Koivistoinen blog

Urho Kekkonen kertoi muistelmateoksessaan, joka taisi olla nimeltään 1. vuosisatani, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta silloinen urheilujohtaja Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muudan olympiajoukkueeseen ratsastajana kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja myös osoitti sen muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin ratsastussaappaiden kopina ärsyttää varsinkin maamme jätkämäisyyteen taipuvaisia keihäsmiehiä.

Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan, sillä ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin. Kun ratsumestari seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra upseeri otti saappaan jalastaan, kertoi jo hajuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsumestarille totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti asianomistaja oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia. Kovakärkinen ratsastussaapas osui heittäjälle hyvin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan.

Tosin ”maailman nopeimman käden” haltija Karjalan Kanneljärvellä syntynyt Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta sen ajan ylivoimaisesti paras keihäsmies Matti Järvinen jäi viidenneksi. Eräs Nikkasen karjalainen kilpakumppani luonnehti viime vuosituhannen lopulla tätä seuraavasti: ”juoppo mies, mutta nopee käs”. Antero Raevuoren Järvis-kirjan mukaan Nikkasen käsi pystyi liikkumaan jopa silmää nopeammin.

Kekkonen ei muistelmissaan kerro koko totuutta Berliinin saapastapauksesta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan ”Olipa kerran”. Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava ja tarina niin hyvä, että olen taipuvainen sitä uskomaan, vaikka monta kertaa hyvä tarina ja totuus ovat ikävällä tavalla ristiriidassa.

Yrjö Nikkasesta lisätietoa tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Nikkanen

Noin 40 metrin korkeudessa kiertää Viipurin linnan tornin noin 20 cm leveä uloke. Antero Raevuoren Järviset -kirjan mukaan keihäänheittäjä Matti Järvinen kiersi sitä pitkin armeija-aikanaan vedonlyönnin seurauksena mantteli päällä raudoitetut saappaat jalassaan koko tornin, eli reilun 20 metrin matkan.

Hän voitti palkkioksi luvatun 50 markan setelin, joka nykyrahassa parikymmentä euroa. Korostettakoon tässä yhteydessä sitä, että Suomenlahdelta tulee tavallisesti navakasti. Idea tempaukseen syntyi, kun puhuttiin, että joku hurjapää olisi seisonut tornin huipulla käsillään.

Monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ikävällä tavalla ristiriidassa, ja niinpä kiipesin toistakymmentä vuotta sitten Viipurin linnan torniin tutkimaan, voiko juttu olla totta ja voi hyvinkin olla, että tarina on liioittelua ainakin manttelin osalta. Itseäni suorastaan huippasi jo hiukan, kun kurkistin tornin aukosta alaspäin.

Matti Järvisen aikaan olivat keihäät puuta ja miehet rautaa. Nykyheittäjiltä saattaisi jäädä tuo temppu uusimatta. No Seppo Räty ehkä olisi saattanut pystyä samaan hurjimmassa nuoruudessaan, mutta tuskin hänkään ihan selvin päin. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että vaikka isä Verner Järvinen oli raivoraitis, niin pojista ainakaan Kalle ja Matti eivät olleet mitään vesipoikia ja tupakkaakin he polttivat isänsä mielestä kuin korsteenit.

Tornin huipulla tarkastin myös sen mieltäni vaivanneen asian, näkyykö Viipurista 49 kilometrin päässä olevaan Lappeenrantaan. Lappeenrannan torneja en kuitenkaan nähnyt. Myöhemmin olen saanut selville kaavan, jolla voi laskea, miten kauaksi avoimessa maastossa voi nähdä ja sen kaavan mukaan 200 metriä korkea torni voi näkyä 50 kilometrin päähän. Niinpä esimerkiksi Joutsenon 211 metrinen radiomasto saattaisi hyvällä säällä näkyä 40 metriä korkean Viipurin linnan tornin huipulle.

Laatokan Karjalan historiaa tutkiessani sain selville, että alueen kunnista pienin ja tuntemattomin Soanlahti liittyy kuitenkin merkittävästi maamme urheiluhistoriaan, koska Sankarivainajat -tietokannan mukaan alikersantti Kaarlo Verner Järvinen sai surmansa siellä. Vaikka alikersantti Kalle Järvinen kuoli sodassa, kuolinsyy oli kuitenkin muu kuin vihollistoiminnasta johtuva.

Kuten sukunimi Järvinen ja varsinkin toinen nimi Verner paljastavat, kyseessä on kuuluisan urheilusuvun edustaja. Hänen isäänsä Verneriä pidetään tavallaan virheellisesti Suomen ensimmäisenä olympiavoittajana, koska hän saavutti kiekkokultansa vain ns. Ateenan välikisoissa 1906.

Sen sijaan Kallen veli Matti Järvinen voitti keihäässä olympiakultaa ja toinen veli Akilles voitti kymmenottelussa kaksikin olympiahopeaa. Kalle Järvinenkin oli aikansa huippu-urheilija, joka ensimmäisenä eurooppalaisena ylitti vuonna 1927 kuulantyönnössä hirmuisen 15 metrin haamurajan tuloksella 15,17 ja hän paransi myöhemmin ennätystään peräti lukemiin 15,82, joka jäi vain 28 cm silloisesta maailmanennätyksestä.

Niin lähelle maailmanennätystä meikäläinen kuulamörssäri ei ole päässytkään. Kalle Järvinen harrasti menestyksellä muitakin yleisurheilulajeja; kolmiloikkaennätys oli 14,21, pituuden 6,82 ja kiekon 43,55. Lisäksi tämä 188-senttinen ja vanttera mies, joka oli sen ajan mieheksi jättiläinen, harrasti innokkaasti, ja jopa liiankin innokkaasti, myös painia.

Vaikealuonteisen Kalle Järvisen loppu oli Antero Raevuoren kirjan Järviset – legendaarinen suomalainen urheilijaperhe mukaan surullinen. Alikersantti Järvinen kyllä kuoli sodassa, mutta sankarihautaan häntä ei huolittu, vaan asetoveri hautasivat hänet sotatoimialueelle Laatokan Karjalaan Ruskealan pitäjään ihan lähelle nykyistä Niiralan rajanylityspaikkaa.

Mikäli Järvisen luut vielä ovat Ruskealassa, kuten oletan, niin kyllä hänetkin pitäisi noutaa Tampereelle Kalevankankaan sankarihautausmaahan, jossa hänen hautakivensä ja siunattu hauta odottavat.

Raevuoren kirjan mukaan Järvisen kuolemaan johtaneet tapahtumat etenivät seuraavasti. Jatkosodan alussa Järvisen joukko-osasto sai jostain viinaa ja jossain vaiheessa iltaa Järvinen halusi alkaa painimaan. Kun kukaan ei halunnut otella hänen kanssaan, hän otti halon ja uhkasi lyödä, ellei painikumppania löytyisi. Jostain syystä painikaveria ei ilmaantunut tälläkään menetelmällä.

Tilanne rauhoittui sitten hetkeksi, mutta vähän myöhemmin painihaluinen Järvinen otti kiväärin ja yritti turhaan ampua lataamattomalla aseella. Siinä vaiheessa, kun hän alkoi raplaamaan kiväärin lukkoa, ampui eräs myös vahvasti juopunut sotamies alikersantti Kalle Järvistä selkään.

Kenttäsairaala ei suostunut ottamaan ruumista vastaan, mistä johtuen asetoverit hautasivat Järvisen Soanlahden naapuripitäjän Ruskealan multiin. Järvisen surmannutta sotamiestä ei sentään palkittu asiasta, vaan hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen esimiehensä ampumisesta.

Vaikka Kalle Järvinen olikin suunnilleen kaksi kertaa toista huippu-urheilijaa Matti Nykästä isompi, oli heissä ilmeisesti paljon yhteistä. Muistelen viisinkertaisen olympiavoittaja Nykäsenkin joutuneen tiilenpäitä lukemaan puukotettuaan pahasti jotain ryyppykaveriaan sormikoukunvedon jälkimainingeissa.

Lisätietoa Kalle Järvisestä löytyy tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_J%C3%A4rvinen

Rajan takana Sortavalan vieressä Jänisjoen varrella sijaitseva Harlu olisi mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa en ikävä kyllä ole koskaan käynyt enkä todennäköisesti tule koskaan ainakaan tässä elämässä käymäänkään, josta asiasta vastuu lankeaa Putinille.

Onneksi Ensio Kettunen on kuvannut mainion esittelyvideon Harlusta, sen historiasta, nähtävyyksistä ja elinkeinoelämästä. On aika yllättävää, että Harlu oli Suomeen kuuluessaan hyvin teollistunut pitäjä, jossa oli peräti kolme puunjalostustehdastakin, joista yksi, eli Läskelän paperitehdas, liittyy merkittävästi sekä maamme sota- että kirjallisuushistoriaan.

Nimittäin Panu Rajalan Väinö Linnan elämänkertateoksesta Päivä on tehnyt kierroksensa luin, ettei Tuntemattoman sotilaan nuori täydennysmies Asumaniemi ollutkaan todellisuudessa lukiolaispoika Asumaniemi, vaan hän oli hullunrohkea 36-vuotias luutnantti Allan Gummerus. Gummeruksethan ovat tunnettua kulttuurisukua, jonka suvun edustajista osa on suomentanut nimensä Pihkaloiksi. Tunnetuin suvun edustaja on urheilufilosofi Lauri ”Tahko” Pihkala.

Luutnantti Gummerus ei kaatunut ihan jatkosodan loppuvaiheessa, kuten Tuntemattomassa sotilaassa Asumaniemelle kävi, vaan heti sodan alussa Läskelässä Sortavalan lähellä. Tarkka-ampuja osui ilmeisesti Läskelän paperitehtaan ikkunasta luutnanttia rintaan ja Väinö Linna näki tapauksen ihan läheltä.

Tuntemattomassa sotilaassa Asumaniemen viimeiset sanat ovat: ”Se on vasemmalla puolella… Sydän on vasemmalla puolella”. Gummerus sen sijaan sanoi viimeiseksi lauseekseen, että: ”Perkele, kummalla puolen sydän on?” Linnan muisteluiden mukaan Gummerus kärsi puheviasta eli änkytti kovasti, joka saattoi olla selitys sille, että 36-vuotias hullunrohkea ammattiupseeri oli vielä vain luutnantin arvoinen. Viimeiset sanansa hän kuitenkin lausui ihan änkyttämättä.

Ensio Kettusen esittelyvideon Harlusta voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=HanytZ4vIkc

Olenpa tässä jatkanut ajankohtaisen asian eli Hitlerin valtaan nousemisen syiden selvittelyä. Demokratian kuolema -kirjassa kerrotaan, että sosialidemokraattinen poliitikko Kurt Schumacher totesi Göbbelsin propagandasta, joka upposi hyvin yhteen maailman sivistyneimmistä kansoista, seuraavaa:

”Kansallissosialistien agitaatio vetoaa ihmisten sisäiseen sikaan. Sikäli kuin kansallissosialismissa on mitään sisältöä, se on ensimmäisenä Saksan politiikassa onnistunut täydellisesti valjastamaan inhimillisen typeryyden.”

Pidän Schumacherin lausuntoa erittäin loukkaavana. Itse kunnioitan kovasti sikojen älykkyyttä ja lempeää käytöstä. En ole esimerkiksi kuullut, että joku possu olisi purrut vai potkaissut teurastajaansa, vaikka älykkäänä eläimenä sika varmaankin ymmärtää, mistä on kysymys, kun sitä teuraaksi viedään.

Schumacherin lausunto palauttaa mieleeni, kuinka vuosia sitten olin Kuutostien mammuttihuoltoasemalla virkistäytymässä, kun siellä oli joku paikallinen kuntavaaliehdokas kahvittamassa potentiaalisia äänestäjiään, joiden joukossa ei jostain syystä ollut ainuttakaan naisenpuolta.

Ja parempi oli, ettei naisia ollut kuulemassa, koska ihan normaalin oloiset miehet tulivat keskustelussaan siihen lopputulemaan, että miehiä sorretaan tässä maassa kohtuuttomasti. Ns. sukkahousu- ja huulipunahallitus oli siihen aikaan vallassa maassamme ja miesporukka pohdiskeli sitä, että miten tästä sortohallituksesta päästäisiin eroon.

Joku ehdotti, että konekiväärillä se voisi tapahtua parhaiten, mutta jollakulla fiksummalla oli se näkemys, että koska konekivääriä ei ollut käytössä, olisi parasta päästä tavallisella kiväärillä sivusuunnasta yllättämään nämä sortajat, kun he seisovat sopivasti suorassa rivissä.

Eilen muuten kerrottiin uutisissa, että maamme syntyvyys on kovassa laskussa ja yhtenä syynä on se, ettei 60 % maamme naisista suostu pariutumaan perussuomalaisten miesten kanssa.

Mutta kaunis on tuo Kuutostien huoltoasemalta avautuva karjalaismaisema, jossa mammutti vartioi tsasounaa.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.36 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Riverbulls (kirje Vladimir Putinille)

Eittämättä Teemu Mäki on monipuolinen taiteilijanero, mutta itse, joka en eittämättä taiteesta mitään ymmärrä, olen tähän asti suhtautunut häneen kriittisesti, koska hän nousi kansamme tietoisuuteen vuonna 1988 tekemästään videoteoksesta Sex and Death, joka on väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi. 30 minuuttia kestävässä teoksessa on kuuden sekunnin pituinen kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tykkään kovasti kissoista, jopa enemmän kuin omista lajitovereistani, ja niinpä tuomitsen Mäen kissan tappamisen jyrkästi.

Se seuraus tuolla kissin kirvesmurhalla oli, että kun Teemu Mäki vieraili kymmenisen vuotta sitten Kuopiossa filosofiakerhomme vieraana, eivät kaikki halukkaat mahtuneet häntä kuulemaan. Kerroinkin Mäelle, että jos hän ei olisi kissaa kirveellä tappanut, paikalla olisi kymmenen ihmistä, mutta nyt on sata. Mäki ei kuitenkaan halunnut kommentoida asiaa.

Mutta jo Paasikivi sanoi, että ainoastaan idiootti ei vaihda mielipiteitään ja eilen aamuyöstä vaihdoin mielipiteeni Mäestä, kun olin katsonut loppuun hänen dokumenttielokuvansa Riverbulls (kirje Vladimir Putinille), joka kertoo seinäjokelaisista puukkojunkkareiden jälkeläisistä, jotka ovat vaihtaneet häjyilyn muodostelmaluisteluun, vaikkakin vaihdos saattaa synnyttää epäilyn näiden miesten seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Enpä kerro Seinäjoen Riverbullseista enempää, vaan katsokaapa itse tämä elokuva älkääkä lopettako, vaikka elokuvan alku ei heti sytytäkään, koska ovela yllätys paljastuu vasta lopussa. Ja jos hyvä mökkinaapurini Vladimir Putin sattuu tämän lukemaan, niin kehotan häntäkin katsomaan, mitä tärkeää sanottavaa Teemu Mäellä hänelle onkaan.

Jos Putin ei ehdi katsoa tunnin kestävää elokuvaa kokonaan, kannattaa hypätä suoraan loppupuolelle, jossa Mäki ystävällisesti pyytää entisen hyvän itäisen naapurimme Johtajaa tulemaan Seinäjoelle ja liittymään Riverbullseihin, sillä muodostelmaluistelua voi Suomessa harrastaa myös vankilasta käsin. https://areena.yle.fi/1-67352861

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.59 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 19. maaliskuuta 2024

Taisteluni

Eilistä entisen hyvän itäisen naapurin johtajan Putinin puhetta seuratessani muistui mieleeni erään toisen johtajan, eli Adolf Hitlerin, kirja, jossa hän mm. kertoo seuraavaa, jonka otteen lainaan Benjamin Carter Hettin kirjasta Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan:

”Taisteluni -teoksessa Hitler puhuu omasta epärehellisyydestään huomiota herättävän rehellisesti. Mitä epärehellisempi poliittinen viesti on, sen parempi. Poliitikot tekevät virheen kertoessaan pieniä ja merkityksettömiä valheita. Pieni valhe on helppo paljastaa, jonka jälkeen poliitikon uskottavuus on mennyttä. On parempi kertoa iso valhe.

Miksi? Valheen suuruus merkitsee aina Hitler selittää, koska kansan suuret joukot sydämensä syvimmässä voivat pikemminkin olla turmeltuneita kuin tietoisesti ja tarkoituksellisesti huonoja ja pahoja. Niinpä he alkukantaisessa mielensä yksinkertaisuudessa helpommin joutuvat suuren valheen uhreiksi, koska he itsekin usein tulevat lasketelleiksi pikkuvalheita, mutta liian suuret valheet sentään heitä hävettäisivät liiaksi.

Näille primitiivisille ja yksinkertaisille ihmisille ei koskaan tulisi mieleen kertoa kaikkein julkeimpia valheita, eivätkä he pysty kuvittelemaan kenenkään muunkaan tekevän niin. Tosiasioilla ei ollut mitään merkitystä.”

Minulla on tunne, että sekä Putin että Trump ovat lukeneet Taisteluni -teoksen oikein ajatuksen kanssa ja painaneet kirjan opetukset visusti mieleensä.

https://www.google.fi/books/edition/Demokratian_kuolema/M2-SDwAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&printsec=frontcover

maanantai 18. maaliskuuta 2024

Missä on Putinin sukujuuret?

Vaan eipä ole maamme mediassa ylpeilty, vaikka karjalaispoika valittiin juuri vaativaan virkaan entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme. Muistanpa, kuinka maamme mediassa korostettiin parivuosikymmentä sitten, kun silloin vielä ihan tolkun miehenä pidetty Vladimir Putin nousi valtaan, että miehen sukujuuret ovat sekä äidin että isän puolelta Tverin Karjalassa. Tavallisesti luotettava Savon Sanomat tiesi jopa paljastaa, että hän on tverinkarjalaista Pulkkisten sukuhaaraa.

Virolainen suomalais-ugrilaisiin kansoihin perehtynyt tutkija Jaak Prozes kertoo vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Onko Putin vepsäläinen?, että todennäköisesti Vladimir Putin on geeneiltään vepsäläinen. Näkemystään hän perustelee sillä, että Äänisen ja Laatokan läheisyydessä sijaitseva Vepsä on maantieteellisesti lähinnä Tverin Karjalaa.

Itse rohkenen väittää, että Viron poika ei paneutunut tutkimustyöhönsä riittävällä vakavuudella, koska itselläni on vahva visio siitä, että Putin on niiden uukuniemeläisten vero- ja elintasopakolaisten jälkeläisiä, jotka 1600-luvulla muuttivat Tveriin. Näkemystäni perustelen sillä, että seinällämme oleva maalaus uukuniemeläisestä Emma Kuikasta tuo selvästi mieleen Putinin, yhdennäköisyys on ilmeinen.

Putinin uukuniemeläisyyttä vahvistaa myös se, että mies hankki itselleen käsittääkseni vaatimattoman kesämökin Lahdenpohjasta Uukuniemen naapurista, jossa hän usein viettää lomiaan. Mökin lisäksi Putin omistaa verotietojen mukaan myös vanhan nappisilmä-Ladan ja peräkärryn, jolla hän varmaan rahtaa rakennustarpeita Uukuniemen vieressä sijaitsevalle mökilleen.

Arvostettu Venäjään erikoistunut toimittaja Arja Paananen teki aikoinaan Ilta-Sanomiin alla olevasta linkistä löytyvän ansiokkaan jutun Putinin karjalaistaustasta ja toinen Venäjään erikoistunut ansioitunut toimittaja Arvo Tuominen kertoo kirjassaan Karjala: Koko tarina, kuinka hän vieraili Tverin Karjalassa Putinin isovanhempien kotiseudulla.

Mielestäni suomalaisten tutkijoiden olisi saatava Putinista geeninäyte, jonka avulla voitaisiin selvittää hänen sukujuurensa. Voi olla, että hänet voitaisiin jopa tarvittaessa hyväksyä Suomeen paluumuuttajaksi. Geeninäytteen saaminen voi olla hankalaa, koska tiettävästi Putin matkoilla jopa hänen ulosteensa kerätään mukana kannettavaan salkkuun ja luulen, että tämän salkunhaltija on erittäin arvostettu työntekijä FSB:n henkilökunnan keskuudessa.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000135514.html

 

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.31 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Marxismi-senilismi

Palataanpa vielä Arto Mansalan kirjaan Kohti kaaoksen pitkää yötä. Vaikka sekä suurlähettiläs Hallaman että pääsihteeri Brezhnevin puhumisessa oli ongelmia, niin Hallaman pää sentään pelasi hyvin, jota ei voi täydellä varmuudella sanoa pääsihteerin vastaavasta ruumiinosista varsinkaan tämän uran loppuvuosina, jolloin hän edusti marxismi-senilismiä puhtaimmillaan.

Esimerkiksi Kekkosen vuoden 1977 valtiovierailun yhteydessä järjestetyn lehdistötilaisuuden aluksi Brezhnev, kun oli saanut selville, minkä maan asioita käsiteltiin, totesi ajatuksissaan suureen ääneen, kuten huonokuuloisilla on tapana, että ”se Suomihan on meidän hyvä provissimme.” Maamme oli siihen aikaan niin suomettunut, että tiedotusvälineemme vaikenivat toteamuksesta.

Sitten pääsihteeri pääsi itse virallisiin asioihin ja alkoi epäselvästi lukea paperista jotain, jota hänen oli määrä lukea. Lopuksi hän kääntyi vierellään istuneiden järkimiesten Kosyginin ja Gromykon puoleen ja kysyi huonokuuloisen ihmisen tapaan suureen ääneen, että ”jokohan minä olen lukenut näistä papereista kaiken sen, mitä minun piti lukea”.

Tuo tapaus varmaankin synnytti tarinan siitä, että Moskovan olympialaisia avatessaan Brezhnev aloitti puheensa lausumalla viisi kertaa O-kirjaimen, koska hän ei ymmärtänyt oikein lunttilappunsa alussa ollutta Kansainvälisen olympia-liikkeen tunnusta. Tuo tapaus synnyttää uskoni myös siitä, että USA:takin voi ihan menestyksellä johtaa seniilivanhus, jos vain hänellä on hyvät apurit käytössään.

Pääsihteeri päätti virallisen tilaisuuden yllättävään ja outoon mutta inhimilliseen loppuhuipennukseen: ”Myykäähän te sitten meille enemmän sitä violajuustoanne”. Minusta Brezhnevissä oli kuitenkin paljon enemmän inhimillisyyttä, kuin monissa hänen seuraajissaan. Puhutaan, että mies pillautti itkun, kun hänen piti sotaharjoituksissa harjoitusmielessä painaa sitä kuuluisaa punaista nappia. Esimerkiksi Putinin ilme ei värähtäisikään siinä tilanteessa.

Minulla muuten on nykyään ikävä 70-lukua, jolloin maailmaa johtivat myöhemmin huonon maineen saaneet Kekkonen, Nixon ja Brezhnev. Sitä aikaa symboloi hyvin tuo Kostamuksessa oleva patsas, joka esittää Kekkosta ja Kosyginia istumassa pyhähousut jalassa pihkaisilla kannoilla sopimassa Kostamus-projektin aloittamisesta, joka toi töitä tuhansille suomalaisille pariksi kymmeneksi vuodeksi.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.59 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Kohti kaaoksen pitkää yötä

Venäjän vaaleja seuratessani palaa mieleeni erinomainen kirja Venäjän tilanteesta, joka ilmestyi kymmenen vuotta sitten, mutta on edelleenkin ajankohtainen.

Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Arto Mansala, joka on syntyjään Kuopion poikia, julkaisi vuonna 2014 muistelmansa, joissa käsitellään varsinkin Neuvostoliiton romahdusta. Kirja on vaikuttavalta nimeltään Kohti kaaoksen pitkää yötä.

Jotenkin taas tuntuu historia olevan toistamassa itseään ja Venäjä on jälleen matkalla kohti kaaoksen pitkää yötä, jos Putinin hallinto romahtaa. Tai jos Putinin hallinto ei romahdakaan, niin huonosti saattaa Venäjälle käydä sittenkin, koska maa on muuttumassa toiseksi Pohjois-Koreaksi.

Suurlähettiläs Mansala ei ole ainut diplomatiassa kunnostautunut Kuopion poika, sillä Neuvostoliiton suurlähettiläs Jaakko Hallama oli myös kalakukkokaapunnista. Hallama oli syntyjään Airaksisia, mutta muutti nimensä joskus 1930 luvulla. Hallamalla taisi olla sukusiteitä Kuopion mahtisuku Hallmaneihin, johon uusi sukunimikin lievästi viittaa.

Jaakko Hallama oli varmasti erinomaisen kyvykäs ulkoasiain hallinnon virkamies. Jos jotain vikaa miehen ominaisuuksista haetaan, niin ehkä sellaisena seikkana on pidettävä sitä, että vakavan sairauden vuoksi hänen puheestaan ei kukaan saanut mitään selvää. Niinpä pahat kielet väittävät, että hänet nimitettiin Moskovan lähetystön johtoon, koska hänen vaimonsa oli pitkään niin sanotusti suhteessa itse presidentti Kekkosen kanssa. Mutta tämä väite ei ole koko totuus asiaan.

Nimittäin puhekyvyttömän Hallaman nostaminen Moskovan suurlähettilääksi saattoi olla Kekkosen poliittista oveluutta. Pienen maamme suurlähettiläs ja Neuvostoliiton supervallan päämies Brezhnev olivat neuvottelutilanteissa samalla viivalla, koska myöskään Brezhnevin puheesta ei varsinkaan miehen loppuvuosina saanut selvää. Lisäksi pääsihteerin kuulo oli niin huono, ettei hän itsekään välttämättä saanut selvää toisten puheesta, joten Hallaman puhekyvyttömyys ei olisi ollut haitaksi keskinäisissä keskusteluissa.

Mansalan kirjassa kerrotaan, kuinka silloinen nuori ja rohkea Neuvostoliiton suurlähetystön virkamies Reino Paasilinna marssi heti uransa alkuvaiheissa Hallaman työhuoneeseen ja totesi tälle suoraan tapaansa, että kaikki ihmettelevät suurlähettilään huonoa kuntoa ja että eikö tämän pitäisi isänmaan edunnimissä ymmärtää vetäytyä eläkkeelle. Hallama ei moista puhetta hyväksynyt, vaan löi nyrkkinsä sellaisella voimalla entiseen J. K. Paasikiven työpöytään, jota oli varmaan hakattu jo Juho Kustin aikaan, että työlamppu sinkosi lattialle.

https://www.wsoy.fi/kirja/arto-mansala/kohti-kaaoksen-pitkaa-yota/9789510409664

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 2.52 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Irwin – melkein suonenjokelainen

Minä, joka olen kaunotaiteiden, varsinkin korkeatasoisen taidekirjallisuuden ystävä, ilahduin suuresti, kun luin Tuomas Marjamäen Irwinin elämänkerran. Nimittäin ilmeni, että Irwininkin voisi melkein perustellusti liittää kertomussarjaani suonenjokelaisista suurmiehistä sekä -naisista, sillä ainakin minun mielestäni hänen äitipuolensa oli Suonenjoen tyttöjä.

Irwin Goodmanin isä ilmatorjuntaluutnantti Yrjö Hammarberg haavoittui jatkosodassa pahasti päähän ja uskoakseni tämän seurauksena hän onnistui noin puolen vuoden sisällä saattamaan kolme naista raskaaksi eri puolilla Suomea. Näiden raskaaksi saatettujen joukossa oli myös hänen laillinen vaimonsa, jonka liiton rakkaudenhedelmänä sitten syntyi myös Antti Hammarberg, joka opittiin myöhemmin tuntemaan taiteilijanimellä Irwin Goodman.

Jostain syystä Irwinin isän ja äidin liitto päättyi raskaustapausten seurauksena eroon, jonka jälkeen Yrjö vei vihille suonenjokelaisen Maire Jalkasen, jonka kanssa hän asui Heinolassa elämänsä loppuun asti. En keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö Maire saattanut olla Jalkasten suvun kärkkääläläistä sukuhaaraa, joten on mahdollista, että Kari Tapani Jalkanen, joka paremmin tunnettiin Kari Tapiona, saattoi olla ns. väärän koivun kautta sukua Irwinille.

En tiedä, tiesivätkö laulutaiteilijat vääräkoivuisesta sukulaisuudestaan, mutta ainakin he olivat kavereita, joilla oli yhteinen harrastus. Kerrankin Kari Tapio tupsahti yllättäen kylään Irwinille, joka tarjosi kahvit ja lorautti sekaan väkevämpääkin.

Sen jälkeen kaverukset törpöttelivät muutaman vuorokauden. Lopulta piti yrittää jotain syödäkin, mutta Karin kädet vapisivat ainakin Tuomas Marjamäen kirjan mukaan siihen malliin, ettei lusikka pysynyt kädessä eikä liemiruoka kunnolla sisällä. Niinpä Irwin jeesasi kaveriaan ja lusikoi velliä vibraattorina tärisseen kollegansa suuhun ja ehdotti, että: ”Mites on Jalkanen, pitäisikö ruveta tosissaan juomaan?”

Olen muuten asunut Heinolassa yhtä aikaa Yrjö ja Maire Hammarbergin kanssa, mutta enpä tiennyt, että heilläkin oli kytköksiä Suonenjoelle. Yrjö oli entinen asianajaja, mutta oli jostain syystä sittemmin ryhtynyt liikemieheksi ja hänellä oli Heinolan muovi ja kumi-niminen yritys. Liikuimme Yrjön kanssa hieman eri piireissä, koska hän oli rotari ja minä kuuluin Heinolan köyhät ja pieneläjät-nimiseen rekisteröimättömään yhdistykseen.

Aika hyvin oli suonenjokelaistaustaiset ihmiset edustettuina Heinolassa, koska itseni lisäksi siellä asui selostajalegenda Antero Mertaranta, jonka isä oli Suonenjoen Mertoja, Niko Vesterinen, joka voitti kaksi kertaa Suomen vahvin mies -tittelin ja Maire Hammarberg, os. Jalkanen.
https://www.prisma.fi/tuotteet/110695548/marjamaki-yhdet-viela-irwin-110695548?gad_source=1&gclid=CjwKCAjw48-vBhBbEiwAzqrZVPu54wmg0R3dy5FZabpsXGOaNSS_lpph2lyd5jvVhAC2JgmVyU7M2BoCxEAQAvD_BwE&gclsrc=aw.ds

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.56 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

torstai 14. maaliskuuta 2024

Airi Sinervo ja Raja

 

Tuo eilen mainittu Elvi Sinervon Natalia-runo liittyy sikäli Suonenjokeen, että Elvin sisko Airi Sinervo oli 50-luvulla Iisveden työväenopiston johtajana ja julkaisi tästä ajasta kertovan romaanin Koskessa kolisten. Kylmän sodan vuosina teos jotenkin unohdettiin, oli se sen verran edellä aikaansa. Mikään aatesuunta ei kirjaa hyväksynyt. Mutta hyvä kirja se on silti ja on kunniapaikalla hyllyssäni.

Kirjasta löytyy muuten selvästi tunnistettavia paikkakunnan henkilöitä, kannattaa tutustua asiaan. Teos ei anna suonenjokelaisista kovin mairittelevaa kuvaa, vaan helsinkiläistyttö pitää meitä jostain syystä, jota en voi alkuunkaan ymmärtää, tyypillisinä savolaisina venkoilijoina.

Parhaiten Airi Sinervo muistetaan hänen runostaan Raja, joka on sävellettykin. Raja-runo on taas sanomaltaan ajankohtainen, koska eräs säe kuuluu näin:

Kaiken maailman välillä raja,
kahden rintaman välillä viha,
kahdelta taholta kaikuu huuto:
”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!”

Pepe ja Paradise on levyttänyt tämän kauniin laulun:

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.49 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Vakooja

Olen tässä selvitellyt Elvi Sinervon sellitoverin Natalia Tusula-Vereschjagin taustoja ja ymmärrän nyt, miksi Sinervo kertoo runossaan, että ”Natalia, sua tunne en”. Vaikka Natalia puhui suomea, niin hän ei ehkä halunnut paljastaa yksityisasioitaan, sillä hän ei ollut Elville aatetoveri, koska oli syvästi uskonnollismielinen ihminen.

Natalia oli saanut viiden vuoden tuomion vakoilusta, vaikka yrityksen asteelle hänen vakoilunsa oli jäänyt. Eräs Einoksi kutsuttu 180-senttinen ristiverinen mies oli värvännyt hänet alkukesästä 1941 hankkimaan tietoja Suomessa olevasta Saksan armeijasta.

Natalia oli ammatiltaan tarjoilija ja Eino oli maksanut hänelle käsirahana 1,5 kk:n tarjoilijan palkan tulevista vakoilupalveluista. Kuitenkaan Natalia ei ehtinyt hankkia mitään tietoja ennen kiinni jäämistään. Vakoilijaksi suostumiseen saattoi vaikuttaa se, että hänellä oli syytä olla Suomelle katkera, koska valkoiset olivat keväällä 1918 ampuneet hänen vanhan invalidi isänsä. Ilmeisesti isä ei ollut osannut lausua riittävän hyvin venäläisille vaikeaa ”yksi”-sanaa, joka asia riitti siihen aikaan kuolemantuomion perusteeksi.

Tuosta vakoilijavärväri ”Einosta” pystyn tutkimusten tässä vaiheessa kertomaan vain sen, ettei hän luultavasti ollut nimeltään Eino. Tuntomerkit näyttävät sopivan Veikko Pöystiin, joka tuli suomalaisille tutuksi Tieto-Finlandian voittaneesta kirjasta Minne katosi Antti Järvi?.

Pöysti saattoi hyvinkin olla Neuvostoliittoon salaperäisesti kadonneen Antti Järven napalanko, eli Antti Järvi saattoi jättäytyä talvisodan jälkeen Lahdenpohjaan odottamaan Puna-armeijaa yhdessä Veikko Pöystin vihityn vaimon kanssa. Tosin Pöystikään ei jaksanut pitäytyä yksiavioisuuteen, vaan liikkui Helsingin seudulla vakoilua ja sabotaaseja harrastaen suonenjokelaisen 19-vuotiaan Irja Jalkasen kanssa, jonka sukutaustaa en ole vielä onnistunut selvittämään, vaikka olen kuulustellut monia Jalkasia asian johdosta.

Natalia Tusula-Vereschjagin kuoli vuonna 1974, joten voi olla, ettei hän ehtinyt kuulemaan itsestään kertovaa laulua. Sen sijaan hänen miehensä Paavo Koskinen sen ehti kuulla, koska hän kuoli sydänkohtaukseen vasta vuonna 1980 ollessaan hänen Espanjan sisällissota-ajastaan kertovan elokuvan ensi-illassa.

Helsingin Sanomien jutun Natalia Tusula-Vereschjaginista voivat lehden tilaajat lukea tästä ja ehkä muutkin pystyvät näkemään edes nuoren Natalian kuvan. Hän oli kaunis neitonen, mutta Hämeenlinnan naisvankilassa hän oli jo yli nelikymppinen aikuinen nainen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002716156.html

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.11 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Nataaaliaaa

Hyvä ystäväni Google muistutti, että olen kaksi vuotta sitten epäillyt, että kohta Ukrainassa vain koirat raunioita samoaa, kuten Nataaaaliaaa-laulussa sanotaan, mutta lisäksi olen epäillyt koirien samalla myös kaivelevan sotaan huijattujen nuorten Venäjän armeijan sotilaiden suolia. Valitettavasti olen kerrankin ollut ennustuksissani oikeassa.

Tuo laulun Nataaaaliaaa on tavallaan tuttujani, koska olen jututtanut hänen miestään Paavo Koskista. Joskus iloisen 70-luvun loppupuolella kutsuin hänet opiskelijajärjestön vieraaksi puhumaan stalinismista. Jälkeenpäin olen ajatellut, että siihen aikaan oli ulkopoliittisesti arveluttavaa puhua julkisesti Stalinin hirmuteoista.

Paavo Koskinen osoittautui herttaiseksi papaksi, joka mielellään muisteli 30-luvun Neuvostoliittoa, jossa hän oli silloin opiskellut puna-armeijan upseerikoulussa Leningradissa. Siellähän opiskeli myös kuopiolais-uukuniemeläisen kirjailija Sirpa Kähkösen vaari.

Koskinen oli niitä harvoja suomalaisia puna-armeijan upseerikoululaisia, jotka säilyttivät henkensä Stalinin puhdistuksissa. Hänet luultavasti pelasti se, että hän oli vainojen aikaan sotimassa Espanjan sisällissodassa tasavallan joukoissa. Suomen armeijassa hän oli korpraali, mutta Espanjassa kapteenin arvoinen pataljoonan komentaja.

Paavo Koskisen Espanjan sisällissotavuosista tehtiin dokumenttielokuva, jonka ensi-illassa hän sai sairauskohtauksen ja kuoli. Vanhan miehen sydän ei kestänyt sotamuistoja. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen, kun hän oli ollut opiskelijajärjestömme vieraana.

Koskinen oli naimisissa Elvi Sinervon ja Kaj Chydeniuksen tunnetuksi tekemän Nataaaliaaan kanssa. Sinervo oppi tuntemaan vakoilusta tuomitun venäläissukuisen Suomen kansalaisen Natalia Tusula-Vereschjaginin Hämeenlinnan naisvankilassa. Sen käsityksen Paavo Koskiselta sain, ettei Natalia ollut kommunisti.

Paavo Koskisen Suomen kansa tuntee siitä, että hän oli mallina, kun Helsingin Kolmen sepän patsasta veistettiin. Koskinen on se miehistä, jonka kivespusseille moukari on juuri laskeutumassa. Satunnaisen matkailijan kannattaa myös huomioida patsaassa olevat pommin sirpaleiden aiheuttamat vauriot.

8.11.1942 putosi patsaan viereen 250 kilon lentopommi, joka surmasi 51 ihmistä ja 120 haavoittui. Suuri osa uhreista oli elokuvanäytäntöön jonottaneita lapsia. Läheisessä elokuvateatterissa oli alkamassa komedian Kolme väärää muskettisoturia-esitys.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan teatterikoululaisten upeasti esittämää Nataaaaliaaa – tosin tunnelmaa häiritsee se, että kuorossa laulava tuleva Kuopion kaupunginteatterin johtaja Heikki Kujanpää on puhkeamassa selkäkeikkanauruun esityksen aikana. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/16/q-teatterin-kuoro-natalia

Kun pari iltaa sitten muistelin huomattavia suomalaisia karjalaisvaikuttajia, jotka ovat suomentaneet sukunimensä, jäi minulta mainitsematta Uhtualla syntyneen kulkukauppias Nikita Tilikovin poika Pekka Tiilikainen, joka opittiin Suomessa sittemmin tuntemaan radion sinivalkoisena äänenä ja maamme isänmaallisimpana miehenä.

Muistanpa esimerkiksi, miten Pekka kerran aloitti selostuksensa jostain urheilutapahtumasta, että: ”Ylväänä liehuvat kansakuntien liput, mutta kaikkein ylväimpänä liehuu Suomen siniristivaate”.

Suomen toiseksi isänmaallisimpana miehenä pidän hiihtovalmentaja Immo Kuutsaa, jonka persoona jopa innoitti Arto Halosta ohjaamaan elokuvan nimeltään Isänmaallinen mies. Tosin välillä kylmän sodan aikaan Kuutsan isänmaallisuus johti todellisessa elämässä kiusallisiinkin tilanteisiin.

Nimittäin Kuutsan elämänkerrassa kerrotaan, miten Suomen erinomaisesti menestyneen Sarajevon olympiajoukkueen majapaikassa, joka aikalaistodistajan mukaan muistutti jostain syystä enemmänkin teurastamoa, ei haluttu kaiken riemun keskellä laskea lippua puolitankoon Neuvostoliiton presidentti Juri Andropovin kuoleman johdosta, kuten silloin oli hyvänä tapana.

Salmilaisen karjalaisevakko Immo Kuutsan mielestä suruliputukseen ei ollut mitään aihetta, koska entisen KGB:n johtajan ja silloisen itänaapurin presidentti Andropovin olikin jo korkea aika lähteä. Juhlaliputukseen hiihtomaajoukkueella sen sijaan oli paljonkin aihetta, koska Sarajevon kisoissa Suomi muistaakseni hiihtolajeissa voitti mitalitilastossa koko muun maailman. Nykyään on vaikea kuvitella, että joku maa voisi hallita hiihtoa yhtä ylivoimaisesti.

Rehellisenä miehenä Kuutsa korostaa muistelmissaan, että kaikki saavutettiin ihan ilman dopingia ja on sitä mieltä, että silloin Suomella oli niin lahjakas hiihtomaajoukkue, että jos meikäläiset olisivat käyttäneet DDR:n ja Neuvostoliiton konsteja, muu maailma ei olisi saanut yhtään mitalia.

Tosin pieni tahra perirehellisen Kuutsan henkilöhistoriasta löytyy, koska koulunkäynti oli hänellä kaiken urheiluharrastuksen keskellä niin hankalaa, että välillä hän joutui kokeissa turvautumaan lunttaamiseen. Kerran lunttilappu jopa unohtui matematiikan kokeen vastauspaperin väliin, mutta rangaistusta asiasta ei tullut, koska lunttilapulla oli juuri ne matematiikankaavat, joita kokeissa ei kysytty.

Voi hyvinkin olla, että Isänmaallinen mies-elokuva jossakin määrin vääristelee Immo Kuutsan persoonaa, koska elokuvassa miehestä saa vähän vilkkusilmäisen karjalaisen kauppamiehen vaikutelman. Ainakin hyvän tarinan mukaan, kun kaksi karjalaista ns. laukkur-ssää törmäsi polulla ja toinen kysyi, että: ”A mihin sie oot mänössä”. Toinen vastasi, että: ”A mie oon Arkangeliin mänössä”. Kyselijä mietti hetken ja sanoi sitten: ”A nyt sie kyllä valehtelet, sie määtkin Arkangeliin”.

Tuo Immo Kuutsan tarina on ihan mielenkiintoinen kirja: https://www.suomalainen.com/products/immo-kuutsan-tarina

Melkein Suonenjoen poika säveltäjänero Leif Segerstam täyttää tänään 80 vuotta ja Helsingin Sanomatkin huomio asian koko sivun jutussaan, joka oikein onkin. Haastattelusta ilmenee, että pikkuisen huonoa hänelle nykyään kuuluu, koska vuosi sitten sairastettu korona vei liikuntakyvyn ja siitä lähtien hän on istunut pyörätuolissa ja katsellut telkkaria.

Mutta huumorintaju Segerstamilla on säilynyt, koska kysymykseen siitä mitä muuta puuhaat, hän vastaa: ”Hengitän ja nukun ja syön ja pissaan ja kakkaan. Ja jos otan Viagraa, niin jotain muutakin”.

Segerstam on nero muutenkin kuin säveltäjänä, sillä hän oppi lukemaan kolmivuotiaana, nuottien luvun viisivuotiaana ja säveltämään kuuden vanhana. Fiksu mies Segerstam on sikälikin, että on ymmärtänyt ottaa suonenjokelaisen Nenos-Eijan vaimokseen.

Se selittää, miksi näin tämän huomiota herättävän kookkaan miehen joskus nousevan Suonenjoen asemalta junaan. Vaikka pidän häntä Suonenjoen poekana, niin Kärkkäälän poekana en uskalla pitää, koska vaikka Nenosia on kylällä paljonkin ja vaikka oma isomummonikin oli samaa sukua, niin en tunne ketään Eija Nenosta Kärkkäälästä.

Sikäli Segerstam kyllä täyttäisi Kärkkäälän miehen vaatimukset, että hän painoi parhaassa miehuudessaan, eli ollessaan hevosmiesten kielellä parhaassa ajolihassa, 170 kilogrammaa ja se on sellainen tyypillinen kärkkääläisen miehen painolukema. Hänen elimistönsä kuitenkin kuihtui vuodessa 40 kilogrammaa, kun hän lopetti viinan juonnin. Siihen harva Kärkkäälän mies pystyy.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leif_Segerstam

Katsoin eilen päättyneen TV Nelosen Lahti 2001-sarjan, joka kertoi maamme hiihdon katastrofaalisesta häpeästä ja minua vanhaa hiihtourheilun ystävää alkoi pistämään niin vihaksi, että kaivoin esille Immo Kuutsan muistelmat, jotka kertovat ajasta, jolloin Epoa ei vielä oltu keksittykään.

Jo Immon muistelmien alkusivuilta tajusin, että olen taas joskus aiemmin kirjoittanut ropakantaa, kun olen kertonut Immon olevan Uukuniemen naapuripitäjän Ruskealan poikia, mutta tosi asiassa hän kävi Ruskealassa vain syntymässä, sillä varhaislapsuutensa hän vietti Salmissa, josta hänen sukunsa on kotoisin.

Vähältä muuten piti, ettei maamme hiihdon päävalmentajana 70-80-luvulla toiminut Immo Kuutsan sijasta Immanuel Kuikkaniemi, sillä ortodoksipappi kieltäytyi ristimästä Immoa Immanueiksi, jota äiti ehdotti, koska Immanuel on hepreaa ja tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”, jota nimeä pappi piti liian hienona.

Immon sukunimi oli alun perin Kuikkaniemi, mutta kun hänen äitinsä kuoli 24-vuotiaana Immon ollessa kaksivuotias, hänet annettiin kasvatiksi tätinsä Paula Kuutsan perheeseen ja myöhemmin adoption myötä sukunimi vaihtui Immollakin Kuutsaksi.

Immon äiti Maija oli venäläistä sukujuurta ja hänen sukunimenään oli aluksi Belov, joka suomennettiin myöhemmin Ahtoluodoksi. Immon isä oli Niilo Kuikkaniemi, mutta hänet tunnettiin myös nimellä Nikolai Shevotarov, vaikka hän ei ollut venäläistä sukujuurta.

Tuo karjalaisten taipumus sukunimien suomalaistamiseen on mielenkiintoinen asia, jossa olisi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille väitöskirjan aihe. Muistelenpa, että esimerkiksi europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on Saharoffeja, painijamestari Herman Kare kuten myös kuulantyöntäjä Seppo Simola Bogdanoffeja, nyrkkeilyn olympiavoittaja Sten Suvio Schuschineja ja suonenjokelainen Yrjö Salpakari, joka jäi ampumahiihdossa puolen millin päähän olympiakullasta, Smirnoveja.

Tässä lisää asiaa Kuutsan muistelmista: https://www.is.fi/formula1/art-2000001929111.html

Oli onni, että kansallissankarimme Iivo Niskanen turvautui korkeintaan suksella potkaisemiseen, jos siihenkään, latukamppailussaan Kalle Parantaisen kanssa. Nimittäin Iivo on äitinsä puolelta kuuluisaa tuupovaaralaista Vornasten metsästäjäsukua, jonka suvun miehet pystyivät tiukan paikan tullen surmaamaan suksisauvallaan sudenkin.

Vornasten suvun vaiheita opin tuntemaan todella mielenkiintoisesta Jouni Tikkasen kirjasta Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Kirja paljastaa, ettei susi ole lammas vaan peto. Susi ei ole Suomessa tappanut ihmistä vajaaseen 150 vuoteen, mutta vuosina 1880-81 hukat söivät Turun seudulla peräti 22 lasta. Silloin maamme hirvet oli hävitetty hävitetty lähes sukupuuttoon ja nälkiintyneet sudet oppivat syömään ihmisiä. 1880-luvun alku oli poikkeuksellinen, koska sitä ennen kirkonkirjojen mukaan hukka oli perinyt kahden sadan vuoden aikana vajaat 200 ihmistä eli keskimäärin yhden vuodessa.

Turun seudulla oli pahana susivuotena hätätila, koska paikkakunnan miehet eivät osanneet pyytää susia. Niinpä avuksi hälytettiin Tuupovaaralta ammattimetsästäjä Ignoi Vornanen, jonka uskon olevan Iivo Niskasen esi-isiä, kahden aikamiespoikansa kanssa. Ja heti alkoi tapahtumaan. Jostain syystä suomalaisten luonnontuntemus oli tuohon aikaan heikkoa ja 200 markan tapporaha luvattiin suden, susi-ilveksen, mikä sellainen sitten onkaan tai ilveksen kaatajalle ja ovelat karjalaismiehet pistivät rahoiksi.

Heidän taktiikkansa oli yksinkertainen. Kun pedon jäljet löydettiin, lähti yksi mies ilman asetta hiihtämään eläimen perässä, toinen mies seurasi pyssy mukanaan ja kolmannen vaativana tehtävänä oli poimia edellään menevien jättämät vaatteet talteen. Nimittäin varsinkin etumaiselle hiihtäjälle tuli nopeasti kuuma ja hän vähensi vaatteitaan ladun varteen ja hiihti yleensä loppumatkan alusvaatteisillaan. Kun peto väsyi, kärkimies pystyi sen surmaamaan joko suksisauvallaan tai sitten hän odotti alusvaatteissa värjötellen pyssyä paikalle.

Tuupovaaralainen ammattimetsästäjäpartio tappoi kahdessa kuukaudessa 22 ilvestä, mutta ei yhtään sutta susi-ilveksistä puhumattakaan. Karjalaismiehet hankkivat hetkessä 20 vuoden normaaliansiot. Susista he eivät sitten välittäneetkään, vaan ottivat etelän herroilta rahat helpommalla tavalla. Sudetkin sitten saatiin hengiltä erilaisilla menetelmillä, varsinkin myrkyillä, mutta siinä hommassa tarvittiin lopulta sotaväen ja venäläisten ammattimetsästäjienkin apua.

Vornasten sukuhistoria varmaan selittää sen, että Niskanen rohkeni aikoinaan esiintyä susiturkissa, joka asia herätti monissa piireissä pahennusta. https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000005583952.html

Ukrainan ja Gazan väkivaltaisuuksien lisäksi on maamme julkista keskustelua hallinnut myös maamme hiihtourheiluun liittyvä väkivalta, sillä väitetään, että kansallissankari Iivo Niskanen olisi potkaissut suksellaan Kalle Parantaista, joka ei suostunut antamaan latua sitä pyydettäessä. Tapausten kulkua ollaan selvittämässä, mutta koska luotettavia silmännäkijä todistajia ei ole löytynyt, saattaa olla viisainta pyytää Usa:n sotilastiedustelulta satelliittikuvia asian selvittämiseksi.

Maamme hiihtohistoria tuntee ainakin yhden ennakkoratkaisun vastaavasta tapahtumasta. Nimittäin vuonna 1898 muistaakseni Oulun Tervahiihdossa jäivät silloiset suurhiihtäjämme erään kanssakilpailijan taakse eikä tämä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut päästämään parempia ohitseen. Ohittaminen oli siihen aikaan hankalaa, koska käytössä oli vain yksi latu eivätkä silloiset säännöt velvoittaneet ladun antamiseen sitä pyytävälle.

Silloin leimahti suurhiihtäjä Matti Mäkikankaan tulinen luonto. Hän tönäisi edellä hiihtäjän kumoon, sieppasi tämän ruokosauvan ja kopsautti miestä muutaman kerran hartioihin. Mäkikangas osoitti tilanteessa oivallista taktista silmää, koska hän ei vaarantanut omaa sauvaansa, vaan käytti astalonaan kanssakilpailijan välinettä. Luultavasti nykyajan hiilikuidut eivät edes kestäisi noin kovaa käyttöä.

Sillä kertaa tapauksen näkivät myös kilpailutuomarit, mutta he eivät sakottaneet syyllistä, vaan kilpailutuomarit ja yleisö keräsivät Mäkikankaalle tapauksen johdosta 80 mk:n avustuksen, joka vastasi tämän torpanpojan kuukausiansiota. Jotenkin entisaikaan hiihtourheilu oli jotenkin nykyistä rehdimpää.

Tästä linkistä löytyy lisätietoa Matti Mäkikankaasta https://www.haapavesi-lehti.fi/artikkeli/haapavetinen-matti-makikangas-aloitti-hiihtouransa-huipulta-lahes-maailmanennatysvauhdilla-hanen-u

Haikeaksi vetää mielen, kun suruviesti tietää kertoa, että ihan oikeasti hauska mies Jaakko Teppo on lähtenyt tuonilmaisiin, kuten asia ilmaistaan Karjalassa, josta Tepon suku saapui Pörsänmäen suunnalle. Jaakko Teppo oli tavallaan Suistamon lahja Iisalmelle ja Suistamon naapuripitäjä Ruskealan lahja Iisalmelle on hiihtovalmentaja Immo Kuutsa.

Tepon ja Kuutsan tiet kohtasivat, kun Kuutsa yritti valmentaa myös lupaavaa hiihtäjän alkua Jaakko Teppoa, mutta yhteistyö tyssäsi siihen, ettei Jaska suostunut lopettamaan jo ennen kansakouluun menoa aloittamaansa tupakanpolttoharrastustaan. Sen sijaan toisen musiikkimiehen Kaj Chydeniuksen Kuutsa onnistui valmentamaan peräti Juankosken pitäjänmestariksi.

Vaikka Immo Kuutsa ei onnistunut tekemään Jaakko Teposta huippuhiihtäjää, niin erään kilpailumuodon ehdoton huippu Jaskasta silti tuli, mikäli yhtään on uskominen Antti Heikkisen miehestä tekemää taiteilijaelämänkertaa. Ja annetaan Tepon itse kertoa asiasta, koska hän tekee sen hyvin Heikkisen kirjassa nimeltään Jaakko Teppo – Suuri elämäkerta:

”Myö piettiin pierukilipailuja ja kyllähän meekäläänen ol siinä lajissa ihan suvereeni mestari. Minä kehitin semmosen tekniikan itelle, jotta suu haukkas henkee ja perse tupsutti samalla tahilla ilimoo ulos. Lattialla olin nelinkontin ja lihakset teki töitä. Amatöörillä ois lipsahtanna siinä hommassa jo paska housuun, eekähän se aina niin hirveen kaakana ollukkaan. Ennätys liikkuu minun mielestä kahensaan peräkkäisen pierun paremmalla puolella, mutta Pekka-serkku muistaa mestaruustulokseen jiäneen jonnekiin saanviijenkymmenen rupsaaksen hujakoille. Minnen ala siitä asiasta kiistellä, koska joka tappauksessa tiijän yltäneeni paskan ajon saralla meleko huomattavviin saavutuksiin. Omasta mielestäni tupsaattelin ulos ihan hengityslämpöstä ilimoo, joka ee kerinny suolten läpi romutessaan ottoo ies hajua matkaasa.”

Sen lisäksi, että Jaakko Teppo oli Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden tasolla, huomattava pierutaiteilija, kuuluu hänen saavutuksiinsa vielä sekin, että hänet valittiin Sarajevon olympiavuonna 1984 maamme seksikkäimmäksi mieheksi, joka valinta kertonee aika paljon maamme miesten tasosta kyseisessä lajissa.

Tässä yhteydessä kannattaa muista, että Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-Un valittiin muutama vuosi sitten koko maailman seksikkäimmäksi mieheksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/jaakko-teppo-9789529374809?gad_source=1&gclid=CjwKCAiArfauBhApEiwAeoB7qGVvNs-vNPqdQqCdXmdJMPPCbFljfzrSyr0XQFfjXviVt37fSVrM0hoCUNYQAvD_BwE

Eilen kertomani torajyvämyrkytys oli vakava asia, koska peräti kolmannes siihen sairastuneista kärsi raajojen kuolioiden seurauksena kivuliaan kuoleman. Torajyvämyrkytys aiheutti myös psykoosia, jota ennen kutsuttiin mielenhäiriöksi ja esimerkiksi Sortavalassa sairastuneilla oli syistä, joita voi vain arvailla, halu kiivetä korkeiden rakennusten katoille.

Uukuniemellä ei tarkoitukseen sopivia korkeita rakennuksia ollut, mutta epäilen, että torajyvämyrkytyksen aiheuttama psykoosi saattoi selittää paikkakunnalla sattuneen hirvittävän kirvessurmatragedian, josta minulle on kerrottu, mutta jonka yksityiskohtiin en nyt mene, koska tarina ei sovi herkille ihmisille.

Voi hyvinkin olla, etteivät torajyvät liity mitenkään Uukuniemen heränneisyyteen ja horrossaarnaajien kykyyn nähdä tulevia, mutta siitä huolimatta katsoin ties monennenko kerran netistä löytyvän Eeli Aallon dokumentin synnyinkaupungistaan Viipurista, koska siinä ohjelmassa kerrotaan sekä horrossaarnaaja Anna Kormanosta, joka oli Helena Konttisen seuraaja, että kalakauppias Mikko Reposesta, jolla myös oli kyky ennustaa tulevaa.

Anna Kormano vaati ennen sotia saarnoissaan Karjalan kansaa tekemään parannuksen, koska muuten karjalaisia kohtaa tuho. Mikko Repo sen sijaan pystyi esittämään vielä konkreettisempia uhkakuvia, ellei karjalaisten syntinen elämä lopu.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että eräs alan asiantuntija vakuutti, että Viipurin huvielämä oli 30-luvulla ainakin 20 vuotta Helsingin huvielämää edellä. Itse muistan jopa kuulleeni, että maamme ensimmäinen riisuuntumistanssiesitys nähtiin jo ennen sotia Viipurin ravintola Espilässä, joka oli kaupungin huvielämän keskus.

En ole varma kuuluiko Mikko Reponen Uukuniemen heränneisiin, mutta tämä Wikipedian artikkeli hänestä viittaa vahvasti siihen:
”Reponen tuli julkisuuteen 23. lokakuuta 1936, kun hän Viipurin tuomiokirkossa kesken jumalanpalveluksen ja pastori Bertel Törmävaaran saarnan aikana tuli kirkon käytävälle ja huusi lujalla äänellä: ”Viipurin tuho on lähellä, kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina ja vieraan vallan sotajoukot marssivat kaupungin katuja.” Kun poliisi tuli hakemaan häntä pois Reponen huusi vielä: ”Nyt viedään Mikkoa, mutta kohta teitä kaikkia. Kirkostakaan ei jää kuin kivijalka.” Ennustus toteutuikin, sillä Viipurin tuomiokirkko tuhoutui helmikuussa 1940 pommituksessa, ja Viipuri menetettiin talvisodan rauhassa. Erään tiedon mukaan tätä jumalanpalvelusta oltiin parhaillaan radioimassa, ja Mikon profetia levisi radiolähetyksen välityksellä heti kaikkialle Suomeen.”

Jatkosodan aikana Reposta kiellettiin palaamasta Viipuriin, sillä hänen pelättiin lietsovan saarnoillaan levottomuutta väestön keskuudessa. Sodan jälkeen 1940-luvulla Reponen kierteli Suomessa matkasaarnaajana siirtokarjalaisten keskuudessa ja muun muassa ennusti saarnoissaan, että evakot pääsisivät vielä palaamaan Karjalaan. Reponen ennusti 1947 että Kyllä Karjala saadaan vielä takaisin, vaan ei ole hänelle ilmoitettu aikaa. Nyt se saadaan lahjaksi eikä sodalla. Hän uskoi myös, että pääsisi itsekin palaamaan elinaikanaan Viipuriin ja tulisi sinne haudatuksi.”

Eeli Aallon mainio dokumentti on katsottavissa alla olevasta linkistä. Eeli Aallon suku ei ole uukuniemeläistä, vaan isä oli Kurkijoelta ja äiti Lumivaarasta. Äiti tosin kuului Uukuniemen heränneisiin, joihin isä ei taas lukeutunut. Parhaiten tällä hetkellä 93-vuotias kuvataiteilija Eeli Aalto tunnetaan laulaja Saara Aallon isoisänä. Saarakaan ei tiettävästi ole Uukuniemen heränneitä.
https://www.youtube.com/watch?v=XGqY3HSosfA

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Transnistrian asevarastot

Suuren virheen taisi Putin tehdä, kun Navalnyin murhautti samaan aikaan, kun lännen johtajat ovat yhdessä koolla. Voi olla, että murhan nostattaman tunnekuohun vuoksi Ukraina voi saada melkoisen tukipaketin, vaikka USA ei olekaan asiassa mukana.

Laskujeni mukaan Venäjä ei voi voittaa sotaa, mikäli Euroopan maat, Kanada, Australia, Japani, Etelä-Korea ja Taiwan tukevat Ukrainaa vaikkapa 100 miljardilla vuosittain. Tosin Ukrainakaan ei ehkä sotaa voittaisi, mutta venäläiset saattaisivat kyllästyä Putiniin siinä määrin, että tämä horjahtaisi bunkkerinsa ikkunasta. Suomen osuus tuosta tukipaketista olisi miljardi, joka lisäisi valtiomme velkaa vajaalla prosentilla.

Tuolla sadalla miljardilla eurolla Ukraina voisi yllä pitää miljoonan sotilaan armeijaa, ostaa satoja käytettyjä F-16 hävittäjiä, joita maailmalla on noin 5.000 kpl ja jotka uutena maksavat noin 20 miljoonaa euroa kpl, tuhansia Abrams-panssareita tarvekaluineen, joita on maailmalla noin 8.000 kpl ja joiden valmistuskustannukset ovat noin 5 miljoonaa euroa/kpl.

155 mm:n tykin kranaatteja, joista on kova pula, Ukainan on sen sijaan vaikea ostaa, koska tällä hetkellä niitä ei maailmalla juurikaan ole saatavilla ja tuotannon kunnollinen käynnistäminen vie pari vuotta. Yksi tuollainen ammus maksaa noin 3.000 euroa, joten kymmenellä miljardilla niitä saa sitten joskus kolme miljoonaa kpl. Tosin luulen, että kranaattipulaan toisi lievennyksen amerikkalaisten lentokoneiden rautapommit, joita lienee Vietnamin sodan jäljiltä vielä varastoissa pilvin pimein.

Jos Zelenskyi sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa harkita sitä, että Ukraina ostaisi vanhoja neuvostoliittolaisia aseita rajan takaa Moldovasta itsenäiseksi julistautuneesta Transnistriasta, jossa tiettävästi on Euroopan suurimmat asevarastot, jotka Venäjä sinne jostain syystä jätti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen.

Transnistria on aika erikoinen kääpiövaltio, jota käsittääkseni hallitsevat ihan oikeat gangsterit, jotka saattaisivat hyvinkin suostua asekauppoihin ainakin sen jälkeen, jos myös Moldova, joka katsoo alueen kuuluvan itseensä olisi neuvotteluissa osapuolena. Kauppaneuvotteluissa voisi gangstereille korostaa sitä, että joko myytte tai sitten itkette ja myytte. Lisätietoa tuosta merkillisestä valtiosta, jota mikään maa, ei edes Venäjä ole tunnustanut, tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Transnistria

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.48 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 17. helmikuuta 2024

Navalnyin odotettu äkillinen kuolema

Kiivaan keskustelun on Aleksei Navalnyin odotettu äkillinen kuolema synnyttänyt ja ilahduttavasti myös Putin-myönteiset tahot ovat huomioineet tapahtuman.

Jostain syystä ihan pyytämättä ja tilaamatta kännykkääni saapuu Janus Putkosen twittuiluja entisessä Twitterissä eli nykyisessä X:ssä ja niinpä nyt tiedän sen, että Navalnayi kuoli ehkä ottamansa koronarokotteen seurauksena. Jostain merkillisestä syystä Putin-myönteisyys ja kulkutautimyönteisyys näyttävät liittyvän toisiinsa.

Leena Hietanen sen sijaan näyttää taipuvan jostain syystä sille kannalle, mikäli yhtään hänen Face-sivuaan ymmärrän, että Navalnyin kuolemasta, kuten myös Butshan joukkomurhasta ja hollantilaisen matkustajakoneen alasampumisesta on vastuussa Englannin tiedustelupalvelu. Tuossa teoriassa on varmasti vankka logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu, koska eittämättä CIA olisi uskottavampi vaihtoehto hirmutekojen taustalle.

Psykiatri Pirkko-Marjatta Turpeinen-Saari ei ota muuten kantaa Navalnyin kuolemaan, mutta korostaa hänen, kuten myös koko läntisen maailman, fasistisuutta. En tunne Venäjän rikoslakia, mutta epäilen, ettei Venäjälläkään saa fasistia ihan muuten vain tappaa.

Turpeinen-Saaren lailla olen huolissani fasismin noususta, mutta rohkenen olla sitä mieltä, että Putinin hallinto täyttää fasismin tunnusmerkistön jopa Petteri Orpon hallintoa paremmin. Tämän seikan voi tarkastaa vaikkapa lukemalla Wikipedian artikkelin fasismista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.40 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

perjantai 16. helmikuuta 2024

Kekkoset

Vaikka Urho Kekkosta pidettiin kainuulaisena, niin kyllä hänen geeninsä olivat perisavolaiset. Jostain luin aikoinaan, että Urkin ensimmäinen tunnettu esi-isä olisi löydetty Pieksämäen Mustolanmäeltä, joka nykyään on Suonenjokea, mutta Internetin Geni-ohjelma paljastaa ensimmäisen tunnetun Kekkosen Tuomas Kekkosen syntyneen Joroisissa, josta hänen jälkeläisensä muuttivat Sisä-Savoon kaskea polttamaan.

Kuitenkin vuosisatojen vieriessä muutama Kekkos-polvi asui Rautalammin ja Pieksämäen alueella, joka nykyään on Suonenjokea. Tulevan presidentin vaarinvaari Lassi Kekkonen muuten poltti kaskiaan Rieponlahdessa, jossa vaikuttivat myös Urhon hyvän kaverin Jussi Kukkosen esi-isät, vaikka miehet tuskin asiaa tiesivät.

Pikkuisen huonosti savolaiset ovat pärjänneet presidenttikisassa, koska vain Urho Kekkonen voidaan lukea Savon poekiin. Helsinkiläisen Tarja Halosen isä Vieno Halonen tosin oli Kuopion Kehvosta, mutta tietääkseni hän lähti kioskille tupakan ostoon heti Tarjan syntymän jälkeen eikä enää palannut takaisin. Karjalaiset ovat menestyneet paljon savolaisia paremmin presidenttikisassa, koska Relander oli Kurkijoelta ja Ahtisaari Viipurista. Stubbinkin voisi hyvällä syyllä lukea jossain määrin karjalaiseksi, koska hänen isänsä Göran on Käkisalmesta ja isoisä Viipurista.

Yksi presidentillisen Kekkosen suvun haara on asunut Kärkkäälässä ja ilmeisesti Kekkosenkallio on nimetty heidän mukaansa. Kekkosenkallio löytyy kartalta jostain Pasko-Petäisen ja Persepyöreinen-nimisen lammen välistä. Sen sijaan Kärkkäälässä aikoinaan vaikuttanut Hivelo-Kekkonen oli tullut Savon radan mukana Heinolasta asti. Hivelo-Kekkoselta puuttui täysin kaukaisen sukulaismiehensä Urhon häikäilemätön päättäväisyys.

Hivelo yritti välillä elättää itsensä myyskentelemällä leipomiaan pullia kyläläisille. Kerran kaupustelumatkallaan ollut Hivelo joutui pakottavan tarpeen ajamana kyykistymään tienvieruspuskaan ja jättämään pullakorinsa tielle. Sitä pysähtyi ihmettelemään paikalle sattunut tarkastuskarjakko, jollainen oli siihen aikaan hieman hienompi ihminen, josta käytettiin vallan nimitystä assistentti ja tälle hieman hienommalle ihmiselle Hivelo-Kekkonen huusi puskastaan. ”Anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta pullaa”.

Minusta savolaisen kuvanveistäjä Pekka Kauhasen savolaisen suunnittelema Urho Kekkosen muistomerkki Kajaanissa on hyvin osuva; kansa käyttää muistomerkistä nimitystä Umpikieroluikero: https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkosen_muistomerkki_%28Kajaani%29

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.54 Ei kommentteja:

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Torajyvät ja Uukuniemen herätys

Eilen taas tapani mukaisesti kirjoitin ropakantaa, kun pelkästään ylistin kaskirukiin hyviä ominaisuuksia. Se jäi kertomatta, että varsinkin viileissä ja kosteissa oloissa ruisviljelmien ongelmana ovat torajyvät. Torajyvä, arkikielessä myös häränjyvä tai härkäjyvä, on kotelosienitauti, jonka aiheuttaa torajyväsieni.

Wikipedian mukaan ”liika-annoksena torajyvistä seuraa myrkytystila. Lievissä tapauksissa yliannostuksesta seuraa kouristuksia, pakkoliikkeitä, hallusinaatioita ja tuskia. Vakavammassa myrkytyksessä torajyvä voi aiheuttaa kuumotusta, punoitusta ja lopulta kuoliota, jolloin yliannoksen uhri saattaa menettää ruumiin ääriosia kuten varpaita tai korvanlehtiä tai pahimmillaan jäseniä.”

Nykyään rukiinjyvien joukossa saa olla vain 0,05 % torajyviä, mutta 1800-luvulla, jolloin elettiin luontaistaloudessa, moisia raja-arvoja ei tunnettu, ja joinain vuosina saattoi jopa tuhat suomalaista kuolla torajyvätautiin. Erityisen paha tilanne oli Karjalassa ja Anna Lutherin kirja Rukiin viljava historia kertoo, että torajyvien rihmastopahkat kattoivat esimerkiksi vuonna 1836 Ruskealassa kahdeksasosan sadosta ja alan ennätys saavutettiin 1840 Uukuniemellä, jolloin yli puolet ruissadosta oli torajyvien saastuttamia.

Torajyvät sisältävät ergotamiinia, josta voidaan valmistaa 1960-luvun hippiliikkeen tunnetuksi tekemää LSD:tä. Uukuniemellä ergotamiini ei synnyttänyt 1800-luvun lopulla hippiliikettä, mutta itse epäilen, että aineella ja sen synnyttämillä hallusinaatioilla saattoi olla ainakin jonkinlaista vaikutusta Uukuniemen herätysliikkeen syntyyn.

Uukuniemen herätysliikkeen tekivät maankuuluksi varsinkin Helena Konttisen horrossaarnat, joissa ennustettiin tulevia tapahtumia. Saarnat saattoivat hyvinkin liittyä torajyvien aiheuttamiin hallusinaatioihin. Monta kertaa Konttisen ennustukset kävivätkin toteen, mutta aina niin ei kuitenkaan käynyt.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Wikipedian mukaan ”professori Antti Voipio, tutkittuaan Konttisen ja useiden muiden horrossaarnaajan toimintaa, piti Helena Konttista selvästi hysteerisenä, joka hänen mukaansa johtui hänen rasittavista elämänkokemuksistaan. Tämän käsityksen vahvisti aikoinaan Suomen kuuluisampana pidetty psykiatri ja professori Christian Sibelius, joka oli tutkinut Konttista v. 1906.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Torajyv%C3%A4

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.45 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 24. helmikuuta 2024

Raatajat rahan alaiset

Vuonna 1973 löytyi Norjan Suomalaismetsässä puretun riihen seinän raosta kymmenen ikivanhaa rukiinjyvää, jotka eräs asiasta kiinnostunut museomies istutti maahan. Seitsemän jyvää iti. Jokaisesta jyvästä kasvoi tiheä mätäs, josta kohosi hyvin korkeaa lähes miehenmittaista ruista. Isoimmassa mättäässä oli 162 kortta. Yhdessä korressa oli enimmillään 75 jyvää. Jyvä tuotti siis yli 12.000-kertaisen sadon. Se saattaa olla tuon alan maailmanennätys.

Tuon tarinan lainasin Annika Lutherin hauskasta ja hyvin kirjoitetusta kirjasta Rukiin viljava historia. Suosittelen tuota teosta kaikille, joita kiinnostaa ihmiskunnan ruokahuollon järjestäminen näinä kovina aikoina, jolloin meitä ensin koetteli tauti, sitten sota ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, saattaa meitä uhata vielä nälkäkin. Tosin ikuisena optimistina en kuitenkaan usko paiseiden tai heinäsirkkojen meitä uhkaavan.

Lutherin kirjan luettuani ymmärsin paremmin, miksi kaskiviljelyä harjoittaneet savolaiset menestyivät aikoinaan ja levittäytyivät aluksi Savosta tuhannen kilometrin päähän Ruotsin ja Norjan erämaihin. Ja jatkoipa ainakin Rautalammilta lähtenyt Marttisen suku vallan Amerikkaan asti ja perusti sinne Pohjois-Amerikan Yhdysvallat-nimisen valtion.

Lutherin kirjan luettuani ymmärrän nyt, että suosikkitauluni Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset, joka tunnetaan myös nimellä Kaski, on poliittista ropakantaa. Tuossa maalauksessahan lapinlahtelaisen Puurusen talon väki, jonka henkilökuntaan kuului kymmenen renkiä ja iso liuta piikoja, on panostamassa sen ajan huipputeknologiaan.

Tarinan mukaan taulussa etualalla kaskea viertävä ökyisäntä Heikki Puurunen ei ollenkaan tykännyt siitä, että taiteilija Järnefelt kävi repimässä hänen paitansa eikä talon sievä piika Johanna Kokkonen ollenkaan tykännyt siitä, että taiteilija nokesi hänen naamansa ja sotki hänen kampauksensa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raatajat_rahanalaiset#/media/Tiedosto:Eero_J%C3%A4rnefelt_-_Under_the_Yoke_(Burning_the_Brushwood)_-_Google_Art_Project.jpg

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.11 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

perjantai 23. helmikuuta 2024

Irja Jalkasen etsintäkuulutus

Olen yrittänyt selvittää eilen mainitsemani suonenjokelaisen jatkosodan aikaisen vastarintanaisen Irja Jalkasen taustoja ja kuulustellut asian johdosta paikkakuntalaisia, jotka eivät ole kuitenkaan suostuneet mitään paljastamaan.

Sen olen kuitenkin tutkimuksissani saanut selville, että 19-vuotiaan Irjan houkutteli kommunistien maanalaiseen toimintaan hänen tätinsä Elsa Karhunen, joka ainakin nimestä päätellen oli sisäsavolaisia.

Digilehti-arkistosta onnistuin kuitenkin löytämään Irja Jalkasen kuvan. 10.1.1942 on Hufvudstadsbladet julkaissut hänen ja hänen poikaystävänsä Veikko Pöystin etsintäkuulutuksen, joka liittynee tapaukseen, jossa kaukainen sukulaiseni Martti Koivistoinen tulitti 9 mm:n espanjalaisella sotilaspistoolilla pidätystilanteessa poliiseja, joista yksi kuoli ja kaksi haavoittui.

Kari Tapion muistokirjoituksessa kerrottiin hänen kuuluneen Jalkasten suvun köyhään Suonenjoen kärkkääläiseen vasemmistolaiseen haaraan, joka sukuhaara on kuitenkin onnistunut tuottamaan pappeja ja epäilen myös Irja Jalkasen edustaneen samaa sukuhaaraa. Samaa sukuhaaraa muuten edustaa myös viime aikoina suurta julkisuutta Ite-taiteilijana saanut Aulis Jalkanen.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Kari Tapion isä sotamies Jaakko Jalkanen joutui sotavangiksi suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944. Hän oli joutunut vihollisten saartamaksi ja nousi sitten mättään takaa kädet ylhäällä ja huusi, että ”minnoun tiällä”.

Mies kotiutui sotavankeudesta vielä saman vuoden loppusyksystä. Yleensä sotavangit palasivat nälkiintyneinä ja neuvostovastaisina, mutta Jaakko Jalkanen palasi pulskana tulipalokommunistina. Sittemmin hän kuitenkin ilmeisesti muutti maailmankatsomustaan ja alkoi käydä joka pyhä kirkossa ja alkoi myös toimimaan pyhäkoulunopettajana Suonenjoella.

Jaakon 94-vuotias pappisveli Esko Jalkanen, joka on toiminut mm. lähetystyössä Afrikassa ja Kauko-Idässä, kertoi minulle, että sotavankeusaikana musikaalinen ja käsistään kätevä Jaakko alkoi valmistamaan mandoliineja ja siksi hän pärjäsi vankileirillä hyvin.

Irja Jalkasen etsintäkuulutuksesta ilmenee, että siihen aikaan 19-vuotiaat näyttivät aikuisilta toisin kuin nykyään.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.58 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

torstai 22. helmikuuta 2024

Suuri vakoilujuttu 1933

Kovimman eli kahdeksan vuoden vankeustuomion 1930-luvun suuressa vakoilujutussa sai Latviassa syntynyt Maria-Emma Schul-Martin, joten häntä voinee pitää liigan johtajana. Jos liigan kakkosjohtaja Arvid Jacobson oli matemaattinen nero, niin rouva Schul-Martin lienee ollut kielinero, koska hän puhui kahdeksaa kieltä.

Muutenkin hän oli niin sivistynyt ja viehättävä ihminen, että ainakin Martti Backmanin Vakoojat-kirjasta voisi päätellä hänellä olleen suhde Valpon kuulustelijan kanssa. Asiasta tulee vallan mieleen kauniin desantin Kerttu Nuortevan tapaus. Hänhän kävi jopa kynttiläillallisilla kuulustelijansa Paavo Kastarin kanssa. Vaikka desantti Kerttu Nuorteva lopulta tuomittiin kuolemaan, Risto Ryti ei antanut lupaa teloitukseen, koska Uuden Suomen pakinoitsija Olli oli vakoilijan setä.

Kun Maria-Emma Schul-Martin vapautui vankilasta jatkosota-aikaan, hän kävi Valpon toimistolla vallan kiittämäsä saamastaan hyvästä kohtelusta. Valpon edustaja otti kiitoksen vastaan, jonka jälkeen kiittäjä luovutettiin Saksaan Gestapolle ja hänet vietiin Auschwitzin keskitysleirille, jossa hän haihtui savuna ilmaan.

Backmanin kirjasta voisi päätellä, että 1930-luvulla Valpo ei kuulusteluissa kiduttanut naisia. Miehiä ilmeisesti hakattiin jalkapohjiin niin kauan, että jokainen kertoi kaiken ja moni vielä sitäkin enemmän.

Sota-aikana Valpo ei enää säälinyt naisiakaan. Ainakin Martta Koskinen, joka on viimeinen maassamme teloitettu suomalaisnainen, oli häntä tapaan tulleelle ystävälleen osoitellut varpaitaan, josta ystävä päätteli, että Martan varpaankynnet olisi kuulustelujen yhteydessä revitty irti, mutta itse epäilen Martan halunneen ilmaista, että häntä on hakattu jalkapohjiin.

Suonenjokelaissyntyinen vastarintanainen Irja Jalkanen kertoi sota-aikana liikkuneensa pistooli mukanaan, mutta ase oli häntä itseään varten, koska hän epäili, ettei olisi kestänyt kuulusteluja. Tuo ei ehkä ole koko totuus asiassa, koska Jalkanen paukutteli pistoolillaan, kun poliisit yrittivät häntä pidättää.

Olen jostain lukenut, että ennen kuin Kerttu Nuorteva palautettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon, hänen hampaitaan olisi porailtu, jotta hän olisi voinut KGB:lle kertoa, että hän suostui puhumaan vasta kiduttamisen jälkeen. Nuorteva tuomittiinkin rajan takana vain työleirille.

Mielenkiintoinen tapaus on tuo 1930-luvun vakoilujuttu, josta kertovassa Wikipedian artikkelissa on kuva luutnantti Vilho Pentikäisestä, joka paljastaa, miten sotilaallisen oloinen mies oli. Itse asiassa hän käyttäytyi niin sotilaallisesti, että upseeritoverit pitivät häntä vähän yksinkertaisena, jollainen hän ei todellakaan ollut. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_vakoilujuttu_1933

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.07 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Suuri vakoiluliiga

Tv:ssä pyörivän suomalaista vakoilua käsittelevän sarjan innoittamana luin juuri Martti Backmanin kirjan Vakoojat : Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933. Siitä paljastuu se mielenkiintoinen ja yllättävä asia, että Suomen Lapua kasvattaa kovia kommunisteja. Aiemmin olen jo kertonut Vihtorin Kosolan kolmannesta serkusta Gus Hallista, joka johti Usa:n kommunistista puoluetta 41 vuotta ja joka ehti olla vallan neljä kertaa presidenttiehdokkaana.

Backmanin kirjassa yksi päähenkilö on Usa:n kansalainen lapualaistaustainen Arvid Jacobson, joka palasi 1930-luvulla Suomeen vakoilijana ja hän toimi ns. suuren kansainvälisen vakoiluliigan kakkosjohtajana maassamme. Vakoilija-luutnantti Vilho Pentikäisen Neuvostoliittoon pakenemisen jälkeen vakoiluliiga paljastui, ja Arvid Jacobson sai toimistaan kuuden vuoden vankilatuomion. Sen suorittamisen jälkeen hän palasi Amerikkaan.

Jacobson oli ollut nuoruudessaan metsä- ja maatöissä, mutta kun hän työtapaturmassa oli menettänyt sormiaan, joutui hän luopumaan ruumiillisista töitä ja opiskeli itsensä matematiikanopettajaksi. Hän oli varmaankin matemaattisesti hyvin lahjakas, koska Suomen vankilavuosien jälkeen hän eteni rapakon takana matematiikanprofessoriksi ja niin uskomatonta kuin se onkin, hän toimi Usa:n tietokoneprojektin johtotehtävissä kylmän sodan aikaan.

Tosin jonkinlaista julkista vastustusta Jacobson kohtasi tiedemiesurallaankommunistitaustansa vuoksi, vaikka hän oli vaihtanut puoluetta ja oli Demokraattisen puolueen ehdokkaana kongressivaaleissa ja vieläpä aika hyvällä menestyksellä. Tosin ei häntä kuitenkaan valittu.

Lapualaistaustaiset Gus Hall ja Arvid Jacobson onnistuivat siis elämässään toteuttamaan amerikkalaisen unelman, vaikka olivat lähtöisin köyhistä oloista. Backmanin kirja ei kerro, että miehet olisivat olleet kavereita, mutta kuitenkin Hallin lapset, jotka eivät harrastaneet politiikkaa, opiskelivat yliopistossa atk:ta ja tiedä vaikka he olisivat olleet Jacobsonin oppilaita.

Ilmeisen lahjakkaita olivat nuo 1930-luvun suuren vakoilujutun päätekijät. Arvid Jacobsonista tuli myöhemmin professori ja uskontotieteenprofessori tuli myös Vilho Pentikäisen pastoriveljen Veikko Pentikäisen pojasta Juha Pentikäisestä, jonka poika Mikael Pentikäinen toimi jonkin aikaa Helsingin Sanomien päätoimittajana.

Ihan lukemisen arvoinen kirja on tämä Vakoojat : Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933. https://www.booky.fi/tuote/martti_backman/vakoojat_vilho_pentikaisen_pako_ja_neuvostovakoilun/9789512411757

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.29 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 20. helmikuuta 2024

Lebed eli joutsen

Ukraina kärsii ase- ja ammuspulasta, vaikka heti rajan takana Transnistriassa, joka kuuluu Moldovaan, vaikka onkin julistautunut itsenäiseksi, on yksi Euroopan suurimmista asevarastoista. Nettiä selaamalla löytyi tieto, että siellä on 1500 venäläissotilaan vartioimana 28.000 junanvaunullista sodankäynnissä käytettäviä tarvekaluja.

Jos junanvaunuun mahtuu vaikkapa 10 tonnia lastia, on Transnistrian asevarikolla 280 miljoonaa kiloa tavaraa. Siellä lienee miljoonia tykin ammuksia, jollaisia Pohjois-Korea toimitti juuri Venäjälle kaksi miljoonaa kappaletta, jotka muuttivat voimasuhteet Ukrainassa hyökkääjän eduksi. Muuten Hirosiman atomipommin teho oli 20 miljoonaa tnt-kiloa, joten luultavasti Transnistrian varikolla on räjähdysvoimaa tätäkin enemmän.

Venäjä jostain syystä jätti tuon valtavan asevarikon Transnistriaan siellä käydyn sisällissodan jälkeen, jonka Moldova hävisi, koska Venäjän armeija puuttui tapahtumien kulkuun. Venäjän armeijaa siellä johti möreä-ääninen kenraali Aleksandr Lebed, joka vaikutti tavallaan sympaattiselta veikolta varsinkin, koska hänen sukunimensä tarkoittaa suomeksi joutsenta.

Lebediä haastattelu näytettiin Moldovan sisällissodan jälkeen tv-uutisissa ja hän kertoi saaneensa tarpeeksi tappamisesta ja sanoi, että Venäjän lopettaa sotimisen viimeistään siinä vaiheessa, kun sikäläisen eliitin lapsia aletaan raahaamaan rintamalle.

Lebed oli Jeltsinin aikaan tärkeän kansallisen turvallisuusneuvoston johdossa, mutta sen jälkeen, kun hän suututti Venäjän hallituksen sisäpiirin neuvottelemalla rauhansopimuksen tsetseenien kanssa, hänet valittiin Siperian Krasnojarskin aluepiirin kuvernööriksi vuonna 1998.

Lepbed kuoli 28. huhtikuuta 2002, jolloin Putin oli jo vallassa. Erikoista kuolemassa on se, ettei hän pudonnut ikkunasta, vaan hän ja seitsemän muuta kuolivat helikopteriturmassa Krasnojarskin ulkopuolella.

Lisätietoa Lebedistä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Lebed

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.05 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 19. helmikuuta 2024

Kekkonen vastaan Stubb

 Jokunen päivä sitten vertailin sosialistisessa mediassa Urho Kekkosta ja Alexander Stubbia urheilijoina ja totesin, etteivät he oikein ole yhteismitallisia, koska Kekkonen oli lihasrakenteeltaan nopeustyyppiä ja Stubb kestävyystyyppiä.

Ylen sivuilta löytyy kuitenkin nyt Kekkosen ja Stubbin vertailu urheilijoina ja sen vertailun voittaa tulkintani mukaan Urkki, joka menestyi monissa nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa yleisurheilulajeissa ihan silloiselle miesten kansainväliselle huipulle asti.

Stubb on sen sijaan ollut urheilijana huipulla lähinnä vain ikämiesten triathlonissa. Hän voitti jopa Euroopan mestaruuden 50–54-vuotiaiden sarjassa 2022. Stubb on päässyt myös legendaariseen Havaijin Ironman-kisaan. Siellä hän oli 45–49-vuotiaissa 177:s vuonna 2016.

Rasakka mies oli Kekkonen ja sen asian todistavat Tilastopajan tiedotkin:

Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, pituus 181 cm, paino 63 kg.

100m 11,0 s, korkeus 185 cm, pituus 6,64 cm, kolmiloikka 14.06 m,

Kaikista kovin kansainvälisen tason tulos, eli vauhdittoman kolmiloikan 9,72 m, vielä puuttuukin Tilastopajan tiedoista. Pysähtyneisyyden aikana puhuttiin, että tuo vauhdittoman kolmiloikan tulos olisi ollut peräti 50 vuotta maailmanennätys. Valtion päämiehistä ainoastaan uimari Mao ja golfari Kil Il Jung pystyivät haastamaan Kekkosen kilpaurheilijoina. Mao ui muistaakseni 10 kilometriä puoleen tuntiin ja Korean suuri johtaja osui golfissa joka lyönnillä reikään ihan harjoittelematta.

Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla keihäänheittäjä Hannu Siitonen paransi Kekkosen vauhdittoman kolmiloikan ”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku
oikea kolmiloikkaaja olisi kokeillut lajia, olisi ME kolmisen metriä enemmän.

Kekkosten suvussa kolmiloikka-asiassa pojasta polvi parani, sillä Matti Kekkonen voitti Suomen mestaruuskisoissa pronssia vuonna 1953 tuloksella 14,45 m. Enää se tulos ei riittäisi mitaleille, vaan ainoastaan pistesijaan.

Nykypoliitikoista Ilkka Kanerva on päässyt lähelle Kekkosen tasoa nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa, joissa menestyminen edellyttää korkeaa testosteronitasoa. Luulen, että Kanerva olisi hyvinkin saattanut voittaa aikoinaan Sauli Niinistön presidenttikisassa, mutta kohtuuton kiinnostus puutarhanhoitoon, joka viittaa korkeaan testosteronitasoon, katkaisi hänen presidenttitiensä.

Tilastopaja paljastaa miehestä seuraavaa: Ilkka Kanerva, Lokalahden Leisku, 28.1.1948, pituus 174 cm, paino 72 kg

100m 11,7 s 400m 52,2 s korkeus 1.70 cm seiväs 3.30 cm pituus 6.07 cm.

Urheilutoimittaja Antti O. Arponen viestitti minulle aikoinaan, että Tilastopajalta puuttuu jostain syystä Ilkka Kanervan paras laji, joka oli 400 metrin aitajuoksu. Se on ainoa laji, jossa hän pääsi jopa parina vuonna Suomen 100 parhaan joukkoon. Hän juoksi 1967 ajan 58,6 (93. sija) ja 1968 ajan 58,2 (72. sija). Taakse jäivät tilastoissa esimerkiksi sellaiset tekijämiehet kuin Into Turvanen ja Jouko Elevaara (molemmat 58,9).

Lisäksi muistelen jostain lukeneeni, että Kanerva on voittanut joskus kansanedustajien lumipallonheittokilpailun peräti noin 90 metrin kaarellaan, joka on hirmuinen tulos, sillä kanssakilpailijoille tuotti vaikeuksia ylittää 30 metriä. Kanervan luontainen testosteronitaso lienee ollut siis poikkeuksellisen korkea, johon ominaisuuteen viittaavat myös miehen muut saavutukset.

Ylen Kekkosen ja Stubbin urheiluvertailu löytyy tästä: https://yle.fi/a/74-20075028

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

Torstai 8. helmikuuta 2024

FBI:n myyrät

Kovin laajaa joukkokannatusta puheenjohtaja Gus Hall ja hänen edustamansa Yhdysvaltain kommunistinen puolue ei valtiollisissa vaaleissa nauttinut. Pohjanoteeraus taisi olla vuoden 1980 presidentinvaali, jolloin presidenttiehdokas Hall sai 10 miljoonan äänestäjän Kaliforniassa vaatimattomat 120 ääntä. Sen sijaan republikaaninen Kalifornian kuvernööri Ronald Reagan sai hirmuisen äänivyöryn.

Tosin tuon Reaganin äänivyöry olisi saattanut jäädä saamatta, jos yleisessä tiedossa olisi ollut, että 1930-luvun laman aikaan nuori näyttelijöiden ammattiliiton johtaja Ronald Reagan haki Gus Hallin tavoin Yhdysvaltain kommunistisen puolueen jäsenyyttä. Hallille se myönnettiin, mutta jostain syystä Reaganin jäsenyys evättiin. Tuolla hylkäyksellä saattoi olla suuri merkitys Ronald Reaganin ja jopa koko ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen.

Gus Hallin menestys vaaleissa oli huono, mutta eräs sota-ajan vaali oli suuri poikkeus. Rohkea natsismin vastustaja Hall hakeutui toisen maailmansodan alussa vapaaehtoisena armeijaan, vaikka sekä maa- että ilmavoimat eivät häntä huolineet riveihinsä, mutta merivoimien vanha upseeri ainoastaan tutki Hallin papereita, joista ilmenivät tämän pidätykset ja oikeusjutut, mietteliäänä ja sanoi sitten: ”No herra Hall, jos te taistelette Yhdysvaltain laivastossa edes puoliksi yhtä kovasti kuin siviilissä, niin teistä tulee perhanan hyvä merisotilas.”

Laivastossa Hall ilmeisesti menestyikin hyvin, koska koulutuskomppanioissa järjestettiin peruskoulutuskauden päätteeksi äänestys, jossa komppanian miehet valitsivat keskuudestaan suosituimman palvelustoverinsa. Tuon vaalin Hall voitti.

Luulen, että näyttelijä Ronald Reagania ei hyväksytty kommunistiseen puolueeseen, koska valitsijat uskoivat hänen vain näyttelevän kunnon kommunistia ja että hän tosi asiassa olikin liittovaltion poliisin FBI:n agentti. Tuo pelko ei ollut aiheeton, koska Hallin puoluejohtajakauden lopulla paljastui, että kaksi hänen lähintä miestään, eli veljekset Jack ja Morris Childs, jotka olivat palvelleet puoluetta vuosikymmeniä, olivatkin FBI:n puoluejohtoon soluttamia myyriä. Childsin veljekset mm. tapasivat säännöllisesti Neuvostoliiton johtajia. Morris Childsistä lisätietoa tässä: https://en.wikipedia.org/wiki/Morris_Childs#Jack_Childs

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.22 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Moskovan mies

Sen kuvan olen Antti Tuurin romaaneista saanut, että eteläpohjalaiset ovat ahkeraa, yritteliästä ja mitään pelkäämätöntä väkeä ja tämä käsitykseni vahvistui, kun sain juuri luettua Tuomas Savosen kirjan Moskovan mies vakoilun verkossa, joka kertoo Yhdysvaltain kommunistista puoluetta 41 vuotta johtaneen Gus Hallin elämästä ja teoista.

Gus Hall oli lapualaista Halperin sukua, mutta Amerikassa sukunimi vaihtui muotoon Halberg. Tosin Arvo Kustaa Halberg joutui muuttamaan jo nuorena nimensä Gus Halliksi, koska oli leimaantunut metsäkämpillä ja terästehtaissa lakkojohtajaksi. Lakkojohtajana hän oli käyttänyt yhtä reippaita otteita kuin kolmas serkkunsa Vihtori Kosola Suomessa lakkolaisia vastaan. Amerikassa työtaistelut olivat enemmänkin katutappeluja ja niissä iso ja roteva Gus Hall menestyi.

Hall eteni nopeasti politiikassa ja hän oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CPUSA) pääsihteeri vuosina 1959–2000 ja puolueensa nelinkertainen presidenttiehdokas 1970- ja 1980-luvuilla. Jostain syystä suomalaiset eivät ylpeilleet tai edes tienneet hänen menestyksestään USA:n politiikassa ja jossain presidentin vaalissa Hallin varapresidenttiehdokkaana ollut Angela Davis tunnettiin meillä paremmin kuin itse pääehdokas.

Gus Hallin elämä todistaa, että USA on mittaamattomien mahdollisuuksien maa ja senkin se todistaa, että kunnon eteläpohjalainen ei salaile elämässä menestymistään. Kouluja käymätön ja tukkijätkänä työelämänsä aloittanut Hall asui lopulta kolmikerroksisessa omakotitalossa, hänellä oli oma autonkuljettaja, lenteli maailmalla vain ensimmäisessä luokassa ja käytti ainoastaan huippuhotelleja.

Vaikka kommunistit saivat USA:n valtiollisissa vaaleissa vain noin puolen promillen kannatuksen, nautti Hall niin paljon NKP:n luottamusta, että Neuvostoliitto rahoitti Yhdysvaltain kommunistisen puolueen toimintaa salaa noin 40 miljoonalla dollarilla vuosina 1958–1988. Hall ja hänen veljensä olivat menestyviä yrittäjiä ja he osasivat sijoittaa Moskovan avun tuottavasti.

Tosin ainakin kerran katastrofi oli lähellä, kun Hall ja hänen Toivo Halberg-niminen veljensä perustivat hevossiittolan, johon Puolasta ja Neuvostoliitosta saatiin aitoja arabialaisia orihevosia. Bisnesidea oli varmaankin hyvin kannattava, sillä yksi astutuskerta maksoi peräti 10.000 taalaa.

FBI oli perillä veljesten hankkeesta ja suunnitteli vakavissaan orien kastroimista salaa, jonka jälkeen ne eivät enää olisi astuneet rahaa maailman vallankumouksen hyväksi. Kastraatiohankkeesta kuitenkin luovuttiin, koska siihen olisi tarvittu eläinlääkärin apua eikä FBI:llä ollut eläinlääkäriä palveluksessaan.

Laitontakin tuollainen salakastraatio olisi varmasti ollut ja asia olisi saattanut paljastua myöhemmin, koska ainakin suuri osa FBI:n asiapapereista tulee ajan mittaan julkisiksi. Toivo Halberg sai vuosia myöhemmin tietoonsa FBI:n kastraatiosuunnitelman ja totesi sen jälkeen syvähenkisesti John Kennedyä mukaillen: ”Älä kysy, mitä voit tehdä valtiosi eteen, vaan varo, mitä valtiosi voi tehdä sinulle.”

Toivo Halberg oli melkein yhtä syvähenkinen ajattelija kuin puoluejohtajaveljensä, jonka kerrotaan lausuneen seuraavaa: ”Ihminen joko on, tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on, tai ei ole raskaana.

Gus Hall puhui suomea ja kävi pari kertaa SKP:n vieraana ja hän varmaankin taitavana talousmiehenä ohjeisti maamme kommunisteja sijoittamaan hevosiin. Niinpä SKP menikin 1990-luvun laman aikaan konkurssiin, koska oli pistänyt sijoitushuuman vuosina varansa hitaisiin ravihevosiin ja rikkinäisiin kondomeihin.
https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/moskovan-mies-vakoilun-verkossa/4825537%20style=

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.21 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 6. helmikuuta 2024

Seksiansa

Eilen alkoi tv:ssä mielenkiintoinen ohjelmasarja nimeltään Erittäin salainen – vakoilua Suomessa ja sen ensimmäisessä osassa kerrottiin, kuinka, kuten laulussa sanotaan ”vanhapiika muuan kas, viisikymmenvuotias”, joka työskenteli Kemiran tietopalvelussa, eksyi KGB:n virittämään seksiansaan ja välitti kahdelle Neuvostoliiton suurlähetystön miehelle salaista maatalouskemiaan liittyvää tietoa.

Tämä nainen lemmenkipeä sai maanpetoksesta 2,5 vuoden vankeustuomion. Sen sijaan neuvostovakoojille Suojelupoliisi näytti ns. keltaista korttia, joka tarkoitti sitä, että jos nämä herrat uudemman kerran syyllistyvät vakoiluun, tullaan heidät säälittä karkottamaan maasta.

Eilinen vakoilutapaus palautti mieleeni sen, että itsekin olen tuntenut vakoojan. Nimittäin joskus 70-luvulla meillä Kärkkäälässä naapurissa oli renkinä luutnantiksi kutsuttu mies, joka oli olemukseltaan yhtä ryhdikäs ja sotilaallinen kuin itse Mannerheim. Mies veteli eväsleivälleenkin voita saksalaisella tikarilla.

Kylällä luutnantin tiedettiin olleen pitkään vankilassa
asekätkennän vuoksi ja tämä selitti upseerin uran vaihtumisen maataloustuotannon puolelle. Tätä tarinaa vahvisti sekin, että pastori Takala, entinen kova IKL:n mies, toimi välillä luutnantin autonkuljettajana. Mutta totuus miehen vankilareissusta on ihan toinen.

Vuosia sitten ilmestyi kirja kylmän sodan aikaisista maanpetosoikeudenkäynneistä ja sieltä löytyy tietoa Kärkkäälän rengistäkin. Mies oli yksinhuoltajaäidin huutolaispoika Vesannolta, joka kohosi sodassa osoittamansa ripeyden, oma-aloitteisuuden ja urhoollisuuden seurauksena ihan kansakoulupohjalta luutnantiksi. Sodan jälkeen hän jäi rajavartioston palvelukseen toimien
Raatteen kylän vartioston päällikkönä.

Viinanpiru iski sitten mieheen ja harrastuksena turvaamiseksi hän vuosi arkaluontoista tietoa itärajan yli. Siitä tuli pitkä linnatuomio maanpetoksesta – muistelen, että peräti neljä vuotta ja se taitaa olla yksi maamme kovimmista maanpetostuomioista sodan
jälkeen.

Ohjelman seksiansasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-63625501

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.51 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 5. helmikuuta 2024

Haaviston veisaus

Seikka, joka varsinkin kansanedustaja Päivi Räsäsen tulisi huomioida tulevassa toiminnassaan, on, että presidenttiehdokkaiden joukossa on ainakin yksi huorintekijä. Mikäli yhtään Raamattua muistan, niin ainakin joissain tilanteissa Jumala käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan määrää huorintekijän kivitettäväksi. Ja muistanpa sellaisenkin tulkinnan asiasta olevan, että mikäli eronneet menevät uusiin naimisiin, tulisi heidätkin kivittää.

Tuo todistettava huorintekijä presidenttiehdokkaiden joukossa on kasvissyöjä-sivari Jussi Halla-aho, joka lehdestä lukemani perusteella on onnistunut saattamaan raskaaksi vihityn vaimonsa ystävättären. Erityisen traagiseksi tapauksen tekee lehdestä lukemani perusteella se, että Halla-ahon vihitty vaimo onnitteli sosialistisessa mediassa ystävätärtään tapauksen johdosta. Sikäli Halla-aho tuo mieleeni presidentti Kekkosen, että kummankin miehen kansansuosio vain nousi paljastuneiden naisvehtailujen vuoksi. Luulen, että esimerkiksi Amerikassa kansan moraali olisi toisenlainen.

Jussi Halla-aho on pohjalaistaustaisena miehenä hyvin rehellinen ja niinpä hän haastattelussa, jossa selvitettiin ehdokkaiden suhdetta uskonasioihin, töksäytti lyhyesti olevansa ateisti. Eli hän on aika erilainen poliitikko verrattuna muiden eurooppalaisten arvokonservatiivisten oikeistopopulististen puolueiden johtajiin. Ja luulenpa, etteivät Suomen perussuomalaiset ole saaneet Putinilta vaaliavustusta, kuten monet sen eurooppalaiset veljespuolueet ovat jostain syystä saaneet.

Muuten melkoisen venkoilevia ovat olleet muiden presidenttiehdokkaiden vastaukset, kun heiltä on kyselty uskonasioista. Haavistokin kertoo Ylivieskan kirkkopalon jälkeen liittyneensä takaisin kirkkoon ja eilen Iltalehdessä kerrottiin hänen vallan veisanneen Pohjanmaan vanhoillislestadiolaisten kokouksessa virsiä. Myös Stubb todisti eräässä haastattelussa kristillistä mielenlaatuaan, koska hän korosti käyneensä rippikoulun, jossa hän kertoi oppineensa ainakin polttamaan tupakkaa.

Vaalitaistoa seuratessani on mieleeni tullut, että tahaton komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto.

Lisätietoa Pekka Haaviston veisausharrastuksesta löytyy tästä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8395417e-f2dd-41d9-8bc7-58bdef03d572

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.49 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Homopresidentti

Seikka, joka varsinkin kansanedustaja Päivi Räsäsen tulisi tulevassa toiminnassaan huomioida, on, että eittämättä Raamattu sen alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan jyrkästi kieltää homoseksuaalisuuden selvästi seuraavasti: ”Älä makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:22). ”Jos mies makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava.” (3. Moos. 20:13).

Edellä kerrotusta huolimatta vaikuttaa vahvasti siltä, että presidentinvaalin toisella kierroksella julkihomo ehdokas tulee saamaan noin 40 % suomalaisten äänistä, vaikka tutkimusten mukaan suomalaiset ovat Pohjolan kansoista selvästi kristillis-siveellisimpiä. Varsinkin suomalaisnaiset näyttävät tutkimusten mukaan jostain syystä pitävän homomiehistä syistä, joita voi vain arvailla.

Itseäni viehättää kovasti ajatus nähdä maassamme homopresidentti, koska se voisi kummasti tuoda lisäväriä maamme suosituimpaan TV-ohjelmaan eli Linnan juhliin, joka juhlatapahtuma ainakin minusta on nykyään turhan pitkästyttävän pönäkkä eikä muu maailma ole tästä meikäläisestä TV-formaatista ollenkaan kiinnostunut.

Luulenpa, että mikäli tulevissa Linnan juhlissa kansaa kättelisi nahkahousuihin ja koppalakkiin pukeutunut homopresidentti ja tämän puoliso hihittelisi taustalla, kuten Antoniolla näyttää olevan tapana tehdä, niin johan Suomi-kuva maailmalla vahvistuisi ja Linnan juhlalähetystä voisi myydä ulkomaille isolla rahalla.

Jos joku ei ole Linnan juhlia vielä sattunut telkkarista näkemään, niin Yle-Areenassa näytteitä on nähtävillä lähes 60 vuoden ajalta: https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-2707

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.53 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 3. helmikuuta 2024

Aktin ylistys

Sain sosialistisessa mediassa palautetta siitä, että eilen mainitsemani Taisto Reimaluoto, joka on taustaltaan isänsä puolelta Suonenjoen Kärkkäälän kylän Sikasia, on erinomainen näyttelijä, jota osoittaa varsinkin se, että hän pystyi ihan vakavalla naamalla esittämään Tampereen teatterin pornolauluillassa Juha Wainion kappaleen Pohjolan pidot, joka esitys näyttää olevan nähtävillä youtubessa ja on siellä kovasti katsottu kulttuuritallenne.

Reimaluoto oli aikoinaan ehkä maamme arvostetuin näyttelijä samalla tapaa, kuin toinen kärkkääläistaustainen kulttuurityöntekijä Kari Tapani Jalkanen, joka tuli tunnetuksi taiteilijanimellä Kari Tapio, oli aikoinaan ehkä maamme arvostetuin laulaja. Ihan Kärkkäälän kulttuurisuku Jalkasten naapurissa asui toinen tunnettu kulttuurisuku Balzarit, jonka suvun edustaja Veijo lienee tällä hetkellä yksi maamme tunnetuimmista kirjailijoista.

Joten edellä kerrottuun viitaten joudun toteamaan, että maamme kulttuurinkehto heilahtelee Suonenjoen Kärkkäälän kylällä, vaikka kylä on niin pieni ja köyhä, että sitä ainakin hyvän tarinan mukaan muualla kutsuttiin kurja-Kärkkääläksi, koska kyseisen tarinan mukaan kylällä oli yhteen aikaan vain yksi raha, jota sitten kaikki kyläläiset kävivät ihastelemassa.

Halukkaat voivat halutessaan alla olevasta linkistä tarkastaa, miten Taisto Reimaluoto esittää isojen poikien laulun Pohjolan pidot. Koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, niin korostan, ettei esitys sovellu herkille ihmisille, sillä se on niin törkeä, että teatteriyleisöllä näyttää olevan ihan oikeasti hauskaa. Tosin muistelen, että jonain vapun aattona viime vuosituhannella Tampereen teatterin törkeä esitys Aktin ylistys näytettiin jopa maamme televisiossa, mutta en usko, että tällä vuosituhannella sitä voitaisiin tv:ssä esittää, sillä on se sen verran naisia halventava, esineellistävä ja loukkaava. https://www.youtube.com/watch?v=Zs-b6dyt8YY

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 6.44 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

perjantai 2. helmikuuta 2024

Kiimaiset poliisit

Kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Sandra Hagmanin Suomen homohistorian oppikirjasta, joka on ajankohtainen kirja presidentinvaaliemme vuoksi, opin sen, että ennen sotia Suomessa oltiin homostelun suhteen vapaamielisiä; miehimyksiin suhtauduttiin suvaitsevasti, koska heitä pidettiin harmittomina kummallisuuksina. Hagman ei tosin kerro sitä, että esimerkiksi Mannerheim erotettiin Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi, tosin tämä pystyi jatkamaan sotaopintojaan Pietarissa eikä ilmeisestä harhaviettisyydestä muuten aiheutunut ongelmia urakehityksen suhteen.

Natsi-Saksan oppien saavuttua Suomeen kiristyi kontrollipolitiikka meilläkin; tosin sodan aikaan poliiseilla oli muitakin tehtäviä kuin miehimysten vahtiminen, mutta sodan jälkeen virkavallan resurssit riittivät myös tähän haasteelliseen hommaan. Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät ja niissä harrastettu siveettömyys työllistivät virkavaltaa ja Helsingin poliisilaitokselle perustettiin jopa jonkinlainen homo-poliisiyksikkö.

Senaikaiset Helsingin yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää elimensä toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen.

Tosin kyllä tuollaista reikää voitiin ainakin Heikki Turusen kirjassa Kivenpyörittäjän kylä käyttää myös heterosuhteissa. Ainakin muudan pohjoiskarjalalainen nuori mies uhkasi työntää etuveitikkansa tuollaisesta seurojentalon heterohuussin väliseinän reiästä naisten puolelle, mutta naisten puolelta uhattiin vetäistä kyseisen etuveitikan päähän tarvittaessa solmu, jolloin sen poisvetäminen ei olisi onnistunut.

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan uudenaikaisen teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu.

Muuten olen sitä mieltä, että telkkariin olisi saatava vielä yksi poliisisarja lisää, vaikka kyllähän niitä on jo entuudestaan runsaasti. Homopoliisit olisi ihan hyvä tv-sarjan nimi ja se kertoisi siitä 50-luvun Helsingin huoltopoliisin osastosta, joka taisteli homouden vitsausta vastaan. Kummelin pojat voisivat huolehtia tuon rikossarjan tuottamisesta.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ruotsalaiset poliisisarjat tuottavat uskoakseni maalle enemmän vientituloja kuin maamme puunjalostusteollisuus tuottaa Suomelle. Jouko Turkka ohjasi joskus 80-luvulla vastalauseena ulkomaisille rikossarjoille noin kymmenosaisen sarjan Kiimaiset poliisit, josta ei kuitenkaan tullut kovin suosittua katsojien keskuudessa, vaan pikemminkin päinvastoin.

Kaksi poliisikansanedustajaa jopa kanteli eduskunnan oikeusasiamies Jacob Södermanille Kiimaisista poliiseista, mutta tämä ilmoitti, ettei hän näe aiheelliseksi puuttua maamme elokuvatuotantoon ja ohjeisti kantelijoita sulkemaan televisionsa, jos eivät pidä näkemästään.

Kiimaisiin poliiseihin voi tutustua alla olevasta linkistä. Sikäli tuo elokuva liittyy kotikylääni Kärkkäälään, että elokuvan mainoksessa ilmeilee voimakkaasti Taisto Reimaluoto, jonka isä oli alun perin kärkkääläisiä Sikasen kovia pienviljelijä-metsuriveljeksiä. Taiston setä Esko Sikanen sijoittui joskus sodan jälkeen pidetyissä metsurien SM-kisoissa toiseksi, joka oli kova saavutus, sillä lajin ammattimaisia harrastajia oli siihen aikaan maassamme puolisen miljoonaa. Isäni oli tuossa kisassa viides.
https://areena.yle.fi/1-4191594

torstai 1. helmikuuta 2024

Homo-Suomen historia

Eilen äänestysjonossa seisoessani tuli mieleeni Barak Obama, joka muistelmissaan kertoi yllättyneensä, miten vahvasti Amerikan politiikassa vaikutti heimoajattelu eli jako valkoisiin ja mustiin.

Suomessakin näyttää heimoajattelu kannustavan ihmiset hyvin vilkkaasti vaaliuurnille, vaikka harva sitä kehtaa ääneen sanoa. Nyt meillä ei äänestetä niinkään siitä, miten maamme ulkopolitiikkaa tullaan johtamaan, vaan siitä, hyväksytäänkö harhaviettisyys vai ei. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vielä runsaat 50 vuotta sitten Pekka Haavisto olisi saattanut hyvinkin presidentinlinnan sijasta päätyä ihan toisenlaiseen linnaan.

Presidentinvaaleihin liittyen kannattaa lukea Sandra Hagmanin kahdeksan vuotta sitten ilmestynyt kirja nimeltään Seitsemän kummaa veljestä, joka on tutkimus homo-Suomen historiasta. Siitä esimerkiksi paljastuu, että suomalaiset miehet pitävät ruotsalaisia miehiä hieman neitimäisinä ja homouteen taipuvaisina, mutta todellisuudessa tilanne taitaa ollakin päinvastainen.

Sandra Hagmanin mukaan Suomen historia on ollut täynnä erilaisia tilanteita, joissa miehet ovat olleet erityisolosuhteissa ilman normaalia kanssakäymistä naisten kanssa. Näinhän oli tilanne esimerkiksi sota-ajan rintamalla, joka kokemus ruotsalaisilta miehiltä puuttui.

Kirjassa kerrotaan sekin, että yksi merkittävimmistä homoeroottisista miljöistä suomalaisessa kulttuurissa on ollut tukkijätkäkulttuuri, johon on liittynyt erilaisia homoeroottisia riittejä, joissa esimerkiksi puukeppi työnnettiin uuden tukkijätkän anukseen, ennen kuin tämä otettiin varsinaiseksi jäseneksi tukkijätkien yhteisöön.

Tuo on kyllä minulle ihan uusi tieto. Paljon olen kuullut monenlaisia juttuja siitä, miten sodan jälkeen varmaankin kymmenet Kärkkäälän miehet kävivät Kakkisen saloilla Hackmannin hakkuissa ja enemmän kylän ukot näitä hakkuita muistelivat kuin sota-ajan asioitaan, mutta enpä ole kuullutkaan, että Hackmannin kämpällä olisi työnnetty seipäitä uusien miesten anuksiin.

Sen olen kyllä lukenut Kalle Päätalon kirjoista, että kun kämpillä ei siihen aikaan ollut telkkaria tai videopelejä eikä iltaisin oikein muutakaan ajankulua ollut, niin miehet huvittelivat ja viettivät vapaa-aikaansa polttelemalla toistensa pieruja. Päätalon mukaan kouluaikanaan kesäisin metsätöissä ollut Urho Kekkonen se vasta innokas pierun polttaja olikin.

https://kauppa.gaudeamus.fi/sivu/tuote/seitseman-kummaa-veljesta/2493221

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 5.45 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Tom of Finland

Vaikka marsalkka Mannerheim valittiin kansanäänestyksessä suurimmaksi suomalaiseksi, niin kuitenkaan hän ei ole maailmalla tunnetuin meikäläinen, vaan kaikkein tunnetuin meikäläinen maailmalla on toinen homoseksuaalisesti suuntautunut mies, eli taiteilija, upseeri ja herrasmies Tom of Finland, jonka maamme sotahistoria näyttää jostain syystä tuntevan Toivo Laaksosena ja taidehistoria Touko Laaksosena.

Touko Laaksonen jäi maailman taiteenhistoriaan piirtämistään mieshahmoista, joissa homomiehiä ei kuvattukaan naismaisina, vaan päinvastoin hyvin miehekkäinä. Toukon mieshahmot olivat sellaisia vähän Aleksander Stubbin näköisiä isoja vaaleita roikaleita, vaikkakin he olivat triathlonisti Stubbia selvästi rotevampia sellaisia lähinnä metsuriseksuaalisia tyyppejä, jotka ovat sonnustautuneet nahkahousuihin ja koppalakkeihin.

Muuten Pekka Haaviston nosti maamme politiikan huipulle noin 40 vuotta sitten käyty tv:n suuri vaalikeskustelu, jonne nuori Haavisto saapasteli nahkahousuihin sonnustautuneena. Valitettavasti koppalakki häneltä oli jostain syystä unohtunut.

Luin tuossa ajankohtaisen kirjan Helsingin suurpommituksista ja siinä kerrotaan, miten marsalkka Mannerheimin ja luutnantti Toivo Laaksosen sotatiet yhtyivät helmikuussa 1944 Pitäjänmäellä. Jostain merkillisestä syystä Mannerheim ja maamme muu korkein johto piti pommituksen aikaan neuvottelun Marskin edustusjunassa Pitäjänmäen asemalla ja neuvottelutilaisuuden turvajärjestelyistä vastasi luutnantti Toivo Laaksosen komentama 88 mm:n raskas it-patteri.

Taiteilija Touko Laaksonen muisteli myöhemmin, miten hän oli joutunut puukolla surmaamaan harvinaisen kauniin miespuolisen desantin, mutta tuolle tapaukselle en ole onnistunut löytämään vahvistusta virallisesta sotahistoriasta.

Nuo Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset suomalaismieshomot ovat tehneet vaikutuksen maailmalla, varsinkin Amerikassa ja eräs sikäläinen homoaktiivi jopa matkusti Suomeen noiden miehenkuvatusten innoittamana, mutta jostain syystä hän meillä pettyi näkemäänsä.

Siunatuksi lopuksi korostan sitä, että mikäli Pekka Haavisto valitaan presidentiksi, vahvistaa se entisestään Homo-Suomi-kuvaa maailmalla varsinkin, jos itsenäisyyspäivän Linnanjuhlissa presidentti esiintyy miehekkäissä nahkahousuissa ja koppalakissa. Ilmeisesti Tom of Finlandin tosimaskuliiniset hahmot vaikuttivat myös sellaiseen amerikkalaisten Suomi-kuvaan, että kun siellä jossain tutkimuksessa maailman kansat laitettiin sotilaskuntoisuuden perusteella paremmuusjärjestykseen, niin kisan voittivat sioux-intiaanit, mutta suomalaiset olivat hyviä kakkosia ennen israelilaisia.

Lisätietoa Tom of Finlandista eli luutnantti Toivo Laaksosesta eli taiteilija Touko Laaksosesta tässä linkissä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom_of_Finland

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 1.49 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 30. tammikuuta 2024

Maailman johtava homokansa

Ylen vaalivalvojaisissa muudan alan haastateltu erityisasiantuntija vakuutti, että Suomi-kuva vahvistuisi maailmalla, mikäli Pekka valittaisiin maamme presidentiksi. En heti ymmärtänyt sanottua ja niinpä kätkin sanotun sydämeeni, jossa olen asiaan pohdiskellut ja tullut nyt siihen lopputulemaan, että jos Pekka valittaisiin, niin Suomen maine maailman johtavana homokansana vahvistuisi. Nythän olemme eittämättä vasta maailman johtava onnellisuuskansa.

Ja tosiaankin en ole ennen ajatellutkaan, että Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin meillä äänestyksessä ylivoimaisesti historian suurimmaksi suomalaiseksi, vaikka hänen sotilasuraansa hidasti hänen taipumuksensa homouteen. Historiantutkija Teemu Keskisarjahan on pystynyt luotettavasti todistamaan, että Mannerheim sai potkut Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi. Voi vain arvailla, miten korkealle marsalkka olisikaan päässyt sotilasurallaan ilman tuota tapausta.

Tosin Marski ei ilmeisesti ollut ihan umpihomo, koska pelivelkojen vuoksi hän joutui menemään avioon erään kenraalin tyttären kanssa, joka ehti ennen avioeroa synnyttämään kaksi tytärtä, jotka saattoivat jäädä Mannerheimin ainoiksi rintaperillisiksi. Molemmat tyttäret jäivät lapsettomiksi, koska elivät parisuhteessa naisten kanssa, jolloin suvunjatkaminen vaikeutuu. Ilmeisesti homous on ainakin jossain määrin periytyvää.

Toisaalta voi olla, että nykyaikainen geenitutkimus voi vielä paljastaa, että marsalkka Mannerheimin jälkeläisiä on vielä maailmassa, koska ukkomiehisyydestään huolimatta hän vietti Pietarissa vireää elämää eli ts. oli melkoinen häntäheikki. Arvo Tuomisen kirjasta esimerkiksi luin, että Marski kävi vuosien ajan viikoittain nykyistä Faberge’-museota lähellä sijaitsevassa Shuvalovin palatsissa opettamassa eräällä aatelisnaiselle ratsastusta siitä huolimatta, että en löytänyt kyseisestä palatsirakennuksesta sitä tarkastaessani maneesia, jolla ratsastusta olisi voinut harrastaa.

Shuvalovin palatsin vieressä sillalla korskahtelee muuten kengitetty villihevonen, jonka sukuelimen väitetään olevan kullitetun ja muistuttavan Napoleonia. Itse en kullitusta havainnut enkä myöskään sukuelimen yhdennäköisyys Napoleoniin käynyt minulle selväksi, koska minulla on huono ja vieläpä sangen puhdas mielikuvitus. Sen sijaan kuvassa oleva venäläinen naisenpuoli oli ilmeisesti perillä samasta tarinasta ja vakuutti innostuneesti suureen ääneen, että ”eta pravda”, joka tarkoittanee, että tosi on.

 

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.51 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 29. tammikuuta 2024

Juovat kuin vaskat

Katsoinpa tuossa Yle Areenan toisenkin ohjelman Tverin Karjalasta ja yllätys oli melkoinen, kun ohjelmassa vierailtiin myös Uukuniemen kirkonmäellä. Uukuniemeläinen alkuperäisväestöhön muutti 1600-luvulla Tveriin ja tilalle tulivat sudeettisavolaiset.

Karjalan liiton sivuilla kerrotaan tapahtuneesta väestönvaihdosta seuraavaa: ”Tverin karjalaiskylät sijaitsevat sisä-Venäjällä, noin 200 kilometriä Moskovasta Pietarin suuntaan. Tverinkarjalaiset ovat niiden ortodoksikarjalaisten jälkeläisiä, jotka 1600-luvulla pakenivat Käkisalmen läänistä Ruotsin verotusta ja luterilaistamista.

Tverinkarjalaisten oikeaa määrää on vaikea arvioida, viralliset laskelmat päätyvät lukuihin noin 15 000–20 000, mutta karjalaisia voi olla lähes 60 000. Karjalainen perinne on säilynyt Tverin karjalaiskylissä varsin hyvin, ja useat osaavat myös karjalan kieltä.”

Itse olen jostain lukenut, että tverinkarjalaisia laskettiin vuonna 1926 olleen noin 250.000 kpl, eli karjalaisia oli enemmän Tverin seudulla kuin Suomen Karjalassa. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, etteivät pohjoiskarjalalaiset tai uukuniemeläiset ole oikeita karjalaisia, vaan sudeettisavolaisia. Savon ja Karjalan raja kulkee jossain Parikkalassa, mutta tarkkaa rajaa en ole onnistunut piirtämään kartalle. Neljännes miljoonasta tverinkarjalaisesta puolet puhui jo 20-luvulla Venäjää.

Ohjelmasta Tverin kyynel ei kuivu voi päätellä, että 1990-luvulla tverinkarjalaiset elivät silloin eräänlaisessa linkolalaisessa hevosvetoisessa ihanneyhteiskunnassa kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Meikäläisen kaltaiset peräkammarin ja uuninpankon pojat eivät kuitenkaan tuollaisessa yhteiskunnassa pärjäisi, sillä tuskin siellä edes pizzataksia voi nälän yllättäessä tilata.

Väkijuomaongelma näytti alla olevasta linkistä löytyvän dokumentin kuvausaikaan olleen melkoinen ongelma myös Tverissä enkä tiedä, onko Putinin raittiuspolitiikka muuttanut tilannetta. Eräs uukuniemeläinen vieraili muutama vuosi sitten tuolla seudulla ja kertoi, että eräs mummo oli tullut hänelle valittamaan, että ”voi noita meijän miehiä, kun ne juovat kuin vaskat”.

https://areena.yle.fi/1-67760771

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.12 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Herttaisia ihmisiä Tverin Karjalasta

Kaksi mielenkiintoista ohjelmaa herttaisista ihmisistä Tverin Karjalassa on juuri ilmestynyt katsottaviksi Yle Areenaan, joista ensimmäisen osan juuri katsoin. Ohjelmat on kuvattu suuren sekasorron aikaan 1990-luvulla, jolloin alkoholisti Jeltsinin johdolla itänaapurissa kokeiltiin jonkin aikaa rosvokapitalismia, jota myös demokratiaksi kutsuttiin.

Kuitenkin tverinkarjalaisille tuo aika oli sikäli hyvää, että esimerkiksi kouluissa opetettiin lapsille karjalan kieltä, jota oli aiemmin maassa syrjitty. Tosin ohjelmasarjan ensimmäisessä osassa vanhat ihmiset muistelevat aikaa, jolloin monet tveriläisistä eivät osanneet ollenkaan venäjää ja jolloin heitä opetettiin koulussa kirjoittamaan meikäläisillä latinalaisilla kirjaimilla.

Vielä 90-luvulla itkuvirsiperinne eli vahvana. Siihen aikaan naiset lauloivat vielä hautajaisitkuja, hääitkuja ja sotaväkeenlähtöitkuja, mutta pahaa pelkään, että nykyään Tverissä harrastetaan ennen kaikkea sotaanlähtöitkuja. Voi hyvinkin olla, että karjalaiset ovat niitä vähemmistökansoja, joita lähetetään Ukrainaan tykinruoaksi burjaattien, tuvalaisten, tsetseenien ja dagestinalaisten tavoin.

Lehdestä luin, että muutama saamelainenkin on tapettu Ukrainassa, vaikka tietääkseni heitä on Venäjällä vain 1700. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että talvisodan aikaan Summan linjat mursi Tveristä koottu paluumuuttajadivisioona. Suomen historiakirjasarjan 4. osassa kerrotaan, että tveriläisten tappiot toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset.

Tverin Karjalasta kertovan ohjelmasarjan ensimmäisen osan voi katsoa tästä linkistä ja samalla voi kuunnella, millaista kieltä Uukuniemellä pagistiin 1600-luvulla ennen kuin siellä alettiin viäntämään selevee savvoo. https://areena.yle.fi/1-67761266

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.11 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 27. tammikuuta 2024

Elovena-brunetti

En ole rasisti, mutta sen hupaisan jutun komisaario Mikko Porvali kertoi Rautalammin tilaisuudessa, että se alkuperäinen ja väärentämätön Elovena-tyttö ei ollutkaan nykyinen vaalea sinivalkoiseen asuun puettu perussuomalaisten Laura Huhtasaaren näköinen arjalaiskaunotar, vaan Karjalan punamustaan kansallispukuun puettu karjalainen ruskeaverikkö eli brunetti.

Vaikka en ole rasisti, niin tarkistin aina luotettavalla Googlella asian ja tosiaankin Elovenan nettisivulla kerrotaan historiasta seuraavaa: ”Elovena Kaurahiutaleiden valmistus aloitettiin viipurilaisessa Karjalan myllyssä vuonna 1925. Samana vuonna mylly haki mainoskilpailulla kuvitusta pakkaukseen, joka sisälsi ekstra priima höyrytettyjä Elovena Kaurahiutaleita. Mainoskilpailun voitti myllyn konemestarin poika Joel Viktor Räsänen ja näin Elovenan symboliksi muodostui kansallispukuinen tyttö valkoinen huivi ruskean tukkansa peittona. Uskotaan, että mallina toimi Laina Räsänen, josta Joel Räsänen maalasi muotokuvan ”Elovena-tyttö Laina Räsänen.”

En ole rasisti, mutta asiaa nyt mietittyäni, olen taipuvainen uskomaan, että karjalaiset ovat astetta tummempia kuin me savolaiset. Tosin kyllähän meissä savolaisissa on ainakin hyvän tarinan mukaan puolet karjalaisgeenejä, koska savolaisten uskotaan saaneen alkunsa siitä, kun Karjalan tummat shemeikat kisailivat Hämeen vaaleiden kassapäiden kanssa kesäyön hämärässä Saimaan rannalla.

Vaikka en ole rasisti, niin uskon, että ilmeisesti hämäläisten vaaleusgeenit ovat olleet hallitsevia savolaisen vaalean, punakan ja hanakan sekarodun syntyessä. Omakin ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli noin 1390 Ritvalan kylässä Hämeessä syntynyt Olavi Liinaharja, jonka sukunimi viittaa vaaleaverisyyteen. Joskus nuijasodan aikoihin Liinaharjat muuttivat ilmeisesti herroja ja veroja pakoon Rautalammin Närhinsalolle, jossa Savon Närhi-suku syntyi, johon mummoni kuului.

Vaikka en ole rasisti, niin sellainen mielikuva minulla on, että Sisä-Savoonkin tulleet Karjalan evakot olivat kantaväestöä tummempia eivätkä he muutenkaan olleet meitä savolaisia pallinaamoja ja se on hyvä se. Sukurutsa oli aikoinaan Savossa suoranainen maanvaiva, johon onneksi polkupyörä ja karjalaisevakot toivat helpotusta.

Tästä linkistä pääsee Elovenan historian sivuille, josta löytyy myös kaurahiutalepaketti, jonka kyljessä poseeraa karjalaisbrunetti punamustassa kansallispuvussa: https://elovena.com/fi/elovena

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.22 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

perjantai 26. tammikuuta 2024

Mikko Porvalin luento

Olipa todella mielenkiintoinen luento, kun kirjailija, juristi, rikostutkintaan erikoistunut poliisi ja tiedusteluhistorian tutkija Mikko Porvali vieraili Rautalammilla puhumassa aiheesta ”mitä menetimme, kun menetimme Karjalan”. Itse opin harvinaisen hauskasti pidetystä luennosta ainakin kolme uutta asiaa.

Ensiksikin sen, että Suomi ei niinkään lähtenyt jatkosodan alla Saksan kelkkaa heimoaatteen tai suursuomihengen innoittamana, vaan kysymys oli leivästä. Talvisodassa luovutettu Karjala oli tuottanut suuren osan maamme leipäviljasta ja niinpä sitten jatkosodan alla maamme ruokaviljatuotanto kattoi vain 30 % maamme kulutuksesta. Viljaa pystyttiin tuomaan Suomeen vain Saksan hallitseman Itämeren kautta, joten se asia ratkaisi, kenen kelkkaan lähdettiin.

Toinen myöskin ruokahuoltoon liittyvä uusi tieto oli, että ennen sotaa Suomen ainut sokeritehdas sijaitsi luovutetussa Karjalassa Antreassa, ja uusi tieto minulle oli myös se, että meillä yleensä viljeltiin sokerijuurikasta jo 1930-luvulla. Sokerijuurikas on muuten viljelykasveista tehokkain kaloreiden tuottaja, koska meilläkin voidaan tuottaa sokeria 5-6 tonnia hehtaarilta ja lisäksi juurikkaan naatit ja sokeritehtaan jalostusjäte melassi kelpaavat rehuksi. Siihen en pysty ottamaan kantaa, olisiko maamme leipävaje pystytty täyttämään sokerijuurikkailla.

Sen lisäksi, että Porvali puhui historiasta, ennusti hän myös tulevaisuutta ja kertoi kuulijoilleen ilmeisen luottamuksellisesti, että jos kuulijalla on ylimääräistä rahaa, kannattaa ne sijoittaa Rovajärvelle perustettavaan baariin, jonka toimintaan kannattaa kytkeä myös erilaisia pyllistely- ja ketkuttelupalveluja, koska Rovajärven harjoitusalueella tulee lähi vuosina liikkumaan paljon Nato-sotilaita. Rovajärvi on Porvalin mukaan sikälikin hyvä seutu baaritoimintaan, koska poliisit ovat kaukana.

Mikko Porvalin mielenkiintoisen ja vakavasta aiheestaan huolimatta hauskan luennon voi kuunnella tästä linkistä parin viikon ajan: https://www.facebook.com/rautalamminkunta/videos/370648425672029 

torstai 25. tammikuuta 2024

Hamas

Hulluna pidettiin Donald Trumpia kymmenisen vuotta sitten, kun hän suunnitteli muuria Meksikon vastaiselle rajalle. Nyt monet ihan täyspäiset suomalaiset haluaisivat muurin maamme 1400 kilometriä pitkälle itärajalle, mutta muuriin eivät taida valtion rahat riittää, joten on tyydyttävä partakoneenterillä varustettuun nato-lankaan, jota ei kuitenkaan taida ihan koko rajan matkalle tulla, koska kallista on senkin vetäminen.

Tuollainen 1400-kilometrinen muuri maksanee ainakin noin 15 miljardia euroa, koska 60-kilometrinen tasaiselle hiekalle pystytetty Gazan muuri maksoi Israelille miljardin. Eikä se muuri Hamasin yllätyshyökkäystä estänyt, vaikkakin se saattoi jonkinlainen hidaste olla.

Hamasin terroristit, joita ainakin jotkut myös vapaustaistelijoiksi kutsuivat, kömpivät aamuyöstä ylös luolistaan, surmasivat mm. droneilla noin 300 Israelin armeijan vartiosotilasta, mursivat muurin räjähteillä ja pusutraktoreilla, ampuivat tuhansia raketteja ja ohjuksia, joita läheskään kaikkia Israelin ilmatorjunta ei ehtinyt tuhoamaan ja lamauttivat viestiyhteydet tunneiksi niin, ettei Israelissa tunteihin tiedetty, mitä oli tapahtumassa.

 
Sen jälkeen terroristit tappoivat 1200 siviiliä ja ottivat 240 panttivankia, jotka raahattiin sitten piiloon Gazan tunneleihin. Noita tunneleita on noin 500 kilometriä, jotkut ovat jopa 50 metrin syvyydessä ja erään ovat niin isoja, että niissä voi ajaa autoilla.

Kaikesta tästä kertoo alla olevasta linkistä katsottavissa oleva Ulkolinja-ohjelma, joka kertoo esimerkiksi myös sen pähkähullulta tuntuvan asian, että Israelin hallitus on vuosien ajan tukenut miljardeilla terroristijärjestö Hamasia; tosin ilmeisesti se on vain välittänyt Qatarin valtion sille lähettämiä rahoja.

Israel ja Hamas ovat eräästä asiasta yhtä mieltä ja se asia on, että kumpikin osapuoli kannattaa ns. yhden valtion mallia. Tosin yksimielisyyttä ei vielä ole syntynyt siitä, että kummalle osapuolelle Palestiinan alue kuuluu.

Ahdasta siellä tulee kuitenkin olemaan, koska alueen alkuperäisväestöä palestiinalaisia on maailmassa noin 10 miljoonaa ja juutalaisia, joista noin puolet ajattelee niin, että kuviteltu henkiolento Jahve on maan heille luvannut, on 20 miljoonaa. Juutalaiset ovat maailman ateistisin kansa ja niinpä noin 10 miljoonaa heistä ei usko henkiolento Jahveen eikä hänen lupauksiinsa. https://areena.yle.fi/1-67311170

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.09 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Huuhanmäen pakolaiskeskus

Kyllä ei yhtään naurata, kun miettii maailman ja varsinkin maamme itärajan tilannetta. Muistanpa, miten vuoden 1994 vaalien alla Martti Ahtisaarelta ja Elisabeth Rehnilta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos hallitsemattomat pakolaisjoukot alkaisivat vyöryä itärajan yli.

Ahtisaari piti mahdollisena myös voimatoimia asian ratkaisemiseksi. Rehn kuitenkin korjasi pisteet, kun esitti, että tykkien sijasta rajalle tulisi toimittaa soppatykkejä. Mielelläni kuulisin myös nykyisten presidenttiehdokkaiden ottavan asiaan kantaa.

Mikäli yhtään Putinin persoonaa tunnen, niin epäilen, että ensi kesänä kuluku-ukot tulevat vilistämään Uukuniemenkin metsissä, koska sen verran rehevä pensaikko kasvaa rajalla, että haasteellinen tehtävä tulee rajavartioilla olemaan sen valvomisessa. Sitä paitsi maamme itäraja on 1400 kilometriä pitkä ja sen lisäksi valvottavana on saman verran meren rantaa, koska luulen, että turvapaikanhakijoita alkaa rantautumaan Suomeen myös huoltoasemalla myytävillä parinkympin puhallettavilla muoviveneillä.

Turvapaikanhakijoiden takaisin työntämistä suunnitellaan, mutta epäilen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tule sitä menettelyä hyväksymään, koska Jemenistä, Syyriasta ja Irakista tulevat pakolaiset varmaankin täyttävät pakolaisen tunnusmerkistön eikä heitä Venäjällekään voi ihmisoikeustuomioistuimen mukaan palauttaa, koska Venäjä ei ole turvallinen maa edes venäläisille puhumattakaan pakolaisista, koska Putin lähettää heidät mielellään Ukrainan rintaman etulinjaan tykinruoaksi.

Jotain pitäisi keksiä ja minäpä keksin. Elikkä kesän jälkeen seuraa talvi ja se voi tappaa itärajalla jonottavat onnettomat pakolaiset eikä sellaista sivistynyt ihminen voi hyväksyä. Niinpä sivistysvaltio Suomen tulisi jo tässä vaiheessa vuokrata Venäjän valtiolta heti rajan takana Jaakkimassa tyhjillään oleva kasarmi pakolaisten hätämajoitukseen.

Huuhanmäen kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran, joten kyllä sinne tuhansia ihmisiä voi majoittaa. Saattaa hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa. Tosin pientä pintaremontin tarvetta huomasin näissä kasarmeissa olevan, kun viimeksi ne tarkistin. Voi myös olla, että niitä tarkemmin tutkittaessa saattaa törmätä myös suomen kielen toiseksi pelottavimpaan sanaan ”kosteusvaurio”. Suomen kielen pelottavin sana on mielestäni ”sinkkiarkku”.
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.75E7258544C37B5E5A9DBDA92383B512?imgid=1

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 3.50 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

tiistai 23. tammikuuta 2024

Hetekavero oligarkeille

Kyllä ei hyvältä näytä ukrainalaisten tilanne. Kranaatit alkavat olla vähissä ja rintamajoukkojen keski-ikä on 43 vuotta. Eu tosin lupasi juuri käyttää yli miljardin kranaattituotannon lisäämiseen, mutta ensimmäiset uuden tuotantolinjan tykinammukset valmistuvat vasta parin vuoden päästä, jos kaikki menee ns. putkeen.

Jotain apua pitäisi Ukrainalle pikaisesti keksiä ja mielestäni olen nyt keksinyt. Olen jyrkästi sitä mieltä, että länsimaissa venäläisille oligarkeille pitää määrätä ns. hetekavero, jonka avulla Suomessa viime sotien aikaan armeijan ylläpito järjestettiin.

Suomessa käytössä ollut hetekavero oli eräänlainen progressiivinen varallisuusvero, jonka avulla ylläpidettiin monta vuotta satojen tuhansien miesten armeijaa rintamalla, kustannettiin heille kalliit sodankäyntivälineet ja jonka avulla lopuksi asutettiin puolisen miljoonaa sotapakolaista.

Hetekavero oli oli 2,5 – 20% verotettavasta omaisuudesta, joten vero oli melkoisen raskas varsinkin hyväosaisille kansalaisille. Venäläisten oligarkien länsimaihin sijoitettu varallisuus on 500 – 1.000 miljardia ja jos tälle omaisuudelle määrättäisiin niin kauan kuin sota jatkuu joka vuodelle vaikkapa 10 %:n hetekavero, tuottaisi se vuosittain kymmeniä miljardeja Ukrainalle jaettavaksi. En usko, että kansainvälinen oikeus estää venäläisoligarkkien hetekaverolle panon.

Ja jos maailman johtava kranaattituottaja Pohjois-Korea ei suostu asekauppoihin, niin uskon, että USA:n presidentti, kuka hän sitten onkaan, on halukas tekemään hyvän diilin ja myymään huomattavan määrän hävittäjäkoneita ja panssareita käypään hintaan. Tällä hetkellähän amerikkalaisilla on jossain autiomaassa ihan tyhjän panttina parkissa 4.000 Abrahams-tankkia.

Sitä paitsi uskon, että jos Venäjän oligarkien miljardit ovat vaarassa mennä verolle, saattaa hyvinkin itse Putin vielä horjahtaa bunkkerinsa ikkunasta.

Entinen perussuomalainen kulttuuriministeri Sampo Terho on 12 vuotta sitten julkaissut blogillaan ansiokkaan artikkelin hetekaverosta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sampoterho/95456-hetekaverosta-ratkaisu-eurokriisiin/

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 6.04 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

maanantai 22. tammikuuta 2024

Ydinsodan pelko

Tietysti on niin, että lännen johtajat tietävät, että Venäjän 1.000 miljardin euron talletukset ovat tarvittaessa heidän hanskassaan, mutta asiasta ei ole juurikaan nostettu älämölöä, koska ydinsota, jolla äkkipikainen Putin on jo monta kertaa uhannut, pelottaa.

Samasta syystä lännen johtajat eivät suostu antamaan tosissaan aseapua Ukrainalle. Esimerkiksi Usa itse ei toimita 50 vuotta sitten ensilentonsa tehneitä F16 koneita, vaan niitä ovat Hollanti ja Tanska luvanneet antaa Ukrainalle vähäisen määrän. Saksa taas ei suostu antamaan ainuttakaan 600 Taurus-ohjuksestaan, jolla Krimin sillan saisi poikki.

Mutta luulenpa, että jos Ukrainan sodasta vielä joskus tehdään rauhansopimus, niin samalla päätetään myös venäläisten 1.000 miljardin euron länsivarallisuuden kohtalosta. Voi olla, että se riittää Ukrainan sotavahinkojen korvaamiseen. Jatkosodan jälkeiset Suomen sotakorvaukset vastasivat suuruudeltaan juuri tuota 1.000 miljardia, kun asia suhteutetaan kansantalouksien kokoon.

Monet pitävät Venäjän länsivarojen takavarikointia kansainvälisen oikeuden vastaisina, mutta sillä ei taida olla kovan paikan tullen merkitystä. Esimerkiksi Jugoslavian verisen sisällissodan lopetti Nato pommituksillaan 25 vuotta sitten ja myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon saanut Martti Ahtisaari sanoi televisiouutisissa ihan suoraan, että pommitukset ovat kyllä kansainvälisenoikeuden vastaisia, mutta siitä huolimatta niin on toimittava.

Itse epäilen, että Naton koneet pommittivat 78 päivän aikana Jugoslaviaa enemmän kuin Venäjän koneet kahdessa vuodessa Ukrainaa ja aiheuttivat maalle 100 miljardin dollarin aineelliset vahingot ja länsiarvioiden mukaan 600 sotilaan ja 500 siviilin kuoleman. Serbien mukaan ihmisiä kuoli paljon enemmän.

Nato menetti pommitusten aikana kaksi konetta. Menetysten syyksi on kerrottu se, että Jugoslavialla oli käytössä vielä ikivanhoja 1950-luvun ilmatorjuntaohjuksia, joita vastaan koneilla ei enää ollut suojausta.

Lisätietoa Jugoslavian pommituksista tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Naton_pommitukset_Jugoslaviassa

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 6.40 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Putinin rauhantahtoisuuden lisääminen

 

Sosialistisessa mediassa velloo nyt keskustelu siitä, onko laillista sosialisoida Venäjän valtion ja venäläisten oligarkkien länteen unohtunut varallisuus, jota lienee noin 1.000 miljardin euron arvosta.Jotkut ovat sitä mieltä, että varojen takavarikointi olisi mahdollista vain sotatilanteessa ja ilmeisesti heidän mielestään on niin, että vaikka Putin katsoo Venäjän olevan sotatilassa kollektiivisen lännen kanssa, niin se ei riitä takavarikkoperusteeksi.

 

Itse ajattelen kuitenkin niin, että myös rikosprosessi mahdollistaisi kansallistamisen. Ukraina voisi haastaa Venäjän valtion Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen laittoman hyökkäyssodan perusteella ja länsimaat vaikkapa sillä perusteella, että Venäjän valtio on varastanut noin 400 matkustajalentokonetta ja aika monta Venäjällä toiminutta länsimaista yhtiötä.

Noiden varastettujen matkustajakoneiden arvo lienee noin 40 miljardia euroa ja sillä laskujeni mukaan voisi Usa:lta ostaa 100 kpl F 16 hävittäjää ja 400 kpl Abrahams-panssareita. Molempia tappovehkeitä lienee tällä hetkellä maailmassa noin 5.000 kpl ja eiköhän niistä osan voi riittävän isolla rahalla ostaa.

Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että Kuopion torilla esiteltiin aikoinaan Suomen Hornettien liito-ohjusta, joka painaa noin 1000 kiloa, maksaa noin miljoona euroa ja joka lentää satoja kilometrejä eikä näy kunnolla tutkassa – sellaisilla saisi Kriminsillan tuhansiksi naisen sukuelimen päreiksi ja tämänkin asian voisi Putinille salaisissa rauhanneuvotteluissa kertoa. Se voisi lisätä hänen rauhantahtoisuuttaan.

Lähettänyt Koivistoinen blog klo 4.21 Ei kommentteja:

Kohteen lähettäminen sähköpostitseBloggaa tästä!Jaa TwitteriinJaa FacebookiinJaa Pinterestiin

lauantai 20. tammikuuta 2024

Venäläisvarojen kansallistaminen

Kaikkia presidenttiehdokkaita on nyt TV:ssä haastateltu ja heille on myös esitetty katsojien lähettämiä kysymyksiä ja nyt minua harmittaa, etten vaivautunut lähettämään ohjelmaan Ukrainan sodan ja maamme talouden kannalta hyvin olennaista kysymystä.

Elikkä minua kiinnostaa kovasti, miten ehdokkaat suhtautuvat siihen asiaan, että pitäisikö Venäjän valtion lännen pankkeihin tallettamat 300 miljardin euron talletukset ja venäläisten oligarkkien länteen sijoittamat varat, joita arvioidaan olevan 500-1.000 miljardin euron arvosta, kansallistaa ja lahjoittaa Ukrainalle. Tietenkin Suomi voisi samalla vaatia itselleen korvattavaksi Ukrainalle antamansa apu, jonka arvo lienee tällä hetkellä pari miljardia euroa.

Keskustelin venäläisvarojen kansallistamisasiasta sosiaalisessa mediassa ja siellä eräs vankka putinisti piti ajatusta mahdottomana toteuttaa, koska kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uskottavuus katoaisi tuollaisen kansallistamisen myötä.

Myös oikeusoppineet näyttävät suhtautuvan Länsimaiden kansallistoimiin epäillen toisin kuin venäläiset oikeusoppineet, jotka eivät nähneet huomautettavaa siinä, että Venäjä kansallisti, eli toisin sanoen varasti, noin 400 länsimaista matkustajalentokonetta, joiden arvo oli varmaankin kymmeniä miljardeja.

Sillä varmuudella, jonka tietämättömyys synnyttää, väitän, että Suomi voisi perustuslain säätämisjärjestyksessä kansallistaa venäläisvarallisuutta ja jos Eu niin päättäisi, syrjäyttäisi EU:n päätös Suomen perustuslain, jolloin varojen haltuunotto tapahtuisi nopeasti.

Epäilen, että myös Usa voisi tehdä kansallistamispäätöksen ja se olisi tehtävä nopeasti, koska epäillään, että Venäjällä on hallussaan seuraavaan presidenttiin liittyviä seksuaalihässimisvideoita, joilla voi tarvittaessa kíristää.

Tässä Iltalehden juttu lännessä olevista venäläisvaroista: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9f86f61b-1b24-4ce3-8dd7-42aa6393cd30

Metsaman, eli tuusniemeläinen Timo Juvonen on palannut televisioon uuden ohjelmasarjan muodossa ja se on hyvä se. Jo sarjan ensimmäisessä osassa hän todisti sen, että kyllä suomalainenkin mies osaa puhua tunteistaan. Hän oli ollut hetken aikaa kovasti rakastunut ja kuvasi kokemaansa olotilaa mielestäni hyvin kauniilla tavalla ja kertoi, että kun on kovasti rakastunut, niin mikään ei oikein kunnolla v—ta. Voiko asian tuon sattuvammin sanoa.

Metsaman on viisas mies ja toivoisin, että hänen viisauttaan hyödynnettäisiin laajemminkin ja hänet kutsuttaisiin televisioon Ukrainan sodan erikoisasiantuntijaksi. Harva se päivä saamme nykyään kuulla uutisissa erilaisia Ukrainan asiantuntijoita ja yhteistä heille näyttää olevan se, etteivät heidän ennustuksensa tulevasta näytä pitävän paikkaansa.

Minusta Ukrainan sotaa parhaiten anaalisoi heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen Metsaman Juvonen, joka arveli julkaisemassaan videossa sodan pääsyyksi sen, että Putin sairastaa kuppataudin tertiääristä vaihetta, jonka oireisiin kuuluu äkkipikaisuus, väkivaltaisuus ja arvaamaton käytös.

Julkaisin videon, jossa Juvonen esitteli näkemystään blogillani, jota olin julkaissut päivittäin 14 vuoden ajan ja jolla oli ollut noin 14 miljoonaa katselukertaa, mutta niinhän siinä sitten yllättäen kävi, että heti tuon videon julkaisun jälkeen blogini lakkasi toimimasta ja hävisi nettiavaruuteen. Tapahtuneen syitä voin vain arvailla.

Metsamanin Putin-videon voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=bUvdOiDqIms

Venäläistä yhteiskuntaa syytetään tehottomuudesta, mutta se ei ole koko totuus. Entinen hyvä itäinen naapurimme järjesti esimerkiksi vuonna 2014 talviolympialaiset valtavalla tehokkuudella ja ne kisat maksoivat enemmän kuin kaikki muut talvikisat yhteensä. Siitä huolimatta tietooni ei ole tullut, että kisoista päätöstä tehtäessä kukaan venäläinen olisi hidastanut hanketta tekemällä siitä erilaisia valituksia eri oikeusasteisiin, kuten vaikkapa Suomessa olisi tapahtunut. Yksimielinen on Venäjän suuri kansa.

Venäläinen yhteiskunta on näyttänyt myös tehokkuutensa siinä, että Pietariin kohosi aikoinaan ennätysnopeasti valtava 462 metriä korkea pilvenpiirtäjä energiayhtiö Gazpromin toimitilaksi. Rakennus on Euroopan korkein pilvenpiirtäjä. Ilmeisesti tonttimaa alkaa olla naapurissa niin vähissä, että rakennuksia on pakko rakentaa vain ylöspäin.

Pilvenpiirtäjän on tarkoitus muistuttaa rihlattua kiväärinluotia, joka seikka onkin ihan perusteltua, koska kyseessä on maineikkaan Venäjän soturikansan korkein talo. Monien mielestä rakennus voi muistuttaa yhtä muutakin vehjettä, mutta koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, en paljasta mikä vehje on kyseessä.

Suomessa tuollaisen rakentaminen ei onnistu, koska meillä rakennuksen korkeus ei saa ylittää palokunnan tikkaiden pituutta. Meillä luultavasti myös sotilaspoliittiset syyt estäisivät nykyään moisen projektin, koska elämme levottomia aikoja. Epäilen, että monet ilmailusta innostuneet taistelevaa islamia kannattavat nuorukaiset tutkivat mietteliään näköisinä juuri tuollaisia korkeita vääräuskoisten rakentamia taloja.

Ja pahaa pelkään, että Ukrainan sota raaistuu pitkittyessään ja voi olla, että joku dronien lennättämisestä kiinnostunut ukrainalaisnörtti vielä katselee tuon Euroopan korkeimman rakennuksen kuvaa mietteliäänä. Nähtäväksi jää, miten Pietarin ilmapuolustus toimii. Ainakin viime yönä se venäläislähteiden mukaan oli vielä toiminut hyvin, koska yksi Pietarin lähistön öljysäiliötä lähestynyt nelikopteri on tuhottu. Saattoi olla, että laite oli matkalla Koiviston öljysatamaan.

Alun perin tuo kuvan pilvenpiirtäjä suunniteltiin Gazpromin toimistorakennukseksi, mutta toimittaja Arvo Tuomisen mukaan siitä tulikin maailman korkein sauna. Tuollaisia rakennuksia oli aiemmin suunniteltu rikkaisiin Arabimaihin, joissa aurinko paistaa ylhäältä päin ja rakennuksen kuumeneminen on helpommin estettävässä, mutta Pietarissa aurinko helottaa kesällä lähes vaakatasossa ja tuollainen pilvenpiirtäjä lämpiää saunan kaltaiseksi.

Vaikka eilen hieman kritisoin presidenttiehdokas Stubbia, niin arvostan kuitenkin hänen rehellisyyttään, koska ymmärrän nyt, ettei hän valtiovarainministerinä ollessaan esittänyt valehtelu mielessä täysin vääriä prosenttilukuja eduskunnalle ns. hallintarekisterikiistassa, vaan hän teki sen ymmärtämättömyyksissään. Prosenttilasku on hyvin vaikea asia.

Sitä paitsi hän pyysi virhettään ihan vilpittömästi anteeksi koko Suomen kansalta toteamalla hyväntuulisesti ”sori siitä”. Itse raskasmielisyyteen taipuvaisena savolaisena ihastelenkin Stubbin koko olemuksen suorastaan lapsenomaista hyväntuulisuutta. Hänessä yhdistyy ruotsinkielisten ja karjalaisten ihmisten iloisuus.

Niin yllättävää kuin se onkin, niin Alexander Stubb on melkein Uukuniemen poikia, sillä hänen isänsä on syntynyt Käkisalmessa, joka kaupunki on paljon lähempänä Uukuniemeä kuin Savonlinna tai Lappeenranta. Itse olen muutaman kerran käynyt Käkisalmessa ja kaupunki teki minuun vaikutuksen, koska vaikka se on vain Heinolan kokoinen 18.000 asukkaan kaupunki, sieltä löytyi Sushi-ravintola sekä ympäri vuorokauden auki oleva kukkakauppa. Otaksun, että aamuyöstä reissuiltaan palaavat miehenpuolet käyvät ostoksilla kukkakaupassa rouviaan lepyttääkseen.

Kun suurimmasta suomalaisesta käytiin aikoinaan kansanäänestys, suurimmaksi suomalaiseksi valittiin Carl Gusaf Emil Mannerheim. Tämä siitä huolimatta, että sellaisia ilkeitä puheita olen hänestä kuullut, että siinä oli mies, joka ei tiennyt mitään, vaikka ymmärsi kaiken. Äänestyksessä toiseksi sijoittuneesta Risto Rydistä pahat kielet sen sijaan sanoivat, että siinä oli mies, joka tiesi kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään.

Luulen, että Alexander Stubb saattaa joskus sadan vuoden päästä olla suomalaisista Mannerheimin kaltainen suurmies. Nimittäin tavallisesti luotettava Iltalehti kertoi juuri, että Stubbin yleistiedoissa on yllättäviä aukkoja; tosin tuo tieto ei minua paljoa yllätä, koska olen kuullut, että hän on yksi niistä harvoista ylioppilaista maassamme, joka on saanut yo-kokeen reaalikokeesta täyden I:n.

Iltalehden uutisen mukaan Stubb oli peruskoululaisten tentattavana, jotka olivat testanneet hänen yleistietämyksensä tasoa. Kysymykseen, kuinka paljon on viisi potenssiin kolme, Stubbin vastaus oli 75. Työmiehen vaimon kirjoittajaksi presidenttiehdokas ehdotti Väinö Linnaa. Kenian pääkaupunkikaan ei muistunut entisen ulkoministerin mieleen, vaikka hän on siellä käynytkin. Ja pahin aukko tiedoissa oli eläintieteen kohdalla, koska Stubb ei tiennyt, mikä on mangusti. Sehän on sellainen söpö pieni nisäkäs.

Mutta veikkaanpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi osannut noihin kysymyksiin vastata. Subbin ja Mannerheimin yhdistää myös se, että molemmat ovat olleet koulukiusaajia. Se täytyy kuitenkin Stubbin kunniaksi lukea, että hän on pyytänyt julkisesti anteeksi sitä, että on ollut mulkku. Sen sijaan Mannerheim, jolla oli esimerkiksi tapana ampuilla stritsoilla teräsaspeja koulutovereidensa perskannikoihin, ei ole koskaan pyytänyt julkisesti anteeksi sitä, että on ollut mulkku.

Muistanpa, miten Martti Ahtisaari voitti aikoinaan presidentinvaaleissa Jeesuksen ja karjalanpaistin avulla Elisabeth Rehnin, ja nyt voi käydä niin, että Pekka Haavisto vielä yllättää mangustin avulla Alexander Stubbin.

Iltalehden mangustijutun voi lukea tästä: https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/17363be0-1db0-4a7f-a585-d2e0ab569a43

Uukuniemen esikaupungin Sortavalan seudulla on ollut perinteisesti paljon puusepänteollisuutta. Luulenpa, että aloitin opintieni Sortavalan Helylässä valmistetussa pulpetissa, koska ennen sotia maamme johtava pulpettitehdas toimi siellä. Helylän pulpetit olivat varmaankin niitä jykeviä rumiluksia, jossa istuin- ja pöytä osa olivat kiinni toisissa. Ne pakottivat koululaiset istumaan sotilaallisesti selkä suorassa.

Neuvostovallankin oloissa Helyllä oli merkittävä rooli mekaanisessa puunjalostuksessa, koska yhteen aikaan siellä toimi huonekalu- ja urheiluvälinekombinaatti, jonka kombinaatin urheiluvälinetuotantolinja valmisti jääkiekkomailoja ja suksia. Jääkiekkomailojen tuottajana se oli ainakin määrällisesti maailman suurin. Tosin voi olla, että mailatuotantoa mitattiin tonneissa.

Neuvostoliiton konkurssin jälkeen Suomessakin myytiin Karjala-mailoja. Itse ostin konkurssipesästä juniorimallin noin neljällä markalla. Mailan varsi oli punainen ja siinä luki valkoisin meikäläisin kirjaimin KARJALA. Karjala-mailojen laadusta kertonee paljon se, ettei ainakaan 1970-luvun kuuluisa Punakone, joka oli ainakin hyvän tarinan mukaan Neuvostoliiton parhaiten toimiva kone, niitä käyttänyt, vaan pelasi suomalaisilla Torontoilla ja Kohoilla.

Tosin sosialistinen suunnitelmatalous onnistui kehittämään hyvin kestäviä mailoja, mikäli maamme jääkiekkoilun isän Dynamo Honkavaaran muistelmiin on uskominen. Hän kertoo kirjassaan elävästi siitä, kuinka 50-luvulla ensimmäinen itänaapurin kiekkojoukkue kävi Suomessa vierailulla.

Vieraiden pelivarusteet kiinnostivat meikäläisiä. Huomattiin, että silloisessa hyvässä itäisessä naapurissa panostettiin työsuojeluun, koska monet pelaajat käyttivät kypäriä. Tosin varsinaisia jääkiekkokypäriä ne eivät olleet, sillä samanlaisia päänsuojia käyttivät myös panssarivaunujen miehistöt.

Naapureiden mailat saattoivat siihen aikaan hyvinkin olla Helylän suksi- ja jääkiekkomailakombinaatin valmistamia. Suomalaisten silmään ne näyttivät kuitenkin erittäin huonolaatuisilta. Niinpä meikäläiset uskoivat, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloituksissa katkotaan vastustajan mailat.

Mutta sekään taktiikka ei auttanut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta vastustajalta ei ensimmäistäkään. Taidehistoriasta en paljoa ymmärrä, mutta lienee niin, että silloiset suomalaiset mailat edustivat siroa rokokoota, mutta neuvostoliittolaiset jykevää barokkia.

Urheilumuseon sivuilla kerrotaan Karjala-mailoista seuraavaa: https://kysymuseolta.fi/urheilumuseo/#!id=27

Muistini palailee pätkittäin ja niinpä nyt muistan, että eilen taas jälleen kerran kirjoitin ropakantaa. Ei maailman jääkiekkotaktiikkaa mullistanutkaan puuseppä Einari Rahusen mailainnovaatio, vaan heinolalaisen autokorjaamon omistajan Sulo Varjosen mailakeksintö.

Nimittäin Sulo Varjonen kehitti Sulo-merkkisten jääkiekkomailojensa varteen ja lapoihin liitoksen, joka teki mahdolliseksi lyöntilaukaukset. Sulo-maila mahdollisti lämärin ja muutti siten koko jääkiekon pelitaktiikan. Maila oli tärkeässä roolissa, kun puolustajien pelitapa muuttui hyökkäävämmäksi.

Ilmeisesti Varjonen keskittyi enemmänkin autokorjaamonsa kehittämiseen eikä markkinoinut Sulojaan maailman johtaviin jääkiekkomaihin ja niin sitten Rahusen Torontot valtasivat markkinat. Mutta olisihan se ollut herttainen näky, jos vaikkapa Harlamov-Petrov-Mihailov-ketju olisi takonut maaleja Suloilla.

Tuo jääkiekkomaila-asia kiinnosti minua viime vuosituhannella niin, että matkustin Tampereen jääkiekkomuseoon tutkimaan sen mailakokoelmia, mutta Sulo-merkkistä en löytänyt, vaikka eri malleja oli kymmeniä. Tuossa kuvassa näkyy myös Moskova-merkki, jollaista haalistuneiden punanuttujen kuuluisa ykkösketju esitteli jossain alan historian kirjassa, mutta se kuva saattoi olla ropakantaa.

Pelkästään mailojen vuoksi en Tampereelle matkustanut, vaan tarkoitukseni oli myös samalla reissulla kysyä jääkiekkotietäjä Aarne Honkavaaralta, jonka tiesin museolla vaikuttavan, että keitä oikein olivat Höyry Häyrisen radioselostuksessaan usein mainitsemat Tesla Pardubicen pikkumiehet, jotka muodostivat Tsekkoslovakian 70-luvun maajoukkueen ykkösketjun. Tuota asiaa olimme työpaikan kahvipöydässä usein miettineet.

Mutta ei ollut Dynamo Honkavaara sillä kertaa tavattavissa, mutta nykyään meillä on onneksi käytössä internet, joka kertoo, että Tesla Pardubicen pikkumiehet olivat Vladimir Martinec – Jiří Novak – Bohuslav Stastny. Pisteeksi i:n päälle lisättäköön, että Pardubicen maalivahti Miroslav Lacky oli 165-senttinen.

Punakoneeksi kutsuttu edesmenneen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue oli Emma-pikakiväärin lisäksi yksi niistä harvoista itänaapurin koneista, jotka toimivat hyvin. Eilen tuli tv:stä uusintana vuodelta 2007 ohjelma nimeltään Rahusen punatähdet, joka kertoi säynätsalolaisen puusepän Einari Rahusen suhteesta hyvin toimineeseen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueeseen.

Puuseppä Einari Rahunen alkoi 1950-luvulla valmistamaan mailoja liimaamalla niitä puuviiluista ja keksinnöstä tuli maailmanmenestys, koska tällaiset mailat olivat niin uskomattoman kestäviä, että niillä pystyi ampumaan jopa lämäreitä. Rahusen kehittämää mailaa valmistettiin parhaimmillaan 400.000 kpl. vuodessa, ja myös Neuvostoliiton punatähdet pelasivat Torontoilla ainakin ulkomailla.

Neuvostoliiton maajoukkue tykästyi lämärinkestävään Torontoon niin, että tehtaanjohtaja Rahunen sai jonkinlaisen epävirallisen Neuvostoliiton kansalaisuuden. Ainakin Rahusen punatähdet-dokumentissa kerrottiin, että Rahunen pystyi jopa matkustelemaan maailmalla Neuvostoliiton maajoukkueen mukana jonkinlaisen KGB:n väärentämän passin avulla.

Eilistä ohjelmaa katsoessani tuli mieleen, että sekä ympäristö- että sosiaalipoliittisista syistä tulisi nykyiset kalliit komposiittimailat kieltää ja korvata puuseppä Rahusen kehittämillä puuviilumailoilla. Meilläkin näyttää kuljeksivan verkkokomeron nurkassa lähes 50 vuotta vanha puinen Titan-maila, joka saattoi maksaa nykyrahassa noin viisi euroa.

Sen sijaan nykyajan komposiittimailat, joita monet köyhät yksinhuoltajaäidit joutuvat nykyään jääkiekkoilijapojilleen hankkimaan, maksavat yli 200 euroa. Nuo kalliit uudet mailat eivät näytä juurikaan kestävän kolauttelua, jonka jälkeen ne muuttuvat ongelmajätteeksi, kun taas rikkoontuneen puumailan voisi hyödyntää vaikka kotitalouksien energiahuollossa.

Rahusen punatähdet voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-522333

Venäjä suunnittelee tiettävästi ryhtyvänsä oikeustoimiin, koska katsoo suomalaisten syyllistyneen kansanmurhaan Itä-Karjalassa suuren isänmaallisen sodan aikana. Mielestäni Suomen tulisi ilmoittaa olevansa valmis tähän oikeudenkäyntiin varsinkin, jos se tapahtuu Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

Ja vaikka oikeutta ei käytäisikään Haagissa, vaan esimerkiksi Petroskoissa, niin Suomi voisi mielestäni ilmoittaa, että se tulee joka tapauksessa vapaaehtoisesti korvaamaan ihan oikeusprosessista riippumatta Itä-Karjalan vankileireillä kuolleiden omaisille tuntuvat korvaukset, mutta että korvauksia maksetaan vapaaehtoisesti myös 20.000 Suomessa sotavankeudessa kuolleiden omaisille.

Suomi voisi ilmaista halukkuutensa maksaa korvauksia myös keväällä 1918 Viipurin valleilla murhattujen noin 200 vainajan omaisille ihan murhatun kansalaisuudesta riippumatta. Muistelen Viipurin valleilla murhatun ainakin kuuden kansallisuuden edustajia ja joukossa oli jopa yksi italialainen posetiivari, joka ei osannut lausua sanaa ”yksi”.

Suomi voisi myös ilmoittaa Venäjälle, ettei se tule vaatimaan korvauksia 10.000 – 20.000 Stalinin vainoissa surmatuille suomalaisille eikä myöskään korvauksia Neuvostoliiton laittomasta hyökkäyssodasta vuonna 1939 – 40, koska menneet ovat menneitä ja koska on vaara, että Saksa alkaa vaatimaan korvauksia hakkapeliittojen 30-vuotisessa sodassa aiheuttamista vahingoista.

Suomi voisi myös sovinnon eleenä ilmoittaa, ettei se tule Venäjältä vaatimaan niitä valtavia maa-alueita, jotka Neuvostoliitto vuonna 1939 ilmoitti antavansa laillisena Suomen hallituksena pitämälleen Otto-Wille Kuusisen hallitukselle Suomen Kansantasavallan pesämunaksi.

Suomi voisi kuitenkin edellyttää, että se luopuu edellä kerrotuista vaatimuksistaan vain sillä ehdolla, että Venäjä vetäytyy laittomasti miehittämiltään Ukrainan alueilta. Suomi voisi Venäjän vetäytymisen jälkeen ilmoittaa, että se tunnustaa Venäjän voittaneen Ukrainan sodan ja yhdessä muiden länsimaiden kanssa maksaa Venäjälle sotakorvauksia vaikkapa 100 miljardia euroa.

Jos Venäjä ei suostu Suomen hahmottelemaan Ukrainan sodan rauhansopimukseen, Suomi ja muut länsimaat tulevat kansallistamaan ne 300 miljardia euroa, jotka Venäjä on tallettanut länsimaiden pankkeihin ja ostamaan niillä tulevalta presidentti Trumpilta tuhat Abrahams-panssaria ja tuhat F-16-hävittäjää sekä myös tarpeellisen määrän tutkassa näkymättömiä F-35-koneita, joiden tutkassa näkymättömillä ohjuksilla Krimin silta rikotaan tuhansiksi naisen sukuelimen päreiksi.

Tässä Neuvostoliiton ja Neuvostoliiton silloin laillisena pitämän Suomen hallituksen kanssa sovitun Suomen Kansantasavallan kartta. Käsittääkseni Neuvostoliitto ei ole tuota sopimusta myöhemmin kiistänyt, mutta minä sen sopimuksen kiistän enkä halua rajoja enää siirreltävän enkä halua Venäjän ajautuvan kaaokseen enkä hajoavan, koska sitten on piru irti. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansantasavalta

 Suomi on hiljentynyt joulun viettoon ja niinpä maamme media on kärsinyt juttupulasta. Onneksi maassamme on Suonenjoki, josta löytyy joulunkin aikoihin asioita, joista kansalle kannattaa kertoa.

Ilta-Sanomissa on näyttävä juttu avaruusilmailun pioneerin Silvo Sokan rakettilennosta Riistavedeltä Suonenjoelle vuodelta 1948, koska Silvon veljentytär Riitta Salke on julkaissut juuri sedästään mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan, joka Suonenjoenkin kirjaston olisi syytä hankkia ainakin kotiseutukokoelmaansa. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009941129.html

Silvo Sokan rakettilento syrjäytti aikoinaan tiedotusvälineissä Berliinin kriisin ja Suonenjoesta uutisoitiin silloin vallan Australiassa asti. Tässä yhteydessä muistutan jälleen kerran, että Suonenjoelle tulisi pystyttää Sokan Silver Stariksi nimeämän ilmakulkuneuvon jäljitelmä houkuttelemaan matkailijavirtoja.

Myös Koneviestissä, joka kuitenkin lienee julkaisu, jota ei lueta yhtä innokkaasti kuin Iltistä, on myös Suonenjoesta kertova juttu, jossa Jaakko Kolehmainen kertoo, miten hän 1950-luvulla kaivoi metsäojia vallan Hangosta Nuorgamiin. Siihen aikaan metsien ojitus työllisti kansaa ja nykyään samat ojat työllistävät kansaa, koska niitä mätetään umpeen ympäristösyistä. https://www.koneviesti.fi/weteraani/83a4f2e3-b383-5ac8-9f0f-a1650f9bae51

Ehkä suurimman huomion joulunajan uutisvirrassa saa Ylen nettisivuilla ollut juttu, jossa Vantaalta Suonenjoelle muuttanut Henna Tuura kertoo pettyneensä tähän muuttoon ja kertoo myös harkitsevansa paluuta sivistyksen pariin. Tässä yhteydessä kuitenkin korostan sitä, että Iltalehdessä oli maamme kuntia koskeva onnellisuustutkimus eikä Suonenjoki siinä menestynyt mitenkään huonosti, koska sen on todettu olevan maamme 108. onnellisin kunta. https://yle.fi/a/74-20066119

Eilen julkaisemani ilmavalvontalotta Ellen Kiurun kuva on synnyttänyt sotahistoriantutkijoiden keskuudessa sosialistisessa mediassa kiivasta keskustelua ja nyt näyttää jo varmalta, ettei kuva esitäkään Ellen Kiurua, koska sen niminen lotta on kyllä ollut, mutta oikea Ellen on ihan erinäköinen kuin kuvan lottakaunotar. Lisäksi vaikuttaa vahvasti siltä, ettei kuvassa edes ole lotta vaan ehkä joku mannekiini, jonka henkilöllisyyttä ei vielä tutkimusten tässä vaiheessa tiedetä.

Kuvan lottaa esittävän kaunottaren ilme on alan asiantuntijoiden mukaan ei-lottamaisen flirttaileva, paljasta säärtä näkyy kuvassa ei-lottamaisen runsaasti, lottapuvun miehustassa oleva merkki on ei-lottamainen ja lisäksi valelotan kynä on määräysten vastaisesti näkyvvissä rintataskussa eikä ohjesäännön mukaisesti sivutaskussa.

Niinpä jatkan tutkimuksiani selvittääkseni kuvan kaunottaren henkilöllisyyden. Kuitenkin yhden hätkäyttävän paljastuksen pystyn jo tutkimusteni tässä vaiheessa tekemään. Nimittäin Lahdenpohjan hyppyrimäen tornissa elokuvakameraa käytti Aarne Tenkanen-niminen mieshenkilö ja se tieto on hätkäyttävä.

Nimittäin Aarne Tenkanen elää edelleenkin, mutta hän on alkanut harrastamaan säveltaiteita ja jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Tenkasen Arska on tällä hetkellä eräs maamme suosituimmista vokalisteista.

Uukuniemi on tunnettu kulttuuripitäjä ja niinpä viime vuosina Aarne Tenkanen on vieraillut konsertoimassa Uukuniemellä Juholan navetan vintillä ja suosio on ollut valtaisa. Olen jopa kuullut kerrottavan, että Uukuniemen erämaapitäjä on Arskan vierailun ajan kärsinyt paikoitusongelmista, koska parkkipaikat eivät ole riittäneet.

Hengenravinnon lisäksi Juholan navetan vintillä on tarjoiltu myös ruumiinravintoa oluen ja pyttipannun muodossa, joten Aarne Tenkasen konsertit ovat olleet selkeästi miesnäkökulmapainotteisia, jollaisia maamme kesäiset kulttuuritapahtumat eivät yleensä ole. Itse en ole koskaan päässyt Tankas-Arskaa kuulemaan, koska rouva ei ole jostain syystä näistä konerteista innostunut.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia ja Aarne Tenkanen esittää Juholan navetan vintillä mm. eiliseen lottakuvaan liittyvän kappaleen Hemaisevan seksikäs pörröpää. https://www.youtube.com/watch?v=gJ9VLHZJpRI

Mielenkiintoinen kuin mikäkin, on tuo Tietokirja-Finlandian voittanut Antti Järven täyskaima isovaaristaan kertova kirja Minne katosi Antti Järvi. Antti Järvi oli yksi niistä noin 20 lahdenpohjalaisesta, jotka talvisodan jälkeen eivät lähteneet evakkoon, vaan jäivät luovutetulle alueelle.

Järven kirjassa pohditaan syitä, miksi isovaari jäi Neuvostoliittoon. Ensiksi tietysti voi epäillä poliittisia syitä, mutta sellaisesta ei ole todisteita. Esimerkiksi hänen poikansa kuuluivat suojeluskuntaan eikä ainakaan Valpon arkistoista löydy viitteitä siitä, että isovaari olisi ollut kommunisti.

Toisaalta isovaari oli ollut nuorena miehenä Amerikassa ja voi olla, että hän oli siellä vasemmistolaistunut mielipiteiltään, niin yllättävää kuin se onkin. Iso osa Amerikan suomalaisista oli nimittäin sosialisteja ja esimerkiksi maailman ensimmäinen sosialistipääministeri Oskari Tokoi oli omaksunut aatteensa rapakon takana.

Voi myös hyvinkin olla, että isovaari vain arvioi tilanteen sellaiseksi, että Neuvostoliitto valtaa kuitenkin kohta koko Suomen ja hän katsoi siksi paremmaksi jäädä juuri valmistuneeseen taloonsa. Antti Järvi oli itse talonsa rakentanut eikä hän ehkä halunnut jättää sitä vieraille.

Kirjassa esitetään myös teoria, että kaiken takana saattoi olla nainen. Hän saattoi olla Suomen etsityimmän miehen Veikko Pöystin vaimo, joka myös jäi talvisodan jälkeen Lahdenpohjaan. On viitteitä siitä, että Antti Järvi ja rouva Pöysti saattoivat olla ns. suhteessa.

Tuosta Veikko Pöystistä sen verran, että jos Tali-Ihantala olisi murtunut, saattaisi Veikko Pöystin patsaita, ja ehkä myös hänen tyttöystävänsä patsaita, olla meillä joka kylässä. Hän oli maamme etsityin terroristi jatkosodan aikaan, mutta jos Tali-Ihantala olisi murtunut, hän olisi Suomen suurin fasismin vastaisen taistelun sankari.

Veikko Pöysti kuoli joulun aatonaattona tasan 81 vuotta sitten Vantaan Hiekkaharjussa poliiseja vastaan käymässään tulitaistelussa, jossa ammuttiin lähes 1300 laukausta. Sen sijaan Pöystin 19-vuotias tyttöystävä Suonenjoella syntynyt Irja Jalkanen pääsi juoksemaan yön pimeydessä poliiseja pakoon ja kahlaamaan Keravanjoen yli, vaikka oli haavoittunut sekä lantioon että reiteen.

Irja Jalkasta ei koskaan tavoitettu eikä hän tiettävästi sodan jälkeen halunnut muistella menneitä. Kun laulaja Kari Tapio kuoli, niin Suonenjoen paikallislehden muistokirjoituksessa kerrottiin hänen kuuluneen Jalkasten köyhään vasemmistolaiseen sukuhaaraan, joka sukuhaara oli kuitenkin onnistunut tuottamaan pappeja. Luulen, että Irja Jalkanenkin kuului juuri tähän Jalkasten suvun köyhään vasemmistolaiseen sukuhaaraan.

https://www.suomalainen.com/products/minne-katosi-antti-jarvi-1#productDescriptionLarge

Koska ainakin keskiluokkaisilla ihmisillä alkaa olla jo kaikkea, niin nykyään on yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeuksia löytää rakkaille lähimmäisilleen joululahjoja. Mutta minulla on hyvä lahjaidea edellä kerrotusta ongelmasta kärsiville.

Nimittäin Kuopiossa ilmestyi vuosina 1919-1922 joululehti nimeltään Punikin joulu. Minusta on aika yllättävää, että heti sisällissodan jälkeenkin Suomessa oli niin paljon oikeusvaltion piirteitä, että savolaispunikit saivat tuollaista lehteä kolme vuotta julkaista.

Vuonna 1923 sitten lehti ilmeisesti lakkautettiin ja julkaisun toimittajat pääsivät luultavasti opiskelemaan tiedotusoppia ns. Tammisaaren yliopistoon. Siellähän myös Finlandian voittaneen Sirpa Kähkösen kuopiolainen äidinpuoleinen vaari kävi monta vuotta opiskelemassa.

Eikä vaari turhaan opiskellut Tammisaaren yliopistossa, koska Kähkönen on kertonut vaarinsa olleen ilmiömäinen satujen kertoja. Sillä asialla oli varmasti vaikutusta tyttärentyttären menestyskirjailijaksi tuloon. Vaari oppi luultavasti sepittämään satuja ohranan kuulusteluissa.

Mielenkiintoinen on tuo Punikin joulu-lehti. Kuviakin siinä runsaasti, vaikka kuvien painaminen ei 1920-luvulla tainnut olla vielä lehdissä tavallista. Eräs kuva esittää työläisperhettä kolomassa petäjistä pettua. Siihen aikaan maamme sosiaalipolitiikka oli kannustavaa ja esimerkiksi Kuopiossa kaupunki antoi vähäosaisilleen luvan hyödyntää kaupungin metsiä ruokataloutensa järjestämisessä.

Punikin joulun voi tulostaa joululahjaksi rakkailleen tästä linkistä; luulen, ettei tuollaista joululehteä ole vielä hankittu läheskään kaikkiin kotitalouksiin: https://helda.helsinki.fi/items/961850cd-7e98-4afb-824f-f73311b7a2a6?fbclid=IwAR0_DSz6Rn96srEAUI8jvy6CsEcadSURNb_5uZ3Pu4ozuiUkA3e3SCOwqAo