| Suomi nousuun innovaatioilla | 11.06.2016, 17:44 |
| Kiky-sopimuksella pyritään saamaan Suomi nousuun vientiä lisäämällä, joka oikein onkin. Tosin en ole ihan varma, parantaako maamme kilpailukykyä olennaisesti se, että työaikani lisääntyy kuusi minuuttia päivässä. Sen sijaan olen varma. että uudet innovaatiot ovat kansantalouden kannalta hyväksi, kuten esimerkiksi 50-60-luvun suomalaiset jääkiekkomailakeksinnöt olivat, joiden avulla Toronto, Montreal, Koho ja Titan valtasivat maailman markkinat. Maamme oli siihen aikaan maailman ykkönen tällä erityisosaamista vaativalla alalla.
Itsekin aion kantaa korteni kekoon isänmaan pelastamisessa enkä tyydy pelkästään lisäämään työaikaani kuudella minuutilla päivässä, vaan sen lisäksi pyrin pelastamaan isänmaan ja hakea patenttia katkeamattomalle jääkiekkomailalle. MM-kisoissahan kävi monta kertaa niin, että huippupelaajien 250 euroa maksaneet mailat napsahtivat helponnäköisesti irtopoikki.
Irtopoikkikatkeamisen voisi helposti estää siten, että jääkiekkomailojen varsissa olisi eräänlainen nivel, joka joustaisi suuressa rasituksessa, mutta estäisi kuitenkin pelivälineen irtopoikkikatkeamisen. Sama periaatehan on esimerkiksi automaattisulakkeissa, jotka katkaisevat virran ylirasitustilanteissa vähäksi aikaa, mutta sen jälkeen automaattisulake korjaa itse itsensä. |
|
| Mailat | 10.06.2016, 18:02 |
 Paljon oli Tampereella Suomen jääkiekkomuseossa erilaisia mailoja, mutta ei heinolalaista Sulo-merkkistä jääkiekkomailaa, joka mullisti koko pelin luonteen. Heinolassa kehitettiin 1950-luvulla uusi tapa liittää mailan lapa varteen ja se teki pelivälineestä niin kestävän, että lämärit tulivat mahdollisiksi.
Ei löytynyt Suomen jääkiekkomuseosta myöskään tietoa Toronto-mailan kehityksestä. Toronton kehittänyt puuseppä Einari Rahunen alkoi koota mailoja liimaamalla niitä puuviiluista ja keksinnöstä tuli maailmanmenestys. Parhaimmillaan Suomessa valmistettiin 400.000 Toronto-mailaa vuodessa, ja myös Neuvostoliiton punatähdet pelasivat Torontoilla ainakin ulkomailla.
Neuvostoliiton sarjassa käytettiin myös sikäläistä Moskova-mailaa, jollainen löytyy myös kuvasta. Vitriinin esittelyteksti väittää sen kuuluneen Valeri Harlamoville. Epäilen Harlamovin pelivälineen olevan yhdestä puusta veistetyn, joten se muistuttaa rakenteeltaan lähinnä halkoa.
Neuvostoliiton maajoukkue tykästyi lämärinkestävään Torontoon niin, että tehtaanjohtaja Rahunen sai jonkinlaisen epävirallisen Neuvostoliiton kansalaisuuden. Ainakin Toronto-mailan historiasta kertoneessa telkkariohjelmassa Rahusen punatähdet kerrottiin, että Rahunen pystyi matkustelemaan Neuvostoliiton maajoukkueen mukana jonkinlaisen väärennetyn passin avulla.
Tosin ihan lujia mailoja osasivat venäläiset itsekin tehdä, vaikka ne eivät ehkä peliominaisuuksiltaan muuten olleet suomalaisten luokkaa. Dynamo Honkavaara kertoi muistelmissaan, että kun suomalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen 1950-luvulla, vastustajien varusteet näyttivät alkeellisilta.
Meikäläiset päättivät, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloitukset otetaan niin kovaa, että vastustajan mailat katkeavat. Neuvostoteollisuus ei ollut vielä silloin onnistunut kehittämään laadukkaita pelivälineitä. Mutta suomalaisten taktiikka ei toiminut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. |
|
| Kuuma sianverimakkara | 09.06.2016, 18:19 |
 Kuten olen jo aiemmin kertonut, kunnioitin läsnäolollani Tampereen kaupunkia parisen viikkoa sitten, jolloin yhtenä matkalle asettamistani tulostavoitteista oli nauttia Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruuden kunniaksi tamperelaista Tapolan mustaamakkaraa, joka on samanlainen käsite kuin kuopiolainen Partasen kalakukko, Helmisen raitilla, jonka raitin nimen uskoin erheellisesti liittyvän tamperelaisen jääkiekkoilun ruumiillistumaan Raimo Helmiseen. Mutta ei liitykään Helmisen raitti Raipeen vähimmässäkään määrin, se asia selvisi minulle matkan aikana.
Nauttimatta jäi mustamakkara Helmisen raitilla, mutta Tampereen kauppahallissa sellaisen koemaistoin ja hyväksi, ravitsevaksi sekä edulliseksi sen totesin. Kuvan vähän epämääräisen näköinen pötkö maksoi vain 1,80,-. Perinteisesti mustamakkara nautitaan maidon kera, mutta jätin maidon pois, koska Wikipediassa maidon kerrottiin estävän raudan imeytymistä elimistöön.
Wikipediassa myös kerrottiin, ettei mustamakkara oikeasti olekaan mustaamakkaraa, vaan tieteellisessä mielessä mustaamakkaraa tulisi kutsua kuumaksi sianverimakkaraksi. Tästä lähtien tilaammekin Tampereen kauppahallista äänekkäästi kuumaa sianverimakkaraa, joka kuulostaa herkulliselta.
|
|
| Kolmen metrin Koskinen | 08.06.2016, 18:28 |
 Uukuniemellä innokkaat jääkiekkoilun ystävät lahjoittivat urheiluhistorialliseen muistoesinekokoelmaani kuvan oluttölkin, joka on ostettu äskeisistä jääkiekon MM-kisoista Pietarista. Tölkin kyljessä komeilee entisen Kalpa-vahdin Mikko Koskisen, jota pituutensa vuoksi kutsutaan Kolmen metrin Koskiseksi, rintakuva.
Venäjän jääkiekkoliitto on näköjään keksinyt oivallisen keinon nuorisoliikunnan tukemiseen. Venäjän kieltä en kovin hyvin hallitse, mutta kyseinen olut lienee Hepskukkuu-merkkistä, mikäli yhtään kyyrisiä kirjaimia ymmärrän.Joku asiantuntija puhui kyllä Nevskaja-oluesta.
Oluenmyynti nuorisourheilun tukemiseksi ei ole puhtaasti venäläinen keksintö. Mieleeni muistuu tapaus, jolloin Toni Halme -vainaa jossain omassa talkshow-ohjelmassaan myyskenteli kadulla irtotupakoita nuorisourheilun tukemiseksi eikä kukaan kieltäytynyt ostamasta. Tosin Halme ei ollut tuolla alalla ensimmäinen. Suomen urheiluliiton herrat löivät aikoinaan 1920-luvulla rahoiksi, kun markkinoivat Hannes-merkkisiä urheilijasavukkeita. |
|
| Linja-auto-taktiikka | 07.06.2016, 19:59 |
| Onnistuin taas eilen löytämään Internetistä kanavan, jonka laillisuudesta en mene valalle, mutta jolla kuitenkin näytettiin, miten Suomen jalkapallomaajoukkue pystyy kehittämällään linja-auto-taktiikalla, joka tarkoitetaan sitä, että linja-autolastillinen miehiä puretaan oman maalin eteen tiiviiksi puolustusmuuriksi, selviytymään siedettävillä tappiolukemilla, vaikka vastassa olisi maailman viidenneksi paras jalkapallomaa Italia.
Ottelu oli myös erittäin jännittävä, koska oli erittäin jännittävää seurata, saako Suomi enemmän kulmapotkuja kuin Italia maaleja. Eilen ei saanut. Italiaanot tekivät kaksi maalia ja poikamme saivat vain yhden kulmapotkun. Yhtään oikeaa torjuntaa saapasmaan maalivahdin ei tarvinnut tehdä koko pelin aikana.
Monilla jalkapallokentillä olen taistellut, mutta ainoastaan yhden kerran aiemmin olen todistanut peliä, jossa toinen joukkue ei pääse kertaakaan laukomaan vastustajan maalia kohti. Näin tapahtui kaudella 1969 Suonenjoen nappulaliigassa, jossa Mannilanpellon Westhamn ei onnistunut kertaakaan ampumaan Kärkkäälän Juventuksen maalia kohti. Kärkkäälä voitti 9-0. Itselläni oli silloin aika huono päivä, sillä vaikka tein kuusi, niin yhtään en tehnyt päällä. |
|
