| Ilmeikäs ahven | 09.07.2018, 18:23 |
 Ennen Petäisen ahvenet olivat pieniä ja mustia tirrejä kuin pirut ja niitä oli paljon, mutta ilmeisesti järven ahvenkanta on nyt romahtanut melkein anhittomiin ja loppunsa edellä lajin yksilöt ovat kasvaneet valtaviin ulkoisiin mittasuhteisiin. Olen tehnyt inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, etteivät kalat vain pääsisi häiritsemään uisteluharrastustani ja olen siirtynyt käyttämään museaanisia perintövälineitä, mutta siitä huolimatta iski tuo kuvan jättiläisahven uistimeen.
Kala oli vaaksamitalla mitattuna yli 40-senttinen ja koska tuon mittainen hauki painaa noin puoli kiloa ja koska ahven on ruumiin rakenteeltaan huomattavan vanttera, olen alkanut puhumaa saamastani kiloisesta ahvenesta, vaikka sen valehtelematon paino olikin noin 750 grammaa.
Ahven oli koukussa kiinni niin nätisti, että pääsi itse omin avuin irti, joten hetken kalaa ihailtuani ja sen kuvattuani, sääli valtasi mieleni ja vapautin sen jatkamaan elämäänsä lajitoveriensa parissa. Se oli hyvin kaunis ja ilmeikäs ahven ja mielestäni oli kaikessa ilmeikkyydessään jotenkin Ahti Karjalais-vainaan kaltainen. |
|
| Suuri luontoelämys | 08.07.2018, 17:43 |
| Kävin kuntoilumielessä soutamassa uistinta ja koin reissulla kesän suurimman luontolämykseni. Nimittäin Kauppis-Karin laiturilla oli joukko sieviä ulkomaalaistaustaisia mansikanpoimijattaria ongella. Ilmeisesti itäisessä naapurissamme nuoret tytötkin ymmärtävät kalastamisen, kalanperkauksen ja kalaruoan päälle. Suomestahan on nykyään vaikea löytää naisenpuolta, joka suostuisi kaloja edes perkaamaan.
Olin juuri saanut hauentupin ja häivähdyksen omaisesti kävi mielessäni, että soutaisin tyttöjä jututtamaan ja olisin voinut samalla tarjota heille myös kansainvälisenä ystävyyden osoituksena hauentuppeani. Mietin jo kansainvälistä ystävyyttä osoittavan repliikinkin valmiiksi venäjän kielen suppeahkosta sanavarastostani. Ajattelin sanoa, että ”pasalusta, harashoo, seljanka”, mutta sitten tulin järkiini ja jätin tarjoamatta tuppeani tyttösille.
Nimittäin nykyäikana suunnittelemani käytös hyvin helposti tulkitaan seksuaaliseksi ahdisteluksi, josta minulle saattaisi aiheutua tulevaisuudessa hankaluuksia, mikäli menneisyyttäni alettaisiin jostain syystä oikein perusteellisesti perkaamaan. Niin voisi käydä esimerksi siinä tapauksessa, jos tulen hakemaan YK:n pääsihteerin virkaa, koska siinä virassa mielestäni kaivataan oikein hyvvää miestä. |
|
| Mansikka onkin makea epähedelmä | 07.07.2018, 18:10 |
 Muudan ystävällinen mansikkaisäntä toi minulle maistiaiset tämän kesän sadosta. Parhaimmillaan, kuten tänä kesänä näyttää olevan, tämä epähedelmä on kaunis ja makea. Viime kesänä oli niin ei ollut ja silloin kirjoitin blogillani, että minulla on ikävä lapsuuteni yydeneitä, joka oli maukas ja satoisa mansikkalaji, mutta ei pehmeytensä vuoksi kestänyt kuljetusta. Kyllä nykyinen honey-merkkinen lajike on ihan yydenin luokkaa.
Tosin suosittelen ikäisiäni ehtoopuolelle ihmisiä hyödyntämään tienvarsien ahomansikoita. Kun täysin kypysyneitä ahomaniskoita kerää kourallisen ja heittää sen kerralla kitusiinsa, on makuelämys valmis. Vaikka autojen bensoissa ei enää ole lyijyä, en suosittele kuitenkaan tienvarsimarjoja nuorille, joilla on vielä koko elämä edessään. Tuskin nykyisten autojen jarrujen erittämä asbestikaan mikään terveystuote on.
Muuten olen kuullut tapauksesta, jossa tullin tutkimuksissa paljastui, että maahan tuotiin jarrupaloja, joissa ympäristölle vaarallinen asbesti oli korvattu lehmänlannalla. Autoista en mitään ymmärrä, mutta luulen, että ne jarrut olivat ihan paskajarrut. |
|
| Uukuniemen epävirallista historiaa | 10.06.2018, 20:32 |
 Vaikka maailman kirjallisuudenhistoria onkin jo pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, on siitä huolimatta juuri painosta putkahtanut Uukuniemi- juttuja -niminen painotuote. Kyseessä on eräänlainen Uukuniemen epävirallinen historia, eli kirjassa kerrotaan varsinkin niitä asioita, joita syystä tai toisesta ei ole viralliseen historiaan huolittu. Koska monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ristiriidassa, mahdollisen satunnaisen lukijan kannattaa ottaa tämä huomioon kirjaa mahdollisesti tutkiessaan.
Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä se suinkaan ole ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 347-sivuinen aika monta kuvaakin sisältävä julkaisu kohtuuttoman kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset muutaman euron postikulut saattavat siunaantua tämän lisäksi. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.
Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.
|
|
| Ohukainen | 06.07.2018, 16:54 |
 Kuvan lievästi vaurioitunut hävittäjä on ainoa laatuaan maailmassa. Se on amerikkalainen Brewster, jota Suomessa kutsuttiin ilmojen helmeksi, mutta joka kotimaassaan vedettiin ensimmäisen sillä käydyn ilmataistelun jälkeen harjoituskäyttöön, koska se ei pärjännyt alkuunkaan japanilaisten Zeroille.
Keski-Suomen ilmailumuseossa näytillä oleva kone putosi palavana itäkarjalaiseen erämääjärveen, josta se löydettiin reilut 50 vuotta myöhemmin. Kun kone saatiin pintaan, todettiin sen renkaissa vielä olevan täyden ilmanpaineen. Siivissä näkyy muutama luodinreikä, ja ihmetystä herättää keskellä lentäjän istuinta oleva lentokonetykin tekemä ammottava aukko.
Kaikesta huolimatta koneenohjaaja Lauri Pekuri säilyi hengissä. Myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen äänivallin ja myös kaksinkertaisen äänivallin ylittänyt suomalaislentäjä. Olen lukenut hänen muistelmansa, mutta niistä ei paljastunut, mikä pelasti hänet istuimen läpäisseeltä tykinammukselta. Alunperin Pekuri oli sukunimeltään Ohukainen, mutta ilmeisesti hän ei pitänyt alkuperäistä nimeäään sopivana upseerismiehelle. Pekuri yleni everstiksi ja jäi eläkkeelle Karjalan lennoston komentajana.
Venäläiset ovat taitavaa kauppiaskansaa. Tuokin kone myytiin sekä sen löytäneille suomalaisille että amerikkalaisille. Amerikkalaiset ovat lainanneet sen Tikkakosken museolle, heille koneella ei ole suurta tunnearvoa. Suomalaiset sitä kuitenkin arvostavat, sillä sen voitto-tappiotilasto oli meikäläisillä maailman paras 1:32.
Kun suomalaiset ostivat Brevsterit vuonna 1940, maksoivat ne nykyrahassa noin puoli miljoonaa euroa kappaleelta. Kun suomalaiset ostavat nykyisten Hornettien seuraajat, maksavat ne noin 200 kertaa enemmän konetta kohti. Niin muuttuu maailma.
Kuvan Brewster liippaa läheltä itseäni ja myös koko Kärkkäälän kylää. Nimittäin Brewsterin etsinnän käynnisti Heimo Lampi, joka sodassa palveli hävittäjälentäjänä ja rauhanoloissa lakimiehenä edeten lopulta Kouvolan hovioikeuden presidentiksi. Heimo Lampi, joka nuornamiesnä toimi asianajajana Savossa, on kirjoittanut Kärkkäälänkin historiaan liittyvän romaanin Lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, joka teos minullakin on hyllyssäni, mutta se sopisi mainiosti myös Junttilan tuvan seinälle.
Sikälikin tunnen myötämielisyyttä Lampea kohtaan, että hän omalta osaltaan pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan, sillä yhdessä toverinsa kanssa hän ampui alas viisi Heinolaa pommittanutta neuvostopommittajaa. Täysin hän ei pommitusta estänyt, sillä Heinolassa kuoli siinä rytäkässa pari kymmentä viatonta ihmistä. Yksi osuma tuli myös kaupungissa sijainneeseen tuomiokunnan arkistoon ja minulle on kerrottu, että moni kansalainen piti sitä pommia oikeaan paikkaan osuneena, sillä se ratkaisi kerralla monta visaista ongelmaa.
|
|
