6.9.2025-9.10.2025

torstai 9. lokakuuta 2025
Miksi Irlanti on niin rikas

Eilen kirjallisuuspiirimme keskusteli irlantilaisen Colm Toibinin kirjasta Äitejä ja poikia ja samalla puhuimme vähän myös Irlannista. Muistanpa, miten lapsuudessani peloteltiin, että Suomestakin on, ellei kansa vähän asetu, tulossa samanlainen takapajula kuin Irlannista, Espanjasta ja Portugalista. Nyt reilut 50 vuotta myöhemmin moni suomalainen toivoo, että Suomesta tulisi samanlainen maa kuin Irlanti.

Irlanti on nimittäin tullut yhdeksi Euroopan rikkaimmista maista, ellei peräti rikkain, koska sen ostovoimatarkastettu bkt/as on nykyään 126 905 dollaria, kun se öljyrikkaana pidetyssä Norjassa on 114 899 dollaria. Suomen ostovoimakorjattu taloudellinen taso on korkea ja selvästi EU:n keskiarvon yläpuolella, kun se on 62 070 taalaa mutta se jää jälkeen muiden Pohjoismaiden tasosta, sillä Ruotsissakin se on 69680 dollaria..

Kysyin tekoäly Geminiltä selitystä Irlannin menestykseen ja se vastasi ystävällisesti kahdessa sekunnissa seuraavaa, joka ei tietenkään ole lopullinen totuus asiasta:

”Irlannin ostovoimakorjattu bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden on tilastoissa erittäin korkea, usein jopa öljyvaltio Norjaa korkeampi, joka on perinteisesti maailman rikkaimpia maita. Tämä johtuu kuitenkin merkittävästä tilastollisesta ilmiöstä, jota kutsutaan ”Kelttiläisen Tiikerin” BKT-ongelmaksi:

Multikansallisten Yhtiöiden Rooli (Siirtohinnoittelu): Irlannin BKT-luku on voimakkaasti yliarvostettu johtuen monikansallisten yhtiöiden sisäisistä taloustoimista, erityisesti ns. siirtohinnoittelusta ja immateriaalioikeuksien (IP) siirroista Irlannin tytäryhtiöihin veroetujen vuoksi. Vaikka voitot näkyvät Irlannin BKT:ssä, ne eivät jää maahan palkkojen tai investointien kautta samassa suhteessa, vaan virtaavat ulkomaille emoyhtiöille.

Bruttokansantulo (BKTL) Kertoo Enemmän: Tämän vääristymän vuoksi ekonomistit suosivat usein Irlannin kohdalla Bruttokansantuloa (BKTL) asukasta kohden tai mukautettua BKT:tä (Modified GNI, GNI*), jotka poistavat suuren osan näistä monikansallisten yhtiöiden ulosvirtaavista tuloista. Nämä luvut antavat paremman kuvan irlantilaisten kotitalouksien todellisesta ostovoimasta ja maan kansallisesta vaurastumisesta.

Yhteenvetona: Vaikka Irlanti on epäilemättä vauras ja menestynyt maa, sen erittäin korkea BKT/asukas -luku on osittain tilastollinen harha. Norjan talous taas on perinteisesti erittäin vahva korkeiden öljytulojen ja Norjan valtion eläkerahaston (tunnetaan nimellä ”öljynrahasto”) ansiosta, joka on maailman suurin valtion sijoitusrahasto. Norjalaisten keskimääräinen elintaso ja varallisuus ovat monien mittareiden mukaan yhä maailman kärkijoukossa.”

Muuten tuo kirja Äitejä ja poikia kannattaa lukea, ellei keksi parempaa tekemistä: https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/aiteja-ja-poikia/

PUNAINEN LEHMÄ 8.10.2025
Vanhassa testamentissa ja uskoakseni siten myös juutalaisten Toorassa ennustetaan, että kun jossakin syntyy täydellisen punainen lehmä, joka uhrataan eli tapetaan tiettyjä tarkkoja rituaaleja noudattaen ja sen jälkeen rakennetaan Jerusalemin kolmas temppeli islamin uskoisten Kalliomoskeijan tilalle, niin sitten kohtuuttoman pitkän odotuksen jälkeen saapuu messias, joka panee maailman asiat vihdoinkin kuntoon.

Epäilen, että mikäli yhtään tunnen Trumpin persoonaa, niin kohta hän ilmoittaa olevansa tuo kaivattu messias, kunhan vain jostain sitten vielä löytyy se tarvittava punainen hieho, jossa tosin hyväksytään uskonoppineiden tulkinnasta riippuen 1-3 muun väristäkin karvaa. Nähtäväksi sitten jää, paneeko messias Trump maailman asiat kuntoon.

Nähtäväksi myös jää, miten maailman 1,9 miljardia islaminuskoista reagoi siihen, että heidän kolmanneksi pyhin paikkansa muutetaan vääräuskoisten temppeliksi. Kristittyjä on tosin peräti 2,6 miljardia, joten määrällisesti he ovat vahvoilla, mutta voimasuhteita tasoittaa se, että islaminuskoisten usko on vahvempi. Islaminuskoiset nuoret miehet ovat esimerkiksi sitä mieltä, että marttyyrikuoleman jälkeen heitä odottaa 70 neitsyttä; tosin eräät tutkijat ovat sitä mieltä, että Koraania on tulkittu väärin ja että marttyyreitä odottaakin paratiisissa vain70 kpl. viinirypäleitä.

Voi olla, että messiaan tulemiseen tarvittava täydellisen punainen hieho voidaan synnyttää nykyisen geenitekniikan avulla, mutta jos niin ei tapahdukaan, niin sitten länsisuomalaisen karjan omistajien tulee tarkistaa vasikkansa, koska ainakin kuvista päätellen länsisuomalainen lehmä voi hyvinkin olla tuo kaivattu punainen hieho.
Länsisuomenkarja – Wikipedia
fi.wikipedia.org
Länsisuomenkarja – Wikipedia
Länsisuomenkarja (LSK) on suomalainen karjarotu, joka kehittyi aikoinaan Länsi- ja Etelä-Suomessa. Se on kolmesta suomalaisista alkuperäisroduista toiseksi yleisin.[1] Länsisuomenkarjaa on Suomessa nykyään noin tuhat yksilöä[2], mutta yleisempiin rotuihin verrattuna varsin harvinainen. Maid…

tiistai 7. lokakuuta 2025
Paha kolminaisuus

Tämänpäiväinen Helsingin Sanomatkin käsittelee ansiokkaassa jutussaan, jonka otsikkona on Paha kolminaisuus, asiaa josta äskettäin kirjoitin, eli että mitä se Jumala oikein lupasikaan 4.000 vuotta sitten karjankasvattaja Abrahamille. Hesarin mukaan hänelle ja hänen jälkeläisilleen luvattiin maa-alue, joka ulottuu Egyptistä Eufrat-virtaan asti. Lupaus on höyli, koska Eufrat on lähes 3.000 kilometriä pitkä joki, joka virtaa Turkin, Irakin ja Syyrian alueella.

Tuosta lupauksesta voisi vetää sen johtopäätöksen, että Gazan tapahtumat ovat vasta urheilukielellä verryttelyä, jos Israel tulkitsee Abrahamille annetun lupauksen tarkoittavan sitä, että luvatun alueen tulisi kuulua juutalaisille. Itse kuitenkin muistuttaisin siitä, että myös arabit ovat Abrahamin jälkeläisiä ja näin ollen ainoastaan Turkille kuuluvat Eufrat-virran alue on vielä väärien ihmisten hallinnassa. Niinpä juutalaisten ja arabien pitäisi yhdistää voimansa Turkkia vastaan, mutta tämä näkemykseni on huonoa huumoria.

Olen viime aikoina tutkinut uskonasioita, koska pelkään, että globalisaation myötä ihmiskunta on ajautumassa uskonsotiin. Niin kummallista kuin se onkin, niin valehtelija, avionrikkoja ja valloitussotia suunnitteleva Trump korostaa uskonnollisuuttaan ja hänen tärkeänä hengellisenä neuvonantajanaan toimii evankelikaalinen pastori Paula White-Cain, jonka teologisen näkemyksen mukaan nyt eletään lopunaikoja, mutta onneksi evankelikaaliset pelastuvat, koska heidät tempaistaan turvaan taivaaseen.

Jostain olen kuitenkin lukenut, että vastoin yleistä käsitystä evankelikaalisten määrä on USA:ssa vähenemässä ja että Amerikassa ihmisistä 37 % olisi ateisteja ja että peräti yli puolet juutalaisista olisi ateisteja. Luulenpa, että noissa luvuissa ateistien, agnostikkojen ja uskonnollisesti järjestäytymättömien määrä on laskettu yhteen. Muistelen, että vajaat 60 vuotta sitten uskontotunnilla opetettiin, että silloin peräti 92 % suomalaisista uskoi Jumalaan.

Mielenkiintoinen oli myös jostain lukemani tieto, että Kiinassa kristittyjen määrä kasvaa vauhdilla ja että piakkoin kiinalaiset ovat maailman kristillisin kansa. Nähtäväksi jää, koska nähdään ensimmäinen kiinalainen paavi.

Ainakin Hesarin tilaajat voivat lukea tämän mielenkiintoisen jutun pahasta kolminaisuudesta: https://www.hs.fi/maailma/art-2000011449633.html

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.45 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 6. lokakuuta 2025
Raamatun raakuudet

Vaikka islamia mielestäni ihan perustellusti pidetään soturiuskontona, niin muistelen jonkun tutkijan kirjoittaneen, että Koraanin suurimmat raakuudet on lainattu Raamatusta. Islamhan onkin sikäli lähellä kristinuskoa, että Koraanissa on paljon samoja tarinoita kuin Raamatun Vanhassa Testamentissa ja islaminuskoiset pitävät Jeesusta tärkeänä profeettana toisin kuin juutalaiset.

Paljon löytyy Raamatun Vanhasta Testamentista, joka on juutalaistenkin pyhäkirja, raakuuksia, jotka muistuttavat Gazan meneillään olevaa kansanmurhaa. Tässä joitakin esimerkkejä asiasta:

2. Moos. 32:27 ”Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.”

5. Moos. 20:16-17 ”Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.”

Jer. 19:9 ”Ja minä panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa …”

Jotkut ovat sitä mieltä, että Vanhassa Testamentissa mainitut amalekilaiset olivat nykyisten palestiinalaisten esi-isiä ja heitä Herra käsittämättömässä viisaudessaan ja armossaan käski juutalaisia kohtelemaan näin:

”Samuel sanoi Saulille: »Herra lähetti minut voitelemaan sinut kansansa Israelin kuninkaaksi. Kuule siis, mitä Herra käskee. Näin on Herra Sebaot puhunut: ’Olen päättänyt rangaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle, kun nämä tulivat Egyptistä. Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.’»”

Sen sijaan midianilaisia juutalaiset kohtelivat lempeämmin, sillä vaikka heidätkin piti alkuperäisen määräyksen mukaan tuhota ihan anhittomiin, niin kuitenkin nuoret neitsyet säästettiin ja siitä tapauksesta Raamattu kertoo seuraavaa:

”14Mooses vihastui sotajoukon johtajiksi määrätyille tuhannen miehen ja sadan miehen päälliköille, kun he palasivat sotaretkeltä, 15.ja sanoi heille: »Oletteko jättäneet henkiin kaikki naiset? 16.Juuri nuo naiset tekivät Bileamin neuvon mukaan ja saivat israelilaiset luopumaan Herrasta ja antautumaan Baal-Peorin palvojiksi. Sen tähden Herran kansaa kohtasi vitsaus. 17.Tappakaa siis lapsista kaikki pojat ja tappakaa myös jokainen nainen, joka on maannut miehen kanssa. 18.Mutta tytöt, jotka eivät ole maanneet miehen kanssa, saatte ottaa itsellenne.”

YK-kenraali Ensio Siilasvuo yritti aikoinaan turhaan saada rauhaa Lähi-Itään ja hänen muistelmiensa mukaan palestiinalaiset ovat lempeää kansaa ja jos jotakuta oikeasti aggressiivista kansaa, kuten suomalaisia tai jugoslaaveja olisi kohdeltu samalla tavalla, olisivat seuraamukset olleet paljon pahemmat.

Ilmeisesti Siilasvuo oli alaistensa arvostama esimies, koska hänen kunniakseen on tehty tämä laulu: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=%c3%a5ttopojat%2c+siilasvuo&mid=F6BEFD89AF68E19944D4F6BEFD89AF68E19944D4&FORM=VIRE
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.11 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 5. lokakuuta 2025
Luvattu maa

Tv:ssä oli uusintana Syytettynä Israel-ohjelma, jossa eräs juutalaisnainen esitteli karttaa alueesta, jonka Jumala hänen tulkintansa mukaan oli muinoin juutalaisille luvannut ja sen kartan perusteella Israelilla on oikeus vielä kovasti laajentaa valtiotaan.

Mutta kohtuuttoman sekavasti Jumala toimi noin 4.000 vuotta sitten, kun hän Abrahamin jälkeläisille lupasi ns. Luvatun maan, mutta jätti maan rajat hyvin epäselviksi lupauksessaan. Asiaa monimutkaistaa vielä sekin, että myös arabit ovat seemiläisen taruston mukaan Abrahamin jälkeläisiä ja muistelen, että tästä uskomuksesta sekä Raamattu että Koraani ovat yksimielisiä.

Israelin rajakysymystä hankaloittaa vielä sekin, että noin 3.000 vuotta sitten elänyt populistinen kansanjohtaja Mooses sai kertomansa mukaan Jumalalta, joka ilmestyi Mooseksen kertoman mukaan hänelle palavan pensaan muodossa, lupauksen ns. Luvatun maan kuulumisesta vain juutalaisille. Epäilen vahvasti, ettei Mooseksen todistus hänen näkemästään palavasta pensaasta menisi läpi ainakaan kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Helsingin käräjäoikeudella ei tässäkään asiassa olisi toimivaltaa.

Alla olevasta linkistä voi katsoa Syytettynä Israel-ohjelman, joka on uusinta vuoden 2025 tammikuulta. Itse olen pitänyt Israelia länsimaisena oikeusvaltiona ja niinpä minua hätkäytti tieto, että jossain kuulustelukeskuksessa oli siihen mennessä jo 43 kuulusteltavaa kuollut.

https://areena.yle.fi/1-72854239
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.38 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 4. lokakuuta 2025
Jälkiviisaat

Perjantaisin Ylen Aamu-tv:n Jälkiviisaiden keskusteluosuus on suosikki ohjelmani, koska siinä yleensä leppoisaan sävyyn pohditaan maailman tapahtumia. Viimeisin jälkiviisaiden jutustelu ei sujunut leppoisissa tunnelmissa, vaan keskustelu Gazan tilanteesta äityi Jan Erolan ja Janne Saarikiven välillä niin kiivaaksi sanailuksi, että ohjelman uusintalähetyksestä tämä osuus oli ohjelmasta poistettu.

Saarikiven ja Erolan kiihtyminen on täysin ymmärrettävää, koska molemmat olivat täysin oikeassa. Erolan mukaan Hamas on hirvittävä terroristijärjestö, kuten se onkin ja Saarikiven mukaan palestiinalaiset, jotka ovat alueen alkuperäisväestöä, ovat kokeneet historiassa hirvittävän vääryyden, joka vääryys synnyttää terroristihirviöitä ja tämäkin näkemys on täysin oikea.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että juutalaisten diaspora käynnistyi vuonna 135, jolloin roomalaiset kielsivät kapinoivia juutalaisia asumasta Jerusalemissa tai sen läheisyydessä. 1400-1500-luvuilla palasi vähäinen määrä juutalaisia ns. Pyhään maahan paetessaan Euroopan vainoja. 1800-luvun lopulla muutto jatkui ja vuonna 1917 alueella asui 670 000 arabia ja 55 000 juutalaista, joista suurin osa oli muuttanut edellisten vuosikymmenien aikana. 1920 muutto kiihtyi ja se synnytti alkuperäisväestössä
ymmärrettävästi voimakasta vastustusta.

1947 juutalaisten kansanmurhasta kauhistunut Länsimaiden hallitsema YK päätti maksattaa Euroopassa
tapahtuneiden hirveyksien laskun palestiinalaisilla ja ehdotti Palestiinan jakamista siten, että arabien alue olisi käsittänyt suunnilleen nykyiset miehitetyt eli huonoimmat alueet ja Israel olisi saanut 56 % alueesta, vaikka alueen väestöstä oli juutalaisia vain 33 %. Kummallista oli sekin, että ehdotetun Israelin puoliskossa olisi ollut arabienemmistö.

1948 Israel julistautui yksipuolisesti itsenäiseksi, jolloin kaikki ympärillä olleet arabimaat hyökkäsivät sen kimppuun, mutta lyötiin verissä päin takaisin. Yllättävä tieto on, että Israelin suurelta osin Neuvostoliiton aseistama armeija oli yhdistynyttä arabiarmeijaa suurempi. Suurin osa Israelin alueella asuneista arabeista eli 700 000 – 800 000 pakeni tai pakotettiin lähtemään kodeistaan. Tapahtui samanlainen etninen puhdistus kuten myöhemmin Balkanin alueella.

Tällä hetkellä Israelin alueella asuu pari miljoonaa palestiinalaista, miehitetyillä alueilla nelisen miljoonaa, Jordaniassa 2,3 miljoonaa, Syyriassa on lähes 600 000 ja Libanonissa melkein 500 000. Varsinkin pitkälle koulutetut kristityt palestiinalaiset, joita on nykyään noin 140.000, ovat muuttaneen myös muualle maailmaan ja niinpä esimerkiksi Chilessä asuu lähes 200.000 palestiinalaista.

Sensuroidun Jälkiviisaat-ohjelman näkee kokonaisuudessaan tästä: https://areena.yle.fi/1-1479835
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.51 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 3. lokakuuta 2025
Terroristivaltio Suomi

Niinhän siinä sitten kävi, että Suomen valtio määrättiin Helsingin käräjäoikeudessa maksamaan 200.000 euron korvaukset tankkilaiva Eagle S:n miehistölle, kun aluksen kaapelien ja johtojen katkomisoperaatio väkivalloin keskeytettiin viime talvena. Käräjäoikeus perusteli asian sillä, ettei sillä ollut toimivaltaa käsitellä koko asiaa.

Oletan, että tapauksen käsittely jatkuu Helsingin käräjäoikeudessa siltä pohjalta, että Eagle S:n varustamo tulee vaatimaan Suomen valtiolle rangaistusta merirosvoudesta ja terrorismista sekä korvauksia asian johdosta liiketoiminnassaan kärsimistään menetyksistä, ja oletan, että siinä jutussa Helsingin käräjäoikeus katsoo olevansa toimivaltainen. Eli pitkät vankilatuomiot ja vahingonkorvaukset uhkaavat maamme viranomaisia, jotka väkivalloin valtasivat kaapeleita ja johtoja katkoneen laivan, joka oli aiheuttamassa satojen miljoonien eurojen vahingot Euroopalle.

Asian johdosta tulee taas mieleeni, että tyrannia on ihmiskunnan vanhin, tehokkain ja ketterin hallintojärjestelmä, joka näyttää olevan voittamassa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota edustavan hallintojärjestelmän, jollaisesta nykyään Trumpin valtaan astumisen jälkeen, pystyy nauttimaan noin 200 miljoonaa maapallon 8 miljardista asukkaasta.

Asian johdosta tulee mieleeni myös se, että jo 48 vuotta sitten professori Heikki Ylikangas opetti Helsingin yliopistossa, että ihmiskunnan historiassa demokratiaa on häivähdyksen omaisesti esiintynyt silloin, kun yhteiskunnassa valta ja vauraus ovat jakaantuneet tasaisesti.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011535366.html

torstai 2. lokakuuta 2025
Singapore maamme sotahistoriassa

Olen viime aikoina tutkinut maailman rikkaimman maan Singaporen historiaa ja yllätyksekseni huomasin valtion liittyvän tavallaan maamme sotahistoriaan. Nimittäin maamme maineikkaan laivaston viimeinen meritaistelu käytiin Somalian rannikolla vuonna 2011, jolloin miinalaiva Pohjanmaa upotti somalialaisten merirosvojen aluksen ja vangitsi sen 18 henkisen miehistön. Tässä juttua Suomen laivaston viimeisestä voitosta: https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000391169.html

Ongelmaksi muodostui se, mitä merirosvoille pitäisi tehdä. Suomeen heitä ei voinut poliittisista syistä tuoda, koska sen jälkeen perussuomalaisten kannatus olisi ponnahtanut pilviin. Maailmalta ei meinannut löytyä valtiota, joka olisi sotavangit huolinut, mutta sitten maapallon toiselta puolelta Singapore kuuli suomalaisten ongelmasta ja se ilmoitti, että merirosvot ovat sinne erittäin tervetulleita. Lopulta suomalaiset sitten vapauttivat vangitsemansa merirosvot, koska eivät muutakaan keksineet.

Kaikkitietävä Wikipedia kertoo tässä syyn Singaporen innokkuuteen asiassa: ”Singaporessa rangaistukset rikoksista ovat ankaria. Joistakin rikoksista saattaa seurata raskaat sakot, raipparangaistus tai kuolemanrangaistus. Maassa teloitetaan Amnesty Internationalin arvion mukaan asukaslukuun nähden eniten ihmisiä maailmassa. Kuolemantuomio voidaan langettaa ensimmäisen asteen murhasta ja huumausainerikoksista. Suurin osa vuosien 1991 ja 2004 välillä hirtetyistä 400 ihmisestä syyllistyi huumausaineiden salakuljetukseen.[57] Purukumi oli pitkään kokonaan pannassa, mutta Yhdysvaltojen kanssa solmitun vapaakauppasopimuksen jälkeen niin sanottuja terveyspurukumeja voi nyt ostaa apteekeista. Asiakkaiden henkilöllisyys tarkistetaan ja tiedot rekisteröidään oston yhteydessä.[58] Sylkemisestä tai roskan maahan heittämisestä voi joutua pidätetyksi, ja rattijuoppoudesta joutuu vankilaan.”

Edellä kerrotusta voi päätellä, että Singapore on todellinen kurin ja järjestyksen maa. Niinpä, vaikka se on kansantuotteella mitattuna maailman rikkain, niin valtioiden inhimillistä kehitystä mittaavassa HDI-indeksissä se ei menesty, jota asiaa alla oleva taulukko todistaa. Taulukko kertoo, että maailman miellyttävin maa asua on Islanti ja Suomea lukuun ottamatta muutkin Pohjoismaat menestyvät maailman noin 200 valtion joukossa hyvin:

1. Islanti 🇮🇸 0,972
2. Norja 🇳🇴 0,970
3. Sveitsi 🇨🇭 0,970
4. Tanska 🇩🇰 0,962
5. Saksa 🇩🇪 0,959
6. Ruotsi 🇸🇪 0,959
7. Australia 🇦🇺 0,958
8. Alankomaat 🇳🇱 0,955
9. Hongkong (Kiinan erityishallintoalue) 🇭🇰 0,955
10. Belgia 🇧🇪 0,951

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.07 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 1. lokakuuta 2025
Ostovoimatarkastettu bruttokansantuote

Ostovoimatarkastettu bruttokansantuote on mittari, jota käytetään vertailtaessa eri maiden talouksia. Se ottaa huomioon maiden väliset hintaerot ja valuuttojen arvon, eli se kertoo parhaiten sen, paljonko kussakin maassa ihmisillä on varaa elämiseen. Sillä mittarilla Singaporessa asuvat kiinalaiset, malaijit ja intialaiset ovat maailman vauraimpia, joka on meille rikkaan Pohjolan asukkaille yllättävä tieto.

Yllättävä tieto on myös se, ettei mielestäni kohti diktatuuria matkalla olevan Usa:n talous olekaan enää maailman suurin, vaan Kiina, jossa on diktatuuri jo vallalla, on maailman vahvin talousmahti. Toisaalta Kiinan diktatuurissa valta ei ole yhdellä miehellä, vaan kommunistipuolueen keskuskomitea, jonka kaikki jäsenet ovat tiettävästi tohtoritutkinnon suorittaneita, voi tarvittaessa vaihtaa valtion johtajan toiseen. Niin voi kohta tapahtuakin, koska Kiinan valtionvelka on vielä hirmuisempi kuin Usa:n.

Yllättävä tieto on myöskin se, että vaikka Venäjän talous on sodan vuoksi romahtamassa, on sen ostovoimatarkastettu bkt enemmän kuin Saksan. Toisaalta Japani, Venäjä, Saksa, Brasilia ja yllätys, yllätys Indonesia kamppailevat hyvin tasapäisesti maailman viidenneksi rikkaimman valtion asemasta.

Tässä tekoälyn näkemys siitä, mitkä valtiot ovat maailman kuusi rikkainta:
Maa BKT (PPP, arvio 2022/2024) Lähde ja vuosi
Kiina n. 30 327 milj. (2022) / 33 598 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Yhdysvallat (USA) n. 25 463 milj. (2022) / 25 676 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Intia n. 11 875 milj. (2022) / 14 244 milj. (2024 est.) Ostovoimatarkastettu bruttokansantuote Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Japani n. 5 702 milj. (2022) / 5 715 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Venäjä n. 5 327 milj. (2022) / 6 089 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.
Saksa n. 5 310 milj. (2022) / 5 247 milj. (2024 est.) Maailmanpankki 2022 / CIA 2024 est.

Tässä mielenkiintoinen juttu siitä, miten Kiinan talous on romahduksen partaalla: https://yle.fi/a/74-20004594
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.17 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 30. syyskuuta 2025
Gaza ja Singapore

Ei ole täyttä varmuutta siitä, että onko Trump oikeasti kahjo vai näytteleekö hän ainoastaan kahjoa, mutta uskon, että juuri tästä syystä hän voi saada paljon aikaiseksi maailman politiikassa. Eilen itsekin päästin selkäkeikkanaurun, kun hän piti tiedotustilaisuuden, jossa hän kertoi elettävän suurta päivää sivilisaation historiassa, koska rauha on syntymässä Gazan sotaan hänen ansiostaan ja että hän itse tulee jatkossa johtamaan Gazaa.

Maailmalla ei näytetä tälläkään kertaa uskottavan Trumpin sanomisia, mutta itse arvioin, että on pieni mahdollisuus sille, että Gazan kansanmurha loppuu, jos Trump uhkaa lopettaa tukensa Israelille ja jos hän uhkaa tappaa gazalaiset nälkään. Sen jälkeen tuhottu Gaza voidaankin rakentaa Trumpin johdolla Lähi-Idän Rivieraksi, jossa varsinkin upporikkaat arabit voivat viettää hauskaa elämää.

Moni epäilee, ettei vajaan 400 km2 suuruista runsaan kahden miljoonan asukkaan aluetta voi saada hyvinvoivaksi, mutta jos Trump sattuu tämän lukemaan, niin kerron hänelle, että kyllä voi. Nimittäin 700 km2: kokoinen kuuden miljoonan asukkaan Singapore on tällä hetkellä ostovoimatarkastetun bkt/asukas-tilaston mukaan maailman rikkain valtio, vaikka maalla ei ole mitään luonnonvaroja ja vaikka valtion väestö koostuu kolmesta eri kansallisuudesta eli kiinalaisista, intialaisista ja malaijilaisista.

Niinpä esitänkin kunnioittavasti Trumpille, että hän muihin virkakiireisiin vedoten luopuukin Gazan johtamisesta ja uskoo alueen johtovastuun siirtymävaiheessa jollekulle puolueettomalle singaporelaiselle kokeneelle poliitikolle. Tässä lisätietoa Singaporesta, jossa ostovoimatarkastettu bkt/asukas on melkein 150.000 taalaa eli lähes kolme kertaa enemmän kuin Suomessa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Singapore

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.08 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 29. syyskuuta 2025
Simpasen talo Sortavalassa

Komea on ollut aikoinaan Sortavalassa oleva ns. Simpasen talo, joka sitä viimeksi ihastellessani vaikutti kuitenkin jo olevan pienen pintaremontin tarpeessa. Jos tuollainen rakennus seisoisi jossain Suomen kaupungissa, olisi se arvokas kiinteistö, koska moni vakavarainen kulttuurityöntekijä haluaisi tuollaisessa asua. Esimerkiksi menestyvän savendreijausosuuskunnan voisi rakennukseen vallan mainiosti perustaa.

Tuo kuva ei asiaa paljasta, mutta talon takakulma on palanut pahasti. Siitä huolimatta rakennuksessa toimii edelleenkin sähkötarvikemyymälä. Toivottavasti kyseinen sähkötarvikemyymälä ymmärtää huolehtia tuotteidensa turvallisuudesta, koska itärajan takana näkee paljon palaneita taloja. Alan asiantuntija kertoi, että ainakin yksi syy paloihin on, etteivät venäläisten sähköasennukset ole läheskään aina kunnolla tehtyjä.

Esimerkiksi varkautelainen opettaja Kalevi Keinonen, joka oli kuuluisan hiihtävän kenraalin Yrjö Keinosen pikkuveli, rakennutti rajan taakse syntymäpitäjäänsä Ruskealaan kirkon ja matkailukeskuksen rakennuskompleksin vuosituhannen alussa, mutta vuonna 2013 rakennus vaurioitui pahasti sähköpatterista alkaneen palon vuoksi.

Joku toinen asiantuntija taas tiesi minulle kertoa, että tulipalojen taustalla on myös se, ettei Venäjän asuntolainajärjestelmä ole kovin kehittynyt. Niinpä lainanantajilla on tapana turvata saatavansa polttamalla lainoitettu kiinteistö vakavissa maksuhäiriötapauksissa. Sellainen menettely pitää varmasti yllä velallisten maksuhalukkuutta ja ehkäpä myös yleistä yhteiskuntamoraalia.

Ukrainan sodan vuoksi asuntolainojen korot ovat Venäjällä nykyään noin 20 %, eli ihan mahdottomat, ja monessa maassa hallinto vaihtuisi tuollaisen asian vuoksi, mutta entisessä hyvässä itänaapurissa ei jostain syystä ole vielä näin tapahtunut.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.30 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 28. syyskuuta 2025
Jaakkiman palanut kirkko

Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille olisi erinomainen väitöskirjan aihe luovutetun Karjalan historiallisesti merkittävät tulipalot. Aiemmin olen jo kertonut maamme pientalonpoikien keskeisen vaikuttajahenkilön Veikko Vennamon syntymäkodin tulipalosta, mutta siinä ihan lähellä on palanut myös toinen suomalaisille merkittävä rakennus eli Jaakkiman kirkko, josta voi käyttää myös nimitystä Lahdenpohjan kirkko.

Viimeksi vuonna 2019 kävin tutkimassa ihan rajan lähellä olevan kirkon raunioita ja ihmettelin, miten kirkon ympäristö oli kovasti siistiytynyt sitten viime näkemän. Siistiytymisasialle löytyi selitys kaikkitietävästi internetistä, sillä tavallisesti luotettava Venäjän Karjalassa ilmestyvä Karjalan Sanomat -lehti kertoi nettisivullaan, että Jaakkiman kirkon kunnostus on alkanut ja jatkoi, ettei tosin itse kirkkorakennusta kunnosteta, vaan palaneen herranhuoneen ympäristö raivataan puskista ja sille rakennetaan parkkipaikka sekä pystyssä olevat seinät valaistaan.

Silloin Karjalassa uskottiin nähtävyyden houkuttelevan paikalle entistä enemmän matkailijavirtoja, kuten varmaan jonkin aikaan tapahtuikin, mutta sitten vuonna 2022 Venäjän hirvittävä hyökkäys Ukrainaan muutti tilanteen.

Erilaiset kansalaisjärjestöt olivat varanneet korjaushankkeeseen 70 miljoonaa ruplaa eli noin miljoona euroa, joten ihan pikkuprojektista ei ole kysymys.

Jaakkiman kirkon rauniotkin olivat vaikuttava nähtävyys. Rakennus oli 42 metriä pitkä, 42 metriä leveä ja 22 metriä korkea, joten se oli lähes yhtä suuri kuin maailman suurin puukirkko Kerimäellä. Tosin Jaakkiman kirkko ei ollut puuta vaan tiiltä, joita tarvittiin peräti 756.000 kpl.

Rakennuksen suunnitteli itse Carl Ludvig Engel, joka Jaakkiman kirkon lisäksi on suunnitellut myös ilmeisenä sivutyönään Helsingin kaupungin keskustan. Engel kuoli vuonna 1840, mutta kirkko valmistui vasta reilut kymmenen vuotta myöhemmin.

Jaakkiman kirkko paloi vuonna 1977, mutta sillä kertaa Herra ei kuitenkaan polttanut huonettaan, vaan palon syyksi minulle tapahtumapaikalla suorittamissani puhutteluissa kerrottiin se, että joukko nuoria miehiä olisi grillannut saslikkia rakennuksen vintillä.

Tietoa ei ole siitä, oliko mahdollisesti alkoholilla osuutta asiaan. Tietoa ei ole myöskään siitä, näkyikö palo Suomen puolelle, sillä esimerkiksi Uukuniemi on karkean arvioni mukaan vain noin 30 kilometrin päässä.

Toisaalta Arvo Ei-Poika Tuominen paljastaa vuosi sitten ilmestyneessä mainiossa Karjala-kirjassaan, että kyseessä saattoi olla tuhopoltto. Kirkko palveli Neuvostoliiton ollessa vielä voimissaan kansantalouden tarpeita varastona, ja paikkakunnalle oli kiirinyt tieto, että jonkinlainen inventaario olisi tulossa, jonka jälkeen varastossa tiedossa ollut hävikkiongelma ratkaistiin kylmän rauhallisesti pyroteknisin menetelmin ennen reviisorin saapumista. Näin siis naapurissa.

Jos joku haluaa nykyään tutustua Jaakkiman kirkkoon, niin helpoiten se tapahtuu matkustamalla Pälkäneelle, sillä sieltä löytyy kirkko, joka on rakennettu Jaakkiman kirkon piirustusten mukaan; tosin tornin huippu on pikkuisen erilainen.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.08 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 27. syyskuuta 2025
Pankinjohtaja Fennanderin talo

Veikko Vennamo syntyi Jaakkimassa, joka on linnuntietä reilun 20 kilometrin päässä Uukuniemen kirkolta. Syntyessään Vennamo ei ollut Vennamo vaan Fennander. Alun perin Fennanderit eivät olleet Fennandereita vaan alun perin he olivat sukunimeltään Suomalainen. Veikko Vennamon esi-isät asuivat sukupolvien ajan Puumalassa, joten tavallaan Savon poekia oli Veikkokin.

Itse kävin vuonna 2010 kuvaamassa Jaakkimassa maamme pientalonpoikien edusmiehen Veikko Vennamon syntymämökin ja paljastui, että syntymämökki oli karkeasti arvioituna noin 400 neliömetrinen kartano, jonka oli omistanut ennen talvisotaa Veikon isä pankinjohtaja Eemil Jaakko Fennander, joka kuoli 63-vuotiaana sydänkohtaukseen juuri ennen talvisodan päättymistä.

Vuonna 2010 entisessä Fennanderin talossa toimi tiettävästi kirpputori. Suomalaiset olivat joskus kiinnittäneet pronssisen Veikko Vennamon muistolaatan talon seinään, mutta minä en sitä onnistunut löytämään. Epäilen, että laatta oli myyty kirpputoritavarana. Veikko Vennamo kuoli 1997, joten hän ehti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen vierailemaan syntymäkodissaan, joka tuhoutui tulipalossa vuonna 2013.

Aarni Virtasen kirjoittaman Veikko Vennamon elämänkerran mukaan tullineuvos kannatti aina hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja hän oli Paasikiven linjan kannalla. Niin varmasti olikin yhtä vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta, jota Virtasen kirjassa ei kerrota. Olen nimittäin kuullut, että lähtiessään viimeisen kerran syntymämökistään, Veikko Vennamo paiskoi mielenosoituksellisesti mansikkahillot kotinsa tapeteille.

Se oli siis hänen vastalauseensa Moskovan rauhansopimukselle ja ainakin Molotov olisi pitänyt sitä rauhansopimuksen ehtojen vastaisena tekona. Itseäni harmittaa, etten päässyt sisälle Fennanderin taloon tutkimaan, oliko hilloroiskeet jo pesty tapeteista.

Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille olisi oivallinen tohtorin väitöskirjan aihe se, miten suomalaiset suhtautuivat omaisuuteensa, joka piti jättää Neuvostoliitolle; tungettiinko talon putkiin sementtiä ja ripoteltiinko hiekkaa puimakoneen laakereihin? Tai tyydyttiinkö roiskimaan vain hillot seinille, vai luovuttiinko sisäsiisteydestä vieläkin mielenosoituksellisemmin?

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 8.07 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 26. syyskuuta 2025
Soininvaara ja Vennamo

Soininvaara kertoo muistelmissaan, että vaikka ulkoministeri Ahti Karjalainen sai houkuteltua vierailullaan koulun yhteiskunnalliseen keskustelukerhoon lähes parikymmentä osallistujaa, mtta kun Meri Vennamo toi vieraaksi isänsä Veikon, niin puolet lukion oppilaista saapui tilaisuuteen. Soininvaara ei 60 vuotta myöhemmin enää muista, mitä Veikko Vennamo puhui, mutta muistaa, että tämä puhuessaan hihkui ja hyppi tuolillaan siihen malliin, että hän vaikutti maaniselta.

Mutta ei Vennamon hihkumisessa ja hyppimisessä ollut kysymys maniasta, vaan harkitusta taktiikasta. Politiikan historia tuntee ainakin erään toisen kansanjohtajan, joka myös hihkui ja hypähteli esiintyessään. Kirjassaan Minä ja Kekkonen Lasse Lehtinen todistaa, ettei Vennamo yksityiselämässään ollut hihkuja ja hyppijä vaan ihan toisenlainen.

Nuorena aloittelevana poliitikkona Lehtinen matkusti kerran Veikko Vennamon kanssa junalla Helsingistä Suonenjoelle vaalikeskusteluun. Junassa Vennamo osoittautui täydelliseksi vanhan ajan sivistyneeksi herrasmieheksi. Sitten Suonenjoen tilaisuudessa keskusteltiin sotaveteraanien asemasta eikä Vennamo enää ollut herrasmies, vaan pikemminkin päinvastoin.

Ensiksi todisti Vennamo, kuinka sotaveteraanien asia on unohdettu ja sai raikuvat aplodit. Sitten avasi Lasse Lehtinen sanaisen arkkunsa. Hän korosti sitä, että palkkasaatavat vanhenevat vuodessa, joten turha veteraanien on enää mitään vaatia.

Lehtisen mukaan demaritoimitsija Onni Hyvönen oli nostanut kädet korvilleen, koska uskoi jokaisen Lehtisen lauseen pudottavan demarien kannatusta Suonenjoella sadoilla äänillä. Lehtisen puheenvuoron jälkeen Vennamo kailotti korkealla äänellä: ”Kuulkaa, mitä nuori karvapääradikaali puhuu, häpäisee veteraanien muiston!”

Vennamo sai raikuvat aplodit. Tilaisuuden päätyttyä käsittääkseni työläisravintola Kyöpelin naulakolla oli tunnelma kuumana ja Lehtisen fyysinen koskemattomuuskin oli vaarantua paikallisten sotaveteraanien toimesta. Junassa paluumatkalla Vennamo oli taas leppoisa herrasmies, joka kysyi silmää iskien nuorelta kanssapoliitikoltaan, että ”ethän tykkää pahaa”.

Harva muuten on se ihminen, joka tietää, että Uukuniemen naapurissa Jaakkimassa syntynyt tullineuvos Veikko Vennamo on saanut näköispatsaan Suomeen, mutta tämä kuva todistaa eittämättä, että Vennamo on saanut näköispatsaan Lapinlahden Alapitkän kylälle.

torstai 25. syyskuuta 2025
Soininvaara ja Ahti Karjalainen

Osmo Soininvaara oli jo koululaisena kiinnostunut politiikasta ja jopa niin kiinnostunut, että hän ihan uteliaisuuttaan liittyi yhtä aikaa kolmen eri puolueen nuorisojärjestöön. Hän veti myös koulunsa yhteiskunnallista keskustelukerhoa, jonka kokouksiin ei yleensä monta osallistujaa tullut.

Kerran hän kuitenkin älysi suostutella koulutoverinsa Kukka-Maarit Karjalaisen kutsumaan tämän isän Ahti Karjalaisen kerhon vieraaksi ja silloin tilaisuuteen saapui lähes 20 kuulijaa. Soininvaaran mukaan silloinen ulkoministeri Ahti Karjalainen oli aurinkoinen, hymyilevä, huumorintajuinen ja älykkään tuntuinen. Oli vaikea kuvitella, että kyse oli samasta miehestä, joka tullessaan Moskovasta mumisi mikrofonille, että keskustelimme molempia osapuolia kiinnostavista kysymyksistä ja teimme yhteisen kommunikean.

Minulle kerrotun mukaan Mikkelin lyseon historian lahjakkaimmat oppilaat olisivat olleet Ahti Karjalainen ja Erkki Liikanen. Jostain syystä Olli Rehniä tarinan kertoja ei pitänyt yhtä lahjakkaana. Asian selitys voi olla se, että Rehn keskittyi kouluaikanaan jalkapalloiluun ja hän pelasi jopa jonkun ottelun Mikkelin Palloilijoiden mestaruussarjajoukkueessa. Huippuhyvää palloilijaa hänestä ei kuitenkaan tullut, koska hän käytti silmälaseja eikä hänestä sen vuoksi tullut hyvää pääpelaajaa.

Olli Rehnin sukunimi viittaa hienoihin sukujuuriin, mutta tosiasiassa hän on supisavolaisen torppari Syrjäläisen jälkeläisiä. Ruotsin ruotuväessä annettiin sotamiehille pitkien savolaisten nimien sijaan lyhyt ja ytimekäs sotilasnimi ja niinpä itsekin saattaisin olla sukunimeltäni Kost tai Stolt, joilla nimillä ruotusotamies esi-isäni tunnettiin Ruotsin armeijan palveluksessa.

Tässä linkissä Ahti Karjalainen kertoo saaneensa potkut Suomen Pankista vääryyden ja viekkauden eikä juoppouden vuoksi: https://yle.fi/a/3-12583182

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 2.24 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 24. syyskuuta 2025
Soininvaara ja ydinvoima

Osmo Soininvaara on matemaattisesti erittäin lahjakas. Muistelmissaan hän kertoo, että ylioppilaskokeessa hän koepaperin saatuaan nousi ylös sekä vaati puheenvuoroa, jonka heti myöskin sai ja valitti, että hänelle on ilmeisesti erehdyksessä annettu lyhyen matikan kysymykset. Kuitenkin ne tarkastuksessa paljastuivat pitkän matikan kokeeksi.

Todennäköisyyslaskelmiin perehtyneenä matemaatikkona Soininvaara oli 1980-luvulla ydinvoimaa vastaan, koska silloin virallinen tieto oli se, että 10.000 käyttövuotta kohden maailmassa sattuu yksi vakava ydinvoimalaonnettomuus. Kun siihen aikaan suunnitelmana oli rakentaa maailmaan 2.000 atomivoimalaa, olisi vakava poksahdus todennäköisesti tapahtunut viiden vuoden välein.

Soininvaaran mukaan ydinvoimalat ovat kehittyneet niin, että vakava onnettomuus niissä sattuu todennäköisesti yksi miljoonaa käyttövuotta kohden, eli todennäköisyys on laskenut yhteen prosenttiin 1980-luvun tasosta.

Toisaalta Soininvaara myöntää, ettei sodan tai terrorismin mahdollisuutta ole todennäköisyyslaskelmissa huomioitu eikä myöskään sitä, että voimaloiden tuottama plutonium pitäisi pystyä varastoimaan turvallisesti seuraavat 200.000 vuotta. Omien pilliklupiaskin kanteen tekemien laskelmieni mukaan Suomessa syntyy nykyään vuodessa tonni plutoniumia ja koko maailmassa noin 100 tonnia.

Eräs Tsernobylista kirjoittanut professoritason tutkija kirjoitti, että jos vaurioituneen reaktorin koko radioaktiivisuus olisi päässyt luontoon, olisi koko Eurooppa saattanut muuttua asuinkelvottomaksi ja jos voimalakombinaatin kaikki reaktorit olisivat sulaneet, seuraamukset olisivat olleet samanlaiset, mitä Johanneksen Ilmestyskirjassa kerrotaan.

Tässä on mielenkiintoinen dokumentti Tsernobylin onnettomuudesta: https://areena.yle.fi/1-65991708

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 2.19 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 23. syyskuuta 2025
Voittoja ja tappioita

Eittämättä Osmo Soininvaara on ulkoiselta olemukseltaan jotenkin savolaisen näköinen ja luettuani hänen muistelmansa nimeltään Voittoja ja tappioita ymmärrän, mistä asia johtuu. Hänen isänsä on nimittäin Kiuruveden poikia ja häneltä Osmo oppi lapsena joka savon kielen, jonka taidon hän on myöhemmin ikävä kyllä unohtanut.

Osmo Soininvaaran mummo on Lapinlahden Väisälänmäen Puurusia, joka suku liittyy vahvasti maamme kulttuurihistoriaan, sillä minusta Suomen kansallismaalauksena pidettävä Eero Järnefeltin Kaski, joka taulu tunnetaan myös poliittisesti kantaa ottavalla nimellä Raatajat rahanalaiset, esittää Puurusen perhettä kasken poltossa. Maalaus ei ole ihan realistinen, koska tiettävästi isäntä Puurunen vähän loukkaantui sen vuoksi, ettei hänen paitansa ollut todellisuudessa niin repaleinen kuin maalauksessa.

Osmo Soininvaara tunnetaan yleensä hyvin vakavamielisenä tutkijatyyppinä, mutta muistelmateos todistaa hänen omaavan myös huumorin armolahjan. Yleensä poliitikkojen muistelmat ovat yksitotisia, mutta poikkeuksina ovat Mikko Pesälän Herrana on hyvä olla, Lasse Lehtisen Luotettavat muistelmat ja Osmo Soininvaaran Voittoja ja tappioita.

Huumorin puolelle menee se asia, että kirjassaan Soininvaara paljastaa sukunsa olevan hyvin lahjakasta oppimaan. Hänen siskonsa kirjoitti kuusi laudaturia ja todistuksenkin lukuaineiden keskiarvo oli tasan kymppi, mutta vaikka Osmo kirjoitti kuusi laudaturia, niin päästötodistusta rumentaa uskonnon yhdeksäinen. Sen asian selittää se, että hän oli paljastanut uskonnonopettajalleen, ettei hän usko Jumalaan.

Puuttuva jumalusko ei estänyt Soininvaaraa toimimasta seurakuntanuorissa eikä se toiminta ollut ollenkaan ilotonta. Kouluaikaan Osmo opiskeli hypnoosia ja niinpä hän pystyi hypnoosin avulla muuttamaan seurakuntanuorten juomaveden viinaksi. Muistelen, että kristinuskon historiassa tuollaista on tapahtunut aiemminkin. Hypnoosin vaikutus oli niin tehokas, että veden nauttijat kärsivät seuraavana aamuna kovasta krapulasta.

Hypnoosia pystyi viihdekäytön lisäksi käyttämään myös hyödyllisiin asioihin. Eräs Soininvaaran kaveri oli huono oppimaan kieliä ja niinpä Osmo erään sanakokeen alla opetti hypnoosin avulla kaverilleen ruotsin kielen sanoja eikä turhaan, sillä sanakokeesta kaveri sai täyden kympin. Mielestäni kouluhallituksen tulisi tutkia, voisiko hypnoosia käyttää apuna kielten opiskelussa.

https://verkkokauppa.teos.fi/sivu/tuote/voittoja-ja-tappioita/4995940

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.15 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 22. syyskuuta 2025
Rajalla

Muutaman miljoonan euron arvoisen matkailumainoksen sai vajaan 500 asukkaan Uukuniemen pitäjä, kun tv:ssä näytettiin pitäjän oman tytön Elina Hyvärisen ohjaama Rajalla-elokuva, jossa esiintyy monta meikäläisen tuttua, joista erityisen erityismaininnan ansaitsee eläkkeellä oleva opettaja Paavo Vanhanen, jonka sivistyneitä mielipiteitä kuunnellessani tuli vallan mieleeni, että siinä on nyt se pakinoitsija Aapelin perään kuuluttama oikein viisas mies. Mainittakoon, että hän on ohjaaja Elina Hyvärisen isä.

Rajalla-elokuvasta saa eittämättä sen käsityksen, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli melkoinen katastrofi itärajan asukkaille ja niinhän se on. Toisaalta pitää muistaa, että kun Saksan natsihallinto romahti sodassa ja kun maa ymmärsi sen jälkeen tehdä tilinsä selväksi historiansa kanssa, niin jo yhdeksän vuotta sodan päättymisen jälkeen Saksa hyväksyttiin jalkapallon MM-kisoihin, joissa se yllättäen voitti mestaruuden kukistamalla loppuottelussa voittamattomana pidetyn Unkarin; tosin se voitto taisi edellyttää, että maailman paras jalkapalloilija Puskas potkittiin rammaksi. Ja onpa minulle kerrottu, että saksalaiset olisivat pelanneet pervitinin vaikutuksen alaisena.

Pientä toivetta siis elättelen, että jos Ukrainan sota pitkittyessään romahduttaa Putinin hallinnon ja jos sen jälkeen maa jälleen kerran yrittää tulla normaaliksi eurooppalaiseksi valtioksi, niin Itä-Suomi saattaa vielä joskus kukoistaa samalla tavalla kuin tsaarin vallan aikaan, jolloin tuossa ihan lähellä ollut metropoli Pietari loi mahdollisuuksia Itä-Suomen asukkaille. Jos yritteliäs itäsuomalainen ei muuta keksinyt, pystyi hän kuitenkin myymään ainakin multaa ja risuja hyville itänaapureille.

Minunkin isovaarini kaksi siskoa lähtivät Savosta piikomaan Pietarin aatelisille ja jäivät sille tielleen. Olen miettinyt, että pitäisi käydä geenitestissä ja katsoa löytyykö Venäjältä vielä pikkuserkun serkkuja. Tarinan mukaan toinen isovaarini siskoista kävi joskus vielä vanhoilla päivillään 1900-luvun alussa syntymäkylässään ja oli Venäjällä ollessaan venäläistynyt niin, että oli unohtanut Ä-kirjaimen käytön ja oli sen vuoksi sanonut, että ”harka istui Harjun pellolla”.

https://areena.yle.fi/1-65258243

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.27 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 21. syyskuuta 2025
Kumivoikukka

Jäämerentiellä oli välirauhan aikaan liikenteessä noin 2.000 kuorma-autoa, mutta keskimäärin niistä noin 30 % oli remontissa. Varsinkin kytkimet ja jarrut olivat koetuksilla mäkisellä tiellä. Myös renkaita jämähteli varsinkin etelän miehillä paljon ja he ihmettelivät, miksi Lapin miesten renkaat kestivät. Lopulta salaisuus selvisi. Lapin miehet olivat havainneet, että kuumentuneet renkaat eivät kestäneet ja niinpä he ymmärsivät pitää matkan varrella taukoja.

Sota-aikana kumista oli koko Euroopassa pulaa, koska kumipuut kasvoivat etelässä. Saksalaiset alkoivat valmistaa synteettistä kumia kivihiilestä, mutta muistelen lukeneeni, että synteettinen kumi ei kestänyt kunnolla pakkasta. Neuvostoliitossa kumipulaa yritettiin sen sijaan ratkaista kasvattamalla kumivoikukkia. Niistä voitiin saada kumia jopa 400 kiloa hehtaarilta, vaikkakin prosessi oli työläs. Suomessa priorisoitiin voikukan hyödyntäminen siten, että sen juurista valmistettiin kahvin vastiketta, jota pidettiin tärkeämpänä tuotteena kuin kumia.

Itsekin olen miettinyt kumivoikukan kasvatukseen siirtymistä, koska olen havainnut, että varsinkin entisellä mansikkamaalla voi kukka menestyy erinomaisen hyvin. Kumivoikukan viljelymahdollisuuksia näyttää tutkivan nykyään myös rengasvalmistaja Bridgestone, joka varmaankin yrittää parantaa imagoaan tuomalla markkinoille luomukumin.

https://autobild.fi/uutinen/kumivoikukka–juhannuksen-taikakasvi-6.182.117995.bcf2d1e594
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.13 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 20. syyskuuta 2025
Rahtia Jäämerentiellä

Keskimäärin kesäisin välirauhan ajan kuorma-autoilijat pystyivät ajamaan kuukaudessa kahdeksan reissua Rovaniemen ja Petsamon välillä. Talvella ja kelirikkoaikaan reissuja ajettiin puolet vähemmän. Pentti Ruuska on kirjassaan laskenut, että jos vuoden aikaan kuorma-autoilija pystyi ajamaan 52 edestakaista matkaa keskimääräisellä kuuden tonnin kuormalla, niin hän ansaitsi 171.600 silloista markkaa, joka on vajaat 60.000 nykyeuroa. Kuormasta maksettiin yleensä noin 0,50 markkaa kilolta.

Sisu kuorma-auto maksoi uutena 99.840 markkaa, Chervolet 67.000 markkaa, hävittäjä-Ford 57.086 markkaa ja ei-hävittäjä-Ford 45.775 markkaa. Hävittäjä-Fordin kaasuttajassa oli jokin lisälaite, olisiko ollut jonkinlainen turbo, joka muutti moottorin äänen hävittäjämäiseksi ujellukseksi, joka lisäsi moottorin tehoja. Kannattavaa siis oli rahdinajo välirauhan aikaan, koska uuden kuormaauton hinnan pystyi hankkimaan parhaimmillaan kolmessa kuukaudessa. Bensakin oli halpaa, koska se maksoi siihen aikaan vajaan euron litralta.

Se puute Ruuskan laskelmissa on, että Jäämerentien parhaan auton eli Patanokka-Volvon hintaa ei kerrota. Ruotsalaiset osasivat jo ennen sotaa tehdä hyviä autoja. Patanokka-Volvossa oli peräti 95 hevosvoimaa eli jonkin verran enemmän kuin muissa autoissa ja niinpä se kiipesi helposti Magneettimäessäkin, johon moni muu auto hyytyi.

Päässäni laskeskelen ihan epävirallisesti, että Suomen bruttokansantuote asukasta kohti oli vuonna 1940 noin kuudesosa nykyisestä, josta voisi arvioida, että suomalaisen keskipalkka oli noin 600 euroa kuussa, joka nykyään oikeuttaisi toimeentulotukeen.

https://www.ksml.fi/teemat/2733210

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.01 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
torstai 18. syyskuuta 2025
Suomen Villilänsi

Jos joku elokuvaohjaaja sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa huomioida se, että välirauhan aikainen Petsamo oli tavallaan Suomen Villilänsi, jossa olisi ainesta elokuvaksi. Pentti Ruuskan kuorma-autokirjassa kerrotaan esimerkiksi tapaus, jossa ajon väsyttämä savolaiskuljettaja pysäytti autonsa matkan varrella ja ryhtyi nukkumaan autossaan. Hän heräsi sitten siihen, että rosvot olivat irrottamassa pyöriä hänen kuormuristaan.

Olen moisen tapauksen kuullut sattuneen eräälle suonenjokelaiselle kuorma-autoilijalle ja sen tarinan mukaan pyörävarkaus keskeytyi, koska kuskilla oli mukanaan pistooli työturvallisuus välineenä. Tuota asetta Ruuskan kirjassa ei mainita, mutta se mainitaan, että Ruuskan isällä oli kyllä varmuuden vuoksi pyssy mukanaan autossaan.

Olen kuullut, että Jäämerentiellä katosi yksi kahvilastissa ollut kuorma-auto eikä sitä ole vieläkään löydetty. Mustassa pörssissä kahvikilo maksoi välirauhan aikaan 100 mk, joten viiden tonnin kahvikuorman arvo oli 500.000 markkaa, joka nykyrahassa on noin 160.000 euroa. Kadonnut kuorma-auto maksoi uutena 99.840 markkaa, eli noin 33.000 nykyeuroa, mikäli se oli Sisu ja vain 15.000 nykyeuroa, jos se oli Ford.

Huomattavin Petsamon varkaustapaus oli se, kun yksi ruotsalaisten Amerikasta ostamista noin 30:stä Seversky P-35-merkkisestä hävittäjäkoneesta katosi kuormasta matkan aikana eikä sitäkään koskaan löydetty. Luulen, että varkaat olivat saksalaisia, jotka veivät koneen tutkittavakseen. Tuo ruotsalaisten ostamien hävittäjien kuljetus kuorma-autolla Petsamosta Haaparantaan oli vaativa operaatio, koska tie oli vain viisi metriä leveä ja lavalla ollut kuljetuskontti oli 3,6 metriä leveä. Tarkkana sai siis olla vastaantulijoiden kanssa.

Seversky P-35 – Wikipedia

torstai 18. syyskuuta 2025
Magneettimäki

Koska ihmiselämä on kohtuuttoman rajallinen, olen viime aikoina pyrkinyt keskittymään vain ns. kaunokirjallisuuteen, joka kirjallisuuden laji on välillä äärimmäisen ikävystyttävää ja niinpä välillä luen oikeasti mielenkiintoisia teoksia ja sellainen teos on Pentti Ruuskan Isä, poika ja kuorma-auto – Tarinoita tuulilasin takaa.

Enkä turhaan tuota kuorma-autoilukirjaa lukenut, koska kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Ivalon ja Petsamon välillä on Magneettimäki, jonka mäen opin tuntemaan Kalle Päätalon kirjasta Miinoitettu rauha. Magneettimäki on neljä kilometriä pitkä jyrkkä mäki, johon välirauhan ajan kuorma-autot, jotka huolehtivat Suomen ulkomaankaupasta, olivat hyytyä.

Pentti Ruuskan isä oli yksi niistä noin 2.000 automiehestä, jotka estivät maamme talouden romahtamisen ajamalla noin viiden tonnin kuormia 500 kilometriä pitkällä ja viisi metriä leveällä huonokuntoisella tiellä Petsamon sataman ja Rovaniemen välillä.

Yleinen uskomus oli, että magneettimäessä oli jonkinlainen magneetti, joka vaikeutti autojen kulkua, koska mäki ei näyttänyt kovin jyrkältä. Ruuskan kirjasta sain selityksen Magneettimäen mysteerille ja selitys on seuraava:

Mäki onkin perspektiivivirheen takia jyrkempi kuin miltä se näyttää. Kun auton keula nousi jyrkkyydestä johtuen pystyyn, polttoaineen pinta laski kaasuttimen uimurikammiossa eikä moottori saanut polttoainetta. Tällaisella autolla piti jyrkkä mäki ajaa ylös konepelti ylhäällä ja sen alla apumiehen piti kaataa pullosta bensaa suoraan kaasuttimeen.

https://www.booky.fi/tuote/pentti-ruuska/is%C3%A4-poika-ja-kuorma-auto-tarinoita/9789529288069?srsltid=AfmBOorDQKPysJfkwvJ7M7AFuWD6kGUbz6RY4IwAiCWvsMxF7JzKfyhw
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.42 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 17. syyskuuta 2025
Taavetti ja hänen kasvattityttärensä

Valtioneuvos Taavetti Laitinen liittyy myös maamme kulttuurihistoriaan, koska hän ensimmäisen vaimonsa kuoleman jälkeen meni naimisiin taiteilija Hilda Flodinin kanssa, joka oli aiemmin ollut naimisissa taiteilija Juho Rissasen kanssa. Flodinin ja Rissasen avioliitto ei kestänyt pitkään. Taiteilijapariskunnasta kertovan Helsingin Sanomien jutun mukaan Hilda luuli nähneensä voiman Juhossa, mutta erehtyi.

Samassa Hesarin jutussa arvellaan, että ”Flodin oli joutunut käyttämään niin paljon voimaa ja henkistä rakennusta ollakseen oikealla tavalla vakavasti otettava taiteilija, että oli vähän vaikea katsella kun toinen saapasteli pelkkää savolaisuuttaan taiteen kentälle toljottamaan ja keräsi juuri sillä huomion.” Voisi hyvinkin arvella, että hienosta kulttuurikodista ollut vaimo oli kateellinen miehelleen, joka oli juopon kuopiolaisen työmiehen poika.

Sikälikin Taavetti Laitinen liittyy maamme kulttuurihistoriaan sikäli, että hän otti kasvatti tyttärekseen kaksi suonenjokelaisen serkkunsa tytärtä, joista toisesta tuli runoilija Eino Leinon kolmas ja viimeinen vaimo, koska runoilija kuoli muutama vuosi myöhemmin 47-vuotiaana ilmeisesti kuppaan. Hugo Lindforsin haudalla jutellessamme Leinon viimeisen vaimon sukulainen arveli, että avioliittoon mennessään jo huonossa hapessa ollut aviomies kykeni kuitenkin tartuttamaan tautinsa nuorikkoonsa ja että tämän vuoksi kansallisrunoilijan leski kuoli mielisairaalassa.

Itse kuitenkin epäilen vahvasti, että leskellä oli mielenterveysongelmia jo ennen Leinoon tutustumista, koska hän suostui kosintaan, vaikka runoilija oli kosintahetkellään jo niin huonossa kunnossa, että ainakin Veijo Meren mukaan hän oli jo luopunut sisäsiisteydestä. Tarinan mukaan Leino oli mielestään kosinut Laitisen kasvattityttäristä vaaleaverikköä, mutta jonkin sekaannuksen vuoksi menikin vihille tumman kanssa.

Välttämättä Leinon sekaannus ei johtunut kupasta, vaan syynä saattoi olla alkoholidementia, josta sairaudesta Ilta-Sanomissa oli hätkäyttävä juttu. Muistan tv-sarjoista lääkärin ja entisen lupaavan aitajuoksijan Juhani Seppäsen ohjelmasarjat, jotka käsittelivät alkoholin käytön haittoja ja myöskin hänen Suomen, Venäjän ja Ruotsin suhteita käsitelleet ohjelmat. Ilta-Sanomien jutussa paljastetaan, että Seppänen menehtyi alkoholidementiaan 67-vuotiaana.

Sairauden loppuvaiheissa hän ei enää tunnistanut vaimoaan ja tytärtään, vaan kysyi heiltä: ”Ketä te kauniit naiset olette, tunnetaanko me? Voidaanko alkaa seurustella”, Juhani Seppänen kysyi vaimoltaan ja tyttäreltään lehden mukaan.

https://www.is.fi/viihde/art-2000011484688.html

’

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.30 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 16. syyskuuta 2025
Vanhasuomalainen Taavetti Laitinen

Syystä, jota voi vain arvailla, valtioneuvos Taavetti Laitinen on syntymäseudullaan Suonenjoella jäänyt kohtuuttoman vähälle huomiolle. Helsingissä hänen kunniakseen on nimetty vallan katu, mutta Suonenjoelta ei Taavetti Laitisen katua löydy. Olen jyrkästi sitä mieltä, että ainakin Taavetin syntymäkylässä Mustolanmäellä pitäisi edes jokin metsäautotien pätkä nimetä hänen kunniakseen.

Taavetti Laitisen historiaa tutkiessani olen huomannut, että häntä on itsenäistymisen jälkeen pidetty liian venäläismyönteisenä ja että nimen omaan tämän vuoksi hänelle olisi myönnetty tsaarin vallan aikana komealta kuullostava valtioneuvoksen arvo ja asema. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että myös valtioneuvos Paasikivi oli vanhasuomalaisia myöntyväisyysmiehiä eikä se seikka ole hänen mainettaan haitannut.

Ilmeisesti Laitisen mainetta on mustannut myös se, että hän oli kiihkeä suomalaisuusmies aikana, jolloin yleensä maamme virkamiehet olivat ruotsinkielisiä, joka asia hidasti hänen etenemistään virkamiehenä. Niinpä, kun hän vuonna 1898 uskalsi tehdä suomenkielisen hakemuksen Helsingin Yliopiston hygienian professorin virkaan, ei hän ansioistaan huolimatta ensimmäisellä yrityksellä virkaa saanut, mutta toisella kerralla hän onnistui täpärästi vasta rehtorin äänen ratkaistessa asian, vaikka hän oli hakijoista selvästi pätevin.

Liitteenä olevassa Helsingin Sanomien jutussa kerrotaan, että kirjailija Hella Wuolijoen mukaan ”jykevän ja rotevan punaposkinen savolainen oli hirvittävällä tahdon ja työn voimalla puskenut itsensä professoriksi ruotsalais-helsinkiläisten yliopistosukujen vesojen ohitse”.

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000004374495.html

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.46 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 15. syyskuuta 2025
Eilen urheiltiin varsinkin palloilujen merkeissä

Kyllä ei voi väittää, etteikö se, että aikamiehet kirmailevat erilaisten pallojen perässä, tarjoa suuria tunne-elämyksiä. Eilenkin, kun Latviassa urheiltiin koripalloilun merkeissä Em-kisojen pronssimitaleista, Kreikka johti Suomea vastaan kolme minuuttia ennen loppua peräti 17 pisteellä, elikkä ottelun voittajan piti olla urheilukielellä ilmaistuna selviö, Suomen joukkue äityi ilmiömäiseen hurmokseen ja jos yleismies Jantunen ei olisi epäonnistunut viisi sekuntia ennen peliajan umpeutumista vapaaheittoa seuranneessa helpohkossa koritekotilanteessa, jollaisessa hän ei yleensä epäonnistu, poikamme olisivat voittaneet ottelun.

Kuopiossa urheiltiin samaan aikaan jalkapalloilun merkeissä kuin Riiassa koripalloilun merkeissä, ja Kups jatkoi vakuuttavia otteitaan kohdatessaan Tampereen Ilveksen Suomen mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa.

Kups hallitsi peliä selvästi. Kuopiolaiset laukoivat 21 kertaa, kun taas tamperelaiset vain 10 kertaa. Hallintaprosentti oli Kupsille peräti 61 ja Ilveksellä 39. Kupsilaiset syöttivät ottelussa peräti 665 kertaa, joista syötöistä onnistui peräti 88 %, kun taas ilvesläiset syöttivät vain 425 kertaa ja heidän syötöistään onnistui vain 85 %.

Eli hienosti kulki Kupsin peli, mutta jos oikein hakemalla pitää kuopiolaisten otteista jotain vikaa hakea, niin se oli se, että Ilves voitti pelin 4-2. Siinä vaiheessa kun Ilves hyökkäsi ottelun 24 minuutin kohdalla viidennen kerran ja teki neljännen maalin, niin jo ajattelin, että nyt pitäisi tarkastaa, onko ottelun vedonlyöntitilastoissa jotain epätavallista liikehdintää.

Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että kauden kahdessa edellisessä ottelussa Ilves on voittanut Kupsin kolmella maalilla, niin nyt vain kahdella.

Mielestäni jonkun hyvän urheilujuristin tulisi tehdä väitöskirja jalkapalloilun käsivirhe- ja paitsiosäännöistä ja joku hyvä urheilujuristi voisi myös selvittää, syyllistyikö eilisen pelin erotuomari johonkin virkavirheeseen ajaessaan Kupsin kapteenin Petteri Pennasen ulos kentältä tai onko hän edes tutustunut jalkapalloilun sääntökirjaan minun mielestäni täysin perusteetta. Katsokaa ihmeessä tuo tilanne tämän koosteen loppupuolelta: https://www.ruutu.fi/video/4782583
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.30 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 14. syyskuuta 2025
Maaottelujuoksija Valo Laitinen

Herttainen iisveteläinen rouva kertoi vaarinsa Hugo Lindforsin haudalla häntä kuulustellessani, että hänen isänsä on Valo Laitinen. Valo Laitistakin olen kotiseutuhistoriaa tutkiessani paljon miettinyt. Hän oli nimittäin 1930-luvun loppupuolella maamme parhaita mailereita ja pääsi jopa vuonna 1937 Suomen joukkueeseen maaottelussa Viroa vastaan. Hän jäi 1.500 metrillä toiseksi, koska kisan voitti Taisto Mäki, joka kaksi vuotta myöhemmin juoksi ensimmäisenä maailmassa 10.000 metriä alle puolen tunnin.

Laitisen aika tässä kilpailussa oli 3.57,2, joka oli uusi Pohjois-Savon piirinennätys. Samassa kilpailussa kolmanneksi sijoittunut Viron mies juoksi maansa ennätyksen. Samana kesänä Laitinen vielä paransi ennätyksensä aikaan 3.56,2 Helsingissä kansainvälisissä kilpailuissa. Voi olla, että Laitisen aika on vieläkin Suonenjoen ennätys, koska entisen kansanedustaja Markku Rossin veli Yrjö Rossi edusti Vantaata, kun hän 1970-luvun lopulla juoksi 1.500 metriä peräti aikaan 3.48,18, jolla ajalla nykyään kamppailtaisiin SM-kisoissa ainakin mitalista.

Valo Laitisen urheilusaavutuksia tutkiessani ällistyin kerrassaan, koska hänen kerrottiin syntyneen Petroskoissa vuonna 1911. Eikä hän alun perin ollut sukunimeltään Laitinen vaan Dagaev. Hänen äitinsä oli Suonenjoen Mustolanmäen Laitisia, mutta isä Alexander Dagaev oli Petroskoissa toimineen suuren Onegan tehtaan johtajia ja hän oli kansallisuudeltaan tataari.

Niinpä hautausmaalla tapaamani rouvan vaari oli tataari ja rouva ihan oikein korostikin olevansa Tsingis Kaanin sukua ainakin erään sukututkimuksen mukaan. Digilehtiarkistosta löysin jutun, jossa kerrottiin maanviljelysharjoittelija Valo Laitisen saaneen vuonna 1932 Suomen kansalaisuuden. Suomeen hän oli palannut, koska hänen äitinsä Maria Dagaev oli kuollut sairauteen vuonna 1911 ja Marian velipuoli valtioneuvos Taavi Laitinen oli hakenut kaksi tämän lapsista Suomeen.

Suomeen muutto saattoi pelastaa Valo Laitisen monelta pahalta, koska hänen isänsä Alexander surmattiin vallankumouksen jälkeen. Kaikkia Marian lapsia ei Suomeen pelastettu, koska Hugo Lindforsin haudalla jututtamani rouva tiesi kertoa, että jatkosodan aikana hänen petroskoilaiset serkkunsa joutuivat suomalaisten siirtoleirille, jollaista voisi myös keskitysleiriksi kutsua,, jossa ihmisiä kuoli nälkään. Rouvan serkkukin jäi ravinnon puutteen vuoksi hyvin pienikokoiseksi. Niin kova nälkä oli hänellä ollut, että kun leirille tuotiin kalatynnyri, hyppäsi yksi serkuista tynnyriin ahmimaan raakoja kaloja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taavetti_Laitinen
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.48 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 13. syyskuuta 2025
Hugo Lindforsin haudalla

Olin paikalla, kun Suonenjoen karjalaisten yhdistys juhli 6.9.2025 80-vuotisjuhliaan ja tilaisuudesta poistuin viehättävässä rouvaseurassa. Suonenjoen vanhan hautausmaan läpi kulkiessamme pysähtyi eräs rouvista Hugo Lindforsin haudalla ja kertoi tässä lepäävän hänen vaarinsa. Totesin, että onpa melkoinen sattuma, koska olen kotiseutuhistoriaa tutkiessani monta kertaa häntä miettinyt.

Lindforsin lapsenlapsi kertoi, että alun perin ruotsinkielinen vaari oli saapunut Hämeenlinnasta Suonenjoelle osuusliikkeen palvelukseen, mutta työskenteli sitten Savon Tuolitehdas Oy:n kirjanpitäjänä ja Rautalammin-Suonenjoen Puhelin-Osakeyhtiön toimitusjohtajana. Hän oli mukana perustamassa suojeluskuntaa Suonenjoelle vuonna 1917. Valtakunnan kuuluisuuteen Hugo Lindfors nousi vuonna 2011, jolloin hänen tyttärensä Pirkko Schulman julkaisi isästään teoksen nimeltään Asekätkijän vankilapäiväkirja, joka perustuu Hugo Lindforsin tutkintovankeusajallaan tekemiin muistiinpanoihin.

Itsekin luin tuon kirjan heti sen ilmestyttyä. Lindfors oli asekätkentään osallistuessaan jo lähes kuusikymppinen paikallinen suojeluskuntajohtaja. Tutkintavankeudessa hän istui kuusi viikkoa ja pääsi vapaaksi odottamaan oikeudenkäyntiä. Tuomiota hän ei ehtinyt saamaan, koska kuoli vatsasyöpään ennen oikeudenkäyntiä heinäkuussa -47. Hän oli jäänyt leskeksi viisi vuotta aiemmin, mutta oli juuri ehtinyt avioitua uudelleen ja hänelle syntyivät kaksoset pian kuoleman jälkeen. Se on kunnioitettava saavutus 60-vuotiaalta syöpäsairaalta mieheltä. Lindforsin lapsenlapsi muisteli haudalla, miten hän pikkutyttönä seurasi vierestä, kuinka vaari otti opiumtippoja kipuja lieventääkseen.

Lindfors toimi Suonenjoen asekätkijöiden johtajana ja hänen varamiehenään oli pankinjohtaja Erkki Kaijärvi, joka tuomittiin neljäksi kuukaudeksi vankeuteen. Rangaistuksen jälkeen hän jatkoi työtään arvostettuna pankinjohtajana 60-luvulle asti. Erkki Kaijärvi liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että hänen Rautalammilla asunut runoilija veljensä Yrjö Kaijärvi oli taiteilija Reidar Särestöniemen poikaystävä 1960 – 1970 -lukujen vaihteessa, jolloin homostelusta olisi saanut kovemman tuomion kuin asekätkennästä jatkosodan jälkeen.

Pirkko Schulmanin kirjasta sain sen käsityksen, että ainakin Kuopiossa Valtiollisen poliisin miehet kohtelivat asekätkennästä epäiltyjä asiallisesti. Esimerkiksi pidätyksen jälkeisen yön Lindfors ja Kaijärvi saivat viettää Valpon Kuopion toimiston johtajan luvalla hotelli Atlaksessa; tosin omalla kustannuksellaan. Tutkintavankeusaikana pelasi myös vangittujen huolto kiitettävästi. Jopa pastori Takalan toimittamat tupakat ja kunnanlääkäri Hannukselan pirtupullot päätyivät perille, koska ilmeisesti vartijat tietoisesti katsoivat asiaa läpi sormien.
Pekka Niirasen tutkimuksesta Ohrana Kekkosesta luin, että ennen sotia Etsivä keskuspoliisin tutkijat saattoivat kohdella kommunistiksi epäilemiään hyvinkin kovakouraisesti. Punaisen Valpon kuulustelumenetelmistä en ole löytänyt tietoa ja se olisikin hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille.

Hugo Lindforsin lapsenlapsenlapsi Salla Brunou on kirjoittanut blogillaan ansiokkaasti isovaaristaan: http://sbrunou.blogspot.com/2011/04/lindfors-hugo-schulman-pirkko-liisa.html

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.23 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
perjantai 12. syyskuuta 2025
Peukku

Reilut 40 vuotta sitten opiskeluaikaan olin silloisen Teollisuuden Murkinointi oy:n Helsingissä vartijana. En muista, että olisin Helsingin yössä kertaakaan joutunut oikeasti vaaralliseen tilanteeseen, vaikka toimin joskus järjestysmiehenä jopa pahamaineisena pidetyssä Kaivokäytävässä, jossa opin muuten tuntemaan siellä liikuskelleen mukavan pikkumiehen, joka oli Remun veli. Vähän myöhemmin hän sitten katosi eikä häntä ole vieläkään löytynyt, vaikka eräs uskoon tullut huumeveikko väittää muistavansa paikan, jonne hänet haudattiin.

Eilen kuitenkin pelkäsin istua Kuopion aseman odotussalissa, jossa sain huomata, että peukku on saapunut Savoonkin. Nimittäin odotusalissa nytkähteli, mökelteli sekä vaatteitaan riisui ja uudelleen pukeentui äärimmäisen sekava miehenpuoli, joka käytökseltään muistutti niitä peukun käyttäjiä, joita tv-uutisissa on näytetty. Salissa oli paljon väkeä, mutta kukaan ei ollut häntä huomaavinaankaan ja kaikki katselivat tiukasti muuanne.

Tänään Hesarissa kerrottiin, että peukku saapui Suomeen sen jälkeen, kun poliisi oli onnistunut pistämään linnaan amfetamiinikauppiaat, jonka jälkeen huumemarkkinat valtasivat peukkukauppiaat, joiden välittämä tuote on selvästi amfetamiinia halvempaa ja vaarallisempaa. Peukkuannos maksaa vain 1 – 2 euroa eli kahvikupin hinnan.

Pahaa pelkään, että Suomessa on hävitty sota huumeita vastaan, ja meilläkin aletaan vakavasti keskustelemaan siitä, että kuntien tulisi järjestää narkomaaneille erityisiä käyttötiloja, joita myös piikityshuoneiksi kutsutaan, jotta kunnon kansalaiset voisivat liikkua turvallisesti kaduilla tai istua rauhassa vaikka asemalla junaa odottamassa.

Voi tosin olla, että meillä siirrytään suoraan samaan kuin parissa Keski-Euroopan maassa, joissa yhteiskunta huolehtii huumeiden kotiin kannosta niitä tarvitseville, jolloin huumeita voisi käyttää kaikessa rauhassa kotioloissa ilman, että tarvitaan kalliita piikityshuoneita.

Tässä lisätietoa peukusta: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/c3502114-1659-4f66-acd3-b4951f1b51f5

torstai 11. syyskuuta 2025
Antti-Kristus Juntunen

Toimittaja Pekka Niiranen on tehnyt jo kaksikin väitöskirjaa, mutta kolmannenkin väitöskirjan aihe minulla olisi hänelle tiedossa, sillä hän mainitsee vain ohimennen Ohrana Kekkonen-kirjassaan Suomussalmelle ilmestyneen Antti-Kristuksen, vaikka hänessä olisi paljonkin kerrottavaa.

Erinomainen väitöskirjan, tai jopa elokuvan, aihe olisi tämä suomussalmelainen saarnaaja Antti Juntunen, jota siis myös Antti-Kristukseksi ilmeisesti vähän ivamielessä kutsuttiin. Hän oli saarnamies, joka oli ollut nuorenamiehenä töissä Amerikan kaivoksilla ja oli omaksunut siellä sosialismin, kuten monet muutkin suomalaissiirtolaiset. Niin yllättävää kuin se onkin, niin sosialismi tuli Suomeen enemmänkin Amerikasta kuin Venäjältä.

Antti-Kristus koki Amerikassa myös uskonnollisen herätyksen ja ryhtyi saarnaajaksi, joka yhdisti kristinuskon ja kommunismin. Hän tunsi velvollisuudekseen lähteä Suomeen julistamaan sanomaansa ja niinpä hän jätti perheensä Amerikkaan, pestautui norjalaiseen laivaan merimieheksi ja palasi Suomeen vuonna 1923.

Suomessa silloinen Supon edeltäjä Etsivä keskuspoliisi ei hyvällä seurannut Antti-Kristuksen hengellistä vallankumouksellista toimintaa ja niinpä nuori ja kovaotteinen agentti Urho Kekkonen kävi moottoripyörällä, jonka uskon olleen merkiltään surullisen kuuluisa Harley Davidson, Suomussalmella kuulustelemassa syrjäseudun epäilyttäviä kansalaisia vallan siihen malliin, että ainakin tarinan mukaan vallan veri virtasi, vaikkakaan Niirasen kirjassa ei tuollaista tarinaa vahvisteta todeksi.

Kekkosen kuulustelumatkan syy oli, että Antti Juntusen nostattaman herätysliikkeen oppien mukaisesti korven asukit uskoivat, että suojeluskuntapukuihin ommeltu S-kirjain oli pedon merkki ja että vain kommunistit pääsevät taivaaseen. Juntunen myös ennusti, että Ilmestyskirjan Punainen Ratsastaja tulee vielä rajan takaa ja panee valkoisen Suomen matalaksi. Se profetiahan oli sikäli erikoinen profetia, että se sitten melkein toteutuikin.

Ainakin tarinan mukaan Kekkonen käytti kuulusteluissaan nahkahansikkaisiin verhoutuneita nyrkkejään siihen malliin, että hän kävi sitten ainakin tarinan mukaan 50-luvulla ennen presidentiksi tuloaan pyytämässä kuulustelumenetelmiään anteeksi joltakulta verta sylkeneeltä korpikommunistilta.

Siunatuksi lopuksi lainaan suoraan Wikipediaa, jonka mukaan: ” Talvisodan alettua Juntunen julisti kirjoittamissaan lehtisissä tukeaan Kuusisen hallitukselle ja puna-armeijalle. On väitetty että Juntusen saarnat vaikuttivat osaltaan siihen että osa Suomussalmen rajakylien, lähinnä Juntusrannan, siviileistä ryhtyi yhteistyöhön neuvostojoukkojen kanssa. Juntusrannassa syyskuussa 1939 käyneen piispa Eino Sormusen mukaan kyläläisten ”kommunismi oli luonteeltaan hurmahenkiskristillistä, uuden ihanneyhteiskunnan haaveilua. Kokouksissa veisattiin Siionin virsiä ja välillä puhuttiin punaisesta ratsastajasta, jonka aika oli nyt tullut”.

Juntunen suljettiin sodan aikana Tammisaaren pakkotyölaitokseen ja myöhemmin hän oli turvasäilössä Oulussa. Sotien jälkeen Juntunen liittyi SKDL:ään ja hänestä tuli 1948 SKP:n jäsen. Juntunen kuoli 1956.”

Muuten, mikäli yhtään Raamattua tunnen, niin kyllä Antti-Kristuksen teologinen näkemys oli hyvin lähellä nasaretilaisen puusepän pojan Jeesuksen näkemyksiä, koska hänkin korosti ihokkaiden jakamisen tärkeyttä yhteiskunnassa ja sitä, että rikkaan on hyvin haasteellista päästä taivaaseen. Tässä lisätietoa Antti-Kristuksesta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antti_Juntunen
Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.20 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
keskiviikko 10. syyskuuta 2025
Ohrana Kekkonen

Voi olla, että eilen mainitsemani Urho Kekkosen ja Rex Bosleyn välinen syvä ystävyys selittyy silläkin, että molemmat olivat agenttitaustaisia miehiä. Bosley oli Iso-Britannian ulkomaan tiedustelupalvelun M16 palveluksessa ja Kekkonen toimi nuoruudessaan Etsivä keskuspoliisin tutkijana. Etsivä keskuspoliisista käytettiin myös pilkkanimitystä Ohrana, joka oli tsaarin aikaisen Venäjän salaisen poliisin nimi.

Kekkosen Ohrana-ajasta on kuopiolainen Ylen kuopiolainen toimittaja Pekka Niiranen julkaissut mainion kirjan Ohrana Kekkonen – UKK Etsivässä keskuspoliisissa 1919-1927. Jossain määrin tämä kirja puhdistaa Kekkosen mainetta, sillä toinen historiaa harrastava savolaiskirjailija Lasse Lehtinen on aiemmin kertonut, että kuulusteluissa Kekkonen olisi käyttänyt ruskeita nahkahansikkaita, joiden avulla sitten irtosi kuulusteltavalta paljon tietoa, mutta myös hampaita.

Sen sijaan Pekka Niirasen mukaan ”Kekkonen uskoi, että ystävällisellä puheella, kahvilla ja vehnäleivällä oli mahdollista saada kuulusteltava tunnustamaan. Jos nämä keinot eivät auttaneet, oli otettava käyttöön ’vokottaminen’, mikä tarkoitti kahden kuulustelijan, hyvän ja pahan poliisin, menetelmää. Kekkosen mukaan sitä pystyi vastustamaan vain erityisen vahva persoona”.

Niirasen kirjasta voi kyllä päätellä, että Kekkonen pystyi myös julmuuksiin. 17-vuotiaana Kainuun sissien lapsisotilaana hän oli sisällissodan loppuselvittelyissä johtamassa seitsemän siviilimiehen teloitusta Haminassa, ja omissa muistelmissaan Kekkonen kertoo, että jääkäriupseeri Taskinen olisi määrännyt hänet tähän tehtävään, mutta Niiranen epäilee, ettei määräystä tarvittu, vaan nuori Urho hakeutui pyöveliksi vapaaehtoisesti.

Muistelmissaan Kekkonen korostaa sitä, että hän ei muista, oliko hän ampumassa, mutta itse kyllä epäilen hänen olleen, sillä tapana kai oli, että teloitusryhmän johtaja ampui varmistuslaukaukset ammuttujen päähän. Luulenpa, että Kekkosta ei olisi valittu vuonna 1956 presidentiksi, jos yleisessä tiedossa olisi ollut hänen pyövelimenneisyytensä.

Nuori Kekkonen salaisen poliisin palveluksessa – Pekka Niirasen Ohrana Kekkonen kertoo UKK:n vuosista Etsivässä keskuspoliisissa keskellä levotonta 1920-lukua

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 0.36 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
tiistai 9. syyskuuta 2025
Rex Bosley

Heinola tunnetaan maailmalla tylynä kaupunkina, mutta ainakin yhden hyvin lempeän heinolalaisen opin tuntemaan asuessani kaupungissa vihreimmässä nuoruudessani 16 vuotta. Tämä lempeä heinolalainen oli Anthony Bosley, joka harrasti nuoruudessaan vammautuneiden lintujen hoitamista, joka toiminta laajeni ajan myötä siten, että Heinola tunnetaan tylyyden lisäksi myös kaupunkina, jossa on lintutarha invalidilinnuille.

Monta kertaa teki mieleni kysyä Anthony Bosleyltä noin miesten kesken luottamuksellisesti, että ”kuulehan Anthony, oletko sinä vakooja”. Nimittäin tiesin, että hänen isänsä Rex Bosley oli saapunut Suomeen vuonna 1928 ja Wikipedia kertoo, että hän oli Iso-Britannian ulkomaantiedustelu M16:n eli Secret Intelligence Servicen (SIS) tiedustelu-upseeri, joka toimi pitkään Helsingissä. SIS:n Helsingin-toimiston johtaja hän oli maaliskuusta 1945 vuoteen 1960.

Elikkä, mikäli yhtään ymmärrän, lintutarhanhoitaja Anthony Bosleyn isä oli James Bondin työkavereita. Bosleyn seurannan keskeinen kohde olivat Suomessa vaikuttaneet saksalaismieliset henkilöt, erityisesti ne, joilla oli esim. sympatioita Gestapoa kohtaan tai toisaalta brittivastaisuutta.

Rex Bosley oli Urho Kekkosen erittäin hyvä kaveri, sillä miehiä yhdisti mieltymys viskiin ja poikamainen huumori. Wikipedian mukaan Kekkonen ja Bosley olivat ystävystyneet lokakuussa 1945 järjestetyn hirvijahdin ja siitä alkaneiden tapaamisten seurauksena. Bosleyn huumorintaju ilmeni esimerkiksi siinä, että hän kutsui itseään taulukauppiaaksi, sillä hän vertasi Ison-Britannian hänelle uskomia luottamuksellisia tietoja tauluihin, joita hänen oli valtion pelastamiseksi myytävä ”herkkäuskoisille ihmisille”.

Rex Bosleyn ja Kekkosen poikamainen huumori ilmeni myös siten, että kerran presidentti Kekkonen antoi Bosleyn piiloutua työhuoneensa sohvan alle salakuuntelemaan Kekkosen ja suomalaisten kommunistien neuvotteluja. Epäilen, että nykyään syntyisi erittäin näyttävät lehtilööpit siitä, jos ilmenisi, että poikamaisesta huumoristaan tunnettu presidentti Stubb antaisi M16 agentin salakuunnella sohvan alla, kun hän kävisi neuvotteluja Li Anderssonin ja Anna Kontulan kanssa.

Olen viime aikoina tutkinut Suomen ja Englannin suhteita ja miettinyt sitä, miksi britit olivat yhdessä neuvostoliittolaisten kanssa hyvin tylyjä suomalaisia kohtaan jatkosodan rauhanneuvotteluissa ja selitys on se, että britit pelkäsivät, että Neuvostoliitto saattaa sodan loppuvaiheessa liittoutua Saksan kanssa länttä vastaan ja pyrkivät siksi miellyttämään Stalinia. Tosin yhtä tylyjä britit ja neuvostoliittolaiset eivät olleet suomalaisille, kuin presidentti Trump ja varapresidentti Wance olivat Ukrainan presidentti Zelenskyille Valkoisen talon ensimmäisissä neuvotteluissa.

Jatkosota-aikana Britannian ja Suomen suhteet olivat sen sijaan hyvät, vaikka maat olivat sodassa keskenään ja vaikka britit kävivät kerran jopa pommittamassa Petsamoa. Mannerheim oli nimittäin luvannut länsiliittoutuneille, että suomalaiset eivät katkaise Muurmannin rataa ja se lupaus pidettiin, kuten suomalaisilla on tapana lupausten kanssa menetellä.

Tässä lisätietoa Rex Bosleystä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rex_Bosley#Urho_Kekkonen_ja_%E2%80%9DTaulukauppias%E2%80%9D

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.40 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
maanantai 8. syyskuuta 2025
Pitkä-Reino

Tutkinpa internetissä eilen mainitsemani keskisuomalaisen jättiläisen Reino Rutasen elämää ja tekoja. Ilmeni, että hänestä olisi ainesta ainakin kirjaksi tai jopa menestys elokuvaksi, jota voisi tarjota kansainväliseen levitykseen. Rutasessa oli paljon samaa kuin Arto Paasilinnan Ulvovassa myllärissä tai David Lynchin elokuvan Elefanttimiehessä.

Äänekosken kaupunkisanomissa on tarina Pitkä-Reinosta ja jutussa hänestä on myös hätkäyttävä armeijakuva. Nimittäin maamme köyhällä armeijalta ei löytynyt sopivia varusteita liian isoksi kasvaneelle alokkaalle ja niinpä hänen 56 numeron jalkoihinsa on kiinnitetty rautalangalla säkit. Koska hänelle ei armeijassa onnistuttu hankkimaan kunnon varusteita, lähetettiin hänet lopulta suorittamaan asevelvollisuuttaan Keuruun työlaitokseen.

Nuorena Reino Rutanen yritti päästä rengiksi taloihin, mutta koska jo aamupalalla hänellä oli taipumus juoda neljä litraa maitoa, niin rengin paikkaa hänen oli vaikea saada. Niinpä hän kypsemmällä iällä kouluttautui hierojaksi. Pk-yrittäjänä hän nopeasti ymmärsi markkinoinnin arvon elinkeinotoiminnassa ja sen jälkeen alkoi eri paikkoihin ilmestyä pahvisia mainoslappuja, jotka oli tietysti naulattu kolmen metriin korkeuteen niin korkealle, ettei niitä nähnyt kunnolla lukea.

Äänekosken kaupunkisanomien mukaan osuuskaupan makasiinin seinä Koivistonkylällä oli hänen vakiomainospaikkansa. Mainoksissa Reinolla oli tapana joskus myös ilmoittaa, keitä tunnettuja henkilöitä hän oli hieronut. Tällaisia ilmoituksia muistetaan olleen: ” Hierontaa suorittaa Turun Reumaattisen Opiston käynyt hieroja Reino Rutanen 10 markkaa raato.” Lisämainoksena oli lauseet: ” Otan vastaan hierontaa. Olen hieronut suutari Alloa ja Lahentaan vanhaa emäntää. ” Lisäksi mainostettiin välillä , että on hierottu ”Erland Ritasta ja kaikkia hänen poikiaan”.

Pitkä-Reino toimi myös jossakin vaiheessa kiertävänä saarnamiehenä. Näistä puuhista kerrotaan Urpo Sparfin kirjassa Kotikyläni Koivisto seuraavasti: ”Hän kutsui tolppailmoituksilla väkeä sanankuuloon johonkin tiettyyn taloon. Mies piti hartaustilaisuutensa aina istuen. Ensin hän luki jonkin raamatunlauseen tai virsikirjaa. Sitten hän puhui silmät kiinni. Kun joku kerran kysyi asiaa, Reinhold vastasi: Etten näe, jos minuva pilkataan. Kyläläiset kuuntelivat hänen puhettaan hiukan huvittuneena. Kukaan ei oikein tiennyt, mitä liikettä tai lahkoa hän edusti, mutta hän lauloi hartaasti ja erikoisella äänellä. Kaikista oli uutta ja outoa, kun hän muisti myös rukoilla seutukunnan papeillekin uskonvahvistusta. Hän ei noussut ylös tilaisuuden jälkeen, ennen kuin kuulijat keräsivät hänelle kolehdin. Kangashäkin hartaustilaisuudessa Pitkä-Reino oli aika nälkäinen puhuessaan paikalle kokoontuneille ihmisille. Kun hän aikansa seurasi Takalan emännän perunoiden keittämistä, hänen itsehillintänsä petti ja hän tokaisi äkkiä: Amen, emännän perut näkkyy kiehuvan paskaks”.

Kokonaisuudessaan Äänekosken kaupunkisanomien jutun Pitkä-Reinosta voi lukea tästä linkistä: https://aksa.fi/ramin-kortit-137-suomen-pisin-mies/

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.20 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
sunnuntai 7. syyskuuta 2025
Riian yön ihme

Kyllä ei meinannut tulla uni silmään viime yönä, koska piskuinen Susijengimme voitti koripalloilussa Balkanin jättiläisistä koostuneen Serbian joukkueen ihan hirvittävän jännittävien vaiheiden jälkeen. Eilisen kaltaista näytelmää ja tunne-elämystä ei esimerkiksi ihan arvostettava ja hyvää työtä tekevä Kuopion kaupunginteatteri ole pystynyt koskaan minulle tarjoamaan. Eilen kokemani onnen tunteeni vetää vertoja sille, kun Mika Myllylä muistaakseni Karpalosuon rinteessä pisti Lahden hiihdon mömmönkisoissa viestinhiihdon ankkuriosuudella ison vaihteen silmään ja Norjan miehen selkä oikeni.

Eilisestä upeasta voitosta suomalaiset saavat suurelta osin kiittää viime aikoina heikkolaatuisiksi moitittuja maahan muuttaneita afroafrikkalaistaustaisia pelaajia, joita maajoukkueestamme on noin puolet. Tässä yhteydessä on jo syytä palauttaa mieliin, miten kävi vuoden 1939 Em-kisoissa, joissa kisoissa maallamme ei ollut vielä käytössä ulkomaalaistaustaisia vahvistuksia. Silloinhan Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.

Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain minulle käsittämättömästä syystä vihoviimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys. Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin sekään ei ole ihan tuikitavallista maailman koripalloareenoilla. Harmi, etten ole onnistunut selvittämään, kuka pojistamme kunnostautui niin, että sai kuparisen rikki.

En ole koripalloilun asiantuntija, sillä en ole sitä koskaan pelannut, koska Suonenjoen Yhteislyseon voimistelusalit eivät siihen soveltuneet. Koulussa oli peräti kaksi jumppasalia, mutta ne olivat liian pieniä koripallon harrastamiseen. Lajin sääntöihinkään en ole liiemmälti perehtynyt, mutta luulen, ettei Suomen koripallomaajoukkueella ollut vuoden 1939 Em-kisoissa ollenkaan maalivahtia.

Liettuan ylivoiman selittää se, että joukkue oli hankkinut riveihinsä Amerikasta vallan yhden kaksimetrisen pelaajan, jota seikkaa vastustajat pitivät epäurheilijamaisena tekona, koska jättiläispelaaja latisti muiden peli-ilon. Siihen aikaan miehet olivat nykyistä pienempiä lukuun ottamatta metallimies Väinö Myllyrinnettä (252 cm) ja hieroja-saarnaaja Reino Rutasta (237 cm). Rutanen oli Äänekosken miehiä, mutta hänen epäonnekseen Äänekosken Huimalla ei vielä silloin ollut koripallotoimintaa.

Luulen, että Myllyrinteen ja Rutasen fyysisyyttä hyödyntämällä Suomi olisi voinut olla maailman paras koripallomaa. Pelitaktiikkana olisi voinut olla se, Väiski olisi asettunut seisomaan oman korin alle ja hän olisi isolla kämmenellään peittänyt korirenkaan ja Reiska olisi koko ajan seisonut vastustajan korin alla odottamassa, että joku toisi pallon hänelle ja sen jälkeen hän olisi tarvittaessa varpailleen nousten pudottanut pelivälineen pussiin.

Suomen koripalloliitolla oli sota-aikana sääntö, ettei joukkueissa saanut olla 192 senttiä pitempiä pelaajia. Se sääntö voitaisiin ottaa uudestaan käyttöön ja perustaa Suomeen erityinen kääpiökoripallosarja. Onhan monissa voimailulajeissakin erilaisia sarjoja osallistujien koon mukaan.

Väinö Myllyrinteestä, joka lienee aikoinaan ollut vuosikymmeniä maailman pisin ihminen, löytyy lisätietoa tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Myllyrinne

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 0.55 Ei kommentteja: Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa X:ssäJaa FacebookiinJaa Pinterestiin
lauantai 6. syyskuuta 2025
Pjotr Sokolev

Heinola oli talvisodan aikaan kansainvälinen kaupunki, koska siellä toiminut Yleisradio lähetti venäjänkielisiä ohjelmia propagandamielessä myös Neuvostoliittoon. Aluksi Heinolan radiostudio toimi matkailijakoti Turistin tiloissa ihan Jyrängön sillan poskessa, mutta vähän myöhemmin se siirrettiin 300 metrin päähän kauppias Juurikkalan kiinteistöön. Ilmeisesti sillan vieressä olevaa studiota pidettiin pommitusten vuoksi liian vaarallisena paikkana.

Ilmauhasta huolimatta Heinolassa ei ollut sodan alussa minkäänlaista ilmatorjuntaa, mutta sitten kapteeni Reino Palmroth, eli Palle, joka oli rauhan aikaan sotamuseon palveluksessa, sai museostaan hankittua ikivanhan konekiväärin sillanposkeen. Tosin laitetta käyttäneet kypsään ikään ehtineet verkkaiset hämäläismiehet eivät kertaakaan ehtineet aseelle ilmahälytysten sattuessa.

Mielenkiintoinen ihminen, jossa olisi ainesta elämänkertaan tai jopa väitöskirjaan, oli Suomen kansalaisuuden saanut aatelismies Pjotr Sokolov. Hän oli emigrantti, entinen Venäjän jalkapallomaajoukkueen maalivahti, mestarinyrkkeilijä ja tiettävästi vakoilijakin. Sokolov huuteli komealla bassolla entisille maamiehilleen lähetyksen aluksi, että ”slushaitje, slushaitje, gavarit Finlandija (kuunnelkaa, kuunnelkaa, Suomi puhuu). Sotien jälkeen Sokolov pakeni Ruotsiin, vaihtoi nimensä ja säilytti jostain syystä henkensä, vaikka Stalinin käsi oli pitkä.

Luulen, että Putinin hallintokaudella Sokolovin kaltaiselle miehelle olisi käynyt huonosti, koska Putinilla näyttää olevan tyly linja, jonka mukaan petturin palkka on kuolema. Sen sijaan vaikka Stalin murhautti Meksikossa piileskelleen kilpailijansa Trotskin, niin petturit Pjotr Sokolov ja Arvo Poika Tuominen säilyttivät henkikultansa sodan jälkeen, jota seikkaa ihmettelen suuresti.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pjotr_Sokolov