17.12.2024-15.1.2025 - Koivistoinen blog

keskiviikko 15. tammikuuta 2025

Solehmaisen inssinajo

Vaikka pienviljelijä-suutari-metsuritaustainen salainen agentti Lauri Solehmainen oli paras Naton agentti pohjoisen erämaaoloissa, niin hänellä oli vaikeuksia sopeutua elämään Amerikan suurkaupungeissa. Uudella mantereella liikuttaessa ajokortti oli välttämätön, mutta sen hankkimisessa Solehmaisella oli ongelmia.

Heidi Ruotsalaisen mainiossa kirjassa Kylmän sodan agentti Solehmainen kertoo, kuinka inssinajossa sattui valitettava onnettomuus, kun mies kolaroi poliisiauton kanssa: ”Minä kun jarrut löösäsin ja perruutin ni sillon se polliisiaaton nokkaan paakahti se minun aato.” Ajokortin mies kuitenkin lopulta sai ja hankki sitten myös hienon Amerikan raudan.

Solehmaisen kerronnasta voisi päätellä, että Vieremällä Karjalan poika oli pahasti savolaistunut ja niinpä tarkistin asian Suomen murrekirjan äänitteestä. Tarkistuksessa ilmeni, että ei ollut salainen agentti savolaistunut, vaan Tuupovaaran itäpuolella sijaitsevassa Korpiselässä ihmiset viäntävät selevää savoa. Korpiselässäkin on ilmeisesti tapahtunut väestönvaihto, kun 1600-luvun lopulla karjalan pagisijat lähtivät Tverin Karjalaan ja tilalle muuttivat savolaiset.

Tästä linkistä löytyy murrenäyte, jossa korpiselkäläinen 1884 syntynyt Akuliina Ihanus muistelee, miten hänen lapsuudessaan vielä syötiin petäjärieskoo, joka oli terveellistä: https://kotus.fi/sanakirjat/suomen-murteiden-sanakirja/murreaanitteita/suomen-murrekirjan-aanitteet/#murrekirja-k

tiistai 14. tammikuuta 2025

Murskaus

Heidi Ruotsalaisen kirjassa Kylmän sodan agentti kerrotaan, että Lauri Solehmaisen työparina kylmän sodan agenttina oli toinen Karjalan Korpiselän mies Emil Torssonen. Hänkin siirtyi sodan jälkeen Vieremälle, jonne korpiselkäläiset asutettiin.

Tuo harvinainen karjalainen sukunimi Torssonen on jäänyt mieleeni siitä, että saman sukuniminen mies pidätettiin muutama vuosi sitten epäiltynä perussuomalaisten vaalipäällikkö Pekka Katajan murhayritykseen; Katajan päähän yritettiin murskata vasaralla. Myöhemmin epäilty vapautettiin näytön puutteen vuoksi.

Muistanpa, että olin juuri lukenut Ilta-Sanomien nettiuutisen epäillyn murskaajamiehen pidättämisestä ja lähdin sen jälkeen kuopiolaiseen baariin syömään, niin vallanpa hätkähdin, kun ruokapaikkani edessä seisoi pakettiauto, jonka kyljessä luki Torssosen murskaus. Sen niminen yritys toimii Savossa eikä sillä firmalla ole tekemistä Katajan murhayrityksen kanssa.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000007608953.html

maanantai 13. tammikuuta 2025

Lauri Solehmainen

Yllättävän suopeasti suhteutuivat Suomen viranomaiset entisiin kaukopartiomiehiin, jotka kylmän sodan aikaan vierailivat Naton palkkaamina itärajan takana. Olen tutkimuksissani törmännyt tapaukseen, jossa rajan takaa palanneet agentit jäivät Suomen puolella rajavartijoiden pidättämiksi ja joutuivat nimismiehen kuulusteluun. Nimismiehelle he kertoivat heti pöytäkirjan ulkopuolella epävirallisesti, millä asioilla he olivat rajalla liikkuneet ja sen jälkeen tapauksesta tehtiin virallinen pöytäkirja, jossa todettiin, että miehet olivat kalastusretkellään eksyneet rajan väärälle puolelle.

Yksi kylmän sodan suomalaisagenteista oli vieremäläinen pienviljelijä-metsuri Lauri Solehmainen. Hänen seikkailuistaan kertoo Heidi Ruotsalainen vuonna 2011 ilmestyneessä kirjassaan Kylmän sodan agentti. Kaukopartiomies Lauri Solehmainen ei viihtynyt sodan jälkeen tavallisena pienviljelijä-metsurina, vaan hakeutui parempipalkkaisiin salaisen agentin tehtäviin, työnantajana oli vakavarainen Nato. Sen asioissa Solehmainen vieraili ilmeisesti useammankin kerran itärajamme takana. Tosin itse hän suostui kertomaan Suojelupoliisille vain yhdestä matkasta.

50-luvun puolivälissä Solehmainen katsoi parhaimmaksi muuttaa Amerikkaan, jossa hän asui sitten lähes 15 vuotta. 1969 hän lensi takaisin Suomeen, otti heti Seutulan lentokentältä taksin ja pyysi sitä viemään hänet Ratakadun poliisiasemalle, jossa hän myönsi tehneensä yhden vakoilureissun itärajan taakse. Poliisit olivat hyvin kohteliaita, mutta oikeusjuttu asiasta kuitenkin tuli, ja Solehmainen sai 10 kuukauden ehdollisen kuritushuonetuomion maanpetoksesta ja rikoshyötynä saatu 5.000 silloista markkaa, joka vastaa noin 8.000 nykyeuroa tuomittiin valtiolle.

Lauri Solehmainen oli yksinhuoltajapiian poika Korpiselästä Laatokan-Karjalasta. Nuorenamiehenä ennen sotia hän toimi metsätyömiehen ja suutarin ammateissa. Talvisodassa hän kunnostautui kuitenkin niin, että välirauhan aikaan hänet koulutettiin upseeriksi, vaikka suvussa oli esiintynyt punakaartilaisuutta ja vaikka hän oli käynyt vain neljä vuotta kansakoulua.

Jatkosodassa Solehmainen päätyi Kuismasen kaukopartio-osastoon, koska oli kovakuntoinen urheilijamies. Sotien jälkeen vielä ikämiehenäkin hän juoksi ainakin tarinan mukaan kyläkilpailuissa 800 metriä alle kahden minuutin, johon ei taida nykyään Pohjois-Savon piirissä yksikään mies pystyä.

Amerikasta palattuaan Solehmainen ryhtyi viljelemään asutustilaa Vieremällä, jonne Korpiselän evakot sijoitettiin. Vieremällä entistä agenttia kävi haastattelemassa historian opiskelija Heidi Ruotsalainen, jonka isovanhemmat asuivat Solehmaisen naapurissa. Heidi Ruotsalainen teki opintojensa vaatiman gradutyön Solehmaisesta ja julkaisi hänestä myöhemmin kirjan nimeltään Kylmän sodan agentti. Ruotsalaisen gradutyö löytyy netistä tästä linkistä:

https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/10072/urn_nbn_fi_uef-20110104.pdf

sunnuntai 12. tammikuuta 2025

Heikki Määttänen

Vaikka Mikko Porvali viimeisimmässä kirjassaan kertoi kaukopartio-osasto Vehniäisen historian viime sotiemme loppuun asti, niin toivoisi hänen jatkavan tutkimuksiaan ja kirjoittavan seuraavan kirjansa kylmän sodan kaukopartiomiehistä, sillä moni kaukopartiomies jatkoi vakoilutoimintaansa vielä 1950-luvulla Naton laskuun. Ilmeisesti myös majuri Hannes Vehniäinen oli mukana tässä asiassa.

Yksi tutkittava näkökulma asiaan olisi se, että miten lähellä kolmas maailmansota oli näiden vakoilijoiden touhujen vuoksi. Ainakin netistä näyttää löytyvän tietoa, että suomalaiset agentit kävivät vielä 50-luvullakin tulitaisteluja venäläisten rajavartioiden kanssa ja vihjaistaanpa sellaistakin, että henkilövahinkojakin syntyi tässä yhteydessä.

Suomalaisista kaukopartiomiehistä ilmeisesti ainakin Heikki Määttäselle kävi huonosti vakoiluretkellään. Hän ylitti itärajan 1.6.1950, jonka jälkeen kuultiin laukauksia eikä hänestä ole saatu sen jälkeen mitään tietoa, vaikka tapausta on kovasti tutkittu, niin lopullista selvyyttä asiaan ei ole saatu. Venäläisilläkään ei pitäisi nykyään olla syytä salata asiaa, mikäli heillä olisi tietoa tapauksesta.

Monet Määttäsen tunteneet uskoivat pitkään, että tämä olisi elossa. Huhutaan, että hänet olisi nähty myöhemmin Australiassa. Heikki Määttäsellä oli elämässään ongelmia ja saattoi olla, että hän halusi kadota. Wikipedian mukaan Määttänen poistui kotoaan jo 3. maaliskuuta 1950 ja lähetti viikkoa myöhemmin vaimolleen viestin: ”Olen sortunut siihen mitä olen pelännyt.” Hän saattoi viestillään tarkoittaa sitä, että hän oli päättänyt ratkaista talousongelmansa värväytymällä amerikkalaisten palvelukseen.

Kadonneen Heikki Määttäsen pojasta, jolla oli sama nimi kuin isällään, tuli tunnettu näyttelijä, joka on jäänyt suomalaisten mieleen 90-luvun Iltalypsy-ohjelmasta. Näyttelijä Heikki Määttänen kuoli keuhkosyöpään 52-vuotiaana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_M%C3%A4%C3%A4tt%C3%A4nen_(vanhempi)

lauantai 11. tammikuuta 2025

Lempi Nyyssönen

Mikko Porvalin äskettäin ilmestyneessä kirjassa Viimeiseen asti, joka käsittelee päämajan kaukopartio-osasto Vehniäisen toimintaa, kerrotaan, että kyseisessä joukossa palveli jatkosodan aikana 269 sotilasta ja lottaa. Heistä kuoli tai kaatui maailmansodan aikana 36 ihmistä.

Yksi kuolleista oli suonenjokelainen lotta Lempi Nyyssönen, joka hukkui syntymäpäivänään 31-vuotiaana. Hän oli yksi lähes kolmesta sadasta sota-aikana kaatuneesta lotasta.

Mikko Porvalin kirjassa Syvärin takana kerrotaan Lempi Nyyssösen kuolemasta seuraavaa: ”Maaliskuun lopussa tapahtui onnettomuus, joka järkytti kaikkia osastossa. Lotat Eila Kykkänen, Lempi Nyyssönen ja Helli Ojalainen putosivat Syvärin jäihin. Virta tempaisi Kykkäsen mukaansa heti, Nyyssönen yritti hetken nousta jään päälle, mutta voimat eivät riittäneet. Tilanteen nähnyt toisen yksikön sotilas ehti auttamaan lotta Heli Ojalaista, joka ainoana kolmikosta selviytyi.

Kahden pitkäaikaisen työtoverin menettäminen koettiin yksikössä raskaasti. Sodan oloissa oli helpompaa hyväksyä vihollistoiminnasta johtuvan kuoleman mahdollisuus kuin puhdas onnettomuus. Molemmat hukkuneet jäivät kateisiin.”

Vaikka Lempi Nyyssöstä ei koskaan löydetty, niin kuitenkin hänen hautansa on Suonenjoen sankarihautausmaalla. Mielenkiintoista olisi tietää, millainen tapahtuma oli kateisiin jääneen vainajan sankarihautajaiset.

perjantai 10. tammikuuta 2025

Petrovski Jam

Suomalaiset ovat rehellistä kansaa ja pyrkivät yleensä pitämään sopimuksensa, mutta Operaatio Hokkiin liittyy tapauksia, joissa suomalaiset eivät pitäneet sopimuksiaan. Nimittäin syyskuun alussa 1944 Suomi ja Neuvostoliitto tekivät aseleposopimuksen, jonka mukaan sotatoimet piti lopettaa, mutta kaukopartio Hokin miehet ilmeisesti joustivat tuosta sopimuksesta.

Kapteeni Ilmari Honkasen johtama kaukopartio oli vielä linjojen takana, kun aseleposopimus astui voimaan ja sai radiolla tiedon asiasta, mutta ainakin Mikko Porvalin Operaatio Hokki-kirjasta saa sen käsityksen, että suomalaiset palasivat puna-armeijan linjojen läpi konepistoolien avulla ja että ehkä kaksi neuvostosotilasta ammuttiin.

Tosin Porvali kuuli kirjaa tehdessään ainakin kolme erilaista versiota siitä, miten linjojen läpi tultiin. Joku kertomuksista saattoi olla tosikin. Pahimmillaan Hokin miesten toiminta olisi saattanut aiheuttaa sen, että Neuvostoliitto olisi katsonut, ettei Suomi haluakaan rauhaa.

Toinen aseleposopimuksen rikkominen tapahtui, kun suomalainen vesitaso kävi aselevon jälkeen salaa noutamassa sairastuneen partion johtajan kapteeni Ilmari Honkasen ja kaksi hänen seuraansa jäänyttä sotilasta Suomen puolelle.

Honkanen oli sairastunut vakavasti, kun hän sai jalkaansa huonosti ilmastoitujen kumisaappaiden vuoksi niin pahan ruusun ja tulehduksen, että menetti välillä tajuntansakin. Tapauksesta opimme sen, että kumisaappaat eivät ole hyvät vaellusjalkineet.

Ilmari Honkasella oli ihan hyvä syy karttaa sotavankeutta, koska hän oli johtanut sitä kaukopartiota, joka helmikuussa 1942 tuhosi Petrovski Jamin huoltokeskuksen ja myös siellä olleen sotasairaalan. Suomalaisten mukaan sotasairaalasta puuttui punaisen ristin tunnus, joten sen tuhoaminen ei ollut sotarikos, mutta Neuvostoliitolla oli toinen näkemys tapahtuneesta.

Myös tuo Petrovski Jamin tapaus olisi vaikkapa Aku Louhimiehelle hyvä elokuvan aihe. https://fi.wikipedia.org/wiki/Petrovski_Jamin_huoltokeskuksen_tuhoaminen

torstai 9. tammikuuta 2025

Operaatio Hokki

Jos joku kirjallisuuden lisenssi sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että suomalainen kaukopartiokirjallisuus olisi hyvä väitöskirjan aihe. Missään muualla maailmassahan ei kaukopartiokirjallisuutta tunneta. Ja jos joku elokuvaohjaaja sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kaukopartioelokuvista saattaisi hyvinkin tulla maailmanmenestys samalla tapaa, kuin muut Pohjoismaat ovat hankkineet vientituloja Suomen puunjalostusteollisuuden viennin verran myymällä maailmalle rikoselokuvia.

Eilen Helsingin Sanomissa julkaistiin ylistävä arvio Mikko Porvalin massiivisesta kaukopartiokirjasta Viimeiseen asti, mutta minäpä keksin tuosta teoksesta selvän puutteen. Nimittäin kirjan loppupuolella kerrotaan liian suppeasti Operaatio Hokista, joka olisi loistava elokuvan aihe, koska kyseessä ei ole pelkästään sankarikertomus, vaan tapahtumaan sisältyy myös vähemmän sankarillisia piirteitä, joissa on annos tragikomiikkaakin.

Ymmärrän, että Mikko Porvali ei halunnut uusimmassa kirjassaan enää selostaa enempää tuosta kaukopartioretkestä, koska hän julkaisi jo vuonna 2011 siitä kirjan nimeltään Operaatio Hokki. Kustannusliike Atena kertoo nettisivuillaan tuosta Tieto-Finlandia ehdokkaana olleesta teoksesta mm. seuraava:

”Operaatio Hokki kertoo ensimmäistä kertaa Suomen suurimman maahanlaskuoperaation tarinan kokonaisuudessaan. Suunnitelma ja sitä varten koottu joukko olivat erinomaisia, mutta iskun koittaessa lähes kaikki meni pieleen: yksi kuljetuskone putosi, huoltotäydennystä pudottaneen koneen lentäjä törmäsi juovuksissa puuhun, ja partion johtaja sairastui. Suunnitelmien muuttumisesta, kiivaasta takaa-ajosta ja raskaista kantamuksistaan huolimatta osasto häiritsi rataliikennettä Petroskoin länsipuolella ja toimi vihollisen selustassa lähes kuukauden. Sotatoimet katkesivat Päämajan hämmentävään radiosanomaan: ”Aselepo tullut voimaan eilen kello 07: kaikki vihollisuudet lopettava.” Hokin miehet oli ollut tarkoitus noutaa lentokoneella, mutta joukko joutui lopulta kävelemään Suomen puolelle.”

Olisi mielenkiintoista tietää, miten ainakin keskivahvassa humalatilassa kalliin lentokoneen suohon upottaneelle lentäjäluutnantille myöhemmin kävi; voi olla, että hänen lentäjän uransa päättyi Kuutisjärven suolle. Juopontuurilla itse lentäjä selvisi suohon syöksystä aivotärähdyksellä, mutta koneen tähystäjä sen sijaan loukkaantui pahemmin.

Operaatio Hokissa kerrotaan, että rysäyksestä tajuihinsa palattuaan lentäjä tuijotti ympärilleen, pyöritti päätään ja toisteli epäuskoisesti kelloaan katsoen: ”Miten… Miten minä olen täällä? Vielä neljä tuntia sitten olin naisen päällä… Ja nyt minä… miten minä nyt olen täällä?” Siinäpä olisi hyvä kohtaus tulevaan elokuvaan.

Mikko Porvali kertoo Operaatio Hokista tässä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-1335493

keskiviikko 8. tammikuuta 2025

Grönlanti

Ja taas olen ollut väärässä. Olen kyllä tiennyt, että maailmanmeno on nykyään ihan hullua, mutta en ole uskonut, että se olisi ihan näin hullua. Tuleva presidentti Trump nimittäin eilen avasi sanaisen arkkunsa ja antoi ymmärtää, että mikäli Tanska ei sovinnolla myy Usa:lle Grönlantia, saattaa Usa joutua turvautumaan sotilaallisiin toimiin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Usa:ssa ainoastaan kongressi voi julistaa sodan. Venäjällähän on myös niin, että vain kansanedustuslaitos Duuma voi julistaa sodan ja sen vuoksi Putin joutuikin käynnistämään Ukrainassa vain sotilaallisen eritysoperaation.

Toisaalta Usa:ssa tarvitaan kongressin päätös sotien ja käsittääkseni myös sotilaallisten erityisoperaatioiden rahoittamiseen, joten Trump joutunee turvautumaan Grönlannin mahdollisessa sotilasoperaatiossa hyvän kaverinsa Muskin säästöihin, joita lehtitietojen mukaan onkin tähän mennessä siunaantunut 425 miljardia taalaa ja säästöt ovat kasvaneet huimaa vauhtia sen jälkeen, kun Usa:n proletariaatti yhdessä maan miljardöörien kanssa viime vaaleissa syrjäytti maata siihen asti hallinneen eliitin.

Itse epäilen, että Tanska saattaa lopulta päätyä myymään Grönlannin, koska muistelen maan sotilaallisen suorituskyvyn olevan aika heikon sen jälkeen, kun Tanskan armeija lahjoitti molemmat tykkinsä Ukrainalle. Välttämättä Grönlantia ei tarvitse myydä Usa:lle, vaan asiasta voi järjestää tarjouskilpailun, johon kannattaa tarjouksia Usa:n lisäksi pyytää myös Muskilta ja Kiinalta.

Grönlanti on pinta-alaltaan yli 2 miljoonaa km2, mutta alue on valtaosin jouto- ja kitumaata, jonka arvo lienee kuitenkin noin 1000 taalaa hehtaarilta, koska siellä on uskoakseni jonkin verran luonnonvaroja. Niinpä päässä lasken, että Grönlannin voinee ostaa noin 200 miljardilla taalalla, jonka jälkeen Tanskassa ei tarvitse maksaa veroja kolmeen vuoteen. Grönlannissa on noin 60.000 asukasta ja hekin varmaan hyväksyvät kaupan, jos jokaiselle maksetaan 100.000 taalaa eli yhteensä 6 miljardia.

Itse toivon hartaasti Tanskan valitsevan sodan sijasta Grönlannin myymisen, koska sodan syttyessä Natoon kuuluva Suomikin joutuisi puolustamaan Nato-sopimuksen 5. artiklan perusteella hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Tanskaa ja pahaa pelkään, että maamme hävittäjien varaosahuolto Usa:sta saattaisi takkuilla sotatilanteessa.

Tässä tietoa Grönlannista ja ihmettelen sitä, että Wikipedia kertoo eskimoiden elintason olevan suomalaisten luokkaa, joten ilmeisesti tanskalaiset joutuvat maksamaan nykyään aika paljon Grönlannin omistamisesta, joka seikka kannattaa huomioida myyntipäätöstä tehtäessä. https://fi.wikipedia.org/wiki/Gr%C3%B6nlanti

tiistai 7. tammikuuta 2025

Kurre Korhonen ja Kotkatjärvi

Tuossa Eino Olkinuoran sota-ajan vaiheita selvittäessäni ilmeni, että hän teki jatkosodan alussa useita pitkiä partiomatkoja ja niistä pisin oli 60 kilometrin reissu Kotkatjärvelle, jossa itsekin olen käynyt kymmenisen vuotta sitten. Törmäsin siellä suomenkieliseen karjalaisukkoon, jota jututin sota-ajan kokemuksista ja ehkä vieraskoreuden vuoksi hän muisteli suomalaisvalloittajia lämpimästi. Voi olla, ettei venäläisten muistot suomalaisista ole yhtä lämpimät.

Jälkeenpäin harmittelin, etten älynnyt kysyä papalta sitä, että tietääkö hän kärkkääläisen Kurre Korhosen tapauksesta mitään. Kersantti Kurre Korhonen nimittäin katosi Kotkatjärvellä ja sovan käyneet miehet miettivät usein sitä, minne hän porukasta katosi. Vallalla kylän miesten keskuudessa oli näkemys, että hän olisi jäänyt erään palavan saunan raunioihin ja sellainen mielipide oli vallalla, ettei ainakaan sotavangiksi Kurre olisi jäänyt.

Kun vuosia sitten kävin Sotasampo-tiedostossa asiaa tutkimassa, siellä kerrottiin, että maanviljelijä-pikakivääriampuja kersantti Kurre Korhonen oli kadonnut Kotkatjärvellä, mutta siunattu siitä huolimatta Suonenjoen sankarihautausmaahan. Kun äsken tutkin Sotasampoa, niin sinne oli ilmaantunut tapauksesta uutta tietoa.

Kersantti Kurre Korhosen ammatiksi oli muuttunut jostain syystä pelkkä maanviljelijä ja hänen vaiheistaan pystyttiin nyt kertomaan seuraavaa:

”8.9.1941 Kotkatjärven kylässä venäläinen partio yllätti ^{[2, 3]}

Liite. Ilmoitus kuolemantapauksesta tai katoamisesta 20.1.1942. Kadonnut Kotkatjärven kylässä Aunuksessa 8.9.1941. Joutui ryssän vangiksi lypsymatkalla. Kuultiin, että oli viety Prääsään päin. ^{[2, 4]}joutunut vangiksi ja viety Prääsään päin ^{[2, 5]} katosi 8.9.1941 Kotkatjärven Villalan kylässä Aunuksessa ^{[2, 4]}

Lopuksi en muista olla mainitsematta, että yli viiden miljoonan asukkaan Suomi voitti viimeksi kesäolympialaisissa kultaa vuonna 2008, kun Satu Nummela-Mäkelä voitti trap-ammunnan. Sen sijaan 1600 asukkaan karjalaiskylä voitti viimeksi kultaa vuonna 2020, kun Vladislav Larin voitti taekwondon raskaansarjan. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladislav_Larin?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTEAAR35ZuPEEp_XINmRrnSJAA33mbi0DCYpYL7CtsS5IPuVsxG04crGUQQmKpY_aem_RTGHaeB0YIRYzCRrZYiMpg

maanantai 6. tammikuuta 2025

Suomalaisia mestarihiihtäjiä

Eilen Facebook muistutti minua kolme vuotta sitten kirjoittamastani jutusta suonenjokelaisista hiihdon maailmanmestareista. Jostain syystä Facebook ei ole koskaan muistuttanut minua tästä alla olevasta viitisen vuotta vanhasta jutusta, joka liittyy myös Suonenjoen hiihtohistoriaan, jonka sankaritarusto onkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Tavallaan ajankohtainen kuva Suonenjoen hiihtohistoriasta. Sa-kuva-arkiston vapaassa käytössä oleva valokuva paljastaa, että kovasti sotaisen näköinen oli hiihdon kaksinkertainen maailmanmestari Suonenjoen Vasaman Eino Olkinuora partioreissulta palattuaan 12.7.1941. Hän oli voittanut maailmanmestaruuden viestinhiihdossa sekä Zakopanen vuoden 1939 että Cortinan vuoden 1941 mm-kisoissa.

Henkilökohtaisilla matkoilla hän ei jostain syystä menestynyt mm-kisoissa, vaikka olikin vuonna 1941 kaksinkertainen Suomen mestari, eli mies voitti sekä 18 km:n ja 50 km:n kilpailut, joka siihen aikaan oli merkki siitä, että mies oli maailman paras hiihtäjä. Lisäksi Olkinuora kunnostautui juoksijana ja oli vuoden 1940 Kalevan kisoissa neljäs 10.000 ja viides 5.000 metrillä.

Vaikka Olkinuora edusti huippuvuosinaan allekirjoittaneen tapaan Suonenjoen Vasamaa, oli hän syntynyt Kaukolassa Laatokan rannalla. Tämä Kaukola sekoitetaan helposti Inkerin Kaukolan, eli venäjäksi Kaukolovan, kylään, jossa Neuvostoliiton aikaan järjestettiin vuosittain suuret kansainväliset hiihtokilpailut.

Jatkosodan alussa kersantti Olkinuora esitti sellaista ripeyttä oma-aloitteisuutta ja urhoollisuutta, että hänestä suunniteltiin peräti Mannerheim-ristin ritaria, mutta se hanke katkesi Syvärillä 20.10.1941 pikakiväärisuihkuun.

Eräs suonenjokelainen urheilumies skannasi minulle kopioita Eino Olkinuoran urheilukaverilleen lähettämistä postikorteista ja korttitekstien rivien välistä voi päätellä, ettei Ruotsin Länsipohjasta alkunsa saaneet jutut kolmen suomalaisen hiihtäjän, joista kaksi oli suonenjokelaisia, kilpailumatkasta sinne ole ihan tuulesta temmattuja.

Olkinuora oli tarinoiden mukaan iloluonteinen karjalaispoika, josta vieläkin kiertää juttuja. Ruotsin länsipohjalaiset ovat kovaa hiihtourheiluväkeä ja 30-luvulla, jolloin seudulla oli suomalaisen mittapuun mukaan uskomaton elintaso, siellä järjestettiin suuria hiihtokilpailuja, joissa maamme huiput mielellään kilpailivat, koska palkinnot olivat hyvät. Myös Olkinuora vieraili siellä mielellään yhdessä kaverinsa suonenjokelaisen sankarihiihtäjä Kalle Jalkasen kanssa, joka myös muistetaan iloisen miehenä.

Muudan meänkielinen mies muisteli myöhemmin erästäkin suomalaishiihtäjiä kisapaikkakunnan hotellilla seuraavasti: ”Net tilasit bränviinaa ja met se Jöstan kanssa katoma siinä ko net alkavat juomhan. Hunteerama, että annethan suomalaisten jua, pian aikaa saama itte voitot sillä lailla. Ja met Jöstan kanssa aloma kantamhan niile suomalaisille sitä bränviinaa ämpärillä.

Kolome päivää net vain söit ja joit se Olkihuora ja Alakulli ja se kolomaski suomalainen, jonka nimen pääle met emmä Jöstan kanssa milhään pääse. Eivät ne ota yhthän trääninkhiäkään. Sivakat vain sait seisoa yhessä kasossa siinä hotelin nurkala.

Sillon met Jöstan kanssa keksimmä, että hommathaan vielä niile suomalaisille naiset, niin juova ja naiva ittesä niin heikhon kunthon, ette priisit jäävä Ruothin. Ja niin met Jöstan kanssa haimma niille suomalaisille naiset. Ja sitte ne söit ja joit ja net nait. Ja sivakhoin net ei koskenheetkaan.”

Yllä oleva siistitty versio on kirjasta ”Suomen hiihto”. Hesarissa tarinasta oli vuonna 1994 ronskimpikin versio https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000003305823.html, joka on arvioni mukaan maailman hauskin urheilujuttu ja ylpeä olen siitä, että pääroolissa jutussa ovat suonenjokelaiset urheilusankarit.

Tärkeintä kuitenkin on tietää, että Suomen pojat veivät kaikki priisit ylivoimaisesti ja kilpailun jälkeen kertoja kaverinsa Jöstan kanssa ihmettelivät hotellilla, että ”sielä vasta net söit ja joit ja nait”!

Olkihuoralla tarkoitettaneen Eino Olkinuoraa, Suonenjoen Vasama, Alakullilla Olavi Alakulppia, Ounasvaaran Hiihtoseura ja se tuntematon kolmas mies, oli sitten varmaankin Kalle Jalkanen, Iisveden Kiri. Jalkasen elämänkertateoksessa nimittäin kerrotaan, että Kalle oli innokas Länsi-Pohjan kävijä ja että vielä pitkään jälkeenkin päin sikäläiset hiihtoihmiset muistelivat miehen iloista luonnetta.

sunnuntai 5. tammikuuta 2025

Markus Brummer-Korvenkontio 1931-2024

Harva on se kerta, jolloin Uukuniemi ylittää Helsingin Sanomien uutiskynnyksen ja tänään oli se kerta, kun lehdessä oli virustutkija Markus Brummer-Korvenkontion muistokirjoitus. Muistokirjoituksen mukaan Markus Brummer-Korvenkontio löysi työtoveriensa kanssa Uukuniemeltä puutiaisten levittämän viruksen, jota alettiin löytöpaikkansa mukaan kutsua Uukuniemi-virukseksi.

1960-luvun alussa löydetty Uukuniemi- virus ei ole ihmiselle vaarallinen, kuten monet sen lajitoverit ovat, joten sitä voidaan hyödyntää virustautien vastaisessa taistelussa tavalla, jota en kuitenkaan voi ymmärtää, koska olen enemmänkin humanisti kuin lääkäri.

Kansallisella tasolla Uukuniemi tunnetaan parhaiten entisestä kunnanjohtajastaan Satu Procopesta, mutta kansainvälisellä tasolla Uukuniemi tunnetaan parhaiten Uukuniemi-viruksesta. Tosin olen kuullut, että Uukuniemi-viruksesta käytetään maailmalla myös englanninkielistä nimitystä Many-U-virus, joka suomennettuna tarkoittaa Monen-U:n-virusta.

Epäilen, että Monen-U:n-virus voidaan maailmalla helposti sekoittaa vaarallista myyräkuumetta aiheuttavaan Puumala-virukseen, jonka Uukuniemi-viruksen löytäjät myös keksivät. Itsekin olen tuohon virukseen tutustunut ja olin niin heikossa hapessa, että olin pyörtyä lääkärintutkimusten aikana. Tutkimusta suorittanut savolaislääkäri kuitenkin lohdutti ja kertoi, että tauti voi mennä nopeastikin ohi, koska äskettäin yksi myyräkuumeeseen sairastunut oli kuollut hänen käsiinsä.

Tästä Kansalliskirjaston muistokirjoituksesta ilmenee, että Bibliofiili, lääketieteen professori Markus Brummer-Korvenkontio keräsi vuosikymmenien aikana maailman parhaita lastenkirjoja käsittävän kokoelman. Tämä Brummerianaksi kutsuttu kokoelma käsittää n. 20 000 nimekettä, 1500-luvulta nykypäiviin. https://www.kansalliskirjasto.fi/fi/uutiset/brummer-korvenkontion-muistoa-kunnioittaen

lauantai 4. tammikuuta 2025

Konepistoolin mysteeri

8.7.1959 tapahtuneen Kuopion suuren pankkiryöstön tekijät parikymppiset nuorukaiset Kalevi Antero Heikkinen ja Tarmo Eemeli Könönen saivat teostaan sen verran kovat tuomiot, että nykyään tavalliset tappajat pääsevät vähemmällä. Heikkinen sai runsaat 10 vuotta ja Könönen reilut 9 vuotta kuritushuonetta. Oikeuden päätökseen sisältyi Helsingin Sanomien mukaan myös se, että heidät tuomittiin myös siitä, että he olivat jo pari kuukautta ennen ryöstöä murtautuneet Lappeenrannan varuskunnan asekorjaamoon ja varastaneet sieltä seitsemän konepistoolia ja yhden pikakiväärin.

Pikkuisen epäilen, että Hesarin toimittaja kuuli väärin, sillä uskottavammalta tuntuisi, että savolaispojat olisivat vierailleet Kuopion asevarikolla. Uutisjutusta ei ilmene, että saatiinko nuo pyssyt takaisin vai onnistuivatko tekijät myymään aseet alamaailman aseharrastajille; ainakin nykyään noista rikollisten työkaluista saisi isot rahat.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ainakin eräs suonenjokelainen on minulle kertonut, että konepistoolin Könöselle olisi toimittanut eräs suonenjokelainen mies, joka tunsi Könösen, joka oli liikkunut tarinan mukaan naisasioissa paikkakunnalla. Oikeuden päätöksen luettuani olen sitä mieltä, että oikeuden päätös kumoaa hyvän tarinan. Vielä parempi tarina olisi, jos Könönen olisikin konepistoolin sijasta varustautunut pankkiryöstöä varten pikakiväärillä.

Laulussa sanotaan, että Kuopion torilla tavaroo, jos jonniinlaista on ja joskus vuosia sitten syysmarkkinoilla siellä oli myytävänä jopa deaktivoitu Emma-pikakivääri. Siihen aikaan kuljin työmatkani Sankaripuiston halki, jonka halki kulkeminen vaati sankarillista mieltä ja hetken jopa mietin, että Emma kainalossa Sankaripuistossakin olisi turvallista liikkua. Ostin sitten kuitenkin Emman sijasta aitoustodistuksella varustetut Kalevi Hämäläisen sukset, joilla oli mukamas voitettu kultaa Squa Walleyn kisoissa vuonna 1960.

Myöhemmin kuitenkin totesin, että Järvisen erikoiskilvoista löytyy luettelo, niistä kisoista, joissa tehtaan suksilla on voitettu ja siinä luettelossa mainittiin, että voitto oli Järvisen erikoiskilvoilla tullut mm. Grenoblen kisoissa vuonna 1968. Tunnearvoa noilla sivakoilla on minulle kuitenkin paljon, koska Kalevi Hämäläinen oli suuri persoona, jota Hiihtoliiton herrat sortivat. Kun vuonna 1968 Porrassalmen hiihtojen palkintojen jakotilaisuudessa lueteltiin olympiakisoihin valitut, niin Kassun nimi puuttui listalta. Tällöin hän poistui tilaisuudesta, mutta ovella hän vielä kääntyi ja huusi: ”Vennamo voittoon”.

https://fi.wikipedia.org/wiki/DP_(pikakiv%C3%A4%C3%A4ri)

perjantai 3. tammikuuta 2025

Pankkiryöstö

Ei voi näköjään poliisiinkaan luottaa. Nimittäin vuosikymmeniä sitten luin Kuopion poliisilaitoksen satavuotishistoriikin nimeltään Tutkimusten tässä vaiheessa ja siinä kerrottiin heinäkuussa vuonna 1959 Kuopiossa tapahtuneesta pankkiryöstöstä, jota pidettiin ainakin siihen aikaan maamme rikoshistorian suurimpana. Ryöstäjät kantoivat pankista jenkkikassillisen seteleitä, joiden yhteisarvo oli noin 11 miljoonaa silloista markkaa, joka nykyään vastaa noin 400.000 euroa.

Kuopion poliisilaitoksen historiikin mukaan Texasista oli juuri saapunut savolaistaustainen siirtolainen tutustumaan lapsuutensa kotikaupunkiin ja oli jo ehtinyt ihastella kaupungin kesäpäivän rauhallisuutta, kun konepistooli alkoi rätistä Kuopion suurimman pankin konttorissa, koska Kalevi Heikkinen ja Tarmo Könönen olivat sitä ryöstämässä.

Mutta luinpa juuri ryöstön suuremman konnan Kalevi Heikkisen muistelmakirjan nimeltään Sörkan pankkiiri eikä siinä ei kerrota mitään konepistoolilla ampumisesta. Tutkin myös Helsingin Sanomien Aikakoneelta ryöstöstä kirjoitetut monet jutut, mutta niidenkään mukaan konepistoolilla vain uhkailtiin, mutta sillä ei ammuttu. Pyssyllä olisi tosin voinut ampua, koska Könösellä oli aseessaan täysi rumpulipas ja vielä varmuuden vuoksi sata varapatruunaa.

Tässä yhteydessä minun täytyy tunnustaa, että konepistoolimies Tarmo Könönen lienee kaukainen sukulaiseni, vaikka olikin Leppävirran Könösiä, sillä Suonenjoen Könösten kantaisä Risto Könönen, joka oli vaarinvaarini, muutti Leppävirralta Suonenjoelle, jossa hän siitti vähintäänkin 24 lasta, tosin suuremmistakin jälkeläismääristä puhutaan kylällä. Erään nuorikoistaan hän onnistui saattamaan raskaaksi vielä 74 vuoden kypsässä iässä, joten aikaan saapia ja pystyviä ovat Leppävirran Könöset.

Tässä yhteydessä minun täytyy lisäksi tunnustaa vielä sekin, että seuraan netissä Kolehmaisten-Könösten-Markkasten-yms.-sukuseuran tapahtumia ja uskon, että sukumme on tuottanut Tarmo Könöstä tunnetummankin pankkimiehen, eli Matti ”Volvo” Markkasen, joka oli Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden paras pankkirosvo.

Matti Markkanen harrasti pankkirosvousta varsinkin Tanskassa, jonka kansasta hän piti, koska siellä silminnäkijät vain kannustivat pankkiryöstöä suorittavaa henkilö, kun taas täällä Suomessa aina löytyi joku sankari, joka lähti vaahto suussa jäljittämään ryöstäjää. Ilmeisesti Tanskassa tiedettiin se Bertol Brechtin mietelmä, jonka mukaan pankin perustaminen on suurempi rikos, kuin pankin ryöstäminen.

K. A. Heikkisen muistelmateos Sörkan pankkiiri on muuten sen verran hauska kirja, että siitä voisi tehdä elokuvan – nykyäänhän rikolliset alkavat olla meilläkin suuria sankareita ja nuorison esikuvia. https://www.suomalainen.com/products/sorkan-pankkiiri?srsltid=AfmBOoqQ4TWgImobyWVIZXvxS2G_S_TVDuAZaMCYjwvqaiUYjiLThVVG

torstai 2. tammikuuta 2025

Valkovenäläisten siisteys

Minusta ei ole mitään häpeämistä siinä, että meidän savolaisten geeniperimä on yhteneväinen valkovenäläisten kanssa. Olen jututtanut Valko-Venäjällä käynyttä ja hän vakuutti, että maa on harvinaisen siisti, joka lienee monille yllättävä tieto. Olen jostain lukenutkin, että aikoinaan valkovenäläisiä pidettiin jopa Neuvostoliiton saksalaisina.

Ja innokkaita urheilun ystäviäkin valkovenäläiset veriveljemme ovat. Muistanpa, että kun uukuniemeläinen ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen voitti vuonna 1974 Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä yllättäen peräti kaksi maailmanmestaruutta, koska vahvat ennakkosuosikit Ikola ja Tihonov hermoilivat ampumapaikoilla, niin kilpailuja oli hiihtostadionilla seuraamassa yli 100.000 katsojaa. Luulen, ettei Norjassakaan pystytä moiseen.

Senkin muistan, että kun kisojen lehdistötilaisuudessa Suutariselta kysyttiin, että missä suomalaiset ovat oppineet niin tarkoiksi ja nopeiksi ampujiksi, niin hän uskoi asian johtuvan talvisodasta. Se oli ulkopoliittisesti hyvin arveluttava lausunto siihen aikaan.

Olin joskus kauan sitten seuramatkalla Rukajärven suunnalla ja siellä oppaana toiminut suomalainen eversti valisti meitä ja kertoi, että suomalaiset yleensä uskovat venäläisten olevan laiskoja ja siivottomia, mutta hänestä venäläiset sen sijaan ovat ahkeria ja siistejä ja lopuksi hän korosti sitäkin, että lisäksi heillä on aina ollut hyvät aseet.

Rukajärven suunnalla oli paljon valokuvauksellisia kohteita ja vaikka tuo nappaamani kuva viittaa joidenkuiden mielestä epäsiisteyteen, niin maisema on jumalaisen kaunis ja uskon, että mökin sisällä oli erittäin siistiä. Kyllä poikiemme on ollut ihana pyöräillä ja taistella Rukajärven
tien maisemissa.

keskiviikko 1. tammikuuta 2025

Russofobia

Olen maailmanpoliittisista syistä johtuen viime vuosina kirjoitellut Venäjästä siinä määrin ja siihen malliin, että silloin kun Facebook vielä toimi Venäjällä, eräs sikäläinen trolli syytti minua russofobiasta, jolla sivistyssanalla tarkoitettaneen jonkinlaista venäläiskammoa. Itse en myönnä kammoavani venäläisiä, vaikkakin karjalaistaustaisen Putinin mahdollinen laajennettu itsemurha välillä huolettaakin.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, ettei meidän suomalaisten kannata ainakaan tuntea rasisimia venäläisiä kohtaan, koska historian tutkimuksen harrastaja juvalainen entinen voimanostaja Ano Turtiainen kertoi siihen aikaan, kun Youtube salli hänen tubettamisensa, että venäläisten ja suomalaisten geeniperimä on sama ja että venäläiset ovatkin tosiasiassa venäjää puhuvia suomalaisia eivätkä oikeita slaaveja.

Tosin ihan viimeaikaiset historianharrastajien tutkimukset todistavat, että savolaiset ovatkin geeniperimältään lähimpänä valkovenäläisiä. Harrastajatutkimuksissa on tultu siihen lopputulemaan, että Saimaan etelärannalle muutti vasta 1200-luvulla harvalukuinen määrä Novgorodin lähistöltä nykyisen Valko-Venäjän suunnalta lähteneitä ilmeisesti karjalaa puhuneita ihmisiä, jotka hallitsivat sen ajan talouselämän huipputekniikkaa eli osasivat kasketa mäntymetsiä.

Sen huipputekniikan avulla savolaiset sitten ryhtyivät valtaamaan maailmaa ja niinpä esimerkiksi Ruotsin nykyinen Bernadotten hallitsijasuku on prinssi Danielin myötä muuttumassa Seppästen hallitsijasuvuksi. Rautalammilla myös uskotaan yleisesti, että Pohjois-Amerikan Yhdysvallat olisi jäänyt perustamatta ilman sinne muuttanutta Marttis-Jussia.

Asuin nuoruudessani pitkään Heinolassa ja siihen aikaan yksi Heinolan ystävyyskaupungeista oli valkovenäläinen Baranovitsin kaupunki ja nyt minua harmittaa, etten ottanut yhteyttä sikäläisiin vierailijadelegaatioihin ja kertonut, että olemme suorastaan veriveljiä.

Nykyään lähinnä maailmanpoliittisista syistä johtuen Heinolan ja Baranovitsin ystävyyssuhde on peruttu. Tosin neuvostovastaiset tahot väittivät aikoinaan, että ystävyyssuhdetta olisi heikentänyt myös se, että Heinolassa vieraillut Baranovitsin ystävyysdelegaatio olisi mukamas myynyt hotellihuoneidensa baarikaappien sisällön matkansa rahoittamiseksi, mutta sen tiedon Heinolan kaupunginjohto kiisti jyrkästi.

Tässä juttua russofobiasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4l%C3%A4isvastaisuus

tiistai 31. joulukuuta 2024

Todellinen suurvalta

Maailman historian suurinta maakauppaa, eli Alaskan myyntiä Venäjältä Usa:lle, selvittäessäni aloin ymmärtää, miksi Putinilla on tunne, että muu maailma sortaa venäläisiä. Nimittäin reilussa 150 vuodessa on suuren itäisen naapurimme pinta-ala supistunut peräti noin 8 miljoonaa km² eli melkein Kiinan verran.

Alaskan myyntihetkellä vuonna 1867 oli Venäjän pinta-ala peräti 25 miljoonaa km², sillä valtioon kuuluivat siihen aikaan myös Alaska, Puola ja Suomi. Venäjä ulottui Keski-Euroopasta melkein Pohjois-Amerikan puoliväliin. Vallankumouksen jälkeen muuttui itäinen naapurimme Neuvostoliitoksi, jonka pinta-ala oli sen konkurssihetkellä vielä 22 402 200 km² ja asukasluku peräti 293 047 571.

Nykyinen Venäjä, jota Putin varmaankin mielessään kutsuu tynkä-Venäjäksi, on pinta-alaltaan vain 17 075 400 km², eli se on vieläkin yli kaksi kertaa suurempi kuin maailman pinta-alaltaan toiseksi suurin valtio, mutta asukkaita on vain 145 953 240 kpl, eli se on maailman yhdeksänneksi väkirikkain valtio. Kohtuuttoman harvaan asuttu on siis entinen hyvä itäinen naapurimme ja sen vuoksi on pikkuisen vaikea ymmärtää, että Putin kaipaa lisää elintilaa valtakunnalleen, jonka väkiluku pienenee koko ajan, josta asiasta voi syyttää vodkaa ja Ukrainan armeijaa.

Alaskan kaupan syitä selvittäessäni olen nyt ymmärtänyt, ettei yksinvaltaa maassaan käyttänyt tsaari Aleksanteri II myynyt aluetta bisnesmielessä, vaan sotilaspoliittisin perustein. Hän nimittäin pelkäsi ihan aiheesta Britanniaa, joka oli siihen aikaan sotilaallisesti ylivoimainen Venäjään nähden. Sen asianhan todistaa osuvasti myös Oolanninsota-laulu, joka oli kansakouluni laulunkokeissa poikien suosikki kappale, jossa todetaan, miten ”kolmella sadalla laivalla, seilas engelsmanni Suomemme rannoilla” ja aika vapaasti seilasikin, koska Englannin laivatykkien kantama oli paljon pitempi kuin Venäjän rannikkotykkien.

Britannian maailmanvalta olisi voinut helposti Kanadasta käsin valloittaa Alaskan, ja niinpä tsaari päätti välttää häpeän ja myi alueen Usa:lle, joka vastahakoisesti teki ostopäätöksen, vaikka kansa, joka yleensä tietääkin kaiken, vastusti moisen hyödyttömän erämaan hankintaa.

Sillä kertaa kansa oli väärässä, sillä jos Alaskaa ei olisi ostettu, maailmassa olisi tällä hetkellä todennäköisesti vain yksi supervalta, jonka osavaltio Suomikin olisi. Komia ja selkeäpoljentoinen on tuo Oolannin sodasta kertova laulu: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=ja+se+oolannin+sota+oli+kauhia#fpstate=ive&vld=cid:4c5f7c98,vid:2-qNl_trDTk,st:0

maanantai 30. joulukuuta 2024

Alaskan hinta

Minä sitten niin tykkään numeroista ja niiden pyörittelystä. Tsaari Aleksanteri II myi Suomen nälkävuonna 1867 Alaskan Usa:lle 7,2 miljoonan dollarin hintaan, joka vastaa nykyajan pienehköä loton päävoittoa. Mutta tietysti rahan arvo on kovasti muuttunut reilussa 150 vuodessa ja vaikuttaa siltä, että nykyrahassa kauppasumma oli sentään noin 180 miljoonaa taalaa, josta voisi päätellä, että koripalloilija Lauri Markkanen pystyisi ostamaan nykyään Alaskan, jos se olisi myynnissä entiseen hintaan.

Toisaalta itse en alkuunkaan ymmärrä, miten taloustieteilijät mittaavat rahan arvon muutoksia, sillä pillilupiaskini kansi kertoo, että vuonna 1867 amerikkalaisten kotitalouksien tärkeä tarvekalu Colt-revolveri maksoi noin 15 taalaa, josta voi laskea, että Alaskan hinnalla olisi voinut ostaa noin 600.000 Colttia. Nykyään revolveri näyttää maksavan noin 500 €, joten 600.000 sellaisen pyssyn arvo olisi noin 300 miljoonaa taalaa.

Halvalla siis Aleksanteri II myi Alaskan, sillä hehtaarihinnaksi näyttää tulevan vain pari euroa. Huono Lapin tundran metsäkin näyttää sentään maksavan noin 1.000 euroa hehtaarilta ja luulisi, että Alaskan metsät ovat kasvultaan samaa luokkaa ja muitakin luonnonrikkauksia osavaltiosta löytyy, kunhan vain vaivautuu vähän etsimään.

Minä, joka en alkuunkaan hallitse omaa rahankäyttöäni, olen mielestäni hyvä hoitamaan raha-asioita kansantalouksien mittakaavassa. Niinpä annan Trumpille hyvän neuvon, mikäli hän sattuu tämän lukemaan. Nimittäin Usa:n valtion velka on käsittämättömän suuri, eli noin 36.000 miljardia taalaa, joka tekee 100.000 taalaa jokaista amerikkalaista kohti.

Tuosta hirmuisesta valtion velasta amerikkalaiset voisivat selvitä, mikäli he myisivät Alaskan hintaan 2.000 taalaa hehtaarilta. Luulen, että kiinalaiset olisivat valmiit kauppoihin, vaikka lisävelkaa ottamalla, koska heitä ei rahan lainaaminen näytä yhtään pelottavan, sillä Kiinan valtion velka on 300 % bkt:sta, kun yhdysvaltalaisilla se on muistaakseni 150 % ja Eu-valtioilla 70 %.

Tässä mielenkiintoinen juttu siitä, kun Alaskasta edellisen kerran käytiin kauppaa: https://www.hs.fi/maailma/art-2000005275791.html

sunnuntai 29. joulukuuta 2024

Finalaska

Tietooni on luottamuksellisesti saatettu, että Suomessa ovat valmiina maan sisäiset väestön evakointisuunnitelmat pahojen päivien varalta. Sen sijaan tietooni ei ole saatettu, että viranomaisilla olisi valmiina suunnitelmia koko maamme väestön siirtämisestä ulkomaille, mikäli oikein paha tilanne sitä vaatisi.

Sen sijaan USA:ssa oli toisen maailmansodan aikana alustava suunnitelma koko Suomen kansan siirtämisestä Alaskaan, mikäli suomalaisia olisi uhannut kansanmurha. Suunnitelman taustalla eivät olleet pelkästään amerikkalaisten epäitsekkäät syyt, vaan taustalla oli myös ajatus, että kovana soturikansana tunnetut suomalaiset olisivat puolustaneet Alaskaa, mikäli sikäläinen pohjoinen rajanaapuri Neuvostoliitto olisi hyökännyt Beringin salmen yli.

Amerikkalaiset auttoivat turvaan myös juutalaisia, kun heitä kansanmurhattiin, mutta jostain syystä suomalaisia pidettiin juutalaisia sopivampina asuttamaan Alaskaa, jossa osavaltiossa olisi kyllä ollut tilaa juutalaisillekin. Alaska on pinta-alaltaan peräti 1,7 miljoonaa km2 ja nykyäänkin siellä asuu vain 700.000 asukasta, vaikka osavaltion vakinaisille asukkaille maksetaan 1.300 dollaria vuodessa kansalaispalkkaa, jota kuitenkin kutsutaan jostain syystä kansalaisosingoksi.

Jos maamme väestön evakoinnista vastaava virkamies sattuu tämän lukemaan, niin kehottaisin häntä kiireesti ottamaan yhteyttä tulevaan presidentti Trumpiin. Tätä voisi muistuttaa siitä, että edellisellä kaudellaan hän kertoi pitävänsä norjalaisten Amerikkaan muuttamista hyvänä asiana, vaikka hän muuten suhtautui maahanmuuttajiin kriittisesti ja Trumpille voisi kertoa, että suomalaiset ovat melkein samaa porukkaa norjalaisten kanssa.

Lisäksi Trumpille kannattaa kertoa, että vahvan kansallistunteen innoittamat venäläiset vaativat nykyään Aleksanteri II:n aikoinaan pilahinnalla myymän Alaskan palauttamista äiti Venäjän yhteyteen ja senkin voi Trumpille kertoa, että Simo Häyhä oli suomalainen.

Yle Areenassa näyttää vieläkin olevan katsottavissa ohjelma amerikkalaisten Finalaska-projektista: https://areena.yle.fi/1-4231762

lauantai 28. joulukuuta 2024

Suomen selviytyminen

Trump on ottanut niin railakkaasti kantaa maailman menoon, ettei sellaista ole nähty sitten 1930-luvun. Lehdestä olen omin silmin lukenut, että hän haluaisi siirtää Panamalta Panaman kanavan Usa:n hallintaan, ottaa Tanskalta Grönlannin Usa:lle ja vieläpä hän on ilmaissut tahtonsa liittää Kanada Usa:n osavaltioksi. Lisäksi Trump on vaatinut, että Euroopan Nato-maiden tulisi nostaa puolustusmenonsa 5 prosenttiin bkt:sta, joka merkitsisi toteutuessaan sitä, että nämä maat siirtyisivät saman kaltaiseen sotatalousjärjestelmään johon Venäjällä on jo siirrytty.

Siispä turvattomalta näyttää Suomen tulevaisuus, sillä jos Nato hajoaa eikä Eu pysty tekemään tarvittavia kovia päätöksiä, koska ne olisi tehtävä yksimielisesti, niin meidän on sitten palattava siihen Mauno Koiviston esittämään suureen valtiofilosofiaan, jonka mukaan Suomen tehtävä on pelkästään pyrkiä selviytymään. Koivisto oli mielestäni suuri valtiomies pelkästään sen vuoksi, että kun Jeltsin esitti Karjalan palauttamista Suomelle, niin Koivisto ymmärsi heittäytyä huonokuuloiseksi eikä kuullut koko esitystä.

Trump on tiettävästi myös esittänyt, ettei hänelle saa jatkossa enää viisastella, kuten aiemmin on tapahtunut ja luulen, että tuosta viisastelusta voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua, niinpä meidän suomalaisten on selviytyäksemme hankkiuduttava Trumpin erityissuosioon. Mielestäni se tapahtuisi parhaiten siten, että Suomi anoisi pääsyä Usa:n osavaltioksi.

Tarvittaessa asiasta voitaisiin järjestää myös neuvoa antava kansanäänestys ja luulen, että mikäli Putinin kiusanteko jatkuu, niin suomalaisten enemmistö kannattaa maamme amerikkalaistamista. Itämeren kaasuputket ja telekaapelit voisivat hyvinkin säilyä ehjinä, mikäli Usa:n laivasto saapuisi niitä suojaamaan.

Trump näyttää jo valinneen Kanadan tulevan kuvernöörin: https://www.is.fi/urheilu/art-2000010926877.html

perjantai 27. joulukuuta 2024

Ihmiskunnan varallisuuserot

Punavihreän median edustajaksi syytetty Helsingin Sanomat kertoi tänään, että maailman rikkaimmat rikastuivat kuluvana vuonna lähes 600 miljardilla. Pelkästään maailman vakavaraisimman ihmisen Elon Muskin vakavaraisuus kasvoi 245 miljardia dollaria ja on nyt yhteensä 474 miljardia dollaria. Se on pillilupi-askin kannen laskelmani mukaan noin puolet Suomen kansallisvarallisuudesta.

Kahdeksan vuotta sitten punavihreä Yle uutisoi, että maailman 62 rikkainta omistaa saman verran kuin ihmiskunnan köyhin puolikas ja senkin Yle kertoi, että ihmiskunnan rikkaimman prosentin omaisuus on yhtä suuri kuin koko muun maailman ihmisten yhteenlaskettu omaisuus.

Tässä vaiheessa tavallinen suomalainen tuntee kiukkua ja vaatii maailman vallankumousta, mutta monen maailman vallankumousta vaativan vallankumousinto laantuu, kun kerron, että ihmiskunnan rikkaimpaan kymmenykseen lukeutuu henkilö, jonka varallisuus on yli 60.000 dollaria. Sehän tarkoittaa sitä, että suomalaisten selvä enemmistö lukeutuu ihmiskunnan rikkaimpaan kymmenykseen.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Trumpia kannattavat amerikkalaiset haluavat Amerikan taas suureksi eli haluavat paluuta jonnekin iloiselle 1960-luvulle; silloinhan toisen maailmansodan perintönä Usa:n korkein tuloveroaste oli 90 %. En muista, että Trump olisi kampanjassaan luvannut kiristää upporikkaiden verotusta, vaan pikemminkin päin vastoin.

Ylen juttuun varallisuuseroista voi tutustua tästä linkistä: https://yle.fi/a/3-8602895

torstai 26. joulukuuta 2024

Kylmän sodan suomalaisagentit

Mikäli väkivaltaisiin seikkailuelokuviin erikoistunut Renny Harlin sattuu tämän lukemaan, niin saatan hänen tietoonsa, että suomalaisten kaukopartiomiesten kylmän sodan aikaiset vakoilumatkat itärajan taakse olisivat hyvä elokuvan aihe, joka lisäisi entisestään maamme sotilasmainetta maailmalla.

Koska amerikkalaisilla ei ollut vielä 1950-luvun alussa vakoilusatelliitteja eikä edes 25 kilometrin korkeudessa lentäviä U2-vakoilukoneita ja kun kaiken lisäksi huippuunsa koulutetut salaiset agentit, jotka pudotettiin laskuvarjolla Neuvostoliittoon, tapettiin siellä nopeasti, alkoivat amerikkalaiset värväämään suomalaisia entisiä kaukopartiomiehiä palvelukseensa ja lähetti heitä vakoilemaan punaisen hämärän maata. Suomalaisille maksettiin miljoona silloista markkaa reissulta, joka kuulostaa paljolta, mutta nykyrahassa summa on kuitenkin vain vajaat 20.000 euroa.

Erityisen elokuvauksellinen suomalaisagenttien vakoilumatka tehtiin vuonna 1954, jolloin Arvo Juvonen ja Viljo Suikkanen lensivät kaasupallolla Jäämereltä Neuvostoliittoon Petsamon lähelle tutkimaan siellä sijainnutta lentokenttää. Takasin he tosin joutuivat palaamaan henkensä kaupalla juoksemalla.

En tiedä oliko tuo ainut kaasupallolla tehty matka, koska noista kylmän sodan vakoilumatkoista ei ole paljoa sattuneesta syystä kerrottu jälkeen päin. Ainakin Naton agenteiksi koulutettu vieremäläinen pienviljelijä Lauri Solehmainen perusteli myöhemmin vaikenemistaan sillä, että ”näessä firmoessa suattaa henki lähtee nopeesti”.

Kaasupallolla tehdystä vakoilumatkasta kertoi ensimmäisenä Esa Anttala kirjassaan Yli rautaesiripun vuonna 1977 ja pian sen jälkeen hän yllättäen kuoli. Sosiaalisessa mediassa spekuloidaan vieläkin siitä, oliko kyseessä sittenkään sairauskohtaus, kuten julkisuudessa on kerrottu. Myös kaukopartiomies Onni Saukkonen kuoli 13.9.1953 epäselväksi jääneessä yliajossa Kajaanin maalaiskunnassa eikä sitäkään tapausta pidetä pelkkänä onnettomuutena.

Yle Areenasta löytyy juttu suomalaisagenttien kaasupalloretkestä: https://yle.fi/a/74-20109494

keskiviikko 25. joulukuuta 2024

Sisu

Joulurauhaan vähemmän sopivasti esitettiin aattoiltana MTV:llä kotimainen elokuva Sisu, joka on lievästikin sanottuna hyvin toiminnallinen filmi, jossa kullankaivaja Aatami Korpi taistelee menestyksellä natsiarmeijaa vastaan. Sisun päätyttyä jäinkin miettimään, että ilmeisesti kysymys oli pelkästä sattumasta, ettei Aatami Korpi yksin voittanut toista maailmansotaa.

Sisu on niitä harvoja suomalaisia filmejä, joka tuottanut voittoa ja varsinkin Amerikassa siitä tykättiin. Sen ensi-iltana elokuvaa esitettiin Yhdysvalloissa yhteensä peräti 1 006 elokuvateatterissa, joka lienee Suomen ennätys alallaan.

Vielä enemmän Sisulle olisi tullut Amerikassa arvostusta, mikäli sen markkinoinnissa olisi korostettu, että myös Rambo oli suomalaistaustainen taistelija Aatami Korven tapaan. Kuten aiemmin olen jo kertonut, niin Rambon suvun esi-isä oli 1690-luvulla Amerikkaan rantautunut Rampa-niminen savolaismies. En ole Rambo-elokuvaa nähnyt, mutta epäilen, että väkivaltaisuudessaan se on vain verryttelyä Sisuun verrattuna.

Mielenkiinnolla jään odottamaan rautjärveläisestä Simo Häyhästä kertovan elokuvan valmistumista. Luulen, että sen jälkeen suomalaisten maine Amerikassa vain kasvaa, sillä Rambon ja Aatami Korven touhut olivat vain amatöörimäistä puuhastelua Simo Häyhän toiminnan rinnalla. Häyhähän surmasi virallisten tilastojen mukaan talvisodan aikana 543 puna-armeijalaista eikä tilastoissa ole edes huomioitu Häyhän tekemiä haavakkoja.

Yleensä kansainvälisissä tutkimuksissa suomalaiset ovat ykkösiä kaikessa, mutta löysin kuitenkin amerikkalaisten sotatieteilijöiden tutkimuksen, jonka mukaan suomalaiset ovat sotilaskansana vasta toisena sioux-intiaanien jälkeen. Ehkäpä Häyhä-elokuva nostaa suomalaiset tämänkin tilaston kärkeen.

Sisu-elokuvasta lisätietoa tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sisu_(elokuva)

tiistai 24. joulukuuta 2024

Joulurauha

Koska joulu on rauhan juhla, niin pikkuisen korvaani aina särähtää, kun Suomen Turussa joulurauhan julistus -tapahtuma päätetään verihurmaiseen Porilaisten marssiin, jonka sanoma on, että jos joku tänne Suomeen isiemme maahan yrittää tulla, niin turpaan tulee, että tukka lähtee.

Toisaalta nykyiseen maailmantilanteeseen Porilaisten marssi jossain määrin sopii, koska naapurinamme on hyvin sotaisa ja aggressiivinen valtio. Nimittäin länsinaapurimme Ruotsi on melkein koko tunnetun historiansa ajan sotinut raivoisasti muita kansoja vastaan – tosin viimeiset pari sataa vuotta on ollut vähän rauhallisempaa aikaa naapurimme sotahistoriassa.

Yritin internetistä laskea, montako sotaa Ruotsin on tunnetun historiansa aikana käynyt, mutta sormet ja varpaat eivät riittäneet ja sekosin laskuissani noin 100 sodan kohdalla. Useimmat sotansa Ruotsi on käynyt verivihollisensa Tanskan kanssa, mutta kyllä sotaisat länsinaapurimme ovat mellastaneet hirmuisesti myös Puolassa ja Saksassa.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että vaikka Suomella on itäisen naapurinsa Venäjän kanssa 1343 kilometriä yhteistä rajaa ja vaikka maiden yhteiskuntajärjestelmät eroavat suuresti toisistaan, niin Suomen ja Venäjän valtiot eivät ole koskaan olleet sodassa keskenään. Siinä asiassa monilla maapallon valtioilla olisi oppimista Suomesta ja Venäjästä.

Alussa mainitsemani Porilaisten marssi on verihurmainen musiikkiesitys, mutta ei se verihurmaisuudessaan kuitenkaan pärjää Ruotsin kansallisrunoilijan Viktor Rydbergin kynästä lähteneelle Ateenalaisten laululle, jossa korostetaan, miten kaunista nuorukaisen on kuolla joukkonsa eessä.

Luulen kuitenkin, että yli 200 rauhan vuotta ovat saaneet ruotsalaiset muuttumaan niin, ettei maassa enää Ateenalaisten laulua harrasteta. Muutenkin ennen niin väkivaltaan taipuvaiset ruotsalaiset ovat rauhoittuneet siinä määrin, että kun israelilainen sotilaspsykologi kävi tutkimassa Ruotsin asevelvollisia, niin hän päätyi siihen lopputulemaan, että näiltä puuttuu täysin sodankäynnissä tarvittava aggressiivisuus.

Lopuksi täytyy todeta, että Ateenalaisten laulun sanoittaja Viktor Rydberg ilmeisesti rauhoittui myöhemmin, koska hän on sepittänyt runon Tonttu. Se on sävelletty ja minusta se on joululauluista levollisin ja kaunein. Rydbergin tontut eivät liity vain jouluun, vaan he ovat olennainen osa yhteiskuntaa muinakin aikoina valvoessaan sitä, että ihmiset voivat nukkua kaikessa rauhassa.

Hiljennymme viettämään joulua kuuntelemalla Viktor Rydebergin Tonttua https://www.youtube.com/watch?v=7VDckHzvlaE.

maanantai 23. joulukuuta 2024

Kekkonen ja Putin

Sen lisäksi, että tekoäly on uhka, on se myös mahdollisuus. Itse olen pelännyt, että Trump on vain Putinin apupoika, koska venäläisillä on ilmeisesti epäsiveellisiä videotallenteita Trumpista, joilla tätä on pystytty kiristämään. Mutta tekoäly mahdollistaa nykyään jo sen, että Trump pystyy väittämään kyseisten häntä esittävien epäsiveellisten videotallenteiden olevan vain tekoälyllä luotuja väärennöksiä, joten voi olla, ettei hän olekaan enää Putinin apupoika ja hän lupauksensa mukaisesti lopettaa Ukrainan sodan.

Edellä kerrotun ymmärsin, kun törmäsin juuri tekoälyllä luotuun tallenteeseen, jossa presidentti Kekkonen haastattelee presidentti Putinia hyvin uskottavan oloisesti. Tallenne on suomenkielinen, joka johtunee siitä, että Putinin sekä isän että äidin suku ovat Tverin Karjalasta. Muistanpa, että kun Putin nousi Venäjän johtoon, maamme mediassa kerrottiin, että hänen mummonsa olisi vielä pagissut karjalan kieltä.

Venäjän historian kirjoitus ei näytä myöntävän, että maan suurin sankari Putin olisi karjalaisia, mutta ei Venäjän historian kirjoitus myönnä sitäkään, että maan historian toiseksi suurin sankari generalissimus Aleksandr Suvorov, jonka joukot marssivat aikoinaan Alppien yli Italiaan, oli syntynyt Laatokan rannalla ja oli alun perin sukunimeltään Syvälahti. Savon Sanomissa oli siis aikoinaan virhe, kun lehti väitti Suvorovin olleen alun perin Suhosia. Sen sijaan Savon Sanomien tieto siitä, että Putin on alun perin Pulkkisia, pitänee paikkansa.

Kekkosen ja Putinin tapaamisen voi katsoa tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=kekkonen+talk+show#fpstate=ive&vld=cid:0a4bc316,vid:oKhnCoxAEOY,st:0

sunnuntai 22. joulukuuta 2024

Viron villit vuodet

Huikea jännitysnäytelmä oli Viron uusi itsenäistyminen vuonna 1991, mikäli on yhtään uskominen TV 1:llä juuri uusintana näytettyä dokumenttia Rodeo – Viron villit vuodet. Ja varsinkin operaatio ”Jätepaperi”, jonka operaation avulla vaihdettiin Viron pankkiholveissa lojuneet itsenäistymisen vuoksi hyödyttömiksi muuttumassa olleet 70 tonnia ruplan seteleitä dollareiksi, olisi hyvä jännityselokuvan aihe.

Venäjä oli kyllä ystävällisesti luvannut lunastaa Virolta nämä ruplat, mutta jostain syystä, jota syytä voi vain arvailla, vaihto viivästyi ja viivästyi ja samaan aikaan inflaatio söi vauhdilla ruplien arvoa. Niinpä pääministeri Mart Laar kavereineen järjesti asian niin, että myi neljä lentokonelastillista ruplia Venäjän vastaista sotaa käyvälle Tsetsenialle.

Mart Laarin mukaan tuo operaatio pelasti Viron nälkätalvelta, sillä valtio oli varaton eikä rahaa edes eläkkeiden maksuun olisi ollut. Operaatio ”Jätepaperi” kuulostaa hyvältä ja isänmaalliselta sankariteolta.

Ilmeeni saa mietteliääksi kuitenkin se, että kaivoin internetistä tiedon, jonka mukaan 70 tonnista ruplan seteleitä saatiin Viron valtionkassaan vain vajaat kaksi miljoonaa taalaa. Itse laskeskelin päässäni, että esimerkiksi 70 tonnia sekalaisia euron seteleitä on arvoltaan miljardeja euroja. Niinpä ilkeässä mielessäni ajattelen, että joku taho saattoi operaatiossa ”Jätepaperi” huijata.

Kuitenkin tuo kaksi miljoonaa taalaa oli summa, jolla pystyttiin kattamaan peräti 10 % Viron valtion vuosibudjetista. Silloin eteläinen veljeskansamme oli köyhää; nythän Viro on hyvää vauhtia tavoittamassa Suomen hyvinvoinnin tasossa. Suomi on tällä hetkellä kansojen hyvinvointia mittaavassa HDI-tilastossa sijalla 21 ja Viro sijalla 29.

Mielenkiintoinen asia on se, että tällä hetkellä Viron bkt/asukas on lähes kaksinkertainen Latviaan verrattuna ja kolminkertainen Liettuaan verrattuna, vaikka vuonna 1991 elintaso oli uskoakseni Baltian maissa samalla tasolla.

Lopuksi täytyy kertoa se, että ”Jätepaperi”-operaatio aiheutti myöhemmin pääministeri Mart Laarille poliittisia ongelmia, koska hän oli julkisesti valehdellut, että ruplat lojuvat edelleenkin pankkien holveissa. Valahtelunsa Laar perusteli sillä, että jos hän olisi myöntänyt ruplien toimittamisen Venäjää vastaan sotivalle Tsetsenialle, venäläisjoukot eivät olisi suostuneet poistumaan Virosta.

Dokumentin Viron villeistä vuosista voi joulunpyhien ratoksi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-4110503

lauantai 21. joulukuuta 2024

Tokoi ja halko

Oskari Tokoin nuoruudessa nuoriso harrasti Länsi-Suomessa ja varsinkin Pohjanmaalla kylätappeluja; nykyäänhän nuoriso on veltostunut ja surffailee pelkästään netissä. Itä-Suomessa, jossa kylien välimatkat ovat kohtuuttoman pitkiä, kylätappeluperinnettä ei ole ollut.

Eräs kylätappelu aiheutti sen, että Oskari Tokoista tuli myöhemmin pääministeri. Hän nimittäin sai kylätappelussa vastustajakseen itseään selvästi vahvemman tyypin eikä hänen auttanut muu kuin noutaa halkopinosta ilmeisesti pikaistuksissaan astalo, jolla hän kumautti ahdistelijaansa päin otsikkoa sillä seurauksella, että tältä melkein pakeni henki ruumiista.

Tapauksen jälkeen Tokoi muutti Amerikkaan ja omaksui siellä monen muun suomalaisen tapaan sosialismin. Niin yllättävää kuin se onkin, niin sosialismi tuotiin Suomeen Amerikasta.

Tokoi tienasi Amerikan kaivoksissa sen verran hyvin, että palattuaan takaisin Kannukseen, hän pystyi hankkimaan oman kaupan ja polkupyörän. Itse hän myöhemmin kertoi, että hänet valittiin eduskuntaan nimenomaan sen vuoksi, että hänellä oli kauppa ja polkupyörä.

Sisällissodan jälkeen Tokoi joutui toistamiseen pakenemaan Amerikkaan, mutta kuitenkin hän pystyi vierailemaan Suomessa toisen maailmansodan jälkeen, jolloin häntä kohdeltiin meillä kunnioittavasti, koska hän oli sodan aikana organisoinut Amerikan apua Suomeen.

Sikäli yllättävää, että Tokoi kertoi sodan jälkeen tavanneensa Helsingissä vuonna 1949 jäppiläläistaustaisen sisällissodan aikaisen pyövelin Sulo Nykäsen, joka virallisen historiankirjoituksen mukaan sai Tallinnassa KGB:n kellarissa luodin niskaansa heti sen jälkeen, kun Viro oli liitetty vuonna 1940 neuvostokansojen suureen perheeseen. Olisiko niin, että Nykänen säilytti henkensä ryhtymällä Neuvostoliiton kaksoisagentiksi?

Ilmeisesti Tokoi ja Nykänen tunsivat toisensa siltä ajalta kun molemmat sotivat sisällissodan jälkeen Muurmannin suunnalla ensimmäisen maailmasodan jälkimainingeissa, vaikkakin he sotivat eri puolilla. Nykänen kuului niihin pieniin harmaisiin tunnuksettomiin miehiin, jotka eivät olleet Suomen valtion joukkoja, vaikkakin sotivat Venäjää ja muita liittoutuneita vastaan, kun taas Tokoi oli Englannin joukoissa.

Niin yllättävää kuin se onkin, niin englantilaiset perustivat itärajan taakse paenneista punaisista legioonan sotimaan Saksaa ja sen liittolaisia vastaan. Suomalaispunikit muodostivat tavallaan Hänen Majesteettinsa punakaartin, koska olivat Englannin kuninkaan joukkoja. Ehkä Oskari Tokoi ja Sulo Nykänen, jotka olivat porukoidensa johtomiehiä, tapasivat toisensa vaikkapa Muurmanskissa jossain rauhanneuvotteluissa ja siksi tunsivat toisensa vielä 30 vuotta myöhemmin.

Entisen pääministerin vierailu Suomessa vuonna 1949 oli huomattava mediatapahtuma: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/09/02/oskari-tokoi-kuolemantuomion-saanut-paaministeri

perjantai 20. joulukuuta 2024

John Hanson

Eilen mainittu Esko Aho toimi nuoruudessaan ennen kansanedustajaksi siirtymistään Kannuksen elinkeinoasiamiehenä, mutta vaikka Kannuksen kunta on pieni ja vähämaineinen, niin se on tuottanut toisenkin pääministerin eli maailman ensimmäisen sosialistisen pääministerin Oskari Tokoi.

Sisällissodan jälkeen hän sen jälkeen, kun oli saanut kuolemantuomion sekä valkoisilta että punaisilta, hän pakeni Amerikkaan. Suurella mielenkiinnolla luin aikoinaan hänen muistelmiaan tapahtumarikkaasta elämästään ja teosta Amerikan suomalaisista silmäillessäni opin sen, että Usa:n ensimmäinen presidentti ei ollutkaan Georg Washington, vaan jo itsenäisyyssodan aikana maalla oli presidentti, joka yleisesti tunnetaan nimellä John Hanson.

Tokoin mukaan hän kuitenkin oli todellisuudessa oli jotain muuta kuin Hansonien sukua. Tähän lopputulemaan oli Oskari Tokoi tutkimuksissaan päätynyt. Nimittäin Hanson sukunimen hänelle antoi Ruotsi, mutta todellisuudessa hän oli suomalaista sukua. Hansonin esi-isät saapuivat Amerikkaan Mercurius-laivalla, jonka matkustajina oli noin 100 suomalaista ja muutama hassu ruotsalainen.

Todennäköisyys on suuri, että tuleva presidentti oli Suomesta ja nimenomaan Savosta, josta suuri osa Ruotsin siirtokunnan asuttajista oli kotoisin. Todennäköisyys on myös suuri sille, että presidentti on Savon Sikasia, koska nimenomaan Savon Sikaset menestyivät hyvin Uudella mantereella; jopa niin hyvin, että vieläkin Amerikassa vaikuttaa mahtava intiaanisuku sukunimeltään Sikanen.

Savolaiset tulivat inkkareiden kanssa hyvin juttuun, koska molemmat eränkävijäkansat istuvat kököttämällä, jota istumatyyliä maailmalla kutsutaan harhaanjohtavasti slaavikyykyksi ja molemmat kansat ovat innokkaita saunojia. Intiaanit tosin puhuvat hikimajoista eivätkä saunoista. Kummatkin kansat ovat lisäksi persoja viinalle.

Tuo ensimmäisen presidentin amerikkalaistyylinen etunimi John viittaa vahvasti siihen, että kotioloissa häntä kutsuttiin suomalaisittain Jussiksi. Näin ollen eittämättömän todennäköistä on, että Usa:n ensimmäinen presidentti tunnettiin kavereiden kesken Sikas-Jussina.

Sikasten lisäksi rapakon taakse muutti 1600-luvulla muitakin savolaisia. Esimerkiksi Rautalammilla väitetään, että Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja perustettaessa ratkaisevan äänen antoi John Morton, joka Rautalammilla tunnettiin paremmin Marttis-Jussina.

Yksi ensimmäisistä Usa:n Delawareen muuttaneista meikäläisistä otti sukunimekseen Rambo, vaikka kotipuolessa hän luultavasti käytti sukunimeä Rampa. Nykyään Rambo tunnetaan rapakon takana hyvänä omenamerkkinä, mutta on Rambon suku hankkinut maailmalla muutenkin mainetta. Epäilen Rambon sukujuurien olevan jossain Ylä-Savon suunnalla, koska Savon Sanomien väkivaltauutisia lukiessa vähän väliä törmää siihen, että jossain Iisalmen puolessa asustaa Rambon kaltaisia hurjia miehenpuolia, jotka puukottelevat toisiaan ryyppyporukoissa.

Monta kertaa hyvä tarina näyttää olevan ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kaikki amerikkalaiset eivät näytä olevan sitä mieltä, että maan ensimmäinen presidentti John Hanson olisi savolainen tai edes ruotsalainen, kuten tämä ulkomaankielinen Wikipedian juttu osoittaa: https://en.wikipedia.org/wiki/John_Hanson

torstai 19. joulukuuta 2024

Apple – melkein suomalainen firma

Esko Ahon juuri ilmestynyt Hetki lyö-kirja kertoi minulle, että maailmaa hallitseva Apple on melkein suomalainen firma. Nimittäin tunnettujen perustajaisien Steve Jobsin ja Steve Wozniakin lisäksi yhtiötä oli perustamassa myös Mike Markkula, jonka isoisä oli syntynyt Sievissä ja isoäiti Oulaisissa.

Ahon kirjan mukaan Mike Markkula sijoitti Appleen 250.000 dollaria ja sai vastineeksi kolmanneksen yhtiön omistuksesta. Hänestä tuli joksikin aikaa Applen toimitusjohtaja ja sen jälkeen pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja.

Ilmeisesti Mike Markkula on taustaltaan vakavamielinen pohjalainen ja ehkäpä pohjalaisten insinöörien tapaan lestadiolaisuuteen kallellaan, koska kun hän ensimmäisen kerran vieraili Applen verstaalla Steve Jobsin autotallissa ja nähtyään Jobsin ja Wozniakin epämääräiset habitukset, hänen ensimmäinen reaktionsa oli, että nuoret yrittäjät tarvitsisivat lähinnä parturia. Mielipide heistä kuitenkin muuttui, kun Markkula pääsi tutustumaan itse tuotteeseen.

Lisää Mike Markkulasta tässä: https://yle.fi/a/3-9039242

keskiviikko 18. joulukuuta 2024

Paha poliisi

Toivottavasti Aku Louhimies, tai joku muu sellainen taitava elokuvaohjaaja, lukee tämän, koska minulla on idea. Nimittäin karkean arvioni mukaan Ruotsi saa tuottamistaan rikoselokuvista ainakin saman verran vientituloja, kuin mitä Suomi saa puunjalostustuotteita viemällä.

Uskon, että jos meillä tehtäisiin Kummisetä-elokuvan tyyliin filmi tapaus Aarniosta, eli siitä, miten huumepoliisipäällikkö alkaa pyörittämään huumebisnestä, niin muu maailma olisi ällikällä ja väittäisi, ettei tuollaista tapahdu todellisuudessa. Mutta kyllä vain meillä Suomessa eittämättä sellaista tapahtuu.

Aarnio-elokuvaa suunniteltaessa kannattaa lukea Jeanette Björkqvistin kirja Mibi – Paha poliisi, joka kertoo Mikael ”Mibi” Runebergin elämästä ja teoista vaikuttavalla tavalla. Virkansa menettänyt Jari Aarnion apulaisena tuomittu Mikael Runeberg oli nuorempana todella paha poliisi. Jo hänen isänsä oli poliisi, joka ei ilmeisesti ollut pahan poliisin maineessa, koska oli Porvoossa erittäin pidetty demareiden kaupunginvaltuutettu. Kuitenkin hän kotioloissa pieksi poikaansa Mikaelia niin armotta, että pojasta varttui mitään pelkäämätön paha poliisi.

Ilmeisesti Mikaelin isä oli hyvin pidetty jopa alamaailman keskuudessa, koska hän pyysi erästä maamme johtavaa roistoa, joka oli kova urheilumies, toimimaan poikansa pyöräilyvalmentajana, johon tämä ammatti- ja taparikollinen suostuikin mielellään. Tosin huippupyöräilijää Mikaelista ei tullut, koska parhaat pyöräilijät ovat pieniä kuivankälppeitä miehiä; Mikael sen sijaan kasvoi kaksimetriseksi ja painoi poliisina ns. parhaassa ajolihassa ollessaan 145 kilogrammaa.

Aarnio-elokuvaan kannattaa sisällyttää myös vuosisadan rakkaustarina. Mikael Runeberg halusi operoida poliisin tehtävissään yksin, koska hän ei ilmeisesti katsonut työparia tarvitsevansa, koska hänellä oli autossaan työturvallisuusvälineenä pesäpallomaila, mutta niin vain hänen työparikseen määrättiin nuori naispoliisi, jonka yksinhuoltajaäiti oli aikoinaan pyörinyt Savon huumepiireissä. Mikael inhosi uutta työpariaan vilpittömästi siihen asti, kunnes hän huomasi rakastuneensa tähän intohimoisesti. Siitä sitten kehkeytyi todella tragedia, jonka seurauksena entinen paha poliisi toimii nykyään lempeänä sairaanhoitajana vanhuksille.

Tämä Perjantai-ohjelma todistaa, että entinen paha poliisi Runeberg osaa nykyään puhua kuin itse Runeberg: https://areena.yle.fi/1-67443528

tiistai 17. joulukuuta 2024

Tuleva Nobelin rauhanpalkinnon saaja

Olen sitä mieltä, että seuraava Nobelin rauhanpalkinto tulee antaa valkovenäläiselle reservin everstiluutnantti Valery Sakhashchikille, joka teki vajaat kolme vuotta sitten elämänsä ensimmäisen videopostauksen ja osoitti sanansa Valko-Venäjän armeijan sotilaille, jotka olivat hyökkäysvalmiudessa Ukrainan rajalla.

Helsingin Sanomissa julkaistu Sakhashchik viesti oli selvä: ”Älkää lähtekö sotimaan Ukrainaan. Teitä on huijattu. Ette ole tervetulleita vapauttajia. Ette saa kunniaa. Saatte häpeää, nöyryytystä, verta ja kuolemaa.

Tehkää, mitä todellisen miehen pitää tehdä. Tehkää oikea päätös. Osoittakaa siviilirohkeutta. Älkää lähettäkö poikia teurastettavaksi. Joskus suurinta urheutta on sanoa: Ei.”

Paljon mahdollista, että reservin everstiluutnantti Sakhashchikin viesti aiheutti sen, ettei Valko-Venäjä tule hyökkäämään Ukrainaan ja että sen seurauksena maailmansodalta vältytään ehkä tällä kertaa.

Jotenkin minusta vaikuttaa siltä, että Valko-Venäjän diktaattori, joka on muistaakseni nimeltään Likasankko, on valmistautumassa Putinin tappioon eivätkä esimerkiksi ohjukset ja dronet enää lentele Valko-Venäjältä Ukrainaan, vaan pikeminkin Ukrainan häiritsemän Venäjän dronet putoilevat väärän valtion puolelle.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, ettei Sakhashchik ole mikään raukka ja pelkuri, vaan upseerin työlleen täysin omistautunut sotilas. Helsingin Sanomien kuukausiliitteen 4/2022 sivulla 12 kerrotaan, että hän juoksi vuosien ajan joka aamu 12 kilometriä täysissä varusteissa, jonka jälkeen hän virkistäytyi uimalla kylmässä vedessä.

Karskin oloista everstiluutnanttia voi kuunnella tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=baHhCgbKMrw