-
Kyllä netti on ihmeellinen. Puutteellisen kulttuuritietämyksen vaivaamana olen vuosia miettinyt, liittyykö Rukajärven tie-elokuvan tämän kohtauksen musiikki pääsiäiseen http://www.youtube.com/watch?v=Y7B1f7Tv7ZY . Tarkistin asian netistä; ei liity pääsiäiseen tämä kaunis sävelmä, joka on nimeltään Una Furtiva Lagrina. Taitaa enemmänkin olla hilpeä operettikappale.
Mutta perustellusti voisi uskoa, että kohtauksen asetelma perustuu oletetuihin pääsiäisen alustapahtumiin ja Leonardon maalaukseen Viimeinen ehtoollinen. Elokuvassa mekanisoitu Rukajärveä kiertävä jääkäriosasto on kokoontunut syönnökselle kunnioittamaan sotamies Heikkisen muistoa, joka lensi taivaalle ansoitetun karjalaistalon mukana.
Joku voisi pitää tahattoman koomisena sitä, että elokuvassa yläsavolaisista pienviljelijä-metsureista on tehty hirmuisia polkupyöräkommandoja. Savon Sanomista saa kuitenkin vähän väliä lukea, että Iisalmen puolen miehillä on vallan verissä taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen.
Olli Saarelan elokuva on ihan katsomisen arvoinen. Se ei ole mikään Junttilan tuvan seinäkoriste. Tosin puutteena on, että Antti Tuurin Rukajärvi-kirjojen huumori filmistä puuttuu. Esimerkiksi kun sodan loputtua nämä polkupyöräjääkärit kokoontuivat paraatiin Iisalmen torille, kuului väkijoukosta huuto: ”Paljonhan teitä vielä jäikin”.
Majewski
04.04.2010, 19:01
Eilen tuli taas syyllistyttyä disinformaation levittämiseen. Rukajärven tie-elokuva perustuu Antti Tuurin Elämä isänmaalle-romaaniin; Tuurin kirjat Rukajärven tie, Rukajärven linja ja Rukajärven aika käsittelevät vähän eri tapahtumia, vaikka kertovatkin samaisista Ylä-Savon miehistä. Ja se eilinen paraatihuutojuttukin taitaa olla jostain Rukajärvi-kirjoista.
Kuten myös se tapaus, jossa savolainen lupsakka huumori kukkii parhaimmillaan. Rivisotilaat olivat heittelemässä kaatuneita kuorma-auton lavalle ja kasan päällimmäiseksi viskattiin tiettävästi Suomen kenttäarmeijan rohkein upseeri, eli everstiluutnantti Majewski. Hän oli ollut etulinjassa laskeskelemassa vihollisruumiita ja oli juuri päässyt kolmeenkymmeneen, kun tarkka-ampuja osui. ”Everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään vääräleukaisen sotamiehen huikanneen lopuksi lastausurakan päätyttyä.
Muuten Rukajärventie-elokuva sai taiteellisista ansioistaan huolimatta kritiikkiä sotahistoriaa hallitsevilta katsojilta, ja sellaisiahan Suomesta löytyy. Ensiksi Emma-pikakiväärillä ammuttiin lonkalta pitkiä sarjoja ohjesäännön vastaisesti. Toiseksi joen yli uimalla lähtenyt tiedustelija otti Emman mukaansa henkilökohtaiseksi aseekseen täysin järjen vastaisesti. Kolmanneksi tiedustelupartio vietti öitään isojen rovioiden ääressä, jotka varmasti olisivat houkutelleet vihollisen paikalle kohtalokkain seurauksin tositilanteessa. Neljänneksi kiivassa tulituksessa joukko-osasto juoksi täysin pystyssä käyttämättä maastoa hyväksi. Ja viidenneksi elokuvassa esiintyneessä sota-ajan kuorma-autossa oli nestarenkaat.
Neuvostoliiton sankari
05.04.2010, 19:08
Vieläkään ei päästä eroon Rukajärven sotahistoriasta. Onni Palasteen Rukajärven sissit on maamme rikkaan kaukopartiokirjallisuuden kirkkain helmi. Sen varjoon on jäänyt samoihin aikoihin ilmestynyt Jukka Mäkelän Osku, eli selvitys kaukopartio-osasto Kuismasen seikkailutäyteisestä toiminnasta Rukajärven suunnalla.
Oskun ensimmäinen painos ilmestyi joskus 60-luvulla ja toinen hieman täydennetty painos vuonna -82. Jälkimmäisessä paimoksessa mainitaan myös Evert Koivistoinen, ehkäpä kaukainen sukulaiseni, jolla oli suomalaiseksi kaukopartiomieheksi erikoinen tausta. Hänen kerrotaan nimittäin saaneen Neuvostoliiton sankarin arvonimen, joka oli naapurissa vähintäänkin Mannerheim-ristin veroinen tunnustus.
Evert Koivistoinen oli 30-luvulla muuttanut vanhempiensa mukana Neuvostoliittoon. Sodan syttyessä hän suoritti useita partiomatkoja Suomen rintamalla ja siitä hänet mukamas palkittiin korkealla tunnustuksella. Itse suhtaudun tietoon lievästi sanottuna epäillen. Ainakaan netistä ei löydy asialle varmistusta. Eräällä retkellään Evert jäi suomalaisten vangiksi ja vaihtoi sitten onnistuneesti joukkuetta.
Melkoisen erikoinen ihmiskohtalo tuokin. Harmi, ettei asiasta taida löytyä lisätietoa, koska luultavasti asiasta kertovat asiapaperit tuhottiin Stella Polarisoperaatiossa. Talvella -43 Evert Koivistoinen sai partiossa Muurmannin radalla luodin otsaansa. Mäkelän mukaan ruumis jäi kentälle. Toisaalta Sankarivainajat-tietokannan mukaan mies on haudattu Petroskoihin.
Wikipedia kertoo Neuvostoliiton sankarin arvonimestä seuraavaa:
Neuvostoliiton sankari (ven. Герой Советского Союза, valkoven. Героя Савецкага Саюза) oli korkein mahdollinen Neuvostoliiton kansalaiselle myöntämä kunnianimi. Sen kunniamerkkinä oli kultainen tähti, joka oli kultainen viisisakarainen tähti punaisella nauhalla. Neuvostoliiton sankareille luovutettiin myös Leninin kunniamerkki.[1]
Neuvostoliiton keskushallinto perusti arvonimen 16. huhtikuuta vuonna 1934. Olemassaolonsa aikana arvonimi annettiin yhteensä 12 500 hengelle, joista suurin osa olitoisen maailmansodan, tai kuten Venäjällä sanotaan, Suuren isänmaallisen sodan sankareita: 11 635 sankaria, sekä 101 kaksi ja kolme kolme kertaa arvonimellä palkittua henkilöä. Arvonimi voitiin myöntää myös kuoleman jälkeen, kuten esimerkiksi Aleksandr Matrosoville, joka peitti vihollisen konekiväärin tulituksen omalla ruumiillaan.
K 750
06.04.2010, 19:08
Joskus olin niin kyllästynyt pikkuvirkamiehen uraani, että suunnittelin vakavissani ryhtyväni yrittäjäksi. Tiesin, että perintäalalla liikkuivat suuret rahat ja ajattelin perustaa erityisen pikaperintäyhtiön. Asiakasneuvontatehtäviin olisin valinnut Häkkisen Ismon Heinolan kaupungintalon monistuskombinaatista, sillä hän omisti toimeen soveliaan ulkomuodon ja lisäksi uskottavuutta lisäävän kulkuvälineen.
Tuo kuvan esittämä Ismon miehekäs moottoripyörä ei ole kuuluisa Ural vaan merkiltään K 750. Tosin samoja itäpyöriä ovat molemmat, Ural tehdään jossain Länsi-Siperiassa ja K-merkki muistaakseni Kazastanissa. Samaan sukuun taitavat kuulua vielä ukrainalainen Dnepr ja siperialainen Vostok. Kaikki ilmeisesti kootaan samoista osista, ja merkki taitaa määräytyä tehtaan sijainnin mukaan. Netistä olin katsovinani, että myös kiinalainen Chang Jiang muistuttaa hämmästyttävästi edellä mainittuja neuvostovalmisteita.
Muistelen, että tuo Ismon pyörä oli lähes puoli-ilmainen ja vaikka se onkin vuodelta 1969, niin se on vielä ihan ajokunnossa. Epäilen, etteivät jaappanilaiset tuotteet ole yhtä pitkäikäisiä, sillä ne ovat liian tarkasti tehtyjä. Venäjällä näytetään valmistettavan vieläkin Ural-pyöriä, ja länteenkin niitä tuodaan, mutta hinta on himuinen eli noin 15.000 € kappaleelta.
Uskoakseni vahvasti itähämäläistaustainen Jussi Juurikkala julkaisi vuosia sitten kirjan nimeltään Muistatko merkin? Siinä esitellään kuvien kanssa kaikki Suomeen tuodut historialliset moottoripyörät. Jussin poika Timo Juurikkala näyttää nykyään istuvan vihreänä kansanedustajana.
BMW ja Tapio
07.04.2010, 19:24
Tämän kuvan moottoriajoneuvo muistuttaa ilmetysti eilen esiteltyä. Tämä on saksalainen BMW, jonka venäläiset kopioivat niin onnistuneesti, että kyllä Uralin ja kumppanit vieläkin tunnistaa Bemareiksi. Samalla tavalla kävi Opel Kadetille vm -38, joka on hämmästyttävästi saman kaltainen lapsuuteni ajan piikinokka-Mossen kanssa.
Kuvan BMW on poliisi Vihtori Häkkisen virka-ajoneuvo, jota tiettävästi käytettiin kieltolakiaikaan alkoholin vastaisessa taistelussa. Samaa tarkoitusta palveli myös salakuvauskamera, jota Vihtorin pojanpoika Ismo joskus esitteli. Lituskainen kamera roikkui hihnasta viranomaisen kaulassa ja välineellä pystyi takin napinreiän läpi hankkimaan todisteita salaviinan anniskelusta. Tämä kamera oli myös Antiikki-ohjelmassa Hagelstamin arvioitavana, mutta hänkään ei osannut kertoa harvinaisuuden hintaa.
Kuvassa BMW:n hallintalaitteissa istuu Vihtorin poika Tapio Häkkinen, ensimmäinen heinolalainen, jonka olen tavannut. Hän päästi huoltomiehen ominaisuudessa meidät asuntoomme. Huoltomies Häkkinen taitaa olla lukeneinen ja ystävällisin ihminen, johon olen törmännyt. Hän kuului siihen ikäluokkaan, jolla ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, vaikka kykyjä olisikin ollut.
Itse laskeskelin joskus olevani melkein samanlainen kuin elokuvan Sademies, joka on lukenut 12000 kirjaa. Itse en muista niistä muuta, kuin että valta osa on ollut ihan täyttä roskaa. Sademies sen sijaan muisti kaiken lukemansa ulkoa. Häkkisen Tapio ilmeisesti voitti määrällisesti meidät molemmat, koska oli tutkimusteni mukaan lukenut kaikki Heinolan kaupunginkirjaston lukemisen arvoiste kirjat ja oli sen jälkeen siirtynyt Lahden maakuntakirjaston asiakkaaksi.
Sahti
08.04.2010, 19:27
Tuosta eilen sivutusta kieltolaista sen verran, että ainakin tämä kokeilu osoitti sen, että lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Ennen kieltolakia suomalaiset olivat lähes täysraittiita, mutta sinä 14 vuoden aikana, jolloin laki oli voimassa, kansan alkoholinkulutus nelinkertaistui. On selvää, että kun valtion kömpelö monopoli korvataan vapaalla yritystoiminnalla, palvelun tarjonta tehostuu, hinnat laskevat ja laatu paranee.
Itä-Hämeessä alkoholia ei perinteisesti ole juurikaan käytetty, mutta sahtia on sen sijaan mennyt runsaasti. Tietääkseni edes kieltolain aikaan ei sahdin valmistukseen ja myyntiin ole mitenkään puututtu, vaikka aine on tuplaten keskikaljaa vahvempaa. Ja petollistakin se osaa olla. Kansanperinteen mukaan eräskin itähämäläinen kirkkoherra ajoi autonsa pöpelikköön heti ensimmäisessä mutkassa häätalosta poistumisensa jälkeen, koska oli ottanut ryypin tätä juhlajuomaa.
Hämmästyttävä asia, ettei kukaan raivoraitis kansanedustaja tai edes TV:n aina valpas MOT ohjelma ole havainnut sitä hirmuista yhteiskunnallista ongelmaa, jonka sahdin selvästi lainvastainen valmistus ja anniskelu vielä nykyäänkin Itä-Hämeessä aiheuttaa. Virkvaltakin on seudulla täysin korruptoitunutta tässä asiassa. Tiettävästi myös sikäläiset poliisit ovat innokkaita sahdin ystäviä ja monet jopa koukussa tähän petolliseen keskushermostoa vahingoittavaan kemikaaliin.
Nöyrä ihminen hän oli
09.04.2010, 19:27
Sahdin valmistus on vaativa asia ja tieto-taito maassamme on keskittynyt Hämeeseen. Itä-Hämeessä olen ensimmäisen ja viimeisen kerran testannut tätä maailmalla arvostettua oluen lajia ja minusta se maistui lähinnä ruunan virtsalle.
Savossa ei sahtia juurikaan tunneta. Tietääkseni ainoastaan Rummukaisen aikamiesveljekset ovat olleet aineen kanssa tekemisissä. Aapelin romaaniin perustuvassa elokuvassa Siunattu hulluus Vilippus ja Ananias Rummukainen ovat kyyditsemässä traktorilla nuorinta Elemeri-nimistä veljestä mielestään asianmukaiseen laitoshoitoon Harjamäen mielisairaalaan.
Matkalla Elmeri kuitenkin katoaa. Pohtiessaan tapausta vähämieliset vanhemmat veljet päätyvät lopputulemaan, jonka mukaan pikkuveli on pudonnut lavalta päälleen ja kuollut. Tienpientareella pidetään oletetun vainajan muistotilaisuus. Muistosanoissaan Vilippus korostaa Elmerin hyviä puolia. Vilippus muistelee, kuinka hän vielä aamulla komensi vainajaa, että ”otapas Elmeri muki ja hae aitasta minulle sahtia. Ja Elmeri otti mukin ja haki minulle sahtia. Sellainen nöyrä ihminen hän oli”.
Luulen, että Vilippus yksinkertaisuuttaan sekoittaa sahdin ja kotikaljan, jotka ovat täysin eri asioita.Tai sitten aitassa oli kiljua, jolla myöskään ei ole mitään tekemistä sahdin kanssa. Savossa nimittäin erheellisesti luullaan, että se asia mitä voidaan laillisesti tehdä on kiljua. Mutta kyllä senkin laki kieltää.
Ylen arkistossa on tässä osoitteessa nähtävillä Elmeri Rummukaisen muistotilaisuus http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=664&a=4460 . Muuten Kuopion kadulla on vastaani tullut monta kertaa kyseinen Elmeri, joka on varmaankin miettinyt, mikä minua naurattaa. Mutta tämä kohtaus se minua naurattaa.
Kilju
10.04.2010, 18:44
Jostain syystä viini, olut ja sahti ovat arvostettua korkeakulttuuria. Niiden nimissä voidaan perustaa hyvämaineisia yhdistyksiä, järjestää kilpailuja, kirjoitella laatuarvosteluja perhelehtiin ja vaikka perustaa maaseudulle viinitiloja, joissa peremmat ihmiset voivat vierailla juopoiksi leimautumatta. Mutta eipä ole maassamme kiljukerhoja, kiljuntekokilpailuja, kiljuarvosteluja lehdissä tai erityisiä kiljutiloja maaseudulla.
Vaikka kiljukin on selkeästi kulttuurijuoma. Nimittäin maamme kirjallisuudenhistorian paras juopottelukohtaus on tietysti Tuntemattomassa sotilaassa. Miehistö juhlii Mannerheimia kiljua juomalla ja herrat nauttivat leikattua konjakkia, mitä se sitten onkaan; muistaakseni jaloviinaa. Rajatapaus värikki Koskela juo ensin kiljua sen verran, että saa lisää rohkeutta ja lähtee sitten purkamaan sosiaalisia kaunojaan upseerikorsulle.
Antti Tuurin Pohjanmaakin kertoo vaikuttavasti tästä ilmetystä kansallisjuomastamme. Hakalan veljekset käyvät ensin urheilukentällä katsomassa, olisiko siellä tarjolla pesäpalloa sunnuntaipäivän ratoksi. Ei ollut ja niinpä veljekset hakevat kiljupönttönsä ja isänsä asekätkentä konepistoolin ja suuntaavat sorakuopalle viettämään rantalomaa.
Paikalle eksyy poikien vanha opettaja, joka paheksuu näkemäänsä. Pojat eivät nimittäin osaa hänen mielestään ampua asianmukaisesti konepistoolilla ja opettajan on sitten velvollisuudentuntoisena ihmisenä ruvettava juomaan entisten oppilaidensa kanssa kiljua ja opettamaan konetuliaseenkäsittelyä.
Itse en ole koskaan nähnytkään kiljua, mutta sen muistan, että kerran Kärkkäälän vihaiset nuoret miehet olivat sitä valmistaneet. Asia synnytti niin paljon pahennusta, että valveutuneet kyläläiset kutsuivat poliisin paikalle, vaikka Kyllikki Saarenkin murhan selvittelykin oli näiltä vielä tekemättä. Poliisi ei kyennyt tätäkään epäiltyä rikosta ratkaisemaan, koska todisteet oli jo hävitetty. Tyhjän pöntön pohjalta oli kuulema löytynyt vain sitruunan paloja, jotka eivät riitä näytöksi.
Siunatuksi lopuksi opiskelemme Pohjanmaa-elokuvasta, kuinka kiljua ei sovi nauttia. http://www.youtube.com/watch?v=2aIUAwlwF7w
Sakea
11.04.2010, 19:15
Eiliseen aiheeseen vielä sen verran, että jos Oy Alko AB:llä olisi edes vähän silmää tuotekehittelylle, se toisi ainakin kesäkuun 4. päivän alla myyntiin Poika-merkkisen perinnekiljun Mannerheimin synttäreihin liittyen. Kilju ei ole nytkään täysin tuntematon juoma liikkeen valikomissa, sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys näistä asiaoista antaa, rohkenen väittää, että arvostettu japanilainen sake on selvää riisikiljua.
Jotenkin sake liittyy itämaiseen filosofiaan ja taistelulajeihin, joista niistäkään en paljoa ymmärrä, vaikka olen kyllä yrittänyt opetella. Kävelijä Valentin Kononen kertoi mielikirjansa olevan Miyamoto Musashin Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Vallun innoittamana minäkin sen luin, koska pidin Konosta siihen asti viisaana miehenä.
Petyin. Kirja kertoi jostain jaappanilaisesta seivästappelijasta, joka kierteli saarta miehen vastusta etsien sellaista kuitenkaan löytämättä. Aina onnistui tämä häirikkö ensimmäisenä kolauttamaan vastustajaansa sapilaallaan päin otsikkoa. Jos siihen toimintaan kätkeytyi jotain syvällistä, niin sitten ovat maamme nakkikioskien liepeet täynnänsä samanlaisia syvähenkisiä samuraisotureita.
Täytynee tarkistaa kantaansa ainakin Pohjanmaan junkkareihin. Laulussa Härmän häät sanotaan, että Anssin Jukalla puukko oli ja värjärin sällillä airas. Niinpä mainittu värjärin sällikin, jolla oli siis aidanseiväs astalonaan, saattoi olla jonkinlainen itämaisen syvähenkisen tien kulkija. Tiettävästi Iso-Antillakin oli harjoitusvastustajanaan puusta veistetty ukko, jonka kanssa Antti kehitteli erilaisia veitsitekniikoita varmaankin hyvin samuraihengessä.
Muuten pohjalaistenkin veitsitekniikka alkaa nykyään olla ihan lapsenkengissä. Elokuvassa Häjyt, joka muuten osittain kertoo suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin pojanpojan asianajaja Heikki Lampelan hurjasta nuoruudesta Pohjanmaalla, eräs vanha isäntä kauhistelee nykyistä maailmanmenoa: ”Ja nuoret klopit kuolee puukkohon. Ne ei osaa enää viiltää, ne tökkii”.
Tästä videopätkästä voi opetella lisää pohjalaista taistelutekniikkaa ja syvällistä elämänfilosofiaa http://www.youtube.com/watch?v=hv-LxCMW6Yc&feature=related .
Kaspin
12.04.2010, 20:23
Eilen kirjoitin vähän harhaanjohtavasti itämaisista taistelulajeista, koska viimeisimpien tietojen mukaan näidenkin lajien juuret kiertyvät Savoon; ainakin jos Hankasalmi lasketaan savolaisalueeksi ja miksi ei laskettaisi, koska kyllä siellä viännetään ihan oikeasti.
Hankasalmella on pitkään vaikuttanut Valkosten suku ja suvun edustaja Kaarlo Valkonen on telkkarissakin esitellyt suvun vanhaa lähitaisteluoppia, josta käytetään nimitystä kaspin. Kaarlo Valkosen mukaan laji on kehittynyt suvussa 30 sukupolven aikana, joten itsepuolustusmenetelmän juuret juontuvat peräti 1100-luvulle. Suvun esi-isä seppä Jon Valkonen on vieraillut Kauko-Idässä opettamassa kiinalaisille lehtipellintaontaa ja samalla myös tutustuttanut sikäläiset ja myös tiibetiläiset mestarit tähän lähitaistelumuotoon.
Wikipediassa paljastetaan tämän opintomatkan vaikuttaneen siten, että siellä yhä puhutaan pohjoisen kansan taistelutaidosta, jolla olisi tarkoitettu suomalaisia ja suomalaista sotataitoa. Yksi näistä suomalaisista taidoista olisi ollut nimenomaan Valkosen suvun kas-pin-taistelumenetelmä. Nykymuotoonsa lajin ovat näiden tarinoiden mukaan kehittäneet suomalaiset naiset neljän sukupolven aikana miesten ollessa sotimassa.
Kamppailulajien nettisivu kertoo tämän muinaissuomalaisen lajin menetelmistä seuraavaa:
”Kas-pin-tekniikat
Erityispiirteenä on vastustajan ”lukitseminen”. Taistelutilanteessa pyritään löytämään täydellinen rentous täysin ilman voimaa. Pääteemoja on neljä: hermot, hipaisu, enkelin kosketus ja näkymätön käsi (enkelin kosketusta ja näkymätöntä kättä ei kukaan voi toiselle opettaa, vaan ne tulevat ajan kanssa ja harjoittelun kautta), lisäksi Kaspinissa on omat lajille ominaiset aseensa.
Yleisimpänä aseena harjoittelussa käytetään veistä. Perusajatuksena on, että kun osaa toimia veistä vastaan, niin sitten jo pärjääkin ”kenelle tahansa”. Puukkoa opetellaan käyttämään myös omana hyökkäysvälineenä suomalaisella tavalla. Suomalaisessa puukkoperinteessä on kolme erilaista tapaa: pohjoinen tyyli, Laatokan tyyli ja sisämaan tyyli, lisäksi myös joillakin romani-suvuilla on omia tekniikoita veitsen käsittelemiseen.”
Lopuksi voimme videolta tarkistaa, miten kaspinmestari Valkonen kukistaa vastustajan lähinnä kalevalaisin hengenasein. http://www.youtube.com/watch?v=sGBXCXqpukk&feature=related
Ior
13.04.2010, 20:21
Huima oli siis eilen kerrotun Valkosen taistelijasuvun menneisyys, mutta eivät pärjää Hankasalmen Valkoset Sipoon Bock-suvulle. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva matkaopas Ior Bock on tutkinut sukuaan ja päässyt jo Lemminkäiseen asti. Itse asiassa Iorin Lemminkäisen temppelikin sijaitsee Bockin suvun mailla ja niin innostava hän on ollut kertomuksessaan, että on saanut temppelin kaivaukset käynnistymään, mutta ainakaan lehtitietojen mukaan temppeliä ei ole vielä löytynyt.
Enemmän tietoa temppelin olemassaolosta voi kuunnella tältä videopätkältä http://www.youtube.com/watch?v=aee5baz_jM8 . Bockin näkemyksellä on joukko uskollisia kannattajia ja tarina on ollut niin vakuuttava, että itse johtava maanrakennusalan yritys Lemminkäinen oy antoi koneensa ja kaksi jämerää konemiestä kaivuuväen avuksi. Ilmeisesti Lemminkäinen oy:tä vaivaa tietty hyväuskoisuus, koska viime aikoina on tihkunut tietoja, jonka mukaan yhtiö olisi antanut rahaa myös eräille poliitikoille, joiden uskottavuus ei ole lähelläkään Ior Bockin luokkaa.
Ior elelee nykyään pyörätuolissa eläkeläisenä, koska lehtitietojen mukaan eräs kannattaja olisi hakannut miestä puukolla niin pahasti, että tältä halvaantuivat kaikki raajat. Surullinen tapaus iloluonteiselle miehelle. Muistan kuinka mies hänestä tehdyn TV-dokumentin lopuksi siirtyy kaivauksiltaan talvea pakoon Goalle ja sanelee puhelinvastaajaansa viestin, jossa hän kertoo olevansa talven Goan rannalla ja korostaa, ettei pilvenhattaraakaan näy muualla kuin piipussa. Iorin valloittavaan olemukseen voi tutustua tästä http://www.youtube.com/watch?v=xNeunvFtlSQ .
Sairaaloisuutta
14.04.2010, 21:40
Kyllä tämä jo menee sairauden puolelle. Maanantaina oli Hpk-Kalpa, tiistaina Sun Volley-Sampo, tänään Kalpa-Hpk, torstaina Hpk-Kalpa, perjantaina Kups-Hjk, lauantaina Sampo-Sun Volley ja Kalpa-Hpk, sunnuntaina muistaakseni vain Sampo-Sun Volley. Sen jälkeen aion rentoutua ja nauttia pullon limonadia, mieluiten puhaista Aku-Ankka-juomaa.
Jos olisin edes pienen osan tästä energiasta, jonka olen käyttänyt tyhjänpäiväisiin urheilutapahtumiin, uhrannut johonkin hyödylliseen, olisin varmaankin professori ja viettäisin todella tylsää elämää. Olen sitä mieltä, että urheiluhulluille tulisi perustaa AA-kerhojen tapaisia yhteisöjä, joissa koukkuun jääneet suurkuluttajat voisivat keskustella urheilusta asiantuntevassa seurassa.
Muuten se pitkä, hoikka ja tuuheahiuksinen jääkiekkovalmentaja, jonka nimen päälle en nyt pääse ja joka esiintyy aina asiantuntijana joka paikassa, veikkasi viime vuonna Kalpaa putoajaksi eikä tänäkään vuonna veikannut Kalpaa mitaleille, näyttää olevan taas väärässä. Kalpa näyttää huonollakin pelillä olevan loppuotteluissa.
Ai niin. se pitkä, hoikka, tuuheahiuksinen valmentaja on nimeltään Sakari Pietilä.
Valasretki Vienaan
15.04.2010, 19:35
Tavoitteenani on nähdä tässä elämässä vielä valaita elävänä luonnossa. Toissa kesänä kävin turhaan etsimässä niitä Solovetskin luostarisaarelta. Ensi kesänä olisi jälleen uusi tilaisuus, koska 12-18.7.2010 järjstetään Savon suunnalta erityinen valasretki Vienanmerelle. Matka kestää viikon, joten sinä aikana ehtii näkemään paljon muutakin ja eiköhän todennäköisyys belugoihin törmäämiselle ole suuri. Matkan järjestää Matkamatias ky Matti Turunen.
Vienan-Karjalassa suunnalla on paljon nähtävää. Paanajärvellä tai Jyskyjärvellä en ole ennen ollutkaan. Solovetskin saaristossa viivytään kolme päivää ja siellä on mahdollista patikoida, soutaa ja pyöräillä. Pitääpä panna tämä upea matka vakavaan harkintaan. Saas nähdä, millaisia loma-aikoja valtio tarjoaa.
Valokuvaaja Juha Taskinen kertoi jossain haastattelussa viihtyvänsä nykyään vain Vienan-Karjalassa ja Laatokalla. Viimekesäisiä Karjalan kuvia tutkiessani tajusin syyn. Meillä ilmetyillä sopeutumattomilla ADH-tapauksilla on allergia kirkkaiden värien suhteen. Minun silmäni lepäävät Karjalan kylien harmaata kauneutta ihaillessa.
Vamma
16.04.2010, 17:06
Urheilu on vaarallista. Viime yönä olin Kalpan maalivahtina ratkaisuottelussa Hpk:ta vastaan. Jatkoajalla yritin epätoivoisella jalkatorjuntavenytyksellä pysäyttää alanurkkalämärin. Reväytin jalkani ja heräsin vihlaisuun. Onneksi laukaus ei suuntautunut ylänurkkaan.
Olen nyt lähdössä avaamaan jalkapallokautta. On ihan tyypillinen jalkapalloilma. Yleensä tällaisella säällä jonain marraskuisena sunnuntai-iltana Kups ja Rops ovat ratkaiseet sen, kumpi on maailman huonoin potkupallojoukkue. Aamulla kipeällä jalalla töihin kävellessäni huomasin, että ilmassa on jo ihan syksyn tuntua.
Merkillinen asia, että Suomessa täytyy jalkapallokausi aloittaa huhtikuisena perjantai-iltana klo 19. Sitten Kupsilla onkin pikaisessa tahdissa seitsemän kotiottelua lähes peräkkäin sohjoisella Keskuskentällä, sitten seuraa pitkä tauko ja sitten alkutalvesta pelaillaan taas tiheään tahtiin vaihteeksi iljanteisella Keskuskentällä. Kups-HJK-peli tulisi pelata heinäkuulla lauantai-iltana klo 17. Otteluun tulisi olla vapaa pääsy. Sillä tavalla Kuopioon saataisiin palautettua vanha jalkapallokulttuuri.
Hjk:n pelaajat saavat keskimäärin 3000 €/kk ja kupsilaiset 1500 €/kk. Veikkaanpa, ettei palkkatason eroa tule huomaamaan tunnin kuluttua alkavassa pelissä, sillä Kups voittaa 2-0.
Loppu
17.04.2010, 18:54
Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensimmäisen viljasadon. Jussi tuumasi, että nyt se on sitten loppu. Tarkoitti varmaan koko elämää. Minulla on ollut viime päivinä ihan yhtäsuuria vastoinkäymisiä elämässäni kuin Jussilla.
Nimittäin eilen menin voitonriemuisena katsomaan, miten Kups nöyryyttää Hjk:ta. Ei nöyryyttänyt. Varttitunnin pelin jälkeen tilanne oli 0-3 ja lopussa 0-5. Tulos ei vastaa kenttätapahtumia. Hjk olisi voinut tehdä muutaman maalin enmmänkin. Kups oli umpisurkea ja sarjapaikka pelastuu ymmärtääkseni vain, jos Oulu menee konkurssiin kuten huhutaan.
Päivällä menin katsomaan, miten Sampo nöyryyttää Sun Volleytä. Ei nöyryyttänyt, vaan hävisi selvästi paremmilleen. Lippu lentopallo-otteluun maksoi 25 euroa eli 150 markkaa. Sillä saisi aika monta keskivahvaa humalatilaa. Lentopallon seuraaminen ei ole nykyään yksilehmäisen touhua. Toivottavasti maksuni ansiosta Sampo ei mene konkurssiin kuten huhutaan.
Äsken kuuntelin radiosta, miten Kalpa pyöritteli Hpk:ta mennen tullen, mutta lisäerässä vieraat tekivät voittomaalin. Huomenna Kuopiossa puhutaan yleisesti, miten erotuomarit antoivat voiton hämeenlinnalaisille. Kuten tekivätkin, kuulin asian selvästi radioselostuksesta.
Ulkona ei näytä ollenkaan keväiseltä vaan marraskuiselta. Niinpä tunnelmaan sopivaasti kuuntelin juuri youtubilta Heikki Salon Marraskuun. Ihmettelenpä, millä ihmeellä muusikot elättävät itsensä ja perheensä, koska kaikki näyttää löytyvän maksutta netistä.
Muuten Heikki Salo on urheilijamiehiä. Hän on syntyisin Lapualalta ja kun sanoittajanero oli kirjastolla yleisön tavattavissa kysäisin häneltä, että miltä Pohjanmaalla tuntui olla ns. erilainen nuori. Hän ei ollut ollut erilainen nuori vaan lupaava painija, jolla on ilmeisesti Lapuan Virkiän väreissä piirinmestaruuksiakin. Niin oli näyttelijä Esko Nikkari-vainaallakin. Sillä, joka oli juonut raakaa kiljua katastrofaalisin seurauksin.
Hauta
18.04.2010, 18:39
Tämän illan Wajdan Katyn-elokuva liittyy tähän kuvaan, joka taitaa olla Salmin hautausmaalta. Yleisesti tiedetään, että Stalinin hirmuhallinto, jota illan elokuva sivuaa, surmasi miljoonia ihmisiä. Sen sijaan harvoin tulee ajatelleeksi sitä, että Jeltsinin löperö hallinto saattoi myös aiheuttaa miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Ainakin Karjalan hautausmailla vieraillessaan alkaa niin uskoa. Varsinkin nuoret miehet ovat ottaneet tavakseen poistua tuonilmaisiin heti saatuaan biologisesti ajatellen tärkeimmän tehtävänsä suoritettua, eli uuden sukupolven siitettyään.
Mutta jotain myönteistäkin kantautuu Venäjän maalta. Myös sikäläisessä TV:ssä on esitetty tämäniltainen Wajdan filmi, joka kertoo puolalaisen sivistyneistön teurastamisesta niskalaukauksilla. Helppoa ei ollut pyöveleilläkään. Moni sai pistoolikäteensä rasitusvamman, jota nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi.
Pitänee pikkuisen tarkistaa kantaansa Putinin hallinnon suhteen. Ensiksi telkkariin päästetään venäläisten suorittamasta kansanmurhasta kertova elokuva ja toisekseen jostain kuulin, että Vankileirien saaristoa ollaan ottamassa koulujen opetusohjelmaan. Se kirja jäisi suomalaisilta murkuilta lukematta.
Muuten jonkun tutkimuksen mukaan venäläisillä, suomalaisilla ja ruotsalaisilla nuorilla luetettiin korkeakirjallisuutta ja heidän piti kommentoida lukemaansa. Venäläiset ymmärsivät lukemansa vallan hyvin, suomalaisetkin jotakin, mutta ruotsalaiset eivät tuon taivaallista. Länsinaapurimme ovat sellaisia insinöörejä luonteeltaan, heiltä puuttuu meille slaaveille ominainen taiteellisuus, joka välillä ilmenee täydellisenä boheemiutena.
Surkeus
19.04.2010, 19:48
Kalpa hävisi ja putosi. Minä suren. Kävi juuri kuten olen kahdeksan kuukautta pelännyt. Ja muutenkin tämä on ollut kaikkien aikojen surkein kuopiolainen palloiluviikko. Eivät edes vesipalloilijat päässeet mitaleille ja uppopalloilijat ovat viimeinen oljenkorsi.
Viikon ainut myönteinen palloilu-uutinen on se, että kuulin Jari Litmasen olevan äitinsä puolelta Kärkkäisiä. Olen lähes varma, että kyseessä ovat Kärkkäälän Kärkkäiset. Sieltähän se Litmasenkin lahjakkuus luultavasti pulppuaa.
Itsellänkin on hyvin saman tyyppinen pehmeä kosketus palloon kuin Litillä. Tosin varsinkin nuorena olin kuitenkin aika paljon nopeampi kuin hitaahko Litmanen.
Murskaus
20.04.2010, 20:00
Venäjä murskasi Suomen luki lööpissä. Kyse ei ollut tällä kertaa jääkiekosta kuten luulin, vaan lapsen huostaanotosta. En tiedä, mistä oikein on pohjimmiltaan kysymys, mutta sen käsityksen sain, että Venäjän lapsiasiamies, joka on entinen KGB:n mies ja siten varmasti hyvin pätevä nykyisee tehtäväänsä, olisi kurmottanut maamme presidenttiä jostain puolivenäläisen lapsen huostaanotosta.
Uusi asia minulle, jos huostaanottoasiatkin on siirretty sosiaaliviranomaisilta tasavallan presidentille. Suomalaiset ovat varmaankin sosiaaliviranomaisasiaan liittyvässä mediasodassa heikoilla, koska alalla on tiukka vaitiolovelvollisuus. Epäilen, että KGB:n upseerin vierailussa oli pohjimmiltain kyse konsuli Pietiläisen lapsensalakuljetusasian jälkimainingeista.
Luin tuossa äsken ihan mielenkiintoisen Jussi Pekkarisen kirjan Konsulinkyydillä kotiin, joka kertoo maamme diplomatian epävirallisesta historiasta. Ymmärsin sen luettuani, ettei Simo Pietiläinen sooloillut asiassaan yksin, vaan taustalla olivat isommatkin herrat. Nimittäin kyllä pienen ja rehellisen kansamme ulkomaiden lähetystöissä on kautta aikojen tiukan paikan tullen harrastettu salakuljetusta ja asiapapereiden väärentämistä, mikäli isänmaan edun on uskottu sitä vaativan.
Pitäisi muuten selvittää, että onko perää siinä huhussa, jonka mukaan maamme rikoshistorian suurimman väärennöksen tekivät presidentti Ryti ja ministeri Tanner, joiden väitetään korjailleen Saksan ja Suomen asekauppojen paperit sellaisiksi, että ostokset olisivat mukamas jo maksettu. Niin niitä ei tarvinnut toiseen kertaan maksaa venäläisille sodan jälkeen.
Meuhkaus
21.04.2010, 19:19
Saamani lisätiedon mukaan Venäjän lapsiasiamiehen toiminta oli törkeintä maamme sisäisiin asioihin puuttumista sitten vuoden 1976. Silloin sattuneen neuvostolentokoneen Suomeen kaappaamisen jälkeen suurlähettiläs Stepanov oli kuulema tunkeutunut maamme hallituksen kokoukseen meuhkaamaan ja uhkaillut, että Seutulaan saapuu kohta puna-armeijan iskuosasto konetta vapauttamaan.
Jos tämän pahempaa kansallisen itsemääräämisen loukkausta ei ole sattunut, niin hyvä on. YYA-sopimuksen aikaan kansa pelkäsi, että kohta suomalaisia sotilaita viedään Ussurjoelle venäläisten avuksi, kun heillä oli siellä ongelmia kiinalaisten kanssa. Nyt amerikkalaiset ovat houkutelleet suomalaisia sotilaita jonnekin Afganistaniin johonkin merkilliseen heimosotaan, joka on tainnut kestää noin sata vuotta ja ilmeisesti jatkuu vielä ainakin yhtä kauan.
Ilmeisesti suurlähettiläs Stepanov ei meuhkannut valtiojohdollemme ihan tuloksetta. Tuo juttu selittää nimittäin sen, miksi TV-uutisissa kaapattua konetta näytettäessä taustalla vedeltiin huomattavan näyttävästi koko ajan edestakaisin ilmatorjuntatykkiä. Muualla maailmassa ei siihen aikaan yleensä kutsuttu ilmatorjuntaa paikalle lentokonekaappauksen sattuessa. Ilmeisesti Kekkonen oli kova jätkä kovan paikan tullen.
Stepanov
22.04.2010, 19:25
Tuo eilen mainittu Vladimir Stepanov oli syntyjään Kontupohjasta. Kontupohja on se karjalaiskaupunki, joka on viime vuosikymmeninä menestynyt hiihdon arvokisoissa Suomen valtiota paremmin. Ja hiihtomiehiä oli suurlähettiläs Stepanovkin. Hän oli ihan johtavia Kekkosen perässähiihtäjiä. Muutenkin mies muistutti maamme johtajia, koska hänkään ei ollut mikään vesipoika. Itseasiassa Stepanovia pidettiin niin suomalaisen oloisena, että puhuttiin, ettei hän ole mikään oikea karjalainen, vaan suomalaisen punakaartilaisen poika.
Harmi, ettei entinen suurlähettiläs ole julkaissut muistelmiaan, kuten monet muut virkaveljensä ovat tehneet. Hän voisi kirjassaan puolustautua, koska meikäläiset poliitikot antavat hänestä harvinaisen huonon kuvan. Keijo Korhosenkin mukaan Stepanov oli Bobrikofin luokkaa Suomen syöjänä. Stepanov meni Suomen sisäisiin asiohin puuttumisessa niin pitkälle, että muodollisesti hänen alaisensa lähetystöneuvos Viktor Vladimirov häpeissään passitti hänet lopulta takain Moskovaan.
Valdimirovista Suomen herrat ovat tykänneet ja antaneet hänestä ylistäviä lausuntoja. Häntä pidettiin todellisena Suomen ystävänä ja vanhan hyvän ajan herrasmiehenä. Tosiasiassa Vladimirov oli KGB:n kenraali ja ns. likaisen osaston johtaja. Hänen tehtävänään oli mm. salamurhien järjestäminen. Olen lukenut miehen muistelmat. Hän ei sano muistelmissaan pahaa kenestäkään ihmisestä, mutta ei myöskään paljasta todellista asemaansa valtionhallinnossa.
Muuten tietääkseni KGB:n suomalaisella vastineella eli Supolla oli leppävirtalaisen Isi Tiitisen kaudella myöskin erityinen likaisten operaatioiden osasto. Sen muodostivat eräät Miettisen vähämieliset veljekset.
Kosygin ja tykki
23.04.2010, 19:28
Neuvostoliiton ja Kekkosen hävittyä maailmankartalta on noita eilen mainittuja ulkopoliittisia muistelmia uskallettu julkaista Suomessa ainakin vino pino. Sieltä löytyy myös mielikuvitusta kiihottavia tarinoita ja huikeita tapahtumia, jotka olisivat voineet muuttaa maailmanhistorian kulun. Näin olisi käynyt esimerkiksi, jos suomalaiset olisivat vahingossa onnistuneet ampumaan Neuvostoliiton pääministeri Kosyginin elokuussa 1968.
Silloinhan tämä teki sotalaivalla yllätysvierailun Kekkosen luokse. Ilmeisesti miehet keskustelivat tuolloin tsekeille annettavasta veljellisestä avusta. Tapaaminen oli huippusalainen eikä asiasta oltu kerrottu edes Suomen rannikkotykistölle. Niinpä Hangon edustan linnakkeella huomattiin yllättäen, miten pieni suomalainen alus yritti epätoivoisesti paeta sitä seuraavaa isoa venäläistä sotalaivaa.
Todellisuudessa suomalaisalus oli saattelemassa vierailijaa Hangon satamaan, mutta sitähän tykkimiehet eivät tienneet ja jostain syystä he hahmottivat tilanteen takaa-ajoksi. Tykit suunnattiin jo oletettuun viholliseen, mutta onneksi kohtalokkaat laukaukset jäivät ampumatta. Ilmeisesti venäläinen kapteeni ymmärsi tilanteen ja komensi laivansa miehistön seisomaan aluksen kannelle ja tämä asia sai suomalaiset uskomaan, ettei sota ollut ehkä sittenkään vielä alkanut.
Jossain muistelmissa kerrottiin, että Kosygin, joka oli viisas, ahkera ja kunnollinen ihminen, ei pohjimmiltaan pitänyt suomalaisista. Mies oli syntyjään Pietarin poikia ja ilmeisesti hänellä oli kansastamme huonoja muistoja. Kosyginin antapatia meitä kohtaan ei olisi juurikaan lieventynyt, mikäli häntä olisi ammuttu tykillä Suomen vesillä.
Porilaisten marssi
24.04.2010, 19:27
Noista kylmän sodan paljastuvista salaisuuksista ja tuntemattomista sankareista vielä sen verran, että Heikki Tiilikaisen kirjassa Kylmän sodan kujanjuoksu kerrotaan vielä tuota Kosygininkin tapausta dramaatisempi tilanne.
Tsekkoslovakian miehityksen aikaan myös neuvostolaivasto liikehti huomiota herättävästi. Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.
Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli kymmenen vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.
Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoistilaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.
Onneksi mobilisaatio oli turha. Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita.
Muistelen, ettei puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?
-
Noista kylmän sodan paljastuvista salaisuuksista ja tuntemattomista sankareista vielä sen verran, että Heikki Tiilikaisen kirjassa Kylmän sodan kujanjuoksu kerrotaan vielä tuota Kosygininkin tapausta dramaatisempi tilanne.
Tsekkoslovakian miehityksen aikaan myös neuvostolaivasto liikehti huomiota herättävästi. Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.
Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli kymmenen vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.
Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoistilaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.
Onneksi mobilisaatio oli turha. Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita.
Muistelen, ettei puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?
Vuoden kulttuuriteko
25.04.2010, 20:06
Ei ole Kups umpisurkea, kuten viikko sitten väitin, vaan ainoastaan surkea. Kups – Fc Lahti päättyi juuri 1 – 1. Lahti onnistui viimehetkillä tasoittamaan, koska sen riveissä on Litmanen, joka on äidin puoleltaan kuulema Kärkkäisiä. Tasoituksen teki tietenkin Litti itse; tosin mitään muuta hän ei kyllä pelissä tehnytkään.
Mutta vuoden kulttuuriteosta vastasi Ilja Venäläinen, joka paluumuuttajavaikutteisesta nimestään huolimatta on harvoja syntyparäisiä kuopiolaisia Kupsin joukkueessa. Venäläinen vaihdettiin kentälle toisen jakson puolivälissä ja heti sen jälkeen hän teki kauden avausmaalin saksipotkumuunnelmalla selin maaliin. Pallo näytti menevän selvästi pömpelin yli, mutta sinne jonnekin takanurkkaan se lopulta leijaili noin puolen minuutin lennon jälkeen.
2700 katsojaa huusi ensimmäisen ja ainoan kerran koko pelin aikana. 10 lahtelaista huligaania piti muuten koko pelin ajan suurempaa meteliä erilaisia paikkoja ja asioita haistattelemalla tuomarille ja Kupsin maalivahdille. Suomalainen palloilukulttuuri saisi suuren voiton, jos FC Lahti fanikatsomoineen putoaisi alemmalle sarjatasolle.
Olen pitänyt Afrikkaa menetettynä maanosana, koska mitään hyvää sieltä ei kuulu, mutta loistavia urheilijoita sieltä löytyy. Nytkin tuntui välillä siltä, että olisi ollut parempi, jos Kupsin valkoiset miehet olisi vedetty vaihtoon ja vain kolme sinisenmustaa miestä olisi jäänyt kentälle taituroimaan. Heiltä on tosi vaikea saada palloa pois eivätkä he sitä mielellään edes lainaa muille, koska oikea jalkapallo on afrikkalaiselle suuri unelma.
Ja ymmärrän täysin heidän asenteensa. Muistelen, että Kamerun oli joskus melkein voittaa maailmanmestaruuden, vaikka maan jalkapalloliitto oli niin köyhä, ettei sillä ollut varaa oikeisiin palloihin. Ilmeisesti pojat treenasivat paperitolloilla.
Oman kaupungin pojat
29.04.2010, 21:49
Eilisestä pelistä vielä sen verran, että Kupsin avauskentällisessä oli ainoastaan kaksi oikeasti oman kaupungin poikaa. Muistanpa, miten reilut kolmekymmentä vuotta sitten pidettiin skandaalina sitä, että Savonlinnassa syntynyt Ossi Loikkanen päästettiin kuopiolaisjoukkueeseen. Ja urheilupoliittinen skandaali oli sitten se, kun Martti Räsänen siirtyi samoihin aikoihin Elosta Kupsin valmentajaksi.
Nyt on sitten globalisaatio tunkeutunut suomalaiseen jalkapalloiluunkin. Kaikki eivät pidä sitä hyvänä asiana. Katsojamäärät ovat ainakin romahtaneet. Piskuisen Sotkamon Jymyn pesäpallojoukkueella taitaa kotiotteluissaan olla enemmän katsojia kuin Kuopion Palloseuralla.
Olisiko niin, että ulkomaalaisten ja muualta kotimaasta tulleiden ostopelaajien mukana olo poistaa peleistä perinteisten kylätappeluiden luonteen. Kirjailija Jari Järveläkin valitti jossain Kirjakantin tapahtumassa sitä, että ennen Kotkassa oli jalkapallo-otteluissa ihan eri tunnelma kuin nykyään. Silloin KTP:n riveissä pelasi vain oman kaupungin sataman ahtaajia.
Toinen avauskokoonpanon kuopiolaisista oli Atte Hoivala. Hänkin taitaa olla taustaltaan hämäläisiä. Isä-Timo on lentopallomiehiä ja muistaakseni hänellä oli yhteen aikaan maajoukkueen kovin ponnistus. Liikunnallinen lahjakkuus näyttää periytyneen poikaankin, koska Atte oli eilen Kupsin paras, vaikka hän on juuri täyttänyt vasta 18 vuotta. Viime kesänä Atte oli vielä kovasti pieni ja heiveröinen, mutta talven aikana hänestä näyttää kasvaneen jo ihan aikamiehen kokoinen. Veikkaan, että hän pelaa jo ensi kesänä Keski-Euroopan rahakentillä.
Keinonen
27.04.2010, 21:12
Tuo pari iltaa sitten mainittu kenraali Keinonen oli ihastuttavan ristiriitoja herättävä henkilö. Hänessä oli varmaankin paljon samaa Urho Kekkosen kanssa, jota osa kansasta ihaili ja osa piti täysin roistona. Luin jokin aika sitten urheilulääkäri Pekka Peltokallion muistelmat ja hän ylisti kovasti kaveriaan Yrjö Keinosta. Samalla Peltokallio tuomitsi jyrkästi Keinosen alaisen kenraali Veikko Vesterisen muistelmat.
Peltokalliota ja Keinosta yhdisti urheiluhulluus, joka Keinosen kohdalta ainakin hiihtourheilun osalta meni sairaaloisuuden puolelle. Ilmeisesti oli todella niin, että puolustusvoimain komentaja Keinonen joutui käyttämään hiihtoharrastukseensa jopa vapaa-aikaansa.
Tuosta Keinosen hiihtoharjoittelusta löytyy hupaisia kertomuksia Vesterisen muistelmista. Kun tuossa uteliaisuuttani googletin tietoja kirjoittajasta, niin paljastui niin yllättäviä asioita, että jonkun väitöskirjaa miettivän historiantutkijan olisi syytä iskeä aiheeseen. Myös elokuvantekijät voisivat laittaa asian mietintämyssyynsä.
Wikipedia paljastaa Keinosen ja Vesterisen suhteesta seuraavaa:
Veikko Vesterinen (s. 1932) on suomalainen kenraaliluutnantti evp. Vesterinen päätti aktiiviuransa Turun ja Porin sotilasläänin komentajana vuonna 1992. Hän on toiminut Puolustusvoimain komentajan kenraali Yrjö Keinosen ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston adjuntanttina.
Yrjö Keinosen adjuntanttina Vesterinen kuului niin sanottuihin Keinosen kaatajiin. Keinosta vastaan toiminut upseerijoukko onnistui sijoittamaan Vesterisen puolustuvoimain komentajan lähelle. Tässä roolissaan, jota Keinonen ei aluksi tuntenut, Vesterinen sanojensa mukaan osallistui paitsi esimiehensä vakoiluun upseeriryhmälle muun muassa uudistusten jarruttamiseen: ”Me voimme soutaa, olla soutavinamme tai huovata”.
Vesterinen on tunnustanut roolinsa avoimesti: ”Keinosen kaatuminen oli epävarmaa ja toimijoiden riskin otto suuri.” (Sotilasaikakauslehti 2/96)
Poliittisen historian tutkija Lauri Haataja on julkisuudessa käyttänyt Keinosen vastaisesta toiminnasta, johon kuului esimerkiksi puhelimen salakuuntelu, salaliitto-nimitystä, joka sotaväessä tarkoittaa salakapinaa, ja olisi johtanut ankariin rangaistuksiin.
Vesterinen onkin paljastanut roolinsa vasta syyteoikeuden vanhennuttua.
Vesterinen kertoi vuonna 1995 julkaistuissa muistelmissaan Kolmen kenraalin kintereillä laajasti näkemyksiään muun muassa entisestä esimiehestään Keinosesta. Vesterinen arvosteli seuraavissa kirjoissaan myös 1990-luvun alussa entisen Itä-Saksan jäämistöistä ostetetun asemateriaalin hankintapäätöstä. Tämän kaupan puitteissa esimerkiksi hankitut T-72 panssarivaunut ovat jo nykyään myyty romumetalliksi, koska niiden vaatimaan välttämättömään modernisointiin ei ryhdytty.
Vesterinen on myös lausunut että Suomen itsenäinen puolustus ja Suomen uskottava puolustus ovat toisensa poissulkevia asioita, hän toivookin Suomen liittyvän jossain vaiheessa NATO:n jäseneksi.
Vuotuinen ajankierto
28.04.2010, 09:59
Nyt on se aika vuodesta, että on syytä vaihtaa lyhyet vappukalsarit ja aloittaa valpurin vietto. Voi olla, että viestiyhteydet pätkivät lähipäivinä. Saattaa hyvinkin olla, että mokkula ei vielä toimi kaikkialla maassamme.
Noita neuvostoalkkareita myytiin Kostamuksen kauppakeskuksessa selkäkeikkanaurujen kera viime kesänä karjalaismummon toimesta, jolla olisi saattanut olla paljonkin kerrottavaa sirpin ja vasaran vuosista. Toisaalta monet sikäläiset vanhukset ikävöivät vilpittömästi ns. pysähtyneisyyden ajan vuosia.
Mutta toisaalta ymmärrän myös täysin ihmisiä, jotka eivät näe kuvan vaatekappaleen logoissa mitään huvittavaa; ainakin eräissä maissa on vaadittu sekä hakaristien että sirppi-vasara-tunnusten kieltämistä.
Muuten olen kuullut, että mormoneilla ja vapaamuurareilla on alusvaatteissaan yhteisöjen jäsenyydestä viestittäviä tunnuksia. Kysykääpä asiasta niiltä mormoninuorukaisilta, jotka vierailevat ovillanne ja pyytäkä heitä näyttämään alkkarinsa.
Joutsenet
30.04.2010, 09:00
Jäät lähtivät Petäisestä toissa päivänä eli 27. huhtikuuta. Yllättävän varhain lähtivät, sillä talven piti olla tosi kylmä, ja olisi sen perusteelle uskonut, että jäät olisivat kestäneet pitempään. Keskimäärin Petäinen sulaa noin viikon myöhemmin.
Pari- ja paikkauskollinen joutesen pariskuntakin on Nurmen Arvin havainnon mukaan jo vallannut Petäisellä perinteisen reviirinsä. Joutsen on siellä pesinyt parikymmentä vuotta ja luulen, että poikasia järvellä on syntynyt jo noin sata. Minne ihmeesen nekin ovat joutuneet, etteivät vain etelämaalaisten patoihin.
Suomessa pesii muistaakseni tällä hetkellä noin 2000 laulujoutsen paria ja saman verran kyhmyjoutsenia Etelä-Suomessa. 50-luvun alussa, jolloin sysmäläinen eläinlääkäri Yrjö Kokko huolestui joutsenen tulevaisuudesta, pesiviä pareja oli meillä noin 20 eli noin 50 vuodessa kanta on sata kertaistunut. Saas nähdä koska mökkiläiset ja varsinkin kesämökkiläiset kyllästyvät tähän röyhkeään lintuun, joka näyttää ajavan pienemmät linnut muualle.
Kalevalainen kansanperinne lupaa kuolemaa joutsenen ampujalle, mutta ainakin Kakkisen Olli oli nälkäänsä sellaisen ampunut ilman näkyviä seuraamuksia, ja ihan lampaalta oli maistunut. Ja tiedänpä Kärkkäälässä ihan viime aikoinakin yhden lankaan lentäneen tulleen syödyksi hyvällä halulla.
Kärkkääläinen kansanperinne korostaa joutsenen aviouskollisuutta. Muistaakseni Kakkiselta oli yhtenä talvena löytynyt veneen alta leskiyksilö, joka jäi Suomeen kuolemaan sen jälkeen, kun puoliso oli tapaturmaisesti kesällä kuollut eikä se enää halunnut lähteä yksin muuttomatkalle.
Toisaalta joskus muistelen jossain TV:n luonto-ohjelmassa kerrotun, että noin 20 % joutsenliitoista päätyy avioeroon. Se on enemmän kuin maamme iäkkäiden maalaisihmisten keskuudessa, mutta selvästi vähemmän kuin akateemisten kaupunkilaisten välisissä suhteissa on tapana.
AJETTIH DA TSIGANAISET
30.04.2010, 17:34
Nuo alkuviikosta mainitut Keinoset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua. Kenraali Keinosen veljen tytär on varsinkin 60-luvulla suosiossa ollut laulaja Heli Keinonen, jonka tuotannosta löytyy netistä ainakin seuraavat esimerkit:
http://www.youtube.com/watch?v=1HlLyUK8Fm4&NR=1
http://www.youtube.com/watch?v=lcjDT6INKbA&feature=related
Ja kun pari vuotta sitten kävin uukuniemeläisten mukana Karjalassa, pysähdyimme myös Ruskealassa. Se on Värtsilän korkeudella oleva entinen suomalaispitäjä heti rajan takana. Kenraali Keinosen suku on sieltä lähtöisin. Paikkakunnalla on jo vuosien ajan rakentanut hartiapankkiperiaatteella kirkkoa Yrjö Keinosen Varkaudessa asuva veli. Hän lienee jo ikämiehiä. Saas nähdä valmistuuko rakennus, pari kesää sitten se oli ehkä puoliksi rakennettu.
Rakennustyömaalla toimi kahvila, jota vartioi vankkarakenteinen karjalan karhukoira. Sitä syytetään rasismista, koska sillä on tapana haukkua vain venäläisiä. Jätin Mustin tehtäväksi vartioida Ristiselän taistelualueelta löytämääni hylsyä. Ajattelin salakuljettaa sen Suomeen, mutta hermoni eivät kestäneet ihan loppuun asti. Jos käytte Ruskealan kirkkotyömaalla, niin voitte minun luvalla ottaa löytöni sieltä lyhtytolpan juuressa olevasta kolosta. Musti vaikutti viisaalta koiralta, joten kyllä se ymmärtää asian tilan.
Työväen virsi
01.05.2010, 19:08
Päivän teemaan liittyen hiljennymme seuraavaksi kuuntelemaan kenraali Keinosen veljentyttären esittämää laulua, joka liittyy varmaankin vuoden-18 Hennalan vakileirin vapun viettoon. Laulu on nimeltään Kuolemaantuomitun hyvästijättö http://www.youtube.com/watch?v=zRL2TgPWJAA. Virsikirjaa uudistava toimikunta voisi vallan mainiosti harkita tämän hartaan sävelmän ottamista virsikirjaan erityiseksi vappuvirreksi.
60-luku oli niin värikästä aikaa, että silloin puolustusvoimain komentajan lähisukulainen pystyi levyttämään myös työväen lauluja. Nykyään Heli Keinonen on tiettävästi siirtynyt ajanhengen mukaisesti työväen eturintamasta islamistien riveihin. Toivoa sopinee, ettei hän kuitenkaan edusta sen taistelevaa suuntausta.
Arvaan, että Kuolemaantuomitun hyvästijättö liittyy Lahden eikä Kuopion historiaan, vaikka kyllä täälläkin on sattunut ja tapahtunut yhtä ja toista. Nykyisellä työpaikallani Kuopion kasarmilla lyötiin kesällä -18 lihoiksi virallisen historian kirjoituksen mukaan 476 köyhää ja pieneläjää.
Kuopion kaupungissa on kiitettävän runsaasti erilaisia muistolaattoja, mutta tätä tapausta ei ole katsottu sen arvoiseksi. Mielestäni Kuopioon olisi saatava samanlainen kansanmurhan muistomerkki, jollaisen näin viime kesänä Karhumäen joukkohaudoilla. Laatassa pitäisi luetella nimeltä kaikki surmatut ja lopuksi todeta tulikirjaimilla ilman mitään maailmankatsomuksellista korostusta, että älkää hyvät ihmiset tappako toisianne.
Riistoporvarien äänitorvi
02.05.2010, 18:33
Vapun viettoon laskeutumisen ajankohtaan sopivasti vieraili Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs arkkipiispan vieraana kaupungintalolla kertomassa siitä, miten meille oikein käy lähitulevaisuudessa.
Luulin meneväni kuuntelemaan, miten työtätekevälle kansalle tulee olemaan luvassa vain verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä ja ehkä myös heinäsirkkoja ynnä paiseita. Onhan Suomi velkaantumassa hirveää vauhtia ja ainut lohtu tuntuu olevan se, että euro on menettämässä arvonsa maksuvälineenä, koska kreikkalaiset haluavat eläkkeelle kypsässä 53 vuoden iässä.
Mutta ei luvannut elinkeinoelämän äänitorvi edellä mainittuja asioita. Aikoihin on eletty luokkasopuilussa, kun EK:n toimitusjohtaja puhuu maailmanmenosta kuin suuren paperitehtaan pääluottamusmies. No julkisen sektorin virkamiehenä tosin korvani punoittivat jossain vaiheessa. Onneksi arkkipiispa Leo sentään rohkeni värittää tilaisuutta lukemalla, mitä netti todella kertoo Elinkeinoelämän keskusliiton luonteesta. Seuraava on lainattu suoraan hikipediasta, joka lienee paljon siteeratun wikipedian anarkistisempi versio.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on riistäjäporvarien salaseura. Elinkeinoelämän keskusliitto EK edustaa jäseniään elinkeino- ja työmarkkinapoliittisissa asioissa sekä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä. Tavoitteena on luoda suomalaiselle yritys- ja elinkeinotoiminnalle entistä parempi ja kilpailukykyisempi toimintaympäristö sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä. Päämääränä on parantaa elinkeinoelämän yhteisten etujen valvontaa kotimaassa, Euroopan unionissa ja kansainvälisillä foorumeilla sekä tehostaa jäsenliittojen ja -yritysten palveluita sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä.[1]
Teknologinen singulariteetti
03.05.2010, 18:53
Eilen mainittu riistoporvariston äänitorvi Leif Fagernäs ennusti, millainen maailma on vuonna 2050. Hänen mukaansa Kiina on silloin ylivoimainen talousmahti ja Intiakin on ohittanut Euroopan. Se ei ole yllättävää, koska tämä tilanne on vallinnut lähes koko ihmishistorian ajan. Viimeisimmät pari sataa vuotta ovat olleet merkillistä poikkeusaikaa.
Toisaalta ajatellaanpa, että vuonna 1910 joku taitava talousmies olisi yrittänyt ennustaa maailmaa vuonna 1950. Pieleen olisi todennäköisesti mennyt. Ja kuitenkin 100 vuotta sitten maailma oli paljon yksinkertaisempi ja ennustettavampi kuin nyt. Varmaankin silloin realistisesti ajattelevat talousmiehet olisivat uskoneet, ettei suursotia voi tulla, koska valtioiden taloudet eivät sellaisia kestä. Toisaalta pessimistitkin olisivat olleet väärässä, koska hekin olisivat suhtautuneet tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.
Itse luulen, että teknologinen singulariteetti tulee olemaan asia, joka tekee varsinkin tulevaisuuden ennustamisen entistäkin hankalammaksi. Käsitteellä teknologinen singulariteetti tarkoitetaan pistettä, jolloin tekoäly ohitta ihmisälyn. Sen hetken uskotaan koittavan noin vuonna 2030.
Sen jälkeen maailmanhistoria muuttuu entistä nopeammin ja ennustamattomammin. Ihmiset ovat kohta pelkkiä rottia, jotka pyörivät maailmaa hallitsevan keinoälyn jaloissa. Eräs amerikkalainen itsensä pöhköksi lukenut matematiikan professori suivautui joku vuosi sitten tästä visiosta niin, että alkoi lähettelemään kirjepommeja eräille valtaapitäville tahoille. Lisätietoja tästä Unabomberiksi nimetystä herrasta löytyy täältä http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore_Kaczynski .
Kuka murhasi Pekka Pitkäsen?
04.05.2010, 18:45
Olen elämässäni jaksanut lukea tasan yhden salapoliisiromaanin. Se on Vilho Helasen Kohtalon silta. Senkin luin vain sen vuoksi, että kirjan murha sijoittuu ihan entisen kotini nurkalle eli Heinolan sillalle. Sen kirjoittajan Vilho Helasen historia tuntee paremminkin Akateemisen Karjala-seuran johtajana, joka sodan jälkeen joutui elättämään itsensä sattuneesta syystä dekkareilla. Helanen kuoli parhaassa miehuudessaan heti Kohtalon sillan ilmestyttyä saksalaiselle rautatieasemalle.
Vähäisestä dekkarikokemuksestani huolimatta suunnittelen nyt sitten itse kuumeisesti rikosromaanin kirjoittamista. Luin nimittäin suurella intohimolla juuri ilmestyneen Teemu Keskisarjan kirjan nimeltään Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Kirjan ylivoimaisesti mielenkiintoisin tarina kytkeytyy paheelliseen ja intohimoja kuohahtelevaan 20-luvun Kuopion kaupunkiin.
Nimittäin vuonna 1921 löydettiin työmies Pekka Pitkänen kylmäverisesti surmattuna Kuopion Taivaanpankolta. Miestä oli ammuttu tällä jumalaisen kauniilla maisemapaikalla kaksi kertaa takaraivoon järeällä käsiaseella. Olisiko tekopaikan valinnassa ollut kysymys jonkinlaisesta savolaisesta huumorista, koska Taivaanpankko on mitä parahultaisin henkirikoksen tekopaikka ainakin dekkaristin näkökulmasta.
Murhapaikalta löytyi myös tyhjä desifiointiainepullo, jolla rikostutkijat olettivat kylmäverisen murhaajan sivelleen kenkänsä poliisikoirien eksyttämiseksi. Paikallinen väestö tosin uskoi pullon sisältäneen paikallisten puliukkojen janoonsa nauttimaa lysoolia eikä sillä siten ehkä ollut mitään tekemistä murhan kanssa.
Tämäkin julma veriteko vaikuttaa alustavien tutkimusten mukaan liittyvän vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, mutta miten, niin sen paljastan ehkä tulevaisuudessa. Jatkuu huomenna….
Poliittinen murha
06.05.2010, 17:26
Suorittamassani Pekka Pitkäsen selvästikin ennenaikaisen kuolemantapauksen tutkimuksissa on ilmennyt, että todennäköisesti kysymyksessä on poliittinen murha. Suomessa poliittiset murhat ovat verrattain harvinaisia ja tämän tapauksen erottaa vastaavista muista siihen verrattavista teoista se, että tällä kertaa on asialla ollut ammattimies.
Nimittäin yleensä poliittinen terrori on maassamme ollut hyvin harrastelijamaista puuhastelua Kari-Pekka Kyröä lainatakseni. Tunnetuin tapaus eli se, kun muistaakseni Eugen Malmsten ampui muistaakseni Sinebrykoffin Senaatintalon portaikossa, oli todellista mämmikouramaista säheltämistä.
Ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin palttoon nappiin ja kimposi takaisin, toinen laukaus rinnassa olleeseen kunniamerkkiin ja kimposi tietenkin takaisin. Kolmas luoti osui metalliseen vyönsolkeen, josta kimmonneet metallisirut aiheuttivat verenmyrkytyksen, joka myöhemmin johti uhrin kuolemaan. Itsensä ampuja onnistui lopettamaan kahdella laukauksella.
Ja kun sysmäläinen aatelismies Tandefelt ampui sisäministeri Ritavuorta selkään kuolettavasti, elämässään kaikessa muussakin epäonnistunut murhamies ampui samalla myös itseään jalkaan niin, ettei pakeneminen enää onnistunut. Putkeen ei siis mennyt sekään terrori-isku.
Sen sijaan työmies Pekka Pitkänen teloitettiin ammattitaidolla. Ensimmäinen laukaus ammuttiin takaraivon vasemmalle puolelle ja luoti tuli ulos oikeasta silmästä. Toinen laukaus ammuttiin takaraivon oikealle puolelle ja luoti tuli ulos vasemmasta silmästä. Kyseessä olivat siis harkitut ristikkäislaukaukset, jotka surmaavat varmasti. Uskoisin, että menetelmä opetateen kuuluisassa Puna-armeijan komissaarin niskalaukausoppaassa. Siinä ehkä ensimmäinen johtolanka murhaajan selvittämiseksi.
Punaisen örinän maa
24.05.2010, 18:39
20-luvulla Kuopio oli poliittisesti hyvin punainen. Niinpä sitä tituleerattiin Suomen Moskovaksi. Murhattu Pekka Pitkänen oli lähinnä vain peruspunikki, mutta Etsivän Keskuspoliisin eli Ohranan pidättämäksi hänkin joutui. Kuulustelut olivat siihen aikaan sellaisia, että tietojen lisäksi irtosi myös hampaita. Pitkänen lupautui pidätysaikanaan Ohranan vasikaksi ja sillä oli tuhoisat seuraukset Kuopion kommunisteille. Vankilareissut kestivät maanpetoksesta tuomituilla vuosia.
Kuopion kommunistien henkinen tai paremminkin hengellinen johtaja liikemies, kansanedustaja ja ikiliikkujan kehittelijä Ville Vainio huomattavasti juovuksissa kirosi silloin vielä tuntemattoman ilmiantajan ja lupasi heittää hänet kivi kaulassa Kallaveteen. Sikäli Vainiossa oli inhimillisyyttä, että ennen upotusta hän lupasi tarjota uhrille hyvät ryypyt.
Luulen, että uhkaus esitettiin Minna Canthinkadulla sijainneessa kahvila Punikissa, jossa taistelevan työväenliikkeen miehet viettivät aikaansa. Vaikka kyseessä oli vain kahvila, niin siellä myytiin myös ”kovaa” teetä, kuten kieltolakiaikaan oli maantapana, sillä silloin alkoholinmyynti oli hyvin vapaata.
Harmittaa, että Kuopiossa ollaan luopumassa hyvistä rakennusten ja paikkojen nimistä. Kahvila Punikkiakaan ei enää ole eikä Mölymäkeä tai Rypysuota löydy kartalta, vaikka nämä nimet olisivat suojeltavaa kulttuuriperinnettä; onneksi tuossa ihan lähellä on vielä Rupla, jota asiaa tuntemattomat halveeraavat Työnkulman nimellä
Ville Vainiota voi sikäli kutsua kommunistien hengelliseksi johtajaksi, että hän kirjoitti jonkinlaisen Kommunistisen katekismuksen, jossa estoitta sotkettiin Lutherin ja Marxin opit. Tutkija Teemu Keskisarja nimittääkin Vainiota savolaisen huumorikommunismin isäksi ja 20-luvun Kuopiota hän jostain syystä kutsuu punaisen örinän maaksi.
Ville Vainiolla oli vankat sukulaissuhteet Kärkkäälän kylään ja Keskisarjan kirjan kuva todistaa hänet aivan Laitilan Kullervo-vainaan näköiseksi. Kuvan alatekstissä lukee, että Ville Vainio oli karismaattinen huvimestari, jonka elämäntavat eivät sopineet puoluepolitiikkaan ja maanalaisiin luottamustoimiin.
Tutkimukseni Pekka Pitkäsen murhasta ovat edenneet niin pitkälle, että on käynyt selville, ettei syyllinen sittenkään ole Ville Vainio, vaikka tyhmempi voisi niin luulla.
Ville Vainion hallitus
07.05.2010, 17:51
Tyylikäs mies oli keksijä, liikemies ja kansanedustaja Ville Vainio, kuten tämä Etsivän Keskuspoliisin kuva osoittaa. Vainion merkityksestä politiikassa kuvastaa se, että 20-luvulla Kyösti Kallion vähemmistöhallitusta aiottiin ryhtyä kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi.
Nimittäin yhtynyt vasemmisto oli saamassa välikysymyksen avulla Kallion hallituksen nurin; äänestys päättyi tasan ja epäluottamuslause olisi mennyt läpi, ellei kansanedustaja Vainio olisi juuri äänestyksen aikaan ollut juopottelemassa eräiden työväenluokan vastaisten voimien kanssa. Tästä Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti ehdotti Kallion hallituksen ristimistä Ville Vainion hallitukseksi ja Työväenluokan sankarin palkitsemista porvareille suorittamastaan palveluksesta valtioneuvoksen arvonimellä.
Lehti tiesi, mistä puhui, koska Vainio oli maistelemassa juuri lehden pakinoitsija Yrjö Räisäsen kanssa, joka oli tunnettu kommunistien pilkkaaja, mutta Vainion hyvä kaveri. Eiväthän miehet riitele vaan asiat. Räisänen kirjoitti nimimerkillä Sasu Punanen ja hänkin oli Kuopion poikia.
Kun Vainiota kovisteltiin myöhemmin Sosialistisen työväenpuolueen ryhmässä toilailuistaan, mies puolustautui äidinkielellään: ”Mittee työ minun kanssani vaahtootta, kyllähän minusta piäsette”. Kun toista savolaista, eli valtiovarainministeri Jyrki Kataista, ahdisteltiin eilen säälimättä eduskunnassa Kreikan taloudenpidon laiminlyömisestä, olisi hän ihan hyvin voinut toistaa Ville Vainion puolustuspuheen.
Karjunen
08.05.2010, 18:42
Tutkimuksissa on ilmennyt, ettei Ville Vainiota voi edes yllyttäjänä kytkeä Pekka Pitkäsen murhaan. Hän oli siihen aivan liian humaani ihminen. Tosin tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Vainio oli alunperin sukunimeltään Karjunen, joka nimi ei välttämättä synnytä mielikuvaa pehmomiehestä. Sikäli Karjunen olisi ehkä Villen sukunimeksi ollut ihan kuvaava, sillä Poika Tuomisen muistelmista saa käsityksen, että hän oli melkoinen naistennaurattaja eikä ilmeisesti ihan aina jaksanut pitäytyä täysin yksiavoisuuteen.
Karjunen olisi nykyään ihan hyvä sukunimi kansanedustajalle. Iso osa eduskunnan porukasta alkaa olla tosi ikävystyttävän oloisia työmuurahaisia. Yksi Karjunen olisi piristävä poikkeus siinä tylsimysten joukossa. Ja kun tarkemmin muistelen, niin löytyyhän parlamentista vielä yksi perinteinen tosimieskin.
Nimittäin keskustan lestadiolaiselle Kyösti Karjulalle on syntynyt 18 lasta. Se olisi jo yksistään merkittävä tukijoukko ainakin pienen kunnan kuntavaaleissa. Muistelen kuitenkin, että iso-isovaarini Risto Könönen pani vieläkin paremmaksi, eli kylällä puhutaan, että hänelle olisi siunaantunut 27 lasta. Luulen, että kyseessä on lähes SE-tulos, ainakin ihan kärkiporukoissa tuolla saavutuksella ollaan.
Syyttä häntä ei kutsuta suvun piirissä Kanta-Könöseksi. Kylällä puhutaan, että mies oli sattuneesta syystä kolme kertaa naimisissa, koska vaimot poistuivat tuonilmaisiin jostain kumman syystä ennen aikojaan. Kylällä lisäksi puhutaan, että Risto Könösellä oli myös avioliiton ulkopuolisia suhteita ja lapsia.
Tietääkseni jolla kulla Könösellä on tälläkin hetkellä hallussaan Kanta-Könösen kuva ja pyytäisin siitä itselleni ystävällisesti kopiota. Nimittäin äitini mukaan enoni Paavo oli joskus ennen sotia palannut Kuopion reissultaan tämän kuuluisan esi-isän kuvan kanssa ja kertonut, että niitä myytiin Kuopion torilla.
1889 katsojaa
09.05.2010, 19:57
Virallisen tiedon mukaan Kups – Inter-pelissä oli 1889 katsojaa, eli taas selvästi eniten tällä sarjakierroksella. Itse laskin vain noin 500. Ihmettelen, kuka hyötyy tuosta valehtelusta. Kups pelasi taas surkeasti, mutta voitti taas kerran selvästi parempansa.
Nyt on kasassa jo seitsemän pistettä enemmän kuin vuosi sitten neljän kierroksen jälkeen. Vielä viime kesänä yleensä hävittiin kelpo peliesityksellä viime minuuttien maalilla. Ilmeisesti avauskierroksen ennätysrökäletappio HJK:lle lisäsi kuopiolaisten tehoja. Toivottavasti kiekkojoukkuekin kokee samanlaisen piristysruiskeen.
En ikimaailmassa olisi uskonut, että näen päivän, jolloin Suomi häviää Tanskalle jääkiekossa. Mutta jotenkin minulla on tunne, että poikamme kaikesta huolimatta voittavat maailmanmestaruuden. Vaikka mikäpä maailmamestaruusturnaus on sellainen, josta puuttuu noin 200 maailman parasta pelaajaa.
Taivaanpankon sankari
10.05.2010, 18:44
Nyt alkaa selvitä, kuka ampui Pekka Pitkäsen. Heti tapauksen jälkeen Kuopiosta katosi Emil Räsänen-niminen nuorimies. Hän pakeni itärajan yli. Siellä hän otti surmatyöstä kunnian itselleen ja niinpä häntä alettiin kutsua suomalaispunikkien keskuudessa arvostavasti Taivaanpankon sankariksi. Etsivä keskuspoliisin arkistoissa Emil Räsäsen kerrotaan olleen hyvin kaunis mies. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin sellaisiahan ne Räsäset tahtovat olla.
Kuopiossa Pitkäsen murhan tutkimusten yhteydessä epäiltynä pidätettiin Hugo Ahokanta-niminen herra. Ilmeisesti hän olikin toinen likaisen työn tekijöistä, mutta mitään hän ei kuulusteluissa kertonut. Ehkä poliittinen poliisi ei edes pitänyt kovin tärkeänä tapauksen selvittämistä, koska katsoi, ettei yhteiskunta Pekka Pitkäsessä paljoa menettänyt.
Ilmeisesti Ahokantaa ei puhuteltu tapauksen johdosta kovinkaan pontevasti, koska mies ei suostunut muistamaan mitään. Joskus myöhemmin Suomenkin Ohrana sai halutessaan jokaisen pidätetyn kertomaan kaiken, minkä tämä tiesi ja monen vielä tätäkin enemmän.
Rähjä
11.05.2010, 18:24
Pitkäsen murhan käytännön toteuttaja on nyt selvillä, mutta vielä pitäisi selvittää, kuka oli teon suunnittelija. Ville Vainion vapautamme epäilyistä heti kättelyssä. Keskisarjan kirjan mukaan Kuopiossa liikkuivat sen ajan johtavista kommunisteista myös Arvo Poika Tuominen, tuleva tannerilainen kansanedustaja ja Niilo Välläri, tuleva Merimies Unionin luja johtaja.
Mutta heidät Keskisarja vapauttaa epäilyistä. Murhaajiksi näistä miehistä ei ollut. Sen sijaan vahvimmin tutkija taipuu Eino Rahjan syyllisyyden kannelle. Kirjassa väitetään, että Rahja olisi syntyjään kuopiolaisia, mutta asiasta löytyy muitakin kilpailevia näkemyksiä. Rahja ilmeisesti olisikin luonteensa puolesta pystynyt raakuuksiin. Ainakin mies toimi vallankumouksen aikaan Leninin henkivartijana, johon tehtävään olisi tuskin äiti Teresaa huolittu. Sisällissodan jälkeen mies kohosi kenraalin arvoon Neuvosto-Venäjällä.
Rahjasta ei ole alan kirjallisuudesta löytynyt juurikaan myönteisiä arvioita, ennen kuin Antti Tuuri kirjoitti hänestä romaanin Asejuna Pietarista. Tosin Tuuri on jäävi Rahja-tutkija, sillä molemmilla ovat sukujuuret Pohjanmaan lakauksilla. Tuurin kirjasta saa kuvan tarmokkaasta ja älykkäästä synnynnäisestä johtajasta, joka päättäväisesti toimittaa asejunan Pietarista Suomen punaisille lahtarilaumojen estelyistä huolimatta. Hänen veljensä Jaakko sen sijaan toi junalastin viljaa ja väitetään kolmannen veljeksistä huolehtineen punakaartin juomahuollosta.
Rähjämäinen Eino Rahja ansaitsisi patsaan Helsinkiin. Hän nimittäin pelasti maamme itsenäisyyden. Venäjän sisällissodan aikaan oli jo valkoinen kenraali Judenits pääsemässä voitolle ja lähestyi vääjäämättä armeijoineen Pietaria. Judenitsin haaveena oli palauttaa tsaarin valta ja samalla myöskin palauttaa Suomi Venäjän ykseyteen. Mannerheimillakaan ei ollut tiettävästi mitään tätä vastaan.
Judenitsilla oli käytössän panssarivaunuja, jotka silloin vaikuttivat voittamattomilta aseilta. Mutta sitten Rahja lähti Pietarista suomalaispunikkien iskuosaston kanssa tankkeja vastaan rautakangeilla, haloilla, kivillä yms. luonnonmukaisilla panssaritorjuntavälineillä varustettuna ja niin vain kalliit panssarit saatiin niin sanotusti päreiksi. Enemmän asiasta löytyy tietoa täältä http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200302_sivu_14.html .
Volvo
24.05.2010, 18:38
Eilen telkkarissa Volvo Markkanen 72 v. muisteli elämäänsä seurassaan 10-vuotias tyttärensä. Harmi, ettei hän kertonut enempää Tanskan vuosistaan, koska maa on tällä hetkellä ajankohtainen. Muistelmakirjassaan hän tunnustaa pitävänsä Tanskasta kovasti. Kun siellä rehellinen pankkirosvo yritti vaivalla ansaita kapeaa leipäänsä ja juoksi karkuun työpaikaltaan, niin väestö kannusti hymyssä suin ja osoitti muutenkin suosiotaan.
Sen sijaan Suomessa vastaavassa tilanteessa silminnäkijät ryntäävät hampaat irvessä rosvo-polon perään. Ja tämän saman kulttuurieron huomasi joku ilta sitten jääkiekossa. Koskelan Jussin jälkeläiset raatoivat hampaat irvessä, mutta kaikin puolin huonompi Tanska voitti rennosti pelaten hymyssä suin.
Eikä tappio edes harmittanut, koska tanskalaiset ovat ainoa kansakunta, jota vastaan suomalaisilla ei ole mitään. Jos me emme pärjää, niin suotakoon menetys sitten heille. Ja vaikka sikäläinen Cristensen kävi muutama vuosi sitten teloittamassa pari poliisia, niin juutteja kansana ei syyllistetty. Eikä oikein Cristenseniäkään, vaan päinvastoin linnaan joutuneen murhaajan luokse hakeutui suomalaisneitosia, jotka halusivat tämän jokaisen äidin toivevävyn tulevan lapsensa isäksi.
Muuten mieleeni on jäänyt, että kun poliisimurhaajan tunnusmerkit kerrottiin lehdissä, kerrottiin, että mies kantaa laukkua venäläisittäin. Täytynee selvittää, miten laukkua kannetaan venäläisittäin.
Jo Karjalan kunnailla lehtii puu
13.05.2010, 06:13
Suomi näyttää ennustukseni mukaisesti olevan vääjäämättä matkalla maailmanmestaruuteen. Mutta liian jännäksi menee. Hermot eivät enää kestä. Mieli tekisi hylätä TV ja vetäytyä hetkeksi Uukuniemelle veiviradion ääreen. Samalla voisi tarkastaa, että joko Karjalan kunnailla lehtii puu, kuten Georg Ots tässä vakuuttaa http://www.youtube.com/watch?v=yeFsj0BNZIA .
Jori päästelee muuten ihan kauniisti. Eivät osaa nykyajan vokalistit äännellä yhtä taitavasti. Oli se hyvä, etteivät suomalaiset yrityksestään huolimatta onnistuneet miestä hukuttamaan kesällä -41, vaikka Otsia kuljettanut laiva upposi meikäläismiinaan. Laulaja oli Viron uintimestari ja jaksoi rantaan asti toisin kuin yli 20.000 muuta, jotka hukkuivat Tallinnan evakuoinnin yhteydessä laivojen ajettua miinakenttään.
Suomalaiset ja saksalaiset olivat miinoittaneet Tallinnan edustan. Meikäläiset sukellusveneet olivat asialla jo ennen sodan syttymistä, joten Luojan lykky, ettei Toisen maailmansodan alkaminen mennyt Suomen piikkiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäyntikin olisi saanut uusia piirteitä.
Hockeyta
15.05.2010, 20:49
Suomen maailmanmestaruus alkaa olla sinettiä vailla. Eilen nöyrtyi Valko-Venäjä, vaikka onkin DDR:n kaltainen urheilun suurvalta. Sitä ennen kaatuivat Saksa 80 milj. ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat 300 milj. Ylihuomenna murskataan Venäjä 150 milj. Harmi, etteivät Kiina 1300 milj. ja Intia 1100 milj ole mukana. Nekin olisivat vain suupaloja Suomelle, jääkiekkoilun supervallalle, jos vain tulisivat vastaan yksitellen.
Tosin varsinkin Intia saattaa olla tulevaisuudessa peloittava haaste kiekkoleijonille, koska maassa on vanha hockeyperinne. Intiassa on maahockeyssä satoja olympiavoittajia ja useimpien nimi on Singh. Jääkiekossakin Suomi saisi vastaan täysiä Singh-kentällisiä. Singh on yleisin olympiavoittajan sukunimi. Kakkosena on Khan, eli pakistanilaiset maahockeymiehet.
Harmi, että Suomi valitsi baseballin sijasta pesäpallon ja maahockeyn sijasta sählyn. Olisi se melkoinen tapaus, kun pelaisimme maailmanmestaruudesta Usa:a tai Intiaa vastaan.
-
Suomen maailmanmestaruus alkaa olla sinettiä vailla. Eilen nöyrtyi Valko-Venäjä, vaikka onkin DDR:n kaltainen urheilun suurvalta. Sitä ennen kaatuivat Saksa 80 milj. ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat 300 milj. Ylihuomenna murskataan Venäjä 150 milj. Harmi, etteivät Kiina 1300 milj. ja Intia 1100 milj ole mukana. Nekin olisivat vain suupaloja Suomelle, jääkiekkoilun supervallalle, jos vain tulisivat vastaan yksitellen.
Tosin varsinkin Intia saattaa olla tulevaisuudessa peloittava haaste kiekkoleijonille, koska maassa on vanha hockeyperinne. Intiassa on maahockeyssä satoja olympiavoittajia ja useimpien nimi on Singh. Jääkiekossakin Suomi saisi vastaan täysiä Singh-kentällisiä. Singh on yleisin olympiavoittajan sukunimi. Kakkosena on Khan, eli pakistanilaiset maahockeymiehet.
Harmi, että Suomi valitsi baseballin sijasta pesäpallon ja maahockeyn sijasta sählyn. Olisi se melkoinen tapaus, kun pelaisimme maailmanmestaruudesta Usa:a tai Intiaa vastaan.
Metsässä ei liikahda lehtikään
17.05.2010, 15:50
Kaksi upeaa kesäiltaa olen kokenut Uukuniemellä ja niiden avulla taas jaksaa talven loskan ja hyhmän. Karjalan kunnailla ihan oikeasti lehtii puu jaKarjalan koivikot tuuhehtuu. Tosin käkien raivoisa kukunta meni liiallisuuksiin; vähemmälläkin ne olisivat saaneet asiansa selviksi.
Luulen, että Uukuniemen rantatontit ovat kohta hinnoissaan, kun vallankumousta pelkäävät Pietarin rikkaat siirtävät rahansa maahan, jossa valta ei kumoudu. Pietarista pyyhkäisee pikaveneellä hetkessä Karjalan Pyhäjärvelle. Pyhä tarkoittaa paikannimessä jonkun omaa, kyseessä on siis karjalaisten Pyhäjärvi. Rauman lähellä ja Lapissakin on omat pyhät järvensä.
Kun Suomi liittyi EU:n epäiltiin, että saksalaiset vievät Suomen rannat; eivät niitä vie saksalaiset, mutta venälisille ne kelpaavat hyvinkin. Kun jokunen vuosi sitten oli Helsingissä Venäjän taiteen kulta-ajan näyttely, oli siellä esillä paljon juuri tyypillisiä suomalaisia rantamaisemia. Meillä naapuruksilla on samanlainen sielunmaisema.
Ja musiikkimakukin on yhteinen. Tämä kappale tunnetaan nimellä Moskovan illat, Unohtumaton ilta ja Metsässä ei liikahda lehtikään. Alkuperäisessä sävelmässä puhutaan Moskova-joen illoista, ei Moskovan yöelämästä. Mutta laulu sopii kuin nyrkki silmään myös Uukuniemen Pyhäjärven kesäiltaan. http://www.youtube.com/watch?v=T8gLY3SCeYo
Aatu
17.05.2010, 18:44
Ja Suomi jatkaa hoipertelematta etenemistään vääjäämättä kohti jääkiekkoilun maailmanmestaruutta. Nyt tuli jo neljäs voitto perättäin. Ja muitakin myönteisiä jääkiekkouutisia kiirii maailmalta. Nimittäin TPS:n riveissä Suomen mestaruuden voittanut Aatu Hämäläinen on Suonenjoen Kärkkäälän kylän poikia. Niin minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä viestitetty.
Eli runsas on se joukko, joka on tuottanut pienelle ja köyhälle 200 asukkaan Kärkkäälälle palloilullista mainetta. 50-60-luvun vankka maaotteluratsu Esko Luostarinen oli jotakin kautta sukua Askolan Korhosiin. 80-luvun lentopallomaajoukkueen kantava voima Olli Nenonen on Pellonpään Nenosia. Ja saman vuosikymmenen HJK:n rangaistuslaukausspesialisti Pekka Onttonen oli Heinäselästä; siitä jostain Aatu Hämäläisen naapurista otaksun.
Muistan selvästi, että nuoruudessani Suonenjoen Pallon edustusjoukkueessa pelasi 10 Onttosta ja sitten yksi Anttonen eli serkkutyttöni mies. Ja kylällä puhuttiin, että Anttonen valittaa, etteivät ne Onttoset hänelle liiemmälti syöttele.
Valkoiset kahleet
19.05.2010, 18:59
Reino Helismaan sanoittamassa iskelmässä Venezuela todetaan lopuksi arvoituksellisesti, että ”valkoiset kahleensa pois luo Venezuela”. http://www.youtube.com/watch?v=de8paFI-KHE
Viime yönä ymmärsin tummentuvalla Keskuskentällä, mitä sanoittajanero tarkoitti tässä afrotaustaisen Etelä-Amerikan valtion viidakon yöelämää kuvaavassa iskelmässään. Nimittäin myöhäisillan Veikkausliigan ottelussa Kupsin mustat miehet pyörittelivät sarjajohtoa tavoitelleen JJK:n valkoisenrodun edustajat solmuun. Kups voitti 2 – 0 aivan ansaitusti ja on nyt tasapisteissä sarjajohtajan kanssa.
Kupsin sinimusta Olajide Williams teki jälkimäisen kotijoukkueen maaleista. Sen tehtyään mies repäisi ilosta ihokkaansa eli riisui paitansa. Valkoistarotua edustava päätuomari ei moista alkukantaista käytöstä hyväksynyt, vaan ajoi Williamsin kentältä, ennen kuin tämä pääsi valkoisten kahleidensa riisumisessa niin pitkälle, että olisi poistanut myös housunsa.
Sen sijaan toinen yönmusta mies, eli sirkusmaisen taitava Dickson Nwakaeme, käyttäytyi korostetun hillitysti. Kun hänet vaihdettiin kentältä, kiersi mies vielä kättelemässä sekä oman että vierasjoukkueen pelaajat ja siinä urakassa tärväytyi tappiolla olleelta vierasjoukkueelta muutama arvokas peliminuutti. Dickson osoitti tempullaan oivallista taktista silmää. Erotuomarikaan ei voinut häntä ajaa kentältä, sillä hän oli poistumassa sieltä muutenkin.
Kunniaksi ovat nämä salskeat neekerinuorukaiset rodulleen.
Törkeyksiä
19.05.2010, 19:25
Suomen maailmanmestaruus alkaa olla selviö. Eilen joukkueemme antoi oivallista taktista silmää osoittaen Venäjän voittaa ja niinpä venäläiset tulevat saamaan seuraavassa ottelussa selkäänsä Kanadalta itse pelissä ja loppuvihellyksen jälkeen vaahtreralehtiset tulevat vielä joukolla mukiloimaan hyvän itäisen naapurimme. Monien mielestä se on ihan oikein; sen verran rumasti poikiamme eilen telottiin.
Venäläiset eivt ole hävinneet turnauksessa vielä peliäkään, mutta tappiotodennäköisyys kasvaa koko ajan. Sen sijaan meikäläisten tappiokiintiö on jo täynnä ja voittotodennäköisyys sen kun vain lisääntyy ratkaisupelien lähetessä. Mestaruus siis häämöttää.
Ainakin mikäli eiliset merkit pitävät paikkansa, niin kanadalaisten peli tulee olemaan Venäjää vastaan hyvin fyysistä. Eilenkin kanadalainen taklasi törkeästi tsekkimaalivahtia ja teki sitten helpon maalin. Näytti hetken siltä, että mies ryntää iloissaan keskikentälle tuulettamaan täysosumaansa, vaan niin ei käynytkään. Sen sijaan peluri ryntäsikin takomaan nyrkeillä vastustajaansa.
Mutta osaavat venäläisetkin. Eilen tuli vallan ikävä Brezhnevin aikoja, jolloin neuvostoyhteiskunta toimi kurinalaisesti ja punakone pelasi kaunista ja laillista kiekkoa. Viime pelissä pari suomalaista runneltiin tahallisesti pelikyvyttömiksi eikä sellaista sallittu Tarasovin valvonnassa.
Kun esimerkiksi vuonna 1970 MM-kisoissa Mononen ronkki Maltsevia mailallaan alavatsaan, ei tapausta kostettu mitenkään, vaan Tarasov lähetti Suomen vaihtoaitioon terveiset, että elleivät suomalaiset asetu, niin Neuvostoliitto alkaa pelaamaan tosissaan. Peli päättyi 16 – 1. Niiltä ajoilta muistan Kukkosen Anssin selostuksen: ”Suomen peli kulkee näyttävästi. Mononen, Marjamäki, Oksanen, Kapanen ja sitten Harlamov. Peli on siis 6 – 0”.
Minä suren
20.05.2010, 21:51
Ei voittanut Suomi maailmanmestaruutta, vaikka pidin asiaa urheilukielellä sanottuna jo selviönä. Minä suren. Ja varsinkin suren nykyistä tuomarilinjaa, joka suosii taas kaikenlaista ronkkimista eivätkä meidän piskuiset ja taitavat pelaajamme siksi pärjää kummankaan maalin edustalla.
Eikä suruni ole kovin suuri, kun vielä muistan, että jääkiekko on pohjimmiltaan raaka ja väkivaltainen peli, joka vetoaa suurten massojen alkukantaisiin vaistoihin ja vietteihin. Onneksi kohta alkavat jalkapallon MM-kisat ja niitä seuraa koko ihmiskunta veljeyden hengessä.
Suruani lievittää vielä sekin, kun muistan miten viime talvena sivistyneenä ihmisenä pitämäni HIFK:n valmentaja Kari Jalonen huusi Kalpan Kapaselle kesken pelin tiimellyksen, että ”haista sinä neekeri v—u”! En tiedä pitäisikö syytöstä pitää loukkaavana ja rasistisena, koska ainakin itse arvostan neekereitä loistavina urheilijoina.
Ja HPK:n valmentaja Rautakorven, jonka sivistyneisyyteen en osaa ottaa kantaa, muistelen joskus taiston tuoksinassa uhanneen polttaa erotuomarin talon. Ainakin niin voisi pahalla tahdolla tulkita huudon ”varo, ettei talos pala”.
Nähtäväksi jää, kehtaanko enää katsoa tämän illan kahta seuraavaa peliä, sen verran tunnen myötähäpeää koko jääkiekkokansan puolesta.
Nyrkinhuisketta
21.05.2010, 17:38
Taas olin väärässä. Ei murskannut Kanada Venäjää eikä sen jälkeen pätkinyt heitä vielä turpaan, vaan Venäjä murskasi Kanadan ja lopuksi pätki vielä tappelun aloittaneita vaahterarintoja turpaan. Ja muutenkin oli kiekkoilta väkivaltatäyteinen. Huipentumana se, kun Saksan päävalmentaja alkoi puku päällä kravatti kaulassa huiskien takoa laidan yli nyrkeillään Sveitsin pelaajaa. Mies oli ihan tosissaan, mutta en jaksanut tuntea myötähäpeää jääkiekkoyleisön puolesta vaan pelkkää hilpeyttä.
Yleensä kiekkoväkivalta tapahtuu kaukalossa. Poikkeukset vahvistavat säännön. Saksan valmentajan käytös oli poikkeavaa. Yhden vastaavan tapauksen tiedän historiasta. Puhutaan, että näyttelijä Åke Lindmanin pikkuveljeä taklattiin kerran pahasti laitaa vasten ja kostoksi katsomossa istunut tempperamenttinen isoveli tarttui vastustajaa kurkusta. Lindman olisi mukamas tältä ajalta perinyt hellittelynimensä ”Kuristaja”.
Poikkeavaa oli myös 70-luvun neuvostotähtien Gusevin ja Alexandrovin toiminta. Nimittäin silloin puhuttiin, että miehet saivat elinkautisen pelikiellon sen jälkeen, kun he kiipesivät kaukalon laidan yli antamaan asennekasvatusta jollekin tyypille, joka huuteli heille törkeyksiä pelin aikana. Se tapahtui silloin Tarasovin ja Brezhnevin kaudella, jolloin maassa oli vielä jonkinlainen kuri ja järjestys. Oikeastaan ihmettelen, ettei vastaavaa tapahdu Kuopion jäähällissa, siellä varsinkin yleisö on pahaa suustaan etenkin tuomaristoa kohtaan.
Slaavit
22.05.2010, 20:26
Eivät pystyneet germaaniset yli-ihmiset pysäyttämään idän slaavien vyöryä, vaikka sitkeästi pistivätkin kampoihin. Loppuotteluun selvisivät Tsekki ja Venäjä. Siitä koitoksesta tulee tuima, koska veljeskansoista ei ole kysymys.
Joskus tv:ssä pitäisi näyttää uusintana maiden kohtaaminen v. -69 kisoista. Se oli elämää suurempi ottelu. Vähän samanlainen kuin Saksojen peli vuoden -74 jalkapallon MM-kisoissa.
Melkoinen on slaavien palloilullinen lahjakkuus. Varsinkin Jugoslaavien. Maa hajosi laskujeni mukaan ainakin viideksi valtioksi, joista jokainen voittaa Suomen kansainväilisissä pallopeleissä. Ja pelkäänpä, että ensi vuonna Slovenia kukistaa meidät jääkiekossakin.
KHL
23.05.2010, 18:55
Eittämättä lähtee Venäjä ennakkosuosikkina illan finaaliotteluun. Jääkiekko on nykyään maassa korkessa kurssissa. Venäjän liiga KHL kilpailee jo tasossa NHL:n kanssa. Kazanin pelaajabudjetti on maailman suurin, siis suurempi kuin yhdenkään Amerikan seuran. Ihmettelen asiaa, koska kaupungin jäähalliin mahtuu vain 8800 katsojaa.
Puhutaan, että KHL:n rikkauden selittää Venäjän mafian rahanpesu. En ymmärrä asiaa. Sitten ymmärtäisin, jos lajiin liittyisi veikkaus- ja vedonlyöntihuijausmahdollisuus, mutta tietääkseni ei liity. Ehkä mafiosot sijoittavat rahojaan joukkueisiin pelkästään rakkaudesta laijiin.
Moni suomalainen on käynyt KHL:ssä rikastumassa ja palaajien tarinat ovat olleet vaikuttavia. Tero Lehterä kertoi, että hänen seurassaan treenattiin kolme kertaa päivässä eläimellisesti ja jos ei jaksanut, niin tuli lääkäri, jolla oli dropit, joilla pantiin jaksamaan. Lehterä epäili, että jos treenikertoja olisi ollut vähemmän, porukka olisi varmaan alkanut juopottelemaan.
Ja maalivahti Sinuhe Wallinheimo kertoi, että hänellekin syötettiin mömmöjä, joiden sisältöä ei kerrottu. Mies pelkäsi niiden näkyvän vielä Suomenkin testeissä, mutta eivätpä näkyneet. Aineet ovat varmaan kehittyneet sitten 80-luvun, jolloin Igor Larionov kertoi, että Moskovassa pidetyissä MM-kisoissa kotijoukkueen pojille oli testipaikan vessanpytyn takana jo valmiiksi esitäytetyt mukit.
Hasek
24.05.2010, 18:38
Ja taas olin väärässä kuten yleensä. Ovelat tsekit veivät maailmanmestaruuden ties monennenko kerran, vaikka hävisivät turnauksessa Norjallekin. Venäläiset olivat pelanneet MM-tasolla 27 voittopeliä peräkkäin, mutta nyt tuli tappio väärässä pelissä.
Tsekit ovat opiskelleet Hasekinsa kunnolla. En tarkoita Dominik Hasekia, joka on ehkä maailman kaikkien aikojen paras maalivahti, vaan hänen sukunimikaimaansa Jaroslav Hasekia, joka on ehkä maailman kaikkien aikojen paras kirjailija.
Valitettavasti kirjailija Hasekin terveys petti jo kypsässä 37vuoden iässä, sillä hänkään ei ollut mikään vesipoika eikä kunnon sotamies Svejk tässä sotaromaanissa koskaan ehtinyt edes rintamalle asti. Siitä huolimatta Svejkin seikkailut ensimmäisessä maailmansodassa on yksi luetuimmista kirjoista.
Jos suomalaisten miesten esikuvia ovat sairaaloisen rehelliset ja sairaaloisen ahkerat Koskelat ja Päätalot, niin tsekkien esikuvana lienee viisaasti tyhmä laiskanpulska koirakauppias Svejk, joka elättää siviilissä itsensä myymällä sekarotuisia piskejä rotukoirina ja joka rennolla elämänasenteellaan ja katuoveluudellaan selviää aina tilanteissa voittajana.
Niin muutkin tsekit voittavat oveluudellaan jääkiekossa ja monissa muissa pallopeleissä. Pallopelithän perustuvat vastustajan hämäämiseen. Eilenkin tsekit tekivät ratkaisevan maalin ennen kuin vastustajat huomasivat pelin alkaneen ja pelin lopussa 110-kiloinen Jagr kaatui täysin sääntöjenmukaisessa taklauksessa niin dramaattisesti, ettei suomalainen tuomari sitä kestänyt katsella ja venäläinen ajettiin ratkaisevasti ulos. Suomalaisen miehen miehekkyys ei olisi sallinut Jagrin kaltaista näyttelemistä.
Iran
25.05.2010, 19:39
TV:stä tuttu toimittaja Liisa Liimatainen kävi männä viikolla kaupunginkirjastolla puhumassa hyvin tuntemastaan asiasta eli Iranin tilanteesta. Huomasin taas olleeni väärässä mielikuvissani maailmasta. Sain kuulla, että maassa on 72 miljoonaa asukasta ja 58 miljoonaa kännykkää.
Korkeakouluopiskelijoista 60 % on naisia. Ja mikä mielenkiintoisinta minulle, alan harrastajalle, maailman nettiblogeissa käytetyistä kielistä farsi, joka kai paremmin tunnetaan persian kielenä, on kolmanneksi yleisin; ilmeisesti englannin ja kiinan kielien jälkeen. Kotiseiniensä sisällä kansa on yhtä vapaamielistä kuin länsieurooppalaiset ja naiset ovat viskaamassa huntunsa ja kaapunsa kierrätykseen.
Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että nykyisen pappisvallan kannatus on 15 % luokkaa. Mutta sillä ei taida olla merkitystä, sillä olennaista vaaleissa on se, kuka saa laskea äänet.
Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että Iranissa tapahtuu kohta sotilasvallankaappaus, jonka jälkeen ilmenee, että koko kansa ja varsinkin nuoriso ja etenkin naiset rakastaa armeijaa.
Kuunkuiskaajat
26.05.2010, 19:11
Vaikka en olekaan seurannut Euroviisuja viimeiseen 40 vuoteen, olen antanut itselleni kerrottavan, että jälleen kerran vahvoina ennakkosuosikkeina kisaan lähteneet edustajamme ovat karsiutuneet jo välierissä samalla tavalla, kuten myös kiekkomiehillemme kävi viikko sitten. Eivät arvosta ulkomaalaiset meitä, vaikka olemme maailman rehellisintä, ahkerinta ja sodassa urhoollisinta väkeä.
Enkä syytä Kuunkuiskaajia. Varmaan he yrittivät kaikkensa ja ajoittivat kuntonsakin oikein, mutta tällä kertaa se ei riittänyt parempaan. Pahaa pelkään, että jos koko tyhjänpäiväinen laulunloilotus jätettäisiin kisasta pois ja kansat antaisivat toislleen pisteitä muuten vain, niin tulos olisi meille yhtä synkkä.
Luulen, että Suomi saisi pisteitä vain turkkilaisilta, jotka pitävät meitä sukulaisinaan ja koska entisissä sikäläisissä kansakoulujen lukukirjoissa oli ihasteleva tarina siististä valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin siistiä Suomea. Ja tosiasia onkin, että meillä on Euroopan siisteimmät vessat.
Minusta on jo vuosikymmeniä tuntunut siltä, että ulkomaalaiset ovat liittoutuneet Suomea vastaan. Muistanpa, kuinka noin kolmekymmentä vuotta sitten, kun Kuopion Likolahden teurastamon elukkalääkäri Rosbergin aikamiespoika Keijo harrasti kilvanajoa, niin aina ulkomaalaiset kilvanajajat aivan selvästi pyrkivät pussittamalla häiritsemään Keken voittokulkua.
Paikallisottelu
27.05.2010, 19:15
Selvä on tasoero Veikkausliigan ja divarin välillä. Eilen Kups voitti Suomen Cupissa varamiesjoukkueellakin MP:n vieraskentälläkin vaivatta 0-2. Ottelussa lienee ollut paikallisottelun tuntua, sillä kysymys oli Savon herruudesta. Niinpä kiihkeää ottelua oli tiettävästi ollut seuraamassa useita kymmeniä katsojia.
Joukkueet eivät ole kohdanneet muutamaan vuoteen. Silloin kun vielä kohtasivat, mieleeni on jotenkin jäänyt, että yleensä pienempi Mikkeli voitti, vaikka MP oli useimmiten sarjataulukon mukaan se huonompi porukka. Mikkelin miehillä oli näissä otteluissa parempi motivaatio. Kuopion ja Mikkelin välillä on vähän samanlainen asettelma kuin Ruotsin ja Suomen välillä.
Tavallaan Mikkeli oli se suonenjokelaisten jalkapallokaupunki. Ennen Kups ei huolinut kuin oman kaupungin poikia porukkaansa, joten Suonenjoen tähdet Ismo ja Reijo Vaittinen sekä Kari Oikarinen muuttivat Mikkeliin ja saattoipa siellä pelailla jossain vaiheessa Onttosen Pekkakin. Vaittisen veljeksistä Ismo oli parhaimmillaan nuorten maajoukkuemaalivahti ja Reijolla on peräti 13 miesten maajoukkuepeliä.
Nykyäänhän Kupsiin on huolittu jo kuusi ulkomaalaistakin, mutta vielä 70-luvulla nousi kaupungissa kova älämölö, kun Savonlinnassa syntynyt, mutta Kuopiossa opiskellut, Ossi Loikkanen kelpuutettiin porukkaan. Se oli saman suuruusluokan skandaali, kuin työläisjalkapalloilua edustaneen Kuopion Elon valmentaja Martti Räsäsen siirtyminen porvareiden Kupsiin. Nythän sekä Räsänen että Elo kuten myös luokkakantainen jalkapalloilu ovat kuolleet.
Vähän aikaa 80-luvulla Elo oli kaupungin rikkain joukkue kiitos taitavan taloudenhoitajan, mutta se kultakausi päättyi sitten näyttävään konkurssiin. Elon kulta-aikoja muistellessani olen haaveillut, että joskus vielä onnistun hankkimaan urheilumuistoesinekokoelma-alttarilleni kuulakärkikynän, jossa lukee tulikirjaimilla ”Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan”.
Veljeskansojen ottelu
28.05.2010, 16:30
Tavallaan toinen paikallispeli oli viikko sitten pelattu Viro-Suomi. Suomi hävisi viisi kertaa pienemmällä veljeskansalleen selkeästi 2 – 0. Järkyttävä tulos. En tunne tarkkaan tilannetta, mutta epäilen, että virolaiset antoivat vielä sen verran tasoitusta, ettei maan venäläisiä huolittu joukkueeseen. Ja jos huolittiinkin, niin heille ei ainakaan syötelty.
Eilen telkkarissa urheilutoimittaja kertoi, miksi Suomi on niin huono jalkapallossa. Asiasta voi syyttää suojeluskuntajärjestöä. Kun järjestön 80 vuotta sitten piti valita pesäpallon ja jalkapallon väliltä, valittiin pesäpallo. Tahko Pihkala halusi pesäpallon avulla kehittää käsikranaatinheittotaitoa, syöksynopeutta ja pikakivääriammunnassa tarvittavaa lihasten koordinaatiokykyä. Sen valinnan seurauksena maamme ei koskaan tule pelaamaan jalkapallon mm-kisoissa.
Tahko ei kuitenkaan täysin tuominnut jalkapalloa. Hänen mukaansa, jos nuorimies on harrastanut monipuolista liikuntaa, voi hän 20 ikävuoden jälkeen siirtyä myös jalkapalloilun pariin. Tosin koska ihmisen polvinivel ei kestä eteenpäin potkimista, suositteli Pihkala pallon potkimista taaksepäin. Itse epäilen, että sellainen pelityyli taas rasittaa akillesjänteitä ja kantapäitä kohtuuttomasti.
Kumipuunoksa
29.05.2010, 20:38
Kaksi asiaa on jäänyt opiskeluajoiltani mieleen. Toinen on se, että oikeushistorian laitoksen seinällä oli tämä Nokia-yhtiön mainos vuodelta 1932, jonka ihmeekseni löysin myös helposti netistä ja ehkä lain rajoja hipoen kopioin. Toinen muistamani asia on, että Ellilän ulosotto-oikeuden kirjassa kerrottiin, että Suomessakaan ei ole vallan harvinaista se, että ulosottomies saa luodin itseensä.
Ajan talousnäkymät alkavat olla sellaiset, että Nokiankin on syytä harkita tuotantoaan suunnitellessa palaamista perinteisille ja varmaksi koetuille tuotannonaloille. Ja ajan muu henki alkaa olla se, että Nokian kumipampun kysyntä tulee kasvamaan.
Muistan, että nuoruudessani varsinkin naiset ja ns. edistykselliset ihmiset halusivat lieventää rikosten rangaistuksia, sillä tutkimuksissa oli vakuuttavasti osoitettu, ettei niillä juurikaan ollut merkitystä rikosten torjunnassa monillakaan rikollisuuden aloilla, vaan muut keinot olivat tehokkaampia ja varsinkin kustannustehokkaampia.
Nykyään varsinkin naiset ja ns. edistykselliset ihmiset ovat koventamassa kontrollia ja vaatimassa lisää vankeusrangaistuksia. Tämä tuli mieleeni seuratessani tv:ssä keskustelua pedofiliasta, joka tietenkin on vastenmielinen ja tunteita kuohuttava asia. Epäilen kuitenkin, ettei asian hararstamiseen ole vaikutusta sillä tuleeko tuomio ehdollisena tai ehdottomana ja onko se vuosi vai kolme vuotta.
Sen sijaan jos halutaan vain kostaa vastenmielisiä asioita harrastaville ihmisille, niin sitten tietenkin voi kannattaa tuntuvampia kostotoimia, mutta se pitää sitten ymmärtää myöntää. Liikenteessäkin näkee sellaisia ohituksia, että häivähdyksen omaisesti olen hetken kannattanut ajatusta, että poliisit voisivat ampua tienpientareella välittömästi heti paikalla ja armotta syyllisä niskaan.
Pingispallot
30.05.2010, 18:34
Sen verran täytyy täsmentää öylöstä, etteivät tv:n pedifiilinaiset keskustelleet niinkään rangaistusten koventamisesta, vaan siitä pitääkö rippisalaisuutta raottaa pedofilistien osalta. Keskustelijat olivat varmasti hirvittävän älykkäitä, mutta eivät ehkä ihan viisaita.
Itse voisin huonohkolla ja teoreettisluonteiselle maalaisjärjelläni vakuuttaa, että rippisalaisuus kysymyksellä on harvinaisen vähän tekemistä itse pääasian kanssa. Enpä jaksa uskoa, että lajinharrastajat juurikaan harrastavat ripittäytymistä, ellei sitten kyseessä ole vallan erinomainen pervertikko, joka nauttii tällaisten syntiensä muistelemisesta. Sikäli tuo rippiasia saattaa jotenkin liipata tätä pedofiliakysymystä, että jokseenkin Suomen kaikissa pitäjissä kiertää huhuja kirkonmiehistä, jotka ovat tykänneet rippikoulutytöistä vähän liikaakin.
Muuten Arvo Salo kertoo muistelmissaan siitä, kun hän opiskeluaikaan 60-luvun alussa työskenteli Sörkan vankilassa jonkinlaisena sosiaalityöntekijänä. Vasta myöhemmin aikamiehenä hän ymmrsi, miksi hänen toimenkuvaansa kuului tilata aina kaksi pingispalloa, kun kirurgi oli tulossa pistäytymään laitoksessa.
Aatteellisuus
31.05.2010, 16:36
Ennen oli yritystoiminnassa paljon mukana sellaista aatteellisuutta ja ihanteellisuutta, jollaista ei nykyään enää tapaa. Nykyään bisnes alkaa olla pelkkää silmitöntä rahan perässä juoksemista.
Luulenpa, että yllä oleva mainos on samoilta vuosilta, kuin aiemmin esitelty Nokian kumipamppumainos. Siihen aikaan kansa oli vielä poliittisesti aktiivista toisin kuin nykyään. Veikkaanpa, että eteläpohjalainen pk-yrittäjä Kustaa Vannas on mainostanut IKL:ä lähellä olevassa Ajansuunta-lehdessä.
Niksejä
01.06.2010, 20:56
Vieläkään ei päästä eroon Nokiasta. Pirkka-lehden Niksi-Pirkka kuuluu suosikkilukemistooni ja Niksi-Pirkan nikseistä suosikkini on niksi siitä, miten Nokian kumisaappaasta voidaan tehdä oivallinen veneenankkuri, kunhan se ensin valetaan täyteen betonia ja maalataan sitten valkoiseksi. Monena unettomana yönä olen pohtinut, miksi ankkurisaapas pitää maalata juuri valkoiseksi.
Pirkka-lehti ei ole niksipalstan keksijä, vaan se on ilmeisesti lainannut niksiosastoideansa puhdashenkisestä Kotiliesi-julkaisusta, jonka 60-luvun alun niksistä näyte tässä. Siinä opastetaan kumihanskojen oikeaoppista käyttöä – siis varmaankin Nokian kumihanskojen.
-
Suuria aikoja
02.06.2010, 18:53
Elämme kuopiolaisen jalkapalloilun suuria aikoja. Eilen Kups voitti Tps:n 2-1. Sunnuntaina Kupsin A-juniorit voittivat Tampereen Ilveksen 3-0. Kaksi tuntia aiemmin Kupsin B-junnut voittivat vieraskentällä Hjk:n 0-1. Hjk johti sarjaa, Kups oli viimeinen. Marginaalit ovat pienet sanoisi Juhani Tamminen.
Kuopion Mimmifutis voitti samana viikonloppuna Espoon Hongan vieraskentällä 1-3. Ainut huono uutinen kantautui Kuopioon Vantaalta, jossa Kuopion Mimmifutiksen juniorit joutuivat tyytymään 1-1 tasapeliin Vantaan Jalkapalloseuran kanssa.
Eilinen Kupsin miesten peli oli jännittävä urheiluelämys. Sää suosi ja peli oli korkeatasoista. Ainut ongelma oli, että katsojia oli vähän; virallisen tiedon mukaan 2800, mutta oman arvioni mukaan puolet vähemmän. Tosin sekin on paljon enemmän kuin kahdessa muussa illan Veikkausliigan pelissä. Kotimainen jalkapallo on menettämässä johtavan asemansa pesäpallolle.
Mutta väliäkö sillä, koska luulenpa, että on enää ajankysymys, kun suuri unelmani toteutuu ja Kups kohtaa tummuvalla Väinölänniemen stadionilla jossain kansainvälisen sarjan ottelussa FC Barcelonan Espanjasta. Kups, jonka budjetti on 1 miljoonaa euroa tulee kamppailemaan tasaväkisesti FC Barcelonaa vastaan, jonka budjetti on 1000 miljoonaa euroa.
Muistutanpa mieleeni, että noin vuonna 1978 pääasiassa kuopiolaisista ja suonenjokelaisista pelaajista koottu Ops pelasi 1-1 tasapelin Liverpoolia vastaan. Tosin Ops:n maalin teki Oulun oma mies Sauli Puotiniemi. Hän oli jääpalloilija, joka piti kesällä kuntoaan yllä potkiskelemalla palloa.
Viinanen
03.06.2010, 19:14
Aloitinpa lukea ajankohtaista kirjaa eli Iiro Viinasen muistelmia. Viinanenhan oli valtionvarainministerinä silloin, kun maa oli edellisen kerran ajautumassa konkurssiin. Yllättävä asia paljastui heti aluksi. Viinanen onkin Kuopion poekia. Tosin hän karjalaisevakkojen jälkeläisenä asui täällä vain ensimmäiset kuukautensa.
Yllättävää sen sijaan ei ole se, että Viinanen vaikuttaa oikeasti olevan juuri niin kylmä ja peräänantamaton miesinsinööri, jollaisen kuvan hänestä ministeriaikana saikin. Mutta rehellinen hän on sekä sanansa pitävä ja siitä Suomen kansa tykkää.
Viinanen lupasi ministeriytensä aluksi Suomen kansalle vain verta, hikeä, kyyneliä sekä tulta ja tulikiveä ja muistaakseni myös paiseita. Edellä luetellut asiathan eivät ole historiassa uutta, eivät ainakaan raamatunhistorian lukeneille. Edellä luetellut asiat ovat myös sellaisia poliittisia realiteetteja, että kylmä ja peräänantamaton insinööri pystyy tällaiset lupauksensa vaivatta pitämään.
Mutta se, että ministeri Viinanen lupasi Suomen kansalle leikata myös sen eläkkeitä ja että myös tämänkin lupauksensa hän toteutti, on täysin uutta maailmankaikkeuden historiassa.
Lippalakit halpenevat
04.06.2010, 19:51
Iiro Viinasen muistelmista on paljastunut, ettei hän todellakaan lupaillut äänestäjille liikoja. Hän ei ollut mikään maailmoja syleilevä aatepoliitikko. Itse asiassa miehestä tulee mieleen toinen hyvin maanläheinen karjalaistaustainen poliitikko Kalle Pykälä.
Kalle Pykälä oli Maalaisliiton kansanedustaja 1905-1917. Pykälän liikoja lupailematon, pelkistetty ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat.
Pitäisi selvittää, että onko Petri Pykälä Kallen pojanpoika. Petri Pykälä tunnetaan maamme elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985 tuottamansa urheilumaailmaan kytkeytyvä jännityselokuva ”Tappavat sekunnit” lienee Suomen huonoin tai ainakin vähiten katsotuin elokuva. Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa.
Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään maamme myydyimpänä kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes.
Nainen Kymenlaaksosta
06.06.2010, 08:27
Vaalisloganeista vielä sen verran, että en malta olla kertomatta aiheeseen liittyvää tarinaa. Eräiden eduskuntavaalien alla päätti muudan gynegologi tehdä vaimostaan kansanedustajan, vaikka tällä ei ollut minkäänlaista alan kokemusta. Sen sijaan aviomiehellä oli runsaasti löysää rahaa ja sitä, mistä tämä gynegologi oli rahansa kaivanut, uskallan tuskin ajatella.
Maamme johtava mainostoimisto sai tehtäväkseen nostaa tämä kotirouva isänmaamme politiikan huipulle. Vakavan harkinnan jälkeen tästä yhteiskunnallisesti täysin kokemattomasta ehdokkaasta päätettiin tehdä kansanedustaja iskulauseella ”Nainen Kymenlaaksosta”. Ehdokas sai melkein tarpeeksi ääniä, mutta ei onneksi riittävästi.
Tarinasta opimme sen, ett jos minä päätän joskus jostain merkillisestä syystä olla käytettävissä joissakin vaaleissa, niin tunnuslauseeni tulee olemaan joko Kalle Pykälätä lainattu ”valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat” tai sitten ” nainen Kymenlaaksosta”.
Väärä Viinanen
06.06.2010, 18:21
Iiro Viinasen muistelmista paljastui, ettei hän myönnä olevansa sukua entiselle SAK:n puheenjohtaja Pertti Viinaselle. Tavallaan ihan sopivaa, että suomalaisten työmiesten etujärjestön johtajana oli iso, lihava ja harvasanainen mies, jonka nimi oli Viinanen.
Hupaisa on myös tarina, jonka Aarno Loka Laitinen kirjassaan Musta Monopoli kertoo. Sen mukaan SAK:n puheenjohtajaksi tuli Hesarin toimittajan kömmähdyksen vuoksi ihan väärä Viinanen. Laitinen paljastaa kirjassan väärinkäsityksestä seuraavaa:
”Tauno Viinanen oli paperikoneenhoitaja ja niitä harvoja kentän miehiä, joiden
sanaa Veikko Ahtolakin kuunteli. Ahtola oli ajatellut Taunosta Paperiliiton
puheenjohtajaakin.Jostain syystä tapahtui kuitenkin niin, että Helsingin Sanomat teki hänestä, Pertistä, Ahtolan seuraajan jo vuonna 1972.
Siinä povailtiin keistä tulee seuraavan vuosikymmenen ammattiyhdistysjohtajia, kun vanha kaarti väistyy. Hänelle Helsingin Sanomien uutinen tuli yllätyksenä. Ei hän nyt sentään ollut koskaan ajatellut että nousisi erään SAK:n merkittävimmän ammattiliiton puheenjohtajaksi. Mutta kun se oikein Sanomissa seisoi niin täytyihän siihen uskoa.
Helsingin Sanomien uutinen, että Viinanen olisi Paperiliiton tuleva puheenjohtaja, perustui väärinkäsitykseen. Joku oli kertonyt yön tuntema ravintolassa tapaamalleen toimittajalle, että Ahtolan seuraajaksi saattaa nousta Viinanen.
Toimittaja ei ollut koskaan kuullutkaan sellaista nimeä kuin Viinanen, mutta oli
löytänyt SAK:n puhelinmuistiosta Paperiliiton kohdalta palkkasihteeri Pertti Viinasen nimen ja oli päätellyt, että tämän sen täytyi olla. Toimittaja oli vahingossa valinnut väärän Viinasen, oikean Viinasen nimi oli Tauno, mutta hänen nimeään ei ollut luettelossa, sillä hän oli kentän miehiä, työläinen paperikoneen äärellä. Sellaistahan sattuu, ikävää vain oli se että väärän Viinasen nimi painettiin maan suurimpaan sanomalehteen, jolloin kaikki luulivat, että asiasta on jo päätetty.Ahtola ei halunnut Viinasesta Paperiliiton puheenjohtajaa, jolloin ainoa keino syrjäyttää oli ylennys. Väärä Viinanen saatiin ymmärtämään, että hänen oikea paikkansa oli SAK:n kolmantena puheenjohtajana. Muuten hän joutuu lopun ikäänsä tyytymään Paperiliitonpalkkasihteerin tehtäviin. Toki hän muisti kyllä mitä Veikko oli aina sanonut SAK:sta: ”Se on vain kolme kirjainta ja toimisto”.”
Addis Abeba
07.06.2010, 19:48
Loka Laitisen mukaan väärä Viinanen suoriutui puheenjohtajan tehtävistään vallan mainiosta. Aluksi tosin puheita pidettäessä vierasalkuperäisten b-, d- ja g-kirjainten kanssa esiintyi ongelmia, mutta siitäkin selvittiin SAK:n maisterismiesten suosiollisella avustuksella.
Myöhemmin kyseisiä vaikeita kirjaimia alkoi esiintyä puhujalla jopa liikaakin ja jopa sellaisissa sanoissa, joihin ne eivät alunperin kuuluneet. Sama kehitys on ollut myös itselläni enkä näe asiassa mitään huvittavaa, sillä itäsuomalaisille kyseiset kirjaimet ovat täyttä hebreaa.
Muinaisella SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiaisellakin, joka oli muistaakseni syntyjään Leppävirran poikia, oli sama henkilökohtainen ongelma kuin Viinasella ja minulla. Tosin puhutaan, että ennen politiikkaan siirtymistään mies hallitsi suvereenisti jopa d-kirjaimen käytön, mutta politiikassa hän halusi tehdä pesäeroa herroihin myös kielellisesti. Eduskunnassa tiettävästi jossain vaiheessa harkittiin Poutiaisen lähettämistä kielikurssille Addis Abebaan.
Eino Poutiainen antoi arvokkaan panoksensa myös maailman elokuvataiteelle, vaikka sitä asiaa ei yleisesti tunneta. Nimittäin rautalampilainen Kari Hotakainen on kertonut, että Suomessa 60-luvun lopulla käydessään elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy rider-elokuvaan nähdessään TV-uutisissa jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan.
Upea pöysä
09.06.2010, 15:28
Pitkään jo mietin, että olisi öylön vaarantanut lähes päihteettömän elämänasenteeni ja pistäytynyt tuohon naapuriin Sataman Helmeen. Kyseisessä ravintolassa nimittäin piti näytettämän joltain merkilliseltä taivaskanavalta Mypa – Kups-ottelu. On ihan oikein, että ravintolassa seurataan urheilua; jo Tahko sanoi, että on parempi, että nuoret miehet ryyppäävät ja harrastavat urheilua, kuin että vain pelkästään ryyppäävät.
Ja olisinhan minä voinut tarvittaessa hyvästä syystä nauttia vaikka lasillisen alkoholitonta olutta tai ehkä myös lasillisen kovaa olutta, jos urheilijanuorukaisten raittiusjuomaa ei jostain syystä olisi ollut saatavilla. Kuitenkin olisin pyrkinyt huolehtimaan, ettei ns. normipäivä-ilmiötä olisi päässyt kehittymään. Normipäiväasiasta enemmän tässä http://video.google.com/videoplay?docid=6812054720368293964#docid=7558507267750911688 .
Mutta en mennyt naapurisylkylään, sillä huomasin, että Mikko Juntunen selostaa ottelun Oikealla asemalla. Hän osaa selostuksessaan eläytyä tunteella kenttätapahtumiin ja varsinkin tuomarivirheisiin. Niin tälläkin kertaa. Kesken vimmatun Mypa painostuksen Juntunen pääsi karjaisemaan Kupsin vaarattomalta tuntuvan vaparin jälkeen, että ”PÖYSÄ, UPEA PÖYSÄ”. Siinä syntyi taas uudissana suomen kieleen.
Muistelen, että toista selostajien ääripäätä edustava Aulis Virtanen Englannin liigaa selostaessaan totesi maalin jälkeen vain rauhallisesti, että ”ja siellähän se on”, jonka jälkeen selvästi kuuli, kuinka mies veti pitkät imaisut Boston-merkkisestä tupakastaan.
Alimittaisuudesta
09.06.2010, 19:48
Hyvä- ja puhdashenkinen tapahtuma oli Kupsin ja Mypan B-junioreiden ottelu eikä mieli ole paha, vaikka vieraat voittivatkin 2 – 3. Junnupelit ovat yleisöystävällisiä, koska niissä sattuu ja tapahtuu, sillä karmeita ja yllättäviä virheitäkin tehdään kentällä.
Kuopiolaiset hävisivät, koska olivat fyysisesti heikompia. Sama puute on nykyään kaikilla kuopiolaisilla jalkapallojoukkueilla. Olisiko niin, että rotevimmat savolaisnuorukaiset ymmärtävät hakeutua jääkiekkoilun pariin. Kaikki tietävät, että kaupungin rikkaimmat miehet ovat entisiä jääkiekkotähtiä.
Ja voihan alimittaisuus olla ihan savolaisten geneettinen ominaisuus. Muistan, miten ennen puhuttiin siitä, että ulkoasianhallinnon tehtäviin oli virkakielto alle kaksimetrisillä miehillä, siis kaikilla itäsuomalaisilla. Vasta pikkuisen pönäkän Paavo Väyrysen ministerikaudella myös lyhytkasvuisille savolaisnuorukaisille avautui mahdollisuus ulkoministeriön palveluksessa ja hyvin he ovat sen jälkeen näissäkin hommissa pärjänneet.
Kastanja kukkii Kuopiossa
10.06.2010, 19:07
Ilmastokatastrofi on jo niin pitkällä, että Kuopiossa Kirkkokadulla kukkii kastanjapuu. Lienee maailman pohjoisin kastanja. Jotenkin tämä puu liittyy mielessäni samoille eteläisille leveysasteille, kuin islamilaista arkkitehtuuria edustava Haaremitalo Tulliportinkadulla.
Haaremitalosta olen antanut itselleni kerrottaman, että tataarimattokauppiaat olisivat sen tänne rakennutaneet 30-luvulla. Ehkä joku mattokauppias istutti myös kuvan kastanjapuun koti-ikävissään. Muuten Aapelin Pikku-Pietarin pihassakin mainitaan tataarit, joten heitä on täällä ollut jo ennen Atikia ja Koljosia.
Kastanjapuu liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että Reino Helismaa on sanoittanut laulun Konsulin tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis kastanjapuu. Alunperin sanoitus kertoi suutarin tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu. Suutarin tytärtä ei saanut esittää Yleisradiossa sen epäsiveettömyyden vuoksi.
Tosiasiassa levy hyllytettiin, koska sen katsottiin halventavan presidentti-instituutiota. Paasikiven Alli-vaimo oli jalkinetehtalijan, eli ts. suutarin tytär ja hänen siveellisyytensä Helismaan laulu saattoi epäilyksen alaiseksi. Sitten Helismaa vaihtoi suutarin konsuliksi eikä sävelmä enää ollut rillumareita vaan arvostettavaa korkeakulttuuria.
Presidentti Juho Kusti Paasikivi itsehän oli suutaritaustaista vaimoaan hieman paremmista piireistä, sillä hän oli liikemiehen poika. Ts. isä oli kulkukauppias. Lapsuudessani nämä liikemiehet kiertelivät maalla ostelemassa puolukoita ja piisaminnahkoja.
Muuten olen tässä kuunnellut tarkasti tätä Helismaan Suutarin tytär-sanoitusta enkä löydä siitä muuta siveettömyyteen viittaavaa kuin lopun ”juu”-sanan. Tarkastakaa vaikka itse.http://www.youtube.com/watch?v=8iWMjMw61aE
Harjuvaara
14.06.2010, 19:06
Teksti-tv:llä kerrottiin, että maailma pysähtyi, kun jalkapallon MM-kisat alkoivat. Siitä en ole varma pysähtyikö maailma, mutta oma aivotoimintani lähes pysähtyi tai ainakin taantui lapsen tasolle. Toissa päivänä tilasin kirjastosta kaukolainana ruotsalaisen jalkapalloiluun liittyvän poikakirjasarjan Harjuvaaran pallokerho, Harjuvaaran pallokerho nousee, Maaleja Harjuvaaran pallokerho ja Harjuvaaran pallokerho nousee. Se saapui Helsingin varastokirjastosta jo tänään.
Sarja on tarkoitettu esimurrosikäisille pojille ja itseltänikin sarja jäi kesken, kun murrosikä iski toisen kirjan ilmestymisen jälkeen. 40 vuotta olen pohtinut salaa mielessäni, miten Harjuvaaralle oikein lopulta kävi ja aion sen nyt MM-kisaotteluiden puoliajoilla selvittää. Mainittakoon, että kirjastohoitaja katseli minua mietteliään näköisenä kirjapinkkaa ojentaessaan.
Sen olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että tämä 50-luvun ruotsalaiseen pikkukylään sijoittuva kirjasarja sisälsi aimo annoksen nykyään suosittua kansainvälisyys- ja jopa rauhankasvatusta. Päähenkilö on Ruotsiin jäänyt suomalainen sotalapsi, joka on meikäläisille sopivasti keskikentän uurastaja ja työmyyrä. Maalivahtina toimii änkyttävä mustalaispoika, jonka suvussa esiintyy jostain syystä rikollisuutta, mutta jalkapallon avulla hänkin löytää sijansa tässä yhteiskunnassa. Suurin tähti on sitten tietenkin pitkä ja komea ruotsalainen, vaikka nykyäänhän ne suurimmat ja pisimmät sekä komeimmat tähdet ovat tosiasiassa jugoslaavisiirtolaisia.
Muuten sikäli jalkapallo on joskus pysäyttänyt maailman, että jossain Afrikan lukuisista sisällissodassa solmittiin aselepo kisojen ajaksi. Ja ensimmäisen maailman sodan ensimmäisenä jouluna eräät englantilaiset ja saksalaiset sotilaat nousivat juoksuhaudoista pelaamaan sulassa sovussa jalkapalloa keskenään ei-kenenkään-maalle. Mutta sekin veljeily sai sitten surullisen lopun, kun velvollisuudentuntoinen upseeri ampui opiksi ja ojennukseksi muille yhden jalkapallointoilijan.
Överiksi menee
12.06.2010, 20:38
Hieman överiksi menee. Päivän viidestä tärkeästä jalkapallo-ottelusta ja yhdestä tärkeästä lentopallo-ottelusta vain Kupsin B-junnujen peli jäi pelkän teksti-tv:n tulosannin varaan. Paikanpäällä tosin seurasin ainoastaan sen, miten Kupsin A-junnut hävisivät paljon isommille turkulaisille 0-1.
Keskuskentällä minulle selvisi, ettei kehonrakentaja Boogie Mustosen palloilullisesti lahjakas poika Anton tule ratkaisemaan kuopiolaisten fyysisyysongelmaa tulevaisuudessa, kuten joskus uskoin. Hän nimittäin toimi tuomarina päivän pelissä. Ilmeisesti hän on pysyvästi vaihtanut pelaajan roolin tuomarin rooliksi.
Eilen jo selvisi, että lupaava maalivahti Joonas Pöntinen 177 sentin pituudestaan huolimatta saattaa siittenkin torjua vaikka maailman rahakentillä. Meksikon veskari oli vain 174 senttiä. Maasta se pienikin ponnistaa. Ja parempaan suuntaan Kuopion maalivahtitilanne on menossa kokoasiassa. B-junnujen veräjänvartija on ehkä Pöntisen pituinen, mutta tätäkin tiileskiveä vielä 50 % leveämpi.
Muuten eilisen Etelä-Korean peliesityksen innoittamana aloin haaveilla todellisesta unelma finaalista. Olisihan se hienoa, jos loppuottelussa kohtaisivat Etelä-Korea ja Pohjois-Korea. Harmittaa vieläkin, että menetin vuonna -74 Saksojen kohtaamisen, koska siskoni häät olivat juuri samaan aikaan.
Väitöskirjan aiheita
13.06.2010, 20:28
Virallisten tietojen mukaan Kups-Honka-pelissä oli ennätysyleisö eli 3156 katsojaa. Itse laskin 1156. Honka voitti 2 – 0 ja minä suren. Ja suren sitäkin, etten ymmärrä enää edes lajin perussääntöjä.
Nuoruudessani sekä käsivirhe että paitsio olivat yksinkertaisia ja selkeitä asioita. Eivät ole enää. Helsingin Yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on urheiluoikeuden professorin virka, niin turhaa ja naurettavaa kuin se onkin.
Vakavasti harkitsen jatko-opintojen aloittamista ja väitöskirjan tekemistä joko jalkapallon käsivirheestä tai jalkapallon paistiosäännön tulkintavaihtoehdoista.
Mokat
15.06.2010, 07:04
Säälittää Englannin maalivahti Robert Green, joka onnistui hörppäämään maaliin tosi vaisun vedon. Mies näytti vanhenevan yhden pelin aikana kymmenisen vuotta. Hän tietää olevansa maansa vihatuin mies. Onneksi britit ovat vanhaa sivistyskansaa.
Green säilyttänee henkiriepunsa toisin kuin Kolumbian puolustaja Escobar, joka 12 vuotta sitten onnistui tekemään komean oman maalin. Kotimaassa isänmaan ystävä tyhjensi häneen pistoolinsa lippaan ja huusi tiettävästi joka laukauksen jälkkeen, että MAALI!
Greenin ja Escobarin tapaukset eivät ole historian suurimpia palloilumokia. Käytin runsaasti aikaa etsiessäni netistä mielestäni pahimman munauksen. Tässä maalivahti, joka ei ole mikään mämmikoura, vaan pikemminkin liimanäppi, tempaisee maaliheiton siekailematta suoraan omaan pöysään.
http://www.youtube.com/watch?v=WB9CKvOyLws .
Kansainvälisiltä sivuilta löytyy kooste kymmenestä maalivahtien pahimmasta virheeestä. Listalta puuttuu jostain syystä yllä oleva tapaus, sen sijaan hopeasijalla on suomalaisen Peter Enckelmanin erehdys. Hän päästää ensimmäisen kerran maailmankaikkeuden historiassa oman sivurajaheiton maaliin.
http://www.youtube.com/watch?v=U4b7flwMTwM&feature=%20.http://www.google.fi/ .
Lopuksi katsotaan ihan tuore juttu, joka latautuu pikkuisen viiveellä. Reilu viikko sitten Helsingin ifk:n mokke mokasi kunnolla ja päästi joensuulaisen Riverballin virkaveljensä 80 metrin päästä tömäyttämän vaparin pömpelinsä perukoille. Pukuhuoneessa lienee vallinnut painostava hiljaisuus pelin jälkeen.
http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2010/06/1136864
Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta
15.06.2010, 18:55
Toivottavasti tänä iltana nähdään ensimmäinen elämää suurempi ottelu. Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta lähtee peliin altavastaajana ja Brasilia vahvana ennakkosuosikkina, mutta yllätykset ovat jalkapallossa mahdollisia. Olen niin vanha mies, että muistan, miten vuonna -66 Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta voitti Italian 1-0.
Pronssia voittanutta Portugalia eli Eusobioa vastaan Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta johti eka jakson jälkeen 3 – 0, vaikka hävisikin sitten 3 – 4. Puhuttiin, että Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan taktiikkana oli vaihtaa puoliajalla koko joukkue ja se selittäisi Portugali-ottelun repsahtamisen toisella puoliajalla, jolloin kentällä juoksenteli Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan kakkosjoukkue.
Illan suurotteluun voi virittäytyä kuuntelemalla Kari Peitsamon esityksen nimeltään ”Kauan eläköön Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan voittoisa jalkapallomaajoukkue”. Se löytyy tästä Yle Areenan ohjelmasta 21 minuutin kohdalta. http://areena.yle.fi/ohjelma/29d8f432fac52f7a21993be59200f2ae .
Peitsamo kehoittaa meitä suomalaisia, jotka emme selvinneet MM-kisoihin, kannustamaan Talvisodan hengessä Korean Demokraattista Kansan Tasavaltaa, koska sitä voidaan hyvällä syyllä pitää veljeskansanamme, sillä kummassakin maassa on pitkät ruokajonot.
Snellmanin jäljillä
16.06.2010, 20:30
Kuopion kulttuurikävelyt käynnistyivät tältä kesältä ja kuljimme kaupungilla Snellmanin jäljillä. Auvoisan kuvan antoivat kaupungin kulttuurirouvat kansallisfilosofimme perhe-elämästä Savossa. Tunsin itseni radikaalinuoreksi ikärouvien seurassa, mutta en kehdannut rikkoa ylevöitynyttä ja henkistynyttä tunnelmaa kertomalla tarinaa, jonka luin 1800-luvun helsinkiläistä prostituutiota käsittelevästä tutkimuksesta.
Siitä paljastui, että suurmiehemme kaksi aikamiespoikaa pani erään helsinkiläisen ilotalon remonttiin, ts. ns. tuhansiksi päreiksi, koska olivat tyytymättömiä palveluntarjoajilta saamiinsa palveluihin. Korostettakoon siis, ettei heidän toimintansa ollut tähdätty ihmiskauppaa vastaan, kuten nykyän saattaisi kuvitella. Muistelen jopa, että Snellmannin poikien tapauksessa oli alkoholillakin osuutta asiassa. En tiedä, mistä he olivat pahat tapansa oppineet, kotikasvatuksessa ei illalla kerrotun perusteella ollut puutteita.
Muuten nyt tiedän, että Snellman oli myös urheilumies enkä nyt tarkoita poikien taipumusta kamppailulajeihin. Snellman nimittäin vaati, että Kuopioon oli hankittava liikuntasali koulupoikien käyttöön. Sali lienee ollut ensimmäisiä maassamme. Siitä sitten alkoi Kuopion mittava urheiluhallirakentaminen, joka huipentui maailman ensimmäiseen täysimittaiseen pesäpallohalliin.
Snellman vaati myös, että jokaiselle koulupojalle on hankittava kantele musiikinharrastamista varten, mutta Luojan kiitos tämä idea ei ole toteutunut.
-
-
-
7.2.2010-3.4.2010
|
Yritin vuosia sitten löytää entiselle työkaverilleni häälahjaksi tunnettua kirjaa ”Onnistunut avioliitto, osa 2”, mutta en sitä löytänyt. Piti ostaa Jari Isometsän muistelmat. Työkaveri oli käyttänyt hääyönsä sen lukemiseen. Itse sain työkavereilta lahjaksi Leevi Seppäsen Valmentajan päiväkirjan. Kyllä hääyön voisi turhemminkin käyttää, kuin Valmentajan päiväkirjan lukemiseen. Erityisesti yritin lukea rivien välejä. Onhan se nykynäkökulmasta käsittämätön asia, että 30 vuotta sitten maailman lupaavimmat kestävyysjuoksijat olivat Seppäsen valmentamat kaksi itäsavolaista. Ja kolmas sudeetti-itäsavolainen, jota Seppänen ei tosin valmentanut, oli Saaren Tarnalan Jorma Härkönen, joka juoksi EM-pronssia, vaikka kertomansa mukaan treenasi noin viisi kilometriä päivässä, eli vähemmän kuin keskiverto hölkkääjä. Ei selvinnyt Seppäsen oppaasta juoksemisen salaisuudet. Se kuitenkin selviää, että hormonit valmentaja tuomitsi. Se on hyvä se. Päivän Mullikassa entinen 100 metrin SE-mies Ville Vakkuri vakuuttaa, että ne, jotka väittävät pärjäävänsä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa lajeissa ilman dopingia, valehtelevat. Hiihtäjä Jari Räsänen kertoo samassa lehdessä, että STT:n uutinen, jonka mukaan hän olisi hankkinut Ruotsista kiellettyjä aineita, on epätosi. Räsänen ei ole siis koskaan hankkinut dopingaineita Ruotsista. Muuten samassa lehdessä oli juttu myös Murheen rististä eli Lemetin taistelun muistomerkistä. Siellä savolaisrykmentti löi talvisodassa lihoiksi tuhansia venäläisiä. Itse kävin viime kesänä tällä murheellisella paikalla. Tämän päivän Savon Sanomat tiesi kertoa, että yksi joukkohaudassa lepäävistä on panssarimies Tereskov. Hänen tyttärestään Valentina Tereskovasta tuli vuonna 1963 maailman ensimmäinen avaruudessa käynyt nainen.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Urheilujalkineet |
08.02.2010, 19:43 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Valmennusoppaan innoittamana suunnittelen paluuta kilparadoille. Olen hankkinut jo urheilujalkineetkin, jotka lotisten tulen vetelemään kovia interval-harjoitteita, joiden avulla Olavit juoksivat ME:nsä. Ostin saappaat 17 €:lla samasta postimyyntiliikkeestä, josta muinoin hankin myös DDR:n kelta-puna-ruskean veryttelypuvun, joka on aitoa puhdasta plastikkia. Jalkineet ovat luotettavaa saksalaista laatua ja malli on testattu ainakin kahdessa maailmansodassa. Saappaita on siinä maassa aina osattu arvostaa ja tehdä. Sain idean juoksujalkineista, kun luin Emil Zatopekin elämästä kertovan Jean Echenozin kirjan Pitkä juoksu. Siitä ilmenee, että Satu-Pekalla oli välillä tapana juosta kovavauhtisia lenkkejä saappaat jalassa. Minulle on kerrottu, että suonenjokelainen suurjuoksija Salamo Könönenkin harrasti samankaltaisia valmennusmenetelmiä. Jonkun pitäjänmestaruuden hän kuulemma voitti juoksemalla hiihtomonot jalassa; ilmeisesti antaakseen muille jonkinlaisen mahdollisuuden. Zatopek-kirjan on suomentanut Erkki Jukarainen, Suonenjoen poikia hänkin. Muistelen, että Eki ei ollut kouluaikaan mikään urheilijanuorukainen. Taisi kestävyysjuoksun sijasta olla enemmänkin suuntaunut sen ajan nuorison kovaäänisen ns. rock´n roll-musiikin suuntaan. Erkin isä oli muistaakseni kaivamassa lähes 50 vuotta sitten Tollanpuroa. Musiikkimiehiä hänkin, oli kuulemma laulellut puroa lapioidessaan, että ”meidän on uudestaan luotava maa.”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Luonnevikaisuudesta |
09.02.2010, 20:24 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hesarin kuukausiliitteessä kerrottiin autismi-nimisestä luonnevikaisuudesta. Vaivan ilmenemismuotoina on mm., ettei potilas selviydy arjenaskareista ja että mielenkiinto kohdistuu kummallisiin asioihin. Tuntuu jotenkin pelottavan tutulta. Itse olen viime päivinä pääasiallisesti pohtinut seuraavia yhteiskunnallisia ongelmia: 1. Miksi Ilkka Kanerva ei huolinut Ringa Ropoa Soulin kisoihin? 2. Mitä tapahtui Tartran 50 km:n hiihdon 40 km:n virkistäytymisasemalla? Sitä ennen Vedenin johti Oikaraista minuutilla ja pian virkistäytymistapahtuman jälkeen tilanne oli tasan päinvastainen. 3. Miksi Holmenkollenin vuoden 1967 15 kilometrin loppuvaiheissa sijoilta yms. Anatoli Agentjev nousi yllätysvoittoon? Oikaisiko mies? Muuta selitystä en keksi ja oikaisu on mielestäni dopingiin verrattava asia. 4. Ja suurin mysteeri on, että miksi Kalevi Hämäläistä ei valittu Grenobleen. Luulen löytäväni viimeiseen kysymykseen vastauksen, sillä käsissäni on äskettäin ilmestynyt Lauri Järvisen kirja ”Kalevi Hämäläinen – numero 1”. Sen alkulehdellä jo kerrotaan, etteivät huhut Kalevin luonnevikaisuudesta selitä syrjintää. Todellisen syrjinnän syy jää tässä vaiheessa vielä nähtäväksi. Itse olen kuulustellut todistajaa, jonka mukaan, kun Porrassalmen kilpailujen jälkeen kerrottiin Suomen valittu edustusjoukkue eikä Kassun nimeä mainittu, poistui mies palkintojenjakajaisista, mutta ovella hän kääntyi ja huusi kuuluvasti ”Vennamo voittoon”. Oliko valinnoissa kyse pelinpolitiikasta, jota termiä vennamolaiset asiasta käyttivät. Pontikankeitto ei ainakaan ollut ratkaisun taustalla, koska se oli eräs toinen Suur-Savon suurhiihtäjä, joka niihin aikoihin kärähti pontikankeitosta ja sai Hiihtoliitolta armotta neljän kuukauden kilpailukiellon.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kirjoittelua |
10.02.2010, 20:30 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tänään opin sen, että kirjoittelussa tulee olla varovainen. Uusi tieto ei ole kenellekään, joka urheiluhistoriasta jotain tietää, että kuopiolainen mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen mukiloitiin perusteellisesti Cortinan kisoissa hänen lehtikirjoituksensa vuoksi. Mutta minulle oli uusi asia se, että Silvennoisen nimissä julkaistu teksti oli hyvä, hauska ja mielestäni kenenkään ei olisi pitänyt siitä loukkaantua. Silvennoisen hengentuote on luettavissa Kalevi Hämäläis-kirjasta. Jutussä uskallettiin väittää, että maamme huippuhiihtäjät ovat ennen kilpailuja melkoisia hermokimppuja. Niinpä murtsikkamiehemme antoivat perusteellisesti asennekasvatusta kynämiehelle. Ilmeisesti tarkoituksena oli saada Hemmo uskomaan, etteivät hiihtäjämme ole hermokimppuja. Esilyöjänä toimi savolaisella lupsakkuudella kuopiolainen poliisi Veini Kontinen, jolla oli toimintaan parhaat edellytykset, koska hän oli ammatiltaan poliisi. Lyöntitalkoot pidettiin mäkikilpailua edeltävänä iltana ja niinpä pahoinpidelty Silvennoinen, joka piti itseään lähes voittajasuosikkina, jäi kymmenenneksi. Eikä kuopiolaisten jäsentenvälinen turpiinvetokilpailu vielä ollut loppuunkäsitelty. Silvennnoinen oli toimittanut juttunsa kisapaikalta puhelimitse Savo-lehden toimittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka ei ilmeisesti päästänyt artikkeleita lehteen täysin alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa, koska kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa tuossa ihan lähellä Tulliportinkadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava asiasta kertova muistolaatta. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo se, että Hiihtoliitto määräsi vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei sentään heitä tiettävästi palkittukaan. Joskus 1900-luvun alussa, jolloin edellisen kerran hiihdossa kokeiltiin älyttömiä yhteislähtöjä, tapahtui niin, ettei etumaisena hiihtänyt suostunut antamaan sovinnolla latua perässähiihtäjälle. Tällöin perässähiihtäjä tönäisi kärkimiehen nurin, otti tältä sauvan ja antoi kyseisellä astalolla laillisuuskasvatusta lumessa makaavalle. Kilpailun tuomaristo puuttui asiaan siten, että se antoi lyöjälle maalissa lisäpalkinnon esimerkillisestä toiminnasta.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kylmää likööriä |
11.02.2010, 19:49 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olin tässä pikkuhiljaa virittäytymässä reippaaseen olympiatunnelmaan, mutta luovunpa tästä tunnetilasta. Teksti-TV:n sivuilla loistaa virtsanvärisin tulikirjaimin, että 30 olympiaurheilijaa epäillään dopingista. Taidan korkeintaan seurata curlingpelejä Teksti-TV:ltä. Curling on hieno herrasmiesten laji. Siinä ei dopata eikä myöskään rynnätä pelintuoksinassa lähimmäisten kimppuun heitä nyrkein ja pelivälinein hakaten kuten toisessa suositussa jääpelissä. Doping-uutinen ei ole uusi ja yllättävä. Osasinkin epäillä eräiden maiden hiihtäjiä; tosin en tietenkään norjalaisia. He eivät kärähdä koskaan. Itäsaksalaisistakin jäi kiinni ainoastaan kiekonheittäjä Evelin Jahl. Hän oli kova vastus Markku Tuokolle. Heitot olivat suurin piirtein yhtä pitkiä. Voimatasokin oli sama.Tuokko punnersi penkistä 190 kiloa ja Evelin 180. Tosin jälkimäinen kilpaili naistensarjassa. Kalevi Hämäläis-kirjassa ei puhuta ainakaan suoraan piristeistä. Tosin hieman mietityttää Länsi-Savo-lehden toimittajan kertomus Innsbruckin 50 kilometrin kisasta. Hämäläinen johti jo selvästi, mutta 35 kilometrin kohdalla virkistäytymispisteellä ei ollutkaan ”kuumaa” likööriä vaan juoma olikin kylmää. Kassu romahti sen jälkeen täysin. Arto Tiainen on tunnustanut, ettei hän hiihtänyt yhtään 50 km:n kisaa ilman pervitiniä. Tosin miehen muisti taitaa pettää. Vuoden -66 MM-hiihdoissa hän väsähti johtoasemassa viimeisellä kympillä ja itki Savon Sanomien mukaan maalissa, koska ”kuumaa” juomaa ei ollut annettu 40 km:n kohdalla. Häpesin miehisen miehen itkua. Onneksi neljä vuotta myöhemmin Tatralla oli ilmeisesti ”kuumaa” juomaa saatavilla neljänkympin virkistäytymisasemalla, koska Susi-Kalle jätti Vedeninin siinä vaiheessa kuin seisomaan.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Uutisankkoja |
12.02.2010, 18:30 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ihmeellinen on netti. Päätin tuossa tarkastaa, miten kävi myöhemmin elämässä Savo-lehden tomittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka oli jonkinlainen päähämmentäjä Silvennois-sopassa, josta kerroin pari iltaa sitten. Kuuranhalla selvisi siitä tapauksesta vähäisillä vammoilla, mutta myöhemmin hän törmäsi vastoinkäymisiin. Nimittäin 1963 uutisoi Savo-lehti kissankokoisin otsikoin, että amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa MIG-21 hävittäjiin, joita suomalaiset olivat juuri hankkineet ilmeisesti ensimmäisenä Länsimaana. Lehden juttu saattoi olla tällä kertaa aivan totta, mutta Kekkonen oli luvannut venäläisille, ettei silloisia huippumoderneja sotakoneita esitellä ainakaan amerikkalaisille kenraaleille ja niinpä toimittaja Kuurahalla sai poistua jo samana päivänä Kuopion alueelta. Itsekin muistan MIG-koneiden tulon. Niitä tuoneet venäläislentäjät jylistivät näyttävästi myös Kärkkäälän yllä ja meteli oli hirmuinen. Koneita oli kahdeksan. Samoihin aikoihin koettiin Kuopion lähellä Kurkimäessä tuntuva maanjäristys, jonka tietenkin uskottiin liittyvän jotenkin koneiden ylilentoon. Lisätietoja Kuuranhallan MIG-jutusta löytää tästä Aamulehden artikkelista, jossa kerrotaan Suomen lehdistön historian parhaista uutisankoista. http://www.aamulehti.fi/teema/paakirjoitukset/157933.shtml Ykkönen uutisankkojen joukossa on tietenkin Silvo Sokka juttu – sekin muuten Savo-lehden ensiksi uutisoima. Kakkonen lienee Savo-lehden MIG-tapaus ja luulenpa, että pronssilla on Silvennois-juttu, joka sekin oli yllätys yllätys Savo-lehdessä. Ennen sanottiin, että kun savolainen on äänessä, niin vastuu jää kuulijalle.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Konna vai sankari? |
13.02.2010, 18:41 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Luinpa tuossa Otto Kumeniuksen muistelmateoksen nimeltään Vastavakooja. Vastavakooja Kumenius omisti ilmeisesti sen verran vilkkaan mielikuvituksen, että epäilen paikoitellen toden ja tarun sekoittuvan hänen muisteluissaan. Sikäli kirja on ajankohtainen, että se sivuaa olympiavoittaja Gunnar Höckertiä, jonka kuolemasta tuli toissa päivänä kuluneeksi 70 vuotta. Höckert kaatui Summassa, jossa hän tuhosi ennen kuolemansa neljä panssarivaunua. Gunnar Höckert oli sikäli erikoinen kestävyysjuoksija, että hän oli lähtöisin yläluokkaisesta perheestä. Isä Viking Höckert oli Suomen Norjan konsuli. Kumelius kertoo kirjassaan, kuinka hän sodan aikana joutui selvittämään suurta valuutan salakuljetusjuttua. Sen päätekijäksi paljastui konsuli Höckert. Ilmeisesti ainakin osa toiminnasta palveli Norjan vastarintaliikkeen rahoitusta ja tästäpä seuraa kysymys siitä, oliko virkarikokseen syyllistynyt konsuli konna vai sankari. Lisätietoa asiasta ei näytä ainakaan netistä löytyvän. Täytyisi ilmeisesti joskus tutustua tapauksen oikeudenkäyntipöytäkirjoihin. Ehkäpä Viking Höckert oli salakuljettaja Algot Niskan sukulaissielu. Muuten Niskakin omasi urheilutaustan; hän pelasi hyökkääjänä samassa Tukholman olympiakisojen jalkapallojoukkueessa, jossa Erik Frenckel toimi puolustustehtävissä. Niska salakuljetti sodan alla 150 Saksan juutalaista turvaan ja sai ansioistaan sodan jälkeen muistopalmun Jerusalemiin. On puhuttu, että hän olisi saanut peräti muistolaatan, mutta sen edellytyksenä olisi ollut juutalaisten auttaminen ilman palkkiota. Niska peri palveluistaan kohtuullisen korvauksen. Pirtumies Algot Niskaa ei tule sekoittaa huumekauppias Algot Niskaan. Pari vuotta sitten nimittäin tuomittiin Algot Niska-niminen huumerikollinen pitkään vankeusrangaistukseen. Muistelen, että tämä mies taisi aiemmin omata hyvin tyypillisen savolaisen sukunimen ”Hartikainen”. Aika härski temppu salakuljettajalta muuttaa nimi Algot Niskaksi. Saattaa herättää tullimiesten keskuudessa uteliaisuutta.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Asialliset hiihtojalkineet |
14.02.2010, 18:29 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eikä Kalevi Hämäläisestä päästä vieläkään eroon. Ostin pari vuotta sitten Kuopion rompetorilta mukamas Kassun kultamitalisukset. Ymmärsin kyllä, että myyjän antamasta aitoustodistuksesta huolimatta niillä Järvisillä ei hiihdetty vuoden 60-kisosissa, vaan paljon niiden jälkeen. Mutta epäilemättä ne olivat joskus Hämäläisen hiihtimet. Jostain syystä ne olivat päätyneet juvalaiselle pankinjohtajalle, häneltä savolaiselle helppoheikille ja loppusäilytyspiste on sitten minun varastossani. Luulenpa, että kultamitalitarinan liikkeelle laskija on ollut itse suurhiihtäjä. Hänellä taisi viimeisinä vuosinaan olla elämänhallinnassaan vähän ongelmia. Köyhän ei kannata seisottaa kalustoa käyttämättömänä. Tarkoituksenani oli hiihtää 60-luvun puusuksilla pertsaa. Ongelmana on se, ettei nykyään enää löydy vanhan ajan siteisiin monoja. Mutta sitten sellaiset löytyivät omasta vaatekaapista. Elikkä kuvan esittämät Ruotsin armeijan hiihtojalkineet vuodelta -61 jälkeen ajan laskun alun. Hiihtomaihareille tulee siis kohta 50 vuotta mittariin ja ne ovat yhä kuin uudet. Ennen kengät kestivät isältä pojalle, nykyään hyvässä lykyssä vuoden. Vaikkei nykyjalkineita käyttäisikään, niin niiden pohjat kuitenkin murenevat hyllyssäkin. ”Joka ikkuista tekköö, se leipääsä vihhoo” sanottiin ennen Savossa. Ostin nuo kuvan ruotsalaiset kulutushyödykkeet muutama vuosi sitten maamme toreja kiertelevästä liikkuvasta myymälästä neljällä eurolla. Eivät olleet hinnankiroissa. Samanmaalainen kumitritsa maksoi euron enemmän, sekin länsinaapurimme armeijan ylijäämää, niin hullulta kuin se kuullostaakin. Vaikuttaa siltä, että sotilastekninen kehitys on kulkenut kumitritsojen ohi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kisaveikkaus |
15.02.2010, 19:39 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Siniset silmät täysin ymmyrkäisinä ihmetteli Kaisa Näkäräinen, vahva mitalisuosikki, kanssakilpailijattarien vauhtia ja nappiin mennyttä kunnonajoitusta. Kaisa oli 59., vaikka oma hiihto sujui kuulemma oikein hyvin. Kaisan mielessä selvästi liikkui jotain, kuten myös haastattelijan mielessä ja kaikkien niiden mielessä, jotka asiasta jotain ymmärtävät, mutta kukaan ei sano ääneen. Ääneen asian taisi kuitenkin sanoa maailman rehellisimmät kasvot omistava Kari-Pekka Kyrö TV:n Pressiklubi-ohjelmassa. Jos veritankkausta ja kasvuhormonin käyttöä ei voi paljastaa, niin miksi ihmeessä näitä konsteja ei käytetä. Isoista rahoista on kysymys. Mitenkähän kauan ihmiset viitsivät olla kiinnostuneita huippu-urheilusta. Muistan, kuinka yhteen aikaan Urheilukanavalta ei tullut juuri muuta kuin voimamieskilpailuja, mutta nyt niiden suosio on hiipunut, kun jokunen kilpailija on kuollut mömmöihin. Saas nähdä, miten kauan olympialaisista jaksetaan olla innostuneita. Toisaalta antiikin olympialaisia järjestettiin noin 600 vuoden ajan, vaikka ei sekään touhu tainnut ihan nuhteetonta olla. Muistelen, että v-67 (kesä)kisojen keskeinen voittajahahmo oli keisari Nero, joka voitti ainakin valjakkoajelun ja lyyransoiton. Tuomaripeliä epäiltiin vahvasti. Itse veikkaan, että hyvässä lykyssä kohta alkavassa naisten hiihdossa paras suomalainen on noin sijalla 10 ja miesten hiihdossa noin sijalla 20. Voitosta kamppailevat Etelä- ja Keski-Euroopan pyöräilykansojen edustajat. Ja pahaa pelkään, että Suomen ainut mitali tulee olemaan naiskiekkoilijoiden pronssi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Yllätyksiä |
17.02.2010, 08:52 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kyllä hiihtourheilu on yllätyksellistä. Olin varma, että viime yönä paljastuu, että Suomi on maailman huonoin hiihtomaa. Mutta ei ole huonoin. On vasta toiseksi huonoin. Huonoin on yllättäen Norja. Mahtoi Teemu Kattilakoskelle olla yllätys, kun joutui pyytämään latua vielä alkutalvesta maailman ylivoimaisesti parhaana pidetyltä hiihtäjältä Peter Northugilta, joka oli kisan 42. Teemu taisi olla 28.. Ja yllätys oli se, että varmalta voittajalta jo näyttänyt Ruotsin poika jäi mitalitta. Suomen miljoonassa kotitaloudessa naapurin miehen väsynyt hoipertelu loppusuoralla synnytti spontaaneja tuuletuksia. Varsinkin kun vielä toinen ruotsalainen hiihti Pekka Tiilikaisen hevosenkengässä yllättäen harhaan ja menetti pelin. Mutta yllätys tulee vielä olemaan, kun Viron pojat pääsevät ladulle pertsatyylisessä kisassa. Kunnonajoitus on lähes eläkeikäisiltä heimoveljiltä osunut niin paikalleen, että raajojen kohdilla näkyy miehillä vain pelkkä harmaa vyyhti, kun he pistävät ison vaihteen päälle. Ja lopuksi yllätän lukijani. En seuraa vain liikuntakulttuuria, vaan kyllä musiikkikultturikin käy, varsinkin kun sitä esittää Pensselisedäksi kutsuttu syyrialainen vokalisti, joka on yllättäen turneella tällä hetkellä Suomessa ja laulaa yllättävän hyvää suomea. http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8 http://www.youtube.com/watch?v=oTE-u-U_eMk&feature=related http://www.youtube.com/watch?v=RHMuWcJnyUo&feature=related
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Geenivirhe |
17.02.2010, 18:04 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kovasti on Suomen kansa kateellista Ruotsin kansalle heidän olympiamenestyksestään. Naapuri on saanut jo kaksi kultaa ja kohta tulee yksi lisää. Mutta ei suomalaisten pidä tuntea kademieltä. Melkein samaa porukkaa sitä ollaan. Ruotsin parhaat hiihtäjät Charlotte Kalla ja Marcus Hellner ovat taustaltaan meänkielsiä heimoveljiä ja Kallan äiti taitaa olla peräti kiuruveteläisiä. Melkoinen on ollut tornionjokilaaksolaisten hiihtomenestys. Suomalaisista Eero Mäntyranta, Pertti Teurajärvi, Sami Jauhojärvi ja perusrehellisenä lapinmiehenä historiaan jäävä Jari Isometsä ovat länsipohjalaisia. Ruotsin puolella on Kallan ja Hellnerin lisäksi ollut ainakin Erki Larsson, joka voitti 18 km v-36. Silloin suomalaiset eivät syyttäneet ruotsalaishiihtäjää dopingista vaan siitä, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmoksessa. Myöhemmin mies lopetti urheilemisen, koska katsoi sen synniksi ja ryhtyi lestadiolaiseksi saarnaajaksi. Erik Larssonin pojantytär Åsa Larsson saattaa tällä hetkellä olla tunnetuin pohjoismaalainen kirjailija. Torinonjokilaaksolaiset hiihtäjät eivät välttämättä tarvitse uskonnollista hurmosta menestyäkseen. Ainakin Mäntyrannan ja Teurajärven menestyksen taustalla on geenivirhe. Heidän hemoglobiiniarvonsa on huikea ihan luonnostaan. Eerolla taisi parhaimmillaan olla yli 200. Pitäisi selvittää onko kyseinen ominaisuus muutenkin yleistä noilla alueilla. Mäntyrannan esi-isissä oli vallooniseppiä ja voi olla, että ominaisuus perityy sieltä. Ainakin ulkonäkönsä puolesta Mäntyranta, Teurajärvi ja Kalla ovat enemmänkin eksoottisia etelämaalaisia, eivätkä mitään pallinaamasuomalaisia. Ja jotta kademieli länsinaapureita kohtaan hellittäisi katsomme lopuksi videopätkän ruotsalaisen jääkiekkoilun historiasta. http://www.youtube.com/watch?v=KFQnIFN1pYo Tuokin tapahtuma synnytti Suomessa hirmuisia selkäkeikkanauruja. Korostettakoon, että maalivahti Tommy Salo on tietenkin taustaltaan meikäläisiä ja se ehkä selittää tapahtuman. Tänä iltana meillä on vastassa samainen Valko-Venäjä ja korostettakoon, että tulossa on hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sinivalkoinen ääni |
19.02.2010, 18:26 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ei naura koko urheileva maailma meille enää. Kansallinen kunniamme on pelastettu. Piskuinen lökäpöksypoika toi meille hopeaa. Se on yllätys minulle. Uskoin, että ainut mitali tulee olemaan naisleijonien pronssi. Oletin, ettei suomalainen voi pärjätä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa lajeissa, koska suomalaiset ovat perirehellisiä ja urheilevat puhtaasti toisin kuin ulkomaalaiset. Oletin myös, ettei arvostelulajeissa suomalainen voi pärjätä, koska suomalaiset ovat perirehellisiä, eivätkä suostu lahjomaan tuomareita toisin kuin ulkomaalaiset. Katsoin juuri Pietun suorituksen ja varmasti se oli hyvä suoritus, vaikka en ymmärrä, että mistä asiasta puolipiipussa kisataan. Enkä myöskään ymmärtänyt, mistä asiasta selostajakaksikko kertoi. Terminologia oli vierasta. Tuli ikävä Tiilikais-Pekan selostuksia, joissa hiihtäjät olivat hevosenkengässä jo, pallopeleissä hyökkäykset kilpistyivät puolustusmuureihin ja alastulot olivat varmoja mäkihypyssä. Toisaalta ei se Pekkakaan ollut täydellinen. Olen kuullut, että v-62 yleisurheilun EM-kisoissa pääselostajan vireystila oli suhteellisen heikko. Paavo Noponen matki myöhemmin esimiehensä sanankäyttöä tummentuvalta Belgradin stadionilta seuraavasti: ”Mystillisellä kentällä kantoi Lindroos Suomen joukkueen lippua, jolla poikkeuksellisesti oli siniset housut ja valkea paita….Mutta olipahan yleisökin 10.000 markkaa, ei kun metriä. Nevalan heittämän keihään kantamana tulee pitkä heitto.” Kerrotaan myös, että kovasti isänmaallinen selostaja eläytyi samoissa kisoissa suomalaisten hallitsemaan seiväskilpailuun niin paatoksella, että tunnelmoi, miten ”vauhtiradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen miehen sinivalkoinen seiväs.” Pekka itki usein elikkä yleensä silloin, kun suomalainen voitti tai hävisi. Yritin juuri Ylen arkistosta löytää näytettä Tiilikaisen nyyhkytyksestä, mutta eipä löytynyt. Sen sijaan löytyi vaikuttava todiste selostajan kuolemaahalveksivasta rohkeudesta. Tässä näytteessä hän täysin tyynesti kuvaa sitä, kuinka vihollishävittäjä yrittää konekivääreillä vaientaa sinivalkoisen äänen lopullisesti; lienee harvinaislaatuinen äänite maailman radiotoiminnan historissa, liekö sitä koskaa päästetty eetteriin. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=833&a=256
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Välinekehittelyä |
19.02.2010, 19:28 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Enpä taida katsoa ensi yön naisten hiihtoa. Tulee vain paha mieli. Tiedän, ettei Aino-Kaisa pärjää, sillä jo ennen kisoja Heinolan puolesta viestitettiin, ettei Saarisella ole kunnon välineitä nykyisen kaltaisille keleille. Näkihän sen jo Tour De Skiillä, kun yhdellä erikoiskokeella hän jäi valovuosia itseään huonommille kilpahiihtäjättärille. Ja pari päivää sitten sprintissä sai huomata, etteivät tytön sukset luista yhtään. Nyt olisi tilaus Nokian insinööreille. Suomalaisille on kehitettävä älysuksi, jossa on automaattinen tietokonepohjainen luistonedistämis- ja lipsumisenestämisjärjestelmä. Tässä on pyhä isänmaallinen tehtävä suomalaiskeksijöille; norjalaisia ei voiteta muuten kuin paremmalla kalustolla . Kyllä meillä osataan. Kuopiolaisinsinööri kehitteli jo 60-luvulla lasikuitusuksen, mutta ei löytänyt rahoitusta tuotannolleen. Samalla hetkellä, kun patentti vanheni, alkoivat Fischerin ja Kneisselin tehtaat syytää maailmalle savolaismallista suksea, Kaikilla muilla ne jo olikin Falunissa -74, vain suomalaiset lykkivät puukautisilla vehkeillä. Miedolla olisi ollut Järvisen hienot grafiittipohjat, joilla hän olisikin voittanut, mutta nekin paahdettiin voitelussa pilalle. Enpä muuten nähnyt grafiittisuksea urheilumuseossa. On meillä osattu ennenkin. Vaikka Savon rata valmistui jo 1890-luvulla ja vaikka savolaista intelligentsijaa on sen jälkeen virrannut ehtymättömänä vuona etelään, eivät maakunnasta viisaat olleet ainakaan vielä vuosisadan alussa täysin loppuneet. Iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset yrittivät voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki nuoskalla kevyesti. Kuopiolainen Oskari Räsänen jatkoi tuotekehittelyä. Ensiksi hän valmisti messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25% puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia käytännön realiteettien maailmassa: alpakkasukset eivät kestäneet yhtään neulasia tai muita roskia ladulla.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jernberg hermostui |
20.02.2010, 20:15 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kalevi Hämäläis-kirjasta opin, että erilaisia ovat ruotsalaiset miehet. V-58 Lahden MM-kisoissa Sixten Jernberg voitti 50 kilometriä. Häntä juhlittiin kovasti. Hotellihuone oli pian täynnä onnittelukukkia ja sähkösanomia. Sitten muut ruotsalaishiihtäjät tulivat onnettomina valittamaan voittajalle sitä, että tämä oli antanut eräälle lehdelle lausunnon, jonka mukaan Ruotsilla oli kisoissa liian suuri joukkue ja että olisi riittänyt, jos pelkästään Jernberg olisi valittu kisoihin. Ehkäpä uutinen oli perätön, ainakin se sai maailmanmestarin menettämään malttinsa. ”Olin raivosta punainen, tartuin lähimpään kukkamaljakkoon ja paiskasin sen lattiaan. Saman tien meni toinen ja kolmas,” muisteli Jernberg myöhemmin. Sitten hän lauhtui ja katui syvästi tekoaan. ”Häpesin, jos asia ilmaistaan lievästi! Käytökseni oli ollut anteeksiantamatonta. Nyyhkytin yrittäessäni kerätä kokoon kauniita, syyttömiä kukkia.” Näin siis teki Ruotsin mies. Konttasi nyyhkien hotellihuoneensa lattialla kukkia keräillen. Sen sijaan kun Suomen hiihtäjiä oli samoihin aikoihin arvosteltu lehdessä, he eivät purkaneet kiukkuaan kukkasiin, vaan vetelivät porukalla turpaan syylliseksi epäilemäänsä mäkihyppääjä Hemmo Silvennoista.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Peltokallio |
21.02.2010, 20:14 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Suomalaisen urheilun nykytilasta huolestuneena luin tuossa lääkäri-kirurgi Pekka Peltokallion muistelmat. Ajattelin, että sieltä löytyisi lääkkeet kansamme urheilumaineen palauttamiseen. Siihen aikaan, kun Peltokallio huolehti joukkueemme lääkintähuollosta, voitettiin esimerkiksi kuulantyönnössä hallimestaruus tuloksella 22 metriä tasan; tänään riitti viitisen metriä vähemmän. Ja ennen poikamme jaksoivat vallan mainiosti hiihtää 30 kilometriä, nyt 3/4 osaa joukkueesta joutuu lopettamaan ennen puolta matkaa. Mutta ei löydy Peltokallion muisteluista vastausta ongelmaani. Sen sijaan paljastuu, että kirjoittaja on äärimmäisen kiltti, leppoisa ja rehellinen ihminen, kuten jo ulkoinen olemus viestittää, mutta ikämiehen muisti näyttää valiettavasti pätkivän jo pahasti. Peltokallio on niin kiltti, ettei hän löydä satojen kuvaamiensa ihmisten joukosta kuin yhden, jota hän selvästikin inhoaa. Inhokki on entinen päätoimittaja ja urheilujohtaja Martti Huhtamäki. Muistelijana Peltokallio on myös häpeämättömän rehellinen. Hän kertoo senkin, kun kerran USA:n San Diegon asemalla hän kärsi ihan hirvittävästä ripulista. Vaikka Amerikka onkin rikas maa, niin San Diegon aseman vessoissa ei ollut ovia, koska näin pyrittiin hillitsemään ruiskuhuumeiden käyttöä ja niinpä maamme johtava urheilulääkäri joutui vähän väliä istuksimaan pytyllä ihmisvilinän keskellä. Peltokallio kuitenkin uskoo, ettei kukaan tuttu ollut ilmeisesti näkemässä; ainakaan kukaan ei tullut juttelemaan. Vaikka kypsemmällä iällä Peltokallio on itse lempeys, niin nuorena miehenä Pohjanmaalla oli asia vähän toisin. Muistelmista voisikin päätellä, että jos silloin kouluissa olisi ollut ammatinvalinnanohjausta, niin lääkärin ammatin asemasta hänelle olisi varmaankin suositeltu ammattinyrkkeilijän uraa. Kerrankin, kun hän oli opiskelemassa Lapuan kristillisessä kanasnopistossa, niin aamulla kouluun lähtiessään hän huomasi ikkunasta, että kristillisen opiston asuntolan ulko-ovella oli joku häjy odottelemassa vieraspaikkakuntalaista Peltokalliota halko kohotettuna. Mutta Pekkapa yllätti halkomiehen; hän tulikin ulos ikkunasta ja onnistui syöksymään takaapäin uhkaajansa kimppuun ja pääsi antamaan tälle laillisuuskasvatusta. Mainittakoon, että Peltokallio oli jo koulussa huomattavan iso ja roteva.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
IGF |
22.02.2010, 19:41 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tunnelma alkaa olla samanlainen kuin pikkupoikana vuoden -66 Budabestin yleisurheilun EMkisoja seuratessani. Silloinkin kaikki epäonnistui. Mieleeni on iäksi syöpynyt lehtikuva, jossa Mikko Ala-Leppilampi lepää polvillaan nurmikolla keskeytettyään 10.000 metrin juoksun siinä vaiheessa, kun koko muu porukka ohitti hänet kierroksella. Tilanne muistutti kovasti viimeisintä pursuittihiihtoa. Mutta EM-kisojen jälkeen maailman huonoin yleisurheilumaa tehosti valmennustaan ja oli kuusi vuotta myöhemmin lähes maailman paras yu-maa. Luin Peltokallion muistelmat ja kuvittelin, että sieltä olisi saattanut löytyä tietoa uusista ihmeaineista, jotka ilmeisesti ovat tulleet urheiluun. Vuosi sitten Kari-Pekka Kyrö kertoili niistä ollessaan Kuopiossa arkkipiispan vieraana. Kyrön luennon jälkeen luulen ymmärtäväni, miksi mies voi juosta huikean 100 metrin maailmanennätyksen, vaikka kävelee viimeiset metrit. Selityksenä on uusi ihmeaine IGF, joka ei näy testeissä. Se on insuliinin kaltainen voimakkaasti ja laajasti elintoimintoja, lihasten ja veren kasvua säätelevä lääke. Yksikköhinta on 5000 dollaria, joten dopingkaan ei ole enää yksilehmäisten urheilijoiden touhua. Luulin, että Peltokallion kirjasta olisi saattanut löytyä vastaus myös siihen, käytettiinkö perivitiiniä ennen myös yleisurheilupuolella. Sehän on selvää, että hiihdon suurkisoissa sen avulla pärjättiin vielä 70-luvun alkuun asti. Joskus kysyin Könösen Salamolta, että tunnettiinko tämä amfetamiinijohdannainen kestävyysjuoksussa sodan jälkeen, mutta hän ei sellaista myöntänyt. Eräät maamme vanhat juoksuennätykset ovat kuitenkin sellaisia, että pervitiini voisi ne selittää.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ihmeparantajia |
23.02.2010, 19:36 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana urheilulääkäri Pekka Peltokallio suhtautuu lievästikin sanottuna kriittisesti ns. vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Hän kertoo, kuinka vuonna 1975 matkusti satoja, ehkä tuhansia, suomalasiakin Filippiineille sikäläisten ihmeparantajien leikattaviksi. Nämä suorittivat operaation pelkästään käsin ilman mitään kirurgisia apuvälineitä. Skeptikot tosin väittivät, että kyseessä oli pelkkä silmänkääntötemppu, jossa tehostekeinoina käytettiin länsimaalaisten turistien hyväuskoisuuden lisäksi eläinten verta ja sisälmyksiä. Peltokallion mukaan myös Suonenjoen Kärkkäälän kylältä kotoisin olevalta tohtori Valto Räsäseltä leikattiin niin ikään jotain. Kirjoittajan mukaan ”tosin arvon tohtori ei tiennyt leikkauksen alussa, mitä häneltä ryhdyttiin leikkaamaan eikä leikkauksen päätyttyä, mikä elin häneltä oli poistettu.” Jos suomen kielessä on sana sarkasmi, niin ilmeisesti Pekka Peltokallion asenne tapahtuneeseen on sarkastinen. Mutta kuitenkin Kärkkäälän poikakin on päässyt maamme johtavan urheilulääkärin muistelmien sivulle. Urheilulääkäri oli tavallaan Valto-vainaakin, koska hän akupunktiolla hoiti kuopiolaisia urheilijasuuruuksia, ainakin Elon jalkapalloilijoita ja Riennon nyrkkeilijöitä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tähystys |
24.02.2010, 20:09 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eilen mainituista ihmeleikkauksista julkaisi Irma Weisen kirjan ”Ihmeitten aika ei ole ohi”. Kirjoittaja oli myös Terveydenhoito-lehden keskustelutilaisuudessa puolustamassa näkemyksiään. Peltokallio suhtautui leikkauksiin kriittisesti, vaikka Weisellä oli esittää vakuuttava todistekin ihmeestä. Häneltä oli nimittäin poistettu peräsuolesta kananmunankokoinen kasvain ilman teräasetta. Ihmeparantaja Tony Agapao oli tarttunut pienen käsittelyn jälkeen kasvaimeen ja vetänyt sen hitaasti pois. Paluumatkalla oli lentokoneen vessassa vielä tarkastettu, että leikkaus oli onnistunut. Todistelu ei vakuuttanut Peltokalliota. Mutta se, että lentokoneen WC:ssä paljaalla silmällä tarkastetaan peräsuoli, on jo kova temppu. Urheilumiehenä Peltokallio myöntää rehdisti, että siihen ei suomalainen lääkäri pysty.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kullan tuntua |
25.02.2010, 18:17 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vaikka myönnän, ettei huippu-urheilun seuraamisessa ole järjen häivääkään ja että huijareita taitavat olla kaikki tyyni ja että vaikka Suomen tyttöjen kalusto ei sovellu vesikelille ja että vaikka Suomen tytöt eivät ole puheväleissä, niin alan pikkuhiljaa salaa mielessäni virittäytyä kultajuhliin. Jotenkin ulkomaan naishiihtäjät ovat niin tyttösen oloisia, poikkeuksena tosin Norjan Björgen, verrattuna meidän vahvarakenteisiin, rintaviin, reiteviin ja perseviin pienviljelän emännän oloisiin tyttäriimme, että uskon Porilaisten marssin soivan tänään radiovastaanottimissa kaikissa suomalaiskodeissa, vaikkakin kyseisen musiikkikappaleen sanoittajan menttaalihygienian tilaa epäilen vahvasti ja luulen, että nykyään kyseisen marssin tuottaminen johtaisi syytteisiin kiihotuksesta kansanmurhiin. Mutta jos emme voitakaan, niin on hyvä lohdutukseksi lukea kokonaisuudessaan tämä Tiede-lehden juttu vuodelta 2003. http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=385&vl= Siinä puhutaan ihmeaine IGF:stä ja ennen kaikkea geenidopingista. Enkä malta olla leikkaamatta ja liimaamatta lopuksi tätä pätkää kyseisestä ajankohtaisesta artikkelista, jos joku ei jaksa tutustua koko juttua.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Mitalisadetta |
26.02.2010, 19:43 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ei tullut kultaa, mutta 28 pronssia tuli yhden illan aikana, joten 12 mitalin tavoite saavutettiin sittenkin ja mentiin jopa tavoitteesta heittämällä ohi. En tosin halua pilata tunnelmaa, mutta muistutan, että vähän aikaa sitten Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue pelasi Kalpan alle 14-vuotiaita vastaan ja hävisi 5 – 1. Mutta nyrkit ja mailat huiskivat prosnssipelissä vähintäänkin miehiseen malliin. Kovia jätkiä varsinkin Ruotsin tytöt. Tänä iltana voi vielä meille varmistua 24 hopeamitalia, mutta jotenkin on sellainen fiilinki, että Suomi häviää. Vaikuttaisiko asiaan, että selasin tuossa entisen suuren urheilujohtajan Kallu Tuomisen muistelmat. Hän palautti mieleen, että jo vuonna -80 Suomi oli vielä kolmannessa erässä ottelussa USA:a vastaan kultamitalissa kiinni, mutta sitten tuli notkahdus ja jäimme tietenkin neljänsiksi. Tuomisen kirjasta selvisi myös, miksi meikäläiset urheilijat yleensä pettävät odotuksiamme. Olemme jännittäjä kansaa. Calgaryn kisoissa suurmäen kilpailun ollessa jo käynnissä, Matti Nykänen soitteli Tuomiselle, että pitäisiköhän sitä lähteä hyppäämään ja pitäisiköhän jostain hommata kyyti, koska kohta alkaa olympialainen mäkihyppykilpailu. Nykäselle ja hänen silloiselle tyttöystävälleen oli nimittäin järjestetty muista erillinen hotellimajoitus, koska se katsottiin tässä poikkeustilanteessa perustelluksi ratkaisuksi. Tuominen järjesti kyydin hyppypaikalle ja jo harjoituskierroksen viidenneksi viimeinen mies oli vuorossa saavuttaessa mäen juurelle. Silloin Tuominen tiedusteli hermostuneena mäkikotkalta, etteikö tämän pitäisi jo olla hyppäämässä harjoitushyppyään. Matti katseli rauhallisena maisemia ja tokaisi: ”Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä”. Nykänen voitti kisan täysin ylivoimaisesti. Vanha totuushan on, että vain keskinkertaisuudet harjoittelevat.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Harlamov |
27.02.2010, 19:22 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kävi kuten pelkäsin. Ei ollut 5 miljoonan asukkaan Suomesta vastusta 300 miljoonan USA:lle. Pelin alkua katsoessa tuli mieleen, ettei kisapappi riitä, vaan muutakin psykiatrista apua tarvitaan joukkueellemme. Vaikka ei sekään välttämättä auta. Puhutaan, että iloisella 70-luvulla kallonkutistaja yritti iskostaa voitontahtoa jääkiekkomaajoukkueeseemme. Pelaajat makasivat salin lattialla syvässä rentoutuksen tilassa. Jokaisen piti ääneen vakuuttaa, että hän on parempi kuin yksikään Neuvostoliiton joukkueen pelaajista. Neljä ensimmäistä suostuikin konsultin tahdon mukaisesti antamaan väärän todistuksen. Sitten oli hieman boheeminoloisen Timo Sutisen vuoro todistaa. Hän mietti hetken ja todisti sitten rehellisesti, että ainakin hänen mielestään jokainen venäläispelaaja on häntä parempi. Siinä vaiheessa koko joukkue röhähti selkäkeikkaneuruun. Mieleeni on jäänyt, että legendaarisen Harlamov-Petrov-Mihailov-ketjun peliesitys oli niin taiturimaista, ettei sellaista enää nähdä. Kaivoin netistä näytteen haalistuneiden punanuttujen pelistä ja sain vahvistusta uskolleni. http://www.youtube.com/watch?v=UrGg-vcBJW8&feature=related . Täytyy tunnustaa, ettei 70-lukulaista kiekkoilua enää nähdä. Tuntuu kuin katselisi hidastettuja pätkiä. Muuten vähän aikaa sitten TV:ssä oli ohjelma Toronto-jääkiekkomailatehtailija Seppo Rahusesta. Hänellä oli läheiset suhteet 70-luvun neuvostokiekkoiluun. Hän kertoi, että Valeri Harlamov otti niin raskaasti maajoukkueesta putoamisen, että ajoi tahallaan moottoritiellä Ladansa vastaantulevan rekan alle.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hienot kisat! |
28.02.2010, 19:37 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hienot kisat kerta kaikkiaan ja upea suomalaismenestys. Maamme on kahminut tähän mennessä yhteensä jo 54 mitalia eli enemmän kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. 12 mitalin tavoite on saavutettu kirkkasti. Ja vielä miesten 50 kilometriä on hiihtämättä. Mikäli keli on hyvä ja voitelu onnistuu, on täysin mahdollista, että joku meidän kolmesta miehestämme jaksaa maaliin asti, jos voimanjako on oikea. Hienot nämä kisat ovat siinäkin mielessä, että nämä ovat ensimmäiset täysin dopingvapaat olympialaiset sitten vuoden 1980 Moskovan kisojen. Jälleen olin väärässä, kun jokin aika sitten väitin, että kahden huippunaishiihtäjän ulkomuotokin on mukamas täysin muuttunut epäilyttävästi muutamassa kuukaudessa. Eikä Moskovan tapahtumia voi täysin rinnastaa nykyisiin, koska silloin oli kyseessä kesäkisat. Luulenpa, että nämä ovat ensimmäiset oikeasti puhtaat talviolympialaiset sitten vuoden -36 Garmen-Partenkirschenin olympialaisten, jolloin pervitin oli vasta kehitteillä Saksan sotalaboratorioissa. Niinpä olen taipuvainen melkein uskomaan, että Jalkasen Kallen ja kummaneiden mitali saattoi olla Suomen kestävyyshiihdon viimeinen puhdas kulta. Kallu Tuominen muuten paljastaa, että vuoden -72 Mäntyrannan käry, joka oli urheiluhistoriamme ensimmäinen, johtui erinäisistä huhuista, joiden perusteella hiihtäjä testattiin. Urheilujohtaja Tuominen itse hämmästyi yllättävää käryä, mutta Aku Kiuru vain totesi, että ”kyllä sie Kallu olet ollut sinisilmäinen.”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hukkapätkiä |
01.03.2010, 20:29 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olympiajääkiekko oli lyönyt leimansa eiliseen Kalpan ja Jokereiden nuorten kohtaamiseen. Tähän asti olen ihastellut nuorisokiekkoilun hyvätapaisuutta, mutta en enää siihen tule syyllistymään. Nyrkit huiskivat ja leuat louskuivat ihan isoisten olympialaisesimerkin antamaan malliin. Ero on huima sivistyneiden ihmisten harrastamaan jalkapalloon. Jalkapallossa ei tietääkseni ole suomalaisten pelissä koskaan lyöty ketään. Viime kesänä erotuomaria tosin ajettiin Kuopiossa takaa lapioiden ja rautakankien kanssa, mutta se olikin ulkomaalisten keskinäinen turnaus. Uutta eilisessä pelissä oli myös, että katsojat vaivautuivat käyttämään luovuuttaan erotumareille huutelussa. Tähän asti viirupaitoja on nimitelty pelkästään v_ _ _ n homoiksi, mutta nyt päällimmäiseksi kohosi määre v _ _ _ n hukkapätkät. Olivat nimittäin harvinaisen pieniä miehiä. Mutta ilme ei heillä värähtänytkään; itse olisin varmaan alkanut heidän asemassaan huutelemaan takasin. Ymmärrän täysin Vldimir Zirinovskia, joka kerran Ranskan matkallaan äityi heittelemään kivillä mielenosoittajia, jotka karjuivat hänelle ilkeyksiä. Muuten hukkapätkä-käsitteeseen olen Jokeri-pelissä törmännyt ennenkin. Alkutalven miesten pelin jälkeen oli joukko Jokereiden kannattajia täysin estoitta kusta lorottamassa, kuten Savossa sanotaan, jäähallin nurkalla. Ilmeisesti he pyrkivät näin merkkaamaan reviirinsä, kuten kehittyneiden imettäväislajien parissa on uroksille tyypillistä. Ohikulkevat kuopiolaisneitoset tarkastelivat toimitusta uteliaasti ja asiantuntevasti arvostelivat helsinkiläisten lorottajien anatoomisia erityispiirteitä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kostamuksen talvikisat |
02.03.2010, 20:17 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Karkean virheen teki Putin, kun päätti järjestää seuraavat talviolympialaiset etelän lomarannalla Shotsissa. Karjalan poikana hänen olisi pitänyt ymmärtää järjestää kisat kotimaisemissaan ja mieluiten yhteistyössä suomalaisten kanssa. Venäjän vahvanmiehen karjalaistaustasta on vallalla kaksi kilpailevaa teoriaa. Ensimmäisen version mukaan hänen juurensa ovat Tverin Karjalassa ja toisen äskettäin syntyneen näkemyksen mukaan mies on Karjalan kannakselta, samaa alkuperää Savon Pulkkisten kanssa. Kumpi käsitys on oikea, jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että Putin on sen verran raitis ja työteliäs, ettei hän voi olla oikea venäläinen. Viime kesänä minulle selvisi, että Kostamuksesta saisi loistavan talviurheilukeskuksen. Lunta ja korkeuseroja riittää. Nimittäin malmikenttä, jolla nykyään toimii avolouhos, on 30 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Rautaa malmissa on noin 30 %, joten seudulle kohoaa ajan mittaan valtava kuonavuori, jonne pystyy rakentamaan millaisen syöksyrinteen tahansa. Kisavieraiden majoituskaan ei tuota ongelmia. Alueella näyttää vielä elävän hyvä hirrenveistoperinne ja kelomökkien raaka-ainehuolto on turvattu. Jostain syystä Vienan Karjalan tienvarsilta löytyy miljoonia keloja. Luulen, että sikäläinen tienrakennuskulttuuri aikaan saa metsäkuolemia, koska teiden varsilta puuttuvat ojat, jotka estäisivät puiden kosteusvauriot.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
13.12.2009-7.2.2010
|
Eivät ole vielä jättiläiset kuolleet hiihtourheilun parista, kuten eilen vielä epäilin. Nimittäin samana päivänä voitti Lapinlahden kansalliset Jesse Väänänen, 197 cm, eli hän on juuri kansanedustaja Juha Miedon mittainen. Muistelen, että parikymmentä vuotta sitten maamme hiihdon huipuilla ollut Heinolan Jari Nieminen oli kuitenkin vielä neljä senttiä mittavampi. Jesse Väänänen on erikoistunut sprinttihiihtoon ja siinä pitkistä vipuvarsista on hyötyä eikä kestävyysominaisuuksilla ole niin väliä. Sekä Väänänen että Nieminen ovat hoikkia. Mieto oli vähän riskimpirakenteinen hiihtourallaan, vaikka hänkin jäi poikaseksi sata vuotta sitten latukisoja vallinneen Heikki Kuusniemen rinnalla. Kuusniemi oli Mietoa vähän lyhyempi, mutta hänen kilpailupainokseen ilmoitetaan 105 130 kg. Kuusniemi oli hiihtotaitonsa lisäksi tunnettu myös voimistaan. Kun 1900-luvun alussa Suomessa vieraili sirkusten mukana ulkomaalaisia ammattipainijoita, yritettiin Kuusniemeä värvätä heille vastukseksi. Hiihtäjä Kuusniemi ei suostunut, mutta hänen varamiehekseen molskille saatiin tuleva antiikin kiekonheiton olympiavoittaja Verner Järvinen, joka ottelikin ammattilaispainijoita vastaan tasapäisesti. Ja miksi kiekonheittäjä Verner Järvinen ei olisi pärjännyt sirkuspainijoille, koska hän oli selättänyt myös tulevan raskaansarjan olympiavoittajan Adolf Lindforsin. Tämän tiedon luin juuri ilmestyneestä Järvisen urheilijaperheestä kertovasta Antero Raevuoren kirjasta. Kirja vahvistaa käsitystäni siitä, että Verner Järvinen, jota virheellisesti pidetään ensimmäisenä suomalaisena olympiavoittajana, ei ollut pelkästään urheiluhullu, vaan mies taisi muutenkin olla vähän hullu. Ainakin hän yritti tehdä kaikista pojistaan urheilusankareita motivoimalla heitä remmillä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Oikeutettu viha |
14.12.2009, 19:28 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Verner Järvisen pojista Kalle oli vahvin ja ehkä myös eniten isänsä kaltainen perien myös hänen äkkijyrkän luonteensa. Niinpä hän sai remmiä muita veljeksiä enemmän ja se jätti jälkensä käytökseen. Kalle oli aikoinaan maailman parhaita kuulantyöntäjiä, mutta suurkisoissa hän ei menestynyt, koska hermot olivat liian huonot. Huonot hermot aiheuttivat ongelmia myös urheilukentän ulkopuolella. 30-luvun kiihkeinä vuosina Tampereella SDP:n juhlilla Kalle kävi kadulla käsiksi TUL:n lipunkantajaan yrittäen riistää tämän lipun itselleen. Silloin työläisurheilijanuorison hyvinkin oikeutettu viha kohdistui päällekarkaajaan. Myöhempi TUL:n puheenjohtaja Pekka Martin kertoo muistelmissaan seuraavaa: ”Eräs hulinoitsija tunnistettiin Matti Järvisen Kalle-veljeksi, otettiin kiinni, annettiin muotoon ja lopuksi napitettiin takki väärinpäin päälle ja pantiin aidanseipääseen roikkumaan.”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kallen kuolema |
16.12.2009, 16:59 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vaikealuonteisen Kalle Järvisen loppu oli Antero Raevuoren uuden kirjan mukaan surkea. Alikersantti Järvinen kyllä kuoli sodassa, mutta sankarihautaan hän ei päässyt, vaan asetoveri hautasivat hänet sotatoimialueelle Ruskealan pitäjään, joka on lähellä nykyistä Niiralan rajanylityspaikkaa. Jatkosodan alussa Järvisen joukko-osasto sai jostain viinaa ja jossain vaiheessa iltaa Järvinen halusi alkaa painimaan. Kun kukaan ei halunnut otella hänen kanssaan, hän otti halon ja uhkasi lyödä, ellei painikumppania löytyisi. Jostain syystä painikaveria ei ilmaantunut tälläkään menetelmällä. Tilanne rauhoittui sitten hetkeksi, mutta vähän myöhemmin Järvinen otti kiväärin ja yritti turhaan ampua lataamattomalla aseella. Siinä vaiheessa kun hän alkoi raplaamaan kiväärin lukkoa, ampui eräs myös vahvasti juopunut sotamies alikersantti Kalle Järvistä selkään. Sotamies tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen esimiehensä ampumisesta. Vaikka Kalle Järvinen olikin kaksi kertaa Matti Nykästä isompi, oli heissä ilmeisesti paljon yhteistä. Muistelen viisinkertaisen olympiavoittaja Nykäsenkin joutuneen tiilenpäitä lukemaan puukotettuaan pahasti jotain ryyppykaveriaan sormikoukunvedon jälkimainingeissa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Viinaa ja kalakukkoa |
16.12.2009, 19:57 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eilisestä onnettomasta Kalle Järvisen taposta tuli mieleeni, että joku päivä sitten telkkarissa psykiatri Hannu Lauerma pohdiskeli syitä suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaisuuteen. Täällähän on satojen vuosien ajan surmattu väkilukuun suhteutettuna kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin sivistysvaltioissa. Lauerman mukaan yksi syy asiaan saattaa olla ihan geneettinen. Suomen etelä- ja länsirannikolle muutti eränkävijöiksi väestö, joka ei tullut toimeen ihmisten kanssa ruuhka-Euroopassa. Itä- ja Pohjois-Suomen vielä meikäläisittäinkin korkeaa väkivaltaisuutta selittää se, että etelästä ja lännestä alueelle hakeutuivat ihmiset, jotka olivat liian hankalia rannikon lievästi väkivaltaisen kansan pariin. Kuten Järvisenkin tapaus osoitti, niin hirmuteot tehdään pitkän juopottelun jälkeen tilanteessa, jossa verensokeri on vähissä. Psykiatri Lauerman mukaan henkirikoksia ehkäistäisiin tehokkaasti teippaamaalla Koskenkorva-pullon kylkeen makkaravoileipä. Ja ottaen huomioon meidän savolaisten vielä poikkeuksellisen taipumuksen väkivaltaa, täällä pitäisi Savon Viina-pullon kylkeen mieluiten ilmastointi- eli ns. jeesusteipillä vyöttää kalakukko. Siinäpä idea Lignell-Piispasen viinatehtaalle. Mutta sitä putelin kylkeä, jossa lukee muistaakseni, että ”Savon Viina raikastaa hengityksen ja aikaan saattaa höveliään mielen” ei saa peittää.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Oi jouluyö! |
17.12.2009, 20:38 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Minäkin julkijumalaton pakana alan salaa mielessäni virittyä joulun odotukseen ja kävin Tuomiokirkossa kuuntelemassa Jorma Hynnisen esityksiä. Kokemus oli mieltä ylentävä. Hynnisen Oi jouluyö kilpailee mielestäni maailmankuulun Jussi Björlingin vastaavan esityksen kanssa tasapäisesti; tosin myönnän, että puhun sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa, koska en asiasta mitään ymmärrä. Mutta vaikka Björling oli suuri juoppo ja naippo sekä voitti kädenväännössä Ruotsissa kenet tahansa, ei hän äänen komeudessa ja voimassa pärjää kuivan kälpeän pienviljelijä-metsurin oloiselle Leppävirran Virin pojalle. Itse asiassa ihmettelen, miten niin pienestä miehestä voi lähteä niin iso ääni. Tämän iltaisen taide-elämyksen jälkeen ymmärrän entistä enemmän edesmennyttä musiikkikriitikko Seppo Heikinheimoa, joka ei kestänyt minkäänlaista mökämusiikkia ja joka muistelmissaan myönsi tulevan itsemurhansa suurimmaksi syyksi sitä, ettei enää voi seurata pesäpallo-ottelujakaan ilman, että taustalla soi kamala mökämusiikki. Muuten katsokaapa tätä http://www.nelonen.fi/ohjelmat/kuorosota/videot?vt=video&vid=54669 . Leppävirta on tuottanut uuden lahjan maamme säveltaiteeseen. Tähti on syttymässä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Torni |
18.12.2009, 20:13 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olen aina pyrkinyt elämässäni ylöspäin. Jos huomaan, että jossakin on tilaisuus kiivetä ylös, niin pyrin niin myös tekemään. Suomen puolen korkeat rakennukset olen jo tutkinut. Se harmittaa, että en ole vielä päässyt kipuamaan Viipurin linnan torniin ja tarkastamaan, näkyvätkö sieltä Suomen puolella olevat korkeat kohteet. Torni on noin 50 metriä korkea, joten sieltä näkee maanpinnallekin reilun 25 kilometrin päähän ja korkeat rakennukset näkyvät sitten huomattavasti kauempaakin. Laskukaava on muistaakseni seuraava: näkyvyys on neliönjuuri siitä luvusta, joka saadaan, kun maapallon halkaisija kerrotaan tornin korkeudella. Mutta Viipurin linnan torniin minun on vielä päästävä, koska Järviset-kirjasta löytyi yksi syy lisää sinne kapuamiselle. Nimittäin olympiavoittaja Matti Järvinen on vedonlyönnin seurauksena kiertänyt koko tornin turvakaiteen ulkopuolella kaiteeseen koskematta. Turvakaiteen ulkopuolella tornin laella on kapea ulkoke, jolla juuri ja juuri mahtuu kulkemaan. Tämän tempun Järvinen teki armeijassa ollessaan vedonlyönnin seurauksena raudoitetut saappaat jalassa ja mantteli päällä. Muut eivät uskaltaneet moista tehdä. Palkkioksi sankari sai 50 markkaa. Armeija vuotensa aikana keihäshirmu muuten kasvoi pituutta 15 senttiä ja keihäsennätys parani samalla 20 metriä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ratsastussaappaiden mysteeri |
19.12.2009, 19:35 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eilen mainittu keihäänheittäjä Matti Järvinen oli lapsuudessaan saanut sen verran tarpeeksi kurinpidosta, että myöhemmin hänellä oli vaikeuksia alistua auktoriteetteihin. Tämän vuoksi hän saattoi menettää Berliinin olympialaisten kullan. Urho Kekkosen muistelmissa kerrotaan, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi. Muuan joukkueeseen kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja osoitti sen myös muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin saappaiden kopina ärsyttää. Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan. Ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin. Kun ratsumestarimme seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra otti saappaan jalastaan kertoi jo hakuaisti, mitä oli tapahtunut. Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsuherralle totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti herra oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia. Kovakärkinen kaaderisaapas osui heittäjälle niin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan. Tosin alikersantti Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta selkärikkoinen Matti jäi viidenneksi. Kekkonen ei muistelmissaan jostain syystä kerro koko totuutta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan ”Olipa kerran”. Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava, ettei tarinaa liene syytä epäillä. Tosin Raevuoren Järviset-kirjakaan ei kerro koko tarinaa, vaikakin siinä myönnetään Järvisen tehneen ns. luonnollisen tarpeensa ratsumestarin upseerinsaappaaseen, mutta ennakkosuosikin yllättävän selkävamman syy jää kertomatta.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Klassikko |
20.12.2009, 20:43 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ylen urheilusivulla http://www.yle.fi/urheilu/kolumnit/olympiaklassikot/ voi äänestää suurinta talviolympialaiselämystä. Itse äänestin ehdolla olevaa vuoden-64 olympialaisten viestihiihtovoittoa. Tein sen ihan piruuttani, koska jokainen joka yleensä urheilusta jotain tietää, tietää että viestin voitti Ruotsi. Ällistyttävä on näiden nykyisten formulatoimittajien tietämättömyys. Muistelenpa, että vahvan urheilutaustan omaava 7:n laudaturin ylioppilas ja muutenkin kovasti älykäs oikeusministeri Tuija Brax valittiin johonkin tärkeään urheiluluottamustehtävään muutama vuosi sitten. Joku Hesarin urheilutoimittaja kysyi häneltä testausmielessä, että kuka voittikaan v-64 olympialaisten 15 km. Brax ei tietenkään tiennyt eikä se tietenkään tee hänestä huonoa oikeusministeriä tai urheilujohtajaa. Muuten itselleni suurin talviolympialaiselämys on juuri tuo Mäntyrannan voitto ja hänen tyylittelynsä ”hevosenkengässä”, joka termi on Tiilikaisen selostuksista syöpynyt mieleeni, samoin kuin jääkiekon puolustusmuuri, johon hyökkäykset usein kilpistiyvät. Mäntyranta oli silloin Insbruckissa niin ylivoimainen, että hänellä oli mahdollisuus kiinnittää huomiota myös tyyliseikkoihin. Hiihto ei silloin ollut sellaista sätkyttelyä kuin nykyään. Eero itse joskus myöhemmin muisteli olleensa siihen aikaan niin kovassa kunnossa, ettei ehtinyt hiihtää niin kovaa kuin olisi jaksanut.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
V-mainen mies |
21.12.2009, 19:35 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lumisade ei yllättänyt pelkästään Etelä-Suomen autoilijoita, vaan Ilta-Sanomien lööpin mukaan myös jääkiekkovalmentaja Jortikka on nähty kaatuilemassa iljanteisella kadulla. Miehen epäillään nauttineen maamme urheiluelämästä tutut ns. normaalit ruokajuomat. Liukastelu ja kaatuilu ei ole miehelle uutta. Muistelen, että Jortikka nähtiin joissain nuorten MM-kisoissa myös liukastelemassa jäällä. Pahat kielet väittävät, että mies yritti mennä lyömään erotuomaria, mutta hän itse kiisti sen jyrkästi ja kertoi olleensa vain menossa keskustelemaan erotuomarin kanssa sääntötulkinnoista. En tiedä, mitä sukunimi Jortikka oikein tarkoittaa, mutta valmentaja Jortikan julkisuuskuva on nyt sellainen, että hän on ihan täysi jortikka mieheksi. Eikä hän sitä salailekaan. Radio Oikean Aseman haastattelun Jortikka aloitti jääkiekkoseura Kalpan historiakirjan mukaan kerran seuraavasti: ”Minulta on usein kysytty, miksi minä olen niin v-mainen täällä hallissa. Se johtuu siitä, että minä olen v-mainen myös kotona.” Jortikan kaltaista persoonaa osataan arvostaa maamme urheiluelämässä. Hän ei ehkä ole ns. arvojohtaja eikä edes kriisijohtaja, mutta katastrofijohtaja hän. Hänenlaisiaan tarvitaan silloin, kun tilanne on kaaoksessa. Samanlainen oli myös Tuntemattoman sotilaan everstiluutnantti Karjula, joka ei edes yrittänyt olla ns. mukava mies. mutta tietyssä tilanteessa hän oli pidettyä Koskelaa sopivampi järjestyksen palauttaja.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pölläkkälän ihanteellinen tyyppi |
23.12.2009, 18:49 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tuosta pari iltaa sitten sivutusta saapasasiasta vielä sen verran, että tapauksen johdosta kuulusteltiin myös tulevaa maailmanennätysmiestä Yrjö Nikkasta, jonka vuonna -38 heittämä 78,70 jäi koivukeppien pisimmäksi kaareksi. Se rikottiin vasta 50-luvulla uusilla välineillä. ”Miten herra everstiluutnantti saattaa ajatella, että Suomen armeijan alikersantti alentuisi paskantamaan kapteenin saappaisiin”, oli Yrjö-pojan selitys, joka tyydytti tutkintaa johtanutta everstiluutnantti Leväahoa. Yrjö Nikkanen oli huumorintajuinen, rempseä kansanmies, jonka sattuvista huomioista riitti tarinaa. Nikkasella oli ikioma testi tarkistaa kätensä kunto. Hän meni navettaan tai johonkin muuhun kärpäsiä keräävään paikkaan. Jos kärpänen jäi kämmenen sisään joka kouraisulla, kunto oli kohdallaan. Hänen ohjeenaan oli, ettei kilpailukaudella kannattanut tarttua keihääseen kuin kilpailuissa, jotta herkkyys säilyisi. Matti Järvisen analyysi kovasta kilpakumppanistaan kuului: ”Puutteellisesta jalkatyöstä huolimatta ilmiömäinen käsi, olka ja herkkä luonne tekevät Nikkasesta lajin ihannetyypin.” Antero Raevaaran Järviset-kirjassa kerrotaan, että Nikkasen käsi liikkui silmää nopeammin. Olen kuullut , että vielä joku vuosi sitten Lahdessa eli vielä eräs hänen kilpakumppaninsa, jonka osuva luonnehdinta MEmiehestä oli, että ”nopee käs, mutta juoppo mies.” Järvisen mainitsema herkkä luonne koitui tämän Pölläkkälän Uraa edustaneen heittäjän kohtaloksi. Hän ei voittanut koskaan suurkilpailuissa. Häntä vaivasi sama henkilökohtainen ongelma kuin monia muitakin lajin huippumiehiä. Elämänsä ehtoopuolella hän tunnustikin sen, että vaikka läpitreenattu mies kestää muutaman grogin, on suoranainen juopottelu keihäänheittäjällekin pahasta. Suomalaisilla keihäsmiehillähän on asiasta paljonkin kokemusta. Kerran 50-luvullakin yleisurheilumaajoukkueemme vieraili Budabestissa ja sikäläisen hotellin hovimestari muisteli sitten jälkeenpäin, että ”oli Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki.”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Katkennut keihäs |
07.01.2010, 21:37 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Huomaan, että moniteholasien hankkimisen myötä sanasokeuteni sen kuin vain pahenee. Tämänkin blogin kirioitusvirheitä joutuu jatkuvasti jälkeenpäin korjailemaan. Mutta toisten tekemät virheet huomaan hämmästyttävän hyvin. Näen kyllä rikan toisten silmissä, mutta en malkaa omassani, kuten Sanassa sanotaan. Joskus vuosia sitten käväisin Urheilumuseossa ja heti ensimmäiseksi pisti silmääni eilen sivutun Soini Nikkisen maailmanennätyskeihäs. ME-väline oli joskus katkennut ja käsistään taitava Nikkinen oli korjannut sen jonkinlaisella taidokkaalla liitoksella. Ja taisi heittoväline olla jonkin verran vääräkin. Ehkäpä liitos ja käyryys paransivat keihään liito-ominaisuuksia. Pahasti sattui silmääni myöskin se, että tulikirjaimilla vitriinin seinässä luki, että tällä välineellä Soini Nikkinen vuonna 1953 heitti maailmanennätyksen 83,56. Hälytin henkilökunnan välittömästi paikalle ja kehoitin heitä siekailematta välittämään laitoksen johdolle tiedon, että ennätys heitettiin kesäkuussa 24. 1956 Kuhmoisten kentän vihkiäiskilpailuissa. En kovin paljoa muista urheilun älytöntä nippelitietoutta, mutta tämä Nikkisen heitto on syöpynyt mieleeni. Pitää joskus käydä tarkastamassa, onko paljastamani skandaali korjattu. Soini Nikkistä ei ME-heitosta huolimatta valittu Melbournen olympialaisiin. Taustalla saattoi olla eilen mainittu Budabestin maaottelu, jonka jäljiltä hotellin irtaimistoa oli turmeltunut, ei tosin varmaankaan siinä määrin kuin 70-luvun Shotsin yu-maaottelun, jonka jälkimainingeissa poikamme harrastivat kiekonheittoa hotellin käytävällä ja Mikko Vilkastus Ala-Leppilampi tanssitti bassoviulua niin vauhdikkaasti, että se hajosi. Muuten jos Nikkinen olisi ollut olympialaisissa, olisi kisan voittaja vaihtunut. Yllätysmies Norjan Danielsen ei olisi päässyt jatkokierroksille, jossa hän onnenkantamoisella teki haamuheiton. Tämän kiistämättömän faktan me joskus Heinolan kaupungintalon ruokapöydässä asiantuntijavoimin selväksi teimme.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ohjelevi |
24.12.2009, 15:16 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vaikka olen täysin sanasokea ihminen, kuten öylön kerroin, huomaan kyllä kaikki toisten tekemät kirjoitusvirheet. Tuossa Kuopion Kaupungintalon päädyssä on kullitetuin kirjaimin jo 130 vuotta lukenut virheellisesti, että ”OIKEUS KANSAA OHJELEVI”. eikä kukaan ole asiaan puuttunut. Itse aina ohikulkiessani suunnittelen vielä kerran spray-maalilla korjaavani ärsyttävän kirjoitusvirheen, jonka ruotsinkieliset herrat ovat tehneet kannustaessaan rahvasta nöyryyteen. Jos Kaupungintalon edessä paikalliselta väestöltä tiedusteltaisiin, että ohjaileeko nykyään oikeus kansaa, kuten kyltissä oleva teksti väittää, niin todennäköisesti kyselijä vaarantaisi jopa fyysisen turvallisuutensa. Mielestäni savolainen ihminen ei ole erityisen nöyrä ja lainkuuliainenkin hän on ainoastaan itselleen soveltuvilta osin. Savosta ja Pohjanmaalta puuttuu kartano- ja maaorjuusperinne, jollainen Karjalassa, Etelä-Suomessa ja muualla sivistyneessä maailmassa on ollut ja epäilenpä, että se näkyy vieläkin kyräilynä herroja ja tyhjänpäiväisiä virkamiehiä kohtaan. Ei ole sattuma, että Kuopion seutu on ollut korpikommunismin ja vennamolaisuuden vahvoja linnakkeita. Muuten vahvasti Kärkkäälän kylään kytkeytyvän 20-30-luvulla laitavasemmiston kansanedustajanakin olleen Ville Vainion sukulaismies kertoi äsken sähköpostilla, että Ville oli joskus iloisella 20-luvulla Kuopion kaupunginvaltuustossa tehnyt aloitteen kaupungin nimen muuttamisesta Moskovaksi. Luulen, että aloite ei olut täysin loppuun asti harkittu. KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ JOULUA JA AISTILLISTA UUTTA VUOTTA HARVOILLE LUKIJOILLENI!
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ikikuusi |
25.12.2009, 21:23 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Elämme kovia aikoja. Viime vuonna meillä vielä oli pajunvesoista kyhätty joulukuusen vastine; tänä vuonna piti tyytyä astetta karumpaan paksusta rautalangasta, eli jonkinlaisesta ruosteisesta katiskankaidelangasta, väänneltyyn kestävän kehityksen mukaiseen vaihtoehtoon. Se on nyt sitä ihteään elikkä taidetta. Tämä on hyvä kuusi, ei kuihdu eikä varise. Jostain syystä tuota kuvaa katsoessa mieleen pulpahtaa suuren venäläisen runoilijan Majakovskin säe ”ananasta ahmi / hotkaise pyy / loppusi porvari lähestyy”. Mikäli oikein muistan, kysymyksessä ei ollut alunperin mikään jouluruno, mutta sopii kuitenkin jotenkin tämän juhlan tunnelmaan. Ylensyönnin ja ahminnan kuolemansyntiin on tullut taas sorruttua. Luin tuossa itselleni tunnelmaani sopivan oman perinteiseksi muodostuneen jouluevenkeljuilun, eli sen kohdan Kalle Päätalon Nouseva maa-teoksesta, jossa kuvataan ensimmäistä rauhanajan Joulua Pispalan rinteessä. Sota-ajan pahin pula on jäänyt taakse ja niinpä esimerkiksi lanttua on ollut saatavilla kansan tarpeisiin riittävästi. Päätalon Kassu ahmii sen ajan suurinta kuviteltavissa olevaa herkkua, eli lanttulaatikkoa, niin paljon, että uhkaa ihan oikeasti räjähtäen haljeta. Hän kuvaa tapausta omalla perusteellisella ja pikkutarkalla tyylillään rehellisen tuntuisesti.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Mitä sain joululahjaksi I |
26.12.2009, 20:32 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olen ollut vuoden mittaan niin kiltti, että tilasin itselleni joululahjaksi divarista Erkki Rekimiehen Pahakurun aavesusi-kirjan. Se teki 45 vuotta sitten Kärkkäälän koulunkirjastosta lainattuna lähtemättömän vaikutuksen pikkupojan mieleen. Enää ei niin toiminnallisia ja moraalisesti selkeäsanomaisia teoksia saakkaan julkaista. Niinpä mukulat joutuvatkin etsimään jännitystä elämäänsä vaikka liimanhaistelusta. Kirjan tapahtumat kytkeytyvät järjestäytyneen kansainvälisen salakuljetusrikollisuuden piiriin. Tosin heroinista ei ole kysymys, vaan sitä vähän lievemmästä huumeesta eli kahvista, jota sodan jälkeen salakuljetettiin Ruotsista Suomeen. Kaipa se oli sitä paljon puhuttua joppausta, jota paikallinen väestö ei oikeana rikoksena pitänyt. Tässä kirjassa kahvia joppaavat asiaan opetut susikoirat. Nopealukuinen oli tämä julkaisu. Se ei pilannut joululomaa, kuten kesäloman pilasi 1200-sivuinen Viron historiasta kertova tiheäpränttinen Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka, jonka luin kesälomalla. Ja senkin tein pelkästään kunnioituksesta virolaisia kohtaan, koska heimoveljemme rakensivat jo keskiajalla Tallinnaan 159 metriä korkean Olavin kirkon, joka oli vuosisatoja maailman korkein rakennus. Siellä olivat insinööritieteet siihen aikaan jo niin pitkällä. Meikäläisten taidot eivät silloin riittäneet edes varpaiden määrän luotettavaan selvittämiseen.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Mitä sain joululahjaksi II |
27.12.2009, 20:29 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Suomen urheilujohto vaati joskus lisää rahaa harrastukselleen sillä perusteella, että maamme hyvä menestys kilpakentillä lisäisi myös Suomen vientituotteiden mainetta maailmalla. Ja näkemys on varmasti perusteltu, sillä DDR:N Trabant- ja Wartburg-autot olivat erittäin arvostettuja kaikkien kansojen keskuudessa. Itsekin olen aina ihaillut Trabantin linjojen suloutta. Mielestäni se on maailman toiseksi kaunein auto, vain elokuvista tuttu eräs 50-luvun Renault ohittaa sen kauneudessa. Trabantista olen aina haaveillut. Ja tänä vuonna olen ollut niin kiltti, että pukki toi minulle Trabantin. Trabant on viimeisen päälle hyvin suunniteltu tuote. Siinä ei ole vastuksina noin 40 tietokonetta, kuten kilpailijoissa pruukkaa olla. Jos Trabant ei vaikka kylmyyden vuoksi käynnisty, ei tarvita muuta kuin kierretään tulpat irti ja taivutetulla teelusikalla valutetaan hieman bensaa sylintereihin. Auto käynnistyy sitten jyrähtäen ja leimahdellen. Muilla automerkeillä tälläinen käynnistys ei onnistu. Ja turvallinenkin Trabant on. Se menestyi hyvin 90-luvun hirvitesteissä. Autolla pääsee vain satasta ja sekin edellyttää jo nytkyttelyä matkustajilta, joten sillä ei ajeta pahoja kolareita. Ja jos sellainen ajetaan, niin kori kestää sellaisen lommoitta. Kori ei ole pahvia, kuten pahat kielet väittävät, vaan villalla jatkettua muovia, joka on kimmoisaa. Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa Trabantista etsiä, niin olen kuullut, että ainakin kerran on tikka nokkinut ajokin piloille. Myös oman autoni ajo-ominaisuuksissa on toivomisen varaa. Ajokin voimanlähde on niin heikko, ettei se ainakaan matolla suostu kulkemaan.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kavallus |
28.12.2009, 20:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lukaisinpa tuossa Suonenjoen Osuuspankin 100-vuotishistorian. Tarkoitukseni oli selvittää, että minne vaarini Jussi Könösen kaikki säästöt hävisivät. Ennen sotia melkein jokaisella kylällä toimi oma osuuskassa, sellainen oli myös Suonenjoen Rieponlahden kylällä. Suvussa kulkevan tarinan mukaan tämän pankin kassanhoitaja kavalsi asiakkaiden rahat joskus 30-luvulla eikä niitä saatu koskaan takaisin. Puhutaan, että kavaltaja vietti jonkin aikaa ns. hauskaa elämää, joten onneksi rahat eivät menneet ihan turhuuteen. Osuuspankin historiikkiteos ei tällaista rikostapausta tunne, mutta epäilen, että teos vaikenee siitä tietoisesti säästääkseen mahdolliset sukulaiset häpeältä, joka oikein onkin. Toinen selitys on se, ettei tapauksesta nostettu aikanaan rikosprosessia, vaan asia hoidettiin muuten eikä rikoksesta löydy enää mitään todisteita. Tietääkseni kavalluksen tehnyt kassanhoitaja kaatui vähän myöhemmin sodassa. Historiikista ilmenee, että osuuskassojen lisäksi jokaisessa kylässä toimi myös sonniosuuskunta. Nyt nettipankkien aikaan omia kassoja ei enää tarvita, mutta mielestäni kylien sonniosuuskuntatoiminta pitäisi elvyttää. Esimerkiksi pikkujoulujen järjestämisessä sonniosuuskuntaorganisaatio olisi oivallinen.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Alasuoja |
29.12.2009, 17:30 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kalpan historiikista löytyi hyvä tietokilpailukysymys. Missä seurassa Spede Pasanen voitti Pohjois-Savon pirinmestaruuden jääkiekossa? No tietenkin Kuopion Eräveikoissa. Se ei ole mitenkään tyypillinen kiekkoporukan nimi. Saas nähdä, koska Kuusamon Eräveikot perustaa golf-jaoston. Spede, vaikka olikin lähes luistelutaidoton, kunnostautui maalintekijänä. Onnistuneen suorituksen jälkeen tuuletuskin oli vaikuttava. Mies takoi mailalla jalkoväliään niin, että kalke kuului katsomoon asti. Ilmiön syynä oli jo silloin keksijänä kunnostautuneen viihdemiehen kehittämä omaperäinen suojus, jonka hän oli kovertanut koivupahkasta. Myöhemmin kyseisen kaltaista turvavälinettä on alettu kutsua alasuojaksi. Voi olla, että Spedellä oli käytössään myös maamme ensimmäinen jääkiekkokypärä. Se oli alunperin palomiehelle tarkoitettu. Luulen, ettei Speden pääsuoja ollut maailman ensimmäinen. Muistelen, että venäläiset kiekkoilijat alkoivat jo 40-luvulla suojata humeettirasiansa panssarivaunukypärällä, joita maassa riitti. Aarne Honkavaaran muistelmissa kerrotaan, että venäläisillä oli käytössään tankkimiesten pääsuojat käydessään pelaamassa ensimmäisen kerran Suomessa. Meikäläisten huomiota herättivät myös vastustajien tökerön näköiset mailat. Suomalaiset päättivät, että ottelu voitetaan meikäläisten parempien mailojen avulla. Aloituksissa päätettiin huitaista heti niin kovaa, että naapurilta katkeaa peliväline. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaiset olivat rikkoneet parikymmentä mailaa ja venäläiset eivät yhtään. Olisi mielenkiintoista tietää, olivatko venäläisten pelivälineet Sortavalan tehtaan tuotantoa. Siellä nimittäin toimi ennen Neuvostoliiton konkurssia maailman suurin mailatehdas. Varsissa luki ihan meiläläisillä kirjaimilla ”KARJALA”. Myös ”KARJALA”-merkkisiä suksia valmistettiin. Olen yrittänyt turhaan sellaisia löytää. Niitä ei näkynyt edes Sortavalan urheiluliikkeissä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kirvesmurha ja Heinola sekä Suonenjoki |
09.01.2010, 19:31 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Heinolan kirvesmurhasta on annettu tuomio. Jorma Tapani Kiiskinen tuomittiin elinkautiseen lehtori Esko Vihusen murhasta. Tällä Heinolan, entisen kotikaupunkini, tapauksella on kytkentöjä myös syntymäkaupunkiini Suonenjokeen. Esko Vihunen oli historianopettajana Suonenjoen Yhteislyseossa lukuvuonna 74 – 75 ja muisti minutkin vielä vuosikymmenten jälkeen, kun Heinolassa törmättiin. Jutussa asianajajana toiminut Heikki Lampela on taas suonenjokelaisen Iso-Valtti Baltzarin pojanpoika. Baltzarit asuivat joskus Pirttiselän pysäkin luona olleessa mökissä, siis ihan Kärkkäälän rajoilla. Ja sikälikin Baltzarit liittyvät Kärkkäälän historiaan, että suvun jäseniä paleltui 30-luvulla Kakkisen jäälle, kun Kuopion markkinoilta palatessa hevonen väsähti jäälle. Murhasta tuomittu Jorma Tapani Kiiskinen ei sen sijaan ole Kärkkäälän Kiiskisiä. Kuitenkin Kärkkäälänkin Kiiskiset kytkeytyvät tavallaan Heinolan oikeushistoriaan. Juhannuksena -41 Heinolaa pommitettiin pahasti. Pahemminkin olisi voinut käydä, ellei myöhempi Kouvolan hovioikeuden presidentti Heimo Lampi olisi hävittäjälentäjänä ampunut alas neljä konetta. Tosin yksi pommi pääsi tuhoamaan Heinolan raastuvanoikeuden arkiston. Tätä asiaa kaikki eivät myöhemmin pitäneet pelkästään menetyksenä. Heimo Lampi toimi joskus 40-50-luvuilla tuomarina Suonenjoella. Myöhemmin hän julkaisi eräästä mielenkiintoisesta oikeusjutustaan romaanin nimeltään Ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Kirjan päähahmon esikuvana oli Kärkkäälässä syntynyt suonenjokelaisen mansikanviljelyn uranuurtaja Tuomas Kiiskinen, joka ei tietääkseni ole sukua samannimiselle lupaavalle Kalpan jääkiekkoilijalle. Heimo Lampi oli hyvä lentäjä ja hyvä tuomari, mutta mielestäni tuo edellä mainittu romaani ei lukeudu maailman kaunokirjallisuuden helmiin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sello |
31.12.2009, 19:09 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Minäkin olin päästä hengestäni Sellon Prismassa. En tosin äskeisessä ampumatragediassa, vaan se tapahtui jo reilu neljännesvuosisata sitten. Olin opiskeluaikanani jouluruuhkan ajan vartijana tässä nyt maailmanmaineeseen päässeessä liikkeessä. Jouluaattoiltaan asti kaikki sujui rauhallisesti. Radiota tai muita työsuojeluvälineitä en viitsinyt hankkia, koska tiesin, ettei mitään voi tapahtua. Esimieskin Suomen Teollisuudenvartiointi Oy:stä, jota myös Suomen Teollisuudenmurkinointi Oy:ksi kutsuttiin, opasti hommaa aloitellessani, että ainoastaan se piti muistaa, että ymmärsi olla puuttumatta erään etnisen vähemmistön suorittamaan kaupusteluun liikkeen pihalla, koska heilla oli parempi aseistus kuin meijän virmassa. Ajattelin ostaa itselleni jouluruoat juuri ennen liikkeen sulkemista, mutta se jäi tekemättä, koska juuri silloin paikalle säntäsi muudan roteva mieshenkilö, joka kertoi olevansa teurastaja Seinäjoen Itikasta ja että hän oli juuri päässyt joululomalle mielisairaalasta ja että hänellä on tarvis tappaa joku. Työni puolesta jouduin puuttumaan asiaan. Korostettakoon, että itikka tarkoittaa Seinäjoella lehmää, ei itikkaa kuten Savossa. Siinä menikin sitten se aattoilta omaa henkikultaa varjellessa ja joulusyönnökset jäivät ostamatta. Kesti tosi kauan ennen kuin poliiseja tuli ja monella autolla sitten tulikin. Hoas 6-7/12:n solukämpillä oli onneksi jääkaappi jäänyt jostain syystä sulattamatta ja kaapin napajäätikön keskeltä löytyi puoliksi syöty maksalaatikkorasia. Mitään muuta muonaa ei ollut joulunpyhiksi. Perinteinen jouluruokahan se maksalaatikko onkin. Kaavin eineksen poikamiehen laverin reunalla istuen suihini kylmänä ja silloin ymmärsin, mitä joulurauhalla tarkoitetaan. Sen jälkeen olen osannut arvostaa sellaisia jouluja, jolloin kukaan ei ole yrittänyt minua tappaa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ampumisen kansallisia erityispiirteitä |
01.01.2010, 19:47 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lähi-idässä operoinut YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan vuosikymmeniä sitten, että alueen tilanne olisi vieläkin hankalampi, mikäli siellä asuisi oikeasti aggressiivisia kansoja kuten suomalaiset tai jugoslaavit. Alan ymmärtää Siilasvuota. Maailmalla näyttää ampumalla tehtäviä joukkomurhia tapahtuvan vain Usa:ssa ja meillä. Amerikassa touhu vaikuttaa olevan summittaista räiskimistä, mutta meillä on jo Pihtiputaan surmista lähtien ollut erityispiirteenä se, ettei ambulansseilla ole ollut juurikaan käyttöä. Luulisi Usa:n vaikutusvaltaisen Kansallisen Kivääriyhdistyksen huomioivan asian toiminnassaan. Kun näin eilisen joukkomurhaajan kuvan, muistin, että istuin miestä vastapäätä junassa toista kymmentä vuotta sitten. Hän matkusti Mikkeliin. Mieleeni on jäänyt, että ihmettelin miehen harvinaisen synkkää ilmettä. Siihen aikaan oli lehdessä juttuja Mikkelin seudulle sijoitetuista Jugoslavian pakolaisista ja heidän tarinansa olivat niin karmeita, että ajattelin miehen synkkämielisyyden syyn löytyvän Balkanin sodan tapahtumista. Joku Pertunmaalle sijoitettu muslimikin oli ItäHäme-lehden mukaan kertaalleen ammuttukin joukkoteloituksessa, mutta niin huonosti, että hän nousi myöhemmin haudasta ja muutti Suomeen.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pietari |
02.01.2010, 18:50 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tässä seisoo tsaari Pietari Suuri Petroskoin puistossa. Ajankohtainen henkilö sikäli, että Teemalla esitetään parhaillaan sarjaa hänestä. Sitä mielenkiintoista asiaa telkkarissa ei ole tsaarista kerrottu, että hän ei lukeutunut sikäläisen yhteiskunnan isokenkäisiin. Vaikka miehellä oli pituutta 203 cm, oli kengännumero 38. Pietari oli ihmishirviö. Hänen vuokseen naputtelen tätä juttua Savossa enkä Inkerinmaalla. Koivistoisten suku joutui lähtemään Pietaria karkuun venepakolaisina ns. huitsin nevadaan eli Sisä-Savoon tämän alkaessa rakentamaan suomalaisten suolle Pietari-nimistä maailman metropolia. Mutta tuon patsaan juurella opin tietämään, että melkein sukulaismies, ainakin ns. väärän koivun kautta, siinä pasteeraa. Nimittäin tsaarin puoliso oli Savon Sanomien mukaan Kuopin Argillandereita, joka on Kauhasten suvun pappishaara. Ja patsaan juurella Leppävirran Koivistoisten sukuhaaran edustaja kertoi, että heidän suvussaan on myös Kauhasia. Joten nyt tiedetään yleisesti, että Romanovien tsaarisuku oli Savon Kauhasia, Venäjän historian suurin sotapäällikkö Suvarov Savon oli Savon Suhosia kuten myös Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan luojaTage Erlander, Usa:n presidentti Nixon Kiuruveden Nikkasia ja Bushit Säämingin Halttusia, vaikka tätä asiaa pyritäänkin peittelemään. Mutta uusi ja ainakin minulle yllättävä tieto on se, jonka juuri sain selville, että Putin onkin Savon Pulkkisia.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
23.11.2009-31.12.2009
|
Myös Helsingin keskustan yleisilmettä suunnittelin joskus kohentavani Pilliklubi-5 askin kanteen tekemilläni luonnoksilla. Olihan hupaisaa, että valtakunnan keskeisin paikka, eli aseman ja eduskuntatalon välinen alue, kasvoi pajupuskaa ja siellä lojui kaikenlaista VR:n hylkytavaraa.
Mutta käydessäni syksyllä pääkaupunkikierroksella, huomasin ihmeekseni pusikon ja hylkytavaran kadonneen. Seutu oli siistitty. Oikeastaan muutos harmitti, koska olen itse voinut laiminlyödä lähiympäristöni kohentamisen sillä perusteella, etteivät Helsingin herratkaan pysty parempaan.
Suonenjoen aseman ympäristön puukaupunginosasta saisi kaupunki halutessaan ihan viehättävän. Mutta ei taida haluta. Esimerkiksi tuolle entiselle baarihuoneelle olisi jonkun kiireesti tehtävä jotakin. Jospa vaikka Kärkkäälää valtuustossa edustavat vahvat miehet kävisivät joskus iltapimeällä kokouksen jälkeen pukkaamassa rottelon nurin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Piilotetut palkinnot |
24.11.2009, 20:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pieni on maailma. Eilen keskustelin puhelimessa ihan sattumalta työasioissa syvältä Suomen etelästä olevan nimestä päätellen ruotsinkielisen herrasmiehen kanssa, joka kuitenkin kertoi äidinpuoleisten sukujuuriensa olevan Kuopiosta. Äiti oli kuulemma Kuopion Kolehmaisia. Kun totesin paikkakunnalla olleen juoksijoina kunnostautuneita Kolehmaisia, myönsi mies, että muudan Hannes oli hänen vaarinsa. Melkoinen sattuma.
Hanneksen tyttärenpoika harmitteli sitä, että vaarin, joka juoksi Suomen maailmankartalle, koko palkintokokoelma on jossain täällä Kuopiossa yleisöltä piilossa; ilmeisesti täkäläisen SLU:n toimiston kätköissä, vaikka tämän maamme urheiluhistorian kannalta erittäin arvokkaan kokoelman paikka olisi ilman muuta Urheilumuseossa kaiken kansan nähtävillä. Totesimme yhdessä asian olevan juuri näin.
Seuraavaksi soitteli eräs radiotoimittaja ihan työasioissa. Pyysin häntä tekemään Ylelle ohjelman siitä skandaalista, että kansallisen urheiluhistoriamme yksi tärkeimmistä nähtävyyksistä on piilotettu kansalta jonnekin toimistokomeron perähyllylle ja että jonkun olisi tehtävä asialle jotakin. Hän lupasikin tehdä asiassa jotakin. Nyt sitten odottelen, että pääsenkö minäkin suurten suomalaisten urheiluvaikuttajien harvalukuiseen joukkoon. Se jää nähtäväksi.
Muuten se taitaa olla vähän liioittelua, että Hymyilevä-Hannes juoksi Suomen maailmankartalle. Ehkä paremminkin Nurmi sen teki, mutta Nurmi oli ihmisenä ihan mahdoton, kun taas Kolehmainen oli kaikkien kaveri. Niinpä Hanneksesta luotiin esikuva maamme nuorisolle. Ja niinpä sitten mahdoton Nurmi kuolikin yhtenä Suomen rikkaimmista miehistä, kun taas mukava Hannes ei onnistunut maineellaan rikastumaan.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Koulukuria |
25.11.2009, 20:10 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ennen kouluissa säilyi kuri ja järjestys. Silloin ei opettajille haistateltu, kuten nykyään kuulemma tapahtuu. Jalkapalloilijasankari Aulis Rytkönen kertoo muistelmissaan Kuopion Valkeisen koulussa vaikuttaneesta opettajastaan Kalle Laakkosesta.
Laakkonen oli Savon parhaita pesäpalloilijoita ja tätä taitoaan hän hyödynsi menestyksellisesti turvatessaan luokkansa työrauhaa. Liitutaulun liitujen seassa säilytettiin kolmea pesäpalloa ja jos opettaja arveli jonkun käyttäytyvän häiritsevästi, hän heitti salamannopeasti häirikköä pesäpallolla päähän.
Tuolla pesäpallolla huolehdittiin ns. normirangaistuksista. Se ei riittänyt törkeissä tapauksissa. Erään heikoille jäille menneen oppilaan Laakkonen kutsui luokan eteen ja löi tätä karttakepillä pääkuoreen niin, että keppi hajosi tuhannen pil…, siis katkesi ainakin kahdeksaan osaan. Sanktion huipensi se, että kuhmupäinen oppilas joutui vielä liimailemaan karttakepin entiselleen.
Rytkönen epäilee, ettei Laakkosen kaltainen tapaus pääsisi nykyaikana ensimmäistäkään työpäivää loppuun. Rytkösen lapsuudessa sen sijaan mukulat eivät uskaltaneet kotonaan kertoa koulussa saamistaan rangaistuksista, koska siitä olisi kotona seurannut toinen selkäsauna.
Edesmennyt asianajaja Matti Wuori väitti Suomen olleen jättimäinen Pohjan prikaati, jossa poikkeavat yksilöt pantiin remmiapelleilla kuriin. Hän taisi olla hyvinkin oikeassa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Manageri Rytkönen |
26.11.2009, 20:19 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
70-luvun loppupuolella Aulis Rytkönen toimi Suomen maajoukkueen managerina. Siihen aikaan pelaajat olivat vielä amatöörejä ja niinpä jalkapallomaajoukkueen peliesitys ailahtelevainen. Itsekin muistan vielä, miten radion aamu-uutiset kertoivat, että Jerevanista kantautui tieto, jonka mukaan Neuvostoliitto oli voittanut Suomen 10 – 2. Asia jäi mieleeni sikäli, että Jerevanin radio oli siihen aikaan jonkinlainen vitsi, jonka myönteiset uutiset sikäläisistä saavutuksista olivat ajoittain kovasti liioiteltuja. Mutta ei tietenkään tässä potkupallotulosasiassa.
Samana vuonna oli vähän myöhemmin joku karsintapeli Kreikkaa vastaan ja kotikentällä poikamme voittivat mennen tullen 3 – 0. Maajoukkueemme ailahtelevat peliesitykset jatkuivat ja syksyllä sitten hävisimme vieraissa Kreikalle 8 – 1. Uskomaton tulos, mutta Rytkösellä on asialle selitys. Hänen mukaansa suomalaiset myrkytettiin.
Enkä pidä myrkytysteoriaa mahdottomana. Sikäläiset ihmiset ovat tunnetusti innokkaita kannattaessaan omiaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tosin muistelen, etteivät pari vuotta sitten asialla olleet kreikkalaiset, vaan heidän hyvät ystävänsä turkkilaiset, kun Tanska pelasi jonkun tärkeän karsintapelin vieraskentällä. Silloin kesken pelintiimellyksen vierasjoukkueen kimppuun hyökättiin fyysisesti. Hyökkääjinä eivät olleet kotikatsojat vaan yllättäen sikäläiset turvamiehet, joiden tehtävänä piti olla vierasjoukkueen koskemattomuudesta huolehtiminen. Saattaa olla, että tapauksen jälkeen tanskalaisten peli-ilo katosi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kouluväkivaltaa |
27.11.2009, 19:38 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kärkkäälän koulussakin oli kova kuri, mutta ei siellä niin pitkälle menty kuin Rytkösen muistelmien Valkeisen koulussa. Muistan puhutun, että tupakanpoltosta seurasi, mikä tietysti oikein onkin ja niinpä tätä pahetta ei harrastettukaan, oikeuskäytännön mukaan 13 tuntia arestia; tosin ei kuitenkaan sellaisena kovennettuna arestina kuten Tuntemattomassa sotilaassa. Mutta käsiksi ei Kärkkäälän koulussa opettajat oppilaisiin käyneet, joka heidän kunniakseen mainittakoon.
Oppikoulustakin muistan ainoastaan yhden arveluttavan tapauksen. Meillä oli kolmannella luokalla englanninopettajana amerikansuomalainen, joka kunnostautui ns. vaativana opettajana. Muistaaksen luokkani 36 oppilaasta 18 jäi luokalleen hänen vuokseen.
Eräällä tunnilla hän kertoili urheilusaavutuksistaan ja yksi Väisäsen Pekka sattui silloin väkyttämään, kuten kyseinen opettaja asian myöhemmin ilmaisi. Pekka lensi ulos kuin leppäkeihässä ja vertaus on sikäli osuva, että ulosheittäjä oli USA:n keihäsmestari vuodelta 1952 noin 72 metrin tuloksella, mutta olympialaisiin häntä ei jostain syystä valittu, ja tämän vääryyden joutui sovittamaan Väisäsen Pekka. Opettaja viihtyi Suonenjoella jostain syystä vain yhden lukuvuoden.
Muuten kansalaiskoulun puolella meno oli ihan toista. Kuulopuheiden mukaan isokokoisimmat miesopettajat kävivät välitunneilla säännöllisesti vaihtelevalla menestyksellä nyrkkitappeluja pojankoltiaisten kanssa. Ja sitä pidettiin pitäjäläisten keskuudessa ihan luonnollisena normaalin kansalaiskoulun pedagogisena menetelmänä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
19.10.2009-21.11.2009
|
Jalopeura |
19.10.2009, 18:39 |
|
Palataanpa toissailtaiseen hirviasiaan. Olen Risto Isomäen kanssa täysin samaa mieltä, että hirveä, tuota metsiemme uljainta eläintä, jonka nimenä pitäisi olla jalopeura, tulisi suosia kaikin käytettävissä olevin keinoin, niin maalla, merellä, kuin myös ilmassa. Mielestäni hirviä ei pitäisi tappaa, vaan ne tulisi kesyttää vetoeläimiksi turvaamaan kansamme ruokahuoltoa mahdollisissa kriisioloissa. Hirvi säilyttäisi työkykynsä niukoissakin olosuhteissa. Onhan uskomatonta, että hevosen kokoinen eläin selviää talvisissa metsissämmekin syömällä risuja ja männynkäpyjä. Ihmettelen muinaisia esi-isiämme, jotka kesyttivät hevosen ja poron, mutta jättivät hirvikannan hyödyntämättä. Ja hirvet toisivat uutta verta myös maamme raviratojen kaviourille. Kumpi muuten onkaan nopeampi, tämä metsiemme kuningas vai hevonen? Veikkaan, että tosi pitkillä matkoilla pitkäsäärinen hirvi voittaa. Ideani hirven kesyttämisestä ei ole oma. Pariisin rauhansopimuksen jälkeen maamme kirjastoista siirrettiin varastojen kätköihin monet reipashenkiset poikien seikkailukirjat, joka tietysti oikein olikin. Varastojen aarteita tutkiessani löysin 30-luvun maanpuolustushenkisen tieteiskirjan, jossa maamme armeija otti käyttöön hirvet bolshevismin vastaisessa kamppailussa. Armeijalla oli erityiset hirviratsujoukot ja varsinkin pikakiväärillä oli hyvä ampua hirven selästä käyttäen tukevana jalustana tämän jalon eläimen sarvia. Harmi, etten muista kirjan nimeä enkä edes kirjoittajaa. Kukkosen Jussi Suonenjoen Rieponlahdesta se ei kuitenkaan ollut, vaikka Jussi julkoikin kilokaupalla samankaltaisia kansanmurhaan kannustavia teoksia. Jussi Kukkosta voisi kirjailijana luonnehtiakin kuvaavalla määreellä ”sotahullu”.
|
|
|
Metän elukoista |
20.10.2009, 18:36 |
|
Jatketaanpa sarjaa ihmeellisestä luonnosta. Viime kesän pitkällä Karjalan kierroksella oletin näkeväni kaikenlaisia ihmeellisiä otuksia sikäläisissä erämaissa. Mutta mitään en nähnyt. Seudulla vuosia liikkunut bussikuskikin vakuutti nähneensä matkoillaan ainoastaan yhden karhun. Suomen maantien ojat ovat täynnä liikenteen vaatimia viattomia uhreja, mutta itärajan takana ei niitäkään näkynyt. Osasyynä on varmaankin hiljaisemmat nopeudet ja vähäisempi liikenne, mutta sekään ei selitä kaikkea. Tienvarsilla ei näkynyt eläviäkään lintuja, jäniksiä eikä kettuja kuten meillä. Ilmeisesti Karjalan karut korvet eivät niitä elätä; ehkäpä nekin tarvitsevat kulttuurimaisemaa pysyäkseen hengissä. Korppipariskunnan satuin näkemään keskellä tietä torkkumassa. Puhutaan, että korpit ovat ihmisapinan luokkaa älykkyydeltään. En usko. Suomessa varikset ja harakat tuntevat vallan mainiosti liikennesäännöt ja sen, millä puolen viivaa voi huoletta oleskella. Karjalan korpit eivät tienneet, tai sitten se oli itsemurha. Toinen linnuista aivan tarkoituksella heittäytyi linja-automme alle menehtyen välittömästi. Ehkä se oli saanut elämästään tarpeeksi. Toivottavasti leski ymmärsi syödä vainajan suurella ruokahalulla.
|
|
|
Kravatti |
21.10.2009, 04:11 |
|
Herrana on hyvä olla. Ensiksikin palkka on työmäärään ja vastuuseen nähden kohtuuttoman hyvä ja lisäksi valtion virastoissa on yleensä hyvä kaukolämmitys sekä sisävessa. Myös koulutuspäiviä järjestetään, joissa yleensä syödään veronmaksajien kustantamaa kokolihaa ja juodaan niin kalliita juomia, että pyrkimykseni päihteettömään elämäntapaan saattaa taas vaarantua. Tällä kertaa olen lähdössä Helsinkiin Hotelli Scandic Continentaliin, jonka nimikin on niin hieno, että kravatin tarve on mitä ilmeisin. Ja kyllähän minulla sellainenkin herrojen kapistus on. En ole sentään niin köyhä, etteikö minulla olisi varaa solmioon, mutta solmu siitä puuttuu enkä hallitse muita solmumalleja kuin umpisolmun ja vähän mietityttää, onko umpisolmun käyttö sopivaa tässä asiayhteydessä. Muuten solmioni alkaa olla puhki kulunut, joten vaikkapa Niksi-Pirkka voisi julkaista jonkinlaisen solmion paikkausohjeen.
|
|
|
Volvo ja KGB |
22.10.2009, 19:16 |
|
Helsingin matkan parasta antia oli se, että ehdin junassa lukemaan melkein kokonaan Suojelupoliisin uuden historian. Ja siitähän löytyy mielenkiintoisia tarinoita vanhoista tutuistani. Volvo-Markkanen lienee taustaltaan Suonenjoen Markkasia, jotka ovat alunperin Suonenjoen Kolehmaisia, joiden tunnetuin edustaja ja suvun kantaisä Esko Kolehmainen eli ruotsiksi Eskil Utermark (savoksi sittemmin Esko Markkanen) toimi yhtenä nuijamiesten päälliköistä. Toimen mies on myös hänen jälkeläisensä Matti Volvo Markkanen, sillä sen lisäksi, että hän Tanskassa ryösti 20 pankkia, ehti hän myös toimimaan KGB:n agenttina. Ainakin Supon historiikki niin väittää ja antaa ymmärtää, että mies kävi vallan kovat kurssit Moskovassa. Toisaalta sitä kirja ei kerro, miten Volvo pääsi eroon KGB:n haasteellisesta virasta; nimittäin käsittääkseni kyseisellä järjestöllä oli osasto, joka huolehti siitä, ettei agentti siitä noin vain ainakaan yhtenä kappaleena eroon päässyt. KGB:n salamurhaosaston päällikkönä oli pitkään meidän kaikkien suomalaisten rakastama vanhan hyvän ajan sivistynyt ja humaani herrasmies Viktor Vladimirov, jonka olemus toi enemmänkin mieleen englantilaisen lordin kuin ammattimurhaajan. Ja se on hyvä se, koska on parempi, että yleisen turvallisuuden ja yhteiskuntajärjestyksen kannalta tarpeellisia salamurhia järjestelee sivistynyt herrasmies, kuin joku psykopaattinen tappamisesta nauttiva typerys.
|
|
|
Pankkimiehiä |
24.10.2009, 09:22 |
|
Mikkeli on lahjoittanut kolme huippulahjakasta kuuden ällän ylioppilasta isänmaan palvelukseen. Kaikki he ovat kunnostautuneet pankkialalla. Ahti Karjalainen ja Erkki Liikanen ovat toimineet Suomen Pankin johtajina, mutta Matti Volvo Markkanen on erikoistunut pankkiryöstöihin.. Kansan syvät rivit tuntevat Volvo-Markkasen ammatti ja taparikollisena, mutta tämä on ollut pelkkää hämäystä, sillä itse asiassa mies on salainen agentti, kuten eilen Supon historiikista paljastui. Olen tosin lukenut Taavi Kassilan kirjoittamasta Volvo Markkasesta kertovasta elämänkertateoksesta myös tämän hämmästyttävän asian. Pidin silloin tarinaa pelkästään vilkkaan mielikuvituksen tuotteena. Kassilan kirjan mukaan Matti Markkasen kunnianhimoinen ja fasismiin taipuvainen isä, siviiliammatiltaan muuten Mikkelin nuoriso-opiston kulttuuriaineiden opettaja, järjesti huippuälykkään poikansa KGB:n palvelukseen, kun oli käynyt ilmi, ettei tämä halunnutkaan opiskella yliopistossa fonetiikkaa. Niinpä isän toinen unelma-ura oli vakoojan vaativa ammatti. Isä tiesikin asiasta yhtä ja toista, sillä hän oli toiminut sotasensuuripäällikkönä. Hän puolusteli pojalleen ammatin etuja monipuolisesti ja selitti, että Matti saisi ilmaisen koulutuksen Lontoossa ja Moskovassa. Asian käytännön järjestelyt hoiti Neuvostoliiton suurlähetystön kulttuuriattasea tai oikeammin, KGB: paikallisjohtaja, Viktor Zegalil. Sen jälkeen Matti Markkanen viettikin värikkäitä vuosia maailmalla ja työnantajakin vaihtui myöhemmin. Isabellan, Markkasen intohimoisimman rakkauden vuoksi, tämä salainen agentti siirtyi KGB:stä OAS:n eli Ranskan salaisen armeijan leipiin. Algerian sodan aikaan Markkaselle sattuikin yhtä ja toista. Nyttemmin Markkanen on tiettävästi luopunut salaisen agentin tehtävistä ja TV-jutun mukaan mies viettää rauhallisia eläkepäiviä jossain Kanarialla.
|
|
|
Vaahto suussa |
24.10.2009, 18:32 |
|
Volvo-Markkasesta vielä sen verran, että muistelmissaan mies kertoo viihtyneensä erittäin hyvin Tanskassa, jossa hän asioi noin 20 pankissa. Markkasen mukaan tanskalaiset olivat leppoisaa ja ystävällistä väkeä. Kun siellä rehti pankkirosvo juoksi pois tapahtumapaikalta, näytelmää sivusta seuranneet kansalaiset taputtivat ja kannustivat karkuun yrittävää rosvoa. Mutta Suomessa on toisin. Kun täällä erehtyi syyllistymään samanlaiseen kolttoseen, niin heti löytyi muutama tyyppi, jotka halusivat välttämättä leikkiä sankaria ja jotka alkoivat vaahto suussa raivoisasti seuraamaan onnetonta rikokseen sortunutta lähimmäistä. Muistankin, kun noin kymmenen vuotta sitten moottoripyörämiehet ryöstivät Uukuniemen Osuuspankin konttorin, niin kyllä ainakin Matin kioskilla oli vallitsevana se näkemys, että pankin läheisyyteen olisi sijoitettava tarkka-ampuja estämään tekojen uusiutuminen. Ainakin Kioskin Matti itse, 80 v, oli valmis tähän tehtävään, koska hän oli jo sota-aikana harrastanut ammuntaa paljonkin. Tuo Uukuniemen pankkikeikka ei selvinnyt koskaan ja samana päivänä myös jossain Ylä-Savossa tuntemattomaksi jääneet moottoripyörämiehet ryöstivät pankin. Volvo-Markkasen kunniaksi on korostettava sitä, että hän kertoo inhoavansa väkivaltaa eikä hän itse ole tainnutkaan siihen syyllistyä. Volvon kavereista en ole ihan varma. Kerran hän pakeni jostain huipputurvallisesta vankilasta kaverinaan Tappaja-Salmiseksi kutsuttu mieshenkilö. Muistelen, että Salminen oli syntyjään Ylä-Savon poikia ja että elämänsä jossain vaiheessa hän asui Vantaan Koivukylässä, jossa moni muukin suurmies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja on kortteerannut. Koivukylässä Tappaja-Salminen oli pidetty ja arvostettu alansa ammattimies.
|
|
|
ADHD |
25.10.2009, 19:42 |
|
Toivottavasti yksi kuva valehtelee enemmän kuin 1000 sanaa. Aamun Hesarin tärkeimmällä aukeamalla poseeraa Suomen ulkoministeri vekkulisti hymyillen ja tekee poikamaisesti ns. aasinkorvat vierellään seisoville rauhanturvaajille. Kuva liittyy siihen, että maamme on joutunut huomaamatta sotaan Afganistanissa eikä kukaan ole älynnyt kertoa asiasta edes presidentille tai sotilaille, joita asia eniten liikuttaa. Jotenkin tulee mieleen, ettei Stubbinkaan pakassa ehkä sittenkään ole kaikki kuvakortit tallessa. Eipä tehnyt Paasikivi aasinkorvia Helsingin asemalla Mannerheimille ja Kalliolle lähtiessään Moskovaan neuvottelemaan. Eikä tehnyt Kekkonen aasinkorvia Stalinille ja Molotoville, kun kuuluisassa YYA-kuvassa poseerattiin. Toivoa sopinee, että Stubbilla on ainoastaan ADHD-niminen sairaus. Ylivilkkaus ja loputon hölösuisuus viittaa siihen vahvasti. Samoin myös se, että dosentti Johan Bäckman väitti TV:ssä Aleksanterin olleen kova koulukiusaaja. Mutta onneksi ADHD-sairauteen on olemassa hyvä lääkitys. Esitän, että ulkoministerimme lääkitystä vaihdetaan pikaisesti. Stubbin hyvä puoli on se, että hän vaikuttaa olevan aidosti sellainen kuin on, toisin kuin vaikka toinen juppi-ministeri Katainen. Tämähän pillautti telkkarissa itkun, kun joutui kertomaan, että silloinen ulkoministeri oli lähettänyt ns. puolituhman tekstiviestin jollekin vapaamieliselle naiselle, joka oli varmaan ammattinsa puolesta tottunut pahempaankin. Katainen oli varmasti ainut Suomen mies, jota tapaus itketti eikä naurattanut. Katainen olisi voinut Kanerva-asiassa ottaa oppia Kakkisensalon Ollista. Kun Ollille eräs Kärkkäälän mies valitti, että tämä luulee naapurin ukon vikittelevän eukkoaan, niin siihen Olli antoi viisaan neuvon: ”Salava se kutale, niin loppuu juoksentelu.” Ehkä tätä konstia olisi voinut kokeilla myös tekstiviestijupakassa.
|
|
|
Urheilukello |
26.10.2009, 19:58 |
|
Elintaso on noussut vuosikymmenien saatossa. Epäilen, että Päätalon kirjoista tuttu junankuvakello, maksoi 20-luvulla monen kuukauden jätkän palkan. Tuon kiiltävän kellon ostin kuusi vuotta sitten Lidlistä hintaan 3,90 €. Tälle kulutushyödykkeelle luvattiin kolmen vuoden takuu. Alunperin se oli vaalean vihreä, mutta kyllästyttyäni lähimmäisteni ihasteleviin huudahduksiin, raaputin santapaperilla värin pois. Jonkun kerran olen joutunut vaihtamaan tähän 3,90 €:n kelloon pariston ja se maksoi vähintäin viisi euroa eli huomattavasti itse päälaitetta enemmän. Tähän asti laite on toiminut sekunnilleen oikein. Mutta alkusyksystä se alkoi pysähtelemään ja tunsin ahdistavaksi vahtia koko ajan kelloa ja ravistella sitä käyntiin toimintahäiriön sattuessa. En enää uskonut, että kysymys on patterin loppumisesta ja koska sen vaihtokin olisi maksanut seitsemän euroa, ostin Lidlistä uuden tyylikkään urheilukellon, joka maksoi peräti 4,90 €. Niin se kaikki kallistuu. Saatanan hallitus! Tosin uudelle aikaraudalle luvattiin peräti viiden vuoden takuu. Mutta palataanpa eiliseen ulkoministeriaiheeseen. Nimittäin, kun kiedoin tarrahihnan ranteeseeni, tunsin itseni jostain syystä ihan Aleksander Stubbiksi. Meissä molemmissa on paljon samaa hoikkaa urheilullisuutta. Luulenpa, että ulkoministerilläkin on samanlainen Lidlin erikoistarjousurheilukello.
|
|
|
Shakaalin radio |
27.10.2009, 19:47 |
|
Maalta tulleena savolaisnuorukaisena opin Vantaan Koivukylässä tuntemaan asuntolan ulkomaalaiset, koska myös heillä oli taipumus jutella hississä. Varsinkin erään lähes 145 cm pitkän eteläamerikkalaisen muistan hyvin. Hän oli opiskellut Moskovassa ja saatuaan sikäläisestä elämänmenosta kyllikseen, siirtynyt Suomeen. Suojelupoliisin historiaa lukiessani palasi mies jälleen mieleeni. Kirjan mukaan KGB yritti pontevasti värvätä häntä palvelukseensa, mutta turhaan, varsinkin kun hänen suomalainen vaimonsa kielsi moiset hommat jyrkästi. Neuvostosysteemiin kriittisesti suhtautuvalle värvättävälle myös KGB:n mies myönsi järjestelmän epäkohdat. Supon historiikki vaikenee hienotunteisesti asiasta, joka varmaankin oli supolaisten tiedossa. Nimittäin kyseinen eteläamerikkalainen tunsi Moskovan vuosiltaan hyvin terroristi Shakaalin, jota myös Carlosiksi kutsutaan. Shakaali oli joutunut Neuvostoliitossa vaikeuksiin osoitettuaan mieltään Persian shaahia vastaan ja sen seurauksena hänelle annettiin tiukka määräys heti suksia vaikka mihin hyvänsä. Tuntemani koivukyläläinen oli yrittänyt järjestellä tulevan terroristin sekavia asioita lähtötohakan hetkellä. Koivukylässä tuttavani sitten myyskenteli jonkun minulle tuntemattomaksi jääneen venezuelalaisen tavaroita ja ostin häneltä hienon keltaisen Grundingin mekaanisen, siis kääntyvillä numerolevyillä varustetun, kelloradion. Se palveli minua uskollisesti 26 vuotta, kunnes se jäi Heinolan kaupungintalolle työhuoneeni ikkunalaudalle joutuessani poistumaan kaupungista melkein samalla tavalla, kuin Shakaali Moskovasta. Jos kyseinen keltainen kelloradio vielä on siellä kaupungintalon ikkunalaudalla, heinolaiset voisivat siirtää sen arvonsamukaiseen paikkaan kaupunginmuseon lasivitriiniin ja varustaa sen asianmukaisella pronssilaatalla. Se on minun luotettavan muistini mukaan alkujaan Shakaalin radio. Korostetakoon vielä sitä, että minulla on samanlainen muisti kuin Arvo Poika Tuomisella. Mitä kauemmin tapahtumista on kulunut, sitä selkeämmin minä ne muistan.
|
|
|
Haamuraja |
30.10.2009, 18:37 |
|
100.000 blogillani kävijän haamuraja näyttää ylittyneen heittämällä tämän päivän aikana. Neljää päivää vaille kaksi vuotta se vaati. Kun alan laskeskelemaan, koska seuraava tasaluku, elikkä miljoona ylittyy, muuttuu jo ilmeeni hyvin mietteliääksi. Mutta se 100.000 kävijä ilmoittautukoot minulle ystävällisesti. Hänet palkitaan ruhtinaallisesti. Nimittäin heinolalainen insinööri Tuomo Vesikko lähetti minulle ystävällisesti 2 kpl kehittämäänsä Poppeli-nimistä jouluaattoiltaan soveltuvaa lautapeliä, joka liittyy elimellisesti Heinolan nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Toisen kpl:en peleistä lahjoitan minä täten vähintäänkin yhtä ystävällisesti sille vielä tuntemattomalle sadannelletuhannelle, joka ilmoittautuu ystävällisesti. Ihmemies tuo Tuomo. Tämä perusinsinööri on jo varmaan parikymmentä vuotta vaikuttanut Heinolassa ja vielä hänessä on jäljellä niin paljon ihanteellisuutta, että hän kehittää moisen upean lautapelin kotikaupunkinsa kunniaksi. Se on oikein se. Kyynikko, kuten minä nykyään olen, tietää kyllä kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa. Lopuksi edelleenkin vanhana kyynikkona korostan, että aika monta lautapeliä Tuomo saa jakaa ihmisille, ennen kuin se toissapäiväisen Hesarin ”Heinola – tyly kaupunki”-jutun paikkakunnan ylle langettama synkkä varjo saadaan väistymään.
|
|
|
Niku |
29.10.2009, 19:50 |
|
Siihen keltaiseen, mekaaniseen, kääntyvillä numerolevyilla varustettuun, kelloradioon palatakseni, niin kuvittelemani laitteen alkuperäistä omistajaa, eli terroristi Shakaalia, haastateltiin männä viikolla telkkarissa. Nykyään tämä ihmiskunnan vihollinen viettää aikaansa ranskalaisessa vankilassa ja sieltä käsin hän kertoili leppoisasti ajatuksiaan hyvästä kaveristaan ja suojelijastaan Romanian entisestä diktaattori Nikolai Ceausescusta. Shakaalin mukaan tämä Karpaattien Nero, Ajatusten Tonava ja Metsästäjien Metsästäjä, joilla nimillä Nikua ainakin ylistettiin, oli kunnon mies. Vaimo Elena sen sijaan oli sietämätön ämmä. Siis aika tyypillinen tapaus oli tämäkin pariskunta. Tällaisia pareja on myös Suomi täynnänsä. Luin tuossa juuri professori Tauno Tiusasen Toisin ajattelijan päiväkirjasta, että nykyään romanialaiset tuomitsevat jyrkästi Ceausescun hallitsijaparin ampumisen. Sikäläisen vallitsevan käsityksen mukaan he pääsivät aivan liian helpolla. Ihmisten mielikuvituksella ei tunnu olevan rajoja, kun aletaan keksiä keinoja, joilla voitaisiin kostaa pahantekijöille. Itsekin tuomitsen jyrkästi pariskunnan kuolemantuomion. Se oli juuri 20 vuotta sitten joulunpyhinä, kun telkkarissa vähän väliä näytettiin heidän verisiä ja luotien puhkomia ruumiitaan. Silloin taas hävetti koko ihmiskunnan puolesta. Päällimmäiseksi muistoksi itse Nikusta jäi, että hän pyrki loppuhetkillä miehekkäästi suojelemaan vaimoaan. Palatsivallankumoushan se taisi pohjimmiltaan olla ja vähän pienemmillä ihmishirviöillä oli kiire päästä eroon tärkeästä todistajasta. Casusescut kuulemma houkuteltiin lentokoneeseen, jolla oli tarkoitus mukamas paeta maasta, mutta polttoainetta siihen ei kukaan ollut muistanut tankata.
|
|
|
Aatu |
30.10.2009, 19:00 |
|
Jatketaanpa diktaattorisarjaa. Sain juuri luettua Ian Kershawin 1000 sivuisen Hitler-kirjan ja niin syvästi se vaikutti, että minä, joka en yleensä unia näe enkä harrasta oluen juontia, olin yhtenä yönä saksalaisessa oluttuvassa kaljalla Aatun kanssa. Valveilla en moista muuten harrastakaan ja sen huomasi myös unessa, sillä meillä kummallakin oli kolpakon sijasta edessämme isot lasiset mehukannut, joista siemailimme oltta. Hitlerillä oli pieni nuhruinen mies, jolla oli iso koppalakki ja lipan alta näkyi vain nuhainen pottunenä. Fuhrerin ison koppalakin selitys oli todellisuudessa siihen asennettu paksu teräslevy, jonka piti suojata salamurhilta. Ryyppykaverini oli kovasti onnettoman oloinen ja valitti suomenkielellä, että ”siellä itärintamallakin menee nykyään päin persettä.” Yritin lohduttaa onnetonta tyrannia ja vakuutin, että ”kyllä se siitä vielä hyväksi kääntyy”, vaikka en uskonut sitä itsekään, mutta mies oli selvästi vailla rohkaisun ja lohdutuksen sanoja, joten tein vain velvollisuuteni. Muuten maamme työpaikoilla on tapana nimitellä vit…, siis särmikkäitä esimiehiä pikkuhitlereiksi, mutta se ei ole oikein. Aatu oli nimittäin erinomaisen hyvä ja pidetty esimies toimistonsa väen keskuudessa. Hän oli aina rauhallinen ja ystävällinen eikä tiuskinut ja nöyryyttänyt alaisiaan, kuten meillä demokratioissa on valitettavan usein tapana. Lopuksi varoitusmielessä muistutettakoon siitä, että suhteellisen vapaissa monipuoluevaaleissa natsit saivat kolmanneksen äänistä ja olivat selvästi suurin puolue. Hitler valittiin diktaattoriksi suhteellisen demokraattisesti ja ilmeisesti Saksan kansan enemmistö tuki oli hänen takanaan noin vuoteen 1944 asti.
|
|
|
Ulkoruokintaa |
01.11.2009, 14:29 |
|
Globalisaatio koskettaa savolaisiakin. Savon Sanomissa oli hätkäyttävä pikkujuttu, jonka mukaan muudan rautavaaralainen erämies oli tavannut riistanruokintapaikalta thaimaalaisia marjanpoimijoita syönnökseltä. Lehden juttu ei ollut tuomitseva eikä huvittunut, vaan pelkästään toteava. Kuitenkin se antoi lukijan rivien välistä oivaltaa, että maailma on kohtuuttoman julma paikka. Uutisesta ei ilmennyt, vieläkö kaukaiset vieraamme liikkuivat shortseissa ja sandaaleissa, kuten vielä vähän aikaa sitten lehtitietojen mukaan tapahtui. Suomi on lainkuuliainen maa; jään odottamaan, nostaako paikallinen syyttäjä asiasta rikosprosessin. Heinolassa asuessani ruokin lintuja ja oravia, jopa pupujusseja näkyi automaatillani sen jälkeen, kun omenapuut oli syöty. Oli oikein hellyttävää seurata elämää ruokintapaikalla. Varsinkin pörhöhäntäiset oravat olivat söpöja. Onneksi en nähnyt siimahäntäisiä rottia. Mielestäni pörhöhäntäiset ovat suomu- ja siimahäntäisiä sympaattisempia eläimiä. Nyt mietityttää, että miltä olisi tuntunut nähdä pikkuinen neekerinpoikanen poimimassa pähkinöitä hangelta. Tai tavata talvipakkasella iso karvainen urosryssä syömässä talia ikkunalaudalta. Luulen, että tällaisen vanhan kyynikonkin sosiaalinen omatunto olisi voinut herätä. Jos olisin Telluksen diktaattori, niin ottaisin rikkailta edes sen verran, että maksaisin kaikille ihmisille euron päivässä. Sen jälkeen maailman köyhät ehkä antaisivat meidän riistanruokintalaitteiden olla rauhassa pelkästään metänelukoiden ruokahuoltoa turvaamassa.
|
|
|
Joron jäljillä |
01.11.2009, 19:50 |
|
Nuo eilen mainitut thaimaalaiset eivät varmaankaan ymmärtäneet olevansa joron jäljillä ruokaillessaan riistanhoitopaikan rehuilla. Ymmärrän täysin heidän tunteensa. Itsekin olen syyllistynyt ainakin saman suuruusluokan laittomuuteen nuornamiesnä, vaikka jo silloin tähtäsin virkamieheksi ja ura olisi voinut tyssätä jo siihen tapaukseen. Tosin korostan sitä, ettei pikkuvirkamiehen ura ole koskaan ollut minulle varsinainen unelma. Olen nimittäin käynyt tietämättäni varkaissa. Pääsin noin 30 vuotta sitten silloisen työni puolesta vierailemaan Arabian tehtaan kaatopaikalla ja se oli todellinen aarreaitta kaltaiselleni köyhälle ja pieneläjälle. Löysin sieltä upeita astioita, jotka mielestäni olivat virheettömiä. Vasta myöhemmin ymmärsin, että vaikka edistin kestävän kehityksen kannalta arvokasta kierrätysideologiaa ja mielestäni pelastin hylkytavaran joutumisen haaskuuseen, kysymys oli kuitenkin teosta, joka oikeudessa olisi katsottu varastamiseksi. Onneksi rötökseni on jo vanhentunut. Tuosta thaimaalaisten marjanpoiminnasta vielä sen verran, että luin erään sikäläisen pienviljelijän keränneen vuorokaudessa 120 litraa mustikoita. Itse olen hermoromahduksen partaalla ensimmäisen litran jälkeen. Ilmeisesti vanhan riisinviljelykulttuurin ihmiset ovat luonnostaan ahkeria ja sitkeitä tosin kuin me kaskikulttuurin edustajat, jotka ainakin täällä Savossa ajattelevat, että hullu töetä tekköö, viisas piäsöö vähemmälläkin. Mustikanpoiminnan 120 litran tulos vastaa 100 metrillä yhdeksän sekunnin alitusta ja on sitä paitsi hyödyllisempi asia. Muuten merkillinen sanonta tuo otsikon ”olla joron jäljillä”. Kuka onkaan joro? Tuolla Keski-Savossa on merkillinen kuntaketju, nimittäin Joroinen, Varkaus ja Pieksämäki eivät nimistönsä puolesta houkuttele turistivirtoja, vaikkakin esimerkiksi Joroisten Joronjälki on todellinen arkkitehtooninen nähtävyys. Se lienee maailman rumin rakennus. Liittyyköhän joro jotenkin Joroisten kunnan vaiheisiin. Kävikö Joro Varkaudessa varkaissa ja kärsi rangaistuksensa Pieksämäellä.
|
|
|
Paniikkia |
02.11.2009, 18:53 |
|
Eilen tuli telkkarista ohjelma Estonian uppoamisesta. Suuresta laivasta poistuminen onnettomuustilanteessa on hankalaa. Vain joka kuudes matkustaja pelastui. Sama suhde taisi olla myös Ilmarisen tapauksessa, vaikka se laiva oli täynnä nuoria asiaan koulutettuja miehiä. Luulen, että Estonian pelastuneista vain noin joka kuudes oli nainen. Ohjelmassa haastateltiin merestä lautalle selvinnyttä raavasta miestä. Hän oli ymmärtänyt ottaa ylleen kahdet pelastusliivit ja lisäksi kumpaankin kainaloonsa yhdet. Neljät liivit pitivät pään niin ylhäällä, ettei hänen tarvinnut niellä suolavettä. Luulen, että naiset ja naismaiset miehet olisivat ottaneet vain yhdet liivit. En ole onnistunut saamaan tietooni, millaista taistelua pelastumisesta ja pelastusvälineistä laivalla käytiin. Paniikissa ihmiset luullakseni unohtavat sivistyneet käytöstavat. Tässäpä olisi oiva aihe elokuvalle. Tuo paniikki on minullekin tuttu asia. Vähän Estonian tapauksen jälkeen heräsin Mariellen pohjakerroksen hytissä aamuyöstä laivan heiluntaa ja paniikki oli lähellä. Mieleen tuli, että hyvinkin vielä lähistöllä pohjassa makaavan Estonian jossain ilmataskussa saattaa joku olla yhä elossa. Tosin asiantuntijat vakuuttivat, ettei sellainen ole mahdollista. Paniikkiin jouduin myös Imatran lähistöllä, silloin kun siellä liikkui se maailmankuulu leijona. Lähdin huumorimielellä pyöräilemään Heinolasta tapahtumapaikalle, mutta hymy hyytyi, kun leijonapolulla ei liikkunut ketään muita, vain helikopteri pörräsi etsintälennolla. Mieleen tuli kauhistuttavan varma ajatus, että kohta todennäköisesti löydän itseni leijonan persiestä. Paniikkia varmaan ilmeni myös Rautalammin Kivisalmella vuonna -56, kun jarruvikainen ihmisiä täynnä oleva linja-auto sukelsi järveen. Onnettomuudessa hukkui 15 ihmistä. Kattoluukusta ja rikkoontuneesta tuulilasista pelastui yhtä moni. Kaikki hengissä selvinneet olivat jostain syystä miehiä. Tarinan mukaan eräs vaimonsa ja ainoan lapsensa menettänyt pelastunut perheenisä tilasi jostain syystä paikalle kolme ruumisarkkua. Vasta vähän myöhemmin selvisi sen kolmannen ylimääräisen arkun arvoitus.
|
|
|
Kuorolaulumestaruus |
03.11.2009, 19:50 |
|
Eivät ole kuopiolaiset viime aikoina niittäneet mainetta urheilukentillä, joten täytyy iloita edes siitä, että Kuopion Nuorisokuoro voitti kuorolaulannan Suomen mestaruuden. Ja erityisesti täytyy iloita siitä, että kuoronjohtaja Jussi Mattila asuu Suonenjoella. Niin ainakin sikäläinen pitäjänlehti tiesi kertoa. Iloitsenpa vielä siitäkin, että olen kerran esiintynyt voittajien kanssa, eli olimme siis muusikkojen kielellä yhteisellä keikalla. Viime vuoden Kirjakantti-tapahtumassa nämä nuoret esittivät Ulra Bra-yhtiön tuotantoa ja lopuksi lauloimme kaikki yhdessä, että ”sinä lähdit pois, minä katselin parvekkeelta, loittonevaa selkääsi, kiersit vesilammikot ja tiesin, ettet murehdi tätä eroa.” Vaikka nuorisokuorolaiset lauloivat hyvin ja kohtalaisen äänekkäästikin, erottui kuitenkin oma ääneni selkeästi ja tunsin ylpeyttä asiasta. Muuten muistan, kun opettaja Irja Turtiainen yritti opettaa Kärkkäälän alakansakoululaisille yhteislaulua ja monta kertaa hän alkoi tässä tilanteessa kärsivä ilme kasvoillaan muistelemaan, miten lahjakkaita lapsia oli sota-aikana Itä-Karjalassa, jossa hän toimi nuorena opettajana. Me emme olleet erityisen musikaalisia, vaan enemmäkin meidät tunnettiin hirmuisina hiihtäjinä ja kovakätisinä heittäjinä. Ja saattaahan se olla, että siellä Karjalassa esiintyi enemmän laulun runsautta kylvämättä kasvavaa. Epäilen, että jos asiaa tutkittaisiin tieteellisesti, niin todettaisiin, että karjalaiset ovat maamme musikaalisinta väkeä; ainakin havaintoni uukuniemeläisistä, joista tiettävästi kaikki osaavat laulaa ja soittaa, tukee tätä näkemystä. Muuten eräs tutkija selvitti koululaisten kielellisen lahjakkuuden eroja ja tuli loppupäätelmään, että pohjoissuomalaiset pojat ovat verbaalisesti lahjattomimpia ja itäsuomalaiset tytöt kaikkein lahjakkaimpia. Tämänkin havainnon voin omakohtaisten havaintojen pohjalta vakuuttaa olevan aivan totta.
|
|
|
Lahjakkuuseroista |
04.11.2009, 20:25 |
|
Jatketaanpa vielä rasistisella linjalla. Eri alueiden väestöillä saattaa ihan hyvin olla lahjakkuuseroja joko biologisista tai sosiaalisisista syistä johtuen; ainakaan minulla ei ole mitään sitä vastaan, vaikka näin olisi. Jostain ilmeisesti insinööreille suunnatusta varmaan ns. populaaritieteellisestä julkaisusta luin joskus, että vaikka ruotslaisia on vain reilut 50 % suomalaisia enemmän, niin potentiaalisia insinöörejä siellä on 300 % enemmän. Mikäpä siinä. Se ei meidän ihmisarvoa himmennä yhtään, vaikka olisimmekin länsinaapureita huonompia insinöörejä. Itse en esimerkiksi vieläkään täysin ymmärrä tasauspyörästön toimintaa. Tukeehan näkemystä ruotsalaisten teknisestä etevyydestä sekin, että he ovat keksineet jakoavaimen ja laivan rupelin. Norjalaisetkin ovat keksineet meitä enemmän, eli heille kuuluu kunnia klemmarista. Toisaalta luin eräästä toisesta populaaritieteellisestä julkaisusta, ilmeisesti kulttuuripuolen lehdestä, että joku tutkija oli luetuttanut ruotsalaisilla, suomalaisilla ja venäläisillä lukiolaisilla jotain merkittävää syvällistä romaania ja pyytänyt nuoria selittämään lukemaansa. Ruotsalaiset eivät tajunneet tekstistä tuon taivaallista, suomalaiset sentään jotakin, mutta venäläiset ymmärsivät asiat loistavasti. Ilmiöllä saattaa olla se selitys, että läsinaapurissa sanoilla ja asioilla on vain yksi merkitys, insinöörithän ovat vähän yksitotisia. Meillä Suomessa, ainakin Savossa jo ymmärretään, että sanoilla voi olla monta merkitystä ja vastuu jää siis kuulijalla. Mutta venäläiset ovat historian saatossa oppineet epäilemään kaikkea. Siunatuksi lopuksi muistelen vielä sitä, että pääministerin Tatu-isä julkoi kymmenisen vuotta sitten kirjan kansojen perinnöllisistä äo-eroista ja synnytti valtavan haloon. Yliopisto-lehden yleisönosastossakin eräs viisas rohkeni kirjoittaa, että suomalaiset, kuten muutkin pohjoismaalaiset, ovat järjenvalonsa suhteen valkoisenrodun pohjasakkaa lukuun ottamatta saamelaisia, joista varsinkin koltat ovat erittäin älykkäitä
|
|
|
Marisätkäkone |
05.11.2009, 20:49 |
|
Karjalasta kajahti eilen kova kommentti, jolla pelastettiin kansamme teknillinen maine. Jos ruotsalaisilla on jakoavain ja norjalaisilla klemmari, niin suomalaisilla on esittää jopa edellisiä vaativampi keksintö. Uukuniemeläinen Jalmari Ahokas onnellistutti ihmiskuntaa kehittämällä sätkäkoneen. Oikeastaan tämä vekotin vain tukee käsitystäni uukuniemeläisistä kulttuuriihmisinä. Nimittäin sikäläinen taiteellinen lahjakkuus on välillä ilmennyt jopa jonkinlaisena taiteellisena boheemiutena ja sätkäkone on omiaan tällaisille pöheikköboheemeille. Ja luulenpa, että niissä muusikkipiireissä, joissa harrastetaan nykyajannuorison kovaäänistä ns. rosk´n roll-musiikkia, kierretään Ahokkaan Jalluun keksinnön avulla huumetupakoita eli kansanomaisesti marisätkiä. Näin uskon omilla silmilläni lehdestä lukeneeni. Joskus ihmettelin sitä, millaisia suururheilijoita 500 asukkaan piskuinen Uukuniemi on maailmalle lähettänyt. On olympiavoittaja Juha Tiainen sekä maamme paras ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen ja tavallaan myös olympiavoittaja Arto Härkösen sukujuuret kiertyvät paikkakunnalle. Mutta enpä ole muistanut kertoa sitä, että moukarimies Juha Tiaiseen kytkeytyi myös hengenkulttuuria. Hänen isoisänsä ja muistaakseni myös isänsä omistivat maamme johtavan harmonitehtaan. Harmonitehtailla meni hyvin siihen aikaan, kun maahamme rakennettiin uusia kansakouluja ja niistä jokaiseen piti jostain merkillisestä syystä hankkia harmoni eikä missään tapauksessa pianoa, kuten sivistysvaltioissa on tapana. Luullakseni tämän valinnan taustalla oli se, että pianoa pidettiin synnillisenä soittimena, koska pianonsoittoa tiettävästi harrastettiin myös Amerikan ilotaloissa. Mielestäni näkemys on perusteeton. Itse en keksi yhtään kappaletta syitä, miksi ilotalotoimintaa ei voisi säestää myös harmonilla.
|
|
|
Kuolleiden urheilijoiden haudoilla |
06.11.2009, 07:29 |
|
Lopetin radion kuuntelun vuosia sitten, kun uudet kaupalliset asemat aloittivat rääkymisensä. Välillä kuitenkin joutuu yleisillä paikoilla tai autossa pakkokuuntelemaan tätä uudenlaista ohjelmatarjontaa ja silloin vallan sydänlihasta kouristaa ja ymmärtää sen, että vihdoinkin proletariaatti on saanut maassamme vallan. Tarkoitan älyllistä proletariaattia. Mutta sitten löysin netistä Ylen Arkiston. Sieltä voi kuunnella valikoiden hienoja ohjelmia. Kuten sarja Kiveen hakatut, elikkä pari vannoutunutta urheilunystävää seisoskelee kuolleiden urheilijoiden haudoilla heitä muistellen. Olen ehtinyt kuuntelemaan jaksot suonenjokelaisesta Kalle Jalkasesta, Arto Tolsasta ja Tarmo Uusivirrasta. Ohjelmasarja löytyy tästä nettisoitteesta http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=20&t=628 . Olen oppinut edellä mainitusta sarjasta arvokasta tietoa elämästä. Esimerkiksi Jalkasen Kallen hammasjutusta on leikki kaukana. Kun hän sylkäisi kuuluisat tekohampaansa kiperässä viestinhiihtotilanteessa hankeen, hänen oli pakko palata ne noutamaan, koska siihen aikaan proteesi maksoi hänen kahden kuukauden palkan. Ja kun kuuntelee jutut Tolsasta ja Uusivirrasta, niin ymmärtää sen kipeän asian, että väkijuomaongelma on melkoinen ongelma työläisurheilupiireissä. Näin on varsinkin työläisurheilijan uran lopettamisen jälkeen, kun kunnon työpaikkaa ei ole tullut aikoinaan hankittua. Entinen Belgian ammattilaishuippu Tolsa pääsi Kotkan kaupungille suojatyöhön venepaikkojen jakelijaksi, joka herätti kaupungissa suurta kateutta. Ammattinyrkkeiljä Tarmo Uusivirta aloitti menestyksekkään uransa tyhjätaskuna, mutta lopettaessaan hänellä oli velkaa satojatuhansia. Muuten Toni Halme ihmetteli kirjassaan sitä, että itsemurhaan päätyneen Uusivirran haudalla oli muistomerkkinä pelkkä keppi, jossa luki ”Uusivirta 1 m X 2 m. Radio-ohjelmasta ilmenee, että euroopanmestarin ystävät päättivät hankkia haudalle kunnon muistomerkin ja se vei oman aikansa.
|
|
|
Piirinmestari |
08.11.2009, 12:25 |
|
Eipä uskoisi, että vähän laiskanpulskan oloinen Heikki Hietamieskin on entinen lupaava urheilija.Muistelmissaan mies paljastaa harrastaneensa nuoruudessaan painonnostoa. Paras saavutus on Etelä-Karjalan piirinmestaruus sarjassa alle 67 kg. Sitten hänen tuli valita, että treenaako kuusi kertaa viikossa urheilua, vai vaihtaako viihteelle ja hän valitsi viihdebisneksen hyvällä menestyksellä. Hietamies tunnustaa, ettei hän ollut sarjansa vahvin mies voittamissaan pm-kisoissa. Paikalla oli selvästi parempikin nostaja, mutta epäonnekseen kanssakilpailija oli niin vahvassa humalatilassa, ettei pysynyt lavalla pystyssä ainakaan painojen kanssa. Jotenkin epäilen, että kysymyksessä olisivat olleet Työväen Urheiluliiton pm-kisat. Muistelen entisen kansanedustajan ja ay-johtajan Risto Kuisman kertoneen muistelmissaan harrastaneensa myös painonnostoa sarjassa alle 67 kg. Olisi hyvän tarinan paikka, jos kyseinen tasapainoton Hietamiehen kilpakumppani olisi ollut Kuisma, mutta ikävä kyllä hyvät tarinat eivät yleensä ole tosia. Vaikka Kuisma varmasti olikin Hietamiehen kanssa saman sarjan ja liitonkin miehiä, niin saattaa olla, että he olivat kuitenkin eri ikäluokan urheilijoita.
|
|
|
Espanjantauti |
09.11.2009, 19:55 |
|
Taas olen ollut väärässä. Väitin jokin aika sitten, että ensimmäisen maailmansodan aikainen espanjantauti olisi tappanaut 20 miljoonaa ihmistä eli kaksi kertaa enemmän kuin itse sota. Ruotsalainen Peter Englund väittää kuitenkin uusimmassa ensimmäisen maailamansodan mentaalihistoriaa käsittelevässä kirjassaan Sodan kauneus ja kauheus, että tämän influenssanepidemian seurauksena kuolleita on voinut olla jopa 40 – 100 miljoonaa. Ensimmäinen maailmansota saattoi siis olla seuraajaansa tuhoisampi. Tuo nimitys espanjantauti on harhaanjohtava. Tauti ei ollut Espanjasta lähtöisin. Sotaan osallistuneiden maiden sensuuri kuitenkin esti epidemiasta tiedottamisen, ja niinpä sodan ulkopuolella ollut ja sen vuoksi asiasta lehdistössään avoimesti kertonut maa sai ansiotta kunnian vitsauksesta. Espanjantautiin sairastuneista kuoli peräti 2,5 %, kun normaaliin influenssaan menehtyy vain 0,1 % taudin saaneista. Ilmeisesti taudissa oli sikäli yhteistä nykyisen sikalenssun kanssa, että pahiten siitä kärsivät nuoret. Tauti levisi varsinkin sotilaiden keskuudessa ja saattaa olla, että se oli keskeisenä syynä mahtavan Saksan armeijan romahtamiseen. Ehkäpä espanjantauti tavallaan pelasti Suomen kansan saksalaiselta kuninkaalta. Nyt sitten ymmärrän tuossa ihan lähellä sattuneita Kuopion hirmuisen pitkän rokotusjonon levottomuuksien perimmäistä syytä, sillä elämästä kuolemasta siellä kamppaillaan.
|
|
|
Lentävä kuolema |
10.11.2009, 22:14 |
|
Hilkka ihmetteli eilisen jutun kommentissa sitä, miten espanjantauti löysi syrjäkylillekin. Tietysti ihmisetkin sitä levittivät, mutta tauti taisi olla myös aikansa lintuinfluenssa. Ainakin se lensi muutamassa päivässä mantereelta Huippuvuorille asti eikä asiaa varmaankaan voi selittää muuten kuin muuttolinnuilla. Syrjäseuduilla kulkutaudit yleensäkin niittivät satoaan, koska ihmisiltä puuttui harvaanasutuilla alueilla vastustuskyky. Inaristakin taisi hetkessä kuolla espanjantautiin 10 % väestä. Muistelenpa myös lukeneeni, että ennen sotia saamelaisnuorukaiset olivat vapautettuja asepalveluksesta, koska he eivät heikon vastustuskykynsä vuoksi selvinneet etelän taudeista. Myös Suonenjoen Kärkkäälän syrjäkylällä kuoltiin kulkutauteihin. Yllä olevassa kuvassa Kakkisen Olli, eli Salon Olli eli Kakkisensalon muaherra elikkkä Olli Koivistoinen ja vaimonsa Kustaava seisovat surullisina poikavauvansa arkun äärellä. Kuvan vakavaa tunnelmaa lisää vielä se, kun tietää, että toisen poikavauvan arkku on rajattu kuvasta pois. Muita lapsia heillä ei ollut. Luulen, että tässä tapauksessa on selityksenä espanjantauti. Muistelen kuulleeni Kärkkäälän kylän historiasta sen, että myös Palehongan tilalta, elikkä nykyään paremmin Palkeena tunnetulta paikalta, olisi koko talonväki menehtynyt johonkin kulkutautiin. Olisiko sekin sattunut ensimmäisen maailmansodan aikaan? Tietääkseni Korhoset muuttivat paikalle tämän tapauksen jälkeen. Onkohan tässä maailmassa vielä joku, joka tietää asiasta enemmän?
|
|
|
Kauneus pelastaa maailman |
11.11.2009, 20:13 |
|
”Kauneus pelastaa maailman” vakuutti karjalainen suurliikemies Kyösti Kakkonen eilen kaupungintalon juhlasalissa, jossa hän oli arkkipiispan vieraana. Yllättävän harva oli se kuopiolainen, joka oli vaivautunut saapumaan paikalle, vaikka kuultavana oli kovasti ajankohtainen ja kuuluisa rahamies. Itsekin menin siinä tarkoituksessa, että olisin tätä merkittävää yhteiskunnallista vaikuttajaa tiukasti silmiin napittaen tiedustellut, että montako kansanedustajaa hän on ostanut omakseen ja paljon sellainen maksaa kappaleelta. Onko hän ostanut sellaisia enemmän kuin se toinen kuuluisa karjalainen kauppamies, jolla tietääkseni on vain kaksi omaa kansanedustajaa. Mutta en tehnyt ilkeitä kysymyksiä. Eikä tehnyt kukaan muukaan, vaikka itse arkkipiispa parhaansa mukaan yritti provosoida sellaisia uteluita esille. Kaksonen puhui niin kauniisti taiteesta ja valtavista taidekokoelmistaan ja siitä, että hän oli tasan kaksi vuotta sitten jäänyt suhteellisen nuorena leskeksi toimittuaan sitä ennen puoli vuotta vaimonsa omaishoitajana, ettei kukaan halunnut loukata tätä viisasta, sivistynytta ja humaania henkilöä moukkamaisilla kysymyksillä. Minulle oli yllätys, että ihan tyhjästä yrittäjän uransa aloittaneen Kakkosen ns. halpahalliketjujen liikevaihto tulee tänä vuonna olemaan noin 600 miljoonaa euroa eli 3,5 tuhatta miljoonaa markkaa. Ja jos kate olisi pieni, vaikkapa 10 % prosenttia, niin kyllähän siitä kertyy 350 vanhaa milliä vuodessa taiteen ja poliitikkojen hankintaan. Kyösti Kakkonen oli oikeasti myönteinen kokemus, vaikkakin yritin pitää mielessä koko ajan sen ainoan asian, jonka opinnoistani muistan. Rikollisille mielentilatutkimuksia työkseen tekevä psykiatri opetti, että jos mielentilatutkimusta tekevä henkilö suostuu lainaamaan tutkittavalleen rahaa, on tutkittava varmasti psykopaatti. Tämä muistan aina, kun törmään poikkeuksellisen miellyttäviin ihmisiin.
|
|
|
Karjalaisia kauppamiehiä |
12.11.2009, 19:41 |
|
Eilisessä jutussa kerroin Kyösti Kakkosesta. Hän on syntyisin Kiihtelysvaaralta Joensuun kupeesta. Vaikka hän vaikutti kovasti sivistyneelta, niin tiettyä pikanttia kansanomaisuuttakin löytyy. Ihan tuli entinen ulkoministeri Leskinen mieleen, kun kauppaneuvos asteli arvokkaaseen tilaisuuteen värikästä Tokmannin muovikassia kantaen. Siitä hän kaivoi lopuksi esille Wirkkalan taidelasia, jonka hän lahjoitti isännälleen arkkipiispalle. Wirkkalan taiteen lahjoittelu ei ole ihan yksilehmäisen touhua. Jonkun pitäisi joskus tehdä tutkimus karjalaisista kauppamiehistä. Tunnetuin on tietenkin sotamies Rahikainen, mutta löytyy niitä muitakin. Parina vuotena oli Suomen rikkain Veikko Lesonen, jonka sukujuuret kiertyvät Vienan Karjalaan. Sukunimestä päätellen samalta suunnalta tuli myös hänen liikekumppaninsa Jorma Terentfeff, joka taisi tulojensa puolesta olla myös ainakin ihan hyvällä pistesijalla. Epäilen, että autokauppaa maassamme hallitsevat Laakkoset ja Hartikaiset ovat myös jostain Joensuun suunnalta. Ja jollei muistina aivan petä, niin sijoittajanerot Taito Tuunanen ja Juhani Riikonenkin taitavat olla taustaltaan Karjalan poikia. Ja jollei muistini vallan täysin petä, niin Riikosen isoisä taisi olla laukkuryssien kuninkaaksi väitetty Grigorjeff, joka nimi on ilmeisesti muuttunut matkan varrella Riikoseksi. Minulla, jolla on uskoakseni poikkeuksellisen rikas muisti ja mielikuvitus, on mielessäni sellainenkin tapaus, että joskus suuren pankkikriisin aikaan jotain Riikosen sijoittajan opasta myytiin kirjakaupoissa superalennuksella. Ja siitä muistelen lukeneeni taiteeseen sijoittamisesta sen ohjeen, että suurien taulujen hinta säilyy pieniä parempana. Ilmeisesti kulttuurinharrastaja hänkin kuten myös Kyösti Kakkonen. Veikko Lesosen elämänkerrasta muistelen sitten ihan varmasti lukeneeni, että hänkin olisi kulttuurisukua ja ennen kaikkea ruumiinkulttuurin puolelta. Muistelen kirjassa kerrotun, että Lesosen isä kamppaili painissa ihan tasapäisesti maailmanmestari Eero Tapion kanssa. Mutta voin muistaa väärinkin, valalle en mene.
|
|
|
Tököttiä |
13.11.2009, 19:07 |
|
Kiitokset Suomussalmen Mirjalle. Hän viestitti, että Ylen arkistossa on vielä muutaman päivän ajan kuultavissa tämä tosi jännä ohjelma http://yleradio1.fi/dokumentit/todellisiatarinoita/ . Kuunnelkaa hyvät ihmiset, varsinkin kaikki suonenjokelaiset, kuulette tuttuja ihmisiä, joista monet eivät ole enää keskuudessamme. Toimittajakin on mansikkakaupungin Leena Jäppinen. Mirja sähköpostitti, että suomussalmelaisten mukaan juttu kertoo sikäläisestä merkillisestä tervatehtaasta ja sen vielä merkillisemmästä omistajasta. Mutta ei kerro suomussalmesta tehtaasta, vaan suonenjokelaisesta tuotantolaitoksesta. Kerrankos nuo paikkakunnat sekoavat, koska ne ovat onematopoeettisesti toisiaan lähellä. Tehtaan perusti Viron juutalainen herra Saidelson 30-luvun lopulla Savoon ja se valmisti koivuntuohesta tervaa elikkä tököttiä. Synnyinkaupunkini on ymmärtääkseni ollut siis joskus maailman johtava tökötin tuottaja. Mutta mihin tarkoitukseen tököttiä tehtiin, jää arvoitukseksi. Kuitenkin Savossa uskottiin, että jotain vilunkia tuollaisessa toiminnassa on, ja herra Saidelson sai 24 tuntia aikaa poistua maasta. Epäiltiin vahvasti, että juutalaistaustainen liikemies oli Moskovan agentti. Tässä mielipiteessä on varmasti vankka logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu. Vähän samanlainen asia oli sota-aikana Heinolaan tehty valtava keskeneräiseksi jäänyt kallioluola, johon oli ilmeisesti tarkoitus säilöä puuspriita liikenteen tarpeisiin. Kuitenkin sodan jälkeen työmaalla operoineet hevosmiehet kertoivat varmana tietona, että ”perkele, niin jäi Hitlerin raskasvesivarasto kesken.” Siinäkin ajatuksessa on vankka logiikka, joka sekään ei minulle täysin avaudu.
|
|
|
Pena |
14.11.2009, 20:18 |
|
Muutama vuosi sitten kansalta kysyttiin, ketkä kuuluvat Suomessa älymystöön. On luonnollista, että Georg-Henrik Von Wright valittiin ykköseksi, koska hänellä oli niin hieno nimi ja niin tuuheat kulmakarvat. Hopealle sijoittui jostain merkillisestä syystä hiihtäjänä kunnostautunut Marjo Matikainen ja muistaaksen pronssille vielä merkillisemmästä syystä kalastaja-kirjailija Pentti Linkola. Ihmettelin jo silloin Suomen kansaa, jonka mielestä ihmiskunnan enemmistön tappamista avoimesti kannattava henkilö on huomattava ajattelija. Meissä taitaa sittenkin olla paljon yhteistä venäläisten kanssa, koska siellä tiettävästi arvostetaan eniten Stalinia, Iivana Julmaa ja Pietari Suurta, jotka kaikki olivat joukkosarjamurhaajia. Nyt Linkola on taas iltapäivälehtien mukaan ehdottanut, että luonnonsuojelullisista syistä iso osa ihmisistä olisi syytä lyödä lihoiksi. Linkolan malli saattaisi tietenkin olla ratkaisu myös työllisyys- ja terveyspoliittisiin ongelmiin. Mitenkähän suuren ajattelijan maineen tässä maassa saisikaan, jos ehdottaisi, että työttömät ja pitkäaikaissairaat jauhetaan minkinrehuksi. Niinhän lyötäisiin tavallaan kaksi kärpästä yhdellä iskulla, sillä samalla tuettaisiin myös vaikeuksissa olevaa turkistarhausta. Muuten Linkolalta pitäisi kysyä, etteikö tappamisen sijasta riitä vaikkapa se, että iso osa tyttövauvoista steriloidaan. Luultavasti sellaiselle hankkeelle olisi helpompi saada kansan tuki.
|
|
|
Murha-Kustaa |
15.11.2009, 20:47 |
|
Jatketaanpa kansan mielipiteiden pilkkaamista. Vuosi sitten valittiin historian suurin suomalainen eikä valinta kohdistunut Väinö Myllyrinteeseen (252 cm), vaan vapaaherra Mannerheimiin. Se ei ollut suuri yllätys, mutta yllätys oli se, että marsalkka on saanut patsaansa myös Seinäjoelle, kuten kuva todistaa. Siinä onkin hyvä tietokilpailukysymys; missä kaupungeissa on Mannerheimin patsas? Sikäli Mnnerheimin valinta suurimmaksi suomalaiseksi oli yllätys, että hänen persoonaansa kytkeytyy tietynlainen ristiriitaisuus, ja niinpä suuri osa kansasta käytti valkoisen armeijan ylipäälliköstä sisällissodan jälkeen hellittelynimeä ”Murha-Kusta”. Nykyajan maailmassa hänen paikkansa olisi ilman muuta Haagin kansainvälisessä sotarikostuomioistuimessa joukkotuhonnasta syytettynä. Hän oli oman aikansa tuote ja tsaarin upseerina hän oli jo Venäjällä oppinut, miten kapinoitsijoita kohdellaan. Yleensä kaikki maailman suurmiehet kytkeytyvät Suonenjoen Kärkkäälän kylään, mutta Marskin osalta yhtymäkohtia on pikkuisen vaikea löytää. No sellaisen jutun olen kuullut, että Suonenjoen Yhteislyseossa oppilaiden piti joskus 50-luvulla kirjoittaa äidinkielen tunnilla aine Suomen marsalkasta. Myös tuleva SKDL:n kansanedustaja ja poihjoismaisten parlamenttien moninkertainen hiihtomestari Pauli Räsänen teki työtä kaskettynä. Ilmeisesti hän kirjoitti ihan rehellisesti, mitä mieltä hän Mannerheimista todella oli ja ehkäpä hän kiinnitti myös huomiota tämän persoonaan kytkeytyviin ristiriitaisuuksiin, koska sai aineensa johdosta käytöksen alennuksen. Jostain syystä aine joutui myös kouluhallituksen syyniin ja sieltä se kuulemma palautettiin varustettuna arvosanalla täysi 10.
|
|
|
Tuhoamisleiri |
16.11.2009, 19:45 |
|
Jatketaanpa Mannerheimin pilkkaamista. Eilen jäi mainitsematta, että kapinan jälkeen punikin pentujen suosikkiloru taisi olla, että ”Mannerheimi vankka / kävelee kuin ankka / rinta on kuin romukaupan akkuna.” Tuo viittaus romukaupan akkunamaiseen rintaan tarkoittaa luullakseni sitä, että Marskin takin miehustaan oli kiinnitetty monenlaista tilpehööriä kunniamerkkien muodossa. Perussyy kitkerään mielenlaatuuni sotamarsalkkaa kohtaan johtuu siitä, että muutin juuri työhuoneeni entisen Kuopion kasarmin hevostalliin; hyvä ja hieno rakennus, kyllä tsaarin aikaan osattiin vielä rakentaa. Pitää vallan selvittää, että kun rakennuttajana oli Venäjän unionin kriisinhallintajoukot, niin kuka olikaan rakentajana. Oliko armeijalla oma rakennusosasto vai joko toiminta oli silloinkin ulkoistettu ja yksityistetty vaikkapa jollekin kuopiolaiselle rakennusliikkeelle. Komea prosnssilaatta on yhden kasarmirakennuksen seinässä. Sen mukaan tässä asui poikasena Martti Ahtisaari. Senhän tietenkin kaikki tietävät, mutta moni ei tiedä, että Ahtisaari voitti kasarmilaisten hiihtomestaruuden sarjassa pojat alle 14 v. Ja sitten se varsinainen kitkeryyteni syy. Kesällä 1918 kasarmilla toimi keskitysleiri tai paremminkin tuhoamisleiri. Vaikka kapina-aikaan Kuopiossa ei juurikaan sodittu, niin siitä huolimatta muutamassa kuukaudessa leirillä menehtyi 476 ihmistä, eli hirvittävä rikos ihmisyyttä vastaan tapahtui ilman, että ylipäällikkö Manerheim puuttui ainakaan ehkäisevästi asiaan. Siihen Ahtisaari-plakaatin viereen pitäisi vaikkapa historiaa vaalivan Kuopion Isänmaallisen seuran toimesta kiinnittää valtava pronssilaatta tämän hirmuteon muistoksi ja kaikkien 476 onnettoman nimet olisi siihen tulikirjaimin kaiverrettava. Muuten viimeisimpien tutkimusten mukaan sisällissodassa menehtyi 40.000 ihmistä. Mutta oli niitä ainakin kaksi enemmän, koska yhtä Suonenjoen Korhosta ja yhtä Könöstä ei ole otettu tutkimuksissa huomioon. Tässä virallinen uhriluettelo, josta uteliaat voivat tarkistaa, kuuluvatko he lahtari- vai punikkisukuun. http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main?lang=fi Merkitkää hakuruutuun sukunimenne, huomatkaa, että sukunimen ensimmäinen kirjain pitää kirjoittaa isolla.
|
|
|
Kusikivi |
17.11.2009, 19:59 |
|
Äskettäisellä Etelä-Pohjanmaalle suuntautuneella maakuntamatkallani oli tarkoitus tutustua alueen nähtävyyksiin ja elinkeinoelämään. Lakeuksillakin on nykyään ymmärretty panostaa turismiin ja mahdolliselle satunnaiselle matkailijalle on järjestetty ainakin yksi tutustumiskohde. Kurikassa nimittäin sijaitsee jo maailmankuulu Kusikivi. Kiven nimen historia juontaa kuningatar Loviisa Ulrikan vuonna 1757 suorittamaan maakuntamatkaan, jonka yhteydessä kuningatarta kuljettanut seurue pysähtyi yllättäen erään isohkon kiven äärellä ja sen jälkeen lohkaretta on alettu jostain syystä kutsua Kusikiveksi. Hädin tuskin rohkenen arvailla kuningattaren äkillisen pysähdyksen syytä. Nykyään kivessä on pronssilaatta sen suojassa sattuneen historiallisen tapahtuman muistona. Lisäksi Kurikan Olutseura jostain syystä kunniottaa paikkaa järjestämällä siellä jo perinteiseksi muodostuneen oluenjuontiviestikilpailun. Minulle on kerrottu, että tapahtumaa säestää olutseuran oma musiikkiyhtye nimeltään Ne ON Pöhönäs. Muuten olen pitkään ollut sitä mieltä, että eteläpohjalaiset ovat maamme huumorintajuisin heimo. Käsitykseni on perustunut keihäänheittäjä Pauli Nevalan ja kyläkauppias Vesa Keskisen antamiin lehdistölausuntoihin. Näkemykseni vahvistui matkani aikana, sillä jo Seinäjoella astuessani junasta silmiini sattui rakennus, jossa toimi seinänaapureina sulassa sovussa Lähetyksen kirpputori ja Sexyshop-niminen yritys. Ja Jurvan matkahuollon yhteydessä tarjoavat seinänaapureina palvelujaan Oy Alko Ab ja Babtistiseurakunta.
|
|
|
Pienet marginaalit |
18.11.2009, 21:18 |
|
Viime talvena päätin, että käyn jäähallilla katsomassa vain curlingia. Se on sopiva laji kaltaiselleni vanhalle herrasmiehelle. Siinä eivät pelaajat ryntää kesken kaiken mukiloimaan toisiaan nyrkeillä, huido kanssapelaajiaan luudilla puhumattakaan, että lähimmäinen keihästettäisiin harjanvarrella tai edes tarjottaisiin hänelle poikittaista harjanvartta. Nyt olen lipsunut päätöksestäni ja alkanut seuraamaan nuorten SM-liigan pelejä. Ne ovat ihan hyviä urheiluhenkisiä tapahtumia ja jänniäkin vielä. Taso vastannee noin miesten 2.-divisionaa. Mainittakoon, että Kalpan 14vuotiaat junnut voittivat juuri naisten maajoukkueen 6- 1. Äsken yksi nuortensarjan parhaista, eli Kalpa kohtasi kotikentällään yhden sarjan huonoimmista eli Saipan, joten pelin piti olla selvää päsiinlihaa. Mutta eipä ollut, sillä marginaalit ovat pienet, kuten muistaakseni jääkiekko-pelin keksinyt valmentaja Juhani Tamminen on todennut. Kalpa voitti niukasti 4 3, koska oli onneksi ottanut miestenjoukkueen maalivahdin Mika Järvisen vahvistamaan rivejään. Loppuhetkillä Saipa pelasi kuudella kolmea vastaan, mutta Järvinen kesti, ja niinpä mieleni on siksi hyvä.
|
|
|
Paha mieli |
19.11.2009, 20:22 |
|
Eilen oli hyvä mieli, koska Kalpa voitti 4-3, mutta nyt on paha mieli ja tunnelma pilalla, koska Savon Sanomat uutisoi, että loppujen lopuksi Kalpa tulee häviämään Saipalle 0 – 5. Maalivahti Mika Järvisellä ei sitten ollutkaan edustusoikeutta Nuorten SM-liigan pelissä, kuten kuopiolaiset luulivat. Lappeenrantalaiset tiesivät asian todellisen tilan ja tulevat tekemään virallisen protestin, jonka lopputuleman Mullikka tiesikin jo kertoa. Erityisesti maakunnan ykköslehti paheksuu sitä, ettei Saipa informoinut kotijoukkuetta ennen peliä havaitsemastaan selkeästä sääntörikkomuksesta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun Kuopiossa pallopelinsääntöjä tulkitaan liian laveasti. Kesäinen Kupsin Dickson-sotku kuitenkin onneksi voitettiin ylemmissä oikeusasteissa ja sarjapaikka säilyi. Sen sijaan valmentaja Nissinen hävisi hovissa sopupelitapauksen. Se ei kuitenkaan liiemmälti häiritse miehen valmennushommia. Hän toimii lehtitietojen mukaan vastaisuudessa kuopiolaisten nuorten jalkapallotyttöjen parissa. Sehän onkin kuin pistäisi rahaa pankkiin. Kuopiolaisissa palloilupiireissä ymmärretään, että ihminen on erehtyväinen samalla tapaa, kuin lehmä on märehtiväinen. Suurin täkäläinen palloiluskandaali tapahtui parikymmentä vuotta sitten, kun työläisseuran Elon taloudenhoitajan raha-asiat riistäytyivät pikkuisen käsistä. Vähän aikaa seura olikin kaupungin vakavaraisin, kun kilpailijat Kups ja Koparit keikkuivat konkurssin partaalla. Taloudenhoitaja oli tapauksen aikaan eduskuntavaaliehdokkaana ja vaikka hänet oli näyttävästi pidätetty juuri ennen äänestyspäivää, oli mies vähällä päästä sellistä suoraan eduskuntaan. Täällä Savossa ei mitään pyhäkoulupoikia arvosteta eikä kansanedustajankaan tarvitse olla pyhimys. Olen muuten yrittänyt hankkia urheiluhistoriallisiin kokoelmiini sellaista kuulakärkikynää, jossa lukee ”Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan”. Voisiko joku myydä sellaisen, maksan siitä käyvän hinnan.
|
|
|
Lohta ja tupakkaa |
20.11.2009, 21:51 |
|
Lienen niitä harvoja tässä yhteiskunnassa, joka ei ole koskaan maistanut tupakkaa. Ennen ei ole edes mieli tehnyt ja koko touhu on tähän asti näyttänyt ihan hullun hommalta. Mutta kun sain tuossa luettua Antti Tuurin uuden eräkirjan Tenoa soutamassa, alkoi minuakin tupakka himottaa. Tuurin kirjassa tulee kovasti lohta, mutta vielä kovemmin menee tupakkaa. Epäilen jopa, että maamme tupakkateollisuus on sponsoroinut Tuuria. Niinhän se taisi tehdä Mauri Sariola-vainaallekin. Susikoski varmaankin poltti sopivaa merkkiä. Mikä se sitten olikaan? Siinäpä oiva tietokilpailukysymys Sariola-seuran visailuun. Jonkun pitäisi kirjoittaa realistinen kalakirja. Sellainen, jos siäsket pur ja ves se niin kaaniisti liplatti Kallavesi-laulun mukaisesti, mutta saalista ei tule. Ainoastaan kalliita siimoja selvitellään sotkuista antamatta tuumaakaan periksi ja kalliita vaappuja yritetään irroittaa pohjahaoista hermojarepivissä tilanteissa. Tuohon tupakan suosioon antoi vastauksen historioitsija Peter Englund ensimmäistä maailmansotaa käsittelevässä kirjassaan. Sotaakäyvät valtiot alkoivat tietoisesti jakaa paperrosseja sotilailleen. Tupakka on lievästi narkoottinen aine, se rauhoittaa levottoman mielen. Tupakka myös poistaa näläntunteen ja mikä tärkeintä, turruttaa hajuaistin mätänevien ruumiiden keskellä. Senkin vuoksi savukkeet ovat perinteistä piippua parempia, että ne vapauttavat käyttäjänsä yläraajat käytettäviksi maanpuolustuksellisessa toiminnassa.
|
|
|
Hurmio |
21.11.2009, 20:32 |
|
Jurvassa tarjosivat Oy Alko Ab ja Babtisti-seurakunta palvelujaan seinänaapureina. Seinäjoella lähetysväki ja seksiala ovat lyöneet hyntteet yhteen. Ja samalla hurmoksen tavoittelun alallahan kaikki kolme erilaista palveluntarjoajaa toimivat, joten resurssien yhdistämisessä on järkeä. Mutta vapaamielista on Pohjanmaan kansa nykyään savolaisiin verrattuna. Moni Savon Sanomien lukija kaivaisi yleisönosastokirjoitusvälineensä esille, jos Kuopiossa harrastettaisiin samanlaista. Ja hurmokseen taipuvaista näyttää lakeuden väki myös olevan. Eilen TV:n A-Zoomissa esiteltiin alajärveläisen Sana- ja julistusseurakunnan toimintaa. Heillä on menoa ja meininkiä hartaustilaisuuksissaan. Muualla unhoon jäänyt kaatumisparantaminen on vielä voimissaan ja kielillä puhumisen armolahjaa esiintyy kukkuramitoin yleisesti. Meillä Savossa ei osata langeta loveen ja muutenkin toiminta hengellisellä puolella on vaisua ja aikaansaamatonta jahkailua. Minulla on mielikuva, ettei täällä osattu edes noitia polttaa kuten muualla Länsi-Euroopassa, jossa se oli ihan yleinen ajanviete. Pitäisi muuten tutkia asiaa. Uskoisin, että noitaroviot olivat pelkästään edistyksellisen lännen keksintöjä. Tuskinpa ortodoksipuolella ketään grillattiin.
|
|
10.9.2008-29.10.2009
|
Olen järkyttynyt |
10.09.2009, 20:32 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eilen repäisivät iltapäivälehtien lööpit: ”Olympiaurheilijlle tuomittiin murhasta elinkautinen”. Asia ei kiinnostanut sen vertaa, että olisin luopunut syvästä vakaumuksestani ja ostanut jomman kumman julkaisuista. Sen sijaan yritin äsken löytää netistä tietoa tapauksesta. En löytänyt. Mutta sen sijaan löysin tämän jutun ( http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=2&t=2305&start=45 ) ja olen suurena lentopalloilun ystävänä syvästi järkyttynyt. Muistan tämän vaimonsa ampujan hyvin. Hän oli aikoinaan savolaisen lentopalloilun kirkkaimpia tähtiä ja mikäli oikein muistan, hän edusti jossain vaiheessa myös Pieksämäen Nuorten Miesten Kristillistä Yhdistystä, joka ei ehkä sittenkään ole vaikuttanut miehen myöhempään elämään kuten luulisi. Muuten enpä ole nähnyt tästä Tampereen tapauksesta Kuopion lehdissä mitään mainintaa, vaikka kytkökset tänne ovat ilmeiset. Se on hyvä se. Joistain asioista on parempi hienotunteisesti vaieta. Kohta alkaa netistä näkyä lentopallo-ottelu Suomi-Bulgaria. Katson sen kaikesta huolimatta.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Unkka |
09.09.2009, 19:22 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tapio Rautavaaran muistelmista ilmenee, ettei eilisen jutun lentopalloilija ole ainut henkirikokseen syyllistynyt huippu-urheilija. Vastoinkäymisiä elämässään oli myös 30-luvun lopun väkivahvalla moukarinheittäjällä Uuno Veirilällä. Talvisodan alla hän heitti lajissaan maailman kärkituloksen ja oli siten seuraavan kesän olympialaisten ennakkosuosikki. Kisat jäivät pitämättä, sillä maailman nuorisolla oli silloin muuta tekemistä. Veirilä oli värikäs urheilija, joka noudatti Suomen valtakunnan lainsäädäntöä vain soveltuvilta osin. Moukariuransakin hän aloitti paikassa, jossa olivat ikkunoissa sepän takomat kartiinit ja jossa riimun päässä olevia rautakuulia oli helposti saatavilla. Niinpä moukarinheittoharrastus oli perusvahvalle jässikälle luonteva valinta. Tietääkseni mies kärsi linnatuomion peräti miestaposta. Sen seurauksena ulkomaille suuntautuneita kilpailumatkojakin häiritsi kansalaisluottamuksen puuttuminen. Nykyään suomalainen asenneilmasto antaa anteeksi vakavatkin rikoset, mutta seuraava rikos on kyllä sovittamaton. Kerran ”Unkka” oli kilpailumatkallaan majoittunut paikalliseen matkustajakotiin. Kuuman sään vuoksi hän riisuuntui ilkosilleen ja tilasi tarjoilijaneidiltä virvokkeita. Tämä ei kuitenkaan siveellisenä henkilönä suostunut tuomaan tarjotinta sisälle huoneeseen. Kätensä neiti kuitenkin ojensi oven raosta periäkseen maksun. ”Unkka” reklamoi palvelun laatuun välittömästi. Rahan sijasta hän työnsikin ojennettuun käteen pippelinsä. Moukarimies joutui välittömästi etsimään uuden kortteerin. Teko täyttää törkeän seksuaalisen häirinnän tunnusmerkistön ja siitä saisi näyttävät ja äärimmäisen tuomitsevat lööpit iltapäivälehtiin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Suomi-Ahvenanmaa |
10.09.2009, 20:35 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eilen taas muistui karvaasti mieleen edesmenneen Jouku Tyyrin toteamus siitä, ettei jalkapallo sovi Suomeen ja että Keskuskentän tilalle voisi rakentaa tornitaloja. Mutta maajoukkueemme loppujen lopuksi venyi erotuomarin suosiollisella avustuksella 1 – 1 torjuntavoittoon suurta ja mahtavaa Liechtensteinia vastaan. Kauhulla odotan päivää, jolloin Ahvenanmaa saa Fär-saarien tapaan edustusoikeuden kansainvälisiin pelehin. Ahvenanmaa saattaisi olla kova vastus Suomelle. Muuten Jouko Tyyri ei ollut mikään urheilua inhoava kulttuuritoimittaja, vaan itsekin innokas kuntoilun harrastaja. Asiasta todisti hänen hyvä ystävänsä voimistelunopettaja Matti Karttunen. Matin jutuista sain vähän käsityksen, että miehet, jotka olivat politiikasta niin eri mieltä, ettei heidän kannattanut siitä edes riidellä, sekä urheilivat että joivat viskiä mielellään yhdessä. Parempi tietenkin, että urheillaan ja juodaan viskiä, kuin että vain juodaan viskiä. Kerrankin noin 30 vuotta sitten, kun kaverukset olivat kipittäneet Kuopiosta Karttulaan noin maratonin verran ja joivat sen kunniaksi viskiä, Tyyri uskoitui Karttuselle asialla, jota ei saanut ikimaailmassa koskaan missään kenellekään kertoa. Tyyri, jolla oli suhteita huipulle, tiesi, ettei Kekkonen enää ollut tolkussaan ja valtakunnan mahtavin mies oli Kalevi Sorsa. Mutta ei jaksanut Karttunen kuin 30 vuotta kantaa salaisuutta sisällään, vaan paljasti yllättävän tiedon Kirjakantin tilaisuudessa. Muuten Tyyri oli taustaltaan helsinkiläinen herrasnulikka, joka nuorena miehenä sattui kiipeämään Pellesmäen muistaakseni 170 metriä korkeaan radiomastoon ja päätti sen jälkeen ryhtyä savolaiseksi. Ilmeisesti kysymys ei ollut välttämättä mahtavan maiseman vaikutuksesta, vaan siitä, miten hän huomasi äidin puolen sukunsa omistavan alueella metsiä tuhansia hehtaareja. Tyyri laskeutui mastosta ja liittyi Savolaiseen osakuntaan. Itse sen sijaan 10. polven rotupuhtaana savolaisena kirjoittauduin Hämäläiseen osakuntaan, koska Hämiksen ruokalassa hernekeitto maksoi vain viisi markkaa. Se oli aika ovela veto.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Noutaja |
11.09.2009, 18:55 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vanhan miehen humeettirasia on alkanut sassaroimaan. Tietenkin eilen mainittu Vehmasmäen masto on 318 metriä korkea eikä 170, kuten erheellisesti väitin. Olenhan minä niin monta kertaa sen ohi kulkenut, että olisihan tietenkin pitänyt huomata, että 318 metrinen se on eikä 170 metrinen. Tuosta Matti Karttusen ja Jouko Tyyrin kuntoiluharrastuksesta sen verran, että se huipentui kaverusten suorittamaan Santiego De Compostellon pyrähdykseen. Tämä Espanjan luostarivaellushan on yli 700 kilometriä. Tyyri jaksoi puoliväliin ja sitten tulikin noutaja ihan oikeasti. Se tapaus kannattaa kaikkien yli-ikämiesurheiljoiden pitää mielessään opiksi ja ojennukseksi. Voimistelunopettaja Matti Karttunen n. 150 cm on ehkä parhaiten kunnostautunut lentopallon parissa. Kuopion Lyseon roikaleista hän koulitsi joskus 70-luvulla sellaisen porukan, että se voitti jonkinlaisen koulujen Euroopan mestaruuden. Porukassa pelasi muistaakseni pari Parkkaliakin. Loppuottelussa vastustaja oli lähellä jäädä pisteittä. Vanhojen sääntöjen aikaan lumieriäkin vielä nähtiin. Voimisteluopettaja Karttunen kertoo muistelmissaan, että voiton jälkeen hän kävi noutamassa pojilleen viinipullot. Hän siis kantoi jonkinlaisen kokonaisvaltaisen kasvatusvastuun pojistaan.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Laitetahan kuntohon |
12.09.2009, 18:41 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kirjakantin yhtenä esiintyjänä oli vahvasti heinolalaistaustainen ekologinen tieteiskirjailija Risto Isomäki. Hänen isänsä Heikki on Reumalla professorina ja ymmärtää muutenkin lääketieteestä. Kerran hän kirjoitti Itä-Hämeeseen jutun veridopingista ja hänen asiaa koskevista laskelmista päättelin, että kunnolla tehty punasolutankkaus lisää suomalaisen kestävyysjuoksijan nopeutta kaksi minuuttia kymmenellä kilometrillä. Myös käytännön urheiluelämän vertailut eri vuosikymmeniltä osoittavat asian näin olevan. Risto Isomäki totesi alustuksessaan, että Telluksen tilanne on täysin katastrofaalinen. Jos mitään ei tehdä, niin Siperian ikirouta ja Jäämeren metaaniklatraatit sulavat nopeammin, mitä hän on pelännyt ja me kärvennymme, kun kasvihuoneilmiö alkaa ruokkimaan itseään. Itse en ole noin pessimisti. Itse uskon, että kun jokaisella tyrannilla ja jokaisella itseään kunnioittavalla terroristijärjestöllö alkaa olla ydinase hallussaan, niin pientä osaa niistä myös käytetään ennemmin tai myöhemmin. Kyllä tämä ihmislaji niin on niin hullu. Siitä seuraa muutaman vuoden kestävä hirmuinen pakkastalvi. Ei me kärvennytä vaan jäädytään. Isomäen tilaisuutta vaiteliaana ja mietteliään näköisenä seurannut peräseinäjokelaistaustainen kirjailija Matti Mäkelä pyysi lopuksi puheenvuoroa ja heti sen myös sai. Hän totesi, että meillä on tietoa ja taitoa sekä huimaa vauhtia kehittyvä huipputekniikka käytössämme ja lisäksi myös rauhalliset yhteiskunnalliset olot, joten hän uskoi, että me porukalla pannahan asiat kuntohon. Eteläpohjalaiset ovat aikaansaapia talkooihmisiä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Megatsunami |
13.09.2009, 17:26 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Innokkaat urheilumiehet paljastavat laaja-alaisuutensa. Eilisissä kommenteissa lupaava Joutsenon Kullervon suunnistaja Tuomo Vesikko (muistaakseni mm. nuorten Jukolan viestin voitto) suhtautui perustellun kriittisesti tulevaan maailmanloppuun. Tuomo ei ole yksin ajatuksineen. Pentti Linkolakin piti Isomäen ennusteita liian synkkinä. Lisäksi Linkola tuomitsi myös Isomäen romaanien seksuaalikuvaukset liian tylsinä. Risto Isomäki, joka on yksi maamme viisaimmista miehistä, on ennen kaikkea tiedemies ja tieteiskirjailija. Romaanikirjailijana hän ei ole kovin hyvä, koska hyvä tiedemies ei ole hyvä jutunkertoja eikä hän osaa valehdella, kuten kunnon romaanikirjailijan pitäisi. Pari vuotta sitten Isomäki julkaisi kirjan Sarasvatin hiekkaa ja se oli hyvin ajankohtainen teos, koska juuri niihin aikoihin suomalaiset oppivat tuntemaan sanan tsunami. Suomi on niin pieni kansa, että lähes jokaisen perheen tuttavan tuttavapiiristä meni joku Thaimaan katastrofissa. Minunkin kaksi tuttavan tuttavaa hukkui ja yksi sukulaismies pelastui, koska oli perinyt Könösten juoksijageenejä ja ehti aaltoa pakoon viidakkoon. Isomäen tieteisromaanin megatsunami syntyi yllättävästä syystä. Napa-alueen jäiden sulaminen aiheutti valtavan jääkannen romahduksen, joka synnytti sellaisen hyökyaallon, että se melkein hukutti koko syntisen maailman mm. kaikkine ydinvoimaloineen. Muuten Thaimaan tsunamin suuri onni oli se, ettei alueelle suunniteltua hyötöreaktoria vielä oltu rakennettu. Jos olisi ollut, niin Tshernobylin onnettomuus olisi ollut sen katastrofin rinnalla pelkkää verryttelyä. Kirjakantin tilaisuudessa Isomäki myönsi olleensa väärässä toerioidensa suhteen. Napajäätiköt sulavatkin paljon hänen laskelmiaan nopeammin. Näemme kuulema pian ensimmäisen kerran miljoonaan vuoteen Pohjoisen Jäämeren kokonaan sulana. Kyllä on mualiman kirjat sekasin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pörsänmäen poikia |
14.09.2009, 18:45 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kirjakantin tapahtumista oli suosituin sekä kuvataiteilijana että kirjailijana kunnostautuneen Hannu Väisäsen esiintyminen kaupunginteatterin aulassa. Väisänen itse on varttunut Oulun kasarmin varjossa, mutta miehen sukujuuret kiertyvät Savoon Lapinlahden Pörsänmäen kylälle. Ja sieltähän moni muukin yhteiskunnallinen vaikuttaja ja merkkihenkilö on kotoisin; ainakin Jaakko Tepon tarinoiden mukaan. Ensiksikin Toivo Ryynänen, poikamies jo kolmannessa polvessa, joka Pörsäjärvellä uistellessaan muisteli Pamelaa ja fantasioi tämän saamisesta mopetinsa tarakalle. Topi on musiikkimiehiä. Hän harrastaa nestekaasukitaran soittamista. Kulttuuriharrastuksen lisäksi Ryynäset olivat myös kovaa urheilusukua. Itse Topi, vaikka invalidimies onkin, pääsi kerran yrittämään jalkapallo-ottelussa rangaistuslaukauksen suorittamista. Se tosin epäonnistui, pallo ei mennyt pömpeliin, mutta puujalka meni ja vallan ylähirren kautta. Topin veljenpoika Hartti Ryynänen kunnostautui sen sijaan kestävyysjuoksijana. Hän voitti suvereenisti Pörsäjärven ympärijuoksun. Tosin dopingtestissä oli epäselvyyksiä, koska tarkoitukseen varatusta sinkkiämpäristä suli pohja. Ryynästen naapurissa Pörsänmäellä asuu Veikko Ryynänen. Hänhän törmäsi joskus pitkospuilla karhuun ja kun ei muutakaan voinut, alkoi puristamaan petoa niskasta. Kohta elukka joutuikin pyytelemään, että ”elä hyvä mies purista”. Tapaus osoittaa, että karhukin oppii puhumaan, jos on oikein kova paikka. Muuten Jaakko Tepon mukaan Pörsämäellä on myös yksi menestyvä poliitikko, nimeltään Kauppinen. En tiedä onko sattumaa, mutta myös Suonenjoen Kärkkäälän kylällä on samanniminen johtava poliitikko. Kun Pörsänmäen Kauppinen, peräti kunnan rakennuslautakunnan jäsen, sairastui, niin lautakunta päätti äänin 4 – 3 toivottaa potilaalle pikaista paranemista. Kaksi lautakunnan jäsentä äänesti tyhjää.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ruuskasen Tuavetin akka |
15.09.2009, 19:08 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hannu Väisäsen tilaisuus oli poikkitaiteellinen ja ratkiriemukas. Finlandian voittaneessa kirjassaan Väisänen kertoo, kuinka hänen aliupseeri isänsä taiteellinen luovuus pyrki väkisinkin pulppuamaan esille. Isä kirjoitteli pöytälaatikkoon runoja ja halusi välttämättä niitä myös lausua, jos vain siihen avautui pienenkin tilaisuus. Hänen neljä poikaansa häpesivät silmät päästään ja yrittivät anella, ettei rakas isä vain taas menisi nolaamaan itseään. Hannu Väisänen näyttää perineen isänsä geenit. Hän luki tietenkin otteita kirjoistaan, esitteli kuviaan ja lisäksi tämä oikeasti suuri taiteilija myöskin halusi laulaa ja lausua runoja eikä kukaan estellyt. Tällä hetkellä miehen ykköskieli on ranska. Hän on kääntänyt Tapio Rautavaaran Sinisen Unen ranskaksi, mutta esitti sen kuitenkin tällä kertaa suomeksi ja hyvin lauloikin. Väisäsen mielirunoilija on kuulemma Kalle Väänänen ja hän sai ikuisen trauman, kun ei päässyt koulun kevätjuhlassa esittämään runoa Pyykkirannalla, vaikka halut olivat kovat. Niinpä hän korvasi puutteen Kuopion keikallaan ja lausui näytteen runosta täydellisellä savolla. Harmi, ettei lausunut runoa Yö Ruuskasen torpassa. Siinähän muistaakseni sattuvasti sanotaan, että ”ja kaekki, mitä näkkyy Tuavetin Takkoo, on tämän Tuavetti Ruuskasen akkoo…”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Huumorimies |
16.09.2009, 19:12 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tuosta eilen mainitusta Kalle Väänäsestä syntyy mielikuva leppoisesta huumorimiehestä, mutta epäilen, ettei tämä ole koko totuus. Muistelen jossain törmänneeni tietoon, että sisällissodan aikaan hän olisi toiminut jossain Etelä-Karjalan suunnalla kenttäoikeuden jäsenenä. Ja siellä Lappeenrannan puolessahan sitten tapahtui vähemmän humoristisia asioita. Olisi mielenkiintoista selvittää, että oliko Kalle Väänänen paikalla, kun Lappeenrannan lähistöllä sijaitsevassa Rutolan kylässä annettiin nappituomio kaikille kylän 44 miehelle varoitukseksi muille, kuten tuomiossa todettiin. Heikki Hietamies on kertonut tapauksesta kirjassaan Naisten talvi. Hietamies kertoo teoksessaan rutolalaisten elämästä ensimmäisenä sodanjälkeisena talvena, jolloin jäljellä oli pelkkiä naisia, siitä kirjan nimi. Tai on tuossa edellisessä virkkeessä vähän liioittelun makua. Kyllä yksi mies jäi henkiin. Hänetkin kyllä teloitettiin, mutta niin vain hän nousi ensimmäisenä yönä ylös joukkohaudastaan päästä läpiammuttuna. Toiseen kertaan häntä ei voitu mestata, koska kirjanpito olisi mennyt sekaisin. Pitäisi selvittää, keskusteliko hän koskaan tuomion täytäntöön panneiden hutilusten kanssa tapauksestaan.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Huumorittomia miehiä |
17.09.2009, 19:25 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Huumorirunoilija Kalle Väänänen osallistui siis laillisen yhteiskuntajärjestyksen palauttamiseen Savitaipaleen rintaman sotaoikeuden jäsenenä. Vielä tätäkin vastuullisempi velvollisuus kohtasi runoilija V A Koskenniemeä. Internetistä löytyvien tietojen mukaan hän oli peräti Suomenlinnan vankileirin teloitustoimikunnan jäsen, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan. Tuskin kuitenkaan mitään miellyttävää. Professori Koskenniemi tunnettiinkin myöhemmin vakava- ellei peräti raskasmielisenä runoilijana. Jos asiantuntijoiden mukaan Kilven Alastalonsalissa on ykkönen ja Lehtosen Putkinotko kakkonen, niin epäilen, että Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa on sitten kolmonen maamme romaanitaiteen rankingissa. En tiedä oliko runoilija Koskenniemi mukana, kun Maiju Lassila ammuttiin. Ihan hyvin on saattanut olla ainakin seuraamassa tätä kulttuuritekoa, jonka yksityiskohdat ovat ainakin minulle hämärän peitossa. Tosin Lassilan kohdalla ei maltettu odottaa Suomenllinnan virallista teurastuspaikkaa, vaan hänet ammuttiin jo mereen matkalla Suomenlinnaan. Koskenniemen ja Lassilan tapaamisessa olisikin oiva gradunaihe jollekin kirjallisuuden opiskelijalle. Koskenniemi ei ollut suinkaan ainut kirjailija, joka osallistui sisällissodan teloituksiin henkilökohtaisesti. Muistanpa itsekin pentuna innolla lukeneeni Kyösti Vilkunan hyvin toiminnallisia historiallisia poikien seikkailukirjoja. Niissä lyötiin kovasti ryssiä lihoiksi. Vuoden 1918-tapahtumissa Vilkunalla oli oivallinen tilaisuus kokea omakohtaisesti jännittäviä seikkailuja ja niistä hän jossain yhteydessä julkaistuissa kirjoituksissaankin kertoo. Vilkuna oli hyvin innokas tappamaan ryssiä ja punikkeja. En tiedä, katuiko mies myöhemmin, mutta muistelen kuitenkin, että vähän sisällissodan jälkeen häneen ”aseensa laukesi sitä puhdistettaessa” kohtalokkain seurauksin. Vilkunan tapainen kohtalo taisi olla myös tästä Wikipedian linkistä löytyvällä kirjailija-runoilija Erik Grotenfeltillä http://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Grotenfelt. Kun asiaa tarkemmin ajattelee, niin näissä edellä mainitsemissani tapauksissa ei olisi pelkästään aihetta graduksi, vaan väitöskirjankin ainekset olisivat olemassa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kekkoset |
18.09.2009, 20:59 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ihan tuli hukattu nuoruus mieleen, kun näin paikallisen urheiluliikkeen ikkunassa kuvan tossut. Kuten ennenkin olen todennut, Kuopio on kauppakaupunki. Minulla oli juuri tuollaiset tasan 30 vuotta sitten. Ne olivat silloin ihan hyvät ja lujat, mutta huomattavan hintavat lenkkarit, alansa ehdotonta huippua. Nuo kantojen juoksuturvallisuutta lisäävät heijastimet ovat syöpyneet iäksi lähtemättömästi mieleeni. Karhun ikivanha malli on siis näköjään otettu Kiinassa ainakin hetkeksi uudestaan tuotatoon. Ihan hyvät ne ovat jalassa vieläkin, vaikka maksoivat vain 29,90 eli neljänneksen siitä, mitä nykyiset hyvät tossut. En osaa vielä ottaa kantaa, ovatko ne myös yhtä paljon huonommat. Muutama päivä ostamiseni jälkeen ne lähtivät jo 20 eurolla ja luulen, ettei niitä enää ole pitkään myynnissä. Jotenkin on mieleeni jäänyt, että nämä jalkineet liittyvät jotenkin presidentti Kekkoseen. Olisiko niin, että Urkkikin ulkoili ne jalassa ja sekin on siis syöpynyt iäksi lähtemättömästi mieleeni. Karhun kannattaisi huomioida asia markkinoinnissaan ja nimetä uusvanhat jalkineet vaikka Urkeiksi. Minäkin huomaan välillä ikävöiväni niitä aikoja, jolloin Kekkosen, Brezhnevib ja Nixonin kaltaiset suurmiehet huolehtivat kansojen asioista ja minäkin olin nuori ja lupaava. Silloin mualiman kirjat eivät olleet vielä sekaisin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ruuhet |
19.09.2009, 18:12 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olen hillittömän utelias ihminen. Kaikki muu kiinnostaa paitsi lainoppi, jota kohtaan en ole koskaan tuntenut vähäisintäkään mielenkiintoa, vaan pelkästään inhoa. Tänään poikkesin uteliaisuuttani Miettisten sukuseuran avoimeen tilaisuuteen Korttelimuseolle kuuntelemaan Eeva Miettisen esitelmää. Kuten aiemminkin olen kertonut, niin Savossa suoritetuissa tutkimuksissa on paljastunut, että Aatami oli Miettisiä ja Eeva Korhosia. Eeva-nimi näyttää säilyneen suvussa. Eeva Miettinen on arkeologi ja hän kertoi Pohjois-Savon muinauskaivauksista. Ja senkin hän paljasti, että koko suomalainen arkeologia on pitkälle Miettisten suvun käsissä. Eeva Miettinen on tekemässä väitöskirjaa ruuhista. Mikäpä onkaan tänä päivänä sen tärkeämpi ja mielenkiintoisempi asia, kuin hallita hyvä ruuhentekotaito. Väitöskirjan tekemistä varten hän kaipaa ilmoituksia löydetysitä ruuhista. Hänellä on huutava ruuhipula. Nyt voisivat kärkkääläiset terhistäytyä. Kauppisen Pekka tietää ruuhen Suolammesta, Jussilan Matti Moskulasta ja muistaakseni Pöngän pihallakin oli ennen koristeena ilmeisesti Pöngänlammesta nostettu kaksipuinen tappiliitoksilla tehty ruuhi. Ja Kakkisensalolla on kaksi kappaletta Ruuhilampia, kai sieltäkin jotain löytyy. Ilmoitelkaapa ruuhitiedoistanne sähköpostilla osoitteeseen eeva.miettinen@oulu.fi. Olisi mielenkiintoista selvittää Kärkkäälän ruuhien ikä. Se voi kuulemma vaihdella 60 vuodesta 6000 vuoteen. Vedessä puu säilyy hyvin. Eeva Miettinen kertoi, että 6000 vuotta vanhoissa liistekatiskoissakin voivat vielä tuohet olla ihan tuoreen oloisia. Kotikylänkin ruuhet voivat olla muinaisten lappalaisten veistämiä. Heitä ilmeisesti liikkui Sisä-Savossa vielä 1600-luvulla. Kuopiolainen professori ”Isokeisari” Lampen kertoi 1930-luvulla ilmestyneessä kirjassaan, että vielä hänen vaarinsa oli poikasen törmännyt Hämeessä vanhaan pappaan, joka vielä muisteli Nilakan keltamahaisia lahnoja. Elikkä hämäläiset kalamiehet olivat eukkojaan paossa Sisä-Savon erämaissa vielä 1700-luvun loppupuolella.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Haapio |
20.09.2009, 18:33 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Arkeologi Eeva Miettinen kertoi eilen myös haapioista. Haapio oli kivikaudenmiehen BMV. Se on vieläkin upea vesiajoneuvo. Haapio tehdään isosta haapatukista kovertamalla ja veistämisen loppuvaiheessa aihio tervan ja kuumentamisen avulla venytetään normiruuhta leveämmäksi. Se on kaunis, kestävä ja hyväkulkuinen menopeli. Monet kansalaisopistot ovat ottaneet haapion valmistuksen kurssiohjelmaansa. En keksi yhtään kappaletta syitä, miksei myös Kärkkäälässä järjestettäisi haapionveistokurssia. Muistelen, että myös Pörsänmäellä toimi jonkinlainen veneenveistopiiri, joka talven intensiivisen työskentelyn jälkeen sai valmiiksi ryhmätyönä tehdyn veneentapin. Äsken opin sen, että ihminen voi tulla onnelliseksi napinpainalluksella. Olen huolestuneena seurannut teksti-tv:ltä Veikkausliigan kierrosta. Aluksi näytti tosi pahalta, mutta sitten yhden napinpainalluksen jälkeen tulikirjaimilla rävähti tulostaululle, että Jyväskylä häviöllä niukasti, Rovaniemi häviöllä selvästi ja Kups maalilla voitolla vieraskentällä vahvaa Mypaa vastaan ja mikä upeinta oikeudenmukainen erotuomari on ajanut mypalaisen kentältä. Olen nyt onnellinen ihminen. Kups jyrää kuten myös Kalpa!
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lapinrauniot |
21.09.2009, 18:38 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Niinpä pitääkin ruveta katselemaan metsäkallioita uusin silmin. Ennen uskottiin, ettei Suomesta löydy maalauksia, mutta kun säveltäjä Sibelius sata vuotta sitten löysi ensimmäisen, alkoi niitä tulla vastaan vähän joka puolella. Kun hirvimiehet liikkuvat pian taas jahdissa, niin katselkaapa löytyykö yllä olevan kuvan kaltaisia piirroksia. Tarkkasilmäinen huomaa, että kuvan elukalla on lapaan merkitty tähtäyspiste, ilmeisesti kysymyksessä oli aikansa opetustaulu metsästäjänuorukaisille. Vaikka maalaukset meiltä vielä puuttuvat, niin Kuopion ympäristöstäkin on löytynyt lapinraunioita. Ne ovat vuosituhansia vanhoja kivikasoja, jotka saattavat olla lappilaisten hautaröykkiöitä, taikka voivathan ne olla jonkun muunkin kansan peruja. Kärkkäälänkin metsistä löytyy kivikasoja, mutta ne liittyvät varmaankin kaskiviljelyyn. Ainakin Hopeakallion takana olevat kiviläjät ovat kuulemma Askolan Askon kaskipeltojen ajoilta.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kultainen leikkaus |
22.09.2009, 19:31 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olinpa sekä Kuopion nuorison että miessukupuolen edustajana arkkipiispan tilaisuudessa kuulemassa maanviljelijä-taiteilija Osmo Rauhalaa, joka kertoi taiteen ja tieteen suhteesta. Eilinen hirvikuva onkin täyttä asiaa. Rauhalan mielestä taiteen yhtenä tärkeänä tehtävänä on tiedonvälitys. Hirvikuvassa välitetään nousevalle nuorisolle tieto siitä, että mikä on hirven hengenlähdön paikka, elikkä mihin kohtaan pitää keihäällä ymmärtää sohia. Rauhalalla oli kiire. Puintihommat olivat kesken ja kaurankuivatukseen piti kiirehtiä. Minulla, joka olen visuaalisesti ainakin Suomen ellen koko Pohjoismaiden lahjattomin, olisi ollut paljon kysyttävää, koska en paljoakaan luennosta ymmärtänyt. Mielenkiintoinen asia oli esimerkiksi tarina ns. kultaisesta leikkauksesta, joka lienee ihmiskunnan taiteen keskeisiä asioita. Rauhalan mukaan jo ihmisapinat valitsevat jokaöisen pesäpaikkansa kultaisen leikkauksen periaatteiden mukaisesti asettuessaan yöpuulle. Elikkä voisi päätellä, että kultaisen leikkauksen mukainen näkymä miellyttää, koska sen periaatteiden kaltainen maisema on miljoonien vuosien aikana osoittautunut turvalliseksi nukkumaympäristöksi. Tuosta taiteellisesta lahjakkuudestani vielä sen verran, että tietääkseni olen ainoa, joka on Kärkkäälän kansakoulussa jäänyt laiskanläksylle piirustuksesta. Vaahteranlehteni ei kovasta yrityksesta huolimatta hahmottunut oikein ja Ville jätti minut jukertamaan sitä koulun jälkeen. Eikä se onnistunut sittenkään. Vielä yli 40 vuoden jälkeenkin valtion virassa olen valitettavan harvoilla virantoimitustauoillani yrittänyt piirtää vaahteranlehteä, mutta vielä ei ole onnistunut.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hirveä haulikkomies |
23.09.2009, 18:03 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Taas on sitten huippu-urheilija hankkinut lajilleen kyseenalaista mainetta. Johan tuosta onkin pari viikkoa, kun kerroin viimeisimmästä taposta. Tästä löytyy tästä uusimmasta asiasta enemmän http://www.murha.info/phpbb2/viewtopic.php?f=20&p=263387 . En syyt enkä väitä, mutta totean, että ehkäpä ne kaikenlaiset mömmöt aiheuttavat hillittömiä väkivallan puuskia, joka tässäkin pani rehdin Lapin miehen hillumaan haulikon kanssa. Ja jostain syystä nimenomaan nyrkkeilijät näyttävät kunnostautuvan henkirikosrintamalla. Muistan ainakin kolmen Suomen mestarin syyllistyneen tappoon.
Korostettakoon, ettei Tony Halme sentään ketään surmannut, vaikka roiskikin pistoolin kanssa huomiota herättävästi Tark´ampujankadulla, joka ei ole oikein sopiva tapahtumapaikka silmittömälle räiskimiselle. Aivovamman mies taisi tapauksessa saada, mutta sekään ei johtunut aseesta. Suomen paras nyrkkeilijä Tarmo Uusivirta sen sijaan kuoli haulikon laukaukseen, mutta ns. oman käden kautta. Se oli aika tavallinen suomalaisen miehen tarina. Ensin tuli viina, sitten lähti vaimo, sitten lähti ajokortti, sitten lähti työpaikka, sitten lähti asunto ja sitten lähtikin henki.
Entinen perussuomalainen kansanedustaja Tony Halme kertoo muuten kirjassaan työläisnyrkkeilijä Uusivirrasta sangen kunnioittavaan sävyyn. Harmi, että kummallekin miehelle kävi huonosti. Jäi näkemättä heidän välinen ottelunsa, jossa olisi ratkaistu se, että kumpiko voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus. Halmeen mukaan Euroopanmestari Uusivirran haudalla oli hänen tietääkseen muistomerkkinä pelkkä keppi, jossa luki hyvin pelkistetysti Uusivirta 1m X 2m.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
100 kiloa Jallua |
24.09.2009, 19:20 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jallu Rantanen yllättää. Kupsin syysvireen myötä kiinnostuin taas potkupallosta ja lukaisin entisen jalkapallosankari Jallu Rantasen itsensä kirjoittaman muistelmateoksen 100 kiloa Jallua. Se on hervottoman hauska kirja. Jostain syystä aina sattuu ja tapahtuu varsinkin silloin, kun kirjailija Rantanen ja hänen kaverinsa Atik Ismail ja Pertti ”Speedy” Nissinen ovat liikenteessä. Kaikki kolme liittyvät tavallaan Kuopioon. Atik on kunnostautunut täällä lähes kaikilla elämän aloilla ja Speedy sekä jalkapalloilijana että valmentajana, mutta ennen kaikkea taitavana vedonlyöjänä, jopa niin taitavana, että hovioikeuskin puuttui asiaan kovalla tuomiolla. Jallu liittyy Kuopioon vähän huonommin, hän ei ole syntynyt täällä, vaan pikemminkin päinvastoin. Hän meinasi kuolla täällä. 80-luvun ottelussa mies törmäsi Kupsin maalivahtiin sillä seurauksella, että kallo murtui pahasti. Jos tapaus ei olisi sattunut keskussairaalakaupungissa, olisi hengenlähtö ollut todennäköinen. Kuopion Keskuskenttä ei siis ymmärrettävistä syistä ole Rantasen suosikki peliareenoiden joukossa. Hänen suosikkinsa on Kotkan kenttä. Kerrankin mies kampitti vahingossa Arto Tolsaa niin näyttävästi, että tuomari ajoi hänet kentältä. Kun Jallu yritti jäädä tuomion jälkeen muina miehinä istumaan vaihtopenkille, alkoi yleisö heittelemään inhokkiaan erilaisilla tarvekaluilla. Kun vainottu yritti paeta pukuhuoneen puolelle turvaan, tuli vastaan vielä eräs kotkalaiskannattaja, joka huusi: ”Sie vejit Artoo jalkaan, joten nyt mie vejän sinnuu turpiin.” Rantanen vakuuttaa, että hän rakasti tuota stadionia yli kaiken juuri sen hienon ja osallistuvan yleisön takia.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Liikennekulttuurieroja |
25.09.2009, 19:52 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Molemmat eilen minitut suomalaiset jalkapallosuuruudet pelasivat ammattilaisina Belgiassa. Perisuomalaisen potkupalloilukulttuurin kasvatteina miehet eivät olleet mitän vesipoikia eivätkä he jaksaneet ihan aina pitäytyä päihteettömään autoiluun. Kerran Jallu Rantasen poikkeava ajotyyli sai jopa sikäläiset vapaamielisyyteen taipuvaiset poliisit puuttumaan asiaan. Puhallusmittareita heillä ei tietenkään ollut, mutta alan ammattilaisina he helposti tunnistivat pysäytetyn olevan lähes ns. pystymakkurissa. Verikoe paljasti, että Rantasen alkoholissa oli verta peräti 1,58 promillea. Se sai poliisit suosittelemaan rattijuoppouteen syyllistyneelle, että tämä tunnustaisi, että oli ymmärtämättömyyksissään juonut sikäläistä poikkeuksellisen vahvaa olutta useita pullollisia. Hän ei kiistänyt epäilyjä. Niinpä Jallu Rantanen tuomittiin ajokieltoon, kuten Suomessakin yleensä näissä tapauksissa käy. Ajokielto määrättiin tosin vain seuraavaan aamuun asti. Mutta Arto Tolsa pani vielä paremmaksi. Kerran mies oli sammunut autoonsa tienvarteen. Poliisit menivät huolestuneina tutkimaan tapausta ja he onnistuivatkin elvyttämään potilaan tajuihinsa. Sen jälkeen virkavallan edustajat tiedustelivat, että kykenisikö asiakas ajamaan autonsa kotiinsa, mikäli poliisiautot saattelisivat väsynyttä kuljettajaa sekä edessä että takana. Tolsa kykeni vielä nyökkäämään, jonka jälkeen saattuekolonna mateli äärimmäisen varovasti jalkapalloilijasankarin asunnolle ja henkilövahingoilta vältyttiin. Belgiassa poliisi palvelee kansaa eikä pyri sitä kyttäämään kaikilla mahdollisilla tavoilla, kuten eräissä poliisivaltioissa on tapana.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kultturipolku |
26.09.2009, 19:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Metsään on tullut jo syys Kuopion Haminalahden kulttuuripolullakin. Hulppeat ovat syysmaisemat. Ei ole sattuma, että näissä maisemissa varttuneista Von Wrightin pojista tuli luontomaalareita. Hienosta sukunimestään huolimatta Von Wrightit ovat vanhaa savolaissukua. He asettuivat paikkakunnalle 1700-luvun alkupuolella, eli suurin piirtein samoihin aikoihin Koivistoisten kanssa. Von Wright ei kuullosta korvaan mitenkään savolaiselta nimeltä, kuten vaikkapa Kuopiossa enemmistönä olevat Korhoset, Miettiset Hyväriset ja Rissaset. Sen sijaan kaupungissa asuu paljon myös ulkomaalaistaustaisilla nimillä varustettuja ihmisiä, jotka heti tunnistaa savolaisiksi. Sellaisia nimiä ovat vaikkapa Kröger (Röökeri), Boman (Puumanni), Hoffren ja Hagert. Tietääkseni kolme ensiksi mainittua sukua ovat myös sieltä 1700-luvun alkuvuosilta, mutta Hagertit ovat hyvin vanhaa savolaista asujaimistoa. Ensimmäiset Hagertit muuttivat Kuopion seudulle jo 1500-luvulla. Tuosta Kröger-nimestä sen verran, että sota-ajan sakaslaisessa elokuvassa ”Kultainen kaupunki” sanotaan, että kaikki Krögerit ovat merimiehiä. Niin ehkä on ollutkin, mutta joku Kröger on varmaan rantautunut Kuopion satamaan ja unohtunut sitten merimiesravintola Sampoon. Katsoin päivällä kaksi jalkapallo-ottelua ja huomasin, että iso osa Kupsin junioreista on Krögereitä. He ovat vanhaa kuopiolaista jalkapalloilijasukua. Väinölänniemen urheilukentän moukarihäkkiäkin kutsuttiin ennen Krögerin maaliksi. Nimi periytyy Kupsin suuruuden ajoilta. Silloin joukkueen vapaapotkut laukoi eräs kovapotkuinen Köger, jolla oli kuulemma niin paksut pohkeet, ettei hän löytänyt kaupoista riittävän leveälahkeisia housuja. Miehen kanuunapotkujen tarkkuudessa lienee ollut välillä toivomisen varaa, koska moukarihäkki on nimetty hänen mukaansa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tyrmäys |
27.09.2009, 18:08 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ei tullut Amin Asikaisesta Euroopan mestaria. Kuten olen jo monta kertaa todennut, niin hän on melkein Kärkkäälän poikia. Kärkkäälän Pirttiselässä lapsuutensa viettänyt Baltzarin Gunnar kertoi Aminin olevan vaimonsa siskon poika ja kunnon poika muutenkin. Taitaa olla kuitenkin Asikaisen vuoro vaihtaa työtä. Ammattinyrkkeily ei sovi harrastettavaksi kuntourheiluna. Myös lappeenrantalainen poliisimies Riku Lumberg voisi harkita ammatin vaihtoa. Amatöörinyrkkeilijänä hän oli aina Asikaista parempi. Ehkä miehessä olisi ainesta ammattinyrkkeilijäksi. Tai sitten kirjailijaksi, koska harva poliisi tai nyrkkeilijä pystyy tuottamaan näin hyvää tekstiä http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Riku+Lumbergin+avoin+kirje+romaniyhteis%C3%B6lle/1135229616156 . Lumberg vetosi avoimessa Hesarissa julkaistussa kirjeessään maamme romaniyhteisöön ja pyysi, että lopettakaa hyvät ihmiset tappaminen. Kirje tuo mieleen maalaisliittolaisten johtavan poliitikon Uuno Hannulan avoimen kirjeen jossain Lapin lehdessä keväällä 1918, jonka ajankohtaisena otsikkona oli ”Lopettakaa teloitukset”. Hannula taisi vaarantaa henkensä. Toivottavasti Lumbergin kirje ei synnytä samanlaisia agressioita. Lumbergeissa lienee paljon taiteellista lahjakkuutta, sillä Rikun täti Kiba Lumberg on kunnostautunut kirjailijana, kuvataiteilijana ja laulajanakin. Hänen tunnetuin maalauksensa oli Suomen edustajana Venetsian biennaalissa. Tämän väkevän työn nimi oli ”Kuolema raviradalla”.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pöljän leima |
28.09.2009, 19:09 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tuosta Haminalahden kulttuuripolusta jäi kertomatta, että sieltä löytyy mielenkiintoinen opastaulu, jossa kerrotaan alueelta tehdystä hautalöydöstä. Hauta on 1000-luvulta ja sieltä esiinkaivetut esineet viittaavat siihen, että seudun asutus on peräisin Sysmän suunnasta. Eli jo tuhat vuotta sitten ripeät itähämäläiset pitivät yhteyttä Savoon 300 kilometrin päähän ja tämä yhteyshän säilyi 1700-luvulle asti.
Haudasta löydettiin pronssinen rannerengas, jota kutsutaan nykyään löytöpaikkansa mukaan Mustalahden koruksi. Tietääkseni tämän mallista korua ei tällä hetkellä valmisteta missään ja siinäpä olisi oiva idea jollekin korutaiteilijalle. Uukuniemeläisetkin valmistavat nykyään Matkamiehenristiään sikäläisen hautalöydön innoittamana ja hyvin se tekee kauppansa. Myös kuopiolaisilla olisi siis oma perinnekoruaihe olemassa.
Muuten arkeologi Eeva Miettinen kertoi, että tuosta ihan läheltä Pöljältä on löydetty muinaisia saviastian kappaleita. Sen tyyppistä tyylisuuntaa kutsutaan Pöljän keramiikaksi. Sille ominaista on karkea työstö ja huolimaton koristelu. Eli suurpiirteinen savolais-venäläinen ”haetannooko työ mittään”-elämänasenne oli olemassa jo 10.000 vuotta sitten.
Itse olen pitkään haaveillut siitä, että hyppään pois kilpailuyhteiskunnan oravanpyörästä, vuokraan vanhan kansakoulun ja perustan oman savendreijausosuuskunnan, koska käsittääkseni savipotteja myydään maailmalla paljon ja alalla liikkuvat varmaan suuret rahat, joten luulenpa kohta olevani upporikas. Pöljän Potti olisi varmasti kysytty astiamallisto. Pöljän kylällä on tietääkseni vielä olemassa postitoimisto, joten Pöljän potteja voisi kaupitella siellä ja asiakkaat voisivat ostaa samalla postitoimistosta Pöljän leiman itselleen
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tulus |
29.09.2009, 18:54 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pitäydytäänpäs edelleenkin muinaisiin asioihin. Harva on se henkilö, joka nykyään tietää, mitä tämä kuva esittää. 1000 vuotta sitten joka jätkällä oli tuollainen värkki taskussaan. Kyseessä on vanhan hyvän ajan tulentekovälinen, jota kutsutaan tulukseksi. Kunnon erämies käyttää tuollaista. Jos putoaa jäihin, niin tulitikut kastuvat ja erämies on tuhon oma, mutta tuota kuvan laitetta ei märkyys haittaa. Tosin äsken kokeilin enkä saanut sanomalehtipaperia syttymään. Mutta komeasti lensivät kipinät. Vaikka eihän nykyajan normitulitikuillakaan tahdo saada tulia aikaiseksi. Kiinalaiset tekevät tosi surkeita tuotteita; eiväthän ne mitään maksa, mutta ei niillä mitään teekkään. Venäjä on niin takapajuinen maa, että sieltä näytti vielä löytyvän laadukkaita järeitä tikkuja. Suomessa niitä ei enää tehdä. Ennen tulitikkuja tehtiin Kuopiossakin ja laatu oli hyvä. Kauppaneuvos Hallman poltatti joskus 20-luvulla Kallaveden saaressa muutaman tonnin tehtaansa valmisteita, koska ei halunnut päästää mielestään heikkolaatuisia tuotteita markkinoille mainettaan pilaamaan. Samainen kauppaneuvos muuten lähetti kesällä -41 Kuopion postista sähkeen kaverilleen Wilsson Churchillille sen jälkeen, kun kaupunkia oli kerran pommitettu, että ”Kuopiota ei sua ennee pommittoo”. Ja uskoihan Englannin pääministeri kauppaneuvosta ja kaupunki sai olla rauhassa koko lopun Jatkosodan. Sirpa Kähkönen julkaisi viime syksynä romaanin, jossa kerrottiin Kuopion ainoasta pommituspäivästä, mutta en ole sitä vielä lukenut, koska Kähkönen on mielestäni vähän turhan totinen jutunkertoja, toisin kuin vaikkapa Antti Tuuri, jonka juuri ilmestyneen ”Suuri viljajuna Siperiasta”-kirjan luin äsken melkein yhdeltä istumalta.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Rähjä |
30.09.2009, 10:45 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jatkanpa Antti Tuurin historiallisten romaanien ylistystä. Tarinan kirjoittaminen on helppoa, mutta sellaisen tarinan kirjoittaminen, jonka joku jaksaa lukea, on vaikeampaa. Tuurilta kertominen onnistuu.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
1.8.2009-7.9.2009
|
Urheiluruudussa jokin aika sitten Reijo Ståhlberg pohdiskeli toimittajan kanssa mietteliäinä, että mikä ihme on maamme kuulantyöntövalmennuksessa mennyt pieleen, kun tulokset ovat nykyään kolme metriä huonompia kuin 30 vuotta sitten. Pitkään nämä asiantuntijat fundeerasivat, mutta yhtään kappaleita syitä asian tilaan ei onnistuttu keksimään. Hesarissa Marita Koch ja Jarmila Kratochvilova pohdiskelevat silmät ymmyrkäisinä, miksi nykyajan juoksijat jäävat sekunttikaupalla heidän neljännesvuosisadan takaisista ajoistaan, vaikka kysymyksessä on vain lyhyt 400 metrin matka. No yksi suomalainen mies pärjäisi tällä hetkellä heille, mutta korostettakoon, että sekä Marita että Jarmila kisailivat naistensarjassa, vaikkakin jälkimmäistä kutsuttiin Suomessa jostain syystä myös hellittelynimellä Jarmo. Haastatellut epäilevät, etteivät nykyurheilijat treenaa riittävästi. Suomen mestaruus voitettiin eilen miesten kuulantyönnössä tuloksella 18,47m. Uskoni puhtaaseen kotimaiseen luomukuulantyöntöön alkaa palailemaan. Olen valmis syömään hatullisen mitä vain, jos joku mitalisteista käryiäisi testeissä. Tarkistin juuri netin tilastoista, että kymmenottelija Seppo Suutari, 178 cm ja 81 kg, työnsi parhaimmillaan kuulaa 16,15 m jo vuonna 1962, eli aikana, jolloin anaboleja ei meillä vielä ollut. On uskottavaa, että puhtaasti kuulantyöntöön keskittynyt kaksimetrinen ja 130 kiloinen työntää hyvän päivän tullen 19 metriä ihan rehellisesti.
|
|
|
61,25 |
02.08.2009, 20:16 |
|
Usko puhtaaseen kotimaiseen kiekonheittoon vahvistuu. Suomen mestruus voitettiin tuloksella 61,25. Jotain täytyy kuitenkin olla vialla lajin valmennuksessa. Nimittäin kun maailman kolmanneksi paras ja yli 70 metrin mies muuttaa Etelä-Afrikasta tänne pohjan perille lyhenevät heitot jostain merkillisestä syystä 10 metriä. Kylmä ilmasto voisi tietenkin olla selitys asiaan, mutta kun ei ole. Naapuri Balttian maissa miehet viskovat jo talvipakkasella tammikuussa yli seitsemänkymppisiä. Ja silloinhan on vasta peruskuntokausi menossa, että mihinkähän ne pystyvätkään, kun alkavat herkistelemään tulevien yleisurheilun mömmönkisojen alla. Mielestäni huippu-urheilu on huijausta ja mietinpä, että onko yleensä verorahojen järkevää käyttöä kaiken maailman dopingvalvonta kansainvälisellä tasolla, kun testaajat eivät edes tiedä, mitä aineita pitäisi etsiä. Viimeisinkin laaja dopingpaljastus onnistui vain, kun joku asianosainen vuosi tiedon uudesta hyvin kalliista ihmeaineesta, johon vain huipuilla oli varaa. Ja eiköhän nyt ole jo uudet testaajille tuntemattomat kemikaalit käytössä.
|
|
|
Ahtaanpaikan Dickson |
03.08.2009, 18:27 |
|
Eilen koin sitten yhden elämäni voimakkaimmista jalkapalloelämyksistä. Tähän asti Kups on pyrkinyt olemaan leimallisesti kuopiolainen joukkue ja niinpä se vankasti leimautunut sarjan peräpään valvojaksi. Mutta eilen puhalsivat muutoksen tuulet Keskuskentällä. Kups oli hankkinut jostain syvältä Afrikan sademetsän viidakosta neljä lahjakasta sinisenmustaa neekerinuorukaista riveihinsä ja johan kentällä alkoi tapahtua. En halua olla mikään rasisti, mutta ilman muuta olisi ollut parasta, jos kaikki valkoiset miehet olisivat jääneet sovinnolla istumaan vaihtopenkille ja antaneet Afrikan miesten kaikessa rauhassa hoitaa homman kotiin sotkematta heidän riplailujaan. Nopeita ja taitavia olivat nämä urheilijanuorukaiset ja he olivat todella kunniaksi rodulleen. Ja siitä voimakkaasta jalkapalloelämyksestä vastasi muudan Dickson Nwakaeme-niminen nigerialaistaituri. Vastustajan rangaistusalueella hän harhautti muutaman kankean pietarsaarelaisen, muutaman jopa muutamaan kertaan, maalivahdinkin hän harhautti ja laskujeni mukaan miehellä olisi ollu 4-5 tilaisuutta työntää peliväline pömpelin perukoille. Mutta niin hän oli jo ehtinyt sisäistää lyhyessä ajassa kuopiolaisen jalkapalloideologian ”naatitaan, ei laakasta”, että tämä pallovirtuoosi kruunasi temppunsa jättämällä maalin tekemättä. Sirkusmaista taituruutta esitti hän ja pankaapa mieleenne nimi Dickson Nwakaeme. Miehestä kuulemme vielä. Ihan tuli mieleen legendaarinen kupsilainen 50-60-lukujen tähti ”Ahtaanpaikan Ana” Kostiainen. Muuten pietarsaarelaisten 13-henkinen ryhmä lauleskeli ilmeisesti ihan selvinpäin koko pelin ajan, että ”vi älskar Jaro”, tosin kuin kuopilaisyleisö, joka on tänä kesänä päästänyt ilmoille yhden kannustushuudon, joka tapahtui Kups – Hjk ottelun 88. peliminuutilla tilanteessa 0 – 3, jolloin katsomosta kuului neuvo kotijoukkueelle: ”teillä alakaa olla kiire jo tasapelinkin suhteen”. Eilen kotijoukkue teki inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, ettei vain voittaisi ja niinhän siinä kävi, että Jaro tasoitti yliajalla pelatessaan yhden miehen alivoimalla. Ja vierasyleisö lauloi, att ”vi älskar Jaro”.
|
|
|
Rotuoppeja |
04.08.2009, 18:25 |
|
Saas nähdä, miten Kupsin uudet mustat miehet viihtyvät kalakukkokaupungissa. Ainakin heidän avausottelussaan yleisö käyttäytyi vallan sivistyneesti. Toivottavasti sopeutuminen onnistuu paremmin kuin muutama vuosi sitten Joensuussa, jossa kävi niin, että eräät lyhythiuksiset ammattikoulun kesken jättäneet nuoret miehet saivat jostain ihmeestä päähänsä, että he ovat mukamas parempaa rotua, kuin kaupunkiin tulleet amerikkalaiset tummahipiäiset koripallovahvistukset ja ajoivat tulokkaat kaupungista pois.
En ole rasisti, mutta uskon vankasti juuri sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että jos tieteellisesti testataan vaikkapa nigerialaisten ja suomalaisten nuorten miesten rakenteellista keskinopeutta, niin havaitaan, että suomalaiset juoksevat 100 metriä keskimäärin 16 sekunttiin ja nigerialaiset ainakin sekunnin nopeammin. Tanskalaiset muuten tutkivat kenialaisten ja tanskalaisten kestävyysjuoksuominaisuuksia ja ilmeni, että itäafrikkalaisilla on geneettisesti kevyemmät sääret ja sen ansiosta he ovat keskimäärin kaksi minuuttia nopeampia 10 kilometrillä.
Pääministerin isä Tatu Vanhanen taas kertoo kiistellyssä kirjassaan, että ns. älykkyystesteissä, mitä se älykkyys sitten lieneekään, mongolit ovat selvästi parempia kuin valkoiset ja afrikkalaiset häviävät meillekin. Ja jostain luin, että suomalaiset ovat tässä asiassa valkoisen rodun pohjasakkaa muiden pohjoismaalaisten kanssa ja että pohjoisen älykkäipiä ovat kolttasaamelaiset.
Mutta väliäkö tuolla, vaikka asia olisikin Vanhasen esittämällä tavalla, sillä ei kai sen pitäisi mitenkään vaikuttaa kenenkään ihmisarvoon, osaako hän koota, jotkut testipokaleet nopeammin kuin toinen. Itse tosin olen varmaan epäpätevä ottamaan asiaan kantaa, koska ien ole koskaan edes ymmärtänyt, mitä niissä testeissä oikein pitäisi tehdä.
|
|
|
Kuningaskotka |
05.08.2009, 18:32 |
|
Hupaisa asia, että mäkihyppyä pidetään inhimillisessä mielessä arvokkaana toimintona. Asian harrastajille jopa pystytetään verorahoilla teräsbetonirakennelmia, joiden tarkoitusta vielä ulkoavaruudesta saapuvat otukset pitkään miettivät joskus tuhannen vuoden päästä. Hupaisa asia on myös, että Janne Ahosen muistelmien julkaiseminen on viikon huomattavin mediatapahtuma. Kaikkein hupaisinta kuitenkin on, että allekirjoittanut hankki kyseisen hengentuoteen ensimmäisenä lainaajana Kuopion kaupunginkirjastosta. Mielenkiintoni herätti kirjan synnyttämä vilkas yhteiskunnallinen keskustelu. Ahonen tiettävästi väitti hypänneensä silloisen kaatumiseen ja loukkaantumiseen päätyneen maailman pisimmän hypyn 240 metriä ainakin keskivahvassa humalatilassa. Enkä yhtään asiaa ihmettele, sillä ei kai kukaan ihan selvinpäin hyppää 240 metriä. En ole vielä kirjan lukemisessa päässyt kyseiseen mäkikotkan häntäluun, vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa pyrstöluun murtumiseen asti, joten en voi vielä ratkaista kantaani tapahtumien kulkuun. Olen nyt vasta lukemassa sitä, kuinka Ahonen opetteli polttamaan tupakkaa ja kiroilemaan.
Mutta lööppien mukaan mäkihyppääjä Risto Jussilainen tuomitsee jyrkästi kilpakumppaninsa lausunnot. En ole perehtynyt Jussilaisen mielipiteisiin, mutta luulen, että hän tuomitsee Ahosen paljastukset oikeansuuntaisina, mutta riittämättöminä. Muuten ainakin keihäänheittäjäpiireissä, jotka ovat sukulaissieluja mäkikotkille, vakuutettiin ennen, että pienessä krapulassa suoritus onnistuu kaikista parhaiten. Sama ilmiö saattaa olla myös mäkihypyssä. Ilmeisesti turha itsesuojeluvaisto ei silloin tarpeettomasti rajoita toimintaa.
|
|
|
Jasu |
06.08.2009, 20:22 |
|
Nyt kun olen lukenut Janne Ahosen muistelmat loppuun, täytyy vetää takaisin eilisen jutun tietoja mäkikotkan maailman pisimmästä viinanhuuruisesta leiskautuksesta. Hyppy kantoi luotettavien todistajien mukaan 244 eikä 240 metriä, kuten erheellisesti väitin. Ja mikäli Ahonen ei olisi tuonut hyppyä hätälaskuna alas ennen aikojaan, olisi se ilmeisesti kantanut 10 metriä pitemmälle ja muistelmat olisivat jääneet kirjoittamatta. Korostettakoon vielä sitä, että kirja paljastaa kaikesta huolimatta Janne Ahosen olleen yhden mäkimaajoukkueemme kunnollisimmista urheilijanuorukaisista. Tupakkiakin hän röyhyytti vain painonhallintasyistä. Tupakkalakkoyrityksenkin seurauksena paino nousi hetkessä viisi kiloa. Ilmeisesti sekä mäki- että korkeushyppääjähuiput polttavat ennen kaikkea laihtuakseen. Mäkimiehelle esimerkiksi kilon lisäys painoon lyhentää ilmalentoa suuressa mäessä 1,7 metriä. Janne Ahonen saattoi olla joukkueen toiseksi kunnollisin. Nuhteettomin oli Mika Laitinen. Laitinen ihmetteli sitä, miksi hänen kämppäkaverinsa vaihtuivat reissuilla hyvin tiuhaan. Syy oli se, että toiset halusivat olla vuorollaan todistamassa sitä, kuinka Mika soitteli säännöllisesti pitkiä puheluja kotiin äitinsä hoiviin jättämälle lemmikkikanilleen Jasulle, joka oli hänelle erittäin rakas.
|
|
|
Roskapostia |
07.08.2009, 16:44 |
|
Kuulun siihen netin käyttäjien vähemmistöön, joka ei saa juurikaan roskapostia. Virkaveli Parkkosen Yrjö minulle sellaista käänsi enkä malta olla siirtämättä lähetettä tekijänoikeuksia halveksien blogilleni. Suhtautukaapa vakavasti allaoleviin kysymyksiin, vastatkaa niihin harkiten ja katsokaa lopuksi kaukaa alhaalta tuloksenne. Pohdittavaa raskaan päivän jälkeen…… 🙂 Aihe: Kaksi eettistä kysymystä Vastaa molempiin kohtiin rehellisesti, ennen kuin katsot vastaukset
1) Jos tuntisit naisen joka on raskaana ja jolla on jo 8 lasta, joista
B) On potkittu virastaan jo kahdesti. Hän nukkuu puoleen päivään,
C) Hän on palkittu sotasankari. Hän on kasvissyöjä, ei polta, nauttii
Kuka heistä on valintasi ? * Ehdokas A oli Franklin D. Roosevelt
Ai niin, jos vastasit myöntävästi aborttikysymykseen, tapoit juuri
|
|
|
Haasteellinen |
08.08.2009, 19:09 |
|
Haasteellinen on aikamme muotisana, ennen sen sijasta käytettiin sanaa mahdoton. Eilen uutisissakin Cristofer Taxell totesi lentoyhtiö Finnairin tilanteen haasteelliseksi. Itse koin haasteelliseksi kuvan esittämän liikuntareitin. Vaikka en EU:a rakastakkaan niin kuitenkin ainakin osittain sen rahoilla, eli siis omilla verorahoillamme, on Kakkisensalolle suunniteltu vaellusreitti. Vaikka yleensä uskon vain itseeni enkä luota vieraaseen apuun, päätin uteliaisuuttani lähteä pyörälläni seuraamaan viitoitettua reittiä palatessani Hoikan kodalta Ullanrantaan. Tiesin kyllä perinteisen hyvän siirtymätaipaleen ja sen metsäautotieverkoston oikeat risteykset, mutta kun varorahoilla oli vaihtoehtoura kerta vedetty, niin velvollisuuteni oli käyttää sitä eikä kuluttaa vaikeuksissa olevien metsäyhtiöiden ylläpitämiä yksityisteitä. Köyhä antaa siis vähästäänkin. Ymmärrän kyllä, että onhan yhtiöiden varmasti kallista pitää kunnossa kaikkia Kakkisensalon 200 metsäautotiekilometriä, joten en niitä kuluttanut. Alkumatka menikin hyvin, mutta sitten tuli vastaan maailman kivikkoisin ja risuisin hakkuuraiskio. Koska luotin metsäinsinöörin järkeen, aloin kantaa pyörääni, koska uskoin, ettei sellaista maailmanlopun maisemaa voi pitkään kestää. Ensimmäisen kantokilometrin jälkeen teki mieli kääntyä takaisin, mutta tiesin taipaleen viheliäisyyden ja uskoin, että kohta helpottaa. Mutta ei helpottanut kohta. Välillä tuli käytettyä karkeaakin kieltä, sillä polkupyörä on pitkän päälle hankala kannettava kivikkoisessa risukossa. Ehkä kahden kilomertin itkemisen ja kiroamisen jälkeen löytyi taas ajokuntoinen tie, mutta toivoa sopinee, ettei kukaan toinen satunnainen matkailija, ainakaan viaton ulkomaalainen, erehdy samalle taipaleelle. Louhikkoa katsoessani ymmärsin sen, että Karttula on maailman kivisin kunta. Ja ymmärsin myös, miksi sanotaan, että mitä kivisemmät pellot, sitä parempi huumori. Maailman kivisimmillä pelloillahan selitetään savolaisten taipumusta tyhjän nauramiseen, ei niitä peltoja muuten jaksanut kyntää. Ehkäpä tuo ulkoilureittisuunnittelukin oli eräänlaista karttulalaista metsäinsinöörihuumoria.
|
|
|
Hoikkalammen kota |
09.08.2009, 20:24 |
|
Mainio paikka tuo Hoikkalammen kota. Siellä kannattaa vierailla. Aina avoinna satunnaisellekin matkailijalle, siisti ja hyvin hoidettu. Jopa polttopuut, tulitikut ja ruoanlaittovälineet ovat vapaasti käytössä. Tosin ennen vieraskirjassa kotaa ylläpitävä viranomaistaho valitti, että tavaraa on jostain syystä hyllyltä kadonnut. Nyt en tätä huomautusta enää löytänyt, koska vieraskirjakin oli viety. En jaksa uskoa, että nykyaikana, jolloin keskivertokansalaisen keittiöt ovat hukkumassa kaikenlaiseen tarpeettomaan hilavitkuttimeen, kukaan tarkoituksella varastaa alumiinikattiloita ja peltikuppeja. Luulen, että joku makkaranpaistaja on vahingossa sotkenut myös vieraat tavarat omien mukana olleiden astioiden joukkoon. Mutta sovitaan kuitenkin, että aina Hoikanlammen kodalla käydessä viedään sinne ylimääräisiä tarvekaluja kotoa. Multakin liikenee muutama pakki ja monitoimilinkkari. Olisi hupaisa nähdä huoltomiehen valittavan, että kodalle on kärrätty liikaa ruokailuvälineitä. Jos nyt hakemalla pitää jotakin puutteita kodalta etsiä, niin lähellä olevaan lampeen voisi laittaa jonkinlaisen uimapaikan hygieniastaan huolestuneille. Hoikkalampi on pohjaltaan sen verran mutainen ja hakoinen, että pohjaan laitettu pukki ja sen päälle naulattu pitkä ja leveä lauta riittäisivät vallan mainiosti ja ilmoittaudun kernaasti talkoorakennusporukkaan, jos sellaista tarvitaan, vaikkakin lähiyhteisöni pyrkii piilottamaan vasaran ja naulat aina, kun suunnittelen jonkin rakentamista järjen kanssa.
|
|
|
4H |
10.08.2009, 18:41 |
|
Seuraan nettilehdistä entisen kotikaupunkini Heinolan paheellista ja intohimoja kuohahtelevaa elämää. Tuosta Etelä-Suomen Sanomien uutistarjonnasta ( http://www.ess.fi/?article=245238 ) tietenkin ensiksi silmään pistää ne tyypilliset Heinolan uutiset, elikkä ”puukko heilui Heinolan yössä” , ”miestä lyötiin puukolla ryyppyporukassa Heinolassa” ja ”mies hukkasi vaimonsa marjametsään Heinolassa”, mutta löytyy lööpeistä mieltä ylentävä ja sielua kohottava juttu. Elikkä joku viherpeukalo istuttelee kuvasta päätellen todella näyttäviä koristekasveja yleisille paikoille. Mm. Heinolan kaupungintalon takapihalle, poliisitalon etupihalle ja mikä hellyttävintä ”Tervetuloa Heinolaan”-kukkaistutukseen on kylvetty kannabista. Se näyttää kasvavan ja menestyvän tässä ilmastoltaan suopeassa pikkukaupungissa vallan mainiosti. 4H-toiminta, joka ennen tunnettiin maatalouskerhotoimintana, on siis viriämässä Itä-Hämeen Helmessäkin. Itse muuten kaupungissa asuessani sain jostain muutaman maa-artisokan mukulan ja istutin niitä radan varteen jouto- ja kitumaalle sekä parvekelaatikkoon. Olin jostain lukenut, että maa-artisokka voisi olla ratkaisu ihmiskunnan ruokahuolto-ongelmaan ja halusin testata asian käytännössä. Ennen perunaa sitä viljeltiin yleisesti Euroopassa ja se on pyyteetön runsasatoinen kasvi. Kun se on kasvun alkuun päässyt, sikiää se rikkaruohon lailla. Itsekin totesin, että tämä helppohoitoinen juures kasvoi vuodesta toiseen kasvaen varreltaan miehenmittaiseksi ja suotuisina kesinä se melkein kukki auringonkukan lailla. Ja varsinkin parvekelaatikossa se menestyi. Vasta jälkeenpäin kuulin, että naapurit arvelivat minun, vanhan raittiusmiehen, siirtyneen huumetupakan viljelyyn. Mutta en ollut. Tuo linkistä ESS:n kuva osoittaa, että kannabis muistuttaa paljon maa-artisokkaa, mutta lehti on kuitenkin pikkuisen erilainen.
|
|
|
Löylyä lissää |
11.08.2009, 18:42 |
|
Mutta on Heinola saanut tuon eilen kerrotun modernin 4H-toiminnan lisäksi viime aikoina muutenkin myönteistä julkisuutta. Kaupunki voi nimittäin tarjota satunnaiselle matkailijalle sekä ennätys kylmää että ennätys lämmintä. Reuman sairaalassa tarjotaan halukkaille kylmähoitoa yli 100 asteen pakkasessa ja perinteisissä Löylyn-MM-kisoissa on tarjolla lämpöasteita saman verran niitä halajaville. Saas nähdä, koska kaupunki ymmärtää järjestää kansalle sellaisia yhdistelmäkilpailuja, joissa testataan osanottajien sekä kylmän että lämmön sietokyky. Osallistujia varmasti löytyy, on tämä sen verran hullua kansaa. Oma innostukseni saunomiskilpailuun loppui jo ensimmäisten kisojen ensimmäisissä alkuerissä vuosia sitten. Kuljin sattumalta kisapaikan ohi ja näin, miten liikuntatoimenjohtaja Nieminen ja joku minulle tuntematon ensiapuhenkilö tiirailivat huolestuneena saunan tähystysluukusta. Sitten he päättäväisesti ryntäsivät sisälle ja raahasivat ihan toistaitoiselta vaikuttavan näyttävästi limaa suustaan valuttavan kilpailijan nurmikolle ja alkoivat tätä elvyttämään. Ilmeisesti hyvällä tuloksella. Tarinan mukaan virallisten Löylykilpailuidean isä oli edellä mainittu liikuntatoimen johtaja Matti Nieminen. Hän oli kyllästynyt siihen, että monet uimahallin kävijät jatkuvasti valittivat siitä, ettei hallin saunaan voi mennä, koska siellä muutama kilpailuhenkinen löylymies terrorisoi muuta väestöä. Kerrankin Nieminen oli pikaisesti hälytetty paikalle rauhoittamaan tilannetta, saunassa oli kuulema niin kova löylynlyömä, että kaikki muut olivat joutuneet pakenemaan henkensä hädässä. Kun Matti varovasti uskalsi raottaa ovea löytyi saunan lattialta makaamassa epävirallisen kisan voittaja. Hän oli pyllypystyssä voitonriemuisan oloisena haukkomassa henkeä saunan oven alareunan raosta. Siinä syntyi idea virallisista löylykisoista eikä sen jälkeen terroria ole enää esiintynyt uimahallin yleisillä vuoroilla.
|
|
|
Silimien välliin |
12.08.2009, 18:48 |
|
Tuon eilisen jutun sanonta ”löylyä lissää” on hokema eräästä Pallen viisusanoituksesta. Alkuperäinen ja kuuluisampi miehen samaan sävelmään sepittämä kertosäe kuului, että ”silimien välliin ryssää”. Sodan jälkeen mies sitten poliittisten suhdanteiden muututtua, muutti myös sanoitustaan. Korostettakoon, että Reino Palmroth alias Palle oli rautalampilaisen papin poika, joten hänkin oli pohjimmiltaan sutki savolainen. Kun Puna-armeijan kuoro syksyllä -44 ensimmäisen kerran konsertoi Suomessa, kuului sen ohjelmistoon tämä Pallen kipaleen saunaversio. Totta kai kuoro tiesi laulun taustan ja kappaleen valinnassa saattoi olla kysymys jonkinlaisesta huumorileikistä. Tai sitten ei; varmaankin eniten suosiota puna-armeijalaiset olisivat saaneet kajauttamalla neliäänisesti alkuperäisen version. Luin edellä kerrotun asian Yrjö Leinon elämänkerrasta. Leino oli se kommunistinen sisäministeri, jonka piti toteuttaa maassamme vallankumous, joka ei sitä kuitenkaan tehnyt. Ainakin historioitsija Ilkka Hakalehto on sitä mieltä, että vallankumous jäi tekemättä, koska Leino oli Pääesikunnan tiedusteluosaston agentti. Jos Palle liittyy Sisä-Savoon, niin liittyy Leinokin. Kevättalvella 1918, jolloin maassa tapahtui erinäisiä yhteiskunnallisia asioita, joissa tulevan vallankumousmiehen olisi pitänyt ilman muuta olla mukana, mutta ei vaan ollut. Nuorimies Yrjö Leino oli nimittäin siihen aikaan maatalousharjoittelijana Karttulassa, hiihteli siellä keväthangilla korkeilla vuorilla kirjoittellen hurmioituneita luontoaiheisia runoja päiväkirjaansa. Olen taipuvainen uskomaan tulevan sisäministeri Leinon harrastaneen talviurheilua Kakkisen-Airakselan akselilla.
|
|
|
Lato |
13.08.2009, 18:41 |
|
Tavallaan eilen mainitut Palle ja Yrjö Leino liittyvät myös Heinolan historiaan. Pääesikunnan tiedotusosasto oli sota-aikana hajasijoitettuna Heinolaan ja propagandisti Palle oli sen palveluksessa. Ilmeisesti yksi syy Heinolan merkilliseen pommitukseen kesällä -41 oli se, että venäläiset pitivät Heinolaa erheellisesti Suomen pääesikuntakaupunkina. Paljoa he eivät siis olleetkaan erreyksissä, vaikkakin Marski itse majaili Mikkelissä. Yrjö Leinon Heinola-vaihe ajoittuu Talvisotaan. Sen aikana Yrjö Leino piileskeli yhdessä tulevan vaimonsa Hertta Kuusisen kanssa Itä-Hämeessä, jossa Hertalla oli sukulaisia. Yhtenä piilopaikkana toimi Heinolan liepeillä sijainnut lato. Puhutaan, että juuri siinä heinäladossa Hertta teki Yrjöstä kunnon kommunistin. Sitä ennen tämä oli vain vasemmistoa sympatiseerannut ihanteellinen agrologi-maanviljelijä. Muuten kyseisen ladon seinään olisi ilman muuta saatava pronssinen muistolaatta tapauksen kunniaksi. Tiedä vaikka rakennus olisi sama, jonka takana kaksi itähämäläistä pienviljelijä-metsuria joutui naispuolisen avaruusolennon ahdistelemiksi vuonna -69. Miehet palailivat kotiinsa iltalenkiltään. naamat punoittivat, päätä särki ja työhalut olivat menneet. Myöhemmin tapauksen vakuutuskorvauksista taidettiin jotenkin riidellä Heinolan raastuvanoikeudessa, joka teki sen maailmanhistoriallisesti merkittävän ennakkopäätöksen, ettei ufoja ole olemassa ja korvaukset evättiin armotta. Yrjö Kallinen kertoo muistelmissaan, että kerran hän teosofien kokouksessa törmäsi nuoreen mieheen, josta loistanut karisma teki häneen lähtemättömän vaikutuksen ja jonka hän uskoi vielä menevän elämässään pitkälle. Kallinen ei yhtään hämmästynyt, kun sama täydestä tuntemattomuudesta tullut mies putkahti kaksikymmentä vuotta myöhemmin sisäministeriksi. Tosin kysymys ei ollut vain karismasta, vaan kyllä Leino kohosi korkeaan asemaansa ennen kaikkea reittä pitkin, elikkä Otto-Wille Kuusisen, NKP:n keskuskomitean jäsenen, tyttären reittä pitkin.
|
|
|
Olympiavoittaja lähti |
14.08.2009, 14:23 |
|
Sisä-Savossa on ollut vain kaksi olympiavoittajaa, eli suonenjokelainen Kalle Jalkanen ja rautalampilainen Urpo Korhonen. Tänään oli lehdessä tieto, että Korhonen oli kuollut 86 vuotiaana. Kymmenisen vuotta sitten hän julkaisi kolme sotaromaania, jotka edustavat aika pitkälle sitä perinteistä kotimaista kaukopartioproosaa. Tapahtumat sijoittuvat Rukajärven suunnalle, jossa itsekin operoin viime kesänä. Yksi merkittävä erikoispiirre Korhosen kirjoista löytyy. Hän kertoo rehellisesti, kuinka partiossa ollessaan joutui lopettamaan nuoren haavoittuneen venäläisen kärsimykset, koska muutakaan ei voinut tehdä. Asia selvästikin vaivasi miestä vielä 50 vuotta myöhemmin. Yleensähän näistä jutuista tyystin vaietaan kaukopartiokirjoissa. Tapausta lukiessa tuli mieleen, miten nykyään on kaikenlaista terapiaa ja lääkeapua tarjolla pieniäkin traumoja kokeneille, mutta joskus maassamme oli puoli miljoonaa miestä, jotka olivat nähneet sellaisia kauheuksia, joita nykyihminen ei osaa kuvitellakaan. Ilmeisesti uskonto ja viina itselääkintänä mielessä käyettynä ovat oikeasti pelastaneet monet elämälle. Joskus oli lehdessä juttu tanskalaisista ammattisotilaista ja siitä millaisia suuria mielenterveysongelmia Afganistanin tapahtumat heille aiheuttaneet. Epäilen, että suomalaisten nuorten amatöörisotilaiden kokemukset Kannaksella kesällä -44 olivat hirmuisen paljon pahempia.
|
|
|
Kalastuksen valvoja |
15.08.2009, 20:55 |
|
Tässä suomalaisen suurmiehen Otto-Wille Kuusisen patsas Petroskoin rantapuistossa. Kuusinen oli pari iltaa sitten käsitellyn Yrjö Leinon appiukko ja taustavaikuttaja. Aiheetta mies ei ole saanut muistomerkkiään, koska kyllä häntä lienee pidettävä yhtenä pisimmälle päässeistä suomalaisista, sillä olihan hän aikoinaan supervallan johtoklikissä. Fyysisesti tämä suurmies ei ollut kovin iso, taisi parhaassa miehuudessaan painaa 42 kilogrammaa, joten hän ei ollut niin sanotusti kovinkaan hyvässä ajolihassa hevosmiesten kieltä käyttääkseni. Kuusinen taisi olla räätälin poika ja ainakin ennen sanottiin, että ellei kolme räätäliä paina yhteensä 60 kiloa, he eivät ole terveitä miehiä. Karjalan rahvas ei taida liiemmälti arvostaa kuvan patsasta; sitä kutsutaan halventavasti kalastuksenvalvojaksi. Ja vähän siihen malliinhan mies Ääniselle tähystää, että luvattomat kalamiehet häntä huolestuttavat. Muuten Kuusinen liittyy tiiviisti itähämäläiseen Luhangan kuntaan. Ensimmäinen hänen lukuisista vaimoistaan oli Luhangan neitoja. Törmäsin nuoruudessani Luhangan kunnallispolitiikan napamieheen ja esitin hänelle, että kuntaan olisi saatava Otto-Wille Kuusisen patsas. Napamies katsoi minua pitkään mietteliään näköisenä. Mutta luulenpa, että poliittisten suhdanteiden muututtua Petroskoin kaupunki saattaisi hyvinkin lahjoittaa patsaansa Luhankaan, jos vain joku kehtaisi asiaa tiedustella. Itä-Hämeessä törmäsin maalaislegendaan, jonka mukaan Kuusinen olisi sodan jälkeen vieraillut virolaisen kauppiaan sala-asussa nuoruuden maisemissaan. Mieshän yritti tulla viralliselle vierailulle maahamme, mutta hänelle ei myönnetty viisumia vielä 60-luvullakaan. Terijoen hallitus taisi silloin olla jos mahdollista nykyistäkin hallitusta inhotumpi.
|
|
|
Kalastuksenvalvontaa |
16.08.2009, 18:04 |
|
Tuosta kalastuksenvalvonnasta vielä sen verran, että vasta Itä-Hämeessä asuessani ymmärsin, että toisen vesillä kalastaminen oli vakava rikos. Sikäläisen kansanperineetn mukaan sellainen rikos johti helposti jopa aseellisiin konflikteihin. Lain mukaanhan vesialueen haltijalla on oikeus takavarikoida luvattoman kalastajan vehkeet ja sellaista myös tapahtui. Lakia valvottiin vain puoliautomaattiaseita hyväksi käyttäen, konetuliaseiden käytöstä en koskaan kuullut, vaikka kaipa sellaisiakin olisi kovan paikan tullen löytynyt isäntien riihien alta sota-ajan peruina. Itä-Suomessa ei noista kala-aluieden rajoista ole numeroa tehty. Siellä tilaa ja vesiä riittää ja kaskiviljelyn perintöä on sekin, ettei maanomistusoikeus ole yhtä pyhää kuin Länsi-Suomessa. Tosin kyllä kotipuolessakin kalastusta valvottiin riistapoliisien toimesta ja he olivat yleisesti inhottuja. Polkivat säälittä köyhien liian matalat tai tiehäverkkoiset katiskat lyttyyn, ikään kuin niillä asioilla olisi ollut jotain merkitystä. Nykyäänhän katiskat saavat olla miten matalia tai tieheäsilmäisiä tahansa. Maalaislegendan mukaa eräs riistapoliisi olisi Kakkisensalolla otettu kiinni ja pitkä riuku oli työnnetty virka-asun hihoista läpi. Sen jälkeen virkavallan edustaja oli päästetty jatkamaan viran toimitusta. Paikallisen väestön ja virkavallan välistä ristiriitaa kuvastaa hyvin se, että muistan, miten monet mökkiläiset tunsivat myötätuntoa Pihtiputaan Pasasta kohtaan. Hänhän ampui julmasti neljä poliisia samaan kasaan vuonna -69. Myöhemmin kuulin heinolalaiselta työkaveriltani, joka oli ollut samoihin aikoihin Pihtiputaalla, että se viides, vielä ampumatta ollut, poliisi oli tullut mietteliään näköisenä kadulla vastaan ja kertonut, että neljä muuta oli jo tapettu ja että hän oli nyt menossa tutustumaan tilanteeseen. Tuosta kalastuksenvalvonnasta vielä sen verran, että kirjailija Ilmari Kiannon rannassa oli näyttävä plakaatti, jossa luki: ” Vieraat verkkoveneet pois! Akat ammutaan, ukot uitetaan, nuoria nuijalla päähän!”
|
|
|
Pullotusta |
17.08.2009, 21:30 |
|
Nyt on sitten todistettu, että innokas urheiluhenkilö pystyy seuraamaan telkkarista yhtä aikaa eri kanavilta yleisurheilua, koripalloa ja jalkapalloa. Nauhalla olleen Kupsin pelin katsominen ei kunnialla onnistunut ja siirtyy huomiseen. Tällä kertaa huikein urheiluelämys oli se, että Suomen pääosin valkoisista miehistä koostuva joukkue voitti pääosin mustista miehistä koostuvan Ranskan koripallossa. Eilen olin vielä sitä mieltä, että maailmassa on pyrittävä edistämään ihmisten välistä tasa-arvoa ja sen vuoksi mustilla ja valkoisilla roduilla tulisi olla omat juoksumatkat. Onhan myös raviurheilussa kylmä- ja lämminveristen sarjat. Mutta Suomen koripallopojat todistivat äsken , että hyvän tuomarin ja kotikentän avustuksella myös valkoinen mies voi hyvän päivän sattuessa pärjätä jopa koriksessa. Sen sijaan naisten ja miesten sarjajaosta voitaisiin luopua. Mikaela Ingberg oli naisten keihäskarsinnassa ainut, joka heitti kuin naiset ja lupaava sijoitus eli 13. maailman huippujen joukossa sai Mikaelan liikuttumaan ilon kyyneliin. Hämmästyttävä asia kanssakilpailijattarissa oli silmiinpistävän pullottavat lihakset. Tietääkseni naiset saavat treenata voimaa miten paljon vain, mutta lihasten ei pitäisi alkaa pullottamaan. Se on miehille varattu ominaisuus. Uskonkin, että moni Ingbergin kanssakilpailijattarista pystyvät antamaan vaadittavan dopingnäytteen seisailta käsin. Lopuksi korostettakoon sitä, että Suomi on johtavia yleisurheilumaita. Vasta kolmas kisapäivä on menossa ja jo neljä suomalaista on sijoittunut lajeissaan maailman 20 parhaan joukkoon. Se on hyvä saavutus viiden miljoonan asukkaan kansalta, kun ulkomaalaisia on kuitenkin 6,3 miljardia.
|
|
|
Silmämääränämme |
18.08.2009, 21:00 |
|
”Yhteiset isänmaanedut ovat silmämääränämme, Herman Saastamoinen” vakuutetaan kuulema tuon rauniopiipun muistolaatassa. En ota asiaan kantaa, koska kolme vihaista koiraa pysäytti etenemiseni, kun yritin lähestyä rakennelmaa. Vetäydyin paikalta rauhallisesti takaperin pelkoa näyttämättä, kuten kirjoissa opetetaan. Syvänniemen Rullatehtaan piipun löytäminen on vaikeaa. En ainakaan itse havainnut mitään opasteita. Olisikohan muistomerkki yksityisellä maalla eikä omistaja halua turistivirtoja tontilleen. Ehkäpä ne koiratkin oli hankittu sitä silmällä pitäen. Rullatehdas paloi suuren laman aikaan vuonna 1932. En syytä enkä väitä, mutta totean, että niinhän ne puunjalostuslaitokset pyrkivät pulavuosina roihahtelemaan. Hermanni Saastamoisen Syvänniemen rihmarullatehdas edusti aikansa huipputekniikkaa. Siellä tuotettiin silloista hightekkiä, toisin kuin vaikka Leppävirran Oravikosken tehtaalla, jossa tuotantosuunnaksi oli valittu koivukeppien veisto. Mutta ne olivatkin maailman parhaita koivukeppejä, väittävät sikäläiset kotiseutuylpeilijät. Uskon kuvan piipun liittyvän tiiviisti maamme urheiluhistoriaan. Kolehmaisen juoksijaveljekset nimittäin juoksentelivat nuoruudessaan muuraushommissa Karttulan Syvänniemellä, enkä näe mitään estettä sille, etteikö joku näistäkin tiilistä ole ollut olympiavoittajan kourissa. Ja lisäksi vielä maamme kaikkien aikojen kolmanneksi paras jalkapalloilija Aulis Rytkönen on saattanut vallan mainiosta hioa jumalaista pehmeää kosketustaan potkiskelemalla lapsuudessaan nahkakuulaa tuotakin seinää vasten. Kukaan ei ainakaan pysty todistamaan, etteikö näin olisi saattanut olla.
|
|
|
Niskavamma |
19.08.2009, 18:08 |
|
Eilen mainitulla Syvänniemen kylällä toimii erinomaisen vireä kotiseutuhenkisiin aiheisiin keskittynyt kesäteatteri. Eilen mainituissa Kolehmaisen juoksijaveljeksissä olisi aihetta kesäteatterinäytelmään. Saattaa tosin olla, ettei nykyisten raskasruokaisten ja turpearuppisten näyttelijöiden joukosta oikein löydy uskottavia hahmoja kuivankälpeiden kestävyysjuoksijan rooleihin. Kolehmaisiin perehtynyt juoksija-kirjailija Jouni Tossavainen voisi pistää aiheen mietintämyssyynsä. Suomessa on luotu myytti kilteistä ja kunnollisista paimenpoikaveljeksistä, mutta se ei ole koko totuus; kyllä taiteellista särmääkin Kolehmaisista löytyi. Tukholman olympialaisten alla Hannes siirtyi HKV:stä työläisseura Helsingin Jyryyn. Samalla loppuivat myös työt rakennuksilla. Olympiavoittojen jälkeen hänelle tarjottiin paikkaa jonkin viraston vahtimestarina, mutta Hannes ei moista armopalaa huolinut. Hän ilmoitti omaavansa senkaltaisen niskavamman, ettei hän kykene moiseen tehtävään. Sen sijaan hän lähti muuraushommiin Amerikkaan. Tapaus osoittaa, että Hannes Kolehmaisesta löytyi Seppo Rätymäistä, Pauli Nevalamaista tai Matti Nykäsmäistä jätkämäistä ylpeyttä, joka myös kannustaa sankaritekoihin; urheiluliiton herroille pitää tarvittaessa näyttää. Muuten opetellessani lukemaan Savon Sanomien urheilusivuilta, muistan miten 60-luvun alussa TVH:n hätäaputöissä kuntonsa hionut Nevala kieltäytyi hänelle tarjotusta sähkömiehen paikasta ja vakuutti, ettei hän miksikään tolppa-apinaksi rupia. Lisäksi lupaava nuorukainen lupasi heittää keihäässä maailmanennätyksen, jos hänelle annetaan mopedi. Se oli suomalaisen urheilun viattoman amatööriyden aikaa. Muuten Hanneskin joutui myöhemmin kuntouttamaan jäykän niskansa. Mies yritteli Suomeen palaamisensa jälkeen maanviljelijän hommia ja kun se ei luonnistanut, ryhtyi hän urheiluvälinekauppiaaksi yhtä huonolla menestyksellä. Sitten kelpasikin pesti Veikkauksen vahtimestarina. Kaikkein suurin tragedia oli se, että rahavaikeuksissa olleet Kolehmaiset joutuivat lähettämään ainokaisen poikansa takaisin Amerikkaan isovanhempien hoitoon. Sille tielle poika katosikin. Urheiluhistorioitsijat voisivat selvittää, miten pojalle lopulta elämässään kävi.
|
|
|
Melkein meidän mestaruus |
20.08.2009, 16:31 |
|
Ei soinut eilenkään Maamme-laulu kisoissa, virolaisten kansallislauluhan on yhtä kertosäettä lukuunottamatta sama kuin meillä. Vähän siis odottelin kuulevani hyvää musaa, sillä Viron poika Kanter heitti jo keskellä talvea kiekkoa yli 71 metriä ja oli vahva ennakkosuosikki kisassa. Kunnonajoitus oli näköjään mennyt pahasti pieleen jostain merkillisestä syystä. Peruskuntokaudella limppu lensi monta metriä enemmän kuin nyt, kun mies on saanut kaikessa rauhassa herkistellä kesän pääkilpailuun. Suomalaisilla oli kuitenkin melkein oma mies 1500 metrin kilpailussa. Ja tämä melkein oma mies, eli Bahrainin Yusuf Saad Kamel, entiseltä nimeltään kenialainen Gregory Konshellah, voitti maailmanmestaruuden. Koko ajan odotin, että selostajat olisivat kertoneet hänen siteensä Suomeen tai että iltapäivälehdet olisivat repäisseet lööppinsä, mutta ei. Suomalaiset toimittajat ovat sittenkin hienotunteista väkeä ja se on hyvä se. Tuoreen maailmanmestrin isä Billy Konchellah on asunut pitkään Suomessa, hänen äitipuolensa on suomalainen ja hänellä on täällä velipuoli. Isä Billy on kaksinkertainen 800 metrin maailmanmestri 80-90-lukujen vaihteesta ja Wikipedia kertoo miehen juoksu-uran jälkeisestä ajasta seuraavaa: Juoksu-uransa jälkeen Billy Konchellah on suorittanut business-tutkinnon San Diegossa, Yhdysvalloissa, ja asunut Suomessa. Suomessa hänellä on lapsi suomalaisen vaimonsa kanssa[2]. Konchellah opiskeli vuonna 2003 Coventryssa ja alkuvuodesta 2004 häntä vastaan nostettiin syyte raiskauksesta, jonka väitettiin tapahtuneen marraskuussa 2003. Tammikuussa 2005 hänet vapautettiin raiskaussyytteestä mutta tuomittiin epäsiveellisestä toiminnasta. Tutkintovankeuden pitkästä ajasta johtuen hän pääsi vapaaksi, mutta hänet vangittiin saman tien uudestaan ja palautettiin Suomeen, missä häntä odotti syyte kahdesta raiskauksesta.[3] Suomessa Konchellah tuomittiin heinäkuussa 2005 Rovaniemen hovioikeuden päätöksellä 2,5 vuodeksi ehdottomaan vankeuteen Oulussa vuonna 2002 tapahtuneista kahdesta raiskauksesta, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja huumausainerikoksesta. Molemmissa raiskaustapauksissa Konchellahin kerrottiin juottaneen uhrinsa puolustuskyvyttömään kuntoon. Lisäksi toinen uhreista oli alle 16-vuotias.[4] Konchellah vapautui vankilasta kesällä 2006. [5]
|
|
|
Rehti urheilijanuorukainen |
21.08.2009, 19:19 |
|
Urheilun seuraaminen on hauskaa ja mielenkiintoista. Kohta alkaa MM-kisojen korkeushyppy ja siellä on mukana suosikkiurheilijani venäläinen Ivan Ukhov. Viime kesänä muistaakseni Lausannen kisoissa Ivan oli energiajuoman sijaista pakannut urheiluvälinekassiinsa perivenäläisen votkapullon. Tästä videosta ilmenee, miten miehen kilpailusuoritus onnistui http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A&feature=related. Muistelen, että Ukhon ylitti 217, pudotti kerran 223:ta ja sen jälkeen nousuhumalaisen toiveikkuudella asetti tavoitteensa peräti 232:en, jota hän yritti kerran ja sen jälkeen valmentaja raahasikin miehen pukuhuoneen puolelle. Hupaisana ja kuvaavana yksityiskohtana seuratkaapa sitä kohtausta, jossa pystymakkurissa notkahteleva Ukhov yrittää keskivahvan humalatilansa vuoksi turhaan riisua verryttelyhousujaan. Sitten kuvaan astelee Ruotsin poika. Rehti urheilija nuorukainen, joka jakauksensa puolesta olisi kelvannut vaikka Suomen kansakoulujen hymypoikapatsaan malliksi ja auttaa vaikeuksiin joutunutta kanssakilpailijaansa vapautumaan housuistaan. Lopulta Ivan Ukhov lähtee hoipertelemaan kohti telineitä ja katsojat saavat pelätä, että mies hyppää superlonpatjan ohi. No, tapaus saa kuitenkin onnellisen lopun eikä rima edes putoa, sillä mies onnistuu tekemään korkeushypyssä harvinaisen limbon. Tässä on maailman urheiluhistorian huikein yksilösuoritus. Ivan Ukhov tuo mieleen toisen venäläissankarin eli presidentti Boris Jeltsinin. Hänkin joskus valtiovierailulla Saksaan oli sen verran heikossa hapessa, että huomatessaan soittokunnan kapellimestarin epäonnistuvan tehtävässään ja orkesterin soittavan jotenkin laahaavasti, meni ja tönäisi heiveröisen tahtipuikkomiehen syrjään ja alkoi itse johtamaan orkesteria pontevasti. Ja Jeltsinin kansansuosio Venäjällä vain kasvoi tempauksen seurauksena. Venäläisissä ja suomalaisissa taitaa olla paljon samaa. Kekkonenkin ryyppäsi ja tappeli aikoinaan, mutta miehen suosio ainakin Savossa sen kun vain nousi, koska olihan hän sentään mies. Muuten pidetään kaikki peukkuja korkeushyppääjä Ivan Ukhoville, jotta hän voittaa maailmanmestaruuden.
|
|
|
Markus Pöyhönen – rehti urheilijanuorukainen |
22.08.2009, 18:00 |
|
Virtsan värisin kirjaimin oli Teksti-TV:n sivuille ilmestynyt, että entisen pikajuoksijan Markus Pöyhösen kotoa on loytynyt kotietsinnässä doping-aineita. Pöyhönen itse kertoo löytäneensä aineet kuntopolkunsa varrelta. En keksi yhtään kappaletta syitä, miksi en miestä uskoisi. Miestä, jolla on Kari-Pekka Kyrön jälkeen maailman rehellisimmät kasvot. Miestä, joka kilpauransa aikana testattiin kymmeniä kertoja ja aina puhtaaksi todettiin. Poliisin suorittama kotietsintä liittyy epäiltyyn kunnianloukkausrikokseen. Ollessani viime talvena parturissa selailin arvovaltaista OHO-lehteä, jossa kerrottiin, että parisuhderiidan päätteeksi Pöyhönen oli käyttänyt silloisesta tyttöystävästään ruminta ilmaisua, jota naisesta voi käyttää. Hiljentykäämme mietiskelemään, mitä luonnehdintaa ex-pikajuoksija käytti ex-tyttöystävästään. Itse olen vaatimattomassa kuluttajansuojeluvirassani oppinut sen, että kielemme kamalin ja rumin sana, johon asuntokauppaasioissa törmää muutaman kerran päivittäin, on ”kosteusvaurio”. Olisiko Markus syyllistynyt sen lausumiseen? Muuten ryhdyn kohta seuraamaan telkkarista huippu-urheilua. Kari-Pekka Kyrö kertoi viime talavena Kuopiossa eräässä yleisötilaisuudessa, että huippu-urheilu on huijausta alusta loppuun. Niinpä on entistäkin mielenkiintoisempaa seurata Berliinin kisatapahtumia, koska ei tarvitse epäillä, että joku puhdas urheilija olisi joukossa sotkemassa tuloksia. Eviläkin hyytyi jo karsintaan.
|
|
|
Tyhjä olo |
23.08.2009, 18:01 |
|
Jotenkin on tyhjä olo. AA-liikkeen mallin mukaisesti pitäisi myös urheiluhulluille perustaa oma järjestö, jossa urheiluongelmaiset voisivat keskustella ongelmistaan ja saada vertaistukea. Eivät pärjänneet Suomen miehet. Toiselta mitalisuosikilta ei onnistunut kengännauhojen sitominen ja toinen sai korvatulehduksen. Jotenkin olivat meikäläiset poikasen oloisia. Kun ulkomaalaiset venyivät niin, että epäilen kiellettyjä lisäaineitsa, niin suomalaiset tekivät vain parhaansa ja katsoivat, mihin se riitti. Näen vain kaksi keinoa maamme yleisurheilun nostamiseksi kansainväliselle tasolle. Hyväksyttävämpi konsti on se, että Suomen miehet suostuvat sukupuolen vaihdokseen. Nytkin monet naistenlajien mitalit menivät miehille. Tutkimusten mukaan suuri osa huippu-urheilijoista on valmis olympiakullan vuoksi ottamaan doping-ainetta, joka aiheuttaa kuoleman kymmenen vuoden sisällä. Sen rinnalla sukupuolen vaihdos on vähemmän dramaattinen asia. Toinen vaihtoehto on se, että talvilajeissa toimitsijakiellossa oleva Kari-Pekka Kyrö palkataan maamma yleisurheiluvalmentajaksi ja hänelle annetaan vapaat mahdollisudet toimia. Kohta olisivat Jamaikan pikajuoksijatkin ihmeissään. Muuten eilen kerroin Markus Pöyhösestä, Suomen toiseksi nopeimmasta miehestä, joka on sotkeutunut johonkin kunnianloukkausjuttuun. Pöyhösen kunniaksi on kerrottava, että maamme nopein mies tuomittiin vähän aikaa sitten naisen pahoinpitelystä. Epäilen, että kohta suomen vastuuntuntoiset vanhemmat tekevät kaikkensa, että nouseva nuoriso saadaan houkuteltua urheilukentiltä olutkapakoihin hyvien ja kehittävien harrastusten pariin.
|
|
|
Karhumäen kenttä |
24.08.2009, 18:01 |
|
Vieläkin on vähän tyhjä olo eilisen pettymyksen jäljiltä, mutta helpottaa ja huvittaa, kun muistelee, miten Pekka Tiilikainen ja Paavo Noponen selostivat v-66 Budabestin EM-kisojen viimeistä lajia eli miesten keihäänheittoa. Siitä piti tulla meille se ainut mitali. Mutta ei tullut. Silloin Pekka alkoi itkeskellen muistelemaan muita kansamme kohtaamia saman kaltaisia vaikeuksia, mm. talvisotaa. Ilmeisesti Pekan ja Paavon maankuulu kiikari oli siinä vaiheessa jo aika tyhjä. Yllä oleva kuva ei liity talvi- vaan jatkosotaan. Kuvassa veturi ajalta, jolloin neuvostokansa kiisi huimaa vauhtia kohti kansantalouden uusia saavutuksia. Taustalla häämöttää komea Karhumäki ja siellä jossakin lähistöllä sijaitsee Karhumäen urheilukenttä, jolla olisi pitänyt käydä viime kesänä tarkistamassa vieläkö siellä seisoo eräs urheilumme merkkipaaluista, mutta käymättä jäi tässä elämässä. Nimittäin Karhumäen kentällä Tapio Rautavaara joskus syksyllä 1943 viskasi koivukeppinsä lukemiin 80,97, eli selvästi yli Yrjö Nikkasen silloisen maailmanennätyksen. Saattoi jopa olla ensimmäinen 80 metrin ylitys ihmiskunnan historiassa. Rautavaaran valmentaja Mikko Kajaani löi tapauksen muistoksi paalun keihään putoamiskohdalle ja maatuskat kentän reunalla sirkuttivat, että ”ylen sie äijä visgoat”.
|
|
|
Hukkumisia |
25.08.2009, 18:52 |
|
Teksti-TV kertoo, että entinen jääkiekkomaajoukkueen tähtihyökkääjä Erkki Laine on löytynyt hukkuneena Ruotsalaisesta, jonka rannalla ex-kotikaupunkini Heinola sijaitsee. Reilu kymmenen vuotta sitten samalla suunnalla hukkui jääkiekkomaajoukkueen entinen tähtipuolustaja Ilpo Koskela, joka vuonna -71 ensimmäisenä suomalaisena valittiin MM-kisojen tähtikentälliseen. Hänetkin löydettiin. Sen sijaan vuonna -83 hukkunutta entistä seiväshyppääjää Valto Oleniusta ei koskaan löydetty. Päijänteen vesistö on Heinolan puolessa sekä syvä että kivinen ja siellä on myös pahoja virtauksia. Olenius oli lahjakas seiväshyppääjä, muistaakseni Helsingin olympialaisissa viides, mutta ennen kaikkea hänet tunnettiin aikoinaan erinomaisena valmentajana, joka nosti suomalaiset seiväsmiehet maailman huipulle. Tosin ensimmäisiä asioita, mitä lapsuudestani muistan, on se, että kylällä ukot puhuivat siitä, kuinka suomalaiset kiinnittivät riman telineisiin pihkan avulla. Ja kylän kakaroiden kanssa kinattiin siitä, kumpi on parempi seiväshyppääjä, Nikula vai Liston. Muuten joskus vuosia sitten työpaikalla puhelin pirahti ja luurista kuului, että ”täällä Nikulan Pentti, terve”. Hän soitteli ihan työasioissa. Hän oli maakuntaliiton miehiä ja keräsi kuntien vaalituloksia. Silloin uskoin johdatukseen, koska juuri vähän ennen olimme työpaikan kahvipöydässä pohtineet suomalaisurheilijoita, jotka ovat voittaneet SM:n täysin erilaisissa lajeissa ja olin keksinyt Pentti Nikulan nimen. Hän voitti aikoinaan myös sokerijuurikkaanharvennuksen Suomen mestaruuden. Onnittelin miestä siitä ja häntä huvitti asia suuresti. Muuten Ruotsalainen on paha ja petollinen järvi. Puhuttiin, että maamme olympiahistorian painavin mieskin (n. 150 kg) putosi hiihtolenkillä yllättävään sulaan virtapaikassa. Mutta niin hän vain nousi painonnostajan voimillaan avannosta sukset jalassa, vaikka monen miehen virta oli painanut niillä main heti jään alle ilman suksiakin.
|
|
|
Meidän vävypoika lähti |
26.08.2009, 18:43 |
|
Raskasta kalustoa |
27.08.2009, 18:47 |
|
Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurin kivinavetta on nykyään yksi keskeisimmistä Karttulan Syvänniemen matkailunähtävyyksistä. Kahtena viime kesänä navetassa on menestyksellä esitetty kansanparantaja Taavetti Hanhinevan toiminnasta kertovaa näytelmää. Hanhineva yritti parantaa varsinkin keuhkotautisia siihen aikaan, jolloin suomalaisia kuoli puolen tunnin välein tuberkuloosiin. Tuskinpa Taavtin menetelmät olivat paljoa tehottomampia kuin virallisen lääketieteen. Penisiliinin keksiminen sitten varmaankin syrjäytti Hanhinevan vaihtoehto-opit. Törmäsin toissapäivänä vanhaan syväniemeläiseen, joka joskus kertoi minulle mielestäni uskomattoman tarinan siitä, että sota-aikaan panssarivaunut olisivat ajelleet kylällä. Edelleenkin hän muisti asian samalla tavalla. Mistään en ole löytänyt asialle virallista vahvistusta ja edelleenkin kummastelen, että millä ihmeellä ja mitä varten sellaiset painavat vehkeet on tuotu kylälle, jossa ei ole rautatietä. Vaikka onhan Syvänniemellä historiallista kokemusta raskaasta kalustosta. 1870-luvulla siellä liikennöi vähän aikaa valtava höyrytraktori, joka saattoi olla maamme ensimmäinen maantiemoottoriajoneuvo. Annikki-nimisen hökötyksen kävi sitten huonosti. Se putosi lautalta Saittajärven pohjaan ja on siellä edelleenkin, vaikka olen sitä mieltä, että jonkun olisi tehtävä jotakin laitteen nostamiseksi matkailunähtävyydeksi. Kyläläiset paheksuivat aikoinaan Annikin masinistien juopottelevaista elämää, mutta korostettakoon jälleen kerran, ettei alkoholilla ollut osuutta Annikin uppoamiseen, vaan onnettomuus johtui siitä, että muudan nuorimies harrasti lauttakuljetuksen aikana seurustelua veturin hytissä neiti Loviisa Airaksisen kanssa kohtalokkain seurauksin.
|
|
|
Patton |
29.08.2009, 19:29 |
|
Palataanpa vielä toissailtaiseen raskaaseen kalustoon. Sain nimittäin luettua tänä vuonna ilmestyneen Antony Beevorsin kirjan Normandia 1944. Halusin selvittää, että oliko amerikkalainen panssarikenraali George Patton niin erikoinen ihminen kuin puhutaan. Mutta Beevor taitaa olla perinteinen brittiläinen herrasmies, joka vaikenee sopimattomina pitämistään asioista. En löytänyt kirjasta vastausta kysymykseen, pitikö Patton todella joukoilleen paljon siteeratun kannustuspuheen ennen H-hetkeä. 60-lukua luotaavasta Kutka-kirjajsesta löytyy käännös Pattonin puheesta, joka lopussa huipentuu seuraaviin ohjeisiin, joilla osittain selitetään myöhempää hippi-aatteen syntyä. ”Jos teihin osuu, te voitte silti vielä taistella. Sekään ei ole paskapuhetta… Joka saatanan miehellä on oma tehtävänsä. Yhdenkään miehen ei pidä ajatella vain itseään vaan myös kaveriaan, joka taistelee hänen vierellään. Me emme halua pelkureita tähän armeijaan. Heidät pitäisi nitistää kuin kärpäset. Jos he jäävät eloon niin he palaavat kotiin ja siittävät lisää pelkureita. Naimatouhut pitää jättää niille jotka taistelevat. Rohkeat miehet siittävät lisää rohkeita miehiä. Painakaa tämä mieleenne miehet! Te ette tiedä, että minä olen täällä… Näytetään niille saatanan saksalaisille. Minä tahdon, että ne saksalaiset kusipäät nousevat takajaloilleen ja ulisevat: ”JEESUS KRISTUS! NYT SE PERKELEEN KOLMAS ARMEIJA JA SE SAATANAN PATTON TULEE TAAS!”” Muuten nykyään työpaikkoja kiertelevät kaiken maailman konsultit vakuuttamassa, miten fantastinen tiimi me oikein olemmekaan. Joskus konsulttina saisi vaihteen vuoksi olla joku Pattonin kaltainen tyyppi, joka voisi opettaa esimiehille kehittämäänsä ihan uudenlaista sikajohtamis-ideologiaa. Kohta Teemalla alkaa atomisodasta kertova elokuva Tohtori Outolempi. Katsokaapa ihmeessä, siinäkin esiintyy muutama tyyppi, joiden esikuvana on kenraali Georg Patton.
|
|
|
Pehmomiehiä |
30.08.2009, 14:25 |
|
Ei ole enää Ruotsi-maaottelukaan niinkuin ennen. Pehmeitä ja kilttejä ovat nykyiset Suomen miehet, verrattuina entisiin tosimiehiin. Samaa asiaa valitteli jo Tapio Rautavaara muistelmissaan 30 vuotta sitten. Esimerkkinä tosimiehestä hän mainitsee keihäänheiton pitkäaikaisen maailmanennätysmiehen Yrjö Nikkasen ja tapauksen vuoden -46 Oslon Em-kisoissa.
Niissä kisoissa Nikkanen jäi yllättäen hopealle. Kilpailun jälkeen silloinen urheilujohtaja Urho Kekkonen naureskeli miehen suoritukselle. Rautavaaralla oli täysi työ estää Nikkasta vetämästä tulevaa presidenttiä turpaan keskellä täpötäyttä stadionia. Siihen olisi saattanut tyssätä Kekkosen nousussa ollut poliittinen ura. Pukukopissa Nikkanen kaivoi esiin punaviinipullon, painoi sen korkin oikean käden pikkusormella sisään. Temppu, jota Rautavaara ei ole nähnyt kenenkään muun pystyvän tekemään.
Luulenpa, ettei nykyajan keihäsmiehistä ole moiseen. En jaksa uskoa, että Tero Pitkämäki painaisi viinipullon korkin sisään pikkusormellaan tai edes olisi valmis vetämään Matti Vanhasta turpaan. Tuo korkinpainajaiskilpailu olisi muuten oivallinen ohjelmanumero Pihtiputaan keihäskarnevaaleille, joissa ainakin muuten pyritään säilyttämään maamme keihäsperinteitä.
|
|
|
Hjk-ikoni |
31.08.2009, 17:59 |
|
Loppujen lopuksi Suomi-Ruotsi maaottelu oli mukava ja inhimillinen tapahtuma. Kun kuulassa kahden maailman johtavan urheilukansan edustajat työntävät parhaimmillaan 18 metriä, heittävät kiekkoa vähän vaille 60 metriä, keihästä enimmillään 80.01 ja kymppi kipitetään puoleen tuntiin, niin väkisinkin syntyy epäilys, että touhu on valtaosin rehtiä. Muutama epäinhimillinen suoritus kisapäivien aikana nähtiin, mutta ne eivät riko kokonaiskuvaa enkä nimiä mainitse. Nyt on palattu 60-luvun tasolle, jolloin ei vielä tunnettu kemiallista sisäruokintaa. Se kuitenkin harmittaa, että valitsin yleisurheilun enkä jalkapalloa. En uskonut näkeväni tässä elämässä sitä päivää, että Kups voittaa Hjk:n, mutta niin vain eilen kävi. Ja Hesarinkin mukaan ihan ansaitusti. Olen sitä mieltä, että kaikki vähänkin tärkeämmät ottelut pitäisi kuvata nettiarkistoon ja halukkaat voisivat kohtuullista korvausta vastaan niitä sieltä katsella. Ainakin ennen Kupsin A-junnujen pelien huippuhetket löytyivät netistä, kiitos maalivahti Joonas Pöntisen isän. Muuten tästä Kupsin kannattajien linkistä löytyy kuva http://banzaiclub.ip-finland.com/viewtopic.php?t=1390 , jossa on draamaa. Entinen Hjk-ikoni Atik Ismail seuraa siinä kentän laidalla eilistä peliä mielenosoituksellisen oloisena Kups-paita päällä. Lienee protesti sille, ettei tämä Eurovaaliehdokas saanut keväällä mainostaa itseään Hjk:n ottelussa. Atik on maamme kaikkien aikojen neljänneksi paras pelaaja. Saattaisi olla paraskin, mutta sairaus esti maailman huipulle nousun. Muistelmissaan mies tunnustaa, että jo amatööriaikoina tuli ryypättyä, mutta ammattilaisvuosista hän ei osaa sanoa, kun ei muista mittään. Mutta nyt mies on omalla alallaan, sillä hän toimii päihdetyöntekijänä Kuopiossa. Ja työsarkaa riittää, koska jo Aapeli totesi romaanissaan, että tuo väkijuomaongelma, se se on melkoinen ongelma tässäkin kaupungissa. Muuten Atikin mielenosoituksen kruunasi se, että oma poika Pele Koljonen teki mielenosoituksellisesti Kupsin voittomaalin isänsä entisen seuran verkkoon.
|
|
|
Viimeinen kesä |
01.09.2009, 18:33 |
|
Tämä kuva on ajankohtainen. Siinä on joukko Kärkkäälän miehiä ryhmäkuvssa Kannaksen suurten sotaharjoitusten aikaan elokuun 5.-12. 1939. Muistelen Pöngän Veikon kertoneen, että kuva on napattu Utissa. Muutamalle kuvan miehistä tämä kesä taisi jäädä viimeiseksi. Korholan Yrjö Korhosen ja Pöngän Niilo Matilaisen tunnistan, mutta keitäpä ovat muut. Osaako joku kertoa? Muistelen isäni kertoneen, että tasan 70 vuotta sitten 1.9.1939, jolloin Saksa hyökkäsi Puolaan, Korholassa oli puintitalkoot. Talkoosauna oli lämmitetty niin kuumaksi ettei miesporukassa kenelläkään enää ollut puhehaluja. Sitten Korholan Yrjö oli lausunut: ”On tyyntä nyt, ei tuule nyt, kun tuuli nyt, on tyyntynyt”. Lienee muuten rautalampilaisen papin pojan Pallen sen ajan iskelmäsanoitus, jonka sävel on jäänyt minulle vieraaksi.
|
|
|
Oi muistatkos Emma |
02.09.2009, 18:06 |
|
”Keskustas` on tori Kuopion, siellä tavaroo jos jonniinlaista on” sanotaan laulussa ja tosiaankin viikonlopun rompetorilla oli myytävänä jopa tämä Emma-pikakivääri, jonka kuva tavallaan liittyy eiliseen maailmansotateemaan. En ostanut Emmaa, vaikka kyllähän Kuopiokin alkaa olla niin rauhaton kaupunki, että tuo vehje kainalossa saattaisi olla ihan perusteltua liikkua varsinkin iltaisin puistoissa. Paljon puhutaan Venäjän-Karjalan miesten alkoholiongelmasta, mutta viimekesäisellä pitkällä Karjalan kierroksellani en nähnyt yhteensä niin paljoa juopuneita kuin mitä Kuopion torilla yhtenä viikonloppuiltana. Muuten sotahistoriasta vielä sen verran, että noita venäläisiä sotasaalis-Emmoja oli sodan jälkeen maaamme puolustusvoimilla puolta enemmän kuin kotimaisia Lahti-Salorantoja. Pitäisi selvittää, että saatiinko niitä myös saksalaisilta, vai oliko ne kaikki tosiaan omia sotasaaliita.
|
|
|
Kolme veljestä |
03.09.2009, 17:39 |
|
Ja pysytään edelleen eilisessä aihepiirissä. Oli erittäin epätodennäköistä, että tästä kuvasta ilmenevä tragedia kohtasi jotakuta suomalaista perhettä viime sodan aikana, mutta kuitenkin on erittäin todennäköistä, että Kuopion kokoisen kaupungin sotilashautausmaalta löytyy ainakin yksi tälläinen paikka hiljaiselle hetkelle. Muistelen, että suomalainen sotilas palasi 87 %:n todennäköisyydellä hengissä sotareissulta, joten kolmen veljeksen kuoleman todennäköisyys oli ehkä prosentin luokkaa. Löysin kuvan haudat pari viikkoa sitten, kun kaupungissa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut opastettu tutustumisretki keskustan hautausmaalle. Perinteiseen tapaan osanottajia oli paljon. Kuopio on sikäli hyvä kaupunki, että mikä tahansa tilaisuus houkuttelee väkeä kukkuramitoin paikalle. Savolaiset ovat tunnetusti uteliaisuuteen taipuvaisia. Kuopion hautausmaat ovat mielenkiintoisiasia paikkoja ennen kaikkea siksi, että täällä lepää paljon maamme tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä. Selityksenä tälle ilmiölle on se, että täällä sijaitsee suuri ja maankuulu Niuvaniemen mielisairaala .
|
|
|
Talkootoimintaa |
05.09.2009, 07:39 |
|
Jo perinteiseksi muodostunut Kuopion kirjakantti-tapahtuma käynnistyi. Kirjallisuudentutkija Pekka Tarkka kertoili Joel Lehtosesta, joka kytkeytyy jonkin verran myös tähän kaupunkiin. Minusta Lehtonen on Suomen kirjallisuuden ykkönen. Asiantuntijoiden mukaan Volter Kilven Alastalon salissa on vielä paras suomalainen romaani, mutta veikkaan, että Joel Lehtosen Putkinotko tulee sen vielä syrjäyttämään. Ja korostan, että kaikki, jotka Suomessa ovat yleensä jotain lukeneet, ovat varmasti lukeneet myös Putkinotkon, mutta ketään Alastalon ahmijaa en ole tavannut. Joel Lehtonen oli yksi sääminkäläisen piian aviottomista lapsista. Tällä oli niitä muitakin. Lehtosen äitiä voi varmaan luonnehtia vapaamieliseksi naiseksi, mutta hänestä on luultavasti käytetty myös kansanomaisempaa nimitystä. Kirjallisuuden professori Tarkiainen oli kuulema sitä mieltä, että Lehtosella täytyy olla säätyläisgeenejä; tavallisen rahvaan lapsi ei voi olla sellainen lahjakkuus. Hän epäili Lehtosen isäksi kuopiolaisen pankinjohtaja Walleniuksen poikaa. Mikäpä siinä, tässä suvussa oli paljon kirjallista lahjakkuutta. Hieno eräkirjailija Martti Wallenius oli samaa sukua. Nuorempana Wallenius toimi myös kenraalina, mutta sai potkut, kun muilutti presidentin ja alkoi sitten elättää itsensä kirjoittamalla ja se on hyvä se. Joel Lehtosen kotikylän Säämingin Haukiniemen kyläläiset ovat jyrkästi erimieltä professori Tarkiaisen kanssa. Heidän mielestään Walleniusta ei tarvittu, vaan kirjailijanero Joel Lehtonen on yksinomaan Haukiniemen kyläläisten toimesta siitetty.
|
|
|
Tyyri |
05.09.2009, 19:11 |
|
Kirjallisuus edistää maailmanmenon ymmärtämistä. Eilen Kirjakantin tilaisuudessa puhuttiin edesmenneestä Savon Sanomien kolumnistista Jouko Tyyristä. Hän oli huomattava toisinajattelija Kekkosen kauden loppuvuosina. Eräs hänen suurista viisauksistaan oli se, että maantietellisistä ja ilmastollisista syistä johtuen jalkapallo ei tule Suomessa menestymään. Niinpä hän ehdotti, että Kuopion Keskuskenttä rakennetaan täyteen tornitaloja. Tyyrin mielipiteet muistuivat äskeisen Azerbaidzan-Suomi ottelun aikana. Muistelen, että Azerbaidzania pidettiin ennen ottelua maailman huonoimpana jalkapallomaana, joka ei ole vielä tehnyt otteluissaan yhtään maalia puhumattakaan, että olisi voittanut jonkun pelin. Mutta äsken se oli lähellä. Samalla Suomi olisi vankistanut asemiaan jalkapallomaiden häntäpään valvojana. Onneksi voitettiin. Ollaan ehkä vain toiseksi huonoimpia. Eikä Kuopio ole maailman toiseksi huonoimman jalkapallomaan huonoin jalkapallokaupunki, vaan ehkä toiseksi huonoin. Olin päivällä seuraamassa Kupsin ja Ropsin A-junnujen pelin ja siinä vaiheessa, kun Kups johti kenttätapahtumiin nähden ansaitusti ja ratkaisevan tuntuisesti 7-0, jouduin poistumaan Lasse Lehtisen tilaisuuteen. Hän on juuri julkonut 31. kirjansa. Minulla oli paljon kysyttävää Lehtiseltä.
|
|
|
Rasvamaksa |
06.09.2009, 18:45 |
|
Välirauhan aikana Suomessa järjestettiin keräys, jolla kansalaisten lahjoittamilla kultasomuksilla pyrittiin hankkimaan lentokoneita armeijalle. Lahjoittajat saivat tilalle rautasomukset, joissa oli joko hakaristi- tai ruusukekuvio. Itselläni on jostain syystä ruusukevaihtoehdot. Lasse Lehtinen kertoi viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Siivetönnä en voi lentää, että sormukset sulatti harkoiksi eräs kuopiolainen kultaseppä ja pian tämän jälkeen alettiin kaupungissa huhuta, että kyseinen kultaseppä olisi rakennuttanut keskustaan ison kivitalon. Tämä ei ole ainut kummallisuus kultasormuskeräyksessä. Lahjoituksilla ei nimittäin ostettu yhtään hävittäjää, vaan varat sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen tulevan pakolaishallituksen toiminnan rahoittamiseksi, joka tietysti oikein olikin. Eilen minulla oli tilaisuus kysyä kirjailija Lehtiseltä, että mikäs kuopiolainen kivitalo on sormusrahoilla rakennettu. Lehtinen ei suostunut paljastamaan tietojaan, vaan kertoi, että kysymyksessä oli pelkkä pahansuopainen juoru. Mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, että kyllä jonkun Kuopion kivitalon seinään olisi saatava pronssilaatta tapauksen muistoksi. Harmitti, ettei minulla ollut tilaisuutta kysyä vielä sitä, että oliko Lahtisen muistelmateoksessa nimeltään Luotettavat muistelmani, kerrottu tapaus SKDL:n iisalmelaisesta kansanedustajasta Veikko Rytkösestä täysin luotettava. Kerran Rytkönen oli parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä Pohjois-Koreassa. Siellä suomalaisille tuli tilaisuus tavata myös Suuri Johtaja Kim Il Jong. Mutta ennen kuin he pääsivät kättelemään Suurta Johtajaa, valtuuskunnan jäsenet joutuivat perusteelliseen lääkärintarkastukseen. Eräs valkotakki, joka oli painelemassa kansanedustaja Rytkösen maksan seutua, muuttui äkkiä mietteliään näköiseksi ja hälyytti paikalle koko lääkärikomission. Sitten suuri joukko pieniä valkotakkisia miehiä paineli tutkittavan maksaa huolestuneen oloisina. Mutta yläsavolaisen kansanedustaja Veikko Rytkösen ilme ei värähtänytkään.
|
|
|
Priorisointia |
07.09.2009, 18:48 |
|
Eilen piti priorisoida asioita. Kirjakantin tärkein tilaisuus jäi väliin, koska sorruin katsomaan jääkiekko-ottelua. On harvinaista herkkua, kun Suomi murskaa Ruotsin. Urheilussahan ei ole tärkeintä voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Sellaisia tapahtumia nähtiin eilen peräti kaksi kappaletta. Merkillinen kansallissielutieteellinen ilmiö on se, että kun ruotsalainen tulee vastaan, niin meikäläinen käy kimppuun hullunkiilto silmissä ja yleensä voittaa parempansa. Niin kävi eilen jääkiekossa, kun vastassa oli Ruotsi. Mutta lentopallossa ei niin käynyt, kun vastassa oli Venäjä. Venäjän lentopallomaajoukkue oli ollut männä viikolla hätää kärsimässä sekä Viroa että Hollantia vastaan, jotka molemmat ovat Suomea huonompia joukkueita. Mutta kun meikäläiset pelasivat itäistä naapuria vastaan, ei kentällä nähty minkäänlaista yritystä. Suomalaiset olivat jo etukäteen päättäneet, ettei niille mitään voi, kyllä ne jyrää meitin. Varmaan kannaksen suurhyökkäyksen muisto on kansallisessa alitajunnassamme ja niin meidät taas jyrättiin. Olivatkohan venäläisten riveissä samat pelaajat, jotka kävivät minulle jonkun täysin tuntemattoman siperialaisporukan väreissä viime talvena Kuopio-hallilla pelaamassa Sampoa vastaan. Miehet olivat järkiään noin 210 cm pitkiä ja vantteria. Iskulyönnit olivat sellaisia, että olin päätykatsomossa jo ottamassa silmälasit piiloon taskuuni, kun pelkäsin niiden hajoavan, kalliiden 42 euron lasien. Muistanpa muuten käsipallon EM-loppuottelun noin kymmenen vuoden takaa. Kaksi sekunttia ennen loppua Venäjä johti Ruotsia vastaan maalilla, Ruotsi tasoitti viime sekunnilla. Seurasi jatkoaika, jonka viimeisillä sekunneilla Ruotsi tasoitti pelin. Seurasi lisäjatkoaika, jonka viimeisellä sekunnilla Ruotsi taas tasoitti. Lopuksi tietenkin seurasi lisälisäjatkoaika, jonka viimeisellä sekunnilla läntiset Hannu Hanhet sitten tietenkin tekivät voittomaalin, vaikka kaikkien suomalaisten sympatiat olivat varauksetta piskuisten Venäjän poikien puolella.
|
|
6.5.2009-1.8.2009
|
Tipu |
06.05.2009, 18:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Taas oli vaatia moottoriajoneuvoliikenne uuden viattoman uhrin. Maantien ojaan Uukuniemellä oli päätynyt tämän eliölajin lento. Oli poloinen ilmeisesti törmännyt autoon ja oli illansuussa tienposkessa toestaitoisena. Lentämään ei pystynyt, mutta auringonkukansiemenet kelpasivat, rieskaa se ei osannut arvostaa. Jääskeläisen Erkki varmaan ihmetteli salaa ikkunassa valtion virkamiesten palkkojen pienuutta, kun näki minun käyvän varkaisilla lintulaudallaan. Luuli varmaan, että kävin nälissäni syömässä talit naapurin ikkunalta. Rikoin lakia. Suoritin tämän kaunokaisen tilapäisen huostaanoton, jota ei tietääkseni luonnonotukselle saisi suorittaa. Tarkoitus oli toimittaa tämä siivellinen pikkunisäkäs myöhemmin Heinolan lintutarhalle Vuoren Ollin hoidettavaksi. Olisi varmasti Olli suuresti ilahtunut tästä hirvittävän harvinaisen oloisen ja kauniinnäköisen eliölajin saamisesta matkailunähtävyydeksi. Pahaksi onneksi muutaman päivän aktiivisen ruokinnan jälkeen lintu oli lentänyt tiehensä parvekkeeltamme eikä sitä ole etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jos joku sen tavoittaa, voi toimittaa meille takaisin. Kovasti kiinnostaisi määrittää tämän erittäin harvinaisen ja kauniin siivekkään pikkunisäkkään laji. En ole kovin hyvä lintutietäjä, mutta minusta tuo turkoosin värinen noukka viittaisi lähinnä papukaijaan, mutta kirjava höyhenistö tuo mieleeni myös kolibrin. Kertokaapa hyvät bongarit, mistä eliölajista on kysymys ja onkohan näin kauniin väristä ja eittämättä harvinaisen näköistä siivekästä ennen havaittu maamme ilmatilassa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Suomen kaunein |
07.05.2009, 18:37 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sen lisäksi, että Uukuniemen tienposkesta löytyi maamme kaunein lintu, löytyi sieltä ainakin jokunen kesä sitten myös maamme kaunein maitolaituri. Se saattaa olla myös maamme viimeisiä tällaisia arkkitehtoonisia kokonaisuuksia. Ennen niitä oli kilometrin välein, mutta montaa ei taida olla enää jäljellä. Oikeastaan Museovirasto voisi julistaa tämän laiturin suojelukohteeksi ja maksaa korvauksia rakennelman ylläpitäjälle. Nykyajan bussikatokset ovat jotenkin tylyn ja kovan oloisia pytinkejä. Niitä voitaisiin ihan hyvin alkaa rakentaa entisten maitolaitureiden mallisiksi. Varsinkin haja-asutusalueilla niitä voitaisiin käyttää myös vaikkapa jonkinlaisina nuorison monitoimitiloina. Sellaisinahan ne toimivat vuosikymmeniä, kunnes kasuava kansa keksivät telkkarista, että ”pitäs suaha tisko, kun ei ou mittään tekemistä”. Neljännes vuosisata sitten pyöräilin jossain Sonkajärven suunnalla, olisiko ollut kuuluisa Jyrkän kylä ja siellä kyläläiset olivat mielenosoituksellisesti kasanneet kaikki kymmenet maitolavat suoraan riviin jonnekin kyläkoulun urheilukentän reunaan. Siinäpä olisi oivallinen matkailukohde turisteille, eli Suomen ellei peräti koko Pohjoismaiden johtava maitolaiturimuseo.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Baariseminaari |
08.05.2009, 19:48 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Siellä Sonkajärvellä pyöräillessäni neljännes vuosisata sitten ihan maitolaiturinäyttelyn lähi tienoilla keskellä ei mitään oli Jyrkän baari. Pihalla seisoi punainen ruskeapilkkuinen Lada, jonka katolla oli juppimainen suksiboxi. Ilmeisesti metsurin työkaluja oli siinä kätevä kuljettaa. En uskaltanut valokuvata ajopeliä, koska epäilin jopa fyysisen turvallisuuteni vaarantuvan. Jyrkän baarissa ikääntyneet pienviljelijä-metsurit joivat olutta suureen janoonsa. Halusin kahvin ja pullan. Pullaa ei ollut, mutta kahvit luvattiin keittää. Baarin pääartikkeli oli keskiolut. Jututin alkuperäisväestöä. Minulle kerrottiin, että vastikään tiloissa oli järjestetty baariseminaari. Idean isä oli taiteilija M A Numminen, joka oli eksynyt paikkaan ja ihastunut ikihyviksi. Hänen ajatuksensa oli järjestää baariseminaari, jossa teemana oli suomalaisen keskikaljabaarikulttuurin kehittäminen. Hauskaa ja kosteaa oli ollut ja M A oli ollut harvinaisen mukava mies. Myöhemmin hän julkaisi kirjankin maamme kaljakuppiloista ja Jyrkän sylkylä oli teoksessa kunniapaikalla. Jyrkän baarissa minulle kerrottiin, että naapurissa asusti kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä. Hänen kanssaan oli tullut ongelmia. Miina oli tehnyt pihalleen ns. tuulenkatselulaitteen ja koska naapurin omenapuut varjostivat kyseistä tuulenketselulaitetta, hän oli käynyt vähän karsimassa puita. Naapuri oli kutsunut poliisit paikalle ja tilanne oli kärjistynyt niin pitkälle, että kuvataiteilja oli purra jurskauttanut erästä vanhempaa konstaapelia polvesta. Pienviljelijä-metsurit eivät voineet asiaa hyväksyä. Muuten kun kävin kymmenisen vuotta sitten tiedekeskus Heurekassa, oli lopettanut Jyrkän baari siirretty sinne näytteille. Se edusti mukamas katoavaa kansankulttuuria. Mutta tämä kansankulttuuri ei olekaan katoavaa. Keskellä ei mitään kutostien varressa Tohmajärvellä on Weskun Valinnan kanssa samassa konsernissa Kassa-baari, joka edustaa saman kaltaisia arvoja. Tuolit oli ovat vanhoista pulpeteista ja katossa roikkuvat valaisimet rakennustyömaalamppuja, jotka on somistettu varjostimilla, jotka ovat alunperin olleet auton pölykapseleita. Käykääpä tutustumassa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pino |
09.05.2009, 18:34 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jos Uukuniemellä on Suomen kaunein maitolaituri, niin samasta tittelistä kilpaili myös tämä halkopino omassa sarjassaan muutama vuosi sitten. Harmi, ettei Museovirasto ehtinyt pinoa suojelemaan, vaan se on jo poltettu. Länsisuomalaisille on tärkeää, että erilaisten asioiden kulmat ovat suorat, mutta taiteellisessa Itä-Suomessa hyväksytään tarvittaessa myös muunlaiset ratkaisut. Huomatkaapa, että riihen ja pinon räystäskulmat ovat samat. Revon Matti on nähnyt kiitettävästi vaivaa tätä taideteosta luodessaan.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Paras palloseura |
10.05.2009, 22:10 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kups ei olekaan Suomen huonoin potkupallojoukkue. Ainakin Jyväskylästä löytyy vielä huonompi. Kuopiolaiset voittivat JJK:n puhtaasti 2-0 äsken Väinölänniemen jalkapallopyhätössä pelatussa ottelussa. Tunnelma oli joviaali eikä yhtään vastustajaa tai tuomaria halventavaa huutoa kuulunut. Pele Koljonen osoitti olevansa maamme nopein 10 metrin juoksussa ja Ilja Venäläinen laukaisi 25 metristä puhtaan nilkkapotkun ylänurkkaan pömpelin perukoille, niin että venttiili vain helähti. Nyt pitää vain alkaa jännäämään sitä, onko Kups peräti Suomen paras palloseura; Rovaniemen, Vaasan ja Turun kaimoilla ei mene kovin hyvin. Väinölänniemellä on mukava seurata puheena olevaa kulttuurimuotoa. Keskuskenttä on kolea ja tuulinen sekä vielä ruma, mutta Vänäri saattaa olla maamme kaunein urheilukenttä, järvi ja puistot reunustavat joka puolella. Vielä vähän kun panostaisi ympäristöön ja hankkisi tekonurmen sekä maan alle sosiaalitilat, niin Keskuskentän voisi jättää vaikka pesäpalloilijoille. Muuten Väinölänniemi on merkittävä paikka Suomen urheiluhistoriassa ja siinäpä olisi jollekin alan opiskelijalle oiva gradun aihe. Kentällä on tehty monta maailmanennätystä, joista esille nostetakoon vaikkapa Kuopion Sisu-Veikkojen juoksema 4 X 1500 metrin maailmanennätys 30-luvulla, liekö tuota vieläkään rikottu.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vappumarsseja |
11.05.2009, 18:01 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Uukuniemen Nuorisoseurantalon kahviossa Hape muisteli paikkakunnan viimeisintä vappumarssia, joka suoritettiin vuonna -45. Kulkueeseen osallistui kolme vieläkin nimiltä muistettavaa työväenhenkistä lähimmäistä. Erityispiirteenä oli kertojan mieleen jäänyt, että tarpeellinen vappurekvisiitta oli tehty pula-ajan tarpeista. Kreppipaperiset vappuhatut ja punaliput värjäsivät kantajansa myös fyysisesti aatteen värisiksi. Paikkakunnan sovinnollista henkeä kuvastaa se, että marssireitti kulki kirkonmäeltä nuorisoseurantalolle. Siinä on samaa aatteellista sopuilua, kuin eräissä Ylä-Savon pitäjissä syksyllä 1917, joissa punakaartit ja suojeluskunnat järjestivät yhteisiä ampumaharjoituksia. Asia, joka on unohdettu historian kirjoista. Ja muistaakseni Vesannolla jopa sovittiin, etteivät tutut miehet rupea toisiaan ampumaan ja kaikki pyssyt teljettiin kirkkoherran johdolla lukkojen taa. Kotimatkalla jututin vanhaa kyläpäällikköä Matti Repoa siitä, että onko hänellä tarkempaa tietoa kuulemastani tarinasta, jonka mukaan 1900-luvun alussa Uukuniemen vappumarssit olisivat suuntautuneet vanhan poltetun ortodoksikirkon alttaripetäjälle eli paikalle, jonne nykyään vaelletaan ristisaatossa ja jossa muinaiset esi-isät pitivät pakanallisia ukonvakkamenoja, jotka muodostuivat tietääkseni hyvin aikuisviihteellisiksi tapahtumiksi. Matilla ei ollut asiasta tietoa, mutta itse hän muisti 30-luvun lopun kulkueen, jossa siinäkin oli kolme osallistujaa. Heidän nimensäkin Matti muisti. Marssijat olivat eri ihmisiä kuin vuoden -45 tapahtumissa mukana olleet. Taustalla jalorotuinen pystykorva Rutte, suhtautuu erittäin kriittisesti kaikenlaisiin marssijoihin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Lasten ristiretki |
12.05.2009, 19:02 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tulipa pitkästä aikaa luettua kirja yhdeltä istumalta. Sain vihdoinkin käsiini Eppu Salmisen Lasten ristiretki, jossa muistellaan miehen teatterikouluaikoja. Piti selvittää, että pitääkö paikkansa huhu, että vahvasti kärkkääläistaustainen Taisto Reimaluoto olisi rettuuttanut puolta pienempäänsä Eppu Salmista. Kyllähän Eppu asian kirjassaan kertoo ja vielä senkin, että Taisto rettuutti uhriaan vielä aika pahastin. Päällekarkauksen syynä oli, että Salmisen epäiltiin väittäneen turkkalaisten toimivan ihan Hitler-Jugendin malliin. Taiston kunniaksi on mainittava se, että myöhemmin Salminen oppi, että Reimaluoto on pohjimmiltaan ujo ja kiltti herrasmies, joka vilpittömästi katuu rettuutustaan, jolla varmaankin saatiin poistettua epäily Hitler-Jugendin mallisista toimintatavoista. Senkin merkittävän kulttuurihistoriallisesti merkittävän asian muistelmista opin, että Oulun teatteripäivillä pelkoa ja vavistusta herättänyt erite, jota lavalta syydettiin arvovaltaisen katsojajoukon silmille, olikin vain sianpaskaa. Niin meni maku siitäkin asiasta. Ja lopuksi opin vielä senkin, että näyttelijä Eppu Salminen on täysin urheiluhullu. Olen 37 vuotta mietiskellyt sitä, että mihin kariutui odottamani suomalaisten kaksoisvoitto 5000 metrillä Munchenin kisoissa. Salminen kertoo kuulleensa jutun, jonka mukaan se kariutui terrori-iskuun. Meikäläisen toisen ennakkosuosikin veret vaihdettiin juuri ennen terrorihyökkäystä ja loppukilpailun siirtyminen esti täydellisen kunnonajoituksen.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sulo Kauppinen 85 vuotta |
13.05.2009, 17:39 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Paikallislehden mukaan Sulo Kauppinen täyttää näinä päivinä 85 vuotta. Kovasti onnea Sulolle. Kuvassa päivänsankari noin 70 vuotta sitten kaatamassa kahvia Toivo Koivistoisen niskaan. Kuva on napattu jostain metsänistutustapahtumasta. Sulolta pitäisi kysyä, että missä päin Kärkkäälää niitäkin taimia maahan lyötiin; lienevät nykyään tukkipuita. Arvaan valistuneesti, että kuva on vuodelta 1939. Mutta keitäpä ovat muut. Oma edelleen valistunut arvaukseni on, että Koivistoisten ja Kauppisten sukupiirteiden lisäksi kuvassa esiintyy Palkeen Korhosten ja Pomellien sukupiirteitä. Sulolta voisi kysyä sitäkin asiaa. Silmiin pistävä seikka on, että savolaiset nuoret miehet kaulailevat avoimesti toisiaan. Nykyään ei sellaista enää sattuneesta syystä näe tapahtuvan ainakaan selvin päin ja ainakaan julkiheteroporukoissa. Eivätkä tytötkään enää vaeltele käsi kädessä. Tai olen kyllä Kärkkääläntiellä havainnut viime kesinä tapahtuvan moista, mutta kysymyksessä ovat olleet venäläiset mansikkatytöt. Toisaalta suomalaiset ovat alkaneet halailemaan. Uhreilukilpailussakin hikiset raavaat miehet rutistelevat toisiaan estotta niin että turina vain kuuluu onnistuneen suorituksen jälkeen. Niinpä he eivät enää pärjääkään kansainvälisillä kilpailukentillä. Eivät muuten Nurmi tai Ritola paljoa puhuneet eivätkä pussanneet, vaikka saavuttivat joltistakin menestystä lajeissaan. Eikä muuten Tainionkosken sfinksin Ossi Karttunenkaan paljoa ilmeillyt, vaikka taisi olla aikoinaan noin seitsemänneksi paras 400 metrin juoksija maailmassa, hämmästyttävä saavutus valkoiselle miehelle ja hän on eittämättä kunniaksi rodulleen. Mutta Ossinpa sukujuuret taisivatkin olla Suonenjoen Iisvedellä, jossa kasvaa vieläkin miehiä eikä mitään tyhjän naurajia. Muitelen, että hän oli iisveteläisen Karttusen Jallun poika.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Euroviisu |
14.05.2009, 18:54 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tässä on sitten hyvin ajankohtainen kuva, Tällä Kumpusen entisellä Hackmannin kämpällä on hyvin tiivis asiallinen yhteys Euroviisuihin, vaikkei sitä tyhmempi heti huomaa. Nimittäin ilmeisesti talvella -62 oli joukko paikallisia pienviljelijä-metsureita aterioimassa kovalla pakkaselle kämpällä, kun radiosta kajahti ilmoille sen vuoden Euroviisu-hittimme Tipitii ja Marion Rung lauloi iloisella äänellä, että ”tipitii, tipi tipi tipi tii, kevät on vallaton”. Radio suljettiin välittömästi paikallaolleiden toimesta hyvin karkeiden apusanojen säestyksellä. Siihen aikaan Kakkisensalo työllisti paljon ukkoja ja hevosia, vaikka konesavotat olivatkin jo tulossa. Kun Kakkisen Olli kuuli, että hänenkin saloillaan aiotaan kokeilla kuorma-autoja, lupasi hän syödä kaiken sen puutavaran, joka kivikkoisesta erämaasta konevoimalla väätetään. Tässä asiassa Olli joutui kuitenkin myöntämään tappionsa. Metsäyhtiö oli ostanut Amerikan armeijan sodan aikaisia ylijäämä-autoja, jotka kyllä selvisivät siinäkin maastossa. Lienevätkö olleen niitä elokuvista tuttuja puolitelavaunuja. Mutta pöntöllisen pensaa ne olivat kuulemma ryystäneet joka kuormalle.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ollinmökki |
15.05.2009, 21:25 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tämä kuvan Ollinmökki Kakkisensalolla saattaa olla kotipuolen vahin rakennus. Tai täsmennetään sikäli, että mökin vanhempi puolisko saattaa olla peräti 1700-luvun puolelta. Elintasosiipi on myöhemmin rakennettu ja peltikaton on nykyinen omistaja eli Jouhtenisen metsstysseura tehnyt muutama vuosi sitten. Suomessa ei ole hirmuisen vanhoja puurakennuksia, mutta muistelen, että Norjasta löytyy 1200-luvulta periytyviä hirsipytinkejä. Ne on varmaankin rakennettu pystyhirrestä, joka kestää pitempään. Muistelen, että Heinolan Kivalterintalo on jostain 1700-luvun loppupuolelta ja ettei sitä vaan mainostettu yhtenä Suomen vanhimmista puurakennuksista. Suhosen Kakelta kuulin, että Närhilän seinästä löytyy vuosiluku 1808 ja se saattaa olla Kärkkäälän vanhin asuttu talo. Epäilen, että Vehmaakin voi olla aika vanha. Muuten onkos kellään tietoa Kärkkäälän vanhojen pytinkien ijistä, mistä löytyykään kylän vanhin rakennus?
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Museaaniset välineet |
18.05.2009, 17:24 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Viime vuosina on alkanut uisteluharrastustani Petäisellä häiritsemään liiallinen kalantulo. Niinpä otin nämä perintökalut käyttööni, jotta olisi kaikessa rauhassa voinut katsella auringonlaskua ja kuunnella linnun laulua, vaikkakin tiedän, etteivät ne linnut ilosta laula, vaan raivosta. Reviriensä rajaoilla ne karjahtelevat kauheita uhkauksia lajitovereilleen malliin, että jos jätkä perkelä tännen tunget, niin turpaan tulee varmasti… Luulin, ettei noilla pula-ajan vehkeillä varmasti mitään saa. Siima parimilliä paksua puuvilla narua ja vaappuna oksanpätä, johon on maalattu silmät ja lisätty kolmiokoukut. Vapakin on hyvin pelkistetty puukirveellä veistetty. Mutta niin vain, vaikka tein inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen kalojen suojelemiseksi, iski koukkuun maailman laihin hauki, 50 cm pituutta ja noin 450 gr painoa. Ilmeisesti alkaa Petäisen pikkuhauilta ruoka loppua, kun muutama jättiläinen vie kaiken. Tosin 12-kiloinen ja 8,5-kiloinen ovat kuulemma tänä keväänä poistuneet muonavahvuudesta. Täytynee muuten hankkia kopio maailman vanhimmasta löydetystä metalliuistimesta, sillä voisi varmaan kalastella rauhassa. Sellainen oli joskus näytillä Päijänne-talossa. Se oli sellainen vaskinen lusikanvarsi, jonka perä oli väännetty koukunmuotoon eikä se varmasti ollut vaarallinen ympäristölleen. Siinä olisi oivallinen kapistus matkamuistotehtailijoille,
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Rotannahat |
19.05.2009, 18:43 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Koivistoisten suvusta ei ole liiemmälti pongahtanut maailman maineeseen suurmiehiä tai -naisia, mutta Ossi Viidan Hannes Kolehmaista käsittelevässä väitöskirjassa Hymyilevä Hannes esiintyy näyttävästi yksi sukumme edustaja. Kuopiolainen Yrjö Koivistoinen oli Hanneksen lapsuuden kaveri, kilpakumppani, hieroja, manageri, fysioterapeutti ja hän jopa vastasi suurjuoksijamme lääkintähuollosta siinä määrin, että olisin taipuvainen pitämään miestä maamme urheilulääketieteen isänä. Tärkeässä toimessaan hän oli edellä aikaansa ja harrasti jo lähes sata vuotta sitten nykyään niin muodikkaita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita hyvällä syyllä voi ainakin tässä tapauksessa kutsua pehmeiksi menetelmiksi. Niinpä kerrankin, kun supersankarin jalat olivat hiertyneen lainapiikkareissa verille, yritti tämä itseoppinut kansanlääkitsijä parantaa suurjuoksijamme tärkeät työvälineet käärimällä ne yön ajaksi rotannahkoihin. Kliinisissä tutkimuksissa ilmeni, että hoidolla oli vaikutusta – ainakin jalat kutisivat hirveästi. Muuten Yrjön Amerikkaan muuttanut veljmies Aarne Koivistoinen kunnostautui voimistelijana ja hänet valittiin jopa USA:n edustajaksi vuoden -32 kisoihin, mutta sitten paljastui, ettei mies ollutkaan maan kansalainen ja olympiamenestys tyssäsi siihen. Tästä Koivistoisten sukusivulta löytyy asiasta enemmän tietoa http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva4.html .
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ei mitään lukutoukkia |
20.05.2009, 15:57 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tuosta Hymyilevästä Hanneksesta vielä sen verran, että aikoinaan tämä raitis ja hyväkäytöksinen urheilija kohotettiin koko Suomen nuorison esikuvaksi. Tarkoitus oli varmaankin osoittaa, että köyhistäkin oloista lähtenyt kansalainen voi olla hyvä ihminen, mikäli hän on nöyrä, ahkera ja sodassa urhoollinen. Paavo Nurmi, vielä Hannestakin parempi urheilija, ei esikuvan rooliin sopinut, koska armeija aikanaan hän kieltäytyi sotilasvalasta ja se oli siihen aikaan kova juttu sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Nuorison idoli Kolehmaisen koulumenestyksestä ei kylläkään puhuttu julkisuudessa. Oli se sen verran vaatimaton. Kansakoulun päästötodistus on pelkkiä vitosia ja kutosia; oikeastaan jo pelkkä uskonnon vitonen on melkoinen saavutus. Liikunnallisesta lahjakkuudesta viestii kuitenkin se, että paras numero eli seiska on voimistelussa ja tämä varmaan ohjasi tulevaa ammatinvalintaa. Suurjuoksijoista muistaakseni vielä Kolehmaistakin huonompi koulumenestys oli Ville Ritolalla. Miehissä oli yhteistä myös mieltymys kansanlääkintään. Vuoden -28 olympialaisissa Ritola nyrjäytti pahasti nilkkansa. Elämänkertansa mukaan kovaluonteinen Ritola ei kuitenkaan antanut periksi, vaan turvautui menetelmiin, joita nykyaikana kutsuttaisiin vaihtoehtoisiksi, vaikkaan mitenkään pehmeinä niitä ei voi pitää, kuten Hanneksen eilen kerrottua rotannahkalääkitystä. Ensin Ritola siveli nyrjähtäneen nilkkaansa etikkaa ja alkoholia. Sitten jalan ympäri kierrettiin ’hantuukia’ ja sanomalehtiä niin tiukalle, ettei siihen päässyt yhtään ilmaa väliin. Jalkaterä muuttui aivan siniseksi, mutta tälläkin kintulla suurjuoksijat Nurmi ja Wide kukistuivat kovassa loppurutistuksessa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Petturi |
21.05.2009, 18:56 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ville Ritolasta olisi hyvinkin saattanut tulla maailman paras kestävyysjuoksija, mutta hän antoi liikaa tasoitusta Nurmelle. Nurmihan oli käytännössä ammattilaisurheilija, kun taas Ville riehui hullun lailla töitä Amerikan rakennuksilla. Ja vuoden 1920 olympialaisetkin mies jätti väliin. Elämänkertansa mukaan hän oli saanut rakennukselta kisojen ajaksi tosi hyviä urakoita, jotka olisivat ns. kusseet kintuille, jos mies olisi lähtenyt kesken kaiken urheilemaan. Ja naimisiinkin nuorimies oli juuri mennyt. Mutta Ritolan kisaboikottiin saattaa olla syvällisempi selitys. TUL oli nimittäin kehoittanut työläisurheilijoita karttamaan olympialaisia, joita se piti sotahullujen porvareiden kansalliskiihkoisina tapahtumina ja niinhän asian laita taisi ollakin. Kunnon työläisurheilija Hannes Kolehmaisellekin olympialaisiin osallistuminen tuotti selvästi moraalisia ongelmia. Olympiavoittonsa jälkeen Hannes kävi juhlittuna kansallissankarina synnyinkaupungissaan Kuopiossa. Ilmeisesti Kuopion Riennon kasvatti tunsi olevansa vanhojen kavereidensa silmissä petturi ja hän tarjosi seuralleen huomattavan rahalahjan. Kuopion Riento otti rahat vastaan, mutta ilmoitti sen jälkeen savolaismaisen lupsakkaasti erottavansa Kolehmaisen seurasta. Siihen aikaan työväenliikkeessä oli paljon aatteellisuutta, jota ei rahalla ostettu.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sponsorointia |
22.05.2009, 19:20 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sponsorointi ei ole ihan uusi asia urheilussa. Jo Hannes Kolehmaisen suuruuden aikoihin mainosti Itämainen paperossitehdas Hannes-urheilusavukkeita. Tuhannesta ostetusta tupakasta kilahti viisi markkaa maamme urheilevan nuorison hyväksi. Siinäpä olisi oiva idea talousvaikeuksissa kamppailevalle Hiihtoliitolle. Äkkiä jotain Mieto-tupakkaa kehittämään ja logo suksiin. Ihmiselämän täyttymys on oma talk-show. Muistanpa, että nyrkkeilijä Tony Halmeella oli sellainen ennen kuin hän siirtyi pistooliammunnan ja politiikan pariin. Kerran hän TV-ohjelmassaan vaelteli Helsingin kaduilla kaupaten vastaantulijoille tupakkaa maamme nuorisourheilun tukemiseksi. Harva tohti kieltäytyä niin hyvän asian tukemisesta. Muuten Kihun tulisi selvittää tupakoinnin hyödyntäminen huippu- ja kilpaurheilussa. Muistelen, että entisellä työpaikallani mitattiin tupakkamiehiltä huikeita hemoglobiiniarvoja. Ilmeisesti häkämyrkytystä voisi hyödyntää kestävyyslajeissa. Välttämättä ei tarvita keuhkojen tervausta, vaan häkäkaasun voisi toimittaa vereen muutenkin. Ja tunnettu tosiasiahan on sekin, ettei kukaan tupakoimaton ole vielä hypännyt 24ocm korkeutta. Tässä video näytteessä loistava venäläinen korkeushyppääjä Ivan Uhov, joka tullee olemaan seuraava maailmanennätysmies todistaa, ettei pelkkä tupakointikaan aina riitä, mikäli pyrkii aivan maailman terävimpään kärkeen. http://www.youtube.com/watch?v=tbBUIcJ-fRw
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Mustaa viinimarjamehua |
23.05.2009, 18:45 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Saattaa olla, että tuo öylösessä jutussa notkahdellut venäläishyppääjä oli sittenkin nauttinut vain liikaa mustaa viinimarjamehua, jonka ihmeitä tekevä vaikutus on ollut tähän asti meikäläisten salaisuus. Erkki Vettenniemi nimittäin paljastaa dopingia käsittelevässä kirjassaan Piikit ja pillerit, että musta viinimarjamehu se olikin suomalaisten hiihtäjien menestyksen selitys 50-luvulla. Kerrankin Veikko Hakulinen oli Holmenkollenin 50 km:n puolimatkassa vaativan nousun alla yli kolme minuuttia kärkeä perässä. Mäen alla olleella huoltopisteellä mies valitti, ettei taida enää jaksaa, mutta sitten hänelle annettiin väkevää viinimarjamehua. Mutta sitten suksi alkoikin lentää ja maalissa Haku-Veikko voitti kahdeksalla sekunnilla. Erkki Vettenniemi epäilee, että kyseinen musta viinimarjamehu saattoi olla erittäin väkevää. Olisikohan ollut niin, että talvipakkaselle oli kaikenlaisten pillerien käsittely vanttuut käsissä todettu liian hankalaksi ja pervitiinit ja muut lisäaineet liuotettiin mehun sekaan. Vettenniemi paljastaa, että Etelä-Karjalan Urheilun joulujulkaisussa 1995 kysytiin entiseltä suurhiihtäjä Aku Kiurulta kielletyistä aineista. Oliko hän turvautunut sellaisiin? ”No ihan varmasti” vanhus vastasi, mutta huomautti kaiken olleen siihen aikaan sallittua. ”Kuka sen ajan huipuista kieltää, niin valehtelee. Ne ovat lapasia, jotka eivät uskalla tunnustaa.”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ihmeaine |
24.05.2009, 18:38 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tuota Erkki Vettenniemen doping-kirjaa lukiessa alkoi taas pelkäämään, että suomalaiset nolaavat pian itsensä urheilevan maailman silmissä. Painija-lääkäri Tuomo Karila ja antidopinglääkäri Timo Seppälä ovat alkaneet markkinoimaan todellista ihmeainetta urheilijoille. Mielenkiintoista on, että tuotteen keksimisen taustalla on AIV-rehun säilymiseen keskittynyt tutkija Pentti Hietala. Alfa-Hica-nimistä ainetta käytettiin ensiksi parantamaan rehun säilyvyyttä. Sivuseikkana havaittiin, että sitä nauttineet eläimet kasvoivat isommiksi ja tuottivat enemmän. Alfahydroksi-isokapronihapon vaikutus on siis osoitettu tieteellisesti. Urheilijoille tällä lisäravinteella luvataan 3-5 kiloa lisää rasvatonta lihasta. Antidopinglääkäri Seppälä vakuuttaa, ettei kysymyksessä ole kiellettymenetelmä ja toivokaamme sitä hartaasti. Meikäläisten urheilijoiden, varsinkin hiintäjien, parantuneen menestyksen taustalla saattaa hyvinkin olla tämä AIV-liuos. Mutta sillä kuuluisalla harmaalla vyöhykkeellä taidetaan liikkua jälleen. Saas nähdä, kalibroiko joku norjalaislääkäri taas mittarinsa seuraavissa talviolympialaisissa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Höyryävät lihapadat |
25.05.2009, 03:52 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Höyryävät lihapadat taas odottavat Ruotsin laivalla. Siitä suuret kiitokset veronmaksajille. Asetettuna tulostavoitteena on myös omalla ajalla ja omaan piikkiin tutustua ruotsalaisen laivanrakennuksen helmeen Vaasa-laivaan, joka maksoi valtion vuoden budjetin verran ja purhjehti useita satoja metrejä ennen kaatumistaan. Ja jos Mariella ei kaadu, niin aionpa ajaa vielä vuoristoradallakin. Sitten tulomatkasta on tarkoitus poiketa monumentaalisessa Vantaan Koivukylässä tarkastamassa vieläkö valkovuokot kukkivat vuosikymmenien jälkeen. Ja saatanpa sitten Rasinkadulla istahtaa puistonpenkille, ellei sitä ole jo rikottu ja muistella hetken hukattua nuoruuttani.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Mehtosuar |
27.05.2009, 18:52 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ruotsin laivalla tuli mieleen Kakkisensalon Töyrsuar, kun näki noita merimetsojen tappamia mehtosuaria. Taitaa olla kasvihuoneilmiöstä kysymys. Meri ei enää jäädy ja merimetsojen ruokahuolto on turvattu läpi vuoden. Jonkun pitäisi välttämättä tehdä jotakin. Pitäisi varmaan perustaa metsästäjän virkoja ja heidän avukseen sihteerin toimia. Huurremetsoja on tuossakin kuvassa kymmeniä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Huruslahden arpajaiset |
28.05.2009, 17:01 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto. Virastoni vietti tänään työpaikan kehittämissemiraaria Varkaudessa Huruslahden rannalla. Ns. tyky-toimintaa on paikalla harrastettu ennenkin. Nimittäin keväällä -18 paikallisen sahan työmiehet pantiin riviin järven jäälle ja sitten suoritettiin ns. Huruslahden arpajaiset. Joka kymmenes ammuttiin opiksi ja ojennukseksi muille. Enempää ei voinut ampua, koska sahan toiminta olisi kärsinyt kohtuuttomasti. Varkauden kaupungilla olisi nyt paikka iskeä. Kaikenlainen työhengen kehittämistoiminta on muotia ja moni eläkkeellä oleva vääpeli on ryhtynyt alan konsultiksi. Huruslahdelle voisi perustaa pysyvästi toimivan työilmapiirikeskuksen. Historia velvoittaa. Muuten oman näppituntuman perusteella noin joka kymmenes julkisen sektorin työntekijä on ns. mahdoton ihminen. Löytyisiköhän ongelmaan ratkaisu Huruslahdella.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kunniaksi rodulleen |
31.05.2009, 21:44 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vielä tarvitaan tässäkin yhteiskunnassa tosimiehiä. Kuvassa asiallisesti varustautunut mies, eli luomakunnan kirkkain kruunu, valmiina huussintyhjennykseen. Tähän hommaan eivät naiset eivätkä edes kaikenmaailman naismaiset etelän pellet pysty. Tämä mies on kunniaksi pohjoiselle rodulleen kuten myös sukupuolelleen.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Pesunkestäviä Marttoja |
03.06.2009, 18:15 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Asianmukaisesti varustautuneita rasakoita vahvarakenteisia itäsuomalaisia pesunkestäviä Martta-aktiiveja ryhmittäytyneenä laiturin laittoon Uukuniemellä. Fantastinen tiimi, 500 kilogramman painoinen vettynyt laiturirakennelma asennettiin heittämällä paikalleen. Henkilövahingoiltakin vältyttiin, vaikkakin yksi innokkaimmista iskurityöläisistä liukastui limaisilla rantakivillä ja sukelsi, mutta puhe ei katkennut silloinkaan. Muuten loivaliikkeisiltä itäsuomalaismiehiltä olisi tämäkin Marttojen kahden minuutin homma vienyt puolipäivää ja luultavasti väkijuomiakin olisi jouduttu hankkimaan, jos mahdollista, vieläkin enemmän. Joku vuosi sitten, kun miehiä vielä osallistui talkootoimintaan, löi toinen heistä kirveellä käsivaltimonsa auki, jonka jälkeen hälytettiin paikalle ambulanssi. Sen jälkeen pyörtyi myös toinen koiras veren näkemisestä ja koska sydänkohtausta epäiltiin, hälytettiin hänellekin varmuuden vuoksi sydänambulanssi. Niinpä Uukuniemen tiellä, jolla lauantaisin kulkee yksi auto ja muulloin on vähän rauhallisempaa, kiisi peräkkäin kaksi ambulanssia vinhaa vauhtia sireenit soiden. Silminnäkijöiden mukaan näkymä muistutti elävästi Hugo Simbergin maalausta ”Haavoittunut enkeli”, kun talkootapahtuman uhrien paareja kannettiin hälytysajoneuvoihin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Erkki Jääskeläinen 80 vuotta |
02.06.2009, 17:25 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jääskeläisen Erkki Uukuniemeltä täytti 80 vuotta. Erkin kanssa on monena kesäisenä hellepäivänä suunniteltu kolkkamatikalle lähtemistä heti sitten, kun ensi jäät tulevat, mutta jostain syystä asia ei ole toteutunut. Suunnitelmaan on sisältynyt, että marraskuisena maanantai-iltana istutaan Pyhäjärven rannalla sen jäätymistä seuraten päärynäsiideriä nauttien ja siitä tarvittavaa rohkeutta ammentaen. Syntymäpäivälahjaksi päivänsankari sai matikkamerran. Sitä sopii koettaa testata ensi syksynä avannossa, jos silloinkaan ei jostain syystä päästä kolkalle. Tuo rollaattorikin saattaa hidastaa matikannuijintaan lähtemistä. Merta näyttää olevan hyväpyyntöinen, koska superloninen pehmoleluhauki on siihen ängennyt ilmeisesti syöttinä olevan konjakkipullon houkuttamana. Kysymyksessä taitaa olla ns. kännikala.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hauvat |
03.06.2009, 19:11 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ruotsi tarjosi aitoja luontoelämyksiä. Saariston puut olivat kuten kerrottua mustanaan huurremerimetsoja ja poistuessani laivalta kompastuin kuvan esittämiin suloisiin pikkuhauvoihin, jotka lähemmässä tarkastelussa osoittautuivat susiksi. Tai eivät ehkä sittenkään puhtaiksi lajinsa edustajiksi, vaan paremminkin koirasusiksi, mutta ei siis susikoiriksi. Olisiko niin, että ne olivat suden ja siperian susikoiran tai alaskan malamuutin risteytymiä. Kyllä ne ihan aidoilta hukilta näyttivät, koska suden erottaa koirasta alaspäin olevasta hännänpäästä. Uljaita ja itsevarmoja otuksia, jotka herättivät pelkoa ja kunnioitusta ihmislajin edustajissa. Ne eivät olleet mitään hysteerisesti räksyttäviä rakkeja, vaan hallitsivat ympäristöään pelkän katseen voimin. Toivoa kuitenkin sopinee, ettei tämä muotivillitys yleisty, koska petohan se susi on eikä se edes yritä miellyttää ihmistä. Lainsäätäjä voisi reagoida asiaan. Muistelen, että 1800-luvun lopulla tanskan dogin ja suden risteymä sai jossain Länsi-Suomessa saaliikseen toistakymmentä lajitoveriani.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
1300 metriä |
04.06.2009, 19:12 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Taas on yksi elämälle asetettu tulostavoite saavutettu. Vaasa-laiva tuli tutuksi Tukholman reissulla. Tämä Ruotsin sotahistorian ylpeys upposi vajaa 400 vuotta sitten 1300 metrin onnistuneen ensipurjehduksen jälkeen. Vaikuttava on tämä laiva – niin iso ja musta, ettei siitä oikein saa järjellistä valokuvaa. Alunperin se ei ollut synkkä, vaan värikäs kuin karamelli. Lisäksi suuri osa valtion budjetista meni niihin 700 koristepatsaaseen, jotka hankittiin aluksen somistukseksi. Historian professori Matti Klinge varmaankin osaisi selittää, että mikähän järki siinäkin hankkeessa on ollut. Klinge nimittäin valitti jossain sitä, että Suomen armeijalla on kyllä varaa kaikenlaisiin Hornetteihin, mutta ei kunnon paraatiuniformuihin, jotka olisivat varmaankin hyödyllisempiä maanpuolustuksen näkövinkkelistä. Kummalliseen asiaan oli siis sodan köyhdyttämällä Ruotsilla siihen aikaan resursseja. Sata vuotta myöhemmin Isonvihan kurjistama Suomi rakensi Keski-Suomeen maailman hienoimmat puukirkot, ikään kuin mihinkään tähdellisempään ei olisi rahaa tarvittu. Ilmeisesti Italian pääministeri Berluscone on joskus vieraillut jossain nistä kirkoista, koska julisti, että heillä moinen hökötys olisi jo purettu. Onneksi sivistynyt lentopallovalmentaja Mauro Berruto pyysi valtionsa päämiehen puheita anteeksi Suomen kansalta. Berruto, joka on myös vieraillut Keski-Suomessa, piti kirkkoja taideteoksina. Mutta mies onkin koulutukseltaan antropologi ja ymmärtää maailmanmenoa. Hän oli muuten juuri tekemässä tutkimusta Madagaskarin ympärileikkausperinteestä, kun sai kutsun Suomen lentopallojoukkueen päävalmentajaksi ja nosti sen jälkeen hetkessä maajoukkueemme sijalta ynnä muut yhdeksi maailman parhaista.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Suklaata mummoille |
05.06.2009, 17:50 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Laivalta tultuani minulla oli pitkästä aikaa tilaisuus pistäytyä Vantaan Koivukylässä muistelemassa hukattua nuoruuttani. Koivukylän Hoas:n asunnossa vietin vihreimmän nuoruuteni harmaimmat vuodet. Mutta ei ole Koivukylä niin kuin ennen yhtä kiehtova ja syntinen. 30 vuotta sitten se oli todellinen kivikylä, mutta nyt se alkaa olla kauniin nimensä väärti. Nuoruudessani lähiön koivut olivat pelkkiä riukuja, joita yritettiin tukea seipäillä, joille murrosikänsä pahimmassa kuohuntavaiheessa oleva nuoriso löysi paljon muutakin käyttöä. Nyt silloiset vesat ovat jo komeita puita ja yhdessä puussa näin vielä muiston itsestäni. Kiinnitin yhteen koivuun lähiön ainoan linnunpöntön. Huoltomies katseli touhujani mietteliäänä ja epäii, että ”mahtaakohan pyssyy”. Vakuutin, että teen yleensä asiat järjen kanssa ja kyllä pyssyy. Siellä se oli vieläkin. Nyt vain levyksi litistyneenä, sillä paksuutta kasvanut koivu oli painanut sen kasaan, sillä olin vyöttänyt pöntön puun kylkeen hirmuisella rautalankakiepillä, joka ei ollut antanut periksi vuosikyymmentenkään saatossa. Mutta ei enää lukenut yhden talon seinässä selkeä yhteiskuntapoliittinen kannanotto ”SUKLAATA MUMMOILLE”! Eikä Rasinkatu 15 pyykkituvan ovessa enää ollut peruskoulun ala-asteelaisen raaputtama seksuaalipoliittinen kannaotto, josta tosin ikävä kyllä tavuviivoitus puuttui, että ”PILLU ON HOMO”. Se oli nerokkuudessaan ja syvällisyydessään samaa luokkaa kuin Matti Nykäsen parhaat mietelmät. Mielestäni parhaat töherrykset pitäisi julistaa suojelukohteiksi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Koivukyläläisiä suurmiehiä |
06.06.2009, 08:03 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tuota Kemppisen blogia lukiessani muistin, että maamme tämän hetken tunnetuin diplomaatti Simo Pietiläinen asui Koivukylässä jonkin aikaa naapurissani. Oli samaa vuosikurssia kanssani. Antonin tapauksesta kuultuani tunneköyhänä ihmisenä kävi mielessäni, ettei varmaankaan ole valtioiden suhteiden hoidon kannalta välttämättä kovin hyväksi, että diplomaatit alkavat solkenaan autojensa takakonteissa salakuljettamaan lapsia. Professori Kemppisen oheinen kannanotto muutti kuitenkin mielipiteeni ja löysin sisältäni pienen humanistin http://kemppinen.blogspot.com/. Pietiläisen lisäksi asuntolassa asui muitakin tulevia julkkiksia. Maamme toiseksi tunnetuin asianajaja Heikki Salo opiskeli vielä siihen aikaan ja oli muistaakseni jo aiemmin suorittanut priimuksena poliisiopiston. Se maamme tunnetuin asianajaja on tietenkin, kuten olen lukuisia kertoja todennut, suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin pojanpoika Heikki Lampela. Kulttuurihenkilöitä Koivukylän Hoasilla asui paljon. Siihen aikaan tunnetuin oli Naapurilähiössäkin näytellyt jo edesmennyt Harri Hyttinen. Hänen kaverinsa Vesa Vierikko ja Arto Melleri asuivat myös meillä. Runoilija Arto Melleri oli hyvä matkimaan Vimpelin Väinämöistä, joka oli jonkinlainen viimeinen runonlaulaja, mutta hän ei Hoasilla asunut. Muistelen, että Vierikon nokialaiset jalkapallokengät jäivät muutossa häneltä jälkeensä ja Rouvisen Esko taisi niitä käyttää myöhemmin. Ja kun vielä oikein pinnistän, niin kyllähän Savoniapalkinnon voittanut runoilija Ilpo Tiihonenkin jossain naapurissa asui, mutta en ole varma, oliko hoaslaisia.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
1,5 kiloa |
07.06.2009, 19:35 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Koivykylästä löytyi vielä kättenitöiden jälki littanaisen lintupöntön muodossa. Harmi, että Rasikatu 20:n ulko-ovi oli lukossa. Muuten olisin käynyt tarkastamassa, vieläkö siellä haisi talkoilla vuonna 1978 väsäämämme punttisali. Silloin opiskelijat olivat vielä omatoimisia, ja kun talosta kerta löytyi sopiva tyhjä varastotila, rakensimme me maalaisurheilijanuorukaiset sinne ihan omatoimisesti kuntosalin. Ja hyvä kuntosali siitä tulikin. Tsoin ilmanvaihtoa ei pelannut ja pian siellä haisivat kaikki ihmisruumiin eritteet. Jokunen vuosi sitten luin lahtelaisen toimittaja Kalle Veirton hänen opiskelija-ajoistaan kertovan koskettavan kirjan ”Suuret sählymuistelmani”. Siinä hän kertoo juuri samanlaisesta rakennusprojektista ja merkillinen yksityiskohta oli myös se, että hänenkin kirjassaan salille hankittiin ammattikoulusta levytanko, jonka suurimmissa levyissä oli 1,5 kilon ero. Ihan sama vika oli meidänkin laitteissa, mutta enpä muista, että Kalle olisi näkynyt meidän talkoopaikallamme. Veirton romaanista löytyy syvällisempikin juonne. Hän käsittelee kirjassaan kipeää aihetta eli sitä, kuinka pojista tehdään miehiä. Nyky-yhteiskuntahan vaatii että miehen tulee olla pehmo ja että hän jaksaa harrastaa ns. perhe-elämää. Se on sitä paljon puhuttua osallistumista perheen arkeen, läsnäoloa, tukea ja lohtua sekä pahimmillaan keskustelua vaimon kanssa kiinnostuneen oloisesti vaikkapa tulevan talon sisustusratkaisuista ja erkkereiden määrästä. Kuitenkin tämän kirjan normaali keski-ikäinen mies, jolla testosteroni pullistelee suonissa ja lahkeessa, miettii koko ajan omia tärkeitä asioitaan. Esimerkiksi vuoden 1986 opiskelijoiden SM-sählyn semifinaalin ratkaisumaalin toista syöttäjää. Enpä nyt itsekään pääse sen nimen päälle.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Mitro |
08.06.2009, 18:37 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ja sitten politiikkaa. Mietin mistä ihmeestä suomalaisen työväenliikkeen vahvamies Mitro Repo on niin tuttu ja vihdoin keksin. Mitro on saari Uukuniemen Pyhäjärvessä. Olisiko joku Mitro tai Dimitri asustellut saaressa muinoin. Saaren lähellä on paikka nimeltä Sirkee. Olisiko siellä majaillut vaikkapa Sergei. Vieressä on Värtsi, jota luultavasti on isännöinyt joku Feodor. Vähän matkan päässä on talo nimeltään Vasseli eli joku Vasili on sen joskus omistanut. Mitron, Dimitrin, Sergein ja Vasilin jälkeläiset majailevat nykyään Tverin Karjalassa. Joku kansatieteen opiskelija voisi käydä jututtamassa Tverin seudulla väkeä siitä, miten hyvin he tuntevat juurensa. Vaalituloksia tutkiessani huomasin, että Sinikka Tyynelä oli vaatimattomalla menestyksellä Itsenäisyyden puolueen ehdokkaana. Piti tehdä jonkin verran selvitystyötä, ennen kuin sain varmuuden, ettei hän ole se 1500 metrin SE-nainen. Mutta monta muuta tunnettua urheilijaa oli nyt ehdokkaana. Ismailin, Mannisen, Sievisen, Puhakan ja Vatasen menestyksen kaikki tietävät. Sen sijaan epäselvempiä tapauksia ovat Kokoomuksen Risto E J Penttilä, siis kavereiden kesken vain Risto E Penttilä, jonka muistelen voittaneen Lahden Reippaan riveissä maalivahtina jalkapallon Suomen Cupin. Luulenpa myös, että Vasemmistoliiton kuvataiteilija ja kirjailija Kipa Lumberg on entisen huippunyrkkeilijän ja nykyisen konstaapelin Riku Lumbergin täti. Riku otteli monta kovaa matsia entistä ammattilaisten Euroopan mestaria Amin Asikaista vastaan ja voitti joka kerta. Olisikohan hänenkin kannattanut riisua paita?
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kahvikivi |
09.06.2009, 18:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tämä kivi on sitten menneen talven lumia, mutta ajankohtainen kuitenkin. Kivi saattaa olla Kumpusen järven kahvikivi, jolla isälläni ja Vilhusen Arvolla oli kuulemma tapana kahvitella kuutisenkymmentä vuotta sitten käydessään pitkälläsiimalla. Siihen aikaan ei vielä ollut nailonverkkoja, joten pitkäsiima oli tehokkain väline suurkalanpyynnissä. Jokseenkin päivälleen 60 vuotta sitten, he saivat 6,5 kiloisen hauen. Tiedän sen siitä, että vanhin siskoni Anja ristittiin päivää myöhemmin ja samalla kertaa taisi nimen saada myös Vilhusen Eila. Siihen aikaan järvet eivät olleet rehevöityneitä ja kalat olivat pienempiä ja niinpä tuollainenkin saalis jäi elämään kansanperinteeseen. Nykyäänhän tuon kokoinen hauki ei ole maininnan arvoinen. Petäisestäkin saatiin juuri kaksi kertaa suurempi. Muuten kovia ukkoja olivat sen ajan eränkävijät. Ensin tehtiin päivä metsätöitä ja sitten lähdettiin jalkapelissä kilometrien päähän salolle ruoanjatketta pyytämään. Kun kirjailija Heikki Turunen kävi talvella Kuopiossa, kertoi tämä entisen maalaiselämän ihastelija, ettei hän yhtään kaipaa hevossavotoiden aikaa. Se oli miesten ja hevosten rääkkäystä. Sen sijaan Turunen kaipasi sitä aikaa, jolloin traktorit tulivat helpottamaan maalaisten elämää. Silloin ei enää tarvinnut älyttömästi raataa, vaan silleen sopivasti, että terveys säilyi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Perimätietoa |
14.06.2009, 21:17 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ei tiennyt Kuoppalan Eelis eli Eelis Närhi, että Kahvikivi olisi yleisesti käytetty nimitys eilisen kuvan kivestä. Sen sijaan hän tiesi kertoa, että sitä pientä lahtea Kumpusen itäreunalla on kutsuttu muinoin nimellä Eukonleuka. Ihan hyvä ja kuvaava nimi, mutta karttoihin sitä ei ole valitettavasti huolittu. Pöngän Veikko eli Veikko Matilainen, joka on Eeliksen ikäluokan miehiä, tiesi kertoa ihan mielenkiintoisen jutun Luakonlammakon eli kirjakielellä Laakonlammikon historiasta. Luakkohan on se pieni levennys Petäisenjoessa parin kilometrin päässä puron alkupisteestä. Kauan, kauan sitten on Luakon rannalla elellyt kyttyräselkäinen mies, joka on elättänyt itsensä kalanpyydyksiä tekemällä. Luulen, että pyydykset ovat olleet pajumertoja ja hamppuverkkoja. Muinaiset esi-isät tekivät verkkoja myös pajunkuorikuidusta, mutta se taiai olla silloin kivikaudella. Muistaakseni Karjalan Antreasta on löytynyt maailman vanhin 8000 vuotta vanha kalaverkko, joka oli kudottu pajunkuoresta. Luulenpa, että kyttyräselkäinen mies oli etunimeltään Laakko, joka on itäsuomalainen muoto Nikolaista. Sukunimi pitää sitten eläkepäivien ratoksi etsiä kirkonkirjoista.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Huligaaneja |
11.06.2009, 17:47 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eilen tehtiin suomalaista urheiluhistoriaa. Jalkapallohan ei yleensä herätä täällä minkäänlaisia tunteita, kyllä se niin aneemista tahtoo olla, joten eiliset tapahtumat olivat todella uutta. Ei ole ennen tarvittu vallan mellakkapoliiseja urheilutapahtumissamme. Ei siis ollut eilinen jalkapallomaaottelu rauhan ja kansojen välisen ystävyyden asialla, kuten pitäisi. Verisiä kuviakin näkyi lehdissä. Jyrki Otilan ja Antero Raevuoren kirja Jääkiekkoilumme tähtiä ja tähtihetkiä paljastaa, että jääkiekon puolella on ollut toisin. Siellä on koettu edes jonkinlaisia tunnekuohuja. Pahin konflikti taidetttiin nähdä Tampereella 1953 Tapparan, joka silloin oli nimeltään TBK ja Hämeenlinnan Pallokerhon välisessä ottelussa. Loppuvihellyksen jälkeen koukkasi Luiro Salisma, joka taisi olla Veijo Meren romaanin Jääkiekkoilijan kesän Ison Vaaleen veli, Lauri Silvania niin, että tältä halkesi huuli. Veri punasi jään, mutta tuomari ei puuttunut asiaan. Sen sijaan tamperelaiset pelaajat puuttuivat asiaan. Heidän oikeutettu kiukkunsa suuntautui Salismaan ja iskujen mäiske kaikui katsomoon asti. Myös tamperelaisten katsojien hämäläinen temperamentti kuohahti. Pakoon yrittävien hämeenlinnalaisten linja-auton takapyörät nostettiin ilmaan eikä se päässyt liikkeelle. Vieraita suojelemaan tulleita poliiseja heiteltiin lumi- ja jääpalloilla ja varmaankin myös hevosenkakkaroilla, mikäli niitä vielä silloin oli. Lopulta tilanne rauhoittui, mutta kerrotaan, että vielä kauan pelin jälkeen harhaili HPK:n maalivahti täysissä pelivarusteissa Aleksanterin kirkon puistossa ja kyseli onnettomana tietä asemalle.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Zimbabven Soini |
14.06.2009, 19:53 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olen ihmetellyt, miksi maamme johtava yhteiskunnallinen ajattelija Timo Soini on niin tutun näköinen. Nyt sen keksin. Mies on entisen rhodesialaisen heimopäällikkö Joshua Nkomon kaksoisolento. Tosin Joshua on Soinin halakometässä päivettynyt versio. Nkomo hävisi maassaan valtataistelun Robert Mugabelle, joka taas tunnetaan maailmalla elvyttävästä rahapolitiikastaan. Zimbabven inflaatioprosentti oli 260 miljoonaa, ennen kuin maa luopui kokonaan omasta valuutastaan ja turhiksi käyneet setelit hyödynnettiin vessapaperin korvikkeina. Erikoista kyllä tällä Afrikan miehellä on selkeästi savolainen nenärakenne.Samnalainen taisi oli myös Venäjän tsaari Paavalilla, joka ihan oikeasti taisi olla sukua Kuopion Kauhasille. Pietari Suuren vaimo taisi olla Argillandereita, jotka ovat Kauhasten pappishaaraa. Paavali oli niin ihastunut haistimensa rakenteeseen, että hän pestasi jopa henkivartiokaartiinsa pelkästään savolaisnoukan omaavia miehiä. Hän puki nämä Paavo Ruotslaisen näköiset miehet komeisiin Preussin armeijan uniformuihin ja teetätti tästä uljaasta erikoisyksiköstä näköisopatsaat Pietarhoviin, jossa vielä joskus käyn niihin tutustumassa. Kyseinen henkivartiokaarti ei ollut täysin tehtäviensä tasolla, koska Paavali heitti lusikan nurkkaan inhimillisessä mielessä täysin liian nuorena. Muistelen, että hän hän tukehtui nukkuessaan tyynyynsä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Entinen palloilukaupunki |
14.06.2009, 18:51 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vaikka elämä on vain osa kaikenlaista palloilua, niin raskaaksi käy palloiluhullun elämä nykyisessä Kuopion kaupungissa. Sekä kaupungin potkupallo että pesäpallojoukkueet vankistivat tässäkin viikonvaihteessa asemiaan sarjojensa häntäpään valvojina. Ja vaikuttaa vahvasti siltä, että Sampokaan ei enää jatka lentopallon huipulla, vaan luopuu vapaaehtoisesti sarjapaikastaan. Nyt harmittaa, että kaupunginvaltuusto niukalla enemmistöllä myönsi viime tipassa määrärahan Keskuskentän uuteen tekonurmeen. Olisi ollut kunniakkaampaa luopua sarjapaikasta pelinpolitiikan kuin oman surkean pelin seurauksena. Putoaminen ja konkurssi taitavat olla Kupsin todennäköisimmät vaihtoehdot. Sitten onkin hupaisaa, kun noin nelosdivisioonassa pelaavalla Kuopion Zulimanneilla on kotikenttänään kansainvälisen tason areena. Kupsin voisi pelastaa Ropsin valitsema linja. Rovaniemeläisillä on vielä kuopiolaisiakin pienempi budjetti, mutta sen turvin Lappiin on haettu kymmenen tosi edullista urheiljanuorukaista Sambian Lusakasta. Eikä siinä mitään huonoa ole. Rovaniemellä asuu nyt kymmenen tosi onnellista slummien kasvattia.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Veljmies |
15.06.2009, 18:48 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Savon Sanomissa oli juttua päivänsankarista eli 50 vuotta täyttävästä Veljmies-patsaasta. ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Kuopio_kauppahalli.JPG ) Kuten lukemattomia kertoja olen korostanut patsaan on veistänyt vahvasti kärkkääläistaustainen Heikki Konttinen. Veljmies lienee maailman rumin taideteos ja siihen taiteilija on varmaan tietoisesti pyrkinytkin. Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on keksinyt selityksen Veljmiehen erikoiselle ulkomuodolle. Taiteilijan mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Tämä on helpottava tieto, sillä olen kuvitellut, että Veljmiehellä on pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista. Tuo yllä oleva patsas on myös Heikki Konttisen kätten työtä. Siinä Hymyilevä-Hannes Kolehmainen viilettää urheiluhousuissa halki jouluisen Väinölänniemen puiston. Korostettakoon, että ujo ja hyväkäytöksinen Hannes nimenomaisesti halusi housut jalkaansa toisin kuin Paavo Nurmi, joka painelee siinä Olympiastadionin lähellä hippulat vilkkuen. Muuten pentuna tutkin kuvasta Nurmen patsaan juoksutyyliä ja muistan, kuinka Pekka Tiilikainen puhui Nurmen uljaasta kotkan askeleesta. Niinpä yritin ottaa Nurmen patsaan juoksutyylistä mallia. Tämä aiheutti kestävyysjuoksijan urani varhaisen katkeamisen, sillä sain tyylirikon. En nimittäin tiennyt, että lättähatut olivat roikkuneet Paavon pohkeessa ja vääntäneet takajalan luonnottomaan asentoon, jonka kummallisuuden sitten yritin omaksua omaan tyyliini.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Siperian samojedien keskuudessa |
16.06.2009, 20:44 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jos joku ei keksi lomallaan muuta tekemistä, niin kannatta vaikka kuunnella Ylen Areenalta löytyvää Kai Donnerin matkakertomusta Siperian samojedien keskuudessa http://areena-beta.yle.fi/audio/245342 . Sitä voi yrittää saada myös kasettina kirjastosta, niin voi vaikka autossa istuessaan tehdä jotain hyödyllistä. Erähenkinen Donner viihtyi Siperiassa, vaikka saikin sieltä kuoleman taudin. Samoin viihtyi myös sinne poliittisista syistä karkotettu Ukko-Pekka Svinhufvud. Presidenttimme rangaistus vaikutti hänen myöhempien muistelujensa valossa olleen lähinnä upea metsästyspainotteinen loma. Samanlaiset kokemukset paljastuvat Stalininkin elämänkerrasta. Myöhempinä vuosinaan tämä jaksoi kehuskella kalajutulla, jonka mukaan hän sai yhtenä talvena eräästä joesta koukuilla niin valtavan monnisaaliin, ettei se mahtunut hänen pulkkaansa, vaan mies joutui tekemään kaksi yhteensä kymmenien kilometrien hiihtoreisua, ennen kuin saalis oli raahattu ihmisten ilmoille hyödyntämään kansantalouden tarpeita. Melkoinen saavutus Gruusiasta kotoisin olevalle käsi-invalidille. Siihen ei pystyisi Putinkaan. Sen sijaan Lenin muuten ei pitänyt lainkaan Siperiasta ollessaan siellä karkotettuna. Kirjeessään hän valitti äidilleen, ettei alueelta tahtonut kovalla rahallakaan löytyä onnettomalle poliittiselle vangille kunnollista taloudenhoitajaa. Eipä ihmetytä, että tsaarille kävi, kuten kävi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Silta |
17.06.2009, 17:37 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ovat värit sen vaalenneet harmaat ja haalenneet, mutta kyllä sen sillaksi tunnistaa. Tämä Veikko Matilaisen antama kuva esittää ensimmäistä Petäisen siltaa. Kuva on otettu varmaankin joskus 20-luvulla ja on tietääkseni näpätty Väänästen suvun kameralla. Veikkokin on äitinsä puolelta Väänäsiä. Kuvan tallentanut laite on saattanut olla ns. matopurki, elikkä valotiivis laatikko, jossa on ollut pieni reikä etuseinässä ja takaseinässä on ollut filmi, siis hyvin toimintavarma laite verrattuna nykyajan digitaaleihin. Pitää joskus yrittää käsitellä tätä kuvaa, jos siitä vaikka saisi vähän selkeämmän. Ensimmäisen sillan rakensivat Koposet, joka suku on sittemmin hävinnyt kylältä. Tietääkseni rakentajat sulkivat sillan kettingillä vastalauseena sille, etteivät naapurit osallistuneet hankkeeseen. Tämä sillan kuva on sitten hyvä aasinsilta sille asialle, ettei Kärkkäälän kylällä ole tänä kesänä yhteistä juhannusjuhlaa. Joskushan se on järjestetty vähän uudemmalla Petäisen sillalla.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Savolaista romantiikkaa |
18.06.2009, 15:38 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Juhannuksen kunniaksi vähän savolaista romantiikkaa Pöngän Veikon albumista. Kärkkäälän nousevaa nuorisoa Petäisen sillalla joskus 20-luvulla. Ennen miehetkin kaulailivat häpeämättömästi ja tytötkin kulkivat herttaisesti käsi kädessä. Nykyään ei sellaista enää näe tapahtuvan. Tai muistanpa ajan, kun miehet vielä kyköttivät. Elikkä kun pienviljelijä-metsurit tapasivat tiellä, kyykistyivät he huastelemaan kyynärpäät polviin tuettuina ja panivat tupakaksi. Ja varatupakki saattoi olla korvan takana. Enpä ole Kuopion kaduilla nähnyt kyköttäviä miehiä. Sanotaan, että vain vanhat eränkävijäkansat eli savolaiset ja intiaanit hallitsevat kykötyksen. Muuten kuvan nuorimies on Iivari Väänänen ja toinen tytöistä on hänen siskonsa, eli Pöngän Veikon äiti. Toisen tytön sukupiirteet viittaavat mielestäni vahvasti Laitisiin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Karvahattu |
21.06.2009, 10:36 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Juhannussuunnitelmat menivät taas poskelleen. En päässyt toteuttamaan villejä fantasioitani. Juhannuksen sääennusteesta arvelin, että nyt kerrankin olisi tilaisuus istua ihan luontevasti karvahattu päässä kokolla. Siinä olisi jotakin tosi suomalaista. Olen synnynnäinen pessimisti, vaikkakin historiaa ja ihmisluonnetta tutkineena myönnän, että pessimismi on väärä elämän asenne. Historia osoittaa, että pessimistit ovat olleet tulevaisuudenennustuksissaan useimmiten väärässä. Yleensä he ovat suhtautuneet liian toiveikkaasti tulevaan. Minulla oli siis karvahattu ihan turhaan varattuna kokkojuhlaa varten. Aaton lämpötilan puolesta se olisi ollut mitä soveliain päähine, mutta ikävä kyllä satoi niin kaatamalla, ettei kokkoa saanut syttymään. Täytyy olla toiveikas ja yrittää ensi juhannuksena paremmalla menestyksellä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Syväri |
29.06.2009, 18:27 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hallittiin sitä ennenkin valokuvaustaide. Hämmästyttävän terävä on tämä valokuva noin 67 vuoden takaa. Kaksi Kärkkäälän miestä Koivistoisen Topi ja Pomellin Ossu siellä jossakin. Kärkkäälän miehet yrittävät olla edukseen ja ovat jopa huolella sukineet päänsä, tosin kuin muut jermut, jotka silmäilevät yrmeinä kameraa. Muikkua ei näköjään suostuta sanomaan ja tuskinpa tuolloin muutenkaan oli syytä hymyyn. Kolmas kotipuolen mies tuossa armeijan porukassa oli Ryytterin Evert, isäni pikkuserkku, mutta häntä en kuvasta tunnista. Evert asui Karttulan puolella Hautolhdessa. 60-luvulla hän omisti maailman nopeimman kylmäverihevosen Vonkauksen. Vaikka Syvärin on iso virta, niin vasta rannalla olevat karjalaistalot näkyvät vielä ihan skarpisti. Tämä ei ole millään neulanreikävalokuvauskoneella otettu otos, vaan olisiko välineenä ollut sellainen pilakuvista tuttu paljekamera. Olen nyt lähdössä teit isäin astumaan eli kiertomatkalle Syvärin seuduille. Aunus, Petroskoi ja Kontupohja on tarkoitus tutkia. Saattaa olla, että en pysty lähipäivinä tyydyttämään kirjoitusviettiäni, joten viestiliikenneyhteydet voivat pätkiä. Ja sellaisia juttuja noilta reissuilta on kuullut, että saas nähdä, miten äijän käy. Suurin tulostavoitteeni on näpätä kuva Kontupohjan jalokivestä rakennetusta jäähallista. Suomessahan spektroliittia raatsitaan käyttää vain oikein hienojen kellojen ja korujen somisteina.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sukukokous |
29.06.2009, 20:12 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hyvinhän äijän lopulta kävi naapurissa, terveys ja pankkikortti säilyivät. Kovasti oli mielenkiintoinen tämä pitkä Karjalan kierros. Mukavaa oli sekin, ettei viikkoon tiennyt Suomen asioista mitään. Kuopion Palloseuran alamäki ei siis päässyt rikkomaan lomatunnelmaa. Lomatunnelmaa sen sijaan ylensi se, että Petroskoin hotelli Severnajan aulassa ensimmäisen kerran maailman historiassa kohtasivat piskuisen Koivistoisen suvun Inkerin, Leppävirran ja Suonenjoen haarat. Suomessa meitä on reilut 700 ja Venäjällä ehkä muutamia kymmeniä, mutta niin pieni on maailma, että tällainen voi tapahtua ihan sattumalta. Jonkin verran lomatunnelmaa latistaa kuvassa olevan suonenjokelaisen sukuhaaran edustajan suljetut silmät, onneksi suu on poikkeuksellisesti suhteellisen hyvin kiinni. Suvussa on kulkenut perimätietona, että olisimme jonkinlaisten rehellisten metsärosvojen jälkeläisiä. Sukututkimus on paljastanut, että Savon Koivistoisten esi-isät olivat inkeriläisiä vapaustaistelijasissejä eli ns. kivekkäitä. Nykyään heitä kutsuttaisiin terroristeiksi. Suvun vanhukset ovat kertoneet, että Isonvihan jälkeen 1700-luvun alussa kolme veljestä pakeni nykyisen Pietarin seudulta Sisä-Savoon. Tuomas asettui nykyiseen Kuurtilaan, Nuutti Korholaan ja ilmeisesti Mikko Särkiskylälle. Mikko saattaamielestäni olla Leppävirran Koivistoisten kantaisä, mutta saatta myös olla olematta. Ehkäpä sikäläinen Mikko Koivistoinen onkin ihan eri sukua. Perimätietona kulkee, että oma esi-isäni Tuomas Koivistoinen ei olisi ollut pelkästään rehellinen metsärosvo, vaan myös murhamies. Minulle on kerrottu tarina, jonka mukaan Tuomas vietiin maaorjana Latviaan Kuurinmaalle ja hänen tehtävänään oli pyydystää tietty määrä sampikaloja vuodessa. Yhtenä vuotena tulostavoite ei täyttynyt ja Tomppa katsoi parhaimmaksi hukuttaa työnantajansa ja paeta Savoon. Muuten Markus Koivisto kirjassaan Inkerin Koivistoiset kertoo saman tarinan. Itse olen myös kuullut isäni serkulta Veikko Koivistoiselta tarinan, jonka mukaan ns. pakolaisveljekset olisivat olleet sukunimiltään Kivekäs, Kallio ja Otonpoika. Ja tämä tieto taas romuttaisi kaikki hienot aiemmat olettamat Koivistoisten alkuperästä. Voi olla, ettei sukunimen haltijat välttämättä ole ollenkaan sukua toisilleen, vaan ovat ottaneet tekaistun nimen vaikkapa peittääkseen rikollisen menneisyytensä. Kivekkäät eivät olleet suosittuja paikallisen väestön keskuudessa ja itse asiassa sanat ryssä ja sissi sisälsivät siihen aikaan saman arvolatauksen. Jossain historian kirjassa kerrottiin, että Pohjansodan aikaan kivekkäät viettivät talvilomaa Savossa ja paikalliset ihmiset eivät olleet varmoja siitä, kumpia piti pelätä enemmän, kivekkäitä vai venäläisiä. Lisätietoa sukuni asioista löytyy seuraavasta osoitteesta http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/ .
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Älkää tappako toisianne! |
30.06.2009, 17:57 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ja taas olen ollut väärässä. Eilen väitin, että meitä Koivistoisia lienee Venäjällä muutamia kymmeniä. Viehättävä inkeriläinen matkatoimistovirkailija Maria Koivistoinen lähetti kuitenkin sähköpostia ja kertoi 86-vuotiaan mummonsa kertoneen, että ennen sotaa pelkästään Mokkolovan kylässä lähellä Kolpinon kaupunkia asui 37 perhettä ja he kaikki olivat Koivistoisia. Nyt kyseinen kylä on kuitenkin autio. Saattaa kuitenkin olla, että sukuamme on enemmän laajalla Venäjän maalla kuin Suomessa. Laskelmia vaikeuttaa se, että muuttoliikettä on ollut puolin ja toisin ja Stalinkin taisi aikanaan suorittaa riveissämme harvennuksia. 30-luvulla myös Suomen Koivistoisia loikkasi Venäjälle, yhden kärkkääläisen loikkaustapauksen löysin Valpon papereista. Lisäksi tiedän, että Amerikan Koivistoisia muutti 30-luvun laman aikana rakentamaan Neuvostoliittoon ihanneyhteiskuntaa. Ihanneyhteiskuntaa ei syntynyt. Nettiä tutkiessani löysin, että ilmeisesti kahden sukulaismiehen matkanpää oli kuvan esittämät joukkohaudat Karhumäessä. Nykyään paikalla on sattuneesta syystä hyvin kasvava männikkö, josta Jeltsinin aikana tehtiin muistometsä. Sinne on haudattu ainakin 10.000 teloitettua. Paikalla on nyt erilaisia muistomerkkejä ja -ristejä sekä kymmeniä selvästi painaumina eroittuvia joukkohautoja. Paikalla ollut asiantuntija kertoi, että joukkomurhat tehtiin kustannussyistä yhteislaukauksilla. Kahdeksan ihmistä pantiin peräkkäin montun päälle asetetulle lankulle ja kaikki ainakin pyrittiin surmaamaan yhdellä rinnan korkeudelle ammutulla kiväärinlaukauksella. Itse kyllä epäilen tätä tietoa. Eiköhän perinteinen niskalaukaus pienoispistoolilla ole sittenkin ollut kustannustehokkain menetelmä. Ei pienoiskiväärin pati paljoa maksa. Tähänkin tekniikkaan liittyy ongelma, koska teloittaja saa helposti rasitusvamman eli nykykielellä tenniskyynäpään. Todennäköisesti kukaan teloittaja ei ole enää kertomassa lopullista totuutta. Nimittäin ainakin muinaisessa Kiinassa keisari teloitutti tietosuojasyistä myös teloittajat ja varmuuden vuoksi vielä teloittajienkin teloittajat. Karhumäen kuolemanmetsikössä on ajatuksia herättävä vaatimaton muistokivi, johon on varmaankin pitkän miettimisen jälkeen kirjoitettu lause, jonka luultavasti erittäin moni lähimmäinen voi hyväksyä täysin poliittisesta tai uskonnollisesta kannasta riippumatta. Kivessä lukee venäjäksi, että ”IHMISET, ÄLKÄÄ TAPPAKO TOISIANNE!”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
1.3.2009-5.5.2009
|
Anemiaa |
01.03.2009, 20:02 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ihme mies tuo Suomen hiihdon päävalmentajana toimiva Norjan mies. Joku vuosi sitten Suomi oli maailman huonoin maastohiihtomaa ja parissa vuodessa Magnus Dahle nosti maamme melkein maailman parhaaksi maastohiihtomaaksi. Jos Peter Northug ei olisi ollut paikalla sätkyttelemässä, niin parhaita oltaisiin. Koko ajan iloa vain vaivaa Kari-Pekka Kyrön näkemys, jonka mukaan koko hiihtotouhu on huijausta alusta loppuun. Vähän väliä käynkin teksti-tv:n sivuilta katsomassa, koska ruutuun rävähtää virtsan värisin kirjaimin, että suomalaisten näytteissä epäselvyyksiä. Toisaalta osaahan ne varmaan muuallakin. Monessakohan maassa on toimiva harjoituskauden yllätystestijärjestelmä? Saksalaisiinhan suomalaiset ovat tottuneet luottamaan; jos sota-aikana luotettiin Hitleriin. Joku kuukausi sitten tuli telkkarista ohjelma Saksan dopingtouhuista. Ohjelmassa kerrottiin mm., että nelinkertainen kiekonheiton maailmanmestari on jo kuusi kertaa kieltäytynyt testeistä ilman seuraamuksia. Muuten muistanpa, miten nuoruudessani meikäläisiä kestävyysurheilijoita vaivasi jatkuvasti anemia. Vielä Moskovan kisoissa Vainiolta meni vähäverisyyden vuoksi kaikki poskelleen. Mutta nykyään ei enää anemiaa tuppaa kenellekään. Jos lisäverta ei kerran anneta, niin hoidetaankohan asia ruiskuttamalla rautaa suoraan suoneen. Olisikon se ollut Kallu Tuomisen muistelmissa, joissa kerrottiin pruutta-menetelmää kokeillun jo 60-luvulla. Ja samassa kirjassa taidettiin kertoa, että Kallu Tuominen astui kerran joissakin hiihdon mömmönkisoissa koputtamatta erääseen ulkomaalaisten pukuhuoneeseen, jossa parasta aikaa suoritettiin virtsanvaihtoa kahdelle olympiavoittajalle.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sianajohousut |
02.03.2009, 19:46 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Keskuskentällä oli kylmä kuin helvetissä. Mutta katsomossa oli tunnelmaa. Ennakkoluulottomasti hyökkää Kups ja tapahtumarikkaita ovat sen pelit nykyään. Vasta kolme kierrosta liigacupissa on takana ja maalisuhde on ennätysmäinen 2 – 14. Ei tule yleisölle aika pitkäksi. HJK voitti äsken 1-4, mutta eivätpä kuopiolaiset vetäytyneet siilipuolustukseen, kuten joskus ennen, jolloin hävittiin vain 0-3. Huomionarvoista oli se, että ainakin eräs katsoja tiesi kertoa, että Kupsin maalissa oli Hymyilevän-Hanneksen veljen pojanpojanpoika Tuomas. Ja HJK:n kulmapotkut antoi Johannes Westö, josta katsojat eivät tienneet, että hän on ilmeisesti Finlandia-palkitun Kjell Westön poika, tai ainakin minä vakaasti niin uskon ja toivon. Urheilumiehiä isä-Kjell. Finlandia-voittajakirjassakin sivuttiin moukarinheittoa. Ja huomionarvoista oli sekin, että vaikka hyinen viima puhalsi kentällä lunta pöllyttäen, niin moni peluri viiletti kentällä lyhyissä urheiluhousuissa, joita ennen nuoruudessani kutsuttiin sianajohousuiksi, ties mikä paikka kylmästä sinisenä. Sen sijaan kenkiä, joita ennen nuoruudessani kutsuttiin sianpotkaisu- tai rotantappokengiksi, en havainnut kenttätapahtumissa mukana.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Åke ja Atik |
03.03.2009, 17:48 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tunnettu kulttuuripersoona ja jalkapalloilija Åke Lindman on sitten lähtenyt. Rauha hänen muistolleen. Jos Åke olisi vaikuttanut Amerikassa, hän olisi maailmanluokan tähti. Oli hänellä sen verran karismaattiset kasvot. Ja varsinkin nenä, joka sai lopullisen muotonsa vasta jalkapallokentällä. Lindman oli kovaa taklaava puolustaja ja hänellä oli hurja taiteilijan tempperamentti. Muistelen, että viimeisessä ottelussaan tämä oikea puolustaja ajettiin kentältä, kun mies tulistui niin, että lähti väkivaltamielessä ajamaan takaa epäurheilijamaisesti pelannutta omaa joukkuetoveriaan, joka pakeni kauhuissaan yleisön joukkoon. Tosin lempinimensä ”Kuristaja” Lindman sai vasta jääkiekko-ottelussa. Tarinan mukaan Lindman istui katsomossa ja joku erehtyi taklaamaan miehen pikkuveljeä rumasti laitaa vasten. Isoveli kurkotti katsomosta laidan yli ja sai hyvän otteen rikkeeseen syyllistyneen kurkusta. Ja tästä kuristusasiasta päästään luontevasti siirtymään toiseen tunnettuun kulttuuripersoonaan ja jalkapalloilijaan Atik Ismailiin. Iltapäivälehtien mukaan Atik on yritetty kuristaa Vermon Totoluukulla. Kysymys on kuulemma ollut 80-luvulta periytyvästä 50 markan velasta. Atik ei muista tapausta, koska hän ei muista kovin pajoa koko tuosta vuosikymmenestä. Muistelmissaan mies myöntää, että amatööriaikanaan hän ryyppäsi paljon, mutta ammattilaisajastaan hän ei tosiaankaan muista mittään. En ole rasisti, mutta raviväen tuntien on paljon mahdollista, että tekoon syyllistynyt on saattanut olla 30-luvun Helsingin Liikennelaitoksen kuljettajan asuun pukeutunut henkilö. Sellaisille ei parane jäädä velkaa. Atik valittaa, että vaikka kuristamista jatkui ainakin minuutin, totojonossa seisovista kukaan ei puuttunut tapahtumien kulkuun. Mutta raviväen tuntien luulen, että asiaan kuitenkin reagoitiin siten, että heti käynnistyi vedonlyönti siitä, miten tapauksessa lopulta käy.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Anarkisti upseeri |
04.03.2009, 19:24 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eilen kuollut Åke Lindman liittyy tavallaan myös Uukuniemeen, sillä valmistellessaan Ihantala-elokuvan filmauksia, kertoi Kioskin-Matti, että myös hänen sotahistoriallista asiantuntemustaan tarvittiin kuvausten suunnittelussa. Matti Pirhonen lienee niitä viimeisiä alkuperäisellä tapahtumapaikalla olleita. Lindman sairastui kesken kuvausten ja elokuvan loppuunsaattaminen jäi valitettavasti nuoremmille. Lindmanin viimeiseksi jäänyt elokuva Etulinjan edessä on vähän samanlainen tapaus kuin Edvin Laineen Tuntematon sotilas. Molempia sopii esittää Itsenäisyyspäivän illan ratoksi. Sen sijaan Linnan kirja on ihan erihenkinen kuin Edvinin siitä tekemä isänmaallis-pateettinen elokuvaversio. Ja Harry Järven kirja Etulinjan edessä on taas ihan erihenkinen kuin Lindmanin filmi. Filmissä ei kerrota esimerkiksi sitä, kuinka miehet peloissaan koittivat tahallaan saada itsensä haavoitettua tai kuinka sotasankari ja maamme nuorin eversti Alpo Marttinen surmasi pistoolillaan erään vähän yksinkertaisen sotamiehen. Marttinen sai miehiltään lempinimen Verinen-Alpo. Harry Järv, jonka omiin kokemuksiin kirja perustuu, lienee ollut maamme kenttäarmeijan ainut vakaumuksellinen anarkistiupseeri. Pasifistisesta asenteestaan huolimatta hänelle esitettiin urhoollisuudesta Mannerheim-ristiä. Enemmän tietoa miehestä ja hänen maailmankuvastaan saa tästä arvovaltaisen Kapina-työläinen-lehden artikkelista http://www.anarkismi.net/kapis/22harry.htm . Muuten kun viime aikoina on pohdittu Pohjanmaan ruotsinkielisten ja maamme suomenkielisten alueiden hyvinvointieroja, kannattaisi myös tutkia sitä, kuinka paljon helpommalla joku hyvinvoiva Pietarsaaren seutu selvisi sodista verrattuna eräisiin pahoinvoiviin Itä-Suomen paikkakuntiin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tunnelmassa |
05.03.2009, 18:01 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kuopion jäähallin seisoma- eli ns. juoppokatsomossa oli taas sykähdyttävä tunnelma pari iltaa sitten. Vuosi sitten valitin, että kyseisessä katsomon osassa olisi ollut hiiren hiljaista, ellei erästä ulkosynnyttimiä tarkoittavaa kansanomaista termiä olisi keksitty. Aika hiljaista olisi ollut nytkin, mutta ilahduttavaa oli havaita, että kuopiolainenkin katsojakulttuuri kehittyy ja monipuolistuu sekä myös jopa tasapuolistuu hyvää vauhtia. Vieressäni nimittäin seisoi muudan luokanopettajalta vaikuttava herrasmies, joka oli yleensä hiljaa, mutta noin kerran minuutissa hän terhistäytyi ja karjaisi raivoisasta ”MUUULLLKKKUUU”. Ilmeisesti kannustushuuto oli suunnattu ottelun tuomarille. Tästä karjaisusta tulikin mieleeni, että halliin pääsyä joutui jonottamaan pitkään, koska tulijoille suoritettiin ruumiintarkastus. Perässäni seisoi nousuhumalainen savolaisnuorukainen, joka kertoi varustautuneensa housunlahkeeseen kätketyllä eväspullolla ja kahdella pääsylipulla. Toinen lippu sen vuoksi, että jos hänet ottelun aikana poistetaan hallista, pystyy hän vielä varabiletin turvin palaamaan. Nähdessään ruumiintarkatusta suorittavan rouvan hän vakuutti itsevarmasti, että jos häntä kopeloitaessa eväsputeli paljastuu, niin hän tulee kivenkovaa väittämään, että ”ei siellä lahkeessa mittään pulloo ou.”
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Maaalinen |
06.03.2009, 20:10 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ja sitten kolmas palloilutapahtuma neljän päivän sisällä. Eilen tuli käytyä Kalpan ja Ässien jääkiekkojunioreiden kohtaamisessa. Istuin metrin päässä Ässä-nuorten vaihtoaitiosta ja häpesin koko kaupungin puolesta. Joukko kuopiolaisnuoria huuteli koko ajan erilaisia älyttömiä solavuksia vieraiden niskaan, mutta näiden ilme ei värähtänytkään. Onneksi lopulta oikeus ja porilaiset voittivat. Jostain syystä jääkiekkoyleisö on valtaosin renttuja, tosin kuin vaikkapa jalkapalloilun katsojat. Muistanpa kuitenkin jalkapallosta yhden selkeästi poikkeuksellisen pelin. Pari vuotta sitten oli Kupsin ja lahtelaisten kohtaamiseen tullut bussilasti Suomen sikakon joukkueen kannattajia. Koko pelin ajan he rytmikkäästi suureen ääneen mylvivät kehittämäänsä sytyttävää kannustuslaulua ”haaaaista viiitttuuu Maaalinen, haaaaaista viiiitttuuuuu Maaaalinen. Eräs hyvinkasvatettu kuopiolaisjuniori kuunteli moniäänistä laulua mietteliään oloisen ja kysyi sitten äidiltään, että ”äiti, äiti, mitä nuo sedät oikein huutavat”. Äiti oli kiusaantunut eikä ollut kuulevinaan kysymystä, jolloin nappula täsmensi uteluaan. ”Ymmärrän kyllä tuon tuhman sanan, mutta mitä tuo Maaalinen tarkoittaa. Ja äiti osasi kertoa, että Maaalisella tarkoitetaan Kupsin valmentaja Juha Malista.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vaelluksia |
07.03.2009, 19:38 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Teemalta tuli ohjelmasarja suomalaisryhmästä, joka patikoi kuuluisan Santiago De Compostelan pyhiinvaellusreitin. Liikuntasuorituksenakin kunniotettava teko; 750 kilometriä jalkaisin eli Kuopiosta Helsinkiin ja takaisin. Naiset selvisivät kunnialla, miehet joutuivat välillä harrastamaan autoilua. Tulipa mieleeni, että joku matkailuyrittäjä, esimerkiksi kärkkääläislähtöinen Kauppisen Kake, voisi yrittää kehittää vastaavan taivalluksen myös tänne pohjolaan. Voisikohan vaikka Laatokan kiertää kävellen. Reitiltä taitaisi löytyä aika monta luostaria ja paljon muitakin nähtävyyksiä. Jos kävely ei maita, niin matkaa voisi taittaa polkupyörällä, suksilla tai vaikka porukassa kirkkoveneellä. Tässäpä hyvä idea Karjalasta kiinnostuneille. Itse olen ajanut joskus pyörällä Itärajaa ylös ja se oli ihan mielenkiintoinen taival. Virolahdelta voi aloittaa tutustumalla merimetsopopulaatioon. Itse yritin sitten Imatran seudulta turhaan löytää sen kuuluisan leijonan, joka liikkui siellä siihen aikaan. Konnunsuon Baarissa oli tilaisuus laulaa karaokea. Siikalahdella oli lintukosteikko ja Uukuniemellä Matin kioskilla saattoi sitten syödä onnistuneen reisun kunniaksi lörtsyn. Muuten juuri sodan alla Olof Enckell vaelsi jalkaisin Raja-Karjalassa ja julkaisi matkastaan ihan lukemisen arvoisen kirjan. Siitä on parhaiten jäänyt mieleeni se, että jossain vaiheessa mies väsähti pahasti ja oli sairastua, mutta nautittuaan hieman heroinia, niin loppumatka olikin sitten pelkkää juhlaa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Linko |
08.03.2009, 19:25 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Taas meni mäkikisa plörinäksi. Spede-linko on otettava pikimmiten käyttöön Salpausselällä. Lajin sääntöjä voitaisiin muuttaa lisäksi myös siten, että alastulorinteestäkin luovuttaan ja hypätään tasaisella kentällä, vaikka Vesijärven jäällä. Kyllä silläkin tavalla miehet karsitaan pojista. Eivätkä tuuliolot haittaa touhua. Oikeastaan aika hupaista, että mäkihyppyä pidetään inhimillisessä mielessä arvokkaana toimintona. Voi olla ulkoavaruudesta saapuvilla olennoilla tuhannen vuoden päästä ihmettelemistä jossain Lahden sementtimäessä. Pitävät sitä varmaan jonkinlaisena alkukantaiseen uskontoon liittyvänä rituaalipaikkana, jossa ihmisuhreja singottiin avaruuteen. Muuten kyllä minäkin pentuna hyppäsin Hoppeekallion, eli suomeksi Hopeakallion rinteeltä, ihan tasamaalle lähes 6,5 metrin siivuja. Ja hauskaa oli. Pitäisi muuten selvittää, mistä Hopeakallio on saanut nimensä. Ihan hyvä ja mielikuvitusta kiihoittava nimi. Ettei vaan ole aarteen kätköpaikka. Tästä tulikin mieleeni, että Kipinän pelloltahan on löydetty muinoin vanha rahakätkö. Tietääkös joku asiasta enempää?
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Luipolla |
09.03.2009, 18:54 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hiihtolomalle asetettu tulostavoite tuli saavutettua, sillä hiihtelin Luiponlammelle. En ole kuullut, että kukaan olisi koskaan käynyt pilkillä sillä lammella puhumattakaan, että siitä olisi jotain joskus saatu. Vaikka varmaan tässäkin parin hehtaarin puturassa kalaa on, koska se on melkein yhtä syvä kuin pitkä. Kaksi koeporausta tein ja 13 metriä löytyi vettä, eli se on harvinaisen syvä kärkkääläiseksi lammeksi. Ajattelin, että Luipossa saattaisi elää kalastomme kalleinta saaliskalaa eli kiiskeä. Nimittäin vaikka Suomessa eivät kissatkaan syö kiiskeä, niin jo Venäjällä se on suurta herkkua. Niinpä kun silloisen maailman mahtavin hallitsija eli Aleksanteri III kruunattiin 1880-luvulla vaativaan tehtäväänsä, oli juhlallisen tapahtuman pääruokana kiiskilientä. Niinpä nyt meillä olisi taas idänkaupan elvyttyä tilaisuus iskeä ja toimittaa tätä himottua herkkua Pietarin uusrikkaiden pöytiin. Ei muuta kuin kiisken pyyntiin. Ainakin ennen sitä sai runsaasti pilkillä kotipuolenkin vesistä ja ymmärtämättömät kalamiehet jättivät sen silloin variksien syötäväksi. Muuten tuo Luiponmäki ja Luiponlampi nimet mietityttävät. Olen koettanut turhaan löytää selitystä murresanakirjoista. Ihan hyvä teoria saattaisi olla se, että luippo on sama asia kuin luppo, eli se naava, jota porot talvisin himoitsevat. Olisiko seudun puissa joskus ollut paljon luppoa ja se on vääntynyt kansansuussa luipoksi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Särkeä ja olutta |
10.03.2009, 19:31 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kaiholla muistelee idänkaupan grand old man Juri Piskulov rauhaisia Brezhnevin aikoja kirjassaan Näin teimme idänkauppaa. Tosin yhteiskunnallisia ongelmia oli Neuvostoliitossa silloinkin ja kirjan mukaan tilanne voitiin kiteyttää seuraavasti: -Työttömiä ei ole, mutta kukaan ei tee työtä -Kukaan ei tee työtä, mutta suunnitelma toteutuu -Suunnitelma toteutuu, mutta kaupat ovat tyhjiä -Kaupat ovat tyhjiä, mutta kaikilla on kotona pöydässä kaikkea -Kaikilla on kaikkea, mutta kukaan ei ole tyytyväinen -Kukaan ei ole tyytyväinen, mutta kaikki kannattavat järjestelmää. Ongelmallisia olivat myöskin suurlähettiläs Andrei Kovalevin diplomaattikutsut, joilla Suomen elinkeinoelämän eliitille tarjottiin särkeä ja olutta. Vaikka kirja ei sitä paljasta, niin uskon pääruokana olleen hapatetun eli Päätalon kirjoista tutun kesäytyneen särjen. Suurlähettiläs opetti kuinka vieraiden tuli toimia. Ensiksi särki pilkottiin pöytää vasten, sen jälkeen siltä revittiin paljain käsin nahka ja sitten se tungettiin tuulensuojaan ja naukattiin olutta päälle. Kuullostaa herkulliselta. Tosin Piskalovin mukaan tapahtumapaikalla leijaili karmea löyhkä. Tästäpä opimme sen, että järviemme kiiskien lisäksi voimme veli-venäläiselle myydä myös pilaantuneita särkiä suurella rahalla. Ruotsalaisethan eivät syö hapansärkeä vaan hapansilakkaa, johon siihenkään meikäläiset eivät ole mieltyneet.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Låt det vara |
11.03.2009, 21:14 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kups jatkaa hyökkäysvoittoisen pelitavan kokeilua. Tällä kertaa VPS oli parempi maalein 0 – 3. Neljän liigacup-kierroksen jälkeen kuopiolaisten maaliero on 2 – 17 eli maailmanennätysluokkaa. Ja kylmä oli kuin helvetissä. Keuhkokuume, jonka väitetään olevan vanhan miehen ystävä, on paljon mahdollinen. Huomiotava piirre ottelussa oli se, että vaasalaiset kommunikoivat paljon ruotsiksi. Siitä tuleekin mieleen tapaus Åke Lindman-vainaan elämästä. Suomi oli lähellä jymy-yllätystä pelissään Itävaltaa vastaan Helsingin olympialaisissa. Loppuvaiheessa tilanne oli tasan. Pallo oli sitten loppuhetkillä vaarattomasti vierimässä päätyrajan yli maalipotkuksi, mutta puolustaja Stig-Göran Myntti pelasti uhrautuvasti Suomen tältä erikoistilanteelta ja onnistui kääntämään pallon meikäläisten maalille, jossa sitten väijyi itävaltalainen tuhoisin seurauksin. Mutta kun tapausta pohdittiin silloisen joukkueen saunaillassa neljännesvuosisata myöhemmin, jaksoi puolustaja Åke Lindman vielä palauttaa mieleen sen, kuka pilasi Suomen menestymismahdollisuudet. ”Mähän huusin, että låt det vara”, jankuttii Lindman Myntille ja sitten olikin käsirysy valmis. Lindman oli kiivas taiteilijaluonne.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Antti Kailion runo |
12.03.2009, 20:25 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Ei ole vielä runonlaulantaperinne hävinnyt maastamme. Sisäsavolaiset kronikkanikkarit Vihta-Paavo Korhonen, Pentti Lyytinen ja Kärkkäälän oma poika Kalle Rytkönen näyttävät saaneen seuraajan. Nykyinen Hartolan tekninen johtaja ja entinen Heinolan rakentamispäällikkö, kuten myöskin entinen maantiejuoksun SM-pronssimitalimies Antti Kailio on avannut sanaisen arkkunsa pyydettäessä ja laatinut kronikan mittavan heinolalaisen rakennusprojektin kunniaksi. Teko ei yllätä miestä tuntevaa, koska jo nuorina miehinä hankimme Heinolan teknisen viraston käyttöön kirpputorilta herkän ja hauraan, lähes eteerisen, valitettavasti hyvin nuorena poiskuihtuneen runoilijatar Saima Harmajan Kootut runot, joista saimme voimaa, kun oikein ahisti ja tästä ahistamisesta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä. Yritin turhaan löytää viraston käyttöön myös mielestäni puhuttelevan runon, josta tiedän vain tekijän ja sen nimen eli Hilja Haahti: Kotia kohti. Ja tässäpä Antti Kailion kronikka: SAIRAALA KAUPUNGIN LAIDALLA Heinolassa sairaala on sivukadulla, Niin kului aikaa, huomattiin ei tilaa tontilla, Sitten kerran sattumalta ullakolle kapusi, Ajatusta markkinoitiin vuodet monet peräkkäin, Viimein rahat saatiin uuteen talousarvioon, Terveystoimi itse laittoi kokoon toimikunnan, Näin kulki kuvat muistoista pölyisen ullakon
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hermot ei kestä |
13.03.2009, 21:38 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tällä hetkellä minulla on vahva tunne, että Sortavalan pojat voittavat Suomen mestaruuden. Radiosta kuuntelin, kuinka Kalpa voitti Hämeenlinnassa mennen tullen. Hallille en enää suostu menemään sivistymättömien ihmisten kaikenlaista haistattelua kuuntelemaan, mutta radiosta seurattuna jääkiekko on yksi hienoimmista urheilumuodoista. Talven suurin urheiluelämys oli parin viikon takainen Jyp – Kalpa, jossa ratkaistiin tavallaan runkosarjan voitto. Hermot pettivät siinä vaiheessa ottelun alkupuolella, kun Jyp johti 4 -0. Kun puoli tuntia myöhemmin avasin toosan, tilanne oli 4-3 ja yksitoista sekuntia ennen varsinaisen peliajan loppua Kalpa johti 4 – 5. Ja kaiken huipentuma oli, että joukkue vielä pystyi häviämään ottelun. Mutta tunnekokemuksena radiosta kuunneltu peli oli viitisen kertaa voimakkaampi, kuin Teemalta katsottu 30 vuoden takainen teatteriesitys Pete Q, jonka seurauksena Neuvostoliitto romahti. No, hieman radioselostusta häiritsi taustalla vaimeasti kaikuva erotuomarille kohdistettu rytmikäs ”nuija, nuija” kannustus.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kiva |
14.03.2009, 19:55 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kiva hiihtopäivä oli tänään. Olen niin vanha mies, että en uskonut näkeväni suomalaista mieshiihtäjää 50 kilometrin voittajana maailman cupin-kisassa, mutta tosin kävi. Suomalaisten sukset luistivat kerrankin. Ja siitä tuli mieleeni Suonenjoella valmistettu Kiva-voide. Joskus peräänkuulutin, että löytyykö vielä Kiva-purkkia jostain ja kyllä sellainen löytyy. Suurhiihtäjä Aarne Jalkanen (88 v) soitteli Rovaniemeltä ja lupasi huolehtia siitä, että kyseessä oleva urheiluhistoriallisesti merkittävä muistoesine, jonka hän omistaa, päätyy vielä joskus Suonenjoelle – vaikkapa pitäjänmuseoon tai Aarne Jalkasen palkintokokoelman viereen Iisveden koululle. Suonenjoella Kiva-tehtaan ympärille muodostui ennen sotia sala-ammattimainen hiihtotalli, joka ilman muuta olisi viestinhiihdossa voittanut muun maailman. Ja kun oikein Aarnen kanssa tuumattiin, niin tultiin tulokseen, että kyllä Suonenjoen kakkosjoukkuekin olisi vielä muun maailman hakannut. Muuten Aarne Jalkanen voitti v-48 olympialaisten hiihtokarsinnat, mutta häntä ei valittu sattuneesta syystä itse kisoihin. Kun kysyin mieheltä, että mitenkäs hän olisi siellä pärjännyt, jos olisi mukaan päässyt, mies arveli kyllä hyvinkin olympiakullasta vakavasti kilvoitelleensa. Muuten vuoden -48 kesaolympialaisissa toista Suonenjoen miestä eli Salamo Könöstä ei päästetty maratonille ja kun kysyin häneltä kerran, että mites kisa olisi mennyt, vastasi mies, joka ei itseään mitenkään kehunut, että ”kyllä mie olisin sen voittanut”. Kolmen olympiavoittajan sijasta mansikkakaupungissa onkin vain yksi kultamitalimies eli Kalle Jalkanen, Aarnen serkku.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Salama |
15.03.2009, 20:04 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jalkasen Aarnen sukulaisia asuu Karsikonmäellä Piilmäen talossa ja häneltä sain varmistettua kuulemani tarinan, jonka mukaan Piilmäkeen iski salama joskus sota-aikaan. Muistaakseni talon isäntä ja tytär kuolivat onnettomuudessa. Olen joskus miettinyt, että oliko kysymyksessä ns. pallosalama. Nimittäin isovanhempieni aikaan oli Kostin mökissä vieraillut savupiipun kautta tullut pallosalama, joka oli myös osannut poistua samaa reittiä. Mummoni mukaan varsinkin mökin torakat olivat ihmetelleet tapausta. Ja tarinan mukaan myös äitini kotimökissä Riepon Jussilassa olisi käynyt samanlainen vieras. Kun rauhallisuudesta tunnetulta enoltani oli tämän vaimo pelästyneenä kysynyt, että iskikö sinne toiseen huoneeseen salama, tämä oli vain harvakseltaan todennut, että kyllähän tuo tiällä kävi, mutta lähti jo pois. Kummalliselta tuntuu, ettei pallosalamoja enää nähdä, eivätkä myöskään mitkään valvontakamerat ole sellaisia kuvanneet. Herää siis kysymys, että ovatko pallosalamakokemukset pelkästään mielikuvitusrikkaan sukuni sepitelmiä. Muuten Aarne Jalkanen tiesi kertoa, että Jalkasetkin kiertyvät jotenkin Kärkkäälän Koivistoisten sukulaisiksi. Tämä on nyt helppo uskoa. Sain keskiviikon jalkapallokatsomossa sellaisen lenssun, että ääneni on tällä hetkellä ihan samanlainen kuin Kari Tapio Jalkasella.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
DDR |
16.03.2009, 19:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hankin tämän puvun, koska tarkoitukseni on siirtyä urheilussa Ile Kanervan tavoin järjestöelämän puolelle ja perustaa vastustajissa pelkoa ja vavistusta herättävän raittius- ja urheiluseuran nimeltään Kuopion DDR. Se on ihan hyvä nimi. Rovaniemelläkin on urheilijajoukkio mielikuvitukselliselta nimeltään Rovaniemen Lappi. Uskon DDR-nimen synnyttävän vastustajissa voittamattomuuden tunteen. DDR:läisille ei muinoin pärjännyt kukaan. Voittivat jopa Falunin MM-kisoisaa miestenviestin, vaikka maassa ei esiinny lunta. No kun oikein pinnistän, niin yhden tilanteen muistan, jossa suomalainen oli itäsaksalaista parempi. Nimittäin kiekonheittäjä Markku Tuokko punnersi penkistä 190 kg, mutta DDR:n Evelyn Jahl vain 180. Tosin Evelyn kilpaili naisten sarjassa. Olen ajatellut pyytää kilparadoille palaavaa Kaisa Varista Kuopion DDR:n riveihin. Kaisan saattaa olla vaikea löytää toista seuraa, joka hänet huolisi. Ja jos Timo Tompuri ja Ville Tiisanoja vielä palaavat kenttälajeihin, niin hekin ovat sydämellisesti tervetulleita.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Voittoja |
17.03.2009, 21:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Olen nyt sitten oppinut sen, että kuopiolaiset palloilujoukkueet voittavat aina silloin, kun en ole niitä paikan päällä niitä ohjaamassa. Kalpa voitti loistavan esityksen jälkeen, mutta kun katsoo tämän videopätkän jääkiekkoilija Antti Niemen pään halkeamisesta http://svtplay.se/v/1481637/rogle-leksand_4-2 alkaa vakavasti miettimään tämän urheilumuodon yhteiskunnallista mielekkyyttä. Kaukalon ulkopuolella teosta saisi kaksi vuotta ehdotonta vankeutta. Ja Kupskin voitti kotonaan legendaarisen Valkeakosken Hakan. Ei ole Haka enää yhtä hyvä kuin silloin, kun viimeinen patruuna Juuso Wallden johti joukkuetta. Muuten muistanpa, kuinka taiteilija Jukka Virtanen muisteli Walldenin aikoja Kuopiossa vierailessaan. Wallden oli jalkapallointoilija ja hänen järjestämänsä Yhtneiden Paperitehtaiden mestaruusturnaus oli merkittävä tapahtuma. Kerran tilaisuuden pilasi kuitenkin lupaava palloilija Jukka Virtanen sammumalla tehtaan patruunan pihamaalle ensimmäisen turnauspäivän iltana. Wallden reagoi kiivaasti moiseen törkeyteen ja halusi selvittää epäurheilijamaiseen käytökseen syyllistyneen nuorukaisen henkilöllisyyden. Jämsänkoskelaiset valehtelivat hätäpäissään, että syyllinen oli kaipolalsia. Niinpä Kaipolan miehet suljettiin muille varoituksena tylysti tapahtumasta kesken turnauksen eikä Jukka Virtasesta ole sen jälkeen paikkakunnalla pidetty. Siihen aikaan työnantaja kantoi kokonaisvaltaisesti vastuun työntekijöidensä hyvinvoinnista toisin kuin nykyisessä globalisaatiossa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Idänmatkailua |
18.03.2009, 19:28 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Harmi! Ei toteutunut kärkkääläisten Syvärin matka, koska halukkaita ei löytynyt riittävästi. Itsekään en voinut vielä ilmoittautua, koska valtion pikkuvirkamies tietää kesälomapäivänsä vasta loppukeväästä. Mutta huomasinpa vahvasti kotikylään liittyvän Kauppisen Kaukon Mailis-matkojen järjestävän juhlamatkan Pietariin heti alkukesästä. Ja juhlamatka edellyttää ilmeisesti sitä, että minunkin olisi sitten hankittava jostakin sellaiset suorakulmahousut, joihin kärpänenkin lentää päänsä halki. Lisää Kaken matkoista löytyy tästä osoitteesta: http://www.mailismatkat.fi/index?page=41 Muuten tuo Pietarin juhlamatka sopisi kärkkääläisille vallan parahultaisesti, sillä heti Viipurin jälkeen vasemmalla kädellä avautuu Murokallio, jolla kylän miehet pelkäsivät kerran porukalla. Ja koska bussi kulkee Terijoen vanhaa Rantatietä, niin olen luotettavista paluumuuttajalähteistä saanut selville, että Inkerinmaalla vähän ennen Pietaria pitäisi olla tienposkessa kyltti ihan meikäläisillä kirjaimilla, että ”Koivistoisten kylä”. Siinä olisi sopiva paikka vaikka vähän pysähtyä, mikäli jollekulle ilmaantuu tarvetta. Muuten luotettavista paluumuuttajalähteistä olen saanut selville, että Koivistoisten kylässä on mäki nimeltään Räikköstenmäki. Kauan sitten epäonnistuin yrityksessäni tehdä maailmankaikkeuden kuuluisammasta suomalaisesta eli Mika Häkkisestä Kärkkäälän poika. Tarkistuslaskennassahan ilmeni, että Mikan vaari oli Suonenjoen Tyyrinmäen torppareita, ei siis Kärkkäälän. Mutta nyt on siis toiveita, että saisin edes sen maailman toiseksi tunnetuimman, syvähenkisyydestään tunnetun autonkuljettaja nuorukaisen nimeltään Kimi Räikkönen, todistettua sukulaismieheksi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kärkkäälä-pipo |
19.03.2009, 18:30 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Mutta tässäpä oivallinen päähine kärkkääläisille, Suomen ellei peräti koko Pohjoismaiden merkittävimmälle mansikkakylälle. Mansikan ja sarjakuvasankari Mauno-Mansikan lisäksi kylä tunnettaisiin maailmalla myös hattumuodistaan. Muuten tuosta viinaan ja naisiin menevästä Mauno-Mansikasta vielä sen verran, että hänen esikuvansa on vieläkin selvittämättä. Tiettävästi sellainen on, koska sarjan piirtäjä Jope Pitkänen kertoi, että ollessaan kerran paikkakunnan ns. soittoruokalassa ns. pesemässä käsiään ns. miestenhuoneessa joutui hänen fyysinen koskemattomuutensa uhatuksi, koska ns. käsien pesulla oli myös muudan herra, joka epäili sarjakuvan loukkaavan kunniaansa. Ilmeisesti Manu ei ole kuitenkaan Paanasia, koska sarjakuvassa silloin tällöin vilahtaa naapurin mies nimeltään Paananen. Toisaalta Paanasia siellä Heinämäen suunnalla rittää vieri vieressä. Luulen, että Heinämäen suunnalla se tunnetuin mansikkaisantä elelee, joten tarkkailkaapa sikäläistä asujaimistoa ja raportoikaa epäilyistänne. Ja myös lainmiekallakin on Jopea yritetty sivaltaa, koska paikkakunnan ortodoksikanttori teki sarjakuvasta jonkun helvetin tutkintapyynnön, koska katsoi uskonnollisia tunteitaan loukkaavan sen, että Manun ihan määräystenmukaiselle kuivakäymälälle oli arkkitehti suunnitellut sipulikupolin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Gökström |
20.03.2009, 20:47 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Joskus pari vuotta sitten kerroin tällä blogillani professori-Pekan teoriasta, että sana Kärkkäälä voisi juontua saamenkielisestä kivistä paikkaa tarkoittavasta sanasta. Ehkäpä kylän ensimmäinen asukas Kärkkäinen on saanut nimensä asuinpaikkansa ominaisuuden perusteella. Ihan hyvä teoria. Mutta vaatimattoman virkani puitteissa törmäsin erääseen Kärkkäiseen ja kysyin hänen näkemystä sukunimeensä. Mies kertoi kuulleensa, että nimi pohjautuisi ruotsinkielisestä Göksrtöm-nimestä eli suomeksi Käkivirrasta. Ihan hyvä teoria sekin. Muuten Kärkkäiset ovat huvenneet kotikylältäni ihan anhittomiin. Saattaa tietenkin olla, että kylän vanhoissa suvuissa eli Laitisissa, Närhissä, Nenosissa, Pöyhösissä sekä Jussilan ja Paskonmyllyn Kauppisissa on jokunen Kärkkäis-geenikin tallella. Koivistoiset saapuivat kylälle vasta 1720-luvulla eli ovat ihan vastatulleita eikä meissä taida asua pientä Kärkkäistä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Aika haipakkaa |
22.03.2009, 17:15 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Aika haipakkaa kiitää tämä kalamies suotuisassa myötätuulessa Petäisen jäällä. Ennen Savossa sanottiinkin, että hullu töitä tekköö, viisas piäsöö vähemmälläkin. Tässäpä innovaatio maamme maastohiihtäjille ensi talven olympialaisiin. Johan mäkihypyssäkin tuuliolot ratkaisevat voittajan; miksi ei näin saisi olla myös hiihdon puolella. Ei kannata näyttää tätä kuvaa norjalaisille. Sitten vuoden päästä vain pokkana selitetään, jos alkavat urputtamaan, että tässä on Suomessa kehitetty selkeän vesikelinsauva. Ja päivänpaisteella voisi käyttää auringonvarjoa selkeän pakkaskelin sauvana. Siihen tuuli tarttuu vielä paremmin. Tiedän, että tuulen voimalla voi talvisin kulkea aika haipakkaa; purjereen ME on 180 km/t ja tuskin liukkailla suksilla tuosta kovin paljoa jäädään varsinkin kun voi luistelupotkuilla vähän avittaa. Muistan miten Gunde Svan tuli kerran kisapaikalle pitkän bambuseipään kanssa ja silminnäkijöiden mukaan lykki sen avulla ihan hirveää vauhtia. Tuomaristo kyllä kielsi tämän vanhan kansan testaaman menetelmän käytön itse kilpailussa. Svan ei ollut tämän tyylin keksijä, vaan jo muinaiset esi-isämme käyttivät vain yhtä pitkää sauvaa. Sillä tavalla se Lieto Lemminkäinenkin lykki hirven perässä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Sortavalan Kalpa |
24.03.2009, 19:46 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Eivät kestä enää hermot kuunnella radiosta lähes ratkaisevaa Kalpa -HPK-peliä. Lopetan toisella erätauolla. Tuomarityöskentelyä seuratessani on minulle tullut vastustamaton halu lähteä hallille huutelemaan törkeyksiä tuomareille ja heittelemään pikkuesineitä jäälle. Kaikenlaiset vastustajan koiruudet sallitaan ja aina on Kalpan mies jäähyllä. Muuten Sortavalasta en löytynyt jäähallia viime kesänä. Muuten siellä vaikutti olevan erinomaiset talviurheilumahdollisuudet. Korkeuseroja löytyi, mäet kuin Lapista. Ei siis ihme, että mäkyhypyn Tatran kisojen maailmanmestari Napalkov oli Sortavalan poikia. Ja muistelen, että joskus Eric Heidenin hallitessa luistelukisoja, niin toiseksi paras pikamatkojen menijä oli joku Laatokan Helmen mies, joka muistutti ruumiinrakenteeltaan Michelinin kumiukkomainosta. Eikä varmasti ollut mitään ottanut, kuten ei Heidenkaan, joka voitti olympialaisissa kaikki luistelumatkat 500 – 10.000 metriin. Kyllähän siinä nykyisten asiantuntijoiden ilmeet tulisivat mietteliäksi, jos joku Pekka Koskela olisi maailman paras myös kympillä ja joku Visa Hongisto voittaisi 400 metrin lisäksi myös kympin Kalevan kisoissa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Spektroliittia |
24.03.2009, 20:00 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Vielä on maailmassa jäljellä oikeutta. Kalpa voitti sittenkin ja minulla on vahva näkemys siitä, että joukkue voittaa myös Suomen mestaruuden. Tosin se edellyttää, että tulevien otteluiden tuomaristo tutustuu sääntökirjaan ennen ratkaisupelejä. Nimittäin jos lyhytkasvuisten ja nopeaälyisten savolaisnuorukaisten luontainen vikkelyys saadaan eliminoida sääntöjenvastaisella kahvakiekolla, niin muillakin joukkueilla saattaa olla vielä mahdollisuuksia. Muuten vaikka ei ollut Sortavalassa, eli Kalpan alkuperäisessä ja väärentämättömässä kotikaupungissa, jonka esikaupunkina ja lähiönä toimisi nykyään Uukuniemi, mikäli historia olisi mennyt edes vähän toisin, jäähallia, niin opas tiesi kertoa, että Kontupohjasta sellainen löytyy eikä se ole mikään tavallinen peltirakennelma, vaan se on rakennettu jaloivestä. Elikkä vaikka Venäjän Karjalassa yleensä ollaan kuin Ellun kanat, vaikka asialliset hommat hoidetaankin, niin tässä jäähalliasiassa on menty vähän överiksi. Nimittäin Kontupohjan jääpalatsin rakennusmateriaali on spektroliitti. Se on se kaunis vihreä kivi, jota Ylämaalta louhitaan ja jota suomalainen raaskii juuri ja juuri sipultaa ohuelti vaikkapa rannekellon koristeeksi. Muuten pitäisi vielä tässä elämässä päästä näkemään tämä jalokivinen monumentti. Lienee ainutlaatuinen nähtävyys; ainakin meillä yleisönosastot täyttyisivät, jos joku valtuutettu rohkenisi moista projektia esittää ja saattaisipa arvovaltainen MOT-ohjelma puuttua asiaan ja arvailla kunnallispoliitikon menttaalihygienian tilaa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kultaa |
25.03.2009, 20:35 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Niin se eilen mainittu Kontupohjan jäähalli on jalokivestä, koska kulta on rakennusmateriaalina vähän hankala. Sen tiedän siitä, että jotkut viranomaiset kävivät neuvottelemassa erään vaihtoehtolääkinnällä rikastuneen liikemiehen kotona. Siellä kylpyhuoneen kalusto oli kuulemma kultaa; tosin ei puhdasta vaan vain 12 karaatin kultaa, koska puhdas kulta on liian pehmyttä rakentamiseen. Tämä kyseinen liikemies oli rikastunut myymällä ihmelääkettä, joka paransi mm. syövän. Rikoslaboratoria sittemmin tutki ihmerohdon ja totesi, että ”lähettämänne näyte sisältää kalkkijauhetta ja siitä löytynyttä surviaissääsken toukkaa on ilmeisesti pidettävä pelkkänä epäpuhtautena” Korostettakoon, että kyseessä ei ollut maailmankuulu Nilsiän turvesheikki, joka myyskenteli jäteöljyä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Suomessa muuten nakin myyntiä valvotaan tarkemmin, kuin ihmerohtojen kauppaa.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Paskolla |
26.03.2009, 19:30 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hiihtolomalla tuli käytyä Paskolla. Elikkä hiihdin Pasko-Petäisen Paskonmyllylle tarkastamaan, että olisiko jokisulassa koskikara-nimistä lintua. Sellaisia lentäviä pikkunisäkkäitä esiintyi lapsuudessani. Ei löytynyt etsimääni Paskolta. Tuo pasko-sana tarkoittaa mielestäni tässä yhteydessä luultavasti mutaa, elikkä järvi voisi olla nimeltään myös Muta-Petäinen. Ihan kuvaava nimi tälle vedelle. Toisaalta joku on kertonut paskon voivan tarkoittaa myös kuikkaa. Ja taitaapa siellä asustaa näitä lintuja vieläkin. Murresanakirjat eivät tunne kuikkaa tällä nimellä. Kuopion ympäristöjohtaja Lea Pöyhönen, joka on taustaltaan Kärkkäälän Pöyhösiä, kertoi, että tasan kaksisataa vuotta sitten hänen Pöyhölän talossa asuneet sukulaisensa piiloutuivat venäläisiltä Paskonmyllylle. Hevosen varsan suu oli pitänyt sitoa kiinni, jotta se ei olisi paljastanut hirnunnallaan piileskelijöitä. Pitkään elävät tämän kaltaiset tarinat. Muistelen, että Jussilan Erkin isä olisi kertonut, että Putinanmäki on saanut nimensä siitä, että kyläläiset piileskelivät siellä vihollisia ja kuuntelivat heidän putinaansa. Ihan hyvä tarina, mutta toisaalta murresanakirjan mukaan putina tarkoittaa myös pyöreäpohjaista puuastiaa ja vähän sellainenhan se Putinanmäkikin on muodoltaan.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Suolammella |
27.03.2009, 20:25 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hiihtolomalla tuli käytyä myös Suolammella. Tutkimustarkoituksenani oli selvittää se, kumpi on Suomen ja ehkäpä koko Pohjoismaiden matalin vesistö, Pitkä-Petäisen pohjoispää vai Suolampi. Petäisen pohjoispää on lähes 2,5 kilometriä pitkä, mutta vettä ei ole missään kahta metriä enempää. Eikä havaintojeni mukaan yhtään sen enempää taida olla myöskään Suolammessa, joka tosin on pinta-alaltaankin vain muutama hehtaari. Jonkun verran lammen pintaa laskettiin 60-luvun puolivälissä, enpä tiedä, oliko asiasta kenellekään hyötyä. Silloin pahainen Tollanpuro eli hetken suuruutensa aikoja ja oli muutaman tunnin mahtava virta. Tollanpuroa perattiin varmaankin jonkinlaisena hätäaputyömaana jo 60-luvun alussa. Ihan pikkuisena katselin, kun talven hirmupakkasilla työmiehet kävivät kotonani syömässä eväitään ja muistan, miten ruisleipäviipaleiden päälle lohkottiin jäistä voita suurina Työmiesaskin kokoisina köntsäleinä. Silloin voin syöntiä pidettiin vielä terveyttä edistävänä asiana. Työmiesten joukossa oli muudan Jukarais-Puavo, jonka työmaan pomo tarinan mukaan määräsi suorittamaan jonkun lapiokaivuu-urakan uudelleen. Puavo tekikin työtä käskettynä, mutta lauleli samalla mielenosoituksellisesti Kainuulaisten laulun säkeistöä, jossa mainitaan, että ”meidän on uudestaan luotava maa.” Puavon pojasta Erkistä tuli sitten palkittu ja kehuttu kirjallisuudenkääntäjä, joka on erikoistunut amerikkalaisiin romaaneihin. Se on sitä säätykiertoa, jota yhteiskunnassa ennen esiintyi.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Esileikkejä |
28.03.2009, 19:34 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hieno palloilumuoto on jalkapalloilu. Kuuntelin yhtäaikaa radiosta Kalpan peliä ja katselin telkkarista Suomen maaottelua ja jälleen havaitsi sen, että jääkiekko on pelkästään mielikuvituksetonta ja vähän väkivaltaista edes takaisin rynkyttämistä, mutta jalkapallossa edetään maalitilanteisiin rauhallisesti ja sivistyneesti erilaisten esileikkien kautta. Jalkapalloilijoiden ja jääkiekkoilijoiden sielunelämän erot olisivat loistava sosiologisen tai psukologisen tutkimuksen kohde. Suomen maajoukkue hidas mutta kankea joukkue pelasi taas järjen kanssa omilla vahvuuksillaan ja voitti. Onneksi porukassa on paljon ulkomaalaisen tai edes ruotsinkielisen taustan omaavia pelureita ja heidän vikkelyytensä näyttää pelastavan meidät. Ovathan Hyypiä ja Litmanen erinomaisia pelimiehiä, mutta onnettoman hitaita; ei varmaan mene satanen alta 12 sekunnin. Puhtaasti suomalaisilta kuullostavista pelureista ainoastaan Porokaralla on synnynnäistä nopeutta. Ennen kuvittelin miehen nimestä, että hän olisi Ropsin kasvatteja, mutta eipä ole. Hän on nimittäin Helsingin juutalaisia. Siinäpä toinen gradun aihe jollekin tutkijalle. Eli maamme etnisten vähemmistöjen asema Suomen urheiluhistoriassa. Tutkimus muuten paljastaisi, että vähemmistömme ovat liikunnallisesti valtaväestöä parempia ja että juutalaiset ja tataarit ovat loistavia palloilullisia lahjakkuuksia, kun taas romaninuorukaiset ovat niittäneet mainetta kamppailulajien puolella.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Tyylisuuntia |
29.03.2009, 19:29 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Fifan jalkapallomaiden rankinglistalla on 201 valtiota ja Suomi on 57., elikkä olemme nousseet jo lähes parhaaseen neljännekseen. Taidollisesti meikäläiset ovat huonoja, mutta yksi vahvuus löytyy. Tällä hetkellä Suomi on panostanut miesten kokoon ja linja on ollut oikea. Hyviltäkin vastustajilta tuhrautuu kallista peliaikaa meikäläisten puolustajien kiertämiseen, kuten eilinen Wales-peli osoitti. Pystymme nykyään hyvän päivän tullen pelaamaan tasapäisesti huippumaitakin vastaan. 80-luvulla Suomi oli hyvin lähellä selviytyä MM-kisoihin. Silloin poikiemme vahvuutena olivat vaaralliset erikoistilanteet eli sivurajaheitot. Puolustaja Aki Lahtinen oli kovaheittoinen mies, joka jaksoi viskata pelivälineen kaukaakin vastustajan maalille, jonne ilmeisesti maailman painavin huippujalkapalloilija Jallu Rantanen, noin 100 kilogrammaa, oli parkkeerannut odottelemaan. 60-luvulla Suomi saattoi olla kansainvälisesti parhaimmillaan ja voitti jopa Pohjoismaiden mestaruuden, mihin nykymaajoukkue ei tietenkään pystyisi. Silloinen valmentaja Olavi Laaksosen porukka panosti juoksukuntoon siinä määrin, että pelaajia kutsuttiin lempinimellä hiihtäjät. Tarinan mukaan joukkueen olisi voinut helposti märätä juoksemaan Helsingistä Ouluun ja takaisin. Muuten viime MM-kisoissa Suomen tasoa oleva Etelä-Korea valitsi samanlaisen kovaan kuntoon perustuvan tyylisuunnan ja pärjäsi ihan hyvin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Hirmuja |
30.03.2009, 18:20 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kirjassaan Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä Tom Ambrose laskeskelee ruumiita. Kuka onkaan ihmiskunnan suurin hirviö? Selvää on, että Hitler, Mao ja Stalin menestyvät kisassa hyvin, mutta tarkkaa tilastoa miesten vastuulle menevistä ruumiista ei esitetä. Heidän osaltaa törmätään moniin tulkinnanvaraisuuksiin esimerkiksi siitä, miten suuri on näiden tyrannien vastuu erilaisista tahallaan tai tahattomasti aiheutetuista nälänhädistä. Tänäkin vuonna tulee noin 10 miljoonaa ihmistä kuolemaan kurjuuteen eikä vastuuhenkilöä asiaan ole ilmoittautunut. Ambrosen kirjasta paljastuu kuitenkin se, että 1800-luvun lopun Belgian kuningas Leopold II saa kontolleen 15 miljoonaa kongolaista elämä. Hirmuinen määrä ja maailman kolme tunnetumpaa murhamiestä saa tästä hallitsijasta kovan vastuksen. Itselleni on yllätys se, että Espanjan sisällisodan jälkeen maan keskitysleireillä menehtyi kaksi miljoonaa ihmistä. Ambrosen mukaan valtion väkimäärään suhteutettuna diktaattori Franco voittaa generalissimus Stalinin.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Kristiina |
31.03.2009, 15:06 |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Jos ihmisellä ei ole mitään tärkeämpää tekemistä, kannattaa sitten vaikka lukea norjalaisen Karsten Alnaesin Iijokimaista Euroopan historiasarjaa. Eilen tuli arvosteltua miestyranneja, mutta osaavat ne naisetkin. Alnaesin kirjassa Kiihkon aika – Euroopan historia 1600 – 1800 kerrotaan Ruotsin kuningas Kustaa II Adolfin tyttärestä Kristiinasta. Kristiinan kerrotaan olleen aikansa sivistyneimpiä ja humaaneimpia ihmisiä, mutta kaikki on tietenkin suhteellista. Kristiina oli jonkin aikaa Ruotsin kuningattarena, mutta kääntyi sitten katoliseen uskoon ja luopui kruunusta. Hän myös poistui seurueineen Ruotsista. Ranskassa entinen kuningatar epäili tallimestarinsa juonittelevan jotenkin itseään vastaan ja määräsi henkivartijansa kylmän rauhallisesti surmaamaan miehen, kuten tapahtuikin. Mitään laillista oikeutta ex-kuningattarella ei tietenkään ollut moiseen käytökseen, mutta ei hän asiasta myöskään joutunut tuomiolle. Tosin Ranskan yleinen mielipide sentään paheksui murhaa. Siis reilut 300 vuotta sitten pystyi ruotsalainen entinen naishallitisija tapattamaan hekilökuntaansa ilman seuraamuksia. Aika aikaansa kutakin. Saddam Hussein toimi myöhemmin samankaltaisesti, mutta häntä sentään pidettiin ihmishirviönä. Niin muuttuu maailma. Muuten 1700-luvun löytöretkeilijä James Cookia arvostettiin hyvänä johtajana, joka piti erinomaisesti huolta miehistöstään eikä rääkännyt heitä saman malliin kuin toiset merikapteenit. Ainoastaan kahdelta laivamieheltä hän joutui kurinpidollisista syistä leikkaamaan korvan irti. Itsekin joskus esimiesasemassa toimineena ymmärrän pitkälle Cookin henkilöstöpolitiikkaa, mutta en kuitenkaan voi sitä täysin hyväksyä.
|
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
31.12.2008-28.2.2009
|
Puuhun kiipeily |
31.12.2008, 20:41 |
|
Taloushistorian lainalaisuuksia on kuulemma se, että ensimmäinen sukupolvi luo rikkauden, toinen sukupolvi säilyttää rikkauden ja kolmas sukupolvi keskittyy sitten kaunotaiteisiin ja muihin kulttuuriharrastuksiin. Niinpä näyttelijä ja teatterijohtaja Matti Ranin on muistaakseni liikemies Kustaa Ranisen pojanpoika. Jo melkoisen kaukaisista savolaissukujuurista huolimatta Matti Ranin vaikuttaa säilyttäneen peruslupsakkuutensa. Kun Raninin johtama teatteri paloi vuosia sitten kivijalkaan, niin totesi teatterijohtaja TV-uutisissa vain tyynesti, että tilanne on nyt se, että jos puuhun kiipeen, niin maahan ei jää mittään. Sattuvasti sanottu.
|
|
|
Veljenkättä |
01.01.2009, 20:12 |
|
Tuo kuva ei esitä lehmän läjää, jota se harhaanjohtavasti muistuttaa, vaan kysymyksessä on uuden vuoden kunniaksi leivottu suhteellisen herkullinen Ellen Svinhufvudin kakku. Leivonnaisen kehitti presidentti Ukko-Pekan puoliso itsenäisyyspäivän juhlien ratoksi. Valmisteen reseptin löytää vaikkapa täältä: http://www.maku.fi/reseptit/resepti/Ellen%20Svinhufvudin%20kakku/783.html . Kyseinen kakku on saanut viimeaikoina melkoista kuluttajapoliittista huomiota. Esimerkiksi arvovaltainen MOT-ohjelma käsitteli kakkua näyttävästi. Kysymyksessä oli Stockmannin ja erään pikkuleipomon välinen riita tuotteen tekijänoikeuksista. Markkinaoikeus päätti viikko sitten, että leipomo oli asissa ainakin osittain oikeassa, mutta sille päätöksestä ei taida olla paljoa iloa, koska se ehti jo mennä konkurssiin. Svinhufvudit liittyvät tietenkin maamme historiaan muutenkin kuin kuluttajapoliittisesti. Tavallaan presidentti Svinhufvud on jopa osa Suomen kulttuurihistoriaa. Nimittäin kun hän lopetti Mantsälän kapinan voimakkaasti tunteisiinvetovalla puheellaan, juuttui savikiekolle etukäteen äänitetty puhe pyörimään lopuksi paikoilleen ja niinpä kansa sai ihmetellä puhujan menttaalihygienian tilaa, kun hän vakuutti kuulijoille, että ”lyökäämme veljenkättä, veljenkättä, veljenkättä, veljenkättä…. Tästä sitten syntyi sanonta, että levy lyö veljenkättä, kun se jää pyörimään paikoilleen.
|
|
|
Isäkapinaa |
02.01.2009, 18:30 |
|
Eilen käsitelty presidentti Pehr Svinhufvud oli poliittisesti hyvin oikealla ja muistelen, että vielä kuolinvuoteellaan hän varoitti suomalaisia koskaan luottamasta suureen itäiseen naapuriin, jonka kanssa taidettiin juuri silloin olla sodassa. Sen sijaan presidentin poika Veikko Svinhufvud oli ulkopolitiikassa eri linjoilla. Isä oli Kokoomuksen oikeansiiven kannattaja, mutta poika toimi 50-60-luvulla Keskustan K-linjan kansanedustajana. Hän oli jopa hyvin myönteisesti Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan suhtautuneen Suomen Rauhanpuolustaja-järjestön puheenjohtajana. Esimerkkinä mainittakoon, että kun Suomen Kommunistinen Puolue tuomitsi jyrkästi Tsekkoslovakian miehityksen, niin samaan aikaan rauhanpuolustajat kannattivat sitä lämpimästi maailman rauhaa edistävänä tapauksena. Sen sijaan presidentti Ukko-Pekan vanhin poika aisanajaja Pehr Svinhufvud ei ryhtynyt isäkapinaan. Poika Pehr eli yli satavuotiaaksi ja kun Lakimies Uutiset haastatteli häntä 100-vuotismerkkipäivän kunniaksi, jaksoi hän vielä varoitella kansaa idästä tulevasta uhasta. Itse hän suhtautui uhkaan niin vakavasti, että kertoi säilyttävänsä ryssän varalta aina hyvää 9 mm:n Mauser-pistoolia yöpöytänsä laatikossa. Sitä hän ei tosin tiennyt, että lapset olivat varmuuden vuoksi poistaneet aseesta patruunat.
|
|
|
IGF |
03.01.2009, 18:07 |
|
”Kuitunen on dopingin suhteen erittäin vahva tyyppi, hänellä on poikkeuksellisen voimakas vaste”, vakuuttaa Kari-Pekka Kyrö, jonka muisti palailee pätkittäin, tämänpäiväisessä Hesarin kuukausiliitteessä. Lisäksi hän paljastaa, että Kuitusta piikitettiin oikein miehissä Lahden hiihtostadionin punaisessa talossa. Sen seinään olisi kiireen vilkkaa saatava pronssilaatta todistamaan yhdestä lähihistoriamme merkittävimmästä tapahtumasta. Mutta enpä anna nyt kiellettyjen lisäaineiden pilata iloani. On se melkoinen juttu, kun suomalaiset saivat puolet mitaleista maastodopingin huipputapahtumassa Keski-Euroopassa. Tavallaa Kyrön jutun luettuani voin seurata lajia levollisin mielin, koska ei tarvitse epäillä, että joku olisi puhtain keinoin sotkemassa kisaa. Ja tuo Sami Jauhojärvi on olemukseltaan, kuin se toinen kuuluisa Lapin mies eli Nätti-Jussi. Pieniä, vähää vaille kääpiöitä, joilla on hirmuinen itseluottamus ja hirmuiset jutut. Kun Nätti-Jussi pyrki savotalle töihin, niin häneltä kysyttiin, että missäs mies on ennen ollut hakkuissa. Nätti väitti olleensa Käsivarressa. Tietoa kritisoitiin, koska eihän Käsivarressa ollut puitakaan. Niin, eipä ole ennää, totesi vain tämä piskuinen jätkä itsevarmasti. Muuten nyt sitten tiedän, miksi mies voi juosta 100 metrin maailmanennätyksen, vaikka kävelee viimeiset metrit. Se on ihmeaine IGF, joka ei näy testeissä. Se on insuliinin kaltainen voimakkaasti ja laajasti elintoimintoja, lihasten ja veren kasvua säätelevä aine, paljastaa Kari-Pekka Kyrö. Yksikköhinta on 5000 dollaria, joten dopingkaan ei ole enää yksilehmäisten urheilijoiden touhua.
|
|
|
Häiriökäyttäytymistä |
04.01.2009, 20:22 |
|
Kohtuuttoman julkisuusarvon ovat saaneet Kari-Pekka Kyrön paljastukset. Saas nähdä, koska asiassa siirrytään yleisurheiluhistorian selvittelyyn. Väitänpä, että siellä veriruskeat synnit ovat vielä pahemmat. Ihmettelen, ettei julkisuudessa ole puhuttu siitä, että monenko huippu-urheilijan menttaalihygienia on kärsinyt kemiallisen sisäruokinnan seurauksena. Muistanpa, että muinoin Heinolassa puhuttiin siitä, että ennen oli tapana käydä SM-painien vihoviimeiset iltaottelut kaupungin poliisilaitoksen tiloissa. Ja muistelenpa miten yhtenä kesäviikonloppuna maassamme sattui ja tapahtui. Ensiksi kansanedustaja-nyrkkeilijä Halme vaihtoi lajia ja siirtyi ampumaurheilun harrastajaksi. Sitten yksi TV:stä tuttu naisgladiaattori tappoi ja paistoi ex-sulhonsa. Olisiko ollut tarkoitus hyödyntää tätä viikonlopun pääruokalajia suunniteltaessa. Ja siunatuksi lopuksi sitten vielä eräs voimanoston SM-mitalisti kruunasi viikon surmaamalla vaimonsa ja itsensä sekä viimetöikseen miinoittamalla kesämökkinsä niin, että varomaton sukulaismieskin lähti taivaaseen. Eikä tietenkään kukaan ollut koskaan mitään ottanut.
|
|
|
Kukkoo haakattiin |
05.01.2009, 19:12 |
|
Männä viikolla tuli vanhassa työyhteisössä vietettyä suuri valtiollistamisjuhla sen kunniaksi, että kuluttajaneuvonta siirtyi kaupungilta valtion vastattavaksi. Kakkukahvia ei tarjottu, vaan kukkoo haakattiin ja kaljoo kitattiin. Korostetakoon, että koska juhla vietettiin työaikaan ja koska moni oli mopetilla, kitattu kalja oli vain kotkaljoo. Muuten kyllä kunnon tuore kalakukko aina vattukaakun voittaa ja kahvia juodaan muutenkin monta kertaa päivässä, joten kyllä kunnon kotikalja on kukkoa haakattaessa sopiva särvin. Muuten sen jälkeen, kun kukko avataan oikeaoppisesti päälaelta, paljastuvat sieltä savolaisen aivoja muistuttava rasva ja ruotokerros. Kalakukko ei ole savolainen keksintö, kuten yleisesti luullaan, vaan idea on varastettu saksalaisilta 30-vuotisen sodan melskeissä. Siellä tuotetta kutsuttiin Fischkuchen nimellä, joten tuosta Kuchen-sanasta se kummallinen kukko-nimitys tulee. Jostain syystä kukonleivontaperinne on hävinnyt muualta maailmasta, mutta Itä-Suomessa se on säilynyt. Säilymisen syynä on varmaankin se, että kukko on maailman ensimmäinen säilyke ja eränkävijäesi-isät ovat oivaltaneet sen hyvät säilyvyysominaisuudet ja ravintoarvot pitkillä korpivaelluksillaan.
|
|
|
Kuntien hakkuumestaruus ratkaistu |
06.01.2009, 16:31 |
|
”Kuntien hakkuumestaruus ratkaistu” uutisoi Savon Sanomat-lehti näyttävästi joskus 40-50-luvun vaihteessa. Kisan voitti Yrjö Smolander Tuusniemeltä ja Toivo Koivistoinen Suonenjoelta on näköjään kaatanut Kakkisensalon puita sillä vauhdilla, että hävisi mestaruuden vain 0,28 pinokuutiometrin erotuksella. Tappio on mietomaisen niukka. Pronssille jäänyt Varkauden Jaakko Malm näyttääkin sitten jääneen jo yli neljän pinokuutiometrin päähän. Olen tuosta pahviloutan pohjalta löytyneestä lehtileikkeestä lukevinani, että kilpailu kesti vain kolme päivää ja yli 82 pinokuutiometriä kuullostaa ihan hirmuiselta tulokselta, vaikka en asiasta ymmärrä muuta kuin , että itseltäni meni koko viime talvi ja hermot sekä selkä kaatunutta pihakoivua sähkösahalla jukertaessani. Eikä taatoilla silloin 60 vuotta sitten ollut edes sähkösahaa vastuksinaan, vaan pokasahalla painettiin. Mutta ne ukot eivät tainneet olla mitään nykyajan pehmomiehiä. Erikoismaininnan lehtileikkeessä saa suonenjokelainen sotainvalidi Erkki Rytkönen, joka on hakannut kaivospuita heikohkossa metsässä ja mäkisessä maastossa 40,90 pinokuutiometriä, vaikka mieheltä puuttuivat kaikki sormet toisesta kädestä. Lieköhän mies kuullutkaan työuupumuksesta tai muusta böönautista, joita nykyihmisiin pyrkii keveissä sisätöissä iskemään.
|
|
|
Hieroja ja urheilija Johan Vennonen |
07.01.2009, 18:01 |
|
Joku iikko sitten uhosin, miten helposti voittaisin mitalin raskaansarjan leuanvedon SM-kisoissa. Mutta jo Paasikivi sanoi, että ainoastaan idiootit eivät vaihda mielipidettään. Minäkin joudun nyt sen tässä leuanveto asiassa tekemään. Nimittäin TV:ssä oli ohjelma umpisokeasta hierojasta Johan Vennosesta. Hän kuoli viime kesänä kypsässä 99-vuoden iässä. Hieromisen lisäksi Vennonen harrasti mm. räjäytystöitä. Viime töikseen hän louhi itselleen vaikuttavan kallioluolan, jonka seinällä on kuparilaatta, jossa lukee ”tämän luolan rakensi sokea mies vuosina 1977-1997”. Räjäyttelyn ja hieronnan lisäksi teräsvaari harrasti myös kasvissyöntiä, koska oli ammatissaan havainnut, miten eräällä kasvissyöjäurheilijalla oli poikkeuksellisen hyvä lihaksisto. Ja niin oli Johan Vennosellakin. Hänen urheilija siskonpoikansa oli treenannut voimailua siinä määrin, että kykeni vetämään hämmästyttävät 30 leukaa. Johan-enokin halusi koittaa asiaa. Teräsvaari veti 50 leukaa yhdellä kädellä ja tehosti suoritustaan vetelemällä välillä yhdellä sormella rekistä roikkuen. Joten taidanpa vaihtaa lajia.
|
|
|
Heinola yllättää |
08.01.2009, 19:16 |
|
Heinolan pikkukaupungista löytyy hämmästyttävä määrä taiteellista lahjakkuuta. Kirkkaimmat tähdet ovat Apulanta, Uuno Kailas ja Panu Patomäki, mutta muitakin löytyy. Vuosi sitten ihastelin rakennusmestari Veikko Pystysen sotamuistelmia ja nyt sain käsiini virran toiselta rannalta eli Jyrängön puolelta Marja Melfsenin kirjat Vuosien virta ja Maija-kulta ja viaton viisikymmenluku. Pystysen ja Melfsenin muistelma tasapainottavat sopivasti toisiaan. Veikko oli vanha suojeluskuntalainen ja kokoomuslainen kunnallispoliitikko, mutta Marja Melfsenin mielenkiintoisessa lapsuudenkodissa sen sijaan uskottiin sekä Staliniin että Jeesukseen. Vappumarssilla käytiin, mutta tarpeen vaatiessa perhe myös järjesti polvirukoustilaisuuksia. Pystyset olivat kaupungin porvareiden puolelta ja Marjan perhe virran toiselta rannalta Heinolan maalaiskunnan Jyrängön työläisalueelta. Asuinalueiden ristiriidat olivat kuulemani mukaan sitä luokkaa, että kun venäläinen pommikone tuli Talvisodan aikaan kierteli kaupunkia pommittamaan, johdettiin toimintaa Jyrängön puolelta valomerkeillä. Muuten ihan Jatkosodan alussa kaupunkia pommitettiin pahasti ja siinä taisi parikymmentä ihmistäkin kuolla. Sen täysin järjettömältä tuntuneen pommituksen syitä on paljon pohdittu. Selitys voisi olla se, että tietääkseni Suomen pääesikunnan yksi osasto, eli Pallen propagandayksikkö oli sijoitettuna kaupungin läheisyyteen. Toinen perustelu ilmahyökkäykselle voisi olla se, että Heinolassa oli kranaattisorvaamo ja että eräässä paperitehtaassa olisi jopa valmistettu hyvin salaisesti myös trotyylia. Ja mielenkiintoinen tapaus on, että Valpon papereita tutkiessani luin, että koko sota-ajan Heinolassa toimi vakoojan radiolähetin, jonka sijaintia yritettiin kovastikin selvittää viranomaisten toimesta. Kun sitten kerran törmäsin pienessä tinassa olleeseen vanhaan heinolalaistoveriin ja kysyin häneltä luottamuksellisesti suoraan näin miesten kesken, että kukas sitä radio-asemaa hoiti, niin kyllä hän osasi sen silmää räpäyttämättä heti paljastaa.
|
|
|
Hiihtohistoriaa |
09.01.2009, 19:47 |
|
Muistanpa, miten talvi alkoi ennen Harsunkankaan hiihdoilla Kyyjärvellä. Ne olivat silloin paljon isompi tapahtuma, kuin nykyään formula 1:n sarjan aloittava Austraalian osakilpailu. Sitten tulivat Kyöpelin hiihdot Tapaninpäivänä. Maakuntaviestit loppiaisena olivat talven merkittävin tapahtuma. Keskitalven Salpausselän kisoista muistan, kuinka Tiilikais-Pekka selosti mäenlaskua Lahden sementistä ja lähes joka miehellä oli silloin varma alastulo. Sitten olivat Puijon kisat, joista Yleisohjelmassa oli suoralähetys, Ounasvaaran hiihdot, joista myös oli kokopäiväinen lähete ja talven päätti Rukan hiihdot, joista muistan Nopos-Paavon väräjävän äänen ja Susi-Kallen. Nyt minulle kerrottiin, että Puijolla järjestetyissä maakuntaviesteissä ei ollut yhtään maksanutta katsojaa ja ladun varrella oli noin 50 satunnaista ohikulkijaa seuraamassa kisatapahtumaa. Ja vanha hiihtopitäjä Suonenjoki ei ollut edustettuna missään sarjassa. Aikoihin on eletty. Muistanpa, miten reilut 40 vuotta sitten jo hyvissä ajoin spekuloitiin, kuka voittaa tämän Suomen vanhimman maakuntaviestin. Arvailtiin, missä kunnossa on kaikkien Hiihto-Niilojen isä Väisäs-Niilo Vasamasta tai Eljas Koistinen Pahkasta elikkä Pauli Auvinen Sammosta. Ja jo etukäteen tiedettiin, että suonenjokelaiset voivat aina luottaa muutamaan Röppäseen ja yhteen Salpakariin ja että Kärkkäälän Vilhus-Pertti sinnittelee varmasti aloitusosuuden kärkiporukassa. Oli siinä sen verran sitkeä mies. Maailman paras yhdistetyn mies Rauno Miettinen saattoi hyvässä lykyssä nippa nappa mahtua joukkueeseen. Ja vanhat ukot kertoivat, miten Jalkas-Kalle pani menemään Karsikonmäentiellä joskus 30-luvulla, jolloin viesti vielä hiihdettiin maantietä pitkin. Ihmiskunnan historiassa ei kuulemma ollut edetty yhtä kovaa sukset jalassa. Epäilenpä, että fiksummat painelivat luistelutyylillä jo silloin. Ja muistanpa senkin, miten itsekin olin palelemassa jossain Nilsiässä, kun koitti se suuri päivä, että Suonenjoen Vasama voitti sekä miesten että naisten viestin. Ja sitten palkintojen jaossa hiihtofanaatikko Immo Kuutsa lausui jotain, joka suonenjokelaisten riveissä tulkittiin jotenkin halventavaksi ja sitten Väisäs-Niilo ja kaikki muutkin vasamalaiset marssivat mielenosoituksellisesti ulos palkintojenjaosta. Se oli aikaa se. Nyt kisat olivat kuulemma tuossa kilometrin päässä, mutta telkkarista tuijotin Keski-Euroopan erilaisia talviurheilutapahtumia enkä ehtinyt maakuntaviestejä seuraamaan. Enkä edes huomannut, että Savon Sanomat olisivat uranneet asialle palstatilaa. Jonkun olisi tehtävä jotakin puhtaan hiihtourheilun pelastamiseksi. Nykyajan hiihtokin on vain sellaista sätkyttelyä. Toista oli seurata Eero Mäntyrannan tyylittelyä Innsbruckin olympialaisten hevosenkengässä. Eero kertoi olleensa silloin niin kovassa kunnossa, ettei ehtinyt hiihtää niin kovaa, kuin olisi jaksanut. Miehen hemoglobiini taisi olla ilman Epoakin 210 eli vähän poikasia ovat nykyajan hiihtelijät.
|
|
|
Vuonna-66 |
10.01.2009, 18:56 |
|
Eipä löydy netistä liikkuvaa kuvaa siitä, kun Mäntyranta kiertää Insbruckin hevosenkenkää suvereenina voittajahahmona. Sen sijaan vuoden-66 MM-hiihdoista löytyy tämä pätkä, josta näkee, millaista liikunnan suoloutta oli vanhan hyvän ajan hiihtourheilussa. http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05091_1 Muistan vielä ihan elävästi tuon videopätkän kilpailun. Kärkkäälän kansakoululle oli hankittu kansalaiskeräyksellä telkkari ja luonnollista oli, että aina kun oli urheilulähetys opetus keskeytettiin ja asiat priorisoitiin, kuten nykyään olisi tapana sanoa. Samoin, jos kylän hirviporukalla oli hirvi kiikarissa, päästi Opettaja-Ville pennut kotiin ja lähti kiireellä jahtiin. Nykyään tietenkin ylihuolehtivaisten äitien lähetystö olisi heti koulutoimenjohtajan puheilla, mutta siihen aikaan asioiden tälläinen priorisointi oli ihan hyväksyttävää ja jopa suotavaa toimintaa. Muistan, että myös kylänmiehiä oli MM-hiihtojen kolmeakymppiä katsomassa ja senkin muistan, että kun Arto Tiainen oli lähtövuorossa, niin Korholan Yrjö totesi asiantuntevasti, että ”katohan, mies on niin hermona, että henki huurua”, kuten se myös huurusikin toisin kuin lujahermoisimmilla hiihtäjillä. Ja huonostihan hiihto Tiaiselta sitten menikin, liekö johtunut hermoista. Tiaisen huonoista hermoista kielii se, että jäätyään samoissa mm:ssä viidelläkympillä hopealle, purskahti hän maalissa itkuun. Minusta se oli ihan kamalaa, koska en voinut kuvitellakaan itkevää miestä. Nythän itkevät miehet alkavat olla jo jonkinlainen maan tapa meilläkin. Mutta eivät ne meidän isät, jotka aamuyöstä työmiesholkki hampaissa hiihtelivät Hackmannille hakkuisiin ja iltayöstä takaisin, juurikaan kyynelehtineet. Eero Mäntyranta ja Kalevi Laurila ottivat kolmellakympillä kaksoisvoiton, mutta jotenkin oltiin pettyneitä, kun kolmoisvoittoa ei tullut. Muuten tuosta Mäntyrannan kauniista tekniikasta tulee mieleen, että Paanasen Risto hiihteli kansakoulussa ihan samanlaisella tyylillä. Risto voitti sitten vähän myöhemmin joskus 70-luvun alkuvuosina ampumahiihdossa nuorten Pohjoismaiden mestaruuden.
|
|
|
Pilleri |
11.01.2009, 16:33 |
|
Olen pettynyt. Lehdestä omin silmin luin, ettei riitä Virpi Kuituselle Suomen mies, vaan oli kuulemma pistäytynyt italialaisen olympiavoittaja Pietro Piller Cottrerin hotellihuoneessa. Olisiko Pietro esitellyt Virpille suksivoidekokoelmaansa? Mutta saa olla Kangasniemen maalaistyttö varovainen. Muistanpa, kuinka Eero Mäntyrannan kova kilpakumppani Franco Nones vieraili kerran Puijon kisoissa ja heti oli Mullikassa iso juttu, että Franco kihlasi Kuopion likan. Luulen, että jos miehen liikkeitä olisi tarkemmin selvitetty, olisi tälle olympiavoittajalle löytynyt kihlattu Puijon lisäksi myös Salpausselältä, Ounasvaaralta ja Rukalta. Italiaanot ovat aikaansaapia ainakin näissä asioissa. Muuten Mäntyranta ihmetteli joskus sitä, että suomalaiset pärjäsivät vallan mainiosta 60-luvun loppupuolelle asti, jolloin meikäläiset käyttivät vain puhtaita keinoja (siis puhdasta amfetamiinia), mutta sitten muut menivät heittämällä ohi. Uudet aineet, ilmeisesti pyöräilystä tutut, olivat tulleet jakoon ja hiihtäjämme myöhästyivät muutaman vuoden tässäkin asiassa. Ja nyt taitaa olla vähän sama tilanne. Martti Jylhä oli aikanaan junioreissa samaa tasoa kuin ikätoverinsa Norjan Northug ja se Sveitsin uusi supertähti Kolina, mutta jostain syystä ero on hetkessä venähtänyt valovuosiks Muuten tuosta Pietro Pilleristä sen verran, että Piller on mitä parahultaisin nykyaikaisen huippuhiihtäjän nimi. Ja kuunnelkaapa tämä Paavon ja Pekan radioselostus: http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00564_1 Tämä raivoisa viestikamppailu tuli katsottua Kärkkäälän kansakoulun telkkarista. Mäntyranta voitti Venäjän miehen loppukirissä ja Opettaja-Ville kerrassaan tulistui TV-kuvaajalle, joka näytti vain seisovaa Norjan miestä, vaikka piskuinen Suomen mies kävi taistelua elämästä ja kuolemasta idän jättiläistä vastaan. Ville oli Impilahden evakkoja eikä ollut asiaa unohtanut. Mäntyranta kertoi tuosta loppuratkaisusta myöhemmin sen, että siihen aikaan vuorotahtia pääsi ainakin vähän matkaa kovempaa kuin tasatahtia ja sen tiedon avulla hän mitalin voitti.
|
|
|
Maaseudun tulevaisuus |
12.01.2009, 19:27 |
|
”Kehitys kulkee eteenpäin Suonenjoen Rieponlahdessa”, toteaa Kauko Tervamäki eli nimimerkki Kajo 50-luvun alun Savon Sanomissa ja jatkaa, että ”tänä kesänä suoritetun vierailun aikana tehdyt havainnot osoittivat kylän talojen nykyaikaistuvan ja traktorien jyrisevän koneiden laajenevaa käyttöä ennustaen jo heinäpellollakin.” Kuvatekstissä kerrotaan seuraavaa: ”ILTAHETKI RIEPONLAHDESSA. Jussi Könösen Tilda-emäntä (siis mummoni) Kaunikkiaan lypsämässä. Kärpäsiä on niin paljon, että pienten Pertin ja Raimon taito riittänyt, vaan piti Aino-tyttären ryhtyä ripsumaan.” 50-luku taisi olla onnellista aikaa. Silloin uskottiin lapsen omaisen vilpittömästi onnelliseen tulevaisuuteen toisin kuin nykyään. Mutta enpä minä ainakaan siihen aikaan palaisi. Eivät kestäisi selkä eivätkä hermot. Ja tappaiset kippeytyvät jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi aamumyterissä kahlata miehustaa myöten lumessa hakkuupalstan reunaan sirrikka olalla. Nykyisessä sisätyössä on sentään omat mukavuutensa; hyvät keskuslämmitetyt työhuoneet, sisävessat sekä työmäärään ja vastuuseen nähden kohtuuttoman hyvä palkka.
|
|
|
Uutisointia |
13.01.2009, 19:41 |
|
Joskus 70-luvun alussa telkkarissa haastateltiin esimerkillistä maanviljelijää Kekkolanniemen Kallea jostain Riepon ja Halolanmäen rajoilta. Hän lausui ohjelmassa niin pontevasti kaksi maatilatalouden perusasiaa, että muistan ne vieläkin. Ensiksi hän totesi, että ”maatila seisoo kolmella tukijalalla, jotka ovat maanviljelys, karjanhoito ja metsätalous.” Toiseksi hän vakuutti edelleenkin vähintään yhtä pontevasti, että ”työskentely metsässä on yhtä juhlaa.” Jälkimäinen viisaus synnytti kritiikkiä seudun metsätyömiesten keskuudessa. Sitä hän ei todennut, että karjatalouden harrastaminen olisi yhtä juhlaa, kuten öylösestä kuvasta, jossa tät-aeno oli valokuvauksellisesti ripusmassa äpyliä, saattaisi päätellä. Nimittäin vähän edellisen jutun jälkee saattoi lehdestä lukea surullisen tarinan Jussi Könösen navetan tuhoutumisesta. Onneksi henkilövahingoilta vältyttiin. Nykyään ei enää navettapalokuvat ylitä Mullikan uutiskynnystä. Muutenkin Savon Sanomat olivat ennen kantaaottavampi julkaisu. Muistaakseni vuoden -63 Kuopion nailonsukkamurhaajan henkilöllisyydenkin suuri yleisö ja poliisitkin saattoivat lukea lehdestä jo heti murhien jälkeen. Valitettavasti syylliseksi julistettiin väärä mies. Vielä paremmaksi pisti kilpailija Savo-lehti kolme vuotta aiemmin Tulilahden murhien tiimoilta. Silloin eräs tutkiva journalisti oli piiloutunut Tulilahden koulun ruokakaappiin salakuuntelemaan koululle majoittuneita poliiseja ja julkaisi siekailematta nokkelasti tietoonsa saaman syyllisen otsikolla ”Haudankaivaja Koikkalainen on murhaaja”. Tosin tämäkin tieto jouduttiin myöhemmin oikaisemaan, kun Heinävedelle raahattiin tuomiolle Runar Holmström-niminen erakko ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta. Runsaslukuinen savolaiskäräjäyleisö kuulemma ihmetteli suureen ääneen, että miksi moisesta selvästä asiasta pitää käräjiä käydä, koska asian voisi huomattavasti kustannustehokkaammin ratkaista muutenkin. Eikä lopullista tuomiota sitten tarvittukaan, koska Runar hirtti itsensä ennen lopullista tuomiota. Vieläkin asiantuntijat kiistelevät siitä, oliko hän syyllinen.
|
|
|
Hökötys |
14.01.2009, 20:34 |
|
Tulipa taas pistäydyttyä kiireellä statissa, kuten maamme piäkaupunkia sikäläisellä murteella kutsutaan. Ja kuka kertosi minulle, mitä tämä junan ikkunasta hätäisesti nappaamani kuva esittää. Muuten en ikinä lakkaa ihmettelemästä tuota hökötystä, joka kohoaa Linnanmäen kalliolla. Olen noin 20.000 tuhatta kertaa ajanut sen ohi ja joka kerta arvaillut rakennelman tarkoitusta. Se voisi olla vaikkapa jokin liikenteen opastin; onhan se vähän suuntaviittamainen ja risteyksessä. Sitten se saattaa olla esimerkiksi Linnanmäen kallioluolien ilmastointiin liittyvä rakennelma. Mutta todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän sitä, että hökötys on sitä ihteään elikkä taidetta. Ja ihan nätti se onkin, kulmat vallan vatupassissa. Hesalaiset huomio! Mikä ihme hökötysteos on nimeltään, kuka sen on tehnyt, minkä vuoksi ja milloin?
|
|
|
Waltarin veli |
15.01.2009, 19:32 |
|
Lukaisinpa tuossa Panu Rajalan Waltari-kirjan. Se oli hyvä se, koska en enää tunne itseäni huonoksi ihmiseksi. Kerrassaan vapauttava kokemus. Kirjailijanero, joka päällisin puolin vaikutti melkoiselta hissukalta, oli sittenkin suuri taiteilijaboheemi, joka harrasti juopottelua, irstailua ja elostelua siinä määrin, että vaimokin lopulta läimäytti miestä ihan syystä niin, että tältä halkesi tärykalvo. Mutta Mika oli pelkkä harrastelija isoveljensä Samulin rinnalla. Samulin oli niin mahdotonta sopeutua normielämään, että hän hakeutui armeijaan upseeriksi, koska ei juoppoudeltaan mihinkään muuhun pystynyt. Tästä ammatinvalinnasta sitten seurasi se, että hän oli yksin muuttaa koko Toisen maailmansodan historian. Samuli oli nimittäin Välirauhan aikaan vartioimassa Hangossa rajaa ja erään ryyppyputken jälkeen hän komensi miehensä tulittamaan tykillä venäläisten päämajaa. Eräs tervejärkinen korpraali rohkeni epäröidä pystymakkurissa toikkaroineen luutnantin määräystä ja tämän vuoksi Samuli Waltari ampui tätä niskuroijaa pistoolillaan. Korpraali ehti kuitenkin heittäytyä syrjään ja luoti vihelsi vain kahden kranaattia tykille kantaneen tykkimiehen välistä. Samuli Waltari vapautettiin tapauksen jälkeen tehtävistään. Historiantutkijat voisivat selvittää maamme itsenäisyyden pelastaneen korpraalin henkilöllisyyden ja hänelle tulisi myöntää näin jälkikäteen ensimmäisen asteen Mannerheim-risti.
|
|
|
Turun Toverit |
16.01.2009, 17:57 |
|
Kävinpä katsomassa Rööperi-elokuvan. Päällimmäiseksi mieleen jäi se, että siinä mässäiltiin liikaa väkivallalla ja tupakanpoltolla. Lisäksi elokuva palautti mieleen sen, että maankuulu Jukka Ojaranta oli nuorempana kova juoksemaan. Elokuvassa Turun-Jukan kirittäjänä toimi Tom Sjöbergin rikollisjengi, mutta tietääkseni tämä laivuri, joka tunnetaan nykyään ennen kaikkea jätehuolto ja salakuljetusalalta, juoksi myös kilpaa. Joko jostain lehtijutusta ,tai sitten miehen muistelmateoksesta ”Kyllähän myrkyn lykkäs”, luin, että Ojaranta nuorena kuului Turun Tovereiden Suomen mestari pikajuoksujoukkueeseen. Tosin eihän silloin ollut porukassa, kun Tuto juoksi 4 X 400 metrillä hirmuisen Suomen ennätyksen. Hellsten, Rekola ja Rintamäki olivat terävimmät nimet, neljättä en muista, mutta ei se ainakaan Ojaranta ollut. Muuten nuo kolme huippumiestä juoksivat ilman dopingia hiilimurskalla 50 vuotta sitten 400 metriä paljon kovempaa kuin nykymenijät, vaikka trion miesten keskipituus taisi olla noin 170 cm. Ojaranta olisi kyllä isona miehenä tuonut porukkaan fyysisyyttä, mutta luulen, että mies edusti Tutoa vain jossain juniorisarjoissa. Muistelen myös, etä joskus 30-luvun työläispyöräilyjä hallitsijat Tuton identtiset kaksoset Jalmari ja Ilmari; sukunimen päälle en nyt millään pääse. Urheilu-uransa jälkeen veljekset hallitsivat Turun seudun pirtumarkkinoita nopealla lentokoneen moottorilla varustetulla pikaveneellään. Pirtuajan jälken miehet siirtyivät Helluntai-seurakuntaan ja muistelivat liikemiesaikojaan helluntailaisten lehdessä siihen malliin, että julkaisun levikki nousi merkittävsti. Pahat kielet väittävät, ettei se pyöräurheilu-urakaan sujunut täysin rehellisesti. Koska kaksosveljekset olivat ihan toistensa näköiset, ajoi heistä toinen alkumatkan kovaa ja puolivälissä toinen jatkoi polkemista samalla tahdilla ja samalla kilpailunumerolla.
|
|
|
Ensimmäinen saalis |
18.01.2009, 18:47 |
|
Muistaakseni Juhani Ahon Lastuissa on tarina ensimmäinen saalis. Ja minun talven ensimmäinen saalis on eittämättä pienehkö ja söpö ahvenvauva, jonka kiireen vilkkaa laskin takaisin jatkamaan leikkejään. Eläinsuojeluaktiivien tulisi ilman muuta vaatia koukkukalastuksen kieltämistä. Mutta olipa upea kevätpäivä jäällä. Lunta oli sentti ja retkiluistimilla olisi ollut käyttöä. Niiden puutteessa hiihtelin, mutta melkein puhtaalla jäällä se ei kunnolla onnistu. Muuten minullakin on fantasioita. Eräs salaisimmista on se, että joskus oikein liukkailla kalajäillä käärin vanhat ruosteiset katiskaverkon palat kenkien ympärille. Olen varma, että viritelmä olisi maailman paras liukueste. Luulenpa, että keksintöä voisi myydä kovalla rahalla myös kaupunkilaisserkuille. Tiedän monien katkoneen luitaan tänäkin talvena, jolloin Hyvinvointisuomella ei ole enää varaa hiekoittaa iljanteisia teitä ja katujaan. Nykyään kaupoista saatavat liukuesteet ovat kökköjä – kyllä katiskaverkon palat ovat paremmat. Niitä ei esimerkiksi tarvitse riisua pois jaloistaa liikkeisiin ja myymälöihin astuttaessa, koska ne eivät naarmuta lattioita. Luulenpa olevani kohta upporikas.
|
|
|
Arvin laavu |
19.01.2009, 19:37 |
|
Kun tavallinen käsillä tekemisestä kiinnostunut mies, tekee korkeintaan sen mitä pystyy, niin evp. luomupuutarhuri Arvi Nurmi tekee sen mitä haluaa. Kun tavallinen käsillä tekemisestä kiinnostunut mies hankkii kalliit laitteet ja vehkeet harrastaakseen käsillä tekemistä, Arvi tekee ensin itse ne tarvittavat laitteet ja vehkeet kuten porat ja sorvit. Enkä ole kuullut, että kukaan toinen olisi tehnyt itselleen tandempolkupyörää, mutta Arvipa on. Ja toimivan höyrykoneenkin hän on tehnyt. Kuvassa on Arvin verryttelymielessä kirvesmiehen ammattia opetellessaan tekemä laavu. Sen saumat eivät räköile ja kulmat näyttävät olevan hyvin vatupassissa, toisin kuin Savossa ja Venäjällä yleensä on tapana. Itäsuomalaiset ovat kaskenviljelijöiden jälkeläisiä eikä kaskiviljely vaadi pikkutarkkaa näpräämistä, se on suurpiirteistä touhua. Arvi on Turun puolesta ja siellä ihmiset ovat jo satojen vuosien ajan joutuneet hoitamaan puutarhoja ja huolehtimaan muutenkin pihapiiristään. Siellä eivät Ladat korista pientareita. Arvi on sellainen tekninen lahjakkuus, että jos hän olisi olisi syntynyt muutama vuosikymmen myöhemmin, hän olisi ilman muuta professori Teknisessä korkeakoulussa. Nyt hän joutui isän kaaduttua jo 13-vuotiaana perheensä pääksi ja koulut jäivät siihen. Suomessa vanhan kansan keskuudessa on paljon tällaisia itseoppineita neroja, joiden lahjakkuus on jäänyt hyödyntämättä kansantaloutta.
|
|
|
Kaisun seita |
20.01.2009, 20:43 |
|
Jos oli näyttävä Nurmen Arvin laavu, niin näyttävä on myös Nurmen Kaisun Seita. Sellainenkin siis löytyy nykyään Kärkkäälästä. Edellinen vastaava pyhäpaikka sijaitsi jossain Karsikonmäellä, mutta tarkkaa sijaintia en tiedä. Joku kotiseutulautakunta voisi sen selvittää ja merkitä pronssilaatalla. Kristinuskon myötä muinaissuomalainen teologinen näkemys on pyritty tietoisesti unohtamaan. Jopa kaikki muinaisten esi-isiemme noitarummut onnistuttiin hävittämään. Huvittavaa on, että kun Pitäjän lehti teki Kaisun eläinkokoelmasta näyttävän värikuvin varustetun jutun, lehti ei uskaltanut mainita mitään seidasta. Pelkäsi varmaankin asian herättävän ahdistusta ja pahennusta lukijoissa. Turhien epäilyjen estämiseksi korostettakoon, että Kaisu on kuitenkin kirkkokuoron kantavia voimia. Häntä ei voi syyttää pakanuudesta vähimmässäkään määrin. Hän on vain mielipiteiltään vapaamielinen. Muuten Uukuniemen ensimmäinen kirkko lienee pystytetty pakanaesi-isien pyhälle paikalle nykyiseen Papinniemeen. Muistaakseni seudun historiaa tutkinut ja siitä kirjojakin kirjoittanut kesäuukuniemeläinen Ensio Filman kertoi, että jopa nimi Uukuniemi saattaa juontua sanasta Ukonniemi. Ukkohan oli pakana-ajan jumala ja niinpä nykyinen kirkollisuutta korostava nimi Papinniemi saattoi ennen olla pakanallinen Ukonniemi.
|
|
|
Arkkipiispa-Leksa ja kirjailija-Heksa |
21.01.2009, 18:43 |
|
Tällä kertaa arkkipiispan vieraana oli maailmankuulu kirjailija Heikki Turunen, vahva Nobel-ehdokas. Vaatimaton kirjailija itse kertoi hänelle tyypilliseen vähättelevään sävyyn joitakuita esimerkkejä kansainvälisestä tunnettuisuudestaan. Kerran kirjailija-Heikki oli professori Kirkisen kanssa Pariisin lentoasemalla, joka on isohko. Siellä ohi kulki muudan intialainen nainen kansallispuvussaan ja kastimerkki otsikossaan. Turusen havaittuaan hän huikkasi iloisesti, että ”terve Hessu”. Kirkinen katsoi kumppaniaan mietteliään näköisenä. Ja erään kerran kulttuurivierailullaan Moskovan Bolshoi-teatterissa, kirjailija oli juuri kertonut kulttuuriseurueelleen, miten mukavaa on liikkua näin tuntemattomana suuressa maailmassa. Ja sitten jostain takalehtereiden pimennosta kajahti ilmoille karjaisu ”hojo hojo”! Tämän tervehdyksenhän Simpauttaja toi Suomeen. Ja sitten yhden kerran Kuopio torilla vastaan tuli öljykeppimäisen pitkä ja sinisenmusta Afrikkalaistaustainen miehenroikale, joka jo kaukaa Turusen havaittuaan huuteli savonmurteella, että ”millonkas se seoroova kirja ilimestyy.” Mahtoiko olla sama mies, johon kirjailija-Heikki törmäsi vuosikymmeniä sitten Kosmoksen ravintolassa. Siihen aikaan tositummat olivat maassamme äärimmäisen harvinaisia. ”No katohan! Halakometässä ahavoetunut poeka”, oli Turunen ihastellut. ”Haesta v_ _ _ u” vastasi tumma mies leveällä Itä-Suomen murteella. Olen saanut kuulla tavallisesti luotettavista lähteistä. Kysäisinpä kirjailijalta itseäni 35 vuotta askarruttanutta asiaa, että mitenkäs sen Simpauttajan Impan oikein kävi myöhemmässä elämässään. Hyvin oli Impalle käynyt. Hän on nyt kansainvälisesti tunnettu kirjailija ja saa ehkä vielä Nobelin teoksestaan Kivenpyörittäjän kylä. Muuten asiasta nimenomaisesti kysyttynä Turunen vastasi, että Kokoomusta lukuunottamatta kaikki muut puolueet ovat pyytäneet häntä Euro-ehdokkaaksi, mutta turhaan. Luulenpa vain, että jos joku Timo Soini onnistuisi kosintamenoissaan, olisi jo selvää, kuka on tuleva äänikeisari. Hän saattaisi hyvinkin onnistuessaan ylittää jopa Kärkkäälän kyläpäällikkö Pekka Kauppisen suhteellisen kannatuksen koko valtakunnan tasolla. Miesten olemuksessa ja ulosannissa on paljon yhteistä.
|
|
|
Hrustsovin kotikylä |
19.10.2009, 18:21 |
|
Olen turhaan jäljittänyt valokuvaa kärkkääläisestä merkkimiehestä teurastaja Aaro Kiiskisestä (1898 – 1976) enkä ole sellaista löytänyt. Mutta kirjastosta löytyi Nikita Hrustsovin elämäkerta ja sen kansikuva tuo mieleen Aaro-vainaan. Yhdennäköisyys on hämmästyttävä. Vaikka olen saanut jokseenkin kaikki ihmiskunnan merkkihenkilöt kytketyiksi Kärkkäälään, niin Nikitan osalta se ei onnistu. Hän oli Kalinovkan kylästä, jota kylän opettaja kuvasi kurjimmaksi ja viheliäisimmäksi kyläksi, jonka hän oli koskaan nähnyt. Ilmeisesti se kurjuudessa sitten löi kuuluisan Kurja-Kärkkäälän, joka sai hellittelynimensä kuulemma joskus vaikeina aikoina, jolloin koko kylässä vain yksi raha, jota käytiin yhdessä ihastelemassa. Työnpuutetta Kalinovkan open ei tarvinnut valittaa, koska kyläläisten lukutaitoaste oli peräti 5 %. Vaikka nykyään maamme älymystö tuntee vetoa ortodoksikirkkoon, niin kannattaa muistaa, että se kirkko taisi tehdä kaikkensa estääkseen ihmisten lukutaidon, kun taas täällä evenkeelisella puolella papit pakottivat kansaa oppimaan lukemaan. Ilmeisesti Suomen itsenäistymisen aikoihin Suomessa oli Euroopan korkein lukutaitoaste ja vastaavasti Venäjällä matalin. Mutta ihme kyllä Kalinovkan kylässä esiintyi vireää kulttuuriharrastusta, vai pitäisikö puhua liikuntaharrastuksesta. Nimittäin aina juhlapyhien aikaan kaikki kylän miehet ikään katsomatta kokoontuivat kirkon viereiselle niitylle harrastamaan joukkonyrkkitappelua. Jokainen valitsi itselleen ikäisensä ja kokoisensa vastustajan, jota sitten kurmotettiin nyrkeillä. Ja kaikki akat kokoontuivat katselemaan ja kannustamaan. Se oli kai sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä, joka nyt on kuulemma häviämässä maailmasta.
|
|
|
Balkaninvuokko |
23.01.2009, 20:39 |
|
Ja tämänpäiväisen lumimyräkän kunniaksi, joka taas pahasti yllätti Etelä-Suomen autoilijat, kuva viime kesältä. Muistanpa, että opiskeluaikaan keväisin ihmettelin, miten Vantaan Koivukylän ympäristö oli valkoisenaan valkovuokkoja. Valkovuokkovyöhyke katkeaa kuin veitsellä leikaten Salpausselkään.Täytynee vielä tässä elämässä joskus käydä ihastelemassa tätä ihmettä. Ja muistanpa, miten toukokuun alussa juuri Salpausselän pohjoispuolella Heinolassa harjut hohtivat sinivuokkoja. Niitäkin täytynee käydä ihastelemassa vielä tässä elämässä. Heinola on kuuluisa myös kangasvuokoistaan, mutta itse en onnistunut sellaista koskaan näkemään. Karulla Kärkkäälän kylällä ei pitäisi kasvaa luonnostaan mitään vuokkoja. Korkeintaan pihoilla kituu joitain yksittäisiä istutettuja sini- ja valkovuokkoja. No Rissasten puretun mökin kohdalla näkyy olevan jonkinlainen rehevä valkovuokkokasvusto. Mutta sitten yllättäen kesäkuulla kukkapenkkiäni rapsuttaessa ihmettelin tuota erkoista vaatimatonta kukkaa, jonka naapurin puutarhurit sitten tunnistivat balkaninvuokoksi, jollaista en ole kuullut olevankaan tässä maailamssa. Epäselväksi jää, että mistä se on tullut. Kukaan ei myönnä sitä istuttaneensa. Jos kohdistaisin siihen hoitotoimenpiteitä, ei sitä kohta olisi. Lajin tulevaisuus Kärkkäälän kylällä jää nähtäväksi.
|
|
|
Jääsähly |
24.01.2009, 20:13 |
|
Jääurheilutäyteinen on ollut tämä päivä. Katselin telkkarista taitoluistelua samaan aikaan, kun kuuntelin radiosta Kalpa – Jokerit peliä. Ja aikoihin on eletty. Ennen haalistuneet punanutut hallitsivat taitoluisteluakin suvereenisti, mutta nyt valtikka on siirtynyt suomalaisille maalaistytöille, joilla on luontaiset taipumukset lajiin, koska painopiste on matalalla ja lyhyet raajat ovat helposti hallittavissa. Kiira Korpi nyt on vähän toista mallia, mutta hänpä ei pärjääkkään. Ja aikoihin on eletty, kun tuntuu pettymykseltä se, että kuopiolaiset voittavat jääkiekossa helsinkiläiset ainoastaan niukasti. Vaikka eihän Kalpa eli Kalevan Pallo ole oikeasti savolaisporukka, vaan Sortavalasta se on tullut tänne evakkoon. Siinä muuten olisikin sitten väitöskirjan paikka, eli miten karjalaisevakot ovat vaikuttaneet kalakukkokaupungin urheiluelämään. Kupsinkin historiassa karjalaispakolaisilla on ollut merkittävä asema. Ja aikoihin on eletty, kun kehitin tuossa uuden halvan ja turvallisen jääpelin. Nimeltään se on jääsähly ja siinä luistimilta käsin pelataan sählyä. Luulenpa, että 9.9.09, klo. 9 pidetään ravintola Kallavedessä Suomen Jääsählyliiton perustava kokous. Idea on varastettu Tahko Pihkalalta, jonka jalat olivat vähintään yhtä tukevasti ilmassa kuin allekirjoittaneellakin. Tahko perusti Suomen Salamapalloliiton 6.6.66, klo 6. Tahko oli muuten vanhana raittiusmiehenä varastanut tuon aikaidean Suomen Alkolta. Alkon liikkeet nimittäin avasivat ovensa 5.4.32 klo. 10. Sekin on helppo muistaa.
|
|
|
Luodinreikätaulu |
25.01.2009, 19:19 |
|
Suomen Jääsählyliiton perustaminen tuntuu entistä tärkeämmältä sen jälkeen, kun katselin telkkarista jääpalloa. Siitä lajista ei saa TV-ruudulta mitään tolkkua. Eikä sitä jaksa kuulemma paikanpäällä ainakaan Varkaudessa katsella muut, kuin entinen Supon johtaja Seppo Tiitinen ja hänkin ehkä virkansa puolesta. Mutta täytyy muuttaa tuota perustavan kokouksen aikaa ja paikkaa. Kallavesi-ravintola on yhdeksältä kiinni. Niinpä kokoonnumme 09.09.09 klo 09.09 muikkuravintola Sammossa sen luodinreikätaulun alla. Reikä syntyi kauan sitten, kun kaksi savolaista liikemiestä piti silloin vielä reiättömän taulun viereisessä pöydässä liikeneuvotteluja sillä seurauksella, että toinen ampua napsautti, kun sana ei enää tehonnut. Muuten eivät pärjää Viron missit, vaikka onkin suuret luulot. Nyt virolaiset syyttävät Suomen voittoisia kaunoluisterijattaria sopupelistä. Ei ollut sopua. Kyllä menestys oli täysin ansaittua ja täysin verrattavissa Salminen-Askola-Isohollo-trion urotekoon vuodelta 1936.
|
|
|
Uupuniemi vai Uukuniemi |
26.01.2009, 19:13 |
|
Kuuluisan YUP-yhtiön kosketinsoittaja Petri Tiainen kirjoittaa tuolla ”Kaisun seita” jutun kommenteissa, että välttämttä Uukuniemi-nimitys ei johdu Ukonniemestä, vaan se saattaa tarkoittaa myös Uupuniemeä. Petri on kuullut tarinan Pajarista, joka olisi hevosineen tavannut matkansa pään niemessä, jota on tapauksen kunniaksi alettu kutsua Uupuniemeksi. Olisi hauska tietää, onko Uukuniemen pajaritarinan taustalla lähistöllä vaikuttaneen Kiteen pahan pajarin tarina. Pajarihan oli Venäjällä jonkinlainen verojohtaja, jolla on varmasti ollut vaikeuksia säilyttää asemansa vuoksi myönteinen imago veronmaksajien silmissä. Tosin Kiteen verojohtajan huonomaineisuus ei johtunut pelkästä viheliäisestä virasta, vaan kyllä hän eittämättä syyllistyi toimissaan myös ylilyönteihin. Hän esimerkiksi rakensi erääseen järveen laskevaan rinteeseen nilatukeista liukumäen, jota pitkin mies sitten hurautteli veneellä järveen. Eikä tämä suinkaan riittänyt, vaan mäkiharrastusta sulostuttivat myös alastomat naiset, jotka raahasivat veneen pajareineen takaisin vauhtimäen huipulle. Tässä muuten olisi ideaa keskikarjalaisille matkailuyrittäjille, kuten myös kesäteatteri immeisille. Oikeastaan voisin itse ohjata Uukuniemen kesäteatterille asiaa käsittelevän draaman. Siitä vain Kirkonmäeltä rakennetaan nilatukkirata Pyhäjärveen. Vanhasen Paavo voisi istua veneessä Pajarina ja vetonaiset olen jo mielessäni valinnut. Pajarin kohtalo oli surkea. Huumorintajuttomat kiteeläiset kivittivät miehen hengiltä ja talkoon tuloksena syntynyt kivikasa on vieläkin nähtävillä. Se oli sitä aikaa, jolloin virkamiehet eivät olleet samanlaisia harmaita työmuurahaisia kuten nykyään. Silloin virkamiehet olivat tosimiehiä.
|
|
|
Venepakolaisia |
27.01.2009, 20:11 |
|
Komea on tuo maisema Uukunieme pyhällä paikalla, jota nykyään Papinniemeksi kutsutaan. Ennen maisema oli vieläkin komeampi, mutta jostain syystä nykyään metsät kasvavat paljon nopeammin kuin nuoruudessani. Moni entinen hieno näkymä on peittynyt pusikoihin. Kylissä ja kunnissa pitäisi aloittaa työllistämisvaroilla vesakontorjuntaprojekteja. Siinäpä idea maan kyläpäälliköille. Tuon ristin vieressä sijaitsi se hämärissä oloissa palanut ortodoksikirkko ja 1950-luvulla räjäytetty alttaripetäjä. Tuolla vähän matkan päässä järvessä on Kellokivi, jonka liepeiltä pitäisi löytyä järveen talkootyönä rahdattu kirkonkello. Sen kielihän löytyi kymmenisen vuotta sitten rannalta. Tällä niemellä sijaitsi myös kokonainen karjalaiskylä, joka autioitui 1640-luvulla ja jota arkeologit ovat viime vuosina tutkineet. Luulenpa, että kylänväki lähti juuri tästä rannasta veneillä evakkoon lähelle Moskovaa nykyiseen Tverin-Karjalaan. Väestömäärään suhteutettuna pakolaisia oli saman verran kuin 400 vuotta myöhemminkin. Lähes 1000 kilometrin matkalla on soutamista riittänyt ja välillä on pitänyt veneitä kiskoa maakannasten yli. Mutta luultavasti reitti on ollut silloisille evakoille tuttu, koska Eero Silvasti kertoi jossain telkkarin historiasarjassa, ettei Karjalassa keskiajalla mies ollut mieskään, ellei hän ollut Konstanttinopolissa käynyt. Muuten Uukuniemi-seura on aktiivisesti järjestänyt kesäretkiä, joten eiköhän Tverissäkin vielä joskus pääse käymään. Siellä on hyvä kortteeripaikka tiedossa, koska eräs Heinolan tyttö on sikäläisen nunnaluostarin johdossa. Sinne vaan sitten pyritään miehissä yökylään.
|
|
|
Jorma Ranivaara – mäkihyppääjä-kirjailija |
28.01.2009, 21:11 |
|
Nyt sitten keksin, kuka voisi kirjoittaa Kuopion Kaupunginteatterille kaupunkimme rikkaasta mäenlaskuperinteestä kertovan näytelmän nimeltään ”Puijon peipposet”. Draamahan voisi luodata syvätä Pietikäisen veljesten ja Hemmo Silvennoisen elämää. Yleisömenestys olisi varma ja teatterin talous olisi turvattu. Kirjaston tilaisuudessa oli vierailijana Lahden Hiihtoseuran kasvatti kirjailija Jorma Ranivaara, ennätys 103 metriä Rukalta 1967. Paikalla oli 13 keski-iältään 70-vuotiasta naista ja itse (51 v.) edustin maamme urheilevaa nuorisoa. Ranivaara on ihan oikeasti arvostettu kirjailija – monallakin tavalla palkittu. Hänen nuorisoromaaninsa Raamit ränniin on myös filmattu TV-elokuvaksi. Kun kysyin kirjailijalta, että oliko Raamit ränniin-romaanin häiriintyneen mäkimiehen esikuvana Matti Nykänen, hän kertoi, ettei ollut, vaikka yhdentapaisuus oli ilmeistä. Niinpä Matti on varmaankin ennen urheilu-uraansa lukenut kirjan ja ottanut siitä vähän mallia käyttäytymiselleen. Toissa syksynä ilmestyneen Eläkepommimiehen esikuvaksi hän sen sijaan myönsi alustavassa kuulustelussani Joroisten kuuluisan säästöorjentoituneen kunnanlääkärin, josta kansa käytti hellittelynimeä Joroisten Mengele. Mutta en saanut varmaa lupausta kirjailijalta siitä, että hän ottaisi Puijon Peipposet työnalle. Epäili, ettei se läpäisisi sensuuria. En kehdannut vanhalle Lahden Hiihtoseuran miehelle kertoa, että kyllä minäkin vanhana heinolalaisena pystyisin aika kovia juttuja kirjoittamaan lahtelaisista maailmanhuipuista, jotka kävivät virkistäytymässä Heinolan seurahuoneella, kun eivät kotikaupungissaan uskaltaneet sitä tehdä.
|
|
|
Siivousvuorot |
29.01.2009, 21:55 |
|
Männäviikolla kerroin Nikita Hrutshovin kotikylän viehättävästä kansanperinteestä, jossa juhlapyhien aikaan kylän miehet kokoontuivat kyläkirkon viereiselle niitylle harrastamaan joukkotappelua. Sen jälkeen, kun luin äsken Simon Montefioren kirjan Nuori Stalin, ymmärrän historian kulkua entistä paremmin. Nimittäin Stalinin kotikaupungissa Gorissa järjestettiin koko kaupungin mittakaavassa samanlaisia joukkotappeluita juhlapyhien ratoksi. Ryyppääminen, rukoilu ja rähinöinti liittyivät vankasti toisiinsa, sillä känniset papit toimivat tapahtumassa erotuomareina. Stalin oli lahjakas pappisseminaarilainen, mutta niin vain hänkin opettajansa kannustamana opiskeli väkivallan alkeita tässä kovien miesten vaativassa harrastuksessa. Idän kirkolla taitaa olla vapaamielisempi kanta tälläiseenkin elämänmuotoon. Ainakin tämä vauhdikas video viittaa vahvasti siihen suuntaan. http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/7718587.stm Ortodokset hengenmiehet ovat joutuneet riitaan Pyhänhaudankirkon siivousvuoroista ja ratkaisevat erimielisyyttään räväkällä otsaanlyöntikilpailulla täysin toista poskeaan kääntämättä. Enpä muista vastaavaa tapahtumaa evenkeeliselta puolelta. Vai olisivatko ne pohjalaiset ns. halkokörttiläiset antaneet joskus järeillä astaloillaan asennekasvatusta seurojaan häirinneille häjyille?
|
|
|
Hyvä paikka yrittää elää |
30.01.2009, 17:58 |
|
Meillä kärkkääläisillä on opittavaa uukuniemeläisistä ainakin kotisivujen teossa. Kärkkääläisetkin voisivat laittaa sivuilleen tietokilpailun, jonka kysymykset vaihtuvat päivittäin ja varsinkin tuo veppikamera on hyvä – se on ollut minulla viimeaikoina varsinainen tietokoneen taustakuva, joka rauhoittaa levottoman mielen. Talvisen auringon nousun seuraaminen Pyhäjärven päälle on vaikuttava luontokokemus. Uukuniemeläisten sivut löytyvät täältä: http://www.uukuniemi.info/ . Kärkkäälän veppikameran voisi laittaa Petäisen Joutsenluodolle (itse keksimäni nimi) seuraamaan lintuparin elämää. Luulenpa, ettei maailmassa ole toista laulujoutsenten valvontakameraa ja Kärkkäälä olisi pian kuvattu maailmankartalle. Niin minä olen sen suunnitellut, että kyläpäällikkö-Pekka Kauppinen monitoimimiehenä käy sen asentamassa. Kyläpäällikön serkku Kari, elektroniikka-alan liikemies, saattaa hyvinkin sponsoroida asiaa ja voi samalla laittaa sivun alareunaan yrityksensä mainoksen. Ja Pekka voisi valtuuston vahvana miehenä esittää, että Suonenjoen kaupunki voisi myös veppikamerasivun alareunaan vähän pienemmällä kohtuullista korvausta vastaan sijoittaa perinteisen iskulauseensa, jonka olen jossain tienvarsimainoksessakin nähnyt ”Suonenjoki – hyvä paikka yrittää elää”. Ilmeisesti jossain vaiheessa kyltissä oli lukenut sovinnaisesti ”Suonenjoki – hyvä paikka yrittää ja elää”, mutta tuon ”ja”-sanan joku lättähattu oli raaputtanut pois. Niin ja tietenkin sitten vaalien alla ehdokkaat voisivat kohtuullista korvausta vastaan asettaa siihen joutsenen pesän viereen mainoksiaan.
|
|
|
Kuntopolku |
31.01.2009, 19:47 |
|
Jos sitä Kärkkäälän veppikameraa ei jostain syystä pysty asentamaan joutsenen pesälle, niin majavien kuntopolulle sen sitten ainakin voisi laittaa. Harjunniityn lähellä Petäisenjoen varressa kulkee polku, jonka majavat näyttävät ottaneen pururadakseen. Kaupunkialueillahan sellaiset ovat yleisiä ja tavallisesti niiden varrella on myös erilaisia tukki- ja pölkkyrakennelmia, joita tuimailmeiset ylipainoiset (jostain syystä pururadalla juoksu näyttää lihottavan) miehet nostelevat järjellisen tekemisen puutteessa. Onneksi Hermanni Päätalon ei tarvinnut sellaista höpöhommaa nähdä. Ilmeisti Kärkkäälän majavilla on myös puute rehellisestä työstä, koska selvästikin yhtä polun varren pölkkyä on pureksittu pelkästään harjoitusmielessä. Muuten ensimmäinen majava ilmaantui kylälle noin 30 vuotta sitten ja nykyän niitä on ainakin Petäisellä, Petäisenjoessa ja Kakkisensalolla. Muistaakseni vanha erämies Savolaisen Arvo teki eläimestä ensimmäisen havainnon. Kai se ensiksi nähty oli jotenkin vaivainen, koska se ei kuulemma ymmärtänyt pelätä ihmistä. Tai sitten pitkän rahoitusjakson aikana majavat olivat muuten vain kesyyntyneet. Itsekin ihmettelin Unto-myrskyn jälkeisen iltana majavaa, joka onnellisen oloisena tutki tuulenkaatoja rantavedessä ja lähti lopulta uimaan venettäni kohti sen näköisenä, että arvelin kohta löytäväni itseni sen persiestä.
|
|
|
Sirpale |
01.02.2009, 19:44 |
|
Tuon kranaatin sirpaleen lahjoittivat uukuniemeläiset sotahistoriantutkijat Uukuniemi-seuralle viimekesäisllä pitäjänjuhlilla. Muisto on tuotu Kollaanjoelta, joka oli Talvisodassa tunnetusti paha paikka. Kollaa mainitaan monen vainajan laatassa sankarihautausmaalla. Helpolla eivät rajapitäjän miehet päässeet Jatkosodassakaan, koska Tyrjä ja Karjalankannas lukee monessa hautakivessä. Uukuniemen sankarihautuasmaassa lepää parisataa vainajaa. Se tuntuu paljolta, koska uukuniemeläisiä on tällä hetkellä alta 500. Selitys on tietenkin se, että 4/5 pitäjästä jäi rauhanteossa rajan taakse. Sota-aikaan kunnassa oli 3109 miestä, joista kaatui 6,43 %. Suonenjoella miehiä oli sota-aikaan virallisten tilastojen mukaan 4185 ja heistä sotatoimissa sai surmansa 6,52 %. Kummankin kunnan menetykset ovat maan keskiarvon 4,6 % pahemmalla puolella. Suhteessa eniten meni salolaisia miehiä. Heistä kaatui 11,64%. Salolaisia oli paljon panssarijoukoissa ja se selittää asian. Kärkkäälän erinomaisen vireä kyläyhdistys järjestää ensi kesänä matkan Syvärille ja eiköhän sieltäkin tule oma muistomerkki kylätalon vitriiniin. Enemmän tietoa matkasta löytyy täältähttp://blogitus.net/karkkaala/. Huomattakoon, että jos suonenjokelaisia lähtijöitä ei tule autolastia, niin mukaan otetaan muitakin, vaikka uukuniemeläisiä, joiden joukossa on tietääkseni paljon sotahistoriasta kiinnostuneita. Jotenkin tuntuu siltä, että rajantakana vierailua ollaan taas vaikeuttamassa, joten kannattaa ilmoittautua matkalle, jos aikoo vielä tässä elämässä nähdä nuo paljon puhutut paikat.
|
|
|
Sinappikaasua |
02.02.2009, 18:36 |
|
Viime kesän Uukuniemi-juhlilla veteraani Iida Niemitalo muisteli Kollaan tapahtumia. Vaikka naisen iästä ei ole ehkä soveliasta puhua, niin laskujeni mukaan hänen pitää olla lähes 90-vuotias, vaikka ei uskoisi. Niemitalo muisti mm. kuinka hän oli kerran tuomassa muonakuormaa hevosella linjaan, kun vihollisen pommikone pääsi yllättämään. Muistelijan mukaan kone pudotti sinappikaasupommeja, jotka olivat viedä lotalta näön. Ilmeisesti kysymyksessä on kuitenkin jonkinlainen väärinkäsitys, koska enpä ole tähän tietoon virallisessa historiankirjoituksessa. Toisessa maailmansodassa kaasua taidettiin sotatoimissa käyttää ainoastaan Kiinassa ja Etiopiassa. Historioitsijoiden olisi syytä selvittää, mitä ainetta koneesta oikein syydettiin.
|
|
|
Hyvää syntymäpäivää! |
03.02.2009, 19:36 |
|
Toivotan itselleni hyvää syntymäpäivää. Synnyin tillilleen 52 vuotta sitten. Taustamusiikkina finaalivaiheessa soi höyryradiosta Metrotyttöjen listahitti Josef, Josef. Operaatiota johti kylän lapsenpäästäjä Maikkolan Alina, elikkä Alina Kolehmainen. Synnytys oli tosin niin vaikea, että poikkeuksellisesti paikalle piti hälyttää myös kätilö. Synnyin ns. perätilassa ja kätilö katsoi tapauksen niin vaaralliseksii, että ehdotti siirtymistä Kuopion synnytyslaitokselle, mutta alan asiantuntijana Alina oli arvioinut tilanteen sellaiseksi, että lapsi syntyy tunnin kuluttua eikä laitokselle olisi millään enää ehtinyt. Taidan olla viimeisiä tässä maassa, jotka ovat syntyneet luomuna kotona. Nykyäänhän tuollainen dramaattinen tapaus lisäisi iltapäivälehtien myyntiä, mutta vielä 52 vuotta sitten oli normaalia syntyä ja kuolla kotosalla. Ja nykyään perätilassa syntyminen voi aiheuttaa vakavan aivovamman, mutta itse en ole huomannut tapauksestani jäneen mitään vikaa, vikaa, vikaa…. Muuten kylän miesporukassakin oli syntymääni juhlittu. Tiettävästi Satulamäen viisas tamma Eetla oli pysähtynyt kesken ajon ja kääntynyt katsomaan, onko reessä kaikki kunnossa, kun matkapahoinvointi oli yllättänyt erään kyydissä istuneen juhlijan. Perinteisellä Suomen hevosella oli vahva suojeluvietti.
|
|
|
Vedin |
04.02.2009, 21:43 |
|
Kuopio on kauppakaupunki. En olisi ikimaailmassa uskonut, että vetoketjuun löytyy varaosia, mutta täältäpä niitäkin löytyy. Olin ostanut viimetalven vihoviimeisestä poistomyynnistä 20 euron arvokkaan ja tyylikkään lyyssin. Sen vetoketju juuttui heti ensimmäisellä kerralla kaulani ympärille niin, että hengenlähtö oli lähellä. Joudin repimään vetoketjun vetimen rikki. Harmitti. Sitten huomasin osuvasti Käsityökadulla sijaitsevan Nappi ja nauha-myymälän. Ja sieltä ostin itselleni synttärilahjaksi vetoketjun vetimen. Asennuksen ja topparin kanssa se maksoi 4.20 €. Vuoden olin asiaa suunnitellut ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Vanheneminen ei enää masenna, koska syntymäpäivinä voi aina palkita itsensä sopivalla tavalla. Seuraava synttärilahja tulee olemaan vm -76 Retkitunturin lokasuojat. Ne murenivat vanhuuttaan ja luulenpa, että Kalakukkokaupungista löytyy vielä sellaisetkin. Ja sitten jos pääsen joskus eläkkeelle ja voitan Lotosta, ostan pyörääni dynamon.
|
|
|
Runsas lahjapöytä |
05.02.2009, 18:55 |
|
Alunperin oli tarkoitus viettää yhteistä armorikasta 100-vuotisjuhlaa helmikuun 4. päivänä, mutta tarkastuslaskennassa ilmeni, että ko. merkkipäivä hurahtikin jo 4.7.2008. Pitää siis yrittää ottaa huomioon tämä asia seuraavalla tulevalla tasalukukerralla elikkä 4.7.2058. Mutta muistinpa jälleen kerran huomioida Saijan syntymäpäivän. Viimeksi ostin lahjaksi hyvän jääkairan. Nyt yritin olla romattisempi ja mielstäni onnistuinkin, kuten kuvan runsas lahjapöytä osoittaa. Päälahja on kadulta löytynyt pysäköintikiekko-jääraappayhdistelmä ja sitä täydentävät suhteellisen pienehköt ja halvahkot kirjakaupan poistomyynnistä löytyneet ihmissuhdekirjat. Yhdessä niistä todetaan, että paras tapa muistaa vaimon syntymäpäivä on unohtaa se kerran. Kirjojen hintalappu on vain suuntaa-antava. Itse asiassa kolme kirjaa sai kahdella eurolla, mutta sitä ei kehtaa julkisesti mainita. Tässä iässä huomaa, että vanheneminen on paskamainen asia. Kun yritin tänään töissä huolmattomasti vastata puhelimeen, kuului puhtinnostolla vahvistetusta alaselästä vain napsahdus ja jos olisin rehellisessä työssä, pitäisi eläkepaperit ilaman muuta panna vetämään, mutta näin keveissä sisätöissä pärjää invalidikin. Muuten vanheneminen ei enää rassaa yhtä pahasti kuin nuorempana. Nyt sitä syntymäpäivänään vain täyttä päätä laskee, että koska pääsee eläkkeelle ja voi ryhtyä veteraanimäkihyppääjäksi. Täytyy yrittää saada Kärkkäälän kyläyhdistys kunnostamaan joko Laitilanlahden tai Piispalanmäen pienmäet ja sitten seuraavaksi onkin vuorossa Airakselan Pirunvuoren 67 metrin mäkiennätyksen rikkominen. Muistanpa, että 40-vuotispäivänä koin syvän keski-iän kriisin ja ryhdyin telkkarista seuraamaan Viisikko-sarjaa. Se tosin oli sen verran lapsellinen kaikkine kinkkuvoileipien syömisineen, että lopetin ja aloin sen sijaan keräämään 30-50-luvun puhdashenkisiä poikien seikkailukirjoja. Varsinkin Suonenjoen Rieponlahdessa syntyneen Jussi Kukkosen teokset ovat tapahtumarikkaita, mutta niitä on vaikea löytää, koska Pariisin rauhansopimus ne kielsi.
|
|
|
Suonenjoen hiihtohistoriaa |
06.02.2009, 20:21 |
|
Noin näyttävän kuvan on silloinen Suomen toiseksi suurin lehti Uusi Suomi julkaissut talvella 1941 ilmestyneessä jutussa Herttoniemen hiihtokisoista suonenjokelaisesta Kauko Pohjolaisesta. Itsekin muistan miehen, mutta en ole tiennyt, että hän oli noin kova luu lajissaan. http://www.uusisuomi.fi/artikkelit/herttoniemi-hiihtokeskuksena Rauno Miettinen ei siis ollutkaan ensimmäinen paikkakuntalainen yhdistetyn huippu. Joku historian opiskelija, joka pohtii gradulleen aihetta, voisi tehdä sen suonenjokelaisesta hiihdosta. Rovaniemellä asuva Iisveden poika Aarne Jalkanen (88 v) voisi kertoa asioista paljonkin.
|
|
|
Kulttuuritaisto |
07.02.2009, 18:54 |
|
Hyvin oli Suonenjoen puolen miehet esillä öylösen Uuden Suomen sivuilla. Pohjoloisen Kakesta oli iso hiihtokuva, kun taas näyttelijä Taisto Reimaluoto kunnostautui näyttävästi tämän nettilehden tekstiosiossa. Kuten olen jo monta kertaa todennut, on Reimaluoto erinomaisen fiksun ja tasapainoisen oloinen näyttelijä, joka taustaltaan on Kärkkäälän Sikasia. Seitsemän veljeksen Timona hänen esittämänsä laulu oravasta on kappale maamme kulttuurihistoriaa. Ja nyt sitten lehdessä isosti väitetään, että tämä peruskiltti mies olisi retuuttanut pienempäänsä parikymmentä vuotta sitten suuren teatterisodan aikaan kulttuuripoliittisista syistä. Kysyttäessä hän on lehdelle vastannut, ettei muista niin kaukaisia tapahtumia. Ja tietenkin on niin, että jos retuuttamista tapahtui, niin kyllä Taisto sellaisen muistaisi. Joten retuuttamista ei varmaankaan tapahtunut. Tuosta retuuttamisesn uhrista Eppu Salmisesta sen verran, että hän esitti telkkarin suositussa mainosmaailmaan sijoittuvassa Tahdon asia sarjassa niljaksta mainosmiestä, joka oli patologinen valehtelija. Vaikea sellaista miestä on tässä retuuttamisasiassakaan uskoa. Ja jos nyt sitte jonkinlaista retuuttamista on sattunutkin, niin kyllä Tahdon asian mainosmies Salminen oli niin vastenmielinen tyyppi, että jos lievää retuuttamista on sattunutkin, niin moni tuomitsee retuuttamisen korkeintaan oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä toimenpiteenä. Tässä tarkempaa tietoa väitetystä retuuttamisesta. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/49316-taman-kuvan-takia-tuttu-juontaja-hakattiin
|
|
|
Ei sua puhhuu |
08.02.2009, 18:41 |
|
Eilen tuli ylistettyä Taisto Reimaluodon Jukolan Timon roolissa esittämää Laulua oravasta maamme teatteritaiteen merkkitapaukseksi. Mutta sen rinnalle öylössä iltana nousi Tuntemattoman sotilaan uusimmassa versiossa sodan järkyttämän Riitaojan esittämä ”Ei sua puhhuu”. Sivu latautuu vähän hitaasti, joten hiljentykää kaikessa rauhassa kuuntelemaan ja järkyttykää sanomasta. http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F06696_4 Savon murre kuulostaa soveltuvan hyvin kansainvälisen rocklyriikan kielelle, joten jäämme odottamaan, koska heviyhtiö Verjnuarmu laulaa Euroviisuissa Kuopion maailmankartalle. Verjnuarmu voisi levyttää sekä Riitaojan sodanvastaisen laulun sekä Rahikaisen samassa teatterikappaleessa myös itämurteella esittämän ylistyksen naisille ja sille yhelle värkille. Nyt vasta tajusin, miten loistava kirjailija Linna oli. Hänen Riitaojansa ja Rahikaisensa jatkavat kalevalaista kerrontaperinnettä tiedostamattaan. Epäsavolaisesta sukunimestään huolimatta Riitaoja laulaa selvää savoa. Ilmeisesti mies oli lähtöisin Keski-Suomen savolaisalueelta. Se aluehan jatkuu Vimpelin kuuluisaan Savojokeen asti. Savojoen Saarikenttä on Vimpelin Vedon kotikenttä ja sen kakkospesän takaa kirjailija Antti Tuuri sai perholla kolmikiloisen taimenen. Ja eräässä Tuurin Pohjanmaa-sarjan teoksessa vaikuttavat alajärveläiset Partasen liikemeisveljekset, joiden esi-isät lienevät muuttaneen seudulle jostain Ylä-Savosta. Sivumennen sanoen ko. liikemiehet olivat ns. vähemmän luottamusta herättävän oloisia tyyppejä. Elokuvassa heitä esittivät Vesa Vierikko ja Samuli Edelman. Muuten Linnan romaanissa savolaiset eivät olleet mitään sankarityyppejä. Oli naippo Rahilainen ja turhan tärkeä Mielonen. Korostettakoon kuitenkin, että todellisuudessa miehistä uljaimman, eli Vilho Koskelan, esikuva oli nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen, jonka sotilaspassissa luki, että sotilaallinen käytös ja oma-aloitteisuus huono, fyysinen kunto ja johtamiskyky hyvä.
|
|
|
Elvytystä |
09.02.2009, 18:11 |
|
Digiboksit ovat viemässä nuo viimeisetkin hermovähät, jotka ovat vielä jäljellä. Omakin louta meni viimeisimmän digiuudistuksen yhteydessä niin juntturaan, ettei se enää reagoinut yhtikäs mihinkään. Myyjäliikkeessä vakuutettiin, ettei se rikki ou ja annettiin paperi, jolla se piti saada kuntoon. Kymmeniä kertoja piti ottaa johto seinästä ja tuhansia kertoja piti painaa menu-nappulaa, ennen kuin se virkosi eloon ja sain tehdaspäivitykset palautettua, kuten ohjeessa neuvottiin. Vaan mitenkähän on asiain tila maamme nais- ja vanhusvestön keskuudessa? Saatanan hallitus on tainnut aloittaa elvytyksen lisäämällä elektroniikka-asentajien kysyntää ja joku sinkkunainenkin nyt ymmärtää, miksi taloudessa tarvitaan miehistä miestä. Ylen herrat voisivat ainakin pyytää anteeksi ja vakuuttaa, ettei uudistuksen pitänyt näin mennä. Jossain Ranskassa kansa olisi jo kaduilla ja lähiöt ja autot palaisivat. Meillä saattaa joku rohkea korkeintaan sanoa TV-lupansa irti. Muuten jossain ulosotto-oikeuden oppikirjassa vakuutettiin, että Suomessakin on moni ulosottomies saanut luodin itseensä. Pahaa pelkään, että TV-lupien tarkastajat alkavat olla kohta samassa vaarassa. On se ihme, etteivät insinöörit osaa suunnitella laitteita, joita kansan syvät rivit osaisivat käyttää. Joskus Suomen muotoilu oli maailman kuulua. Nyt Nokia voisi alkaa suunnitelemaan laitteita idiooteille. Työpaikoillakin alkaa suurin osa ajasta kulua erilaisten tietokoneohjelmien kanssa leikkimiseen. Jonkun olisi tehtävä jotakin vaatii yksi monien puolesta.
|
|
|
Rossin talli |
10.02.2009, 20:52 |
|
Pari iltaa sitten pohdin sitä, että Suonenjoen hiihtohistoriasta pitäisi tehdä kirja. Nykyäänhän tilanne on se, että hiihtoa ei kunniallinen kansalainen enää kehtaa seurata. Välillä ei tiedä telkkaria katsoessa, että onko kysymys urheiluruudusta vai poliisi-tv:stä. Mutta 30-luvulla hiihtäjät olivat vielä aitoja sankareita ja luulenpa, että siihen aikaan Suonenjoki olisi voittanut viestihiihdossa muun maailman. Oli Jalkasia, Olkinuoria ja Kurikkaloita. Ja oli myös suksivoidetehtailija Rossi, joka sponsoroi asioita siihen malliin, että joku kateellinen ruotsalainen olisi hyvinkin voinut saada kaikki hänen tallinsa miehet julistettua ammattilaisiksi. Rossin suksivoidemerkki taisi olla Kiva enkä ole onnistunut sellaista voidepurkkia mistään löytämään. Jos sellainen jostain löytyy, olen valmis maksamaan siitä ihan oikeasti. Voisin sillä sitten rasvata ne hankkimani Kalevi Hämäläisen ”kultamitalisukset”. Ja jos toinen purkki löytyy, niin sellaisen voisi lahjoittaa Suonenjoen museoon. Muuten noin 60 kirjan mies Antti O Arponen saattaisi hyvinkin lupautua hiihtohistoriikin kirjoittajaksi, jos Suonenjoen kaupunki myöntäisi sopivan apurahan. Se olisi hyvä mainostemppu mansikkakaupungilta. Eiköhän Kärkkäälän vahvat miehet pistä siellä kunnallispolitiikassa tuulemaan, edustajia näyttää olevan vaikutusvaltaisissa tehtävissä kaupunginhallituksessa, -valtuustossa ja vapaa-aikalautakunnassa. Tästä linkistä voitte muuten tarkistaa, että kyläpäällikkö Pekka on kova hiihtomies. Kuvassa isä-Sulon lennokasta vuorovetotyyliä. Sulo muuten varmaankin lähtee kesällä opaaksi sinne Syvärin reissulle.
|
|
|
Pitkähäntäinen filosofi |
12.02.2009, 18:20 |
|
Olen sarjassani uukuniemeläisiä suurmiehiä ja -naisia joutunut tähän asti pitäytymään lähinnä urheilusankareihin. Mutta kyllä paikkakuntaan kytkeytyy muitakin hengenjättiläisiä kuin se kuuluisa maailman ensimmäinen sätkäkoneenkeksijä Jalmari Ahokas. Nimittäin maamme kenties kuuluisin filosofi Pertti ”Lande” Lindfors on äitinsä puolelta Uukuniemen Sihvosia. Eikä hän tätä asiaa mitenkään peittele, vaan myöntää avoimesti muistelmissaan Seikkailuni tieteen, viinan, naisten ja politiikan parissa, että hän on uukuniemeläisen fasistin ja turkulaisen kommunistin pariutumisen tuotos. Ja sen kyllä huomaa, Landessa oli särmää. Ensiksikin hän oli täysin urheiluhullu ja lisäksi muutenkin erikoinen. Mutta neron ja hullun rajaa on joskus vaikea vetää. Kahdesta muistelma kirjastaan päätellen, joista ensimmäisen nimen jo kerroin ja joista jälkimäinen on Eurooppalaiset seikkailuni, hän oli ihastunut numeroihin, joka on mielestäni erittäin arvostettu piirre ihmisessä. Muutama vuosi sitten kuollut Lindfors muisti kirjoissaan luetella vielä lähes kasikymppisenä kaikki nuoruutensa urheilutulokset sadasosien tarkkudella ja muutkin ominaisuutensa hän on mitannut samalla täsmällisyydellä. Ensiksikin se paljon puhuttu älykkyysosamäärä oli 160 elikkä huimasti enemmän kuin maamme julkkiksilla, joiden vastaavia ominaisuutta tuolla netissä jatkuvasti vertaillaan, elikkä Stubb 98, Niinistö ja Vanhanen noin 120 ja teräväpäisimpänä joukossa Virpi Kuitunen 121. Lisäksi filosofi Lindforsilla on laskenut kaikki naisensa ja heitä on ollut 600. Pahat kielet väittävät että laskelmaan pitäisi lisätä myös 200 miestä, mutta tämän tiedon Lande kiistää. Homopiireissä hän on liikkunut ainoastaan tietellisessä tutkimusmielessä ja vaikka huoltopoliisi Koskinen hänet kerran pidättikin näissä merkeissä, oli kiinniotetun mielestä pohjimmiltaan kysymys siitä, että hänessä on aimo annos feminiinistä kauneutta, joka herättää maassamme pahennusta. Ja Lindfors myös tunnustaa olevansa tutkitusti maamme yliopistolaitoksen pitkähäntäisin mies ja hännän pituus sekä paljon muutakin selviää lukemalla hänen lievästikin ilmaistuna värikkäät muistelmateoksensa.
|
|
|
Roskapöntöstä dosentiksi |
12.02.2009, 18:20 |
|
Eilen tuli ehkä liioiteltua Pertti Lindforsin boheemiutta, mutta ei hän mikään vesipoikakaan ollut. Tämän seikan vahvistaa eittämättä se, että seiväshypyn Euroopan mestari Eeles Landström piti maamme yleisurheilujoukkueen Saksan turneen päättäjäisbanketissa porukan tulkille seuraavan kiitospuheen. ”Pertti, sinä olit loistava tulkki ja loistava opas. Ja urheilija olet siinä missä mekin ja kahdessa lajissa voitat meidät: olet meistä ainoa, joka on juossut 3000 metriä alle kymmenen minuutin, ja viinanjuonnissa sinä päihität meidät kaikki!” Korostettakoon, että yu-joukkueen muodostivat Jarmo Kunnas, Jorma Valkama, Henrik Hellen ja Eeles Landström, joten Landen saama tunnustus on huomattava. Lopuksi korostettakoon sitä, että 7.7.-77 filosofi Pertti Lindfors heräsi Hämiksen roskiksessa, avasi kansiluukun ja näki kirkkaan aurinkoisen taivaan ja päätti, ettei enää juo viinaa. Ja päätös piti. Hän kärsi raittiutta vielä lähes 30 vuotta.
|
|
|
Aaro Kiiskinen |
14.02.2009, 09:51 |
|
Tämä on ollut hyvä päivä! Kuappisen Pekka soitti ja kertoi, että Kärkkäälässä suoritetuissa etsinnöissä on löytynyt Aaro Kiiskisen kuva tai oikeastaan kaksi kuvaa. Kiitos Pekalle ja Krögereille, joiden albumista kuvat taitavat olla. Yllä kuvista helpommin kopioitava. Hrutshovin näköinen mies vasemmalla on Aaro itse, keskellä Sikasen Pekka, sen näyttelijä Taisto Reimaluodon setä ja reunassa oleva on sitten se tuntematon kolmas mies, varmaan Sikasen veljeksiä hänkin. Juuri äsken katsoin telkkarista jutun tohtori Kiminkisestä ja tämän sarjan ekajaksossa kerrottiin Antti Kiiskisestä, joka mielestäni on Aaron veljen pojanpoika ja hyvin isosetänsä oloinen mies. Molemmat ovat vankkarakenteisia savolaisatleetteja. Pari vuotta sitten kerroin enemmänkin Aarosta ja kuvien löytymisen kunniaksi häpeämättömästi lainaan itseäni ja Korhosen Oivaa: Nurmen Vili-pässi sairastui ja se piti teurastaa. Yleensä Aaro Kiiskinen kävi
Muutenkin Aaro oli tarkka mies, ainakin silloin kun hän kertoi jotakin. Harmi,ettei juttuja saanut nauhalle, mutta onneksi painetusta sanasta löytyyyksi. Oiva Korhonen kertoo kirjassaan ”Mansikat, viikarit ja sortovallat” siitä,kuinka Kiiskin Aaro kuvaili metsojen ampumistaan päätalomaisen pikkutarkasti tasan kahden kirjan sivullisen verran. Varastanpa häpeämättä Oiva-vainaan tekstiä tapauksen loppuhuipentumasta:
”Otin jyvälle mustan. Piukautin. Se rupes räpisköemään. Toeset lähtivät lentoon. Yks män Myllynpiälle päen. Panin panoksen piippuun. Toeset lentivät Kutsetin puolelle. Läksin kojusta. Juoksin ensimmäese saran. Sitte kävelin. Tartun koepiin. Pikkusen vielä heilahti. Tartun toesta koepii. Ei heilahtanu. Katon kelloo. Se ol justiisa kakstoesta minnuuttia yl kuus. Keräsin kuus höyhentä muasta. Laeton ne sammaleen alle. Tarkastin. Vielä yks höyhen löyty. Vein metot kojjuun.
Mittasin matkan. Sitä ol kakskymmentä kaheksa askelta. Ja kengänteränmitta piälle, sen isomman luo. Mänin kojjuun. Tartun koepii. Katon kelloo. Se ol kuustoesta yl kuus. Läksin kävelemään Harjulle. Otin reiluja samankokoisia askelia. Kojulta Harjun alarapulle ol justiisa 1431 askelta. Siinä ojan kohalla joutu pakosta ottamaan yhen aeka pitkän.”
|
|
|
Jääkiekkolaulu |
14.02.2009, 19:51 |
|
Tästä päivästä piti tulla hiihtotäyteinen, mutta onneksi piti lähteä kuulemaan mieskuoroa. Se pelasyi päivän. Norjalle neloisvoitto ja paras suomalainen Paavo Puurunen 44.. Jostain syystä maamme hiihtäjät ovat parhaassa kunnossa syystalvesta ja yleisurheilijat tekevät parhaat tuloksensa keskitalven hallikisoissa. Tällä hetkellä on maailman nopein valkoihoinen pikajuoksija suomalainen. Saas nähdä, miten kovaa kesällä sitten kulkeekaan. Mutta kaupungintalolla piti pohjalainen Jussit-mieskuoro ja kuopiolainen Puijon laulu (ent. Kuopion suojeluskunnan kuoro) ystävänpäiväkonsertin. Tahaton komiikka on selvästi paras, mutta vaikein huumorinmuoto ja pohjalaiset Suomen hauskin heimo. Eivätkä he näe mitään häpeämistä murteessaan, vaan päästelevät sitä ujostelematta suureen ääneen toisin kuin savolaiset. Jo Jussien avauspiisi oli niin pelkoa ja kauhua herättävä ja kuoron yrmeään ilmeeseen sopiva, että karkuun teki mieli lähteä. Puijon laulu voisi savontaa tämän herkän ja tunnelmallisen kappaleen ja ottaa sen repentuaariinsa. Siinä olisi ainesta vaikka jääkiekkoseura Kalpan kannustuslauluksi. Meill’ on hanki ja jää, meill’ on halla ja yö, meill’ on ankarat käskyt kohtalon. Kenen kerran nuijamme maahan lyö, se maassa on. On meidät vihurit valinneet, yöt meille salansa uskoneet, on antanut hukka hampahansa ja ilves varmimman katseistansa. Meill’ on halla ja yö, meill’ on hanki ja jää – pelätkää, pelätkää! Meill’ on leimuva lemmen ja vihan lies, kuka meidän tiellämme kestää vois. Kun on kerran lähtenyt Pohjan mies, seis voitto pois. Me tulemme voimalla kotoisen tarmon, hylkäämme kaiken vieraan arvon. Ken on syntynyt lakeilla Pohjanmaan, hän kantaa tuomion tunnossaan. Hän ei leppyä voi, hän ei väistyä saa – vaviskaa, vaviskaa!
|
|
|
Jos mie saisin jouten olla |
15.02.2009, 20:30 |
|
Palataanpa vielä laululyriikkaan. Pohjalainen mieskuoro Jussit pystyi aivan uskottavasti ja vaikuttavasti esittämään Nuijamiesten marssin, mutta jostan syystä Jos mie sisin jouten olla, ei sovellu heille alkuunkaan. Idän ja lännen kulttuuriraja on vielä olemassa. Sen sijaan liikuntaneuvos Seppo Hokkasen esittämänä se soveltui erinomaiseti Uukuniemen pitäjäjuhlille viime kesänä. Laulun loppusäkeistössä nimeltä mainitut henkilöt, kuten myös laulun murre, ovat selkeästi uukuniemeläisiä, joten eiköhän kappaleen sanoittaja ja säveltäjä Trad ole myös sen suunnan poikia. Muuten laulun esittänyt liikuntaneuvos Seppo Hokkanen on heinolalaisia ja hänetkin lienee naitu Uukuniemelle. Jos Hokkanen olisi Itä-Hämeessä esittänyt vastaavan kappaleen, jostain tunnistettavasta itähämäläisestä, olisi kunnialoukkauskanteen vaara ilmeinen. Sen sijaan Karjalan Repoja vain nauratti. Ja jotenkin tuntuu siltä, että Itä-Häme-lehden yleisönosastossa olisi myös paheksuttu sitä, että moisia rivouksia voitiin sunnuntaina keskellä päivää laulaa naisten ja jopa lasten kuullen kirkon pihalla. Lukekaapa tarkaan alla oleva Tradin sanoitus: Jos mie saisin jouten olla Kesäkauven voita syyvä Sit mie naimahan mänisin Revon Kaisan tyttäristä Vaan Anni miulle annettaisi Syltä pitkä toista paksu Eipä jaksa hepo veellä Liinaharja liikutella Vesi tippu vempeleestä Rasva rahkehen nenästä
|
|
|
Venäläiset korot |
16.02.2009, 20:01 |
|
Palataanpa vielä aaro Kiiskisen kaksoisolentoon Nikita Hrustsoviin ja hänen tiiliskivielämänkertaansa. Parhaiten maailma muistaa tämän Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin siitä, kuinka hän kylmän sodan kuumina vuosina YK-yleiskokouksessa otti kengän jalastaan ja jyskytti sillä pöytää, kun sana ei enää tehonnut. Tästä yleisesti tunnetusta asiasta kirjasta ei saanut merkittävää lisätietoa. Mutta sen sijaan oli yllättävää, että silloisen esimiehensä vieressä istunut lähes 30 vuotta ulkoministerinä toiminut Andrei Gromyko, jonka maailma muistaa viimeisen päälle vakavamielisenä herrasmiehenä ja kaikin puolin muutenkin varovaisena miehenä, jopa siinä määrin varovaisena, että USA:n helteissäkin hän piti lähes suomalaiseen tapaan ylipitkiä kalsareita, välihousutilanteesta ei kirjassa ole tarkempaa tietoa ja jonka harkintakykyä on suurelti kiittäminen siitä, että ydinsota vältettiin, riehaantui myös kyseisessä YK:n yleiskokouksessa vallan hillittömäksi. Kirjan mukaan nimittäin aikansa esimiehensä Hrustsovin kengän paukuttelua äärettömän kiusaantuneena seurannut Gromyko vihdoin kasvoillaan päättäväinen irvistys ja olemukseltaan kuin mies, joka aikoo sukeltaa hyiseen veteen, riisui hänkin jalkineensa ja alkoi naputtaa sillä vaimeasti pöytään kuin toivossa, että hänen esimiehensä näkisi, mutta kukaan muu ei.
|
|
|
Otto-Wille |
17.02.2009, 17:54 |
|
Hämmästyttävä asia, mutta Otto-Wille Kuuista ei mainita kertaakaan Hrustsovin elämänkerrassa, vaikka Arvo- Poika Tuomisen muistelmista on jäänyt mieleeni, että Stalin, Otto-Wille ja Arvo-Poika ne maailman asioita järjestelivät 30-luvulla, jolloin jo Nikitakin pyörähteli Stalin lähipiirissä. Tähän asti olen luullut, että Otto-Wille on kansainvälisesti merkkittävimmälle paikalle kiipinyt suomalainen, olihan hän muistaakseni NKP:n keskuskomiteassa tms. merkittävällä paikalla. Tosin varsinaisena suurmiehenä häntä ei voi pitää, koska parhaimmillaan mies taisi painaa 42 kilogrammaa, hän ei siis ollut ns. hyvässä ajolihassa. Taisi olla samansarjan miehiä suurimman heinolalaisen, eli 157 cm pitkän A F Airon kanssa. Ja tavallaan myös Kuusinen kytkeytyy Itä-Hämeeseen. Tietääkseni ensimmäinen hänen lukuisista vaimoistaan oli Luhangan tyttöjä ja siellä myös nuori ylkä vietti paljon aikaansa. Otto-Willen tytär Hertta Kuusinen on siis puoliksi itähämäläisiä. Joskus edellisessä elämässäni törmäsin Luhangan kunnan napamiehiin ja esitin, että kuntaan olisi saatava Otto-Wille Kuusisen näköis- tai ratsastajapatsas, mutta ajatukseni ei saanut myötäkaikua, vaan kunnanisät katselivat minua vain ääneti mietteliään näköisinä. Mutta uskonpa, että Otto-Wille Kuusisen ratsastajapatsas ohjaisi matkailijavirtoja tähän pitäjää, jossa ei ole kerta kaikkiaan yhtikäs mitään sen jälkeen, kun kirjailija Kreetta Onkeli sieltä lähti karkuun.
|
|
|
Pidetty opettaja murhattu |
18.02.2009, 18:54 |
|
Maailma on pieni. Ei päästä Suonenjoesta, Kärkkäälästä, Heinolasta eikä Otto-Willestä eroon vieläkään. Muistan kuinka 70-luvun puolivälissä Suonenjoen lukiossa oli yhden lukuvuoden historian opettajana pitkän huiskea nuori opettaja, joka oli tehnyt gradunsa eilen käsitellystä O W Kuusisesta. Se oli mainitsemisen arvoinen asia siihen aikaan, jolloin kristillis-isänmaalliset asenteet vielä jylläsivät oppikoulujen opettajainhuoneissa. Parikymmentä vuotta myöhemmin törmäsin mieheen Heinolassa, jonne hän oli juuri muuttanut. Vielä tunnettiin. Entinen O W Kuusisen tutkija harrasti siihen aikaan pesäpalloa ja Suomen Keskustaa. Suomi on sivistysvaltioksi väkivaltainen maa. Lapissa henkirikokset ovat samalla tasolla kuin jossain Keski-Afrikan Tasavallassa ja luulen, että Itä-Hämeen helmessä Heinolassa tilanne on vielä tätäkin pahempi. Iltapäivälehdet kertoivat maanantaina näyttävästi, että pidetty historian opettaja on murhattu kirveellä Heinolassa ja hänen naisystävänsäkin on henkihieverissä. Äsken sitten sain lopullisen vahvistuksen epäilylleni, että niin kävi vanhalle kaverilleni. Hirveä tapaus. Ennen vitsailin sillä, että Heinola on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki. Nyt en näe asiassa mitään vitsikästä. Mustasukkaisuus ja kirves eivät naurata yhtään. Eikä sekään, että kirvestä käyttäneellä on hyvin tyypillinen kärkkääläinen sukunimi.
|
|
|
Hurmosta tuppaa |
19.02.2009, 20:18 |
|
Hurmosta tuppaa, vaikka Lahden mömmönkisojen jälkeen päätin, etten enää kilpahiidosta perusta. Ja täytyy välillä kehuakin Heinolaa, jota vielä eilen pidin ihan perustellusti hyvin tylynä kaupunkina. Nimittäin saanpa tuosta hiihtosankaritar Aino-Kaisa Saarisesta melkein Heinolan tytön, sillä Aino-Kaisan 205 cm pitkä appiukko Gustafssonin Ossi toimi ennen kaupungin oikeusavustajana. Muuten siihen aikaan Heinolan paras hiihtäjä oli selvästi Ossia lyhyempi eli 201 cm pitkä Jari Nieminen, joka oli silloin laskujeni mukaan maamme viidenneksi paras hiihtäjä. Jentalan Kaitsulta, joka oli ehkä toiseksi paras tässä lajissa, kysyin, että minne se Nieminen oikein katosi yllättäen hiihdon huipulta. Hän kertoi miehen lähteneen joulupukin maahan joulupukiksi. Juttu on niin hyvä, että varmaankin se on tosi. Joulupukin ammatti on monen toiveammatti Muuten Kaitsu oli kunnallisvaaliehdokkaana ja esitteessään hän kertoi voittaneensa useita piirinmestaruuksia hiihdossa, suunnistuksessa ja maastojuoksussa, mutta tunnusti jääneensä usein myös heikommille sijoille, koska aina ei voi voittaa. Se on nöyrästi sanottu. Eikä Kai tainnut kertoa esitteessään sitäkään, että hän oli kaksi kertaa Löylyn mm-kisoissa hopealla. Muistelen, että hän luovutti loppuottelun siinä vaiheessa, kun korvanlehtiin ilmestyivät ensimmäiset vesirakkulat.
|
|
|
Suomalais-ugrilainen herrarotu |
20.02.2009, 20:16 |
|
Hurmosta tuppaa yhä. Eivät pärjää Ruotsin, Norjan, Italian , Saksan, Venäjän tai Itävallan pojat, vaan suomalais-ugrilaiset hallitsevat. Suomalaiset ja virolaiset talvilajeja ja suomalaiset ja unkarilaiset kesäkisojen heittolajeja. Mutta vähän pelottaa. Samanlainen oli hurmos kahdeksan vuotta sitten, kunnes sitten alettiin jo ennen starttia Heinolan kaupungintalon hiihto-Niilojen kahvipöydässä puhumaan, että ei uskalla Immonen tulla tulevassa lähdössä maaliin käryn pelossa. Ja kohta sitten koko urheileva maailma päästeli meille selkäkeikkanauruja. Ja vähän myöhemmin kesäolympialaisissa heimoveljet unkarilaiset meinasivat voittaa kaikki heittolajit, kunnes paljastui, että pustan pojat olivat harrastaneet vähän vilunkia. Pari mitalia meni, kun kateelliset ei-suomalais-ugrilaiset alkoivat väittää, että ugreilla oli ollut, miten sen nyt hienostuneesti sanoisi…. no, piilopissipullo tuulen suojaan kätkettynä pyllyssä kilpailusuorituksen ajan.Vaikka kyllä sellainen kilpailija pitäisi pikemminkin palkita jotenkin, jos hän pystyy voittamaan ripeitä liikkeitä vaativan heittolajin, vaikka salapullo onkin tungettuna vaikka ihan mihin hyvänsä. Virolaiset ovat suuremmilta skandaaleilta säästyneet, vaikka kyllähän se Isometsä kirjassaan antaa ymmärtää, että ihan samanlaiset dropithan ne oli Eestin pojillakin Lahden mömmönkisoissa; suomalaisten porukoissa kun liikkuivat. Kateellinen norjalainen isoherra kuulemma kalibroi mittarit käräyttämään vain suomalaiset.
|
|
|
Viinanen |
21.02.2009, 13:52 |
|
Männä viikolla olivat arkkipiispan vieraana viime laman valtiovarainministeri Iiro Viinanen ja kaikki, jotka Kuopiossa ovat edes jotain. Viinanen lupasi alustuksessaan Suomen kansalle tulevaisuudessa vain verta, hikeä ja kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä. Tämän kansan pelastaa vain se, että tehdään työtä ahkerasti ja säästetään, mutta jos jotain pitää ostaa, niin ostetaan sitten kotimaista. Ja kaikki, jotka ovat Kuopiossa edes jotain, taputtivat lopuksi haltioissaan niin, että kynnet olivat irrota sormista. Moni myös ääneen kiitti ja ylisti Viinasen suurta viisautta. Kyselläkin sai. Muudan naisimmeinen kysyi, joko piruuttaan tai sitten aidosti tietämättömyyttään, että hän ei yksinkertaisena henkilönä oikein ymmärrä, että mikä se semmoinen deflaatio on, josta niin pajon puhutaan. Viinanen myönsi, ettei hänkään oikein osaa sitä selittää. Silloin paikalla ollut Lujabetonin toimitusjohtaja selitti: ”Deflaatio on sitä, että kukaan ei tänään osta mitään, koska tietää huomenna saavansa saman halvemmalla.” Ja sitähän se elämä ja varsinkin talouselämä alkavaa parhaimmillaankin nyt olemaan. Viimeksi samassa tilanteessa sai maailmansotaan varustautuminen kulutuskysynnän taas elpymään. Muuten paras venäläinen oli miesten 15 km 19., paras italialainen 23. eikä viestin olympiavoittaja Itävallan miehiä näyttänyt uskaltautuvan kisapaikalle lainkaan. Lähden nyt hiihtolomalle kisoja seuraamaan. Blogini viestiyhteydet voivat takkuilla ensi viikolla.
|
|
|
Poikasten vehkeitä |
28.02.2009, 11:14 |
|
Poikasia ovat nykyajan huippuhiihtäjät. Ainakin, jos heitä vertaa Juha Mietoon ja hänen kilpakumppaneihinsa. Ja poikasten vehkeitä ovat nykyajan sukset. Eivät kestä aikamiehen alla. Suksirikkoon päätyi minunkin pyrkimykseni aivan lajin terävimpää kärkeen. En tietä, olisivatko Hartolan miehet Peltosen tehtaalla vähän hutiloineet, vai oliko virhe kiinnittää irtoileva kantalappu ilmastointiteipillä. Se ehkä esti suksen luontevan joustamisen. Muistan, että lapsuudessani, jolloin Suomi oli kolme kertaa nykyistä köyhempi, aikaihmisiltä puuttuivat hampaat ja lapsilla oli kahvipurkin pelillä korjatut sukset. Mutta ei se matkantekoa haitannut. Nykyään olisi varmaan Iltasanomien lööpinpaikka, jos lapsi joutuisi kantamaan liikuntatunnille pellillä paikatut hiihtimet. Se olisi selvä merkki äärimmäisestä yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Mutta kohtapa minulla on pellillä paikatut sukset. Samalla testaan, voiko kahvipurkista värkätä suksen keskiosaan mekaanisen sutimisenestojärjestelmän. Pikkusen kun pellin reunaa vääntää, niin eiköhän lipsuminen lopu. Muistaakseni Wasberg käytti joskus teipinpätkää ylämäkiosuudella suksen pohjassa ja repäisi sen pois alamäen alkaessa. Olen ihmetellyt, miksei Nokia ole vielä kehittänyt älysuksea. Suksen sisällä oleva tietokone tutkisi latua ja suihkuttelesi keliin sopivat voiteet. Ainakin formuloille on pystytty kehittämään sutimisenestojärjestelmät; miksi ihmeessä se ei onnistuisi hiihto-Niiloilta. Norjalaiset ovat kyllä meitä parempia hiihtäjiä, mutta atk-asioissa ihan amatöörejä.
|
|
