Finlandia-katsaus 93/1948 todistaa, että kova on ollut suonenjokelaisten kestävyysjuoksijoiden taso Lontoon olympiakesänä. Filmi kertoo, miten Suonenjoen hirmukuntoinen Salomon Könönen voittaa Kaivopuiston maratonin suorastaan ylivoimaisesti ennen 10.000 metrin me-miestä Viljo Heinoa ja kovia ruotsalaisia. Ikämiesten sarjan voitti myös suonenjokelainen Jussi Kurikkala.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen se, että samana kesänä Lontoon olympialaisissa maratonilla Viljo Heino oli 11. ja Jussi Kurikkala 13.. Viljo Heino valitteli myöhemmin sitä, että hänet keskenkuntoisena määrättiin maratonille vastoin hänen tahtoaan. Sen sijaan Salamon Könönen valitteli myöhemmin sitä, ettei häntä päästetty mukaan maratonille. Itse hän uskoi, että olisi voittanut olympiakullan, koska juoksi seuraavana kesänä Euroopan ennätyksen ja aika oli kuusi minuuttia Lontoon voittoaikaa parempi.
Pieleen siis menivät silloinkin Urheiluliiton herrojen valinnat.

Vaikka Kaivopuiston maratonilla ruotsalaiset eivät pärjänneet, niin kyllä siihenkin aikaan naapurissa osattiin juosta. Lontoon kympillä Ruotsin Bertil Albertson sijoittui pronssille, kun paras suomalainen Könönen oli yhdeksäs. Tosin Suonenjoella puhutaan, että tosi asiassa hän olisi ollut seitsemäs, mutta kierrosten laskijat sekoilivat ja kaksi miestä sijoittui Könöstä paremmin, koska he juoksivat kierroksen vähemmän.

Maaottelussakaan suomalaiset eivät heti sodan jälkeen ruotsalaisille pärjänneet. Könönen muisteli joskus myöhemmin, että yksi maaottelureissu meni meikäläisiltä täysin pieleen, koska sota-aikana nälkiintynyt joukkue söi itsensä Ruotsin höyryävien lihapatojen ääressä ähkyyn.

Sitä Könönen ei paljastanut, miten syömiset maksettiin, mutta sen kertoo Tapio Rautavaara muistelmissaan. Siihen aikaan tilanne oli se, että alkoholi oli meillä halpaa ja Ruotsissa hyvin kallista. Markkinamekanismilla on kuitenkin taipumus pyrkiä oikaisemaan tällaiset vääristymät, ja niinpä suomalaiset rahoittivat hankintansa viinan myynnillä. Kun ystävällinen ruotsalainen tullimies ihmetteli Rautavaaran laukun painoa, vakuutti hän laukun sisältävän moukareita.

Alla olevista Suonenjoen urheiluun liittyvistä videolinkeistä löytyy myös dokumentti vuoden 1948 Kaivopuiston maratonista. Joku itseni kaltainen autismin kirjosta kärsivä henkilö saattaa katsoa nuo filmit mielenkiinnolla.

1.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22jussi+kurikkala%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Jussi Kurikkala 4 min 30 sek eteenpäin)

2.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22jussi+kurikkala%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Jussi Kurikkala 3min 40 sek eteenpäin)

3.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22jussi+kurikkala%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Kurikkala ja Erkki Jalkanen 4 min 50 sek eteenpäin)
4.
https://www.finna.fi/Search/Results?lookfor=%22salomon+k%C3%B6n%C3%B6nen%22&type=AllFields&filter%5B%5D=%7Eformat%3A%220%2FVideo%2F%22&limit=20&sort=relevance (Salomon Könönen ja Jussi Kurikkala 3min 20 sek eteenpäin)

Kalle Jalkanen kaatui Inkerin Kirjasalossa 5.9.1941 kahden miinan räjähtäessä. Suonenjoella syntynyt Kalle asui kaatumishetkellään Lappeenrannassa, joten hänet on haudattu sinne.

Vaikka tämä kalmisto on yksi maamme suurimmista, siellä on harvinaisen selkeät opasteet ja niinpä hauta löytyy helposti. Olympiavoittaja on saanut hautakiveensä hänelle kuuluvat olympiarenkaat. Sillä tavalla on maassamme tapana kunnioittaa olympiavoittajia heidän kuolemansa jälkeen. Kallen viimeinen leposija sijaitsee noin kymmenen metriä hautausmaan Wäinö Aaltosen veistämästä vaikuttavasta muistomerkistä Helsingin suuntaan.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Ansiokkaan urheilijan kuolema harmitti pataljoonan komentajaa majuri Mäntylää niin kovasti, että hän määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Lähellä oli, ettei Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa, mutta sitten ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta Kalle Jalkasen esimerkin innoittamana.

Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän oli ollut sota-aikana kaukopartiotehtävissä, joissa oli sattunut jotain ikävää. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.

Vaikka Kalle Jalkanen ei koskaan voittanut Suomen mestaruutta, niin hänen Warkauden Urheilijoita edustanut vuonna 1913 syntynyt pikkuveljensä Erkki Jalkanen voitti Suomen mestaruuden 15 km:llä vuonna 1946.

Wikipediassa kerrotaan, että laulaja Kari Tapio (Jalkanen) olisi ollut Kalle Jalkasen veljenpoika, mutta tieto on virheellinen. Sikäli Kari Tapio liittyy talviurheiluun, että hän voitti mäkihypyssä Suomen ammattikoulujen mestaruuden.

Myös toinen suonenjokelainen laulajapoika Kari Vepsä(läinen) oli nuorena lupaava mäkihyppääjä, mutta vanhemmalla iällä hän on siirtynyt hevosurheilun puolelle.

Vaan kylläpä moderni tietotekniikka sotkee asioita. Suonenjoen hiihtohistoriaa tutkiessani törmäsin tietoon, että kaikkitietävä ja kaukaa viisas Wikipedia pystyy olemaan väärässä. Se nimittäin kertoo, että tekohampaistaan maailmankuuluksi tullut olympiasankari Kalle Jalkanen on laulajasankarin setä.

Mutta ei ole Kalle Karin setä, vaikka sukunimi on sama. Kalle Jalkanen on Sianjalan kylän, tosin jostain syystä kylän nimi on lyhentynyt pelkäksi Jalkalaksi, Jalkasia, kun taas Kari Tapio on meidän Kärkkäälän kylän Jalkasia. Tietysti kaukaisia sukulaisia miehet ovat, kuten kaikki vanhat savolaissuvut ovat keskenään, sillä tiet ja polkupyörät tulivat tänne vasta 1900-luvun alussa.

Tuo Jalkasten suku syntyi muuten siten, että eräät Hänniset pitivät tapanaan soudella Suonteen selkää pitkin Pieksämäen kirkkoon ja heillä oli tapanaan pitää tuohikontissaan sianjalkaa eväänään, joka seikka sitten jostain syystä herätti muun kirkkokansan huomion jopa siinä määrin, että Hännisiä alettiin kutsua Sianjalkasiksi, joka nimi sitten lyheni syistä, joita voi vain arvailla, Jalkasiksi.

Wikipedian sukulaisuussekaannuksen on saattanut aiheuttaa se, että myös Kari Tapio oli suksimiehiä, sillä hän voitti aikoinaan Suomen ammattikoulujen mäkihyppymestaruuden. Hänen mäkihyppyharrastuksensa lienee syynä siihen, että yhdelle hänen pojistaan annettiin Jiri-nimi kuuluisan mäkimies Jiri Raskan mukaan. Grenoblen olympialaisissa Jiri Raska voitti kultaa, koska meidän Viki Kankkosemme kaatui harjoituksissa ja mursi solisluunsa.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Suonenjoen laulavista mäkipojista taisi hyppääjänä olla parempi Vepsäläis-Kari, joka nykyään tunnetaan taiteilijanimellä Kari Vepsä. Hän ei enää harrasta mäkihyppyä, vaan on siirtynyt kaviouran puolelle.

Mielestäni jonkun pitäisi tehdä jotakin tästä artikkelista löytyvän virheen korjaamiseksi: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

Enkä tässä yhteydessä malta olla muistuttamasta siitä, että vuoden 1968 Mexicon kisojen palkintojenjaossa rasisminvastainen nyrkkitervehdys johti siihen, että kaksi ruskeaa jenkkipoikaa lähetettiin kotimatkalle kesken kisojen. https://en.wikipedia.org/wiki/Athletics_at_the_1968_Summer_Olympics_%E2%80%93_Men%27s_200_metres

Deflaatio, eli hintojen lasku, on kansantalouden surma, koska raha ei enää kierrä, koska ihmisten kulutusvimma hiipuu, sillä kaikki odottavat hintojen halpenemista entisestään. Deflaation uhka tuli mieleeni, kun kävin lähikaupassa ruokaostoksilla.

Puoli kiloa kotimaisiksi mainittuja kaurahiutaleita maksoi 0,45 €, puoli kiloa vietnamilaisena mainostettua kahvia 2,49 € ja kilo luultavasti ulkomaalaisen sikavainaan perskannikkaa 3,99 €. Eli ei ole enää peruselintarvikkeet hinnankiroissa maassamme. Varsinkin tuo vietnamilaisen kahvin halpuus hämmästyttää, sillä ostin jouluksi ns. hyvää kahvia paketin ja se maksoi 11 €, ja mielestäni vietnamilainen kahvi maistaa ihan yhtä pahalle kuin kalliimmatkin kahvit.

Ällistyttävä tieto on minusta se, että jostain luin Vietnamin olevan nykyään maailman toiseksi suurin kahvin tuottaja, vaikka epäilen, että sikäläiset ihmiset tuskin juovat kahvia vaan mieluummin teetä. Ja ällistyttävä tieto minusta on sekin, että joskus kauppojen pakastealtaissa näkyy edullista vietnamilaista kalaa.

Tätä vietnamilaista kalaa kutsutaan haimonniksi, vaikka tuskin sillä hain kanssa on mitään tekemistä. Sen liha muistuttaa kuhan lihaa, sillä se on vaaleaa, ruodotonta ja hyvää. Haimonni elää luonnostaan Kaakkois-Aasian isoissa joissa, mutta sitä myös kasvatetaan altaissa. Arvaan, että Vietnamissa on ymmärretty hyödyntää maan miljoonat pommikuopat kalankasvatusaltaina. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Vietnamiin pudotettiin pommeja 8 miljoonaa tonnia ja Saksaan 2 miljoonaa tonnia.

Entinen maastavedon maailmanennätysmies ja entinen kansanedustaja Juvan suuri poika Ano Turtiainen on nykyään hyvin tunnettu yhteiskunnallinen vaikuttaja sekä Suomessa että Venäjällä. Vaikka harva on se asia, josta olen yhtä mieltä hänen kanssaan, mutta siitä olen kuitenkin yhtä mieltä hänen kanssaan, että Sortavala on hieno ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kaupunki. Eri mieltä Anon kanssa olen varsinkin maapallon muodosta. Itse äänestän sen puolesta, että maapallo on pallo, mutta Ano ainakin jollain videollaan oli sitä mieltä, että maapallo ei ole pallo vaan maakiekko. Tosin hieman epäilen, että hänen maakiekkonäkemyksensä taustalla voi olla savolainen huumori, joka jättää vastuun kuulijalle.

Viimeisimmällä ilmeisesti eilen tehdyllä videolla Turtiainen rouvineen kiertelee rouvansa kanssa Sortavalaa ruokapaikkaa etsien, mutta ikävä kyllä kaikki ravintolat ovat täynnä. Tärkeintä kuitenkin on, että video todistaa, että Sortavala on kaunis kaupunki, jonka keskusta alkaa remonttien jälkeen olla siinä kunnossa, jollaiseksi suomalaiset sen jättivät 82 vuotta sitten. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Sortavala tulisi valita Unescon maailmanperintökohteeksi.

Itse kävin viimeksi Sortavalassa lähes tarkalleen kuusi vuotta sitten vallan Tiitan taksilla Uukuniemeltä käsin ostamassa Karjala-merkkiset sukset, jotka siteineen maksoivat noin 20 euroa. Tarkoitus oli ostaa Karjala-suksien Valamo-mallit, mutta sellaiset olivat myyty loppuun. Pahaa pelkään, että maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nyt tultu siihen valitettavaan pisteeseen, että tässä elämässä en tule enää Sortavalassa vierailemaan. Tässä kuitenkin Ano Turtiaisen video, jonka avulla voi verestää muistojaan: https://www.bing.com/videos/riverview/relatedvideo?q=ano+turtiainen+YouTube+uusin&mid=9A87109FF9C2DD238B099A87109FF9C2DD238B09&FORM=VIRE

Eilen minä kyllä niin mieleni pahoitin, kun sosialistisen median Atleetti ryhmässä väitettiin, että viestisankari Kalle Jalkanen oli laulajasankari Kari Tapion setä. Ilmeisesti kirjoitus oli pelkkä provokaatio, sillä siinä väitettiin Wikipedian todistavan asian. Torjuin jyrkin sanoin provokaatiokirjoituksen ja kerroin, etteivät miehet olleet edes lähisukua, vaikka molempien sukunimi onkin Jalkanen.

Sikäli provokaatiokirjoitus piti paikkansa, että siinä kerrottiin, miten Kalle Jalkanen ikeniä purren, koska tekohampaat putosivat hankeen, hiihti Suomen olympiavoittoon ja että hän kaatui jatkosodan alussa miinakentässä.

Suonenjoen kahta kuuluisaa Jalkasta yhdistää se, että kummallakin oli vaikeuksia tekohampaidensa kanssa, koska myös Karilla olivat tekarit ainakin kerran keikkamatkalla hukassa, ja vähältä piti, ettei hän joutunut esiintymään Sheveri Shuhoshen tyylillä, joka olisi saattanut rapauttaa hänen mainettaan maamme shekshikkäimpänä miehenä.

Laskujeni mukaan Kalle Jalkasen tekohammastapaus on keskeisessä roolissa peräti kolmessa kirjassa, jotka ovat Antti O. Arposen teoksissa Viestisankarit ja Tekohampaita ei jätetä sekä Timo J. Tuikan kirjassa Vitutuksen voima, mutta siitä huolimatta kansamme tuntee Kalle Jalkasen tekohammastarinan hämmästyttävän huonosti.

Edellä kerrotun todisti se, että satuin näkemään töllöstä jonkun pöhkön julkkisten välisen tietokilpailun, jossa kysyttiin, että mitä erikoista olympiavoittaja Kalle Jalkasen kehossa tapahtui, kun hän kiidätti Suomen viestijoukkueen vuoden 1936 olympialaisissa kultaan. Rohkenipa muotitaiteilija Sami Sykkö, joka ei liene hiihtomiehiä, epäilemään, että Kallelta olisi mennyt kisan aikana kakka housuun.

Olin siihen asti uskonut, että rouvaani lukuun ottamatta jokainen suomalainen, joka yleensä jotakin tietää, tietää, että Kallelta putosivat tekohampaat, jotka siihen aikaan maksoivat työmiehen kolmen kuukauden palkan, hankeen, josta hiihtosankari joutui ne kaivamaan, vaikka norjalainen pääsi siinä vaiheessa edelle, mutta tapauksen nostattaman vitutuksen voiman antaman lisäenergian avulla Kalle ikeniä purren nosti Suomen viestivoittoon.

Tietooni on saatettu, että pitkäaikainen unelmani on toteutumassa ja Suonenjoella järjestetään paikkakunnan hiihtohistoria-aiheinen näyttely. Rohkenenkin esittää, että näytteille pannaan myös Kalle Jalkasen hammasproteesi ja että näyttelyn jälkeen tämä pyhäinjäännös sijoitetaan pysyvästi kaupungintalon aulaan lasivitriiniin, jotta hiihtouskovaiset turistit voisivat hiljentyä niiden ääressä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ainakin kolmessa Etelä-Euroopan luostarissa säilytetään Jeesuksen esinahkoja reliikkeinä; Jeesushan syntyi juutalaisena ja juutalaisuus on yksi maailman pippelinsilpomisuskonnoista. Nykyajan geenitekniikalla noista esinahoilla voisi tehdä ihmeitä. https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fdata.kirjasampo.fi%252FabstractWork_4283634