Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

16.1.2025 – 9.2.2025

sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Peter Von Bagh ja Pjotr Tilikov

En ole pitänyt edesmennyttä elokuvatietäjä Peter von Baghia erityisenä huumorimiehenä, mutta olen tapani mukaisesti ollut väärässä. Kun luin hänen Muisteja-kirjaansa, jouduin väkisinkin  päästämään kolme selkäkeikkanaurua.

Syvimmän selkäkeikkanaurun jouduin päästämään, kun tämä aikansa radikaali elokuvamies kertoi suhteestaan Pekka Tiilikaiseen. Von Bagh, eli kavereiden kesken vain Bagh, teki joskus 70-luvun alussa elokuvan naistennaurattaja Pertti Ylermi ”Kreivi” Lindgrenistä ja hän sai mielestään ihan hyvän idean hyödyntää Pekka Tiilikaista filmin markkinoinnissa. Von Bagh soitti Tiilikaiselle ja pyysi, että suuri urheiluselostaja istuisi pöydän takana maailmankuulussa anorakissaan, edessään hiihtokello, ja sanoisi: ”Suomen kansa. Kreivi Lindgrenillä on teille tärkeää asiaa.”

Elokuvaohjaaja kertoo muistelmissaan, että hän sai kokea täydessä kaunopuheisuudessa, millainen on raivostumisen kuulokuva. Pekka jylisi puhelimeen: ”En tule. Ja sanon vielä: Noponenkaan ei tule!” Käsittääkseni pääselostaja Tiilikainen ei ollut mikään kulttuuriradikaali ja hänen huumorintajunsakin poikkesi Peter von Baghin vastaavasta luonteenpiirteestä.

Sen sijaan venäläisyys yhdisti von Baghia ja Tiilikaista, vaikka he eivät luultavasti olleet siitä tietoisia. Von Bagh on tutkimusteni mukaan taustaltaan Venäjän aatelisia, vaikka hänen isänsä Sergei von Bagh syntyi Karjalan Kivennavalla. Pekka Tiilikaisen isä oli rajan takana Uhtualla syntynyt kiertelevä kaupustelija, eli kansankielellä laukkury–ä,  Nikita Vasiljev Tilikov, joka sittemmin suomensi nimensä Mikko Tiilikaiseksi.

Poika Pekka syntyi sentään Suomen puolella Kouvolassa, joten hänet voi kyllä luokitella jokseenkin syntyperäiseksi suomalaiseksi eikä miksikään mamuksi. Eräässä vuosien takaisessa Kiveen hakatut-ohjelmassa kerrottiin, että sinivalkoinen ääni Pekka Tiilikainen olisi alun perin ollut nimeltään Pjotr Tilikov, mutta tuolle tarinalle en ole löytänyt vahvistusta. Alla olevasta linkistä voi tutustua Tiilikaisen suvun historiaan, joka ei todista väitettä, jonka mukaan suku olisi lähtöisin Nilsiästä. https://www.geni.com/people/Mikko-Tiilikainen/6000000077434709781

perjantai 7. helmikuuta 2025

Vode

Eikä vieläkään päästä eroon urheiluselostajien kootuista kommelluksista. Muistanpa kuin eilisenpäivän sen kesäillan vuodelta 1977, kun lämmittelin saunaa ja radiosta alkoi kuulumaan lähetys Tampereen Kalevan kisoista. Luulin, että vastaanotin ei ollut ihan aseman kohdalla, kun selostajan puhe kuulosti jotenkin kummallisen puuromaiselta.

Mutta ei ollut vika radiossa, vaan urheiluselostaja Voitto Raatikaisessa. Mies ei vaikuttanut kuitenkaan olevan juovuksissa, jota ensiksi epäilin, vaan hän vaikutti pikemminkin olevan kännissä kuin käki. Lähetyksen alkuvaiheissa mies oli vielä jotenkin tolkussaan, mutta sitten miesten 800 metrin finaalin aikaan hän oli ihan örvellyskunnossa ja miesten juoksun sijasta hän muistaakseni selosti hyvin pikkutarkasti naispikajuoksijoiden riisuuntumista.

Sitten Voden selostus vaikeni ja puhevuoron otti Raimo Häyrinen, joka hoitikin homman loppuun. Myöhemmin lehdessä kerrottiin, että Vode olisi nauttinut ennen lähetystä vain pullollisen olutta  janoonsa, mutta että hänellä oli päällä jokin lääkitys, joka tehosti oluen ensi-iskun vaikutusta. Saattaa olla ihan totuudenmukainen selitys tapahtuneelle. Ainakaan tapaus ei haitannut merkittävästi Voitto Raatikaisen urakehitystä, koska hän pääsi eläkkeelle Yleisradion urheilutoimituksen päällikön paikalta.

Sen sijaan Raimo Häyrinen sai myöhemmin jostain syystä potkut Yleltä ja ilmeisesti hän oli katkera tapahtuneesta, koska epäili potkujensa syyksi sitä, ettei hän ollut koskaan selostanut kännissä. Itse tosin epäilen, että Häyrisen potkuihin saattoi vaikuttaa sekin, että jonkun Jyväskylän suurajojen selostuksen yhteydessä hän tinttasi suorassa lähetyksessä turpaan jotain Kansainvälisen autourheiluliiton aatelismiesjohtajaa, joka kompastui selostajan mikrofonin johtoon.

Itsekin olen joskus kokenut Voitto Raatikaisen örvellyskohtauksen. Heinänuhan oireiden hoidossa käytettävä Zyrtec-niminen lääke tekee minut täysin toestaetoseksi, kuten Savossa sanotaan. En tarvitse edes pilsneripulloa ja siitä huolimatta örvellän kuin Raatikainen. Eikä Zyrtec-paketissa ole edes aineen sivuvaikutuksista kertovaa varoituskolmiota.

Luulin jo, etten koskaan tässä elämässä tule kuulemaan uudestaan Voden kuuluisinta selostusta, mutta viime sunnuntaina radiosta tuli urheiluselostusten toivekonsertti, jossa erään kuuntelijan toiveeseen vastattiin ainakin jossain määrin ja kyseistä nauhan pätkää päästettiin julkisuuteen muutaman sekunnin verran. Mielestäni vuoden 1977 Tampereen Kalevan kisojen miesten 800 metrin finaali olisi pitänyt saada kuulla kokonaan.  Tämä pätkä alkaa tästä linkistä kohdalta 1.16,30. http://areena.yle.fi/1-3725410

TV-selostajien huono kestävyys

Television tulo 60-luvun alkupuolella latisti radioselostuksia. Kerrotaanhan esimerkiksi, että vielä 50-luvulla radion johtava taistelijapari kykeni selostamaan 110 metrin aitajuoksua kolme minuuttia viisitoista sekuntia. Neljännen aidan kohdalla luettiin miesten kuulantyönnön lopputulokset ja seitsemännen aidan kohdalla kerrottiin naisten pituushypyn sarjoja.

Lopuksi pääselostaja pyysi apulaiseltaan, että “kuule Paavo! Annapas se kiikari, että voin katsoa lopullisen järjestyksen”. Tarina päättyy siihen jo legendaariseksi muuttuneeseen toteamukseen: Täh! Tämä kiikarihan on jo ihan tyhjä!”

Tutkimusteni mukaan TV-selostajilta puuttuu radioselostajien alkoholikestävyys. Noposen muisteluiden mukaan kerran edesmenneessä Leningradissa Paavo ja Pekka heräsivät yöllä siihen, että hotelli Europejskajan hissin peili särkyi. Tämä tapahtui kahden vantteran miliisin tuodessa erästä tunnettua suomalaista TV-selostajaa huoneeseensa nukkumaan. Pontevasti suomalaistoimittaja kuitenkin taisteli tilanteessa ja vakuutti, että hän on hyvin vahva, vaikka onkin pienikokoinen ja hän muistutti miliisejä myös siitä, että kyllä talvisodankin hyökkäyksen Suomi oli pysäyttänyt.

Radiomiesten sitkeyttä ei ollut myöskään näköradioselostaja Anssi Kukkosella, joka katosi selostusmatkallaan kesken Keski-Euroopan mäkiviikkojen. Tapaus oli huomattava mediatapahtuma ja hallitsi aikoinaan iltapäivälehtien lööppejä pitkään. Vielä vuosikymmeniä myöhemmin ansioitunut selostaja muistetaan parhaiten tästä sattumuksesta. Kukkosen katoaminen synnytti kansamme keskuuteen monimerkityksellisen käsitteen ”viettää mäkiviikkoja”.

https://www.is.fi/muutlajit/art-2000001223952.html

torstai 6. helmikuuta 2025

Pekka ja Enzio

Jos Martti Jukola välitti kansalle kisatapahtumia konekiväärimäisen nopeasti, oli hänen kollegansa Pekka Tiilikainen päinvastoin hyvin rauhallinen jutustelussaan, ja tiukan paikan tullen hän tiivisti tunnelmaa vaikenemalla kokonaan ja pillauttamalla itkun. Näin tapahtui mikäli suomalainen voitti tai hävisi.

Eikä pääselostaja Tiilikaisen tarvinnut teeskennellä liikutustaan. Tunne oli kyllä aito. Vuoden 1948 Chamonin olympialaisten jälkeen radion talouspäällikkö valitti, että Pekan jäljiltä oli löytynyt 23 tyhjää viinapulloa. Pekka närkästyi moisista perättömistä puheista. Hänen mukaansa pulloja piti olla 24. Kun asia tarkastettiin, todettiin Pekan olevan hyvin rehellinen mies.

Markus Similä kertoo muistelmissaan, kuinka myös hän oli seuraamassa Cortinan olympiakisoja. Hän vuokrasi paikallisen vossikan ajeluttamaan itseään reellä ihaillakseen vuoristonäkymiä. Kuinka ollakaan hän näki jonkun miehen väsyneen lumihankeen. Koska oli kylmä, Similä pelkäsi jo pahinta. Mutta reessä mies virkosi ja selvisi, että kysymyksessä oli ruotsinkielinen urheiluselostaja Enzio Sevon.

Tämä ymmärsi vielä sen verran maailman menosta, että sairaalan sijaan vaati pääsyä radioselostamoon, ja täytyihän siihen suostua. Selostamossa mies terhistäytyi ja alkoi suorassa lähetyksessä kertoilla päivän urheilutapahtumista kuulijoiden mukaan kauniilla ja jäntevällä ruotsinkielellä. Selostuksen jälkeen mies oli sitten taas aivan vetämättömässä kunnossa.

Kun Similä ihmetteli asiaa, neuvoi Sevon kollegaansa: “Nuori mies! Urheiluselostaja tarvitsee kolme asiaa. Ensiksi: hemmetin kovaa kuntoa! Toiseksi: teräksenlujaa rutiinia! Kolmanneksi: teräksenlujaa itseluottamusta!”

Pekka Tiilikaisen elämäkertateoksessa Paavo Noponen kertoo, kuinka Pekka ja Enzio joivat kerran kahdessa viikossa 12 litraa pirtua ilman että se mitenkään heikensi miesten työtehoa tai että kuuntelijat olisivat huomanneet mitään poikkeuksellista.

Noposen mukaan suoritus on aivan uskomaton ja sen pitäisi kelvata Guinnesin ennätysten kirjaan osoituksena Suomen radiomiesten poikkeuksellisen lujasta fysiikasta ja psyykestä. Urheilu- ja tilastomies Noposen mukaan määrä vastaa kahta kokonaista ja yhtä seitsemäsosaa Koskenkorva-pulloa miestä kohti päivittäin.

Tässä juttua Pekasta ja Enziosta: https://yle.fi/aihe/a/20-98837

keskiviikko 5. helmikuuta 2025

Upseereita ja herrasmiehiä

Kaiken maailman kauheuden keskellä olen viime aikoina tutkinut suomalaisten radion urheilutoimittajien värikästä elämää.

Yleisradiotoiminnan alkuaikoina ei ollut vielä erikseen erityistä urheilutoimitusta. Kuuluttajana toiminut aatelismies Alexis af Enehjelm joutui olosuhteiden pakosta lukemaan myös urheilutuloksia.

Aina ammattitaito ei täysin riittänyt. Lukiessaan Kööpenhaminassa käytyjen kuuromykkien yleisurheilukilpailujen tuloksia oli erään juoksumatkan voittajan aika 9.25. Tulospaperi oli sen verran ruttaantunut, ettei matkan pituudesta saanut selvää. Aikansa asiaa mietittyään Alexis päätteli matkaksi joko 3.000 tai 5.000 metriä.

Niinpä ei ollutkaan ihme, että jo 30-luvulla päätettiin pestata varsinainen urheiluselostaja. Täksi ensimmäiseksi urheiluselostajaksi tuli runoudesta väitellyt tohtori Martti Jukola, joka olikin ammatissaan loistava.

Ikävä kyllä miehen uran katkaisi sairastuminen alkoholismiin, mikä vei hänet hautaan heti Helsingin olympialaisten jälkeen. Työnsä hän hoiti sairaudestaan huolimatta mallikkaasti. Jukola oli ilmiömäisen nopea puhuja ja ehkäpä kuuntelijoidenkin kannalta on vain hyvä, että selostaja on juttutuulella.

Kommelluksitta tosin ei Jukolakaan selvinnyt. Oslon olympialaisten näytöslajina oli jääpallo. Ruotsin ja Norjan välisen ottelun edellä selostaja tunsi vatsahermojensa reistailevan ja niinpä hän lääkinnällisistä syistä sulkeutui selostuskoppiin viskipullo eväänään.

Selostus onnistui muuten ihan hyvin, mutta ottelun loppupuolella Jukola alkoi nähdä pelikentällä myös suomalaisia pelaajia. Vaikka senhän ei pitäisi olla mikään puute, sillä tokihan Suomessa ylipäätäänkin seurataan urheilutapahtumia ikään kuin sinivalkoisten silmälasien läpi.

Kerran taas Jukola oli Saksassa selostamassa Saksan ja Suomen välistä jalkapallomaaottelua. Isäntämaa hallitsi pelitapahtumia niin selvästi, että selostajakin totesi seuraavansa tilannetta Suomen maalin edustalla kylmä rinki selkäpiin ympärillä – kun ei herras- ja tohtorismiehenä kansanomaisempaa vertausta kyennyt käyttämään.

Ainakin Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea liitteenä olevan jutun Martti Jukolasta. Tosin artikkeli on hieman kaunisteltu, vaikka siinä kerrotaankin se, miten poliisi vuonna 1925 pysäytti pirtulastissa olevan hevosmiehen, joka oli matkalla RUK:n kurssijuhlaan. Reen ohjastajaksi paljastui urheilutoimittaja Martti Jukola, joka saikin asiasta sakkotuomion.

Siitä Hesari kuitenkin vaikenee, että pirtukanistereiden lisäksi reessä oli tapausta koskevan poliisikertomuksen mukaan myös ”epämääräisen oloinen naisenpuoli”, joka oli varmaankin jostain syystä, jota voi vain arvailla, myös menossa upseereiden juhlaan. Toisaalta laki ei siihen aikaan kieltänyt sitä, että epämääräisen oloinen naisenpuoli viedään upseereiden ja herrasmiesten seuraan. Nykyään moisesta voisi seurata ainakin mainehaittaa epämääräisen naisen kyyditsijälle.
https://www.hs.fi/feature/art-2000003927736.html

tiistai 4. helmikuuta 2025

Otto Sihvonen – fasisti ja osuuskauppamies

Eilen mainittu filosofi PerttiLandeLindfors oli äitinsä puolelta Uukuniemen Sihvosia ja isänsä puolelta Turun Lindforseja. ”Landenkertoman mukaan isä oli kommunisti ja äiti fasisti, joka seikka toi heidän parisuhteeseensa varmaankin jännitteitä, joiden vuoksi heidän avioliittonsa oli onneton.

Lindforsin uukuniemeläinen vaari Otto Sihvonen oli huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja ja vaikka hän oli koulutukseltaan kansakoulunopettaja, toimi hän myös osuuskauppamiehenä, säästöpankkimiehenä, lehtimiehenä ja myös IKL:n miehenä. Nykyään tutkijat pitävät IKL:ä fasistisena puolueena.

Mielestäni on aika erikoista, että IKL:n kannattaja Otto Sihvonen oli myös osuustoimintamies ja vielä erikoisempaa on se, että hän oli myös sosialidemokraattien johtajan Väinö Tannerin kaveri. Tanner toimi vuosikymmeniä osuusliike Elannon johtajana, mutta voi olla, että kaveruus ei liittynyt pelkästään osuustoiminta-aatteeseen, vaan kaveruksia yhdisti myös se, että molemmat olivat asuneet Sortavalassa.
Kolmen vartin savolainen Tanner nimittäin toimi pari vuotta asianajajana Sortavalassa, mutta tosikkona hän ei viihtynyt siellä pitkään, koska hänen mielestään karjalaiset olivat rehvastelijoita, tyhjänpuhujia ja vieläpä niin epärehellisiä, että saattoivat valehdella jopa omassa asiassaan.

Muistelen jostain lukeneeni, että Suomen fasistit kuitenkin arvostivat sosialidemokraatti Tanneria siinä määrin, että häntä olisi pyydetty suostumaan Suomen diktaattoriksi, koska maa tarvitsi vahvaa johtajaa; tiedä vaikka idean olisi keksinyt Otto Sihvonen. Lapuan Liikkeen ja IKL:n kannattajat katsoivat 30-luvun kaaoksen aikaan, että maa tarvitsee vahvan johtajan, joka lisää järjestystä ja vakautta yhteiskunnassa. Samalla tavallahan ajattelevat nykyään myös Trumpin ja Putinin kannattajat.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että nuoruudessaan Mussolin oli sosialisti ja Hitler nousi diktaattoriksi  Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen puheenjohtajana.
Tässä hieman sukutietoutta Uukuniemen Sihvosista, jonka suvun erään edustajan kanssa vietän tänään hääpäivää.

 
https://www.geni.com/people/Otto-Herman-Sihvonen/6000000039147250994
https://www.geni.com/people/Taina-Vellamo-Sihvonen/6000000181136638832

maanantai 3. helmikuuta 2025

Lande

Maamme johtaviin filosofeihin kuuluneen uukuniemeläistaustaisen Pertti ”Lande” Lindforsin muistelmateos ei ole vain hauska, vaan myös avoin ja hyvin rehellisen tuntuinen. Hän myöntää olleensa nuoruudessaan jo lähes puliukkoasteella, mutta kun hän 7. 7. -77 heräsi roskapöntössä, päätti hän lopettaa juomisen ja niinpä hän sitten kertomansa mukaan kärsi raittiutta lopun elämänsä 40 vuotta.

Vaikka filosofi Lindfors ei muistelmissaan edes yrittänyt peitellä huikeaa älykkyyttään, korosti hän avoimesti vielä sitäkin, että hänen se muuvvankin vehje oli ennätysmäisen pitkä. Kun kyseistä vehjettä yliopistomiesten kesken vertailtiin, todettiin sen olevan ainakin yliopiston pisin. Helsingin yliopistossa on siis harrastettu tieteen alaa, jota voisi kutsua vertailevaksi erotiikaksi.
Tuolla mainitsemallani Lindforsin anatomisella erityispiirteellä on ollut merkittävä vaikutus maamme tiedepolitiikkaan. Luin joskus Lasse Lehtisen kokoaman ”Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit Iltalehdessä”, ja yhdessä kauniissa kolumnissa kerrottiin, mistä pohjimmiltaan on ollut kysymys Suomen filosofien vuosikymmeniä jatkuneissa oppiriidoissa.

Riidan tausta on Laitisen mukaan seuraava. Eräällä kaljareissulla maamme filosofeille syntyi riita siitä kenellä on pisin. Kilpa ratkaistiin siten, että pöydälle pantiin jonoon markan kolikoita, ja kuka eniten pystyi ”jäsenellään” pyyhkäisemään niitä lattialle, oli voittaja. Kun filosofi Pertti ”Lande” Lindforsin suorituksessa putosivat pöydältä kaikkien markkojen lisäksi tuhkakuppi ja kukkavaasi, siitä puhkesi filosofian oppiriita, josta tiedemaailma sai kärsiä 50 vuotta ja joka riita vaikutti myös rahoituksen jakoon eri tieteen alojen välillä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Lindfors

sunnuntai 2. helmikuuta 2025

Banketti

Hyvin tapahtumarikas oli tuo vuoden 1956 Länsi-Saksa – Suomi-yleisurheilumaaottelu, jonka vaiheista jopa Suojelupoliisi oli maajoukkueemme kotiin paluun jälkeen kiinnostunut.

Urheilutoimittaja Antti O Arponen kertoi, että maaottelun jälkeen juuri ennen maaottelun päättäjäisjuhlaillallista, eli bankettia, Soini ilmestyi joukkueen majapaikkaan. Humalatila oli sitä tasoa, että joukkueen johtaja Jukka Uunila määräsi kaksi kuulantyöntäjää telkeämään hänet huoneeseensa selviämään.

Soini kuitenkin pääsi sieltä karkuun ja ilmestyi klo 22 bankettiin juuri kun Saksan urheiluministeri piti puhetta. Pelkkiin kalsareihin pukeutunut Soini poistettiin kahden moukarinheittäjän voimin banketista. Olen kuullut sellaistakin, että myöhemmin hotellin johtaja ihmetteli, että oli Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki.

Tuo maaottelu liittyy tavallaan myös Uukuniemen urheiluhistoriaan, koska Suomen maajoukkueen tulkkina toimi Saksassa filosofiaa opiskelemassa ollut Pertti ”Lande” Lindfors, joka muistelmissaan kertoo olevansa turkulaisen kommunistin ja uukuniemeläisen fasistin rakkauden hedelmän.

Siitä huolimatta, että Lande oli urheilumiehiä, hän ei ollut mikään vesipoika. Niinpä maajoukkueen kapteeni Eeles Landström maaottelun päättäjäistilaisuudessa pitämässään puheessa kiitti Lindforsia ja korosti sitä, että siinä on mies, joka pystyy juoksemaan 1000 metriä alle kolmen minuutin ja on vielä porukan kovin mies juomaan viinaa.

Pertti Lindforsin muistelmat nimeltään Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa on oikeasti hauska kirja: https://www.finlandiakirja.fi/fi/pertti-lindfors-seikkailuni-tieteen-viinan-naisten-ja-politiikan-parissa-061c98?srsltid=AfmBOoqg-C0XkWjbvbLeKd49IeZuCyEJ78WiCvIIV0Fv-LK1Qd7Gok9c

lauantai 1. helmikuuta 2025

Soini Nikkisen kauppareissu

Eilen mainittu Soini Nikkinenkin ansaitsisi eittämättä oman urheilijaelämänkertansa. Hän syntyi vuonna 1923 13. lapsena kiuruveteläiseen mökkiin, jonka mittojen väitetään olleen kolme kertaa kolme metriä. Siitäkin tilasta leijonan osan vei iso uuni ja jonkin verran tilaa vei myös seinällä roikkunut Stalinin kuva, jonka juurella Savon Sanomien toimittaja Seppo Kononen kertomansa mukaan opetteli polttamaan tupakkaa.

Mutta iso, riski ja ennen kaikkea kovakätinen mies kasvoi pikkumökin pojasta. Sota-aikana Syvärillä kerrotaan hänen nuorena miehenä viskanneen kiveä yli 240 metriä, jossa tempussa voisi Ruuskas-Antillakin olla tekemistä. Sodan jälkeen hän lähes ikämiehenä oli kuutena vuotena peräkkäin keihäänheiton maailmantilastossa kolmen parhaan joukossa.

Nikkinen tunnettiin boheemina urheilijana, jolla oli vaikeuksia Urheiluliiton herrojen kanssa. Esimerkiksi Paavo Noponen kertoo kaskukirjassaan Naurukisat, kuinka Pajulahden urheiluopiston kenttämestarina työskennellessään Soinille juolahti mieleen tärkeä kaupassa käynti. Kyseistä ostosta varten oli kuitenkin pakko mennä Lahteen asti ja liikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti. Ainoa mahdollisuus oli linja-auto, jonka aikataulu ei kuitenkaan edellyttänyt Pajulahden ja Lahden välin taittumista kahdessakymmenessä minuutissa. Sen verran oli Pajulahden pysäkiltä sulkemishetkeen jäljellä.

Soini ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan hän tunkeutui kuljettajan viereen, veti tupesta esiin puolen metrin mittaisen Lapin leukun, jätti sen vaihdelaatikkoa vasten paljaana nojalleen ja jyrähti: ”Nyt ajat Lahteen täysillä. Eikä yhtään pysähdystä, tai mä tapan.  Kuljettaja kaahasi niska kyrmyssä henkensä edestä. Soinin lisäksi kuului matkustajiin vain muuan naishenkilö, joka Villähteen kohdalla painoi pysähtymisnappia tiheästi ja turhaan. Soini kavahti seisaalleen leuku kädessä: ”nyt ei pysähdytä. Anna sen napin olla tai mä tapan sinutkin”.

Ostosreissu onnistui viime tingassa. Tosin Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria paljastaa, että Soini Nikkinen oli jostain syystä  kesän -53 kilpailukiellossa epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi.
Naurukisat-kirjan kirjoittaja Paavo Noponen oli toisista urheiluselostajista poiketen hyvä jutunkertoja, joka ymmärsi myös huumoria. Paavon sanalliselle lahjakkuudelle löytyy selitys hänen sukuhistoriastaan, koska hänen vaarinsa ja vaarin veli selvisivät Rantasalmella nälkävuosina kerjäläispoikina, koska osasivat puhua niin vaikuttavasti, että isännät suostuivat antamaan heille ruokaa. Paavo Noposen vaarin veljestä Alpo Noposesta tulikin sittemmin kirjailija-runoilija, jonka kynästä on lähtöisin mm. joululaulut Kun joulu on ja Kun maas’ on hanki.
Tässä Paavo Noponen esittelee selostajan lahjojaan:
https://yle.fi/aihe/a/20-178887

perjantai 31. tammikuuta 2025

Soini Nikkinen ja hänen Kaarensa

Monta kertaa eilen mainittu keihäänheiton maailmanennätysmies karjalainen Kanneljärvellä syntynyt Yrjö Nikkanen ja keihäänheiton maailmanennätysmies savolainen Kiuruvedellä syntynyt keihäänheiton maailmanennätysmies Soini Nikkinen sekoitetaan toisiinsa. Eikä ihme, sillä paljon samanlaista oli noissa keihäshirmuissa.

Hurja ja nopeakätinen mies oli tuo TUL:ä edustanut työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinenkin. Tietääkseni hänen vähän käyrällä ja kertaalleen katkenneella puukeihäällä juhannuksena 1956 heittämä 83,56 jäi maailmankaikkeuden historian pisimmäksi puukeihäskaareksi. Sitä ennen jo vuosien ajan amerikkalaiset olivat hallinneet metallisilla liitokeihäillä ennätystilastoja. En ole edes varma, onko kukaan toinen heittänyt puukeihästä yli 80 metrin virallisissa kilpailuissa. Monet varsinkin porvaristoon lukeutuvat urheilutietäjät ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei työläisheittäjä Nikkisen kaari kantanut oikeasti maailmanennätykseen, vaan heitto olisi mitattu vasta ensimmäisen pompun jälkeen.

Nikkistä ei maailmanennätyksestään huolimatta valittu saman vuoden olympialaisiin. Virallisesti kerrottiin, että syynä valitsematta jättämiseen olisi ollut se, että miehen tuloskunto romahti loppukesästä. Selitys pitänee osittain paikkansa, mutta virallinen selitys ei kerro tuloskunnon romahduksen syytä.

Selitys asiaan lienee se, että Nikkinenkään ei monien muiden keihäshirmujen tapaan ollut mikään vesipoika. Ainakin nuorena edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O Arposen mukaan Nikkinen oli maailmanennätyskesänään edustamassa Suomea maaottelussa Saksaa vastaan. Kilpailun alla mies oli kuitenkin innostunut kiertelemään Saksan oluttupia siihen malliin, että ensimmäistä suoritustaan tehdessä hänen tilannetajunsa oli sen verran hukassa, että hän asteli heittoradan väärään päähän ja oli viskaamassa keppinsä saksalaisyleisön joukkoon.

Joukkueen johtaja Uunila onnistui kuitenkin kääntämään hänet oikeaan heittosuuntaan, jonka jälkeen mies tempaisi reilun 70 metrin kaaren, joka riitti saksalaisten lyömiseen ja poistui sen jälkeen jatkamaan kierrostaan olutkapakoissa. Arposen kertoma tapaus saa vahvistusta Suojelupoliisin virallisesta historiasta. Kirjassa kerrotaan, että Supo kuulusteli suomalaisurheilijoita maaottelun jälkeen siitä, että CIA:n epäiltiin yrittäneen värvätä meikäläisiä agenteikseen.

Soininen kuitenkin vakuutti kuulusteluissa, että koko joukkue kierteli maaottelun aikana saksalaisia kapakoita ja ilotaloja siihen malliin, ettei ainakaan hänellä ole mitään muistikuvia värväysyrityksestä. Kuulustelija piti Nikkisen kertomusta uskottavana.

Olen muuten käynyt hiljentymässä Kuhmoisten urheilukentällä Nikkisen maailmanennätysheiton kunniaksi ja kenttä oli helppo löytää, koska sen katuosoite oli Soini Nikkisen Kaari. Tässä lisätietoa Nikkisen heitosta: https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000001206786.html

torstai 30. tammikuuta 2025

Ässä-rykmentin mies

Aikansa nopeakätisin mies Yrjö Nikkanen oli syntyisin Karjalan Kanneljärveltä ja edusti ennen sotia Pölläkkälän Uraa, joten on yllättävää, että kun radioselostaja Martti Jukola kävi heti talvisodan jälkeen haastattelemassa helsinkiläisen Ässä-rykmentin miehiä, on haastateltavien joukossa konekiväärin luodista reiteen haavoittunut keihäänheiton me-mies Yrjö Nikkanen. Ilmeisesti Nikkanen oli juuri ennen sotaa muuttanut Helsinkiin, koska hän edusti vielä vuonna 1939 Pölläkkälän Uraa.

Radiohaastattelussa kerrotaan, että Ässä-rykmentin tappiot, eli kaatuneet, haavoittuneet ja kadonneet, olivat talvisodassa peräti 60 %, joka kertoo rykmentin sotineen pahoissa paikoissa. Ässä-rykmentti oli koottu Helsingin työläiskaupunginosien miehistä ja sitä pidettiin poliittisesti niin epäluotettavana, että kovat patruunat uskallettiin sille jakaa vasta ihan viime hetkillä, koska ei ollut varmuutta siitä, mihin suuntaan Sörkan sällit alkavat ampumaan.

Jukolan haastattelusta ilmenee, että muitakin kovia urheilijoita löytyi Ässä-rykmentin riveistä kuin Yrjö Nikkanen. Esimerkiksi pataljoonan komentaja S. O. Lindgren oli voittanut useita vapaa- ja sotilaskivääriammunnan maailmanmestaruuksia. Valittujen Palojen kustantamassa Tuntematon sota-kirjassa kerrotaan, että kerran Lindgren järjesti joukoilleen ampumakilpailut ja lupasi viikon loman sille, joka hänet voittaa.

Hyvin maailmanmestari Lindgren ampuikin, koska sai 198 pistettä, mutta siitä huolimatta hän jäi toiseksi, koska eräs kersantti Aarne Saarinen ampui tasan 200, jonka vuoksi hän saikin lomaa kaksi viikkoa luvatun viikon sijasta. Myöhemmin Saarinen tuli tunnetuksi Suomen Kommunistisen puolueen puheenjohtajana.

S. O. Lindgren liittyy muutenkin maamme urheiluhistoriaan. Ainakin hyvän tarinan mukaan hänet opittiin myöhemmin tuntemaan nimellä Housut Kinttuihin Lindgren, koska hän harrasti innokkaasti riistanhoitotyötä ja kerran hän tapasi luvatonta metsästystä harrastaneen herraseurueen. Hän pidätti seurueen haulikolla uhaten ja pakenemisen estämiseksi hän vaati herraseuruetta laskemaan housut kinttuihin. Mainittakoon, että seurueessa oli mukana pistooliammunnan kaksinkertainen olympiavoittaja Pentti Linnosvuo.

Martti Jukolan mielenkiintoisen haastattelun voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50413813

keskiviikko 29. tammikuuta 2025

Elämänluukku

Harva on se dekkari, jonka olen elämässäni lukenut, mutta juuri nyt olen lukenut Timo Sandbergin Elämänluukun, jonka luokittelen kuuluvan dekkareihin. Elämänluukku on ihan hyvä ja ennen kaikkea epätavallinen dekkari, koska sen tapahtumat eivät sijoitu Englannin yläluokkaiseen kartanoelämään, kuten Agatha Christien kirjoissa on tapana, vaan kuhmoislaisen metsätyömieskämpän elämään.

Sekin kirjassa on hyvää ja epätavallista, että siinä paha ei saa palkkaansa, kuten yleensä dekkareissa tapahtuu. Omien havaintojenikin mukaan todellisessakaan ihmiselämässä paha ei yleensäkään saa palkkaansa, vaan pikemminkin päin vastoin.

En lukenut Elämänluukkua kaunokirjallisista, vaan urheiluhistoriallisista syistä, koska yksi metsätyömieskämpän asukeista oli aikoinaan maailman nopeimman käden omistanut keihäänheittäjä Yrjö Nikkanen, joka lokakuun 16. 1938 heitti syyskolealla Kotkan kentällä koivukeihästä 78,70, joka jäi sen keihästyypin lyömättömäksi maailmanennätykseksi.

Yrjö Nikkanen on minulle ollut pahapäisen ihmisen maineessa, joka seikka johtunee siitä, että Tapio Rautavaaran muistelmien mukaan Nikkanen oli tinttaamassa ministeri Urho Kekkosta turpaan Oslon Em-kisoissa kymmenien tuhansien katsojien todistaessa, mutta Sandbergin kirja kertoo toisenlaisesta keihäshirmusta.

Kirjassa Nikkanen opettaa ystävällisesti kirjan 16-vuotiasta päähenkilöä veistämään kirvesvarren pihlajasta, joka asia riemastuttaa minua. Elämässäni on ollut nimittäin se ongelma, että minulle on siunaantunut tuota voimanpaskaa siinä määrin, etteivät kiinalaiset puuvarret kestä napakoita iskujani.

Muovivarteen en suostu syvistä eettisistä syistä koskemaan. Niinpä suunnittelenkin, että ensi kesänä testaan pihlajavartta. Tosin luulen, että omenapuinen varsi voisi olla vieläkin lujempi. Ja voi olla, että lehtikuusen oksasta tehty varsi saattaisi olla vielä pitkäikäisempi, koska se ei lahoa helposti. Lehtikuusen oksa olisikin helppo työstettävä, koska se on luonnostaan vähän mutkalla kirveenvarsimaisesti.

Sandbergin 1960-luvulle ajoittuvassa kirjassa Yrjö Nikkanen oli suorastaan raivoraitis eikä suostunut ottamaan edes saunapilsneriä, koska pelkäsi, että ryyppy hirttää sitten kiinni. Ja niinhän siinä sitten taisi käydä miehen myöhemmässä elämässä, kuten tämä Kiveen hakatut-radiosarja todistaa: https://areena.yle.fi/podcastit/1-2869697

tiistai 28. tammikuuta 2025

J. D. Vance

Harva oli se ihminen, joka 1900-luvun alussa olisi uskonut, että siitä vuosisadasta tulisi historian julmin. Pahaa pelkään, että 1900-luku oli kuitenkin urheilukielellä sanottuna vain verryttelyä verrattuna nyt alkaneeseen vuosisataan.

Enpä olisi nuoruudessani iloisella 70-luvulla arvannut, että Tanska tulee 50 vuotta myöhemmin vahvistamaan puolustustaan, koska Usa uhkaa hyökätä ainakin Grönlantiin. Saattaa olla, että tanskalaisia harmittaa nyt se, että maa lahjoitti pari vuotta sitten armeijansa molemmat tykit Ukrainalle.

Nimittäin luulen, että Tanskan on valmistauduttava kahden rintaman sotaan ja tarvitsisi siten ainakin kaksi tykkiä, koska Tanskan salmet ovat Venäjälle paljon tärkeämmät kuin Grönlanti Usa:lle. Jos Tanskan salmet sulkeutuisivat, nähtäisiin kohta Pietarissa ja Moskovassa nälkää. Putin ymmärsi tämän valtakautensa alussa, jolloin hän varoitteli Tanskaa ydiniskusta.

Hullulta tuntuu maailman meno eikä yhtään lohduta se, että Atte von Wright tämänaamuisessa face-päivityksessään epäili sitä, ettei Trump teeskentelekään olevansa hullu, kuten itse olen toiveikkaasti ajatellut. Professori Wright esittää ihan mielenkiintoisen ajatuksen siitä, että Usa:n nykyinen huippulahjakas varapresidentti J. D. Vance saattaa vielä astua Trumpin tilalle maan johtoon, joka ei välttämättä ole huono asia ihmiskunnan kannalta.
https://www.facebook.com/atte.vonwright

maanantai 27. tammikuuta 2025

Trumpin laskutaito

Trump näyttää vallanneen maailman mediahuomion ja vaikuttaa siltä, ettei ainakaan suomettuneessa Suomessa uskalleta kyseenalaistaa hänen sanomisiaan. Mutta minäpä uskallan kyseenalaistaa Trumpin laskutaidon.

Useamman kerran hän on kertonut, että Ukrainassa on tapettu jo miljoonia ihmisiä. Voi tietysti olla, että vapaan maailman johtaja seuraa Venäjän tiedotusvälineitä, jotka saattavat hyvinkin kertoa jo miljoonia ukrainalaisia natseja tapetun, mutta länsimaiset tiedustelupalvelut ovat sen sijaan kertoneet, että Ukrainassa on saanut surmansa noin 200.000 ihmistä, joista enemmistö on venäläisiä sotilaita.

Eli Trumpin näkemys poikkeaa noin kymmenkertaisesti länsimaiden tiedustelupalveluiden kannasta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että ensimmäisellä presidenttikaudellaan Trump vaikutti uskovan Venäjän tiedustelupalvelua enemmän kuin Usa:n CIA:ta ainakin, mikäli kysymyksessä oli Venäjän vaalivaikuttaminen presidentinvaaleissa.

Pari iltaa sitten Trump mainitsi uutisissa, että suuri vääryys on vallalla Ukrainan avustamisessa, sillä Usa on tukenut Ukrainaa yli 200 miljardia taalaa Eurooppaa enemmän. Ilmeisesti isojen lukujen hahmottamisessa on vapaan maailman johtajalla vaikeuksia, koska ainakin vajaa vuosi sitten Iltalehden jutussa kerrotaan, että aseapua Usa on antanut Ukrainalle reilut 42 miljardia euroa, joka on kaksi miljardia Euroopan maita enemmän.

Tosin samaan Iltasanomien juttuun liittyy taulukko, jonka mukaan Eurooppa on tukenut Ukrainan aseistamista yhteensä reilusti yli 60 miljardilla. Lisäksi laskelmissa kannattaa huomioida, että muuta taloudellista apua Usa on antanut noin 25 miljardia euroa, mutta Eurooppa on muuta taloudellista apua antanut noin kolme kertaa Usa:ta enemmän.

Ihmettelen sitä, että vaikka muutama miljardi ihmistä kuuli Trumpin kertovan, että Usa on avustanut Ukrainaa 200 miljardia taalaa Eurooppaa enemmän, vaikka Eurooppa on tukenut Ukrainaa lähes kolme kertaa enemmän, niin kukaan ei ole leimannut vapaan maailman johtajaa emävalehtelijaksi.

Tässä Iltalehden juttu Ukrainan avusta: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/716e8732-a7f6-4847-ad6e-95d7f763331b

sunnuntai 26. tammikuuta 2025

Amalekilaiset

 

Mieleni on synkkä ihmiskuntaa uhkaavan synkän tulevaisuuden vuoksi, mutta aina kun oikein yrittää, niin valopilkkujakin maailman tapahtumista löytää. Esimerkiksi vaikka Gazan sota on jatkunut jo yli vuoden, niin tähän mennessä on surmattu vasta noin 40.000 gazalaista ja pari tuhatta israelilaista. Vanhan Testamentin tapahtumien valossa uhreja on syntynyt vähän, joten kyllä ihmiskuntakin näyttää kehittyvän parempaan suuntaan.

Nimittäin silloinen juutalaisten hengellinen johtaja Samuel kertoi silloiselle juutalaisten poliittiselle johtajalle Saulille Herralta saamastaan kehotuksesta surmata kaikki amalekilaiset, joiden uskon sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, olleen nykyisten palestiinalaisten esi-isiä.

Wikipedian mukaan Samuel kertoi Herran vaativan myös, että Saulin oli surmattava heidät kaikki, lapsetkin, sekä myös kaikki heidän karjansa. Perusteluna hän esitti sen, että Herra päätti rankaista amalekilaisia, koska he asettuivat israelilaisten tielle heidän Egyptistä palaamisen aikaansa, Mooseksen vielä johtaessa heitä. Saul toimi saamansa ohjeen mukaan.

Itse kyllä muistelen, että ihan kaikkia amalekilaisia ei surmattu, vaan mieheen yhtymättömät neitoset säästettiin. Sitä, mitä tarkoitusta varten heidät säästettiin, voin vain arvailla.

Mikäli piispa Mari Leppänen os. Pentikäinen sattuu tämän lukemaan, niin esitän hänelle, että hän woke-aatteen innoittamana voisi ottaa esille sen, että suomalaisten uskovien pyhästä kirjasta Raamatusta poistettaisiin kokonaan Vanha Testamentti, koska se sisältää kohtuuttoman paljon kansanryhmään kohdistuvaa kiihotusta, väkivaltaa ja naisia halventavaa pornografiaa. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että muistelen Matti Klingen jostain kirjasta lukeneeni, että katolisissa maissa on kansalle tarkoitetusta Raamatusta poistettu sadistiset ja pornografiset osat.

Uskon piispa Mari Leppäsen olevan sukunsa perinteitä jatkaen hyvin edistyksellisen ihmisen, sillä hänen vaarinsa veli oli kuuluisa vakoilija Vilho Pentikäinen, joka 30-luvulla toimi maamme puolustusvoimien upseerina, mutta loikkasi sitten Neuvostoliittoon. Pentikäinen oli alallaan ammattimies, josta todistaa tämä hänen kuvaamansa filmi suomalaisten panssarivaunutestistä. Uskon kopion tästä filmistä päätyneen puna-armeijan tutkittavaksi:

https://kavi.finna.fi/elavamuisti/Record/elavamuisti.elavamuisti_video_2236?fbclid=IwY2xjawIDEudleHRuA2FlbQIxMQABHVdpICI4jTgzZ_uYNtX5nkUkyXcmteelIho2Q7b4DUr153NGyNKjK2UQww_aem_Ch3h2RYCTKK45Ee2bJHAlQ

lauantai 25. tammikuuta 2025

Rauhaa maapallo vaatii

 

Trumpin on aika helppo tehtävä saada rauha Ukrainan sotaan, koska taisteluthan päättyisivät heti, kun Putin vetää joukkonsa takaisin Venäjälle. Sen sijaan Lähi-Idän tilanne on paljon pahempi ja epäilen, että rauha sinne saadaan vasta sitten, kun myös palestiinalaisilla on ydinaseita, tosin se rauha saattaa olla haudan rauhaa.

Pari päivää sitten näytettiin TV 1 Ulkolinja-sarjassa ohjelma Israelin äärijuutalaisista, jotka nykyään istuvat tärkeässä asemassa maan hallituksessa ja on ymmärrettävää, että ohjelma näytettiin yömyöhällä, koska se ei sovi herkkien ihmisten katsottavaksi.

Äärijuutalaisten keskuudessa on vahvoilla näkemys siitä, että ns. Pyhä Maa kuuluu yksinomaan juutalaisille ja että alueella asuttavat palestiinalaiset, jotka ovat alueen alkuperäisväestöä ja joita on tällä hetkellä eri puolilla maailmaa lähes 10 miljoonaa, on tarvittaessa jopa tuhottava, perustuu heidän pyhään kirjaansa Tooraan, joka meillä tunnetaan paremmin Raamatun Vanhana Testamenttina.

En halua pilkata, mutta Raamattu on hyvin julma ja väkivaltainen kirja ja jos se julkaistaisiin nykyaikana, niin monta oikeusjuttua siitä sikiäisi. Vähän olen Koraaniakin selannut, joka sekin on julma kirja, mutta ehkä kuitenkin astetta Raamatun Vanhaa Testamenttia humaanimpi.

Niinpä esimerkiksi Vanhassa Testamentissa huorintekijät on kivitettävä, mutta Koraani on sikäli humaanimpi, että muistelen sen korostavan, että jos nainen on tullut huoria tehdessään raskaaksi, niin huoruuden hedelmän on annettava syntyä ja on odotettava sen aikaa, että kyseinen vauva on siirtynyt kiinteän ravinnon syöjäksi ja vasta sen jälkeen huorin tehnyt äiti kivitetään.

Ihmettelen eräiden fundamentalistikristittyjen varauksetonta tukea Israelille, vaikka kolmannes palestiinalaisista oli Israelin syntyhetkellä kristittyjä ja vaikka muslimeille Jeesus on tärkeä profeetta toisin kuin juutalaisille ja vaikka puolet maailman juutalaisista ei usko henkiolentoihin, vaan he ovat ateisteja.

Lujahermoinen lukijani voi katsoa ohjelman äärijuutalaisista tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-72480139

 

perjantai 24. tammikuuta 2025

Vapaan maailman johtajan vaikeudet

 

Kuuntelin taas eilen, miten vapaan maailman johtaja kertoili tavoitteistaan ja ymmärsin sen, miksi kohtuuttoman iso osa ihmiskunnasta inhoaa vapaata maailmaa. Ymmärsin myös sen, miksi suursijoittaja Soros kertoi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, että seuraavaksi hajoaa Usa.

Ymmärsin myös sen, mihin vapaan maailman johtaja pyrkii näytellessään hullua, joka näyttelee haluavansa käyttää sotilaallista voimaa Tanskaa ja Panamaa vastaan, valloittaa kauppasodan avulla Kanadan ja pelastaa Usa:n talouden käynnistämällä kauppasodan muuta maailmaa vastaan.

Nimittäin Usa on konkurssin partaalla, mutta Panaman kanavan haltuun otto sekä Kanadan ja Grönlannin valloittaminen voisivat estää talouden romahtamisen. Tilanne on se, että Usa:n valtiolla on asukasta kohti laskettuna valtionvelkaa reilut 100.000 euroa, eli sitä on yhteensä 35.000 miljardia, jonka vuotuiset korkomenotkin olivat viime vuonna 1000 miljardia euroa, eli asukasta kohti laskettuna 3.000 euroa.

Suomen poliittinen johto pitää maamme taloudellista tilannetta katastrofaalisena, koska meillä on valtionvelkaa 30.000 euroa asukasta kohti, jonka korkomenotkin maksavat 600 euroa vuodessa jokaiselle kansalaiselle. Jos Suomi olisi vuosien varrella ottanut suhteessa yhtä paljon valtinvelkaa kuin Usa, niin jokaisella suomalaisella keskivertoperheellä olisi nyt varallisuutta 200.000 euroa nykyistä enemmän, eli melkoista iloista kulutusjuhlaa olisimme voineet viettää.

Nähtäväksi jää, pystyykö Trump pelastamaan Usa:n hajoamisen vaikkapa Maga-Amerikaksi ja Woke-Amerikaksi. Ja voi olla, että Kiina ei päästä Usa:n taloutta romahtamaan, sillä kiinalaiset, joilta puuttuu sosiaaliturva, ovat sijoittaneet eläkepäiviään varten säästöjään Amerikkaan eivätkä halua sijoitustensa haihtuvan tyhjiin dollarin arvon häviämisen myötä. Luin jostain, että kiinalaiset ovat sijoittaneet paljon rahojaan esimerkiksi Panaman kanavaan eivätkä varmaankaan pitäisi siitä, jos Usa kaappaisi kanavan ja sen tuotot itselleen.

Tässä hyvä juttu Usa:n valtionvelasta: https://yle.fi/a/74-20123118

torstai 23. tammikuuta 2025

Muun sukupuolisuus

Suurimman ihmiskunnan huomion näyttää Trumpin virkaanastujaispuheessa saaneen rouva Trumpin hattu ja toiseksi suurimman huomion näyttää puheessa saaneen se, että Trump koko arvovallallaan julisti amerikkalaiset miehiksi ja naisiksi.

Itse kyllä muistelen lukeneeni, että muutama promille ihmisistä syntyy sellaisina, ettei heidän sukupuoltaan kyetä ratkaisemaan. Muistelen, jopa lukeneeni sellaistakin, että eräs vauva, jonka sukupuolesta ei oltu selvillä, ristittiin Kalle Kyllikiksi.

Ainakin eräät Trumpia tukevat fundamentalisti kristityt ilahtuivat tämän jämäkästä kannasta sukupuolijaotukseen ja hetken asiaa mietittyäni luulen keksineeni selityksen fundamentalistien iloon. Uskon, että he ajattelevat Trumpin lausunnollaan vahvistavan perinteisiä perhearvoja, koska presidentin kannanotto vähentää perinteisiä perhearvoja uhkaavien homouden ja haureuden vaaraa yhteiskunnassa.

Kovasti valikoiva on eräiden fundamentalisti kristittyjen muisti, kun he äänestivät Trumpin kaltaisen miehen suojaamaan kristillisiä perhearvoja. Trump itsehän on moneen kertaan eronnut ja epäilläänpä jopa, ettei hän olisi ainakaan kaikin ajoin jaksanut pitäytyä edes yksiavioisuuteen, vaan jopa raiskaajaksi on häntä väitetty.

Mikäli yhtään oikein muistan, niin sekä Raamattu että Koraani määräävät avionrikkojat ja muut huorintekijät kivitettäviksi, joten kunnon kristityn tulisi käsittääkseni Trumpin äänestämisen sijasta kivittää tämä. Muistelen jopa sellaistakin Raamatusta, että avioliitosta eronneet eivät saa avioitua keskenään, vaan heidätkin olisi kivitettävä. Muistelen Trumpin eronneen avioliitostaan ainakin kahdesti.

Vaalien alla Trump vaati, ettei hänelle saa enää ilkeillä, josta asiasta meillä Suomessa käytetään myös kansanomaisempaa nimitystä, mutta vaatimuksestaan huolimatta Trump joutui jo ensimmäisenä virkakautensa päivänä kuuntelemaan Washingtonin piispan ilkeilyä, josta ilkeilystä voisi myös käyttää kansanomaisempaa termiä. https://yle.fi/a/74-20138571

 

keskiviikko 22. tammikuuta 2025

Takkeja rajan taa

Elämme hirmuisia aikoja, jotka synkistävät yleensä niin levollisen mieleni, mutta kuitenkin äsken päästelin jopa selkäkeikkanauruja, kun katselin TV 1:n Muisti-sarjan ohjelmaa nimeltään Takkeja rajan taa, jossa kerrottiin 70-luvun idänkaupasta. Idänkauppa vaikutti osaltaan siihen, että köyhästä Suomesta tuli hyvinvointiyhteiskunta, jossa elää maailman onnellisin kansa. Olen hyvilläni siitä, että sain elää nuoruuteni iloisella 1970-luvulla, jolloin uskottiin maailman muuttuvan paremmaksi ja säälin nykynuoria, joiden tulevaisuus näyttää synkältä.

Takkeja rajan taa-ohjelmassa kerrotaan, että idänkaupan hurjimpina vuosina Kuopion Turon tehtaalta lähti päivässä 2000 pukua, eli uskoakseni täysi vaunulasti, kohti Leningradia. Tehtaan kauppamies muistaa myyneensä parhaimmillaan minuutissa 74 000 pukua silloiseen hyvään itäiseen naapuriin.

Vaikka välillä käytettiin rahaakin, niin yleensä kaupat sovittiin tavaranvaihtopöytäkirjoilla ja niinpä pukujen maksuna saattoi tulla 200 junavaunullista pitsiverhoja, jos hyvin kävi ja jos huonosti kävi, saattoi maksuna tulla sardiineja ruostuneissa peltipurkeissa, joiden myymisen terveysviranomaiset kielsivät.

Parhaimmillaan iloisella 70-luvulla Kuopiossa noin 2000 henkeä, sukupuoli jääkööt mainitsematta, ompeli juuri tuollaisia kuvan esittämiä 52 numeron ruskeita miesten pukuja idänvientiin. Uskon sen olleen hyvää ja turvallista aikaa noiden rehellistä työtä tehneiden ihmisten muistoissa. 

Pukujen markkinoinnin savolaiset hallitsivat erinomaisesti, koska ainakin hyvän kuopiolaisen tarinan mukaan itse Lenin vakuuttaa tuossa Viipurin Punaisenlähteen torin kulkijoille, että tämänkin puvun on Turo tehnyt. Tosin luulen Leninin puvussa olleen kaksi povitaskua, joten se oli de-luxe-mallia ja viisi markkaa kalliimpi kuin vakiopuvut, joissa oli vain yksi povitasku.

 

tiistai 21. tammikuuta 2025

Ihmiskunnan loppulaukka

Eilen hiljennyin muun ihmiskunnan kanssa seuraamaan Trumpin virkaanastujaispuhetta, joka oli niin vaikuttava, että heräsin aamukolmelta suremaan sitä, että ihmiskunnan loppulaukka näyttää sen kun vain kiihtyvän sen jälkeen, kun Usa:n miljardöörit ja Usa:n proletaarit liittoutuivat ja voittivat maan presidentinvaalit.

Eilen yleensä luotettava Yle syyllistyi tiedon vääristelyyn, kun se kertoi Trumpin saaneen vaaleissa enemmistön äänistä. Mutta ei hän saanut enemmistöä äänistä, vaan 49,9 % ja Harris sai 48,4 %. Marginaali äänimäärissä oli siis pieni, vaikka valitsijanmiesten määrässä ero oli suuri, sillä Usa:n vaalijärjestelmä suosii Maga-puoluetta ja sortaa Woke-puoluetta. Ei ole kuitenkaan mahdotonta, että Usa:n Woke-puolue voittaa seuraavat vaalit, jos ne ovat reilut ja rehelliset.

Epäilen, että ihmiskunnan tulevaisuus ratkaistiin ehkä jo vuoden 2000 Usa:n presidentinvaaleissa. Silloinhan ilmastokatastrofin estämisen sydämenasiakseen ottanut Al Gore sai puoli miljoonaa ääntä enemmän kuin Georg Bush Junior, joka kuitenkin voitti ääntenlaskennan.

Wikipedia kertoo sen vaalin ääntenlaskennan kummallisuuksista seuraavaa: ”Al Goren tappion kuitenkin ratkaisi Yhdysvaltain valitsijamiesjärjestelmän lisäksi vaalien vaa’ankieleksi muodostunut Floridan osavaltio. Virallisten tulosten mukaan Bush voitti Floridassa 537 äänellä, vaikka vaaliepäselvyyksiä epäiltiin. Demokraatit syyttivät tästä Floridan erään piirikunnan sekavia äänestyslippuja, jotka olisivat saaneet Goren kannattajat äänestämään vahingossa arkkikonservatiivi Pat Buchanania, joka sai edellisiin vaaleihin verrattuna valtavasti kasvaneen äänipotin, kun taas republikaanien äänimäärä oli noussut vähän ja demokraattien äänimäärä laskenut merkittävästi”.

Kaikkea toivoa tulevaisuuden suhteen en kuitenkaan ole menettänyt, koska uskon Trumpin olevan huomattavasti viisaampi, kuin antaa ymmärtää. Hän näyttelee nyt hullua miestä ja se voi olla ihan hyvä asia, kun hän ja Putin ratkaisevat Ukrainan tulevaisuuden. Trumphan on jo pelotellut Natoon kuuluvia Tanskaa ja Kanadaa jopa 40 %:n tulleilla, ellei Usa saa itselleen yli 2 miljoonan km2:n Grönlantia ja koko yli 9 miljoonan km2:n Kanadaa. Trump voisi myös esittää, että koko läntinen maailma asettaa Venäjän tuonnille ja viennille 40 %:n tullit, ellei se rauhoitu Ukrainassa.

Tässä muuten tietoa Al Goresta, jota minäkin olisin äänestänyt: https://fi.wikipedia.org/wiki/Al_Gore

maanantai 20. tammikuuta 2025

Arktinen hysteria

 

Äidinkielenopettajani kertoi olleensa keskikoulussa samalla luokalla tulevan kirjailijan Marko Tapion kanssa. Rivien välistä ymmärsin, että opettajani piti luokkatoveriaan pikkuisen yksinkertaisena. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että oppikoulun kolmannella luokalla Marko Tapio jäi luokalleen, koska sai todistukseensa neloset saksan kielestä sekä äidinkielestä ja ainekirjoituksesta.

Sen sijaan muutama vuosi myöhemmin silloinen lupaava hiihtäjä Marko Tapper kunnostautui ja voitti urheiluseura Saarijärven Pullistuksen kirjallisuuskerhon kirjoituskilpailun. Pullistus erosi sikäli nykyajan urheiluseuroista, että sillä oli kirjallisuuskerho, lausuntakerho, näytelmäkerho ja laulukuoro. Toivoisinpa, että pelkästään jääkiekkoiluun keskittynyt Suonenjoen Kiekkokarhut laajentaisi toimintaansa Saarijärven Pullistuksen tavoin myös hengen kulttuurin puolelle.

Yle Areenasta löysin Marko Tapion kaksiosaiseksi jääneeseen Arktinen hysteria -kirjasarjaan liittyvän haastattelun, jossa kuullaan myös sekatyömies Vihtori Kauttoa, joka on jatkosodasta kertovan Arktisen hysterian toisen osan keskeinen vaikuttajahenkilö.

Vihtori Kautto oli niin iso ja roteva mies, että jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana hän joutui tappelemaan paljasjalkaisena, koska maamme köyhän armeijan varusteista ei löytynyt hänelle riittävän isoja jalkineita. Siitä huolimatta hän niitti konepistooleineen tuonenviljaa lähes yhtä julmasti kuin Simo Häyhä talvisodassa Pystykorva-kiväärillään. Kautto kertoi kirjassa ampuneensa konepistoolillaan ainakin kaksisataa naapurimaan kansalaista.

Muistelen, että Marko Tapion ja Vihtori Kauton haastattelun näyttäminen televisiossa synnytti aikoinaan paheksuntaa, koska siihen aikaan maamme televisiossa ei ollut hyväksyttyä esiintyä juopuneena. Kautto kertookin olevansa Saarijärvellä raikulipojan maineessa.

Haastattelussa MarkoTapio paljastaa valmistelevansa Arktisen hysterian III-osaa, jossa päähenkilönä olisi edelleenkin Vihtori Kautto, joka kuolee kirjan alussa. Teos ei koskaan ilmestynyt, koska kirjailija itse kuoli vähän tuon haastattelun jälkeen 48-vuotiaana. Muistelen, että keskimäärin alkoholistit kuolevat tuon ikäisinä.Ylen arkiston juttu löytyy tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-50093316

sunnuntai 19. tammikuuta 2025

Kirjailijan latu

Muistanpa, miten suuresti arvostamallani sanataiteilijalla Paavo Noposella oli selostuksissaan tapana jopa tahattoman koomisen usein ylistää Kuusamoa, Susi-Kallea ja Tapperin urheilija-taiteilija veljeksiä. Luin juuri Erkki Vettenniemen kirjan nimeltään Kirjailijan latu – Miten hiihtäjä Marko Tapperista tuli kirjailija Marko Tapio, josta Suomalainen kirjakauppa teoksen esittelyssä kertoo että  ”Marko Tapio on ilmeisesti ollut suomalaisista ammattikirjailijoista kaikkien aikojen kovakuntoisin. ”Kirjailijan latu” kertoo nuoren miehen hurjimmat hiihtovuodet ja kypsymisen kirjailijaksi yksityiskohtaisesti ja eloisasti.”

Ihan mielenkiintoisen kirjan Erkki Vettenniemi on kirjoittanut. Enpä ole esimerkiksi tiennytkään, että kun pienen Saarijärveläisen mökin poika Marko Tapper vietiin keskenkasvuisena 18-vuotiaana sotaan, hän oli 162 senttiä pitkä ja painoi 45 kiloa. Muistelen, että pula-ajan Suomessa kolmannes lapsista oli aliravittuja.

Minusta Marko Tapion ensimmäinen kirja Lasinen pyykkilauta on yksi parhaista suomalaisista romaaneista, mutta Vettenniemen teos paljastaa, että urheilijana hän ei yltänyt yhtä hyviin saavutuksiin. Hän oli enemmänkin piirikunnallisen tason hiihtäjä, joka hävisi silloisella pikamatkalla, joka kuitenkin oli 18 km, kolmisen minuuttia sen ajan huippumiehille Arvo Viitaselle ja Paavo Lonkilalle. Paavo Lonkila on muuten pienikokoisin suomalainen olympiakultaa voittanut mies, sillä hän oli vain 157-senttinen. Alun perin hän oli sukunimeltään Lång, joka tarkoittaa suomeksi pitkää, mutta jostain syystä hän vaihtoi sukunimensä Lonkilaksi.

Marko Tapion suurimmat urheilusaavutukset olivat Keski-Suomen piirinmestaruudet miesten pikamatkalla ja yhdistetyssä. Yhdistetyn mestaruuden hän voitti hyvänä hiihtäjänä, vaikka hänen pisimmät hyppynsä 50 metrin mäessä kantoivat vain noin 30 metriä. Yleisurheiluakin Marko Tapio harrasti ja joissain kyläkisoissa satasen aika oli12,6, 400 metriä 56,9 ja 800 metriä 2,12,3.

Kirjailijan latu

lauantai 18. tammikuuta 2025

Sankariori Lapukka

 

Olen koko ikäni tuntenut olevani sellainen erilainen nuori, joka on kiinnostunut eri asioista kuin valtaväestö ja luulenpa, että harva on se ihminen nykyisenä urbaanina aikana, joka seuraa aktiivisesti Maaseudun Tulevaisuus -lehteä, mutta itse olen sellainen harva ihminen. Maaseudun Tulevaisuudessa ei ole tyhjänpäiväisiä hömppäjuttuja, vaan asiallista tietoa sivistyneelle ihmiselle.

Olen aiemmin todistanut, miten pienet miehet ovat isoja miehiä sitkeämpiä, ja Maaseudun Tulevaisuus todistaa jutussaan sankariori Lapukasta, että pienet hevoset ovat isoja lajotovereitaan sitkeämpiä.

Ori Lapukka oli todella ihme-epeli, vaikka sitä ei kantakirjaan huolittukaan, koska se oli pienenpuoleinen, laihanlainen ja vielä vääränvärinenkin. Pienuudestaan huolimatta tämä vähän luuskan oloinen hevonen kuljetti kieltolain ankarina aikoina pirtulastin Kemistä Rovaniemelle seitsemässä tunnissa, vaikka matkaa oli 120 kilometriä. Tuollainen uroteko jäisi tekemättä nykyajan lämminverisiltä huippuravureilta, joilta puuttuu ori Lapukan sitkeys.

Olen paljon ihastellut ihmislajin fyysisiä ominaisuuksia; ihminenhän on monipuolisilta fyysisiltä ominaisuuksiltaan muihin lajeihin nähden ylivoimainen, mutta ori Lapukalle ei ihminenkään pärjää 120 kilometrin kilpajuoksussa, ainakaan mikäli samalla pitää vetää pirtulastia.

Voi kuitenkin olla, että ihminen voittaisi hevosen hyvin pitkillä matkoilla. Jossain Kenian ylängöillähän sikäläiset nandiheimon metsästäjät juoksevat jopa antilooppeja kuoliaiksi. Pikamatkalla antilooppi voittaa, mutta ultramaratonilla ihminen, tuo luomakunnan herra, on parempi.

Lisätietoa sankariori Lapukasta, joka olisi ansainnut patsaan Kemin satamaan, löytyy tästä linkistä:
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/hevoset/artikkeli-1.230337

perjantai 17. tammikuuta 2025

Pervitiini

Viime sotien jälkeen Suomi oli maailman johtava murtomaahiihtomaa, jonka uskon suurelta osin johtuneen siitä, että maamme kaukopartiomiehillä oli erittäin hyviä kokemuksia meta-amfetamiinista, jonka tuotenimenä meillä oli pervitiin.

Alan erikoisasiantuntija suurhiihtäjä Aku Kiuru, joka aikoinaan kertoi avoimesti pervitiinin tehosta, ei kuitenkaan ottanut jyrkästi kantaa siihen, käyttivätkö ihan kaikki maamme hiihtohirmut sodan jälkeen pervitiiniä, joka aineen valmistajamaassa Saksassa kiellettiin sota-aikana liian vaarallisena.

Sen verran rehellinen karjalaisukko Kiuru kuitenkin tiesi asiasta kertoa, että ellei joku huippuhiihtäjä ainetta käyttänyt, niin hän oli helevetin tyhmä. Itse olen miettinyt sitä, että jos hiihtäjät olivat riittävä fiksuja käyttämään pervitiiniä, niin mikä oli juoksijoiden laita. Voiko olla niin, että esimerkiksi 1950-luvun eräät kovat juoksulajien ennätykset on sittenkin tehty piristeiden voimalla, vaikka asiasta ei ole pahemmin huudeltu.

Internettiin on siirretty koko Kansa Taisteli-lehden arkisto vapaasti luettavaksi ja eräästä vuoden 1978 numerosta löytyy kaukopartiomies Aimo Koivusen värikäs kertomus omasta pervitiinikokeilustaan. Koivunen alkoi talvella -44 tuntea uupumuksen oireita eräällä partiomatkallaan ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran väsymyksestä sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen.

Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa 20 – 30 asteen pakkasessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.

Kansa Taisteli-lehden jutun löytää tästä linkistä:
http://kansataisteli.sshs.fi/Tekstit/1978/
Kansa_Taisteli_04_1978.pdf

torstai 16. tammikuuta 2025

Sitkeitä pikkumiehiä

Tutkimuksissani on paljastunut, että hämmästyttävän pienikokoisia olivat suuret suomalaiset kaukopartiojohtajat. Paavo Suoranta oli 157-senttinen, Antti Porvali 162 cm ja Lauri Solehmainen 168 cm. Sille, että pikkumiehet ovat sitkeitä, kestäviä ja ketteriä löytyy yksinkertainen biologinen ja matemaattinen selitys.

Jos ihmisen pituus kasvaa yhden prosentin ja myös hänen leveytensä ja syvyytensä vastaavasti saman verran, lisääntyy ihmisen tilavuus ja paino peräti kahdeksan prosenttia. Jotta ihmisen lihas vahvistuisi kaksinkertaiseksi nousee sen paino nelinkertaiseksi ja samalla myös lihaksen siirtelyyn tarvittava energia- ja happimäärä nelinkertaistuu. Niinpä voimme laskea, että kaksimetrisen ihmisen lihakset painavat runsaat kolme kertaa enemmän kuin 160-senttisen, mikäli näiden ihmisten voiman tuotto ruumiin painokiloa kohti on yhtä suuri.

 

Luin joskus japanilaisen tiedusteluluutnantti Onodan muistelmat ja hän kertoi 160-senttisenä ja 60-kiloisena olleensa japanilaisten tutkimusten mukaan fyysisiltä ominaisuuksiltaan paras mahdollinen sotilas.
Luutnantti Onoda oli varmasti fyysisesti hyvä sotilas, mutta henkisestä puolesta en ole vakuuttunut. Ainakin tiedustelu-upseerina hän epäonnistui, koska hän ei onnistunut saamaan selville sitä, että sota päättyi jo vuonna 1945 ja niinpä hän jatkoi sotimistaan Filippiinien viidakossa vuoteen 1975 asti.
Sitten hänen sodanaikainen esimiehensä onnistui saamaan hänet megafonilla viidakkoon huutelemalla palaamaan ihmisten ilmoille. Hänestä tehtiin mediassa suuri sankari, vaikka luulen miehen olleen vähän yksinkertaisen tai ehkä hänellä oli ollut riitoja eukkonsa kanssa.
Muuten lähi aikoina selviää, miten hyvin keskimäärin160-senttiset ja 60-kiloiset pohjoiskorealaiset pärjäävät isoille ja pulskannäköisille ukrainalaisille.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hir%C5%8D_Onoda

Blogi 15.11.2024-16.12.2024

maanantai 16. joulukuuta 2024

Suomi on sählyn maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari!

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Minäkin jo vaihdoin kanavaa vähäksi aikaa siinä vaiheessa, kun rakas länsinaapurimme näytti menevän menojaan. Ja mikä tärkeintä, niin kuten aiemminkin olen todennut, niin tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen, kuten eilen juuri tapahtui. Eilisestä sählyottelusta tulevat jälkipolvet puhumaan samalla tavalla kuin Salmisen, Askolan ja Iso-Hollon kolmoisvoitosta Berliinissä juuri ennen edellistä maailmansotaa.

Pelin tuoksinassa tuli mieleeni, että en keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö ottelun keskeinen vaikuttajahahmo Justus Kainulainen ihan hyvin voisi olla taustaltaan kärkkääläläisiä kuten itsekin olen. Kotikylänkin Kainulaiset olivat kovia urheilemaan ja paljon Justuksen näköisiä. Ja sitä paitsi maamme johtava sählyvalmentaja Tommy Koponen, joka on valmentanut Seinäjoen Peliveljet kolme kertaa Suomen mestareiksi, on vahvasti kärkkääläistaustainen, sillä hänen isänsä syntyi Kärkkäälässä, vaikkakin muutti myöhemmin Hankasalmelle.

Sikäli Tommy Koponen poikkeaa meistä muista Kärkkäälän miehistä, ettei hän edes valmentajan räyhää kenellekään eikä ole tiettävästi koskaan kironnut. Edellä mainitut luonteenpiirteet saavat minut uskomaan, että menestyvän Jari-Pekka-huoltoasemaketjun omistavat Hankasalmen Koposet ovat Tommyn lähisukua ja ovat siten myös taustaltaan kärkkääläläisiä, sillä Jari-Pekka-huoltoasemilla ei myydä lainkaan päihteitä, joka on erikoista meillä Suomessa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa, ettei maailmankaikkeuden kuuluisin suonenjokelainen, eli näyttelijä Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan taiteilijanimellä Rakel Liekki, ei ole tietääkseni Kärkkäälän Koposia. Se, mitä Rakel on näytellyt, en nyt kehtaa tässä kertoa, sillä lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea, mutta asian voi tutkia tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Rakel_Liekki

sunnuntai 15. joulukuuta 2024

Gurkhat

 

Voi olla, että eilen esittelemäni suunnitelmani kipeästi tarvitsemiemme pakolaisten hankkimiseksi maahamme, johtaisi siihen, että miespakolaisia syrjittäisiin kohtuuttomasti, joten täydennän suunnitelmaani.

Näyttää todennäköiseltä, että tuleva ilmastokatastrofi saa sadat miljoonat ihmiset pakostakin liikkeelle ja luulen, että esimerkiksi Himalajan sulavat jäätiköt aiheuttavat katastrofin sen rinteillä ohraa viljeleville sitkeille gurkhille, joita kohtaan tunnen sympatiaa.

Nimittäin luin kauan sitten kenraali Gustav Hägglundin muistelmat, joista mieleeni jäi kertomus siitä, kuinka YK:n johtotehtävissä Lähi-Idässä ollessaan hän törmäsi johonkin vaikeaan kidnappaustapaukseen. Hän selvitti vaikean tilanteen siten, että hän soitti puhelinlinjaa pitkin, jota tiesi kidnappaajien kuuntelevan, palveluksessaan olleille gurkha-joukoille ja määräsi heidät seuraavana yönä siirtymään tapahtumapaikalle ja määräsi heidät myös ottamaan kansallisaseensa käyrät kukri-veitsensä mukaansa.

Gurkhat nimittäin tunnetaan erityisen rohkeina, uskollisina ja ammattitaitoisina sotilaina, joita Englannin ja Intian sotavoimat ovat palkanneet riveihinsä. Ainakin hyvän tarinan mukaan Englannin joukoissa ei ole koskaan tarvinnut ainuttakaan gurkhaa rangaista, mutta sikäläisellä Mannerheim-ristillä on monia heistä palkittu.

Suomessa gurkhapakolaiset voisivat jatkaa ohranviljelyään varsinkin Itä-Suomen nykyisillä autiotiloilla, joissa kasvatusolot ovat huomattavasti Himalajan rinteitä paremmat. Sivutehtävänään gurkhat voisivat huolehtia myös rajavalvonnasta ja -turvallisuudesta käyrine kukri-veitsineen.

Tässä lisätietoa gurkhista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Gurkhat

lauantai 14. joulukuuta 2024

Huoltosuhde

Se, että maamme arvoliberaalit naiset eivät suostu pariutumaan arvokonservatiivisten miesten kanssa on osittain syynä siihen, että maamme huoltosuhde alkaa olla niin synkkä, että itsekin pelkään, ettei kukaan ole hoitamassa minua kunnialliseen hautaan.

Mielestäni kuitenkin maamme huoltosuhdeongelma on helposti ratkaistavissa ja samalla lievennettäisiin myös maailman pakolaisongelmaa ja suomalaisten arvokonservatiivisten miesten yksinäisyysongelmaa.

Minusta nykyisen Riikka Purran johtaman hallituksen pitäisi perustaa perussuomalaisenemmistöinen pakolaiskomissio, joka valitsisi maailman noin 100 miljoonan pakolaisen joukosta puolisen miljoonaa hoiva-alalle sopivaa henkilöä, peruskouluttaisi heidät suomalaisille tavoille jo lähtömaassa, opettaisi heille ruotsin tai suomen kielen alkeet sekä Googlen kääntöohjelman käytön, jonka jälkeen heidät lennätettäisiin Suomeen lieventämään hoiva-alojen työvoimapulaa kohtuullisella palkalla.

Pakolaisten joukosta voisi valita myös muita kuin hoiva-alalle suuntautuvia henkilöitä, mikäli heillä olisi erityisosaamista tai ominaisuuksia, joille olisi Suomessa tarvetta myös muualla kuin hoiva-aloilla. Esimerkiksi suomalaisen naiskoripalloilun tasoa on nostanut merkittävästi sudanilais- ja jehovan todistaja- taustainen Awak Kuier, josta näyttävästä naisesta enemmän tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Awak_Kuier

perjantai 13. joulukuuta 2024

Tony Halme

 

Luin tuossa Mikko Marttisen kirjan Tony Halmeesta ja mietin nyt sitä, miten sattumalla on suuri vaikutus maailman menoon. Jos esimerkiksi sekakäyttäjä Tony Halme olisikaan meinannut hukkua oksennukseensa puoli vuotta aikaisemmin, eli juuri vaalien alla, saattaisi olla niin, että Perusuomalaista puoluetta olisi, vaan sille olisi käynyt kuten Nuorsuomalaiselle puolueelle kävi.

Tai jos sekakäyttäjä Tony Halme ei olisi ollenkaan meinannut hukkua oksennukseensa, olisi hän hyvinkin ollut maailman ensimmäinen selkeästi trumpilainen presidenttiehdokas, joka olisi voinut saada toisella kierroksella lähes 25 %:n kannatuksen eli hän olisi ollut selvästi suositumpi kuin ehdokas Jussi Halla-aho. Mutta presidenttiä hänestä ei olisi maahamme tullut, koska kapitalistinenkin tiedemies on Pisa-tutkimuksessa myöntänyt suomalaisten olevan maailman viisain kansa.

Halme edusti politiikassa samaa kuin Trump myöhemmin. Molempien kannatus nojaa matalasti koulutettuihin miehiin, joiden asemaa maahanmuuttajat ja koulutetut naiset uhkaavat. Maahanmuuttajat uhkaavat viedä matalasti koulutettujen miesten työpaikat ja myös naisetkin, koska tutkimusten mukaan 60 % maamme naisista ei suostu pariutumaan perussuomalaisten miesten kanssa.

Myös valehtelun Trump on oppinut Halmeelta. Marttisen kirjan mukaan Halme ei syntynytkään ruotsinkieliseen perheeseen, hän ei ollutkaan koulukiusattu, vaan pikemminkin koulukiusaaja. Halmeen yksinhuoltajaäiti ei ollutkaan hirviö eikä isä kadonnutkaan tupakanostoreissullaan kioskille. Luonnollisesti showpainiottelut olivat sovittuja, mutta sovittuja olivat myös monet nyrkkeilyottelut.

Kaikesta huolimatta Halme oli lahjakas ihminen. Kun eduskuntavaalien alla julkkisehdokkaat kutsuttiin älykkyystestiin, niin Halme oli ainut, joka tuli paikalle ja hänen älykkyysosamääräkseen mitattiin 121 eli paljon. Myös verbaalisesti ja sosiaalisesti hän oli poikkeuksellisen lahjakas. Ja ennen kaikkea hän oli hauska, jonka asian todistaa tämä video, jossa hän esiintyy pummina: https://www.youtube.com/watch?v=dnLNudhqK_M&list=PLCE1qJ8Ec3JY9kPLEqal7MWysT0EbsZ5M&index=4

 

torstai 12. joulukuuta 2024

Sulo Nykänen

Suonenjoen edesmenneen entisen naapuripitäjän Jäppilän miehet ovat kovia sotilaita. Aiemmin olen jo kertonut, miten jäppiläläisen torpan pojasta leipuri Adam Malmista, eli Malmin Aatusta, tehtiin sisällissodan aikaan huutoäänestyksellä punakaartin valiojoukon Helsingin Jyryn komppanian päällikkö ilmeisesti siksi, koska hän oli iso mies ja yksi maailman parhaista painijoista.

Eilen Helsingin Sanomissa oli Aleksi Mainion mainion kirjan: Jaalan pyöveli : vänrikki Sulo Nykäsen rikos ja rangaistus 1894-1941 pitkä esittely, mutta päähenkilön jäppiläläistä sukutaustaa ei siinä jostain syystä kerrota. Sulokin oli tavallaan Jäppilän poikia, koska hänen isänsä oli lähtenyt Nykälän isosta talosta Pietariin opiskelemaan kultasepäksi ja hyvä ja menestyvä kultaseppä hänestä tulikin.

Sen sijaan hänen pojastaan Sulo Nykäsestä tuli pikkurikollinen, joka kuitenkin oli hyvin nokkela. Sisällissodan aikaan hän ilmestyi Venäjän armeijan upseerin puvussa valkoisten riveihin ja koska hän osasi hyvin esittää upseeria, vaikka hänellä ei siihen koulutusta ollutkaan, hänestä tehtiin Jaalan lentävien päällikkö.

Menestyksellä Sulo toimensa hoitikin, koska kun punaisen hirmuvallan aikaan Jaalassa surmattiin kolme ihmistä, niin Nykäsen johdolla paikkakunta puhdistettiin niin tarmokkaasti, että 53 – 70 punikkia tai ainakin sellaiseksi epäiltyä ammuttiin. Ammuksi tuli myös valkoisten puolelle liittynyt moldavialainen luutnantti Tsinkon, jota kohtaan Sulolla oli vanhoja kaunoja.

Luulen, että Sulo Nykänen oli hyvä johtaja, koska hän ilmeisesti oli psykopaatti, jota eivät turhat tunneasiat mitenkään vaivaa ja joka osaa näytellä mukavaa ja on taitava manipuloimaan ihmisiä. Psykopatiasta kertonee se, että Mirjam Turusen kirjassa Veripellot on sivulla 258 seuraava ote Nykäsen sotakertomuksesta, jossa kerrotaan osaston toimista Uimilan kylässä. Lainaan seuraavassa Wikipedia:

»Käskystäni pojat pitivät kylässä jaguaarintapaista jahtiaan. Kun pysähdyimme juomaan kahvia eräässä kylän talossa, toivat tuomittavakseni erään vanhan (noin 62–65-vuotiaan) akan, jonka alahuulet vapisi ja silmät mulkoilivat kuin hullulla. Harvoin näin sotilaitten janoavan niin kovasti ihmisverta kuin nytten ilmoittaessani heille, kuka tuo eukko oli. Hän oli juuri se punikin äiti, tulipunaisempi synnyttämäänsä poikaa.»

Nykänen uskoi kiinniotetun naisen johtaneen tahallaan joukon valkoisia väijytykseen, jolloin ryhmänjohtaja Lauri Oittinen kaatui. Niinpä hän määräsi naisen ammuttavaksi:

»Minun pois lähdettyäni ampumispaikalta syöksyivät miehet ruumiin päälle ja huutaen: ”Kostoa Oittisen verestä” työnsivät kiiltävät puukot akan ruumiiseen, jossa jo ennestään pulppusi höyryävä veri.»

Perusteellisen selvityksen Sulo Nykäsen elämästä ja teoista voi lukea tästä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000010730614.html

 

keskiviikko 11. joulukuuta 2024

Maailman viisain kansa

Kyllä minä sitten onnellinen oun ihan yhtä suuressa määrin kuin Jaakko Tepon armeijakaveri Romppais-Veikko sen jälkeen, kun Veikon vanhin poika pääsi kortistoon. Ja ylpeäkin minä olen Suomesta isiemme maasta.

Nimittäin eilen poikamme voittivat sählyssä Ruotsin, vaikka nimenomaan Ruotsin sosialidemokraatit keksivät sählypelin iloisella 1970-luvulla eikä Ruotsi ole hävinnyt aiemmin yhtään ottelua kotikentällään pelaamissa mm-otteluissa. Sitä paitsi poikamme eivät pelkästään voittaneet peliä, vaan he myös nöyryyttivät tämän urheilumuodon hallitsijan totaalisesti, koska tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.

Lisäksi eilen kapitalistinenkin tiedemies joutui tutkimuksissaan myöntämään, että sen lisäksi, että maamme on maailman onnellisin kansa, suomalaiset ovat myös maailman viisain kansa. Aiemmassa tutkimuksessa japanilaiset olivat vielä viisauden määrässä meitä edellä, mutta nyt Suomi on siirtynyt ykköseksi.

Varsinkin ongelmanratkaisutaidossa Suomi on ohittanut Japanin enkä pidä asiaa yllätyksenä, koska tiedän, että itseäni lukuun ottamatta joka jätkä osaa Suomessa rakentaa talon, mutta en ole kuullut yhdestäkään japanilaisesta hartiapankkirakentajasta. Filosofi Wittgenstein rakensi aikoinaan itse talonsa ja sen jälkeen häntä alettiinkin yleisesti pitämään maailman viisaimpana ihmisenä.

Itse uskon, että suomalaisten viisauden selittää osittain se, että vuosisatojen ajan luterilainen kirkko huolehti siitä, ettei lukutaidoton ihminen päässyt ainakaan kunniallisesti jatkamaan sukuaan ja niinpä lukutaitoa suosivat geenit pääsivät kansassamme voitolle. Muistelen lukeneeni, että itsenäistymisvuonna 1917 käytännössä kaikki suomalaiset osasivat lukea, mutta itäisessä veljesmaassamme harva oli se ihminen, joka lukutaidon hallitsi. Venäjän ortodoksikirkolla ei jostain syystä ollut halua opettaa kansaa lukemaan ja se seikka selittää monen asian historiasta.

Pisa-tutkimukseen voi tutusta tästä: https://yle.fi/a/74-20130001

 

tiistai 10. joulukuuta 2024

Tiedustelijat

Kaukopartiomies vaarinsa oveluuden on perinyt tietokirjailija Mikko Porvali. Taitava juoni on se, että samoihin aikoihin, kun kaukopartioupseeri Johannes Vehniäisestä kertova Tiedustelijat-elokuva, jossa Porvali on asiantuntijana, sai ensi-iltansa, ilmestyi myös hänen samaan aihepiiriin liittyvä kirjansa Viimeiseen asti. Kävin eilen katsomassa Tiedustelijat-elokuvan ja paluumatkalla kävin noutamassa kirjastosta Viimeisen asti-kirjan.

Mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä oli tuo elokuva, joka yhdistelee sukututkimusta, historiaa ja jännityselokuvan elementtejä. Filmi kertoo siitä, kuinka siviilipalvelusmies, pasifisti ja näyttelijä Joonas Saartamo, joka ei nuorena tuntenut mitään mielenkiintoa sotahistoriaan, törmää sattumalta vaarinsa Hannes Vehniäisen ja mummonsa sota-ajan kirjeenvaihtoon ja innostuu sen jälkeen tutkimaan sukunsa vaiheita.

Saartamo järkyttyy sukunsa vaietuista vaiheista niin, että papereita selatessaan hän välillä vallan itkee, vaikka on itseni lailla jäyhä suomalainen mies. Tuo tunne on nyt minulle tuttu, koska itseltänikin, vaikka olen tosiaankin jäyhä suomalainen mies, oli päästä itku, kun kuuntelin Seela Sellan lukemaa Tuntemattoman sotilaan loppukohtausta telkkarista.

Merkillinen asia ovat ylisukupolviset traumat, joita Tiedustelijat-elokuva käsittelee. Onko tosiaankin niin, että ylisukupolviset traumat periytyvät myös geneettisesti sukusolujen kautta. Samankaltainen ilmiö on varmaankin myös eläinten vaistonvarainen käyttäytyminen. En esimerkiksi alkuunkaan ymmärrä sitä, miten kromosomeihin voi varastoitua sellainen määrä tietoa, että vaikkapa muurahaiset pystyvät sen avulla rakentamaan isoja yhdyskuntia, joita myös yhteiskunniksi voi kutsua. Isoja olisivat sellaiset muistitikut, joihin pakattaisiin se informaatio, jonka muurahaisten aivot sisältävät.

Vaikka olenkin huuhaatietoa vastustavan Skepsis ry:n jäsenen, niin salaa mielessäni epäilen, että maailmankaikkeudessa on sittenkin jokin pilvipalvelu, jonne eri lajien hankkima tieto säilötään tulevien sukupolvien käyttöä varten.

Tiedustelijat-elokuvan traileri on tässä: https://www.youtube.com/watch?v=AlfAw8yFf7k

maanantai 9. joulukuuta 2024

Kiiskiskukkulat

 

Jatkossodan ajan suosikki laulussa Eldankajärven jää mainitaan Kiskiskukkulat, joka nimitys noille kukkuloille on erheellinen, koska oikeasti kyseessä ovat Kiiskiskukkulat. Otaksun jonkun Kiiskinen-nimisen suvun asuneen joskus noilla main ja siitä nimi näille pienille mäille. Kiiskisiä asui myös kotikylälläni Kärkkäälässä. Kylän teurastajana toimi Aaro Kiiskinen, jota kutsuttiin savolaisittain Kiiskis-Aaroksi. Vaikka hän lopetti kylän siat, hän ei koskaan puhunut niiden taurastamisesta, vaan hän käytti tuosta julmasta toimituksesta ilmaisua ”sian peseminen”.
Ainakin vuonna 2015 Kiiskis kukkuloiden lähellä saisonut muistotaulu kertoi satunnaiselle matkailijalle sinivalkoisin tulikirjaimin, että ” näille puolustuslinjoille pysähtyi saksalaisten fasistijoukkojen hyökkäys 1941-1944″. Meistä suomalaisista oli vallan erinomainen asia, että hyökkääjinä pidettiin Venäjän silloisessa historiankirjoituksessa vain saksalaisia fasistijoukkoja eikä suomalaisista puhuta mitään. Pahasti oli Venäjäkin suomettunut siihen aikaan.

Ja onhan tuo maininta saksalaisista fasistijoukoista kuitenkin osatotuus sotahistoriasta, koska kyllä siellä jokunen saksalainen fasistijoukkokin käväisi. Todistaahan Eldanka-järven jää-renkutuskin, että on siellä fossit ja sassit ja puomit ja passit  sekä Fritsit ja Maxit, joista viimeisillä tarkoitettiin nimenomaan saksalaisten fasistijoukkojen sotilaita. Päävastuu sotatoimista oli kyllä Suomen armeijalla. Keväällä -44 rintamavastuu sillä suunnalla siirtyi sitten saksalaisille.

Tuo laulun Eldanka-järvi oli oikeasti Joutanki-järvi; suomalaiset sekoilivat  siis jälleen kerran kyyristen aakkosten kanssa. Renkutukset fossi tarkoittaa osasto Fossia, joka sai nimensä komentajansa majuri Alfons Järven lempinimestä. Sassi on väännös sairasautoaseman lyhenteestä. Puomit ja passit viittaavat sotapoliisien tarkastuspisteisiin.

lauantai 7. joulukuuta 2024

Kiiskis-Pietari

Tavallaan Sanna Marinia voisi pitää sillä perusteella Sisä-Savon tyttönä, että hänen ensimmäinen tunnettu esi-isänsä oli rautalampilainen Pietari Kiiski, jota kylällä varmaankin kutsuttiin Kiiskis-Pekaksi. Savossahan sukunimiin lisätään hieman vähättelevä nen-pääte ja epäilen, että ruotsinkielinen Rautalammin henkikirjaa pitänyt pappi muutti kansanomaisen Pekka-nimen vähän fiinimmäksi.

Pietari Kiiskellä oli ilmeisesti hyväpäinen ja -tapainen Olavi-niminen poika, jota kavereiden kesken varmaankin kutsuttiin Olliksi, joka lähetettiin sitten lukemaan vallan papiksi uskoakseni Suomen Turkuun. Valmistuttuaan hän ajan tavan mukaisesti vaihtoi rahvaanomaisen Kiiski sukunimensä hienoksi latinankieliseksi Marinus-nimeksi, joka sittemmin lyheni Mariniksi.

Itse olisin kyllä muuttanut suomalaisen Kiiski-nimen kalan latinankieliseen muotoon cernuus, mutta ilmeisesti kiiskeä pidettiin huonomaineisena kalana. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Venäjällä kiiskeä pidetään niin erinomaisena ruokakalana, että kun silloisen maailman mahtavin hallitsija  Aleksanteri III kruunattiin virkaansa, tarjottiin juhlassa arvokkaana herkkuna kiiskilientä. Itäsuomalaiset kalamiehet varmaankin toimittivat silloin kiiskeä Pietariin, jota Suomen puolella eivät edes kissat suostuneet syömään.

Tämän linkit kautta voi tutkia sisäsavolaisen pappissuku Marinin vaiheita: https://www.geni.com/people/Olof-Marinus/6000000025229866726

Sanna Marin

Eilen katselin linnan pukuloistoa ja pikkuisen huolestuin Sanna Marinista, sillä minusta hän on kohtuuttoman hoikka. Yleensä meillä Savossa naiset ovat sellaisia vantteria karjatilan emäntätyyppejä, kuten esimerkiksi Kata Kärkkäinen on, mutta sellainen Sanna ei ole alkuunkaan, vaikka Marinin suku on savolaista.

Siitäkin huolestuin, että mistä löytyy Sanna Marinille hänen kykyjään vastaava työpaikka, sillä vaikka hän olisi luultavasti viimeksi voittanut presidentinvaalit, niin nyt tuntuu todennäköiseltä, ettei Suomen presidentti vaihdu seuraavan 12 vuoteen. Nykyinen pääministerikin jatkanee tehtävässään vielä pari vuotta ja sen jälkeen pääministerinä toimii neljä vuotta Antti Lindtman.

Eli jostain pitäisi Sannalle hänen kansainvälistä suosiotaan, kykyjään ja kokemustaan vastaava työpaikka löytää ja luulenpa sellaisen keksineeni. Nimittäin YK:n nykyinen pääsihteeri munasi itsensä veljeillessään äskettäin Putinin kanssa. Uskon YK:n pääsihteerin tehtävän tulevan piakkoin hakuun ja sitä paikkaa täytettäessa on Marin vahvoilla, sillä eiköhän noin 80 vuoden miesvallan jälkeen ole naisen vuoro johtaa järjestöä.

Tutkin tuossa nettiä ja sain selville, että luultavasti Sanna Marin on perinyt puhelahjansa vieremäläiseltä vaariltaan Riku Marinilta, joka oli tunnettu savolaisen sanarieskan hallitsija. Hänestä on jopa julkaistu kirja nimeltään Riku Marinin kaskut.

Riku veisteli juttuja myös politiikasta. Hänen mukaansa kerrankin eräs varis sattui istumaan paikkakunnan talollisen pihapuuhun, jolloin sitä ammuttiin vallan suojeluskuntakiväärillä. Laukaus ei osunut ja varis lensi karkuun raakkuen, että ”porvar, porvar”. Lintu laskeutui sitten Riku Marinin mökin pihakoivuun ja laskeutuessaan huokaisi tyytyväisenä, että ”roletäärj”.

Äsken nettiä tutkiessani löysin jopa tämän mainion blogijutun Sanna Marinin viäräleukaisesta vaarista: http://saaressa.blogspot.com/2019/12/sanna-marinin-viaraleukainen-isoisa.html

perjantai 6. joulukuuta 2024

Tuntematon sotilas ja Savo

 

Tänään vietämme jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan itsenäisyyspäivää eri muodoissa Tuntematon sotilas-romaanista nauttien. Hyvä kirjahan se onkin, mutta se puute siinä on, että Väinö Linna mielestäni syrjii meitä savolaisia.
Eli kovasti pidättyväinen oli kirjailija Väinö Linna savolaisten suhteen romaania kirjoittaessaan. Tuntemattomassa sotilaassa oekeita immeisiä edustaa ainoastaan lähetti Mielonen ja hänkin on romaanissa vähän sivuosassa. Olisiko savolaisboikottiin ollut selityksenä kielelliset syyt, sillä Linna ei ilmeisesti savoa kunnolla hallinnut.
Kuitenkin tuleva kirjailija oli todistettavasti paljon tekemisissä oekeitten immeisten kanssa. Olihan esimerkiksi miehistä uljain, eli Viho Koskela, Nilsiästä, vaikka Tuntemattomassa sotilaassa hänet muutettiinkin hämäläiseksi. Sellaisen tarinan olen kuullut, että Jatkosodassa vallan Linnan ryhmässä olisi ollut eräs Suonenjoen Kärkkäälän kylän mies, mutta täyttä varmuutta tarinan todenperäisyydestä minulla ei ole.
Sen sijaan Panu Rajalan toimittamasta Linnan muisteluista selviää luotettavasti, että tulevalla suurkirjailijalla oli tiivis yhteys Suonenjokeen. Nimittäin välirauhan aikaan Linnan kuului joukkueeseen, jonka johtajana oli suonenjokelainen reservinkornetti Otranen. Miehen sukunimi on niin epäsuonenjokelainen, että epäilen, ettei mies ollut syntyperäisiä suonenjokelaisia. Otranen ei paljoa joukkuettaan johtanut, vaan keskittyi enemmänkin kovasti kiroillen odottamaan kotiuttamista, sillä hän oli ollut pitkään rivissä, koska oli Talvisodan käynyt mies.
Aikoinaan Otranen sitten pääsi siviiliin, mutta hänen seuraajakseen joukkueen johtajaksi tuli alikersantti Jäppinen, joka myös oli suonenjokelaisia ja hänellähän myös on ihan lajityypillinen suonenjokelainen sukunimi. Jäppinenkin oli Talvisodan veteraani ja myös hänellä oli kova koti-ikävä. Kun Otranen oli lähdössä siviiliin, niin Jäppinen huuteli hänen peräänsä savoksi, että ”kyllä minäkin tiältä vielä tulen, tilloohan pöytä Hansasta valmiiksi”.
Hansa-nimistä ravintolaa ei Suonenjoella ole ollut, vaan ilmeisesti Hansa oli Pieksämäellä. Suonenjoella taisi kieltolain jälkeenkin olla vanha viinanvastainen laki pitkään voimassa, ja minäkin muistan sen ajan, jolloin suonenjokelaiset joutuivat hakemaan viinansa Pieksämäeltä Alkosta, koska omasta pitäjästä väkijuomia ei laillisesti saanut.
Tuntemattoman sotilaan voi kuunnella luettuna tästä:
Tuntematon sotilas -lukumaraton 20h | Tuntematon sotilas -lukumaraton

torstai 5. joulukuuta 2024

Amanda Pendolin

Luin Salla Vuorikosken Sanna Marinista kertovan kirjan Poikkeuksellinen pääministeri ja ymmärsin sen luettuani, että Marin on poikkeuksellisuuden lisäksi myös salaperäinen pääministeri. Enpä ollut ennen tuon kirjan lukemista tiennytkään, että hänen täysin yksityisyytensä ja jopa henkilöllisyytensä varjellut äitinsä on julkaissut kauniilla salanimellä Amanda Pendolin peräti kaksi eroottista romaania, jotka ovat nimiltään Aavikon hehku ja Rakkauteni savanni.

Olen pitkän elämäni varrella lukenut noin 5.000 kirjaa, mutta tuo eroottinen kirjallisuus on minulle tuntematon kirjallisuuden haara. Nuorempana se olisi minua kovastikin kiinnostanut, mutta nyt vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana en edes kykene muistamaan, mikä minua olisi tuossa kirjallisuuden lajissa kiinnostanut.

Yritin internetistä löytää lisäselvitystä Amanda Pendolinista ja yleensäkin eroottisesta kirjallisuudesta, mutta ei sieltä oikein mitään kunnon asiaa löydy paitsi, että ilmeni, että vahvasti parikkalalaistaustainen monipuolinen taiteellinen lahjakkuus Martti Innanen on harrastanut myös eroottista tuotantoa. Aiemmin tiesin, että muusikkona Innanen levytti 60-luvun suosikki-iskelmän Elsa – kohtalon lapsi ja että hänen historialliset naivistiset taulunsa ovat hyvin tunnettuja; oma suosikkini on maalaus Urjalalainen varstakommando matkalla hyökkäykseen nuijasodassa.

Youtubesta näyttää löytyvän kiitettävästi luettuna Martti Innasen tuottamaa eroottista kirjallisuutta, josta oivallinen esimerkki on tämä novelli Horolan Elinan ihmeelliset seikkailut: https://www.youtube.com/watch?v=i3xQnN11GWA

keskiviikko 4. joulukuuta 2024

Kansanryhmää vastaan kiihottaminen

Mietinpä dosentti Johan Bäckmanin persoonaa ja hänen henkilöhistoriaansa sekä sitä, mitä hän on lausunut äskettäin venäläisessä seminaarissa, kun hän ainakin Ilta-Sanomien jutun mukaan väitti esimerkiksi, että entinen pääministeri Sanna Marin olisi lausunut, ettei venäläisillä pidä olla oikeutta normaaliin elämään ja että eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho olisi todennut, että venäläisten tappaminen on oikein ja välttämätöntä.

Kuten jokainen, joka meillä Suomessa jotain ymmärtää, ymmärtää, etteivät Marin tai Halla-aho ole tuollaista sanoneet, vaan Bäckman vääristelee tarkoituksella heidän sanomisiaan ja koska maassamme sana on vapaa, niin valehdellakin meillä saa hyvin vapaasti, ellei kenenkään kunniaa loukata. Kuitenkin pahaa pelkään, että ainakin vanhemmat venäläiset uskovat helposti sen, mitä tv:ssä kerrotaan ja sen myötä saattaa kannatus Suomen denatsifioimisesta entisessä hyvässä itäisessä naapurissa lisääntyä.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, Bäckmanilla on alla ehdollinen tuomio vainoamisesta ja mikäli valtakunnansyyttäjä sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaisi miettiä, täyttääkö dosentin äskettäinen seminaarilausunto täyttää kiihottaminen kansanryhmää vastaan-nimisen rikoksen tunnusmerkistön. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on puhetta tai kirjoitusta, jonka tarkoitus on halventaa tai pelotella kansanryhmää tai lietsoa väkivaltaista tai syrjivää toimintaa kansanryhmää kohtaan.

Ainakin, jos joku suomalainen väittäisi perusteetta, että joku afrikkalainen parlamentin puhemies vaatii, että suomalaisten tappaminen on oikein ja välttämätöntä, niin häkki siinä helposti heilahtaisi.

Bäckmanista sen verran, että hän on erittäin lahjakas varmasti hyvän kotikasvatuksen saanut ihminen ja varmaan varakaskin, koska isä on miellyttävänä herrasmiehenä tunnettu Hartwallin entinen toimitusjohtaja. Niinpä epäilen, ettei dosentin lausuntoja selitä FSB:n palkkiot, joilla eräiden Venäjän trollien kirjoitukset voidaan selittää. Sen sijaan dosentin lausunnot voisi selittää hänen erikoinen huumorintajunsa, josta antaa viitteitä tämä Ylioppilaslehden juttu: https://ylioppilaslehti.fi/2022/03/ylioppilaslehden-arkistosta-sotatohtori-johan-backman/

tiistai 3. joulukuuta 2024

Kirves Koljonen

Eilen kerroin, että toisen maailmansodan aikana Suomessa olisi teloitettu 45 suomalaista, mutta sodan jälkeen ei ketään. Norjassa sen sijaan sodan jälkiselvittelyissä teloitettiin 45 ihmistä. Professori Heikki Ylikangas tosin tutkimuksissaan päätyi siihen, että teloitettuja suomalaisia olisi ollut noin 200 enemmän, mutta suurhyökkäyksen kaaoksen oloissa nuo ampumiset olisi salattu, koska niiden laillisuus oli hyvin kyseenalainen.

Jatkosodan aikaan meillä teloitettiin ainakin yksi ihminen siviilirikoksen vuoksi. Hän oli Toivo Koljonen, jonka tapauksesta Teemu Keskisarja julkaisi kirjan Kirves, eli Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, joka oli niin vaikuttava, että luin sen yhdeltä istumalta. Keskisarja itse tosin valitti jossain jutussaan, että tuota mielestäni mainiota kirjaa myytiin vain 200 kpl, joten hyvin harva on tainnut sen lukea.

Minuun kirjassa teki vaikutuksen varsinkin se, että kansikuvassa totisena toljottava miehenroikale on jotenkin tutunnäköinen. Hän taitaa muistuttaa ainakin ulkoisesti harvinaisen paljon itseäni; samanluonteisuutta en tunnusta. Vallan mainiosta voisin vaihtaa Koljosen kuvan henkilöllisyyteni todistaviin dokumentteihin eikä kukaan huomaisi eroa. Se ero meillä kuitenkin on, että Koljonen oli taitava kirveen käsittelijä ja kykeni ilman järjellistä syytä hakkaamaan kuusi ihmistä kuoliaaksi. Itse olen täysin tumpelo kirvestouhuissa.

Kirves Koljosen persoona kiinnosti minua niin, että tutkin Geni-ohjelman avulla hänen sukuaan ja pelkoni osoittautui oikeaksi. Vaikka Koljos-Topi oli Wikipedian mukaan syntynyt Lahdessa, niin Geni-ohjelma paljasti säälimättömästi, että hänen esivanhempansa ovat sukupolvien ajan asuneet Sisä-Savossa Rautalammilla ja ikävä kyllä esivanhempien sukunimistä voi päätellä, että itsessänikin on hänen kanssaan muutama sama geeni, joka selittänee ilmetyn yhdennäköisyytemme.

Tv:ssä haastateltu kirjailija Keskisarja oli vahvasti sitä mieltä, ettei yhteiskunta mitään menettänyt, vaikka Koljosesta tuli maamme viimeinen siviilirikoksista kuolemaan tuomittu. Hakalan perheen ja yhden naapurin täysin järjetön joukkomurha oli rikos, jonka rinnalla Bodom-järven kolmen nuoren telttasurma oli kirjoittajan mielestä pelkkä vallaton kepponen.

Toivo Haraldista on kirjasta vaikea löytää mitään myönteistä. Hän oli harvinaisen paha ja julma ihminen. Jos hakemalla pitää jotain myönteistä hakea, niin ainakin epävarmojen tietojen mukaan Koljonen oli kuvataiteellisesti lahjakas ja oli ainakin oman hyvän tarinansa mukaan Akseli Gallen-Kallelan jonkinlaisena apupoikana.

Toiseksi minusta oli ihan myönteinen asia se, että kun Koljonen asteli vankilan käytävällä sotilasrivistön muodostamaa kunniatonta kujaa pitkin hitaasti ja arvokkaasti viimeistä matkaansa kohti teloituspaikkaa, tuo täysin tunteettomaksi psykopaatiksi uskottu mies pysähtyi vankilapastori Suomelan kohdalla ottaen vanginlakin päästään ja lausui: ”Minä sanon pastorille hyvästit”.

Tässä juttua Toivo Harald Koljosesta: https://www.youtube.com/watch?v=5IJFxbmed9w

maanantai 2. joulukuuta 2024

Quisling

Olen yhä entistäkin enemmän kateellinen norjalaisille. Ensiksi he ovat nykyään hiihtäjinä suomalaisia parempia ja toiseksi he näyttävät tekevän parempia elokuvia kuin meikäläiset. Eilen todistimme rouvan kanssa norjalaisen elokuvatuotannon korkeaa tasoa, kun olimme ainoina Suonenjoen Kino Riossa katsomassa erinomaisen filmin Quislingin viimeisistä päivistä.

Tosin kyseisen elokuvan katsojamäärät näyttävät onneksi olevan kasvusuunnassa, koska edellisessä näytännössä, joka oli ollut Kino Rion ensi-ilta, ei ollut ollut yhtään katsojaa. Quisling-elokuva soveltuu mainioksi opetuselokuvaksi varsinkin kaikille lakimiehen, vankilapapin tai psykologin urasta kiinnostuneille, joten kaikkien opettajien kannattaa tämä seikka huomioida.

Vidkun Quisling eli traagisen elämän. Hän oli koulunsa kaikkien aikojen lahjakkain oppilas, josta tuli kuitenkin maansa vihatuin mies. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Ahti Karjalainen oli kuulemma Mikkelin lyseon historian lahjakkain oppilas ja että jos toisen maailmansodan jälkeinen historia olisi mennyt pikkuisen eri rataa, olisi Karjalaisesta saattanut tulla Suomen Quisling.

Quisling suoritti Norjan historian parhaimmilla arvosanoilla upseerintutkinnon vuonna 1911. Sen jälkeen hän Wikipedian mukaan toimi 1912 Norjan apulaissotilasasiamiehenä Pietarissa sekä toimi humanitaarisessa avussa Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutetun, Fridtjof Nansenin, avustusjoukoissa Neuvostoliitossa 1925–1929, eli teki hän paljon hyvääkin elämässään.

Ihmettelen, ettei Quislingin lakimies vedonnut oikeudessa päämiehensä aiempiin rooliin varsinkin Ukrainan nälkäisten pelastajana. Siihenkin lakimies olisi voinut vedota, että päämies kärsi posttraumaattisesta stressireaktiosta sen vuoksi, että hän oli nähnyt ukrainalaisäitien syövän lapsiaan.

Wikipedian mukaan ”Quisling tuomittiin maanpetturuudesta ja teloitettiin ampumalla Akershusin linnoituksessa. Oikeudenkäynnin aikana Quislingia kidutettiin suorittamalla hänelle erittäin tuskallinen aivotutkimus. Teloituksen toimeenpanijana oli vastarintaliike Milorgin oman sotilaspoliisin keskuudestaan arvalla valitsema osasto.

Tuomio herätti osin ristiriitaisia tunteita, koska Norja oli poistanut kuolemanrangaistuksen jo vuonna 1901. Quislingin saama tuomio perustui maanpakolaishallituksen antamaan asetukseen, jonka lainmukaisuus oli monien mielestä kyseenalainen.”

Norjassa teloitettiin toisen maailmansodan jälkeen 45 ihmistä. Suomi sen sijaan selvisi sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä ilman kuolemantuomioita. Muistelen, että virallisten tilastojen mukaan sota-aikana meillä teloitettiin myös 45 oman maan kansalaista. Tosin ammuttujen satojen desanttien ja vakoilijoiden joukossa saattoi myös olla suomalaisia.

Tässä Quislingin viimeisten päivien traileri: https://www.finnkino.fi/event/304764/title/quisling_viimeiset_p%C3%A4iv%C3%A4t/

sunnuntai 1. joulukuuta 2024

Dosentti Bäckman ja Pravda

 

Luin toimittaja Arja Paanasen kirjan Kiehtova katala Venäjä, joka on ihan aiheesta herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua. Paananen kertoo kirjassaan maamme tunnetuimmasta dosentista Johan Bäckmanista niin uskomattomia asioita, että innostuin itsekin hänestä ja selailin vähän Youtubea.

Paanasen mukaan Bäckman levittää Venäjän tv:ssä Suomesta esimerkiksi tietoa, jonka mukaan venäläislapsia pidetään keskitysleireissä ja maamme syyllistyy jopa venäläisäitien ja venäläislasten kansanmurhaan, eli asioita, joihin entinen hyvä itäinen naapurimme saattaa vielä palata sen jälkeen, kun Ukrainan demilitarisaatio, denatsifikaatio, denarkomalisaatio ja dehomolisaatio on saatettu loppuun.

Mutta en löytänyt Youtubesta videoita, jotka todistaisivat edellä kerrotut tiedot. Sen sijaan sellainen video löytyy, jossa Bäckman kertoo, ettei Suomessa ole minkäänlaista sananvapautta, vaikkakin sananvapaustilanne maassamme on hänenkin mukaansa parempi kuin Baltiassa, jossa saattaa saada viisikin vuotta vankeutta, jos antaa venäläistoimittajalle haastattelun.

Lisäksi Bäckman korostaa Pravdan haastattelussa Suomen talouden täysin katastrofaalista tilannetta, joka lausunto tosin muistuttaa maamme hallituksen arviota tilanteesta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että sana pravda tarkoittaa venäjän kielessä totuutta, mutta se ei kuitenkaan täysin vastaa suomen kielen totuus-sanaa, vaan tarkoittaa jonkinlaista taktista totuutta, jonka venäläiset ymmärtävät muunnelluksi totuudeksi, johon on kuitenkin viisainta näytellä uskovansa.

Kannattaa katsoa ajatuksella tämä Pravdan Bäckmanin haastattelu: https://www.youtube.com/watch?v=kHjvFz1CVMI

lauantai 30. marraskuuta 2024

Malmsten, Palo, Rautavaara

Eilen ihastelin sitä, miten paljon maamme harvalukuinen romaniväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään. Vaikka viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä r—äviha on nostamassa maassamme päätään, niin tänään ihastelen vuorostaan sitä, miten paljon maamme harvalukuinen venäläisväestö on vaikuttanut maamme kulttuurielämään.

Nimittäin löysin suuresti arvostamani professori Jukka Kemppisen blogikirjoituksen, jossa hän kertoo, että Molli-Jori Malmsten on venäläis-ruotsalaista sukujuurta. Venäläis-ruotsalaista sukujuurtahan oli myös olympiavoittaja Sten Suvio. Luonnollisesti samaa sukujuurta on myös Jorin veli Eugen Malmsten, joka mikäli oikein muistan, laulamisen lisäksi kunnostautui siinä, että hän vuonna 1903 ampui vihatun kenraalikuvernööri Sinebrikofin.

Kemppisen mukaan venäläis-ruotsalaista sukujuurta oli myös maamme suurin näyttelijä Tauno Palo, jonka monet jälkeläisetkin ovat kunnostautuneet teatteritaiteen alalla. Taunon veli Gösta oli muuten huippunyrkkeilijä, joka kuitenkin tyrmättiin niin pahasti työläisolympialaisten loppuottelussa, että hän sietämättömästä jatkuvasta päänsärystä vapautuakseen ampui itsensä myöhemmin.

Minusta yllättävää on, että Kemppisen mukaan yksinhuoltajaäidin monipuolisesti lahjakas poika Tapio Rautavaarakin olisi ollut kasakoiden sukujuurta. En tiedä onko Kemppisellä muitakin perusteita asialle kuin se, että Tapsa ei ollenkaan näyttänyt tyypilliseltä persjalkaiselta ja pyöreäkasvoiselta suomalaismieheltä.

Muistelen, että Rautavaaran elämänkerrassa kuitenkin kerrotaan hänen isänsä olleen suomalaisen rakennusmestarin. Sen kuitenkin Rautavaaran omista muistelmista luin, että hän tunsi suurta sympatiaa kasakoita kohtaan. Hän kertoi, että suurhyökkäyksen aikaan joukko kasakoita jäi suomalaisten vangeiksi ja eräät heimopataljoonan miehet syistä, joita voi vain arvailla, innokkaasti ilmoittivat olevansa halukkaita viemään vangit takalinjoille, mutta Rautavaara totesi päättäväisesti, että hän huolehtii asiasta.

Jukka Kemppisen mielenkiintoisen blogikirjoituksen voi lukea tästä: http://kemppinen.blogspot.com/2008/10/mit-on-olla-suomalainen.html

perjantai 29. marraskuuta 2024

Romaani Onnen kaukoranta ja romanit

Eilen kirjallisuuspiirissämme keskustelimme Matti Röngän teoksesta Onnen kaukoranta, joka kertoo Savon Haapakoskella kasvaneesta tummaverisestä Rami Rissasesta, joka on perinyt syntymässään musikaalisuuden armolahjan ja niinpä hänestä varttuukin menestyvä iskelmälaulaja. Voi hyvinkin olla, että sekä tummaverisyyden että musikaalisuuden taustalla on hevosista ja autokaupasta kiinnostunut isä nimeltään Rainer.

Onnen kaukoranta herätti piirissämme keskustelun siitä, miksi maamme romanit ovat musikaalisesti lahjakkaita. Luettelo Suomen musiikin alalla menestyneistä mustalaisista on pitkä ja paksu kuin se joskus ennenkin mainitsemani gorillan käsivarsi. Mustalaisia lienee kansastamme vain noin pari promillea, mutta menestyneistä iskelmätähdistämme heitä on karkean arvioni mukaan ainakin 20 %, eli tuhat kertaa väestöosuuttaan enemmän.

Jostain olen kauan sitten lukenut, että tuhat vuotta sitten eräs Persian kuningas kutsui maahansa muusikoita Intiasta kansaansa viihdyttämään, mutta jostain syystä, jota voi vain arvailla, suuttui muusikoihinsa ja karkotti heidät maastaan. Sen jälkeen näiden intialaisten muusikoiden jälkeläiset ovat levittäytyneet eri puolille maailmaa.

Jos suomalaiset äänestäisivät maamme iskelmähistorian suurimmasta, kisan voittaisi varmaankin neljännesromani Olavi Virta, mutta hyvin menestyisi myös liian nuorena 33-vuotiaana viimeiselle keikalleen lähtenyt Taisto Lundberg, joka esiintyi taiteilijanimellä Taisto Tammi.

Rainer Friman kertoi jossain tv-ohjelmassa, miten kuusaalainen Taisto Tammi saapui esiintymään Poriin. Koska Tammi ei ollut mikään vesipoika, tuli hän jostain syystä Rainerilta kysymään pimeää pulloa ja Rainer, joka on kiltti usovainen nuorimies, lähti viemään iskelmätähteä pimeän pullon myyjän luo.

Matkalla Tammea kiinnosti, mitä nuorimies aikoo elämässään tehdä ja Rainer kertoi, että hän ehkä aikoo hakeutua perinteiseen mustalaisammattiin, eli hän ryhtyy myymään nahkatakkeja. Tammi ei pitänyt suunnitelmaa hyvänä, vaan neuvoi mustalaisnuorukaista ryhtymään iskelmälaulajaksi ja se olikin hyvä neuvo.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia Taisto Tammen esittämänä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2012/07/12/taisto-tammi-oli-suomen-ensimmainen-romanitahti

torstai 28. marraskuuta 2024

Ruplan arvo

 

Eilen kirjoitin siitä, miten eräs 86-vuotias paluumuuttajababushka kertoi rakastavansa Putinia, koska tämä oli valtaan tultuaan palauttanut eläkeläisille näiden Venäjän 90-luvun demokratiakokeilun kaaoksessa varastetut säästöt. Nyt kuitenkin epäilen, että Putin on vuorostaan varastamassa eläkeläisten säästöt, koska Ukrainan sodan aikana ruplan arvo on romahtanut.

Kun kävin viimeksi Sortavalassa reilut neljä vuotta sitten juuri ennen koron tuloa, sai eurolla 30 ruplaa; nyt euroalla saa 120 ruplaa. Ruplan arvo on sodan aikana pudonnut neljännekseen ja samalla tavalla kävi Suomen markalle viime sotien aikana.

Ruplan romahduksesta huolimatta tai nimen omaan siitä johtuen Venäjän valtion budjetti on ainakin lehtitietojen mukaan ylijäämäinen, koska öljy- ja kaasutulot saadaan dollareissa ja valtion budjetti perustuu rupliin, joita energian viennillä hankituilla dollareilla saadaan hirmuisesti entistä enemmän.

Venäjä olisi tällä hetkellä edullinen matkailumaa suomalaiselle. Esimerkiksi bensa näyttää maksavan siellä nyt vain 0,50 euroa litralta, ja niinpä pelkäänkin, että seuraavissa Suomen vaaleissa putinistinen puolue tulee olemaan vahvoilla, koska kun muut puhut luontokadosta ja ilmastokatastrofista, niin putinistinen puolue voi luvata edullista bensaa.

Harmittaa, että en enää tässä elämässä näytä pääsevän Sortavalan urheilukauppaan, koska viime reissulla jäi ostamatta kuvan Tourist-merkkiset retkisukset. Silloin ne olisivat maksaneet vielä parikymppiä, mutta nykyään ehkä kympin. Myös tuollaiset Valamo-merkkiset kilpasukset olisivat kivat, koska ne jalassa olisi hyvä kilvoitella Uuden Valamon laduilla. Minulle on kerrottu, että Uudessa Valamossa noin tunnin ajomatkan päässä ovat hyvät ladut talvilomalaisille.

keskiviikko 27. marraskuuta 2024

Babushka Eila

Olen ihan äimän käkenä, mikä se sitten onkaan ja jopa kauhistunut siitä, että eilen katsoin tv-dokumentin pirtsakasta 86-vuotiaasta inkeriläismummosta ja mietin nyt sitä, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin olen salaa mielessäni ajatellut, vaan me olemme vielä tyhmempiä.

Babushka Eila on elänyt kovan elämän. Hän on kokenut Stalinin ajan suomalaisvainot nuoruudessaan ja kertoo, ettei hänellä yhtään hyvää muistoa noista ajoista. Karkotuspaikassa ei ollut ruokaa ja jos olikin, niin ruokana oli mätiä perunoita, joissa oli toukkia. Potut sitten paistettiin toukkineen uuninlevyllä ja se oli mielestäni oikea ratkaisu, koska toukissa ovat rasvat, proteiinit ja vitamiinit tiivistetyssä muodossa.

Onneksi sota-aikana saksalaisvalloittajat päästivät Eilan ja tämän äidin Suomeen maataloustöihin, jota aikaa hän muistelee hyvällä, koska silloin ei tarvinnut nähdä nälkää, vaan aina oli perunoita ja ruskeaa kastiketta. Tätä asiaa kannattaa nykynuorten, joita järkyttää vieläkin kouluruokalan tilliliha, tutkiskella sydämissään.

Edellä kerrottu minua kauhisteta, vaan minua kauhistuttaa se, että babushka Eila kertoo rakastavansa Putinia kaikkien venäläisten vanhusten tapaan, koska Putin korotti eläkkeitä ja palautti eläkeläisiltä 90-luvulla varastetut säästöt. Lisäksi Eila iloitsee siitä, että Putin on palauttanut kurin armeijaan eikä Venäjän kansan tarvitse enää pelätä valloittajia. Eilan pojanpoika paljastaa ohjelmassa, että mummo seuraa vain Venäjän televisio-ohjelmia ja kunnon neuvostoihmisenä myös luottaa siihen, mitä telkkarissa kerrotaan.

Tässä yhteydessä minun täytyy kertoa sekin, että naapurissani asuu minua paljon älykkäämpi ja sivistyneempi venäläissyntyinen rouva, joka myös kertoi rakastavansa Putinia – tosin hän ei kerro rakkautensa syyksi sitä, että Putin on pitkä, tumma, tuuheatukkainen komea mies, vaan se, että Putin on keskeyttänyt venäläisten kansanmurhan Ukrainassa. Ilmeisesti naapurirouvakin seuraa Venäjän kaapelikanavia.

Myönnän, että hirmuinen nykyajan median propagandan vaikutus mieliimme, mutta myönnän senkin, että propagandasta huolimatta maailmassa on olemassa myös totuus ja totuus on se, että Putin on hirviö. Toisaalta hirviö on myöskin Trump, joka hallitsee ihmismielten ohjailun ja niinpä hän sai vapaissa vaaleissa 49,5 %:n kannatuksen vaaleissa, vaikka onkin rikollinen, raiskaaja ja patologinen valehtelija. Hitler sai vapaissa vaaleissa vain 30 %:n kannatuksen, mutta hänellä olikin pelkkä radio käytössään.

Ohjelman Eila Babushkasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-71695485

 

tiistai 26. marraskuuta 2024

Äitee Rantanen

Urheiluruudussa kerrottiin, että nykyään parhailla huippuhiihtäjillä on jopa 80 paria suksia, jotka siteineen maksavat noin tuhat euroa. Eli ei siis ole enää kilvanhiihtoharrastus huipputasolla ns. yksilehmäisen harrastus.

Toisin oli vanhaan hyvään aikaan. Esimerkiksi vuoden 1960 talviolympialaisissa Squaw Valleyssa pietarsaarelaisen hiihtäjättären Eva Högin suksi katkesi ennen ensimmäistä starttia ja tytöltä pääsi itku, koska hän uskoi kisojen olevan osaltaan ohi, sillä hänellä oli vain yhdet sukset. Hiihtoliiton herrat olivat hänelle vakuuttaneet, että asialle ei mahda mitään, koska varasuksia ei ole.

Topakka Siiri Äitee Rantanen puuttui sitten tapausten kulkuun. Hän tiesi, että Järvisen tehdas oli lahjoittanut joukkueelle varasuksia ja Siiri oli jopa nähnyt kasan varasuksia Hiihtoliiton herrojen vessassa, kun oli käynyt hakemassa Hiihtoliiton herrojen majoitustilasta romaaneja ajankulukseen.

Siiri marssi Hiihtoliiton herrojen puheille ja kertoi, että varasukset on Evalle saatava. Päävalmentaja Veli Saarinen oli ihan ihmeissään moisesta älyttömästä vaatimuksesta, koska hänen mukaansa suksia ei todella ollut. Vielä enemmän ihmeissään Saarinen oli, kun Äitee näytti hänelle Hiihtoliiton herrojen vessasta löytyvän suksikasan ja ihmetteli, että mistä ihmeestä ne sukset olivat sinne päätyneet.

Eva Hög sai sitten varasukset, mutta Siiri Rantanen oli varma, että ilman hänen määrätietoista toimintaansa tämä olisi jäänyt suksitta. Äitee epäilee, että Hiihtoliiton herrat olivat ajatelleet myydä sukset pimeästi eteenpäin. Itse epäilen sitäkin, etteivät Hiihtoliiton herrat edes ilmoittaneet verottajalle sivubisneksellä hankittuja satunnaisia myyntivoittojaan.

Ihana ihminen oli Siiri Rantanen. Tästä linkistä voi kuunnella Äiteen haastattelun ja ihastua hänen kauniiseen Tohmajärven murteeseensa ja tyypilliseen itäsuomalaisen naisen tarinankerrontatapaansa, jossa tarina soljuu vuolaasti yhtenäisenä virtana ihan ilman turhia ajatuskatkoja toisin kuin esimerkiksi maamme ministereillä. https://www.ruutu.fi/video/2918542

maanantai 25. marraskuuta 2024

Sinivalkoinen ääni

 

Eilen mainittu pääselostaja Paavo Noponen joutui maassamme poliittisiin vaikeuksiin Repo-radion aikaan iloisella 1970-luvulla, koska hänellä oli tapana ujuttaa selostuksiinsa kohtuuttoman usein sanat vapaus ja sinivalkoisuus. Muistanpa esimerkiksi, miten Noposta syytettiin neuvostovastaisuudesta Lahden vuoden 1978 mömmönhiihtojen aikaan, kun hän miesten viestin aikana korosti, miten viestiä jossain vaiheessa johtivat Pohjolan kolme vapaata kansaa.

Luulen, että Noposen elämän pahin nöyryytys tapahtui vuoden 1970 Tatran mömmönhiihdoissa, joissa häntä ei päästetty lainkaan selostuskoppiin. Niissä kisoissahan Noposen hyvä kuusamolainen ystävä Susi-Kalle sai viidenkympin hiihdossa neljänkympin piristäytymisasemalla Kiurun Akulta sen verran hyvää kuumaa mehua, että hiihti viimeisen kympin pari minuuttia nopeammin kuin Neuvostoliiton Vedenin, joka oli johtanut Susi-Kallea vielä minuutilla ennen viimeistä piristäytymisasemaa.

Kisan jälkeen maailmanmestari Oikarainen sitten kieltäytyi mielenosoituksellisesti saapumasta Yleisradion haastatteluun, koska haastattelijana ei ollut hänen hyvä ystävänsä Paavo. Se oli pienen hiljaisen miehen kosto systeemille.

Ylen arkistosta löytyy haastattelu, joka todistaa Paavo Noposen olleen sen lisäksi, että hän oli suuri romantikko, myös suuren humoristin. Kun Noponen haastattelee Seutulan lentoasemalla Suomeen saapunutta ammattinyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestaria Sonny Listonia, hän kehottaa maailmanmestari Listonia pyrkimään suomalaiseen ravintolaan ilman solmiota ja korostaa lopuksi sitä, että hän itsekin haluaisi olla seuraamassa tapahtumien kulkua. Noponen saa hämmästyttävää kyllä sisällytettyä Liston-haastatteluunsa myös mielisanansa vapaus ja sinivalkoisuus.

Tuo Sonny Liston on sikäli ajankohtainen henkilö tällä hetkellä, että kun hän valmistautui kohtaamaan sen ajan itseään estottomasti kehuvan suurisuun Cassius Clayn, toivoivat kaikki suomalaiset, että Liston suurella nyrkillään olisi tukkinut Clayn suuren suun. Mielestäni Usa:n tuleva presidentti Trump on oppinut esiintymistyylinsä nuorelta Cassius Clayltä ja se tyyli näyttää purevan amerikkalaisiin.

https://areena.yle.fi/podcastit/1-50043913

 

sunnuntai 24. marraskuuta 2024

Suuri romantikko Paavo Noponen

En missään tapauksessa halunnut pilkata pääselostaja Paavo Noposta eilen, kun kerroin hänen olleen romantikon. Mielessäni oli silloin se asia, että vanhan hyvän ajan herrasmiehen lailla Noponen haastoi 70-luvun alkuvuosina valotaiteilija Ekku Peltomäen kaksintaisteluun sen jälkeen, kun Aira Samulin oli jättänyt Paavon ja vaihtanut hänet itseään 19 vuotta nuorempaan Ekkuun. Ymmärrän kyllä viriilin Airan ratkaisun, koska entinen miesystävä oli jo vanha äijä, sillä olihan Paavo jo hieman yli 40-vuotias.

Tomi Lindblomin kirjassa Ekku Peltomäki – Valoissa ja varjoissa kerrotaan, että Noponen soitti ja haastoi hänet kaksintaisteluun seuraavasti:  ”Nyt on kuules niin, että ratkaisemme Airan omistuksen vanhan ajan tapaan kaksintaistelussa. Tämä on siis haaste. Otamme molemmat käsiaseet ja tapaamme toisemme Vanhan kirkon puistikossa. Siellä sitten kaksintaistelussa ratkaisemme, kumpi Airan lopulta saa. Ja voin jo etukäteen kertoa, että en aio sitä taistelua hävitä”. Tuo soitto todistaa, että Paavo Noponen oli suuri romantikko.

Minusta tarinoiden kerronta, jota jo muinaiset keräilijä esi-isämme iltanuotioillaan harrastivat, on tärkein kulttuurin muoto ja ihailen Paavo Noposta, joka oli loistava tarinankertoja. Jossain hänen muistokirjoituksessaankin todettiin osuvasti, että klassisen sivistyksen hioma korrekti ja ilmeikäs suomen kieli teki hänen ohjelmistaan antoisaa ja kestävää kuunneltavaa.

Paavo Noposen suku oli verbaalisesti lahjakasta, koska hänen kerjuulla eläneet vaarinsa ja vaarinsa veli selvisivät 1860-luvun nälkävuosista Rantasalmen suunnalla, koska he ruokaa kerjätessään puhuivat niin kauniisti, että ökyisännätkin herkistyivät. Paavon vaarin veljestä tulikin sitten myöhemmin runoilija, jonka kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi kauniit joululaulut Kun joulu on ja Arkihuolesi kaikki heitä.

Tunnelmaan sopivasti herkistymme kuuntelemaan, kuinka Paavo Noponen ja Susi-Kalle istuvat erätulilla Kuusamossa. Saattoi siellä olla Airakin porokahvittelemassa: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/eraretkella-susi-kallen-kanssa

lauantai 23. marraskuuta 2024

Aira ja Paavo

Viipurilaisen Suvion suvun venäläis-puolalais-ruotsalais-karjalaissuvun tyttäret Aira ja Inkeri eivät olleet ymmärrettävistä syistä johtuen ulkonäöltään ja olemukseltaan mitään tyypillisiä itäsuomalaisen lypsytilallisen vaimoja, jollainen esimerkiksi savolaistaustainen näyttelijä-taiteilija Kata Kärkkäinen jossain haastattelussa valitti olevansa; Katan sukujuurethan ovat Kiuruveden lypsykarjapitäjässä.

Ei siis ihme, että romantiikkaan taipuvainen urheiluselostaja Paavo Noponen rakastui palavasti upeaan tanssitaiteilija Aira Samuliniin, joka suhde kestikin vuosia. Pitkä suhde päättyi 1972 eikä päättymisen pääsyynä ollut pelkästään Paavon mieltymys väkijuomiin, vaan suurena syynä oli myös miehen epäsiisteys.

Samulinin mukaan Noponen oli perheen nuorimpana lapsena tottunut siihen, että muut siivosivat jäljet. Ilmeisesti myöskään tosi miehinen mies ylipääselostaja Pekka Tiilikainen ei ollut kovin tarkka järjestyksen suhteen. Kerrankin kun taistelijapari Tiilikainen-Noponen heräsi selostusturneellaan Kuusamon hotellissa, Pekka katseli tovin ympärilleen ja epäili hotellihuoneessa tapetun hevosen.

Paavo Noponen hehkutti selostuksissaan paljon Kuusamoa ja Susi-Kallea, mutta ei maininnut koskaan Aira Samulinia, vaikka monta kertaa Aira oli Paavon seurassa Kuusamon kisojen ahtaassa selostuskopissa. Sen sijaan löysin Yle Areenasta filmin, jossa Noponen ylistää Airan siskoa tanssitaiteilija Inkeri-Liisa Suvio-Barenista, joka kuoli 94-vuotiaana huhtikuussa 2024; isosisko Aira oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin 96-vuotiaana.

https://areena.yle.fi/1-61827157

perjantai 22. marraskuuta 2024

Viipurin Nyrkkeilijät

Kuvassa poseeraa kaksi kuuluisan eilen maintun Viipurin Nyrkkeilijöiden kuuluisaa miestä eli olympiavoittaja Sten Suvio (ent. Schuschin) ja olympiaedustaja Valle Resko (alk. Valfrid Resch). Kuva todistaa sen, että Viipuri oli monikulttuurinen ellei jopa monirotuinen kaupunki. Ensiksi tuli mieleen, että kuvassa on kaksi romanimiestä, mutta eivät miehet ole romaneja, vaan Suvion isä oli venäläis-puolalainen ja äiti ruotsalainen. Valle Resko taas oli alkuperäisestä nimestä päätellen saksalaista sukujuurta.

Berliinin olympialaisten kultamitalimies Sten Suvio liittyy sikäli Suonenjoen historiaan, että hänen veljentyttärensä Aira Samulin (os. Suvio) oli talvisota-ajan Suonenjoella Kopolan talossa evakossa. Muistelmissaan hän kertoo, miten hän äitinsä ja sisarensa kanssa kävivät Suonenjoen asemalla aukomassa ruumisarkkuja, koska rintamalta oli kiirinyt ennenaikaiseksi osoittautunut uutinen isä-Viktorin kaatumisesta. Viktor kaatui sitten jatkosodan alussa, jolloin muu perhe oli jo palannut Suonenjoelta itärajalle. Äiti ja lapset olivat viemässä vielä taistelujen alkamisen jälkeen isälle mansikkatuokkosta, mutta isä löytyikin jo joukkohaudasta havujen alta.

Kuvan toinen mies Valle Resko edusti Suomea olympialaisissa kaksi kertaa; ensiksi 18-vuotiaana vuonna 1928 Amsterdamissa ja sitten toisen kerran peräti 20 vuotta myöhemmin Lontoossa. Kummallakin kerralla hän hävisi ensimmäisellä kierroksella. Hyvän tarinan mukaan hän lähti Lontoossa otteluunsa hyvin itsevarmana, koska vastustajaksi oli tulossa joku lyhyt vääräsäärinen unkarilainen. Eräs ottelussa huoltajana toiminut nuori joukkuetoveri yritti antaa ensimmäisen erän jälkeen Reskolle jotain taktisia ohjeita, mutta Valle, joka oli toiminut jo maajoukkueen valmentajanakin, totesi vain itsevarmasti, että ”kuule sie poika, sie elä kuule tule issäis neuvomaan”.

Tuo Reskon lausahdus kuuluu eittämättä luokkaan kuuluisat viimeiset sanat. Hänen vastustajanaan ollut lyhyt vääräsäärinen unkarilainen oli Laszlo Papp, joka voitti urallaan kolme kertaa olympiakultaa.

Kuva kahdesta tummasta Viipurin pojasta löytyy tästä linkistä: https://www.facebook.com/photo.php?fbid=2109835055831163&id=618529714961712&set=a.633896136758403

torstai 21. marraskuuta 2024

Kalevan Pallo

Runsas kolmannes on SM-liigan runkosarjasta pelattu ja yllättävältä näyttää se, että heittopussina pidetty Lappeenrannan Saipa on sarjassa toisena ja kolmantena on kuopiolainen Kalevan Pallo kaksi pistettä johtavaa Hifk:ta perässä, vaikka kuopiolaiset ovat pelanneet ottelun vähemmän. Muutama päivä sitten Kalpa kohtasi kotonaan Hifk:n ja voitti rökäleluvuin 7-2. Huomionarvoista ottelussa oli se, että maamme johtavan jääkiekkoilusuvun Kapasten edustaja teki vain yhden maalin.

Eräs Ylen toimittaja kertoi, että urheilujohtaja oululainen Matti Ahde oli hänelle ihmetellyt, että mistä ihmeestä kuopiolaisen seuran nimeksi on annettu Kalpa, mutta toimittaja ei ollut osannut kertoa. Miehet olivat päätyneet siihen lopputulemaan, että Kalpa-nimi varmaankin tulee Kallavedestä.

Mutta ei Kalevan Pallon, joka lyhennetään Kalpaksi, nimi tule Kallavedestä, vaan nimi johtuu siitä, että Kalpan juuret ovat kalevalalaisessa Sortavalan kaupungissa. Syntymäkaupungissaan seuran nimi oli Sortavalan Palloseura, mutta sen jälkeen kun sortavalalaiset evakuoitiin Savoon, nimi vaihdettiin ulkopoliittisista syistä Kalpaksi.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Urho Kekkonen halusi, että luovutetusta Karjalasta siirtyneiden urheiluseurojen piti poistaa nimistään ulkopoliittisesti arveluttavat historialliset viittaukset. Viipurin Urheilijat ja Viipurin Nyrkkeilijät eivät suostuneet nimeään muuttamaan ja ainakin hyvän tarinan mukaan presidentti Kekkonen ei suostunut kieltäytymisen jälkeen enää kättelemään viipurilaislähtöistä urheilumiestä Nisse Hagmania.

Olen muuten luullut, että lappeenrantalainen futsal- ja salibandyseura Wifk olisi viipurilaisen Vifk:n toiminnan jatkaja, mutta ilmeisesti niin ei ole, vaan Willmanstrand Ifk lieneekin jonkinlaista teekkarihuumoria.

https://www.hs.fi/urheilu/art-2000004611882.html

keskiviikko 20. marraskuuta 2024

Lisää Uukuniemen jääkiekkohistoriaa

Saamani lukijapalautteen johdosta joudun taas myöntämään, että olen kirjoittanut taas kerran ropakantaa, kun olen törkeästi vähätellyt Uukuniemen jääkiekkohistoriaa, joka onkin nyt paljastunut olevan pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi..

Aiemmin olen kuitenkin kertonut, että Uukuniemi on tuottanut Kapasen suvun, jonka miehistä seitsemän on pelannut Suomen maajoukkueessa ja että Teemu Selänteen vaari on ihan Uukuniemen naapurista Lumivaarasta ja että Jari Kurrin esivaarit Uukuniemen naapurista Parikkalan Tyrjän kylältä ja että uukuniemeläiset sukujuuret ovat myös Lehkosen jääkiekkoilijasuvulla, Ismo, Timo ja Artturi Lehkosella, sillä Ismon äiti Oili os. Kupiainen on syntyisin Uukuniemen Kummunkylästä.

Edellä kerrotun lisäksi tietooni on nyt saatettu, että Uukuniemi-lähtöinen on myös jääkiekkovalmentaja Hannu Aravirta. Hänen äitinsä Hilkka on syntynyt Niukkalassa ja Hilkan isä oli Otto Silventoinen (s. 1894 Kummun Timolahdessa), ja äiti Hilda Berg s. 1900 Niukkalassa). Hannu Aravirta valmensi Suomen maajoukkuetta peräti 194 ottelussa, joka on Suomen ennätys.

Tietooni on lisäksi saatettu, että maajoukkueemme nykyinen luottopakki Mikko Lehtonen on Uukuniemen Silvennoisten vävypoika ja että Suomen ensimmäisen maailmanmestaruuden torjunut maalivahti Jarmo Myllyksen suku on Uukuniemen naapurista Saaren pitäjästä, vaikka häntä yleisesti pidetään savonlinnalaisena kuten myös Hannu Aravirtaa. Saaren pitäjässä Uukuniemen naapurissa on syntynyt myös maamme historian parhaan jalkapalloilijan Jari Litmasen isä Olavi, joka hänkin pelasi aikoinaan Suomen maajoukkueessa.

Seuraavaksi aion keskittyä tutkimaan sitä, että onko jääkiekkopeli keksitty Uukuniemellä, kuten eittämättä ilmeiseltä vaikuttaa.

Tässä lisätietoa Hannu Aravirrasta, joka muuten itse tuskin tietää olevansa aatelista Bergin sukua, johon sukuun kytkeytyy myös rouvani, joka tulkintani mukaan on aatelisneitonen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hannu_Aravirta

tiistai 19. marraskuuta 2024

Kriisiajat uhkaavat

Kyllä ei tavalliselta tai hyvältä kuullosta se, että erilaiset johdot ja putket ovat alkaneet katkeilemaan ja että jopa rautatiekiskot rikkoontumaan niin, että junien pyörätkin kärsivät. Vaikka tiedän, että pessimistit ovat yleensä väärässä, koska he suhtautuvat tulevaisuuteen liian toiveikkaasti, epäilen, että joulunpyhinä maassamme on kovat pakkaset ja sitten sähköverkko jostain syystä romahtaa ja että joku merkillinen sähköpulssi turmelee maamme heikkovirtaelektroniset laitteet niin, etteivät kännykät, tietokoneet, televisiot, radiot eivätkä edes kopiokoneet toimi, vaan viranomaiset viestivät kansalle kriisiajan ohjeita virastojen oveen liimatuilla käsin kirjoitetuilla lappusilla, koska mekaanisia kirjoituskoneitakaan ei enää ole.

Sitten jäätyvät asunnot, vesijohdot, viemärit, autot ja myös avuttomat ihmiset, varsinkin kaupunkilaiset. Itse olen jo vuosia varautunut tuollaiseen tilanteeseen hankkimalla veivillä toimivan radion, veivillä toimivan taskulampun ja risuilla toimivan keittimen. Ikävä kyllä joku Arska näyttää varastaneen veiviradioni, veivvilamppua ei löydy mistään ja risukeitin on mökillä Uukuniemellä. Saas nähdä, miten äijän käy, kun sähköverkko ja yhteiskunta romahtaa.

Itse testasin vuosia sitten risukeittimen toimivuutta ja hyvin se toimi. Iso kattilallinen tiskivettä lämpisi kymmenessä minuutissa polttavan kuumaksi kourallisella muutaman sentin mittaisia risunpätkiä. Risukeitin, veiviradio ja veivilamppu ovat hyviä joululahjaideoita tällaisena aikana, jolloin kaikki nurkat ovat täynnä turhaa rojua.

maanantai 18. marraskuuta 2024

Itä-Helsingin Noutajat

Taas olen kirjoittanut tapani mukaisesti ropakantaa, kun kerroin eilen uukuniemeläisestä jääkiekkohistoriasta, koska nyt tietooni on saatettu, että uukuniemeläiset sukujuuret ovat myös Lehkosen jääkiekkoilijasuvulla, Ismo, Timo ja Artturi Lehkosella, sillä Ismon ja Timon äiti on Oili os. Kupiainen syntyisin Uukuniemen Kummunkylästä.

Artturihan on nykyään menestyvä NHL-kiekkoilija ja hänen isänsä Ismo on erittäin tunnettu jääkiekkovalmentaja, josta Wikipedia kertoo mm. seuraavaa:

”Lehkonen muistetaan SM-liigavalmentajakausiltaan lentävästä lauseestaan ”nyt tuli Pesoselle noutaja, ja lujaa hei, vittu!”, jonka hän lausui 30.11.2000 pelatussa ottelussa HIFK–JYP, kun Jussi Pesonen taklasi HIFK:n Martin Štěpánekia päähän.

HIFK:n Veli-Pekka Kautonen aloitti tappelun muutamaa minuuttia myöhemmin, ja Lehkonen sai 10 ottelun toimitsijakiellon ”käskyttämisestä”, vaikka taklauksella ja tappelulla olikin muutama minuutti väliä. Lause on poikinut myös urheiluseuran Itä-Helsingin Noutajat, joka otti nimensä Lehkosen lauseesta.”

Edellä kerrottu todistaa sen, että vaikka laatokankarjalaiset jääkiekkoilijat tunnetaan ennen kaikkea taitopelaajina, niin kyllä tarvittaessa heistä löytyy myös fyysisyyttä.

Ainakin hyvän tarinan mukaan myös Kapasen suvun pelaajista löytyy tarvittaessa kovuutta, koska kerrotaan, että Helsingin jäähallin raivoisin tappelu nähtiin, kun Hifk:ta edustanut Hannu Kapanen ja hänen veljensä Jokereissa pelannut Jari Kapanen selvittelivät näkemyserojaan, jotka koskivat jääkiekkoilun sääntöjä iloisella 70-luvulla. Tarinan kruunaa se, että kauden päätteeksi Jari Kapanen valittiin kauden herrasmiespelaajaksi.

Valmentaja Ismo Lehkosen tapaukseen voi tutustua lisää tästä: https://www.is.fi/sm-liiga/art-2000010240938.html

sunnuntai 17. marraskuuta 2024

Uukuniemeläisen pienviljelijän poika Heikki Viitikko

Tunnenpa kerrankin olevani pukeutumisessani edellä aikaani, koska kirjoitan tätä Uukuniemen Urheilijoiden lievästi virttynyt verryttelypuku ylläni ja luin juuri Ylen uutisista, että Helsingin Areenan on ostanut uukuniemeläisen pienviljelijän poika Heikki Viitikko, joka tunnettu urheilumies lienee ainakin jossain määrin Uukuniemen Urheilijoiden kasvatteja.

Mikäli suursijoittaja Viitikolla on vielä yhtään kotiseutuhenkeä jäljellä, niin Helsingin areenan nimi muuttunee lähi aikoina Uukuniemen areenaksi. En myöskään keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Viitikko päätä jatkossa Helsingin Jokereiden asioista ja etteikö hän muuta lähi aikoina Jokereiden nimen Uukuniemen Urheilijoiksi.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Uukuniemi on keskeinen vaikuttaja maamme jääkiekkoilussa, sillä Uukuniemen Latvasyrjän kylältä kotoisin oleva Kapasten suku on tuottanut peräti seitsemän Kapasta Suomen maajoukkueeseen.

Lisäksi Helsingin Jokereiden kasvatit Jari Kurri ja Teemu Selänne ovat melkein Uukuniemen poikia, koska Kurrin esi-isät ovat monta miespolvea asuneet Parikkalan Tyrjän kylällä Uukuniemen naapurissa ja Selänteen vaari on Lumivaarasta, joka on niin lähellä Uukuniemeä, että väitän nähneeni Lumivaaran kirkon tornin Uukuniemen kirkon torniin, kun sinne nuorena ja huimana kerran kiipesin.

Tässä lisätietoa uukuniemeläisen pienviljelijän pojasta https://yle.fi/a/74-20124966

lauantai 16. marraskuuta 2024

Kaukopartiomiesten onneton seksin ostomatka

Kaukopartiomiehistä kertova dokumenttielokuva Tiedustelijat saapuu lähi aikoina elokuvateattereihin ja niinpä Arto Nybergin tv-ohjelmassa siitä keskusteltiin ja näytettiin tai paremminkin kuultiin erään elokuvaan liittyvän kaukopartiomiehen haastattelu, jossa tämä kertoi, miten halvalla eräässä rajantakaisessa kaupassa oli saatavilla seksiä, jota miesten mieli jostain syystä teki. Tarkempiin yksityiskohtiin tuosta kiinnostavasta seksiasiasta Arto Nybergin ohjelmassa ei kuitenkaan menty.

Tuon haastattelun kuultuani mieleeni palautui Mikko Porvalin massiivinen kaukopartiokirja, joka taisi olla nimeltään Hyökkäyksen edellä, jossa kerrottiin Tolvasen partion tiedusteluretkestä rajan taakse juuri ennen jatkosodan alkamista. Tolvasen partion seikkailut on tallennettu ääninauhalle, koska kun miehet puolikuolleina juoksivat linjojen läpi takaisin omalle puolelle, oli Tiedotuskomppanian toimittaja mikrofonin kanssa heitä vastassa.

Yllättävän rauhallisilta haastateltavat kuulostavat, vaikka yksi heistä oli juuri ammuttu Kivennavan Rantakylän kaupalla, jossa miehet yrittivät ostaa edellä mainittua seksiä ja vaikka kaksi partion miehistä oli vielä haastatteluhetkellä rajan takana kateissa, koska loppumatkasta partio oli joutunut hajalle.

Tuolla haastattelunauhalla heti 33 minuutin jälkeen yksi kaukopartiomiehistä kertoo ujostelematta, kuinka heidän alkoi linjojen takana tehdä mieli suklaata, sokeria ja seksiä, joita vihollismaan maan kavalat naiset lupasivat löytyvän läheisestä kyläkaupasta. Seksi kuulemma maksoi vain 9 ruplaa eli silloisessa Suomen rahassa 2 markkaa kilolta, eli sikäläinen seksi ei ollut hinnankiroissa.

Seksinnälkäiset partiomiehet riensivät kaupalle kohtalokkain seurauksin. Siellä olikin väijytys odottamassa ja yksi seksin ostaja kohtasi sankarikuoleman seksin hankintamatkallaan. Nuo ohjelmassa haastatellut kaukopartiomiehet olivat Karjalan poikia, ja olisiko niin, että sen suunnan murteessa vielä sotien aikaan sana seksi tarkoitti nykyistä keksiä ja muunlaista seksiä ei silloin vielä oltu Karjalassa keksittykään.

Haastattelun voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-4225359.

perjantai 15. marraskuuta 2024

Vladislav Larin

Vaikka suomalais-ugrilaiset kansat ovat yleensä menestyneet  kesäolympiakisoissa loistavasti, niin meidän suomalaisten menestys on ollut viime aikoina hieman vaatimattomampaa. Viimeksi suomalaisurheilija on voittanut kesäolympiakultaa 16 vuotta sitten vuonna 2008, jolloin Satu Mäkelä-Nummela voitti Pekingin kisoissa trap-ammunnan. 

Sen sijaan Karjalaan tuli olympiakulta vuoden 2021 Tokion kisoista, jolloin Kotkatjärveltä kotoisin oleva taekwondoka Vladislav Larin voitti kultaa sarjassa yli 80 kiloa. Taekwondo on urheilumuoto, jossa pyritään potkaisemaan vastustajaa mahdollisimman kovaa päähän, mutta siitä huolimatta sitä pidetään arvokkaana toimintamuotona ja se hyväksytään olympialajiksi. Sen sijaan epävarmaa on, kuuluuko nyrkkeily, jossa vastustajaa pyritään vain lyömään päähän, tulevaisuudessa olympialajeihin.

Karjalaiset ovatkin perinteisesti kovia kamppailu-urheilijoita, koska Suomelle neljä olympiakultaa ovat voittaneet painissa Eemil Väre (1912 ja 1920) ja Oskari Friman (1920 ja 1924) sekä yhden kullan mieheen nyrkkeilijät Sten Suvio ja Pentti Hämäläinen. Sen sijaan suhtaudun hieman epäillen siihen kamppailu-urheilutietoon, että Vladimir Putin, jonka isovanhemmat ovat Tverin Karjalasta, olisi voittanut judossa peräti Neuvostoliiton mestaruuden, sillä tuo tieto saattaa olla propagandaa, jolla kasvatetaan Putinin kovan jätkän mainetta.

Muuten Uukuniemellä minulle kerrottiin, että eteläpohjalaisen painijan Juha Ahokkaan sukujuuret olisivat Uukuniemellä. Sikäli tieto voi pitääkin paikkansa, että uukuniemeläisiä vietiin evakkoon Pohjanmaalle ja Ahokas on mitä tyypillisin uukuniemeläinen sukunimi. Juha Ahokas voitti painissa peräti 30 Suomen mestaruutta ja lisäksi vuonna 2003 raskaassasarjassa Euroopan mestaruuden. Ahokkaat ovatkin kovia kamppailu-urheilijoita, koska sätkäkoneen keksijän Jalmari Ahokkaan elämänkerrassa kerrotaan, että Viipurissa saattoi koko hotellin kerros olla remontin tarpeessa sen jälkeen, kun Jallu kavereineen oli käynyt siellä pitämässä hauskaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladislav_Larin

 

Homoprikaati perjantai 18. maaliskuuta 2022

perjantai 18. maaliskuuta 2022

HOMOPRIKAATI

 Kuten olen jo aiemmin kertonut, niin luulen entisen hyvän itäisen naapurimme johtohenkilön toimienen syvän kiihtymyksen tai sitten eräiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden vaikutuksen alaisena, kun hän vakuutti erikoisen rauhanturvaoperaationsa tavoitteena olevan Ukrainan denatsifiointi, demilitarisointi sekä narkomaanien poisjuuriminen Ukrainan johtopaikoilta.

Jotain hyvän entisen itäisen naapurimme johtohenkilöltä kuitenkin tunnekuohusta tms. johtuen unohtui. Niinpä Venäjän kirkon päähenkilö Kiril, joka on muuten sukulaispoikia, koska on mordvalainen, on palannut erikoisen rauhanturvaoperaation syihin sovintosunnuntaina pitämässä saarnassaan ja lisännyt erikoisen rauhanturvaoperaation syiksi myös homouden ja Pride-kulkueiden poisjuurimisen tai ainakin kammitsoimisen länsimaihin.

Minä, joka olen julkijumalaton ihminen, en pysty tuohon sanomaan muuta kuin että, VOI HERRA JUMALA! Nähtäväksi jää, miten Putin ja Kiril hankkeessaan onnistuvat.

Toivottavasti mahdollisimman moni seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluva lukee tämän Kirkko ja kaupunkilehden jutun ja vetää siitä oikean johtopäätöksen. Toivon salaa mielessäni, että samalla tavalla kuin Espanjan sisällissodassa niitti mainetta fasisteja vastaan taistellut kansainvälinen prikaati, niin samalla tavalla ulkomaisista vapaaehtoisista muodostetaan Ukrainaan vapaaehtoinen homoprikaati, joka varmasti herättäisi kauhua vastustajissaan.

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/patriarkka-kirillin-mukaan-ukrainassa-kaydaan-sotaa-homouden-synnin-turmelemaa-lansimaailmaa-vastaan-puhumme-ihmiskunnan-pelastuksesta-?fbclid=IwAR14DrpNnCNP7g6UaNc_Hl0T8GZXR6kmI1p_hg-9O3ONqTerf_tDxaI9AX0

DENATSIFIOINTI

 Entinen hyvä itäinen naapurimme on perustellut erityistä rauhanturvaoperaatiotaan käsittääkseni ainakin sillä, että Ukrainan valloituksella tavoitellaan monia hienoja asioita, kuten denatsifiointia, demilitarisointia, narkomaanien poistamista valtionjohdosta ja Itä-Ukrainan kansanmurhaan syyllistyneiden rankaisemista.

Hieman erikoiselta tuntuu, että kansanmurha Itä-Ukrainassa on jatkunut jo kahdeksan vuotta ilman, että tällaista vakavaa rikosta on saatettu Haagin kansainvälisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Mutta nyt väitetyn kansanmurhan tutkinta etenee. Nimittäin Helsingin Sanomien mielipidepalstalla Tilburgin yliopiston apulaisprofessori Ville Kari kertoo, että syylliseksi väitetty Ukraina on vienyt asian Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen kaksi päivää Venäjän aloittaman erikoisen rauhaturvaoperaation aloittamisen jälkeen. Paljon muutakin mielenkiintoista Kari kertoo ansiokkaassa kirjoituksessaan, joka löytyy tästä alla olevasta osoitteesta:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008666881.html

PUTINISTI

 Nyt sitten on Iltalehti reagoinut entisen SDP:n kansanedustaja Mikko Elon putinistiseen Facebook-kirjoitteluun siinä määrin, että luulen Elon olevan kohta myös entinen sosialidemokraatti Mikko Elo hämmästyttää Ukraina-kirjoituksillaan (iltalehti.fi) .

Sikäli Elo on tosin ihan oikeassa, että myös narkomaaneja ja natseja taistelee maataan puolustavien Ukrainan armeijan riveissä, mutta saattaa olla, että rikollisen ja ilmeiseen katastrofiin johtavan sodan aloittaneen Venäjän riveissä narkomaaneja ja natseja on vielä enemmän.

Luultavasti kuitenkin fasisteja oli esimerkiksi talvisodassa Suomen armeijassa enemmän kuin Ukrainan ja Venäjän riveissä tällä hetkellä yhteensä, koska fasistinen IKL sai talvisodan alla eduskuntavaaleissa peräti 6,65 %:n kannatuksen – tietääkseni viime vaaleissa Ukrainassa fasistit saivat 1,8 % äänistä. Talvisodassa Suomen armeijan joukoissa taisteli myös noin 100.000 sittemmin fasistisena lakkautetun suojeluskunnan jäsentä.

Lopuksi toteaisin, että meidän kaikkien Venäjän ystävien pitäisi vedota Venäjän tyranniin, joka yksin lienee vastuussa tästä katastrofista, että hän lopettaisi rikollisen fasistisen hyökkäyksensä, koska mahtava Venäjän valtakunta saattaa taas ajautua sekasortoon ja joka tapauksessa siitä on tulossa entisen Etelä-Afrikan kaltainen hylkiövaltio, jonka suuntaan sivistynyt ihminen ei edes virtsaa.

Tässä yhteydessä Putinia on syytä muistuttaa myös siitä, että Ukraina-seikkailu saattaa johtaa suursotaan, koska nettiuutisten mukaan Israel ja Turkki neuvottelevat jo keskenään jostain, jota voi vain arvailla. Neuvottelut saattavat hyvinkin johtaa uuden rintaman avaamisesta Venäjää vastaan Syyriassa.

AINA BERGROTH

 

Kuopion filosofiakerhokin kokoontui eilen pitkän koronatauon jälkeen. Kirjailija ja dramaturgi Aina Bergroth, joka muuten on valistuneen arvaukseni mukaan maamme johtavan kuvataiteilija Marjatta Tapiolan tytär alusti aiheesta ”Keskustelua näyttämön ja filosofian rajapinnoilla”.
Hyvin alustikin, jonka jälkeen pyysin puheenvuoron ja heti sen myös sain ja kysyin, että Jussi Halla-ahon epävirallisen elämäkerran mukaan Jussi on vanhaa Bergrothien kulttuuri ja sivistyssukua, jossa suvussa on oltu ylioppilaita jo 300 vuotta ja että mahtaneeko alustaja olla Jussille sukua.
Aina Bergroth myönsi hieman kauhistuneenoloisena olevansa Jussin serkkutyttö, mutta korosti olevansa poliittisesti ihan toista maata ja että hän on kauhulla seurannut serkkupoikansa viimepäiväisiä kannanottoja.
Itsekin myönsi, etten ole itsekään Halla-ahon miehiä, mutta että olen vaikuttunut hänen viimeisestä tempustaan. Jussihan ilmoitti, että Lännen tulisi välittömästi ryhtyä sotatoimiin Venäjän hyökkäyksen pysäyttämiseksi Ukrainassa.
Moni suomalaispoliitikko kauhistui, että nyt Jussi saa aikaan kolmannen maailmansodan heti sen jälkeen, kun on toiminut muutaman päivän puolustusvaliokunnan puheenjohtajana.
Itse kuitenkin korostin sitä, että heti kun Halla-aho ehdotti Lännen sotatoimia, jähmettyi venäläisten 60 kilometriä pitkä Kiovaa kohti edennyt rauhanturvaajakolonna paikalleen ilmeisesti kauhusta. Epäilin, että ehkä Halla-Ahon näyttelemä hullun miehen taktiikka saattaa jopa pelastaa maailman. Jäin käsitykseen, ettei Aina Bergroth ollut ainakaan täysin samaa mieltä asiasta.
Muuten tyrannianvastainen taisteluni jatkuu nyt uuden länsiavun turvin saadulla blogitaisteluvälineellä osoitteessa uusi.koivistoinen.net

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

NOIN 15 VUOTTA TOIMINUT BLOGINI koivistoinen.net ON LAKANNUT JOSTAIN SYYSTÄ TOIMIMASTA JA BLOGINI ON NYT http://uusi.koivistoinen.net

SIIS UUSI BLOGINI ON: uusi.koivistoinen.net

keskiviikko 2. maaliskuuta 2022

Äyräpää

Täysin julkijumalattomana miehenä olen kuitenkin kovasti kiinnostunut Karjalan kirkkoarkkitehtuurista ja etsin Finnan kuva-arkistosta tämän kerrassaan merkillisen erikoisen Äyräpään kirkon kuvan. Äänestän sen puolesta, että se edustaa tyyliltään funkkista. Kävin muutama vuosi sitten Äyräpään kirkon mäellä toteamassa, että sillä sijainnut funkkiskirkko lienee perusteellisimmin hävitetty kivirakennus Karjalassa, sillä jäljellä oli pelkkä kivikasa. Talvisodassa siitä räjäytettiin tuo erikoisen näköinen torni ja jatkosodassa tuhoa jatkettiin. Finnasta Äyräpään kirkkoa etsiessäni huomasin ihmeekseni, että sieltä löytyy Pekka Parikan ohjaama Talvisota-elokuva. Elokuvan loppupuolella noin kohdasta 2 t 55 min eteenpäin näytetään myös elokuvan Kauhavan miesten toimintaa Äyräpään kirkon lähellä ja se toiminta on tavallaan ajankohtaista, koska Molotovin cocktailien kanssa tuhrataan Ukrainassa tälläkin hetkellä. Talvisodassa suomalaiset polttivat noin 400 Puna-armeijan panssarivaunua ja nähtäväksi jää, pystytäänkö Ukrainassa vielä samaan. 4.3.1940 oli synkkä päivä Nurmon miehille, jotka koettivat vallata kirkonmäen takaisin. Luvattu tykistökeskitys jäi 12 kranaattiin ja vaikka Kauhavan miehet huusivat, että ”nurmoolaiset elkää enää menkö”, niin siitä huolimatta nurmoolaiset päättivät ilmeisesti ihan heittämällä rynnätä mokomalle nyppylälle. 40 nurmoolaista ammuttiin aukealle mäelle. Joukossa oli kolme painin SM-mitalistia, koska kyseessä olivat nurmoolaiset. Nurmon pitäjän menetykset olivat suhteessa talvisodan kolmanneksi pahimmat. Pahemmin kävi vain nilsiäläisille ja rantasalmelaisille, jotka saivat käskyn puolustaa Laatokan Petäjäsaarta viimeiseen mieheen, kuten sitten tapahtuikin. Yli kolmetuntisen Talvisota-elokuvan voi katsoa maksutta tästä linkistä talvisota, elokuva | Hakutulokset | Finna.fi. Eelis Tossavainen on ottanut tuon Äyräpään kirkon kuvan vuonna 1934.

Väyrysen terveys 28.02.2022, 18:06 Sota on hirveä asia ja kaivaa esille ihmisluonnon synkimmät puolet ainakin minussa. Totuus on sodan ensimmäinen uhri. En usko, että Youtuben Ukraina-videot ovat läheskään totta, vaan ne ovat ropakantaa enkä usko, että kristillissiveellisen seuraamani Alfa-tv:n uutisvirta olisi läheskään totta, vaikka väärää valaa ei saisikaan vannoa. Kuitenkin tunsin häivähdyksen omaista riemua, kun Alfa-tv:llä kerrottiin, että Ukrainaan toissa päivänä lennätetty tsetseenirykmentti olisi eilen lyöty kerralla lihoiksi turkkilaisvalmisteisen lennokin yllätysiskulla ja näytettiin savuavia autonromuja. Edellisenä päivänä oli näytetty tsetseenirykmentin uhmakasta läksiäisparaatia kotimaassaan. Eli järjettömiä muslimipoikia rahdataan järjettömään sotaan ja sitten 7500 metrin korkeudesta järjetön lennokki pudotti joukon täsmäpommeja muslimipoiken kolonnaan ja minä järjettömästi tunnen hetkellistä riemua asiasta, että siitäs saitte. Hävettää. Vaikka epäilin, että v——-n voi hyvinkin kuolla, mutta minä näytän selviävän elämälle ilman lääkintähuoltoa, mutta huonommin kävi Väyrys-Paavolle, joka jouduttiin viemään ambulanssilla sairaalaan verenpaineongelmien vuoksi; niin raskaasti hän otti naapurissa olevan roisto- ja hylkiövaltion tyrannin järjettömän rauhanturvaoperaation. Ei siis ole Paavo rautaa. Kun kuulin Venäjän valitsemasta uudesta ulkopoliittisesta linjasta, mielessäni kävi, että Väyrynen on maamme seuraava presidentti, mutta ei taida ollakaan, sillä hänen stressinsietokykynsä ei ehkä riitäkään niin vaativaan tehtävään. Kommentit (0) Anteeksi Ukraina 27.02.2022, 18:14 Vaikka isolla osalla suomalaisista on tällä hetkellä se mielipide, että r—- — —– —— ——- ——-s, niin minä, joka olen käynyt kymmeniä kertoja naapurissa sijaitsevassa nykyisessä roisto- ja hylkiövaltiossa, jonka mieleltään järkkynyt tyranni nyt jo uhkailee maailmaa ydinaseilla, voin vakuuttaa, että siellä on myös erittäin sivistyneitä ja hyviä ihmisiä. Sitä todisti myös äskeinen Kuopiossa ukrainalaisten ja venäläisten mielenosoitus sotaa vastaan. Eräs itänaapurin sympaattinen nuorimies oli itse tehnyt tuon kyltin. Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kommentit (0) Sankari Volodymyr Zelenskyi 26.02.2022, 19:24 Liberaali länsimainen demokratia on saamassa Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyistä suuren sankarin. Tähän asti tätä entistä näyttelijää on pidetty vain pelkkänä koomikkona, mutta viime päivät osoittavat, että hän hallitsee myös draaman. Ennustan, että jos hänet jo ensi yönä surmataan, kuten pelkään, hänestä tehdään menestyselokuva ja hänen maineensa tulee elämään ikuisesti. Nimittäin jo Serbian entinen presidentti Milosevich lausui suuren viisauden, jonka mukaan jokaisen on kuoltava kerran, mutta vain sankarin ja pelkurin maine elää ikuisesti. Epäilen, että luulen tietäväni, kuka on se pelkuri, jonka maine myös tulee elämään ikuisesti. Minusta Zelenskyi on esittänyt sankarin osansa loistavasti, mutta hänen vastapuolestaan roisto- ja hylkiövaltion tyrannista en voi sanoa samaa. Tyrannilla olisi nimittäin peiliin katsomisen paikka, kun hän syytti Ukrainan johtoa uusnatsismista ja narkomaniasta. Nimittäin tyrannin olemus oli jotenkin pöhöttynyt ja pelkään hänen olleen jossain aineissa syytöksiä ladellessaan. Zelenskyin natsiksi tai venäläisvastaiseksi syyttäminen ei tunnu uskottavalta, koska hän on venäjänkielinen juutalainen, jonka isoisä jo taisteli natseja vastaan. Koska hän on juutalainen, on hän myös luonnollisesti koulutukseltaan juristi, jollainen on myös maahan hyökänneen roisto- ja hylkiövaltion tyranni. Kommentit (2) Voiko v—–een kuolla 25.02.2022, 15:47 Viime yönä pohdin pitkään Paavo Väyrysen kysymystä siitä, että voiko v——een kuolla. Ensimmäisen kerran törmäsin siihen, että kärsin korkeasta verenpaineesta kiitos naapurissa olevan roisto- ja hylkiövaltion presidentin. Onnellisen maailman loppu tapahtui eilen, jolloin tajusin olleeni väärässä eurooppalaisen ihmislajin suhteen, kun olin luullut, ettei Euroopassa enää pysty sotimaan muuten kuin korkeintaan ydinasein. Päiväni on pelastanut Petroskoissa kasvaneet Myllärit-yhtyeen muusikon Arto Rinteen facebook-kirjoitus, jonka siirrän tähän sivulleni alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa. Se todistaa, että Venäjällä on vieläkin paljon rohkeita sivistyneitä ihmisiä. Venäläisten tiedemiesten ja tiedetoimittajien avoin kirje Ukrainan sotaa vastaan 24.02.2022 Me, venäläiset tiedemiehet ja tieteelliset toimittajat, julistamme jyrkän vastalauseen sotatoimia vastaan, joita maamme asevoimat aloittivat Ukrainan alueella. Tämä fataali askel vie valtaviin ihmisuhreihin ja horjuttaa vakiintuneen kansainvälisen turvallisuuden järjestelmän perustaa. Vastuu Euroopan uuden sodan aloittamisesta on kokonaisuudessaan Venäjällä. Tälle sodalle ei ole olemassa järkiselitystä. Yrityksiin käyttää Donbassin tilannetta syynä sotatoimien aloittamiselle ei ole minkäänlaista luottamusta. On ilmiselvää, että Ukraina ei aiheuta uhkaa maamme turvallisuudelle. Sota sitä vastaan on epäoikeudenmukaista ja selvästi järjetöntä. Ukraina on ja jää meidän läheiseksi maaksi. Monilla meistä asuu Ukrainassa sukulaisia, ystäviä ja kollegoja tieteellisessä työssä. Meidän isämme, isoisämme ja isoisoisämme taistelivat yhdessä natseja vastaan. Sodan aloittaminen Venäjän federaation johdon arveluttavien historiantulkintojen käynnistämien geopoliittisten ambitioiden tähden on heidän muistonsa kyynistä pettämistä. Arvostamme ukrainalaista valtiojärjestelmää, joka pysyy oikeasti toimivilla demokraattisilla instituutioilla. Ymmärtäväisesti suhtaudumme meidän naapuriemme eurooppalaiseen valintaan. Olemme vakuuttuneita , että kaikki maittemme välisten suhteiden ongelmat voidaan ratkaista rauhanomaisin keinoin. Aloittamalla sodan Venäjä tuomitsee itsensä kansainväliseen eristykseen ja hylkiövaltion asemaan. Tämä tarkoittaa, että me, tiedemiehet, emme nyt voi tehdä työtämme normaalioloissa: sillä tieteellisten tutkimusten suorittaminen ei ole mahdollista ilman täysipitoista yhteistyötä ulkomaalaisten kollegojen kanssa. Venäjän eristys muusta maailmasta tarkoittaa maamme tulevaa kulttuuri- ja teknologista taantumista ilman minkäänlaisia positiivisia perspektiivejä. Sota Ukrainan kanssa tarkoittaa askelta ei mihinkään. Нам горько сознавать, что наша страна, которая внесла решающий вклад в победу над нацизмом, сейчас стала поджигателем новой войны на европейском континенте. Мы требуем немедленной остановки всех военных действий, направленных против Украины. Мы требуем уважения суверенитета и территориальной целостности украинского государства. Мы требуем мира для наших стран. Давайте заниматься наукой, а не войной! On ikävä todeta, että maamme, joka on tehnyt ratkaisevan panoksen voitossa natseja vastaan, on nyt uuden sodan lietsoja Euroopan mantereella. Me vaadimme kaikkien sotatoimien pikaista lopettamista Ukrainaa vastaan. Me vaadimme Ukrainan valtion riippumattomuuden ja alueellisen yhtenäisyyden arvostamista. Me vaadimme rauhaa maillemme. Tehkäämme tieteellistä työtä eikä sotaa ! Allekirjoituksia edelleen saapuu, lisäämme voimiemme mukaan: (mukana Venäjän tiedeakatemian eri alojen akateemikkoja ym ) Александр Аникин, лингвист, академик РАН Юрий Апресян, лингвист, академик РАН Виктор Васильев, математик, академик РАН Сергей Николаев, филолог, академик РАН Роальд Сагдеев, физик, академик РАН Александр Соболев, академик РАН, Институт геохимии и аналитической химии им. В.И. Вернадского, РАН Сергей Стишов, физик, академик РАН Светлана Толстая, филолог, академик РАН Ефим Хазанов, физик, академик РАН Михаил Гельфанд, биоинформатик, член Европейской академии, докт. биол. наук Леонид Аранович, докт. геол.-мин. наук, член-корреспондент РАН Петр Арсеев, физик, член-корреспондент РАН Елена Березович, филолог, член-корреспондент РАН Елизавета Бонч-Осмоловская, биолог, член-корреспондент РАН Алексей Гиппиус, филолог, чл.-корр. РАН Михаил Глазов, физик, член-корреспондент РАН Дмитрий Горбунов, физик, член-корреспондент РАН Николай Гринцер, филолог, член-корреспондент РАН Александр Дворкович, докт. техн. наук, член-корреспондент РАН Аскольд Иванчик, историк, член-корреспондент РАН Алексей Масчан, член-корреспондент РАН Олег Мельник, член-корреспондент РАН Роман Мизюк, член-корреспондент РАН, главный научный сотрудник ФИАН Ирма Муллонен, член-корреспондент РАН, докт. филол. наук Павел Пахлов, докт. физ.-мат. наук, член-корреспондент РАН, г.н.с. ФИАН Николай Розанов, член-корреспондент РАН Ольга Соломина, член-корреспондент РАН Андрей Топорков, докт. филол. наук, профессор, член-корреспондент РАН Фёдор Успенский, филолог, член-корреспондент РАН Илья Шкредов, докт. физ.-мат. наук, член-корреспондент РАН Дмитрий Яковлев, физик, член-корреспондент РАН Светлана Бурлак, профессор РАН Леонид Голуб, профессор РАН Илья Индрупский, д.т.н., профессор РАН Алексей Иванов, докт. геол.-мин. наук, профессор РАН Александр Марков, докт. биол. наук, профессор РАН, лауреат премии «Просветитель» Ярослав Кудрявцев, профессор РАН Николай Песков, профессор РАН Дмитрий Аблов, физик Екатерина Америк, математик, канд. физ.-мат. наук (Москва) Ольга Артемьева, канд. филол. наук Анна Архангельская, филолог Михаил Архипов, канд. физ.-мат. наук Марина Аствацатурян, научный журналист Александр Белавин, физик Анатолий Бармин, провизор Денис Бодров, физик Любовь Борусяк, социолог Виталий Брагилевский, программист, преподаватель Владимир Братман, докт. физ.-мат. наук., профессор Владимир Гельман, кандидат политических наук Виктор Горбатов, преподаватель Свободного университета (Москва) Наталия Демина, научный журналист Дмитрий Дубровский, к.и.н., преподаватель Александр Дубынин, эколог, преподаватель Павел Евдокимов, историк, к.и.н., преподаватель Екатерина Задирко, аспирантка культурологи, филолог, историк культуры Максим Борисов, научный журналист Сергей Заир-Бек, эксперт, преподаватель Алина Бодрова, канд. филол. наук, историк литературы Татьяна Бунчук, доцент кафедры русской филологии Сыктывкарского госуниверситета им. П. Сорокина Татьяна Глезер, аспирантка Виталий Егоров, популяризатор космонавтики Борис Жуйков, радиохимик Александр Кабанов, химик Ася Казанцева, научный журналист, лауреат премии «Просветитель» Александра Калашникова, физик Алексей Каменских, кандидат философских наук, историк философии Вадим Кантор, научный журналист Елена Клещенко, научный журналист Константин Кноп, математик, Санкт-Петербург Павел Колосницын, археолог, научный сотрудник Ирина Кюршунова, доцент кафедры русского языка как иностранного и прикладной лингвистики Института филологии, Петрозаводский государственный университет, докт. филол. наук Вероника Костенко, канд.соц. наук, доцент ЕУСПб Татьяна Костина, к.и.н., научный сотрудник Илья Кукулин, историк культуры Иван Курилла, докт. истор. наук, Михаил Лашкевич, физик, научный сотрудник ИТФ РАН Ирина Левонтина, лингвист Нина Литвинова, биолог Мария Логачева, биолог, канд. биол. наук (Москва) Наталья Мавлевич, филолог, преподаватель, переводчик Мария Майофис, канд. филол. наук, историк культуры Виктория Малкина, канд. филол. наук, преподаватель Александр Морозов, политолог Константин Морозов, доктор исторических наук Илья Мирмов, химик-технолог, канд. тех. наук Ирина Насимова, канд. физ.-мат. наук Борис Никольский, филолог Дарья Новгородова, кандидат культурологии, историк науки Алексей Оскольский, докт. биол. наук, биолог Владислав Паверан, канд. геол.-мин. наук, ИЗК СО РАН Галина Пахлова, физик, докт. физ.-мат. наук Леонид Перлов, учитель Высшей категории, почётный работник общего образования РФ Алла Е. Петрова, физик Наталья Похилько, историк Николай Рекубратский, научный сотрудник Дмитрий Рогозин, социолог Андрей Родин, философ Людмила Рыбина, журналист Владимир Русинов, с.н.с. ККТЭФ Ольга Седакова, канд. филол. наук, академик Амвросианской Академии Алексей Семихатов, докт. физ.-мат. наук, физик Илья Симановский, канд. физ.-мат. наук., с.н.с., лауреат премии «Большая книга» Сергей Скорбун, физик, пенсионер Kommentit (0) Roisto- ja hylkiövaltio 24.02.2022, 16:07 Pahaa pelkään, että roisto- ja hylkiövaltion tyranni on tekemässä laajennettua itsemurhaa. Sosialistisessa mediassa verrataan tätä tyrannia Hitleriin, joka on suuri loukkaus, koska Hitlerillä ei ollut tuhansia ydinaseita. Epäilin aamulla sosialistisessa mediassa, että roisto- ja hylkiövaltiosta on tulossa uusi Etelä-Afrikka, jota kaikki sivistyneet ihmiset inhoavat. Jokin henkilö, jonka nimistä en löydä Suomesta, vaati kommenttini poistamista, koska se on vihanlietsontaa. Pyysin paheksujalta anteeksi, koska en tiennyt hänen olevan eteläafrikkalaisen, joka loukkaantui vertauksestani. Pyydän, että kaikki suomalaiset osoittavat solidaarisuutta Ukrainalle ja boikotoivat kaupoissa venäläisiä kulutushyödykkeitä kuten esimerkiksi Lada-autoja, Ural-moottoripyöriä, huopatossuja ja sinkkiämpäreitä. Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivasti sitä, haluavatko venäläiset todella sotaa: Haluavatko venäläiset sotaa? – YouTube Kommentit (2) Pakotteet 23.02.2022, 15:36 Kovasti hampaattomilta tuntuvat rapsut viimeisimmän hyökkäyssodan alkajille. Nimittäin vielä pari sukupolvea sitten Euroopassakin hirtettiin hyökkäyssodan aloittamisesta tuomittuja yhteiskunnallisia toimihenkilöitä. Tällä kertaa hyökkäyssodan aloittajat näyttävät ainakin tässä vaiheessa selviävän uutisten mukaan henkilöpakotteilla, jotka lienevät sitä, ettei ainakaan hyökkäyssodan aloittajille myönnetä viisumeita Länteen. Muuten törmäsin juuri ihmiseen, sukupuoli jääkööt mainitsematta, joka oli sosiaalisessa mediassa törmännyt eteläjemeniläiseen mieheen ja oli yrittänyt lähettää tälle tililtään muutaman tuhat euroa, joita uusi ystävä kertoi tarvitsevansa matkustaakseen Suomeen. Rahansiirto ei onnistunut, koska pankki sulki tilin ja nyt uutta ystävää vaille jääneelle asiakkaalle pankki suostuu antamaan tililtä vain 50 euroa päivässä. Tuohon kerrottuun tilinsulkupäätökseen ei tarvittu kansainvälisiä pakotteita. Luulen, että esimerkiksi maamme rikkaimpien miesten Timchenkon ja Rotenbergin osalta pankit voisivat menetellä myös samalla tavalla. Muistelen, että Timchenkon nettovarallisuus on noin 25 miljardia euroa ja kaipa Rotenbergilläkin muutama miljardi on; kaipa niistä pieni osa on Suomenkin tai ainakin Eu-maiden tileillä, koska veikot harrastavat menestyksellistä liiketoimintaansa Lännessä. Tilien sulkemisen perusteena voisi olla vaikkapa rahanpesuepäily. Muuten Putinin tyttären kummisetä sellonsoittaja Sergei Rolduginin uutisoitiin syyllistyneen 9 miljardin euron rahanpesuun, joten ahkerasti on miehen pitänyt selloaan soittaa. Käsittääkseni rahaoja oli liikuteltu jossain Panamassa tai Cayman saarilla enkä suurena vääryytenä pitäisi vaikka inhoamani USA:n merijalkaväki kävisi yllätysiskulla suorittamassa tarkastuksen sekä Panaman että Cayman saarten pankeissa. Käviväthän amerikkalaiset vuosia sitten hakemassa tuomiolle jopa huumekaupasta epäillyn Panaman tyrannin. Eikä sitä tainnut kukaan paheksua kansainvälisen oikeuden loukkauksena. Kommentit (2) Vain koirat raunioita samoaa 22.02.2022, 19:08 Niinhän siinä kävi, että hyvä itäinen naapurimme Venäjä, jota pidän nyt kylläkin roisto- ja hylkiövaltiona, kyllästyi Naton ja Lännen jatkuviin provokaatioihin ja sodanlietsontaan ja lähetti rauhanturvajoukkojaan sekä rauhantelavaunujaan Ukrainaan. Jostain syystä aamusta alkaen on mielessäni soinut yksi maailman surullisimmista sävelmistä eli venäläinen kansanlaulu Matuska, jonka suomalaisversiossa äiti yrittää vakuuttaa Jaakko Ryhäsen bassolla lapsukaiselleen, että tämä voi nukkua ihan rauhassa, sillä kaukaisessa jylinässä ja liekkien loimutuksessa ei ole mitään pelättävää. https://www.youtube.com/watch?v=DHkrI3RgJAM Tasapuolisuuden vuoksi on mielessäni soinut myös ajankohtainen Nataaaalia, jossa kerrotaan, miten Ukrainassa vain koirat raunioita samoaa. Laulu on kaunis ja tunteellinen, mutta pikkuisen tunnetta latistaa se, että tässä Q-teatterin versiossa sittemmin kuopion kaupunginteatterin johtajana toiminut Heikki Kujanpää vaikuttaa olevan vähää vaille päästämässä selkäkeikkanaurua kesken dramaattisen esityksen. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/16/q-teatterin-kuoro-natalia Kommentit (0) Kamila Valijeva 21.02.2022, 17:57 Nähtäväksi jää, muistetaanko Pekingin kisat tulevaisuudessa ennen kaikkea Kamila Valijevan tapauksesta. Tämä 15-vuotias taitoluistelija on tällä hetkellä nuorin dopingista kärähtänyt urheilija ainakin olympiatasolla. Muistelen, että ainakin ennen hyvässä itäisessä naapurissa oli tarmokas lapsiasiamies, joka puuttui ainakin Suomessa sattuneisiin venäläislasten oikeuksien loukkauksiin. Minusta Valijevankin tapaus on selvä lastensuojelutapaus. Taitoluistelija itse epäilee erehtyneensä juomaan samasta mukista sydänlääkkeitä nauttineen vaarinsa kanssa. Vaarilla lienee kovia sydänvaivoja, koska Valijevan näytteestä löytyi lehtitietojen mukaan kolmenlaisia kestävyysominaisuuksia lisääviä aineita, joista yksi ei ole ollut kiellettyjen dopingaineiden listalla. Kyynisyyteen taipuvana ihmisenä alan epäillä, että kyseinen cocktail saattaa olla selityksenä sille, että kestävyysurheilutulokset ovat maailmalla viime aikoina hämmästyttävästi parantuneet ja että valkoinen mies on alkanut pärjätä mustille miehille juoksemisessa. Epäilen myös, että kun nyt tiedetään, mitä molekyyliä testeissä etsitään, saattavat Pekingin kestävyyslajien mitalit mennä seuraavan kymmenen vuoden aikana uusjakoon, kunhan mittareita vähän kalibroidaan. Toisaalta ihmettelen kyllä sitä, että moisia droppeja tarvitaan, koska kaipa se 70-luvun verenvaihtomenetelmä on vieläkin ihan hyvä, enkä usko, että verenvaihtoa pystytään testeillä paljastamaan. Tosin termi verenvaihto on harhaanjohtava, koska ainakin eräs suomalainen olympiamitalisti, jonka kympin ennätys parani hetkessä yli minuutin, vakuutti, että mitään ei vaihdettu, vaan ainoastaan lisättiin pari pussia. Sitä ihmettelen, miten Martti Vainio saattoi vielä Moskovan kisoissa kärsiä anemiasta. Samaa ihmetteli myös Juha Väätäinen, joka korosti sitä, että jo siihen aikaan anemia pystyttiin parantamaan hetkessä ja ihan laillisin konstein. Vaarallisia ne konstit tosin taisivat olla, koska DDR:ssä veridoping oli kiellettyä vaarallisuutensa vuoksi ja jos siinä maassa jokin oli kiellettyä, niin se myös oli kiellettyä. Kommentit (0) Kansakuntien suorituseroista 20.02.2022, 14:28 Kuten moni tarkkaavainen lukija on varmaan huomannut, on viime aikoina Pekingissä ollut isohko urheilutapahtuma, jossa on kilpailtu lähinnä talviurheilulajien merkeissä. Tällaisilla tapahtumilla on ainakin joillekuille asiasta kiinnostuneille merkitystä, koska tällaisissä tapahtumissa eri kansoja voi asettaa paremmuus järjestykseen. Ennen sotia paremmuusjärjestystä tehtäessä kansoja asetettiin järjestykseen rodullisin perustein. Esimerkiksi vapaamielinen ruotsalainen Dagens Nyheter otsikoi joskus 30-luvulla, että ”Vinosilmäiset suomalaiset voittivat” ja tällä viitattiin varsinkin keihäänheittäjä Matti Järviseen. Nykyään sen sijaan kansoja asetetaan paremmuussjärjestykseen kansojen suorituskyvyn; etenkin lääketieteellisen suorituskyvyn perusteella. Meillä suomalaisilla on syytä riemuita, kun täysin objektiivisesti asetamme kansoja paremmuusjärjestykseen, koska suomalaisten mitalisaalis oli kerrassaan häkellyttävä. Epäilen, ettei mikään kansa ole aiemmin pystynyt yhtä ylivoimaiseen esitykseen talviurheilurintamalla. Nimittäin suomalaiset kahmivat, kiitos varsinkin sekä mies- että naisjääkiekkoilijoiden, Pekingin kisoista 26 kultamitalia, 4 hopeamitalia ja 27 pronssimitalia. Mitaleja maahamme voitettiin yhteensä 57 kpl. Se lienee ainakin talviolympiahistorian ennätys. Norjalaisetkin menestyvät ihan hyvin, mutta heidänkin yhteismitalisaaliinsa oli vain noin 50 kpl. Tässä yhteydessä en malta olla paheksumatta sitä, että suomalaisten voittaessa olympiakultaa radiossa ja tv:ssä soitetaan Porilaisten marssi, vaikka porilaisten talviurheilumenestys on hyvin vaatimatonta luokkaa. Mielestäni suomalaisten olympiakultaa ainakin talvilajeissa tulisi juhlistaa tällä Savolaisten marssilla: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/12/11/marseljeesi-savoksi Kommentit (2) Jäätynyt penis 19.02.2022, 17:51 Kovaa leikkiä on nykyajan murtomaahiihto terävimmillä tasolla. Muistan, miten Pitkä-Jussi valitteli aikoinaan sitä, miten silmät jäätyivät ja taisipa joskus partakin jäätyä, mutta Pekingissä jäätyi toiselta suomalaishiihtäjältä vallan penis. Maaliin tulon jälkeen kivut paleltuneessa elimessä olivat hirmuiset ja mies jouduttiin taluttamaan pois. Asiaa tiedusteltaessa hiihtäjä uskoi menettäneensä lisääntymiskykynsä, joten tässä tapauksessa voi hyvinkin sanoa, että hän antoi kaikkensa, kuten urheiluselostajilla on ollut tapana sanoa, kun joku kilpailija on yrittänyt oikein kovasti loppuun asti itseään säästämättä. Nähtäväksi jää, joudutaanko paleltunut elin amputoimaan, kuten pahoissa paleltumistapauksissa joudutaan tekemään. Edellä kerrottu tapaus saa minut pohtimaan sitä, että eikö nykyaikana, jolloin on sekä naisten että miesten sarjat, olisi urheilukilpaluissa syytä olla myös sarjat muun sukupuolen edustajille. Toivoisin tästä tasa-arvoon liittyvästä asiasta puolueiden kannanottoja. Sota-aikana maamme naiset virkkasivat ainakin liipaisinsormella varustettuja lapasia rintamalle. Minusta herttaista olisi, jos maamme naiset alkaisivat nyt tv katsellessaan virkkaamaan villalangasta eräänlaisia kalukukkaroita talvilajien pojille. Isänmaallista olisi, jos niissä olisi somisteena siniristilippu. Kommentit (0) 50 km ja virkistäytymisasema 18.02.2022, 16:09 Luulen, että huomiseen hiihdon kuninkuusmatkan koitoksen osallistuu joku suomalainenkin hiihtäjä, mutta nähtäväksi jää, jaksaako kukaan maaliin asti. Niinpä nyt kannattaa muistella yhtä suurimmista kokemistani urheiluelämyksistä, eli vuoden 1970 Tatran mömmönkisojen 50 kilometrin hiihtoa. Silloinhan Suomen hiihto oli syvässä lamassa ja näytti jo siltä, ettei kisoista tule kultaa, mutta viimeisenä kisapäivänä koettiin todellinen ihme. Aluksi näytti tosi pahalta, koska minuutin Susi-Kallen perään lähtenyt Vjatseslav Vedenin hiihti suomalaisen kiinni jo heti alkumatkasta ja seurasi tätä sitkeästi aina 40 kilometrin virkistäytymispisteelle asti, mutta sitten Susi-Kalle pisti ison vaihteen päälle. Selostaja Anssi Kukkonen kertoo alla olevassa linkissä, miten Susi-Kallen voiton salaisuus oli se, että pronssille sijoittunut Gerhard Grimmerkin hävisi Oikaraiselle viimeisellä 4 kilometrillä peräti 1,03 minuuttia, ja laskujeni mukaan toiseksi hiihtänyt Vedenin hävisi viimeisellä kympillä 1,5 minuuttia. Susi-Kalle suksi Ylä-Tatran kultaa | Elävä arkisto | yle.fi Mutta taisi Susi-Kallen voitossa olla muitakin salaisuuksia, kuin Anssi Kukkosen kertoma. Se, mitä Tatran 40 kilometrin virkistäytymisasemalla tapahtui ja mitä Sapporon vastaavalla virkistäytymisasemalla ei tapahtunut, kertoo eloisaan tapaansa Aku Kiuru, joka seisoi lääkelaukkuineen kummallakin virkistäytymisasemalla. Sapporossa 1972 lääkkeet laukussa | TV | Areena | yle.fi ja Kommentit (0) Karjalan, ellei jopa maailman johtava urheilukaupunki 17.02.2022, 16:16 Vähän toista kymmentä vuotta sitten kävin tutustumassa arkkitehtoonisesti merkittävään Kontupohjan jäähalliin, joka siihen aikaan taisi olla ainut jäähalli koko Karjalassa. Oikeastaan kyseessä ei ole enää vain jäähalli vaan pikemminkin jääpalatsi. Venäläiset ovat vähän äärimmäisyyksiin taipuvaista väkeä. Sieltä löytyy tosi viheliäisiä hökkeleitä ja sitten tosi upeita palatseja ja jääpalatseja. Kontupohja lienee yksi Venäjän siisteimmistä ja parhaiten menestyvistä kaupungeista. Vaikka Kontupohja ei ole kuulunut Suomeen kuin ainoastaan jatkosodan aikana, niin tietty suomalaisleima tällä 35.000 asukkaan kaupungilla on. Kaupungissa on vielä 30-luvulla ollut paljon meikäläisiä, koska Stalin terrorin aikaan sieltä pystyttiin vangitsemaan peräti 11.000 suomalaista, osa Amerikasta muuttaneita. Lähtiessäni reissulle tarkoitukseni oli selvittää totuus huimasta huhusta, jonka mukaan Kontupohjan jäähalli olisi rakennettu jalokivestä eli spektroliitista. Asiaa tutkittuani tulin tulokseen, ettei se ole jalokiveä; ei ainakaan kokonaan. Sen sijaan palatsin korkea kivijalka ilmeisesti on plagioklaasimaasälpää, joka on näyttävä rakentamiseen soveltuva kivilaji, jossa myös yleisesti esiintyy spektroliittia. Tietooni on myös saatettu, ettei spektroliitti ole jalokivi vaan korukivi. Kontupohja on muutenkin kova urheilukaupunki. Kaupungissa asuva ja kansallisuudeltaan karjalainen Larisa Lazutina on nimittäin voittanut hiihdossa peräti neljä olympiakultaa ja kahdeksan maailmanmestaruutta. Lisäksi hän on saavuttanut muovikassillisen himmeämpiä mitaleja, koska ihan aina ei voi voittaa. Lazuninan saavutuksia täydentää Kontupohjassa syntynyt Jevgenija Medvedeva, joka on voittanut yhden olympiakullan ja kaksi maailmanmestaruutta sekä käsittääkseni paperipussillisen muita mitaleja, koska aina ei voi voittaa. Epäilen, että Kontupohjan kaupunki on viimeisen kolmannesvuosisadan aikana saavuttanut enemmän mainetta ja kunniaa kansainvälisillä kilpa-areenoilla kuin Suomi. Enemmänkin mitaleja olisi voinut tulla, mutta Salt Lake Cityn olympialaisissa Lazutinalla oli jotain ongelmia veriarvojensa kanssa ja hänen kaikki suorituksensa hylättiin. En jaksa muistaa, montako kultaa hän silloin menettikään. Positiivisten testitulosten jälkeen hiihtäjätär vetosi siihen, että kuukautiset olisivat nostaneet hänen punasoluarvojaan. Tässä väitteessä on varmaankin joku vankka logiikka, mutta minulle se ei kuitenkaan täysin avaudu. Kommentit (0) Falunin MM-kulta 16.02.2022, 17:28 Eivät tuoneet Iivo ja Kerttu kultaa, vaikka niin uskoin. Pikkuisen innokkaana urheilumiehenä harmittaa se, että Suomi, isiemme maa, näyttää mitalitilastossa lukeutuvan Baltian maihin ja vielä enemmän harmittaa ja syvää kateudentunnetta aiheuttaa se, että hyvät pohjoismaalaiset naapurimme kahmivat melkein kaiken. Hävettävä asia on, että Suomi voitti viimeksi olympiakisoissa viestinhiihdossa kultaa vuonna 1976 kisassa, jonka muistan kristallin kirkkaasti. Suomi nimittäin voitti silloin, koska ensimmäisellä osuudella ruotsalaiselta irtosi side ja Jevgeni Beljajevilta, joka ei ole venäläinen, vaan heimoveljemme syrjääni, katkesi samalla osuudella monon kärki. Suomen voittajajoukkueen neljästä miehestä kaksi kärähti myöhemmin kielletyistä lisäaineista. Hämmästyttävä asia on, että edellisen kerran Suomi voitti hyväksytysti miesten viestissä maailmanmestaruuden 66 vuotta sitten Falunissa vuonna 1954. Tosin Lahden mömmönhiihdoissa 2001 Suomi voitti, mutta sitä voittoa ei tässä kannata enää muistella sattuneesta syystä. Falunin viestistä Aku Kiuru kertoo eloisasti alla olevassa linkissä. Silloinkin suomalaisilla oli tuuria, koska Neuvostoliiton mieheltä irtosi suksi jalasta kesken kisan ja karkasi kauaksi metsään. Katsokaapa varsinkin Akun osaaottavaa ilmettä, kun hän muistelee kanssakilpailijansa valitettavaa epäonnea. https://areena.yle.fi/1-50147144 Kommentit (0) Aku Kiurun nappihiihto 15.02.2022, 16:12 Pikkuisen masentaa Suomen vaatimaton olympiamenestys varsinkin, kun sitä vertaa hyvien naapureittemme olympiamenestykseen. Tässä tilanteessa kannattaa yrittää antaa nykyiselle huippu- ja kilpaurheilulle se arvo, mikä sille kuuluu ja muistella historiaa, jolloin Suomi, isiemme maa, oli maailman johtavia huippu- ja kilpaurheilumahteja sekä kesä- että talvilajeissa. Niinpä yritin löytää rohkaisua ja lohdutusta murheeseeni etsimällä internetistä entisen huippuhiihtäjän ja hiihtomaajoukkueemme pitkäaikaisen huoltajan Aku Kiurun haastatteluja. Aku oli Karjalan poikia Sakkolasta, josta oli muuten kotoisin myös toinen suomalainen sankari alikersantti Antero Rokka. Kiuru oli niin sujuvasanainen ja hauska karjalaisukko, että nykyaikana hänestä olisi tullut menestyvä talkshow-esiintyjä. Kaiken lisäksi myös hyvin rehellinen ja käsittääkseni realistinen urheilumies, joka sanoi huippu- ja kilpaurheilusta esimerkiksi tämän suuren viisauden: ”Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!” Alla olevassa ohjelmassa hän kertoo värikkääseen tapaansa, miten kävi sodan jälkeen opettamassa ruotsalaisille hiihtämisen mallia yhdessä Sortavalan maalaiskunnasta kotoisin olleen Benjamin Vannisen kanssa. Juottomiehenä heille toimi Virolahdella syntynyt olympiavoittaja Veli Saarinen, joka oli vilkas Karjalan poika hänkin. Pervitiini ja Sundsvallin nappihiihto 1947 | TV | Areena | yle.fi Kommentit (0) Epäiltyjä sukulaispoikia 14.02.2022, 15:55 Vaikka eilinen miestenviesti oli Suomelle nöyryytys, voimme kuitenkin riemuita siitä, että voittajajoukkueen ankkurina hiihti sukulaispoika, sillä Sergei Ustjugov on suomalaisugrilainen mansi. Manseja on maailmassa vain noin 10.000 kpl, joten he ovat kovasti urheilullista väkeä. Epäilen nimittäin, että myös ampumahiihdon kaksinkertainen olympiavoittaja Jevgeni Ustjagov saattaa myös olla mansi ja tiedä vaikka olisi Sergein sukulaispoikia. Muistelen, että jossain suurkisoissa Jevgenillä oli ongelmia dopingnäytteessään; taisi sinkkiämpäristä sulaa pohja näytettä otettaessa. Kovasti olen pitänyt peukkuja Pekingin kisoissa Venäjän Aleksandr Terentjeville, joka on kuitenkin vielä niin nuori, että mitali taitaa jäädä saamatta. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö hän voisi ihan hyvin olla Heikki Teronen-nimisen Karjalan ensimmäisen olympiavoittajan pojanpoika. Zakopanen olympialaisten viestinhiihdon ensimmäisellä osuudella kisoissa Fjodor Terentjevin nimellä hiihtänyt Teronen voitti toista Karjalan poikaa Aku Kiurua 1,5 minuuttia ja kilpailu ratkesi siihen. Wikipedia kertoo Fjodor Terentjevin myöhemmistä vaiheista seuraava: Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.[1] Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.[1] Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”. Fjodor Terentjeville on pystytetty komea näköispatsas Petroskoihin ja sen äärellä aion vielä käydä hiljentymässä, mikäli sodalta säästytään. Kommentit (0) Piälle Savon poojat, piälle! 13.02.2022, 17:42 Vaikka kansanryhmän vastainen kiihotus onkin lailla kiellettyä, niin kyllä sitä maassamme silti harrastetaan. Ainakin savolaisista miehistä on tiedotusvälineissä luotu kuva, että he ovat nahjusmaisia suunsoittajia ja rehvastelijoita. Varsinkin Jaakko Teppo, Esa Pakarinen ja vanhat kotimaiset elokuvat ovat syyllistyneet edellä kerrotun kuvan luomiseen. Käynnissä olevat olympialaiset ovat kuitenkin osoittaneet, että Savosta löytyy sankarillisia miehiä. Iivo Niskanen näyttää tuovan Suomelle siskonsa Kertun kanssa ainakin 75 % maamme mitaleista. Jä äsken päättynyt Suomen jääkiekkomaajoukkueen dramaattinen voitto Ruotsista perustui pitkälle kahden savolaisen sankarin eli suonenjokelaisen Iiro Pakarisen ja kuopiolaisen Teemu Hartikaisen urotekoihin. Se puute Pakarisen sankarillisuudessa tosin on, että hän on kotoisin Suonenjoen kirkolta; vain hänen tätinsä taitaa asua Kärkkäälässä. Pari viikkoa sitten pelattiin futsalin EM-turnaus, jossa Portugali, joka ei ole viiteen vuoteen hävinnyt peliäkään, voitti mestaruuden, mutta oli erittäin lähellä hävitä puoliväriottelussa Suomelle. Suomi ei ollut turnauksessa parhaimmillaan, sillä normaalisti Suomen futsalmaajoukkueen avauskentällisestä puolet on Suonenjoen Pallon kasvatteja, mutta tällä kertaa toinen Kytölän veljeksistä oli loukkaantumisen vuoksi poissa ja se todennäköisesti aiheutti sen, että Portugali selvisi puolivälieräottelussa voittajana. Kun työläisjalkapalloilua harrastanut Kuopion Elo pelasi mestaruussarjassa, kannustettiin sitä taisteluhuudolla ”piälle, Elon poojat piälle”. Elo pelaa tällä hetkellä nelosdivisioonassa, mutta Elon muunneltu taisteluhuuto voitaisiin ottaa käyttöön savolaisia palloilijoita kannustettaessa. Kommentit (3) Kallu 12.02.2022, 17:51 1960-luvun lopulla Suomen olympialaisten urheilumenestys olympialaisissa oli yhtä vaatimatonta kuin nykyään ja asialle päätettiin tehdä jotain. Niinpä julistettiin auki olympiakomitean valmennuspäällikön virka, jonka avulla tilannetta pyrittiin korjaamaan. Yhdessä työpaikkahakemuksessa luki ruutupaperilla lyhyesti ja ytimekkäästi, että ”Haen! Kallu”. Nykyään työttömille järjestetään erilaisia käsipäiväkursseja, joilla opetetaan työpaikkojen oikeanlaista hakemista, mutta luulen, ettei näillä kursseilla opeteta hakemaan työpaikkaa Kallun lailla. Joka tapauksessa Kallu, eli Kalevi Tuominen, valittiin virkaan ja hyvinhän se valinta onnistui. Kallu hoiti virkaansa pari kymmentä vuotta ja sinä aikana Suomi voitti pari kymmentä olympiakultaa, vaikka kilpalajeja oli kisoissa paljon vähemmän kuin nykyään. Tosin jokainen, joka urheilusta jotain ymmärtää, ymmärtää, etteivät kullat olleet pelkästään valmennuspäällikön ansiota, vaan kyllä iso osa menestyksestä on myös hyvien suomalaisten urheilulääkäreiden ansiota. Mutta Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirja Kalevi ”Kallu” Tuominen – urheilun vahva ääni todistaa, että Kallu oli erinomainen valmennuspäällikkö. Tampereen Pyrinnön toiminnanjohtaja Jarmo Hakanen osaa kirjassa tiivistää yhteen virkkeeseen, mikä teki Tuomisesta hyvän valmentajan. Hänen mukaansa miehessä yhdistyi vanhan valmentajan kolme ominaisuutta: ”Kallussa yhdistyi vanhan valmentajan kolme ominaisuutta: pystyi ottamaan viinaa, käymään naisissa ja puhumaan hävyttömiä juttuja”. Nykyään maamme urheiluelämässä ei enää ole Kallun kaltaisia persoonia ja niinpä Suomen kansainvälinen urheilumenestys on romahtanut. Kommentit (0) Kultaa! 11.02.2022, 16:40 Tulihan se vallan meillekin kultainen mitali näistäkin kisoista ja radiossa soitettiin se biisi, jossa vainolaisen hurmehella peitetään maa ja me riemuitsemme. Iivon esitys oli ylivoimainen, mutta ei yllättävä, koska suomalaiset tuntuivat pitävän Iivon kultaa jo etukäteen samanlaisena selviönä kuin myös tulevaa jääkiekkokultaa. Jotenkin tuntuu siltä, että näissä kisoissa ei ole kyse rehellisestä pelistä, koska yllättävää on se, ettei Norja tule mitalitilastoissa voittamaan muuta maailmaa, kuten laskeskelin. Jotenkin norjalaisten kunnonajoitus näyttää menneen pieleen. Sen sijaan venäläisten kunnonajoitus on osunut nappiin. Nyt tuntuu jopa siltä, että molemmissa hiihtoviesteissä venäläiset voittavat norjalaiset ja se on todella uskomaton asia. Yllättävää on, että venäläinen 15-vuotias taitoluistelijatar on kärähtänyt dopingista. Hän on ilmeisessä epähuomiossa nauttinut kiellettyä angiinalääkettä. Se ei ole asiassa yllättävää, vaan yllättävää on se, että Venäjän oma dopingvalvonta käräytti viattoman oloisen tyttösen. Venäjä ei olekaan niin korruptoitunut valtio, kuin monet luulevat. Nähtäväksi jää, miten sikäläiset dopingvalvojat jatkossa selviävät tässä elämässä. Angiinalääke on urheilussa kielletty aine, koska se parantaa kestävyysominaisuuksia. Nähtäväksi jää, paljastuuko lähi vuosina uusia angiinasta kärsineitä kestävyysurheilijoita, kunhan laboratoriomenetelmät paranevat. Toisaalta luulisi, että angiinalääkkeet eivät lisää yhtä hyvin kestävyysominaisuuksia kuin mikroannoksina käytetyt hormonit tai se, että urheilijalle annetaan muutama pussi lisäverta, kuten väitetään tehtävän. Uskoon tullut olympiavoittaja Arto Koivisto tunnustaa muistelmissaan, että lisäverta annettiin hiihtäjille menestyksellä jo 1970-luvulla, ja kaipa menetelmä toimii yhtä hyvin nykyaikanakin, jolloin Epoa ei enää uskalla käyttää. Arto Halosen elokuvassa Sinivalkoinen valhe annetaan ymmärtää, että Iisalmen Koljonvirran mielisairaala oli aikoinaan tärkeässä roolissa suomalaisessa hiihtourheilussa. Sinivalkoinen valhe kannattaa katsoa alla olevasta linkistä ja sen jälkeen huippu-urheilulle osaa antaa juuri sen arvon, joka sille kuuluukin: https://areena.yle.fi/1-1822190 Kommentit (0) Kamala paleltumisonnettomuus 10.02.2022, 16:29 Huomasinpa digilehtiarkistosta, että eilen kertomastani järkyttävästä paleltumisonnettomuudesta ovat silloiset sanomalehdet uutisoineet näyttävästi. Huomasin myös sen, että ilmeisesti huonojen puhelinyhteyksien vuoksi varsinkin monissa pienemmissä lehdissä on paljon virheellistä tietoa. Kärkkääläisten onneksi monissa uutisissa mainitaan Järkkäälän kylä ja myös sukunimi Balzar on kirjoitettu lukuisilla tavoilla väärin. Yllä oleva uutinen on julkaistu Savon Sanomissa 27.2.1934 ja siinä asia kerrotaan hyvin eri tavalla, kuin mitä vanhat kärkkääläiset minulle kertoivat. Olen kuullut, että romaniseurua olisi ollut palaamassa Kuopion markkinoilta Airakselan kautta Kärkkäälään ja että Airakselassa heitä ei päästettykään sisälle taloon, johon he olivat uskoneet pääsevänsä. Niinpä matkaa jatkettiin sitten Kakkisen suuntaan, jonka jäälle hevonen olisi väsähtänyt kohtalokkain seurauksin. Reen kyydissä oli peräti 12 ihmistä, joten ei ole ihmekään, että hevonen uupui jäälle. Yllä olevasta lehtijutusta voi kuitenkin lukea, että hevosmies Kusti Balzarin ohjastama reki olikin menossa Kärkkäälästä Airakselan suuntaan ja että kaksi ihmistä paleltui vasta Kakkisen takana olevan Vääräjärven, eli kuten Kärkkäälässä sanotaan Viärän jäällä. Kusti Balzar näyttää uutisen mukaan olleen kirjoilla Konnevedellä, vaikka hänen perheensä asui Pirttiselän pienessä Portmökissä, josta Vääräjärvelle on noin 20 kilometriä. Pitkän matkan hevonen on jaksanut kuormaa vetää lumisissa erämaaoloissa. Viimeisessä mökissä ennen Kakkisen järveä asui Kakkisen salon maaherraksi kutsuttu Salon-Olli. Tarinan mukaan eräs romaniseurue oli joskus pyrkinyt sisälle Ollin mökkiin, mutta tämä olikin ollut portailla vastassa haulikon kanssa ja olisi savolaismaisen lupsakkaasti tiedustellut sisään pyrkijöiltä, että onko näitä koskaan ennen tapettu. Toivoa sopii, ettei tämä tarina liity Savon Sanomien kamalaan paleltumisonnettomuuteen. Kommentit (2) Romanit ja kuolema 09.02.2022, 17:48 Tämänpäiväisen Helsingin Sanomien kulttuuriosiossa oli peräti kolmen sivun juttu dokumentaristi Carmen Baltzarista. Lehti kertoo, että hän käsittelee uusimmissa teoksissaan romaneja ja kuolemaa. Balzar kertoo, että ”kuoleman siivoaminen näkymättömiin sekä kyvyttömyys käsitellä asiaa on uusi ja todellinen ilmiö”. Niinhän asia onkin, mutta ihan uusi asia kuoleman siivoaminen pois ihmisten mielistä ei ole. Nimittäin helmikuussa 1934 uskoakseni Carmen Balzarin vaarin ohjastama hevonen uupui Suonenjoen ja Karttulan rajoilla sijaitsevan Kakkisenjärven jäälle sillä seurauksella, että paikallisen tarinan mukaan kaksi reessä ollutta paleltui kuoliaaksi, joka on järkyttävä tapaus. Tapaus on niin hyvin siivottu pois kärkkääläisten mielistä, että kyselyistäni huolimatta kukaan kyläläinen ei tunnu tietävän tapausten kulkua. Sen olen kuullut, että paleltuneet oli kuljetettu mummoni veljen Kalle Närhin aittaan, jossa vainajia säilytettiin pitkään ja sekin minulle on kerrottu, että siihen aikaan oli paljon rottia ja luulen tietäväni, mitä tapahtui, vaikka sekin asia on siivottu pois kyläläisten mielistä. Mutta melkoinen on säätykierto Suomessa. Dokumentaristin vaari asui perheineen Kärkkäälän Pirttiselässä äärimmäisen vaatimattomassa mökissä ja nyt hänen pojan tyttärensä asuu sekä Portugalissa että Helsingissä ja on suorittanut Englannissa kaksi yliopistotutkintoa. Hän on tehnyt kaksi dokumenttielokuvaa nimiltään Gypsy – Mustalainen ja Maailman onnellisin maa. Lisäksi hän on julkaissut teoksen nimeltään Ohi – kirjoituksia kuolemasta ja sen vierestä sekä kirjoittanut myös teokseen 13 katseluasentoa: miltä televisio tuntuu? Kommentit (4) Linkola, natsit ja eläinsuojelu 08.02.2022, 15:22 Luin tuossa Anneli Jussilan kirjan Pentti Linkolasta ja opin kirjasta sen yllättävän asian, että Linkola oli kova naistenmies. Sen sijaan se ei ollut yllättävä asia, että Jussila kiistää Linkolan olleen fasisti, jollaiseksi häntä välillä syytettiin. Tosin ei Pena ollut mikään demokraattikaan, vaan hän avoimesti halveksi kansanvaltaa ja ihasteli esimerkiksi Brezhnevin ajan Neuvostoliiton pysähtyneisyyttä jopa siinä määrin, että hänen mielestään pääsihteeri Brezhnev oli hyvin kaunis ihminen. Mutta ihan hyvin Linkola olisi voinut ihastella myös Saksan natseja, koska he olivat todellisia luonnonsuojelijoita. Hitler ja Himmler olivat vallan kasvissyöjiä nykyisten vihreiden malliin. Natsit perustivat valtaannousunsa jälkeen useita luonnonsuojelualueita eri puolille Saksaa. Liettua ja Ukraina suunniteltiin tyhjennettäviksi ihmisistä ja niistä haluttiin tehdä luonnonsuojelualueita. Eläinten oikeudet tunnustettiin laajasti ja susi sekä useita muita eläinlajeja rauhoitettiin kokonaan metsästykseltä. Eläinkokeet kiellettiin vallan kuolemantuomion uhalla. Se sitten varmaankin oli syynä sitten siihen, että erilaisia lääketieteellisiä perinteisiä eläinkokeita alettiin tehdä alempiarvoisiksi katsotuilla ihmisillä varsinkin juutalaisilla ja muilla keskitysleirivangeilla. Luulen, että jos natsi-Saksassa olisi kuljetettu eläimiä junissa samalla tavalla kuin juutalaisia, olisi syyllinen tuomittu kuolemaan. Saksan hävittyä sodan sudet metsästettiin nopeasti sukupuuttoon ja monet luonnonsuojelualueiden suojelupäätökset purettiin. Myös eläinkokeet sallittiin jälleen, mutta ihmislajin käyttöä lääketieteellisissä eläinkokeissa vaikeutettiin. Kommentit (0) Asiaan kuuluvalla vakavuudella 07.02.2022, 16:32 Iivo otti sitten vastaan ronssinsa asiaan kuuluvalla vakavuudella. Nähtäväksi jää, jääkö se Suomen ainoaksi mitaliksi, mutta onneksi kaikki hyvät naapurimaamme saavat mitaleita Suomenkin puolesta. Itse toivon, että olympialaisten virallisin palkintojenjako tapahtuisi vasta sitten, kun lopullinen palkintojärjestys saa lainvoiman 10 vuotta kisojen jälkeen. Tosin epäilen, että samalla tavalla kuin Moskovan kisat jäivät vaille dopingskandaaleja, niin myös Pekingin kisat jäävät putipuhtaiksi tai testeissä ilmenee korkeintaan koronatapauksia. Mutta niin vilpittömästi iloitsivat Venäjän pojat mitaleistaan, että vaikea uskoa heitä huijareiksi ja vaikea uskoa, että eilisen kilpailun palkintojärjestys muuttuisi seuraavan kymmenen vuoden aikana. Muistanpa, miten siihen aikaan, kun Espanjaan muuttanut saksalainen Johan Mühlegg osoitti hiihtoladuilla samanlaista ylivoimaa kuin Bolshunov eilen, niin jokainen, joka urheilusta jotain ymmärsi, ymmärsi, että mies on huijari. Huijariasian ymmärsi varsinkin Ruotsin superlupaus Per Elofsson, joka yritti Salt Lake Cityn 50 km:n kisassa seurata Mühleggiä, mutta väsähti niin, että lopetti koko hiihtourheilun. Mühlegg-Elofsson-tapaus palautui eilen mieleeni, kun isot pojat Niskanen ja Bolshunov pistivät ison vaihteen päälle ja Norjan nuori superlupaus Kläbo jäi kuin seisomaan. Nähtäväksi jää, toipuuko Kläbo koskaan tapahtuneesta. Kommentit (0) Turska teurastettiin 06.02.2022, 13:24 Maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on nyt tultu siihen pisteeseen, että ajattelin, että en seuraa monestakaan maailmanhistoriallisesta syystä ollenkaan käynnissä olevia suuria urheilukilpailuja, mutta päätin kuitenkin aamulla katsoa, miten naapurin Iivo pärjää. Hyvinhän Iivo pärjäsikin kuten muutkin suomalaiset. Iivo oli kolmas, Viljami Poromaa kuudes ja Perttu Hyvärinen seitsemäs. Myös itänaapurin miehet pärjäsivät erinomaisesti ja se on hyvä se, koska nyt ei tarvitse edes spekuloida sillä, että onko kisassa dopattu vai ei. Sen sijaan norjalaisten menestys oli niin surkea, että se synnyttää epäilyn, ettei kyse ollut ihan rehellisestä pelistä. Norjan supertähti Kläbo, jota ennen kisoja povattiin jopa kuuden kullan mieheksi, ei ollut parhaassa iskussa, vaan jäi sijalle 40. Ilmeisesti on niin, että loppuaikaa ei hänelle saatu, koska ajanottajat eivät jaksaneet odottaa miehen maaliintuloa. Suomen entinen hiihdon päävalmentaja K-P Kyrö Ilta-Sanomien haastattelussa kuitenkin onnitteli norjalaisia rehdisti ja totesi hyvää urheilhenkeä osoittaen: Mahtavaa! Saatana, aivan huikeaa, kun turska teurastetaan aivan sata-nolla. Hyvä Iivo, aivan upeaa! Kommentit (0) Adolf Schicklgruber 05.02.2022, 15:23 Eittämättä sattumallakin on ollut merkitystä ihmiskunnanhistoriassa. Tämä asia tuli mieleeni, kun luin Roman Sandgruberin kirjan Alois Schicklgruber, joka jostain syystä, jota voi vain arvailla, muutti sukunimensä sittemmin Hitleriksi. Epäilen, että mikäli hänen poikansa Adolf olisi saanut sukunimekseen Schicklgruberin, niin monelta ikävyydeltä olisi vältytty. On vaikea uskoa, että Saksan kansa olisi suostunut ihan vakavissaan kiljumaan, että ”Heil Schicklgruber”. Yleisesti tunnettuahan on, että Adolf Hitler hankki nuoruudessaan niukan elantonsa jonkinlaisena katutaitelijana, ja uskallan väittää, ettei hän ollut ihan lahjaton, vaikka en kuvataiteesta mitään ymmärräkään. Luulen, että jos tänä päivänä järjestettäisiin hänen taulujensa näyttely, saattaisi siitä tulla hyvin suosittu yleisötapahtuma. Epäilen, että Hitlerin tauluja myös kaupattaisiin miljoonilla. Luulen myös, että ihmiskunta olisi välttynyt monelta ikävyydeltä, jos Hitler olisi aikoinaan päässyt taideoppilaitokseen, jonne hän pyrki. Mielenkiintoinen tieto Alois Hitleristä on se, että hän oli taitava mehiläistarhuri ja että hänen poikansa Adolf kiinnostui myös kovasti mehiläisten kasvattamisesta. Jos asiat olisivat menneet vähän toisin, saattaisi olla, että Adolf Hitleristä olisi tullut hyvä hunajantuottaja, joka olisi innolla tarhannut ja savuttanut mehiläisiään. Muuten yritin Googlen kääntäjällä selvittää, tarkoittaako sukunimi Schicklgruber jotakin, mutta eipä Google-kääntäjä löydä sille mitään merkitystä. Sen sijaan kuuluisan jalkapalloilijan Bastian Schweinsteigerin sukunimi tarkoittaa samaisen kääntäjän mukaan suomeksi jonkinlaista sikalisääntymistä. Kommentit (0) Salmin konkurssisovhoosi 04.02.2022, 21:40 Venäjää on hyvin vaikea järjellä ymmärtää, mutta ainahan voi edes yrittää. Yle Areenassa on katsottavissa vuonna 2005 kuvattu dokumentti Salmista nimellä Sovhoosin rauniot. Ohjelma on surullinen, mutta todella mielenkiintoinen. Salmilaiset muistelevat kaiholla noin 15 vuoden takaisia Neuvostoliiton aikoja, jolloin tavallisella ihmiselläkin oli varaa matkustaa lomalle etelään, sosialistinen suunnitelmatalous oli onnistunut kehittämään peräti 14-kiloisen kaalinkerän, kulttuuria ja urheilua harrastettiin vireästi ja elämä muutenkin oli mukavaa. Tämä palauttaa mieleeni sen, miten junassa tapasin virolaisen, joka kaiholla muisteli nuoruuttaan Neuvosto-Virossa ja esimerkiksi sitä, miten hänen sovhoosinsa kustanssi työntekijöilleen oopperamatkoja Tallinnaan; nykyisen kapitalismin oloissa sellaiseen ei ole, varaa. Sen sijaan dokumentin kuvausvuonna 2005 entisen kunnanjohtajan eläke oli 63 euroa/kk ja jostain syystä, jota en ymmärrä, eräs paikkakuntalainen oli lukenut Savon Sanomista, että Suomessa, joka on luonnonvaroiltaan köyhä maa, elintaso oli 13-kertainen Venäjään verrattuna. Salmilaisista ainakin eräs kaipasi vahvaa tsaaria, joka laittaa asiat kuntoon ja nythän salmilaiset ovat sellaisen saaneet. Hyvin ymmärtää, että Putin saattaa hyvinkin nauttia Venäjän syrjäkylillä suurta suosiota ikäihmisten keskuudessa, koska vaikka eläke on pieni, niin se kuitenkin tulee ajallaan. Muuten niinä neuvostoaikoina, jolloin salmilaisten elämä oli muisteluiden mukaan lokoisaa puuhastelua sovhoosissa, Venäjä oli maailman suurin viljan tuoja; nyt vahvan tsaarin aikaan kovan kapitalismin oloissa Venäjä on maailman suurin viljan viejä. Mielestäni Yleisradion olisi syytä vierailla taas Salmissa ja kertoa mitä sinne nykyään todella kuuluu. Mikäli toimittaja Arvo Tuomisen Volga vielä kulkee, niin tässä hänelle olisi hyvä juttu vinkki. Samalla reissulla voisi käydä myös muilla Laatokan-Karjalan paikkakunnilla, joista Yleisradio vuonna 2005 raportoi. Salmin sovhoosi-ohjelman voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-2382074

2.10.2024-14.11.2024

torstai 14. marraskuuta 2024

Ukrainan pommi

Kun tyranni Putin aikoinaan puhui tv:ssä käynnistämästään erikoisesta sotilasoperaatiosta, tuli heti mieleeni, että ydinsotaan tässä vielä päädytään. Sain myös jostain sosiaalisesta mediasta viestin, jossa mukamas suomalaismies kertoi venäläisen ex-vaimonsa nähneen ennusunen, jossa Kuopioon iskettiin ydinasein.

Nyt sitten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä on päädytty siihen, että tavallisesti luotettava New York Times kirjoittaa Ukrainan kehittelevän atomipommia ja että se valmistuu muutamassa kuukaudessa. Tosin pommi on yksinkertainen ja kömpelö plutoniumpommi, joka oli teholtaan vain kymmenkertainen Nagasakin pommiin verrattuna. Luonnollisesti Ukraina kiisti moisen uutisen.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Ukraina oli reilut 30 vuotta sitten maailman kolmanneksi suurin ydinasevaltio, mutta se riisui itsensä niistä sen jälkeen, kun Usa ja Venäjä lupasivat turvata Ukrainan koskemattomuuden, jos se luopuu ydinaseista. Yllättäen Venäjä ei pitänytkään lupaustaan ja viimeaikaiset maailman tapahtumat johtavat varmasti siihen, etteivät nykyiset ydinasevaltiot tule aseistaan luopumaan ja uskon myös, että ainakin Ukraina ja Puola valmistautuvat vähissä äänin atomipommin kehittämiseen, jotta niillä olisi kyky vastata Putinin ydinaseuhkauksiin vastaamalla, että onhan niitä meilläkin.

Plutoniumpommin valmistaminen on atomivoimalan omistavalle valtiolle helppoa; Ruotsikin pystyi jo 50-luvulla melkein sellaisen valmistamaan, mutta poliitikot päättivät luopua hankkeesta ilmeisesti sen vuoksi, että Usa antoi Ruotsille salaa turvatakuut. Jostain olen lukenut, että Otaniemessäkin pystyttäisiin atomipommi valmistamaan puolessa vuodessa.

Risto Isomäki muuten julkaisi 2016 tieteisromaanin Haudattu uhka, joka kertoo kuinka Isis kaappaa suomalaisen ydinjäterekan ja uhkaa muuttaa sata Euroopan suurkaupunkia asuinkelvottomiksi. Kyllä sellainen onnistuisi Ukrainaltakin eikä ukrainalaisten itsensä tarvitsisi edes tehdä likaista työtä, vaan kyllä moni tsetseenimies, jolta aikoinaan talo tuhottiin ja perhe surmattiin, on valmis toimimaan asiassa.

Isomäen kirjasta lisätietoa löytyy tästä: https://www.risingshadow.fi/book/7870-haudattu-uhka

 

 

keskiviikko 13. marraskuuta 2024

Sinkkiämpäri

Eilen vierailin paikallisten karjalaisten kokouksessa puhumassa Karjalan urheiluhistoriasta, jonka sankaritarustossa on paljon kerrottavaa, koska se on pitkä ja paksu kuin se gorillan käsivarsi, josta johtuen siinä onkin paljon kerrottavaa ja niinpä rouvani keskeytti alustukseni jo puolen tunnin jälkeen. En edes ehtinyt ottamaan luennossani selkeästi kantaa siihen, kuka on Karjalan suurin urheilija.

Itse olisin valmis äänestämään uukuniemeläisen Matti Hämäläisen puolesta, joka elokuussa 1927 ui 42 kilometrin matkan Valamosta Sortavalaan 26 tunnissa 9 minuutissa ja ainakin silloisten sanomalehtien mukaan teki samalla pituusuinnin maailmanennätyksen. Miehen suorituksen arvoa nostaa se, että hän polskutteli kertomansa mukaan ns. koiratyylillä.

Epäilen, että ne urheilutoimittajat, jotka valitsevat maassamme vuoden urheilijan eivät äänestäisi Matti Hämäläistä Karjalan kaikkien aikojen suurimmaksi urheilijaksi, vaan päätyisivät valinnassaan Venäjän Karjalasta Kontupohjasta kotoisin olevaan hiihtäjätyttöön Larisa Lazutinaan, joka voitti urallaan peräti viisi olympiakultaa ja kymmenen maailmanmestaruutta.

Lazutina olisi todennäköisesti voittanut vielä muutaman arvokisamitalin lisääkin, mutta Salt Lake Cityn olympialaisissa vuonna 2002 hänellä oli jotain ongelmia dopingtestissä ja hänen kilpauransa päättyi tapauksen johdosta. Minulle on kerrottu, että testiä otettaessa sinkkiämpärin pohja olisi sulanut.

Eli Larisalle kävi samalla tavalla kuin Jaakko Tepon kaverille Ryynäs-Topille Pörsäjärven ympärijuoksun jälkeen. Suistamolaistaustainen multakurkku Tepon Jaskakin oli urheilumiehiä nuoruudessaan ja salmilaistaustainen Immo Kuutsa kertoo jopa valmentaneensa tätä lupaavaa hiihtäjänalkua, mutta ei ollut Jaakosta latusankariksi, koska hän oli aloittanut tupakanpolton jo ennen kansakouluun menoa. Sen sijaan toisen musiikkimiehen, eli kauniiden rakkaus- ja vallankumouslaulujen säveltäjän Kaj Chydeniuksen, hän valmensi hiihdossa peräti Juankosken mestariksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Larisa_Lazutina

 

tiistai 12. marraskuuta 2024

Nouseva fasismi

Minä vain jatkan maailman tilanteen suremista yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Nimittäin viisas kuopiolainen professori Atte von Wright kertoo tämänaamuisessa Face-päivityksessään, että 87 % Usa:n demokraateista ja 12 % republikaaneista pitää Trumpia fasistina.

Niinpä nyt pelkään, että aateveljet Trump ja Putin kykenevät yhteistyöhön varsinkin Ukrainan asiassa, ja eiköhän Saksan tulevissa liittopäivävaaleissa natsit saa noin 30 %:n kannatuksen, kuten Hitler parhaimmillaan sai ja sen jälkeen vaaleja ei enää ollutkaan. Myöskin Ranskassa ja Italiassa fasistit ovat vahvoilla.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, että 1930-luvun alussa sosialidemokraattinen poliitikko Kurt Schumacher totesi Göbbelsin propagandasta, joka upposi hyvin yhteen maailman sivistyneimmistä kansoista, seuraavaa:

”Kansallissosialistien agitaatio vetoaa ihmisten sisäiseen sikaan. Sikäli kuin kansallissosialismissa on mitään sisältöä, se on ensimmäisenä Saksan politiikassa onnistunut täydellisesti valjastamaan inhimillisen typeryyden.”

Pidän Schumacherin lausuntoa erittäin loukkaavana. Itse kunnioitan kovasti sikojen älykkyyttä ja lempeää käytöstä. En ole esimerkiksi kuullut, että joku possu olisi purrut vai potkaissut teurastajaansa, vaikka älykkäänä eläimenä sika varmaankin ymmärtää, mistä on kysymys, kun sitä teuraaksi viedään.

Näyttää kuitenkin siltä, että kun ihminen kaivaa esille sisäisen sikansa, niin hän menestyy niin, että saa rahaa, ystäviä ja vaikutusvaltaa. Jari Sarasvuo rikastui aikoinaan konsulttina, kun hän auttoi ihmisiä löytämään sisältään sankaria. Itse taidan ryhtyä konsultiksi, joka kiertää maata ja auttaa ihmisiä löytämään sisäisen sikansa.

Atte von Wrightin kirjoituksen Usa:n fasismista löytyy tästä https://www.facebook.com/atte.vonwright

maanantai 11. marraskuuta 2024

Venäjän tullit

 

Kyllä ei hyvältä näytä Ukrainan tilanne, sillä nyt Donald Trumpin isänsä täyskaima poika on julkaissut sosiaalisessa mediassa Ukrainaa pilkkaavan videon. Mutta en kuitenkaan ole menettänyt kaikkea toivoa siitä, että edes jonkinlainen Ukrainan kannalta kohtuullinen rauha on mahdollinen.

Nimittäin minulla olisi hyvä idea tulevalle presidentti Trumpille ja toivottavasti hän ehtii tämän lukea. Nimittäin Trump on tunnetusti kova tekemään diilejä ja voisi kylmän rauhallisesti ilmoittaa, että hän on ajatellut lieventää Usa:n hirmuista budjettivajetta siten, että aiemman uhkauksen mukaisesti Kiinan sähköautoista aletaan periä tuntuvaa tuontitullia, mutta myös Venäjän sekä tuonnille että viennille asetetaan kaikkialla lännessä 10 %:n tulli.

Venäjän vie tuotteitaan vuosittain noin 500 miljardin euron arvosta ja ilmeisesti tuonnin arvo on samaa luokkaa. 10 %:n tulli tuottaisi siten 100 miljardia vuodessa. Tullia perittäisiin siihen asti kunnes Venäjä on korvannut Ukrainalle kaikki hyökkäyksellään aiheuttamansa vahingot, jotka tällä hetkellä lienevät noin 1.000 miljardia.

Jos Venäjä ei vetäydy valtaamiltaan alueilta, peritään Venäjältä tulleina myös vallatun alueen arvo, joka laskujeni mukaan on noin 10.000 euroa hehtaarilta, joten päässä laskettuna Itä-Ukrainan ja Krimin noin 100.000 km2:n suuruisen alueen arvo on 100 miljardia.

Luonnollisesti Venäjältä peritään myös täysi korvaus siitä avusta, mitä muut ovat tähän mennessä Ukrainalle antaneet ja eiköhän tämäkin summa ole jo noin 100 miljardia, eli kummasti tulevat Länsimaiden budjettihuolet pienenemään saatujen korvausten myötä. Sen jälkeen Trump olisi varmasti vahvoilla Nobelin rauhanpalkintoa ratkaistaessa.

Mutta nähtäväksi jää, pystyykö Trump terveysongelmiensa vuoksi pitkään jatkamaan virassaan, koska jo vuonna 2017 Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim arvioi artikkelissaan hänen humeettirasian sassaroivan, kuten Kalle Päätalo olisi asian ilmaissut.

https://www.duodecimlehti.fi/duo14040

sunnuntai 10. marraskuuta 2024

Valehtelu

Olen taas kirjoittanut ropakantaa, kun väitin, että Trump olisi valehdellut presidenttinä ollessaan 10.437 kertaa, sillä tietooni on saatettu, että valheita olisi laskettu olleen yli 30.000 kpl. Siinäkin olin väärässä, kun kerroin Trumpin suosivan bensa-autoja, koska Helsingin Sanomat kertoo hänen kääntyneen sähköautomieheksi sen jälkeen, kun Eloin Musk ilmoittautui hänen tukijakseen ja lahjoitti tuen osoituksena 100 miljoonaa dollaria.

Yön yli nukuttuani olen tullut tulokseen, ettei Trump olekaan älytön kaheli, vaan harvinaisen viisas ja lukenut ihminen, joka ymmärtää, miten elämässä saavutetaan rahaa, menestystä ja vaikutusvaltaa. Hän on ilmeisesti opiskellut esimerkiksi Hitlerin Taisteluni-kirjaa, jossa kerrotaan suuri viisaus siitä, että mitä epärehellisempi poliittinen viesti on, sen parempi.

Hitlerin mukaan poliitikot tekevät virheen kertoessaan pieniä ja merkityksettömiä valheita. Pieni valhe on helppo paljastaa, jonka jälkeen poliitikon uskottavuus on mennyttä. On parempi kertoa iso valhe.

Valheen suuruus merkitsee, koska kansan suuret joukot sydämensä syvimmässä voivat pikemminkin olla turmeltuneita kuin tietoisesti ja tarkoituksellisesti huonoja ja pahoja. Niinpä he alkukantaisessa mielensä yksinkertaisuudessa helpommin joutuvat suuren valheen uhreiksi, koska he itsekin usein tulevat lasketelleiksi pikkuvalheita, mutta liian suuret valheet sentään heitä hävettäisivät liiaksi.

Näille primitiivisille ja yksinkertaisille ihmisille ei koskaan tulisi mieleen kertoa kaikkein julkeimpia valheita, eivätkä he pysty kuvittelemaan kenenkään muunkaan tekevän niin. Tosiasioilla ei siis olekaan mitään merkitystä, kun puhutaan kansanjoukoille ja sen asian näyttää Trumpkin ymmärtävän.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Taisteluni

lauantai 9. marraskuuta 2024

Trump ja fossiilit

Trump on sitten avannut sanaisen arkkunsa ja ilmoittanut, että Usa tulee irtaantumaan Pariisin ilmastosopimuksesta ja että fossiilisten polttoaineiden käyttöä lisätään. Tosin epäilen, että amerikkalaiset veronmaksajat eivät ilahdu siitä, että joutuvat kohta maksamaan tukiaisia kivihiilen polttajille, koska aurinko- ja tuulivoima alkavat olla edullisempia vaihtoehtoja energian tuotannossa.

Harmi, että ihmiskunnan lisäksi myös koko luomakunnalta puuttui äänioikeus Usa:n vaaleissa ja harmi, ettei isänmaamme toivojen, eli Elokapina-nuorten, kantaa kysytty tv:n vaalikeskusteluissa. Joku seitsemän laudaturin kettutyttö olisi mielellään kertonut sen, että vuosisadan loppuun mennessä nykymenolla maapallon keskilämpötila saattaa nousta 4 astetta, että nykyään yksi laji häviää puolen tunnin välein maapallolta ja että 50 vuodessa luonnonvaraisten nisäkkäiden biomassan määrä on romahtanut 50 %. Tässä yhteydessä korostan, että tuomitsen Elokapinan kapinalaittomuudet jyrkästi, mutta että ymmärrän heitä ja voisin osallistua heidän sakkojensa maksamiseen.

Vaikka Telluksen tilanne on nyt paha, niin epäilen, että kapitalistit sittenkin meidät pelastavat. Nimittäin energiayhtiöt satsaavat nyt hillittömästi luomuun ja esimerkiksi Suomessa maksetaan nykyään maanomistajille jo 1.500 euroa hehtaarilta, kun he antavat maansa aurinkoenergian tuotantoon. Metsän kasvatuksella ei moisiin tienesteihin pääse. Ja autotehdaskapitalistit, kuten Trumpia tukeva Elain Mask, näyttävät satsaavan nykyään ennen kaikkea sähköautoihin.

Tässä muuten lisätietoa kotikylälleni suunnitellusta aurinkopuistosta, joka näyttäisi tuottavan parhaimmillaan noin 90.000 hevosvoimaa sähköä, vaikkakin keskituotos jäänee tuosta puoleen. Suonenjokelaiset ovat tuon puiston valmistumisen jälkeen sähköstä omavaraisia ja koska aurinkopaneeli peittää vain puolet suosta, voi loppuosalla kasvattaa lakkoja. https://www.neova-group.com/fi/tuotteet/tuuli-ja-aurinkovoima/tuuli-ja-aurinkovoimahankkeet/isonevan-aurinkovoimapuisto-suonenjoki/

perjantai 8. marraskuuta 2024

Rauhan Nobel Trumpille

Vaikka vastuu Trumpin puheista jää yleensä kuulijalle, koska tiettävästi hän valehteli presidenttikaudellaan julkisesti muistaakseni 10.437 kertaa, niin uskon, että hänen lupauksensa siitä, että hän tekee rauhan Ukrainaan, on täyttä totta. Hän väitti tekevänsä rauhan yhdessä päivässä, mutta tarkkaa päivää hän ei vielä pystynyt kertomaan.

Jos ja kun Trump tekee rauhan Ukrainaan, tulee hän saamaan ensi syksynä rauhan Nobelin, joka varmasti oikein onkin. Tunnustus varmasti hivelee hänen itsetuntoaan, joka sekin on ihan oikein.

Luulen, että rauha tapahtuu sen jälkeen, kun Trump soittaa Zelenskyille ja kertoo, että Usa:n aseapu lakkaa, ellei Ukraina suostu rauhaan ja että Ukraina luovuttakoot 20 % alueestaan Venäjälle. Sotilaallinen tilanne alkaa olla sellainen, että Ukraina joutuu suostumaan rauhaan, jonka ehdot Putin kyllä kernaasti hyväksyy.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Turkki valtasi vuosikymmeniä sitten laittomasti osan Kyproksesta ja Israel suuren osan YK:n perustaman Palestiinan valtion alueesta eikä tapahtuneille kansainvälisen oikeuden loukkauksille kukaan näytä voivan mitään.

Tosin jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että todennäköisesti kyseessä olisi vain välirauha. Kunhan Venäjä saa armeijansa kuntoon, nousevat Ukrainan venäläiset kapinaan ja pyytävät Putinilta sotilaallista apua, johon tämä suostuu.

Tietysti voi olla, että Putinille sattuu lähi vuosina jotakin, mutta hänen terveydentilansa vaikuttaa olevan huolestuttavan hyvä. Toisaalta ainakin Venäjän tuntija Arto Luukkainen epäilee, että Putin on jo kertaalleen vaihdettu ja että alkuperäinen ja väärentämätön Putin lepää jossain Siperiassa pakastimessa.

Itsekin olen ihmetellyt, miten paljon entisen hyvän itäisen naapurin päämiehen ulkonäkö on muuttunut vuosien varrella. Vuosia sitten hän oli viikkoja poissa julkisuudesta ja palatessaan hän näytti ihan eri mieheltä kuin ennen. Naamaan ainakin oli pumpattu paljon silikonia tai muovailuvahaa. Liitteenä oleva Yle Areenan kotivideo todistaa mielestäni sen, että Putinin sukujuuret ovat Karjalassa, sillä hän näyttää ihan Simpauttajasta tutulta pienviljelijän pojalta Otto Ryynäseltä. https://yle.fi/a/74-20051022

torstai 7. marraskuuta 2024

Messias

 

Vaikka vain noin 4 % ihmiskunnasta pystyi äänestämään Usa:n vaaleissa, niin kuitenkin tapahtuma oli niin tärkeä, että siitä huolimatta maamme media keskittyi koko eilisen päivän asiaan ja toimittajat yrittivät selittää kansalle, miksi rikoksista tuomittu törkeäkäytöksinen kahelilta vaikuttava mies valittiin maailman tärkeimpään virkaan, joka virka lienee kuitenkin ainoa virka maailmassa, johon noin törkeäkäytöksinen herra voidaan valita.

Onneksi Lahden Reippaan entinen maalivahti Risto E. J. Penttilä, jota meidän kavereiden kesken ennen Heinolassa kutsuttiin vain Risto E. Penttiläksi, selitti Trumpin suosion syyn meille tyhmemmille. Elikkä Bidenin hallintokaudella Usa:n kansan vähävaraisin 40 % on köyhtynyt, vaikka maan talous on kasvanut huimasti, koska inflaatio on jyllännyt kovasti.

Palkat eivät ole kuitenkaan juuri nousseet, jonka epäilen johtuvan siitä, että miljoonat maahanmuuttajat polkevat perinteisten duunarialojen palkkoja, ja niinpä iso osa työväenluokasta on siirtynyt kannattamaan republikaaneja, vaikka se oli ainakin ennen upporikkaiden puolue. Ennen duunarit äänestivät demokraatteja, joka on taustaltaan entisten orjanomistajien puolue.

Tarkistin netistä Usa:n inflaation nostamaa hintatasoa ja kyllähän se minuakin järkytti, että bensalitra voi jossain maassa maksaa peräti 0,80 euroa. Amerikan ruoka näyttää maksavan jopa Suomea enemmän. Epäilen myös, että koulutus ja terveydenhuolto maksaa rapakon takana enemmän kuin meillä.

Pilapiirtäjä Ville Ranta muuten näyttää ymmärtävän, että moni amerikkalainen työssä käypä ja raskautettu pitää miljardööri Trumpia uutena messiaana, joka heidät vielä pelastaa moneltakin asialta. https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000010814075.html

 

keskiviikko 6. marraskuuta 2024

Tyhjää

 

Ja taas olin väärässä ennustuksissani, sillä povasin, että amerikkalaista proletariaattia, nimenomaan älyllistä proletariaattia, edustavat punaiset saavat voiton Usa:n vaaleissa, mutta he eivät saaneet voittoa vaan murskavoiton. Amerikan proletariaatti on hyvin tyytymättömiä ruoan ja bensan hintaan ja äänestivät punaisia.

Sen sijaan koulutettu älymystö, joka äänesti sinisiä, kantoi huolta ilmaston muutoksesta, luontokadosta ja vähemmistöjen asemasta eikä sellaisilla asioilla vaaleja voiteta. Sen tietää jokainen, joka on kuunnellut salaa huoltoaseman baareissa käytäviä keskusteluja.

Sitä paitsi jo Barak Obama kertoi muisteluissaan, että hän oli täysin väärin arvioinut heimoajattelun voiman Usa:n väestön keskuudessa. Itse elämää nähneenä vanhana miehenä olisin voinut kertoa Usa:n sinisille heidän valitessaan presidenttiehdokastaan, että iso osa amerikkalaisista miehistä ajattelee salaa mielessään, että n—–iakkaa me ei ainakaan äänestetä. Itse uskon, että valkoinen järkimies Antony Blinken olisi presidentinvaalin voittanut.

Koko aamun minua on vaivannut korvamato ja mielessäni soi iloisen 70-luvun biisi Tyhjää. Urheilumiehenä olin jo kirjoittamassa, että Kasevan laulusolisti Jukka Salmela luisteli ensimmäisenä maailmassa 500 metriä alle 37 sekunnin, mutta onneksi tarkistin asian, sillä Salmela lauloikin Tabula Rasa-yhtiössä. Salmela kuulemma punnersi penkistä yli 200 kiloa ja juoksi cooperissa yli 4.000 metriä ja harva on se mies maailmassa, joka samaan pystyy.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=xEQlry8YqVY

 

tiistai 5. marraskuuta 2024

Valevideot

Mietinpä sitä, että miten ihmeessä Putin on saanut värvättyä Unkarin pääministeri Viktor Orbánin apupojakseen. Tietysti asiassa on käytetty myös porkkanaa, eli Unkari saa Venäjältä halvalla maakaasua ja öljyä, mutta Heino Nyyssösen Unkari-kirja synnytti minussa myös epäilyksen, että myös keppiä käytetään ja Orbánia kiristetään jollain asialla. Sellainen asia voisi olla vaikka se, että Unkarin korruptoitunut johtaja on saattanut nuoruudessaan toimia Unkarin salaisen poliisin tai jopa KGB:n palveluksessa.

Mietinpä tänään sitäkin ajankohtaista asiaa, että miten ihmeessä Putin on saanut värvättyä todennäköisen USA:n tulevan presidentin apupojakseen. Putin lienee ainut ihminen maailmassa, jonka käyttäytymisestä Trump ei ole keksinyt itään huomautettavaa.

Mielestäni yksi USA:n historian häpeällisimmistä tilanteista oli, kun Helsingissä Trump ja Putin tapasivat ja tiedotustilaisuudessa USA:n presidentti vakuutti uskovansa Putinia, kun tämä kertoi, ettei Venäjä ollut pyrkinyt vaikuttamaan USA:n presidentinvaaleihin sillä kertaa, kun Trump voitti Clintonin. Hän siis uskoi Putinia enemmän kuin oman maansa tiedustelupalvelua.

Yhteen aikaan huhuttiin, että Putinilla olisi ollut hallussaan Trumpista salaa kuvattuja seksuaalihässimisaiheisia videoita. Nyt tuollaista ei enää huhuta, koska tekoälyn avulla kenestä tahansa voidaan tehdä seksuaalihässimisaiheisia videoita. Olen jopa taipuvainen uskomaan, että se netistä löytyvä video, jossa Trump uhkaa Amerikan kokevan verilöylyn, ellei hän voita vaaleja, on Kamalan tukijoiden väärennös. Eihän USA:n presidenttiehdokas sentään noin kaheli voi olla.

Uskottavia ovat nykyajan väärennetyt videot. Tästä oivallinen esimerkki on nauhoite, jossa Urho Kekkonen haastattelee Irwin Goodmania. Tuosta videosta me suonenjokelaiset voidaan olla ylpeitä, sillä Kekkosen esi-isät asuivat tuossa lähellä Mustolanmäellä ja Irwinin isän vaimona Heinolassa oli suonenjokelainen Maire Jalkanen, joka tavallaan oli Irwinin äitipuoli.

En keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö Maire ihan hyvin saattanut olla Jalkasten suvun kärkkääläläistä sukuhaaraa, joten on mahdollista, että Kari Tapani Jalkanen, joka paremmin tunnettiin Kari Tapiona, saattoi olla ns. väärän koivun kautta sukua Irwinille.

En tiedä, tiesivätkö laulutaiteilijat vääräkoivuisesta sukulaisuudestaan, mutta ainakin he olivat kavereita, joilla oli yhteinen harrastus. Kerrankin Kari Tapio tupsahti yllättäen kylään Irwinille, joka tarjosi kahvit ja lorautti sekaan väkevämpääkin.

Sen jälkeen kaverukset törpöttelivät muutaman vuorokauden. Lopulta piti yrittää jotain syödäkin, mutta Karin kädet vapisivat ainakin Tuomas Marjamäen kirjan mukaan siihen malliin, ettei lusikka pysynyt kädessä eikä liemiruoka kunnolla sisällä. Niinpä Irwin jeesasi kaveriaan ja lusikoi velliä vibraattorina tärisseen kollegansa suuhun ja ehdotti, että: ”Mites on Jalkanen, pitäisikö ruveta tosissaan juomaan?”

 

maanantai 4. marraskuuta 2024

Unkarin demokratia vaarassa

Luin juuri Heino Nyysösen kirjan Unkarilaisen autoritarismin nousu ja eilen katsoin tv:stä ohjelman Unkarin demokratia vaarassa, jossa kerrotaan siitä, miten Viktor Orbán vihaa demokratiaa ja on yksi aikamme korruptoituneimmista valtionpäämiehistä. Silti Unkarin kristityt konservatiivit ja Euroopan äärioikeisto ihailevat häntä. Orbán purkaa demokratian perusteita kuten lehdistönvapautta ja hiljentää vastustajansa määrätietoisesti.

Pahalta näyttää maailman meno ja kauhulla odotan, miten Orbánin kaltainen Donald Trump tulee murskaavasti voittamaan Usa:n vaalit. Muistanpa, miten oikeushistorian professori Heikki Ylikangas opetti silloisella nykyaikaan verrattuna iloisella 1970-luvulla, että demokratiaa on häivähdyksen omaisesti esiintynyt ihmiskunnan historiassa sellaisina aikoina yhteiskunnissa, joissa valta ja vauraus on suhteellisen tasaisesti jakaantunut.

Eikä demokratiakaan ole kovin hyvä hallintomuoto, mutta jopa aatelismies Winston Churchillkin korosti sitä, että tunnetuista hallintomuodoista se on kuitenkin vähiten huono. Toisaalta Heino Nyyssösen Unkari-kirjasta luin, että Churchill oli myös sitä mieltä, että paras argumentti demokratian vastustamiseksi on viiden minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa.

Mutta kannattaa katsoa liitteenä olevasta linkistä ohjelma Unkarin demokratia vaarassa. Siinä on jopa yksi hauskakin kohtaus, jossa Orbánin kannattajat jakavat ilmeisesti EU:n avustusrahoilla hankittuja pottusäkkejä äänestäjille. Suomessa tuollainen vaalityö ei toisi millekään puolueelle lisä-ääniä, vaan meillä pitäisi sen sijaan jaella muoviämpäreitä. https://areena.yle.fi/1-70943167

 

 

sunnuntai 3. marraskuuta 2024

Iisveden sotavangit

 

Etsin Iisveden vapaakirkkolaisten hautausmaalta turhaan kahden sotavangin hautaa. Minulle on näet kerrottu, että Iisvedelle olisi haudattu kaksi sotavankia ja oletin, että tuo hautausmaa olisi ollut heille sopiva viimeiseksi leposijaksi. Kotiseutuhistoriasta kiinnostuneena aion vielä etsiä nuo haudat.

Tiedän, että Suonenjoellekin tuotiin sotavankeja varsinkin maataloustöihin, mutta ilmeisesti myös Iisveden sahat kaipasivat sota-aikana kipeästi työvoimaa, kun miehet olivat rintamalla. Sotavangit saattoivat tulla Naarajärven vankileiriltä, jonka olot olivat kamalat ja häpeäksi Suomen kansalle. Naarajärvellä vangeista kuoli kaikkiaan 2 741, joka oli 15 prosenttia kaikista jatkosodan aikana vankileireillä kuolleista vangeista. Vangeista ammuttiin eri syistä 11.

Maataloustöissä Suonenjoen sotavankeja kohdeltiin uskoakseni ihmismäisesti. Olen kuullut, että ainakin Halolanmäellä eräs puolalaistaustainen vanki kykeni ja jaksoi näyttää jalkapallolla sirkusmaisia temppuja, joten hän sai varmaankin ruoka riittävästi. Hänen muistellaan olleen Varsovan Dynamon miehiä, mutta eipä taida sellaista jalkapalloseuraa olla.

Äitini kotikylällä Rieponlahdessa oli myös sotavankeja ja heiltä äitini osti kahdella leivällä, eli nykyrahassa neljällä eurolla, kauniin ja taitavasti tehdyn lippaan. Tuo lippaan päällä oleva pienoispatsas liittyy myös sotavankiaiheeseen, sillä Vienan Karjalassa juoksi eräs isokokoinen puna-armeijalainen linjojen yli Suomen puolelle sotavangiksi. Siellä häntä vastassa oli Berliinin olympialaisten voimistelun mitalimies Heikki Savolainen, joka tunnisti loikkarin olevan raskaassasarjassa molempien painimuotojen olympiavoittajan virolaisen Kristjan Palusalun.

Sodan jälkeen Palusalu ainakin hyvän tarinan mukaan seisoi mallina, kun Tallinnan keskustaan veistettiin kuuluisa Pronssisotilas-patsas, joka esittää kaatunutta toveriaan surevaa puna-armeijalaista. Suomalaisten antifasistien yhdistys kaupitteli Pronssisoturin pienoismalleja muutamalla eurolla ja tilasin itselleni sellaisen, mutta muut silloiset urheiluhenkiset viraston työkaverini eivät suostuneet jostain syystä hankkimaan olympiavoittaja Kristjan Palusalua esittävää taide-esinettä.

 

 

lauantai 2. marraskuuta 2024

Iisvesi ja Vapaakirkko

 

Koska vietämme nyt armorikasta hallowen-juhlaa, johon tosin viime vuosina on yhä entistäkin enemmän alettu liittämään vainajien muistamista, liitän tähän juttuuni kuvan Iisveden suunnalla olevasta pienestä ja vähän unohdetun oloisesta hautausmaasta, johon kävin ohi pyöräillessäni tutustumassa.

Kuvan hautausmaa kuuluu Vapaakirkolle, joka kirkko liittyy ainakin hyvän tarinan mukaan tiiviisti Iisveden historiaan. Nimittäin joskus 30-luvun alkupuolella putosi eräs työmies Iisveden jäihin ja huusi rannalla olevia Herran tähden häntä auttamaan. Miestä ei kuitenkaan pystytty pelastamaan. Vainajan hautaamisesta tuli sitten ongelma, koska Suonenjoen seurakunnan kirkkoherra ilmoitti, että koska mies oli kaksi viikkoa ennen hukkumistaan eronnut valtionkirkosta, kirkko ei häntä siunaa.

Kirkkoherran ilmoitus aiheutti sen protestiliikkeen, että iisveteläiset runsain joukoin erosivat evlut-kirkosta, mutta kristinuskosta he eivät luopuneet, vaan liittyivät Vapaakirkkoon, jonka kuopiolainen pappi lupasi tulla siunaamaan hukkuneen. Puhutaan, että ennen sotia Vapaakirkon johonkin tapahtumaan parhaimmillaan osallistui Iisvedellä jopa 3.000 ihmistä.

Kuitenkin epäilen, ettei kyseinen hukkumistapaus yksin selitä Vapaakirkon suosiota Iisvedellä, vaan taustalla oli myös se, että 30-luvulla sekä Suonenjoen kirkkoherra että kappalainen olivat innokkaita IKL:n miehiä.

Eräät seurakuntalaiset jopa valittivat tuomiokapituliin siitä, että seurakunnan tilaisuudet muistuttivat enemmänkin poliittisia kokouksia kuin hengellisiä kokouksia. Senkin olen kuullut, että poliittisesti tiedostavat rippikoulupojat olisivat käyneet mielenosoituksellisesti heittämässä kappalaisen pyykkinarulla olleen IKL:n mustan järjestöpaidan betonimyllyyn.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa se, että 30-luvulla peitenimellä toimineet kommunistit saivat Iisvedellä vaaleissa lähes 70 %:n kannatuksen, vaikka puolue oli kielletty.

perjantai 1. marraskuuta 2024

Fregatti Storozhevoyn kapina vuonna 1975

Voi ihan hyvin olla niin, ettei eilen kertomani Tsekkoslovakian miehityksen aikaan Suomenlahdella havaittu Neuvostoliiton laivaston runsaslukuinen kokoontumisajo ollutkaan pelkkä tutkahäiriö, vaan laivat komennettiin merelle turvallisuussyistä. Nimittäin historia todistaa sen, että entisen hyvän itäisen naapurimme matruusit ovat kovasti kapinahenkisiä ja niinpä on ihan viisasta komentaa heidät kriisin sattuessa merille, jotta he eivät olisi häiriköimässä satamakaupungeissa.

Brezhnev ja muut valtaeliitin jäsenet muistivat, että matruusit tekivät Venäjällä vallankumouksen vuonna 1917, nousivat vuonna 1921 Kronstadissa kapinaan sen jälkeen, kun bolsevikit lakkauttivat muut puolueet ja vielä vuonna 1975 Neuvostoliiton laivaston poliittinen upseeri Valeri Sablin otti Riian sotasatamassa useiden miehistön jäsenten kanssa haltuunsa Burevestnik-luokan fregatti Storozhevoyn tavoitteenaan korruptoituneen Brezhnevin hallinnon syrjäyttäminen.

Yle:n toimittajan Hannu Reimen mukaan fregatti Storozhevoyn kapinallisten tarkoituksena oli Riianlahdelta päästyään kääntyä pohjoiseen, suunnata Suomenlahden suulla itään, purjehtia Leningradiin ja antaa siellä risteilijä Auroran vierellä radion välityksellä vallankumouskehotus Neuvostoliiton kansoille, kehotus kaataa maata johtava byrokraattinen diktatuuri. Kapinallisia inspiroivat sosialismin ja kommunismin ihanteet ja Venäjän laivaston vallankumoukselliset perinteet. Juuri ennen kapinaan ryhtymistä Storozhevoin miehistö katsoi hengen nostattamiseksi Sergei Eisensteinin elokuvaklassikon Panssarilaiva Potemkin .

Valeri Sablinin johtama rauhanomaisena alkanut ja sellaiseksi aiottukin kapina kukistettiin aluksen eteen ja taakse pudotetuilla lentopommeilla. Kapina kesti kuusi tuntia. Kapinan johtajana Sablin teloitettiin sotaoikeuden langettaman kuolemantuomion jälkeen elokuussa 1976. Hän oli silloin 37-vuotias. Kuolemantuomiota oli henkilökohtaisesti vaatinut Neuvostoliiton johtaja Leonid Brezhnev, ja hänen sanansa ylitti kaikki oikeuslaitokset.

Olen niin vanha mies, että muistan hyvin vuoden 1975, mutta en muista, että fregatti Storozhevoyn kapinasta olisi silloin kerrottu mitään ainakaan Suomen tiedotusvälineissä. Lisätietoa asiasta löytyy tästä: https://yle.fi/a/3-11575498

torstai 31. lokakuuta 2024

Kosygin nousi maihin Hangossa

 

Toivottavasti joku elokuvatuottaja lukee tämän. Nimittäin syksyn 1968 Tsekkoslovakian liittyvissä tapahtumissa olisi ainesta tragikomediaan, joka kelpaisi kansainväliseen levitykseen. Aiemmin jo kerroinkin, miten Kotkan edustan linnakkeen nuori ja rohkea upseeri valmistautui vähäisten joukkojensa ja paikallisten rouvien kanssa torjumaan Neuvostoliiton Itämeren laivaston hyökkäyksen, jota ei sitten tullutkaan.

Toinen filmaattinen tilanne oli se, kun Russarön linnakkeen tykit olivat ampua Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosyginiä kuljettaneen hävittäjäaluksen tuhansiksi päreiksi. Kuuden 234-mm:n rannikkotykin 172-kiloiset kranaatit olisivat tehneet laivan kylkeen kioskin kokoisia reikiä.

Tapauksen taustalla oli se, että pääministeri Kosygin oli tulossa niin salaa tapaamaan presidentti Kekkosta, ettei asiasta ollut ilmoitettu linnakkeen komentajalle. Linnakkeelta nähtiin, että troolariksi tulkittu pieni suomalaisalus yritti epätoivoisesti paeta isoa neuvostohävittäjää, joka selvästi yritti kaapata suomalaisen laivan. Linnakkeen lähettämiin valomerkkeihin ei aluksilta reagoitu mitenkään.

Tosiasiassa Kosygnin oli tarkoitus nousta hävittäjältä merenkulkuhallituksen yhteysaluksen kannelle, mutta merenkäynnin vuoksi suunnitelma ei onnistunut, jonka jälkeen suomalaislaiva opasti vierailijan kulkuneuvon Hangon satamaan, jossa oli jo vastassa konepistoolein varustetut suomalaissotilaat, jotka luulivat torjuvansa maihinnousua.

Jälkeenpäin Kekkonen ihmetteli, miksi linnake ei tunnistanut suomalaisaluksen mastossa liehuvaa presidentinlippua. Tosin voi olla, että vaikka presidentin lippu olisi tunnistettu, olisi ampumahalukkuus siitä vain lisääntynyt, koska olisi näyttänyt siltä, että neuvostoliittolainen sotalaiva yrittää kaapata Suomen presidentin.

Russarön linnakkeen päällikkö jätti määräysten vastaisesti tulen avaamatta sen jälkeen, kun neuvostohävittäjän miehistö oli kiivennyt seisomaan asennossa laivansa kannelle, josta saattoi päätellä, että lähestyminen tapahtui ystävällisessä hengessä. Saattoi hyvinkin olla, että miehet komennettiin laivan kannelle sen vuoksi, että kapteeni näki, että pressut oli poistettu rannikkotykkien päältä ja hän kuvitteli tykkien olevan valmiina ampumaan kunnianlaukauksia vierailun kunniaksi. Kunnianlaukaukset haluttiin ottaa vastaan sotilaallisen protokollan mukaisesti.

Tämä Ilta-Sanomien juttu todistaa taas sen, että monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa tosiasioiden kanssa: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009025139.html

 

keskiviikko 30. lokakuuta 2024

Kylmän sodan kujanjuoksu

 

Vuonna 2003 everstiluutnantti Heikki Tiilikainen julkaisi kirjan, jonka silloin mielenkiinnolla luin ja todeksi uskoin. Kirjassa kerrotaan muun muassa tapaus, miten Tsekkoslovakian miehityksen aikaan neuvostolaivasto seilasi hyvin uhkaavasti Suomemme rannoilla..

Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin kuusikymmentä venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon. Voimasuhteet taisivat olla jotenkin sellaiset, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli yksi naapurin sota-alus. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoisto laitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha.  Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita. Tosin silloinen puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen, joka varmaankin oli parhaiten perillä tapahtuneesta, ei pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?

Vuonna 2021 ilmestyi Pekka Turusen kirja Kylmää rauhaa ja siinä kerrottiin, että Heikki Tiilikaisen 18 vuotta aiemmin ilmestynyt kirja perustuu valemuistoihin; rannikolla liikehtineet laivat olivatkin tutkahäiriöitä ja itärajalla jyrisseet moottorit kuuluivat metsätraktoreille eivätkä panssareille. Itselläni on ollut tapana olla aina sen puolella, joka on ollut viimeksi äänessä, joten olin taipuvainen uskomaan Pekka Turusta. Nyt kuitenkin luin äskettäin ilmestyneen Heikki Tiilikaisen uusimman kirjan Kylmän sodan kahdet kasvot, jossa kiistetään Turusen näkemys valemuistoista. Nyt haluaisin, että maassamme perustetaan totuuskomitea selvittämään, mitä todella tapahtui syksyllä 1968.

https://suomenkuvalehti.fi/kulttuuri/heikki-tiilikainen-paivitti-kiistellyn-teoksensa-joka-kertoo-kylman-sodan-suomesta

 

tiistai 29. lokakuuta 2024

Kyllä ei hyvältä näytä

Kyllä ei hyvältä näytä maailman meno. Kun raivohullulta näyttänyt Putin puhui aamu-uutisissa 23.2.2024 ja uhkasi maailmaa kiertoilmaisua käyttäen ydinaseilla, mikäli Venäjän hyökkäykseen puututaan, ajattelin, että katastrofiin tässä päädytään ja lohdutin itseäni sillä, että olen jo vanha mies ja elänyt hyvän elämän maailman onnellisimmassa maassa.

Nyt sitten Putin on ostanut 13.000 miestä Pohjois-Koreasta teuraaksi Ukrainan mutaan ja olen varma, että tämä oli vasta alkua. Kyllä diktaattori Kim Jong-un mielellään myy vaikka miljoona miestä Putinille, kunhan hinnasta sovitaan ja kyllä siitä sovitaan, koska pohjoiskorealainen teurassotilas maksaa paljon vähemmän kuin venäläinen.

Kim Jong-un varmaan tekee mielestään hyvät kaupat myymällään sotilaitaan teuraaksi, koska maan ruokatilanne paranee, kun ruokittavat suut vähenee. Ja sitkeitä sotilaita Pohjois-Koreasta saadaan Ukrainaan, koska jos joku osoittautuu vähemmän sitkeäksi, pelkurin koko suku tapetaan.

Länsi tulee varmasti paheksumaan Ukrainan sodan uutta käännettä, mutta siihen se tulee jäämäänkin, koska Biden pelkää ydinsotaa ja haluaa viettää rauhallisia eläkepäiviä. Hänen todennäköinen seuraajansa Trump on luvannut lopettaa Ukrainan sodan jo ennen virkakautensa alkua, mutta ei ole paljastanut, miten se tapahtuu.

Sitä paitsi muistaakseni tavallisesti luotettava Washington Post laski, että presidenttikaudellaan Trump valehteli 10.437 kertaa, joten häntä voinee pitää lievästikin ilmaisten vähemmän luotettavana ihmisenä. Mutta kummasti amerikkalaiset häneen luottavat, vaikka suomalaiset pitävät miestä rumia puhuvana ja huonosti käyttäytyvänä kahjona.

Eilen tv:ssä näytettiin Jaakko Keson Tämä on Amerikka -ohjelman neljäs osa, jossa vierailtiin republikaanien vaalitilaisuudessa ja siellä oli vallalla se henki, ettei enää yhtään rahaa Ukrainaan. Nähtäväksi jää, että takaako se rauhan elinajaksemme, kuten Britannian pääministeri Chamberlain vakuutti sen jälkeen, kun oli luvannut Tsekkoslovakian Hitlerille.

Jaakko Keson eilinen ohjelma näkyy tästä: https://areena.yle.fi/1-71693644

 

maanantai 28. lokakuuta 2024

Suonenjoen poojat Lampela ja Pakarinen

Vaan kylläpä on pieni kotikaupunkini Suonenjoki loistanut viikonloppuna median polttopisteessä. Eilen Arto Nybergin vieraana tv:ssä oli arvostettu kirjailija ja dramaturgi Pasi Lampela, joka täysin yllättäen ja pyytämättä kertoi olevansa Suonenjoen poekia.

16-vuotiaana hän kuitenkin nousi Helsssingin junnaan Nietzschen kirja repussaan, koska oli päättänyt tulla suureksi kirjailijaksi ja sellainenhan tästä jalkapallointoilijasta sitten tulikin, vaikka myönsi tarvinneensa asiassa myös psykiatrin apua. Luulenpa, että joudun vielä ensi talvena käymään Jyväskylän kaupunginteatterissa, jossa esitetään Lampelan kirjoittama ja ohjaama esitys nyrkkeilijä Tarmo Uusivirran traagisesta elämästä.

Radikaaleja ihmisiä näyttää Suonenjoki pystyvän tuottamaan. Lampelakin kuulosti Nybergin ohjelmassa suhtautuvan vallitsevaan yhteiskuntajärjestelmään yhtä kriittisesti kuin hänen naapurinpoika taloustieteilijä Patrizio Laina, joka tänä vuonna ilmestyneessä kirjassa Raha ei ole sitä mitä luulet esittelee sellaisia ajtuksia maailmanmenosta, että luulen vallankumouksen tulevan ihan kohta.

Toinen median polttopisteessä oleva Suonenjoen poeka on jääkiekkoilija Iiro Pakarinen, joka mättää Hifk:n riveissä maaleja siihen tahtiin, että hän näyttää lyövän lyömättömänä pidetyn Arto Javanaisen yhden kauden maaliennätyksen. Kalpaa vastaan hän lauantaina teki kolme täysosumaa. Huvittavaa oli, että varsinaisella peliajalla Pakarisen lisäksi maaleja tekivät Kalpan riveissä Rissanen, Korhonen ja Lappalainen, eli kerrankin jossain maamme palloilusarjassa maaleja tekivät pelaajat, joiden nimen osaan lausua.

Arto Nybergin ohjelman, jossa Pasi Lampelaa haastatellaan 15 minuutin kohdalta alkaen, voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-3249786

sunnuntai 27. lokakuuta 2024

Saunabisnestä

Sen verran täytyy puolustaa olympiasankari Jonni Myyrän mainetta, että korostan sitä, ettei hän saanut koskaan rikostuomiota Savitaipaleen kunnan rahojen kavaltamisesta. Tosin hän jäi kyllä kiinni teosta, mutta asia sovittiin siten, että Myyrä otti pankkilainan, jonka avulla hän maksoi korvaukset kunnalle. Tosin pankkilainaan takaajina olleet entiset ystävät eivät olleet mielissään siitä, he joutuivat sitten maksamaan nykyrahassa 40.000 euron velan pankille.

Jonni Myyrä oli nuoruudessaan menestyvä mies. Hän oli urheilusankari, joka maine nosti hänet Savitaipaleen kunnallispolitiikan huipulle, kun hänet valittiin kunnanesimieheksi, joten hän oli tavallaan sen ajan kunnanjohtaja. Ilmeisen vilkasälyisenä karjalaisena hän yritti hyödyntää sankarimaineensa myös liike-elämässä ja perusti keihäitä valmistavan tehtaan ja sahan, jotka eivät kuitenkaan menestyneet, vaan päätyivät konkurssiin.

Pariisin olympiakisoista Myyrä ei sitten palannutkaan Suomeen, vaan muutti Amerikkaan, vaikka kotona odottivat vaimo ja poika. Saman ratkaisun teki myös kaksinkertainen kiekonheiton olympiavoittaja Armas Taipale. Taipale ryhtyi sitten Amerikassa saunahierojaksi, joka asia saa ilmeeni mietteliääksi, koska Suomessa hän toimi asianajajana ja liikemiehenä. Pahansuopana ihmisenä jopa ajattelen, että Taipaleenkaan liiketoimissa ei kaikki mennyt ihan putkeen.

Pitäisi joskus selvittää, miten Jonni Myyrä elätti itsensä. Epäilen hänenkin toimineen saunabisneksessä ja sitäkin epäilen, että hän teki saunabisnestä yhdessä kotkalaisen painin olympiavoittajan Kaarlo Koskelon kanssa. Koskelo oli sisällissodassa huomattava punapäällikkönä ja ainakin hyvän tarinan mukaan miehen pelasti Tukholman olympialaisista voitettu painikulta ja että Koskelon pelasti ammuttavien joukosta tuleva kaksinkertainen keihään olympiavoittaja Jonni Myyrä.

Toisen version tarinan mukaan Koskelo olisi ottanut joukkojensa palkkarahat ja paennut niiden turvin Amerikkaan liikemieheksi. Hänestä on myös käytetty titteliä saunanomistaja, jollainen myös minä huomaan olevani ja aion ottaa käyttöön tuon tittelin. Koskelo teki saunabisnestään Usa:n kieltolakiaikaan, joka seikka saa minut pahansuovan ihmisen ajattelemaan, ettei hänen saunoissaan ehkä myyty pelkkiä kylpypalveluja. Joka tapauksessa Koskelosta tuli niin rikas mies, että kun hän tuli seuraamaan Helsingin olympialaisia, oli matkatavaroiden joukossa myös auto. Sillä hän teki näyttävän paluun Kotkaan.

Kaarlo Koskelon kunniaksi on luettava se, että kuolemansa jälkeen hän testamenttasi aidon olympiakultamitalinsa Kotkan sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle, joten eiköhän ne mahdollisesti kavalletut punikkien päivärahat tulleet sillä kuitattua. Tukholman kisojen kultamitalit olivat nimittäin vielä aitoa kultaa; myöhemmät ovat olleet vain kullitettuja, kuten meillä Savossa sanotaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Taipale

lauantai 26. lokakuuta 2024

Nopeakätisyys

En ole rasisti, mutta olen vankasti sitä mieltä, että Jamaikalta löytyvät maailman nopeajalkaisimmat ihmiset ja että kenialaisen nandiheimon miehet ovat maailman sitkeimpiä kilometrin nielijöitä. Nyt tutkiessani Karjalan urheiluhistoriaa olen tullut lopputulemaan, että karjalaisten heimosta löytyvät maailman nopeakätisimmät miehet.

Nimittäin vaikka karjalaisia on karkean arvioni mukaan vain alle promillen kymmenysosa maailman väestöstä, niin siitä huolimatta karjalaistaustaiset urheilijat ovat voittaneet yli 10 % keihäänheiton olympiakultamitaleista ja yli 10 % maailmanmestaruuksista.

Olympiakultamitaleista kaksi on voittanut savitaipalelainen Jonni Myyrä ja yhden kullan miehiä ovat Tapio Korjus sekä Arto Härkönen. Härkönen on tosin syntynyt Helsingissä, mutta hänen isänsä on kuitenkin Uukuniemeltä, jossa muistetaan hänen olleen kova heittelemään leppäkeppiä maantiellä.

Ensimmäinen maailmansota peruutti vuoden 1916 kesäolympialaiset, mutta mikäli ne olisi järjestetty, olisi kisan todennäköisesti voittanut silloinen me-mies Jonni Myyrä. Ja jos toisen maailmansodan vuoksi peruuntuneet kisat olisi pidetty vuosina 1940 ja 1944, uskon, että silloinen me-mies Yrjö Nikkanen olisi ollut vahvoilla.

Nikkasen vuonna 1938 koivukepillä heittämä mailmanennätys kesti 15 vuotta ja sen rikkomiseen tarvittiin amerikkalaisten kehittämää leijamaista ilmarintakeihästä. Olin paikalla keihäänkantajana vuonna 1968 pidetyissä Suonenjoen maatalousnäyttelyjen yleisurheilukilpailuissa ja siellä Tapio Rautavaara kertoi, että kun häneltä kysyttiin, miten pitkälle hän olisi ilmarintavälinettä heittänyt, hän oli vastannut, että se kiertäisi vieläkin.

Paljon mahdollista, että vuoden 1928 olympialaisten sekä keihään- että kiekonheiton kullan olisi voittanut Jonni Myyrä, joka oli heittänyt kiekossakin näytöskisassa yli maailmanennätyksen, mutta häntä Urheiluliiton herrat eivät voineet kisoihin valita, koska mies oli kadonnut Amerikkaan sen jälkeen, kun oli kavaltanut Savitapaleen kunnan kassan.
https://yle.fi/a/3-8767196

perjantai 25. lokakuuta 2024

Aku Kiuru ja lääkelaukun salaisuus

Sen lisäksi, että Aku Kiuru oli loistava jutunkertoja, oli hän myös harvinaisen rehellinen ihminen. Kun aikoinaan maassamme velloi keskustelu hiihdon dopingongelmasta, niin Aku asetti Hartolassa pitämänsä urheiluliikkeen ikkunaan esille arvokisamitalinsa ja viereen lapun, että ”nämäkin on voitettu dopingin avulla”. Dopingvalvontaankin hänellä oli monien mielestä ihan realistinen näkemys, kun hän sanoi, että: ”Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!”

Kiuru toimi vuosia maamme hiihtäjien huoltomiehenä ja Yle Areenasta löytyvällä videolla hän kertoi selityksen ihmeeseen, jota olin vuosikymmeniä miettinyt. Tatran vuoden 1970 mömmönhiihtojen 50 kilometrin kisassa minuutin Susi-Kallen perässä lähtenyt Vedenin ajoi Kallen kiinni jo alkumatkasta ja peli näytti jo täysin menetetyltä, kun miehet hiihtivät peräkkäin 40 kilometrin virkistäytymisasemalle. Siellä onneksi seisoi Kiurun Aku lääkelaukkuinen ja niinpä venäläinen jäi suomalaisesta valovuoden viimeisen kympin aikana ja maailmanmestaruus tuli Suomeen, isiemme maahan.

Vuosikymmeniä olin myös pohtinut sitä, mitä tapahtui kaksi vuotta Tatran jälkeen Sapporon viidellä kympillä. Siellähän maamme mieshiihtäjät romahtivat ja 50 kilometrillä peräti kolme suomalaista keskeytti. Muistelen, että yksi sen jälkeen, kun Japanin mies pyysi häneltä latua.

Vahva ennakkosuosikki Susi-Kallekin hyppäsi ladun varteen 40 kilometrin virkistäytymisasemalla, jossa Aku seisoi lääkelaukkuineen, mutta mitään hän ei tohtinut Kallelle tarjota, sillä tiedettiin, että testit olivat tulleet. Kiuru tosin toteaa tarinansa päätteeksi, että norjalaiset, jotka hallitsivat 50 kilometrin kilpailua, tiesivät, ettei mitään testejä tosiasiassa ollutkaan ja siunatuksi lopuksi mies sanoo ihan tilanteeseen sattuvasti pikkuisen sorahtavalla ärrällään, että ”perkele”. Tuollaiset täytesanat elävöittävät kummasti Akun kerrontaa.

https://areena.yle.fi/1-50105607

torstai 17. lokakuuta 2024

Jari Kurri, melkein Uukuniemen poika

Suuria vääryyksiä on paljastunut NHL:n palkkapolitiikassa, kun olen asiaa pikkuisen tutkinut. Kun Teemu Selänne ansaitsi aikoinaan yli 70 miljoonaa euroa, ansaitsi taidoiltaan Selänteen luokkaa ollut Jari Kurri vain noin 11 miljoonaa euroa, vaikka oli vuosia liigan parhaita maalintekijöitä pelatessaan Wayne Gretzkyn rinnalla.

Kurrin vaatimattoman palkan selittää se, että hän oli huipulla muutaman vuoden aiemmin kuin Selänne ja hänen aikanaan liigassa eivät vielä liikkuneet niin isot rahat kuin myöhemmin. Kurrin edellä NHL:n kokonaistienestirankingissa on peräti 49 suomalaista.

Kurrin tapausta tutkiessani paljastui sekin, että Kurrikin on melkein Uukuniemen poikia, koska hänen sukunsa esi-isät ovat vuosisatojen ajan asuneet Parikkalassa, johon Uukuniemikin on nyt liitetty. Kurrin suku näyttää asuneen Tyrjän kylällä, joka on ihan lähellä Uukuniemen elinkeinoelämän keskusta Niukkalan kylää.

Tyrjä on niin lähellä Uukuniemen rajaa, että kun kenraali Adolf Ehrnrooth kuoli, kertoi Helsingin Sanomat muistokirjoituksessaan hänen olleen Tyrjän sankari, vaikka hän haavoittui erittäin vaikeasti 1.7.1941 Uukuniemen puolella Parikan kylässä, joka sijaitsee nykyisen rajan takana muutama kilometri Niukkalasta kaakkoon.

Silloinen majuri Ehrnrooth johti jostain syystä huomiota herättävästi ratsuväen punaiset housut jalassaan joukkojensa rynnäkköä Selänteenmäellä vihollisen raskasta tykkipatteria kohti, jonka hän ajatteli kaapata suomalaisille ja huonostihan siinä sitten kävi. Selänteenmäellä ei liene mitään tekemistä Teemu Selänteen kanssa. Tästä linkistä löytyvä tarina ja kuva tapahtumapaikasta kertoo tapauksesta enemmän:

https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1286/country/9/area/27/s_back/1

keskiviikko 16. lokakuuta 2024

Kaurismäet ja Lumivaara

Vaikka Teemu Selänne on vain pieneltä osin lumivaaralainen, niin sen sijaan Uukuniemellä kuulemani tieto, että Kaurismäen maailmankuulut elokuvaohjaajaveljekset ovat selkeästi lumivaaralaisia, näyttää pitävän paikkansa, sillä lahjomaton Geni kertoo poikien isän Jorma Kaunismäen syntyneen Lumivaarassa.

Alunperin Kaurismäet näyttävät olleen Kuisminin karjalaista sukua. Ilmeisesti venäjään viittaava sukunimi, joka lienee väännös Kuzmin-nimestä, on haluttu supisuomalaistaa.

Tuo Kaurismäkien lumivaaralaistausta selittänee sen, että Kioskin Matti kertoi Aki Kaurismäen vierailleen kuvausryhmineen kioskilla ja haastatelleen Mattia, mutta valitettavasti filmiä ei ole koskaan esitetty julkisuudessa ja jos Aki sattuu tämän lukemaan, niin hän voisi tuon Kioskin Matti-filminsä laittaa vaikka Youtubeen.

Ja jos Aki sattuu tämän jutun lukemaan, niin esitän toivomuksen, että hän voisi tehdä elokuvan lumivaaralaisesta uskonsuuntauksesta nimeltään Hyppääjät. Pääosissa hyppijöissä voisivat olla Sakari Kuosmanen ja Kati Outinen. Wikipedia kertoo Hyppääjien ilmeisen vapaamielisestä teologisesta näkemyksestä seuraavaa:

”Hyppääjien liike syntyi 1800-luvulla Länsi-Inkerin Ropsussa. Hyppääjille oli tyypillistä voimakas hurmoksellisuus, joka ilmeni hyppäämisenä ja hurjana tanssimisena. Liikkeeseen lienee vaikuttanut Venäjällä ortodoksien keskuudessa syntynyt hlystien eli ruoskijoiden lahko. Hyppääjien liikkeessä ilmeni sekä askeettisia että seksuaalisia piirteitä. Se kannatti vapaata seksuaalisuutta ja hylkäsi muodollisen avioliiton. Hyppääjät vastustivat virkavaltaa ja papistoa. Hyppääminen, konttaaminen, sekava ääntely ja huutaminen nähtiin Pyhän Hengen läsnäolon merkkeinä. Heidän seuroissaan pidettiin puheita ja laulettiin osin itse sepitettyjä lauluja.

Liike piti keskinäisenä tervehdyksenään pyhää suudelmaa (laina ortodokseilta hlystien välityksellä). Jäsenet kieltäytyivät alkoholista, kahvista ja tupakasta. Naiset saattoivat korostaa asketismia ajamalla tukkansa pois. Hyppääjien kokoukset päättyivät yleensä pimeässä huoneessa transsitilassa harrastettuun ryhmäseksiin. Insestiäkin esiintyi, koska kuka tahansa saattoi pimeässä huoneessa tulla seksikumppaniksi.

Suomeen hyppääjien liike tuli Inkeristä vuonna 1836. Liikkeen taantuminen alkoi 1850-luvulla. ”

Vaikka Kaurismäen Kioskin Matti-filmi ei ole vielä saanut ensi-iltaansa, löytyy Youtubesta kuitenkin yksi versio aiheesta. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että viime vuosituhannen loppupuolella median edustajilla oli tapana vierailla Matin kioskilla ja tiedustella uukuniemeläisten näkemyksiä maailman tapahtumiin.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=matin+kioskilla#fpstate=ive&vld=cid:dc663544,vid:50iiJBifN6A,st:0

tiistai 15. lokakuuta 2024

Lumivaara ja Selänne

 

Selänne-kohun saattelemana muistui mieleeni, että nuorena ja huimana miehenä kiipesin kiikarin kanssa Uukuniemen kirkon torniin suorittamaan rajan pintatiedustelua. Halusin esimerkiksi tarkastaa, että loistaako Valamon suuren kirkon torni Uukuniemelle asti, mutta ei se loistanut. Sen sijaan yksi torni rajan takaa näkyi pienenä pisteenä ja se saattoi olla vaikkapa Lumivaaran kirkon torni. Lumivaaran hylätyn kirkon torniin olen kavunnut soittamaan sen kelloa, kun olin nuori ja huima.

Sikäli Uukuniemen kaakkoinen naapuri Lumivaara liittyy Uukuniemeen, että minulle on kerrottu Teemu Selänteen äidin syntyneen Lumivaarassa. Tarkastin asian mainiosta netistä löytyvästä Geni-ohjelmasta ja ilmeni, että Selänteen äiti Liisa on syntynyt Kouvolan lähellä Sippolassa, mutta että sen sijaan Teemun äidinisä Emil Viitanen on syntynyt Jaakkiman Kalksalossa, joka liitettiin myöhemmin perustettuun Lumivaaran kuntaan. Eli melkein Uukuniemen poikia on siis Teemukin ainakin sen sinapin siemenen verran ja liittyy siten tavallaan Uukuniemen urheiluhistoriaan, joka muutenkin on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Teemu Selänteen isäkysymys näyttää olevan sosiaalisessa mediassa vilkkaan kansalaiskeskustelun kohteena, jonka keskustelun lienee synnyttänyt arvovaltaisen Seiska-lehden alla oleva lööppi. Muistelen, että Teemu Selänteen elämäkerrassa kerrotaan hänen vanhempiensa avio-ongelmista ja sekin paljastetaan, että ennen avioeroa äiti alkoi viipyä pitkiä aikoja Suonenjoella mansikanpoiminnassa. Kuitenkaan en uskalla väittää Teemua melkein Suonenjoen pojaksi, sillä ainakin eräällä netin keskustelupalstalla ihmetellään hänen yhdennäköisyyttään erään vanhan kiekkoleijonan kanssa.

https://www.ts.fi/urheilu/528357

maanantai 14. lokakuuta 2024

Palkkakuoppa

 

Ymmärrän hyvin Sirpa Selänteen lehtihaastattelussa narahtaneen katkeruuden, koska melkoisessa palkkakuopassa oli hänen miehensä Teemu Selänne NHL:n kaukaloissa raataessaan. Vaikka mies oli yksi maailman parhaista kaukalotyöläisistä, ansaitsi hän parikymmentä vuotta kestäneellä urallaan vain 72 miljoonaa euroa, joten tiukkaa on varmasti lapsiperheen arki ollut, varsinkin kun tuostakin vähästä joutui maksamaan veroa, josta osa varmasti valui Afrikkaankin kehitysapuna. Turhaan ei laulussa sanota, että ”verot köyhälistön verta juo”.

Sen sijaan eräät NHL-ammattilaiset, joista osa taidoiltaan Teemua huonompia, ansaitsivat urallaan selvästi yli sata miljoonaa euroa, vaikka hekin tunsivat olevansa palkkakuopassa. Nimittäin luin omin silmin lehdestä, että jalkapalloilija Lionel Messi teki aikoinaan FC Barcelonan kanssa sopimuksen siitä, että hän pelaa viisi vuotta seuran riveissä ja tuolta ajalta hänelle maksetaan yli 500 miljoonaa euroa. Ei siis ihme, että FC Barcelona on pahoissa velkaongelmissa, koska velkaa on seuralle siunaantunut yli 1000 miljoonaa. Vertailun vuoksi mainitsen, että Kupsin tämän vuoden budjetti on miljoona euroa.

Edellä kerrottuja euromääriä ihmetellessäni muistin, että luin jonkun varmaankin kettutyttöjen laskelman, jonka mukaan nykyisin absoluuttisen köyhyyden raja maailmassa on kaksi euroa päivässä ja että tuo kaksi euroa voitaisiin rahoittaa siten, että maailman kaikkien miljonäärien veroastetta nostettaisiin prosentilla. Eli yksinkertaista olisi poistaa absoluuttinen köyhyys maailmasta, mikäli tahtoa vain löytyisi. Muistelen, että maailman rikkaimman ihmisen Elon Muskin veroprosentti tuloistaan on vain 7. Minusta tuntuu, että kun YK:n pääsihteerin virka vapautuu, tulen sitä hakemaan.

Tässä tietoa Messistä ja huomatkaa, miten pienikokoinen hän on, joten ruokamenot eivät ole paljoa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Lionel_Messi

 

sunnuntai 13. lokakuuta 2024

Rouva Selänne ja Trump

Usa:n kansalainen rouva Sirpa Selänne on noussut julkisuuden valokeilaan kerrottuaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä äänestävänsä Trumpia ja rohjetessaan kritisoida Suomen veropolitiikkaa ja varsinkin sitä, että meillä verotetaan perinnöistäkin.

Pikkuisen tässä mietin, että kannattaako Sirpa Selänteen äänestää Trumpia, koska minulla on hämärä mielikuva siitä, että asettuessaan ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaaksi kymmenisen vuotta sitten Trump heitti ilmaan ajatuksen siitä, että Usa:n valtion velkaongelma voitaisiin ratkaista jonkinlaisella hetekaverolla, jollaisella Suomi aikoinaan rahoitti viime sodat ja evakkojen asuttamisen. Tosin amerikkalaiset taloustieteilijät ilmeisesti saivat Trumpin muuttamaan mielensä hetekaveroasiassa eikä hän ole enää palannut asiaan.

Suomessa omaisuudenluovutusvero, jota nimeä hetekaverosta virallisesti käytettiin, asetettiin ensi kerran vuonna 1940 sen omaisuuden perusteella, jonka verovelvollinen omisti vuoden 1939 lopussa. Se oli 2,5 – 20% verotettavasta omaisuudesta, eli progressiivinen ja yläpäästä melkoisen raskas. Toinen omaisuudenluovutusvero säädettiin 1944 ja erissä maksettu vero oli 0,4-3,5%.

Sirpa Selänteen kannattaa äänestyspäätöstä tehdessään muistaa myös se, että Trump haluaa palauttaa Amerikan suuruuden ja tässä yhteydessä rouva Selänteen kannattaa huomioida se, että Amerikan suuruuden aikaan, eli toisen maailmansodan alusta aina 1970-luvun alkupuolelle asti, Usa:ssa ylin tuloveroaste, joka kohdistui maan upporikkaisiin, oli huikea 90 %. Sitten verotusta kevennettiin ja valtio alkoi ottamaan velkaa suomalaisen mittapuun mukaan holtittomasti.

Selännettä harmittavaa perintöveroa ei ilmeisesti Usa:ssa ole, mutta muistelen lukeneeni, että siellä on sen sijaan olemassa korkea omaisuusvero ja maan kansalainen joutuu maksamaan yhden prosentin veron omaisuudestaan riippumatta siitä, missä maassa omaisuus on. Luulen, että tuollainen omaisuusvero rokottaa rikkaita enemmän kuin meikäläinen perintövero.

Sirpa Selänne näyttää suhtautuvan myös kehitysapuun kriittisesti, joka oikein onkin, mutta hän ei ilmeisesti tiedä, että kehitysavulla on saatu aikaan paljon myönteistäkin. Nimittäin 50 vuotta sitten bangladeshiläisten eliniänodote oli 30 vuotta, mutta sen jälkeen, kun maahan koulutettiin todella halvalla ns. paljasjalkalääkäreitä, jotka ehkä vastaavat lähinnä terveyssisaria, joita Suomessa minun lapsuudessani oli, niin bangladeshiläisten eliniän odote on nykään sama kuin Usa:ssa.

Sirpa Selänteen haastattelu synnytti lehdissä vilkkaan keskustelun: https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/8dd50f11-7147-4c9a-b8e2-f0c02dfc258a

lauantai 12. lokakuuta 2024

Pervitiini

Olen monta kertaa katsonut Kolmas mies-elokuvan, mutta eilen vasta oivalsin, että filmin pahis Harry Lime käytti hiihtourheilusta ja kaukopartiokirjallisuudesta tutuksi tullutta meta-amfetamiinia, jonka tuotenimenä oli pervitiini. Ainakin hän eräässä kohtauksessa heitti helttaansa pienen pillerin ja valitti, ettei näitä enää tahdo mistään saada. Muistelen lukeneeni, että Saksan armeija kielsi pervitiinin käytön aineen sivuvaikutusten vuoksi, mutta Suomen armeija eikä Suomen Hiihtoliitto niitä kieltänyt.

Vierailin joskus Mikkelin Sodan ja rauhan keskuksessa ja näin siellä lasivitriinissä kahvipurkin vieressä pervitiinirasian ja hämmästyin, miten onnettoman pieni se oli. Se tekee ymmärrettäväksi sen erehdyksen, joka sattui talvella 1944 kaukopartiomies Aimo Koivuselle.

Aimo Koivunen alkoi talvella -44 uupua sissiretkellään ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi talvipakkasella kohmeisin sormin yhden pillerin sijasta niitä useammankin. Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana yksin umpihangessa sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli.

Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.

Oikeustieteen professori Hannu Klami kertoi, että armeija-aikanaan hän oli ennen jotain maastojuoksukilpailua nauttinut hieman sukulaisensa laihdutuslääkettä ja niinhän siinä hänen kertomansa mukaan kävi, että muut jäivät kuin räkä, vaikkei oikeustieteilijä mikään kilpajuoksija ollut. Monta kertaa olen ihmetellyt sitä, että vaikka pervitiinin voimalla Suomelle hiihdettiin sodan jälkeen monta arvokisamitalia, niin kukaan juoksija ei ole myöntänyt ainetta käyttäneensä.

Kuvassa voi olla jauhin ja kahvikuppi

perjantai 11. lokakuuta 2024

Hyppelyjä

Kun valmennuspäällikkö Kalevi Tuominen oli vuoden 1988 Calgaryn olympiakisoissa lähdössä hotellihuoneestaan seuraamaan alkamassa olevaa suurmäen kilpailua, jossa harjoituskierros oli jo menossa, hänen puhelimensa soi ja Matti Nykänen kyseli, että onko Kallu menossa mäelle päin, koska hän oli kyytiä vailla.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että yleensä tiukka Hiihtoliitto oli myöntänyt Nykäselle poikkeusluvan ottaa kisamatkalle mukaan silloisen tyttöystävänsä ja voi olla, että tyttöystävän kanssa seurustelu saattoi viivästyttää mäkitoivomme kisapaikalle lähtöä. Sitä seikkaa Tuominen ei muistelmissaan mainitse, että Nykäsen hotellihuoneen oveen oli liimattu lappu ”Ei saa häritä”.

Tuominen tarjosi Nykäselle kyydin ja mäen juurelle ehdittiin, kun harjoituskierroksen viimeiset hyppääjät olivat vuorossa. Tuominen ihmetteli sitä, etteikö Nykäsenkin pitäisi olla hyppäämässä harjoitushyppyään, johon Matti totesi rauhallisesti: ”Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä”.

Nykänen kiipesi torniin, ja niinpä ensimmäisen kierroksen jälkeen kisakuuluttaja hauskutti yleisöä kertomalla, että on äärimmäisen jännittävää nähdä, kuka kilpailussa sijoittuu toiseksi. Valmennuspäällikkö Tuomisen kertomuksesta voi oppia tulevaisuuden kisoja varten, että olympiakisoihin kannattaa kustantaa myös urheilijoiden tyttö- ja poikaystävät, joiden läsnäolo saattaisi lieventää suorituksia huonontavaa kisajännitystä.

Kahdet viimeiset kesäolympialaiset ovat menneet Suomelta ilman kultamitalia ja talvikisoissakin menestys on ollut vaatimatonta. Sen sijaan Matti Nykänen voitti laskujeni mukaan urallaan 19 olympia- tai MM-kisamitalia aikuisten sarjassa ja sen lisäksi nuorissa ja veteraaneissa muutaman MM-mitalin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Nyk%C3%A4nen

torstai 10. lokakuuta 2024

Suonenjoen vävypoika lähti

Suru-uutinen kantautui eilen varsinkin tänne Suonenjoelle, koska mansikkakaupungin oma vävypoika säveltäjä Leif Segerstam on kuollut. Segerstam oli nero. Hän oppi lukemaan kolmivuotiaana, nuottien luvun viisivuotiaana ja säveltämään kuuden vanhana.

Fiksu mies Segerstam on sikälikin, että oli ymmärtänyt ottaa suonenjokelaisen Nenos-Eijan kolmanneksi vaimokseen. Se selittää, miksi näin tämän huomiota herättävän kookkaan miehen nousevan Suonenjoen asemalta junaan. Siitä lähtien pidin häntä Suonenjoen poekana, mutta Kärkkäälän poekana en uskalla pitää, koska vaikka Nenosia on kylällä paljonkin ja vaikka oma isomummonikin oli samaa sukua, niin en tunne ketään Eija Nenosta Kärkkäälästä.

Sikäli Segerstam kyllä täyttäisi Kärkkäälän miehen vaatimukset, että hän painoi parhaassa miehuudessaan, eli ollessaan hevosmiesten kielellä parhaassa ajolihassa, 170 kilogrammaa ja se on sellainen tyypillinen kärkkääläisen miehen painolukema. Vanhemmiten hän kuihtui yhdessä vuodessa 40 kilogrammaa, koska lopetti viinan juonnin. Harva on se Kärkkäälän mies, joka siihen pystyy.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leif_Segerstam

keskiviikko 9. lokakuuta 2024

Kallun muistelmat

 

Lukaisinpa tuossa Kalevi Tuomisen muistelmat, jonka kirjan osuvana nimenä on Kallun muistelmat. Tuominen oli erittäin monipuolinen urheilumies. Parhaiten hän menestyi koripalloilijana, mutta sen lisäksi hän kilpaili monissa muissakin lajeissa. Käsipallossa hän saavutti SM-hopean, cup-mestaruuden ja edusti maajoukkuetta yhdessä maaottelussa. Jalkapalloa hän pelasi vuoden Mestaruussarjassa. Lisäksi hän kilpaili lentopallossa, jääkiekossa, suunnistuksessa, nyrkkeilyssä ja bridgessä.

Parhaiten Tuominen muistetaan siitä, että hän toimi Suomen olympiakomitean valmennuspäällikkönä vuosina 1969–1992. Ilmeisesti hän oli tuota virkaa hakeneista pätevin, koska hän sai tuon vaativan paikan, vaikka hänen työpaikkahakemuksessaan luki lyhyesti ja ytimekkäästi ainoastaan, että ”Haen. Kallu”.

Ennen olympiakomitean palvelukseen siirtymistä Tuominen toimi pitkään maamme koripallomaajoukkueen valmentajana. Hänen valmennuksessaan koripallomaajoukkueemme selvisi peräti Tokion vuoden 1964 olympialaisiin. Suomi sijoittui lopulta sijalle 11, mutta Kallun muistelmien mukaan vain epäoikeudenmukainen tuomarilinja pudotti Suomen mitalipeleistä.

Tuomisen valmennuksessa koripallomaajoukkue treenasi todella kovaa, vaikka pelaajat olivatkin amatöörejä. Kaikille pelaajille Kallun linja ei sopinut. Eräälle Kuortaneen valmennusleirille oli kutsuttu kokeilumielessä myös kouvolalainen Olli Ahola, peräti 211-senttinen velikulta, vaikka miehen pelitaidot eivät olleet kehuttavat. Kun erään lauantain aamuharjoitukset olivat ohi ja muu joukkue lepäili nurmikolla, käveli Olli Ahola ovesta pikkutakki päällä ja kravatti kaulassa.

Kun Kallu ihmetteli, minne mies oli menossa, Olli kääntyi ja huikkasi valmentajalleen: ”Kuule poika. Nyt on kello kaksitoista ja lauantai, mie meen holihommiin”. Tuominen oli tunnettu siitä, ettei hän yleensä jää sanattomaksi, mutta sillä kertaa niin kävi. Täyttä varmuutta minulla asiasta ei ole, mutta uskon Aholan maajoukkueuran päättyneen tapauksen johdosta.

Uukuniemellä jututin erästä evp. rajamiestä, joka kertoi, että Olli Ahola oli ollut hänen työkaverinsa rajalla ja että Valtion pukutehdas ei meinannut millään uskoa, kun sieltä tilattiin puku 211-senttiselle miehelle, vaan epäiltiin kyseessä olleen kirjoitusvirheen.

Itse oletan, että 1960-luvulla Suomi oli sen verran köyhä maa, ettei täällä ollut varoja rakentaa riittävästi kalliita vartiotorneja, joten asia päätettiin ratkaista palkkaamalla Olli Ahola rajavartioston tehtäviin.

https://www.finlandiakirja.fi/fi/haku/kallun%20muistelmat

tiistai 8. lokakuuta 2024

Limperin Hilma

Heinolan kansalaisopiston kitarapartion esiintyminen toi mieleeni sen, ettei Kotkan kaupunki ole vieläkään pystyttänyt Limperin Hilman ruohoiselle ja ristittömälle haudalle sankaripaatta, vaikka Veikko Lavi laulussaan vakuuttavasti todistaa, että työnsankari Hilma sellaisen hautamuistomerkin ansaitsisi valtiomiesten tapaan.

Lavi kertoo laulussaan, miten Hilman elämä oli ainaista työtä ja vain raadantaa, mutta hänen puolisonsa Augusti, jonka kaihoisat laulut olivat hurmanneet Hilman, sen sijaan eli mieluummin helpossa maailmassa laulellen ja juoden.

Niinpä Augusti Hilman poismenon jälkeen joi viikossa vaimonsa kovalla työllä velattomaksi saaman mökin. Lavin kertoo tapauksesta mm. seuraavaa:

”Vierivät vuodet ja perhekin kasvaa.
Veloista mökkinsä puhtaaksi saa.
Aamulla varhain hän pyöränsä rasvaa,
ikuista työtä ja vain raadantaa.
Surra saa sodassa mennyttä poikaa,
tytöt taas maailma mukaansa vei.
Arvoisat kuulijat, se huomioikaa;
maassamme tarina mahdoton ei.

Voi olla, että Veikko Lavin ja hänen puolisonsa Sylvin suhteessa oli vähän sama kuin Hilman ja Aukustin. Ainakin, kun olin joskus opiskeluaikaan vappuaattona uudelleen suosioon nousseen Lavin konsertissa, tämä kertoi iloitsevansa sitä, että tämä oli hänen ensimmäinen selvä vappuaattonsa vuosikymmeniin.

Suuri humaani taiteilija Lavi oli nuoruudessaan hyvin sotaisa ja suojeluskuntahenkinen, mutta talvisodan ensimmäinen taistelu järkytti häntä syvästi ja teki hänestä rauhanmiehen. Lavi haavoittui heti tässä sodan ensimmäisessä kahakassa liipaisinsormeensa.

Sodan jälkeen, kun kuplettilaulanta ei riittänyt perheen elatukseen, Lavi yritti elättää itsensä kanafarmarina, mutta raaka ala ei sopinut herkälle miehelle, koska hän ei pystynyt lyömään kanoilta päätä poikki, kuten ammatti edellytti, vaan vaimo Sylvi joutui senkin tekemään. Sen sijaan Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissään.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa: https://www.youtube.com/watch?v=DEO1U2Q6yec

 

maanantai 7. lokakuuta 2024

Vaikka nousen toisiin juniin

 

Eittämättä Juice Leskinen oli nero ja on ihan oikein, että hänen hautansa sijaitsee Tampereen Kelevankankaan hautausmaan portin vieressä Väinö Linnan ja Veikko Sinisalon hautojen rinnalla. Heinolan sivistyksen yössä lauloimme porukalla tunnelmaan ja ajankohtaan sopivasti kaupungin kansalaisopiston kitarapartion säestämänä ajankohtaan ja tunnelmaan sopivaa Juicen Syksyn säveltä.

Sitä täysin rinnoin hoilatessani ymmärsin, että ihan täydellinen ei Leskisen tämä sanoitus ole, koska ainakin minun korvaani pikkuisen särähtää säe ”Ota minut sinun uniin, vaikka nousen toisiin juniin”. Uskon, että Reino Helismaa olisi muotoillut tuon säkeen toisin.

Olen käynyt jokusia vuosia sitten hiljentymässä Kalevankankaalla vierekkäin lepäävien suomalaisen kulttuurin suurmiesten Väinö Linnan, Veikko Sinisalon ja Juice Leskisen hautojen ääressä. Muistan, että Linnan hautapaatta kiersi viisaan Janne Kivivuoren Täällä Pohjantähden alla- trilogian kolmososasta siteerattu lausahdus: ”Päivä on tehnyt kierroksensa.”.

Veikko Sinisalon hautakivessä oli lainattu Kiven Kaukametsä-runoa kaikkine kielioppivirheineen: ”Siellä ompi onnellisten mailma. Siellä autuitten maa”. Nykyään tuota säettä näkee muistovärssyissä yleensä nykysuomen kielioppisääntöjen mukaiseksi korjattuna.

Juhani Juice Leskisen muistopaadessa lukee sen sijaan lyhyesti vain vainajan nimi ja elinaika eli 19.2.1950 – 24.11.2006. Huomattakoon, että Pauli Martti Juhani Leskinen muutti myöhemmin virallisestikin nimensä muotoon Juhani Juice Leskinen. Mielestäni sanoittajaneron tuotannosta olisi löytynyt viljalti sopivia säkeitä hautamuistomerkkiin, kuten esimerkiksi: ”Elämä on kuolemista”, ”Kaikki paitsi elämä on turhaa” tai ”Voi olla, että vihdoin pääsen uneen”.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan ajankohtaan ja tunnelmaan sopivaa musaa: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=syksyn+s%C3%A4vel#fpstate=ive&vld=cid:96b50a37,vid:W4ol6GP6C1w,st:0

sunnuntai 6. lokakuuta 2024

66,666 %

 

Vaikka maailmalla ihmisiä tapetaan kasapäihin, niin minä typerys suren kovasti sitä, miten Kupsin käy. Eilenkin tuijotin saksanseisojakoiran lailla Palloliiton tulospalvelun seurantaa mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeässä SJK-Kups-ottelussa ja olin jo vajota epätoivoon, mutta sitten 68 minuuttia kohdalla tunsin hetken suurta onnea, kun Petteri Pennanen, jonka patsas olisi saatava Kuopion torille Veljmiehen tilalle, siirsi kuopiolaiset johtoon.

Kaksi minuuttia myöhemmin vajosin suuren epätoivoon, kun Kupsin afroafrikkalaistaustaisen puolustajan tumma kuuma veri kuohahti ja hänet ajettiin kentältä. Mutta Kups kesti vajaamiehisenäkin seinäjokelaisten rajun loppurutistuksen. Harvoin olen ollut elämässäni yhtä onnellinen kuin silloin, kun tietokoneen näytölle lopulta ilmestyivät tulikirjaimet, joiden mukaan Kups voitti 0-1.

Vaikka ihmisiä tapetaan maailmalla kasapäihin, niin siitä huolimatta suren ensi lauantain mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeää ottelua Kups-Hjk jopa siinä määrin, että laskeskelin Eino Poutiaisen lailla Pilliklupi-5-askin kanteen karkean roknoosin kuopiolaisten mestaruusmahdollisuudesta ja se näyttää seuraavalta:

Jos Tampereen Ilves ei voita SJK:ta viimeisessä ottelussaan, vie Kups mestaruuden. Ilves on sen verran ennakkosuosikki kotiottelussaan, että karkean roknoosini mukaan on vain 33,33 %:n mahdollisuus sille, ettei Ilves voita. Jos Ilves voittaa, on myös Kupsin voitettava HJK viedäkseen mestaruuden. Joukkueet ovat niin tasaväksiä, että karkean roknoosini mukaan kuopiolaiset voittavat helsinkiläiset vain 33,33 %:n todennäköisyydellä. Näin ollen karkean roknoosini mukaan Kups voittaa 66,666 %:n todennäköisyydellä Suomen mestaruuden.

SJK:n ja Kupsin pelin huippuhetket voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=RYLdX5S_Zqs

 

lauantai 5. lokakuuta 2024

Kaakana

Eilen harrastettiin Suonenjoella kulttuuria Taiteiden yön merkeissä, kuten urheiluselostaja Juha Jokinen asian ilmaisisi. Ja sangen onnistuneesti kulttuuria harrastettiinkin.

Erityisesti minun tekivät vaikutuksen Kirsi Roitto ja Juha Lappi, joista ensiksi mainittu lauloi upeasti ja toiseksi mainittu lausui upeasti Kaj Chydeniuksen säveltämiä runoja. Tosin Nocturne-runosta esitettiin Perttu Hietasen sävellys, mutta parempi niin, koska Kaj Chydeniuksen säveltämä versio on vaipunut Suomen kansalta unholaan. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että jostain syystä Kaj Chydeniuksen säveltämää ja rautalampilaisen runoilijan Matti Rossin kirjoittamaa balladia toveri Viljasesta, jonka ohrana murhasi, ei jostain syystä kuultu.

Minuun teki myös erityisen vaikutuksen karjalaistaustainen Savon Rautalammilla kasvanut moottoriturvaksi itseään luonnehtinut kuplettimestari JiiPee Jetsu, joka tulee vielä täyttämään edesmenneiden Jaakko Tepon ja Jope Ruonansuun jättämän valtavan aukon huumorimusiikin saralla. Ulkoisesti mies muistuttaa Jope Ruonansuuta ja taiteellisesti Jaakko Teppoa.

Jetsun jutut savolaisjutut eivät välttämättä aukea länsisuomalaisille, mutta itäsuomalaisia ne naurattavat kovasti. Esimerkiksi kuplettimestari kertoi seuraavan jutun, jota ei ehkä ymmärretä muualla kuin itämurteiden alueella:

Metsästystä harrastava helsinkiläismies tuli lintujahtiin Savoon ja palkkasi paikallisen oppaan. Kun helsinkiläinen luuli havainneensa riistalinnun ja aikoi ampua, savolaisopas huusi, että ”elä ammu, se on kaakana.”

Kaakana oli metsästäjälle ihan tuntematon laji ja kotiin palattuaan hän kävi eläinmuseossa kysymässä, millainen otus kaakana on. Museon väkikään ei sitä tiennyt, mutta asiaa luvattiin selvittää. Kolmen kuukauden päästä kysyjälle soitettiin ja kerrottiin, että kaakanaksi kutsutaan Savossa käkeä. Nimittäin savolaisessa kansanlaulussa sanotaan, että ”kukkuu, kukkuu, kaakana kukkuu, Saimaan rannalla ruikuttaa”.

Tässä esiintyy JiiPee, jonka uskon olevan salmilaista sukua ja sukua entiselle Rautalammin ortodoksikanttorille Viktor Jetsulle, joka on saattanut innoittaa suonenjokelaisen Jorma Pitkäsen luomaan Mauno Mansikka-sarjakuvaansa hahmon kanttori Viktor Kopsun. https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=jiipee+jetsu%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:42fa5c0d,vid:-iCDcBIhEhk,st:0

perjantai 4. lokakuuta 2024

A. F. Airo – Viipurin pelastaja

Huomasinpa tasan vuosi sitten kirjoittaneeni suuren suomalaisen sotilaan A. F. Airon patsaasta ja nyt tuli mieleeni, että mikäli maailman tilanne olisi parempi, esittäisin, että Heinolan lisäksi myös Viipurin kaupunkiin olisi saatava Airolle muistomerkki. Hän on nimittäin Viipurin pelastaja.

Suomen sotia johti Mannerheim, mutta sotatoimia johti kenraali Airo, joka osoitti suurta sotilaallista viisautta, kun hän huolehti siitä, että Viipuri luovutettiin lähes ilman taisteluja Neuvostoliitoille, ja niinpä hieno kaupunki pelastui hävitykseltä. Mannerheim tosin piti kaupungin luovuttamista Pohjoismaiden sotahistorian suurimpana skandaalina.

Itse sen sijaan uskon Airon ajatelleen, että jos suomalaiset eivät olisi vetäytyneet sieltä nopeasti, olisi seurauksena ollut Pohjoismaiden sotahistorian suurin katastrofi. Jututinpa Itä-Hämeessä asuessani olympiasankari Toni Niemisen vaaria, joka kertoi, että karkuunhan sieltä Viipurista oli lähdettävä kiireellä, kun heille ei annettu edes panoksia aseisiin. Sikälikin Viipurilla oli onnea, että suuri pommilaivue oli tulossa hävittämään kaupungin, mutta huonon sään vuoksi sen oli käännyttävä muualle.

Olen päässyt kiipeämään Viipurin linnan torniin ja sieltä katsottuna Viipuri on upea keskiaikainen kaupunki, josta Suomelle olisi saatu paljon parempi pääkaupunki kuin Helsinki-nimisestä kalastajakylästä. Tässä yhteydessä on syytä kuitenkin korostaa sitä, että linnan tornista ei nähnyt, että monet kaupungin vanhoista taloista kaipaavat vähintäänkin pientä pintaremonttia; tosin tsaari Putinin kunniaksi on kuitenkin myönnettävä, että hänen hallintokaudellaan Viipuri siistiytyi melkoisesti.

Kävin Viipurissa siihen aikaan, kun siellä oli vähän aiemmin juhlittu sitä, että puna-armeija oli vapauttanut tämän vanhan venäläisen kaupungin 70 vuotta aiemmin fasistien vallasta ja huomasin erään talon seinässä olevan julisteen, jonka kuvassa terhakka naispuolinen sotapoliisi ohjaa liikennettä, kun kaupunkia vapautetaan. Ihan pienellä Pyöreen tornin hämärässä, tuossa paikassa niin hilpeässä, erottuu heikosti erikoisen näköinen panssarivaunu.

Eräs asiantuntija tunnisti, että kuvassa on englantilaisten Neuvostoliitolle lahjoittama Churschill-merkkinen vaunu. On mielenkiintoista, että vaikka Neuvostoliitto valmisti sota-aikana 80.000 ihan hyvää panssarivaunua, niin länsiapu kelpasi tässäkin asiassa. Tietooni on saatettu, että vaikka kyseisessä länsipanssarissa oli pienehkö tykki, niin siinä oli parempi suojaus kuin neuvostovaunuissa, joka asia lisäsi miehistön eloonjäämistodennäköisyyttä ja siksi niitä suosittiin panssarihenkilökunnan keskuudessa.

 

torstai 3. lokakuuta 2024

Kouluampumiset

Usa:n varapresidenttiehdokkailla näyttää olevan aukkoja tiedoissaan, kun he yksimielisesti vakuuttivat vaalikeskustelussaan, että aserikas Suomen kansa ei harrasta kouluampumisia. Totuus kuitenkin lienee se, että Suomi on Euroopan johtava maa kouluampumisissa.

Muutenkin suomalaiset ovat tilastojen valossa harvinaisen väkivaltaisia länsieurooppalaisia. Sen sijaan olen nähnyt tilaston, jonka mukaan Venäjällä tapahtuu väkilukuun suhteutettuna kahdeksan kertaa enemmän henkirikoksia kuin meillä. Tosin saattaa olla, että Ukrainan sodan seurauksena Venäjän väkivaltatilastot kaunistuvat tulevaisuudessa, koska sikäläiset murhamiehet on siirretty rintamalle, jossa kaivataan ammattimiehiä ja he alkavat kohta olla tapettu ihan anhittomiin.

Usa:n varapresidenttiehdokkaat olisivat kuitenkin voineet ihastella Suomen eräiden etnisten vähemmistöjen asekulttuureja. Nimittäin tietääkseni jokaisella saamelaismiehellä ja jokaisella ahvenanmaalaisella miehellä on pyssy, mutta tietooni ei ole tullut, että he olivat koskaan rauhaoloissa uhkailleet ketään aseillaan. Uskon, että väkilukuun suhteutettuna Saamenmaalla ja Ahvenanmaalla on enemmän aseita kuin Afganistanissa tai Irakissa.

Sen sijaan maamme romanivähemmistöllä tuntuu olevan vielä tarvetta kehittää aseturvallisuuttaan ainakin, mikäli lehtilööppeihin on yhtään uskominen. Näkemykseeni on vaikuttanut myös viime vuosituhannen lopulla nähty romanitaustaisen taiteilija Kiba Lumbergin käsikirjoittama tv-sarja Tumma levoton veri, jossa oli esillä romanikulttuurissa vaikuttava taipumus väkivaltaan. Lumberg sai sarjan esittämisen jälkeen palautetta, että hänet tapetaan, mikäli hän väittää romanien olevan väkivaltaisia.

Minusta Kiba Lumbergin kotisivuilta löytyvä maalaus Kuolema raviradalla on väkevä työ. Kuolema raviradalla liittynee Lappeenrannan raviradalla sattuneeseen ampumistapaukseen, jossa taiteiljan sukulaisia oli mukana. Kiba Lumberg on entisen huippunyrkkeilijä Riku Lumbergin täti. Riku Lumberg valmistui urheilu-uransa jälkeen poliisiksi ja hän julkaisi vuosia sitten Helsingin Sanomissa erittäin fiksun kirjoituksen siitä, että verikostoperinteestä tulee luopua.

https://www.kibalumberg.fi

 

keskiviikko 2. lokakuuta 2024

Sivisty tai kuole

 

Vuosien ajan pariskuntamme teki kulttuurimatkoja Pietariin, joka oli ennen maailman kulttuuripääkaupunki, joka tuotti loistavia kirjailijoita ja kuvataiteilijoita. Nykyään Pietariin ei enää pääse, joten pariskuntamme on alkanut tekemään kulttuurimatkoja Heinolaan, joka on tuottanut hyvien painijoiden lisäksi myös muutakin kulttuuria.

Männä viikolla Heinolassa vietettiin sivistyksen yötä, jota kunnioitimme läsnäolollamme emmekä turhan, sillä jo tilaisuuden ensimmäisessä alustuksessa opin, mitä sivistys on. Sen mitä sivistys on, on lausunut kirjailija Juha Hurme eräässä juhlapuheessaan, jossa hän totesi näin: ”Sivistys on eloonjäämistekniikka. Ilman sitä kuolemme kaikki ja tapamme ison osan muustakin elämästä.”

Tuon Hurmeen näkemyksen kätkin sydämeeni ja olen niitä sitten pohdiskellut. Etsin internetistä juhlapuheen, josta tuo lause on lainattu ja puheesta löytyi myös tämä viisaus: ”Ihmiskunnan tilanne kolmella sanalla: sivisty tai kuole. Sivistys on muutoksessa selviämistä ja muutokseen osallistumista, jopa olemassa olevien rakenteiden muuttamista, kulttuurin keinoin. Kulttuuri on sivistyksen työkalupakki muutoskaaoksen keskellä. Sivistys on uuteen tietoon ja muutokseen positiivisesti suhtautuva utelias asenne. Se on rohkean valinta. Todellisuuden hyväksyminen on sen muuttumisen hyväksymistä ja vieläpä siten, että itse sitoutuu tähän muuttamiseen, joka samalla on todellisuuden ylläpitämistä.”

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, ettei Juha Hurme ole mikään vihervassarihörhö, vaan viime eduskuntavaaleissa hän oli Ruotsalaisen Kansanpuolueen ehdokkaana. Hän siis edustaa sitä sivistysporvaristoa, jota tulisi suojella, sillä Amerikan mallin mukaan sivistysporvaristo on länsimaissa syrjäytymässä kansalliskonservatiivisten räyhärepublikaanien tieltä.

Heinolan sivistyksen illan huipentuma oli suurta sydämensivistystä edustava Heinolan kansalaisopiston kitarapartio nimeltään Laulavat kitaristit, jonka tunnelmaan sopivia esityksiä voi hiljentyä kuuntelemaan tästä: https://www.youtube.com/watch?v=b7b_WkY7tsg

torstai 24. lokakuuta 2024

Aku Kiuru ja kultakellon salaisuus

 

Värikkäitä ihmisiä löytyy Karjalan urheiluhistoriasta. Minusta jutunkerronta on kulttuurimuodoista hienoin ja niinpä olen kuunnellut netistä löytämiäni videoita, joissa Rokan Antin pitäjässä Sakkolassa syntynyt Aku Kiuru kertoo tarinoita ja minusta hän on voittamansa hiihdon maailmanmestaruuden lisäksi myös jutunkerronnan maailmanmestari.

Ilman muuta August Kiurusta pitäisi tehdä kirja tai mieluiten äänikirja. Mies oli ilmiömäinen jutunkertoja, jollaisia ei enää ole, koska koulusivistys on pilannut hyvät tarinaniskijät. Jotain talkshow-persoonia maailmassa on, mutta he eivät yllä Kiurun Akun tasolle. Tosin yhden väärän tiedon Kiurun tarinoista taisin löytää.

Kun hän kertoo tarinaa Chamonixin vuoden 1937 kisoihin liittyvästä kultakellon salaisuudesta, mainitsee hän törmänneensä kellon omistajaan Klaes Karppiseen Suonenjoen esikaupungin Iisveden baarissa. Itse epäilen yli-ikämies Kiurun muistin pettävän, koska baari sijaitsi luultavasti Iisalmessa, jossa Klaes Karppinen asui.

Kultakellotapauksen taustalla on se, että 50 km:n maailmanmestaruuden voitti Pekka Niemi, jonka Aku kertoo syyllistyneen sääntörikkomukseen, koska lahjoi konjakkipullolla kaverinsa tuomaan liisterillä voidellut vaihtosukset ladun vesikeliosuudelle, vaikka säännöt siihen aikaan kielsivät sellaisen menettelyn.

Suomi sai silloin kilpailussa kaksoisvoiton ja koska Hiihtoliiton herrat pelkäsivät, että hopealle jäänyt Karppinen tekee tapauksesta protestin, jonka seurauksena Niemi olisi hylätty, ostivat he Klasulle nyrkinkokoisen kultakellon, jotta tämä pitäisi suunsa kiinni tapahtuneesta:

https://areena.yle.fi/1-50105604

keskiviikko 23. lokakuuta 2024

Kapaset

 Suonenjoen karjalaiset pyysivät minua tunnetusti urheiluhullua kokoukseensa kertomaan Karjalan epävirallisesta urheiluhistoriasta, joka oikein onkin, koska olen vilpittömästi ihastunut aiheeseen ja sitä jonkin verran tutkinutkin, sillä värikkäitä ihmisiä ovat olleet karjalaiset urheilusankarit, jollaisista nyt päällimmäisinä tulevat mieleeni Matti Nykänen ja Seppo Räty.

Uukuniemen Sihvosten sukukirjasta keksin sen, että maailman paras jääkiekkosuku on Uukuniemen Latvasyrjästä lähtenyt Kapasen suku. Suomen maajoukkueessa on pelannut reilu kentällinen, eli seitsemän kpl, Kapasia ja NHL:n rahakaukaloissa on tähän mennessä pelannut neljä Kapasta.

Muistanpa, että kun Sami Kapanen ja Niko Kapanen pelasivat samaan aikaan maailman huipulla, he eivät uskoneet olevansa sukulaismiehiä. Mutta kyllä he ovat, sillä eräs sukututkija tiesi minulle kertoa, että he ovat noin viidensiä serkuksia, koska Nikon vaari oli Sami Kapasen isän Hannu Kapasen pikkuserkku. Nikon vaari toimi ennen sotia Uukuniemellä kaupanhoitajana, vaikka olikin syntynyt Suistamolla.

Niko ja Sami Kapanen olivat hyvin samantyylisiä pelaajia eli teknisesti taitavia ja nopeita, mutta eivät kovin fyysisiä, vaan pikemminkin pienenpuoleisia jääkiekkoilijoiksi. Sami oli aikoinaan jopa NHL:n nopein luistelija ja uskon, että kun Niko pelasi Venäjän KHL-liigassa, oli hän sen liigan nopeimpia luistelijoita.

Vaikka Kapasen suvun kiekkoilijat eivät olleet kovin fyysisiä, niin kyllä heistä tarvittaessa on löytynyt kovuuttakin. Nimittäin, kun joskus 70-luvulla Hifk ja Jokerit kohtasivat Helsingin jäähallissa, nähtiin ottelussa hallin historian hurjin tappelu, kun Hifk:n Hannu ja hänen veljensä Jokereita edustanut Jari selvittelivät näkemyserojaan jääkiekkoilun säännöistä. Tapaus huipentui siihen, että Jari valittiin kauden päätteeksi sarjan herrasmiespelaajaksi.

Tällä hetkellä NHL:ssä pelaavat Sami Kapasen poika Kasper ja Kimmo Kapasen poika Oliver. Kasper on tavallaan Suomen ennätysmies, koska kun hän kesälomallaan kärähti rattijuoppoudesta, tuomittiin hänet 107.000 euron sakkoihin.

Kasper Kapasen äiti ei aikoinaan selvinnyt sakoilla samasta asiasta, vaan sai 40 päivää ehdollista vankeutta. Erikoista hänen tapauksessaan oli, että hän vain ohjasi autoa, joka ei ollut edes käynnissä, koska bensa oli loppunut. Autoa työnsi hänen silloinen poikaystävänsä, joka myös oli maistissa, mutta tietääkseni häntä ei tuomittu mistään.
https://www.is.fi/viihde/art-2000000685923.html

tiistai 22. lokakuuta 2024

Jari Litmanen, melkein Uukuniemen poika

Uukuniemellä sain kuulla, että Suomen historian paras jalkapalloilija Jari Litmasen isä Olavi Litmanen on kotoisin ihan läheltä entisestä Saaren kunnasta Uukuniemen naapurista. Nythän molemmat kunnat on liitetty Parikkalaan, josta oli kotoisin myös Suomen historian toiseksi paras jääkiekkoilija Jari Kurrin suku.

Jari Litmasen äiti ei sen sijaan ole Karjalasta, vaan hän on Savon Kärkkäisiä. Itse jo tuossa ilahduin, että nyt löytyi selitys sille, miksi tein seitsemän maalia Kärkkäälän kansakoulun pelatessa Riepon koulua vastaan potkupalloa, mutta ei ole Litmasen äiti Kärkkäälän Kärkkäisiä, jonka suvun geenejä kaikissa vanhoissa kärkkääläläisissä esiintyy, vaan hän on Kiuruveden Jänteen tyttöjä.

Jari Litmasen isä Olavi on muuten ihan yhtä tumma kuin poikansa ja vaikka en ole rasisti, niin epäilen, että tummuus ja tulisuus liittyvät toisiinsa ja ovat jalkapalloilijoille sopivia ominaisuuksia. Muistanpa, että mestarijoukkueen Kupsinkin riveissä on aikoinaan menestyksekkäästi pelannut muutama savolaiseksi harvinaisen tumma mies.

Itse epäilen, että tuo kuopiolaisten tummuus saattaa liittyä siihen, että noin sadan vuoden ajan kuopiolaisista noin kymmenen prosenttia oli Donin kasakoita ja ehkä heidän geenejään jäi nostamaan Kuopion jalkapalloilun tasoa. Kannattaa muistaa, että suurelta osin kasakoiden jälkeläisistä koottu Kiovan Dynamo oli aikoinaan yksi maailman parhaista jalkapalloseuroista.

Kirjassa Kiovan Dynamon kunnia kerrotaan siitä dramaattisesta tapahtumasta, miten joukkueen pelaajista koottu joukkue kohtasi kesällä 1942 Ukrainan vallanneen Saksan ilmavoimien joukkueen. Tarinan mukaan puoliajalla saksalaiset ilmoittivat ukrainalaisille, jotka johtivat 3-1, että heidät ammutaan, elleivät he suostu häviämään. Ukrainalaiset eivät suostuneet sopuotteluun, vaan voittivat lopulta 5-3.

Tarinan mukaan voittajajoukkueen pelaajat olisikin ammuttu pelin jälkeen, mutta monta kertaa hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Voittajia ei ammuttu ainakaan heti; tosin saksalaiset surmasivat neljä voittaneessa joukkueessa pelannutta Kiovan Dynamon miestä myöhemmin, mutta syynä ei välttämättä ollut tämä kuolemanottelu, vaan se, että Dynamo oli Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n joukkue.

Kun Neuvostoliitto myöhemmin valloitti Ukrainan takaisin, jatkuivat Kiovan Dynamon pelaajien ongelmat ja osa joukkueesta joutui leirille syytettynä yhteistoiminnasta saksalaisten kanssa. Yksi pelaajista ei selvinnyt leiriltä hengissä. Hänen kunniansa tosin palautettiin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen, mutta tietooni ei ole tullut, että omaisille olisi maksettu mitään korvauksia. Sen sijaan muistan lukeneeni, että Karjalassa erään Stalinin vainoissa teloitetun leski sai hyvityksenä miehensä surmasta sentään kasan halkoja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jari_Litmanen

maanantai 21. lokakuuta 2024

Telttahirvitys

 

Kupsin Suomen mestaruuden synnyttämä kohu velloo maamme jalkapallon ystävien keskuudessa. Erityistä huomiota on vellovassa keskustelussa kiinnitetty siihen, miten Kuopion Keskuskentällä pystytään ensi kesänä järjestämään Euroliigan otteluita.

Apu-lehden haastatteleman jalkapalloasiantuntija Jari Virtasen mielestä Keskuskentän puu-, metalli- ja telttahirvityksessä ei voi pelata, koska se ei täytä mitään mahdollisia kriteerejä, joten toivottavasti tässä asiassa ei enää naatita, vaan laakastaan.

Itse tunnen sen verran kalakukkokaupungin historiaa, että epäilen, ettei Keskuskentällä pelata vielä moneen vuoteen Euroliigan otteluja, koska Kuopion talous on tiukoilla ja vanhusten vaipat priorisoidaan kenttäremontin edelle, joka oikein onkin.

Mutta Kupsilla ei ole asian vuoksi syytä huoleen, koska ottelut voidaan vallan mainiosti pelata Helsingissä ja tarvittaessa jopa Olympiastadionilla, jos Pallokentän katsomokapasiteetti ei riitä vaikkapa siinä tilanteessa, että Kups kohtaa FC Barcelonan monimiljonäärit. Tässä tilanteessa kannattaa muistaa se, että savolaisia ja savolaisten jälkeläisiä, eli Kalle Päätalon kielellä sikiöitä, asuu laskujeni mukaan nykyään enemmän pääkaupunkiseudulla kuin Kuopion seudulla.

Tässä tilanteessa, jossa Kuopion kaupungilta vaaditaan rahaa jalkapalloharrastuksen tukemiseen, kannattaa myös muistaa kokemukset kalliin Kuopio-hallin rakentamisesta 1980-luvulla, jota hanketta esimerkiksi valtuuston silloinen puheenjohtaja ja innokas urheilumies voimistelunopettaja Matti Karttunen vastusti raivoisasti taloussyillä.

Ja kallishan se hanke eittämättä oli. Aluksi hallin arvioitiin maksavan huikeat 10 miljoonaa markkaa, ja niinpä Karttunen valitti asiasta hallinto-oikeuteen, joka varmasti oikein olikin. Turhaan Karttunen ei valittanut. Hanketta saatiin sen avulla lykättyä niin pitkään, että lopulta laitos maksoi 100 miljoonaa markkaa eli kymmenen kertaa suunniteltua enemmän. Niinpä Matti Karttunen kertoi muistelmakirjassaan olleensa kaupungin kallein valtuutettu. 1980-luvun markka vastasi muuten melkein nykyistä euroa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuopio-halli

sunnuntai 20. lokakuuta 2024

Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli

Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli, kun Kups eilen voitti mestaruuden kannalta jopa ratkaisevan tärkeässä ottelussa Hjk:n. Tunnelma ottelun loppupuolella oli yhtä painajaismainen kuin edellisyönä katsomassani painajaisunessa. Painajaisestani poiketen minä en kuitenkaan ollut se häirikkö, joka viime hetkillä yritti katsomosta rynnätä Kupsin puolustusmuurin vahvistukseksi ja jonka pyrkimyksen vanttera järjestysmies esti selättämällä tämän uuden kupsilaisvahvistuksen.

Onneksi seurasin eilisen jännitysnäytelmän vain kotikatsomosta käsin, sillä pelin päätyttyä Hjk:n kannattajat yrittivät käynnistää mellakan, joka asia taitaa lopettaa jalkapalloilun seuraamisen. Ihmettelen, millaisia typeryksiä Suomessa nykyään kasvaa.

Minun lapsuudessani moiset huligaanit olisivat päätyneet kasvatuslaitokseen niin pitkäksi aikaa, että murrosiän pahin kuohuntavaihe olisi tasaantunut. Muistelen, että monet kasvatuslaitoksen läpikäyneet pitivät vankilaa parempana vaihtoehtona. Vankilassa laki ei sentään sallinut ruoskimisrangaistusta, jollainen kurinpitomuoto tunnettiin kasvatuslaitoksissa vielä 1960-luvulla.

En ole mikään rasisti, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että Keskuskentän portilla voitaisiin käännyttää pois lahtelaiset ja helsinkiläiset. Helsinkiläiset ovat mellakoineet Kuopiossa ennenkin ja lahtelaisistakin minulla on huonoja muistoja.

Joskus Juha Malisen valmennuskaudella istuin katsomossa erään äidin ja tämän pikkupojan vieressä seuraamassa Kupsin ja FC Lahden kohtaamista. Järjestysmiehet olivat poistaneet katsomosta pahimmat lahtelaishuligaanit, mutta nämä jäivät katsomon aidan taakse kuorossa huutamaan täysin palkein rytmikkäästi, että ”HAISTA V—-U MAAALINEN, HAISTA V—-U MAAALINEN”.

Hyvin kasvatettu pikkupoika kysyi äidiltään, että ”mitä nuo sedät oikein huutavat”, mutta äiti ei osannut vastata, vaan muuttui vaivautuneen näköiseksi. Sitten lapsi lisäsi, että ”tuon ruman sanan minä kyllä ymmärrän, mutta mitä tuo maaalinen tarkoittaa”. Sen äiti osasi sentään kertoa, että maaalinen tarkoittaa valmentaja Juha Malista. Malinen oli edellisellä kaudella valmentanut lahtelaisia, mutta ilmeisesti kyllästyi sikäläiseen palloilukulttuuriin ja muutti Kuopioon.

Tästä voi katsoa eilisen pelin loppuhuipentuman, jossa olisi voinut syntyä myös henkilövahinkoja: https://www.iltalehti.fi/veikkausliiga/a/78f139df-6601-4a86-865a-83e35defde32

lauantai 19. lokakuuta 2024

Käärmenäyttely

Harvoin näen painajaisia, mutta silloin kun niitä näen, niillä on paha tapa toteutua. Viime yönä olin seuraamassa Kupsin ja Hjk:n välistä mestaruuden kannalta ratkaisevaa ottelua ja ihan loppuminuuteilla tilanne oli 0-0, mutta Ilves sen sijaan oli jo voittanut Sjk:n, ja mestaruus näytti eittämättä menevän Tampereelle. Heräsin silloin kun olin juoksemassa katsomosta kentälle auttamaan kuopiolaisten puolustusmuuria. Kohta nähdään, toteutuuko taas enneuneni.

Rouva, joka ei ole jalkapalloihmisiä ihmetteli, että miksi Kupsin toiminnanjohtaja Tero Taipale pelkäsi Ylen haastattelussa, että yleisöä on tulossa illan otteluun niin paljon, että bajamajat eivät riitä ja jalkapallo-ottelusta tuleekin käärmenäyttely. Rouva epäili, että jalkapallokatsojilla on tapana tuoda lemmikkikäärmeensä mukanaan seuraamaan peliä.

Sää on sen verran hyvä, että todennäköisesti kuopiolaisen uusi jalkapallohistorian katsojaennätys tulee rikkoontumaan ja yleisöä on yli 9.000 kpl. Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että vuonna 1922 oli Väinölänniemen jalkapallopyhätössä luotettavan poliisiraportin mukaan kuulemassa ihmisiä yli 7.000 kpl. vahvasti suonenjokelaistaustaisen kansanedustaja Ville Vainion vappupuhetta, joka käsitteli mm. maamme porvariston seksuaalisia perversioita, joihin menestyvä liikemies Vainio oli törmännyt porvariston parissa liikkuessaan.

Hämmästyttävä asia on, että Helsingin Sanomat kirjoitti tänään, että suomalaisten jalkapallonystävien on syytä toivoa Kupsin voittoa, koska kuopiolaisilla on hyvä mahdollisuus hankkia Eurokentiltä Palloliitolle 3,7 miljoonaa euroa ns. ”solidaarisuusrahaa”, joka merkitsisi jokaiselle Veikkausliigajoukkueelle 300.000 euroa avustusta.

Tosin pienet rahat näyttävät liikkuvan Eurokentillä, koska vahvasti suonenjokelaistaustainen Lauri Markkanen solmi juuri Amerikan koripalloliigassa sopimuksen, jonka mukaan hänelle maksetaan 200 miljoonaa euroa seuraavan viiden vuoden aikana. Voi olla, että Lauri sukulaismiehenä muistaa minuakin, sillä olemmehan molemmat juvalaisen veropakolaisen Ukko Kolehmaisen jälkeläisiä.

Tero Taipaleen käärmenäyttelyä koskevan haastattelun voi lukea tästä: https://yle.fi/a/74-20117685

perjantai 18. lokakuuta 2024

Martti Kosma

 Vaikka pelkään, että elämme lopunaikoja, niin siitä huolimatta sattuneesta syystä mietin jalkapalloilua, sillä elämä on vain pieni osa tuota pelien kuningasta. Eilen Helsingin Sanomien aikojen takaa palstalla oli 50 vuoden takainen Martti Kosman haastattelu, koska hänet oli juuri valittu Suomen maajoukkueen manageriksi.

Kosma oli värikäs persoona, joka antoi mieleen jääviä haastatteluja. Eilisessä jutussakin hän kertoi, että ””On hyvä antaa raflaavia lausuntoja. Sanon nyt vain, että annan joka otteluun etukäteen vain tasapelilausunnon. Tavoite on tietenkin oltava. Turhaanhan lähtisin sitten leikkiin mukaan. En lupaa Ruotsin tavoittamista. Sitä ei kuitenkaan puhelimitse tavoiteta. Sen voin sanoa, että olemme nyt kahdeksan vuotta Ruotsia jäljessä.”

Minusta tuo Kosman näkemys siitä, että Suomi oli peräti kahdeksan vuotta Ruotsia jäljessä ei ole koko totuus. Nimittäin Suomen jalkapallomaajoukkue voitti 1960-luvun puolivälissä kaksikin kertaa Pohjoismaiden mestaruuden, joka nykyään tuntuu uskomattomalta asialta.

Siihen aikaan joukkuetta valmensi Olavi Laaksonen. Koska jalkapallohalleja ei silloin ollut eikä varaa ollut etelän leireihin, niin Laaksonen määräsi pelaajansa hiihtämään talvisin, ja niinpä jalkapallomaajoukkuettamme kutsuttiinkin hiihtäjiksi eikä huuhkajiksi kuten nykyään.

Ruotsi oli vuoden 1958 MM-kisoissa hopealla, eli se oli silloinkin lajissa maailman huipulla, mutta niin siinä kuitenkin kävi, että fyysiset hiihtäjät pystyivät heidät voittamaan kaksikin kertaa Pohjoismaiden mestaruusotteluissa. Puhutaan, että silloisilla maajoukkuemiehillä oli niin kova kunto, että heidät olisi voinut huoletta komentaa juoksemaan Helsingistä Ouluun.

Vaikka Martti Kosma pelasi ja valmensi Kuopiossa, niin hän oli syntyjään Sortavalassa syntynyt Karjalan poika. Osittain Kuopion jalkapallomenestyksen selittää evakkoreellä tulleet vahvistukset. Esimerkiksi maajoukkueenkin kantaviin voimiin kuulunut Leo Houtsosen suku on Suistamosta ja juonikas savolaisen jalkapalloilun ruumiillistuma Antero ”Ahtaan Paekan Ana” Kostilainen on syntynyt Impilahdella.

Vaikka lapset ja jopa naiset saattavat tämän lukea, niin en malta olla kertomatta, että eräässä hastattelussa manageri Martti Kosma kertoi, että hänet on palkattu maajoukkueeseen panemaan asiat kuntoon, mutta lisäsi, että jos maajoukkueen asiat voisi saada panemalla kuntoon, niin ne olisivat jo kunnossa.
https://www.hs.fi/historia/art-2000010747978.html

29.8-1.10.2024

tiistai 1. lokakuuta 2024

Algoth Niska – sankari vai konna?

 

Iskelmätähti Danny kertoo kotisivuillaan vaaristaan Algoth Niskasta seuraavaa:

”Häntä sanottiin pirtukuninkaaksi ja salakuljettajien kuninkaaksi. Vastapainoksi on muistettava hänen suuret palveluksensa isänmaalle:
– Hän toimi vakoojana ja tiedustelutehtävissä valtion pyynnöstä.
– Hän auttoi toisen maailmansodan aikana yli 150 juutalaista turvaan natsi-Saksasta väärennettyjen passien turvin.
Hän joutui maksamaan väärennetyistä passeista ja joutui myös kiristyksen uhriksi.
– Hän pakeni natsi-Saksan salaista poliisia, Gestapoa, ympäri Saksaa ja ympäri Eurooppaakin.
– Algoth Niskan hautajaisissa, Helsingin juutalaisen seurakunnan vanhin, piti kauniin muistopuheen ja lopetti toteamalla, että Niskan teos ” Yli vihreän rajan” tulee aina olemaan Jerusalemin yliopiston kirjastossa.
Jerusalemiin on istutettu myös palmu Algothin kunniaksi.
” Joka pelastaa yhden ihmisen elämälle, saa paljotkin synnit anteeksi”.”

Nyt mietiskelen sitä, että mikä on totuus Algothin juutalaisten pelastamisessa, sillä Wkipedia kertoo asiasta seuraavaa: ”Vuonna 1938 Algoth Niska tutustui Itävallan juutalaiseen liikemieheen Albert Amtmaniin, joka oli paennut natsien vainoja Suomeen. Amtmanin kanssa käymiensä keskusteluiden perusteella rahahuolien kanssa painiskeleva Algoth Niska sai ajatuksen alkaa salakuljettaa juutalaisia pois Saksan hallitsemilta alueilta. [2] Tätä varten hän ryhtyi hankkimaan väärennettyjä Suomen passeja, joita hän sitten maksua vastaan kauppasi salakuljetettaville. Hänen on arvioitu ansainneen passien väärentämisellä noin 2,5 miljoonaa Suomen markkaa, nykyrahassa noin 800 000 euroa. Passien avulla pelastui varmasti kolme juutalaista, 20 jäi kiinni, kolme kuoli varmuudella keskitysleirissä ja 25:n kohtaloa ei tunneta.[8] Laittoman maahantulon järjestämistoimet alkoivat paljastua, kun F. J. Joffs -niminen juutalainen mies oli vastoin Algoth Niskan ohjeita ottanut mukaan henkilökohtaisia arvoesineitään ja jäi kiinni tullissa. [2] [9][10] Algoth Niskan ihmissalakuljetus päättyi, kun Saksa julisti sodan Neuvostoliitolle ja sulki rajansa tiukasti.[6]

Dannyn mukaan Algoth Niska pelasti ainakin 150 juutalaista, mutta Wikipedia kertoo vain kolmesta varmasti pelastetusta. Jostain tapausta käsitelleestä kirjasta muistan lukeneeni, että Niska kertoi, että hän otti maksun vain varakkailta juutalaisilta ja että köyhiä hän auttoi ilmaiseksi. Sellaistakin olen lukenut, että toisen maailmansodan jälkeen Niska valmisteli eräiden norjalaisten natsien salakuljettamista Etelä-Amerikkaan, mutta se hanke ei kuitenkaan jostain syystä toteutunut. Turhaan norjalaiset natsit eivät suunnitelleet maanpakoa, koska Norjassa teloitettiin sodan jälkeen noin 40 maanpetoksesta ja sotarikoksista tuomittua.

Dannyn kertomukseen vaaristaan voi tutustua tästä: http://www.danny.fi/dannystory.phtml

maanantai 30. syyskuuta 2024

Taabe, Eerik, Algoth ja Eetu

Katsoin juuri äsken Se alkoi omenasta-elokuvan, joka lienee yksi maailman elokuvahistorian huonoimmista ja lyhimmistä filmeistä. Huonouden ja lyhyyden selittänee pitkälti se, että pääosassa itseään esittänyt ilmeisen temperamenttinen Tabe Slioor suuttui kesken kuvausten ja poistui kuvauspaikalta uskoakseni ovet paukkuen.

Se alkoi omenasta kertoo Taben ja jalkapalloilija-kaupunginjohtaja Erik von Frenkelin suhteesta, joka kuohutti maatamme 1960-luvun alussa sen jälkeen, kun Vip-lehti paljasti Tabe Slioorin asiaa käsitelleet intiimit muistelmat.

Olen joskus kirjoittanut, että Tukholman olympialaisissa mainetta niittäneessä Suomen jalkapallomaajoukkueen toppariparina olisivat pelanneet tuleva kaupunginjohtaja Erik von Frenkelin ja tuleva pirtukuningas Algoth Niska, jotka molemmat olivat topparin oloisia kookkaita miehiä, kuten myös Algothin tyttären poika Danny on, mutta taas kirjoitin ropakantaa.

Nimittäin Algoth ei ollut toppari, vaan hän pelasi vasempana välihyökkääjänä ja tässä roolissa hän vei Suomen 2-1 johtoon tärkeässä ottelussa Italiaa vastaan. Niska on yksi niistä harvoista suomalaisjalkapalloilijoista, joka on onnistunut tekemään maalin Italiaa vastaan.

Algoth Niska oli Karjalan poikia, sillä hän oli Wiipurin IFK:n kasvatteja. Vaikka Niskan suku on lähtöisin Oulun seudulta, niin perheen kotikieli Viipurissa oli ruotsi. Niskan perheen muut lapset menestyivät oopperalavoilla, mutta Algoth menestyi salakuljettajana. Ilmeisesti Dannyn musikaalisuus periytyy Niskan oopperalaulajasuvusta.

En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö 10.000 metrin hiihdossa 1900-luvun alkuvuosina maailmanennätyksen jäällä hiihtänyt Eetu Niska ole jotain sukua Algoth Niskalle. Eetun maailmanennätys on edelleenkin alittamatta, koska pian sen jälkeen hiihtoladut vedettiin murtomaalle. Maailmanennätysmies Niska ei ollut mikään nykyajan hoikka latukirpputyyppi, sillä hän oli 174 senttiä pitkä ja painoi 84 kiloa.

Sikälikin Eetu Niska on jäänyt hiihdon historiaan, että hän oli innokas kehittelemään suksivoiteita. Hän kehitti Salaisuus-merkkisen voiteen, jonka salaisuuden hän kuitenkin paljasti 1940-luvun huippuhiihtäjä Aulis Tolsalle, joka vaihtoi voiteen nimeksi Vauhdin, josta tuli myyntimenestys. Nykyään Vauhti-Speed lienee maailman suurin suksivoiteiden valmistaja.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Se_alkoi_omenasta

sunnuntai 29. syyskuuta 2024

Kökötys

Putin se siinä kököttää Lahden Taidetalo Malvan seinällä Kaj Stenvallin maalaamana. Ennen sanottiin, että ainoastaan intiaanit ja savolaiset kököttävät, mutta sen jälkeen, kun viulisti Linda Lampenius esitteli jonkun lehden keskiaukeamalla tuossa asennossa viuluaan, niin opin, että kysymys ei ole kököttämisestä, vaan asentoa kutsutaan maailmalla slaavikyykyksi, joten asentoa harrastavat myös slaavit intiaanien ja savolaisten lisäksi.

Kun Stenvallin maalausta tarkastelee oikein järjen kanssa tajuaa, että entisen hyvän itänaapurin tyranni kököttääkin pikajuoksijoiden harrastamissa lähtötelineissä. Mutta minusta taiteilija syyllistyy toiveajatteluun. Putin taistelee nyt henkensä edestä eikä suostu elävänä lähtemään minnekään.

 

 

perjantai 27. syyskuuta 2024

Tabe ja kenttäpiispa

Lukiessani kauan sitten Pekka Niirasen väitöskirjaa Kekkosen ja kirkon suhteesta jouduin päästämään yhden selkäkeikkanaurunkin. Nimittäin kenttäpiispan virkaa täytettäessä joskus iloisella 1960-luvulla paljastui, että kenttäpiispaehdokas Yrjö Massalla ja aikansa kohukaunottarella Tabe Slioorilla saattoi hyvinkin olla suhde. Tosin täyttä varmuutta asiaan ei saatu ainakaan suhteen syvyyden suhteen.

Nimittäin arvovaltaisessa Vip-lehdessä julkaisemassaan muistelmasarjassa Miehet ja minä Slioor paljastaa seuraavan otteen kirjeestä, jonka eräs herra, josta käytetään nimitystä ”George, teologian tohtori, pastori” oli vihreällä musteella kirjoittanut mielitietylleen ja jonka jostain syystä arveltiin lähteneen kenttäpiispaehdokkaan kynästä:

”Teidän kiehtovan olemuksenne tuntu, Teidän ihonne tuoksu. Se tuo entistä elävämpänä mieleeni ne hetket, jolloin Te olitte minua niin lähellä – hyvin lähellä, jolloin me molemmat värisimme onnesta painautuessamme toisiamme vastaan kuitenkin onnen täyttymyksen maljaa pohjaan saakka juomatta – jolloin Teidän ihanilta huuliltanne kuulin niin kuumana, polttavana, sykähdyttävänä, huumaavana, unohtumattomina helliä kuiskauksia.”

Kauniistipa siinä lemmestä luriteltiin. Arveluttava piirre kirjeessä on se, että lestadiolainen Yrjö Massa oli jo naimisissa toisella taholla. Kekkonen oli kuitenkin vapaamielinen mies eikä tapaus estänyt Massan valintaa kenttäpiispaksi. Korkeintaan se oli vain vähän hidaste sotilaskielellä ilmaistuna. Muistelen, että 60-luku oli hyvin iloista aikaa nykyiseen aikaan verrattuna.

Yllättäen kaikkitietävä Wikipedia ei jostain syystä mainitse mitään Massan ja Slioorin suhteesta, joten ilmeisesti Niirasen väitöskirjassa on virhe: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Massa

Tabe

 Mainittakoon, että Suomen jalkapallomaajoukkueessaTukholman olympialaisissa pelasivat myöhemminkin paljon mainetta saaneet Algot Niska ja Erik von Frenckell. Edellisestä tuli sittemmin kieltolakiaikaan Suomen pirtukuningas sekä Dannyn vaari ja jälkimäisestä Helsingin kaupunginjohtaja ja kohukaunotar Tabe Slioorin erittäin hyvä ystävä.

Tarinan mukaan Dannyn vaari Algot Niska olisi tehnyt jopa maalin Italiaa vastaan, mutta virallista vahvistusta tuolle asialle en nyt löydä. Niska oli Dannyn vaari äidin puolelta, joten iskelmätähden sukunimi Lipsanen on tullut isän puoleiselta savolaiselta vaarilta, joka oli halkokauppias. Siihen aikaan halkokauppa oli maailmalla erittäin tärkeä elinkeinonhaara ja vertaisinkin savolaista halkokauppiasta nykyajan öljysheikkiin.

Tabe Slioorin ja Helsingin kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin syvä ystävyys tuli julkiseksi, kun ystäväänsä 40 vuotta nuorempi Tabe paljasti suhteen intiimit yksityiskohdat arvovaltaisessa Vip-lehdessä. Kyseinen lehti myytiin hetkessä loppuun. Vuosien takaiset ja nyt jo kansan unohtamat rouva Ruususen rikosoikeudelliseen vastuuseen johtaneet paljastukset suhteestaan silloiseen pääministeri Matti Vanhaseen olivat urheilukielellä verryttelyä Taben paljastuksiin verrattuina.

Mielestäni Taben kovin paljastus oli kuitenkin se, että hän kertoi jopa Ruotsin kruununprinssi Bertelin olleen hänelle hyvin kiltti, kun Tabe, Bertil ja Urho Kekkonen olivat joskus 50-luvulla seuraamassa Salpausselän hiihtoja.

Tässä lisätietoa Tabesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tabe_Slioor

keskiviikko 25. syyskuuta 2024

Suomalaisen jalkapalloilun katastrofaalinen häpeä

Tällä hetkellä maamme jalkapalloilun tasoa ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Pahaa pelkään, että nykyinen maajoukkueemme on Pohjolan huonoin ja häviäisi jopa Fär-saarille, jos joutuisi sitä vastaan pelaamaan. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä korostaa sitä, että Suomen jalkapalloilu oli lähellä maailman huippua reilut sata vuotta sitten, mutta sen jälkeen kun meillä alettiin panostaa maanpuolustuksellisista syistä pesäpalloon, romahti maamme jalkapalloilun taso.

Esimerkiksi maamme jalkapallojoukkue Tukholman olympialaisissa vuonna 1912 menestyi loistavasti. Silloinhan poikamme kukistivat ensiksi yllättäen Italian muistaakseni 2-1 ja sitten skandaalimaisesti Venäjän. Kolmannessa pelissä Englanti kuitenkin voitti 4-0, mutta siitä huolimatta poikamme selvisivät otteluun pronssista Hollantia vastaan. Otavan Suuren tietosanakirjan mukaan väsymys iski poikiimme siinä vaiheessa ja hävisimme pronssiottelun 9 – 0.

Edellä kerrottu on siis virallisen urheiluhistorian näkemys asiaan. Tosiasiassa suomalaiset eivät pelanneet vain väsyneinä mitalipelissä vaan myös krapulassa ja ehkä jopa juovuksissa. Joukkueemme oli nimittäin päättänyt hieman virkistäytyä Englanti-pelin jälkeen ennen mitaliotteluja ja lähtivät tutustumaan Tukholman yöelämään, koska pelin piti olla vasta kahden päivän päässä.

Mutta eipä ollutkaan mitalipeli kahden päivän päästä, vaan kun poikamme palasivat kaupunkireissultaan, ilmeisen kateelliset ruotsalaiset kisaisännät ilmoittivat heille, että pronssipeli Hollantia vastaan onkin jo seuraavana päivänä. Ruotsalaiset tekivät pojillemme heille niin tyypillisen jäynän ja varhensivat ottelua vuorokaudella.

Tässä lisätietoa Tukholman olympiaturnauksesta: https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000000777126.html

Vääryys vallalla Veikkausliigassa

Turhaan en murehtinut sitä, miten europelien ja Suomen Cupin väsyttämän Kupsin käy Ilvestä vastaan. Hyvin kuopiolaiset pelasivat, mutta tällä kertaa pallo pomppi Ilveksen eduksi ja Kupsin vahingoksi. Mutta sosiaalisen median palautteesta tajusin, että suuri vääryys on vallalla Veikkausliigassa.

Nimittäin nykyinen eriskummallinen sarjasysteemi aiheutti sen, että Kups joutui pelaamaan Ilvestä vastaan kaksi ottelua Tampereella ja vain yhden kotonaan. Siitä huolimatta, että Kups voitti näistä peleistä kaksi ja hävisi yhden, niin tuo kotikenttäetu saattaa suosia Ilvestä sen verran, että se vie Suomen mestaruuden.

Sivistyneissä jalkapallokulttuurimaissa moinen sarjasysteemi johtaisi ilman muuta mellakoihin kaduilla, mutta Suomessa se aiheuttaa vain minulle murhetta ja pahaa mieltä. Karkean arvioni mukaan kotikenttäetu vastaa noin yhtä maalia, joten eilinenkin peli olisi Kuopiossa pelattuna todennäköisesti päättynyt tasatulokseen, joka olisi melkein varmistanut Kupsin mestaruuden.

Mutta lähellä oli tasatulos eilenkin. Nimittäin katsokaapa tästä linkistä löytyvä Ilves-Kups-pelin huippuhetket ja huomatkaa, että noin kohdassa 1 min. 15 sek. pallo käväisee Ilveksen maaliviivan paremmalla puolella asiaa savolaisittain tarkasteltuna. Mutta taestelu jatkuu…. https://www.youtube.com/watch?v=uxZrJgx1t4E

tiistai 24. syyskuuta 2024

Johannes Kreidl

Olen kova poika murehtimaan erilaisia asioita ja nyt tunne suurta murhetta siitä, miten Kupsin käy tänään Tampereella Ilvestä vastaan pelattavassa mestaruuden kannalta jopa ratkaisevan tärkeässä Veikkausliigan ottelussa. Kupshan joutui kolme päivää sitten pelaamaan kovan jatko-otteluun venyneen pelin Interiä vastaan ja se varmasti painaa vielä jaloissa.

Ja voihan se olla niinkin, että Suomen Cupin voittoa on ainakin jossain määrin juhlittu Kuopiossa. Tosin nykyiset kupsilaiset eivät ole enää niin kovia juhlimaan kuin 1970-luvulla, jolloin ainakin hyvän tarinan mukaan valmentaja Gunnar Boman kierteli pelejä edeltävänä iltana Kuopion kapakat ja rannat hillitäkseen juhlintaa.

Pelkään illan ottelussa Ilveksen hallitsevan kenttäpeliä ja asetan sen vuoksi toivoni Kupsin loistavaan maalivahtiin Johannes Kreideliin, joka on eittämättä Veikkausliigan paras veskari. Hän teki todellisen ihmepelastuksen Cupin loppuottelussa, joka torjunta mielestäni ratkaisi kupsilaisten voiton.

En malta olla kertomatta Keskuskentän katsomossa kuulemaani tarinaa Kreidelista. Hän oli muutama vuosi sitten tullut tapaamaan tyttöystäväänsä Kuopioon ja käväisi samalla reissulla kysymässä Kupsin toimistolla, että olisiko hänellä mahdollisuuksia päästä pelaamaan joukkueeseen.

Häneltä tiedusteltiin ystävällisesti, että onko hän mahdollisesti aiemmin harrastanut jalkapalloilua, johon mies oli vastannut, että hän on harrastanut aiemmin jalkapalloilua Itävallan maajoukkueessa. Tosin uskon kyseessä olleen vain nuorisomaajoukkueen.

Johannes Kreidelin älytöntä pelastusta Cupin loppuottelussa voi ihmetellä tästä linkistä: https://www.ruutu.fi/video/4602304

maanantai 23. syyskuuta 2024

Olliver Hawk ja Taika-Jim

Olipa mielenkiintoinen eilen tv:ssä näytetty dokumentti jopa käyttäytymistieteiden professorin titteliä itsestään käyttäneestä hypnotisoija Olavi Hakasalosta, joka paremmin muistetaan nimellä Olliver Hawk. Itseäni on hypnoosi kiinnostanut siitä lähtien, kun pikkupentuna luin Savon Sanomista Mr Jack-sarjakuvaa. Paremmin tuo sarjakuva tunnetaan nimellä Taika-Jim tai Mandrake. Mr Jack ei turvautunut muiden sarjakuvasankareiden tavalla väkivaltaan konfliktitilanteissa, vaan ratkaisi tilanteet hypnoottisella eleellä. Tosin oli hänellä kuitenkin kaverinaan Lothart, jolta tarvittaessa löytyi myös fyysisyyttä.

Hymy-lehti teki Olliver Hawkista 1960-70-luvuilla suuren julkkiksen samalla tapaa kuin esimerkiksi Kalevi Keihäsestä ja Monsier Mossesta. Itse muistan Hawkin parhaiten siitä, että tämä pikkumies lupasi tyrmätä itsensä Mohammad Alin tarvittaessa kolmessa sekunnissa hallitsemallaan pikahypnoosimenetelmällä. Hawkin lupauksen innoittamana Spede Pasanen haastoi tämän nyrkkeilyotteluun Spede show-ohjelmassaan ja odotteli häntä nyrkkeilyhanskat käsissään vieraaksi erääseen jaksoonsa, mutta valitettavasti Hawk ei ilmeisesti muilta kiireiltään ehtinyt paikalle.

Eilen nähdyssä Arthur Franckin dokumentissa ihan vain sivumennen mainitaan, että tasavallan presidentin adjutantti Urpo Levo otti yhteyttä ilmeisesti esimiehensä käskystä Olliver Hawkin saadakseen tältä apua Veikko Vennamon torjuntaan ja tämä on niin dramaattinen tieto, että jonkun ansioituneen tutkijan pitäisi selvittää tapauksen taustat. Urho Kekkonen ilmeisesti oletti, että Vennamo käytti apunaan massahypnoosia, kun hän oli onnistunut nostamaan SMP:n vaali kannatuksen yli 10 prosenttiin, joka silloin tuntui uskomattomalta asialta. Nykyistä maailman politiikkaa seurattaessa tuo kannatus ei enää tunnu uskomattomalta asialta.

Hawk-dokumentin loppu on dramaattinen. Vanhana miehenä, eli kypsässä 58 vuoden iässä, tämä hypnoosimestari ilmoittaa siirtyvänsä eläkkeelle ja jäävänsä vanhuuden lepoon. Hän oli 30 vuotta aiemmin aloittanut lavahypnotisoijan uransa Kemin työväentalolla ja samassa paikassa hänen piti vuonna 1988 pitää viimeinen näytöksensä, mutta tilaisuus päättyi puolen tunnin jälkeen, kun Hawk menehtyi lavalla sydänkohtaukseen. Ohjelmassa näytetään, miten yleisö seuraa esiintyjän kuolemaa lavalle kaikessa rauhassa, koska sen luullaan kuuluvan esitykseen.

Olliver Hawk-dokumentti on katsottavissa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4261935

sunnuntai 22. syyskuuta 2024

Paitsio pois

Vaikka myönnänkin, että elämä on vain pieni osa jalkapalloilua, niin siitä huolimatta olin eilen kadottaa vähäisenkin järkeni valon ja menettää hermojeni hallinnan seuratessani Kupsin ja Interin Suomen Cupin loppuottelua, joka oli hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli.

Inter pelasi erinomaisen ottelun, mutta ennakkosuosikki Kups kuitenkin lopulta voitti, vaikka joukkueen tekemistä viidestä maalista hylättiin kolme paitsioina, joista kaksi kohtuuttoman pitkän videotarkastelun jälkeen. Se odottelu latisti tunnelmaa.

Joskus olen blogillani esittänyt vastenmielisen paitsiosäännön poistamista jalkapallosta, koska eihän paitsiota tunneta käsipallossa, jääpallossa, koripallossa, futsalissa eikä sählyssä ja siitä huolimatta ne ovat ihan mukavia urheilumuotoja.

Kuitenkaan paitsion poisto ei ole saavuttanut kansainvälisessä jalkapalloyhteisössä vastakaikua, joten sovinnollisuuteen pyrkivänä ihmisenä esitän tällä kertaa vain paitsiosäännön uudistamista. Olkoon siis paitsio olemassa, mutta yksinkertainen ja selkeä sääntö on se, että paitsio määritellään tilanteeksi, jossa hyökkäävän joukkueen pelaaja ylittää vastapuolen kenttäpuolen neljänneksen ennen palloa. Vastapuolen kenttäpuolen neljännekselle tunkeutumisesta ennen palloa seuraisi vapaapotku puolustavalle joukkueelle.

Tässä vaiheessa uskon, että konservatiivisuuteen taipuvainen kansainvälinen jalkapalloyhteisö ei hyväksy uusia viivoituksia pelikentälle, koska nykyisellä viivoituksella on pärjätty vallan mainiosti 150 vuotta, mutta tyrmään tuon vastaväitteen sillä, ettei uusia viivoituksia tarvitakaan, vaan ottelun linjamiehet säilyttävät edelleen työpaikkansa ja heidän tehtävänsä on silmämääräisesti arvioida, ylitetäänkö puolustavan joukkueen kenttäpuoliskon neljännes ennen palloa. Asian arviointia helpotettakoot siten, että kyseiseltä paitsioalueelta jätetään ruoho joko kokonaan leikkaamatta tai se leikataan huonosti.

Mutta katsokaapa tämä videokooste hienosta urheilutapahtumasta ja kiinnittäkää erityistä huomiota Petteri Pennasen lisäajalla tekemään maaliin, joka on sitä ihteään eli kulttuuria parhaimmillaan.

https://www.ruutu.fi/video/4602337

 

 

lauantai 21. syyskuuta 2024

Ufoja Suonenjoen yllä

 

Eilen mainiossa Perjantai-ohjelmassa olivat aiheena ufot. Harmi, ettei ohjelmassa käsitelty ihmiskunnan historian varminta ufo-havaintoa, joka tehtiin vuonna 1979 Suonenjoella. Yleensä ufot ovat muualla maailmassa olleet epämääräisiä valopalloja, mutta Suonenjoen ufosta onnistuttiin ottamaan jopa erittäin terävät valokuvat.

Muistelen, että maamme tiedotusvälineet eivät juurikaan uutisoineet Suonenjoen ufosta. Epäilen, että maamme median vaiteliaisuuteen oli syynä reilut 30 vuotta aiemmin Silvo Sokan Riistavedeltä Suonenjoelle suorittama rakettilento, joka paljastui myöhemmin tutkimuksissa ankan lennoksi. Uskoakseni Sokan lennon jälkeen maassamme alettiin uskoa, että kun savolainen on äänessä, vastuu siirtyy kuulijalle.

Kuitenkin Amerikan media kiinnostui Suonenjoen ufosta suuresti ja sieltä paikalle lähetettiin vallan kuvausryhmä selvittämään tilannetta. Kuvatun videon voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=qR-UaD_0Kac

perjantai 20. syyskuuta 2024

Argentiinan hullut päivät

Olen monta kertaa arvostellut mahdollista Usa:n tulevaa presidentti Trumpia sillä perusteella, että hän Suomesta katsoen vaikuttaa sekopäältä, mutta ei hän kuitenkaan ole maailman johtajista sekopäisin. Eilen tv1:n ulkolinjalla oli ohjelma Argentiinan presidentti Javies Mileistä ja häneen verrattuna Trump on hillitty ja sivistyneesti käyttäytyvä herrasmies.

Javies Mileistä sen sijaan käytetään kotimaassaan ihan perustellusti hellittelynimeä Hullu. Eilisen ohjelman mukaan hänen johdollaan Argentiina on ajautumassa kohti katastrofia. Vaalikampanjassaan hän lupaili moottorisahaa huudattaen valtion menoihin hirmuisia leikkauksia, koska talous on hänen mukaansa saatava tasapainoon ja hän myös piti lupauksensa. Suomessa valtiovarainministeri ei sen sijaan uhkaillut tekevänsä leikkauksia moottorisahalla vaan pelkästään sakseilla.

Niinpä köyhien määrä Argentiinassa on lisääntynyt huimasti, ja nämä köyhät näkevät oikeasti nälkää ja asuvat kaduilla. Valtiota leikkaa menojaan ja monia ministeriöitä on kokonaan lakkautettu. Ohjelmassa esiteltiin yliopisto, jossa opiskeltiin pimeässä, koska sähkö oli katkaistu, koska laitoksen rahat eivät riittäneet sähkölaskuihin.

Argentiina ei ole kuitenkaan köyhä maa, sillä sen bkt on kuitenkin noin 20.000 euroa asukasta kohti, joka on tosin puolet vähemmän kuin Suomessa, mutta kuitenkin esimerkiksi Venäjää enemmän. Valtion velka on 80 % bkt:sta, joka on vain pikkuisen enemmän kuin Suomessa ja Eu:ssa keskimäärin. Kiinassa valtion velka on 300 %, Japanissa 240 % ja Usa:ssa noin 100 % bkt:sta. Argentiina oli sotien jälkeen rikas maa, joka lähetti kehitysapua köyhään Suomeen.

Presidentti Javier Milei pitää valtiota vihollisena. Hän on aatemaailmaltaan oikeistolibertaari. Wikipedian mukaan oikeistolibertaarit kannattavat vapaita markkinoita ja näkevät minimaaliseksi supistetun valtion tai vastaavan sosiaalisen organisaation tehtäväksi turvata yhtäältä markkinoiden olemassaolo ja toisaalta oikeistolibertaarien pitämät perusoikeudet: ruumiilliseen koskemattomuuden, yksityisomistuksen ja sopimusvapauden.

Voi hyvinkin olla, että oikeistolibertarismi on tulevaisuudessa johtava aate maailmassa, jossa miljoona rikkainta omistaa enemmän kuin 7.000 miljoonaa köyhintä.

Ohjelman Argentiinan hulluista voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-70143433

torstai 19. syyskuuta 2024

Ståhlbergit

Leo Lindstenin kirjassa Maiju Lassila – legenda jo eläessään on Työmies-lehden viimeisen päätoimittajan Algot Untolan viimeisestä matkasta seuraava kuvaus:

»Merikapteeni evp. Sten Lille kertoi myös, että etappipataljoonan teloitusryhmät valittiin vapaaehtoisista. Hän ei ollut itse ilmoittautunut joukkoon 21. toukokuuta, mutta kuului etappipataljoonaan ja oli Katajanokan vankilan pihalla sinä aamuna, jolloin Untola tuotiin laivalle kuljetettavaksi. Lillen mukaan Untola oli ’pieni mies, joka oli pukeutunut suureen päällystakkiin’. Salmen ja Gunnar Björlingin (1887–1961) lisäksi laivalla olleiden vartiomiesten joukossa olivat ainakin Wolmar Henrik Ståhlberg (1887–1940; myöh. mm. Turun kuritushuoneen 2. apulaisjohtaja) ja Viljo Numminen (1896–1960; myöh. korkeimman oikeuden oikeusneuvos). Saamani tiedonannon mukaan juuri Ståhlberg olisi tuupannut Untolan laivalta mereen. Viljo Nummisen osuudesta eivät hänen vaimonsa ja poikansa, opetusministeriön kansliapäällikkö Jaakko Numminen ja Uuden Suomen päätoimittaja Juha Numminen, tienneet enemmän kuin sen, että hän kuului valkokaartin 1. pataljoonaan ja oli siten yksi Tehtaankadun kansakoululta laivalle komennetuista vartijoista.”

Arvostan kovasti viisasta, rauhantahtoista ja sovittelevaa presidentti K. J. Ståhlbergia ja minusta on yllättävää, että samasta suvusta löytyy myös kiivasluonteisia miehiä, kuten esimerkiksi on tuo Untolan mereen tuuppaamisesta syytetty Wolmar Henrik Ståhlberg. Ilmeisen kiivasluonteinen oli myös presidentin serkun poika jääkäriupseeri Armas Ståhlberg.

Armas Ståhlberg muistetaan maamme historiassa siitä, että Saksassa hän ampui lapualaisen jääkäri Matti Saarikosken tämän kieltäytymisen vuoksi. Ilmari Turja on jopa kirjoittanut Jääkäri Ståhl-nimisen näytelmän tapauksesta. Vaikka Ståhlberg toimi Saksan sotalakien mukaisesti, Saarikosken pohjalaiset kaverit antoivat hänelle tappotuomion ja ilmoittivat sitten tälle sisällissodan alussa, että mikäli hän ei kuole tässä sodassa, kuolee hän sodan jälkeen.

Niinpä majuri Ståhlberg ilmeisesti katsoi, ettei hänellä ole mitään menetettävää ja kiipesi kuolemaa halveksuen Joutsenon taistelun aikana tähystämään eräälle korkealle kivelle ja sai luodin sydämeensä, vaikka hän oli joskus väittänyt olevansa niin hoikka mies, että kun hän seisoo kyljittäin ampujiin nähden, ei häneen osuta.

Armas Ståhlbergin kaatumispaikalle on pystytetty näyttävä muistomerkki, jonka ääressä yritän vielä tässä elämässä päästä hiljentymään. Tässä Willimiehen blogissa ansiokasta lisätietoa Joutsenon muistomerkistä: http://willimiehenjaljilla.blogspot.com/2013/01/joutseno-jaakari-stahlberg.html

keskiviikko 18. syyskuuta 2024

Maiju Lassila

 

Tietooni on saatettu, että pari päivää sitten julkaisemani ahdistava kuva sisällissodan aikaisesta joukkoteloituksesta on julkaistu Jaakko Paavolaisen kirjassa Tasavallan vuodet 1917- 1987. Tammi 1987. s.13 luku Kansalaissota. Alun perin kuva on ollut eräässä yksityisalbumissa normaalien perhekuvien joukossa.
 
Voi olla, että Paavolaisen kirjan kuvaan liittyy tämä arvokas ja hillitty Finnasta löytyvä kuva kansalliskirjailija Algot Untolan, eli Algoth Tietäväisen eli Maiju Lassilan eli Irmari Rantamalan maahanpanijaisista, joka kuva todistaa, että valokuvaaja oli tilattu paikalle ikuistamaan Suomenlinnassa Työmies-lehden viimeisen päätoimittajan teloitusta. Voi olla, että sama kuvaaja ikuisti samalla reissulla myös kahdeksan tuntemattomaksi jääneen miehen ampumisen.
 
Untolan teloitusta oli tullut seuraamaan myös joukko maamme sivistyneistön edustajia, sillä porvariston keskuudessa Untola oli vihattu mies, koska hän oli luokkapetturi. Hän oli ollut vuoteen 1916 asti Nuorsuomalaisen puolueen mies, joka puolue oli nykyisen Kokoomuksen edeltäjä, mutta vaihtoi sitten leiriä.
 
Untolan teloitus tosin epäonnistui sikäli, että hän kuoli jo laivamatkalla suunnitellulle ampumispaikalle. Kuolemasta on monta erilaista tarinaa. Yhden mukaan hänet tönäistiin laivan kannelta mereen ja ammuttiin sinne. Toisen kertomuksen mukaan kirjailija ensiksi rukoili kannella ja hyppäsi sitten itse veteen. Erään version mukaan ammutun rinnalla roikkui risti, jonka luoti lävisti. Mutta on myös kerrottu, ettei vainajassa ollut luodinreikää, vaan hän kuoli sydänkohtaukseen.
 
Untola loppusijoitettiin Santahaminassa punikkien joukkohautaan. Myöhemmin ainakin tarinan mukaan Suomen puolustusvoimat perusti haudan päälle sikalan. Vuonna 1939 kirjailijan jäännökset kuitenkin siirrettiin joukkohaudasta Hietaniemen hautausmaalle, jolle pystytettiin myös muistolaatta.

Kansalliskirjailijan itsensä lisäksi kuvassa esiintyy joukko maamme johtavan sivistyneistön edustajaa, jotka olivat lähteneet seuraamaan kansalliskirjailijan teloitusta. Siinä joukossa oli jopa kansalliskirjailijan kustantaja, joka vasta teloitusmatkalla tapasi kirjailijansa ensi kerran.

Siunatuksi lopuksi kerron sen, että kansalliskirjailijan viimeinen kirjallinen tuote on tehnyt minuun syvän vaikutuksen. Ennen viimeistä matkaansa Algot Untola kirjoitti hyvin tervejärkisen testamentin, jossa hän selkeästi osoitti loppunsa lähelläkin pystyneensä erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Lassilan ystäväperheelle osoitettu viimeinen kirjallinen kannanotto koski hänen perunoidensa tulevaisuutta, ja mikäpä sen olennaisempi asia onkaan tässä ihmisen elämässä kuin potaatit.

Lainaan tekstin Juha Hurmeen kirjasta ”Hullu”, ja hänen mukaansa alla olevat rivit soveltuisivat vaikka jouluevankeliumiksi:
”…Pyydän Teitä ottamaan omakseni kaikki peruni, niin kiinteän kuin irtaimen omaisuuden. Kiinteimistöä minulla on se kaupungilta vuokraamani perunapalsta. Kun syksyllä tein melkein kuukauden työtä yötä päivää sitä kääntäessäni ja kärryymullalla kallioille lisätessäni ja kulutin rahoja lannan ostoon, niin haluaisin sen jättää Teille, koskapa miehenne kanssa sanoitte haluavanne perunapalstaa. Menkää siis kiireesti kaupungin viljelyskonttoriin ja ilmoittakaa, että A. Rantala haluaa viljellä palstaansa, ja että on siemenet.

Asunnostani löydätte neljästä laatikosta säästetyt siemenperunat. Ottakaa ne ja perikää talonmiehen lainaamat perunat lisäksi. Jos ette perunapalstaa ota, tai saa, niin ottakaa edes perunat syödäksenne tuttujenne kanssa. ”


tiistai 17. syyskuuta 2024

Sisällissodan psykohistoriaa

 

Aapo oli rankka elokuva, joka onnistui tavoittamaan omalta osaltaan sisällissodan psykohistoriaa. Sotaan voitiin paikallisesti niputtaa kaikenlaiset koetut kaunat ja vääryydet ja niinpä yksinkertaisuutensa vuoksi työpaikkakiusattu ja rakkauselämässään pettynyt aasinkuljettaja Aapo päätyi kostamaan kokemansa vääryydet. Rakkaudessa Aapo pettyi, kun hän rohkeni kosia erästä piikatyttöä, joka antoi selkäkeikkanaurun päästäen rukkaset, koska epäili, että heidän lapsensa saattaisivat syntyä aasinhäntäisinä.

Aapo saattoi olla koulussa kiusatulle pienelle ja paksulle Taisto Reimaluodolle luonnerooli. Lehtihaastattelussa hän valitteli, että hänen oli koulussa vaikea oppia lukemaan ja että vielä lukio-opinnotkin tuottivat vaikeuksia huonon lukutaidon vuoksi. Huono lukutaito ei välttämättä ole osoitus vähä-älyisyydestä, vaan lukihäiriöstä, josta myös esimerkiksi Ruotsin nykyinen kuningas kärsii. Muistanpa, että kansakoulun ekalla vieressäni istui Taisto Reimaluodon serkku, joka myöskin oppi niin huonosti lukemaan, että jäi luokalleen. Sen sijaan hän kyllä auttoi minua käsitöissä, joita en oppinut tekemään ja traktoreistakin hän tiesi seitsemänvuotiaana kaiken.

Vuosikymmeniä sitten Reimaluoto näytteli jossain kesäteatterissa menestyksellä Pohjantähden torppari Antton Laurilaa, joka kävi kapinan aikaan kostamassa isännälleen Töyrylle erinäisiä vääryyksiä, joita katsoi elämässään kärsineensä, vaikka Laurila ja Töyry olivat sukulaismiehiä. Tämä asia palauttaa mieleeni sen, että Lempyyn punakaartissa oli mukana kolme Sikasta, kun kaarti kävi surmaamassa maanviljelijä Sikasen.

Aapo-elokuva jätti minulle hyvin ahdistuneen olon, sillä se todistaa, että sisällissota oli täynnä häpeää, epätoivoa ja surkeutta vailla kunniaa. Onneksi sisällissotia näyttää olevan maassamme vain reilun 300 vuoden välein. Kahdessa edellisessä sisällissodassa osapuolten välinen maantieteellinen rintamalinja oli jokseenkin sama ja ratkaiseva taistelu käytiin Tampereen hangilla. Sama rintamajako näkyi vielä Eu-kansanäänestyksen yhteydessä. Erikoista viimeisimmässä sisällissodassamme oli, että laskujeni mukaan vuoden 1917 eduskuntavaaleissa sosialistit saivat enemmistön valkoisen Suomen puolella ja porvarit punaisen Suomen puolella.

Ihan näyttävä on tämä Suonenjoen Lepomäen Vakaumuksensa puolesta henkensä menettäneiden muistomerkki, jonka ainakin tarinan mukaan ammutun valkoisen maanviljelijän poika kustansi: http://www.tyovaenliike.fi/muistomerkit/punavankimuistomerkki-suonenjoki-2/

maanantai 16. syyskuuta 2024

Naismurhat

Vilkkaan ja ajoittain jopa raivokkaan keskustelun synnytti Facebookin sisällissotaa käsittelevässä ryhmässä kirjoitukseni juuri tv:ssä nähdyistä sisällissotaan liittyvistä elokuvista. Nyt ymmärrän, missä mielentilassa vuoden -18 hirmuteot tehtiin. Ja nyt ymmärrän senkin, että noin 90 % suomalaisista on amerikkalaisessa mielessä demokraatteja ja noin 10 % trumpilaisia republikaaneja, joilla on taipumusta räyhähenkisyyteen ja joilla on myös taipumusta väkivaltafantasioihin.

Tuleepa tässä mieleeni, että nelisen vuotta sitten istuin kuntavaalien alla erään itäsuomalaisen huoltoaseman ikkunapöydässä lakkawieneriä mutustellen ja kuunnellen salaa viereisessä pöydässä miesporukan käymää poliittista keskustelua, jota johti muudan vaaleissa ehdolla ollut. Miehenpuolet olivat yksimielisiä siitä, että miehiä sorretaan tässä maassa ja että jonkun olisi tehtävä jotain tälle asialle.

Eräs miehenpuolista oli juuri katsellut iltauutislähetyksessä rivissä seisovia sukkahousu- ja huulipunaministereitä ja keksinyt, että heidät olisi ollut helppo siihen konekiväärillä kaataa, jos sellainen väline olisi ollut käytettävissä. Muudan seurueesta kuitenkin keksi, ettei konekivääriä välttämättä tarvittaisi, jos pääsisi ampumaan sivulta sopivasta kulmasta ja tyttöministerit seisoisivat suorassa rivissä.

Miesten fantasioista muistin, että Lahden Hennalassa ammuttiin konekiväärillä toukokuussa 1918 tutkimusten mukaan ainakin 216 naista ja tyttöä, joista nuorin oli vasta 15-vuotias, koska heidän epäiltiin olleen punakaartissa. Syyksi riitti sekin, että naisoletetulla oli housut tai lyhyt tukka.

Tosin eräs ähtäriläinen vapaussoturivaari muisteli jossain tv-ohjelmassa, että sellainenkin jäynä tytöille Hennalassa tehtiin, että pyydettiin sukupuolitautia sairastavat ilmoittautumaan, jotta heidät voidaan toimittaa hoitoon ja sitten seksitautiseksi ilmoittautuneet pyyhkäistiin joukkohautaan.

Erikoista noissa sisällissodan naismurhissa on, että niihin syyllistyivät varsinkin maamme sivistyneistön edustajat, sen sijaan oppimattomat työmiehet näyttävät jättäneen naiset rauhaan. Tässä MTV:n juttu asiasta: https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkija-punaiset-naissotilaat-haluttiin-tieten-tahtoen-tappaa-hennalan-leirilla-1918-rotuhygienia-vaikutti-hyvin-paljon/6805656#gs.eoq8nx

sunnuntai 15. syyskuuta 2024

Aapo

Toissa yönä minua järkytti erityisesti tv:ssä näytetyistä kahdesta sisällissotaelokuvasta varsinkin Aapo, jossa vahvasti kärkkääläistaustainen Taisto Reimaluoto esittää työpaikkakiusattua renkipoikaa, jolle avautuu talvella 1918 tilaisuus kostaa kokemansa vääryydet.

Jostain syystä Aapo-elokuva ei ole nähtävissä Yle-areenassa, mutta Youtubessa näyttää olevan Aaposta traileri. Filminpätkässä Taisto Reimaluoto ja Martti Suosalo ampuvat maanviljelysneuvos Esko Nikkarin, joka oli nöyryyttänyt renkiään määräämällä tämän aasinkuljettajaksi.

Mainittakoon, että Suosalon isovaari, joka oli kansanedustaja ja pasifisti, teloitettiin Pietarsaaressa tupakkatehtaan takana ja samassa hässäkässä ammuttiin lisäksi viisi muuta punikkia ja valkoisiin kuulunut lakimies Johannes Jääskeläinen, jonka kuolemantuomion syynä lienee ollut ainakin suomenkielisyys.

Näyttelijä Taisto Reimaluodon suonenjokelainen vaarin veli Emil Sikanen ammuttiin Leppävirralla, koska hän oli Lempyyn kylän punakaartin varajohtaja. Kaartin johtaja Abel Tiitinen teloitettiin Suonenjoen hautausmaalla.

Sikasen ja Tiitisen ampumisen pääsyynä lienee ollut, että Lempyyn punakaarti oli surmannut erään valkoisen maanviljelijän hyvin hämärissä olosuhteissa. Tarinan mukaan ammutun maanviljelijän perhe yritti saada armahdusta vankileirille joutuneille kylän punakaartilaisille ja kerrotaanpa, että Suonenjoen Lepomäellä olevan ammuttujen punaisten muistomerkin kustansi murhatun valkoisen isännän poika.

Tätä filminpätkää ei suositella herkille ihmisille: https://www.youtube.com/watch?v=J_ENoTdr6FA

lauantai 14. syyskuuta 2024

Sisällissota

 

Viime yönä katsoin tv:stä kaksi maamme sisällissota-aiheista elokuvaa enkä ole vieläkään toipunut tuosta kokemuksesta, vaan tunnen kuvotusta. Elokuvat Suomen hauskin mies ja Aapo ovat tragikomedioita, joita katsoessaan ei tiedä, itkeäkö vai nauraa, jonka vuoksi ne ovat erityisen järkyttäviä kaltaiselleni miehelle, jolla on syviä eettisiä ongelmia kärpästenkin tappamisessa.

Sisällissota on mietityttänyt minua viime aikoina senkin vuoksi, kun olen selvittänyt Jari Kupilan kirjan Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan innoittamana maamme urheilijoiden toimia vuonna 1918. Ja Usa:n vaalitkin ovat saaneet minut pohtimaan sisällissotaa, sillä suuri vaara on, että vaalien jälkeen siellä tullaan kaduilla ratkaisemaan se, kummalle osapuolella valta maassa kuuluu; arvoliberaaleille globalisteille vai arvokonservatiiveille kansallismielisille. Voi hyvinkin olla, että Usa hajoaa vielä Neuvostoliiton lailla ja siinä rytäkässä hajoaa myös Nato, jonka varaan Suomi on laskenut.

Mutta kahtia jakautunut on Suomenkin kansa. Luulen, että Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaiden ja Seinäjoen ammattikoulun autonasentajalinjan oppilaiden arvot eroavat toisistaan enemmän kuin lahtareiden ja punikkien arvot vuonna 1918.

Tässä internetistä löytynyt kuva, joka kertoo maamme sisällissodasta enemmän kuin tuhat sanaa.

Kuvassa voi olla 8 henkilöä

perjantai 13. syyskuuta 2024

Menneen polven Hyvärinen

 

Kun Kupsin joukkue juoksee Kuopiossa Veikkausliigan ottelussa kentälle, niin taustalla soi joukkueen kannustuslaulu Banzai. Sen kolmas säkeistö, joka kuuluu näin, herättää ajatuksia:

Muistaa jotkut menneen polven Hyväristä,
Hiltus Hilimaa ja Aalista
yhtä hyvin yhä KuPSi potkii
hankkii taaskin suurta maalisaalista.

Ajatuksia herättää varsinkin se, mitä tarkoitetaan menneen polven Hyvärisellä ja olen selvittänyt asian. Menneen polven Hyvärinen oli kolmesta Hyväris-vaihtoehdosta Markku. Hän liukastui 26-vuotiaana pelitilanteessa kentälle heitettyyn mainoslehtiseen sillä seurauksella, että loukkasi polvensa sen verran pahasti, että ura huipulla päättyi siihen. Häneltä siis meni polvi.

Ennen kaikilla hyvillä Kupsin pelaajilla oli hellittelynimi; oli esimerkiksi Ahtaan paekan Ana, Peltipolvi-Boman, Raketti-Parviainen, Pukki-Vepsäläinen ja mainoslehtisliukastumisen jälkeen myös Menneen polven Hyvärinen.

Eilen jäi kertomatta, että Kups kohtasi Euro-kentillä ST. Etiennen jo kaudella 1967-68 ja silloin kuopiolaiset pärjäsivät paremmin kuin vuonna 1980. Takkiin tuli vain 0-2 ja 0-3. Ranskassa kupsilaisista kunnostautui erityisesti maalivahti Pertti ”Tysse” Hänninen ja ranskalaiset olisivat olleet valmiit jopa värväämään miehen riveihinsä.

Hänninen hinnoitteli itsensä neuvotteluissa liian korkealle, koska esitti omana henkilökohtaisena mielipiteenään maailman huippuseuran edustajille, ”ettei teillä ou niin paljoo rahhoo, että minä tänne jäesin”. Elikkä eilen kirjoitin tapani mukaisesti ropakantaa, kun kerroin, että Markku Hyvärinen on ainoana suomalaisjalkapalloilijana kieltäytynyt ammattilaissopimuksen tekemisestä huippuseuran kanssa.

Kupsin kannustuslaulun Banzai on sanoittanut Jukka Virtanen, joka liittyy Kuopioon sikäli, että suoritti siellä asevelvollisuutensa. Tuo sana ”banzai” tulee tekoälyn mukaan japanilaisesta lauseesta ”Tenno Heika Banzai”, joka tarkoittaa ”eläköön keisari”. Ilmausta käytettiin ensimmäisen kerran Meijin aikana (1868-1912) iskulauseena osoittamaan isänmaallisuutta ja uskollisuutta keisarille.

Termi ”banzai” tuli laajalti tunnetuksi lännessä toisen maailmansodan aikana, kun japanilaiset sotilaat käyttivät sitä taisteluhuutona. Sotilaat huusivat ”banzai” ryntäessään taisteluun tarkoituksenaan pelotella vihollisiaan ja innostaa toverinsa taistelemaan raivokkaasti.

Kupsin Banzai-kannustuslaulun levytti ensimmäisenä Kai Hyttinen, joka on asunut lapsuutensa Kuopiossa ja hän lienee siis Kupsin juniorikoulun kasvatteja: https://www.youtube.com/watch?v=IrZUugOWhxA

torstai 12. syyskuuta 2024

Maalisyöttöjä

 

Englanti-Suomi-jalkapallo-ottelun aikana palasi sattuneesta syystä mieleeni Kupsin veteraanikatsomossa kuulemani tietokilpailukysymys: Kuka kupsilainen on antanut ST Etiennen ja Ranskan maajoukkueen tähtipelaaja Platinille maalisyötön?

Oikea vastaus on Tuomo Hyvärinen. Maalisyöttö annettiin Väinölänniemen kentällä vuonna 1980, jolloin Kups pelasi jossain sen aikaisessa Euro-cupissa Ranskan mestaria ST. Etienneä vastaan ja hävisi 0-7 sekä kotona että vieraissa, joten marginaalit eivät sillä kertaa olleet pienet.

Äskeisen Englanti-Suomi-pelin jälkeen voidaan kysyä, että kuka entinen kupsilainen on antanut peräti kaksi maalisyöttöä Englannin tähtipelaaja Harry Kanelle? Ainakin itse olin katsovinani IPadin ruudulta, että kaksi maalisyöttöä Kanelle antoi Ilmari Niskanen, mutta tilanteet olivat niin epäselvät, saattaa olla, että hän antoikin vain yhden maaliin johtaneen syötön. Tosin korostan sitä, että minusta Niskanen on loistava jalkapalloilija, joka Suomessa Veikkausliigassa pelatessaan pystyi halutessaan ohittamaan kaikki suomalaiset puolustajat.

Tuo jutun alussa mainittu Tuomo Hyvärinen kuului legendaariseen Hyväristen palloilusukuun. Hän on eniten pääsarjapelejä pelannut kuopiolainen. Hänen serkkunsa Markku Hyvärinen oli myös erinomainen pelimies. Tietääkseni maajoukkueessakin 17 peliä pelannut Martti Hyvärinen ei ole Tuomon ja Markun lähisukua.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ainakin hyvän tarinan mukaan, kun eurooppalaista jalkapalloa yritettiin 1960-luvun lopulla juurruttaa Yhdysvaltoihin ja sinne perustettiin jäähdyttelevistä maailman huipuista New York Cosmos-joukkuetta, myös Markku Hyväriselle soitettiin ja tarjottiin paikkaa joukkueen riveissä. Hyvärinen torjui tarjouksen sanomalla, että ”en minä nyt jouva, minä oun mänössä Kuopioon Savon Sanomille töehin”. Kuten menikin.

Markku Hyvärinen toimi pelaajauransa jälkeen Kupsin johdossa jonkinlaisena managerina ja hänellä oli rohkeutta valita suojeluskuntataustaisen Kupsin valmentajaksi punakaartilaistaustaisen Kuopion Elon valmentajan putkimies Martti Räsäsen. Sen valinnan seurauksena kuulemma jokunen Kupsin hallituksen jäsen erosi seurasta ja eräs tuli jopa valittamaan Hyväriselle, että ”sinä mänit ja valihit kommunistin Kupsin valamentajaksi”. ”No niinhän minä tein” myönteli Hyvärinen.

Tämä on hyvä Hyvärisen haastattelu: https://yle.fi/a/3-6576648

keskiviikko 11. syyskuuta 2024

Englanti – Suomi

Vaikka myönnänkin olevani täysin jalkapallohullu ja myös sen, että elämä on vain pieni osa jalkapalloilua, niin siitä huolimatta viime yönä jännitin paljon enemmän ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää Usa:n vaalikeskustelua kuin maamme jalkapallomaineen kannalta ratkaisevan tärkeää Englani-Suomi-ottelua. Se, että Kamala pärjäsi lehtiarvioiden mukaan kamalan hyvin antaa uutta toivoa Tellukselle. Asiantuntijoiden mukaan kuitenkin vaalikeskustelua suurempi voitto oli se, että joku amerikkalainen naisenpuoli, jonka nimen päälle en nyt pääse, mutta joka kuulemma harrastaa laulua uikkarit päällä, on antanut tukensa Kamalalle.

Eilisessä jalkapallo-ottelussa maamme jalkapalloilu ei tällä kertaa edes kaatunut eteenpäin, vaan poikamme pelasivat surkean huonosti, mutta onneksi maalivahti Hradecky, joka on Slovakian lahja maamme palloilulle, pelasti Suomen kamalalta murskatappiolta. Hradecky on todella lahjakas ammatissaan, mutta niin oli myös hänen maahanmuuttajaisänsä omassa ammatissaan, hän oli aikoinaan toinen automekaanikko Suomessa, joka osasi korjata automaattivaihdelaatikon.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ensimmäinen katsomossa seuraamani jalkapallomaaottelu oli MM-karsintapeli Suomi – Englanti kesäkuussa 1976. Minä, jonka muisti on sikäli erikoinen, että muistan sitä paremmin asioita, mitä kauemmin niistä on kulunut, muistan, miten  Olympiastadionin viheriölle juoksi kuopiolaisenemmistöinen maajoukkue, jossa pelasivat ainakin Olavi Rissanen, Jouko Suomalainen, Hannu Turunen, Aki Heiskanen, Esa Heiskanen ja maalivahti Göran Enkcelman, joka ei ollut syntyperäinen savolainen. Senkin muistan, että vieressäni istui humalikko, joka jostain syystä välillä kannusti maalivahti Enckelmania huutamalla, että ”hyvä yksinkertainen mies”.

Senkin muistan selvästi, Englannin joukkueessa pelasivat ainakin supertähdet Super-McDonald, Kevin Keegan ja maalivahti Gordon Banks, joka ei ollut päästänyt yhdeksään maaotteluun maaliakaan. Mutta muistanpa kuitenkin, miten jo pelin alussa ulosottomies Rissanen antoi syötön, josta taksinkuljettaja Heiskanen laukoi Suomen johtoon.

Senkin muistan aivan selvästi, että peli päättyi tasan 1-1, mutta Wikipediassa näyttää olevan virheellinen tieto, jonka mukaan Englanti voitti 1-4. Wikipediassa väitetään myös virheellisesti, että Suomen maalin olisi tehnyt kasvatustieteen professori Matti Paatelainen, vaikka itse muistan ihan selvästi asian toisin.

Matti Paatelainen oli hyvin lahjakas mies, joka suoritti peräti kolme yliopistollista loppututkintoa, mutta hänen mainettaan pikkuisen himmentää seuraava Wikipediasta löytyvä tieto: ”Turun hovioikeus tuomitsi joulukuussa 2017 Paatelaisen kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeuteen törkeästä petoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Tuomio liittyi Paatelaisen taannoisiin liiketoimiin sijoittaja Seppo Sairasen ja Optiopaja Oy:n kanssa. Lisäksi Paatelainen ja hänen lähipiiriinsä kytkeytynyt Keski-Suomen Finanssi Oy tuomittiin maksamaan Sairaselle ja Optiopajalle satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaukset. Paatelainen määrättiin vangittavaksi välittömästi. Tampereen käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut Paatelaisen yli kolmen vuoden vankeusrangaistukseen, mutta tuomio aleni hovioikeudessa.[4]

https://www.is.fi/jalkapallo/art-2000005506500.html

 

tiistai 10. syyskuuta 2024

Jääpallomiehiä

Sisällissodan Viipurin suunnan valkoisten upseerit olivat kovia jääpallomiehiä. Karjalan rintamaryhmän esikuntapäällikkö Woldemar Hägglund voitti Viipurin IFK:n riveissä jääpallon SM-hopeaa ja oli vielä kenraalina ollessaan ja Mikkelissä asuessaan kiinnostunut jääpallon kehittämisestä siinä määrin, että Mikkelin Kampparit on vieläkin yksi maamme parhaista jääpalloseuroista.

Sisällissodan alussa jääpalloilija Hägglund oli peräti koko Karjalan rintamaryhmän päällikkö, mutta sitten hänellä laukesi pistooli housuntaskussa haavoittaen häntä pahasti. Luoti upposi reiteen ja tuli ulos vasta nilkasta. Vahingonlaukauksen jälkeen hänen oli siirryttävä esikuntapäälliköksi ja hänen esimiehekseen tuli Aarne Sihvo.

Ahvolan raivoisissa taisteluissa kranaatti repi kappaleiksi Viipurin suojeluskunta komppanian päällikön Georg Stubbin, joka oli nykyisen presidentin vaarin veli ja siinäkin tapauksessa Suomi menetti hyvän Viipurin IFK:ta edustaneen jääpalloilijan. Tietooni ei ole tullut, etteikö hän ollut yhdessä Woldemar Hägglundin kanssa voittamassa SM-hopeaa.

En malta olla kertomatta, että Paavo Susitaipaleen kirja Ahvola on yksi parhaista sotakirjoista, jota suosittelen asiasta kiinnostuneille lämpimästi. Susitaival kannatti aikoinaan avoimesti fasismia, mutta Ahvola-kirjassaan hän on lähes puolueeton eikä kertaakaan halvenna punaisia, vaan puhuu aina vain vihollisista eikä punikeista.

Karjalan rintaman paras jääpalloilija oli jääkärikapteeni Väinö Strömberg, joka voitti Viipurin Susien riveissä SM-kultaakin. Strömberg erosi armeijan palveluksesta jo vuonna 1921 ja kuoli sydänkohtaukseen 29-vuotiaana 1926. Voi olla, että armeijasta eroamiseen ja varhaiseen kuolemaan liittyy alla oleva Wikipediasta löytyvä tieto, joka paljastaa, että Strömberg olisi tehnyt kaksi murhaa, sillä laiton teloitus on murha. Kapteeni Strömbergiä rangaistiin sisällissodan oloissa poikkeuksellisesti murhista, mutta tuomiota ei annettu murhien vuoksi, vaan siitä, että hän oli murhia tehdessään esiintynyt upseerille sopimattomasti juopuneena.

”26. huhtikuuta Strömberg ampui Lappeenrannan poliisikamarin pihalla ylioppilas Mikko Jakowleffin, joka oli toiminut Suomen kansanvaltuuskunnan vallan aikana Lappeenrannan miliisipäällikkönä. Hänen kumppaninaan oli hotellinjohtaja Uno Serenius. Tapausta tutkittaessa Jakowleffin ampuminen todettiin tarpeettomaksi teoksi samoin kuin rautatieläinen Leonard (Lenni) Vihelän ampuminen. Vihelän ampui niin ikään Strömberg. Strömberg ja Serenius saivat rangaistuksen vain juovuksissa esiintymisestä[6].”

Tässä tietoa Woldemar Hägglundista, joka oli sikäli erikoinen kenraali, että hänen isänsä oli jossain vaiheessa ruotsinkielisen työväenliiton puheenjohtaja: https://fi.wikipedia.org/wiki/Woldemar_H%C3%A4gglund

maanantai 9. syyskuuta 2024

Pietisen tehtaan taistelu

Haaveenani on, että vielä tässä elämässä pääsisin käymään Viipurissa ja hiljentymään siellä Pietisen tehtaan edustalla, jossa käytiin sisällissotamme ensimmäinen taistelu. Periaatteessa Pietisen tehtaalla valmistettiin huonekaluja, mutta tammikuussa siellä Viipurin Reippaan urheilijanuorukaiset valmistivat myös käsikranaatteja ja säilyttivät kivääreitään.

Viipurin punakaarti oli saanut vihiä tehtaan epäilyttävästä toiminnasta ja lähetti sinne Talikkalan Tovereiden urheilijanuorukaisia tarkastamaan tilannetta. Tehtaalla syntyi tulitaistelu, jossa punaisten partiota johtaneesta viilari August Anderssonista tuli sisällissodan ensimmäinen kaatunut ja valkoisten konttoristi Jarl Illukasta sodan ensimmäinen kaatunut urheilija.

Illukka on aika harvinainen sukunimi ja enkä keksi yhtään syytä sille, etteikö satasen Suomen mestaruuden kesällä 2024 voittanut Riku Illukka voisi olla Illukan Jallun sukulaisia.

Jotain Viipurin kaupungin elämänmenosta kertoo se, että samaan aikaan kuin Pietisen tehtaalla aloitettiin sisällissota, niin puolen kilometrin päässä pelattiin Helsingin ja Viipurin välistä jääpallo-ottelua eikä sitä keskeytetty sodan alkamisen vuoksi, vaikka taiston temmellyksen ääni varmasti haittasikin tuomarin vihellysten kuulumista. Ensimmäisen puoliajan jälkeen Viipuri johti 4-3, mutta ottelu päättyi tasatulokseen 8 – 8.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että kun Helsingin Työväentalon torniin nostettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi, niin meneillään ollut painiturnaus sentään keskeytettiin tapahtuman johdosta ja sen sijasta painisalissa aloitettiin tanssit.

Tässä viipurilaiset urheilijanuoret Illukan Jallu, joka on kuvassa vasemmalla ja Ahokkaan Vilho valmistamassa käsikranaatteja vähän ennen kohtalokasta kahakkaa. Luulen, että kuvan keskellä on jääkäri Paul Henrichsson, joka ampui sisällisodan lähtölaukauksen, joka surmasi viilari Anderssonin: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000005532367.html

sunnuntai 8. syyskuuta 2024

Urheilua ja rikoksia

 

Kavallukseen syyllistynen keihäänheittäjä-kunnan esimies Jonni Myyrän puolustukseksi pitää kertoa, että kuntien taloudenpito oli siihen aikaan sangen suuripiirteistä. Kunnan talousarvio sisälsi tekstiä A4-arkin verran ja itse rahoja säilytettiin ainakin Myyrää edeltäneen kunnan esimiehen aikana peltilaatikossa kyseisen virkamiehen sängyn alla. Tosin kulunvalvontaan oli jo silloin kiinnitetty huomiota, koska peltilaatikon vieressä pidettiin kirvestä.

Myyrä itse ei ilmeisesti osannut olla yhtä tarkka kuin edeltäjänsä ja niinpä valitettava sekaannus omien ja kunnan rahojen välillä pääsi tapahtumaan. Myyrän ei auttanut muu kuin hylätä vaimonsa ja poikansa ja paeta Amerikkaan, jossa hänkin elätti itsensä mm. saunabisneksellä. Historioitsijoiden tulisi selvittää, oliko hänellä yhteisiä liiketoimia Kaarlo Koskelon kanssa. Myyrän pako tapahtui suoraan Pariisin olympialaisista ja vaimo ja poika unohtuivat lähtötohakassa Suomeen ja se oli kova juttu siihen aikaan.

Seuraaviin vuoden 1928 olympialaisiin “urheiluliiton herrat” eivät Myyrää siis huolineet, kuten eivät myöskään kiekonheiton olympiavoittaja varatuomari Armas Taipaletta. Hänkin oli muuttanut Valtoihin ja jostain syystä syntyi juoruja, joiden mukaan hänelläkin oli mukanaan myös muita kuin omia rahoja. Varatuomari Taipale elätti itsensä Valloissa saunahierojana, joka asia hieman ihmetyttää minua pahansuopaa ihmistä ja synnyttää minussa epäilyn, etteivät Armaksen asiat olleet ihan kunnossa. Ei ole tavallista, että varatuomari siirtyy saunahierojan tehtäviin.

Ei ole tietoa, että hieroiko Taipale myös Amerikkaan kuolemantuomiota paenneen olympiavoittaja ja punapäällikkö Kaarko Koskelon omistamissa saunoissa. Kotkassa puhutaan, että Koskelon firman alkupääomana oli punakaartin kassa, jonka hän oli muka vienyt mukanaan. Toisaalta sodan lopun kaaoksessa joku muukin olisi voinut kassan viedä ja vierittää sitten syyn poissa olevan kontolle.

Mainittakoon, että Armas Taipaleen sijasta Suomen kunniaa puolusti vuoden 1928 olympialaisten kiekonheitossa menestyksekkäästi Antero Kivi, joka hävisi kullan vain kahdella sentillä. Iso-Anterollekin kävi myöhemmin sikäli huonosti, että hänen todettiin varastelevan pukuhuoneessa kanssakilpailijoiden rahoja ja “urheiluliiton herrat” antoivat hänelle elinikäisen kilpailukiellon. Tärkeää on huomata, ettei hän muuttanut Amerikkaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Taipale

lauantai 7. syyskuuta 2024

Jonni Myyrä

Kirja keihäänheiton kaksinkertaisesta olympiavoittajasta ja moninkertaisesta maailmanennätysmiehestä Jonni Myyrästä voisi olla puhdas sankaritarina. Suvussa ei tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan ollut ollut juoppoja tai alle kolmekyynäräisä miehiä kahdeksaan sukupolveen. Raitis ja reipas maalaisnuori kävi ahkerasti koulunsa ja sai hyvän todistuksen; ainoana miinuksena laulunumeron kohdalla oleva viiva.

Itse hän valotti myöhemmin sen verran nuoruuttaan Savitaipaleella, että kertoi, että “hiljaisena ja ujona en viihtynyt tansseissa enkä yönkulussa, enkä siihen aikaan muodissa olleissa sakin tappeluissa.” Hän siis pidättyisi elämästä, jota kutsutaan nykyään ns. hauskaksi elämäksi. Sen sijaan nuorukainen alkoi harrastamaan veljiensä kanssa yleisurheilua ja herätti jo nuorena huomiota monipuolisena lahjakkuutena.

Tukholman olympialaisissa 1912 vasta 20-vuotias Jonni Myyrä jäi keihäänheitossa kahdeksanneksi. Mitali meni yliastutun pitkän heiton vuoksi. Vaikka suomalaiset eivät tässä kilpailussa kultaa ottaneetkaan, menestyivät he muuten hyvin. Myöhemmin suoritettiin molempien käsien kilpailu ja siinä Suomi otti peräti kolmoisvoiton. Olympiakultaa voitti toinen Etelä-Karjalan poika, Julius Saaristo, joka kuusi vuotta myöhemmin jääkäriupseerina oli vaikuttamassa myös Savitaipaleen kunnan sotatapahtumiin. Mainittakoon, että vastapuolella punaisten johtajana toimi Kaarlo Koskelo, joka samoissa olympialaisissa voitti painissa kultaa.

Toiseksi kahden käden keihäänheitossa tuli Väinö Siikaniemi, joka ehkä parhaiten tunnetaan aistillisuutta tihkuvan Asfalttikukka-iskelmän sanoittajana ja jonka runoilijan ura katkesi liian nuorena. Vaimonsa kuoleman masentamana hän alkoi harrastamaan kylmässä vedessä pitkiä uimaretkiä ja menehtyi vilustumisen seurauksena keuhkokuumeeseen. Kolmas kisassa oli Urho Peltonen, jolla myös oli kulttuuritausta. Hän oli Johannes Linnankosken veljenpoika.

Tukholman olympialaisten jälkeen Myyrä oli lajissaan keihäänheitossa maailman paras toistakymmentä vuotta. Hän voitti olympiakultaa sekä 1920 Antwerpenissa että 1924 Pariisissa. Antwerpenissa voitto oli sikäli täpärällä, että ennen finaalia amerikkalainen kanssakilpailija heitti keihäänsä Myyrän heittokäden kyynärpäähän, mutta kun luunsirpale oli poistettu ja käsi kunnolla sidottu, riuhtaisi sisuuntunut Jonni sen kesän maailman kärkituloksen ja varmaankin vastustajat olivat sen suorituksen jälkeen jo psykologisestikin lyötyjä. Siinä kisassa poikamme ottivat ikimuistoisen neloisvoiton.

Neljä vuotta myöhemmin Myyrä voitti kultaa ilman suurempaa dramatiikkaa, ellei sellaiseksi lueta sitä, että ns “urheiluliiton herrat” yrittivät pitää kuria joukkueessa ja kielsivät ns. yöjuoksut. Se tietenkin provosoi osan joukkueesta, mm. Myyrän tutustumaan lähemmin Pariisin ilokatujen yöelämää. Tämän johdosta häiriköiltä evättiin päivärahat. Ne tosin palautettiin vähin äänin sen jälkeen kun renttuporukassa aktiivisesti vaikuttanut Paavo Nurmi oli voittanut viisi kultaa.

On paljon mahdollista, että jos sodan vuoksi perutut olympialaiset olisi järjestetty vuonna 1916 olisi Myyrä voittanut lajinsa silloinkin ja jos ns. “urheiluliiton herrat” olisivat sallineet Myyrän osallistua vuoden 1928 kisoihin, olisi hän ollut kova luu sielläkin. Ja jopa kahdessa lajissa, sillä edellisenä kesänä hän heitti kiekossa maailman kärkituloksen. Mutta Myyrä on kuuden kullan mies vain teoriassa.

Myyrä menestyi myös urheilun ulkopuolella. Jo 25-vuotiaana hänet valittiin Savitaipaleen kunnallislautakunnan esimieheksi, joka oli eräänlainen sen ajan kunnanjohtaja. Lisäksi selvässä uraputkessa oleva mies oli myös suojeluskuntajohtaja, pankinjohtaja ja liikemies; Myyrä yritti nimittäin hyödyntää urheilijan mainettaan perustamalla keihäitä valmistavan tehtaan. Liiketoimet eivät onnistuneet ja mies yritti välttää konkurssin lainaamalla hallustaan olleesta kunnan kassasta rahaa summan, joka vastasi Savitaipaleen kunnan budjetista kolmannesta. Nykyrahassa summa olisi noin 40.000 euroa.

Siitä lainauksesta tuli sittemmin melkoinen sotku eikä Myyrä enää koskaan käynyt Suomessa. Hänen poikansa tosin kävi sotien alla, mutta olen kuullut, että hänetkin olisi mukiloitu isänsä kotiseudulla. Ilmeisesti lainojen takaajat olivat hyvin katkeralla mielellä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jonni_Myyr%C3%A4

perjantai 6. syyskuuta 2024

Veikko Tyrväinen

Vaikka en oopperamusiikista paljoa tiedä enkä edes piittaa, niin sen sentään tiedän, että Jäppilässä syntynyt Veikko Tyrväinen oli erittäin arvostettu oopperalaulaja. Senkin olen jostain lukenut, että häntä arvostettiin varsinkin Neuvostoliitossa, vaikka tenori itse ei neuvostoliittoa arvostanut. Voi kuitenkin olla, että Veikon pojan Timo Tyrväisen nuoruuden poliittinen valinta osittain selittyi sillä, että itäisessä naapurissa arvostettiin isä Tyrväistä kovasti.

Mutta kyllä Veikko Tyrväistä arvostettiin myös Suomessa, sillä minulle on kerrottu, että pikajuna on hänen vuokseen pysähtynyt kerran Jäppilässä. Tämä tapahtui, kun Veikko Tyrväisellä oli kova kiire johonkin konserttiin ja kun paikalle ehtimistä ei muuten voitu järjestää, poimi pikajuna hänet kyytiinsä radan varrelta tilapäiseltä asemalta. Itse pikkuisen epäilen tuota tarinaa, koska luulen, ettei rautatie missään kohdassa kulkenut Jäppilän pitäjän alueella.

Oopperalaulannan taso lienee Savossa sangen korkea, koska Tyrväisen lisäksi tiedän leppävirtalaisen Jorma Hynnisen, Kuopion Rusaset ja karttulalaistaustaisen Marjukka Tepposen, jonka vaari oli ruuna Vonkauksen, joka oli maailman nopein kylmäverinen, ohjastaja Evert Ryyttäri.

Sen sijaan Juvalla asunut basso Martti Talvela ei ollut alun perin savolaisia vaan karjalan Tirrejä. Jostain syystä hyvä karjalainen Tirri-sukunimi on vaihtunut Talvelaksi. Opperalaulun lisäksi Martti Talvela harrasti vallan SM-tasolla nyrkkeilyä raskaassasarjassa. Tirri sukunimi sopisi raskaansarjan miehelle, kuin nyrkki silmään, koska tirri on savolainen kansallisruoka, jota valmistetaan paistamalla karvasilavaa voissa.

Yllättävää, että suorastaan savolaisuuden ruumiillistumiksi leimaantuneet musiikkimiehet Jaakko Teppo ja Esa Pakarinen ovat taustaltaan Karjalan poikia. Juice Leskisenkin äiti Eini os. Kuikka oli evakkokarjalaisia.

Melkoinen sankaritenori oli Tyrväis-Veikko aikoinaan, jota seikkaa todistaa tämä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=veikko+tyrv%C3%A4inen+youtube#fpstate=ive&vld=cid:2dc36096,vid:qh-YFtODJKk,st:0

torstai 5. syyskuuta 2024

Vallankumouksellinen Jäppilän pitäjä

Edesmennyt 1600 asukkaan Jäppilän pitäjä lienee yksi maamme vähämaineisimmista pitäjistä, vaikka suuret ovat Jäppilän vallankumoukselliset perinteet. Eilen kerroin Jäppilässä syntyneestä leipuri-painija Adam Malmista, josta tehtiin Helsingissä huutoäänestyksellä punakaartin eliittikomppanian päällikkö.

Joskus aiemmin olen jo kertonutkin Jäppilässä syntyneestä Kalle Siikasesta, josta 1930-luvulla tuli Neuvosto-Karjalassa erittäin menestyksellä toimineen Säde-kommuunin johtaja, joka johti joukkojaan edestä, joka seikka nykyisiltä kauppakamarinulikoilta ja liikkeenjohdon konsulteilta pyrkii unohtumaan. Esimerkiksi kun kommuunin työmiehillä ei ollut kunnon työhousuja eikä sellaisia näyttänyt mistään saavan, revitytti Kalle Amerikassa hankkimansa kultahampaat suustaan ja niillä ostettiin valuuttamyymälästä miehille kunnon työhousut.

Säde-kommuunin ja Kalle Siikasen loppu oli surullinen, koska eräänä päivänä saapui kuorma-auto, johon yhteistilan miehet kerättiin eikä heistä sen jälkeen ole kuultu. Niskalaukaukseen heidän elämänsä ei varmaankaan päättynyt, kuten monilta muilta Stalinin vainoissa muualla Neuvostoliitossa, koska Karjalassa epäiltyjä luokkavihollisia ammuttiin poikkeuksellisesti otsaan.

Merkittävä jäppiläläistaustainen vallankumousmies on myös oopperalaulaja Veikko Tyrväisen aikamiespoika Timo Tyrväinen, joka 1970-luvulla oli keskeinen hahmo maamme vallankumouksellisessa poliittisessa laululiikkeessä. Hän esiintyi aluksi Agit Prop-yhtyeessä, mutta perusti sitten vaimonsa kanssa Taljanka-yhtyeen, joka esitti varsinkin neuvostoliittolaista musiikkia.

Muusikkouransa jälkeen hän siirtyi talouselämän palvelukseen, josta asiasta Wikipedia kertoo Tyrväisestä seuraavaa: Hän oli Aktian pääekonomisti helmikuuhun 2014 saakka ja sittemmin Aktian johtava neuvonantaja. Tyrväinen oli Taloustieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja 2009-10. Tyrväinen lukeutuu monine TV- ja muine mediaesiintymisineen Suomen tunnetuimpiin ekonomisteihin. Climate Leadership Council nimitti Timo Tyrväisen pääekonomistikseen helmikuussa 2017.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että nykyään Timo Tyrväisen on maamme johtavana taloustieteilijänä syrjäyttänyt savon murretta viäntävä Patrizio Laina, joka innostui taloustieteistä Suonenjoen lukion yhteiskuntaopin tunneilla. Laina jatkaa tavallaan Tyrväisen vallankumouksellisia perinteitä, koska hän toimi Vasemmistoliiton edustajana viimeisimmissä hallitusneuvotteluissa.

Taljanka-yhtiö esitti aikoinaan reippaita lauluja, jotka viehättivät myös monia maamme porvariston edustajia: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/06/03/taljanka-huopikkaat

keskiviikko 4. syyskuuta 2024

Malmin Aatu

Mielenkiintoinen on Jari Kupilan kirja Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan. Siitä minulle selvisi sekin, että eilen mainitsemani punapäällikkö-painija Adam Malm, joka kävi Helsingin olympialaisten aikaan punapäällikkö-painija Kaarlo Koskelon kanssa saunomassa ja ahvenia syömässä suojeluskuntapäällikkö ja Kotkan poliisipäällikkö Eino Havaksen kesämökillä, olikin naapurin miehiä. Nimittäin Adam Malm, joka varmaankin oli kavereiden kesken vain Malmin Aatu, syntyi torpparin pojaksi Jäppilässä Suonenjoen lähellä.

Sieltä hän muutti nuorena miehenä savolaisten Amerikkaan Kotkaan ja opiskeli siellä leipuriksi ja painijaksi. Wikipedia kertoo, että ”olympiavoittaja Kaarlo Koskelon valmennuksessa hänestä tuli lahjakas painija, joka vuonna 1915 voitti Helsingin Jyryn järjestämissä kilpailuissa kuuluisan ruotsalaispainijan. Jyry onnistui houkuttelemaan Malmin Helsinkiin, missä hänelle järjestyi työpaikka Elannon leipomosta. Vuonna 1917 Malm voitti painin 82,5 kg:n sarjan Suomen mestaruuden sekä Helsingin piirinmestaruuden, joka oli vielä kovatasoisempi kilpailu. Häntä pidettiin yhtenä vuoden 1920 kesäolympialaisten mitalisuosikkina, mutta Malm ei lopulta päässyt osallistumaan kisoihin.

Malm ei päässyt osallistumaan olympialaisiin, koska hän liittyi monien muiden Helsingin Jyryn urheilijoiden tavoin punakaartiin, jossa tämä savolaisnuorukainen valittiin huutoäänestyksellä punakaartin eliittiyksikkönä pidetyn Jyryn komppanian päälliköksi. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun Pekka Onttonen siirtyi Suonenjoen Kärkkäälän kylältä Helsingin Jalkapallokerhon riveihin, valittiin hänet siellä helsinkiläisjoukkueen kapteeniksi.

Malmin Aatun onni oli, että kranaatti runteli häntä sisällissodan lopulla niin pahoin, että hän oli puolikuolleena sotasairaalassa, kun saksalaiset hänet vangitsivat ja luovuttivat Hennalan vankileirille. Hänen komppaniansa miehet eivät paljastaneet, että hän oli heidän päällikkönsä. Jos asia olisi tullut valkoisten tietoon, Aatu olisi varmasti ammuttu heti.

Malm joutui oikeuden eteen vasta loppukesästä 1918. Hänen kohtalonsa ratkaisi tuomari, joka oli sodan aikana taistellut jyryläisiä vastaan ja kuolemantuomion sijasta Aatu saikin vain 12 vuotta kuritushuonetta, koska tuomari arvosti Jyryn komppaniaa, joita hän piti kunnon sotilaina eikä roistoina. Myöhemmin Aatu armahdettiin, joten hän joutui istumaan kuritushuoneessa vain kaksi vuotta.

Adam Malmissa olisi ainesta elämänkertaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Adam_Malm

maanantai 2. syyskuuta 2024

Kaarlo Koskelo

 

Kirjoitinpa taas muutama päivä sitten taas ropakantaa, kun kerroin, että punapäällikön ja kultamitalipainijan Kaarlo Koskelon olisi ammuttavien joukosta pelastanut suojeluskuntalainen ja kaksinkertainen olympiavoittaja Jonni Myyrä.

Sosialistisessa mediassa sain asiantuntevaa palautetta, jossa kerrottiin, että Koskelo pakeni juuri ennen valkoisten tuloa moottoriveneellä Kotkasta Pietariin. Punapakolaisia siirrettiin sieltä Siperiaan perustettuun siirtokuntaan, jonne myös Koskelo matkasi. Sinne hän ei jäänyt, vaan jatkoi matkaa edelleen Kiinan Shanghaihin, josta hän lähetti kirjeitä Kotkaan maaliskuussa 1919.

Sitten Koskelon matka jatkui Oregoniin, jossa hänestä tuli menestyvä saunayrittäjä. Minulla ei ole tietoa, liittyikö hänen saunayrittäjyyteensä myös muita kuin peseytymispalveluja. Siihen aikaan USA:ssakin oli kieltolaki ja ainakin Suomessa moni menestyvä yrittäjä loi kieltolakiaikaan alkupääomansa pirtukaupalla.

Jari Kupilan kirjassa Kun mitalitoivot ampuivat toisiaan kerrotaan, että menestyvä amerikkalainen liikemies Kaarlo Koskelo käväisi Suomessa vuonna 1952 seuraamassa Helsingin olympiakisoja. Hän toi mukanaan myös ison autonsa, jolla hän sitten teki näyttävän paluun entiseen kotikaupunkiinsa Kotkaan. Siellä entinen suojeluskuntapäällikkö ja kuolemantuomioitakin jaelleen kenttäoikeuden jäsen Eino Havas kutsui punapäällikkö Koskelon ja Helsingin Jyryn punapäällikön mestaripainijan Adam Malmin saunomaan mökilleen Pyhtään Kärsäjärvelle.

Siellä sotaveteraanit saunoivat ja söivät paistettuja ahvenia sekä juttelivat pitkälle kesäyöhön. Veteraaneilla olikin varmasti paljon muisteltavaa. Kaarlo Koskelo on niin mielenkiintoinen henkilö, että hänen elämästään saisi vaikkapa hyvän kesäteatterinäytelmän, jonka loppukohtauksena voisi olla tuo sopuisa saunailta Kärsäjärvellä. Ja näytelmän jossain kohtauksessa Koskelo voisi luovuttaa aitoa kultaa olevan olympiakultansa Kotkan työväenyhdistykselle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kaarlo_Koskelo

Muuse

 

Tutkimusten mukaan suomalaisten enemmistö ei ole törmännyt rasismiin. Eilisessä Hesarissa somalialaistaustainen suurjuoksijalupauksemme Mustafa Muuse todisti ihan muuta. Lapsena hän sai ihan oikeasti pelätä ja ehkä hän silloin oppi juoksemaan niin kovaa, että hän vielä tulevaisuudessa pystyy rikkomaan lyömättöminä pidetyt nykyiset 5.000 ja 10.000 metrin Suomen ennätykset.

 

Itsekin olen törmännyt rasismiin. Parikymmentä vuotta sitten kävin tutustumassa Vantaan Koivukylän lähiön tilanteeseen, jossa onnellisen opiskeluaikani vietin omistaen ainoastaan patjan, lukulampun ja poroisen kahvipannun.
Rasinkadulla liikkuessani huomasin kuuluvani pohjoista rotua edustavaan vähemmistöön ja jouduin häpeämään kyseistä asiaa. Eräs pohjoista rotua edustava juopunut nainen huusi vastaantulevalle mustalle naiselle, että ”sinä saatanan ruma neekeri”, vaikka mielestäni hän oli ihan kaunis ihminen toisin kuin huutelija itse.
Sellaistakin näin, että vanha köyhältä vaikuttava mies huusi teini-ikäiselle mustalle pojalle, että tämän tulisi painua takaisin Afrikkaan. Poika ilmeisesti ymmärsi suomea ja hän hymyili vaivaantuneesti.
Mielenkiinnolla seuraan, miten Mustafa Muusen ja Nathalia Blomqvistin parisuhde kehittyy. Nathalia, joka hänkin on lupaava juoksija, on kaunis kuin Elovena-tyttö ja epäilen, että kohta sosiaalisessa mediassa hänen väitetään olevan suvakkih—an.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että kun Viipurin Höyrymylly Oy joskus 1920-luvulla painoi ensimmäisen Elovena-tyttönsä kaurahiutalepaketin kylkeen, tyttö ei ollut vaaleaverikkö vaan karjalainen brunetti. Toivon, että seuraava Elovena-tyttö olisi naisten koripallomaajoukkueemme sentteri Awak Kuier, joka on tosi huljakka nainen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Awak_Kuier

sunnuntai 1. syyskuuta 2024

Vielä on Suomi voimissaan

Lujasta päätöksestäni huolimatta sorruin katsomaan Suomi-Ruotsi-maaottelun alusta loppuun ja se on hyvä se, koska kyynisyyteni huippu-urheilua kohtaan sai kovan kolauksen.

Tosin maaottelun päätyttyä huolestuin kovasti vaarallisen kansalliskiihkoisen ajattelutavan lisääntymisestä maassamme, koska sen jälkeen, kun maaottelun viimeisessä lajissa, joka oli miesten 1500 metrin juoksu, kaksi piskuista poikaamme varmisti maaottelun voiton Suomelle, isiemme maalle, toivoin, että Paavo Noponen olisi lausunut pehmeällä äänellä: Helsinki, Porilaisten marssi.

Tuossa kyseisessä kappaleessahan vakuutetaan, miten vainolaisten hurmehella peitetään maa ja se jos mikä, on selvästi vihalaulantaa ja kansanryhmään, eli vainolaiseen, kohdistuvaa kiihotusta.

Nuo maaottelun voiton taistelleet Joonas Rinne ja Santtu Heikkinen ovat vain noin 170-senttisiä. Suunnilleen saman mittaisia ovat tulevaisuuden suurlupaukset eli 400 metrin aitajuoksija Antti Sainio ja äärimmäisen kimmoisat ja nopeat Vehmaan veljekset Rasmus ja Kasper, jotka kaikki kolme ovat lajeissaan ikäistensä maailman huippuja.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että 174-senttinen Jussi Rintamäki johti Rooman olympialaisten 400 metrin aitajuoksua vielä loppusuoralle kaarruttaessa ja että 169-senttinen Voitto Hellsten muistaakseni melkein yksin voitti Ruotsin maaottelussa.

Jostain olen lukenut, että vaikka Hellsten oli varreltaan vähäinen, niin voimaa hänen reisissään oli jopa liikaa, koska hän joutui kilpaillessaan käyttämään tyttöystävänsä silkkisiä pikkupöksyjä, koska muuten liian paksut reidet olisivat hankautuneet verille.

Tässä dokumenttifilmi vuoden 1956 Suomi-Ruotsi-maaottelusta, jonka lopussa nähdään, kuinka 400 metrin viestissä Hellsten pääsee ankkuriosuudelle 20 metriä kaksi kertaa häntä pitemmän ruotsalaisen jäljessä, mutta ohittaa hänet loppumetreillä, jonka jälkeen Ruotsin poika kaatuu selostajan mukaan väsymyksestä maaliviivalle. Minusta Ruotsin poika yrittää vain heittäytymällä ohittaa suomalaisen. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/hellsten-jalleen-ruotsi-kisan-ratkaisijana

lauantai 31. elokuuta 2024

Suomen hauskin mies

Maailmankaikkeudessa on muutama hyvä elokuva ja tänään TV I:llä klo 21.00 näkyvä Suomen hauskin mies on yksi niistä. Helsingin Sanomien arvostelussa elokuva saa peräti neljä tähteä, kun taas esimerkiksi mielestäni maailman paras elokuva Forrest Gump sai vain kolme ja puoli tähteä.

Suomen hauskimman miehen kerrotaan perustuvan ainakin jossain määrin tositapahtumiin ja ehkä niin onkin. Ainakin elokuvan päähenkilöllä Toivo Parikalla on sama sukunimi ja ammatti kuin punapäällikkönä toimineella teatterimies Jalmari Parikalla.

Olen vuosikymmeniä sitten lukenut Jalmari Parikan kapinamuistelmat nimeltään Viimeinen taisto, mutta siinä ei kerrota samanlaista dramaattista tarinaa kuin juuri ilmestyneessä elokuvassa. Sisällissodan aikaan Parikka ei toiminut teatterialalla, vaan oli Kymenlaakson suunnalla jopa jonkinlaisena punaisten rintamakomentajana.

Punaisilla oli ainoastaan yksi upseerin koulutuksen saanut, eli heti sodan alussa virkansa juonut luutnantti Ali Aaltonen ja sen jälkeen upseeripulan vuoksi johtoon nostettiin näyttelijöitä, jotka ainakin pystyivät näyttelemään upseeria. Valkoisten joukossa oli sen sijaan satoja tsaarin armeijan entisiä upseereita ja noin 1400 huippukoulutettua Saksan jääkäriä, joten hallituksen joukoilla oli selvä laadullinen ylivoima teatterimiesten johtamiin punaisten pyssymiesporukoihin nähden, joilla oli vielä sodankäynnissä erikoinen tapa ratkaista asioita äänestämällä .

Tampereen punaisen puolustuksen johtaja oli sekatyömies-amatöörinäyttelijä Hugo Salmela, Kymenlaaksossa joukkoja komensi oikea näyttelijä Jalmari Parikka ja kannaksen suunnalla näytteli suurta sotapäällikköä harrastelijanäyttelijä Heikki Kaljunen. Kaljunen olikin sikäli hyvä sotilasjohtaja, sillä hän sai joukkonsa, kuten myös vihollisensa tottelemaan, koska hän oli ilmeinen psykopaatti ja sadisti.

Yleensä kapinan jälkiselvittelyissä vähänkin suuremmat kiinni saadut punapäälliköt ammuttiin, mutta Jalmari Parikan kohdalla tehtiin poikkeus. Hänkin sai kuolemantuomion, mutta sitä ei pantu täytäntöön. Ehkä hänet pelasti maine Suomen hauskimpana miehenä ja niinpä hän pystyi myöhemmin toimimaan teatterinjohtajana ja näyttelemään 50 elokuvassa. Tosin mieleeni on jäänyt, että Parikan sotamuistelmien mukaan häntä ei ammuttu, koska hän neuvotteli erään vastapuolen upseerin kanssa antautumissopimuksen, jonka ehtoihin kuului, ettei Parikkaa ammuta.

Myös punaisten eteläkarjalainen toinen rintamakomentaja Kaarlo Koskelo sai pitää ainuvansa. Yhden hyvän tarinan mukaan miehen pelasti Tukholman olympialaisista voitettu painikulta ja että Koskelon pelasti ammuttavien joukosta samoissa kisoissa keihäässä kultaa voittanut valkoisten riveissä palvellut Jonni Myyrä. Toisen tarinan mukaan Koskelo olisi ottanut joukkojensa palkkarahat ja paennut niiden turvin Amerikkaan liikemieheksi. Hänestä on myös käytetty titteliä saunanomistaja, jollaista titteliä myös minä voisin käyttää.

Olympiavoittajien Jonni Myyrän ja Kaarlo Koskelon kohtalot liittyvät toisiinsa myös siten, että Myyräkin pakeni Amerikkaan liikemieheksi. Hän kavalsi matkaeväiksi Savilahden kunnan kassan. Kaarlo Koskelon kunniaksi on luettava se, että kuolemansa jälkeen hän testamenttasi aidon olympiakultamitalinsa Kotkan sosialidemokraattiselle työväenyhdistykselle, joten eiköhän ne mahdollisesti kavalletut punikkien päivärahat tulleet sillä kuitattua. Tukholman kisojen kultamitalit olivat nimittäin vielä aitoa kultaa; myöhemmät ovat olleet vain kullitettuja.

Suomen hauskin mies näyttä olevan jo Areenassa katsottavissa:
https://areena.yle.fi/1-4136450

Urheilusavuke

Nähtäväksi jää, suostunko seuraamaan tänään Suomi-Ruotsi-maaottelua, koska kansallinen nöyryytyshän siitä on tilastojen valossa tulossa. Tosin välillä suomalaisetkin voivat yllättää myönteisesti, kuten tapahtui eilen, kun 630.000 asukkaan Helsinki kohtasi kotikentällään jalkapalloilun merkeissä Fär-saarten toiseksi suurimman ”kaupungin” Klaksvikin, joka on pikemminkin 4.600 asukkaan kalastajakylä.

Färsaarelaiset johtivat ottelua lisäajalle asti, mutta koska vastustajan joukkue koostui pääasiassa jalkapalloa vapaa-aikanaan harrastavista koviin otteisiin tottuneista turskanpyytäjistä, ajettiin pelin toisella puoliajalla yksi joukkueen pelaajista väkivaltaisuuden vuoksi kentältä ja niinpä helsinkiläiset onnistuivat lisäajalla tasoittamaan ja tekemään vieläpä voittomaalinkin. Suuri oli riemu helsinkiläisten keskuudessa ja urheiluruutukin hehkutti suomalaisvoittoa ilman ironian häivääkään.

Tietysti Suomi menestyisi kilpaurheilussa paremmin, jos valtio panostaisi rahaa moiseen, mutta jos verorahat eivät riitä edes terveyskeskusten pyörittämiseen, niin itsekin kannatan sitä, että valtionvaroja käytetään mieluummin kansanterveyteen.

Urheilujärjestöjen tulisi kehittää omaa varainhankintaa ja oppia voi ottaa historiasta. Nimittäin 1920-luvulla Suomi oli pienuudestaan huolimatta yksi maailman parhaista urheilumaista ja silloin huippu-urheilua tuettiin esimerkiksi myymällä Hannes-urheilusavukkeita, kuten kirjakauppa Rosebudissa kaupiteltava jääkaappimagneettikin todistaa.

Muuten nyrkkeilijä Tony Halme-vainaa kierteli viime vuosituhannella tv-ohjelmassaan Helsingin katuja ja kaupitteli vastaantulijoille irtotupakoita nuorisourheilun tukemiseksi eikä kukaan pysäytetty tohtinut kieltäytyä tukemasta nuorisourheilua.

 

 

torstai 29. elokuuta 2024

Maria Pariisilainen

 

Kuopion taiteiden yössä minuun teki suuren vaikutuksen Maailman vahvimman mummon lisäksi Ortodoksimuseo Riisassa näkemäni Maria Pariisilaista esittävä ikoni ja varsinkin siinä oleva teksti, jonka sanoman kätkin sydämeeni tutkiakseni sitä myöhemmin tarkemmin. Teksti on seuraava:

 

”Herra älä muista vain hyviä ihmisiä, vaan muista myös pahoja. Äläkä muista vain niitä kärsimyksiä, joita he ovat aiheuttaneet meille, vaan muista myös hedelmiä, joita olemme kantaneet niiden kärsimysten ansiosta: Toveruutta, nöyryyttä, rohkeutta.
Muista sydämen suuruutta, joka kasvoi niistä. Ja kun astumme tuomioistuimesi eteen, anna kaikkien hedelmien, joita olemme kantaneet, koitua heidän anteeksiantamuksekseen. Aamen”
Minulle on kerrottu, että Maria Pariisilainen oli köyhien, rikollisten, narkomaanien, juoppojen ja pakolaisten ystävä. Hän toimi periaatteidensa mukaisesti sodan aikana Ranskan vastarintaliikkeessä. Natsimiehityksen aikana hän lähetti ruoka-apua vangeille ja auttoi juutalaisia pois maasta ja piilotti heitä kotiinsa.
Turhaan eivät ole Maria Pariisilaisen ikonissa keskitysleirin piikkilangat, koska hän kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.

28. elokuu 2024

keskiviikko 28. elokuuta 2024

Maailman vahvin mummo

Kuopion Taiteiden yössä vierailin myös kaupungin taidemuseossa ja niin hämmästyttävää kuin se onkin, niin sielläkin törmäsin Kuopion rikkaaseen jalkapallohistoriaan. Nimittäin Kerttu Horilan riemastuttava keraaminen työ nimeltään Maailman vahvin mummo toi mieleeni erään hyvin tunnetun kuopiolaisen jalkapalloilijan kasvon piirteet.
Hämmästyttävän elävän näköinen on tuo savesta poltettu maailman vahvin mummo ja mummon vaatteetkin ovat varmaankin keramiikkaa, vaikka ne ihan aidoilta vaatteilta näyttävätkin.
Olen sitä mieltä, että Horilan veistos olisi saatava Kuopion torille Veljmies-patsaan viereen enkä pitäisi kulttuuripoliittisena skandaalina, vaikka se korvaisi Veljmiehen, joka patsas on osoitus Suonenjoella syntyneen kuvanveistäjä Heikki Konttisen huumorintajusta.
Veljmies lienee maailman rumin taideteos ja siihen taiteilija on uskoakseni tietoisesti pyrkinytkin. Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on keksinyt selityksen tämän savolaisnuorukaisen erikoiselle ulkomuodolle.
Hämäläisen mukaan taiteilijan mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Tämä on helpottava tieto, sillä olin kuvitellut, että Veljmiehellä olisi pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista.

 

tiistai 27. elokuuta 2024

Syntymänopeita miehiä

Kuopion Palloseuran perustajajäsen jääkärimajuri Ilmari Pohjanpalo oli syntymänopea mies, koska 19-vuotiaana hän juoksi 100 metriä tasan 12 sekuntiin ja oli siihen aikaan Keski-Pohjanmaan nopein mies. Kovin kummoiselta tuo satasen ennätys kuullosta, mutta pitää muistaa, että esimerkiksi vuonna 1916 satasen Suomen mestaruuden voitti Helsingin Jyryä edustanut tuleva punapäällikkö Hannes Sula ajalla 12,2.

Pikajuoksun taso kuitenkin nousi Suomessa nopeasti sisällissodan jälkeen ja niinpä 1930-luvun lopulla Pohjolan nopein mies Aki Tammisto pinkoi satasen aikaan 10,7, 200 metriä 21,6 ja 400 metriä 48,2.
Sikäli Aki Tammistokin liittyy sisällissotaan, että hän oli punaorpo. Hänen isänsä kaupanhoitaja Kaarlo Tammisto osallistui Varkauden taistelujen päätyttyä Huruslahden arpajaisiin, joissa ammuttiin ilman oikeudenkäyntiä noin joka kymmenes punikiksi uskottu ja hänellä kävi huono arpaonni.

Tosin paljon on puhuttu myös, ettei kyseessä ollut varsinainen arvontatilaisuus, vaan noin joka kymmenes mies ammuttiin rivistä ja myös ns. pärstäkerroin oli yksi valintaperuste. Tarinan mukaan Kaarlo Tammiston tuomioon vaikutti se, että hänen väitetään ratsastaneen hevosella sisälle Varkauden kirkkoon.

Pikkuisen kovalta tuo ampumistuomio kirkkoratsastuksesta tuntuu, koska esimerkiksi nykyinen europarlamentaarikko ja Perussuomalaiset-puolueen entinen varapuheenjohtaja Teuvo Hakkarainen tuomittiin nuoruudessaan kirkon ryöstämisestä ampumisen sijasta vain yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja lähetettiin sitten myöhemmin edustamaan maatamme europarlamenttiin.

Aki Tammistossa oli mielenkiintoinen ihminen ja hänessä olisi ainesta romaaniksi, sillä etenihän tämä punaorpo peräti Turun Sanomien päätoimittajaksi. Syystä, jota voin vain arvailla leskeksi jäänyt Turun Sanomien vahva nainen Irja Ketonen, joka oli maamme ensimmäinen naispuolinen vuorineuvos, kutsui lehden palvelukseen komean ja yleensä hyväkäytöksisen urheilutoimittajan, entisen pikajuoksijan Aki Tammiston.

Tammisto eteni sitten peräti lehden toiseksi päätoimittajaksi käsittääkseni ihan kansakoulupohjalta. Kerrotaan, että Turun Sanomista tuli sen jälkeen maamme ainut urheilulehti, joka julkaisi myös kuolinilmoituksia.

Miten syvällisessä suhteessa pääjohtaja Ketonen ja toinen päätoimittaja Tammisto olivat, voi vain arvailla. Suhteen päätös oli kuitenkin surullinen. Kaksikon oli tarkoitus viettää yhdessä Tenerifan loma vuonna 1978, jonne Irja oli mennyt jo aiemmin, mutta kun Tammisto ei ilmestynyt lomapaikkaan sovittuna aikana, kävi Ketosen poika Akin kotona tarkastamassa tilanteen ja löysi Tammiston kuolleena sängystä. Vierellä oli tyhjä pilleripurkki.

Mielenkiintoinen tarina Aki Tammistosta on kuultavissa Yle Areenan Kiveen hakatut-sarjasta tästä linkistä https://areena.yle.fi/podcastit/1-62509295?fbclid=IwAR26n1ZdWeGsTcuptk65LXjbIqmc1SU0102o-dG_pkCPq4X4pNuOTkUldaM

maanantai 26. elokuuta 2024

Vesaisen kaukopartio

Tapani mukaisesti kirjoitin eilen ropakantaa, kun kerroin, että jalkapallotähti Joel Pohajanpalon isovaari Ilmari Pohjanpalo olisi ollut maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja. Olen tutkinut sotahistoriaa ja väitän sillä varmuudella, jonka vain tietämättömyys synnyttää, että Suomen ensimmäinen kaukopartiojohtaja olikin Pekka Vesainen, joka talvella 1589 hiihti miehineen Kiimingin puolesta Petsamoon, jonne hiihtomatkaa siunaantunee noin 300 kilometriä ja taktisesti oivallisesti hyökkäsi jouluiltana luostariin ja löi lihoiksi 116 munkkia kesken jumalanpalvelusmenojen.

Männä perjantaina Kuopiossa vietettiin taiteidenyötä ja käväisin perinteisellä museokierroksellani Ortodoksimuseo Riisassa, jossa oli esillä maalaus Vesaisen kaukopartiomatkan loppuhuipennuksesta. Minusta tuo taulu antaa tapahtuneesta joukkomurhasta liian seesteisen kuvan, koska verta, rapaa ja suolenpätkiä ei näytetä. Epäilen myös, etteivät Kiimingin kaukopartiomiehet hiihdelleet talvipakkasessa rautapipo päässä.

Minusta on muuten sangen hämmentävää, että maassamme toimii poliittinen varhaisnuorisoliike nimeltään Vesaiset. Voi olla, että jos Putin, joka on innokas historian harrastaja, sattuu tämän lukemaan, hän tulee vielä ottamaan esille Vesaisen kaukopartion toiminnan ja siihen Suomessa liittyvän ihannoinnin. Vesaisen kunniaksi on pystytetty meillä pari patsastakin. Muistelen, että verisen Jugoslaviankin sisällissodan yhtenä syynä oli jonkin 1500-luvulla tapahtuneen taistelun muisto.

Suomessa on ollut hyvin suosittu kulttuurimuoto kaukopartiokirjallisuus, mutta nykyään sen suosio näyttää kuitenkin olevan laskussa, koska viime vuonna ei ilmestynyt edes kymmentä tuon lajin teosta. Niinpä jonkun kaukopartiokirjailijan kannattaa tulevassa tuotannossaan huomioida Vesaisen kaukopartio-osaston railakas toiminta vihollisen selustassa.

Kuvassa voi olla 2 henkilöä

sunnuntai 25. elokuuta 2024

Pohjanpalot

Kups johtaa tällä hetkellä Veikkausliigaa, vaikka maalinteko on ollut joukkueelle vaikeaa. Keskikenttää lyhytkasvuiset savolaisnuorukaiset yleensä hallitsevat, mutta fyysisyys ei riitä maalin edessä. Jotain olisi siis keksittävä ja minäpä luulen keksineeni.

Nimittäin maamme toiseksi paras maalinsylkijä Joel Pohjanpalo on melkein Kupsin miehiä, joten hänet voisi saada ostettua kuopiolaisten kärkimieheksi Keski-Euroopan rahakentiltä. Hänen isovaarinsa Ilmari Pohjanpalo oli Kupsin perustajajäsen. Hän oli urallaan menestynyt upseeri, joka kuitenkin 1920-luvulla siirtyi Kuopion poliisimestariksi.

Ilmari Pohjanpalo oli Saksassa koulutettuja jääkäreitä, joka kunnostautui Saksassa niin, että hän oli toinen niistä kahdesta jääkäristä, jotka Saksa palkitsi rautaristillä sotakentillä kunnostautumisesta. Jääkäreitähän oli lähes kaksi tuhatta.

Sisällissodassa Pohjanpalo toimi komppanian päällikkönä Hans Kalmin pataljoonassa, joka kunnostautui varsinkin Kuhmoisten tapahtumissa. Pohjanpalo oli tavallaan maamme ensimmäinen kaukopartiojohtaja, sillä hänen suksilla liikkunut komppaniansa teki uskaliaita koukkauksia syvälle punaisten selustaan. Iso osa komppanian miehistä oli Ähtärin Tuomarniemen metsänvartijakoulun opiskelijoita, jotka olivat erittäin maastokelpoisia.

Tunnetuin Pohjanpalon komppanian operaatioista oli isku Kuhmoisten Harmoilan kylän sotasairaalaan, jonka potilaat ammuttiin sänkyihin ja myös sairaanhoitajattaret surmattiin lukuun ottamatta kahta, jotka osasivat puhua ruotsia. Tämä asia olisi syytä kertoa kaikille pakkoruotsia vastustaville.

Harmoisten kylällä ammuttiin myös rouvani sukulaismies sillä perusteella, että hän oli kylän työväenyhdistyksen puheenjohtaja ja lisäksi hän oli lainannut torppansa sahaa punakaartilaisille. Myös hänen poikansa ammuttiin, koska ilmeisesti hänkin oli osallistunut sahan lainalle antamiseen. Sen verran oikeusvaltioperiaatetta jo silloin kunnioitettiin maassamme, että toinen poika jätettiin eloon, koska hän oli alaikäinen.

Tätä kirjoittaessani tuossa seinällä tikittää ikivanha seinäkello, joka oli uskoakseni harmoilaisen torpan seinällä todistamassa vuoden 1918 tapahtumia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmari_Pohjanpalo

lauantai 24. elokuuta 2024

Elämä on vain osa jalkapalloilua

 

Vaikka myönnänkin, että elämä on vain pieni osa jalkapalloilua, niin siitä huolimatta tuijotin toissa iltana hievahtamatta saksanseisojakoiran lailla tietokoneen ruutua ja seurasin Palloliiton tulospalvelun päivityksiä, kun Kups kohtasi Suomen Cupin voiton kannalta ratkaisevan tärkeässä ottelussa vieraskentällä Seinäjoen Jalkapallokerhon.

Huikea jännitysnäytelmä se olikin. SJK siirtyi ensimmäisellä puoliajalla jo 2 – 0, mutta toisella puoliajalla onnistui Kups kaventamaan. Sitten Kupsin maalin tehnyt afroafrikkalainen pelaaja ajettiin kentältä ja minut valtasi samanlainen tunne, joka valtasi Koskelan Jussin, kun halla vei ensi viljan.

Mutta Kups ei luovuttanut, vaan lisäajan lisäajan viimeisillä sekunneilla se vajaalukuisena runnoi väkisin pelivälineen pömpelin perukoille. Seurasi puolen tunnin jatko-ottelu, jolla ei maaleja tehty, joten seurasi rangaistuslaukauskilpailu, joka tuntui venyvän loputtomiin, mutta sitten kymmenennellä kierroksella Kupsin maalivahti itävaltalainen Johannes Kreidl torjui ja 18-vuotias Otto Ruoppi onnistui, joten Kups eteni taas kerran Suomen Cupin finaaliin. Mittasin pulssini Ruopin laukauksen jälkeen ja se oli 140, joten hengenlähtö taisi vanhalla miehellä olla lähellä, mutta se olisi ollut hieno lähtö.

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että jokunen vuosi sitten seisoin pitkässä sadetakissani kentän reunalla, kun Kupsin ja HJK:n teinitytöt ottelussaan ratkaisivat Suomen mestaruuden. Sekin ottelu päättyi jatkoajankin jälkeen tasan, vaikka kuopiolaistytöt näyttivät pikkutytöiltä ja helsinkiläiset aikuisilta naisilta.

Niinpä voittaja ratkaistiin rankkareilla, joka venyi peräti 11:lle kierrokselle asti, jolloin maalivahdit olivat laukaisuvuorossa. Vaikka Kupsin tytöt olivat keskimäärin pikkuisia, niin maalivahti oli kuitenkin 188-senttinen vanttera neitonen ja hän ylettikin ensiksi torjumaan vastustajan yrityksen ja jysäytti sitten oikein hevosenpotkulla Kupsin Suomen mestaruuteen. Minäkin perusjäyhä mies vallan tuuletin tapauksen jälkeen.

Tästä linkistä voi katsoa koosteen huikean jännittävästä SJK – Kups-ottelusta ja katsokaapa, miten epäurheilijamaisesti eteläpohjalaiset katsojat yrittävät rankkarikisan aikana kännykän valoilla häiritä savolaisnuorukaisia tummenevalla Seinäjoen stadionilla, joka lienee maamme paras jalkapallopyhättö: https://www.youtube.com/watch?v=IKR3a273TPA

torstai 22. elokuuta 2024

Räjähtyvyys

Eilen mainitsemani englanninopettaja oli entinen huippu-urheilija. Hän esitteli meille joskus englanninkielisiä lehtiä, joista ilmeni, että vuonna 1952 hän oli voittanut Kanadan keihäänheittomestaruuden noin 72 metrin tuloksella. Se oli siihen aikaan tosi kova tulos.

Opettajani näytti vähän harmittelevan sitä, ettei häntä valittu Helsingin olympialaisiin. Siellä keihäskulta voitettiin pikkuisen yli 73 metrin kaarella, pronssia saanut Toivo Hyytiäinen heitti pari metriä vähemmän. Tapio Rautavaara oli edellisissä olympiakisoissa Lontoossa voittanut vajaan 70 metrin heitolla, mutta sen suorituksen arvoa nostaa, että heitto tapahtui perunapellon kaltaisella kentällä.

Saattaa hyvinkin olla, että enkunopettajani olisi hyvinkin taistellut Helsingin kisoissa mitalista. Hän oli Suonenjoella opettajana vain lukuvuoden, mutta näimme hänet viisi vuotta myöhemmin, kun olimme luokkaretkellä edesmenneessä Leningradissa. Talvipalatsissa seisoimme jollain yläkerroksen tasanteella ja kun vilkaisimme alas, näimme entisen opettajamme tutkivan kiinnostuneena palatsin jumalaisia taideaarteita eli hän siis harrasti ruumiinkulttuurin lisäksi myös henkistä kulttuuria, jollaista ei ainakaan keihäshirmu Seppo Räty olisi harrastanut, vaan hän olisi varmaankin todennut noista tauluista, että ”hyi saatana”.

Yritin netistä löytää enkunopettajani keihästuloksia, mutta en onnistunut, mutta sen sijasta paljastui, että hän oli perehtynyt myös pikajuoksun saloihin, koska oli yhdessä Lloyd Winterin kanssa kirjoittanut kirjan Miten tullaan pikajuoksijaksi. Jonkinlaista pikajuoksuun sopivaa räjähtävyyttä muistelen miehessä olleenkin. Aion vielä tutustua tähän teokseen, jonka kansikin on hieno. https://www.finlandiakirja.fi/fi/lloyd-c-bud-winter-miten-tullaan-pikajuoksijaksi-280e6e

Tarkkailkaa opettajia

Mietinpä sitä, miten keinoälyn tuottamat huijausviestit muuttavat maailmaa. Eilenhän kerroin Iltalehden nettisivusta, jolla kerrottiin maamme hallituksen vanginneen naisen, joka oli valistanut tv:ssä kansaa siitä, miten helpolla voi rikastua.

Luulen, että tuon huijaussivun tarkoituksena oli vähentää lukijoiden luottamusta maamme poliittiseen järjestelmään. Tosin kansamme sivistystaso on hyvän koululaitoksen myötä sen verran korkea, että kansalaisten enemmistö ymmärsi uutisen valeuutiseksi. Tosin tälläkin hetkellä osa ihmisistä uskoo erilaisiin salaliittoteorioihin ja niinpä esimerkiksi kansanedustajanakin aikoinaan toiminut Ano Turtiainen kertoi äskettäin Youtube-videollaan Nasan valehtelevan, kun se väittää maata palloksi; tosin kyse saattoi myös olla huumorileikistä.

Itse sain eilisen juttuni vuoksi palautetta sosiaalisessa mediassa ja minulle lähetettiin Iltalehden nettisivulta näyttävä uutinen siitä, että vanhempien on syytä tarkkailla lastensa opettajia, koska kouluissamme toimii valeopettajia.

Tosin välttämättä tuo juttu ei ole valeuutinen, koska muistanpa, miten minullekin opetti oppikoulun kolmannella luokalla englantia entinen amerikkalainen yliopistopoliisi. Hän oli vaativa opettaja, ja niinpä luokaltani kolmannes oppilaista jäi luokalleen englannin kielen vuoksi.

Tosin itselläni on tuosta entisestä yliopistopoliisista hyvät muistot. Sain jouluna englannista elämäni ensimmäisen nelosen, mutta sitten opettaja huomasi, että taisin olla luokalla ainut, joka ei luntannut ja korotti keväällä neloseni seiskaan. Silloin ymmärsin, mitä sanonnalla ”rehellisyys maan perii” tarkoitetaan.

Minusta olisi muuten hyvä selvittää, minkä maalainen keinoäly on varastanut Iltalehden sivun valeuutisalustakseen.

Kuvassa voi olla 1 henkilö, pöytä ja tekstissä sanotaan 21.26 ILTALEHTI Etusivu TILAAPLUS TILAA PLUS Uutiset Urheilu Viihde Plus Săä Videat JUURI NYT Opettajien liitosta raju varoitus vanhemmille: Tarkkaile, onko lapsesi luokassa oikeasti opettaja PLUS Moni mies ei tajua, miten yksinkertainen asia voi johtaa eroon Asiantuntija törmää siihen joka päivä: "Se turhauttaa" Vanhoista lentokoneista Kerãă sienet oikein Victorian sotilaskoulutus P ruo Opettajien liitosta raju varoitus vanhemmille: Tarkkaile, onko lapsesi luokassa oikeasti KOTIMA 21:15 Etusivu Tuoreimmat Luetuimmat Saa Valikko

keskiviikko 21. elokuuta 2024

Huijaus

 

Enpä ole ennen tiennytkään, että rikastuminen on todella helppoa, mutta kun eilen Facebookin linkin kautta päädyin Iltalehden sivulle, kerrottiin siellä rouvasta, joka oli vuosi sitten sijoittanut 250 euroa erääseen yhtiöön, jonka nimeä en halua mainita, niin nyt hän ansaitsee tällä sijoituksella 2.000 – 3.000 euroa päivässä.

Jutun mukaan rouva oli kuitenkin sikäli ajattelematon, että hän paljasti ansaintatapansa TV:n Huomenta Suomi-ohjelmassa, jonka jälkeen hallitus määräsi rouvan pidätettäväksi. Häntä syytetään sellaisten tietojen paljastamisesta, jotka voivat vahingoittaa maan taloutta. Rouva on nyt kotiarestissa, eivätkä toimittajat saa tavata häntä. Tapaus synnytti maassa mielenosoituksia, joista lehtijuttu todistaa vallan kuvan kanssa.

Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että lehtijuttu on hölynpölyä, mutta huolestuttavaa asiassa on, että hölynpöly levitetään ihan uskottavan näköisesti mukamas Iltalehden nettisivulla. Kyseessä ei liene teekkarihuumori, vaan jonkun ilmeisesti ulkomaalaisen huijarin yrityksestä saada suomalaisilta ilmaista rahaa. Epäilen huijarin olevan ulkomaalaisen toimijan, koska jo jutun otsikossa on kirjoitusvirhe.

Ihmettelen, ettei Iltalehti ole vielä varoittanut tästä huijauksesta; voi hyvinkin olla, ettei lehti ole tietoinen asiasta. Toivonkin, että Iltalehden toimitus lukee tämän jutun ja ryhtyy tarvittaviin toimiin. Alla vain kuva huijausjutusta, linkkiä juttuun en uskalla laittaa.

 

 

tiistai 20. elokuuta 2024

Jarkko Wiss ja Martti Kosma

Harvinaisen hyvätunnelmainen oli Kupsin ja Ilveksen toissapäiväinen kohtaaminen. Yhtään ivahuutoa en katsomosta kuullut ja joku asiantunteva totesi myötätuntoisesti tamperelaisten juostessa kentälle, että ”tuohan on kuin Kupsin farmijoukkue”. Ilveksen riveissä pelasikin jokunen entinen kupsilainen ja joukkueen kakkosvalmentajakin oli kuopiolaislähtöinen Pasi Tuutti, joka on näköjään siirtynyt Tampereelle saatuaan potkut Kupsin valmentajan paikalta.

Kupsia ja Ilvestä yhdistää sekin, että Ilveksestä päävalmentajan paikalta viime vuonna ahdistelukohun vuoksi eronnut saanut Jarkko Wiss on pestattu Kupsin tulevaksi päävalmentajaksi. Ahdistelukohu syntyi lehtitietojen mukaan siitä, että Wiss oli jossain Ilveksen juhlatilaisuudessa pyytänyt erästä naista istumaan syliinsä ja yrittänyt estellä tämän siirtymistä pois vierestään tarttumalla käteen. Nainen poistui lopulta paikalta pelaajien kanssa, mutta Wiss jäi sen sijaan areenan tiloihin.

Muualla Suomessa on ihmetelty, miten Kups saattoi palkata noin törkeästi käyttäytyneen miehen päävalmentajakseen, mutta minäpä luulen tietäväni syyn asiaan. Kuopiossa varmaankin vain ajateltiin, että kerrankos sitä nyt mies kännissä pyytää naista istumaan syliinsä, sillä Kuopio on hyvin paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki.

Muistanpa jostain syystä tässä yhteydessä sen, että kun Kupsissa uransa aloittanut ja yhteensä neljä Suomen mestaruutta voittanut Martti Kosma valittiin vuonna 1975 Suomen maajoukkueen valmentajaksi, niin valintansa jälkeen Kosma lehtihaastattelussa kertoi, että hänet on valittu panemaan Suomen jalkapallomaajoukkueen asiat kuntoon, mutta hän uskoo, että jos ne panemalla saadaan kuntoon, niin ne olisi jo saatu kuntoon.

Jostain syystä Kosman maajoukkuevalmentajan ura kesti vain kahden maaottelun ajan, ja Wissin tapauksen vuoksi luulen nyt ymmärtäväni syyn, miksi niin kävi.

https://www.is.fi/veikkausliiga/art-2000009973167.html

maanantai 19. elokuuta 2024

Keskuskentän TV-torni kansainvälinen

Asuin aikoinani 18 vuotta Kuopiossa ja kävin sinä aikana seuraamassa lähes kaikki mahdolliset jalkapallo-ottelut. Jopa teinityttöjen peleissä seisoin kentän laidalla pitkässä sadetakissa ja teinityttöjen äidit katselivat minua jostain syystä mietteliään näköisinä.

Eilen olin tänä kesänä ensimmäisen kerran seuraamassa Kupsin mahdollisen mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeää ottelua Tampereen Ilvestä vastaan ja järkytyin. Nimittäin olen vuosia ihastellut Keskuskentän kansainvälistä TV-tornia, joka mielestäni oli rakennustyyliltään parasta savolaista kierrätysfunkkista.

Mutta eilen koin sielullisen järkytyksen, kun näin, että tämä TV-torni kansainvälinen oli ilmeisen salaa rakennussuojeluviranomaisilta remontoitu lähes tunnistamattomaksi, sillä sitä aiemmin kannatelleet rakenteet oli korvattu pelkällä parakilla.

Itse olin ennen hyvin ylpeä tuosta kansainvälisestä TV-tornista, sillä sitä pystytettäessä oli suorastaan nerokkaasti hyödynnetty ilmeisesti vanhoja hetekanrunkoja , pintalaudan pätkiä, käytettyjä apulantasäkkejä ja roskalavalta löydettyjä pressun riekaleita.

Minusta tuo kansainvälinen TV-torni osoitti eittämättä sen, että Kuopion päättäjät osasivat priorisoida asioita oikein ja osasivat antaa sille, että aikamiehet juoksevat polvihousuissa muovikuulan perässä ilman järkevää syytä juuri sen arvon, joka moiselle toiminnalle kuuluukin.

Sen sijaan esimerkiksi terveyspalvelut toimivat Kuopiossa hyvin, vaikka potkupallokenttä ei ollut ihan kansainvälistä tasoa. Muistanpa muuten, miten eräs turkkilainen potkupallojoukkue kävi pelaamassa Kuopiossa ja ihasteli kaupunkia ja sen erilaisia palveluja, mutta kun sitten tultiin pelipaikalla, vieraat muuttuivat hyvin mietteliään näköisiksi.

Ja kun tanskalainen potkupallojoukkue, jonka miehiä pidän todellisina kermaperseinä, kävi toissa kesänä kalakukkokaupungissa pelaamassa, kieltäytyivät pelaajat menemästä ottelun jälkeen kentän sosiaalitilojen suihkuun, vaan he peseytyivät vasta hotelli Atlaksessa.

Kyllä minun on ikävä tätä kuvan kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti mittaamattoman arvokasta TV-tornia. Ja eläinsuojelullisistakin syistä tornin remontointi oli tuomittava asia, koska muistan, miten TV-selostajat aikoinaan valittivat sitä, että ampiaiset häiritsivät selostusta huomioimatta sitä, että tornin putkirakenteissa pesivät ampiaiset olivat luonnon tasapainon kannalta tärkeitä pölyttäjähyönteisiä.

 

 

sunnuntai 18. elokuuta 2024

Höttöraha

Ennen pankkitoiminta oli yksinkertaista ja maalaisjärjelläkin ymmärrettävää. Ennen pankit ottivat vastaan säästäjien talletuksia, maksoivat talletuksista koron ja lainasivat näitä rahaa tarvitseville hieman suurempaa korkoa vastaan. Tästä huolimatta pankkitalletuksiin liittyi silloinkin riskejä ja esimerkiksi oma vaarini menetti säästönsä, kun Rieponlahden osuuskassan johtaja harrasti hauskaa elämää. Muistelen, ettei kavallustapauksesta tullut edes oikeusjuttua, koska kyseinen pankinjohtaja kaatui talvisodassa.

Nykyään pankkien toiminta on vapaampaa, sillä lainaa antaessaan pankeilla ei tarvitse olla vastaavia talletuksia tai edes vakuuksia, vaan tavallaan uutta rahaa, jota voisi kutsua höttörahaksi, synnytetään pankkien tiskeillä. Tuota asiaa kansan valtava enemmistö ei tiedäkään. Nähtäväksi jää, miten valtavia finanssikriisejä on odotettavissa ja miten valtavia summia veronmaksajien rahoja tullaan käyttämään pankkien pelastamiseksi. Suomen 1990-luvun kokemukset ainakin todistivat, että pankkien voitot kuuluvat pankkiireille mutta tappiot meille muille.

Suonenjoen Pallon kasvatti taloustieteilijä Patrizio Lainà on varmaankin monien mielestä vaarallinen vasemmistoradikaali, joka rajoittaa vapaata markkinataloutta, kun hän väitöskirjassaan esitti ns. täysvarantojärjestelmää, jossa rahanluontioikeus irrotetaan lainanannosta ja siirretään yksityisiltä pankeilta valtiolle. Sen seurauksena raha syntyisi kansanedustuslaitoksen päätöksellä eikä pankkien tiskeillä. Jään odottamaan, koska Suonenjoki saa ensimmäisen taloustieteen Nobel-voittajansa.

Hannu Sokalan kirja on suuri lukuelämys, jota suosittelen kaikille rahasta kiinnostuneille https://www.suomalainen.com/products/raha-ei-ole-sita-mita-luulet?gad_source=1&gclid=Cj0KCQjwt4a2BhD6ARIsALgH7DoH8dvU2DT_v6bQk-rKOU0xm9HFBWtjQsbnBQ9kfhXlvx5d6F1Ok9waAn2hEALw_wcB

lauantai 17. elokuuta 2024

Taloustietoa

 

Sen käsityksen olen saanut, että Suonenjoen Pallon kasvatti taloustieteilijä Patrizio Lainà ei ole kovin huolissaan Suomen valtion velasta. Se ei ole kauhistuttavan suuri maailmanlaajuisesti asiaa tarkasteltaessa. Muistelen, että Kiinan valtion velka on 300 % vuotuista bruttokansantuotetta enemmän, Usa:n 150 % ja Eu-valtioden velka on keskimäärin vain noin 80 % niiden bkt:sta. Muistelen myös, että keskimäärin maailman valtioiden velat ovat 300 % valtioiden vuotuisesta bkt:sta.

Edellä kerrotun perusteella tuntuu hirmuiselta, jos Suomi ja koko Eu on tekemässä valtavaa talouspoliittista virhettä, kun ei ota samalla tavalla rohkeasti velkaa kansantalouden välttämättömiin tarpeisiin kuin muu maailma. Velkaa otettaessa kannattaa laskelmissa huomioida se, että historiassa maapallon kansantuote on normaalisti kaksinkertaistunut 30 vuodessa ja samaan aikaan inflaatio on syönyt velkojen reaaliarvosta ison osan.

Lisäksi kannattaa huomioda se, että ainakin 1900-luvun kaksi suursotaa rahoitettiin setelipainoja pyörittämällä. Tosin taitava osuuskauppamies Väinö Tanner oli laskeskellut sikarilaatikkonsa kanteen, ettei suursotaa voi tulla, koska valtioiden rahat loppuvat neljässä kuukaudessa.

Toisin kuitenkin kävi. Esimerkiksi Suomen markan arvo putosi neljännekseen vuodesta 1939 vuoteen 1946. Nähtäväksi jää, tapahtuuko sama ilmiö nykyisen suursodan seurauksena. Nyt maallamme on kansallisvarallisuutta noin 200.000 euron edestä jokaista asukasta kohden ja valtion velkaa noin 30.000 euroa asukasta kohti. Luultavasti, jos suomalaisen velat laskisivat inflaation seurauksena muutamassa vuodessa vaikkapa neljännekseen, iso osa velallisista olisi ikionnellisia tapahtuneesta.

Kriisiaikoina valtiolla on tarvittaessa käytössään koviakin keinoja taloutensa pyörittämiseksi. Talvisodan jälkeen, jolloin 400.000 evakkoa piti asuttaa ja armeija aseistaa seuraavaa sotaa varten, säädettiin ns. hetekkavero, jolloin varallisuudesta riippuen 2,5 %-20 % kansalaisten omaisuuden arvosta otettiin valtiolle. Ja kun sodan jälkeen huomattiin, että setelikoneita oli pyöritetty sodan rahoittamiseksi liian vauhdikkaasti, setelit leikattiin poikki ja toinen puolisko otettiin valtiolle pakkolainaksi. Pakkolainalle maksettiin korkoa 2 %, mutta käytännössä valtion ei tarvinnut maksaa takaisin kuin pienen osan velastaan, koska inflaatio laukkasi hurjasti.

Tästä linkistä voi katsoa, miten rahan arvo on vaihdellut Suomen historiassa:

https://stat.fi/tup/laskurit/rahanarvonmuunnin.html

perjantai 16. elokuuta 2024

Savolaisten uskottavuus

Toistakymmentä vuotta sitten kirjoitin blogillani, joka sittemmin lakkasi toimimasta heti Ukrainan sodan alkupäivinä, koska olin epäillyt Putinin sairastavan kuppaa, jonka taudin tertiäärivaiheeseen hänen käytöksensä vahvasti viittaa, että olisi mielenkiintoista kuulla, että yläsavolaistaustainen uutisankkuri Matti Rönkä lukisi välillä uutiset savoksi ja niinhän sitten toiveeni toteutuikin, kuten alla oleva linkkikin todistaa.

Jotenkin se vain on niin, että ihmisen uskottavuus kärsii, jos hän viäntää savoa. Ainakin vakavista asioista on vaikea kertoa savoksi siten, että kuulija suhtautuisi kerrottuun asiaan vakavasti. Minusta Väinö Linna kantaa suuren vastuun savolaisten tietynlaisesta maineesta, koska Tuntemattoman sotilaan Mielonen ja Rahikainen ovat koomisia hahmoja, tosin kuin Vilho Koskela, vaikka Koskelan esikuva olikin savolainen Einari Kokkonen.

Aiemmin olen kertonut, että suonenjokelaistaustaisen taloustieteilijä Patrizio Lainàn uskottavuus vakavissa talousasioissa kärsii, koska hänellä on puheessaan selvästi savolainen nuotti. Samanlainen ongelma on maamme tärkeimmällä virkamiehellä eli suomalaisten raha-asioista vastaavalla valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Mika Niemelällä, jonka puheessa myös on selvä itäsuomalaisnuotti, joka tuo mieleen kirjailija Heikki Turusen.

Niemelän puolustukseksi pitää kuitenkin mainita, ettei hän ole ihan täysi savolainen, vaan sudeettisavolainen, koska hän on syntynyt kurjailija Turusen tavoin Lieksassa, joten hän lienee alun perin Lieksan Hiihtoseuran kasvatteja.

Tosin Pohjois-Karjalan ja Savon rajaa on vaikea määritellä, mutta jossain kirjassaan Heikki Turunen on kertonut, että satunnainen matkailija tietää Pohjois-Karjalasta länteen päin ajaessaan siirtyneensä Savon puolelle, kun tien varresta tulee vastaan maitolaituri, jonka reunalla istuu isopäinen, mulkosilmäinen ja vääräsäärinen nuorukainen, joka harjoittaa masturbaatiota.

Tässä Matti Rönkä lukee uutisia savoksi: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=matti+r%C3%B6nk%C3%A4%2C+uutiset+savoksi

 

torstai 15. elokuuta 2024

Patrizio Lainà

Koska omat raha-asiani ovat toivottoman hunningolla, olen viime aikoina alkanut opiskelemaan taloustieteitä, jotta voisin ryhtyä hoitamaan kansamme yhteisiä raha-asioita saattaakseni ne kuntoon, koska omiani ei voi saada kuntoon. Edellä kertomani vuoksi luin juuri Hannu Sokalan mainion kirjan nimeltään Raha ei ole sitä mitä luulet (Nemo 2024).

Kirja paljastaa sen, ettei raha ole sitä, mitä kansan suuri enemmistö uskoo sen olevan. Raha-asioiden erityisasiantuntijana kirjassa esiintyy TV:stä tuttu taloustieteilijä Patrizio Lainàa, jona sukunimi Lainà on minusta erittäin sopiva talousalan erityisasiantuntijalle.

Lainà on hyvin älykkään ja jopa viisaan oloinen ihminen, mutta uskon, että hänen uskottavuuttaan on vähentänyt se, että tämä italialaisniminen mies on TV-uutisten haastatteluissa käyttänyt savon kieltä, jolloin helposti syntyy vaikutelma siitä, että vastuu jää kuulijalle.

Selvitin tuossa miehen taustoja ja selvisi se, mitä vähän epäilinkin. Hän on uskoakseni työläisjalkapalloseuran Suonenjoen Pallon kasvatteja, kuten itsekin. Uskon hänen olevan jalkapallomiehiä, koska isä on italialainen, kun taas äiti on savolainen. Työläisjalkapalloilijaksi oletan hänet sillä perusteella, että hän toiminut Vasemmistoliiton hallitusneuvottelijana.

Lainà on syntynyt Saksassa, mutta lapsuutensa hän on viettänyt ja koulunsa hän on käynyt Suonenjoella ja haastattelussa hän kertoo innostuneensa talousasioista 80-luvulla Suonenjoen lukion historian ja yhteiskuntaopin tunneilla. Palomäen Lauri olikin loistava opettaja.

Suonenjoki on kasvattanut Suomelle neljä kuuluisuuden henkilöä ja kaikki nämä ovat saaneet julkisuutta, koska he eivät ole käyttäytyneet ihan sovinnaisesti. Suomen kansa muistaa hiihtäjä Kalle Jalkasen hammastapauksen, hänen kaukaisen sukulaisensa Kari Tapion erilaiset kommellukset eikä näyttelijä Tiina Koponenkaan ole ihan vailla epäsovinnaisuutta selvinnyt. Patrizio Lainàkaan ei ole vailla epäsovinnaisuuksia selvinnyt, sillä hän tuli tunnetuksi vuonna 2008 irc-galleriaan julkaisemastaan kuvastaan lapsiprostituoidun kanssa.

Moni tietysti ihmettelee, kuka julkisuuden henkilö Tiina Koponen onkaan ja paljastan, että paremmin hänet tunnetaan näyttelijä Rakel Liekkinä. Sitä, mitä Rakel on näytellyt, en nyt kehtaa kertoa, koska lapset ja jopa naiset saattavat tämän lukea.

Tässä lisätietoa Patrizio Lainàsta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Patrizio_Lain%C3%A0

keskiviikko 14. elokuuta 2024

Sukupuolinen syrjintä olympialaisissa

 

Olen hämmästynyt siitä, miten olympialiike syrjii ihmisiä sukupuolen perusteella. Pahimmillaan syrjintä näkyi kultaa voittaneen algerialaisen naisnyrkkeilijän tapauksessa. Hänen sukupuolestaan ei ollut täyttä varmuutta ja niinpä sitä, että mies mukiloi naisia, pidettiin huonotapaisuuteena. Ilmeisesti hän oli ns. muunsukupuolinen, mutta koska muunsukupuolisilla ei ole olympialaisissa omia sarjoja, joutui hän osallistumaan naisten sarjaan.

Edellä kerrotun johdosta tasarvon kannattajana vaadin, että naisten ja miesten lajien lisäksi, pitäisi sama lajimäärä olla myös muunsukupuolisilla. Nykyään ongelmana on myöskin se, että eräissä joukkuelajeissa on miehillä ja naisilla yhdistelmäjoukkueet, mutta mielestäni oikeudenmukaista olisi se, että yhdistelmäjoukkueissa olisi myös muunsukupuolisten edustus tasapuolisesti.

Jos muunsukupuoliset otetaan olympialaisiin mukaan, niin jaettavien mitalien määrä lisääntyisi niin, että eiköhän sieltä liikenisi muutama myös Suomelle. Pariisin kisoissa mitaleja jaettiin 329 kilpailumuodossa, joten jos muunsukupuolisille annetaan mahdollisuus osanottoon, nousee kilpailumuotojen määrä noin 500:aan.

Muunsukupuolisten mukaan tulo olympialaisiin lisäisi varmasti myös kiinnostusta kisoja kohtaan. Itsekin muistan, miten vuonna 2016 menin Kuopion Kalevan kisoissa ihan vasiten katsomaan naisten kuulantyöntöä, koska mukana oli sukupuolensa korjannut entinen mies. Hän erottuikin selvästi joukosta, koska oli muita pienikokoisempi.

Tässä lehtijuttu kiistaa herättäneestä algerialaisesta nyrkkeilijästä, jonka sukupuolesta ei ollut täyttä varmuutta:

https://www.iltalehti.fi/pariisin-olympialaiset-2024/a/83f60cea-b16c-4346-b352-49f8b15f6f0b

maanantai 12. elokuuta 2024

Suomen urheilu nousuun

Välttämätöntä ei ole rehellisen Lapin miehen K-P Kyrön palkkaaminen maamme urheiludiktaattoriksi kuten olen aiemmin epäillyt, jotta Suomen huippu-urheilun taso saadaan sivistysvaltioiden tasolle. Minusta kesäolympialaisten lajivalikoima ei nykyisellään suosi suomalaisia ja niinpä uusia lajeja olisi löydettävä.

Tietooni on saatettu, että maailman suurin valtio, eli lähes 1,5 miljardin ihmisen, Intia on kovasti innostunut pesäpallosta. Sellaistakin olen lukenut, että Intian 35 miljoonan asukkaan Keralan osavaltiossa pesäpallo on otettu koulujen opetusohjelmaan.

En näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Suomi ja Intia voisi yhdessä vaatia sekä naisten että miesten pesäpallon ottamista olympialaisten lajivalikoimaan. Uskon, että myös Pakistan, Bangladesh ja Sri Lanka saattavat kannattaa asiaa, jolloin hankkeen takana olisi noin kolmannes ihmiskunnasta.

Myös sähly on maailmalla suosittu palloilumuoto ja eiköhän sekin laji kelpaisi olympialaisiin. Varsinkin maahockeyssa menestyneet kansakunnat voisivat innostua sählystä. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että eniten olympiakultamitaleja voittanut suku on intialainen Singhin suku ja toiseksi eniten kultamitaleja on Pakistanin Khaneilla.

Mikäli naisten ja miesten pesäpallo ja sähly saadaan olympialajeiksi, niin Suomi voisi hyvinkin voittaa niistä yhteensä neljä mitalia. Ja olisihan se hienoa, kun olympialaisten pesäpallon loppuottelussa vastakkain jossain tulevissa olympialaisissa olisivat 1500 miljoonan asukkaan Intia ja vajaan 5 miljoonan vanhan ja sairaan asukkaan Suomi. Ja luulenpa, että maamme pesäpallomailateollisuuskin löisi rahoiksi, kun muutama satamiljoonaa intialaista innostuisi kunnolla Suomen kansallispelistä.

Tässä tietoa pesäpallon suosiosta maailmalla: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pes%C3%A4pallon_maailmancup_2019

Pariisin taivaan alla

 

Kaiken kamaluuden keskellä jouduin päästämään selkäkeikkanaurun, kun sosialistisesta mediasta luin, että kun muut Pohjoismaat palasivat Pariisin kisoista muovikassit täynnä mitaleja, niin kuitenkaan ihan tuliaisitta ei Suomen, isiemme maan, joukkue palannut, sillä joukkueen johtajalla oli muovikassissaan 2 kartonkia röökiä, 2 litraa aperatiiveja ja litra teräviä.

Huonosti siis meni meillä olympiakisoissa, joissa verrataan ihmisrotujen paremmuutta ja yhteiskuntien suorituskykyjä. Itse kuitenkin uskon, että jos rehti Lapin mies Kari-Pekka Kyrö saisi täydet valtuudet uudistaa maamme huippu-urheilujärjestelmä, niin neljässä kuukaudessa Suomi nousisi urheilumenestyksessä naapurimaidensa tasolle. Tuo neljä kuukautta on sama aika, jossa SMP, jonka vaalimainos joissain vaaleissa muistaakseni oli ” Neljä kirjainta, joihin voi luottaa”, lupasi poistaa maastamme työttömyyden.

Tässä yhteydessä en malta olla muistuttamatta, että kaikesta huolimatta suomalaiset ovat maailman onnellisen kansa. Onnellisuutemme johtuu siitä, että meillä ihmisten elämän odotukset eivät ole ristiriidassa reaalitodellisuuden kanssa. Tämän asian oivalsi aikoinaan loistavasti Gösta Sundqvist, joka runoili, että ”eihän elämä paljoa antanut, sateenkaari päättyi nakkikioskille”.

Sen sijaan ranskalaiset ovat erittäin onnetonta ja tyytymätöntä kansaa, jota todistaa myös olympialaisten päättäjäisissä kuultu musiikkiesitys Sous le ciel de Paris, joka meillä tunnetaan nimellä Pariisin taivaan alla. Sen on ainakin painija-laulaja Eino Grön levyttänyt suomeksi. Sous le ciel de Paris synnyttää helposti sen väärän näkemyksen, että elämä on helppoa ja kivaa. Jos Suomessa vielä joskus järjestetään olympialaiset, niin ne kisat päätetään yhdessä laulettuun Peltoniemen Hintriikan surumarssiin, jonka tahdissa Suomi on marssinut maailman onnellisimmaksi kansaksi.

Verratkaapa näitä erilaisia kansanluonteita heijastavia biisejä:

https://www.youtube.com/watch?v=SC06NyI6KKU

 

https://www.youtube.com/watch?v=KN6W45Lw1Dw

sunnuntai 11. elokuuta 2024

Janus Putkonen

Ihmettelen sitä, että sosiaalisessa mediassa vaikuttavat Putin-myönteiset tahot ovat viime päivinä täysin vaienneet. Olisiko niin, että nämä suomalaisnimiset ja sujuvaa suomea kirjoittavat henkilöt toimivat Venäjältä käsin ja nyt nettiyhteydet ovat sinne poikki.

Ainoastaan tiettävästi Itä-Ukrainassa asuva entinen teatteriohjaaja ja nykyinen Uusi Mitä V—-a-lehden päätoimittaja Janus Putkonen on kommentoinut Ukrainan terroristista hyökkäystä Venäjälle ja epäillyt, että nyt voi olla lähellä se tilanne, että Putin Medvedevin neuvon mukaisesti aloittaa sodan Ukrainaa vastaan.

Mielenkiintoinen tapaus on Janus Putkonen. Luin Jessikka Aron uusimman kirjan nimeltään Putinin maailmansota – Venäjän salaiset operaatiot Lännen tuhoamiseksi ja siinä kerrotaan Putkosen taustoista.

Aron mukaan nuorena Putkonen oli jopa fanaattisen isänmaallinen ja harrasti maanpuolustusta hyvin innokkaasti toimien maakuntakomppaniassakin. Hänen maakuntakomppaniaura katkesi sen jälkeen, kun tämä oli kotiutettu kertausharjoituksista väkivallalla uhkailun vuoksi.

2000-luvun alussa Putkonen suunnitteli värikuulasotakeskuksen perustamista Loviisaan ja matkusti Venäjän Karjalaan hankkiakseen värikuulapelaajien käyttöön toimivan T-72 panssarivaunun. Jostain syystä, joita voi vain arvailla, Karjalan matka venyi ja sieltä palasi täysin muuttunut Putkonen.

Aron kirjan mukaan Putkonen alkoi suu vaahdossa kertoa tarinoita, joiden mukaan länsimaat uhkaavat Venäjää ja Suomessa toimii CIA:n agentteja. Hän oli jopa sitä mieltä, että USA teki vuoden 2001 terrori-iskut itseään vastaan.

Itse epäilen, että Putkosen muutoksen taustalla voi olla vaikkapa se yksinkertainen syy, että talousvaikeuksiin joutunut matkailuyrittäjä ostettiin Putinin mieheksi. Tai voihan olla, että Putkonen lankesi samanlaiseen hunaja-ansaan, jonka uhriksi myös Trumpin epäillään Moskovan matkallaan joutuneen.

https://www.suomalainen.com/products/putinin-maailmansota-1

lauantai 10. elokuuta 2024

Tuomionpäivän saarnaajat

Sananvapaus näyttää saaneen kolauksen maassamme, koska Youtube on poistanut huomattavan savolaisen yhteiskunnallisen ajattelijan Ano Turtiaisen videotuotannon. Itse olen Anon videoita katsellut selkäkeikkanauruja päästellen, koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.

Turtiainen oli viime aikoina videoissaan keskittynyt korostamaan sitä, että maapallo ei ole pallo, vaan kiekko ja että Nasa valehtelee tässä asiassa kansalle. Myöskin Tukholman profetia on ollut paljon esillä hänen videoissaan. Tuo profetiahan lupaa verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä tälle kansalle, mutta en muista kuitenkaan heinäsirkoilla tai paiseilla pelotellun. Oikeauskoisen ihmisen ei kuitenkaan tarvitse olla peloissaan, koska he perivät maan.

Koska Turtiainen on Savon poikia, jää vastuu hänen ymmärtämisestään kuulijalle ja ainakaan miehen kotikunnassa Juvalla, jossa hänet hyvin tunnetaan, ei olla häntä otettu kovin vakavasti, koska tämä Valta Kuuluu Kansalle-puolueen ehdokas sai viime eduskuntavaaleissa vain noin 30 ääntä.

Mutta ei ole Ano Turtiainen mielipiteineen yksin tässä maailmassa, sillä tv:ssä näytettiin juuri dokumentti Usa:n äärioikeistoon liittyvästä evankelikaalisesta liikkeestä ja ihan samoja asioita senkin suuntauksen saarnaajat levittävät Juvan miehen kanssa. Ydinsotaakaan ei tarvitse pelätä, vaan pikemminkin päinvastoin, koska oikeauskoiset tempaistaan turvaan taivaan iloihin. Muille käy vähän huonommin, koska itse Jeesus palaa valkoisen hevosen selässä miekka kädessä tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Tosin jossain evankelikaalien ikoneissa Jeesus on varustautunut miekan sijasta AR-15-rynnäkkökiväärillä, jota myös Jeesus-pyssyksi kutsutaan.

Dokumentin katsottuani tulin vakuuttuneeksi siitä, etteivät ihmiset ole niin tyhmiä kuin olen luullut, vaan vielä tyhmempiä. Vastavetona evankelikaaleille suunnittelen oman modernin herätysliikkeen perustamista, joka lupaa, että Jeesus palaa hyvin pian ilman ydinsotaakin. Nimittäin ainakin kolmessa katolisessa luostarissa on säilytetty Jeesus-lapsen ympärileikkauksen yhteydessä jäljelle jääneitä esinahkoja, joista nykyajan geeniteknologian avulla nopeasti kasvatetaan uusi Jeesus.
https://areena.yle.fi/1-51013219

perjantai 9. elokuuta 2024

Kemiallinen sisäruokinta

Alkukesästä luin Johanna Aatsalon kirjan nimeltään Paljastus – Tarina dopinguutisesta ja toimittajasta, joka haluttiin vaientaa ja rehdin Lapin miehen Jyrki Tepsan elämästään kirjoittaman paljastuskirjan Suomen dopingin kummisetä, jonka jälkeen päätin, että huippu-urheilu on niin sairasta ja jopa rikollista toimintaa, että lopetan sen seuraamisen.

Aloin myös kannattamaan sitä, että koska huippu-urheilu on sairasta ja rikollista toimintaa, sitä ei pidä tukea verorahoilla eikä myöskään verorahoja tule tuhlata dopingvalvontaan, koska se on ihan hyödytöntä puuhastelua, jolla on korkeintaan se merkitys, että Suomi, isiemme maa, jää olympialaisissa ilman mitaleja.

Minusta viisas karjalaisukko, entinen suurhiihtäjä Aku Kiuru puhui järkeä, kun hän totesi, että ”Kyl miusta on ihan höpönpaskaa koko touhu. Mitä se kenellekään kuuluu, syökööt mitä tykkäävät saatana, kun kovaa kulkoovat vaan. Kun ei saaha kumminkaan sitä loppumaan!”

Tapani mukaisesti olen kuitenkin lipsunut huippu-urheilua koskevasta boikottipäätöksestä ja katsellut nyt kahden viikon aikana noin sata tuntia huippu-urheilua. Eilen illalla keihäsfinaalia katsoessani tuli mieleeni Budabestin yleisurheilun EM-kisat vuodelta 1967, joita kuuntelin radiosta ja muistan miten kisojen viimeisen päivän keihäsfinaalin jälkeen, jolloin oli varmistunut, ettei Suomi saa kisoista yhtään mitalia, ylipääselostaja Pekka Tiilikainen pillahti itkuun ja alkoi muistelemaan, että kansallamme on ollut muitakin koettelemuksia kuten esimerkiksi talvisota.

Myöhemmin alettiin puhumaan, että Suomi jäi ilman keihäsmitalia, koska Kinnunen ja Nevala olivat kilpailun alla istuneet aamuyöhön asti yökerhossa. Mutta ei ollut yökerhoistunta syynä maamme mitalittomuuteen, vaan Nevala sai myöhemmin selville, että muualla maailmassa oltiin huippu-urheilussa siirrytty kemialliseen sisäruokintaan, joka pidensi keihäskaaria noin viisi metriä.

Pariisin olympialaisia seuratessani on mieleeni hiipinyt epäilys, että taas on kehitetty molekyyli, jota dopingvalvonta ei tunne tai ehkä huippu-urheilussa on otettu käyttöön geenitekniikka. Tiede 2000 -lehti kirjoitti jo vuosia sitten siitä, että ellei DDR olisi mennyt konkurssiin, niin geenitekniikkaa olisi hyödynnetty huippu-urheilussa jo 1990-luvulla.

Tästä voi kuunnella Kiurun pariskunnan kokemuksia kemiallisesta sisäruokinnasta: https://areena.yle.fi/1-50093201

torstai 8. elokuuta 2024

Romahtaako rintama?

Vaikka yleensä maailmansodat kestävät 4 – 5 vuotta, niin nyt mietin sitä, että onko Venäjän armeija romahtamassa Ukrainassa jo 2,5 vuoden jälkeen. Viime aikoina näyttävät Ukrainan lennokit lennelleen Venäjän taivalla sangen vapaasti ja nyt venäläisten lähteiden mukaan noin tuhannen sotilaan ukrainalaisjoukko on marssinut helposti valtaamaan 10 kilometrin päässä rajalta sijaitsevan kaasunpumppaamon, joka toimittaa venäläiskaasun länteen. Tosin erään lähteen mukaan ukrainalaisjoukkoja olisi paljon enemmän kuin tuhat miestä, koska sotilaita on ainakin kolmesta prikaatista.

Mieleen muistuu, miten reilu vuosi sitten ammatti- ja taparikollisen Prigožinin johtama 5.000 Wagnerin palkka-armeijan pyssymiestä sai ajella rintamalta satoja kilometrejä kohti Moskovaa kansan hurratessa. Venäjän kansa vaikutti tykänneen Prigožinista, koska hän oli sikäli rehellinen venäläisoligarkki, että hän itsekin myönsi olevansa ihan täysi gangsteri. Prigožin ei päässyt joukkoineen Moskovaan asti, vaan pysähtyi saman Oka-joen rannalle, jolle myös legendaarinen kapinapäällikkö Stenka Rasin aikoinaan pysähtyi.

Nähtäväksi jää, romahtaako rintama ja ajautuuko Venäjä sekasortoon, joka saattaa olla vielä pahempi vaihtoehto kuin Ukrainan näännytyssodan jatkuminen. Näännytyssodassa Putin saattaisi hävitä niin, ettei entinen hyvä itäinen naapurimme sittenkään ajaudu sisällissotaan. Ennustan, että jos Kamala Harris voittaa Usa:n vaalit, niin Venäjä häviää Ukrainan sodan, koska länsimaiden osuus maailman bkt:sta on yli 30 kertaa Venäjää suurempi.

Tästä voi kerrata, mitä reilut vuosi sitten tapahtui, kun Jevgeni Prigožin halusi tulla Moskovaan neuvottelemaan kyvyttömäksi osoittautuneen armeijan johdon vaihtamisesta: https://yle.fi/a/74-20038372

keskiviikko 7. elokuuta 2024

Kerttu Nuorteva ja hänen turkkinsa

Kaunis desantti Kerttu Nuorteva, tai ainakin hänen turkkinsa, liittyy tavallaan myös Suonenjoen dramaattiseen poliittiseen historiaan. Nimittäin muotitietoisella Nuortevalla oli turkki mukanaan, kun hän laskeutui laskuvarjolla Suomeen. Kun hänet myöhemmin vangittiin, niin tämä turkki ei päätynyt poliisien haltuun, vaan jäi suomalaisten kommunistien vastarintaryhmän käyttöön.

Suonenjoella syntynyt nuori neitonen Irja Jalkanen oli yhdessä lahdenpohjalaisen poikaystävänsä Veikko Pöystin kanssa keskeisiä vaikuttajahenkilöitä jatkosodan aikaisessa vastarintaryhmässä ja niinpä Jalkanenkin liikkui Helsingin kaduilla pistooli takin hihassaan. Hänen poikaystävänsä Veikko oli raskaammin aseistettu, koska välillä hän kulki konepistooli kainalossa valeluutnanttina.

Aseelle olikin käyttöä joulunaatonaattona 1942, jolloin 19-vuotias Jalkanen kävi tulitaistelun poliisien kanssa Vantaan Hiekkaharjussa. Jalkanen haavoittui reiteen ja lantioon, mutta siitä huolimatta hän kahlasi Rekolanojan yli ja pakeni yöhön eikä häntä koskaan tavoitettu. Jalkasten suku on tunnetusti sitkeää; kaikkihan muistavat Kalle Jalkasen sitkeät hiihdot ja Kari Tapion, eli Kari Jalkasen, monista vastoinkäymisistä huolimatta menestyksekkään laulajan uran.

Haavoittunut Irja Jalkanen tarvitsi tulitaistelun jälkeen lääkärin apua ja se järjestyi, kun Kerttu Nuortevan turkki myytiin ja niin saaduilla rahoilla maksettiin Irjan lääkintähuolto. Tuossa Irja Jalkasen tapauksessa olisi ainesta kirjaksi.

Täytyypä esittää kirjailija Mikko Porvalille, joka saapuu 10.10.2024 Suonenjoelle luennoimaan aiheesta tiedustelua ja vakoilua ennen ja nyt, että hän ryhtyisi tässä asiassa tuumasta toimeen. Porvali on muuten tiedustelua ja vakoilua käsittelevässä kirjassaan Kadonneen kaupungin varjo kertonut siitä, kun Uukuniemellä Revon talossa kortteeria pitänyt Suomen ilmavoimien isä Aleksanteri Torikka kaapattiin välirauhan aikana rajan taakse ja ammuttiin.

https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kadonneen-kaupungin-varjo/

tiistai 6. elokuuta 2024

Rintaman poliisi

Eilen kerrotusta Kerttu Nuortevan tapauksesta on tehty ihan katsomisen arvoinen Kuulustelu-niminen elokuva. Vakoilijaa kohdeltiin tässä hyvin ja kuulusteltavaansa rakastunut Paavo Kastari, josta sittemmin tuli oikeustieteen professori, tarjosi kuulustelujen yhteydessä vakoilijalle jopa kynttiläillalisia.

Vankeusaikanaan Nuorteva kirjoitti salanimellä Irja Niemi kirjan nimeltään Neuvostokasvatti, joka siirrettiin sodan jälkeen neuvostovastaisena pois maamme kirjastojen hyllyiltä. Olen tuon kirjan lukenut ja vaikka Suomen sensuuri sota-aikana poisti kirjasta neuvostomyönteisyyttä, niin hämmästyttävän myönteisen kuvan Nuorteva antaa silti Stalinin ajan Neuvostoliitosta. Jos joku kustannustoimittaja sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että Nuortevan kirjasta otetaan sensuroimaton uusintapainos.

Kerttu Nuortevan veljet Pentti ja Martti jäivät vakoilijaksi epäiltyinä jatkosodan alussa kiinni Petroskoissa ja heidät ammuttiin 75 päivän tiukkojen kuulustelujen jälkeen. Uskon, ettei veljeksille tarjottu kuulusteluissa kynttiläillallisia.

Vakoilijoiden kuulustelumenetelmistä kertoo jonkin verran valvontaupseeri Taavetti Heikkisen päiväkirjoista Jarmo Niemisen toimittama teos Rintaman poliisi. Heikkinen paljastaa, että yleensä epäillyt vakoilijat saivat keppiä ja tarvittaessa keppiä annettiin paljon.

Vakoilijat yleensä myös ammuttiin heti kenttäoikeuden tuomion jälkeen. Sodan raaistama valvontaupseeri Heikkinen kauhisteli sitä, että eräs yksinkertainen karjalaisukko, joka oli auttanut desanttipoikaansa, ammuttiin jouluaamuna ja hän uskoi, että tämän tapauksen muisto tulee myöhemmin pilaamaan tuomion täytäntöönpanosta vastanneiden sotapoliisien joulumielen.
https://kansallinen.fi/tuote/rintaman-poliisi-valvontaupseerin-paivakirja-1941-1944-jattipokkari/

maanantai 5. elokuuta 2024

Nuortevat

Lahjakasta sukua on laulava pappi Jukka Kuoppamäki myös äitinsä puolelta, sillä hänen äitinsä isovaari oli itse satusetä Sakari Topelius. Kuoppamäen mummo oli Nybergejä, mutta osa tästä suvusta suomensi nimensä Nuortevaksi. Nuortevan suku muistetaan varsinkin maamme kulttuurihistoriasta, mutta myös poliittisesta historiasta ja jopa urheiluhistoriasta .

Nuortevan suvun vasemmistoradikaali edustaja lehtimies Santeri Nuorteva joutui tsaarin aikaan muuttamaan Suomesta Amerikkaan majesteettirikoksen vuoksi, eli hän ilmeisesti oli kirjoittanut rumasti Venäjän hallitsijasta.

Amerikasta Santeri Nuorteva joutui muutaman vuoden jälkeen muuttamaan poliittisista syistä Englantiin, mutta sieltä hänet karkotettiin 1920 luvulla Neuvosto-Venäjälle. Suomeen nuorena kuollut Santeri ei enää palannut, mutta jatkosodan aikaan hänen tyttärensä Kerttu Nuorteva sen sijaan palasi Suomeen vakoilijana. Laskelmieni mukaan Kerttu oli Jukka Kuoppamäen pikkuserkku.

Muita kuuluisia Nuortevan suvun edustajia oli suvun oikeistolaiseen haaraan lukeutunut kokoomuslaisen Uuden Suomen pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva, joka oli Santerin veli. Väinö Nuortevan poika oli pari vuotta sitten kuollut ympäristötieteiden professori Pekka Nuorteva. Veljesten äiti oli Venäjän juutalaisia. Santerin vaimo oli pohjalaisen mestaripainija, näyttelijä ja poliisimestari Iivari Tuomiston sisko, joten urheilullistakin lahjakkuutta Nuortevista löytyy.

Vaikka desanttina Suomeen palannut Kerttu Nuorteva oli monipuolisesti lahjakasta sukua, niin vakoojana hän oli lähes maailman huonoin. Häneltä ei oikein mikään vakoilutoimi onnistunut. Hän loukkasi jalkansa laskeutuessaan laskuvarjolla Suomeen, ensimmäiselle leiripaikalleen johonkin liiteriin häneltä unohtuivat venäjänkieliset suklaalevypaperit, venäläinen keksipaketti, huulipuikko ja venäläinen Suomen kartta. Unohteluun saattoivat vaikuttaa juuri alkaneet kuukautiset.

Helsingissä hän vei syistä, joita voi vain arvailla, laukkuun pakkaamansa venäläisen radiolähettimensä säilöön pesulaan, ja tietenkin se herätti pesulanväessä niin paljon epäilyjä, että poliisi oli odottamassa, kun hän palasi noutamaan laukkuaan.

Kerttu Nuortevan huonomuistisuus oli niin häkellyttävää, että epäilen että kyseessä oli tahallisuus tai ainakin freudilaiset alitajuiset lipsahdukset. Ehkä hän halusikin jäädä Suomessa kiinni. Ehkä hän oletti ainakin alitajuisesti, ettei Uuden Suomen pakinoitsija Ollin kaunista veljentytärtä tulla ampumaan, kuten ei ammuttukaan.

Kuoleman tuomion desantti Kerttu Nuorteva kuitenkin sai, mutta sitä ei pantu pikaisesti täytäntöön, kuten desanttien kohdalla oli tapana. Ilmeisesti Kertun sukulaiset saivat suhteillaan viivytettyä asiaa niin, että rauhantulo pelasti hänen henkensä. Olen kuullut tarinan, jonka mukaan hammaslääkäri olisi poraillut Kertun hampaita ennen kuin hänet luovutettiin Neuvostoliittoon, jotta hän saattoi kertoa, että suomalaiset olivat häntä kiduttaneet. Neuvostoliitossa Kerttu Nuorteva tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kerttu_Nuorteva

sunnuntai 4. elokuuta 2024

Jussi Mäkinen

Eilen mainitun Jukka Kuoppamäen vaarin Lauri Mäkisen pikkuveli oli isänsä mukaan nimetty Eero Mäkinen, joka myöskin oli hyvin lahjakas. Nuorena Eero haaveili voimistelunopettajan urasta, mutta hänen lankonsa taidemaalari Pekka Halonen huomasi tämän teknisen lahjakkuuden ja innosti hänet opiskelemaan insinööriksi.

Hyvin Eero Mäkinen menestyi myös insinöörinä, sillä hänestä tuli vuorineuvos ja maamme kansallisaarteen Outokumpu oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja. Mäkinen oli puoluekannaltaan kokoomuslainen ja toimi välillä puolueen kansanedustajana ja ministerinäkin. Kokoomuslaisuudesta huolimatta hän oli Urho Kekkosen hyvä kaveri ja pahansuopana ihmisenä ajattelen kaveruuden taustalla olleen myös vaalirahoituskuvioiden.

Vuorineuvos Eero Mäkisen poika Jussi Mäkinen oli hänkin erittäin lahjakas. Jussi kirjoitti ylioppilaaksi 17-vuotiaana ja valmistui valtiotieteen maisteriksi 20-vuotiaana. Kekkonen huomasi tämän kyvykkyyden ja nosti hänet sihteerikseen, joka kirjoitti Kekkosen puheita sekä valmisteli Kekkosen ulkomaanvierailuja ja tapaamisia.

Parikymppisenä ulkoministeriön palvelukseen siirtyneen Mäkisen ensimmäinen ulkomaantehtävä oli lähetystösihteerinä toimiminen Moskovassa ja niinpä hän 24-vuotiaana kävi yhdessä Urho Kekkosen kanssa Suomen edustajina hautaamassa Stalinin. Mäkinen oli jostain syystä Kekkosen erityissuojelussa eikä alkoholismi ja julkihomous haitanneet hänen urakehitystään.

Olen kauan sitten lukenut Jussi Mäkisen kirjan Keskustelen Kekkosen kanssa: Neljännesvuosisata dialogia ja mieleeni jäi, että kirjassaan hän paljastaa, että hänen ja Kekkosen suhteen taustalla oli suuri salaisuus, jota hän ei voi ikinä kertoa. Itselleni ainakin syntyi epäilys, että Mäkinen vihjasi olevansa Kekkosen poika.

1970-luvulla Mäkinen toimi maamme Itävallan suurlähettiläänä ja olen kuullut, että silloinen Itävallan liittokansleri Bruno Kreisky jossain puheessaan korosti sitä, miten viisaasti Suomi menetteli, kun lähetti Jussi Mäkisen Wieniin suurlähettilääksi, koska Wien on erittäin vapaamielinen kaupunki.

Suomen suurlähettilään erilaiset tempaukset herättivät kuitenkin huomiota jopa vapaamielisessä Wienissä. Mäkinen muun muassa ajoi kerran alasti moottoripyörällä poikaystävänsä kanssa pitkin Schönbrunnin linnan puiston nurmikoita.

Muistelenpa myös lukeneeni diplomaatin ja Presidentinlinnan pitkäaikaisen linnanvoudin Arimo Raesteen muistelmateoksesta nimeltään Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut, että jollain virallisilla päivällisillä suurlähettiläs Mäkinen sijoitti illallispöydässä bokserinsa Attilan istumaan arvokkaammalle paikalle kuin maamme sotilasasiamiehen.

Vuonna 1976 Kekkonenkin lopulta kyllästyi Jussi Mäkisen vapaamielisyyteen ja kutsui hänet takaisin Suomeen. Mäkinen kuoli maksasairauteen vuonna 1978 jo 49-vuotiaana.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_M%C3%A4kinen

lauantai 3. elokuuta 2024

Mäkiset ja Kuoppamäet

 

Mielenkiintoinen on Jukka Kuoppamäestä kirjoitettu elämänkerta nimeltään Elämän mittainen laulu, sillä lahjakkaat ihmiset ja lahjakkaat suvut kiinnostavat minua, vaikka herättävät minussa myös vilpitöntä ihailua ja kateutta.

Enpä ollut ennen tiennytkään esimerkiksi sitä, että Jukka Kuoppamäkikin liittyy lempikaupunkini Sortavalan historiaan. Nimittäin hänen säätykiertoon selviytynyt, eli kansakoulun opettajaksi opiskellut ja papin tyttären nainut, pohjalainen torpparitaustainen isoisoisänsä Eero Mäkinen toimi Sortavalan seminaarin käsityönopettajana ja perusti virkansa ohessa Sortavalan maalaiskuntaan Helylään tehtaan, joka valmisti kansakoululaitoksen käyttöön erilaisia tarvekaluja kuten pulpetteja ja harmoneja. Helylästä harmonin tekotaito levisi myös naapuriin Uukuniemelle.

Luultavasti myös maamme maalaiskansakoulujen seinät aikoinaan täyttäneet höyläpenkit ovat Helylän tehtaan tuotteita. Tuollaisesta vanhan hyvän ajan höyläpenkistä olen haaveillut yrittäessäni tehdä linnunpönttöjä. Muistelen jostain lukeneeni, että kun Sortavalan seminaariin saapui miespuolisia kansakoulun käsityönopettajaksi tähtääviä, niin he saivat ensitöikseen tehtäväkseen valmistaa itselleen höyläpenkin, jollainen ei kaltaiseltani tumpelolta synny.

Helylän tehtaan perustaja Eero Mäkinen kuoli nuorena ja hänen poikansa Lauri, joka oli Jukka Kuoppamäen isoisä, astui kypsässä 22 vuoden iässä tehtaan johtajaksi. Hän oli nuori radikaali, joka muutti tehtaansa työntekijöiden hallinnoimaksi tuotanto-osuuskunnaksi, jota toimenpidettä varsinkin pankkimaailma piti selvänä sosialismina varsinkin, kun työajat olivat lyhyemmät kuin muissa tuotantolaitoksissa ja työntekijöillä oli siihen aikaan täysin käsittämättömänä pidetty peräti kahden viikon kesäloma, jonka asian uskottiin johtavan yleiseen laiskotteluun. Niinpä pankkimaailma painosti siihen, että osuuskunta muutettiin osakeyhtiöksi.

Mikään sosialisti Lauri Kuoppamäki ei sentään ollut, sillä hän toimi jonkin aikaa Maalaisliiton kansanedustajana. Hän myös piilotteli sisällissodan aikaan tulevaa presidentti Kyösti Kalliota asunnossaan Helsingissä. Tosin jonkinlaista sympatiaa hän kuitenkin tunsi punaisia kohtaan, sillä kun hän kuuli saksalaisten teloittaneen 20 punaista, masentui hän niin, että joutui puoleksi vuodeksi mielisairaalahoitoon.

20 punaisen ampumisen taustalla oli se, että saksalaiset olivat lähettäneet kaksi upseeriaan neuvottelemaan punaisten kanssa näiden antautumisesta, mutta antautumisen sijasta punaiset ampuivat nämä neuvottelijat. Sen jälkeen saksalaiset pyysivät suojeluskuntaa toimittamaan heille 20 punaista. Kun luovutettavien omaiset kääntyivät Lauri Kuoppamäen puoleen ja pyysivät häntä puuttumaan epäilyttävältä tuntuvaan asiaan, niin tämä oli vakuuttanut, ettei luovutettavilla ole mitään vaaraa, jos he kerta ovat syyttömiä.

Siinä hän tosin lupasi ihan liikoja ja se sitten masensi lahjakkaan, mutta herkän miehen mielen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Kuoppam%C3%A4ki

perjantai 2. elokuuta 2024

Kärkkäiset

Eilen mainitsemani Rukajärventie-elokuvaan liittyvä Juho Kärkkäinen sai minut tutkimaan perisavolaisena kaskenraivaajasukuna tunnetun Kärkkäisten suvun historiaa ja luulenpa, että minussakin vanhana kärkkääläläisenä on muutama Kärkkäis-geeni.

Mutta eivät ole Kärkkäiset umpisavolaisia. Nimittäin 1530-luvulla Rautalammin suurpitäjän erämaahan muuttanut Ukko Kärkäs, eli Pietari Laurinpoika Kärkäs oli syntynyt Hämeessä Pälkäneen Kärkkään kylässä. Historian saatossa Kärkäs-sukunimi viäntyi savolaistyyppiseksi Kärkkäiseksi.

Hankalan matkan takaa Ukko Kärkäs muutti Pälkäneeltä Rautalammille, koska mielestäni sieltä ei kulje hyviä vesireittejä Savoon. Esimerkiksi Itä-Hämeestä soutaa Savoon parissa päivässä ja olen kuvitellut, että nimen omaan itähämäläiset eränkävijät antoivat kotikylälleni hämäläisperäisiä paikannimiä. Monet kotikyläni paikannimistä ovat saman tyylisiä kuin Itä-Hämeen Kyrpjärvi ja Tissinpohja; tarkempiin yksityiskohtiin en nyt mene, koska lapset ja jopa naiset voivat tätä lukea.

Perusteetta en opiskeluaikanani liittynyt Hämäläiseen osakuntaan, vaikkakin päävaikuttimenani oli se, että hernekeitto maksoi Hämiksellä viisi markkaa, sillä ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli Sääksmäen Ritvalan kylällä 1300-luvun lopulla syntynyt Olavi Liinaharja ja kaipa minussa muutama pälkäneläinenkin geeni on.

Vaikka Kärkkäiset tunnetaan sitkeinä kaskenkaatajina, niin maailman kuuluisin Kärkkäinen on suvun näyttelijätär Kata Kärkkäinen. Sitä, mitä Kärkkäinen on näytellyt, en kehtaa kertoa, koska lapset ja jopa naiset voivat tämän lukea. Mutta vankkoja savolaispiirteitä Katassa on ja minusta hän näyttää hyvin tyypilliseltä savolaiselta maitotilan emännältä ja se on hyvä se.

Lisää Kärkkäisten suvusta tässä: https://www.karkkaistensukuseura.fi/karkkaisten-asutushistoriaa

torstai 1. elokuuta 2024

Alikersantti Kärkkäinen

Tuo eilen mainitsemani Rukajärventie-elokuva pohjautuu Antti Tuurin Rukajärvi-kirjasarjaan. Rukajärvestä kirjoittaessaan Tuuri haastatteli mukana olleita sotilaita ja uskon hänen kirjojensa perustuvan tositapahtumiin.

Elokuvaversiossa on sitten asioita dramatisoitu. Filmin yksi järkyttävimmistä kohtauksesta on se, kun alikersantti Unto Saarinen ammutaan lähes seulaksi eräällä sillalla, jonka jälkeen hän putoaa jokeen ja melkein hukkuu. Hän kuitenkin pelastuu elämälle ja kertoo nähneensä veden alla Jumalan.

Todellisuudessa Unto Saarinen oli körttiläinen ja sen vuoksi kuolemaa pelkäämätön, mutta ihmisen armollisuutta myös vihollista kohtaan korostava alikersantti Juho Kärkkäinen, joka todellisuudessa haavoittui peräti kahdeksasta konekiväärin luodista, mutta pelastui ehkä sen vuoksi, että kylmä jokivesi tyrehdytti veren vuodon.

Olen kotoisin Kärkkäälän kylältä, joka on saanut nimensä Kärkkäisistä, mutta Juho Kärkkäinen ei ollut Kärkkäälän poikia, vaan kiuruvetinen isäntämies. Sen sijaan elokuvassa häntä esittänyt Taisto Reimaluodon isä on Kärkkäälän Sikasia; tosin hänen äitinsä on Pieksämäeltä.

Näyttelijä Taisto Reimaluodon olemus tuo mieleeni elokuvaohjaaja Edvin Laineen eikä ihme, sillä alun perin Laine oli sukunimeltään Bovellan ja Bovellan oli omaa sukuaan myös Reimaluodon mummo. Bovellanit ovat pakolaisina Suomeen 1700-luvulla tulleita Ranskan hugenotteja. Hugenotit olivat protestantteja, joita katolisessa Ranskassa vainottiin aikoinaan.

Bovellaan oli alun perin sukunimeltään myös Kiuruvedellä syntynyt Onni Palaste, joka muistetaan hyvänä kilpahiihtäjänä, mutta varsinkin siitä, että hänen vuonna 1967 ilmestynyt Rukajärven sissit lienee maailman ensimmäinen kaukopartioromaani. Sen jälkeen samasta aiheesta on ilmestynyt muutama sata teosta. Muualla maailmassa kaukopartiokirjallisuutta ei esiinny.

Lopuksi kuuntelemme, mitä Rukajärventien pyöräilijöitä johtanut luutnantti Pertti Perttuli kertoo Rukajärventien tapahtumista: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=pertti+perttuli%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:7b4ae69e,vid:BRWgXhYD9Pc,st:0

keskiviikko 31. heinäkuuta 2024

keskiviikko 31. heinäkuuta 2024

Viimeinen ehtoollinen

Jopa maamme ministeritasolla on paheksuttu sitä, että Pariisin kisojen avajaisissa harrastettiin uskonnollisten tunteiden loukkaamista ja jopa Jumalan pilkkaa, koska avajaisissa oli kohtaus, jonka eräät sopivanlaisella mielikuvituksella varustetut henkilöt ovat tulkinneet esittävän viimeiselle ehtoolliselle ryhmittäytyneitä henkilöitä, joiden sukupuolesta tai edes seksuaalisesta suuntautuneisuudesta ei ole täyttä varmuutta.

Jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää Leonardo da Vincin kristilliseen uskontoon liittyvän seinämaalauksen Viimeinen ehtoollinen ja Pariisin kisojen avajaisesityksen kohtauksen epäillään olleen ivamukaelma tuosta kuuluisasta taideteoksesta.

Oma mielikuvitukseni ei ole niin likainen, että pystyisin ottamaan asiaan jyrkästi kantaa, mutta muistutanpa, että myös erittäin arvostettu elokuva Rukajärventie sisältää kohtauksen, jossa selvästi viitataan Viimeiseen ehtoolliseen.

Rukajärventiessä jatkosodan alussa polkupyörillä liikkuva, eli ilmeisesti nykykielellä mekanisoitu, yläsavolaisista miehistä koottu tiedusteluosasto löytää Vienan korvesta autiotalon, joka onkin ansoitettu ja räjähtää sitä tutkittaessa. Yksi sotilas saa surmansa ja talo menettää yhden seinistään.

Räjähdyksen jälkeen osasto järjestäytyy luutnantin johdolla syömään seinättömään taloon ja eittämättä tilanne tuo mieleen Viimeisen ehtoollisen. Luutnantti Perttula pyytää vielä siunatuksi lopuksi sotamies Knihtiä, joka on musiikkimiehiä, laulamaan jotain kaatuneen muistolle. Knihti tekee työtä käskettäessä ja kajauttaa komeasti aarian Una furtiva lagrima, jonka nimi suomeksi tarkoittaa salaperäistä kyyneltä.

Rukajärventien kyseinen kohtaus on liikuttava eikä se minusta loukkaa ketään. Iltasanomien sivuilta näyttää löytyvän kuva Ylä-Savon miesten viimeisestä ehtoollisesta https://www.is.fi/viihde/art-2000008093185.html

tiistai 30. heinäkuuta 2024

Suden hetkiä

Ossi Viidan kirjassa Suden hetkiä kerrotaan, että 1920-luvulla Usa:n presidenttikin ihastui suomalaisiin kestävyysjuoksijoihin siinä määrin, että kutsui Paavo Nurmen ja kaksi amerikansuomalaista suurjuoksijaa Gunnar Nilsonin ja Ilmari Primin vierailulle Valkoiseen Taloon. Vierailusta oli tulla täydellinen katastrofi.

Ilmari Primiä nimittäin vaivasi suoranainen kleptomania eli taipumus sairaalloiseen varasteluun eikä Prim päässyt vaivastaan eroon edes Valkoisessa Talossa. Kun Nurmi ja kumppanit olivat lähdössä, huomasivat he Primillä jonkun oudon nyytin, josta löytyi läjä presidentin pöytähopeita. Ennen kuin kukaan ehti huomata mitään, muuta pakottivat Primin palauttamaan haarukat, veitset ja lusikat takaisin paikoilleen.

Mutta ilmeisesti Prim ei ottanut asiasta opikseen. Eräänä yönä viisinkertainen olympiavoittaja Ville Ritola heräsi New Yorkin asunnossaan siihen, että hänen kotonaan hiiviskeli varas. Ritola lähti ripeästi takaa-ajoon, mutta vaikka hän oli maailman toiseksi paras kestävyysjuoksija, hän ei varasta saavuttanut.

Asiaan vaikutti todennäköisesti se, että Ritolalla oli kirves kädessään vauhtia hidastamassa, mutta vastaavasti kirves myös lisäsi pakenijan juoksumotivaatiota. Ritola oli varma, että varas oli Ilmari Prim, joka oli juoksijana lähes Ritolan luokkaa.

Tuo 529-sivuinen Suden hetkiä-kirja näyttää olevan netissä maksutta luettavissa. https://www.doria.fi/handle/10024/184562

maanantai 29. heinäkuuta 2024

Ville Ritola – aikansa Matti Nykänen

Luulenpa, että ellei toimittaja Arvo Tuomisen tädin mies Ville Ritola olisi jättänyt yksiä olympiakisoja väliin ja ellei hän olisi ollut niin kova kirves-, tupakka- ja ryyppymies, niin hän olisi olympiahistorian eniten mitaleita saavuttanut urheilija. Hän oli tavallaan oman aikansa Matti Nykänen, jolle sattui ja tapahtui.

Suomen joukkue palasi Amsterdamin olympiakisoista laivalla ja koska Suomessa oli kieltolaki, niin kultamitalipainijat Väinö Kokkinen ja Oskari Friman toivat laivaan shampanjaa ja viinaa. Sitten suomalaisjoukkue alkoi juhlimaan oikein aikamiesten lailla ja syytä juhlaan olikin, koska Suomen kansa oli väkilukuun suhteutettuna ylivoimaisesti maailman paras urheilukansa.

Ja sitten tapeltiin oikein perikansalliseen malliin. Olympiasankari Ville Ritola kertoi muistelmakirjassaan Pantiin Ritolaksi tapausten kulusta seuraavaa:

”Istuimme ja joimme siinä jonkin aikaa ja menimme sitten alakertaan missä olivat hytit. Pekkala makasi selällään minun makuulavitsallani ja me otimme yhteen. En tiedä mistä koko tappelu alkoi, mutta pojat kertoivat myöhemmin, että minun tukkani oli noussut pystyyn ennen tappelua.

Olimme molemmat aika päissämme. Minä vissiin kuritin Pekkalaa. Hänet vietiin putkaan ja minut teljettiin hyttiini. Seuraavana aamuna minut haettiin kapteenin kuulusteluun. Kapteeni kysyi, että eikö Ritola tunne Merilakia. Hitto, minä vastasin, minä tunnen kaikki lait kun olen selvin päin, mutta juovuksissa minä en tunne mitään lakia.”

Pekkala, jota kestävyysjuoksija Ritola joutui kurittamaan, oli Vilho Pekkala, joka voitti painissa olympiapronssia sarjassa alle 79 kiloa eli kova mies oli Ville Ritola tappelemaankin.

Laivalle alkoholia tuonut Väinö Kokkinen jatkoi ilmeisesti samalla alalla kieltolakiajan Suomessa ja hänestä tuli rikas ja menestyvä ravintoloitsija Helsinkiin, vaikka oli nuoruudessaan saanut kolmen vuoden tuomion punakaartiin kuulumisesta. Kokkisen kansanperinnettä opiskellut pojanpoika oli solukaverinani Hoas Koivukylässä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4in%C3%B6_Kokkinen

sunnuntai 28. heinäkuuta 2024

Urheilulääketiedettä

Aamulla katsoin ajankohtaan sopivasti dokumentin Paavo Nurmesta, joka vanhana miehenä joskus 60-luvulla valitteli sitä, miten pehmeitä silloisen elintasoyhteiskunnan veltostuttamat miehet olivat. Ville Ritolan muistelmistakin vahvistuu käsitys, että hänen ja Nurmen nuoruudessa miehet olivat tosiaankin kovempaa tekoa.

Kovan kirvesmiehen työn kangistama ja jalkavaivoista kärsinyt Ritola osoitti kovuutensa vuoden 1928 Amsterdamin olympialaisissa, joissa hän vaivoistaan huolimatta voitti yhden kullan ja hopean. 3000 metrin esteiden alkuerässä pahasti nyrjähtänyttä jalkaa hän kuntoutti hoitomuodoilla, joita ei voi nimittää pehmeiksi.

Ensin jalkaan pantiin etikkaa ja alkoholia sekä sitten hantuukia ja lehtiä niin tiukalle, ettei siihen päässyt yhtään ilmaa väliin. Jalkaterä muuttui sen jälkeen jostain syystä aivan siniseksi. Mutta niin vain tälläkin melkein kuoliossa olleella jalalla kovaluonteinen Ritola kykeni kukistamaan juoksijain kuninkaan Nurmen 10.000 metrillä.

Epäilen, että Ritolan jalan kuntoutuksessa käytettiin kaukaisen sukulaismieheni Yrjö Koivistoisen, jota pidän maamme urheilulääketieteen isänä, oppeja.

Kuopiolainen Yrjö Koivistoinen oli Hannes Kolehmaisen lapsuuden kaveri, kilpakumppani, hieroja, manageri, fysioterapeutti ja hän myös vastasi suurjuoksijamme lääkintähuollosta, vaikka ei lääkäri ollutkaan.

Tärkeässä toimessaan hän oli edellä aikaansa ja harrasti jo lähes sata vuotta sitten nykyään niin muodikkaita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita hyvällä syyllä voi ainakin tässä tapauksessa kutsua pehmeiksi menetelmiksi.

Niinpä kerrankin, kun hymyilevän Hanneksen jalat olivat hiertyneen lainapiikkareissa verille, yritti tämä itseoppinut kansanlääkitsijä parantaa suurjuoksijamme tärkeät työvälineet käärimällä ne yön ajaksi rotannahkoihin. Kliinisissä tutkimuksissa ilmeni, että hoidolla oli vaikutusta – ainakin jalat kutisivat hirveästi.

Tässä yhteydessä en malta olla mainitsematta, että Yrjö Koivistoisen Amerikkaan muuttanut veljmies Aarne Koivistoinen kunnostautui voimistelijana ja hänet valittiin jopa USA:n edustajaksi vuoden -32 olympiakisoihin, mutta sitten paljastui, ettei mies ollutkaan maan kansalainen ja sukuni olympiamenestys tyssäsi siihen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Ritola

lauantai 27. heinäkuuta 2024

Ville Ritola

 

Toimittaja Arvo Tuominen kertoi tänään sosialistisessa mediassa, että sata vuotta sitten Pariisin olympialaisissa neljä kultaa ja kaksi hopeaa voittanut Ville Ritola on hänen setänsä, joka tieto saa ilmeeni mietteliääksi. Ritola voitti Pariisin olympialaisissa 1924 ennätykselliset kuusi mitalia. Kukaan muu suomalainen ei ole yltänyt yhtä moneen mitaliin yksissä olympialaisissa, eikä kukaan yleisurheilija ole yksissä olympialaisissa saavuttanut useampia mitaleita.

 

Ritola voitti urallaan yhteensä viisi olympiakultaa ja kolme hopeaa, joten kyllä hän jää jonkin verran Paavo Nurmen varjoon, koska tämä voitti yhdeksän olympiakultaa ja kolme hopeaa. Toisaalta Ritola jätti vuoden 1920 Antwepenin kisat väliin. Elämänkertateoksessaan hän kertoo, että hän oli silloin parhaassa iässä sekä kovassa kunnossa ja ajattelikin lähteä toisen amerikan suomalaisen Hannes Kolehmaisen mukana kisoihin.
Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, koska hän oli vähän aiemmin tavannut sosialistihaalin tansseissa tulevan vaimonsa ja pari oli juuri vihitty. Hän oli niin kovasti kiintynyt vaimoonsa, ettei halunnut häntä jättää olympiareissun ajaksi. Ville oli saanut myös juuri hyviä rakennusurakoita, jotka olisivat voineet kusta kintuille, jos kesken kaiken olisi pitänyt lähteä juoksentelemaan kilpaa.
Hannes Kolehmainen kävi voittamassa Antwepenissä maratonin ja palattuaan hän vakuutti, että kyllä Ritola olisi siellä voittanut kaikki matkat. Jos niin olisi tapahtunut, Ritolaa pidettäisiin nyt kaikkien aikojen suurimpana yleisurheilusankarina.
Pikkuisen minua mietityttää tuo Ritolan selitys olympiareissun peruuntumiselle. Epäilen, että taustalla saattoi olla poliittinen boikotti. Suomalaiset työläisurheilijat nimittäin katsoivat mielestäni ihan perustellusti, että olympialaiset ovat porvariston kansalliskiihkoinen tapahtuma, johon ei pidä osallistua.
Työläisjuoksija Hannes Kolehmainen ei boikottipäätöksestä välittänyt ja niinpä kun hän saapui juhlittuna kansallissankarina Kuopioon, niin Kuopion Riennon riveissä ei häntä juhlittu. Sovinnoneleenä hän teki veljiensä ja Jukka Rahjan kanssa perustamalleen seuralle huomattavan rahalahjoituksen, joka otettiin kyllä vastaan, mutta Kolehmainen erotettiin sen jälkeen seuran jäsenyydestä.
Kuopiosta olympiasankari Kolehmainen jatkoi Helsinkiin ja yritti osallistua Helsingin Jyryn, jonka riveissä hän juoksi Suomen maailmankartalle, kesäjuhlaan, mutta hänet ajettiin pois juhlapaikalta, koska Kolehmaisen katsottiin olevan porvari.
Vaikka olympialaiset ovatkin porvariston kansalliskiihkoinen tapahtuma, niin kyllä tämä Ranskan kisojen hymni on upea. Se taitaa voittaa upeudessaan jopa Helsingin kisojen armeijan vaskiryhmän torvien töräyttelyn:
https://www.youtube.com/watch?v=D7FMMjqKvaM

perjantai 26. heinäkuuta 2024

Helle

 

Siinä se maamme lukuisista Pyhäjärvistä suurin ja kaunein Uukuniemen Pyhäjärvi loistaa isänmaamme laskevan auringon loisteessa ihmiskunnan historian kuumimman päivän iltana. 

Mutta tätä poikaapa tuo ihmiskunnan historian kuumin päivä ei yhtään pelottanut, koska nautin lämpimästä ja niinpä menin tuona helteisenä päivänä metsätöihin. Sitten ihmeekseni hampaani alkoivat lyömään kylmästä loukkua ja vilunväreet puistattivat rajusti.

Mutta ei ollut kyseessä kylmettyminen, vaan olin saanut auringon pistoksen. Ihan varma tosin en ole auringonpistoksesta, sillä vaikka kaikki muut taudinkuvaan kuuluvat oireet ilmenivät, niin mielen sekavuutta en ole itsessäni havainnut.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2024

Trump ja Clay

Olen tapani mukaisesti kirjoittanut ropakantaa. Haravatalouksissa kanavalla 16 näkyvä kristillissiveellinen IRR-tv haastatteli Alpo Rusia Amerikan tilanteesta ja ohjelmassa myös näytettiin pätkiä Bidenin ja Trumpin vaaliväittelystä ja minusta vastoin maamme median välittämää tietoa Biden selvisi väittelystä hyvin. Hän oli vanha sivistynyt herrasmies, joka ei ollut vanhuuden höppänä.

Myös Trump yllätti väittelyssä, sillä hän ei ollut vanha sivistynyt herrasmies, vaan vaikutti entistäkin pahemmalta öykkäriltä ja valehtelijalta. Luulen, että haavoitettu Trump on entistäkin vaarallisempi ydinasesalkunkantaja.

Minusta alkoi tuntua, että Joe Biden on sittenkin suuri valtiomies sen jälkeen, kun Urheiluruutu ensimmäisenä maassamme kertoi, että Biden on luopunut presidenttiehdokkuudesta. Myöhemmin hän vakuutti tehneensä sen demokratian pelastamiseksi ja siinä hän puhui täytt’ asiaa. Hänen suosittelemansa Kamala Harris ei ole kovin hyvä ehdokas, koska se jokin, eli karisma häneltä puuttuu, mutta hän saattaa silti hyvinkin voittaa vaalin, mikäli antaa Trumpin rauhassa puhua typeryyksiään ja hymyilee niitä kuunnellessaan nätisti.

Trump meuhkasi nimittäin juuri jossain haastattelussa, että Kamala on kamalan kiero ja hullu ja jopa Kamalan nauru kuulostaa kamalalta. Niinpä Kamalan kannattaa opetella nyt naureskelemaan Trumpin möläytyksille nätisti. Harrisin mahdollisuuksia saattaa lisätä myös mahdollinen Trumpin tuomio hyssyttelyyn liittyvässä 100.000 taalan veropetoksesta. Jos Suomessa pimittäisi verottajalta tuon summan, niin pitkä linnareissu siitä tulisi.

Voi olla, että Trumpin harrastama itsekehu, rahoilla kerskailu ja toisten ihmisten haukkuminen hyväksytään Amerikassa toisin kuin meillä. Itsekehu hyväksytään meillä ehkä silloin, jos kyseessä on Kuopion torin helppoheikki, koska kaikki tietävät, ettei helppoheikki ole vakavissaan, mutta toisten törkeää loukkaamista ei pidetä edes helppoheikille sopivana.

Trumpin esiintymistä seuratessani tulee mieleeni nyrkkeilijä Cassius Clay, joka myöhemmin vaihtoi nimensä Mohammad Aliksi. Hän kehui itseään estoitta ja haukkui vastustajiaan. Niinpä ensimmäisiä asioita, joita tästä maailmasta muistan, on, että Savon peräkylällä Listonin ja Clayn kohtaamista seurattiin vuonn 1964 ainakin samalla kiihkolla kuin nyt Trumpin ja Harrisin kohtaamista.

Muistan, että ihmiset toivoivat, että Liston isolla nyrkillään olisi tukkinut rehvastelijan suun, mutta toisinhan siinä sitten kävi. Listonia pidettiin tavallaan oman kylän poikana, koska hän vieraili Helsingissä ja hyppi Linnanmäellä maksusta narua Meksikon pikajunan tahdissa. Tosin tiedettiin Listonin olevan alamaailman miehiä, jota todisti sekin, että hän oli tunkeutunut helsinkiläiseen ravintolaan syömään ilman kravattia. Jostain syystä portsari ei yrittänyt häntä pysäyttää.

Liston-Clay-ottelun video synnyttää vahvasti epäilyn siitä, että kyseessä ei ollut ihan rehellinen matsi: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=sonny+liston%2C+cassius+clay%2C+1965#fpstate=ive&vld=cid:1371afaa,vid:RqAI10hSYC8,st:0

tiistai 23. heinäkuuta 2024

Viipurin vanhin talo

 

Viipurin Vanhassakaupungissa noin 30 kilometrin päässä Suomesta löytyy tuollainen mielenkiintoinen rakennus, jota kutsutaan Kauppiaantaloksi. En ole onnistunut saamaan selville talon rakennusvuotta, mutta epäilen, ettei se ole kuitenkaan ihan keskiaikainen. Keskiaika ainakin keskikoulun historian oppikirjan mukaan kesti Rooman valtakunnan hajoamisesta, eli muistaakseni vuodesta 496, 1400-luvun alkuun asti.
Epäilen, että Kauppiaantalo on vasta 1600-luvun rakennuskantaa, mutta että nuoruudestaan huolimatta se saattaa olla vanhempi kuin yksikään siviilirakennus nykyisen Suomen alueella. Vanhempia kirkkoja ja linnoja Suomesta kyllä löytyy. Matkaoppaan mukaan kuvan talo on kuitenkin Viipurin vanhin asuintalo.
Teoriani siitä, että rakennus on ns. uudelta ajalta eikä keskiajalta perustuu siihen, että talo on suunniteltu kääpiöille. Ehkä puolitoistametrinen ihminen mahtuu mukavasti siinä asumaan, isompi saa aivovaurion ajan mittaan ovenkarmeista. Ainakaan keskiaikainen savolainen ei olisi tuollaista taloa hyväksynyt.
Nimittäin Mikkelin seudulla on tutkittu keskiaikaisia hautoja ja niistä on paljastunut, että vaikka joukossa oli paljon kääpiökasvuisuutta, oli miesten keskipituus silti 175 senttiä, eli melkein sama kuin nykyään.
Sen ajan savolaiset olivat jopa pikkuisen silloin jättiläisinä pidettyjä viikinkejä isompia.
Oma teoriani on se, että keskiajalla ihmiset ainakin kehittymättömässä Itä-Suomessa elivät proteiinipitoisella ruoalla, eli riistalla, kalalla ja maidolla eikä liika raadanta heitä rasittanut, niin he kasvoivat parikymmentä senttiä pitemmiksi kuin myöhemmin uudella ajalla, jolloin siirryttiin terveelliseen kasvissyöntiin.
Vaikka kotikyläni Kärkkäälä oli reilut sata vuotta sitten niin köyhä, että koko kylässä oli tarinan mukaan vain yksi raha, jota kyläläiset kävivät ihmettelemässä, kasvoi eräs Laitinen silloisella eläinperäisellä muonalla ruokittuna kahden metrin mittaan, ennen kuin lähti Amerikkaan eikä miehestä ole sen jälkeen kuultu. Hän päätyi luultavasti rakentamaan pilvenpiirtäjiä, koska siinä hommassa ei ole pituudesta haittaa yhtä paljon kuin vaikkapa kaivoksissa.
Suorittamani sukututkimuksen mukaan erääseen Suonenjoen Laitisten taloon tuli kotivävyksi Suonteen järven rannalta muudan Markkanen ja loppu onkin sitten maamme koripallohistoriaa.

maanantai 22. heinäkuuta 2024

Kalakauppias Mikko Repolainen

 

Viipurin Vanhakaupunki on nähtävyytenä lähes Tallinnan Vanhankaupungin luokkaa, mutta vielä ei ole kaikkea ehditty korjata mitä sodassa rikottiin, vaan paljon on tekemätöntä työtä jäljellä. Pelkkä pieni pintaremontti ei riitä esimerkiksi vajaat 600 vuotta vanhalle Viipurin vanhalle tuomiokirkolle. Se ei ole kuin pommin jäljiltä, vaan pommeja on ollut monta.

Kirjailija Eeli Aalto, jonka äiti oli Uukuniemen heränneitä ja jonka pojantytär Saara Aalto on maailmankuulu laulaja, kertoi tv-dokumentissaan, että talvisodan edellä kesken kirkonmenojen nousi kalakauppias Mikko Repolainen, joka hyvinkin saattoi olla Uukuniemen heränneitä, koska hän omasi ennustajan armolahjan, Viipurin tuomiokirkossa suureen ääneen oma-aloitteisesti ja lupaa pyytämättä julistamaan, että tämä kirkko kohta tuhotaan ja vieraat sotajoukot marssivat kaupungin kaduilla, elleivät kaupunkilaiset pikaisesti tee parannusta. Kyseinen kirkonmeno radioitiin ja tieto Reposen profetiasta levisi koko maahan.

Viipurilaiset eivät ottaneet neuvosta vaaria, vaan jatkoivat entiseen menoon hauskaa elämäänsä ja huonostihan siinä sitten kävi, sillä sekä Viipurin tuomiokirkko että Viipurin vanha tuomiokirkko tuhoutuivat talvisodassa. Vanhasta tuomiokirkosta kertoo kaikkitietävä Wikipedia seuraavaa:

”Viipuri joutui Neuvostoliiton pommitusten kohteeksi. Vanha tuomiokirkkokin sai osuman 18. helmikuuta 1940 eli Tuhon sunnuntaina ja paloi historiansa aikana 11. kerran. Kirkon mukana paloivat siellä siunausta odottaneiden yli sadan sodassa kaatuneen ruumiit. Kirkon kiviseinät jäivät pystyyn, mutta nykyisin niistäkin on jäljellä vain alaosa. Kirkko oli tarkoitus korjata, mutta suunnitelmat kariutuivat kun kaupunki menetettiin Neuvostoliitolle. Se on sittemmin toiminut kaupunkilaisten kaatopaikkana. Kirkon kellotapuli on edelleen pystyssä ja siitä on tullut linnan ohella yksi Viipurin symboleista.”

Monena on Viipurin vanha tuomiokirkko ehtinyt toimia olemassaolonsa, eli noin 580 vuoden, aikana. Se on ollut roomalaiskatolisten, luterilaisten ja ortodoksien kirkkona, mutta myös hevostallina ja kaatopaikkana. Luulenpa, että kirkkoraunion tiiliä on uusiokäytetty sodan jälkeen myös kansantalouden muihin tarpeisiin. Yllä oleva kuva todistaa, että rakennuksen seinät ovat lähes metrin paksuiset ja että satoja vuosia vanhat tiilet ovat vielä yllättävän tuoreen näköiset. Karkea arvoni on, että tuossa rauniossa vieläkin on noin miljoona tiiltä.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

Posliinipatsas

 

Suuren isänmaallisen sodan muisto on se liima, jolla Venäjän jättiläisvaltakuntaa yritetään pitää kasassa. Sotaveteraanit ovat sankareita ja heidän pilkkaamisensa on vallan rikoslaissa kielletty. Tosin elämäni viimeisillä Venäjän matkoilla huomasin, että suurin hurmos on jo haipumassa.

Enää ei näkynyt autoja, joiden kylkiin on maalattu suuren isänmaallisen sodan tapahtumia eikä tuulilaseissa heilu enää musta-oransseja ajajansa isänmaallisuutta osoittavia Yrjön nauhoja, joista nousi aikoinaan meilläkin kohu, kun Suomen liikenneviranomaiset vaativat niitä poistettavaksi liikenneturvallisuutta vaarantavina.

Sen verran venäläiseen isänmaallisuuteen viittaavaa vielä viime Viipurin matkalla löytyi, että torilla vanha mies kaupitteli perhekalleuttaan, eli ehkä maailman eniten tehtyä posliinipatsasta, jonka muistelen olevan nimeltään Musiikkihetki rintaman takaisessa metsikössä tai jotain muuta sen kaltaista. Neuvostoliitossa tuollaista halpaa ja hyvää taidetta tuotettiin viisivuotissuunnitelman puitteissa ja tuotannon määrää mitattiin uskoakseni tuotantotonneilla, jota mittayksikköä käytettiin myös dieselmoottorituotannossa ja niinpä Popeda-auto painoikin noin 2000 kilogrammaa.

Toinen lähes yhtä suosittu neuvostoliittolainen posliinipatsas esitti pioneeriasuista poikasta saksanpaimenkoira, tai joku muu sen kaltainen laumavartija, rinnallaan. Sen taide-esineen mallina oli Neuvostoliiton suurin nuori sankari Pavlik Morozov, josta tehtiin koko nuorisolle esikuva. Pavlik ainakin tarinan mukaan ilmiantoi viranomaisille kansalta viljaa kätkeneen kulakki-isänsä, jonka johdosta sankaripioneerin sukulaiset surmasivat pojan. Samanlainen kohtalo olisi varmaankin odottanut myös suonenjokelaista mansikkatilan poikaa, joka olisi ilmoittanut verottajalle tilan todellisen sadon määrän.

Tuo haitarimies-patsas olisi maksanut 40 euroa, joten en sitä kyennyt ostamaan ja se harmittaa vieläkin. Tuo kipsihaitaristi saattaa ihan hyvin olla Lomonosovin keisarillisen porsliinitehtaan tuotantoa.

Suuren isänmaallisen sodan muisto on se liima, jolla Venäjän jättiläisvaltakuntaa yritetään pitää kasassa. Sotaveteraanit ovat sankareita ja heidän pilkkaamisensa on vallan rikoslaissa kielletty. Tosin olen viime matkoilla huomannut, että suurin hurmos on jo haipumassa.

Enää ei näkynyt autoja, joiden kylkiin on maalattu Suuren isänmaallisen sodan tapahtumia eikä tuulilaseissa heilu enää musta-oransseja ajajansa isänmaallisuutta osoittavia Yrjön nauhoja, joista nousi aikoinaan meilläkin kohu, kun Suomen liikenneviranomaiset vaativat niitä poistettavaksi liikenneturvallisuutta vaarantavina.

Sen verran venäläiseen isänmaallisuuteen viittaavaa vielä viimeisellä Viipurin matkalla löytyi, että torilla vanha mies kaupitteli perhekalleuttaan, eli ehkä maailman eniten tehtyä posliinipatsasta, jonka muistelen olevan nimeltään Musiikkihetki rintaman takaisessa metsikössä tai jotain muuta sen kaltaista. Neuvostoliitossa tuollaista halpaa ja hyvää taidetta tuotettiin viisivuotissuunnitelman puitteissa ja tuotannon määrää mitattiin uskoakseni tuotantotonneilla, jota mittayksikköä käytettiin myös dieselmoottorituotannossa ja niinpä Popeda-auto painoikin noin 2000 kilogrammaa.

Toinen lähes yhtä suosittu neuvostoliittolainen posliinipatsas esitti pioneeriasuista poikasta saksanpaimenkoira, tai joku muu sen kaltainen laumavartija, rinnallaan. Sen taide-esineen mallina oli Neuvostoliiton suurin nuori sankari Pavlik Morozov, josta tehtiin koko nuorisolle esikuva. Pavlik ainakin tarinan mukaan ilmiantoi viranomaisille kansalta viljaa kätkeneen kulakki-isänsä, jonka johdosta sankaripioneerin sukulaiset surmasivat pojan. Samanlainen kohtalo olisi varmaankin odottanut myös suonenjokelaista mansikkatilan poikaa, joka olisi ilmoittanut verottajalle tilan todellisen sadon määrän.

Tuo haitarimies-patsas olisi maksanut 40 euroa, joten en sitä kyennyt ostamaan ja se asia harmittaa vieläkin. Luulen kipsihanuristin olleen kuuluisan Lomonosovin keisarillisen porsliinitehtaan tuotantoa.

 

 

lauantai 20. heinäkuuta 2024

Wiipurini

 

Luovutettu Karjala oli aikoinaan keskimääräistä vauraampaa aluetta maassamme ja varsinkin Viipuri oli hieno ja vireä kaupunki. Kun Neuvostoliiton konkurssin jälkeen vierailin Viipurissa, kaupunki ei ollut hieno ja vireä, vaan aika hirveä paikka, jossa satunnainen matkailija pelkäsi liikkua.

Ensimmäinen viipurilainen, joka tuli juttusilleni, oli moldovalainen mustalaispoika, jonka vaarin kuulin myöhemmin olleen silloin Viipurin torin kingi, kysyi sujuvalla karjalan murteella, että ”ostat sie uppopumpun”. En ostanut, mutta myöhemmin olen kuullut, että olisi kannattanut, koska kyseessä ei luultavasti ollutkaan varastettu tavara kuten oletin, vaan kyseessä oli varmaankin sikäläisen suunnitelmatalouden huipputuote, joka oli halpa ja oikeasti hyvä. Neuvostoteollisuus onnistui siihen aikaan tuottamaan ihan hyviä uppopumppuja, vesivärejä ja balettitossuja.

Ymmärrän hyvin venäläisiä, jotka arvostavat Putinia, sillä kun kolme vuotta sitten kävin viimeksi Viipurissa, jolloin Putin oli Viipurin torinkin suvereeni kingi, oli Viipurista tullut ihan turvallinen kaupunki, jossa oli paljon nähtävää. Silloin jopa ajattelin, että voisin ihan hyvin jonkin aikaa vaikka asua siellä. Nyt pidän todennäköisenä, etten koskaan tässä elämässä pääse käymään Viipurissa.

Viipurissa 1931 syntynyt taiteilija Eeli Aalto pääsi 54 vuoden tauon jälkeen vuonna 1993 vierailemaan syntymäkaupungissaan ja kuvasi siellä hienon dokumentin Wiipurini. Minusta Aalto on viisas ja hauska ihminen ja rohkeakin hän on. Nimittäin kun turkkalainen Jumalan teatteri järjesti vuonna 1987 Oulun teatteripäivillä performanssin, jossa mm. heiteltiin ihmiskakkaa yleisön päälle, pakenivat kaikki muut katsojat kauhuissaan, mutta taiteilija Eeli Aalto, vanha Oulun Tarmon mies, otti vain nyrkkeilyasennon ja jäi mielenkiinnolla seuraamaan tapahtumien kulkua.

Aallon hienon Wiipurini-dokumentin voi katsoa tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=minun+viipurini%2C+eeli+aalto%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:38ec52e0,vid:XGqY3HSosfA,st:0

perjantai 19. heinäkuuta 2024

Rajantakainen uukuniemi

Eilen katsomassani Kioskin Matista kertovassa dokumentissa pikkuisen korvaani särähti, kun Matti kertoi, että ennen sotaa Uukuniemi oli yksi suomen vauraimmista pitäjistä. Itse en ole tullut tuollaista ajatelleekseni ja mieleeni tuli, että ainakin nuori Väinö Tanner Sortavalassa asianajajan tointa harrastaessaan piti karjalaisia rehvasteluun taipuvaisina.

Mutta tarkemmin asiaa ajatellessani Matin näkemys saattoi pitää paikkansakin. Nimittäin nuoruudessani Suomen vaurain kunta oli piskuinen Savonranta. Siellä oli asukasta kohti eniten kansallisvarallisuutta, koska asukkaita oli vähän ja metsiä oli paljon. Myös uukuniemeläisiä oli jo ennen sotaa vähän, mutta metsää oli paljon ja ne olivat hyväkasvuisia ja niinpä Uukuniemellä kasvoi maamme suurin koivu.

Ensio Kettunen on Youtubeen tehnyt sarjan videoita rajan taakse jääneistä kylistä ja Uukuniemeä esittelevästä jaksosta saa sen käsityksen, että pitäjä oli ennen sotaa ihan siistissä kunnossa ja rakennukset ihan vatupassissa ja hämmästyttävän hyvässä maalissa, vaikkakin sen asian voi selittää se, että mustavalkoiset kuvat on jälkikäteen muutettu värillisiksi.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että keskimäärin luovutettu Karjala oli vauraampaa mitä maamme keskimäärin. Vaikka evakkoja oli 10 % kansasta, olivat he tuottaneet 20 % maamme bkt:sta ja 40 % maamme ruokaviljasta.

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=ensio+kettunen%2C+luovutetut%2C+uukuniemi#fpstate=ive&vld=cid:87609a11,vid:a-6zrq-DNAQ,st:0

Veteraanin mietteitä

Löysinpä ihmeekseni Yle Areenasta ohjelman jätkäkaveristani Matti Pirhosesta ja hänen kioskistaan, josta ohjelmassa käytetään harhaanjohtavasti nimitystä sekatavarakioski, vaikka kyseessä oli ennemminkin kulttuurikioski.

Matti nimittäin myyskenteli tavallisten kioskituotteiden lisäksi myös kirjoja ja tauluja. Hänen mukaansa pienet taulut myivät paremmin kuin suuret taulut, joka asia todistaa sen, etteivät uukuniemeläiset olleet lukeneet 1980-luvun sijoittajagurun Juhani Riikosen sijoittajan opasta, jossa kerrotaan, että suuriin tauluihin on viisaampaa sijoittaa kuin pieniin tauluihin.

Kulttuurikioskiksi voi Matin pk-yritystä nimittää myös sen vuoksi, että kioskilla ovat vierailleet myös kaksi suomalaisen elokuvan suurmiestä Aki Kaurismäki ja Åke Lindman, joista Aki oli jotain filmannutkin. Kaurismäen vierailun voi selittää se, että hänen isänsä on syntynyt Uukuniemen naapurissa Lumivaarassa, joka on niin lähellä, että epäilen nähneeni Lumivaaran kirkon tornin, kun vuosikymmeniä sitten kiipesin Uukuniemen kirkon torniin.

Lindman sen sijaan vieraili Mattia tapaamassa, kun hän filmasi Tali-Ihantalan taistelusta kertovaa elokuvaa Etulinjan edessä. Matti toimi siis tuon elokuvan sotahistoriallisena asiantuntijana.

Kulttuuriin liittyy myös tuo Yle Areenan Matista kertova ohjelma, koska siinä noin 11 minuutin jälkeen kaksi uukuniemeläistä Mattia muistelee nuorisoseuran esittämää näytelmää Tyhmä neitsyt, jossa toinen Matti esitti kaljua miestä sianrakosta tehdyssä peruukissa.

Näytelmäharrastusta muistellessaan 83-vuotias kioskin Matti samalla paistaa läskiä voissa ja epäilee, että nyt syntyy sellainen tehopakkaus, joka saattaa vielä pakottaa hänet yöjalakasiin.

Kioskin Matista kertovan ohjelman Veteraanin mietteitä voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-50110592

torstai 18. heinäkuuta 2024

Kaksi jätkää

Muistanpa, miten vuosikymmeniä sitten Kioskin Matti Uukuniemellä kertoi voittaneensa nuoruudessaan pitäjän nuorisoseuran lausuntamestaruuden Pentti Haanpään runolla Kaksi jätkää. Matti jopa vielä muisti tämän runon ulkoa ja kirjoitti minulle paperille sen sanat, jotta me kaksi jätkää voimme sitten nuorisoseuran 100-vuotisjuhlassa sen yhdessä lausua.

Lausumatta se meiltä jostain syystä kuitenkin jäi, mutta huomenna Uukuniemen nuorisoseura järjestää tilaisuuden, jossa muistellaan menneitä ja siinä tapahtumassa joku voisi tuon runon lausua Kioskin Matin muistoksi. Tosin runo ei tietenkään ole Pentti Haanpään vaan Viljo Kojon eikä sen virallinen nimikään ole Kaksi jätkää vaan Muistoja menneiltä ajoilta.

Tosin se ehkä tunnetaan paremmin nimellä Kaksi jätkää, koska Paavo Väyrynenkin kertoo sen nimisellä runolla voittaneensa valtakunnallisen nuorisoseurojen lausuntamestaruuden. Tuosta asiasta voisi päätellä, että Väyrynen edusti nuoruudessaan Keskustan vasemmistolaista laitaa, koska runossa jätkät kiroavat karkeasti porvareita, jotka ajavat syyssontaisella maantiellä heidän ohitsee linjaalirattailla niin, että rapa vain roiskuu.

Viljo Kojo oli syntyjään Kaukolan poikia, kuten myös oli Suonenjoen Vasamaa edustanut hiihdon maailmanmestari Eino Olkinuora. Kojo käyttää runossaan karjalalaista sanaa ”perärätti”, jota sanaa myös anoppini käytti. ”Perärätti” ei kuitenkaan edusta mitään alatyyliä, vaikka tyhmempi voisi niin luulla, sillä ruokaliinaa kutsutaan Karjalassa perärätiksi.

Kuunnelkaapa tämä Matti Lehtisen esittämä hieno runo oikein ajatuksella: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=viljo+kojo%2C+muistoja+menneilt%C3%A4+ajoilta#fpstate=ive&vld=cid:32c75ddb,vid:ABkMvUAxy-I,st:0

keskiviikko 17. heinäkuuta 2024

Siitoinin talo

Vaikka edesmennyt karismaattinen valtakunnan johtaja Pekka Siitoin oli syntynyt Varkaudessa, niin täyttä varmuutta minulla ei ole miehen savolaisuudesta. Voi hyvinkin olla, että valtakunnan johtajan sukujuuret ovatkin Laatokan Karjalassa, sillä Sortavalan keskustassa on upea Siitoinin taloksi kutsuttu rakennus, jonka aikoinaan omisti Siitoinin varakas kauppiassuku.

Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa kuulostaa olevan tapana lyhentää nen-päätteisiä sukunimiä, joten saattaa olla, että Siitoinitkin kuuluvat Siitosten laajaan itäsuomalaiseen sukuun, jonka tunnetuin edustaja on nykyään entinen keihäsmies ja nykyinen luontokuvaaja Hannu Siitonen.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Pekka Siitoinkin oli innokas valokuvaaja, jonka ottama kuva kahdesta ufosta herätti aikoinaan paljon huomiota. Myöhemmin paljastui, että ufot olivatkin valtakunnan johtajan paljaat takapakarat, jotka tämä oli ikuistanut kameran vitkalaukaisinta hyväksi käyttäen.

Valtakunnan johtaja Pekka Siitoinin poliittisen uran kannalta lienee ollut ihan oikea ratkaisu, että hän käytti sukunimeä Siitoin. Valtakunnan johtaja Pekka Siitoin kuulostaa paljon vaikuttavammalta kuin valtakunnan johtaja Pekka Siitonen.

Adolf Hitlerinkin poliittisen uran kannalta lienee ollut hyvä ratkaisu, että hänen isänsä Alois Schicklgruber vaihtoi sukunimensä Hitleriksi. On vaikea kuvitella hurmioituneen yksinkertaisen kansan mylvivän käsi ojossa, että ”Heil Schicklgruber”.

Komea on tuo Siitoinin talo Sortavalassa: http://heninen.net/sortavala/karta/siitosen_talo/suomeksi.htm

tiistai 16. heinäkuuta 2024

Hypnoosimurhat

Trumpin murhaa yrittäneen nuorukaisen taustasta ei näytä löytyvän selitystä tapahtuneelle ja mietin nyt sitä, miten helposti ihmisiä voi hypnotisoida tai aivopestä tekemään murhia. Muistelen nimittäin, että palestiinalainen kristitty Sirhan Sirhan väitti sen jälkeen, kun hän oli ampunut Robert Kennedyn, että hän ei muista koko tapausta ja että hänet oli hypnoosissa. Oikeus ei pitänyt hypnoosia lieventävänä asianhaarana, joten Sirhan tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Kuolemantuomiot olivat siihen aikaan kiellettyjä Kaliforniassa.

Hypnoosi tai aivopesu saattaa selittää myös Lee Harvey Oswaldin tekemän John F. Kennedyn murhan. Oswald oli huono ampuja, mutta siitä huolimatta hän kykeni italialaisella kiväärillä kylmän rauhallisesti ampumaan Kennedyä päähän, vaikka tämä istui liikkuvassa autossa. Suomalaisillakin oli noita samanlaisia italialaisia kiväärejä jatkosodassa ja niitä pidettiin erittäin huonoina aseina.

Oswald oli asunut ennen tekoaan kolmisen vuotta Neuvostoliitossa ja ehkä hänet siellä ohjelmoitiin presidentin murhaajaksi. Siihen aikaan salamurhayritykset olivat normaalia ulkopolitiikkaa ja Usa harrasti varsinkin Fidel Castron murhailua ja Neuvostoliitto Titon. Tosin Titon murhailuyritykset loppuivat, kun tämä vanha partisaani ilmoitti Neuvostoliittoon, että ellei hänen murhailunsa lakkaa, hän lähettää omat miehensä Moskovaan, jolloin murhailut varmasti lakkaavat.

En muista, että Suomen tuomioistuimissa syytetyt olisivat puolustautuneet vetoamalla hypnoosin vaikutuksen alla olemiseen, mutta olen kuullut, että valtakunnan johtaja Pekka Siitoinin murhapolttoja yms. suorittaneet alaiset olisivat toimineet hypnoosissa. Siitoin oli hyvin karismaattinen ihminen ja selvänäkijä Aino Kassinen kertoi, että hänen johdollaan henkimaailman asioita opiskelleista oppilaista kaikkein lahjakkaimmat olivat Vesa-Matti Loiri ja Pekka Siitoin.

Siitoin oli syntynyt Varkaudessa, joten hän oli Savon poekia eikä hän ehkä ollut ihan vakavissaan valtakunnan johtajaa ja salatieteilijää esittäessään. Ammatiltaan Siitoin oli valokuvaaja ja hän onnistui 60-luvulla ottamaan erittäin uskottavan kuvan ufoista. Filmillä näkyi kaksi selvää valopalloa eivätkä asiantuntijatkaan pystyneet todistamaan niitä väärennöksiksi. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että ihmeelliset valopallot olivat valtakunnan johtaja Siitoinin paljaat pakarat, jotka hän oli kuvannut vitkalaukaisimella.

Tässäpä tietoa Sirhan Sirhanista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sirhan_Sirhan

maanantai 15. heinäkuuta 2024

Kansallinen kivääriyhdistys

Kolmen vartin savolainen Väinö Tanner toimi nuorena miehenä pari vuotta Sortavalassa asianajajana, mutta muutti sitten pois, koska kyllästyi karjalaisiin, joita hän piti tyhjänpuhujina, rehvastelijoina ja kovina valehtelemaan.

Edellä kertomastani huolimatta olen nyt halukas uskomaan harlulaista sukua olevaa toimittaja Simo Rantalaista, joka muistelmiensa mukaan on jututtanut jossain ammattinyrkkeilytapahtumassa silloista showbisnesliikemiestä Donald Trumpia, joka osoittautui pohjimmiltaan ystävälliseksi ja kohteliaaksi herrasmieheksi.

Rantalaisen mukaan Trumpia huvitti ajatus presidenttiehdokkaaksi ryhtymisestä ja hän oli sitä mieltä, että republikaanit saattavat olla ihan hyvin niin hulluja, että äänestäisivät häntä presidentiksi. Voi olla, ettei tuleva Usa:n presidentti olekaan niin kahjo, kuin joskus ajattelin. Niinpä nyt uskon, että ihmiskunnalla saattaa sittenkin olla vielä jotain toivoa selviytyä, vaikka Trump ja Putin olisivat jatkossakin presidentteinä hallinnomassa noin 15.000 ydinasetta.

Mielenkiinnolla odotan, onko Trump vielä Usa:n Kansallisen kivääriyhdistyksen linjoilla aseasiassa. Kyseinen yhdistyshän on huomattava poliittinen vaikuttaja ja on kantanut huolta siitä, ettei kansalaisten oikeutta aseisiin saa rajoittaa ja muistelen myös sen kantaneen huolta amerikkalaisten ampumataidon rapautumisesta.

Kansallinen kivääriyhdistys on korostanut sitä, etteivät aseet tapa vaan niiden käyttäjät. Osittain tuo ajatus pitäneekin paikkansa, koska tietääkseni eniten aseita maailmassa asukaslukuun suhteutettuna on Ahvenanmaalla, mutta muistelen, ettei siellä ole koskaan ketään ihmistä ammuttu. En ainakaan saa mieleeni lehtiotsikkoa, jonka mukaan ”Mies tapettiin ryyppyporukassa Maarianhaminassa”. Sen sijaan meillä Itä-Suomessa harva ei ole se kerta, jolloin noin tapahtuu.
https://fi.wikipedia.org/wiki/National_Rifle_Association_of_America

sunnuntai 14. heinäkuuta 2024

Michelle Obama

Vielä eilen Usa:n vaalien lopputulema oli helposti ennustettavissa. Olin sitä mieltä, että jos Trump ei saa syksyllä ennakoitua rikostuomiota suorittamastaan hyssyttelystä ja jos Biden jatkaa ehdokkaana, niin höppänä Trump voittaa, mikäli hän vain malttaa pitää suunsa kiinni ja antaa kaikessa rauhassa vanhuuden höppänä Bidenin höpistä omiaan.

Jos taas Trump saisi rikostuomion, niin vaaleissa kuka tahansa rehellinen täysjärkinen demokraatti hänet voittaisi, mikäli vastaehdokkaana ei olisi Biden tai Kamala Harris. Itse olen jo ilmoittautunut Antony Blinkenin tukiryhmään, koska hän vaikuttaa järkimieheltä, mutta ilmeisesti hän ei asetu ehdolle, koska yleisesti uskotaan, ettei juutalaisesta voi tulla Usa:ssa presidenttiä.

Mutta vaikka juutalaisesta ei voi tulla Usa:n presidenttiä, niin näillä näkymillä ruskeaihoisesta naisesta voi presidentti tulla ja niinpä pyydän, että jos Michelle Obama lukee tämän, niin hän voisi harkita sitä, että ihmiskunnan edun vuoksi uhrautuisi ja asettuisi ehdolle Usa:n presidentiksi. Mielipidetutkimusten mukaan hänen kannatuksensa kansan keskuudessa on ylivoimaisesti suurinta.

Pahaa pelkään, että aamuisen täysin tuomittavan ampumavälikohtauksen jälkeen haavoittunut Trump on entistäkin vaarallisempi. Trumpin turvajärjestelyjen epäonnistumisen vuoksi suhtaudun hyvin epäillen Usa:n salaisen palvelun toimintaan. En malta olla tässä yhteydessä kertomatta, Usa:n salaisen palvelun perusti presidentti Abraham Lincoln vain muutama tunti ennen kuin hänet murhattiin.

Olen lukenut Michelle Obaman muistelmat ja mieleeni jäi, ettei hän korostanut omaa lahjakkuuttaan, mutta miestään hän piti superälykkäänä. Presidenttinä toimiessaan Michelle voisi tiukan paikan tullen pyytää konsulttiapua mieheltään Barackilta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Michelle_Obama

lauantai 13. heinäkuuta 2024

Lakkasuolla

 

Lakkasuolla rämpiessäni mietin raha-asioita. Muistanpa nuoruudessani lukeneeni jonkun asiantuntijan kirjoituksen, jonka mukaan maassamme tuhlattiin aikoinaan miljardeja hyödyttömiin suo-ojiin, sillä osa kuivatetuista soista ei tule koskaan kasvamaan kunnolla metsää.
Itse riittailin tuohon asiaan vielä sen näkökulman, että hyödyttömillä miljardeja maksaneilla ojituksilla tuhottiin myös arvokkaita lakkasoita. Päässä riittailin niin, että jos lakkasuo tuottaa vuosittain vaikkapa keskimäärin sata litraa lakkoja hehtaarilta, niin nykyisillä Helsingin hinnoilla se merkitsisi lähes 3.000 euron tuottoa. Tosin Lapissa taidetaan poimijoille maksaa vain 15 euroa litralta.
Sen sijaan, jos hyvä metsä tuottaa puuta neljä mottia hehtaarilta ja jos tukkikuutio maksaa 75 euroa, niin tukkimetsän vuosittainen hehtaarituotto jää 300 euroon ja siitä pitää vielä vähentää korjuukulut ja verot. Laskujeni mukaan lakkasuo tuottaa hehtaarilta tuloja kymmenen kertaa metsää enemmän. Ja metsämarjojen poimita on verovapaata tuloa eikä tietääkseni vähennä ainakaan työttömyyskorvauksia.
Muistelen, että jos maataloustuottaja poimii marjoja, pitäisi hänen niistä maksaa verot, mutta tietooni ei ole tullut, että kukaan maataloustuottaja olisi marjaveroa maksanut. Nähtäväksi jää, koska veroviranomaiset alkavat suorittamaan yllätysratsioita lakkasoille.
Kuvassa voi olla valkoapila ja kastilja

perjantai 12. heinäkuuta 2024

Lupiinirintama

Vaikka jättiputket näyttävät valtaavan ainakin Venäjän Karjalan, niin täysin varmaa se ei kuitenkaan ole. Nimittäin havaintojeni mukaan Imatran rajanylityspaikan suunnasta on itää kohti etenemässä yhtenäinen lupiinirintama surmaten alleen kaiken muun. Nyt jää nähtäväksi kumpi voittaa, kun jättiputki- ja lupiinirintamat törmäävät. Taas kerran on itä ja länsi vastakkain kannaksen suunnalla.

Näyttävä ja helppohoitoinen lupiini on vallannut myös syntymäkotini ympäristön, koska voimani eivät riittäneet sen torjumiseen. Tosin lupiini ei ole pelkästään vitsaus ihmiskunnalle. Joku itsensä pöhköksi lukenut lisenssi voisi tehdä tohtorin väitöskirjan Suomen lupiinin historiasta. Esimerkiksi sen voisi selvittää, milloin ja kuka keksi alkaa levittää niitä tienvarsiin, josta ne ovat siirtyneet kotipuutarhoihin kuvan esittämällä tavalla?

Ja senkin voisi selvittää, onko mahdollista tyydyttää ihmiskunnan valkuaishuolto lupiinin avulla? Andeilla nimittäin inkat viljelevät lupiineja joiden siemenet ovat 60 % proteiinia, joka lienee maailmanennätys alallaan. Viljoissa proteiinia on alle 10 %. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö suomalainen runsassatoinen ja bolivialainen runsasproteiininen lupiini ole risteytettävissä maapallon ruokahuollon turvaamiseksi.

Lupiini lienee nykyään kansalliskasvimme. Se on ymmärtääkseni nykyään hyvin suomalainen laji ja myös maamme yleisin kukkakasvi. Ja kauniskin se on, kuten kuvamme todistaa.

Kuvan kuvausta ei ole saatavilla.

 

torstai 11. heinäkuuta 2024

Stalinin kosto

Minulle on kerrottu, että J.V. Stalin määräsi kaukasianjättiputkea kasvatettavan rehuksi koko jättiläisvaltakunnassaan ja niin myös sitten tapahtui. Tosin sellaistakin minulle on kerrottu, että neuvostolehmät eivät ainakaan mielellään suostuneet jättiputkea syömään huolimatta diktaattorin ankarasta määräyksestä ja jos suostuivatkin sitä syömään, niin ihmiset eivät suostuneet juomaan niiden lypsämää kitkerää maitoa.

Kaikesta huolimatta lujatahtoinen diktaattori Stalin sai määräyksellään jättiputken kasvamaan myös Karjalan taigalla. Sen sijaan, kun Stalinin seuraaja Hrutshev määräsi kansan viljelemään maissia, niin siitä hommasta ei tullut lasta eikä mitään muutakaan, koska kansa ja maissi eivät heikkotahtoista Nikitaa totelleet.

Kuitenkin pikkuisen epäselvä on Karjalan vallanneen jättiputken historia. Sellaisenkin tarinan olen kuullut, että jättiputki onkin CIA:n kosto venäläisille. CIA olisi mukamas lisännyt jättiputken siemeniä Neuvostoliittoon myydyn vehnän joukkoon ihan kiusaamismielessä. Itse äänestän kuitenkin tässä vaiheessa vielä sen puolesta, että jättiputki on Stalinin eikä CIA:n kosto. Mielestäni jonkun taitavan Venäjään perehtyneen toimittajan, vaikkapa Arvo Tuomisen, olisi tehtävä tv-dokumentti Karjalan jättiputkista.

Tässä lisätietoa jättiputkesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4ttiputket

keskiviikko 10. heinäkuuta 2024

Siiranmäen aluskasvillisuus

 

 

Kun alkukesästä 2017 kävin Karjalan kannaksella tutustumassa sen huolestuttavaan tilanteeseen, joka huolestuttavuus johtuu jättiputkien muodostamasta uhasta, olivat jättiputket vasta kolmimetrisiä. Syyskuun puolivälissä siellä käydessäni ne olivat jo nähneet parhaan kukoistuksensa ja olivat kuihtuneet neljämetrisiksi. Arvioni mukaan jättiputki voi parhaassa miehuudessaan olla viisimetrinen ja silloin sen kukka on päivänvarjon kokoinen.

Kuva on otettu Siiranmäestä, jossa kesäkuussa 1944 olivat veriset taistelut. Väkisinkin tulee mieleen, että jotenkin nuo jättiputket kasvavat erityisen hyvin entisillä taistelupaikoilla, ainakin myös Kuuterselässä Stalinin kostoksi nimitetty rehukasvi viihtyi. Ehkä maaperä on tappotantereilla hyvin muokattua ja eloperäisten jätteiden vuoksi ravinteikasta. Sekä Kuuterselkä että Siiranmäki ovat nyt sellaisen aluskasvillisuuden vallassa, ettei sieltä päiväsaikaan tulla läpi edes suurvallan vehkeillä ainakaan pelkästään jalkaväen voimin. Päivänvalossa jättiputki polttaa varomattomalta ohikulkijalta ihon ja silmät, pimeällä kasvi ei ole yhtä vaarallinen.

Jättiputkella ei ole enää hyötykäyttöä, ellei sitä sitten hyödynnetä rajavalvonnassa. Itse kuitenkin epäilen, että Stalinin kosto on pohjoisen vyöhykkeen tehokkain biomassan tuottaja. Ainakin se pajun ja korsihelpin voittaa, joita molempia on huonolla menestyksellä yritetty käyttää hyödyksi voimalaitosten polttoaineena. Ehdotankin, että Suomi alkaa ostamaan Venäjältä jättiputkea biovoimaloiden polttoaineeksi sitten, kun Ukrainaan on saatu oikeudenmukainen rauha.

tiistai 9. heinäkuuta 2024

Jättiputki

Vaikuttava on Uukuniemen laatokankarjalainen kasvisto. Eilenkin löysin tuon kuvan Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurimman jättiputkiesiintymän.

Hyvästä syystä jättiputkesta käytetään myös hellittelynimeä Stalinin kosto, koska tuo kasvimaailman hirviö pystyy polttamaan ihmiseltä nahkan päältä ja silmät päästä.

Mikäli radiossa on vielä Maamiehen tietolaari-niminen ohjelma, aion sieltä kysyä, saako toisen tontilla olevan jättiputkiviljelmän tuhota. Muistan, miten samassa ohjelmassa lapsuudessani nimimerkki Valoinko turhaan tiedusteli, saako toisen tontille luvatta rakentaa.

maanantai 8. heinäkuuta 2024

Nikkinen ja Ruuskanen

 Muistiini palautuu pätkittäin, että vuosikymmeniä sitten luin tutkimuksen Suomen sodan jälkeisistä Savon metsärosvoista ja että Ylä-Savossa metsärosvoina kunnostautuivat Nikkinen ja Ruuskanen, joiden etunimien päälle en nyt pääse. Etunimet eivät kuitenkaan olleet Soini ja Antti.

Metsärosvo Nikkisestä käytettiin myös sukunimeä Hagert ja tämä tuo mieleeni sen seikan, että Soini Nikkinenkin oli savolaiseksi mieheksi harvinaisen tumma ja iso. Muistelenpa, että Suomessa nykyäänkin on Nikkisten taiteellinen romanisuku, jonka eräs edustaja oli esimerkiksi tunnettu flamencotanssija Reima Nikkinen.

Metsärosvot Nikkinen ja Ruuskanen eivät tyytyneet vain rosvoiluun, vaan ilmeisesti käsistään taitavina ja kekseliäinä miehinä he myös perustivat rahapajan, joka takoi väärennettyjä kolikoita.

Heidän kehittämänsä väärennysmenetelmä oli nerokas. Koivun kyljestä irrotettiin kääpä, joka halkaistiin, jonka jälkeen puolikkaiden väliin pistettiin aito kolikko ja sitten puolikkaat sidottiin lujasti yhteen. Kääpä laitettiin yöksi kuumaan uuniin ja aamulla oli valmis hyvä kolikkomuotti, jonka avulla sitten valettiin lisää rahaa kansantalouden tarpeisiin. Se oli sen ajan kolikkoelvytystä.

Tässä tietoa Nikkisten lahjakkaasta romanisuvusta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Ferdinand_Nikkinen

 

sunnuntai 7. heinäkuuta 2024

3 metriä X 3 metriä

Muistelen jostain lukeneeni, että Soini Nikkisen syntymämökki oli kooltaan 3 metriä X 3 metriä ja siitäkin tilasta suurenosan vei iso uuni. Itse kyllä pidän tuota tietoa vähättelynä ja väitän mökin olleen normaalin pikkumökin eli 4 m X 4 m. Nikkisten runsaslapsinen perhe mahtui sinne kuitenkin asumaan.

Eräs Nikkisten naapurissa asunut Savo Sanomien toimittaja kertoi, että vaikka mökki oli ahdas ja lapsia paljon ja vaikka uunikin vei paljon tilaa, niin Stalinin kuva kuitenkin mahtui mökin seinälle. Sen kuvan alla toimittaja opetteli pikkupoikana tupakanpolton, joka oli tärkeä taito vanhan ajan sanomalehtimiehelle.

Pikkuisen mietityttää tuo, että Nikkisen pahaa alkoholiongelmaa pidetään jotenkin humoristisena asiana. Aikalaislähteet kuitenkin kertovat, että hän oli selvin päin todellinen hyväkäytöksinen herrasmies.

Nikkinen kuului siihen ikäluokkaan, joka joutui jo alta kaksikymppisenä sotaan taistelulähetiksi ja palveli jossain vaiheessa taistelulähettinä, joka oli vaarallinen tehtävä ja voi hyvinkin olla, että viinalla hän sitten sodan jälkeen lääkitsi posttraumaattisia vaivojaan. Ylä-Savon miehet joutuivat jatkosodassa kovasti pahoihin paikkoihin, jollainen paikka oli esimerkiksi Rukajärven suunta, jonka tapahtumista on tehty hyvä pyöräilyelokuvakin.

Sen verran olen saanut Nikkisen sota-ajasta selville, että hän rintamalla heitti lituskaista kiveä 240 metriä. Se on hirmuinen tulos ja tietääkseni sitä pitemmällä on heittänyt parikkalalainen kuukkelikuvaaja Hannu Siitonen, joka muistaakseni Gunnar Matssonin Mies ja keppi-kirjan mukaan heitti kiveä peräti 249 metriä.

Rukajärven suunnan tapahtumiin voi palata tämän elokuvan myötä. Komeita olivat sen suunnan maisemat. Kyllä siellä oli poikiemme ihana pyöräillä ja taistella: https://areena.yle.fi/1-1851197

lauantai 6. heinäkuuta 2024

Paavo Noposen tarina Soini Nikkisestä

 

Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria kertoo, että Soini Nikkinen oli boheemi, jolla oli vaikeuksia tulla toimeen urheilujohdon kanssa. Niinpä häntä ei valittu edes Melbournen olympialaisiin, vaikka hän oli samana vuonna heittänyt maailmanennätyksen.

Paavo Noponen kertoo urheilukaskukirjassaan Naurukisat, kuinka Pajulahden urheiluopiston kenttämestarina työskennellessään Soinille juolahti mieleen tärkeä kaupassakäynti.

Kyseistä ostosta varten oli kuitenkin pakko mennä Lahteen asti ja liikkeen sulkemisaika lähestyi uhkaavasti. Ainoa mahdollisuus oli linja-auto, jonka aikataulu ei kuitenkaan edellyttänyt Pajulahden ja Lahden välin taittumista kahdessakymmenessä minuutissa. Sen verran oli Pajulahden
pysäkiltä sulkemishetkeen jäljellä.

Soini ei kuitenkaan jäänyt neuvottomaksi, vaan hän tunkeutui kuljettajan viereen, veti tupesta esiin puolen metrin mittaisen Lapin leukun, jätti sen vaihdelaatikkoa vasten paljaana nojalleen ja jyrähti: ”Nyt ajat Lahteen täysillä. Eikä yhtään pysähdystä, tai mä tapan.

Kuljettaja kaahasi niska kyrmyssä henkensä edestä. Soinin lisäksi kuului matkustajiin vain muuan naishenkilö, joka Villähteen kohdalla painoi pysähtymisnappia tiheästi ja turhaan. Soini kavahti seisaalleen leuku kädessä: ”Nyt ei pysähdytä. Anna sen napin olla tai mä tapan sinutkin”.

Ostosreissu onnistui viime tingassa. Suomen virallinen keihäänheittoa käsittelevä urheiluhistoria paljastaa, että Soini Nikkinen oli kesän -53 kilpailukiellossa epäurheilijamaisen käytöksen vuoksi. Kilpailukieltoon saattoi vaikuttaa Noposen kertoma tapaus. Tosin epäilen, että tämäkin hyvä tarina on ristiriidassa todellisuuden kanssa. Kuitenkin se hyvä tarina on täyttä totta, että eräs savolainen huippuhiihtäjä sai samoihin aikoihin neljän kuukauden kilpailukiellon ja syynä oli uskoakseni myös epäurheilijamainen käytös. Hän oli syyllistynyt pontikankeittoon.

Tämä Noposen urheiluhuumorikirja on ihan hauska https://www.finlandiakirja.fi/fi/paavo-noponen-naurukisat-a3bb1e

 

torstai 4. heinäkuuta 2024

Soini Nikkinen ja lantakasa

Suomen keihäänheiton historiaa tutkiessani huomasin, että itsekin olen tavallaan päässyt kyseiseen historiaan. Nimittäin kymmenisen vuotta sitten kirjoitin silloisella blogillani Soini Nikkisen Suomen Urheilumuseossa esillä olleesta maailmanennätyskeihäästä ja kerroin sen olleen katkenneen, mutta jollain lohenpyrstöliitoksella korjatun. Äsken kuuntelin Kiveenhakatut-ohjelmasarjan jakson Nikkisestä ja siinä kerrottiin tuo esittämäni näkemys lohenpyrstöliitoksesta täytenä totena.

Tässä yhteydessä joudun korostamaan sitä, että olen käsitöissä täysin tumpelo enkä tiedä mikä lohenpyrstöliitos oikeasti on, mutta jonkin monimutkaiselta näyttävän liitoksen Nikkinen oli keihääseensä tehnyt, mutta liitoksen nimestä en ole varma. Itse olisin tuon keihään korjannut maalarinteipillä.

Kiveenhakatut-sarjassa kerrotaan, että jotkut epäilevät, että Kuhmoisten kentällä ME-heitto olisi mitattu virheellisesti vasta sen jälkeen, kun keihäs olisi ottanut pompun lehmänlantakasasta. Eräät taas uskovat, että Nikkinen olisi heiton vetovaiheessa liukastunut lehmänlantakasaan ja se olisi tehostanut hänen lantioliikettään tavalla, jota en kuitenkaan täysin ymmärrä.

Epäillen siis suhtaudutaan TUL:n miehen maailmanennätykseen. Epäillen TUL:n heittäjiin suhtauduttiin muutenkin vuonna 1956, koska maailmanennätyksestä huolimatta Nikkistä ei valittu Melbournin olympialaisiin. Valitsematta jätettiin myös samana vuonna Suomen mestaruuden voittanut ja yli 77 metriä heittänyt Olavi Kauhanen, joka myös oli työläisheittäjä. Kauhanen olisi hyvinkin ollut ainakin loppukilpailumiehiä.

Olavi Kauhanen voitti aikoinaan samana vuonna sekä keihäänheiton että lentopallon Suomen mestaruudet. Hän heitti vuoden 1960 Rooman olympialaisten alla keihästä melkein 80 metriä, mutta olympialaisiin häntä ei silloinkaan valittu, mutta ei sinne valittu myöskään työläisnyrkkeilijä Olli Mäkeä, joka oli EM-kisoissa voittanut sarjansa tulevan olympiavoittajan. Nykyään Suomen urheilun taso on onneksi niin surkea, ettei mahdollisia olympiamitalisteja enää syrjitä valinnoissa.

Soini Mikkisestä kertovan todella mielenkiintoisen ohjelman voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/podcastit/1-62237862

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Sinisalot

Täytyy yrittää palauttaa ratsumestari Walldenin kunnia, koska Kiveen hakatut-sarjan Yrjö Nikkasta käsittelevässä osiossa kerrottiin, että Matti Järvisen Berliinin olympialaiset pilannut selkävamma ei johtunutkaan ratsumestarin potkusta, vaan poliisin pampusta. Poliisi oli tämän tarinan mukaan joutunut turvautumaan pamppuun, koska Matti Järvinen ja Yrjö Nikkanen olivat viettäneet olympialaisten alla turhan riehakasta iltaa Helsingin yössä.

Nikkanenkin kärsi urallaan selkävammasta, mutta se ei ehkä sittenkään syntynyt poliisin pampusta, vaan marraskuussa 1938 Kotkassa heitetystä maailmanennätyksestä 78,80. Heitto oli niin raju, että selkä ei kestänyt eikä myöskään keihäs, joka tarinan mukaan katkesi, ei tosin irtopoikki, koska tulos saatiin mitattua.

Tuo Kotkan hirmuinen heitto jäi Wikipedian mukaan koivukeppien maailmanennätykseksi, joten ilmeisesti Soini Nikkinen maailmanennätys heitettiin kalliilla ns. ilmarintakeihäällä, joka selittää sen, miksi köyhä työmies Nikkinen oli lohenpyrstöliitoksella korjannut murtuneen ME-välineensä ennen ennätysheittoa.

Tuo Kotkan marraskuinen keihäskisa, jossa nähtiin koivukeppien lyömätön ME, oli huomattava mediatapahtuma, joka alkutalven säästä huolimatta keräsi paljon yleisöä. Jopa tuleva vallankumousjohtaja Taisto Sinisalo oli pikkupoikana paikalla ja myöhemmin hän jossain haastattelussa innostuneesti muisteli asiaa.

Sinisalot ovatkin kovia urheilumiehiä, sillä Taiston serkun Veikon pojanpoika Viljami Sinisalo oli Suomen jalkapallomaajoukkueen maalivahtina äskeisessä ottelussa Skotlantia vastaan. Sinisalot ovat myös kovasti isänmaallisia miehiä, koska Viljamin vaari Veikko lausuu tässä isänmaallisen runon Raja railona aukeaa sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera: https://www.youtube.com/watch?v=IgEyaVZ3bqk

keskiviikko 3. heinäkuuta 2024

Juoppo mies, mutta nopee käs

Ratsumestari Walldenin Berliinin olympialaisissa kohdistuneen ”pahoinpitelyn” johdosta kuulusteltiin myös tulevaa maailmanennätysmiestä Yrjö Nikkasta, jonka vuonna -38 heittämä 78,70 jäi koivukeppien pisimmäksi kaareksi. Se rikottiin vasta 50-luvulla uusilla välineillä. ”Miten herra everstiluutnantti saattaa ajatella, että Suomen armeijan alikersantti alentuisi paskantamaan kapteenin saappaisiin”, oli Yrjö-pojan selitys, joka tyydytti tutkintaa johtanutta everstiluutnantti Leväahoa.

Karjalan Kannaksella Kanneljärvellä syntynyt Yrjö Nikkanen oli huumorintajuinen, rempseä kansanmies, jonka sattuvista huomioista riitti tarinaa. Nikkasella oli ikioma testi tarkistaa kätensä
kunto. Hän meni navettaan tai johonkin muuhun kärpäsiä keräävään paikkaan. Jos kärpänen jäi kämmenen sisään joka kouraisulla, kunto oli kohdallaan.

Hänen ohjeenaan oli, ettei kilpailukaudella kannattanut tarttua keihääseen kuin kilpailuissa, jotta herkkyys säilyisi. Matti Järvisen analyysi kovasta kilpakumppanistaan kuului: ”Puutteellisesta jalkatyöstä huolimatta ilmiömäinen käsi, olka ja herkkä luonne tekevät Nikkasesta lajin ihannetyypin”. Eräs toinen karjalainen keihäsveteraani taas luonnehti Nikkasta lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Juoppo mies, mutta nopee käs”.

Herkkä luonne ja herkkähermoisuus koitui huippuaikoinaan Pölläkkälän Uraa edustaneen Nikkasen kohtaloksi. Hän ei voittanut koskaan suurkilpailuissa. Häntä vaivasi sama henkilökohtainen ongelma kuin monia muitakin lajin huippumiehiä. Elämänsä ehtoopuolella hän tunnustikin sen, että vaikka läpitreenattu mies kestää muutaman grogin, on suoranainen juopottelu keihäänheittäjällekin pahasta.

Hiljennymme kuuntelemaan Yrjö Nikkasen tarinaa Kiveen hakatut sarjassa: https://areena.yle.fi/podcastit/1-2869697

tiistai 2. heinäkuuta 2024

Matti Järvinen ja ratsastussaappaan mysteeri

Urho Kekkosen muistelmateoksessa, jonka nimi on muistaakseni 1. vuosisatani, kerrotaan, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muuan joukkueeseen kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja osoitti sen myös muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin saappaiden kopina ärsyttää varsinkin olympiajoukkueen keihäsmiehiä. Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan. Ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin.

Kun ratsumestarimme seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra otti saappaan jalastaan, kertoi jo hakuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsuherralle totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti herra oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia.

Kovakärkinen kaaderisaapas osui heittäjälle niin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan. Tosin alikersantti Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta selkärikkoinen Matti jäi viidenneksi.

Kekkonen ei muistelmissaan kerro koko totuutta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan ”Olipa kerran”. Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava, ettei tarinaa liene syytä epäillä, vaikkakin monta kertaa tässä elämässä hyvä tarina ja totuus ovat ikävässä ristiriidassa keskenään.

Ratsumestari Wallden kohosi upseerinurallaan everstiluutnantiksi asti, vaikka jatkosodan alussa hän ei Uukuniemen Ristlahden taistelussa täysin onnistunut pataljoonan komentajan tehtävässään, vaan hänet siirrettiin tehtävästään syrjään sen jälkeen kun hän uukuniemeläisen kansanperinteen mukaan antoi sekavassa tilanteessa pataljoonalleen käskyn ”pelastautukoon ken voi”.

Olen elämässäni lukenut noin 5.000 kirjaa, mutta tätä Werner Walldenin ratsastusopasta en ole vielä lukenut. Aion sen lukea sitten, kun ryhdyn harrastamaan ratsastusta. Hevosratsastusta ei kuitenkaan ala harrastamaan, vaan kesytän ratsukseni hirven.
https://kirjapino.fi/tuote/ratsastuskirja-ratsusta-ratsastajasta-ja-ratsastamisesta-3/

sunnuntai 30. kesäkuuta 2024

Matti Järvisen uloke

 

Noin 40 metrin korkeudessa kiertää Viipurin linnan tornin reilun 20 cm leveä uloke. Ainakin hyvän tarinan mukaan, johon tarinaan kuitenkin itse Skepsis ry:n aktiivina suhtaudun epäillen, keihäänheittäjä Matti Järvinen kiersi armeija-aikanaan vedonlyönnin seurauksena saappaat jalassaan ja mantteli päällään koko tornin, eli noin 20 metrin matkan, tuota uloketta pitkin koskematta käsillään torniin.

Korostettakoon tässä yhteydessä sitä, että Suomenlahdelta tulee tavallisesti navakasti ja sen vuoksi luulen, että ainakin tuo mantteli on tapaukseen lisätty jälkeen päin.

Siihen aikaan olivat keihäät puuta ja miehet rautaa. Nykyheittäjiltä saattaisi jäädä tuo temppu uusimatta. No Seppo Räty ehkä saattaisi pystyä samaan, mutta tuskin hänkään ihan selvin päin. Itseäni ainakin jo vallan huippasi hieman, kun kurkistin tuon Järvisen ulokkeen yli.
 

lauantai 29. kesäkuuta 2024

Rautavaara ja Terentjev

 

Uljaan patsaan on Neuvosto-Karjalan ensimmäinen olympiavoittaja hiihtäjä Feodor Terentjev, eli Heikki (karjalaisittain Huoti) Teronen, saanut Petroskoihin, ja senkin ääressä pitäisi vielä tässä elämässä käydä hiljentymässä, mutta vaikuttaa pahasti siltä, että viimeaikaisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä se jää tekemättä. Wikipedia kertoo patsaan mallista mm. seuraavaa traagista:

”Terentjev ei ollut mukana Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960.  Virallisen selityksen mukaan hän oli tuolloin jo “liian iäkäs”, mutta samaan aikaan Veikko Hakulinen, yksi noiden kisojen sankareista, oli yhdeksän kuukautta vanhempi. Neuvostoliitto ei noissa kisoissa menestynyt niin kuin oli ajateltu.

Heti Squaw Valleyn talviolympialaisten 1960 jälkeen Terentjev kuitenkin oli Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toinen 30 km kilpailussa, neljäs 50 km kilpailussa ja voitti kultaa 4 x 10 km viestikilpailussa. Vuonna 1962 Terentjev kilpaili edelleen, ja mm. voitti Neuvostoliiton mestaruuden 50 km kilpailussa ja ilmoitti tähtäävänsä Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, mutta hän kuoli ennen näitä kisoja.

Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.

Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.

Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”.

Ilmeisesti Terentjevin suvun miehet eivät olleet mitään vesipoikia, koska mainio tarinaniskijä Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa sota-aikana hiihtäjä Terentjevin setään, joka oli kunnon karjalainen huuliveikko ja tietäjä. Kerran Terentjevin starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: ”Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin.” Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.

Tässä lisätietietoa Neuvosto-Karjalan ensimmäisestä olympiavoittajasta: https://www.youtube.com/watch?v=ecwz3tM4r0s

perjantai 28. kesäkuuta 2024

Yrjö Nikkanen

Suomalaiset keihäshirmut Soini Nikkinen ja Yrjö Nikkanen sekoitetaan helposti toisiinsa. Molemmat olivat ME-miehiä ja heidän elämäntapansakin olivat samankaltaiset. Kaikki eivät tosin sekoittaneet Nikkistä ja Nikkasta toisiinsa, koska minulle on kerrottu, että vuonna 1953 Budapestissa käydyn Unkari-Suomi-maaottelun jälkeen Budapestin hotellin hovimestari olisi lausunut, että: ”Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki.”

Se ero miehillä kuitenkin oli, että Nikkisen maailmanennätys kesti vain viikon, mutta Nikkasen vuonna 1938 heittämä 78,70 lähes 15 vuotta. Senkin rikkomiseen tarvittiin amerikkalaisten kehittämää hyvin lentävää ilmarintakeihästä. Wikipedian mukaan Nikkasen ME-heitto oli niin raju, että keihäs katkesi ilmalennon aikana.

Yrjö Nikkanen ei ollut mikään vesi- tai pyhäkoulupoika kuten ei myöskään Soini Nikkinen. Tapio Rautavaara kertoo esimerkiksi muistelmissaan, että Oslon EM-kisoissa vuonna 1946 suomalaiset keihäsmiehet epäonnistuivat pahasti ja Yrjö Nikkanen jäi toiseksi ja Rautavaara oli vasta pronssilla.

Kilpailun jälkeen joukkueen johtaja Urho Kekkonen saapui keihäsmiesten luokse, mutta ei sanonut mitään, vaan ainoastaan nauroi pilkallisesti. Silloin kiivasluonteinen Nikkanen nousi vetääkseen tulevaa presidenttiä turpaan tuhansien katsojien edessä Oslon stadionilla, mutta Rautavaara ehti miesten väliin ja ilmeisesti varmisti siten Kekkosen poliittisen tulevaisuuden.

Urho Kekkosen terveys oli Oslon Em-kisoissa todella vaarassa. Sen vahvistaa tunnettu tietokilpailumies Kauko Saarentaus muistelmissaan. Alikersantti Nikkanen oli sota-aikaan kouluttajana Saarentauksen komppaniassa ja hänen mukaansa Nikkanen saattoi hirmuisilla nyrkeillään rusikoida kenet vain sille päälle sattuessaan. Onneksi hän ei muilta kiireiltään ehtinyt palvelukseen kuin yhtenä päivänä viikossa.

Rautavaaran mukaan pukuhuoneessa Nikkanen kaivoi urheilukassistaan punaviinipullon ja painaisi sen korkin pullon sisälle sormellaan. Sitä temppua ei Rautavaaran mukaan kukaan muu pystynyt tekemään.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Nikkanen

 

Ylen sie äijä viskoat

 

Muistanpa, kuinka vuonna 1967 olin mukana Suonenjoen maatalousnäyttelyiden yhteydessä järjestetyissä yleisurheilukilpailuissa yhdessä olympiavoittaja Tapio Rautavaaran kanssa. Rautavaara lauloi ja jutteli mukavia, minä toimin keihäskilpailussa keihäänkantajana.

Laulujensa lomassa Rautavaara kertoi, että häneltä oli tiedusteltu, mitenkä pitkälle hän olisi heittänyt ns. ilmarintakeihästä, jollaisesta eilen kirjoitin. Rautavaara oli vastannut kysyjälle, että hän uskoisi ilmarintakeihään kiertävän vieläkin maata, mikäli hän olisi päässyt huippukunnossa sellaista viskaamaan.

Kova mieshän Rautavaara oli aikoinaan. Jatkosodan asemasotavaiheessa hän pääsi kuuluttajaksi Karhumäen radioon, jossa hän saattoi harjoitella, levätä ja syödä kunnolla ja niinpä hän heitti harjoituksissa koivukeppiä 80,97 eli kaksi metriä silloista maailmanennätystä pitemmälle. Asiaa oli valmentaja Kajanin lisäksi todistamassa kuusi maatuskaa, jotka sirkuttelivat, että ”ylen sie äijä viskoat”.

Valmentaja Kajan hakkasi keihään putoamispaikalle muistomerkiksi paalun. Olen haaveillut, että pääsisin joskus hiljentymään tuon paalun äärelle, mikäli sellainen on vielä pystyssä, jota epäilen. Luulen kuitenkin, että en enää tässä elämässä Karhumäen kentälle pääse. Soini Nikkisen ME-heiton muistoa olen sen sijaan kerran päässyt kunnioittamaan Kuhmoisten kentän laidalla. Kuhmoisten kenttä oli helppo löytää, koska sen katuosoite on Soini Nikkisen Kaari.

Hiljennymme kuuntelemaan suuren suomalaisen sankarin Tapio Rautavaaran jämäkkää kerrontaa: https://www.youtube.com/watch?v=fHxgJYtvvAM

keskiviikko 26. kesäkuuta 2024

Ilmarinta

 

Harva on se kerta, jolloin olen voinut elämässäni päteä, mutta yhden sellaisen pätemiskerran minä muistan. Olin joskus viime vuosituhannen loppupuolella käymässä Helsingissä Suomen Urheilumuseossa, jossa näin lasivitriinissä Soini Nikkisen maailmanennätyskeihään. Vitriinissä oli esittelyteksti, jossa kerrottiin, että tällä keihäällä heitettiin maailmanennätys vuonna 1953.

Saapastelin museon johtajan juttusille ja kerroin, että jokainen, joka yleensä jotain urheilusta tietää, tietää, että kyseinen maailmanennätys heitettiin Kuhmoisten urheilukentän avajaiskilpailuissa 24.6.1956. Museon johtaja punastui ja lupasi korjata virheen.

Saattaa olla, että Nikkisen ennätysheitto jää ihmiskunnan historian pisimmäksi perinteisellä koivukepillä tehdyksi heitoksi. Tosin ihan perinteinen koivukeppi se ei ollut, koska keihäs oli joskus katkennut, mutta köyhä, mutta käsistään taitava työläisheittäjä Nikkinen oli sen korjannut jonkinlaisella lohenpyrstöliitoksella. Keihäs näytti olevan vähän vääräkin ja saattaa olla, että lohenpyrstöliitos ja vääryys paransivat sen liito-ominaisuuksia.

Ensimmäisen yli 80 metrisen heitti Usa:n Franklin Held kehittämällään ilmarintakeihäällä vuonna 1953. Heldin kaari kantoi 80,41. Ilmarintakeihään lento-ominaisuuksia on parannettu koivukeppiin nähden sikäli, että siinä on lyhyempi ja kevyempi kärki sekä erilainen painopiste kuin tavallisessa keihäässä.

Tässä lisätietoa Franklin Heldistä, joka ei koskaan pärjännyt suurkilpailuissa ja pikkuisen epäilen, että hänen ennätyksissään on osattu hyödyntää Amerikan suotuisia tuulia samalla tavalla kuin liettualaisen Mikolas Aleknan maailmanennätyskiekkokaaressa huhtikuussa 2024.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Franklin_Held

tiistai 25. kesäkuuta 2024

Filosofi Pertti Lande Lindfors ja urheilu

Värikäs tapahtuma oli Saksa – Suomi-yleisurheilumaaottelu vuonna 1956, josta olen aiemmin kertonut. Tavallaan tuo maaottelu liittyy myös Uukuniemen historiaan, koska Suomen joukkueen tulkkina toimi Saksassa filosofiaa opiskellut Pertti ”Lande” Lindfors, joka ratkiriemukkaassa muistelmateoksessaan Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa kertoo olevansa turkulaisen kommunistin ja uukuniemeläisen fasistin rakkaudenhedelmä. Äitinsä puolelta Lande, joka oli aikoinaan maamme tunnetuimpia filosofeja, oli Uukuniemen Sihvosia.

Urheilumaajoukkueen tulkkina Lande onnistui mainiosti ja hän kertoo, että Saksan turneen päättäjäisbanketissa seiväshypyn Euroopan mestari Eeles Landström piti seuraavan kiitospuheen:

”Pertti, sinä olit loistava tulkki ja loistava opas. Ja urheilija olet siinä missä mekin ja kahdessa lajissa voitat meidät. Olet meistä ainoa, joka on juossut 3.000 metriä alle kymmenen minuutin, ja viinanjuonnissa sinä päihität meidät kaikki.”

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että maajoukkueeseen kuului myös keihäänheittäjä Soini Nikkanen, joka hänkään ei ollut mikään vesipoika. Suojelupoliisin historiikissa kerrotaan, että Saksan matkan aikana CIA yritti värvätä suomalaisurheilijoita palvelukseensa ja kun asian johdosta kuulusteltiin mm. Soini Nikkistä, vakuutti hän hyvin uskottavasti, että maaottelumatkan aikana tuli istuttua saksalaisissa oluttuvissa sen verran, ettei ainakaan hänellä ole mitään muistikuvia moisista värväysyrityksistä.

Tässä lisätietoa Pertti Lindforsista, joka aikoinaan oli yksi maamme johtavista älyköistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pertti_Lindfors

maanantai 24. kesäkuuta 2024

maanantai 24. kesäkuuta 2024

Soini Nikkinen

Eilen tuli kuluneeksi 68 vuotta siitä, kun työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinen, Kiuruveden Teräs, heitti keihäässä maailmanennätyksen Kuhmoisten urheilukentän avajaiskilpailuissa. Urheilun ystävien Face-ryhmässä keskustellaan nyt siitä, miksi Nikkistä ei valittu saman vuoden olympialaisiin, vaikka hän oli heittänyt alkukesästä maailmanennätyksen.

Urheilukirjailija Antti O. Arponen kirjoitti yhdeksän vuotta sitten blogillani ansiokkaan selvityksen siitä, miksi Kiuruveden työläiskeihäänheittäjää ei olympialaisiin valittu, vaikka hän oli alkukesästä heittänyt maailmanennätyksen.

Arponen kirjoitti asiasta seuraavaa: ”Suomen ja Saksan maaottelu Hampurissa 22.-23.9.1956. Joukkueenjohtaja Jukka Uunila kertoi, että oli hänen johtajauransa ainoa kerta, kun hän joutui puuttumaan suomalaisen urheilijan kilpailusuoritukseen.

Maailmanennätyksen 83,56 juhannuksena heittänyt Soini Nikkinen ei ollut syksyllä enää ennätyskunnossa. Lauantaina Hampurissa hän ”eksyi” ravintolaan ja nautti tuhdisti saksalaista olutta. Sunnuntaina iltapäivällä Soini toki ilmestyi stadionille keihäänheittoon.

Soini oli kuitenkin niin sekaisin, että ensimmäisellä heittokierroksella alkoi ottaa vauhtia kohti katsomoa. Heittopaikalla ollut joukkueenjohtaja Uunila pysäytti Soinin ja näytti missä päin on heittoviiva.

Kiitollinen Soini otti muutaman metrin vauhtia ja tempaisi 72,86.  Soini oli kuuden miehen maaottelussa kolmas, edelle menivät Olavi Kauhanen (75,24) ja Saksan Heiner Will, taakse jäivät Niilo Sillanpää (72,71) ja kaksi saksalaista.

Sunnuntaina illalla ennen maaottelun bankettia Soini ilmestyi joukkueen majapaikkaan. Humalatila oli sitä tasoa, että Uunila määräsi kaksi kuulantyöntäjää telkeämään Soini Nikkisen huoneeseensa selviämään.

Soini kuitenkin pääsi sieltä karkuun ja ilmestyi klo 22 bankettiin juuri kun Saksan urheiluministeri piti puhetta. Pelkkiin kalsareihin pukeutunut Soini poistettiin kahden moukarinheittäjän voimin banketista.

Lokakuun alussa 1956 Urheiluliiton johtokunta määräsi keihäänheittäjä Soini Nikkisen kolmen kuukauden kilpailukieltoon epäurheilijamaisen käytöksen takia. Melbournen olympiakisoja joulukuussa hän seurasi radiota kuunnelleen.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Soini_Nikkinen

Suitsa

Uukuniemi on harvaanasuttu erämaapitäjä, mutta siitä huolimatta parkkipaikkojen puute on huutava, kuten kuvakin todistaa. Laskin juhannuksena Uukuniemen Kalasatamassa olevan pysäköitynä yli 50 autoa.

Paljon on siis Pyhäjärven Suitsansaaressa elämää näin kesäisin. Suitsa on maamme 34. suurin saari ja sen pinta ala on 14 km2; tosin saaren maapinta-ala on jonkin verran pienempi, koska Suitsasta löytyy pieni lampikin.

Sen lisäksi, että Uukuniemi on suuri erämaapitäjä, on se myös suuri kulttuuripitäjä. Nimittäin kun maankuulu vokalisti Arska Tenkanen esittää joka kesä Juholan navetan vintillä taidettaan, saapuu innostuneita kuulijoita paikalle niin paljon, että erämaapitäjän parkkipaikat eivät riitä. Luulenpa, että tulevan syksyn kuntavaaleissa tulee Uukuniemen parkkipaikkapula olemaan keskeinen vaaliteema.

Vielä jokunen vuosi sitten oli Uukuniemen Kalasatamassa Venäjän suuntaan valokuvaaminen ankarasti kielletty kieltotaululla, jonka vuoksi sitä kuvattiin ahkerasti. Itsekin olin noin 40 vuotta sitten kuvaamassa ja kiikaroimassa itään, kun paikalle autoili harvinaisen hymytön herraseurue, joka tiedusteli, että näkyykö mitään.

Kerroin, että varsinkin Neuvostoliiton ilmavoimien Mensuvaaran lentokentän tutkatorni kiinnostaa minua erityisesti, koska olen suorittamassa rajalla pintatiedustelua. Herraseurue ei puuttunut suorittamaani pintatiedusteluun.

Vasta myöhemmin kuulin, että Suitsansaaressa sijaitsi Suojelupoliisin lomapaikka ja ymmärsin että hymyttömät herrat olivat Supon agentteja, jotka onnekseni olivat lomatunnelmissa. 

 

 

lauantai 22. kesäkuuta 2024

Presidenttiehdokas Koikkalainen

 Monien muiden Suomen huippupoliitikkojen tapaan Johannes Koikkalainen oli entinen huippu-urheilija. Paras urheilusaavutus oli, että hän sijoittui tulevan ulkoministerin Väinö Leskisen jälkeen vuonna 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa uinnissa hopealle. Leskinen olikin lajin todellinen huippu ja hänellä on yhä on hallussaan Eläintarhanlahden ympäriuinnin ennätys.

Vanhan urheilukaverinsa Leskisen avustamana Koikkalainen nousi maamme poliittisen elämän terävimpään kärkeen ja eteni ministeriksi asti. 70-luvulla mies ilmoitti jopa olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen, sillä kun toisella silloisista Keskustan ehdokkaista oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan kanssa, vakuutti Johannes omaavansa molemmat presidentiltä vaadittavat ominaisuudet.

Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hän saapui demareiden puoluekokoukseen mukiloidun näköisenä. Puoluetoveri Erkki Tuomioja kävi tekemässä tapauksesta jopa rikosilmoituksen. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että tupakkaa vaatineita päälle karkaajia oli peräti kolme, joten olihan selvää, ettei siinä edes entisen huippu-urheilijan fysiikalla voinut suoriutua voittajaksi sellaista ylivoimaa vastaan.

Tosin jatkotutkimuksissa tupakan pummaajiksi ja mukiloijiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000004877524.html

perjantai 21. kesäkuuta 2024

Suoraselkäinen Suomen mies

Alhaista mieltä

Lasse Lehtisen kirjan Aatosta jaloa ja alhaista mieltä konna on Kekkonen. Sokea Kreettakin näkee, että hän käytti ulkopoliittisia keinoja valtansa pönkittämiseen. Jokus sellaista kutsutaan maanpetoksellisieksi toiminnaksi. Eräs neuvostoliittolainen asiantuntija on kuitenkin lausunut suuren viisauden. Hänen mukaansa voidaan tietenkin mielinmäärin pohtia oliko Kekkonen Neuvostoliiton vaikuttaja-agentti, mutta kukaan tuskin voi kiistää, että suomalaisilla oli presidentti, joka pumppasi suunnattomasti taloudellista hyötyä naapurin johtajilta vastineeksi lyhytaikaisista poliittisista myönnytyksistä, minkä ansiosta suomalaisten elintaso nousi.

Jos kirjasta etsitään sankareita, ovat ne Lehtisen näkökulmasta ns. asevelisosialistit, jotka kirjoittajan mukaan lykkäsivät Suomen suomettumista ratkaisevilla 20 vuodella ja pitivät sittenkin maamme lännen leirissä. Nämä nuoret miehet olivat rintamalla olleita ja sieltä he karkasivat sankarikuoleman kynsistä. Sen sijaan siviilielämän taisteluihin he eivät kunnolla sopeutuneet, vaan kuolivat nuorina.

Kekkosen syy ei yksinomaan liene se, että venäläiset pitivät näiden miesten linjaa ulkopoliittisena riskinä. Lehtisen mukaan asevelisosialistien Daltonien veljeksiä muistuttava johtokvartetti Yrjö Kilpeläinen, Väinö Leskinen, Aarre Simonen ja Unto Varjonen esimerkiksi kylmän sodan hetkinä kajauttivat erään Helsinkiläisen anniskeluravintolan pisuaarin ääressä neliäänisesti Pallen railakkaan miehekkään iskusävelmän “Silimien välliin ryssää”.

Kilpeläinen ja Varjonen kuolivat sen verran nuorina, ettei heidän ei tarvinnut nähdä, kuinka Leskinen ja Simonen tunnustivat myöhemmin ulkopoliittiset realiteetit ja vaihtoivat ulkopoliittista linjaansa näyttävästi. Simonen käänsi takkinsa ensin. Hän jäi demareiden valtataistelussa tappiolle ja perusti sen jälkeen oman puolueen TPSL:n, joka nautti Neuvostoliiton poliittisen tuen lisäksi myös sen maksamaa puoluetukea. Aarre Simonen oli huippuälykäs ja häikäilemätön juristi, joka jostain syystä ei malttanut olla tekemättä kaikenlaista vilunkia, vaikka olisi pärjännyt elämässään muutenkin.

Sisäministerinä oleessaan hän sai kovien otteidensa vuoksi pilkkanimen Sapeli Simonen, jota mies ylpeydellä kantoi. Simonen perustia TPSL:ssä toimiessaan Päivän Sanomat-nimisen lehden, jonka poliittinen painoarvo ei ollut verrannollinen sen levikkiin. Kun häneltä kyseltiin lehden levikistä, hän ei salaillut kyynisyyttään: “Se on yks paskan maku mikä se levikki on, kunhan niitä ilmestyy kolme kappaletta, yks mulle, yks Yliopiston kirjastolle ja yks NKP:n keskuskomitealle.” Vahvat viitteet tukevat oletusta, että Simonen oli yksi KGB:n pääyhdysmiehistä Suomessa. Lehtisen arvelujen mukaan toinen tärkeä KGB vaikuttaja oli professori Kustaa Vilkuna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarre_Simonen

torstai 20. kesäkuuta 2024

Itkikö Väinö Leskinen?

 

Poliitikko Väinö Leskinen oli entinen huippu-urheilija, joka mm. voitti kultaa uinnista työläisolympialaisissa. Leskisen tukijat löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä.
50-luvulla huippupoliitikko Leskinen kärähti pari kertaa rattijuoppoudesta ja oli jonkin aikaa myös tuottavassa työssä rakentamalla Seutulan lentokenttää. Siihen aikaan politiikassa ei oltu tekopyhiä eikä asia katkaissut miehen poliittista uraa, sillä Ässärykmentin miehet eivät olleet pyhäkoulupoikia.
Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä entiset tukijat hylkäsivät hänet. Lasse Lehtisen kirjassa Aatosta jaloa ja alhaista mieltä väitetään ilman tieteellistä näyttöä, että johtava asevelisosialisti Väinö Leskinen tehtyään ulkopoliitisen täyskäännöksen olisi Moskovan junan vaunuosastossa polvillaan itkien vakuuttanut neuvostodiplomaatti Albert Akuloville poliittista uudestisyntymistään.
Asiaa on vaikea uskoa. Silmin näkijöitä ei ole. Se on tunnettu tosiasia, että Leskinen oli herkkä mies itkemään, mutta polvillaan olo on voinut johtua myös muista seikoista, kuin poliittisesta nöyryydestä.
Toisaalta tietolähteitä yhdistelemällä voidaan ulkoministerinäkin toimineen Leskisen itkua pitää sangen todennäköisenä tapahtumana. Tätä tulkintaa tukee esimerkiksi entinen radiojohtaja Aarre Elo muistelmissaan. Nimittäin maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset.
Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina Tasavallan Presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa. Saunareissullaan Tasavallan Presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan Tasavallan Presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.
https://tuomioja.org/kirjavinkit/2002/01/lasse-lehtinen-aatosta-jaloa-ja-alhaista-mielta-urho-kekkosen-ja-sdpn-suhteet-1944-1981/

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Urheilua ja politiikkaa

Aiemmin kirjoitin, että huomattava yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Leskinen olisi ollut Leppävirran Kotalahden Leskisiä, mutta sen verran tarkennan, että Väiski itse syntyi Helsingissä, mutta sukututkimusohjelma Geni kertoo, että hänen vanhempiensa suvut ovat ylimuistoisia kotalahtelaisia.

Väinö Leskinen oli nuoruudessaan suorastaan urheilusankari, sillä hän voitti vuonna 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa uinnissa kultaa. Samassa kisassa hopealle sijoittui toinen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja Johannes Koikkalainen. Leskistä ja Koikkalaista yhdisti politiikan, urheilun ja urheilupolitiikan lisäksi se, että Koikkalainen oli leppävirtalaista sukua ja hän oli syntynyt Leppävirralla.

Olen kuullut, että demareiden vahvat junttamiehet yrittivät jossain vaiheessa suostutella silloista merkittävää yhteiskunnallista vaikuttajaa Aarre ”Sapeli” Simosta TUL:n puheenjohtajaksi, mutta tämä ei kiinnostunut asiasta, vaan ilmoitti, ettei hän ole elämässään harrastanut muuten liikuntaa, kuin nostelemalla grogilaseja. Samaa urheilulajia tosin harrastivat urheilu-uransa jälkeen myös Leskinen ja Koikkalainen.

Tuo Aarre Simosen hellittelynimi Sapeli johtui väärinkäsityksestä, koska sosialidemokraattisena sisäministerinä ollessaan hän lähetti vain rottinkikepeillä varustetut ratsupoliisit antamaan asennekasvatusta Arabian tehtaalla mieltään osoittaneille lakkolaisille – sapelia sentään ei käytetty. Sen sijaan KP Simonen olisi ollut sopivampi hellittelynimi, koska sisäministeri Simonen lähetti konepistooleilla varustautuneet poliisit pysäyttämään Kemin uittotyömaan lakkolaisten mielenosoituskulkueen.

Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, ettei Aarre Simonen ollut leppävirtalaista sukua vaan Rautalammin Simosia. Leskinen, Koikkalainen ja Simonen olivat geeniperimältään 100 % savolaisia, mutta Väinö Tanner oli vain kolmen vartin savolainen, sillä hänen neljästä isovanhemmastaan kolme oli Savosta.

Tässä tietoa Väinö Leskisen suvusta: https://www.geni.com/people/V%C3%A4in%C3%B6-Olavi-Leskinen/6000000039278504625

tiistai 18. kesäkuuta 2024

Kruunuhaan Suunnistajat

Kuohuvaa oli sekä urheilu- että poliittinen toiminta Suonenjoen seudulla sodan jälkeen. Työväen Urheiluliiton pitkäaikainen puheenjohtaja Pekka Martin kertoi muistelmissaan, että joku suonenjokelainen urheiluseura oli hämmästyttävästi jäsenmäärältään yksi maan suurimmista. Kyseessä oli todennäköisesti Suonenjoen Kunto.

Sodan jälkeen demarit ja kommunistit taistelivat kiivaasti siitä, kumpi osapuoli johtaa mahdollisessa sisällissodassa Työväen Urheiluliitoksi kutsuttua taistelujärjestöä ja osapuolten johtamien seurojen jäsenmääriä piti paisuttaa kaikin käytettävissä olevin keinoin. Peli oli kovaa ja epärehellistä, vaikka välillä jouduttiin turvautumaan myös laillisiin menettelytapoihin.

Suonenjokelaisen työläisurheiluseuran suuri jäsenmäärä herätti huomiota ja asiaa tarkemmin tutkittaessa huomiota herätti myös seuran jäsenten kypsä ikä. He eivät todellakaan olleet mitään ikäkausiurheilijoita. Tosin ihan tuulesta temmattuja jäsenet eivät olleet, koska nimet ja syntymäajat täsmäsivät asiaa selvitettäessä väestörekisterissä oleviin tietoihin.

Sitten joku keksi mistä oli kysymys. Seuran veteraanijäsenten nimet ja syntymäajat oli poimittu Suonenjoen Valkeisenmäen hautausmaan hautakivistä.

Kuitenkaan kyseinen suonenjokelaisseura ei ollut jäsenmäärältään Suomen suurin, vaan muistelen, että eniten jäseniä oli työläissuunnistusseura Kruunuhaan Suunnistajissa, jossa oli peräti 11.000 jäsentä.

Sen seuran jäsenet oli ainakin hyvän tarinan mukaan kehittänyt silloinen merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja Väinö Leskinen etenkin Helsingin reservinupseerien joukosta. Tietooni ei ole tullut, että Kruunuhaan Suunnistajat olisivat koskaan olleet mukana Jukolan viestissä. Tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, etteivät Väinö Leskisen sukujuuret ole Suonenjoella vaan naapurissa Leppävirran Kotalahden puolella.

Kruunuhaan Sosdem-yhdistyksen nettisivuilla kerrotaan näköjään enemmänkin Kruunuhaan Suunnistajista ja vielä ihan vakavaan sävyyn: https://kruununhaandemarit.sdp.fi/elomme-paivat/kruununhaan-yhdistyksen-vaiheita/

maanantai 17. kesäkuuta 2024

Pyssyt paukkui

Kalle Junttila muutti Suonenjoelle vasta 1970-luvulla, joten hänen kirjansa Iisveden kuohut ei käsittele Iisveden sotaa edeltävää aikaa, jolloin tässä taajaväkisessä yhdyskunta kuohui oikein kunnolla.

Savon historian viidennessä osassa kerrotaan värikkäästi Suonenjoen poliisien kieltolain aikaisesta toiminnasta Iisveden työläistaajamassa, jossa kesäisin oli satamatöissä noin tuhat miestä eri puolilta Suomea, eivätkä monetkaan heistä olleet mitään vesipoikia.

Laiva- ja proomumiesten tärkein matkaeväs oli kieltolakiaikaan pirtu, ja niinpä Iisveden proomuissa tapeltiin niin, että laidat ruskivat. Moni pohjalainen liikkui vasara taskussaan lyödäkseen sillä vastenmielistä tyyppiä. Voi hyvinkin olla, että Pohjanmaalta saapui ns. Pihkalan kaartin välittämänä lakkorikkureita ja voi hyvinkin olla, etteivät kylän vasemmistolaiset työmiehet heistä juurikaan tykänneet.

Poliisejakaan ei jostain syystä kunnioitettu, vaan virassaan aloittaneelle nuorelle konstaapeli A. P. Sutisellekin huudeltiin, että: ”Kunhan syyspimeät tulevat, niin poliisit tapetaan”.

Pirtukaupan lisäksi poliiseja työllisti myös työmiesten uhkapeliharrastus. Maastossa lojuvilta uhkapelureilta takavarikoitiin korttipakkoja niin runsaasti, että kerrankin oli poliisiasemalla 23 pakkaa. Eli hurjaa oli elämänmeno Iisvedellä jo siihen aikaan.

Mutta eivät Suonenjoen poliisitkaan antaneet vähällä periksi iisveteläisten väkijuoma- ja uhkapeliasioita ratkoessaan, vaan ongelmiin puututtiin reippailla otteilla, kuten alla oleva lehtileike todistaa. Niinpä esimerkiksi poliisi Ville Koivistoinen, jota syistä, joita voi vain arvailla kutsuttiin Nätti-Villeksi, keskeytti erään anniskelutapahtuman ampumalla 4 – 5 laukausta, eli tapahtui kuten jossain Irwin Goodmanin laulussa, jossa sanotaan, että ”pyssyt paukkui, pirtu läikkyi”.

 

 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2024

Rillan lakko

Hallitus on juuri kovalla kädellä rajoittanut työntekijöiden oikeutta poliittisiin lakkoihin ja Iisveden poliittisia kuohuja tutkiessani muistin, että maailman pisin poliittinen lakko jatkuu edelleenkin Iisvedellä, joten iisveteläisten olisi korkea aika pikaisesti lopettaa tämä noin sata vuotta kestänyt poliittinen lakko.

Jonkun poliitikon muistelmista luin, että jollain Iisveden sahalla työntekijät menivät lakkoon päästäkseen eroon eräästä työnjohtajasta, josta he eivät pitäneet. Työnjohtaja oli nimeltään Rilla ja niinpä lakkoa alettiin kutsua Rillan lakoksi.

Reilut kaksikymmentä vuotta sitten Tauno Rilla julkaisi kaksi mainiota Iisvesi-aiheista muistelmakirjaa ja hän kertoi, että Rillan perhe kannatti sosialidemokraatteja ja edustivat näin ollen paikkakunnan laitaoikeistoa. 70 % iisveteläisistä sen sijaan äänesti 1920-luvulla Sosialistista Työväenpuoluetta, jolla nimellä laitavasemmisto siihen aikaan toimi. Historiantutkijat voisivat selvittää, oliko kommunistien kannatus Iisvedellä suhteellisen vapaiden vaalien maailmanennätys.

Uskon, että tuo Rillan lakko alkoi 1920 luvulla, koska silloin elettiin nousukautta ja kaikki lakkolaiset pääsivät heti töihin muille paikkakunnan sahoille eikä kukaan muistanut siinä tohakassa lopettaa tuota Rillan lakkoa, joka siis jatkuu edelleenkin. Minusta työmarkkinaosapuolet voisivat sopia, että koska nykyinen hallitus on rajoittanut poliittisten lakkojen keston yhteen päivään, niin tuo Rillan ilmeisen poliittinen lakko olisi syytä lopettaa vaikkapa sen 100-vuotismerkkipäivänä.

Osittain tuo laitavasemmiston suuri kannatus Savossa johtui liikemies-ikiliikkujankeksijä-kansanedustaja Ville Vainion (alk. Karjunen) suuresta kansansuosiosta. Tosin kuin yleensä luullaan, Savossa asuu huumoria ymmärtävää kansaa ja Ville Vainio oli sen verran hauska mies, että hänessäkin olisi ainesta väitöskirjaan ja jopa kesäteatterinäytelmään.

Arvo Poika Tuominen esimerkiksi kertoo muistelmissaan, että kun Ville Vainio joutui pahamaineiseen Tammisaaren pakkotyölaitokseen, sai hän vankilan johdon vakuutettua siitä, että hän pystyy rakentamaan ikiliikkujan ja niinpä hänelle annettiin verstas ja muutama ammattitaitoinen metallimies projektinsa käyttöön. Hyvä ikiliikkuja siellä valmistuikin, mutta jos siitä oikein hakemalla hakee vikoja, niin eihän se tietenkään toiminut.

Tuominen kertoi muistelmissaan myös sen, että kerran Ville jäi kiinni, kun hän yritti salakuljettaa elävää pulua vankilan pakolliseen jumalanpalvelukseen. Villen selitys tapahtuneelle oli se, että kun pappi olisi alkanut puhua pyhästä hengestä, hän olisi vapauttanut pulun havainnollistamaan pyhä henki-käsitettä.

Kansanedustaja-historioitsija Teemu Keskisarja on jostain syystä tehnyt ensimmäisen opinnäytetyönsä Ville Vainiosta ja kun kysyin häneltä Vainion ikiliikkujasta, niin hän kertoi, että hän on kyllä nähnyt sen piirustukset jossain, mutta itse laite on häviksissä. Jos se joskus löytyy, niin kyllä sen paikka on Suonenjoen pitäjän museon lasivitriinissä.

Tuo Vainion ikiliikkuja-projekti voisi olla ihan hyvä kirjanaihe kansanedustaja Keskisarjalle ja siitähän saisi vaikka elokuvan kansainväliseen levitykseen; toivottavasti Kaurismäen veljekset lukevat tämän. Minusta Ville Vainion ikiliikkujakeksintö on maailmanhistorian toiseksi hauskin huijaus heti Silvo Sokan kuuluisan rakettilennon jälkeen.

Jos teitä masentaa kovasti, niin kuunnelkaapa jälleen kerran tämä Yle Areenan ohjelma Punaisen örinän maasta. Uskon, että päästätte muutaman selkäkeikkanaurun. https://areena.yle.fi/podcastit/1-1291208

lauantai 15. kesäkuuta 2024

Iisveden loikkarit

Kuten olen aiemminkin kertonut, niin iisveteläiset olivat aikoinaan kovia hiihtämään ja niinpä 1930-luvun pulakaudella toistakymmentä iisveteläistä suksi itärajan taakse työttömyyttä pakoon ja kyllähän sieltä työtä heille järjestyikin ja jopa liiaksi. Kalle Junttila on kirjassaan Iisveden loikkarit selvittänyt itärajan taakse siirtyneiden kohtaloita ja yllättävä asia minulle oli se, että ainakin pari iisveteläistä oli niin kovia hiihtäjiä, että he hiihtivät takaisin kotiin.

Sen sijaan viiden loikkarin elämä päätyi niskalaukaukseen ja yksi menehtyi muuten työleirille. Junttilan mukaan noin 6000 suomalaista menehtyi Stalinin vainoissa, mutta voi heitä olla enemmänkin. Nyt Suomessa on alettu tutkijapiireissä tosissaan selvittää suomalaisten kohtaloita Neuvostoliitossa ja voi olla, että tapettujen lukumäärä selviää lähi vuosina. Tosin tutkimuksia hankaloittaa se, että Medvedev ilmoitti, että hän ei näe asiassa selvityksen tarvetta.
Junttilan mukaan yksi ammutuista iisveteläisloikkareista oli Jalmari Kaipainen. Tämä tapaus liittyy sikäli elämääni, että syksyllä -76 olin veteraanien mukana Petroskoissa, joka oli Tamperetta suurempi kaupunki ja siellä kadulla kävellessäni vastaani tuli vanha ystävällinen herra, joka kertoi, että koska olen Suonenjoelta, niin viepä terveiset velipojalle Juho Kaipaiselle Suonenjoen vanhainkotiin. En usko, että terveisten lähettäjä kuitenkaan oli Jalmari Kaipainen. Ikävä kyllä en koskaan terveisiä Juholle vienyt.
Eli hyvin naapurimaassa tiedettiin matkailijoiden taustat ja hyvin heitä seurattiin. Mieleeni tulee tapaus, kun suonenjokelainen opettaja ja kapteeni evp. Valtteri Makkonen joskus 70-luvulla kävi Leningradissa, niin hän törmäsi ravintolassa venäläiseen panssarivaunumieheen, joka kertoi ampuneensa Valtterin kovaäänisen hajalle, kun tämä oli huudellut propagandaa linjojen yli. Hän oli varmaankin kehottanut naapureita tulemaan hakemaan voita leipänsä päälle. En usko, että panssarivaunumies oli ihan sattumalta eksynyt Makkosen pöytään.

perjantai 14. kesäkuuta 2024

Iisveden kuohuja

 

Harmi, ettei Suonenjoella enää ole kesäteatteritoimintaa, koska Kalle Junttilan kirjasta Iisveden kuohuja saisi joku taitava dramaturgi synnytettyä oivallisen kesäteatterinäytelmän.

 

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Iisveden kuohujen keskeinen vaikuttajahenkilö kommunistiksi epäilty Aku Kukkonen oli innokas harrastelija näyttelijä ja taitava Kalle Väänäsen savolaisrunojen tulkki, vaikkakin runoilija-lehtori Väänänen oli vuonna 1918 toiminut kiivaana valkoisten kenttäoikeuden jäsenenä Etelä-Karjalassa, jossa tapahtui sisällissodan kauhea jälkinäytös.
Iisveden taajaväkinen yhdyskunta alkoi kuohua talvella 1934, jolloin eräs salasuhteessa ollut nuoripari sattui näkemään, miten joku nuorehko, hoikahko, pitkähkö ja vaaleahko mies kätki lumihankeen jonkinlaisen paketin. Nuoripari epäili, että epäilyttävästi käyttäytynyt mies kätki hankeen viinapullon, mutta niin ei ollut asianlaita. Pakettia tarkastettaessa ilmeni, että kyse oli paljon vakavammasta, sillä päällimmäisenä paljastui lehti, jonka otsikkona oli MARX JA MARXILAISUUS. Mitä kauheaa olisikaan tapahtunut, jos tuollainen julkaisu olisi päätynyt Iisveden sahatyömiesten käsiin?
Niinpä tapaus päätyi poliisitutkintaan ja Aku Kukkonen vangittiin. Aluksi hän näytteli asiasta täysin tietämätöntä, mutta jostain syystä tutkinnan edetessä hänen muistinsa palaili pätkittäin ja lopputulemana oli se, että Aku Kukkonen sai kaksi vuotta vankeutta valtiopetoksen valmistelusta, jonka hän sitten istui täysimääräisenä. Nykyäänhän ensikertalainen istuu yleensä vain puolet tuomiosta ja sitten loput kärsitään ehdonalaisessa.
Teatterin lisäksi Aku Kukkonen oli myös kova urheilumies ja kunnostautui varsinkin hiihtäjänä. Olen kuullut kerrottavan, että jossain hiihtoviestikisassa, jolloin saattoi olla kyseessä vaikkapa TUL:n mestaruus, Iisveden Vesan Kalle Jalkanen saapui ylivoimaisessa johdossa viimeiseen vaihtoon, jossa odotteli Iisveden ankkuri Aku Kukkonen, mutta vaihto ei onnistunut, koska vaihtovälineenä käytettyä vyötäisille sidottavaa punaista nauhaa ei löytynyt mistään.
Jalkanen jo kauhisteli, että hän oli sen pudottanut matkalla ja että Vesan hiihto hylättäisiin. Mutta ei ollut viestinauha minnekään pudonnut, vaan Jalkasen punainen paita ja vyötäisillä ollut punainen nauha olivat niin hiestä kastuneet, ettei niitä enää erottanut toisistaan.
Liitän tähän Kalle Junttilan mielenkiintoisen Iisveden kuohuja-kirjan kuvasivun, joka liittyy Aku Kukkoseen, joka ei ainakaan kuvasta päätellen ollut kovin pelottavan näköinen yhteiskunnan vihollinen, vaan enemmänkin sivistynyt herrasmies.

torstai 13. kesäkuuta 2024

Kalle Junttilan kirjat

Nykyään on tullut suoranaiseksi muotioikuksi se, että ihmiset ennen tuonpuoleiseen siirtymistään suorittavat kuolinsiivouksen ja se on hyvä se. Mutta vielä parempi olisi, että ihmiset kirjoittaisivat talteen elämäntarinansa jälkipolvia varten. Ymmärsin tämän asian, kun luin Suonenjoella elämänsä jälkipuoliskon eläneen Kalle Junttilan seitsemän omakustannekirjaa. Se ei ollut hirmuinen urakka, koska yhteensä kirjoissa on vain noin 500 isotekstistä sivua.

Junttilan kirjat ovat jonkinlaisella tajunnanvirtatekniikalla tuotettuja ja jos nyt joku haluaa niistä ihan hakemalla jotain vikaa hakea, niin voihan niitä hieman sekavina pitää aivan samalla tavalla kuin omia sosiaalisen median päästöjänikin. Ja jos mahdollista, niin kirjoitusvirheitäkin Junttilan teksteistä löytyy jopa enemmän kuin minulta, koska ikämiehenä hän ei näköjään hallinnut korjausohjelma Oikofixin käyttämistä.
Harmi, etten ehtinyt tässä elämässä tutustua Junttilaan, koska hänellä näytti olleen samanlainen kiinnostus historiaan kuin minullakin ja hänen kirjoitusviettinsäkin on voimakkuudeltaan samaa luokkaa kuin itselläni. Minusta Junttilan omakustanteet olivat arvokas lukuelämys enkä pidä Kalle Junttilan kirjoja minään Junttilan tuvan seinäkoristeina, vaan niissä on paljon arvokasta näkemystä ihmisen elämästä.
Esimerkiksi Iisveden poliittista historiaa käsittelevän kirjan takakanteen hän on kirjoittanut seuraavaa:
” Te, jotka olette ikänne asuneet Iisveden rannalla, tiedätte, että se ärjyy joskus ihan vaahtopää laineissa. Tässä kirjassa on vain hieman pintakuohuja. Jos törmäätte siellä vaariin, tai muuten sukulaiseen, tai tuttuun nimeen, älkää loukkaantuko, vaan röyhistäkää rintaanne.
He ovat sukupolvi, joka nosti Suomen siihen loistoonsa, missä minäkin sain elää. Ei ollut valtiolla penniäkään velkaa. Nyt Teidän lapsennekin on kaulaansa myöten velkasuossa. Herrat ajaa viimeisiä Euroja Helsingin ja Prysselin välillä. Ropotit syöttää kohta minuakin ja pyihkii pyllyn. Heippa vaan. Kalle”

 

keskiviikko 12. kesäkuuta 2024

Tynkkyset

Vaikka alun perin itäsavolainen Tynkkysten suku on pieni, vaatimaton ja sangen vähämaineinen, niin kuitenkin suku on saanut nostettua peräti kaksi kyvykästä Tynkkystä nykyiseen eduskuntaan. Tynkkysistä Oras edustaa vihreitä ja Sebastian perussuomalaisia, joten epäilen, että poliittinen yhteistyö heidän välillään on vaikeaa.

Tosin molemmat Tynkkyset ovat puolueissaan vahvoja vaikuttajia, ja niinpä uskon, että molemmat Tynkkyset saattavat olla tulevaisuudessa puolueidensa puheenjohtajia. Voi hyvinkin olla, että toinen Tynkkynen johtaa pääministerinä maamme hallitusta ja toinen johtaa oppositiota.

Poliittisista erimielisyyksistä huolimatta miehillä on jotain yhteistäkin, koska molemmat ovat homoseksuaaleja ja sotilasarvoltaan pistooliammuntaa harrastavan Jussi Halla-ahon lailla siviilipalvelusmiehiä.

Jussi ei sen sijaan ole mikään miehimys, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä blogillaan hän vuosia sitten kirjoitti, että ollessaan pihallaan tupakalla, joku ohikulkeva homoseksuelli ehdotti hänelle suuseksiä, josta asiasta Jussi innostui vallan niin, että ajatteli jo noutavansa pistoolinsa ja ampuvansa suuseksin ehdottelijaa päähän.

Tuo Halla-ahon blogikirjoitus synnytti paljon paheksuntaa, mutta luulen, että jos joku punavihreä nainen olisi kirjoittanut saman, se ei synnyttäisi paheksuntaa.

Yritin internetin avulla selvittää, että ovatko poliitikko Tynkkyset lähisukua keskenään, mutta ilmeisesti eivät ole, joten ainakaan lähisukulaisuus ei estäisi heidän avioliittoaan. Suurta poliittista draamaa syntyisi, mikäli joskus tulevaisuudessa pääministeri Tynkkynen ja oppositiojohtaja Tynkkynen rakastuisivat toisiinsa, menisivät vihille ja hankkisivat vaalivauvan. Kyllä sillä asialla pääsisi varmasti lehtien lööppeihin ihan kansainvälisestikin.

Tässä tietoa Tynkkysten suvusta: https://tynkkysensukuseura.fi/

tiistai 11. kesäkuuta 2024

Sebastian Tynkkynen

 

Minusta Euro-vaalien vaikuttavin tapaus oli, kun kolme kertaa kansanryhmän vastaisesta kiihotuksesta tuomittu Sebastian Tynkkynen saapasteli tv-haastatteluun ujostelematta sinisenmustan mosambikilaisen poikaystävänsä kanssa.

Silloin tunsin ylpeyttä Suomen, isiemme maan, sivistystasosta. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Perussuomalainen puolue edustaa kuitenkin maassamme voimakasta kansallismielisyyttä, joka ilmenee välillä suoranaisena ulkomaalaisvastaisuutena ja konservatiivisia perhearvoja.

Lisäksi tässä yhteydessä on syytä muistaa sekin, että Tynkkynen kävi vaalikampanjansa tiettävästi ns. nollabudjetilla,eli rahaa käyttämättä, jonka seikan pitäisi kannustaa toisiakin yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneita vähävaraisia nuoria hakeutumaan politiikkaan.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Tynkkynen nousi koko kansamme kansamme tietoisuuteen siten, että hän vuoden 2011 Bigbrother-ohjelmassa ulosti housuunsa, jonka teon uskon antaneen hänelle poliittista nostetta myöhemmässä elämässä. Se tapaus todistaa sen, että politiikassa voi menestyä muutenkin kuin vain puhumalla pelkkää paskaa, kuten monet uskovat.

Edellä kerrotun Sebastian Tynkkysen vaalitempun, eli epäonnistuneen pieraisun, voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=wGPcnSmxiuI

maanantai 10. kesäkuuta 2024

Kaljahanat aukes

Muistanpa, että kun kristillisdemokraatit olivat edellisen kerran hallituksessa muutama vuosi sitten, niin kiljun valmistus vapautui maassamme. Nyt, kun kristillisdemokraatit ovat palanneet muutaman oppositiovuoden jälkeen hallitukseen, niin alle kahdeksan prosentin päihteet vapautuivat myytäviksi maamme maitokaupoissa.

Luulen, että tämä päivä tullaan jatkossa muistamaan paremmin sen vuoksi, että kaljahanat aukes maassamme oikein kunnolla, kuin veret seisauttavan Eu-vaalituloksen vuoksi. Yleensä suomalaiset eivät muista merkittävien historiallisten tapahtumien päivämääriä, mutta jostain syystä kieltolain päättymishetken, joka oli 5.4.32 klo 10, muistavat kaikki, jotka yleensä jotain muistavat.

Luulenpa, että kun kristillisdemokraatit seuraavan kerran pääsevät hallitukseen vuoden 2028 eduskuntavaalien jälkeen, niin sitten Koskenkorva vapautuu myytäväksi R-kioskeihin. Nähtäväksi jää, ryhtyykö nykynuoriso keräämään kansalaisadressia sen puolesta, että Koskenkorva on saatava R-kioskeihin.

Luulenpa, ettei nykynuoriso moiseen ryhdy. Nykynuorison alkoholin kayttö on nimittäin ihan lapsenkengissä verrattuna siihen, mitä se oli hämärästi muistamallani 70-luvulla. Silloinhan hurmossaarnaaja Niilo Ylivainio käynnisti kansanliikkeen sen puolesta, että keskiolut olisi saatava pois maitokaupoista. Silloinen edistyksellinen nuoriso keräsi vastavetona kansalaisadressin sen puolesta, että keskiolut on saatava R-kioskeihin, ja muusikko Mato Valtosen johdolla adressi luovutettiin eduskunnalle, joka tekikin sitten nopeasti päätöksen, jolla keskiolut tuotiin R-kioskeihin.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia, eli suosikkivokalistini Veikko Lavi esittää kappaleen Kaljahanat aukes: https://www.youtube.com/watch?v=g87OHgawXuI

sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Rintamamiestalo

 

Komealle paikalle rakensivat eilen mainitut sisarukset Anni ja Yrjö Mure uudistilansa. Varsinkin tilan neljällä lehmällä oli upeat maisemat pilttuustaan Alapitkänjärvelle. Mutta leveää ei sisarusten leipä ollut, sillä peltoa oli vain neljä hehtaaria ja metsää 16. Suurin piirtein samanlaisiahan ne muutkin sodan jälkeen perustetut rintamamies- ja asutustilat olivat.

Silloinen asutus- ja maatalouspolitiikka oli myös sosiaali- ja asuntopolitiikkaa. Pienviljelijän leipä ei ollut leveää, mutta kun tutkin Mureen rakentamaa ns. tyyppitaloa, jollaisia myös rintamamiestaloiksi kutsutaan, niin asumistaso oli parempi, kuin monissa nykyajan ahtaissa kerrostalo-osakkeissa.

Tyyppitalon asuinpinta-ala oli ehkä 80 m2, mutta tosiasiassa lähes 200, koska talossa oli kolme kerrosta. Vintinkin saattoi muuttaa asuinkäyttöön ja talon alla oli tilava kellari, joka ainakin silloin kun, siihen tutustuin, oli hyvin viileä, vaikka ulkona oli kova helle.

Tyyppitalo oli hyvin ekologinen asumismuoto. Talo tehtiin luonnonmateriaaleista, mikäli lämmöneristeenä käytetty puusta valmistettu haltex myös sellaiseksi luetaan. Rakennus lämmitettiin haloilla ja puu-uunin energiatehokkuus on lähes 100 %.

Tietooni ei ole tullut, että kukaan olisi valittanut 50-luvun rintamamiestalon aiheuttavan sellaisia terveysongelmia, joista nykyään joka toinen kärsii. Siihen aikaan ei allergioita tunnettu; tosin monet olivat kovia piereskelemään.

Eikä sodan jälkeen rintamamiestaloissa kärsitty edes ylipainon vitsauksesta, joka nykyään on maamme suurin terveysongelma.

lauantai 8. kesäkuuta 2024

Minä ja Vennamo

Päivälleen viisi vuotta sitten Kuopion Isänmaallinen seura vieraili kesäretkellään tutustumassa Lapinlahden nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Olin luonnollisesti mukana Kuopion isänmaallisen nuorison edustajana.

Kulunut sanonta kuuluu, että matkailu avartaa ja niin tapahtui silloinkin. Enpä ollut ennen tiennytkään, että Uukuniemen naapurissa Jaakkimassa syntynyt tullineuvos Veikko Vennamo on saanut näköispatsaan Suomeen, mutta tämä kuva todistaa eittämättä, että Vennamo on saanut näköispatsaan Lapinlahden Alapitkän kylälle.

Näköispatsaan lähistöllä sijaitsee myös Asutusmuseo. Se liittyy Vennamon elämään sikäli, että nuorena miehenä hän oli johtamassa karjalaispakolaisten onnistunutta asuttamista. Asutusmuseo on pieni ja suurelle yleisölle tuntematon, mutta mielenkiintoinen ja hellyttävä se on oppaan kertomien tietojen perusteella.

Museoksi on muutettu 70-luvulla tyhjilleen jäänyt Salmista Lapinlahdelle muuttaneiden Anni ja Yrjö Mureen pienviljelystila. Anni ja Yrjö olivat sisaruksia. Anne sairasti epilepsiaa eikä suku päästänyt Yrjöä naimisiin, koska siskon hoito olisi sen myötä vaarantunut.

Satunnaisen matkailijan kannattaa Asutusmuseolla pistäytyä. Samalla kertaa kannattaa myös pistäytyä läheisellä Pöljän kylällä ja jos kylällä vielä toimii posti, kuten varmaan toimi ainakin silloin, kun Postia johti Pekka Vennamo, niin kylän postikonttorista voi hankkia itselleen Pöljän leiman.

Pöljällä toimii myös Pöljän koulu, jonka seinässä olevassa kyltissä koulun nimi selvästi ja häpeämättömästi mainitaan. Koulun nimestä päätellen oletan sen olevan jonkinlaisen vanhan hyvän ajan apukoulun kaltainen laitos. Satunnainen matkailijan on syytä ottaa itsestään selfie koulun nimikyltin alla.

 

 

perjantai 7. kesäkuuta 2024

Valtion velasta

 Huonon kotikasvatuksen ovat suurpuolueiden puheenjohtajat saaneet, koska päällehuutamiseksi meni viimeinen vaalikeskustelu. Varsinkin valtion velasta keskustelu synnytti todellisen älämölön.

Harmi, etten ollut mukana päällehuutamassa. Olisin kertonut sen, että vaikka EU:n valtioiden velka on keskimäärin noin 70 % valtioiden vuotuisesta bkt:sta, niin se on paljon vähemmän kuin maailman johtavilla talousmahdeilla Usa:lla ja Kiinalla.

Nimittäin Usa:n valtion velka on 100 % vuotuisesta bkt:sta ja Kiinalla peräti 300 %. Toisaalta näiden valtioiden talous kasvaa ehkäpä juuri velan oton vuoksi muutaman prosentin vuosittain ja valtion velan nettoarvo pienenee inflaation vuoksi muutaman prosentin vuosittain. Voi hyvinkin olla, ettei näiden valtioiden velka lisäännykään talouden kokoon suhteutettuna.

Jos olisin ollut mukana vaalikeskustelun päällehuutelussa, olisin huutanut, että EU-maiden tulisi tehdä päätös, että jos Ukrainan pelastaminen sitä vaatii, Eu-valtiot ovat tarvittaessa valmiit nostamaan valtioiden velan määrän ainakin Usa:n tasolle, jolloin uutta velkaa voisi laskujeni mukaan ottaa noin 5.000 miljardia euroa.

Jos Ukrainan tukeminen vaatii EU:ta vaikkapa 100 miljardia vuodessa, niin 5.000 miljardia riittäisi 50 vuoden tukeen ja tämä asia on syytä saattaa Putinin tietoon. Se tieto saattaisi lisätä Venäjän halua sodan lopettamiseen.

Tässä lisätietoa valtioiden veloista: https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010363904.html

torstai 6. kesäkuuta 2024

Parasta tv-viihdettä

Parasta tv-viihdettä oli eilen tarjolla, kun pienpuolueiden edustajat pääsivät avaamaan vaalikeskustelussa sanaisen arkkunsa. Monta kunnon vilpitöntä selkäkeikkanaurua jouduin kotikatsomossani päästämään.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että valtiovallan tulisi tunnustaa pienpuolueiden arvo yhteiskunnalle ja laatia jonkinlainen pienpuolueiden suojeluohjelma, koska pienpuolueilla näyttää olevan paljon paremmat keinot parantaa maailmaa kuin vakiintuneilla vanhoilla puolueilla.

Suurimman sellaisen selkäkeikkanaurun jouduin päästämään, kun vakaan ja jämäkän savolaisen isäntämiehen oloinen Vapauden Liiton edustaja Ossi Tiihonen heitti ilmaan upean ajatuksen siitä, että rahan sijasta vaihdon välineenä voisi käyttää esimerkiksi heinäpaalia.

Itsekin olen paljon tuota rahan olemusta mietiskellyt. Mikä järki on siinä, että rahan arvo sidotaan vaikkapa kultaan, kuten monissa maissa tehdään, sillä minusta kulta on harvinaisen turha hyödyke, jolle ei juuri hyötykäyttöä löydy.

Sen sijaan vakaan isäntämiehen oloisen Tiihosen ajatus siitä, että rahan arvo olisi sidottu heinäpaalin hintaan on nerokas. Heinäpaalilla tulee ihan suhdanteista riippumatta olemaan aina käyttöä reaalitaloudessa karjan rehuna, arvon mittana, arvon säilyttäjänä ja vaihdon välineenä toisin kuin kullalla, jonka arvo on vain ihmisten uskon varassa.

Kannattaa katsoa tämä vaalikeskustelu Areenasta. Seuratkaapa erityisesti Avoin Puolue rp:n edustajan kaunishiuksisen Petrus Pennasen äimistyneitä ilmeitä, kun hän kuuntelee kollegojensa kannanottoja. Selvästi näkee, että Pennanen on yllättynyt siitä, että hän huomaa kerrankin olevansa joukosta se, jonka jalat ovat kaikkein tukevimmin maassa: https://areena.yle.fi/1-70643551

keskiviikko 5. kesäkuuta 2024

Tatu Kolehmaiset

Eräs ystävällinen ihminen lähetti minulle Kolehmaisten-Markkasten-sukuseuran jäsenkirjeen, jossa oli pitkä ja ansiokas juttu juoksija Tatu Kolehmaisesta. Jutussa kerrotaan, että Tatu muutti jo vuonna 1908 työn perässä Kuopiosta Helsinkiin, jossa hän oli perustamassa Helsingin Kisa Veikkoja ja ilmeisesti tämän seurauksena muurarista tuli vahtimestari. Saattoi muuten olla sama vahtimestarin paikka, josta pikkuveli Hannes kieltäytyi niskavammaansa vedoten, kuten aiemmin olen kertonut.

Vuoden 1912 olympialaisissa Tatu kuitenkin edusti Hanneksen lailla Helsingin Jyryn miehenä Suomea, mutta joutui keskeyttämään saatuaan auringonpistoksen. Pikkuveli Hannes sen sijaan menestyi erinomaisesti lyhyemmillä matkoilla kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät.

Kolehmaisten keskimmäinen veljes Viljam, joka taisi olla perheen paras juoksija, ei osallistunut olympialaisiin, koska hän oli muuttanut Amerikkaan 1910 ja rahoitti ammattilaisjuoksijana veljiensä amatööriuraa. Viljamin 10.000 metrin ennätys on Hanneksen ennätystä parempi ja hänen maratonennätyksensä säilyi 15 vuotta maailman parhaana, mutta maailmanennätykseksi sitä ei huolittu, koska Viljam oli ammattilainen.

Yllättävää tuossa Kolehmaisten-Markkasten-sukuseurakirjeen Kolehmais-jutussa on, että Tatu Kolehmainen on valokuvattuna suojeluskuntapuvussa, vaikka Helsingin Jyry oli punakaartin kantavia voimia. Ilmeisesti Tatu oli talvella 1918 palannut HKV:n riveihin.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Tukholman olympialaisissa edusti Suomea kaksi vuonna 1885 syntynyttä Helsingin Jyryyn kuulunutta Tatu Kolehmaista. Juoksija Tatu Kolehmainen oli syntynyt Kuopiossa ja painija Tatu Kolehmainen Pielavedellä. Painija Kolehmainen ei hävinnyt sarjassaan 67,5 kg kenellekään, mutta koska hänet ja hänen vastustajansa ajettiin passiivisuuden vuoksi matolta eräässä ottelussa, sarjassa voitti kultaa Emil Väre ja Kolehmainen jäi peräti viidenneksi. Painija Kolehmainen osallistui sisällissotaan punaisten riveissä ja hän kaatui Lempäälässä. Hän oli ainut sodassa kuollut punaisten olympiaurheilija.

Kolehmaisten-Markkasten sukuseuran jäsenkirjeessä on myös juttu vaarini vaarista Risto Könösestä, jota kutsun Kanta-Könöseksi, joka oli poikkeuksellisen viriili mies. Hän eli 93-vuotiaaksi ja saattoi nuorikkonsa raskaaksi laskujeni mukaan vielä yli seitsenkymppisenä. Lapsia hänelle siunaantui urallaan lähteestä riippuen 23-27 kpl.

 
https://webmail3.easylinehost.net/imp/view.php?actionID=view_attach&id=2&muid={5}INBOX25183&view_token=n6MlzRZ__H0t6vEVlV6-wIg&uniq=1717582543752

tiistai 4. kesäkuuta 2024

Kuopion Riento

Mielenkiintoinen historia on eilen mainitsemallani työläisurheiluseura Kuopion Riennolla. Olen jostain lukenut, että maineikkaat Kolehmaisen urheilijaveljekset erosivat porvariseura Kuopion Reippaasta sen jälkeen, kun erään hiihtokilpailun voitti Tatu Kolehmainen, mutta hänelle ei uskallettukaan antaa kisan voittajalle luvattua Colt-revolveria. Ilmeisesti taustalla olivat poliittiset syyt.

Tapauksen suututtamina Kolehmaisen veljekset perustivat vuonna 1905 oman urheiluseuran nimeltään Köntys, joka on ihan hyvä nimi urheiluseuralle. Kaksi vuotta myöhemmin Kuopion Työväenyhdistyksen jaostoksi perustettiin urheiluseura, jonka nimeksi Köntystä ei huolittu, vaan nimeksi vaihdettiin Kuopion Riento.

Epäilen, että nimen vaihdoksen syynä oli se, että seuran perustavassa kokouksessa oli savolaisten Kolehmaisten veljesten lisäksi läsnä siihen aikaan Kuopiossa asunut tosikko pohjalainen Jukka Rahja, josta myöhemmin tuli huomattava yhteiskunnallinen toimihenkilö. Hän nimittäin järjesti sisällissodan alkaessa pitkän junan, joka toi Pietarista suuren määrän aseita punaisille. Lisäksi hän sisällissodan jälkeen vastasi kommunistien toiminnan rahoituksesta painamalla seteleitä Suomen Pankin setelipainosta kapinan aikana sosialisoiduilla laatoilla.

Voi olla, että Kuopion Rientoa olivat perustamassa myös veljekset Yrjö, Eino ja Janne Koivistoinen, joista myöhemmin tuli ehkäpä maailman johtavat urheilufysioterapeutit. Yrjö toimi Kolehmaisten veljesten hierojana, Eino kutsuttiin Saksaan hieromaan sikäläisiä urheilijoita ja Janne värvättiin huolehtimaan Argentiinan urheilijoiden lihashuollosta. Siellä hän muutti nimensä Janne Juaniksi.

Eilen mainitun Arvi Kokkosen lisäksi Kuopion Rientoa edusti myös toinen Saksan jääkäri, koska Eino Koivistoinen palasi talvella 1918 jääkärivääpelinä Suomeen ja haavoittui Tampereen Kalevankankaalla samassa taistelussa, jossa Arvi Kokkonen kaatui.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kuopion_Riento

maanantai 3. kesäkuuta 2024

Leipuri-luutnantti Arvid Kokko

Jääkäriliikettä tutkiessani tajusin, että vaikka Hannes Kolehmaisen sanotaan juosseen Suomen maailman kartalle, niin ihan hyvin sen asian olisi voinut tehdä myös Arvi Kokkonen. Kokkonen oli työläisurheiluseuran Kuopion Riennon kasvatteja, kuten myös häntä hieman vanhempi Hannes Kolehmainen oli. Kuopion Riento muistetaan siitä, että sen painisalilla säilytettiin Kuopion tuhatmiehisen punakaartin kiväärejä.

Parikymppinen leipuri Arvi Kokkonen voitti vuosina 1913 ja 1914 maastojuoksun Suomen mestaruudet työläisurheiluseuran Helsingin Jyryn miehenä. Helsingin Jyry muistetaan siitä, että sisällissodassa Helsingin Jyryn komppania edusti punaisten suurinta sotilaallista kykyä. Komppaniaa johti raskaansarjan painija Mikko Kokko.

Ilmeisesti Kokkonen siirtyi Kuopiosta Helsinkiin yhdessä muurari Hannes Kolehmaisen kanssa. Hannekselle tosin tarjottiin vahtimestarin paikkaa, mikäli hän olisi liittynyt Helsingin Kisaveikkoihin, mutta mies kieltäytyi vahtimestarin paikasta vedoten niskavammaansa, joka esti kumartelun.

Mutta ei tullut Arvi Kokkosesta koskaan suurjuoksijaa. Hän nimittäin hakeutui Saksaan jääkärikoulutukseen ja siellä leipurista tehtiin kansakoulupohjalta vallan luutnantti Arvid Kokko. Luutnantti Kokko johti sitten komppanian päällikkönä talvella 1918 Kuopion kasarmin valtausta talonmies Israel Närhin johtamilta punaisilta.

Voi hyvinkin olla, että luutnantti Kokko tunsi jonkinlaista myötätuntoa punakaartia kohtaan, koska punapäällikkö Närheä ei ammuttu, kuten tapana silloin oli, vaan hän saattoi myöhemmin toimia Kuopiossa torikauppiaana. Hänestä käytettiin ymmärrettävästä syystä Kuopiossa lempinimeä Kenraali.

Kuopion valtauksen jälkeen luutnantti Kokko jatkoi valtaamaan Tamperetta, jossa hän kaatui Kalevankankaan hautausmaalla, kuten myös ruotsalaiselle Olof Palmelle kävi, kun ruotsalaisprikaati rynnäköi urheasti, vaikkakin typerästi, kohti kirkontornista ampuvaa punaisten konekivääriä. Olof Palme oli kansallissosialisti, kun taas hänen kuuluisampi täyskaima veljenpoikansa oli pelkkä sosialisti.

Luutnantti Arvid Kokko on haudattu Kuopion sankarihautausmaalle, jonka halki kulki aikoinaan työmatkani. Kokon lähellä lepää myös Tuntemattoman sotilaan everstiluutnantti Karjulan esikuva, joka yritti turhaan pistoolilla uhaten pysäyttää paniikkiin joutuneita suomalaisjoukkoja Kannaksella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvid_Kokko

sunnuntai 2. kesäkuuta 2024

Laatokan Karjala -julkaisu

Sen kunniaksi, että tämän kesän Uukuniemi-juhlilla on aiheena Laatokan Karjala, on rouvani julkonut Laatokan Karjala -nimisen lehtimäisen A4-kokoa olevan 64-sivuisen painotuotteen, jonka ulkoasu on mielestäni sangen onnistunut.

Kansi tuo nostalgisesti mieleen lehtien kannet 1940-1960 -luvuilta, kun lehden nimi oli usein (sen ajan painoteknisistä syistä) tuollaisessa lootassa, kuten esimerkiksi Neuvostoliitto tänään -lehdessä vielä 90-luvulla.

Tulevilla Uukuniemi-juhlilla keskitytään etenkin Laatokan Karjalan luontoon, mutta Laatokan Karjala -julkaisu puolestaan käsittelee kaikenlaista ihmistekoista kuten kulkemisen, kaupan ja teollistumisen kehitystä ja niiden osuutta aktiivisten karjalaisten elämään.

Itse olen toiminut Laatokan Karjala-julkaisun urheilukriitikkona ja sotakirjeenvaihtajana. Jos nyt oikein hakemalla tuosta pitää tuosta julkaisusta hakea vikoja ja puutteita, niin yksi sellainen on, että en pyynnöistä huolimatta toimittanut siihen parhaita juttujani. Niiden toimittaminen pois blogitekstin muodosta kun on työlästä ja vie aikaa jalkapallo- ja jääkiekko-otteluiden seuraamiselta.

Laatokan Karjala on painettu Suomessa, joten sen omakustannushinta on täysin kohtuuton eli 20 €. Jos joku vakavarainen kansalainen tilaa sen postitse, tulee siihen vielä lisäksi muutaman euron postituskulut.

Lopuksi korostan sitä, että julkaisu on niiteillä nidottu, joten se kestää useammankin lukukerran, niinpä oman lukemisen jälkeen sen voi antaa joululahjaksi vaikkapa anopille. Jouluun on enää puoli vuotta ja lahjojen keksiminen on nykyään vaikeaa, koska kaikilla on jo kaikkea, mutta Laatokan Karjalaa ei vielä kaikilla ole.

lauantai 1. kesäkuuta 2024

Punaiset uukuniemeläiset vapaussoturit

Tuo eilisessä jutussani esiintynyt Uukuniemellä oleva sisällissodan valkoisten vainajien muistomerkki palautti mieleeni sen, että Revon Matti kertoi sen mielenkiintoisen asian, että Uukuniemeltä valkoisten riveissä palveli kaksi sosialistiveljestä, jotka olivat niin sotaintoisia, että ottivat myöhemmin osaa myös ns. heimoretkiin.

Heimoretkeläisiähän olivat ne pienet harmaat miehet, jotka lähtivät sisällissodan jälkeen ilman Suomen valtion virallista tukea vapauttamaan itärajan takana olevia sorrettuja heimoveljiämme. Vastaavanlaisia vapautusoperaatioitahan tapahtuu vielä nykyäänkin jopa täällä Euroopassa.

En enää muista noiden uukuniemeläisten sosialististen vapaussotureiden sukunimistä muuta, kuin että ne olivat erikoiset ja harvinaiset sekä viittasivat jotenkin sähkötekniikkaan eikä sen nimisiä enää asu ainakaan Uukuniemellä.

Mutta törmäsin tuohon erikoiseen sähköön viittaavaan sukunimeen, kun sellaisen sukunimen haltija haki viime vuosituhannen lopulla Heinolan kaupungin johtajaksi. Puoluekannaltaan hän oli demari ja oppiarvoltaan sukunimeen sopivasti sähkötekniikantohtori. Hän saattoi hyvinkin olla uukuniemeläisten sosialistivapaussotureiden jälkeläisiä.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että luin vuosikymmeniä sitten tutkija Matti Lackmanin jääkäriliikkeestä kertovan kirjan Suomen vai Saksan puolesta ja siinä kerrottiin se yllättävä asia, että kun syksyllä 1917 selvitettiin jääkäreiden poliittista kantaa, niin yli puolet ilmoitti olevansa sosialisteja.

Tuosta asiasta sisällissodan molemmat osapuolet ovat jostain syystä vaienneet. Epäily poliittisesta epäluotettavuudesta aiheutti sitten sen, että kolmannes jääkäreistä jätettiin Saksaan, kun muu osa lähti Suomeen sotimaan tammikuussa 1918.

Omissa laskelmissani olen tullut siihen yllättävään lopputulemaan, että sisällissodan rintamalinjan valkoisen Suomen puolella oli sosialistienemmistö ja punaisen Suomen puolella porvarienemmistö. Tuostakin asiasta sisällissodan molemmat osapuolet ovat jostain syystä vaienneet.
https://www.finlandiakirja.fi/fi/matti-lackman-suomen-vai-saksan-puolesta-93bdcb

perjantai 31. toukokuuta 2024

Nokkelat lokit

 

Erikoisen ja varmasti myös rauhallisen paikan on nokkela kalalokkipariskunta valinnut pesälleen Uukuniemen sotilashautausmaalta. Tarkemmin en pystynyt pesää tutkimaan koska sateenvarjo ei ollut mukanani. Sankarillisesti taistelivat linnut kotinsa ja lastensa puolesta.
Muistanpa miten Uudessa Valamossa pääskyset pesivät vuosia erään ikonin päällä, ja minusta se oli herttaista, mutta sitten luostarin johto vaihtui ja pääskynpesä tuhottiin, koska pääskyjen katsottiin tahraavan luostarin pyhiä arvoja.
Luonnonsuojeluväki ei reagoinut pääskyjen kodin tuhoamiseen, jota ihmettelen. Sitäkin ihmettelen, ettei raittiusväki ole reagoinut siihen, että pääskynpesän hävittäjät ovat äskettäin aloittaneet luostarissa laajamittaisen viinan valmistuksen ja myynnin.

keskiviikko 29. toukokuuta 2024

Pirunpöytä

Satunnaisen matkailijan kannattaa huomioida, että Kiteen kaupungin Kesälahden pitäjän Hummovaaran kylässä sijaitsevan Lönnrotin petäjän lisäksi kannattaa hänen tutustua myös petäjästä noin 600 metrin päässä olevaan kuppikiveen, jota kutsutaan Pirunpöydäksi.

Suomesta on löytynyt noin 500 kuppikiveä, joiden kuoppien merkityksestä on useita oletuksia. Wikipedian mukaan kuppikivet olivat luultavasti uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa tai naisten rintamaitoa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa. Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus. Loitsuilla myös kipuja ja vaivoja karkotettiin kiven reikiin.

Uukuniemen Papinniemen leirintäalueellakin on näyttävä luonnonmuodostelma, jota monet pitävät kuppikivenä; sekin satunnaisen matkailijan kannattaa käydä katsomassa. Itse muistan lapsuuteni onkimatkoilta, että Petäisen rannallakin on laakea tasainen kivi, jossa on ihan kengänjälkeä muistuttava kuoppa, hyvä ettei siitä erotu Nokia-yhtiön leima. Täytynee vielä joskus etsiä tuo kivi ja tarkastaa, ettei  vain ole muinaisten esi-isien tekosia.

Tässä lisätietoa Pirunpöydästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunp%C3%B6yt%C3%A4

 

 

tiistai 28. toukokuuta 2024

Lönnrotin petäjä

Suomalainen mies ei yleensä puhu eikä pussaa, mutta tiukan paikan tullen hän voi halata. Yksi elämälleni asettama tulostavoite täyttyi, kun vihdoinkin pääsin Kiteen kaupungin Kesälahden pitäjän Hummovaaran kylässä halaamaan Lönnrotin petäjää oikein kalevalaisessa hengessä. Tuon puun juurella Juhana Kainulainen lauloi Elias Lönnrotille muistaakseni kahden päivän ja yhden yön aikana huomattavan osan sittemmin Kalevalaksi kutsutun kansalliseepoksemme runoista.

Mummoni vaari maamme tuotteliain kansanrunoilija Vihta-Paavo Korhonen osallistui sitten myöhemmin kansalliseepoksemme tekoon ainakin siten, että löytämäni nettitiedon mukaan ehdotti Lönnrotin siihen asti nimettömälle teokselle nimeksi Kalevalaa. Vihta-Paavoa pidetään rautalampilaisena ja Rautalammille hän on haudattukin, vaikka kyllä hän enemmänkin oli Vesannon Urheilijoiden miehiä.

Saattaa olla, ettei Vihta-Paavo ollut kalevalaisia runonlaulajia, koska parhaiten hän on jäänyt runouden historiaan siitä, että hän maksua vastaan laati pilkkarunoja varsinkin herroista, jotka jo silloin tekivät vääryyksiä tavalliselle kansalle.

Minulla ei ole käsitystä siitä, missä määrin Suonenjoen Kärkkäälän suuri poika runonlaulaja Pentti Lyytinen osallistui Kalevalan tekoon, mutta epäilen, että hän kunnostautui enemmänkin politiikan puolella. Lyytinen nimittäin kärsi kunnon runoilijana siinä määrin juoppouden vaivasta, ettei hänestä oikein ollut normaaliin työelämään ja niinpä hänet valittiin talonpoikaissäädyn edustajaksi Suomen Pankin johtokuntaan, jossa tehtävässä juoppoudesta ei katsottu olevan haittaa.

Sydänkarjalan internet sivu kertoo seuraavaa Lönnrotin petäjästä, johon minullakaan ei ole mitään lisättävää:

”Lönnrotin petäjä on Kesälahdella Hummovaaran kylässä sijaitseva mänty. Ensimmäisellä runonkeruumatkallaan ollut Elias Lönnrot taltioi puun juurella kesäkuussa 1828 Juhana Kainulaisen lausumia runoja, kansanuskomuksia ja loitsuja. Lönnrot merkitsi Kainulaiselta muistiin kahden päivän aikana yhteensä 2 551 säettä ja 59 erillistä runoa, joista suurin osa oli loitsuja. Lönnrotin 1833 julkaisemasta runoelmasta Runokokous Väinämöisestä eli niin sanotusta Alku-Kalevalasta nämä runot muodostivat merkittävän osan. Niihin kuului muun muassa Sampo-runoja ja Lemminkäisen virsi.

Petäjä sijaitsi Kainulaisen kotitalon Kainulan pihapiirissä. Kerrotaan, että puun istutti Kainulaisen suvun nuorukainen kihlauduttuaan. Morsian kuitenkin kuoli, ja petäjästä tuli Kainulaisen suvun uhripuu. Metsästäjänä tunnettu Juhana Kainulainen vei kaatamiensa karhujen pääluun mäntyyn loitsuja lukien.

Lönnrotin petäjän vieressä sijaitsee 1989 valmistunut karjalaistyylinen hirsirakennus Juhanantupa, jossa palvelee kesäisin lounas-kahvila. Sisällä jo itsessään nähtävyytenä pidettävässä Juhanantuvassa on muun muassa puuveistoksia.”

 

tiistai 28. toukokuuta 2024

Talon valtaajat

Taiteilija Martti Innasta ei voinut pitää kovin edistyksellisenä ihmisenä vaan pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin hän on yksi niistä harvoista suomalaisista, jotka taistelivat asekädessä saksalaista natsismia vastaan sota-aikana.

Näin tapahtui, kun Innanen pikkupoikana oli halkopinoilla kiipeillessään havainnut pinojen välissä saksalaissotilaan olevan hyvin intiimissä kanssakäymisessä jonkun suomalaisnaisen kanssa. Innanen hiipi pariskunnan taakse ja ampui lähietäisyydeltä stritsallaan saksalaista sotilasta takaapäin ns. arkaan paikkaan. Innasen kertoman mukaan osuman saanut saksalaissotilas huusi kuin eläin.

Naivistisissa maalauksissaan Innanen osoitti sen, että vaikka hän taisteli aikoinaan ase kädessä natseja vastaan, niin hän ei ollut erityisen edistyksellinen taiteilija, vaan hän pilkkasi erityisesti radikaalia nuorisoa kuten talonvaltaajia: https://linocatlady.blogspot.com/2019/08/kissakortti-323-cat-card-323.html

maanantai 27. toukokuuta 2024

Innaset maamme historiassa

Facebook muistutti, että olen tasan kaksi vuotta sitten ylistänyt kuvataiteilija Martti Innasen neroutta. Kirjoitan tätä Uukuniemellä ja Facebookin muistutus palautti mieleeni, että Martti Innanenkin on melkein Uukuniemen poikia, sillä hänen setänsä konstaapeli Viljo Innanen oli syntynyt Parikkalassa, johon Uukuniemikin nykyään kuuluu, vaikka läheskään kaikki uukuniemeläiset eivät kuntaliitosta hyväksykkään, koska se keskittää liiaksi valtaa Parikkalan metropolille.

Konstaapeli Viljo Innanen muistetaan siitä, että hän kuoli joulun aatonaattona 1942 raivoisassa tulitaistelussa kommunistien aseellista siipeä edustaneen Veikko Pöystin ampumana Vantaan Hiekkaharjussa, jonka liepeillä opiskeluaikana asuin. Muistelen tuossa taistelussa ammutun noin 2.000 laukausta.

Veikko Pöysti oli kasvanut mieheksi Lahdenpohjassa reilun 10 kilometrin päässä paikasta, jossa tätä kirjoittelen. Ilmeisesti Pöystikin kuoli poliisien luoteihin, vaikkakin myös sellaista kerrotaan, että hän teki itsemurhan puukolla, koska ei pystynyt enää pistooliaan käyttämään. Kolme poliisia myös haavoittui tuossa pidätysyrityksessä.

Poliisi ei onnistunut ottamaan kiinni Pöystin 19-vuotiasta tyttöystävää suonenjokelaista Irja Jalkasta. Tätä kuitenkin osuttiin sekä lantioon että reiteen, mutta siitä huolimatta hän kahlasi Hiekkaharjussa Rekolanojan yli ja pakeni talviyöhön eikä häntä myöhemminkään tavoitettu. Ilmeisesti häntä ammuttiin 6,35 kaliiperin aseella, jonka heikkotehoisuutta kansanedustaja Vornanen on viime aikoina vakuuttanut.

Jalkaset ovat sitkeää sukua, senhän jo Jalkas-Kalle todisti vuonna 1936 Garmisch-Partenkirchenin miesten viestin ankkuriosuudella.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_P%C3%B6ysti

lauantai 25. toukokuuta 2024

Trumpin avustajana

Rankka yö oli viime yö, koska olin aika vaativassa tehtävässä presidentti Trumpin avustajana. Jostain syystä suomen kieltä puhuva Trump toi minulle vahvistettavaksi asiapaperin, jossa otsikkona näytti lukevan ihan selvällä suomella, että KULMINAATIOPISTE, mitä ihmettä se sitten tarkoittaakaan.

Paperin asiasisältönä näytti olevan se, että presidentti Trump julistautui siinä päätöksellään diktaattoriksi, joka ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa mistään kenellekään milloikaan. Samanlainen etuoikeushan on myös entisen hyvän itäisen naapurimme tyrannilla Putinilla. Minun piti presidentin avustajana allekirjoituksella vahvistaa paperilla oleva päätös. Merkillinen on tuo ihmisen alitajunta, kun se pystyy tuollaisia unia näyttämään.

Vuosia sitten, jolloin vietin täysin päihteetöntä elämää, olin unessa jossain oluttuvassa kaljalla Hitlerin kanssa. Hitler, josta näkyi ison koppalakin alta vain pottunenä, valitti että itärintamalla menee ihan päin mitä tahansa. Minua säälitti tämä syvästi masentunut mies niin kovasti, että rohkaisin häntä vakuuttamalla, että kyllä se siitä. Merkillinen on tuo ihmisen alitajunta, kun se pystyy tuollaisia unia näyttämään.

Trump tuli varmaankin uniini, koska telkkarissa oli juuri näytetty Capitolin valtauksesta kertova dokumentti, joka todisti, miten lähellä jo kertaalleen oli se, että Trumpista olisi tullut yksinvaltias. Trumpilla näyttää olevan hänen kannaltaan hyödyllinen näkemys, että Usa:n presidentillä on oikeus armahtaa itsensäkin rikoksista ja sellainen rikoshan voisi olla vaikkapa vallankaappaus tai vastaehdokkaan murha. Mittaamattomien mahdollisuuksien maa on siis Usa, jossa ihan kenestä tahansa voi tulla vaikka mitä.

Lisätietoa Trumpista tässä: https://areena.yle.fi/1-68318059

23.5.2024

Torstai 23. toukokuuta 2024

Suklaata mummoille

 

Uskon, että maamme tunnetuin seinäraapustus oli aikoinaan Tikkurilan lähellä Bio Grandin seinässä ihan radan varressa, joten kaikki Helsinkiin matkaavat pystyivät lukemaan vaatimuksen: ”SUKLAATA MUMMOILLE”.

Itsekin olen tuon raaputuksen kuvannut, mutta niin on tehnyt myös Anita Siimes, jonka otosta on pidetty historiallisesti niin merkittävänä, että se on huolittu vallan Vantaan kaupunginmuseon nettisivulle.

Olen harkinnut, että mikäli aion eläkepäivieni ratoksi pyrkiä eduskuntaan, koska se on paikka, jossa näköjään sattuu ja tapahtuu, niin vaalilauseenani olkoon tuo SUKLAATA MUMMOILLE. Luulen, että tulisin keräämään vanhusväestön äänet samalla tavalla kuin Georg C. Ehrnrooth, jonka kohderyhmänä olivat köyhät eläkeläiset, joiden asialla tämä ilmeisen vakavarainen aatelisherra kertoi olevansa.

Iskevät vaalilauseet ovat politiikassa tärkeitä ja sen osoitti vuosikymmeniä sitten esimerkiksi eräs täysin tuntematon kymenlaaksolainen, jonka sukupuoli jääkööt mainitsematta. Hänen gynekologina toiminut aviomies oli kaivanut paikasta, jota en nyt kehtaa kertoa, hyvin paljon rahaa ja hänellä oli jo melkein kaikkea, mutta kansanedustajapuoliso puuttui.

Niinpä hän järjesti tämän eduskuntavaaliehdokkaaksi ja järjesti myös tämän näyttävän vaalikampanjan, jonka repäisevänä vaalilauseena oli NAINEN KYMENLAAKSOSTA. Nainen Kymenlaaksosta saikin huiman kannatuksen, mutta ihan eduskuntaan se ei kuitenkaan riittänyt. Uskon, että nainen Kymenlaaksosta olisi mennyt heittämällä läpi, jos hän olisi vaalikampanjassaan älynnyt vaatia suklaata mummoille.

https://www.finna.fi/Record/vantaa.kuva%3A8%3A879

keskiviikko 22. toukokuuta 2024

Hail

Huolestuttava on englannin kielen valta-asema maailmassa. Nykyajan nuoriso ei näytä enää hallitsevan vanhan sivistyksen ja tieteen kielen saksan alkeitakaan. Muistanpa, kun edellisen kerran joskus 60-luvulla näin Suonenjoella kaupan näyteikkunaan raapustetun Heil Hitler-tervehdyksen hakaristillä vahvistettuna, oli Heil-sana ihan oikein kirjoitettu, vaikkakin hakaristi oli piirretty väärin päin.

Silloin tästä poliittisesta skandaalista kirjoitettiin isosti ainakin silloisessa pitäjänlehdessä. Nyt hakaristi ja virheellisesti raapustettu Hail Hitler ja oikeaan asentoon raapustettu hakaristi ovat palanneet taas Suonenjoen katukuvaan, sillä ne on raapustettu erään tyhjillään olevan liikekiinteistön ikkunaan, mutta enää ne eivät näytä hetkauttavan muita kuin minua.

Luulen, että jos ikkunaan olisi raapustettu Venäjän hyökkäyssodan symboliksi noussut Z, niin yleisönosasto olisi reagoinut voimakkaasti. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että tiettävästi Putininkin tarkoitus oli käyttää sodassaan hakaristitunnusta, eli kahta ristissä olevaa Z-kirjainta, mutta se ei onnistunut, koska joku oli varastanut sen toisen Z:n.

 

tiistai 21. toukokuuta 2024

Moottoripyöräilyä

Vaikka en ole koskaan edes mopedia omistanut, katsoin ihan kiinnostuksella ensimmäisen jakson moottoripyöräilijä Jarno Saarisesta kertovasta sarjasta. Sen ajatuksia herättävän seikan opin, että molempien moottoriurheilun suomalaissankareiden, eli sekä Jarno Saarisen että Teuvo Länsivuoren, vanhempien suvut omistivat hautaustoimiston. Voi olla, että hautaustoimistoala ja kilpamoottoripyöräily jotenkin tukivat 70-luvulla toisiaan, koska siihen aikaan kilpamoottoripyöräily oli hengenvaarallinen harrastus. Nykyään laji tuntuu kehittyneen turvallisempaan suuntaan.

Todella amatöörimäistä puuhastelua näytti sekä Saarisen että Länsivuoren moottoriurheiluharrastus ainakin uran alkuvaiheissa olleen. Saarisen mekaanikkona toimi hänen tyttöystävänsä, mutta Länsivuorella parempi tilanne, sillä muistelen, että hänellä ainakin jossain vaiheessa Keski-Euroopan isonrahan radoilla oli mekaanikkonaan iisalmelaisnuorukainen, joka oli suorittanut sikäläisessä ammattikoulussa vallan maatalouskoneasentajalinjan.

Länsivuoren suku on liikunnallisesti hyvin lahjakasta. Muistelen kuulleeni, että Teuvo Länsivuoren kuopiolainen vaari ennen sotaa tähtäsi vakavissaan Helsingin olympialaisten maratonille ja senkin muistelen kuulleeni, että hänen mummonsa nuoruudessaan hyppäsi pituudessa naisten Suomen ennätyksen.

Luulen, että Teuvo Länsivuoren serkku Sami Länsivuori on perinyt enemmänkin mummonsa geenejä. Sami oli nuoruudessaan lupaava jalkapalloilija Kupsin riveissä, mutta ilmeisesti hänen jalkanopeutensa ei riittänyt siinä lajissa, joten hän alkoi harrastamaan pikajuoksua ja voitti 90-luvulla kaksi kertaa satasen Suomen mestaruuden miesten sarjassa.

Sami Länsivuori jatkaa nykyään sukunsa perinteitä hautausalalla ja on uskoakseni nykyään maamme nopein ruumisautonkuljettaja. Sen verran hän on edelleen urheilumies, että lehtihaastattelussa hän kertoi ajavansa aina ruumisautollaan ylimääräisen kierroksen Väinölänniemen urheilupyhätössä, jos hänen kuljetettavanaan on entinen urheilukaveri.

https://areena.yle.fi/1-50888324

maanantai 20. toukokuuta 2024

Kaksi jätkää

Eilen jäi kertomatta, miten poikkeuksellisen laaja oli Uukuniemellä Matin kioskin tavaravalikoima. Nimittäin rouva halusi aikoinaan tehdä itselleen kenkiä, mutta ongelmana oli, ettei kengän teossa tarpeellisia lestejä mistään löytynyt. Mutta kun Kioskin Matilta kysyi lesteistä, niin kohta hän kantoi niitä paikalle säkillisen, sillä hän oli suutarikoulun käynyt mies.

Kenkien tekemisen lisäksi Matti oli nuoruudessaan kunnostautunut myös kulttuurin alalla. Hän kertoi jopa voittaneensa Uukuniemen nuorisoseuran lausuntomestaruuden Pentti Haanpään runolla Kaksi jätkää. Paavo Väyrynen oli muuten samalla runolla Kaksi jätkää voittanut peräti valtakunnallisen nuorisoseurojen runonlausuntamestaruuden, tosin hän muisteli runon kirjoittajaksi Lauri Pohjanpäätä.

Sovimme Matin kanssa, että kun Uukuniemen nuorisoseura viettää 100-vuotisjuhlaansa, esitämme tuon Kaksi jätkää yhdessä ja hän ulkomuistista kirjoitti minulle paperilla tuon pitkän runon sanat, mutta ikävä kyllä Matti lähti tuonilmaisiin ennen tuota tapahtumaa, joten lausumatta Kaksi jätkää minulta jäi.

Etsin netistä tuota runoa Kaksi jätkää, mutta ei sitä sieltä tuolla nimellä löydy. Mutta kun kirjoitin muistamani ensi säkeet, jotka kuuluvat, että ”Me oltiin jätkiä kumpikin, käsin känsäisin, housuin pihkaisin. Kesän pitkään läskiä leipää purtu, eik` mitään surtu”, niin heti tärppäsi ja ilmeni, että runo on Viljo Kojon Muistoja menneiltä ajoilta, mutta joka tunnetaan myös ainakin nimillä Kaksi jätkää tai Minä ja Mikko.

Sekin ilmeni, että runo löytyy Youtubesta Matti Lehtisen komeasti lausumana, jota kannattaa hiljentyä kuuntelemaan. Satunnaisen kuulijan kannattaa huomioida, että lopussa kertoja ja Mikko poikkeavat ravintolassa ihan herrojen lailla syömässä ja tarvitsevat aterian yhteydessä perärättejä, mutta perärätti-nimityksessä ei ole mitään kaksimielistä tai sopimatonta, koska sata vuotta sitten kansa kutsui ruokaliinoja peräräteiksi.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=viljo+kojo%2C+muistoja+menneilt%C3%A4+ajoilta#fpstate=ive&vld=cid:32c75ddb,vid:ABkMvUAxy-I,st:0

sunnuntai 19. toukokuuta 2024

Matin kioskilla

Jututin Uukuniemellä Kioskin Mattia tapahtuneesta pankkiryöstöstä pian tapauksen jälkeen ja Matti kertoi, että Amerikassa pankkiryöstöjä torjutaan sijoittamalla tarkka-ampujia pankkien läheisyyteen ja hän suositteli samaa turvajärjestelyä myös Uukuniemelle.

Matti ilmoitti olevansa halukas tähän tehtävään, koska olihan hän Tali-Ihantalan kokenut sotaveteraani ja ampunut ennenkin. Suunnittelimmekin Matin kanssa hänen yrityksensä toimipisteen siirtämistä pankin läheisyyteen, jotta Matti olisi voinut paremmin valvoa pankin turvallisuutta, mutta se suunnitelma oli turha, koska pankki lopetti kohta toimintansa.

Eikä pankkiryöstöjä enää nykyään tehdä, koska pankit eivät ole juuri koskaan auki ja jos ne joskus poikkeuksellisesti ovat auki, niin ei niissä enää rahaa ole, koska pankkikortit ovat korvanneet setelit.

Matin kioski oli aikoinaan legendaarinen paikka. Kun Åke Lindman filmasi Tali-Ihantalasta kertovaa elokuvaa Etulinjan edessä, kävi hän kyselemässä Matilta ohjeita filminsä tekoa varten. Ja kun karanneet biisonit juoksivat Uukuniemen ainakin Suomen kartalle, kävi Helsingin Sanomien toimittaja jututtamassa Mattia tapahtuneen johdosta. Matti myös kertoi Aki Kaurismäen käyneen filmaamassa kioskia, mutta sitä filmiä en ole nähnyt.

Matin kioski oli sikäli erikoinen kioski, että tyypillisten kioskitavaroiden lisäksi siellä myytiin myös kirjoja, varsinkin sotakirjoja ja lisäksi tauluja. Matin mukaan pienet taulut menivät suuria tauluja paremmin kaupaksi. Se on yllättävä tieto, koska Reijo Riikosen Sijoittajan oppaan mukaan suuret taulut säilyttävät arvonsa pieniä tauluja paremmin.

 

 

lauantai 18. toukokuuta 2024

Uukuniemen pankkiryöstö

Volvo Markkanen oli sikäli huono pankkirosvo, että ilmeisesti hän jäi kaikista ryöstöistään kiinni, kuten melkein kaikki muutkin pankkirosvot. Tietääkseni Suomessa on tapahtunut vain kaksi selvittämätöntä pankkiryöstöä.

Ainakin hyvän tarinan mukaan kyllä toisen pankkikeikan tekijät kuitenkin tiedetään, vaikka näyttö ei riitäkään oikeudessa. Heidän uskotaan olleen kaksi entistä poliisia. Heistä toinen on kerran urallaan valittu peräti vuoden poliisiksi, mutta toinen sen sijaan kunnostautui enemmänkin talviolympiaurheilijana.

Sen sijaan 3.8.1994 tapahtunut Uukuniemen pankkiryöstö on käsittääkseni yhä selvittämättä. Helsingin Sanomat kertoi aikoinaan tapahtuneesta seuraavaa:

”Naamiomiehet olivat odottamassa henkilökunnan töihin tuloa puoli yhdeksän aikaan. Käsiaseella uhaten he pakottivat avaamaan pankin ovet. Ryöstöhetkellä pankissa oli johtaja ja kaksi virkailijaa. Ryöstössä ei sattunut henkilövahinkoja.

Ryöstäjät pakenivat paikalta Kesälahden suuntaan moottoripyörällä, jossa oli punaista väriä. He olivat iältään noin 25-vuotiaita ja 175 senttiä pitkiä. Molemmat olivat hoikkia. Jalassa toisella oli tummanruskeat nahkakengät ja toisella lenkkarit. Pakotilanteessa toisella miehellä oli päässään musta kypärä ja toisella tumma kypärä, jossa oli punaisia merkkejä.”

Ryöstäjien tuntomerkit eivät sovi Volvo Markkaseen, joka oli 168-senttinen eli 45 senttiä lyhyempi kuin toinen Markkasen suvun kuuluisuus koripalloilija Lauri Markkanen. Volvo Markkanen oli myös tapahtumahetkellä jo 57-vuotias, joten ikäkään ei täsmää.

Tutkimuksissani on tähän mennessä selvinnyt sekin, ettei ryöstäjien joukossa voinut olla myöskään Volvo Markkasen poika Sakari, joka tapahtumahetkellä oli vasta 8-vuotias. Tosin myöhemmin hän kunnostautui isänsä lailla pankkiryöstöalalla, jolle isä hänet kasvatti.

Volvo Markkanen yritti opastaa ammatissaan myös tyttärenpoikaansa, jolle hän antoi kuolinvuoteellaan sen tärkeän neuvon, että jos ryöstää pankin, niin kiinni ei saa jäädä.

Sakari Markkasen persoonaan voi tutustua tästä: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/3f29d5ac-c2fc-488d-9780-5d5341103448

perjantai 17. toukokuuta 2024

Kgb:n mies

Eilen mainittu Matti Volvo Markkanen eli värikkään elämän, mikäli yhtään on uskominen elokuvaohjaaja Taavi Kassilan kirjaa Kameleontti ja miksi ei olisi. Kameleontti kertoo esimerkiksi Markkasen toimineen nuoruudessaan vakoojana KGB:ssä ja taistelijana ranskalaisessa OAS-terroristijärjestössä.

Itsekin epäilin noita savolaisen Markkasen kertomia asioita ja uskoin että vastuu niiden totuudellisuudesta jää kuulijalle, mutta hämmästyin, kun luin Suojelupoliisin virallisen historian ja siinä kerrottiin, että Supo tosiaan seurasi Markkasta ja piti häntä vallan KGB:n Moskovan kurssin käyneenä miehenä. Vahva todiste käydystä Moskovan kurssista oli se, että Markkasen kauluspaidat oli pilattu juuri samalla tavalla kuin Neuvostoliiton pesuloissa oli tapana. Supon agentti oli siis käynyt tutkimassa Markkasen vaatekaapin.

Markkasen isä Olavi Markkanen toimi sotien aikana saksalaisten ja suomalaisten sotilaiden yhteysupseerina, ja oli yhteyksissä myös venäläisiin, ja Markkasen mukaan sai poikansa näillä yhteyksillä KGB:n palvelukseen. Siviilissä Mikkelin kansanopistossa lausuntaa opettanut Olavi Markkanen ei sentään ollut kommunisti, mutta kansallissosialisti kuitenkin.

Muistelmissaan Markkanen kertoo ajautuneensa rikolliseksi, koska terroristijärjestö OAS:n riveissä hän taisteli yhdessä rakastamansa nuoren neitosen kanssa, mutta tyttö, jota hän lempi, sai surmansa taistelussa ja niinpä tuli Volvostakin julma ryöväri, kuten laulussa sanotaan. Mutta eppäillä tuotakin tarinaa soppii.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_Markkanen

torstai 16. toukokuuta 2024

 

Volvo Markkanen

Aiemmin olen kertonut, miten karjalaisia talonpoikia vallan ruoskittiin heidän ollessaan venäläisten aatelisten alaisuudessa. Luulen, että karjalaisten ystävällinen ja nöyrä käytös saattaa periytyä tuolta ajalta.

Sen sijaan meidät savolaiset tunnetaan vähemmän nöyränä ja ystävällisenä heimona, jonka näkemyksen vahvistaa myös juuri lukemani Ulla Koskisen kirja Soturiaatelin aika, jossa kerrotaan, etteivät 1500-luvun lopulla rautalampilaiset talonpojat ollenkaan tykänneet ruotsalaisista huoveista, joita heidän piti elättää, vaan asiaan kyllästyneinä he hakkasivat avannon ja hukuttivat huovit siihen.

Se oli yksi nuijasodan alkutapahtumista. Yhtenä savolaisten nuijamiesten johtajista oli Suonenjoen Markkalan kylän Esko Kolehmainen, jota ruotsalaiset kutsuivat nimellä Eskil Uttermark, joka sukunimi sittemmin muuttui Markkaseksi. Esko Markkanen oli jopa niin kiero savolainen, että hän onnistui yhtenä harvoista nuijamiesten päälliköistä säilyttämään henkensä talonpoikaiskapinan jälkiselvittelyssä ja pääsi jatkamaan sukuaan.

Hänen toiseksi tunnetuin jälkeläisensä on koripalloilija Lauri Markkanen ja hänen tunnetuin jälkeläisensä on kuuluisa pankkirosvo Matti Volvo Markkanen, joka on jopa niin kuuluisa, että Yle Areenaan on ilmestynyt nuoren tanskalaisen historiabloggaaja Regitzen tekemä kolmeosainen sarja Volvo-Markkasesta, jonka tyttärentytär hän uskoo olevansa.

Sarjan perusteella tanskalaiset vaikuttavan arvostavan kovasti ystävällistä ja kohteliasta Volvo Markkasta ja tunne oli uskoakseni molemminpuolinen. Markkanen kertoi myöhemmin tykänneensä tanskalaisista, sillä Tanskassa pankkien ryöstäminen oli helppoa. Siellä yleisö vain kannusti pakoon säntävää pankin ryöstäjää, kun taas Suomessa aina löytyi muutama sankari, jotka lähtivät vaahto suussa jäljittämään rosvoa.

Volvo Markkasesta kertovan tanskalaissarjan voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-67361052

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.40 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 15. toukokuuta 2024

 

Kaskiruis

Olisi mielenkiintoista tietää, oliko Uukuniemen Kirkkolammen pohjamudasta löydetty 1200 vuotta vanha rukiin siitepölyhiukkanen peräisin kaskirukiista. Kaskirukiin keksiminen oli aikoinaan vähintäänkin Nokian kännykkäkeksintöön verrattava innovaatio. Kaskirukiin avulla nimittäin savolaiset valloittivat 1600-luvulla Uukuniemen lisäksi myös Ruotsin, Norjan ja Amerikan havupuuvyöhykkeet.

Tosin kaskirukiin viljely ei ole savolaisten keksintö, vaan Wikipedian mukaan huhtakaski, jolla tarkoitetaan havupuumetsään tehtyä kaskeamismuotoa, oli Pohjois-Venäjän suomensukuisten kansojen kehittämä. Tosin jostain syystä vain savolaiset alkoivat sen avulla valtaamaan maailmaa.

Kaskiruis kylvetään vasta keskikesällä, joten syksyllä se on vasta oraalla, tosin oraskin voidaan hyödyntää vaikka lampaiden rehuna. Seuraavana kesänä kaskiruis sitten kasvaa lähes miehen korkuiseksi pensaaksi, sillä se on monihaarainen.

Annika Lutherin kirjassa Rukiin viljava historia kerrotaan, että eräs norjalainen tutkija löysi jostain seinän raosta muutaman satavuotiaan metsäsuomalaisten kaskirukiin jyvän ja kylvi ne maahan. Suuri osa siemenistä iti ja paras yksilö tuotti peräti 16.000 uutta jyvää. Muistanpa, että lapsuudessani pottusatoa pidettiin hyvänä, jos yksi pottu tuotti kymmenen uutta yksilöä.

Tämä Wikipedian juttu todistaa, että kaskiruista tuottaneet metsäsuomalaiset menestyivät Ruotsissa hyvin ja niinpä suuri osa maailmalla menestyneistä ruotsalaisista on metsäsuomalaissukua. Yksi nimi näyttää Wikipedian luettelosta puuttuvankin eli Olof Palme. Jostain luin hänenkin suvustaan löytyvän Suhosten geenejä, joita kantoi myös ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luoja Tage Erlander.

Tässä yhteydessä en malta olla korostamatta, että ruotsalainen Bernadotten kuningassuku tulee prinssi Danielin myötä muuttumaan Seppästen kuningassuvuksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mets%C3%A4suomalaiset

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.29 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 13. toukokuuta 2024

 

Käräjäkivet

Uukuniemellä on Käräjätie ja minulle on kerrottu, että sen läheltä pitäisi löytyä käräjäkivet, joilla istuen paikkakunnan vapaat miehet jo ehkä yli tuhat vuotta sitten harrastivat paikallisdemokratiaa. Yritin viime kesänä löytää nuo kivet, mutta en tainnut onnistua. Tuollaisen kivirykelmän löysin, mutta turhan vaatimattomilta kivet näyttävät aikuisten miesten istumakiviksi. Toisaalta jo Uukuniemen virallisessa historiassa todetaan rehellisesti, että ainakin 1800-luvulla uukuniemeläisiä pidettiin pienenpuoleisina ja rumanlaisina ihmisinä. Ja kyllähän maa saattaa satojen vuosien aikana nousta paljonkin kivien ympärillä.

 

Uukuniemellä on ollut pitkään asutusta, sillä ensimmäiset merkit maanviljelyksestä siellä ovat jo 800-luvulta. Kirkkolammen pohjasta löytyi tutkimuksissa  rukiin siitepölyä peräti 1200 vuoden takaa. Vaikka osan historiastaan uukuniemeläiset ovat eläneet Venäjän vallan alla, niin sen verran takapajuista seutu on ollut, ettei edes muualla sivistyneessä maailmassa harrastettu maaorjuus siellä menestynyt. Euroopan maista ainoastaan Pohjoismaat ja Sveitsi välttyivät maaorjuudelta ja se seikka taitaa vieläkin näkyä näissä kansoissa.

Tosin vaikka maaorjuutta ei Karjalassa ollut, niin ei torpparien asemassa ollut hurraamista. Tuossa vähän matkan päässä Parikkalassa on Koitsanlahden kartano, jonka omistivat Venäjän aateliset, ja siltä ajalta on säilynyt tähän päivään piiskauspetäjä, jonka avulla lisättiin kartanon henkilökunnan työmotivaatiota. Ruoskimista harrastettiin muuallakin Karjalassa, koska muistelen jostain lukeneeni, että Viipurin maalaiskunnassa sai ruoskasta maistaa myös eduskunnanpuhemiehenä timineen Johannes Virolaisen vaari.

Tuo maaorjuusasia liittyy sikäli omankin sukuni historiaan, että myös vaarinivaarinvaaristani inkeriläisestä Tuomas Koivistoisesta yritettiin tehdä orjaa, mutta häntä asia pisti sen verran vihaksi, että ainakin hyvän tarinan mukaan hän hukutti työnantajapuolen edustajan ja souti sen jälkeen tekoaan karkuun Savon selkosiin. Tarinan parhaan version mukaan työnantajapuolen edustaja hukutettiin tervatynnyriin.

 

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 2.44 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

 

Meditaatiokoivu

 

Ei ole täällä mitään pysyvää sanotaan jo jossain virressäkin ja niinhän se on. Olen jo 43 keväänä meditoinut Uukuniemen Pyhäjärven rannalla toljottaen saksanseisojakoiran lailla veden päälle kaartuvaa koivua, mutta enää se ei enää kaarrukkaan veden päälle, vaan on talven aikana katkennut järveen. Vain pelkkä kannon tynkä on tästä jalosta koivusta jäänyt jäljelle.

Tuossa vähän matkan päässä on Kellokivi, joka on saanut nimensä siitä, että 1600-luvulla seudulle muuttaneet savolaiset imperialistit, jotka lienevät olleen paikkakunnan nykyisten Härkösten, Suutaristen ja Tiaisten esi-isiä, jotka nimet ovat tuttuja maamme urheilun ja musiikin historiasta, upottivat hyvän tarinan mukaan ortodoksien kirkonkellon Kellokiven lähelle.

Kellon kieli löytyikin rannalta jokunen vuosi sitten, mutta itse kelloa ei ole etsinnöistä huolimatta löydetty. Ja eilen tuli mieleeni, ettei sitä varmaan koskaan löydetäkään, koska eivät savolaiset sentään niin tyhmiä olleet, että olisivat kalliin kellon heittäneet järveen, vaan kyllä se varmaan suurella rahalla myytiin aseteollisuuden tarpeisiin. 1600-luvulla tykit olivat vielä pronssia ja eiköhän Uukuniemenkin kello päätynyt sotaisan Ruotsin armeijan tykin putkeksi.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 2.38 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

torstai 9. toukokuuta 2024

 

Pyhämäki

Harva on se satunnainen matkailija, joka eksyy Uukuniemen Pyhämäelle, jonne vuonna 1692 rakennettiin pitäjän kolmas kirkko, vaikkakin monissa lähteissä kerrotaan virheellisesti sen olleen Uukuniemen ensimmäisen kirkon. Nimittäin ilmeisesti jo 1600-luvun alkupuolella ortodoksikirkko rakennettiin Papinniemeen reilun kilometrin päähän Pyhämäestä. Lisäksi Kesälahti kuului 1600-luvulla Uukuniemen pitäjään ja sinnekin rakennettiin herranhuone ennen Pyhämäen kirkkoa.

Pyhämäen kirkko paloi pian valmistumisensa jälkeen vuonna 1694. Luulen, että salama sen poltti, koska yhdysvaltalainen keksijä Benjamin Franklin, josta myöhemmin tuli USA:n presidentti, keksi ukkosenjohdattimen uudelleen vasta 1700-luvulla. Sitä ennen kuitenkin jo muinaiset kreikkalaiset osasivat käyttää ukkosenjohdattimia. En malta olla tässä yhteydessä kertomatta, että viime vuosisadan alkupuolella eräs lehtimies tuomittiin Jumalan pilkasta, kun hän otsikoi juttunsa, että ”Herra poltti huoneensa”, kun eräs kirkko paloi salaman sytyttämänä.

Sitäkään en malta olla kertomatta, että Ruotsin kuningas määräsi, että Uukuniemen luterilaisten ja ortodoksien piti auttaa toisiaan kirkkojensa rakentamisessa, mutta luterilaisten mielestä ortodoksit eivät tulleet heidän kirkkotalkoisiinsa. Epäilen, että Tverin Karjalaan muuttaneet uukuniemeläiset olivat asiasta juuri päinvastaista mieltä.

Pikkuisen on päässyt metsittymään tuo Uukuniemen Pyhämäen kirkon paikka, jota asiaa tämäkin kuva todistaa, mutta penkki sieltä löytyy, jolla istuen satunnainen matkailija voi pohtia vaikkapa kaiken katoavaisuutta. Paikalla on myös röykkiöittäin isoja kiviä, joista voi päätellä, että jo muinaiset esi-isämme ymmärsivät rakentaa kirkkonsa kiviperustalle eikä hirsiarinalle, jolle Kalle Päätalo kertoi Satusedäksi kutsutun muurarin rakentaneen vielä 1920-luvulla taivalkoskelaisen Päätalon kattilakunnan mökkiin ns. paikkaansa hakevan uunin, joka uuni oli osasyynä sille, että Päätalon Herkko joudutiin viemään köysissä vallan mielitautiparantolaan.

 

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 9.01 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

 

Juankosken Kuohun lupaava yleisurheilija

Olen joskus aiemmin kertonut, että Immo Kuutsa valmensi parhaan lapsuuden kaverinsa äskettäin kuolleen Kaj Chydeniuksen hiihdossa Juankosken pitäjänmestariksi jossain juniorisarjassa. Yllättävää on, että Kaj Chydenius paljastaa muistelmakirjassaan Muistin juuri olleensa myös lupaava yleisurheilija. Eli taas löytyi kulttuuri- ja tiedeväen joukoista lupaava urheilijalahjakkuus.

Kypsemmällä iällä vasemmistoradikaaliksi kääntyneen Chydeniuksen edustama yleisurheiluseura lapsuusvuosina oli uskoakseni paikallinen porvariseura Juankosken Kuohu, koska Chydeniuksen perhe ei kuulunut työväen luokkaan, vaan vähintäänkin keskiluokkaan. Kuitenkin jo pikkulapsena Kaj yritti lähestyä työväenluokkaa liittymällä paikkakunnan vappumarssijoiden kulkueen hännille, mutta asioita ymmärtävä duunari talutti koltiaisen kädestä pitäen kotiovelle, koska tämä oli tehtaan herrojen jälkeläisiä.

Myös se paljastuu  muistelmakirjasta, että talviurheilupuolella Kaitsu oli kunnostautua liikuntakulttuurin järjestöpuolellakin. Yhdessä kaverinsa Immo Kuutsan kanssa pojat suunnittelivat Juankoskelle peräti jäästadionia. Ilmeisistä aikuisiän erilaisista yhteiskunnallisista mielipiteistä huolimatta Chydenius kertoo olevansa ylpeä valmentaja Kuutsan myöhemmästä menestyksestä.

Säveltäjämestarin merkittävin yleisurheilusaavutus on Juankosken Kuohun ikäkausikisojen 3-ottelumestaruus. Tosin palkintona saadussa pokaalissa lukee jostain syystä, että ”Seiväshyppy III-palkinto miehet yli 35 v”. Tämä selvä arvostuksen puutteesta kielivä vääryys on saattanut vaikuttaa miehen myöhempään yhteiskunnalliseen ajatteluun.

Muuten Juankosken Kuohu palauttaa mieleeni sen maamme urheiluhistoriaan liittyvän asian, että toisen koskipaikkakunnan eli Kyröskosken Pärskeen nimeä ei hyväksytty yhdistysrekisteriin, koska seuran perustajien kaavailemaa seuran nimilyhennettä pidettiin hyväntavan vastaisena ja sopimattomana.

 

https://www.antikvaari.fi/teos/muistin-juuri/62a34c3deaa1ec176c3c3021

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 8.38 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

 

Uukuniemen Ilo

Uukuniemen Kummun kylällä on kilometrin päässä päätieltä pellonreunassa BL-142:lle pystytetty muistomerkki. BL-142 oli suomalainen Bristol Blenheim-merkkinen pommikone, joka teki 12.6.1944 pakkolaskun saatuaan it-tykin kranaatin osuman ohjaamoonsa Karjalan kannaksen yläpuolella. Kuvan muistomerkki paljastettiin kesällä 2010 ja koneen ohjaaja Pentti Tuisku oli tapahtumassa läsnä, vaikka ikää hänellä silloin oli 88 vuotta.

Miehistö olisi voinut pelastautua koneesta hyppäämällä, mutta pahasti haavoittunut ohjaaja Pentti Tuisku päätti yrittää pakkolaskua, koska koneen tähystäjän Göran Ödnerin laskuvarjon oli kranaatin räjähdys paiskannut ulos koneesta.  Koneen pakkolasku savipellolle oli sikäli onnekas, että kone olisi muuten murskautunut pellon reunassa olleisiin puihin, mutta sattuman oikusta Blenheimin siipi osui viime hetkellä isoon kiveen, joka pyöräytti koneen nokan takaisin tulosuuntaan.

Konekivääriampuja-sähköttäjä Sven Rosendahl kykeni laskun jälkeen hakemaan vielä apujoukkoja paikalle, mutta Tuisku ja Ödner loukkaantuivat pahoin; Ödner niin pahoin, että hänen vasen jalkansa jouduttiin amputoimaan reidestä. Sodan jälkeen hänestä tuli arvostettu muusikko, joka levytti Suomen ensimmäisen rock-iskelmän Tunnista toiseen, joka tunnetaan maailmalla paremmin Bill Haleyn esittämänä nimellä Roack Around the Clock.

Myös Göran Ödnerin poika Janne Ödner kunnostautui kitaristina ja soitti mm. pitkään Uukuniemen naapurissa Kesälahdella asuneen Pave Maijasen yhtyeessä ja pitkään Uukuniemellä asuneen Paroni Paakkunaisen yhtyeissä. Janne Ödner menehtyi 33-vuotiaana poliisiputkassa. Sitä ennen hän oli kaatunut nakkikioskilla.

Vuosia sitten Uukuniemellä toimi Uukuniemen Ilo -niminen kulttuuriyhdistys ja mielestäni Ilon tulisi huomioida toiminnassaan se, että 12.6.2024 tulee kuluneeksi 80 vuotta siitä, kun pommikone teki pakkolaskun Uukuniemelle, jolla tapauksella oli suuri vaikutus jopa maamme musiikkihistoriaan. En näe yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Uukuniemen Ilo voisi järjestää muistomerkillä rock-konsertin, jossa kyseistä musiikkia voisi esittää uukuniemeläisen harmoonitehtaan matkaharmooneilla. Ne voisi tuoda vaikeakulkuiselle tapahtumapaikalle vaikkapa mopedilla; mopedillahan se entinen Uukuniemen kanttorikin matkaharmooniaan kuljetteli seuramatkoillaan, mutta kuitenkin kirkkoherran perässä, koska kirkkoherran mopedi oli viritetty.

 

torstai 9. toukokuuta 2024

Liipaisinsormen herkkyys

Ampuma-aseet ovat hengenvaarallisia, joten tarkkana joutuvat poliisiviranomaiset olemaan, kun pyssylupia myöntävät, mutta koska ihmisistä on kysymys, erehdyksiä sattuu, kuten viime aikojen tapahtumat osoittavat.

Niinpä joensuulainen kansanedustaja-poliisi, joka on elämänsä aikana läpikäynyt monet soveltuvuustestit, lähti ihan laillinen mutka matkassaan juomaan ja vonkaamaan teinityttöjä Helsingin yöelämään ja loppu onkin sitten rikoshistoriaa.

Lieventävä asianhaara tapauksessa on se, että henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin. Nähtäväksi jää, pitääkö oikeus lieventävänä asianhaarana myös sitä, että kansanedustaja-poliisi poliisitutkinnan mukaan ainoastaan osoitteli mutkallaan kanssaihmisiään, mutta ei tähdännyt; olisiko vahva humalatila estänyt tähtäämisen.

Mutta vielä kovemmasta tapauksesta kerrottiin eilen Rikospaikka-ohjelmassa. Lupsakka kuopiolainen 61-vuotias ortodoksipappi oli 40 vuotta miettinyt sitä, miten eräs häntä 10 vuotta vanhempi nainen oli häntä nuoruudessa loukannut ja nyt hän sitten oli autoillut 160 kilometrin päähän Savonlinnaan ja ampunut ilmeisesti ihan luvallisella haulikolla kyseisen naisen ja tämän miesystävän. Ei varmaankaan haulikkoluvan myöntänyt poliisi epäillyt tämän lupsakkaan papin moiseen syyllistyvän.

Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin muistaa, että sisäministeri Mari Rantanen juuri lausui, etteivät aseet tapa vaan ampujat, joten potentiaalisille murhamiehille ei pitäisi pyssyjä antaa. Voi hyvinkin olla perusteltua, että viimeaikaisten ampumatapausten johdosta aselupien myöntämisessä siirrytään etniseen profilointiin eikä lupia enää myönnetä itäsuomalaisille, joilla näyttää liipaisinsormen herkkyys olevan ihan geeneissä. Sen sijaan Ahvenanmaalla, jossa lienee aseita väkilukuun suhteutettuna eniten maailmassa, ei tietääkseni ketään ole koskaan ketään ammuttu.

Tässä lisätietoa lupsakkaasta savolaispapista: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0d43fc48-e5af-48c3-878b-46e16172d7e1

keskiviikko 8. toukokuuta 2024

Pekka Kolehmainen – viimeinen pyöveli

 

Kuten ehkä aiemminkin olen todennut, niin me kärkkääläläiset olemme kyvykästä ja eteenpäin pyrkivää porukkaa. Tämä seikka palasi mieleeni, kun näin, että syntyjään naapurin poika vankeinhoitaja Jouni Kolehmainen on hakenut Ulkopoliittisen instituutin johtajan erittäin hyväpalkkaista virkaa. Samasta virasta näyttää olevan kiinnostunut myös 20 muuta hakijaa, joiden joukossa on myös presidenttiehdokkaana ollut Mika Aaltola.

Onnea ja menestystä viran täytössä Jounille, joka on aiemminkin hakenut eräisiin huippuvirkoihin. Muistelen näitä hänen hakemiaan virkoja olleen Tullin ylijohtajan, Poliisin ylijohtajan, Suojelupoliisin päällikön ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtajan virat.

Virkoja hakiessaan Jouni Kolehmaisen kannattaa korostaa sitä, että hän kuuluu tutkimusteni mukaan samaan Karttulan Punnonmäen sukuhaaraan, johon kuului myös Suomen maailmankartalle juossut Hannes Kolehmainen. Punnonmäen suvun toinen kuuluisuus oli Pekka Kolehmainen, joka toimi maamme viimeisenä pyövelinä. Vankeinhoitaja Jouni Kolehmainen siis tavallaan jatkaa sukunsa perinteitä toimiessaan Rikosseuraamuslaitoksen palveluksessa.

Suomen viimeinen pyöveli Pekka Kolehmainen ei kuitenkaan suorittanut maamme viimeistä mestausta, vaan siitä huolehti vuonna 1825 pyöveli Lauri Jauhiainen, joka saattaa hyvinkin olla samannimisen suonenjokelaisen iskelmäsanoittajan esi-isä.

Viimeinen rauhanaikana mestattu oli Suonenjoella syntynyt renkimies Tahvo Putkonen, joka tuossa muutaman kilometrin päässä Suonenjoen Jauhomäellä toista joulupäivää juhlittaessa joutui lyömään halolla kuoliaaksi torppari Lasse Hirvosen, koska ilmeinen sukuni kantaisä Aatami Koivistoinen oli ottanut häneltä sitä ennen kirveen pois. Tahvo Putkonen menetti tapahtuneen seurauksena päänsä, mutta Aatami Koivistoista sakotettiin vain juopumuksesta.

Murha-info kertoo Jauhomäen joulujuhlasta seuraavaa: https://www.murha.info/rikosfoorumi/viewtopic.php?t=6688

tiistai 7. toukokuuta 2024

Perustuslakivaliokunnan pöydällä pano

Eilen kerroin millaisin konstein lähimmät sukulaisemme kääpiösimpanssit pitävät laumoissaan yllä hyvää mieltä ja esitin, että samoja keinoja voisivat erilaiset kiertelevät konsultit opettaa maamme huonohenkisillä työpaikoilla.

Nyt kuitenkin muistan, että kirjassaan Herrana on hyvä olla eduskunnan entinen puhemies Mikko Pesälä paljasti, että ainakin kerran on maamme eduskunnassa käytetty tuota työpaikan ilmapiirin parantamiskonstia, ja annetaanpa Pesälän jatkaa aiheesta:

”Perustuslakivaliokunnan pöydällä harjoitettiin taannoin kiihkeää aktia, ja muuan sosiaalitantta oli kiinnostuneena seurannut toimitusta ovenraosta. Kateellisena hän oli valittanut tapauksesta silloiselle puhemiehelle. Tämä oli viisaasti todennut, että sattuuhan tämmöistä: jos mieli tekee, niin siitä vaan. Tantta oli puolustautunut ja sanonut, että ei hän nyt sitä ollut tarkoittanut, aivan luonnollista toimintaa, mutta että perustuslakivaliokunnan pöydällä.”

Tuosta Pesälän kertomasta tulee mieleeni, että en ole koskaan päässyt tutustumaan eduskuntataloon, mutta jos tilaisuus siihen joskus tulee, niin haluan tutustua myös edellä mainittuun perustuslakivaliokunnan pöytään. Tulen myös esittämään, että pöytään tulee kiinnittää pronssinen muistolaatta tapauksen johdosta.

Olen noin kolmannes vuosisata sitten lukenut työministerinäkin toimineen Urpo Leppäsen muistelmateoksen Vaimoja, valtaa, vastuksia ja muistelen, että siinä kerrotaan tarkempia yksityiskohtia Pesälän kertomasta tapauksesta, joita yksityiskohtia en enää kuitenkaan muista, jota seikkaa vallan hämmästelen.

https://www.antikvaari.fi/teos/vaimoja-valtaa-vastuksia/62a3012ceaa1ec176c362661

maanantai 6. toukokuuta 2024

Bonoboismi

Kuten aiemmin olen kertonut, niin ihmisen toiseksi lähin sukulainen simpanssi on ilkeä eläin ja ilkeydessään lähes ihmisen tasoa. Sen sijaan meidän lähin sukulainen kääpiösimpanssi, eli bonobo, jolla on yhteisiä geenejä kanssamme noin 98,5 %, on hyvin lempeä eläin.

Kapitalistinenkin tiedemies on myöntänyt, että bonobolauman lempeys johtuu siitä, että lauman jäsenet ovat hyvin innokkaasti silleen ja purkavat silleen olon keinoin lauman sisäisiä kiistoja. Muistelen lukeneeni, että bonabot ovat silleen keskimäärin 2 tunnin 17 minuutin 13 sekunnin välein. Tosin silleen olo kestää keskimäärin vain 14 sekuntia.

Wikipedia kertoo silleen olosta seuraavaa: ”Seksuaalikäyttäytymistä esiintyy erityisesti tilanteissa, jotka sisältävät kilpailua ja jotka muilla kädellisillä johtavat usein aggressiiviseen käyttäytymiseen. Tällaisia ovat ruoan jakaminen, uuden lelun löytäminen eläintarhassa sekä naaraisiin liittyvä urosten välinen mustasukkaisuus, jonka urokset rauhoittavat hieromalla sukuelimiään vastakkain.

Bonoboilla on taipumus ratkaista konfliktitilanteet seksuaalikontaktilla voimankäytön sijaan. Seksuaalikäyttäytymistä tapahtuu monissa partneriyhdistelmissä sekä täysikasvuisten yksilöiden kesken että täysikasvuisten ja keskenkasvuisten bonoboiden välillä.”

Muistanpa, miten ennen virkaani vartioidessani virastossamme vieraili vähän väliä erilaisia konsultteja, jotka pyrkivät kehittämään työpaikan yhteishenkeä ja lisäämään työmme tuottavuutta. Varsinkin mieleeni on jäänyt, kuinka meille opetettiin ihan Amerikan oppien mukaisilta kalvoilta esimerkiksi sellaisia asioita kuin tulosjohtamista, tuloksellista johtamista ja tasapainotettua tuloskorttiajattelua, joista en jaksanut lainkaan kiinnostua kuten ei mielestäni moni muukaan.

Sen sijaan, jos joku konsultti olisi opettanut meille sellaista työyhteisön hyvinvointia lisäävää laumakäyttäytymistä, josta voisi käyttää vaikkapa nimitystä bonoboismi, niin uskon monen virkaveljen vilpittömästi innostuneen tästä uudesta opista.

Bonoboista löytyy lisätietoa tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Bonobo

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Apinat

Kuopion luonnontieteellisessä museossa on menossa apinanäyttely, jota kunnioitin läsnäolollani, vaikka minua arvelutti se, että esillä on täytettyjä apinoita. Nähtäväksi jää koska luonnontieteellisen museon näyttelyssä on esillä erirotuisia täytettyjä ihmisiä.

Totesinpa, että todella söpöjä eläimiä ovat monet veikeät pikkuapinat. Totesin myös, että monet niistä ovat äärimmäisen uhanalaisia lajeja, eräitä on maapallolla enää noin 100 kpl. Harkitsen vahavasti, että ihmislajin sijasta kohdistan jatkossa hyväntekeväisyyslahjoitukseni näille pikkuapinoille omien lajitovereitteni sijasta.

Sitä asiaa apinanäyttelyssä ei kerrottu, että yksi pikkuapinoiden uhka ovat ihmislajin toiseksi lähimmät sukulaiset simpanssit, jotka niitä tappavat; tosin vain ravinnokseen, ei huvikseen. Jossain tv:n luonto-ohjelmassa jopa näytettiin pikkuapinoiden metsästysretkelle lähtevää simpanssilaumaa, joka muistutti paljon meikäläistä hirviporukkaa.

Tuo lähisukulaisemme simpanssi on vaarallinen eläin. 50-kiloinen simpanssiuros nostaa maasta 200 kiloa, johon tavallinen satakiloinen mies ei pysty. Suomen kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus voisi huomioida tämän asian maamme huippu-urheilua kehittäessään. Uskon, että ihminen ja simpanssi on risteytettävissä nykymenetelmillä, jonka jälkeen norjalaisetkaan eivät pärjää suomalaisille.

Simpanssi on myös hyvin älykäs ja väkivaltainen eläin, sellainenhan myös sen lähisukulainen ihminen on. Simpanssi on jopa niin älykäs, että laumat kykenevät jopa sotimaan keskenään rajariitoja ratkoessaan.

Sen sijaan kuvan gorilla on uhkaavasta ulkonäöstään huolimatta lempeä eläin. Koska apinanäyttelyssä ei saanut kuvata salamalla, niin kuva on pikkuisen epäselvä, joten korostan sitä, että gorilla on kuvassa oikeanpuolimainen otus.

 

 

lauantai 4. toukokuuta 2024

Ensimmäinen tosi tumma

Minun lapsuudessani näitä musta- ja jopa ruskeaihoisia ihmisiä kutsuttiin ne…….ksi eikä siinä todellakaan ollut mitään halventavaa toisin kuin sanoissa r….ä, h….i, j…u ja n…u. Sana n..keri synnytti silloin jopa myönteisiä mielikuvia n….npusujen, viiden pennin lakritsipötkyjen ja Musta-Pekka pelikorttien muodossa.

Kärkkäälän aAlakoulussa opettaja Turtiainen jopa häpeilemättä kysyi, onko joku nähnyt n…..iä. Muudan Pekka myönsi sellaisen ihmeen nähneensä Herättäjäjuhlilla.

Seuraavan kerran törmäsin rotukysymykseen 70-luvun alussa, kun naapurin mies kertoi nähneensä mansikkakarnevaalipäivän aamuna n…….n Suonenjoen Alkon myymälän edessä. Tämä n…..ri oli jostain syystä itkenyt. Sellaista kuulin, että kärkkääläläiset uskoivat itkevän n…….n Alkon edessä liittyvän johonkin Alkon raittiuskampanjaan.

Itse näin ensimmäisen mustan ihmisen Helsingissä vuonna 1976. Hän saattoi olla niitä amerikkalaisia koripalloilijoita, joiden maahantuloa ulkomaalaisvirasto ei jostain syystä estänyt ja se on hyvä se, koska nykyään maamme urheilumaine lepää pitkälti heidän lastensa varassa.

50 vuotta sitten mustat ihmiset olivat Helsingissäkin harvinaisia ja niinpä Jorma Ojaharjun Minun Kosmokseni -kirjassa kerrotaan, kuinka kirjailija Heikki Turunen näki ensimmäisen n……n ravintola Kosmoksessa. Hän oli ilahtunut suuresti ja huusi leveällä Itä-Suomen murteella, että ”katohan, halakometässä ahavoetunut poeka.” Siihen n……i oli vastasi yhtä leveällä Itä-Suomen murteella, että ”haesta v….u.”

Enpä malta olla kertomatta sitäkään, että Heinolassa asuessani kuulin, että kaupunkiin kilpailumatkalle saapuneet afrikkalaistaustaiset juoksijat oli majoitettu paikalliseen retkeilymajaan, jossa oli ollut yöpymässä myös romaneja ja heitä oli kovasti kiinnostanut, keitä nämä tosi tummat oikein olivat.

https://www.antikvaari.fi/teos/minun-kosmokseni/62a2ff21eaa1ec176c35f7c6

perjantai 3. toukokuuta 2024

Herra Saidelson ja tökötti

Jouduinpa hankalaan tilanteeseen odotellessani junaa Suonenjoen asemalla. Asemalle saapui myös afroafrikkalaiseksi otaksumani pariskunta, joka silmiin katsoen hymyili niin, että valkoiset hampaat vain loistivat ja toivotti selvällä suomella ”hyvää huomenta”, vaikka pariskunta oli minulle täysin outo ja uusi.

Luonnollisesti muutuin tapauksen johdosta varmasti hyvinkin mietteliään näköiseksi enkä oikein tiennyt, mitä sanoa, koska kyseessä saattoi olla pelkkä piruilu, josta asiasta käytetään myös kansanomaisempaakin termiä.

Muistinpa vastausta pohtiessani vastaavan tapauksen Suonenjoen historiasta. Vuonna 1937 paikkakunnalle saapui viron juutalainen insinööri Aleksander Saidelson ja perusti koivutervatehtaan, joka valmisti koivutuohitervaa, eli tököttiä, jota tarvittiin varsinkin nahkateollisuudessa. Tosin tökötillä saattoi olla uhkaavan sodan alla myös strategista merkitystä, koska sitä voitiin ehkä hyödyntää vaikkapa moottoripolttoaineena tai voiteluöljynä.

Niinpä maamme viranomaiset ja varmasti myös monet paikkakuntalaiset suhtautuivat tähän ulkomaalaiseen epäillen ja epäilyksiä vahvisti se, että Saidelsonilla oli ikävä tapa tervehtiä kaikkia vastaantulijoita ja minulle on myös kerrottu, että hän käytti jatkuvasti myös solmiota ilman järkevää syytä, eli hän lienee ollut todellinen herrasmies.

Edellä kerrotuista syistä Etsivä keskuspoliisi kiinnostui Saidelsonin toimista 1938 ja kuulusteli häntä, koska miestä pidettiin hämäräperäisenä liikemiehenä ja häntä epäiltiin neuvostovakoojaksi. Saidelsonin oleskelulupahakemus hylättiin joulukuussa 1938 ja hänet karkotettiin Suomesta Viroon.

Häntä ei lukuisista anomuksista huolimatta päästetty takaisin Suomeen. Wikipedian mukaan insinööri Saidelson ei jäänyt karkotuksen jälkeen ihan tyhjän päälle, koska hän toimi sota-aikaan Neuvostoliitossa asesuunnittelijana. Voi olla, että hänellä oli jo Suomessa olo aikaan jotain yhteyksiä Neuvostoliittoon, joten suomalaisviranomaisten bolseviikkiepäilyissä saattoi olla jotain perääkin.

Aleksander Saidelsonin ihmeellisistä seikkailuista suonenjokelainen radiotoimittaja Leena Jäppinen teki kaksiosaisen radio-ohjelman viime vuosituhannen loppupuolella, jota ei ikävä kyllä voi enää kuunnella Yle Areenasta. Sisäsavolaisille kesäteatterin harrastajille olisi hyvä näytelmän aihe tuo Saidelsonin Suonenjoen tököttitehdashanke.

Lisätietoa Saidelsonista löytyy tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksander_Saidelson

Keskiviikko 1. toukokuuta 2024

158 cm

Eilen mainittu SMP:n kansanedustaja Mikko Vainio oli lähtöisin hyvin vaatimattomista oloista ja niinpä lapsena sairastettu puutostauti keripukki oli pysäyttänyt pituuskasvun niin, että mies jäi 158-senttiseksi. Vainio oli huumorimiehiä ja niinpä hän jälkeenpäin kertoi, että hänen kansanedustajan uransa suurin saavutus oli se, että hän sai eduskuntatalon vessan pisuaarin laskettua 20 senttiä alemmaksi.

Toinen SMP:n kansanedustaja Pentti Skön, jolla muuten on kaunis sukunimi savolaismieheksi, kertoi muistelmissaan, että lyhytkasvuisuus haittasi Vainion kansanedustajana toimimista ainakin siten, että oli vaikea päätellä, oliko hän puheenvuoroja pitäessään istumassa vai seisomassa. Huumorimielellä Skön jopa paheksui salissa kerran ääneen sitä, että Vainio ei muka ollut puhuessaan noussut seisomaan, kuten säännöt edellyttivät, vaikka kyllähän mies oli puheenvuoroa pitäessään ojentautunut täyteen pituuteensa, vaikka siltä ei näyttänyt. Vainio itse osasi nauraa Skönin huomautukselle.

 

En malta olla kertomatta, etteivät Pentti Sköninkään eduskuntapuheenvuorot aina sujuneet ongelmitta. Kerran hän yritti lausua puheenvuorossa kansanedustajakollegan Ben Zyskowiczin nimeä, jonka nimen lausuminen on ainakin meille savolaisille vaikeaa, sillä seurauksella, että Skönin tekohampaat sinkosivat suusta. Samalla tavallahan kävi monta kertaa myös toiselle suurelle poliitikolle J. K. Paasikivelle, jonka hammasproteesilla oli paha tapa pudota suusta, jos valtioneuvos joutui korottamaan ääntään.

Skönin tekohammastapaus on huomioitu laajalti jopa maamme mediassa: https://yle.fi/a/3-6634717

 

 

 

 

Vakaasti ja arvokkaasti

Ja sitten vappuun sopiva tarina Mikko Pesälän ilmeisen luotettavista, mutta hervottoman hauskoista poliittisista muistelmista.

Pesälän toimiessa eduskunnan puhemiehenä saapasteli istunnon aikana hänen luokseen SMP:n kansanedustaja Juhani Kortesalmi ja ilmoitti vakaasti ja arvokkaasti, kuten säännöt edellyttivät, että: ”Herra puhemies, edustaja Mikko Vainio tuolla salissa on humalassa. Heittäkää hänet ulos!”

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että myös Vainio oli SMP: miehiä ja sekin hänessä ja Kortesalmessa oli yhteistä, että molemmat olivat hyvin pieniä miehiä. Se eroavaisuus heissä kuitenkin oli, että Vainio oli iloinen huumorimies, josta tykättiin yli puoluerajojen.

Itse puhemies Pesälä ei ollut huomannut yhtään mitään erikoista Vainion käyttäytymisessä. Tilanne oli vaikea ja puhemiehen tuli nopeasti keksiä ongelmaan ratkaisu, mutta sitten Pesälällä sytytti ja hän lausui vakaasti ja arvokkaasti, kuten säännöt edellyttävät, että: ”Edustaja Kortesalmi, minä olen jäävi. Olen enemmän juovuksissa kuin edustaja Vainio.”

Pesälän mukaan saamansa vastauksen jälkeen edustaja Kortesalmi nosteli olkapäitään ja katseli puhemiestä kuin päähän ammuttu mullikka, joka on varmasti hyvä vertaus keskustalaisissa lihakarjankasvattajien mielestä, mutta nykyajan vihervasemmisto pitää vertausta mauttomana.

Sen käsityksen Pesälän muistelmista sain, että väkijuomaongelma oli aikoinaan melkoinen ongelma eduskuntalaitoksenkin historiassa, mutta Pesälän puhemieskaudella kansanedustajien juopottelu oli ihan lapsenkengissä.

Lisätietoa yli puoluerajojen pidetystä Mikko ”Vilkastus” Vainiosta tässä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005447446.html

tiistai 30. huhtikuuta 2024

Herrana on hyvä olla

Helpottava tieto on se, ettei kansanedustaja Vornanen ampunut Helsingin yössä poliittisista syistä vaan kyseessä olivat biologiset syyt. Tutkimusten tässä vaiheessa on selvinnyt, että 54-vuotias harmaaselkäinen alfauros Vornanen ja uskoakseni häntä huomattavasti nuorempi kilpaileva toinen alfauros yrittivät painimalla ja lopuksi vallan ampumalla herättää kahden parhaassa lisääntymisiässä olevan nuoren naaraan, jotka olivat iältään vasta 18- ja 19-vuotiaat, huomion.

Uskon, että he myös onnistuivat toiminnallaan herättämään nuorten naaraiden huomion. Uskon myös, että kansanedustaja-poliisi Vornasella saattaa olla hieman selitettävää kotonaan. Kaikki rouvat eivät osaa suhtautua kansanedustaja miehensä tekemisiin yhtä tyynesti kuin ministerinäkin toimineen Mikko Pesälän vaimo Kaisa.

Mikko Pesälä kertoo hervottoman hauskassa muistelmakirjassaan Herrana on hyvä olla, kuinka eräs luonnevikainen kertoi Kaisalle, ettei se Mikko siellä Helsingissä muuta tee kuin juo ja huoraa. ”Ei meidän Mikko juo”, totesi Kaisa Pesälä tähän ilmoitukseen tyynen rauhallisesti, kuten jo Mikon äiti teki monta kymmentä vuotta aikaisemmin.

Parhaiten poliitikko Mikko Pesälä muistetaan siitä, että Suomen romanit kutsuivat hänet yhdistyksensä kunniajäseneksi. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun häntä ei päästetty sisään erääseen ravintolaan, jossa hänellä oli tapaaminen ministeri Seppo Kääriäisen kanssa.

Ravintolaan tulo estettiin, koska tummahko Pesälä oli pukeutunut mustiin suoriin housuihin, valkeaan paitaan, syvänsiniseen silkkipuseroon ja mustiin kenkiin. Pesälä kuitenkin hälytti ovenvälistä paikalle ministeri Kääriäisen, joka sai vahtimestarin lopulta uskomaan, että sisälle oli pyrkimässä valtioneuvoston jäsen.

Herrana on hyvä olla on kerrassaan riemastuttava kirja: https://www.finlandiakirja.fi/fi/mikko-pesala-herrana-on-hyva-olla-1060813

maanantai 29. huhtikuuta 2024

Vornanen ja Hakkarainen

Vaikka olen huolellisesti seurannut maamme johtavia uutismedioita eli Seiska-lehden nettisivuja ja Vauva.fi:n keskustelupalstaa, en ole vielä täysin selvillä kansanedustaja Timo Vornasen ampumatapauksen yksityiskohdista. Mutta kuitenkin tapaus on niin erikoinen, että epäilen jonkinlaisen salaliiton olevan asian taustalla.

Perustelen näkemystäni sillä, että koska perussuomalaisten kannatus on maassamme laskussa ja koska perussuomalaisten nykyistä europarlamentaarikkoa Teuvo Hakkaraista ei kannata enää asettaa eurovaaliehdokkaaksi, sillä hänen kannatuksensa on romahtanut, koska mies ei moneen vuoteen ole kyennyt synnyttämään uusia skandaaleja, niin puolue on päättänyt vaihtaa hänet Timo Vornaseen.

Vielä kolme päivää sitten Vornanen oli yksi maamme tuntemattomimmista kansanedustajista, mutta tänään hän on ylivoimaisesti maamme tunnetuin. Mikäli mies asettuisi eurovaaliehdokkaaksi saisi hän hyvinkin äänivyöryn; ainakin mikäli tutkimuksissa käy ilmi, että hänen henkilökohtaisen aseensa tähtäimessä olivat kaiken maailman vihervassarit tai feministit.

Täysin varma en ole Vornasen mahdollisuudesta äänivyöryyn, koska tuollainen pienoispistoolilla osoittelu ja maahan ampuminen on hyvin pientä sen rinnalla, mihin kaikkeen Hakkarais-Teukka parhaimmillaan pystyi, sillä tämä Perussuomalaiset -puolueen entinen varapuheenjohtaja tuomittiin nuoruudessaan kirkon ryöstämisestä yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Iltasanomien mukaan Hakkarainen ja neljä muuta henkilöä tunkeutuivat kesäkuussa 1986 avoimesta ikkunasta Suomussalmen kirkkoon. He anastivat kirkon holvista yli sata arvokasta ehtoollispikaria kuljetuslaukkuineen, ehtoollisviiniä ja kolehtirahoja 400 markkaa. Seurakunta sai pikarit myöhemmin takaisin, mutta esimerkiksi ehtoolliskäyttöön tarkoitettuja Malaga-viinejä ei. Epäilen, että Hakkarainen kavereineen joivat Kristuksen veren pois kuleksimasta.

Lisäksi Teuvo Hakkarainen innostui eduskunnan pikkujoulutunnelmissa siinä määrin osoittamaan hellyyttä, jota oikeuslaitos kuitenkin piti ihan muunlaisena toimintona, kokoomuksen kansanedustaja Veera Ruohoa kohtaan, että hänet tuomittiin sakkoihin seksuaalisesta ahdistelusta ja pahoinpitelystä. Tämän pikkujoulukohun aiheuttaman kohun vuoksi Hakkarainen sai sitten eurovaaleissa äänivyöryn.

Ilmeisesti Hakkaraisen äänestäjät ihailivat tämän miehekästä rohkeutta tämän lähennellessä kokoomuslaista poliisikansanedustajaa, koska uhrina ollut Veera Ruoho edusti aikoinaan maatamme taekwondossa vallan olympiatasolla. Siinä saattoi olla se ilmeinen vaara, että Ruoho olisi voinut potkaista Hakkaraista vaikka ns. arkaan paikkaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005833721.html

sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Aseluvat

Viimeaikaisten tapahtumien johdosta kunnioitan suuresti perussuomalaista sisäministeri Rantasta, joka ihan vähän aikaa sitten kertoi olevansa huolissaan katuväkivallan ja jopa ampuma-aserikosten lisääntymisestä maassamme.

Annan täyden tukeni hänen toimilleen ja sen neuvonkin vielä annan, että aselupaehtoja tulee tiukentaa ja aselupia evättäessä hyväksyn myös perussuomalaisten kannattaman profiloinnin, jolla tarkoitetaan sitä, että kontrollitoimet voidaan tarvittaessa kohdistaa myös poliittisin ja etnisin perustein.

Muistanpa, miten tohtori Jussi Halla-aho kirjoitti parikymmentä vuotta sitten, miten hänen mieleensä tuli hakea henkilökohtainen aseensa ja ampua erästä homoksi arvelemaansa miestä päähän, tämän ehdottaessa hänelle suuseksiä. Halla-aho korosti kirjoituksessaan sitäkin, että ”väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino”.

Edellä kertomani perusteella sisäministeri Rantanen voisi perustellusti ryhtyä toimenpiteisiin, jotta eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon aseluvat perutaan. Nykyään Jussilla näyttää olevan jo useampikin pyssy hallussaan, mikäli liitteenä olevaan videoon on uskominen.

Lisäksi sisäministeri Rantanen voisi myös ryhtyä toimiin, jolla Perussuomalaisten puoluejohtaja Riikka Purran mahdolliset aseluvat perutaan tai aselupien myöntäminen hänelle estetään, koska tavallisesti luotettava Iltalehti kertoi kesällä 2023, että silloinen tohtorikoulutettava Riikka Purrakin olisi osallistunut sosialistisessa mediassa asekeskusteluun seuraavasti:

”Havainnot vihjaavat Purran kirjoittaneen muun muassa ”pikkusompuista”, ”neekereistä” ja ”mokkakikkeleistä”. Joukossa on myös kommentti, jossa nimimerkki Riikka kirjoitti lähijunassa tulevan ruumiita, jos hän saisi aseen käyttöönsä. Iltalehti on varmistanut kaikki tässä jutussa mainitut nostot Riikka-nimimerkin kirjoituksista Scripta-blogin vieraskirjassa julkaistuiksi.”
https://www.youtube.com/watch?v=BAa79EC_lr4

lauantai 27. huhtikuuta 2024

Operaatio Kaleva

Olen aiemmin kertonut, että Mikko Porvali paljasti Uukuniemeenkin liittyvässä vuonna 2018 ilmestyneessä dekkarissaan Kadonneen kaupungin varjo, että suomalaisiin kaukopartoihin kuului ns. kirvesmies, jonka tehtävänä oli tarvittaessa huolehtia niistä otetuista vangeista, joita ei voinut vapauttaa tai ampua.

Kaukopartioiden käyttämistä vankien kuulustelumenetelmistä ei näytä jostain syystä löytyvän luotettavaa tietoa; tosin nettiä selatessani löysin maininnan siitä, että sota-arkistosta löytyy tieto, että kuulusteluja olisi tehostettu käyttämällä puhalluslamppua, mutta itse epäilen tuota tietoa, koska vaikea uskoa, että puhalluslamppuja olisi kannettu mukana noilla pitkillä reissuilla.

Itse olen löytänyt Pekka Turusen vuonna 2018 ilmestyneestä kirjasta Operaatio Kaleva, jonkinlaista tietoa kaukopartiomiesten käyttämistä kuulustelumenetelmistä. Tosin kyseessä ei ollut vihollisvankien kuulusteluista, vaan kuulusteltavana oli suomalainen sotamies, joka huolehti osaston varastonvalvonnasta ja jota epäiltiin varastelusta.

Asian selvittämiseksi onneton sotamies vietiin keskellä yötä metsään 35 miehen voimin ja kuulusteluja johti tunnettu kaukopartioupseeri, joka oli urhoollisuudestaan palkittu Mannerheim-ristillä. Totuutta yritettiin selvittää siten, että miestä piestiin sotilasvöillä kuuteen otteeseen useita minuutteja kerrallaan ja myönsihän ilmeisen puolikuollut mies lopulta aiheuttaneensa hävikit.

Asia ei kuitenkaan saanut täyttä selvyyttä, joten seuraavana yönä otettiin käyttöön järeämmät keinot ja miestä hakattiin useaan otteeseen 1-1,5 metrin mittaisilla kuusenoksilla, joka ei ollutkaan tuloksetonta, koska lopulta kuulusteltava alkoi muistaa rikoskumppaneitaan. Kaikkia ei ilmeisesti kuitenkaan saatu selville, koska kuulusteltava yllättäen kuoli kesken kuulustelun, vaikka häntä yritettiin välillä virvoitella kaatamalla vettä hänen päälleen.

Seuraamuksitta tapaus ei kuitenkaan jäänyt, sillä olihan Suomi jo silloin sivistysvaltio. Kuulusteluja johtanut upseeri sai 1 vuoden 3 kuukauden ja 15 päivän vankeusrangaistuksen. Muutama vähempiarvoinen sotilas sai tapauksesta lievemmän tuomion. Mutta koska sodassa tarvitaan kipeästi alan ammattimiehiä, Mannerheim-ristin ritari armahdettiin jo 38 vankeuspäivän jälkeen.

Lisätietoa Operaatio Kalevasta tässä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006651701.html

perjantai 26. huhtikuuta 2024

Silakka-apajalla

Minusta Veikko Lavi oli suuri taiteilija ja suuri humanisti enkä usko, että kyseessä oli pelkästään sattuma, kun hän syntyi samoihin aikoihin, kun Titanic upposi. Samalla tavalla merkillinen asia, joka ei voi johtua pelkästään sattumasta, on se, että Leninin aivot painoivat kuulemma 1340 grammaa ja että Suomen ja Venäjän välinen raja on 1340 kilometriä.

Sen lisäksi, että Lavi oli loistava muusikko, oli hän myös loistava kuulantyöntäjä. Harmi, että vammat katkaisivat hänen uransa. Vepan ennätys kuulantyönnössä oli 1930-luvun alussa työnnetty 14,87 metriä, joka oli silloin viidenneksi paras tulos koko Suomessa. Se jäi noin metrin Kalle Järvisen Suomen ennätyksestä ja reilun metrin maailmanennätyksestä.

Lavin kunnianhimoisena tavoitteena oli tulla Kymenlaakson parhaaksi kuulantyöntäjäksi, mutta muistelen, että se ei täysin onnistunut, sillä TUL:n puolelta löytyi häntä parempi kuulamies. Lavi itse oli SVUL:n miehiä, ja Kotkassa hänet muistetaan 30-luvun kiivaana suojeluskuntalaisena, joka vallan tappeli vasemmiston kannattajien kanssa. Toisaalta tasapuolisuuden nimissä hän sota-aikana tappeli myös sotapoliisien kanssa siinä määrin, että sai vallan vankilatuomion.

Vanhetessaan Lavista kuitenkin tuli suuri humanisti jopa siinä määrin, että kun hän luopui ammattimuusikon urasta ja perusti kanalan suunnitellen tulevansa Kymenlaakson parhaaksi kanankasvattajaksi, niin ongelmia tuli siitä, ettei hän pystynyt katkaisemaan kirveellä kanalta päätä, vaan vaimo Sylvi joutui sen tekemään. Sen sijaan Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissä. Kuitenkin kananhoidossa Sylvi ja Veikko Lavi menestyivät niin hyvin, että voittivat vuonna 1962 valtakunnallisen kanatalouskilpailun toisen palkinnon.

Kanatalous oli sen verran huono bisnes, että Veikko Lavi joutui välillä menemään TVH:n hätäaputöihin ja se oli onni maamme säveltaiteelle, koska muistelen hänen kertoneen, että töihin pyöräillessään alkoi hänen päässään soimaan kappale, joka nykyään tunnetaan nimellä Silakka-apajalla. Se on vaikuttava sävelmä ja aina kun törmään ammattimuusikoihin, kysyn, että osaako tämä soittaa Silakka-apajalla-kappaleen. Minusta muusikot voi jakaa kahteen luokkaan, eli niihin, jotka osaavat soittaa Silakka-apajalla ja niihin, jotka eivät osaa. https://www.youtube.com/watch?v=JAY43xkBrfE

torstai 25. huhtikuuta 2024

Jorma Sarvanto

Rauhanmies oli eilen mainittu taiteilija Veikko Lavi, jota todisti myös kuuntelemamme Pave Maijasen esittämä Kuolematuomio-laulu, joka kappale lukeutui Veikko Lavin säveltuotantoon. Kuitenkin yksi hieman sotasankaruutta ihannoiva laulu sisältyy Lavin säveltuotantoon, ja se kertoo hävittäjälentäjä Jorma Sarvannosta.
Jorma Sarvanto-laulu liittyy vahvasti kotikylääni Suonenjoen Kärkkäälään. Loppiaisena 1940 puna-armeijan pommituslentolaivue kävi pudottamassa 26 pommia Suonenjoen Kakkisensalolle. Pommeista noin kymmenen tosin upposi suutareina suohon. Tässä Kärkkäälän suurpommituksessa ei vahingoila vältytty, koska Olli Koivistoisen seinäkello vaurioitui lievästi. Lisäksi puntari putosi seinältä aiheuttamatta henkilö- tai omaisuusvahinkoja.
Sikäli henkilövahinkoja kuitenkin aiheutui, että hävittäjälentäjä Jorma Sarvanto ampui Kymenlaakson suunnalla neljässä minuutissa pommittajista alas kuusi. Seitsemäs kone raahautui pahasti siipirikkona turvaan Viron kentälle. Sarvannon suoritusta pidettiin aikanaan maailmanennätyksenä.
Mainittakoon, että lentäjä rikkoi törkeästi esimiesten määräyksiä, sillä hänen konekivääriensä kaikki 2000 ammusta olivat kalliita sytytysluoteja, joita olisi saanut määräysten mukaan olla patruunavyössä vain joka neljäs, koska kalliita sytytysluoteja säästettiin pahan päivän varalle. Tietooni ei ole tullut, että lentäjää olisi asiasta rangaistu.
Tuon ajan Iljusin DB-3-pommikoneissa oli 3-4 neljän hengen miehistö, joten kuolonuhreja pommituksen yhteydessä tuli noin 20. DB-3-koneet olivat melkoisia surmanloukkuja, koska niistä puuttui vielä talvisodan aikaan panssarointi. Myöhemmin koneiden polttoainesäiliöt alettiin suojata kumilla. Kaksi lentäjistä onnistui pelastumaan laskuvarjolla sotavangeiksi. Kymenlaaksolaisten naisten mielestä heistä toinen oli hyvin komea mies, vaikka olikin ry–ä.
Internetistä löytyy Veikko Lavin Jorma Sarvanto-laulu J. Karjalaisen esittämänä. Joitain pikkuvirheitä äänitteessä on. Laulun mukaan Iljusinit iskivät Kuopioon, mutta niin ei ollut. Kyllä Suonenjokea ja varsinkin Kärkkäälää pidettiin silloin päämaalina, eli Kärkkäälä oli suurvaltavihollisen mielestä sillä kertaa Kuopiota strategisesti tärkeämpi paikka ainakin suonenjokelaisten sotahistorian tutkijoiden mielestä. Kärkkääläisten sotahistorian tutkijoiden mielestä vuoden 1940 loppiaispommitus osoittaa myös sen, että kärkkääläläisille on ihan turha tulla v—-uilemaan, sillä siinä on monille käynyt huonosti.
https://www.youtube.com/watch?v=RW9bMaTFcYs

 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2024

Kirkkomiehet

Muistanpa, kuinka pentuna kuuntelin salaa sovan käyneihin miesten juttuja, joita ei välttämättä oltu lapsille tarkoitettu ja mieleeni on jäänyt nimitys ”kirkkomies”. Nyt Savon historian viitososaa lukiessani minulle on selvinnyt ”kirkkomies”-nimityksen syy.
Nimittäin loppusyksystä -41 kovasti uupunut pääosin savolais-karjalaisista koottu 7. divisioona sai vastaansa siperialaisen valiodivisioonan ja jossain vaiheessa runsaat pari sataa suomalaista sai sotimisesta niin tarpeekseen, että poistui omin lupineen linjasta. Vähän myöhemmin karkurit saatiin koottua erääsen selustassa olleeseen kirkkoon, jossa heitä yritettiin saada palaamaan linjaan.
Muutamat kuitenkin kieltäytyivät palaamasta ja neljä miehistä tuomittiin kenttäoikeudessa kapinasta kuolemaan. Tuomio tosin lieveni sotaylioikeudessa seitsemän vuoden kuritushuonerangaistukseksi.
Tämä tapaus saattaa hyvinkin liittyä Teemu Keskisarjan kertomaan tapaukseen, jossa hyökkäysintoinen armeijakunnan komentaja Paavo Talvela aikoi erään hässäkän jälkeen ihan tosissaan ammuttaa eräästä pataljoonasta ensihätään ihan Huruslahden malliin joka kymmenennen miehen jäljelle jääneiden sotainnon nostattamiseksi ja mikäli sekään konsti ei olisi tehonnut, koko pataljoona olisi lakaistu konekivääreillä pois jaloista. Onneksi Mannerheim puuttui tapahtumien kulkuun ja katsoi, että ukkoja on jo muutenkin liian vähän.
Sillä kertaa 7. divisioonassa selvittiin ilman teloituksia, mutta pahemmin kävi kolmisen kuukautta myöhemmin Gorassa, jossa kaksi sotimasta kieltäytynyttä pohjalaista sotilasta tuomittiin ammuttaviksi eikä heitä armahdettu. Tästä tapauksesta kerrotaan Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa.
Tosin epäilen, ettei Linnan tarina ole ihan koko totuus tapahtuneesta. Nimittäin löysin joskus SA-arkiston järkyttävän kuvan, joka saattaa liittyä Goran tapaukseen. Ainakin maisema on hyvin talvinen. Joskus yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

 

Baranin kuolemaantuomitut

Olen tässä tutkinut Tuntemattoman sotilaan teloituskohtauksen tunnetuiksi tekemien eteläpohjalaisten Voitto Veikko Ahomäen ( s.16.3.1915 Ilmajoki ) ja Toivo Iisakki Mäkelän ( s. 25.6.1917 Ilmajoki ) vaiheita. Vaikka 7. divisioona koottiin valtaosin Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan miehistä, niin joukossa oli myös eteläpohjalaisia, joka saattaa osittain selittää Ahomäen ja Mäkelän käyttäytymistä, jossa saattoi olla taustalla pohjalaista uhoa.

Miesten olisi pitänyt olla mukana siinä joukossa, joka määrättiin hyökkäämään syvässä umpihangessa aukeassa maastossa ylämäkeen päin siperialaisten valiojoukkojen miehittämiä linnoituksia. Ahomäki ja Mäkelä pitivät hyökkäystä järjettömänä ja ilmoittivat mieluummin lähtevänsä linnaan sen sijaan, että tapattavat itsensä.

Molemmat miehet olivat suojeluskuntalaisia ja olleet talvisodassa. He varmaankin tiesivät, miten naapuripitäjän Nurmon miehille kävi, kun nämä yrittivät talvisodassa samankaltaisessa tilanteessa vallata Äyräpään kirkonmäkeä. Silloinhan 40 miestä kaatui, 50 haavoittui ja takaisin selvisi vain 10 hyväonnista.

Internetistä löytyy juttu, jossa sotilaspastori Heimo Kuoppamäki kertoo, miten hän yritti koko yön ajan saada miehet muuttamaan mieltään, mutta turhaan, sillä pohjalaiset eivät helpolla anna periksi. Ahomäki ja Mäkelä luottivat loppuun asti siihen, etteivät suomalaiset ammu omiaan, mutta pikaoikeus olikin sitten aamulla toista mieltä.

Sotahistoriallisten kohteiden internetsivulla on liitteenä oleva hyvä selvitys Goran tapahtumista, ja lopuksi kannattaa hiljentyä kuuntelemaan talvisodan ensimmäisessä taistelussa liipaisinsormeen haavoittuneen herkän kuulantyöntöä harrastaneen taiteilijan Veikko Lavin säveltämää ja sanoittamaa laulua Baranin teloituksesta, jonka Pave Maijasen esittää. Maijanen oli melkein Uukuniemen poikia, sillä hän asui Pyhäjärven vastarannalla Kesälahdella.
https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/514/country/9/area/85/?fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTAAAR0bCrE3aaU8BG4XY3OO1-E9UnDGLQ9J-u40DCFjpDc-gxZjHPcMDmuio2w_aem_AWoKErM7eUTtVlpNQEtxQi_M9c5OWYIS222AfWJcQjBaDloZ3Rf1qDgRXaKWa2wQrn7TPh_XFikWVGSqi_rsVKP5

Tässä linkki Pave Maijasen esitykseen: https://www.youtube.com/watch?si=aoo0-QNcCaAi6AXk&fbclid=IwZXh0bgNhZW0CMTAAAR2xxfR6wsMCz5PjoM_6fTqhYRXmODe2udz6LQg4xzPuleb8TzkJRVcR4wk_aem_AWpQttECbOa5HdE_NHOwrsSJGzlUaHbeR-NtlGTjx2Gs7mE0GbVAkEmVBLcMDFDO_99pydWbCfRdF07Ylq_WLLxF&v=FzSlGcxml38&feature=youtu.be

tiistai 23. huhtikuuta 2024

Kaukopartion kirvesmies

Ainutlaatuinen suomalainen taidekirjallisuuslaji on kaukopartiokirjallisuus, jollaista taidekirjallisuuslajia ei muualla maailmassa esiinny. Luulen, että sen jälkeen, kun maailman ensimmäinen kaukopartioromaani, eli Esa Anttalan Päämajan kaukopartio, ilmestyi vuonna 1960, on maassamme julkaistu noin 500 kpl tuohon kategoriaan kuuluvaa kirjaa.

Vaikka kaukopartiokirjallisuutta on ilmestynyt viljalti, niin kuitenkin vasta Mikko Porvalin Uukuniemenkin tapahtumiin liittyvässä vuonna 2018 ilmestyneessä Kadonneen kaupungin varjossa paljastetaan, että suomalaisiin kaukopartioihin nimettiin kirvesmies, jolla oli erityisen vaativa tehtävä.

Porvalin kirjan mukaan kirvesmies valittiin ennen jokaisen kaukopartion lähtöä. Yleensä hänet arvottiin. Joskus siihen saattoi joutua porukan päätöksellä, jos vaikka oli palveluksen velkaa muille: oli vaikka törttöillyt humalassa ja polttanut kaikkien lomat.

Kirvesmiehen tehtävänä oli surmata äänettömästi ne partion ottamat vangit, joita ei voinut vapauttaa tai ampua vaarantamatta partion turvallisuutta. Kirvessurma tapahtui yleensä niin, että hamaralla iskettiin joko takaraivoon, otsaan tai ohimoon. Koputteluun ei ollut varaa, vaan piti lyödä ensimmäisellä kerralla kaikin voimin, ettei uhri ehtinyt ymmärtää asiaa ja päästää ääntäkään.

Mikko Porvali varmasti tunsi hyvin kaukopartioasiat, koska hänen vaarinsa Antti Porvali toimi Vehniäisen osastossa, joka jatkosodan alussa toimi Rautjärven pappilasta käsin, jonne on äskettäin pystytetty osastolle muistomerkki, johon kävin pari kesää sitten tutustumassa. Samalla kertaa tutustuin myös paikkakunnan komeaan kirkkoon, joka poltettiin vähän myöhemmin.

Helsingin Sanomat arvosteli Porvalin vuonna 2022 ilmestyneen kirjan Syvärin takana ja siinä arvostelussa kerrottiin jopa kuvien kanssa erään kaukopartiomiehen toimimisesta kirvesmiehenä. Helsingin Sanomien tilaajat voivat lukea jutun tästä: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009261236.html

maanantai 22. huhtikuuta 2024

Kuulustelumenetelmät

Mikko Porvalin uukuniemeläis-dekkarista ilmenee, ettei kapteeni Aleksanteri Torikkaa kaapattu itärajan yli pelkästään lentokonevarkauksien vuoksi, vaan syynä oli sekin, että hän oli päämajan valvontaosaston miehiä, eli hän oli vakooja, jolta neuvostoliittolaiset uskoivat voivansa saada arvokkaita tietoja.

Niinpä Torikka lienee joutunut reilut puoli vuotta kestäneisiin koviin kuulusteluihin, ennen kuin hänet ammuttiin talvella 1941. Puna-armeijan käyttämistä kuulustelumenetelmistä luin Ariela Säkkisen vuonna 2023 ilmestyneestä kirjasta Pahinta oli kylmyys: Paavo Yli-Vakkurin vuodet sotavankina Neuvostoliitossa. Vänrikki Paavo Yli-Vakkuri jäi vangiksi heti jatkosodan alussa ja hän oli sotavankina 1234 päivää, mutta palasi lopulta hengissä kotiin, vaikka kuolema oli monta kertaa lähellä.

Kirjasta ilmenee se erikoisuus, että puna-armeijalaisilla oli kuulustelumenetelmänään normaalin pahoinpitelemisen lisäksi käyttää muinaista kiinalaista vesikidutusta, joka eroaa täysin amerikkalaisten epäilemiinsä islamistiterroristeihin käyttämästä vesikidutuksesta, jota kuitenkaan presidentti Bush Junior ei pitänyt kidutuksena.

Amerikkalaisten vesikidutuksessa kuulusteltavaa pehmitetään painamalla tämän päätä veden alle niin, että tämä melkein hukkuu. Kiinalaisessa vesikidutuksessa sen sijaan kuulusteltavan otsalle aletaan pudotella satunnaiseen tahtiin kylmiä vesipisaroita ja kun sitä jatketaan tarpeeksi kauan, kipu on niin sietämätöntä, että uhri saattaa tulla lopulta hulluksi.

Mutta osasivat suomalaisetkin. Jarmo Niemisen toimittamassa kirjassa Rintaman poliisi : valvontaupseerin päiväkirja 1941–1944 jatkosodassa desantteja kuulustellut Taavetti Heikkinen paljastaa, että hänen tehtävänsä oli antaa keppiä epäillyille desanteille. Luultavasti keppiä annettiin kuulusteltavan paljaisiin jalkapohjiin ja välillä keppiä piti antaa hyvinkin paljon. Menetelmä oli tehokas, sillä tiettävästi ainakin Valpon kuulusteltavat kertoivat kaiken, minkä tiesivät ja monet vielä sitäkin enemmän.

Wikipedia kertoo Heikkis-kirjasta seuraavaa: ”Päiväkirjasta selviää että jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana AKS:n kannatusjäseniin kuulunut Heikkinen oli Suur-Suomi-innostuksen vallassa mutta jo talvella 1941–1942 hän alkoi suhtautua pessimistisemmin sodan kulkuun. Asemasodan pitkittyminen ja toimettomuus masensivat Heikkistä ja hän koki ettei hänen työtään arvostettu ylemmissä portaissa. Heikkisen mieliala koheni kuitenkin keväällä 1944 kun hän sai siirron lähelle kotiaan Mikkeliin ja sai myös kauan odottamansa ylennyksen kapteeniksi. Heikkinen toimi asemasodan aikana myös kenttäoikeuden jäsenenä ja päiväkirjassa hän usein arvostelee sitä että oikeus joutui langettamaan joissain tapauksissa liian kovia tuomioita syytetyille.”

Taavetti Heikkinen ei ollut kuitenkaan mikään tunteeton sadisti. Hän esimerkiksi suri vilpittömästi sitä, että eräs hyvin yksinkertainen karjalaisukko, joka oli olosuhteiden pakosta auttanut partisaanipoikaansa, teloitettiin joulupäivänä. Heikkisen mielestä tämän tapauksen muisto tulee jatkossa vielä pilaamaan teloitusryhmän miesten joulumielen.

Tästä linkistä voi jopa kuunnella Paavo Yli-Vakkurin sotavankeuskokemuksia: https://www.storytel.com/fi/books/pahinta-oli-kylmyys-paavo-yli-vakkurin-vuodet-sotavankina-neuvostoliitossa-2216003

sunnuntai 21. huhtikuuta 2024

Rauhaton raja

Aleksanteri Torikka ei suinkaan ollut ainut talvisodan jälkeen itärajan taakse kadonneista. Luin vuosia sitten Juha Pohjosen välirauhan rauhattomuudesta kertovan kirjan Sodan ja rauhan rajalla, ja siinä kerrotaan, että reilun vuoden kestäneen välirauhan aikana Neuvostoliiton puolelle päätyi 212 henkilöä, joista takaisin pääsi vain 79.

Lopullisesti kadonneita tai tapettuja oli 133. Tosin väestömenetystä kompensoi jonkin verran tapaus, jossa sotien jälkeen eräs naapurin puolelle joutunut palasi mukanaan rajan takaa hankittu vaimo ja liuta lapsia. Siinäkin olisi hyvä romaanin aihe.

Varsinkin Uukuniemen suunta, jossa olen itsekin paljon aikaa viettänyt, oli välirauhan aikaan levoton. Siellähän jostain syystä välirauhan sopimusta tehtäessä rajan tarkka sijainti jäi epäselväksi. Olisiko Stalinin kosmoskynän terä ollut huonosti teroitettu sitä viivaa kartalle piirrettäessä. Laskujeni mukaan noin kymmenen ihmistä eksyi Uukuniemellä ainakin venäläisten mielestä rajan väärälle puolelle.

Tosin sellaisiakin onnellisia tapauksia välirauhan aikana sattui, että reilut neuvostoliittolaiset sotilaat antoivat väärällä puolella kiinni jääneen palata takaisin. Rajan valvonta oli jossain vaiheessa löysää ja ainakin tarinan mukaan eräät uukuniemeläiset kävivät hakemassa naapurin puolelta sinne latoon jääneitä heiniään. Kyselin heinämiesten nimiä Revon Matilta, joka varmaankin tiesi noita tapauksia, mutta hän vain hymyili mietteliään näköisenä.

Talvisodan päätyttyä uukuniemeläiset toivat rauhansopimuksen vastaisesti rajan taakse jääneen vuoden 1614 Ristlahden taistelun muistomerkin pronssilaatat Suomen puolelle ja vuonna 1982 muistomerkki pystytettiin Uukuniemen kirkon mäelle. Minulle on kerrottu, että sodan jälkeen muistomerkin pronssilaattoja säilytettiin vuosikymmeniä piilossa Uukuniemen kirkonkylän kansakoulun lattian alla eikä asiasta huudeltu kylällä yleisesti.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/e/e1/Uukuniemi_Ristlahden_taistelu_mm.JPG

lauantai 20. huhtikuuta 2024

Aleksanteri Torikka

Tuo eilen mainitussa Uukuniemeen liittyvässä dekkarissa keskeisenä henkilönä esiintyvä kapteeni Aleksanteri Torikka oli alun perin Viipurin venäläisiä ja nimeltään Aleksandr Krasheinin. Hän palveli ensimmäisen maailmansodan aikana tähystäjänä Venäjän ilmavoimissa.
Maaliskuussa 1918 hän värväsi viisi samalla Pietarin Kolomäen lentoasemalla palvellutta venäläisupseeria mukaansa ja miehet lensivät viisi lentokonetta Suomen puolelle Antreaan luovuttaen koneet valkoisten käyttöön, jotka ottivat lahjoituksen vastaan, mutta olivat myös lähellä ampua lahjan antajat. Venäläislentäjät ottivat sitten suomalaiset nimet ja suorittivat sen jälkeen tiedustelu- ja pommituslentoja Suomen valkoisen armeijan riveissä.
Suomen ilmavoimien isänä on pidetty ruotsalaista kreivi von Rosenia, joka maaliskuun 6. 1918 lensi Ruotsista yhden lentokoneen Suomen valkoiselle armeijalle, mutta ihan hyvin maamme ilmavoimien isänä voisi pitää myös Uukuniemellä kadonnutta Aleksandr Krasheininia, alias Aleksanteri Torikkaa, joka hankki samoihin aikoihin kreivi von Rosenin kanssa peräti viisi lentokonetta Suomen valtiolle.
Täysin pyyteettä venäläispilotit eivät vaihtaneet puolta. He nimittäin vaativat jokaisesta toimittamastaan koneesta nykyrahassa 120.000 euroa eli 100.000 silloista markkaa ja lisäksi palkkaa heille piti maksaa nykyrahassa 3500 €/kk, joka siihen aikaan oli huikean korkea korvaus, sillä se oli noin kymmenen kertaa silloista keskipalkkaa enemmän.
Torikka oli äitinsä puolelta suomalainen ja hän puhui suomea. Sen ansiosta hän sai jäädä maahamme sisällissodan jälkeenkin, toisin kuin muut loikkarilentäjät, jotka joutuivat poistumaan maasta, vaikka olivat toimineet ansiokkaasti tehtävissään. He olivat sikäli erinomaisia lentäjiä, että he osasivat lentää, toisin kuin maahan tulleet ruotsalaislentäjät, joilta puuttui kyky pysyä ilmassa.
Torikan onni olisi ollut, jos hänetkin olisi karkotettu maastamme toisten venäläislentäjien mukana. Nimittäin välirauhan aikaan keväällä 1940 hän oli Uukuniemellä Suomen armeijan kapteenin ominaisuudessa valvomassa uuden rajan merkitsemistä, kun hänet kaapattiin rajan yli Mikko Porvalin kirjan mukaan selvästi Suomen puolelta ja vietiin Moskovaan.
Virallisen historiankirjoituksen mukaan hän joutui Moskovassa teloitusryhmän eteen talvella 1941, mutta itse epäilen, ettei häneen niin kalliita toimenpiteitä uhrattu, vaan homma hoitui pienoispistoolilla niskaan ampumalla. Se oli halvempi ja pyövelin työsuojelun kannalta parempi ratkaisu, koska sillä tavalla ylityöllistetty pyöveli välttyi rasitusvammalta, jota kutsutaan nykyään tenniskyynärpääksi.
Tässä lisätietoa Aleksanteri Torikasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksanteri_Torikka

 

 

perjantai 19. huhtikuuta 2024

perjantai 19. huhtikuuta 2024

Kadonneen kaupungin varjo

 

 

Vaikka olen parantumaton kirjajuoppo, niin salapoliisikirjallisuutta en ole liiemmälti lukenut, koska minusta kyseinen kirjallisuuden laji on viihdehömppää, joka ei juurikaan opeta meitä ymmärtämään elämää ja sen tarkoitusta. Aiemmin olen tainnut lukea loppuun asti dekkareista ainoastaan Viljo Helasen Heinolaan sijoittuvan teoksen nimeltään Kohtalon silta ja senkin vain sen vuoksi, että asuin 16 elämäni parasta vuotta tuon kohtalon sillan poskessa.

Rikoskomisaari, tiedustelu-upseeri ja historiantutkija Mikko Porvalin kirjan takakannesta kuitenkin luin, että tämä palkitun sarjan päätösosa kuvaa sodanjälkeistä kaaosta poliisien näkökulmasta
Moskovan rauhan rajalinja, huhtikuu 1940. Rajalta kaapataan Neuvostoliiton puolelle Päämajan valvontaosaston kapteeni, ja etsiväkomisariot Salomon Eckert ja Jussi Kähönen määrätään selvittämään työtoverinsa kohtaloa. Mies löytyy, mutta venäläiset ovat perillä hänen menneisyydestään eivätkä luovuta häntä takaisin. Poliisit joutuvat tekemään tiukan valinnan: on uhrattava työtoverin henki tai vaarannettava tulenarka rauha.

Niinpä en millään voinut olla tuota mielestäni dekkariksi luokiteltavaa Porvalin kirjaa lukematta, koska olin Uukuniemellä monta kertaa pohtinut Revon Matin kanssa tuota Aleksanteri Torikan tapausta, josta Kadonneen kaupungin varjo kertoo. Kapteeni Torikka, joka piti kortteeria Revon talossa, oli neuvostoliittolaisten kanssa määrittämässä Suomelle uutta itärajaa keväällä 1940, kun hän katosi.

Revon Matin kertoman mukaan uuden rajan paikkaa merkittäessä oli osapuolten välille syntynyt jokin hämminki, jonka vuoksi Torikka oli hälytetty kiireellä Revon talosta selvittämään asiaa. Sitten kuuluikin muutama laukaus eikä Torikka koskaan palannut. Matin mukaan hänet varmaankin ammuttiin ja painettiin turpeeseen. Itse olen monta kertaa ihaillut Uukuniemellä tuota kuvan kaunista suota ja mietiskellyt kapteeni Aleksanteri Torikan tapausta.

keskiviikko 17. huhtikuuta 2024

Armas Valste

Tuo eilen mainittu Berliinin kisojen kuulantyönnön voittaja, jonka valkovenäläiset partisaanit sota-aikana hirttivät ,Hans Woellke oli kuulantyöntäjäksi harvinaisen pieni mies, sillä hän oli vain 178 senttiä pitkä. Painoa oli sentään siunaantunut 100 kiloa. Vähäisestä varrestaan huolimatta hän pukkasi kuulaa lähes 17 metriä. Muistanpa, että Jorma Kinnunen aikoinaan sanoi, ettei se niinkään ratkaise miltä korkeudelta keihäs lähtee, vaan se, että miten se lähtee.

Tässä yhteydessä muistuu mieleeni se, että 1920 – 30-luvulla maamme urheilukenttiä hallitsi monessakin lajissa kova tupakkamies 178-senttinen ja 80-kiloinen Armas Valste, joka hyppäsi korkeutta 190, joka on ainut Suonenjoen urheilukentällä tehty Suomen ennätys,  loikkasi pituutta 710, juoksi satasen 11,3 ja työnsi kuulaa 15.60 eli lähes yhtä pitkälle kuin Kalle Järvinen, jonka ennätykseksi jäi 15,92, joka oli 28 senttiä silloista maailmanennätystä vähemmän. Urheilijauransa jälkeen Valste toimi maamme yleisurheilijoiden päävalmentajana 25 vuotta.

Vaikka Valste oli syntyjään turkulainen, niin kyllä minä pidän häntä melkein Kärkkäälän poekana, koska lähinaapurissa asuneen Korhosen Annin sisar oli Valsteen vaimo. Turhaan mies ei siis käynyt Suonenjoella kilpailumatkalla. Annin toinen sisar oli 50-60-luvuilla maamme jääkiekkomaajoukkueen kantavana voimana toiminut Esko Luostarinen, joka ei kuitenkaan edustanut Suonenjoen Kiekkokarhuja, vaan hän voitti Tampereen Tapparassa muutaman Suomen mestaruuden ja oli myös muutaman vuoden tämän maamme parhaan seuran kapteenina.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Armas_Valste

 

Hevosenleikkiä

Eikä vieläkään päästä eroon eilen käsittelyyn otetusta kuulantyöntöasiasta, sillä ennen sotia maailman parhaisiin mörssäreihin lukeutuvan Kalle Järvisen tapaus mietityttää minua yhä.

Olympiavoittaja Verner Järvisen pojista Kalle oli vahvin ja ehkä myös eniten isänsä kaltainen perien myös hänen äkkijyrkän luonteensa. Niinpä hän sai isältään remmiä muita veljeksiä enemmän ja se jätti jälkensä käytökseen. Vaikka Kallen ennätys puuttui aikoinaan vain 15 senttiä maailmanennätyksestä, niin suurkisoissa hän ei menestynyt, koska hermot olivat liian huonot.

Toisaalta asiaa tutkittuani olen törmännyt tietoon, että huonohermoinen Kalle oli myös kova huumorimies ja hyvä imitoimaan muita ihmisiä. Niinpä voi olla, että kun hän jatkosodan alussa alkoi ryyppyporukassa ensiksi halolla ja sitten kiväärillä uhaten vaatimaan painikaveria itselleen, niin kysymyksessä saattoi olla ns. hevosenleikki, jota eräs alikersantti Järvisen alainen ei ymmärtänyt, vaan pelästyksissään ampui esimiehensä.

Huonot hermot tai erikoinen huumorintaju aiheuttivat ongelmia myös urheilukentän ulkopuolella. 30-luvun kiihkeinä lapualaisvuosina Tampereella SDP:n juhlilla  Kalle kävi kadulla käsiksi TUL:n lipunkantajaan yrittäen riistää tämän punalipun itselleen. Silloin työläisurheilijanuorison hyvinkin oikeutettu viha kohdistui päällekarkaajaan. Myöhempi TUL:n puheenjohtaja Pekka Martin kertoo muistelmissaan seuraavaa:

”Eräs hulinoitsija tunnistettiin Matti Järvisen Kalle-veljeksi, otettiin kiinni, annettiin muotoon (mitähän tuokin oikein tarkoittaa?) ja lopuksi napitettiin takki väärin päin päälle ja pantiin aidanseipääseen roikkumaan.”

Toisaalta Kalle Järviselle kävi paremmin kuin hänen kovalle kilpakumppanilleen Saksan Hans Woellkelle, joka voitti Berliinin kisoissa kuulassa kultaa. Kalle ripustettiin ainoastaan takistaan aidanseipääseen, mutta Woellke, joka oli ammatiltaan poliisi, kuului sodan aikana SS-joukkoihin, ja valkovenäläiset partisaanit ripustivat hänet kaulastaan puunoksaan Guba-nimisessä kylässä 1943.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Hans_Woellke

tiistai 16. huhtikuuta 2024

Mykolas Alekna

Jo jossain virressä sanotaan, että ”ei ole täällä mitään pysyvää”ja näin on nähtävä, koska DDR:n ihmemiehen, joka ei ollut varmasti mitään ottanut, ikuisena pidetty kiekonheiton maailmanennätys on nyt ylitetty. Liettuan 21-vuotias ihmemies sinkautti limppuaan siihen malliin, että kunhan mies pääsee vähän herkistelemään rankan talven voimaharjoituskauden jälkeen ja saa vielä hieman lisää lihaa luiden päälle, jouduttaneen maailman uheilustadioneja vielä suurentamaan, jotta tämä ihmemies pystyisi heittämään välinettään täydellä teholla.

En ole rasisti, mutta jostain syystä Jamaikalta näyttää löytyvän luonnostaan hyvin nopeajalkaisia ihmisiä, Norjasta maailman kestävimpiä ihmisiä ja itäbalttilainen rotu näyttää tuottavan nopeakätisiä miehiä. Esimerkiksi kiekonheiton maailman kaikkien aikojen tilaston kuuden parhaan miehen joukossa on peräti neljä itäbalttilaisen rodun edustajaa, mikäli sellaiseksi lasketaan myös puoliksi suomalainen Daniel Ståhl.

Enpä malta olla tässä yhteydessä kertomatta, että olin vuonna 2000 Lahden Kalevan kisoissa seuraamassa, miten Suomen mestaruudesta kisaili peräti kahdeksan 20 metrin maagisen haamurajan ylittänyttä itäbalttilaisen rodun edustajaa. Siihen aikaanhan Suomi ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat kamppailivat maailman parhaan kuulantyöntömaan asemasta.

Muistan elävästi, että Lahden kuulakisan taso oli niin huima, että Arsi Harjulla, joka vähän myöhemmin voitti olympiakultaa, oli vaikeuksia selvitä kilpailun kolmelle viimeiselle kierrokselle, eli kahdeksan parhaan joukkoon, mutta lopulta hän sitten kuitenkin onnistui ja voitti. Se sitten varmisti hänelle paikan Sydneyn olympialaisiin.

Epäilen, että Suomella olisi Sydneyssä hyvät mahdollisuudet peräti kaksoisvoittoon, mutta maamme parhaalla miehellä oli sikäli epäonnea, että hänelle oli siunaantunut voimanpaskaa niin paljon, että paikat ratkesivat ensimmäisellä työnnöllä ja mies työnnettiin pyörätuolilla pois kilpailupaikalta.

Vaikka me suomalaiset olemme natsisaksalaisten rotuoppien mukaan itäbalttilaisia ja siten hyvin nopeakätisiä, niin viime vuosina maamme heittolajien taso on romahtanut. Kuulaa miehemme pukkaavat kolme metriä vähemmän kuin neljännesvuosisata sitten ja kiekko- sekä moukarituloksetkin ovat huonontuneet 10 metriä. Jokin on mennyt valmennuksessa pahasti pieleen.

Tässä voi ihastella Mykolas Aleknan suoritusta: https://yle.fi/a/74-20083723

maanantai 15. huhtikuuta 2024

Lisäveri

Myös tieteiskirjailija Risto Isomäen isä reumatologian professori Heikki Isomäki oli viisas ja laajasti sivistynyt mies. Niinpä tämä reumasairauksiin perehtynyt lääkäri pystyi hyvin asiantuntevasti kirjoittamaan Itä-Häme-lehdessä noin kolmannesvuosisata sitten tutkimuksesta, jossa oli selvitetty, miten paljon hemoglobiiniarvojen nostamisella voi parantaa juoksijan aikaa 10.000 metrillä.

Muistelen, että tutkimuksen lopputulemasta saattoi päätellä, että mikäli keskivertoihmisen veriarvot nostetaan geenivirheestä kärsineen hiihtäjä Eero Mäntyrannan arvojen tasalle, paranee kympin aika pari minuuttia eli hirmuisesti. Olen tuon tutkimustuloksen lukemisen jälkeen suhtautunut hyvin kyynisesti kestävyysurheilijahuippujen saavutuksiin.

Harmi, ettei professori Isomäki kertonut sitä, miten paljon pelkän veren määrän lisäys parantaa kympin juoksun aikoja. Niin hullultakin kuin se kuulostaakin, niin olympiamitalisti Kaarlo Maaninka uskoon tulonsa jälkeen paljasti, ettei ainakaan hänen veriään vaihdettu, vaan ainoastaan pari pussia lisäverta häneen pumpattiin. Myös uskoon tullut hiihtäjä Arto Koivisto harmitteli muistelmissaan sitä, että kaipa niillekin veripusseille, joita häneen pumpattiin olisi ollut parempaakin käyttöä.

Ihan maalaisjärjellä kauhistelen, että siinä voi olla hengenlähtö lähellä, kun ihmiseen tungetaan litra lisäverta. Tosin luulen, että ainakin kuuluisa saksalaislääkäri Mengele aikoinaan tutki, paljonko lisäverta ihminen kestää poksahtamatta. Luulenpa myös, että Hiihtoliiton herrat pelkäsivät aikoinaan sitä, että Juha Mieto tulee uskoon ja paljastaa kaiken. Äskettäin TV-Nelosella näytettiin Lahden mömmönkisaskandaalista kertova dokumenttisarja Likaista lunta ja siinä K-P Kyrö kertoi ilmeisesti kaiken, mutta jostain syystä sitä asiaa ei huomioitu ainakaan maamme valtamediassa.

Muistan, miten Kaarlo Maaninka voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa vuonna 1999 aika vaatimattomalla ajalla ja Höyry Häyrisen haastattelussa hän kertoi tavoitteenaan olevan olympiakullan seuraavana kesänä. Höyry Häyristä kuulosti moinen tavoite huvittavan suuresti. Mutta tämä video todistaa, miten kovasti valkoinenkin mies juoksee, kun hänelle annetaan pari pussia lisäverta: https://www.youtube.com/watch?v=HrbyEgA49a8

sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Oikean Punaisen Lokakuun metsästys

 Vaikka tietokirjailija Risto Isomäen näkemys Telluksen tilanteesta on synkkä, niin kuitenkin hän muistelmissaan uskoo, että osa ihmiskunnasta voisi ehkä pelastua, vaikka ydinsota tulisi, ainakin mikäli ydinvoimalat jätetään rauhaan. Tällä hetkellä ydinaseita on maailmassa vain noin 1/10 osa siitä, mitä niitä oli kylmän sodan pahimpina vuosina. Tästä asiasta voi kiittää Ronald Reagania ja Mihail Gorbatshovia.

Iso riski ydinaseet kuitenkin ovat. Muistelmissaan Isomäki kertoo viisi tunnettua tapausta, joissa ihmiskunta on ollut lähellä joutua ydinsotaan. Vanhana skeptikkona kuitenkin epäilen, että tunnettuja tapauksia on ollut vain kolme.

Isomäki kertoo, että presidentti Nixon olisi kovassa kännissä määrännyt ydinaseiskun Pohjois-Koreaan, mutta että Henry Kissinger olisi ollut sen verran selvin päin, että olisi ymmärtänyt peruuttaa määräyksen. Itse epäilen, että kyseessä oli kuitenkin se tapaus, jossa Nixon yritti ns. hullun miehen taktiikalla pelästyttää Pohjois-Vietnamin rauhaan, ei siis Pohjois-Koreaa.

Isomäki näyttää myös uskovan, että vuonna 1968 Neuvostoliitto olisi yrittänyt lavastaa tilanteen, että sen vihollinen Kiina olisi suorittanut ydinohjusiskun Yhdysvaltoihin, jotta se olisi saanut amerikkalaiset vastaamaan ydinaseilla, jolloinka molemmat Neuvostoliiton viholliset olisivat tuhonneet toisensa.

Itse kuitenkin luulen, että edellä kerrottu on erään amerikkalaisen jännityskirjailijan mielikuvituksen tuotetta; tosin Suomessakin on kaksi kertaa tv:ssä näytetty tuosta tapauksesta kertova dokumentti, jonka nimenä oli Oikean Punaisen Lokakuun tapaus. Epäilen vahvasti, että vaikka Neuvostoliiton valtiojohto saattoi olla roistojen käsissä, niin eivät he kuitenkaan idiootteja olleet.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Isom%C3%A4ki

lauantai 13. huhtikuuta 2024

Sarasvatin hiekka

Tieteiskirjailija Risto Isomäen muistelmista luin sen huolestuttavan tiedon, että maapallon lämpeneminen etenee paljon ennusteita nopeammin ja että yhtenä syynä on se, että laivojen polttoaine ei enää sisällä rikkiä yhtä paljon kuin ennen. Ilmakehässä leijuva rikki nimittäin heijastaa auringon säteilyä takaisin avaruuteen, vaikkakin se myös samalla tappaa metsiä ja syövyttää rakennuksia.

Jossain vuosikymmeniä sitten ilmestyneessä Isomäen tieteisromaanissa ihmiskunta yritti torjua ilmastokatastrofia päästämällä vuosittain taivaalle miljardeja alumiinifoliokaasupalloja ja nähtäväksi jää, joudutaanko noihin vappupalloihin vielä turvautumaan.

Tosin eräiden asiantuntijoiden mielestä Isomäki suhtautuu tulevaisuuteen liian synkästi. Muistanpa, kuinka itse Pentti Linkola tuomitsi joulumyyntiin vuonna 2005 tulleen Isomäen kirjan Sarasvatin hiekka liian pessimistisenä. Tuossa kirjassahan kerrotaan siitä, miten sulavan napajäätikön romahdus aiheutti valtavan tsunamin, joka oli tuhota koko ihmiskunnan.

Heti vuoden 2005 joulun jälkeen hirmuinen tsunami sitten surmasi satojatuhansia ihmisiä Thaimaan suunnalla ja paljon enemmänkin olisi mennyt, mikäli Intian rannikolla rakenteilla ollut plutoniumilla toimiva hyötöreaktoriydinvoimala olisi ennättänyt aloittaa toimintansa.

Linkola, jota ei yleensä pidetty minään huumorimiehenä, muuten tuomitsi myös Sarasvatin hiekan runsaat seksikuvaukset. Hänen mielestään kirjan seksikohtaukset olivat ihan liian kömpelöitä ja mielikuvituksettomia.

https://www.tammi.fi/kirja/risto-isomaki/sarasvatin-hiekkaa/9789513134228

perjantai 12. huhtikuuta 2024

Maailmanparantajan muistelmat

Nyt tuntuu siltä, että en pyrikään eläkepäivien ratoksi töihin Suojelupoliisin likaisten temppujen osastolle, kuten eilen kirjoitin, sillä luin juuri tietokirjailija Risto Isomäen teoksen Maailmanparantajan muistelmat ja tajusin, että tulenkin hakemaan YK:n pääsihteerin virkaa, kunhan se tulee hakuun, koska siinä virassa kaivataan kaltaistani tervejärkistä miestä, jotta ihmiskunta selviytyisi haasteellisista maapallon ilmastonmuutokseen ja ihmiskunnan ruokahuoltoon liittyvistä haasteista.

Itse laskeskelin joskus Pillilupi-askin kanteen, että ilmastonmuutos- ja nälkäongelmat voisi ratkaista istuttamalla maapallolle Kiinan pinta-alan verran omenapuita. Mutta Isomäen kirjan luettuani ymmärrän, että omenapuut eivät ole paras vaihtoehto maailman pelastamiseksi, sillä Afrikasta löytyy paljon parempiakin puulajeja.

Esimerkiksi taatelipalmu on erinomainen ravinnontuottaja kuumissa ja kuivissa Afrikan oloissa. Taatelipalmu pystyy pitkillä juurillaan hyödyntämään pohjavettä, joten pitkät kuivat kaudet eivät sitä tapa. Tähän asti taatelia on viljelty vain Saharan pohjoispuolella, koska hitaat kamelikaravaanit eivät ole pystyneet siirtämään elävinä palmun taimia Saharan eteläpuolelle. Nykyäänhän taimien siirto onnistuu helposti vaikka lentokoneella.

Isomäen kirjasta voisi päätellä, ettei Afrikka olekaan menetetty manner, kuten olen joskus epäillyt, vaan maanosa onkin mittaamattomien mahdollisuuksien manner. Sikäläiset ihmiset ovat viime aikoina alkaneet oppia eräänlaista kerroksellista kotipuutarhan hoitoa, joka tuottaa ruokaa paljon peltoviljelyä tehokkaammin.

Afrikan ongelma on, että siellä aurinko paahtaa liian kuumasti eikä peltoviljely siksi onnistu kunnolla, mutta kun ensiksi istuttaa puita ja viljelee sen jälkeen kasveja puiden varjossa, niin homma onnistuu. Kuitenkin eräiden puiden hidas kasvu aiheuttaa ongelmia, sillä esimerkiksi apinanleipäpuu kasvaa kolmimetriseksi vasta 20 vuodessa – tosin tuo kolmimetrisyys tarkoittaa puun paksuutta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Apinanleip%C3%A4puu

torstai 11. huhtikuuta 2024

Poliisiylijohtajan virka

Me Suonenjoen kärkkääläläiset olemme tunnetusti yritteliästä ja eteenpäin pyrkivää väkeä. Niinpä, kun poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen on eläköitymässä ja hänen virkansa on pantu hakuun, niin yksi kahdeksasta virkaa hakeneista on vankeinhoidon perustutkinnon suorittanut Jouni Kolehmainen, joka on syntyjään Kärkkäälän poikia. Hänen valintaansa tukenee varmasti sekin seikka, että hän on Kolehmaisten sukua, kuten nykyinenkin poliisiylijohtaja on.

Alkuvuodesta Jouni Kolehmainen oli myös yksi niistä 19 ihmisestä, jotka hakivat suojelupoliisin päällikön virkaa, mutta ikävä kyllä valinta ei ainakaan tällä kertaa kohdistunut häneen, ja minua se harmittaa.

Olen nimittäin eläkkeellä ollessani jo hieman ikävystynyt ja kaipaan vähän jännitystä elämääni. Mikäli naapurin mies olisi valittu Supon johtoon, olisin hakenut häneltä töitä Supon likaisten temppujen osastolta. Tiedän, että sillä osastolla kaivataan lisäresursseja, koska tietääkseni uutta henkilökuntaa ei ole sinne palkattu sen jälkeen, kun SeppoIsiTiitinen pestasi likaisten temppujen osastolle eräät Miettisen vähämieliset veljekset.

https://yle.fi/a/74-20083000

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Kaatuvat taulut

Minulla on sikäli erikoinen muisti, että mitä kauemmin asiasta on kulunut, niin sitä paremmin muistan yksityiskohtia tapahtuneesta. Niinpä muistan selvästi, miten suonenjokelaiset reilut 50 vuotta sitten hallitsivat maamme ampumahiihtourheilua. Tosin jossain SM-kisoissa Vasaman miesten viestiporukka epäonnistui, koska mestariampujana tunnetun Mauri Röppäsen taulusta löytyi ampumapaikan jälkeen vain neljä reikää.

Muistan, että asia synnytti suurta ihmettelyä ja muistan selvästi, että ainakin jossain lehdessä kirjoitettiin, että kaksi luotia olisi lävistänyt taulun juuri samasta reijästä. Nykyäänhän tuollaista ei voi enää tapahtua, koska ampumahiihdossa on siirrytty kaatuviin tauluihin.

Tuossa Suonenjoen Vasaman 70-luvun kovassa viestiporukassa saattoivat hiihtää salmilaissukua olevat Röppäsen veljekset ja impilahtelaista sukua oleva Yrjö Salpakari. Salpakari muistetaan hyvin siitä, että Sapporon olympialaisissa suomalaiset juhlivat häntä jo olympiavoittajana, mutta jälkitarkastuksessa havaittiin, että yksi laukaus oli tuomariston mielestä mennyt puoli milliä taulun ohi, josta seurasi minuutin sakko ja Yrjö putosi sen seurauksena viidenneksi. Jostain syystä hän ei mahtunut maamme hopeaa voittaneeseen viestijoukkueeseen, jonka ankkurina hiihti Mauri Röppänen.

Sapporon kisojen jälkeen Salpakari ja Röppänen eivät muistaakseni enää osallistuneet ampumahiihdossa arvokisoihin ja niinpä vuoden 1974 Neuvostoliiton Minskissä järjestettyjä ampumahiihdon MM-kisoja hallitsi Uukuniemellä syntynyt Juhani Suutarinen. MM-kisat avanneessa 20 kilometrin kilvassa Suutarinen ampui vain yhden ohilaukauksen ja voitti mestaruuden, kun isäntien tähti Aleksandr Tihonov ja Heikki Ikola ottivat molemmat neljä sakkominuuttia. Kolme päivää myöhemmin, 2.3.1974, hiihdettiin MM-historian ensimmäinen 10 km:n kilpailu. Kaksi sakkorinkiä kiertänyt Suutarinen otti jälleen ylivoimaisen voiton nimimiesten hermoiltua ampumapaikalla.

Ainakin hyvän tarinan mukaan, jossain Minskin kisojen lehdistötilaisuudessa, erä neuvostoliittolainen toimittaja kysyi Suutariselta, että mistä johtuu se, että suomalaiset ampumahiihtäjät ovat niin nopeita ja tarkkoja ampujia. Suutarinen arveli asian johtuvan talvisodasta.

Lisätietoa Juhani Suutarisesta tässä: https://www.facebook.com/photo/?fbid=892857606183088&set=a.509114747890711

tiistai 9. huhtikuuta 2024

Röppäset

Karjalaisevakkojen jälkeläiset ovat kovia urheilemaan. Laskin tuossa, että Suonenjoella kasvaneet muistaakseni salmilaista sukua olevat Röppäsen ampumahiihtoa ja ammuntaa harrastaneet veljekset Mauri ja Pekka ovat voittaneet yhteensä 17 olympia- tai mm-kisamitalia aikuisten sarjoissa, ja olin jopa hetken aikaa sitä mieltä, että Röppäset ovat maamme paras urheilijasuku.

Mauri Röppänen, joka noista edellä mainituista 17 arvokisamitalista on voittanut 15, oli lähellä tulla ensimmäiseksi suomalaisurheilijaksi, joka on voittanut mitalin sekä talvi- että kesäolympialaisista. Mauri voitti hopeaa Sapporon ampumahiihtoviestissä ja oli Moskovan kesäkisoissa pienoiskivääriammunnassa neljäs ja jäi pronssista vain pisteen.

Tarkistuslaskennassa kuitenkin huomasin, etteivät Röppäset olekaan maamme menestynein urheilijasuku, vaan Nykäsen suku on menestynyt vieläkin paremmin, sillä Matti Ensio Nykänen on voittanut 19 olympia- tai mm-kisamitalia aikuisten sarjoissa. Mattikin on evakkosukua, sillä isä Ensio oli syntynyt Impilahdella. Tosin muutaman miespolven ajan Nykäset asuivat Sortavalan maalaiskunnassa. Sikäli Matti Nykänenkin liittyy Suonenjokeen, että hänen serkkujaan ainakin minun nuoruudessani asui täällä.

Tässä tietoa Röppäsistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri_R%C3%B6pp%C3%A4nen

maanantai 8. huhtikuuta 2024

Petteri Pennasen pirunmoinen ylänurkkapommi

Pikkuhiljaa alan palautumaan viikonlopun palloilutarjonnan aiheuttamasta sielullisesta järkytyksestä. Sortavalan Palloseura, joka nykyään tunnetaan jostain syystä paremmin nimellä Kalpa, kohtasi Tapparan ratkaisevan tärkeässä jääkiekko-ottelussa, jota ratiosta kuuntelin. Kolmannen erän loppupuolella Kalpa johti 4-2, mutta sitten sekä ratioselostajan että minun kummastukseksi hylkäsi Kalpan ratkaisevan tärkeän osuman perusteetta. Heti sen jälkeen sekä minun että ratioselostajan mielestä täysin perusteetta Kalpan pelaaja ajettiin jäähylle.

Siinä vaiheessa hermoni pettivät ja suljin ration ja aloin seuraamaan ratkaisevan tärkeää Kups-Hjk-jalkapallo-ottelua Palloliiton tulosseurannasta. Kun myöhemmin teksti tv:ltä uskalsin tarkastaa jääkiekko-ottelun lopputuleman, loisti ruudulla tulikirjaimin, että Tappara oli voittanut 5-4 ja että tamperelaiset olivat tehneet viidessä minuutissa kolme maalia. Tuntui ihan siltä, että tähän päättyi tämä elämä.

Jalkapallo-ottelussakaan ei käynyt hyvin, koska odotin, että Kups olisi kuitannut neljä vuotta sitten avauskierroksella kotikentällään kärsimänsä 0-5 tappion, mutta niin ei käynyt. Kups kyllä voitti, mutta vain 3-1. Tosin Petteri Pennasen tekemä kolmas maali oli yksi kauneimmista näkemistäni. Se saa minut uskomaan, että jalkapalloilu on hieno urheilumuoto.

Lehtitietojen mukaan helsinkiläiset olivat aloittaneet joukkotappelun ottelun päätyttyä. Se saa minut ymmärtämään, miksi Kups-Hjk-peleissä yleensä makkarakioskin takana on seisonut poliiseja täysissä mellakkavarusteissa. Se saa minut uskomaan, että suuren maailman jalkapallokulttuuri on vihdoinkin saapunut Kuopioon.

Minua muuten mietityttää se, että miksi pieni ja äänetön nelikopteri ainakin viimeksi katsomossa ollessani, kierteli Keskuskentän yllä ennen pelin alkua. Jos olisin Kiinassa, niin epäilisin, että poliiseilla on nelikoptereissaan kasvojentunnistusominaisuus, mutta Suomessahan sellainen ei ole mahdollista.

Kups-Hjk-pelin parhaat palat, mm. Petteri Pennasen pirunmoisen ylänurkkapommin voi katsoa tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=kups%2C+hjk%2C+2024%2C+youtube#fpstate=ive&vld=cid:deecbc0b,vid:_FkFPEwIgvo,st:0

sunnuntai 7. huhtikuuta 2024

Pannumyssyt

Männä viikolla kansalaisopiston kirjallisuuspiirissä keskustelimme Tieto-Finlandian voittaneesta Antti Järven teoksesta Minne katosi Antti Järvi?. Tulimme keskustelussa lopputulemaan, että kirja on hyvä, mutta vitsit ovat aika vähissä. Yksi sellainen kuitenkin keksittiin.

Nimittäin muistettiin, että kirjassa kerrotaan siitä, että kun uudet asukkaat muuttivat talvisodan jälkeen Viipuriin, suomalaisten jättämistä asunnoista löytyi erittäin värikkäitä päähineitä, joita muotitietoiset uudisasukasnaiset alkoivat pitää hattuinaan siinä määrin, että voitiin puhua suoranaisesta muotioikusta. Suomalaiset eivät olleet pitäneet niitä päissään vaan pannumyssyinään.

Pääsiäisenä suonenjokelainen taiteilija Mauri Korhonen oli Vatikaanissa toivottamassa paavin kanssa hyvää pääsisäistä koko maailmalle ja Mauri näytti juhlallisessa tilaisuudessa esiintyvän paavin rinnalla piispanhiippamaiseen pannumyssyyn sonnustautuneena. Tämä asia muistutti mieleeni sen, että piispanhiippojen pilkkaaminen on joskus ollut kuolemanvakava asia.

Nimittäin joskus keskiajalla porvoolainen talonpoika tuomittiin kuolemaan, koska hän oli huutanut piispalle, että: ”Tallinnan h–riltako olet tuon hatun hankkinut”. Ilmeisesti Tallinnan naiset olivat kevytmielisen maineessa jo keskiajalla.

Maurin pannumyssyä voi ihailla tästä: https://www.facebook.com/mauri.korhonen.940/videos/778328145502327

lauantai 6. huhtikuuta 2024

Mensuvaaran lentokenttä

Olenpa yrittänyt selvittää muutaman kilometrin rajan taakse jääneen Uukuniemen Mensuvaaran lentokentän historiaa kirjoista ja kansista sekä internetistä. Mieltäni on vuosikymmeniä askarruttanut se, että Kioskin Matti kertoi, että joskus 1950-luvulla ei ollut suinkaan harva se kerta, jolloin Mensuvaarasta nousseet naapurin suihkukoneet kävivät kiertämässä kovalla jyrinällä Uukuniemen kirkon tornin.

Muut uukuniemeläiset, joita olen asiasta kuulustellut, eivät enää muista moista tapahtuneen. Uukuniemi-juhlilla juttelin asiasta jopa entisen puolustusvoimain komentajan kenraali Jaakko Valtasen kanssa, mutta hän ei ainakaan myöntänyt tietävänsä asiasta. Nykyäänhän tuollainen lentokäyttäytyminen voisi synnyttää paheksuntaa jopa Naton taholta, mutta 1950-luvulla asiasta vaiettiin.

Mensuvaaran kenttä oli hiekkapäällysteinen, ja pikkuisen erikoiselta tuntuu, jos naapurin suihkuhävittäjät olisivat uskaltaneet sitä käyttää, koska pölyn aiheuttama moottoririkon vaara olisi ollut ilmeinen. Kiitoradan pituus oli kuitenkin peräti 1650 metriä, joten kyllä se mittansa puolesta olisi soveltunut myös suihkareille. Voi olla, että suihkuhävittäjät pystyivät käyttämään kenttää talvisin, jolloin hiekka ei pölissyt.

Nykyään satelliittikuvista päätellen kenttä ei ole enää hiekkapäällysteinen, vaan se kasvaa heinää siinä määrin, että siellä käyskentelee karjaa, josta seikasta voisi päätellä, ettei kenttää ole pitkään aikaan käytetty. Tosin muutama vuosi sitten huhtikuun 1. päivänä Uukuniemen nettisivulla kerrottiin, että lentoliikenne on käynnistymässä Mensuvaarassa uudelleen ja että Oulun ja Thaimaan Bankokin väliä lentävä potkurikone tulee suorittamaan välilaskun Mensuvaaran kentällä, josta halukkaat voivat nousta koneen kyytiin.

Sa-kuva-arkistosta löytyy hieno kuva Mensuvaaran lentokentän sotilaskodista, jota voisi hyvinkin käyttää nykyään matkustajaterminaalina, jos se vain olisi vielä olemassa, mutta paikalla käyneet ovat kertoneet, ettei sitä enää ole. Kuvasta päätellen rakennus oli sisustettu suurella maulla, vaikka onkin sota-ajan tarpeista tehty. Ihmettelen seinien ja pöytien tyylikästä laikkuisuutta enkä keksi laikuille muuta selitystä, kuin että rakennus on viimeistelty puhalluslampulla. Uskon sotilaskodin edustaneen tyyliltään karjalaista hirsifunkkista.

 

Perjantaijantai 5. huhtikuuta 2024

Silvo Sokka-näytelmä

 

Tuollaisen eiliseen Silvo Sokka-aiheeseen liittyvän ilmoituksen sain kulttuuria seuraavalta taholta. Pistäkääpä varsinkin kaikki avaruusilmailusta kiinnostuneet tahot tämä tuleva teatteriesitys mieleenne. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö Suonenjoen kaupungin kulttuuritoimi voisi vallan mainiosti järjestää matkaa tuohon kaupunkimme historiaan kiinteästi liittyvään esitykseen.

 

https://kuopionkaupunginteatteri.fi/silvo?fbclid=IwAR2W6RgqqGdv2FP4mydauOJuZUNfCDj7AwRSJF4KDFWpamyhs0XWGauX1gg_aem_AWl43y8lplIEeA-oL2tjcq_Rrl7tdhzVFa8madHbKoPS5UvkHba_cZlMdp1dsSTKxmEtxB3nzftUuZ7hXuVLpbSV

torstai 4. huhtikuuta 2024

Silverstar

Omilla silmillä lehdestä luin, ettei Suonenjoen äskettäin valmistuneen liikenneympyrän somisteeksi tulekaan lehmäpatsasta, kuten olen aiemmin omilla silmillä lehdestä lukenut. Ilmeisesti päättäjät ovat pelästyneet lehmäpatsaan kalleutta, koska 30.000 € on iso raha nykyisinä vaikeina aikoina.

Itse olen jyrkästi sitä mieltä, että jokin somiste liikenneympyrään olisi saatava ja ehdotankin, että kaupunki hankkii liikenneympyrään jäljitelmän kuopiolaisen keksijänuorukaisen ja avaruusilmailun pioneerin Silvo Sokan Silverstar-nimisestä rakettimoottorilla toimivasta lentolaitteesta, jolla hän syksyllä 1948 lensi Riistavedeltä Suonenjoelle hämmästyttäen koko maailmaa. Uutinen syrjäytti hetkeksi maailman mediassa jopa Berliinin kriisin, joka oli johtaa kolmanteen maailmansotaan.

Muutama päivä tapauksen jälkeen maamme viranomaiset alkoivat väittää, että Silvo Sokka huijasi maailmaa, mutta itse epäilen, että maamme viranomaiset pelästyivät tapauksen mahdollisesti aiheuttamia ulkopoliittisia ongelmia, koska Pariisin rauhansopimus kielsi maaltamme raketit ja siksi leimasivat Silvon tarinan hölynpölyksi.

Tässä yhteydessä korostan sitä, että Kuopion sotilaspiirin johtajakin kenraalimajuri Kääriäinen, joka varmasti virkansa puolesta Savossa parhaiten tunsi tapauksen, uskoi Silvo Sokan rakettiin ja vakuutti tämän nuorukaisen olevan neron, kuten hän minunkin mielestäni oli.

Silvo Sokan veljentytär Riitta Salke julkaisi syksyllä hyvän kirjan nimeltään ”Silverstar – unelmien siipiväli” setänsä tapauksesta ja tämä kirja vahvisti uskoani siihen, että lento todella tapahtui, mutta että asia kiistettiin ulkopoliittisista syistä. Kirjassa on esimerkiksi kuva Silvo Sokasta ja hän on todella luotettavan näköinen nuorukainen. Ilmeisesti karjalaistaustasta johtuen hän ei ole mikään epäilyttävän näköinen savolainen vääräleuka, vaan tuo mieleen enemmänkin nuoren jämerän Tapio Rautavaaran.

Ja varmaan tuo vähän eksoottinen nimi Silvo Sokka lisäsi nuorukaisen uskottavuutta. Kukapa olisi ottanut vakavasti vaikkapa Suonteen järven rannalta läpimärkänä löytyneen Matti Miettisen, joka olisi väittänyt lentäneensä paikalle omatekoisella raketilla.

Ilta-Sanomat kertoo tapauksesta näin: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009941129.html

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Kalevala

Eikä vieläkään päästä eroon runouskilpailuista, koska kävin juuri Kuopiossa ja reissu palautti mieleeni Reino Helismaan ja hänen lyriikkansa. Nimittäin Kuopion asemalta kiivetään loivaa mäkeä torille ja muistin, että Tapio Rautavaara kertoi muistelmissaan, kuinka hän ihmetteli, miten hänen kaverinsa Reino Helismaa hengästyi pahasti moisessa mäessä. Tapsa tiesi Helismaan käyneen juuri lääkärissä vaivojensa vuoksi ja hän kysyi Repeltä, mitä tohtori olikaan sanonut. Helismaa vastasi, että tohtori oli lausunut: ”Syökää, juokaa, naikaa – vuosi on aikaa”.

Kova tupakkamies Helismaa kuolikin tuon ennusteen mukaisesti keuhkosyöpään 51-vuotiaana. Sitä ennen hän ehti kuitenkin ainakin minun mielestäni voittaa runouden Suomen mestaruuden, sillä Suosikki -lehti kutsui vuonna 1962 Reino Helismaan ja Pentti Saarikosken ottelemaan siitä, kumpi on parempi runoilija. Kilpailijat kutsuttiin lehden toimitukseen ja lyhyessä muistaakseni kahden tunnin määräajassa piti Helismaan kirjoittaa moderni runo ja Saarikosken sanoittaa iskelmä.

Helismaa tempaisi heti paperille ihan kelvollisen modernin runon, mutta Saarikoski jukersi iskelmää koko kahden tunnin ajan eikä siitä sittenkään syntynyt mitään kunnollista. Mielestäni Repe voitti ottelun puhtaasti 5-0.

Eilen kerroin siitä, ettei Vihta-Paavo Korhosen ja Pentti Lyytisen runonlaulannan MM-ottelussa selvää voittajaa löytynyt, mutta siitä huolimatta Lyytisen hautakivi Rautalammin hautausmaalla on paljon Korhosen vastaavaa komeampi, vaikka Lönnrot sai Kalevalaa ja Kanteletarta kasatessaan määrällisesti eniten runoja Vihta-Paavolta.

Saattaa hyvinkin olla, ettei Vihta-Paavon runotuotanto ollut laadullisesti kovin kummoista, mutta yhden tärkeän asian löysin internetistä, kun etsin hänestä tietoja. Joku asiaan perehtynyt nimittäin kirjoitti, että kun Lönnrot mietti keräämälleen runokokoelmalle nimeä, niin Vihta-Paavo neuvoi häntä nimeämään teoksen Kalevalaksi, kuten sitten tapahtuikin ja loppu onkin sitten historiaa.

Ainakin jonkun verran nostan rintaani nykyistäkin enemmän rottingille, jos tosiaankin on niin, että mummoni vaari keksi Kalevalan.

 

 

tiistai 2. huhtikuuta 2024

Pohjolan pidot

Luontainen vaatimattomuuteni esti eilen kertomasta, että Pentti Lyytinen on vasta Suomen toiseksi tunnetuin kansanrunoilija, koska häntä tunnetumpi on mummoni vaari Paavo Korhonen, eli Vihta-Paavo, vaikka Puavon hautakivi Rautalammin hautausmaalla onkin paljon Lyytisen vastaavaa vaatimattomampi.

Aiemmin olen kertonut, että Paavo Ruotsalainen haki itselleen ainakin kaksi vävyä Suonenjoen Kärkkäälän kylältä, mutta samoin teki myös Vihta-Paavo kahdelle tyttärelleen. Kärkkääläinen miesaines näyttää siis olevan maailmalla erittäin kysyttyä. Laskelmieni mukaan minussa on 6,75 % Vihta-Paavon geenejä ja uskon sen selittävän sairaalloisuutta lähentelevän voimakkaan kirjoitusviettini, jota tyydytän päivittäin Facessa.

Harmittaa, etten päässyt reilut vuosi sitten Uukuniemen Kummun korkeakoululle tapahtumaan, jonka nimenä oli Tupa ryskyi, parret paukkui, jossa esitettiin Kalevalasta ja Kantelettaresta liian rivoina sensuroituja kansanrunoja. Olisin ollut mielestäni tuon runouden alan erityisasiantuntija. Sen seikan ymmärsin, kun luin Jouni Tossavaisen Vihta-Paavo -kirjan.

Kirja kertoo Suonenjoen ja Rautalammin rajalla sijainneessa Toholahden majatalossa järjestetystä runonlaulannan MM-ottelusta, jossa vastakkain olivat Pentti Lyytinen ja Paavo Korhonen. Tuomarina toimi tohtorismies Kajaanista eli Elias Lönnrot. Minulle jäi kirjasta se käsitys, että runonlaulantaottelu oli niin tasaväkinen ja ottelijoiden vahvan juopumistilan vuoksi niin sekava, että se päättyi ratkaisemattomaan.

Yhteistä molemmille suurille runonlaulajille Korhoselle ja Lyytiselle oli, että he rahoittivat kulttuuriharrastustaan sepittämällä maksua vastaan pilkkalauluja ihmisistä ja ennen kaikkea herroista, jotka jo tuolloin kohtelivat kansaa väärin. Itse asiassa miehet petasivat maaperää korpikommunismille ja Veikko Vennamolle, jonka vahvaa tukialuetta näiden miesten asuinalueet myöhemmin olivat.

Saattaa olla, että Uukuniemen kulttuuri-illassa esitettiin myös alla olevasta linkistä löytyvä Pohjolan Pidot -niminen kappale. Se on rivointa, mitä maamme tv:ssä 1990-luvulla esitettiin ja esittäjänä oli tietysti vahvasti suonenjokelaistaustainen näyttelijä Taisto Reimaluoto, jonka isä on Kärkkäälän Sikasia. Sikaset ovat tosi kovia miehiä, sillä sodan jälkeen Vierumäen kankaalla pidetyissä metsätyömiesten SM-kisoissa Taiston setä sijoittui toiseksi. Isäni oli vasta viides. Lajin harrastajia oli maassamme silloin puolisen miljoonaa, joten taso oli kova.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=pohjolan+pidot%2C+reimaluoto#fpstate=ive&vld=cid:d7378eed,vid:Zs-b6dyt8YY,st:0

maanantai 1. huhtikuuta 2024

Pentti Lyytinen

Eilen mainitun Toholahden keskeinen vaikuttajahenkilö oli mielestäni maamme toiseksi tunnetuin kansanrunoilija Pentti Lyytinen, joka toimi seudulla matkailualan pk-yrittäjänä, koska hän piti kestikievaria. Niin yllättävää kuin se onkin, hän matkailuyrittäjänä vastusti jyrkästi markkinapaikan tuloa Toholahdelle, koska katsoi markkinoiden synnyttävän epäjärjestystä, kuten myös tapahtuikin. Lyytinen jopa teki pitkän ja matelevan sävyisen valituskirjelmän maaherralle ja pyysi tätä suojelemaan Toholahden rauhaa. Valitus kuitenkin hylättiin.

Pentti Lyytisen markkinavastaisuuden voi sikäli ymmärtää, että nuoruudessaan hän toimi seurakunnan kuudennusmiehenä, eli jonkinlaisena järjestysmiehenä sekä myös lautamiehenä. Hänellä saattoi kuitenkin olla mieltymystä Paavo Ruotsalaisen uskonnollisiin näkemyksiin, koska juoppouden vuoksi hän joutui luopumaan edellä kerrotuista luottamustoimista.

Sen sijaan Helsingin herrat pitivät Lyytikäistä lystikkäänä ukkona ja niinpä hänet ensimmäisenä rahvaan edustajana Suomalaisen kirjallisuuden seuran jäseneksi ja hänen luottamushenkilöuransa huipentuma oli se, että hänet valittiin talonpoikien edustajana valvomaan Suomen Pankin tilaa ja hoitoa. Juoppouden ei siis katsottu estävän toimimista Suomen Pankin johdossa ja samalla tavallahan meneteltiin myös toisen savolaisen, eli Ahti Karjalaisen, kohdalla.

Muutenkin Pentti Lyytistä arvostettiin. Kun viimeksi vierailin Ateneumissa, niin ensimmäisen huoneen ensimmäinen taulu esitti Pentti Lyytistä lausumassa runojaan savolaispirtissä. Kyseessä oli Robert Wilhelm Ekmanin maalaus vuodelta 1848.

Wikipedian mukaan Pentti Lyytinen syntyi Pieksämäellä 1783 ja kuoli Suonenjoella 1871. Totta puhuen hän syntyi tuossa parin kilometrin päässä Suonenjoen Kärkkäälän Piispalanmäellä, joka seikka Suonenjoki-seuran olisi syytä huomioida ja hankkia paikalle muistolaatta. Suonenjoki-seura voisi myös joskus järjestää kesäretken kuolleiden runoilijoiden haudoille Rautalammille. Sinnehän se Lyytinenkin on haudattu ja komea on hänen muistopaatensa, jonka seikan tämä Rautalammin seurakunnan video todistaa eittämättä. https://www.youtube.com/watch?v=bkcu-xLSBXw

sunnuntai 31. maaliskuuta 2024

Toholahden markkinoilla

Palataanpa vielä Paavo Ruotsalaiseen, jota pidän sukulaissielunani, koska hänessäkin oli paljon taiteellista lahjakkuutta, joka välillä ilmeni suoranaisena boheemiutena, kuten esimerkiksi Toholahden markkinoilla kerran tapahtui.

Siellähän Paavo oli aiheuttaa körttiläisten ja renqvistiläisten välisen joukkotappelun, mutta koska tapahtumapaikkana oli Savo, niin väkivallalta vältyttiin ja erimielisyys rajoittui vain osapuolten väliseksi huuteluksi. Pohjanmaalla sen sijaan samoihin aikoihin syntyi käsite ”halkokörttiläinen”, koska siellä puukkojunkkareiden körttiseurojen häirintä estettiin fyysisin keinoin.

Annetaanpa teologian tohtori Aapeli Saarisalon kertoa, miten värikästä oli meno Toholahden markkinoilla, joilla vuonna 1831 järjestettiin tilaisuus, jossa körttiläisten johtaja Paavo Ruotsalainen oli tarkoitus syrjäyttää juoppoudesta syytettynä. Lainaus on kirjasta Erämaan vaeltaja – Paavo Ruotsalainen (wsoy 1969) s. 181

”Kun Paavo saapui Toholahden markkinoille syyskuulla 1831, sinne oli kokoontunut suuri joukko heränneitä. Paavon ystävät seisoivat toisella, Renqvistin hengenheimolaiset toisella puolen tietä. Välit olivat kireät, ja jännittyneinä odotettiin kuuluisan miehen saapumista.

”Nyt se tulee”, kuului paikalle saapuneitten suruttomain sankasta joukosta, kun Paavo hevosella ratsastaen laskeutui Suonenjoen puolelta salmen poikki johtavalle sillalle. Tarkastaen joukkoja hän lähestyi hitaasti toista rantaa. Hän oli heti käsittänyt tilanteen. Perille päästyään hän laskeutui hevosen selästä, katseli kuulijakuntaansa ja lausui: ”Paljonpa täällä on ihmisiä. Pitäisi minun teille jotakin puhua, vaan kurkku on kuiva. Eikö teillä ole viinaa?” Suonenjokelaisten joukosta ojennettiin hänelle pullo pullon perästä. Paavo maisteli ja joi, pyysi tupakkaa, otti hänelle annetusta kukkarosta runsaan kourallisen, täytti piippunsa, työnsi suuhunsa ja varisteli loput päälleensä ja maahan.

Suruttomat nauroivat, mutta renqvistiläiset, joiden parissa jo siihen aikaan oli sekä tupakointi että väkijuomien käyttö kielletty, alkoivat ääneen soimata Paavoa. Suonenjokelaiset, jotka ymmärsivät, mitä Paavo kummallisella esiintymisellään tarkoitti, vastasivat kiivailla sanoilla. Syntyi melua ja väittelyä, joka teki odotetun seurapuheenpitämisen mahdottomaksi. Mutta tällainen esiintyminen ei ollut siunauksena kellekään.”

Mutta väärässä oli Aapeli Saarisalo, kun hän epäili, ettei Toholahden tapahtumat olleet siunaukseksi kenellekään, sillä Paavo Ruotsalaisen suosio ja maine vain kasvoivat hänen demonstraationsa seurauksena. Samanlainen ilmiöhän on koettu muutamissa vaaleissa Teuvo Hakkaraisen tapauksessa.

Suonenjoella hieman pensaiden peitossa on kivi, jota kutsutaan tuumauskiveksi. Tarinan mukaan tuolla kivellä Paavo Ruotsalainen istuksi aikoinaan maailmankatsomuksellisia kysymyksiä tuumaillen.

 

 

lauantai 30. maaliskuuta 2024

Ukko-Paavo

Vaikka olenkin julkijumalaton mies, niin päivään sopivasti katsoin mielenkiinnolla tv:stä Kuopion piispan Jari Jolkkosen traagisen tarinan körttien pääideologi Paavo Ruotsalaisesta. Eittämättä oppikoulun toisella luokalla opetettu kirkkohistoria oli koulu-urani oppiaineista vastenmielisin, mutta nyt vanhana julkijumalattomana miehenä olen huomannut, että kirkkohistoria se vasta onkin hyvin mielenkiintoinen oppiaine.

Mielenkiintoni Ukko-Paavoa kohtaan lisää se, että mielestäni minussakin on paljon Ukko-Paavon piirteitä. Paavon tapaan itsekin mieluiten makoilen sohvalla kirjoja selaillen, niiden tekstejä selittäen ja maailmankatsomuksellisia kysymyksiä pohtien. Tosin Paavo erehtyi kerran tarttumaan kyntöauran hallintalaitteisiin, mutta onneksi hän ymmärsi ensimmäisen vaon jälkeen, että Saatana oli häntä viettelemässä ja niinpä uskollinen puoliso Riitta sai perheessä huolehtia kyntöhommista, polttopuiden pilkkomisesta ja perheen ruokahuollosta. Tosin kerran Riittakin kyllästyi ja oli iskeä miestään kirveellä, kun tämä otti perheen ainoan leivän evääkseen lähtiessään hoitamaan lähimmäistensä sieluja.

Paavo Ruotsalaisen luen melkein Kärkkäälän pojaksi, koska kun naapurit murhasivat hänen ainokaisen poikansa, haki hän Kärkkäälästä Aatami Laitisen kotivävykseen. Myös kärkkääläinen loismies Pentti Korhonen oli Paavon vävy. Loismies ei ollut kylän arvojärjestyksessä kovin korkealla, koska loismies asusteli toisten nurkissa. Selvityksen alla minulla on vielä se, että oliko Ruotsalaisen vävy Juho Markkanen Kärkkäälän Markkasia, hän oli tosin syntynyt Pieksämäen Maavedellä, mutta sieltä taitaa olla myös Kärkkäälän Markkaset lähtöisin.

Paavo Ruotsalainen vietti paljon aikaa Suonenjoella, koska hän oli körttiläisyyteen taipuvaisen kirkkoherra Bergin kavereita. Minulla on tällä hetkellä selvitystyön alla, oliko Suonenjoen Bergien pappissuku samaa itäsuomalaista sivistyssukua kuin Aksel Ivar Berg.

Aksel Berg (1893 – 1979) oli suomalaista syntyperää oleva neuvostoliittolaisen kybernetiikan kehittäjä ja tutka-aseen keksijä. Berg kuoli vuonna 1979 puna-armeijan amiraalina, akateemikkona ja sosialistisen työn sankarina. Ihan hyvin Berg saattoi olla savolaista körttisukua, koska ainakin piispa Jolkkonen, joka on viisas mies, kertoi Ruotsalais-ohjelmassaan, että jos tämän päivän citykörttiläiseltä kysytään näkemystä körttiläisyyden pääideologi Paavo Ruotsalaisen puoluekannasta, niin vastaus olisi, että tämä äänestäisi nykyään Vihreitä tai Vasemmistoliittoa, kuten myös sosialistisen työn sankari Aksel Berg varmaankin tekisi.

Jolkkosen mainion ohjelman voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-62069783

perjantai 29. maaliskuuta 2024

Rukkas-Antti

Antti Kuronen on suomalaisille tuttu mies, koska jos jossain päin maailmaa on kriisi, niin Ylen kriiseihin erikoistunut toimittaja Antti Kuronen matkustaa rohkeasti paikalle raportoimaan tilanteesta. Monta kertaa olen miettinyt, että onko Ylen Antti Kuronen sukua Uukuniemellä syntyneeseen liikemies Antti Kuroseen, joka tunnetaan paremmin nimellä Rukkas-Antti.

Rukkas-Antti oli Suomen helppoheikkien kuningas, joka kuului vuosikymmeniä Kuopion Tammimarkkinoiden vakiokalustoon ja muistelen, että hänet valittiin siellä jopa Helppo-Heikkien Suomen mestariksi. Wikipedian mukaan ”Rukkas-Antti oli taitava sanankäyttäjä olematta rivo. Hän muun muassa kohdisti hyväntahtoista pilantekoaan asiakkaita kohtaan. Hän kauppasi muun muassa työrukkasia ja paristoja. Hänen tunnusmerkkinään oli asemapäällikönlakki, jota hän nimitti ”pääkassaksi” ja laittoi sinne suurieleisesti suurimmat setelit.”

Lempinimensä mukaisesti Rukkas-Antti oli erikoistunut rukkasiin. Hänen kauppamiesuransa sai vauhtia, kun hän osti kirjansitomon Keravalta. Sitä kautta nahkakansien hukkapaloista syntyi rukkastuotanto ja hän perusti jopa Pertunmaan Kuorttiin jonkinlaisen rukkastehtaan.

Vaikka Antti Kuronen oli taitava liikemies, niin kynähommat eivät häneltä oikein sujuneet ja niinpä hän sai kahden vuoden vankilatuomion ymmärtääkseni kirjanpitorikoksista 1980-luvulla. Vilkasluonteiselle Karjalan pojalle ei vankilaelämä kuitenkaan sopinut ja niinpä hän karkasi vankilastaan, kun puolet tuomiosta oli kärsitty.

Niin liikkuvainen oli tuo liikemies Kuronen, ettei häntä ole karkaamisen jälkeen tavoitettu ja tuskinpa enää tavoitetaankaan, koska toukokuussa 2024 hän täyttäisi sata vuotta, jos vielä elää. Suomen vankeinhoitojärjestelmä toimii tehokkaasti ja tietääkseni ainoastaan virolainen pankkiryöstäjä Raivo Roosna ja uukuniemeläinen liikemies Antti Kuronen ovat ainoat, jotka ovat onnistuneet vankilasta karkaamalla välttämään lainkouran.

Lisätietoa Rukkas-Antista tässä linkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Rukkas-Antti

torstai 28. maaliskuuta 2024

Äyräpään kirkon rauniolla

Pelkkä kivikasa oli jäljellä Äyräpään vuonna 1934 valmistuneesta komeasta ja arkkitehtoonisesti merkittävästä kirkosta, kun kävin viettämässä siellä hiljaisen hetken vuonna 2018. Talvisodassa suomalaiset räjäyttivät sen tornin, jatkosodassa sitä rikottiin lisää ja vuonna 1945 Neuvostoliitto räjäytti rauniot vielä varmuuden vuoksi ihan tuusannuuskaksi.

Antti Tuurin Talvisota- romaaniin perustuvassa samannimisessä elokuvassa nurmolaisista suojeluskuntalaisista koottu kevytosasto lähtee ihan sodan lopulla vastaiskulla valtaamaan takaisin menetettyä kirkonmäkeä. Suomalaisen tykistön tulitukea tulee vain kymmenen kranaatin verran, jonka jälkeen itsemurhahyökkäyksen olisi pitänyt alkaa. Kauhavalaiset huutavat naapuripitäjän miehille,että ”nurmoolaiset elkää enää menkö”, mutta siitä huolimatta nurmoolaiset ilmeisesti päättävät vallan heittämällä vallata moisen nyppylän.

Aukealle ammutaan 40 nurmoolaista, joukossa kolme painin SM-kisojen mitalimiestä ja haavoittuneitakin on 50. Takaisin selviää 10 miestä. Se lienee väkilukuun suhteutettuna suurin yhden pitäjän kokema tappio talvisodassa.

Sen kanssa kilpailevat Nilsiän ja Rantasalmen menetykset Petäjäsaaressa. Siellähän saarta puolustava komppania sai määräyksen taistella viimeiseen mieheen, jollaista määräystä ei tiettävästi ole Suomen sotahistoriassa toista kertaa annettu, ja viimeiseen mieheen sitten taisteltiinkin määräyksen mukaisesti. Nilsiäläisten ja rantasalmelaisten ruumiitakaan ei ole löytynyt, ilmeisesti vihollinen työnsi ne avantoon taistelun tauottua.

Jatkosodan lopulla Äyräpäässä sodittiin jälleen rajusti ja siellä eräs pinteeseen jäänyt suomalaisosasto nosti valkoisen lipun antautumisen merkiksi. Valkoisen lipun nähtyään suomalaisupseeri määräsi oman tykistökeskityksen antautuneiden niskaan. Sellaistakaan määräystä ei Suomen sotahistoriassa ole toista kertaa annettu.

Wikipedian mukaan silloinen eversti Adolf Ehrnrooth antoi 7. heinäkuuta 1944 käskyn ampua tykistökeskityksen omiin asemiin Äyräpään kirkonmäellä, kun suomalaiset puolustajat antautuivat neuvostoliittolaisille hyökkääjille. Hän perusteli jälkeenpäin käskyä vihollisen etenemisen pysäyttämisellä.

Varmaa tietoa ei ole, kuoliko suomalaisia keskityksessä. Ehrnroothin Jalkaväkirykmentti 7:n valitusupseerina toimineen Matti Kuusen mukaan Ehrnrooth oli sodan aikana riippuvainen unilääkkeistä ja pervitiinistä. Vuonna 2007 ilmestyneessä Artem Drabkinin kirjassa Jatkosota venäläisten silmin venäläisetkin kauhistelivat tapahtunutta.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2024

Kreivitärrouva

Eilen mainitsemani kenraali Ehrnrooth tuli kansalle tunnetuksi hieman mahtipontiselta kuulostavasta sotilaallisesta puhetyylistään sekä sorahtavasta ärrästään, joita piirteitä imitaattorit säälittä hyödynsivät ammatissaan.

Erään kuulemani tarinan mukaan poliisit pysäyttivät ylinopeutta ajaneen kenraalin ja tiedustelivat tältä, onko tätä aiemmin rangaistu. Siihen puhuteltava vastasi sotilaallisen mahtipontisesti: ”Ei ole rangaistu. Palkittu on.”

Luulenpa, että kenraali saattoi olla ylinopeutta ajaessaan liikenteessä kermanvärisellä Mercedes-Benz -merkkisellä autollaan. Nimittäin ruokapaikassani sain kerran voimakkaan yskänkohtauksen, kun kuuntelin salaa erään vanhan herrasmiehen voimakkaasti eläytyen kertovan kaverilleen tarinaa siitä, kuinka Ehrnrooth osti Mersunsa.

Tämän salaa kuuntelemani tarinan mukaan kenraali nai ikämiehenä tanskalaisen kreivittären ja jostain syystä kreivitärrouva halusi hankkia itselleen asemansa mukaisen auton. Niinpä aviomies saapasteli mikkeliläiseen autokauppaan ja lausui sotilaallisesti ärrää sorauttaen, että ”kreivitärrouvani haluaa ostaa kermanvärisen Mercedes-Benz-merkkisen henkilöauton”.

Myyjä meni vähän hämilleen poikkeuksellisen täsmällisestä ostohalukkuuden ilmaisusta ja alkoi selittämään, että asia ei ole aivan noin yksinkertainen, koska Mercedes-Benz -merkkisiä autoja on monenlaisia; on isoja ja vähän isompia ja on automaattivaihteisia ja manuaalivaihteisia ja hinnatkin vaihtelevat jossakin määrin.

Siihen Adolf Ehrnrooth sorautti edelleenkin sotilaallisen täsmällisesti, että ”kreivitärrouvani haluaa ostaa kermanvärisen Mercedes-Benz -merkkisen henkilöauton; tekniset yksityiskohdat jätän myyjän ratkaistaviksi”. Tarinan mukaan se oli mikkeliläisen autokaupan historian paras kauppa.

Yllä oleva kuva kenraali Ehrnroothista ja uskoakseni hänen rouvastaan on lainattu Finna.fi-kuvista.

tiistai 26. maaliskuuta 2024

Uukuniemen sankari

Berliinin olympialaisissa viimeisen päälle saksalaista sotilaallisuutta harrastanut ratsumestari, josta aiemmin kerroin, liittyy myös Uukuniemen historiaan, sillä hän johti jatkosodan alussa pataljoonaa sillä suunnalla.

Kiivaiden taistelujen aikana hänen tilannetajunsa hämärtyi ja hän uskoi joukkojensa joutuneen hajalle. Tämän vuoksi hän antoi ainakin uukuniemeläisen kansanperinteen mukaan joukoilleen käskyn ”pelastukoon ken voi” ja lähti itse yrittämään pelastautumista. Komppanian päälliköt olivat kuitenkin tilanteen tasalla eivätkä noudattaneet komentoa. Ratsumestari siirrettiin tapauksen jälkeen koulutustehtäviin.

Kenraali Adolf Ehrnroothin kuoleman jälkeen kerrottiin muistokirjoituksessa hänen olleen Tyrjän sankarin. Tyrjä sijaitsee Parikkalan puolella lähellä Uukuniemen rajaa. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että hän oli enemmänkin Uukuniemen sankari, koska hän haavoittui erittäin vaikeasti 1.7.1941 Uukuniemen Parikan kylässä, joka sijaitsee nykyisen rajan takana muutama kilometri Niukkalasta kaakkoon.

Silloinen majuri Ehrnrooth johti ratsuväen punaiset housut jalassa joukkojensa rynnäkköä kohti vihollisen raskasta tykkipatteria, jonka hän ajatteli kaapata suomalaisille, mutta huonostihan siinä sitten kävi, kuten alla olevasta linkistä löytyvä tarina ja kuva tapahtumapaikasta kertoo:

Haavoittumisensa jälkeen Ehrnrooth palasi takaisin palvelukseen ja kerran hänen puhutteluunsa määrättiin joku jermu, joka ei ollut suostunut tekemään Savonlinnan kadulla kunniaa jatkosodan alussa epäonnistuneelle ratsumestarille. Kun Ehrnrooth pyysi jermua perustelemaan, miksi tämä ei halunnut osoittaa kunnioitustaan kyseiselle upseerille ja jermu kertoi jatkosodan alun tapahtumien olleen käyttäytymisen taustalla. Perustelut kuultuaan Ehrnrooth ainakin uukuniemeläisen tarinaperinteen mukaan sorautti lyhyen ytimekkäästi: ”Harkitsen kunniamerkkiä”.

https://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/1286/country/9/area/27/?fbclid=IwAR1cShLuA00RkryojJQ1cLy0VoASRr-rO6OTfGFnL0h9Nu8_jSf_3VYw6MA_aem_AeFj4HjXA_ETv3v-OVIrrMmh5Jfgyo1hr7aRAA_jrr-znBsqBIxs5i5poSMrQWDeO19L2_kLrtCJSHPpUJIS25Nm