan Sulo Nykäsestä tuli pikkurikollinen, joka kuitenkin oli hyvin nokkela. Sisällissodan aikaan hän ilmestyi Venäjän armeijan upseerin puvussa valkoisten riveihin ja koska hän osasi hyvin esittää upseeria, vaikka hänellä ei siihen koulutusta ollutkaan, hänestä tehtiin Jaalan lentävien päällikkö.

Menestyksellä Sulo toimensa hoitikin, koska kun punaisen hirmuvallan aikaan Jaalassa surmattiin kolme ihmistä, niin Nykäsen johdolla paikkakunta puhdistettiin niin tarmokkaasti, että 53 – 70 punikkia tai ainakin sellaiseksi epäiltyä ammuttiin. Ammuksi tuli myös valkoisten puolelle liittynyt moldavialainen luutnantti Tsinkon, jota kohtaan Sulolla oli vanhoja kaunoja.

Luulen, että Sulo Nykänen oli hyvä johtaja, koska hän ilmeisesti oli psykopaatti, jota eivät turhat tunneasiat mitenkään vaivaa ja joka osaa näytellä mukavaa ja on taitava manipuloimaan ihmisiä. Psykopatiasta kertonee se, että Mirjam Turusen kirjassa Veripellot on sivulla 258 seuraava ote Nykäsen sotakertomuksesta, jossa kerrotaan osaston toimista Uimilan kylässä. Lainaan seuraavassa Wikipedia:

»Käskystäni pojat pitivät kylässä jaguaarintapaista jahtiaan. Kun pysähdyimme juomaan kahvia eräässä kylän talossa, toivat tuomittavakseni erään vanhan (noin 62–65-vuotiaan) akan, jonka alahuulet vapisi ja silmät mulkoilivat kuin hullulla. Harvoin näin sotilaitten janoavan niin kovasti ihmisverta kuin nytten ilmoittaessani heille, kuka tuo eukko oli. Hän oli juuri se punikin äiti, tulipunaisempi synnyttämäänsä poikaa.»

Nykänen uskoi kiinniotetun naisen johtaneen tahallaan joukon valkoisia väijytykseen, jolloin ryhmänjohtaja Lauri Oittinen kaatui. Niinpä hän määräsi naisen ammuttavaksi:

»Minun pois lähdettyäni ampumispaikalta syöksyivät miehet ruumiin päälle ja huutaen: ”Kostoa Oittisen verestä” työnsivät kiiltävät puukot akan ruumiiseen, jossa jo ennestään pulppusi höyryävä veri.»

Perusteellisen selvityksen Sulo Nykäsen elämästä ja teoista voi lukea tästä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010730614.html

Kyllä minä sitten onnellinen oun ihan yhtä suuressa määrin kuin Jaakko Tepon armeijakaveri Romppais-Veikko sen jälkeen, kun Veikon vanhin poika pääsi kortistoon. Ja ylpeäkin minä olen Suomesta isiemme maasta.

Nimittäin eilen poikamme voittivat sählyssä Ruotsin, vaikka nimenomaan Ruotsin sosialidemokraatit keksivät sählypelin iloisella 1970-luvulla eikä Ruotsi ole hävinnyt aiemmin yhtään ottelua kotikentällään pelaamissa mm-otteluissa. Sitä paitsi poikamme eivät pelkästään voittaneet peliä, vaan he myös nöyryyttivät tämän urheilumuodon hallitsijan totaalisesti, koska tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.

Lisäksi eilen kapitalistinenkin tiedemies joutui tutkimuksissaan myöntämään, että sen lisäksi, että maamme on maailman onnellisin kansa, suomalaiset ovat myös maailman viisain kansa. Aiemmassa tutkimuksessa japanilaiset olivat vielä viisauden määrässä meitä edellä, mutta nyt Suomi on siirtynyt ykköseksi.

Varsinkin ongelmanratkaisutaidossa Suomi on ohittanut Japanin enkä pidä asiaa yllätyksenä, koska tiedän, että itseäni lukuun ottamatta joka jätkä osaa Suomessa rakentaa talon, mutta en ole kuullut yhdestäkään japanilaisesta hartiapankkirakentajasta. Filosofi Wittgenstein rakensi aikoinaan itse talonsa ja sen jälkeen häntä alettiinkin yleisesti pitämään maailman viisaimpana ihmisenä.

Itse uskon, että suomalaisten viisauden selittää osittain se, että vuosisatojen ajan luterilainen kirkko huolehti siitä, ettei lukutaidoton ihminen päässyt ainakaan kunniallisesti jatkamaan sukuaan ja niinpä lukutaitoa suosivat geenit pääsivät kansassamme voitolle. Muistelen lukeneeni, että itsenäistymisvuonna 1917 käytännössä kaikki suomalaiset osasivat lukea, mutta itäisessä veljesmaassamme harva oli se ihminen, joka lukutaidon hallitsi. Venäjän ortodoksikirkolla ei jostain syystä ollut halua opettaa kansaa lukemaan ja se seikka selittää monen asian historiasta.

Pisa-tutkimukseen voi tutusta tästä: https://yle.fi/a/74-20130001

Kaukopartiomies vaarinsa oveluuden on perinyt tietokirjailija Mikko Porvali. Taitava juoni on se, että samoihin aikoihin, kun kaukopartioupseeri Johannes Vehniäisestä kertova Tiedustelijat-elokuva, jossa Porvali on asiantuntijana, sai ensi-iltansa, ilmestyi myös hänen samaan aihepiiriin liittyvä kirjansa Viimeiseen asti. Kävin eilen katsomassa Tiedustelijat-elokuvan ja paluumatkalla kävin noutamassa kirjastosta Viimeisen asti-kirjan.

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä oli tuo elokuva, joka yhdistelee sukututkimusta, historiaa ja jännityselokuvan elementtejä. Filmi kertoo siitä, kuinka siviilipalvelusmies, pasifisti ja näyttelijä Joonas Saartamo, joka ei nuorena tuntenut mitään mielenkiintoa sotahistoriaan, törmää sattumalta vaarinsa Hannes Vehniäisen ja mummonsa sota-ajan kirjeenvaihtoon ja innostuu sen jälkeen tutkimaan sukunsa vaiheita.

Saartamo järkyttyy sukunsa vaietuista vaiheista niin, että papereita selatessaan hän välillä vallan itkee, vaikka on itseni lailla jäyhä suomalainen mies. Tuo tunne on nyt minulle tuttu, koska itseltänikin, vaikka olen tosiaankin jäyhä suomalainen mies, oli päästä itku, kun kuuntelin Seela Sellan lukemaa Tuntemattoman sotilaan loppukohtausta telkkarista.

Merkillinen asia ovat ylisukupolviset traumat, joita Tiedustelijat-elokuva käsittelee. Onko tosiaankin niin, että ylisukupolviset traumat periytyvät myös geneettisesti sukusolujen kautta. Samankaltainen ilmiö on varmaankin myös eläinten vaistonvarainen käyttäytyminen. En esimerkiksi alkuunkaan ymmärrä sitä, miten kromosomeihin voi varastoitua sellainen määrä tietoa, että vaikkapa muurahaiset pystyvät sen avulla rakentamaan isoja yhdyskuntia, joita myös yhteiskunniksi voi kutsua. Isoja olisivat sellaiset muistitikut, joihin pakattaisiin se informaatio, jonka muurahaisten aivot sisältävät.

Vaikka olenkin huuhaatietoa vastustavan Skepsis ry:n jäsenen, niin salaa mielessäni epäilen, että maailmankaikkeudessa on sittenkin jokin pilvipalvelu, jonne eri lajien hankkima tieto säilötään tulevien sukupolvien käyttöä varten.

Tiedustelijat-elokuvan traileri on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=AlfAw8yFf7k

Jatkossodan ajan suosikki laulussa Eldankajärven jää mainitaan Kiskiskukkulat, joka nimitys noille kukkuloille on erheellinen, koska oikeasti kyseessä ovat Kiiskiskukkulat. Otaksun jonkun Kiiskinen-nimisen suvun asuneen joskus noilla main ja siitä nimi näille pienille mäille. Kiiskisiä asui myös kotikylälläni Kärkkäälässä. Kylän teurastajana toimi Aaro Kiiskinen, jota kutsuttiin savolaisittain Kiiskis-Aaroksi. Vaikka hän lopetti kylän siat, hän ei koskaan puhunut niiden taurastamisesta, vaan hän käytti tuosta julmasta toimituksesta ilmaisua ”sian peseminen”.
Ainakin vuonna 2015 Kiiskis kukkuloiden lähellä saisonut muistotaulu kertoi satunnaiselle matkailijalle sinivalkoisin tulikirjaimin, että ” näille puolustuslinjoille pysähtyi saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944″. Meistä suomalaisista oli vallan erinomainen asia, että hyökkääjinä pidettiin Venäjän silloisessa historiankirjoituksessa vain saksalaisia fasistijoukkoja eikä suomalaisista puhuta mitään. Pahasti oli Venäjäkin suomettunut siihen aikaan.

Ja onhan tuo maininta saksalaisista fasistijoukoista kuitenkin osatotuus sotahistoriasta, koska kyllä siellä jokunen saksalainen fasistijoukkokin käväisi. Todistaahan Eldanka-järven jää-renkutuskin, että on siellä fossit ja sassit ja puomit ja passit  sekä Fritsit ja Maxit, joista viimeisillä tarkoitettiin nimenomaan saksalaisten fasistijoukkojen sotilaita. Päävastuu sotatoimista oli kyllä Suomen armeijalla. Keväällä -44 rintamavastuu sillä suunnalla siirtyi sitten saksalaisille.

Tuo laulun Eldanka-järvi oli oikeasti Joutanki-järvi; suomalaiset sekoilivat  siis jälleen kerran kyyristen aakkosten kanssa. Renkutukset fossi tarkoittaa osasto Fossia, joka sai nimensä komentajansa majuri Alfons Järven lempinimestä. Sassi on väännös sairasautoaseman lyhenteestä. Puomit ja passit viittaavat sotapoliisien tarkastuspisteisiin.

Tavallaan Sanna Marinia voisi pitää sillä perusteella Sisä-Savon tyttönä, että hänen ensimmäinen tunnettu esi-isänsä oli rautalampilainen Pietari Kiiski, jota kylällä varmaankin kutsuttiin Kiiskis-Pekaksi. Savossahan sukunimiin lisätään hieman vähättelevä nen-pääte ja epäilen, että ruotsinkielinen Rautalammin henkikirjaa pitänyt pappi muutti kansanomaisen Pekka-nimen vähän fiinimmäksi.

Pietari Kiiskellä oli ilmeisesti hyväpäinen ja -tapainen Olavi-niminen poika, jota kavereiden kesken varmaankin kutsuttiin Olliksi, joka lähetettiin sitten lukemaan vallan papiksi uskoakseni Suomen Turkuun. Valmistuttuaan hän ajan tavan mukaisesti vaihtoi rahvaanomaisen Kiiski sukunimensä hienoksi latinankieliseksi Marinus-nimeksi, joka sittemmin lyheni Mariniksi.

Itse olisin kyllä muuttanut suomalaisen Kiiski-nimen kalan latinankieliseen muotoon cernuus, mutta ilmeisesti kiiskeä pidettiin huonomaineisena kalana. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Venäjällä kiiskeä pidetään niin erinomaisena ruokakalana, että kun silloisen maailman mahtavin hallitsija  Aleksanteri III kruunattiin virkaansa, tarjottiin juhlassa arvokkaana herkkuna kiiskilientä. Itäsuomalaiset kalamiehet varmaankin toimittivat silloin kiiskeä Pietariin, jota Suomen puolella eivät edes kissat suostuneet syömään.

Tämän linkit kautta voi tutkia sisäsavolaisen pappissuku Marinin vaiheita: https://www.geni.com/people/Olof-Marinus/6000000025229866726

Eilen katselin linnan pukuloistoa ja pikkuisen huolestuin Sanna Marinista, sillä minusta hän on kohtuuttoman hoikka. Yleensä meillä Savossa naiset ovat sellaisia vantteria karjatilan emäntätyyppejä, kuten esimerkiksi Kata Kärkkäinen on, mutta sellainen Sanna ei ole alkuunkaan, vaikka Marinin suku on savolaista.

Siitäkin huolestuin, että mistä löytyy Sanna Marinille hänen kykyjään vastaava työpaikka, sillä vaikka hän olisi luultavasti viimeksi voittanut presidentinvaalit, niin nyt tuntuu todennäköiseltä, ettei Suomen presidentti vaihdu seuraavan 12 vuoteen. Nykyinen pääministerikin jatkanee tehtävässään vielä pari vuotta ja sen jälkeen pääministerinä toimii neljä vuotta Antti Lindtman.

Eli jostain pitäisi Sannalle hänen kansainvälistä suosiotaan, kykyjään ja kokemustaan vastaava työpaikka löytää ja luulenpa sellaisen keksineeni. Nimittäin YK:n nykyinen pääsihteeri munasi itsensä veljeillessään äskettäin Putinin kanssa. Uskon YK:n pääsihteerin tehtävän tulevan piakkoin hakuun ja sitä paikkaa täytettäessa on Marin vahvoilla, sillä eiköhän noin 80 vuoden miesvallan jälkeen ole naisen vuoro johtaa järjestöä.

Tutkin tuossa nettiä ja sain selville, että luultavasti Sanna Marin on perinyt puhelahjansa vieremäläiseltä vaariltaan Riku Marinilta, joka oli tunnettu savolaisen sanarieskan hallitsija. Hänestä on jopa julkaistu kirja nimeltään Riku Marinin kaskut.

Riku veisteli juttuja myös politiikasta. Hänen mukaansa kerrankin eräs varis sattui istumaan paikkakunnan talollisen pihapuuhun, jolloin sitä ammuttiin vallan suojeluskuntakiväärillä. Laukaus ei osunut ja varis lensi karkuun raakkuen, että ”porvar, porvar”. Lintu laskeutui sitten Riku Marinin mökin pihakoivuun ja laskeutuessaan huokaisi tyytyväisenä, että ”roletäärj”.

Äsken nettiä tutkiessani löysin jopa tämän mainion blogijutun Sanna Marinin viäräleukaisesta vaarista: http://saaressa.blogspot.com/2019/12/sanna-marinin-viaraleukainen-isoisa.html

Luin Salla Vuorikosken Sanna Marinista kertovan kirjan Poikkeuksellinen pääministeri ja ymmärsin sen luettuani, että Marin on poikkeuksellisuuden lisäksi myös salaperäinen pääministeri. Enpä ollut ennen tuon kirjan lukemista tiennytkään, että hänen täysin yksityisyytensä ja jopa henkilöllisyytensä varjellut äitinsä on julkaissut kauniilla salanimellä Amanda Pendolin peräti kaksi eroottista romaania, jotka ovat nimiltään Aavikon hehku ja Rakkauteni savanni.

Olen pitkän elämäni varrella lukenut noin 5.000 kirjaa, mutta tuo eroottinen kirjallisuus on minulle tuntematon kirjallisuuden haara. Nuorempana se olisi minua kovastikin kiinnostanut, mutta nyt vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana en edes kykene muistamaan, mikä minua olisi tuossa kirjallisuuden lajissa kiinnostanut.

Yritin internetistä löytää lisäselvitystä Amanda Pendolinista ja yleensäkin eroottisesta kirjallisuudesta, mutta ei sieltä oikein mitään kunnon asiaa löydy paitsi, että ilmeni, että vahvasti parikkalalaistaustainen monipuolinen taiteellinen lahjakkuus Martti Innanen on harrastanut myös eroottista tuotantoa. Aiemmin tiesin, että muusikkona Innanen levytti 60-luvun suosikki-iskelmän Elsa – kohtalon lapsi ja että hänen historialliset naivistiset taulunsa ovat hyvin tunnettuja; oma suosikkini on maalaus Urjalalainen varstakommando matkalla hyökkäykseen nuijasodassa.

Youtubesta näyttää löytyvän kiitettävästi luettuna Martti Innasen tuottamaa eroottista kirjallisuutta, josta oivallinen esimerkki on tämä novelli Horolan Elinan ihmeelliset seikkailut: https://www.youtube.com/watch?v=i3xQnN11GWA

Mietinpä dosentti Johan Bäckmanin persoonaa ja hänen henkilöhistoriaansa sekä sitä, mitä hän on lausunut äskettäin venäläisessä seminaarissa, kun hän ainakin Ilta-Sanomien jutun mukaan väitti esimerkiksi, että entinen pääministeri Sanna Marin olisi lausunut, ettei venäläisillä pidä olla oikeutta normaaliin elämään ja että eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho olisi todennut, että venäläisten tappaminen on oikein ja välttämätöntä.

Kuten jokainen, joka meillä Suomessa jotain ymmärtää, ymmärtää, etteivät Marin tai Halla-aho ole tuollaista sanoneet, vaan Bäckman vääristelee tarkoituksella heidän sanomisiaan ja koska maassamme sana on vapaa, niin valehdellakin meillä saa hyvin vapaasti, ellei kenenkään kunniaa loukata. Kuitenkin pahaa pelkään, että ainakin vanhemmat venäläiset uskovat helposti sen, mitä tv:ssä kerrotaan ja sen myötä saattaa kannatus Suomen denatsifioimisesta entisessä hyvässä itäisessä naapurissa lisääntyä.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, Bäckmanilla on alla ehdollinen tuomio vainoamisesta ja mikäli valtakunnansyyttäjä sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaisi miettiä, täyttääkö dosentin äskettäinen seminaarilausunto täyttää kiihottaminen kansanryhmää vastaan-nimisen rikoksen tunnusmerkistön. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on puhetta tai kirjoitusta, jonka tarkoitus on halventaa tai pelotella kansanryhmää tai lietsoa väkivaltaista tai syrjivää toimintaa kansanryhmää kohtaan.

Ainakin, jos joku suomalainen väittäisi perusteetta, että joku afrikkalainen parlamentin puhemies vaatii, että suomalaisten tappaminen on oikein ja välttämätöntä, niin häkki siinä helposti heilahtaisi.

Bäckmanista sen verran, että hän on erittäin lahjakas varmasti hyvän kotikasvatuksen saanut ihminen ja varmaan varakaskin, koska isä on miellyttävänä herrasmiehenä tunnettu Hartwallin entinen toimitusjohtaja. Niinpä epäilen, ettei dosentin lausuntoja selitä FSB:n palkkiot, joilla eräiden Venäjän trollien kirjoitukset voidaan selittää. Sen sijaan dosentin lausunnot voisi selittää hänen erikoinen huumorintajunsa, josta antaa viitteitä tämä Ylioppilaslehden juttu: https://ylioppilaslehti.fi/2022/03/ylioppilaslehden-arkistosta-sotatohtori-johan-backman/

Eilen kerroin, että toisen maailmansodan aikana Suomessa olisi teloitettu 45 suomalaista, mutta sodan jälkeen ei ketään. Norjassa sen sijaan sodan jälkiselvittelyissä teloitettiin 45 ihmistä. Professori Heikki Ylikangas tosin tutkimuksissaan päätyi siihen, että teloitettuja suomalaisia olisi ollut noin 200 enemmän, mutta suurhyökkäyksen kaaoksen oloissa nuo ampumiset olisi salattu, koska niiden laillisuus oli hyvin kyseenalainen.

Jatkosodan aikaan meillä teloitettiin ainakin yksi ihminen siviilirikoksen vuoksi. Hän oli Toivo Koljonen, jonka tapauksesta Teemu Keskisarja julkaisi kirjan Kirves, eli Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, joka oli niin vaikuttava, että luin sen yhdeltä istumalta. Keskisarja itse tosin valitti jossain jutussaan, että tuota mielestäni mainiota kirjaa myytiin vain 200 kpl, joten hyvin harva on tainnut sen lukea.

Minuun kirjassa teki vaikutuksen varsinkin se, että kansikuvassa totisena toljottava miehenroikale on jotenkin tutunnäköinen. Hän taitaa muistuttaa ainakin ulkoisesti harvinaisen paljon itseäni; samanluonteisuutta en tunnusta. Vallan mainiosta voisin vaihtaa Koljosen kuvan henkilöllisyyteni todistaviin dokumentteihin eikä kukaan huomaisi eroa. Se ero meillä kuitenkin on, että Koljonen oli taitava kirveen käsittelijä ja kykeni ilman järjellistä syytä hakkaamaan kuusi ihmistä kuoliaaksi. Itse olen täysin tumpelo kirvestouhuissa.

Kirves Koljosen persoona kiinnosti minua niin, että tutkin Geni-ohjelman avulla hänen sukuaan ja pelkoni osoittautui oikeaksi. Vaikka Koljos-Topi oli Wikipedian mukaan syntynyt Lahdessa, niin Geni-ohjelma paljasti säälimättömästi, että hänen esivanhempansa ovat sukupolvien ajan asuneet Sisä-Savossa Rautalammilla ja ikävä kyllä esivanhempien sukunimistä voi päätellä, että itsessänikin on hänen kanssaan muutama sama geeni, joka selittänee ilmetyn yhdennäköisyytemme.

Tv:ssä haastateltu kirjailija Keskisarja oli vahvasti sitä mieltä, ettei yhteiskunta mitään menettänyt, vaikka Koljosesta tuli maamme viimeinen siviilirikoksista kuolemaan tuomittu. Hakalan perheen ja yhden naapurin täysin järjetön joukkomurha oli rikos, jonka rinnalla Bodom-järven kolmen nuoren telttasurma oli kirjoittajan mielestä pelkkä vallaton kepponen.

Toivo Haraldista on kirjasta vaikea löytää mitään myönteistä. Hän oli harvinaisen paha ja julma ihminen. Jos hakemalla pitää jotain myönteistä hakea, niin ainakin epävarmojen tietojen mukaan Koljonen oli kuvataiteellisesti lahjakas ja oli ainakin oman hyvän tarinansa mukaan Akseli Gallen-Kallelan jonkinlaisena apupoikana.

Toiseksi minusta oli ihan myönteinen asia se, että kun Koljonen asteli vankilan käytävällä sotilasrivistön muodostamaa kunniatonta kujaa pitkin hitaasti ja arvokkaasti viimeistä matkaansa kohti teloituspaikkaa, tuo täysin tunteettomaksi psykopaatiksi uskottu mies pysähtyi vankilapastori Suomelan kohdalla ottaen vanginlakin päästään ja lausui: ”Minä sanon pastorille hyvästit”.

Tässä juttua Toivo Harald Koljosesta: https://www.youtube.com/watch?v=5IJFxbmed9w

Olen yhä entistäkin enemmän kateellinen norjalaisille. Ensiksi he ovat nykyään hiihtäjinä suomalaisia parempia ja toiseksi he näyttävät tekevän parempia elokuvia kuin meikäläiset. Eilen todistimme rouvan kanssa norjalaisen elokuvatuotannon korkeaa tasoa, kun olimme ainoina Suonenjoen Kino Riossa katsomassa erinomaisen filmin Quislingin viimeisistä päivistä.

Tosin kyseisen elokuvan katsojamäärät näyttävät onneksi olevan kasvusuunnassa, koska edellisessä näytännössä, joka oli ollut Kino Rion ensi-ilta, ei ollut ollut yhtään katsojaa. Quisling-elokuva soveltuu mainioksi opetuselokuvaksi varsinkin kaikille lakimiehen, vankilapapin tai psykologin urasta kiinnostuneille, joten kaikkien opettajien kannattaa tämä seikka huomioida.

Vidkun Quisling eli traagisen elämän. Hän oli koulunsa kaikkien aikojen lahjakkain oppilas, josta tuli kuitenkin maansa vihatuin mies. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Ahti Karjalainen oli kuulemma Mikkelin lyseon historian lahjakkain oppilas ja että jos toisen maailmansodan jälkeinen historia olisi mennyt pikkuisen eri rataa, olisi Karjalaisesta saattanut tulla Suomen Quisling.

Quisling suoritti Norjan historian parhaimmilla arvosanoilla upseerintutkinnon vuonna 1911. Sen jälkeen hän Wikipedian mukaan toimi 1912 Norjan apulaissotilasasiamiehenä Pietarissa sekä toimi humanitaarisessa avussa Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutetun, Fridtjof Nansenin, avustusjoukoissa Neuvostoliitossa 1925–1929, eli teki hän paljon hyvääkin elämässään.

Ihmettelen, ettei Quislingin lakimies vedonnut oikeudessa päämiehensä aiempiin rooliin varsinkin Ukrainan nälkäisten pelastajana. Siihenkin lakimies olisi voinut vedota, että päämies kärsi posttraumaattisesta stressireaktiosta sen vuoksi, että hän oli nähnyt ukrainalaisäitien syövän lapsiaan.

Wikipedian mukaan ”Quisling tuomittiin maanpetturuudesta ja teloitettiin ampumalla Akershusin linnoituksessa. Oikeudenkäynnin aikana Quislingia kidutettiin suorittamalla hänelle erittäin tuskallinen aivotutkimus. Teloituksen toimeenpanijana oli vastarintaliike Milorgin oman sotilaspoliisin keskuudestaan arvalla valitsema osasto.

Tuomio herätti osin ristiriitaisia tunteita, koska Norja oli poistanut kuolemanrangaistuksen jo vuonna 1901. Quislingin saama tuomio perustui maanpakolaishallituksen antamaan asetukseen, jonka lainmukaisuus oli monien mielestä kyseenalainen.”

Norjassa teloitettiin toisen maailmansodan jälkeen 45 ihmistä. Suomi sen sijaan selvisi sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ilman kuolemantuomioita. Muistelen, että virallisten tilastojen mukaan sota-aikana meillä teloitettiin myös 45 oman maan kansalaista. Tosin ammuttujen satojen desanttien ja vakoilijoiden joukossa saattoi myös olla suomalaisia.

Tässä Quislingin viimeisten päivien traileri: https://www.finnkino.fi/event/304764/title/quisling_viimeiset_p%C3%A4iv%C3%A4t/

Luin toimittaja Arja Paanasen kirjan Kiehtova katala Venäjä, joka on ihan aiheesta herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Paananen kertoo kirjassaan maamme tunnetuimmasta dosentista Johan Bäckmanista niin uskomattomia asioita, että innostuin itsekin hänestä ja selailin vähän Youtubea.

Paanasen mukaan Bäckman levittää Venäjän tv:ssä Suomesta esimerkiksi tietoa, jonka mukaan venäläislapsia pidetään keskitysleireissä ja maamme syyllistyy jopa venäläisäitien ja venäläislasten kansanmurhaan, eli asioita, joihin entinen hyvä itäinen naapurimme saattaa vielä palata sen jälkeen, kun Ukrainan demilitarisaatio, denatsifikaatio, denarkomalisaatio ja dehomolisaatio on saatettu loppuun.

Mutta en löytänyt Youtubesta videoita, jotka todistaisivat edellä kerrotut tiedot. Sen sijaan sellainen video löytyy, jossa Bäckman kertoo, ettei Suomessa ole minkäänlaista sananvapautta, vaikkakin sananvapaustilanne maassamme on hänenkin mukaansa parempi kuin Baltiassa, jossa saattaa saada viisikin vuotta vankeutta, jos antaa venäläistoimittajalle haastattelun.

Lisäksi Bäckman korostaa Pravdan haastattelussa Suomen talouden täysin katastrofaalista tilannetta, joka lausunto tosin muistuttaa maamme hallituksen arviota tilanteesta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sana pravda tarkoittaa venäjän kielessä totuutta, mutta se ei kuitenkaan täysin vastaa suomen kielen totuus-sanaa, vaan tarkoittaa jonkinlaista taktista totuutta, jonka venäläiset ymmärtävät muunnelluksi totuudeksi, johon on kuitenkin viisainta näytellä uskovansa.

Kannattaa katsoa ajatuksella tämä Pravdan Bäckmanin haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=kHjvFz1CVMI

Eilen ihastelin sitä, miten paljon maamme harvalukuinen romaniväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään. Vaikka viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä r—äviha on nostamassa maassamme päätään, niin tänään ihastelen vuorostaan sitä, miten paljon maamme harvalukuinen venäläisväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään.

Nimittäin löysin suuresti arvostamani professori Jukka Kemppisen blogikirjoituksen, jossa hän kertoo, että Molli-Jori Malmsten on venäläis-ruotsalaista sukujuurta. Venäläis-ruotsalaista sukujuurtahan oli myös olympiavoittaja Sten Suvio. Luonnollisesti samaa sukujuurta on myös Jorin veli Eugen Malmsten, joka mikäli oikein muistan, laulamisen lisäksi kunnostautui siinä, että hän vuonna 1903 ampui vihatun kenraalikuvernööri Sinebrikofin.

Kemppisen mukaan venäläis-ruotsalaista sukujuurta oli myös maamme suurin näyttelijä Tauno Palo, jonka monet jälkeläisetkin ovat kunnostautuneet teatteritaiteen alalla. Taunon veli Gösta oli muuten huippunyrkkeilijä, joka kuitenkin tyrmättiin niin pahasti työläisolympialaisten loppuottelussa, että hän sietämättömästä jatkuvasta päänsärystä vapautuakseen ampui itsensä myöhemmin.

Minusta yllättävää on, että Kemppisen mukaan yksinhuoltajaäidin monipuolisesti lahjakas poika Tapio Rautavaarakin olisi ollut kasakoiden sukujuurta. En tiedä onko Kemppisellä muitakin perusteita asialle kuin se, että Tapsa ei ollenkaan näyttänyt tyypilliseltä persjalkaiselta ja pyöreäkasvoiselta suomalaismieheltä.

Muistelen, että Rautavaaran elämänkerrassa kuitenkin kerrotaan hänen isänsä olleen suomalaisen rakennusmestarin. Sen kuitenkin Rautavaaran omista muistelmista luin, että hän tunsi suurta sympatiaa kasakoita kohtaan. Hän kertoi, että suurhyökkäyksen aikaan joukko kasakoita jäi suomalaisten vangeiksi ja eräät heimopataljoonan miehet syistä, joita voi vain arvailla, innokkaasti ilmoittivat olevansa halukkaita viemään vangit takalinjoille, mutta Rautavaara totesi päättäväisesti, että hän huolehtii asiasta.

Jukka Kemppisen mielenkiintoisen blogikirjoituksen voi lukea tästä: http://kemppinen.blogspot.com/2008/10/mit-on-olla-suomalainen.html

Eilen kirjallisuuspiirissämme keskustelimme Matti Röngän teoksesta Onnen kaukoranta, joka kertoo Savon Haapakoskella kasvaneesta tummaverisestä Rami Rissasesta, joka on perinyt syntymässään musikaalisuuden armolahjan ja niinpä hänestä varttuukin menestyvä iskelmälaulaja. Voi hyvinkin olla, että sekä tummaverisyyden että musikaalisuuden taustalla on hevosista ja autokaupasta kiinnostunut isä nimeltään Rainer.

Onnen kaukoranta herätti piirissämme keskustelun siitä, miksi maamme romanit ovat musikaalisesti lahjakkaita. Luettelo Suomen musiikin alalla menestyneistä mustalaisista on pitkä ja paksu kuin se joskus ennenkin mainitsemani gorillan käsivarsi. Mustalaisia lienee kansastamme vain noin pari promillea, mutta menestyneistä iskelmätähdistämme heitä on karkean arvioni mukaan ainakin 20 %, eli tuhat kertaa väestöosuuttaan enemmän.

Jostain olen kauan sitten lukenut, että tuhat vuotta sitten eräs Persian kuningas kutsui maahansa muusikoita Intiasta kansaansa viihdyttämään, mutta jostain syystä, jota voi vain arvailla, suuttui muusikoihinsa ja karkotti heidät maastaan. Sen jälkeen näiden intialaisten muusikoiden jälkeläiset ovat levittäytyneet eri puolille maailmaa.

Jos suomalaiset äänestäisivät maamme iskelmähistorian suurimmasta, kisan voittaisi varmaankin neljännesromani Olavi Virta, mutta hyvin menestyisi myös liian nuorena 33-vuotiaana viimeiselle keikalleen lähtenyt Taisto Lundberg, joka esiintyi taiteilijanimellä Taisto Tammi.

Rainer Friman kertoi jossain tv-ohjelmassa, miten kuusaalainen Taisto Tammi saapui esiintymään Poriin. Koska Tammi ei ollut mikään vesipoika, tuli hän jostain syystä Rainerilta kysymään pimeää pulloa ja Rainer, joka on kiltti usovainen nuorimies, lähti viemään iskelmätähteä pimeän pullon myyjän luo.

Matkalla Tammea kiinnosti, mitä nuorimies aikoo elämässään tehdä ja Rainer kertoi, että hän ehkä aikoo hakeutua perinteiseen mustalaisammattiin, eli hän ryhtyy myymään nahkatakkeja. Tammi ei pitänyt suunnitelmaa hyvänä, vaan neuvoi mustalaisnuorukaista ryhtymään iskelmälaulajaksi ja se olikin hyvä neuvo.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia Taisto Tammen esittämänä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/07/12/taisto-tammi-oli-suomen-ensimmainen-romanitahti

Eilen kirjoitin siitä, miten eräs 86-vuotias paluumuuttajababushka kertoi rakastavansa Putinia, koska tämä oli valtaan tultuaan palauttanut eläkeläisille näiden Venäjän 90-luvun demokratiakokeilun kaaoksessa varastetut säästöt. Nyt kuitenkin epäilen, että Putin on vuorostaan varastamassa eläkeläisten säästöt, koska Ukrainan sodan aikana ruplan arvo on romahtanut.

Kun kävin viimeksi Sortavalassa reilut neljä vuotta sitten juuri ennen koron tuloa, sai eurolla 30 ruplaa; nyt euroalla saa 120 ruplaa. Ruplan arvo on sodan aikana pudonnut neljännekseen ja samalla tavalla kävi Suomen markalle viime sotien aikana.

Ruplan romahduksesta huolimatta tai nimen omaan siitä johtuen Venäjän valtion budjetti on ainakin lehtitietojen mukaan ylijäämäinen, koska öljy- ja kaasutulot saadaan dollareissa ja valtion budjetti perustuu rupliin, joita energian viennillä hankituilla dollareilla saadaan hirmuisesti entistä enemmän.

Venäjä olisi tällä hetkellä edullinen matkailumaa suomalaiselle. Esimerkiksi bensa näyttää maksavan siellä nyt vain 0,50 euroa litralta, ja niinpä pelkäänkin, että seuraavissa Suomen vaaleissa putinistinen puolue tulee olemaan vahvoilla, koska kun muut puhut luontokadosta ja ilmastokatastrofista, niin putinistinen puolue voi luvata edullista bensaa.

Harmittaa, että en enää tässä elämässä näytä pääsevän Sortavalan urheilukauppaan, koska viime reissulla jäi ostamatta kuvan Tourist-merkkiset retkisukset. Silloin ne olisivat maksaneet vielä parikymppiä, mutta nykyään ehkä kympin. Myös tuollaiset Valamo-merkkiset kilpasukset olisivat kivat, koska ne jalassa olisi hyvä kilvoitella Uuden Valamon laduilla. Minulle on kerrottu, että Uudessa Valamossa noin tunnin ajomatkan päässä ovat hyvät ladut talvilomalaisille.

Olen ihan äimän käkenä, mikä se sitten onkaan ja jopa kauhistunut siitä, että eilen katsoin tv-dokumentin pirtsakasta 86-vuotiaasta inkeriläismummosta ja mietin nyt sitä, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin olen salaa mielessäni ajatellut, vaan me olemme vielä tyhmempiä.

Babushka Eila on elänyt kovan elämän. Hän on kokenut Stalinin ajan suomalaisvainot nuoruudessaan ja kertoo, ettei hänellä yhtään hyvää muistoa noista ajoista. Karkotuspaikassa ei ollut ruokaa ja jos olikin, niin ruokana oli mätiä perunoita, joissa oli toukkia. Potut sitten paistettiin toukkineen uuninlevyllä ja se oli mielestäni oikea ratkaisu, koska toukissa ovat rasvat, proteiinit ja vitamiinit tiivistetyssä muodossa.

Onneksi sota-aikana saksalaisvalloittajat päästivät Eilan ja tämän äidin Suomeen maataloustöihin, jota aikaa hän muistelee hyvällä, koska silloin ei tarvinnut nähdä nälkää, vaan aina oli perunoita ja ruskeaa kastiketta. Tätä asiaa kannattaa nykynuorten, joita järkyttää vieläkin kouluruokalan tilliliha, tutkiskella sydämissään.

Edellä kerrottu minua kauhisteta, vaan minua kauhistuttaa se, että babushka Eila kertoo rakastavansa Putinia kaikkien venäläisten vanhusten tapaan, koska Putin korotti eläkkeitä ja palautti eläkeläisiltä 90-luvulla varastetut säästöt. Lisäksi Eila iloitsee siitä, että Putin on palauttanut kurin armeijaan eikä Venäjän kansan tarvitse enää pelätä valloittajia. Eilan pojanpoika paljastaa ohjelmassa, että mummo seuraa vain Venäjän televisio-ohjelmia ja kunnon neuvostoihmisenä myös luottaa siihen, mitä telkkarissa kerrotaan.

Tässä yhteydessä minun täytyy kertoa sekin, että naapurissani asuu minua paljon älykkäämpi ja sivistyneempi venäläissyntyinen rouva, joka myös kertoi rakastavansa Putinia – tosin hän ei kerro rakkautensa syyksi sitä, että Putin on pitkä, tumma, tuuheatukkainen komea mies, vaan se, että Putin on keskeyttänyt venäläisten kansanmurhan Ukrainassa. Ilmeisesti naapurirouvakin seuraa Venäjän kaapelikanavia.

Myönnän, että hirmuinen nykyajan median propagandan vaikutus mieliimme, mutta myönnän senkin, että propagandasta huolimatta maailmassa on olemassa myös totuus ja totuus on se, että Putin on hirviö. Toisaalta hirviö on myöskin Trump, joka hallitsee ihmismielten ohjailun ja niinpä hän sai vapaissa vaaleissa 49,5 %:n kannatuksen vaaleissa, vaikka onkin rikollinen, raiskaaja ja patologinen valehtelija. Hitler sai vapaissa vaaleissa vain 30 %:n kannatuksen, mutta hänellä olikin pelkkä radio käytössään.

Ohjelman Eila Babushkasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-71695485

Urheiluruudussa kerrottiin, että nykyään parhailla huippuhiihtäjillä on jopa 80 paria suksia, jotka siteineen maksavat noin tuhat euroa. Eli ei siis ole enää kilvanhiihtoharrastus huipputasolla ns. yksilehmäisen harrastus.

Toisin oli vanhaan hyvään aikaan. Esimerkiksi vuoden 1960 talviolympialaisissa Squaw Valleyssa pietarsaarelaisen hiihtäjättären Eva Högin suksi katkesi ennen ensimmäistä starttia ja tytöltä pääsi itku, koska hän uskoi kisojen olevan osaltaan ohi, sillä hänellä oli vain yhdet sukset. Hiihtoliiton herrat olivat hänelle vakuuttaneet, että asialle ei mahda mitään, koska varasuksia ei ole.

Topakka Siiri Äitee Rantanen puuttui sitten tapausten kulkuun. Hän tiesi, että Järvisen tehdas oli lahjoittanut joukkueelle varasuksia ja Siiri oli jopa nähnyt kasan varasuksia Hiihtoliiton herrojen vessassa, kun oli käynyt hakemassa Hiihtoliiton herrojen majoitustilasta romaaneja ajankulukseen.

Siiri marssi Hiihtoliiton herrojen puheille ja kertoi, että varasukset on Evalle saatava. Päävalmentaja Veli Saarinen oli ihan ihmeissään moisesta älyttömästä vaatimuksesta, koska hänen mukaansa suksia ei todella ollut. Vielä enemmän ihmeissään Saarinen oli, kun Äitee näytti hänelle Hiihtoliiton herrojen vessasta löytyvän suksikasan ja ihmetteli, että mistä ihmeestä ne sukset olivat sinne päätyneet.

Eva Hög sai sitten varasukset, mutta Siiri Rantanen oli varma, että ilman hänen määrätietoista toimintaansa tämä olisi jäänyt suksitta. Äitee epäilee, että Hiihtoliiton herrat olivat ajatelleet myydä sukset pimeästi eteenpäin. Itse epäilen sitäkin, etteivät Hiihtoliiton herrat edes ilmoittaneet verottajalle sivubisneksellä hankittuja satunnaisia myyntivoittojaan.

Ihana ihminen oli Siiri Rantanen. Tästä linkistä voi kuunnella Äiteen haastattelun ja ihastua hänen kauniiseen Tohmajärven murteeseensa ja tyypilliseen itäsuomalaisen naisen tarinankerrontatapaansa, jossa tarina soljuu vuolaasti yhtenäisenä virtana ihan ilman turhia ajatuskatkoja toisin kuin esimerkiksi maamme ministereillä. https://www.ruutu.fi/video/2918542

Eilen mainittu pääselostaja Paavo Noponen joutui maassamme poliittisiin vaikeuksiin Repo-radion aikaan iloisella 1970-luvulla, koska hänellä oli tapana ujuttaa selostuksiinsa kohtuuttoman usein sanat vapaus ja sinivalkoisuus. Muistanpa esimerkiksi, miten Noposta syytettiin neuvostovastaisuudesta Lahden vuoden 1978 mömmönhiihtojen aikaan, kun hän miesten viestin aikana korosti, miten viestiä jossain vaiheessa johtivat Pohjolan kolme vapaata kansaa.

Luulen, että Noposen elämän pahin nöyryytys tapahtui vuoden 1970 Tatran mömmönhiihdoissa, joissa häntä ei päästetty lainkaan selostuskoppiin. Niissä kisoissahan Noposen hyvä kuusamolainen ystävä Susi-Kalle sai viidenkympin hiihdossa neljänkympin piristäytymisasemalla Kiurun Akulta sen verran hyvää kuumaa mehua, että hiihti viimeisen kympin pari minuuttia nopeammin kuin Neuvostoliiton Vedenin, joka oli johtanut Susi-Kallea vielä minuutilla ennen viimeistä piristäytymisasemaa.

Kisan jälkeen maailmanmestari Oikarainen sitten kieltäytyi mielenosoituksellisesti saapumasta Yleisradion haastatteluun, koska haastattelijana ei ollut hänen hyvä ystävänsä Paavo. Se oli pienen hiljaisen miehen kosto systeemille.

Ylen arkistosta löytyy haastattelu, joka todistaa Paavo Noposen olleen sen lisäksi, että hän oli suuri romantikko, myös suuren humoristin. Kun Noponen haastattelee Seutulan lentoasemalla Suomeen saapunutta ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaria Sonny Listonia, hän kehottaa maailmanmestari Listonia pyrkimään suomalaiseen ravintolaan ilman solmiota ja korostaa lopuksi sitä, että hän itsekin haluaisi olla seuraamassa tapahtumien kulkua. Noponen saa hämmästyttävää kyllä sisällytettyä Liston-haastatteluunsa myös mielisanansa vapaus ja sinivalkoisuus.

Tuo Sonny Liston on sikäli ajankohtainen henkilö tällä hetkellä, että kun hän valmistautui kohtaamaan sen ajan itseään estottomasti kehuvan suurisuun Cassius Clayn, toivoivat kaikki suomalaiset, että Liston suurella nyrkillään olisi tukkinut Clayn suuren suun. Mielestäni Usa:n tuleva presidentti Trump on oppinut esiintymistyylinsä nuorelta Cassius Clayltä ja se tyyli näyttää purevan amerikkalaisiin.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50043913

En missään tapauksessa halunnut pilkata pääselostaja Paavo Noposta eilen, kun kerroin hänen olleen romantikon. Mielessäni oli silloin se asia, että vanhan hyvän ajan herrasmiehen lailla Noponen haastoi 70-luvun alkuvuosina valotaiteilija Ekku Peltomäen kaksintaisteluun sen jälkeen, kun Aira Samulin oli jättänyt Paavon ja vaihtanut hänet itseään 19 vuotta nuorempaan Ekkuun. Ymmärrän kyllä viriilin Airan ratkaisun, koska entinen miesystävä oli jo vanha äijä, sillä olihan Paavo jo hieman yli 40-vuotias.

Tomi Lindblomin kirjassa Ekku Peltomäki – Valoissa ja varjoissa kerrotaan, että Noponen soitti ja haastoi hänet kaksintaisteluun seuraavasti:  ”Nyt on kuules niin, että ratkaisemme Airan omistuksen vanhan ajan tapaan kaksintaistelussa. Tämä on siis haaste. Otamme molemmat käsiaseet ja tapaamme toisemme Vanhan kirkon puistikossa. Siellä sitten kaksintaistelussa ratkaisemme, kumpi Airan lopulta saa. Ja voin jo etukäteen kertoa, että en aio sitä taistelua hävitä”. Tuo soitto todistaa, että Paavo Noponen oli suuri romantikko.

Minusta tarinoiden kerronta, jota jo muinaiset keräilijä esi-isämme iltanuotioillaan harrastivat, on tärkein kulttuurin muoto ja ihailen Paavo Noposta, joka oli loistava tarinankertoja. Jossain hänen muistokirjoituksessaankin todettiin osuvasti, että klassisen sivistyksen hioma korrekti ja ilmeikäs suomen kieli teki hänen ohjelmistaan antoisaa ja kestävää kuunneltavaa.

Paavo Noposen suku oli verbaalisesti lahjakasta, koska hänen kerjuulla eläneet vaarinsa ja vaarinsa veli selvisivät 1860-luvun nälkävuosista Rantasalmen suunnalla, koska he ruokaa kerjätessään puhuivat niin kauniisti, että ökyisännätkin herkistyivät. Paavon vaarin veljestä tulikin sitten myöhemmin runoilija, jonka kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi kauniit joululaulut Kun joulu on ja Arkihuolesi kaikki heitä.

Tunnelmaan sopivasti herkistymme kuuntelemaan, kuinka Paavo Noponen ja Susi-Kalle istuvat erätulilla Kuusamossa. Saattoi siellä olla Airakin porokahvittelemassa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/eraretkella-susi-kallen-kanssa

Viipurilaisen Suvion suvun venäläis-puolalais-ruotsalais-karjalaissuvun tyttäret Aira ja Inkeri eivät olleet ymmärrettävistä syistä johtuen ulkonäöltään ja olemukseltaan mitään tyypillisiä itäsuomalaisen lypsytilallisen vaimoja, jollainen esimerkiksi savolaistaustainen näyttelijä-taiteilija Kata Kärkkäinen jossain haastattelussa valitti olevansa; Katan sukujuurethan ovat Kiuruveden lypsykarjapitäjässä.

Ei siis ihme, että romantiikkaan taipuvainen urheiluselostaja Paavo Noponen rakastui palavasti upeaan tanssitaiteilija Aira Samuliniin, joka suhde kestikin vuosia. Pitkä suhde päättyi 1972 eikä päättymisen pääsyynä ollut pelkästään Paavon mieltymys väkijuomiin, vaan suurena syynä oli myös miehen epäsiisteys.

Samulinin mukaan Noponen oli perheen nuorimpana lapsena tottunut siihen, että muut siivosivat jäljet. Ilmeisesti myöskään tosi miehinen mies ylipääselostaja Pekka Tiilikainen ei ollut kovin tarkka järjestyksen suhteen. Kerrankin kun taistelijapari Tiilikainen-Noponen heräsi selostusturneellaan Kuusamon hotellissa, Pekka katseli tovin ympärilleen ja epäili hotellihuoneessa tapetun hevosen.

Paavo Noponen hehkutti selostuksissaan paljon Kuusamoa ja Susi-Kallea, mutta ei maininnut koskaan Aira Samulinia, vaikka monta kertaa Aira oli Paavon seurassa Kuusamon kisojen ahtaassa selostuskopissa. Sen sijaan löysin Yle Areenasta filmin, jossa Noponen ylistää Airan siskoa tanssitaiteilija Inkeri-Liisa Suvio-Barenista, joka kuoli 94-vuotiaana huhtikuussa 2024; isosisko Aira oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin 96-vuotiaana.

https://areena.yle.fi/1-61827157

Kuvassa poseeraa kaksi kuuluisan eilen maintun Viipurin Nyrkkeilijöiden kuuluisaa miestä eli olympiavoittaja Sten Suvio (ent. Schuschin) ja olympiaedustaja Valle Resko (alk. Valfrid Resch). Kuva todistaa sen, että Viipuri oli monikulttuurinen ellei jopa monirotuinen kaupunki. Ensiksi tuli mieleen, että kuvassa on kaksi romanimiestä, mutta eivät miehet ole romaneja, vaan Suvion isä oli venäläis-puolalainen ja äiti ruotsalainen. Valle Resko taas oli alkuperäisestä nimestä päätellen saksalaista sukujuurta.

Berliinin olympialaisten kultamitalimies Sten Suvio liittyy sikäli Suonenjoen historiaan, että hänen veljentyttärensä Aira Samulin (os. Suvio) oli talvisota-ajan Suonenjoella Kopolan talossa evakossa. Muistelmissaan hän kertoo, miten hän äitinsä ja sisarensa kanssa kävivät Suonenjoen asemalla aukomassa ruumisarkkuja, koska rintamalta oli kiirinyt ennenaikaiseksi osoittautunut uutinen isä-Viktorin kaatumisesta. Viktor kaatui sitten jatkosodan alussa, jolloin muu perhe oli jo palannut Suonenjoelta itärajalle. Äiti ja lapset olivat viemässä vielä taistelujen alkamisen jälkeen isälle mansikkatuokkosta, mutta isä löytyikin jo joukkohaudasta havujen alta.

Kuvan toinen mies Valle Resko edusti Suomea olympialaisissa kaksi kertaa; ensiksi 18-vuotiaana vuonna 1928 Amsterdamissa ja sitten toisen kerran peräti 20 vuotta myöhemmin Lontoossa. Kummallakin kerralla hän hävisi ensimmäisellä kierroksella. Hyvän tarinan mukaan hän lähti Lontoossa otteluunsa hyvin itsevarmana, koska vastustajaksi oli tulossa joku lyhyt vääräsäärinen unkarilainen. Eräs ottelussa huoltajana toiminut nuori joukkuetoveri yritti antaa ensimmäisen erän jälkeen Reskolle jotain taktisia ohjeita, mutta Valle, joka oli toiminut jo maajoukkueen valmentajanakin, totesi vain itsevarmasti, että ”kuule sie poika, sie elä kuule tule issäis neuvomaan”.

Tuo Reskon lausahdus kuuluu eittämättä luokkaan kuuluisat viimeiset sanat. Hänen vastustajanaan ollut lyhyt vääräsäärinen unkarilainen oli Laszlo Papp, joka voitti urallaan kolme kertaa olympiakultaa.

Kuva kahdesta tummasta Viipurin pojasta löytyy tästä linkistä: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=2109835055831163&id=618529714961712&set=a.633896136758403

Runsas kolmannes on SM-liigan runkosarjasta pelattu ja yllättävältä näyttää se, että heittopussina pidetty Lappeenrannan Saipa on sarjassa toisena ja kolmantena on kuopiolainen Kalevan Pallo kaksi pistettä johtavaa Hifk:ta perässä, vaikka kuopiolaiset ovat pelanneet ottelun vähemmän. Muutama päivä sitten Kalpa kohtasi kotonaan Hifk:n ja voitti rökäleluvuin 7-2. Huomionarvoista ottelussa oli se, että maamme johtavan jääkiekkoilusuvun Kapasten edustaja teki vain yhden maalin.

Eräs Ylen toimittaja kertoi, että urheilujohtaja oululainen Matti Ahde oli hänelle ihmetellyt, että mistä ihmeestä kuopiolaisen seuran nimeksi on annettu Kalpa, mutta toimittaja ei ollut osannut kertoa. Miehet olivat päätyneet siihen lopputulemaan, että Kalpa-nimi varmaankin tulee Kallavedestä.

Mutta ei Kalevan Pallon, joka lyhennetään Kalpaksi, nimi tule Kallavedestä, vaan nimi johtuu siitä, että Kalpan juuret ovat kalevalalaisessa Sortavalan kaupungissa. Syntymäkaupungissaan seuran nimi oli Sortavalan Palloseura, mutta sen jälkeen kun sortavalalaiset evakuoitiin Savoon, nimi vaihdettiin ulkopoliittisista syistä Kalpaksi.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Urho Kekkonen halusi, että luovutetusta Karjalasta siirtyneiden urheiluseurojen piti poistaa nimistään ulkopoliittisesti arveluttavat historialliset viittaukset. Viipurin Urheilijat ja Viipurin Nyrkkeilijät eivät suostuneet nimeään muuttamaan ja ainakin hyvän tarinan mukaan presidentti Kekkonen ei suostunut kieltäytymisen jälkeen enää kättelemään viipurilaislähtöistä urheilumiestä Nisse Hagmania.

Olen muuten luullut, että lappeenrantalainen futsal- ja salibandyseura Wifk olisi viipurilaisen Vifk:n toiminnan jatkaja, mutta ilmeisesti niin ei ole, vaan Willmanstrand Ifk lieneekin jonkinlaista teekkarihuumoria.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000004611882.html

Saamani lukijapalautteen johdosta joudun taas myöntämään, että olen kirjoittanut taas kerran ropakantaa, kun olen törkeästi vähätellyt Uukuniemen jääkiekkohistoriaa, joka onkin nyt paljastunut olevan pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi..

Aiemmin olen kuitenkin kertonut, että Uukuniemi on tuottanut Kapasen suvun, jonka miehistä seitsemän on pelannut Suomen maajoukkueessa ja että Teemu Selänteen vaari on ihan Uukuniemen naapurista Lumivaarasta ja että Jari Kurrin esivaarit Uukuniemen naapurista Parikkalan Tyrjän kylältä ja että uukuniemeläiset sukujuuret ovat myös Lehkosen jääkiekkoilijasuvulla, Ismo, Timo ja Artturi Lehkosella, sillä Ismon äiti Oili os. Kupiainen on syntyisin Uukuniemen Kummunkylästä.

Edellä kerrotun lisäksi tietooni on nyt saatettu, että Uukuniemi-lähtöinen on myös jääkiekkovalmentaja Hannu Aravirta. Hänen äitinsä Hilkka on syntynyt Niukkalassa ja Hilkan isä oli Otto Silventoinen (s. 1894 Kummun Timolahdessa), ja äiti Hilda Berg s. 1900 Niukkalassa). Hannu Aravirta valmensi Suomen maajoukkuetta peräti 194 ottelussa, joka on Suomen ennätys.

Tietooni on lisäksi saatettu, että maajoukkueemme nykyinen luottopakki Mikko Lehtonen on Uukuniemen Silvennoisten vävypoika ja että Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden torjunut maalivahti Jarmo Myllyksen suku on Uukuniemen naapurista Saaren pitäjästä, vaikka häntä yleisesti pidetään savonlinnalaisena kuten myös Hannu Aravirtaa. Saaren pitäjässä Uukuniemen naapurissa on syntynyt myös maamme historian parhaan jalkapalloilijan Jari Litmasen isä Olavi, joka hänkin pelasi aikoinaan Suomen maajoukkueessa.

Seuraavaksi aion keskittyä tutkimaan sitä, että onko jääkiekkopeli keksitty Uukuniemellä, kuten eittämättä ilmeiseltä vaikuttaa.

Tässä lisätietoa Hannu Aravirrasta, joka muuten itse tuskin tietää olevansa aatelista Bergin sukua, johon sukuun kytkeytyy myös rouvani, joka tulkintani mukaan on aatelisneitonen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Aravirta

Kyllä ei tavalliselta tai hyvältä kuullosta se, että erilaiset johdot ja putket ovat alkaneet katkeilemaan ja että jopa rautatiekiskot rikkoontumaan niin, että junien pyörätkin kärsivät. Vaikka tiedän, että pessimistit ovat yleensä väärässä, koska he suhtautuvat tulevaisuuteen liian toiveikkaasti, epäilen, että joulunpyhinä maassamme on kovat pakkaset ja sitten sähköverkko jostain syystä romahtaa ja että joku merkillinen sähköpulssi turmelee maamme heikkovirtaelektroniset laitteet niin, etteivät kännykät, tietokoneet, televisiot, radiot eivätkä edes kopiokoneet toimi, vaan viranomaiset viestivät kansalle kriisiajan ohjeita virastojen oveen liimatuilla käsin kirjoitetuilla lappusilla, koska mekaanisia kirjoituskoneitakaan ei enää ole.

Sitten jäätyvät asunnot, vesijohdot, viemärit, autot ja myös avuttomat ihmiset, varsinkin kaupunkilaiset. Itse olen jo vuosia varautunut tuollaiseen tilanteeseen hankkimalla veivillä toimivan radion, veivillä toimivan taskulampun ja risuilla toimivan keittimen. Ikävä kyllä joku Arska näyttää varastaneen veiviradioni, veivvilamppua ei löydy mistään ja risukeitin on mökillä Uukuniemellä. Saas nähdä, miten äijän käy, kun sähköverkko ja yhteiskunta romahtaa.

Itse testasin vuosia sitten risukeittimen toimivuutta ja hyvin se toimi. Iso kattilallinen tiskivettä lämpisi kymmenessä minuutissa polttavan kuumaksi kourallisella muutaman sentin mittaisia risunpätkiä. Risukeitin, veiviradio ja veivilamppu ovat hyviä joululahjaideoita tällaisena aikana, jolloin kaikki nurkat ovat täynnä turhaa rojua.

Taas olen kirjoittanut tapani mukaisesti ropakantaa, kun kerroin eilen uukuniemeläisestä jääkiekkohistoriasta, koska nyt tietooni on saatettu, että uukuniemeläiset sukujuuret ovat myös Lehkosen jääkiekkoilijasuvulla, Ismo, Timo ja Artturi Lehkosella, sillä Ismon ja Timon äiti on Oili os. Kupiainen syntyisin Uukuniemen Kummunkylästä.

Artturihan on nykyään menestyvä NHL-kiekkoilija ja hänen isänsä Ismo on erittäin tunnettu jääkiekkovalmentaja, josta Wikipedia kertoo mm. seuraavaa:

”Lehkonen muistetaan SM-liigavalmentajakausiltaan lentävästä lauseestaan ”nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei, vittu!”, jonka hän lausui 30.11.2000 pelatussa ottelussa HIFK–JYP, kun Jussi Pesonen taklasi HIFK:n Martin Štěpánekia päähän.

HIFK:n Veli-Pekka Kautonen aloitti tappelun muutamaa minuuttia myöhemmin, ja Lehkonen sai 10 ottelun toimitsijakiellon ”käskyttämisestä”, vaikka taklauksella ja tappelulla olikin muutama minuutti väliä. Lause on poikinut myös urheiluseuran Itä-Helsingin Noutajat, joka otti nimensä Lehkosen lauseesta.”

Edellä kerrottu todistaa sen, että vaikka laatokankarjalaiset jääkiekkoilijat tunnetaan ennen kaikkea taitopelaajina, niin kyllä tarvittaessa heistä löytyy myös fyysisyyttä.

Ainakin hyvän tarinan mukaan myös Kapasen suvun pelaajista löytyy tarvittaessa kovuutta, koska kerrotaan, että Helsingin jäähallin raivoisin tappelu nähtiin, kun Hifk:ta edustanut Hannu Kapanen ja hänen veljensä Jokereissa pelannut Jari Kapanen selvittelivät näkemyserojaan, jotka koskivat jääkiekkoilun sääntöjä iloisella 70-luvulla. Tarinan kruunaa se, että kauden päätteeksi Jari Kapanen valittiin kauden herrasmiespelaajaksi.

Valmentaja Ismo Lehkosen tapaukseen voi tutustua lisää tästä: https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000010240938.html

Tunnenpa kerrankin olevani pukeutumisessani edellä aikaani, koska kirjoitan tätä Uukuniemen Urheilijoiden lievästi virttynyt verryttelypuku ylläni ja luin juuri Ylen uutisista, että Helsingin Areenan on ostanut uukuniemeläisen pienviljelijän poika Heikki Viitikko, joka tunnettu urheilumies lienee ainakin jossain määrin Uukuniemen Urheilijoiden kasvatteja.

Mikäli suursijoittaja Viitikolla on vielä yhtään kotiseutuhenkeä jäljellä, niin Helsingin areenan nimi muuttunee lähi aikoina Uukuniemen areenaksi. En myöskään keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Viitikko päätä jatkossa Helsingin Jokereiden asioista ja etteikö hän muuta lähi aikoina Jokereiden nimen Uukuniemen Urheilijoiksi.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Uukuniemi on keskeinen vaikuttaja maamme jääkiekkoilussa, sillä Uukuniemen Latvasyrjän kylältä kotoisin oleva Kapasten suku on tuottanut peräti seitsemän Kapasta Suomen maajoukkueeseen.

Lisäksi Helsingin Jokereiden kasvatit Jari Kurri ja Teemu Selänne ovat melkein Uukuniemen poikia, koska Kurrin esi-isät ovat monta miespolvea asuneet Parikkalan Tyrjän kylällä Uukuniemen naapurissa ja Selänteen vaari on Lumivaarasta, joka on niin lähellä Uukuniemeä, että väitän nähneeni Lumivaaran kirkon tornin Uukuniemen kirkon torniin, kun sinne nuorena ja huimana kerran kiipesin.

Tässä lisätietoa uukuniemeläisen pienviljelijän pojasta https://yle.fi/a/74-20124966

Kaukopartiomiehistä kertova dokumenttielokuva Tiedustelijat saapuu lähi aikoina elokuvateattereihin ja niinpä Arto Nybergin tv-ohjelmassa siitä keskusteltiin ja näytettiin tai paremminkin kuultiin erään elokuvaan liittyvän kaukopartiomiehen haastattelu, jossa tämä kertoi, miten halvalla eräässä rajantakaisessa kaupassa oli saatavilla seksiä, jota miesten mieli jostain syystä teki. Tarkempiin yksityiskohtiin tuosta kiinnostavasta seksiasiasta Arto Nybergin ohjelmassa ei kuitenkaan menty.

Tuon haastattelun kuultuani mieleeni palautui Mikko Porvalin massiivinen kaukopartiokirja, joka taisi olla nimeltään Hyökkäyksen edellä, jossa kerrottiin Tolvasen partion tiedusteluretkestä rajan taakse juuri ennen jatkosodan alkamista. Tolvasen partion seikkailut on tallennettu ääninauhalle, koska kun miehet puolikuolleina juoksivat linjojen läpi takaisin omalle puolelle, oli Tiedotuskomppanian toimittaja mikrofonin kanssa heitä vastassa.

Yllättävän rauhallisilta haastateltavat kuulostavat, vaikka yksi heistä oli juuri ammuttu Kivennavan Rantakylän kaupalla, jossa miehet yrittivät ostaa edellä mainittua seksiä ja vaikka kaksi partion miehistä oli vielä haastatteluhetkellä rajan takana kateissa, koska loppumatkasta partio oli joutunut hajalle.

Tuolla haastattelunauhalla heti 33 minuutin jälkeen yksi kaukopartiomiehistä kertoo ujostelematta, kuinka heidän alkoi linjojen takana tehdä mieli suklaata, sokeria ja seksiä, joita vihollismaan maan kavalat naiset lupasivat löytyvän läheisestä kyläkaupasta. Seksi kuulemma maksoi vain 9 ruplaa eli silloisessa Suomen rahassa 2 markkaa kilolta, eli sikäläinen seksi ei ollut hinnankiroissa.

Seksinnälkäiset partiomiehet riensivät kaupalle kohtalokkain seurauksin. Siellä olikin väijytys odottamassa ja yksi seksin ostaja kohtasi sankarikuoleman seksin hankintamatkallaan. Nuo ohjelmassa haastatellut kaukopartiomiehet olivat Karjalan poikia, ja olisiko niin, että sen suunnan murteessa vielä sotien aikaan sana seksi tarkoitti nykyistä keksiä ja muunlaista seksiä ei silloin vielä oltu Karjalassa keksittykään.

Haastattelun voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-4225359.

Vaikka suomalais-ugrilaiset kansat ovat yleensä menestyneet  kesäolympiakisoissa loistavasti, niin meidän suomalaisten menestys on ollut viime aikoina hieman vaatimattomampaa. Viimeksi suomalaisurheilija on voittanut kesäolympiakultaa 16 vuotta sitten vuonna 2008, jolloin Satu Mäkelä-Nummela voitti Pekingin kisoissa trap-ammunnan. 

Sen sijaan Karjalaan tuli olympiakulta vuoden 2021 Tokion kisoista, jolloin Kotkatjärveltä kotoisin oleva taekwondoka Vladislav Larin voitti kultaa sarjassa yli 80 kiloa. Taekwondo on urheilumuoto, jossa pyritään potkaisemaan vastustajaa mahdollisimman kovaa päähän, mutta siitä huolimatta sitä pidetään arvokkaana toimintamuotona ja se hyväksytään olympialajiksi. Sen sijaan epävarmaa on, kuuluuko nyrkkeily, jossa vastustajaa pyritään vain lyömään päähän, tulevaisuudessa olympialajeihin.

Karjalaiset ovatkin perinteisesti kovia kamppailu-urheilijoita, koska Suomelle neljä olympiakultaa ovat voittaneet painissa Eemil Väre (1912 ja 1920) ja Oskari Friman (1920 ja 1924) sekä yhden kullan mieheen nyrkkeilijät Sten Suvio ja Pentti Hämäläinen. Sen sijaan suhtaudun hieman epäillen siihen kamppailu-urheilutietoon, että Vladimir Putin, jonka isovanhemmat ovat Tverin Karjalasta, olisi voittanut judossa peräti Neuvostoliiton mestaruuden, sillä tuo tieto saattaa olla propagandaa, jolla kasvatetaan Putinin kovan jätkän mainetta.

Muuten Uukuniemellä minulle kerrottiin, että eteläpohjalaisen painijan Juha Ahokkaan sukujuuret olisivat Uukuniemellä. Sikäli tieto voi pitääkin paikkansa, että uukuniemeläisiä vietiin evakkoon Pohjanmaalle ja Ahokas on mitä tyypillisin uukuniemeläinen sukunimi. Juha Ahokas voitti painissa peräti 30 Suomen mestaruutta ja lisäksi vuonna 2003 raskaassasarjassa Euroopan mestaruuden. Ahokkaat ovatkin kovia kamppailu-urheilijoita, koska sätkäkoneen keksijän Jalmari Ahokkaan elämänkerrassa kerrotaan, että Viipurissa saattoi koko hotellin kerros olla remontin tarpeessa sen jälkeen, kun Jallu kavereineen oli käynyt siellä pitämässä hauskaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladislav_Larin