5.1.2011

Vaikka mies kaappasi vallan patukoiden ja vastustajille pakkojuotetun risiiniöljyn avulla, joka on tietysti väärin ja tuomittavaa, niin Mussolinin parikymmentä vuotta kestäneellä valtakaudella maassa tehtiin fasistien toimesta vain yksi poliittinen murha. Ideologisesti Mussolinia lähellä ollut Lapuanliike pystyi piskuisessa Suomessa ainakin kolme kertaa tehokkaampaan terroriin.

Ja kun vuonna 1922 juuri ennen Mussolinin kautta mafian hallitsemassa Palermon maakunnassa tehtiin 223 murhaa, niin  vuonna 1928 enää 25. Ja kun vielä otetaan huomioon se, ettei Italian armeija Toisessa maailmansodassa juurikaan kyennyt tekemän veritekoja Etopia tapausta lukuunottamatta, niin rauhanmies oli Benito Mussolini ainakin moniin muihin historian hirviöihin verrattuna.

Kommentit (0)

Ruokapuoli sen sijaan oli herraskaista. Savukiiski ei ole yksilehmäisen ravintoa hintansa puolesta. Se on ymmärrettävää, koska kyllä kiiski  aina lohen ja kuhan voittaa maunpuolesta. Tänä talvena alan kierrellä pilkkiavantoja ja keräilen parempaan talteen onkimiesten variksille jättämät kiisket.

Jälkiruoka eli mesimarjahillo maksaa 600 markkaa kilo ja siinäkin määrässä on kolmannes sokeria. Jostain syystä mesimarjanviljely ei näytä onnistuvan eikä luonnostakaan marjoja enää löydy. Minun lapsuudessani mesimarjoja kasvoi vielä vanhoilla kaskimailla ja puupinojen pohjilla, mutta jonnekin ne ovat hävinneet. Lehtiä vielä näkee, mutta marjoja ei.

Kommentit (0)

Alkoholismini  on kehittynyt jo niin pitkälle, että aion arvioida tapahtuman kunniaksi kuvan vodkapullon sisältöä. Vaikka olen vanha Karjalan kävijä, en ole vielä tässä elämässä tätä naapureiden helmeilevää ruokajuomaa testannut.

Puhtaista solidaarisuussyistä ostin viime kesänä Aunuksen kyläkaupasta sekä kuvan esittämää karpalovodkaa että puolukkavodkaa. Lakkavodkaan rahani eivät riittäneet, koska se oli euron kalliimpaa ja olisi siis maksanut uskomattomat seitsemän euroa.

Mielelläni tukisin Karjalan elinkeinoelämää muutenkin, mutta tilanne alkaa olla se, ettei siellä taida enää muuta kulutustarviketuotantoa olla kuin viinanvalmistusta. Petroskoin iso metsätraktorikombinaattikin hävisi kilpailun Videgrenin Einari-vainaan kanssa, Sortavalan suksi- ja jääkiekkomailatehdas, joka oli aikoinaan maailman suurin mailojen valmistaja, teki myös konkurssin, ja Karjalan pellotkin kasvavat vanhalta muistilta Stalin määräyksestä pelkkää jättiputkea.

Puolukkavodka testataan sitten ensi keväänä Uukuniemellä perinteisen laiturinlasku- ja huussintyhjennysriehan yhteydessä. Viime kesänä sain tässä juhlatilaisuudessa maistaa erään Uukuniemen Martan ja seurakunta-aktiivin (Uukuniemellä osataan olla hurskaita monella tapaa) tarjoamaa taskulämmintä ja helmeilevän raikasta kotimaista Koskenkorva-valkoviiniä.

Olen siis juonut elämässäni kaksi kertaa tätä ilmajokelaisten pesäpalloilijoiden valmistamaa kansallisjuomaa eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. On tosi kamalaa ainetta; ymmärsin, ettei sitä maun vuoksi juoda.

Kommentit (0)

Silloin päätarkoitukseni oli tutustua Lapualla Kosolan taloon, jossa nykyään toimii Herättäjäyhdistyksen kirjakauppa. Tiedustelin, että on liikkeessä mahdollisesti tarjonna Pauli Nevalan runokasetteja. Ei ollut. Myyjärouva päästi selkäkeikkanaurun ja ihmetteli, että joko se on ehtinyt sellaisiakin julkomahan.

Seinäjoen liikkeessä minulle ei naurettu, vaan liikkeenjohtaja totesi, että ”kyllähän me Paulin kanssa niitä julkasimma, mutta ne on jo myyty loppuhun”. Ihan tuli mieleen toissailtainen pk-yrittjäjä Veikko Hakala. Ehkä ensi kesänä liikkeessä on ymmärretty vastata kuluttajien tarpeisiin. Otan asiasta selvää.

Lisäksi tutustun maakunnan kaikkiin muihinkin matkailunähtävyyksiin. Ensiksi käyn Kurikan kusikivellä. Se sai nimensä 1700-luvulla kuningatar Fredrika Eleonoran vihkiessä kiven nykyiseen käyttötarkoitukseensa maakuntamatkansa yhteydessä. Kuningatar Silvian vierailua odotetaan Kurikassa nykyään tiettävästi innolla.

Käyn myös tulevalla matkallani Kauhavan Lummukan sorakuopilla uimassa Hakalan veljesten malliin. Edelliselläkin vierailullani etsin kyseisiä kuoppia, mutta en niitä löytänyt. Jonkun joen löysin ja ymmärsin sen nähtyäni, miksi Hakalat suuntasivat sorakuopille uimaan.

Vaatimattomia ovat Pohjanmaan vesistöt, ja ymmärrän täysin, että siellä luotettavien tutkimusten mukaan harrastetaan kalastusta Suomen maakunnista vähiten. Savossa oltiin saman tutkimuksen mukaan innokkaimpia kalamiehiä. Ja onhan vähän vaikeaa kuvitella uhoavia pohjalaisia miehiä kumarumassa ja hiljentymässä pilkkireiän äärellä.

Mutta aion kaikesta huolimatta harrastaa maakuntamatkallani myös kalastusta. Vimpelin Saarikentän kakkospesän takaa Antti Tuuri kertoi saaneensa perholla kolmikiloisen taimenen. Taimen saatiin siis Savojoesta, jonka saaressa pesäpallokenttä sijaitsee.

Savojoki on saanut nimensä Nuijasodan jälkeen, jolloin runsaasti savolaisia miehiä riensi lohduttamaan leskeksi jääneitä surevia emäntiä. Nuijasodan jäljiltä seudulla esiintyy vieläkin  paljon savolaisperäisiä sukunimiä. Esimerkiksi Partasen liikemiesveljekset ovat tuttuja Tuurin kirjoista.

Kommentit (1)

löytyvä Pohjanmaa-elokuva saa ihmisen hyvälle mielelle. Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa hakea, niin kyllähän elokuvan loppunäytös, joka ei perustu Antti Tuurin samannimiseen romaaniin, on vähän tönkkö ja kummallinen.

Ja pikkuisen mietityttää sekin, että selvästi sotakokemusten aiheuttamasta posttraumaattisesta stressireaktiosta kärsivästä opettajasta on tehty koominen hahmo, vaikka oikeasti hän on traaginen hahmo. Sotaveteraanille, joka ei muusta puhukaan ja muuta mietikään kuin järkyttäviä sotakokemuksiaan, ei ole soveliasta nauraa, koska hän on tunneinvalidi, joka on hoidon tarpeessa.

Kuten ovat esimerkiksi Afganistanin sodan tanskalaisveteraanit, joiden kuntoutukseen panostetaankin kovasti. Se on ihan oikein, vaikka näiden vapaaehtoisten ammattisotilaiden stressikokemukset lienevät paljon pienempiä kuin meikäläisten viimesotien pakolla värvättyjen ei-ammattilaissotilaiden, joista moni jostain käsittämttömästä syystä selvisi kuitenkin suurinpiirtein järjissä, vaikka terapiaa ei ollut tarjolla; ehkäpä sotilaspastorit tekivät halpaa ja tehokasta mielenterveystyötä.

Vammaiselle Hakalan huliganismiin taipuvaiset veljekset naureskelevat, mutta vanhoja ihmisiä he sentään osaavat kunnioittaa ja teititellä. Kun poikien kansakoulunopettaja väittää veljesten kiljua huonoksi, niin Veikko Hakala lausuu: ”Te sitten ette osaa koskaan sanoa meistä mitään hyvää.”