Media on antanut yksinkertaisen kansan uskoa, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto on kieltänyt viski-sanan käytön myös yksityisiltä blogisteilta muista tahoista puhumattakaan. Ihan tulee aika, jolloin maailmalla mukamas puhuttiin, että Suomen kirjastoista kielletään Aku-Ankka-lehti epäsiveellisenä.

Epäilen, ettei totuus tässä viski-sanan kieltoasiassa ehkä sittenkään ole ihan niin yksinkertainen mitä lööpeissä väitetään. Monta kertaa hyvä tarina on harmillisessa ristiriidassa totuuden kanssa.

Aion nyt kuitenkin uskaliaasti testata lain rajoja ja jatkan eilen mainitun Erkki Tuomiojan tiimoilta, koska tavallaan hänkin liittyy viskiin, sillä Tuomiojan vaari  kansanedustaja Sulo Wuolijoki oli lämmin viskin ystävä, kuten mm. Väinö Tanner muistelmissaan paljastaa.

Muistelmissaan Tanner kertoo olleensa paikalla silminnäkijänä yksikamarisen eduskunnan alkuaikoina, kun porvaripuolen Pekka Ahmavaara ja Sulo Wuolijoki kehuskelivat toisilleen voimiaan. Ja kuinka ollakaan hetken päästä miehet olivatkin käsikähmässä. Wuolijoki oli hintelä mutta voimakas ja taitava. Ahmavaara oli sen sijaan vanttera ja lihava. Hän ei tosin näyttänyt laisinkaan tuntevan ranskalaista painia.

Seurauksena oli, että yhtäkkiä nähtiin Wuolijoen heittävän Ahmavaaran päänsä ylitse lattiaan että jysähti. Sivustaseuraavat pelkäsivät vähintään luita katkenneen, kun yli satakiloinen mies rojahti korkealta lattiaan. Ihme kyllä ei siinä sen kummempaa tapahtunut.

Työväenluokan moraalista huolestunut Otto Kuusinen epäili ottelun jälkeen, että Sulo Wuolijoki haiskahtaa selvästikin viinalle. Syytetty itse kiisti asian jyrkästi. Hänen mielestään ei ollut mahdollista, että hän haiskahti viinalle, koska hän oli nauttinut ainoastaan viskiä.

Kommentit (0)

Dramaattisia hetkiä elettiin maamme poliittisessa elämässä tammikuun 20. 1993, mikäli yhtään on uskominen Erkki Tuomiojan kirjaa Siinä syntyy vielä rumihia, ja miksi ei olisi uskominen.Hallitus ja oppositio kävivät aamuyön tunteina tiukkoja neuvotteluja isänmaan pelastamisesta. Suomi ei kuitenkaan ollut ajautumassa Kansainvälisen valuuttarahaston holhoukseen, kuten yleisesti uskottiin, sillä ainakin presidentti Koivisto piti moista näkemystä pelkkänä toiveajatteluna.

Siteeraan suoraan Erkki Tuomiojan päiväkirja merkintää yön tapahtumista: ”Hallituksen puolelta äänessä on melkein yksinomaan Aho, juuri yhtä komentelevana ja kuurona kuin hänen neuvottelijanmaineensa kertoo. Viinanen käyttää satunnaisia puheenvuoroja, Salolainen nuokkuu ja kuorsaa neuvottelujen loppuvaiheessa niin kovaa, että Viinanen pyytää Seppästä puhumaan vähän kovempaa että Salolaisen vieressä istuvana kuulisi mitä pöydän toiselta puolen sanotaan. Hallitusryhmyrit vaikenevat tyystin, heistä myös Sasi lisäksi ottaa torkkuja. Mahtavaa tämä Kokoomuksen panos.”

Kommentit (0)

Epäilen, että Talvela liittyy Suonenjoenkin vaiheisiin. Erään Karjalan matkan bussikuskimme, joka tiesi sotahistoriasta kaiken, koska oli kuljettanut montaa sotaveteraani porukkaa Karjalan korvissa, tiesi kertoa, että jatkosodassa kaikkein kauimmaksi inhaan itään pääsi se pataljoona, joka oli koottu suurelta osin suonenjokelaisista miehistä. Itäisin rintaman kohta taisi olla nimeltään Konselkä tai jotain sinne päin. Sinne Suonenjoen miesten eteneminen pysähtyi, kun vastaan tuli jotain siperialaisia hiihtojoukkoja, ja paljoa ei tarvinnut päätään nostaa, kun sai napin ohtaansa.

Olen kuullut, että pidemmällekin olisi yritetty, mutta joukoissa ilmeni jotain hämminkiä, josta en ole löytänyt sotahistoriasta virallista tietoa. Sovan käyneet Kärkkäälän miehet kuiskivat, että sodasta kylliksi saaneet joukot hyökkäämisen sijasta vetäytyivätkin jonkin paikkakunnan kirkkoon lämmittelemään ja myöhemmin näitä lämmittelijöitä alettiin kutsu kirkkomiehiksi.

Tämä tapaus saattaa hyvinkin liittyä Keskisarjan kertomaan tapaukseen, jossa hyökkäysintoinen armeijakunnan komentaja Paavo Talvela aikoi erään hässäkän jälkeen ihan tosissaan ammuttaa eräästä pataljoonasta ensihätään joka kymmenennen miehen jäljelle jääneiden sotainnon nostattamiseksi ja mikäli sekään konsti ei olisi tehonnut, koko pataljoona olisi lakaistu konekivääreillä pois jaloista.

Onneksi Mannerheim puuttui tapahtumien kulkuun ja katsoi, että ukkoja on jo muutenkin liian vähän. Pitäisi jostain selvittää, olivatko kotipuolen kirkkomiehet keskeisessä roolissa tässä tapauksessa.

Kommentit (0)

Honka oli niin valtava, ettei sitä nykyajan metsätalousvälineillä olisi saatu nurin, joten sen elämäntarkoitus ei ollut hyödyntää maamme puunjalostusteollisuuden tarpeita. Sen verran se palveli ihmiskunnan tarpeita, että yksi sen oksista on katkaistu veneen kölipuuksi; siitäkin tapauksesta on voinut kulua jo sata vuotta. Tuon petäjän oksatkin olivat tavallisen männyn kokoisia.

Kommentit (0)

Viljami Vepsäläinen

Olin joskus peräänkuuluttanut Viljami Vepsäläisen kuvaa ja Helmi oli sellaisen löytänyt. Viljami oli lapsuudessani kärkkääläinen merkkihenkilö. Hän oli niitä viimeisiä eränkävijäesi-isiämme. Tosin Viljamin eränkäyntiharrastusta rajoitti se, että hän oli melkein sokea. Nuorena miehenä oli häneltä räjähtänyt haulikko silmille, kun patruunoissa oli käytetty sotilaskiväärin ruutia, joka oli vähän turhan ärhäkkää ainetta.

Metsästysharrastusta tapaturma ei kuitenkaan estänyt – korkeintaan vähän hidasti. Ensimmäisiä asioita, joita elämässäni muistan, on se, kun Viljami Vepsäläinen ampui pihakuusestamme oravaa. Isäni seisoi ampujan takana johtamassa tulta ja kyllähän siinä kurrelle huonosti lopulta kävi ja se pääsi ainuvastaan, kun vastassa oli kaksi raavasta miestä.

Muuten kun oikein tarkkaan katsoo tuota keskellä seisovan Viljamin piirteitä, niin huomaa yhdennäköisyyden iskelmälaulaja Erkki Junkkariseen, joka laskujeni mukaan on Viljamin serkku. Kuvassa on Viljamin ja hänen vaimonsa Alinan lisäksi Askolan väkeä.Hevosen, jonka persaus näkyy kuvassa, oli nimeltään Kiri.

Kommentit (0)

Tämä mahtava, mutta kahta muuta selvästi pienempi honka seisoo Uukuniemen kirkonmäellä. Satunnainen matkailija on pysähtynyt puuta halaamaan. Ilmeisesti tarkoitus on imeä siitä jonkinlaista maailmankaikkeuden rakkauden energiaa. Satunnainen halaaja on pukeutunut asiallisesti, koska hirvestyskausi on alkanut ja maastopuku estää se, että satunnainen halaaja kaadettaisiin hirvenä.

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi antaa, väitän tuon puun olevan 400-vuotias. Puu on niin vanha ja niin keskeisellä paikalla, että en keksi yhtään kappaletta syitä, miksi se ei ole voinut toimia ns. piiskauspetäjänä, johon köytettynä rikoksentekijät sovittivat tekonsa, ennen kuin vankilalaitos keksittiin.

Kommentit (0)

Loppukesästä näytti jo siltä, että kuopiolainen juniorijalkapalloilu äityy ennennäkemättömälle tasolle ja että kuopiolaiset juniorijoukkueet voittavat kaikki merkittävät valtakunnan sarjat. A-ja B-pojat sekä B-tytöt johtivat sarjojaan pitkään. Lopulta kävi kuitenkin niin, että vain A-juniorit voittivat Suomen mestaruuden, B-pojat jäivät SM-hopealle ja B-tytöt, jotka voittivat alkulohkonsa, jäivät mitalitta, kun hävisivät ensimmäisen pudotusottelun. A-junnujen mestaruus oli muistaakseni 35. Kuopioon tullut jalkapalloilun Suomen mestaruus; vertailun vuoksi mainittakoon, että veljeskaupunki Jyväskylä on voittanut vain yhden mestaruuden.

Kesän vaikuttavin urheilusuoritus nähtiin alkusyksystä Keskuskentällä, jossa Kupsin B kohtasi Espoon Hongan. Kuopiolaiset hallitsivat peliä mielin määrin ja 5 – 0 olisi ollut kenttätapahtumiin oikeutettu lopputulos. Kuitenkin ottelun lisäajalla Kups johti vain 2 – 1 ja sitten yksi väsynyt honkalainen jaksoi vielä tuoda pallon kotijoukkueen rangaistusalueelle, jonne hän myös kaatui näyttävästi. Erotuomari osoitti epäröimättä rankkaripistettä ja silloin huomasin sanovani ääneen, että ”ja siinä meni kulta”.

Ja niin siinä menikin. Ottelu päättyi tasan, ja Hjk ohitti sarjapisteissä Kupsin eikä sitä eroa onnistuttu enää loppupeleissä kuromaan umpeen. Vieläkin harmittaa, vaikka tuomari virheestä ei välttämättä kysymys, sääntökirjan mukaan hän toimi ihan oikein. Kupsilaisten olisi kannattanut rikkoa jo selvästi ennen rangaistusaluetta, jos kerta vastustajaa ei muuten saatu pysäytettyä..

Vähän samanlainen tapaus oli nähty vähän aiemmin miesten ottelussa Kups – Maarianhaminan IFK. Silloinhan kupsilaisten kulmapotkun jälkeen pallo pomppasi keskikentälle jääneelle piskuiselle Petteri Forsselille, joka juoksi yksin läpi, koska samankokoinen Aleksi Paananen, joka ei ole muistaakseni koskaan varoitusta saanut, ei kehdannut tarttua Forsselin paidanhelmaan, kuten kuka muu tahansa olisi tehnyt. Siinä menivät kuopiolaisilta eurosarjapaikka ja ihan hyvät rahat sivu suun.

Pienet sattumat ratkaisevat välillä maailmanhistoriassa suuria asioita. Keskikoulun historiantunnillakin opetettiin, että elleivät kristityt eurooppalaiset olisi voittaneet islaminuskoisia  arabeja Poitiersissä Ranskassa lokakuussa 732, olisivat avaruuslennot tapahtuneet jo 1700-luvulla, koska arabit olivat siihen aikaan tieteellisteknisessä kehityksessä paljon edellä eurooppalaisia.

Kommentit (0)

Yllättäviä asioita tapahtuu maamme jalkapalloilussa. Kotkan Työväenpalloilijoiden nousu Veikkausliigaan näytti jo lähes kirkossa kuulutetulta. Yhdeksän kierrosta sitten kotkalaiset johtivat Divaria 11 pisteellä, mutta niin vain HIFK tuli lopussa ohi ja nousi. Tuollaista ihmettä ei pitäisi tässä reaalimaailmassa tapahtua.

Jos jossain muualla maailmassa tapahtuisi moista ja jollain muulla sarjatasolla, niin varmaankin moni asianharrastaja tutkisi, että onko Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla ollut epätavallista liikehdintää. Mutta ei ole tiettävästi ollut epätavallista liikehdintää Kauko-Idän vedonlyöntimarkkinoilla. Rikkaat ruotsinkieliset jalkapalloilijat todennäköisesti voittivat kotkalaiset työläisjalkapalloilijat ihan puhtain asein.

Kotkassa oli syksyn viimeistä ottelua katsomassa peräti 4200 maksanutta. Muistellen, ettei Kuopiossa päästy ylemmällä sarjatasolla tällä kaudella lähellekään 4000 katsojan haamurajaa. Kyllä Kotka olisi pääsarjapaikan ansainnut, ja ehkä nousu vielä tapahtuukin, koska Hongan talous on kuralla ja sitä kautta Kotkakin voisi vielä nousta.

KTP:n uusi tuleminen toisi väriä Veikkausliigaan. Muistan, että Kuopiossa oli Kups-KTP-peleissä muinoin suuren urheilujuhlan tuntua, koska kotkalaisfanit ovat hauskaa väkeä. He eivät juoneet sellaista rähinäviinaa kuin esimerkiksi lahtelaiset jalkapallohuligaanit.Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan hyvää jalkapallomusiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=we494lweRd0

Kommentit (0)

Kuppikivet ovat muinaisjäännöksiä, kiviä tai kalliopintoja, joissa on yleensä useita suhteellisen pyöreitä uurrettuja koloja, niin sanottuja uhrikuoppia.^[1] Kolot on tehty viimeistään rautakaudella, mutta ei tiedetä miten. Suomessa kuppikiviä on varsinkin maan länsi- ja eteläosissa. Suomesta tunnetaan yli 350 kuppikiveä. Niiden käyttö on jatkunut historialliseen aikaan, syrjäisillä paikoilla 1900-luvulle.^[2][3] Tällöin niiden käyttö on liittynyt esimerkiksi sairauksien parantamiseen.^[4]

Kivien kuoppien merkityksestä on useita oletuksia ja kansanperinteitä. Usein kivet ovat uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa.^[3][5][6] Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus.^[1] Loitsuissa myös kipuja ja vaivoja karkotetaan kiven reikiin.^[3] Ruotsissa kuppikivien katsotaan olleen käytössä jo kivi– ja pronssikaudella. Niiden on oletettu liittyneen auringonpalvontaan ja hedelmällisyysmenoihin, myöhemmin myös vainajien palvontamenoihin.^[3]  

Uskotaan myös, että kuvan kuppikivi on toiminut myös ns. kouraisukivenä, josta karjalainen kauppamies kouraisi muinoin onnea kauppareissulle lähtiessään.  Karjalaiset olivat kovia kauppamiehiä ja keskiajalla Karjalassa mies ei ollut mikään mies, ellei ollut Konstantinopolissa käynyt. Jo silloin Turkki oli suosittu matkailukohde.

Kuvan kiveen liittyvä tarina on ihan hyvä, mutta monta kertaa hyvä tarina on ikävässä ristiriidassa todellisuuden kanssa. Jututin erästä arkeologia kiveen liittyvistä uskomuksista, ja hänen mielestään kuvan kivi on mielenkiintinen luonnonnähtävyys, mutta tieteellistä näyttöä muusta ei sitten olekaan.

Kommentit (0)

Älkää hyvät ihmiset lukeko tätä tyhjänpäiväistä kirjoitusta, vaan käyttäkää aikavähänne hyödyllisesti ja kuunnelkaa Yle Areenalta heti paikalla Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaversio. Se on ihan erilainen versio kaikille tutusta romaanista. Kuunnelman ensimmäinen osa on kuultavissa enää neljä päivää, joten siitä vain kuuntelemaan.

http://areena.yle.fi/radio/2331514

Uutta ja erikoista Tuntemattoman kuunnelm versiossa on se, että sotamies Rahikaisen sanotaan suoraan olevan ihmiskauppaa harrastavan ihmishirviön, kapteeni Kaarnan väitetään olevan natsin ja sotamies Sihvosen lievästi kehitysvammaisen. Jos nyt joku oli lievästi kehitysvammainen, niin sellainen oli sotamies Riitaoja.

Rahikainen ei ollut minusta ihmishirviö eikä pidetty Kaarna natsi. Muuten yksi suomalaisen elokuvan järkyttävimmistä kohtauksista on Kaarnan kaatumiskohtaus Tuntemattomassa sotilaassa ja sen kanssa järkyttävyydestä kilpailee Simpauttajan Hilppa Ryynäsen kaatuminen.

Simpauttajan kohtauksessa sotainvalidi Hilppa Ryynänen lankeaa maatalousaskareita suorittaessaan pellolleen jonkun sairauden satuttamana. Hilpan vähämielinen poika Otto huutaa hädissään äidilleen, että ”äeti, äeti, issee viskas!”. Hilppaa näyttelevä Veikko Tiitinen ei voi myöntää heikkouttaan, vaan väittää raivoissaan, että ”ei ou viskannu. Minähän istun tässä, kun tämä on minun pelto”. Suomalainen mies ei anna helpolla periksi.

Muistin tuon kohtauksen uutta Tuntematonta sotilasta ensi kertaa katsoessani. Siinähän samainen Veikko Tiitinen näyttelee kapteeni Kaarnaa, joka on juuri väitellyt lähettinsä Mielosen kanssa, että onko se tankki vai panssaritorjuntatykki, joka sivaltelloo. Sitten kranaatti tappaa Kaarnan, joka ei voi kuollessaankaan antaa periksi, vaan väittää viime sanoikseen, että ”tankki se on perkele”. Siinäkään suomalainen mies ei antanut helpolla periksi.

Kohtaus on järkyttävä, mutta minua tämä kohtaus alkoi elokuvateatterissa sopimattoman kovasti naurattamaan, kun muistin Simpauttajan tapauksen, jossa Veikko Tiitistä oli viskannut edellisen kerran.

Kommentit (0)

Onneksi nykyään työmaajuopottelu on maassamme ihan lapsen kengissä, sillä työnantaja on velvollinen puutumaan nopeasti asioihin puheeksiottokeskusteluin ja hoitoonohjauksin. Panu Rajalan Olavi Paavolais-kirjasta ilmenee, että asiat eivät olleet niin hyvällä tolalla 60-luvun Yleisradiossa, jossa tunnettu sekakäyttäjä ja kulttuurihenkilö Olavi Paavolainen toimi Radioteatterin johtajana.

Olavi Paavolaisen alaisena työskenteli Harri Kaasalainen. Tämä piti esimiestään esikuvanaan ja koetti kaikin tavoin jäljitellä tätä. Esimiehen vaikutus ei ollut pelkästään myönteinen. Kun ystävien lähetystö kävi pyytämässä, että johtaja Paavolainen pitäisi silmällä alaisensa alkoholinkäyttöä, Olavi vastasi tuohtuneena: “Herra Jumala, minähän olen jatkuvasti sanonut Harrille, että sinä et saa pitää ginilasia kirjoituspöydällä, se on pantava ikkunalaudalle verhon taakse!”

Muistanpa samankaltaisen tarinan Heinolan kaupungin historiasta. Kauan kauan sitten kaupungin hevosmiehenä pitkään toiminut miehenpuoli oli vuosikymmeniä lähtenyt töihin Jaloviinapullon kanssa. Ongelmia ei syntynyt, koska hevonen pitäytyi päihteettömässä elämäntavassa ja hallitsi tehtävänsä. Kun uudet tuulet alkoivat puhaltamaan työelämässä, ohjattiin tämä hevosmies kaupunginjohtajan puhutteluun.

Silloinen kaupunginjohtaja  keskusteli ymmärtäväisesti alaisensa kanssa ongelmasta ja kaivoi sitten lopuksi oman työpöytänsä laatikosta oman Jaloviinapullonsa ja totesi mietteliäästi, että ”tästä samasta asiastahan myös minua on usein arvosteltu”.

Kommentit (0)

Uutisvuodosta koko kansalle tutuksi tullut Jari Tervo on toiminut siinä sivussa myös kirjailijana ja julkaisi juuri muistelmiensa toisen osan nimeltään Revontultentie. Muuten hyvä ja uskottava kirja, mutta yksi seikka vaikuttaa epäuskottavalta ja se yksityiskohta saattaa kirjan muunkin uskottavuuden kyseenalaiseksi.

Nimittäin peruskoululainen Jari Tervon marxilais-leniniläisen historianopettajan nimen kerrotaan olevan Orankivaara, joka mukamas on tyypillinen lappilainen, tarkemmin kolarilainen nimi, mutta niin asiantila ei ole. Tarkistin juuri puhelinluettelosta, Suomesta ei löydy yhtään Orankivaaraa. Mielestäni kenenkään uskottavan suomalaisen sukunimi ei voi olla Orankivaara. Jostain Borneon tai Sumatran suunnalta saattaa sen kaltaisia nimiä löytyä.

Muuten Revontultentien henkilöhahmot ovat hyvinkin uskottavia. Berliinin nuorisofestivaaleilla Jari törmää Ilkka-nimiseen Turun suunnalla vaikuttavaan kokoomuslaiseen nuorisopoliitikkoon, joka oli kiivas urheilumies ja sairaalloisen innostunut siitä muuvanniin värkistä. Hyvin todentuntuinen henkilö.

Lisäksi keskustalainen vähän tärkeä, mutta tomera Jorma-niminen eteläpohjalainen nuorisopoliitikko on niin etevänoloinen, että hänestä uskotaan olevan kypsemmällä iällä ainesta jopa esimerkiksi Kemijärven kaupunginjohtajaksi. Kyllä siltä Jormalta olisi sittemmin Kemijärven kaupungin johtaminenkin onnistunut.

Kommentit (1)

Viime yönä yritin löytää Uukuniemen tähtikirkkaalta taivaalta sputnikkeja eli tekokuita, joiksi niitä nykyään virallisesti kutsutaan. Kuopion suurkaupungissa on niin paljon valosaastetta, ettei tähtitutkimus siellä onnistu. Yhtään en keksinyt.

Lapsuudessani kylmän sodan vuosina vakoilusatelliitteja oli taivas täynnä. Tosin saattaa niitä olla nykyäänkin paljon, mutta aamuinen Hesari kertoi syyn, miksi niitä ei enää näy. Tämän päivän satelliitit ovat vain sellaisia maitokannun kokoisia. Ensimmäinen sputnikki oli katiskan kokoinen ja painoi 80 kiloa.

En ole ainut, joka on elämässään pettynyt sputnikkien tarkkailussa. Ylen arkistosta löytyy haastattelu, jossa professori Järnefelt kertoo, kuinka hän yhdessä maisteri Pippingin ja ylioppilas Seveniuksen kanssa epäonnistuivat maailman ensimmäisen tekokuun havainnoinnissa yliopiston katolta käsin lokakuussa 1957. Tähtitieteilijät valvoivat yönsä turhaan ja Sputnik I jäi heiltä näkemättä, koska he katselivat väärään suuntaan.

Itsensä pöhköiksi lukeneilta tiedemiehiltä jäi siis sillä kertaa sputnikki näkemättä, vaikka kaikki muut kansalaiset siinä onnistuivat. Tosin monet suomalaiset eivät uskoneet Neuvostotekokuuhun, vaan uskoivat vain ryssän ampuneen huopatossun taivaalle.

Tähtitieteen professori Järnefeltin haastattelun kuulee tästä linkistä:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/sputnik_taivaalla_1957_25270.html#media=25274

Kommentit (0)

Mutta onneksi rajalla on rauhallista. Venäjän puolen vartiotornikin on miehittämättä. Olisiko vartiomies eksynyt Ukrainan aroille. Eikä hyvän mökkinaapurin Vladimir Putinin vaatimattoman datsan suunnalta kuulu mekastusta. Putinin, joka alunperin oli Savon Sanomien mukaan Savon Pulkkisia, kesämökki on tiettävästi tuossa ihan lähellä Lahdenpohjan liepeillä.

Nuorempana hän lomaili vähän kauempana Kiimajärven rannalla Karjalan kannaksen suunnalla. Lienee mies jo vanhentunut ja rauhoittunut seksuaalisessa mielessä ja keskittynyt ulkopoliittisiin asioihin, joka on harmi koko ihmiskunnalle.

Kommentit (0)

Vanha kansa uskoi, että hyvä pihlajanmarjasyksy ennustaa sotaa. Nähtäväksi jää, pitääkö uskomus paikkansa. Ajanmerkit ovat huolestuttavia. Itsekin pelästyin männä viikolla, kun Kuopion kadulla saapasteli nuoria ryhdikkäitä ulkomaalaisia maastopukuisia miehiä. He eivät todennäköisesti olleet pieniä vihreitä Putinin miehiä, koska puhuivat saksaa; tai sitten venäläiset ovat todella ovelia ja puhuvat hämäysmielessä saksaa.

Työpaikalla asiantuntija onneksi rauhoitteli minua ja epäili miesten olleen saksalaisia hirvimiehiä. Hallmanneilla on kuulema vanha perinne kutsua ulkomaalaisia metsästysvieraita. Turhaan siis pelästyin, että taas ovat Suomen herrat menneet sopimaan kansalta salaa jotain kauttakulkusopimuksia.

Kommentit (0)

Pesula on yksityistetty ja ainakin rakennuksen ennen hieman ankea ilme on muuttunut pirteämmäksi. En tunne tilannetta, mutta epäilen myös hintojen nouseen. Pesula on nimeltään Tango ja se on ihan hyvä nimi pesulalle. Ilmeisesti omistaja on musiikkimiehiä.

Alunperin kuvan pesularakennus oli osa Heinolan ohraviinatehtaan rakennuskombinaattia. Muistelen lukeneeni, että muu osa tehtaasta tuhoutui pommituksessa, joka taisi tapahtua jo pari päivää ennen Jatkosodan virallista alkua. Siinä pommituksessa 16 ihmistä sai surmansa ja 18 rakennusta tuhoutui. Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta myöhemmin Kouvolan hovioikeuden presidenttinä toiminut Heimo Lampi ampui virallisen tilaston mukaan pommittajista alas 2,5 konetta; ihmettelen, miten se kolmannen koneen puolikas pysyi ilmassa.

Lampi on julkaissut muutaman romaanin ja hän liittyy Suonenjokeen ja vähän Kärkkäälänkin suuntaan siten, että Lammen esikoisromaani Lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, ja varsinkin eräs kirjan henkilöistä kytkeytyy vankasti Kärkkäälän historiaan, vaikka muuten tapahtumat sijoittuvat Halolanmäelle. Lampi sai idean kirjaansa toimiessaan auskultanttina Suonenjoella.

Mielestäni Lähimmäistäsi niinkuin itseäsi-teos ei sisällä mainittavia romaanitaiteellisia arvoja; saattaa jopa olla, että se on toinen niistä kirjoista, joita en ole jaksanut loppuun lukea. Toinen kesken jäänyt kirja oli SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiaisen muistelmateos Melkosien kovaa leikkiä.

Heinolan pommitusten syytä on ihmetelty, koska kaupungin ei pitänyt olla venäläisille mitenkään merkittävä kohde.  Selitykseksi on tarjottu sitä, että Pääesikunnan tiedotusosasto sijaitsi kaupungin lähistöllä. On myös puhuttu, että kaupungin paperitehtaalla olisi toiminut huippusalainen trotulitehdas.

Heinolan pommitus aiheutti myös sellaisen vahingon, että yksi osuma tuli tuomiokunnan arkistoon ja tärkeitä asiapapereita tuhoutui. Kuitenkin kuulemma sekä asiakkaat, että henkilöstö olivat tyytyväisiä tapahtuneeseen. Moni ongelma ratkesi saman tien kätevästi. Näin paljasti eräs huippujuristi muistelmisaan, hän oli silloin töissä tapahtumapaikalla.

Kommentit (0)

Kuopion poliisien huumekohusta palaa mieleeni eräs maailman hauskimmista tapauksista, jonka joku elokuvantekijä voisi hyödyntää tulevassa toiminnassaan. Kauan kauan sitten  Äänekosken putkassa oli säilössä asiakas, jonka tyttöystävä halusi vilpittömästi piristää vangitun pitkää päivää. Niinpä hän leipoi ilmeisesti oman reseptinsä mukaan herkulliset kahvipullat yljälleen.

Paikallinen poliisi ei kuitenkaan suostunut toimittamaan herkkuja vangitulle ja pullat päätyivät lopulta haaskuuseen laitoksen roskakoriin. Sieltä ne kuitenkin kaivoi esille hyötykäyttöön  joku ilmeisen taloudestaan tarkka poliisimies, joka ihan perustellusti oli sitä mieltä, ettei Jumalan viljaa pidä heitettämään haaskuuseen.

Pullakahvit nautittuaan poliisimies istui virka-auton rattiin ja suoritti virka-ajon Äänekosken poliisilaitokselta Suolahden poliisilaitoksen seinään. Ilmeisesti pulliin oli ripoteltu normaalia enemmän unikonsiemeniä tms. ajotaitoa heikentävää.Tapauksesta taisi nousta vallan rikosprosessi, mutta muistelen, ettei roskisdyykkarina toiminutta konstaapelia sentään tuomittu huumautuneena ajosta, joka oikein onkin.

Kommentit (0)

Kuopio on säilynyt edelleenkin median huomion keskipisteessä, vaikka makkaraperunakohu näyttääkin jo laantumisen merkkejä. Eilisten lööppien suurin uutinen oli sitten se, että Oulun poliisilaitoksen miehet olivat hyökänneet Kuopion poliisilaitoksen tiloihin. Kuopiolaisten sitkeästä vastarinnasta huolimatta poliisilaitos oli ratsattu huumerikosepäilyjen vuoksi ja kolme poliisia oli viety poliisin pahnoille.

Poliisin pahnoille viedyt olivat varmaankin hieman kulunutta lehtimiesilmausta käyttäen ns. poliisin vanhoja tuttuja. Lööpit eivät kertoneet poliisien poliisin pahnoille viemisen tarkkaa syytä, mutta koska kyseessä on huumejuttu, epäilen, että poliisin pahnoille päätyneet oli tavattu itseteossa pössäyttelemässä huumetupakoita poliisilaitoksen pannuhuoneessa.

Muuten erittäin katsotun poliisilaitosten elämää käsitelleen Tosi-Tv:n suosituimmat jaksot oli kuvattu Kuopiossa, ja mielenkiinnolla jään odottamaan, että tallennettiinko oululaisten tinanappien suorittaman rynnäkön yksityiskohdat nauhalle. Se olisi varmastikin kiinnostavin jakso Tosi-Tv:n historiassa.

Ja saattaisi se rynnäkkövideo sisältää niin paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, että se kilpailisi jännittävyydessään alla olevan Kuopion poliisien kuvaaman takaa-ajovideon kanssa. Tämän savolaisen takaa-ajon rinnalla amerikkalaisten elokuvien takaa-ajokohtaukset ovat pelkästään harrastelijamaista puuhastelua.

http://www.youtube.com/watch?v=V3vhW3rUL7U

Kommentit (0)

Kyllä Kuopiossakin sattuu ja tapahtuu, sillä pohjimmiltaan Kuopiokin on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki, mikäli iltapäivälehtiin on yhtään uskomista ja miksipä niihin ei olisi uskomista. Kuopion makkaraperunatapaus näyttää olevan lööppien ykkösaihe, vaikka ainakin Syyrian rintamalla tapetaan ihmisiä kasapäihin ja vaikka Ukrainan tulitauko on pelottavan hauras.

Ilta-Sanomien mukaan makkaraperunatapahtumaketju sai alkunsa sinällään koskettavasta uutisesta: nuori nainen kertoi Facebookissa, miten hän oli auttanut iäkkäämpää miestä Kuopion Hesburgerissa. Nainen kertoi sunnuntaina sattuneesta tapauksesta, jossa mies oli pudottanut makkaraperuna-annoksensa Hesburgerin lattialle. Henkilökunta oli ylenkatsonut tilannetta, eikä rientänyt auttamaan. Sen sijaan nuori nainen itse puuttui tilanteeseen ja osti miehelle uuden aterian.

Kyseisen nuoren naisen Facebook-kirjoitus oli tiistai-iltaan mennessä kerännyt 55.000 tykkäystä ja uskon lukeman olevan urheilukielellä vasta verryttelyä.  Suomen kansan oikeutettu viha on nyt kohdistunut Kuopion Hesburgeriin ja saanut dramaattisia muotoja.

Ilta-Sanomat toteaa, että pikaruokaravintolan työntekijät ovat joutuneet aggressiivisen nimittelyn kohteeksi, ja lehti jatkaa, että työntekijöitä on myös huoriteltu. Henkilökunta pelkää turvallisuutensa puolesta ja  Hesburger on joutunut järjestämään työntekijöille ammattiauttajan apua.

Muuten noin kaksi viikkoa sitten omassa Wanha Valio-nimisessä ruokapaikassani myös minulta, toiselta vanhalta mieheltä ja tohelolta, putosi kukkurapintaan mätetty tarjotin lattialle seurauksella, että herkulliset ruoat levisivät lattialle ja lasikin hajosi siinä tohakassa tuhansiksi päreiksi, kuten hieman alatyylisesti sanotaan.

Liikkeen kiinalaishenkilökunta ei minulle nauranut, vaan nuolena he syöksyivät paikalle siivousvälineiden kera eivätkä he huolineet maksua uudesta tuhdista ruoka-annoksesta eivätkä tuhansiksi päreiksi pirstoutuneesta lasista.

Kommentit (0)

Yleensä syksyn ensimmäinen myräkkä yllättää pelkästään Etelä-Suomen autoilijat, mutta öylönnä lumisade yllätti myös kuopiolaiset jalkapalloilun ystävät. Olin sonnustautunut otteluun sopivalla vaatetuksella, eli pilkkivarusteilla, mutta siitä huolimatta aurinkokatsomossakin aisti hyvin raikkaan ilman.

Ei ollut ollenkaan sellainen painostava helle, kuten tällä kaudella monta kertaa on ollut. Myönteistä oli myös se, ettei aurinko päässyt häikäisemään ja että puoliajalla kenttäkuuluttamosta käsin soitettiin tunnelmaan harvinaisen huonosti sopivaa Tapani Kansan Kesän lasta.

Kupsin ja FC Lahden peli oli jännittävä ja tapahtumarikas. Koko pelin ajan jännitin kaataako myrsky katsomon, mutta se vain huojahteli eikä kaatunut. Merkittävin tapahtuma ottelussa oli, kun trombi alkoi pyörittelemään ilmassa kentänreunan painavia mainostauluja siihen malliin, että pelkäsin jo henkilövahinkojen vaaran olevan ilmeinen.

Talven tulon myötä osoittaa suomalainen jalkapalloilu selviä nousun merkkejä. Eilisen pelikierroksen seitsemästä maalista tekivät suomalaiset peräti kaksi ja se on ennätysmäisen paljon. Keskuskentälläkin molempien joukkueiden afrikkalaistaustaiset pelaajat vaikuttivat pyryn keskellä aika vaisuilta ja koti-ikäväisiltä.

Muuten siinä asiassa on varmasti jokin vankka logiikka, vaikka minulle se ei täysin avaudu, että ylimmän sarjatason ottelua pelataan lumipyryssä myöhään maanantai-iltana. Tosin muihin otteluihin verrattuna Kuopiossa oli yleisöryntäys, eli 1316 katsojaa, mutta itse pääsin laskuissani vain 316 asti. Mutta he olivat todellisia jalkapalloilun ystäviä ja tosi miehiä, koska tuollaiset vaativat olosuhteet erottavat miehet pojista.

Jalkapallokierroksen parhaat palat näkyvät tästä linkistä:

http://www.iltasanomat.fi/veikkausliiga/art-1288741680170.html?pos=ksk-trm-jlka-ospu

Kommentit (0)

Muistanpa suhteellisen pitkän elämäni varrelta toisenkin tapauksen, jossa huomattava poliitikko on käyttäytynyt epätavallisella tavalla, kuten valtioneuvos Holkeri teki, kun hän palasi Irlannin matkaltaan juopumistilan vuoksi poikkeuksellisen inhimillisen oloisena.

Nimittäin joskun kauan kauan sitten erään itähämäläisen kaupungin erään tärkeän lautakunnan eräs puheenjohtaja johti puhetta siihen malliin, että eräs lautakunnan eräs jäsen epäili ääneen tämän olevan hieman ns. tinassa. Varomattomasta lausumasta kohosi melkoinen älämölö ja skandaali, jota puitiin vallan oikeudessa asti. En muista kaikkia yksityiskohtia, mutta varmaankin lautakunnan puheenjohtaja peräsi takaisin menetettyä mainettaan.

Oikeus tutki asian perusteellisesti ja totesi, että puheenjohtaja oli tosiaan käyttäytynyt epätavallisesti, mutta oikeus totesi myöskin, ettei selvää näyttöä juopumuksesta ollut. Itsekin olen tapausta pohtinut kohta 20 vuotta ja tullut siihen lopputulemaan, että kyseinen lautakunnan puheenjohtaja todella käyttäytyi epätavallsiella tavalla, mutta että epätavallinen käytös saattoi hyvinkin johtua siitä, että hän poikkeuksellisesti olikin tavallisuudesta poiketen kokouksessa selvinpäin.

Kommentit (0)

Tuosta eilen mainitusta Kristuksen verestä, jota ei saanut viemäriin kaadettaman, vaan mieluummin se piti juotaman, vielä sen verran, että luterilaisen uskonkäsityksen mukaan ehtoollisviini ja -leipä eivät symboloi Jeesuksen lihaa ja verta, kuten monissa muissa uskonsuunnissa ajatellaan, vaan leipä ja veri nimenomaan ovat Jeesuksen lihaa ja verta. Se on näkemys, joka monista järkevistäkin ihmisistä saattaa tuntua vastenmieliseltä. Erityisen vastenmieliseltä se saattaa tuntua kasvisyöntiä harrastavista ehtoollisen nauttijoista.

Minä, joka kuulun siihen vähemmistöön, jolla on ollut uskonnosta täysi kymppi todistuksessa, muistelen, että itse Luther, jonka täyspäisyydestä esitetään perusteltuja eriäviä näkemyksiä, kirjoitti, että jos ehtoollisen nauttimishetkellä mielessä käy epäilys, ettei tarjottu leipä ole Jeesuksen lihaa ja viini hänen vertaan, joutuu helvettiin.

Minusta panokset ovat niin suuret, että varmuuden vuoksi uskostaan vähänkin epävarman kannattaa vakavasti harkita ehtoollisen nauttimisen välttämistä, koska mistä sen tietää, ettei kaikesta huolimatta juuri ratkaisevalla hetkellä mielessä käy epäilyksen häivä. Rangaistus epäilystä on todennäköisesti kohtuuttoman kova, ja kuten jo muistaakseni Sanassa sanotaan, niin sitten on turha rypistää, kun on jo housuissa.

Kommentit (0)

Itä-Suomen alueuutisissa kerrottiin, että muudan pappi oli saanut potkut, kun oli mukamas esiintynyt jumalanpalveluksessa hiprakassa. Ahdasmieliseksi on mennyt kirkkokansa. Nuoruudessani lahtelainen kirkonmies selvisi varoituksella, kun hän oli ottanut tavakseen juoda tähteeksi jääneet ehtoollisviinit.

Ehkä hän selvisi potkuitta, koska selitys oli ihan hyvä ja syvään kristittyyn vakaumukseen pohjautuva. Pastori katsoi, ettei hän voinut kaataa Kristuksen verta viemäriin. Saattaa olla, että myös seurakunnan kanttori osallistui Kristuksen veren pelastamiseen haaskuuseen joutumiselta, koska kanttori joutui vaikeuksiin, koska hänellä oli tapana elävöittää jumalanpalvelusmenoja soittamalla uruilla hieman laahaavina pitämiensä virsien säkeistöjen välillä niitä elävöittäviä jatsahtavia soolo-osuuksia.

Muuten muistanpa, miten kotikylällä ukot muistelivat lämmöllä sitä pitkään virassa toiminutta pastoria, joka piti erityisen hyviä saarnoja hieman ottaneena. Ne saarnat olivat olleet poikkeuksellisen lämminhenkisiä. Selvinpäin pastoria ei pidetty lämminhenkisenä ihmisenä.

Vähän samantapainen muuntumisilmiö koettiin silloin, kun valtioneuvos Harri Holkeria haastateltiin uutisissa, kun hän parikymmentä vuotta sitten palasi johtamistaan Pohjois-Irlannin onnistuneista rauhanneuvotteluista. Valtioneuvos Holkeri, jota yleisesti pidettiin paskantärkeänä nipottajana, esiintyi haastattelussa epäilyttävän sympaattisesti. Myöhemmin kerrottiin, että irlantilaiset olivat juottaneet Holkerin. Minusta valtioneuvos ei ollut juovuksissa, vaan pikemminkin hän oli kännissä kuin käki.

Kommentit (0)

Kesän Pietarin reissulla sitten sorruin kovempiin aineisiin. Pietarissa tuli nimittäin kierrettyä valtava määrä erilaisia taidenäyttelyitä ja -myymälöitä, vaikka kulttuuri ei minulle paljoa antanut, koska en ole kovin älykäs, mutta minua tarvittiinkin matkalla, koska olen aika hyvä kantamaan painavia taakkoja. Sää oli kuuma ja iltaisin minulla oli lupa nauttia pullollinen kylmää olutta.

Suoritin Pietarissa laajan Baltika-olut-testin ja lopputulema oli seuraava. Yleisesti ottaen Baltika-olut on hyvää ja edullista, tölkki maksaa vajaan euron ja yleensä hinta on sitä halvempaa, mitä enemmän aineesta löytyy prosentteja. Pahinta on Baltika-9, joka on noin 9 prosenttista ja jossa selvä pirtun maku häiritsee pahasti eikä ainetta juo ainakaan janoonsa – päihtymistarkoitukseen se on varmaankin ihan parahultaista, jos sellaista olotilaa halutaan tavoitella.

Toiseksi pahinta on täysin alkoholiton vaihtoehto eli Baltika-0, mutta kyllä sitäkin juo janoonsa, vaikka kylmän oluen ensi isku puuttuu. Parhaita ovat Baltikat-3 ja -7, joissa jäljessä oleva numero tarkoittaa tietysti prosenttimäärää. Mielestäni Baltika-7 voittaa niukasti rinnanmitalla, koska sen antama ensi isku on hieman voimakkaampi, kuin miedommassa kilpailijassaan.

Kommentit (0)

Puijon ulkoilualue on sikäli erikoinen tapaus, että siellä vielä näkee aikuisia puita. Niitä yleensä näkee vain hautausmailla ja erämaissa, mutta Kuopiossa erämaa sijaitsee keskellä 100.000 asukkaan suurkaupunkia. Pari vuotta sitten kaupungilla oli vahva tahtotila, jonka mukaan osa Puijosta olisi muutettu golfkentäksi, mutta kiukkuinen kansalaismielipide torjui hankkeen. Alueella on kaupunkilaisille suuri tunnearvo, koska tiettävästi iso osa vanhoista kuopiolaisista on pantu alulle  Puijon tiheässä ikimetsässä.

Kaupungin virkamiehet koettavat keksiä ideoita, joiden avulla Puijollakin voisi lyöda rahoiksi, ja itsellänikin on hyvä idea. Puijon rinteellä oli viime vuosisadan alussa kelkkailurata, joka suljettiin 30-luvulla parin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen. Suomessa ei tällä hetkellä ole yhtään kilpakelkkailurataa ja Kuopioon sellaisen voisi perustaa.

Luulisin, että itsesuojeluvaistonpuuttumista aiheuttava geenivirhe, joka kansainvälisten tutkimusten mukaan on kansamme keskuudessa valitettavan tavallinen, suosii kelkkailuharrastusta. Kelkkailu saattaa hyvinkin olla se laji, josta Suomelle tulevaisuudessa sataa olympiamitaleja; varsinkin jos potkukelkkailu saataisiin olympialajiksi. Kaikki muut kelkkailumuodot siellä onkin edustettuina.

Kommentit (0)

Kovana jätkänä olin varustautunut retkelle ihan tosimiehen eväillä, koska romantiikka se ei sovi jätkälle, eli lenkkimakkaralla, sinapilla ja sitten se tosimiesten kova juttu – repustani löytyi myös Olvin pilsneritölkki. Sellaiseen hulvattomuuteen ei ole totuttu valtionhallinnossa.

Kollegat valtionhallinnossa kuitenkin suhtautuivat asiaan yllättävän maltillisesti. Epäilin, että tölkin nähtyään heikoimmat ne pyörtyy, mutta niin ei tapahtunut. Nähtäväksi jää kirjoitellaanko asiasta lehtiin, mutta minusta tuollaisesta asiasta lehtiin kirjoittelevat ovat naivia ihmisiä, kuten Simo Salmisen tunnelmaan sopivassa laulussa sattuvasti sanotaan.

http://www.youtube.com/watch?v=_zVZfgJQSxo

Kommentit (0)

Jon Skiftesvik kertoo uusimmassa kirjassaan Valkoinen Toyota vei vaimoni ihan hyvän tarinan legendaarisesta sanomalehtimiehestä Hemmo Kuuranhallasta. Kuurahallahan liittyy elimellisesti myös Kuopion sanomalehdistön historiaan.

Hän oli se Savo-lehden toimittaja, joka hieman lisäväritti mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen Cortinan kisaraportteja sillä seurauksella, että Silvennoinen saikin odotetun olympiakullan sijasta vain perusteellisen sakinhivutuksen suomalaishiihtäjiltä. Kuuranhalla sen sijaan sai turpiinsa Silvennoiselta tuossa kotini lähellä Tulliportinkadulla. Tapahtumapaikalle ei ole kiinnitetty muistolaattaa tapahtuman kunniaksi, vaikka olen sitä julkisuudessa aktiivisesti esittänyt.

Kuuranhallan lehtimiesura Kuopiossa päättyi 60-luvun puolivälissä, kun hän Savo-lehdessä uutisoi siitä, että amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa vastahankittuihin Mig-hävittäjiin. Konekaupan ehtona oli ollut, että suomalaiset lupasivat venäläisille, ettei niihin liittyviä salaisuuksista huudella kylillä, ja niinpä itse presidentin kanslia reagoi Savo-lehden juttuun. Vielä samana iltapäivänä Kuuranhallan nähtiin nousevan matkalaukkujen kanssa junaan Kuopion asemalta.

Jon Skiftesvik kertoo kirjassaan, kuinka hän toimiessaan Iltaset-lehden toimittajana, sai kuulla, että jossakin Pohjois-Suomessa oli mies väkivaltaiseksi äitynyt mies kuollut, kun poliisit olivat häntä vähän retuuttaneet. Toimittajakollega Kuuranhalla repäisi tapauksesta näyttävän juttuluonnoksen otsikolla POLIISI KURISTI PIDÄTETYN. Skiftesvik piti otsikkoa hieman liioittelevana ja Kuuranhallakin myönsi, että jotain täydennystä otsikko todellakin kaipaa. Kuten kaipasikin; kun lehti ilmestyi, luki etusivulla isosti, että POLIIISI KURISTI PIDÄTETYN! Eli huutomerkillä oli lööppiä täydennetty.

Kommentit (2)

En muista, että olisin koskaan törmännyt mustan astronautin kuvaan, vaikka luulen, että rotujen tasa-arvoa edistävä Usa:n liittovaltio on määrännyt kiintiöt mustille astronauteille. Onhan rotukiintiö ilmeisesti olemassa myös esimerkiksi Usa:n koripallomaajoukkueessa. Eilisessä MM-kisojen loppuottelussa jouduttiin ilmeisesti tasa-arvosyistä päästämään muutamaksi toviksi kentälle myös valkoista rotua edustava pelaaja, vaikka enempikin hän oli siellä sotkemassa mustien joukkuetovereidensa loisteliasta peliä.

Kommentit (0)

Veikkaus-tv:n selostajan mukaan perjantai-iltainen tasapeliin 2 – 2 päättynyt Hjk:n ja Kupsin kohtaaminen oli kauden viihdyttävin Veikkausliigaottelu. Selostaja oli lähellä totuutta, sillä kamppailu oli kesän toiseksi viihdyttävin. Kupsin kannattajille peli olisi ollut kauden viihdyttävin, jos Miikka Ilon ottelun loppuvaiheissa sisätolppaan osunut laukaus olisi kimmonnut maalin puolelle.

Mutta vielä viihdyttävämpi oli Kups-Hjk-ottelu heinäkuun alkupäivinä. Silloin Hjk siirtyi varttitunnissa 2 – 0 johtoon, vaikka kuopiolaiset hallitsivat koko ajan peliä. Kotijoukkue ei kuitenkaan luovuttanut, vaan ensiksi kavensi ja sitten muutama minuutti ennen loppua Kups tasoitti ansaitusta rankkarista. Heti rankkarin jälkeen aivan viime sekunneilla kankea, mutta nopea Kupsin puolustaja Colley juoksi  helposti karkuun Hjk:n väsyneiltä toppareilta, mutta jollain ihmeen tavalla, joka tapa  on minulle jäänyt mysteeriksi, koska edes Youtubesta torjuntaa ei löydy, Hjk:n maalivahti onnistui estämää varmalta näyttäneen maalin.

Jos pallo olisi mennyt pömpeliin, olisi peli ollut Kuopion jalkapallohistorian viihdyttävin; nyt se jäi kakkossijalle. Viihdyttävin ottelu Kuopion jalkapallohistoriassa käytiin joskus 1950-luvun alussa, jolloin Hjk myös johti parilla maalilla, mutta Kups nousi tasoihin. Viime minuutilla Aulis Rytkönen harhautteli itsensä koko kentän läpi ja harhautti lopulta myös maalivahdin ja kun hän oli työntämässä palloa tyhjään maaliin, kuului katsomosta falsettiin kohoava naisen kirkaisu: ”Aalis, Aalis elä laakase, naatitaan.

Kommentit (0)

Joskus elämä tuntuu ihan kohtuuttoman vaikealta asialta. Ensiksi Suomi ei pärjännyt jostain syystä elintärkeässä pelissä Kiinalle lentopallossa, joka on urheilumuodoista jännittävin. Seurasin ottelua telkkarista samalla kun napsuttelin koko ajan toista kanavaa, jolla ilmeni, etteivät maamme naisjalkapalloilijat pärjää jostain syystä elintärkeässä ottelussa Ranskalle; se oli toinen asia, joka kiristi hermojani.

Kännykästä yritin samaan aikaan seurata reaaliajassa  nuorten SM-sarjan ottelukierrosta, mutta se ei oikein onnistunut, koska turkulaiset, joista en oikein pidä, eivät ilmoittaneet moneen tuntiin A-junioreiden ottelun Tps- Inter-pelin tulosta. Se tulos olisi ollut elintärkeä tieto sen suhteen, onko Kupsilla mahdollisuus voittaa sekä A- että B-nuorten mestaruus. Se seikka oli kolmas hermostoani rasittava asia.

Ja  kaiken kruunu oli sitten se, että telkkaria katsoessani kuuntelin radion Oikealta asemalta elintärkeää ja hirvittävän jännittävää ottelua Tappara-Kalpa ja ottelun huikeilla loppuhetkillä lähetys katkesi teknisten ongelmien vuoksi ja selostuksen sijasta alettiin soittaa rauhoittavaa musiikkia. Se asia vei viimeisetkin hermovähäni.

Jos tietäisin, missä sijaitsee Oikean aseman toimitila, olisin lähtenyt sitä kivittämään samalla tavalla, kuin vihaiset kuuntelijat kokoontuivat kivittämään Yleisradion taloa Lontoon kympin jälkeen vuonna 1948. Silloinhan Suomen kansa odotti juoksulta paljon.

Alkumatka menikin hyvin, vaikka kuumuus oli Pohjolan miehille hirmuinen. Sitten vahva ennakkosuosikki Viljo Heino suoritti kovan nykäyksen jättäen kanssakilpailijansa selvästi – ja kaartoi pois radalta kenttäkäymälän suuntaan.

Hän kärsi hirmuisesta ripulista. Heino ei enää sieltä palannut mukaan kilpailuun, toisin kuin eräs tamperelainen työläisjuoksija 30 vuotta myöhemmin piirinmestaruuskisoissa voittaessaan tällä ainutlaatuisen ylivoimaisella tavalla piirinmestaruuden.

Muut suomalaiset sen sijaan jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten seuraamista. Sitten Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi.

Ainoastaan Suonenjoen sitkeä Salomon Könönen jaksoi maaliin ja oli noin seitsemäs – yhdeksäs, joka sijoitus ei alkuunkaan riittänyt Suomen kansalle, vaan kivet alkoivat lennellä. Muuten  onneksi en äsken poistunut radiovastaanottimen ääreltä kivenheittoon. Nimittäin ääniyhteys palasi voittolaukauskilpailun aikana ja Kalpa onneksi voitti 1-2, joka seikka hieman rauhoitti hermovähiäni.

Kommentit (0)

Kalle Päätalon IC

Palataanpa männäviikkoiseen IC-asiaan. Moottoripyörä paransi huomattavasti monen suomalaisen elämänlaatua ja myös kansanterveyden tilaa, koska helpottunut liikkuminen paikasta a paikkaan b vähensi sukurutsaisuutta, jota maassamme esiintyy valitettavan runsaasti.

Kalle Päätalo kertoo tuotannossaan, miten IC lisäsi hänen työhyvinvointiaan. Taivalkosken kunnan rakennustarkastaja työskennellessään Päätalo hankki itselleen moottoripyörän kyllästyttyään polkupyöräilyyn. Vielä 1950-luvun alussa silloinen Taivalkosken rakennustarkastaja suoritti virkamatkansa polkupyörällä. Kerrankin Kassu lähti marraskuun sohjoisina aamuyön tunteina polkemaan yksivaihteisellaan jonnekin 90 kilometrin päähän syrjäkylälle rakennusta tarkastamaan ja polki sitten vielä saman päivän sohjoisina iltayön tunteina takaisin kotiinsa kellonvetoon.

Matkalla hän kaatui monta kertaa, mutta ei tuntenut siitä katkeruutta, vaan pikemminkin riemua, koska katsoi sillä tavalla hyvittävänsä työnantajalleen, eli Taivalkosken kunnalle, ne kunnan jauhot, joita joutui lapsena syömään, kun myös työhullu isä-Herkko vietiin köysissä piiriin. Vahvasti työorjentoitunut Herkko ei kestänyt 30-luvun laman mukanaan tuomaa joutilaisuutta.

Päätalon Kassun 180 kilometrin virkamatka vastaisi laskujeni mukaan sitä, että kuopiolainen virkamies suorittaisi virkamatkansa Pieksämäelle tai iisalmeen ja takasin jalkarattaalla. Tosin nykyään ovat vaihdepyörät ja pikitiet, mutta koville se ottaisi silti. Jotenkin sitkaampia ja vähääntyytyväisempiä olivat edellisen sukupolven suomalaiset.

Kommentit (0)

Kaikkitietävällä Internetin keskustelupalstalla kerrottiin, että lakin halkaisijaltaan 5-8-senttinen herkkutatti maksaa jossain hienossa Italian ravintolassa 10 €, eli kilohinta lienee noin 100 €. Poimijalle Suomessa maksetaan 3 €/kg ykköslaadun tateista, joten sienien vienti meiltä Italiaan lyönee leiville.

Netissä kerrotaan myöskin, että Italiassa sienestys on niin tärkeä asia, että siellä on jopa erityisiä metsäpoliiseja, jotka valvovat herkkutattien poimintaa. Meillä suunnitellaan vasta kyläpoliisin virkojen perustamista, mutta en näe mitään estettä sille, etteivätkö kyläpoliisit voisi valvoa myös sienestystä.

Tällä hetkellä ainakin Savon metsät ovat niin täynnä mätäneviä miljoonia, että tattikeisari Dalla Vallen olisi syytä organisoida marjan poimintaan tulleet thaimaalaiset tattien keruuseen, josta hommasta tienestit olisivat paremmat. Puolukat kestävät syyspakkasia eikä niiden noukkimisella ole kiirettä, mutta tattikausi päättyy ensimmäiseen pakkasyöhön.

Tattikeisari Dalla Valle on muuten myös innokas jalkapallomies. Hänen Joensuun Jipon taustavaikuttajia ja hänen poikansa Lauri oli ja on varmaan vieläkin erittäin lupaava jalkapalloilija. Lehtitietojen mukaan hän ei ole osannut päättää sitä, valitako Italian vai Suomen maajoukkue. Laurista ei ole pitkään aikaan kuulunut Suomessa mitään, joten hän lienee sitten valinnassaan päätynyt Italian maajoukkueeseen.Tosin Dalla Valle pelaa tällä hetkellä Belgian kakkosdivisioonan joukkueessa, joten matka Italian maajoukkueeseen on vielä melkoinen.

Kommentit (0)

IC

Muuten kuvan ajokin työkalulaatikko näyttää olevan kiväärinpatruunalaatikko. Se sopii hyvin tuohon laitteeseen, joka oli neuvostoliittolaisen sotilassektorin tuotantoa. Kaupunki, jossa pyörää valmistettiin, jonka nimen päälle en nyt muuten pääse, kuin että nimi alkoi i:llä ja siinä oli myös c-kirjainta paljon. IC-merkki tulee varmaankin tuosta kaupungin nimestä.

IC oli kuulemma hyvä pyörä muuten, mutta se ei tahtonut lähteä millään käyntiin. Siinä taisi olla jotain sähköpuolen ongelmia. Ongelma lieveni, kun työnsi silmäneulan jonnekin, mutta sen päälle en nyt pääse, että minnekä se piti työntää.

Kommentit (0)

Kommentit (0)

Ukrainan suunnalta kuuluu kerrankin hyviä uutisia, ja toivotaan, että lajitoveriemme lahtaaminen kasapäihin on vihdoinkin ainakin tauonnut vähäksi aikaa. Itse olen kyllä synnynnäinen pessimisti, vaikka tiedänkin, että pessimistit ovat yleensä väärässä.

Kun historiaa tarkastelee kiihkottomasti, huomaa, että yleensä pessimistit ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.Epäilen, ettei Ukrainan sota loppunutkaan, vaan pikemminkin päinvastoin. Luultavasti osapuolilta ovat paukut lopussa ja täydennyksiä hankitaan ja sen jälkeen sotimista jatketaan uusin voimin.

Uutiset kertovat siitä, että jälki on sotatoimialueella vielä pahempaa, mitä on luultu. Jos nyt jotain myönteistä pitää tapahtumien kulusta löytää, niin seudun lukemattomille  kulkukoirille on taas onnen päivät luvassa.Eri asia on tietysti se, miten Putinin hallinnon käy, kunhan Internettiin leviää valokuvia rintamalle vaihingossa eksyneistä venäläisistä asevelvollisista, joiden suolia kulkukoirat tonkivat.  Sellaiset kuvat olivat tuttuja Tsetseenian sodan ajoilta. Myönteistä voi olla sekin, että monille siirrännäisjonossa oleville sairaille on uusia nuoria hyväkuntoisia elimiä luvassa. Ihmisen varaosakaupassa on uusi hyvä bisnes tarmokkaille liikemiehille.

Ja Putinin hallinnon kannalta myönteistä on myöskin se, ettei kukaan enää muista sitä, että muutama viikko sitten jokin Haagin välitystuomioistuin määräsi Venäjän maksamaan 37 miljardia euroa korvauksia edesmenneen öljy-yhtiö Jukosin osakkeenomistajille. Suurin osakkeen omistaja taisi olla Mihail Hodorkovski, joka on melkein Karjalan poika, koska hän asui vuosia Stalinin kanavan varren täysihoitolassa.

Hodorkovski ei ole Putinin kavereita ja ihmettelen, ettei hänelle ole vielä sattunut mitään tapaturmia tai yllättäviä sairastumisia. Miehessä voisi olla ainesta haastaa Putinin hallinto ja rahaakin hänellä saattaa olla Haagin välitystuomioistuimen päätöksen seurauksena riittävästi, mutta juutalaisuus saattaa olla liian suuri rasite Nyky-Venäjällä.

Kommentit (0)

Niin vain Susi-jengi teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta onnistui häviämään Turkille pelissä, joka oli täysin poikiemme hallinnassa loppuhetkille saakka. Kuin ihmeen kaupalla häviäminen onnistui, kun sitä vain oikein tosissaan yritti.. Ottelun loppu oli suurta draamaa ja tuomaripeliä.

Eivät muistaneet poikamme Kärkkäälässäkin vaikuttaneen Hööpel-Aapelin ohjetta. Höpel-Aapelin näkemyksen mukaan turkkilaisellekin voi pärjätä, kun vaan muistaa pistää ensiksi. Hööpel-Aapeli oli tämän oppinut Turkin sodassa 1878-79, jossa hän väitti toimineensa vääpelinä. Kateelliset kyläläiset eivät tuota uskoneet, vaan väittivät miehen puhuvan hööpeliä eli liioittelevan vahvasti. Aapeli Airaksinen lienee elänyt Turkin sodan veteraaneista vanhimmaksi, ja häntä on haastateltu sotakokemuksistaan radioon 1930-luvulla. Harmi, ettei siihen aikaan lähetyksiä yleensä nauhoitettu.

Lopetan nyt hermostollisista syistä koripalloilun seuraamisen. Ihmettelen itsekin sitä, miten vakavasti suhtaudun lajiin, jota en ole ainakaan tässä elämässä  harrastanut. Suonenjoen Yhteislyseossa ei ollut niin suurta voimistelusalia, jotta koripalloilu olisi onnistunut. Itse asiassa koulussa oli kaksi pientä voimistelusalia, ilmeisesti siveellisyys syistä arkkitehti oli suunnitellut 1 kpl saleja molemmille sukupuolille.

Sen kuitenkin muistan, että opettaja Heikki Sorsa, eli Vempula, opetti meille jonkinlaista käsipallon muunnelmaa. Toinen maali oli päätyseinän puolapuu ja toinen sivuseinän ovi. Puutteellisista harrastusmahdollisuuksista huolimatta laji oli erittäin hyvä liikuntamuoto. Olen sitä mieltä, että maamme kouluissa pitäisi joka päivä pelata 15 minuuttia käsipalloa, joka kehittää ruumista ja henkeä monipuolisesti. Lajia voi harrastaa heikkolahjaisempikin yksilö, tosiin kuin vaikkapa pesä-, lento- tai jalkapalloa, joissa liikuntamuodoissa liikuntaa saavat vain ne, jotka hallitsevat lajin perustekniikan.

Kommentit (0)

Kyllä oli pahamieli ja tunnelma pilalla, kun valvoin aamupuolelle yötä yrittäen neuvoin ja kannustuksin siivittää Susi-jengimme voittoon, mutta turhaan. Ei meinannut tulla uni silmään koko yönä. Dominikaanisen tasavallan nimeä käyttänyt minulle suhteellisen tuntematon kehitysmaa voitti meidät yllättäen, mutta ansaitusti.

Kerrankin poikiemme piti olla vastustajaa pitempi joukkue ja niin ehkä olikin, mutta ilmatilaa hallitsivat siitä huolimatta Karibian saariston pojat. Kyse oli puhtaasti biologiasta. Ei kylmäverinen hevonenkaan pärjää lämminveriselle nopeudessa. Eivätkä syntyjään raskasrakenteiset poikamme pärjänneet ponnistusvoimassa vastustajan heinäsirkkamaisille mulattinuorukaisille.

Viime yönä tajusin sen, että käsipalloilu on sittenkin meikäläisten tuleva menestyslaji. Siinä pärjäävät vähän vantterammatkin ja vaikkapa persjalkaiset, mutta kovan heittokäden omaavat Suomen pojat. Ja muualla maailmassa suosittu rugbykin voisi olla meikäläisten laji. Aina kun aamuisin yritän ehtiä töihin ja joudun kiertämään koululaisbussista laskeutuvia massiivisia savolaispoikia, tulee mieleen, että he olisivat ruumiinrakenteensa puolesta synnynnäisiä rugbyn pelaajia.

Ihan samanlaisia tyyppejä löytyy myös Etelämeren kaukaisilta saarilta ja vaikka nämä saarivaltiot ovat pieniä, menestyvät ne hyvin rugbyn MM-kisoissa. Ja mikä merkillisintä, niin ainakin Nauru- ja Vitsi-saarten edustajat vilisevät suomalaisen korvaan tutuilta kuulostavia sukunimiä ja pelaajia, jotka muistuttavat ulkoisilta ominaisuuksiltaan keskiverto savolaisia, vaikka ovatkin ymmärrettävästi päivettyneempiä. Sielläpäin tavallisimpia sukunimiä ovat nimittäin Aho ja Ahola. Saattaa hyvinkin olla, että suomalais-ugrilaiset kansat ovat levinneet huomattavasti laajemmalle, mitä tähän asti on luultu.

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Suomen lentopalloilijat voittivat eilen maailman huippuihin lukeutuvan Kuuban dramaattisten vaiheiden jälkeen. Itsekin jouduin hermojen pettämisen vuoksi poistumaan kuvaruudun äärestä toiseen huoneeseen ja palasin telkkarin ääreen vasta sitten, kun seinän läpi oli selostajan äänensävystä aistittavissa, ettei peliä vielä oltukaan lopullisesti menetetty.

Suomi siis todisti viimeistään eilen olevansa Pohjolan johtava palloilukansa. Maamme on tänä kesänä puolustanut yksin Pohjolan mainetta tyttöjen MM-jalkapallossa. koripallon MM-kisoissa ja lentopallon MM-kisoissa. Jos maamme vielä panostaisi edes pikkuisen käsipalloon, poikamme olisivat siinäkin lajissa helposti maailman huipulla, koska suomalaisilla on syntyjään nopea alaraaja samalla tavalla, kuin Jamaikalaisilla ovat nopeat alaraajat.

Eilen tajusin sen, että monella tapaa kahtia jakautunut kansamme jakaantuu myös koripallo- ja lentopalloalueisiin. Jakolinja noudattelee suurin piirtein Nuijasodan ja sisällissodan rintamalinjoja. Sekä koripalloilijat että koripalloyleisö näyttävät olevan Etelän vetelää juppiporukkaa; menestyviä, kauniita, nuoria ja trendikkäitä ihmisiä.

Sen sijaan lentopalloilijat, kuten myös heidän yleisönsä tulevat takametsien miesten joukosta. He eivät ole menestyviä, kauniita, nuoria ja trendikkäitä ihmisiä. Eilenkin Urheiluruudussa haastateltiin neljää lentopalloilun edustajaa ja kaikkien puheessa kuului selvä savolainen aksentti; jopa Moskovassa syntynyt Kosti Shumovkin viänsi sangen puhtaasti. Ihan tuli Em-kisoissa kullitettu Ruuskas-Antti mieleen.

Kommentit (0)

Helsingin taiteiden yön kuopiolaista vastinetta Taiteiden juhlaa vietettiin perjantai-iltana Kuopiossa, ja kaikkiin museoihin oli taas vapaa pääsy. Kaupunginmuseossa jatkui vielä Hannes Kolehmais-näyttely. Ihmettelin henkilökunnan edustajalle, että kuka on mahdollisesti varastanut Suomen kuuluisimman olympiamitalin, eli Hannes Kolehmaisen Tukholman 5000 metrin kultamitalin; kaikki muut Kolehmaisen olympiamitalit olivat nähtävillä. Henkilökunnan edustaja ei osannut nimetä varasta.

Selvitin vaivoin puuttuvan mitalin mysteerin Internetin avulla. Kolehmainen lahjoitti sen syntymäpäivälahjaksi 1960-luvulla Tahko Pihkalalle, joka sitten lahjoitti sen Veikko Hakuliselle, joka lopulta lahjoitti mitalin Urheilumuseolle vuonna 1988. Jostain syystä sitä mitalia ei ole lainattu Urheilumuseosta Kuopion näyttelyyn. Tukholman kisojen kultamitalit olivat aitoa kultaa, myöhemmin ne ovat olleet vain kullitettua hopeaa, kuten Ruuskas-Antti asian ilmaisisi. Tukholman mitali painaa 30 grammaa, joten sen arvo on reilut 900 euroa. Luulisi, ettei pelkkä rahallinen arvo ole ollut esteenä lätkän lainaamiselle Kuopioon.

Taiteiden juhlan kirjastotapahtumassa kuopiolaiskirjailijat olivat tavattavissa, ja niinpä rohkenin Jouni Tossavaiselta kysymään, että onko hänen kirjassaan kerrottu dopingtapaus täyttä totta. Lentävät suomalaisethan siivittivät lentoaan imaisemalla virkistäytymisasemalla hörpyt Viljami Kolehmaisen omenannäköisestä sienestä, joka sisälsi kahvin, viinan ja oopiumin sekoitetta. Tossavainen ei ottanut asiaan jyrkästi kantaa, vaan totesi, että Viljami oli ammattilaisjuoksija ja hallitsi sen ajan ammattilaisten konstit. Niinpä nyt löytyykin hyvä selitys sille, miksi Hannesta pyrki aina loppumatkasta hymyilyttämään; mieshän juoksenteli huumepöllyssä.

Yllä olevan kuvan kirjailijatapaamisessa oli mukana vankka urheilijaedustus. Jouni Tossavainen on kuivankälpeä entinen kestävyysjuoksija ja hänen vieressään istuva Maija-Sisko Aalto on työntänyt naisten kuulaa 14 metriä.

Kommentit (0)

Ei pärjännyt Susijengi eilen Pohjois-Amerikan Yhdysvalloille, vaikka hyvin taistelikin. Itselleni peli oli erittäin jännä, koska laskin, että poikamme olisivat olleet ottelun moraalisia voittajia, mikäli he olisivat saaneet puolet amerikkalaisten pistemäärästä. Ihan niin hyvin ei käynyt näissä ensimmäisissä poikiemme MM-kisoissa, mutta kuitenkin paremmin kuin maamme ensimmäisissä EM-kisoissa vuonna 1938, jolloin esimerkiksi Liettua voitti Suomen 112-2, Latvia 108-7 ja Viro 91-1.

Eilen katsoin myös A-junioreiden jalkapallon SM-sarja ottelun Kups-Ilves. Juniori pelit ovat sikäli jännittäviä, että yleensä niissä pelaavat kaupunkien omat pojat eivätkä ostetut muukalaislegioonalaiset. Eilisessä jalkapallo-ottelussa erotuomari Anton Boogin poika Mustonen osoitti erinomaista tilannetajua, ja hyvä olisi ollut, jos myös Suomi-Usa-koripallo-ottelun erotuomari olisi ymmärtänyt toimia samalla tavalla.

Nimittäin kun erotuomari Mustonen oli havainnut, että ottelun alussa oli tapahtunut väärä jaotus, ts. joukkueiden voimasuhteet olivat liian epätasaiset eikä kunnon peliä olisi voitu nähdä, koska Kups oli kohtuuttoman ylivoimainen, ratkaisi erotuomari tilanteen aivan oikein ja ajoi yhden kuopiolaisen ulos, jonka jälkeen peli tasoittuikin selvästi ja Kups voitti vain 8-0. Mikäli amerikkalaiset olisivat eilisessä  ottelussa pelanneet vain neljällä miehellä, urheilutapahtumasta olisi voinut muodostua todellinen jännitysnäytelmä.

Kommentit (0)

Tietooni ei ole tullut, etteikö toissailtaisessa Kuopion punakaartilaisia esittävässä kuvassa saattaisi aivan hyvin esiintyä myös Pikku-Pietarin isä myöhempi torikauppias Jormanainen. Aapelin romaanissa nimittäin kerrotaan, että Pikku-Pietari tiesi, miksi hän joutui asumaan isänsä kanssa huonokuntoisessa ja kylmässä asunnossa. Se tapahtui siksi, että isä oli ollut punikki.

Sotilasuransa jälkeen isä Jormanainen siirtyi yksityisyrittäjäksi eli torikauppiaaksi . Hän oli ilmeisen ylpeä pk-yrittäjän itsenäisestä asemasta. Kerrankin, kun talonmies Harakka, eli siis entinen Kuopion punakaartin päällikkö Israel Närhi, oli pihaa lakaisemassa ja ohi käveli rojukärryjään työntäen torikauppias Jormanainen, talonmies Harakka totesi ystävällisesti, mutta ehkä hieman väheksyen, että Jormanainenkin se siinä rojuineen. Tähän torikauppias Jormanainen vastaa painokkaasti: ” Omapa on virma, eipä tarvitse paskaa lakaista.”

Kommentit (0)

Tiettävästi eilisen kuvan Kuopion punakaartin päällikkö Israel Närhi oli Pikku-Pietarin pihan talonmies Harakan esikuva. Pikku-Pietarin pihan mukaan Harakka oli silmäpuoli, mutta kuvassa hän  esiintyy vielä kaksisilmäisenä. Ilmeisesti silmä uhrattiin vallankumouksen alttarille.

Aapelin kirjassa Harakka, eli oikeastaan siis Närhi, häiritsi kerran kiroilullaan pihan lasten rotanhautusmenoja, josta huonotapaisuudesta häntä huomautettiin paheksuvaan sävyyn. Sen jälkeen lasten ja talonmiehen välillä käytiin teologista väittelyä Jumalan olemassaolosta tähän malliin:

Minulta meni näkö tästä toisesta silmästä silloin. Kun koski kovasti ja muutenkin oli yhtä helvettiä, minä sanoin sille Jumalalle, että mitä sinä punikkia vihaat, pitäisi sinun asiat ymmärtää, anna minulle näköni takaisin. Niin minä siltä anelin, mutta eipä antanut näköä oikeanpuoleiseen, kanan kontit!

-Tuohonko, joka tiirottaa?

-Siihen. Ei ottanut kuuleviin korviinsa. Niin, että mikä jumala se on, joka ei toisen silmää korjaa, häh? Ei mikään, ei yhtään mikään, sitä ei ole olemassa.

Kommentit (0)

Oletan joukossa poseeraavan monta voimistelu- ja urheiluseura Kuopion Riennon miestä, joista moni varsinkin palloilusta kiinnostunut, saattoi myöhemmin siirtyä Kuopion Eloon. Kuopion suojeluskunnan taustalla sen sijaan oli tehtailija Hermanni Saastamoisen luoma Kuopion aktivistien salainen taistelujärjestö, josta kehittyi voimistelu ja urheiluseura Kuopion Reipas, jonka palloilusta kiinnostuneet jäsenet perustivat myöhemmin Kuopion Palloseuran.

Kirjailija Aapelin mukaan, kun Kuopiossa alettiin tehdä vallankumousta, paikalle ilmaantui tuhat miestä ja enemmänkin olisi tullut, jos vain työväentalolle olisi mahtunut. Aapeli kertoi, että Kuopion punakaarti antautui sen jälkeen, kun valkoisten tykillä oli ammuttu yksi laukaus, joka haavoitti apteekkarin sikaa.

Savon virallisen historian mukaan sen sijaan Kajaanin sissit raahasivat tykkinsä Huuhan kalliolle, josta oli näköyhteys Kuopion kasarmille, jonne punaiset olivat linnoittautuneet. Huuhan kalliolta kasarmia tulitetiin suorasuuntauksella, koska muuta ampumistapaa ei hallittu.

Punakaarti antautui vasta noin 30 laukauksen jälkeen. Tulituksen henkilövahingoista Savon historia ei kerro. Punikkien antautumisen jälkeen kasarmi muutettiin vankileiriksi, tai ehkä paremminkin tuhoamisleiriksi, jossa 475 miestä pääsi ainuvastaan. Kuopion kokoon suhteutettuna vainajien määrä on hirmuinen. Jostain syystä asiasta ei ole vieläkään muistolaattaa kasarmin seinässä.

Kommentit (0)

Rahjan lahjakkaat veljekset Eino, Jukka ja Jaakko olivat toimenmiehiä maamme taistelevan työväen liikkeen riveissä vajaat sata vuotta sitten. Antti Tuuri on kirjoittanut yhden hyvän romaanin siitä, kuinka Jukka johti Pietarista junalastin aseita punakaartilaisille sisällissodan aikaan ja osan pyssyistä hän toi myös Kuopioon ja Kuopiossa hän juhli tätä saavutusta asiaankuuluvin juomin ja menoin kansanedustaja-ikiliikkujan keksijä Ville Vainion kanssa.

Jaakko sen sijaan toi sisällissodan aikaan junalastin viljaa Siperiasta maamme työväenluokan ruokahuollon turvaamiseksi, ja tästäkin tapauksesta Antti Tuuri on kirjoittanut hyvän romaanin. Sen sijaan Tuuri ei ole vielä kirjoittanut romaania siitä, kuinka Eino toimi Leninin henkivartijana, johon tehtävään hän luonteensa puolesta oli hyvin sopiva; miehestä nimittäin käytettiin hellittelynimeä Rähjä. Eino pyöritti myös kommunistien rahapainoa, jossa Suomen pankilta kansan tarpeisiin takavarikoiduilla laatoilla painettiin rahaa vallankumouksen tarpeisiin.

Mutta Tossavaisen kirja paljastaa, että veljeksistä ainakin Jukka oli yhdessä Kolehmaisen veljesten kanssa perustamassa maineikasta työläisurheiluseura Kuopion Rientoa. Elikkä tämä asia mielestäni eittämättä todistaa, että toimeliaat Rahjan veljekset olivatkin savolaisia eivätkä pohjalaisia, kuten Antti Tuuri antaa erheellisesti ymmärtää.

Hannes Kolehmaisen kuuluminen Rahjan veljesten toveripiiriin selittää hyvinkin sen, miksi Hannes pelkäsi henkensä puolesta syyllistyttyään luokkapetturuuteen osallistumalla porvarien olympiakisoihin. Rahjat olivat kovia poikia jakelemaan kuolemantuomioita.

Sellaisen heiltä sai tiettävästi myös Otto-Wille Kuusinen, mutta sillä kertaa Suomen Kommunistisen puolueen järjestökoneisto ei pystynyt panemaan porvari Kuusisen kuolemantuomiota täytäntöön. Ainakin Mannerheimille annettu nappituomio tyssäsi siihen, että salamurhaajat sortuivat juopottelemaan, mutta täyttä varmuutta ei ole siitä, kävikö Kuusisen tapauksessa samalla tavalla.

Sekin tapaus liittyy maamme urheiluhistoriaan sikäli, että tietääkseni tuomion täytäntöön panijaksi ilmoittautui erään maamme entisen yleisurheiluhuipun vaari.

Kommentit (0)

Tossavaisen Amerikan lentävistä suomalaisjuoksijoista kertovassa kirjassa mainitaan ohimennen myös eräs meikäläinen suurjuoksija, joka kärsi kiusallisesta kleptomanian vaivasta. Tossavaisen kirjassa miehestä käytetään sukunimeä Raunio, mutta  Ville Ritolan muistelmissa puhutaan varasteluun taipuvaisesta kestävyysjuoksija Ilmari Primistä.

Etsin Internetistä selitystä kaksinimisyysasiaan ja vaikuttaa siltä, että Raunio muutti nimensä Usa:ssa Rauniosta Primiksi. Ainakin 20-luvun Suomen Urheilulehdet näyttävät käyttävän miehestä molempia sukunimiä.

20-luvulla USA:n presidenttikin ihastui suomalaisiin kestävyysjuoksijoihin siinä määrin, että kutsui Paavo Nurmen ja kaksi amerikansuomalaista suurjuoksijaa Gunnar Nilsonin ja Ilmari Primin vierailulle Valkoiseen Taloon. Vierailusta oli tulla täydellinen katastrofi Primiä vaivanneen kleptomanian eli sairaalloisen varasteluvimman vuoksi, eikä mies päässyt vaivastaan eroon edes Valkoisessa Talossa.

Kun Nurmi ja kumppanit olivat lähdössä, huomasivat he Primillä jonkun oudon nyytin, josta lähemmässä tarkastelussa löytyi läjä presidentin pöytähopeita. Ennen kuin kukaan ehti huomata mitään, muut pakottivat Primin palauttamaan haarukat, veitset ja lusikat takaisin paikoilleen.

Mutta Prim ei ottanut tapauksesta opikseen. Eräänä yönä viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola heräsi New Yorkin asunnossaan siihen, että huoneistossa hiiviskeli varas. Ritola lähti ripeästi takaa-ajoon, mutta vaikka hän oli maailman toiseksi paras kestävyysjuoksija, hän ei varasta saavuttanut.

Asiaan vaikutti todennäköisesti se, että Ritolalla oli kirves kädessään, joka hidasti takaa-ajajan vauhtia, mutta vastaavasti lisäsi pakenevan juoksumotivaatiota. Ritola oli varma, että varas ei voinut olla kukaan muu kuin Ilmari Prim, joka oli juoksijana lähes Ritolan luokkaa.

Kommentit (0)

Jouni Tossavaisen kirjan nimi viittaa vain yhteen lentävään suomalaiseen, mutta oli siellä monta muutakin lentävää suomalaista – tosin kaikista lennokkaimpia olivat savolaiset. Itse asiassa savolaisjuoksijat hallitsivat  sata vuotta sitten Amerikan rahakkaita katujuoksuja samaan tapaan kuin nandi-heimon miehet nykyään.

Parhaimmillaan lentävät savolaiset, eli kuopiolainen Hannes Kolehmainen, nilsiäläinen Villi Kyrönen ja kuopiolainen Otto Laakso, ottivat New Yorkin halkijuoksussa kolmoisvoiton. Neljäntenä ja viidentenä oli sitten eteläpohjalaiset Ville Ritola ja Juho Tuomikoski.

Tossavainen paljastaa, että savolaisten menestyksen salaisuus oli se, että he juoksivat järjen kanssa. Porukan älyllisesti lahjakkain ja valmentajana toiminut Viljami Kolehmainen, joka oli juoksijanakin pitkillä matkoilla veljeään Hannesta parempi, oli laatinut suojateilleen oivallisen taktiikan.

Juoksun viimeiselle virkistäytymisasemalle hän toimitti omenan näköisen pesusienen, josta lentävät savolaiset imaisivat virkistystä loppumatkalle. Sienen sisältämä  urheilujuoma oli kahvin, pirtun ja oopiumin sekoitus.

Tossavaisen kirjasta ei selviä, sotkivatko virkistäytymisaineet Nilsiän miehen ymmärryksen vai oliko kyseessä vain vahinko, kun kerran Hannes ja Ville sopivat selkeässä johtoasemassa vähän ennen maalia, että voitto jaetaan sulassa sovussa. Mutta kuinka ollakaan maalituomarit näkivät Villen tulleen maaliin muutaman tuuman Hannesta edellä.

Tämä tapaus rikkoi miesten välit lopullisesti eikä tapauksen jälkeen petetty Kolehmainen suostunut puhumaan sanaakaan Kyröselle moneen vuoteen. Toivottavasti Tossavaisen seuraava kirja paljastaa, kauanko mykkäkoulu kesti. Eli hymyilevästä Hanneksesta löytyi särmääkin.

Kommentit (0)

Kansainvälinen Kuopion tori

Mutta nuo kansakuntien liput liehuvat ylväästi Kuopion torilla tämän viikonlopun. Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurimmalta torilta voi nyt ostaa eri kansakuntien ruokaherkkuja. Tosin yksi on joukosta poissa, sillä suuren itäisen naapurimme kuljetuskalusto ja ylimääräiset ruokavarat ovat Luhanskissa Kuopion sijasta.

Tosin asiantuntijapiireissä puhutaan, etteivät Luhanskin rekat ole viemässä pelkästään humanitaarista apua, vaan että tulolastinaan rekat tuovat Itä-Ukrainan aseteollisuuden tuotteita. Ukrainan tehtailla valmistetaan tärkeitä osia Venäjän lentokoneisiin ja panssarivaunuihin. Se saattaa osaltaan selittää Venäjän toiminnan sillä ilmansuunnalla.

Kommentit (0)

Pontikkalampea voisi kutsua myös Korsulammeksi, koska jossain sen lähistöllä oli kankaaseen kaivettuna käpykaartilaisten kaivama korsu. Vielä on kesää sen verran jäljellä, että minun pitäisi ehtiä toteuttamaan ikiaikainen suunnitelmani ja käydä sillä suunnalla tutkimassa, löytyykö alueelta merkkejä pontikkatehtaasta tai korsusta.

Muuten kylätoimikunta voisi edistää paikkakunnan matkailuelinkeinoa ja laatia Kakkisen salon merkittäville nähtävyyksille opasteet. Nykyään ainut viitta opastaa satunnaisen vaeltajan hyvälle lähteelle Kakkisen Ollin mökin lähellä.

Kommentit (0)

Kakkisen rannalla asusteli muinoin Kupin Ullaksi kutsuttu kuppausta harrastanut naisenpuoli miehineen; muistaakseni pariskunta oli sukunimeltään Jalkanen. Noin vuonna 1910 uskoakseni jonain synkkänä ja sateisena syysyönä pariskunta ryöstömurhattiin ja heidän mökkinsä poltettiin.

Miehen luut löytyivät palaneen mökin raunioista, mutta Ullan katoaminen ja kohtalo jäi mysteeriksi. Kauko Vainion Kakkisen Olli-kirjan mukaan teosta olisi joku tuomittukin, mutta Kärkkäälän kylän suullinen perimätieto ei kerro, selvitettiinkö hirmutyötä lopullisesti koskaan tai tuomittiinko siitä ketään.

Tosin epäillyn murhamiehen nimen suullinen perimätieto paljastaa armotta. Kylällä ei enää asu epäillyn sukulaisia. Sellaista tarinaa kerrotaan, että kuumehoureissaan epäilty olisi valittanut, että ”ne Kupin Ullan luut ovat huonossa korjuussa”. Minusta kuvan suonsilmäkkeet olisivat ihan varteenotettavia ruumiin kätköpaikkoja ja siellähän Ullan luut saattavat olla huonossa korjuussa.

Kommentit (0)

Räty ja Kinnunen

Eilinen keihäsmenestys, joka ei näyttänyt yhtään ilahduttavan kahta suomalaista keihäshirmua, palautti mieleeni vuoden 1991 Tokion yleisurheilun MM-kisojen lehdistötilaisuuden, jonka tapahtumista olen lukenut kirjasta nimeltään  Urheilutoimittajien kootut sattumukset. Tokion kisoissahan Kimmo Kinnunen voitti ja polvivaivainen Seppo Räty kimmersi hopealle, kuten jokainen, joka urheilusta yleensä jotain tietää, tietää.

Kilpailujen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa japanilainen toimittaja kysyi Rädyltä, miltä tuntui voittaa hopeaa. Räty vastasi kysymykseen hyvin suoran ja rehellisen tuntuisesti, että ”vituttaa niin perkeleesti”. Tulkki, joka ilmeisesti ymmärsi huomioida tohmajärveläisen ja japanilaisen keskustelukulttuurin eroavaisuudet, kuitenkin käänsi vastauksen japaniksi seuraavanlaiseksi:

”Herra Räty on tietysti pahoillaan, että jäi toiseksi, mutta hän iloitsee voittajasta, joka oli suomalainen ja mieluisa kilpakumppani.”

Kommentit (0)

Selostamossa vakuutettiin, että tämä on suuri päivä Suomelle, mutta selvästi huomasi, että selostajatkin olivat pettyneitä. Maamme keihäsmiehetkin näyttivät pettyneiltä, vaikka muuta vakuuttivat; kehonkieli kertoi toista. Ruuskanen vakuutti olevansa pettynyt siihen, ettei Pielavein ennätys rikkoontunut ja kahta muuta heittäjäämme harmitti se, ettei heille tullut sen parempaa menestystä kuin kolmos- ja nelossijat.

Ruuskasen mieliala ehkä kohentuisi, jos hänelle kerrottaisiin, että hän oli näissä kisoissa ainut pohjoismaalainen Euroopan mestari. Se Ruotsille mestaruuden voittanut naisjuoksija oli Afrikan lahjoja länsinaapurille. Jotenkin Pohjoismaiden yleisurheilutaso on romahtanut. Sen sijaan muualta Euroopasta jostain köyhistä ja pienistä valtioistakin, joissa ei ole minkäänlaisia yleisurheiluperinteitä, löytyy kaikenlaisia superlahjakkuuksia varsinkin naisten heittolajeihin.

Senkin ihmeen näin naisten keihäänheitossa, että keppi lensi yli 60 metriä eräiden naisten kädestä, vaikka nämä eivät osanneet yhtään heittää ja vaikka eräällä riuskalla naisheittäjällä keihäs lensi poikittain. Olen tähän asti luullut, että ainoastaan Seppo Räty pystyi heittämään yli 60 metriä poikittaisella keihäällä. Suomen nykyiset keihäsnaiset saavat kohtalaisella heittotaidolla kepin lentämään vain 50 metriä.

Luulen, että pienellä panostuksella suomalaiset voisivat miesten keihäänheiton lisäksi hallita myös naisten keihäänheittoa. Mielestäni Tero Pitkämäen pitäisi hieman opastaa vaimoaan Niinaa, joka ennen tunnettiin tyttönimellä Kelo aika hyvänä seitsenottelijan, keihäänheiton saloihin, kunhan hän palaa äitiyslomalta. Niinalla olisi fyysisiä edellytyksiä 70 metriin.

Kommentit (0)

Perinteinen pyöräilymaa Ranska on näköjään siirtänyt kestävyysvalmennustietouttaan yleisurheiluun ja hallitsee nyt Euroopan mestaruuskisojen kestävyyslajeja käsittämättömän ylivoimaisesti. Tosin vastoinkäymisiäkin on Ranskalla ollut, koska estejuoksun käsittämättömän ylivoimainen voittaja jostain käsittämättömästä syystä riisui loppusuoralla paitansa ja sen katsottiin jotenkin jostain käsittämättömästä syystä loukkaavan kanssakilpailijoita ja hänen suorituksensa hylättiin.

Myös 50 kilometrin ranskalainen voittaja oli käsittämättömän ylivoimainen, vaikka kärsi matkan aikana  vatsavaivoista, joita hän koetti hillitä housunsa takamukseen työntämillään sienillä ja jostain käsittämättömästä syystä voittajan vauhti ei yhtään hidastunut, vaan päinvastoin vaarallinen kanssakilpailijoita jättäytyi tässä tilanteessa selkeän hajuraon päähän. Suomalaisilla selostajilla oli tapahtumien kulkua selostaessaan käsittämättömän hauskaa, kuten alla oleva video todistaa.

Nähtäväksi jää hylätäänkö kävelyn voittajan suoritus. Paitansa riisunut estejuoksija hylättiin kanssakilpailijoiden loukkaamisen vuoksi, mutta vielä ei ole selvää, miten käy kävelyn voittajan suorituksen. Ainakin suomalaisten selostajien mukaan voittaja tarjosi vatsavaivojen hoitoon käytettyä sientä myös rinnallaan kävelleelle kilpakumppanilleen ja moni voisi sitäkin pitää loukkaavana tekona.

www.ylikerroin.com/uutiset/urheilu/video-me-mies-diniz-jätti-reilun-hajuraon-kilpakumppaneihinsa

Kommentit (0)

Savon Sanomien mukaan Antti Ruuskanen livautti itsensä keihään finaaliin. Helsingin Sanomien mielestä finaaliin pääsy oli ilmeisesti vaikeampaa, koska Ruuskanen kimmersi itsensä loppukilpailuun. Luulen, että loppukilpailussa Ruuskanen on vahva ennakkosuosikki, mikäli hän jaksaa säilyttää kilpailuun oikean asenteensa, josta heittäjä itse käyttää nimitystä ” ei muuta, ku keppiä vuan ilimaan”-asenne.

Jos oikein hyvin käy, niin finaalissa saattaa jopa Pielaveden pitäjänennätys rikkoontua, jonka rikkomisen Ruuskanen on asettanut tavoitteekeseen. Sitten vaan kotiin ja siellä keihässankari voi ropsauttaa heti alkuunsa  tyttöystävänsä kanssa, kuten hän olymipapronssia voitettuaan kertoi tekevänsä heti kotiin päästyään.

Muuten olen sitä mieltä, että Antti Ruuskasta olisi haastateltava nauhalle Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistoon ja lisäksi hänen ja Seppo Rädyn olisi aloitettava televisiossa oma talkshow-ohjelma.

Kommentit (0)

Erittäin epäonnistunut laukaus eli tussu

Nykyaikana jalkapallo-otteluiden tv-selostukset ovat yleensä ärsyttävää alatyylistä rääkymistä. Toisin oli vuosikymmeniä sitten, jolloin Aulis Virtanen selosti musta-valkeana näkyviä Englannin liigan otteluita. Silloin harvoin kun nähtiin maali, Virtanen totesi rauhallisesti, että ”siellähän se sitten on” ja sen jälkeen kuuli, kun hän imaisi Boston-merkkistä savukettaan. Nykyään maalin syntyessä selostaja rääkyy kuin eläin.

Kuopion Keskuskentällä on sen sijaan toisin. Sieltä otteluita selostetaan jollekin taivaskanavalle, jonka nimestä en ole päässyt selvyyteen. Istun muiden asiantuntijoiden tavoin ihan selostamon vierellä ja salakuuntelen selostusta, joka on ihan asiallista; joskus vähän liiankin asiallista.

Viime pelissä selostaja totesi herrasmiesmäisen sivistyneesti, että kentällä nähtiin juuri hyvin epäonnistunut laukaus, kuten nähtiinkin. Silloin eräs vierellä ollut palloiluasiantuntija kääntyi selostamoon päin ja huusi niin kuuluvalla äänellä, että se varmasti kantautui kotikatsomoihinkin, että ”tiällä savossa tuo on tussu”, kuten se onkin. Yleiskielessä tuolla sanalla voi olla muitakin merkityksiä.

Kommentit (0)

Muistelen lukeneeni eilen mainituista panssarivaunumiesten kypäriin sonnustautuneista venäläiskiekkoilijoista Aarne ”Dynamo” Honkavaaran muistelmista. Samasta kirjasta jäi mieleeni myös se, että kun suomalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen 1950-luvulla, meikäläiset päättivät, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloitukset otetaan niin kovaa, että vastustajan tökerönnäköiset mailat katkeavat.

Neuvostoteollisuus ei ollut vielä silloin onnistunut kehittämään laadukkaita pelivälineitä. Mutta suomalaisten taktiikka ei toiminut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. Karjalan mäntyyn on Suomi ennenkin törmännyt kohtalokkaasti. Luultavasti naapurin mailat olivat Sortavalan jääkiekkomailatehtaan valmisteita. Se oli aikoina alansa suurin kombinaatti maailmassa. Mailoissa luki ihan meikäläisillä kirjaimilla ”Karjala”. Itsekin ostin sellaisen pelivälineen Neuvostoliiton konkurssipesästä 90-luvun alussa noin kolmella markalla.

Myöhemmin Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue siirtyi käyttämään suomalaisia Toronto-merkkisiä mailoja. Alkuaikoina niitä pidettiin niin arvokkaita, että joka miehelle ei riittänyt omaa pelivälinettä, vaan mailoja vaihdettiin samalla kuin miehiä. Muistelenkin, että vaikka haalistuneet punanutut hallitsivat kiekkokaukaloa suvereenisti vuosikymmeniä, niin erityisen hyviä laukojia he eivät olleet. Ilmeisesti kalliita mailoja piti säästää.

Kommentit (2)

Kyllä ei ollut pelaajan hengenlähtö kaukana eilisessä Kups-Rops-pelissä. Kupsin ja Ropsin pelaajat löivät heti pelin alussa päänsä vastakkain niin, että Rovaniemen mies oli minuutteja ihan toistaitoisena. Tajuihin palattuaan hän alkoi painimaan tasapäisesti  lääkintämiesryhmän  kanssa, joka yritti pitää loukkaantuneen paikoillaan. Ilmeisesti aivotärähdyksen saanut halusi jatkaa pelaamistaan.

Viisi lääkintämiestä tarvittiin vahvan Lapin miehen hillitsemiseen. Tämä ei ole kuitenkaan maailmanennätys. Muistelen, että 60-luvun ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestari Sonny Listonin rauhoittamiseen tarvittiin peräti seitsemän poliisia.

Lopulta Keskuskentän draama päättyi siihen, että pelipaikalle kiisi kaksi ambulanssia ja yksi pelastushelikopteri varmisti tilannetta ilmasta käsin.. Lehtitietojen mukaan puolustaja Jarkko Lahdenmäki selvisi pahannäköisestä tilanteesta muutaman hampaan menetyksellä. Eilen vielä Internetissä puhuttiin siitä, että miehen kasvoluita olisi murtunut, mutta se tieto ei onneksi pitänyt paikkaansa. Tästä linkistä voi katsoa tapahtuman lyhennetyn ja siistityn version:

https://www.youtube.com/watch?v=oxdfOQS1hnE

Pelästyin eilen, että Jallu Rantasen tapaus tasan 20 vuoden takaa uusiutui. Silloin satakiloinen Jallu törmäsi Kupsin maalivahti Ville Vahlaan, joka ei ollut pieni mies hänkään, seurauksella, että Jallun kallo murtui ja hengenlähtö olisi ollut lähellä, ellei Kuopiossa olisi ollut yliopistollinen keskussairaala. Vahla menetti tapauksessa poskihampaansa.

Olen vahvasti sitä mieltä, että työsuojelupiirin on määrättävä jalkapalloon on kiireesti kypäräpakon. Nykyään melkein joka ottelussa näkee aivotärähdyksen aiheuttavia tällejä.Ne saattavat aiheuttaa pysyvän aivovaurion.

Kun Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue 50-luvulla saapui ensimmäisen kerran Suomeen, ihmettelivät meikäläiset vieraiden käyttämiä panssarivaunumiesten kypäriä. Juuri sellaisia voisivat nykyiset jalkapalloilijat alkaa käyttämään. Ne eivät haittaisi ainakaan paljoa pukkaamista.

Kommentit (0)

Kuopion kaupunkilehdestä paljastui, että olen kirjoittanut taas ropakantaa. Ei ole kymmenottelun tuore Suomen mestari Thomas Barrineau vähimmässäkään määrin Savon poekia, kuten joskus epäilin. Sikäli kirjoitukseni osui oikeaan, että Barrineaun isä on amerikkalainen, mutta äiti onkin Kouvolan tyttöjä eikä Savon. Jostain syystä mies vain haluaa edustaa kuopiolaista urheiluseuraa. Ymmärrän hänen valintaansa pitkälle. Itsekin valitsisin mieluummin kuopiolaisen seuran, koska Kouvola on maamme toiseksi ankeimman näköinen kaupunki; tosin sekin vaikuttaa selvästi Seinäjokea viihtyisämmältä.

Barrineau on niitä Amerikan apuja, joiden avulla Suomen urheilu on nousemassa maailman huipulle. Veikkaan, että neljän vuoden kuluttua Suomi pelaa koripallossa mm-kisojen loppuottelussa Usa:a vastaan. Nimittäin silloin ovat kaikki amerikkalais-suomalaiset pitkästi kolmattametriset Murphyn veljekset kasvaneet jo täyteen pituuteensa. Lisäksi Hesarissa kerrottiin eilen ilmeinen mätäkuun uutinen, että NBA-tähti Drew Gooden, jonka äiti on suomalainen,  olisi tulossa vahvistamaan jo tämän syksyn mm-kisoihin Susijengiämme. Tiettävästi  näihin kisoihin hän ei ehdi, mutta varmasti seuraaviin.

Lisäksi olen kuullut, että Usa:ssa on varttumassa äärimmäisen lupaava koripalloilija, jonka äiti on eräästä pienestä suomalaisesta kaupungista. Se uutinen ei ole yllätys. Nimittäin jo parikymmentä vuotta sitten minulle kerrottiin, että eräässä pienessä suomalaisessa kaupungissa eräs sikäläisen koripallojoukkueen jenkkivahvistus kyselee kadulla vastaantulevilta neitosilta, josko neiti lähtisi opastamaan häntä pesukoneen käytössä, joka on hänelle vierasta mallia. Ilmeisesti joku neitonen on lähtenyt opastamaan pesukoneen käyttöä ja niinpä Susijengillemme on nyt kasvamassa Amerikassa oikea supervahvistus.

Kommentit (0)

Vaan kyllä kaatui taas suomalainen jalkapalloilu eteenpäin. Hjk kohtasi maailman parhaan jalkapallojoukkueen, eli Fc Barcelonan, joka on mielestäni Saksan maailmanmestaruuden voittanutta maajoukkuetta parempi yhdistelmä ja laskujeni mukaan Barcelonan maalivahti torjui ottelussa helsinkiläistä virkaveljeään enemmän ja kulmapotkutkin menivät jokseenkin tasan.Jos nyt hakemalla pitää etsiä vikaa helsinkiläisten pelistä, niin vastustaja teki kuusi maalia eikä Hjk yhtään. Mutta yllättävän pieni oli joukkueiden välinen tasoero.

Peliä seuratessani muistelin Kärkkäälän ja Rieponlahden kansakoulujen välistä ottelua Rieponlahdessa vuonna 1967 ja mielestäni Hjk:n ja Barcelonan välinen tasoero oli suunnilleen samaa luokkaa kuin Kärkkäälän ja Rieponlahden koulujen. Tosin sen pelin Kärkkäälä voitti luvuin 13-0, mutta selitys maalirunsauteen on se, että kärkkääläiset olivat barcelonalaisia kliinisempiä viimeistelijöitä.

Muistan aivan selvästi tehneeni seitsemän pörsää, Kainulais-Esko teki neljä ja Piplian Pekka yhden, mutta sitä kolmannentoista maalin tekoa enkä sen tekijää muista, vaikka olen asiaan vuosikymmeniä päivittäin pohtinut. Ilman muuta tuo tekemäni seitsemän maalia on tähänastisen elämäni suurin saavutus ja ihmettelen sekä paheksun sitä, ettei Lakimiesmartikkeli ole asiaa huolinut sivuilleen vaikka martikkelin sivuille huolittiin se, että olen suorittanut 50 metrin uintimerkin vuonna 1967.

Kahdeksannenkin maalin olin lähellä tehdä, muistan senkin aivan selvästi. Kyseessä olisi vielä ollut suoraan kulmapotkusta komeasti päällä tehty täysosuma, mutta pikkuisen pallo meni yläkulman ohi, koska päässäni oli lippalakki, joka vaikeutti oikeaoppisen pääpuskun suorittamista. Mainittakoon, että olin puskea pallon omaan maaliin. Nykyään huippujalkapalloilijat eivät enää käytä päähineitä, vaikka päävammojen ehkäisemisen vuoksi se voisi olla aivan perusteltua.

Selitys kärkkääläisten loistavaan peliesitykseen oli se, että Opettaja-Ville lupasi ennen peliä markan jokaisen maalin tekijälle. Se oli iso raha siihen aikaan. Siihen aikaan ei ymmärretty, että markka maalilta vaaransi meidän amatööriyden. Niinpä tajusinkin tuossa ottelua telkkarista katsellessani, että minäkin olen sitten entinen ammattilaisjalkapalloilija, vaikka en ihan Keski-Euroopan rahakentille asti koskaan suoriutunutkaan.

Kommentit (0)

Kirjailija Sirpa Kähkönen kertoi eilen hikisen helteisenä loppukesän iltana taiteilija Helene Schjerbeckistä, josta kertovaa Kähkösen kirjoittamaa näytelmää aletaan syyskuulla esittämään Kuopion kaupunginteatterissa. Kaupungintalon juhlasali oli täynnä innostunutta yleisöä. Itse edustin paikalla miehiä ja nuoria.

Aluksi vaikutti jo uhkaavasti siltä, että tilaisuus peruuntuu, koska Sirpa Kähköstä ei näkynyt missään, vaikka laskettu aika lähestyi. Sitten muudan Sofi Oksasen näköinen nainen nousi eturivistä ylös ja kertoi olevansa Sirpa Kähkönen. Kirjailija Kähkönen on kokenut täydellisen muodonmuutoksen. Hän itse perusteli muodonmuutostaan sillä, että hän täyttää lähiaikoina 25 vuotta ja päätti juhlistaa merkkipäiväänsä muodonmuutoksen merkeissä.

Nyt tuntuu vahvasti siltä, että Sirpa Kähkönen tulee olemaan vahva ennakkosuosikki seuraavaa Finladia-palkintoa jaettaessa. Itä-Suomessa on koko joukko muitakin erinomaisia naiskirjailijoita, mutta menestyskirjailijoita heistä ei ole tullut, koska he järkijään ovat olleet liian reiteviä ja perseviä sekä liian vähän rintavia noustakseen aivan kirjallisuutemme terävimpään kärkeen. Mutta uudistuneessa Sirpa Kähkösessä on ainesta vaikka mihin.

Kirjailija Kähkönen piti erinomaisen mielenkiintoisen esitelmän illan aiheesta ja pyysi lopuksi yleisöä käyttämään puheenvuoroja. Heti pyysi eräs vanhaherra puheenvuoroa ja heti hän sen myös sai. Vanhanherran mukaan kirjailija Sirpa Kähkösellä on ihanat hiukset, joka puheenvuoro sai kirjailijan vienosti punastumaan. En tunne kyseistä vanhaaherraa, mutta ikänsä puolesta hän saattoi olla Tuntemattoman sotilaan Rahikainen.

Kommentit (0)

Anthony Bosley valittiin joskus suosituimmaksi heinolalaiseksi. Hän oli erittäin  miellyttävä herrasmies, joka rakasti lintuja ja perusti kotiinsa jopa sairaiden lintujen hoitolan, josta myöhemmin kehittyi Heinolan lintutarha. Se on tällä hetkellä erittäin suosittu matkailukohde.

Luin tuossa kirjan nimeltään Hänen Majesteettinsa agentit, joka kertoo Suomessa toimineista brittivakoilijoista. Yksi merkittävimmistä oli Rex Bosley, joka toimi täällä agenttina vuosikymmeniä. Hän oli mm. presidentti Kekkosen hyvä kaveri. Rex Bosley oli erittäin miellyttävä herrasmies, siis aivan kuten hänen heinolalainen poikansa Anthony.

Suomessa toimineet Hänen Majesteettinsa agentit eivät edes yrittäneet kunnolla salata työnsä luonnetta, mutta tämä seikka ei estänyt heitä ujuttautumasta maamme silmäätekevien ystäviksi; pikemminkin näiden jännittävien herrasmiesten  seuraan oli tunkua. Jostain syystä brittivakoojista pidettiin kyseenalaisesta ammatista huolimatta.

Kuulemma vielä nykyäänkin Iso-Britannian suurlähetystön vakoilupäälliköllä on kutsuilla tapana esitellä itsensä vakoilupäälliköksi, mutta samalla hän myös ystävällisesti pyytää, ettei asiaa kerrota kenellekään.

Kommentit (0)

Kuopion Kalevan kisoissa oli neljän päivän aikana yhteensä 18.000 katsojaa. Se on paljon se, vaikkakin vain vajaat puolet Kuninkuusravien katsojamäärästä. Luulen, että mikäli tapahtuman aikataulua olisi tiivistetty ja kisapäivät supistettu neljästä kolmeen, katsojia olisi ollut vieläkin enemmän.

Tiivis aikataulu olisi tuonut kentälle paljon lisää katsojien mielenkiintoa lisäävää säpinää. Vallan mainiosti turhan tuntuisia alkukilpailuja varsinkin monissa heitto ja hyppylajeissa voisi radikaalisti vähentää; minultakin jäi naisten kiekon toinen karsintaryhmä, joka aloitti torstai-iltana klo 21.30 katsomatta. Jos joihinkin lajeihin on tulossa liikaa kilpailijoita, niin karsintakilpailut voitaisiin järjestää jo ennen varsinaisia SM-kisoja. Uudistus saattaisi myös parantaa kilpailujen tulostasoa.

En muuten nähnyt kisoissa yhtään vilppilähtöä, vaikka startteja oli kymmeniä. Se lienee alallaan Kalevan kisojen ennätys. Ennen, jolloin varaslähdön ottaja suljettiin kilpailusta vasta toisen tai kolmannen aavistuksen jälkeen, pikamatkojen startit olivat tuskastuttavaa seurattavaa. Nykyään kilpailija suljetaan kisasta jo ensimmäisen varaslähdön jälkeen ja se on katsojaystävällinen ratkaisu. Luulen kuitenkin, etteivät kymmen- ja seitsenottelijoiden säännöt ole tässä suhteessa vielä näin ankarat.

Muistelen muuten kuulleeni, että vuoden 1960 Rooman olympialaisissa Armin Haryn voittaman satasen kilpailussa olisi otettu peräti viisi varaslähtöä, mutta ainakaan Internetistä en löydä tälle huhupuheelle vahvistusta. Valitettavan usein totuus ja hyvä tarina ovat ristiriidassa.

Kommentit (2)

Liettua voitti silloin Euroopan mestaruuden, Latvia oli toinen, Viro viides ja Suomi jäi jostain syystä viimeiseksi. Luulen, että tuo Liettua-Suomi-pelin lopputulos voi olla alallaan maailmanennätys. Ja luulen myös, että kun Suomi sai Viroa vastaan vain yhden vaivaisen pisteen, niin ei sekään ole ihan tavallista koripallokentillä. En oikein ole perehtynyt koripalloilun saloihin, mutta luulen, ettei Suomen koripallomaajoukkueella ollut vuoden 1939 EM-kisoissa ollenkaan maalivahtia.

Vaikuttaa vahvasti siltä, että vähäväkiset baltialaiset heimoveljemme ovat meitä huomattavasti palloilullisesti lahjakkaampia kansainvälisissä pallopeleissä eli koripallossa, jalkapallossa ja käsipallossa. Suomi on kuitenkin onneksi maailman paras pesäpallomaa.

Tämäkään ei ole aina ollut itsestään selvyys. Suomi voitti Viron maailman ensimmäisessä pesäpallomaaottelussa vuonna 1932 lukemin 14-3 ja meikäläiset voittivat muutaman seuraavankin maaottelun selvästi. Kuitenkin sitten 1935 tuli kotikentällä takkiin 3-4, kuten oheinen uutinen todistaa. Tosin minulla on tunne, ettei Suomella ollut sillä kertaa ihan paras A-joukkue tulessa.

http://www.mrasilainen.com/pdf/Eesti_LP.pdf

Kommentit (0)

Kuopion yleisurheilumaine on pelastettu. Thomas Barrineau-niminen savolaisnuorukainen voitti monien yllätykseksi Kalevan kisojen kuninkuuslajin eli kymmenottelun. Seurasin kisan alusta loppuun ilmeisesti ainoana katsojana. Ainakaan sunnuntaiaamuna klo 9 käytyä 110 metrin aitajuoksua ei ollut seuraamassa lisäkseni muut kuin toimitsijat ja jokunen kilpailijoiden valmentaja.

Kymmenottelu on läheltä seurattuna vaikuttava laji. Varsinkin seiväshypyssä on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun iso mies kohoaa huonolla tekniikalla monen metrin korkeuteen. Ei yhtään etukäteen tiedä, missä asennossa 90-kiloinen mies singahtaa taivaalle puhumattakaan siitä, miten päin sama 90-kiloinen mies putoaa alas ja minne hän putoaa. Tällä kertaa kuitenkin selvittiin kuin ihmeen kaupalla henkilövahingoilta.

Thomas Barrineau oli selvästi joukon paras seiväshyppääjä. Itse asiassa hän on lajissa niin hyvä, että pienellä erikoistumisella voittaisi Suomen mestaruuden siinäkin. Eilen hän hyppäsi kaiken kiireen keskellä 495, vaikkakin kävi hyppynsä aikana noin 550 korkeudessa. Mainittakoon ja korostettakoon, että Em-kisarajan ylittänyt Eemeli Salomäki jäi varsinaisessa seiväskilpailussa ilman tulosta aloituskorkeudestaan 480 moninkertainen ja arvokisakävijä Jere Bergius, jonka ennätys toissa kesältä on 572, hyppäsi nyt 500.

Jotain on pahasti vialla Suomen seiväsvalmennuksessa. Lupaavasta Matti Monosestakaan ei ole enää pitkään aikaan kuulunut mitään. Viimeinen asia, jonka miehestä kuulin, oli se, että hänen itseoppinut valmentajaisänsä oli keksinyt uuden tehokkaan harjoitusmenetelmän. Matti Mononen kehitti seiväshyppääjän taitojaan juoksemalla seiväs ojossa kokonaisia ratakierroksia ja vielä kovempaa kuin kukaan maailmassa.

Itselläni on maailman huonoin kielipää eikä nimimuistinikaan ole kaksinen. Tuo epätyypillinen savolaisnimi Thomas Barrineau on minulle ylivoimainen ja niinpä kutsuin kilpailun aikana miestä salaa mielessäni Nikolai Causescuksi, koska jollain nimellä häntä oli kutsuttava; jotain Romaniaan viittaavaa tuossa Barrineaussa varmaankin on. Ehkä amerikkalaisen isän, joka muuten edusti Usa:a Montrealin olympialaisten korkeuskisassa, sukujuuret ovat Romaniassa.

Kommentit (0)

Kuopion yleisurheilumaine on pelastettu. Thomas Barrineau-niminen savolaisnuorukainen voitti monien yllätykseksi Kalevan kisojen kuninkuuslajin eli kymmenottelun. Seurasin kisan alusta loppuun ilmeisesti ainoana katsojana. Ainakaan sunnuntaiaamuna klo 9 käytyä 110 metrin aitajuoksua ei ollut seuraamassa lisäkseni muut kuin toimitsijat ja jokunen kilpailijoiden valmentaja.

Kymmenottelu on läheltä seurattuna vaikuttava laji. Varsinkin seiväshypyssä on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun iso mies kohoaa huonolla tekniikalla monen metrin korkeuteen. Ei yhtään etukäteen tiedä, missä asennossa 90-kiloinen mies singahtaa taivaalle puhumattakaan siitä, miten päin sama 90-kiloinen mies putoaa alas ja minne hän putoaa. Tällä kertaa kuitenkin selvittiin kuin ihmeen kaupalla henkilövahingoilta.

Thomas Barrineau oli selvästi joukon paras seiväshyppääjä. Itse asiassa hän on lajissa niin hyvä, että pienellä erikoistumisella voittaisi Suomen mestaruuden siinäkin. Eilen hän hyppäsi kaiken kiireen keskellä 495, vaikkakin kävi hyppynsä aikana noin 550 korkeudessa. Mainittakoon ja korostettakoon, että Em-kisarajan ylittänyt Eemeli Salomäki jäi varsinaisessa seiväskilpailussa ilman tulosta aloituskorkeudestaan 480 moninkertainen ja arvokisakävijä Jere Bergius, jonka ennätys toissa kesältä on 572, hyppäsi nyt 500.

Jotain on pahasti vialla Suomen seiväsvalmennuksessa. Lupaavasta Matti Monosestakaan ei ole enää pitkään aikaan kuulunut mitään. Viimeinen asia, jonka miehestä kuulin, oli se, että hänen itseoppinut valmentajaisänsä oli keksinyt uuden tehokkaan harjoitusmenetelmän. Matti Mononen kehitti seiväshyppääjän taitojaan juoksemalla seiväs ojossa kokonaisia ratakierroksia ja vielä kovempaa kuin kukaan maailmassa.

Itselläni on maailman huonoin kielipää eikä nimimuistinikaan ole kaksinen. Tuo epätyypillinen savolaisnimi Thomas Barrineau on minulle ylivoimainen ja niinpä kutsuin kilpailun aikana miestä salaa mielessäni Nikolai Causescuksi, koska jollain nimellä häntä oli kutsuttava; jotain Romaniaan viittaavaa tuossa Barrineaussa varmaankin on. Ehkä amerikkalaisen isän, joka muuten edusti Usa:a Montrealin olympialaisten korkeuskisassa, sukujuuret ovat Romaniassa.

Kommentit (0)

Kävelin kahden urheilun huippuvaikuttajan perässä pois Väinölänniemeltä. Se yli ysikymppinen urheilujohtaja kuului ihmettelevän, kun ei ollut ennen kuullutkaan siitä kuopiolaisesta kansanedustajasta, joka avasi Kalevan kisat.

En ollut minäkään ennen tästä kansanedustajasta kuullut, koska kenttäkuuluttajalle sattui ajatuskatkos ja hän kuulutti, että kisat avaa kansanedustaja Markku Pessi. Monet varmaankin ymmärsivät kyseessä olevan kansanedustaja Markku Rossin.

Sille nuoremmalle urheilujohtajalle, joka on kansanedustaja ja entinen ministerikin, Markku Pessi oli tuttu ja hän vakuutti, että Kalevan kisojen avaaja on sen tunnetun espoolaisen mansikanviljelijän veli.  Tällöin en malttanut olla avaamatta sanaista arkkuani, vaan ohitin urheilujohtajat ripeästi ja kuiskasin, että Yrjö Rossi, 1500 metriä 3.48 vuonna 1976.

”Ja seura oli  Kenttäurheilijat-58” vakuutti nuorempi urheilujohtajista paljastaen hämmästyttävän tietämyksensä. Niinhän se oli. Ei tainnut Yrjö Rossi edustaa koskaan Suonenjoen Vasamaa.

”Mutta sillä ajallahan olisi pärjätty vielä tänäänkin”, ihmetteli kohta satavuotias vanhempi urheilujohtaja. Niin olisi pärjätty; 1500 metriä voitettiin tänä vuonna ajalla 3.55, eli Hannes Kolehmainen, kova viimeisen kierroksen mies, olisi siinä kisassa ollut loppusuoralla vahvoilla.

Kommentit (0)

Olen vielä niin kopsakka ukko, että muistan selvästi, kuinka olin edellisen kerran seuraamassa Kalevan kisoja, jotka silloin vuonna 2000 järjestettiin Lahdessa. Maamme yleisurheilun tasoa pidettiin silloinkin katastrofaalisen huonona. Joitain valopilkkuja sentään oli.

Itse seurasin varsinkin miesten kymmenottelua. Suomessa oli silloin kolme yli 8000 pisteen miestä eikä sitä pidetty mitenkään kummallisena asiana. Tänään jännitän Väinölänniemellä sitä, että rikkooko joku 7000 pisteen haamurajan.

Lahdessa kuulantyöntökisa oli jännä. Mukana oli kahdeksan yli 20 metrin miestä. Suomi oli silloin Usa:n ohella maailman johtava kuulamaa. Loppukilpailussa Arsi Harju venyi upeasti. Hän oli jäämässä mitaleilta ja pois kisakoneesta, mutta viimeinen pukkaus onnistui. Mies voitti yllättäen ja lunasti paikan olympialaisissa.

Olympialaisissa olikin sitten helpompi kilpailu ja Harju voitti vaivatta kultaa. Tämän vuoden Kalevan kisoissa jännitän sitä, onnistuuko joku rikkomaan 19 metrin haamurajan. Kyllä ovat miehet huonontuneet tai valmennusmenetelmät jostain syystä muuttuneet.

Kommentit (0)

Olin paikanpäällä todistamassa, että suomalaiset pikajuoksijat ovat nykyään aivan erinäköisiä kuin nuoruudessani. Minun nuoruudessani 70 – 80-luvuilla valmennusmenetelmät olivat sellaiset, että jos vain mies oli pitkä ja pitkäraajainen, niin  kyllä hänet saatiin juoksemaan kovaa, kun vain lihakset pantiin pullottamaan.

Nyt maamme pikajuoksijat ovat pieniä ja hinteliä koulupoikia, joka on ihan ymmärrettävää ja perusteltua fysiikan lakien mukaan. Painokiloa kohti pienestä miehestä löytyy suhteessa enemmän voimaa ja samalla myös nopeutta, kuin isosta. Jotta lihaksen voima kaksinkertaistuisi, pitää myös lihaksen halkaisijan kaksinkertaistua, jolloin lihaksen painon nelinkertaistuu – se on vaikeasti ratkaistavissa oleva yhtälö, voimanostajat eivät ole hyviä pikajuoksussa.

Mutta ihan lupaavia ovat nämä nuoret piskuiset pikakiitäjämme. Jos jotain vikaa täytyy heistä hakemalla hakea, niin minusta Veteläsuo ei ole sopiva sukunimi pikajuoksijalle. Pohjalainen Teemu Veteläsuo on erittäin lupaava 18-vuotias juoksija, mutta hänen sukunimestään, joka on ihan hyvä pohjalainen sukunimi, puuttuu lajin edellyttämä räjähtävyys. Veikko Huovinen esimerkiksi oli sitä mieltä, että runonlaulaja Larin Paraskella oli erinomainen pikajuoksijan nimi, mutta Veteläsuo ei sitä ole.

Larin Paraske-nimessä on sitä pikajuoksun vaatimaa räjähtävyyttä, jota löytyy varsinkin ulkomaalaisten lajin harrastajien kuten vaikkapa Madakaskarin miehen Jean-Louis Ravelomanantsoan nimestä. Jean-Louis Ravelomanantsoa sijoittui Meksikon satasella kahdeksanneksi ja senhän jokainen, joka urheilusta yleensä jotain tietää, tietää.

Kommentit (0)

Heinolan veistospuisto

Helteen, mökämusiikin ja Lähi-idän tilanteen lisäksi on muitakin huolia. Kyllä ei hyvin mene Ukrainankaan rintamalla. Ampuminen on alkanut eikä sitä ole helppo enää lopettaa. Pahin uhkakuva saattaa hyvinkin toteutua, eli Venäjän hallinto romahtaa jälleen kerran ja nöyryytetty ja kasvonsa menettänyt Putin päätyy ydinaseilla tehtyyn laajennettuun itsemurhaan.

Lännen talouspakotteet tietysti tuntuvat tässä vaiheessa pelleilyltä; rupla sen kuin vain vahvistuu ja Putinin kannatus nousee. Mutta kunhan Tanskan salmet suljetaan ympäristönsuojelullisista syistä Koivistoon matkaavilta tankkereilta, saattavat Venäjän omistavat 140 rahamiestä hyvinkin alkaa miettimään Putinin ajan olevan ohi. Moskovan ja Pietarin keskiluokka on tarvittaessa helppo houkutella kadun valtaukseen Kiovan malliin. Väärennetty vaalituloskaan ja sen aiheuttamat mellakat eivät ole vielä unohtuneet.

Muuten Länsi on ollut ihmeen hiljaa vuonna 1994 solmitusta Budabestin sopimuksesta. Silloinhan maailman kolmanneksi suurin ydinasevalta Ukraina luopui vapaaehtoisesti ydinaseistaan, kun Usa ja Venäjä lupasivat puolustaa Ukrainan rajoja. Venäjä näyttääkin puolustavan Ukrainan itärajaa hyvin innokkaasti, mutta Usa ei näytä sopimuksista paljoa piittaavan.

Kommentit (0)

Helteen ja mökämusiikkitapahtumien lisäksi ärsyttää myös maailmantilanne. Suuri ajattelija presidentti Reagan totesi, ettei hän usko, että ihminen on kehittynyt apinasta, ja alan olla ihan samaa mieltä. Ihminen ei ole kehittynyt apinasta, ei ainakaan kovin paljoa. Ehkä kuitenkin vähän, sillä ihmisapinauroksista kuolee väkivaltaisesti joka kolmas ja meidän ihmisten keskuudessa tähän päästään vain harvoissa paikoissa.

Gaza saattaa olla juuri sellainen paikka. Siellä valittu kansa näyttää toteuttavan Vanhan testamentin ohjeistusta tunnollisesti. Kun Vanhaa testamenttia tutkii sillä silmällä, löytyy sieltä mm. seuraavat käyttäytymismallit, jotka soveltuvat hyvin tähän päiväänkin:

Jer.19:9 ”Minä panen kaupungin asukkaat hädässään syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he joutuvat syömään myös toinen toisensa lihaa, kun viholliset piirittävät heitä ja tavoittelevat heidän henkeään.”

1Sam.15:3 ”Mene siis nyt ja kukista amalekilaiset. Julista heidät ja heidän omaisuutensa Herralle kuuluvaksi uhriksi. Älä sääli heitä vaan tapa kaikki, miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, härät ja lampaat, kamelit ja aasit.”

4Moos.25:4 ”Ja Herra sanoi Moosekselle: ”Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vasten aurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista”.

Epäilen, että Kakkisen Olli oli tutkinut Vanhan testamentin tarkkaan, koska kuulemma hänen kriminaalipoliittinen linjauksensa oli se, että kaikki rosvot ja murhamiehet eivät muuta tuomioo tarvii, kun tökätä persiistään heinäseipääseen. Itsestäni, jolle nuoruudessa opetettiin verorahoilla humaanin vankeinhoitolaitoksen ylipääjohtaja K J Långin liberaalia rangaistusnäkemystä, tuntuu Ollin kriminaalipoliittinen kanta täysin kohtuuttomalta.

Kommentit (0)

Vaan kyllä oli Väinölänniemen suunnalla siivotonta. Eilen siellä esiintyi saksalainen Scorpions-niminen eläkeläisukkojen muodostama kuoro ja orkesteri sekä rytmiryhmä houkutellen paikalle suuren määrän nuorisoa nousevaa ja kansaa kasoavaa.

Vaariporukalta jäi ilmeisesti huomauttamatta nuorelle yleisölleen, että näiden tulisi noudattaa siisteyttä ja kerätä roskansa poistuessaan tapahtumapaikalta. Kunhan itse alan harrastamaan rock-musiikkia ja järjestämään nuorisokonsertteja, tulen korvanappikuulokkeen lisäksi antamaan yleisölle pääsylippujen mukana myös roskapussit, johon he voivat kerätä jätöksensä.

Muutenkin Kuopio on erinomaisen siivoton kaupunki ja on säästösyistä menossa entistä huonompaan suuntaan. Ilmeisesti on niin, että puheet Pähkinänsaaren rauhan rajaa noudattavasta roskarajasta pitää paikkansa.Luultavasti jo Rautalammin puolella on selvästi siistimpää väkeä kuin vaikkapa Suonenjoella, jossa Pähkinänsaaren rauhan rajan uskotaan kulkeneen.

Kommentit (0)

Harva on se kerta, jolloin suomalainen elokuva on ulkomailla palkittu, mutta niin on päässyt nyt käymään. Suomessakin paljon julkisuutta saanut Mannerheim-filmatisointi on palkittu Keniassa. Toivoa sopinee, ettei kyse ole huumorileikistä.

Mannerheim oli monipuolinen ihminen, mutta yllättävää oli, että viime Kupsin pelissä Marski liitettiin myös jalkapalloiluun, vaikka tietääkseni hän ei ollut ainakaan mikään sarjajyrä. Enemmänkin hän taisi harrastaa urheilumetsästystä, ja varsinkin vapaana liikkuvat kotikissat olivat marsalkalle arvokasta saalista.

Kuitenkin Kupsin pelissä muudan Savon ukko nimitti kuopiolaisten runsaslukuisia afro-afrikkalaistaustaisia pelaajia yhteisnimityksellä ”nuo Mannerheimit”.  Milestäni kyseessä ei ole rasistinen ilmaus, vaan pikemminkin päinvastoin. Tässä kulttuuripiirissä Mannerheim on arvostettu hahmo. Ja Mannerheim oli uljas mies ja samanlaisia uljaita miehiä ovat myös Kupsin mustat miehet. He ovat todella kunniaksi rodulleen.

Mutta olen silti sitä mieltä, että ulkomaalaisten pelaajien määrää maamme jalkapalloilussa olisi rajoitettava. Se saattaisi hyvinkin nostaa katsojaluvut nousuun. Ketäpä oikeasti kiinnostavat ulkomaalaisten palkkasoturien taistot, kun oman kaupungin pojat istuvat korkeintaan vaihtopenkillä ja pääsevät kirmaamaan kentälle sitten, kun peli on jo ratkennut.

Tällä hetkellä vähäväkisessä Sotkamossa käy enemmän katsojia Jymyn pesäpallo-otteluissa kuin useimmissa jalkapallon Veikkausliigan peleissä. Tuskin sotkamolaisetkaan jaksaisivat vaivautua katsomoon, jos Jymyn joukkue koottaisiin ulkomaalaisista.

Muuten äsken olin katsomassa Kupsin ja Interin A-junioreiden peliä. Kuopiolaiset pelasivat puhtaasti savolaisvoimin, mutta voittivat siitä huolimatta. Tosin olin pelin jälkeen pettynyt, sillä uskoin kymmenen maalin menevän rikki, mutta Kups voitti vain 9 – 1. Laskeskelin, että kupsilaisista ehkä kolme pääsee joskus pelaamaan miesten ylimmällä sarjatasolla. Afrikasta löytyy hyviä Suomen maajoukkuetason pelimiehiä tonnilla kuussa.

Kommentit (0)

Kyllä ei ole mieli hyvä. Nyt on ennätyshelle ja uimarantani on suljettu teråsaidoilla moneksi päiväksi, koska viikonloppuna vietetään Väinölänniemellä Kuopion Rockcock-tapahtumaa. En kehtaa suomentaa tuota nimeä, koska lapset ja jopa naiset saattavat lukea tätä sivua.

Lättähatut ovat siis vallanneet uimarantani ja kuuntelevat siellä mökämusiikkia, josta minäkin, ortodoksisen kirkkolaulun ystävä, joudun olosuhteiden pakosta nauttimaan. Kun oikein pinnistän kuuloani, kuulen selvästi nykyajan nuorison kovaäänistä, ns. rocken roll-musiikkia. Mielestäni moisten konserttien yleisölle olisi portilla jaettava korvanapit, joiden kautta he voisivat harrastaa tätä kulttuurimuotoaan rehellisiä veronmaksajia häiritsemättä.

Epäilen, että Väinölänniemen  mökämusiikkitapahtumassa myös kiroillaan, syljeskellään ja käytetään päihteitä sekä moni varmasti sairastuu siellä  myös häpeälliseen tautiin. Olen erottavinani myös, että Väinölänniemen suunnasta kantautuu selvä makea huumetupakan tuoksu.

Vanhana keski-ikäisenä herrana minua suunnattomasti ärsyttävät nykynuorten metelöinnin lisäksi myös naapureiden parveketupakointi, parvekegrillaus ja myös häiritsevä-ääniset moottoripyörät, joita yleensä ohjastavat kaltaiseni vanhat vatsakkaat herrat, joiden minun mielestäni pitäisi moottorihurjastelun sijasta enemmänkin pohtia sitä, missä he aikovat viettää iäisyytensä. Nämä vanhat herrat voisivat puolestani mainiosti hurjastella samanlaisella nelipyöräisella sähköskootterilla, jollaisen anoppi hankki. Vaarallisen kovaa silläkin pääsee.

Taidanpa kaivaa esille yleisönosastokirjoitusvälineeni.

Kommentit (0)

Kommentit (0)

Omat paranormaalit kokemukset liittyvät kauniin Kymenvirran lukuisiin laitureihin. Nimittäin otaksuttavasti yöaikoihin, koska päivisin ilmiöllä olisi ollut silminnäkijöitä, ilmestyi virran rannalle ihan kaupunkialueelle suuritöisen näköisiä täysin lain ja rakennusmääräysten vastaisia laiturirumiluksia, joita lähiseutujen asukkaat käyttivät sitten järkevämmän käytön puutteessa uimis- ja kalastustarkoituksiin. Kenenkään ihmisen ei ole havaittu laitureita tekevän, joten yleisesti uskottiin ulkoavaruudesta tulleiden muukalaisten niitä rakennelleen.

Laiturin rakentajat lienevät olleen samaa ulkoavaruuden väkeä, joiden alus laskeutui vuonna 1969 imjärveläisen ladon taakse ja josta jalkautunut naispuolinen avaruusolio sitten ahdisteli kahta pienviljelijä-metsuria niin, että he menettivät terveytensä ja työhalunsa.

Kymmenen vuoden tauon jälkeen kävin lomamatkalla Heinolassa tutustumassa näihin laiturirakennelmiin, joita uskon avaruusolioiden jotenkin hyödyntävän avaruusmatkailussaan; ehkä ne ovat jonkinlaisia lentävien lautasten laskeutumis- ja ylösnousemisalustoja. Yllä olevassa kuvassa yksi tyypillinen humanoidien paranormaalirakennelmakompleksi, joka ei selvästikään ole ihmiskätten työtä.

Kommentit (0)

Muistanpa, kuinka parikymmentä vuotta sitten kysyin Uukuniemellä Kioskin Matilta, että mahtaako hän vanha nuorisoseuran lausuntamestari muistaa runon Kaksi jätkää, jolla Paavo Väyrynen on voittanut maamme nuorisoseurojen lausuntamestaruuden.

Ja kyllähän Matti sen muisti 50 vuoden takaa, koska hänkin oli samalla runolla mestaruutensa voittanut. Myöhemmin olen saanut selville, ettei runon virallinen nimi ole Kaksi jätkää, vaan kyseessä on Viljo Kojon Muistoja menneiltä ajoilta ja siihen voi tutustua tästä:

http://www.koivistoinen.net/pages/posts/matti_laehti813.php

Vähän aikaa sitten kerroin Nurmen Kaisulle, miten mieleeni on jäänyt vappuaamuna Heinolan harjulla kuulemani runo, jossa kerrottiin kissoista Mikko ja Roope; kotonani oli muinoin samannimiset kissit ja siksi lausuntaesitys syöpyi mieleeni. Kaisu tiesi kertoa, ettei se toinen kissa Mikko ollut vaan Miki ja että runo oli julkaistu 50-luvulla Seura-lehdessä ja että kyllä hän sen muistaa ulkoa. Hämmästyttävä asia kerrassaan, että ihminen voi muistaa vuosikymmeniä sitten lehdessä olleen suurelle yleisölle tuiki  tuntemattomaksi jääneen runon.

Nyt Kaisu on ystävällisesti lähettänyt ulkomuistista kirjoittamansa runon minulle sähköpostilla. Tekijänoikeuksia ehkä lievästi loukaten tallennan sen blogilleni siinä toivossa, että joku tietäisi kertoa minulle runon tekijän. Itse äänestän Unto Kupiaisen puolesta. Muuten kun tutkii runon sanomaa, huomaa sen hieman ulkopoliittisesti arveluttavaksi.

Sosialistisessa nuorisoidolissa Juri Gagarinissa oli paljon samanlaista karismaa kuin kapitalistisessa nuorisoidolissa James Deanissa. Molemmat sankarit poistuivat tuonilmaisiin nuorina. Gagarin olisi täyttänyt viime maaliskuussa 80 vuotta ja hän ei ehkä olisi enää kovin karismaattinen hahmo. Myös Dean säilyy mielessämme aina nuorena kapinallisena.

Vauhtihurjastelija Dean kolaroi itsensä hengiltä Porschella, joka kulkuväline oli sentään aikansa huippua. Sen sijaan Gagarin menehtyi Mig-15 maahansyöksyssä. Se kone oli jo vanhentunutta mallia ja ihmetyttää, miksi Neuvostoliiton sankari päästettiin moisen rakkineen kyytiin.

Gagarinin muisto elää itäisessä naapurissamme edelleenkin. Esimerkiksi avaruuteen lähtevät kosmonautit kunnioittavat suuren esikuvansa muistoa käymällä lentonsa edellä pissillä saman puun juurella, jolla myös maailman ensimmäinen avaruudessa käynyt ihminen tyhjensi rakkonsa ennen raketin kyytiin nousemistaan.

Yritin Netistä löytää sitä vähemmän tunnettua valokuvaa Gagarinista. Nimittäin kun mies vieraili pian ensilentonsa jälkeen Suomessa, ikuistettiin hänet oksentamassa lumihangessa. Niin kummallista kuin se onkin, niin avaruuslentäjä kärsi matkapahoinvoinnista, jos hän joutui auton kyytiin.

Kommentit (0)

Nyt pitää välittömästi palauttaa jalkapalloilija Schweinsteigerin menetetty maine. Hänen nimensä ei ilmeisesti tarkoitakaan mitään sian hirttoon liittyvää. Tutkin asiaa Googlen avulla ja se paljasti, että ainakin sana steigeren on hollantia ja tarkoittaa kahdelle jalalle nousemista. Hollanniksi nimi Schweinsteigerin tarkoittanee siis jonkinlaista sikaa, joka on noussut kahdelle jalalle. Varsin hyvä nimi sekin fyysistä pelityyliä harrastavalle jalkapalloilijalle.

Vähän samansävyinen sukunimi oli siunaantunut noin 30 vuotta sitten Englannin maajoukkueen puolustaja Terry Butcherille, joka nimi tarkoittanee suomeksi teurastajaa. Mainittakoon, että puolustaja Butcherille ei ollut mikään pehmeän kosketuksen mies, vaan pikemminkin päinvastoin. Hän oli hirmuisen iso sekä hidas mutta kankea puolustaja.

Muistaakseni hän ei ollut edes erityisen kaunis mies. Siihen aikaan Englannin jalkapalloilussa suosittiin isoja ja rumia miehiä. Monilta näytti puuttuvan hammaskalustokin samalla tavalla kuin nykyisiltä Suomen jääkiekkomaajoukkueessa pelaajilta miljonääreiltä. Niihin aikoihin kuulemma Englannin ja Italian seurajoukkueiden kohtaamiset Eurokentillä olivat vaikuttavia tapahtumia. Italian pelaajat olivat komeita kuin filmitähdet, mutta englantilaiset asettelevat ennen pelinalkua tekohampaansa tuulen suojaan villamyssyyn maalin taakse.

Kommentit (0)

Viimeisin kuukausi on minulta mennyt jalkapalloilun merkeissä ja nyt on jotenkin ihan tyhjä olo. Ja niinhän siinä kävi kuten epäilin ja kuten noin joka toinen kerta jalkapallon mm-kisoissa on käynyt, eli kuukausi pelaillaan ja sitten todetaan Saksan olevan loppuottelussa.

Tällä kertaa Saksa voitti, kuten sillä on ollut tapana joka toisessa loppuottelussaan. Erikoista noissa saksalaisten loppuottelupeleissä on se, että muistan niistä kunnolla ainoastaan vuoden 1974 ottelun ja senkin vain sen vuoksi, että hopealle jäänyt Hollanti esitti silloin erinomaisia otteita. Eli saksalaiset pelaavat siis pelaavat tylsää jalkapalloa.

Tämän kertaisesta mestarijoukkueessa jää mieleeni ainoastaan Schweinsteiger-niminen pelaaja, jonka otteet olivat jotenkin hänen epäilyttävän sikamaisen nimensä kaltaiset eli hyvin fyysiset. Osaan saksaa sen verran heikosti, että en täysin ymmärrä mitä miehen nimi tarkoittaa, mutta jotain epämiellyttävää sen täytyy olla. Ehkä hänen esi-isänsä olivat vaikkapa siansalvajia tai sitten he teurastavat siat hirttämällä.

Suomessakin teurastettiin ennen sikoja hirttämällä, mikäli possu ei muuten suostunut teuraaksi. Aiheesta on olemassa Vilho Lammen  arvostettu taulukin nimeltään Sian hirtto. Siitä kriitikot ovat sanoneet, että se on väkevä työ kuten varmasti onkin.

Kommentit (0)

Kyllä ei onnistunut erotuomari eilisessä pronssiottelussa, vaikka miestä pidetäänkin maailman parhaana alallaan. Kaikkia kolmea Hollannin maalia edelsi tuomarivirhe, jota ilman maalit todennäköisesti olisivat jääneet syntymättä. Lisäksi tuomarilta jäi antamatta brasseille kaksi rangaistuspotkua, ja niinpä toisenlaisella tuomarilinjalla ottelun lopputulos olisi voinut olla ihan toinen.

Eilisen ottelun oikeudenjakajia  ei voi virheistä moittia, ei ainakaan liiaksi. Nykyajan peli on vain niin nopeaa ja pelaajat niin hyviä näyttelijöitä, että siinä menee helposti viisaskin vipuun.

Mielestäni jalkapallon sääntöjä tulisi muuttaa mitä pikimmin ja tuomaroinnissa pitäisi alkaa hyödyntää nykytekniikka. Elikkä otteluissa tulisi hyödyntää tv-kuvaa. Rajamiehet voisi vallan mainiosti korvata videotuomarilla. Tv-hidastuksissa näkyvät esimerkiksi paitsion ja käsivirheet paljon selvemmin mitä elävinä luonnossa.

Kommentit (0)

Itseäni Moskovan olympialaisten muisto ilahduttaa suuresti. Mielestäni ne olivat  viimeiset rehdit olympiakisat. Yhtään dopingkäryä ei sattunut, mutta siitä huolimatta kilpailujen tulostaso varsinkin voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa oli ennennäkemättömän kova. Ja mikäli oikein muistan, niin Moskovan kisoihin ei myöskään sotkettu lainkaan politiikkaa.

Kisojen toimihenkilötkin olivat päteviä ja lahjomattoman rehellisiä. Brasilian Oliveiran huiman pitkä kolmiloikkatuloskin hylättiin kylmän rauhallisesti, koska toimitsijat laskivat aivan oikein hänen tehneen neljä loikkaa. Jostain merkillisestä syystä sääntötulkinta herätti kohua kapitalistisessa lehdistössä.

Kommentit (0)

Neljä päivää etsin Pietarista Putinin ja Medvedevin virallista yhteiskuvaa, joita vielä viime kesänä kaupiteltiin kaikkialla edulliseen hintaan, jotta olisin liimannut sellaisen vessamme seinälle Mannerheimin virallisen kuvan viereen Pronssisoturi-patsaan yläpuolelle, mutta eipä sellaista kuvaa enää löytynyt. Ilmeisesti Venäjän viranomaiset ovat ymmärtäneet, millaisen mielleyhtymän kyseinen kahta suhteellisen kaunista miestä esittävä yhteiskuva saattaa synnyttää satunnaisen matkailijan perverssiyteen taipuvaisessa mielessä.

Venäjä on Putinin toisen tulemisen jälkeen löytänyt uuden valtioideologian. Se puolustaa perinteisiä moraalisia arvoja länsimaista siveettömyyttä vastaan. Homostelua ja kiroilua on tiukasti rajoitettu ja viinanmyyntiäkin vaikeutetaan, mutta ei liiaksi. Putin tietää, että Venäjän historiassa on kieltolakia kokeiltu kaksi kertaa ja kummallakin kerralla kokeilua seurasi vallankumous.

Ainakin Pietarissa alkoholin vastainen politiikka näkyy katukuvassa. Neljän päivän aikana bongasin kaksi känniläistä. Afro-afrikkalaistaustaisia henkilöitäkin bongasin enemmän eli 3 kpl. Tsetseeneiltä näyttävistä ihmisistä en tehnyt havaintoja. Pietari alkaa jostain merkillisestä syystä olla todellinen Pohjolan valkoinen kaupunki. Yleisesti tunnettu asia on, ettei maineikas jalkapallojoukkue Pietarin Zenit suostu ottamaan riveihinsä tummahipiäisiä pelaajia. Se seikka saa ilmeeni huolestuneen mietteliääksi.

Kommentit (0)

Kyllä ei ollut yllätys, että Brasilia koki kaikkien aikojen suurimman nöyryytyksensä ja vielä kotikentällään. Joukkue syyllistyi suureen taktiseen virheeseen eli voimien väärään jaotukseen. Brassit mylvivät pelin alla koko joukkueen voimin kansallislaulunsa täysin palkein sekä silmät että otsasuonet pullistellen ja lauloivat siten itsensä maitohapoille ja happivelalle. Lukemat olivat jo 4 – 0 Saksalle siinä vaiheessa, kun keltapaidat vasta olivat palautuneet joukkomylvinnästään.

Saksalaiset sen sijaan kuuntelivat kansallislaulunsa ääneti, vain pari pelaajaa hieman ynähteli. Olisiko niin, että useimpia fiksuja saksalaisia hävettää historiallisista syistä karjahdella, että Saksa kaikkien yläpuolelle maailmassa, kuten heidän kansallishymnissään vakuutetaan.

Saksalaiset ovat muutenkin yleensä osanneet erottaa urheilun ja laulamisen. Kun kapitalistiset lehtimiehet Montrealin olympialaisissa ihmettelivät itäsaksalaisten naisuimareiden matalaa äänenmuodostusta, tokaisi DDR:n uintivalmentaja karskisti, että tänne on tultu uimaan eikä laulamaan.

Kommentit (0)

Satunnaisen lintuharrastajan kannattaa huomioida tämä paikallinen matkailunähtävyys. Ja ympäristöviranomaiset voisivat suojella sen jyrkän seinämän, jossa linnut pesivät. En usko, että edes soranmyyjät siitä kärsivät mainittavia taloudellisia menetyksiä.

Kommentit (0)

Yhteiskunta on kustantanut sen reunoille tukevat tuppeensahatut koivulaudat; tiedä vaikka ne olisivat ne laudat, joita turhaan etsittiin pääministeri Matti Vanhasen kotoa muutama vuosi sitten. Kaiken kruunasi lähteen reunalla aivan oikein tehty kovulippi. Nähtäväksi jää, koska terveysviranomaiset sen poistattavat sakon uhalla epähygieenisenä. Satunnaisen matkailijan kannattaa siis pikaisesti pistäytyä juomassa lähteellä. Lähteet alkavat olla maassamme harvinaisuuksia, koska metsänhoitotoimet ovat nykyään hyvin voimaperäisiä.

Jos nyt hakemalla etsitään puutteita Kakkisensalon matkailupalveluista, niin siltaa yli synkän Rajapuron kaivataan. Vielä viime kesänä siellä oli sentään kolme riukua, joita pitkin ketterä satunnainen matkailija pystyi puron ylittämään, mutta nyt kevät tulva oli vienyt nekin riu’ut.

Eduskuntavaalit ovat tulossa ja tulen vakavasti harkitsemaan sen ehdokkaan änestämistä täysin puoluekantaan katsomatta, joka lupaa järjestää Rajapurolle kunnon siltarummun. Minusta siltarumpupoliitikkoja väheksytään turhaan.

Kommentit (0)

Mutta Kakkisen Ollin tien asema on vakaa Kakkisen salolla. Kenelläkään ei ole mitään Ollia vastaan. Itse olisin julkijumalattomana ihmisenä ehkä nimennyt tien Kakkisen Ollin kirkkotieksi tai -poluksi, koska sellaista nimitystä vanhat ihmiset Ollin kulkureitistä käyttivät lapsuudessani.

Kakkisen Olli oli kuulemma kovasti kiinnostunut hengellisistä asioista ja erilaisten uskonnollisten tilaisuuksien innokas kävijä. Kerrankin kylällä oli vieraillut erityisen innostava saarnamies, ja Olli kertoi jälkeenpäin, että tapahtumasta oli vähällä muodostua melekoset mulukkutalakoot.

Olli muuten oli ennen kuolemaansa ilmoittanut vielä palaavansa rakkaalle salolleen, joten tarkkailkaapa siellä liikkuvat ympäristöä ja raportoikaa, jos havaitsette merkkejä salon muaherran paluusta.

Kommentit (0)

Juhannuksen seutuihin kävin vähän kiertelemässä Pommikangasta ja kolme monttua löysin.  Vajaat kaksikymmentä jäi löytämättä. Pommikankaalle ja Ollinsuolle pudotettiin virallisen rapaortin mukaan yhteensä 26 järeää pommia, joista muutama jäi suutariksi. Yritän vielä tässä elämässä löytää loputkin kuopat ja kunhan saan käsiini miinaharavan, etsin ne piileskelevät suutaritkin käsiini. Eli jos Kakkisen suunnalta kuuluu tulevaisuudessa valtava tömäys, niin se on merkki siitä, että suutari on löytynyt.

Suurin löytämistäni kuopista oli halkaisijaltaan kuusi metriä ja syvyyttä oli parisen metriä. Tosin syvyyden mittaamista haittaa, että kaikkien kuoppien pohjalla oli vettä. Joku alan asiantuntija voisi kertoa, että miten suuri pommi tarvitaan tekemään tuollaisen kraaterin jäiseen kangasmaastoon. Tietääkseni kaikista suurin kuoppa löytyy jostain Ollin mökin läheltä eikä sitä kallista pommia ihan turhaan pudotettu, koska se vaurioitti Kakkis-Ollin seinäkelloa lievästi. Seinältä alas tullut puntari ei kärsinyt ainakaan mainittavia vahinkoja.

Tuo yllä oleva kuva osoittaa, miten hyvin suurikin pommikuoppa peittyy kasvillisuuden joukkoon.

Kommentit (0)

Kummallisten vesi-ilmakulkuneuvojen parveilulento tapahtui juuri Kuopion satamassa, joka muuttui siis tilapäisesti lentosatamaksi. Kunnioitin läsnäolollani tapahtumaa, kuten tapanani on, jos vain kaupungissamme tapahtuu edes jotain mielenkiintoista.

Kuvassa oma suosikki vesi-ilmailualukseni. Jos minä rakentaisin ilmailualuksen oikein järjen kanssa, niin juuri tuollaisen minä tekisin, eli sellaisen, jossa rupeli on lentolaitteen kokassa. Se on kaiken järjen ja fysiikan lakien mukaan paras paikka rupelille. Enpä ole koskaan nähnyt moottorivenettäkään, jonka rupeli olisi keulassa.

Muuten vesi-ilmailun saralla olisi maassamme paljon tekemätöntä sarkaa. 1920-luvulla oli Helsingin ja Tallinnan välinen matka paljon lyhyempi kuin nykyään. Silloin liikennöi vesitasolentokone kaupunkien satamien väliä eikä matka vienyt keskustasta keskustaan kuin puoli tuntia. Nykyään se vie paljon kauemmin.

Tosin epäilen, että jos nykyään aloittetaisiin samanlainen vesitasomatkustajaliikenne, veisi matka monta tuntia, koska kummassakin lentosatamassa turvamiehet tarkastaisivat kaikki matkustajat kumihanskojen ja pulloharjojen kera.

Kommentit (0)

Kyllä eivät ole maailmankirjat ihan järjestyksessä. Toissa iltana testasin uteliaisuuttani uuden Onnibus-yhtiön sivuja, ja sieltä tarjottiin bussilippua Kuopio-Heinola-Kuopio kahdella eurolla. Otin haasteen vastaan.

Lippu ei ollut edes hinnankiroissa, joten en ruvennut tinkimään alennuksia kuljettajalta, vaikka entinen valtiovarainministeri Erkki Liikanen sellaiseen kannustikin reilut 20 vuotta sitten, joka oikein onkin, mutta esimerkiksi tavaratalon kassajonossa hieman vaivalloista.

Bussimatka onnistui muuten hyvin, mutta jalkatilaa uusissa upeissa busseissa on riskille miehelle liian vähän. Joku kilpailijan bulvaani oli myös saanut auton vessan tukkoon. Kuljettajan tietokonekaan ei toiminut, joten täyttä varmuutta ei saanut sille, oliko 2 €:n lippu jokin tietokonevirhe.

Mutta kunnon ilottomana salakörttiläisenä henkilönä tunnen syyllisyyttä siitä, että jokin asia on noin hulvattoman halpaa ja helppoa. Tästä hillittömyydesta ei hyvää seuraa. Ennustan, että tämä kansa saa tuta vielä tulta ja tulikiveä sekä verta, hikeä ja kyyneleitä kevytmielisyytensä seurauksena. Heinäsirkat saattavat myös lisääntyä eikä paiseidenkaan esiintyminen ole täysin poissuljettua. Kilpailuviranomaisten tulisi terhistäytyä; kielsiväthän ne liian halvan maidonkin.

Kommentit (0)

Eilen elettiin dramaattiaisa hetkiä Keskuskentällä. Kupsin ja Jaron vlisessä ottelussa aivan yllättäen kesken pelin tiimellyksen kaatui vierasjoukkueen afro-afrikkalaistaustainen pelaaja elottomana kentän pinnalle. En ollut nähnyt tapausten kulkua alusta alkaen ja pelkäsin jo pahinta. Katsomosta kuului karski toteamus, että ”korjatkeehan se ruato poes”.

Sitten onneksi mies toipui sen verran, että kykeni kädellään osoittamaan vammautunutta ruumiinosaansa. Elekielestä ymmärsin hänen saaneen tällin ns. arkaan paikkaansa. Onneksi lääkintäryhmä oli ajantasalla, miehen housun kuminauhaa venytettiin ja ns. arkaan paikkaan suunnattiin pitkä jääspraysuihke. Katsomossakin ilahduttiin tapauksen saamasta onnellisesta käänteestä ja kuului riemastunut toteamus: ”Kyllä se siitä kohta nousoo”. Ja niinhän se nousikin.

Kommentit (0)

Pekka ja Pätkä afro-afrikkalaistaustaisina henkilöinä

Aikoihin on eletty. Eilen ihan häpeämättömästi keskellä kirkasta päivää, eli lastenkin valveillaoloaikaan esitettiin telkkarissa elokuva nimeltään Pekka ja Pätkä neekereinä – olisi ollut edes Pekka ja Pätkä afro-afrikkalaistaustaisina henkilöinä, niin esityksen olisi voinut jotenkuten hyväksyä.

Elokuvan nimi viittaa vahvasti rasismiin ja jään seuramaan aiheuttaako asia eduskuntakyselyn. Muistan vieläkin elävästi, miten uudenvuoden aattona vuonna 1973 tv:ssä esitetty Silkkisukat aiheutti miltei ulkopoliittisen kriisin. Luulen jo tietäväni mahdollisen eduskuntakyselijän sukupuolen ja lisäksi vielä senkin uskon tietäväni, ettei kyselijä todennäköisesti ole perussuomalaisia, joiden kulttuuripoliittista linjausta elokuvan todennäköisesti myötäilee.

Muistanpa senkin, että parikymmentä vuotta sitten eduskuntakyselyn, kyselyn tehneen kansanedustajan sukupuoli jääkööt mainitsematta, aiheutti tv:ssä esiintyneet Naima-Aslak (Pirkka-Pekka Petelius) ja Soikhiapää (Aake Kalliala), joiden ivamukaelmahahmojen katsottiin loukkaavan maamme saamelaisvähemmistöä.

Kyseinen kansanedustaja oli ihan oikealla asialla, mutta ihmettelen, ettei hän samalla puuttunut myös romaaniavähemmistöämme pilkkaaviin Manne-hahmoihin, joita esittivät samaiset näyttelijät. Aake Kalliala kertoi törmänneensä joskus jossain suljetussa tilassa romanimiehiin ja hän jo pelkäsi, että näyttelijän fyysinen turvallisuuskin saattaa olla uhattuna. Mutta onneksi fyysinen turvallisuus ei ollut uhattuna, vaan romanimiehet ryhtyivät itse matkimaan ansiokkaasti Kalliallan ja Peteliuksen esittämiä romanipilahahmoja.

Kommentit (0)

Se se vaan on sillä lailla, että jalkapalloerotuomareilla on liikaa ratkaisuvaltaa tässä maailmassa. Eilenkin tuomari järjesti kyseenalaisella tuomiolla voiton Hollannille. Kyllä Helsingin Yliopiston urheiluoikeuden professorilla on paljon tekemätöntä työsarkaa.

Ensiksikin rangaistuspotkuja tulisi olla kahta eri tasoa. Selkeistä maalintekotilanteissa rangaistusalueella tapahtuneista törkeyksistä tuomittakoon nykyisenkaltainen rangaistus. Sen sijaan lievemmästä rikkomuksista voisi seurauksena olla rangaistusalueen rajalta suoritettava rangaistuspotku. Luulisin onnistumisprosentin sellaisissa rankkareissa olevan lähellä 50 nykyisen 80 prosentin sijaan.

Toiseksi ulosajosääntöä olisi muutettava. Tuomareiden vastuuta helpottaisi se, että jalkapalloonkin otettaisiin jääpallosta tuttu jäähyseuraamus. Törkeää lievemmästä tapauksista, jotka nykysäännöillä johtavat peruuttamattomaan ulosajoon, voitaisiin tuomita vaikkapa kymmenen minuutin jäähy. Jäähytuomilla voitaisiin korvata myös nykyinen varoitusrangaistus.

Kommentit (2)

Vaan kyllä Helsingin Yliopiston urheiluoikeuden professorin pitäisi pikaisesti ottaa julkisuudessa kantaa jalkapallon käsivirhesääntöön – niin paljon nykyinen käsivirhesääntöön aiheuttaa turhaa spekulaatiota. Uskon, että jos Itä-Suomen Yliopiston rikos-ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen, jota ihan aiheesta kutsutaan Joensuun oraakkeliksi, hoitaisi urheiluoikeuden professuuria, hän olisi tv-uutisissa jo puuttunut asiaan.

Itse esitän keskustelun pohjaksi sitä, että kädellä koskeminen jalkapalloon olisi aina rangaistava teko, mutta tahaton käsivirhe aiheuttaisi vain epäsuoran vapaapotkun, vaikka se tapahtuisi rangaistusalueella. Tämä sääntömuutosta vähentäisi huomattavasti erotuomareiden mielivaltaa.

Harkita voisi sitäkin, että jalkapallon pelaamiseen kädellä suhtauduttaisiin yhtä vapaamielisesti, kuin mitä jääkiekossa nykyään  tapahtuu, kun kiekkoa pelataan kädellä. Uskon, että mikäli professori Tahko Pihkala vielä eläisi, hän kannattaisi tällaista sääntöuudistusta. Tahko piti käsittämättömänä asiana sitä, että oli olemassa pallopeli, jossa nuori ja terve mies ei saanut käyttää käsiään.

Kaikesta huolimatta professori Pihkala ei pitänyt aiheellisena jalkapallon täyskieltoa, vaan hyväksyi sen, että jos nuorimies oli harrastanut aiemmin monipuolista liikuntaa, saattoi hän halutessaan aloittaa jalkapalloharrastuksen 20 ikävuoden jälkeen.

Kommentit (1)

Viime syksynä vahvasti savolaistaustainen uutisankkuri Matti Rönkä oli tavattavissa Kuopion kirjastolla, ja silloin kirjoitin blogillani, että hän voisi joskus yllättää ja lukea uutiset savoksi. Mielestäni olisi ollut syytä testata, kärsiikö uutisten uskottavuus, kun ne luetaan savoksi ja uutiset aloitetaan toivotuksella:”uutisista, hyvvee päevee”.

Nyt sitten toiveeni on täytetty

http://www.hs.fi/hstv/teemat/v1402975150926 .

Minusta uutisten uskottavuus ei kärsi, sen sijaan uutisankkurin uskottavuus savolaisena kärsii siitä, että hän aloittaa lähetyksen toivottamalla:”hyvveepä päevee”. Minusta ainakaan Sisä-Savossa sanotaan aina ”hyvvee päevee” eikä ”hyvveepä päevee”.

Saattaa olla, että Pohjois-Karjalan puolella toivotetaan ”hyvveepä päevee”. Uutisankkuri Rönkä on nimittäin syntynyt Outokummussa, eli oikeasti hän onkin Karjalan poikia. Tosin miehen esi-isät ovat noin 500 vuotta vaikuttaneet Pielavesi-Nilsiä-akselilla. Vähän samalla tavalla Karjalan pojat Esa Pakarinen, Jaakko Teppo ja Sami Kapanen on ihan syyttä leimattu savolaisiksi.

Kommentit (2)

Palataan vielä kerran He antoivat kaikkensa-kirjaan ja Helsingin Jyryyn. Jostain syystä kirjaan ei ole huolittu Helsingin Jyryn raskaansarjan mestaripainija Mikko Kokkoa. Vaikka Kokko olikin enemmän urheilumiehiä, hän on tietämättään vaikuttanut merkittävästi myös maamme runouteen.

Nimittäin pahasti haavoittunut runoilija Juhani Siljo jäi Kokon komentaman panssarijunan vangiksi. Kokko itse ei tosin tiennyt vangin olevan runoilija Siljon, vaan muisteluissaan kertoi vanginneensa jonkun lahtariupseeri Silvon. Silloisesta maantavasta poiketen haavoittunutta vankia ei surmattu, vaan toimitettiin hoitoon Tampereen sairaalaan, jossa hän muutaman päivän kuluttua kuoli. Mainittakoon, että tiettävästi runoilija Silvo oli juuri ennen haavoittumistaan omakätisesti ampunut pari punikkina pitämäänsä rautatieläistä.

Sisällisodan jälkeen Mikko Kokko päätyi komentamaan rajavartiokomppaniaa Neuvosto-Venäjän puolelle. Hänen komppaniassaan palveli myös laulaja Tapani Kansan vaarin veli, joka muistelmissaan kertoi, ettei Kokko kasvattanut joukkojaan ideologisesti, vaan opetti ennen kaikkea hävyttömiä lauluja. Niinpä komppanian mieliala ja suorituskyky säilyivät korkealla. Joskus toivoisi, että nykyäänkin valtion virastoja kiertelevät lukuisat konsultit voisivat Kokon esimerkin innoittamina vähentää ideologista aivopesuaan ja sen siajsta he voisivat opettaa virkamiehille hävyttömiä lauluja.

Mikko Kokon viimiesistä vaiheista on erilaisia versioita, mutta hänen tyttärensä on kertonut isänsä kuolleen nälkään piiritetyssä Leningradissa. En tiedä uskoako tuota,koska ilmeisesti Kokko oli kuitenkin salaisen poliisin miehiä, joilta tuskin ensiksi leipä loppui edes piiritetystä Leningradissa. Erään tarinan mukaan Mikko Kokko olisi nähty vielä 50-luvulla seuraamassa Suomessa painiturnausta KGB:n everstin univormussa.

Kommentit (2)

Sen sijaan todisteet siitä, että Koivukylän opiskelija-asuntolassa harrastettiin teatteritaiteen lisäksi myös kuvataiteita, Internetistä löytyy. Kuvan teos on nimeltään Kylpevän naisen figuuri ja sen luomisprosessi oli vaativa.

Tämän abstraktin installaation pohjamateriaalina ollutta tikkataulua jouduttiin työstämään monen miehen voimin lähes yksi lukukausi, ennen kuin veistos saavutti lopullisen hahmonsa.

Kommentit (0)

Vaikka varsinainen juhannus eli Jussin päivä taisi olla jo eilen, niin parempi myöhään kuin milloinkaan. Noin kolmannes vuosisata sitten esitettiin silloisen opiskelija-asuntolani Koivukylän pikkujoulussa perinteiseksi muodostunut (eli siis kaksi kertaa) juhannusaiheinen joulunäytelmä nimeltään Taistelu Iso-Pönäkkälän kartanosta.

Nyt sitten vuosikymmenten jälkeen silloinen parrakas kaunotar, eli Euroviisujen voittaja on varastanut ideamme, Unelma-tyttönen on tehnyt merkittävän kulttuuriteon ja tallentanut näytelmän äänitteen Internettiin. Näytelmän naispääosiin Iso-Pönäkkälän Unelmaksi ja Anelmaksi valittiin seutukunnan partaisimmat miehet, koska on aina hauskaa, kun miehet esittävät naisia.

Tässä tapauksessa näytelmän hauskuutta ja naispääosan esittäjän naisellisuutta lisäsi merkittävästi myös se, että Unelmalla oli kolme tissiä. Unelman laillisella ja vallan vihityllä vaimolla sattui nimittäin olemaan peräti kolme matonkudekerää, ja jo muistaakseni Sanassa sanotaan, ettei kahta ilman kolmatta.

Näytelmän johdanto-osassa aivan oikein huomioidaan naisnäyttelijöiden kokopartaisuus ja korostetaan tämän tositapahtumiin perustuvan näytelmän tapahtuneen aikana, jolloin naissukupuolihormoni oli vielä todella uutta Pohjanmaan rannattomilla lakeuksilla.

http://chirb.it/02e3MF

Kommentit (2)

Kupsin olisi pitänyt eilen voittaa ja melkein se voittikin, mutta Marianhamina tuli loppuhetkillä ohi. Myönteistä ottelussa oli se, että ensimmäisen kerran tällä kaudella kentän paras pelaaja oli suomalainen eli Petteri Forsell.

Forsell ei edes näytä urheilijalta, vaan on pienenpuoleinen ja pulskanlainen. Siitä huolimatta hän juoksi kuin Maradona yksin kentän läpi ja teki varmasti maalin, vaikka samankokoinen, mutta treenatunoloinen Aleksi Paananen yritti saada hänet pysähtymään kaikin käytettävissä olevin laillisin menetelmin. Paanasen kunniaksi on se, että kuka muu tahansa olisi Forsellin kyllä pysäyttänyt ja siitä tuskin olisi tullut ulosajoakaan.

Sen sijaan pelin viime minuutilla Kupsin Tradford ajettiin ulos, koska hän huitaisi vastustajaa, joka rangaistusalueelle näytti kaatavan  kuopiolaisen laajakaarisella takavyöheitolla. Itse luulin tilanteesta tulleen Kupsille rankkari, mutta siitä tulikin punainen kortti. Joku muukin katsoja hämmästyi erotuomarin ratkaisusta, koska kaikkialle katsomoon kantautui römeä miehen karjaisu: ”v—–n vammainen homo”, joka huuto tietysti tavallaan sopii maassamme nyt vietettävän homoviikon teemaan.

Kuopiolainen jalkapallo kulttuuri kuulostaa kehittyvän hyvää vauhtia, koska viime kesänä vastaavan kaltaisen tuomion jälkeen sama miesääni syytti erotuomaria saatanan sekasikiöksi.

Kommentit (0)

Petäinen ei muuten oikeastaan ole järvi tai lampi, vaan se on pikemminkin hauki- ja lahnanparkkikosteikko. Varsinkin lahnanparkki on kallis arvokala, jota suomalaiset tai edes suomalaisten kissat eivät ymmärrä arvostaa, tosin kuin veli venäläinen. Heti itärajamme takana ihmiset kuivattavat kaikenlaista ruotoista roskakalaamme, varsinkin lahnanparkkeja, räystäidensa alla ja syövät niitä sitten suurella ruokahalulla sopivien ruokajuomien kera, joka ei ole valkoviini kuten meillä kalaruokien kanssa on.

Tosin korostettakoon sitä, että kiiski on Venäjällä vielä lahnanparkkiakin kalliimpaa. Kiiski oli pääruokalajina, kun silloisen maailman mahtavin mies Aleksanteri III juhli kruunajaisiaan. Kiisken antamilla voimilla Iso-Aleksi pystyi huvittelumielessä oikaisemaan hevosenkengän tai repimään korttipakan.

Jos joskus pääsen eläkkeelle, käynnistän Itä-Suomessa suuren roskakalabisneksen ja paikkaan Nokian kansantalouteemme jättämän aukon. Sillä tavalla suomalaiset rikastuivat jo vanhojen tsaarien aikaan ja niin voidaan  rikastua myös tsaari Putinin aikaan.

Kommentit (0)

Hjalmar Kokko

Eikä edes juhannuksena päästä eroon sodassa kuolleiden urheilijoiden haudoista eikä Helsingin Jyrystä eikä edes Kokoista. Jokunen päivä sitten kerroin lukeneeni He antoivat kaikkensa-kirjasta Jyryn juoksijasta Arvid Kokosta, joka kaatui valkoisten upseerina Kalevankankaalla.

Mutta merkillinen oli myöskin Jyryn painija Hjalmar Kokon tapaus. 20-luvulla hän loikkasi itärajan yli ja toimi sittemmin Neuvostoliitossa painivalmentajana. Jatkosodan alettua Kokko lähetettiin rintaman yli vakoojaksi Suomeen, jossa hän jäi kiinni ja tuomittiin kuolemaan. Teloitusryhmän edessä hän tempaisi paitansa rintamuksen auki, osoitti rintaansa tatuoitua Jyryn merkkiä ja huusi: Ampukaa tähän!

Jostain muusta sotahistorian kirjasta luin, että Hjalmar Kokko saatiin kiinni, koska hänellä oli sopimattomat saappaat, jotka hiersivät miehen jalat pahasti verille. Vangittu vakooja-painivalmentaja oli pahoitellut kiinniottajilleen sitä, että joutui sotimaan maanmiehiään vastaan. Tosin siinä kirjassa Hjalmar Kokko oli sotkettu toiseen Jyryn mestaripainijaan Mikko Kokkoon, mutta Mikko Kokko on ihan eri tarina.

Kommentit (0)

Saattaa olla, että tämä juhannusyö tulee olemaan todella valkea, koska lumisade yllätti ainakin vielä toissa päivänä Keski-Suomen autoilijat. Kaikesta huolimatta toivotan kamalan hyvää juhannusta kaikille vallan kukkaisten kera.

Tuo kuvan kummallinen kukkija löytyi Kärkkäälästä viime viikonloppuna. Kasvikirjan mukaan se on koiranheisipuu. Muuta selitystä en puulle keksi, kuin että muutama vuosi sitten Uukuniemen Venäjän puoleisella alueella vieraillessani varastin kahden sikäläisen upseerin valvonnassa erään aution talon hylätyllä pihalla kasvavasta minulle tuntemattomasta puusta marjoja ja kylvin niitä sitten kotipihalleni.

Joku siemenistä lienee itänyt, vaikka kasvitieteilijät väittävät, etteivät puut pelkästä siemenestä kasva, vaan siemenen mukana pitää olla myös alkuperäisen kasvupaikan mytokondrioita eli mullassa kasvavia sienirihmastoja. Nähtäväksi jää, miten paluumuuttaja tulee selviytymään Savon karussa ilmastossa, jota Laatokka ei lämmitä, kuten Uukuniemellä tapahtuu.

Kommentit (0)

Päivän Mullikassa oli pitkä juttu Hannes Kolehmaisesta, jonka elämästä julkaistaan uusi Jouni Tossavaisen kirjoittama kirja elokuussa Kuopiossa järjestettävien Kalevan kisojen yhteydessä. Saas nähdä kerrotaanko kirjassa myös Hanneksen seuratoverista eilen mainitusta työläisjuoksija Arvid Kokosta, joka kaatui jääkäriupseerina valkoisen Suomen joukoissa.

Molemmat suurjuoksijat edustivat ensiksi Kuopion Rientoa ja siirtyivät sitten Helsingin Jyryyn. Sisällissodan jälkeen TUL kielsi jäseniään osallistumasta olympialaisiin, koska kisoja pidettiin kansalliskiihkoisina porvarillisina tapahtumin, jollaisia ne tietysti olivatkin. Siitä huolimatta entinen työläisurheilija Hannes Kolehmainen meni ja voitti Antwerbenin maratonin osoittaen näin selkeää luokkapetturuutta.

Kolehmaisen luokkapetturuuteen suhtuduttiin kirjailija Tossavaisen mukaan niin ankarasti, että kuopiolaisessa kahvila Punikissa miehelle julistettiin tappotuomio. Punikin väki oli sitä mieltä, että kalakukon sijasta Kolehmainen saa kuoleman, mikäli hän kehtaa Kuopioon vielä ilmestyä. Siitä huolimatta Kolehmainen uskalsi vierailla kaupungissa ja kehtasipa hän lahjoittaa Kuopion Riennolle, jota hän oli veljiensä kanssa perustamassa, huomattavan rahalahjan.

Ilmeisesti se laukaisi tunnelmaa sen verran, että olympiavoittajaa ei tapettu, vaan hänen lahjansa otettiin vastaan, jonka jälkeen Hannes Kolemainen ainoastaan erotettiin seurasta, mutta tappamisajatuksesta luovuttiin. Helsingissä vieraillessaan Kolehmainen yritti osallistua Helsingin Jyryn kesäjuhlille, mutta sieltä hänet ajettiin kesken kaiken pois porvarina. Mielenkiinnolla odotan, mitä Tossavaisen kirjassa näistä asioista kerrotaan.

Hannes ei muuten ollut ainakaan selvästi Kolehmaisten veljessarjan paras juoksija, vaan isoveli Viljami saavutti paremmat ajat sekä kympillä että maratonilla. Viljami ei voinut osallistua olympialaisiin, koska hän oli ammattilaisurheilija eli juoksi julkeasti rahapalkinnoista. Ilmeisesti veljesten työnjako oli se, että Viljami valmensi ja juoksi rahasta, jotta hän pystyi turvaamaan pikkuveljensä amatöörimäisen urheiluharrastuksen.

Kommentit (0)

Sääntöuudistus

Ja taas ratkaisi erotuomari MM-turnauksessa jalkapallo-ottelun. Köykäisesti kaatui Brasilian poika ja filmasi siten joukkueelleen voiton. Köykäisin perustein tuomittiin tapauksesta rankkari. Ihan tulivat mieleen Valko-Venäjän jääkiekon MM-kisojen skandaalit.

Sen sijaan kulmapotkutilanteissa näki sellaista vääntämistä ja repimistä, että jos erotuomari olisi ennen ottelua sattunut  tutustumaan sääntökirjaan, olisi hän tuominnut lukuisia rangaistuspotkuja ja ulosajoja. Jos olisin ollut katsomossa, olisin yrittänyt päästä pelikentälle keskustelemaan oikeudenjakajan kanssa erilaisista sääntötulkinnoista.

Olenkin pontevasti sitä mieltä, että jalkapallosääntöjä olisi kehitettävä. Kulmapotkusääntöä tulisi muuttaa siten, että pelaajien tulisi maalivahtia lukuun ottamatta seisoa rangaistusalueen ulkopuolella kulmapotkua suoritettaessa. Sääntöuudistus siistisi peliä ja tekisi kulmapotkuista entistä vaarallisempia erikoistilanteita ja lisäisi siten otteluiden maali- ja katsojamääriä. Laskujeni mukaan nykyään vain yksi 20:stä kulmapotkusta johtaa maaliin.

Kommentit (0)

Toissa iltana tuli telkkarista Rasputin elokuva ja se palautti mieleeni Aleksanteri Ahola-Valon. Minä melkein tapasin tämän legendaarisen miehen, kun vuonna 1990 jo 90 vuoden kypsään ikään ehtinyt  Ahola-Valo oli käynyt silloisella työpaikallani Heinolan vesitornissa kaupittelemassa yhtä muistelmakirjoistaan. En ollut juuri silloin paikalla ja se on niitä asioita, joita oikeasti kadun lopun elämäni.

Kuvataiteilija, kirjailija, arkkitehti ja filosofi Ahola-Valo oli tavallaan suomalaisten oma Forrest Gump. Hän oli paikalla siellä missä tapahtui. Pikkupoikana hän kävi Tolstoin vieraana. Hän oli paikalla ns. verisunnuntaina 1905, jolloin tsaarinvalta suoritti rauhanomaisten mielenosoittajien joukkosurman.

Vuonna -17 Ahola-Valo oli avannon reunalla kuikuilemassa, kun Rasputinia naarattiin. Venäjän isänmaalliset kansanvoimathan ensin myrkyttivät Rasputinin, sitten ampuivat hänet, mutta vasta avantoon hukuttamisen jälkeen pakeni henki tämän vanhan sitkeän irstailijan ruumiista. Vähän ryssimiseksi siis meni sekin touhu.

Nuohoojan ominaisuudessa hän katseli myöhemmin samana vuonna, kun Lenin allekirjoitti puolihuolimattomasti Smolnan käytävällä ohikulkiessaan Svinhufvudin ojentaman Suomen itsenäistymispäätöksen. 20- luvulla hän opiskeli Chagallin kanssa Vitebskissä ja 30-luvun alussa hän rakensi Pietarin lähelle Ihmiskunnan kärsimyshistorian paviljongin. Sen jälkeen hän pakeni henkensä kaupalla Suomeen. Kyseisen paviljongin tuhosivat muuten rakennuksen henkeen sopivasti saksalaiset vähän myöhemmin.

Alla nettilinkki, josta löytyy miehestä mielenkiintoista tietoa. Siellä selostetaan myös hänen luomaansa AE-evohomologista filosofiaa. Siinä oli keskeistä  itsensä jatkuva kehittäminen, jonka elimillinen osa oli oman toiminnan herkeämätön tarkkailu. Hän pääsi harrastuksessaan niin pitkälle,  että tilastoi ajankäyttönsä koko elämänsä ajalta 15 minuutin tarkkuudella, huvinsa kullakin. Hän oli sikäli edellä aikaansa, että valtion virkamiehet joutuvat nykyään harrastamaan samaa.

Ahola-Valon AE-evohomologiselle järjestelmälle perustui koko hänen elämänsä, niin taide, arkkitehtuuri, arkiaskareet kuin ihmissuhteetkin. Ja mikä tärkeintä – varmaankin ensimmäisenä maailmassa hän joskus 30-luvulla järjesti erohäät, kun totesi vaimonsa kanssa kasvaneensa toisistaan erilleen. Kovasti juhlittiin ystävien kanssa sitä, että osattiin erota ystävinä, lahjoja vaihdettiin ja uskonpa että lopuksi tanssittiin erovalssi ja talutettiin morsian takaisin hänen isälleen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Ahola-Valo

Kommentit (0)

Elämme poikkeuksellisia ja vaarallisia aikoja. Ennen vanhoina hyvinä aikoina lehtilööppien mukaan satunnaista uimaria ahdistelivat vain tappajahauet ja ainoastaan heinäkuun uutisköyhinä viikkoina. Nyt tilanne on pahentunut dramaattisesti, sillä ainakin Jämsässä asialla on ollut tappajakuha jo kesäkuun puolella, joka karkasi kokonaisen perheen kimppuun. Onneksi uhka onnistuttiin pikaisesti poistamaan katiskan avulla.

Pahin tappajahaukihyökkäys tapahtui vuosia sitten Heinolan vesillä, jossa tappajahauki iski hukkuneen etsinnässä käytettyn vedenalaisen kameran kimppuun tuhoten hintavan laitten kertapuraisulla.

Tämän päivän lehtien otsikoihin tutustuttuani aion välttää uimista Petäisessä, joka ei ole järvi, vaan erinomainen haukikosteikko, jossa asustaa toistakymmentäkiloisia tappajahaukia. Kehoitan muitakin välttämään Petäisessä pulikointia ja jos miesten täytyy niin tehdä, suosittelen selkäuinnin harrastamista.

Ilmari Iki-Kiantokaan ei muinoin suostunut uimaan Kiantajärvessä kuin selällään, vaikka järvi ei uskoakseni ole haukivetenä Petäisen luokkaa. Niinpä Kianto kykenikin saattamaan nuorikkonsa raskaaksi vielä 60 vuoden kypsässä iässä.

Kommentit (0)

Heinolan Lusin kylällä oli ainakin ennen vuosikausia tyhjillään  ollut ikivanha pystyyn lahonnut kunnan vaivaistalo. Mitään järkevää käyttöä rotiskolle ei kukaan keksinyt. Luulen, että pytinki on nykyään siirtynyt luonnon suureen kiertokulkuun ihan omatoimisesti.

Ukrainan kummallista tilannetta ja presidentti Niinistön kummallista ulkopoliittista seminaaria seuratessani muistui mieleeni, että reilut kymmenen vuotta sitten erään suurvallan eräs tuikituntematon kulttuurijärjestö halusi ostaa rakennuksen käyttöönsä. En keksinyt ostohalulle yhtään kappaletta järjellisiä selityksiä.

Nyt tuli alitajunnasta mieleeni, että olisiko ostajan ostohaluja lisännyt se, että pystyyn mädännyt vaivaistalo sijaitsi Lusissa ihan  Hornettien harjoituksissaan käyttämän kiitotien vieressä. Tosin vilkas mielikuvitukseni on usein ennenkin johtanut minua hakoteille.

Kyseisen suurvallan sotilastiedustelu ja salainen palvelu saattavat olla roistoja, mutta eivät he todennäköisesti idiootteja ole. Kaipa suurvalta käyttäisi muuta bulvaania kiinteistökaupoissaan kuin jotain suurvallan omaa kulttuurijärjestöä.

Kommentit (0)

Ja vaikka Venäjällä valta osa kansasta elääkin rahatalouden ulkopuolella, jota Suomessa nykyään kutsutaan trendikkäästi permakulttuuriksi, ihmiset eivät valmista siellä kapakalaa pelkästään köyhyyttään. Se on siellä arvostettu herkku kuten monissa muissakin sivistysvaltioissa. En ole kuullut, että meillä edes köyhinä aikoina olisi kaloja säilötty kuivattamalla; Päätalon kirjoista olen lukenut, että Taivalkosken selkosissa kaloja hapatettiin, eli syötiin kesäytyneitä särkiä, joka ei kuullosta ruokahalua kiihottavalta.

Hupaisaa Venäjän karjalaisten kapakaloissa on, että he näyttävät suosivan juuri niitä kaloja, joita meillä eivät syö kissatkaan eli särkiä, parkkeja ja pikkulahnoja. Jos olisin nuorempi ja vähemmän loiva liikeinen mies, niin heti ryhtyisin puuhaamaan roskakalaosuuskuntaa idänkauppaa ja vaurastuvaa venäläistä keskiluokkaa silmällä pitäen.

Rehevöityneet järvemme ovat täynnä naapurien arvokaloja. Muistelen, että Lahden Vesijärvestä troolattiin ympäristönsuojelusyistä kaatopaikalle kokonainen vuori särkikalaa ja ainut, joka osasi tätä arvokasta valkuaislähdettä hyödyntää, oli merikotka, joka muutti asumaan kukkulan kuninkaaksi.

Kommentit (0)

Väykkä

Jotenkin on tyhjä olo vaalien jäljeltä, mutta onneksi Paavo Väyrynen pelasti päivän kaikista suru-uutisista huolimatta. Laskujeni mukaan Väykän pitäisi olla jo siinä iässä, jossa normaali mies vakiintuu ja alkaa mietiskelemään sitä, että missä hän aikoo viettää iäisyytensä, mutta Paavo ei sammaloidu. Hän ilmoitti lähtevänsä turneelle tavoitteenaan puolueen puheenjohtajuus ja isänmaan pelastaminen ja se on oikein se.

Luulen, että turneesta tulee jymymenestys. Kun Väykkä maakuntakierroksellaan pistäytyy vaikkapa Kärkkäälän kylätalolle, on talo toisen kerran täynnä väkeä. Näin oli ensimmäisen kerran, kun Veikko Vennamo vieraili Kärkkäälässä maaliskuussa vuonna 1969 ja esitti mm. että maamme silloinen viljavuori olisi pitänyt keittää vodkaksi ja myydä isolla rahalla silloiseen Neuvostoliittoon. Luulen, että kolmannen ja ehkä viimeisen kerran kylätalo täyttyy, jos Jeesus Nasaretilainen vihdoinkin tulee takaisin.

Ihmettelen tuota Väyrysen vimmaista halua tulla ihmisten hyväksymäksi. Luulen, että taustalla on varhaislapsuuden kokemus, josta hän kertoo eräässä muistelmateoksessaan. Nimittäin toisin kuin nykyajan poliittiset broilerit, Paavo on jo lapsuudessaan joutunut tekemään rehellistä työtä, mm. toimimaan paskakuskina. Tässä toimessa hänelle sattui työtapaturma, joka oli koitua kohtalokkaaksi.

Kirjassaan hän kertoo, kuinka kerran sontakuorma sattui kaatumaan suoraan hänen päälleen ja ainoastaan sinnikäs pyrky ylöspäin pelasti tämän poltiikan ihmelapsen. Väyrynen vakuuttaa, että ainoa todellinen vahinko oli se, että hajusta oli vaikea päästä eroon. Ehkä jo tuosta tapauksesta Väyryselle on pinttynyt mieleen käsitys, etteivät ihmiset jostain käsittämättömästä syystä pidä hänestä ja tämä alitajuinen muisto pakottaa miehen sairaalloisesti hankkimaan ympäristönsä hyväksyntää.

Kommentit (0)

Eilisen Molotovin cocktailin ja tämänpäiväisen naistenpäivän kunniaksi varastan netistä tuon postimerkin kuvan. Siinä maailman ensimmäinen avaruuslentäjätär katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Kuva on otettu aikana, jolloin neuvostokansa vielä marssi pystypäisenä ja ylväsryhtisenä kohti kansantalouden uusia saavutuksia.

Polttopulloaiheeseenkin kosmonautitar Maria Tereskova liittyy. Nimittäin hänen isänsä kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Talvisodassa Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.

Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä pari kesää sitten vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Murheen risti on suomalaisten ja venäläisten yhdessä pystyttämä Lemetin taistelun muistomerkki.

Muuten Wikipedia kertoo, että venäläisten kosmonauttien viehättävänä perinteenä on ollut juuri ennen avaruuteen lähtöä käydä pissillä, juuri sillä paikalla, jossa lapsuuteni sankari Juri Gagarin myös suoritti ns. luonnollisen tarpeensa ennen maailman ensimmäistä avaruuslentoa. Kiinnostaisi tietää, noudattiko myös Valenttina Tereskova tätä kaunista tapaa.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää laillista nettimusiikkia.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/miljoonasade_lapsuuden

_sankarille_53305.html#media=53306

Kommentit (0)

Vielä Marskin ryyppy-nimistä drinkkiä tunnetumpi suomalaisvalmiste maailmalla on Molotovin cocktail. Senkin yhtenä ainesosana Marskin ryypyn lailla on puunjalostusteollisuuden jätesprii.

Rajamäen viinatehtaalla valmistettiin Talvisodan aikaan 450 000 pulloa kyseistä tuotemerkkiä ja pulloilla poltettiin 436 Puna-armeijan panssaria. Kaiken kaikkiaan 1919 tankkia turmeltiin Talvisodan taisteluissa piloille.

Wikipedian mukaan Molotovin cocktail koostui jätespriin, petrolin ja tervan seoksesta puolen litran viinapullossa. Pullon kylkeen kiinnitetyt sytytyspuikot olivat myrskytikkuja (bengaalitikkuja). Toinen tikuista oli varalla, jotta heittämättä jäänyt pullo voitaisiin käyttää uudelleen.

Talvisodan alussa suomalaisen ohjesäännön mukaan polttopulloilla oli tarkoitus vain sokaista panssarivaunun tähystysaukot. Havaittiin kuitenkin, että kun polttopullolla osuttiin panssarivaunun ilmanottoluukkuun, käyvän moottorin ilmanotto imi liekit vaunun sisälle sytyttäen moottorin tuleen.

Ruotsalaiset ovat onnellistuttaneet maailmaa keksimällä jakoavaimen ja norjalaisetkin kehittivät klemmarin. Joskus mietin, että mikä on suomalaisten lahja ihmiskunnalle enkä muistanut muuta kuin uukuniemeläisen Ahokkaan Jallun keksimän sätkäkoneen.

Polttopulloa on väitetty suomalaiskeksinnöksi, mutta kun ei ole. Se kehitettiin Espanjassa sisällissodan synnyttämänä innovaationa. Tosin suomalaisen Molotovin cocktailin kemiallinen koostumus lienee espanjalaista kehittyneempi.

Kommentit (0)

Alan miehenä piti vallan netistä etsiä tuon eilen mainitun Matskin ryypyn resepti. Kuvittelin, että kyseinen päihde olisi ollut hieno Chevalier-kaartin upseerien yläluokkainen juoma, mutta mitä vielä. Kyllä se on enemmänkin tyypillinen köyhän Suomen kansan kehittämä halpa, mutta tehokas pula-ajan korvike rikkaiden suurvaltojen hyville tuotteille.

Eli keskeisin ainesosa on puunjalostusteollisuuden sivutuotteena syntyvä puusprii, jota myös tikkuviinaksi kutsuttiin. Tikkuviinan maku sitten poistetaan erilaisilla vähän kalliimmilla aineilla, joita käytetään ihan vähän. Tikkuviina lienee kulttuurikansojen viininmaistajien arvoasteikolla sellaista kiljun luokkaa.

Päätinpä, että sitten kun alan juopottelemaan oikein aikamiehen lailla, ryhdyn itse sekoittamaan Marskin ryyppyjä ja nautin sitä Ellen Svinhufvudin kakun kera; senkin reseptin löysin netistä. Yläluokkaisen tunnelman ylläpitämiseksi pistän visusti talteen tuon aidon juoman hylsyn.

Ja tässä sitten Marskin ryypyn resepti ja kulttuurihistoria Wikipediasta kopioituna:

Marskin ryyppy on marsalkka Mannerheimin nimeen liitetty snapsina nautittava väkevä alkoholiannos. Kaikkien lähteiden mukaan on tärkeää, että juoma on kaadettu lasissa piripintaan tai jopa hiukan kukkuralleen (onnistuu pintajännityksen takia) ja että juoma tarjoillaan jääkylmänä ja juodaan läikyttämättä. Juomasekoituksen yksityiskohdista on kiistelty liki 50 vuotta, eikä alkuperäisen reseptin mukaisia ainesosia enää ole saatavana.

Sekoituksen kehitti alun perin Mannerheimin adjutantti Ragnar Grönvall marsalkan pyydettyä tätä tekemään jotain sulfiittispriistä tehdyn sodanaikaisen huonolaatuisen vodkan, ns. tikkuviinan, maulle. Tarkoituksena oli peittää halvan viinan makua lisäämällä mukaan tilkka kalliimpia aineita. Mannerheim-internetprojektin mukaan sekoitukseen kuuluu litra Rajamäen akvaviittia, 2 cl kuivaa ranskalaista vermuttia ja 1 cl giniä.

Kommentit (0)

Sain kuvan Mannerheim-putelin lankomieheltä häälahjaksi vuosia sitten; luulen kyseessä oleen sellaisen v-kirjaimella alkavan toiminnon, ja nyt sitten pullo pistettiin poikien kanssa parempiin suihin ja tuulen suojaan. Jonkin verran eteketin vastaista saattoi olla se, että jalo juoma nautittiin pahvimukeista etiketin edellyttämien ryyppylasien sijaan. Mutta mieltä se nostatti ja rohkeutta se lisäsi sillee sopivasti pahvimukeistakin käsin.

Tosin hieman mietitytti se, että oliko sopivaa nauttia tuota jaloa juomaa jääkiekko-ottelun edellä, koska tietooni ei ole tullut, että Mannerhein olisi ollut jääkiekkomiehiä. Toisaalta jos olisi ollut, niin varmaan hän olisi ollut Hifk:n miehiä, joten oikean ottelun alla pullo tyhjeni.

Ja se Kuopion kasarmi oli juuri sopiva paikka Marskin ryypylle, koska marsalkalla on ollut suuri rooli rakennuksen historiassa. Siellä toimi vuonna 1918 tuhoamisleiri, jossa lyötiin lihoiksi 476 onnetonta väärinajattelijaa. Kuopion isänmaallinen seura, joka on kiinnittänyt pronssilaattoja kaupunkimme historiallisesti merkittäville paikoille, ei ole vielä jostain syystä huomioinut tätä vaihetta Kuopion historiassa.

Kommentit (2)

Pikkuisen huonosti menee Suomen mieshiihdolla nykyään. Salpausselällä paras suomalainen kisojen ainoalla oikella hiihtomatkalla oli sijalla 29. Huonommin meni yhdistetyssä, meidän vanhassa valtalajissamme, paras meikäläinen oli sijalla 31. Ja ampumahiihdon MM-kisoissa poikamme tekivät historiaa; sijat olivat 71, 82 ja 97.

Epäilen, että suomalainen oli ampumahiihdossa häntäpäästä katsottuna ihan ensimmäinen. Onneksi Finlandia-hiihdossa oli osallistuja jo Papua-Uusi-Guinealta, ja niinpä toivoa sopinee, etteivät suomalaiset tulevaisuudessa ole kilpahiihdoissa ihan viimeisiä, mikäli Etelämeren saaret lähettävät hiihtäjiään kansainväliiin tapahtumiin. Ja mikäli Ruotsi löytää joukkueen mäkihyppyyn, niin vihoviimeisiä emme ole siinäkään lajissa.

Tilanne alkaa olla samanlainen kuin heti Lahden mömmönkisojen skandaalin jälkeen. Välillä oli jo vähän valoa näkyvissä. Heikkinen voitti jopa maailmanmestaruuden viime vuonna. Jotenkin Juha Lallukan epäilty dopingkäry on masentanut meikäläiset. Lallukka taisi kärähtää vielä aineesta, josta ei pitänyt edes voida kärähtää.

Samasta aineesta jäi kiinni myös Anders Veerpalu. Tosin hänkin kiistää Lallukan lailla vielä kaiken, joten asiat ratkeavat lopullisesti lähivuosina kansainvälisessä ihmisoikeustuomioistuimessa. Virolaiset näyttävät ottaneen miehensä käryn vielä suomalaisiakin raskaammin, koska vaikuttaa siltä, että veljesmaassa on lopetettu koko kilpahiihtoharrastus.

Kommentit (0

Hurmosta esiintyi äsken täpötäydessä Kuopion jäähallissa, kun kuopiolaiset kukistivat Helssingin herrojen joukkueen. Pitäisi joskus käydä lestadiolaisten suviseuroilla ja verrata, onko siellä hurmoksen määrä suurempi kuin hyvässä jääkiekko-ottelussa.

Luulen kuitenkin, ettei suviseuroilla juhlayleisö huuda rytmikkäästi tapahtuman ajan, että ”MÄRKÄ PASKA”, kuten eräät ihan sivistyneen ja muuten täyspäisen oloiset Kalpan kannattajat hoilasivat kurkut suorina. Huudolla varmasti oli jokin logiikka, mutta minulle se ei tällä kertaa avautunut. Uskon huudon kohdistuneen ottelun eotuomaristolle.

Tuuletin jo jossain vaiheessa sitä, että Kalpa voittaa varmasti runkosarjan, koska Jyväskylässä Pelikaanit olivat eka erän jälkeen 3 – 0 tappiolla. Mutta niin vain lahtelaiset voittivat lopulta senkin pelin. Hurja on joukkueen taistelutahto. Pelikaanit ovat liigan ainoa joukkue, joka ei ole voittanut koskaan mitalia, mutta luulen senkin puutteen korjaantuvan tänä keväänä.

Kalpan menestykseen pudotuspeleissä en jaksa uskoa, mutta runkosarjan voittokin olisi kiva ylläri. Ihan tulee mieleen kesä 1972, jolloin Kups johti puolivälissä sarjaa viidellä pisteellä, mutta jäi lopulta viidenneksi. Selitys oli kuulemma se, että silloinen valmentaja oli saanut tietoonsa, että meikäläiset kestävyysjuoksijat pärjäsivät, koska he tekivät tyhjennysharjoituksen suurkilpailujen alla. Niinpä kupsilaisetkin alkoivat joka keskiviikko juosta itsensä tajuttomiksi, ja kiistämättä uudellla menetelmällä oli suuri vaikutus joukkueen pelilliseen ilmeeseen.

Kommentit (0)

Puolustusvoimain komentaja Ari Puheloinen oli männä viikolla arkkipiispa Leon vieraana kaupungintalolla. Sali oli puolillaan väkeä. Jotain se kertoo yhteiskunnan tilasta. Kun kulttuurin edustajat Bo Carpelan, Sofi Oksanen ja Timo-Pekka Björklund esiintyivät, eivät kaikki mahtuneet istumaan. Itse oli pitkätukkaisen nuorison edustajana paikalla tilaisuuksissa.

Kenraali Puheloinen paljastui todelliseksi pokerinaamaksi, kuten virka-asema edellyttääkin. Puolustusvoimain komentajan ilme ei värähtänytkään, vaikka paikalle oli vaivaantunut suuri joukko originelleja kuopiolaisia, joita muualla kutsuttaisiin kylähulluiksi ja jotka häpeämättömästi esittivät näkemyksiään maailman ja varsinkin maanpuolustuksen tilasta sekä ruotsinkielisen varusmiesaineksen erityiskohtelusta sillä varmuudella, joka perustui siihen varmuuteen, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää.

Kenraali ei ollut huolissaan rajojemme rauhasta. Suomi alkaa olla alueella sotilaallinen mahti. Kun Ruotsissa ja Venäjällä ovat puolustusmäärärahoja supistettu kylmän sodan päättymisen jälkeen 75 %:lla, on Suomessa supistus ollut vain 50 %.

Puolustusvoimain komentaja hyvksyi mukisematta maamme laillisen hallituksen budjettileikkaukset. Hän ei sekaannu politiikkaan. Tilanne on siis aika tavalla erilainen kuin 80 vuotta sitten. Kun silloin maallemme valittiin presidenttiä ja viimeisellä kierroksella olivat vastakkain arvoliberaali Ståhlberg ja arvokonservatiivi Svinhufvud, tiesi silloinen kenraali Talvela viestittää ennen ratkaisevaa äänestystä valitsijamiehille, että Ståhlberg murhataan, mikäli hän voittaa. Niinpä Svinhufvud sitten voitti kahdella äänellä.

Kommentit (0)

Palataanpa toissailtaiseen Nurmi-kirjaan. Nurmella oli tieteellinen asenne kestävyysjuoksuun ja hän kirjoitteli lehtiin asiantuntevia arvioita lajista. Hän ei pitänyt suomalaisia erityisen hyvinä tyyppeinä juoksijoiksi, sillä suomalaisethan ovat raskasrakenteista kansaa.

Meikäläisten suurjuoksijoiden onni oli, etteivät kuivan kälpeät afrikkalaiset vielä olleet mukana kilparadoilla. Tosin ensimmäinen afrikkalainen mustamies nimeltään Len Tau otti osaa jo vuonna 1904 St. Louisin maratoniin. Hänet oli tuotu rotuaan edustavaksi näyttelykaluksia samaan aikaan järjestettyyn maailmannäyttelyyn, mutta siinä sivussa mies ilmoittautui myös olympiamaratonille.

Hän oli voittaakin kisan, mutta sitten suuri, vihainen koira ajoi häntä takaa kilometrin verran ja mies väsytti itsensä tällä ylimääräisellä spurtilla jääden lopulta yhdeksänneksi. Kisan voittajana juhlittiin sitten ensimmäisenä maaliin tullutta amerikkalaista Frederick Lorzia, mutta juuri ennen palkintojen jakoa paljastui, että hän oli matkan varrella turvautunut autokyytiin. Hänen suorituksensa tietysti hylättiin.

Hylätyn voittajan saapumisen jälkeen seuraavaa juoksijaa jouduttiin odottelemaan hyvin pitkään, sillä kilpailun viralliselta voittajalta kului matkaan lähes 3,5 tuntia. Todellisen kultamitalimiehen aika oli siis surkea. Mutta ei ihmekään, koska maratonsankari Thomas Hickin valmennusryhmä syötti hänelle matkan varrella strykiiniä piristääkseen voipunutta kilometrinnielijää.

Itse en ole varma siitä, piristikö strykiini juoksijaa, sillä kyseinen kemikaali tunnettiin nuoruudessani Suonenjoen Kärkkäälän kylällä tehokkaana ketunmyrkkynä. Muistelen, että naapurissa asunut laulaja Erkki Junkkarisen serkku Viljami Vepsäläinen kertoi, että kerran nuorena miehenä hän oli tehnyt oikein herkullisen syötin ketulle ja käsitellyt makupalan nimen omaan tällä strykiinillä. Viljami oli puskasta salaa seurannut, kuinka kettu oli tullut, nielaissut syötin, karjaissut kerran ja siihen se oli sitten jiänyt.

Kommentit (0)

Mahottoman jännäksi näyttää menevän. Välillä jo näytti selvästi siltä, että Kalpa voittaa selvästi runkosarjan, mutta nyt näyttä vielä selvemmin siltä, ettei voitakaan. Hermot ovat lujilla, koska Kalpan parhaat miehet ovat vammakierteessä.

Viime yönä epätoivoinen pelaajatilanne tuli jo uniinkin. Olin itse saanut kutsun kentälle. Tosin pelasin vain alivoimatilanteita. Pelituntuman puute vaivasi. Millään en meinannut saada kiekkoa purettua pois puolustusalueelta. Sitten huomasin syynkin. En pelannut kiekolla, vaan lavassani oli iso lettu. Lämärillä sai siitä irtoamaan vain roippeita.

Sitten jossain vaiheessa pääsin alivoimatilanteessa yksin läpi. Luisteluvoimaa minulta siis löytyi, kuten Kalpan pelityyliin kuuluukin. Huomasin vain, että mitä lähemmäs maalia räiskälettäni kuljetin, sitä pienemmäksi se hupeni. Ajattelin kuitenkin, että jos onnistun vippaamaan edes lättyni valtaosan pöpelin perälle, maali hyväksytään. Siinä vaiheessa, kun olin harhauttamassa veskaria, heräsin. Oli niin paha mieli ja tunnelma pilalla, ettei uni enää tullut silmään.

Sikäli meni hyvin, että vältyin vammoilta. Pari vuotta sitten olin yhtenä yönä pudotuspeleissä Kalpan maalivahtina Jyppiä vastaan. Tuli paha alanurkkalaukaus ja yritin unissani sivuttaisspagaatilla patjatorjuntaa enkä ollut  yhtään verrytellyt. Ronkka revähti, eli sain urheilukielellä alaraajavamman, joka ei ole vieläkään täysin parantunut. Onneksi en unissani potkaissut ikkunaa rikki.

Kommentit (0)

Erkki Vettenniemen toimittamassa teoksessa Paavo Nurmi – Täpärin voittoni ja muita kirjoituksia paljastetaan suurjuoksijastamme skandaali, joka olisi nykyään iltapäivälehtien lööpeissä pitkään, jos joku urheilusankarimme kertoisi samaa. Nimittäin vuonna 1932 Paavo Nurmi kertoi Helsingin Sanomissa seuraavaa:

”Minä olen maistanut alkoholia, morfiinia ja oopiumia. Säälin syvästi niitä, jotka ovat näiden nautintoaineiden orjia. Sillä minä tiedän yhden nautinnon, joka vie näistä kaikista voiton. Sanoin, että tiedän nautinnon, joka vie voiton siitä hekumasta, jonka huumausaineet antavat. Tämän nautinnon tarjoaa suomalainen sauna.”

Heroinista Nurmi sentään vaikenee, vaikka varmaan hänkin sen tunsi. Aine oli jo vuosikymmeniä sitten suomalaisten suosiossa. Heroinin myynti lopetettiin apteekeistamme vasta 1950-luvulla. Se oli tehokas yskänlääke ja sota-aikana armeija suosi sitä, koska se poisti tyystin yskimisen tarpeen.

Talvisodan alla ilmestyi lehtimies Olof Enckellin kirja Rajan vartio. Se kertoo kirjoittajan pitkästä patikkaretkestä itärajalla. Yhdellä erämaataipaleella flunssa yllätti miehen. Onneksi hänellä oli mukanaan heroinipulveria, jota siihen aikaan siis myytiin apteekeissa vapaasti hyvänä, tehokkaana  ja halpana yskänläkkeenä, koska köyhällä kansalla ei ollut varaa kalliisiin aspiriineihin. Heroinilla Enckellin paha olo heti helpottuikin.

Kommentit (0)

Minulla on surkean vähän kokemusta dekkareista. Komisario Palmut olen jaksanut innolla lukea. Jonkun Marko Tapion kirjan vähemmän innolla. Heinolaan sijoittuvan Viljo Helasen Kohtalon sillan luin silkasta velvollisuuden tunnosta. Agatha Christien Lentävä kuolema jäi kaikessa pitkästyttävyydessään viimeiseksi teokseksi siltä kirjallisuuden saralta.

Mutta Erkki Vettenniemen Lahden hiihdon mömmönkisoista kertovan Lahden ansa-nimisen dekkarin ahmin yhtä soittoa. Että maailmassa voikin olla viekkaita laitapuolen kulkijoita kuten nyt hiihtäjät ja heidän valmentajansa ja sitten kaikkein pahimmat pahikset eli Keskusrikospoliisin miehet. Kennedyn murhaan liittyvät salaliitot ovat ihan lasten leikkiä suomalaisen hiihdon salaliittoihin verrattuna.

Ajatelkaa nyt ite. Huippuälykäs, tunnollinen ja kunnollinen valmentaja Kyrö muka unohtaa Ala-Tikkurilan Shellille laukun, joka on tärkeydessään verrattavissa siihen Obaman kanniskelemaan ydinaseiden laukaisusalkkuun. Ei ole mahdollista.

Kun kolme vuotta sitten kysyin Kyröltä arkkipiispa Leon valvonnassa, että miltä se silloin todella tuntui, kun se veridopingin tarvekaluja sisältävä kassi jäi sinne bensamittarin juurelle, niin Kyrö vastasi, ettei hän sitä sinne jättänyt, vaan laukku vietiin häneltä jo lentoasemalta. Lahden ansan luettuani uskon entistä päävelmentajaa.

Nimittäin valokuva todistaa, että löydetyssä laukussa on kiinni tarrat, jotka kertovat sen jääneen lentokentälle. Sitten 10 päivää myöhemmin, sen jälkeen kun Isometsä oli valehdellut kansalle tv:ssä kuin se kuuluisa pulloperseinen sika, kassi ilmestyy yllättäen huoltoasemalle, vaikka yleensä löytötavarat lentoasemalta kiidätetään ensiksi poliisin löytötavaratoimistoon. Lahden ansa-dekkari kertoo uskottavan teorian syyllisestä, kannattaa lukea.

Kommentit (0)

Isä-Jyrki, joka hänkin on Aapelin peräänkuuluttama viisas mies, alusti Kuopion venäläisviikkojen kunniaksi Moskovan historiasta ortodoksien kerhohuoneella huumoria unohtamatta, vaikka Moskovan kaupungin historia ei ole aina ollut kovinkaan lystikäs. Pääsinpä häpeämättömästi häiritsemään tilaisuutta kysymyksilläni.

Jyrki Härkönen ei pitänyt mahdottomana sitä, etteikö suomalaisugrilaisilla ollut enemmistöä Venäjän maalla vielä Iivana Julman aikoihin reilut 400 vuotta sitten. Tällaisen väitteenhän esitti kääntäjä Juha Mallinen alkuviikosta kirjaston tilaisuudessa. Tämä asia saa minut entistä paremmin ymmärtämään niitä uukuniemeläisiä, jotka pakenivat savolaisimperialisteja 1600-luvulla Sisä-Venäjälle. Omiensa joukkoonhan he siellä päätyivät, kuten seuraavat karjalaisevakot 300 vuotta myöhemmin.

Olen ihmetellyt, että välillä historiassa puhutaan Venäjän mongolivallasta ja välillä tataarivallasta. Tuo ajanjakso muuten johti siihen, että niemellämme tällä hetkellä on suomen kieli valtakielenä; mongolit tai tataarit estivät slaavien valtaamasta Suomen aluetta. Japanin laivasto sitten vuonna 1904 ratkaisi tietämättään maamme itsenäistymisen.

Isä-Jyrki tiesi kertoa, että mongolit ja tataarit olivat ihan samaa väkeä. Jostain kumman syystä mongoleja alettiin kutsua myös tataareiksi. Nykyisilla tataareilla, joita Kuopiosa edustavat lähinnä jalkapalloilijat Ali ja Pele Koljonen,  ei ole mitään tekemistä mongolien kanssa.

Wikipediassa kerrotaan, että Venäjällä asunut turkkilaissukuinen kasaarien kansa olisi 700-800-luvuilla omaksunut juutaisuuden ja että se selittäisi sen, miksi Venäjällä on ollut runsaasti Mooseksen uskoisia, mm. bolsevikkien johdossa taisi olla vankka juutalaisenemmistö; Lenin oli puolijuutalainen ja Puna-armeijan komentaja Trotski puhdasverinen.

Mutta Isä-Jyrki totesi Wikipedian tiedon olevan lähinnä hölynpölyä, jota maailmassa on muutenkin turhan runsaasti.

Kommentit (0)

Kapusin viime kesänä Viipurin linnan torniin tarkastaakseni sen, että onko Matti Järvinen vedonlyönnin seurauksena pystynyt kiertämään linnan torninhuipun sen ulkopuolella olevaa ulkonemaa pitkin ottamatta tukea kaiteesta ja tutkiakseni myös sen, näkeekö sieltä Suomen puolen mastoja. Järvisen urotyön totesin mahdolliseksi, mutta Lappeenrannan mastoja en kyennyt näkemään.

Otin myös tuon kuvan vanhasta Viipurista ja kuva vahvistaa käsitystäni kaupungin pääkaupunkiluonteesta. Varsinkin kun kaukaa ei näe kaikkia yksityiskohtia. Aika paljon on Viipurissa ajanpatinaa, jota myös rappioksi jotkut vihapuheita harrastavat kutsuvat.

Itselleni vaikuttavin kokemus Viipurista oli se, että siellä minua meinattiin pissiä silmään. Nimittäin joku kerrostaloasukki oli opettanut kissinsä tekemään tarpeensa ikkunalaudalta käsin alla kävelevien silmille. Suomessahan moinen olisi skandaali sekä lehtilööppien että MOT-ohjelman kuten myös kansalaisadressin aihe, mutta viipurilaiset eivät kiinnittäneet asiaan mitään huomiota. Siellä on vielä elämässä oikeitakin ongelmia.

Kommentit (0)

Kyllä on paha mieli ja tunnelma pilalla, kun kuuntelen Juntusen selostusta Kalpan kauden viimeistä pelistä, jossa on käymässä juuri niin surkeasti kuin uskoinkin. Kalpa kyllä voitti runkosarjan, mutta mitään muuta se ei sitten voittanutkaan.

Ja vähän tunnen pahaa mieltä ja myötähäpeää Juntusen Oikean Aseman selostuksestakin. Äsken selostaja vaati, että Kalpan puolustajan olisi vedettävä vastustajan kanssapelaajaa turpaan niin, että tukka lähtee. Ennen minun nuoruudessani radion tehtävä oli sivistää ja ylevöittää kansaa.

Esimerkiksi Paavo Noponen joutui Cortinan kisojen 500 metrin luistelussa kiusalliseen tilanteeseen, kun Toivo Salonen sai parikseen Sveitsin Kullin. Kirjallisuuden maisteri Noponen sai käyttää kaiken verbaalisen lahjakkuutensa, jotta ei käyttänyt Kullista loukkaavia taivutusmuotoja.

Muuten 50-luvulla oli Suomessa oikeusministerinä Magnus Kull. Tuo Magnus tarkoittaa suomeksi isoa. Ministeri Kull pyysi valtioneuvostossa ministerikollegoiltaan, että hänen sukunimestään ei käytettäisi kokouksissa taivutusmuotoja. Siihen muudan koiranleukainen ministeri tokaisi, että jos se kunnon vehje on, niin eihän se edes taivu mitenkään.

Kommentit (1)

Kohtuuttomat mittasuhteet on urheiluviihde saanut omassa elämässäni kuten yhteiskunnassa yleisemminkin. Tosin eilen katsoin Kuopion keskuskentällä vain kaksi jalkapallo-ottelua, koska kolmas peruutettiin.

Niinpä ehdin lukemaan historiaa ja oppimaan sen, että urheiluviihteellä oli keskeinen sija jo muinaisten roomalaisten elämässä. Rooman valtaltakunnan loppuvaiheessa kansa keskittyi viettämään ns. hauskaa elämää, eli se irstaili, elosteli ja rietasteli sekä seurasi väkivaltaista urheiluviihdettä. Luonnollisesti valtaapitävät suosivat asiaa silloin kuten nykyäänkin.

Eräässä vaiheessa valtio oli jo lähes sisällissodassa, kun vihreiden ja sinisten kannattajat ottivat mittaa toisistaan, niin että kymmeniä tuhansia ihmisiä lyötiin lihoiksi. Vihreät ja siniset eivt olleet poliittisia puolueita, vaan kahden kilpa-ajojoukkueen kannattajien muodostamia huligaanijoukkioita. Lähinnä heitä voisi verrata hifk- ja jokerifaneihin.

Mutta mitäpä kertomaan asiasta enempää, koska olennainen on jo kerrottu Wikipediassa otsikolla Factio:

Factiones (lat. mon.; yks. factio, yhteisö, puolue) olivat Rooman valtakunnassa kilpa-ajojen järjestelyistä kuten hevosten hankinnasta ja kilpailijoiden valmennuksesta vastanneita ryhmittymiä. [1] [2] Aluksi vuoden 70 eaa. tienoilla ryhmittymiä oli kaksi, valkoinen ja punainen. Keisariajalla ryhmittymien määrä kasvoi neljään, kun mukaan tulivat sininen ja vihreä puolue. Myöhäisantiikissa factioiden kannattajat muodostivat sirkuspuolueita (tai circuspuolueita, ajopuolueita).

Factiot maksoivat huippuajajille huomattavia palkkioita ja kilpailu parhaista ajajista oli tallien välillä kiivasta. Juvenalis kertoo, että huippuajajat saattoivat ansaita satakertaisesti asianajajaan verrattuna. Keisari Theodosius II kannatti vihreitä, Anastasios I punaisia ja Justinianus I sekä puolisonsa Theodora sinisiä.

400-luvun puolivälin jälkeen Konstantinopolissa yleistyivät sirkusmellakat, joissa sirkuspuolueiden väliset erimielisyydet kärjistyivät mellakoinniksi. Mellakoita oli yhteensä useita kymmeniä. Vuonna 390 oli Thessalonikassa kuuluisa mellakka. Mellakat johtivat lopulta vuonna532 Nika-kapinaan, kun katsojien tyytymättömyys eräiden sinisten ja vihreiden kannattajien saamiin hirttotuomioihin kanavoitui lopulta vallankumousyritykseksi. Rähinöinnissä arvioidaan kuolleen 30 000–50 000 henkilöä. Mellakoita rauhoittamaan jouduttiin kutsumaan armeijayksiköitä, minkä arvioidaan olleen syy niiden poikkeukselliselle verisyydelle. Nika-kapinan jälkeen seuraava mellakka sattui vasta vuonna 547 ja uudestaan kahtena seuraavana vuonna.

Sirkuspuolueiden erimielisyyksiä on yritetty selittää sekä niiden kannattajien oletetuilla poliittisilla että uskonnollisilla erimielisyyksillä. Toisen varteenotettavan tulkinnan mukaan kyseessä oli tavallinen huliganismi. Riippumatta siitä oliko sirkuspuolueilla poliittista agendaa, niillä varmasti oli poliittista merkitystä. Puolueet tarjosivat tavan kanavoida yhteiskunnan epäkohtia, esimerkiksi ruoan puutetta, koskenutta tyytymättömyyttä.

Factioiden merkitys väheni valjakkoajojen menettäessä suosiotaan 500-luvun loppupuolelta lähtien.

Kommentit (0)

Katsoin äsken Teksti-Tv:ltä hermoja repivän lentopallo-ottelun. Sampo hävisi ja on nyt välierissä otteluvoitoissa 3-0 tappiolla. Hyvältä ei näytä.

Päivällä piti Kupsin pelata vihoviimeinen harjoitusottelu Jippoa vastaan. Mutta ei pelannutkaan, koska Kupsista on niin paljon pelaajia loukkaantuneita, ettei joukkuetta saatu kasaan. Savon Sanomatkin otsikoi, että Kups luopui Kalusta, vaikka minusta kemerunilaista Kalua olisi Kuopiossa tarvittu kipeästi. Hyvältä ei näytä.

Maailman jääkiekkohistoriassa on pelattu 976 pudotuspeliä paras seitsemästä. Ainoastaan kuusi kertaa on joukkue noussut 3-0 tappioasemasta ottelusarjan voittoon. Mutta Kalpa taitaa onnistua kaunistelemaan tilastoja pudotuspeleissä Bluesia vastaan. Hyvältä ei näytä.

Jo runkosarjassa Kalpa pelasi pelottavan heikosti. Tosin joukkue voitti runkosarjan vaisujenkin peliesitysten jälkeen, mutta mitään muuta se ei kyllä muistaaksensi voittanutkaan. Ja huonot peliesitykset taitavat taas jatkua huomenna. Kaikki ennusmerkit viittaavat siihen. Hyvältä ei näytä.

Ja jos Kalpa onnekkaasti voittaisikin Bluesin, niin juuri varmistui, että hyvältä ei näytä sen suhteen, että Kärpät olisi jatkossa Kalpan vastustaja, kuten toivoin, vaan vastaan taitaa tulla pelottavan kovakuntoinen Jokerit. Helsinkiläisille häviäminen tuntuu sitten vieläkin karvaammalta. Hyvltä ei näytä.

Kommentit (0)

Kuvan nuorukaisen syntymävuosi herättää ajatuksia. Sankarivainaja on ikäluokkaa 1958 ja hän poistui tuonilmaisiin 1980. Laulussakin sanotaan, että nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on. Ilmeisesti Eino Leino oli tuota säettä hioessaan ainakin keskivahvassa humalatilassa. Mietityttää, että jos historian kulku olisi ollut vähän toinen, eli vaikkapa Tali-Ihantala olisi murtunut, saattaisin minäkin nyt olla Afganistanin veteraanisankari.

Vienan kuu-nimisessä kirjassa, joka ilmestyi muutama vuosi sitten, kerrottiin, että karjalaiset nuoret miehet olivat innokkaita lähtemään Kauko-Idän sotaretkelle. Ehkä se kotiolot voitti. Sen sijaan metsätöihin tuotiin miehiä Ukrainasta. Ja Laatokan saarella näytti rakennustöissä olevan keskiaasialaisia. Muslimikulttuurin kasvatit eivät ole persoja viinalle, kuten me suomalaisugrit.

Kommentit (0)

Luulen kuvan haudan edustavan tyypillistä sosialistisen realismin tyylisuuntausta. Tuollainen läpiammuttu sotilaskypärä on aika tavallinen rekvisiitta Karjalan sotilashaudoilla. Eivätkä värikkäät muovikukkaset lakastu koskaan.

Vainaja näyttää kuolinpäivästä päätellen olleen Talvisodan venäläissankari. Sotilaskypärä ei ehkä kuvasta oikein tapahtuman taustoja, koska epäilen kysymyksessä olevan lentäjäsankarin haudan ja lentäjien päähine oli toisenlainen.

Veikko Hakulinen kertoi muistelmissaan, miten Elisenvaaran aseman lähelle syöksyi maahan hävittäjäkone, jota myös tuleva suurhiihtäjä Hakulinen hiihti tutkimaan. Sivulauseessa hän muisteli palaneen lentäjän haisseen pahalle. Kovin suurta numeroa Hakulinen ei asiasta tehnyt; siihen aikaan kansa oli tottunut nykypäivän ihmistä järkyttäviin asioihin.

Kriisiterapiaa ei silloin tunnettu eikä kriisiryhmiä perustettu Elisenvaaran koululaisille, kuten nykyään tehdään paljon pienemmissäkin asioissa, joka oikein onkin. Vanhana pakanana joudun myöntämään, että papit saattoivat siihen aikaan tehdä hyvinkin kustannustehokasta mielenterveystyötä, vaikka heidän tarjoamasta rohkaisusta ja lohdutuksesta ei sellaista nimeä osattu käyttää.

Kommentit (0)

Kuvan kivessä lukee kahdella kielellä ”1939 – 1944 pommitusuhrien muistolle”. Allekirjoittajina ovat Kurki-säätiö ja Räisäläisten säätiö. Pommitus satutti pahiten räisäläläisten evakkojunaa.

Tekstissä ei syytetä ketään eikä väitetä mitään, vaan ainoastaan todetaan, että pommitukset vaativat ihmishenkiä välillä 1939-1944. Uhrien lukumäärää tai kansallisuuttakaan ei mainita. Mielestäni vainajien nimetkin olisi voinut kertoa. Kenenkään ei pitäisi siitä enää suivaantua. Vuoden 1944 kesäkuun 20. päivän tapahtumista ei mainita mitään. Suomalaiset ovat pyrkineet olemaan loukkaamatta ketään, ja sekin on varmaan hyvä se.

Korostetun vaatimaton tuo muistokivi on ja jotenkin se on vanhan ja kuluneen oloinen, vaikka teksti on vasta vuodelta 1994. Epäilen, että tuo kivi on jo aiemmin hyödynnetty jossakin, elikkä se on nyt uusiokäytössä, mutta netistä en löydä kysymykseen vastausta.

Sotamuistomerkeistä puheenollen pitää vielä joskus käydä Lapinjärvellä aika lähellä Heinolaa, jossa on Puna-armeijan sankarilentäjien muistomerkki. Kesällä 1941 oli yksi ensimmäisistä Neuvostoliiton nelimoottorisista pommikoneista matkalla Berliiniin, kun venäläisten oma ilmatorjunta vaurioitti konetta niin, että se pystyi kaartamaan vain oikealle.

Kaartosäde oli niin pitkä, että Keski-Euroopan sijasta kone päätyi hämäläiselle pellolle. Siinä meni aika monta miestä, koska ilmapommituskin oli siihen aikaan hyvin työvoimavaltaista. Koneessa oli niin kummalliselta kuin se kuullostaakin dieselmoottorit, ja niinpä se ei syttynyt maahansyöksyssä tuleen.

Laskuvarjolla hypänneet koneen lentäjät ja muutama mies jäivät henkiin. Suomalaiset uskoivat, että koneen lentäjät olisivat tahallaan loikanneet Suomeen ja että kyydissä olleet miehet olisivat olleet desantteja. Tarinan mukaan lentäjiä olisi alkanut pelottaa ja he olisivat hypänneet koneesta ja jättäneet ”desantit” heitteille. Samaisen tarinan mukaan hengissä säästyneet ”desantit” olisivat jo heti vankileirin portilla pätkineet lentäjiä turpaan, johon saattoi ollakin perusteltu syy.

Kommentit (2)

Kävin viime kesänä mietiskelemässä maailmanmenoa Elisenvaaran asemalla Venäjällä; Elisenvaara on yllättävän lähellä Uukuniemeä ja se on saattanut olla uukuniemeläisillekin merkittävä paikka ennen rajan siirtoa. Merkittävä paikka se oli ainakin Kioskin Matille, joka joskus järkyttyneenä muisteli, kuinka oli ollut siellä keräilemässä ihmisruumiin kappaleita nuorena sotilaana.

Nimittäin kesäkuun 20. 1944 pääsi reilut 50 venäläistä pommikonetta yllättämään Elisenvaaran asemalle sulloutuneet evakot ja sotilaat. Pienelle asemalle oli ahtautunut ehkä jopa 3000 ihmistä, valta osa siviilejä. Heistä ainakin 150  sai surmansa. Se oli Suomen historian tuhoisin siviilipommitus. Tapaus ei ole ainutlaatuinen sotahistoriassa; ilmasta käsin on vaikea erottaa siviilejä sotilaiden joukosta.

Ihmettelin kesällä, ettei uhreja ollut enempää. Koneet nimittäin tyhjensivät lastinsa hyvin matalalta, jotkut jopa puiden latvojen tasalta, koska paikalla ollut it-tykki tuhoutui heti täysosumasta. Pommien joukossa oli 500-kiloisiakin. Luulen, että moni paikalla ollut säilytti ainoansa, kun ymmärsi juosta kuvan Pusutunneliin suojaan.

Pommituksesta on liikkunut monenlaisia huhuja. Kuolonuhreja on väitetty olleen jopa 450. On myös kerrottu, että asemapäällikkö, iisalmelainen kommunisti, olisi tilannut koneet paikalle. Tiedetäänpä, sekin että vakoojan radiolähetin olisi ollut kätkettynä uuniin; samankaltainen tarina uuniin kätketystä radiosta liittyy myös Talvisodan aikuiseen Suonenjoen pommitukseen. Elisenvaaran asemapäällikön kerrotaan myös välittömästi ammutun tapahtumapaikalle. Rahkolan ja Geustin kirjassa Elisenvaaran pommituksesta kiistetään vakuuttavasti huhut petturimaisesta asemapäälliköstä.

Tapauksen jälkeen asemalla vallitsi täysi kaaos. Sikäli huhut paikalla sattuneesta teloituksesta saattavat pitää paikkansakin, että eräs muistelija vakuuttaa nähnensä, että suomalaiset sotapoliisit olisivat ampuneet ainakin yhden, tai jopa kaksi, ruumiiden ryöstelijää.

Minulla on sellainen mielikuva, ettei tätä ampumistapausta mainittu pari vuotta sitten, jolloin sotahistorioitsijat väittelivät sota-ajan teloituksista. Saattaa olla, ettei Elisenvaaran kaaoksessa älytty ihan kaikista asioista laatia virallisia pöytäkirjoja, jotka todistaisivat tapahtuneet jälkipolville.

Kommentit (0)

Nyt sitten ymmärrän, miksi Dragsvikin varuskunta säilytetään. Asiasta ei ole paljoa kansalle huudeltu, koska vastuulliset asiaa ymmärtävät tahot eivät ole halunneet aiheuttaa paniikkia. Seuraava vihollinen onkin tulossa etelästä. Onneksi Suomi on tällä kertaa saamassa vastaansa oman sarjansa valtion.

Sotapropanda on käynnistynyt. Uuden-Seelannin liikenneministeri on jo kaikella arvovallallaan kertonut maansa parlamentissa, että suomalaiset ovat väkivaltaista murhaajakansaa. Hän selvästikin pelkää meitä. Ja syytä onkin.

Suomi ja Uusi-Seelanti ovat olleet keskenään sodassa jo yli 70 vuotta. Uusiseelantilaiset julistivat englantilaisten peesissä Suomelle sodan vuonna 1941 eikä rauhaa ole sen jälkeen tehty. Jonkinlainen hatara aselepo on mielestäni tähän asti kuitenkin vallinnut.

Mutta nyt valtioiden välinen tilanne on kärjistymässä. Onneksi Stefan Wallin ymmärsi säilyttää joukkoja vihollisen puoleisella rajalla. Puolustusministeri Wallin voisi osoittaa, että hän on suomalainen reservin upseeri eikä mikään lammas ja jyrähtää vihollisvaltion suuntaan koko arvovallallaan.

Puolustusministeri voisi vaikka vaatia, että ellei Uusi-Seelanti heti peru lausuntoaan siitä, että suomalaiset ovat väkivaltaista murhaajakansaa, nousevat Hornetit ilmaan ja pommittavat vihollisen takaisin kivikauteen. Suomen köyhillä puolustusvoimilla ei ole vara seisottaa kallista kalustoaan ihan tyhjän panttina.

Kommentit (0)

Urheilutäyteisen päivän täyttymys oli, kun Kaisa Varis palasi kilpaladuille ja antoi tv-haastattelun. Yhtä sivistyneen, älykkään, rehdin ja rehellisen oloinen oli Kaisa kuin ennenkin. Samanlainen perisympaattinen ihminen on myös hänen entinen valmentajansa K-P Kyrö. Ei ihme, että Kyrön auton nähtiin ainakin kerran yöpyvän Variksen parkkipaikalla. Itse luin asian Hesarista omilla silmilläni.

Toivottavasti molemmat hyödyntävät kansan heitä kohtaan tunteman sympatian ja asettuvat vaikkapa Eu-vaaleissa ehdolle, kuten kaikki muutkin pajon turhemmatkin julkkikset tekevät. Ja toivottavasti Kaisa myös jaksaa jatkaa kilpaladuilla. Hänesta saamme vielä samanlaisen hiihdon äitee-hahmon, jollainen oli toinen Pohjois-Karjalan tyttö Siiri Rantanen.

Kaisa antoi haastattelussa vaikutelman, että pikkuisen kaduttaa ja että hän ehkä vaihtaisi elämästään ainakin pari päivää pois. Juha Mieto oli pari viikkoa sitten telkkarissa  Arto Nybergin vieraana ja Mietaan toivekappale oli Tapio Rautavaaran En päivääkään vaihtaisi pois. Itse kyllä vaihtaisin aika monta päivää pois.

Samoin varmaan tekisi Miedon kova kilpakumppani Arto Koivisto. Se ilmenee hänen kirjastaan Elmäni ladulla. Suomen hiihdolle on suuri onni, ettei sitä kirjaa ole norjannettu. Ihmettelen, etteivät Koiviston muistelmat ole synnyttäneet enempää kansalaiskeskustelua. Hän nimittäin kertoo kovia juttuja suomalaisesta hiihtovalmennuksesta. Silloisten Hiihtoliiton herrojen suuri pelko on varmaankin se, että Mieto tulee uskoon ja paljastaa rehellisesti kaiken.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa  hyvää musaa.

http://www.youtube.com/watch?v=HyiJ89O0jvc

Kommentit (0)

Jos Surmanluodit on valittu Suomen parhaaksi elokuvaksi, niin maailman parhaaksi ovat kriitikot vuodesta toiseen valinneet Orson Wellesin Citizen Kanen. Citizen Kane pohjautuu upporikkaan lehtikustantaja Hearstin elämäntarinaan. Elokuvan lopussa päähenkilön lausuu kuolintoreissaan arvoituksellisen sanan ”Rosebud”. Rosebud oli multimiljardöörin kelkan nimi pikkupoikana. Sillä hän leikki, ennen kuin häntä alettiin kouluttaa suurliikemieheksi.

Nykyään Rosebud liittyy myös Kuopion kaupunkiin. Tuohon naapuriin on ilmestynyt kirjakaupppa nimeltään Rosebud. Kaupan omistaa kulttuuriosuuskunta Sataman Tarmo. Osuuskunnan nimessä on paljon vanhan hyvän ajan ihanteellisuutta.

Pari viikkoa sitten poliisikirjailija Marko Kilpi kertoi liikkeen tiloissa Elävien kirjoissa-romaaninsa filmatisoinnista. Sitä kuvataan parhaillaan täällä Kuopiossa. Edellisen kerran Kuopio, ja varsinkin muikkuravintola Sampo, oli esillä Anssi Mänttärin Matti Nykäs-elokuvassa 30 vuoden takaa; filmin nimi taisi olla Mestari. Se ei ole menestynyt silloin, kun historian parhaita filmejä on valittu.

Arto Meller elämänkerrassa kerrotaan, että kun runoilijanero jäi auton alle ja makasi henkitoreissaan, niin hän toisteli sanaa Pöntinen. Pöntinen on sukua Rosebudille. Mellerin pikkipoikana saama kotitekoinen jääkiekkomaila nimettiin Pöntinen Junioriksi.

Vielä 60-luvulla pojat vielä pelailivat itsetehdyillä vanerilapaisilla mailoilla. Itsekin tein koulussa sellaisen. Luulen, että jos nykyään jonkun yksihuoltajaäidin poika tulisi kouluun itsetehdyn jääkiekkomailan kanssa, seuraisi siitä lastensuojeluviranomaisten tarkistuskotikäynti. Nykyään kiekkopojat pelaavat komposiittimailoilla, jotka maksavat noin 100 euroa.

Kommentit (0)

Olenpa katsonut kahdeksatta kertaa Mikko Niskasen Kahdeksan surmanluotia-sarjaa Teemalta. Vuodesta toiseen kriitikot ovat valinneet sen Suomen kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi. Mikko Niskanen oli sikäli ristiriitainen ihminen, että hän ohjasi sekä maamme kaikkien aikojen parhaat, mutta myös maamme kaikkien aikojen huonoimmat filmit.

En ole kiinnostunut enää Surmanluotien taiteellisen  puolen seuraamisesta, vaan kansatieteellinen puoli kiinnostaa enemmän. Nimittäin Savon Sanomat oli vähän aikaa sitten huolissaan maamme pontikankeittoperinteen rappeutumisesta; Mullikka ei tosin ainakaan vielä ottanut kantaa siihen, pitäisikö pontikankeitto ottaa myös kansalaisopistojen ja työllisyyskurssien ohjelmistoon.

Surmanluodeista opin sen, että huolella valmistetun pontikkakeittämön putkiliitokset  juotetaan tiiviiksi leipätaikinalla. Nerokas keksintö, jota itse en olisi hoksannutkaan. Mutta vieläkään en saanut selville sitä mieltäni askarruttanutta asiaa, että miten neuvokas pontikkamies erottaa sen, koska alkuvaiheessa putken päästä tippuva tappavan myrkyllinen metanoli  vaihtuu arvostetuksi etanoliksi.

Tietääkseni ainut Kärkkäälän talousalueen pontikkapannu sijaitsi noin puoli kilometriä Kumpusen lounaispuolella sijaitsevan pienen lampareen rannalla. Poliisit sen sitten tuhosivat, mutta tietäkseni kulttuurihistoriallisesti arvokkaat rauniot saattavat olla löydettävissä vieläkin. Niiden etsiminen on siis seuraavan kesälomani päätulostavoite. Samalla kertaa etsin Kakkisensalolta myös Persepyöreinen-nimisen lammen. Se on jossain siellä Salmisen puolessa.

Kommentit (0)

Neuvostopyörästä kylliksi saatuani myin sen eräälle kaverilleni, joka myöhemmin päätyi itsemurhaan. Luulen ymmärtäväni tapauksen taustat. Ostin sitten runkoa myöten kotimaisen kauniin Tunturin, joka poseeraa kuvassa. Kuvan ottohetkellä pyörä viettää 32-vuotispäiviään. Ikä alkaa jo näkyä. Erilaisia vaivoja tuppaa, eturenkaaseenkin täytyy nykyään pumputa ilmaa jo monta kertaa vuodessa. Muoviset lokasuojat murenivat 30 vuoden kohdalla ja uudet maksoivat enemmän kuin aiempi fillarini uutena.

Tuo retkipyörä oli niin kaunis, että nostin sen opiskelijaboksini seinäkoristeeksi. Asuntoni oli pitkään sangen pelkistetty. Polkupyörän lisäksi vakikalustoon kuuluivat patja ja lukulamppu sekä poroinen kahvipannu. Ikkunaverhotkin oli sitten myöhemmin. Joku huomautti, että ikkunaverhojeni lokit lentävät selällään. Minua se ei häirinnyt, olen nimittäin hyvin miehinen mies.

Tuolla kuvan oivallisella ajokilla ajoin heinäkuun 17.-18. päivien välisenä aikana vuonna 1982 noin 500 kilometriä vuorokaudessa. Ei tuntunut juuri missään. Ei matka tapa vaan vauhti, sanoi jo Tahko Pihkala. Silloin olivat vuosisadan helteet, parhaimmillaan 32 astetta ja yölläkin kuuma, mutta siitä huolimatta yöllä palelsi niin, että hampaat löivät loukkua. Ilmeisesti energiat olivat vähissä.

Myöhemmin luin, että vuorokauden pyöräilyn Suomen ennätys on 980 kilometriä. Joku kansallisen keskitason kilpapyöräilijä oli sen ajanut vetoauton imussa kilpapyörällä. Kilpapyöräilijä ylitti melkein tuplaten oman saavutukseni, mutta hän olikin harjoitellut.

Kommentit (0)

Minäkin olen saanut tuta pyöräilyn ja kärsimyksen ykseyden. Ensimmäisen opiskeluvuoden keväällä v-78, jolloin minulla oli vielä aikaa ja rahaa; nyt ei ole aikaa eikä rahaa, koska olen valtionvirassa, ostin itselleni 8-vaihteisen neuvostourheilupyörän. Se maksoi 327 smk eli nykyrahassa 55 euroa. Mukana seurasi samaan hintaan muovikassillinen varaosia ja työkaluja. Erinomainen järjestely ja erinomaiseen tarpeeseen ne tulivat.

Lievästi sanottuna pyörä ei ollut kovin laadukas, tai ehkä se oli hintansa väärti. Joku sanoisi, että ihan paska värkki. Vasta myöhemmin luin Tekniikan Maailman testin, jossa lyhyesti todettiin välineeni olevan ajokelvoton. Tai ainakin satula olisi pitänyt välttämättä ensin vaihtaa, koska satulan törröttävät niitit olivat asennettu ihan päin persettä.

Mutta silloin en ollut testiin vielä tutustunut, kun tällä TM:n mielestä ajokelvottomalla munamankelilla poljin yhtä soittoa Helsingistä Suonenjoelle eli noin 370 km. Noin 200 km ajoin juomatta, koska huoltoasemat eivät olleet siihen aikaan öisin auki, järvivettä ei siihenkään aikaan uskaltanut juoda ja järvet alkavatkin vasta Savosta. Välillä itkin ja välillä kirosin, joista jälkimmäinen keino antoi enemmän puhtia. Elämäni sykähdyttävimpiä hetkiä oli, kun näin, että Suonenjoen Teboilin puarhuone oli auki jo heti aamusta ja sain tilata itselleni pullollisen punaista Aku-Ankka-juomaa.

Jokunen päivä myöhemmin halvaantui vasen jalkani Suonenjoen puulaakisarjan eli ns. bundesliigan ottelun avauspotkun yhteydessä. Erikoinen tunne, kun jalka ei tottele, vaikka sitä kuinka komentaa. Lääkäri ei oikein osannut sanoa syytä vaivalleni; epäili jonkinlaista rasitusvammaa. Ei ole vieläkään täysin parantunut. Jos ulkotöissä olisin, voisin hyvinkin köpsähdellä jo eläkeukkona.

Kommentit (2)

Tuo eilen mainitsemani 60-lukuinen mopedi osoitti kansan elintason nousseen huikeasti. Vielä 50-luvun alussa silloinen Taivalkosken rakennustarkastaja Kalle Päätalo suoritti virkamatkansa polkupyörällä. Kerrankin hän lähti marraskuun sohjoisina aamuyön tunteina polkemaan yksivaihteisellaan jonnekin 90 kilometrin päähän syrjäkylälle rakennusta tarkastamaan ja polki sitten vielä saman päivän sohjoisina iltayön tunteina takaisin kotiinsa kellonvetoon.

Matkalla hän kaatui monta kertaa, mutta ei tuntenut siitä katkeruutta, vaan pikemminkin riemua, koska katsoi sillä tavalla hyvittävänsä työnantajalleen, eli Taivalkosken kunnalle, ne kunnan jauhot, joita joutui lapsena syömään, kun myös työhullu isä-Herkko vietiin köysissä piiriin. Vahvasti työorjentoitunut Herkko ei kestänyt 30-luvun laman mukanaan tuomaa joutilaisuutta.

Päätalon Kassun 180 kilometrin virkamatka vastaisi sitä, että kuopiolainen virkamies suorittaisi virkamatkansa Pieksämäelle ja takasin jalkarattaalla. Tosin nykyään ovat vaihdepyörät ja pikitiet. Jotenkin sitkaampia olivat edellisen sukupolven suomalaiset.

Muistanpa kerrotun, että Kärkkäälän osuuskaupanhoitaja Tahvo Turunen olisi käynyt reppunsa kanssa jalkapatikassa hakemassa tavaratäydennystä 15 kilometrin päästä kirkolta. Ja kuulemma sodan jälkeen kärkkääläisten lähin äänestyspaikka oli Halolanmäen koululla, jonne oli oikolatuakin pitkin toistakymmentä kilometriä. Siitä huolimatta äänestysprosentti oli paljon nykyistä korkeampi.

Kommentit (0)

Olin jo henkisesti virittäytymässä kevään ja pääsiäisen odotukseen, mutta talvinen lumipyry yllätti jälleen itäsuomalaiset autoilijat. Töistä kävellessä hyhmä iski vallan vaakatasossa naamaan. Ei ollut hyvä idea kannustaa eilen Väyrystä mopedin satulaan.

Mopedin satulasta käsin olisi kovasti kylmä yrittää suorittaa puolueen asettamaa tehtävää. Toisaalta Kepulla on niin vankka järjestöväki, että aina löytyy kaksi riskiä maataloustuottajaa, toinen etupuolelle ja toinen takapuolelle, kantamaan mahdollinen tuleva puoluejohtaja kunnantalon tuulikaappiin sulamaan.

Tuollaisen puolueen asettaman tehtävän Juri Gagarin ilmoitti juhlallisesti täyttäneensä Punaisella torilla pääsihteeri Hrutsheville huhtikuussa -61 palattuaan hengissä avaruudesta. Tilaisuuden juhlavuutta häiritsi, ettei Gagarin ollut muistanut sitoa toisen kenkänsä nauhaa ja kenkä oli vaarassa singahtaa jalasta miehen marssiessa juhlavasti pääsihteerin tykö.

Muuten kummasti on suomalaisten elintaso noussut. Muistan lapsuudestani, miten vauraat kyläläiset eli ainakin sellaiset,  joilla oli vara mopediin, koska olivat TVH:lla hätäaputöissä, ajelivat ajokillaan myös tulipalopakkasilla.

Siihen aikaan oli käytössä jonkinlainen muovinen suppilo, joka asetettiin naamalle estämään pakkasviimaa. Ja jotkut nokkelimmat laittoivat sukset jalkoihinsa ja niiden avulla saattoi yrittää pitää mopoa pystyssä liukkaillakin teillä. Nyt yhteiskunta pysähtyisi yleislakon seurauksena, jos joku vähäosainen pakotettaisiin moiseen hengenvaaralliseen touhuun ja se on ihan

Jokunen ilta sitten väitin, että Paavo Väyrynen on kansan mielessä siirtynyt inhotuimman suomalaisen asemasta arvostetun valtiomiehen asemaan. Tosin oma puolue ei näytä miestä liiemmin arvostavan, koska Väyrysen puoluetyössä syntyneiden matkalaskujen hyväksymisessä on ollut ongelmia.

Mikäli Väykällä on vähänkin symbolien tajua, ja miksi ei ole, hän hankkii itselleen mopedin ja alkaa suorittamaan kenttätyötä sen satulasta käsin. 60-luvun lopulla SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiainen nousi vallan maailmanmaineeseen kiertäessään maatamme mopedilla. Lisäksi hän älysi luopua myös Suomen kansan vihaaman herraskaisuuteen viittaavan D-kirjaimen käytöstä. Loput onkin sitten poliittista historiaa.

Ja elokuvankin historiaan Eino Poutiainen on tietämättään vaikuttanut. Ainakin Kari Hotakainen on eräässä kirjassaan väittänyt, että Suomessa 60-luvulla käydessään elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy Rider-alokuvaan nähdessään TV-uutisissa jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan. Tätä asiaa ei tiedetä kovin laajalti.

Samoin suomalaiset tietävät hämmästyttävän huonosti sen, että maailman katsotuin elokuva Kummisetä on ainakin Hotakaisen mukaan kuvattu Helsingin Malmilla. Sikäläiset mustalaiset avustivat kuvauksissa esittämällä sisilialaisia mafiosoja.

Kommentit (0)

Sairauden puolelle tämä menee. Ensin katsoin Kupsin miesten pelin ja sitten vielä puolet A-junnujen ottelusta. Junioreiden pelistä poistuin siinä vaiheessa, kun kotijoukkue johti 3 – 0, joka potkupallossa osoitti sen, että Kuopion ja Porin potkupallokulttureilla on tasoeroa valovuosi. Miehissä Kups ja Vps tasasivat sopuisasti pisteet.

Kupsin joukkueessa esiintyi ensimmäisen kerran Kamerunissa syntynyt  Etchun Tabe. Häne paikkansa ei ole Suomen Veikkausliigassa vaan Keski-Euroopan rahakentillä. Luulen miehen olevan kuopiolaisten paras ulkomaalaisvahvistus kautta aikojen.

Hänet on kuulemma palkattu joukkueen alapään lukoksi ja yläpään pelotteeksi. Mies on Sami Hyypiän mittainen, mutta nopeampi ja urheilullisempi. Hän osaa myös pelata järjen kanssa. Eikä ole muutenkaan tyhmä mies; hän on opiskellut Amerikan yliopistossa biologiaa. Jos Tabe olisi suomalainen, hän olisi maajoukkueen tukipilareita.

Muuten Kupsiin oli tulossa myös virolainen Sander Puri, mutta ei sitten tullutkaan. Kupsin sijasta hän valitsi jostain syystä Bristol Cityn. Luulen, ettei tällä hetkellä yksikään suomalaissyntyinen palloilija mahtuisi Bristo Cityyn. Mutta onneksi meillä pikkupojat hallitsevat potkupallon sijasta  paremmin tietokoneen ja se on ihan hyvä kansaivälisen kilpailukyvyn kannalta.

Kommentit (0)

Oikeanpuoleinen virkamies on sonnustautunut Uukuniemen Urheilijoiden verryttelypukuun. Valinnalla on luonnollinen selityksensä. Jääkiekon Sm-liigan ylivoimaisesti voittanut Kalpa on tavallaan Uukuniemen Urheilijoiden entinen palloilujaosto. Nimittäin ennen sotaa Sortavala oli nykyisen Tynkä-Uukuniemen esikaupunki ja Kalpan juuret ulottuvat Sortavalaan. Sieltä seuran siemenet tulivat sitten evakkoreessä Kuopioon.

Oikeanpuoleisen virkamiehen ihokkaan virkaa toimittava Kupsin paita antaa vahvoja viitteitä siitä, että Kuopioon tulee tänä vuonna kahden pääpalloilulajimme mestaruus. Kupsin uusin tähti, nigerialainen Kalu, vaikutti avausottelussaan  äärimmäisen kovalta maalitilanteissa ja lienee ylivoimainen pideltävä muille Veikkausliigan joukkueille.

Virastossamme on erästä nuorempaa rock-henkistä yläsavolaistaustaista virkamiestä painostettu spraymaalilla kirjoittamaan nahkarotsinsa selkämykseen tulikirjaimin SONKAJÄRVEN PAHKA, mutta toistaiseksi hän on torjunut ajatuksen. Idea asiaan on saatu Kaurismäen  elokuvasta Pidä huivistasi kiinni Tatjana; siinähän rockari Matti Pellonpään rotsin selkämyksessä lukee ORIMATTILAN JYMY. Siinä filmissa Pellonpää sanoo mietteliäästi: ”Me rokut kuolemme nuorina” ja oikeassa Pellonpää sitten olikin lausunnossaan.

Kommentit (2)

Lehdet kertoivat, että tunnetuin kuopiolainen eli Jammu-setä on sitten lähtenyt. Vaikka näin ei saisi edes ajatella, niin saattaa olla, että on paljon suomalaisia, jotka eivät pidä asiaa menetyksenä yhteiskunnalle. Asenteen voi ymmärtää, kun katsoo tämän videotallenteen.

http://www.youtube.com/watch?v=jTZKkF9mKrM

Ainakin ennen järjestettiin vuosittain äänestys suosituimmasta suomalaisesta. Mikäli sen sijaan olisi äänestetty epäsuosituimmasta suomalaisesta, Jammu-setä olisi voittanut monta kertaa. Kakkoseksi olisi saattanut aiemmin monta kertaa tulla Paavo Väyrynen. Nykyään Väyrynen on arvostettu valtiomies ja hänen inhokkiroolinsa on perinyt kansan syvien rivien parissa AKT:n Timo Räty. En tunne Räty-Ahde-tapausta niin hyvin, että ottaisin siihen asiaan jyrkästi kantaa.

Mutta siihen asiaan otan sen sijaan jyrkästi kantaa juuri sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa, että jos Räty saa kenkää, niin hänet täytyy heti ottaa Hiihtoliiton erikoisolympiavalmennettaviin. Mies on kuulemma jo nyt kova hiihtämään ja jotenkin hän on niin sitkeän ja periksiantamattoman oloinen, että jos hän pääsisi miesten olympiaviestissä iskemään vaikka norjalaisen kantaan, niin kyllä hän siinä roikkuisi niin kauan, kuin vain pieru vähänkin kulkee.

Kommentit (0)

Sivistynyttä on kuopiolainen jalkapalloyleisö. Äsken keskuskentän viheriölle syöksyi joukkueen uusi vahvistus Ikechukwu Kalu, jota luulen kutsuttavan lyhyyden vuoksi pelkästään sukunimellä Kalu, eikä yhdenkään katsojan ilme värähtänytkään, kun mies esiteltiin. Tai saattoi yhden myöhäispuberteettia vielä elävän ja testosteronidementiaa sairastavan vanhan herran suusta karata yksi pieni hihitys.

Ja mikä parasta, niin tämä nopealiikkeinen, mutta jäykähkö nigerialaisvahvistus survoi vastustamattomalla voimalla pelivälineen pömpelin perukoille ja teki siten Kupsin voittomaalin. Vastassa oli Pietarsaaren Jaro, joka on liigacupissa tähän asti kulkenut voitosta voittoon. Mutta Kalua he eivät saaneet kuriin.

Muistanpa, kuinka pari vuotta sitten Kalpan peliä oli onnettomuudekseen joutunut tuomitsemaan herra nimeltä Homola Slovakkiasta. Kun mies luisteli kentälle, lensi huuli jääkiekon ystävien parissa kuin parhaimmillaan spitaalisten pikkujoulussa. Onneton tuomari ei varmaankaan ymmärtänyt, mistä syystä yleisö riemuitsi.

Luulen, että Kalun hankkiminen oli Kupsilta pelkkä mainostemppu. Katsomoon yritetään houkutella naisiakin. Uskon, että harvinaisen sinisen musta Kalu kiinnostaa savolaisneitosia vähintäin saman verran kuin vaikkapa hattumuoti uus.

Kommentit (0)

Kalpa sitten varmisti runkosarjan voiton, kuten olen jo monta kertaa povannutkin. Eikä tehnyt tiukkaakaan. Nyt rillataan Jutilan malliin ja pitkään. Panen myös vakavaan harkintaan, että lopetan koko lajin seuraamisen. Se on ihan liian nopea ja väkivaltainen urheilumuoto vanhalle herralle.

Jakpallokatsomoista on mieleeni syöpynyt monia hienoja sommitelmia ja yksilösuorituksia, mutta jääkiekko-otteluista on kovalevylläni vain yksi videopätkä. Olin viime talvena metrin päästä seuraamassa, kun Suonejoen lahja maamme huippukiekkoilulle, eli Iiro Pakarinen, runttasi  hullun lailla jonkun Pelicansin pelaajan päätyyn niin, että tämä putosi hervottomana jäälle.

Luulin miehen ihan oikeasti kuolleen. Tovin kuluttua luulemani vainaja alkoi onneksi sätkyttelemään raajojaan. Pystyyn hän ei omin avuin suoriutunut, vaan joukkuetoverit raahasivat hänet kentältä. Pakarinen ei saanut tilanteesta edes jäähyä. Myöhemmin luin kuitenkin lehdestä, että jälkeenpäin hän sai tapauksesta ainakin yhden ottelun pelirangaistuksen.

Nyrkkeilyssä harvoin näkee yhtä pahoja tyrmäyksiä kuin jääkiekossa. Ja muistaakseni ainakin ennen amatööripuolella ura päättyi kolmanteen tyrmäykseen. Muistelen, että esimerkiksi nuori ja lupaava Tuomas Kiiskinen on saanut ainakin kolma aivotärähdystä eli aivovammoiksihan lääkärit niitä kutsuvat. Ja luulenpa, että kun pudotuspelit alkavat, törmätään heti muutama lyhytkasvuinen savolaisnuorukainen sairaslomalle.

Työsuojelupiirin  tulisi puuttua ilmettyyn jääkiekkoilijoiden työturvallisuusriskiin. Taklaukset tulisi kieltää vaikka uhkasakolla, kuten naiskiekossa on jo tehty.

Kommentit (0)

Juha Mieto oli eilen tv:ssä Arto Nybergin vieraana. Hän oli kovasti huolissaan maastohiihtomme tasosta kuten minäkin. Miedolla oli myös selvä käsitys hiihtolamamme syystä; meikäläisiltä puuttuu nykyään hurmoksen armolahja. Itse epäilen kokonaan muita syitä suomalaisten huonouden selitykseksi. Kaiholla pohjalainen hiihtomestari muisteli vuoden -76 olympialaisia, jolloin Suomen miehet voittivat viestissä joukkohurmoksen siivittämänä kultaa.

Itsekin muistan tuon tapahtuman tillilleen. Hurmosta en niinkään muista, mutta paljon muuta muistan. Muistan mielestäni hyvin, mutta ehkä kuitenkin väärin, että Norjan joukkueen paras mies, eli Odvar Brå, ei ilmaantunut ollenkaan lähtöpaikalle. Syykin oli hyvä. Hän oli innostunut viettämään ns. hauskaa elämää ja joutunut edellisenä iltana putkaan.

Mielestäni muistan senkin ihan hyvin, kuinka lähtörytäkässä Ruotsin miehen suksiside irtosi ja siihen meni ruotsalaistenkin toiveet voitosta. Ja sitten voisin vaikka kaksi sormea vaikka missä hyvänsä vannoa, että Neuvostoliiton Beljajevin mono rikkoontui eka osuudella, ja niin oli hyvän naapurinkin viesti pilalla.

Mutta Mietaa oli periaatteessa ihan oikeassa. Hurmoksen avulla on todistettavasti voitettu olympiakultaa. Jussi Kirjavaisen Suomalaiset suurhiihtäjät-kirjassa kerrotaan, että vuoden -36 olympialaisten 18 km:n selvä voittaja oli E-A Larsson. Hän oli Ruotsin Torniojokilaakson meänkielisiä hiihtomamiehiä. Kirjan mukaan Larsson oli matkalla ylivoimainen eikä ylivoimaisuuden syy ollut doping, vaan voittajan kerrotaan taittaneen taivalta uskonnollisessa hurmiossa.

Suomalaisten onneksi Larsson katsoi kisan jälkeen kilpahiihdon synniksi ja ryhtyi lestadiolaiseksi saarnaajaksi.  Hänen pojantyttärensä Åsa Larsson ei saarnaa, vaan hän on nykyisistä ruotsalaiskirjailijoista maailmalla tunnetuin. Hän ei ikävä kyllä enää hallitse meänkieltä.

Kommentit (0)

Luin tuossa Martti Anhavan Arto Mellerin elämänkerran nimeltään Romua rakkauden valtatiellä. Kirja palutti mieleeni sen, että runoilija Arto Melleri asui naapurissani reilut 30 vuotta sitten Vantaan Koivukylässä. Samassa talossa asuivat myös Vesa Vierikko ja Harri Hyttinen, joka silloin oli porukan suurin julkkis. Hän näytteli tv-sarjassa Naapurilähiö; hänen isäänsä esitti Tapio Hämäläinen, Uukuniemen Urheilijat.

Naapurin teatterikoululaiset jäivät mieleeni siivon oloisina maalaisnuorukaisina. Tosin Mellerin elämänkerrasta sain selville sen, että kuitenkin jo siihen aikaan viina, huumeet, porno ja politiikka olivat keskeisiä asioita teatterimaailmassa. Arto Mellerin alamäki oli alkanut jo lukioiässä Kaustisten kansanmusiikkijuhlilta. Sisäministeri Päivi Räsänen voisi ottaa huomioon Kaustisten kansanmusiikkijuhlat miettiessään erilaisia uusia rajoituksia yhteiskuntaamme.

Muuten siihen aikaan, kun teatterikoululaiset harrastivat viinaa, huumeita, pornoa ja politiikkaa, kulttuuriviranomaiset eivät olleet huolissaan nuorisomme tilasta. Viranomaiset huolestuivat vasta sitten, kun Teatterikoulun johtoon tuli Jouko Turkka, joka pisti opiskelijat urheilemaan innokkaasti. Leuanveto ja  juokseminen olivat keskeisiä opetusmetodeja, joka minusta oikein olikin.

Nykyään teatteriväki on hylännyt viinan, huumeet, pornon, politiikan sekä urheilun ja alkaneet etsiä totuutta uskonnoista. Varsinkin Idän kirkko näyttää olevan vahvoilla. Mutta jo J. V. Stalin totesi sattuvasti, että aurinko nousee idästä.

Kommentit (0)

Viime päivät ovat olleet kohtuuttoman raskaat. Torstain vastaisena yönä näin ennusunen, että Kalpa häviää kotonaan Bluesille. Aluksi vaikutti ainakin radioselostuksessa siltä, ettei mitään ongelmaa olekaan, ja aloin jo epäillä, etten olekaan luotettava enneunien näkijä.

Kalpa hallitsi selvästi ja oli loppuhetkillä vielä 2-0 johdossa. Sitten Blues kavensi onnekkaasti ja aloitti rajun loppurutistuksen. 32 sekuntia ennen loppua selostaja totesi kylmän rauhallisesti, että taas on kiekko Kalpan maalissa.

Muistin uneni, mutta siitä huolimatta mieli oli paha ja tunnelma pilalla. Sitten jostain käsittämättömästä syystä tuomari, joka yleensä on kuopiolaisia vastaan, hylkäsi vierasmaalin ja toiveet runkosarjan voitosta säilyivät.

Äsken runkosarjan voitto oli sitten taas livahtaa. Jyppi voitti Kalpan mennen tullen kotonaan. Mutta onneksi Hifk:n punaliput purppuraiset hulmusivat korkella Lahdessa. Helsinkiläiset ruotsinkieliset työläisnuorukaiset voittivat Pelicansin. Lahtelaiset eivät nousseetkaan sarjakärkeen kuten pelkäsin.

Taas on runkosarjan voitto pelkästään kuopiolaisten omissa hyppysissä. Kaksi peliä on enää jäljellä ja vastassa kaksi häntäpään porukkaa. Olen jo vanha mies, mutta saatan sittenkin nähdä päivän, jolloin Kalpa voittaa runkosarjan.

Sitten lopetan jääkiekkoilun seuraamisen iäksi. Jääkiekko on sivistymättömien ihmisten peli. Se on pelkkää yksitotista edestakaisin rynkyttämistä. Hyvässä jalkapallo-ottelussa on paljon enemmän esileikkejä.

Kommentit (0)

Tarkoitukseni oli etsiä sieltä jostakin Piiritysmuseon pihalta sellainen pieni 1,5 tonnin kuorma-auto, joka oli kuulemma nostettu Laatokan pohjasta, valettu betoniin ja ikuistettu muistomerkiksi, mutta en sellaista onnistunut löytämään. Tuollaisen herttaisen viattoman valkoisen tankin löysin.

Sellaisilla pienilla kuorma-autoilla oli tärkeä rooli Leningradin ruokahuollossa piirityksen aikana. Niillä ajettiin  elintarpeita kaupunkiin Elämäntietä pitkin, joka kulki talvisin Laatokan jäällä. Paljon niitä autoja vajosi järveen. Yksi nostettiin muistomerkiksi. Leningradissa kuoli nälkään jopa 800. 000 ihmistä. Huonoimmillaan asukkaiden leipäannos oli 125 grammaa päivässä. Se on yhden pienen reikäleivän paino.

Suomalaisetkin olivat syyllisiä tragediaan. Tunnettu myöhempi Neuvostoliiton ystävä Urho Kekkonenkin kirjoitti Suomen Kuvalehdessä sodan aikana, ettei Leningradissa kuole ihmisiä vaan ryssiä. Monissa muissa hävinneissä maissa sellaisten mielipiteiden kirjoittajat hirtettiin; onneksi Suomessa niin ei menetelty.

Kaksi isovaarini siskoa oli mennyt jo kauan ennen vallankumosta Pietariin piikomaan. He jäivät sinne, kun raja sulkeutui. Naimiskaupan seurauksena toinen oli saanut sukunimekseen Halme ja toinen Töllikkö. Pitäisi joskus selvittää, miten Pietarin sukulaislle kävi, selvisivätkö hengissä erilaisista koettelemuksista, joita 1900-luku toi muassaan.

Isoisotätini olivat joskus vierailleet Kärkkäälässä lomailemassa ja ilmeisesti olivat jo aika pitkälle venäläistyneet, tai rysiittyneet, kuten silloin taidettiin sanoa, koska ä-kirjainkin oli unohtunut. Toinen oli kertonut, miten oli nähnyt, kuinka ”harka istui Harjun pellolla”. Tapaus muistetaan vielä sadan vuoden jälkeenkin.

Kommentit (0)

Eilisen Molotovin cocktailin ja tämänpäiväisen naistenpäivän kunniaksi varastan netistä tuon postimerkin kuvan. Siinä maailman ensimmäinen avaruuslentäjätär katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Kuva on otettu aikana, jolloin neuvostokansa vielä marssi pystypäisenä ja ylväsryhtisenä kohti kansantalouden uusia saavutuksia.

Polttopulloaiheeseenkin kosmonautitar Valenttina Tereskova liittyy. Nimittäin hänen isänsä kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Talvisodassa Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.

Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä pari kesää sitten vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Murheen risti on suomalaisten ja venäläisten yhdessä pystyttämä Lemetin taistelun muistomerkki.

Muuten Wikipedia kertoo, että venäläisten kosmonauttien viehättävänä perinteenä on ollut juuri ennen avaruuteen lähtöä käydä pissillä, juuri sillä paikalla, jossa lapsuuteni sankari Juri Gagarin myös suoritti ns. luonnollisen tarpeensa ennen maailman ensimmäistä avaruuslentoa. Kiinnostaisi tietää, noudattiko myös Valenttina Tereskova tätä kaunista tapaa.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää laillista nettimusiikkia.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/miljoonasade_lapsuuden

_sankarille_53305.html#media=53306