Koivistoinen blog

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Minäkin jo vaihdoin kanavaa vähäksi aikaa siinä vaiheessa, kun rakas länsinaapurimme näytti menevän menojaan. Ja mikä tärkeintä, niin kuten aiemminkin olen todennut, niin tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen, kuten eilen juuri tapahtui. Eilisestä sählyottelusta tulevat jälkipolvet puhumaan samalla tavalla kuin Salmisen, Askolan ja Iso-Hollon kolmoisvoitosta Berliinissä juuri ennen edellistä maailmansotaa.

Pelin tuoksinassa tuli mieleeni, että en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö ottelun keskeinen vaikuttajahahmo Justus Kainulainen ihan hyvin voisi olla taustaltaan kärkkääläläisiä kuten itsekin olen. Kotikylänkin Kainulaiset olivat kovia urheilemaan ja paljon Justuksen näköisiä. Ja sitä paitsi maamme johtava sählyvalmentaja Tommy Koponen, joka on valmentanut Seinäjoen Peliveljet kolme kertaa Suomen mestareiksi, on vahvasti kärkkääläistaustainen, sillä hänen isänsä syntyi Kärkkäälässä, vaikkakin muutti myöhemmin Hankasalmelle.

Sikäli Tommy Koponen poikkeaa meistä muista Kärkkäälän miehistä, ettei hän edes valmentajan räyhää kenellekään eikä ole tiettävästi koskaan kironnut. Edellä mainitut luonteenpiirteet saavat minut uskomaan, että menestyvän Jari-Pekka-huoltoasemaketjun omistavat Hankasalmen Koposet ovat Tommyn lähisukua ja ovat siten myös taustaltaan kärkkääläläisiä, sillä Jari-Pekka-huoltoasemilla ei myydä lainkaan päihteitä, joka on erikoista meillä Suomessa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, ettei maailmankaikkeuden kuuluisin suonenjokelainen, eli näyttelijä Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan taiteilijanimellä Rakel Liekki, ei ole tietääkseni Kärkkäälän Koposia. Se, mitä Rakel on näytellyt, en nyt kehtaa tässä kertoa, sillä lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea, mutta asian voi tutkia tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakel_Liekki

 

Voi olla, että eilen esittelemäni suunnitelmani kipeästi tarvitsemiemme pakolaisten hankkimiseksi maahamme, johtaisi siihen, että miespakolaisia syrjittäisiin kohtuuttomasti, joten täydennän suunnitelmaani.

Näyttää todennäköiseltä, että tuleva ilmastokatastrofi saa sadat miljoonat ihmiset pakostakin liikkeelle ja luulen, että esimerkiksi Himalajan sulavat jäätiköt aiheuttavat katastrofin sen rinteillä ohraa viljeleville sitkeille gurkhille, joita kohtaan tunnen sympatiaa.

Nimittäin luin kauan sitten kenraali Gustav Hägglundin muistelmat, joista mieleeni jäi kertomus siitä, kuinka YK:n johtotehtävissä Lähi-Idässä ollessaan hän törmäsi johonkin vaikeaan kidnappaustapaukseen. Hän selvitti vaikean tilanteen siten, että hän soitti puhelinlinjaa pitkin, jota tiesi kidnappaajien kuuntelevan, palveluksessaan olleille gurkha-joukoille ja määräsi heidät seuraavana yönä siirtymään tapahtumapaikalle ja määräsi heidät myös ottamaan kansallisaseensa käyrät kukri-veitsensä mukaansa.

Gurkhat nimittäin tunnetaan erityisen rohkeina, uskollisina ja ammattitaitoisina sotilaina, joita Englannin ja Intian sotavoimat ovat palkanneet riveihinsä. Ainakin hyvän tarinan mukaan Englannin joukoissa ei ole koskaan tarvinnut ainuttakaan gurkhaa rangaista, mutta sikäläisellä Mannerheim-ristillä on monia heistä palkittu.

Suomessa gurkhapakolaiset voisivat jatkaa ohranviljelyään varsinkin Itä-Suomen nykyisillä autiotiloilla, joissa kasvatusolot ovat huomattavasti Himalajan rinteitä paremmat. Sivutehtävänään gurkhat voisivat huolehtia myös rajavalvonnasta ja -turvallisuudesta käyrine kukri-veitsineen.

Tässä lisätietoa gurkhista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gurkhat

Se, että maamme arvoliberaalit naiset eivät suostu pariutumaan arvokonservatiivisten miesten kanssa on osittain syynä siihen, että maamme huoltosuhde alkaa olla niin synkkä, että itsekin pelkään, ettei kukaan ole hoitamassa minua kunnialliseen hautaan.

Mielestäni kuitenkin maamme huoltosuhdeongelma on helposti ratkaistavissa ja samalla lievennettäisiin myös maailman pakolaisongelmaa ja suomalaisten arvokonservatiivisten miesten yksinäisyysongelmaa.

Minusta nykyisen Riikka Purran johtaman hallituksen pitäisi perustaa perussuomalaisenemmistöinen pakolaiskomissio, joka valitsisi maailman noin 100 miljoonan pakolaisen joukosta puolisen miljoonaa hoiva-alalle sopivaa henkilöä, peruskouluttaisi heidät suomalaisille tavoille jo lähtömaassa, opettaisi heille ruotsin tai suomen kielen alkeet sekä Googlen kääntöohjelman käytön, jonka jälkeen heidät lennätettäisiin Suomeen lieventämään hoiva-alojen työvoimapulaa kohtuullisella palkalla.

Pakolaisten joukosta voisi valita myös muita kuin hoiva-alalle suuntautuvia henkilöitä, mikäli heillä olisi erityisosaamista tai ominaisuuksia, joille olisi Suomessa tarvetta myös muualla kuin hoiva-aloilla. Esimerkiksi suomalaisen naiskoripalloilun tasoa on nostanut merkittävästi sudanilais- ja jehovan todistaja- taustainen Awak Kuier, josta näyttävästä naisesta enemmän tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Awak_Kuier

 

Luin tuossa Mikko Marttisen kirjan Tony Halmeesta ja mietin nyt sitä, miten sattumalla on suuri vaikutus maailman menoon. Jos esimerkiksi sekakäyttäjä Tony Halme olisikaan meinannut hukkua oksennukseensa puoli vuotta aikaisemmin, eli juuri vaalien alla, saattaisi olla niin, että Perusuomalaista puoluetta olisi, vaan sille olisi käynyt kuten Nuorsuomalaiselle puolueelle kävi.

Tai jos sekakäyttäjä Tony Halme ei olisi ollenkaan meinannut hukkua oksennukseensa, olisi hän hyvinkin ollut maailman ensimmäinen selkeästi trumpilainen presidenttiehdokas, joka olisi voinut saada toisella kierroksella lähes 25 %:n kannatuksen eli hän olisi ollut selvästi suositumpi kuin ehdokas Jussi Halla-aho. Mutta presidenttiä hänestä ei olisi maahamme tullut, koska kapitalistinenkin tiedemies on Pisa-tutkimuksessa myöntänyt suomalaisten olevan maailman viisain kansa.

Halme edusti politiikassa samaa kuin Trump myöhemmin. Molempien kannatus nojaa matalasti koulutettuihin miehiin, joiden asemaa maahanmuuttajat ja koulutetut naiset uhkaavat. Maahanmuuttajat uhkaavat viedä matalasti koulutettujen miesten työpaikat ja myös naisetkin, koska tutkimusten mukaan 60 % maamme naisista ei suostu pariutumaan perussuomalaisten miesten kanssa.

Myös valehtelun Trump on oppinut Halmeelta. Marttisen kirjan mukaan Halme ei syntynytkään ruotsinkieliseen perheeseen, hän ei ollutkaan koulukiusattu, vaan pikemminkin koulukiusaaja. Halmeen yksinhuoltajaäiti ei ollutkaan hirviö eikä isä kadonnutkaan tupakanostoreissullaan kioskille. Luonnollisesti showpainiottelut olivat sovittuja, mutta sovittuja olivat myös monet nyrkkeilyottelut.

Kaikesta huolimatta Halme oli lahjakas ihminen. Kun eduskuntavaalien alla julkkisehdokkaat kutsuttiin älykkyystestiin, niin Halme oli ainut, joka tuli paikalle ja hänen älykkyysosamääräkseen mitattiin 121 eli paljon. Myös verbaalisesti ja sosiaalisesti hän oli poikkeuksellisen lahjakas. Ja ennen kaikkea hän oli hauska, jonka asian todistaa tämä video, jossa hän esiintyy pummina: https://www.youtube.com/watch?v=dnLNudhqK_M&list=PLCE1qJ8Ec3JY9kPLEqal7MWysT0EbsZ5M&index=4

 

Suonenjoen edesmenneen entisen naapuripitäjän Jäppilän miehet ovat kovia sotilaita. Aiemmin olen jo kertonut, miten jäppiläläisen torpan pojasta leipuri Adam Malmista, eli Malmin Aatusta, tehtiin sisällissodan aikaan huutoäänestyksellä punakaartin valiojoukon Helsingin Jyryn komppanian päällikkö ilmeisesti siksi, koska hän oli iso mies ja yksi maailman parhaista painijoista.

Eilen Helsingin Sanomissa oli Aleksi Mainion mainion kirjan: Jaalan pyöveli : vänrikki Sulo Nykäsen rikos ja rangaistus 1894-1941 pitkä esittely, mutta päähenkilön jäppiläläistä sukutaustaa ei siinä jostain syystä kerrota. Sulokin oli tavallaan Jäppilän poikia, koska hänen isänsä oli lähtenyt Nykälän isosta talosta Pietariin opiskelemaan kultasepäksi ja hyvä ja menestyvä kultaseppä hänestä tulikin.

Sen sijaan hänen pojastaan Sulo Nykäsestä tuli pikkurikollinen, joka kuitenkin oli hyvin nokkela. Sisällissodan aikaan hän ilmestyi Venäjän armeijan upseerin puvussa valkoisten riveihin ja koska hän osasi hyvin esittää upseeria, vaikka hänellä ei siihen koulutusta ollutkaan, hänestä tehtiin Jaalan lentävien päällikkö.

Menestyksellä Sulo toimensa hoitikin, koska kun punaisen hirmuvallan aikaan Jaalassa surmattiin kolme ihmistä, niin Nykäsen johdolla paikkakunta puhdistettiin niin tarmokkaasti, että 53 – 70 punikkia tai ainakin sellaiseksi epäiltyä ammuttiin. Ammuksi tuli myös valkoisten puolelle liittynyt moldavialainen luutnantti Tsinkon, jota kohtaan Sulolla oli vanhoja kaunoja.

Luulen, että Sulo Nykänen oli hyvä johtaja, koska hän ilmeisesti oli psykopaatti, jota eivät turhat tunneasiat mitenkään vaivaa ja joka osaa näytellä mukavaa ja on taitava manipuloimaan ihmisiä. Psykopatiasta kertonee se, että Mirjam Turusen kirjassa Veripellot on sivulla 258 seuraava ote Nykäsen sotakertomuksesta, jossa kerrotaan osaston toimista Uimilan kylässä. Lainaan seuraavassa Wikipedia:

»Käskystäni pojat pitivät kylässä jaguaarintapaista jahtiaan. Kun pysähdyimme juomaan kahvia eräässä kylän talossa, toivat tuomittavakseni erään vanhan (noin 62–65-vuotiaan) akan, jonka alahuulet vapisi ja silmät mulkoilivat kuin hullulla. Harvoin näin sotilaitten janoavan niin kovasti ihmisverta kuin nytten ilmoittaessani heille, kuka tuo eukko oli. Hän oli juuri se punikin äiti, tulipunaisempi synnyttämäänsä poikaa.»

Nykänen uskoi kiinniotetun naisen johtaneen tahallaan joukon valkoisia väijytykseen, jolloin ryhmänjohtaja Lauri Oittinen kaatui. Niinpä hän määräsi naisen ammuttavaksi:

»Minun pois lähdettyäni ampumispaikalta syöksyivät miehet ruumiin päälle ja huutaen: ”Kostoa Oittisen verestä” työnsivät kiiltävät puukot akan ruumiiseen, jossa jo ennestään pulppusi höyryävä veri.»

Perusteellisen selvityksen Sulo Nykäsen elämästä ja teoista voi lukea tästä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010730614.html

 

Kyllä minä sitten onnellinen oun ihan yhtä suuressa määrin kuin Jaakko Tepon armeijakaveri Romppais-Veikko sen jälkeen, kun Veikon vanhin poika pääsi kortistoon. Ja ylpeäkin minä olen Suomesta isiemme maasta.

Nimittäin eilen poikamme voittivat sählyssä Ruotsin, vaikka nimenomaan Ruotsin sosialidemokraatit keksivät sählypelin iloisella 1970-luvulla eikä Ruotsi ole hävinnyt aiemmin yhtään ottelua kotikentällään pelaamissa mm-otteluissa. Sitä paitsi poikamme eivät pelkästään voittaneet peliä, vaan he myös nöyryyttivät tämän urheilumuodon hallitsijan totaalisesti, koska tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.

Lisäksi eilen kapitalistinenkin tiedemies joutui tutkimuksissaan myöntämään, että sen lisäksi, että maamme on maailman onnellisin kansa, suomalaiset ovat myös maailman viisain kansa. Aiemmassa tutkimuksessa japanilaiset olivat vielä viisauden määrässä meitä edellä, mutta nyt Suomi on siirtynyt ykköseksi.

Varsinkin ongelmanratkaisutaidossa Suomi on ohittanut Japanin enkä pidä asiaa yllätyksenä, koska tiedän, että itseäni lukuun ottamatta joka jätkä osaa Suomessa rakentaa talon, mutta en ole kuullut yhdestäkään japanilaisesta hartiapankkirakentajasta. Filosofi Wittgenstein rakensi aikoinaan itse talonsa ja sen jälkeen häntä alettiinkin yleisesti pitämään maailman viisaimpana ihmisenä.

Itse uskon, että suomalaisten viisauden selittää osittain se, että vuosisatojen ajan luterilainen kirkko huolehti siitä, ettei lukutaidoton ihminen päässyt ainakaan kunniallisesti jatkamaan sukuaan ja niinpä lukutaitoa suosivat geenit pääsivät kansassamme voitolle. Muistelen lukeneeni, että itsenäistymisvuonna 1917 käytännössä kaikki suomalaiset osasivat lukea, mutta itäisessä veljesmaassamme harva oli se ihminen, joka lukutaidon hallitsi. Venäjän ortodoksikirkolla ei jostain syystä ollut halua opettaa kansaa lukemaan ja se seikka selittää monen asian historiasta.

Pisa-tutkimukseen voi tutusta tästä: https://yle.fi/a/74-20130001

 

Kaukopartiomies vaarinsa oveluuden on perinyt tietokirjailija Mikko Porvali. Taitava juoni on se, että samoihin aikoihin, kun kaukopartioupseeri Johannes Vehniäisestä kertova Tiedustelijat-elokuva, jossa Porvali on asiantuntijana, sai ensi-iltansa, ilmestyi myös hänen samaan aihepiiriin liittyvä kirjansa Viimeiseen asti. Kävin eilen katsomassa Tiedustelijat-elokuvan ja paluumatkalla kävin noutamassa kirjastosta Viimeisen asti-kirjan.

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä oli tuo elokuva, joka yhdistelee sukututkimusta, historiaa ja jännityselokuvan elementtejä. Filmi kertoo siitä, kuinka siviilipalvelusmies, pasifisti ja näyttelijä Joonas Saartamo, joka ei nuorena tuntenut mitään mielenkiintoa sotahistoriaan, törmää sattumalta vaarinsa Hannes Vehniäisen ja mummonsa sota-ajan kirjeenvaihtoon ja innostuu sen jälkeen tutkimaan sukunsa vaiheita.

Saartamo järkyttyy sukunsa vaietuista vaiheista niin, että papereita selatessaan hän välillä vallan itkee, vaikka on itseni lailla jäyhä suomalainen mies. Tuo tunne on nyt minulle tuttu, koska itseltänikin, vaikka olen tosiaankin jäyhä suomalainen mies, oli päästä itku, kun kuuntelin Seela Sellan lukemaa Tuntemattoman sotilaan loppukohtausta telkkarista.

Merkillinen asia ovat ylisukupolviset traumat, joita Tiedustelijat-elokuva käsittelee. Onko tosiaankin niin, että ylisukupolviset traumat periytyvät myös geneettisesti sukusolujen kautta. Samankaltainen ilmiö on varmaankin myös eläinten vaistonvarainen käyttäytyminen. En esimerkiksi alkuunkaan ymmärrä sitä, miten kromosomeihin voi varastoitua sellainen määrä tietoa, että vaikkapa muurahaiset pystyvät sen avulla rakentamaan isoja yhdyskuntia, joita myös yhteiskunniksi voi kutsua. Isoja olisivat sellaiset muistitikut, joihin pakattaisiin se informaatio, jonka muurahaisten aivot sisältävät.

Vaikka olenkin huuhaatietoa vastustavan Skepsis ry:n jäsenen, niin salaa mielessäni epäilen, että maailmankaikkeudessa on sittenkin jokin pilvipalvelu, jonne eri lajien hankkima tieto säilötään tulevien sukupolvien käyttöä varten.

Tiedustelijat-elokuvan traileri on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=AlfAw8yFf7k

 

Jatkossodan ajan suosikki laulussa Eldankajärven jää mainitaan Kiskiskukkulat, joka nimitys noille kukkuloille on erheellinen, koska oikeasti kyseessä ovat Kiiskiskukkulat. Otaksun jonkun Kiiskinen-nimisen suvun asuneen joskus noilla main ja siitä nimi näille pienille mäille. Kiiskisiä asui myös kotikylälläni Kärkkäälässä. Kylän teurastajana toimi Aaro Kiiskinen, jota kutsuttiin savolaisittain Kiiskis-Aaroksi. Vaikka hän lopetti kylän siat, hän ei koskaan puhunut niiden taurastamisesta, vaan hän käytti tuosta julmasta toimituksesta ilmaisua ”sian peseminen”.
Ainakin vuonna 2015 Kiiskis kukkuloiden lähellä saisonut muistotaulu kertoi satunnaiselle matkailijalle sinivalkoisin tulikirjaimin, että ” näille puolustuslinjoille pysähtyi saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944″. Meistä suomalaisista oli vallan erinomainen asia, että hyökkääjinä pidettiin Venäjän silloisessa historiankirjoituksessa vain saksalaisia fasistijoukkoja eikä suomalaisista puhuta mitään. Pahasti oli Venäjäkin suomettunut siihen aikaan.

Ja onhan tuo maininta saksalaisista fasistijoukoista kuitenkin osatotuus sotahistoriasta, koska kyllä siellä jokunen saksalainen fasistijoukkokin käväisi. Todistaahan Eldanka-järven jää-renkutuskin, että on siellä fossit ja sassit ja puomit ja passit  sekä Fritsit ja Maxit, joista viimeisillä tarkoitettiin nimenomaan saksalaisten fasistijoukkojen sotilaita. Päävastuu sotatoimista oli kyllä Suomen armeijalla. Keväällä -44 rintamavastuu sillä suunnalla siirtyi sitten saksalaisille.

Tuo laulun Eldanka-järvi oli oikeasti Joutanki-järvi; suomalaiset sekoilivat  siis jälleen kerran kyyristen aakkosten kanssa. Renkutukset fossi tarkoittaa osasto Fossia, joka sai nimensä komentajansa majuri Alfons Järven lempinimestä. Sassi on väännös sairasautoaseman lyhenteestä. Puomit ja passit viittaavat sotapoliisien tarkastuspisteisiin.

Tavallaan Sanna Marinia voisi pitää sillä perusteella Sisä-Savon tyttönä, että hänen ensimmäinen tunnettu esi-isänsä oli rautalampilainen Pietari Kiiski, jota kylällä varmaankin kutsuttiin Kiiskis-Pekaksi. Savossahan sukunimiin lisätään hieman vähättelevä nen-pääte ja epäilen, että ruotsinkielinen Rautalammin henkikirjaa pitänyt pappi muutti kansanomaisen Pekka-nimen vähän fiinimmäksi.

Pietari Kiiskellä oli ilmeisesti hyväpäinen ja -tapainen Olavi-niminen poika, jota kavereiden kesken varmaankin kutsuttiin Olliksi, joka lähetettiin sitten lukemaan vallan papiksi uskoakseni Suomen Turkuun. Valmistuttuaan hän ajan tavan mukaisesti vaihtoi rahvaanomaisen Kiiski sukunimensä hienoksi latinankieliseksi Marinus-nimeksi, joka sittemmin lyheni Mariniksi.

Itse olisin kyllä muuttanut suomalaisen Kiiski-nimen kalan latinankieliseen muotoon cernuus, mutta ilmeisesti kiiskeä pidettiin huonomaineisena kalana. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Venäjällä kiiskeä pidetään niin erinomaisena ruokakalana, että kun silloisen maailman mahtavin hallitsija  Aleksanteri III kruunattiin virkaansa, tarjottiin juhlassa arvokkaana herkkuna kiiskilientä. Itäsuomalaiset kalamiehet varmaankin toimittivat silloin kiiskeä Pietariin, jota Suomen puolella eivät edes kissat suostuneet syömään.

Tämän linkit kautta voi tutkia sisäsavolaisen pappissuku Marinin vaiheita: https://www.geni.com/people/Olof-Marinus/6000000025229866726

Eilen katselin linnan pukuloistoa ja pikkuisen huolestuin Sanna Marinista, sillä minusta hän on kohtuuttoman hoikka. Yleensä meillä Savossa naiset ovat sellaisia vantteria karjatilan emäntätyyppejä, kuten esimerkiksi Kata Kärkkäinen on, mutta sellainen Sanna ei ole alkuunkaan, vaikka Marinin suku on savolaista.

Siitäkin huolestuin, että mistä löytyy Sanna Marinille hänen kykyjään vastaava työpaikka, sillä vaikka hän olisi luultavasti viimeksi voittanut presidentinvaalit, niin nyt tuntuu todennäköiseltä, ettei Suomen presidentti vaihdu seuraavan 12 vuoteen. Nykyinen pääministerikin jatkanee tehtävässään vielä pari vuotta ja sen jälkeen pääministerinä toimii neljä vuotta Antti Lindtman.

Eli jostain pitäisi Sannalle hänen kansainvälistä suosiotaan, kykyjään ja kokemustaan vastaava työpaikka löytää ja luulenpa sellaisen keksineeni. Nimittäin YK:n nykyinen pääsihteeri munasi itsensä veljeillessään äskettäin Putinin kanssa. Uskon YK:n pääsihteerin tehtävän tulevan piakkoin hakuun ja sitä paikkaa täytettäessa on Marin vahvoilla, sillä eiköhän noin 80 vuoden miesvallan jälkeen ole naisen vuoro johtaa järjestöä.

Tutkin tuossa nettiä ja sain selville, että luultavasti Sanna Marin on perinyt puhelahjansa vieremäläiseltä vaariltaan Riku Marinilta, joka oli tunnettu savolaisen sanarieskan hallitsija. Hänestä on jopa julkaistu kirja nimeltään Riku Marinin kaskut.

Riku veisteli juttuja myös politiikasta. Hänen mukaansa kerrankin eräs varis sattui istumaan paikkakunnan talollisen pihapuuhun, jolloin sitä ammuttiin vallan suojeluskuntakiväärillä. Laukaus ei osunut ja varis lensi karkuun raakkuen, että ”porvar, porvar”. Lintu laskeutui sitten Riku Marinin mökin pihakoivuun ja laskeutuessaan huokaisi tyytyväisenä, että ”roletäärj”.

Äsken nettiä tutkiessani löysin jopa tämän mainion blogijutun Sanna Marinin viäräleukaisesta vaarista: http://saaressa.blogspot.com/2019/12/sanna-marinin-viaraleukainen-isoisa.html

 

Luin Salla Vuorikosken Sanna Marinista kertovan kirjan Poikkeuksellinen pääministeri ja ymmärsin sen luettuani, että Marin on poikkeuksellisuuden lisäksi myös salaperäinen pääministeri. Enpä ollut ennen tuon kirjan lukemista tiennytkään, että hänen täysin yksityisyytensä ja jopa henkilöllisyytensä varjellut äitinsä on julkaissut kauniilla salanimellä Amanda Pendolin peräti kaksi eroottista romaania, jotka ovat nimiltään Aavikon hehku ja Rakkauteni savanni.

Olen pitkän elämäni varrella lukenut noin 5.000 kirjaa, mutta tuo eroottinen kirjallisuus on minulle tuntematon kirjallisuuden haara. Nuorempana se olisi minua kovastikin kiinnostanut, mutta nyt vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana en edes kykene muistamaan, mikä minua olisi tuossa kirjallisuuden lajissa kiinnostanut.

Yritin internetistä löytää lisäselvitystä Amanda Pendolinista ja yleensäkin eroottisesta kirjallisuudesta, mutta ei sieltä oikein mitään kunnon asiaa löydy paitsi, että ilmeni, että vahvasti parikkalalaistaustainen monipuolinen taiteellinen lahjakkuus Martti Innanen on harrastanut myös eroottista tuotantoa. Aiemmin tiesin, että muusikkona Innanen levytti 60-luvun suosikki-iskelmän Elsa – kohtalon lapsi ja että hänen historialliset naivistiset taulunsa ovat hyvin tunnettuja; oma suosikkini on maalaus Urjalalainen varstakommando matkalla hyökkäykseen nuijasodassa.

Youtubesta näyttää löytyvän kiitettävästi luettuna Martti Innasen tuottamaa eroottista kirjallisuutta, josta oivallinen esimerkki on tämä novelli Horolan Elinan ihmeelliset seikkailut: https://www.youtube.com/watch?v=i3xQnN11GWA

Mietinpä dosentti Johan Bäckmanin persoonaa ja hänen henkilöhistoriaansa sekä sitä, mitä hän on lausunut äskettäin venäläisessä seminaarissa, kun hän ainakin Ilta-Sanomien jutun mukaan väitti esimerkiksi, että entinen pääministeri Sanna Marin olisi lausunut, ettei venäläisillä pidä olla oikeutta normaaliin elämään ja että eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho olisi todennut, että venäläisten tappaminen on oikein ja välttämätöntä.

Kuten jokainen, joka meillä Suomessa jotain ymmärtää, ymmärtää, etteivät Marin tai Halla-aho ole tuollaista sanoneet, vaan Bäckman vääristelee tarkoituksella heidän sanomisiaan ja koska maassamme sana on vapaa, niin valehdellakin meillä saa hyvin vapaasti, ellei kenenkään kunniaa loukata. Kuitenkin pahaa pelkään, että ainakin vanhemmat venäläiset uskovat helposti sen, mitä tv:ssä kerrotaan ja sen myötä saattaa kannatus Suomen denatsifioimisesta entisessä hyvässä itäisessä naapurissa lisääntyä.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, Bäckmanilla on alla ehdollinen tuomio vainoamisesta ja mikäli valtakunnansyyttäjä sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaisi miettiä, täyttääkö dosentin äskettäinen seminaarilausunto täyttää kiihottaminen kansanryhmää vastaan-nimisen rikoksen tunnusmerkistön. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on puhetta tai kirjoitusta, jonka tarkoitus on halventaa tai pelotella kansanryhmää tai lietsoa väkivaltaista tai syrjivää toimintaa kansanryhmää kohtaan.

Ainakin, jos joku suomalainen väittäisi perusteetta, että joku afrikkalainen parlamentin puhemies vaatii, että suomalaisten tappaminen on oikein ja välttämätöntä, niin häkki siinä helposti heilahtaisi.

Bäckmanista sen verran, että hän on erittäin lahjakas varmasti hyvän kotikasvatuksen saanut ihminen ja varmaan varakaskin, koska isä on miellyttävänä herrasmiehenä tunnettu Hartwallin entinen toimitusjohtaja. Niinpä epäilen, ettei dosentin lausuntoja selitä FSB:n palkkiot, joilla eräiden Venäjän trollien kirjoitukset voidaan selittää. Sen sijaan dosentin lausunnot voisi selittää hänen erikoinen huumorintajunsa, josta antaa viitteitä tämä Ylioppilaslehden juttu: https://ylioppilaslehti.fi/2022/03/ylioppilaslehden-arkistosta-sotatohtori-johan-backman/

Eilen kerroin, että toisen maailmansodan aikana Suomessa olisi teloitettu 45 suomalaista, mutta sodan jälkeen ei ketään. Norjassa sen sijaan sodan jälkiselvittelyissä teloitettiin 45 ihmistä. Professori Heikki Ylikangas tosin tutkimuksissaan päätyi siihen, että teloitettuja suomalaisia olisi ollut noin 200 enemmän, mutta suurhyökkäyksen kaaoksen oloissa nuo ampumiset olisi salattu, koska niiden laillisuus oli hyvin kyseenalainen.

Jatkosodan aikaan meillä teloitettiin ainakin yksi ihminen siviilirikoksen vuoksi. Hän oli Toivo Koljonen, jonka tapauksesta Teemu Keskisarja julkaisi kirjan Kirves, eli Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, joka oli niin vaikuttava, että luin sen yhdeltä istumalta. Keskisarja itse tosin valitti jossain jutussaan, että tuota mielestäni mainiota kirjaa myytiin vain 200 kpl, joten hyvin harva on tainnut sen lukea.

Minuun kirjassa teki vaikutuksen varsinkin se, että kansikuvassa totisena toljottava miehenroikale on jotenkin tutunnäköinen. Hän taitaa muistuttaa ainakin ulkoisesti harvinaisen paljon itseäni; samanluonteisuutta en tunnusta. Vallan mainiosta voisin vaihtaa Koljosen kuvan henkilöllisyyteni todistaviin dokumentteihin eikä kukaan huomaisi eroa. Se ero meillä kuitenkin on, että Koljonen oli taitava kirveen käsittelijä ja kykeni ilman järjellistä syytä hakkaamaan kuusi ihmistä kuoliaaksi. Itse olen täysin tumpelo kirvestouhuissa.

Kirves Koljosen persoona kiinnosti minua niin, että tutkin Geni-ohjelman avulla hänen sukuaan ja pelkoni osoittautui oikeaksi. Vaikka Koljos-Topi oli Wikipedian mukaan syntynyt Lahdessa, niin Geni-ohjelma paljasti säälimättömästi, että hänen esivanhempansa ovat sukupolvien ajan asuneet Sisä-Savossa Rautalammilla ja ikävä kyllä esivanhempien sukunimistä voi päätellä, että itsessänikin on hänen kanssaan muutama sama geeni, joka selittänee ilmetyn yhdennäköisyytemme.

Tv:ssä haastateltu kirjailija Keskisarja oli vahvasti sitä mieltä, ettei yhteiskunta mitään menettänyt, vaikka Koljosesta tuli maamme viimeinen siviilirikoksista kuolemaan tuomittu. Hakalan perheen ja yhden naapurin täysin järjetön joukkomurha oli rikos, jonka rinnalla Bodom-järven kolmen nuoren telttasurma oli kirjoittajan mielestä pelkkä vallaton kepponen.

Toivo Haraldista on kirjasta vaikea löytää mitään myönteistä. Hän oli harvinaisen paha ja julma ihminen. Jos hakemalla pitää jotain myönteistä hakea, niin ainakin epävarmojen tietojen mukaan Koljonen oli kuvataiteellisesti lahjakas ja oli ainakin oman hyvän tarinansa mukaan Akseli Gallen-Kallelan jonkinlaisena apupoikana.

Toiseksi minusta oli ihan myönteinen asia se, että kun Koljonen asteli vankilan käytävällä sotilasrivistön muodostamaa kunniatonta kujaa pitkin hitaasti ja arvokkaasti viimeistä matkaansa kohti teloituspaikkaa, tuo täysin tunteettomaksi psykopaatiksi uskottu mies pysähtyi vankilapastori Suomelan kohdalla ottaen vanginlakin päästään ja lausui: ”Minä sanon pastorille hyvästit”.

Tässä juttua Toivo Harald Koljosesta: https://www.youtube.com/watch?v=5IJFxbmed9w

Olen yhä entistäkin enemmän kateellinen norjalaisille. Ensiksi he ovat nykyään hiihtäjinä suomalaisia parempia ja toiseksi he näyttävät tekevän parempia elokuvia kuin meikäläiset. Eilen todistimme rouvan kanssa norjalaisen elokuvatuotannon korkeaa tasoa, kun olimme ainoina Suonenjoen Kino Riossa katsomassa erinomaisen filmin Quislingin viimeisistä päivistä.

Tosin kyseisen elokuvan katsojamäärät näyttävät onneksi olevan kasvusuunnassa, koska edellisessä näytännössä, joka oli ollut Kino Rion ensi-ilta, ei ollut ollut yhtään katsojaa. Quisling-elokuva soveltuu mainioksi opetuselokuvaksi varsinkin kaikille lakimiehen, vankilapapin tai psykologin urasta kiinnostuneille, joten kaikkien opettajien kannattaa tämä seikka huomioida.

Vidkun Quisling eli traagisen elämän. Hän oli koulunsa kaikkien aikojen lahjakkain oppilas, josta tuli kuitenkin maansa vihatuin mies. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Ahti Karjalainen oli kuulemma Mikkelin lyseon historian lahjakkain oppilas ja että jos toisen maailmansodan jälkeinen historia olisi mennyt pikkuisen eri rataa, olisi Karjalaisesta saattanut tulla Suomen Quisling.

Quisling suoritti Norjan historian parhaimmilla arvosanoilla upseerintutkinnon vuonna 1911. Sen jälkeen hän Wikipedian mukaan toimi 1912 Norjan apulaissotilasasiamiehenä Pietarissa sekä toimi humanitaarisessa avussa Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutetun, Fridtjof Nansenin, avustusjoukoissa Neuvostoliitossa 1925–1929, eli teki hän paljon hyvääkin elämässään.

Ihmettelen, ettei Quislingin lakimies vedonnut oikeudessa päämiehensä aiempiin rooliin varsinkin Ukrainan nälkäisten pelastajana. Siihenkin lakimies olisi voinut vedota, että päämies kärsi posttraumaattisesta stressireaktiosta sen vuoksi, että hän oli nähnyt ukrainalaisäitien syövän lapsiaan.

Wikipedian mukaan ”Quisling tuomittiin maanpetturuudesta ja teloitettiin ampumalla Akershusin linnoituksessa. Oikeudenkäynnin aikana Quislingia kidutettiin suorittamalla hänelle erittäin tuskallinen aivotutkimus. Teloituksen toimeenpanijana oli vastarintaliike Milorgin oman sotilaspoliisin keskuudestaan arvalla valitsema osasto.

Tuomio herätti osin ristiriitaisia tunteita, koska Norja oli poistanut kuolemanrangaistuksen jo vuonna 1901. Quislingin saama tuomio perustui maanpakolaishallituksen antamaan asetukseen, jonka lainmukaisuus oli monien mielestä kyseenalainen.”

Norjassa teloitettiin toisen maailmansodan jälkeen 45 ihmistä. Suomi sen sijaan selvisi sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ilman kuolemantuomioita. Muistelen, että virallisten tilastojen mukaan sota-aikana meillä teloitettiin myös 45 oman maan kansalaista. Tosin ammuttujen satojen desanttien ja vakoilijoiden joukossa saattoi myös olla suomalaisia.

Tässä Quislingin viimeisten päivien traileri: https://www.finnkino.fi/event/304764/title/quisling_viimeiset_p%C3%A4iv%C3%A4t/

 

Luin toimittaja Arja Paanasen kirjan Kiehtova katala Venäjä, joka on ihan aiheesta herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Paananen kertoo kirjassaan maamme tunnetuimmasta dosentista Johan Bäckmanista niin uskomattomia asioita, että innostuin itsekin hänestä ja selailin vähän Youtubea.

Paanasen mukaan Bäckman levittää Venäjän tv:ssä Suomesta esimerkiksi tietoa, jonka mukaan venäläislapsia pidetään keskitysleireissä ja maamme syyllistyy jopa venäläisäitien ja venäläislasten kansanmurhaan, eli asioita, joihin entinen hyvä itäinen naapurimme saattaa vielä palata sen jälkeen, kun Ukrainan demilitarisaatio, denatsifikaatio, denarkomalisaatio ja dehomolisaatio on saatettu loppuun.

Mutta en löytänyt Youtubesta videoita, jotka todistaisivat edellä kerrotut tiedot. Sen sijaan sellainen video löytyy, jossa Bäckman kertoo, ettei Suomessa ole minkäänlaista sananvapautta, vaikkakin sananvapaustilanne maassamme on hänenkin mukaansa parempi kuin Baltiassa, jossa saattaa saada viisikin vuotta vankeutta, jos antaa venäläistoimittajalle haastattelun.

Lisäksi Bäckman korostaa Pravdan haastattelussa Suomen talouden täysin katastrofaalista tilannetta, joka lausunto tosin muistuttaa maamme hallituksen arviota tilanteesta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sana pravda tarkoittaa venäjän kielessä totuutta, mutta se ei kuitenkaan täysin vastaa suomen kielen totuus-sanaa, vaan tarkoittaa jonkinlaista taktista totuutta, jonka venäläiset ymmärtävät muunnelluksi totuudeksi, johon on kuitenkin viisainta näytellä uskovansa.

Kannattaa katsoa ajatuksella tämä Pravdan Bäckmanin haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=kHjvFz1CVMI

Eilen ihastelin sitä, miten paljon maamme harvalukuinen romaniväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään. Vaikka viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä r—äviha on nostamassa maassamme päätään, niin tänään ihastelen vuorostaan sitä, miten paljon maamme harvalukuinen venäläisväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään.

Nimittäin löysin suuresti arvostamani professori Jukka Kemppisen blogikirjoituksen, jossa hän kertoo, että Molli-Jori Malmsten on venäläis-ruotsalaista sukujuurta. Venäläis-ruotsalaista sukujuurtahan oli myös olympiavoittaja Sten Suvio. Luonnollisesti samaa sukujuurta on myös Jorin veli Eugen Malmsten, joka mikäli oikein muistan, laulamisen lisäksi kunnostautui siinä, että hän vuonna 1903 ampui vihatun kenraalikuvernööri Sinebrikofin.

Kemppisen mukaan venäläis-ruotsalaista sukujuurta oli myös maamme suurin näyttelijä Tauno Palo, jonka monet jälkeläisetkin ovat kunnostautuneet teatteritaiteen alalla. Taunon veli Gösta oli muuten huippunyrkkeilijä, joka kuitenkin tyrmättiin niin pahasti työläisolympialaisten loppuottelussa, että hän sietämättömästä jatkuvasta päänsärystä vapautuakseen ampui itsensä myöhemmin.

Minusta yllättävää on, että Kemppisen mukaan yksinhuoltajaäidin monipuolisesti lahjakas poika Tapio Rautavaarakin olisi ollut kasakoiden sukujuurta. En tiedä onko Kemppisellä muitakin perusteita asialle kuin se, että Tapsa ei ollenkaan näyttänyt tyypilliseltä persjalkaiselta ja pyöreäkasvoiselta suomalaismieheltä.

Muistelen, että Rautavaaran elämänkerrassa kuitenkin kerrotaan hänen isänsä olleen suomalaisen rakennusmestarin. Sen kuitenkin Rautavaaran omista muistelmista luin, että hän tunsi suurta sympatiaa kasakoita kohtaan. Hän kertoi, että suurhyökkäyksen aikaan joukko kasakoita jäi suomalaisten vangeiksi ja eräät heimopataljoonan miehet syistä, joita voi vain arvailla, innokkaasti ilmoittivat olevansa halukkaita viemään vangit takalinjoille, mutta Rautavaara totesi päättäväisesti, että hän huolehtii asiasta.

Jukka Kemppisen mielenkiintoisen blogikirjoituksen voi lukea tästä: http://kemppinen.blogspot.com/2008/10/mit-on-olla-suomalainen.html

Eilen kirjallisuuspiirissämme keskustelimme Matti Röngän teoksesta Onnen kaukoranta, joka kertoo Savon Haapakoskella kasvaneesta tummaverisestä Rami Rissasesta, joka on perinyt syntymässään musikaalisuuden armolahjan ja niinpä hänestä varttuukin menestyvä iskelmälaulaja. Voi hyvinkin olla, että sekä tummaverisyyden että musikaalisuuden taustalla on hevosista ja autokaupasta kiinnostunut isä nimeltään Rainer.

Onnen kaukoranta herätti piirissämme keskustelun siitä, miksi maamme romanit ovat musikaalisesti lahjakkaita. Luettelo Suomen musiikin alalla menestyneistä mustalaisista on pitkä ja paksu kuin se joskus ennenkin mainitsemani gorillan käsivarsi. Mustalaisia lienee kansastamme vain noin pari promillea, mutta menestyneistä iskelmätähdistämme heitä on karkean arvioni mukaan ainakin 20 %, eli tuhat kertaa väestöosuuttaan enemmän.

Jostain olen kauan sitten lukenut, että tuhat vuotta sitten eräs Persian kuningas kutsui maahansa muusikoita Intiasta kansaansa viihdyttämään, mutta jostain syystä, jota voi vain arvailla, suuttui muusikoihinsa ja karkotti heidät maastaan. Sen jälkeen näiden intialaisten muusikoiden jälkeläiset ovat levittäytyneet eri puolille maailmaa.

Jos suomalaiset äänestäisivät maamme iskelmähistorian suurimmasta, kisan voittaisi varmaankin neljännesromani Olavi Virta, mutta hyvin menestyisi myös liian nuorena 33-vuotiaana viimeiselle keikalleen lähtenyt Taisto Lundberg, joka esiintyi taiteilijanimellä Taisto Tammi.

Rainer Friman kertoi jossain tv-ohjelmassa, miten kuusaalainen Taisto Tammi saapui esiintymään Poriin. Koska Tammi ei ollut mikään vesipoika, tuli hän jostain syystä Rainerilta kysymään pimeää pulloa ja Rainer, joka on kiltti usovainen nuorimies, lähti viemään iskelmätähteä pimeän pullon myyjän luo.

Matkalla Tammea kiinnosti, mitä nuorimies aikoo elämässään tehdä ja Rainer kertoi, että hän ehkä aikoo hakeutua perinteiseen mustalaisammattiin, eli hän ryhtyy myymään nahkatakkeja. Tammi ei pitänyt suunnitelmaa hyvänä, vaan neuvoi mustalaisnuorukaista ryhtymään iskelmälaulajaksi ja se olikin hyvä neuvo.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia Taisto Tammen esittämänä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/07/12/taisto-tammi-oli-suomen-ensimmainen-romanitahti

 

Eilen kirjoitin siitä, miten eräs 86-vuotias paluumuuttajababushka kertoi rakastavansa Putinia, koska tämä oli valtaan tultuaan palauttanut eläkeläisille näiden Venäjän 90-luvun demokratiakokeilun kaaoksessa varastetut säästöt. Nyt kuitenkin epäilen, että Putin on vuorostaan varastamassa eläkeläisten säästöt, koska Ukrainan sodan aikana ruplan arvo on romahtanut.

Kun kävin viimeksi Sortavalassa reilut neljä vuotta sitten juuri ennen koron tuloa, sai eurolla 30 ruplaa; nyt euroalla saa 120 ruplaa. Ruplan arvo on sodan aikana pudonnut neljännekseen ja samalla tavalla kävi Suomen markalle viime sotien aikana.

Ruplan romahduksesta huolimatta tai nimen omaan siitä johtuen Venäjän valtion budjetti on ainakin lehtitietojen mukaan ylijäämäinen, koska öljy- ja kaasutulot saadaan dollareissa ja valtion budjetti perustuu rupliin, joita energian viennillä hankituilla dollareilla saadaan hirmuisesti entistä enemmän.

Venäjä olisi tällä hetkellä edullinen matkailumaa suomalaiselle. Esimerkiksi bensa näyttää maksavan siellä nyt vain 0,50 euroa litralta, ja niinpä pelkäänkin, että seuraavissa Suomen vaaleissa putinistinen puolue tulee olemaan vahvoilla, koska kun muut puhut luontokadosta ja ilmastokatastrofista, niin putinistinen puolue voi luvata edullista bensaa.

Harmittaa, että en enää tässä elämässä näytä pääsevän Sortavalan urheilukauppaan, koska viime reissulla jäi ostamatta kuvan Tourist-merkkiset retkisukset. Silloin ne olisivat maksaneet vielä parikymppiä, mutta nykyään ehkä kympin. Myös tuollaiset Valamo-merkkiset kilpasukset olisivat kivat, koska ne jalassa olisi hyvä kilvoitella Uuden Valamon laduilla. Minulle on kerrottu, että Uudessa Valamossa noin tunnin ajomatkan päässä ovat hyvät ladut talvilomalaisille.

Olen ihan äimän käkenä, mikä se sitten onkaan ja jopa kauhistunut siitä, että eilen katsoin tv-dokumentin pirtsakasta 86-vuotiaasta inkeriläismummosta ja mietin nyt sitä, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin olen salaa mielessäni ajatellut, vaan me olemme vielä tyhmempiä.

Babushka Eila on elänyt kovan elämän. Hän on kokenut Stalinin ajan suomalaisvainot nuoruudessaan ja kertoo, ettei hänellä yhtään hyvää muistoa noista ajoista. Karkotuspaikassa ei ollut ruokaa ja jos olikin, niin ruokana oli mätiä perunoita, joissa oli toukkia. Potut sitten paistettiin toukkineen uuninlevyllä ja se oli mielestäni oikea ratkaisu, koska toukissa ovat rasvat, proteiinit ja vitamiinit tiivistetyssä muodossa.

Onneksi sota-aikana saksalaisvalloittajat päästivät Eilan ja tämän äidin Suomeen maataloustöihin, jota aikaa hän muistelee hyvällä, koska silloin ei tarvinnut nähdä nälkää, vaan aina oli perunoita ja ruskeaa kastiketta. Tätä asiaa kannattaa nykynuorten, joita järkyttää vieläkin kouluruokalan tilliliha, tutkiskella sydämissään.

Edellä kerrottu minua kauhisteta, vaan minua kauhistuttaa se, että babushka Eila kertoo rakastavansa Putinia kaikkien venäläisten vanhusten tapaan, koska Putin korotti eläkkeitä ja palautti eläkeläisiltä 90-luvulla varastetut säästöt. Lisäksi Eila iloitsee siitä, että Putin on palauttanut kurin armeijaan eikä Venäjän kansan tarvitse enää pelätä valloittajia. Eilan pojanpoika paljastaa ohjelmassa, että mummo seuraa vain Venäjän televisio-ohjelmia ja kunnon neuvostoihmisenä myös luottaa siihen, mitä telkkarissa kerrotaan.

Tässä yhteydessä minun täytyy kertoa sekin, että naapurissani asuu minua paljon älykkäämpi ja sivistyneempi venäläissyntyinen rouva, joka myös kertoi rakastavansa Putinia – tosin hän ei kerro rakkautensa syyksi sitä, että Putin on pitkä, tumma, tuuheatukkainen komea mies, vaan se, että Putin on keskeyttänyt venäläisten kansanmurhan Ukrainassa. Ilmeisesti naapurirouvakin seuraa Venäjän kaapelikanavia.

Myönnän, että hirmuinen nykyajan median propagandan vaikutus mieliimme, mutta myönnän senkin, että propagandasta huolimatta maailmassa on olemassa myös totuus ja totuus on se, että Putin on hirviö. Toisaalta hirviö on myöskin Trump, joka hallitsee ihmismielten ohjailun ja niinpä hän sai vapaissa vaaleissa 49,5 %:n kannatuksen vaaleissa, vaikka onkin rikollinen, raiskaaja ja patologinen valehtelija. Hitler sai vapaissa vaaleissa vain 30 %:n kannatuksen, mutta hänellä olikin pelkkä radio käytössään.

Ohjelman Eila Babushkasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-71695485

 

Urheiluruudussa kerrottiin, että nykyään parhailla huippuhiihtäjillä on jopa 80 paria suksia, jotka siteineen maksavat noin tuhat euroa. Eli ei siis ole enää kilvanhiihtoharrastus huipputasolla ns. yksilehmäisen harrastus.

Toisin oli vanhaan hyvään aikaan. Esimerkiksi vuoden 1960 talviolympialaisissa Squaw Valleyssa pietarsaarelaisen hiihtäjättären Eva Högin suksi katkesi ennen ensimmäistä starttia ja tytöltä pääsi itku, koska hän uskoi kisojen olevan osaltaan ohi, sillä hänellä oli vain yhdet sukset. Hiihtoliiton herrat olivat hänelle vakuuttaneet, että asialle ei mahda mitään, koska varasuksia ei ole.

Topakka Siiri Äitee Rantanen puuttui sitten tapausten kulkuun. Hän tiesi, että Järvisen tehdas oli lahjoittanut joukkueelle varasuksia ja Siiri oli jopa nähnyt kasan varasuksia Hiihtoliiton herrojen vessassa, kun oli käynyt hakemassa Hiihtoliiton herrojen majoitustilasta romaaneja ajankulukseen.

Siiri marssi Hiihtoliiton herrojen puheille ja kertoi, että varasukset on Evalle saatava. Päävalmentaja Veli Saarinen oli ihan ihmeissään moisesta älyttömästä vaatimuksesta, koska hänen mukaansa suksia ei todella ollut. Vielä enemmän ihmeissään Saarinen oli, kun Äitee näytti hänelle Hiihtoliiton herrojen vessasta löytyvän suksikasan ja ihmetteli, että mistä ihmeestä ne sukset olivat sinne päätyneet.

Eva Hög sai sitten varasukset, mutta Siiri Rantanen oli varma, että ilman hänen määrätietoista toimintaansa tämä olisi jäänyt suksitta. Äitee epäilee, että Hiihtoliiton herrat olivat ajatelleet myydä sukset pimeästi eteenpäin. Itse epäilen sitäkin, etteivät Hiihtoliiton herrat edes ilmoittaneet verottajalle sivubisneksellä hankittuja satunnaisia myyntivoittojaan.

Ihana ihminen oli Siiri Rantanen. Tästä linkistä voi kuunnella Äiteen haastattelun ja ihastua hänen kauniiseen Tohmajärven murteeseensa ja tyypilliseen itäsuomalaisen naisen tarinankerrontatapaansa, jossa tarina soljuu vuolaasti yhtenäisenä virtana ihan ilman turhia ajatuskatkoja toisin kuin esimerkiksi maamme ministereillä. https://www.ruutu.fi/video/2918542

 

Eilen mainittu pääselostaja Paavo Noponen joutui maassamme poliittisiin vaikeuksiin Repo-radion aikaan iloisella 1970-luvulla, koska hänellä oli tapana ujuttaa selostuksiinsa kohtuuttoman usein sanat vapaus ja sinivalkoisuus. Muistanpa esimerkiksi, miten Noposta syytettiin neuvostovastaisuudesta Lahden vuoden 1978 mömmönhiihtojen aikaan, kun hän miesten viestin aikana korosti, miten viestiä jossain vaiheessa johtivat Pohjolan kolme vapaata kansaa.

Luulen, että Noposen elämän pahin nöyryytys tapahtui vuoden 1970 Tatran mömmönhiihdoissa, joissa häntä ei päästetty lainkaan selostuskoppiin. Niissä kisoissahan Noposen hyvä kuusamolainen ystävä Susi-Kalle sai viidenkympin hiihdossa neljänkympin piristäytymisasemalla Kiurun Akulta sen verran hyvää kuumaa mehua, että hiihti viimeisen kympin pari minuuttia nopeammin kuin Neuvostoliiton Vedenin, joka oli johtanut Susi-Kallea vielä minuutilla ennen viimeistä piristäytymisasemaa.

Kisan jälkeen maailmanmestari Oikarainen sitten kieltäytyi mielenosoituksellisesti saapumasta Yleisradion haastatteluun, koska haastattelijana ei ollut hänen hyvä ystävänsä Paavo. Se oli pienen hiljaisen miehen kosto systeemille.

Ylen arkistosta löytyy haastattelu, joka todistaa Paavo Noposen olleen sen lisäksi, että hän oli suuri romantikko, myös suuren humoristin. Kun Noponen haastattelee Seutulan lentoasemalla Suomeen saapunutta ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaria Sonny Listonia, hän kehottaa maailmanmestari Listonia pyrkimään suomalaiseen ravintolaan ilman solmiota ja korostaa lopuksi sitä, että hän itsekin haluaisi olla seuraamassa tapahtumien kulkua. Noponen saa hämmästyttävää kyllä sisällytettyä Liston-haastatteluunsa myös mielisanansa vapaus ja sinivalkoisuus.

Tuo Sonny Liston on sikäli ajankohtainen henkilö tällä hetkellä, että kun hän valmistautui kohtaamaan sen ajan itseään estottomasti kehuvan suurisuun Cassius Clayn, toivoivat kaikki suomalaiset, että Liston suurella nyrkillään olisi tukkinut Clayn suuren suun. Mielestäni Usa:n tuleva presidentti Trump on oppinut esiintymistyylinsä nuorelta Cassius Clayltä ja se tyyli näyttää purevan amerikkalaisiin.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50043913

 

En missään tapauksessa halunnut pilkata pääselostaja Paavo Noposta eilen, kun kerroin hänen olleen romantikon. Mielessäni oli silloin se asia, että vanhan hyvän ajan herrasmiehen lailla Noponen haastoi 70-luvun alkuvuosina valotaiteilija Ekku Peltomäen kaksintaisteluun sen jälkeen, kun Aira Samulin oli jättänyt Paavon ja vaihtanut hänet itseään 19 vuotta nuorempaan Ekkuun. Ymmärrän kyllä viriilin Airan ratkaisun, koska entinen miesystävä oli jo vanha äijä, sillä olihan Paavo jo hieman yli 40-vuotias.

Tomi Lindblomin kirjassa Ekku Peltomäki – Valoissa ja varjoissa kerrotaan, että Noponen soitti ja haastoi hänet kaksintaisteluun seuraavasti:  ”Nyt on kuules niin, että ratkaisemme Airan omistuksen vanhan ajan tapaan kaksintaistelussa. Tämä on siis haaste. Otamme molemmat käsiaseet ja tapaamme toisemme Vanhan kirkon puistikossa. Siellä sitten kaksintaistelussa ratkaisemme, kumpi Airan lopulta saa. Ja voin jo etukäteen kertoa, että en aio sitä taistelua hävitä”. Tuo soitto todistaa, että Paavo Noponen oli suuri romantikko.

Minusta tarinoiden kerronta, jota jo muinaiset keräilijä esi-isämme iltanuotioillaan harrastivat, on tärkein kulttuurin muoto ja ihailen Paavo Noposta, joka oli loistava tarinankertoja. Jossain hänen muistokirjoituksessaankin todettiin osuvasti, että klassisen sivistyksen hioma korrekti ja ilmeikäs suomen kieli teki hänen ohjelmistaan antoisaa ja kestävää kuunneltavaa.

Paavo Noposen suku oli verbaalisesti lahjakasta, koska hänen kerjuulla eläneet vaarinsa ja vaarinsa veli selvisivät 1860-luvun nälkävuosista Rantasalmen suunnalla, koska he ruokaa kerjätessään puhuivat niin kauniisti, että ökyisännätkin herkistyivät. Paavon vaarin veljestä tulikin sitten myöhemmin runoilija, jonka kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi kauniit joululaulut Kun joulu on ja Arkihuolesi kaikki heitä.

Tunnelmaan sopivasti herkistymme kuuntelemaan, kuinka Paavo Noponen ja Susi-Kalle istuvat erätulilla Kuusamossa. Saattoi siellä olla Airakin porokahvittelemassa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/eraretkella-susi-kallen-kanssa

Viipurilaisen Suvion suvun venäläis-puolalais-ruotsalais-karjalaissuvun tyttäret Aira ja Inkeri eivät olleet ymmärrettävistä syistä johtuen ulkonäöltään ja olemukseltaan mitään tyypillisiä itäsuomalaisen lypsytilallisen vaimoja, jollainen esimerkiksi savolaistaustainen näyttelijä-taiteilija Kata Kärkkäinen jossain haastattelussa valitti olevansa; Katan sukujuurethan ovat Kiuruveden lypsykarjapitäjässä.

Ei siis ihme, että romantiikkaan taipuvainen urheiluselostaja Paavo Noponen rakastui palavasti upeaan tanssitaiteilija Aira Samuliniin, joka suhde kestikin vuosia. Pitkä suhde päättyi 1972 eikä päättymisen pääsyynä ollut pelkästään Paavon mieltymys väkijuomiin, vaan suurena syynä oli myös miehen epäsiisteys.

Samulinin mukaan Noponen oli perheen nuorimpana lapsena tottunut siihen, että muut siivosivat jäljet. Ilmeisesti myöskään tosi miehinen mies ylipääselostaja Pekka Tiilikainen ei ollut kovin tarkka järjestyksen suhteen. Kerrankin kun taistelijapari Tiilikainen-Noponen heräsi selostusturneellaan Kuusamon hotellissa, Pekka katseli tovin ympärilleen ja epäili hotellihuoneessa tapetun hevosen.

Paavo Noponen hehkutti selostuksissaan paljon Kuusamoa ja Susi-Kallea, mutta ei maininnut koskaan Aira Samulinia, vaikka monta kertaa Aira oli Paavon seurassa Kuusamon kisojen ahtaassa selostuskopissa. Sen sijaan löysin Yle Areenasta filmin, jossa Noponen ylistää Airan siskoa tanssitaiteilija Inkeri-Liisa Suvio-Barenista, joka kuoli 94-vuotiaana huhtikuussa 2024; isosisko Aira oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin 96-vuotiaana.

https://areena.yle.fi/1-61827157

Kuvassa poseeraa kaksi kuuluisan eilen maintun Viipurin Nyrkkeilijöiden kuuluisaa miestä eli olympiavoittaja Sten Suvio (ent. Schuschin) ja olympiaedustaja Valle Resko (alk. Valfrid Resch). Kuva todistaa sen, että Viipuri oli monikulttuurinen ellei jopa monirotuinen kaupunki. Ensiksi tuli mieleen, että kuvassa on kaksi romanimiestä, mutta eivät miehet ole romaneja, vaan Suvion isä oli venäläis-puolalainen ja äiti ruotsalainen. Valle Resko taas oli alkuperäisestä nimestä päätellen saksalaista sukujuurta.

Berliinin olympialaisten kultamitalimies Sten Suvio liittyy sikäli Suonenjoen historiaan, että hänen veljentyttärensä Aira Samulin (os. Suvio) oli talvisota-ajan Suonenjoella Kopolan talossa evakossa. Muistelmissaan hän kertoo, miten hän äitinsä ja sisarensa kanssa kävivät Suonenjoen asemalla aukomassa ruumisarkkuja, koska rintamalta oli kiirinyt ennenaikaiseksi osoittautunut uutinen isä-Viktorin kaatumisesta. Viktor kaatui sitten jatkosodan alussa, jolloin muu perhe oli jo palannut Suonenjoelta itärajalle. Äiti ja lapset olivat viemässä vielä taistelujen alkamisen jälkeen isälle mansikkatuokkosta, mutta isä löytyikin jo joukkohaudasta havujen alta.

Kuvan toinen mies Valle Resko edusti Suomea olympialaisissa kaksi kertaa; ensiksi 18-vuotiaana vuonna 1928 Amsterdamissa ja sitten toisen kerran peräti 20 vuotta myöhemmin Lontoossa. Kummallakin kerralla hän hävisi ensimmäisellä kierroksella. Hyvän tarinan mukaan hän lähti Lontoossa otteluunsa hyvin itsevarmana, koska vastustajaksi oli tulossa joku lyhyt vääräsäärinen unkarilainen. Eräs ottelussa huoltajana toiminut nuori joukkuetoveri yritti antaa ensimmäisen erän jälkeen Reskolle jotain taktisia ohjeita, mutta Valle, joka oli toiminut jo maajoukkueen valmentajanakin, totesi vain itsevarmasti, että ”kuule sie poika, sie elä kuule tule issäis neuvomaan”.

Tuo Reskon lausahdus kuuluu eittämättä luokkaan kuuluisat viimeiset sanat. Hänen vastustajanaan ollut lyhyt vääräsäärinen unkarilainen oli Laszlo Papp, joka voitti urallaan kolme kertaa olympiakultaa.

Kuva kahdesta tummasta Viipurin pojasta löytyy tästä linkistä: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=2109835055831163&id=618529714961712&set=a.633896136758403

Runsas kolmannes on SM-liigan runkosarjasta pelattu ja yllättävältä näyttää se, että heittopussina pidetty Lappeenrannan Saipa on sarjassa toisena ja kolmantena on kuopiolainen Kalevan Pallo kaksi pistettä johtavaa Hifk:ta perässä, vaikka kuopiolaiset ovat pelanneet ottelun vähemmän. Muutama päivä sitten Kalpa kohtasi kotonaan Hifk:n ja voitti rökäleluvuin 7-2. Huomionarvoista ottelussa oli se, että maamme johtavan jääkiekkoilusuvun Kapasten edustaja teki vain yhden maalin.

Eräs Ylen toimittaja kertoi, että urheilujohtaja oululainen Matti Ahde oli hänelle ihmetellyt, että mistä ihmeestä kuopiolaisen seuran nimeksi on annettu Kalpa, mutta toimittaja ei ollut osannut kertoa. Miehet olivat päätyneet siihen lopputulemaan, että Kalpa-nimi varmaankin tulee Kallavedestä.

Mutta ei Kalevan Pallon, joka lyhennetään Kalpaksi, nimi tule Kallavedestä, vaan nimi johtuu siitä, että Kalpan juuret ovat kalevalalaisessa Sortavalan kaupungissa. Syntymäkaupungissaan seuran nimi oli Sortavalan Palloseura, mutta sen jälkeen kun sortavalalaiset evakuoitiin Savoon, nimi vaihdettiin ulkopoliittisista syistä Kalpaksi.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Urho Kekkonen halusi, että luovutetusta Karjalasta siirtyneiden urheiluseurojen piti poistaa nimistään ulkopoliittisesti arveluttavat historialliset viittaukset. Viipurin Urheilijat ja Viipurin Nyrkkeilijät eivät suostuneet nimeään muuttamaan ja ainakin hyvän tarinan mukaan presidentti Kekkonen ei suostunut kieltäytymisen jälkeen enää kättelemään viipurilaislähtöistä urheilumiestä Nisse Hagmania.

Olen muuten luullut, että lappeenrantalainen futsal- ja salibandyseura Wifk olisi viipurilaisen Vifk:n toiminnan jatkaja, mutta ilmeisesti niin ei ole, vaan Willmanstrand Ifk lieneekin jonkinlaista teekkarihuumoria.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000004611882.html

Saamani lukijapalautteen johdosta joudun taas myöntämään, että olen kirjoittanut taas kerran ropakantaa, kun olen törkeästi vähätellyt Uukuniemen jääkiekkohistoriaa, joka onkin nyt paljastunut olevan pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi..

Aiemmin olen kuitenkin kertonut, että Uukuniemi on tuottanut Kapasen suvun, jonka miehistä seitsemän on pelannut Suomen maajoukkueessa ja että Teemu Selänteen vaari on ihan Uukuniemen naapurista Lumivaarasta ja että Jari Kurrin esivaarit Uukuniemen naapurista Parikkalan Tyrjän kylältä ja että uukuniemeläiset sukujuuret ovat myös Lehkosen jääkiekkoilijasuvulla, Ismo, Timo ja Artturi Lehkosella, sillä Ismon äiti Oili os. Kupiainen on syntyisin Uukuniemen Kummunkylästä.

Edellä kerrotun lisäksi tietooni on nyt saatettu, että Uukuniemi-lähtöinen on myös jääkiekkovalmentaja Hannu Aravirta. Hänen äitinsä Hilkka on syntynyt Niukkalassa ja Hilkan isä oli Otto Silventoinen (s. 1894 Kummun Timolahdessa), ja äiti Hilda Berg s. 1900 Niukkalassa). Hannu Aravirta valmensi Suomen maajoukkuetta peräti 194 ottelussa, joka on Suomen ennätys.

Tietooni on lisäksi saatettu, että maajoukkueemme nykyinen luottopakki Mikko Lehtonen on Uukuniemen Silvennoisten vävypoika ja että Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden torjunut maalivahti Jarmo Myllyksen suku on Uukuniemen naapurista Saaren pitäjästä, vaikka häntä yleisesti pidetään savonlinnalaisena kuten myös Hannu Aravirtaa. Saaren pitäjässä Uukuniemen naapurissa on syntynyt myös maamme historian parhaan jalkapalloilijan Jari Litmasen isä Olavi, joka hänkin pelasi aikoinaan Suomen maajoukkueessa.

Seuraavaksi aion keskittyä tutkimaan sitä, että onko jääkiekkopeli keksitty Uukuniemellä, kuten eittämättä ilmeiseltä vaikuttaa.

Tässä lisätietoa Hannu Aravirrasta, joka muuten itse tuskin tietää olevansa aatelista Bergin sukua, johon sukuun kytkeytyy myös rouvani, joka tulkintani mukaan on aatelisneitonen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Aravirta

Kyllä ei tavalliselta tai hyvältä kuullosta se, että erilaiset johdot ja putket ovat alkaneet katkeilemaan ja että jopa rautatiekiskot rikkoontumaan niin, että junien pyörätkin kärsivät. Vaikka tiedän, että pessimistit ovat yleensä väärässä, koska he suhtautuvat tulevaisuuteen liian toiveikkaasti, epäilen, että joulunpyhinä maassamme on kovat pakkaset ja sitten sähköverkko jostain syystä romahtaa ja että joku merkillinen sähköpulssi turmelee maamme heikkovirtaelektroniset laitteet niin, etteivät kännykät, tietokoneet, televisiot, radiot eivätkä edes kopiokoneet toimi, vaan viranomaiset viestivät kansalle kriisiajan ohjeita virastojen oveen liimatuilla käsin kirjoitetuilla lappusilla, koska mekaanisia kirjoituskoneitakaan ei enää ole.

Sitten jäätyvät asunnot, vesijohdot, viemärit, autot ja myös avuttomat ihmiset, varsinkin kaupunkilaiset. Itse olen jo vuosia varautunut tuollaiseen tilanteeseen hankkimalla veivillä toimivan radion, veivillä toimivan taskulampun ja risuilla toimivan keittimen. Ikävä kyllä joku Arska näyttää varastaneen veiviradioni, veivvilamppua ei löydy mistään ja risukeitin on mökillä Uukuniemellä. Saas nähdä, miten äijän käy, kun sähköverkko ja yhteiskunta romahtaa.

Itse testasin vuosia sitten risukeittimen toimivuutta ja hyvin se toimi. Iso kattilallinen tiskivettä lämpisi kymmenessä minuutissa polttavan kuumaksi kourallisella muutaman sentin mittaisia risunpätkiä. Risukeitin, veiviradio ja veivilamppu ovat hyviä joululahjaideoita tällaisena aikana, jolloin kaikki nurkat ovat täynnä turhaa rojua.

Taas olen kirjoittanut tapani mukaisesti ropakantaa, kun kerroin eilen uukuniemeläisestä jääkiekkohistoriasta, koska nyt tietooni on saatettu, että uukuniemeläiset sukujuuret ovat myös Lehkosen jääkiekkoilijasuvulla, Ismo, Timo ja Artturi Lehkosella, sillä Ismon ja Timon äiti on Oili os. Kupiainen syntyisin Uukuniemen Kummunkylästä.

Artturihan on nykyään menestyvä NHL-kiekkoilija ja hänen isänsä Ismo on erittäin tunnettu jääkiekkovalmentaja, josta Wikipedia kertoo mm. seuraavaa:

”Lehkonen muistetaan SM-liigavalmentajakausiltaan lentävästä lauseestaan ”nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei, vittu!”, jonka hän lausui 30.11.2000 pelatussa ottelussa HIFK–JYP, kun Jussi Pesonen taklasi HIFK:n Martin Štěpánekia päähän.

HIFK:n Veli-Pekka Kautonen aloitti tappelun muutamaa minuuttia myöhemmin, ja Lehkonen sai 10 ottelun toimitsijakiellon ”käskyttämisestä”, vaikka taklauksella ja tappelulla olikin muutama minuutti väliä. Lause on poikinut myös urheiluseuran Itä-Helsingin Noutajat, joka otti nimensä Lehkosen lauseesta.”

Edellä kerrottu todistaa sen, että vaikka laatokankarjalaiset jääkiekkoilijat tunnetaan ennen kaikkea taitopelaajina, niin kyllä tarvittaessa heistä löytyy myös fyysisyyttä.

Ainakin hyvän tarinan mukaan myös Kapasen suvun pelaajista löytyy tarvittaessa kovuutta, koska kerrotaan, että Helsingin jäähallin raivoisin tappelu nähtiin, kun Hifk:ta edustanut Hannu Kapanen ja hänen veljensä Jokereissa pelannut Jari Kapanen selvittelivät näkemyserojaan, jotka koskivat jääkiekkoilun sääntöjä iloisella 70-luvulla. Tarinan kruunaa se, että kauden päätteeksi Jari Kapanen valittiin kauden herrasmiespelaajaksi.

Valmentaja Ismo Lehkosen tapaukseen voi tutustua lisää tästä: https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000010240938.html

Tunnenpa kerrankin olevani pukeutumisessani edellä aikaani, koska kirjoitan tätä Uukuniemen Urheilijoiden lievästi virttynyt verryttelypuku ylläni ja luin juuri Ylen uutisista, että Helsingin Areenan on ostanut uukuniemeläisen pienviljelijän poika Heikki Viitikko, joka tunnettu urheilumies lienee ainakin jossain määrin Uukuniemen Urheilijoiden kasvatteja.

Mikäli suursijoittaja Viitikolla on vielä yhtään kotiseutuhenkeä jäljellä, niin Helsingin areenan nimi muuttunee lähi aikoina Uukuniemen areenaksi. En myöskään keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Viitikko päätä jatkossa Helsingin Jokereiden asioista ja etteikö hän muuta lähi aikoina Jokereiden nimen Uukuniemen Urheilijoiksi.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Uukuniemi on keskeinen vaikuttaja maamme jääkiekkoilussa, sillä Uukuniemen Latvasyrjän kylältä kotoisin oleva Kapasten suku on tuottanut peräti seitsemän Kapasta Suomen maajoukkueeseen.

Lisäksi Helsingin Jokereiden kasvatit Jari Kurri ja Teemu Selänne ovat melkein Uukuniemen poikia, koska Kurrin esi-isät ovat monta miespolvea asuneet Parikkalan Tyrjän kylällä Uukuniemen naapurissa ja Selänteen vaari on Lumivaarasta, joka on niin lähellä Uukuniemeä, että väitän nähneeni Lumivaaran kirkon tornin Uukuniemen kirkon torniin, kun sinne nuorena ja huimana kerran kiipesin.

Tässä lisätietoa uukuniemeläisen pienviljelijän pojasta https://yle.fi/a/74-20124966

Kaukopartiomiehistä kertova dokumenttielokuva Tiedustelijat saapuu lähi aikoina elokuvateattereihin ja niinpä Arto Nybergin tv-ohjelmassa siitä keskusteltiin ja näytettiin tai paremminkin kuultiin erään elokuvaan liittyvän kaukopartiomiehen haastattelu, jossa tämä kertoi, miten halvalla eräässä rajantakaisessa kaupassa oli saatavilla seksiä, jota miesten mieli jostain syystä teki. Tarkempiin yksityiskohtiin tuosta kiinnostavasta seksiasiasta Arto Nybergin ohjelmassa ei kuitenkaan menty.

Tuon haastattelun kuultuani mieleeni palautui Mikko Porvalin massiivinen kaukopartiokirja, joka taisi olla nimeltään Hyökkäyksen edellä, jossa kerrottiin Tolvasen partion tiedusteluretkestä rajan taakse juuri ennen jatkosodan alkamista. Tolvasen partion seikkailut on tallennettu ääninauhalle, koska kun miehet puolikuolleina juoksivat linjojen läpi takaisin omalle puolelle, oli Tiedotuskomppanian toimittaja mikrofonin kanssa heitä vastassa.

Yllättävän rauhallisilta haastateltavat kuulostavat, vaikka yksi heistä oli juuri ammuttu Kivennavan Rantakylän kaupalla, jossa miehet yrittivät ostaa edellä mainittua seksiä ja vaikka kaksi partion miehistä oli vielä haastatteluhetkellä rajan takana kateissa, koska loppumatkasta partio oli joutunut hajalle.

Tuolla haastattelunauhalla heti 33 minuutin jälkeen yksi kaukopartiomiehistä kertoo ujostelematta, kuinka heidän alkoi linjojen takana tehdä mieli suklaata, sokeria ja seksiä, joita vihollismaan maan kavalat naiset lupasivat löytyvän läheisestä kyläkaupasta. Seksi kuulemma maksoi vain 9 ruplaa eli silloisessa Suomen rahassa 2 markkaa kilolta, eli sikäläinen seksi ei ollut hinnankiroissa.

Seksinnälkäiset partiomiehet riensivät kaupalle kohtalokkain seurauksin. Siellä olikin väijytys odottamassa ja yksi seksin ostaja kohtasi sankarikuoleman seksin hankintamatkallaan. Nuo ohjelmassa haastatellut kaukopartiomiehet olivat Karjalan poikia, ja olisiko niin, että sen suunnan murteessa vielä sotien aikaan sana seksi tarkoitti nykyistä keksiä ja muunlaista seksiä ei silloin vielä oltu Karjalassa keksittykään.

Haastattelun voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-4225359.

Vaikka suomalais-ugrilaiset kansat ovat yleensä menestyneet  kesäolympiakisoissa loistavasti, niin meidän suomalaisten menestys on ollut viime aikoina hieman vaatimattomampaa. Viimeksi suomalaisurheilija on voittanut kesäolympiakultaa 16 vuotta sitten vuonna 2008, jolloin Satu Mäkelä-Nummela voitti Pekingin kisoissa trap-ammunnan. 

Sen sijaan Karjalaan tuli olympiakulta vuoden 2021 Tokion kisoista, jolloin Kotkatjärveltä kotoisin oleva taekwondoka Vladislav Larin voitti kultaa sarjassa yli 80 kiloa. Taekwondo on urheilumuoto, jossa pyritään potkaisemaan vastustajaa mahdollisimman kovaa päähän, mutta siitä huolimatta sitä pidetään arvokkaana toimintamuotona ja se hyväksytään olympialajiksi. Sen sijaan epävarmaa on, kuuluuko nyrkkeily, jossa vastustajaa pyritään vain lyömään päähän, tulevaisuudessa olympialajeihin.

Karjalaiset ovatkin perinteisesti kovia kamppailu-urheilijoita, koska Suomelle neljä olympiakultaa ovat voittaneet painissa Eemil Väre (1912 ja 1920) ja Oskari Friman (1920 ja 1924) sekä yhden kullan mieheen nyrkkeilijät Sten Suvio ja Pentti Hämäläinen. Sen sijaan suhtaudun hieman epäillen siihen kamppailu-urheilutietoon, että Vladimir Putin, jonka isovanhemmat ovat Tverin Karjalasta, olisi voittanut judossa peräti Neuvostoliiton mestaruuden, sillä tuo tieto saattaa olla propagandaa, jolla kasvatetaan Putinin kovan jätkän mainetta.

Muuten Uukuniemellä minulle kerrottiin, että eteläpohjalaisen painijan Juha Ahokkaan sukujuuret olisivat Uukuniemellä. Sikäli tieto voi pitääkin paikkansa, että uukuniemeläisiä vietiin evakkoon Pohjanmaalle ja Ahokas on mitä tyypillisin uukuniemeläinen sukunimi. Juha Ahokas voitti painissa peräti 30 Suomen mestaruutta ja lisäksi vuonna 2003 raskaassasarjassa Euroopan mestaruuden. Ahokkaat ovatkin kovia kamppailu-urheilijoita, koska sätkäkoneen keksijän Jalmari Ahokkaan elämänkerrassa kerrotaan, että Viipurissa saattoi koko hotellin kerros olla remontin tarpeessa sen jälkeen, kun Jallu kavereineen oli käynyt siellä pitämässä hauskaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladislav_Larin

 

 Kuten olen jo aiemmin kertonut, niin luulen entisen hyvän itäisen naapurimme johtohenkilön toimienen syvän kiihtymyksen tai sitten eräiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden vaikutuksen alaisena, kun hän vakuutti erikoisen rauhanturvaoperaationsa tavoitteena olevan Ukrainan denatsifiointi, demilitarisointi sekä narkomaanien poisjuuriminen Ukrainan johtopaikoilta.

 Entinen hyvä itäinen naapurimme on perustellut erityistä rauhanturvaoperaatiotaan käsittääkseni ainakin sillä, että Ukrainan valloituksella tavoitellaan monia hienoja asioita, kuten denatsifiointia, demilitarisointia, narkomaanien poistamista valtionjohdosta ja Itä-Ukrainan kansanmurhaan syyllistyneiden rankaisemista.

Hieman erikoiselta tuntuu, että kansanmurha Itä-Ukrainassa on jatkunut jo kahdeksan vuotta ilman, että tällaista vakavaa rikosta on saatettu Haagin kansainvälisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Mutta nyt väitetyn kansanmurhan tutkinta etenee. Nimittäin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Tilburgin yliopiston apulaisprofessori Ville Kari kertoo, että syylliseksi väitetty Ukraina on vienyt asian Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen kaksi päivää Venäjän aloittaman erikoisen rauhaturvaoperaation aloittamisen jälkeen. Paljon muutakin mielenkiintoista Kari kertoo ansiokkaassa kirjoituksessaan, joka löytyy tästä alla olevasta osoitteesta:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008666881.html

 Nyt sitten on Iltalehti reagoinut entisen SDP:n kansanedustaja Mikko Elon putinistiseen Facebook-kirjoitteluun siinä määrin, että luulen Elon olevan kohta myös entinen sosialidemokraatti Mikko Elo hämmästyttää Ukraina-kirjoituksillaan (iltalehti.fi) .

Sikäli Elo on tosin ihan oikeassa, että myös narkomaaneja ja natseja taistelee maataan puolustavien Ukrainan armeijan riveissä, mutta saattaa olla, että rikollisen ja ilmeiseen katastrofiin johtavan sodan aloittaneen Venäjän riveissä narkomaaneja ja natseja on vielä enemmän.

Luultavasti kuitenkin fasisteja oli esimerkiksi talvisodassa Suomen armeijassa enemmän kuin Ukrainan ja Venäjän riveissä tällä hetkellä yhteensä, koska fasistinen IKL sai talvisodan alla eduskuntavaaleissa peräti 6,65 %:n kannatuksen – tietääkseni viime vaaleissa Ukrainassa fasistit saivat 1,8 % äänistä. Talvisodassa Suomen armeijan joukoissa taisteli myös noin 100.000 sittemmin fasistisena lakkautetun suojeluskunnan jäsentä.

Lopuksi toteaisin, että meidän kaikkien Venäjän ystävien pitäisi vedota Venäjän tyranniin, joka yksin lienee vastuussa tästä katastrofista, että hän lopettaisi rikollisen fasistisen hyökkäyksensä, koska mahtava Venäjän valtakunta saattaa taas ajautua sekasortoon ja joka tapauksessa siitä on tulossa entisen Etelä-Afrikan kaltainen hylkiövaltio, jonka suuntaan sivistynyt ihminen ei edes virtsaa.

Tässä yhteydessä Putinia on syytä muistuttaa myös siitä, että Ukraina-seikkailu saattaa johtaa suursotaan, koska nettiuutisten mukaan Israel ja Turkki neuvottelevat jo keskenään jostain, jota voi vain arvailla. Neuvottelut saattavat hyvinkin johtaa uuden rintaman avaamisesta Venäjää vastaan Syyriassa.

 

NOIN 15 VUOTTA TOIMINUT BLOGINI koivistoinen.net ON LAKANNUT JOSTAIN SYYSTÄ TOIMIMASTA JA BLOGINI ON NYT http://uusi.koivistoinen.net

SIIS UUSI BLOGINI ON: uusi.koivistoinen.net

Täysin julkijumalattomana miehenä olen kuitenkin kovasti kiinnostunut Karjalan kirkkoarkkitehtuurista ja etsin Finnan kuva-arkistosta tämän kerrassaan merkillisen erikoisen Äyräpään kirkon kuvan. Äänestän sen puolesta, että se edustaa tyyliltään funkkista. Kävin muutama vuosi sitten Äyräpään kirkon mäellä toteamassa, että sillä sijainnut funkkiskirkko lienee perusteellisimmin hävitetty kivirakennus Karjalassa, sillä jäljellä oli pelkkä kivikasa. Talvisodassa siitä räjäytettiin tuo erikoisen näköinen torni ja jatkosodassa tuhoa jatkettiin. Finnasta Äyräpään kirkkoa etsiessäni huomasin ihmeekseni, että sieltä löytyy Pekka Parikan ohjaama Talvisota-elokuva. Elokuvan loppupuolella noin kohdasta 2 t 55 min eteenpäin näytetään myös elokuvan Kauhavan miesten toimintaa Äyräpään kirkon lähellä ja se toiminta on tavallaan ajankohtaista, koska Molotovin cocktailien kanssa tuhrataan Ukrainassa tälläkin hetkellä. Talvisodassa suomalaiset polttivat noin 400 Puna-armeijan panssarivaunua ja nähtäväksi jää, pystytäänkö Ukrainassa vielä samaan. 4.3.1940 oli synkkä päivä Nurmon miehille, jotka koettivat vallata kirkonmäen takaisin. Luvattu tykistökeskitys jäi 12 kranaattiin ja vaikka Kauhavan miehet huusivat, että ”nurmoolaiset elkää enää menkö”, niin siitä huolimatta nurmoolaiset päättivät ilmeisesti ihan heittämällä rynnätä mokomalle nyppylälle. 40 nurmoolaista ammuttiin aukealle mäelle. Joukossa oli kolme painin SM-mitalistia, koska kyseessä olivat nurmoolaiset. Nurmon pitäjän menetykset olivat suhteessa talvisodan kolmanneksi pahimmat. Pahemmin kävi vain nilsiäläisille ja rantasalmelaisille, jotka saivat käskyn puolustaa Laatokan Petäjäsaarta viimeiseen mieheen, kuten sitten tapahtuikin. Yli kolmetuntisen Talvisota-elokuvan voi katsoa maksutta tästä linkistä talvisota, elokuva | Hakutulokset | Finna.fi. Eelis Tossavainen on ottanut tuon Äyräpään kirkon kuvan vuonna 1934.

Väyrysen terveys 28.02.2022, 18:06 Sota on hirveä asia ja kaivaa esille ihmisluonnon synkimmät puolet ainakin minussa. Totuus on sodan ensimmäinen uhri. En usko, että Youtuben Ukraina-videot ovat läheskään totta, vaan ne ovat ropakantaa enkä usko, että kristillissiveellisen seuraamani Alfa-tv:n uutisvirta olisi läheskään totta, vaikka väärää valaa ei saisikaan vannoa. Kuitenkin tunsin häivähdyksen omaista riemua, kun Alfa-tv:llä kerrottiin, että Ukrainaan toissa päivänä lennätetty tsetseenirykmentti olisi eilen lyöty kerralla lihoiksi turkkilaisvalmisteisen lennokin yllätysiskulla ja näytettiin savuavia autonromuja. Edellisenä päivänä oli näytetty tsetseenirykmentin uhmakasta läksiäisparaatia kotimaassaan. Eli järjettömiä muslimipoikia rahdataan järjettömään sotaan ja sitten 7500 metrin korkeudesta järjetön lennokki pudotti joukon täsmäpommeja muslimipoiken kolonnaan ja minä järjettömästi tunnen hetkellistä riemua asiasta, että siitäs saitte. Hävettää. Vaikka epäilin, että v——-n voi hyvinkin kuolla, mutta minä näytän selviävän elämälle ilman lääkintähuoltoa, mutta huonommin kävi Väyrys-Paavolle, joka jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan verenpaineongelmien vuoksi; niin raskaasti hän otti naapurissa olevan roisto- ja hylkiövaltion tyrannin järjettömän rauhanturvaoperaation. Ei siis ole Paavo rautaa. Kun kuulin Venäjän valitsemasta uudesta ulkopoliittisesta linjasta, mielessäni kävi, että Väyrynen on maamme seuraava presidentti, mutta ei taida ollakaan, sillä hänen stressinsietokykynsä ei ehkä riitäkään niin vaativaan tehtävään. Kommentit (0) Anteeksi Ukraina 27.02.2022, 18:14 Vaikka isolla osalla suomalaisista on tällä hetkellä se mielipide, että r—- — —– —— ——- ——-s, niin minä, joka olen käynyt kymmeniä kertoja naapurissa sijaitsevassa nykyisessä roisto- ja hylkiövaltiossa, jonka mieleltään järkkynyt tyranni nyt jo uhkailee maailmaa ydinaseilla, voin vakuuttaa, että siellä on myös erittäin sivistyneitä ja hyviä ihmisiä. Sitä todisti myös äskeinen Kuopiossa ukrainalaisten ja venäläisten mielenosoitus sotaa vastaan. Eräs itänaapurin sympaattinen nuorimies oli itse tehnyt tuon kyltin. Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kommentit (0) Sankari Volodymyr Zelenskyi 26.02.2022, 19:24 Liberaali länsimainen demokratia on saamassa Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä suuren sankarin. Tähän asti tätä entistä näyttelijää on pidetty vain pelkkänä koomikkona, mutta viime päivät osoittavat, että hän hallitsee myös draaman. Ennustan, että jos hänet jo ensi yönä surmataan, kuten pelkään, hänestä tehdään menestyselokuva ja hänen maineensa tulee elämään ikuisesti. Nimittäin jo Serbian entinen presidentti Milosevich lausui suuren viisauden, jonka mukaan jokaisen on kuoltava kerran, mutta vain sankarin ja pelkurin maine elää ikuisesti. Epäilen, että luulen tietäväni, kuka on se pelkuri, jonka maine myös tulee elämään ikuisesti. Minusta Zelenskyi on esittänyt sankarin osansa loistavasti, mutta hänen vastapuolestaan roisto- ja hylkiövaltion tyrannista en voi sanoa samaa. Tyrannilla olisi nimittäin peiliin katsomisen paikka, kun hän syytti Ukrainan johtoa uusnatsismista ja narkomaniasta. Nimittäin tyrannin olemus oli jotenkin pöhöttynyt ja pelkään hänen olleen jossain aineissa syytöksiä ladellessaan. Zelenskyin natsiksi tai venäläisvastaiseksi syyttäminen ei tunnu uskottavalta, koska hän on venäjänkielinen juutalainen, jonka isoisä jo taisteli natseja vastaan. Koska hän on juutalainen, on hän myös luonnollisesti koulutukseltaan juristi, jollainen on myös maahan hyökänneen roisto- ja hylkiövaltion tyranni. Kommentit (2) Voiko v—–een kuolla 25.02.2022, 15:47 Viime yönä pohdin pitkään Paavo Väyrysen kysymystä siitä, että voiko v——een kuolla. Ensimmäisen kerran törmäsin siihen, että kärsin korkeasta verenpaineesta kiitos naapurissa olevan roisto- ja hylkiövaltion presidentin. Onnellisen maailman loppu tapahtui eilen, jolloin tajusin olleeni väärässä eurooppalaisen ihmislajin suhteen, kun olin luullut, ettei Euroopassa enää pysty sotimaan muuten kuin korkeintaan ydinasein. Päiväni on pelastanut Petroskoissa kasvaneet Myllärit-yhtyeen muusikon Arto Rinteen facebook-kirjoitus, jonka siirrän tähän sivulleni alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa. Se todistaa, että Venäjällä on vieläkin paljon rohkeita sivistyneitä ihmisiä. Venäläisten tiedemiesten ja tiedetoimittajien avoin kirje Ukrainan sotaa vastaan 24.02.2022 Me, venäläiset tiedemiehet ja tieteelliset toimittajat, julistamme jyrkän vastalauseen sotatoimia vastaan, joita maamme asevoimat aloittivat Ukrainan alueella. Tämä fataali askel vie valtaviin ihmisuhreihin ja horjuttaa vakiintuneen kansainvälisen turvallisuuden järjestelmän perustaa. Vastuu Euroopan uuden sodan aloittamisesta on kokonaisuudessaan Venäjällä. Tälle sodalle ei ole olemassa järkiselitystä. Yrityksiin käyttää Donbassin tilannetta syynä sotatoimien aloittamiselle ei ole minkäänlaista luottamusta. On ilmiselvää, että Ukraina ei aiheuta uhkaa maamme turvallisuudelle. Sota sitä vastaan on epäoikeudenmukaista ja selvästi järjetöntä. Ukraina on ja jää meidän läheiseksi maaksi. Monilla meistä asuu Ukrainassa sukulaisia, ystäviä ja kollegoja tieteellisessä työssä. Meidän isämme, isoisämme ja isoisoisämme taistelivat yhdessä natseja vastaan. Sodan aloittaminen Venäjän federaation johdon arveluttavien historiantulkintojen käynnistämien geopoliittisten ambitioiden tähden on heidän muistonsa kyynistä pettämistä. Arvostamme ukrainalaista valtiojärjestelmää, joka pysyy oikeasti toimivilla demokraattisilla instituutioilla. Ymmärtäväisesti suhtaudumme meidän naapuriemme eurooppalaiseen valintaan. Olemme vakuuttuneita , että kaikki maittemme välisten suhteiden ongelmat voidaan ratkaista rauhanomaisin keinoin. Aloittamalla sodan Venäjä tuomitsee itsensä kansainväliseen eristykseen ja hylkiövaltion asemaan. Tämä tarkoittaa, että me, tiedemiehet, emme nyt voi tehdä työtämme normaalioloissa: sillä tieteellisten tutkimusten suorittaminen ei ole mahdollista ilman täysipitoista yhteistyötä ulkomaalaisten kollegojen kanssa. Venäjän eristys muusta maailmasta tarkoittaa maamme tulevaa kulttuuri- ja teknologista taantumista ilman minkäänlaisia positiivisia perspektiivejä. Sota Ukrainan kanssa tarkoittaa askelta ei mihinkään. Нам горько сознавать, что наша страна, которая внесла решающий вклад в победу над нацизмом, сейчас стала поджигателем новой войны на европейском континенте. Мы требуем немедленной остановки всех военных действий, направленных против Украины. Мы требуем уважения суверенитета и территориальной целостности украинского государства. Мы требуем мира для наших стран. Давайте заниматься наукой, а не войной! On ikävä todeta, että maamme, joka on tehnyt ratkaisevan panoksen voitossa natseja vastaan, on nyt uuden sodan lietsoja Euroopan mantereella. Me vaadimme kaikkien sotatoimien pikaista lopettamista Ukrainaa vastaan. Me vaadimme Ukrainan valtion riippumattomuuden ja alueellisen yhtenäisyyden arvostamista. Me vaadimme rauhaa maillemme. Tehkäämme tieteellistä työtä eikä sotaa ! Allekirjoituksia edelleen saapuu, lisäämme voimiemme mukaan: (mukana Venäjän tiedeakatemian eri alojen akateemikkoja ym ) Александр Аникин, лингвист, академик РАН Юрий Апресян, лингвист, академик РАН Виктор Васильев, математик, академик РАН Сергей Николаев, филолог, академик РАН Роальд Сагдеев, физик, академик РАН Александр Соболев, академик РАН, Институт геохимии и аналитической химии им. В.И. Вернадского, РАН Сергей Стишов, физик, академик РАН Светлана Толстая, филолог, академик РАН Ефим Хазанов, физик, академик РАН Михаил Гельфанд, биоинформатик, член Европейской академии, докт. биол. наук Леонид Аранович, докт. геол.-мин. наук, член-корреспондент РАН Петр Арсеев, физик, член-корреспондент РАН Елена Березович, филолог, член-корреспондент РАН Елизавета Бонч-Осмоловская, биолог, член-корреспондент РАН Алексей Гиппиус, филолог, чл.-корр. РАН Михаил Глазов, физик, член-корреспондент РАН Дмитрий Горбунов, физик, член-корреспондент РАН Николай Гринцер, филолог, член-корреспондент РАН Александр Дворкович, докт. техн. наук, член-корреспондент РАН Аскольд Иванчик, историк, член-корреспондент РАН Алексей Масчан, член-корреспондент РАН Олег Мельник, член-корреспондент РАН Роман Мизюк, член-корреспондент РАН, главный научный сотрудник ФИАН Ирма Муллонен, член-корреспондент РАН, докт. филол. наук Павел Пахлов, докт. физ.-мат. наук, член-корреспондент РАН, г.н.с. ФИАН Николай Розанов, член-корреспондент РАН Ольга Соломина, член-корреспондент РАН Андрей Топорков, докт. филол. наук, профессор, член-корреспондент РАН Фёдор Успенский, филолог, член-корреспондент РАН Илья Шкредов, докт. физ.-мат. наук, член-корреспондент РАН Дмитрий Яковлев, физик, член-корреспондент РАН Светлана Бурлак, профессор РАН Леонид Голуб, профессор РАН Илья Индрупский, д.т.н., профессор РАН Алексей Иванов, докт. геол.-мин. наук, профессор РАН Александр Марков, докт. биол. наук, профессор РАН, лауреат премии «Просветитель» Ярослав Кудрявцев, профессор РАН Николай Песков, профессор РАН Дмитрий Аблов, физик Екатерина Америк, математик, канд. физ.-мат. наук (Москва) Ольга Артемьева, канд. филол. наук Анна Архангельская, филолог Михаил Архипов, канд. физ.-мат. наук Марина Аствацатурян, научный журналист Александр Белавин, физик Анатолий Бармин, провизор Денис Бодров, физик Любовь Борусяк, социолог Виталий Брагилевский, программист, преподаватель Владимир Братман, докт. физ.-мат. наук., профессор Владимир Гельман, кандидат политических наук Виктор Горбатов, преподаватель Свободного университета (Москва) Наталия Демина, научный журналист Дмитрий Дубровский, к.и.н., преподаватель Александр Дубынин, эколог, преподаватель Павел Евдокимов, историк, к.и.н., преподаватель Екатерина Задирко, аспирантка культурологи, филолог, историк культуры Максим Борисов, научный журналист Сергей Заир-Бек, эксперт, преподаватель Алина Бодрова, канд. филол. наук, историк литературы Татьяна Бунчук, доцент кафедры русской филологии Сыктывкарского госуниверситета им. П. Сорокина Татьяна Глезер, аспирантка Виталий Егоров, популяризатор космонавтики Борис Жуйков, радиохимик Александр Кабанов, химик Ася Казанцева, научный журналист, лауреат премии «Просветитель» Александра Калашникова, физик Алексей Каменских, кандидат философских наук, историк философии Вадим Кантор, научный журналист Елена Клещенко, научный журналист Константин Кноп, математик, Санкт-Петербург Павел Колосницын, археолог, научный сотрудник Ирина Кюршунова, доцент кафедры русского языка как иностранного и прикладной лингвистики Института филологии, Петрозаводский государственный университет, докт. филол. наук Вероника Костенко, канд.соц. наук, доцент ЕУСПб Татьяна Костина, к.и.н., научный сотрудник Илья Кукулин, историк культуры Иван Курилла, докт. истор. наук, Михаил Лашкевич, физик, научный сотрудник ИТФ РАН Ирина Левонтина, лингвист Нина Литвинова, биолог Мария Логачева, биолог, канд. биол. наук (Москва) Наталья Мавлевич, филолог, преподаватель, переводчик Мария Майофис, канд. филол. наук, историк культуры Виктория Малкина, канд. филол. наук, преподаватель Александр Морозов, политолог Константин Морозов, доктор исторических наук Илья Мирмов, химик-технолог, канд. тех. наук Ирина Насимова, канд. физ.-мат. наук Борис Никольский, филолог Дарья Новгородова, кандидат культурологии, историк науки Алексей Оскольский, докт. биол. наук, биолог Владислав Паверан, канд. геол.-мин. наук, ИЗК СО РАН Галина Пахлова, физик, докт. физ.-мат. наук Леонид Перлов, учитель Высшей категории, почётный работник общего образования РФ Алла Е. Петрова, физик Наталья Похилько, историк Николай Рекубратский, научный сотрудник Дмитрий Рогозин, социолог Андрей Родин, философ Людмила Рыбина, журналист Владимир Русинов, с.н.с. ККТЭФ Ольга Седакова, канд. филол. наук, академик Амвросианской Академии Алексей Семихатов, докт. физ.-мат. наук, физик Илья Симановский, канд. физ.-мат. наук., с.н.с., лауреат премии «Большая книга» Сергей Скорбун, физик, пенсионер Kommentit (0) Roisto- ja hylkiövaltio 24.02.2022, 16:07 Pahaa pelkään, että roisto- ja hylkiövaltion tyranni on tekemässä laajennettua itsemurhaa. Sosialistisessa mediassa verrataan tätä tyrannia Hitleriin, joka on suuri loukkaus, koska Hitlerillä ei ollut tuhansia ydinaseita. Epäilin aamulla sosialistisessa mediassa, että roisto- ja hylkiövaltiosta on tulossa uusi Etelä-Afrikka, jota kaikki sivistyneet ihmiset inhoavat. Jokin henkilö, jonka nimistä en löydä Suomesta, vaati kommenttini poistamista, koska se on vihanlietsontaa. Pyysin paheksujalta anteeksi, koska en tiennyt hänen olevan eteläafrikkalaisen, joka loukkaantui vertauksestani. Pyydän, että kaikki suomalaiset osoittavat solidaarisuutta Ukrainalle ja boikotoivat kaupoissa venäläisiä kulutushyödykkeitä kuten esimerkiksi Lada-autoja, Ural-moottoripyöriä, huopatossuja ja sinkkiämpäreitä. Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivasti sitä, haluavatko venäläiset todella sotaa: Haluavatko venäläiset sotaa? – YouTube Kommentit (2) Pakotteet 23.02.2022, 15:36 Kovasti hampaattomilta tuntuvat rapsut viimeisimmän hyökkäyssodan alkajille. Nimittäin vielä pari sukupolvea sitten Euroopassakin hirtettiin hyökkäyssodan aloittamisesta tuomittuja yhteiskunnallisia toimihenkilöitä. Tällä kertaa hyökkäyssodan aloittajat näyttävät ainakin tässä vaiheessa selviävän uutisten mukaan henkilöpakotteilla, jotka lienevät sitä, ettei ainakaan hyökkäyssodan aloittajille myönnetä viisumeita Länteen. Muuten törmäsin juuri ihmiseen, sukupuoli jääkööt mainitsematta, joka oli sosiaalisessa mediassa törmännyt eteläjemeniläiseen mieheen ja oli yrittänyt lähettää tälle tililtään muutaman tuhat euroa, joita uusi ystävä kertoi tarvitsevansa matkustaakseen Suomeen. Rahansiirto ei onnistunut, koska pankki sulki tilin ja nyt uutta ystävää vaille jääneelle asiakkaalle pankki suostuu antamaan tililtä vain 50 euroa päivässä. Tuohon kerrottuun tilinsulkupäätökseen ei tarvittu kansainvälisiä pakotteita. Luulen, että esimerkiksi maamme rikkaimpien miesten Timchenkon ja Rotenbergin osalta pankit voisivat menetellä myös samalla tavalla. Muistelen, että Timchenkon nettovarallisuus on noin 25 miljardia euroa ja kaipa Rotenbergilläkin muutama miljardi on; kaipa niistä pieni osa on Suomenkin tai ainakin Eu-maiden tileillä, koska veikot harrastavat menestyksellistä liiketoimintaansa Lännessä. Tilien sulkemisen perusteena voisi olla vaikkapa rahanpesuepäily. Muuten Putinin tyttären kummisetä sellonsoittaja Sergei Rolduginin uutisoitiin syyllistyneen 9 miljardin euron rahanpesuun, joten ahkerasti on miehen pitänyt selloaan soittaa. Käsittääkseni rahaoja oli liikuteltu jossain Panamassa tai Cayman saarilla enkä suurena vääryytenä pitäisi vaikka inhoamani USA:n merijalkaväki kävisi yllätysiskulla suorittamassa tarkastuksen sekä Panaman että Cayman saarten pankeissa. Käviväthän amerikkalaiset vuosia sitten hakemassa tuomiolle jopa huumekaupasta epäillyn Panaman tyrannin. Eikä sitä tainnut kukaan paheksua kansainvälisen oikeuden loukkauksena. Kommentit (2) Vain koirat raunioita samoaa 22.02.2022, 19:08 Niinhän siinä kävi, että hyvä itäinen naapurimme Venäjä, jota pidän nyt kylläkin roisto- ja hylkiövaltiona, kyllästyi Naton ja Lännen jatkuviin provokaatioihin ja sodanlietsontaan ja lähetti rauhanturvajoukkojaan sekä rauhantelavaunujaan Ukrainaan. Jostain syystä aamusta alkaen on mielessäni soinut yksi maailman surullisimmista sävelmistä eli venäläinen kansanlaulu Matuska, jonka suomalaisversiossa äiti yrittää vakuuttaa Jaakko Ryhäsen bassolla lapsukaiselleen, että tämä voi nukkua ihan rauhassa, sillä kaukaisessa jylinässä ja liekkien loimutuksessa ei ole mitään pelättävää. https://www.youtube.com/watch?v=DHkrI3RgJAM Tasapuolisuuden vuoksi on mielessäni soinut myös ajankohtainen Nataaaalia, jossa kerrotaan, miten Ukrainassa vain koirat raunioita samoaa. Laulu on kaunis ja tunteellinen, mutta pikkuisen tunnetta latistaa se, että tässä Q-teatterin versiossa sittemmin kuopion kaupunginteatterin johtajana toiminut Heikki Kujanpää vaikuttaa olevan vähää vaille päästämässä selkäkeikkanaurua kesken dramaattisen esityksen. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/16/q-teatterin-kuoro-natalia Kommentit (0) Kamila Valijeva 21.02.2022, 17:57 Nähtäväksi jää, muistetaanko Pekingin kisat tulevaisuudessa ennen kaikkea Kamila Valijevan tapauksesta. Tämä 15-vuotias taitoluistelija on tällä hetkellä nuorin dopingista kärähtänyt urheilija ainakin olympiatasolla. Muistelen, että ainakin ennen hyvässä itäisessä naapurissa oli tarmokas lapsiasiamies, joka puuttui ainakin Suomessa sattuneisiin venäläislasten oikeuksien loukkauksiin. Minusta Valijevankin tapaus on selvä lastensuojelutapaus. Taitoluistelija itse epäilee erehtyneensä juomaan samasta mukista sydänlääkkeitä nauttineen vaarinsa kanssa. Vaarilla lienee kovia sydänvaivoja, koska Valijevan näytteestä löytyi lehtitietojen mukaan kolmenlaisia kestävyysominaisuuksia lisääviä aineita, joista yksi ei ole ollut kiellettyjen dopingaineiden listalla. Kyynisyyteen taipuvana ihmisenä alan epäillä, että kyseinen cocktail saattaa olla selityksenä sille, että kestävyysurheilutulokset ovat maailmalla viime aikoina hämmästyttävästi parantuneet ja että valkoinen mies on alkanut pärjätä mustille miehille juoksemisessa. Epäilen myös, että kun nyt tiedetään, mitä molekyyliä testeissä etsitään, saattavat Pekingin kestävyyslajien mitalit mennä seuraavan kymmenen vuoden aikana uusjakoon, kunhan mittareita vähän kalibroidaan. Toisaalta ihmettelen kyllä sitä, että moisia droppeja tarvitaan, koska kaipa se 70-luvun verenvaihtomenetelmä on vieläkin ihan hyvä, enkä usko, että verenvaihtoa pystytään testeillä paljastamaan. Tosin termi verenvaihto on harhaanjohtava, koska ainakin eräs suomalainen olympiamitalisti, jonka kympin ennätys parani hetkessä yli minuutin, vakuutti, että mitään ei vaihdettu, vaan ainoastaan lisättiin pari pussia. Sitä ihmettelen, miten Martti Vainio saattoi vielä Moskovan kisoissa kärsiä anemiasta. Samaa ihmetteli myös Juha Väätäinen, joka korosti sitä, että jo siihen aikaan anemia pystyttiin parantamaan hetkessä ja ihan laillisin konstein. Vaarallisia ne konstit tosin taisivat olla, koska DDR:ssä veridoping oli kiellettyä vaarallisuutensa vuoksi ja jos siinä maassa jokin oli kiellettyä, niin se myös oli kiellettyä. Kommentit (0) Kansakuntien suorituseroista 20.02.2022, 14:28 Kuten moni tarkkaavainen lukija on varmaan huomannut, on viime aikoina Pekingissä ollut isohko urheilutapahtuma, jossa on kilpailtu lähinnä talviurheilulajien merkeissä. Tällaisilla tapahtumilla on ainakin joillekuille asiasta kiinnostuneille merkitystä, koska tällaisissä tapahtumissa eri kansoja voi asettaa paremmuus järjestykseen. Ennen sotia paremmuusjärjestystä tehtäessä kansoja asetettiin järjestykseen rodullisin perustein. Esimerkiksi vapaamielinen ruotsalainen Dagens Nyheter otsikoi joskus 30-luvulla, että ”Vinosilmäiset suomalaiset voittivat” ja tällä viitattiin varsinkin keihäänheittäjä Matti Järviseen. Nykyään sen sijaan kansoja asetetaan paremmuussjärjestykseen kansojen suorituskyvyn; etenkin lääketieteellisen suorituskyvyn perusteella. Meillä suomalaisilla on syytä riemuita, kun täysin objektiivisesti asetamme kansoja paremmuusjärjestykseen, koska suomalaisten mitalisaalis oli kerrassaan häkellyttävä. Epäilen, ettei mikään kansa ole aiemmin pystynyt yhtä ylivoimaiseen esitykseen talviurheilurintamalla. Nimittäin suomalaiset kahmivat, kiitos varsinkin sekä mies- että naisjääkiekkoilijoiden, Pekingin kisoista 26 kultamitalia, 4 hopeamitalia ja 27 pronssimitalia. Mitaleja maahamme voitettiin yhteensä 57 kpl. Se lienee ainakin talviolympiahistorian ennätys. Norjalaisetkin menestyvät ihan hyvin, mutta heidänkin yhteismitalisaaliinsa oli vain noin 50 kpl. Tässä yhteydessä en malta olla paheksumatta sitä, että suomalaisten voittaessa olympiakultaa radiossa ja tv:ssä soitetaan Porilaisten marssi, vaikka porilaisten talviurheilumenestys on hyvin vaatimatonta luokkaa. Mielestäni suomalaisten olympiakultaa ainakin talvilajeissa tulisi juhlistaa tällä Savolaisten marssilla: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/12/11/marseljeesi-savoksi Kommentit (2) Jäätynyt penis 19.02.2022, 17:51 Kovaa leikkiä on nykyajan murtomaahiihto terävimmillä tasolla. Muistan, miten Pitkä-Jussi valitteli aikoinaan sitä, miten silmät jäätyivät ja taisipa joskus partakin jäätyä, mutta Pekingissä jäätyi toiselta suomalaishiihtäjältä vallan penis. Maaliin tulon jälkeen kivut paleltuneessa elimessä olivat hirmuiset ja mies jouduttiin taluttamaan pois. Asiaa tiedusteltaessa hiihtäjä uskoi menettäneensä lisääntymiskykynsä, joten tässä tapauksessa voi hyvinkin sanoa, että hän antoi kaikkensa, kuten urheiluselostajilla on ollut tapana sanoa, kun joku kilpailija on yrittänyt oikein kovasti loppuun asti itseään säästämättä. Nähtäväksi jää, joudutaanko paleltunut elin amputoimaan, kuten pahoissa paleltumistapauksissa joudutaan tekemään. Edellä kerrottu tapaus saa minut pohtimaan sitä, että eikö nykyaikana, jolloin on sekä naisten että miesten sarjat, olisi urheilukilpaluissa syytä olla myös sarjat muun sukupuolen edustajille. Toivoisin tästä tasa-arvoon liittyvästä asiasta puolueiden kannanottoja. Sota-aikana maamme naiset virkkasivat ainakin liipaisinsormella varustettuja lapasia rintamalle. Minusta herttaista olisi, jos maamme naiset alkaisivat nyt tv katsellessaan virkkaamaan villalangasta eräänlaisia kalukukkaroita talvilajien pojille. Isänmaallista olisi, jos niissä olisi somisteena siniristilippu. Kommentit (0) 50 km ja virkistäytymisasema 18.02.2022, 16:09 Luulen, että huomiseen hiihdon kuninkuusmatkan koitoksen osallistuu joku suomalainenkin hiihtäjä, mutta nähtäväksi jää, jaksaako kukaan maaliin asti. Niinpä nyt kannattaa muistella yhtä suurimmista kokemistani urheiluelämyksistä, eli vuoden 1970 Tatran mömmönkisojen 50 kilometrin hiihtoa. Silloinhan Suomen hiihto oli syvässä lamassa ja näytti jo siltä, ettei kisoista tule kultaa, mutta viimeisenä kisapäivänä koettiin todellinen ihme. Aluksi näytti tosi pahalta, koska minuutin Susi-Kallen perään lähtenyt Vjatseslav Vedenin hiihti suomalaisen kiinni jo heti alkumatkasta ja seurasi tätä sitkeästi aina 40 kilometrin virkistäytymispisteelle asti, mutta sitten Susi-Kalle pisti ison vaihteen päälle. Selostaja Anssi Kukkonen kertoo alla olevassa linkissä, miten Susi-Kallen voiton salaisuus oli se, että pronssille sijoittunut Gerhard Grimmerkin hävisi Oikaraiselle viimeisellä 4 kilometrillä peräti 1,03 minuuttia, ja laskujeni mukaan toiseksi hiihtänyt Vedenin hävisi viimeisellä kympillä 1,5 minuuttia. Susi-Kalle suksi Ylä-Tatran kultaa | Elävä arkisto | yle.fi Mutta taisi Susi-Kallen voitossa olla muitakin salaisuuksia, kuin Anssi Kukkosen kertoma. Se, mitä Tatran 40 kilometrin virkistäytymisasemalla tapahtui ja mitä Sapporon vastaavalla virkistäytymisasemalla ei tapahtunut, kertoo eloisaan tapaansa Aku Kiuru, joka seisoi lääkelaukkuineen kummallakin virkistäytymisasemalla. Sapporossa 1972 lääkkeet laukussa | TV | Areena | yle.fi ja Kommentit (0) Karjalan, ellei jopa maailman johtava urheilukaupunki 17.02.2022, 16:16 Vähän toista kymmentä vuotta sitten kävin tutustumassa arkkitehtoonisesti merkittävään Kontupohjan jäähalliin, joka siihen aikaan taisi olla ainut jäähalli koko Karjalassa. Oikeastaan kyseessä ei ole enää vain jäähalli vaan pikemminkin jääpalatsi. Venäläiset ovat vähän äärimmäisyyksiin taipuvaista väkeä. Sieltä löytyy tosi viheliäisiä hökkeleitä ja sitten tosi upeita palatseja ja jääpalatseja. Kontupohja lienee yksi Venäjän siisteimmistä ja parhaiten menestyvistä kaupungeista. Vaikka Kontupohja ei ole kuulunut Suomeen kuin ainoastaan jatkosodan aikana, niin tietty suomalaisleima tällä 35.000 asukkaan kaupungilla on. Kaupungissa on vielä 30-luvulla ollut paljon meikäläisiä, koska Stalin terrorin aikaan sieltä pystyttiin vangitsemaan peräti 11.000 suomalaista, osa Amerikasta muuttaneita. Lähtiessäni reissulle tarkoitukseni oli selvittää totuus huimasta huhusta, jonka mukaan Kontupohjan jäähalli olisi rakennettu jalokivestä eli spektroliitista. Asiaa tutkittuani tulin tulokseen, ettei se ole jalokiveä; ei ainakaan kokonaan. Sen sijaan palatsin korkea kivijalka ilmeisesti on plagioklaasimaasälpää, joka on näyttävä rakentamiseen soveltuva kivilaji, jossa myös yleisesti esiintyy spektroliittia. Tietooni on myös saatettu, ettei spektroliitti ole jalokivi vaan korukivi. Kontupohja on muutenkin kova urheilukaupunki. Kaupungissa asuva ja kansallisuudeltaan karjalainen Larisa Lazutina on nimittäin voittanut hiihdossa peräti neljä olympiakultaa ja kahdeksan maailmanmestaruutta. Lisäksi hän on saavuttanut muovikassillisen himmeämpiä mitaleja, koska ihan aina ei voi voittaa. Lazuninan saavutuksia täydentää Kontupohjassa syntynyt Jevgenija Medvedeva, joka on voittanut yhden olympiakullan ja kaksi maailmanmestaruutta sekä käsittääkseni paperipussillisen muita mitaleja, koska aina ei voi voittaa. Epäilen, että Kontupohjan kaupunki on viimeisen kolmannesvuosisadan aikana saavuttanut enemmän mainetta ja kunniaa kansainvälisillä kilpa-areenoilla kuin Suomi. Enemmänkin mitaleja olisi voinut tulla, mutta Salt Lake Cityn olympialaisissa Lazutinalla oli jotain ongelmia veriarvojensa kanssa ja hänen kaikki suorituksensa hylättiin. En jaksa muistaa, montako kultaa hän silloin menettikään. Positiivisten testitulosten jälkeen hiihtäjätär vetosi siihen, että kuukautiset olisivat nostaneet hänen punasoluarvojaan. Tässä väitteessä on varmaankin joku vankka logiikka, mutta minulle se ei kuitenkaan täysin avaudu. Kommentit (0) Falunin MM-kulta 16.02.2022, 17:28 Eivät tuoneet Iivo ja Kerttu kultaa, vaikka niin uskoin. Pikkuisen innokkaana urheilumiehenä harmittaa se, että Suomi, isiemme maa, näyttää mitalitilastossa lukeutuvan Baltian maihin ja vielä enemmän harmittaa ja syvää kateudentunnetta aiheuttaa se, että hyvät pohjoismaalaiset naapurimme kahmivat melkein kaiken. Hävettävä asia on, että Suomi voitti viimeksi olympiakisoissa viestinhiihdossa kultaa vuonna 1976 kisassa, jonka muistan kristallin kirkkaasti. Suomi nimittäin voitti silloin, koska ensimmäisellä osuudella ruotsalaiselta irtosi side ja Jevgeni Beljajevilta, joka ei ole venäläinen, vaan heimoveljemme syrjääni, katkesi samalla osuudella monon kärki. Suomen voittajajoukkueen neljästä miehestä kaksi kärähti myöhemmin kielletyistä lisäaineista. Hämmästyttävä asia on, että edellisen kerran Suomi voitti hyväksytysti miesten viestissä maailmanmestaruuden 66 vuotta sitten Falunissa vuonna 1954. Tosin Lahden mömmönhiihdoissa 2001 Suomi voitti, mutta sitä voittoa ei tässä kannata enää muistella sattuneesta syystä. Falunin viestistä Aku Kiuru kertoo eloisasti alla olevassa linkissä. Silloinkin suomalaisilla oli tuuria, koska Neuvostoliiton mieheltä irtosi suksi jalasta kesken kisan ja karkasi kauaksi metsään. Katsokaapa varsinkin Akun osaaottavaa ilmettä, kun hän muistelee kanssakilpailijansa valitettavaa epäonnea. https://areena.yle.fi/1-50147144 Kommentit (0) Aku Kiurun nappihiihto 15.02.2022, 16:12 Pikkuisen masentaa Suomen vaatimaton olympiamenestys varsinkin, kun sitä vertaa hyvien naapureittemme olympiamenestykseen. Tässä tilanteessa kannattaa yrittää antaa nykyiselle huippu- ja kilpaurheilulle se arvo, mikä sille kuuluu ja muistella historiaa, jolloin Suomi, isiemme maa, oli maailman johtavia huippu- ja kilpaurheilumahteja sekä kesä- että talvilajeissa. Niinpä yritin löytää rohkaisua ja lohdutusta murheeseeni etsimällä internetistä entisen huippuhiihtäjän ja hiihtomaajoukkueemme pitkäaikaisen huoltajan Aku Kiurun haastatteluja. Aku oli Karjalan poikia Sakkolasta, josta oli muuten kotoisin myös toinen suomalainen sankari alikersantti Antero Rokka. Kiuru oli niin sujuvasanainen ja hauska karjalaisukko, että nykyaikana hänestä olisi tullut menestyvä talkshow-esiintyjä. Kaiken lisäksi myös hyvin rehellinen ja käsittääkseni realistinen urheilumies, joka sanoi huippu- ja kilpaurheilusta esimerkiksi tämän suuren viisauden: ”Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!” Alla olevassa ohjelmassa hän kertoo värikkääseen tapaansa, miten kävi sodan jälkeen opettamassa ruotsalaisille hiihtämisen mallia yhdessä Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin olleen Benjamin Vannisen kanssa. Juottomiehenä heille toimi Virolahdella syntynyt olympiavoittaja Veli Saarinen, joka oli vilkas Karjalan poika hänkin. Pervitiini ja Sundsvallin nappihiihto 1947 | TV | Areena | yle.fi Kommentit (0) Epäiltyjä sukulaispoikia 14.02.2022, 15:55 Vaikka eilinen miestenviesti oli Suomelle nöyryytys, voimme kuitenkin riemuita siitä, että voittajajoukkueen ankkurina hiihti sukulaispoika, sillä Sergei Ustjugov on suomalaisugrilainen mansi. Manseja on maailmassa vain noin 10.000 kpl, joten he ovat kovasti urheilullista väkeä. Epäilen nimittäin, että myös ampumahiihdon kaksinkertainen olympiavoittaja Jevgeni Ustjagov saattaa myös olla mansi ja tiedä vaikka olisi Sergein sukulaispoikia. Muistelen, että jossain suurkisoissa Jevgenillä oli ongelmia dopingnäytteessään; taisi sinkkiämpäristä sulaa pohja näytettä otettaessa. Kovasti olen pitänyt peukkuja Pekingin kisoissa Venäjän Aleksandr Terentjeville, joka on kuitenkin vielä niin nuori, että mitali taitaa jäädä saamatta. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö hän voisi ihan hyvin olla Heikki Teronen-nimisen Karjalan ensimmäisen olympiavoittajan pojanpoika. Zakopanen olympialaisten viestinhiihdon ensimmäisellä osuudella kisoissa Fjodor Terentjevin nimellä hiihtänyt Teronen voitti toista Karjalan poikaa Aku Kiurua 1,5 minuuttia ja kilpailu ratkesi siihen. Wikipedia kertoo Fjodor Terentjevin myöhemmistä vaiheista seuraava: Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.[1] Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.[1] Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”. Fjodor Terentjeville on pystytetty komea näköispatsas Petroskoihin ja sen äärellä aion vielä käydä hiljentymässä, mikäli sodalta säästytään. Kommentit (0) Piälle Savon poojat, piälle! 13.02.2022, 17:42 Vaikka kansanryhmän vastainen kiihotus onkin lailla kiellettyä, niin kyllä sitä maassamme silti harrastetaan. Ainakin savolaisista miehistä on tiedotusvälineissä luotu kuva, että he ovat nahjusmaisia suunsoittajia ja rehvastelijoita. Varsinkin Jaakko Teppo, Esa Pakarinen ja vanhat kotimaiset elokuvat ovat syyllistyneet edellä kerrotun kuvan luomiseen. Käynnissä olevat olympialaiset ovat kuitenkin osoittaneet, että Savosta löytyy sankarillisia miehiä. Iivo Niskanen näyttää tuovan Suomelle siskonsa Kertun kanssa ainakin 75 % maamme mitaleista. Jä äsken päättynyt Suomen jääkiekkomaajoukkueen dramaattinen voitto Ruotsista perustui pitkälle kahden savolaisen sankarin eli suonenjokelaisen Iiro Pakarisen ja kuopiolaisen Teemu Hartikaisen urotekoihin. Se puute Pakarisen sankarillisuudessa tosin on, että hän on kotoisin Suonenjoen kirkolta; vain hänen tätinsä taitaa asua Kärkkäälässä. Pari viikkoa sitten pelattiin futsalin EM-turnaus, jossa Portugali, joka ei ole viiteen vuoteen hävinnyt peliäkään, voitti mestaruuden, mutta oli erittäin lähellä hävitä puoliväriottelussa Suomelle. Suomi ei ollut turnauksessa parhaimmillaan, sillä normaalisti Suomen futsalmaajoukkueen avauskentällisestä puolet on Suonenjoen Pallon kasvatteja, mutta tällä kertaa toinen Kytölän veljeksistä oli loukkaantumisen vuoksi poissa ja se todennäköisesti aiheutti sen, että Portugali selvisi puolivälieräottelussa voittajana. Kun työläisjalkapalloilua harrastanut Kuopion Elo pelasi mestaruussarjassa, kannustettiin sitä taisteluhuudolla ”piälle, Elon poojat piälle”. Elo pelaa tällä hetkellä nelosdivisioonassa, mutta Elon muunneltu taisteluhuuto voitaisiin ottaa käyttöön savolaisia palloilijoita kannustettaessa. Kommentit (3) Kallu 12.02.2022, 17:51 1960-luvun lopulla Suomen olympialaisten urheilumenestys olympialaisissa oli yhtä vaatimatonta kuin nykyään ja asialle päätettiin tehdä jotain. Niinpä julistettiin auki olympiakomitean valmennuspäällikön virka, jonka avulla tilannetta pyrittiin korjaamaan. Yhdessä työpaikkahakemuksessa luki ruutupaperilla lyhyesti ja ytimekkäästi, että ”Haen! Kallu”. Nykyään työttömille järjestetään erilaisia käsipäiväkursseja, joilla opetetaan työpaikkojen oikeanlaista hakemista, mutta luulen, ettei näillä kursseilla opeteta hakemaan työpaikkaa Kallun lailla. Joka tapauksessa Kallu, eli Kalevi Tuominen, valittiin virkaan ja hyvinhän se valinta onnistui. Kallu hoiti virkaansa pari kymmentä vuotta ja sinä aikana Suomi voitti pari kymmentä olympiakultaa, vaikka kilpalajeja oli kisoissa paljon vähemmän kuin nykyään. Tosin jokainen, joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, etteivät kullat olleet pelkästään valmennuspäällikön ansiota, vaan kyllä iso osa menestyksestä on myös hyvien suomalaisten urheilulääkäreiden ansiota. Mutta Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirja Kalevi ”Kallu” Tuominen – urheilun vahva ääni todistaa, että Kallu oli erinomainen valmennuspäällikkö. Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja Jarmo Hakanen osaa kirjassa tiivistää yhteen virkkeeseen, mikä teki Tuomisesta hyvän valmentajan. Hänen mukaansa miehessä yhdistyi vanhan valmentajan kolme ominaisuutta: ”Kallussa yhdistyi vanhan valmentajan kolme ominaisuutta: pystyi ottamaan viinaa, käymään naisissa ja puhumaan hävyttömiä juttuja”. Nykyään maamme urheiluelämässä ei enää ole Kallun kaltaisia persoonia ja niinpä Suomen kansainvälinen urheilumenestys on romahtanut. Kommentit (0) Kultaa! 11.02.2022, 16:40 Tulihan se vallan meillekin kultainen mitali näistäkin kisoista ja radiossa soitettiin se biisi, jossa vainolaisen hurmehella peitetään maa ja me riemuitsemme. Iivon esitys oli ylivoimainen, mutta ei yllättävä, koska suomalaiset tuntuivat pitävän Iivon kultaa jo etukäteen samanlaisena selviönä kuin myös tulevaa jääkiekkokultaa. Jotenkin tuntuu siltä, että näissä kisoissa ei ole kyse rehellisestä pelistä, koska yllättävää on se, ettei Norja tule mitalitilastoissa voittamaan muuta maailmaa, kuten laskeskelin. Jotenkin norjalaisten kunnonajoitus näyttää menneen pieleen. Sen sijaan venäläisten kunnonajoitus on osunut nappiin. Nyt tuntuu jopa siltä, että molemmissa hiihtoviesteissä venäläiset voittavat norjalaiset ja se on todella uskomaton asia. Yllättävää on, että venäläinen 15-vuotias taitoluistelijatar on kärähtänyt dopingista. Hän on ilmeisessä epähuomiossa nauttinut kiellettyä angiinalääkettä. Se ei ole asiassa yllättävää, vaan yllättävää on se, että Venäjän oma dopingvalvonta käräytti viattoman oloisen tyttösen. Venäjä ei olekaan niin korruptoitunut valtio, kuin monet luulevat. Nähtäväksi jää, miten sikäläiset dopingvalvojat jatkossa selviävät tässä elämässä. Angiinalääke on urheilussa kielletty aine, koska se parantaa kestävyysominaisuuksia. Nähtäväksi jää, paljastuuko lähi vuosina uusia angiinasta kärsineitä kestävyysurheilijoita, kunhan laboratoriomenetelmät paranevat. Toisaalta luulisi, että angiinalääkkeet eivät lisää yhtä hyvin kestävyysominaisuuksia kuin mikroannoksina käytetyt hormonit tai se, että urheilijalle annetaan muutama pussi lisäverta, kuten väitetään tehtävän. Uskoon tullut olympiavoittaja Arto Koivisto tunnustaa muistelmissaan, että lisäverta annettiin hiihtäjille menestyksellä jo 1970-luvulla, ja kaipa menetelmä toimii yhtä hyvin nykyaikanakin, jolloin Epoa ei enää uskalla käyttää. Arto Halosen elokuvassa Sinivalkoinen valhe annetaan ymmärtää, että Iisalmen Koljonvirran mielisairaala oli aikoinaan tärkeässä roolissa suomalaisessa hiihtourheilussa. Sinivalkoinen valhe kannattaa katsoa alla olevasta linkistä ja sen jälkeen huippu-urheilulle osaa antaa juuri sen arvon, joka sille kuuluukin: https://areena.yle.fi/1-1822190 Kommentit (0) Kamala paleltumisonnettomuus 10.02.2022, 16:29 Huomasinpa digilehtiarkistosta, että eilen kertomastani järkyttävästä paleltumisonnettomuudesta ovat silloiset sanomalehdet uutisoineet näyttävästi. Huomasin myös sen, että ilmeisesti huonojen puhelinyhteyksien vuoksi varsinkin monissa pienemmissä lehdissä on paljon virheellistä tietoa. Kärkkääläisten onneksi monissa uutisissa mainitaan Järkkäälän kylä ja myös sukunimi Balzar on kirjoitettu lukuisilla tavoilla väärin. Yllä oleva uutinen on julkaistu Savon Sanomissa 27.2.1934 ja siinä asia kerrotaan hyvin eri tavalla, kuin mitä vanhat kärkkääläiset minulle kertoivat. Olen kuullut, että romaniseurua olisi ollut palaamassa Kuopion markkinoilta Airakselan kautta Kärkkäälään ja että Airakselassa heitä ei päästettykään sisälle taloon, johon he olivat uskoneet pääsevänsä. Niinpä matkaa jatkettiin sitten Kakkisen suuntaan, jonka jäälle hevonen olisi väsähtänyt kohtalokkain seurauksin. Reen kyydissä oli peräti 12 ihmistä, joten ei ole ihmekään, että hevonen uupui jäälle. Yllä olevasta lehtijutusta voi kuitenkin lukea, että hevosmies Kusti Balzarin ohjastama reki olikin menossa Kärkkäälästä Airakselan suuntaan ja että kaksi ihmistä paleltui vasta Kakkisen takana olevan Vääräjärven, eli kuten Kärkkäälässä sanotaan Viärän jäällä. Kusti Balzar näyttää uutisen mukaan olleen kirjoilla Konnevedellä, vaikka hänen perheensä asui Pirttiselän pienessä Portmökissä, josta Vääräjärvelle on noin 20 kilometriä. Pitkän matkan hevonen on jaksanut kuormaa vetää lumisissa erämaaoloissa. Viimeisessä mökissä ennen Kakkisen järveä asui Kakkisen salon maaherraksi kutsuttu Salon-Olli. Tarinan mukaan eräs romaniseurue oli joskus pyrkinyt sisälle Ollin mökkiin, mutta tämä olikin ollut portailla vastassa haulikon kanssa ja olisi savolaismaisen lupsakkaasti tiedustellut sisään pyrkijöiltä, että onko näitä koskaan ennen tapettu. Toivoa sopii, ettei tämä tarina liity Savon Sanomien kamalaan paleltumisonnettomuuteen. Kommentit (2) Romanit ja kuolema 09.02.2022, 17:48 Tämänpäiväisen Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa oli peräti kolmen sivun juttu dokumentaristi Carmen Baltzarista. Lehti kertoo, että hän käsittelee uusimmissa teoksissaan romaneja ja kuolemaa. Balzar kertoo, että ”kuoleman siivoaminen näkymättömiin sekä kyvyttömyys käsitellä asiaa on uusi ja todellinen ilmiö”. Niinhän asia onkin, mutta ihan uusi asia kuoleman siivoaminen pois ihmisten mielistä ei ole. Nimittäin helmikuussa 1934 uskoakseni Carmen Balzarin vaarin ohjastama hevonen uupui Suonenjoen ja Karttulan rajoilla sijaitsevan Kakkisenjärven jäälle sillä seurauksella, että paikallisen tarinan mukaan kaksi reessä ollutta paleltui kuoliaaksi, joka on järkyttävä tapaus. Tapaus on niin hyvin siivottu pois kärkkääläisten mielistä, että kyselyistäni huolimatta kukaan kyläläinen ei tunnu tietävän tapausten kulkua. Sen olen kuullut, että paleltuneet oli kuljetettu mummoni veljen Kalle Närhin aittaan, jossa vainajia säilytettiin pitkään ja sekin minulle on kerrottu, että siihen aikaan oli paljon rottia ja luulen tietäväni, mitä tapahtui, vaikka sekin asia on siivottu pois kyläläisten mielistä. Mutta melkoinen on säätykierto Suomessa. Dokumentaristin vaari asui perheineen Kärkkäälän Pirttiselässä äärimmäisen vaatimattomassa mökissä ja nyt hänen pojan tyttärensä asuu sekä Portugalissa että Helsingissä ja on suorittanut Englannissa kaksi yliopistotutkintoa. Hän on tehnyt kaksi dokumenttielokuvaa nimiltään Gypsy – Mustalainen ja Maailman onnellisin maa. Lisäksi hän on julkaissut teoksen nimeltään Ohi – kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä sekä kirjoittanut myös teokseen 13 katseluasentoa: miltä televisio tuntuu? Kommentit (4) Linkola, natsit ja eläinsuojelu 08.02.2022, 15:22 Luin tuossa Anneli Jussilan kirjan Pentti Linkolasta ja opin kirjasta sen yllättävän asian, että Linkola oli kova naistenmies. Sen sijaan se ei ollut yllättävä asia, että Jussila kiistää Linkolan olleen fasisti, jollaiseksi häntä välillä syytettiin. Tosin ei Pena ollut mikään demokraattikaan, vaan hän avoimesti halveksi kansanvaltaa ja ihasteli esimerkiksi Brezhnevin ajan Neuvostoliiton pysähtyneisyyttä jopa siinä määrin, että hänen mielestään pääsihteeri Brezhnev oli hyvin kaunis ihminen. Mutta ihan hyvin Linkola olisi voinut ihastella myös Saksan natseja, koska he olivat todellisia luonnonsuojelijoita. Hitler ja Himmler olivat vallan kasvissyöjiä nykyisten vihreiden malliin. Natsit perustivat valtaannousunsa jälkeen useita luonnonsuojelualueita eri puolille Saksaa. Liettua ja Ukraina suunniteltiin tyhjennettäviksi ihmisistä ja niistä haluttiin tehdä luonnonsuojelualueita. Eläinten oikeudet tunnustettiin laajasti ja susi sekä useita muita eläinlajeja rauhoitettiin kokonaan metsästykseltä. Eläinkokeet kiellettiin vallan kuolemantuomion uhalla. Se sitten varmaankin oli syynä sitten siihen, että erilaisia lääketieteellisiä perinteisiä eläinkokeita alettiin tehdä alempiarvoisiksi katsotuilla ihmisillä varsinkin juutalaisilla ja muilla keskitysleirivangeilla. Luulen, että jos natsi-Saksassa olisi kuljetettu eläimiä junissa samalla tavalla kuin juutalaisia, olisi syyllinen tuomittu kuolemaan. Saksan hävittyä sodan sudet metsästettiin nopeasti sukupuuttoon ja monet luonnonsuojelualueiden suojelupäätökset purettiin. Myös eläinkokeet sallittiin jälleen, mutta ihmislajin käyttöä lääketieteellisissä eläinkokeissa vaikeutettiin. Kommentit (0) Asiaan kuuluvalla vakavuudella 07.02.2022, 16:32 Iivo otti sitten vastaan ronssinsa asiaan kuuluvalla vakavuudella. Nähtäväksi jää, jääkö se Suomen ainoaksi mitaliksi, mutta onneksi kaikki hyvät naapurimaamme saavat mitaleita Suomenkin puolesta. Itse toivon, että olympialaisten virallisin palkintojenjako tapahtuisi vasta sitten, kun lopullinen palkintojärjestys saa lainvoiman 10 vuotta kisojen jälkeen. Tosin epäilen, että samalla tavalla kuin Moskovan kisat jäivät vaille dopingskandaaleja, niin myös Pekingin kisat jäävät putipuhtaiksi tai testeissä ilmenee korkeintaan koronatapauksia. Mutta niin vilpittömästi iloitsivat Venäjän pojat mitaleistaan, että vaikea uskoa heitä huijareiksi ja vaikea uskoa, että eilisen kilpailun palkintojärjestys muuttuisi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Muistanpa, miten siihen aikaan, kun Espanjaan muuttanut saksalainen Johan Mühlegg osoitti hiihtoladuilla samanlaista ylivoimaa kuin Bolshunov eilen, niin jokainen, joka urheilusta jotain ymmärsi, ymmärsi, että mies on huijari. Huijariasian ymmärsi varsinkin Ruotsin superlupaus Per Elofsson, joka yritti Salt Lake Cityn 50 km:n kisassa seurata Mühleggiä, mutta väsähti niin, että lopetti koko hiihtourheilun. Mühlegg-Elofsson-tapaus palautui eilen mieleeni, kun isot pojat Niskanen ja Bolshunov pistivät ison vaihteen päälle ja Norjan nuori superlupaus Kläbo jäi kuin seisomaan. Nähtäväksi jää, toipuuko Kläbo koskaan tapahtuneesta. Kommentit (0) Turska teurastettiin 06.02.2022, 13:24 Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nyt tultu siihen pisteeseen, että ajattelin, että en seuraa monestakaan maailmanhistoriallisesta syystä ollenkaan käynnissä olevia suuria urheilukilpailuja, mutta päätin kuitenkin aamulla katsoa, miten naapurin Iivo pärjää. Hyvinhän Iivo pärjäsikin kuten muutkin suomalaiset. Iivo oli kolmas, Viljami Poromaa kuudes ja Perttu Hyvärinen seitsemäs. Myös itänaapurin miehet pärjäsivät erinomaisesti ja se on hyvä se, koska nyt ei tarvitse edes spekuloida sillä, että onko kisassa dopattu vai ei. Sen sijaan norjalaisten menestys oli niin surkea, että se synnyttää epäilyn, ettei kyse ollut ihan rehellisestä pelistä. Norjan supertähti Kläbo, jota ennen kisoja povattiin jopa kuuden kullan mieheksi, ei ollut parhaassa iskussa, vaan jäi sijalle 40. Ilmeisesti on niin, että loppuaikaa ei hänelle saatu, koska ajanottajat eivät jaksaneet odottaa miehen maaliintuloa. Suomen entinen hiihdon päävalmentaja K-P Kyrö Ilta-Sanomien haastattelussa kuitenkin onnitteli norjalaisia rehdisti ja totesi hyvää urheilhenkeä osoittaen: Mahtavaa! Saatana, aivan huikeaa, kun turska teurastetaan aivan sata-nolla. Hyvä Iivo, aivan upeaa! Kommentit (0) Adolf Schicklgruber 05.02.2022, 15:23 Eittämättä sattumallakin on ollut merkitystä ihmiskunnanhistoriassa. Tämä asia tuli mieleeni, kun luin Roman Sandgruberin kirjan Alois Schicklgruber, joka jostain syystä, jota voi vain arvailla, muutti sukunimensä sittemmin Hitleriksi. Epäilen, että mikäli hänen poikansa Adolf olisi saanut sukunimekseen Schicklgruberin, niin monelta ikävyydeltä olisi vältytty. On vaikea uskoa, että Saksan kansa olisi suostunut ihan vakavissaan kiljumaan, että ”Heil Schicklgruber”. Yleisesti tunnettuahan on, että Adolf Hitler hankki nuoruudessaan niukan elantonsa jonkinlaisena katutaitelijana, ja uskallan väittää, ettei hän ollut ihan lahjaton, vaikka en kuvataiteesta mitään ymmärräkään. Luulen, että jos tänä päivänä järjestettäisiin hänen taulujensa näyttely, saattaisi siitä tulla hyvin suosittu yleisötapahtuma. Epäilen, että Hitlerin tauluja myös kaupattaisiin miljoonilla. Luulen myös, että ihmiskunta olisi välttynyt monelta ikävyydeltä, jos Hitler olisi aikoinaan päässyt taideoppilaitokseen, jonne hän pyrki. Mielenkiintoinen tieto Alois Hitleristä on se, että hän oli taitava mehiläistarhuri ja että hänen poikansa Adolf kiinnostui myös kovasti mehiläisten kasvattamisesta. Jos asiat olisivat menneet vähän toisin, saattaisi olla, että Adolf Hitleristä olisi tullut hyvä hunajantuottaja, joka olisi innolla tarhannut ja savuttanut mehiläisiään. Muuten yritin Googlen kääntäjällä selvittää, tarkoittaako sukunimi Schicklgruber jotakin, mutta eipä Google-kääntäjä löydä sille mitään merkitystä. Sen sijaan kuuluisan jalkapalloilijan Bastian Schweinsteigerin sukunimi tarkoittaa samaisen kääntäjän mukaan suomeksi jonkinlaista sikalisääntymistä. Kommentit (0) Salmin konkurssisovhoosi 04.02.2022, 21:40 Venäjää on hyvin vaikea järjellä ymmärtää, mutta ainahan voi edes yrittää. Yle Areenassa on katsottavissa vuonna 2005 kuvattu dokumentti Salmista nimellä Sovhoosin rauniot. Ohjelma on surullinen, mutta todella mielenkiintoinen. Salmilaiset muistelevat kaiholla noin 15 vuoden takaisia Neuvostoliiton aikoja, jolloin tavallisella ihmiselläkin oli varaa matkustaa lomalle etelään, sosialistinen suunnitelmatalous oli onnistunut kehittämään peräti 14-kiloisen kaalinkerän, kulttuuria ja urheilua harrastettiin vireästi ja elämä muutenkin oli mukavaa. Tämä palauttaa mieleeni sen, miten junassa tapasin virolaisen, joka kaiholla muisteli nuoruuttaan Neuvosto-Virossa ja esimerkiksi sitä, miten hänen sovhoosinsa kustanssi työntekijöilleen oopperamatkoja Tallinnaan; nykyisen kapitalismin oloissa sellaiseen ei ole, varaa. Sen sijaan dokumentin kuvausvuonna 2005 entisen kunnanjohtajan eläke oli 63 euroa/kk ja jostain syystä, jota en ymmärrä, eräs paikkakuntalainen oli lukenut Savon Sanomista, että Suomessa, joka on luonnonvaroiltaan köyhä maa, elintaso oli 13-kertainen Venäjään verrattuna. Salmilaisista ainakin eräs kaipasi vahvaa tsaaria, joka laittaa asiat kuntoon ja nythän salmilaiset ovat sellaisen saaneet. Hyvin ymmärtää, että Putin saattaa hyvinkin nauttia Venäjän syrjäkylillä suurta suosiota ikäihmisten keskuudessa, koska vaikka eläke on pieni, niin se kuitenkin tulee ajallaan. Muuten niinä neuvostoaikoina, jolloin salmilaisten elämä oli muisteluiden mukaan lokoisaa puuhastelua sovhoosissa, Venäjä oli maailman suurin viljan tuoja; nyt vahvan tsaarin aikaan kovan kapitalismin oloissa Venäjä on maailman suurin viljan viejä. Mielestäni Yleisradion olisi syytä vierailla taas Salmissa ja kertoa mitä sinne nykyään todella kuuluu. Mikäli toimittaja Arvo Tuomisen Volga vielä kulkee, niin tässä hänelle olisi hyvä juttu vinkki. Samalla reissulla voisi käydä myös muilla Laatokan-Karjalan paikkakunnilla, joista Yleisradio vuonna 2005 raportoi. Salmin sovhoosi-ohjelman voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-2382074

 

Kuopion Palloseuran perustajajäsen jääkärimajuri Ilmari Pohjanpalo oli syntymänopea mies, koska 19-vuotiaana hän juoksi 100 metriä tasan 12 sekuntiin ja oli siihen aikaan Keski-Pohjanmaan nopein mies. Kovin kummoiselta tuo satasen ennätys kuullosta, mutta pitää muistaa, että esimerkiksi vuonna 1916 satasen Suomen mestaruuden voitti Helsingin Jyryä edustanut tuleva punapäällikkö Hannes Sula ajalla 12,2.

Pikajuoksun taso kuitenkin nousi Suomessa nopeasti sisällissodan jälkeen ja niinpä 1930-luvun lopulla Pohjolan nopein mies Aki Tammisto pinkoi satasen aikaan 10,7, 200 metriä 21,6 ja 400 metriä 48,2.
Sikäli Aki Tammistokin liittyy sisällissotaan, että hän oli punaorpo. Hänen isänsä kaupanhoitaja Kaarlo Tammisto osallistui Varkauden taistelujen päätyttyä Huruslahden arpajaisiin, joissa ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä noin joka kymmenes punikiksi uskottu ja hänellä kävi huono arpaonni.

Tosin paljon on puhuttu myös, ettei kyseessä ollut varsinainen arvontatilaisuus, vaan noin joka kymmenes mies ammuttiin rivistä ja myös ns. pärstäkerroin oli yksi valintaperuste. Tarinan mukaan Kaarlo Tammiston tuomioon vaikutti se, että hänen väitetään ratsastaneen hevosella sisälle Varkauden kirkkoon.

Pikkuisen kovalta tuo ampumistuomio kirkkoratsastuksesta tuntuu, koska esimerkiksi nykyinen europarlamentaarikko ja Perussuomalaiset-puolueen entinen varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen tuomittiin nuoruudessaan kirkon ryöstämisestä ampumisen sijasta vain yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja lähetettiin sitten myöhemmin edustamaan maatamme europarlamenttiin.

Aki Tammistossa oli mielenkiintoinen ihminen ja hänessä olisi ainesta romaaniksi, sillä etenihän tämä punaorpo peräti Turun Sanomien päätoimittajaksi. Syystä, jota voin vain arvailla leskeksi jäänyt Turun Sanomien vahva nainen Irja Ketonen, joka oli maamme ensimmäinen naispuolinen vuorineuvos, kutsui lehden palvelukseen komean ja yleensä hyväkäytöksisen urheilutoimittajan, entisen pikajuoksijan Aki Tammiston.

Tammisto eteni sitten peräti lehden toiseksi päätoimittajaksi käsittääkseni ihan kansakoulupohjalta. Kerrotaan, että Turun Sanomista tuli sen jälkeen maamme ainut urheilulehti, joka julkaisi myös kuolinilmoituksia.

Miten syvällisessä suhteessa pääjohtaja Ketonen ja toinen päätoimittaja Tammisto olivat, voi vain arvailla. Suhteen päätös oli kuitenkin surullinen. Kaksikon oli tarkoitus viettää yhdessä Tenerifan loma vuonna 1978, jonne Irja oli mennyt jo aiemmin, mutta kun Tammisto ei ilmestynyt lomapaikkaan sovittuna aikana, kävi Ketosen poika Akin kotona tarkastamassa tilanteen ja löysi Tammiston kuolleena sängystä. Vierellä oli tyhjä pilleripurkki.

Mielenkiintoinen tarina Aki Tammistosta on kuultavissa Yle Areenan Kiveen hakatut-sarjasta tästä linkistä https://areena.yle.fi/podcastit/1-62509295?fbclid=IwAR26n1ZdWeGsTcuptk65LXjbIqmc1SU0102o-dG_pkCPq4X4pNuOTkUldaM

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, kun kerroin, että jalkapallotähti Joel Pohajanpalon isovaari Ilmari Pohjanpalo olisi ollut maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja. Olen tutkinut sotahistoriaa ja väitän sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, että Suomen ensimmäinen kaukopartiojohtaja olikin Pekka Vesainen, joka talvella 1589 hiihti miehineen Kiimingin puolesta Petsamoon, jonne hiihtomatkaa siunaantunee noin 300 kilometriä ja taktisesti oivallisesti hyökkäsi jouluiltana luostariin ja löi lihoiksi 116 munkkia kesken jumalanpalvelusmenojen.

Männä perjantaina Kuopiossa vietettiin taiteidenyötä ja käväisin perinteisellä museokierroksellani Ortodoksimuseo Riisassa, jossa oli esillä maalaus Vesaisen kaukopartiomatkan loppuhuipennuksesta. Minusta tuo taulu antaa tapahtuneesta joukkomurhasta liian seesteisen kuvan, koska verta, rapaa ja suolenpätkiä ei näytetä. Epäilen myös, etteivät Kiimingin kaukopartiomiehet hiihdelleet talvipakkasessa rautapipo päässä.

Minusta on muuten sangen hämmentävää, että maassamme toimii poliittinen varhaisnuorisoliike nimeltään Vesaiset. Voi olla, että jos Putin, joka on innokas historian harrastaja, sattuu tämän lukemaan, hän tulee vielä ottamaan esille Vesaisen kaukopartion toiminnan ja siihen Suomessa liittyvän ihannoinnin. Vesaisen kunniaksi on pystytetty meillä pari patsastakin. Muistelen, että verisen Jugoslaviankin sisällissodan yhtenä syynä oli jonkin 1500-luvulla tapahtuneen taistelun muisto.

Suomessa on ollut hyvin suosittu kulttuurimuoto kaukopartiokirjallisuus, mutta nykyään sen suosio näyttää kuitenkin olevan laskussa, koska viime vuonna ei ilmestynyt edes kymmentä tuon lajin teosta. Niinpä jonkun kaukopartiokirjailijan kannattaa tulevassa tuotannossaan huomioida Vesaisen kaukopartio-osaston railakas toiminta vihollisen selustassa.

Kups johtaa tällä hetkellä Veikkausliigaa, vaikka maalinteko on ollut joukkueelle vaikeaa. Keskikenttää lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset yleensä hallitsevat, mutta fyysisyys ei riitä maalin edessä. Jotain olisi siis keksittävä ja minäpä luulen keksineeni.

Nimittäin maamme toiseksi paras maalinsylkijä Joel Pohjanpalo on melkein Kupsin miehiä, joten hänet voisi saada ostettua kuopiolaisten kärkimieheksi Keski-Euroopan rahakentiltä. Hänen isovaarinsa Ilmari Pohjanpalo oli Kupsin perustajajäsen. Hän oli urallaan menestynyt upseeri, joka kuitenkin 1920-luvulla siirtyi Kuopion poliisimestariksi.

Ilmari Pohjanpalo oli Saksassa koulutettuja jääkäreitä, joka kunnostautui Saksassa niin, että hän oli toinen niistä kahdesta jääkäristä, jotka Saksa palkitsi rautaristillä sotakentillä kunnostautumisesta. Jääkäreitähän oli lähes kaksi tuhatta.

Sisällissodassa Pohjanpalo toimi komppanian päällikkönä Hans Kalmin pataljoonassa, joka kunnostautui varsinkin Kuhmoisten tapahtumissa. Pohjanpalo oli tavallaan maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja, sillä hänen suksilla liikkunut komppaniansa teki uskaliaita koukkauksia syvälle punaisten selustaan. Iso osa komppanian miehistä oli Ähtärin Tuomarniemen metsänvartijakoulun opiskelijoita, jotka olivat erittäin maastokelpoisia.

Tunnetuin Pohjanpalon komppanian operaatioista oli isku Kuhmoisten Harmoilan kylän sotasairaalaan, jonka potilaat ammuttiin sänkyihin ja myös sairaanhoitajattaret surmattiin lukuun ottamatta kahta, jotka osasivat puhua ruotsia. Tämä asia olisi syytä kertoa kaikille pakkoruotsia vastustaville.

Harmoisten kylällä ammuttiin myös rouvani sukulaismies sillä perusteella, että hän oli kylän työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja lisäksi hän oli lainannut torppansa sahaa punakaartilaisille. Myös hänen poikansa ammuttiin, koska ilmeisesti hänkin oli osallistunut sahan lainalle antamiseen. Sen verran oikeusvaltioperiaatetta jo silloin kunnioitettiin maassamme, että toinen poika jätettiin eloon, koska hän oli alaikäinen.

Tätä kirjoittaessani tuossa seinällä tikittää ikivanha seinäkello, joka oli uskoakseni harmoilaisen torpan seinällä todistamassa vuoden 1918 tapahtumia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Pohjanpalo

 

Vaikka myönnänkin, että elämä on vain pieni osa jalkapalloilua, niin siitä huolimatta tuijotin toissa iltana hievahtamatta saksanseisojakoiran lailla tietokoneen ruutua ja seurasin Palloliiton tulospalvelun päivityksiä, kun Kups kohtasi Suomen Cupin voiton kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa vieraskentällä Seinäjoen Jalkapallokerhon.

Huikea jännitysnäytelmä se olikin. SJK siirtyi ensimmäisellä puoliajalla jo 2 – 0, mutta toisella puoliajalla onnistui Kups kaventamaan. Sitten Kupsin maalin tehnyt afroafrikkalainen pelaaja ajettiin kentältä ja minut valtasi samanlainen tunne, joka valtasi Koskelan Jussin, kun halla vei ensi viljan.

Mutta Kups ei luovuttanut, vaan lisäajan lisäajan viimeisillä sekunneilla se vajaalukuisena runnoi väkisin pelivälineen pömpelin perukoille. Seurasi puolen tunnin jatko-ottelu, jolla ei maaleja tehty, joten seurasi rangaistuslaukauskilpailu, joka tuntui venyvän loputtomiin, mutta sitten kymmenennellä kierroksella Kupsin maalivahti itävaltalainen Johannes Kreidl torjui ja 18-vuotias Otto Ruoppi onnistui, joten Kups eteni taas kerran Suomen Cupin finaaliin. Mittasin pulssini Ruopin laukauksen jälkeen ja se oli 140, joten hengenlähtö taisi vanhalla miehellä olla lähellä, mutta se olisi ollut hieno lähtö.

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että jokunen vuosi sitten seisoin pitkässä sadetakissani kentän reunalla, kun Kupsin ja HJK:n teinitytöt ottelussaan ratkaisivat Suomen mestaruuden. Sekin ottelu päättyi jatkoajankin jälkeen tasan, vaikka kuopiolaistytöt näyttivät pikkutytöiltä ja helsinkiläiset aikuisilta naisilta.

Niinpä voittaja ratkaistiin rankkareilla, joka venyi peräti 11:lle kierrokselle asti, jolloin maalivahdit olivat laukaisuvuorossa. Vaikka Kupsin tytöt olivat keskimäärin pikkuisia, niin maalivahti oli kuitenkin 188-senttinen vanttera neitonen ja hän ylettikin ensiksi torjumaan vastustajan yrityksen ja jysäytti sitten oikein hevosenpotkulla Kupsin Suomen mestaruuteen. Minäkin perusjäyhä mies vallan tuuletin tapauksen jälkeen.

Tästä linkistä voi katsoa koosteen huikean jännittävästä SJK – Kups-ottelusta ja katsokaapa, miten epäurheilijamaisesti eteläpohjalaiset katsojat yrittävät rankkarikisan aikana kännykän valoilla häiritä savolaisnuorukaisia tummenevalla Seinäjoen stadionilla, joka lienee maamme paras jalkapallopyhättö: https://www.youtube.com/watch?v=IKR3a273TPA

Eilen mainitsemani englanninopettaja oli entinen huippu-urheilija. Hän esitteli meille joskus englanninkielisiä lehtiä, joista ilmeni, että vuonna 1952 hän oli voittanut Kanadan keihäänheittomestaruuden noin 72 metrin tuloksella. Se oli siihen aikaan tosi kova tulos.

Opettajani näytti vähän harmittelevan sitä, ettei häntä valittu Helsingin olympialaisiin. Siellä keihäskulta voitettiin pikkuisen yli 73 metrin kaarella, pronssia saanut Toivo Hyytiäinen heitti pari metriä vähemmän. Tapio Rautavaara oli edellisissä olympiakisoissa Lontoossa voittanut vajaan 70 metrin heitolla, mutta sen suorituksen arvoa nostaa, että heitto tapahtui perunapellon kaltaisella kentällä.

Saattaa hyvinkin olla, että enkunopettajani olisi hyvinkin taistellut Helsingin kisoissa mitalista. Hän oli Suonenjoella opettajana vain lukuvuoden, mutta näimme hänet viisi vuotta myöhemmin, kun olimme luokkaretkellä edesmenneessä Leningradissa. Talvipalatsissa seisoimme jollain yläkerroksen tasanteella ja kun vilkaisimme alas, näimme entisen opettajamme tutkivan kiinnostuneena palatsin jumalaisia taideaarteita eli hän siis harrasti ruumiinkulttuurin lisäksi myös henkistä kulttuuria, jollaista ei ainakaan keihäshirmu Seppo Räty olisi harrastanut, vaan hän olisi varmaankin todennut noista tauluista, että ”hyi saatana”.

Yritin netistä löytää enkunopettajani keihästuloksia, mutta en onnistunut, mutta sen sijasta paljastui, että hän oli perehtynyt myös pikajuoksun saloihin, koska oli yhdessä Lloyd Winterin kanssa kirjoittanut kirjan Miten tullaan pikajuoksijaksi. Jonkinlaista pikajuoksuun sopivaa räjähtävyyttä muistelen miehessä olleenkin. Aion vielä tutustua tähän teokseen, jonka kansikin on hieno. https://www.finlandiakirja.fi/fi/lloyd-c-bud-winter-miten-tullaan-pikajuoksijaksi-280e6e

Mietinpä sitä, miten keinoälyn tuottamat huijausviestit muuttavat maailmaa. Eilenhän kerroin Iltalehden nettisivusta, jolla kerrottiin maamme hallituksen vanginneen naisen, joka oli valistanut tv:ssä kansaa siitä, miten helpolla voi rikastua.

Luulen, että tuon huijaussivun tarkoituksena oli vähentää lukijoiden luottamusta maamme poliittiseen järjestelmään. Tosin kansamme sivistystaso on hyvän koululaitoksen myötä sen verran korkea, että kansalaisten enemmistö ymmärsi uutisen valeuutiseksi. Tosin tälläkin hetkellä osa ihmisistä uskoo erilaisiin salaliittoteorioihin ja niinpä esimerkiksi kansanedustajanakin aikoinaan toiminut Ano Turtiainen kertoi äskettäin Youtube-videollaan Nasan valehtelevan, kun se väittää maata palloksi; tosin kyse saattoi myös olla huumorileikistä.

Itse sain eilisen juttuni vuoksi palautetta sosiaalisessa mediassa ja minulle lähetettiin Iltalehden nettisivulta näyttävä uutinen siitä, että vanhempien on syytä tarkkailla lastensa opettajia, koska kouluissamme toimii valeopettajia.

Tosin välttämättä tuo juttu ei ole valeuutinen, koska muistanpa, miten minullekin opetti oppikoulun kolmannella luokalla englantia entinen amerikkalainen yliopistopoliisi. Hän oli vaativa opettaja, ja niinpä luokaltani kolmannes oppilaista jäi luokalleen englannin kielen vuoksi.

Tosin itselläni on tuosta entisestä yliopistopoliisista hyvät muistot. Sain jouluna englannista elämäni ensimmäisen nelosen, mutta sitten opettaja huomasi, että taisin olla luokalla ainut, joka ei luntannut ja korotti keväällä neloseni seiskaan. Silloin ymmärsin, mitä sanonnalla ”rehellisyys maan perii” tarkoitetaan.

Minusta olisi muuten hyvä selvittää, minkä maalainen keinoäly on varastanut Iltalehden sivun valeuutisalustakseen.

 

Enpä ole ennen tiennytkään, että rikastuminen on todella helppoa, mutta kun eilen Facebookin linkin kautta päädyin Iltalehden sivulle, kerrottiin siellä rouvasta, joka oli vuosi sitten sijoittanut 250 euroa erääseen yhtiöön, jonka nimeä en halua mainita, niin nyt hän ansaitsee tällä sijoituksella 2.000 – 3.000 euroa päivässä.

Jutun mukaan rouva oli kuitenkin sikäli ajattelematon, että hän paljasti ansaintatapansa TV:n Huomenta Suomi-ohjelmassa, jonka jälkeen hallitus määräsi rouvan pidätettäväksi. Häntä syytetään sellaisten tietojen paljastamisesta, jotka voivat vahingoittaa maan taloutta. Rouva on nyt kotiarestissa, eivätkä toimittajat saa tavata häntä. Tapaus synnytti maassa mielenosoituksia, joista lehtijuttu todistaa vallan kuvan kanssa.

Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että lehtijuttu on hölynpölyä, mutta huolestuttavaa asiassa on, että hölynpöly levitetään ihan uskottavan näköisesti mukamas Iltalehden nettisivulla. Kyseessä ei liene teekkarihuumori, vaan jonkun ilmeisesti ulkomaalaisen huijarin yrityksestä saada suomalaisilta ilmaista rahaa. Epäilen huijarin olevan ulkomaalaisen toimijan, koska jo jutun otsikossa on kirjoitusvirhe.

Ihmettelen, ettei Iltalehti ole vielä varoittanut tästä huijauksesta; voi hyvinkin olla, ettei lehti ole tietoinen asiasta. Toivonkin, että Iltalehden toimitus lukee tämän jutun ja ryhtyy tarvittaviin toimiin. Alla vain kuva huijausjutusta, linkkiä juttuun en uskalla laittaa.

 

 

Harvinaisen hyvätunnelmainen oli Kupsin ja Ilveksen toissapäiväinen kohtaaminen. Yhtään ivahuutoa en katsomosta kuullut ja joku asiantunteva totesi myötätuntoisesti tamperelaisten juostessa kentälle, että ”tuohan on kuin Kupsin farmijoukkue”. Ilveksen riveissä pelasikin jokunen entinen kupsilainen ja joukkueen kakkosvalmentajakin oli kuopiolaislähtöinen Pasi Tuutti, joka on näköjään siirtynyt Tampereelle saatuaan potkut Kupsin valmentajan paikalta.

Kupsia ja Ilvestä yhdistää sekin, että Ilveksestä päävalmentajan paikalta viime vuonna ahdistelukohun vuoksi eronnut saanut Jarkko Wiss on pestattu Kupsin tulevaksi päävalmentajaksi. Ahdistelukohu syntyi lehtitietojen mukaan siitä, että Wiss oli jossain Ilveksen juhlatilaisuudessa pyytänyt erästä naista istumaan syliinsä ja yrittänyt estellä tämän siirtymistä pois vierestään tarttumalla käteen. Nainen poistui lopulta paikalta pelaajien kanssa, mutta Wiss jäi sen sijaan areenan tiloihin.

Muualla Suomessa on ihmetelty, miten Kups saattoi palkata noin törkeästi käyttäytyneen miehen päävalmentajakseen, mutta minäpä luulen tietäväni syyn asiaan. Kuopiossa varmaankin vain ajateltiin, että kerrankos sitä nyt mies kännissä pyytää naista istumaan syliinsä, sillä Kuopio on hyvin paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki.

Muistanpa jostain syystä tässä yhteydessä sen, että kun Kupsissa uransa aloittanut ja yhteensä neljä Suomen mestaruutta voittanut Martti Kosma valittiin vuonna 1975 Suomen maajoukkueen valmentajaksi, niin valintansa jälkeen Kosma lehtihaastattelussa kertoi, että hänet on valittu panemaan Suomen jalkapallomaajoukkueen asiat kuntoon, mutta hän uskoo, että jos ne panemalla saadaan kuntoon, niin ne olisi jo saatu kuntoon.

Jostain syystä Kosman maajoukkuevalmentajan ura kesti vain kahden maaottelun ajan, ja Wissin tapauksen vuoksi luulen nyt ymmärtäväni syyn, miksi niin kävi.

https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000009973167.html

Asuin aikoinani 18 vuotta Kuopiossa ja kävin sinä aikana seuraamassa lähes kaikki mahdolliset jalkapallo-ottelut. Jopa teinityttöjen peleissä seisoin kentän laidalla pitkässä sadetakissa ja teinityttöjen äidit katselivat minua jostain syystä mietteliään näköisinä.

Eilen olin tänä kesänä ensimmäisen kerran seuraamassa Kupsin mahdollisen mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeää ottelua Tampereen Ilvestä vastaan ja järkytyin. Nimittäin olen vuosia ihastellut Keskuskentän kansainvälistä TV-tornia, joka mielestäni oli rakennustyyliltään parasta savolaista kierrätysfunkkista.

Mutta eilen koin sielullisen järkytyksen, kun näin, että tämä TV-torni kansainvälinen oli ilmeisen salaa rakennussuojeluviranomaisilta remontoitu lähes tunnistamattomaksi, sillä sitä aiemmin kannatelleet rakenteet oli korvattu pelkällä parakilla.

Itse olin ennen hyvin ylpeä tuosta kansainvälisestä TV-tornista, sillä sitä pystytettäessä oli suorastaan nerokkaasti hyödynnetty ilmeisesti vanhoja hetekanrunkoja , pintalaudan pätkiä, käytettyjä apulantasäkkejä ja roskalavalta löydettyjä pressun riekaleita.

Minusta tuo kansainvälinen TV-torni osoitti eittämättä sen, että Kuopion päättäjät osasivat priorisoida asioita oikein ja osasivat antaa sille, että aikamiehet juoksevat polvihousuissa muovikuulan perässä ilman järkevää syytä juuri sen arvon, joka moiselle toiminnalle kuuluukin.

Sen sijaan esimerkiksi terveyspalvelut toimivat Kuopiossa hyvin, vaikka potkupallokenttä ei ollut ihan kansainvälistä tasoa. Muistanpa muuten, miten eräs turkkilainen potkupallojoukkue kävi pelaamassa Kuopiossa ja ihasteli kaupunkia ja sen erilaisia palveluja, mutta kun sitten tultiin pelipaikalla, vieraat muuttuivat hyvin mietteliään näköisiksi.

Ja kun tanskalainen potkupallojoukkue, jonka miehiä pidän todellisina kermaperseinä, kävi toissa kesänä kalakukkokaupungissa pelaamassa, kieltäytyivät pelaajat menemästä ottelun jälkeen kentän sosiaalitilojen suihkuun, vaan he peseytyivät vasta hotelli Atlaksessa.

Kyllä minun on ikävä tätä kuvan kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti mittaamattoman arvokasta TV-tornia. Ja eläinsuojelullisistakin syistä tornin remontointi oli tuomittava asia, koska muistan, miten TV-selostajat aikoinaan valittivat sitä, että ampiaiset häiritsivät selostusta huomioimatta sitä, että tornin putkirakenteissa pesivät ampiaiset olivat luonnon tasapainon kannalta tärkeitä pölyttäjähyönteisiä.

 

 

Ennen pankkitoiminta oli yksinkertaista ja maalaisjärjelläkin ymmärrettävää. Ennen pankit ottivat vastaan säästäjien talletuksia, maksoivat talletuksista koron ja lainasivat näitä rahaa tarvitseville hieman suurempaa korkoa vastaan. Tästä huolimatta pankkitalletuksiin liittyi silloinkin riskejä ja esimerkiksi oma vaarini menetti säästönsä, kun Rieponlahden osuuskassan johtaja harrasti hauskaa elämää. Muistelen, ettei kavallustapauksesta tullut edes oikeusjuttua, koska kyseinen pankinjohtaja kaatui talvisodassa.

Nykyään pankkien toiminta on vapaampaa, sillä lainaa antaessaan pankeilla ei tarvitse olla vastaavia talletuksia tai edes vakuuksia, vaan tavallaan uutta rahaa, jota voisi kutsua höttörahaksi, synnytetään pankkien tiskeillä. Tuota asiaa kansan valtava enemmistö ei tiedäkään. Nähtäväksi jää, miten valtavia finanssikriisejä on odotettavissa ja miten valtavia summia veronmaksajien rahoja tullaan käyttämään pankkien pelastamiseksi. Suomen 1990-luvun kokemukset ainakin todistivat, että pankkien voitot kuuluvat pankkiireille mutta tappiot meille muille.

Suonenjoen Pallon kasvatti taloustieteilijä Patrizio Lainà on varmaankin monien mielestä vaarallinen vasemmistoradikaali, joka rajoittaa vapaata markkinataloutta, kun hän väitöskirjassaan esitti ns. täysvarantojärjestelmää, jossa rahanluontioikeus irrotetaan lainanannosta ja siirretään yksityisiltä pankeilta valtiolle. Sen seurauksena raha syntyisi kansanedustuslaitoksen päätöksellä eikä pankkien tiskeillä. Jään odottamaan, koska Suonenjoki saa ensimmäisen taloustieteen Nobel-voittajansa.

Hannu Sokalan kirja on suuri lukuelämys, jota suosittelen kaikille rahasta kiinnostuneille https://www.suomalainen.com/products/raha-ei-ole-sita-mita-luulet?gad_source=1&gclid=Cj0KCQjwt4a2BhD6ARIsALgH7DoH8dvU2DT_v6bQk-rKOU0xm9HFBWtjQsbnBQ9kfhXlvx5d6F1Ok9waAn2hEALw_wcB

 

Sen käsityksen olen saanut, että Suonenjoen Pallon kasvatti taloustieteilijä Patrizio Lainà ei ole kovin huolissaan Suomen valtion velasta. Se ei ole kauhistuttavan suuri maailmanlaajuisesti asiaa tarkasteltaessa. Muistelen, että Kiinan valtion velka on 300 % vuotuista bruttokansantuotetta enemmän, Usa:n 150 % ja Eu-valtioden velka on keskimäärin vain noin 80 % niiden bkt:sta. Muistelen myös, että keskimäärin maailman valtioiden velat ovat 300 % valtioiden vuotuisesta bkt:sta.

Edellä kerrotun perusteella tuntuu hirmuiselta, jos Suomi ja koko Eu on tekemässä valtavaa talouspoliittista virhettä, kun ei ota samalla tavalla rohkeasti velkaa kansantalouden välttämättömiin tarpeisiin kuin muu maailma. Velkaa otettaessa kannattaa laskelmissa huomioida se, että historiassa maapallon kansantuote on normaalisti kaksinkertaistunut 30 vuodessa ja samaan aikaan inflaatio on syönyt velkojen reaaliarvosta ison osan.

Lisäksi kannattaa huomioda se, että ainakin 1900-luvun kaksi suursotaa rahoitettiin setelipainoja pyörittämällä. Tosin taitava osuuskauppamies Väinö Tanner oli laskeskellut sikarilaatikkonsa kanteen, ettei suursotaa voi tulla, koska valtioiden rahat loppuvat neljässä kuukaudessa.

Toisin kuitenkin kävi. Esimerkiksi Suomen markan arvo putosi neljännekseen vuodesta 1939 vuoteen 1946. Nähtäväksi jää, tapahtuuko sama ilmiö nykyisen suursodan seurauksena. Nyt maallamme on kansallisvarallisuutta noin 200.000 euron edestä jokaista asukasta kohden ja valtion velkaa noin 30.000 euroa asukasta kohti. Luultavasti, jos suomalaisen velat laskisivat inflaation seurauksena muutamassa vuodessa vaikkapa neljännekseen, iso osa velallisista olisi ikionnellisia tapahtuneesta.

Kriisiaikoina valtiolla on tarvittaessa käytössään koviakin keinoja taloutensa pyörittämiseksi. Talvisodan jälkeen, jolloin 400.000 evakkoa piti asuttaa ja armeija aseistaa seuraavaa sotaa varten, säädettiin ns. hetekkavero, jolloin varallisuudesta riippuen 2,5 %-20 % kansalaisten omaisuuden arvosta otettiin valtiolle. Ja kun sodan jälkeen huomattiin, että setelikoneita oli pyöritetty sodan rahoittamiseksi liian vauhdikkaasti, setelit leikattiin poikki ja toinen puolisko otettiin valtiolle pakkolainaksi. Pakkolainalle maksettiin korkoa 2 %, mutta käytännössä valtion ei tarvinnut maksaa takaisin kuin pienen osan velastaan, koska inflaatio laukkasi hurjasti.

Tästä linkistä voi katsoa, miten rahan arvo on vaihdellut Suomen historiassa:

https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html

Toistakymmentä vuotta sitten kirjoitin blogillani, joka sittemmin lakkasi toimimasta heti Ukrainan sodan alkupäivinä, koska olin epäillyt Putinin sairastavan kuppaa, jonka taudin tertiäärivaiheeseen hänen käytöksensä vahvasti viittaa, että olisi mielenkiintoista kuulla, että yläsavolaistaustainen uutisankkuri Matti Rönkä lukisi välillä uutiset savoksi ja niinhän sitten toiveeni toteutuikin, kuten alla oleva linkkikin todistaa.

Jotenkin se vain on niin, että ihmisen uskottavuus kärsii, jos hän viäntää savoa. Ainakin vakavista asioista on vaikea kertoa savoksi siten, että kuulija suhtautuisi kerrottuun asiaan vakavasti. Minusta Väinö Linna kantaa suuren vastuun savolaisten tietynlaisesta maineesta, koska Tuntemattoman sotilaan Mielonen ja Rahikainen ovat koomisia hahmoja, tosin kuin Vilho Koskela, vaikka Koskelan esikuva olikin savolainen Einari Kokkonen.

Aiemmin olen kertonut, että suonenjokelaistaustaisen taloustieteilijä Patrizio Lainàn uskottavuus vakavissa talousasioissa kärsii, koska hänellä on puheessaan selvästi savolainen nuotti. Samanlainen ongelma on maamme tärkeimmällä virkamiehellä eli suomalaisten raha-asioista vastaavalla valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelällä, jonka puheessa myös on selvä itäsuomalaisnuotti, joka tuo mieleen kirjailija Heikki Turusen.

Niemelän puolustukseksi pitää kuitenkin mainita, ettei hän ole ihan täysi savolainen, vaan sudeettisavolainen, koska hän on syntynyt kurjailija Turusen tavoin Lieksassa, joten hän lienee alun perin Lieksan Hiihtoseuran kasvatteja.

Tosin Pohjois-Karjalan ja Savon rajaa on vaikea määritellä, mutta jossain kirjassaan Heikki Turunen on kertonut, että satunnainen matkailija tietää Pohjois-Karjalasta länteen päin ajaessaan siirtyneensä Savon puolelle, kun tien varresta tulee vastaan maitolaituri, jonka reunalla istuu isopäinen, mulkosilmäinen ja vääräsäärinen nuorukainen, joka harjoittaa masturbaatiota.

Tässä Matti Rönkä lukee uutisia savoksi: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=matti+r%C3%B6nk%C3%A4%2C+uutiset+savoksi

 

Koska omat raha-asiani ovat toivottoman hunningolla, olen viime aikoina alkanut opiskelemaan taloustieteitä, jotta voisin ryhtyä hoitamaan kansamme yhteisiä raha-asioita saattaakseni ne kuntoon, koska omiani ei voi saada kuntoon. Edellä kertomani vuoksi luin juuri Hannu Sokalan mainion kirjan nimeltään Raha ei ole sitä mitä luulet (Nemo 2024).

Kirja paljastaa sen, ettei raha ole sitä, mitä kansan suuri enemmistö uskoo sen olevan. Raha-asioiden erityisasiantuntijana kirjassa esiintyy TV:stä tuttu taloustieteilijä Patrizio Lainàa, jona sukunimi Lainà on minusta erittäin sopiva talousalan erityisasiantuntijalle.

Lainà on hyvin älykkään ja jopa viisaan oloinen ihminen, mutta uskon, että hänen uskottavuuttaan on vähentänyt se, että tämä italialaisniminen mies on TV-uutisten haastatteluissa käyttänyt savon kieltä, jolloin helposti syntyy vaikutelma siitä, että vastuu jää kuulijalle.

Selvitin tuossa miehen taustoja ja selvisi se, mitä vähän epäilinkin. Hän on uskoakseni työläisjalkapalloseuran Suonenjoen Pallon kasvatteja, kuten itsekin. Uskon hänen olevan jalkapallomiehiä, koska isä on italialainen, kun taas äiti on savolainen. Työläisjalkapalloilijaksi oletan hänet sillä perusteella, että hän toiminut Vasemmistoliiton hallitusneuvottelijana.

Lainà on syntynyt Saksassa, mutta lapsuutensa hän on viettänyt ja koulunsa hän on käynyt Suonenjoella ja haastattelussa hän kertoo innostuneensa talousasioista 80-luvulla Suonenjoen lukion historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Palomäen Lauri olikin loistava opettaja.

Suonenjoki on kasvattanut Suomelle neljä kuuluisuuden henkilöä ja kaikki nämä ovat saaneet julkisuutta, koska he eivät ole käyttäytyneet ihan sovinnaisesti. Suomen kansa muistaa hiihtäjä Kalle Jalkasen hammastapauksen, hänen kaukaisen sukulaisensa Kari Tapion erilaiset kommellukset eikä näyttelijä Tiina Koponenkaan ole ihan vailla epäsovinnaisuutta selvinnyt. Patrizio Lainàkaan ei ole vailla epäsovinnaisuuksia selvinnyt, sillä hän tuli tunnetuksi vuonna 2008 irc-galleriaan julkaisemastaan kuvastaan lapsiprostituoidun kanssa.

Moni tietysti ihmettelee, kuka julkisuuden henkilö Tiina Koponen onkaan ja paljastan, että paremmin hänet tunnetaan näyttelijä Rakel Liekkinä. Sitä, mitä Rakel on näytellyt, en nyt kehtaa kertoa, koska lapset ja jopa naiset saattavat tämän lukea.

Tässä lisätietoa Patrizio Lainàsta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Patrizio_Lain%C3%A0

 

Olen hämmästynyt siitä, miten olympialiike syrjii ihmisiä sukupuolen perusteella. Pahimmillaan syrjintä näkyi kultaa voittaneen algerialaisen naisnyrkkeilijän tapauksessa. Hänen sukupuolestaan ei ollut täyttä varmuutta ja niinpä sitä, että mies mukiloi naisia, pidettiin huonotapaisuuteena. Ilmeisesti hän oli ns. muunsukupuolinen, mutta koska muunsukupuolisilla ei ole olympialaisissa omia sarjoja, joutui hän osallistumaan naisten sarjaan.

Edellä kerrotun johdosta tasarvon kannattajana vaadin, että naisten ja miesten lajien lisäksi, pitäisi sama lajimäärä olla myös muunsukupuolisilla. Nykyään ongelmana on myöskin se, että eräissä joukkuelajeissa on miehillä ja naisilla yhdistelmäjoukkueet, mutta mielestäni oikeudenmukaista olisi se, että yhdistelmäjoukkueissa olisi myös muunsukupuolisten edustus tasapuolisesti.

Jos muunsukupuoliset otetaan olympialaisiin mukaan, niin jaettavien mitalien määrä lisääntyisi niin, että eiköhän sieltä liikenisi muutama myös Suomelle. Pariisin kisoissa mitaleja jaettiin 329 kilpailumuodossa, joten jos muunsukupuolisille annetaan mahdollisuus osanottoon, nousee kilpailumuotojen määrä noin 500:aan.

Muunsukupuolisten mukaan tulo olympialaisiin lisäisi varmasti myös kiinnostusta kisoja kohtaan. Itsekin muistan, miten vuonna 2016 menin Kuopion Kalevan kisoissa ihan vasiten katsomaan naisten kuulantyöntöä, koska mukana oli sukupuolensa korjannut entinen mies. Hän erottuikin selvästi joukosta, koska oli muita pienikokoisempi.

Tässä lehtijuttu kiistaa herättäneestä algerialaisesta nyrkkeilijästä, jonka sukupuolesta ei ollut täyttä varmuutta:

https://www.iltalehti.fi/pariisin-olympialaiset-2024/a/83f60cea-b16c-4346-b352-49f8b15f6f0b

Välttämätöntä ei ole rehellisen Lapin miehen K-P Kyrön palkkaaminen maamme urheiludiktaattoriksi kuten olen aiemmin epäillyt, jotta Suomen huippu-urheilun taso saadaan sivistysvaltioiden tasolle. Minusta kesäolympialaisten lajivalikoima ei nykyisellään suosi suomalaisia ja niinpä uusia lajeja olisi löydettävä.

Tietooni on saatettu, että maailman suurin valtio, eli lähes 1,5 miljardin ihmisen, Intia on kovasti innostunut pesäpallosta. Sellaistakin olen lukenut, että Intian 35 miljoonan asukkaan Keralan osavaltiossa pesäpallo on otettu koulujen opetusohjelmaan.

En näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Suomi ja Intia voisi yhdessä vaatia sekä naisten että miesten pesäpallon ottamista olympialaisten lajivalikoimaan. Uskon, että myös Pakistan, Bangladesh ja Sri Lanka saattavat kannattaa asiaa, jolloin hankkeen takana olisi noin kolmannes ihmiskunnasta.

Myös sähly on maailmalla suosittu palloilumuoto ja eiköhän sekin laji kelpaisi olympialaisiin. Varsinkin maahockeyssa menestyneet kansakunnat voisivat innostua sählystä. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että eniten olympiakultamitaleja voittanut suku on intialainen Singhin suku ja toiseksi eniten kultamitaleja on Pakistanin Khaneilla.

Mikäli naisten ja miesten pesäpallo ja sähly saadaan olympialajeiksi, niin Suomi voisi hyvinkin voittaa niistä yhteensä neljä mitalia. Ja olisihan se hienoa, kun olympialaisten pesäpallon loppuottelussa vastakkain jossain tulevissa olympialaisissa olisivat 1500 miljoonan asukkaan Intia ja vajaan 5 miljoonan vanhan ja sairaan asukkaan Suomi. Ja luulenpa, että maamme pesäpallomailateollisuuskin löisi rahoiksi, kun muutama satamiljoonaa intialaista innostuisi kunnolla Suomen kansallispelistä.

Tässä tietoa pesäpallon suosiosta maailmalla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pes%C3%A4pallon_maailmancup_2019

 

Kaiken kamaluuden keskellä jouduin päästämään selkäkeikkanaurun, kun sosialistisesta mediasta luin, että kun muut Pohjoismaat palasivat Pariisin kisoista muovikassit täynnä mitaleja, niin kuitenkaan ihan tuliaisitta ei Suomen, isiemme maan, joukkue palannut, sillä joukkueen johtajalla oli muovikassissaan 2 kartonkia röökiä, 2 litraa aperatiiveja ja litra teräviä.

Huonosti siis meni meillä olympiakisoissa, joissa verrataan ihmisrotujen paremmuutta ja yhteiskuntien suorituskykyjä. Itse kuitenkin uskon, että jos rehti Lapin mies Kari-Pekka Kyrö saisi täydet valtuudet uudistaa maamme huippu-urheilujärjestelmä, niin neljässä kuukaudessa Suomi nousisi urheilumenestyksessä naapurimaidensa tasolle. Tuo neljä kuukautta on sama aika, jossa SMP, jonka vaalimainos joissain vaaleissa muistaakseni oli ” Neljä kirjainta, joihin voi luottaa”, lupasi poistaa maastamme työttömyyden.

Tässä yhteydessä en malta olla muistuttamatta, että kaikesta huolimatta suomalaiset ovat maailman onnellisen kansa. Onnellisuutemme johtuu siitä, että meillä ihmisten elämän odotukset eivät ole ristiriidassa reaalitodellisuuden kanssa. Tämän asian oivalsi aikoinaan loistavasti Gösta Sundqvist, joka runoili, että ”eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille”.

Sen sijaan ranskalaiset ovat erittäin onnetonta ja tyytymätöntä kansaa, jota todistaa myös olympialaisten päättäjäisissä kuultu musiikkiesitys Sous le ciel de Paris, joka meillä tunnetaan nimellä Pariisin taivaan alla. Sen on ainakin painija-laulaja Eino Grön levyttänyt suomeksi. Sous le ciel de Paris synnyttää helposti sen väärän näkemyksen, että elämä on helppoa ja kivaa. Jos Suomessa vielä joskus järjestetään olympialaiset, niin ne kisat päätetään yhdessä laulettuun Peltoniemen Hintriikan surumarssiin, jonka tahdissa Suomi on marssinut maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Verratkaapa näitä erilaisia kansanluonteita heijastavia biisejä:

https://www.youtube.com/watch?v=SC06NyI6KKU

 

https://www.youtube.com/watch?v=KN6W45Lw1Dw

Ihmettelen sitä, että sosiaalisessa mediassa vaikuttavat Putin-myönteiset tahot ovat viime päivinä täysin vaienneet. Olisiko niin, että nämä suomalaisnimiset ja sujuvaa suomea kirjoittavat henkilöt toimivat Venäjältä käsin ja nyt nettiyhteydet ovat sinne poikki.

Ainoastaan tiettävästi Itä-Ukrainassa asuva entinen teatteriohjaaja ja nykyinen Uusi Mitä V—-a-lehden päätoimittaja Janus Putkonen on kommentoinut Ukrainan terroristista hyökkäystä Venäjälle ja epäillyt, että nyt voi olla lähellä se tilanne, että Putin Medvedevin neuvon mukaisesti aloittaa sodan Ukrainaa vastaan.

Mielenkiintoinen tapaus on Janus Putkonen. Luin Jessikka Aron uusimman kirjan nimeltään Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi ja siinä kerrotaan Putkosen taustoista.

Aron mukaan nuorena Putkonen oli jopa fanaattisen isänmaallinen ja harrasti maanpuolustusta hyvin innokkaasti toimien maakuntakomppaniassakin. Hänen maakuntakomppaniaura katkesi sen jälkeen, kun tämä oli kotiutettu kertausharjoituksista väkivallalla uhkailun vuoksi.

2000-luvun alussa Putkonen suunnitteli värikuulasotakeskuksen perustamista Loviisaan ja matkusti Venäjän Karjalaan hankkiakseen värikuulapelaajien käyttöön toimivan T-72 panssarivaunun. Jostain syystä, joita voi vain arvailla, Karjalan matka venyi ja sieltä palasi täysin muuttunut Putkonen.

Aron kirjan mukaan Putkonen alkoi suu vaahdossa kertoa tarinoita, joiden mukaan länsimaat uhkaavat Venäjää ja Suomessa toimii CIA:n agentteja. Hän oli jopa sitä mieltä, että USA teki vuoden 2001 terrori-iskut itseään vastaan.

Itse epäilen, että Putkosen muutoksen taustalla voi olla vaikkapa se yksinkertainen syy, että talousvaikeuksiin joutunut matkailuyrittäjä ostettiin Putinin mieheksi. Tai voihan olla, että Putkonen lankesi samanlaiseen hunaja-ansaan, jonka uhriksi myös Trumpin epäillään Moskovan matkallaan joutuneen.

https://www.suomalainen.com/products/putinin-maailmansota-1

Sananvapaus näyttää saaneen kolauksen maassamme, koska Youtube on poistanut huomattavan savolaisen yhteiskunnallisen ajattelijan Ano Turtiaisen videotuotannon. Itse olen Anon videoita katsellut selkäkeikkanauruja päästellen, koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.

Turtiainen oli viime aikoina videoissaan keskittynyt korostamaan sitä, että maapallo ei ole pallo, vaan kiekko ja että Nasa valehtelee tässä asiassa kansalle. Myöskin Tukholman profetia on ollut paljon esillä hänen videoissaan. Tuo profetiahan lupaa verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä tälle kansalle, mutta en muista kuitenkaan heinäsirkoilla tai paiseilla pelotellun. Oikeauskoisen ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla peloissaan, koska he perivät maan.

Koska Turtiainen on Savon poikia, jää vastuu hänen ymmärtämisestään kuulijalle ja ainakaan miehen kotikunnassa Juvalla, jossa hänet hyvin tunnetaan, ei olla häntä otettu kovin vakavasti, koska tämä Valta Kuuluu Kansalle-puolueen ehdokas sai viime eduskuntavaaleissa vain noin 30 ääntä.

Mutta ei ole Ano Turtiainen mielipiteineen yksin tässä maailmassa, sillä tv:ssä näytettiin juuri dokumentti Usa:n äärioikeistoon liittyvästä evankelikaalisesta liikkeestä ja ihan samoja asioita senkin suuntauksen saarnaajat levittävät Juvan miehen kanssa. Ydinsotaakaan ei tarvitse pelätä, vaan pikemminkin päinvastoin, koska oikeauskoiset tempaistaan turvaan taivaan iloihin. Muille käy vähän huonommin, koska itse Jeesus palaa valkoisen hevosen selässä miekka kädessä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tosin jossain evankelikaalien ikoneissa Jeesus on varustautunut miekan sijasta AR-15-rynnäkkökiväärillä, jota myös Jeesus-pyssyksi kutsutaan.

Dokumentin katsottuani tulin vakuuttuneeksi siitä, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin olen luullut, vaan vielä tyhmempiä. Vastavetona evankelikaaleille suunnittelen oman modernin herätysliikkeen perustamista, joka lupaa, että Jeesus palaa hyvin pian ilman ydinsotaakin. Nimittäin ainakin kolmessa katolisessa luostarissa on säilytetty Jeesus-lapsen ympärileikkauksen yhteydessä jäljelle jääneitä esinahkoja, joista nykyajan geeniteknologian avulla nopeasti kasvatetaan uusi Jeesus.
https://areena.yle.fi/1-51013219

Alkukesästä luin Johanna Aatsalon kirjan nimeltään Paljastus – Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa ja rehdin Lapin miehen Jyrki Tepsan elämästään kirjoittaman paljastuskirjan Suomen dopingin kummisetä, jonka jälkeen päätin, että huippu-urheilu on niin sairasta ja jopa rikollista toimintaa, että lopetan sen seuraamisen.

Aloin myös kannattamaan sitä, että koska huippu-urheilu on sairasta ja rikollista toimintaa, sitä ei pidä tukea verorahoilla eikä myöskään verorahoja tule tuhlata dopingvalvontaan, koska se on ihan hyödytöntä puuhastelua, jolla on korkeintaan se merkitys, että Suomi, isiemme maa, jää olympialaisissa ilman mitaleja.

Minusta viisas karjalaisukko, entinen suurhiihtäjä Aku Kiuru puhui järkeä, kun hän totesi, että ”Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!”

Tapani mukaisesti olen kuitenkin lipsunut huippu-urheilua koskevasta boikottipäätöksestä ja katsellut nyt kahden viikon aikana noin sata tuntia huippu-urheilua. Eilen illalla keihäsfinaalia katsoessani tuli mieleeni Budabestin yleisurheilun EM-kisat vuodelta 1967, joita kuuntelin radiosta ja muistan miten kisojen viimeisen päivän keihäsfinaalin jälkeen, jolloin oli varmistunut, ettei Suomi saa kisoista yhtään mitalia, ylipääselostaja Pekka Tiilikainen pillahti itkuun ja alkoi muistelemaan, että kansallamme on ollut muitakin koettelemuksia kuten esimerkiksi talvisota.

Myöhemmin alettiin puhumaan, että Suomi jäi ilman keihäsmitalia, koska Kinnunen ja Nevala olivat kilpailun alla istuneet aamuyöhön asti yökerhossa. Mutta ei ollut yökerhoistunta syynä maamme mitalittomuuteen, vaan Nevala sai myöhemmin selville, että muualla maailmassa oltiin huippu-urheilussa siirrytty kemialliseen sisäruokintaan, joka pidensi keihäskaaria noin viisi metriä.

Pariisin olympialaisia seuratessani on mieleeni hiipinyt epäilys, että taas on kehitetty molekyyli, jota dopingvalvonta ei tunne tai ehkä huippu-urheilussa on otettu käyttöön geenitekniikka. Tiede 2000 -lehti kirjoitti jo vuosia sitten siitä, että ellei DDR olisi mennyt konkurssiin, niin geenitekniikkaa olisi hyödynnetty huippu-urheilussa jo 1990-luvulla.

Tästä voi kuunnella Kiurun pariskunnan kokemuksia kemiallisesta sisäruokinnasta: https://areena.yle.fi/1-50093201

Vaikka yleensä maailmansodat kestävät 4 – 5 vuotta, niin nyt mietin sitä, että onko Venäjän armeija romahtamassa Ukrainassa jo 2,5 vuoden jälkeen. Viime aikoina näyttävät Ukrainan lennokit lennelleen Venäjän taivalla sangen vapaasti ja nyt venäläisten lähteiden mukaan noin tuhannen sotilaan ukrainalaisjoukko on marssinut helposti valtaamaan 10 kilometrin päässä rajalta sijaitsevan kaasunpumppaamon, joka toimittaa venäläiskaasun länteen. Tosin erään lähteen mukaan ukrainalaisjoukkoja olisi paljon enemmän kuin tuhat miestä, koska sotilaita on ainakin kolmesta prikaatista.

Mieleen muistuu, miten reilu vuosi sitten ammatti- ja taparikollisen Prigožinin johtama 5.000 Wagnerin palkka-armeijan pyssymiestä sai ajella rintamalta satoja kilometrejä kohti Moskovaa kansan hurratessa. Venäjän kansa vaikutti tykänneen Prigožinista, koska hän oli sikäli rehellinen venäläisoligarkki, että hän itsekin myönsi olevansa ihan täysi gangsteri. Prigožin ei päässyt joukkoineen Moskovaan asti, vaan pysähtyi saman Oka-joen rannalle, jolle myös legendaarinen kapinapäällikkö Stenka Rasin aikoinaan pysähtyi.

Nähtäväksi jää, romahtaako rintama ja ajautuuko Venäjä sekasortoon, joka saattaa olla vielä pahempi vaihtoehto kuin Ukrainan näännytyssodan jatkuminen. Näännytyssodassa Putin saattaisi hävitä niin, ettei entinen hyvä itäinen naapurimme sittenkään ajaudu sisällissotaan. Ennustan, että jos Kamala Harris voittaa Usa:n vaalit, niin Venäjä häviää Ukrainan sodan, koska länsimaiden osuus maailman bkt:sta on yli 30 kertaa Venäjää suurempi.

Tästä voi kerrata, mitä reilut vuosi sitten tapahtui, kun Jevgeni Prigožin halusi tulla Moskovaan neuvottelemaan kyvyttömäksi osoittautuneen armeijan johdon vaihtamisesta: https://yle.fi/a/74-20038372

Kaunis desantti Kerttu Nuorteva, tai ainakin hänen turkkinsa, liittyy tavallaan myös Suonenjoen dramaattiseen poliittiseen historiaan. Nimittäin muotitietoisella Nuortevalla oli turkki mukanaan, kun hän laskeutui laskuvarjolla Suomeen. Kun hänet myöhemmin vangittiin, niin tämä turkki ei päätynyt poliisien haltuun, vaan jäi suomalaisten kommunistien vastarintaryhmän käyttöön.

Suonenjoella syntynyt nuori neitonen Irja Jalkanen oli yhdessä lahdenpohjalaisen poikaystävänsä Veikko Pöystin kanssa keskeisiä vaikuttajahenkilöitä jatkosodan aikaisessa vastarintaryhmässä ja niinpä Jalkanenkin liikkui Helsingin kaduilla pistooli takin hihassaan. Hänen poikaystävänsä Veikko oli raskaammin aseistettu, koska välillä hän kulki konepistooli kainalossa valeluutnanttina.

Aseelle olikin käyttöä joulunaatonaattona 1942, jolloin 19-vuotias Jalkanen kävi tulitaistelun poliisien kanssa Vantaan Hiekkaharjussa. Jalkanen haavoittui reiteen ja lantioon, mutta siitä huolimatta hän kahlasi Rekolanojan yli ja pakeni yöhön eikä häntä koskaan tavoitettu. Jalkasten suku on tunnetusti sitkeää; kaikkihan muistavat Kalle Jalkasen sitkeät hiihdot ja Kari Tapion, eli Kari Jalkasen, monista vastoinkäymisistä huolimatta menestyksekkään laulajan uran.

Haavoittunut Irja Jalkanen tarvitsi tulitaistelun jälkeen lääkärin apua ja se järjestyi, kun Kerttu Nuortevan turkki myytiin ja niin saaduilla rahoilla maksettiin Irjan lääkintähuolto. Tuossa Irja Jalkasen tapauksessa olisi ainesta kirjaksi.

Täytyypä esittää kirjailija Mikko Porvalille, joka saapuu 10.10.2024 Suonenjoelle luennoimaan aiheesta tiedustelua ja vakoilua ennen ja nyt, että hän ryhtyisi tässä asiassa tuumasta toimeen. Porvali on muuten tiedustelua ja vakoilua käsittelevässä kirjassaan Kadonneen kaupungin varjo kertonut siitä, kun Uukuniemellä Revon talossa kortteeria pitänyt Suomen ilmavoimien isä Aleksanteri Torikka kaapattiin välirauhan aikana rajan taakse ja ammuttiin.

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kadonneen-kaupungin-varjo/

Eilen kerrotusta Kerttu Nuortevan tapauksesta on tehty ihan katsomisen arvoinen Kuulustelu-niminen elokuva. Vakoilijaa kohdeltiin tässä hyvin ja kuulusteltavaansa rakastunut Paavo Kastari, josta sittemmin tuli oikeustieteen professori, tarjosi kuulustelujen yhteydessä vakoilijalle jopa kynttiläillalisia.

Vankeusaikanaan Nuorteva kirjoitti salanimellä Irja Niemi kirjan nimeltään Neuvostokasvatti, joka siirrettiin sodan jälkeen neuvostovastaisena pois maamme kirjastojen hyllyiltä. Olen tuon kirjan lukenut ja vaikka Suomen sensuuri sota-aikana poisti kirjasta neuvostomyönteisyyttä, niin hämmästyttävän myönteisen kuvan Nuorteva antaa silti Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Jos joku kustannustoimittaja sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että Nuortevan kirjasta otetaan sensuroimaton uusintapainos.

Kerttu Nuortevan veljet Pentti ja Martti jäivät vakoilijaksi epäiltyinä jatkosodan alussa kiinni Petroskoissa ja heidät ammuttiin 75 päivän tiukkojen kuulustelujen jälkeen. Uskon, ettei veljeksille tarjottu kuulusteluissa kynttiläillallisia.

Vakoilijoiden kuulustelumenetelmistä kertoo jonkin verran valvontaupseeri Taavetti Heikkisen päiväkirjoista Jarmo Niemisen toimittama teos Rintaman poliisi. Heikkinen paljastaa, että yleensä epäillyt vakoilijat saivat keppiä ja tarvittaessa keppiä annettiin paljon.

Vakoilijat yleensä myös ammuttiin heti kenttäoikeuden tuomion jälkeen. Sodan raaistama valvontaupseeri Heikkinen kauhisteli sitä, että eräs yksinkertainen karjalaisukko, joka oli auttanut desanttipoikaansa, ammuttiin jouluaamuna ja hän uskoi, että tämän tapauksen muisto tulee myöhemmin pilaamaan tuomion täytäntöönpanosta vastanneiden sotapoliisien joulumielen.
https://kansallinen.fi/tuote/rintaman-poliisi-valvontaupseerin-paivakirja-1941-1944-jattipokkari/