lauantai 5. heinäkuuta 2025
Taikavarpututkija
Kapitalistinenkin tiedemies on tutkimuksissaan tullut lopputulemaan, että sen jälkeen kun taikavarpua käyttävän henkilön silmät sidotaan, taikavarpu ei enää toimi, niin siitä huolimatta kotikylälläni Suonenjoen Kärkkäälässä lähes kaikki kaivot ovat varvulla katsottuja, ja taikavarpu taipuu tietääkseni kaikkien muiden kylän miesten paitsi itseni käsissä. Tosin luulen tarvittaessa kaivon paikan löytäväni, koska makeaa pohjavettä on maapallolla kymmenen kertaa makeaa järvivettä enemmän.
Maamme johtava taikavarpututkija oli laukaalainen metsähoitaja Esko Jalkanen, jonka sukujuuret luonnollisesti kuitenkin kiertyvät Sisä-Savoon. Jalkanen hyödynsi taikavarpua kaivonkatsonnan lisäksi myös erilaisten energiakenttien ja värähtelytaajuuksien parissa työskennellessään ja hän oli hionut varputekniikan todella pitkälle.
Hänen mukaansa harjaantuneen kaivonkatsojan ei tarvinnut edes kävellä pitkin tutkittavaa aluetta, vaan riitti, että hän asettui tiettyyn kohtaan ja kysyy kaivoa tarvitsevalta maanomistajalta, miten laajalla säteellä kaivon paikkaa on haettava. Varvunkäyttäjä kysyy sitten vaikka ääneenkin, miten monta kaivon paikkaa sanotun säteen sisällä on ja alkaa laskea: Yksi, kaksi, kolme… Oikean vastauksen kohdalla varpu sitten taipuu.
Seuraavaksi varvulta kysytään, missä suunnassa paras paikka sijaitsee. Varvunkäyttäjä kääntyy hitaasti paikallaan, ja vastaus tulee varvun taipuessa. Tämän jälkeen kysytään etäisyyttä siitä paikasta, jolla seisotaan. Taas luetellaan metrejä, ja varpu taipuu oikean vastauksen kohdalla. Kun suunta ja etäisyys on saatu, lähdetään kulkemaan sanottuun suuntaan. Käytännössä varpu ohjaa jo kulkijaa. Paikan päällä voidaan samaa menetelmää käyttäen selvittää, kuinka syvällä vesi on ja montako litraa minuutissa siitä saadaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Taikavarpu
perjantai 4. heinäkuuta 2025
Ufotutkija Tapani Kuningas ja humanoidi
Suomen ensimmäinen ufotutkija Tapani Kuningas oli sikäli erikoinen ufotutkija, että hän tapasi humanoidin tai ainakin melkein. Tapaus sattui Luumäellä elokuun 19. päivänä 1965 noin klo 12.00, josta sattumuksesta hän kertoo kirjassaan Ufoja Suomen taivaalla. Tuona kauniina loppukesän päivänä Kuninkaan perheen isä, äiti ja kaksi poikaa olivat marjastamassa.
Tällöin perheen isä Matti Kuningas havaitsi merkillisen kiven. Kiven luota juoksi mies, joka juostessaan voivotteli, että voi, voi… Mies oli noin metrin pituinen tai vähän yli, siis paimenpojan kokoinen. Hänellä oli niin kuin suojapuku päällään. Se oli väriltään vihreä. Päässä oli sellainen suippo lakki niin kuin nykyisissä anorakeissa. Kasvot olivat melkein kuin ihmisen kasvot, mutta porkkanan väriset. Aikansa Matti Kuningasta katsottuaan olento juoksi pois. Noin 50 metrin päässä hän katosi näkyvistä ja katoaminenkin vaikutti oudolta. Mies näytti ikään kuin menevän kuperkeikkaa ja sitten hävisi.
Matti Kuningas ei maininnut kummallisesta tapauksesta muulle perheelle. Kuitenkin myös perheen toinen poika Teuvo muisti myöhemmin otettiin perhepiirissä esille. Ikävä kyllä Tapani-poika ja äiti olivat niin syventyneitä marjastukseen, etteivät he olleet havainneet tätä mitä ilmeisemmin ulkoavaruudesta tullutta muukalaista.
Mutta tässäpä on mielenkiintoinen ufo-ohjelma, jossa ufotutkija, filosofi, upseeri ja pappi keskustelevat asiasta: https://yle.fi/a/20-108746
torstai 3. heinäkuuta 2025
Paranormaali tohtori
Ufojen salaisuutta pohtiessani olen huomannut sen, että varsinkin älykkäät ihmiset ovat valmiita uskomaan sellaisia asioita, joita oppimaton tervejärkinen kirvesmies pitää hölynpölynä, koska älykäs ihminen on hyvä keksimään hyviä perusteluja kummallisille uskomuksilleen.
Varmasti Lapin lääninlääkärinäkin toiminut paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut kirjailija Rauni-Leena Luukanen-Kilde oli hyvin älykäs ihminen, mutta siitä huolimatta häntä moni tavallinen kansalainen pitää melkoisena sekopäänä. Luonnollisesti Luukanen-Kilde uskoi ufoilla lenteleviin ulkoavaruuden muukalaisiin, jotka törkeästi loukkaavat jatkuvasti ilmatilaamme maamme ilmapuolustuksesta piittaamatta.
Lisäksi hän myös väitti kirjoissaan, että ihmiskunta harjoitti jo 1990-luvulla säännöllistä lentoliikennettä kuuhun; muistaakseni lentovuoroja oli kaksi kertaa viikossa ja että Marsissa oli jo ihmisten rakentamia siirtokuntia, jotka kansalta salataan. Häntä voi siis pitää nykyisten salaliittoteorioiden äitinä.
Lääninlääkäri Luukanen-Kilde myös tapasi humanoidin monta kertaa. Kirjassaan ”Kuka hän on” hän kertoi seuraavaa:
”Samana iltana kysyin itsekseni, kuka haluaa kontaktia minuun, ja silloin hän tuli, minun ns. sininen mieheni. Hän seisoi sänkyni vieressä ja katseli minua hymyillen, ikään kuin olisi halunnut sanoa: Tätä et olisi ikinä uskonut. Hän oli hyvin pitkä, hoikka ja hauskan näköinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tumma tukka ja tumma ihonväri kuin intiaaneilla. Hänellä oli yllään länsimainen huikean sininen silkkipuku. Tämän jälkeen olen tavannut hänet monta kertaa meditaatiossa ja tuntenut, että hän oli minua hyvin lähellä.”
Muistelen, että Rauni-Leena Luukanen-Kilden kirjat myivät hyvin.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2025
Heinolan humanoidi
Ja taas on paljastunut, että olen aiemmin kirjoittanut ropakantaa. Ei olekaan Savo maailman johtava ufo-havaintoalue, sillä kyllä Heinola, tuo entinen asuinkaupunkini, on johtavampi ufo-havaintoalue tammikuussa 1970 tapahtuneen kerrassaan merkillisen ufo-kohtaamisen vuoksi.
Silloin kaksi paikkakuntalaista miestä törmäsi hiihtolenkillään erään ladon luona, joka lato lienee edelleen pystyssä ja josta pitäisi mielestäni tehdä pronssilaatalla varustettu matkailunähtävyys, ulkoavaruudesta tulleeseen olentoon. Wikipedia kertoo tapauksesta seuraavaa:
”Tapaus sattui 7. tammikuuta 1970 Imjärven kylässä Heinolan maalaiskunnassa (nykyään osa Heinolaa). Kaksi miestä, Aarno Heinonen ja Esko Viljo, olivat hiihtolenkillä noin kello neljä iltapäivällä, kun he puolisen tuntia taivallettuaan näkivät outoja valoilmiöitä edessään. He näkivät yläpuolellaan myös tulen värisen lentävän lautasen, joka päästi ympäristöönsä sumua ja valopalloja.[1]
Miehet tunsivat ilmiön estävän heidän liikkumisensa ja toisaalta pyrkivän vetämään heitä taaksepäin. Lopulta molemmat miehet näkivät parin sekunnin ajan sivummalla vaaleanvihreään suojapukuun pukeutuneen olennon, joka piteli käsissään jotain mustaa laitetta. Tämän jälkeen sumu hälveni ja ympäristö palautui normaaliksi. Koko tapaus kesti vain kymmenisen sekuntia.
Miehet tunsivat olonsa hyvin sairaaksi ja ajoivat taksilla lääkäriin. Heinonen oli tapauksen jälkeen kuukausia työkyvytön. Hän myös kertoo tavanneensa vuosia myöhemmin lukuisia avaruusolentoja, muun muassa ”humanoiditytön”, sekä saaneensa yliluonnollisia kykyjä. Myös Viljo kärsi seuraavien kuukausien ajan erilaisista jälkioireista, mutta hän pystyi jatkamaan työntekoa.”
Minulle on kerrottu tuosta tapauksesta myös se, että toinen miehistä hyötyi avaruusolennon kohtaamisesta sikäli, että hän sai kohtaamisen jälkeen kyvyn parantaa sairaita kuparilangan avulla. Sellaistakin minulle on kerrottu, että Heinolan kihlakunnan oikeudessa olisi myöhemmin käsitelty juttu siitä, oikeuttaako ufon aiheuttama terveyshaitta korvauksiin, mutta minulle kerrotun mukaan ainakaan Heinolan kihlakunnanoikeus ei uskonut ufoihin.
Tässä Yleisradion arkiston ohjelmassa haastatellaan toista avaruusolennon tavanneista miehistä: https://yle.fi/a/20-130058
tiistai 1. heinäkuuta 2025
Turus-Pekka ja Rannin Jussi
Kohtuuttoman vähälle huomiolle on maassamme jäänyt kahden suonenjokelaisen nuorenmiehen ällistyttävät ufo-kokemukset Suonteen rannalla vuonna 1979 ja syitä asiaan voi vain arvailla. Itse arvailen yhdeksi syyksi sen, että Suomen kansan kollektiiviseen muistiin on jättänyt jälkensä se, että kuopiolainen Silvo Sokka narrasi maailman mediaa jo vuonna 1948 väittäessään lentäneensä Riistavedeltä Suonteeseen omatekoisella Silverstar-raketilla. Käsittääkseni tämän tapauksen jälkeen syntyi sanonta, jonka mukaan vastuu jää hyvin pitkälle kuulijalle, kun savolainen on äänessä.
Tarkastin netin sukututkimusohjelmalla ufo-kontaktihenkilönä ja maamme natsien valtakunnanjohtajana toimineen Pekka Siitoinin taustat enkä yhtään hämmästynyt, että vaikka hän itse kertoi olleensa saksalaisen SS-upseerin poika, niin alun perin hän Geni-ohjelman mukaan oli Turus-Pekka Varkauden kaupungista. Toisaalta saattoi hän siitä huolimatta olla SS-upseerin alulle panema.
Lopuksi korostan sitä, että maailmalla tunnetuin suomalainen ufo-asiantuntija on elokuvaohjaaja Juhan af Grann ja komeasti kalskahtavasta nimestään huolimatta hän 1950-luvulla tunnettiin Kuopiossa nimellä Rannin Jussi. Rannin Jussi oli lupaava lapsinäyttelijä ja Kuopiossa kerrotaan hänen olleen kaupungin teatterin historian paras Pikku-Pietarin roolin esittäjä.
Aikuistuttuaan Juhan af Grann ryhtyi tekemään ufo-aiheisia dokumenttielokuvia, jotka ovat maailmalla erittäin suosittuja. Joskus häntä haastateltiin tv:ssä ja hän paljasti tutustuneensa avaruusolioihin niin syvällisesti, että oli jopa rakastellut kolmen avaruusolion kanssa, jollaiseen ei edes Pekka Siitoin ollut kyennyt, vaikka tämä kertoikin harrastavansa erilaisia perversioita.
Tässä ihan vaikuttava näyte Juhan af Grannin ufo-elokuvasta:
https://www.google.com/search?client=firefox-b-&sca_esv=78b1fb120129ff6f&udm=7&sxsrf=AE3TifMRP33IrDx9xwFqUeL0k0MbViCOAA:
1751362595494&q=juhan+af+grann&sa=X&ved=2ahUKEwi4i4KLrpuOAxX8DRAIHZjFBD8Q8ccDKAJ6BAhCEAQ&biw=1241&bih=535&dpr=1.09#fpstate=ive&vld=cid:1885d3ce,vid:pRgDzOVEQc8,st:0
maanantai 30. kesäkuuta 2025
Kerttu Mustonen – suuri runoilija
Olen juhannuksen kunniaksi keskittynyt eri lähteissä suomalaisen iskelmälyriikan historiaan ja suuri yllätys löytyi Juhana Unkurin jutusta Ydin-lehdessä. En nimittäin ole tullut ajatelleeksi, että luonnollisesti maamme iskelmälyriikan keskeinen vaikuttaja Kerttu Mustonen on Kuopion tyttöjä, vaikkakin hän jo vuodenikäisenä muutti perheensä mukana Nurmekseen.
Kerttu Mustonen oli kulttuurisukua, koska hän on Mustosia, kuten esimerkiksi Eino Leino ja voimamies Boogie Mustonen ja hänen äitinsä Hanna oli nuorena töissä Minna Canthin liikkeessä ja niinpä Minna Canth on Kerttu Mustosen kummitäti.
Teoston listoilta löytyy peräti 563 Kerttu Mustosen sanoitusta, joista kauneimmat ovat On elon retki näin, Liljankukka, Siks oon mä suruinen, Sä muistatko metsätien ja Sulle kauneimman lauluni laulan. Mustonen käytti myös salanimeä J. Kukkonen ja tämä seikka saa minut epäilemään, etteivät välttämättä kaikki Suonenjoki-taustaisten Jussi Kukkosen ja Jouko Kukkosen tekstit olekaan heidän kynistään lähtöisin vaan Kerttu Mustosen kynästä.
Tosin sukutarinan mukaan mielestäni kaunein suomelainen tango Kesäinen muisto on varmasti mandoliinivirtuoosi Jouko Kukkosen kappale. Tämä sävelmähän soi sen tangoelokuvan taustalla, jolle on jostain syystä harhaanjohtavasti annettu nimeksi Onnen maa.
Kuopio on pronssisten muistolaattojen kaupunki ja mielestäni Kerttu Mustonenkin olisi laattansa ansainnut. Helsinkiinhän on tulossa jopa Kerttu Mustosen katu, joka oikein onkin, koska kyllä kansa tietää hänen runonsa paremmin kuin Eino Leinon.
Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=siks+oon+m%C3%A4+suruinen#fpstate=ive&vld=cid:45bc5ef0,vid:l360AO0dYwA,st:0
Ufo ja tiskivesi
Suonteen rannan Ufo-kuvan taustoja selvittäessäni minulle on paljastunut, että Suonenjoki on reilut 40 vuotta sitten suorastaan lennetty maailmankartalle, vaikka suonenjokelaiset itse eivät sitä tiedäkään. Itse olen taipuvainen uskomaan, että vuonna 1979 kaksi savolaista nuortamiestä vitsaili sen ajan ufo-hysterialle ja he valokuvasivat lepänoksalle ripustetun lampunvarjostimen ja väittivät sitten kuvan esittävän ulkoavaruudesta tullutta lentävää lautasta.
Sen jälkeen, kun amerikkalaiset ufo-tutkijat riensivät innoissaan selvittämään tapausta, nuoretmiehet eivät enää tohtineet pahoittaa kaukaa tulleiden ulkomaalaisten vieraiden mieltä, vaan lisäsivät vettä myllyyn kertomalla lisää ufo-kokemuksistaan. Alla olevasta netistä löytyneestä liitteestä ilmenee, että ufo jätti lumeen jotain etikalle haisevaa nestettäkin.
Muistelen Valtion teknisen tutkimuslaitoksen, tai jonkun muun sellaisen luotettavan instanssin, nesteen tutkineen ja tiskivedeksi sen paljastaneen. Mielestäni tutkimus viittaa vahvasti siihen, että ufo laskeutui Suonteen rannalle, koska ymmärrettävästi ufomatkaajienkin on huolehdittava tiskeistään.
Harmi, että tämän pitkän amerikankielisen tutkimusraportin, Google on suomentanut aika kömpelösti: http://kariav-annat.blogspot.com/2010/09/viela-ufoista.html
sunnuntai 29. kesäkuuta 2025
Valtakunnanjohtajan paljaat pakarat
Sen lisäksi, että Pekka Siitoin oli merkittävä yhteiskunnallinen toimija, koska hän toimi maamme natsien valtakunnan johtajana, hän harrasti myös kaukoparannusta, selvänäkemistä, ennustamista ja toimi myös ufo-kontaktihenkilönä, josta todisteena hän on julkaissut tämän yhden maailman tunnetuimmista ufo-kuvista, joka löytyy tästä ufo-harrastajien Ufoaika-lehdestä: https://vanha.ultra-lehti.com/UFOAIKA_1972_01.pdf
Tuon kuvan arvoitus on myöhemmin ratkennut. Nuorenamiehenä ennen valtakunnan johtajaksi ryhtymistään Pekka Siitoin toimi PK-yrittäjänä ja hänellä oli valokuvausliike, jonka hän joutui talousvaikeuksien vuoksi kuitenkin myymään, ja liikkeen seuraava omistaja löysi kuvan alkuperäisen sumentamattoman version. Sumentamaton kuva paljastaa sen, että kuvan oudot valopallot eivät ole sen enempää eivätkä vähempää kuin valtakunnanjohtajan paljaat pakarat. Ilmeisesti Siitoin pystyi kuvaamaan paljaat takapakaransa vitkalaukaisijan avulla.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ennen kuolemaansa sielunvaellukseen uskonut Pekka Siitoin lupasi, että hän palaa takaisin USA:n presidenttinä ja monet epäilevät lähiaikoina näin myös tapahtuvan. Mutta vaikka Donald Trump muistuttaa hyvin paljon Siitoinia, on miehillä kuitenkin myös yksi selkeä ero. Kun Siitoinia syytettiin perverssiksi, ei hän sitä kiistänyt Trumpin lailla, vaan hän vakuutti asian olevan juuri niin, mutta hän korosti olevansa sen lisäksi sadisti.
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.13 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 28. kesäkuuta 2025
Ufo Suonenjoen taivaalla
Suonenjokelainen Ite-taiteilija Aulis Jalkanen oli laajasti sivistynyt ihminen, jota kiinnosti mm. avaruustutkimus ja niinpä asiaan sopivasti hänen kotimuseollaan järjestetään 29.6. 2025 klo 15 tilaisuus, jossa keskustellaan siitä, onko ulkoavaruudessa elämää. Asiantuntijana on paikalla astrobiologi Kirsi Lehto.
Suonenjoki on parahultainen paikka moiselle tilaisuudelle, koska ehkäpä ihmiskunnan historian selkein ufo-havainto tehtiin talvella 1979 Suonenjoelle Suonteen rannalla, jolloin Jarmo Nykänen ja Reijo Kolehmainen onnistuivat ottamaan ihmiskunnan historian tarkimman kuvan lentävästä lautasesta, joka on herättänyt varsinkin Savon ulkopuolella suurta huomiota ja kävipä muudan amerikkalainen tutkimusryhmä tekemässä videoraportin tapahtuneesta. https://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac
Asiantuntijatkaan eivät ole pystyneet osoittamaan Suonenjoen ufo-valokuvaa väärennökseksi. Itse tosin muistelen nähneeni samankaltaisen lampunvarjostimen Ikeassa, mutta vaikka kuvan esittämän näköinen varjostin jostakin löytyisi, niin sekään ei todista otosta väärennökseksi. Ovathan avaruusoliot voineet hyödyntää Ikean hyllyltä löytyvää valmista mallia aluksensa suunnittelussa.
Minulla on vahva epäilys, että Suonenjoen Suonteen rannan vuoden 1979 ufo-havainto liittyy tavalla, jota en täysin ymmärrä, vuoden 1948 Silvo Sokan rakenttilentoon, jolloin Sokan ohjaama itse tehty Silver Star-raketti syöksyi Sokan kertomuksen mukaan Suonteeseen. Ehkä ulkoavaruuden muukalaisia kiinnosti se, että uhkaavatko Sokan rakettikokeilut ulkoavaruuden rauhaa
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 10.26 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 26. kesäkuuta 2025
Nevalan suolatankkaus
Minusta keihääänheiton olympiavoittaja Pauli Nevala oli verbaalinen nero, josta voisi halutessaan tulla myös menestyvä talkshow-artisti. Käsitykseni Nevalasta vahvistui, kun olen tänään lueskellut Henry Ahon ylöskirjaamia Nevalan tarinoita kirjasta, jonka osuvana nimenä on Kaamea heittäjä – Pauli Nevalan mietteitä urheilusta ja elämästä.
Nevala oli hankkinut laajan yleissivistyksen ja tietää paljon kaikenlaisista asioista eikä hän edes yrittänyt salata asiaa. Ihmettelen, ettei Nevalan asiantuntemusta ole enempää hyödynnetty maamme urheiluvalmennuksessa. Tietysti omasta lajistaan keihäänheitosta hän tiesi kaiken, mutta yllättävää on, että hän oli perehtynyt myös kestävyyslajeihin.
Luulen Kaameasta heittäjästä keksineeni Norjan kestävyyslajien menestyksen salaisuuden. Ilmeisesti norjalaiset ovat itsenäisesti jo ennen Nevalaa keksineet suolatankkauksen merkityksen hapenottokyvyn lisääjänä tai sitten keihäshirmu on keksintönsä heille paljastanut.
Nevalan tutkimusten mukaan raju suolan syönti ennen kestävyyssuoritusta parantaa merkittävästi hapenottokykyä. Se ei nosta punasolujen määrää eikä hemoglobiiniarvoja, joita murtomaahiihdossa jo valvotaankin tiukasta, vaan runsas suolan syöni lisää punasolujen tilavuutta, jolloin niiden kyky kuljettaa happea paranee merkittävästi.
Nevalan testasi menetlmää itseensä syömällä suuren purkillisen suolasillejä ja joi vielä oksettavan väkevää suolavettä kyytipojaksi. Kun hänen verenkuvansa tutkittiin laboratoriossa, todettiin punasolujen koon kasvaneen 92:sta 98:an eli lähes 10 %.
Jokainen joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, että punasolujen kasvattaminen niiden suolaamisen avulla, on dramaattinen menestystekijä kestävyysurheilun näkövenkkelistä käsin. Harmi, ettei Pauli Nevalaa palkattu Suomen hiihtoliiton päävalmentajaksi, kun K-P Kyrö sai jostain syystä hommasta potkut.
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 22.49 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Teuvan Rivakka
Rivakka mies oli Pauli Nevala aikoinaan, joten hän oli ihan sopiva tyyppi edustamaan urheiluseuraa nimeltään Teuvan Rivakkaa. Tosin vaikka hän oli rivakka, niin nykyheittäjiin verrattuna hän oli voimiltaan aika heikko. Penkkipunnerruksessa nousi 90 kiloa, rinnalle vedossa 120 ja jalkakyykyssä 160. Esimerkiksi Seppo Räty, joka oli aikoinaan melkein Suomen vahvin, taisi parhaimmillaan työntää suorille käsille lähes 200 kiloa, joten hän oli siinä lajissa melkein kaksi kertaa Nevalaa vahvempi.
Cooperin testin ennätyskin oli Nevalalla vain 2800 metriä, eli aikoinani 1970-luvulla Suonenjoen Yhteislyseon 5. luokan pojista suurin osa juoksi enemmän. Mutta satasen hän juoksi parhaimmillaan 11,3 ja se on tulos, johon nykyheittäjistä pääsee tietääkseni ainoastaan 18-vuotias Topias Laine, joka on juossut matkan aikaan 11,14 ja voittanut nuorten Sm-kisoissa 100 metrillä hopeaa.
Nevala, jolla oli kaikesta pohjalaisen selkeät ja varmat mielipiteet, korosti, ettei keihäänheitto ole mikään voimalaji. Norsukin oli hänen mukaansa pirun voimakas, mutta ei se pärjää leopardille satasella. Ja oikeassahan Teuvan hirmu oli tässäkin mielipiteessään. Muistanpa, miten Mexicon kisoissa keihäässä hopeaa voittanut Jorma Kinnunen ja painonnostossa kultaa voittanut Kaarlo Kangasniemi olivat joskus pilanpäiten kilpailleet keihäänheitossa. Kangasniemi oli saanut kepin lentämään vain 18 metriä, vaikka vahva mies olikin ja poskeen oli siitä huolimatta sattunut pirusti.
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.24 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
Rehellinen urheilija lähti
Lapsuuteni suuri sankari Pauli Nevala lähti autuaimmille kisakentille ja media on muistellut häntä hyvällä. Minusta media ei ole kuitenkaan huomioinut sitä, että Nevala oli myös perirehellinen eteläpohjalainen mies, joka Antti Tuurin romaaneista tutuiksi tulleiden Hakalan veljesten tavoin kertoi sen, miten asiat oikeasti ovat.
Nevala oli sikäli poikkeuksellinen urheilija, että hän kertoi avoimesti dopingin käytöstään. Viron ensimmäisten vapaiden presidentinvaalien aikaan mies kertoi lehdessä esimerkiksi sen, ”mitenkä me Jorman kanssa ostettiin aineita yhdeltä presidenttiehdokkaista”. Ja omat pillerinsä Nevala söi, mutta sitä, mitä Jorma omilleen teki, hän ei osannut sanoa. Nevala ei halunnut mitenkään leimata kanssakilpailijaansa. Hän on rehti ja suoraselkäinen pohjalainen.
Nevala muuten paljasti, että kemiallisella sisäruokinnalla hänen tuloksensa paranivat noin viisi metriä, josta voi päätellä sen, että aika monta metriä suomalaiset antavat nykyään tasoitusta niille ulkomaisille kilpakumppaneilleen, joiden ei tarvitse yllätystestejä pelätä. Sellaisiakin maita taitaa nimittäin maailmassa vielä olla.
Nevalan dopingin käyttö ei ollut holtitonta, koska hän kertoi testanneensa aineita ajokoiraansa ennen kuin itsen niitä käytti. Hänen tutkimustulostensa mukaan kiltistä ja laiskanpuoleisesta koirasta tuli hyvä jäniskoira, kun sille syötti vähän anabolisia steroideja.
Piiloammattilaisuudestakin Nevala uskalsi varhaislapsuudessani kertoa. Muistan pentuna lukeneeni, että hän lupasi heittää maailman ennätyksen, jos hän saa palkkioksi mopedin. Minusta mopedipalkinto olisi 60-luvun alussa vaarantanut urheilijan amatööriyden.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pauli_Nevala
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.14 1 kommentti:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 23. kesäkuuta 2025
Suomen jalkapalloilun EM-hopea
Suomalaisten kohtuullisen hyvä menestys jalkapallon nuorten Em-kisoissa palautti mieleeni sen, että Suomi on kerran ollut jalkapalloilun EM-kisoissa peräti hopealla, vaikka harva sitä enää muistaa.
Suomen alle 18-vuotiaiden maajoukkue voitti nimittäin vuonna 1975 Sveitsissä pidetyissä ikäluokkansa EM-turnauksessa ensiksi Neuvostoliiton, pelasi sen jälkeen tasan sekä DDR:n että Länsi-Saksan kanssa, voitti välierässä Turkin ja hävisi loppuottelussa vasta jatkoajan kultaisella maalilla Englannille. Atik Ismailin mukaan oli hyvä, että Suomi hävisi, koska muussa tapauksessa hän olisi juonut itsensä hengiltä.
Suomen kokoonpano turnauksessa oli seuraava:
Maalivahdit: Peter Lindholm, Pertti Valtanen.
Puolustus: Matti Koskinen, Jukka Laamanen, Jarmo Ilola, Vesa Pulliainen, Matti Lahtinen.
Keskikenttäpelaajat ja hyökkääjät: Antti Ronkainen, Petri Uimonen, Arto Uimonen, Harri Lindholm, Leo Houtsonen, Atik Ismail, Heikki Ropponen, Ilkka Lappalainen, Jukka Heinonen.
Valmentaja: Raimo Marttinen
Tuossa joukkueessa oli vahva savolaisedustus, eli kolme oli kuopiolaisia, kaksi pelaajaa ja valmentaja Mikkelistä sekä peräti kaksi varkautelaista, vaikka Varkaus ei ole koskaan muuten kunnostautunut jalkapallon saralla. Joukkueen kapteeni Jukka Laamanenkin oli WP-35:n miehiä. Hän muuten lopetti jalkapalloilun nuorena ja toimi ainakin yhteen aikaan Joensuussa pastorina.
Suomen miesten maajoukkueen vakiokalustoon tuosta nuorisojoukkueesta etenivät ainoastaan vuonna 2019 syöpään kuollut sijoitusyhtiö Veraventuren toimitusjohtajana toiminut Leo Houtsonen ja Atik Ismail. Karjalaistaustainen Houtsonen toimi urheilu-uransa jälkeen Ortodoksisen kirkkosäätiön hallituksen puheenjohtajana ja Karjalan hiippakunnan säätiön asiamiehenä. Muun toiminnan ohella Houtsonen innostui myös nyrkkeilystä, jota hän harrasti viime vuodet Kuopion Riennossa toimien myös seuran varapuheenjohtajana, vaikka Kuopion Riento onkin torikauppias Israel Närhen johtaman Kuopion punakaartin jatke, joka seuravalinta kertoo toimitusjohtaja Houtsosen vapaamielisyydestä.
Atik Ismailin osalta tosin pallo vaihtui jo nuorella iällä pulloon eikä Raamattuun kuten Houtsosella. Niinpä Ismail on kertonut, että nuorena Suomessa pelatessaan hän oli todellinen suurlupaus, joka jo 20-vuotiaana ensimmäisessä maaottelussaan teki Kreikkaa vastaan kaksi maalia. Sitten hän siirtyi ammattilaiseksi Turkkiin, mutta tuosta ajanjaksosta hänellä ei enää ollut selviä muistikuvia. Hän kuitenkin raitistui jalkapallouransa jälkeen ja toimi sitten Kuopiossa arvostettuna päihdetyöntekijänä.
Kulttuuriakin Atik Ismail on harrastanut ja olen nähnyt hänen esittämänsä yhden miehen näytelmän elämästään ja minusta se oli oikeasti hieno esitys. Muutaman kirjankin hän on julkonut. Ismail on eräässä kirjassaan kertonut senkin, että pelimatkalla Irakissa Saddam Hussein lahjoitti hänelle kultakoristeisen Koraanin. Myöhemmin hän myi sen ja käytti myyntivoittonsa ns. hauskaan elämään. Atik Ismail lienee ainut muslimi maailmassa, joka on ryypännyt Koraaninsa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Atik_Ismail
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.20 Ei kommentteja:
Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 22. kesäkuuta 2025
Rakastan sinua elämä
Upea ja tunnekylläinen on tämä Jori Otsan ja Ma´Horkka-yhtiön alunperin neuvostoliittolaista alkuperää oleva kappale Rakastan sinua elämä; Suomessa se tunnetaan kertosäkeen mukaisesti paremmin nimellä Rakastan elämää:
https://www.youtube.com/watch?v=Vf71S6PKwKE
Rakastan elämää on yksi Suomen suosituimmista lauluista ja esimerkiksi Martti Ahtisaari kajautti tämän vaali-iltana presidentiksi tulonsa varmistuttua. Itänaapurissakin tämä on erittäin suosittu kappale ja koko ihmiskunnan suuri sankari Juri Gagarin ilmoitti sen suosikki laulukseen.
Neuvostoliittolainen sanoitus poikkeaa jonkin verran suomalaisesta, koska siinä korostetaan enemmän elämän ihanuutta, miesten välistä ystävyyttä, perinteisiä perhearvoja ja maanpuolustuksen tärkeyttä. Asian selittänee se, että alkuperäinen sanoittaja oli Konstantin Vanshenkin, joka palveli sodan aikana laskuvarjojääkärinä ja joka kuului siihen ikäluokkaan ja aselajiin, jonka edustajista harva selviytyi sodassa elossa ja osasi niin ollen rakastaa ainutkertaista elämää.
Suomalainen versio on astetta synkempi, jossa maailmaa tarkastellaan kyynelhelmien läpi ja jossa ei edes ystävä tuo lohtua. Suomalaisen sanoituksen on tehnyt Pauli Salonen, jonka Wikipediassa kerrotaan olevan sen lahtelaisen Pauli Salosen, joka oli yhdistetyn hiihdossa vallan olympiatasoa, mutta epäilen tiedon olevan virheellisen.
Nimittäin ainakin Heinolassa minulle kerrottiin sanoittaja Pauli Salosen olleen sieltä päin kotoisin eikä hän ollut yhdistetyn hiihtäjä, vaan Suomen kommunistisen puolueen valistussihteeri. Hän oli muistaakseni köyhän yksinhuoltaja karjapiian poika. Tarinan mukaan häntä kiusattiin koulussa, koska hän joutui tulemaan kouluun äitinsä lannanhajuisissa navettasaappaissa. Se seikka saattoi aiheuttaa sen, että hänestä tuli SKP:n valistussihteeri.
Rakastan elämää todistaa sen, ettei musiikki tunne rajoja. Ensimmäisiä asioita, joita elämässäni muistan, on kuinka eräs kiivas maalaisliittolainen Maukos-Topi, joka oli ollut jopa piirikokousedustajana, hieman maistissa esitti muistini mukaan ihan puhtaasti laulamalla sen, miten Georg Otsin ja Kauko Käyhkön versiot jonkin verran eroavat toisistaan. Vaikka Topi oli sotaveteraani ja suhtautui sen verran kriittisesti neuvostojärjestelmään, ettei uskonut ryssän ampuneen satelliittia avaruuteen, vaan korkeintaan huopatossun taivaalle, niin siitä huolimatta hän arvosti aidosti neuvostomusiikkia.
perjantai 20. kesäkuuta 2025
Dnjepr ja Rautavaara
Suuri suomalainen sankari Tapio Rautavaara on myös levyttänyt Laulun Dnjeprille, joka virta sattuneesta syystä on hyvin ajankohtainen. Elämänkerrassaan En päivääkään vaihtaisi pois Rautavaara kertoi, että kappaletta levytettäessä hän muisteli jatkosodan aikana sattunutta tapausta, jolloin suurhyökkäyksen aikana suomalaiset olivat ottaneet joukon ukrainalaisia sotavankeja, joita jonkun piti lähteä viemään linjojen taakse.
Rautavaaran mukaan varsinkin Neuvostoliiton suomensukuisista sotavangeista ja loikkareista kootun heimopataljoonan miehet olivat hyvin halukkaita ”saattelemaan” sotavangit taaemmas, mutta hän arvasi, mistä heidän innokkuudessaan oikein oli kysymys ja niinpä hän itse lähti asialle.
Saattaa olla, että Rautavaara tunsi sukulaisuutta ukrainalaisia kohtaan, koska ainakin professori Kemppinen maamme parhaaksi valitulla blogillaan epäili, että yksinhuoltajaäidin poika Tapsa, jota pidetään suurena suomalaisena sankarina, onkin taustaltaan kasakka, sillä ei hän ulkonäöltään muistuta ollenkaan suomalaista vaan kasakkaa.
Hyvä tutkimuskohde jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille olisi erittäin hyvä väitöskirjan aihe venäläiskasarmien vaikutus Suomen kulttuuri- ja urheiluhistoriaan. Muistelen esimerkiksi, että kiekonheiton olympiavoittaja Iso-Armas Taipalekin oli yksinhuoltajaäidin poika, jonka isäksi epäiltiin venäläistä aatelismiestä ja että Tarmo Manni muistelmissaan kertoo mummonsa epäilleen, että näyttelijäsankarimme vaari oli joka venäläinen tai mustalainen.
torstai 19. kesäkuuta 2025
Jori Otsa saapuu juhannuksena Uukuniemelle
Nyt on korkea aika kertoa, että pitkäaikainen unelmani on toteutumassa ja suosikkivokalistini Jori Otsa kunnioittaa läsnäolollaan juhannuslauantaina Uukuniemen Papinniemen leirintäaluetta. Pahaa pelkään, että Otsan vierailussa törmätään samaan ongelmaan kuin Arska Tenkasen vierailujen yhteydessä on aiemmin törmätty, eli Uukuniemellä törmätään huutavaan parkkipaikkapulaan.
Toivon, että Otsa esittää konsertissa voimakkaasti eläytyen Laulun Dnjeprille, joka sopii Pyhäjärven rannalle kuin nyrkki silmään. Tässä alla olevassa tallenteessa suosikkivokalistini esittää kyseisen laulun jostain syystä valta osin istuilta käsin, mutta kohottautuu esityksen finaalivaiheessa vaikuttavasti jaloilleen.
Jos joku rohkenee syyttää esitystä taiteellisuuden puutteesta, niin rohkenen väittää, että tässä tapauksessa varmasti syvä tunne korvaa täysin mahdollisesti puuttuvan taiteellisuuden. https://www.youtube.com/watch?v=eP7iSE1dbFA
Linkolan luonteen hitleriläisyys
Toisaalta saattaa hyvinkin olla niin, vaikkakin asiaa soppii myös eppäillä, ettei Linkolan veljesten välejä leimannut pelkästään lupsakka savolaishuumori, kuten eilen rohkenin epäillä. Isoveli Pentti Linkola oli lievästikin hyvin vilkas lapsi, vähää vaille vintiö ja varhaislapsuuden kokemukset saattoivat vaikuttaa pikkuveli Martin käsityksiin isostaveljestään myöhemmälläkin iällä.
Pentti Linkola itsekin ilmeisesti tunsi perimänsä rasitukset ja vaimonsa mukaan oli sitä mieltä sen jälkeen, kun oli saattanut puolisonsa raskaaksi, että jos heidän syntyvä lapsensa on poika, se annetaan heti lastenkotiin. Tosi pitkää päivää raatavan kalastaja isän hermot eivät olisi kestäneet itsensä kaltaista jälkikasvua mökissään.
Kun joskus 90-luvulla eräs toimittaja halusi kuulla Martin näkemyksiä veljestään, tämä kieltäytyi ja perusteli kielteistä kantaansa tälle myöhemmin kirjeessään seuraavasti:
”Kieltäydyin ehdottomasti, koska olisin joutunut toteamaan, että Pentti oli aikoinaan itsekeskeisimpiä, itsekkäimpiä ja toisia ihmisiä eniten hyväksikäyttäviä henkilöitä, joita olen koskaan tavannut. Pentistä kehittyi ihminen vasta kun hän 1970-luvun lopulla sairasteli tosissaan ja joutui näin ymmärtämään muitakin ihmisiä, mm. heikkoja ja erilaisia. Luonteen hitleriläisyys alkoi liueta pois.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Linkola
keskiviikko 18. kesäkuuta 2025
Linkolatkin Savon poekia
Riitta Kylänpään Pentti Linkola-kirjaa lukiessani minulle selvisi, että Linkolan kulttuurisuku on vahvasti savolaistaustainen, joka on minulle yllätys, koska ainakaan Pentti Linkolaa ei tunnettu minään leppoisana vitsin vääntäjänä. Pentin ja hänen veljensä entisen museoviraston intendentin Martti Linkolan isä professori Kaarlo Linkola oli tosin syntynyt Pohjois-Karjalassa Joensuussa, mutta koulunsa hän kuitenkin kävi Kuopiossa. Hän oli mm. vahva vaikuttaja Kuopion Luonnonystäväin yhdistyksessä, jonka jäsen itsekin olen. Kaarlon poika Martti toimi 60-70- luvuilla Kuopion kulttuurihistoriallisen museon johtajana. Kuopion museo on maamme toinen luonnonhistoriaan erikoistunut museo.
Alunperin Kaarlo Linkola oli sukunimeltään Collan, jonka hän suomensi 1900-luvun alussa Linkolaksi, koska hänen vaarillaan oli saman niminen tila Sulkavalla. Collanit ovat musiikkisukua ja Iisalmessa syntynyt Karl Collan on säveltänyt mm. Savolaisten laulun ja Sylvian joululaulun. Suvun musikaalisuus on tavallaan periytynyt myös kalastaja Pentti Linkolaan, koska hän on innokas veisaamaan virsiä venettä soutaessaan. Itsellänikin on sama tapa ja yhteistä on myös se, että meillä molemmilla syvä tunne korvaa monta kertaa puuttuvan taiteellisuuden.
Kylänpään kirjasta ilmenee, että Linkoloissa saattaa kuitenkin piillä pikkuisen taipumusta savolaisuuteen. Tämä piirre ilmenee esimerkiksi siinä, että pikkuveli Martti lähetti vähän ennen kuolemaansa isoveljelleen Pentille laskun elämänsä pilaamisesta. Tutkija Riitta Kylänpää hieman ihmettelee laskun lähettämisen taustoja, mutta itse en ihmettele yhtään, sillä tuollainen on juuri mitä tyypillisintä savolaista lupsakasta huumoria.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Linkola
tiistai 17. kesäkuuta 2025
Lusikkovuoren luola
Kolmisen vuotta sitten kävin uukuniemeläisen valtuuskunnan mukana tutustumassa Salpalinjaan, joka saattaa ainakin työtunteina mitattuna olla maamme historian suurin rakennusprojekti ja viime päivinä Fasebookin tekoäly on ponnahuttanut esille raportteja, joita tuosta matkasta kirjoitin. Aiheeseen sopivasti TV 1 esitti eilen Salpalinjasta kertovan dokumentin, jonka mielenkiinnolla katsoin.
Ohjelmassa kerrottiin mm. Luumäen Lusikkovuoren luolasta, joka aikoinaan suunniteltiin peräti 400 miehen majoitustilaksi. Luola on peräti 100 metriä pitkä ja 8 metriä leveä, mutta sen korkeutta en ole saanut selville. Itse, joka olen rakennustekniikkaan hyvin perehtynyt, koska olen linnunpöntönkin tehnyt, epäilen, että luolan pitää olla romahtamisen estämiseksi holvimainen, joten korkeuttakin luolalla pitää olla vähintäin leveyden verran.
Vähän aikaa sitten Arvo Tuomisen ansiokkaassa Karjalan kierros-ohjelmassa esiteltiin tsaarin Venäjän rakentama Inon linnake, jonka erään luolan kerrottiin olevan 300 metriä pitkän ja 80 metriä leveän ja epäilin, että tuollaisen luolan pitää olla kymmenien metrien korkuinen, jotta se ei romahtaisi, mutta nyt epäilen, että ymmärryksessäni saattaa olla luolarakentamisen osalta aukkoja.
Joka tapauksessa haluaisin vielä tässä elämässä tutustua sekä Lusikkovuoren että Inon luoliin. Toivottavasti, joku matkailualan yrittäjä lukee tämän. Saattaa hyvinkin olla, että itärajan historiaa, varsinkin sotahistoriaa, esittelevä ryhmämatka Virolahdelta Kuusamoon saattaisi houkutella minun lisäkseni muitakin autisteja, jotka tykkäävät historiasta kuin hullu puurosta, kuten itse tykkään.
Luulenpa, että sen jälkeen, kun Simo Häyhä-elokuva on näytetty amerikkalaisille, niin itärajakierrokselle saattaisi löytyä halukkaita jopa Uudelta Mantereelta asti. Ja jos Venäjästä joskus tulee normaali eurooppalainen valtio, niin sieltäkin tulisi matkailijoita tutustumaan esimerkiksi vaikkapa Venäjän historian suurimman sankarin Suvorovin vaiheisiin Itä-Suomessa. Venäläiset eivät muuten vielä tiedäkään sitä, että Suvorovin suku olikin alun perin Laatokan rannalta ja käytti sukunimeä Syvälahti.
Salpalinja-dokumentin voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-71169340
maanantai 16. kesäkuuta 2025
Itse asiassa kuultuna Pentti Linkola
Eilen katselin tv:stä uusintana aiemmin vuonna 2016 nähtyä Pentti Linkolan haastattelua ja vallan sielu virkistyi, kun kuuntelin tätä pessimistiä, jollainen itsekin pohjimmiltani olen ja minulta löytyy jopa elämänkäsityksestäni todistava t-paita, jossa lukee, että ”pessimisti ei pety”. Tosin myönnän kyllä, että pessimistit ovat olleet historian saatossa monta kertaa väärässäkin, koska he ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian optimistisesti.
Yhdyn kyllä siihen Linkolan näkemykseen, että lopun aikoja eletään ja että radioaktiivinen laskeuma tämän sivilisaation tuhoaa ennen kuin kasvihuoneilmiö meidät kärventää tai musta aukko meidät nielaisee, mutta siitä huolimatta olen jyrkästi eri mieltä Linkolan kanssa siitä, mitä on tehtävä. Linkola nimittäin oli sitä mieltä, että monta nollaa pitäisi ihmisten lukumäärästä vähentää elonkehän pelastamiseksi, joka tarkoittanee sitä, että noin kahdeksan miljardia lähimmäistä tulisi lyödä lihoiksi, mutta itse en moista suunnitelmaa kannata.
Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että vuosia sitten oli Kuopiossa tilaisuus, jossa esiteltiin Riitta Kylänpään Pentti Linkolan elämänkertaa, joka tilaisuus sai minutkin, miehen, joka en enää pysty kärpästä tappamaan, kerrassaan kauhtumaan.
Minulle selvisi tilaisuudessa se, että jostain merkillisestä syystä meillä pidetään suurena ajattelijana miestä, joka kannattaa ihmisten laajamittaista joukkomurhaa; Isis-järjestön taistelijatkin vaikuttavat liberaalipaskoilta Linkolan rinnalla. Ja jostain käsittämättömästä syystä, varsinkin monet kauniit, minua paljon sivistyneemmät ja älykkäämmät humanistihenkilöt, joiden sukupuoli jääkööt mainitsematta, näyttivät olevan lääpällään Linkolan suuntaan. Olisi luullut, että edes joku läsnäolijoista olisi kohottanut äänensä ja sanonut, ettei hän ollenkaan tykkää siitä ajatuksesta, että muutama miljardi ihmistä pitäisi lyödä lihoiksi.
Itse kuitenkin lopulta rohkaisin mieleni ja pyysin puheenvuoroa, jonka heti myöskin sain ja kysyin, että eikös fiksumpaa sen sijasta, että ihmisten suuri enemmistö tapetaan, olisi kuitenkin porukalla sopia, että kaikki syntyvät tyttövauvat steriloidaan heti synnytyslaitoksella, jolloin ihmiskunnan väestöongelma ja moni muukin ongelma ratkaistaisiin kätevästi muutamassa vuosikymmenessä. Ajatukseni ei saavuttanut minkäänlaista vastakaikua, vaan pikemminkin minua katseltiinkuin jotain hirviötä.
https://areena.yle.fi/1-2629602