Perusta sinäkin oma Blogaaja.fi blogi ilmaiseksi >>
Lainaa.com

Maanantai 25. maaliskuuta 2024

Maanantai 25. maaliskuuta 2024

Ratsastussaappaan mysteeri

Urho Kekkonen kertoi muistelmateoksessaan, joka taisi olla nimeltään 1. vuosisatani, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta silloinen urheilujohtaja Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muudan olympiajoukkueeseen ratsastajana kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja myös osoitti sen muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin ratsastussaappaiden kopina ärsyttää varsinkin maamme jätkämäisyyteen taipuvaisia keihäsmiehiä.

Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan, sillä ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin. Kun ratsumestari seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra upseeri otti saappaan jalastaan, kertoi jo hajuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsumestarille totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti asianomistaja oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia. Kovakärkinen ratsastussaapas osui heittäjälle hyvin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan.

Tosin ”maailman nopeimman käden” haltija Karjalan Kanneljärvellä syntynyt Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta sen ajan ylivoimaisesti paras keihäsmies Matti Järvinen jäi viidenneksi. Eräs Nikkasen karjalainen kilpakumppani luonnehti viime vuosituhannen lopulla tätä seuraavasti: ”juoppo mies, mutta nopee käs”. Antero Raevuoren Järvis-kirjan mukaan Nikkasen käsi pystyi liikkumaan jopa silmää nopeammin.

Kekkonen ei muistelmissaan kerro koko totuutta Berliinin saapastapauksesta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan ”Olipa kerran”. Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava ja tarina niin hyvä, että olen taipuvainen sitä uskomaan, vaikka monta kertaa hyvä tarina ja totuus ovat ikävällä tavalla ristiriidassa.

Yrjö Nikkasesta lisätietoa tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Yrj%C3%B6_Nikkanen

sunnuntai 24. maaliskuuta 2024

Hurjapää Matti Järvinen

Noin 40 metrin korkeudessa kiertää Viipurin linnan tornin noin 20 cm leveä uloke. Antero Raevuoren Järviset -kirjan mukaan keihäänheittäjä Matti Järvinen kiersi sitä pitkin armeija-aikanaan vedonlyönnin seurauksena mantteli päällä raudoitetut saappaat jalassaan koko tornin, eli reilun 20 metrin matkan.

Hän voitti palkkioksi luvatun 50 markan setelin, joka nykyrahassa parikymmentä euroa. Korostettakoon tässä yhteydessä sitä, että Suomenlahdelta tulee tavallisesti navakasti. Idea tempaukseen syntyi, kun puhuttiin, että joku hurjapää olisi seisonut tornin huipulla käsillään.

Monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ikävällä tavalla ristiriidassa, ja niinpä kiipesin toistakymmentä vuotta sitten Viipurin linnan torniin tutkimaan, voiko juttu olla totta ja voi hyvinkin olla, että tarina on liioittelua ainakin manttelin osalta. Itseäni suorastaan huippasi jo hiukan, kun kurkistin tornin aukosta alaspäin.

Matti Järvisen aikaan olivat keihäät puuta ja miehet rautaa. Nykyheittäjiltä saattaisi jäädä tuo temppu uusimatta. No Seppo Räty ehkä olisi saattanut pystyä samaan hurjimmassa nuoruudessaan, mutta tuskin hänkään ihan selvin päin. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että vaikka isä Verner Järvinen oli raivoraitis, niin pojista ainakaan Kalle ja Matti eivät olleet mitään vesipoikia ja tupakkaakin he polttivat isänsä mielestä kuin korsteenit.

Tornin huipulla tarkastin myös sen mieltäni vaivanneen asian, näkyykö Viipurista 49 kilometrin päässä olevaan Lappeenrantaan. Lappeenrannan torneja en kuitenkaan nähnyt. Myöhemmin olen saanut selville kaavan, jolla voi laskea, miten kauaksi avoimessa maastossa voi nähdä ja sen kaavan mukaan 200 metriä korkea torni voi näkyä 50 kilometrin päähän. Niinpä esimerkiksi Joutsenon 211 metrinen radiomasto saattaisi hyvällä säällä näkyä 40 metriä korkean Viipurin linnan tornin huipulle.

lauantai 23. maaliskuuta 2024

Kalle Järvinen

Laatokan Karjalan historiaa tutkiessani sain selville, että alueen kunnista pienin ja tuntemattomin Soanlahti liittyy kuitenkin merkittävästi maamme urheiluhistoriaan, koska Sankarivainajat -tietokannan mukaan alikersantti Kaarlo Verner Järvinen sai surmansa siellä. Vaikka alikersantti Kalle Järvinen kuoli sodassa, kuolinsyy oli kuitenkin muu kuin vihollistoiminnasta johtuva.

Kuten sukunimi Järvinen ja varsinkin toinen nimi Verner paljastavat, kyseessä on kuuluisan urheilusuvun edustaja. Hänen isäänsä Verneriä pidetään tavallaan virheellisesti Suomen ensimmäisenä olympiavoittajana, koska hän saavutti kiekkokultansa vain ns. Ateenan välikisoissa 1906.

Sen sijaan Kallen veli Matti Järvinen voitti keihäässä olympiakultaa ja toinen veli Akilles voitti kymmenottelussa kaksikin olympiahopeaa. Kalle Järvinenkin oli aikansa huippu-urheilija, joka ensimmäisenä eurooppalaisena ylitti vuonna 1927 kuulantyönnössä hirmuisen 15 metrin haamurajan tuloksella 15,17 ja hän paransi myöhemmin ennätystään peräti lukemiin 15,82, joka jäi vain 28 cm silloisesta maailmanennätyksestä.

Niin lähelle maailmanennätystä meikäläinen kuulamörssäri ei ole päässytkään. Kalle Järvinen harrasti menestyksellä muitakin yleisurheilulajeja; kolmiloikkaennätys oli 14,21, pituuden 6,82 ja kiekon 43,55. Lisäksi tämä 188-senttinen ja vanttera mies, joka oli sen ajan mieheksi jättiläinen, harrasti innokkaasti, ja jopa liiankin innokkaasti, myös painia.

Vaikealuonteisen Kalle Järvisen loppu oli Antero Raevuoren kirjan Järviset – legendaarinen suomalainen urheilijaperhe mukaan surullinen. Alikersantti Järvinen kyllä kuoli sodassa, mutta sankarihautaan häntä ei huolittu, vaan asetoveri hautasivat hänet sotatoimialueelle Laatokan Karjalaan Ruskealan pitäjään ihan lähelle nykyistä Niiralan rajanylityspaikkaa.

Mikäli Järvisen luut vielä ovat Ruskealassa, kuten oletan, niin kyllä hänetkin pitäisi noutaa Tampereelle Kalevankankaan sankarihautausmaahan, jossa hänen hautakivensä ja siunattu hauta odottavat.

Raevuoren kirjan mukaan Järvisen kuolemaan johtaneet tapahtumat etenivät seuraavasti. Jatkosodan alussa Järvisen joukko-osasto sai jostain viinaa ja jossain vaiheessa iltaa Järvinen halusi alkaa painimaan. Kun kukaan ei halunnut otella hänen kanssaan, hän otti halon ja uhkasi lyödä, ellei painikumppania löytyisi. Jostain syystä painikaveria ei ilmaantunut tälläkään menetelmällä.

Tilanne rauhoittui sitten hetkeksi, mutta vähän myöhemmin painihaluinen Järvinen otti kiväärin ja yritti turhaan ampua lataamattomalla aseella. Siinä vaiheessa, kun hän alkoi raplaamaan kiväärin lukkoa, ampui eräs myös vahvasti juopunut sotamies alikersantti Kalle Järvistä selkään.

Kenttäsairaala ei suostunut ottamaan ruumista vastaan, mistä johtuen asetoverit hautasivat Järvisen Soanlahden naapuripitäjän Ruskealan multiin. Järvisen surmannutta sotamiestä ei sentään palkittu asiasta, vaan hänet tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen esimiehensä ampumisesta.

Vaikka Kalle Järvinen olikin suunnilleen kaksi kertaa toista huippu-urheilijaa Matti Nykästä isompi, oli heissä ilmeisesti paljon yhteistä. Muistelen viisinkertaisen olympiavoittaja Nykäsenkin joutuneen tiilenpäitä lukemaan puukotettuaan pahasti jotain ryyppykaveriaan sormikoukunvedon jälkimainingeissa.

Lisätietoa Kalle Järvisestä löytyy tästä linkistä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_J%C3%A4rvinen

perjantai 22. maaliskuuta 2024

Harlu

Rajan takana Sortavalan vieressä Jänisjoen varrella sijaitseva Harlu olisi mielenkiintoinen tutustumiskohde, jossa en ikävä kyllä ole koskaan käynyt enkä todennäköisesti tule koskaan ainakaan tässä elämässä käymäänkään, josta asiasta vastuu lankeaa Putinille.

Onneksi Ensio Kettunen on kuvannut mainion esittelyvideon Harlusta, sen historiasta, nähtävyyksistä ja elinkeinoelämästä. On aika yllättävää, että Harlu oli Suomeen kuuluessaan hyvin teollistunut pitäjä, jossa oli peräti kolme puunjalostustehdastakin, joista yksi, eli Läskelän paperitehdas, liittyy merkittävästi sekä maamme sota- että kirjallisuushistoriaan.

Nimittäin Panu Rajalan Väinö Linnan elämänkertateoksesta Päivä on tehnyt kierroksensa luin, ettei Tuntemattoman sotilaan nuori täydennysmies Asumaniemi ollutkaan todellisuudessa lukiolaispoika Asumaniemi, vaan hän oli hullunrohkea 36-vuotias luutnantti Allan Gummerus. Gummeruksethan ovat tunnettua kulttuurisukua, jonka suvun edustajista osa on suomentanut nimensä Pihkaloiksi. Tunnetuin suvun edustaja on urheilufilosofi Lauri ”Tahko” Pihkala.

Luutnantti Gummerus ei kaatunut ihan jatkosodan loppuvaiheessa, kuten Tuntemattomassa sotilaassa Asumaniemelle kävi, vaan heti sodan alussa Läskelässä Sortavalan lähellä. Tarkka-ampuja osui ilmeisesti Läskelän paperitehtaan ikkunasta luutnanttia rintaan ja Väinö Linna näki tapauksen ihan läheltä.

Tuntemattomassa sotilaassa Asumaniemen viimeiset sanat ovat: ”Se on vasemmalla puolella… Sydän on vasemmalla puolella”. Gummerus sen sijaan sanoi viimeiseksi lauseekseen, että: ”Perkele, kummalla puolen sydän on?” Linnan muisteluiden mukaan Gummerus kärsi puheviasta eli änkytti kovasti, joka saattoi olla selitys sille, että 36-vuotias hullunrohkea ammattiupseeri oli vielä vain luutnantin arvoinen. Viimeiset sanansa hän kuitenkin lausui ihan änkyttämättä.

Ensio Kettusen esittelyvideon Harlusta voi katsoa tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=HanytZ4vIkc

torstai 21. maaliskuuta 2024

Sisäinen sika

Olenpa tässä jatkanut ajankohtaisen asian eli Hitlerin valtaan nousemisen syiden selvittelyä. Demokratian kuolema -kirjassa kerrotaan, että sosialidemokraattinen poliitikko Kurt Schumacher totesi Göbbelsin propagandasta, joka upposi hyvin yhteen maailman sivistyneimmistä kansoista, seuraavaa:

”Kansallissosialistien agitaatio vetoaa ihmisten sisäiseen sikaan. Sikäli kuin kansallissosialismissa on mitään sisältöä, se on ensimmäisenä Saksan politiikassa onnistunut täydellisesti valjastamaan inhimillisen typeryyden.”

Pidän Schumacherin lausuntoa erittäin loukkaavana. Itse kunnioitan kovasti sikojen älykkyyttä ja lempeää käytöstä. En ole esimerkiksi kuullut, että joku possu olisi purrut vai potkaissut teurastajaansa, vaikka älykkäänä eläimenä sika varmaankin ymmärtää, mistä on kysymys, kun sitä teuraaksi viedään.

Schumacherin lausunto palauttaa mieleeni, kuinka vuosia sitten olin Kuutostien mammuttihuoltoasemalla virkistäytymässä, kun siellä oli joku paikallinen kuntavaaliehdokas kahvittamassa potentiaalisia äänestäjiään, joiden joukossa ei jostain syystä ollut ainuttakaan naisenpuolta.

Ja parempi oli, ettei naisia ollut kuulemassa, koska ihan normaalin oloiset miehet tulivat keskustelussaan siihen lopputulemaan, että miehiä sorretaan tässä maassa kohtuuttomasti. Ns. sukkahousu- ja huulipunahallitus oli siihen aikaan vallassa maassamme ja miesporukka pohdiskeli sitä, että miten tästä sortohallituksesta päästäisiin eroon.

Joku ehdotti, että konekiväärillä se voisi tapahtua parhaiten, mutta jollakulla fiksummalla oli se näkemys, että koska konekivääriä ei ollut käytössä, olisi parasta päästä tavallisella kiväärillä sivusuunnasta yllättämään nämä sortajat, kun he seisovat sopivasti suorassa rivissä.

Eilen muuten kerrottiin uutisissa, että maamme syntyvyys on kovassa laskussa ja yhtenä syynä on se, ettei 60 % maamme naisista suostu pariutumaan perussuomalaisten miesten kanssa.

Mutta kaunis on tuo Kuutostien huoltoasemalta avautuva karjalaismaisema, jossa mammutti vartioi tsasounaa.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2024

Riverbulls (kirje Vladimir Putinille)

Eittämättä Teemu Mäki on monipuolinen taiteilijanero, mutta itse, joka en eittämättä taiteesta mitään ymmärrä, olen tähän asti suhtautunut häneen kriittisesti, koska hän nousi kansamme tietoisuuteen vuonna 1988 tekemästään videoteoksesta Sex and Death, joka on väkivallan eri muotoja käsittelevä montaasi. 30 minuuttia kestävässä teoksessa on kuuden sekunnin pituinen kohtaus, jossa Mäki tappaa kissan kirveellä. Tykkään kovasti kissoista, jopa enemmän kuin omista lajitovereistani, ja niinpä tuomitsen Mäen kissan tappamisen jyrkästi.

Se seuraus tuolla kissin kirvesmurhalla oli, että kun Teemu Mäki vieraili kymmenisen vuotta sitten Kuopiossa filosofiakerhomme vieraana, eivät kaikki halukkaat mahtuneet häntä kuulemaan. Kerroinkin Mäelle, että jos hän ei olisi kissaa kirveellä tappanut, paikalla olisi kymmenen ihmistä, mutta nyt on sata. Mäki ei kuitenkaan halunnut kommentoida asiaa.

Mutta jo Paasikivi sanoi, että ainoastaan idiootti ei vaihda mielipiteitään ja eilen aamuyöstä vaihdoin mielipiteeni Mäestä, kun olin katsonut loppuun hänen dokumenttielokuvansa Riverbulls (kirje Vladimir Putinille), joka kertoo seinäjokelaisista puukkojunkkareiden jälkeläisistä, jotka ovat vaihtaneet häjyilyn muodostelmaluisteluun, vaikkakin vaihdos saattaa synnyttää epäilyn näiden miesten seksuaalisesta suuntautuneisuudesta.

Enpä kerro Seinäjoen Riverbullseista enempää, vaan katsokaapa itse tämä elokuva älkääkä lopettako, vaikka elokuvan alku ei heti sytytäkään, koska ovela yllätys paljastuu vasta lopussa. Ja jos hyvä mökkinaapurini Vladimir Putin sattuu tämän lukemaan, niin kehotan häntäkin katsomaan, mitä tärkeää sanottavaa Teemu Mäellä hänelle onkaan.

Jos Putin ei ehdi katsoa tunnin kestävää elokuvaa kokonaan, kannattaa hypätä suoraan loppupuolelle, jossa Mäki ystävällisesti pyytää entisen hyvän itäisen naapurimme Johtajaa tulemaan Seinäjoelle ja liittymään Riverbullseihin, sillä muodostelmaluistelua voi Suomessa harrastaa myös vankilasta käsin. https://areena.yle.fi/1-67352861

tiistai 19. maaliskuuta 2024

Taisteluni

Eilistä entisen hyvän itäisen naapurin johtajan Putinin puhetta seuratessani muistui mieleeni erään toisen johtajan, eli Adolf Hitlerin, kirja, jossa hän mm. kertoo seuraavaa, jonka otteen lainaan Benjamin Carter Hettin kirjasta Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan:

”Taisteluni -teoksessa Hitler puhuu omasta epärehellisyydestään huomiota herättävän rehellisesti. Mitä epärehellisempi poliittinen viesti on, sen parempi. Poliitikot tekevät virheen kertoessaan pieniä ja merkityksettömiä valheita. Pieni valhe on helppo paljastaa, jonka jälkeen poliitikon uskottavuus on mennyttä. On parempi kertoa iso valhe.

Miksi? Valheen suuruus merkitsee aina Hitler selittää, koska kansan suuret joukot sydämensä syvimmässä voivat pikemminkin olla turmeltuneita kuin tietoisesti ja tarkoituksellisesti huonoja ja pahoja. Niinpä he alkukantaisessa mielensä yksinkertaisuudessa helpommin joutuvat suuren valheen uhreiksi, koska he itsekin usein tulevat lasketelleiksi pikkuvalheita, mutta liian suuret valheet sentään heitä hävettäisivät liiaksi.

Näille primitiivisille ja yksinkertaisille ihmisille ei koskaan tulisi mieleen kertoa kaikkein julkeimpia valheita, eivätkä he pysty kuvittelemaan kenenkään muunkaan tekevän niin. Tosiasioilla ei ollut mitään merkitystä.”

Minulla on tunne, että sekä Putin että Trump ovat lukeneet Taisteluni -teoksen oikein ajatuksen kanssa ja painaneet kirjan opetukset visusti mieleensä.

https://www.google.fi/books/edition/Demokratian_kuolema/M2-SDwAAQBAJ?hl=fi&gbpv=1&printsec=frontcover

maanantai 18. maaliskuuta 2024

Missä on Putinin sukujuuret?

Vaan eipä ole maamme mediassa ylpeilty, vaikka karjalaispoika valittiin juuri vaativaan virkaan entisessä hyvässä itäisessä naapurissamme. Muistanpa, kuinka maamme mediassa korostettiin parivuosikymmentä sitten, kun silloin vielä ihan tolkun miehenä pidetty Vladimir Putin nousi valtaan, että miehen sukujuuret ovat sekä äidin että isän puolelta Tverin Karjalassa. Tavallisesti luotettava Savon Sanomat tiesi jopa paljastaa, että hän on tverinkarjalaista Pulkkisten sukuhaaraa.

Virolainen suomalais-ugrilaisiin kansoihin perehtynyt tutkija Jaak Prozes kertoo vuonna 2016 ilmestyneessä kirjassaan Onko Putin vepsäläinen?, että todennäköisesti Vladimir Putin on geeneiltään vepsäläinen. Näkemystään hän perustelee sillä, että Äänisen ja Laatokan läheisyydessä sijaitseva Vepsä on maantieteellisesti lähinnä Tverin Karjalaa.

Itse rohkenen väittää, että Viron poika ei paneutunut tutkimustyöhönsä riittävällä vakavuudella, koska itselläni on vahva visio siitä, että Putin on niiden uukuniemeläisten vero- ja elintasopakolaisten jälkeläisiä, jotka 1600-luvulla muuttivat Tveriin. Näkemystäni perustelen sillä, että seinällämme oleva maalaus uukuniemeläisestä Emma Kuikasta tuo selvästi mieleen Putinin, yhdennäköisyys on ilmeinen.

Putinin uukuniemeläisyyttä vahvistaa myös se, että mies hankki itselleen käsittääkseni vaatimattoman kesämökin Lahdenpohjasta Uukuniemen naapurista, jossa hän usein viettää lomiaan. Mökin lisäksi Putin omistaa verotietojen mukaan myös vanhan nappisilmä-Ladan ja peräkärryn, jolla hän varmaan rahtaa rakennustarpeita Uukuniemen vieressä sijaitsevalle mökilleen.

Arvostettu Venäjään erikoistunut toimittaja Arja Paananen teki aikoinaan Ilta-Sanomiin alla olevasta linkistä löytyvän ansiokkaan jutun Putinin karjalaistaustasta ja toinen Venäjään erikoistunut ansioitunut toimittaja Arvo Tuominen kertoo kirjassaan Karjala: Koko tarina, kuinka hän vieraili Tverin Karjalassa Putinin isovanhempien kotiseudulla.

Mielestäni suomalaisten tutkijoiden olisi saatava Putinista geeninäyte, jonka avulla voitaisiin selvittää hänen sukujuurensa. Voi olla, että hänet voitaisiin jopa tarvittaessa hyväksyä Suomeen paluumuuttajaksi. Geeninäytteen saaminen voi olla hankalaa, koska tiettävästi Putin matkoilla jopa hänen ulosteensa kerätään mukana kannettavaan salkkuun ja luulen, että tämän salkunhaltija on erittäin arvostettu työntekijä FSB:n henkilökunnan keskuudessa.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000135514.html

 

sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Marxismi-senilismi

Palataanpa vielä Arto Mansalan kirjaan Kohti kaaoksen pitkää yötä. Vaikka sekä suurlähettiläs Hallaman että pääsihteeri Brezhnevin puhumisessa oli ongelmia, niin Hallaman pää sentään pelasi hyvin, jota ei voi täydellä varmuudella sanoa pääsihteerin vastaavasta ruumiinosista varsinkaan tämän uran loppuvuosina, jolloin hän edusti marxismi-senilismiä puhtaimmillaan.

Esimerkiksi Kekkosen vuoden 1977 valtiovierailun yhteydessä järjestetyn lehdistötilaisuuden aluksi Brezhnev, kun oli saanut selville, minkä maan asioita käsiteltiin, totesi ajatuksissaan suureen ääneen, kuten huonokuuloisilla on tapana, että ”se Suomihan on meidän hyvä provissimme.” Maamme oli siihen aikaan niin suomettunut, että tiedotusvälineemme vaikenivat toteamuksesta.

Sitten pääsihteeri pääsi itse virallisiin asioihin ja alkoi epäselvästi lukea paperista jotain, jota hänen oli määrä lukea. Lopuksi hän kääntyi vierellään istuneiden järkimiesten Kosyginin ja Gromykon puoleen ja kysyi huonokuuloisen ihmisen tapaan suureen ääneen, että ”jokohan minä olen lukenut näistä papereista kaiken sen, mitä minun piti lukea”.

Tuo tapaus varmaankin synnytti tarinan siitä, että Moskovan olympialaisia avatessaan Brezhnev aloitti puheensa lausumalla viisi kertaa O-kirjaimen, koska hän ei ymmärtänyt oikein lunttilappunsa alussa ollutta Kansainvälisen olympia-liikkeen tunnusta. Tuo tapaus synnyttää uskoni myös siitä, että USA:takin voi ihan menestyksellä johtaa seniilivanhus, jos vain hänellä on hyvät apurit käytössään.

Pääsihteeri päätti virallisen tilaisuuden yllättävään ja outoon mutta inhimilliseen loppuhuipennukseen: ”Myykäähän te sitten meille enemmän sitä violajuustoanne”. Minusta Brezhnevissä oli kuitenkin paljon enemmän inhimillisyyttä, kuin monissa hänen seuraajissaan. Puhutaan, että mies pillautti itkun, kun hänen piti sotaharjoituksissa harjoitusmielessä painaa sitä kuuluisaa punaista nappia. Esimerkiksi Putinin ilme ei värähtäisikään siinä tilanteessa.

Minulla muuten on nykyään ikävä 70-lukua, jolloin maailmaa johtivat myöhemmin huonon maineen saaneet Kekkonen, Nixon ja Brezhnev. Sitä aikaa symboloi hyvin tuo Kostamuksessa oleva patsas, joka esittää Kekkosta ja Kosyginia istumassa pyhähousut jalassa pihkaisilla kannoilla sopimassa Kostamus-projektin aloittamisesta, joka toi töitä tuhansille suomalaisille pariksi kymmeneksi vuodeksi.

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Kohti kaaoksen pitkää yötä

Venäjän vaaleja seuratessani palaa mieleeni erinomainen kirja Venäjän tilanteesta, joka ilmestyi kymmenen vuotta sitten, mutta on edelleenkin ajankohtainen.

Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Arto Mansala, joka on syntyjään Kuopion poikia, julkaisi vuonna 2014 muistelmansa, joissa käsitellään varsinkin Neuvostoliiton romahdusta. Kirja on vaikuttavalta nimeltään Kohti kaaoksen pitkää yötä.

Jotenkin taas tuntuu historia olevan toistamassa itseään ja Venäjä on jälleen matkalla kohti kaaoksen pitkää yötä, jos Putinin hallinto romahtaa. Tai jos Putinin hallinto ei romahdakaan, niin huonosti saattaa Venäjälle käydä sittenkin, koska maa on muuttumassa toiseksi Pohjois-Koreaksi.

Suurlähettiläs Mansala ei ole ainut diplomatiassa kunnostautunut Kuopion poika, sillä Neuvostoliiton suurlähettiläs Jaakko Hallama oli myös kalakukkokaapunnista. Hallama oli syntyjään Airaksisia, mutta muutti nimensä joskus 1930 luvulla. Hallamalla taisi olla sukusiteitä Kuopion mahtisuku Hallmaneihin, johon uusi sukunimikin lievästi viittaa.

Jaakko Hallama oli varmasti erinomaisen kyvykäs ulkoasiain hallinnon virkamies. Jos jotain vikaa miehen ominaisuuksista haetaan, niin ehkä sellaisena seikkana on pidettävä sitä, että vakavan sairauden vuoksi hänen puheestaan ei kukaan saanut mitään selvää. Niinpä pahat kielet väittävät, että hänet nimitettiin Moskovan lähetystön johtoon, koska hänen vaimonsa oli pitkään niin sanotusti suhteessa itse presidentti Kekkosen kanssa. Mutta tämä väite ei ole koko totuus asiaan.

Nimittäin puhekyvyttömän Hallaman nostaminen Moskovan suurlähettilääksi saattoi olla Kekkosen poliittista oveluutta. Pienen maamme suurlähettiläs ja Neuvostoliiton supervallan päämies Brezhnev olivat neuvottelutilanteissa samalla viivalla, koska myöskään Brezhnevin puheesta ei varsinkaan miehen loppuvuosina saanut selvää. Lisäksi pääsihteerin kuulo oli niin huono, ettei hän itsekään välttämättä saanut selvää toisten puheesta, joten Hallaman puhekyvyttömyys ei olisi ollut haitaksi keskinäisissä keskusteluissa.

Mansalan kirjassa kerrotaan, kuinka silloinen nuori ja rohkea Neuvostoliiton suurlähetystön virkamies Reino Paasilinna marssi heti uransa alkuvaiheissa Hallaman työhuoneeseen ja totesi tälle suoraan tapaansa, että kaikki ihmettelevät suurlähettilään huonoa kuntoa ja että eikö tämän pitäisi isänmaan edunnimissä ymmärtää vetäytyä eläkkeelle. Hallama ei moista puhetta hyväksynyt, vaan löi nyrkkinsä sellaisella voimalla entiseen J. K. Paasikiven työpöytään, jota oli varmaan hakattu jo Juho Kustin aikaan, että työlamppu sinkosi lattialle.

https://www.wsoy.fi/kirja/arto-mansala/kohti-kaaoksen-pitkaa-yota/9789510409664

perjantai 15. maaliskuuta 2024

Irwin – melkein suonenjokelainen

Minä, joka olen kaunotaiteiden, varsinkin korkeatasoisen taidekirjallisuuden ystävä, ilahduin suuresti, kun luin Tuomas Marjamäen Irwinin elämänkerran. Nimittäin ilmeni, että Irwininkin voisi melkein perustellusti liittää kertomussarjaani suonenjokelaisista suurmiehistä sekä -naisista, sillä ainakin minun mielestäni hänen äitipuolensa oli Suonenjoen tyttöjä.

Irwin Goodmanin isä ilmatorjuntaluutnantti Yrjö Hammarberg haavoittui jatkosodassa pahasti päähän ja uskoakseni tämän seurauksena hän onnistui noin puolen vuoden sisällä saattamaan kolme naista raskaaksi eri puolilla Suomea. Näiden raskaaksi saatettujen joukossa oli myös hänen laillinen vaimonsa, jonka liiton rakkaudenhedelmänä sitten syntyi myös Antti Hammarberg, joka opittiin myöhemmin tuntemaan taiteilijanimellä Irwin Goodman.

Jostain syystä Irwinin isän ja äidin liitto päättyi raskaustapausten seurauksena eroon, jonka jälkeen Yrjö vei vihille suonenjokelaisen Maire Jalkasen, jonka kanssa hän asui Heinolassa elämänsä loppuun asti. En keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö Maire saattanut olla Jalkasten suvun kärkkääläläistä sukuhaaraa, joten on mahdollista, että Kari Tapani Jalkanen, joka paremmin tunnettiin Kari Tapiona, saattoi olla ns. väärän koivun kautta sukua Irwinille.

En tiedä, tiesivätkö laulutaiteilijat vääräkoivuisesta sukulaisuudestaan, mutta ainakin he olivat kavereita, joilla oli yhteinen harrastus. Kerrankin Kari Tapio tupsahti yllättäen kylään Irwinille, joka tarjosi kahvit ja lorautti sekaan väkevämpääkin.

Sen jälkeen kaverukset törpöttelivät muutaman vuorokauden. Lopulta piti yrittää jotain syödäkin, mutta Karin kädet vapisivat ainakin Tuomas Marjamäen kirjan mukaan siihen malliin, ettei lusikka pysynyt kädessä eikä liemiruoka kunnolla sisällä. Niinpä Irwin jeesasi kaveriaan ja lusikoi velliä vibraattorina tärisseen kollegansa suuhun ja ehdotti, että: ”Mites on Jalkanen, pitäisikö ruveta tosissaan juomaan?”

Olen muuten asunut Heinolassa yhtä aikaa Yrjö ja Maire Hammarbergin kanssa, mutta enpä tiennyt, että heilläkin oli kytköksiä Suonenjoelle. Yrjö oli entinen asianajaja, mutta oli jostain syystä sittemmin ryhtynyt liikemieheksi ja hänellä oli Heinolan muovi ja kumi-niminen yritys. Liikuimme Yrjön kanssa hieman eri piireissä, koska hän oli rotari ja minä kuuluin Heinolan köyhät ja pieneläjät-nimiseen rekisteröimättömään yhdistykseen.

Aika hyvin oli suonenjokelaistaustaiset ihmiset edustettuina Heinolassa, koska itseni lisäksi siellä asui selostajalegenda Antero Mertaranta, jonka isä oli Suonenjoen Mertoja, Niko Vesterinen, joka voitti kaksi kertaa Suomen vahvin mies -tittelin ja Maire Hammarberg, os. Jalkanen.
https://www.prisma.fi/tuotteet/110695548/marjamaki-yhdet-viela-irwin-110695548?gad_source=1&gclid=CjwKCAjw48-vBhBbEiwAzqrZVPu54wmg0R3dy5FZabpsXGOaNSS_lpph2lyd5jvVhAC2JgmVyU7M2BoCxEAQAvD_BwE&gclsrc=aw.ds

torstai 14. maaliskuuta 2024

Airi Sinervo ja Raja

 

Tuo eilen mainittu Elvi Sinervon Natalia-runo liittyy sikäli Suonenjokeen, että Elvin sisko Airi Sinervo oli 50-luvulla Iisveden työväenopiston johtajana ja julkaisi tästä ajasta kertovan romaanin Koskessa kolisten. Kylmän sodan vuosina teos jotenkin unohdettiin, oli se sen verran edellä aikaansa. Mikään aatesuunta ei kirjaa hyväksynyt. Mutta hyvä kirja se on silti ja on kunniapaikalla hyllyssäni.

Kirjasta löytyy muuten selvästi tunnistettavia paikkakunnan henkilöitä, kannattaa tutustua asiaan. Teos ei anna suonenjokelaisista kovin mairittelevaa kuvaa, vaan helsinkiläistyttö pitää meitä jostain syystä, jota en voi alkuunkaan ymmärtää, tyypillisinä savolaisina venkoilijoina.

Parhaiten Airi Sinervo muistetaan hänen runostaan Raja, joka on sävellettykin. Raja-runo on taas sanomaltaan ajankohtainen, koska eräs säe kuuluu näin:

Kaiken maailman välillä raja,
kahden rintaman välillä viha,
kahdelta taholta kaikuu huuto:
”Jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan!”

Pepe ja Paradise on levyttänyt tämän kauniin laulun:

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Vakooja

Olen tässä selvitellyt Elvi Sinervon sellitoverin Natalia Tusula-Vereschjagin taustoja ja ymmärrän nyt, miksi Sinervo kertoo runossaan, että ”Natalia, sua tunne en”. Vaikka Natalia puhui suomea, niin hän ei ehkä halunnut paljastaa yksityisasioitaan, sillä hän ei ollut Elville aatetoveri, koska oli syvästi uskonnollismielinen ihminen.

Natalia oli saanut viiden vuoden tuomion vakoilusta, vaikka yrityksen asteelle hänen vakoilunsa oli jäänyt. Eräs Einoksi kutsuttu 180-senttinen ristiverinen mies oli värvännyt hänet alkukesästä 1941 hankkimaan tietoja Suomessa olevasta Saksan armeijasta.

Natalia oli ammatiltaan tarjoilija ja Eino oli maksanut hänelle käsirahana 1,5 kk:n tarjoilijan palkan tulevista vakoilupalveluista. Kuitenkaan Natalia ei ehtinyt hankkia mitään tietoja ennen kiinni jäämistään. Vakoilijaksi suostumiseen saattoi vaikuttaa se, että hänellä oli syytä olla Suomelle katkera, koska valkoiset olivat keväällä 1918 ampuneet hänen vanhan invalidi isänsä. Ilmeisesti isä ei ollut osannut lausua riittävän hyvin venäläisille vaikeaa ”yksi”-sanaa, joka asia riitti siihen aikaan kuolemantuomion perusteeksi.

Tuosta vakoilijavärväri ”Einosta” pystyn tutkimusten tässä vaiheessa kertomaan vain sen, ettei hän luultavasti ollut nimeltään Eino. Tuntomerkit näyttävät sopivan Veikko Pöystiin, joka tuli suomalaisille tutuksi Tieto-Finlandian voittaneesta kirjasta Minne katosi Antti Järvi?.

Pöysti saattoi hyvinkin olla Neuvostoliittoon salaperäisesti kadonneen Antti Järven napalanko, eli Antti Järvi saattoi jättäytyä talvisodan jälkeen Lahdenpohjaan odottamaan Puna-armeijaa yhdessä Veikko Pöystin vihityn vaimon kanssa. Tosin Pöystikään ei jaksanut pitäytyä yksiavioisuuteen, vaan liikkui Helsingin seudulla vakoilua ja sabotaaseja harrastaen suonenjokelaisen 19-vuotiaan Irja Jalkasen kanssa, jonka sukutaustaa en ole vielä onnistunut selvittämään, vaikka olen kuulustellut monia Jalkasia asian johdosta.

Natalia Tusula-Vereschjagin kuoli vuonna 1974, joten voi olla, ettei hän ehtinyt kuulemaan itsestään kertovaa laulua. Sen sijaan hänen miehensä Paavo Koskinen sen ehti kuulla, koska hän kuoli sydänkohtaukseen vasta vuonna 1980 ollessaan hänen Espanjan sisällissota-ajastaan kertovan elokuvan ensi-illassa.

Helsingin Sanomien jutun Natalia Tusula-Vereschjaginista voivat lehden tilaajat lukea tästä ja ehkä muutkin pystyvät näkemään edes nuoren Natalian kuvan. Hän oli kaunis neitonen, mutta Hämeenlinnan naisvankilassa hän oli jo yli nelikymppinen aikuinen nainen. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002716156.html

tiistai 12. maaliskuuta 2024

Nataaaliaaa

Hyvä ystäväni Google muistutti, että olen kaksi vuotta sitten epäillyt, että kohta Ukrainassa vain koirat raunioita samoaa, kuten Nataaaaliaaa-laulussa sanotaan, mutta lisäksi olen epäillyt koirien samalla myös kaivelevan sotaan huijattujen nuorten Venäjän armeijan sotilaiden suolia. Valitettavasti olen kerrankin ollut ennustuksissani oikeassa.

Tuo laulun Nataaaaliaaa on tavallaan tuttujani, koska olen jututtanut hänen miestään Paavo Koskista. Joskus iloisen 70-luvun loppupuolella kutsuin hänet opiskelijajärjestön vieraaksi puhumaan stalinismista. Jälkeenpäin olen ajatellut, että siihen aikaan oli ulkopoliittisesti arveluttavaa puhua julkisesti Stalinin hirmuteoista.

Paavo Koskinen osoittautui herttaiseksi papaksi, joka mielellään muisteli 30-luvun Neuvostoliittoa, jossa hän oli silloin opiskellut puna-armeijan upseerikoulussa Leningradissa. Siellähän opiskeli myös kuopiolais-uukuniemeläisen kirjailija Sirpa Kähkösen vaari.

Koskinen oli niitä harvoja suomalaisia puna-armeijan upseerikoululaisia, jotka säilyttivät henkensä Stalinin puhdistuksissa. Hänet luultavasti pelasti se, että hän oli vainojen aikaan sotimassa Espanjan sisällissodassa tasavallan joukoissa. Suomen armeijassa hän oli korpraali, mutta Espanjassa kapteenin arvoinen pataljoonan komentaja.

Paavo Koskisen Espanjan sisällissotavuosista tehtiin dokumenttielokuva, jonka ensi-illassa hän sai sairauskohtauksen ja kuoli. Vanhan miehen sydän ei kestänyt sotamuistoja. Tämä tapahtui vähän sen jälkeen, kun hän oli ollut opiskelijajärjestömme vieraana.

Koskinen oli naimisissa Elvi Sinervon ja Kaj Chydeniuksen tunnetuksi tekemän Nataaaliaaan kanssa. Sinervo oppi tuntemaan vakoilusta tuomitun venäläissukuisen Suomen kansalaisen Natalia Tusula-Vereschjaginin Hämeenlinnan naisvankilassa. Sen käsityksen Paavo Koskiselta sain, ettei Natalia ollut kommunisti.

Paavo Koskisen Suomen kansa tuntee siitä, että hän oli mallina, kun Helsingin Kolmen sepän patsasta veistettiin. Koskinen on se miehistä, jonka kivespusseille moukari on juuri laskeutumassa. Satunnaisen matkailijan kannattaa myös huomioida patsaassa olevat pommin sirpaleiden aiheuttamat vauriot.

8.11.1942 putosi patsaan viereen 250 kilon lentopommi, joka surmasi 51 ihmistä ja 120 haavoittui. Suuri osa uhreista oli elokuvanäytäntöön jonottaneita lapsia. Läheisessä elokuvateatterissa oli alkamassa komedian Kolme väärää muskettisoturia-esitys.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan teatterikoululaisten upeasti esittämää Nataaaaliaaa – tosin tunnelmaa häiritsee se, että kuorossa laulava tuleva Kuopion kaupunginteatterin johtaja Heikki Kujanpää on puhkeamassa selkäkeikkanauruun esityksen aikana. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2009/10/16/q-teatterin-kuoro-natalia

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Isänmaallinen mies

Kun pari iltaa sitten muistelin huomattavia suomalaisia karjalaisvaikuttajia, jotka ovat suomentaneet sukunimensä, jäi minulta mainitsematta Uhtualla syntyneen kulkukauppias Nikita Tilikovin poika Pekka Tiilikainen, joka opittiin Suomessa sittemmin tuntemaan radion sinivalkoisena äänenä ja maamme isänmaallisimpana miehenä.

Muistanpa esimerkiksi, miten Pekka kerran aloitti selostuksensa jostain urheilutapahtumasta, että: ”Ylväänä liehuvat kansakuntien liput, mutta kaikkein ylväimpänä liehuu Suomen siniristivaate”.

Suomen toiseksi isänmaallisimpana miehenä pidän hiihtovalmentaja Immo Kuutsaa, jonka persoona jopa innoitti Arto Halosta ohjaamaan elokuvan nimeltään Isänmaallinen mies. Tosin välillä kylmän sodan aikaan Kuutsan isänmaallisuus johti todellisessa elämässä kiusallisiinkin tilanteisiin.

Nimittäin Kuutsan elämänkerrassa kerrotaan, miten Suomen erinomaisesti menestyneen Sarajevon olympiajoukkueen majapaikassa, joka aikalaistodistajan mukaan muistutti jostain syystä enemmänkin teurastamoa, ei haluttu kaiken riemun keskellä laskea lippua puolitankoon Neuvostoliiton presidentti Juri Andropovin kuoleman johdosta, kuten silloin oli hyvänä tapana.

Salmilaisen karjalaisevakko Immo Kuutsan mielestä suruliputukseen ei ollut mitään aihetta, koska entisen KGB:n johtajan ja silloisen itänaapurin presidentti Andropovin olikin jo korkea aika lähteä. Juhlaliputukseen hiihtomaajoukkueella sen sijaan oli paljonkin aihetta, koska Sarajevon kisoissa Suomi muistaakseni hiihtolajeissa voitti mitalitilastossa koko muun maailman. Nykyään on vaikea kuvitella, että joku maa voisi hallita hiihtoa yhtä ylivoimaisesti.

Rehellisenä miehenä Kuutsa korostaa muistelmissaan, että kaikki saavutettiin ihan ilman dopingia ja on sitä mieltä, että silloin Suomella oli niin lahjakas hiihtomaajoukkue, että jos meikäläiset olisivat käyttäneet DDR:n ja Neuvostoliiton konsteja, muu maailma ei olisi saanut yhtään mitalia.

Tosin pieni tahra perirehellisen Kuutsan henkilöhistoriasta löytyy, koska koulunkäynti oli hänellä kaiken urheiluharrastuksen keskellä niin hankalaa, että välillä hän joutui kokeissa turvautumaan lunttaamiseen. Kerran lunttilappu jopa unohtui matematiikan kokeen vastauspaperin väliin, mutta rangaistusta asiasta ei tullut, koska lunttilapulla oli juuri ne matematiikankaavat, joita kokeissa ei kysytty.

Voi hyvinkin olla, että Isänmaallinen mies-elokuva jossakin määrin vääristelee Immo Kuutsan persoonaa, koska elokuvassa miehestä saa vähän vilkkusilmäisen karjalaisen kauppamiehen vaikutelman. Ainakin hyvän tarinan mukaan, kun kaksi karjalaista ns. laukkur-ssää törmäsi polulla ja toinen kysyi, että: ”A mihin sie oot mänössä”. Toinen vastasi, että: ”A mie oon Arkangeliin mänössä”. Kyselijä mietti hetken ja sanoi sitten: ”A nyt sie kyllä valehtelet, sie määtkin Arkangeliin”.

Tuo Immo Kuutsan tarina on ihan mielenkiintoinen kirja: https://www.suomalainen.com/products/immo-kuutsan-tarina

lauantai 2. maaliskuuta 2024

Säveltäjänero 80 vuotta

Melkein Suonenjoen poika säveltäjänero Leif Segerstam täyttää tänään 80 vuotta ja Helsingin Sanomatkin huomio asian koko sivun jutussaan, joka oikein onkin. Haastattelusta ilmenee, että pikkuisen huonoa hänelle nykyään kuuluu, koska vuosi sitten sairastettu korona vei liikuntakyvyn ja siitä lähtien hän on istunut pyörätuolissa ja katsellut telkkaria.

Mutta huumorintaju Segerstamilla on säilynyt, koska kysymykseen siitä mitä muuta puuhaat, hän vastaa: ”Hengitän ja nukun ja syön ja pissaan ja kakkaan. Ja jos otan Viagraa, niin jotain muutakin”.

Segerstam on nero muutenkin kuin säveltäjänä, sillä hän oppi lukemaan kolmivuotiaana, nuottien luvun viisivuotiaana ja säveltämään kuuden vanhana. Fiksu mies Segerstam on sikälikin, että on ymmärtänyt ottaa suonenjokelaisen Nenos-Eijan vaimokseen.

Se selittää, miksi näin tämän huomiota herättävän kookkaan miehen joskus nousevan Suonenjoen asemalta junaan. Vaikka pidän häntä Suonenjoen poekana, niin Kärkkäälän poekana en uskalla pitää, koska vaikka Nenosia on kylällä paljonkin ja vaikka oma isomummonikin oli samaa sukua, niin en tunne ketään Eija Nenosta Kärkkäälästä.

Sikäli Segerstam kyllä täyttäisi Kärkkäälän miehen vaatimukset, että hän painoi parhaassa miehuudessaan, eli ollessaan hevosmiesten kielellä parhaassa ajolihassa, 170 kilogrammaa ja se on sellainen tyypillinen kärkkääläisen miehen painolukema. Hänen elimistönsä kuitenkin kuihtui vuodessa 40 kilogrammaa, kun hän lopetti viinan juonnin. Siihen harva Kärkkäälän mies pystyy.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Leif_Segerstam

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Immo Kuutsa

Katsoin eilen päättyneen TV Nelosen Lahti 2001-sarjan, joka kertoi maamme hiihdon katastrofaalisesta häpeästä ja minua vanhaa hiihtourheilun ystävää alkoi pistämään niin vihaksi, että kaivoin esille Immo Kuutsan muistelmat, jotka kertovat ajasta, jolloin Epoa ei vielä oltu keksittykään.

Jo Immon muistelmien alkusivuilta tajusin, että olen taas joskus aiemmin kirjoittanut ropakantaa, kun olen kertonut Immon olevan Uukuniemen naapuripitäjän Ruskealan poikia, mutta tosi asiassa hän kävi Ruskealassa vain syntymässä, sillä varhaislapsuutensa hän vietti Salmissa, josta hänen sukunsa on kotoisin.

Vähältä muuten piti, ettei maamme hiihdon päävalmentajana 70-80-luvulla toiminut Immo Kuutsan sijasta Immanuel Kuikkaniemi, sillä ortodoksipappi kieltäytyi ristimästä Immoa Immanueiksi, jota äiti ehdotti, koska Immanuel on hepreaa ja tarkoittaa ”Jumala meidän kanssamme”, jota nimeä pappi piti liian hienona.

Immon sukunimi oli alun perin Kuikkaniemi, mutta kun hänen äitinsä kuoli 24-vuotiaana Immon ollessa kaksivuotias, hänet annettiin kasvatiksi tätinsä Paula Kuutsan perheeseen ja myöhemmin adoption myötä sukunimi vaihtui Immollakin Kuutsaksi.

Immon äiti Maija oli venäläistä sukujuurta ja hänen sukunimenään oli aluksi Belov, joka suomennettiin myöhemmin Ahtoluodoksi. Immon isä oli Niilo Kuikkaniemi, mutta hänet tunnettiin myös nimellä Nikolai Shevotarov, vaikka hän ei ollut venäläistä sukujuurta.

Tuo karjalaisten taipumus sukunimien suomalaistamiseen on mielenkiintoinen asia, jossa olisi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille väitöskirjan aihe. Muistelenpa, että esimerkiksi europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on Saharoffeja, painijamestari Herman Kare kuten myös kuulantyöntäjä Seppo Simola Bogdanoffeja, nyrkkeilyn olympiavoittaja Sten Suvio Schuschineja ja suonenjokelainen Yrjö Salpakari, joka jäi ampumahiihdossa puolen millin päähän olympiakullasta, Smirnoveja.

Tässä lisää asiaa Kuutsan muistelmista: https://www.is.fi/formula1/art-2000001929111.html

torstai 29. helmikuuta 2024

Iivo Niskanen ja susiturkki

Oli onni, että kansallissankarimme Iivo Niskanen turvautui korkeintaan suksella potkaisemiseen, jos siihenkään, latukamppailussaan Kalle Parantaisen kanssa. Nimittäin Iivo on äitinsä puolelta kuuluisaa tuupovaaralaista Vornasten metsästäjäsukua, jonka suvun miehet pystyivät tiukan paikan tullen surmaamaan suksisauvallaan sudenkin.

Vornasten suvun vaiheita opin tuntemaan todella mielenkiintoisesta Jouni Tikkasen kirjasta Lauma – 1880-luvun lastensurmat ja susiviha Suomessa. Kirja paljastaa, ettei susi ole lammas vaan peto. Susi ei ole Suomessa tappanut ihmistä vajaaseen 150 vuoteen, mutta vuosina 1880-81 hukat söivät Turun seudulla peräti 22 lasta. Silloin maamme hirvet oli hävitetty hävitetty lähes sukupuuttoon ja nälkiintyneet sudet oppivat syömään ihmisiä. 1880-luvun alku oli poikkeuksellinen, koska sitä ennen kirkonkirjojen mukaan hukka oli perinyt kahden sadan vuoden aikana vajaat 200 ihmistä eli keskimäärin yhden vuodessa.

Turun seudulla oli pahana susivuotena hätätila, koska paikkakunnan miehet eivät osanneet pyytää susia. Niinpä avuksi hälytettiin Tuupovaaralta ammattimetsästäjä Ignoi Vornanen, jonka uskon olevan Iivo Niskasen esi-isiä, kahden aikamiespoikansa kanssa. Ja heti alkoi tapahtumaan. Jostain syystä suomalaisten luonnontuntemus oli tuohon aikaan heikkoa ja 200 markan tapporaha luvattiin suden, susi-ilveksen, mikä sellainen sitten onkaan tai ilveksen kaatajalle ja ovelat karjalaismiehet pistivät rahoiksi.

Heidän taktiikkansa oli yksinkertainen. Kun pedon jäljet löydettiin, lähti yksi mies ilman asetta hiihtämään eläimen perässä, toinen mies seurasi pyssy mukanaan ja kolmannen vaativana tehtävänä oli poimia edellään menevien jättämät vaatteet talteen. Nimittäin varsinkin etumaiselle hiihtäjälle tuli nopeasti kuuma ja hän vähensi vaatteitaan ladun varteen ja hiihti yleensä loppumatkan alusvaatteisillaan. Kun peto väsyi, kärkimies pystyi sen surmaamaan joko suksisauvallaan tai sitten hän odotti alusvaatteissa värjötellen pyssyä paikalle.

Tuupovaaralainen ammattimetsästäjäpartio tappoi kahdessa kuukaudessa 22 ilvestä, mutta ei yhtään sutta susi-ilveksistä puhumattakaan. Karjalaismiehet hankkivat hetkessä 20 vuoden normaaliansiot. Susista he eivät sitten välittäneetkään, vaan ottivat etelän herroilta rahat helpommalla tavalla. Sudetkin sitten saatiin hengiltä erilaisilla menetelmillä, varsinkin myrkyillä, mutta siinä hommassa tarvittiin lopulta sotaväen ja venäläisten ammattimetsästäjienkin apua.

Vornasten sukuhistoria varmaan selittää sen, että Niskanen rohkeni aikoinaan esiintyä susiturkissa, joka asia herätti monissa piireissä pahennusta. https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000005583952.html

keskiviikko 28. helmikuuta 2024

Suurhiihtäjä Matti Mäkikangas

Ukrainan ja Gazan väkivaltaisuuksien lisäksi on maamme julkista keskustelua hallinnut myös maamme hiihtourheiluun liittyvä väkivalta, sillä väitetään, että kansallissankari Iivo Niskanen olisi potkaissut suksellaan Kalle Parantaista, joka ei suostunut antamaan latua sitä pyydettäessä. Tapausten kulkua ollaan selvittämässä, mutta koska luotettavia silmännäkijä todistajia ei ole löytynyt, saattaa olla viisainta pyytää Usa:n sotilastiedustelulta satelliittikuvia asian selvittämiseksi.

Maamme hiihtohistoria tuntee ainakin yhden ennakkoratkaisun vastaavasta tapahtumasta. Nimittäin vuonna 1898 muistaakseni Oulun Tervahiihdossa jäivät silloiset suurhiihtäjämme erään kanssakilpailijan taakse eikä tämä lukuisista yrityksistä huolimatta suostunut päästämään parempia ohitseen. Ohittaminen oli siihen aikaan hankalaa, koska käytössä oli vain yksi latu eivätkä silloiset säännöt velvoittaneet ladun antamiseen sitä pyytävälle.

Silloin leimahti suurhiihtäjä Matti Mäkikankaan tulinen luonto. Hän tönäisi edellä hiihtäjän kumoon, sieppasi tämän ruokosauvan ja kopsautti miestä muutaman kerran hartioihin. Mäkikangas osoitti tilanteessa oivallista taktista silmää, koska hän ei vaarantanut omaa sauvaansa, vaan käytti astalonaan kanssakilpailijan välinettä. Luultavasti nykyajan hiilikuidut eivät edes kestäisi noin kovaa käyttöä.

Sillä kertaa tapauksen näkivät myös kilpailutuomarit, mutta he eivät sakottaneet syyllistä, vaan kilpailutuomarit ja yleisö keräsivät Mäkikankaalle tapauksen johdosta 80 mk:n avustuksen, joka vastasi tämän torpanpojan kuukausiansiota. Jotenkin entisaikaan hiihtourheilu oli jotenkin nykyistä rehdimpää.

Tästä linkistä löytyy lisätietoa Matti Mäkikankaasta https://www.haapavesi-lehti.fi/artikkeli/haapavetinen-matti-makikangas-aloitti-hiihtouransa-huipulta-lahes-maailmanennatysvauhdilla-hanen-u

tiistai 27. helmikuuta 2024

Jaakko Teppo lähti tuonilmaisiin

Haikeaksi vetää mielen, kun suruviesti tietää kertoa, että ihan oikeasti hauska mies Jaakko Teppo on lähtenyt tuonilmaisiin, kuten asia ilmaistaan Karjalassa, josta Tepon suku saapui Pörsänmäen suunnalle. Jaakko Teppo oli tavallaan Suistamon lahja Iisalmelle ja Suistamon naapuripitäjä Ruskealan lahja Iisalmelle on hiihtovalmentaja Immo Kuutsa.

Tepon ja Kuutsan tiet kohtasivat, kun Kuutsa yritti valmentaa myös lupaavaa hiihtäjän alkua Jaakko Teppoa, mutta yhteistyö tyssäsi siihen, ettei Jaska suostunut lopettamaan jo ennen kansakouluun menoa aloittamaansa tupakanpolttoharrastustaan. Sen sijaan toisen musiikkimiehen Kaj Chydeniuksen Kuutsa onnistui valmentamaan peräti Juankosken pitäjänmestariksi.

Vaikka Immo Kuutsa ei onnistunut tekemään Jaakko Teposta huippuhiihtäjää, niin erään kilpailumuodon ehdoton huippu Jaskasta silti tuli, mikäli yhtään on uskominen Antti Heikkisen miehestä tekemää taiteilijaelämänkertaa. Ja annetaan Tepon itse kertoa asiasta, koska hän tekee sen hyvin Heikkisen kirjassa nimeltään Jaakko Teppo – Suuri elämäkerta:

”Myö piettiin pierukilipailuja ja kyllähän meekäläänen ol siinä lajissa ihan suvereeni mestari. Minä kehitin semmosen tekniikan itelle, jotta suu haukkas henkee ja perse tupsutti samalla tahilla ilimoo ulos. Lattialla olin nelinkontin ja lihakset teki töitä. Amatöörillä ois lipsahtanna siinä hommassa jo paska housuun, eekähän se aina niin hirveen kaakana ollukkaan. Ennätys liikkuu minun mielestä kahensaan peräkkäisen pierun paremmalla puolella, mutta Pekka-serkku muistaa mestaruustulokseen jiäneen jonnekiin saanviijenkymmenen rupsaaksen hujakoille. Minnen ala siitä asiasta kiistellä, koska joka tappauksessa tiijän yltäneeni paskan ajon saralla meleko huomattavviin saavutuksiin. Omasta mielestäni tupsaattelin ulos ihan hengityslämpöstä ilimoo, joka ee kerinny suolten läpi romutessaan ottoo ies hajua matkaasa.”

Sen lisäksi, että Jaakko Teppo oli Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden tasolla, huomattava pierutaiteilija, kuuluu hänen saavutuksiinsa vielä sekin, että hänet valittiin Sarajevon olympiavuonna 1984 maamme seksikkäimmäksi mieheksi, joka valinta kertonee aika paljon maamme miesten tasosta kyseisessä lajissa.

Tässä yhteydessä kannattaa muista, että Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-Un valittiin muutama vuosi sitten koko maailman seksikkäimmäksi mieheksi.
https://www.adlibris.com/fi/kirja/jaakko-teppo-9789529374809?gad_source=1&gclid=CjwKCAiArfauBhApEiwAeoB7qGVvNs-vNPqdQqCdXmdJMPPCbFljfzrSyr0XQFfjXviVt37fSVrM0hoCUNYQAvD_BwE

maanantai 26. helmikuuta 2024

Eeli Aalto ja profetiat

Eilen kertomani torajyvämyrkytys oli vakava asia, koska peräti kolmannes siihen sairastuneista kärsi raajojen kuolioiden seurauksena kivuliaan kuoleman. Torajyvämyrkytys aiheutti myös psykoosia, jota ennen kutsuttiin mielenhäiriöksi ja esimerkiksi Sortavalassa sairastuneilla oli syistä, joita voi vain arvailla, halu kiivetä korkeiden rakennusten katoille.

Uukuniemellä ei tarkoitukseen sopivia korkeita rakennuksia ollut, mutta epäilen, että torajyvämyrkytyksen aiheuttama psykoosi saattoi selittää paikkakunnalla sattuneen hirvittävän kirvessurmatragedian, josta minulle on kerrottu, mutta jonka yksityiskohtiin en nyt mene, koska tarina ei sovi herkille ihmisille.

Voi hyvinkin olla, etteivät torajyvät liity mitenkään Uukuniemen heränneisyyteen ja horrossaarnaajien kykyyn nähdä tulevia, mutta siitä huolimatta katsoin ties monennenko kerran netistä löytyvän Eeli Aallon dokumentin synnyinkaupungistaan Viipurista, koska siinä ohjelmassa kerrotaan sekä horrossaarnaaja Anna Kormanosta, joka oli Helena Konttisen seuraaja, että kalakauppias Mikko Reposesta, jolla myös oli kyky ennustaa tulevaa.

Anna Kormano vaati ennen sotia saarnoissaan Karjalan kansaa tekemään parannuksen, koska muuten karjalaisia kohtaa tuho. Mikko Repo sen sijaan pystyi esittämään vielä konkreettisempia uhkakuvia, ellei karjalaisten syntinen elämä lopu.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että eräs alan asiantuntija vakuutti, että Viipurin huvielämä oli 30-luvulla ainakin 20 vuotta Helsingin huvielämää edellä. Itse muistan jopa kuulleeni, että maamme ensimmäinen riisuuntumistanssiesitys nähtiin jo ennen sotia Viipurin ravintola Espilässä, joka oli kaupungin huvielämän keskus.

En ole varma kuuluiko Mikko Reponen Uukuniemen heränneisiin, mutta tämä Wikipedian artikkeli hänestä viittaa vahvasti siihen:
”Reponen tuli julkisuuteen 23. lokakuuta 1936, kun hän Viipurin tuomiokirkossa kesken jumalanpalveluksen ja pastori Bertel Törmävaaran saarnan aikana tuli kirkon käytävälle ja huusi lujalla äänellä: ”Viipurin tuho on lähellä, kolmen vuoden kuluttua on tämä temppeli raunioina ja vieraan vallan sotajoukot marssivat kaupungin katuja.” Kun poliisi tuli hakemaan häntä pois Reponen huusi vielä: ”Nyt viedään Mikkoa, mutta kohta teitä kaikkia. Kirkostakaan ei jää kuin kivijalka.” Ennustus toteutuikin, sillä Viipurin tuomiokirkko tuhoutui helmikuussa 1940 pommituksessa, ja Viipuri menetettiin talvisodan rauhassa. Erään tiedon mukaan tätä jumalanpalvelusta oltiin parhaillaan radioimassa, ja Mikon profetia levisi radiolähetyksen välityksellä heti kaikkialle Suomeen.”

Jatkosodan aikana Reposta kiellettiin palaamasta Viipuriin, sillä hänen pelättiin lietsovan saarnoillaan levottomuutta väestön keskuudessa. Sodan jälkeen 1940-luvulla Reponen kierteli Suomessa matkasaarnaajana siirtokarjalaisten keskuudessa ja muun muassa ennusti saarnoissaan, että evakot pääsisivät vielä palaamaan Karjalaan. Reponen ennusti 1947 että Kyllä Karjala saadaan vielä takaisin, vaan ei ole hänelle ilmoitettu aikaa. Nyt se saadaan lahjaksi eikä sodalla. Hän uskoi myös, että pääsisi itsekin palaamaan elinaikanaan Viipuriin ja tulisi sinne haudatuksi.”

Eeli Aallon mainio dokumentti on katsottavissa alla olevasta linkistä. Eeli Aallon suku ei ole uukuniemeläistä, vaan isä oli Kurkijoelta ja äiti Lumivaarasta. Äiti tosin kuului Uukuniemen heränneisiin, joihin isä ei taas lukeutunut. Parhaiten tällä hetkellä 93-vuotias kuvataiteilija Eeli Aalto tunnetaan laulaja Saara Aallon isoisänä. Saarakaan ei tiettävästi ole Uukuniemen heränneitä.
https://www.youtube.com/watch?v=XGqY3HSosfA

sunnuntai 18. helmikuuta 2024

Transnistrian asevarastot

Suuren virheen taisi Putin tehdä, kun Navalnyin murhautti samaan aikaan, kun lännen johtajat ovat yhdessä koolla. Voi olla, että murhan nostattaman tunnekuohun vuoksi Ukraina voi saada melkoisen tukipaketin, vaikka USA ei olekaan asiassa mukana.

Laskujeni mukaan Venäjä ei voi voittaa sotaa, mikäli Euroopan maat, Kanada, Australia, Japani, Etelä-Korea ja Taiwan tukevat Ukrainaa vaikkapa 100 miljardilla vuosittain. Tosin Ukrainakaan ei ehkä sotaa voittaisi, mutta venäläiset saattaisivat kyllästyä Putiniin siinä määrin, että tämä horjahtaisi bunkkerinsa ikkunasta. Suomen osuus tuosta tukipaketista olisi miljardi, joka lisäisi valtiomme velkaa vajaalla prosentilla.

Tuolla sadalla miljardilla eurolla Ukraina voisi yllä pitää miljoonan sotilaan armeijaa, ostaa satoja käytettyjä F-16 hävittäjiä, joita maailmalla on noin 5.000 kpl ja jotka uutena maksavat noin 20 miljoonaa euroa kpl, tuhansia Abrams-panssareita tarvekaluineen, joita on maailmalla noin 8.000 kpl ja joiden valmistuskustannukset ovat noin 5 miljoonaa euroa/kpl.

155 mm:n tykin kranaatteja, joista on kova pula, Ukainan on sen sijaan vaikea ostaa, koska tällä hetkellä niitä ei maailmalla juurikaan ole saatavilla ja tuotannon kunnollinen käynnistäminen vie pari vuotta. Yksi tuollainen ammus maksaa noin 3.000 euroa, joten kymmenellä miljardilla niitä saa sitten joskus kolme miljoonaa kpl. Tosin luulen, että kranaattipulaan toisi lievennyksen amerikkalaisten lentokoneiden rautapommit, joita lienee Vietnamin sodan jäljiltä vielä varastoissa pilvin pimein.

Jos Zelenskyi sattuu tämän lukemaan, niin hänen kannattaa harkita sitä, että Ukraina ostaisi vanhoja neuvostoliittolaisia aseita rajan takaa Moldovasta itsenäiseksi julistautuneesta Transnistriasta, jossa tiettävästi on Euroopan suurimmat asevarastot, jotka Venäjä sinne jostain syystä jätti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen.

Transnistria on aika erikoinen kääpiövaltio, jota käsittääkseni hallitsevat ihan oikeat gangsterit, jotka saattaisivat hyvinkin suostua asekauppoihin ainakin sen jälkeen, jos myös Moldova, joka katsoo alueen kuuluvan itseensä olisi neuvotteluissa osapuolena. Kauppaneuvotteluissa voisi gangstereille korostaa sitä, että joko myytte tai sitten itkette ja myytte. Lisätietoa tuosta merkillisestä valtiosta, jota mikään maa, ei edes Venäjä ole tunnustanut, tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Transnistria

lauantai 17. helmikuuta 2024

Navalnyin odotettu äkillinen kuolema

Kiivaan keskustelun on Aleksei Navalnyin odotettu äkillinen kuolema synnyttänyt ja ilahduttavasti myös Putin-myönteiset tahot ovat huomioineet tapahtuman.

Jostain syystä ihan pyytämättä ja tilaamatta kännykkääni saapuu Janus Putkosen twittuiluja entisessä Twitterissä eli nykyisessä X:ssä ja niinpä nyt tiedän sen, että Navalnayi kuoli ehkä ottamansa koronarokotteen seurauksena. Jostain merkillisestä syystä Putin-myönteisyys ja kulkutautimyönteisyys näyttävät liittyvän toisiinsa.

Leena Hietanen sen sijaan näyttää taipuvan jostain syystä sille kannalle, mikäli yhtään hänen Face-sivuaan ymmärrän, että Navalnyin kuolemasta, kuten myös Butshan joukkomurhasta ja hollantilaisen matkustajakoneen alasampumisesta on vastuussa Englannin tiedustelupalvelu. Tuossa teoriassa on varmasti vankka logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu, koska eittämättä CIA olisi uskottavampi vaihtoehto hirmutekojen taustalle.

Psykiatri Pirkko-Marjatta Turpeinen-Saari ei ota muuten kantaa Navalnyin kuolemaan, mutta korostaa hänen, kuten myös koko läntisen maailman, fasistisuutta. En tunne Venäjän rikoslakia, mutta epäilen, ettei Venäjälläkään saa fasistia ihan muuten vain tappaa.

Turpeinen-Saaren lailla olen huolissani fasismin noususta, mutta rohkenen olla sitä mieltä, että Putinin hallinto täyttää fasismin tunnusmerkistön jopa Petteri Orpon hallintoa paremmin. Tämän seikan voi tarkastaa vaikkapa lukemalla Wikipedian artikkelin fasismista. https://fi.wikipedia.org/wiki/Fasismi

perjantai 16. helmikuuta 2024

Kekkoset

Vaikka Urho Kekkosta pidettiin kainuulaisena, niin kyllä hänen geeninsä olivat perisavolaiset. Jostain luin aikoinaan, että Urkin ensimmäinen tunnettu esi-isä olisi löydetty Pieksämäen Mustolanmäeltä, joka nykyään on Suonenjokea, mutta Internetin Geni-ohjelma paljastaa ensimmäisen tunnetun Kekkosen Tuomas Kekkosen syntyneen Joroisissa, josta hänen jälkeläisensä muuttivat Sisä-Savoon kaskea polttamaan.

Kuitenkin vuosisatojen vieriessä muutama Kekkos-polvi asui Rautalammin ja Pieksämäen alueella, joka nykyään on Suonenjokea. Tulevan presidentin vaarinvaari Lassi Kekkonen muuten poltti kaskiaan Rieponlahdessa, jossa vaikuttivat myös Urhon hyvän kaverin Jussi Kukkosen esi-isät, vaikka miehet tuskin asiaa tiesivät.

Pikkuisen huonosti savolaiset ovat pärjänneet presidenttikisassa, koska vain Urho Kekkonen voidaan lukea Savon poekiin. Helsinkiläisen Tarja Halosen isä Vieno Halonen tosin oli Kuopion Kehvosta, mutta tietääkseni hän lähti kioskille tupakan ostoon heti Tarjan syntymän jälkeen eikä enää palannut takaisin. Karjalaiset ovat menestyneet paljon savolaisia paremmin presidenttikisassa, koska Relander oli Kurkijoelta ja Ahtisaari Viipurista. Stubbinkin voisi hyvällä syyllä lukea jossain määrin karjalaiseksi, koska hänen isänsä Göran on Käkisalmesta ja isoisä Viipurista.

Yksi presidentillisen Kekkosen suvun haara on asunut Kärkkäälässä ja ilmeisesti Kekkosenkallio on nimetty heidän mukaansa. Kekkosenkallio löytyy kartalta jostain Pasko-Petäisen ja Persepyöreinen-nimisen lammen välistä. Sen sijaan Kärkkäälässä aikoinaan vaikuttanut Hivelo-Kekkonen oli tullut Savon radan mukana Heinolasta asti. Hivelo-Kekkoselta puuttui täysin kaukaisen sukulaismiehensä Urhon häikäilemätön päättäväisyys.

Hivelo yritti välillä elättää itsensä myyskentelemällä leipomiaan pullia kyläläisille. Kerran kaupustelumatkallaan ollut Hivelo joutui pakottavan tarpeen ajamana kyykistymään tienvieruspuskaan ja jättämään pullakorinsa tielle. Sitä pysähtyi ihmettelemään paikalle sattunut tarkastuskarjakko, jollainen oli siihen aikaan hieman hienompi ihminen, josta käytettiin vallan nimitystä assistentti ja tälle hieman hienommalle ihmiselle Hivelo-Kekkonen huusi puskastaan. ”Anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta pullaa”.

Minusta savolaisen kuvanveistäjä Pekka Kauhasen savolaisen suunnittelema Urho Kekkosen muistomerkki Kajaanissa on hyvin osuva; kansa käyttää muistomerkistä nimitystä Umpikieroluikero: https://fi.wikipedia.org/wiki/Urho_Kekkosen_muistomerkki_%28Kajaani%29

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Torajyvät ja Uukuniemen herätys

Eilen taas tapani mukaisesti kirjoitin ropakantaa, kun pelkästään ylistin kaskirukiin hyviä ominaisuuksia. Se jäi kertomatta, että varsinkin viileissä ja kosteissa oloissa ruisviljelmien ongelmana ovat torajyvät. Torajyvä, arkikielessä myös häränjyvä tai härkäjyvä, on kotelosienitauti, jonka aiheuttaa torajyväsieni.

Wikipedian mukaan ”liika-annoksena torajyvistä seuraa myrkytystila. Lievissä tapauksissa yliannostuksesta seuraa kouristuksia, pakkoliikkeitä, hallusinaatioita ja tuskia. Vakavammassa myrkytyksessä torajyvä voi aiheuttaa kuumotusta, punoitusta ja lopulta kuoliota, jolloin yliannoksen uhri saattaa menettää ruumiin ääriosia kuten varpaita tai korvanlehtiä tai pahimmillaan jäseniä.”

Nykyään rukiinjyvien joukossa saa olla vain 0,05 % torajyviä, mutta 1800-luvulla, jolloin elettiin luontaistaloudessa, moisia raja-arvoja ei tunnettu, ja joinain vuosina saattoi jopa tuhat suomalaista kuolla torajyvätautiin. Erityisen paha tilanne oli Karjalassa ja Anna Lutherin kirja Rukiin viljava historia kertoo, että torajyvien rihmastopahkat kattoivat esimerkiksi vuonna 1836 Ruskealassa kahdeksasosan sadosta ja alan ennätys saavutettiin 1840 Uukuniemellä, jolloin yli puolet ruissadosta oli torajyvien saastuttamia.

Torajyvät sisältävät ergotamiinia, josta voidaan valmistaa 1960-luvun hippiliikkeen tunnetuksi tekemää LSD:tä. Uukuniemellä ergotamiini ei synnyttänyt 1800-luvun lopulla hippiliikettä, mutta itse epäilen, että aineella ja sen synnyttämillä hallusinaatioilla saattoi olla ainakin jonkinlaista vaikutusta Uukuniemen herätysliikkeen syntyyn.

Uukuniemen herätysliikkeen tekivät maankuuluksi varsinkin Helena Konttisen horrossaarnat, joissa ennustettiin tulevia tapahtumia. Saarnat saattoivat hyvinkin liittyä torajyvien aiheuttamiin hallusinaatioihin. Monta kertaa Konttisen ennustukset kävivätkin toteen, mutta aina niin ei kuitenkaan käynyt.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Wikipedian mukaan ”professori Antti Voipio, tutkittuaan Konttisen ja useiden muiden horrossaarnaajan toimintaa, piti Helena Konttista selvästi hysteerisenä, joka hänen mukaansa johtui hänen rasittavista elämänkokemuksistaan. Tämän käsityksen vahvisti aikoinaan Suomen kuuluisampana pidetty psykiatri ja professori Christian Sibelius, joka oli tutkinut Konttista v. 1906.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Torajyv%C3%A4

lauantai 24. helmikuuta 2024

Raatajat rahan alaiset

Vuonna 1973 löytyi Norjan Suomalaismetsässä puretun riihen seinän raosta kymmenen ikivanhaa rukiinjyvää, jotka eräs asiasta kiinnostunut museomies istutti maahan. Seitsemän jyvää iti. Jokaisesta jyvästä kasvoi tiheä mätäs, josta kohosi hyvin korkeaa lähes miehenmittaista ruista. Isoimmassa mättäässä oli 162 kortta. Yhdessä korressa oli enimmillään 75 jyvää. Jyvä tuotti siis yli 12.000-kertaisen sadon. Se saattaa olla tuon alan maailmanennätys.

Tuon tarinan lainasin Annika Lutherin hauskasta ja hyvin kirjoitetusta kirjasta Rukiin viljava historia. Suosittelen tuota teosta kaikille, joita kiinnostaa ihmiskunnan ruokahuollon järjestäminen näinä kovina aikoina, jolloin meitä ensin koetteli tauti, sitten sota ja mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, saattaa meitä uhata vielä nälkäkin. Tosin ikuisena optimistina en kuitenkaan usko paiseiden tai heinäsirkkojen meitä uhkaavan.

Lutherin kirjan luettuani ymmärsin paremmin, miksi kaskiviljelyä harjoittaneet savolaiset menestyivät aikoinaan ja levittäytyivät aluksi Savosta tuhannen kilometrin päähän Ruotsin ja Norjan erämaihin. Ja jatkoipa ainakin Rautalammilta lähtenyt Marttisen suku vallan Amerikkaan asti ja perusti sinne Pohjois-Amerikan Yhdysvallat-nimisen valtion.

Lutherin kirjan luettuani ymmärrän nyt, että suosikkitauluni Eero Järnefeltin Raatajat rahanalaiset, joka tunnetaan myös nimellä Kaski, on poliittista ropakantaa. Tuossa maalauksessahan lapinlahtelaisen Puurusen talon väki, jonka henkilökuntaan kuului kymmenen renkiä ja iso liuta piikoja, on panostamassa sen ajan huipputeknologiaan.

Tarinan mukaan taulussa etualalla kaskea viertävä ökyisäntä Heikki Puurunen ei ollenkaan tykännyt siitä, että taiteilija Järnefelt kävi repimässä hänen paitansa eikä talon sievä piika Johanna Kokkonen ollenkaan tykännyt siitä, että taiteilija nokesi hänen naamansa ja sotki hänen kampauksensa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Raatajat_rahanalaiset#/media/Tiedosto:Eero_J%C3%A4rnefelt_-_Under_the_Yoke_(Burning_the_Brushwood)_-_Google_Art_Project.jpg

perjantai 23. helmikuuta 2024

Irja Jalkasen etsintäkuulutus

Olen yrittänyt selvittää eilen mainitsemani suonenjokelaisen jatkosodan aikaisen vastarintanaisen Irja Jalkasen taustoja ja kuulustellut asian johdosta paikkakuntalaisia, jotka eivät ole kuitenkaan suostuneet mitään paljastamaan.

Sen olen kuitenkin tutkimuksissani saanut selville, että 19-vuotiaan Irjan houkutteli kommunistien maanalaiseen toimintaan hänen tätinsä Elsa Karhunen, joka ainakin nimestä päätellen oli sisäsavolaisia.
Digilehti-arkistosta onnistuin kuitenkin löytämään Irja Jalkasen kuvan. 10.1.1942 on Hufvudstadsbladet julkaissut hänen ja hänen poikaystävänsä Veikko Pöystin etsintäkuulutuksen, joka liittynee tapaukseen, jossa kaukainen sukulaiseni Martti Koivistoinen tulitti 9 mm:n espanjalaisella sotilaspistoolilla pidätystilanteessa poliiseja, joista yksi kuoli ja kaksi haavoittui.
Kari Tapion muistokirjoituksessa kerrottiin hänen kuuluneen Jalkasten suvun köyhään Suonenjoen kärkkääläiseen vasemmistolaiseen haaraan, joka sukuhaara on kuitenkin onnistunut tuottamaan pappeja ja epäilen myös Irja Jalkasen edustaneen samaa sukuhaaraa. Samaa sukuhaaraa muuten edustaa myös viime aikoina suurta julkisuutta Ite-taiteilijana saanut Aulis Jalkanen.
Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Kari Tapion isä sotamies Jaakko Jalkanen joutui sotavangiksi suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944. Hän oli joutunut vihollisten saartamaksi ja nousi sitten mättään takaa kädet ylhäällä ja huusi, että ”minnoun tiällä”.
Mies kotiutui sotavankeudesta vielä saman vuoden loppusyksystä. Yleensä sotavangit palasivat nälkiintyneinä ja neuvostovastaisina, mutta Jaakko Jalkanen palasi pulskana tulipalokommunistina. Sittemmin hän kuitenkin ilmeisesti muutti maailmankatsomustaan ja alkoi käydä joka pyhä kirkossa ja alkoi myös toimimaan pyhäkoulunopettajana Suonenjoella.
Jaakon 94-vuotias pappisveli Esko Jalkanen, joka on toiminut mm. lähetystyössä Afrikassa ja Kauko-Idässä, kertoi minulle, että sotavankeusaikana musikaalinen ja käsistään kätevä Jaakko alkoi valmistamaan mandoliineja ja siksi hän pärjäsi vankileirillä hyvin.
Irja Jalkasen etsintäkuulutuksesta ilmenee, että siihen aikaan 19-vuotiaat näyttivät aikuisilta toisin kuin nykyään.

torstai 22. helmikuuta 2024

Suuri vakoilujuttu 1933

Kovimman eli kahdeksan vuoden vankeustuomion 1930-luvun suuressa vakoilujutussa sai Latviassa syntynyt Maria-Emma Schul-Martin, joten häntä voinee pitää liigan johtajana. Jos liigan kakkosjohtaja Arvid Jacobson oli matemaattinen nero, niin rouva Schul-Martin lienee ollut kielinero, koska hän puhui kahdeksaa kieltä.

Muutenkin hän oli niin sivistynyt ja viehättävä ihminen, että ainakin Martti Backmanin Vakoojat-kirjasta voisi päätellä hänellä olleen suhde Valpon kuulustelijan kanssa. Asiasta tulee vallan mieleen kauniin desantin Kerttu Nuortevan tapaus. Hänhän kävi jopa kynttiläillallisilla kuulustelijansa Paavo Kastarin kanssa. Vaikka desantti Kerttu Nuorteva lopulta tuomittiin kuolemaan, Risto Ryti ei antanut lupaa teloitukseen, koska Uuden Suomen pakinoitsija Olli oli vakoilijan setä.

Kun Maria-Emma Schul-Martin vapautui vankilasta jatkosota-aikaan, hän kävi Valpon toimistolla vallan kiittämäsä saamastaan hyvästä kohtelusta. Valpon edustaja otti kiitoksen vastaan, jonka jälkeen kiittäjä luovutettiin Saksaan Gestapolle ja hänet vietiin Auschwitzin keskitysleirille, jossa hän haihtui savuna ilmaan.

Backmanin kirjasta voisi päätellä, että 1930-luvulla Valpo ei kuulusteluissa kiduttanut naisia. Miehiä ilmeisesti hakattiin jalkapohjiin niin kauan, että jokainen kertoi kaiken ja moni vielä sitäkin enemmän.

Sota-aikana Valpo ei enää säälinyt naisiakaan. Ainakin Martta Koskinen, joka on viimeinen maassamme teloitettu suomalaisnainen, oli häntä tapaan tulleelle ystävälleen osoitellut varpaitaan, josta ystävä päätteli, että Martan varpaankynnet olisi kuulustelujen yhteydessä revitty irti, mutta itse epäilen Martan halunneen ilmaista, että häntä on hakattu jalkapohjiin.

Suonenjokelaissyntyinen vastarintanainen Irja Jalkanen kertoi sota-aikana liikkuneensa pistooli mukanaan, mutta ase oli häntä itseään varten, koska hän epäili, ettei olisi kestänyt kuulusteluja. Tuo ei ehkä ole koko totuus asiassa, koska Jalkanen paukutteli pistoolillaan, kun poliisit yrittivät häntä pidättää.

Olen jostain lukenut, että ennen kuin Kerttu Nuorteva palautettiin sodan jälkeen Neuvostoliittoon, hänen hampaitaan olisi porailtu, jotta hän olisi voinut KGB:lle kertoa, että hän suostui puhumaan vasta kiduttamisen jälkeen. Nuorteva tuomittiinkin rajan takana vain työleirille.

Mielenkiintoinen tapaus on tuo 1930-luvun vakoilujuttu, josta kertovassa Wikipedian artikkelissa on kuva luutnantti Vilho Pentikäisestä, joka paljastaa, miten sotilaallisen oloinen mies oli. Itse asiassa hän käyttäytyi niin sotilaallisesti, että upseeritoverit pitivät häntä vähän yksinkertaisena, jollainen hän ei todellakaan ollut. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suuri_vakoilujuttu_1933

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Suuri vakoiluliiga

Tv:ssä pyörivän suomalaista vakoilua käsittelevän sarjan innoittamana luin juuri Martti Backmanin kirjan Vakoojat : Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933. Siitä paljastuu se mielenkiintoinen ja yllättävä asia, että Suomen Lapua kasvattaa kovia kommunisteja. Aiemmin olen jo kertonut Vihtorin Kosolan kolmannesta serkusta Gus Hallista, joka johti Usa:n kommunistista puoluetta 41 vuotta ja joka ehti olla vallan neljä kertaa presidenttiehdokkaana.

Backmanin kirjassa yksi päähenkilö on Usa:n kansalainen lapualaistaustainen Arvid Jacobson, joka palasi 1930-luvulla Suomeen vakoilijana ja hän toimi ns. suuren kansainvälisen vakoiluliigan kakkosjohtajana maassamme. Vakoilija-luutnantti Vilho Pentikäisen Neuvostoliittoon pakenemisen jälkeen vakoiluliiga paljastui, ja Arvid Jacobson sai toimistaan kuuden vuoden vankilatuomion. Sen suorittamisen jälkeen hän palasi Amerikkaan.

Jacobson oli ollut nuoruudessaan metsä- ja maatöissä, mutta kun hän työtapaturmassa oli menettänyt sormiaan, joutui hän luopumaan ruumiillisista töitä ja opiskeli itsensä matematiikanopettajaksi. Hän oli varmaankin matemaattisesti hyvin lahjakas, koska Suomen vankilavuosien jälkeen hän eteni rapakon takana matematiikanprofessoriksi ja niin uskomatonta kuin se onkin, hän toimi Usa:n tietokoneprojektin johtotehtävissä kylmän sodan aikaan.

Tosin jonkinlaista julkista vastustusta Jacobson kohtasi tiedemiesurallaankommunistitaustansa vuoksi, vaikka hän oli vaihtanut puoluetta ja oli Demokraattisen puolueen ehdokkaana kongressivaaleissa ja vieläpä aika hyvällä menestyksellä. Tosin ei häntä kuitenkaan valittu.

Lapualaistaustaiset Gus Hall ja Arvid Jacobson onnistuivat siis elämässään toteuttamaan amerikkalaisen unelman, vaikka olivat lähtöisin köyhistä oloista. Backmanin kirja ei kerro, että miehet olisivat olleet kavereita, mutta kuitenkin Hallin lapset, jotka eivät harrastaneet politiikkaa, opiskelivat yliopistossa atk:ta ja tiedä vaikka he olisivat olleet Jacobsonin oppilaita.

Ilmeisen lahjakkaita olivat nuo 1930-luvun suuren vakoilujutun päätekijät. Arvid Jacobsonista tuli myöhemmin professori ja uskontotieteenprofessori tuli myös Vilho Pentikäisen pastoriveljen Veikko Pentikäisen pojasta Juha Pentikäisestä, jonka poika Mikael Pentikäinen toimi jonkin aikaa Helsingin Sanomien päätoimittajana.

Ihan lukemisen arvoinen kirja on tämä Vakoojat : Vilho Pentikäisen pako ja neuvostovakoilun romahdus 1933. https://www.booky.fi/tuote/martti_backman/vakoojat_vilho_pentikaisen_pako_ja_neuvostovakoilun/9789512411757

tiistai 20. helmikuuta 2024

Lebed eli joutsen

Ukraina kärsii ase- ja ammuspulasta, vaikka heti rajan takana Transnistriassa, joka kuuluu Moldovaan, vaikka onkin julistautunut itsenäiseksi, on yksi Euroopan suurimmista asevarastoista. Nettiä selaamalla löytyi tieto, että siellä on 1500 venäläissotilaan vartioimana 28.000 junanvaunullista sodankäynnissä käytettäviä tarvekaluja.

Jos junanvaunuun mahtuu vaikkapa 10 tonnia lastia, on Transnistrian asevarikolla 280 miljoonaa kiloa tavaraa. Siellä lienee miljoonia tykin ammuksia, jollaisia Pohjois-Korea toimitti juuri Venäjälle kaksi miljoonaa kappaletta, jotka muuttivat voimasuhteet Ukrainassa hyökkääjän eduksi. Muuten Hirosiman atomipommin teho oli 20 miljoonaa tnt-kiloa, joten luultavasti Transnistrian varikolla on räjähdysvoimaa tätäkin enemmän.

Venäjä jostain syystä jätti tuon valtavan asevarikon Transnistriaan siellä käydyn sisällissodan jälkeen, jonka Moldova hävisi, koska Venäjän armeija puuttui tapahtumien kulkuun. Venäjän armeijaa siellä johti möreä-ääninen kenraali Aleksandr Lebed, joka vaikutti tavallaan sympaattiselta veikolta varsinkin, koska hänen sukunimensä tarkoittaa suomeksi joutsenta.

Lebediä haastattelu näytettiin Moldovan sisällissodan jälkeen tv-uutisissa ja hän kertoi saaneensa tarpeeksi tappamisesta ja sanoi, että Venäjän lopettaa sotimisen viimeistään siinä vaiheessa, kun sikäläisen eliitin lapsia aletaan raahaamaan rintamalle.

Lebed oli Jeltsinin aikaan tärkeän kansallisen turvallisuusneuvoston johdossa, mutta sen jälkeen, kun hän suututti Venäjän hallituksen sisäpiirin neuvottelemalla rauhansopimuksen tsetseenien kanssa, hänet valittiin Siperian Krasnojarskin aluepiirin kuvernööriksi vuonna 1998.

Lepbed kuoli 28. huhtikuuta 2002, jolloin Putin oli jo vallassa. Erikoista kuolemassa on se, ettei hän pudonnut ikkunasta, vaan hän ja seitsemän muuta kuolivat helikopteriturmassa Krasnojarskin ulkopuolella.

Lisätietoa Lebedistä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksandr_Lebed

maanantai 19. helmikuuta 2024

Kekkonen vastaan Stubb

 Jokunen päivä sitten vertailin sosialistisessa mediassa Urho Kekkosta ja Alexander Stubbia urheilijoina ja totesin, etteivät he oikein ole yhteismitallisia, koska Kekkonen oli lihasrakenteeltaan nopeustyyppiä ja Stubb kestävyystyyppiä.

Ylen sivuilta löytyy kuitenkin nyt Kekkosen ja Stubbin vertailu urheilijoina ja sen vertailun voittaa tulkintani mukaan Urkki, joka menestyi monissa nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa yleisurheilulajeissa ihan silloiselle miesten kansainväliselle huipulle asti.

Stubb on sen sijaan ollut urheilijana huipulla lähinnä vain ikämiesten triathlonissa. Hän voitti jopa Euroopan mestaruuden 50–54-vuotiaiden sarjassa 2022. Stubb on päässyt myös legendaariseen Havaijin Ironman-kisaan. Siellä hän oli 45–49-vuotiaissa 177:s vuonna 2016.

Rasakka mies oli Kekkonen ja sen asian todistavat Tilastopajan tiedotkin:

Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, pituus 181 cm, paino 63 kg.

100m 11,0 s, korkeus 185 cm, pituus 6,64 cm, kolmiloikka 14.06 m,

Kaikista kovin kansainvälisen tason tulos, eli vauhdittoman kolmiloikan 9,72 m, vielä puuttuukin Tilastopajan tiedoista. Pysähtyneisyyden aikana puhuttiin, että tuo vauhdittoman kolmiloikan tulos olisi ollut peräti 50 vuotta maailmanennätys. Valtion päämiehistä ainoastaan uimari Mao ja golfari Kil Il Jung pystyivät haastamaan Kekkosen kilpaurheilijoina. Mao ui muistaakseni 10 kilometriä puoleen tuntiin ja Korean suuri johtaja osui golfissa joka lyönnillä reikään ihan harjoittelematta.

Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla keihäänheittäjä Hannu Siitonen paransi Kekkosen vauhdittoman kolmiloikan ”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku
oikea kolmiloikkaaja olisi kokeillut lajia, olisi ME kolmisen metriä enemmän.

Kekkosten suvussa kolmiloikka-asiassa pojasta polvi parani, sillä Matti Kekkonen voitti Suomen mestaruuskisoissa pronssia vuonna 1953 tuloksella 14,45 m. Enää se tulos ei riittäisi mitaleille, vaan ainoastaan pistesijaan.

Nykypoliitikoista Ilkka Kanerva on päässyt lähelle Kekkosen tasoa nopeutta ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa, joissa menestyminen edellyttää korkeaa testosteronitasoa. Luulen, että Kanerva olisi hyvinkin saattanut voittaa aikoinaan Sauli Niinistön presidenttikisassa, mutta kohtuuton kiinnostus puutarhanhoitoon, joka viittaa korkeaan testosteronitasoon, katkaisi hänen presidenttitiensä.

Tilastopaja paljastaa miehestä seuraavaa: Ilkka Kanerva, Lokalahden Leisku, 28.1.1948, pituus 174 cm, paino 72 kg

100m 11,7 s 400m 52,2 s korkeus 1.70 cm seiväs 3.30 cm pituus 6.07 cm.

Urheilutoimittaja Antti O. Arponen viestitti minulle aikoinaan, että Tilastopajalta puuttuu jostain syystä Ilkka Kanervan paras laji, joka oli 400 metrin aitajuoksu. Se on ainoa laji, jossa hän pääsi jopa parina vuonna Suomen 100 parhaan joukkoon. Hän juoksi 1967 ajan 58,6 (93. sija) ja 1968 ajan 58,2 (72. sija). Taakse jäivät tilastoissa esimerkiksi sellaiset tekijämiehet kuin Into Turvanen ja Jouko Elevaara (molemmat 58,9).

Lisäksi muistelen jostain lukeneeni, että Kanerva on voittanut joskus kansanedustajien lumipallonheittokilpailun peräti noin 90 metrin kaarellaan, joka on hirmuinen tulos, sillä kanssakilpailijoille tuotti vaikeuksia ylittää 30 metriä. Kanervan luontainen testosteronitaso lienee ollut siis poikkeuksellisen korkea, johon ominaisuuteen viittaavat myös miehen muut saavutukset.

Ylen Kekkosen ja Stubbin urheiluvertailu löytyy tästä: https://yle.fi/a/74-20075028

torstai 15. helmikuuta 2024

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

torstai 15. helmikuuta 2024

Neuvostoliittolaisen kintereillä ja selustassa

Nähtäväksi jää alkaako tulevan presidenttimme virkakausi yhtä dramaattisesti kuin Urho Kekkosen, koska kun Urkki vuonna 1956 astui virkaansa, meni Suomi yleislakkoon. Tosin Kekkonen ei tainnut asiasta huolestua, koska hän lähti Kainuun erämaihin hiihtämään. Tältä reissulta jäi elämään se juttu, jonka mukaan kainuulais-akka huusi ukolleen, että ”pistä se Kansan Tahto piiloon, kun Kekkonen näyttää hiihtävän tänne päin”.
Yksin vastavalittu presidentti ei hiihdellyt, koska edellä latua aukaisi rajavartija ja perässä hiihteli nuori, lupaava ja nopea Kainuun Sanomien uusi päätoimittaja Otso Kukkonen, jonka kerrotaan pinkaisseen satasen 11 sekuntiin, kuten myös Kekkonen oli nuoruudessaan tehnyt.
Otson isä 36 vuotta Kainuun Sanomien päätoimittajana kiertokoulupohjalta toiminut Jussi Kukkonen oli kuollut äkillisesti vuoden ennen tuota hiihtoreissua. Virallisen historian mukaan hän uupui työpöytänsä ääreen, mutta tosiasiassa hän ampui itsensä pistoolilla kylpyhuoneessaan.
Tuon aseen oli hänelle hankkinut sisäministeri Urho Kekkonen, koska Kajaanin maalaisliittolaiset vastustivat Lapuan liikettä niin ankarasti, että Kukkonen uhattiin tappaa. Lapuan liikkeestä kertovan historiikin mukaan peli oli niin kovaa, että Kainuun maalaisliittolaiset jopa keräsivät nimilistan niistä lapualaisista, jotka tapetaan, jos Kukkoselle sattuu jotakin.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että neuvostomyönteisyydestä tai epäisänmaallisuudesta Kekkosta ja Kukkosta ei voi syyttää. Jatkosota-aikana Kekkonen esimerkiksi kirjoitti Suomen Kuvalehdessä, että Leningradissa ei kuole nälkään ihmisiä, vaan ryssiä. Kukkos-Jussi puolestaan julkaisi ennen sotia ja varsinkin sota-aikana monta puhdashenkistä poikien seikkailukirjaa, joissa venäläisiä ja muita neuvostoliittolaisia tapetaan suorastaan kasapäihin.
Niinpä nämä Kukkosen vihapuhekirjat poistettiinkin kirjastoista Pariisin rauhansopimuksen perusteella, joka oikein onkin. Itselläni tosin näyttää kirjahyllyssäni noista kielletyistä kirjoista olevan ainakin Rappasodan sankarit, Ryssän kintereillä ja Ryssän selustassa.
Laskujeni mukaan Jussi Kukkonen julkaisi lehtimiestyönsä ohella 62 romaania ja mihin mies olisikaan ehtinyt, jos olisi elää jaksanut. Esimerkiksi pelkästään vuonna 1948 hän julkaisi seitsemän romaania, joka lienee ainakin lähellä maailmanennätystä. Tosin laadultaan nuo kirjat lienevät lähinnä Junttilan tuvan seinäkoristeita.
Wikipediakin näyttää huomioivan Kukkos-Jussin tuotannosta ainakin kaksi teosta:

 

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Ruotsinkieliset haisevatkin paremmalle

Jatkanpa maamme ruotsinkielisten kehumista, koska mieleeni palasi neurologi Markku T. Hyypän kirja Elinvoimaa yhteisöstä. Hyyppä on viisas mies ja se on ymmärrettävää, koska hänen äidin puoleiset sukujuuret pohjautuvat Suonenjoen Rieponlahden Kukkosiin ja Könösiin.

Rieponlahdessa, joka on kaukana kaikesta ja jonne oli aikoinaan huonot liikenneyhteydet, ovat Kukkoset ja Könöset pariutuneet keskenään sukupolvien ajan ja niinpä puuttuva ulkopuolinen geenivirta on johtanut siihen, että kylällä on syntynyt eräitä erityislahjakkaita ihmisiä; tosin läheskään kaikki eivät ole erityisen erityislahjakkaita.

Maailman tuottelijain ja ehkä myös huonoin kirjailija Jussi Kukkonen, joka toimi pitkään Kainuun Sanomien päätoimittajana, oli Markku T. Hyypän vaari. Jussi Kukkonen lienee pääsyyllinen siihen, että Urho Kekkosesta tuli ainakin kansanäänestyksen perusteella maamme historian kolmanneksi suurin suomalainen. Epäilen, että Jussi Kukkonen oli yhtenä raaputtamassa Lepikko-nimisen kartanon kuvasta savupiipun pois, jonka jälkeen Kekkosta alettiin nimittää savutorpan pojaksi.

Markku T. Hyyppä on tutkinut Pohjanmaan suomen- ja ruotsinkielisten terveyseroja ja kertoo niistä kirjassaan. Tulos on hämmästyttävä. Geneettisesti ja taloudellisesti hyvin samankaltaisten ryhmien tilanne on hämmästyttävä. Ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi.

Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita. Hyyppä esittää asiasta karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkieliselle miehille se on aivan luonnollista. Itse ja muutamat Uukuniemen suomenkieliset miehet ovat tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, sillä Uukuniemen Marttojen perinteisillä kesäretkillä on mukana suurilukuinen miesjoukkio.

Hyypän mukaan ruotsinkielisellä puolella ihmiset ovat optimistisia ja heillä on hyvä itsetunto. Hyyppä epäilee, että perussyy luonteiden erilaisuuteen on se, ettei kielellisellä vähemmistöpuolella lapsia kasvateta väkivallalla. Hän heittää ilmaan ajatuksen, että tämä vaikuttaa ihan konkreettisesti alueen ilmapiiriin. Saattaa olla, että tasapainoiset ihmiset erittävät ympärilleen alitajuisia tuoksuja eli feromoneja, jotka lisäävät myös kanssaihmisten hyvinvointia. Ruotsinkieliset siis haisevatkin suomenkielisiä paremmilta. Henkilökemia on siis sittenkin olemassa.

Tässä Hyypän kirjan myyntimainos, vaikkakin se näyttää olevan netissä ihan maksuttakin luettavissa. https://webshop.jyu.fi/tuote/elinvoimaa-yhteisosta/

tiistai 13. helmikuuta 2024

Hilma ja Onni

Eittämättä monia suomalaisia vallan ärsyttää tulevan presidentin lapsenomainen hyväntuulisuus ja kohtuuttoman optimistinen mielenlaatu, vaikka maailmantilanne on kauhea. Luulen, ettei hän edes teeskentele esiintymisessään, sillä maamme ruotsinkieliset näyttävät järkijään olevan juuri tuollaisia lapsellisen iloluonteisia ihmisiä. Jörn Donner saattoi olla se ainut säännön vahvistava poikkeus.

Vaikka ruotsalaisia ei meillä pidetä huumorikansana sen enempää kuin saksalaisiakaan, niin Suomen ruotsinkieliset näyttävät menestyvän huumoriviihteen alalla. Itsekin perusalakuloisena ihmisenä katselen mielelläni tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmia, joita hilpeät ruotsinkieliset juontavat.

Tältä istumalta ruotsinkielisen huumorileikin saralta päällimmäisenä tulevat mieleen Baba Lybeck, Peter Nyman, Andre Wickström, Weksel Hagelstam, Tommy Taberman, Stan Saanila ja Suomessa usein vieraillut ruotsinsuomalainen Mark Levengood, joka on tiettävästi Ruotsin suosituin koomikko. Tosin epäilen, ettei Levengood ole aivan puhdasverinen ruotsinkielinen, koska alun perin hänen nimensä oli Levengood-Kärkkäinen, joka sukunimi viittaa vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka on saanut nimensä kaskenraivaaja Kärkkäisistä.

Suomessa savolaisia pidetään humoristeina ja ehkä näin jossain määrin onkin, mutta savolaisjuttuja kuunnellessaan ei oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Esimerkiksi Ruikonperän multakurkku Jaakko Tepon Hilma ja Onni-kappale menee enemmänkin tragedian kuin komedian puolelle, koska laulun kuopan katolla istuvan päähenkilön mielitietty Hilma olikin lähtenytkin kylän ravattisonni Onni Laukkasen matkaan eikä Hilman hajallisten kenkien lotinaa enää kuulu navetalta. Laulun päähenkilö miettii mustasukkaisena kostoa ja suunnittelee pieraisevansa Hilman ja Onnin häissä.
https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=hilma+ja+onni#fpstate=ive&vld=cid:1f7f0ca7,vid:4oeTmEhTbc0,st:0

maanantai 12. helmikuuta 2024

Heittomotti

Tänä aamuna ymmärsin, että kyllä ei ole Suomi kovin hyvä maa, kun luin Hesarista Belgiassa asuvan suomalaisperheen kokemuksista maamme terveyspalveluista. Muistanpa, että joskus törmäsin Italiassa asuvaan suomalaispariskuntaan, joka vakuutti, että Italiassa, jota meillä pidetään lähes kehitysmaana, terveyspalvelut toimivat paremmin kuin Suomessa.

Mutta kaikesta huolimatta olen ylpeä Suomesta, isiemme maasta, koska presidentinvaalit todistivat, että kansamme on sivistyskansa. Ehkä en seuraa riittävästi sosialistista mediaa, sillä yhteenkään homottelu- tai hurritteluherjaan en törmännyt vaalitaistelun aikana.

Toisaalta käydyistä vaaleista oli vaikea saada kovin repivää, koska kaikki ehdokkaat näyttivät olevan kaikesta samaa mieltä lukuun ottamatta sitä, pitääkö puhelimeen aina vastata. Vaalikeskusteluihin olisi ollut hyvä saada mukaan vaikkapa Paavo Väyrynen tai Ano Turtiainen, jotka olisivat olleet muiden ehdokkaiden kanssa eri mieltä kaikesta ja tuoneet väriä paneeleihin.

Harmi, että Väyrysen kannattajakortit hukkuivat postissa ja jostain syystä Ano Turtiainen paljasti Youtubessa sen yllättävän tiedon, että hänellä oli vaikeuksia saada allekirjoituksia kannattajakortteihinsa. Tuo tieto ihmetyttää, koska tämä Valta Kuuluu Kristukselle puolueen puheenjohtaja sai kuitenkin eduskuntavaaleissa kotikaupungistaan Juvalta muistaakseni sentään 11 ääntä.

Sivistynyttä vaalikampanjassa oli sekin, että ylioppilas Haaviston puuttuvasta loppututkinnosta ei nostettu älämölöä, vaikka itse kyllä ihmettelen, miten niin fiksulta mieheltä jäivät luvut kesken aikoinaan. Nyt on sitten niin, ettei hän voi oikeastaan hakea maassamme mitään muuta kuin presidentin virkaa, johon ei vaadita mitään tutkintoa. Toisaalta pitää muistaa, että aikoinaan maamme vaikutusvaltaisin mies Aatos Erkko oli oppiarvoltaan teini, koska häneltä jäi lukiokin kesken.

Kansamme sivistystasoa osoittaa myös se, ettei älämölöä noussut siitä, ettei tuleva presidentti Stubb tiennyt alkuunkaan, paljonko viisi heittomottia kuivia klapeja maksaa. Luulenpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi tiennyt heittomottiklapin hintaa ja epäilen, että myös Biden ja Trump olisivat vaikeuksissa tuon kysymyksen edessä.

Itse olen sitä mieltä, että kehittynyt demokratia ei tarvitse presidentti-instituutiota, mutta koska sellainen nyt sattuu meillä olemaan, niin esitän, että presidentin valtaoikeuksia pitäisi kehittää siten, että hänellä olisi oikeus valita itselleen varapresidentti. Alexander Stubb voisi valita varahenkilökseen pikkuveljensä Nicolaksen, josta hän eilisessä kiitospuheessaan totesi lopuksi seuraavaa:

”Haluaisin kiittää veljeäni siitä, että hän on kaikkien näiden vuosien aikana jaksanut tätä isoveljeä, hänhän on meistä se huomattavasti rauhallisempi, maltillisempi, fiksumpi ja paremmannäköinen.”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000010220628.html

sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Kalle Jalkanen ja Kirjasalo

Toivottavasti maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä kerran päädytään siihen, että minä inkeriläisten vapaustaistelijoiden jälkeläinen pääsen vierailemaan Kirjasalossa, josta Karjalan kierros-dokumentissa kerrottiin. Ensiksikin haluaisin leikata oksia valtavasta ikivanhasta omenapuusta, joka dokumentissa näytettiin ja ympätä niitä kasvattamiini puihin Kärkkäälässä.

Toiseksi haluaisin viettää hiljaisen hetken paikalla jolla suuri suonenjokelainen urheilusankari Kalle Jalkanen kaatui. Hänhän kuoli syyskuussa -41 Inkerinmaalla Kirjasalossa kahden miinan räjähtäessä.

Pidetyn olympiasankarin kuolema kostettiin surmaamalla neljä sotavankia. Pataljoonan komentaja majuri Mäntylä määräsi hetkeä aiemmin otetut vangit ammuttaviksi. Jalkasen joukkueen johtaja Tukia sai teloituksen suoritettavakseen.

Hän ei kuitenkaan saanut miehiään tätä hirmutyötä tekemään, joten vänrikki itse joutui lainaamaan erään jääkärin konepistoolia. Sodan jälkeen tapausta tutkittiin sotarikoksena. Majuri Mäntylä sai teosta neljä ja puoli vuotta vankeutta, mutta konepistoolia käyttänyt vänrikki jätettiin tuomitsematta.

Kerrotaan, että Kalle Jalkanen pyysi jatkosotaan lähtiessään erästä hiihtäjäkaveriaan huolehtimaan vaimostaan ja lapsistaan, jos hänelle sattuisi jotakin. Hiihtäjäkaveri piti lupauksensa ja meni naimisiin Kallen lesken kanssa.

Vaikka kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936, niin kertaan nyt tuon tapahtuman vaiheet, koska esimerkiksi viime syksyn eräässä Hengaillaan-ohjelmassa ilmeni, etteivät maamme johtavat julkkikset ole tietoisia tapahtuneesta. Kun tietokilpailussa kysyttiin, mitä erikoista Kalle Jalkasen ankkuriosuudella tapahtui, väitti jopa eräs maamme johtava muotisuunnittelija, että Kallelta olisi tullut hiihdon aikana kakka housuun.

Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä. Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen.

Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan. Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa. Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia.

Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Timo J. Tuikka kertoo kirjassaan Vitutuksen voima, joka teos syväluotaa suomalaisen sisun ilmenemismuotoja, tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Tuikka uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

Lähellä muuten oli, ettei suonenjokelainen Jalkasen suku saavuttanut toistakin olympiamitalia, koska Kallen serkku voitti vuoden 1948 Sankt Moritzin olympialaisten karsintakilpailun Suomessa. Sitten kuitenkin tuli mutkia matkaan, koska ilmeni, ettei häntä voitukaan valita joukkueeseen. Paljon mahdollista, että Kallen serkkupoika olisi saanut henkilökohtaisilta matkoilta mitalit ja viestissä Suomi olisi hyvinkin taistellut vaikka kullasta, mikäli maamme paras hiihtäjä olisi ollut kisassa mukana,.

Virallisena selityksenä valitsematta jättämiseen oli se, että voittaja oli haavoittunut sodassa keuhkoon eikä hän tämän vuoksi olisi pärjännyt vuoristo-oloissa. Tosi asiassa katsastuksen voittajaa ei voitu valita, koska hän istui olympialaisten aikaan tutkintavankeudessa sotarikoksesta epäiltynä. Hän oli nimittäin ollut kaukopartiossa, joka ei voinut sillä kertaa ottaa vankeja. Hänet todettiin kuitenkin tutkimuksissa syyttömäksi asiaan eikä tuomiota tullut.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kalle_Jalkanen

lauantai 10. helmikuuta 2024

Kirjasalon tasavalta

Arvo Tuomisen Karjalan kierros-ohjelmassa esitelty Kirjasalo on historiallisesti niin merkittävä paikka, että siinä olisi ainesta vaikkapa elokuvaksi. Nimittäin Venäjän vallankumouksen sekasortoisissa oloissa Kirjasalo julistautui itsenäiseksi alueeksi, jota ainakin huumorimielessä kutsuttiin Kirjasalon tasavallaksi.

Tasavallan pinta-ala oli tosin vain 30 km2 ja asukasluku 400, mutta maasta se pienikin ponnistaa ja tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että Vatikaaninkin pinta-ala on vain 0,4 km2 ja asukasluku 900. Kirjasalon tasavallalla oli, kuten itsenäisellä valtiolla kuuluukin olla, oma armeija, lippu, kansallislaulu nimeltään Nouse Inkeri ja mikä tärkeintä, oma postimerkki, jolla lienee nykyään huomattava keräilyarvo.
Pitkäikäinen ei Kirjasalon tasavallasta tullut, koska se oli olemassa vain heinäkuusta 1919 joulukuuhun 1920. Ilmeisesti kirjasalolaiset olivat sen verran realisteja, ettei heidän ja heidän suomalaisten tukijoiden tarkoituksena ollut itsenäinen valtio, vaan alueen liittäminen Suomeen. Tasavallalla ehti puolentoista vuoden aikana olla kaksi johtajaa Santeri Termonen ja Jukka Tirranen, jotka eivät ole jääneet historiaan.
Sen sijaan historiaan on jäänyt tasavallan sotilaskomentaja everstiluutnantti Yrjö Elfvengren, joka aloitti uransa tsaarin armeijassa, mutta joutui vaikeuksiin ja vankilaan, kun häntä epäiltiin keisarinnan murhan suunnittelusta. Venäjän vallankumous pelasti hänet ja mies jatkoi sotimistaan Suomen valkoisten riveissä ja Suomen sisällissodan jälkeen hän jatkoi ammattinsa harjoittamista Venäjän sisällissodassa ja kohosi peräti kenraalimajurin arvoon.
Bolsevikkien voiton jälkeen Elfvengren jatkoi sitkeää taistelua neuvostovaltaa vastaan, josta wikipedia kertoo seuraavaa:
”Kesäkuussa 1921 Elfvengren perusti Varsovassa Boris Savinkovin kanssa Isänmaan ja Vapauden Suojelun Kansalaisliiton, jonka tehtävänä oli neuvostovallan kukistaminen. Elfvengrenin vastuulla oli Luoteis-Venäjällä, Suomessa ja Baltiassa tapahtuva salainen toiminta. Vuonna 1922 järjestö yritti ampua Neuvosto-Venäjän ulkoasioiden komissaarin Georgi Tšitšerinin Genevessä, mutta hanke epäonnistui. Elfvengrenin on väitetty olleen osallinen myös neuvostodiplomaatti Vatslav Vorovskin salamurhaan vuonna 1923 Lausannessa. Elfvengren erosi liitosta vuonna 1923 ja seuraavana vuonna Boris Savinkov vangittiin Moskovassa, jonne tämä oli salaa saapunut. Elfvengren toimi tämän jälkeen liikemiehenä Helsingissä, mutta muuten hänen viimeisien vuosiensa toiminnasta ei ole paljoa tietoa. Vuonna 1925 Elfvengren matkusti salaa Venäjälle, mutta paljastui ja vangittiin. Hänet ammuttiin vuonna 1927 Moskovassa.”
Olen sitä mieltä, että Kirjasalon tasavallan lisäksi myös Elfvengrenin elämä ja teot olisivat hyvä elokuvan tai jopa väitöskirjan aihe. Karjalan kierroksen voi katsoa tästä linkistä ja Kirjasalon tasavaltaan voi ohjelmassa tutustua noin kohdasta 53 minuuttia alkaen.
https://areena.yle.fi/1-2691190

perjantai 9. helmikuuta 2024

Mistä saa alkunsa synnyinmaa?

Nykyisen maailman kaiken kamaluuden keskellä oli todella mieltä virkistävä ja jopa ylentävä kokemus katsoa tv:stä ties monenneko kerran Arvo Tuomisen Karjalan kierros, joka on todella mielenkiintoinen ohjelma.

Tosin haikeaksi vetää mielen se, että en usko enää tässä elämässä pääseväni Venäjän Karjalaa kiertämään. Olisin niin mielelläni halunnut vielä tutustua perusteellisesti vaikkapa Terijokeen, jossa on paljon valokuvauksellisia rakennuksia ja joka oli aikoinaan jopa koko maailman mittakaavassa merkittävä tieteen ja taiteen ja jopa urheilun keskus, koska shakin pitkäaikainen maailmanmestari Mihail Botvinnik oli Terijoen poikia.

Se huono puoli Terijoessa on, että siellä Veniamin Basner sävelsi kauniin sävelmän Mistä saa alkunsa synnyinmaa ja nyt se soi Tuomisen ohjelman jäljiltä mielessäni uskoakseni samalla tavalla kuin Lasihelmi-kappale Kalle Päätalon päässä ennen hänen toimittamistaan Hatanpään mielitautiparantolaan.

Tuo Basnerin kappale antaa kyllä jonkinlaisen vastauksen siihen, mistä alkaa venäläisten synnyinmaa, mutta ei anna vastausta siihen ajankohtaiseen kysymykseen, mihin venäläisten synnyinmaa päättyy. Putinkaan ei osannut tähän asiaan tyhjentävästi vastata, kun eräs koululainen sitä häneltä kysyi, vaan oli sitä mieltä, ettei Venäjän raja pääty mihinkään.

Jos joku tohtii, niin edellä mainitsemani korvamatokappaleen voi kuunnella tästä: https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=mist%C3%A4+saa+alkunsa+synnyinmaa#fpstate=ive&vld=cid:57fccc5c,vid:Eqr46yWGXww,st:0

Torstai 8. helmikuuta 2024

FBI:n myyrät

Kovin laajaa joukkokannatusta puheenjohtaja Gus Hall ja hänen edustamansa Yhdysvaltain kommunistinen puolue ei valtiollisissa vaaleissa nauttinut. Pohjanoteeraus taisi olla vuoden 1980 presidentinvaali, jolloin presidenttiehdokas Hall sai 10 miljoonan äänestäjän Kaliforniassa vaatimattomat 120 ääntä. Sen sijaan republikaaninen Kalifornian kuvernööri Ronald Reagan sai hirmuisen äänivyöryn.

Tosin tuon Reaganin äänivyöry olisi saattanut jäädä saamatta, jos yleisessä tiedossa olisi ollut, että 1930-luvun laman aikaan nuori näyttelijöiden ammattiliiton johtaja Ronald Reagan haki Gus Hallin tavoin Yhdysvaltain kommunistisen puolueen jäsenyyttä. Hallille se myönnettiin, mutta jostain syystä Reaganin jäsenyys evättiin. Tuolla hylkäyksellä saattoi olla suuri merkitys Ronald Reaganin ja jopa koko ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen.

Gus Hallin menestys vaaleissa oli huono, mutta eräs sota-ajan vaali oli suuri poikkeus. Rohkea natsismin vastustaja Hall hakeutui toisen maailmansodan alussa vapaaehtoisena armeijaan, vaikka sekä maa- että ilmavoimat eivät häntä huolineet riveihinsä, mutta merivoimien vanha upseeri ainoastaan tutki Hallin papereita, joista ilmenivät tämän pidätykset ja oikeusjutut, mietteliäänä ja sanoi sitten: ”No herra Hall, jos te taistelette Yhdysvaltain laivastossa edes puoliksi yhtä kovasti kuin siviilissä, niin teistä tulee perhanan hyvä merisotilas.”

Laivastossa Hall ilmeisesti menestyikin hyvin, koska koulutuskomppanioissa järjestettiin peruskoulutuskauden päätteeksi äänestys, jossa komppanian miehet valitsivat keskuudestaan suosituimman palvelustoverinsa. Tuon vaalin Hall voitti.

Luulen, että näyttelijä Ronald Reagania ei hyväksytty kommunistiseen puolueeseen, koska valitsijat uskoivat hänen vain näyttelevän kunnon kommunistia ja että hän tosi asiassa olikin liittovaltion poliisin FBI:n agentti. Tuo pelko ei ollut aiheeton, koska Hallin puoluejohtajakauden lopulla paljastui, että kaksi hänen lähintä miestään, eli veljekset Jack ja Morris Childs, jotka olivat palvelleet puoluetta vuosikymmeniä, olivatkin FBI:n puoluejohtoon soluttamia myyriä. Childsin veljekset mm. tapasivat säännöllisesti Neuvostoliiton johtajia. Morris Childsistä lisätietoa tässä: https://en.wikipedia.org/wiki/Morris_Childs#Jack_Childs

keskiviikko 7. helmikuuta 2024

Moskovan mies

Sen kuvan olen Antti Tuurin romaaneista saanut, että eteläpohjalaiset ovat ahkeraa, yritteliästä ja mitään pelkäämätöntä väkeä ja tämä käsitykseni vahvistui, kun sain juuri luettua Tuomas Savosen kirjan Moskovan mies vakoilun verkossa, joka kertoo Yhdysvaltain kommunistista puoluetta 41 vuotta johtaneen Gus Hallin elämästä ja teoista.

Gus Hall oli lapualaista Halperin sukua, mutta Amerikassa sukunimi vaihtui muotoon Halberg. Tosin Arvo Kustaa Halberg joutui muuttamaan jo nuorena nimensä Gus Halliksi, koska oli leimaantunut metsäkämpillä ja terästehtaissa lakkojohtajaksi. Lakkojohtajana hän oli käyttänyt yhtä reippaita otteita kuin kolmas serkkunsa Vihtori Kosola Suomessa lakkolaisia vastaan. Amerikassa työtaistelut olivat enemmänkin katutappeluja ja niissä iso ja roteva Gus Hall menestyi.

Hall eteni nopeasti politiikassa ja hän oli Yhdysvaltain kommunistisen puolueen (CPUSA) pääsihteeri vuosina 1959–2000 ja puolueensa nelinkertainen presidenttiehdokas 1970- ja 1980-luvuilla. Jostain syystä suomalaiset eivät ylpeilleet tai edes tienneet hänen menestyksestään USA:n politiikassa ja jossain presidentin vaalissa Hallin varapresidenttiehdokkaana ollut Angela Davis tunnettiin meillä paremmin kuin itse pääehdokas.

Gus Hallin elämä todistaa, että USA on mittaamattomien mahdollisuuksien maa ja senkin se todistaa, että kunnon eteläpohjalainen ei salaile elämässä menestymistään. Kouluja käymätön ja tukkijätkänä työelämänsä aloittanut Hall asui lopulta kolmikerroksisessa omakotitalossa, hänellä oli oma autonkuljettaja, lenteli maailmalla vain ensimmäisessä luokassa ja käytti ainoastaan huippuhotelleja.

Vaikka kommunistit saivat USA:n valtiollisissa vaaleissa vain noin puolen promillen kannatuksen, nautti Hall niin paljon NKP:n luottamusta, että Neuvostoliitto rahoitti Yhdysvaltain kommunistisen puolueen toimintaa salaa noin 40 miljoonalla dollarilla vuosina 1958–1988. Hall ja hänen veljensä olivat menestyviä yrittäjiä ja he osasivat sijoittaa Moskovan avun tuottavasti.

Tosin ainakin kerran katastrofi oli lähellä, kun Hall ja hänen Toivo Halberg-niminen veljensä perustivat hevossiittolan, johon Puolasta ja Neuvostoliitosta saatiin aitoja arabialaisia orihevosia. Bisnesidea oli varmaankin hyvin kannattava, sillä yksi astutuskerta maksoi peräti 10.000 taalaa.

FBI oli perillä veljesten hankkeesta ja suunnitteli vakavissaan orien kastroimista salaa, jonka jälkeen ne eivät enää olisi astuneet rahaa maailman vallankumouksen hyväksi. Kastraatiohankkeesta kuitenkin luovuttiin, koska siihen olisi tarvittu eläinlääkärin apua eikä FBI:llä ollut eläinlääkäriä palveluksessaan.

Laitontakin tuollainen salakastraatio olisi varmasti ollut ja asia olisi saattanut paljastua myöhemmin, koska ainakin suuri osa FBI:n asiapapereista tulee ajan mittaan julkisiksi. Toivo Halberg sai vuosia myöhemmin tietoonsa FBI:n kastraatiosuunnitelman ja totesi sen jälkeen syvähenkisesti John Kennedyä mukaillen: ”Älä kysy, mitä voit tehdä valtiosi eteen, vaan varo, mitä valtiosi voi tehdä sinulle.”

Toivo Halberg oli melkein yhtä syvähenkinen ajattelija kuin puoluejohtajaveljensä, jonka kerrotaan lausuneen seuraavaa: ”Ihminen joko on, tai ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin nainen joko on, tai ei ole raskaana.

Gus Hall puhui suomea ja kävi pari kertaa SKP:n vieraana ja hän varmaankin taitavana talousmiehenä ohjeisti maamme kommunisteja sijoittamaan hevosiin. Niinpä SKP menikin 1990-luvun laman aikaan konkurssiin, koska oli pistänyt sijoitushuuman vuosina varansa hitaisiin ravihevosiin ja rikkinäisiin kondomeihin.
https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/moskovan-mies-vakoilun-verkossa/4825537%20style=

tiistai 6. helmikuuta 2024

Seksiansa

Eilen alkoi tv:ssä mielenkiintoinen ohjelmasarja nimeltään Erittäin salainen – vakoilua Suomessa ja sen ensimmäisessä osassa kerrottiin, kuinka, kuten laulussa sanotaan ”vanhapiika muuan kas, viisikymmenvuotias”, joka työskenteli Kemiran tietopalvelussa, eksyi KGB:n virittämään seksiansaan ja välitti kahdelle Neuvostoliiton suurlähetystön miehelle salaista maatalouskemiaan liittyvää tietoa.

Tämä nainen lemmenkipeä sai maanpetoksesta 2,5 vuoden vankeustuomion. Sen sijaan neuvostovakoojille Suojelupoliisi näytti ns. keltaista korttia, joka tarkoitti sitä, että jos nämä herrat uudemman kerran syyllistyvät vakoiluun, tullaan heidät säälittä karkottamaan maasta.

Eilinen vakoilutapaus palautti mieleeni sen, että itsekin olen tuntenut vakoojan. Nimittäin joskus 70-luvulla meillä Kärkkäälässä naapurissa oli renkinä luutnantiksi kutsuttu mies, joka oli olemukseltaan yhtä ryhdikäs ja sotilaallinen kuin itse Mannerheim. Mies veteli eväsleivälleenkin voita saksalaisella tikarilla.

Kylällä luutnantin tiedettiin olleen pitkään vankilassa
asekätkennän vuoksi ja tämä selitti upseerin uran vaihtumisen maataloustuotannon puolelle. Tätä tarinaa vahvisti sekin, että pastori Takala, entinen kova IKL:n mies, toimi välillä luutnantin autonkuljettajana. Mutta totuus miehen vankilareissusta on ihan toinen.

Vuosia sitten ilmestyi kirja kylmän sodan aikaisista maanpetosoikeudenkäynneistä ja sieltä löytyy tietoa Kärkkäälän rengistäkin. Mies oli yksinhuoltajaäidin huutolaispoika Vesannolta, joka kohosi sodassa osoittamansa ripeyden, oma-aloitteisuuden ja urhoollisuuden seurauksena ihan kansakoulupohjalta luutnantiksi. Sodan jälkeen hän jäi rajavartioston palvelukseen toimien
Raatteen kylän vartioston päällikkönä.

Viinanpiru iski sitten mieheen ja harrastuksena turvaamiseksi hän vuosi arkaluontoista tietoa itärajan yli. Siitä tuli pitkä linnatuomio maanpetoksesta – muistelen, että peräti neljä vuotta ja se taitaa olla yksi maamme kovimmista maanpetostuomioista sodan
jälkeen.

Ohjelman seksiansasta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-63625501

maanantai 5. helmikuuta 2024

Haaviston veisaus

Seikka, joka varsinkin kansanedustaja Päivi Räsäsen tulisi huomioida tulevassa toiminnassaan, on, että presidenttiehdokkaiden joukossa on ainakin yksi huorintekijä. Mikäli yhtään Raamattua muistan, niin ainakin joissain tilanteissa Jumala käsittämättömässä armossaan ja viisaudessaan määrää huorintekijän kivitettäväksi. Ja muistanpa sellaisenkin tulkinnan asiasta olevan, että mikäli eronneet menevät uusiin naimisiin, tulisi heidätkin kivittää.

Tuo todistettava huorintekijä presidenttiehdokkaiden joukossa on kasvissyöjä-sivari Jussi Halla-aho, joka lehdestä lukemani perusteella on onnistunut saattamaan raskaaksi vihityn vaimonsa ystävättären. Erityisen traagiseksi tapauksen tekee lehdestä lukemani perusteella se, että Halla-ahon vihitty vaimo onnitteli sosialistisessa mediassa ystävätärtään tapauksen johdosta. Sikäli Halla-aho tuo mieleeni presidentti Kekkosen, että kummankin miehen kansansuosio vain nousi paljastuneiden naisvehtailujen vuoksi. Luulen, että esimerkiksi Amerikassa kansan moraali olisi toisenlainen.

Jussi Halla-aho on pohjalaistaustaisena miehenä hyvin rehellinen ja niinpä hän haastattelussa, jossa selvitettiin ehdokkaiden suhdetta uskonasioihin, töksäytti lyhyesti olevansa ateisti. Eli hän on aika erilainen poliitikko verrattuna muiden eurooppalaisten arvokonservatiivisten oikeistopopulististen puolueiden johtajiin. Ja luulenpa, etteivät Suomen perussuomalaiset ole saaneet Putinilta vaaliavustusta, kuten monet sen eurooppalaiset veljespuolueet ovat jostain syystä saaneet.

Muuten melkoisen venkoilevia ovat olleet muiden presidenttiehdokkaiden vastaukset, kun heiltä on kyselty uskonasioista. Haavistokin kertoo Ylivieskan kirkkopalon jälkeen liittyneensä takaisin kirkkoon ja eilen Iltalehdessä kerrottiin hänen vallan veisanneen Pohjanmaan vanhoillislestadiolaisten kokouksessa virsiä. Myös Stubb todisti eräässä haastattelussa kristillistä mielenlaatuaan, koska hän korosti käyneensä rippikoulun, jossa hän kertoi oppineensa ainakin polttamaan tupakkaa.

Vaalitaistoa seuratessani on mieleeni tullut, että tahaton komiikka on huumorin paras vaikkakin vaikein muoto.

Lisätietoa Pekka Haaviston veisausharrastuksesta löytyy tästä: https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8395417e-f2dd-41d9-8bc7-58bdef03d572

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Homopresidentti

Seikka, joka varsinkin kansanedustaja Päivi Räsäsen tulisi tulevassa toiminnassaan huomioida, on, että eittämättä Raamattu sen alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossaan jyrkästi kieltää homoseksuaalisuuden selvästi seuraavasti: ”Älä makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko.” (3. Moos. 18:22). ”Jos mies makaa miehen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava.” (3. Moos. 20:13).

Edellä kerrotusta huolimatta vaikuttaa vahvasti siltä, että presidentinvaalin toisella kierroksella julkihomo ehdokas tulee saamaan noin 40 % suomalaisten äänistä, vaikka tutkimusten mukaan suomalaiset ovat Pohjolan kansoista selvästi kristillis-siveellisimpiä. Varsinkin suomalaisnaiset näyttävät tutkimusten mukaan jostain syystä pitävän homomiehistä syistä, joita voi vain arvailla.

Itseäni viehättää kovasti ajatus nähdä maassamme homopresidentti, koska se voisi kummasti tuoda lisäväriä maamme suosituimpaan TV-ohjelmaan eli Linnan juhliin, joka juhlatapahtuma ainakin minusta on nykyään turhan pitkästyttävän pönäkkä eikä muu maailma ole tästä meikäläisestä TV-formaatista ollenkaan kiinnostunut.

Luulenpa, että mikäli tulevissa Linnan juhlissa kansaa kättelisi nahkahousuihin ja koppalakkiin pukeutunut homopresidentti ja tämän puoliso hihittelisi taustalla, kuten Antoniolla näyttää olevan tapana tehdä, niin johan Suomi-kuva maailmalla vahvistuisi ja Linnan juhlalähetystä voisi myydä ulkomaille isolla rahalla.

Jos joku ei ole Linnan juhlia vielä sattunut telkkarista näkemään, niin Yle-Areenassa näytteitä on nähtävillä lähes 60 vuoden ajalta: https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-2707

lauantai 3. helmikuuta 2024

Aktin ylistys

Sain sosialistisessa mediassa palautetta siitä, että eilen mainitsemani Taisto Reimaluoto, joka on taustaltaan isänsä puolelta Suonenjoen Kärkkäälän kylän Sikasia, on erinomainen näyttelijä, jota osoittaa varsinkin se, että hän pystyi ihan vakavalla naamalla esittämään Tampereen teatterin pornolauluillassa Juha Wainion kappaleen Pohjolan pidot, joka esitys näyttää olevan nähtävillä youtubessa ja on siellä kovasti katsottu kulttuuritallenne.

Reimaluoto oli aikoinaan ehkä maamme arvostetuin näyttelijä samalla tapaa, kuin toinen kärkkääläistaustainen kulttuurityöntekijä Kari Tapani Jalkanen, joka tuli tunnetuksi taiteilijanimellä Kari Tapio, oli aikoinaan ehkä maamme arvostetuin laulaja. Ihan Kärkkäälän kulttuurisuku Jalkasten naapurissa asui toinen tunnettu kulttuurisuku Balzarit, jonka suvun edustaja Veijo lienee tällä hetkellä yksi maamme tunnetuimmista kirjailijoista.

Joten edellä kerrottuun viitaten joudun toteamaan, että maamme kulttuurinkehto heilahtelee Suonenjoen Kärkkäälän kylällä, vaikka kylä on niin pieni ja köyhä, että sitä ainakin hyvän tarinan mukaan muualla kutsuttiin kurja-Kärkkääläksi, koska kyseisen tarinan mukaan kylällä oli yhteen aikaan vain yksi raha, jota sitten kaikki kyläläiset kävivät ihastelemassa.

Halukkaat voivat halutessaan alla olevasta linkistä tarkastaa, miten Taisto Reimaluoto esittää isojen poikien laulun Pohjolan pidot. Koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, niin korostan, ettei esitys sovellu herkille ihmisille, sillä se on niin törkeä, että teatteriyleisöllä näyttää olevan ihan oikeasti hauskaa. Tosin muistelen, että jonain vapun aattona viime vuosituhannella Tampereen teatterin törkeä esitys Aktin ylistys näytettiin jopa maamme televisiossa, mutta en usko, että tällä vuosituhannella sitä voitaisiin tv:ssä esittää, sillä on se sen verran naisia halventava, esineellistävä ja loukkaava. https://www.youtube.com/watch?v=Zs-b6dyt8YY

perjantai 2. helmikuuta 2024

Kiimaiset poliisit

Kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Sandra Hagmanin Suomen homohistorian oppikirjasta, joka on ajankohtainen kirja presidentinvaaliemme vuoksi, opin sen, että ennen sotia Suomessa oltiin homostelun suhteen vapaamielisiä; miehimyksiin suhtauduttiin suvaitsevasti, koska heitä pidettiin harmittomina kummallisuuksina. Hagman ei tosin kerro sitä, että esimerkiksi Mannerheim erotettiin Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi, tosin tämä pystyi jatkamaan sotaopintojaan Pietarissa eikä ilmeisestä harhaviettisyydestä muuten aiheutunut ongelmia urakehityksen suhteen.

Natsi-Saksan oppien saavuttua Suomeen kiristyi kontrollipolitiikka meilläkin; tosin sodan aikaan poliiseilla oli muitakin tehtäviä kuin miehimysten vahtiminen, mutta sodan jälkeen virkavallan resurssit riittivät myös tähän haasteelliseen hommaan. Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät ja niissä harrastettu siveettömyys työllistivät virkavaltaa ja Helsingin poliisilaitokselle perustettiin jopa jonkinlainen homo-poliisiyksikkö.

Senaikaiset Helsingin yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää elimensä toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen.

Tosin kyllä tuollaista reikää voitiin ainakin Heikki Turusen kirjassa Kivenpyörittäjän kylä käyttää myös heterosuhteissa. Ainakin muudan pohjoiskarjalalainen nuori mies uhkasi työntää etuveitikkansa tuollaisesta seurojentalon heterohuussin väliseinän reiästä naisten puolelle, mutta naisten puolelta uhattiin vetäistä kyseisen etuveitikan päähän tarvittaessa solmu, jolloin sen poisvetäminen ei olisi onnistunut.

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan uudenaikaisen teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu.

Muuten olen sitä mieltä, että telkkariin olisi saatava vielä yksi poliisisarja lisää, vaikka kyllähän niitä on jo entuudestaan runsaasti. Homopoliisit olisi ihan hyvä tv-sarjan nimi ja se kertoisi siitä 50-luvun Helsingin huoltopoliisin osastosta, joka taisteli homouden vitsausta vastaan. Kummelin pojat voisivat huolehtia tuon rikossarjan tuottamisesta.

Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että ruotsalaiset poliisisarjat tuottavat uskoakseni maalle enemmän vientituloja kuin maamme puunjalostusteollisuus tuottaa Suomelle. Jouko Turkka ohjasi joskus 80-luvulla vastalauseena ulkomaisille rikossarjoille noin kymmenosaisen sarjan Kiimaiset poliisit, josta ei kuitenkaan tullut kovin suosittua katsojien keskuudessa, vaan pikemminkin päinvastoin.

Kaksi poliisikansanedustajaa jopa kanteli eduskunnan oikeusasiamies Jacob Södermanille Kiimaisista poliiseista, mutta tämä ilmoitti, ettei hän näe aiheelliseksi puuttua maamme elokuvatuotantoon ja ohjeisti kantelijoita sulkemaan televisionsa, jos eivät pidä näkemästään.

Kiimaisiin poliiseihin voi tutustua alla olevasta linkistä. Sikäli tuo elokuva liittyy kotikylääni Kärkkäälään, että elokuvan mainoksessa ilmeilee voimakkaasti Taisto Reimaluoto, jonka isä oli alun perin kärkkääläisiä Sikasen kovia pienviljelijä-metsuriveljeksiä. Taiston setä Esko Sikanen sijoittui joskus sodan jälkeen pidetyissä metsurien SM-kisoissa toiseksi, joka oli kova saavutus, sillä lajin ammattimaisia harrastajia oli siihen aikaan maassamme puolisen miljoonaa. Isäni oli tuossa kisassa viides.
https://areena.yle.fi/1-4191594

torstai 1. helmikuuta 2024

Homo-Suomen historia

Eilen äänestysjonossa seisoessani tuli mieleeni Barak Obama, joka muistelmissaan kertoi yllättyneensä, miten vahvasti Amerikan politiikassa vaikutti heimoajattelu eli jako valkoisiin ja mustiin.

Suomessakin näyttää heimoajattelu kannustavan ihmiset hyvin vilkkaasti vaaliuurnille, vaikka harva sitä kehtaa ääneen sanoa. Nyt meillä ei äänestetä niinkään siitä, miten maamme ulkopolitiikkaa tullaan johtamaan, vaan siitä, hyväksytäänkö harhaviettisyys vai ei. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vielä runsaat 50 vuotta sitten Pekka Haavisto olisi saattanut hyvinkin presidentinlinnan sijasta päätyä ihan toisenlaiseen linnaan.

Presidentinvaaleihin liittyen kannattaa lukea Sandra Hagmanin kahdeksan vuotta sitten ilmestynyt kirja nimeltään Seitsemän kummaa veljestä, joka on tutkimus homo-Suomen historiasta. Siitä esimerkiksi paljastuu, että suomalaiset miehet pitävät ruotsalaisia miehiä hieman neitimäisinä ja homouteen taipuvaisina, mutta todellisuudessa tilanne taitaa ollakin päinvastainen.

Sandra Hagmanin mukaan Suomen historia on ollut täynnä erilaisia tilanteita, joissa miehet ovat olleet erityisolosuhteissa ilman normaalia kanssakäymistä naisten kanssa. Näinhän oli tilanne esimerkiksi sota-ajan rintamalla, joka kokemus ruotsalaisilta miehiltä puuttui.

Kirjassa kerrotaan sekin, että yksi merkittävimmistä homoeroottisista miljöistä suomalaisessa kulttuurissa on ollut tukkijätkäkulttuuri, johon on liittynyt erilaisia homoeroottisia riittejä, joissa esimerkiksi puukeppi työnnettiin uuden tukkijätkän anukseen, ennen kuin tämä otettiin varsinaiseksi jäseneksi tukkijätkien yhteisöön.

Tuo on kyllä minulle ihan uusi tieto. Paljon olen kuullut monenlaisia juttuja siitä, miten sodan jälkeen varmaankin kymmenet Kärkkäälän miehet kävivät Kakkisen saloilla Hackmannin hakkuissa ja enemmän kylän ukot näitä hakkuita muistelivat kuin sota-ajan asioitaan, mutta enpä ole kuullutkaan, että Hackmannin kämpällä olisi työnnetty seipäitä uusien miesten anuksiin.

Sen olen kyllä lukenut Kalle Päätalon kirjoista, että kun kämpillä ei siihen aikaan ollut telkkaria tai videopelejä eikä iltaisin oikein muutakaan ajankulua ollut, niin miehet huvittelivat ja viettivät vapaa-aikaansa polttelemalla toistensa pieruja. Päätalon mukaan kouluaikanaan kesäisin metsätöissä ollut Urho Kekkonen se vasta innokas pierun polttaja olikin.

https://kauppa.gaudeamus.fi/sivu/tuote/seitseman-kummaa-veljesta/2493221

keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Tom of Finland

Vaikka marsalkka Mannerheim valittiin kansanäänestyksessä suurimmaksi suomalaiseksi, niin kuitenkaan hän ei ole maailmalla tunnetuin meikäläinen, vaan kaikkein tunnetuin meikäläinen maailmalla on toinen homoseksuaalisesti suuntautunut mies, eli taiteilija, upseeri ja herrasmies Tom of Finland, jonka maamme sotahistoria näyttää jostain syystä tuntevan Toivo Laaksosena ja taidehistoria Touko Laaksosena.

Touko Laaksonen jäi maailman taiteenhistoriaan piirtämistään mieshahmoista, joissa homomiehiä ei kuvattukaan naismaisina, vaan päinvastoin hyvin miehekkäinä. Toukon mieshahmot olivat sellaisia vähän Aleksander Stubbin näköisiä isoja vaaleita roikaleita, vaikkakin he olivat triathlonisti Stubbia selvästi rotevampia sellaisia lähinnä metsuriseksuaalisia tyyppejä, jotka ovat sonnustautuneet nahkahousuihin ja koppalakkeihin.

Muuten Pekka Haaviston nosti maamme politiikan huipulle noin 40 vuotta sitten käyty tv:n suuri vaalikeskustelu, jonne nuori Haavisto saapasteli nahkahousuihin sonnustautuneena. Valitettavasti koppalakki häneltä oli jostain syystä unohtunut.

Luin tuossa ajankohtaisen kirjan Helsingin suurpommituksista ja siinä kerrotaan, miten marsalkka Mannerheimin ja luutnantti Toivo Laaksosen sotatiet yhtyivät helmikuussa 1944 Pitäjänmäellä. Jostain merkillisestä syystä Mannerheim ja maamme muu korkein johto piti pommituksen aikaan neuvottelun Marskin edustusjunassa Pitäjänmäen asemalla ja neuvottelutilaisuuden turvajärjestelyistä vastasi luutnantti Toivo Laaksosen komentama 88 mm:n raskas it-patteri.

Taiteilija Touko Laaksonen muisteli myöhemmin, miten hän oli joutunut puukolla surmaamaan harvinaisen kauniin miespuolisen desantin, mutta tuolle tapaukselle en ole onnistunut löytämään vahvistusta virallisesta sotahistoriasta.

Nuo Touko Laaksosen piirtämät maskuliiniset suomalaismieshomot ovat tehneet vaikutuksen maailmalla, varsinkin Amerikassa ja eräs sikäläinen homoaktiivi jopa matkusti Suomeen noiden miehenkuvatusten innoittamana, mutta jostain syystä hän meillä pettyi näkemäänsä.

Siunatuksi lopuksi korostan sitä, että mikäli Pekka Haavisto valitaan presidentiksi, vahvistaa se entisestään Homo-Suomi-kuvaa maailmalla varsinkin, jos itsenäisyyspäivän Linnanjuhlissa presidentti esiintyy miehekkäissä nahkahousuissa ja koppalakissa. Ilmeisesti Tom of Finlandin tosimaskuliiniset hahmot vaikuttivat myös sellaiseen amerikkalaisten Suomi-kuvaan, että kun siellä jossain tutkimuksessa maailman kansat laitettiin sotilaskuntoisuuden perusteella paremmuusjärjestykseen, niin kisan voittivat sioux-intiaanit, mutta suomalaiset olivat hyviä kakkosia ennen israelilaisia.

Lisätietoa Tom of Finlandista eli luutnantti Toivo Laaksosesta eli taiteilija Touko Laaksosesta tässä linkissä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tom_of_Finland

tiistai 30. tammikuuta 2024

Maailman johtava homokansa

Ylen vaalivalvojaisissa muudan alan haastateltu erityisasiantuntija vakuutti, että Suomi-kuva vahvistuisi maailmalla, mikäli Pekka valittaisiin maamme presidentiksi. En heti ymmärtänyt sanottua ja niinpä kätkin sanotun sydämeeni, jossa olen asiaan pohdiskellut ja tullut nyt siihen lopputulemaan, että jos Pekka valittaisiin, niin Suomen maine maailman johtavana homokansana vahvistuisi. Nythän olemme eittämättä vasta maailman johtava onnellisuuskansa.

Ja tosiaankin en ole ennen ajatellutkaan, että Carl Gustaf Emil Mannerheim valittiin meillä äänestyksessä ylivoimaisesti historian suurimmaksi suomalaiseksi, vaikka hänen sotilasuraansa hidasti hänen taipumuksensa homouteen. Historiantutkija Teemu Keskisarjahan on pystynyt luotettavasti todistamaan, että Mannerheim sai potkut Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi. Voi vain arvailla, miten korkealle marsalkka olisikaan päässyt sotilasurallaan ilman tuota tapausta.

Tosin Marski ei ilmeisesti ollut ihan umpihomo, koska pelivelkojen vuoksi hän joutui menemään avioon erään kenraalin tyttären kanssa, joka ehti ennen avioeroa synnyttämään kaksi tytärtä, jotka saattoivat jäädä Mannerheimin ainoiksi rintaperillisiksi. Molemmat tyttäret jäivät lapsettomiksi, koska elivät parisuhteessa naisten kanssa, jolloin suvunjatkaminen vaikeutuu. Ilmeisesti homous on ainakin jossain määrin periytyvää.

Toisaalta voi olla, että nykyaikainen geenitutkimus voi vielä paljastaa, että marsalkka Mannerheimin jälkeläisiä on vielä maailmassa, koska ukkomiehisyydestään huolimatta hän vietti Pietarissa vireää elämää eli ts. oli melkoinen häntäheikki. Arvo Tuomisen kirjasta esimerkiksi luin, että Marski kävi vuosien ajan viikoittain nykyistä Faberge’-museota lähellä sijaitsevassa Shuvalovin palatsissa opettamassa eräällä aatelisnaiselle ratsastusta siitä huolimatta, että en löytänyt kyseisestä palatsirakennuksesta sitä tarkastaessani maneesia, jolla ratsastusta olisi voinut harrastaa.

Shuvalovin palatsin vieressä sillalla korskahtelee muuten kengitetty villihevonen, jonka sukuelimen väitetään olevan kullitetun ja muistuttavan Napoleonia. Itse en kullitusta havainnut enkä myöskään sukuelimen yhdennäköisyys Napoleoniin käynyt minulle selväksi, koska minulla on huono ja vieläpä sangen puhdas mielikuvitus. Sen sijaan kuvassa oleva venäläinen naisenpuoli oli ilmeisesti perillä samasta tarinasta ja vakuutti innostuneesti suureen ääneen, että ”eta pravda”, joka tarkoittanee, että tosi on.

 

maanantai 29. tammikuuta 2024

Juovat kuin vaskat

Katsoinpa tuossa Yle Areenan toisenkin ohjelman Tverin Karjalasta ja yllätys oli melkoinen, kun ohjelmassa vierailtiin myös Uukuniemen kirkonmäellä. Uukuniemeläinen alkuperäisväestöhön muutti 1600-luvulla Tveriin ja tilalle tulivat sudeettisavolaiset.

Karjalan liiton sivuilla kerrotaan tapahtuneesta väestönvaihdosta seuraavaa: ”Tverin karjalaiskylät sijaitsevat sisä-Venäjällä, noin 200 kilometriä Moskovasta Pietarin suuntaan. Tverinkarjalaiset ovat niiden ortodoksikarjalaisten jälkeläisiä, jotka 1600-luvulla pakenivat Käkisalmen läänistä Ruotsin verotusta ja luterilaistamista.

Tverinkarjalaisten oikeaa määrää on vaikea arvioida, viralliset laskelmat päätyvät lukuihin noin 15 000–20 000, mutta karjalaisia voi olla lähes 60 000. Karjalainen perinne on säilynyt Tverin karjalaiskylissä varsin hyvin, ja useat osaavat myös karjalan kieltä.”

Itse olen jostain lukenut, että tverinkarjalaisia laskettiin vuonna 1926 olleen noin 250.000 kpl, eli karjalaisia oli enemmän Tverin seudulla kuin Suomen Karjalassa. Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa siitä, etteivät pohjoiskarjalalaiset tai uukuniemeläiset ole oikeita karjalaisia, vaan sudeettisavolaisia. Savon ja Karjalan raja kulkee jossain Parikkalassa, mutta tarkkaa rajaa en ole onnistunut piirtämään kartalle. Neljännes miljoonasta tverinkarjalaisesta puolet puhui jo 20-luvulla Venäjää.

Ohjelmasta Tverin kyynel ei kuivu voi päätellä, että 1990-luvulla tverinkarjalaiset elivät silloin eräänlaisessa linkolalaisessa hevosvetoisessa ihanneyhteiskunnassa kestävän kehityksen mukaisella tavalla. Meikäläisen kaltaiset peräkammarin ja uuninpankon pojat eivät kuitenkaan tuollaisessa yhteiskunnassa pärjäisi, sillä tuskin siellä edes pizzataksia voi nälän yllättäessä tilata.

Väkijuomaongelma näytti alla olevasta linkistä löytyvän dokumentin kuvausaikaan olleen melkoinen ongelma myös Tverissä enkä tiedä, onko Putinin raittiuspolitiikka muuttanut tilannetta. Eräs uukuniemeläinen vieraili muutama vuosi sitten tuolla seudulla ja kertoi, että eräs mummo oli tullut hänelle valittamaan, että ”voi noita meijän miehiä, kun ne juovat kuin vaskat”.

https://areena.yle.fi/1-67760771

sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Herttaisia ihmisiä Tverin Karjalasta

Kaksi mielenkiintoista ohjelmaa herttaisista ihmisistä Tverin Karjalassa on juuri ilmestynyt katsottaviksi Yle Areenaan, joista ensimmäisen osan juuri katsoin. Ohjelmat on kuvattu suuren sekasorron aikaan 1990-luvulla, jolloin alkoholisti Jeltsinin johdolla itänaapurissa kokeiltiin jonkin aikaa rosvokapitalismia, jota myös demokratiaksi kutsuttiin.

Kuitenkin tverinkarjalaisille tuo aika oli sikäli hyvää, että esimerkiksi kouluissa opetettiin lapsille karjalan kieltä, jota oli aiemmin maassa syrjitty. Tosin ohjelmasarjan ensimmäisessä osassa vanhat ihmiset muistelevat aikaa, jolloin monet tveriläisistä eivät osanneet ollenkaan venäjää ja jolloin heitä opetettiin koulussa kirjoittamaan meikäläisillä latinalaisilla kirjaimilla.

Vielä 90-luvulla itkuvirsiperinne eli vahvana. Siihen aikaan naiset lauloivat vielä hautajaisitkuja, hääitkuja ja sotaväkeenlähtöitkuja, mutta pahaa pelkään, että nykyään Tverissä harrastetaan ennen kaikkea sotaanlähtöitkuja. Voi hyvinkin olla, että karjalaiset ovat niitä vähemmistökansoja, joita lähetetään Ukrainaan tykinruoaksi burjaattien, tuvalaisten, tsetseenien ja dagestinalaisten tavoin.

Lehdestä luin, että muutama saamelainenkin on tapettu Ukrainassa, vaikka tietääkseni heitä on Venäjällä vain 1700. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että talvisodan aikaan Summan linjat mursi Tveristä koottu paluumuuttajadivisioona. Suomen historiakirjasarjan 4. osassa kerrotaan, että tveriläisten tappiot toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset.

Tverin Karjalasta kertovan ohjelmasarjan ensimmäisen osan voi katsoa tästä linkistä ja samalla voi kuunnella, millaista kieltä Uukuniemellä pagistiin 1600-luvulla ennen kuin siellä alettiin viäntämään selevee savvoo. https://areena.yle.fi/1-67761266

lauantai 27. tammikuuta 2024

Elovena-brunetti

En ole rasisti, mutta sen hupaisan jutun komisaario Mikko Porvali kertoi Rautalammin tilaisuudessa, että se alkuperäinen ja väärentämätön Elovena-tyttö ei ollutkaan nykyinen vaalea sinivalkoiseen asuun puettu perussuomalaisten Laura Huhtasaaren näköinen arjalaiskaunotar, vaan Karjalan punamustaan kansallispukuun puettu karjalainen ruskeaverikkö eli brunetti.

Vaikka en ole rasisti, niin tarkistin aina luotettavalla Googlella asian ja tosiaankin Elovenan nettisivulla kerrotaan historiasta seuraavaa: ”Elovena Kaurahiutaleiden valmistus aloitettiin viipurilaisessa Karjalan myllyssä vuonna 1925. Samana vuonna mylly haki mainoskilpailulla kuvitusta pakkaukseen, joka sisälsi ekstra priima höyrytettyjä Elovena Kaurahiutaleita. Mainoskilpailun voitti myllyn konemestarin poika Joel Viktor Räsänen ja näin Elovenan symboliksi muodostui kansallispukuinen tyttö valkoinen huivi ruskean tukkansa peittona. Uskotaan, että mallina toimi Laina Räsänen, josta Joel Räsänen maalasi muotokuvan ”Elovena-tyttö Laina Räsänen.”

En ole rasisti, mutta asiaa nyt mietittyäni, olen taipuvainen uskomaan, että karjalaiset ovat astetta tummempia kuin me savolaiset. Tosin kyllähän meissä savolaisissa on ainakin hyvän tarinan mukaan puolet karjalaisgeenejä, koska savolaisten uskotaan saaneen alkunsa siitä, kun Karjalan tummat shemeikat kisailivat Hämeen vaaleiden kassapäiden kanssa kesäyön hämärässä Saimaan rannalla.

Vaikka en ole rasisti, niin uskon, että ilmeisesti hämäläisten vaaleusgeenit ovat olleet hallitsevia savolaisen vaalean, punakan ja hanakan sekarodun syntyessä. Omakin ensimmäinen tunnettu esi-isäni oli noin 1390 Ritvalan kylässä Hämeessä syntynyt Olavi Liinaharja, jonka sukunimi viittaa vaaleaverisyyteen. Joskus nuijasodan aikoihin Liinaharjat muuttivat ilmeisesti herroja ja veroja pakoon Rautalammin Närhinsalolle, jossa Savon Närhi-suku syntyi, johon mummoni kuului.

Vaikka en ole rasisti, niin sellainen mielikuva minulla on, että Sisä-Savoonkin tulleet Karjalan evakot olivat kantaväestöä tummempia eivätkä he muutenkaan olleet meitä savolaisia pallinaamoja ja se on hyvä se. Sukurutsa oli aikoinaan Savossa suoranainen maanvaiva, johon onneksi polkupyörä ja karjalaisevakot toivat helpotusta.

Tästä linkistä pääsee Elovenan historian sivuille, josta löytyy myös kaurahiutalepaketti, jonka kyljessä poseeraa karjalaisbrunetti punamustassa kansallispuvussa: https://elovena.com/fi/elovena

perjantai 26. tammikuuta 2024

Mikko Porvalin luento

Olipa todella mielenkiintoinen luento, kun kirjailija, juristi, rikostutkintaan erikoistunut poliisi ja tiedusteluhistorian tutkija Mikko Porvali vieraili Rautalammilla puhumassa aiheesta ”mitä menetimme, kun menetimme Karjalan”. Itse opin harvinaisen hauskasti pidetystä luennosta ainakin kolme uutta asiaa.

Ensiksikin sen, että Suomi ei niinkään lähtenyt jatkosodan alla Saksan kelkkaa heimoaatteen tai suursuomihengen innoittamana, vaan kysymys oli leivästä. Talvisodassa luovutettu Karjala oli tuottanut suuren osan maamme leipäviljasta ja niinpä sitten jatkosodan alla maamme ruokaviljatuotanto kattoi vain 30 % maamme kulutuksesta. Viljaa pystyttiin tuomaan Suomeen vain Saksan hallitseman Itämeren kautta, joten se asia ratkaisi, kenen kelkkaan lähdettiin.

Toinen myöskin ruokahuoltoon liittyvä uusi tieto oli, että ennen sotaa Suomen ainut sokeritehdas sijaitsi luovutetussa Karjalassa Antreassa, ja uusi tieto minulle oli myös se, että meillä yleensä viljeltiin sokerijuurikasta jo 1930-luvulla. Sokerijuurikas on muuten viljelykasveista tehokkain kaloreiden tuottaja, koska meilläkin voidaan tuottaa sokeria 5-6 tonnia hehtaarilta ja lisäksi juurikkaan naatit ja sokeritehtaan jalostusjäte melassi kelpaavat rehuksi. Siihen en pysty ottamaan kantaa, olisiko maamme leipävaje pystytty täyttämään sokerijuurikkailla.

Sen lisäksi, että Porvali puhui historiasta, ennusti hän myös tulevaisuutta ja kertoi kuulijoilleen ilmeisen luottamuksellisesti, että jos kuulijalla on ylimääräistä rahaa, kannattaa ne sijoittaa Rovajärvelle perustettavaan baariin, jonka toimintaan kannattaa kytkeä myös erilaisia pyllistely- ja ketkuttelupalveluja, koska Rovajärven harjoitusalueella tulee lähi vuosina liikkumaan paljon Nato-sotilaita. Rovajärvi on Porvalin mukaan sikälikin hyvä seutu baaritoimintaan, koska poliisit ovat kaukana.

Mikko Porvalin mielenkiintoisen ja vakavasta aiheestaan huolimatta hauskan luennon voi kuunnella tästä linkistä parin viikon ajan: https://www.facebook.com/rautalamminkunta/videos/370648425672029 

torstai 25. tammikuuta 2024

Hamas

Hulluna pidettiin Donald Trumpia kymmenisen vuotta sitten, kun hän suunnitteli muuria Meksikon vastaiselle rajalle. Nyt monet ihan täyspäiset suomalaiset haluaisivat muurin maamme 1400 kilometriä pitkälle itärajalle, mutta muuriin eivät taida valtion rahat riittää, joten on tyydyttävä partakoneenterillä varustettuun nato-lankaan, jota ei kuitenkaan taida ihan koko rajan matkalle tulla, koska kallista on senkin vetäminen.

Tuollainen 1400-kilometrinen muuri maksanee ainakin noin 15 miljardia euroa, koska 60-kilometrinen tasaiselle hiekalle pystytetty Gazan muuri maksoi Israelille miljardin. Eikä se muuri Hamasin yllätyshyökkäystä estänyt, vaikkakin se saattoi jonkinlainen hidaste olla.

Hamasin terroristit, joita ainakin jotkut myös vapaustaistelijoiksi kutsuivat, kömpivät aamuyöstä ylös luolistaan, surmasivat mm. droneilla noin 300 Israelin armeijan vartiosotilasta, mursivat muurin räjähteillä ja pusutraktoreilla, ampuivat tuhansia raketteja ja ohjuksia, joita läheskään kaikkia Israelin ilmatorjunta ei ehtinyt tuhoamaan ja lamauttivat viestiyhteydet tunneiksi niin, ettei Israelissa tunteihin tiedetty, mitä oli tapahtumassa.

 
Sen jälkeen terroristit tappoivat 1200 siviiliä ja ottivat 240 panttivankia, jotka raahattiin sitten piiloon Gazan tunneleihin. Noita tunneleita on noin 500 kilometriä, jotkut ovat jopa 50 metrin syvyydessä ja erään ovat niin isoja, että niissä voi ajaa autoilla.

Kaikesta tästä kertoo alla olevasta linkistä katsottavissa oleva Ulkolinja-ohjelma, joka kertoo esimerkiksi myös sen pähkähullulta tuntuvan asian, että Israelin hallitus on vuosien ajan tukenut miljardeilla terroristijärjestö Hamasia; tosin ilmeisesti se on vain välittänyt Qatarin valtion sille lähettämiä rahoja.

Israel ja Hamas ovat eräästä asiasta yhtä mieltä ja se asia on, että kumpikin osapuoli kannattaa ns. yhden valtion mallia. Tosin yksimielisyyttä ei vielä ole syntynyt siitä, että kummalle osapuolelle Palestiinan alue kuuluu.

Ahdasta siellä tulee kuitenkin olemaan, koska alueen alkuperäisväestöä palestiinalaisia on maailmassa noin 10 miljoonaa ja juutalaisia, joista noin puolet ajattelee niin, että kuviteltu henkiolento Jahve on maan heille luvannut, on 20 miljoonaa. Juutalaiset ovat maailman ateistisin kansa ja niinpä noin 10 miljoonaa heistä ei usko henkiolento Jahveen eikä hänen lupauksiinsa. https://areena.yle.fi/1-67311170

keskiviikko 24. tammikuuta 2024

Huuhanmäen pakolaiskeskus

Kyllä ei yhtään naurata, kun miettii maailman ja varsinkin maamme itärajan tilannetta. Muistanpa, miten vuoden 1994 vaalien alla Martti Ahtisaarelta ja Elisabeth Rehnilta kysyttiin, mitä he tekisivät, jos hallitsemattomat pakolaisjoukot alkaisivat vyöryä itärajan yli.

Ahtisaari piti mahdollisena myös voimatoimia asian ratkaisemiseksi. Rehn kuitenkin korjasi pisteet, kun esitti, että tykkien sijasta rajalle tulisi toimittaa soppatykkejä. Mielelläni kuulisin myös nykyisten presidenttiehdokkaiden ottavan asiaan kantaa.

Mikäli yhtään Putinin persoonaa tunnen, niin epäilen, että ensi kesänä kuluku-ukot tulevat vilistämään Uukuniemenkin metsissä, koska sen verran rehevä pensaikko kasvaa rajalla, että haasteellinen tehtävä tulee rajavartioilla olemaan sen valvomisessa. Sitä paitsi maamme itäraja on 1400 kilometriä pitkä ja sen lisäksi valvottavana on saman verran meren rantaa, koska luulen, että turvapaikanhakijoita alkaa rantautumaan Suomeen myös huoltoasemalla myytävillä parinkympin puhallettavilla muoviveneillä.

Turvapaikanhakijoiden takaisin työntämistä suunnitellaan, mutta epäilen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei tule sitä menettelyä hyväksymään, koska Jemenistä, Syyriasta ja Irakista tulevat pakolaiset varmaankin täyttävät pakolaisen tunnusmerkistön eikä heitä Venäjällekään voi ihmisoikeustuomioistuimen mukaan palauttaa, koska Venäjä ei ole turvallinen maa edes venäläisille puhumattakaan pakolaisista, koska Putin lähettää heidät mielellään Ukrainan rintaman etulinjaan tykinruoaksi.

Jotain pitäisi keksiä ja minäpä keksin. Elikkä kesän jälkeen seuraa talvi ja se voi tappaa itärajalla jonottavat onnettomat pakolaiset eikä sellaista sivistynyt ihminen voi hyväksyä. Niinpä sivistysvaltio Suomen tulisi jo tässä vaiheessa vuokrata Venäjän valtiolta heti rajan takana Jaakkimassa tyhjillään oleva kasarmi pakolaisten hätämajoitukseen.

Huuhanmäen kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran, joten kyllä sinne tuhansia ihmisiä voi majoittaa. Saattaa hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa. Tosin pientä pintaremontin tarvetta huomasin näissä kasarmeissa olevan, kun viimeksi ne tarkistin. Voi myös olla, että niitä tarkemmin tutkittaessa saattaa törmätä myös suomen kielen toiseksi pelottavimpaan sanaan ”kosteusvaurio”. Suomen kielen pelottavin sana on mielestäni ”sinkkiarkku”.
https://www.finna.fi/Record/museovirasto.75E7258544C37B5E5A9DBDA92383B512?imgid=1

tiistai 23. tammikuuta 2024

Hetekavero oligarkeille

Kyllä ei hyvältä näytä ukrainalaisten tilanne. Kranaatit alkavat olla vähissä ja rintamajoukkojen keski-ikä on 43 vuotta. Eu tosin lupasi juuri käyttää yli miljardin kranaattituotannon lisäämiseen, mutta ensimmäiset uuden tuotantolinjan tykinammukset valmistuvat vasta parin vuoden päästä, jos kaikki menee ns. putkeen.

Jotain apua pitäisi Ukrainalle pikaisesti keksiä ja mielestäni olen nyt keksinyt. Olen jyrkästi sitä mieltä, että länsimaissa venäläisille oligarkeille pitää määrätä ns. hetekavero, jonka avulla Suomessa viime sotien aikaan armeijan ylläpito järjestettiin.

Suomessa käytössä ollut hetekavero oli eräänlainen progressiivinen varallisuusvero, jonka avulla ylläpidettiin monta vuotta satojen tuhansien miesten armeijaa rintamalla, kustannettiin heille kalliit sodankäyntivälineet ja jonka avulla lopuksi asutettiin puolisen miljoonaa sotapakolaista.

Hetekavero oli oli 2,5 – 20% verotettavasta omaisuudesta, joten vero oli melkoisen raskas varsinkin hyväosaisille kansalaisille. Venäläisten oligarkien länsimaihin sijoitettu varallisuus on 500 – 1.000 miljardia ja jos tälle omaisuudelle määrättäisiin niin kauan kuin sota jatkuu joka vuodelle vaikkapa 10 %:n hetekavero, tuottaisi se vuosittain kymmeniä miljardeja Ukrainalle jaettavaksi. En usko, että kansainvälinen oikeus estää venäläisoligarkkien hetekaverolle panon.

Ja jos maailman johtava kranaattituottaja Pohjois-Korea ei suostu asekauppoihin, niin uskon, että USA:n presidentti, kuka hän sitten onkaan, on halukas tekemään hyvän diilin ja myymään huomattavan määrän hävittäjäkoneita ja panssareita käypään hintaan. Tällä hetkellähän amerikkalaisilla on jossain autiomaassa ihan tyhjän panttina parkissa 4.000 Abrahams-tankkia.

Sitä paitsi uskon, että jos Venäjän oligarkien miljardit ovat vaarassa mennä verolle, saattaa hyvinkin itse Putin vielä horjahtaa bunkkerinsa ikkunasta.

Entinen perussuomalainen kulttuuriministeri Sampo Terho on 12 vuotta sitten julkaissut blogillaan ansiokkaan artikkelin hetekaverosta: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/sampoterho/95456-hetekaverosta-ratkaisu-eurokriisiin/

maanantai 22. tammikuuta 2024

Ydinsodan pelko

Tietysti on niin, että lännen johtajat tietävät, että Venäjän 1.000 miljardin euron talletukset ovat tarvittaessa heidän hanskassaan, mutta asiasta ei ole juurikaan nostettu älämölöä, koska ydinsota, jolla äkkipikainen Putin on jo monta kertaa uhannut, pelottaa.

Samasta syystä lännen johtajat eivät suostu antamaan tosissaan aseapua Ukrainalle. Esimerkiksi Usa itse ei toimita 50 vuotta sitten ensilentonsa tehneitä F16 koneita, vaan niitä ovat Hollanti ja Tanska luvanneet antaa Ukrainalle vähäisen määrän. Saksa taas ei suostu antamaan ainuttakaan 600 Taurus-ohjuksestaan, jolla Krimin sillan saisi poikki.

Mutta luulenpa, että jos Ukrainan sodasta vielä joskus tehdään rauhansopimus, niin samalla päätetään myös venäläisten 1.000 miljardin euron länsivarallisuuden kohtalosta. Voi olla, että se riittää Ukrainan sotavahinkojen korvaamiseen. Jatkosodan jälkeiset Suomen sotakorvaukset vastasivat suuruudeltaan juuri tuota 1.000 miljardia, kun asia suhteutetaan kansantalouksien kokoon.

Monet pitävät Venäjän länsivarojen takavarikointia kansainvälisen oikeuden vastaisina, mutta sillä ei taida olla kovan paikan tullen merkitystä. Esimerkiksi Jugoslavian verisen sisällissodan lopetti Nato pommituksillaan 25 vuotta sitten ja myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon saanut Martti Ahtisaari sanoi televisiouutisissa ihan suoraan, että pommitukset ovat kyllä kansainvälisenoikeuden vastaisia, mutta siitä huolimatta niin on toimittava.

Itse epäilen, että Naton koneet pommittivat 78 päivän aikana Jugoslaviaa enemmän kuin Venäjän koneet kahdessa vuodessa Ukrainaa ja aiheuttivat maalle 100 miljardin dollarin aineelliset vahingot ja länsiarvioiden mukaan 600 sotilaan ja 500 siviilin kuoleman. Serbien mukaan ihmisiä kuoli paljon enemmän.

Nato menetti pommitusten aikana kaksi konetta. Menetysten syyksi on kerrottu se, että Jugoslavialla oli käytössä vielä ikivanhoja 1950-luvun ilmatorjuntaohjuksia, joita vastaan koneilla ei enää ollut suojausta.

Lisätietoa Jugoslavian pommituksista tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Naton_pommitukset_Jugoslaviassa

sunnuntai 21. tammikuuta 2024

Putinin rauhantahtoisuuden lisääminen

 

Sosialistisessa mediassa velloo nyt keskustelu siitä, onko laillista sosialisoida Venäjän valtion ja venäläisten oligarkkien länteen unohtunut varallisuus, jota lienee noin 1.000 miljardin euron arvosta.Jotkut ovat sitä mieltä, että varojen takavarikointi olisi mahdollista vain sotatilanteessa ja ilmeisesti heidän mielestään on niin, että vaikka Putin katsoo Venäjän olevan sotatilassa kollektiivisen lännen kanssa, niin se ei riitä takavarikkoperusteeksi.

 

Itse ajattelen kuitenkin niin, että myös rikosprosessi mahdollistaisi kansallistamisen. Ukraina voisi haastaa Venäjän valtion Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen laittoman hyökkäyssodan perusteella ja länsimaat vaikkapa sillä perusteella, että Venäjän valtio on varastanut noin 400 matkustajalentokonetta ja aika monta Venäjällä toiminutta länsimaista yhtiötä.
Noiden varastettujen matkustajakoneiden arvo lienee noin 40 miljardia euroa ja sillä laskujeni mukaan voisi Usa:lta ostaa 100 kpl F 16 hävittäjää ja 400 kpl Abrahams-panssareita. Molempia tappovehkeitä lienee tällä hetkellä maailmassa noin 5.000 kpl ja eiköhän niistä osan voi riittävän isolla rahalla ostaa.
Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että Kuopion torilla esiteltiin aikoinaan Suomen Hornettien liito-ohjusta, joka painaa noin 1000 kiloa, maksaa noin miljoona euroa ja joka lentää satoja kilometrejä eikä näy kunnolla tutkassa – sellaisilla saisi Kriminsillan tuhansiksi naisen sukuelimen päreiksi ja tämänkin asian voisi Putinille salaisissa rauhanneuvotteluissa kertoa. Se voisi lisätä hänen rauhantahtoisuuttaan.

lauantai 20. tammikuuta 2024

Venäläisvarojen kansallistaminen

Kaikkia presidenttiehdokkaita on nyt TV:ssä haastateltu ja heille on myös esitetty katsojien lähettämiä kysymyksiä ja nyt minua harmittaa, etten vaivautunut lähettämään ohjelmaan Ukrainan sodan ja maamme talouden kannalta hyvin olennaista kysymystä.

Elikkä minua kiinnostaa kovasti, miten ehdokkaat suhtautuvat siihen asiaan, että pitäisikö Venäjän valtion lännen pankkeihin tallettamat 300 miljardin euron talletukset ja venäläisten oligarkkien länteen sijoittamat varat, joita arvioidaan olevan 500-1.000 miljardin euron arvosta, kansallistaa ja lahjoittaa Ukrainalle. Tietenkin Suomi voisi samalla vaatia itselleen korvattavaksi Ukrainalle antamansa apu, jonka arvo lienee tällä hetkellä pari miljardia euroa.

Keskustelin venäläisvarojen kansallistamisasiasta sosiaalisessa mediassa ja siellä eräs vankka putinisti piti ajatusta mahdottomana toteuttaa, koska kansainvälisen rahoitusjärjestelmän uskottavuus katoaisi tuollaisen kansallistamisen myötä.

Myös oikeusoppineet näyttävät suhtautuvan Länsimaiden kansallistoimiin epäillen toisin kuin venäläiset oikeusoppineet, jotka eivät nähneet huomautettavaa siinä, että Venäjä kansallisti, eli toisin sanoen varasti, noin 400 länsimaista matkustajalentokonetta, joiden arvo oli varmaankin kymmeniä miljardeja.

Sillä varmuudella, jonka tietämättömyys synnyttää, väitän, että Suomi voisi perustuslain säätämisjärjestyksessä kansallistaa venäläisvarallisuutta ja jos Eu niin päättäisi, syrjäyttäisi EU:n päätös Suomen perustuslain, jolloin varojen haltuunotto tapahtuisi nopeasti.

Epäilen, että myös Usa voisi tehdä kansallistamispäätöksen ja se olisi tehtävä nopeasti, koska epäillään, että Venäjällä on hallussaan seuraavaan presidenttiin liittyviä seksuaalihässimisvideoita, joilla voi tarvittaessa kíristää.

Tässä Iltalehden juttu lännessä olevista venäläisvaroista: https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/9f86f61b-1b24-4ce3-8dd7-42aa6393cd30

Perjantai 19. tammikuuta 2024

Perjantai 19. tammikuuta 2024

Metsaman

Metsaman, eli tuusniemeläinen Timo Juvonen on palannut televisioon uuden ohjelmasarjan muodossa ja se on hyvä se. Jo sarjan ensimmäisessä osassa hän todisti sen, että kyllä suomalainenkin mies osaa puhua tunteistaan. Hän oli ollut hetken aikaa kovasti rakastunut ja kuvasi kokemaansa olotilaa mielestäni hyvin kauniilla tavalla ja kertoi, että kun on kovasti rakastunut, niin mikään ei oikein kunnolla v—ta. Voiko asian tuon sattuvammin sanoa.

Metsaman on viisas mies ja toivoisin, että hänen viisauttaan hyödynnettäisiin laajemminkin ja hänet kutsuttaisiin televisioon Ukrainan sodan erikoisasiantuntijaksi. Harva se päivä saamme nykyään kuulla uutisissa erilaisia Ukrainan asiantuntijoita ja yhteistä heille näyttää olevan se, etteivät heidän ennustuksensa tulevasta näytä pitävän paikkaansa.

Minusta Ukrainan sotaa parhaiten anaalisoi heti Venäjän hyökkäyksen jälkeen Metsaman Juvonen, joka arveli julkaisemassaan videossa sodan pääsyyksi sen, että Putin sairastaa kuppataudin tertiääristä vaihetta, jonka oireisiin kuuluu äkkipikaisuus, väkivaltaisuus ja arvaamaton käytös.

Julkaisin videon, jossa Juvonen esitteli näkemystään blogillani, jota olin julkaissut päivittäin 14 vuoden ajan ja jolla oli ollut noin 14 miljoonaa katselukertaa, mutta niinhän siinä sitten yllättäen kävi, että heti tuon videon julkaisun jälkeen blogini lakkasi toimimasta ja hävisi nettiavaruuteen. Tapahtuneen syitä voin vain arvailla.

Metsamanin Putin-videon voi katsoa tästä: https://www.youtube.com/watch?v=bUvdOiDqIms

torstai 18. tammikuuta 2024

Maailman korkein sauna

Venäläistä yhteiskuntaa syytetään tehottomuudesta, mutta se ei ole koko totuus. Entinen hyvä itäinen naapurimme järjesti esimerkiksi vuonna 2014 talviolympialaiset valtavalla tehokkuudella ja ne kisat maksoivat enemmän kuin kaikki muut talvikisat yhteensä. Siitä huolimatta tietooni ei ole tullut, että kisoista päätöstä tehtäessä kukaan venäläinen olisi hidastanut hanketta tekemällä siitä erilaisia valituksia eri oikeusasteisiin, kuten vaikkapa Suomessa olisi tapahtunut. Yksimielinen on Venäjän suuri kansa.

Venäläinen yhteiskunta on näyttänyt myös tehokkuutensa siinä, että Pietariin kohosi aikoinaan ennätysnopeasti valtava 462 metriä korkea pilvenpiirtäjä energiayhtiö Gazpromin toimitilaksi. Rakennus on Euroopan korkein pilvenpiirtäjä. Ilmeisesti tonttimaa alkaa olla naapurissa niin vähissä, että rakennuksia on pakko rakentaa vain ylöspäin.

Pilvenpiirtäjän on tarkoitus muistuttaa rihlattua kiväärinluotia, joka seikka onkin ihan perusteltua, koska kyseessä on maineikkaan Venäjän soturikansan korkein talo. Monien mielestä rakennus voi muistuttaa yhtä muutakin vehjettä, mutta koska lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea, en paljasta mikä vehje on kyseessä.

Suomessa tuollaisen rakentaminen ei onnistu, koska meillä rakennuksen korkeus ei saa ylittää palokunnan tikkaiden pituutta. Meillä luultavasti myös sotilaspoliittiset syyt estäisivät nykyään moisen projektin, koska elämme levottomia aikoja. Epäilen, että monet ilmailusta innostuneet taistelevaa islamia kannattavat nuorukaiset tutkivat mietteliään näköisinä juuri tuollaisia korkeita vääräuskoisten rakentamia taloja.

Ja pahaa pelkään, että Ukrainan sota raaistuu pitkittyessään ja voi olla, että joku dronien lennättämisestä kiinnostunut ukrainalaisnörtti vielä katselee tuon Euroopan korkeimman rakennuksen kuvaa mietteliäänä. Nähtäväksi jää, miten Pietarin ilmapuolustus toimii. Ainakin viime yönä se venäläislähteiden mukaan oli vielä toiminut hyvin, koska yksi Pietarin lähistön öljysäiliötä lähestynyt nelikopteri on tuhottu. Saattoi olla, että laite oli matkalla Koiviston öljysatamaan.

Alun perin tuo kuvan pilvenpiirtäjä suunniteltiin Gazpromin toimistorakennukseksi, mutta toimittaja Arvo Tuomisen mukaan siitä tulikin maailman korkein sauna. Tuollaisia rakennuksia oli aiemmin suunniteltu rikkaisiin Arabimaihin, joissa aurinko paistaa ylhäältä päin ja rakennuksen kuumeneminen on helpommin estettävässä, mutta Pietarissa aurinko helottaa kesällä lähes vaakatasossa ja tuollainen pilvenpiirtäjä lämpiää saunan kaltaiseksi.

keskiviikko 17. tammikuuta 2024

Stubb

 

Vaikka eilen hieman kritisoin presidenttiehdokas Stubbia, niin arvostan kuitenkin hänen rehellisyyttään, koska ymmärrän nyt, ettei hän valtiovarainministerinä ollessaan esittänyt valehtelu mielessä täysin vääriä prosenttilukuja eduskunnalle ns. hallintarekisterikiistassa, vaan hän teki sen ymmärtämättömyyksissään. Prosenttilasku on hyvin vaikea asia.

Sitä paitsi hän pyysi virhettään ihan vilpittömästi anteeksi koko Suomen kansalta toteamalla hyväntuulisesti ”sori siitä”. Itse raskasmielisyyteen taipuvaisena savolaisena ihastelenkin Stubbin koko olemuksen suorastaan lapsenomaista hyväntuulisuutta. Hänessä yhdistyy ruotsinkielisten ja karjalaisten ihmisten iloisuus.

Niin yllättävää kuin se onkin, niin Alexander Stubb on melkein Uukuniemen poikia, sillä hänen isänsä on syntynyt Käkisalmessa, joka kaupunki on paljon lähempänä Uukuniemeä kuin Savonlinna tai Lappeenranta. Itse olen muutaman kerran käynyt Käkisalmessa ja kaupunki teki minuun vaikutuksen, koska vaikka se on vain Heinolan kokoinen 18.000 asukkaan kaupunki, sieltä löytyi Sushi-ravintola sekä ympäri vuorokauden auki oleva kukkakauppa. Otaksun, että aamuyöstä reissuiltaan palaavat miehenpuolet käyvät ostoksilla kukkakaupassa rouviaan lepyttääkseen.

Käkisalmessa toimi ennen sotia Waldhofin sellutehdas, jonka palveluksessa oli Alexander Stubbin Viipurissa syntynyt vaari. Yle Areenassa näkyy ohjelma, jossa Stubbin suvun miehet vierailevat Käkisalmessa ja ohjelma paljastaa presidenttiehdokkaan ymmärtävän liberaaliuden, koska katsellessa erään herraskartanon nykyistä tilaa, hän lausuu, että sosialismissa on puolensa.

Ohjelman voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-2351153

tiistai 16. tammikuuta 2024

Mangusti

Kun suurimmasta suomalaisesta käytiin aikoinaan kansanäänestys, suurimmaksi suomalaiseksi valittiin Carl Gusaf Emil Mannerheim. Tämä siitä huolimatta, että sellaisia ilkeitä puheita olen hänestä kuullut, että siinä oli mies, joka ei tiennyt mitään, vaikka ymmärsi kaiken. Äänestyksessä toiseksi sijoittuneesta Risto Rydistä pahat kielet sen sijaan sanoivat, että siinä oli mies, joka tiesi kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään.

Luulen, että Alexander Stubb saattaa joskus sadan vuoden päästä olla suomalaisista Mannerheimin kaltainen suurmies. Nimittäin tavallisesti luotettava Iltalehti kertoi juuri, että Stubbin yleistiedoissa on yllättäviä aukkoja; tosin tuo tieto ei minua paljoa yllätä, koska olen kuullut, että hän on yksi niistä harvoista ylioppilaista maassamme, joka on saanut yo-kokeen reaalikokeesta täyden I:n.

Iltalehden uutisen mukaan Stubb oli peruskoululaisten tentattavana, jotka olivat testanneet hänen yleistietämyksensä tasoa. Kysymykseen, kuinka paljon on viisi potenssiin kolme, Stubbin vastaus oli 75. Työmiehen vaimon kirjoittajaksi presidenttiehdokas ehdotti Väinö Linnaa. Kenian pääkaupunkikaan ei muistunut entisen ulkoministerin mieleen, vaikka hän on siellä käynytkin. Ja pahin aukko tiedoissa oli eläintieteen kohdalla, koska Stubb ei tiennyt, mikä on mangusti. Sehän on sellainen söpö pieni nisäkäs.

Mutta veikkaanpa, ettei myöskään suurimmaksi suomalaiseksi valittu Mannerheim olisi osannut noihin kysymyksiin vastata. Subbin ja Mannerheimin yhdistää myös se, että molemmat ovat olleet koulukiusaajia. Se täytyy kuitenkin Stubbin kunniaksi lukea, että hän on pyytänyt julkisesti anteeksi sitä, että on ollut mulkku. Sen sijaan Mannerheim, jolla oli esimerkiksi tapana ampuilla stritsoilla teräsaspeja koulutovereidensa perskannikoihin, ei ole koskaan pyytänyt julkisesti anteeksi sitä, että on ollut mulkku.

Muistanpa, miten Martti Ahtisaari voitti aikoinaan presidentinvaaleissa Jeesuksen ja karjalanpaistin avulla Elisabeth Rehnin, ja nyt voi käydä niin, että Pekka Haavisto vielä yllättää mangustin avulla Alexander Stubbin.

Iltalehden mangustijutun voi lukea tästä: https://www.iltalehti.fi/tv-ja-leffat/a/17363be0-1db0-4a7f-a585-d2e0ab569a43

maanantai 15. tammikuuta 2024

Karjala-mailat

Uukuniemen esikaupungin Sortavalan seudulla on ollut perinteisesti paljon puusepänteollisuutta. Luulenpa, että aloitin opintieni Sortavalan Helylässä valmistetussa pulpetissa, koska ennen sotia maamme johtava pulpettitehdas toimi siellä. Helylän pulpetit olivat varmaankin niitä jykeviä rumiluksia, jossa istuin- ja pöytä osa olivat kiinni toisissa. Ne pakottivat koululaiset istumaan sotilaallisesti selkä suorassa.

Neuvostovallankin oloissa Helyllä oli merkittävä rooli mekaanisessa puunjalostuksessa, koska yhteen aikaan siellä toimi huonekalu- ja urheiluvälinekombinaatti, jonka kombinaatin urheiluvälinetuotantolinja valmisti jääkiekkomailoja ja suksia. Jääkiekkomailojen tuottajana se oli ainakin määrällisesti maailman suurin. Tosin voi olla, että mailatuotantoa mitattiin tonneissa.

Neuvostoliiton konkurssin jälkeen Suomessakin myytiin Karjala-mailoja. Itse ostin konkurssipesästä juniorimallin noin neljällä markalla. Mailan varsi oli punainen ja siinä luki valkoisin meikäläisin kirjaimin KARJALA. Karjala-mailojen laadusta kertonee paljon se, ettei ainakaan 1970-luvun kuuluisa Punakone, joka oli ainakin hyvän tarinan mukaan Neuvostoliiton parhaiten toimiva kone, niitä käyttänyt, vaan pelasi suomalaisilla Torontoilla ja Kohoilla.

Tosin sosialistinen suunnitelmatalous onnistui kehittämään hyvin kestäviä mailoja, mikäli maamme jääkiekkoilun isän Dynamo Honkavaaran muistelmiin on uskominen. Hän kertoo kirjassaan elävästi siitä, kuinka 50-luvulla ensimmäinen itänaapurin kiekkojoukkue kävi Suomessa vierailulla.

Vieraiden pelivarusteet kiinnostivat meikäläisiä. Huomattiin, että silloisessa hyvässä itäisessä naapurissa panostettiin työsuojeluun, koska monet pelaajat käyttivät kypäriä. Tosin varsinaisia jääkiekkokypäriä ne eivät olleet, sillä samanlaisia päänsuojia käyttivät myös panssarivaunujen miehistöt.

Naapureiden mailat saattoivat siihen aikaan hyvinkin olla Helylän suksi- ja jääkiekkomailakombinaatin valmistamia. Suomalaisten silmään ne näyttivät kuitenkin erittäin huonolaatuisilta. Niinpä meikäläiset uskoivat, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloituksissa katkotaan vastustajan mailat.

Mutta sekään taktiikka ei auttanut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta vastustajalta ei ensimmäistäkään. Taidehistoriasta en paljoa ymmärrä, mutta lienee niin, että silloiset suomalaiset mailat edustivat siroa rokokoota, mutta neuvostoliittolaiset jykevää barokkia.

Urheilumuseon sivuilla kerrotaan Karjala-mailoista seuraavaa: https://kysymuseolta.fi/urheilumuseo/#!id=27

sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Sulo-mailat

Muistini palailee pätkittäin ja niinpä nyt muistan, että eilen taas jälleen kerran kirjoitin ropakantaa. Ei maailman jääkiekkotaktiikkaa mullistanutkaan puuseppä Einari Rahusen mailainnovaatio, vaan heinolalaisen autokorjaamon omistajan Sulo Varjosen mailakeksintö.

Nimittäin Sulo Varjonen kehitti Sulo-merkkisten jääkiekkomailojensa varteen ja lapoihin liitoksen, joka teki mahdolliseksi lyöntilaukaukset. Sulo-maila mahdollisti lämärin ja muutti siten koko jääkiekon pelitaktiikan. Maila oli tärkeässä roolissa, kun puolustajien pelitapa muuttui hyökkäävämmäksi.

Ilmeisesti Varjonen keskittyi enemmänkin autokorjaamonsa kehittämiseen eikä markkinoinut Sulojaan maailman johtaviin jääkiekkomaihin ja niin sitten Rahusen Torontot valtasivat markkinat. Mutta olisihan se ollut herttainen näky, jos vaikkapa Harlamov-Petrov-Mihailov-ketju olisi takonut maaleja Suloilla.

Tuo jääkiekkomaila-asia kiinnosti minua viime vuosituhannella niin, että matkustin Tampereen jääkiekkomuseoon tutkimaan sen mailakokoelmia, mutta Sulo-merkkistä en löytänyt, vaikka eri malleja oli kymmeniä. Tuossa kuvassa näkyy myös Moskova-merkki, jollaista haalistuneiden punanuttujen kuuluisa ykkösketju esitteli jossain alan historian kirjassa, mutta se kuva saattoi olla ropakantaa.

Pelkästään mailojen vuoksi en Tampereelle matkustanut, vaan tarkoitukseni oli myös samalla reissulla kysyä jääkiekkotietäjä Aarne Honkavaaralta, jonka tiesin museolla vaikuttavan, että keitä oikein olivat Höyry Häyrisen radioselostuksessaan usein mainitsemat Tesla Pardubicen pikkumiehet, jotka muodostivat Tsekkoslovakian 70-luvun maajoukkueen ykkösketjun. Tuota asiaa olimme työpaikan kahvipöydässä usein miettineet.

Mutta ei ollut Dynamo Honkavaara sillä kertaa tavattavissa, mutta nykyään meillä on onneksi käytössä internet, joka kertoo, että Tesla Pardubicen pikkumiehet olivat Vladimir Martinec – Jiří Novak – Bohuslav Stastny. Pisteeksi i:n päälle lisättäköön, että Pardubicen maalivahti Miroslav Lacky oli 165-senttinen.

 

 

lauantai 13. tammikuuta 2024

Rahusen punatähdet

Punakoneeksi kutsuttu edesmenneen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkue oli Emma-pikakiväärin lisäksi yksi niistä harvoista itänaapurin koneista, jotka toimivat hyvin. Eilen tuli tv:stä uusintana vuodelta 2007 ohjelma nimeltään Rahusen punatähdet, joka kertoi säynätsalolaisen puusepän Einari Rahusen suhteesta hyvin toimineeseen Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueeseen.

Puuseppä Einari Rahunen alkoi 1950-luvulla valmistamaan mailoja liimaamalla niitä puuviiluista ja keksinnöstä tuli maailmanmenestys, koska tällaiset mailat olivat niin uskomattoman kestäviä, että niillä pystyi ampumaan jopa lämäreitä. Rahusen kehittämää mailaa valmistettiin parhaimmillaan 400.000 kpl. vuodessa, ja myös Neuvostoliiton punatähdet pelasivat Torontoilla ainakin ulkomailla.

Neuvostoliiton maajoukkue tykästyi lämärinkestävään Torontoon niin, että tehtaanjohtaja Rahunen sai jonkinlaisen epävirallisen Neuvostoliiton kansalaisuuden. Ainakin Rahusen punatähdet-dokumentissa kerrottiin, että Rahunen pystyi jopa matkustelemaan maailmalla Neuvostoliiton maajoukkueen mukana jonkinlaisen KGB:n väärentämän passin avulla.

Eilistä ohjelmaa katsoessani tuli mieleen, että sekä ympäristö- että sosiaalipoliittisista syistä tulisi nykyiset kalliit komposiittimailat kieltää ja korvata puuseppä Rahusen kehittämillä puuviilumailoilla. Meilläkin näyttää kuljeksivan verkkokomeron nurkassa lähes 50 vuotta vanha puinen Titan-maila, joka saattoi maksaa nykyrahassa noin viisi euroa.

Sen sijaan nykyajan komposiittimailat, joita monet köyhät yksinhuoltajaäidit joutuvat nykyään jääkiekkoilijapojilleen hankkimaan, maksavat yli 200 euroa. Nuo kalliit uudet mailat eivät näytä juurikaan kestävän kolauttelua, jonka jälkeen ne muuttuvat ongelmajätteeksi, kun taas rikkoontuneen puumailan voisi hyödyntää vaikka kotitalouksien energiahuollossa.

Rahusen punatähdet voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-522333

perjantai 12. tammikuuta 2024

Suuri vakoilujuttu

Vakoojana toimineen esikuntaupseeri Vilho Pentikäisen pako Neuvostoliittoon käynnisti tutkinnat, jotka paljastivat ns. suuren vakoilujutun, jossa peräti 24 ihmistä tuomittiin pitkiin vankeusrangaistuksiin, ja koska tuomittuina oli ulkomaalaisiakin, asia sai paljon kansainvälistä julkisuutta.

Sen verran mielenkiintoinen tapaus on tuo suuri vakoilujuttu, että jos olisin nuorempi mies, niin väitöskirjaa tai ainakin gradua alkaisin siitä tekemään ja nyt minua harmittaa suuresti, etten aikoinani edes yrittänyt päästä opiskelemaan historiaa. Väitöskirja tapauksesta siis vielä puuttuu, vaikka siitä on Wikipedian mukaan muuten julkaistu paljon kirjallisuutta eli ainakin seuraaviin julkaisuihin kannattaa asiasta kiinnostuneen itsensä pöhköksi opiskelleen historian lisenssin tutustua:

”Pian jutun paljastumisen jälkeen joulukuussa 1933 ilmestyi Kaarlo Kurkon romaani Suuri vakoilujuttu, joka oli saanut innoituksensa tapauksesta.[12] Vuonna 1934 ilmestyi ruotsalaisen Harald Widen suureen vakoilujuttuun perustuva romaani Sotasalaisuus.[13] Lydia Stahlin vaiheisiin pohjautuu Aarne Haapakosken romaani Madame Saahl’in salaisuus (1934).[14] Suurta vakoilujuttua käsitellään myös Örnulf Tigerstedtin kirjassa Vastavakoilu iskee (1943).[15] Lisäksi siitä kertovat Martti Backmanin 2017 ilmestynyt dokumenttiromaani Vakoojat sekä Yleisradion vuonna 1996 esittämä televisiodraama Rotanloukku.[4]”

Tuon edellä mainitun romaanin Madame Saahl’in salaisuus on kirjoittanut tuossa reilun 10 kilometrin päässä Pieksämäen puolella Haapakoskella syntynyt punakaartilaisen poika Aarne Laitinen, joka jostain syystä muutti ihan hyvän sukunimensä Laitinen Haapakoskeksi. Haapakosken ruukilla muuten kävi töissä maamme rikkaaseen vakoiluhistoriaan kytkeytyvän suonenjokelaisen pistoolisankaritar Irja Jalkasen isä, joka saattoi hyvinkin palvella kirjailija Haapakosken isän kanssa samassa plutoonassa.

Myös tavallisesti luotettava Seura-lehti on käsitellyt Pentikäisen tapausta ja suurta vakoilujuttua tässä laajassa jutussaan, joka tulevan väitöskirjatutkijan kannattaa lukea: https://seura.fi/asiat/tutkivat/vakoilija-vilho-pentikainen/

torstai 11. tammikuuta 2024

Puna-armeijan marssiopas Suomeen

Olen kerran päässyt jututtamaan nykyistä Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Juha Pentikäistä. Olin käymässä Helsingissä vuoden 2014 Eurovaalien alla ja kadulla Helsingin Sanomista potkut saanut Pentikäinen oli kaupittelemassa itseään ohikulkijoille, koska hän oli vaaleissa Keskustan ehdokkaana. Juuri ennen hänen tapaamistaan Helsingin Sanomien katumyyjä oli kaupitellut minulle lehden edullista kestotilausta enkä malttanut olla ehdottamatta entiselle lehden päätoimittajalle, että hänellä olisi nyt hyvä tilaisuus tilata Hesari edullisesti.

Mutta huumorimies ja muutenkin miellyttävä ihminen, kuten poliitikot yleensä ovat, oli Pentikäinen eikä hän lyönyt minua turpaan, vaan päästi vallan selkäkeikkanaurun. Muutakin asiaa minulla olisi Pentikäiselle ollut ja jälkeenpäin kadutti, etten jututtanut häntä enempää.

Nimittäin oman sukuni vaiheet liittyvät Pentikäisen sukuun. Kun muinainen kivekäs esi-isäni souti ison vihan jälkeen Inkeristä Savoon, saattoi samassa veneessä istua myös Mikael Pentikäisen esi-isä Sipi Pentikäinen, koska myös hän oli ollut kivekäs, mutta hän jatkoi matkaansa Kuopion seudulle asti. Noita kivekkäiksi kutsuttuja inkeriläississejä oli noin 500 kpl, joista 90 % pääsi ainoastaan Pietari Suuren erityistä sotilasoperaatiota vastustaessaan.

Seuraavan kerran Koivistoisten ja Pentikäisten sukujen vaiheet yhtyivät, kun kaukainen sukulaismieheni Martti Koivistoinen ja Mikael Pentikäinen harjoittivat vakoilua 1930-luvun alussa. Mestarivakooja Vilho Pentikäinen pääsi pakenemaan Venäjälle, mutta lupaava uimahyppääjä Martti Koivistoinen sai paljastuneessa vakoiluskandaalissa pitkän vankeustuomion.

Epäilen, että Vilho Pentikäinen hankki T-Fordinsa, koska uskon, että hän tarvitsi kulkupeliä laatiessaan puna-armeijalle marssioppaan Suomeen, ja luulen, että kaukainen sukulaismieheni istui apukuljettajan paikalla kun hyviä marssireittejä kartoitettiin.

Tuo Puna-armeijan marssiopas Suomeen julkaistiin meillä vuonna 1989 ja luin sen silloin. Se oli ihan hyvä Suomen matkailuopas vielä julkaisuvuonna, koska siihen aikaan ei vielä ollut Google Mapsiä käytössä kuten nykyään. Asuin silloin Heinolassa ja sen virheen tästä matkailuoppaasta löysin, että se väitti Heinolassa olevan majoitustilaa kokonaiselle jalkaväkidivisioonalle, vaikka itse tiesin, ettei kaupungin ainoassa hotellissa Kumpelissa ollut tilaa kuin yhdelle jalkaväkikomppanialle. https://fi.wikipedia.org/wiki/Puna-armeijan_marssiopas_Suomeen

keskiviikko 10. tammikuuta 2024

Lahjakkaat Pentikäiset

Lahjakasta sukua on mestarivakooja Vilho Pentikäisen suku. Ei ihme, että Vilho Pentikäinenkin menestyi hyvin ammatissaan ja Pietarin kansainvälisen Lenin-koulun opinnoissa. Hyvin opinnoissaan menestyi myös Vilhon pikkuveli Veikko Pentikäinen, joka siitä huolimatta, että oli vasemmistolaisen sepän poika, luki itsensä papiksi. Tietty dogmaattisuuden geeni Pentikäisen suvussa ilmeisesti on, koska vaikka tuleva pastori Veikko kävi koulunsa Kuopiossa, kääntyi hän vanhoillislestadiolaiseksi.

Lestadiolainen on myös Veikon poika uskontotieteen professori Juha Pentikäinen, joka on ihan maailmankuulu uskontotieteen asiantuntija. Poliittisesti hän ei ole setänsä Vilhon linjalla, koska hän oli aikoinaan Keskustapuolueen varapuheenjohtaja ja myöskin kunnanvaltuutettuna Heinävedellä. Pikkuisen mietteliääksi muuttui ilmeeni, kun Wikipediasta luin, että hän on eronnut ensimmäisestä vaimostaan; luulen, etteivät lestadiolaiset uskonveljet tanssineet riemusta erosta kuultuaan.

Myös Juha Pentikäisen lapset ovat perineet suvun lahjakkuuden. Hänen vanhin poikansa Mikael Pentikäinen oli aikoinaan Helsingin Sanomien päätoimittaja ja nykyään hän on Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja. Mikael Pentikäinen oli Suomen Keskustan ehdokkaana vuonna 2014 Europarlamenttivaaleissa, mutta ei tullut valituksi, vaikka sai 17 732 ääntä.

Mikaelin nuorempi veli Kirkon Ulkomaanavun toiminnanjohtaja teologian maisteri Antti Pentikäinen oli keskustan listalta ehdolla Euroopan parlamenttiin vaaleissa 1999. Hän sai pikkuisen vähemmän ääniä kuin isoveljensä eli 16 099 eikä tullut valituksi.

Wikipedia kertoo, että ”Antti Pentikäinen on toiminut presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana ja Crisis Management Initiative -yhdistyksen (CMI) talous- ja hallintopäällikkönä. Hän on toiminut lisäksi ulkoministeriön Helsinki-prosessin apulaispääsihteerinä. Lisäksi hänellä on ollut erilaisia tehtäviä muun muassa ulkoministeriössä, EU:ssa ja YK:ssa

Hyvin on menestynyt elämässään myös Juha Pentikäisen tytär Mari Leppänen, joka on nykyään Turun piispa. Epäilen, että hän on luopunut lestadiolaisuudesta toisin kuin veljensä, koska Wikipedia kertoo hänen toiminnassaan olevan seuraavia piirteitä, joita ei mielestäni yhdistetä lestadiolaisuuteen ja joiden luulen enemmänkin liittyvän mestarivakooja isosetä Vilho Pentikäisen oppeihin:

”Leppänen haluaa nostaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ääniä, jotka muuten jäisivät piiloon. Hän haluaa toimia oikeudenmukaisuuden ja paremman maailman puolesta. Hän on puhunut yhdenvertaisuuden puolesta, sekä peräänkuuluttanut eri marginaaliryhmien ja haavoittuvassa asemassa olevien huomioon ottamista yhteiskunnassa. Leppänen on käsitellyt esimerkiksi ihmisoikeuksia, lähisuhdeväkivaltaa, transoikeuksia sekä nuorten pahoinvointia. Leppänen on ilmaissut kokevansa yhteyttä ihmisten kanssa, jotka kokevat ulkopuolisuutta. Lisäksi hän on käsitellyt ympäristöön ja luomakuntaan, hiljaisuuteen sekä pyhiinvaellukseen liittyviä teemoja.”

Lisätietoa piispa Pentikäisestä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Mari_Lepp%C3%A4nen

tiistai 9. tammikuuta 2024

Vilho Pentikäinen

 

Jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin tietoon tulisi saattaa, ettei Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, suurimmasta vakoilijasta Vilho Pentikäisestä ole vieläkään väitöskirjaa tehty. Pentikäinenkin oli Talikkalan Tovereiden miehiä, kuten eräät muutkin maamme johtavat vakoilijat ja sabotaasin tekijät. Sen lisäksi, että Talikkalan Tovereissa harrastettiin vakoilu ja sabotaasitoimintaa, niin seurassa myös urheiltiin.

 

Vilho Pentikäinen aloitti sotilasuransa punakaartin 14-vuotiaana lapsisotilaana ja jatkoi sitä sitten myöhemmin Suomen armeijassa kohoten sivistynyttä, hyväkäytöksistä ja raitista miestä näytellen luutnantiksi asti. Sotilaanakin hän kunnostautui ja kantoi miehustassaan kultaista ampumamerkkiä, sillä hän oli sotilaspistooliammunnassa kolmas suurmestari Suomessa.
Wikipediassa kerrotaan, että Pentikäinen suoritti varusmiespalveluksensa vuosina 1923–1924 konekiväärimiehenä, minkä jälkeen hän lähti sotilasuralle. Pentikäinen palveli aluksi kersanttina Helsingin Komennuskomppaniassa, kunnes hänet komennettiin reserviupseerikouluun vuonna 1927. Pentikäinen ylennettiin vänrikiksi 1929 ja luutnantiksi 1933. Epäilen vahvasti, ettei armeijan tiedustelu ollut tietoinen siitä, että hän oli palvellut lapsisotilaana Viipurin punakaartissa.
Pentikäinen raportoi maanalaisesti toimineen Suomen Kommunistisen Puolueen sotilaslinjalle jo varusmiespalvelusta suorittaessaan. Tärkeisiin tietoihin Pentikäinen kuitenkin pääsi käsiksi vasta huhtikuusta 1929 lähtien, jolloin hänet komennettiin valokuvaajaksi Yleisesikuntaan. Useat 1930-luvulla ilmestyneet puolustusvoimien julkaisut sisältävät hänen valokuviaan, vaikkei Pentikäisen nimeä olekaan niissä mainittu.
Pentikäinen toimi välillä öisin pääesikunnan päivystäjänä ja tällöin hänellä oli tilaisuus valokuvata siellä olevia salaisia asiapapereita. Koska näitä papereita oli paljon, järkeisti hän sitten toimintaansa niin, että toimitti nämä paperit kuvattaviksi Neuvostoliiton lähetystöön.
Pentikäisen toiminta jatkui vuosia, mutta kerran hänet tavattiin kuvaamassa papereita, joiden kuvaamiseen hänen valtuutensa eivät ilmeisesti riittäneet. Niinpä hän sai kutsun Etsivän Keskuspoliisin luokse, mutta sinne hän ei koskaan saapunut, vaan ajoi T-Fordillaan, jollaiseen muuten luutnantilla ei pitänyt olla varaa, Helsingistä itärajalle ja kahlasi rajan yli Saijanjoen kohdalla Pystykorva-kivääri selässään, pistooli vyöllään ja kultainen ampumamerkki rinnassaan, joka varmasti teki vaikutuksen hänet tavanneisiin rajavartioihin, jotka eivät estäneet rajalle saapumista. Pentikäinen kertoi heille olevansa liikkeellä pääesikunnan salaisissa tiedustelutehtävissä.
Täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä Pentikäiselle tapahtui rajan takana. Kerrotaan, että hän olisi opiskellut hyvällä menetyksellä Lenin-koulussa ja että hän olisi toiminut Espanjan sisällissodassa everstin arvoisena asiantuntijana. Neuvostoliiton mukaan hän olisi kuollut vuonna 1942 vankileirillä, koska häntä siinä vaiheessa pidettiin suomalaisten lähettämänä agenttina, mutta suomalaiset väittävät nähneensä hänet sodan jälkeen Helsingissä valvontakomission everstiluutnanttina. Pentikäisen on myös väitetty 1940-luvun lopulla toimineen Neuvostoliiton sotilastiedustelun GRU:n vakoilujohtajana Espanjan ja Ranskan alueella. Hänen kerrotaan asuneen Ranskassa lähellä Sveitsin rajaa.
Tässä on nähtävillä Vilho Pentkäisen juuri ennen pakoaan vuonna 1933 kuvaama lyhyt elokuva Uudet hyökkäysvaunut Hämeenlinnassa ja luulen, että kopio filmistä toimitettiin myös Neuvostoliittoon. Yllättävää, että Suomen puolustusvoimilla oli jo vuonna 1933 käytössään vedessä uiva amfibiopanssarivaunu.

https://kavi.finna.fi/elavamuisti/Record/elavamuisti.elavamuisti_video_2236

maanantai 8. tammikuuta 2024

Irja Jalkanen

Olen tässä tutkinut sota-aikana Suonenjoelta Helsinkiin palvelijaksi tulleen 19-vuotiaan Irja Jalkasen vaiheita ja mieleeni on tullut Minna Canthin näytelmän Työmiehen vaimon mustalaistyttö Homsantuu, joka nuorena kapinallisena liikkui pistooli mukanaan, koska hän taisteli sortoa vastaan.

Myös Irja Jalkanen liikuskeli pistooli takin taskussaan tai kylmällä säällä käsipuuhkassan ja hän oli poikaystävänsä Veikko Pöystin opastamana myös harjoitellut sen käyttöä. Tosin itse hän sodan jälkeen kertoi kantaneensa asetta, koska olisi tarvittaessa ampunut sillä itsensä, koska hän epäili, ettei hän olisi kestänyt Valpon kuulusteluja, joka pelko olikin perusteltu.

Tutkin joskus noita Valpon papereita ja totesin, että lähes kaikki kuulusteltavat kertoivat kuulusteluissa kaiken tietämänsä ja jotkut vielä tätäkin enemmän. Poikkeus oli ehkä kovapintainen satamatyömies Lauri Vilenius, joka kuulustelupöytäkirjaan oli vaatinut lisäyksen, että ”kunniantuntoni satamatyöläisenä ja työläisnyrkkeilijä estää minua kertomasta enempää”.

Pelkästään itseään varten Jalkanen ei ollut pistooliaan varannut. Samaan aikaan joulun aatonaattona 1942, jolloin Veikko Pöysti oli poliisien kanssa pyssysillä Hiekkaharjussa, oli Jalkanen hakemassa kannun kanssa maitoa eräältä lehmän omistajalta Hyvinkään lähistöltä, törmäsi hän navetassa kahteen siviilipukuiseen poliisiin, jotka ilmeisesti olivat siellä häntä odottamassa.

Jalkanen ampui heti miehiä kohti, mutta ei osunut. Poliisit sen sijaan osuivat ja luodit lävistivät hänen reitensä ja nivustaiteensa. Siitä huolimatta hän pakeni yöhön. Jalkanen kertoi Jukka Rislakille 40 vuotta myöhemmin, että hän käveli rataa seuraten välillä jälkikoiria eksyttääkseen joessa kahlaten noin 20 kilometrin matkan Hyvinkäältä Hiekkaharjuun, vaikka joutui välillä kaatamaan verta saappaastaan. Hiekkaharjussa hän sai tietoonsa, että poikaystävä Pöysti oli kuollut.

Jalkasen tarina kuulostaa niin huimalta, että epäilen, ettei hän kertonut ihan kaikkea. Esimerkiksi sitä hän ei muistanut, miten hän selvisi Helsingin seudulta Kuusankoskelle, jossa hän piileskeli yli kahden vuoden ajan desantti Väinö Niilo-Rämän kanssa. Niilo-Rämä oli toinen niistä Suomeen pudotetuista lukuisista desanteista, joita ei koskaan saatu kiinni.

Jalkanen ja Niilo-Rämä tulivat maan alta vasta muutama kuukausi sodan päättymisen jälkeen. Väinö Niilo-Rämä kosi sodan jälkeen Irja Jalkasta, mutta tämä antoi rukkaset ja molemmat menivät sitten naimisiin kumpikin omilla tahoillaan.

Yhdessä he kuitenkin kävivät valokuvassa, joka on myös Rislakin kirjassa, mutta Irjan kuva on siitä leikattu pois. Irja Jalkanen ei ole halunnut esiintyä julkisuudessa, mutta se kirjassa kerrotaan, että hän on elänyt vuosikymmeniä jossakin Kymenlaaksossa.

Kun Niilo-Rämä kävi sodan jälkeen ilmoittautumassa poliisilaitoksella, hänelle todettiin, että onpa miehellä ollut tuuria. Tuuria oli myös Irja Jalkasella, koska jos hän olisi sota-aikana jäänyt kiinni, olisi hän hyvinkin saanut kuolemantuomion ompelija Martta Koskisen lailla. Myös desantti Kerttu Nuorteva tuomittiin kuolemaan, mutta sitä ei koskaan pantu täytäntöön, koska Uuden Suomen pakinoitsija Olli oli hänen setänsä.

Olen Suonenjoella kuulustellut Jalkasia, mutta Irja Jalkasen sukulaisia en ole löytänyt. Valpon papereista sain selville, että Irjan isä oli töissä Suonenjoen ja Pieksämäen rajalla sijainneella rautaruukilla.

Netistä ei löydy kuvaa Väinö Niilo-Rämästä eikä Irja Jalkasesta, mutta desantti Niilo-Rämän käyttämästä vakoiluradiosta löytyy kuva ja tarina. Ehkä Irja Jalkanenkin ehti opetella tuon laitteen käytön. http://putkiradiomuseo.fi/historia/HUOMIO4.pdf

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Veikko Pöysti

Jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle historian lisenssille Veikko Pöystin elämä ja teot olisi oivallinen väitöskirjan aihe varsinkin, kun Antti Järven Tieto-Finlandian voittanut kirja kadonneesta täyskaima isovaaristaan nosti tavallaan Pöystinkin kansan tietoisuuteen. Hänhän oli ilmeisesti kirjan päähenkilön Antti Järven ns. napalanko, tosin Pöystin vaimoa ei kannata tuomita aviollisen uskottomuutensa vuoksi, koska 31-vuotias avionmies oli viimeiset kymmenen vuotta istunut vankilassa valtiopetoksellisista syistä.

Kun poliisit ilmeisellä viekkaudella ja vääryydellä saivat selville terroristi-vapaustaistelija Veikko Pöystin piilopaikan Vantaan Hiekkaharjussa, niin Valpon ja Liikkuvan poliisin miehet piirittivät joulun aatonaattona 1942 rakenteilla olevan omakotitalon, jossa tiesivät hänen piileskelevän. Kun Pöysti ei kehotuksista huolimatta tullut ulos, heitettiin rakennukseen kyynelkaasupanos, joka ei tehonnut, koska Pöysti avasi talon ikkunan.

Sen jälkeen alkoi kiivas monta tuntia kestänyt ammuskelu, jonka aloittajaa en ole toistaiseksi saanut selville. Taistelun aikana ammuttiin 1300 laukausta, joista osa tiettävästi pikakiväärillä, jonka luodit pystyivät lävistämään talon seinät.

Poliisit olivat varovaisia, koska ei ollut täyttä varmuutta, oliko rakennuksessa Pöystin lisäksi muitakin asemiehiä. Vanhempi konstaapeli Viljo Innanen ei kuitenkaan ollut riittävän varovainen. Hänen konepistooliinsa tuli lataushäiriö ja kun hän sitä korjatessaan nosti päätään kiven takaa, ampui Pöysti häntä kuolettavasti päähän. Innanen, joka oli Ite-taiteilija-muusikko Martti Innasen setä, oli kotoisin Parikkalasta ja Pöysti Käkisalmesta, joten tavallaan he olivat naapuruksia.

Ammuskelussa haavoittui lisäksi kolme poliisia. Kun Pöystillä oli enää yksi patruuna jäljellä, joka oli varmankin varattu hänelle itselleen, hän ryntäsi ulos talosta ja mitä sen jälkeen tapahtui, on epäselvää. Kuolleesta Pöystistä otetussa valokuvassa vaikuttaa miehen rinnassa olevan pari luodin reikää, mutta sellainenkin tarina on, että mies olisi vain kompastunut haavoittuneena ja koska ei enää yltänyt pudottamaansa pistooliinsa, olisi sen jälkeen puukollaan surmannut itsensä.

Jukka Rislakin kirjassa Maan alla kerrotaan, että Pöysti oli jossain vaiheessa käynyt erään lastenvaunuverstaan omistajan luona viilailemassa herkemmäksi 9 mm:n belgialaista pistooliaan, jonka lippaaseen mahtui 16 patruunaa. Tämä tieto palautti mieleeni sen, että olin syksyllä 1986 leningradilaisessa hotellissa todistamassa Neuvostoliiton romahdusta ja siellä törmäsin todella herttaiseen helsinkiläispappaan, joka kertoi omistaneensa lastenvaunuverstaan.

Pappa näytti uskovan vielä reaalisosialismiin ja kertoi ihastellen, miten DDR:ssä perunakilo maksaa edelleenkin saman viisi pfenninkiä kuten vuosikymmeniä aiemminkin, kun hän maassa edellisen kerran kävi. Luulenpa, että tämän herttaisen papan verstaassa Pöysti oli käynyt asettaan viilailemassa.

Lisätietoa Veikko Pöystistä tässä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Veikko_P%C3%B6ysti

lauantai 6. tammikuuta 2024

Usa:n ilmavoimien lahjoja

Huomasinpa, että ilmailun historian Facebook-ryhmässä keskustellaan siitä, miten Usa:n ilmavoimat toimitti aikoinaan joululahjoja Riuttalan lastenkodin lapsille. 1960-luvulla suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei ollut vielä ihan valmis ja niinpä esimerkiksi maamme kouluissa kerättiin vaateapua rajaseudun lapsille ja Suomi sai myös köyhänapua Amerikasta.

Ulkopoliittisista syistä Suomi ei kuitenkaan voinut ottaa virallista Marshall-apua, joten Usa:n suurlähetystö järjesti vuosittain Lapin lapsille joululahjoja maan ilmavoimien koneella. Tosin ihan pyyteetöntä ainakaan tuo Usa:n ilmavoimien apu ei ollut.

Facebook-keskustelu palautti mieleeni, että Yle Areenassa on kuultavissa ohjelma Suomen hävittäjähankinnoista ja ohjelman ensimmäisessä osassa noin 17 minuutin jälkeen kuullaan mielenkiintoinen tarina eräästä kylmän sodan vakoiluoperaatiosta, joka liittyy Riuttalan lasten avustamiseen.

Tässä radio-ohjelmassa paljastetaan, ettei Riuttalan lastenkodin joululahjoissa ollut kysymys pelkästään Lapin lasten ilahduttamisesta, sillä joululahjoja vieneessä koneessa oli lahjojen lisäksi myöskin erinomaisen hyvä yli metrin objektiivilla varustettu vakoilukamera, jota käytettiin itärajaa pitkin lennettäessä.

Suomen sotilasviranomaiset sitten takavarikoivat lentokenttätarkastuksen yhteydessä tämän hienon kameran itselleen, kun konetta tankattiin Helsingissä. Suomalaiset paheksuivat vakoilutapausta kovasti ja lähettivät tapauksen johdosta vallan nootin maailman johtavalle supervallalle.

Usa:n asennetta maahamme kuvastaa se, ettei noottiin koskaan tullut virallista vastausta. Luulen, että samalla tavalla tulee myös Kiina suhtautumaan Suomen paheksuntaan siitä, että kiinalainen laiva kävi katkaisemassa meikäläisten maakaasuputken ja tietoliikennekaapelin.

Sen verran amerikkalaiset kuitenkin reagoivat saamaansa noottiin, että Suomen ilmavoimien esikuntaan saapui Amerikasta iso paketti, jossa oli kameran käyttöohjeet ja paljon peräti 200 millistä filmiä.
Tämä ohjelma kannattaa kuunnella: https://areena.yle.fi/podcastit/1-50471325

perjantai 5. tammikuuta 2024

Martti Koivistoinen

Kun Valtiollisen poliisin sota-ajan arkistot avautuivat parikymmentä vuotta sitten, kävin kotiseutuhistoriasta kiinnostuneena tutkimassa Martti Koivistoiseen ja Irja Jalkaseen liittyviä papereita Valtion arkistossa. Niissä papereissa olisi erinomainen lähde jollekulle kirjailijalle, joka haaveilee Tieto-Finlandiasta ja hyvän elokuvankin niiden pohjalta saisi.

Papereista kävi ilmi, että vaikka Helsingin ilmatorjunnan ammusvaraston räjäytyksessä ei suuria vahinkoja syntynyt, koska kranaateissa ei ollut sytyttimiä ja vaikka Karkkilan rautatiesilta ei romahtanut, niin jossain Pohjanmaalla, olisiko ollut Ilmajoella, oli räjähtänyt ammusvarikko.

Joku kuulusteltu kertoi, että paikkakunnalla oli liikkunut niihin aikoihin kaksi epäilyttävää painijan näköistä miestä, jotka saattoivat olla Veikko Pöysti ja Martti Koivistoinen. Sikäli asiassa voi olla perääkin, että Pöystin sukulaisia oli evakossa Pohjanmaalla. Räjähdyksen syy ei koskaan selvinnyt, koska epäilyt ammuttiin pian tapauksen jälkeen.

Martti Koivistoinen etsintäkuulutettiin radiossa heti sen jälkeen, kun hän oli ampunut poliiseja ja jo seuraavana päivänä eräs Helsingissä Limingantiellä asunut pikkutyttö ilmoitti poliisille naapuriin tulleesta epäilyttävästä miehestä. Poliisit menivätkin ilmoituksen perusteella Martti Koivistoisen tyttöystävän Hilja Saxin asunnolle, josta etsintäkuulutettu tavoitettiinkin ja häntä ammuttiin heti viisi kertaa, mutta jostain ihmeen syystä hän ei kuollutkaan, vaan hänet toimitettiin sairaalaan.

Leikkauspöydällä Valpon tutkija Gunnar Seeve kuulusteli häntä ja ilmeisesti yritti saada selville Veikko Pöystin piilopaikan. Ilmeisesti Koivistoinen ei sitä paljastanut, mutta tarinan mukaan tyttöystävä Hilja Sax sen kertoi, kun hänelle luvattiin, että hänen poikaystävänsä jätetään eloon, mikäli Pöysti saadaan kiinni.

Poikaystävää ei kuitenkaan jätetty eloon, vaan hänet tuomittiin sotaylioikeudessa kuolemaan ja ammuttiin 16.2.1943 Helsingin lääninvankilan sisäpihalla. Kuulustelija Gunnar Seeve oli seuraamassa tapahtumaa ja kirjoitti siitä pikkutarkan ja vaikuttavan raportin, josta mm. kävi ilmi, että hän punnitsi tarkkaan ammuttavien verenkin.

Aiemmin oli ammuttu Koivistoisen urheilukaveri Urho Kaipainen, molemmat miehet olivat viipurilaisen urheiluseura Talikkalan Tovereiden kasvatteja, ja Seeve ihmetteli raportissaan sitä, että Kaipaisesta vuosi paljon enemmän verta kuin Koivistoisesta. Syynä lienee ollut se, että Kaipainen oli niin iso mies, että hänen arkkuun mahduttamisensa oli hankalaa. Ammuttava Kaipainen oli ehdottanutkin ennen teloitustaan arkkuun tutustuessaan, että hänet voisi yrittää sijoittaa siihen kyljelleen.

Myöskään teloitusryhmän edessä Kansainvälistä laulaneen Koivistoisen laulutaito ei miellyttänyt Seeveä, joka ei tiennyt, että laulaja oli musikaalisesti lahjakasta sukua, koska tämän veljenpoikaa Eero Koivistoista pidetään lahjakkaimpana valkoihoisena jazz-muusikkona.

Valtion arkistossa luin Martti Koivistoisen ampumistaan odotelleen laatimat kirjeet, jotka todistavat melkoisesta kirjallisesta lahjakkuudesta. Hänen veljensä Eino Koivistoinen oli tuottelias kirjailija, jonka teos Siivetön enkeli kertoo Viipurin Talikkalan kaupunginosan hirmuisista tapahtumista keväällä 1918, jotka tapahtumat selittävät sen, miksi työläisurheiluseura Talikkalan toverit taisi olla enemmänkin vakoilu- ja sabotaasiorganisaatio.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Martti_Koivistoinen

torstai 4. tammikuuta 2024

Maan alla

 Kuten joskus aiemminkin olen kertonut, niin Sven Oskar Lindgren, joka haulikolla uhaten ja varoituslaukauksia ampuen otti kiinni kaksinkertaisen pistooliammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuon, oli itsekin erinomainen pyssymies. Hän oli eri kiväärilajeissa voittanut peräti yhdeksän maailmanmestaruutta.

Jatkosodan alussa Lindgren toimi Ässä-rykmentissä komppanianpäällikkönä ja kerran hän järjesti komppanialleen ampumakilpailun. Lindgren lupasi sille, joka hänet kisassa voittaa palkinnoksi viikon loman.

Kilpailu todisti, että onnella Lindgren ei ollut maailmanmestaruuksiaan saavuttanut, koska hän ampui peräti 98 pistettä. Tosin sittemmin Suomen kommunistisen puolueen puheenjohtajana toiminut kersantti Aarne Saarinen ampui täydet 100 ja tämän vuoksi komppanian päällikkö muutti tulosten julkistamisen jälkeen kisan sääntöjä ja hän antoikin Saariselle luvatun viikon loman sijasta kahden viikon loman.

Erikoista Aarne Saarisen sotilasurassa on se, että hän oli sekä talvi- että jatkosodassa rintamalla eikä turvasäilössä, joiksi maamme keskitysleirejä jostain syystä kutsuttiin. Nimittäin tammikuun alussa 1942 Saarisen Helsingin asunnosta poliisit tavoittivat erittäin etsityn terroristiksi kutsutun Martti Koivistoisen, jota epäiltiin ainakin kahdesta pommiattentaatista. Toinen pommeista räjähti Helsingin ilmatorjunnan ammusvarastolla ja toinen eräällä rautatiesillalla Karkkilassa.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että vaikka etsintäkuulutuksessa Koivistoista nimitettiin terroristiksi, niin jos Tali-Ihantalan taistelu olisi päättynyt toisin, niin Martti Koivistoista olisi sodan jälkeen pidetty vapaustaistelijana ja hänelle olisi pystytetty patsaita. Levittämissään lentolehtisissä Helsingissä jatkosodan aikana toiminut vastarintaryhmä korosti taistelevansa nimenomaan fasismia vastaan. Hämmästyttävän moni noista vastarintamiehistä oli Karjalasta.

Martti Koivistoinen järjesteli noita pommiattentaatteja yhdessä Veikko Pöystin kanssa, joka kytkeytyy Tieto-Finladian voittaneeseen kirjaan Minne katosi Antti Järvi? sikäli, että Antti Järvi oli ilmeisesti Veikko Pöystin ns. napalanko, koska Pöystin Lahdenpohjassa asuneella vaimolla oli ilmeisesti ns. suhde Antti Järven kanssa.

Käkisalmessa varttunut Veikko Pöysti oli sen sijaan tavallaan suonenjokelaisten vävypoika, koska hänen 19-vuotias avovaimonsa Irja Jalkanen oli muuttanut Helsinkiin Suonenjoelta. Myös Martti Koivistoisen sukujuuret kiertyvät tietysti Suonenjoen Kärkkäälän kylälle, vaikka hän olikin kasvanut Viipurissa.

Poliisit epäonnistuivat Koivistoisen pidättämisessä, koska tämä oli kätkenyt pistoolin saappaan varteensa ja ampui sillä kolmea poliisia, joista yksi kuoli. Sen jälkeen hän katosi Johanneksen kirkon puistikkoon.

Siitä, mitä sitten tapahtui, voi lukea vaikkapa Jukka Rislakin kirjasta Maan alla: https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/maan-alla-vakoilua-vastarintaa-ja-urkintaa-suomessa-1941-1944-9788726886337

keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Housut kinttuihin

Tähdet kertovat komisario Palmu-elokuva olisi varmasti myynyt paremmin, jos siihen olisi otettu housut kinttuihin-kohtaus. Nimittäin tuo elokuvan majuri Carl Gustaf Vadenblickin esikuva S. O. Lindgren oli juuri opittu tuntemaan kansan keskuudessa hellittelynimellä ”Housut kinttuihin”-everstiluutnantti.

Hellittelynimen taustalla on yleistä huomiota herättänyt tapaus, jossa Lindgren otti haulikolla uhaten kiinni salametsästyksestä epäilemänsä pistooliammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuon ja tämän kaksi kaveria, jotka jänismetsällä ollessaan eksyivät everstiluutnantti Lindgrenin metsästysmaille.

Kiinniottoa tehostettiin ampumalla varoituslaukauksia ja kiinniotettujen mahdollinen pako estettiin vaatimalla, että heidän tuli laskea housut kinttuihin, jota vaatimusta tehostettiin varoituslaukauksella. Melkoisen hupaisa kohtaus edellä kerrotusta olisi saatu Palmu-elokuvaankin, jos komisario Palmu, murharyhmän päällikkö tuomari Virta ja ylietsivä Kokki olisi siinä marssitettu haulikolla uhaten housut kintuissa poliisilaitokselle.

Aiheetta Lindgren ei jänismiehiä pidättänyt, sillä Porvoon kihlakunnan oikeudessa Pentti Linnosvuo sai laittomasta metsästyksestä ja toisen irtaimen omaisuuden luvattomasta käyttämisestä 6 000 markan sakot. Hänen metsästyskaverinaan olleille maanviljelijälle langetettiin 5 000 markan ja opiskelijalle 3 500 markan sakot.

Kiinniottaja Lindgrenin tuomio oli kovempi, sillä Porvoon kihlakunnanoikeus tuomitsi Lindgrenin seitsemän kuukauden vankeusrangaistukseen ja 10 000 markan sakkoihin muun muassa yksinteoin tehdyistä ampuma-aseen varomattomasta pitelemisestä, aseen nostamisesta kolmea henkilöä vastaan, laittomasta kiinniotosta, pakottamisesta ja solvauksesta.

Edellä kerrottu tapaus palauttaa mieleeni sen, että kerran Heinolassa eräs vääpeli evp. otti pistoolilla uhaten kiinni pikkupojat, jotka olivat varkaisilla hänen omistamallaan omenapuulla ja sen jälkeen edelleenkin pistoolilla uhaten marssitti heidät poliisilaitokselle. Omenavarkauden yrityksestä selvittiin sakoilla, jotka tuomittiin laittomaan uhkaukseen syyllistyneelle evp. vääpelille.

Houstut kinttuihin tapauksesta enemmän tässä: https://www.is.fi/urheilulehti/parhaat/art-2000008636267.html

tiistai 2. tammikuuta 2024

Sotamies Hytin tapaus

Komisario Palmu-sarjan ensimmäinen elokuva Komisario Palmun erehdys on erinomainen, seuraava osa Kaasua komisario Palmu ihan hyvä, mutta kolmas osa Tähdet kertovat komisario Palmu on vain välttävä ja viimeinen osa Vodkaa komisario Palmu, jota eilen ei näytetty, onkin sitten jo ihan Junttilan tuvan seinäkoriste.

Eilen nähdyn Tähdet kertovat komisario Palmun majuri Carl Gustaf Vadenblickin esikuvan kerrotaan olleen everstiluutnantti Sven Oskar Lindgrenin, joka oli sota-aikana hullun rohkea upseeri, joka talvisota- aikaan esimerkiksi eräässä paniikkitilanteessa esti esikuntansa karkuun lähdön konepistoolilla uhaten. Sodan jälkeen Lindgren nousi ongelmiin ammuttuaan liian kiriherkäksi epäilleensä sotamies Eemil Hytin kesän -44 kaaoksessa.

Tarkempaa tietoa Hytin tapauksesta löytyy Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta Sotapapit kovan ajan koulussa. Jussi Kuoppala kytkeytyy Suonenjoelle sikäli, että hänen samanniminen sukulaismiehensä oli minunkin opettajanani keskikoulussa. Hytin tapausta läheltä seurannut sotapappi Ano Kauppinen kertoo kirjan sivuilla 65 – 66 seuraavaa.

”Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942.

Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe.”

Hytin ampumistapausta käsiteltiin oikeudessa sodan jälkeen parikymmentä vuotta, koska juttu eteni korkeimpaan oikeuteen asti. Korkeimman oikeuden papereista asiasta saa hieman toisenlaisen kuvan kuin edellä mainitusta kirjasta. Lindgren ei saanut teostaan tuomiota. Hytin leski sai sikäli oikeutta, että hänelle myönnettiin leskeneläke puolitettuna.

Lisätietoa Sven Oskar Lindgrenistä löytyy tästä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Sven_Oskar_Lindgren

maanantai 1. tammikuuta 2024

Komisario Palmun erehdys

 

Tulipa taas noin 20. kerran lepopäivän ratoksi katsottua mielestäni maailman paras elokuva Komisario Palmun erehdys, jonka Suomen elokuvakriitikot ovat valinneet tosin vain maamme parhaaksi elokuvaksi ja jonka kohtaus, jossa maamme elokuvahistorian paras näyttelijä Leo Jokela laulaa pikkuhönössä iskusävelmät Tummat silmät, on valittu maamme elokuvahistorian hauskimmaksi kohtaukseksi.

En tässä malta olla korostamatta sitä, että itsekin saatan olla ainakin sinapinsiemenen murto-osan verran sukua Leo Jokelalle, sillä eräässä Kiven hakatut-kirjasarjan osassa näyttelijän epäillään olevan suonenjokelaisen suksivoidetehtailija Esa Rossin jälkeläisiä. Tosin eräs Rossin suvun edustaja, jota kuulustelin Jokelan isyyskysymyksestä, kiisti tiedon jyrkästi. Myöskään Leo Jokelan elämänkertakirja jättää vahvistamatta asian.

Mikäli Leo Jokela olisikin Rossin sukua, niin sitten Komisario Palmu-elokuvat liittyvät tavallaan sekä Kärkkäälän kulttuuri- että rikoshistoriaan. Nimittäin joulun aatonaattona vuonna 1881 ryöstömurhattiin Kakkisenjärven rannalla sijainneessa mökissään Aatami Rossi, jonka erään sukututkijan mukaan oli Maria Mikontytär Koivistoisen ja Juho Rossin poika ja hänen vaimonsa Ulla os. Jalkanen. Murhattujen suvut liittyvät käsittääkseni rikoshistorian lisäksi myös maamme kulttuurihistoriaan. Murhaa ei ole vieläkään saatu selvitettyä, mutta jatkan edelleen sitkeästi tapauksen tutkintaa.

Kun maamme lehdistö näyttävästi uutisoi Kakkisen murhatapauksesta, uutisissa kerrottiin, että tapaus sattui Suonenjoen Kärkkäälässä Vehmaan tilalla. Tutkimuksissani olen saanut selville, että uutinen on oikea, koska Vehmaan tila ulottui aikoinaan Kakkisen rantaan asti, vaikka itse talo sijaitseekin kymmenen kilometrin päässä. Vehmaan talo on siis ollut laskujeni mukaan aikoinaan tuhansien hehtaarien tila.

Lienee ollut niin, että kun isonvihan jälkeen kolme Koivistoinen-nimistä inkeriläississiä muutti Kärkkäälään, kylä oli autio ja tyhjä, eivätkä sen erämaat olleet hinnankiroissa. Ainakin hyvän tarinan mukaan Suonenjoen, Karttulan ja Leppävirran rajaamalta satojen neliökilometrien suuruiselta alueelta olisi ostettu iso tila, joka lienee ollut Satulamäki todella pilahinnalla, eli se olisi maksanut kulin suolaa ja koirannahkarukkaset. Kuli on nykyisten painomittojen mukaan 147,4 kg.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia:

https://www.google.com/search?client=firefox-b-e&q=ummat+silm%C3%A4t%2C+leo+jokela#fpstate=ive&vld=cid:7d767e88,vid:Vk-FfazSclU,st:0

 

sunnuntai 31. joulukuuta 2023

Oksentava Gagarin

 Internetin avulla löysin ajo-ohjeen Murheenristiltä Tereshkovin patsaalle ja seuraavalla etsintäkerralla sen sitten löydän, vaikkakin pahaa pelkään, etten tässä elämässä enää uskalla itärajaa ylittää. Tarkka reitti on tässä jollekulle asiasta kiinnostuneelle satunnaiselle matkailijalle:
– Aja 1000 metriä Loimolan suuntaan Lemetin isosta risteyksestä, jolla tarkoitan uuden tien risteystä.
– Kilometrin päässä, sinisen ”5 km” -merkin kohdalta lähtee vasempaan pieni ajotie. Sitä voit ajaa tavallisella henkilöautolla.
– Käänny siis vasempaan ja etene 120 metriä pientä ajotietä, ja vastaan tulee punaisesta kivestä veistetty Tereshkovin muistomerkki.

Meillä suomalaisilla ja venäläisillä on hyvin samanlainen huumorintaju, joka poikkeaa täysin vaikkapa ruotsalaisten huumorintajusta. Niinpä suomalaisia ja venäläisiä naurattaa esimerkiksi se, että itänaapurin kosmonauteilla on ollut vakiintunut tapa juuri ennen reissuun lähtöä käydä kusaisemassa erään Baikonurin tammen juurella. Ruotsalaisia tämä sivistymätön tapa ei uskoakseni naurata ollenkaan.

Edellä kuvatulla tavalla ovat neuvostokosmonautit kunnioittaneet ensimmäistä avaruudessa käynyttä ihmislajin edustajaa Juri Gagarinia, joka myös kävi typettämässä samaa puuta ennen lähtöään historialliselle ihmisen ensimmäiselle avaruuslennolle. Täyttä varmuutta minulla ei kuitenkaan ole siitä, että kunnioittiko myös kenraalimajuritar Valentina Terskhova samalla tavalla Gagarinin muistoa.

Yritin Netistä löytää sitä vähemmän tunnettua valokuvaa Gagarinista, jonka muistelen nähneeni 60-luvun alun Viikko-lehdestä. Nimittäin kun ihmiskunnan silloinen suurin sankari vieraili ensilentonsa jälkeen Suomessa, ikuistettiin hänet oksentamassa tienpenkalla.

Niin kummallista kuin se olikin, niin huimapäinen avaruuslentäjä kärsi pahasta matkapahoinvoinnista, mikäli hän joutui raketin sijasta istumaan linja-auton kyytiin. Kuvaa tapauksesta en löydä, mutta tämä Hämeen Sanomien juttu vahvistaa muistikuvani oikeellisuuden: https://www.hameensanomat.fi/paikalliset/51

lauantai 30. joulukuuta 2023

Valentina Tereshkova

 

Olen käynyt kaksi kertaa Murheenristillä ja etsinyt sen lähistöltä turhaan panssarikersantti Vladimir Tereshkovin hautaa sitä löytämättä, mutta kyllä se siellä jossakin on. Itse Vladimir Tereshkov on meille suomalaisille tuntematon, mutta hänen tyttärensä oli sen sijaan aikoinaan kenties hetken aikaa maailman kuuluisin nainen Marilyn Monroen ohella.

Valentina Vladimirovna Tereshkova on maailman ensimmäinen nainen avaruudessa, jossa hän kävi Vostok 6 -lennolla 16.–19. kesäkuuta 1963. Myöhemmin hän on toiminut ilmavoimien lentäjänä ja ottanut osaa politiikkaan. Hän on sotilasarvoltaan kenraalimajuri ja koulutukseltaan insinööritieteiden tohtori.

Nykyään Valentina Tereshkova toimii kypsässä 86 vuoden iässä Venäjän duuman jäsenenä ja nousi myös poliitikkona maailmanmaineeseen, koska hän ensimmäisenä esitti duumassa Putinin edellisten kausien nollaamista, joka mahdollisti Putinin hallinnonan jatkumisen luultavasti maailman tappiin asti. Kukaan ei nähnyt aiheellisena vastustaa Tereshkovan ehdotusta ja esimerkiksi painija Aleksandr Karelin kannatti sitä kaikin voimin.

Olen sitä mieltä, että jos Putin olisi ensimmäisen hallintokautensa jälkeen pois politiikasta, häntä muisteltaisiin suurena venäläisenä valtiomiehenä, mutta nyt luulen, ettei niin tule tapahtumaan, vaan mies tullaan muistamaan narsistisena psykopaattina, joka oli tuhota koko ihmiskunnan.

Sikäli Valentina Tereshkova liittyy sikäli Suomeen, että ollessaan vasta kahden vuoden ikäinen hänen isänsä kersantti Vladimir Aksjonovitš Tereškov katosi talvisodassa Lemetin tienhaaran motissa 1940, palvellessaan Neuvostoliiton puna-armeijassa vaunumiehenä. Epäilen, että suomalaiset järjestivät hänelle polttohautauksen hänen palavassa panssarissaan.

Valentina Tereshkova sai tietää vasta vuonna 1988 isänsä kuolinpaikan Gorbatšovin aloittaman avoimuuspolitiikan johdosta. Vaikutusvaltansa turvin Tereshkova sai teetettyä isälleen muistomerkin Lemettiin ja tiettävästi tytär on monta kertaa käynyt helikopterilla laskemassa sille kukkia.

Lisätietoa Vladimir Tereshkovin muistomerkistä löytyy tästä: https://www.eskoerkkila.fi/blogi/?k=Murheen+risti

torstai 28. joulukuuta 2023

Itä-Karjalan siirtoleirit

Suomen historian häpeällisiä asioita ovat neuvostoliittolaisten sotavankien ja suomalaisten Itä-Karjalaan perustamien ns. kokoamiskeskusten, joita myös keskitysleireiksi kutsuttiin, ei-suomalaisten vankien kohtelu.

60.000 sotavangista kuoli Suomessa noin 30 %. Asiaa ei tee hyväksyttäväksi se, että suhteessa saman verran kuoli suomalaisia puna-armeijan vankeina, tosin suomalaisia jäi talvi- ja jatkosodassa yhteensä vangeiksi vain 4.500.

Suomalaisten tekoa ei tee hyväksyttäväksi sekään, että saksalaisten vangeiksi ottamista kuudesta miljoonasta puna-armeijalaisesta kuoli vankeudessa yli puolet eikä sekään, että länsiliittoutuneiden sodan lopulla ottamista kahdeksasta miljoonasta saksalaisesta kuoli vankeudessa 10 %.

Voi olla, että Venäjä uhkaustensa mukaisesti käynnistää Itä-Karjalan tapahtumista oikeusprosessin, jossa Suomea syytetään kansanmurhasta ja minusta Suomi voisi toimia esimerkillisesti ja myöntää, että väärin tuli aikoinaan tehdyksi ja maksaa uhreille korvauksia. Rikosoikeudelliseen vastuuseen suomalaisia kansanmurhaan syyllisiä ei enää saada.

Suomi voisi kuitenkin oikeudessa korostaa, että myös muut mahdollisiin kansanmurhiin syyllistyneet valtiot ja myös niiden sotasyylliset johtajat olisi syytä saada tuomiolle Haagissa.

Tavallisesti luotettavassa Seura-lehdessä oli aikoinaan juttu Itä-Karjalan kokoamiskeskuksista, joista oli vuonna 2019 valmistumassa venäläisten tekemä elokuva. Seuran jutun mukaan Suomella oli vuosina 1941–1944 miehittämillään Itä-Karjalan alueilla parikymmentä siviiliväestön eristämiskeskusta, joita myös kokoamiskeskuksiksi tai keskitysleireiksi kutsuttiin. Eniten näitä oli Petroskoin ympäristössä.

Leireillä oli vuonna 1942 yli 23000 ihmistä, valtaosin vanhuksia, naisia ja lapsia. Leireille siirrettiin Karjalassa asunutta, ei-suomensukuista venäläisväestöä, jota pidettiin poliittisesti epäluotettavana.

Suomalaisleirit olivat väliaikaisiksi tarkoitettuja säilytyspaikkoja, eivät saksalaisten keskitysleirien kaltaisia tuhoamiskeskuksia. Silti niillä menehtyi arviolta 6000–7000 ihmistä tauteihin ja aliravitsemukseen.

Ruokapulan pahimpana aikana, talvella 1942, leireillä kuoli noin 500 ihmistä kuukaudessa. Suomalaiset käyttivät keskuksista aluksi nimeä keskitysleiri, mutta muuttivat vuonna 1943 nimet neutraalimmiksi siirto- tai internointileireiksi.

Seuran jutun voi kokonaisuudessaan lukea tästä: https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/venalainen-kohufilmi-nayttaa-suomalaiset-lasten-raakkaajina-ita-karjalan-keskitysleirit-pilaavat-suomen-maineen/

perjantai 29. joulukuuta 2023

Murheenristi

Yön yli nukuttuani olen tullut mielessäni siihen lopputulemaan, että mitään kansanmurhaoikeudenkäyntiä suomalaisten jatkosodan aikaisista hirmuteoista ei kannata aloittaa, vaan Suomi maksaa sovinnolla vaikkapa muutaman satatuhatta euroa korvauksia Itä-Karjalan keskitysleireillä olleille ja jopa heidän omaisilleen, pyytää tekemiään vääryyksiä virallisesti anteeksi ja toteaa, etteivät Itä-Karjalan keskitysleirit sittenkään ainakaan kaikkien suomalaisten mielestä ehkä täyttäneet kansanmurhan tunnusmerkistöä.

Lisäksi Suomi esittää, että ensi kesänä, jos maailma on silloin vielä pystyssä, kummankin valtion johtavat historiantutkijat kokoontuvat Impilahdella siellä seisovan petroskoilaisen kuvanveistäjän Leo Lankisen veistämän Murheenristin äärellä totuus ja sovintoseminaariin, jossa käydään kiihkotta ja rehellisesti läpi kummankin valtion historian saatossa tekemät vääryydet ja todetaan, että niitä ei kannata ainakaan tässä maailmantilanteessa ryhtyä korjaamaan, koska siten syntyisi taas uusia vääryyksiä, vaan antaa menneiden olla.

Murheenristi-muistomerkin idean Leo Lankinen ilmaisi runossaan:
Venäjä ja Suomi – kaksi sisarusta.
Suomi ja Venäjä – kaksi äitiä.
Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.
Itsestään.
Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi
ja kätensä liittyneet yhteen Toivossa.
Että rakkaus voittaa.
Se riippuu meistä.
Jokaisesta.

Suomalaisista tuo runo saattaa olla pikkuisen imelä, mutta venäläiset ovat tunteellista kansaa ja heistä se ei ehkä ole yhtään imelä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Surun_risti

keskiviikko 27. joulukuuta 2023

keskiviikko 27. joulukuuta 2023

Kansanmurha

Venäjä suunnittelee tiettävästi ryhtyvänsä oikeustoimiin, koska katsoo suomalaisten syyllistyneen kansanmurhaan Itä-Karjalassa suuren isänmaallisen sodan aikana. Mielestäni Suomen tulisi ilmoittaa olevansa valmis tähän oikeudenkäyntiin varsinkin, jos se tapahtuu Haagin kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

Ja vaikka oikeutta ei käytäisikään Haagissa, vaan esimerkiksi Petroskoissa, niin Suomi voisi mielestäni ilmoittaa, että se tulee joka tapauksessa vapaaehtoisesti korvaamaan ihan oikeusprosessista riippumatta Itä-Karjalan vankileireillä kuolleiden omaisille tuntuvat korvaukset, mutta että korvauksia maksetaan vapaaehtoisesti myös 20.000 Suomessa sotavankeudessa kuolleiden omaisille.

Suomi voisi ilmaista halukkuutensa maksaa korvauksia myös keväällä 1918 Viipurin valleilla murhattujen noin 200 vainajan omaisille ihan murhatun kansalaisuudesta riippumatta. Muistelen Viipurin valleilla murhatun ainakin kuuden kansallisuuden edustajia ja joukossa oli jopa yksi italialainen posetiivari, joka ei osannut lausua sanaa ”yksi”.

Suomi voisi myös ilmoittaa Venäjälle, ettei se tule vaatimaan korvauksia 10.000 – 20.000 Stalinin vainoissa surmatuille suomalaisille eikä myöskään korvauksia Neuvostoliiton laittomasta hyökkäyssodasta vuonna 1939 – 40, koska menneet ovat menneitä ja koska on vaara, että Saksa alkaa vaatimaan korvauksia hakkapeliittojen 30-vuotisessa sodassa aiheuttamista vahingoista.

Suomi voisi myös sovinnon eleenä ilmoittaa, ettei se tule Venäjältä vaatimaan niitä valtavia maa-alueita, jotka Neuvostoliitto vuonna 1939 ilmoitti antavansa laillisena Suomen hallituksena pitämälleen Otto-Wille Kuusisen hallitukselle Suomen Kansantasavallan pesämunaksi.

Suomi voisi kuitenkin edellyttää, että se luopuu edellä kerrotuista vaatimuksistaan vain sillä ehdolla, että Venäjä vetäytyy laittomasti miehittämiltään Ukrainan alueilta. Suomi voisi Venäjän vetäytymisen jälkeen ilmoittaa, että se tunnustaa Venäjän voittaneen Ukrainan sodan ja yhdessä muiden länsimaiden kanssa maksaa Venäjälle sotakorvauksia vaikkapa 100 miljardia euroa.

Jos Venäjä ei suostu Suomen hahmottelemaan Ukrainan sodan rauhansopimukseen, Suomi ja muut länsimaat tulevat kansallistamaan ne 300 miljardia euroa, jotka Venäjä on tallettanut länsimaiden pankkeihin ja ostamaan niillä tulevalta presidentti Trumpilta tuhat Abrahams-panssaria ja tuhat F-16-hävittäjää sekä myös tarpeellisen määrän tutkassa näkymättömiä F-35-koneita, joiden tutkassa näkymättömillä ohjuksilla Krimin silta rikotaan tuhansiksi naisen sukuelimen päreiksi.

Tässä Neuvostoliiton ja Neuvostoliiton silloin laillisena pitämän Suomen hallituksen kanssa sovitun Suomen Kansantasavallan kartta. Käsittääkseni Neuvostoliitto ei ole tuota sopimusta myöhemmin kiistänyt, mutta minä sen sopimuksen kiistän enkä halua rajoja enää siirreltävän enkä halua Venäjän ajautuvan kaaokseen enkä hajoavan, koska sitten on piru irti. https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kansantasavalta

tiistai 26. joulukuuta 2023

Suonenjoki maamme mediassa

 Suomi on hiljentynyt joulun viettoon ja niinpä maamme media on kärsinyt juttupulasta. Onneksi maassamme on Suonenjoki, josta löytyy joulunkin aikoihin asioita, joista kansalle kannattaa kertoa.

Ilta-Sanomissa on näyttävä juttu avaruusilmailun pioneerin Silvo Sokan rakettilennosta Riistavedeltä Suonenjoelle vuodelta 1948, koska Silvon veljentytär Riitta Salke on julkaissut juuri sedästään mielenkiintoiselta vaikuttavan kirjan, joka Suonenjoenkin kirjaston olisi syytä hankkia ainakin kotiseutukokoelmaansa. https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009941129.html

Silvo Sokan rakettilento syrjäytti aikoinaan tiedotusvälineissä Berliinin kriisin ja Suonenjoesta uutisoitiin silloin vallan Australiassa asti. Tässä yhteydessä muistutan jälleen kerran, että Suonenjoelle tulisi pystyttää Sokan Silver Stariksi nimeämän ilmakulkuneuvon jäljitelmä houkuttelemaan matkailijavirtoja.

Myös Koneviestissä, joka kuitenkin lienee julkaisu, jota ei lueta yhtä innokkaasti kuin Iltistä, on myös Suonenjoesta kertova juttu, jossa Jaakko Kolehmainen kertoo, miten hän 1950-luvulla kaivoi metsäojia vallan Hangosta Nuorgamiin. Siihen aikaan metsien ojitus työllisti kansaa ja nykyään samat ojat työllistävät kansaa, koska niitä mätetään umpeen ympäristösyistä. https://www.koneviesti.fi/weteraani/83a4f2e3-b383-5ac8-9f0f-a1650f9bae51

Ehkä suurimman huomion joulunajan uutisvirrassa saa Ylen nettisivuilla ollut juttu, jossa Vantaalta Suonenjoelle muuttanut Henna Tuura kertoo pettyneensä tähän muuttoon ja kertoo myös harkitsevansa paluuta sivistyksen pariin. Tässä yhteydessä kuitenkin korostan sitä, että Iltalehdessä oli maamme kuntia koskeva onnellisuustutkimus eikä Suonenjoki siinä menestynyt mitenkään huonosti, koska sen on todettu olevan maamme 108. onnellisin kunta. https://yle.fi/a/74-20066119

maanantai 25. joulukuuta 2023

Aarne Tenkanen

Eilen julkaisemani ilmavalvontalotta Ellen Kiurun kuva on synnyttänyt sotahistoriantutkijoiden keskuudessa sosialistisessa mediassa kiivasta keskustelua ja nyt näyttää jo varmalta, ettei kuva esitäkään Ellen Kiurua, koska sen niminen lotta on kyllä ollut, mutta oikea Ellen on ihan erinäköinen kuin kuvan lottakaunotar. Lisäksi vaikuttaa vahvasti siltä, ettei kuvassa edes ole lotta vaan ehkä joku mannekiini, jonka henkilöllisyyttä ei vielä tutkimusten tässä vaiheessa tiedetä.

 

Kuvan lottaa esittävän kaunottaren ilme on alan asiantuntijoiden mukaan ei-lottamaisen flirttaileva, paljasta säärtä näkyy kuvassa ei-lottamaisen runsaasti, lottapuvun miehustassa oleva merkki on ei-lottamainen ja lisäksi valelotan kynä on määräysten vastaisesti näkyvvissä rintataskussa eikä ohjesäännön mukaisesti sivutaskussa.

 

Niinpä jatkan tutkimuksiani selvittääkseni kuvan kaunottaren henkilöllisyyden. Kuitenkin yhden hätkäyttävän paljastuksen pystyn jo tutkimusteni tässä vaiheessa tekemään. Nimittäin Lahdenpohjan hyppyrimäen tornissa elokuvakameraa käytti Aarne Tenkanen-niminen mieshenkilö ja se tieto on hätkäyttävä.

 

Nimittäin Aarne Tenkanen elää edelleenkin, mutta hän on alkanut harrastamaan säveltaiteita ja jokainen, joka yleensä jotain tietää, tietää, että Tenkasen Arska on tällä hetkellä eräs maamme suosituimmista vokalisteista.

 

Uukuniemi on tunnettu kulttuuripitäjä ja niinpä viime vuosina Aarne Tenkanen on vieraillut konsertoimassa Uukuniemellä Juholan navetan vintillä ja suosio on ollut valtaisa. Olen jopa kuullut kerrottavan, että Uukuniemen erämaapitäjä on Arskan vierailun ajan kärsinyt paikoitusongelmista, koska parkkipaikat eivät ole riittäneet.

 

Hengenravinnon lisäksi Juholan navetan vintillä on tarjoiltu myös ruumiinravintoa oluen ja pyttipannun muodossa, joten Aarne Tenkasen konsertit ovat olleet selkeästi miesnäkökulmapainotteisia, jollaisia maamme kesäiset kulttuuritapahtumat eivät yleensä ole. Itse en ole koskaan päässyt Tankas-Arskaa kuulemaan, koska rouva ei ole jostain syystä näistä konerteista innostunut.

 

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia ja Aarne Tenkanen esittää Juholan navetan vintillä mm. eiliseen lottakuvaan liittyvän kappaleen Hemaisevan seksikäs pörröpää. https://www.youtube.com/watch?v=gJ9VLHZJpRI

sunnuntai 24. joulukuuta 2023

Evakkokieltäytyjät

 

Antti Järven Tieto-Finlandian voittaneessa kirjassa Minne katosi Antti Järvi? epäillään, että suomalaisia jäi talvisodan jälkeen luovutetulle alueelle enemmän, kuin virallisen historian kirjoituksen tuntemat 60 kpl, koska Lahdenpohjassakin jäi parikymmentä ihmistä nousematta evakkorekeen.
Toisaalta kovin suurta merkitystä ei liene sillä asialla, oliko jääneitä 60 vai ehkä jopa 160, koska evakoita oli kuitenkin noin 400.000. Evakuoinnista kieltäytyneitä oli enimmilläänkin promillen kolmasosa luovutetun alueen väestöstä.
Yllättävä tieto Antti Järven kirjassa oli se, että hän epäilee, että sotapoliisit ampuivat yhden kirjassa nimeltä mainitun miehen, joka ei suostunut lähtemään evakkoon. Itse epäilen, että jos ampuminen todella tapahtui, taustalla saattoivat olla muutkin syyt kuin evakuoinnista kieltäytyminen.
Voi hyvinkin olla, että talvisodan jälkeisessä sekavassa tilanteessa osapuolilla hermot olivat kireällä ja helposti sellaisessa tilanteessa saattaa tapahtua vaikkapa erilaista haistattelua, joka voi johtaa ikävään lopputulokseen, koska aseita on käytössä.
Esimerkiksi eräs suomalainen suurhiihtäjä, joka toimi luutnantin arvoisena kurikomppanian päällikkönä, ampui suurhyökkäyksen kaaoksessa rintamalla häntä epäsotilaallisesti puhutelleen ja hänen toistamaansa käskyä vastustaneen sotamiehen. Suurhiihtäjä sai teostaan rangaistuksen, mutta myöhemmin hänet armahdettiin yleisessä armahduksessa.
Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että talvisodan jälkeen moni johtava suomalainen poliitikko oli sitä mieltä, ettei karjalaisia pitäisi ollenkaan evakuoida, koska köyhällä Suomen valtiolla ei olisi ollut kykyä heistä huolehtia. Paasikivi ja Rytikin taisivat olla tuolla kannalla.
Olen monta kertaa käynyt Lahdenpohjassa ja harmittaa, että minä, vanha mäkihypyn ystävä en ole käynyt tutustumassa Lahdenpohjan hyppyrimäkeen. Huomasin nimittäin SA-kuva-arkiston kuvan, jossa tyypillinen suomalainen lotta Ellen Kiuru harrastaa ilmavalvontaa Lahdenpohjan hyppyrimäen tornissa. Kaunis on tämän kuvan näkymä.

lauantai 23. joulukuuta 2023

Minne katosi Antti Järvi?

Mielenkiintoinen kuin mikäkin, on tuo Tietokirja-Finlandian voittanut Antti Järven täyskaima isovaaristaan kertova kirja Minne katosi Antti Järvi. Antti Järvi oli yksi niistä noin 20 lahdenpohjalaisesta, jotka talvisodan jälkeen eivät lähteneet evakkoon, vaan jäivät luovutetulle alueelle.

Järven kirjassa pohditaan syitä, miksi isovaari jäi Neuvostoliittoon. Ensiksi tietysti voi epäillä poliittisia syitä, mutta sellaisesta ei ole todisteita. Esimerkiksi hänen poikansa kuuluivat suojeluskuntaan eikä ainakaan Valpon arkistoista löydy viitteitä siitä, että isovaari olisi ollut kommunisti.

Toisaalta isovaari oli ollut nuorena miehenä Amerikassa ja voi olla, että hän oli siellä vasemmistolaistunut mielipiteiltään, niin yllättävää kuin se onkin. Iso osa Amerikan suomalaisista oli nimittäin sosialisteja ja esimerkiksi maailman ensimmäinen sosialistipääministeri Oskari Tokoi oli omaksunut aatteensa rapakon takana.

Voi myös hyvinkin olla, että isovaari vain arvioi tilanteen sellaiseksi, että Neuvostoliitto valtaa kuitenkin kohta koko Suomen ja hän katsoi siksi paremmaksi jäädä juuri valmistuneeseen taloonsa. Antti Järvi oli itse talonsa rakentanut eikä hän ehkä halunnut jättää sitä vieraille.

Kirjassa esitetään myös teoria, että kaiken takana saattoi olla nainen. Hän saattoi olla Suomen etsityimmän miehen Veikko Pöystin vaimo, joka myös jäi talvisodan jälkeen Lahdenpohjaan. On viitteitä siitä, että Antti Järvi ja rouva Pöysti saattoivat olla ns. suhteessa.

Tuosta Veikko Pöystistä sen verran, että jos Tali-Ihantala olisi murtunut, saattaisi Veikko Pöystin patsaita, ja ehkä myös hänen tyttöystävänsä patsaita, olla meillä joka kylässä. Hän oli maamme etsityin terroristi jatkosodan aikaan, mutta jos Tali-Ihantala olisi murtunut, hän olisi Suomen suurin fasismin vastaisen taistelun sankari.

Veikko Pöysti kuoli joulun aatonaattona tasan 81 vuotta sitten Vantaan Hiekkaharjussa poliiseja vastaan käymässään tulitaistelussa, jossa ammuttiin lähes 1300 laukausta. Sen sijaan Pöystin 19-vuotias tyttöystävä Suonenjoella syntynyt Irja Jalkanen pääsi juoksemaan yön pimeydessä poliiseja pakoon ja kahlaamaan Keravanjoen yli, vaikka oli haavoittunut sekä lantioon että reiteen.

Irja Jalkasta ei koskaan tavoitettu eikä hän tiettävästi sodan jälkeen halunnut muistella menneitä. Kun laulaja Kari Tapio kuoli, niin Suonenjoen paikallislehden muistokirjoituksessa kerrottiin hänen kuuluneen Jalkasten köyhään vasemmistolaiseen sukuhaaraan, joka sukuhaara oli kuitenkin onnistunut tuottamaan pappeja. Luulen, että Irja Jalkanenkin kuului juuri tähän Jalkasten suvun köyhään vasemmistolaiseen sukuhaaraan.

https://www.suomalainen.com/products/minne-katosi-antti-jarvi-1#productDescriptionLarge

perjantai 22. joulukuuta 2023

Punikin joulu

Koska ainakin keskiluokkaisilla ihmisillä alkaa olla jo kaikkea, niin nykyään on yhä entistäkin enenevämmässä määrin vaikeuksia löytää rakkaille lähimmäisilleen joululahjoja. Mutta minulla on hyvä lahjaidea edellä kerrotusta ongelmasta kärsiville.

Nimittäin Kuopiossa ilmestyi vuosina 1919-1922 joululehti nimeltään Punikin joulu. Minusta on aika yllättävää, että heti sisällissodan jälkeenkin Suomessa oli niin paljon oikeusvaltion piirteitä, että savolaispunikit saivat tuollaista lehteä kolme vuotta julkaista.

Vuonna 1923 sitten lehti ilmeisesti lakkautettiin ja julkaisun toimittajat pääsivät luultavasti opiskelemaan tiedotusoppia ns. Tammisaaren yliopistoon. Siellähän myös Finlandian voittaneen Sirpa Kähkösen kuopiolainen äidinpuoleinen vaari kävi monta vuotta opiskelemassa.

Eikä vaari turhaan opiskellut Tammisaaren yliopistossa, koska Kähkönen on kertonut vaarinsa olleen ilmiömäinen satujen kertoja. Sillä asialla oli varmasti vaikutusta tyttärentyttären menestyskirjailijaksi tuloon. Vaari oppi luultavasti sepittämään satuja ohranan kuulusteluissa.

Mielenkiintoinen on tuo Punikin joulu-lehti. Kuviakin siinä runsaasti, vaikka kuvien painaminen ei 1920-luvulla tainnut olla vielä lehdissä tavallista. Eräs kuva esittää työläisperhettä kolomassa petäjistä pettua. Siihen aikaan maamme sosiaalipolitiikka oli kannustavaa ja esimerkiksi Kuopiossa kaupunki antoi vähäosaisilleen luvan hyödyntää kaupungin metsiä ruokataloutensa järjestämisessä.

Punikin joulun voi tulostaa joululahjaksi rakkailleen tästä linkistä; luulen, ettei tuollaista joululehteä ole vielä hankittu läheskään kaikkiin kotitalouksiin: https://helda.helsinki.fi/items/961850cd-7e98-4afb-824f-f73311b7a2a6?fbclid=IwAR0_DSz6Rn96srEAUI8jvy6CsEcadSURNb_5uZ3Pu4ozuiUkA3e3SCOwqAo

 

 

 

torstai 21. joulukuuta 2023

Raja-aita

 

Eilen Yle paljasti sivuillaan satelliittikuvien todistavan sen yllättävän asian, että Venäjän puolella koko maamme itärajan pituudelta kulkee piikkilanka-aita. Tarkkoja yksityiskohtia tuosta aidasta ei pystytty kertomaan. Mutta olenhan siellä ollut minäkin ja pystyn kertomaan sen miltä aita reilut kymmenen vuotta sitten näytti Uukuniemen korkeudella rajan takana.

 

Kun neuvostovalta romahti, pelkäsi moni uukuniemeläinen kunnan perinteistä elämänmuotoa häiritsevien kuluku-ukkojen lisääntyvän. Internetistä löytämäni kuva kertoo, miksi kuluku-ukot eivät lisääntyneet neuvostovallan romahdettua; nähtäväksi jää, lisääntyvätkö kuluku-ukot ensi kesänä.
Kolmisen metriä korkea aita on ihan paksua piikkilankaa ja se saattaa olla sähköistetty, joten kyllä sen pitäisi normaalille ihmiselle kertoa, ettei tästä saisi luvatta yli mennä.
Epäilen kuitenkin, ettei kylmän sodan aikana rakennettu raja-aita ole yhtä pitävä koko 1343 kilometrin matkalta, koska kuitenkin maamme sukurutsasta kärsivät susi- ja karhukannat saavat koko ajan tarvitsemaansa täydennystä itärajan takaa. Luulen, että tuo kuvan aita kyllä pysäyttää hirvet ja suurpedot.

keskiviikko 20. joulukuuta 2023

Mausoleumi Leninin

Toisenkin selkäkeikkanaurun jouduin päästämään Simo Rantalaisen muistelmia lukiessani, vaikka tiedänkin, että Telluksen tilanne on katastrofaalinen ja vaikka senkin tiedän, ettei itseään edistyksellisenä ihmisenä pitävän henkilön tulisi Simo Rantalaisen, joka lievästikin sanottuna vaikuttaa arvokonservatiivilta, muistelmiin pitkällä kepilläkään koskea.

Ylioppilaaksi tulonsa jälkeen Rantalainen toimi rakennusalalla jonkinlaisena sekatyömiehenä, jollaista ammattia ei taida enää olla, vaikka se oli lapsuudessani maamme yleisin ammatti. Moskovaakin Rantalainen oli rakentamassa ja kielimiehenä hän oppi myös puhumaan sujuvasti venäjää, joka onkin hyvin kaunis kieli, vaikka neuvostovastaiset tahot pitävätkin sitä vain molotuksena.

Rantalainen pääsi vierailemaan myös Leninin mausoleumilla, jossa säilytetään tämän vallankumousjohtajan balsamoitua kalmoa. Tosin sellaistakin mielipidettä esiintyy, että kyseessä ei ole itse Lenin vaan häntä esittävä vahanukke.

Leninin arkkua vartioi kaksi kivikasvoista sotilasta, joiden kivikasvoisuutta sujuvaa venäjää puhuva Rantalainen testasi kysymällä ystävällisesti: ” Dobry din. Kak pazivajete y kaku vaztarovja tavarish”, joka suomeksi tarkoittaa: ”Hyvää päivää ´, kuinka voitte ja kuinka terveytenne laita, toveri”. Mutta ei kivikasvoisen vartijan ilme värähtänytkään eikä hän ryhtynyt rupattelemaan vierailijan kanssa.

Rantalaisen mukaan Lenin kuoli kypsässä 53 vuoden iässä kuppaan, mutta moni kapitalistinenkin tiedemies on asiasta toista mieltä, kuten Ilta-Sanomatkin tässä jutussaan kertoo:
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000500943.html

tiistai 19. joulukuuta 2023

Rääpykset

Kielipäätäni ei voi suinkaan moittia; ei ainakaan liiaksi. Kuitenkin neljää kieltä olen luullut hallitsevani hyvin, eli suomee ja savvoo, hiljoo ja kovvoo. Nyt kuitenkin huomaan, etten hallitse suomenkaan murteita riittävästi.

Nimittäin lainasin kirjastosta eilen sekä paksun kirjan nimeltään Kiinan poliittinen järjestelmä että Simo Rantalaisen muistelmat nimeltään Simo siellä jossain. Jostain syystä Simo kiinnosti minua Kiinaa enemmän, joten aloitin lukemisen sillä.

Jo kirjan alussa Rantalainen kertoo suvustaan ja paljastaa, etteivät hänen mummonsa ja vaarinsa välit olleet ainakaan aina lämpimät, koska vaari oli ankara ja otti silloin tällöin niin sanotusti kuppia. Vaari myös passautti itseään kovasti.

Tosin kyllä kannakselainen mummo osasi ainakin välillä pitää puolensa. Kun vaari kerran vaati mummolta silakkapihvejä tiuskaisi puoliso, että:

”Kuuleha sie, mie situ siun rääpyksilleis”. Lukijan onneksi Simo Rantalainen kääntää mummonsa lausuman kirjakielelle seuraavasti: ” Kuulehan sinä, minä paskon silakoidesi päälle”.

Edellä kerrottu sai minut päästämään selkäkeikkanaurun, vaikka maailman tilanne onkin synkkä. Lisätietoa Rantalaisen kirjasta löytyy tästä:
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/simo-siella-jossain/

maanantai 18. joulukuuta 2023

Dosentti Ruotsila

Dosentti Markku Ruotsila, joka lienee yksi maamme harvoista USA:n Republikaanista puoluetta kannattavista, oli dosentti Arto Luukkasen vieraana kristillis-siveellisellä IRR-tv:ssä ja kertoi mielenkiintoisen tiedon Donald Trumpista.

Trump on Ruotsilan mukaan kertonut, että presidenttiaikanaan hän ilmoitti Venäjän tyranni Putinille, että mikäli tämä hyökkää jonnekin, tulee Usa reagoimaan voimakkaasti asiaan. En nyt tarkkaa sanamuotoa muista, mutta Trumpin sanoma oli mielestä se, että jos Putin hyökkää, Trump tulee pommittamaan Moskovan tuhannen naisen sukuelimen päreiksi, kuten Savossa sanotaan.

Niinpä sodilta vältyttiin ja Ruotsila korosti sitä, että Trump on rauhanmies, joka ei aloittanut kaudellaan yhtään sotaa. Asia voi olla noinkin, koska hulluna miehenä pidettyä Trumpia saatettiin pitää niin arvaamattomana tyyppinä, että jopa Putin malttoi odottaa, että Usa:n presidentti vaihtui järkevämmin käyttäytyvään.

 
Toisaalta aika synkkä on Telluksen tulevaisuus, jos kaikki maapallon 170 valtiota joutuu sodalta välttyäkseen varmuuden vuoksi valitsemaan mahdollisimman hullun tyypin maansa johtoon. Paljon mahdollista, että maailman kolmen mahtavimman valtion johtajina ovat ensi vuoden lopulla lievästi sanottuna vähemmän luottamusta herättävät Trump, Putin ja Xi Jinping, joista viimeksi mainittu vaikuttaa henkisesti tasapainoisimmalta.

 
Ruotsila vaikutti pitävän hyvin todennäköiseltä, että Trump palaa USA:ssa valtaan, mutta itse olen epäillyt Ruotsilan asiantuntevuutta sen jälkeen, kun hän viimeisimpien presidentinvaalien ääntenlaskennan aikaan tuuletti Trumpin voittoa, vaikka oma Pillilupi-askin kansi kertoi toista. Itse epäilen vahvasti, että Trumpin suosio voi kääntyä laskuun sen jälkeen, kun erinäiset ihan perustellut oikeusprosessit häntä vastaan käynnistyvät eri puolilla Amerikkaa.

Ja vaikka USA on mittaamattomien mahdollisuuksien maa, niin kummalliselta tuntuu, jos vaikkapa raiskauksesta tuomittu voidaan valita maailman mahtavimman valtion johtoon. Eihän pienessä Suomessakaan valittu raiskauksesta tuomittua perussuomalaisten työmies Matti Putkosta edes eduskuntaan ja ihan hilkulla oli sekin, että pelkästään tyttöjen vonkauksesta epäilty Wille Rydman huolittiin ministeriksi.

Dosentti Ruotsilan haastattelu saattaa hyvinkin näkyä ensi keskiviikkona klo 19.30 tässä linkissä ja voi olla, että ohjelma ilmestyy lähi aikoina IRR-tv:n arkistoon.
https://irr-tv.fi/

sunnuntai 17. joulukuuta 2023

Ukrainan demilitarisaatio

Entinen hyvä mökkinaapurini Vladimir Putinkin näyttää pikkuhiljaa rauhoittuvan. Pari päivää sitten hän puhui Venäjän kansalle ja kertoi, että Venäjä pyrkii nykyään ainoastaan Ukrainan denatsifikaatioon ja demilitarisaatioon, mutta ei puhunut enää mitään dehomolisaatiosta tai denarkomanisaatiosta, joilla seikoilla hän vajaat pari vuotta sitten myös perusteli maansa hyökkäystä Ukrainaan.

Luulenpa, että Putinin puheessa esittämistä Ukrainan denatsifikaatio- ja demilitarisaatio-tavoitteista voisi hyvinkin järjestää neuvottelut Ukrainan ja Venäjän välillä. Ukraina voisi pyytää, että Putin nimeltä mainitsee ne natsit, joita Ukrainan johdossa toimii ja sen jälkeen heidät voisi helposti siirtää pois tehtävistään ja korvata ei-natseilla, jollaisia varmasti Ukrainasta löytyy. Niin olisi yksi sodan syy poistettu.

Natsit saivat muuten maan parlamenttivaaleissa viimeksi vain vajaan kahden prosentin kannatuksen eivätkä saaneet yhtään edustajaa parlamenttiin. Esimerkiksi Suomessa talvisodan alla fasistiseksi luokiteltava IKL sai sentään eduskuntavaaleissa peräti kahdeksan prosenttia äänistä ja toistakymmentä kansanedustajaa.

Myös Ukrainan demilitarisaatio olisi helposti toteutettavissa. Uskon, että Ukraina mielellään luopuisi asevoimistaan, mikäli Nato ottaisi vastuun maan puolustamisesta. Venäjän antamiin mahdollisiin turvatakuisiin voi kuitenkin suhtautua kriittisesti, koska kun se hyökkäsi Ukrainaan, se rikkoi 32 antamaansa kansainvälistä sopimusta, lukuisia kansainvälisen oikeuden säännöksiä ja sitä Venäjän lain pykälää, jonka mukaan presidentti ei voi aloittaa hyökkäyssotaa.

Naton asukasmäärä on seitsemän kertaa Venäjää suurempi, bkt noin 20 kertaa suurempi ja puolustusbudjetti kymmenen kertaa suurempi kuin Venäjällä, voi kuitenkin olla, että Ukraina ei luota Naton kykyyn sitä puolustaa. Mikäli Trump palaa USA:ssa valtaan ja päättää antaa eurooppalaisten sotia sotansa ilman Amerikan apua, saattaa Ukrainan käydä huonosti.

Muistelen esimerkiksi, että suurvalta Englannilla on 90 tykkiä ja 130 taistelupanssarivaunua ja että kun Euroopan suurin valtio Saksa osallistui vähän aikaa sitten joihinkin maanosan yhteisiin sotaharjoituksiin, operoi maan ilmavoimat vielä legendaarisilla Phantom-hävittäjillä, jotka olivat parhaimmillaan vuoden 1967 kuuden päivän sodassa.

Siunatuksi lopuksi tässä Helsingin Sanomien tämänpäiväinen juttu Trumpista, joka viimeisimmässä puheessa ylisti Putinia ja Kim Jong-unia sekä käytti natseihin viittaavaa retoriikkaa sanomalla, että paperittomat siirtolaiset ”myrkyttävän kansakunnan veren”.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000010063955.html

lauantai 16. joulukuuta 2023

Stubb

Kuten eilen taisin jo kertoa, aivotutkija Markku T. Hyypän mukaan ruotsinkielinen mies elää keskimäärin järkyttävät kuusi vuotta suomenkielistä lajitoveriaan vanhemmaksi. Hyypän selitys asiaan on ruotsinkielisten parempi yhteishenki; heillä on ns. sosiaalisia pääomia, ystäviä ja harrasteita. Sikäläiset miehet ovat itäsuomalaisesta näkökulmasta siis epämiehekkäitä ja lapsekkaita.

Hyyppä esittää karmaisevan esimerkin: kukaan suomenkielinen mies ei voisi kuvitella osallistuvansa Martta-järjestön kesäretkelle, kun taas ruotsinkielisille miehille se on aivan luonnollista. Minä ja muutamat Uukuniemen miehet olemme kylä tässä asiassa sääntöä vahvistavia poikkeuksia, koska itsekin olen ollut monta kertaa Uukuniemen Marttojen kesäretkellä ja hauskaa on ollut.

Hyypän mukaan ruotsinkielisten itsevarmuutta ja hyväntuulisuutta selittää myös se, ettei ruotsinkielisellä puolella piestä lapsia, kuten suomenkielisellä puolella on ollut ylimuistoisena tapana. Ruotsinkieliset vanhemmat myöskin harrastavat erilaisia asioita yhdessä lastensa kanssa ja tähän tietoon löysin myös vahvistuksen Alexander Stubbin elämänkertakirjasta.

Stubb nimittäin kertoo, että ihan lapsena, kun hän palasi iltapäivästä peruskoulusta kotiin, ja uskoakseni nimenomaan peruskoulun ala-asteelta, hänellä oli tapana yhdessä äitinsä kanssa poltella tupakkaa ja katsella telkkarista amerikkalaisia perhesarjoja. Suomenkielisellä puolella tuollaista ei tapahdu.

Alexander Stubb on tällä hetkellä vahvoilla tulevaksi presidentiksi, mutta voi olla, että hänen presidenttitiensä saattaa katketa hänen ruotsinkielisille tyypillisen hyväntuulisuuteen ja lapsenomaiseen leikkimielisyyteen. Muistanpa muuten, miten kymmenisen vuotta sitten silloinen pääministeri Stubb asettautui polvihousuissa pikkulasten eläväksi tikkatauluksi ja hänen uskottavuutensa romahti tapauksen seurauksena. Luulenpa, ettei esimerkiksi valtioneuvos J. K. Paasikivi, joka myöskin oli Kokoomuksen miehiä, olisi suostunut moiseen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000838475.html

perjantai 15. joulukuuta 2023

Wenzel

 

Minusta antiikkikauppias Wenzel Hagelstamin muistelmat on yksi hauskimmista lukemistani kirjoista. Minä, joka olen raskas- ja jopa synkkämielisyyteen taipuvainen savolaistosikko, vallan ihmettelen kauhiasti, miten hilpeän ja ongelmattoman elämän pystyy ruotsinkielinen mies tässä pahassa maailmassa viettämään.
Samaa muuten ihmetteli myös aivotutkija Markku T. Hyyppä, joka on äitinsä puolelta Suonenjoen Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä, ja joka päätyi kirjassaan Elinvoimaa yhteisöstä siihen lopputulemaan, että ruotsinkielinen mies elää keskimäärin kuusivuotta kauemmin kuin suomenkielinen, koska on lapsenomaisen hyväntuulinen ja kovasti sosiaalinen sekä itseensä luottava.
Ja sellainenhan se Wenzel Hagelstamkin vaikuttaa olevan. Sellaiset ruotsinkieliset ihmiset ovat pidettyjä yli kielirajojen ja menestyvät esimerkiksi tv:n lauantai-iltojen viihdeohjelmissa ja jopa politiikassa, jonka seikan tulemme tulevissa presidentinvaaleissa näkemään.
Liike-elämässäkin hyväntuuliset ruotsinkieliset menestyvät ja sen seikan todistaa myös Wenzel Hagelstam, joka on maamme tunnetuin antiikki- ja taidekauppias, vaikka on peruskoulutukseltaan ymmärtääkseni hitsari; ainakin hän muistelmissaan kertoo opiskelleensa Ruotsissa ilta-ammattikoulussa tuohon vaativaan ammattiin, jossa maksettiinkin paremmin kuin virkamiesammateissa.
Ruotsinkieliset ovat myös hyvin liberaaleja arvoiltaan. Kun esimerkiksi Wenzel Hagelstamin rouvan parisuhteessa elävät ystävättäret kärsivät ymmärrettävästä syystä lapsettomuuden vaivasta, sovittiin ystävättärien kesken, että he voivat lainata Wenzeliä, joka ratkaisikin lapsettomuusongelman eikä siinä pitkään nokka tuhissut. Eikä Wenzel pitänyt tilannetta mitenkään kiusallisena, vaan korostaa kirjassaan, että ratkaisu tyydytti kaikkia osapuolia.
Hagelstam on myös viimeisen päälle herrasmies. Hän ei pahaa sanaa mainitse esimerkiksi taidekauppias Jouni Rannasta, joka puolestaan omassa kirjassaan kertoo taidekauppiaiden, jollainen myös Wenzel Hagelstam on, olevan yleensä suuria huijareita, jotka ostavat ravimiehiltä ja junapelureilta väärennettyjä tauluja pilahinnalla ja myyvät ne sitten hirmuisella voitolla eteenpäin ja jos käry käy, vetoavat vilpittömään mieleensä.
Aina tuo vilpitön mieli ei taidekauppiasta pelasta. Erästä maamme johtavista taidekauppiaista sai petoksista todella kovan tuomion, mutta ei hän sitä sitten joutunut kuitenkaan kärsimään, koska ampui itsensä ennen vankilaan joutumistaan.
https://www.wsoy.fi/kirja/wenzel-hagelstam/wenzel-hagelstam-antiikkikauppiaan-muistelmat/9789510478875?fbclid=IwAR3Zl3f_LSSk83Heu0AMvrJiBK19whYsp1U62qrwlqdewyR1fuULOA9dUPo

torstai 14. joulukuuta 2023

Taiteen apinointi

Täyttä selvyyttä ei ole siitä, miten paljon hitsari-maalari Veli Seppä ehti tekemään väärennettyä taidetta. Jouni Rannan mukaan Seppä oli ainakin äärimmäisen nopea taiteen tuottaja. Kun Ranta esimerkiksi tuli kerran ostamaan häneltä lähes aitoa Helene Schjerfbeckin maalausta, niin Seppä pyysi asiakasta istumaan ja juomaan kupposen kahvia, jonka nauttimisen aikana hän maalasi lähes aidon Schjerfbeckin työn.

Veli Sepän tuotannon määrää hankaloittaa myös se, että hänen taulunsa ovat erittäin korkeatasoisia. Niinpä maailman parhaana Fernand Légerin tuotannon asiantuntijana pidetty ranskalainen Irena Hansma pitää Légerin öljyvärityötä Composition murale aitona, vaikka Seppä myönsi sen maalanneensa ja ilmeisesti hänen ehdolliseen vankeustuomionsa sisältää myös tuon väärennöksen.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomioida se, ettei Irene Hansma erehtynyt yhtä paljoa kuin saksalaisen Moritzburgin taidemuseonjohtaja Katja Schneider. Jouni Rannan kirjan mukaan Schneiderille nimittäin vietiin tunnistettavaksi taulu, jonka oli maalannut paikallisen eläintarhan simpanssi. Schneider oli sitä mieltä, että taulun oli maalannut Guggenheim-palkittu Ernst Wilhelm Nay. Kun totuus paljastui tämä taiteen tohtori totesikin, että tarkemmin ajatellen työ näyttikin hieman kiirehdityltä.

Mutta osataan Ruotsissakin, mikäli Rannan kirjaa on uskominen ja miksi ei olisi. Ranta kertoo, että göteborgilainen paikallislehti kokosi näyttelyn apinan maalauksista ja narrasi töiden olevan avangardisti Pierre Brassaun. Taidekriitikot ylistivät näyttelyä ja eräskin kirjoitti, että ”Brassau maalaa voimakkain vedoin, mutta selkeän päämäärätietoisesti. Hänen siveltimensä vedot tekevät pilkuntarkkoja kaarroksia. Hän on taiteilija, joka tekee työtään balettitanssijan herkkyydellä.”

Eläinmaailman taiteijoihin voi tutustua tästä linkistä: http://toistenhistoria.blogspot.com/2013/01/maalaava-apina-ja-muita-taiteilijoita.html

keskiviikko 13. joulukuuta 2023

Vilpitön mieli

Kuvataide on minua kiehtonut suuresti sen jälkeen, kun jäin kansakoulussa laiskanläksylle vaahteranlehden piirustamisesta. Niinpä luin suuren innoituksen vallassa taidekauppias Jouni Rannan muistelmat, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Marko Erolan kanssa. Muistelmateoksen nimi on Vilpitön mieli – eli miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta.

Mutta vaikka entisen koripalloilijan ja uhkapelurin Rannan maamme täyteen myymä taide oli väärennettyä, niin siitä huolimatta se oli korkealaatuista ja ainakin minusta uudet väärennetyt taulut ovat jopa alkuperäisiä parempia, koska yleensä niistä puuttuvat kärpäsen kakat ja muut vauriot.

Tosin hitsari-maalari Veli Seppä, jota itse arvostan Suomen 1900-luvun taitavimpana taiteilijana, jostain syystä hieman turmeli töitään viskomalla hammasharjalla niille kahvin taroja ja pitämällä niitä pitkään tupakan savussa. Näin hän sai noin tuhatkertaistettua taiteensa arvon.

Wikipedia kertoo tästä hitsari-maalarista seuraavaa: ”Seppä väärensi vuosikymmenten mittaan taidekauppiaiden tilauksesta satoja teoksia, muun muassa Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen, Reidar Särestöniemen, Helene Schjerfbeckin, Hugo Simbergin, Ellen Thesleffin ja Maria Wiikin töitä.

Vuonna 2011 Sepän väärennös Fernand Légerin maalauksesta Le cirque myytiin 2,2 miljoonalla eurolla. Saman taiteilijan Composition murale Sepän väärentämänä myytiin Bukowskin huutokaupassa Bukowskin omistajalle 440 000 eurolla.[4][3] Schjerfbeckiä Seppä väärensi ainakin 1990-luvun alusta alkaen. Helsinkiläinen keräilijä maksoi vuonna 2008 Sepän väärentämästä Schjerfbeckin Markkinaomenasta 350 000 euroa. Samalle keräilijälle oli myyty muitakin Sepän väärennöksiä.”

Huimat rahat siis liikkuvat taidekaupassa, jota Vilpittömän mielen mukaan pyörittävät varsinkin entiset uhkapelurit ja ravimiehet sekä lisäksi entinen savolaisupseeri, joka ei ole ainakaan lähisukua saman nimiselle suurhiihtäjälle. Taidekauppoja tehdessään tämä upseeri antoi eräänlaisen takuun tavaransa aitoudesta ja lupasi ampua itsensä, mikäli kyseessä olisi väärennös.

Itsekin olen joskus jututtanut erästä savolaista ravimiestä, joka myyskenteli huoltoasemalla auton takakontista Schjerfbeckejä ja vakuutti niitä tarvittaessa löytyvän lisää kellarin verkkokomerosta. Minusta hän vaikutti hyvin rehelliseltä ihmiseltä.

Jos jostakusta maailmanmeno on kohtuuttoman kamala, niin suosittelen tämän kirjan lukemista: https://www.finlandiakirja.fi/fi/jouni-ranta-vilpiton-mieli-417fdb

tiistai 12. joulukuuta 2023

Hitlerin raskasvesivarasto

Kummitusmaiselta ja jopa slummimaiselta näyttää nykyään tuo entinen rakas kotitaloni Heinolassa, jossa vietin parhaat miehuusvuoteni ja josta muutin pois parikymmentä vuotta sitten.

Tuo kuva palauttaa mieleeni, että nuoruudessani Suomessa ylpeiltiin sillä, ettei meillä ole slummeja, mutta kyllä minä sellaisen löysin Heinolasta joskus 1980-luvun lopulla.

Wikipedia kertoo tästä Heinolan Hevossaaren slummista seuraavaa ja ilmeisesti tarinassa on virhe, koska siinä väitetään slummin jyrätyn maantasalle jo 1970-luvun lopulla:

”Puukemia Oy rakennutti saareen Keinukankaalle toistakymmentä yksi- tai kaksikerroksista asuintaloa, jotka oli tarkoitettu saarelle aiotun ksylitolin edeltäjää valmistavan tehtaan toimihenkilöiden ja työntekijöiden käyttöön. Jo aivan tehtaan rakennustyön alkuvaiheessa tehtaasta kuitenkin luovuttiin, mutta asuintalot jäivät.

Ensin niitä vuokrasi kaupunkilaisille Puukemia, ja sittemmin Heinolan kaupunki, jolle alue myöhemmin siirtyi. Taloissa asui suuria lapsiperheitä, parhaimmillaan asukkaita oli noin 150. Kun kaupunki alkoi myöhemmin varata yhä enemmän tilaa tehtaille, asukkaat häädettiin ja talot purettiin ja jyrättiin maan tasalle 1970-luvun lopulla.”

Wikipediassa kerrotaan myös puuspriin varastointia varten louhituista valtavista luolista, joille ei sittemmin ole keksitty hyötykäyttöä seuraavaa:

”Hevossaaren pengertien mantereen puoleisessa päässä ovat ”Hevossaaren luolat”, jotka oikeasti sijaitsevat Tähtiniemessä. Yksisuuakkoisen, kolmeen osaan haarautuvan luolaston pituus on 100–200 m. Kunkin haaran perillä on isompi tila, korkeudeltaan noin 20 m ja leveydeltään 10 m.

Luolat ovat aikoinaan tehty Alkon tytäryhtiön Puukemia Oy:n tarpeisiin mahdollista polttoaine-etanolin valmistusta ja varastointia varten, mutta niitä ei ole käytetty hyötytarkoitukseen. Nykyisin pääsy luoliin on estetty ihmisiltä, sillä luolissa asustavan ilmeisen runsaan lepakkokannan rauha on turvattu.”

Tuo Puukemia oy:n sota-ajan rakennushanke on ollut melkoinen, koska tuotantolaitosta oli rakentamassa enimmillään noin tuhat henkeä. Minulle on kerrottu tavallisesti luotettavista lähteistä, että ainakin osa rakentajista oli sotavankeja.

Sota ehti tosin päättyä, ennen kuin puuspriitehdas valmistui, joten silloin jättihanke meni hukkaan. Nähtäväksi jää, tullaanko Suomessa kuitenkin nykyisten maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä vielä tarvitsemaan kotimaista polttoainetuotantoa. Tosin sota-ajan suunnitelmien mukaan spriitä olisi Hevossaaressa valmistettu 10 miljoonaa litraa vuodessa ja laskujeni mukaan sillä pidettäisiin nykyään liikenteessä vain muutama sata kuorma-autoa.

Tuo Puukemian sota-ajan hanke oli huippusalainen ja niinpä siitä liikkui kansan keskuudessa monenlaista tarinaa. Yhden huhun mukaan valtavat luolat oli tarkoitettu rautatietykkien suojapaikoiksi ja vielä paremman jutun kuulin eräältä Jyrängön vanhalta mieheltä, jota jututin kaupungin historiasta.

Luolista kysyessäni hän loihe lausumaan lyhyesti: ”Jäi perkele Hitlerin raskasvesivarasto kesken”. Tässä näkemyksessä oli varmasti jokin logiikka, mutta minulle se ei täysin avautunut.

 

 

maanantai 11. joulukuuta 2023

Vain laudat ikkunoissa

Kaksi haavetta minulla oli, kun käväisin syksyllä pitkästä aikaa Heinolassa, jossa vietin parhaan miehuuteni. Tarkoitukseni oli viettää yö nunnaluostarissa ja sen lisäksi käydä entisen asuintaloni takapihalla syömässä erilaisia hyviä omenoita siellä kasvavasta ikivanhasta täysin hoitamattomasta monilajisesta puusta.  Fantasiani toteutui nunnaluostarin osalta, mutta omenapuuta en enää vesakkoviidakoksi muuttuneelta takapihalta löytänyt.

Sen sijaan löysin lahonneen pöllipinon, josta arvelin puun lyödyn lihoiksi. Minusta omenapuupöllit olisi kannattanut hyödyntää maamme puunjalostusteollisuudessa, sillä omenapuu on äärimmäisen lujaa puuta. Niinpä, jos joskus menen työväenopistoon veneenveistokurssille, tulen veistämään vesikulkuneuvoni omenapuulaudasta. Siitä tulee varmasti hyvä ja luja, koska tulen veistämään sen järjen kanssa.

Muutin parikymmentä vuotta sitten pois tuosta kauniista puutalosta, joka sijaitsi juotavan kirkkaan virran rannalla keskellä kaupunkia ja syksyllä tuota taloa saksanseisojakoiran lailla toljottaessani tuli mieleeni Yrjö Jylhän runo Hylätyt talot, autiot pihat. Entinen kotitaloni oli jätetty heitteille ja mieleeni nousi Jukka Kuoppamäen kappale Sininen ja valkoinen, jossa sanotaan, että ”vain laudat ikkunoissa nään”, koska tosiaankin laudat näin ikkunoissa. Mutta ihan täysin hylätty talo ei ollut, koska sisältä kantautui reippaita elämisen ääniä. Ihmiseläjiä tosin talossa ei majaillut, vaan pulut olivat sen vallanneet. Yksi yläkerran ikkuna oli sen verran raollaan, että puluyhdyskunta oli päässyt valtaamaan rakennuksen. Luonto oli siis voittanut tällä kertaa.

Asuin tuossa talossa 16 vuotta, mutta eipä löytynyt seinästä pronssista muistolaattaa. Minä itse tosin en ole ehkä sitä huomionosoitusta ansainnut, mutta sikäli tuo rakennus liittyy maamme historiaan, että sen liepeiltä on 1700-luvun lopulla maalattu maamme ensimmäinen maisema-aiheinen öljyvärityö. Muistelen, että taulun nimi oli Maisema Heinolanharjulta tai jotakin muuta sellaista ja muistelen sitäkin, että pensselin hantaagissa olisi saattanut olla Nils Schillmark-niminen Ruotsissa syntynyt taiteilija.

Tuollaisen Nils Schillmarkin taulun netistä löysin, mutta tuo maisema ei vaikuta tutulta: https://www.kansallisgalleria.fi/fi/object/621397

 

sunnuntai 10. joulukuuta 2023

Borat

Omenapuut ovat alun perin kasvaneet Kazakstanin alueella ja niinpä siellä vielä nytkin on omenapuumetsiköitä, joissa suurimmat puut ovat 30-metrisiä. Olen pitkään haaveillut, että pääsisin tutustumaan noihin luonnonvaraisiin puihin. Luulen, että ne menestyisivät myös Suomessa, koska Kazakstan on vaativa paikka yrittää elää.
Mutta luulen, että en tule Kazakstanin viisumia koskaan saamaan tämän kirjoituksen jälkeen. Nimittäin eilen tuli joltain taivaskanavalta maailmankuulu Borat-elokuva, joka sai minut päästämään monta selkäkeikkanaurua, vaikka en ole rasisti ja vaikka maailmantilanne on kauhea.
Borat-elokuva kertoo kazakstanilaisesta Borat-nimisestä toimittajasta, joka tulee Amerikan ihmemaahan tutustumaan sen ihmeisiin ja joutuu kulttuurieroista johtuen moniin kommelluksiin. Vaikka en ole rasisti, niin minuakin huvitti tämä arojen kasvatti, joka ei osannut käyttää vesivessaa. Samaan ongelmaan muuten törmäsivät myös sodan jälkeen Viipuriin siirretyt ukrainalaiset maalaiset.
Myös seurustelukulttuurin erot aiheuttivat Boratille ongelmia. Kun hän esimerkiksi rakastuu Pamela Hyytiäiseen ja yrittää tunkea häntä säkkiin ottaakseen tämän kazakstanilaisen perinteen mukaisesti vaimokseen, saa hän yllättäen väkivaltaiset turvamiehet kimppuunsa.
Tuo Pamela Hyytiäinen muuten tunnetaan maailmalla paremmin Pamela Anderssonina, mutta kyllä hän sukujuuriltaan on Keski-Suomen Hyytiäisiä, niin hän itse on kertonut, ja uskoakseni Pamela on Saarijärven Pullistuksen tyttöjä, koska hänen kuuluisa sukulaisensa keihäänheittäjä Hyytiäis-Topi oli Saarijärven miehiä.
Borat-elokuvan lopussa soi upea Kazakstanin kansallishymnin ivamukaelma, jossa ihan suomalaiseen tapaan luetellaan maan saavutuksia tilastojen valossa. Esimerkiksi maa on maailman suurin kalsiumin tuottaja ja maan ilotytöt ovat maailman toiseksi sukupuolitautivapaimpia heti Turkmenistanin jälkeen. Ihastusta ja kademieltä meissä suomalaisissa herättää myös se, että Kazakstanista löytyy 30 metriä pitkä ja kuusi metriä leveä uima-allas, jonka suodatinjärjestelmä on niin tehokas, että se puhdistaa 80 % altaan ihmisulosteista.
Niin hupaisaa kuin se onkin, niin Kazakstan loukkaantui kovasti Singaporelle, kun siellä järjestetyissä ammunnan Aasian mestaruuskisojen voittajalle soitettiinkin palkinnonjaon yhteydessä Borat-elokuvan kansallishymnin ivamukaelma, jota nyt hiljennymme kuuntelemaan. Borat-filmi on muuten jostain syystä kielletty Kazakstanissa.

lauantai 9. joulukuuta 2023

Istuta vielä se omenapuu

Laskin juuri pillilupiaskin kanteen, että eilen esittelemäni Suomen suurimman puun maanpäällinen osa painaa noin 20 tonnia, koska se on aika höttöistä ainesta ja että se on varastoinut itseensä ilmakehästä 10 tonnia hiiltä. Ja senkin seikan on pillilupiaskini kansi paljastanut, että ilmakehässä on tällä hetkellä ylimääräistä hiiltä 10 tonnia maapallon jokaista ihmistä kohti. Siitä onkin helppo laskea, että jos jokainen ihminen kasvattaisi tuollaisen poppelipuun jouto- tai kitumaalla aikuiseksi, niin kasvihuoneilmiö olisi torjuttu.

Tosin aika ei taida riittää odottaa 150 vuotta, joten palaan jo aiempiin laskelmiini, joiden mukaan, jos Kiinan kokoinen alue istutettaisiin omenapuulle, niin sekä kasvihuoneilmiö että ihmiskunnan ruokahuolto-ongelma olisi ratkaistu. Jään nyt odottamaan sitä, että minut kutsutaan YK:n pääsihteerin virkaan, jotta voin toteuttaa unelmani.

Kaltaiseni raavas mies muuten tarvitsee 2,5 kiloa pottuja päivässä elääkseen, mutta omenakin on aika hyvä, koska 3,5 kiloa omppuja päivässä tyydyttää raavaankin miehen kaloritarpeen. Valkuaista pitäisi kuitenkin saada jonkin verran lisää, mutta sen ongelman voi pyrkiä ratkaisemaan syömällä vain matoisia omenoita.

Itsekin olen kantanut korteni kekoon tuossa ihmiskunnan omenaprojektissa ja olen yrittänyt saada jo 21 vuoden ajan kuvassa olevan puun kantamaan hedelmää, mutta menestys ei ole ollut kovin hyvä ja kuvassa esittelen suurinta saamaani satoa. Joka jumalan syksy olen kiertänyt kanaverkon suojaksi puun ympärille, mutta joka jumalan kevät ajokoiran kokoiset rusakot käyvät miehissä repimässä verkon pois. Tämä kokemus samoin kuin Ukrainan tapahtumat ovat saaneet minut jossain määrin luopumaan väkivallattomuudesta elämänasenteenani.

perjantai 8. joulukuuta 2023

Kompensaatiopuu

Aamu-tv:ssä kerrottiin, että ihmiset voivat hyvittää maapallon ilmastojärjestelmälle tekemänsä pahat teot kompensaatiomaksulla, joka suoritetaan erään firman tilille, joka lupaa istuttaa tätä maksua vastaan uusia puita. Se on oikein se.

Toisaalta nyt olisi Heinolalla tilaisuus iskeä ja lyödä rahoiksi. Nimittäin Rantapuistossa Kymijoen partaalla kasvaa Suomen suurin puu; noin 150-vuotias tsaarinpoppeli, joka on kooltaan valtava meikäläiseksi puuksi.

Wikipedia kertoo tästä jättiläisestä seuraavaa: ” Tsaarinpoppeli on Suomen suurin puuyksilö. Se kasvaa Heinolan rantapuistossa. Lajiltaan se on tsaarinpoppeli (Populus × petrowskiana). Tsaarinpoppelin korkeus on 34,5 metriä, latvuksen läpimitta 23 metriä ja ympärysmitta rinnan korkeudelta mitattuna 6,37 metriä.[1]

Puun tilavuus on yli 30 kuutiota. Tilavuuslaskelmassa ovat mukana vain päärunko ja puun seitsemän jättihaaraa, jotka ovat kukin normaalin puun veroisia. Isoista haaroista erkanevia oksia ei ole laskettu tilavuuteen mukaan. Heinolan tsaarinpoppeli selvisi vuoden 1901 Kymijoen tulvasta.”

Monet muut Rantapuiston puut eivät olleetkaan selvinneet tuosta edellä mainitusta tulvasta. Ilmeisesti lähistöllä kasvavat isot poppelit on istutettu vasta tulvan jälkeen, mutta suuriksi ovat nekin reilussa sadassa vuodessa venähtäneet. Nopeakasvuinen siis on tuo poppeli, jolla tuskin on hyötykäyttöä maamme saha- tai paperiteollisuudessa, mutta kaipa sitä voi energiapuuna käyttää kuten pajuakin.

Kävin syksyllä halaamassa tuota vanhaa kaveriani ja jo silloin ajattelin, että koska olen Suomen, ellen peräti koko Pohjoismaiden, johtava jouto- ja kitumaan omistaja, olisin mielelläni ostanut kohtuullisella hinnalla tuon puun poikasia, jos niitä vain olisi ollut Heinolassa kaupan.

Olisinpa sitten tökkinyt niitä jouto- ja kitumailleni, ja mikäpäs minun olisi eläkepäiviäni sitten viettää tuollaisten jättien varjossa puhtaalla omallatunnolla maha täynnä köllien, vaikka olisin ensin syönyt kokolihaa, sillä olisinhan kuitenkin kompensoinut kokolihan aiheuttamat kasvihuonepäästöni tuollaisilla kompensaatiopuilla.

torstai 7. joulukuuta 2023

Natsitervehdys

Saattaa olla, että Kalle Jalkanen herätti vuoden 1936 Garmisch-Partenkirchen talviolympialaisissa muutenkin huomiota, kuin hiihtämällä upeasti viestin ankkuriosuudella. Nimittäin kerran jossain urheilutietokilpailussa kysyttiin, että kuka suomalaisurheilija teki ainoana olympiakisojen avajaismarssissa ns. natsitervehdyksen ja oikea vastaus oli, että Kalle Jalkanen, Iisveden Kiri.

Pikkuisen epäilin tuota vastausta ja kysyin Kallen serkulta Aarne Jalkaselta, joka hänkin oli aikoinaan kova hiihtomies, näkemystä tapahtuneeseen. Hän kiisti jyrkästi asian. Saattoi tietysti olla, että Jalkanen heilutteli kättään laajakaarisesti muuten vain, mutta saattoi myös olla, että hän hieman sotki mielessään asioita.

Kalle Jalkanen oli nimittäin alun perin Työväen Urheiluliiton seuran Iisveden Vesan kasvatteja ja hän ehkä ajatteli, että Natsi-puolueella oli jotain tekemistä työväenliikkeen kanssa, koska Natsi on lyhennys nimestä Kansallissosialistinen työväenpuolue.

Eikä natsitervehdys ollut vielä siihen aikaan samalla tavalla poliittisesti leimaava kuin toisen maailmansodan sodan jälkeen. Kun esimerkiksi keihäänheittäjä Juha Laukkanen vastasi saksalaisen kilpakaverinsa Boris Henryn tervehdykseen Edmontonin yleisurheilun MM-kisoissa nostamalla oikean kätensä Heil Hitler -asentoon ja vetämällä vasemman käden sormet viiksiksi nenälleen, herätti se maailmalla tyrmistystä.

Laukkanen pyysi sitten vähän myöhemmin julkisesti anteeksi tekemäänsä natsitervehdystä. Hän kertoi, että tervehdys oli hänen omaa typeryyttäni, jonka tarkoituksena oli rentouden hakeminen kilpailuun.

Laukkasta pahemmin kävi muutama vuosi sitten eräällä kreikkalaiselle jalkapalloilijalle, joka tuuletti tekemäänsä maalia natsitervehdystä muistuttavalla eleellä. Hänet tuomittiin Kreikassa välittömästi elinikäiseen pelikieltoon.

Natsitervehdyksellä on hankittu kiusallista huomiota muutenkin, kuten tämä Ylen juttu todistaa: https://yle.fi/a/74-20048606

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Kalle Jalkasen suuri harmitus

Koska lapset tai jopa naiset saattavat tämän lukea, niin käytän kuvan Timo J. Tuikan kirjasta nimeä Suuren harmituksen voima. Tunsin tämän kirjan, jossa kerrotaan niistä tapauksista, joissa suomalainen on menestynyt suuren harmituksen voimalla, avattuani suurta kotiseutuylpeyttä, koska heti ensimmäisenä kirjassa kerrotaan tarina Suonenjoen kunniakkaasta hiihtohistoriasta, joka onkin pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Kuten kaikki, jotka yleensä jotain tietävät, tietävät, miten dramaattisten vaiheiden jälkeen maamme viestihiihtojoukkueen Kalle Jalkanen taisteli Suomelle, isiemme maalle, olympiakultaa Garmisch-Partenkirchenin kisoissa vuonna 1936. Kalle lähti johdossa olleen Norjan joukkueen perään ankkuriosuudelle peräti 1 min. 24 sek. myöhemmin, mutta hiihti ajokoiran raivolla eron kiinni puolimatkaan mennessä.
Sitten Kalle yritti alamäessä sylkäistä limaklönttiä suustaan ja samalla hän sylkäisi tekohampaansa, jotka olivat maksaneet köyhän työmiehen kolmen kuukauden palkan, lumihankeen. Sen jälkeen Kallen piti ratkaista, luopuuko hän olympiakullasta ja siihen liittyvästä ikuisesta kunniasta vai tekohampaistaan.
Kalle ratkaisi valinnan tekohapaidensa hyväksi ja kääntyi etsimään tekarinsa hangesta ja työnsi ne sitten lumisina taskuunsa.
Mutta niin suurta harmitusta hän tapauksen johdosta tunsi, että harmituksen antaman lisävoiman turvin hän vielä ikeniä purren vielä ohitti norjalaisen juuri ennen maalia. Jalkasen sisukas taistelu oli niin vaikuttava, että Toikka kertoo kirjassaan tapauksen ennen kuin hän kertoo suomalaisten sisukkaasta taistelusta talvisodan Kollaalla, jonka sisukkuuden Toikka myöskin uskoo johtuneen suomalaisten Neuvostoliittoa kohtaan tuntemasta suuresta harmituksesta.

tiistai 5. joulukuuta 2023

Jumalan vihreät laitumet

 

Merkittävän savolaisen yhteiskunnallisen vaikuttajan Ville Vainion, alk. Karjunen, vaiheita tutkiessani olen entistäkin vakuuttuneempi siitä, että vaikkapa Sirpa Kähkösen olisi tehtävä hänestä kirja ja että Väinölänniemelle olisi saatava Villen näköispatsas.

Villestä tuli 1920-luvulla niin huomattava poliitikko, että porvarien keskuudessa pohdittiin, että hänelle myönnetään valtioneuvoksen arvonimi ja sosialidemokraatit olivat taas sen kannalla, että Kyösti Kallion johtamaa porvarihallitusta tulisi alkaa kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi.

Asian taustalla on se, että talvella 1923 Kyösti Kallion porvarihallitus oli kaatua vasemmiston esittämässä epäluottamusäänestyksessä, jossa eduskunnan äänet menivät tasan, mutta arvalla hallitus pysyi pystyssä. Hallitus olisi kaatunut, jos Ville Vainio olisi äänestänyt sitä vastaan, mutta niin ei tapahtunut, koska juuri äänestyksen edellä Vainio ilmoitti puhemiehelle sairastuneensa äkillisesti ja poistui kokouksesta.

Tosiasiassa Vainio ei sairastunut, vaan hän poistui eduskunnasta juopottelemaan. Ja mikä pahinta hänen väitettiin poistuneen juopottelemaan vastavallankumouksellisten voimien kanssa. Tämän asian varmaankin tiesi paljastaa Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsija Sasu Punanen, joka luultavasti itsekin oli juopottelemassa Villen kanssa.

Nimimerkki Sasu Punanen oli oikeasti kuopiolainen Yrjö Räisänen, joka oli Vainion hyvä kaveri, vaikka pilkkasikin jatkuvasti kommunisteja pakinoissaan. Mutta eiväthän miehet riitele, vaikka asiat riitelisivätkin.

Ville Vainio joutui tapauksen johdosta eduskuntaryhmänsä puhutteluun, jossa hän vain totesi, että ”Mitä työ siinä vaahtootte, kyllä työ minusta piäsette”. Vainio luopuikin valtakunnan politiikasta ja keskittyi sen jälkeen harrastamaan idänkauppaa, joka liikemiehelle sopiikin hyvin, mutta hän alkoi harrastamaan myös hengellisiä asioita, joka oli yllättävä ratkaisu.

Teemu Keskisarja tiesi näet kertoa, että Ville Vainio perusti uskonnonvastaisen pilalehden nimeltään Jumalan vihreät laitumet. Googletin tuota lehteä, mutta ei sitä ainakaan digilehtiarkistosta löytynyt. Sen sijaan googletus paljasti, että 1930 -luvulla on merikassa ilmestynyt tuon niminen näytelmä.

Suomessa näytelmää ei nähty, koska se kiellettiin meillä IKL:n vaatimuksesta Jumalaa pilkkavana, koska näytelmässä annettiin ymmärtää Jumalan olevan vanha mustaihoinen mies, jollaista siihen aikaan nimitettiin n…keriksi. Myös tuon näytelmän pohjalta tehty elokuva Vihreät laitumet kiellettiin Suomessa ja sen esittäminen sallittiin vasta sodan jälkeen. Mielelläni tämän elokuvan näkisin. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vihre%C3%A4t_laitumet

 

maanantai 4. joulukuuta 2023

Ikiliikkuja

Sikäli erikoista, että vaikka savolainen vallankumousjohtaja Ville Vainio vangittiin talvella 1918, niin häntä ei lopulta asetettu syytteeseen mistään, vaan päästettiin vapaaksi elokuun puolivälissä. Vainio oli liiketoimissaan ystävystynyt nimekkäiden porvarien kanssa, jotka antoivat hänestä puoltavia lausuntoja valtiorikosoikeudelle.

Sen sijaan 1920 luvulla hän joutui kiven sisään kahteenkin kertaan. Ensiksi hän sai puoli vuotta istuttavaa vuonna 1921 vappupuheestaan, jossa hän mm. paljasti porvariston parissa liikkuessaan näkemiään seksuaalisia perversioita, mutta jostain syystä oikeus katsoi kuitenkin kyseessä olleen valtiopetoksen valmistelun.

Pari vuotta myöhemmin hän sai 2v 2kk vankeutta, jonka syynä oli jälleen valtiopetoksen valmistelu ja hän joutui istumaan rangaistuksensa Tammisaaren pakkotyölaitoksessa. Siellä mies pyysi, että hän voisi omistautua pelkästään ikiliikkujan kehittämiseen, jossa asiassa hän jo mukamas olikin pitkällä.

Pyyntöön suhtauduttiin myönteisesti ja Vainio sijoitettiin metalliverstaaseen, jossa oli projektinjohtajan käytettävissä monenlaista ammattimiestä. Ja hyvä ikiliikkujahan verstaassa valmistuikin; jos nyt jotain vikaa laitteesta hakemalla haetaan, niin eihän se kuitenkaan ikuisesti toiminut.

Kuitenkin, jos maahamme vaikkapa Kuopioon tai tiedekeskus Heurekaan, joskus perustetaan ikiliikkujamuseo, on Ville Vainion aihion oltava kunniapaikalla lasivitriinissä. Teemu Keskisarja kertoi, ettei hän Vainion henkilöhistoriaa tutkiessaan löytänyt ikiliikkuja-aihiota, mutta sen piirustukset hän muisteli jossain arkistossa nähneensä.

Arvo Poika Tuominen on muistaakseni kirjassaan Maan alla ja päällä kertonut paljonkin Ville Vainiosta. Kirja on ihan lukemisen arvoinen ja sen kansikin on vaikuttava: https://www.goodreads.com/book/show/43187125-maan-alla-ja-p-ll

sunnuntai 3. joulukuuta 2023

Ville Vainio ja pyhähenki

 

Kuvassa kansanedustaja-liikemies-ikiliikkujankeksijä Ville Vaino alk. Karjunen pitämässä vappupuhetta Kuopion Väinölänniemen urheilupyhätössä.
 https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Ville_Vainio_pit%C3%A4m%C3%A4ss%C3%A4_puhetta_ty%C3%B6v%C3%A4elle_vappuna_V%C3%A4in%C3%B6l%C3%A4nniemell%C3%A4.jpg
Etsivän keskuspoliisin agentin mukaan paikalla oli lähes 7.000 sanankuulijaa, joka on monta kertaa enemmän, mitä nykyään Kupsin peleissä on katsojia, vaikka kaupungissa on nykyään monta kertaa enemmän asukkaita kuin 1920-luvulla.
Etsivän keskuspoliisin agentin mukaan Vainio käsitteli puheessaan varsinkin porvariston seksuaalisia perversioita, joita puhuja itse oli päässyt menestyvänä liikemiehenä läheltä seuraamaan. Tietääkseni puheessa kuitenkin otettiin kantaa myös yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja korostettiin sitä, että koska Kuopion porvaristo pystyy kieltolaista huolimatta hankkimaan Kuopion torilta konjakkia ja huonomaineisia naisia, niin kyllä myös tavallisella työmiehellä tulisi olla sama oikeus.
Olen jyrkästi sitä mieltä, että kirjailija Sirpa Kähkösen tulisi seuraavassa Kuopio-teoksessaan antaa Ville Vainiolle se arvo, joka hänelle kuuluu. Olen myös vähintäänkin yhtä jyrkästi sitä mieltä, että Väinölänniemelle tulisi saada Villelle näköispatsas, koska tämän ansiot Kuopion historiassa ovat lähes valtiomiesluokkaa ja hän toiminnallaan pelasti vuonna 1918 kaupungin verisiltä taisteluilta.
Nimittäin Vainion hyvä kaveri Jukka Rahja, joka muuten Kolehmaisen veljesten kanssa perusti Kuopion Riento-nimisen työläisurheiluseuran, toi kaupunkiin syksyllä 1917 vallan junalastin aseita, mutta sen jälkeen Rahja ja Vainio lähtivät juopottelemaan ja aseet jäivät valtaosin jakamatta tuhatmiehiselle Kuopion punakaartille.
Niinpä kuopiolaisten sisällissota rajoittui viikoiksi pelkästään osapuolten keskinäisen ivahuutelun asteelle. Sitten paikalle tosin saapuivat Kajaanin sissit ja pohjalaiset, joilla oli käytössään tykki, joka alkoi tulittamaan kasarmille linnoittautuneita punikkeja.
Kuopion punakaartin päällikkö Israel Närhi osoitti suurta sotilaallista kyvykkyyttä, koska 29 tykinlaukauksen jälkeen Anselmi Hakkarainen-nimisen punikin valkoinen paita nostettiin riukuun sidottuna kasarmin katolle antautumisen merkiksi. Verilöylyltä vältyttiin ja hämmästyttävää on, että silloisen maan tavan vastaisesti sekä poliittinen johtaja Ville Vainio että sotilaallinen johtaja Israel Närhi jätettiin ampumatta; tosin vankileirille miehet joutuivat.
Saarnaaja Ville Vainion persoonassa oli paljon yhteistä saarnaaja Paavo Ruotsalaisen kanssa, joka asia voisi olla hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle teologian lisenssille. Vainio esimerkiksi muokkasi monimutkaiset Marxin ja Engelsin teoriat savolaisrahvaalle ymmärrettäviksi muuttamalla ne Katekismuksen muotoon.
Kristinuskon tuntemusta Vainio osoitti myös Tammisaaren vankileirillä, koska hän jäi vankilan pakollisen jumalanpalveluksen yhteydessä kiinni siitä, että hänen povestaan löytyi elävä pulu. Ville perusteli asiaa sillä, että hänen tarkoituksensa oli vapauttaa pulu lentoon siinä vaiheessa, kun pappi alkaa puhumaan pyhästähengestä havainnollistaakseen siten pyhänhengen käsitettä.
Muuten kansanedustaja-dosentti Teemu Keskisarjan ensimmäinen opinnäytetyö käsitteli Ville Vainiota ja niinpä Sisä-Savon kansalaisopisto tekisi ihan oikein, jos se kutsuisi miehen tänne puhumaan Vainiosta. Keskisarja kertoo tässä Yle Areenan ohjelmassa myös Ville Vainiosta – ohjelman nimi on jostain syystä Punaisen örinän maa. https://areena.yle.fi/podcastit/1-907077

lauantai 2. joulukuuta 2023

Räsäset

 Eilen mainittu kahvila Punikki sijaitsi Tulliportinkatu 19:ssä eikä Tulliportinkatu 37:ssa, kuten Savon virallisessa historiassa virheellisen ropakantistisesti kerrottiin. Tulliportinkatu 37:n seinässä ei ole Punikin muistolaattaa, vaan sen sijaan kenraali Einari Vihman muistolaatta.

Sikäli kahvila Punikkia saattaisi jopa kutsua ravintola Punikiksi, koska siellä anniskeltiin ns. kovaa teetä. Kieltolakiaikaanhan väkijuomia sai Suomesta hyvin halvalla hyvin vapaasti, koska tehokas yksityinen sektori huolehti tuotteen markkinoinnista ja jakelusta. Kieltolakiaikaan alkoholin kulutus kuusinkertaistui maassamme, joten kieltolaki osoittaa, että kyllä yhteiskuntaa voidaan muuttaa myös lainsäädännön keinoin.

Kahvila Punikin talous oli vankalla pohjalla, sillä kuopiolaiset punikit saivat Pietarista paljon puoluetukea, koska Ville Vainion (alk. Karjunen) kaveri Eino Rahja omisti siellä oman setelipainon. Venäjälle paenneet punaiset olivat ymmärtäneet ottaa mukaansa Suomen Pankin painolaatat, joilla jauhettiin rahaa vallankumouksen tarpeisiin.

Kuopion punikit eivät haaskanneet rahoja turhuuteen, vaan he joivat ne. SKP:n nuori ja innokas pääsihteeri Arvo Poika Tuominen tuli joskus vallan tarkastamaan Kuopion puolueväen tilannetta ja totesi ison osan tovereista olevan örvellyskunnossa. Tuominen kritisoi asiaa, jolloin Kuopion punikit vihjasivat, että vieras viedään kohta tutustumaan Taivaanpankkoon, ellei hän asetu.

Taivaanpankolla ei olisi välttämättä katseltu vain komeita maisemia. Nimittäin kyseisellä paikalla muudan punikki Pekka Pitkänen sai kaksi ristikkäin ammuttua luotia takaraivoonsa, kuten Puna-armeijan komissaarien niskalaukausoppaassa neuvotaan, kun oli laverrellut liikaa ohranalle.

Sekin henkirikos on vielä selvittämättä. Poliisi ei ollut motivoitunut tutkimaan tapausta, vaan ilmeisesti katsoi, ettei yhteiskunta Pitkäs-Pekassa paljoa menettänyt. Rikoksesta epäillyn Emil Räsäsen etsintäkuulutus sentään laitettiin lehteen. Erityistuntomerkkinä mainittiin etsintäkuulutuksessa se, että Räsänen on harvinaisen kaunis mies.

En löytänyt netistä Emil Räsäsen kuvaa, mutta sen sijaan löysin Pauli Emil Räsäsen kuvan, joka oli Kärkkäälän poikia kuten minäkin. Pikkuisen epäilen, että Pauli Emil Räsänen saattoi hyvinkin olla Emil Räsäsen sukua.

Pauli Räsänen toimi kansanedustajana 14 vuotta ja jäi maamme poliittiseen historiaan varsinkin siitä, että hän hallitsi suvereenisti sekä Suomen eduskunnan että Pohjoismaiden parlamenttien hiihtomestaruuskilpailuja, vaikka norjalaisilla oli asettaan lähtöviivalle jopa hiihdon olympiavoittajia.

Tosin siihen aikaan poliitikkojen hiihtoharrastus oli lähinnä amatöörien puuhastelua. Sittemmin tilanne on muuttunut ammattimaisempaan suuntaan ja puhutaan, että esimerkiksi valtioneuvos Harri Holkeri, Kok. joutui uhraamaan harjoitteluunsa jopa vapaa-aikaansa.

Luulen, että jo koulupoikana Pauli Räsänen oli poliittisesti valveutunut. Minulle on kerrottu, että Suonenjoen Yhteislyseossa piti joskus 50-luvulla laatia äidinkielen tunnilla aine Suomen marsalkasta. Myös tuleva SKDL:n kansanedustaja ja pohjoismaisten parlamenttien moninkertainen hiihtomestari Räsänen teki työtä käskettynä.

Ilmeisesti hän kirjoitti ihan rehellisesti, mitä mieltä hän Mannerheimista todella oli ja ehkäpä hän kiinnitti myös huomiota tämän persoonaan kytkeytyviin ristiriitaisuuksiin, koska sai aineensa johdosta käytöksen alennuksen. Jostain syystä aine joutui myös kouluhallituksen syyniin ja sieltä se kuulemma palautettiin varustettuna arvosanalla täysi 10.

Jokunen kesä sitten eräs pyörälenkillä ollut kohtelias herra kävi pyytämässä meiltä Kärkkäälässä vettä juodakseen ja paljastui, että hän oli maamme olympiajoukkueen laakäri Ilkka Räsänen. Hän on Pauli Räsäsen veljenpoika. Aika paljon hän oli setänsä Paulin näköä.

https://www.hs.fi/muistot/art-2000005108449.html

perjantai 1. joulukuuta 2023

Ylisukupolviset traumat

Eittämättä Finlandialla juuri palkittu Sirpa Kähkönen on loistava kirjailija, mutta jos jotain vikoja ja puutteita on hän teoksistaan oikein hakemalla haettava, niin sellainen vika ja puute eittämättä on täydellinen huumorin puuttuminen, joka vika ja puute ihmetyttää erityisesti siksi, että kirjailija on Kuopiossa kasvanut.

Nyt Finlandialla palkitun 36 uurnaa luettuani ymmärrän täysin Kähkösen tuotannosta puuttuvan huumorin, koska puutteen selittävät ylisukupolviset traumat. Sirpa Kähkösen äiti ei ollut mikään helppo ihminen ja hänen vaikean luonteensa selittää pahan kolarista aiheutuneen aivovamman lisäksi se, että äidin isän veljet katosivat itärajan taakse ja lepäävät ilmeisesti nyt Petroskoin lähellä Punakankaan joukkohaudassa, jonne päätyi ainakin 582 suomalaista.

Äidin isä ei menettänyt henkeään Stalinin vainoissa vaan hän menetti ainoastaan hermonsa Tammisaaren vankileirillä. Henkeään hän ei menettänyt, koska hän hylkäsi veljensä ja ymmärsi paeta ajoissa Leningradin upseerikoulusta takaisin Suomeen.

Sirpa Kähkönen on kirjoissaan kertonut hyvin vakavaan sävyyn kuopiolaisten kommunistien kokemuksista ja on ihan ymmärrettävää, että vitsit saattavat olla sitä aihetta käsitellessä vähissä. Mutta kyllä asiasta olisi löytynyt vähän huumoriakin.

Joskus vuosia sitten Kähkönen vieraili luennoimassa Kuopiossa ja kerroin, mitä hauskaa esimerkiksi historioitsija Teemu Keskisarja kirjassaan suomalaisesta terrorismista kertoo savolaiskommunistien toilailuista, niin Kähkönen oli vähän kipakasti sitä mieltä, etteivät Kuopion kommunistit suinkaan olleet mitään saamattomia resupekkoja, kuten Keskisarja antaa ymmärtää.

Finna.fi-arkistosta löytyy valokuva, joka osoittaa, etteivät ainakaan kaikki savolaiskommunistit olleet resupekkoja. Kuvassa keskellä seisoo todella tyylikäs herrasmies Ville Vainio alk. Karjunen, joka oli Suomen sosialistisen työväenpuolueen kansanedustaja, mutta myös menestyvä liikemies ja ilmeisesti myös maamme historian johtava ikiliikkujan keksijä; tosin Spede Pasanen saattoi päästä ikiliikkujan kehittämisessä vielä Villeäkin pitemmälle.

Linkistä löytyvä kuva on otettu syksyllä 1918, jolloin Savon Työmies-lehti alkoi jälleen ilmestyä epäonnistuneen kapinan jälkeen. Mainittakoon, että tuossa samassa rakennuksessa toimi kahvila nimeltään Punikki, joka mainosti itseään iskulauseella ”Kahvila Punikki – Porvarin mieliharmi”. Savon Työmies julkaisi myös jonkin aikaa joululehteä niemeltään Punikin Joulu.

https://finna.fi/Record/ta_ah.M011-1443936?sid=3450537580

torstai 30. marraskuuta 2023

Finlandiat jaettiin

Läheltä Uukuniemeä liippaavat eilen jaetut sekä kauno- että tietokirjallisuuden Finlandiat. Kuopiolaissyntyinen kirjailija Sirpa Kähkönen sai kaunokirjallisuuden Finlandian teoksestaan 36 uurnaa – Väärässä olemisen historia, joka oikein onkin.

Muistanpa, miten muutama vuosi sitten Kähkönen oli esittelemässä jotain silloista uutuuskirjaansa Kuopion kaupungintalon juhlasalissa, joka oli täynnä yleisöä ja hän kertoi, miten mukava hänen on ollut kävellä Sortavalan katuja, koska hänen isänpuoleinen sukunsa on kotoisin Sortavalan Kalattoman kylästä. Tässä vaiheessa pyysin puheenvuoroa, jonka heti sen myös sain, enkä malttanut olla mainitsematta, että Kalattoman kylä on kyllä Uukuniemen puolella, jota tietoa kirjailija ei sitten kiistänytkään.

Minusta Kalattoman kylän nimi on mielenkiintoinen. Teoriani on, että kun ovelat savolaiset asuttivat tuon paikan sen jälkeen, kun alkuperäinen karjalaisväestö oli lähtenyt elintaso- ja veropakolaisiksi Tverin Karjalaan, niin uudisasukkaat huomasivat seudun vedet hyvin kalaisiksi ja hämäysmielessä nimesivät kylän Kalattomaksi pitääkseen vieraat kalamiehet poissa.

Eli Uukuniemen tyttöjä on kaunokirjallisuuden Finlandian voittaja ja tämä seikka on ensi kesän Uukuniemi-juhlien järjestäjien syytä huomioida.

Tietokirja-Finlandian voitti Antti Järvi isoisoisästään kertovalla kirjalla Minne katosi Antti Järvi? Kirjan päähenkilö Antti Järvi ei ollut ihan uukuniemeläisiä, vaan hän asui parinkymmenen kilometrin päässä Lahdenpohjassa. Luulen kyllä, että silloinen Lahdenpohjan kauppala oli ennen sotia hyvin tärkeä paikka uukuniemeläisille, jotka varmaankin aika pienen ja syrjäisen pitäjän asukkaina saattoivat pistäytyä kauppamatkoilla Lahdenpohjassa, joka oli vallan kauppala.

Minulle ei ole esimerkiksi yhtään kappaletta syitä epäillä sitä, etteikö Lahdenpohjassa saattanut olla jopa Alkon myymälä tai ainakin jonkinlainen anniskeluravintola. Jos siellä ei ollut Alkoa tai anniskeluravintolaa, niin ainakin siellä oli yksi maamme komeimmista kirkoista. Ikävä kyllä tuo herranhuone paloi vuonna 1977. Luulen, että palon on täytynyt näkyä Uukuniemelle asti.

Virallisen selityksen mukaan palo syttyi siitä, kun pojat grillasivat saslikkia kirkon vintillä. Neuvostovastaiset tahot sen sijaan levittävät tietoa, että kyseessä olisi ollut tuhopoltto. Neuvostovalta käytti kirkkoa varastona ja ainakin tarinan mukaan varastossa oli ollut jokin hävikkiongelma ja koska inventaario oli tulossa, niin hävikkiongelma ratkaistiin pyroteknisin menetelmin.

 

keskiviikko 29. marraskuuta 2023

Rajalla

 Jotenkin järkyttävä on aikoinaan Helsingin Sanomissa julkaistu viimeinen Uuno Kailaasta otettu valokuva. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005685722.html . Kuolemansairas luurankomaisen laiha mies siinä tuijottaa kameraa palavin silmin. Kailas kuoli muutama päivä kuvan ottamisen jälkeen 31-vuotiaana.

Tavallaan tahattoman koomista on se, että muutama vuosi aiemmin tuon näköinen tuberkuloottinen runoilija kirjoitti runon rajalla, jossa hän uhoaa idän suuntaan luullakseni luisevaa nyrkkiään heristäen, että: ”Ei ota vieraat milloinkaan kallista perintöänne. Tulkoot hurttina aroiltaan! Mahtuvat multaan tänne.”

Minusta hän ei kuitenkaan ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan herkkä taiteilija, joka vaistosi ihan oikein ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi aivan oikein ennustaa, kuten eräässä Rajalla-runon säkeessä sanotaan, että verta on näkevä aamu. Niinhän siinä muutama vuosi myöhemmin sitten tapahtuikin.

Nykyisessä ajassamme on paljon yhteneväisyyttä 1930-lukuun, mutta en jaksa uskoa, että meillä Suomessa verta on näkevä aamu, koska Venäjä ei näytä sotimisessa pärjäävän kunnolla edes Ukrainalle ja Nato on sentään sotilaallisesti Ukrainaa hirmuisen paljon vahvempi. Muistelen, että Venäjän osuus maailman bkt:stä on vajaat 2 %, mutta kollektiivisen lännen, johon lasken kuuluviksi myös Japanin, Etelä-Korean ja Taiwanin on noin 70 %.

Mutta vaikka aamu ei olisikaan näkevä verta, niin epäilen, että ellei Ukrainan sotaa saada loppumaan, niin ensi kesänä maamme itärajan pensaikoissa tullaan näkemään paljon kuluku-ukkoja ja maamme rannikolle ilmaantuu paljon venepakolaisia huoltoasemilta ostetuissa 30 euroa maksavissa puhallettavissa muoviveneissään.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa lausuntaa, kun maamme jalkapallomaajoukkueen maalia vartioivan Viljami Sinisalon vaari Veikko Sinisalo esittää Uuno Kailaan runon Rajalla sillä kalliimmalla tavalla eli väristyksin.

Maalivahti Sinisalo kuuluu kulttuurisukuun. Hänen isoisänsä on näyttelijä Veikko Sinisalo, tätinsä näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo ja setä kapellimestari Jarno Sinisalo. Sinisalon serkun isä on Eppu Normaali -yhtyeen Pantse Syrjä. Unohtaa ei sovi sitäkään, että Veikko Sinisalon serkku oli Suomen Kommunistisen puolueen varapuheenjohtaja Taisto Sinisalo.
https://www.youtube.com/watch?v=IgEyaVZ3bqk

tiistai 28. marraskuuta 2023

Eino Salmelainen

Jostain syystä isänmaallinen lukiolainen Uuno Kailas ei astunut sisällissodan aikana valkoisen armeijan riveihin, vaikka moni heinolalainen lukiolainen ja partiopoika niin teki. Sen sijaan 18-vuotias Kailas osallistui vuoden 1919 Aunuksen retkeen, jossa hän oli saada kuolemantuomion karkuruudesta ja jossa hänen erittäin läheinen heinolalainen ystävänsä Bruno Schildt sai surmansa.

Rohkenen tuskin edes arvailla ystävyyden syvyyttä. Molemmat pojat olivat partiolaisia. Heinolassa partiojohtajana toimi silloinen lehtimies ja myöhempi teatterijohtaja Eino Salmelainen. Salmelainen oli Uunolle läheinen henkilö myöhemminkin. Salmelainenkin oli Kailaksen tapaan julkimiehimys, kuten muuten tietääkseni myös koko maailman partioliikkeen perustaja oli.

Sisällissodan aikana Salmelainen teki 15-vuotiaista partiopojistaan sotilaita. Muistelmissaan hän ihmettelee, miten innokkaista koulupojista hetkessä tuli kylmäverisiä teloittajia. Salmelaisen johdolla pikkupoikien mekanisoitu kuolemanpartio liikkui polkupyörillä tekemässä tiedustelu- ja puhdistusretkiä.

Näistä asioista Heinolan virallinen historiankirjoitus vaikenee. Muistelen kuitenkin Itä-Häme-lehdessä ollutta 100 vuotta täyttäneen mummon haastattelua ja hän ihmetteli, kuinka kapina-aikaan joku 15-vuotias poikanen kävi ampumassa hänen veljensä. Vastaavanlaiseen pystyivät myöhemmin Kambodzan punakhmerit; hekin käyttivät lapsia kansanmurhan toteuttajina.

Myöhemmällä iällä innokas suojeluskuntalainen Eino Salmelainen vaihtoi leiriä ja hänestä tuli arvostettu ja pitkäaikainen Tampereen työväenteatterin johtaja. Muistelmissaan hän kertoi katuvansa nuoruutensa pahoja töitä. Niinhän se Kekkonenkin teki, joka 17-vuotiaana johti Haminassa siviilimiesten ampumisia.

Kekkonen väitti muistelmissaan, ettei hän muista, oliko hän ampujana vai ei. Epäilen, että hän muisti, sillä ei tuollaisia juttuja voi unohtaa. Ainakin jääkäreille opetettujen Saksan armeijan ohjesäännön mukaan teloitusryhmän johtajan piti ampua varmistuslaukaus teloitetun päähän.

En muista, että Heinolan virallisessa historiassa olisi ollut mainintaa tuosta Eino Salmelaisen johtamasta mekanisoidusta lapsisotilaiden kuolemanpartiosta. Wikipediakaan ei näytä tuntevan teatterineuvos Eino Salmelaisen roolia lapsisotilasosaston johtajana maamme sisällissodassa:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Eino_Salmelainen


sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Pallokentällä

 

Tuollainenkin kuva löytyy näköjään kännykästäni. Heinolan Maaherranpuisto, jota myös Perspektiivipuistoksi kutsutaan, loistelee siinä isänmaamme aamunkoitossa. Ja tosiaankin muualla harvinainen perspektiivi-ilmiö esiintyy tuossa puistossa. Muistelen, etten muualla ole nähnytkään perspektiivi-ilmiötä esiintyvänkään.
Muistelen, että heinolalainen homoseksuelli, skitsofreeninen ja tuberkuloottinen runoilija Uuno Kailas, joka ei kuitenkaan ollut kommunisti, tarkkaili tuossa puistossa kiinnostuneena pikkupoikien pesäpallo-ottelua ja kirjoitti näkemästään runon Pallokentällä.
Muistelen, että ammattinyrkkeilijä Niklas Räsänen lausui Pallokentällä-runon ulkomuistista jossain Urheiluruudussa. Muistelen myös, että Räsänen on taiteilija-nyrkkeilijä Eva Wahlströmin aviomies. Lisäksi muistelen, että Wahlström oli kuuluisa myös siitä, että hänellä oli syntyessään kuudet varpaat. Siunatuksi lopuksi muistelen vielä, ettei sillä seikalla, että hänen isänsä oli Loviisan ydinvoimalan tsäteilyurvallisuuspäällikkö, ollut syytä tyttären kuusivarpaisuuteen.
Pallokentällä-runo menee näin:
Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.
Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.
Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.
Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.
Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.
Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –
kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.
Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä… Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.
Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,
joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.
Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.

Sateenpylväs

Kummallisen ennusmerkin, jonka merkitystä jäin pohtimaan sydämessäni, näin eilen, kun kävelin maamme alkuperäisen ja väärentämättömän itärajan seutuvilla. Suonenjoesta nousi nimittäin merkillinen valoilmiö, joka väreiltään muistutti sateenkaarta, mutta se ei ollut kaari, vaan kohosi pylväsmäisesti suoraan ylöspäin.

Nimesin valoilmiön sateenpylvääksi, vaikka sade ei sitä selitä, vaan ilmeisesti sulasta vedestä nouseva huuru sen synnytti. Ajattelin tänään käydä ottamassa sateenpylväästä kännykälläni vuoden luontokuvan, mutta merkillistä valoilmiötä ei tällä kertaa esiintynyt.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että kuvassa esiintyvä Suonenjoki toimi vuonna 1323 solmitun Pähkinänsaaren rauhan itärajana, joten valtakunnan alkuperäinen ja väärentämätön itäraja kulki kuvani osoittamassa suunnassa. Niinpä toivon, ettei Vladimir Putin ehdi sotakiireiltään seuraamaan Face-päivityksiäni.

Tosin silloinen itärajamme oli raja Novgorodin ja Ruotsin välinen. Senkin jälkeen itäinen naapurimme ja myös rajanlinja on vaihdellut. Välillä naapurimme on ollut Novgorodin lisäksi myös Moskova, Neuvostoliitto ja Venäjä. Nähtäväksi jää millä nimellä itänaapurimme tunnetaan tulevaisuudessa, koska Venäjän poliittinen eliitti tuntuu olevan sitä mieltä, että Venäjän loppu on se, jos se häviää Ukrainan sodan.

Ihan juuri näytettiin jossain uutisissa, kun Venäjän presidentinvaalissa ehdolla oleva kommunisti Zuganov oli tapaamassa Ukrainan sotaa vastustavien perheenäitien mielenosoitusta. Nämä venäläisäidin tuomitsivat sen, että vain prosentti kansasta on otettu armeijaan ja he halusivat, että määrä pitäisi moninkertaistaa, jotta heidänkin miehet pääsisivät välillä käymään lomalla, koska olivat olleet yhtä mittaa rintamalla ilman lepoa.

Zuganov, joka on ammatiltaan opettaja eikä siksi käytä muiden Venäjän johtajien tapaan keskushermostoon vaikuttavia aineita, vakuutti ymmärtävänsä naisten tuskan ja lupasi tehdä jotain asian hyväksi, mutta hänkin korosti, että Venäjä tuhoutuu, jos se häviää Ukrainalle.

Itsekin epäilen noin käyvän ja samaa mieltä lienevät monet länsimaiden johtajat, jotka suostuvat antamaan Ukrainalle vain sen verran apua, että sota pysyy tasaväkisenä. Länsimaiden johtajien pelkona lienee Venäjän hajoaminen ja tuhansien ydinaseiden joutuminen vielä hullumpien tyyppien käsiin.

Luulen, että jos Usa olisi toimittanut samoja tutkassa huonosti näkyviä risteilyohjuksia Ukrainalle, joita Suomi aikoinaan sai, niin sota olisi jo päättynyt. Noilla risteilyohjuksilla pystyisi tuhoamaan tarvittaessa Krimin sillan ja Venäjän suurkaupunkien energiahuollon.

 

 

lauantai 25. marraskuuta 2023

Marskin Mersu

Aamuvarhain tuli tv:stä mielenkiintoinen vuonna 2017 valmistunut ohjelma Mannerheimin Mersusta, jonka Hitler lähetti hänelle joulukuussa 1941, eli ehkä se oli joululahjaksi tarkoitettu. Se ei siis ollut syntymäpäivälahja, vaan 75-vuotislahjaksi kesäkuussa 1942 Marskille annettiin Saksasta kolme maastoautoa.

Mannerheimin Mercedes Benz 770 F-Cabriolet tai myös Grosser Mercedes Offener Tourenwageniksi kutsuttu auto oli kova rauta. Se oli yksi aikakautensa kalleimmista ja hienoimmista kulkuneuvoista. Tämä Auto on 4100 kiloinen, 230 hevosvoimainen ja 170 kilometriä tunnissa kulkeva, panssaroitu kolossi. Korkeaoktaanista lentokonebensiiniä se kulutti maantieajossa peräti 27 litraa sadalle, mutta kovin usein sitä ei tarvinnut tankata, koska tankkiin mahtui peräti 195 litraa.

Tämän panssaroidun Mersun pohja on kuusimillistä terästä, kori vähän ohuempaa ja lasitkin ovat 40 milliset, joten ilmeisesti auto suojaa pieniltä miinoilta ja pistoolin luodeilta.

Sodan jälkeen Mannerheim luopui Mersustaan ja se päätyi Ruotsiin, josta se myytiin Amerikkaan. Ohjelmassa haastatellaan ohjelman tekohetkellä auton silloista 94-vuotiasta omistajaa, joka oli eläkkeellä oleva Usa:n ilmavoimien kenraali, joka vaikutti lupsakkaalta mieheltä ja hän vakuutti naureskellen, ettei häntä välttämättä tarvitse ampua, jotta hän luopuisi Mersustaan.

Luulenpa, että Marskin panssaroitu Mersu olisi melkoinen vetonaula, vaikkapa Parolan panssarimuseossa. Uskon, että suomalaiset voisivat sen ostaa muutamalla miljoonalla eurolla ja uskonpa, että kansalaiskeräyksellä tuon summan saisi kokoon varsinkin, jos Mannerheimin vakavaraiset suomalaiset sukulaiset, eli Julinit ja Ehrnroothit, innostuisivat asiasta.

Tuollainen kansalaiskeräys saattaisi tietysti herättää poliittista pahennusta, mutta siinä tapauksessa kannattaisi muistuttaa, että marsalkka Mannerheimin veli majoitti Tukholmassa V. I. Leniniä, joka antoi Suomelle itsenäisyyden; ainakin niin muistelen lukeneeni jostain.

Erittäin hämärä ja varmaankin väärä mielikuva minulla on siitäkin, että joku Mannerheim-niminen henkilö olisi toiminut Ruotsin opiskelijoita ja älymystöä viehättäneessä maolaisessa liikkeessä iloisella 1970-luvulla, mutta siitä ei silloin puhuttu, koska se oli ulkopoliittisesti arveluttavaa.

Ohjelman Mannerheimin Mersusta voi katsoa tästä: https://areena.yle.fi/1-3995499

perjantai 24. marraskuuta 2023

Ripsuminen

Kuopiossa syntyneen Juho Rissasen syntymästä on kulunut 150 vuotta, joten on ihan paikallaan, että Rautalammin museon Viipurin taideaarteiden joukossa oli myös tuo kylpeviä naisia esittävä työ. Vaikka olen kuvataiteellisesti niin lahjaton ihminen, että jäin tietääkseni Suomessa ainoana laiskanläksylle piirustuksesta, niin siitä huolimatta taiteellinen lahjakkuuteni riitti ihmettelemään tuota taulun koivunoksaa ja sen merkitystä. Joku merkityshän silläkin varmasti on.

Ehkä koivunoksa edustaa työssä jonkinlaista savolaista huumoria. Selvästikin yksi alastomista neitosista vihtoo oksalla toisen alastoman neitosen intiimialuetta. Otaksun, että kyseessä on ripsuminen, jolla ennen hyväiltiin alastomien neitosten sijasta lypsettävien lehmänkantturoiden intiimialuetta, kun yritettiin karkottaa lypsämistä häiritseviä perskärpäsiä.

Mutta joka tapauksessa lupsakka huumorimies oli Juho Rissanen, vaikka hänen lapsuutensa oli ankea. Isä kuoli viinaan Juhon ollessa 10-vuotias, jonka jälkeen pikkupojasta tuli perheen huoltaja. Hyvin hän perheestään huolehtikin, koska rutiköyhästä Pikku-Juhosta tuli lopulta upporikas taiteilija, vaikka taiteella ei tässä maassa yleensä rikastuta.

Juho Rissanen oli hyvin tuottelias taiteilija ja sellaista olen kuullut kerrottavan, että tuotteliaisuuden selitys oli se, että hän hyödynsi kovasti oppipoikiaan taulutuotannossaan. Mutta niinhän Savossa sanotaan, että ”hullu töetä tekköö, viisas piäsöö vähemmälläkin”. Esimerkiksi Pohjanmaalla ei tuollaista sanontaa tunneta.

Mutta ovat muutkin menestyneet suomalaistaiteilijat osanneet käyttää halpaa aputyövoimaa. Kerrotaan, että kerran kun Reidar Särestöniemi oli käymässä taulukauppaneuvotteluja vuorineuvosten kanssa Särestöniemen ateljeessaan, saapasteli paikalle Reidarin veli Antton pensseli kädessään ja kysyi, että ”pannaanko lissää punasta”.

Olen kuullut myös sellaista, että kerran eräs vuorineuvos soitti Reidarille ja valitti, että maali varisee tämän kalliista maalauksesta. Reidar vain kysyi, että ”vieläkö hinta näkkyy” ja kun kuuli hinnan vielä näkyvän, niin hän ihmetteli, että ”mitä sinä sitten valitat”.

 

 

torstai 23. marraskuuta 2023

Homostelun tuntua

Rautalammin museo valmistui juuri ennen talvisotaa, ja Viipurin taidemuseon kokoelmia tuotiin sinne turvaan jo lokakuussa 1939. Museo säilytti merkittävää taidekokoelmaa vastikkeetta vuoteen 1952.

Viipurin taiteenystävät lahjoitti kiitoksena saamastaan Peuran museosäätiön tuesta Viipurin taideaarteita-näyttelyssä esillä olevan Petter Langin kirkkomaalauksen Kristus Getsemanessa vuodelta 1771. Jääsken kirkkoon alkujaan tehdyn maalauksen omistaa nykyään Rautalammin seurakunta.

Likaisen mielikuvituksen omaavana ihmisenä en yhtään ihmettele, että Jääsken seurakunta halusi päästä maalauksesta eroon. Ainakin minusta, joka tosin ymmärrän taiteesta vain juuri sen verran, että jäin kansakoulussa laiskanläksylle vaahteranlehden piirtämisestä, Getsemanessassa on lievästikin sanottuna pilapiirrosmaisia piirteitä.

Kovasti on maalauksen Jeesuksella hurmioitunut ilme, kun enkeli, jonka sukupuolesta en ole täysin varma, häntä likistelee. Minusta taulussa on jopa selvää homostelun tuntua, johon ainakin Räsäs-Päivin olisi syytä puuttua.

keskiviikko 22. marraskuuta 2023

DB-3

Muutama vuosi sitten Rautalammin museossa käydessäni luulin nähneeni sen taidekokoelmissa hienon Laila Pullisen räjäytystekniikalla tehdyn veistoksen, mutta tapani mukaisesti olin taas väärässä. Se ei ollutkaan veistos, vaan neuvostoliittolaisen pommikoneen Iljusin DB-3:n osa.

Kone oli suomalaisten talvisodan sotasaalista, joka syöksyi 2.7.1941 syöksykierteessä Konneveteen moottorivian vuoksi ollessaan suorittamassa korkeusnousukoetta. Voi olla, että sotasaaliskoneelle ei meillä pystytty tekemään vaadittavia määräaikaishuoltoja, koska varaosia ei ollut saatavilla.

Koneessa oli kolmihenkinen miehistö. Ohjaaja luutnantti Paul Seger ja tähystäjä luutnantti Lennart Poppius hyppäsivät laskuvarjoilla, mutta ainoastaan tähystäjä selvisi hypystä hengissä. Ohjaajan takertui kuulokkeiden johtoon eikä päässyt irtautumaan laskuvarjostaan vedessä, vaan hukkui. Lentomekaanikko Toivo Pöysti ei hypännyt koneesta vaan menehtyi sen syöksyessä järveen.

Kaikkia koneen osia ei ainakaan hyvän tarinan mukaan saatu nostettua yli 20 metrin syvyydestä. Sodan jälkeen kalamiesten pyydysten mukana nousi kuvan veistosmainen koneenkappale. Minulle on kerrottu, että koneen osia saattaisi vieläkin Konneveden pohjasta löytyä, jonka seikan saatan täten asiasta kiinnostuneiden tietoon.

 

 

tiistai 21. marraskuuta 2023

Hakaristihauta

 

Samalla tavalla kuin Kalle Päätalon isä Herkko ihmetteli, että mitä mikäkin ympärillä näkyvä merkki oikein merkitsee, ennen kuin hänet vietiin köysissä mielitautiparantolaan, ihmettelen minäkin merkkien merkityksiä. Esimerkiksi Rautalammin sankarihautausmaalla on noin kahdensadan tavallisen hautakiven joukossa uskoakseni maamme ainut hakaristillä koristeltu hautakivi, joka pisti silmääni jo vuosia sitten ja olen sen jälkeen pohdiskellut merkin merkitystä hiljaa mielessäni.

 

Tiedän, että suomalaisten sotasaalispommikone syöksyi välirauhan aikaan Konneveteen ja joskus ajattelin, että joku lentäjistä on haudattu Rautalammille ja että ilmavoimien vainajien hautakiviin olisi naputeltu hakaristi, sillä hakaristihän oli ilmavoimiemme tunnus vuodesta 1918 vuoteen 1944.
Mutta äsken tarkistin asian Sotasammosta eikä Taito Laasanen ollut ilmavoimien miehiä. Itse asiassa koko Suomen armeijassa ei ollut Taito Laasanen-nimistä sotilasta. Niinpä aloin epäillä, että Laasanen olikin Saksassa palvelleita SS-miehiä. Mutta ei ollut hän SS-mieskään.
Ilmiöillä on kuitenkin selityksensä. Nimittäin Taito Laasonen-niminen kaatunut sotamies Sotasammosta löytyi. Elikkä luulen, että hakaristihaudan selitys on, että kiven veistäneelle kivityömiehelle sattui ns. huono päivä Taito Laasosen hautakiveä naputellessaan.
Ensiksikin hän kaiversi vakiintuneen ristin sijasta kiveen hakaristin ja lisäksi hän teki kirjoitusvirheen myös sankarivainajan nimessä. Paljon mahdollista, että virheet on myöhemmin huomattukin, mutta sitten on perisavolaiseen tapaan ajateltu, että ”haetannooko tuo mittään”.

maanantai 20. marraskuuta 2023

Rautalammin museo

Tänään kunnioitimme rouvan kanssa läsnäoloillamme upeaa Rautalammin museota, jossa on nähtävillä mielenkiintoisia Viipurin taideaarteita.

Sen lisäksi, että meissä suonenjokelaisissa synnyttää ihastusta ja kademieltä se, että rautalampilaiset ainakin omasta mielestään perustivat Pohjois-Amerikan Yhdysvallat, ihastusta ja kademieltä synnyttää myös Rautalammin kohtuuttoman upea museo. Museon rakennutti kauppaneuvos Heikki Peuran vaimo Aina Peura 1930-luvun lopulla vähän ennen sotia.

Kauppaneuvos Heikki Peura oli aikoinaan yksi maamme rikkaimmista miehistä. Hän omisti Suonenjoella ja Kuopiossa erinäisiä mekaanisen puunjalostuksen laitoksia ja siinä sivussa myöskin suuret Korholan ja Haminanlahden kartanot. Peura kuului KOP:n hallintoneuvostoon, eli hän oli tavallaan silloisen KOP:n pääjohtajan ja tulevan presidentin J.K Paasikiven esimies.

Tarina ei kerro, oliko Peura asialla silloin, kun hallintoneuvosto yritti saada pääjohtaja Paasikiven eläkkeelle tämän epäillyn mielenvikaisuuden perusteella, mutta en keksi yhtään kappaletta syitä, etteikö hän olisi voinut olla tulevan presidentin piällysmies. Pääjohtaja lähetettiin psykologiseen tutkimukseen, jossa paljastui, ettei hän ollut mielenvikainen, vaan hän oli ainoastaan saanut vain huonon kotikasvatuksen.

Paasikiven epäilty mielenvikaisuus ilmeni mm. siten, että hänen korottaessaan todella ääntään, hänen hammasproteesillaan oli taipumus singahtaa lattialle. Tosin mielestäni sellaisessa tapauksessa vika ei ole välttämättä äänensä korottajan mielessä vaan hänen tekohampaissaan.

Rautalammin museon perustanut Peuran suku oli kaukaa viisas, koska perustettavalle museolle lahjoitettiin samalla myös 300 hehtaaria metsää, joka riittänee hyvin museon toiminnan turvaamiseen varsinkin, kun nykyäänkin löytyy henkilöitä, jotka ovat valmiit sitä lahjoituksilla tukemaan.

Niinpä esimerkiksi, kun 2020-luvun taitteessa kerättiin rahaa Rautalammin museon kaivattua peruskorjausta varten muun muassa tukikonsertein, niin suuren lahjoituksen, puoli miljoonaa euroa, teki helsinkiläinen, Rautalammilla syntynyt Leena Anneli Saarela, o.s. Pakarinen.

 

12.10.2008-31.12.2008

Itämaan tietäjät

13.10.2008, 20:22

Eilen tuli ylistettyä Seppo Rädyn syvällistä viisautta, joka ei kuitenkaan kaikessa viisaudessaan yllä aivan Matti Nykäsen viisauden tasolle.  Huomattakoon, että molemmat ovat taustaltaan Karjalan runonlaulajien jälkeläisiä, Seppo on kotoisin Tohmajärveltä ja Matti on siirtokarjalaisten jälkeläisiä. He ovat siis tyypillisiä mietiskelyyn taipuvaisia idän ihmisiä. Matti Nykäsen suurin aforismi, joka kuuluu ”elämä on ihmisen parasta aikaa”, yltää syvähenkisyydessään Kaukoidän vanhojen mestareiden tasolle. Ei sis ihme, että Nykäsen aforismikokoelma ”Elämä on laiffii” on erittäin luettu teos.

Matti Nykänenkään ei aina jaksa olla älyllinen. Lauri Karhuvaaran haastattelussa tämä syvähenkinen nuorimies ei ollut ihan parhaimmillaan. Vaikka hän ei olekaan mikään kestävyysurheilija, niin vaikuttaa siltä, että Matti on tässä näytteessä vähän huonossa hapessa. Ja vatsakin taitaa reistailla.

http://www.youtube.com/watch?v=9N_-zopnwp8

Muistettakoon, että haastattelija Lauri Karhuvaara on entisen pääministerin ja yliopiston pitkäaikaisen kanslerin Edwin Linkomiehen tyttären poika. Linkomies tunnettiin viimeisen päälle korrektista käytöksestään ja kielenkäytöstään. Tulevan runoilija Pentti Saarikoskenkin hän vauhditti niskasta käsin pois vastaanotoltaan, jonne tämä tunnettu boheemi saapui villapaidassa. Niinpä isoisä Linkomies kääntyi varmaan haudassaan kuultuaan tyttären poikansa toimittaja Lauri Karhuvaaran käyttävän MTV3:n suorassa  aamuohjelmassa alatyylistä naisen sukuelintä tarkoittavaa kansanomaista termiä.


Kommentit (0) 

Herrana on hyvä olla

14.10.2008, 21:32

Taas on reppu pakattuna ja valmis nostetavaksi pykälään. Taas on tullut ravattisolmukin, se yksinkertainen, opeteltua, sillä pitäähän herralla olla ravatti. Veronmaksajien suosiolla avustuksella olen matkustamassa Helsssingin hienostohotelliin Helsssingin herrojen luokse mukamas opiskelemaan. Ettei vaan tässä vielä  joudu täyslihaa syömään ja kuohujuomaa juomaan. Höyryävät lihapadat ja helmeilevät kuohujuomat odottavat ottajaansa. Ja tuskinpa omaa rahaa tarvitsee liiemmälti tuhlata.  Kyllä herrana olo on mukavaa.

Tässäpä olisi oivallinen kimmoke kunnallispoliittiselle keskustelulle näin vaalien alla. Herrojen etuoikeuksien esittelyyn kannattaisi panostaa. Nyt kunnon räväkät vaalikeskustelut puuttuvat, jollaisia vanhassa selkeässä luokkayhteiskunnassa harrastettiin. Kaikki vain koettavat nykyään miellyttää kaikkia eikä ketään haluta ärsyttää. Ainoastaan TV:n erillinen pienpuolueiden suurivaalikeskustelu kannattaa katsoa. Sekin vain sen vuoksi, että voi huomata, miten pitkällä avohoito on maassamme.

Vain kerran olen elämässäni luullut joutuneeni seuraamaan kuntalaisten spontaania kunnallispoliittista väittelyä. Heinolassa oli joidenkin vaalien alla muudan herraseurue torin vaalimainosten suojassa käymässä kiivasta sanailua. Vallan salaa kuuntelin, luulin tosiaan, että siinä väiteltiin kiihkeästi politiikasta. Mutta ei keskusteltu politiikasta, vaan riita koski viinapulloa. Mutta kyllä se ihan hyvältä poliittiselta väittelyltä aluksi kuullosti.


Kommentit (0) 

Kurjat

20.10.2008, 17:52

 Siellä pikkuvirkamiesten koulutuspäivien luentosalin peränurkassa istuivat takametsien mehet. Niiniojan Jaska on lähtöisin Korpilahden Surkeen kylältä, Lehtosen Tero Leppävirran Kurjalan kylältä ja kuvanottanut pikkuvirkamies on Kurja-Kärkkäälän poikia. Tarinan mukaan Kärkkäälä oli yhteen aikaan niin huonossa jamassa, ettei sieltä löytynyt kuin yksi raha, jota kyläläiset kävivät sitten vuoroin ihmettelemässä. Siitä sitten syntyi luontevasti hellittelynimi Kurja-Kärkkäälä.

En muistanut Kurjalan mieheltä kysyä, onko hänen kotikylällään se järvi nimeltään Iso-Haeseva. Tiedän sellaisen Leppävirralla olevan.  Olisihan se mahtavaa omistaa kesämökkitontti Kurjalan kylän Ison-Haesevan rannalta. Tuskin olisi hinnan kiroissa. Meillä Kurja-Kärkkäälän suunnalla on vain Pasko ja Kakkinen. No sieltä Kakksisen salolta Airakselan ja Salmisen puolesta löytyy sitten se Persepyöreinen-niminen lampare.


Kommentit (1) 

Tervaa ja höyheniä

20.10.2008, 19:32

 Kuluttajavirasto voisi enemmän kiinnittää huomiota niiden hotellien tasoihin, joihin sen virkamiehet majoitetaan. Kiistämättä majoitustila sisätilojen suhteen oli tyydyttävä, mutta huoneiden ikkunoista avautuvassa näkymässä oli puutteita. Merellä mm.  vaikutti olevan myös maisemaa rumentavia tavallisten ihmisten vaatimattomia huvipursia, vaikkakin useimmat alukset panivat miettimään, että paljonpa on maassamme veroja kierretty.

Meren rannalta löytyi myös tämä maailman rauhaa symboloiva patsas. Hyvällä asiallahan sen vestäjä tietenkin on ollut, mutta sen nähtyäni olen sitä mieltä, ettei  Kuopion Veljmies  sittenkään ole maamme rumin veistos. Veljmiehen veistäjähän taisi ainakin väärän koivun kautta olla Kärkkäälän poikia; asian selvittely on vielä kesken.

Kuvan pystiä yritti radion nykyinen pääjohtaja murrosiän pahimmassa kuohuntavaiheessa, jolloin hän oli vielä kokoomusnuori, parantaa pintakäsittelemällä sen tervalla ja höyhenillä. Sittemmin Mikael Junger siirtyi demareihin ja pääsi  Ylen pääjohtajaksi, jossa asiassa tuskin jäsenkirjasta oli haittaakaan.

Toisaalta oikealla asialla poika kasvuiässä oli, koska kyllä Maailman Rauha vaikuttaisi teemaan sopivasti lämpimältä ja pehmeältä, mikäli se pysyvästi pintakäsiteltäisiin tervalla ja höyhenillä. Nyt se on kylmä, kova ja kohtuuttoman ruma.


Kommentit (0) 

Pitkäsilta

20.10.2008, 17:57

Sopiva sijoituspaikka on valittu eilen pilkkaamalleni Maailma rauha-patsaalle. Nimittäin sen vierellä on Pitkäsilta, jonka rakenteet ovat täynnä luotien arpia. Ne syntyivät 90 vuotta sitten, jolloin saksalaiset ylittivät sillan punaisten pyssymiesten estelystä huolimatta.

On ehkä oikeampaa puhua punaisista pyssymiehistä kuin punakaartista. Kaarti lienee kuitenkin jonkinlainen järjestäytynyt sotilasyksikkö. Helsingin punaisten valio-osasto, eli Helsingin Jyryn komppania, oli tapahtuman aikoihin muualla ja paikalla oli vain pyssymiehiä, jotka eivät onnistuneet estämään kaupungin valtausta. Suomihan oli sitten kuukausia Saksan siirtomaana ja punavankejakin oltiin jo viemässä Saksan kaivoksiin halvaksi orjatyövoimaksi. Meidän onneksi Espanjan tauti romahdutti suurvallan sotakoneiston ja maamme itsenäistyi lintuinfluenssan avulla. Tällä kansalla on ollut paljon tuurintynkää aikojen saatossa.

Olen jostakin lukenut, että saksalaiset ylittivät sillan vangituista punaisista muodostetun ihmiskilven avulla. Virallista historiallista totuutta en asiasta ole löytänyt. Kaikenlaisia huhujahan liikkuu sotatapahtumien ympärillä. Olisi muuten hyvä saada lisää pronssilaattoja maamme historian merkittäville tapahtumapaikoille. Pitkäsillan kaiteessa voisi olla plakaatti, jossa kerrottaisiin satunnaisille matkailijoille, miksi sillalla on niin paljon roiskittu.

Muuten kävin joskus Tampereella etsiäkseni paikan, jolla Olof Palme ammuttiin. Vuonna -18 nimittäin ruotsalaiset vapaaehtoiset rynnäköivät Kalevankankaalla urhoollisesti, mutta myös typerästi päin punikkien kuularuiskua. Sinnehän se Olof Palmekin sitten jäi, mutta muistolaatta puuttuu tapahtumapaikalta. Hänen saman niminen veljenpoikansa ammuttiin  68 vuotta myöhemmin Tukholman kadulle ja siellä taitaa jokin muistomerkki ollakin, mikä oikein on.


Kommentit (0) 

Naiset sodan askareissa

20.10.2008, 18:58

Vielä vähän öylösestä aiheesta. Etelä-Suomen vallanneet saksalaiset käyttäytyivät miehittämillään alueilla todennäköisesti paremmin kuin maamme hallituksen joukot. Hekin kyllä suorittivat massamurhia, mutta naiset ja alaikäiset jätettiin sentäs rauhaan. Sen sijaan valkoisten toimesta tapettiin myös naisia ja lapsia. Tolstoilaisena humanistina tunnettu kirjailija Kiantokin kadotti siinä määrin järkensä valon, että nimen omaan vaati punikkinaisten surmaamista, kuten myös naarassusille olisi tullut tehdä. Ja näin sitten tapahtuikin varsinkin iloisessa Karjalassa, siis Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Viipurissa.

Sen sijaan ei ilmeisesti Tampereella. Luin tuossa juuri Tuomas Hopun kirjan Tampereen naiskaarti – myytit ja todellisuus ja kaikessa kauheudessaan kirjasta paljastui kaksi mieltä ylentävää asiaa. Ensiksikin Hopun tutkimuksen on rahoittanut Vapaussoturien säätiö ja toiseksi kirjasta ilmenee, että vaikka voittajat lahtasivat innokkaasti punikeiksi epäilemiään naisia muualla Suomessa, niin Tampereella ei tätä juurikaan tapahtunut. Ei ainakaan tämän kirjan mukaan.

Toisaalta professori Heikki Ylikangas saattaa olla asiasta erimieltä. Hänen kirjansa Tie Tampereelle on paras tutkimus historiamme tästä vaiheesta ja kaikenlaisia hirveyksiä hän paljastaa siinä säälimättä. Kuitenkaan mieleeni ei ole jäänyt, että hänkään olisi kertonut naismurhista kaiken kauheuden keskellä. Tosin yksi asia herättää epäilyjä.

Nimittäin TV:ssäkin nähdyssä dokumenttiohjelmassa ähtäriläinen vapaussoturi Kustaa Hokkanen vähän hämillisesti naureskellen kertoi Pispalan tytöille tehdystä jekusta. Hokkasen mukaan vangituilta punatytöiltä tiedusteltiin, että onko joukossa veneerisiä tauteja sairastavia ja jos on, heidän tulee ilmoittautua, jotta heidät voidaan toimittaa sairaalaan. Iso joukko tyttöjä myönsikin tautinsa, jonka jälkeen heidät Hokkasen mukaan vietiin juoksuhaudan reunalle ja pyyhkäistiin sinne.

Hopun mukaan tällaista ei tapahtunut. Mietityttää, että joko Hokkanen muisti väärin tai valehteli tietoisesti asiassa, jollaisella kukaan ei varmaankaan halua myöhemmin rehvastella. Ketähän uskoisi? Ylikankaalla olisi asiassa tutkimuksen paikka.


Kommentit (0) 

Ylikangas

21.10.2008, 16:21

Eilen sivuamastani professori Heikki Ylikankaasta vielä sen verran, että hän sai kirjastaan Tie Tampereelle pelkästään ylistävän arvion, vaikka siinä käsiteltiin vuoden -18 kipeitä asioita. Sen sijaan viime kesänä ilmestynyt Jatkosodan teloituksia käsitellyt tutkimus Romahtaako rintama herätti ristiriitaisia tunteita. Itse kirjan julkistamistilaisuudessa näytti ainakin uutispätkän perusteella olevan tunnelma kuin jääkiekkokaukalossa. Iltasanomien mukaan Ylikangas olisi jopa tönäissyt uniformupukuista sotahistorioitsijaa.

Professori itse kiistää blogissaan ( http://www.helsinki.fi/~hylikang/ )  jyrkästi tapahtuneen. Hänen mukaansa ”vaikka olenkin syntyjäni härmäläinen, en moiseen sortunut – jos olisin sortunut, tönäisystä puhuminen olisi aivan liian laimea ilmaisu.” Erimielisyys Jatkosodan tapahtumista johtuu siitä, että Ylikangas hyväksyy todisteiksi myös muunkin, kuin virallisissa asiakirjoissa ilmenevän tiedon. Hänen vastustajansa näyttävät luottavan maamme virallisiin arkistoihin ja jos niistä ei löydy tukea väitteelle, niin väite on väärä.

Ylikangas ei näytä pelkäävän olla erimieltä yleisen mielipiteen kanssa. Toisianjattelu saattaa olla vallan hänen geeneissään. Muistaakseni professorin isovaari mellasteli Antti Rannanjärven porukoissa ja kymmen kunta vuotta sitten ilmestyneessä  kirjassaan Väkivallasta sanan valtaan hän paljastaa, ettei historioitsijan vaarikaan ollut mikään raukka ja pelkuri. Sisällissodan aikaan  tämä tolstoilainen sosialisti vangittiin ja oli tulla ammutuksi. Tapaus oli niin tragikoominen, että se on kuin suoraan Antti Tuurin pohjalaisromaanista. Lopulta vaari jäi ampumatta, mutta sen sijaan teloitetuksi tuli tämän innokkaan hevosjalostajan hevonen, joka oli juuri valittu lajinsa uljaimmaksi edustajaksi maassamme. 


Kommentit (0) 

Antit

22.10.2008, 19:00

 Jatketaanpa öylön sivuttua puukkojunkkariaihetta. Tämä kuva lienee tunnetuimpia maamme valokuvauksen historiassa. Siinä kaksi peljättävää ammatti- ja taparikollista katselee mietteliäästi kameran linssiä. Eivät Antit Isotalo ja Rannanjärvi yritäkään maastoutua tuulipuvun hupparin alle kuten nykyisät venkulat ruukkaavat tehdä.

Luin kesällä kahden Antti Isotalon, siis puukkojunkkarivaarin ja lapualaismuiluttaja pojanpojan, elämänkertateoksen, joka ilmestyi vastikään. Opuksesta paljastui hätkähdyttävä asia. Nimittäin Antti Isotalo ja Antti Rannanjärvi eivät olleet pelkästään hyviä kavereita, vaan myös tavallaan sukulaisia toisilleen. Miehet olivat ns. napalankoja.

Tapahtumien kulku oli nimittäin se, että kun Kauhavan ruma fallesmanni (siis joku kansanedustaja Raimo Wistbakan edeltäjä) toimitti Isotalon 15 vuodeksi Suomenlinnan pakkotyölaitokseen, ei Iso-Antin vaimo jostain syystä jaksanut pitäytyä täysin yksiavioisuuteen, vaan teki peräti kaksi lasta. Lasten isä oli Antti Rannanjärvi. On siinä Isontalon isäntä mahtanut mietteliäänä laskea lapsiaan linnareissulta palattuaaan.

Laulua ei tästä asiasta ole Pohjanmaalla tehty, vaikka aihetta olisi ollut ja vaikka paljon pienemmistäkian jutuista on siellä viisuja sepitetty. Laulunaihe tapauksesta olisi varmaankin muuten syntynyt, mutta pahaksi onnekseen Antti Rannanjärvi kuoli renkipojan puukkohon, ennen kuin toinen Ana vapautui ja olisi päässyt keskustelemaan asiasta.

Muuten Rannanjärven suvussa on säilynyt puukkoperinne. Katsokaapa vaikka puukkoseppä Antti Rannanjärven kotisivua http://netti.nic.fi/~1maukka/rannanjarvi/antin2/index2.htm . 


Kommentit (0) 

Hirmuinen murhamies Matti Haapoja

23.10.2008, 18:49

Eikä veriteoista päästä vieläkään eroon, koska onhan niillä huomattava viihdearvo. Eilen kerroin kahdesta kuuluisasta härmäläisestä ammatti- ja taparikollisesta. Toimenmiehiä Antit tietenkin olivat, mutta he kyllä jäävät toiminnassaan amatöörimäisiksi puuhastelijoiksi, kun kaveruksia vertaa samoilla seuduilla samoihin aikoihin mellastaneeseen Matti Haapojaan.

Huomattavan isokokoinen ja pahatapainen Matti surmasi virallisten tilastojen mukaan vain muutaman lähimmäisen, mutta kansan keskuudessa arveltiin miehen lyöneen lihoiksi 22 – 25 lähimmäistään. Luvun epämääräisyys johtuu siitä, että uransa loppupuolella Haapoja toimitettiin Siperiaan, josta hän sitten raivasi tiensä kirveen avulla takaisin Suomeen. Täällä hänet vielä kerran vangittiin, jonka jälkeen mies sitten hirtti itsensä. Sitä ennen hän kuitenkin takoi isänsä haudalle hautaristin, joka minussa, täysin tumpelossa ihmisessä, herättää ihailua. Katsokaapa tätähttp://www.saunalahti.fi/~vrekunen/Oppaat/mattihaapoja.htm ja ihmetelkää, millaista taiteellista lahjakkuutta tästä sarjamurhaajastakin löytyi.

Kolmekymmentä vuotta sitten kävin rikosmuseossa ja pääoven vieressä seisoi Matti Haapojan iso ja vankka luuranko tervehtimässä satunnaisia vierailijoita. Tuntuu aika merkilliseltä, että vielä 100 vuotta sitten keitettiin  kylmän rauhallisesti kuolleen vangin lihat luista ja paljastunut tukiranka asetettiin maksulliseksi matkailunähtävyydeksi uteliaiden pällisteltäväksi. Haapojan luut haudattiin vuonna 1995 isänsä haudan viereen, ja Mattikin siis pääsi lopulta takomansa ristin juurelle.

Muuten katsoin tuossa Antti Rannanjärven sukuhistoriaa, ja siitä ilmenee, että miehen suku kytkeytyy myös Haapojan sukuun. Olisiko näillä suurrikollisilla ollut geneettistä taipumusta myös taidetaontaan. Ovathan Rannanjärvetkin maineikkaita koristepuukkojen tekijöitä.


Kommentit (1) 

Mies tapettiin halolla ryyppyporukassa Suonenjoella

24.10.2008, 18:15

Veren roiske sen kun vain jatkuu ja yltyy. Rikosmuseovierailusta jäi mieleeni Matti Haapojan jykevän tukirangan lisksi myös kunnon piilukirves, jolla kerrottiin suoritetun Suomen historian viimeisin rauhanajan kuolemantuomio. En silloin tiennyt, että väline liittyi läheisesti Koivistoisten suvun historiaan.

Nimittäin talvella 1823 vietettiin Suonenjoen Jauhomäen kylässä Aatami Koivistoisen, nimestä päätellen siis jonkinlainen suvun kantaisä, nimipäiväjuhlia. Välillä historian kirjoissa väitetään tapahtumapaikaksi Pieksämäkeä ja välillä taas Rautalampia, mutta kyllähän ryyppypaikka nykyään eittämättä kuuluu mansikkakaupunkiin.

Jossain vaiheessa Aatamin nimipäivärieha äityi sellaiseksi, että renkimies Tahvo Putkonen haki ulkoa metrisen koivuhalon ja löi sillä suojauksensa täysin unohtanutta Lasse Hirvosta, joka oli Aatamin vävy, päin otsikkoa sillä seurauksella, että osuman saaneen henki pakeni tämän ruumiista pari päivää myöhemmin.

Nykyään Savon Sanomat otsikoisiasian sisäsivun kotimaan uutisissa vaatimattomalla kirjasinkoolla, että ”mies tapettiin halolla ryyppyporukassa Suonenjoella.”  Rivien välistä saattaisi lukea, että toimitus katsoo, ettei yhteiskunta menettänyt asiassa paljoakaan.

Laillinen esivalta puuttui Aatamin nimipäiväjuhliin ripeästi. Vaikka teko nykymittapuun mukaan vaikuttaa sellaiselta kolmen vuoden linnareissulta, siis törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kuusi vuotta vankeutta, joka ensikertalaiselle merkitsee kolmen vuoden lusimista, oli tuomio siihen aikaan kovempi. Oikeus päätti, että Tahvo Putkosen pää pitää irroitettaman kirveellä muusta ruumiista. Niin sitten tapahtuikin 8.7.1825. Aatami Koivistoinen pääsi vähemmällä, sillä häntä sakotettiin juopumuksesta.

Tahvo Putkosen kohtaloksi koitui siis maamme viimeinen mestaus ja yleensäkin viimeinen rauhanajan kuolemantuomio. Sen jälkeen humaani tsaarinvalta kielsi tämän rangaistusmuodon käytön ja törkeät rikolliset lähetettiin sittemmin tyydyttämään Siperian huutavaa työvoimapulaa.

En ole onnistunut selvittämään mestauksen tapahtumapaikkaa. Luulenpa, että se on hyvinkin tapahtunut tuossa melkein ikkunani alla Kuopion lääninvankilan pihalla. Siellä on pyövelillä riittänyt niihin aikoihin enemmänkin askaretta, koska olin katsovinani tilastoista, että Kuopion seudulla mestattiin silloin vuoden aikana kolme miestä. Ilmeisesti silloinen seudun oikeuslaitos oli nollatoleranssin kannalla, vaikka ei itse sitä ymmärtänyt. 


Kommentit (0) 

Kukkaset nauraneet ei

25.10.2008, 18:28

Välillä täytyy ainakin yrittää kirjoittaa jostain kauniista. Tuosta Tallinnan kukkatorikuvasta muistuu mieleeni, että suomalaisen iskelmälyriikan vaikuttavin säe on Reijo Kallion dramaattisesti esittämän Elämän valttikorttien loppulause ”hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei”. Vexi Salmi taisi taisi tarkoittaa sanoituksen parodiaksi, mutta suuri yleisö ei ole sitä tajunnut.

Tallinnan kukkaloistosta ymmärsin sen, että siellä arvostetaan koristekasveja enemmän kuin Savossa. Myös Venäjän Karjalassa olen ihmetellyt sitä, että vaikka ihmiset monesti asuvat kuin kaatopaikalla, niin kukista pidetään hyvää huolta. Upein kasvi oli jonkin Sortavalan hökkelin ovenposkessa täydessä kukassaan loistanut kolmemetrinen salkoruusu, joka oli istutettu Ladan renkaaseen. Ilmeisesti musta ja painava rengas varastoi hyvin lämpöä ja edistää kasvua.


Kommentit (0) 

Ja nurkkiin ei kuseksita

26.10.2008, 20:03

 Kuten tämä Tallinnassa vierailleen sankarimatkailijan otos osoittaa, on kaupunkikulttuuri siellä jo 500 vuotta vanha asia ja maiseman märkyys johtuu ainoastaan sateesta. Kaupunkimaisen elämäntavan opiskelu vaatii tutkimuksen mukaan 300 vuotta ja sen jälkeen miehet eivät enää kuseksi porttikonkeihin, kuten vielä Suomessa valitettavan usein tapahtuu. Ei tosin Kuopiossa, koska täällä porttikongit jätetään rauhaan. Kun männä viikolla kävelin töistä, laski joku reipas maaseutukulttuurin edustaja laulellen vesiä keskellä Pohjoismaiden suurinta toria eikä kukaan ollut moksiskaan.

Muuten muistanpa Kittilästä legendaarisen Alman baarin. Alma oli paikallinen sinnikäs Lapin nainen ja matkailuyrittäjä, joka kuulemma omisti kaksi järveä ja yhden joen. Lisäksi hän kuulemma kunnostautui ampumalla hirvikiväärillä baariinsa pyrkinyttä murtomiestä. Alman baarin ulko-ovessa toivotettiin matkailijat ystävällisesti tervetulleiksi lapulla, jossa sanottiin lappilaisella suoruudella, että ”JA NURKKIIN EI KUSEKSITA.”


Kommentit (0) 

Politiikan vahvat miehet

27.10.2008, 19:43

Öylösistä vaaleista sen verran, että Kärkkäälän kylä on sitten merkittävästi lisännyt painoarvoaan Suonenjoen kunnallispolitiikassa. Iso-Pekka ja Isompi-Markku tulevat varmasti pitämään huolen, että Kärkkäälä menestyy ainakin, mikäli poliittinen kamppailu päätyy painin asteelle. Mutta näinhän ei maamme rauhallisissa oloissa yleensä käy.

Toisin on etelässä ja varsinkin Intiassa, jossa kuukin on kuumempi. Entinen ulkoministeri Pertti Paasio, jonka kansan syvät rivit muistavat ennen kaikkea eriparisista kengistä, kertoo muistelmissaan suomalaisen eduskuntadelegaation vierailusta maailman suurimman demokratian parlamentissa. Kun meikäläiset astuivat istuntosaliin, oli juuri yhdessä nurkassa käynnissä hirmuinen käsirysy.

Pääministeri Indira Gandhi vain tyynnytteli korkea-arvoisia vieraitaan ja vakuutteli, että antaa poikien tapella kaikessa ruhassa, koska sillä tavalla heistä on vähiten haittaa kansanedustuslaitoksen toiminnalle. Sitten tilanne olisi huolestuttava, jos nämä kuumakallet alkaisivat käyttämän puheenvuoroja.

Muuten 200 asukkaan Kärkkäälän mestys vaaleissa oli rökälemäinen. Kaksi edustajaa valittiin ja Askolan Ollikin jäi vain kahden äänen päähän ja sekin vain sen takia, että mies jakoi voimansa väärin. Olli kamppaili tuloslaskennan alkuvaiheissa ihan kärkiporukan vauhdissa, mutta hyytyi ratkaisevasti juuri kalkkiviivoilla.

Ensikertalainen Kauppisen Pekka voitti kirkkaasti äänikuninkuuden ja suhteessa hän menestyi paremmin kuin Timo Soini Espoossa. Kyläpäällikkö näytti nauttivan luottamusta yli puolue- ja luokkarajojen, mutta se ei ole Kauppisen suvussa uutta. Muistelen kuulleeni, että kyläpäällikön vaarin veli toimi vuonna -18 yhtä aikaa sekä Suojeluskunnan että Punakaartin riveissä.

Tällainen valinta oli varmaankin ainutlaatuista maassamme ja olisi kaikkialla muualla ollut varmaankin hengelle hupaa, sillä tämä kansa ei ymmärrä tuollaista vapaamielisyyttä näissä asioissa. Pekan isosedästä voitaneen perustellusti sanoa, että hän oli innokas järjestöaktiivi ja kiivas yhdistysmies. Tai sitten hän vain kauppamiehenä, jollaisia Kauppiset ovat, järjesteli kummankin porukan huoltoon liittyviä asioita.


Kommentit (1) 

Väiski

28.10.2008, 19:36

Ja siirrytäänpä sitten kunnallispolitiikasta ulkopolitiikan saralle. Olen viime aikoina unilääkkeeksi lueskellut Timo Soikkasen ei tiiliskivi- vaan lekaharkkoteosta Presidentin ministeriö 1970 – 1981, eli Kekkosen ajan ulkoministeriön historiaa. Onpa harvinaisen humoristinen kirja. Satunnainen lukija ei tiedä että itkeäkö vai nauraa.

Onhan esimerkiksi hupaisaa, että esimerkiksi ihan 70-luvun alussa pitkälle alkoholisoitunut ulkoministeri Väinö Leskinen korvattiin Ahti Karjalaisella. Ei tainnut mennä putkeen sekään rekrytointi. Ahtikaan ei tullut tunnetuksi minään vesipoikana. Se myönteinen asia Väiskissä oli, että hän yhdisti silloisina kylmän sodan riitaisina vuosina hetkeksi molemmat supervallat. Sekä CCCP  että USA olivat samaa mieltä siitä, että Suomen ulkoministeri pitää vaihtaa; muuten ei Etyk toteudu.

Onnen kantamoinenhan se Leskisen valinta ulkoministeriksi olikin. Hän sattui vain olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa eli Yleisradion saunassa.  Entinen radiojohtaja Aarre Elo kertoo muistelmissaan, että maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset, nimittäin laulu, viini ja naiset.


Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan UKK  oli tässäkin asiassa


Kommentit (0) 

Koikkalainen

29.10.2008, 19:00

Eilisestä Väinö Leskisestä vielä sen verran, että häntä ja Kekkosta yhdisti laulun, viinin ja naisten lisäksi myös urheilu. Leskinen oli peräti jonkinlainen olympiavoittaja. Hän voitti kultamitalit 200 ja 400 metrin rintauinneissa vuoden 1937 työläisolympialaisissa. Erityisiä kansainvälisiä työläisolympialaisia järjestettiin 20-30-luvuilla porvariston kansalliskiihkoisten olympialaisten vastapainoksi. Kova uimari Leskinen olikin. Hänellä on vieläkin muistaakseni Töölönlahden ympäriuinnin rataennätys.

Hopealle Leskisen jälkeen sijoittui Leppävirralla syntynyt Johannes Koikkalainen. Koikkalainenkin kunnostautui myöhemmin politiikassa. Uransa huipulla hän taisi toimia peräti sisäministerinä. Parhaiten kansa muistaa Koikkalaisen kuitenkin 70-luvun lopun demareiden puoluekokouksen tapahtumista. Tällöinhän hänen uskottiin joutuneen pahoinpitelyn ja ryöstön kohteeksi. Tarkemmissa tutkimuksissa kuitenkin selvisi, että uhri muisti tapahtumien kulun väärin, sillä tupakan pummaajiksi ja päällekarkaajiksi paljastuivat hotellihuoneen kaksi tuolia ja yöpöytä.

Koikklainen oli kuitenkin huumorimiehiä. Kun Kekkosen valtakauden päätyttyä kepulaiset etsivät itselleen hyvää presidenttiehdokasta, kohtasivat he melkein ylitsepääsemättömiä ongelmia, koska Ahti Karjalaisella oli alkoholiongelma ja Johannes Virolaisella vaikeuksia naisten kanssa. Tällöin myös Koikkalainen halusi ilmoittautui  kisaan mukaan, koska piti itseään pätevimpänä. Hänellä oli nimittäin sekä viina- että naisongelma.


Kommentit (0) 

Laiska ja lahjakas

30.10.2008, 19:26

Tutkimusten mukaan tyytymättömyys työoloihin on dramaattisesti lisääntynyt maamme työelämässä muutaman viime vuoden aikana. Nykyään  virkamiehiltäkin tohditaan vaatia yhtä ja toista toisin kuin ennen ja se ahistaa. Jopa virkamiesten ammatillista osaamista on alettu luokittelemaan, ongelmana on vain se, ettei kunnollisia arviointikriteereitä tahdo löytyä.

Mutta ulkoministeriön historiikista paljastuu, että hallintojohtaja Joel Toivola jo tasan 40 vuotta sitten kykeni asettamaan diplomaatit paremmuusjärjestykseen. Hänen mukaansa diplomaateista paras on laiska ja lahjakas, lähinnä paras lahjakas ja ahkera, sitten laiska ja tyhmä ja pahin on se, joka on ahkera mutta lahjaton.

Tuolla arviointiasteikolla olisi käyttöä muuallakin kuin ulkoasiainhallinnon parissa.


Kommentit (0) 

Kekkosen kolmas poika

31.10.2008, 20:30

Ulkoministeriön arvostamista lahjakkaista ja laiskoista diplomaateista vielä sen verran, että ykkönen tässä sarjassa oli Jussi Mäkinen. Hänen uransa oli hämmästyttävä. 22-vuotiaana hän jo työskenteli vastuullisella paikalla Moskovassa ja uransa mies päätti suurlähettiläänä Wienissä. Mäkinen oli niin lahjakas, että hänestä oli jo vaikea sanoa, että oliko kysymyksessä hullu vai nero.

Kirjassaan Keskusteluja Kekkosen kanssa Mäkinen antaa ymmärtää, että hänellä on kannettavanaan suuri salaisuus, jota hän ei saa paljastaa kenellekään ikinään missään. Rivien välistä voi lukea, että hän uskoo olevansa Urho Kekkosen poika. Presidentin linnan linnanvouti  Arimo Raeste tunnustaa asian suoraan muistelmissaan Paroni von Raesteen ihmeelliset seikkailut.

Mutta itsepä en usko moista. Uskon, että Outokumpu Oy:n johtaja vuorineuvos Mäkinen, joka varmaankin rahoitti Kekkosen vaalikampanjaa, pyysi Urkkia kuolinvuoteeltaan katsomaan vähän poikansa perään ja kunnon miehenä UKK näin tekikin. Mutta rajansa oli tälläkin luottamuksella.

Suurlähettiläs Mäkinen oli ns. julkimiehimys, mutta tämähän ei edes 60-luvulla ollut diplomaattipiireissä rasite. Eikä miehen ura päättynyt edes siihen, että hän joillakin virallisilla päivällisillä suurlehetystössään istutti bokserikoiransa nimeltään Attila juhlapöytään arvokkaammalle paikalle kuin maamme sotilasasiamiehen, koska katsoi lemmikkinsä olevan henkisiltä kyvyiltään etulyöntiasemassa,

Mutta siinä vaiheessa kun Mäkinen oli nauttinut ns. normaaleja ruokajuomia siinä määrin, että alkoi uskoa tulevansa valituksi Itävallan ulkoministeriksi, kutsui Kekkonen hänet ns. disponibiliteettiin kotimaahan. Dispoon kutsuminen luultavasti tarkoittaa kansankielellä jonkinlaista lähettiläiden hoitoonohjausta. Raesteen mukaan lääkäri varoitti Mäkistä siitä, että jos hän vielä ryyppää vähänkin, on se kuolemaksi. Potilas meni heti ostamaan viskipullon ja ilmeni, että tällä kertaa lääkäri olikin asiassa täysin oikeassa.

Muuten Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskykin oli huolestunut Jussi Mäkisen suurlähettiläsaikoihin Suomen maineesta ja puki ongelman juhlapuheessaan kohteliaaseen muotoon seuraavasti:

”Annamme suuren arvon sille, että Suomen hallitus on lähettänyt Jussi Mäkisen tänne edustamaan maatanne, sillä se osoittaa, että Suomessa ymmärretään, että Wien on Euroopan liberaalein pääkaupunki.”


Kommentit (0) 

Kups – Viikingit 0 – 0

01.11.2008, 16:39

Kupsilla oli sitten seuran historian tärkein peli. Yksityiselämän kiireiden vuoksi en ehtinyt paikalle. Se oli hyvä se, koska hermot olisivat pettäneet viimeistään vieraiden rangaistuspotkun aikana.

Mutta ei se mitään, että en ollut läsnä, koska jo viime yönä näin ennusunessa, että Kups säilyttää sarjapaikkansa. Tosin seuran aloituskentällinen yllätti. En pitänyt hyvänä ratkaisuna sitä, että Kupsin kärkimieheksi oli Persusta hankittu Timo Soini, joka tosin tunnetaan jonkinlaisena jalkapallointoilijana. Ja huonosti Soini unessani pelasikin; tosin hän teki kaksi maalia, mutta mitään muuta mies ei tehnytkään.

Kävelin keskuskentän ohi muutama minuutti pelin päättymisen jälkeen ja kun näin, että kentän valot eivät enää palaneet, uskoin ennusuneni toteutuneen. Monimutkaisten todennäköisyyslaskelmieni mukaan Viikinkien olisi pitänyt  kaiken järjen mukaan, joka on muuten ehtymätön luonnonvara, viedä ottelu jatkoajalle pudottaaksen isännät sarjasta.

Jo Teksti-TV:n otsikot kertoivat sitten kotona, että Kups säilyi pääsarjassa. Ei tehnyt Soini maaleja vaan 0 – 0 riitti. Lopussa vieraat olivat tuhrineet rankkarinkin . Kups siis vain  notkahti, ei kuollut ja taitaa kolmen vuoden päästä voittaa Suomen mestaruuden. Kiirettä piisaa urheiluhullulle  tulevaisuudessa tässä kaupungissa, Kuopiossa on seuraavana vuoden ajan jalkapallossa, jääkiekossa, lentopallossa ja pesäpallossa huipputason porukat. Ei taida Suomessa olla toista moista kaapuntia.


Kommentit (0) 

Seppo Sillanpää 80 vuotta 2.11.2008

02.11.2008, 17:00

Päivänsankari, jolle avovävy toivottaa onnea

Päivänsankari ja perhe

Päivänsankari, piikkinokka-Mosse ja Saija.

Vaikka eihän se oikea Mosse ollut, vaan jokin Opel mallia noin -38. Venäläiset veivät saksalaisten autotehtaan sotasaaliina ja alkoivat valmistaa Mosseja Opelin piirustuksilla. Kuvan auto oli tavallinen hamassa lapsuudessani. Askolan Ollillakin taisi olla sellainen. Mieleeni on jäänyt, että penkit olivat samanlaista teräslankajousta kuin hetekoissakin. Ollin ajokista irtosi kerran täydessä vauhdissa pyörä Moskulanpuron rinteessä ja vieri mutahautaan. Tai ainakin niin muistelen minulle kerrotun.


Kommentit (2) 

Ilmapuolustussormus

03.11.2008, 20:58

 Välirauhan aikaan järjestettiin maassamme keräys, jossa isänmaallisina itseään pitäviä kansalaisia houkuteltiin luovuttamaan kultasormuksiaan ilmapuolustuksen hyväksi. Koruilla oli tarkoitus ostaa lentokoneita armeijalle. Kultasormuksen tilalle annettiin kuvan esittämä rautasomus, joissa oli kaksi erilaista koristekuviovaihtoehtoa; joko hakaristi tai ruusuke.

Sormuksia jäi tähteeksi tuhansia ja pari vuotta sitten Valtion  rahapaja myi jäljelle jääneet sotaveteraanien hyväksi. Itsekin ostin kaksi kappaletta. Valitsin ruusukekuvioiset. Vaikka Suomen ilmavoimien hakaristi ei olekaan sama kuin natsisymbolihakaristi, olisi se kuitenkin herättänyt sormessani vähän liikaa arvailuja varsinkin ulkomaalaisten kanssa asioidessa. Eiväthän nämä hampaat hyvät ole, mutta ovatpa kuitenkin omat, jotta kyllä minä nämä mielelläni pitäisin ja perustelen sormusvalintaani tällä seikalla.

Luin tuossa Lasse Lehtisen uusimman Kuopionkin historiaa sivuavan teoksen ”Siivetönnä en voi lentää” ja siitä selvisi, minne ainakin osa sormuskullista hävisi. Nimittäin sulatusoperaatioon osallistunut kuopiolainen kultaseppä Alexander Hirvonen, josta oli yllättäen tullut yksi kaupungin rikkaimmista porvareista, osti urakan jälkeen itselleen oman kivitalon kaupungin keskustasta.

Lopullakaan kullalla ei taidettu ostaa hävittäjiä, vaan tietääkseni harkot varattiin mahdollisen tulevan maanpakolaishallituksen toiminnan pesämunaksi. Ja sehän oli ihan oikein.


Kommentit (0) 

Tositumma

05.11.2008, 17:59

Muistanpa, kuinka Heinolassa oli kymmenisen vuotta sitten suuret yleisurheilukilpailut ja kaupungin retkeilymajalle oli majoitettu  kenialaisjuoksijoita. Sinne tuli myös romaniseurue, joka alkoi suureen ääneen kyselemään, että keitäs nämä tummat on. Sen jälkeen olen mielessäni kutsunut afrikkalaisperäisiä lähimmäisiäni tosi tummiksi: en neekereiksi enkä mustiksi, vaikka nämäkään sanat eivät ole mielestäni läheskään yhtä halventavia kuin ryssä, hurri tai jutku.

Nyt USA:n ollaan valitsemassa tositumma presidentti ja se on hyvä se. Olen niin vanha mies, etten olisi uskonut moista koskaan näkeväni. Toivotaan miehelle terveyttä ja pitkää ikää, sillä luulen, että hän joutuu vielä ottamaan valtion haltuun maan pankit, vakuutuslaitokset ja teollisuuden. Amerikka ei nimittäin pärjää kilpailussa kiinalaisen riistokapitalismin kanssa.

Luin tuossa juuri nyrkkeilijä Mohammed Alin elämänkerran ja Obaman valinta tuntuu entistä paremmalta. Kirjassa kerrotaan, että vielä 60-luvun alussa tositummilla ei ollut Etelävaltioissa edes äänioikeutta. En tiedä mikä on koko totuus asiassa. Tuskin lain mukaan ihmisen runsas pigmentti oli äänestämisen este,  vaan luulenpa, että asia hoidettiin niin, että äänestämistä varten rekisteröityvät mustat saivat pelätä lynkkausta tai hyvällä onnella vain kastraatiota.

Mohammed Alista alias Cassius Claysta vielä sen verran, että katsokaapa tuo  video ottelusta Sonny Listonia vastaan  http://www.metacafe.com/watch/yt-uzWynvBLJ4I/muhammad_ali_vs_sonny_liston_1965/  . Monet nimittäin uskovat, että vedonlyöntipisteissä oli ottelun alla epätavallisen vilkasta liikehdintää. Sopuottelusta puhtaan yleisesti.

Muuten Clayn ja Listonin ottelut olivat silloin reilut 40 vuottta sitten Kärkkäälänkin kylällä suuren mielenkiinnon kohteena. Yleisesti toivottiin, että rehti ja yrmeä ammatti- ja taparikollinen Sonny Liston olisi suurella nyrkillään tukkinut Louisvillen suurisuu Clayn suuren turvan. Toisin kävi. Vieläkin muistan, että Maikkolan Meeri, joka ei muuten ollut kovasti urheilullinen ihminen, jutteli kanssani innokkaasti tulevasta matsista.

Ja koulun välitunnilla ottelu uusittiin moneen kertaan eikä urheilumies Opettaja-Ville pitänyt asiaa mitenkään tuomittavana. Ottelun seurauksena myös  siskoni Aila sai lempinimen Liston, koska katsottiin, että hänellä oli siihen aikaan samanlainen hartiarakenne kuin entisellä raskaansarjan maailmanmestarilla.


Kommentit (3) 

Vesa-Matti Loiri – suuri taiteilija

06.11.2008, 19:50

 Vesa-Matti Loiri on minulle vanha tuttu. Muinoin törmäsin häneen Heinolan Alkon edessä. Taiteilija yhdessä toisen Melasniemen veljeksen kanssa astui ulos myymälästä muovikassit kilisten. Pysähdyin, avasin suuni, luultavasti aloin kaivaa nenääni ja ryhdyin saksan seisojamaisesti tuijottamaan näitä TV:stä tuttuja hahmoja. Loiri nyökkäsi minulle kuin vanhalle tutulle. Samalla tavalla toimi jääkiekkotähti Kimmo Timonen, kun aloin saksan seisomaan tätä Savon rikkainta miestä Puijonkadulla.

Kävin männä viikolla keskellä työpäivää kuuntelemassa keikkalavoille palannutta Loiria, kun tämä treenasi illan konserttia varten Musiikkikeskuksen lavalla. Asia tapahtui työnantajan luvalla ja kysymyksessä oli ns. työkyvyn ylläpitoon tähtäävä toiminto. Ja kaikin puolin suuri taiteilija on Inarinjärven saarelle erakoitunut Vesa-Matti Loiri.

Onnistuin sitten kirjastosta lainaamaan miehen viimeisimmät levyt Inari ja Ivalo ja ne ovat tarjonneet arvokkaita kulttuurielämyksiä. Kaikki kappaleet ovat vanhoja tuttuja ja hyväksi havaittuja, mutta Loiri onnistuu saamaan niihin uusia ulottuvuuksia syvän tunteellisella ja ajoittain jopa  nytkähtelevällä ja kouristelevalla tyylillään. 

Ei kuulosta ollenkaan hyvältä tai uskottavalta, kun kauniskasvoinen maalaisliittolainen maalaispoika Mikko Alatalo vienolla tenorilla laulaa, että ”on kenties hyvä, ettet näe minua nyt, on kai hyvä, ettet vuokseni sä järkyty”. Mutta kun fyysisestikin suuri laulaja Vesa-Matti Loiri esittää saman asian syvällä tunteella ja jykevällä kaikupohjalla, niin se on jotenkin uskottavampaa. Tämän aikamiehen äänessä ja koko olemuksessa kuvastuvat eletyn elämän jäljet sykähdyttävällä tavalla.


Kommentit (0) 

S.O. Lindgren

06.11.2008, 19:46

Erikoinen isäinpäivä tulossa. Uutuuskirjaluettelosta ei löydy yhtään sissi-iskusta huoltokeskukseen kertovaa teosta. Ilmeisesti kaukopartioelämästä on jo kaikki kirjoitettu. Sen sijaan muutama erityisen mielenkiintoinen sotahistoriallinen julkaisu on ilmestynyt ja eräistä löytyy mielenkiintoisia yhtymäkohtia myös urheiluhistoriaan.

Ylikankaan teloituskirjan vastakappale Teloitettu totuus – kesä 1944 palautti mieleeni pienoiskivääriammunnan maailmanmestarin S.O. Lindgrenin. Parhaiten tämä majuri muistetaan siitä, että hän ampui erittäin kyseenalaisissa olosuhteissa sotamies Hytin. Korkeinoikeus vapautti hänet murhasyytteestä, vaikka normaalilla oikeustajulla varustettu kansalainen pitääkin tapausta selvänä murhana.

Lindgren oli itsekin huippu-urheilija, mutta urheiluväki muistaa hänet myös siitä, että 50-luvun lopulla hän otti kiinni salametsästyksestä epäiltynä mailleen eksyneen kaksinkertaisen olympiavoittaja Pentti Linnosvuon. Pakenemisen estämiseksi olympiasankari  määrättiin myös laskemaan housut kinttuihin. Määräystä tehostettiin haulikolla. Mitähän Freud ajattelisi tuostakin tapauksesta?

Uskon, että Lindgren oli Mika Waltarin esikuvana kirjassa Tähdet kertovat komisaario Palmu  esiintyvälle seinähullulle everstille, joka mm. oli murhannut vaimonsa. Senkin tapauksen ainekset kirjailija taisi löytää tosielämästä.

Muuten muistelen jostain lukeneeni, että innokas  pataljoonan komentaja Lindgren järjesti Jatkosota-aikaan porukalleen ampumakilpailut. Majuri, lupasi viikon loman sille, joka ampuu häntä paremmin. Hyvin upseeri suoriutuikin koitoksesta. Hän sai 197 pistettä. Tosin se ei riittänyt voittoon, sillä kersantti ja tuleva SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen ampui täyset 200. Saarinen sai luvatun loman kaksinkertaisena.


Kommentit (0) 

Alvar Rantalahti

07.11.2008, 22:02

Ja jatketaanpa sota- ja urheiluhistorialla. Joitain kuukausia sitten kerroin suonenjokelaisen olympiavoittaja Kalle Jalkasen kaatumisesta. Hän meni Jatkosodan alussa miinaan ja hänen komppanian päällikkönsä määräsi, että tunnetun urheilusankarin kuolema oli kostettava surmaamalla neljä sotavankia. Peruskiltti Kalle ei olisi tällaista koskaan hyväksynyt.

Sota katkaisi myös monen muun huippuhiihtäjän uran. Näin kävi myös Alvar Rantalahdelle, joka vuoden -38 MM-kisoissa tuli 50 kilometrin kilpailussa hopealle Kalle Jalkasen jälkeen. Tosin hän ei kuollut tai vammautunut sodassa, kuten monelle kilpakaverille kävi. Teloittettu totuus-kirjassa paljastetaan, että luutnantti Alvar Rantalahti tuomitti pian sodan jälkeen vankeuteen kuolemantuottamuksesta.

Hän oli ampunut sotamies Juho Pietikäisen 31.7.-44 tämän puhuteltua luutnanttia epäsotilaallisesti ja vastustettua Rantalahden toistamaa käskyä. Korkein oikeus katsoi Rantalahden laiminlyöneen ottaa tilanteesta riittävästi selkoa; Pietikäinen oli nimittäin kuulunut ryhmään, joka Rantalahden tietämättä oli komennettu erilliseen tehtävään, joten vastaan inttäminen tuntuu ymmärrettävältä.

Pitääpä muuten selvittää, oliko ammuttu sukua maailmankuuluille Puijon Peipposille eli Pietikäisen vilkkaille veljeksille.


Kommentit (1) 

Pilkkihaalari

09.11.2008, 17:44

 Hyvältä näyttää. Toukkapurkki pysyy jo ihan jämäkästi sitkeän teräsjään päällä. Pilkkikausi on siis alkamassa. Riitettä on jo sen verran, että arvaan, millaisia otsikoita on taas Mullikan kotimaan tapahtumien sivulla hyvin pienellä kirjasinkoolla. Jostain merkillisestä syystä ainoastaan itäsuomalaiset ja venäläiset kalamiehet hukkuvat heikkoihin jäihin. En muista, että yksikään länsisuomalainen tai ainakaan ruotsinkielinen olisi antanut henkensä tämän arvokkaan harrastuksen puolesta.

Joka kesä olen Uukuniemellä hyvän naapurin Jääskeläisen Erkin kanssa tuijotellut Pyhäjärven selälle ja suunnitellut, miten lähdetään kolkkamatikalle heti, kun ensijää vähänkin kantaa. Ei ole tullut onneksi lähdettyä. Erkin veli tosin lähti viime syksynä verkonlaskuun ja sukeltaja haki miehen pois.

Muistanpa, että Heinolan palolaitoksen pojat suosittelivat pilkkimiehille, että heidän on ehdottomasti käytettävä pilkkihaalaria. Siitä on hyvä nostella innokkaita talvikalamiehiä sitten heinäkuulla; muuten ne tuppaavat hajoamaan käsiin. Heinolan vedet ovat niin syviä ja louhikkoisia, että sieltä on hukkuneita vaikea löytää, ennen kuin ne nousevat pintaan. Muuten huippuseiväshyppääjä ja legendaarinen valmentaja  Valto Olenius on vieläkin löytymättä, vaikka tapauksesta on jo 25 vuotta.


Kommentit (0) 

Tauno V. Mäki

12.11.2008, 20:30

Jatketaanpa sota- ja urheiluhistorialla. Muistan maa- ja metsätalousministeriön ylijohtaja Tauno V. Mäen perusjoviaalin oloisena rupattelevana ja eräkirjoja kirjoittelevana miehenä, joka oli tavallaan valtakunnan johtava erämies ja tässä ominaisuudessa hän oli myös UKK:n vakituinen kalastus- ja metsästyskaveri. Mäki oli taitava ampuja ja voitti mm. olympiapronssia Helsingin kisojen hirviammunnassa.

Oula Sivennoisen väitöskirja Salaiset aseveljet, joka käsittelee Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyötä 1933 – 1944, paljastaa Tauno V. Mäestä, ettei hän ollut pelkästään lupsakka kansanmies. Hän toimi myös Sallassa sijainneen karmean sotavankileirin päällikkönä. Laitos näyttää toteuttaneen täysin saksalaista tuhoamisleiriperiaatetta. Wikipedia on nopeasti tässä asiassa päivitetty, joten lainataanpa sitä. 

Jatkosodan aikana Mäki, silloiselta sotilasarvoltaan luutnantti, toimi Pohjois-Suomessa saksalaisten rintamavastuualueella Sallan alueen suomalaisena paikalliskomendanttina. Mäki toimi samalla myös alueella olevan Sallatunturin kupeessa sijainneen sotavankileiri 9F komendanttina. Historiantutkija Oula Silvennoisen mukaan Mäki tällöin kyyditsi erään Valpon virkailijan kanssa leiristä väkisin ulos sotavangin, ukrainalaisen Grigori Bondasin, ja myöhemmin ilmoitti, että vanki oli ammuttu pakoon pyrkiessään. Silvennoinen viittaa mahdollisuuteen, että vanki olisi ammuttu tarkoituksellisesti.”

Wikipedia vaikenee siitä, että kyseisellä vankileirillä syttyi myös nälkäkapina, joka tukahdutettiin verisesti. Antautuneita vankeja ehdittiin jo kostoksi teloittaa kasapäihin, ennen kuin Tauno V. Mäki keskeytti verilöylyn. Asiaa  käsiteltiin heti sodan jälkeen kenttäoikeudessa, jossa Mäki tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen 20 sotavangin kuolemantuottamuksesta ja varomattomuudesta tapahtuneesta virkarikoksesta.

Mäki haki kuitenkin muutosta tuomioonsa ja sai pari vuotta myöhemmin sotaylioikeudelta vapauttavan päätöksen.


Kommentit (0) 

Maailman vahvin mies

11.11.2008, 17:49

Muistan, kuinka ennen suomalaisen voittaessa minkä tahansa maailmanmestaruuden, kajautti silloinen höyryradio Porilaisten marssin. Eilen Mullikassa oli urheilusivulla pieni juttu, että kuopiolainen Jari Martikainen on voittanut superraskaansarjan voimanoston maailmanmestaruuden. Kuopiosta löytyy siis monien muiden ihmeiden lisäksi myös maailman vahvin mies.

Tämän päivän Mullikassa sitten kerrottiin, että tuore maailmanmestari palasi voittajana kotiin ja lentoasemalla näytti valokuvasta päätellen olleen paikalla sankaria vastaanottamassa vaimo ja kiinan harjakoira. Jotenkin tuntuu siltä, että jos suomalainen alkaa menestyä hiihdossa tai voimailulajeissa, suuri ja monta kertaa yllättävän asiantunteva urheiluväki alkaa häpeämään. Voimanostokaan ei taida olla kaikista hyvämaineisin urheilumuoto.

Savon Sanomat haastatteli voimanostoliiton puheenjohtajaa, joka on yllättävästi nimeltään Kalevi Sorsa; lieneekö poliitikkosukua. (Muuten jostain syystä poliitikot pyrkivät urheilussa johtotehtäviin. Kun Jari Räsäsen kunnianloukkaus asiassa jaettiin korvauksia, oli rahaa pyytämässä monta sellaista huippupoliitikkoa, joiden ainut meriitti taisi olla, että he omistivat sukset). Puheenjohtaja Sorsa vakuutti, että ne ovat höpöpuheita, että tässä lajissa mukamas dopataan. Mitään muuta lajiryhmää ei testata yhtä paljon. Ja puhdas lajihan se voimanosto sitten varmaan huipputasolla nykyään onkin. Kukapa uskaltaa edes muuta epäillä. Sponsorirahaa on siis tulossa asian harrastajille vino pino.

Kuopiossa vieraillut Kari-Pekka Kyrö ilmoitti seuraavansa nykyään innokkaasti ammattipyöräilyä, sillä tässä lajissa ei tarvitse epäillä, että joku puhdas urheilija olisi mukana sotkemassa kilpailuja. Ja kaiken maailman voimamieskilpailuja tulee telkkarista solkenaan eivätkä eettiset kysymykset näytä yleisöä askarruttavan pätkän vertaa. Miksi ihmeessä hiihdolta tai vaikkapa pesäpallolta vaaditaan sitten niin paljon moraalisia arvoja.


Kommentit (0) 

Kirkkorouva

12.11.2008, 20:36

Maamme seurakuntaelämässä taas sattuu ja tapahtuu. Imatran kirkkoherra haluaisikin tulla kirkkorouvaksi, mutta se ei näytä hänen piispaesimiehelleen jostain syystä käyvän. Odottelen, että löytyykö Raamatusta paljonkin tukea tälle näkemykselle. Tapaus saattaa tuntua hupaisaltakin, mutta onhan se varmasti ollut melkoinen tragedia naimisissa olevalle kirkkoherralle, joka aamulla kahvipöydässä kertoo rouvalleen vähän vaikean oloisena, että minulla taitaa olla tänään vähän asiantynkää terveyskeskukseen…

Meillä Kuopiossa muudan opettaja vaihtoi erään  kesäloman aikana sukupuoltaan ja Savossa vain todettiin, että haetanneeko tuo mittään. Ja nyt tämä hemaiseva nainen oli kunnallisvaalien ääniharava. Ilmeisesti äänestäjät luottivat hänen laaja-alaiseen kokemukseensa yhteiskunnallisten asioiden tarkastelemisesta eri näkövinkkeleistä.

Nyt kun naisilla näyttää olevan vaikea edetä kirkon hierarkiassa, kannattaisi jonkun feministiteologin kokeilla sukupuolen vaihdosta. Ehkä se avaisi tien vaikka kirkkoherraksi. Ja sitä paitsi luulisi, että naisilla tuon asian käytännön järjestelytkin olisivat yksinkertaisempia. Kai sitä nyt tiukan paikan tullen jotain liimattavia implantteja löytyy, jotka tyydyttäisivät vaikka ahdasmielistä piispaa.


Kommentit (0) 

Ihmisen viat

14.11.2008, 21:11

Taas oli Kaupungintalon juhlasali täpötäynnä. Arkkipiispa Leon vieraana oli viihdetaiteilija Jukka Virtanen. Hän puhui ihmisen vioista. Niitä riittää. Se on hyvä se, koska virheetön ihminen on vastenmielinen olento. Sen sijaan, jos yksilössä on vähänkin särmää ja vääntöä, muuttuu hän mielenkiintoiseksi.

Mielenkiintoinen ihminen on Jukka Virtanen. Hän ei edes yritä salata vikojaan. Niinpä hän onkin maamme johtavia viihde-, hevos- ja palloilumiehiä. Palloilusaavutuksista merkittävin on Kupittaan mielisairaalan pöytätennismestaruus. Muistelmakirjassa hän kertoo, että kovassa loppuottelussa oli vastassa eräs urheilussa kiellettyjen lisäaineiden vuoksi päänsä sotkenut pikajuoksijalupaus. Luennon jälkeen kävin kysymässä hopeaa voittaneen nimeä, mutta sitä Virtanen ei muistanut. Hän on viimeisen päälle herrasmies.

Jukka Virtanen kertoi pärjänneensä Savossa hyvin. Hän hallitsee seudun kielen, koska kaukana lännessä sijaitseva kotikaupunki Jämsänkoski kuuluu vielä savolaismurteiden alueeseen ainakin miesten kielen osalta. Naiset haastavat hämettä. 

Virtasen mukaan ilmiön selityksenä on, että Nuijasota vei hänen kotiseudultaan miespuolisen väestön ja tilalle kiiruhtivat Savon uroot. Se vaikuttaa sikäläisten herrojen puheessa vielä 410 vuotta myöhemminkin siinä määrin, että esimerkiksi Jukka Virtanen on monta kertaa pystynyt toimimaan menestyksellisesti tulkkinan savolaisten ja ihmisten välisissä keskusteluissa.


Kommentit (0) 

Esko Kolehmainen

14.11.2008, 22:19

Jukka Virtasen teoria siitä, että Jämsänkoski sai savolaisasutuksensa Nuijasodan seurauksena ei pidä paikkaansa. Sen sijaan syy siihen, miksi savolaiset asuttivat puoli Suomea, Länsi-Ruotsin ja osan Amerikkaa, oli se, että heillä oli hallussaan sen aikainen huipputekniikka eli kyky kasketa havumetsiä. Kaskiruis saattoi tuottaa yhden kylvetyn jyvän tilalle kymmeniä uusia.

Jos olisin nuorempi, alkaisin opiskelemaan historiaa ja ryhtyisin tutkimaan muinaisten esi-isien maailman valloitusta. Onhan se mielenkiintoinen asia, että 400 vuotta sitten ihmiset muuttivat kaikkinen tavaroineen ja karjoineen silloisten surkeiden liikenneyhteyksien ja puutteellisen tiedonvälityksen aikaan vaikkapa tuhannen kilometrin päähän Ruotsin ja Norjan rajoille asumattomaan korpeen.

Nuijasodassa savolaiset olivat innokkaasti mukana kapinassa. Niinpä puolet taloista autioitui ja tämä selittänee vielä nykyäänkin alueella vallitsevan epäilyn kaikkia herrojen kotkotuksia kohtaan. Heikki Ylikankaan tutkimuksista paljastuu, että tärkeä Nuijasota johtaja oli Erämaan Esko eli Eskil Uttermark. Kotiseudullaan Suonenjoella mies tunnettiin Esko Kolehmaisena. Hn oli itäsuomalaisten vastine pohjalaisten Jaakko Ilkalle.

Muuten Esko Kolehmaisen eli Eskil Uttermarkin jälkeläiset tunnetaan Markkasina. Se on savolaistunut muunnelma Uttermarkista. Äitini puolelta olen Könösiä ja mainittakoon, että tuolta netistä löytyy erään Könösen nettisivuilta tieto, että eräiden jäykkäliikkeisten Kolehmaisten sukunimi muuttui Könöseksi. Könönen nimittäin tarkoittaa jäykkäliikkeistä henkilöä elikkä könöttäjää.

Tämä piirre on suvussa säilynyt myöhemmissäkin polvissa. Niinpä suvun suurjuoksijasta Salamo Könösestä, jolla oli joskus 40-luvulla maratonjuoksun maailman nopein aika, eräs merkittävä urheiluhistoriateos mainitsee, että ”jäykästi juokseva, mutta sitkeä”.


Kommentit (0) 

Viitakemies

15.11.2008, 19:48

Öylösestä Nuijasota-aiheesta pulpahti mieleeni, että lehtijutun mukaan entisessä kotikaupungissani Heinolassa oli ajauduttu suureen joukkotappeluun, jossa taisteluvälineenä oli käytetty jopa viikatetta. Vielä siis näyttää nykynuorisokin kunnioittavan vanhoja perinteitä. Luulisi, että sekä kylätappelut että viikatteet olisivat jääneet historiaan. Varsinkin tuo viikatteen kaltaisen teräaseen käyttö arveluttaa. Välineen käsittely vaatii tekniikkaa ja helposti taitamaton kaataa sillä omistakin riveistä miestä kuin heinää.

Muuten Savossa taidetaan sanoa mieluummin viitake kuin viikate. Muistelen, että savonmurteella hevimusiikkia esittävän maineikkaan kuopiolaisen Verjnuarmu-yhtyeen vokalistikin on taiteilijanimeltään Viitakemies. Toivotaan, että pojat nähdään vielä joskus Euroviisuissa puolustamassa sinivalkoisia värejä.

Luulen, että tuo kylätappeluperinne liittyy vahvasti Länsi-Suomeen ja varsinkin Hämeeseen. Itä-Suomessa erimielisyydet on mieluummin ratkaistu tyhjänpäiväisellä suunsoitolla ja leukojenlouskutuksella. Idässä väestökin on asunut niin harvassa, että kunnollisten joukkueiden muodostaminen on ollut vaikeaa.

Luin tuossa Jaakko Syrjän Väinö Linna-elämänkerran ja siitä ilmeni, että ainakin Hämeen Urjalassa oli ollut ylimuistoisena tapana, että rippikoulupojat järjestivät viimeisenä koulupäivänä hirmuisen kylien välisen joukkotappelun. Paikallinen väestö piti sitä täysin hyväksyttävänä toimintona. Ehkä se oli samankaltainen miehistymisrituaali, jollaisia villit alkuasukasheimot järjestävät mustan Afrikan sademetsän viitakoissa.


Kommentit (0) 

Lauri

24.11.2008, 18:16

Tuosta hämäläisten harrastamasta täyskontaktilajista sen verran, että Seitsemässä veljeksessä on asiasta eloisa kuvaus. Jukolan veljekset olivat päässeet Impivaarassa metsittymään niin pahasti, että viikonpäivät eivät olleet täsin oikein päivittyneet miesten kovalevyille. Kerran he tulivat jumalattoman elämänsä vuoksi synnintuntoon siinä määrin,  että lähtivät miehissä kirkkoon hakemaan virkistystä sieluilleen.

Matkalla he törmäsivät Toukolan sakkiin, jota kovasti huvitti, että veljekset olivat maanantaina kirkkoreissulla. Impivaaran metsäläiset eivät tässä tilanteessa hallinneet smalltalkkia, vaan vaihtoivat hartausvälineensä kiireellä aidanseipäisiin ja ryntäsivät antamaan asennekasvatusta pilkkaajilleen. Suuri yllätys Kiven tarinassa on se, että veljeksistä taiteellisesti lahjakkain, eli Lauri, oli se, joka riehui kaikista hurjimmin; ei siis Juhani,  tai Tuomas, joihin vedonlyöjät olisivat tässä asiassa satsanneet. Terävä havainto kirjailijalta. Monta kertaa taiteellisesti herkät ihmiset ovat käytöksessään arvaamattomian ja piittaamattomia.

Muistelenpa, että tapauksen jälkeen Jukolan pojat vaipuivat niin suureen epätoivoon, että päättivät muuttaa Heinolaan. Tarkemmin sanottuna kaupungin pataljoonan palvelukseen, jossa he arvelivat kaltaisiaan väkivallan ammattilaisia tarvittavan. Onneksi muuttomatkalla vastaan tuli kanttori, joka puhui pojille järkeä ja sei heidät kääntymään.

Muuten Timo. K. Mukan elämän kerrassa 100 vuotta myöhemmin kerrotaan, että vajotessaan kotikunnassaan Pellossa ihmisten halveksimana kaikkein syvimpään masennukseensa, ilmoitti myös hän olevansa valmis muuttamaan ihan minne tahansa, vaikka Heinolaan.


Kommentit (1) 

Nettikirjasto

18.11.2008, 18:18

Eipä löydy Netistä Elias Lönnrotin päiväkirjoja. Nimittäin sivutessani eilen aihetta ”Heinola kaunokirjallisuudessa”, tuli mieleeni, että pitää tarkistaa, muistanko yhden jutun oikein. Voisin nimittäin kaksi sormea vaikka missä, vannoa, että Kalevalan kirjoittaja mainitsi entisen kotikaupunkini päiväkirjassaan. Hän nimittäin juosta hilppasi Heinolan läpi noin vuonna 1838 ja uskalsi pysähtyä vasta Lusissa. Siinä hölkötellessään hän ihmetteli itähämäläisten alkukantaisuutta ja raakalaismaisuutta.

Vaikka en löytänyt Eliaksen päiväkirjaa, niin löysin vielä mielenkiintoisempaa. Nimittäin tuhansia merkittäviä kaunokirjallisuutemme helmiä on luettavissa sähkömagneettisessa muodossa seuraavasta nettiosoitteesta:

http://www.gutenberg.org/browse/languages/fi

Kun napautatte ylläolevaa, rävähtää etusivu, jossa kirjailijat ovat aakkosjärjestyksessä, sitten näpsäytätte Base Directory/files-palkkia ja sen jälkeen kohtaa txt.

Sieltä löytyy esimerkiksi Aleksis Kiven, Juhani Ahon, Joel Lehtosen ja Eino Leinon lähes koko tuotanto. Huomattakoon, että Kivi on Hämeestä, mutta muut taetavat olla Savon poekia. Leinokin muistaakseni taustaltaan Itä-Suomen Mustosia; siis samaa sukua, kuin kirjailijaa vähän tunnetumpi voimailija Boogie Mustonen, jonka poika Anton on Kupsin A-junnujen kantavia voimia.

Katsokaapa, miten Vänrikki Stoolin tarinoista löytyy kaksi eri versiota, elikkä Cajanderin ja Mannisen käännökset. Niissä Maamme-laulunkin sanat eroavat toisistaan. Muuten sikäli 60-luvun radikalismi ulottui myös Kärkkäälän alakansakouluun, vaikka se jäikin meiltä valtaamatta, että Stoolin tarinoita ei ikäluokkani enää opetellut ulkoa, kuten aiemmat polvet tekivät. Täytyypä paikata tämä aukko sivistyksessäni Internetin avulla.


Kommentit (1) 

Adolf Ehrnrooth

18.11.2008, 18:20

Jatkamme nyt urheilu- ja sotahistoriallista sarjaamme. On tietenkin pyhäinhäväistys paljastaa, että kenraali Adolf Ehrnrooth kaikessa Mikko Niskasmaisessa mahtipontisuudessaan, oli minusta koominen hahmo. Juuri sellainen, jolle toinen tunnettu Suomen sotilas, eli sotamies Vanhala, olisi päästellyt monet hihitykset.

Tietysti Ehrnrooth oli urhoollinen sotilas, mutta lisäksi hän oli myös olympiaurheilija. Vuoden -48 Lontoon kisoissa hän oli kenttäratsastuksessa 20.. Siihen aikaan olympialaisissa ei vielä ollut dopingtestejä. se oli hyvä se, koska kenraalillamme olisi saattanut olla testissä ongelmia.

Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittamassa Ruma sota-teoksessa paljastetaan, että Ehrnrooth (tosin nimeksi mainitaan Ehnrooth, joka varmaan on skandaali, mikäli Matti Klinge sen havaitsee) oli Suurhyökkäyksen aikaan koukussa amfetamiiniin. Akateemikko Matti Kuusen todistajan lausunnon mukaan silloinen eversti pysyi päivisin toimintakunnossa amfetamiinin avulla. Öisin hän taas tarvitsi unilääkettä pystyäkseen nukkumaan. Aamuisin häntä oli erittäin vaikea saada hereille ja herättyään mies oli hyvin,hyvin  kiukkuinen.

Kerran Ehrnrooth jouduttiin suurella työllä herättämään, koska Äyräpään kirkonmäellä olivat saarroksiin jääneet suomalaiset nostaneet valkoisen lipun. Lähes tajuton eversti reagoi määräämällä tykkipatteriston iskun, vaikka ilmeisesti osa puolustajista oli vielä jatkamassa taistelua. Lienee ainut kertainen tapaus maamme sotahistoriassa.

Tämä tapaus mainitaan myös vuosi sitten ilmestyneessä kirjassa Jatkosota Puna-armeijan silmin. Siinäkin julkaisussa kauhistellaan huumepöllyssä oleen komentajan raakuutta. Vastaavaa ja pahempaakin  kyllä tapahtunut myös naapurin puolella Ainakin tsaarin aikaan, sillä Mannerheimin elämänkerrassa kerrotaan, että Ensimmäisen maailmansodan melskeissä hän määräsi oman tykistönsä tulittamaan niskuroivia miehiään. Marski ja Ehrnrooth olivat sekä sukulaismiehiä että sukulaissieluja.


Kommentit (0) 

Majuri Kurt Erik Bäckman

19.11.2008, 20:20

Vieläkään ei päästä eroon urheilu-, sota- ja rikoshistoriasta. Kauniiden naissotahistorioitsijoiden Sari Näreen ja Jenni Kirveen kirjassa Ruma sota kerrotaan myös majuri Kurt Erik Bäckmanin tapauksesta. 

Urheiluhistoriaan asia kytkeytyy sikäli, että Bäckmanin pataljoona liittyy vankasti maamme juoksu-urheilun kunniakkaaseen historiaan. Tämän pataljoonan piti nimittin puolustaa kesällä -44 Viipuria, mutta ei siinä täysin onnistunut. Sen sijaan Kannaksen halkijuoksu sujui paremmin.

Sotahistoriaan tapaus liittyy sikäli, että Viipurin menetys oli Mannerheimin mukaan Suomen sotahistorian suurin skandaali. Kenraali Airon, joka johti maamme sotatoimia, sillä aikaa kun Marski johti sotaa,  oli sen sijaan sitä mieltä, että oli parempi, että tapaus oli vain suuri skandaali eikä suuri katastrofi, joksi se olisi voinut muodostua.

Rikoshistoriaan majuri Bäckman liittyy sikäli, että Viipurin menetyksen jälkeen hänet tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan varomattomuudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska oli menettänyt joukkojensa hallinnan ja paennut komentopaikaltaan. Bäckman ampui itsensä, ennen kuin tuomio sai lainvoiman. Sen sijaan työmaajuopottelusta häntä ei tuomittu, vaikka aihetta olisi ilmeisesti ollut.

Ruma sota kirja nimittäin paljastaa, että pataljoonan komentaja joi pullollisen kirkasta viinaa päivässä ja lisäksi öisin meni kaksi putelia. Ilmari Turjan mukaan mies piti kiinni viinoistaan kuin aarteesta, ei tarjonnut niitä kenellekään ja jopa osaston yhteiset joulujuomat katosivat parempiin suihin.  Voidaan siis perustellusti todeta, että Kurt Erik Bäckman oli erinomaisen pitkälle alkoholisoitunut ihminen. Kummalliselta tuntuu, että hänet sijoitettiin hyvin tärkeään ja vastuulliseen tehtävään sen sijaan, että  mies olisi ohjattu hoitoon.


Kommentit (0) 

Tietofinlandia

20.11.2008, 20:17

Marjo T. Nurmisen Tiedon tyttäret voitti Tietofinlandian. Parina edellisenä iltana käsittelemäni Ruma sota selviytyi kuitenkin finaaliin eli viiden parhaan joukkoon. Itse toivoin sen voittavan, koska kirja kytkeytyy vahvasti myös Heinolaan.

Nimittäin heinolalaisen Veikko Pystysen ansiokasta kirjaa Ylitin rajajoen klo 9.18 lainataan Näreen ja Kirveen toimittamassa teoksessa kiitettävästi. No ehkä kuitenkin Väinö Linna on ykkönen ja Pystynen vasta kakkonen.  Veikon kerronnan arvoa nostaa kuitenkin se, että hän puhuu rehellisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun taas Linnalta lainattu teksti on valtaosin  sepitettä.

Varsinkin Pystysen huolestuneet havainnot kansamme sukupuolimoraalin heikkenemisestä sota-aikana noteerataan korkealle. Korostettakoon, että kertoja  tosin ainoastaan rehellisesti ja kiihkottomasti kuvaa sivusta näkemäänsä, itse hän ei touhuun osallistu. Hän kertoo mm. kokemuksestaan Viipurissa, missä eräs tyttö piti vastaanottoa Punaisen Ristin koppiautossa, joka oli häpeämättömästi pysäköity armeijan harjoituskentän laidalle. Veikko nimittää uuteen tarkoitukseen muutettua ambulanssia naima-autoksi.

Itse odotin, että Ruma sota-kirjassa olisi kerrottu tapauksesta, jossa Itä-Hämeen miehet yrittivät kesäkuussa -44 estää Viipurin Alkon varastojen päätymisen vihollisen käsiin. Minulle on kerrottu, että paikalle saapui korkea-arvoinen upseeri, joka yritti estää evakuointitoimet. Eräs nimeltä mainittu Mäntyharjun mies ampui upseerin. Virallinen sotahistoria ei näytä tuntevan tapausta.


Kommentit (0) 

Ja vatut

21.11.2008, 22:29

Tähän asti maailman hauskin uutinen on ollut se, kun viime vuonna  kuopiolainen rouva juuttui takapuolestaan kallioleikkaukseen. Pelastusoperaation ajan hän arvosteli suoritettuja toimenpiteitä äänekkäästi.

Mutta nyt Laihialta kuuluu kummia. Viikon uutistapahtumia Iltasanomien nettiversiosta tutkiessani luin, että muudan kiivastunut aviomies oli kostanut paikkakunnan papille pahimmalla mahdollisella laihialaisella tavalla  sen, että oli yllättänyt tämän antamassa autossaan sielunhoitoa aviomiehen vaimolle. Hurjistunut mies oli reagoinut  asiaan julmasti. Hän oli liiskannut kaksi litraa kalliita vadelmia pappismiehen tuulilasiin. Uutinen ei kerro, olivatko kysymyksessä puutarha- vai metsävadelmat.

Ikävä kyllä kosto ei rajoittunut tähän. Mies rikkoi kirveellä  myös  auton umpiot. Henkilövahingoiltakaan ei täysin  vältytty, koska pakoon pötkinyt hengenmies nyrjäytti jalkansa.


Kommentit (2) 

Kesäteatteria

22.11.2008, 18:53

Tulipa päivällä tavattua uukuniemeläisiä teatteriharrastajia Kuopion torilla. Olivat tulleet katsomaan Herrojen Eevaa. Matka taisi olla palkinto viime kesän Hilman päivistä. Uukuniemellä on kuulemma paljon lunta ja Pyhäjärvi riitteessä.

Innokkaita kulttuuri-ihmisiä ovat nämä karjalaiset. 500 asukkaan kylä on varmaankin jo kymmenenä kesänä peräkkäin onnistunut organisoimaan merkittävää omaehtoistakultturia. Tässäpä olisi jutunjuurta vaikka TV:n kulttuuritoimitukselle. Harmi, ettei näytelmien esityksiä ole kuvattu videolle. Ostaisinpa sellaisen välittömästi.

Muistan nähneeni ainakin seuraavat näytelmät: Viulun soittaja katolla, 20 hopearahaa, Evakkomatka, Ukon vakat, Neljä ruusua, Tukkijoella, Huutokauppa, Pikku-Pietarin piha ja viimekesäisen Hilman päivät. Mukana on melkoisen vaativiakin esityksiä, ei mitään perinteistä kesäteatterihömppää. Löytyyköhän mistään muualta maastamme moista, ehkä Antiikin ajan kreikkalaiset olivat yhtä innokkaita. Noin 10 % kyläläisistä on mukana näytelmien teossa ja yleisöä on monta kertaa enemmän kuin kylässä asukkaita.

Ilmastollisista syistä esitykset ovat olleet viime vuosina Nuorisoseuran talolla, mutta niin suuri on kultturinnälkä varsinkin kesäasukkaiden parissa, etteivät kaikki halukkaat mahdu katsomoon.


Kommentit (0) 

Melkein Parikkalan poika

23.11.2008, 17:29

Täysin Uukuniemestä ei päästä irti vieläkään. Kylä kuuluu nimittäin nykyään Parikkalaan, joka taas on päivän teemana.

Kuten olen jo aiemmin kertonut,  historiatiede on pystynyt todistamaan, että Usan presidenteistä Nixon oli Kiuruveden Nikkisiä (ehkäpä keihäänheittäjäsukua), ja Bushit Säämingin Halttusia. Venäjän Romanovit ovat Kuopion Kauhasia ja Venäjän historian merkittävin sotapäällikkö Suvorov oli Savon Suhosia, kuten myös Ruosin pitkäaikainen pääministeri Tage Erlander. Huhutaan myös, että Ruotsin kuninkaallisissa on pisara savolaisverta. Se tippa on erään juvalaisen tallimestarin peruja, jonka apuun hovissa piti turvautua, koska itse kuningas ei paljoa tytöistä piitannut.

Nyt professori Matti Klinge, joka yläsavolaisista sukujuuristaan huolimatta ei ole mikään rento jätkäpoika, viimeisimmässä kirjassaan Nainen kävi parvekkeella, pohdiskelee sitä, etteikö myös Neuvostoliiton merkittävä ylipäällikkö marsalkka Mihail Tuhatsevski vallan mainiosti voisi olla Parikkalan Europeuksia. Nimittäin sen niminen Parikkalan tyttö naitiin Tuhatsevskien sukuun. Lopulta Klinge joutuu myöntämään, että neiti Europeus olikin ainoastaan marsalkan vaarin veljen vaimo. Hän ei siis ollutkaan ylipäällikön mummo. Maailmanhistoria olisi varmaankin saanut toisen käänteen, mikäli Stalin ei olisi juuri Maailamnsodan alla ammuttanut vaarallisinta kilpailijaansa, joka vielä teloitusryhmän edessä ymmärsi huutaa eläköötä murhaajalleen.

Muuten uukuniemeläiset viäntävät siihen malliin, että pitäisin heitä savolaisina. Kyllä ne Tiaisten, Härkösten ja Hämäläisten esi-isät ovat tulleet Savonlinnan puolesta. Parikkalalaisten etnistä alkuperää en pysty tarkasti määrittelemään. Karjalan ja Savon raja taitaa puhutusta murteesta päätellen kulkea, jossain kunnan sisällä.

Saas nähdä, koska löydetään Barak Obaman savolaisjuuret. Kun tarkemmin katsoo, mies näyttää aika paljon tyypilliseltä halakometässä ahavoituneelta itäsuomalaiselta pienviljelijä-metsurilta.


Kommentit (0) 

Karjala takaisin!

24.11.2008, 18:35

Ikiradikaali professori Matti Klinge jaksaa yllättää. Mies inhoaa Usa:n ja Ranskan moukkamaisia valtion päämiehiä, mutta kahdesta lähimmästä itäisestä naapuristamme, eli Venäjältä ja Kiinasta löytyy paljon hyvää. Edes Kiinan Tiibetin politiikka ei saa professorin tuomiota. Ja Venäjän politiikassa hän on perinteisellä vanhasuomalaisella Paasikiven-Kekkosen linjalla.

Karjalan asiaan Klingen viimeisimmästä kirjasta löytyy oikeasti mielenkiintoista tietoa. Taarin vallan aikaanhan koko Karjalan kannas liitettiin autonomiseen Suomeen. Mutta meikäläisiäpä tämä ei tyydyttänyt. Silloiset Suomen vahvat miehet Viipurin maaherra Stjernvall ja valtiosihteeri Rehbinder pitivät aluetta kirottuna lääninä, jonka Taivas vihassaan on meille antanut. He halusivat, että osa Kannasta palautetaan takaisin Venäjälle, mutta Aleksanteri ei siihen suostunut.

Sama idea yritettiin sitten toteuttaa vielä 1911, jolloin Nikolai II kuitenkin lopuksi peruutti jo valmiin hankkeen. Tietenkin suomalaisten toiminnan taustalla oli se, ettei meikäläisten realistisen arvion mukaan Suomen itsenäisyys voinut tulla kysymykseen, mikäli valtakunnan itäraja ulottuisi Venäjän pääkaupungin liepeille.


Kommentit (0) 

Lajin määrityksiä

25.11.2008, 17:57

 Kun viimeksi raportoin Uukuniemeltä, olin törmännyt biisonilaumaan. Vähän myöhemmin kesällä törmäsin tähän bischonilaumaan. Myös piisameihin olen elämmässäni törmäillyt, mutta piisami ja biisonihan ovat melkein sama asia.

Muuten kun kymmenisen vuotta sitten maamme taivaalla lenteli kuningasmerikotka, luki lehdessä, että se oli nähty syömässä jäällä sulan reunalla biisonin raatoa. Luultavasti kaupunkilaistoimittajan päässä olivat lajit seonneet. Syötävänä oli luultavasti piisami.

Mutta ihmiset ovat kovia näkemään luonnossa ihmeellisiä asioita. Lintutieteellisten yhdistysten liiton toimisto oli kuningasmerikotkan lentelyn aikaan Heinolassa ja toiminnanjohtaja Ruottisen Osmolle oli tullut Helsingistä soitto, jossa väitettiin, että kyseinen uljas lintu istuu parasta aikaa yhden ostoskeskoksen katolla.

Kun Osmo ei oikein asiaa mukisematta suostunut uskomaan, vakuutti soittaja, että kyllä se varmasti kuningasmerikotka on. Iso lintu kuin mikäkin ja huutaa, että huhuu, huhuu. Mainittakoon, että kuningasmerikotkalla on muistaakseni siipiväli kolmisen metriä ja lisäksi sillä on puolimetrinen punainen noukka.

Itsekin kerran bischoniani Dingeä ulkoiluttaessa törmäsin puistossa vanhaan pappaan, joka oli juuri havainnut ilveksen puussa. Niitä eleli silloin Heinolan lähistöllä ja ihmiset olivat virittyneet niitä näkemään. Kun väitin vanhukselle, että taitaa tuo ilves olla kollikissa, niin pappa tuohtui, että ”kyllä se ilves on ja pitkähäntäinen onkin!”


Kommentit (0) 

Maria Åkerblom

26.11.2008, 19:18

Psykiatrian dosentti Hannu Lauerma luennoi eilen yliopistolla uskomuslääkinnästä ja siihen liittyvästä huijauksesta. Esimerkkejä oli paljon eikä hänen kuulemma tarvinnut liioitella tapauksista kertoessaan. Esimerkiksi Maria Åkerblomin tarinassa olisi ainesta elokuvaksi.

Köyhä mökintyttö Maria aloitti uransa hurmossaarnaajana, ja ilmeisesti hän hallitsi myös hypnoosin käytön – muuten tapausten kulkua on vaikea ymmärtää. Niinpä hän ei ollutkaan pitkään köyhä, vaan onnistui synnyttämänsä uskonlahkon avulla huijaamaan itselleen parikymmentä maatilaa kotipuolestaan Pohjanmaalta.

Paikkakunnan nimismies yritti puuttua tapahtumien kulkuun, mutta Åkerblom sai merkillisillä kyvyillään neljä kannattajaansa, nuhteetonta ja kristillistä  kansalaista, ampumaan vallesmannia neljä kertaa ja vielä tämän tytärtäkin kaksi kertaa. Ammutut säilyivät ihmeen kaupalla hengissä.

Lahkojohtaja tuomittiin tapauksesta vankilaan vuosiksi, mutta rahoja ei koskaan saatu takaisin. Niinpä vapauduttuaan Åkerblom siirtyi liike-elämään ja osti itselleen mm. oman parkettitehtaan. Hän kuoli vasta 1983 arvostettuna liikenaisena ja koirankasvattajana.

Lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi täältä:

 http://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_%C3%85kerblom

Lisäksi rohkenen suositella arvoisaa lukijaa tutustumaan Radio Kantin nettitarjontaan. Aikansa harhailtuaan ohjelmista löytyvät mm. Esko Valtaojan, Kari-Pekka Kyrön ja Jukka Virtasen luennot, joiden kuuntelemista rohkenen suositella. Varmaankin lähi päivinä sinne ilmestyy myös Hannu Lauerman esitelmä. Radio Kantin nettiosoite on seuraava:

http://www.kantti.net/luennot/2006/ikaantyvienyo/index.shtml


Kommentit (0) 

Tiituli

27.11.2008, 21:39

Tunnen syvää ylpeyttä. Lukioaikaan sai aina vähän hävetä omaa humanistiluokkaansa, joka lienee ollut Suonenjoen Lyseon häpeätahra. Opintomenestyksemme oli sangen vaatimaton ainakin, jos sitä vertaa rinnakkaiseen pitkänmatikan luokkaan. Muistelen, että luokkatoverini kunnostautuivat ainoastaan pontikankeitossa, joka lienee nyt jo vanhentunut rikos.

Mutta äsken uutisissa kerrottiin, että luokallani ollut Esko-Pekka Tiitinen on voittanut Junior Finlandian kirjallaan Villapäät. Tiituli lähtenee myös vahvana ennakkosuosikkina tavoittelemaan Savonia-kirjallisuuspalkintoa. Viime vuonna sen voitti myös Suonenjoella syntynyt Markku Turunen.

Muistanpa, että Tiituli oli kouluaikaan hyvin monipuolisesti lahjakas. Uutisissa kerrottiin, että kirjailija Tiitinen tunnetaan myös kuvataiteilijana, mutta kouluaikaan hänet tunnettiin ennen kaikkea muusikkona. Ja jalkapallossakin hän oli haka.

Kun tuossa pari vuotta sitten Kuopiossa nähtiin, niin mainitsin asiasta. Kerroin, että jos vain minun kaltaiseni valmentaja  olisi saanut treenata häntä edes puolisen vuotta ja jos vain miehelle kehitettäisiin jostain edes puolisen metriä lisää pituutta, niin ei olisi mitään vaikeuksia sijoittaa häntä vielä nytkään Keski-Euroopan rahakentille. 


Kommentit (1) 

Kuolema raviradalla

29.11.2008, 10:10

Harmittaa. Eilen tuli seurattua netistä nyrkkeilyä siinä määrin, että päiväkirjakin jäi väliin. Eikä tullut meille Euroopan mestaruutta eikä siis taida tulla maailmamestaruuttakaan. Amin Asikainen nimittäin hävisi. Ja Aminhan on melkein oman kylän poika.

Toissa kesänä käytiin entisen kärkkääläisen Balzarin Gunnarin kanssa Kakkisen ranassa katsomassa paikkoja, jossa kaksi suvun jäsentä paleltui 30-luvulla, kun markkinamatkalta palattaessa hevonen väsyi jäälle. Onneksi valtaosa reessä olleista pelastui ja niinpä meillä on nyt kirjailija Veijo ja maamme tunnetuin asianajaja Heikki Lampela, jonka vaari oli kuuluisa Iso-Valtti.

Gunnar kertoi, että Amin Asikainen on hänen vaimonsa siskon poika. Asikaisten suku  taitaa olla Kaavilta. Gunnar kertoi, että Amin on kovasti kiltti ja kunnollinen poika. No sellaiset kiltit ja kunnolliset eivät taida tuossa lajissa pärjätäkään.

Muuten amatööriaikanaan Amin yleensä oli SM-hopealla. Lappeenrannan Riku Lumberg oli yleensä liian kovanyrkkinen. Riku ei siirtynyt ammattikehiin, vaan hän toimii nyt Suomen ensimmäisenä romanitaustaisena poliisina. Hänkin vaikuttaa hyvin fiksulta mieheltä. Lukekaapa hänen tästä nettiosoitteesta löytyvä kirjoitus

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Riku+Lumbergin+avoin+kirje+romaniyhteis%C3%B6lle/1135229616156 .

Hän vetoaa kirjoituksessa romaniyhteisöön, jotta verikostostoperinteestä luovuttaisiin. Asia taitaa liittyä vahvasti myös kirjoittajan oman suvun vaiheisiin. Rikun kirjailijana ja kuvataiteilijana kunnostautunut täti Kipa Lumberg edusti viime kesänä Suomea Venetsian Biennaalessa työllä ”Kuolema raviradalla”. Luulen, että maalauksen taustalla on 30-vuotta sitten Lappeenrannan Killerillä sattunut synkkä ampumistapaus.


Kommentit (1) 

Hiihto ja älykkyys

30.11.2008, 18:11

Taas on ollut urheilutäyteinen viikonloppu. Suomalaismenestys alkaa olla taas sitä luokkaa, että Kyrön äskeiset lausumat uusista kielletyistä lisäaineista mietityttävät. Toisaalta voihan meikäläisten pärjääminen selittyä myös sillä, etteivät enää muutkaan uskalla turvautua kemialliseen sisäruokintaan, jollaista termiä Kalle Kangasniemi kuvaavasti käytti näistä kyseenalaisista valmennusmenetelmistä.

Viime talvena näin ennusunen, jossa TV-uutistenlukija kertoi erään menestyneen naishiihtäjämme jääneen kiinni dopingaineiden salakuljetuksesta. Toivotaan, että järki voittaa ja ennustus ei käy toteen. Ainakaan naishiihtäjiemme älykkydessä ei pitäisi olla vikaa. Nimittäin, tuossa Googlen etusivulla paljastettiin, että Virpi Kuitusen älykkyysosamäärä on 121. Mitä se sitten tarkoittaakaan – sitä varmaan pitäisi kysyä professori Tatu Vanhaselta, jonka aikamiespoika-Matin äo:n väitetään samalla sivulla olevan 117.

Ehkä Virpikin siirtyy politiikkaan hiihtouransa jälkeen. Tosin ei hän Kari-Pekka Kyrölle pärjäisi vaaleissa. Mitä olen asiaa kysellyt, niin Kyrö saisi melkein kaikien naisten äänet maassamme. Hänellä on nimittäin sellaiset peri rehelliset poliitikon kasvot, kuten myös Jyrki Kataisella ja Pekka Haavistollakin on.

Mutta fiksu Virpi varmasti onkin. Muistan, että opiskeluaikanani naapurissani Koivukylässä  asui Kangasniemeltä kotoisin ollut Kuitusen Eki, joka oli yksi viisaimmista ja ystävällisimmistä ihmisistä tässä maailmassa. Liekö mies Virpin sukulaisia. Eki kirjoitteli runoja ja muistaakseni yhden niistä sävelsi Matti Bergström ja se oli voittaa Syksyn sävelen.


Kommentit (0) 

Leuanvetoa

01.12.2008, 19:12

Viikonloppuna Urheilukanavalla näytettiin leuanvedon SM-kisat. Ilahduttavaa oli se, että 62-vuotias Aki Uotila näytti nöösipojille mallia ja teki Suomen ennätyksen vetämällä 54 leukaa sarjassa alle 85 kg. Aaro Hanttu teki taas alle 16-vuotiaiden ennätyksen 30 vedolla. Huomattakoon, että nykyään lajin säännöt näyttävät olevan väljät. Kaikenlainen sätkyttely ja heijaus olivat sallittuja.

En nyt malta olla kertomatta minulle niin vaatimattomaan tapaan , että itse vedin omasta mielestäni puhtaalla tyylillä 40 kertaa 35 vuotta ja 20 kiloa sitten. Ja luulenpa, että vieläkin menee vanhalta muistilta  20 kertaa, joten pitänee alkaa etsimään sponsoreita ensi vuoden koitokseen.

Toisaalta viikonlopun kilpailu taisi olla enemmänkin puhtaasti amatöörien harrastelijamaista puuhastelua. Muistanpa, että painija Pertti Ukkolan kerrottiin huippuvuosinaan vetäneen 70 leukaa ja Jouko Salomäki kuulemma veteli minuutissa 60 kertaa, joista viimeiset 20 yhdellä kädellä.

Ja luulenpa, että jos kiinalaiset kääpiövoimistelijat harrastaisivat asiaa, niin silloin ei laskettaisia kertoja vaan tunteja. Kiinassa on nimittäin sellaiset dropit, että niillä pannaan vaikka ruumiit vetämään leukoja.


Kommentit (2) 

Topi Sorsakoski aloittanut autoilun

06.12.2008, 19:52

Yllättävä tieto kiirii maailmalta ja tarkemmin ottaen Heinolastapa tietenkin. Topi Sorsakoski on kärähtänyt ratista. Se ei ole yllätys, että Topi on nauttinut väkijuomia, mutta se on yllätys, että hänenlaisensa boheemi taiteilija harrastaa autoilua. Luulen, ettei hän ole ohjastanut Toyota Corollaa tai Opel Astraa, vaan mieluumminkin kysymyksessä on ollut jokin Amerikan rauta tai Sitikka, tosin  ehkä myös Volga tai Popeda tulevat kysymykseen. Se on vähän niin kuin imagojuttu tämä automerkkivalinta.

Topin suuri esikuva, joka myös liittyy vankasti Itä-Hämeseen, eli Sysmän poika Olavi Virta, oli hänkin innokas autoilija. Entinen kansanedustaja ja nykyinen rumpali Reiska Laine on kertonut, miten hän jo nuorena poikana pääsi kerran säestämään Olaa keikalle. Yhtyeen kaikki kuusi miestä mahtuivat Virran kuuluisaan Letukkaan, tosin rumpu ja basso piti köyttää katolle.

Pian Helsingin jälkeen ensimmäisen ravintolan kohdalla Olavi pysäytti auton ja porukka poistui virkistäytymään. Suuri mestari tilasi kuusi ravintola-annosta ja Reiska ilahtui, koska vaikutti vahvasti siltä, että hänetkin oli huomioitu itse asiassa. Mutta ei oltu huomioitu. Tangokuningas yksin nautti kaikki kuusi ravintola-annosta ja sitten hän taas istahti innokkaasti rattiin.

Myöhemminhän Virtakin joutui Seutulaan, jossa reipas liikunta ja säännölliset elämäntavat tekivät hyvää hänen luomiskyvylleen. Niinpä kun Ola kerran sai muutaman tunnin loman silmälasien hankintaa varten, jäi hänelle tovi aikaa käydä levytysstudiolla. Siellä kuningas yhdellä otolla, sillä kalliimmalla tavalla, eli väristysten kera, kajauttu Suomi-verkkarit päällä levylle, että ”punaiset lehdet, vaahterasta maahan leijaa, suvi on mennyt sysksy taas soittelee.”

Se on kappale maamme upeinta kulttuurihistoriaa. Sen kanssa kilpailee korkeintaan vain Eeva.


Kommentit (3) 

Härkösiä ja Härkäsiä

06.12.2008, 19:51

Enpä rupeakaan leuanvetäjäksi vaan ryhdynpä juoksijaksi. Viime kesän arkistoja penkoessani sattui silmiini Parikkalan Kesä Sanomat, jossa on juttu takaisin lapsuutensa maisemiin muuttaneesta Saaren Tarnalan kylältä kotoisin olevasta 800 metrin juoksijasta Jorma Härkösestä. Hän juoksi mielimatkansa 1.46 pintaan ja voitti Ateenasta EM-pronssia. Nykyhuippumme eivät pääse lähellekään miehen aikoja.

Härkönen tunnustaa huippu-urheilija-aikoinaan harjoitellensa 2000 – 3000 kilometriä vuodessa eli noin 6-8 kilometriä päivässä. Elikkä minä, joka kävelen työmatkani, treenaan nykyään selvästi enemmän. Tosin  Tarnalan mies taisi olla ilmeisesti superlahjakkuus, jolla olisi ollut halutessaan kykyjä vaikka maailman huipulle.

Härkönen toimi jo urheiluaikoinaan helluntaiseurakunnassa ja saattaa olla, ettei hän pitänyt kilpaurheilua kovin tärkeänä asiana. Muistanpa, että EM-pronssin jälkeen hän joutui lehdistöhaastattelussa erikoiseen tilanteeseen, koska paljastui, että tämä uskovainen mies paljasti, että hän on armeijan kapiainen, joka kuitenkin avoimesti myönsi, ettei hän voi ketään tappaa.

Tarnala, jonka kylämaisema on Suomen kaunein,  on Uukuniemen rajanaapuri ja keihäänheiton olympiavoittaja Arto Härkösen sukujuuret ovat Uukuniemen puolella. Pitääpä selvittää,  ovatko Härköset sukua keskenään. Ainakin uskonveljiä he taitavat olla, koska myös Arto Härkönen oli ainakin yhteen aikaan helluntaiseurakunnan saarnaaja.

Viimekesäisillä Uukuniemi-juhlilla opin, että Härköset ovat alunperin Härkäsiä, mutta jostain syystä moni Härkänen muuttui evakkomatkan aikana Härköseksi. Minusta Härkänenkin on ihan hyvä ja jämäkkä nimi. Härkänen-Härkönen-asia kerrottiin Hämäläisten sukukirjan julkistamistilaisuudessa ja tulipa silloin mieleeni, että urheiluhistorian harrastajat voisivat selvittää, mikä on maamme menestyksekkäin urheilusuku. Hämäläiset ja Härköset olisivat varmaankin vahvoilla tässä kisassa.

Muuten hämmästyttävä on uukuniemeläisten urheilumenestys. 500 asukkaan pitäjästä löytyvät olympiavoittajien  Arto Härkösen ja Juha Tiaisen sukujuuret ja lisäksi maamme paras ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen on myös siellä syntynyt. Ja nyt sitten paljastuu, että naapurikylästä Tarnalasta on lähtenyt yksi maamme urheiluhistorian lahjakkaimmista juoksijoista.


Kommentit (0) 

Finlandia ja Varjo-Finlandia

04.12.2008, 18:40

Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja on tänään selvinnyt. Yleensä olen kaikessa väärässä, mutta kuten alkusyksystä ennustin 30.000 euroa sai Sofi Oksanen Puhdistuksellaan. Ja se on varmasti oikein se.

Olen juuri lukenut Pirkko Saision ehdokaskirjan Kohtuuttomuus kokonaan ja Sofi Oksasen voittoteos on menossa puolivälissä ja myönnettäköön, että  kunnon vanhana  putkiaivona en ole täysin kaikkea ymmärtänyt. Jälleen kerran ihmettelen sitä, miten naiset ja miehet tuntuvat olevan täysin eri lajeja ja jälleen kerran ihmettelen sitä, että nämä lajit risteytyvät ja saavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Sen sijaan esimerkiksi Jari Tervon alkuerissä hylätyn uutuuskirjan ymmärsin vaivatta ja iloitsen siitä, että tämä mestariteos palkittiin tamperelaisten opiskelijoiden toimesta Varjo-Finlandialla, joka palkinto ei ole rahallisesti merkittävä, mutta kirjailija epäili sen kuitenkin nousevan päähän. Palkinto oli nimittäin  Euro-Kossupullo. Toivoa sopinee, että Varjo-Finlandian saaja selviää seuraavaan Uutisvuotoon mennessä.


Kommentit (2) 

Hannu Siitonen luontokuvaajana

05.12.2008, 21:58

Enpä malta olla palaamatta Uukuniemen seudun urheilijoihin. Viime kesänä käväisin Parikkalan Siikalahdella köyhän miehen kamerani kanssa, mutta onneksi minun ei tarvitse esitellä otoksiani, koska Hannu Siitosen kotisivuilta löytyy aiheesta hirvittävän paljon parempia kuvia. Käykääpä katsomassa tämän nettiosoitteen sisältöä: http://web.mac.com/hannu.siitonen/Hannu_Siitonen/Tervetuloa.html .

Siitosella on ollut ympäri valtakuntaa näyttelyjä, ja hän kuuluu olevan ihan arvostettu luontokuvaaja asiaa ymmärtävien parissa. Muistelen, että Hesarikin teki Helsingin näyttelystä ison jutun ja seuraava muistikuva saattaa olla ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta. Nimittäin luulen lukeneeni, että kun toimittaja teki Siitosesta juttua tämän kotikentällä Siikalahdella, lensi jostakin kuukkeli ja laskeutui miehen kädelle.

Ihan tulee mieleen Fidel Castron puhe Kuuban kansalle, kun hän julisti Havannan torilla vallankumouksen voittaneeksi vuonna 1959. Silloinhan jostain kesken puheen liihotteli  paikalle pulu ja istuuntui Fidelin olkapäälle kuin pyhähenki ikään. Vastavallankumoukselliset kansanviholliset tosin väittävät, että tämä tapaus, jossa Fidel sai pyhänhengen lahjan, olisi järjestetty makupalojen avulla.

Ja kuten kaikki varmaankin nyt jo arvaavat, on nykyinen luontokuvaaja Hannu Siitonen se entinen keihäänheiton Euroopan mestari ja olympiahopeamitalisti. Muistelen miehen kertoneen arvostavansa Euroopan mestaruutta tosi paljon, koska  se tuli täysin puhtain konstein. Hiihtoliiton sotkujen kauhistelijat voisivat kuulla entisten yleisurheiluhuippujen kokemuksia erinäisistä asioista. Siitonen vaikuttaa perusrehelliseltä ihmiseltä ja hänellä saattaisi olla kiinnostavaa kerrottavaa.

Hannu Siitonen on Parikkalan poikia ja kuten jo kaikki tietävät liitettiin Uukuniemi pari vuotta sitten isompaan naapuriinsa. Se herätti monissa uukuniemeläisissä syvää halveksuntaa ja avointa paheksuntaa, koska kyllähän siinä valta kohtuuttomasti keskittyy, kun 500 asukkaan kunta liitetään valtavaan 5000 asukkaan metropoliin.


Kommentit (0) 

Keihäänheittoa ja kulttuuria

07.12.2008, 18:36

Vaikka keihäänheitto onkin kovien miesten vaativa harrastus, löytyy asianharrastajien parista myös muita yllättäviä kulttuurisaavutuksia Hannu Siitosen valokuvataiteen lisäksi. Toiseksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisten kahdenkäden keihäänheitossa tuli Väinö Siikaniemi, joka ehkä parhaiten tunnetaan aistillisuutta tihkuvan Asfalttikukka-iskelmän sanoittajana. Lupaavan runoilijan uran katkaisi kuitenkin kuolema jo nuorena.

Lontoon olympialaisissa 1948 voitti keihään Tapio Rautavaara. Hänet tunnetaan enemmänkin laulajana ja filmitähtenä, mutta muistelenpa, että Tapsa itse on sanoittanut menestysiskelmät Isoisän olkihattu ja Juokse sinä humma. Ja rohkenenpa väittää, että hän sävelsi Martti Haavion runoileman herttaisen lastenrunon Sininen uni.

Tokiossa vuonna 1964 voitti keihään Pauli Nevala ja viimeaikoina hän on kunnostautunut runoilijana. Itsekin matkustin vuosia sitten Etelä-Pohjanmaalle pelkästään hankkiakseni Nevalan runokasetin, mutta myöhästyin. Se oli jo myyty loppuun. Tietääksen tämä Teuvan Rivakan kirkkain tähti on myös säveltänyt tekstejään. Lapuan matkahuollon baarissa luin muuten Ilkka-lehdestä, että Pauli Nevala oli laajentamassa myös tiedekirjallisuuden puolelle. Hän oli kirjoittamassa teosta, jonka työnimenä oli Pitkäkorvien aikaan. Sen kirjan tarkoitus oli kumota vallalla oleva jääkausiteoria. Olisiko Nevala kadottanut johtoajatuksensa, koska projektista ei ole kuulunut mitään vuosiin.

Toinen Pohjanmaan keihäshirmu eli Jorma Markus, jonka ennätys on Nevalan luokkaa, on tietääkseni myös sävellellyt; luulenpa ettei niinkään klassista vaan ennemminkin iskelmiä. Sen sijaan Nevalan kova kilpakaveri Jorma Kinnunen ei ilmeisesti edes teeskentele kulttuuriharrastusta. Muistelen, että hän kertoi jaksaneensa lukea Pauli Nevalan elämänkertakirjaa Teuvan rivakka vain puoleen väliin. Pojasta on polvi parantunut, koska poika Kimmo kertoi elämässään lukeneensa kuitenkin yhden kirjan. Se oli Onni Palasten Sissinä rajan takana. 


Kommentit (3) 

Raskaansarjan runokirja

07.12.2008, 19:01

Mutta keihäsmiesten lisäksi yllättävät myös painijat kulttuuriharrastuksellaan. Ei uskoisi, että herkkiä taitelijasieluja löytyy lajista, jossa asiaaharrastamattoman silmin vain kaksi hikistä miestä halaa toisiaan ruumiinääniä päästellen.

Entiset huippupainijat  yllättivät alkuvuodesta ja julkaisivat yhdessä Raskaansarjan runokirjan, vaikka tekijöistä vain puolet on raskassarjalaisia. Kirjoittajina olivat seuraavat alan mestarit: Osmo Hekkala (neljäs MM-kisoissa raskaassasarjassa),  Erkki Alajärvi (Euroopan mestari), Eero Suvilehto (Pohjoismaiden mestari), Pertti Ukkola (olympiavoitto yms.), Aleksander Karelinin (olympiavoittoja yms. superraskaassasarjassa) ja Tomas Johansson ( maailmanmestari yms. rsuperaskaassasarjassa).

Osmo Hekkala näyttää julkaisseen myös pari romaania. Hän on Oulun miehiä ja muistelen häntä verratun Kalle Päätaloon muutenkin kuin voimiensa puolesta. Erkki Alajärvi on syntyjään lappilaisia ja hän on kunnostautunut myös kuvanveistäjänä. Eero Suvilehto on oululainen kirjallisuuden dosentti.

Ukkola on taustaltaan Sodankylän miehiä. Hänen yhden runonsa loppusäkeen muistankin, koska mies luki sen kerran Urheiluruudussa. Runon nimi on Työläisurheilija nuorukaisen vappuaamu ja sen alkusäkeissä kerrataan edellisen illan tapahtumia ja loppu kuuluu opettavaisesti, että ”eipä enää lennä keppi, kipeä on heppi sekä pää”.

Aleksanteri Karelin on Siperian karhu ja jo nuorena miehenä uransa alussa hän tunnusti mieliharrastuksenaan olevan ranskalaiset klassikot. Karelin taisi olla aikoinaan maailman ylivoimaisin urheilija. Tomas Johansson on meänkielisiä haaparantalaisia noin 20 metriä Suomen rajasta ja hänen äitinsä on Muhokselta. Johansson jatkaa siis Tornion jokilaakson rikkaita kirjallisia perinteitä.

Muuten jostain syystä kaikki painija-runoilijat näyttävät olevan pohjoisen poikia.


Kommentit (0) 

Kuulantyöntäjä Lauri Viita

08.12.2008, 19:27

Eilen mainitun runoilija-painija Pertti Ukkolan suosikki on varmaankin Lauri Viita, jonka Alfhild-runon Ukkola ainakin osasi ulkoa urheiluruudussa. Viita on nyt sikäli ajankohtainen, että hänen elämästään kertova elokuva Putoavat enkelit sai juuri ensi-iltansa. Itsekin kävin sen eilen katsomassa.

Ikävä kyllä elokuva kertoi vain Viidan runoilija puolesta. Ei kertonut ollenkaan tämän urheiluharrastuksesta. Viidan leipälaji oli kuulantyöntö. Ennätystä en tiedä, mutta se sijoittunee jonnekin Vaikko Lavin huonommalle ja Tauno Palon ennätysten paremmalle puolelle.

Entinen radiojohtaja Pertti Paloheimo paljastaa muistelmissaan, että Viita oli myös innokas koripallon ystävä. Kerrankin hän pirstamielisyytensä pahimmassa vaiheessa tunkeutui ennen ottelua Pispalan Tarmon pukuhuoneeseen antamaan  joukkueelle tärkeitä taktisia neuvoja. Paloheimon mieleen jäi ennen kaikkea se, että runoilija Viita korosti ja tähdensi, ettei palloa saa antaa vastustajalle.

Eilisessä elokuvassa annettiin ymmärtää, että rintamalle Lauri Viita haavoitti itseään käteen. Yläraajaan haavoittuminen oli silloin aika tavallista kirjailija-runoilija piireissä. Ainakin Henrik Tikkanen ja Pentti Haanpää saivat myös käsivammat. Ja muistelenpa, että runoilija Lasse Heikkiläkin haavoitti Ihantalassa  ainakin mielensä ja saattoi olla, että myös käsi sai osuman.

Henrik Tikkanen myönsi jossain romaanissaan, että kyllä hän itse ampui itseään käteen puun läpi.


Kommentit (0) 

Kivet

11.12.2008, 22:51

 Palataanpa vielä Parikkalan puoleen, elikkä entiseen Saaren kuntaan. Siellä ovat matkailunähtävyytenä Mykkiin kivet, jotka sijaitsevat ihan Kutostien varressa. Niiden kerrotaan olevan Pohjoismaiden suurimmat siirtolohkareet ja näiden kivien onkaloissa kerrotaan paikallisen väen piileskelleen vainoaikoina. Joskus olen pohtinut kivien nimen alkuperää ja etten vain olisi jostain lukenut, että paikallisella murteella mykät tarkoittavat jättiläisiä.

Sen verran nyt kuitenkin vedän kotiin päin, että rohkenen epäillä, että Kakkisensalolta Suonenjoen ja Karttulan rajoilta saattaa löytyä vieläkin suurempia järkäleitä. Nuornamiesnä hortoilin jossain Kumpusen ja Saarisen välillä ja sieltä löytyi yksi sellainen lohkare, että oli vaikea sanoa, oliko se iso kivi vai pieni kallio. Sen päälläkin kasvoi isoja puita. Pitäisi joskus etsiä uudestaan tuo nähtävyys.

Ylhäällä on kuva Ollinkivestä, joka sijaitsee lähellä Jouhtenista ja tarkka osoite löytyy tästä nettikartasta:

http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?x=3508944&y=6961609&text=%22Muaherran%22+muistokivi&scale=16000&mode=&action=link&lang=FI

Kiveen on kaiverrettu ”Olli Koivistoinen  1877 – 1953”. Luulen, että asialla on ollut viulisti Kauko Vainio, joka on myös tehnyt Ollista kertova kirjan ”Kopratalakkunnoo”. Kirjansa lopussa Vainio esittää, että kiveen pitäisi myös hakata selventävä maininta ”Kakkisensalon muaherra”, mutta se lisäys vielä puuttuu. Siinäpä olisi projekti vaikka Jouhtenisen metsästysseuralle tai Kärkkäälän kyläyhdistykselle.

Kakkisensalon muutkin nähtävyydet olisi hyvä saada kartalle. Löytyyhän alueelta mm. Ollin mökki, joka on ehkä 1700-luvun puolelta, pommikuopat, pontikanpolttoteollisuuden jäämistöä, käpykaartilaisten korsunpaikka, tervahaudan pohjia, ehkä Pohjoismaiden suurin kivi (tai sitten pienin kallio) ja taukopaikaksi sopiva Hoikanlammin kota.


Kommentit (0) 

Lisää pituutta heti

10.12.2008, 20:42

Voi surkeuksien surkeus! Ei pärjännyt Sampo Ranskalaiselle Poitiers-nimiselle joukkueelle alkuunkaan. Täysin läpihuutojuttu koko peli. Ei riittänyt joukkueen ulottuvuus tällä kertaa.

Vastapuolella nimittäin ilmatilaa hallitsi ihan oikeasti 210 cm pitkä Dominikaanisen Tasavallan mulattinuorukainen, jolla oli kaiken huipuksi pituuteen nähden suhteettoman pitkät kädet. Hänestä voi hyvällä syyllä käyttää nimitysiä hujoppi tai hongankolistaja. Hänen ei tarvinnut edes hyppiä, koska ulottuvuus oli muutenkin noin 0,5 metriä savolaisia enemmän.

Muistan saman miehen viime vuodelta. Silloin hän pelasi Teneriffan riveissä ja oli mielestäni huonoin Kuopio-hallissa vieraillut lentopalloilija. Nyt hän oli paras Kuopio-hallissa vieraillut lentopalloilija. Lienee yksi maailman parhaista hakkureista tällä hetkellä. Harjoitus tekee mestarin.

Jostakin olisi Pielaveden Sampoon saatava heti lisää pituutta. Savosta ei sellaista löydy. Pitäisikö lähteä kykyjenetsintämatkalle Kainuuseen ja varsinkin Paltamon suunnalle. Siellä nimittäin esiintyy jättiläiskasvuisuuden geeni. Muistelen, että ihmiskunnan historia tuntee todistettavasti kymmenkunta 250 senttistä miestä ja heistä kolmen sukujuuret kiertyvät Kainuuseen. Lajinsa viimeinen eli Väinö Myllyrinne taisi kuolla vasta 1960-luvulla.

Ja Kuusamossa eli 1900-luvun alussa maailman painavin nainen. Yllätys, yllätys, hän ei ollut nimeltään Lihavainen. Hän oli nimeltään Veteläinen.


Kommentit (0) 

Väiski

11.12.2008, 17:53

Tässä lisätietoa eilen sivutusta Väinö Myllyrinteestä ja muistakin Kainuun jättiläisistä. Myllyrinteen nuoruudessa ei harrastettu kori- tai lentopalloa, joten hänen synnynnäinen ulottuvaisuutensa jäi näissä lajeissa hyödyntämättä. Sen sijaan mies taisi ainakin jossain vaiheessa esiintyä ammattipainijana. Hän lienee menestynyt hyvin ainakin taloudellisesti hyvin, koska pystyi hankkimaan itselleen auton aikana, jolloin sellainen oli maassamme harvinaisuus. Mahtuakseen kärryynsä oli hänen poistetava siitä etuistuin ja ohjattava autoa takapenkiltä käsin.

Myös nyrkkeilyä Myllyrinne ainakin kokeili. Muistan jostain lukeneeni seuraavan merkittävän urheilu- ja lulttuurihistoriallisen asian, jota en malta olla kertomatta, vaikka sen totuudesta en mene valalle.

Nimittäin sota-aikaan kenttäarmeijan mestaruuskisoissa Väinö Myllyrinne eteni loppuotteluun saakka. Vastaan olisi siinä tullut Asser Jokinen. Täm oli lempea ja sivistynyt herrasmies, joka ei tahtonut pahaa kenellekään. Myöhemmin Jokinen tuli tunnetuksi WSOY:n kustannustoimittajana, joka mm. siivosi Tuntemattomasta sotilaasta pahimmat rivoudet. Jokista alkoi pelottaa tuleva loppuottelu, sillä vaikka hän itsekin oli iso mies, oli vastaan tulossa häntä yli puoli metriä pitempi jättiläinen.

Lopulta Jokinen katsoi viisaimmaksi kuunnella järjen ääntä ja hän marssi kilpailujen juryn luokse ilmoittaakseen, että hän luovuttaa ottelun etukäteen. Mutta Jokinen oli myöhässä. Jury ilmoitti, että Väinö Myllyrinne oli jo ehtinyt käydä ilmoittamassa  luovuttavansa ottelun. Isot miehet ovat vähän pehmeitä.


Kommentit (2) 

Hömpötys

12.12.2008, 20:25

Työpaikan pikkujoulu oli korvattu Kuopion kaupunginteatterin Chicago-musikaalilla.  Musikaalin aihe liittyy rikoksen, show-bisneksen ja julkisuuden tavoittelun maailmaan. Kovasti suosittu ja kehuttu esitys, joka taitaa olla jo loppuunmyyty.

Itse, joka en en ymmärrä kaunotaiteista mitään, joten  yritän olla kommentoimatta  esitystä ennen kuin löydän siitä jotain myönteistä lausuttavaa. Salaa mielessäni kuitenkin ihmettelen sitä, että ymmärtääkseni yliopistossa koulutetut näyttelijät suostuvat moista soopaa esittämään. Mutta pakkohan heidän on. Muuten varmaan TVH:n hätäaputyömaa odottelisi heitäkin.

60-luvulla Halkola ja Wallasvaara riisuuntuivat, mutta lakon olisivat tytöt varmaankin tehneet, jos olisivat Chicagon rooleihin joutuneet. Ehkä turkkalaiset nuoret miehet olsivat musikaaliin suostuneet, jos olisivat voineet samalla mielenosoituksellisesti roiskia sitä ihtiään katsomossa istuineiden hienostorouvien puvuille.

Mutta en usko että muinaiset kreikkalaiset tai tämän päivän Uukuniemen kesäteatterin immeiset suostuisivat esittämään Chicagon kaltaista roskaa. Kummalliseksi on maailma mennyt. Mukamas sivistyneet aikuiset ihmiset suostuvat maksamaan 80 markkaa teini-ikäiselle nuorisolle tehdystä väkivaltaa ja pikkutuhmuuksia tihkuvasta laulunäytelmästä.

Ja asia vielä maksetaan valtaosin verorahoilla samaan aikaan, kun kuntien välttämättömistä peruspalveluista tingitään. Viihdepalvelut siirtyvät julkiselle sektorille ja  välttämättömyyyspalvelut yksityistetään. Aikoihin on eletty.


Kommentit (1) 

Urheilutäyteisyys

13.12.2008, 19:48

Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä. Ja mieli tekisi sanoa Pekka Tiilikaista siteeraten, että ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta ylväimpänä liehuu Suomen siniristivaate. Mutta saas nähdä liehuuko pitkään, sillä naishiihtäjiemme kansainvälinen menestys on pelottavan hyvä. Toisaalta onhan Virpillä ja Aino-Kaisalla hyvä valmentaja eli Jarmo Riski. Mieshän johdatteli jo Lahden mömmö-kisoissa urheilijamme kansainväliseen kuuluisuuteen.

Muuten nyt voisi joku historian opiskelija iskeä ja tehdä gradunsa- tai jopa väitöskirjansa Suomen vaietusta hiihtohistoriasta. Kari-Pekka Kyrö, Arto Koivisto ja Aku Kiuru voisivat kertoa paljonkin siitä, mitä ei virallisista asiakirjoista näy. Kyrö tekisi sen katkeruuttaan, Koivisto kristillisestä vakaumuksesta ja Kiuru ihan vain rehellisyyttään.

Muuten seurasin yhtäaikaa  radiosta Kalpan peliä, netistä katselin Suomi-Tsekki salibandyottelua ja teksti-TV:stä Sampo-Isku-Veikot lentopallomatsia ja Suomi-Ruotsi curlingtaistoa. Eniten jännitin curlingmiestemme menestystä. Curling on hieno herrasmiesten laji. Enpä muista, että siinä lajissa olisi koskaan alettu hakata vastustajaa nyrkeillä, tönitty poikittaisella luudalla tai keihästetty luudanvarrella. Se ei ole läheskään niin väkivaltainen urheilumuoto kuin se suositumpi jääpeli.


Kommentit (0) 

Suomi on uusi maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari!

14.12.2008, 19:38

Olihan karmea sählypeli, oikein hirveä sählypeli oikea pelien peli. En olisi uskonut tätä päivää näkeväni. Ruotsi on lyöty kansallispelinsä MM-loppuottelussa. Se on vähän sama kuin että Ruotsi voittaisi Suomen pesäpallossa.

Sähly on nimittäin ruotsalaisen sosialidemokratian kehittämä urheilumuoto. Se kehiteltiin peruskoulua varten ja alkuaikoina mailat olivat naruvartisia kuten TVH:n lapiot Suomessa. Naruvartisilla pelattaessa kukaan ei voinut olla parempi toista. Kaikki olivat tasa-arvoisia.

Tälläisena hetkenä on ikävä Heinolaan. Siellä pelasin vuosia virkamiessählyä, jossa ei henkilövahingoiltakaan vältytty. Neljä hammasta, yhden nenäluun ja ja yhden nilkkaluun vaati tämä kovien miesten vaativa harraste. Muistelen, että Otavan Suuri tietosanakirja kertoo, että on onni, ettei jääkiekko ole levinnyt kuumaveristen eteläamerikkalaisten keskuuteen. Heinolan aikoja muistellessani ymmärrän, ettei myöskään sählyharrastusta saa levittää etelämaalaisten keskuuteen.

Ja nyt sitten kaikki kaikille kadulle ja lisäksi Kärkkäälän tielle juhlimaan uusia maailmanmesreita. Olihan pojiltamme temppu, oikea temppujen temppu. Ruotsi johti jo 6-4 ja vielä pystyimme voittamaan.


Kommentit (0) 

Pulliainen ja Sibelius

15.12.2008, 18:50

Poliitikkojen muistelmiakin voi lukea. Monta kertaa ne ovat ihan mielenkiintoisia, jos vain jättää sen suoranaisen politiikkaosuuden väliin. Joukossa on helmiäkin.

Muistan, miten entinen eduskunnan puhemies Mikko Pesälä kirjassaan kertoi, kuinka hänen parempi puoliskonsa suuttui, kun naapurin eukko väitti, että siellä Helsingissä ne kansanedustajat vain juovat ja huoraavat. ”Meidän Mikko ei juo”, puolusti vaimo kansanedustaja miestään.

Ja SMP entinen kuopiolainen kansanedustaja Heikki Riihijärvi muisteli, miten ankeita kouluvuodet olivat hänenlaiselleen vilkkaalle ja laiskansutjakalle  pojalle. Ainoastaan yksi valoisa asia tuli noilta ajoilta mieleen. Se oli päivä, jolloin opettaja teki itsemurhan.

Lukaisin tuossa Susi-Pulliaisen muistelukirjan. Hauskinta oli todeta, miten hyvä paikka oli hänen sukunsa kotikylä Joroisten Maavesi. Ja monta suurmiestä ja -naista on sieltä maailmalle lähtenyt. Pulliaisen isä oli äitinsä puolelta Silvasteja, muuten TV-toimittaja Eero Silavsti oli samaa sukua ja näköäkin kuin Erkki. Mutta kuuluisin Silvasti oli Johan Julius Christian, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Jean Sibelius.

Liekö muuten Sibelius yhtä likeistä sukua Joroisten Silvasteille, kuin Yrjö Puska (siis se USA:n kenkää saanut presidentti) on Säämingin Hatusille. Vähän samalta suunnalta Savoa ovat molemmat kuuluisuudet.


Kommentit (0) 

Pulliainen pärinäpoikana

16.12.2008, 19:45

Tuosta Susi-Pulliaisesta vielä sen verran, että synnytyslaitoksella tapahtuneen hoitovirheen vuoksi miehen toinen jalka on viitisen senttiä toista lyhyempi. Niinpä luontotutkijan maastossa liikkuminen on hankalaa.

Mutta urheilumies hän on vammasta huolimatta. Hän on yllätys yllätys entinen kilpamoottoripyöräilijä. Ura tosin päättyi Väinölänniemen ajoissa koivun kylkeen. Niinpä Pulliainen tunnetaan nykyään paremmin biologina kuin moottoriurheilijana.

Susi-Pulliainen on tietenkin maailman johtava susitutkija. Hänen kirjastaan opin sen, että pedot olivat 1800-luvulla oikeasti ongelma silloisille maataloustuottajille. Perussyynä olivat kehittyneet aseet. Jo sen aikaisilla pyssyillä pystyttiin tyhjentämään metsä riistasta siinä määrin, että nälkiintyneet pedot pyrkivät jopa navetoiden lantaluukkujen kautta syömään ihmisten kotieläimet. 

Pulliainen  tietää paljon muistakin metsän elukoista. Häntä lukiessa tulivat mieleen omat lapsuuden luontokokemukset. Muistanpa, että 40 vuotta sitten Kärkkäälässäkin eli riekkoja, mutta nykyään niitä ei enää näe. Ja olen kuullut, että joskus kylällä on ollut peltopyitäkin, mutta eipä taida olla enää.

Ja siirrytäänpä sitten vielä kalatalouspuolelle. Tietääkö joku, onko Kakkisessa ja Vehmaassa vielä muikkuja – ennen niitä oli.  Olivatkohan ne siirtoistutusten peruja?


Kommentit (0) 

Alakulppi ja Lokka

17.12.2008, 19:39

Luinpa tuossa joku päivä sitten maailmanmestarihiihtäjän ja sotasankari Olavi Alakulpin elämänkerran, jonka on kirjoittanut Kari Kallonen. Samaan aikaan oli Hesarissa muurmanskilaisen kirjailija-taiteilija Sven Lokan muistokirjoitus. Miehillä on yhteistä. Molemmilla olisi ollut paljon kerrottavaa sota-aikana Pohjois-Suomessa tapahtuneista ns. partisaanien iskuista.  Asiasta löytyy lisätietoa mm. tästä nettiosoitteesta.

http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2002/09/132829

Muistelen, että pari sataa siviiliä surmattiin ja sitkeiden huhujen mukaan myös naisia ja ihan pikkutyttöjä raiskattiin. Näistä asioista kerrotaan Alakulppi-kirjassa. Mies oli partisaanien torjuntaan käytetyn osaston päällikkö. Kirjasta saa sen käsityksen, että tapaukset olivat selviä sotarikoksia, jotka poliittisista syistä jäivät tutkimatta.

Jostain olen lukenut, että meilläkin kovasti tunnettu ja arvostettu suomalaisloikkarin jälkeläinen Sven Lokka olisi ollut partisaanien mukana, mutta itse hän kiisti väitteen jyrkästi. Epäilykset ovat varmaankin syntyneet siitä, että tuhotöiden tekijöiden joukossa oli paljon suomenkielisiä, jotka ilmeisesti tunsivat hyvin toiminta-alueen, joten 30-luvun loikkareita epäiltiin asiasta.  

Tässäpä olisi taas oivallinen tutkimuskohde jollekin historian opiskelijalle.


Kommentit (0) 

Eriarvoisuus

18.12.2008, 19:53


Tuo eilen käsitelty mestarihiihtäjä ja sotasankari Olavi Alakulppikin liittyy myös tavallaan maamme mielenkiintoiseen urheilu-, sota- ja rikoshistoriaan. Kari Kallonen kertoo kirjassaan, että sen jälkeen, kun maailmanmestariampuja majuri S. O. Lindgren oli ilmeisesti pelkästä pikaistuksesta ampunut sotamies Hytin, oikeudenmukaiseksi tiedetty luutnantti ja Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi sai esimiehiltään tehtäväksi mennä kuulustelemaan Lindgreniä.

Kuulustelusta ei kuitenkaan tullut mitään. Majuri Lindgren ilmoitti ylimielisesti, että hän ei suostu puhumaan alempiarvoiselle upseerille. Alakulppi joutui palaamaan yksikköönsä ilman selvitystä. Lindgren joutui kuitenkin sotaoikeuteen. Siellä hänet jätettiin ilman rangaistusta. Tapaturmatoimisto ja vakuutusoikeus puolestaan eväsivät sotamies Hytin leskeltä eläkkeen. Korkein Oikeus sentään määräsi lesken eläkkeen maksettavaksi, tosin puolitettuna.

Lisäksi Alakulppi itsekin joutui sodan jälkeen pidätetyksi epäiltynä asekätkentään osallistumisesta. Tilaisuuden tullen hän kuitenkin nyrkeillään tyrmäsi kaksi vartijaansa ja pakeni lopulta Amerikkaan, jossa hän vielä ikämiehenä voitti USA:n hiihtomestaruuden ja eteni maan armeijassa everstiluutnantin arvoon.

Muistelen, että myös Mauno Koiviston kuuluisa esimies Lauri Törni pakeni juuri samalla tavalla kuin Alakulppi vartijoiltaan ja epäilenpä, että molempien suorittamat tyrmäyset saattaisivat tarkemmissa tutkimuksissa paljastua lavastetuiksi. Etteivät vaan vartijat olleet samassa juonessa mukana.


Kommentit (0) 

Rutsehvin touhuja

20.12.2008, 20:07

Ja sitten uutisia tuottajan saroilta. Kesän kuvasatoa tarkastellessani totesin, että kesän viljasato ei onnistunut. Oli niin synkkä ja sateinen kesä, ettei jyvä ehtinyt kypsyä.  Maissiviljelmäni korsi kyllä kasvoi näyttävästi, mutta satoa ei saatu.Tuli täydellinen katovuosi.

Naapurit katselivat hyvin mietteliään näköisinä touhujani ja pelkäsin huumepoliisin vierailua. Halusin parvekkeella testata, että oliko Nikita Hrutsehvin  touhuissa järkeä. Hän yritti ratkaista Neuvovostoliiton elintarvikeongelmat kasvattamalla maissia tundrallakin. Tai niin ainakin väitetään. Saattaa olla, että asian keksivät miehen vastustajat lyömäaseekseen valtataistelussa.

Itse luulen, että Hrutshev oli sittenkin järkimies. Ainakin hän muistutti olemukseltaan Kärkkäälän teurastajaa Aaro Kiiskistä, joka oli hyvin viisas ihminen. Uskon Neuvostojohtajan korkeintaan suunnitelleen maissia rehukasviksi. Se saattaa siihen tarkoitukseen soveltuvan ihan hyvin; ainakin oma tutkimustyöni viittaisi siihen.

Muuten noista satoasioista puheen ollen, olen huomannut, että Suonenjoen mansikanviljelijät hallitsevat tiedotuspolitiikan hyvin. Maamme tiedotusvälineissä heitä haastatellaan heinäkuussa kiitettävän usein ja aina ymmärretään valittaa. Jos on huono sato, niin valitetaan huonoa satoa ja jos on hyvä sato, valitetaan sitten sitä, että kasvuvoima häviää maasta.


Kommentit (0) 

Lehtomaitikki

20.12.2008, 20:09

Viime kesän kuvia tutkiessani muistin, että lehtomaitikki on yleinen uukuniemeläinen rikkaruoho. Siellä se on vallannut kaikki tienvarret. Muualla en ole sitä nähnyt, enkä ole onnistunut siirtämään sitä Savoon. Kasvikirjassa kerrotaan, että Suomessa sitä tavataan vain Ahvenenmaalla ja Laatokan-Karjalassa.

Jostain syystä se ei edes istutettuna kasva Kärkkäälän kukkapenkeissä. Se vaatinee hyvin kalkkiperäisen maan. Muistelen, että Tellervo Koivisto kertoo jossain kirjassaan yrityksestään  siirtää tämän kaltaista kukkaa koristeeksi puutarhaansa huonolla menestyksellä. Tellu taisi kertoa senkin, että kukka leviää siten, että sen siemenet muistuttavat muurahaisenmunia ja muurahaiset erehdyksissä kanniskelevat niitä uusille alueille. Tämä lienee liian hyvä juttu ollakseen totta. Itse en ole nähnyt kusiaisia lehtomaitikkien kimpussa.

Ainakin Ruotsissa tästä kasvista käytetään nimitystä svensk soldat eli ruotsalainen sotilas. Varmaankin kukan sinikeltainen väri on nimityksen taustalla. Toinen selitys voisi olla, että kasvi on levinnyt Ruotsin armeijan kuormastojen mukana. Muuten Heinolan puolessa kasvoi idän verijuureksi kutsuttu harvinainen kasvi. Se on kuulemma levinnyt Venäjän armeijan mukana. Ennen Pariisin rauhansopimusta tätä kukkaa kutsuttiin ryssän verijuureksi.


Kommentit (0) 

Ministerin palkalla

21.12.2008, 19:33

Viime kesän kuvia selatessa tuli mieleeni, miten kouluaikana ainekirjoitustunnilla ei juuri muuta aihetta ollutkaan kuin ”Metsiemme mätänevät miljoonat”. Nyt ymmärrän asian tärkeyden. Uukuniemen lehtometsässä samoillessani törmäsin kanttarelliesiintymään, jossa viiden neliömetrin alalla kasvoi yksi T-paidallinen eli ainakin viisi litraa tätä hinnakasta herrojen herkkua. Kuopion torilla ne maksoivat seitsemän euroa litra. Helsingissä vain 5 euroa, koska sinne sienet tuodaan Virosta.

Taisin olla elämäni parhaassa tienestissä, pääministerikin hankki sillä hetkellä huonommin. Viime kesä oli ennätyssateinen ja monin paikoin kanttarellit kasvoivat kymmenen kertaa normaalia isommiksi. Pitääkin ruveta sangolla kastelemaan jotain hyvää lähellä rantaa sijaitsevaa sienipaikkaa ja tutkia keinokastelun vaikutusta sienien satotasoon. Sitten voin ottaa yhteyttä sienikeisari Dallavalleen ja kohta me molemmat olemme upporikkaita.

Sen tiedän, että korvasienien kasvua voi parantaa maahan haudatuilla sanomalehdillä, mutta toisten kalliiden sienien, eli herkkutattien ja kanttarellien hoidosta en ole kuullut. Joka tapauksessa voisi helposti päätellä, että sienien ja marjojen tuotto on  hyvinkin  puunkasvatusta enemmän. Ja rikastuvat kiinalaiset ovat persoja sienille, muuta myytäväähän meillä ei taida heille kohta ollakaan.

Voi muuten olla, että tattikeisari luopuu kohta sienibisneksestä ja siirtyy jalkapallobisnekseen. Nimittäin Joensuun Jipon kasvatti 17-vuotias Lauri Dallavalle on otettu jo miesten maajoukkuerinkiin. Muistelen, ettei Litmanenkaan vielä siinä iässä pystynyt moiseen. Maamme urheiluvalmennuksessa pitisi muuten tutkia sitä, miten vanhempien hyvin erilainen geeniperimä vaikuttaa jälkeläisten liikunnalliseen lahjakkuuteen. Esimerkiksi Ranskan jalkapallon MM-mestarijoukkueessa ei ollut yhtään puhdasta ranskalaista ja Jamaikan nopeiden juoksijoiden geenit ovat puoliksi eurooppalaisia ja puoliksi afrikkalaisia.


Kommentit (1) 

Myllynkivi

22.12.2008, 19:48

Lisää viimekesäisiä kuvia tämänpäiväisen lumipyryn kunniaksi, joka pääsi taas pahasti yllättämään Etelä-Suomen autoilijat. Kolmisen kilometriä Petäisenjoen vartta alajuoksuun kuljettaessa törmätään Harjun myllyn jäännöksiin. Joku minua riskimpi mies on nostanut 200 – 300 kiloa painavan myllynkiven kannonpäähän. Hämmästyttävä asia, että näin vähävetiseen puroon rakennettu mylly on jaksanut pyörittää moista järkälettä.

Muistelen, että puron erottaa joesta se, että jälkimäisessä voi liikkua soutuveneellä. Luulenpa, etteivät muinaiset esi-isät  pystyneet tuomaan viljoja Harjun myllylle soutamalla, kyllä ne on luultavasti hevospelillä vedetty. Esi-isistä sen verran, että minulle on kerrottu, että isovaarillani Kustaa Koivistoisella (ruotsalaiselta sotilasnimeltään Kostilla) oli jonkinlainen työsuhde tähän myllyyn.

Pitääpä yrittää selvittää, muotoiltiinko nuo myllynkivet paikanpäällä paikallisin talkoovoimin, vai onko esimerkiksi kuvan kivi raahattu vaikkapa Nilsiän Tahkovuorella, jossa on muinoin ollut jonkinlaista laajempaakin kiviteollisuutta.


Kommentit (0) 

Nimetön puro

23.12.2008, 20:08

Eilen tuli harhaanjohtavasti kerrottua Petäisen joesta. Sellaista jokea ei kartta tunne eikä kansan suussakaan Petäisestä lähtevällä purolla ole nimeä. Vasta noin viiden kilometrin virtauksen jälkeen tähän vähän isompaan puroon laskee Tollanpuro ja sitten kartta alkaa puhua Petäjäjoesta. Myöhemmin siihen vielä yhtyy Pienipetäjäjoki ja siinä sitten onkin jo oikea kulkukelpoinen vesireitti.

En tiedä, että kukaan olisi laskenut vesiajoneuvolla Petäisestä Virmaaseen, mutta asiaa voisi joskus alkukesästä yrittää vaikka sillä pumpattavalla kumikanootillani, jota on helppo kantaa paikoissa, joissa melominen ei kunnolla onnistu. Ja sellaistahan on  heti muutama kilometri alkumatkasta. Meloskellen voisi myös tutkia, ovatko muinaiset esi-isämme rakentaneet joen varteen muitakin kuin Harjun myllyn. Itselläni ei ole tiedossa muita, vaikka esimerkiksi heti alkumatkasta Ahvenkoskessa olisi oivallinen pienvesivoimalan paikka.

Petäjäjoesta ei paljoa irtoa energiaa. Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa, rohkenen väittää, että Harjun myllyn teho on noin 10 kilowattia. Se tekee 80.000 kilowattituntia vuodessa ja kun suomalainen käyttää keskimäärin 5000 kilowattituntia vuodessa kotitaloussähköä, riittäisi Harjun voimalan tuotos 16 kärkkääläisen sähköenergiantarpeen tyydyttämiseen.

Muuten Rastinjoen myllyllä virtaus vaikuttaa huomattavasti suuremmalta, ja professori Pekka Koivistoinen tiesi kertoa, että tämä koski on reilut sata vuotta sitten pyörittänyt kylän ensimmäistä teollisuuslaitosta, eli siinä on sijainnut meijäri. Meijärinhoitajan nimi oli Räisä. Tiedä vaikka laitoksen voituotanto olisi päätynyt Pietarin markkinoille.


Kommentit (4) 

Hyvää Joulua jok´ikiselle!

24.12.2008, 11:41

 

Rohkenen toivottaa hyvää ja rauhallista joulua sekä aistillista uutta vuotta kaikille. Joulunpyhinä olen ajatellut valmistautua ammatinvaihtoon ja treenaan tästä osoitteesta löytyvää lentäjien valmennustehtävää

 http://www.ilmailu.org/moniajo.htm

Jos jotakuta surettaa se, ettei Päätalon Kassulta enää ilmesty joululuettavaa, niin lukekaapa tuo Kemppisen tiivistelmä Iijoki-sarjasta. Professori Jukka Kemppinen on Suomen viisain mies eikä hän edes yritä sitä salata, vaan on vielä minuakin innokkaampi blogi-kirjoittaja.

 http://kemppinen.blogspot.com/

Tuosta Päätalosta ja joulusta muistan ennen kaikkea sen, että kun sodan jälkeen ruokapula alkoi helpottaa ja jopa sellaista ylellisyyttä kuin lanttua alkoi olla saatavilla, meinasi miehen kirjailijan ura tyssätä siihen, että hän oli ihan oikeasti haljeta lanttulaatikkoa ahmittuaan.

Nyt ei ole ainakaan vielä pula. Kaikia mahdollisia kulutushyödykkeitä luulin jo hankkineeni, mutta nyt paljastui, että ananas puuttuu. Siispä reippahasti sen hankintaan ja samalla voin lausua Majakovskin jouluaiheisia säkeitä, jotka kuuluvat seuraavasti: ”ananasta ahmi, hotkaise pyy, loppusi porvasi lähestyy….. Sas nähdä vieläkö ensi jouluna ananasta ahmitaan vai vaihtuuko se lanttuun. Mualiman kirjat tai ainakin finanssitalaous näyttää olevan pahemmin sekaisin kuin koskaan aikanani.


Kommentit (1) 

Uukuniemi-koru

25.12.2008, 19:10

 

Saija oli ollut vuoden mittaan niin kilttinä, että joulupukki toi hänelle Uukuniemi-korun. Sen esikuvana on ollut Uukuniemen Papinniemen karjalaiskylän kaivaukissa löytynyt Pyhää Nikolausta esittävä matkaikoni. Pyhä Nikolaus tunnetaan matkamiesten suojelijana ja taitaapa hän myös ajankohtaan sopivasti liittyä jouluunkin. Jos ette jaksa sinnitellä ensi jouluun joulupukkia odotellen, voi korun hankkia myös Uukuniemi-seuralta. Seuran kotisivut löytyvät netistä.

1650-luvulla autioituneen kylän kaivauksissa on löytynyt paljon muutakin mielenkiintoista, esimerkiksi yli 1000 metallirahan aarre. Papinniemessä sijaitsi 350 vuotta sitten vireä karjalaiskylä, jonka asukkaat muuttivat sitten kerralla Venäjälle, ennen kaikkea Moskovan liepeille Tverin Karjalaan, jossa nykyäänkin asuu kymmeniä tuhansia heidän jälkeläisiään.

Historian kirjat puhuvat häveliäästi muutosta. Se oli sellaiseen väestöpohjaan suhteutettuna yhtä laaja kansanvaellus kuin vuoden 1939 karjalaisten evakuointi. Nykyään asiasta käytettäisiin nimitystä etninen puhdistus. Savolaiset oliva silloin kovia immperialisteja. Ortodoksikarjalaisten asuinpaikat miehitettiin ja Sisä-Savossa hämäläisten ikimuistoiset eränkäyntioikeudet lopetettiin. Mutta siinäkin touhussa oli paljon perisavolaista lupsakkuutta.

Kun ilmeisesti Hollolan puolesta tulleet erämiehet törmäsivät Sisä-Savon erämaajärvellä uusiin tulokkaisiin ja pyysivät, että ”menkää pois, tänne ei enää mahlu”, niin uudet asukkaat vain vakuuttivat lupsakkaasti, että ”kyllähän tänne mahlutaan, kun teijät ensin tapetaan”.


Kommentit (1) 

Kellokivi

26.12.2008, 15:32

Öylösestä aiheesta vielä sen verran, että vaatimattoman kuvan vaatimaton kivi Uukuniemen Pyhäjärvellä tunnetaan nimellä Kellokivi. Kansanperinteen mukaan 1650-luvulla hävitetyn kirkon kello on upotettu tämän kiven lähistölle.

Lienevät olleen melkoiset talkoot, joita ei ehkä jälkeenpäin, kun pöly on laskeutunut, ole kovin innokkaasti muisteltu. Etsinnöistä huolimatta kelloa ei ole järvestä löydetty, mutta sen kielen kyllä keksittiin  lojuvan rannalta. Sitä oli pitkään pidetty vain jonkinlaisena rantakivenä. Sen löytäminen tukee tarinaa upottajaisjuhlasta.

Reilut 400 vuotta sitten kirkonkello edusti varmastikin merkittäviä varallisuusarvoja, joten itse epäilen, että kello on hyvinkin nostettu järvestä pois pian upotuksen jälkeen pahimman tunnekuohun laannuttua ja järjen valon palattua talkoolaisten päihin. Upotuspaikka ei ole edes kovin syvä. Onhan sen pronssista saatu valettua vaikkapa tykki suurvalta-Ruotsin maanpuolustuksen loppumattomiin tarpeisiin.

Lapsuudessani lueskelin innokkaasti Rieponlahtelaisen Jussi Kukkosen puhdashenkisiä poikien seikkailukirjoja ja Rappasodan sankareissa on keskeisenä teemana venäläisten ryöväämän Manamasalon kirkon kellon kohtalo. Sekin muuten ratkesi muutama vuosi sitten, kun eräs suomalaisturisti äkkäsi sen Solovetskin luostarista. Kun itse kävin siellä toissa kesänä, en sitä siellä onnistunut näkemään.

Kallis kapistus sekin kello on aikoinaan ollut, koska venläisten (vai liekö olleet vienankarjalaisia) on kannattanut sen ajan vehkeillä raahata satojen kilojen painoinen pronssimötikkä 500 kilometrin päähän parempaan talteen.


Kommentit (0) 

Kevään enteet

28.12.2008, 19:10

 

Kevään enteet jo taivaalla nään, kun tarkkaan katson joulukuun 27. päivä näpättyä kuvaa Petäisen selältä. Ihan on samanlainen sinertävä illanhämy ja huurre puussa kuin maaliskuussa. Ja Kuopion variksillakin on selvästi kevättä rinnassa. Oikeaa talvea on jo ollut pari viikkoa ja varikset muistelevat viime vuosien perusteella, että sitten onkin jo kevään vuoro.

Nyt olikin Savossa ihan oikea valkea joulu, kahtena edellisenä vuotena on ollut kesäisempää, kuten pääkaupunkiseudulla tälläkin hetkellä ja kuvista päätellen siellä ei voi ihminen estää humeettirasiaansa sassaroimasta, kuten Päätalo asian ilmaisisi . Siellä ei ole tainut olla kunnon talvea moneen vuoteen ja hiihtoputkihanke tuntuukin oikean suuntaiselta, vaikkakin riittämättömältä toimenpiteeltä.

Enpä ole kuullutkaan kainuulaisen Sammakkoprofessorin tai savolaisen Siä-Impan ennustuksia tulevan talven keleistä. Olisivatko molemmat alkaneet epäilemään instrumenttiensa luotettavuutta. Toinen povasi sammakosta ja toinen ahvenen selkäruodosta tulevaisuutta juuri sillä varmuudella, jonka täydellinen ymmärtämättömyys synnyttää. Tai sitten heistä oli vain hauskaa panna Hellssingin STT:n herroja halvalla.

Itsekin äidyn nyt sääprofeetaksi ja väitän, että neljä edellisvuotta ovat olleet poikkeuksellisen lämpimiä, mutta neljä seuraavaa taas tulee olemaan viileämpiä, ellei sitten kasvihuoneilmiö ole jo täysin riistäytynyt käsistä. Nimittäin luulen, että meidänkin ilmoja voi ennustaa Tyynenvaltameren El Nino ja La Nina vaihtelujen perusteella. Toinen aiheuttaa merivirroissa muutaman vuoden lämpimän ja toinen kylmän jakson, jotka tuntuvat meillä asti.


Kommentit (2) 

Puunhalaaja

29.12.2008, 19:55

Vaikka suomalainen mies ei kuulemma puhu eikä pussaa, niin halata hän kuitenkin jo osaa, ainakin vanhaa puuystäväänsä. Hirmuinen on tämä petäjä Uukuniemen Värtsin rantakalliolla, jossa se on juronut jo viitisen sataa vuotta. Vaikka se toissa vuonna kuoli näköjään lopullisesti, seisonee se kelonakin pystyssä  vielä kolmen sukupolven ajan. Rinnan korkeudella se on ympärysmitaltaan lähes viisi metriä. Eli nykyajan harvesterit ja moottorisahat eivät sille mitään mahda.

Eivätkä varmaan 50-luvun justeeritkaan sille mitään mahda. Tämän johtopäätöksen teen siitä, että vastarannalla kasvoi ainakin yhtä muhkea puu reilut viisikymmentä vuotta sitten. Puuta on jostain syystä kansansuussa kutsuttu alttaripetäjäksi. Nimittäin sen juurella sijaitsi 1650-luvulla tuhottu kirkko. Itse en tosin oikein ymmärrä, miten honka oikein liittyy alttariin. Kuitenkin se oli pitkään paikallisille ihmisille jonkinlainen pyhäpuu.

Kunnes joskus 1950-luvulla sen omistaja sai petäjästä, tai ainakin sen liepeillä vaellelleista ihmisistä tarpeekseen ja kaatoi puun. Kun toimenpide ei muuten onnistunut, räjäytettiin se nurin dynamiitilla, jota varmaankin on tarvittu monta kiloa. Puun lahonneet jäännökset löytyvät maastosta vielä tänäkin päivänä.  


Kommentit (0) 

Kustaa Raninen

30.12.2008, 19:46

Suurliikemies Gustav Raninin vehnämylly sijaitsee tuossa naapurissa. Myllyn lisäksi hän omisti aikoinaan myös olutpanimon. Tämän tuotantolaitoksen virvoitusjuomapulloissa kuulemma luki, että ”valmist. Gust. Ranin”.

Tuo Gustav Ranin ei ole miehen alkuperäinen nimi. Nuorempana, kun hän työskenteli vielä Savossa renkinä, tunnettiin hänet Kustaa Ranisena. Jostain syystä piti hyvä nimi ruotsintaa. Samaan aikaan taas monet ruotsinkieliset suomensivat nimensä. Nyt on taas näköjään muotia vaihtaa nimi ulkomaalaisperäiseksi. Anja Kauranenkin on nykyään Anja Snelman. Ja maailman johtava ufoasiantuntija Juhan Af Gran tunnettiin 60-luvulla Kuopiossa pelkkänä Rannin Jussina.

Omakin isovaarini Kustaa Koivistoinen näyttää olleen jossain vaiheessa Gustav Kost ja hänen isänsä eli iso-isovaarini tunnettiin kylällä Rietu Koivistoisena, vaikka jossain papereissa taisi lukea hienosti Fredrik Kost. Ruotsin armeijassa pyrittiin pitkät suomalaiset sukunimet muuttamaan lyhyiksi ruotsalaisiksi, koska niitä oli helpompi käyttää reipasta sotilaskieltä karjuttaessa. Joitakin esi-isiänä taidettiin armeijan rullissa komennella jopa nimellä Stolt, joka kuullostaakin hyvin ylväältä.


Kommentit (0) 

Puuhun kiipeily

31.12.2008, 20:41

Taloushistorian lainalaisuuksia on kuulemma se, että ensimmäinen sukupolvi luo rikkauden, toinen sukupolvi säilyttää rikkauden ja kolmas sukupolvi keskittyy sitten kaunotaiteisiin ja muihin kulttuuriharrastuksiin. Niinpä näyttelijä ja teatterijohtaja Matti Ranin on muistaakseni liikemies Kustaa Ranisen pojanpoika.

Jo melkoisen kaukaisista savolaissukujuurista huolimatta Matti Ranin vaikuttaa säilyttäneen peruslupsakkuutensa. Kun Raninin johtama teatteri paloi vuosia sitten kivijalkaan, niin totesi teatterijohtaja TV-uutisissa vain tyynesti, että tilanne on nyt se, että jos puuhun kiipeen, niin maahan ei jää mittään. Sattuvasti sanottu.


Kommentit (0) 

Veljenkättä

01.01.2009, 20:12

Tuo kuva ei esitä lehmän läjää, jota se harhaanjohtavasti muistuttaa, vaan kysymyksessä on uuden vuoden kunniaksi leivottu suhteellisen herkullinen Ellen Svinhufvudin kakku. Leivonnaisen kehitti presidentti Ukko-Pekan puoliso itsenäisyyspäivän juhlien ratoksi. Valmisteen reseptin löytää vaikkapa täältä:

http://www.maku.fi/reseptit/resepti/Ellen%20Svinhufvudin%20kakku/783.html .

Kyseinen kakku on saanut viimeaikoina melkoista kuluttajapoliittista huomiota. Esimerkiksi arvovaltainen MOT-ohjelma käsitteli kakkua näyttävästi. Kysymyksessä oli Stockmannin ja erään pikkuleipomon välinen riita tuotteen tekijänoikeuksista. Markkinaoikeus päätti viikko sitten, että leipomo oli asissa ainakin osittain oikeassa, mutta sille päätöksestä ei taida olla paljoa iloa, koska se ehti jo mennä konkurssiin.

Svinhufvudit liittyvät tietenkin maamme historiaan muutenkin kuin kuluttajapoliittisesti. Tavallaan presidentti Svinhufvud on jopa osa Suomen kulttuurihistoriaa. Nimittäin kun hän lopetti Mantsälän kapinan voimakkaasti tunteisiinvetovalla puheellaan, juuttui savikiekolle etukäteen äänitetty puhe pyörimään lopuksi paikoilleen ja niinpä kansa sai ihmetellä puhujan menttaalihygienian tilaa, kun hän vakuutti kuulijoille, että ”lyökäämme veljenkättä, veljenkättä, veljenkättä, veljenkättä…. Tästä sitten syntyi sanonta, että levy lyö veljenkättä, kun se jää pyörimään paikoilleen.


Kommentit (14) 

17.6.2010-marras2010

Kuopion kulttuurikävelyt käynnistyivät tältä kesältä ja kuljimme kaupungilla Snellmanin jäljillä. Auvoisan kuvan antoivat kaupungin kulttuurirouvat kansallisfilosofimme perhe-elämästä Savossa. Tunsin itseni radikaalinuoreksi ikärouvien seurassa, mutta en kehdannut rikkoa ylevöitynyttä ja henkistynyttä tunnelmaa kertomalla tarinaa, jonka luin 1800-luvun helsinkiläistä prostituutiota käsittelevästä tutkimuksesta.

Siitä paljastui, että suurmiehemme kaksi aikamiespoikaa pani erään helsinkiläisen ilotalon remonttiin, ts. ns. tuhansiksi  päreiksi, koska olivat tyytymättömiä palveluntarjoajilta saamiinsa palveluihin. Korostettakoon siis, ettei heidän toimintansa ollut tähdätty ihmiskauppaa vastaan, kuten nykyän saattaisi kuvitella. Muistelen jopa, että Snellmannin poikien tapauksessa oli alkoholillakin osuutta asiassa. En tiedä, mistä he olivat pahat tapansa oppineet, kotikasvatuksessa ei illalla kerrotun perusteella ollut puutteita.

Muuten nyt tiedän, että Snellman oli myös urheilumies enkä nyt tarkoita poikien taipumusta  kamppailulajeihin. Snellman nimittäin vaati, että Kuopioon oli hankittava liikuntasali koulupoikien käyttöön. Sali lienee ollut ensimmäisiä maassamme. Siitä sitten alkoi Kuopion mittava urheiluhallirakentaminen, joka huipentui maailman ensimmäiseen täysimittaiseen pesäpallohalliin.

Snellman vaati myös, että jokaiselle koulupojalle on hankittava kantele musiikinharrastamista varten, mutta Luojan kiitos tämä idea ei ole toteutunut. 


Kommentit (0) 

Laatokka Karjalan meri

17.06.2010, 19:21

    Juhannuksen jälkeen lähden kiertämään Laatokan. Matkan varalta kameran muistia tyhjentäessäni löytyi tämä kuva. Tuo sininen kuvan alareunassa ei ole pilvi, vaikka tyhmempi niin luuleekin. Se on Laatokka, ja nyt ymmärtää, miksi sanotaan, että Laatokka on Karjalan meri.

    Vastarantaa ei kuvassa näy, sillä sinne on kaksi kertaa pitempi matka kuin Helsingistä Tallinnaan eli noin 150 kilometriä. Otos on napattu Rajakonnusta, joka sijaitsee aivan vanhan rajan pinnassa. Niin ainakin paikan nimestä päätellen uskon sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää.

    Täytynee parin viikon päästä yrittää saada tästä maisemasta parempi kuva. Luulen, että paikalla on samanlaisia kansallisromattisia kauneusarvoja kuin Punkaharjun ja Vuokatin laen näkymillä, vaikka näistä asioista puhuminen ei sovikaan jätkälle. 


Kommentit (0) 

Aunus

18.06.2010, 20:08

Jatketaan kameran tyhjennystä. Aunuksen karjalankielinen nimi on tahattoman kuvaavasti Anus. Sellainenhan lähinnä anus se itse kaupungin taajama-alue onkin. Mutta Venäjä ja Karjalakin ovat äärimmäisyyksiin taipuvaisia monissa asioissa.

Jos itse Aunuksen kaupunki ei ole ilo silmälle, niin sitä ympäröivä maaseutu on yksi maailman kauneimmista paikoista. Sen jokimaisemissa voisi joku nokkela matkailuyrittäjä alkaa järjestämään soutu- ja melontavaelluksia ja ottaa turisteilta rahat pois.

Aunuksen ympäristössä avautuvat myös valtavat lähes viljelemättömät tasaiset ja hedelmällisen näköiset peltoaukeat. Luulen, että jos nälkä uhkaisi ihmiskuntaa ja viljan hinta nousisi, niin siellä olisi kymmeniä tuhansia käyttämättömiä peltohehtaareja ihmiskunnan ruokahuollon järjestämiseen.

Kommentit (1) 

Mokkula

20.06.2010, 18:59

Ei ajatellut isovaarini Kustaa Koivistoinen, sotilassukunimeltään Kost, valitessaan asuinpaikkaansa 98 vuotta sitten. Kustaa toi härällään mökkinsä hirret paikalle, jossa mokkula ei kunnolla toimi. Olisi Kustaa voinut vähän ajatella jälkipolviensa laajakaista-asioita.

Sen sijaan härkäänsä ja sen rehuhuoltoa Kustaa ajatteli. Nimittäin paikalla on niin hyvä heinänkasvu, että viimeisetkin hermovähät ovat minulta menossa. Tiedän lukemattomia miellyttävämpiä tapoja käyttää vapaa-aikaani, kuin käyttämällä sen ruohonleikkurin työntelyyn.

Muuten ymmärsin Kärkkäälässä käydessäni, että olen taas syyllistynyt disinformaation levittämiseen. Joskus kerroin, että kuuluisan Kakkisensalon pommituksen pommit olisivat pudonneet valtaosin Karttulan puolelle. Muta näin ei käynyt. Tapahtumaa läheltä seurannut Närhin Eelis tiesi kertoa, että kyllä jokainen pommi Rajapuron Suonenjoen puolelle osui. Vihollinen piti sittenkin Suonenjokea strategisesti merkittävämpänä alueena, kuten ymmärrettävää onkin.


Kommentit (3) 

Valmennusleirit

21.06.2010, 19:07

Niin vain menivät urhoollisina pitämäni Koren Demokraattisen Kansan Tasavallan pojat mielenosoituksellisesti häviämään Portugalille ennätyslukemin. Ja vielä siinä ainoassa pelissä, joka suorana televisioitiin Korean kotikatsomoihin. Se oli urheilun suurta draamaa. Pahaa pelkään, että tehostetun kurin valmennusleiri odottaa kotimaassa.

Puhutaan, että Helsingin olympialaisissa Jugoslavialle hävinnyt Neuvostoliiton maajoukkue joutui Siperian valmennusleirille. Silloin itänaapurissa jalkapalloon satsattiin kovasti, koska entinen Tbilisin Dynamon edustusjoukkueen hidas, mutta kankea, vaikkakin kovaotteinen oikeapuolustaja Berija toimi maan sisäministerinä.

Muuten jalkapallohistorian surullisen tapaus on voittoisa Kiovan Dynamon joukkue, joka sota-ajan näytösottelussa kukisti saksalaiset. Legendan mukaan joukkueen kaikki pelaajat olisi ammuttu  ottelun jälkeen. Kirjasta nimeltään Koivan Dynamon kunnia ilmenee, ettei kaikkia ammuttu, vaan vain osa. Eloonjääneistä muutama menehtyi sitten myöhemmin Neuvostoliiton valmennusleireillä. 


Kommentit (0) 

Monimuotoisuus

22.06.2010, 19:32

Ja kamera sen kuin vain tyhjenee. Kyllä vanhan luonnonystävän silmä iloitsee katsellessaan tuota Rukajärven rantamiljöötä. Venäjä on niin vapaa, että tuhannet kukkasetkin saavat siellä täysin vapaasti rehottaa ja muodostaa viehättävän kukkakedon. Suomalaisilla ruohon kasvun kanssa tuskailevilla pihan omistajilla olisi paljon opittavaa luonnon monimuotoisuuden suojelusta karjalaisilta lajitovereiltaan.

Ja katsokaapa tuota luonnontilaista vastarantaa. Ei tahdo meiltä enää tuollaista rakennusvapaata rantamaisemaa löytyä. Saas nähdä, koska Rukajärven kaupunki ymmärtää kaavoittaa tuon alueen mökkitonteiksi. Nyt kun venäläiset uusrikkaat ovat  sijoittaneet rahansa Itä-Suomen rantapalstoihin, niin että ne on kohta myyty loppuun, ovat seuraavana ostolistalla Karjalan rannat. Kuulemma jo Uukuniemen Pyhäjärven rajantakaisille paikoille on alkanut nousta datsoja.


Kommentit (1) 

Kestävä kehitys

23.06.2010, 15:44

Markkinatalous toimii Venäjän Karjalassa huonosti. Rukajärven rantoja ei ole ymmärretty realisoida, ja mikä vielä pahempaa, lapioihin myydään rautakaupoissa varaosia. Kestävän kehityksen periaatteiden mukaista toimintaa, mutta täysin vastoin markkinatalouden periaatteita.

Tuollainen lapion ponsi maksaa 80 centtiä ja jykevä valuteräksinen terä kolmisen euroa. Ei siinä jää kauppiaalle paljoa katetta. Itse en muista, että Suomessa olisin nähnyt lapion vaihto-osia hyvinvarustetuissa rautakaupoissakaan.

Luulenpa, että tuttavapiirini saa varautua asiallisiin Karjalan tuomisiin. Kaivakaapa kaikki rikkinäiset lapionne jo esille.


Kommentit (1) 

Ekumeniaa

25.06.2010, 10:25


Juhannuksen menoliikenne hiljenee Uukuniemellä. Aamulla ajoi yksi auto; nyt on vähän rauhallisempaa. Uukuniemen juhannus huipentuu seurakunnan kokkojuhlaan. Harva on se paikka, jossa näkee yhtä paljon juopuneita. En tunne teologisia termejä, mutta paikkakuntalaiset vakuuttavat, että se on sitä ekumeniaa se.
Kommentit (1) 

Kaukalo

28.06.2010, 10:19

Hyvinvointivaltiota ajetaan alas siihen vauhtiin, että vanhuudenpäivät jo pelottavat. Luultavasti minutkin myydään Kuopion torilla ruotivaariksi jonnekin vieraan nurkkiin. Siellä vieraassa nurkassa sitten lipitän lusikalla lientä jostain puukaukalosta. Sekin kaukalo tulee olemaan huono, koska olen käsistäni täysin tumpelo.

Yllä kerrotun  uhkakuvan vuoksi odottelen nyt Parikkalan asemalla kyytiä, jolla menen tutustumaan Karjalan luostareihin. Siinä yksi vaihtoehto tulevalla vanhusväestölle. Luostarilaitoksella on Karjalassa ollut huomattava sosiaalipoliittinen tehtävä jo lähes tuhat vuotta.


Kommentit (0) 

Putinin kanssa Kannaksella

05.07.2010, 10:39

Viikko tuli tärisyteltyä Venäjän Karjalan teitä. Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta kalustomenetyksiä koettiin, koska linja-auton huonomminin pultatut vähemmän tärkeät osat jäivät matkan varrelle.

Epäilen, että Laatokan pohjoispuolella Petroskoita, Kontupohjaa ja Kostamusta lukuunottamatta luonto tulee nopeasti  voittamaan omansa takaisin ja ihminen saa väistyä. 30 vuoden kuluttua seutu on ihmisistä autio.

Pohjoisessa eteneminen muistutti nykyajan suosittua offroadautoilua. Kannaksella tiet tuntuivat jo ihmismäisiltä kuten muukin elämänmeno. Seutu on jo niin ihmismäistä, että Venjän nykyinen tsaari Putin on hankkinut sieltä rantamökin. Hän lomaili siellä yhtä aikaa kanssani.

Sain selville sen valtionsalaisuuden, että Putinin mökki sijaitsee Kiimajärven rannalla. Järvi lienee entisen Sakkolan tai Valkjärven aluetta. Kiimajärven nimi sopii harvinaisen huonosti  puritaanisen Putinin imagoon. Paremmin se olisi soveltunut Jeltsinin persoonaan. Hän oli rehevän ja iloluonteisen oloinen tsaari.


Kommentit (0) 

Harmaus

06.07.2010, 17:07

Karjalan syrjäkylillä on kaunista. Värikylläisenä nuoruutta ihannoivana aikanamme osaa arvostaa kylien harmautta ja vanhuutta. Tosin on vaikea uskoa, etteivätkö nämäkin kylät ole kohta tyhjillään. Tässä asiassa siellä ei ehkä sittenkään olla meitä jäljessä vaan päinvastoin parikymmentä vuotta edellä-

Sen sijaan Kannaksen kylissä elämä jatkuu. Siitä pitävät huolen  Pietarin uussikarikkaat, jotka rakentavat sinne datsojaan. Ja ne eivät todellakaan ole mitään tyyppitaloja, vaan mielikuvitusta on saanut käyttää vapaasti arkkitehtoonisia kokonaisuuksia luotaessa ilman, että kunnallinen rakennusvalvonta rajoittaisi ihmisten luovuutta, kuten meillä usein tapahtuu.


Kommentit (0) 

Sineys

07.07.2010, 19:15

Suomessa ihmiset ovat sosiaalisesti kyvyttömiä. Smalltalk-taito puuttuu täysin. Niinpä maamme rauhallisimmassakin kaupungissa eli Porvoossa ammuttiin ihmisiä kasapäihin nakkikioskilla syntyneen sanaharkan ratkaisemiseksi.

Kansamme on aina ilmastollisista syistä johtuen asunut mahdollisimman erillään naapureista pitkin erämaita toisin kuin sivistyneessä maailmassa, jossa kylät ovat tiiviitä. Sosiaaliset taidot eivät ole meillä päässeet kehittymään.

Karjalassa sen sijaan talot ovat perinteisesti olleet vieri vieressä ja kansa sen myötä kehittynyt sopuisaksi. Kuvan kerrostalo on selvä todiste hyvästä yhteishengestä. Taloyhtiö on päättänyt, että parvekkeet maalataan sinisiksi. Jokainen osakas on tunnollisesti huolehtinut velvollisuudestaan ja hankkinut oman väripurkkinsa. Täysin sävyt eivät kaikilta osin täsmää, mutta haitanneeko tuo mitään.; pikemminkin päinvastoin.

Suomalaiset kerrostalot ovat täynnä riitoja. Luulenpa, että kuvan esittämästä taloyhtiön  maalausprojektista meillä olisi riidelty kaikki oikeusasteet läpi ja lopuksi valitettu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.


Kommentit (0) 

Pensasneuvostoliittolainen

08.07.2010, 17:04

Sortavalan Pitkänsillan lähellä seisoo rantapusikossa huomaamaton patsas, jonka virallista nimeä en tiedä. Itse kutsun sitä salaa mielessäni Pensasneuvostoliittolaiseksi, vaikka kansanomaisempikin versio sen nimestä on käynyt mielessäni. 

Joskus jopa epäilin, että se saattaisi olla suomalaisten jättämä tarkka-ampuja Simo Häyhän muistomerkki nimeltään vaikkapa Valkoinen kuolema, mutta näin ei tutkimusteni mukaan sittenkän ole, vaan kyllä kyseessä on puhtaasti neuvostoliittolainen kipsisoturi.

Viime kesänä huomasin kauhukseni, että veistos oli perusteellisesti rikottu. Konepistoolistakin oli tehty nurkan taakse ampuva malli. Pelästyin, että asialla olisivat saattaneet hyvinkin olla suomalaiset lättähatut ja että ulkopoliittinen selkkaus saattaa olla lähellä. Niinpä salaa mielessäni jo suunnittelin järjestäväni Suomessa kansalaiskeräyksen patsaan kunnostamiseksi.

Olin kuitenkin turhaan huolissani; kansalaiskeräystä ei maassamme sittenkään tarvita. Ohikiitävän bussin ikkunasta havaitsin viikko sitten, että kipsisoturi hohti puskassa täysin ehjänä ja puunattuna. Ilmeisesti patsas oli entisöity voitonpäivän kunnikaksi ja se on hyvä se.


Kommentit (0) 

Kuljetuskalustoa

09.07.2010, 20:24

Suomessa nipotetaan usein ihan turhista asioista kuten vaikkapa parkkeerausongelmista. Sen sijaan Karjalassa on elämänmeno rennompaa. Kuvan Ladukasta voisi päätellä, että parkkiaika on saattanut jo hyvinkin venähtää, mutta ketään se ei tunnu haittaavan. Meillä sen sijaan olisi lappuliisalle jo paljonkin selitettävää siinä vaiheessa, kun viholaispuskat työntyvät tavarakontin luukusta.

Ladat alkavat olla Karjalassa jo vähemmistönä, muistelen jopa Ladan tehtaiden horjuneen konkursiin partaalla. Harvoin näkee enää akantappokoneitakaan eli sivuvaunullisia Uraleja, jotka ennen olivat Venäjän tyypillistä kuljetuskalustoa.

Enkä ole onnistunut kertaakaan bongaamaan tv:stä tuttua kummallista neuvostomaastoajoneuvoa, eli sellaista moottoripyörää, jonka renkaat on korvattu jollain merkillisellä viritelmällä kuorma-auton sisuskumeilla. Luulen, etteivät ne olleet tehdastekoa, vaan jonkinlaisia kotiteollisuustuotteita.


Kommentit (0) 

Kallaves

10.07.2010, 19:13

Ei ole Kallaveden vesi vastannut viime päivinä järven nimen synnyttämää mielikuvaa. Vesi alkaa olla jo niin lämmintä, ettei se tuo helpotusta tähän ennätyshelteeseen. Laatokan vesi oli sen sijaan virkistävää. Kahlailin Konevitsan saaren rannalla ja vesi oli vielä jääkylmää, tuskin 10-asteista. Laatokka on 250 metriä syvä ja se ei lämpene helpolla.

Saattaa olla, ettei Kallavesi-nimi tarkoitakaan kylmää vettä, kuten ainakin ruotsin kielen harrastajat uskovat. Nimittäin Kalla on todennäköisesti saamelaista alkuperää ja tarkoittaa ukkoa tai isoa kiveä. Olen jutellut näistä paikannimiasioista hyvän asiantuntijan, eli eläkkeellä olevan savolaisen talonmiehen kanssa ja hän on saamelaisnäkökulman kannalla. Mies oli Sevetin baarissa kysellyt asioita ja saanut selville senkin, että Puijo tarkoittaa lapin kielessä huippua ja sellainenhan se on Kuopiossakin.


Kommentit (0) 

Rönö

11.07.2010, 18:53

Samainen eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä oikaisi minua myös Rönö-asiassa. Olen nimittäin elänyt siinä harhaluulossa, että Kallaveden Rönö-saari on väännös ruotsin kielen Rönnöstä eli Pihlajasaaresta.

Mutta ei kuulemma ole. Rönö tarkoittaa Savossa ryteikköistä paikkaa. Ja sellainenhan se Rönö varmaan olikin, ennen kuin Savon rikkaimmat ihmiset muuttivat sinne asumaan. Luulen, että epämääräistä olemista kuvaava teonsana rönöttää juontaa juurensa kantasanasta rönö.

Eilen mainittu talonmies-kielitieteilijä on viime aikoina tutkinut suomen ja inkakielten sukulaisuutta. Yhteisiä sanoja on niin paljon, että on vaikea keksiä yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteivätkö molemmat kansat, siis suomalaiset ja inkat, olisi asuttaneet nykyisen Vietnamin aluetta kolmisen tuhatta vuotta sitten.

Itse olen kielitieteellisissä tutkimuksissa paljastanut myös suomen ja persian kielten sukulaisuuden. Molemmissa kielissä mämmi on mämmi eikä kyseistä sanaa tai edes herkullista ruokaa tunneta missään muualla. Ja suomen kielen sana sirkka on kreikaksi akris, eli melkein sama sana tosin väärin päin kirjoitettuna, joten eiköhän me sukulaisten velkoja tässä aleta pikku hiljaa makselemaan.


Kommentit (0) 

Huijausta

12.07.2010, 17:03

Kerrankin olin arvauksessani oikeassa. Veikkasin Espanjaa mestariksi. Sen sijaan olin väärässä ennustaessani Kupsin kamppailevan sarjapaikastaan. Nyt näyttää siltä, että ennemminkin Kups kamppailee mestaruudesta.

Jalkapallon MM-kisoissa  pärjäsivät vanhat kauppiaskansat. Jalkapallo perustuu huijaukseen, sekä vastustajaa että erotuomaria pitää pyrkiä huijaamaan. Vanhoilta kauppakansoilta se onnistuu, ei perusrehelliseltä ja peruskankealta suomalaiselta.

Enpä muista Hyypiän tai Litmasen kieriskelleen kuolinkouristuksissa pelikentällä, kuten espanjalaiset eilen vaikuttavasti vähän väliä tekivät.  Meille on pienestä pitäen opetettu, että ken vaivojansa vaikertaa on vaivojensa vanki.

Suomalaisten pitäisi mieluumminkin panostaa rugbyyn. Siinä olisi kansanluonteellemme sopiva laji. Rugbyssä näyttävät olevan maailman huipulla Tyynen Valtameren saaristokansat. Sieltä löytyy lajiin sopivia vöyreitä ja turpearuppisia miehiä, kuten Kalle Päätalo asian sanoisi. Sellaisia ihmistyyppejä näkee myös Kuopion torilla.

Muuten luulen, että eilen mainittu savolainen talonmies-kielitieteilijä on oikeassa. Osa suomalaisista tosiaan  läksi 3000 vuotta sitten Vietnamista Amerikkaan ja jotkut näköjään jättäytyivät matkalla Tyynen Valtamenen saarille. Suomalaisen ulkomuodon lisäksi siellä on myös paljon suomalaisia sukunimiä. Sekä Fidzi- että Naurusaarilla on puhelinluettelon ensimmäinen sukunimi Aho ja toinen Ahola. 


Kommentit (0) 

Torakka korvassa

13.07.2010, 07:42

Helsingin Sanomien yleisönosastossa keskusteltiin jokunen vuosi sitten heinäkuulla siitä merkittävästä ongelmasta, että voiko torakka mennä ihmisen korvaan. Lopullista totuutta asiaan ei saatu.

Venäjältä paluuni jälkeen on korvassani ollut ongelmia ja kävin juuri valittamassa työterveyshoitajalle, että epäilen korvassani olevan torakan. Korostettakoon tässä yhteydessä kuitenkin, että Venäjän hotellien taso on nykyään jo ihan hyvä enkä tehnyt niissä torakkahavaintoja. 

Ei ollut korvassani torakkaa. Sen sijaan työterveyshoitaja kertoi, että oli uransa varrella yhden torakan potilaansa korvasta poistanut. Pitäsi siis nyt kaivaa yleisönosastokirjoitusvälineet esille ja kertoa Hesarin lukijoille, että torakka voi tosiaankin mennä ihmisen korvaan. 


Kommentit (0) 

PME

15.07.2010, 15:54

Ei ole täyttä varmuutta siitä, luokitellaanko Kärkkäälän Pitkä-Petäinen järveksi vai kosteikoksi. Jos Petäinen luokitellaan järveksi, niin eilen siellä mitattiin ainakin Suomen järvivesien lämpöennätys eli peräti  29 plusastetta. Edellinen ennätys oli Tuusulanjärven 28 astetta. En myöskään näe yhtään kappaletta järkeviä syitä sille, etteikö kyseessä voisi olla myös Pohjoismaiden ennätys eli PME.

Petäinen on ennätyslämpimyyden lisäksi myös ennätyskalainen. Saas nähdä miten Petäisten kalojen käy. Muistelen, että yhtenä hellejaksona muutama vuosi sitten järvestä hävisivät kaikki matikat eivätkä ne ole sen jälkeen palanneet. Voi olla, että lähipäivinä järvestä voi nostella nelikiloisia lahnoja sulin käsin. Ja järven joutsenet voivat alkaa näyttää kurjilta.

Tuo Petäisen PME palautti mieleeni asian, että tietääkseni ainut urheilukirja, jota en ole saanut käsiini, on Saarijärven Pullistuksen perinteisistä juhannuskisoista kertova ”Ja Saarijärvi kiehuu”. Luulen, että kirjan nimi on napattu Paavo Noposen radioselostuksesta. Hänellä oli kyky nostattaa helleenisen kirkkauden tunnetta vähän pienemmissäkin urheilutapahtumissa. Vähän samanlainen armolahja oli Tiihosen Kalevi-vainaalla Suonenjoen Vasaman ikäkausikilpailuissa 60-luvulla.


Kommentit (4) 

Koko Saarijärvi kiehui

16.07.2010, 19:31

Eilen mainitsemani kirjan oikea nimi näyttääkin olevan ”Koko Saarijärvi kiehui”. Kirjaa on vaikea saada eikä sitä ole esimerkiksi Kuopion kirjastossa. Luulenpa, että Saarijärvi kiehui kokonaisuudessaan varsinkin vuoden 1968 juhannuskisoissa, jolloin Janis Lusis heitti maailmanennätyksen 91.98.

Ihme mies tuo Lusis. Hän oli parikymmentä vuotta maailman huipulla keihäässä ilman, että häntä tarvitsi leikata kertaakaan. Nykyajan miehillä on koko ajan joku paikka rikki. Olisiko Lusiksen paikkojen kestävyyteen vaikuttanut miehen monipuolinen liikuntatausta.

Nimittäin parturissa käydessäni luin vanhaa, mutta arvovaltaista Hymy-lehteä, jossa oli Lusiksen haastattelu. Hän kertoi joskus 60-luvulla ihan kokeilumielessä kilpailleensa kymmenottelussa ja saavuttaneensa tuloksen, joka oli sen vuoden maailmantilastoissa noin kymmenen parhaan joukossa.

Melkoinen Elmo Lusis oli, jos tuo ottelutulos pitää paikkansa. Monta kertaa vanhojen huippujen muisti pettää, kun he kertoilevat saavutuksistaan. Ainakaan netistä en löydä todisteita miehen kymmenottelutulokselle.


Kommentit (4) 

Nopeakätisiä

17.07.2010, 17:47

Kovia keihäshirmuja on Latviasta löytynyt Lusiksen jälkeenkin. Latvialaiset taitavat olla ainakin väestömäärään suhteutettuna maailman nopeakätisin kansa; he ovat jopa suomalaisikin parempia heittäjinä.

Toisesta Latvian kokoisesta pikkuvaltiosta löytyvät sitten maailman nopeajalkaisimmat miehet. Eilenkin kolme jamaikalaista kipitti satasen alle 10 sekunnin. Eivätkä varmasti olleet mitään ottaneet. Sellaisia pikamenijöitä ei löydy edes Pohjois-Amerikan Yhdysvalloista.

Latvialaiset heittäjät osaavat kunnonajoituksen. Tänä kesänä sieltä ei ole vielä mitään kuulunut, mutta luulenpa, että EM-kisoissa kolme lättiläistä kamppailee voitosta. Toivottavasti näitä balttilaisen veljeskansan edustajia ei nöyryytetä samalla tavalla kuin unkarilaisia heimoveljiämme joku vuosi sitten.

Väitettiin, että sekä moukarin että kiekon voittaneet unkarilaiset olisivat huijanneet dopingtestissä ja mitalit otettiin pojilta pois. Olivat mukamas piilottaneet lainapissipullon syvälle  tuulensuojaan paikkaan, jonne aurinko ei paista. 

Ja entäs sitten kysyn minä. Jos nämä huippu-urheilijanuorukaiset pystyivät voittamaan nopeutta ja räjähtävyyttä vaativat heittolajinsa  piiloputeleilla kerrotulla tavalla varustautuneina, olisivat he melestäni ilman muuta mitalinsa ansainneet.

Taas muunmaalaiset sortivat meitä suomalais-ugreja. Pustan poikien mitalit on palautettava heille, palautettiinhan ne jostain merkillisestä syystä myös dopingissa reputtaneille valkovenäläisille moukaristeille.


Kommentit (0) 

Cinema, cinema

18.07.2010, 18:45

Saas nähdä, onko Kups Kalpaa parempi sarjan päätyttyä. Ainakin selvästi Suomen paras jalkapallojoukkue Hjk kaatui vieraissa kahdella juonikkaalla maalilla, jotka toivat mieleen vanhan hyvän ajan Kupsin. Kelpaa katsoa tästä linkistä, miten maaleja tehdään järjen kanssa http://www.iltalehti.fi/nettitv/?24462757 .

Kuuntelin radiosta Mikko Juntusen selostuksen ottelusta ja hän paljasti säälimättä sekä Hjk:n että ottelun tuomarin törkeydet savolaisia kohtaan, mutta pelin suurin törkeys jäi huomaamatta. Kupsin valmentaja Pekonen esittää videon 2minuutin 20 sekunnin kohdalla niin näyttävän kaatumisen, että jopa nuori Vesa-Matti Loiri jäisi hopealle. Etelä-Amerikassakin olisi upean suorituksen jälkeen huudettu, että cinema, cinema.

Pekosen  eduksi on kuitenkin luettava, että hän itsekin myönsi pelin jälkeen häpeävänsä temppuaan. Mutta olisikohan myöntänyt häpeäänsä, jos Hjk:n lievään töytäisyyn syyllistynyt Rafinha olisi ajettu kentältä onnistuneen näyttelysuorituksen seurauksena. Itse tunnen myötähäpeää kuopiolaisen valmentajan kanssa. Ei tuollainen sovellu ylväsryhtiselle Suomen miehelle.


Kommentit (0) 

Herrankukkaro

19.07.2010, 19:30

Sitkeää ja aikaansaapaa on Keinosen suku, joka on lähtöisin Ruskealasta. Ruskeala sijaitsee nykyisen itärajan takana heti Värtsilän jälkeen. Suvun tunnetuimman edustajan, eli kenraali Yrjö Keinosen, muistelmista käy ilmi, että lähinnä oli kysymys vain pelkästä sattumasta, ettei mies yksin voittanut Toista maailmansotaa.

Kenraalin nuorempi veli Kalevi yhdessä vaimonsa Iriksen kanssa ovat sen sijaan kunnostautuneet rakentajina. Käsittääkseni lähes omin varoin he ovat rakentaneet kirkon entiseen kotipitäjäänsä Venäjän Karjalaan. Kirkko on nyt jo otettu käyttöön, vaikkakin rakennustyöt ovat vielä jonkin verran kesken. Herrankukkaro-nimisessä rakennuksessa myös majoitetaan matkailijoita edullisesti ja laadukkaasti hintaan 20 €/vrk. 

Näin kovasti maallistunutta ihmistä hämmästyttää Keinosen pariskunnan suururakka. Jos itselleni olisi siunaantunut ylimääräistä rahaa, niin tietäisin lukemattomia hauskempia keinoja päästä siitä eroon, kuin rakentamalla kirkon.

Pari kesää sitten kävin Herrankukkarossa viimeksi ja kätkin silloin Ristlahden taistelupaikalta löytämäni hylsyn lyhtypylvään juurelle kivenkoloon. En uskaltanut silloin uhmata matkanjohtajan auktoritettia, hän epäili, että tullissa saattaisi asiasta tulla ongelmia.  Yritin nyt etsiä asekätköäni, mutta turhaan, sillä hylsyn päälle oli jostain syystä kasattu Ruskealan marmorilouhokselta tuotuja kivenjärkäleitä iso kasa.


Kommentit (0) 

Valamon kello

20.07.2010, 19:03

 

Valamon luostarin alkuperäinen pääkello, eli Pyhän Andreaksen kello, painoi 16,5 tonnia. Sen ääni kantautui 40 kilometrin päähän Sortavalaan ja hyvällä säällä jopa Pitkärantaan asti. Kun luostarin munkki kuoli, pääkello löi kerran. Kun luostarin johtaja, eli igumeeni kuoli, kello löi kolme kertaa. Luostarin kuollessa kellon piti soida 12 kertaa. Sen Pyhän Andreaksen kello tekikin maaliskuun 19. 1940.

Luostarissa opas kertoi, että alkuperäinen pääkello katosi sodan aikana. Internet väittää sen sijaan, että kello olisi löytynyt räjäytettynä, kun suomalaiset valtasivat saaren syksyllä -41. Nyt Valamon pääkello on uusittu. Se painaa neljä tonnia alkuperäistä vähemmin, mutta ääni kantaa edelleen Sortavalaan asti.

Nykyään vanhassa Valamossa Laatokalla vierailee  200.000 matkailijaa vuodessa. Vastaavasti uudessa Valamossa Heinävedellä on 300.000 kävijää ja se lienee yksi Suomen parhaiden organisoiduista matkailubisneksistä. Saas nähdä, koska venäläiset ymmärtävät vanhan Valamon mahdollisuudet. Luostarin saaristo on upea ja 5-8 miljoonan asukkaan Pietari ihan vieressä.


Kommentit (0) 

Westö

21.07.2010, 19:17

Taas olen ollut väärässä. Epäilin joskus, että Hjk:n lupaava jalkapalloilija 19-vuotias filosofiaa opiskeleva Johannes Westö olisi kirjailija Kjell Westön poika, mutta Hesari paljastaa asian todellisen tilan. Kjell on Johanneksen setä. Ja Claes Andersson on Johanneksen eno, joten pojan perimä on hyvä sekä urheilullisesti että sivistyksellisesti.

Olen joskus kertonut ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden liikunnallisesta lahjakkuudesta. Åke Lindmanilla, Claes Anderssonilla, Ralf Långbackalla ja jopa Jörn Donnerilla, jota ei voi pitää minään jäntevänä urheilijanuorukaisena, on sellainen määrä urheilusaavutuksia, että luettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Mutta suurin ruotsinkielisten kulttuuritoimihenkilöiden urheilusaavutus on se, että kirjailija Gunnar Mattsson on heittänyt noin 40-vuotiaana  kiveä noin 200 metriä. Näin hän kertoo Hannu Siitosesta tekemässään kirjassa Mies ja keppi. Siitonen itse näytti ensin mallia ja heitti noin 250 metriä. Väitän, että heittokivet ovat olleet äärimmäisen lituskaisia ja vastatuuli erittäin hyvä.

Muuten Gunnar Mattsson heitti Tilastopajan tietojen mukaan kiekkoa 20-vuotiaana 44 metriä ja seuraava tulosmerkintä on 22 vuotta myöhemmin ja silloin limppu lensi 42 metriä. Kovia tuloksia ja varmaan kivikin on lentänyt tosi pitkälle, mutta 200 metriä saa ilmeeni mietteliääksi. Kirjailija Mattsson kuoli melkoisen nuorena, ei tainut olla mikään vesipoika hänkään. 


Kommentit (0) 

Nestori-mestari

22.07.2010, 18:53

Kizhin saaren kirkko on yksi ihmiskunnan aarteista. Sitä kelpaisi esitellä vaikka Berlusconelle, joka kehtasi julkisesti naureskella sekä suomalaisten ruoka- että kirkonrakennusperinteelle. Italialaisten onneksi lentopallovalmentaja Berruto, joka on koulutukseltaan antropologi, ymmärsi pyytää anteeksi maamiehensä sivistymättömyyttä.

Kizhin kirkko on rakennettu samoihin aikoihin 1700-luvun alkuvuosina kuin melkein yhtä upeat Keski-Suomessa olevat Keuruun, Kuortaneen ja Petäjäveden kirkot. eli siis heti Isonvihan jälkeen. Oma teoriani on, että Pohjolassa oli silloin paljon ylimääräistä vaurautta, koska kolmannes väestä oli tapettu pois syömästä vähiä eväitä ja jäljellä jääneillä oli mahdollisuus viettää helppoa elämää ja aikaa harrastaa vaikka kulttuurirakentamista.

Kizhin kirkon rakentajan kerrotaan olleen Nestori-mestarin. Hänen kansallisuudestaan ei ole täyttä varmuutta. Hän voi olla karjalainen, lyydilainen, suomalainen, tverinkarjainen tai venäläinen. Matkaopas epäili vahvasti hänen olleen Tveristä, joten sitten hän oli oikeastaan Uukuniemen poikia. Tveriinhän Uukuniemen karjalaiset pakenivat savolaisten impperialistien tieltä pari sukupolvea aiemmin.

Tosin suomalaisuuteen viittaa vahvasti Nestori-mestarin asenne tekemiseensä. Projektin päätyttyä hänen kerrotaan viskanneen kirveensä Ääniseen ja lausuneen sen suuntaista, että parhaani tein, katsotaan mihin se riittää. Niinhän suomalaiset urheilijatkin tapaavat sanoa.


Kommentit (0) 

Mualimankirjat sekasi

23.07.2010, 19:15

Kyllä on muakimankirjat sekasin. Olen vanha mies, mutta en muista tälläiseen hirmuiseen hellejaksoon törmänneeni. Ja sitten uutisissa kerrottiin, että lumisade on yllättänyt Pohjois-Suomen autoilijat 23.7.2010.

Palloilurintamalla mualimankirjat ovat myös sekaisin. Se ei ole yllättävää, että Euro-kentillä  Espoon Honka hävisi walesilaiselle tiettävästi lähiöpubista kootulle harrastelijajoukkueelle. Eikä sekään yllätä, että Mypa näyttää venyvän voittoon muistaakseni jostain vatikaanilaisesta alasarjan joukkueesta.

Sen sijaan se yllättää, että ensin lentopallomaajoukkueemme voittaa maailman suosituimmassa ja parhaassa palloilulajissa olympiavoittaja Usa:n. Ja vielä suurempi yllätys on, että ilmeisesti tämän hetken maailman paras lentisjoukkue eli Venäjä hävisi myös pojillemme.

Muistanpa, kuinka pari vuotta sitten  Kuopion jäähallilla Pielavesi kohtasi jonkun siperialaisjoukkueen, jonka pelaajat olivat keskipituudeltaan noin 210 cm ja lisäksi he olivat vantteria. Sampo sai elämänsä pahimman selkäsaunan, ja minä pelkäsin koko pelin ajan päätykatsomossa silmälasieni puolesta, koska vierailijat löivät palloa säälimättä kuin vierasta sikaa.

Nyt sitten Suomen maajoukkue kykeni voittamaan  ilmeisesti samaisen porukan. Lehtitietojen mukaan vastapuolen verkolla hääräilivät 216 ja 215 senttiset ihmistornit.


Kommentit (0) 

Tarua vai totta?

24.07.2010, 19:32

Toissailtana mainittu itseoppineiden kansanmiesten rakentama Kizhin kirkko on seisonut 300 vuotta paikallaan homehtumatta, kuten nykyajan arkkitehtien rakennuksilla on tapana tehdä, taikka notkahtamatta, kuten nykyajan siltainsinöörien rakennelmilla on tapana tehdä ainakin Suomen Turuus.

Tosin kirkko oli ilmeisesti lähellä palaa jatkosota-aikana tai niin ainakin väitettiin kerran Helsingin Sanomien jutussa. Samaa tietoa aiotusta pommituksesta on kerrottu myös Suomen TV 2:n Silminnäkijäohjelmassa. Tarinan mukaan lentäjä Lausdei Saxell sai määräyksen tuhota kirkko, mutta upean rakennuksen ilmasta nähtyään hän kieltäytyi annetusta tehtävästä. Tehtävästä kieltäytyminen oli tietenkin sota-aikana vakava juttu.

Sen sijaan maamme sotahistorian harrastajien keskuudessa tiedon oikeellisuus kiistetään jyrkästi. Esimerkiksi virtuaalipilottien sivuilla Saxellin kanssa samassa osastossa ilmavoimissa palvellut Suomen yleisurheilumaajoukkueen pitkäaikainen johtaja Oiva Halmetoja arveli pommituslentäjä Lausdei Saxellin kertomuksen selitykseksi dementiaa.

Mikä on asiassa lopullinen totuus jää nähtäväksi, mutta siinäpä oivallinen tutkimuskohde historian harrastajalle. Lisätietoa tapauksesta löytyy esimerkiksi näiltä virtuaalipilottien sivuilta http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html .


Kommentit (1) 

Vaskitsa

25.07.2010, 18:58

 

Kizhin saarella opas kertoi, että tällä viiden neliökilometrin saarella elää 3000 kyykäärmettä. Kaksi veitikkaa, nimiltään Misha ja Vasili, asuivat oppaan talon alla ja niillä oli tapana tulla aurinkoisina päivinä paistattelemaan päivää talon kuistille. Talonväen pitää silloin kulkea ikkunasta, etteivät lemmikit häiriintyisi.

Lempeäluontoista on siis Karjalan kansa. Suomen puolella lapio tai muu ensimmäisenä käteentarttuva hengenvaarallinen astalo heilahtaisi kohtalokkain seurauksin hyvin nopeasti vastaavissa tilanteissa. Suomalainen ei ala kulkemaan kotiinsa ikkunasta käärmeiden vuoksi.

Myös Uukuniemi on äärimmäisen käärmerikasta seutua. Mutta tuo kuvan esittämä otus ei ole käärme vaan vaskitsa, jota myös harhaanjohtavasti vaskikäärmeeksi kutsutaan, vaikkakin se on oikeasti jalaton lisko. Näin elämäni ensimmäisen vaskitsan Uukuniemen Nuorisoseurantalon vieressä yleisellä tiellä.

Niin avuton ja kömpelö otus oli asvaltilla, että jouduimme mies voimin auttamaan sen pois autojen tieltä. Onneksi se ei hätääntyessään katkaissut häntäänsä, kuten sillä on kyky tehdä. Tiedä vaikka olisin joutunut maksamaan valtiolle 202 €, joka on lakisääteinen vaskitsan arvo.

Muuten en ole kuullutkaan, että Suonenjoen Kärkkäälän kylällä olisi kukaan nähnyt vaskitsaa tai edes sitä yleisempää rantakäärmettä. On myös paljon mahdollista, että joku on moisen epäilyttävän kärmeksen nähnyt ja lyönyt sen lihoiksi kyynä. Ilmeisesti molemmat luikerot kuuluvat vehmaampien seutujen lajistoon. Meillä Kärkkäälässä on vain rikas karhu- ja susikanta nurkissa kuleksimassa.


Kommentit (0) 

Hellettä

26.07.2010, 19:04

Tyrmäävä oli kuumuus vielä, kun klo 16 astuin ulos hyvin ilmastoidusta valtionvirastosta. Torin tavallisesti luotettava mittari näytti 32 astetta. Taisi olla elämäni kuumin päivä. Toiseksi kuumin oli 17.7. 1982, jolloin mittari näytti Vantaalla 31,5. Kolme viikkoa aiemmin juhannuksen alla oli vielä pyryttänyt lunta. Se oli sitä Suomen kesäöiden satumaista valkeutta parhaimmillaan.

17. – 18.7.1982 testasin, voiko polkupyörällä ajaa 500 km vuorokaudessa. Kysymys ei ollut niinkään hulluudesta vaan tyypillisestä nuorten miesten vaivasta eli testosteronidementiasta. Kyllä voi 500 kilometriä vuorokaudessa ajaa, mutta jälkeenpäin voi vain ihmetellä, että en kuollut lämpöhalvaukseen. Moottoritie oli silloin tosi kuuma.

Ajoin Vantaalta Haminaan ja nousin sieltä itärajaa ylös vähän mutkitellen Heinävedelle, jossa sitten lepäsin urakan päätteeksi yön retkeilymajassa. Kuumuus ei niinkään tienpäällä vaivannut, mutta jano oli hirmuinen, koska itärajalta ei löytynyt yhtään juomapaikkaa.

Ensimmäinen yöbaari tuli vastaan Parikkalassa ja se varmaan pelasti minut elämälle. Raavas mies tarvitsee kuulemma Saharassa 11 litraa eli reilun ämpärillisen vettä vuorokaudessa, ja luulen, että itse olisin tarvinnut silloin vieläkin enemmän. Vaikka oli hirmuinen helle, niin Imatran jälkeen alkoivat hampaat lyömään loukkua kylmästä. Ilmeisesti energia alkoi silloin olla lopussa.

Tulokseni ei ole edes Pohjois-Savon piirinennätys. Savon Sanomissa oli juttu kuopiolaisesta, jolla oli tarkoitus ajaa yhtäsoittoa Helsingistä Kuopioon ja takaisin. Tavoite melkein täyttyi, mutta matkan loppupuolella ennätysmies toimitettiin laitoshoitoon. Muuten arvovaltaisesta Hymy-lehdestä olen parturissa lukenut, että eräs alemman kansallisentason kilpapyöräilijä ajoi vuorokaudesa 980 kilometriä, joka lienee SE. Hän tosin polki koko ajan huoltoauton imussa, joka helpottaa matkantekoa jonkin verran.


Kommentit (0) 

Vladimir Tereskov

27.07.2010, 17:56

Laatokan kierroksella tuli taas uudemman kerran pistäydyttyä hirveän Lemetin taistelun muistomerkillä. Merkki ei ehkä kaikilta osin miellytä suomalaista makua. Varsinkin kiveen kaiverrettu teksti on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta imelänpuoleinen epätunteelliselle pohjoisen kansan edustajalle. Kivessähän lukee seuraavaa:

1939–1940, Venäjä ja Suomi, kaksi sisarusta. Suomi ja Venäjä, kaksi äitiä.

 

Nyt he muodostavat tämän Murheen Ristin.

 

Itsestään. Heidän päänsä ovat sulautuneet yhdeksi ja kätensä liittyneet yhteen.

 

Toivossa. Että rakkaus voittaa. Se riippuu meistä.

 

Jokaisesta. 

Sen sijaan etsin Murheen ristin lähettyviltä mielestäni mielenkiintoisempaa kohdetta. Nimittäin maailman ensimmäisen naisavaruuslentäjän Valenttina Tereskovan isän muistomerkki sijaitsee  siellä jossakin. Kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.

Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä  vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Kuvan patsaasta sen sijaan löysin tältä nettisivulta ja minusta se on kaikessa vaatimattomuudessaan vaikuttava nähtävyys. http://www.matkaviljanen.fi/muistomerkkeja.htm


Kommentit (0) 

Julma-Juha

28.07.2010, 18:10

Kerrankin näin tyytyväisen suomalaisurheilijan. Jussi Utriaisen harjoittelu on mennyt hyvin, kunnonajoitus onnistui, taktiikka oli oikea ja niinpä tämä hyvin tasapainoisen oloinen urheilijanuorukainen saavuttikin 10.000 metrin juoksussa sijan 13 ja säteili tyytyväisyyttä. Ja hieno saavutushan 13. sija on lähes miljardin potentiaalisen osanottajan joukossa.

Mutta kannattaa lukea Julma-Juhan blogia http://www.juhavaatainen.info/blogi . Hän kertoo olleensa noin 40 vuotta sitten EM-kisoissa valmis juoksemaan kympin 27.10, mutta ei sitten viitsinytkään, koska noin 27.52 riitti, koska juoksu oli yllättävän hidasvauhtinen.

Olisi hauska nähdä Suomen 70-luvun huiput silloisessa iskussaan mukana nykykisoissa. Jännä olisi arvailla, että voittavatko hyvinlääkityt ja -valmennetut poikamme muun maailman edustajat kierroksella. Tosin Julma-Juha oli niin kova viimeisen kierroksen mies, että epäilen hänen tiukan paikan tullen kukistavan nykymestarit kahdella kierroksella.

Muuten luulen, että jos juoksijoilla olisi vastaavanlainen yleisjuoksijoiden mestaruuskilpailu kuin mikä luistelijoilla on, niin Väätäinen olisi ainakin SE-mies, tosin Lätsä-Pekka voisi pistää hyvin kampoihin. Kilpailtavina matkoina voisivat olla vaikkapa 100m, 400m, 1500m, 10.000m ja maraton. 


Kommentit (0) 

Vaaralle alttiina syntymämaa

29.07.2010, 17:10

Jos mahdollista, niin mualimankirjat ovat entistäkin enemmän sekaisin. Torin luotettava mittari näytti äsken 35 astetta eli Kuopion kaikkien aikojen lämpöennätys on saavutettu. Kuuma on kuin pätsissä. Ja mualimanlopun tuntua lisää kaupungin yllä harmaana leijuva savu.

Tulee mieleen syyskuun alku noin vuonna 2003, jolloin Uukuniemellä ahdisti helle ja  rajantakaisten metsäpalojen kitku salpasi hengityksen niin, että varmaan kuolleisuus lisääntyi vanhusten ja sairaiden keskuudessa. Kaiken kruunasivat elämäni hienoimmat revontulet, jotka voittivat komeudessaan ihmisten järjestämät ilotulitukset. Tuskin ne revontulet kuitenkaan olivat metsäpalojen aiheuttamat, vaan kysymyksessä oli vain sattuman sanelema juttu.

Vaikka Venäjän Karjalan tienvarsilla näytti olevan hyvin paljon palontorjuntamielessä raivattuja palokujia, niin niistä ei nyt taida olla paljoa apua. Naapurimme vähät resurssit eivät tunnu riittävän metsäpalojen sammutukseen, koska voimavarat kuluvat kansainvälisen terrorismin torjuntaan. Niinpä meidän suomalaisten olisi terhistäydyttävä, koska myös oma syntymämaa on nyt siinä määrin vaaralle alttiina, että kotiaskareet jäädä saa.

Kootkaamme ihmeessä netissä luettelo vapaaehtoisista ja lähtekäämme sitten talkoilla sammuttamaan hyvän naapurimme kuloja. Itse kukin ottaa henkilökohtaisen sammutusvälineensä eli tytöt punaisen ja pojat sinisen ämpärin käteensä ja sitten vaan ketjua muodostamaan Laatokan rannalta käsin, siellä kyllä vettä riittää tähänkin tarkoitukseen.

Mutta sitä ennen ehdimme vielä katsoa miesten korkeuden finaalin ja pitää kotikatsomossa peukkuja naapurin pojalle eli Ivan Ukoville, joka on vahva ennakkosuosikki. Mies ei ole samanlainen jännittäjä kuin meikäläiset, vaan osaa ottaa kilpailutilanteenkin rennosti, kuten oheinen video todistaa http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A . 


Kommentit (0) 

Urheiluliiton herroja

30.07.2010, 17:17

Pehmeitä ovat nykyiset suomalaiset kestävyysjuoksijat entisiin verrattuina. Ensimmäinen kympin kisa jaksettiin juosta, niin ettei oltu ihan viimeisiä, mutta sitten vitosen alkuerissä tuli heti noutaja. Poikamme jäivät vallan viimeisiksi, koska ruotsalaiset eivät jaksaneet juosta edes maaliin asti.

Erilaisia olivat 70-luvun  suurjuoksijat. Ensin juostiin ja voitettiin sekä vitosen että kympin alku- ja loppukilpailut, välieriä ei tainnut silloinkaan näillä matkoilla olla, eikä sen jälkeen jääty valittamaan väsymystä, vaan alettiin verryttelemään maratonia varten. Maratonilla ei 70-luvullakaan muistaakseni ollut alku- ja välieriä. Siihen aikaan oli käytössä sellaiset valmentautumismenetelmät, että niillä pistettiin tarvittaessa ruumiitkin juoksemaan kilpaa.

Mutta nykymiehet ovat kuitenkin henkisesti entisiä suuruuksia paljon tasapainoisemman oloisia. Ennen urheilijoissamme oli paljon enemmän särmikkäitä ihmisiä, joista voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua. Onkohan niin, että psykiatrian kehittymisen myötä maastamme on myös loppuneet kansainväliset huippu-urheilijat. En edes muista, että viimevuosina kukaan olisi haastatteluissa kironnut urheiluliiton herroja, kuten ennen tavattiin jatkuvasti tehdä.

Eikä aina tyydytty vain kiroamaan, vaan ainakin yhtä urheilujohtajaa Jorma Kinnunen kanniskeli kuulemma pukuhuoneen puolella kravatista. Ja urheilujohtaja Urho Kekkosta, joka sivutoimenaan oli silloin myös maamme pääministeri, Yrjö Nikkanen oli vetää turpaan Oslon EM-kisoissa runsaslukuisen yleisön silmien edessä. Onneksi Tapio Rautavaara pelasti tulevan presidentin fyysisen koskemattomuuden.


Kommentit (2) 

Pehmeitä ovat nykyiset suomalaiset kestävyysjuoksijat entisiin verrattuina. Ensimmäinen kympin kisa jaksettiin juosta, niin ettei oltu ihan viimeisiä, mutta sitten vitosen alkuerissä tuli heti noutaja. Poikamme jäivät vallan viimeisiksi, koska ruotsalaiset eivät jaksaneet juosta edes maaliin asti.

Erilaisia olivat 70-luvun  suurjuoksijat. Ensin juostiin ja voitettiin sekä vitosen että kympin alku- ja loppukilpailut, välieriä ei tainnut silloinkaan näillä matkoilla olla, eikä sen jälkeen jääty valittamaan väsymystä, vaan alettiin verryttelemään maratonia varten. Maratonilla ei 70-luvullakaan muistaakseni ollut alku- ja välieriä. Siihen aikaan oli käytössä sellaiset valmentautumismenetelmät, että niillä pistettiin tarvittaessa ruumiitkin juoksemaan kilpaa.

Mutta nykymiehet ovat kuitenkin henkisesti entisiä suuruuksia paljon tasapainoisemman oloisia. Ennen urheilijoissamme oli paljon enemmän särmikkäitä ihmisiä, joista voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua. Onkohan niin, että psykiatrian kehittymisen myötä maastamme on myös loppuneet kansainväliset huippu-urheilijat. En edes muista, että viimevuosina kukaan olisi haastatteluissa kironnut urheiluliiton herroja, kuten ennen tavattiin jatkuvasti tehdä.

Eikä aina tyydytty vain kiroamaan, vaan ainakin yhtä urheilujohtajaa Jorma Kinnunen kanniskeli kuulemma pukuhuoneen puolella kravatista. Ja urheilujohtaja Urho Kekkosta, joka sivutoimenaan oli silloin myös maamme pääministeri, Yrjö Nikkanen oli vetää turpaan Oslon EM-kisoissa runsaslukuisen yleisön silmien edessä. Onneksi Tapio Rautavaara pelasti tulevan presidentin fyysisen koskemattomuuden.


Kommentit (2) 

Räksytystä

31.07.2010, 22:26

Saattaa tietenkin olla, että eilen mainittu urheiluliiton herroihin kohdistunut arvostelu johtui 70-luvun valmennusmetodeista. Pauli Nevala nimittäin harrastaessaan kemiallista sisäruokintaa pyrki hyödyntämään toiminnassaan tieteellistä tutkimusta ja testasi aineitaan ajokoiraansa. Rauhallisesta kotikoirasta tuli hetkessä melkoinen räksyttäjä ainakin jäniksiä kohtaan. Ja samalla tavalla myös koiran isäntä alkoi käyttäytyä, mutta tämä räksytys suuntautui urheiluliiton herroihin.

Eräiden Viron presidentin vaalien aikaan Nevala herätti kiusallista huomiota ainakin naapurimaassa kertomalla, että hän yhdessä Jorma Kinnusen kanssa osti presidenttiehdokas Toomas Savilta hormoneja joskus 60-luvulla. Nevala ja Kinnunen olivat ihmetelleet suomea puhuvalle silloiselle kilpakumppanilleen Saville sitä, miksi Lusis alkoi hetkessä heittelemään viisi metriä aiempaa pitemmälle. Savi kertoi syyn ja vaihtoi suomalaisen keihään ihmepillereihin.

Nevala myönsi syöneensä omat ostoksensa, mutta sitä hän ei osannut sanoa, mitä Jorma oli omillaan tehnyt. Anaboliset steroidit olivat siihen aikaan sallittuja; ne kiellettiin vasta 1975. 


Kommentit (0) 

Mielialalääkitystä

01.08.2010, 18:37

Raskas- ellei peräti synkkämielisiä olivat meikäläiset keihäsmiehet eilisessä kilpailussa. Välillä jo mietin, etteivät vaan meinaa tehdä mitään harkitsematonta itselleen kisan jälkeen. Sen sijaan Norjan ja Saksan pojat vaan naureskelivat ja pitivät hauskaa kentällä. Pitäisi joskus kokeilla sitä, että annettaisiin jotain nykyajan mielialalääkettä suomalaisurheilijoille ennen kentälle menoa. Ehkä se lisäisi rentoutta suoritukseen. Eikä kyseessä olisi edes doping.

Ja pitkästä aikaa näyttää tulevan ihan dopingvapaa suururheilutapahtuma. Edellisellä kerralla puhdasta oli v – 83 Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa. Tosin silloin puhuttiin yleisesti, että kärähtäneitä oli tosiasiassa niin paljon, ettei asiaa voinut julkaista, koska koko huippu-urheilun uskottavuus  olisi romahtanut.

Mutta merkillisesti ovat yleisurheilun  voimasuhteet kääntyneet. Joskus 70- luvulla professori Paavo Seppänen tutki asiaa ja tuli lopputulemaan, jonka mukaan protestanttiset maat menestyvät parhaiten, sitten tulevat katoliset maat ja huonoimpia ovat ortodoksitaustaiset. Nyt asiaa on juuri päinvastoin. Venäläiset ovat ylisvoimaisia ykkösiä, sitten tulevat Etelä- ja Keski-Euroopan perinteiset pyöräilykansat ja hännillä ovat periprotestanttiset ja perirehelliset Suomi ja Ruotsi.

Tai löytyyköhän selitys EM-kisojen puhtauteen tästä vanhasta vuoden 2003 Tiede-lehdestä kopioidusta pätkästä:

Geenihuijareita vuonna 2008

 

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.

 

Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. – Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

 

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.


Kommentit (0) 

Kriisejä ja katastrofeja

02.08.2010, 19:02

Tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto. Muistelmakirjansa takakannessa merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö Pär Stenbäck toteaa: ”En ole vältellyt konflikteja, ja katastrofit ovat innoittaneet minua käytännön toimiin”. Ja niinhän asia onkin. Seuraavassa esimerkki käytännön toimista suoraan muistelmateoksesta lainattuna.

”Poistuttuamme ravintolasta Väyrynen ja minä keskityimme innokkaaseen keskusteluun kotimaan politiikan kieroilijoista. Elehdimme molemmat aitoon eurooppalaiseen tapaan, ja avoin kämmeneni sattui osumaan Väyrysen nenään, josta alkoi vuotaa verta”. Tarina taitaa olla suomenruotsalaista satiirihuumoria parhaimmillaan.

Uskon, että kansamme valta osa tuomitsee Stenbäckin elehdinnän oikean suuntaisena, mutta riittämättömänä toimena. Mainittakoon, että politiikasta vetäydyttyään Stenbäck loi mittavan uran Punaisen Ristin palveluksessa. Ihan sopiva homma varmastikin, koska järjestöhän huolehtii mm. veripalveluista.


Kommentit (0) 

Tysse

04.08.2010, 20:47

Yllättävän paljon on Euroopassa valtioita. Suomi oli nimittäin 25. EM-kisojen mitalitaulukossa. Myönteistä kuitenkin on se, ettei ainakaan vielä ole Teksti-TV:n sivuille välähtänyt virtsanvärisin tulikirjaimin, että suomalaisilla ongelmia doping-testeissä. 

Sen sijaan norjalaiset menettivät viattomuutensa jo ennen kisoja, sillä kävelijä Erik Tyssen näyte sisälsi uudenajan epoa. Tämä aine keksittiin vasta pari vuotta sitten pyöräilypiireistä. Tyssen asianajaja väitti myönteisen näytteen johtuvan korkeanpaikan harjoitusleireillä nautituista rautavalmisteista.

Tässä vaiheessa suomalaiset  päästävät selkäkeikkanaurun ja taputtavat karvaisia käsiään. Tyssen käry todistaa meikäläisen kansalaiskeskustelun mukaan joko sen, että Norjassa harrastetaan laajaa huijausta tai sitten sen, ettei Norjassa harrasteta laajaa huijausta. Jos joku kärähtää noin amatöörimäisesti, se osoittaa vain harrastelijamaista puuhastelua kemiallisessa sisäruokinnassa. Lisäksi Suomen urheiluasiantuntijat ovat vilpittömän  huolissaan siitä, miten asia tulee heijastumaan Norjan talviurheilumenestykseen.

Muuten tapaus ei ollut Norjan huippu-urheilun ensimmäinen;  kyllä sikäläisiä voimailijoita on jäänyt kiinni kukkuramitoin. Sen sijaan DDR:n historiassa tunnetaan vain yksi myönteinen tapaus. Markku Tuokon kova kilpakumppani Evelyn Jahl kärähti kerran. Hän oli hyvin tasaväkinen Tuokon kanssa. Kun suomalainen punnersi penkistä 190 kiloa, niin Evelyn ylsi 180:een. Tosin Evelyn kilpaili naistensarjassa.


Kommentit (1) 

Hengenpelastusta

04.08.2010, 19:28

Olen palannut nuoruuteni ihanteisiin elikkä olen alkanut harrastamaan ehdotonta raittiutta ja retkeilyuintia. Varsinkin jälkimäisen harrastamiseen on Kuopion niemellä hyvät mahdollisuudet. Jostain syystä väki täällä on niin lainkuuliaista, ettei kaupungin rantoja kukaan muu kiertelekään uimalla. Luulen, että jossain kieltotaulussa varmasti kielletään uiminen muualla kuin yleisellä uimarannalla, mutta koska en uidessani pidä silmälaseja, en ole sellaisia kylttejä nähnyt.

Ja muutenkin rauhassa saa täällä uida. Ulkopuoliset eivät puutu asiaan kuten pikkukaupunki Heinolassa. Asuin parhaassa miehuudessani 16 vuotta aivan vuolaan  Kymenvirran töyräällä ja vaikka siellä onkin maamme kylmin vesi, oli uinnin harrastaminen helppoa, koska ranta oli ihan asunnon vierellä ja koska virtaus oli kova, ei siinä tarvinnut edetä kauaksi kotoaan. Liikuntaa sai tarpeeksi, kun vain sätkytteli sen verran, että pysyi paikallaan.

Jostain syystä ohikulkijat hyvin usein jäivät mietteliäinä seuraamaan sätkyttelyäni. Varsinkin, kun opettelin selkäuintia tai perhostelua. Minulla on aina ollut epätavallisen jäykät olkanivelet ja Jan Zelesnyn valmennusohjelman innoittelemana yritin irroitella lapojani sekä selkä- että perhosuinnilla.

Tosin se ei ilmeisesti ollut kovin esteettisen näköistä. Kerrankin perhosteluni laukaisi jonkun susikoirahurtan pelastusvietin ja omistajalla oli täysi työ saada se takaisin rannalle. Yhdellä toisella kerralla taas eräs valveutunut kansalainen jostain vähän kauempaa oli havainnut räpistelyni, jolla imitoitiin selkäuintia ja tämä sankari halusi varmaankin ansaita hengenpelastusmitalin, koska ryntäsi rannalle ainokaistani pelastamaan.

Ja aivan vanhan musta-valko-tv:n opetusfilmin tavoin hän jo kaukaa huusi, että ”älä hätäänny, kyllä sinä sieltä selviät”, kuten telkkarissa ennen opetettiin. Mies myös haeskeli rannalta köyttä, seivästä tai muuta kättä pitempää, joka sekin oli tv:stä tuttu toimenpide.


Kommentit (0) 

Mitalitaulukko

05.08.2010, 16:52

Ihmettelin pari iltaa sitten Euroopan valtioiden määrää. Suomi oli nimittäin EM-kisojen mitalitaulukon 25. maa. Mutta ei ole Suomi sittenkään huono yleisurheilukansa. Euroopassa on näköjään peräti 50 valtiota; en suorita tarkistuslaskentaa, koska tuo luku 50 on helppo muistaa. Keskiluokkaan siis kuulumme rata- ja kenttälajeissa. 

Euroopan maat ovat seuraavat:

EU-maat 

Alankomaat, Belgia, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Luxemburg, Malta, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Slovenia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari, Viro ja Yhdistyneet Kuningaskunnat

EU ehdokasmaat 

Islanti, Kroatia, Makedonia ja Turkki

Muut Euroopan maat

Albania, Andorra, Armenia, Azerbaizan, Bosnia-Hertsegovina, Georgia, Islanti, Liechtenstein, Moldova, Monaco, Montenegro, Norja, San Marino, Serbia, Sveitsi, Ukraina, Valko-Venäjä, Vatikaanivaltio, Venäjä

Euroopassa on 720 miljoonaa asukasta ja kun Barcelonan kisojen 151 mitalia jaetaan tasapuolisesti eurooppalaisten kesken, riittää yksi mitali jokaiselle 5 miljoonan ihmisen muodostamalle joukkiolle, joten saamamme pronssi oli juuri oikeus ja kohtuus.

Sen sijaan oikeutta ja kohtuutta ei ole siinä, että eilen Suomen poikien jalkapallomaajoukkue hävisi 200.000 asukkaan Islannille kotikentällä tai siinä, että tänäiltana 600.000 asukkaan Montenegro tulee voittamaan kotikentällään pelaavat poikamme koripallossa murskaavalla 40 pisteen erolla. 


Kommentit (0) 

Pottuvarvas

06.08.2010, 21:47

Iltapäivälehden lööpin mukaan terrieri oli syönyt isäntänsä pottuvarpaan. Turhaan kiinnostuin asiasta. Ei ollutkaan suomalainen pottuvarvas vaan amerikkalainen.

Niin maailma pienenee. Se on sitä globalisaatiota, että kerrotaan Amerikan uutisia omina ja huijataan lukijaa. Trerrierin väitettiin pelastaneen juopuneen isäntänsä hengen, kun hotkaisi tämän pahasti tulehtuneen pottuvarpaan.

Lööppi  oli iltapäivälehdistön historian toiseksi kiinnostavin. Ykkönen on edelleenkin se, jossa kerrottiin, että ”vuorineuvos ampui työmiestä persuksiin fasaanijahdissa”. Oli sentään suomalainen vuorineuvos ja työmies.


Kommentit (0) 

Housut kintuissa

07.08.2010, 21:14

Suruviesti kertoi, että kaksinkertainen pistooliammunnan olympiavoittaja Pentti Linnosvuo on poistunut eilen tuonilmaisiin. Kahden kullan lisäksi mies voitti hopeaa Rooman kisoista v-60. Saattaisi hyvällä syyllä olettaa, että hopealle jäämiseen vaikutti yksi suomalaisen urheiluhistorian tragikoomisimmista tapauksista.

Nimittäin edellisienä syksynä Linnosvuo pidätettiin salametsästyksestä epäiltynä. Pidätyksen suoritti maanomistajan oikeudella everstiluutnantti S.  O. Lindgren. Hän oli moninkertainen kivääriammunnan maailmanmestari. Pidätystä tehostettiin varoituslaukauksilla, joiden jälkeen Linnosvuo seurueineen ymmärsi nostaa kätensä ylös ja laskea housunsa alas, kuten everstiluutnantti vaati.

Lindgrenin taipumus liipasinherkkyyteen oli maankuulu ja muutenkin hänet tunnettiin lievästi sanottuna erikoisena ihmisenä. Hän oli esimerkiksi Tähdet kertovat komisario Palmu elokuvan eversti Carl Gustav Vedenblickin esikuva. Tämä elokuvahahmo oli ainakin seinä-, sota ja pyssyhullu. Elokuvassakin viitataan siihen, että eversti olisi sota-aikana murhannut sotamiehen ja sodan jälkeen vaimonsa.

Muuten korkein oikeus ei tuominnut Sven Oskar Lindgreniä sotamies Hytin ampumisesta, vaikka asiasta vuosia käräjöitiinkin. Sen sijaan Linnosvuon ja tämän seurueen uhkailusta hän sai seitsemän kuukauden ehdollisen vankeusrangaistuksen. Tietääkseni Linnosvuota ei tuomittu luvattomasta metsästyksestä, mutta muistelen kuulleeni, että miehen olympiamatka oli tapauksen vuoksi vaarassa. 


Kommentit (2) 

Vladimir Ladyzhensky – saunomisen maailmanmestari

08.08.2010, 18:38

Saunomisen MM-kisojen virallisten sääntöjen mukaan kisan voittaja on se, joka jää viimeiseksi lauteille omalle, arvotulle paikalleen. Näin ollen Heinolan Ohjelmapalvelu Oy:n on luovutettava Vladimir Ladyzhenskyn lähiomaisille voittajan MM-pokaali ja ehkä myös hänen tuhkauurnansa. Muistelen, että Heinolan Ohjelmapalvelu Oy:n logossakin osuvasti lukee, että ”vain taivas on rajana”.

Entinen kotikaupunkini Heinolan taisi olla huolissaan Lapinlahden lintujen TV-sarjan aiheuttamasta menetetystä maineesta. Ohjelmassahan todettiin muutaman kerran, että Heinola on tyly kaupunki.http://www.youtube.com/watch?v=DZify6_XOcU .  Saunomisen MM-kisojen piti varmaankin lisätä myönteistä kuvaa Heinolasta ja lisätä kaupungin tunnettavuutta maailmalla. Ja hyvin kävi; nyt kaupunki on maailmanmaineessa ja  yksi katsotuimmista Youtuben videopätkistä on tämä otos Heinolan saunomisen MM-kisojen loppuhuipentumasta. http://www.eitb.com/video/en/news/world/detail/480631/man-dies-sauna-world-championships-finland/ .

Tapahtuma on herättänyt myös vilkasta kansalaiskeskustelua maailmalla, ja pääsanomana näyttää olevan, ettei saunomiskilpailujen kaltaisen tapahtuman osanottajilla eikä järjestäjillä liene ns. kaikki omenat korissa tai kaikki kuvakortit pakassa tai kaikki inkkarit kanootissa, ilmaisuja on monia ja värikkäitä. Monet ihmettelevät sitä, että jos vesi kerran kiehuu 100 asteessa, niin miten ihmisen käy pitkän päälle 110 asteessa, höyrystyykö hän.

Muuten jostain merkillisestä syystä kunnat ovat hyvää vauhtia yksityistämässä peruspalveluja, mutta jostain vähintäänkin yhtä merkillisestä syystä erilaiset viihdepalvelut näyttävät siirtyvän julkisen sektorin vastuulle. Löylykisoja ei Heinola kuulemma enää tule järjestämään, vaikka yleisö on nyt entistäkin kiinnostuneempi lajista. Luulen, että urheilutaivaskanavien erilaisten tappelutapahtumien sijalla voitaisiin hyvinkin näyttää suorana lähetyksenä saunomista Heinolassa. Tapahtumaan voisi lisätä myös kilpailu siitä, kuka pystyy olemaan kauimmin Heinolan lakkautetun reumasairaalan pakkashuoneessa, jossa päästään yli sadan asteen kylmyyteen. Siinä olisi valtuustoaloitteen paikka, jollekin kunnianhimoiselle kunnallispoliitikolle.


Kommentit (0) 

Viimeiseen mieheen

09.08.2010, 18:42

Järki näyttää voittavan Heinolassakin, kun pahin tunnekuohu on laantunut. Sikäläisessä lehdessä kaupunginhallituksen puheenjohtaja arveli, että saunomiskilpailuja saattaisi sittenkin jatkaa, koska se tuo kaupungille matkailutuloja. Sitä ei mainittu, että tapahtuma myös kirkastaa Suomi-kuvaa maailmalla. Nykyään on niin, ettei fiksuja ulkomaalaisia saa oikein muuttamaan maahamme, jota pidetään jotenkin kummallisena paikkana ja eiköhän löyly-mm paranna mainettamme ulkomaalaisten silmissä.

Ja onhan sauna niin arvokas asia, että sen vuoksi voi muutaman miehen uhratakin. Nyt paistettiin yksi venäläinen elävältä kuoliaaksi ja yksi suomalainen kaltattiin elävältä henkitoreisiin. Lehtitietojen mukaan venäläinen oli saanut varoituksen alkuerissä, koska oli yrittänyt tulla saunaan  rasvalla siveltynä ja niin hänet sitten jouduttiin paistamaan ilman voita.

Jos Heinola jatkaa valitsemallaan tiellä hoipertelematta ja löylyä heitetään lisää tulevaisuudessakin, niin ensi vuoden kisat voitaneen hyvällä syyllä nimetä Vladimir Ladyzhenskyn muistokilpailuiksi. Ja kansainvälistä tunnettuisuutta voidaan lisätä käymällä maaottelu Venäjää vastaan. Viimeisin näiden maineikkaiden soturikansojen saunaottelu osoitti, etteivät kummankaan maan edustajat anna hevillä periksi niin pitkään kuin vähänkin miehissä pieru kulkee.

Muuten syvähenkisyydestään ja lukeneisuudestaan tunnetuksi tullut tuurilainen kyläkauppias on ilmoittanut jo siirtävänsä saunomisen mm-kisat  ensi vuonna kyläkauppansa pihalle yksityisen sektorin vastattaviksi. Sillä Pohjanmaan suunnalla onkin kokemusta tämän kaltaisten tapahtumien järjestämisestä, koska 60-luvulla kaksi jurvalaisveljestä nousi maineeseen tekemällä kusiaispesässä istumisen maailmanennätyksen.


Kommentit (0) 

Eemil Hytti

10.08.2010, 18:58

Nyt unohdamme Heinolan löylynlyömät ihmiset ja palaamme vähemmän traagisiin tapahtumiin. Jokunen ilta sitten kirjoitin liipasinherkästä everstiluutnantti S. O. Lindgrenistä, joka joutui ongelmiin ammuttuaan liian kiriherkäksi epäilleensä sotamies Eemil Hytin kesän -44 kaaoksessa.

Tarkempaa tietoa asiasta löytyy Jussi Kuoppalan toimittamasta kirjasta Sotapapit kovan ajan koulussa. Jussi Kuoppala kytkeytyy Suonenjoelle sikäli, että hänen samanniminen poikansa oli minunkin opettajanani keskikoulussa. Hytin tapausta läheltä seurannut sotapappi Ano Kauppinen kertoo kirjan sivuilla 65 – 66 seuraavaa.

”Kovassa taistelun tuoksinassa eräs pataljoona tai osa siitä joutui pakokauhun valtaan. Pataljoonan komentajana oli majuri S. O. Lindgren, sittemmin everstiluutnantti ja pakenevien joukossa mm. sotamies Eemil Hytti. Kun taistelu oli hiljentynyt, komentajan lähetti Olavi Liisanantti sai tehtävän ilmoittaa palaamisesta takaisin vitjaan. Kaikki muut paitsi Eemil Hytti menivät. Tämä oli jo kerinnyt panna sökörömpsänsä tulelle ja lupasi mennä heti sökönsä juotuaan. Komentajan käskystä tämä mies haettiin komentajan eteen, ja siinä tapahtui se, mitä ei olisi saanut koskaan tapahtua. S. O. Lindgren ampui miestä vatsaan, ja kun mies vielä sen jälkeen rukoili armoa, sitä ei tullut, vaan komentaja ampui kuolettavasti päähän. Takana todistajina seisoivat luutnantti Jussi Grönholm ja alikersantti Olavi Liisanantti. Lähettini sai komentajalta tehtävän kätkeä tuon ruumiin risukasaan. Lähetini tuli kauhuissaan luokseni ja kertoi tapauksen. Nyt alkoi minun vuoroni ja tarvitsin sitä rohkeutta, jonka olin kuin lahjana saanut juhannusyönä 1942. 

Ruumis haettiin yön pimeydessä purilailla pois vihollispartioiden ahdistellessa. Yön miettimisen jälkeen tein viralliset ilmoitukset ja esitin myös toivomuksen, että ruumis haudattaisiin sankarihautaan. Näin ei kuitenkaan tehty, en tiedä miksi, vaan hänen jäännöksensä on viety Lappeenrannan siviilihautausmaahan. Tekoa ei hyväksynyt kukaan. Minun tehtäväkseni tuli lähteä prikaatin komentajan, eversti Ekmanin luokse. Menin ja pyysin häntä siirtämään S. O. Lindgrenin muihin tehtäviin. Jouduin käymään kaksikin kertaa. Vuorokauden kuluttua hän ilmoitti minulle, että S. O. Lindgren on siirretty Ilomantsin koulutuskeskukseen. Näin tämä asia oli ratkaistu, mutta nyt alkoikin ikään kuin kolmas vaihe.”

Muuten ampumistapausta käsiteltiin oikeudessa pari kymmentä vuotta. Korkeimman oikeuden papereista asiasta saa hieman toisenlaisen kuvan kuin edellä mainitusta kirjasta. Lindgren ei saanut teostaan tuomiota. Hytin leski sai sikäli oikeutta, että hänelle myönnettiin leskeneläke puolitettuna.


Kommentit (0) 

Sven Oskar Lindgren

11.08.2010, 19:08

Luin juuri kirjan Ässä-rykmentin vaiheista Talvisodassa. Tämän osaston miehistö koostui Helsingin työläiskaupunginosien kasvateista, ja niinpä armeijan johto suhtautui siihen epäillen. Iso osa joukoista oli punakaartilaisten jälkeläisiä. Kovat patruunat uskallettiin miehille jakaa vasta ihan viimetipassa, koska ei ollut täyttä varmuutta siitä, mihin suuntaan porukka alkaa räiskimään. 

Ässä-rykmentti taisteli kuitenkin urhoollisesti. Mitään kapinaan viittaavaakaan ei havaittu. Ei vaikka parhaimmillan kahta rykmentin pataljoonista komensi yhtä aikaa eilen mainittu S. O. Lindgren. Tämä käyttäytyi maineeseensa nähden sävyisästi. Ainoastaan kerran hän uhkaili omia miehiään. Tämä tapahtui Viipurinlahden taistelujen aikana, jolloin komentaja joutui konepistoolilla estämään oman esikuntansa pakenemisen. 

Välirauhan aikaan yhdeksänkertainen ammunnan maailmanmestari S. O. Lindgren toimi JR 11 komppanian päällikkönä. Kun perheelliset halusivat lomille, hän järjesti lomallepääsyn ehdoksi komppanian ampumakilpailut. Luonnollisesti hän itse osallistui niihin. S.O. Lindgren ampuikin maailmanmestarina vallan mainiosti eli 98 pistettä. Hän ei kuitenkaan voittanut kilpailua, koska juuri reservin kersantiksi ylennetty sittemmin Suomen kommunistisenpuolueen puheenjohtaja Aarne Saarinen ampui täydet sata.

Voittajalle oli alunperin luvattu viikon loma, mutta reservin kersantti Saariselle se myönnettiin tuplana. Silloinen kapteeni Lindgren osasi olla myös reilu alaisilleen.


Kommentit (2) 

Kudosneste

12.08.2010, 19:28

Hesarin yleisönosastokin ottaa kiivaasti kantaa Löylyn-MM-kisoihin. Järki näyttää voittavan pahimman tunnekuohun laskeuduttua. Nyt Suomen Saunaseuran aktiivikin kannattaa kisojen jatkamista. Tai sitten kysymys on vain ironiasta. Saunaseuran mies perustelee lopuksi kantaansa suomikuvan kirkastamisella maailman kansojen keskuudessa. Se on kai vain huumorileikkiä vakavalla asialla.

Ulkomaalaiset saavat ehkä sittenkin ihastella tulevaisuudessa kuvaruuduissaan pulskia, puhumattomia, kärsivännäköisiä miehiä, joiden ilme ei värähdäkään ennenkuin kudosnesteet turskahtavat nahkan läpi kuin kanapaistoksilta ja miehet lyyhistyvät kaikkensa antaneina alas lauteilta. Harmi, ettei tv välitä tapahtumapaikan ympärillä leijuvaa paistetun lihan hajua ja tirisevän rasvan ääntä.

Itse en vanhana liperaalipaskana kieltäisi saunakisoja kokonaan, kuten katalonit tekivät härkätaisteluille, vaan sallisin erityisen kevytsaunomisen, johon voisi liittyä lievää kilvoittelua. Löylynheiton osalta voitaisiin kilpailla tarkkuuden, pituuden ja sulokkuuden osa-alueilla ja vihtomisessakin voitaisiin jakaa pisteitä taitoluistelun tapaan.

Mutta ketä katsojaa tuollainen lällärilaji kiinnostaa. Saunomisen julkisuusarvo sattuneen kuolemantapauksen vuoksi on maailmalla nyt suuri. Ainoastaan Heinola ja Tuuri taistelevat tällä hetkellä yksinoikeudesta tapahtumaan, mutta tilanne  johtaa varmaankin siihen, että Formula-sarjan tapaan osakilpailuja on kohta harva se viikko eri puolilla maailmaa.


Kommentit (0) 

Stalinin kosto

13.08.2010, 16:28

Joskus pitää vielä palata Karjalaan kunnon kameran kanssa ja harrastaa luontokuvausta. Seudun jättiputkimetsiköt ovat vaikuttavia ja kuvauksellisia. Pahimmillaan neljään metriin yltävät rikkaruohot, joiden latvat ovat auringonvarjon kokoisia ovat juuri sopivia suurvallan rikkaruohoiksi.

Paikkakuntalaiset puhuvat Stalinin kostosta. Stalin määräsi tätä Kaukasuksen kasvia viljeltävän rehuksi ja sitä miestä toteltiin. Jättiputki kasvaa liiankin hyvin lisääntyen vuosi vuodelta vallaten hylätyt pellot ja tienvarret. Pahimmillaan kasvi voi jopa polttaa hengiltä satunnaisen matkailijan ja ainakin sen myrkky pystyy sokeuttamaan varomattoman tunkeilijan.

Muuten pehmeämpi hallitsija Hrutshev yritti saada maissin kasvamaan Karjalan tundrilla, mutta siitäkään Nikitan hankkeesta ei tullut lasta eikä mitään muutakaan. Sen sijaan Stalinin putki menestyy, tosin käyttöä sille ei ole. Lehmätkään eivät sitä syö. Ehkä tämä tehokas biomassantuottaja soveltuisi parhaiten paperin tai energian tuotantoon.

Epäilen, että jos jättiputki leviää nykyvauhtia, on Karjalan väellä taas uusi evakkomatka edessä. Suomalaiset voisivat auttaa kovan paikan tullen veljeskansaa. Turistibussit voisvat pysähtyä jättiputkiviidakkojen laitaan ja turistit voisivat kaivaa kassarat ja suojalasit esille ja ryhtyä aikansa ratoksi  risusavottaan.

Esittihän kirjailija Matti Mäkelä silloin joskus, kun Hungarioringin formulakisat olivat peruuntua pölylaskeuman vuoksi, että kaikki pohjalaiset kisaturistit ottavat mukaansa luudan sekä Lainapeitteen kevytpressun ja talkoilla pelastavat unkarilaisen heimokansan pulasta.


Kommentit (0) 

Elossa

14.08.2010, 17:45

Jalkapallotäyteinen tulee olemaan tämäkin viikonloppu. Äsken keskuskentän veteraani osastolta kuulin seuraavaa: Muinoin kuopiolainen opetteja kysyi oppilaalta: Onko isäsi elossa? Ei ou Elossa, on Kupsissa, vastasi sanavalmis savolaispojankolli.

Muuten jalkapallossa maalit ratkaisevat. Kupsin miehet ovat voittaneet kolme viimeisintä peliään 3 – 1, vaikka ovat olleet kenttäpelissä alakynnessä. Äsken Kupsin A-juniorit  hallitsivat suvereenisti kenttäpeliä, mutta hävisivät 3 – 1. 3 – 1 on jalkapallossa vähää vaille rökälelukema.

Muistanpa, miten pari kymmentä vuotta sitten maajoukkueemme hallitsi suvereenistä ottelua Bulgaria vastaan. Bulgaria pääsi Suomen kenttäpuoliskolle neljä kertaa pelin aikana ja voitti 3 – 0. Siitä neljännestä hykkäyksestä tuli vain rankkari, jonka muistaakseni Kupsin Laukkanen torjui. Maalintekotaito erottaa ammattilaiset amatööreistä ja miehet pojista.

Miten Kupsin B-junnujen  käy jää nähtäväksi, mutta lähden katsomaan.


Kommentit (0) 

Mansikkakolhoosi

15.08.2010, 19:13

Varsinkin Aunuksessa on aiemmin mainitulle jättiputkelle oivalliset kasvumaastot. Siellä on ainakin kymmenisen tuhatta hehtaaria tasaista, kivetöntä ja viljavaa pari kymmentä vuotta kesannolla ollutta ja siten kasvuvoimaa hankkinutta entistä peltoa. Seutu lienee Pohjois-Euroopan parasta viljelysmaata.

Nyt olisi muuten tomerilla suonenjokelaisilla mansikanviljelijöillä tilaisuus laajentaa viljelmiään. Tähän astihan sikäläiset mansikkamiehet ovat siirtäneet tuotantoaan etelään hyvällä menetyksellä. Tälläkin hetkellä taitaa maamme kaksi suurinta mansikkatilaa olla Etelä-Suomessa entisten kärkkääläisten omistuksessa.

Mutta luulenpa, että hylätty pelto Aunuksessa on halpaa. Sitä voi ainakin vuokrata, jos ei se ei ole myytävänä. Kasteluvesihuolto on järjestettävissä, koska seudulla virtaa kaksikin jokea. Halpaa kausityövoimaa on myös hyvin saatavilla, ja monet tytöt ovat jo käyneet Suonenjoella alaa opiskelemassa. Ja markkina-aluekin on ihan hyvä, koska Euroopan kolmanneksi suurin kaupunki on siinä ihan lähellä.

Jos olisin vähän nuorempi mies ja vähän ahkerampi, niin heti ryhtyisin järjestämään 5 – 8 miljoonan asukkaan Pietarin marjahuoltoa perustamalla mansikkakolhoosin.


Kommentit (0) 

Teppana

16.08.2010, 20:04

”Hyvää päivää Suomen pojat” kajautti Teppana 86 v reippaasti pyöräillessään meitä vastaan Kotkatjärven kylän raitilla. Teppana on ikäisekseen kopsakka ukko. Pystyy vielä asumaan yksin talossaan. Kolme vaimoa on saatettu hautaan ja nyt on parasta aikaa neljäs hakusessa.

Teppana asui kylällä suomalaismiehityksen ajan. Mies ei suostunut sanomaan mitään pahaa meikäläisistä. Oli varmaan vieraskoreutta. Sota-aikana hän pääsi käymään ammattikoulua Petroskoissa. Osasi luetella vielä opettajatkin nimiltään ja sotilasarvoiltaan. Yksi oli Humalamäen Ville, siskovainaani appiukko, joka opetti metallitöitä. Mauistelimme Villeä lämmöllä.

Stalinin aikaa Teppana ei muistellut lämmöllä. Kymmenen vuotta Siperiaa tuli vähintäänkin, jos sanoi, että Stalin on huono mies. Nyt uskaltaa niin vapaasti sanoa. Kun utelin, onko Putin hyvä vai huono mies, en saanut vastausta. Kyllä Siperia opettaa.

Mutta hyvä mies Putin on ainakin siinä mielessä, että nykyään sentään eläkkeet maksetaan ajallaan. Niin ei  välttämättä tapahtunut silloin, kun Venäjällä kokeiltiin demokratiaa. Ja suomalaisten keskitysleireillä olleet olivat saanet muistaakseni 40 €:n korotuksen kuukausieläkkeeseensä. Se on paljon, taitaa olla 40% korotus.


Kommentit (1) 

Ihmeitä tekeviä asioita

17.08.2010, 19:54

Aleksanteri Syväriläisen luostarissa törmäsin monenlaisiin ihmeitä tekeviin asioihin. Innostuin itsekin niin ihmeitä tekevästä vedestä, että ostin muutaman pisaran tätä äärimmäisen kallista ainetta. Pikkutuubi maksoi euron. Hinta on samaa luokkaa kuin homeopaattisten valmisteiden ja ilmeisesti vaikuttava tehoainekin on samaa eli puhdasta vettä. Tosin luostarin tuotteesta puuttuu se ihmeitä tekevä ravistelu ja blandraus, joka homeopaattisessa lääketuotannossa on keskeistä.

Ajattelin, että Syvärin luostarin valmisteen avulla voisi yrittää saada maamme urheilun uuteen nousuun. Joku kunnianhimoinen urheilijanuorukainen on varmasti halukas piikittämään tämän ihmeitä tekevän veden, jota ei varmastikaan lueta varsinaisiin dopingaineisiin, perskannikkaansa. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuslaitos voi myös olla kiinnostunut tuubistani.

Ihmeitä tekevää hiekkaa en sen sijaan huolinut mukaani. Minusta tuntui siltä, että luostarin kissat olivat myös löytäneet käyttöä hiekkakasalle, josta ainetta anniskeltiin mielestäni liian hyväuskoisille turisteille. En myöskään suudellut Aleksanteri Syväriläisen ihmeitä tekeviä varpaita, kuten uskaliaimmat vierailijat halulla tekivät. 

Toimintaa sivusta seuranneena minua suorastaan jo vähän puklautti koko touhu. Munkinkaavun alta törröttävät mustuneet varpaat muistuttivat ihan joriininjuuria.  Aleksanterin kuolonuneen nukahtamisesta on jo viitisen sataa vuotta, joten mies alkaa olla jo vähän heikossa hapessa, kuten tavataan sanoa.


Kommentit (0) 

Ihmeitä tekevä lähde

18.08.2010, 19:13

Vaikuttaa vahvasti siltä, että Venäjä elää kantoveden varassa. Tietooni ei ole tullut, että jossain päin naapurimaatamme voisi juoda suoraan kraanasta. Prääsässä näyttää merkittävästä osasta paikkakunnan vesihuollotoa vastaavan aivan valtatien varressa sijaitseva suosittu lähde, josta väki käy ammentamassa vettä kansantalouden tarpeisiin.

Itsekin täytin siellä kenttäpulloni. Paikallinen alkuasukas opasti ystävällisesti, että vesi täytyy ottaa aivan vettä pulputtavan putken suustä. Jos ottaa altaan alajuoksulta, aiheuttaa tämä varmaankin ihmeitä tekevä lähde nauttijalleen ihmeteltävän kovan ripulin. Ilmeisesti kaikki asiakkaat eivät osaa huolehtia hygieniasta.

Prääsän näkemisestä olen haaveillut pitkään, koska paikkakunnalla on merkittävä osa Karjalan urheiluhistoriassa. Nimittäin iloisella 70-luvulla luin silloin vielä arvovaltaisesta Neuvosto-Karjala-lehdestä, että kaksi Prääsän piirissä asuvaa veljestä oli tehnyt Neuvostoliiton ennätyksen lietelannanlevityksessä. Nykyään kilpaillaan paljon turhemmissakin lajeissa.


Kommentit (0) 

Rakel Liekki presidentiksi

19.08.2010, 19:11

Ja nyt on sitten aika jatkaa aloittamaani sarjaa suonenjokelaisia suurmiehiä sekä -naisia. Ylivoimaisesti tunnetuin kotiselkosteni nainen nykyisessä maailmankaikkeudessa on Rakel Liekki, oikealta nimeltään Tiina-Rakel Liekki, joka on syntynyt Suonenjoella 30 vuotta sitten. Vielä en ole päässyt selvityksissäni niin pitkälle, että voisin varmistaa hänet Kärkkäälän tytöksi, mutta pidän asiaa erittäin todennäköisenä.

Parhaiten Rakel tunnetaan maailmalla  näyttelijänä. Sitä, mitä hän on oikein maailmalla näytellyt en voi nyt kertoa, koska naiset ja jopa lapset voivat tätäkin tekstiä joskus lukea. Sen verran voin paljastaa, että hänen toimintansa liittyy esittävän ruumiinkulttuurin puolelle.

Lisäksi neiti Liekki on viime aikoina kunnostautunut myös merkittävänä kuvataiteilijana. Hänen uusin aluevaltauksensa liittyy yhteiskunnalliseen toimintaan. Rakel on alkanut kirjoittamaan kolumneja Uutispäivä Demariin ja tässä TV-haastattelussa hän kertoo enemmänkin maailmankuvastaan, joka näyttää lähestyvän kansanvaltaista työväenliikettä.http://www.youtube.com/watch?v=5CB_CV6tdZU

Tulipa tässä mieleeni, että presidentinvaalit painavat päälle eikä  hyviä ehdokkaita juurikaan ole ilmaantunut. Siispä esitänkin, että me kaikki suonenjokelaistaustaiset peräkammarin pojat muodostamme Rakel Liekin tukiyhdistyksen ja ryhdymme tekemään tytöstä Tarjalle seuraajaa. Kyllä neiti Tiina-Rakel Koposessa on paljon enemmän peräänkuulutettua mediaseksikkyyttä kuin vaikkapa Jutta Urpilaisessa.


Kommentit (1) 

Brahma

20.08.2010, 19:11

Venäjällä on sanonta, jonka mukaan ihmisen ei pidä janoon kuolla, ja vaikka maan vesihuollossa onkin ongelmia, niin Karjalassa minun ei tarvinnut janoon kuolla. Opin nimittäin kypsässä 53 vuoden iässä pitämään oluesta. Ja jos minusta tulee lopulta juoppo ja päädyn katuojaan, osoitan asiasta jyrkän syytöksen pyhittäjäisä Aleksanteri Syväriläistä kohtaan.

Nimittäin Syvärin luostarissa muudan paikallinen olutasiantuntija mankui seurueeltamme kaljarahaa. Hänelle annettiinkin 29 ruplaa, eli vajaa euro, jolla saa ihan hyvää Baltika-olutta tölkin. Mutta almun saaja ei osoittanut kiitollisuuden eleitä, vaan halusi vielä 20 ruplaa, eli puolisen euroa lisää, sillä verukkeella, että sitten saisi tölkin oikein hyvää olutta.

Ja tosiaankin näin oli asia; varmistin itse tiedon paikkansa pitävyyden. Brasilialainen vehnäolut Brahma on kuin linnunmaitoa. Turhaan merkin nimi Brahma ei viittaa yhteen hindulaisuuden  jumalista. Olen Suomessa etsiskellyt turhaan kyseistä vehnäolutta, mutta ilmeisesti sitä myydään vain Aleksanteri Syväriläisen luostarin viereisessä kyläkaupassa. Kannattaa käydä ostamassa.

Muuten  sikäli tuo olutaihe liittyy sekä urheilu- että sukuhistoriaan, että jollakulla Koivistoisella oli yhteen aikaan olutpullonjuonnin Suomen nopeusennätys. Se oli noin 3,5 sekuntia. Sitten joku alanmies alitti ajan joillain sadasosilla. Kunniotettava suoritus on juoda kaljapullo kolmeen sekuntiin. Vaikka itse yrittäisin sen kaataa suoraan päälleni, niin paljon enemmän siinä aikaa tärväytyisi.


Kommentit (0) 

Metsästyksen kansallisia erityispiirteitä

21.08.2010, 20:25

Sorsanmetsästys alkoi eilen ja henkilövahingoilta on toistaiseksi vältytty. Mutta muistanpa, miten lapsuudessani Mullikassa kerrottiin, miten veneessä kaislikonreunassa ollutta onkimiestä oli ammuttu rannalta  sorsana. Kun mies ensimmäisen laukauksen jälkeen vielä yrtti äännellä ihmisen lailla, ammuttiin rannalta vielä armonlaukaus.

Uuden metsästysjutun kuulin Aunuksessa, jossa suomenkielinen kauppamies lupasi kertoa hyvän vitsin, jos ostan karjalaisen keittokirjan. Uhrasin kaksi euroa ja kuulin seuraava kärpäsen metsästykseen liittyvän tarinan:

Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kilpailivat siitä, kuka on taitavin miekan käytössä. Ensiksi esiintyi venäläinen. Huit ja kärpänen putosi kahtena kappaleena lattialle. Sitten oli vuorossa Ruotsin poika. Huit, huit ja kärpänen putosi kolmena kappaleena. Lopuksi huitaisi suomalainen. Huit ja kärpänen jatkoi lentoaan. ”Mutta eipä jatka enää sukuaan” totesi meikäläinen rauhallisesti.

Joskus vielä kerron siitä, kuinka ruotsalainen, venäläinen ja suomalainen saunoivat kilpaa. Jo alkuerissä saunasta poistui ruotsalainen hymyillen ja jäi mietteliäänä seuraamaan kilpakumppaneitaan. Se kuinka tarina päättyy on vielä poliisitutkinnassa.


Kommentit (0) 

Peukaloinen

22.08.2010, 19:28

Paljon en pääse suvullani ylpeilemään. Oluenjuonnin Suomen ennätys meillä joskus sentään oli, mutta sekin on nyt menetetty. Mutta kun oikein muistiani pinnistän, niin ainakin  luulen saavani mieleen sellaista, että Savon Sanomat joskus 60-luvun alussa etsi maamme pisintä vaaksaa ja tietenkin sellainen sitten löytyi joltakulta Koivistoiselta. Vaaksan haltijan etunimen päälle en nyt millään pääse.

Väitetty Suomen pisin vaaksa oli 28 cm, mutta luulen, että kyseinen 28-senttinen on korkeintaan pelkästään Savon Sanomien levikkipiirin enätys. Myllyrinteen Väiski (248 cm) ei esimerkiksi  lukenut Mullikkaa eikä ymmärtänyt osallistua kisaan. Luulen, että löydetyn pitkän vaaksan selitys on väljä peukalon nivel, jota oheinen kuva havainnollistaa kaikessa vastenmielisyydessään. Tyypillinen suvun väljänivelinen peukalo saa heikoimmat pyörtymään ja vahvemmat ainakin kirjoittelevat lehtiin.

Kysein erityispiirre ja armolahja kulkee suvun geeneissä, mutta vastaavasti kielen tötteröön saamisen kyky puuttuu täysin. Ennen nykyisiä ammatinvalintatestejä oli maalla tapana, että tuollaisen peukalon omistava nuorukainen koulutettiin suutarin vaativaan ammattiin. Itsekin olen välillä miettinyt, että hakeutuisin suutariksi ja nimenomaan pikasuutariksi, jollainen Saku Kuosmanen oli elokuvassa Kauas pilvet karkaavat. Tässä filmissähän Saku halusi lainaa ravintolan perustamista varten ja pankinjohtaja kysyi asiakkaan ammattia, totesi Sakari ylpeyttä äänessään: ”Olen suutari, pikasuutari”.


Kommentit (0) 

Karalahti

23.08.2010, 18:49

Syvää häpeä jäi päällimmäiseksi tunteeksi Kalpan ja Bluesin harjoitusottelusta. Yleisön tunnetiloja seuratessani ymmärsin jälleen, ettei ihminen sittenkään ole kehittynyt apinasta; ei ainakaan kovin paljoa.

Ja jälleen ymmärsin senkin, ettei naisia tai lapsia pitäisi päästää jääkiekko-ottelun katsomoon. Jos sitä yhtä sanaa ei olisi, joka nykynuorten puheessa toimii pilkkuna, katsomossa ei juuri ääneltäisi.

Erityistä riemua kuopiolaiskatsojissa synnytti Jere Karalahti. Montaakaan hetkeä ei peli ehtinyt vanhentua, kun Jere jo ryntäsi kanssapelaajansa kurkkuun. Hänet ajettiin pois kaukalosta. Minä en pääsisi yhtä helpolla, jos puristaisin omalla työpaikallani  työtoveriani pillistä.

Muistanpa ajan jolloin Karalahti käytteli vielä heroinia. Silloin tämä poliisin poika käyttäytyi hillitynä herrasmiehenä ja valittiin peräti  kaksi kertaa MM-kisojen parhaaksi puolustajaksi. Nyt raitistuttuaan mies on äitynyt aivan mahdottomaksi.

Talvisodan alla ilmestyi lehtimies Olof Enckellin kirja Rajan vartio. Se kertoo kirjoittajan pitkästä patikkaretkestä itärajalla. Yhdellä erämaataipaleella flunssa yllätti miehen. Onneksi hänellä oli mukanaan heroinipulveria, jota siihen aikaan myytiin apteekeissa hyvänä ja halpana yskänläkkeenä, koska köyhällä kansalla ei ollut varaa kalliisiin aspiriineihin. Heroinilla Enckellin paha olo heti helpottuikin.


Kommentit (0) 

Paavo Voutilainen

24.08.2010, 19:32

Nyt on sitten palattu takaisin reaalitodellisuuteen. Eilisessä Kupsin yöpelissä oli tosi pimeää ja synkkää sekä kylmä kuin helvetissä. Ja reaalitodellisuutta oli sekin, että pitkästä aikaa Kups hallitsi peliä ja hävisi. Pitkin kesää Kups on ollut alakynnessä itse pelissä, mutta kuitenkin lopulta voittanut. Reaalitodellisuutta sitten on, ettei Kups voitakaan mestaruutta, kuten salaa mielessäni epärealistisesti uskoin.

Pieni oljenkorsi mitaliin on, mutta reaalitodellisuus kyllä edellyttäisi, että Kupsin pitäisi jättää kaikki kuopiolaiset pelaajat lepovuoroon ja antaa siirtotyöläisten hoitaa likaiset työt. Ja onhan siirtotyöläisten joukossa yksi melkein savolainen, eli ambomaalainen Oliver Risser, jonka vakaasti uskon olevan jalkapallolegenda Olavi Rissasen, eli Risu-Ollin, kaukaisen esi-isän jälkeläinen, joka lähti ammoin Ambomaalle lähetystyöhön.

Muuten seuraava Kupsin ulkomaalaishankinta voisi olla Cooksaaren maajoukkueessa pelaavan Paavo Voutilainen. Nimi miehellä on ihan supisavolainen ja suomalaissiirtolaisisän peruja. Äiti on maori ja niinpä Paavo onkin olemukseltaan ihan halakometässä ahavoituneen savolaisnuorukaisen näköinen, koska myös maorit ovat ruumiinrakenteeltaan ja kasvonpiirteiltään kovasti savolaisten mallisia. Rusketusta on tosin vähän enemmän.


Kommentit (0) 

Ihmissyöntiä

25.08.2010, 19:20

Tuo maajoukkuejalkapalloilija Paavo Voutilaisen, jonka toivon vielä joskus tuovan fyysisyyttä Kupsin vähän heiveröiseen joukkueeseen, kotimaa Cookinsaari on tietenkin nimetty sen löytäjän James Cookin mukaan. Cook on Englannin historian tunnetuin löytöretkeilijä, joka kartoitti päätyönään Tyynen valtameren saaristoa.

Hänen loppunsa oli kovasti surullinen. Tytkimusmatkailija joutui erimielisyyksiin alkuasukkaiden kanssa ja nämä ratkaisivat konfliktin syömällä kapteeni Cookin. Nykyään ei enää sellaista juurikaan harrasteta, koska sivistys on saapunut siihenkin maapallon kolkkaan. Jokin aika sitten siellä vielä tietääkseni syötiin jossakin määrin lähetyssaarnaajia, mutta viimeisimmän uutisen mukaan lähetyssaarnaajaa ei enää oltu lyöty lihoiksi, vaan pelkästään karkotettu kylästä kepinlyönnein sen jälkeen, kun hänen olutvarastonsa oli loppunut.

Muuten kapteeni Cookin käyttäminen päivän pääateriana ei ollut reilua. Cook oli tunnettu lempeydestään ja rauhallisuudestaan. Merihistorian mukaan hän joutui pitkän päällikköuransa aikana kurinpidollisista syistä leikkaamaan vain kahdelta alaiseltaan korvat irti. Nykyajan henkilöstöpolitiikassa ei enää sellaisia motivointikeinoja suosita. Tosin itsekin olen sen verran toiminut esimiestehtävissä, että ymmärrän pitkälle Cookin toimintaa.


Kommentit (0) 

Paea Wolfgramm

26.08.2010, 18:57

Kovasti fyysisiä ja urheilullisia ovat pienet Tyynen valtameren saarivaltiot. Muistelen, että joissain rugbyn mm-kisoissa ovat jotkut Vitsi- ja Naurusaaret olleet vahvoilla, ja esimerkiksi Atlantan olympialaisissa noin vuonna 1996 jkr Tonga taisi menestyä paremmin, mitä Suomi on viimeaikoina on tehnyt.

En nyt ihan tarkkaan muista tapauksen yksityiskohtia, mutta Tonga on sellainen pikkuisen öljynporauslauttaa suurempi saari, joka lähetti saaren vahvimman miehen Paea Wolfgrammin edustajakseen olympiakisoihin. Siellä mies ilmoittautui nyrkkeilyn superraskaaseen sarjaan, koska 145-kiloiselle urheilijalle ei oikein muitakaan sopivia lajeja löytynyt.

Huonon arpaonnensa vuoksi Paea sai heti avausottelussa vastaansa Kuuban miehen. Kuubalaisia pidettiin siihen aikaan voittamattomina. Ilmeisesti Paea oli sen verran seurannut nyrkkeilyä, että tiesi vastustajansa vaarallisuuden ja niinpä hän varmuuden vuoksi iski tämän jo heti ensimmäisessä erässä kanveesiin. Ottelun voi katsoa tästä linkistä http://www.youtube.com/watch?v=JDabu0aeTY8&feature=related .

Paea Wolfgramm selvisi loppuotteluun asti, jossa hän sai vastaansa nykyisen ammattilaisten maailmanmestari Wladimir Klitskon. Paea hävisi kamppailun pisteillä, koska oli aiemmissa otteluissaan murtanut toisen kätensä ja joutui ottelemaan raajarikkona. Mutta olympiahopea on pikkusaaren invalidimieheltä ihan hyvä saavutus. Siihen eivät ison Suomen niemen pojat pysty.


Kommentit (0) 

Suomi – Ruotsi

27.08.2010, 21:45

Ei ole enää yleisurheilumaaottelukaan Ruotsia vastaan kuin ennen, yhtä kiihkeä ja syntinen. Vaikka tallä hetkellä panokset ovat entistäkin isommat, koska tapahtumassa ratkaistaan nykyään, mikä on maailman huonoin yleisurheilumaa.

Telkkarista olin näkevinäni, että stadionilla oli paljon vapaita paikkoja. Ennen oli aina tupaten täyttä. Ennen keskimatkojen juoksut olivat lähinnä kamppailu-urheilulajeja. Nyt ei nähty edes kunnon vartalotaklauksia. Muistanpa esimerkiksi, miten ennen Päivärinta ja Nåjde vaihtoivat iskuja koko 5000 metrin matkan.

Eikä välitön sodan uhkakaan leijunut samalla tavalla ilmassa kuin vaikkapa vuonna 1969 Tukholmassa, jolloin ruotslaiset, kun eivät muuta enää keksineet, kieltäytyivät asentamasta kumimattoa keihäänheittoradalle, vaikka se oli rullalla siinä tapahtumapaikan vieressä. Näin pyrittiin eliminoimaan vauhtiheittäjä Kinnusen menestys ja niinhän siinä sitten tapahtuikin. Silloin taistelupari Tiilikainen-Noponen kävivät tosi kuumina.

Olin siihen aikaan niin nuori, etten enää ihan kaikkea muista, mutta olisiko nimen omaan siinä ottelussa moukari lentänyt vahingossa täpötäyteen katsomoon.  Tiilikais-Pekka kauhisteli ääneen mahdollisuutta, että väline olisi osunut johon kuhunsuomalaiseen. Ylen arkistosta löytyy vanhoja maaotteluselostuksia ja huomenna pitää tarkistaa löytyykö kyseinen tapahtuman nauha täältä http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=18&t=39 .


Kommentit (0) 

Reikääkään

28.08.2010, 20:19

Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä. Yritin kuitenkin sivistää itseäni, sillä samalla kun kuuntelin netistä vanhoja maaotteluselostuksia, luin piispa Juha Pihkalan ja uskonnottoman tähtitieteilijä Esko Valtaojan keskustelukirjeitä kirjasta Tiedän uskovani, uskon tietäväni.

Tosin epäilen tämänkin kirjan liittyvän sikäli urheiluhistoriaan, että piispa Pihkala saattaa olla urheilufilosofi Tahko Pihkalan sukua. Ainakin Tahkon veli Jaakko Gummerus vihittiin piispaksi. Tosin vihkiminen ei mennyt ihan ongelmitta. Luin Tahkon elämänkerrasta, että tapahtuman harrasta tunnelmaa häiritsi Pihkalan suvun taipumus huonokuuloisuuteen ja kovaäänisyyteen.

Kun vihkimisseremoniassa oli joku hiljaisempi vaihe menossa, ihasteli Tahko suureen ääneen puolikuurolle veljelleen Martille päivän merkitystä seuraavaan tapaan: ”Eipä sitä olisi uskonut, että tuosta meidän Jaakostakin tulee oikein piispa, vaikka sillä ei syntyessään ollut edes persreikääkään…” Todettakoon, että vihittävällä piispalla oli todella syntyessän tälläinen orgaaninen vika.


Kommentit (0) 

Kärsimys

29.08.2010, 19:22

Koska kärsimys kuulemma jalostaa, osallistuin tuossa maaotteluviikonloppuna myös kaupungin taiteiden juhlan tapahtumiin. Museot ja taidenäyttelyt tuli juostua läpi. Tunsin kulttuurikierrokseni jälkeen itseni hyväksi ihmiseksi, koska tiedän, että kärsimys jalostaa. Turhaan en kierrostani tehnyt, koska mieleeni jotain arvokasta jäi myös mieleeni.

Nimittäin Kuopion Luonnontieteellisessä museossa on lähes seinän kokoinen valokuva kahdesta jurvalaisveljeksestä, jotka istuivat ilkosillaan valtavassa muurahaispesässä, jossa kuvatekstin mukaan saattoi asua miljoonia kusiaisia, 2 tuntia 9 minuuttia ja osia, eli tekivät lajin me:n. Veljesten ilme oli kärsivä, mutta tyyni. Kärsimys kuulemma jalostaa. Minusta kuvassa oli jotain hyvin suomalaista.

Mutta Kuopion Luonnontieteellinen museon seinällä jaetaan väärää tietoa. Ei ole enää 2 tuntia 9 minuuttia ja osia, sillä tämä video todistaa, että kusiaispesässä istunnan me on nykyään jo 2 tuntia 10 minuuttia ja osia. http://www.youtube.com/watch?v=-GT-UHnh8TI  Tyydytyksellä voidaan panna merkille, että ennätys pysyy edelleen maassamme. Luulen, että potentiaalinen uhka pojillemme tulee jälleen Venäjältä, ruotsalaiset eivät pärjää tässäkään lajissa.

Elikkä Kuopion Luonnontieteellinen museo voisi päivittää tietonsa ja kertoa kuvatekstissä, että ainoastaan muurahaispesässä suoritetun pari-istunnan maailmanennätys on  seinällä olevan kuvan jurvalaisveljeksillä.


Kommentit (0) 

Leketti-Aaku

30.08.2010, 19:03

Muurahaispesässä istumisesta pulpahti mieleeni, että ensimmäisiä asioita, joita yleensä tästä maailmasta muistan, on muurahaispesässä seisonta. Tämä tapahtui noin vuonna 1962 isossa muurahaispesässä, joka sijaitsi meidän mökin ja Maikkolan puolivälissä.

Siihen aikaan maalla kierteli vielä kuluku-ukkoja, koska sosiaalivaltio ei ollut vielä kovin kehittynyt. Eräs selleinen oli Leketti-Aaku, joka taisi asustella Suonenjoen kunnalliskodissa ja kierteli sieltä käsin kyliä polkupyörällään.

En tiedä mistä tuo liikanimi Leketti oikein tulee. Aakun sukunimen päälle en nyt pääse, mutta kyllä hänellä sekin varmaan oli, koska laki on sellaisen vaatinut vuodesta 1920 lähtien. Siihen aikaan ihmiset tunnettiin paremmin liikanimillä kuten Nätti-Ville, Mörkö-Kalle ja Rymy-Eetu.  

Leketti-Aakua vaivasi reumatismi ja siihen hän haki apua kansanlääkintämenetelmistä. Kansanlääkinnässä uskottiin kusiaisten puremien lieventävän raumatismin oireita. Pelkästään valkeaan flanelipaitaan verhoutuneena hän kapusi seisomaan edellä mainitun muurahaiskeon päälle. Vieläkin muistan harmaahapsisen valkeakaapuisen jalon vanhuksen seisovan nilkkojaan myöten isoon muurahaispesään uponneena.

Siinä näyssä oli jotain jumalallista, vaikka en silloin näistä asioista vielä ymmärtänyt ja sitä meidän pennut ja Maikkolan lapset kunnioittaen seurasimme neniämme kaivellen.


Kommentit (0) 

Suomalaista nationalismia

31.08.2010, 18:39

Lukaisinpa tuossa Samuli Alaspään pehmeäkantisen Petroskoin epävirallisen historian nimeltään Äänisen aallot Petroskoin rantamilla. Siinä on hupaisa juttu O W Kuusisesta, joka tunnetaan Petroskoissa kaupungin isänä, vaikkakin Suomessa hänet muistetaan muusta.

Kuusisen mukaan venäläinen pahastuu, jos häntä  sanotaan hölmöksi, mutta ei siitä, jos häntä sanotaan varkaaksi. Suomalainen taas suuttuu siitä, että häntä nimitetään varkaaksi, mutta sietää pahastumatta hölmöksi nimittämisen.

Kuusinen oli kertonut tämän NKP:n propagandaosaston varajohtajalle, joka syyttikin Kuusista venäläisyyden halventamisesta ja suomalaisesta nationalismista, joka oikein onkin.

Kuusisella oli muuten tapanaan pitää asuntonsa oven suussa reppua, jossa oli villapusero ja ruisleipä. Siperia opettaa.


Kommentit (0) 

Aapinen

01.09.2010, 18:00

Tillilleen 46 vuotta sitten minulle annettiin tuo kuvan kirja. Luulen, ettei nykyään yhteiskunnalla ole varaa antaa mukuloille omaksi heidän ensimmäistä aapistaan, vaikka niin pitäisikin tehdä. Luulen myös, ettei nykyään yhteiskunnalla ole varaa jakaa mukuloille kovakantisia ja sidottuja oppikirjoja, jotka kestävät isältä pojalle, vaikka niin pitäisi tehdä.

Jos jotain vikaa tuosta ensimmäisestä oppikirjastani pitää hakemalla hakea, niin sisältönsä puolesta se ei ole alan huippua. Niinpä luulen, että kirjaa ei pinettu 60-luvun alkuvuosien jälkeen. En ole ainakaan tähän ABC-kirjaan myöhemmin missään törmännyt. Itse taisin oppia lukemaan itseopiskelun avulla Martti Haavion Kultaiseta Aapisesta, jollainen siskoillanikin taisi olla. Sitä kirjaa painettiin jo 50-luvulla ja siitä on otettu painoksia ihan viimeaikoinakin.

Kultaisen Aapisen tämän alkulorun osannee vielä iso osa kansastamme. ”Auto Satumaahan ajaa, katso kuutta matkustajaa, valo loistaa Satumaasta, ajakaamme sisään A:sta.” Tätä herttaista runonpätkää voisi ihan hyvin käyttää vieläkin apuna lasten ja nuorten varhaiskasvatuksessa.


Kommentit (2) 

Idylli

02.09.2010, 20:00

Matin kodin lähellä on järvi. Järven rannalla on kauppa ja posti. Matti käy siellä äidin asialla. Järven rannalla on myös kirkko. Pyhänä koko perhe menee kirkkoon.

Matin kylä on siis hyvin kehittymätön. Matin kodin lähellä ei ole ruokajonoja. Ei myöskään pakolaiskeskusta eikä mamuja eikä siis moskeijaa eikä joukkotyöttömyyttä eikä pedofiliaa (korkeintaan seurakunnan työtekijät tykkäsivät liikaa rippikoulutytöistä) eikä huumeruiskuja eikä neljännes väestä syö masennnuslääkkeitä eivätkä tytöt ole anorektikkoja eivätkä pojat rasvapalloja eivätkä murrosikäiset, joilla on pahamieli, ammu koulutovereitaan kasapäihin.

Aapisen Matin kylä sijoittuu aikaan, jolloin Suomi oli nykyasteikolla kehitysmaa. Kyläläisillä ei ollut aavistustakaan siitä, että 50 vuoden kuluttua luotettavan kansainvälisen tutkimuksen mukaan kehitysmaa-Suomi on kehittynyt maailman parhaaksi maaksi.


Kommentit (1) 

Nähtäväksi jää

03.09.2010, 15:40

En ole edes tietoisesti kovin paljoa miettinyt Moldova-Suomi-peliä, mutta alitajuntani näköjään käsittlee teemaa ja niinpä viime yönä seurasin ottelun etukäteen. Unessa kuuntelin radiota ja käytin välillä hyvin karkeaa kieltä. Puoliajalla tilanne oli vielä siedettävä 1 – 1, mutta lopulta Moldova voitti 2 – 1 ja heräsin sadattelemaan maajoukkueemme surkeutta kesken unien. Vei pitkään ennen kuin tajusin, että kyseessä oli vain painajainen.

Nähtäväksi jää, miten kolmen tunnin päästä alkavassa pelissä käy. Pahaa pelkään, että olen jo niin vanha mies, että en tule koskaan näkemään miesten maajoukkuettamme arvoturnauksessa. Sen sijaan olen jo niin vanha mies, että olen nähnyt maajoukkueemme kerran voittavan elävänä luonnossa. Tappioita olen nähnyt livenä hyvinkin monta.

Elikkä vajaat kymmenen vuotta sitten matkustimme poikien kanssa Heinolasta Helsinkiin katsomaan edellsien Suomen ja Moldovan kohtaamisen, koska halusimme kerrankin nähdä poikiemme mättävän maaleja. Peli oli karmea. Puoliajalla Suomi oli 2 – 1 tappiolla, mutta voitti lopulta onnekkaasti maanosamme köyhimmän ja melkein pienimmän valtion 3 – 2. Sen pelin aikana ymmärsin, miksi hevosurheilussakin on jako kylmä- ja lämminverisiin.

Sähäkät ja nopeat tummat miehet pitivät välillä kankeita pienviljelijä-metsurinoloisia suomalaisia pilkkanaan. Tulipa mieleeni, että kun Amerikassa on ymmärretty panna mustat miehet juoksemaan kilpaa ja pelaamaan koripalloa, niin eikö meillä voisi testata vilkkaita romaninuorukaisia sekä pikamatkoilla että varsinkin jalkapallossa. Moldovan miehet olivat muuten kovasti mustalaispoikien oloisia, voitte tarkastaa tämän seikan kohta TV2:lta.


Kommentit (0) 

Painajainen

05.09.2010, 09:36

Taas olin väärässä. Ei toteutunut ennusuneni, jonka mukaan Suomi häviäisi 2 – 1. Suomi hävisikn todellisuudessa 2 – 0 Euroopan ylivoimaisesti köyhimmälle ja maanosamme toiseksi huonoimmalle jalkapallomaalle Moldovalle. Ei riittänyt meikäläisten nelikymppisten nopeus vikkelille etelämaalaisille. Kymmenisen vuotta sitten kolikymppisinä Hyypiä, Litmanen ja kumppanit vielä onnistuivat kotikentällä Moldovan voittamaan.

Savon Sanomat, joka on maamme ainut palloilulehti, jossa julkaistaan myös kuolinilmoituksia, kertoi etsusivullaan suurimmalla kirjasin koolla kaiken olennaisen ottelusta yhdellä sanalla ”Painajainen”. Alla oli mietteliäännäköisen  Sami Hyypiän kuva.

En halua lietsoa paniikkia, mutta olen salaa mielessäni varautunut jopa siihen, että Suomi ei välttämättä voita ensi viikolla Hollantiakaan. Silloin mahdollisuuden EM-turnaukseen on teoriassakin menetetty ja Suomi voi kerralla nuorentaa maajoukkueensa.

Ja ehdotukseni Suomen tulevaksi runkomiehistöksi on seuraava: Hyökkääjinä, Mikael Forssell, Daniel Sjölund ja Petrescun veljekset. Keskikentälle Hetemajin veljekset ja Eremenkon veljekset. Kuqin isokokoiset veljekset siirretään hyökkäyksestä puolustukseen, jota vahvistavat myös  pitkät Berat Sadik ja Tim Sparv. Ilmatila olisi varmasti Suomen hallinnaassa kolmen jugoslaavin ja yhden ruotsinkielisen voimin, Sparvin vaihtomiehenä voisi olla yhtä pitkä ahvenanmaalainen Jani Lyyski, pelimies hänkin. Maalivahtina vuorottelevat Peter Enckelman ja Otto Fredriksson.

Pysyvänä varamiehenä voisi sitten olla vaikkapa Roni Porakara, koska Suomen maajoukkueessa on hyvä olla joku pelaaja, jolla on suomenkielinen sukunimi. Tosin Roni on juutalainen ja ulkonäöltään ihan harvinaisen vähän pallinaamasuomalaista muistuttava.


Kommentit (1) 

Fadbadhe

05.09.2010, 16:34

Öylönnä jäi nimeämättä valmentaja tulevalle maajoukkueellemme. Vahvoilla ovat tietenkin Eremenkon veljesten tai Petrescun veljesten isät, mutta olen päätynyt yllätysnimeen. Ehdotukseni on Hetemajin veljesten sisko Fadbadhe, joka valittiin äskettäin vuoden pakolaisnaiseksi.

Jossain lehtihaastattelussa hän myönsi, ettei ymmärrä jalkapallosta mitään, vaikka velipojat pelaavatkin ammattilaisina. Mutta ei se haittaa mitään, sillä Fadbedhe Hetemaj on erittäin kaunis blondi. Asian voi varmistaa tänään klo 21 TV2:n ohjelmasta. Olen varma, että kaunis jalkapallosta mitään ymmärtämätön blondi, joka toimii päävalmentajana, lisäisi maajoukkueemme pelihuumoria. Ja sitä paitsi tulevassa maajoukkueessamme on selvä jugoslaavienemmistö, joten kauniin  kosovolaisnaisen valinta olisi sikälikin perusteltu.

Pelihuumori on jalkapallossa ratkaisevan tärkeä asia. Norjakin oli ennen Suomen tasolla, mutta sitten maassa ymmärrettiin valita päävalmentajaksi menninkäisen näköinen kommunistisen työväenpuolueen edustaja Egil Olsen, joka tunnetaan parhaiten tavastaan kulkea kesät talvet kumisaappaissa ja jonka avulla maajoukkue löysi oivallisen pelihuumorin.

Olsenin perusajatuksena oli, että kaikille pelaajille pitää maksaa samaa palkkaa ja pelillisenä ideana oli, että pallo täytyy aina potkaista omalta maalilta korkeana kaaripallona vastustajan maalille, jonka jälkeen kaikki pelaajat ryntäävät sitten pelivälineen perään. Sama periaate oli muuten myös Kärkkäälän kylän puulaakijoukkueella Suonenjoen bundesliigassa. Valitulla taktiikalla Norja voitti MM-kisoissa  mm. Brasilian ja taisi olla Fifan rankingissa parhaimmillaan noin sijalla 8.


Kommentit (0) 

Sana-akrobaatti

06.09.2010, 18:47

Kirjailija-kuvataiteilija Jukka Itkonen jaksaa olla siitä huolimatta, tai siitä johtuen, että hän kertoo itseltään puuttuvan eräitä sisäelimiä, huumorimies. Karjalassahan sanottiinkin ennen osuvasti, että hauskaa pitää olla, vaikka syvän märkänis.

Huumorimiehelle sopivasti Itkosen Kuopion Kirjakantti-tapahtumaan liittyvä tilaisuus järjestettiin Osuuspankin aulassa. Ensiksi pankinjohtaja korosti Pohjois-Savon Osuuspankin hyviä tulevaisuudennäkymiä ja tähdensi sitten kirjallisuusharrastuksen tärkeyttä. Sen jälkeen päästettiin itse sana-akrobaatti irti toimittaja Seppo Putkosen johdolla.

Itkosessa on hyvin paljon samaa, kuin viime vuonna tapahtumassa vierailleessa Hannu Väisäsessä. Kummankin sanailoittelu irroitti yleisössä aitoja naurunpyrskähdyksiä ja parhaimmillaan jopa selkäkeikkanauruja. Molemmat jopa innostuivat laulamaan häpeämättömästi suuresti ihailemansa Reino Helismaan sikermiä.

Siitä huolimatta, että Jukka Itkonen on aito 70-lukulainen ja vielä työläiskaupunki Varkauden kasvatti, jossa keväällä -18 Huruslahden jäällä suoritetussa arpajaistapahtumassa 10 % paikkakunnan miehistä lyötiin lihoiksi, enempää ei voinut, koska tehdas olisi pysähtynyt, Itkonen ei ole pätkääkään yhteiskunnallinen osallistuja.

Tai täsmännetään sen verran, että joskus 70-luvulla hän osallistui yhteen mielenosoitukseen, mutta kun lokki ulosti tapahtuman aikana kirjailijan uudelle tummalle takille, katsoi hän toiminan liian vaaralliseksi ja poistui yhteisrintamasta kotiinsa sanoilla leikkimään.


Kommentit (1) 

Todennäköisyyksiä

07.09.2010, 19:07

Poikkeuksellisesti en nähnyt ennusunia tulevasta pelistä, vaikka nukuinkin tuossa äsken varastoon jaksaakseni katsoa Hollanti-pelin todennäköiseen katkeraan loppuun asti. Koska en voi turvautua uniini, niin täytyy turvautua todennäköisyyslaskelmiin.

Jos Suomi valitsee perinteisen sumppupuolustuksen, häviämme todennäköisesti 3 – 0. Jos Suomi ryhtyykin pelaamaan oikeaa jalkapalloa ja yrittää rehdisti voittaa pelin, häviämme todennäköisesti 5 – 0. Mutta hyökkäyspelillä on sentään prosentin mahdollisuus voittaa 1 – 0 ja lisäksi katsojat saavat nähdä mieltäylentävän kulttuuritapahtuman.

Ja kannattaa muistaa, että Andorra voitti joku vuosi sitten suuren ja mahtavan Valko-Venäjän 2-0, Islanti voitti Venäjän 1 – 0,  Kypros pelasi Saksan kanssa tasan 1 – 1 ja samoilla lukemilla sekä Andorra että Liechtenstein veivät Suomelta pisteen.

Muuten tulevaisuuden maajoukkuetta muodostaessani unohdin yhden lupaavan pelaajan. Nimittäin Kupsin 21 vuotta sitten Suomen Cupin voittanut joukkue pelasi lauantaina ystävyysottelun  Zulimaneja vastaan ja maalivahti Jyrki Rovio osoitti sellaista taituruutta, että mielestäni hänellä ei ole mitään vaikeuksia Keski-Euroopan rahakentille siirtymisen suhteen.

Mutta maamme lupaavinta jalkapalloilijaa, eli Lauri Dallavallea, tattikeisarin poikaa, en ole ottamassa Suomen maajoukkueen riveihin, koska tiedän, että Italian maajoukkue tulee hänet meiltä vielä viemään. 


Kommentit (0) 

Kaatuilua

10.09.2010, 16:26

Taas kaatui maamme jalkapalloilu eteenpäin. Hollantilaiset sen sijaan kaatuilivat itse pelissä, mikäli katsoivat siihen olevan pieninkin mahdollisuus ja voittivat näyttävän rangaistusalueella tapahtuneen heittäytymisen avulla. Jalkapallo perustuu vastustajan ja ennen kaikkea tuomarin huijaamiseen ja perusrehelliset kansat eivät lajissa pärjää. Hollantilaiset ovat vanhaa kauppiaskansaa ja osaavat huijaamisen jalon taidon. 

Suomen Turku on Suomen vanhin kauppakaupunki ja sielläkin osataan huijata. Niinpä Kupsin mahdollisuudet Eurokentille taisivat mennä yhteen turkulaisen näyttävään teatteritaiteelliseensuoritukseen viime pelissä. Kun näin tapauksen telkkarista, niin vaikka rauhanmies olenkin, niin jos olisin ollut katsomossa, olisin varmaankin heittänyt sen ensimmäisen kiven. 

Suomessakin olisi sitten törmätty ensimmäiseen jalkapallohuliganismitapaukseen. Yleisurheilupuolella sellaisella on jo pitkät perinteet. Kuulemma Lontoon olympialaisten kympin jälkeen vuonna -48 kiihtyneet yu-intoilijat olivat alkaneet kivittämään Helsingin radiotaloa selostuksen päätyttyä ja varmasti ihan syystä.

Nimittäin Ville Heino joutui juoksun johtopaikalta suorittamaan ennenaikaisen kirin ja pyyhältämään vessaan. Evert Heinström sai auringonpistoksen ja läksi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää miehen oikein päin. Evert ei enää asiaa ymmärtänyt, vaan puuttui Honkosen parlamenttaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen lyömällä tältä silmän mustaksi. Vain Suonenjoen Salomon Könönen jaksoi köpötellä maaliin asti ja oli yhdeksäs. Nykyään sellainen olisi riemastuttava saavutus.

 


Kommentit (0) 

Suuria tunteita

09.09.2010, 19:06

Koska elämä on tärkeä osa jalkapalloilua, jatkamme teeman käsittelyä. Ihmeellinen on netti. Löysin heti videopätkän Tps-Kups pelin huippuhetkistä. http://www.youtube.com/watch?v=o__nj_g6LUo Katsokaapas, miten suuria tunteita voi esiintyä pallokentän laidalla meidänkin maassamme; varsinkin 11 minuutin jälkeen alkava valmentaja Esa Pekosen roolisuoritus pukukopin ovella on vaikuttava, mieltäylentävä ja jopa liikuttava.

Maamme teatteritaiteesta ei löydy yhtä huikeita hetkiä, vaikkakin aika lähelle pääsee kohtaus Elokuvasta Niskavuoren Aarne. Kesken Aarnen ja opettaja-Ilonan intiimihkön hetken Ilona lausuu: ”Mutta Aarne, sinullahan on vaimo ja lapset”. Ja Aarne vastaa: ”Vain lapset – se nainen, se nainen on minulle vieras”. 

Kups-Tps-draama huipentuu sitten ensi kesänä, kun joukkueet seuraavan kerran kohtaavat keskuskentän viheriöllä. Kun kenttäkuulutus lausuu nimen Roope Riski, keskuskentän täpötaysi katsomo mylvii ja lukemattomat ongenvavat kohoavat  ja niiden nenässä heiluu erilaisia leninkejä.

Ja jos viimeisimmän ottelun tuomari vielä saa oikeutensa takaisin, niin luulen, että hän ymmärtää kartella Kuopiota. Täällä häntä inhotaan melkein yhtä paljon, kuin tämän hetken maamme inhotuinta ihmistä eli sitä nänninimijälääkäriä.

Tuosta nänninimennästä vielä sen verran, että kotiselkosissa oli lapsuudessani muudan mieslääkäri, jolla oli tapana, että vaikka neitoset valittivat vaikka kipeää kurkkua, niin riisutua piti. Mutta siihen aikaan sitä pidettiin kansan keskuudessa ihan normaalina lääkärintoimenharjoittamisena.

Ja muistanpa sellaisenkin tapauksen samalta seudulta, että eräs jalkapalloilijanuorukainen meni valittamaan kipeää kättään lääkärille, niin tämä kaivoikin pistoolin työpöytänsä laatikosta ja ampui kerran lattiaan syystä, jota en vieläkään tiedä. Muistelen, että yhteiskunta ei tähänkään reagoinut. Nyt iltapäivälehdet retostelisivat tapausta viikkoja, joka oikein onkin.


Kommentit (0) 

Kunnollinen veli

10.09.2010, 16:40

Tuosta joku ilta sitten kerrotusta ei-yhteiskunnallisesta runoilijasta Jukka Itkosesta vielä sen verran, että yhden yhteiskunnallisen tarinan hän kertoi tilaisuudessaan.

Joskus 60-luvun alussa, jolloin Suomi ei ollut vielä maailman paras maa yrittää elää, Itkosen paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli hyvin nuorena. Äiti jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi. Jukka oli silloin vasta 11-vuotias. Sitten kotiin ilmestyi Ahlströmin riistokapaitalistisuvun edustaja, jonka suvun jonkun edustajan Varkauden punakaarti taisi lahdatakin kapinan aikaan, joka kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä ja tunnollinen työmies ja että rouva Itkonen voi aloittaa työt tehtaalla kahden viikon kuluttua.

Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla. Ylikansalliset pääomat eivät välttämättä tunne sosiaalista vastuuta, koska se ei nosta pörssikursseja toisin kuin irtisanomiset tekevät. Rouva Itkonen meni tehtaalle ja kasvatti poikansa miehiksi. Toisesta tuli runoilija ja hänen kunnollisesta veljestään tuli Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonen.


Kommentit (0) 

Ståhlbergin näköinen mies

11.09.2010, 17:21

Tarkoitukseni on kulttuurihistoriallisista ja sotilaspoliittisista syistä opiskella maailman valtauskontojen pyhät kirjat ja selvittää, minkä uskonnon mielikuvitusystävä on paras. Oivallinen tilaisuus asian opiskeluun avautui Kirjakantin yhteydessä, koska kirjailija ja pappi Jaakko Heinimäki oli tapahtumassa paikalla. 

Tarkoitukseni oli inttää hänen kanssaan siitä, miksi kristinuskon Jumala on niin hirvittävän huono informaatikko. Asiaan liittyvää keskustelua seuratessani olen saanut käsityksen, että ainoastaan ihmisten sukupuolielämää ja naisten asemaa käsittelevät asiat sanotaan Raamatussa yksiselitteisesti, kaikesta muusta puhutaan vertauskuvin. Jos joskus päädyn viimeiselle tuomiolle, on Jumalla minulle todella paljon selitettävää.

Mutta en alkanut riitelemään Heinimäen kanssa. Hän on nimittäin ihan kuulantyöntäjä Reijo Ståhlbergin näköinen ja kokoinen mies, jonka kanssa on mielellään samalla kannalla asioista. Tuli mieleeni, että jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus voisi edes vuoden häntä opastaa kuulantyönnön saloihin, niin ei olisi mitän vaikeuksia saada häntä mukaan timattiliigan raharenkaisin.

Ja sitä paitsi hän on hyvin viisas ja humaani ihminen. Jo aivan aluksi hän myönsi itsekin epäilevänsä, että Johanneksen ilmestyskirjan kirjoittaja lienee syönyt jotain sientä ryhtyessään tekstiä tuottamaan. Ei ole kauakaan siitä ajasta, jolloin tuollaisen mielipiteen lausunut mies olisi talutettu roviolle.


Kommentit (0) 

Saarikenttä ja Kusikivi

12.09.2010, 14:57

Ihan kohta alkaa Ylen nettisivulta suoralähetys Vimpelin ja Kouvolan ehkä ratkaisevasta pesäpallo-ottelusta.Täytyy tarkastaa, miltä kslspaikalta Saarikentän kakkospesän tausta näyttää. Nimittäin entinen lupaava pesäpalloilija ja nykyinen kirjailija Antti Tuuri väitti eräässä kirjassaan saaneensa Savojoesta, ihan pesäpallokentän kakkospesän takaa, perholla kaksikiloisen taimenen. Kirjailijoilla on hyvämielikuvitus, kuten myös monilla kalamiehillä on tapana olla.

Lisäksi täytyy tarkastaa, että ylittyykö Saarikentällä 6000 katsojan haamuraja. Suomen suurkaupunkien jalkapallo-otteluissa päästään tavallisesti  neljännekseen tuosta katsojamäärästä. Vimpelissä taitaa olla alle 3000 asukasta.

Se, että Vimpelissä on pesäpallo-ottelussa 6000 katsojaa, selittää miksi Suomi hävisi Moldovalle potkupallossa. Pienen kansan resurssit eivät riitä olemaan kahdessa lajissa maailman huipulla, nyt ollaan vain maailman parhaita pesäpalloilijoita.

Viimekädessä  vastuun maamme potkupallon surkeasta tasosta kantaa Suojeluskuntajärjestö. Se valitsi pesäpallon ykköslajiksi, koska sen avulla opeteltiin heittolaukauksia, käsikranaatin heittoa ja syöksymistä. Jalkapallo jäi vain suurten tehdaspaikkakuntien entisten punakaartien ajanvietteeksi. Jako näkyy vieläkin; monessa kaupungissa pelataan edelleen tehtaankentällä.

Harmittaa, etten ehdi tänään Vimpeliin, koska huomenna täytyy lähteä Ruotsin laivalle koulutukseen. Ja veronmaksajien rahalla tietenkin. Jos olisin pässyt Pohjanmaalle, olisin samalla kertaa katsastanut Saarikentän lisäksi sen toisenkin pohjalaisen  matkailunähtävyyden eli Kurikan Kusikiven. Sen takana pistäytyi asialla valtiovierailulla ollut eräs Ruotsin kuningatar. Hän ei kuitenkaan ollut Sylvia.


Kommentit (0) 

Ihan kohta alkaa Ylen nettisivulta suoralähetys Vimpelin ja Kouvolan ehkä ratkaisevasta pesäpallo-ottelusta.Täytyy tarkastaa, miltä kslspaikalta Saarikentän kakkospesän tausta näyttää. Nimittäin entinen lupaava pesäpalloilija ja nykyinen kirjailija Antti Tuuri väitti eräässä kirjassaan saaneensa Savojoesta, ihan pesäpallokentän kakkospesän takaa, perholla kaksikiloisen taimenen. Kirjailijoilla on hyvämielikuvitus, kuten myös monilla kalamiehillä on tapana olla.

Lisäksi täytyy tarkastaa, että ylittyykö Saarikentällä 6000 katsojan haamuraja. Suomen suurkaupunkien jalkapallo-otteluissa päästään tavallisesti  neljännekseen tuosta katsojamäärästä. Vimpelissä taitaa olla alle 3000 asukasta.

Se, että Vimpelissä on pesäpallo-ottelussa 6000 katsojaa, selittää miksi Suomi hävisi Moldovalle potkupallossa. Pienen kansan resurssit eivät riitä olemaan kahdessa lajissa maailman huipulla, nyt ollaan vain maailman parhaita pesäpalloilijoita.

Viimekädessä  vastuun maamme potkupallon surkeasta tasosta kantaa Suojeluskuntajärjestö. Se valitsi pesäpallon ykköslajiksi, koska sen avulla opeteltiin heittolaukauksia, käsikranaatin heittoa ja syöksymistä. Jalkapallo jäi vain suurten tehdaspaikkakuntien entisten punakaartien ajanvietteeksi. Jako näkyy vieläkin; monessa kaupungissa pelataan edelleen tehtaankentällä.

Harmittaa, etten ehdi tänään Vimpeliin, koska huomenna täytyy lähteä Ruotsin laivalle koulutukseen. Ja veronmaksajien rahalla tietenkin. Jos olisin pässyt Pohjanmaalle, olisin samalla kertaa katsastanut Saarikentän lisäksi sen toisenkin pohjalaisen  matkailunähtävyyden eli Kurikan Kusikiven. Sen takana pistäytyi asialla valtiovierailulla ollut eräs Ruotsin kuningatar. Hän ei kuitenkaan ollut Sylvia.


Kommentit (0) 

Ei ole Koivukylä niin kuin ennen

15.09.2010, 10:39

Samalla paikalla on Koivukylän kirjasto kuin 30 vuotta sitten. Uutta ovat tietokoneet ja kahvila. Kahvilan pitäjältä kysyin, että missähän täällä on Savon Sanomat. Mamuna hän ei ikävä kyllä ymmärtänyt kysymystäni.

Huomaan kuuluvani etniseen vähemmistöön, sillä olen harvoja ns. kaukaasialaisen eli ns. valkoisen rodun edutajia tässä paikassa. Ja se on hyvä. Paikka vaikuttaa paljon rauhallisemmalta kuin ennen.

Muistanpa, että Koivukylän kirjasto oli Suomen ensimmäinen kirjasto, johon yöllä murtauduttiin joskus edellisen sukupolven aikana. Tiedonjanon täytyi olla valtava, kun asiakas ei jaksanut odottaa aamua, jolloin kirjoja olisi saanut maksutta.

Eilen Tukkisaaressa oli aivan kesäistä, että sekin vielä ruotsalaisista. Katajanokalla oli sen sijaan aamulla jouluinen tunnelma. Muistan, että siihen aikaan kun asuin pk-seudulla, jouluisin oli juuri näin synkkää ja tuhruista. Muistelen kuulleeni, että Tukholmaan kesä tulee kolme viikkoa Helsinkiä aiemmin, mutta vastaavasti talvi tulee tänne kolme viikkoa aikaisemmin.


Kommentit (0) 

Matkailu avartaa

16.09.2010, 18:59

Muutakin on sitten tullut kierrettyä kuin tahkoa. Oli jo neljäs Tukkisaaren risteily tässä elämässä. Veronmaksajat ovat ne yhtä reissua lukuunottamatta ystävällisesti kustantaneet. Ensimmäisenkin risteilyni heinolalaiset maksoivat, mutta eivät uskoakseni täysin ystävällisesti.

Minullekin vanhalle puritaanille muudan vastaantuleva ilmeisen rehellinen kunnallisveronmaksaja uskalsi väittää tietävänsä, että siellä ne herrat vain juovat ja huoraavat. Korjasin hänen erheellisen kantansa ja kerroin, että tiedän ainakin kaksi herraa, jotka eivät juo. 

Ehkä heinolalaisten näkemykseen budjettiristeilyjen luonteesta vaikutti levittämäni aivan tosi tarina. Olin paikalla todistamassa, en tosin mielenosoittajana kuten eräät valveutuneet kaupunkilaiset, kuinka paikalliset kaupunginvaltuutetut laskeutuivat painavat muovikassit käsissään turistibussista ja eräs lautakunnan puheenjohtaja huikkasi kannattajilleen tyytyväisen näköisenä, että ”käytiin panemassa Heinolan asiat kuntoon”.

Tosin Heinolan asiat olivat kyllä sen verran hunningolla, ettei niitä pelkästään panemalla kuntoon saatu.  


Kommentit (0) 

Estonia

17.09.2010, 20:51

Kävin ensimmäisen kerran Tukholmassa pian Estonian uppoamisen jälkeen. Keskellä yötä heräsin hytissäni laivan keinuntaan juuri niillä main, jossa Viron laiva makasi pohjassa ja pelkäsin Mariellalekin käyvän huonosti.

Asiaa ei voi järjellä ymmärtää. Samanlaisen kauhun koin, kun lähdin polkupyörällä Heinolasta jäljittämään kuuluisaa Ruokolahden leijonaa. Paikan päällä tuli varmuus ja kauhu siitä, että kohta löydän itseni leijonan persiestä, vaikka alkumatkasta leijonaretki tuntui hyvältä vitsiltä.

Siellä Estonian yllä keikkuessa mieleen hiipi myös epäilys, että ihan hyvin jossain hylyn ilmataskussa joku voi olla vielä elossa. Järki ja asiantuntijat olivat kyllä vakuuttaneet, että typpimyrkytys tai viimeistään kylmyys olivat lopettaneet uhrien kärsimykset nopeasti. 

Estonian turman jälkeen, joku aikaansa seuraava pappi ehti julistamaan laivan uppoamisen johtuneen siellä vietetystä hauskasta elämästä, jota myös synniksi kutsutaan. Näin saattoi tieteysti ihan hyvin ollakin, mutta jostain meille vaikeasti ymmärrettävästä syystä Jumala käsittämättömässä viisaudessaan hukutti yli 800 naista, lasta ja vanhusta sekä joukon ruotsalaisia poliiseja, jotka olivat velvollisuutensa tiedostaen menneet nukkumaan hyvissä ajoin.

150 pelastuneen joukossa oli suuri osa niitä, jotka olivat tapahtumahetkell juhlimassa baarin puolella; rekkakuskeja ja heitä palvelleita strippareita sekä tarjoilijoita. Yhtenä selityksenä heidän pinnalla pysymiseensä oli varmaan sekin luonnonlaki, että alkoholi on vettä kevyempää.


Kommentit (0) 

Punamustat

18.09.2010, 20:26

Nyt on hyvä mieli. Kupsin A-juniorit voittivat kerrankin. Urheilussahan tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen murskaaminen ja nyt sain nähdä sellaisen. Oululaiset hävisivät 5 – 0. Lopputulos ei ollut kenttätapahtumiin nähden ansaittu, sillä kuopiolaisten olisi pitänyt tehdä maaleja tuplaten enemmän.

Olen käynyt katsomassa kaikki junioripelit ja huomannut, etteivät Kupsin juniorit enää pärjää. Syykin on selvä; muut joukkueet ovat lämminverisiä. Niissä on maahanmuuttajaenemmistö. Jostain syystä jalkapallo on siirtymässä meillä ulkomaalaisten hararstukseksi. Äsken olivat vastakkain kaksi arktista joukkuetta ja kyllä Kups aina suomalaisille pärjää, mutta ulkomalaiset ovat parempia eikä sille voi mitään. 

Minulla ei ole mitään ulkomaalaisia vastaan, mutta urheilussa olen aina pitänyt suomalaisten puolta. Me emme koskaan selviä arvoturnauksiin, ellei kansainvälistä lohkojakoa muuteta siten, että arktisilla kansoilla olisi oma karsintasarja. Onhan Tyynenmeren saarillakin oma lohko MM-kisoihin. Eskimoilla, saamelaisilla, eräillä Siperian alkuperäiskansoilla ja suolalaisilla on omat maajoukkueet ja tässä porukassa Suomi olisi vahva ennakkosuosikki.

Muuten viikko sitten Keskuskentällä vieraili perinteisiä Viipurin punamustia pelipaitoja kantava PK-35. Silloin savolaiset taistelivat onnekkaan tasapelin, vaikka punamustien paitojen lisäksi vastustajat olivat myös ihonväriltään punaisia ja mustia. Tilanne on se, että maamme johtavien jalkapallojoukkueiden A-junioreissa suomalaiset istuvat vaihtopenkillä.


Kommentit (0) 

Warum?

19.09.2010, 18:36

Mauno Kuusistokin lähti. Hän oli erittäin suosittu kansan keskuudessa. Kekkosen aikaan hän sai gallupeissa huomattavan kannatuksen seuraavaksi presidentiksi. Hänessä oli paljon samaa karismaa kuin Mauno Koivistossa; tosin myös nimien samankaltaisuus saattoi sekoittaa kansaa, joka kyllä yleensä tietää.

Yritin netistä löytää Kuusiston version Warumista, mutta enpä löytänyt. Kappale oli Kuusiston suomeksi esittämänä suosittu Lauantain toivotuissa. Warum soi radiossa myös Estonian onnettomuuden jälkeen. Sävelmä tuokin aina mieleeni tämän tapahtuman.

Netistä löytyy sen sijaan virolaisen Miliza Korjuksen 30-luvun levytys. http://www.youtube.com/watch?v=YKKGxNzJnqQ Korjus oli maailmalla tunnettu oopperalaulaja.  Virossa oli myös toinen maailmankuulu oopperalaulaja, muistaakseni sukunimeltään Kusilampi. Kusilampi jäi suomalaisille tuntemattomaksi, koska hänen nimeään ei saanut Yleisradiossa lausua.

Pitäisi muuten selvittää oliko Miliza Korjus keihäänheittäjäsukua. Tietääkseni olympiavoittaja Tapio Korjuksen sukujuuret kiertyvät Viroon. Ja virolaisia taisivat sivumennen sanoen olla myös Tiina Lillakin ja Pauli Nevalan vaarit. Heimoveljet ovat musikaalisia ja kovakätisiä.


Kommentit (1) 

Moskovan valot

20.09.2010, 18:41

 

Ja jatketaan musiikkilinjalla. Täysin vaille musiikkikasvatusta jääneenä yritin orastavan keski-iän kynnyksellä korvata puutteeni pakottamalla itseni kuuntelemaan klassista musiikkia. Sitten siirryin keskiajan kaanonien kautta ortodoksiseen kirkkolauluun, kunnes keksin Olavi Virran.

Mutta nyt olen sitten saavuttanut musiikkiharrastukseni lakipisteen. Olin Ruotsin laivalla ensimmäistä kertaa karaokebaarissa. Siellä koin unohtumattoman taide-elämyksen, kun varatuomari Yrjö Parkkonen äityi laulamaan Moskovan valot. Esitys voittaa mielestäni selkeästi Georg Otsin version asiasta. Jos varatuomari Parkkosen tulkinnassa on jonkun mielestä vielä taiteellisia puutteita, niin laulajan syvä tunne korvaa ne mielestäni täysin.

Valitettavasti  en onnistunut äänittämään karaokebaarin live-esitystä, mutta tämä Georg Otsin versio antaa asiasta esimakua. http://www.youtube.com/watch?v=gJJYQ4yLMsA .


Kommentit (0) 

Parkkonen

21.09.2010, 17:39

Parkkoset lienevät suuremmassakin määrin musikaalista väkeä. Olen antanut itselleni kerrottavan, että Pihtiputaan Pete Parkkonen on tunnettu julkisuuden henkilö musiikinsaralla. On menestynyt jossain TV-kisassa, jollaisia en pysty seuraamaan, koska katson koko ajan urheilua.

Oletan sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, että Pete Parkkonen harrastaa nykynuorison kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia, josta en välitä, koska kuuntelen munkkikuoroja ja ortodoksista kirkkolaulua, joista myös suuri urheilusankari Elmo, Kainalniemen Hiki, oli kiinnostunut omenapuiden ohella.

Sikäli uskon Pihtiputaan Pete Parkkosen liittyvän myös maamme urheiluhistoriaan, että Pihtiputaan Urheilijoiden Kari Parkkonen oli lupaava pikajuoksija reilut 30 vuotta sitten. Juoksi muistaaksen 200 metriä lähes 22 sekuntiin ja 400 metriä alle 50 sekunnin. Muistan Kari Parkkosen siitä, että hänen geeni- ja pikajuoksuperimänsä viittasi Afrikkaan ja se oli uutta siihen aikaan maassamme ja varsinkin Pihtiputaalla. Olisiko niin, että Pete Parkkosen musikaalisuuskin pulppuaa afrikkalaisjuurista.

Ja Keski-Suomen urheiluhistoriasta vielä sen verran, että klo 20 TV 1:llä Hankasalmen Hangan Kaarlo Valkonen esittelee muinaisia keskisuomalaisia taistelulajeja. Miehellä on niin hurjat tarinat muinaisista esi-isistämme, että ihme on jos totta on. Erityisesti minua kiinnostaa Valkosen näytteet eri romanisukujen veitsitekniikoista.


Kommentit (0) 

Tiedän paikan armahan

22.09.2010, 18:01

Ensimmäinen oma kotini se siinä nököttää monumenttaalisenVantaan Koivukylän Rasinkadulla. Muutin tuohon taloon 33 vuotta sitten. Silloin puhuttiin, että talo on suunniteltu kestämään vain 30 vuotta. Mutta ihan se on vieläkin täysin vatupassissa, maali on ehkä kertaalleen uusittu. Jos muinaisten roomalaisten betonirakennukset ovat kestäneet 2000 vuotta, niin miksi ei tuokin. Ei kai rakennustaito ole niin paljoa huonontunut roomalaisajoista.

Tuo oli ihan hyvä paikka yrittää elää. Omaisuutta oli patja, lukulamppu ja poroinen kahvipannu, seinäkoristeen virkaa toimitti polkupyörä. Mutta se oli hyvää elämää. Silloin oli muistaakseni aikaa ja rahaa. Nyt ei ole kumpaakaan. Jos nyt hakemalla jotain vikaa hakee, niin pikkuisen vetoisa oli ensimmäinen kotini. Ikkunaverhot olisivat varmasti heiluneet, jos sellaiset olisi tullut hankituksi.

Äkkiä hurahtaa 33 vuotta ihmisen elämässä. Virressäkin sattuvasti sanotaan, että ”etkö sä ihminen muistakaan, sun aikasi että on rahtu vaan”. Palaan paikalle verestämään vanhoja silmiäni syyskuussa vuonna 2044.


Kommentit (0) 

8000 vuotta

23.09.2010, 19:17

Tutkimusten mukaan tornitaloissa ei ole yhteisöllisyyttä, koska asukkaita on paljon ja ulko-ovia vain yksi. Sellaisissa oloissa naapureiden naamat eivät tule tutuiksi. Entisessä kodissani Rasinkatu 10:ssä sen sijaan näytti olevan yhteisöllisyyttä, sillä alakerrassa joku hyväntekeväisyysyhteisö jakoi ruokaa sitä tarvitseville ja tarvitsijoita oli paljon. Jonossa vaikutti olevan hyvä henki eikä jonossa seisomista näytetty pidettävän häpeällisenä asiana, jota se ei jonottajille olekaan. Suomalaiselle sosiaalipolitiikalle se on häpeä.

Toiseen ruokajonoon törmäsin vähän matkan päässä Rekolan purolla, jonka äyräällä kaksi ystävällistä rantojenmiestä jakoi leipää pullasorsille ja olipa joukossa joku räähkälintukin. Kävin purolla, koska muistelin siellä vuosikymmeniä sitten olleen laatan, jossa kerrottiin ensimmäisten koivukyläläisten asuneen paikalla jo 8000 vuotta sitten. En löytänyt laattaa, varmaan lättähatut olivat sen varastaneet.

Olisin kuvannut laatan ja lähettänyt kuvan eräälle minua huomattavasti älykkäämmälle ja sivistyneemmälle kollegalle, jonka kanssa keskustelimme laivalla isoista asioista elikkä maailmankaikkeuden iästä. Hänen mukaansa maailma on 6000 – 7000 vuotta vanha. Olisin yrittänyt  kuvalla saada hänet korjaamaan arviotaan edes 8000 vuoteen.

Viehättävää, että minua fiksumpi ihminen käy läpi Suomen maailman parhaaksi väitetyn koululaitoksen ja opiskelee monta vuotta yliopistossa ja on kaiken tämän aivopesun jälkeen sitä mieltä, että maailma on korkeintaan 7000 vuotta vanha. Ei auttanut vaikka vetosin siihen, että varmasti piispa Riekkinenkin on 13000 miljoonan vuoden kannalla. Itse luotan Riekkiseen, koska hänellä on melkein yhtä punainen naama kuin minulla. 


Kommentit (0) 

Makuelämys

24.09.2010, 19:55

 

Kun silloisen maailman mahtavin hallitsija Aleksanteri III kruunattiin keisariksi vuonna 1881 tarjoiltiin juhlasuuruksella arvovieraille kiiskeä pääruokana. Venäläiset ovat osanneet arvostaa tätä vaatimatonta eväkästä ja niinpä suomalaiset kauppasivat sitä Venäjän vallan aikaan Pietarin aatelisille, koska meillä eivät kissatkaan sitä suostuneet syömään.

Pari viikkoa sitten Kuopion jo perinteiseksi muodostuneessa kalaryssäys-tapahtumassa kaupiteltiin kaikenlaisia kalaherkkuja, myös kuusamolaisia savustettuja kiiskejä. Kiiski oli huomattavasti lohea kalliimpaa eikä suotta, koska purkitettu savukiiski on parasta testaamaani kalaruokaa. Suosittelen lämpimästi.

Muistelen, että hamassa lapsuudessani kiiski oli yleisin pilkkikala sekä Petäisessä että Moskulassa. Nyt sitä ei saa enää mistään.  Mielestäni kalastuskuntien pitäisi ryhtyä voimaperäisiin kiiski-istutuksiin ja turhaa roskakalaa kuten kuhaa, siikaa ja kirjolohta pitäisi kantaa komposteihin ja käyttää maanparannusaineena.


Kommentit (0) 

Hintatietoisuutta

25.09.2010, 19:16

Nyt ymmärrän, miksi keisari Aleksanteri III:n kruunakaisjuhlassa syötiin kiiskeä. Kiisken syöminen ei ole ns. yksilehmäisen harrastus. Pikkupurkissa on kalaa 120 grammaa ja siitä voi laskea, että kilo kiiskeä maksaa 40 euroa eli 240 markkaa. Älkää hyvät pilkkimiehet jättäkö näitä arvokaloja avantojen reunoille, kuten tähän asti olette menetelleet erheellisesti.

Luulen, että kun keisari Aleksanteri III, silloisen maailman mahtavin hallitsija kruunattiin,  jälkiruoaksi tarjottiin punaisia viinimarjoja. Nimittäin huomasin kuopiolaisessa valintamyymälässä, että Hollannista asti rahdattumuovikoteloon pakattu 125 gramman erä tuota arvomarjaa, tosin nahistuneita, maksoi 2,50 euroa eli kilohinnaksi tulee 120 markkaa.

Täytynee huomenna mennä Kärkkäälän pelastamaan nämä pensaisiin mätänevät miljoonat, muuten ne ovat kohta räksien persiessä. Täällä Kuopiossa rastaat näyttävät joutuvan tyytymään jo käymisprosessin aloittaneisiin pihlajanmarjoihin ja linnut vaikuttavan olevan kännissä kuin käet.

Muuten pihlajanmarjat ovat hopeasijalla maamme  marjojen C-vitamiinipitoisuuskilpailussa. Voittaja on ruusunmarja. Vahva ennakkosuosikki tyrni jää kolmanneksi. Näin torimyyjä minua valisti.


Kommentit (0) 

Punaiset lehdet

26.09.2010, 18:46

http://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o Virran Olahan se siinä päästelee täysin palkein ja sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. Pistäydyin päivällä Kärkkäälässä laittamassa mökin talvikuntoon ja se saa mieleni syksyisen apeaksi. Punaiset lehdet ovat oivallista terapiaa syysapeuden vaivaan.

Tavallaan Punaiset lehdet liittyvät maamme urheiluhistoriaan. Olavi Virta muistetaan tyylikkäänä herrasmiehenä, mutta tuon äänityksen hän lauloi Suomi-verkkariin sonnustautuneena. Virta oli levytysaikaan Seutulan työsiirtolassa harrastamassa kuntoilua kärähdettyaan ratista, koska Olakaan ei ollut mikään vesipoika.

Seutulasta hän sai lyhyen vapautuksen silmälasien hankkimista varten ja sen aikana oli muutama minuutti aikaa käväistä levystudiolla. Ja loppu onkin sitten kulttuurihistoriaa. Sanotaan, että ainoastaan keskinkertaisuudet harjoittelevat.

Asuttuani muinoin Itä-Hämeessä huomasin, ettei Virralle anneta siellä sitä arvoa, joka hänelle kuuluu maamme ykkösvokalistina. Virta oli syntyisin Sysmästä eikä siellä ihminen ole oikea ihminen, ellei hän omista maata ainakin sata hehtaaria ja Virrat olivat vain mökkiläissukua. Taiteilijan suosiota ei lisännyt sekään, että suvun miehet kuuluivat innokkaasti punakaartiin. Lisäksi Virran isovaari oli romanihenkilö. Se muuten näkyy Olavi Virran ulkonäössä ja kuuluu hänen äänessään.

Muuten luettelo maamme mustalaistaustaisista kulttuurihenkilöistä on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi. Tosin näyttelijä Tarmo Mannista ei ole täyttä varmuutta. Hänen mummonsa muisteli, että Mannin vaari oli joko mustalainen tai venäläinen.


Kommentit (0) 

Uralin pihlaja

27.09.2010, 20:13

Syysmasennukseen auttaa myös tämä maailman toiseksi kaunein laulu http://www.youtube.com/watch?v=9So70QZOTz0 . Uskoakseni jonkun siperialaisen kolhoosin naislaulajat esittävät syvällä kaiholla sävelmän, joka meillä tunnetaan Uralin pihlajana. En taida sen vertaa venättää, että osaisin sanoa, kertooko se myös alkukielellä samasta aiheesta. Äänitettä kuunnellessa tuntuu siltä, että joukko Marja-Liisa Kirvesniemen kaltaisia itäisiä itkijänaisia naisia on asialla.

Muuten Uralin pihlaja on Suomen suosituin yhteislaulu. Historiallisista syistä se tuntuu aika erikoiselta. En usko, että esimerkiksi balttilaiset veljeskansamme hoilaavat samaa sävelmää edes syvässä humalatilassa. Mutta kaikissa suomalaisissa on sisällään pieni ryssä. Itse asiassa kansainvälisten tutkimusten mukaan Venäjän naapureista suomalaiset suhtutuvat maahan myönteisimmin.

Suomessa ei niinkään pelätä tai vihata venäläisiä, kuten Balttiassa tai Puolassa, ehkä sana lievä halveksunta Venäläistä holtittomuutta kohtaan on nykyään paras termi kuvaamaan asennettamme. Sen sijaan laulut, kesämökit, saunat, ruisleipä ja kirkasviiina meitä yhdistävät. Saattaa jopa olla niin, että venäläiset ovat geeniperimältään suomalais-ugrilaisia, jotka vain joutuivat etelästä tulleiden sklaavilaisratsastajien alistamiksi.

Muuten ei saanut Ruotsi opetettua suomalaisille duurivoittoista musiikkimakuaan, vaikka 600 vuoden ajan sitä yrittikin. Sen sijaan tsaarin armeija sai meidät laulamaan vapaaehtoisesti mollilaulujaan 100 vuodessa. Ilmeisesti Bellmanin Ukko Noa on ainut ruotsalaissävelmä, jonka me hyväksymme. Ja kyllä Ukko Noa kertoo aika paljon sekä Bellmanin että yleensäkin ruotsalaisten musiikillisesta tasosta.


Kommentit (0) 

Päivän mietelause

28.09.2010, 18:55

Opiskelinpa tuossa Aunuksen historiaa; olenhan siellä itsekin käynyt. Sota-aikana Aunuksessa toimi Pekka Tiilikaisen johdolla rintamaradio, jonka henki oli ajoittain hyvinkin ja monien mielestä jopa liian viihteellinen. 

Sota-aikana Yleisradion ohjelmistoahan pyrittiin vakavoittaa, olivathan ajatkin vakavat. Keskipäivällä radiossa alettiin lukea päivän mietelause, joka perinne taitaa jatkua vieläkin.

Myös Tiilikaisen johtama Aunuksen radio sai määräyksen päivän mietelauseen lukemisesta. Suuret herrat myös halusivat tarkastaa, että käskyä totellaan ja kokoontuivat vastaanottimen ääreen kuuntelemaan. Ja kyllähän määräystä noudatettiin. Keskipäivän hetken koittaessa Pekka lausui päivän mietelauseen.

-Jaaha, pojat! Nyt seuraa päivän mietelause. Sotamies Kukkonen lausui eilen Äänislinnan junassa näin: ”Aina se valtio vaan sitä viinan hintaa nostaa”.


Kommentit (3) 

Matushka

29.09.2010, 20:14

Toissailtana kerroin, mikä on toiseksi kaunein laulu. Ja nyt sitten paljastan kauneimman laulun. Sen voi kuunnella tästä http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM . Matushka tarkoittanee äitiä tai naista. Muuta en sitten sanoista ymmärräkään. Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että sävelmän taustalla on jokin vanha ortodoksinen kirkkolaulu.

En ole mistään löytänyt sanoja suomennettuna eikä tietenkään kukaan meikäläinen ole tätä vielä levyttänyt. Joten olisikohan minun uhrauduttava? Tuli kuitenkin sen verran kuunneltua laivalla karaokea, ettei oma laulanta enää liiemmälti kauhistuta kaiken sen jälkeen.  

Tuossa youtuben videolla näkyy Matushka-levyn kansi, ja täytyy tunnustaa, että vaikka venäläinen musiikkimaku viehättää, niin sikäläinen värien käyttö kaihertaa silmää. Mielestäni naapurissa suositaan suomalaiseen makuun kohtuuttoman äekeitä värejä, mitä sitten äekeä tarkoittaakaan. Jopa hautausmaat ja jotkut kirkotkin tuovat värikylläisyydessään mieleen karamellit tai joulukuuset.


Kommentit (2) 

Pilvenveikot

30.09.2010, 19:27

 

Tuossa Karjalan historiaa tutkiessani törmäsin taas tarinaan, jonka mukaan suomalaiset aikoivat polttaa maailman kauneimpiin rakennuksiin lukeutuvan Kizin kirkon, koska epäiltiin venäläisten käyttävän torneja tähystystarkoitukseen. Petroskoin historian mukaan suomalainen pommituslentäjä Laus-Dei Saxell sai tehtäväkseen suunnitelman toteuttamisen.

Saxell kertoi kuitenkin talviselta taivaalta huomanneensa rakennuksen ihmeellisen kauneuden sekä sen, ettei ihmisjälkiä näkynyt lähistöllä. Niinpä hän syyllistyi vakavaan palvelusrikkomukseen ja kieltäytyi suorittamasta määrättyä tehtävää, joka tietenkin on vakava juttu sota-aikana. Venäläisetkin huomioivat myöhemmin tapauksen ja lentäjälle myönnettiin sikäläinen kunniamerkki vuosituhannen lopulla.

Suomalaiset sotahistorijoitsijat  pitävät Saxellin tarinaa hölynpölynä. Pilvenveikkojen lehti arveli lentäjän kertomuksen selitykseksi pitkälle edennyttä dementiaa. Korostettakoon, etteivät Pilvenveikot harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ole Suomen kannabisyhdistyksen vaan sotilaslentäjien jäseniä. http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html

Itselläni olisi nyt teoria, jolla voisi testata tarinan oikeellisuuden. Saxellin mukaan varsinkin kirkon kuopolien hopean ja kullan väreissä hohtavat paanut tekivät häneen suuren  vaikutuksen. Tosiaankin vanhat haapapaanut ovat hopeisia ja uudet kultaisia.

Mutta oliko kirkossa tuohon aikaan paanukatto? Nimittäin opas kertoi viime kesänä, että aiemmin kupolit olivat pellillä päällystettyjä ja että vasta aivan viime vuosikymmeninä on pelti vaihdettu paanuihin. Miten mahtoi asianlaita olla sota-aikana? Ja jos silloin oli paanuja, olivatko ne niin uusia, että hohtivat kultaisina. Sen voisi selvittää sota-ajan valokuvista.


Kommentit (0) 

 

Tuossa Karjalan historiaa tutkiessani törmäsin taas tarinaan, jonka mukaan suomalaiset aikoivat polttaa maailman kauneimpiin rakennuksiin lukeutuvan Kizin kirkon, koska epäiltiin venäläisten käyttävän torneja tähystystarkoitukseen. Petroskoin historian mukaan suomalainen pommituslentäjä Laus-Dei Saxell sai tehtäväkseen suunnitelman toteuttamisen.

Saxell kertoi kuitenkin talviselta taivaalta huomanneensa rakennuksen ihmeellisen kauneuden sekä sen, ettei ihmisjälkiä näkynyt lähistöllä. Niinpä hän syyllistyi vakavaan palvelusrikkomukseen ja kieltäytyi suorittamasta määrättyä tehtävää, joka tietenkin on vakava juttu sota-aikana. Venäläisetkin huomioivat myöhemmin tapauksen ja lentäjälle myönnettiin sikäläinen kunniamerkki vuosituhannen lopulla.

Suomalaiset sotahistorijoitsijat  pitävät Saxellin tarinaa hölynpölynä. Pilvenveikkojen lehti arveli lentäjän kertomuksen selitykseksi pitkälle edennyttä dementiaa. Korostettakoon, etteivät Pilvenveikot harhaanjohtavasta nimestään huolimatta ole Suomen kannabisyhdistyksen vaan sotilaslentäjien jäseniä. http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-KishinKirkot.html

Itselläni olisi nyt teoria, jolla voisi testata tarinan oikeellisuuden. Saxellin mukaan varsinkin kirkon kuopolien hopean ja kullan väreissä hohtavat paanut tekivät häneen suuren  vaikutuksen. Tosiaankin vanhat haapapaanut ovat hopeisia ja uudet kultaisia.

Mutta oliko kirkossa tuohon aikaan paanukatto? Nimittäin opas kertoi viime kesänä, että aiemmin kupolit olivat pellillä päällystettyjä ja että vasta aivan viime vuosikymmeninä on pelti vaihdettu paanuihin. Miten mahtoi asianlaita olla sota-aikana? Ja jos silloin oli paanuja, olivatko ne niin uusia, että hohtivat kultaisina. Sen voisi selvittää sota-ajan valokuvista.


Kommentit (0) 

Pohjantähti

01.10.2010, 20:16

Eilen joudin vaikean valintatilanteen eteen. Piti päättää, että mennäkö katsomaan Kalpa-Hifk-peli vai mennäkö katsomaan Täällä Pohjantähden alla 2. Menin liikkuviin, koska elokuva käsitteli Lapuan Liikkeen riehuntaa ja Toista maailmansotaa ja otaksuin, että jääkiekkopelissä näkee enemmän väkivaltaa. 

Edellinen Timo Koivusalon Pohjantähti 1 oli ihan katsomisenarvoinen, mutta tämän kakkososan olivat ainakin jotkut kriitikot leimanneet vähää vaille Junttilan tuvan seinäkoristeeksi. Täytyy myöntää, että ei kokemus ollut elämää suurempi. Jotenkin tulivat mieleen kansakoulussa kuunnellut kouluradion historiallisetkuulokuvat.

Mutta ihan hyödyllisiä ne kuulokuvat olivat mukuloiden tiedon lisääjinä ja koulut voisivat hyödyntää Koivusalon Pohjantähtiä historian opetuksen elävöittäjinä. Ja sekin tunnustus on annettava, että näyttelijät lukivat vuorosanansa selkeästi. 

Täällä Pohjantähden alla 2 on pyörinyt Kuopiossa vasta muutaman päivän, mutta paikalla oli vain 15 katsojaa. Voisi ennustaa, ettei elokuva tule olemaan tuottajalleen mikään kultakaivos. Kotimainen elokuvatuotanto tulee tarvitsemaan veronmaksajien apua ja se on oikein.

Lisäksi kotimainen elokuvatuotanto kaipaa myös edes vähän koordinointia. Nytkin Kuopiossa pyörii yhtä aikaa kolme kotimaista uutuuselokuvaa. Älytön juttu, mutta tulen katsomaan ne kaikki neljän päivän sisällä. 


Kommentit (0) 

Prinsessa

02.10.2010, 19:35

Vaikka olin hyvissä ajoin paikalla, sain ostettua viimeisen lipun Prinsessa-näytäntön. Yhteiskunnallinen Pohjantähti veti paikalla 15 katsojaa, mielenterveysaiheinen Prinsessa 150. Se kertoo jotakin ajastamme. Politiikka ei kiinnosta, mutta yksilöntason ongelmat kyllä.

Ja onhan Prinsessan esikuva Anna Lappalainen Kuopion tyttöjä. Täällä on ja varsinkin ennen oli paljon näitä Prinsessoja. Mielenterveysongelma on yhä melkoinen ongelma täällä Savossa. Mutta ongelma on lientymässä.

Arvokas mielenterveyttä edistävä asia oli aikoinaan  polkupyörä. Se synnytti terveellisiä geenivirtoja kyläkunnalta toiselle. Ennen Suonenjoellakin jo ulkonäöstä arvasi miltä kylältä oltiin. Tie tuli Kärkkälään vasta 50-luvun alussa ja Rieppoon muutama vuosi myöhemmin.

Ja myös karjalaisevakot ovat tuoneet uusia hyödyllisiä geenejä ennen niin sisäsiittoiseen Savoon. Toivottavasti karjalaisten hyvää työt jatkavat vireät somalinuorukaiset ja sirkeät venäläiset mansikanpoimijattaret.


Kommentit (0) 

Vesku

04.10.2010, 18:42

Sali oli tupaten täynnä väkeä katsomassa Kaurismäen dokumenttia Veskusta. Siinä esitettiin muistikuvia ja katkelmia suuren lahjakkuuden elämästä. Paljon hauskoja juttuja, mutta se hauskin jäi kertomatta. Sen jonka Vesa-Matti Loiri on jossain toisessa yhteydessä kertonut.

Elikkä nuoruudessaan Loiri oli käymässä Lappeenrannan kaupungissa, josta muistelen hänen sukunsa lähteneen. Nakkikioskin jonossa tietenkin tuli tietenkin paikallinen suuruus, joka repi taiteilijalta ilman mitään syytä paidan riekaleiksi. Päällekarkauksen uhri säilytti kuitenkin vielä täss vaiheessa mielenmalttinsa.

Vasta taksissa häntä alkoi revitty paita harmittamaan ja kuinka ollakaan hän huomasi ilmetyn paidanrepijän astelevan kaikessa rauhassa kadulla. Loiri pyysi taksia pysäyttämään ja ryntäsi huligaanin kimppuun ja siekailemaatta repi tältä paidan. Ja sitten hän huomasi, että kyseessä olikin ihan väärä mies. 


Kommentit (0) 

Mestaruuksia

04.10.2010, 19:00

Viikonlopun elokuvasankareilla Prinsessalla ja Veskulla on yhdistävä tekijä. Molemmat ovat olleet Lapinlahden mielisairaalan merkkihenkilöitä. Prinsessalla taitaa olla siellä peräti jopa oma muistomerkki. Vesku on voittanut ainoastaan laitoksen pöytätennismestaruuden.

Toinen samankaltainen pöytätennismestaruus on koomikko Jukka Virtaselle, joka voitti sen Kupittaan mielisairaalassa. Tiukassa loppuottelussa kukistui eräs hormoneilla päänsä sotkenut pikajuoksijahuippu. 

Virtanen kertoo muistelmissaan, että laitokseen päätyminen oli melkoinen tragikomedia, kuten hauskalle miehelle sopiikin. Virtanen oli kutsuttu esiintymään johonkin turkulaiseen raittiusjuhlaaan ja sillä reissulla jäi miehelle ns. ryyppi päälle. Kukapa raittiusjuhlia selvinpäin kestää.

Yleispalloilullinen lahjakkuus Jukka Virtanen on melkein myös merkttävä jalkapallomestari. Juuso Walldenin hallintokaudella Yhtyneiden paperitehtaiden jalkapallomestaruus oli kova juttu. Sellaiseen osallistui myös nuoruudessaan Virtanen Jämsänkosken tehtaan joukkueessa Valkeakoskella.

Pahaksi onnekseen hän sattui  ensimmisen pelipäivän iltana sammumaan patruuna Juuso Walldenin ikkunan alle. Siihen aikaan patruunat vielä kantoivat kokonaisvaltaisen vastuun työläisistään, ja Juuso päätti selvittää, kuka oli turnauksen hengen pilannut nuorukainen.

Jämsänkoskelaiset  valehtelivat, että tämä epäurheilijamainen palloilija oli joku Kaipolan tehtaan jätkä. Juuso uskoi ja kaipolalaiset lähetettiin kotimatkalle kesken turneen. Sen tapauksen jälkeen taiteilija Virtasesta ei ole paikkakunnalla pidetty.


Kommentit (0) 

Lapin lisä

05.10.2010, 20:52

Lapista kiirii maailmalle uutinen, jonka mukaan Tenosta on ongittu melkein 40-kiloinen lohi, joka on lähes maailmanennätys omassa sarjassaan. Kuvakin on otuksesta julkaistu. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei kala ole puoltakaan väitetystä, ja onpa esitetty väite siitä, että se on pyydetty rauhoitusaikaan.

Tiedon ennätyskalasta uutisoi ensimmäisenä lappilainen toimittaja Sven Pahajoki. Hän on minulle tuttu mies sikäli, että luin mielenkiinnolla pari vuotta sitten ilmestyneen Pahajoen kirjan naparetkeilijä Dominick Arduinista. Tämä piskuinen heinolalais-ranskalainen nainenhan katosi muutama vuosi sitten Jäämerellä eikä hänen lopullisesta kohtalostaan ole täyttä varmuutta.

Tosin toimittaja Pahajoella on teoria siitä, minne Arduin katosi. Hänen mukaansa naparetkeilijä kyllästyi länsimaiseen elämänmenoon ja hakeutui jonkun siperialaisen alkuperäisheimon keskuuteen. Mikäli Pahajoen uutinen jättilohesta paljastuu todeksi, alan uskoa myös hänen kertomukseensa Arduinin katoamisesta.

Muuten todistajien mukaan viimeinen havainto naparetkeilijästä on, että hän lähti meloskelemaan hirmupakkasessa hirmumyrskyllä täyteen pakatulla lastenkanootilla, jonka perässä hinattiin täpötäyttä ahkiota, kohti 50 kilometrin päässä häämöttävää jäätikön reunaa. Monien mielestä teko täyttää itsemurhan tunnusmerkistön.


Kommentit (0) 

Kekkonen

06.10.2010, 19:06

Urho Kekkonen on taas ajankohtainen. Arkistoja aukeaa ja syksyn aikana on julkaistu uusia paljastuksia tästä historiamme ristiriitaisesta suurmiehestä. Ja paskiainenhan Kekkonen taisi olla, mutta kuitenkin tavallaan melkein oman kylän paskiainen, sillä Kekkosen  suvun vaiheet liippaavat läheltä Suonenjoen Kärkkäälää.

Tosin ensimmäiset tunnistetut Kekkososet on tavattu Halolanmäen puolelta Mustolanmäeltä, jossa olisi varmaankin vielä tilaa pronssilaatalle. Kunhan vielä hieman etenen tutkimuksissani, niin epäilen, että nykyisen presidentin esi-isät ovat Halolanmäen Halosia ja taas olisi pronssilaatan tarvetta. Presidentti Kekkosen suvun joku edustaja muutti myös suvun historiikin mukaan Mustolanmäeltä Kärkkäälään, mutta tarkkaa asuinpaikkaa ei tiedetä.

Mutta luulenpa, että Kekkosen suku asusti Pasko-Petäisen rannalla. Epäilyni ei perustu siihen, että nimitin Kekkosta paskiaiseksi, vaan siihen, että Paskon ja Särkisen kylän välissä on paikat nimeltään Kekkosenkallio ja Kekkosenkorpi. Asian voi tarkastaa tästä retkeilykartasta, jonka saa kätevästi suurennettua hyvinkin isoksi. http://www.retkikartta.fi/retkikartta.php . 


Kommentit (0) 

Kekkonen, Kekkonen

07.10.2010, 19:18

Kekkosten suku on hävinnyt tyystin Kärkkäälästä eilen mainittuja paikannimiä lukuunottamatta. Kekkosten sukukirjan mukaan Kärkkäälän Kekkoset muuttivat 1800-luvulla Heinolaan. Siellä asuessani kuulustelin eräitä tapaamiani Heinolan Kekkosia asian johdosta, mutta kukaan ei suostunut tunnustamaan olevansa Kärkkäälästä lähteneitä; minullahan  ei ollut oikeutta kiduttaa. Poliittisessa mielessä Heinola ei ollut Kekkos-myönteistä aluetta.

Kärkkäälän kansanperinne sentään muistaa yhden Kekkosoen eli Hivelo-Kekkosen. Lisänimestä päätellen voisi olettaa, että Hivelolta puuttui sellainen ripeys ja tarmo, josta sukulais-Urho tuli tunnetuksi. Hivelo hankki vaatimattoman elantonsa kaupittelemalla kaikenlaista, jota kyläläiset sitten lähinnä säälistä ostivat.

Parhaiten Hivelo muistetaan pullakauppiaana. Kerran hän oli kauppareissullaan ja ns. pakottava luonnollinen tarve pakotti hänet tienvieruspensaaseen. Korinsa kauppias jätti toimituksen ajaksi tielle. Kirkonkylän assistentti, joka oli tietenkin vähän hienompia ihmisiä, sattui tapahtumapaikalle ja alkoi äimistelemään  tiellä lojuvaa vehnäsvasua.

Silloin Hivelo kurkisti puskasta ja kohteliaaseen tapaansa ähisti, että ”anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti pullaa, aivan tuoretta ja lämmintä vielä…..”


Kommentit (3) 

Kekkonen. Kekkonen, Kekkonen

09.10.2010, 08:37

Mikko Uolan äskettäin ilmestyneestä kirjasta ilmenee, että se ulkopoliittinen linja, jota myöhemmin alettiin kutsua Paasikiven-Kekkosen linjaksi syntyi Rovaniemellä vuonna 1942 marraskuun 19. päivän vastaisena yönä maaherra Kaarlo Hillilän virka-asunnossa, jonne Urho Kekkonen ja Kustaa Vilkuna olivat saapuneet juopottelemaan maaherran johdolla.

Siihen asti miehet olivat olleet jyrkästi sitä mieltä, että  Neuvostoliitto ja yleensäkin ryssät olisi hävitettävä. Kaikille tämäkään ei olisi vielä riittänyt, vaan lisäksi koko Pietarin metropoli olisi pitänyt hukuttaa Nevan vesistön uudelleenjärjestelyjen avulla. Kolmisen vuotta myöhemmin muualla Euroopassa tämänlaiset poliitikot päätyivät helposti hirsipuuhun, mutta Suomessa näin ei tapahtunut.

Marraskuun 19. päivän vastaisena yönä kaverukset tulivat siihen tulokseen, että sota hävitään ja vetivät siitä sen johtopäätöksen, että Suomen ulkopoliittista linjaa on perusteellisesti muutettava. Niinpä he vakavasti suunnittelivat pakolaishallituksen muodostamista ulkomaille, mieluiten Englantiin. Monissa maissa maanpakolaishallituksen perustamisen suunnittelu vihollismaahan sota-aikana on asia, josta helposti seuraa rapsut ja  vähintäänkin nappi ohtaan. Tuskinpa humalatilaakaan pidetään lieventävänä asianhaarana.

Muuten tuo Pietarin hukuttaminen on taas sikäli ajankohtainen asia, että kaupungin edustalle on nyt rakennettu melkein valmiiksi pato, jonka avulla hanke saattaisi teknisessä mielessä onnistuakin.  Padon loppuunrakentaminen keskeytyi Neuvostoliiton romahdukseen, mutta montaa metriä työ ei jäänyt vajaaksi. Pitäisikin selvittää, onko Pietarin pato ihmiskunnan suurin ja turhin rakennusprojekti. Luulen, että kyllä se on ainakin  Kiinan muuria mittavampi hanke.


Kommentit (0) 

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

09.10.2010, 21:32

Rasakka mies oli Kekkonen; sen todistavat Tilastopajan tiedotkin:

Urho Kekkonen, Kajaanin Kipinä, 3.9.00-31.8.1986, 181 cm, 63 kg

100m 11,0 s

korkeus 185 cm

pituus 6,64 cm

kolmiloikka 14.06 m

Ei tuloksia kaudella 2010

Kaikista kovin kansainvälisen tason tulos, eli vauhdittoman kolmiloikan 9,72 m, vielä puuttuukin Tilastopajan tiedoista.

Pysähtyneisyyden aikana puhuttiin, että tuo vauhdittoman kolmiloikan tulos olisi ollut peräti 50 vuotta maailmanennätys.  Valtion päämiehistä ainoastaan uimari Mao ja golfari Kil Il Jung pystyivät haastamaan Kekkosen kilpaurheilijoina. Mao ui muistaakseni 10 kilometriä puoleen tuntiin ja Korean suuri johtaja osui golfissa  joka lyönnillä reikään ihan harjoittelematta.

Jotta totuus ei unohtuisi, pitää mainita, että 70-luvulla  keihäänheittäjä Hannu Siitonen paransi ”maailmanennätystä” lähes metrillä. Ja jos joku oikea kolmiloikkaaja olisi kokeillut lajia, olisi ME kolmisen metriä enemmän.

Kekkosten suvussa kolmiloikka-asiassa pojasta polvi parani, sillä Matti Kekkonen voitti Suomen mestaruuskisoissa pronssia vuonna 1953 tuloksella 14,45 m. Enää se tulos ei riittäisi mitaleille, vaan viime kesänä Matti olisi jäänyt Kalevan kisoissa kahdeksanneksi. 


Kommentit (0) 

Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen

10.10.2010, 18:46

Kekkonen ei ollut aina kalju, vaikka se kummalliselta tiedolta nyt tuntuukin. Muistelmissaan hän paljastaa, että ”minulla oli yläluokille saakka runsas ja pehmeä tukka. Sitten se rupesi yhtäkkiä ohenemaan. Joku neuvoi, että ajelisin pääni puhtaaksi partaveitsellä: se edistäisi tukan kasvua. Minä hullu noudatin neuvoa ja annoin parturi Hedmanin kyniä pääni. En tiedä edistikö tämä manööveri kaljuuntumistani, mutta huomiota se ainakin Kajaanissa herätti.”

Nykyään paljaskuuppaisuudestahan on tullut nuorten miesten keskuudessa suorastaan muotioikku. Se ei enää herätä minkäänlaista huomiota.  Huomiota ei oikein herätä nykyän mikään mukaan ulkoinen. Entisellä työpaikalla oli ATK-nörtti liikkui kauttaaltaan erilaisilla tarvekaluilla lävisteltynä ja ainut asia, joka herätti huomiota, oli erilaisten tarvekalujen helinä.

Ja Kuopion torilla käveli vastaani  kesähelteellä karvainen miehenroikale yläruumis paljaan ja alaruumis viehkeään kesäkläninkiin sonnustautuneena eikä kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Väitänpä, että vielä minun nuoruudessani 30 vuotta sitten miehen poninhäntä  tai korvakoru olisi savolaisessa pienviljelijä-metsuriyhteisössä vaarantanut kantajansa ruumiillisen koskemattomuuden, niin tuomittavaa kuin se onkin.


Kommentit (2) 

Kekkonen ei ollut aina kalju, vaikka se kummalliselta tiedolta nyt tuntuukin. Muistelmissaan hän paljastaa, että ”minulla oli yläluokille saakka runsas ja pehmeä tukka. Sitten se rupesi yhtäkkiä ohenemaan. Joku neuvoi, että ajelisin pääni puhtaaksi partaveitsellä: se edistäisi tukan kasvua. Minä hullu noudatin neuvoa ja annoin parturi Hedmanin kyniä pääni. En tiedä edistikö tämä manööveri kaljuuntumistani, mutta huomiota se ainakin Kajaanissa herätti.”

Nykyään paljaskuuppaisuudestahan on tullut nuorten miesten keskuudessa suorastaan muotioikku. Se ei enää herätä minkäänlaista huomiota.  Huomiota ei oikein herätä nykyän mikään mukaan ulkoinen. Entisellä työpaikalla oli ATK-nörtti liikkui kauttaaltaan erilaisilla tarvekaluilla lävisteltynä ja ainut asia, joka herätti huomiota, oli erilaisten tarvekalujen helinä.

Ja Kuopion torilla käveli vastaani  kesähelteellä karvainen miehenroikale yläruumis paljaan ja alaruumis viehkeään kesäkläninkiin sonnustautuneena eikä kukaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Väitänpä, että vielä minun nuoruudessani 30 vuotta sitten miehen poninhäntä  tai korvakoru olisi savolaisessa pienviljelijä-metsuriyhteisössä vaarantanut kantajansa ruumiillisen koskemattomuuden, niin tuomittavaa kuin se onkin.


Kommentit (2) 

Tourusen kaurapelto maamme urheiluhistoriassa

11.10.2010, 19:44

Olen aina pitänyt Jorma Kinnusta harvinaisen hyvänä jutunkertojana. Nyt on myös paljastunut, että hän on harvinaisen rehellinen mies.

Nimittäin Kinnusen tarina siitä, että hän jo vuonna -63 heitti maailmanennätyksen, saa virallisen vahvistuksen Suomen urheiluelämän tämän hetken tunnetuimman edustajan, eli kirurgi Sakari Oravan, muistelmissa. Ja kukapa ei Oravaa uskoisi, usovaista miestä.

Oman kotikylänsä kentän vihkiäiskilpailuissa Kinnunen heitti keihäänsä takalaittomaksi eli se lensi kentän päädyn yli,  jatkoi alamäkeen ja pysähtyi Tourusen kaurapeltoon. Pituudeksi arvioitiin 87 metriä. Silloinen virallinen maailmanennätys oli 86,74.

Mainittakoon, että verryttelyheitossa Kinnusen keihäs oli katkennut ja se korjattiin puutulpalla heittokuntoiseksi. Soini Nikkisen maailmanennätysheitto vuodelta -56 heitettiin myös kertaalleen katkenneella ja korjatulla välineellä. Saattaa olla, että liitokset jotenkin parantavat keihään liito-ominaisuuksia.

Kirurgi Sakari Oravan muistelmista paljastuu vähän yllättäen, että hän on entinen työläisnyrkkeilijä ja sarjansa nuorten Suomen mestari. Seura oli sama Kokkolan Jymy kuin Olli Mäellä; miehellä, joka menetti politiikan vuoksi olympiakullan.


Kommentit (0) 

Syöpää ja sähkömagnetismia

12.10.2010, 19:40

Kirjastolla oli yleisötilaisuus kännykän terveyshaitoista. Olin paikalla nuorison ja miessukupuolen edustajana. Yleisön joukossa mieleni valtasi se erikoislaatuinen tunne, että olen poikkeuksellisesti yksi  tervejärkisimmistä koko porukasta.

Kännykkäprofessori kertoi, että 1600 tuntia kännykänkäyttöä kaksinkertaistaa aivokasvainriskin. Vastaväittäjä ilmavoimien insinöörimajuri päästeli raskaita huokauksia ja pudisteli päätään. 

Olin ajatellut kysyä, että pitäisikö polkupyörändynamot kieltää. Nehän synnyttävät poikkeuksellisen voimakkaita sähkömagneettikentttiä huolestuttavan lähellä sukusoluja. En kysynyt, koska en halua loukata uskovaisia ihmisiä.

Sen sijaan kysyin, että onko perää siinä ubaanilegendassa, jonka mukaan vanhat MIG-lentäjät siirtyvät huomattavan usein taivaallisiin ilmavoimiin syövän uhreina. Tällaisen väitteen olen jostakin kuullut.

Ja tosiaankin kuulemma melkoinen osa niistä lentäjistä, jotka olivat 60-luvulla Kirgiisiassa koulutettavana, ovat saaneet syövän. Mutta aiheuttajaksi ei epäillä sähkömagneettisia ilmiöitä, vaan koulutusalueen lähellä tehtyjä ydinkokeita.


Kommentit (0) 

Riskejä

13.10.2010, 19:11

Kännykkäprofessori kertoi eilen, että monissa maissa kännykänkäyttö on terveyssyiden vuoksi Suomea tiukemmin kontrolloitua. Varsinkin Venäjä on kunnostautunut tässä asiassa.

Professori arveli syynä olevan sen, että siellä tiedetään millaisia terveysongelmia USA:n Moskovan suurlähetystössä on koettu jatkuvan sähkömagneettisen säteilyn vuoksi.

Professorin kertoma saattaa tietenkin olla hevosenleikkiä, mutta tulipa mieleeni, että tutkijat voisivat selvittää, millaisia terveysvaikutuksia rajanpinnassa elville ihmisille on aiheuttanut vuosikymmeniä jatkunut tutkasäteille altistuminen. Näkyykö asia syöpätilastoissa ja onko mäenpäällä asuvilla muita enemmän ongelmia? Siinäpä tutkimusaihe jollekin  tulevalle tohtorille.

Mäkien huippujahan tutkan sädekeilat suoraan pyyhkivät. Ennen taisivat uukuniemeläisetkin toimia asiassa koekaniineina. Tosin rajan takaa taisi hävitä yksi näkyvissä ollut tutka-antenni männä vuonna.

Parikymmentä vuotta sitten Erik Wahkström julkoi kirjan nimeltä Ympäristöriskit. Kirjassa kerrottiin selvästi numeroilla, että miten paljon mikäkin terveysriski lyhentää elinikää.

Tupakanpoltto lyhensi muistaakseni ihmiselämää kuusi vuotta, kova viinanjuonti pikkuisen vähemmän. Läskillä ja suolallakin oli jonkin verran merkitystä, mutta kaikki muut pahana pidetyt asiat sitten olivatkin pelkkää akateemista taustakohinaa, joiden merkitys oli käytännössä mitätön. Muistelen, ettei edes korkeajännitejohtojen juurella asumisen vaarallisuudesta ollut näyttöä.


Kommentit (0) 

Potunnostoloma

14.10.2010, 16:59

Lumisade yllätti jälleen Keski-Suomen autoilijat. Harmittaa, etten vieläkään ole hakenut patenttia keksinnölleni, jonka uskon edistävän liikenneturvallisuutta liukkailla keleillä. Elikkä autojen renkaiden päälle voisi virittää karkeasta keinokuidusta vähän sukkahousukankaan tapaisesta tekstiilistä valmistetut liukuesteet. jotka lisäisivät kesärenkaiden pitoa. Tänään sellaisilla olisi ollut kysyntää Ysitien huoltoasemilla. Itse asiassa Niksi-Pirkalle voisi esittää, että hätätilanteessa sukkahousutkin ajaisivat saman asian.

Ennustan, että on tulossa tos kova talavi, kuten Savossa ennen sanottiin. Nimittäin luulen, että ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, että maamme ilmavirtaukset ovat pysyvsti muuttuneet idästä tuleviksi. Olemme siis siirtymässä mannerilmastoon. Kesät ovat kuumia ja talvet kylmiä. Vanhan kansan sääprofeettojen siinä uskomuksessa, että kylmää talvea suraa kuuma kesä, saattaa olla tieteellinenkin pohja.

Nuoruudessani talvi tuli yleensä koulujen syyslomien aikaan eli lokakuun puolivälissä. Monta kertaa silloin pääsi jo luistelemaan järvenjäälle. Sen sijaan lapsuudessani  syyslomalla ei vielä tullut talvea, koska ainakin Kärkkäälän kansakoulussa lyhyen syysloman ihan virallisenakin nimenä oli osuvasti ja käyttötarkoitusta ilmentävästi potunnostoloma. Se ajoittui jo syyskuun puolelle.


Kommentit (0) 

Suuria aikoja

15.10.2010, 20:17

Elämme kuopiolaisen palloilun suuria aikoja. Kalpa palasi ensiksikin pitkästä aikaa voittokantaan ja uskon, että joukkue on maaliskuussa kymmenen parhaan joukossa ja pääsee vahvana ennakkosuosikkina tavoittelemaan mestaruutta sitten, kun tosipelit alkavat. Muuten Kalpa – Tappara näkyy tunnin kuluttua maksuttomalla urheilukanavalla.

Ja toiseksi huomenna klo 14 on yksi kuopiolaisen jalkapalloilun tärkeimmistä peleistä. Silloin Kups saattaa varmistaa paikkansa Eurokentille ja suuri haaveeni on toteutumassa. Paljon mahdollista, että maailskuussa samaan aikaan, kun Kalpa pelaa mestaruudesta, Liverpoolin joukkue juoksee ties mikä paikka kylmästä sinisenä tummentuvalle Keskuskentän hyhmäiselle areenalle. Tosin Liverpoolilla menee sen verran huonosti, että voi olla, ettei se selviä Eurokentille Kupsin tavoin.

Muuten joskus 70-luvulla kävi niin, että Kups olisi päässyt Europeleihin, mutta joukkue kieltäytyi jostain käsittämättömästä syystä. Kupsissa on muutenkin vahva kieltäytymisperinne. Markku Hyvärinen kuulemma kieltäytyi, kun häntä puhelimella pyydettiin pelaamaan Pelen kanssa New York Cosmokseen. Oli kuulemma sanonut soittajalle, että ”en minä nyt jouva, minä oun mänössä Kuopioon.” Ja kun maalivahti Pertti Hännistä pyydettiin ranskalaisen suurseura Saint-Etiennen riveihin, vastasi mies ”ei teillä oo niin paljon rahhoo”.


Kommentit (2) 

Loppuun taputeltu

16.10.2010, 18:09

Tämä kausi on sitten Kupsin kotipelien osalta loppuun taputeltu, kuten urheilukielellä sanotaan, ja oivaan syysvireeseen päässyt, kuten urheilukielellä sanotaan, Ilja Venäläinen viimeisteli molemmat maalit, jälkimäisen suoraan ilmasta, joka on syksyn kulttuuriteko, katsokaapa vaikka itse tästä linkistä http://www.iltalehti.fi/nettitv/?28296012  , ja tämän sankariteon myötä Kupsin selviäminen pelkästään Eurokentille on jo selviö, mutta lisäksi teko varmisti myös vähintäänkin pronssimitalin Veikkausliigassa, joka asia saa pannut kuumiksi monessa savolaiskodissa mitalikahvien merkeissä.

Tämä jalkapallokausi oli sittenkin hyvä kausi, vaikka kevään ensimmäisen pelin, sen Hjk:lle kärsityn 5 – 0 tappion jälkeen, jonka kaikki jalkapallon ystävät varmasti vielä muistavat, pelkäsin ihan turhaan, sillä joukkueemme on sittemmin taistellut kuin leijona ja kääntänyt lähes poikkeuksetta kaikki tasaväkiset ottelut edukseen, toisin kuin aiemmilla pelikausilla on ollut tapana tehdä, jonka voi katsoa johtuneen joukkueen lisääntyneestä itsevarmuudesta sekä maalihakuisesta tahtotilasta.

Siis Kupsin afrikkalaistaustainen joukkue voitti Pietarsaaren Jaron itäeurooppalaistaustaisen joukkueen ansaistusti 2 – 1 äsken jäisellä Keskuskentällä. Yleensä syksyn viimeisessä pelissä on ollut kylmää, tuulista, märkää ja pimeää, mutta tällä kertaa ongelmana oli talvisen matalasti suoraan silmiin paistanut aurinko, että sekin epäkohta vielä Keskuskentän kalsealla peliareenalla. Muuten olen sitä mieltä, että keinonurmi olisi asennettava tällä hetkellä käyttämättömänä olevalla Väinölänniemen stdionille, jotta kentälle juokseva Europelivastustaja, eli Liverpool, kuten uskon, saa tutustua yhteen maailman kauneimmista urheilupyhätöistä.


Kommentit (0) 

Seksiä ja väkivaltaa

17.10.2010, 19:11

Kannattaa lukea Itä-Hämeen asioita seuratessaan sikäläisiä nettisanomalehtiä. Niistä löytyy tapauksia, jollaisia ei missään muualla voi tapahtua. Minulla on ollut vahva muistikuva, että Jalmari Finnen hölmöläistarinat jotenkin ihan oikeasti liittyvät Itä-Hämeeseen ja taas tämä muistikuva vahvistuu.

Muuten jokin aika sitten omilla silmillä luin Itä-Hämeestä, että sysmäläiset ilmailunharrastajat olivat puusta veistelleet sikäläisen mielisairaalan vintillä ihan hyvän lentokoneen, mutta sitten huomattiin, ettei lentolaitetta saatu muuten ulos, kuin purkamalla vintti.

Itähämäläiset ovat monipuolisesti toimeliasta ja aikaansaapaa väkeä. Nyt on Hartolassa ollut tarkoitus tuottaa seksielokuva, mutta siitä tulikin lopulta väkivaltafilmi, kuten tästä Heinolan seudun uutisesta voi lukea http://www.ess.fi/?article=299643  . Yleensä Itä-Häme-lehden tyypillinen otsikko oli ennen, että miestä puukotettiin ryyppyporukassa, mutta tällä kertaa otsikko voisi poikkeuksellisesti olla, että miestä puukotettiin elokuvatuottajaporukassa.

Luulenpa arvaavani tapauksen taustat. Nimittäin sähköttömässä mökissä yritettiin harrastaa seksiä aggregaatin avulla, mutta siinä touhussa kyllä rauhallisempikin mies lopulta hermostuu. Ainakin, jos ensirakastaja joutui ennen kohtausta repimään kaksitahtikonetta käyntiin; ne ovat viheliäisiä värkkejä. Tuossakin on varmaan ollut piikki tulupassa ja tulppa pässyt kastumaan ja sen jälkeen on helposti tunnelma pilalla ja pahamieli ja lisäksi akat alkavat säksättämään.

Elokuvatuottajien olisi kannattanut muistaa, että päreen valossakin kuvaus olisi onnistunut paremmin ja nestekaasulaitteet ovat vallan mainioita mökkiolosuhteissa. Muistelenpa muuten, että Pörsänmäen rocktähti Toivo Ryynänenkin soitteli uransa alussa nestekaasukitaraa, kun ei ollut kylällä vielä sähköjä. 


Kommentit (0) 

Tikka-Jussi

18.10.2010, 18:53

Katsoinpa tuossa Yle Areenalta suuren homokeskustelun, joka jostain minulle käsittämättömstä syystä kuohuttaa suomalaista yhteiskuntaa siinä määrin, että lomautukset uhkaavat seurakuntien työntekijöitä, koska verotulot vähenevät dramaattisesti. Kansanedustajien Päivi Räsäsen ja Pentti Oinosen sanailua seuratessani tuli mieleeni Tikka-Jussi, joka vaikutti lapsuudessani Kärkkäälän vahvasti körttiläistaustaisessa hengellisessä elämässä.

Tikka-Jussi oli vanhemman puoleinen itseoppinut sananselittäjä, joka kierteli esittelemässä tulkintojaan Raamatusta seuroissa, joita siihen aikaan järjestettiin. Naisen asemaankin Jussi oli perehtynyt ja hänen teologinen näkemyksensä naissukupuolen roolista maailmassa kuulemma oli, että nainen on luotu miehen aluseksi.

Muuten aivan oikeassahan Päivi Räsänen on; kyllä se Korinttolaiskirje yksiselitteisesti kieltää miesten homostelun. Vähän vajavaiseksi hänen tulkintansa kuitenkin jää, sillä jos Raamattua oikein tarkkaan tutkii sen alkuperäisessä ja värentämättömssä muodossaan, niin ainakin jos homostellessa syyllistytään myös avionrikkomiseen, niin kivittämällä tapahtuva kuolemanrangaistus on seuraamuksena selviö.

Eli vaarallinen vapaamielisyys on hiipimässä kansankirkkoomme kansanedustaja Räsäsen myötä. Eikä sitäkään kieltoa enää kunnioiteta, jonka mukaan naisella ei ole puheoikeutta seurakunnassa, vaan hänen on oltava ihan hissukseen. Siitäkin on tiukka määräys siinä samassa Korinttolaiskirjeessä.


Kommentit (0) 

Väinö Vopio-palkinto Päivi Räsäselle

19.10.2010, 20:07

Räsäs-keskustelun mainingit lyövät korkeina. Iltalehdessä agnostikko ja tähtitieteen professori Esko Valtaoja esittää seuraavaa uskonnonvapauteensa vedoten, jonka epäilen olevan satiiri-huumoria, jota ei meillä välttämättä ymmärretä:

”Saman vapauden nimissä minäkin sanon sitten omani. Puheenjohtaja Räsänen pitäisi saada eheyttämishoitoon, jonka jälkeen hänet pitäisi panna elämään avioliitossa toisen naisen kanssa, täräyttää Valtaoja. Hän pohtii myös, voivatko Räsäsen lapset kasvaa tasapainoisiksi nykyisessä perheessään. ”

Valtaoja on monipuolisesti tunnustettu keskustelija uskonasioissa. Ensiksi hän sai uskontoa pilkkaavasta kirjastaan Kotona maailmankaikkeudessa Tiede-Finlandian Isä Ambrosiuksen kädestä. Sitten hän sai kirjastaan Nurkkaan ajettu Jumala sekä Vuoden kristillinen kirja-palkinnon että myös ateistien Väinö Voipio-palkinnon. Väinö Voipio-palkinto luovutetaan vuosittain tieteellisen ja uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä.

Esitänkin, että tämän vuoden Väinö Voipio-palkinto myönnetään kansanedustaja Päivi Räsäselle hänen näyttävästä työstän tieteellisen ja uskonnottoman maailmankuvan edistämisestä. Mikään vapaa-ajattelijoiden kampanja ei ole saanut viikossa 25000 ihmistä eroamaan kirkosta. 


Kommentit (0) 

Suuri humanisti

20.10.2010, 19:52

Mielenkiintoinen ihminen tuo eilen mainittu tuomari, kirjailija ja suuri humanisti Väinö Voipio. Wikipedia kertoo hänestä ja hänen humanistisesta elämnasenteestaan mm. seuraavaa:

Väinö Voipio oli 1960-luvulla innoittajana myös humanismista kiinnostuneille ja oli perustamassa Suomen humanistiyhdistystä Helsingissä 1968.[6]

Vakaumuksellisuus oli Voipiolle ”sydämen lämmön sanelemaa tahtoa toimia kaikkea sitä kärsimystä, pimeyttä ja vääryyttä vastaan, jota maailmassamme niin paljon tapahtuu.” Kirjoituksissaan Voipio puhui totuuden ja hyvyyden puolesta tehdystä työstä lähimmäisen ja koko kansan hyväksi. Ihanteena hän esitti epäitsekkään toiminnan puhtain keinoin.[7] Vapaa-ajattelijain liiton vuonna 1993 perustettu Väinö Voipio -palkinto on nimetty hänen mukaansa.[8]

Erityisen mielenkiintoiselta ja yllättvältä  tuntuu se, että muistaakseni Marko Tikan kansalaissodan kenttätyomioistumia käsitelleesstä kirjasta käy ilmi, että Väinö Voipio toimi nuorena miehenä Viipurin kenttäoikeuden tuomarina. Hänen kunniakseen on mainittava se, että taulukoita tutkittuani olin katsovinani, että hän antoi vain yhden kuolemantuomion. Tosin sekin on suurelle humanistille liikaa, ja olisi joskus selvitettävä tapauksen taustat ja mihin pykälään tuomio perustui. Sitä pykälää nimittäin etsitään vielä 91 vuotta myöhemminkin, koska kuolemtuomion yksiselitteisesti mahdollistavaa pykälää ei välttämättä laissa silloin ollut.

Voipio ei ollut ainoa kirjailija, joka toimi kenttäoikeksissa. Ainakin savolaisen sanarieskan taitaja Kalle Väänänen ja kansallisrunoilja V. A. Koskenniemi kunnostautuivat samassa asiassa. Sen sijaan Ilmasi Kianto, jonka elämänkerta on nyt pöydälläni, ei ollut tuomarintehtävissä, vaan ihan pelkästään kirjailijan roolissa ja asian harrastuksesta hän vaati myös punikkiakkojen tappamista naarassusien tapaan.

Voipion linja oli Viipurin silloisissa oloissa humaania toimintaa. Kaupungissa suoritettiin kansanmurha eikä asialla tuomioistuimia vaivattu, vaan ne tehtiin ilman mitään turhia byrokraattisia muotoseikkoja elikkä tekijät syyllistyivät yksiselitteisesti murhiin. Äskettäin ilmestyneestä Karjalan historaa käsittelevässä kirjassa kerrotaan, että jääkäreiden ennen kaikkea venäläisiin siviileihin kohdistuneen joukkotuhonnan tarkoituksena oli romuttaa ryssän upseeri Mannerheimin arvovalta sekä sytyttää sota Venjää vastaan.

Jäkimäisessä pyrinnössä onnistuttiinkin, mutta se kyllä vei 21 vuotta. 


Kommentit (0) 

Ikäkausiurheilijoita

21.10.2010, 19:08

Eilen luomupuutarhuri evp Arvi Nurmi siirtyi sarjaan M yli 80 v. Onnea Arville, joka on kuvassa vaimonsa Kaisun kanssa. Jos saan ylipuhuttua Arvin ensi talvena veteraanien MM-kisojen 50 kilometrin perinteisen tyylin hiihtoon, voittaa hän toiseksi tulevaa useilla kierroksilla. Arvi on nimittäin tosi kopsakka ukko ja yksi kylän kovakuntoisimmista miehistä. Tosin en usko, että saan miestä enää innostumaan kilpaurheilusta näin kypsemmällä iällä.

Arvi on yksi Kärkkäälän kovakuntoisimmista, koska syntyjään kärkkääläinen Korhosen Niilo asuu nykyään Mustolanmäellä. Olen tuossa tutkaillut ikäkausitilastoja ja vaikuttaa vahvasti siltä, että Niilo voittaa seuraavissa veteraanien MM-kisoissa sarjassa M yli 75 v  sekä maratonjuoksun että kymmenottelun. Harvinainen yhdistelmä jollaiseen ihmetekoon ei edes Elmo, Kainalniemen Hiki, pystynyt.

Tosin Niilo ei taida olla Korhosten perheen menestynein urheilija, koska hänen vaimollaan Aulilla, joka tietysti myöskin on Kärkkäälän tyttöjä, on SM-mitaleja kestävyysjuoksusta noin 50, joista 18 kultaista. Voi hyvällä syyllä sanoa, että Aulin mitaliluettelo on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.

Minulla on muuten epäilys, että pula-ajan Suomen kasvatit ovat huomattavasti sitkeämpitekoisia kuin nykyajan valmispitsasukupolvi.


Kommentit (1) 

Työnorjat

22.10.2010, 19:28

Suuri homokeskustelu jatkuu ja kiihtyy. Eilen Nelosen uutisissa tasavallan presidentti Tarja Halonen ja yläasteen oppilas Maija Koivistoinen ( 15 v, Puotinkylän Valtti) ottivat terävästi kantaa asiaan. Uutisten jälkeen keskusteluohjelmassa A-Plus oli kuultavana pappi, joka oli menettänyt virkansa, koska oli ottanut Raamatun käskyt ja kiellot liian tosissaan.

Nuori toimittaja nainen arvosteli ohjelmassa Raamattua myös siitä, että se hyväksyy orjuuden. Missähän kohdassa tällainen hyväksytään, tiedusteli evp. pappi eikä toimittaja osannut vastata, koska oli liian huonosti kirjansa lukenut. Eikä sieltä taida hyväksyntää asialle löytyä, mutta muuten Mooseksen kirja ottaa asiaan kantaa.

Ja näin sanoo Herra: ”Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan” (2. Mooseksen kirja, 21:20-21). 

Tämä Ison Kirjan kohta on tänäkin päivänä muistettava ainakin paheellisessa ja intohimoja kuohahtelevassa Heinolan kaupungissa. Nimittäin jokunen vuosi sitten eräs sikäläinen ravintoloitsija tuli uskoon ja ilmoitti ainakin lehtitietojen mukaan, että hänen ravintolassaan ei sitten noudateta mitään tessejä ja tsl:ia vaan Mooseksen lakia. 

Tietooni ei ole tullut, että yllä olevaa Mooseksen kirjan kohtaa ravintolan työsuhteissa olisi kuitenkaan sovellettu. Ja tietääkseni  lehtikirjoittelun jälkeen ravintolan asiakasmäärä nousi, koska ihmiset ympäri maata kiinnostuivat asiasta ja tulivat tarkastamaan, miten hommat hoituvat vanhatestamentillisessä hengessä. Hyvinhän ne hoituivat tavallisesti luotettavista lähteistä saamieni tietojen mukaan.


Kommentit (2) 

Hopea ei ole häpeä

23.10.2010, 19:24

Kups taisteli sitten hopelle ja siitä on lapsen mieli nyt hyvä. En tosin keksi yhtään kappaletta järkiperäisiä syitä sille, miksi lapsen mieleni on nyt hyvä.

Mukava ja lämmin oli päättynyt sarjakausi. Viisi vuotta olen tuskaillut  kaupungin jalkapallontason surkeutta, mutta tänä kesänä Kups pelasi iloista jalkapalloa ja säännöllisesti voitti tasaiset ottelut kovalla yrityksellä. Tosin kaksi asiaa vielä kaivelee.

Ensiksikin Maarianhaminaa vastaan kotiottelussa Kups sai viime hetkillä rankkarin. Koska Oravainen oli kaadettu pelaaja, antoi valmentaja hänen se ampua, vaikka joukkueessa on puolenkymmentä sellaista miestä, jotka varmasti tekekevät pilkulta maalin. Oravainen ei ole sellainen ja siinä meni kaksi sarjapistettä.

Toiseksi Tps-ottelussa erotuomari ajoi joukkueen parhaan, eli Ilon, aiheetta ulos, siitä seurasi kolmen ottelun pelikielto ja siinä saattoi mennä noin kolme pistettä. Jos nämä turhaan menetetyt  viisi pistettä olisivat olleet viimeisillä sarjakierroksella plakkarissa, Kups olisi tavoitellut mestaruutta.

Hyvä mieli on sitten siitä, että Lahti  putosi. Lahdessa pelataan ihan hyvää jalkapalloa, mutta sikäläiset katsojat ovat maamme huonoiten käyttäytyviä.

Yhdessäkin pelissä juopuneet hämäläisnuorukaiset hoilasivat koko ajan, että ”haaaaista viiittu Maalinen”. Eräs kuopioloainen E-juniori kysyi kirkassilmäisesti äidiltään, että ”mitä nuo sedät huutavat. Tuon ruman sanan ymmärrän, mutta mikä on tuo Maalinen.” Äiti osasi kertoa, että Maalisella tarkoitetaan Kupsin silloista valmentaja Malista.


Kommentit (2) 

Kivitystä

24.10.2010, 19:06

Uskonkiistat vain jatkuvat yhä entistäkin enenevämmässä määrin. Tuntuu siltä, että yhtenäinen valtakirkkomme on jakaantumassa uusitestamentilliseksi ja vanhatestamentilliseksi kirkoksi. Sunnuntain Hesari omisti aiheen käsittelemiseen monta sivua ja telkkarissakin taas keskusteltiin Raamatun tulkinnasta ja sain lisävalaistusta kivitysteemaan, joka minua vanhana heittolajien harrastajana kiinnostaa.

Pappi Jaakko Heinimäki, joka on varmasti virkansa puolesta uskonasioihin perehtynyt, vaikka mielestäni hänen toimimisensa pappina on niukkojen resurssien haaskausta, sillä miehen olisi siirryttävä kuularinkiin, koska lahjoja on, kertoi ruudussa, että Raamatusta löytyy myös kehoitus siihen, että tottelemattomat lapset on kivitettävä. Heinimäki itse vaikutti suhtautuvat tähän Raamatun kohtaan kielteisesti, mutta itse olen sitä mieltä, että kyllä noille ikkunani alla viritetyillä mopoilla yökaudet meteliä pitäville kolleille olisi tehtävä jotakin.

Kivitysasia on nyt sen verran ajankohtainen, että kirkolliskokouksen olisi laadittava siitä selvät toimintaohjeet. Kirkolliskokouksethan ovat aikojen saatossa muovanneet kristinuskon perusteita. Luinpa äskettäin jostain, että käsitys Neitsyt Marian ikineitsyydestäkin synnytettiin äänestyspäätöksellä vuoden 431 Efesoksen kirkolliskokouksessa.


Kommentit (1) 

Sorsa

25.10.2010, 19:11

Olen minäkin seurannut kivitystä; aihetta, jota olen aiemminkin käsitellyt. Oppikoulun ekaluokalla meillä oli pitkät ruokatunnit ja niiden ajanvietteeksi silloiset pikkupojat osasivat omatoimisesti kehittää harrastustoimintaa. Nykyäänhän ne vain pelaavat sisällä tietokonepelejä. Me sen sijaan hararstimme sekä ulkoilua että liikuntaa ja kävimme joutoajalla kivittämässä tuota kuvan Sorsa-laivan hylkyä.

Jostain merkillisestä syystä Sorsa-laiva oli päätynyt opettaja Sorsan, eli Vempulan, rantaan ihan koulun lähelle. Opettaja Sorsalla ja laiva Sorsalla ei ollut käsittääkseni mitään suhdetta, vaan Sorsan päätyminen Sorsan rantaan johtui pelkästä sattumasta.

Emme olleet häiriintyneitä vaan pelkästään läpeensä perkeleellisiä. Itse tuskin syyllistyin Sorsan kivitykseen, en ainakaan muista niin tehneeni ja ainakaan en heittänyt ensimmäistä kiveä. En edes muista, että olisimme ajatelleet asiaan liittyvän mitään luvatonta.

Luulenpa, että luontoäiti on sen viisaudessaan niin suunnitellut, että pojankoltiaisten täytyy leikeissään totuttautua tekemään kauheukisa, jotta he pystyvät sitten kypsemmällä iällä testosteronidementian iskiessä tekemään niitä vaadittuja oikeasti kauheita asioita.

Sorsa-laiva oli rakennettu joskus vuosisadan alussa ja se liikennöi Suonteella vuoteen -60 asti, jolloin se jäi lahoamaan hyödyttömänä. Muistelen kerrotun, että laivan kapteenilla oli paha ärrävika, mutta siitä huolimatta hän kuulutti ujostelematta, että ”syrjäkaria eteenpäin”.

Kuvan reunassa näkyy vanha Siionin silta. Siinä on veikeä rakenneratkaisu, jolla pyrittiin turvaamaan laiva- ja veneliikenteen edut harjoitettaessa henkilö- ja bagaashiliikennettä. Jos silta joskus uusitaan, niin vaadin ehdottomasti, että se pitää entistää juuri tuollaiseen kuvan esittämään kuosiin.


Kommentit (0) 

Toiseksi tärkein asia

26.10.2010, 20:02

Ei kiinnosta kuopiolaisia maailman toiseksi tärkein asia eli ilmastonmuutoksen uhka. Männä viikolla oli arkkipiispa Leon vieraana kaupungintalolla ilmatieteen laitoksen johtaja Petteri Taalas kertomassa tästä ajankohtaisesta asiasta, mutta hävettävän vähän oli väkeä paikalla.

Jos ilmastonmuutosongelman sijasta tilaisuuden aiheena olisi ollut ajankohtainen yhteiskuntaa riivaava homo-ongelma, ei Kuopion torikaan, joka on Pohjoismaiden suurin, olisi riittänyt. Varsinkin, jos aiheesta olisi ollut alustamassa entinen ortodoksisen miesyhteisön johtaja, jonka laitoksessa taisi olla ammoin jotain hässäkkää, jonka seurauksena yhteisön johtaja vietti muutaman vuoden selliretriitissä mietiskellen ja ikoneita maalaillen. Näillä ikoneilla saattaa vielä joskus olla suuri keräilyarvo.

Itsekin mietin pitkään, että männäkkö, koska joskus on tuota asiaa tullut harrastettua lähiyhteisön mielestä vähän liikaakin. Aika monelle olen selostanut, että ilmakehässä on Pillilupi-5-askin kannen laskelman mukaan kutakin ihmistä kohti 30 tonnia hiiltä ja että sitä on tasan kymmenen tonnia liikaa. Ja epäsuhta kasvaa dramaattisesti, mikäli kiinalaiset ja intialaiset eivät tyydy kohtuulliseen elintasoon, vaan haluavat jääkaappeja itselleen. 

Tutkimusteni mukaan ainoastaan noin  kaksi prosenttia kansasta pätkän vertaa välittää tuosta jääkaappiongelmasta ja sekin kaksiprosenttinen koostuu tosi rasittavista ihmisyksilöistä.


Kommentit (1) 

Metaaniklatraatit

28.10.2010, 19:06

Rohkaisin ujohkon mieleni ja kysyin arkkipiispan tilaisuudessa ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalakselta  hänen suhdettaan metaaniklatraatteihin, joissa piilee maailmalle lähes homouteen verrattava uhkakuva. Heinolalaislähtöinen tieteiskirjailija Risto Isomäki on ansiokkaasti kirjoitellut tästä asiasta.

Syvällä meren pohjassa vaanivat metaaniklatraatit sisältävät hiiltä kaksi kertaa enemmän kuin muut fossiiliset polttoaineet yhteensä. Metaani on 25 kertaa pahempi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi. Jos metaaniklatraatit pölläyttävät sisältämänsä kaasut ilmoille, ihmisen toimilla ei ole siinä tilanteessa luultavasti enää mitään tehtävissä, vaan kärvennymme kaikki eräänlaisessa helvetin tulessa.

Viime vuosina ilmakehän metaanipitoisuus on merkittävästi noussut ja kyseessä saattaa olla itseään ruokkiva nopeasti kiihtyvä ilmiö. Jos teoria saisi virallisen tieteellisen vahvistuksen, olisi se hyvin vapauttava kokemus ja ihmiset voisivat lakata huolehtimasta turhasta ja ottaa asiat rennosti.

Ilmatieteenlaitoksen johtaja Taalas ei uskaltanut vielä ottaa jyrkästi kantaa pikaisesti uhkaavaan maailmanloppuun, vaan kertoi, että asiaa ollaan alkamassa tutkimaan ilmatieteenlaitoksen toimesta.


Kommentit (0) 

Aronia

28.10.2010, 19:23

Sen verran tuosta maailman toiseksi tärkeimmästä asiasta, että nykyinen ylimääräinen hiilidioksidi ilmakehässä on helposti ratkaistava ongelma. 9 miljoonaa neliökilometriä, eli Kiinan pinta-alan verran, uutta metsää imaisee hetkessä turhat kaasut pois. Samalla tämän uuden metsikön tuottamalla puumäärällä voidaan turvata helposti myös koko ihmiskunnan energiahuolto kuten myöskin koko ihmiskunnan ruokahuolto, mikäli ymmärretään istuttaa vaikkapa omenapuita. 

Elikkä meidän jokaisen on istutettava 15 aaria uutta metsää. Ei kuullosta pahalta. Viimeksi Suonenjoella käytyäni aloitin omalta osaltani ilmastotalkoot ja ostin erikoistarjouksesta kuusi aroniapensaan tainta syyserikostarjouksesta. Normaalisti ne maksavat 17 euroa kappaleelta, minä maksoin euron. Eivät olleet hinnankiroissa.

Aronia on hyvä marja. Kapitalistinen tiedemies jalosti sen koristekasviksi, mutta neuvostoliitossa kommunistiset tiedemiehet valjastivat sodan jälkeen tämän Saksasta sotasaaliina saadun  turhahkon kasvin tuottamaan syötäviä hedelmällisiä marjoja kansantalouden tarpeisiin.

Aroniasta voidaan valmistaa mehuja, mutta Wikipedian mukaan myös viinejä. Itse en aio ruveta läträämään viinien kanssa, vaan keittelen marjat suoraan pontikaksi. Nimittäin meillä on ihan tyhjäkäytöllä hyvä mehumaija ja kaltaiseni käsistään kätevä mies muuttaa sen hetkessä pontikkapannuksi. Aroniapontikka on varmasti hyvää ja uskon sen vahvistavan verta.


Kommentit (0) 

Valtakunnanjohtaja

29.10.2010, 19:25

Sarjassa savolaisia puoluejohtajia ja yhteiskunnallisia vaikuttajia on tänään esittelyvuorossa edesmennyt valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin. Toissailtana telkkarissa oli kovasti surullinen tarina tästä jo edesmenneestä varkautelaissyntyisestä kuuluisuudesta.

Tosiaankin yllättävä asia, että Siitoinkin oli Savon poekia; jostain syystä hän ei itse sitä mitenkään korostanut. Enemmänkin oli esillä miehen arjalaistausta, kertoihan hän olevansa saksalaisen upseerin ja suomalaishuoran jälkeläinen. Äiti oli ilmeisesti varkautelaisia lapsenpäästön tapahtumahetkellä.

Oma teoriani on, että Siitoin sukunimen pitäisi olla oikeasti Siitonen. Nimittäin vielä 1800-luvun kirkonkirjoissa ei käytetä sukunimissä nen-päätettä, vaan tilalla on oin-pääte. Koivistoinenkin näyttää kirjoitetun muotoon Koivistoin. Vanhat itähämäläisetkin välttävät vieläkin murteessaan nen-päätettä, siispä esimerkiksi Korhonen on Korhoin ja Virtanen Virtain.

Vahoissa kirkonkirjoissa naisten sukunimien nen-pääte sen sijaan korvattiin tar-päätteellä. Niinpä esimerkiksi Tulitikkujalainaamassa-romaanin Kaisa Karhutar olisi nykyään Kaisa Karhunen.

Tuossa alussa mainitussa Siitoin-dokumentissa oli surullista varsinkin se, että Pekan koulussa huippulahjakas poika, keskiarvo päästötodistuksessa 9.9, nousi siinä määrin isäänsä vastaan, että mukiloi tämän pahanpäiväisesti. Ilmeisesti valtakunnanjohtaja ei tapauksen jälkeen ollut pelkästään mielipiteiltään sinimusta vaan myös ulkomuodoltaan. Poika kuoli vähän myöhemmin ajettuaan 18-vuotiaana autollaan päin kauhakuormaajan kauhaa.

Lopuksi voimme tutustua videopätkään valkoisen herrarodun edustajien laivaseminaarista.  http://www.youtube.com/watch?v=umm7WhxcRiw 


Kommentit (0) 

Vapauttakaa ne!

30.10.2010, 22:02

Homokeskustelu on väistynyt taka-alalle, kun suomalainen yhteiskunta on ryhtynyt keskustelemaan hiihdourheilun kielletyistä lisäaineista. Ehkä nämä pääkeskusteluaiheet osoittavat, että maassa on kaikki hyvin, kun ei tuon pahempia ongelmia löydy.

Tai sitten suomalaiset ovat maailman epärehellisintä kansaa. Missään muualla ei nimittäin ole urheilun ympärillä sellaisia väärinkäytöksiä kuin täällä; hiihtoliiton johtokin näyttää olleen lähinnä pikkurikollisjoukkion käsissä. Huolestuneet vanhemmat eivät kohta uskalla päästää lapsiaan ladulle. Ehkä joku huumekäytön porttiteoria soveltuu hiihtoharrastukseenkin. Harrastus aloitetaan viattomannäköisellä hiihtelyllä ja kohta käytetään suonensisäisiäaineita.

En ole muuten kuullut, että Norjassa olisi ihmetelty sitä, että vaikka suomalaiset käyttivät kaikkia mahdollsia vippaskonsteja, niin norjalaisille ei silti kunnolla pärjätty. Eikä Jamaikalla käydä kansalaiskeskustelua siitä, että miksi sikäläiset pikajuoksijat ovat niin käsittämättömän nopeita. Eikä Iranin ja Turkin ylivoimaa painonnostossa näissä maissa äimistellä. Muistaakseni sikäläiset alasarjojen naispainonnostajat ovat vastaavia meikäläismiehiä vahvempia.

Alan olla sitä mieltä, että tämä pelleily alkaa riittää. Veronmaksajien rajallisia rahoja ei pidä enää käyttää näennäiseen dopingvalvontaan, koska systeemi ei toimi; vain amatöörimäiset harrastelijat jävät kiinni. Ja sitä paitsi geeniteknologia on tulossa tai ehkä jo tullut huippu-urheiluun ja sen valvontaan ei liene keinoja.

Kannattaa muistaa, että jo vuonna 2003 Tiede-lehti kirjoitti seuraavaa:

Geenihuijareita vuonna 2008

 

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.

 

Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. – Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

 

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.

 


Kommentit (0) 

Kärkkäälä ja Talvisota

31.10.2010, 20:27

Tämä asia olisi ollut ajankohtainen vajaa vuosi sitten, jolloin Talvisodan alkamisesta tuli kuluneeksi 70 vuotta, mutta onnistuin hankkimaan tämän kuvan vasta viime kesänä, jolloin Suonenjoen koulutoimenjohtaja sen minulle ystävällisesti toimitti.

Kärkkäälän kansakoulussa koulua käyneistä miehistä menehtyi Talvisodassa kymmenen. Jostain syystä muistolaatassa on vain kuusi nimeä. Ilmeisesti laatta on kaiverrettu pian sodan jälkeen eikä silloin ollut vielä tarkkaa tietoa kaikista sodan uhreista.

Välirauhan tai Jatkosodan aikaan viittaa myös tuo kuvassa näkyvä näyttävä hakaristikoristelu. Toisen maailmansodan jälkeen tunnus oli sen verran kiistanalainen, ettei sitä olisi samassa määrin käytetty. Tietääkseni hakaristi oli Suomen ilmavoimien tunnus ja meikäläinen hakaristi poikkesi hieman Saksan vastaavasta, vaikka sitä ei tyhmempi heti huomaa.

Kymmenen vainajaa reilun 300 asukkaan kylästä on paljon. Suomalaisia kuoli Talvisodassa runsas puoli prosenttia, kärkkääläisistä meni 9 % eli kuusi kertaa enemmän. Selityksenä on se, että Kärkkäälän miehet sotivat Laatokan pohjoisrannalla, joka oli tosi kova paikka.

Äskettäin telkkarissa oli dokumentti samalla suunnalla sijainneen Petäjäsaaren taistelusta. Saarta puolustanut nilsiäläisistä ja rantasalmelaisista koostunut komppania sai määräyksen puolustaa saarta viimeiseen mieheen. Näin he sitten tekivätkin; kahdesta pienestä pitäjästä kaatui kummastakin kymmeniä miehiä muutamassa päivässä.

Kärkkäälän koulun oppilaista Talvisodassa menehtyivät seuraavat:

Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies

Aukusti Korhonen, työmies, sotamies

Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies 

Otto Korhonen, työmies, sotamies

Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies

Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti

Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies

Aukusti Räisä, työmies, sotamies

Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies

Veljes Väisänen, työmies, sotamies 

Pro Patria-taulussa on  Jaakko Korhosen nimi ja erikoista Jaakon tapauksessa on, että Sankarivainajat-tietokannan mukaan hän on kuollut 7.8.1941, eli Jatkosodan aikaan. Olisiko niin, että hän haavoittui Talvisodassa ja menehtyi vasta runsas vuosi myöhemmin.

Edellä olevasta luettelosta voisi päätellä, että Suomella oli todellakin työläis-talonpoikaisarmeija. Luulen, että maailmassa on vielä ihmisiä, jotka muistavat nämä miehet. Pyytäisin ystävällisesti, että lähettäisitte tietojanne minulle. Yritän siirtää niitä sitten  Kärkkäälän kylän internet-sivulle.


Kommentit (5) 

Kaatuneet 1939 – 1944

Minun kouluaikanani Kärkkäälän kansakoulun seinällä ei ollut eilistä Talvisodan muistolaattaa, vaan tämä Pro Patria-taulu. Koulun satavuotisjuhlassa vuonna 2004 Jouko Markkanen teki arvokkaan kulttuuriteon ja ohikulkiessaan nappasi viimetingassa kuvan taulusta, joka ilmeisesti on hävinnyt jonnekin. Kukaan ei ainakaan tunnu tietävän, missä se tällä hetkellä on.

Muistolaatta kertoo sen, että sota satutti Kärkkäälän kylää pahasti. Reilun 300 asukkaan kylästä kaatui 20 miestä. Tuossa laatassa on 19 nimeä, mutta lisäksi kärkkääläisistä kaatui myös Onni Markkanen, joka oli käynyt kansakoulunsa muualla ja näin ollen hänen nimensä lienee jonkun muun koulun seinällä.

Suomalaisista menehtyi sodassa vajaat kolme prosenttia. Kärkkääläisiä meni reilut pari kertaa enemmän. Sotaan lähteneistä joka kahdeksas ei palannut. Oletan, että kärkkääläisistä miehistä jäi palaamatta joka neljäs. Suurelta osin kaatuneet olivat samanikäisiä kuin ne nuoret, jotka nykyään ajelevat lökapöksyissä rullalaudoilla jännitystä etsien. On hyvä, että heillä on tilaisuus harrastaa moista.

Toivon, että Kärkkäälän kylän nettisivuille kerätään tietoa kylän sota-ajan tapahtumista ja sodissa menehtyneistä. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan surulliseen tunnelmaan sopivaa musiikkia.http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34


Kommentit (2) 

Sovassa männeet

03.11.2010, 19:58

Sodankäyneet miehet eivät liiemmälti käyttäneet ilmaisua kaatui sodassa, vaan puhuivat, että se ja se mäni sovassa. Savolaiset eivät ole kovinkaan pateettisuuteen taipuvaista kansaa. Kiiskin-Aaro, joka oli kylän teurastaja ja jolla oli ammattinsa puolesta realistinen näkemys elämän ja kuoleman kysymyksiin, ei puhunut että, joku kaatui tai edes mäni sovassa, vaan hänen mukaansa sotatoimissa menehtynyt tapettiin sovassa.

Tässä jäljempänä tarkempaa tietoa sodassa kaatuneista, männeistä ja tapetuista kärkkääläisistä, eli nimi, ammatti, sotilasarvo, syntymäpäivä, kuolinpäivä, kuolinpaikka ja jos haavoittuminen on tapahtunut muualla niin myös haavoittumispaikka. Jaakko Korhosen ja Vilho Laitisen kuolinpaikkoja ei löydy ja jos joku ne tietää, niin olisin kiitollinen lisätiedoista.

Manne Hiltunen, työmies, sotamies, 10.9.20-7.10.44, Kemi

Taavetti Jäppinen, työmies, sotamies, 16.6.09-4.1.40, Ruokojärvi

Yrjö Kauppinen, hevosmies, sotamies,  22.11.08-26.07.41, Leppäselkä

Pekka Kiiskinen, sähkötyömies,sotamies, 6.5.00-8.8.41, Tuoksjärvi

Aukusti Korhonen, työmies, sotamies, 5.3.13-26.12.39, Syskyjärvi

Jaakko Korhonen, maanviljelijä, sotamies, 22.7.19-7.8.41, Jsp (paikasta ei tietoa)

Kurre Korhonen, maanviljelijä-pka, kersantti, 9.5.17-8.9.41, Kotkatjärvi (katosi)

Otto Korhonen, työmies, sotamies, 25.5.15-5.2.40, Pitkäranta

Vilho Laitinen, työmies, sotamies, 4.8.20-16.8.41, 2. kenttäsairaala (paikasta ei tietoa)

Martti Markkanen, maanviljelijä, sotamies, 14.11.13-1.8.41, Putrolampi

Onni Markkanen, opiskelija, luutnantti, 29.4.17-28.6.44, Ylivesi

Mauri Matilainen, maanviljelijä, korpraali, 18.3.07-17.8.41, haav. Värtsilä, 29. sotasairaala

Aatu Nenonen, työnjohtaja, sotamies, työnjohtaja, sotamies, 13.95-13.3.40, 11. sotasairaala

Juho Ovaskainen, maanviljelijä, alikersantti, 21.11.11-23.2.40, haav. Impilahti, 19. kenttäsairaala

Adam Pomell, maanviljelijä, sotamies,  23.12.15-12.3.40, Pitkäranta

Akseli Rytkönen, maanviljelijä, korpraali, 15.2.01-2.11.41, Kontiovaara

Aukusti Räisä, työmies, sotamies, 14.9.09-20.2.40, Yläsommee

August Somerpuro, vääpeli, 16.5.95-21.9.41, Tuoppajärvi

Aarne Vepsäläinen, työmies, sotamies, 27.12.15-27.12.39, Kuhmo

Veljes Väisänen, työmies, sotamies, 27.9.10-18.1.40, haav. Impilahti, sotasairaala 


Kommentit (0) 

Kurre ja Veljes

03.11.2010, 20:23

 

Korjasinpa tuossa eilistä luetteloa. Lisäsin Kurre Korhosen kohdalle sen, että hän katosi syksyllä 1944 Kotkatjärvellä. Ei siis ole varmuutta hänen kaatumisestaan. Sellaista juttua olen sovankäyneiltä miehiltä kuullut, että Kurre olisi jäänyt johonkin palaneeseen saunaan.

Kävin viime kesänä Kotkatjärvellä ja jututinkin siellä erästä Teppanaa, joka hyvin muisti suomalaisten tulon kylälle. Harmittaa, etten älynnyt kysyä hyvämuistiselta starikalta, olisiko hänellä ollut tarkempaa tietoa kylän valtauksen vaiheista.

Teppana, joka on ylhäällä kuvassa kuvassa, muisteli suomalaismiehityksen aikaa ihan hyvällä. Kun venäläiset valtasivat kylän takaisin, joutui hän heti  Puna-armeijaan sotimaan saksalaisia vastaan. Sotaväkireissu oli kestänyt jostain syystä parikymmentä vuotta; olisiko mies värväytynyt peräti ammattisotilaaksi. Armeija-ajan jälkeen Teppana palasi metsätyömieheksi Kotkatjärvelle.

Luulenpa, että Kurre Korhosella oli hirtehishuumorintajua, koska hän on ilmoittanut ammatikseen maanviljelijä-pikakivääriampuja; toista samanlaista yhdistelmäammattia en ole löytänyt sota-arkistoista . Enkä löytänyt toista Kurre-nimistäkään. Myös kaatuneiden luettelossa olevan Veljes Väisäsen etunimi lienee aika harvinainen.


Kommentit (0) 

1939-1945

04.11.2010, 20:19

Sikäli tuo Kärkkäälän kansakoulun sotamuistolaatta on erikoinen, että siihen on kaiverrettu vuosiluvut 1939-1944. Yleensä noissa muistolaatoissa sodan katsoneen kestäneen vuoteen 1945 asti. Ehkä Kärkkäälän laatan poikkeavuuden selittää se, ettei kylän sotilaista kukaan kuollut enää vuoden -45 puolella. 

Vaikka onhan se niinkin, että suomalaiset eivät yhteen aikaan halunneet juurikaan muistella sotaa saksalaisia vastaan. Asiaa pidettiin jotenkin häpeällisenä. Saksalaisturisteja ihmetytti sodan jälkeen se, että  monet suomalaiset kiittivät heitä maamme pelastajina; missään muualla Euroopassa ei tällaista tainnut tapahtua.

Viimeisin kärkkääläinen kaatunut oli Manne Hiltunen, joka sai saksalaisten ampuman räjähtävän luodin päähänsä lokakuussa -44 Kemissä. Näin Maukosen Heikki sen minulle kertoi. Manne oli jo Jatkosodan alkuvaiheessa haavoittunut pahasti, kun konekiväärisarja repi selkälihoja. 

Talvisodassa Kärkkäälästä meni kymmenkunta miestä, Jatkosodan alkuvaiheessa melkein yhtä monta, mutta Kannaksella -44 kaatui vain Markkasen Onni, vaikka kyllä siellä Viipurin edustalla pahoissa paikoissa oli monta muutakin saman kylän poikaa. Manne Hiltunen näyttää olevan ainut Lapin sodassa kaatunut. 


Kommentit (0) 

Heikki

05.11.2010, 21:19

 

Kuvassa Maukosen Heikki, joka minulle kertoili eilisiltana mainitusta Hiltusen Mannesta. Miehet olivat naapureita. Hiltuset asustelivat Rasiaholla, jossa aiemmin oli asunut mummoni perhe, ja Maukoset olivat majailleet ensiksi Satulamäessä ja muuttaneet sieltä kolmen kilometrin päähän Kakkisen Ollin mökkiin.

Siellä he asustivat vuosia yhdessä Ollin kanssa, jota välillä kutsuttiin Kakkisen Olliksi, Salon Olliksi, Vanhaksi-Olliksi tai Kakkisen salon maaherraksi ja joka oli kuitenkin oikealta nimeltään Olli Koivistoinen. Joskus Olli katseli Maukosen neljän pojan uimaliikkeiden kuivamaan harjoittelua mökin pihamaalla ja totesi sitten Kauko Vainion kirjan mukaan, että ”siinähän tuo ei mää ves henkeen”.

Maukosen Kertulla ja Aakulla oli neljä poikaa, mutta niin vain suku sammui kylältä. Perhettä ei pojille siunaantunut  lapsista puhumattakaan. Kuvan Heikki ei muuten koskaan itseään työnteolla liiemmälti stressannut toisin, kuin nykyihmiset mielestäni kohtuuttomasti tekevät. Hän eleli vähän, kuten paljon puhuttu taivaan lintu. Luonnehtisin Heikkiä sanalla vilpertti, jos suomen kielessä on sellainen sana.

Olen muuten ottanut tuon kuvan pikkupoikana noin 20 mk:n hintaisella pillilupiaskin kokoisella  kameralla, jossa ei ollut yhtään kpl säätömahdollisuuksia. Siitä huolimatta kenkälaatikon kuvia tutkiessani olen havainnut, että sillä otin kulttuurihistoriallisessa mielessä arvokkaimmat kuvani. Kuten esimerkiksi tuon Heikin kuvan; Heikin kasvoissa kuvastuvat selkeästi eletyn elämän jäljet.


Kommentit (3) 

02.11.2010, 07:47

3.4.2010-16.6.2010

Kyllä netti on ihmeellinen. Puutteellisen kulttuuritietämyksen vaivaamana olen vuosia miettinyt, liittyykö Rukajärven tie-elokuvan tämän kohtauksen musiikki pääsiäiseen http://www.youtube.com/watch?v=Y7B1f7Tv7ZY . Tarkistin asian netistä; ei liity pääsiäiseen tämä kaunis sävelmä, joka on nimeltään Una Furtiva Lagrina. Taitaa enemmänkin olla hilpeä operettikappale.

Mutta perustellusti voisi uskoa, että kohtauksen asetelma perustuu oletetuihin pääsiäisen  alustapahtumiin ja Leonardon maalaukseen Viimeinen ehtoollinen. Elokuvassa mekanisoitu Rukajärveä kiertävä jääkäriosasto on kokoontunut syönnökselle kunnioittamaan sotamies Heikkisen muistoa, joka lensi taivaalle ansoitetun karjalaistalon mukana.

Joku voisi pitää tahattoman koomisena sitä, että elokuvassa  yläsavolaisista pienviljelijä-metsureista on tehty hirmuisia polkupyöräkommandoja. Savon Sanomista saa kuitenkin vähän väliä lukea, että Iisalmen puolen miehillä on vallan verissä taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Olli Saarelan elokuva on ihan  katsomisen arvoinen. Se ei ole mikään Junttilan tuvan seinäkoriste. Tosin puutteena on, että Antti Tuurin Rukajärvi-kirjojen huumori filmistä puuttuu. Esimerkiksi kun sodan loputtua nämä polkupyöräjääkärit kokoontuivat paraatiin Iisalmen torille, kuului väkijoukosta huuto: ”Paljonhan teitä vielä jäikin”. 


Kommentit (0) 

Majewski

04.04.2010, 19:01

Eilen tuli taas syyllistyttyä disinformaation levittämiseen. Rukajärven tie-elokuva perustuu Antti Tuurin Elämä isänmaalle-romaaniin; Tuurin kirjat Rukajärven tie, Rukajärven linja ja Rukajärven aika käsittelevät vähän eri tapahtumia, vaikka kertovatkin samaisista Ylä-Savon miehistä. Ja se eilinen paraatihuutojuttukin taitaa olla jostain Rukajärvi-kirjoista.

Kuten myös se tapaus, jossa savolainen lupsakka huumori kukkii parhaimmillaan. Rivisotilaat olivat heittelemässä kaatuneita kuorma-auton lavalle ja kasan päällimmäiseksi viskattiin tiettävästi Suomen kenttäarmeijan rohkein upseeri, eli everstiluutnantti Majewski. Hän oli ollut etulinjassa laskeskelemassa vihollisruumiita ja oli juuri päässyt kolmeenkymmeneen, kun tarkka-ampuja osui. ”Everstiluutnantti Majewski, ottakaa osasto komentoonne”, kerrotaan erään vääräleukaisen sotamiehen huikanneen lopuksi lastausurakan päätyttyä.

Muuten Rukajärventie-elokuva sai taiteellisista ansioistaan huolimatta kritiikkiä sotahistoriaa hallitsevilta katsojilta, ja sellaisiahan Suomesta löytyy. Ensiksi Emma-pikakiväärillä ammuttiin lonkalta pitkiä sarjoja ohjesäännön vastaisesti. Toiseksi joen yli uimalla lähtenyt tiedustelija otti Emman mukaansa henkilökohtaiseksi aseekseen täysin järjen vastaisesti. Kolmanneksi tiedustelupartio vietti öitään isojen rovioiden ääressä, jotka varmasti olisivat houkutelleet vihollisen paikalle kohtalokkain seurauksin tositilanteessa. Neljänneksi kiivassa tulituksessa joukko-osasto juoksi täysin pystyssä käyttämättä maastoa hyväksi. Ja viidenneksi elokuvassa esiintyneessä sota-ajan kuorma-autossa oli nestarenkaat.


Kommentit (0) 

Neuvostoliiton sankari

05.04.2010, 19:08

Vieläkään ei päästä eroon Rukajärven sotahistoriasta. Onni Palasteen Rukajärven sissit on maamme rikkaan kaukopartiokirjallisuuden kirkkain helmi. Sen varjoon on jäänyt samoihin aikoihin ilmestynyt Jukka Mäkelän Osku, eli selvitys kaukopartio-osasto Kuismasen seikkailutäyteisestä toiminnasta Rukajärven suunnalla. 

Oskun ensimmäinen painos ilmestyi joskus 60-luvulla  ja toinen hieman täydennetty painos vuonna -82. Jälkimmäisessä paimoksessa mainitaan myös Evert Koivistoinen, ehkäpä kaukainen sukulaiseni, jolla oli suomalaiseksi kaukopartiomieheksi erikoinen tausta. Hänen kerrotaan nimittäin saaneen Neuvostoliiton sankarin arvonimen, joka oli naapurissa vähintäänkin Mannerheim-ristin veroinen tunnustus.

Evert Koivistoinen oli 30-luvulla muuttanut vanhempiensa mukana Neuvostoliittoon. Sodan syttyessä hän suoritti useita partiomatkoja Suomen rintamalla ja siitä hänet mukamas palkittiin korkealla tunnustuksella. Itse suhtaudun tietoon lievästi sanottuna epäillen. Ainakaan netistä ei löydy asialle varmistusta. Eräällä retkellään Evert jäi suomalaisten vangiksi ja vaihtoi sitten onnistuneesti joukkuetta.

Melkoisen erikoinen ihmiskohtalo tuokin. Harmi, ettei asiasta taida löytyä lisätietoa, koska luultavasti asiasta kertovat asiapaperit tuhottiin Stella Polarisoperaatiossa. Talvella -43 Evert Koivistoinen sai partiossa Muurmannin radalla luodin otsaansa. Mäkelän mukaan ruumis jäi kentälle. Toisaalta Sankarivainajat-tietokannan mukaan mies on haudattu Petroskoihin. 

Wikipedia kertoo Neuvostoliiton sankarin arvonimestä seuraavaa: 

Neuvostoliiton sankari (ven. Герой Советского Союзаvalkoven. Героя Савецкага Саюза) oli korkein mahdollinen Neuvostoliiton kansalaiselle myöntämä kunnianimi. Sen kunniamerkkinä oli kultainen tähti, joka oli kultainen viisisakarainen tähti punaisella nauhalla. Neuvostoliiton sankareille luovutettiin myös Leninin kunniamerkki.[1]

Neuvostoliiton keskushallinto perusti arvonimen 16. huhtikuuta vuonna 1934. Olemassaolonsa aikana arvonimi annettiin yhteensä 12 500 hengelle, joista suurin osa olitoisen maailmansodan, tai kuten Venäjällä sanotaan, Suuren isänmaallisen sodan sankareita: 11 635 sankaria, sekä 101 kaksi ja kolme kolme kertaa arvonimellä palkittua henkilöä. Arvonimi voitiin myöntää myös kuoleman jälkeen, kuten esimerkiksi Aleksandr Matrosoville, joka peitti vihollisen konekiväärin tulituksen omalla ruumiillaan. 


Kommentit (0) 

K 750

06.04.2010, 19:08

Joskus olin niin kyllästynyt pikkuvirkamiehen uraani, että suunnittelin vakavissani ryhtyväni yrittäjäksi. Tiesin, että perintäalalla liikkuivat suuret rahat ja ajattelin perustaa erityisen pikaperintäyhtiön. Asiakasneuvontatehtäviin olisin valinnut Häkkisen Ismon Heinolan kaupungintalon monistuskombinaatista, sillä hän omisti toimeen soveliaan ulkomuodon ja lisäksi uskottavuutta lisäävän kulkuvälineen.

Tuo kuvan esittämä Ismon miehekäs moottoripyörä ei ole kuuluisa Ural vaan merkiltään K 750. Tosin samoja itäpyöriä ovat molemmat, Ural tehdään jossain Länsi-Siperiassa ja K-merkki muistaakseni Kazastanissa. Samaan sukuun taitavat kuulua vielä ukrainalainen Dnepr ja siperialainen Vostok. Kaikki ilmeisesti kootaan samoista osista, ja merkki taitaa määräytyä tehtaan sijainnin mukaan. Netistä olin katsovinani, että myös kiinalainen Chang Jiang muistuttaa hämmästyttävästi  edellä mainittuja neuvostovalmisteita.

Muistelen, että tuo Ismon pyörä oli lähes puoli-ilmainen  ja vaikka se onkin vuodelta 1969, niin se on vielä ihan ajokunnossa. Epäilen, etteivät jaappanilaiset tuotteet ole yhtä pitkäikäisiä, sillä ne ovat liian tarkasti tehtyjä. Venäjällä näytetään valmistettavan vieläkin Ural-pyöriä, ja länteenkin niitä tuodaan, mutta hinta on himuinen eli noin 15.000 € kappaleelta.

Uskoakseni vahvasti itähämäläistaustainen Jussi Juurikkala julkaisi vuosia sitten kirjan nimeltään Muistatko merkin? Siinä esitellään kuvien kanssa kaikki Suomeen tuodut historialliset moottoripyörät. Jussin poika Timo Juurikkala näyttää nykyään istuvan vihreänä kansanedustajana. 


Kommentit (0) 

BMW ja Tapio

07.04.2010, 19:24

 

Tämän kuvan moottoriajoneuvo muistuttaa ilmetysti eilen esiteltyä. Tämä on saksalainen BMW, jonka venäläiset kopioivat niin onnistuneesti, että kyllä Uralin ja kumppanit vieläkin tunnistaa Bemareiksi. Samalla tavalla kävi Opel Kadetille vm -38, joka on hämmästyttävästi saman kaltainen lapsuuteni ajan piikinokka-Mossen kanssa. 

Kuvan BMW on poliisi Vihtori Häkkisen virka-ajoneuvo, jota tiettävästi käytettiin kieltolakiaikaan alkoholin vastaisessa taistelussa. Samaa tarkoitusta palveli myös salakuvauskamera, jota Vihtorin pojanpoika Ismo joskus esitteli. Lituskainen kamera roikkui hihnasta viranomaisen kaulassa ja välineellä pystyi takin napinreiän läpi hankkimaan todisteita salaviinan anniskelusta. Tämä kamera oli myös Antiikki-ohjelmassa Hagelstamin arvioitavana, mutta hänkään ei osannut kertoa harvinaisuuden hintaa.

Kuvassa BMW:n hallintalaitteissa istuu Vihtorin poika Tapio Häkkinen, ensimmäinen heinolalainen, jonka olen tavannut. Hän päästi huoltomiehen ominaisuudessa meidät asuntoomme. Huoltomies Häkkinen taitaa olla lukeneinen ja ystävällisin ihminen, johon olen törmännyt. Hän kuului siihen ikäluokkaan, jolla ei ollut mahdollisuutta opiskeluun, vaikka kykyjä olisikin ollut.

Itse laskeskelin joskus olevani melkein samanlainen kuin elokuvan Sademies, joka on lukenut 12000 kirjaa. Itse en muista niistä muuta, kuin että valta osa on ollut ihan täyttä roskaa. Sademies sen sijaan muisti kaiken lukemansa ulkoa. Häkkisen Tapio ilmeisesti voitti määrällisesti meidät molemmat, koska oli tutkimusteni mukaan lukenut kaikki Heinolan kaupunginkirjaston lukemisen arvoiste kirjat ja oli sen jälkeen siirtynyt Lahden maakuntakirjaston asiakkaaksi.


Kommentit (0) 

Sahti

08.04.2010, 19:27

Tuosta eilen sivutusta kieltolaista sen verran, että ainakin tämä kokeilu osoitti sen, että lainsäädännöllä voidaan vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Ennen kieltolakia suomalaiset olivat lähes täysraittiita, mutta sinä 14 vuoden aikana, jolloin laki oli voimassa, kansan alkoholinkulutus nelinkertaistui. On selvää, että kun valtion kömpelö monopoli korvataan vapaalla yritystoiminnalla, palvelun tarjonta tehostuu, hinnat laskevat ja laatu paranee.

Itä-Hämeessä alkoholia ei perinteisesti ole  juurikaan käytetty, mutta sahtia on sen sijaan  mennyt runsaasti. Tietääkseni edes kieltolain aikaan ei  sahdin valmistukseen ja myyntiin ole mitenkään puututtu, vaikka aine on tuplaten keskikaljaa vahvempaa. Ja petollistakin se osaa olla. Kansanperinteen mukaan eräskin itähämäläinen kirkkoherra ajoi autonsa pöpelikköön heti ensimmäisessä mutkassa häätalosta poistumisensa jälkeen, koska oli ottanut ryypin tätä juhlajuomaa.

Hämmästyttävä asia, ettei kukaan raivoraitis kansanedustaja tai edes TV:n aina valpas MOT ohjelma ole havainnut sitä hirmuista yhteiskunnallista ongelmaa, jonka sahdin selvästi lainvastainen valmistus ja anniskelu vielä nykyäänkin Itä-Hämeessä aiheuttaa. Virkvaltakin on seudulla täysin korruptoitunutta tässä asiassa. Tiettävästi myös sikäläiset poliisit ovat innokkaita sahdin ystäviä ja monet jopa koukussa tähän petolliseen keskushermostoa vahingoittavaan kemikaaliin.


Kommentit (0) 

Nöyrä ihminen hän oli

09.04.2010, 19:27

Sahdin valmistus on vaativa asia ja tieto-taito maassamme on keskittynyt Hämeeseen. Itä-Hämeessä olen ensimmäisen ja viimeisen kerran testannut tätä maailmalla arvostettua oluen lajia ja minusta se maistui lähinnä ruunan virtsalle.

Savossa ei sahtia juurikaan tunneta. Tietääkseni ainoastaan Rummukaisen aikamiesveljekset ovat olleet aineen kanssa tekemisissä. Aapelin romaaniin perustuvassa elokuvassa Siunattu hulluus Vilippus ja Ananias Rummukainen ovat kyyditsemässä traktorilla nuorinta Elemeri-nimistä veljestä mielestään asianmukaiseen laitoshoitoon Harjamäen mielisairaalaan.

Matkalla Elmeri kuitenkin katoaa. Pohtiessaan tapausta vähämieliset vanhemmat veljet päätyvät lopputulemaan, jonka mukaan pikkuveli on pudonnut lavalta päälleen ja kuollut. Tienpientareella pidetään oletetun vainajan muistotilaisuus. Muistosanoissaan Vilippus korostaa Elmerin hyviä puolia. Vilippus muistelee, kuinka hän vielä aamulla komensi vainajaa, että ”otapas Elmeri muki ja hae aitasta minulle sahtia. Ja Elmeri otti mukin ja haki minulle sahtia. Sellainen nöyrä ihminen hän oli”.

Luulen, että Vilippus yksinkertaisuuttaan sekoittaa sahdin ja kotikaljan, jotka ovat täysin eri asioita.Tai sitten aitassa oli kiljua, jolla myöskään ei ole mitään tekemistä sahdin kanssa. Savossa nimittäin erheellisesti luullaan, että se asia mitä voidaan laillisesti tehdä on kiljua. Mutta kyllä senkin laki kieltää.

Ylen arkistossa on tässä osoitteessa nähtävillä Elmeri Rummukaisen muistotilaisuus http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=664&a=4460 . Muuten Kuopion kadulla on vastaani tullut monta kertaa kyseinen Elmeri, joka on varmaankin miettinyt, mikä minua naurattaa. Mutta tämä kohtaus se minua naurattaa.


Kommentit (0) 

Kilju

10.04.2010, 18:44

Jostain syystä viini, olut ja sahti ovat arvostettua korkeakulttuuria. Niiden nimissä voidaan perustaa hyvämaineisia yhdistyksiä, järjestää kilpailuja, kirjoitella laatuarvosteluja perhelehtiin ja vaikka perustaa maaseudulle viinitiloja, joissa peremmat ihmiset voivat vierailla juopoiksi leimautumatta. Mutta eipä ole maassamme kiljukerhoja, kiljuntekokilpailuja, kiljuarvosteluja lehdissä tai erityisiä kiljutiloja maaseudulla.

Vaikka kiljukin on selkeästi kulttuurijuoma. Nimittäin maamme kirjallisuudenhistorian paras juopottelukohtaus on tietysti Tuntemattomassa sotilaassa. Miehistö juhlii Mannerheimia kiljua juomalla ja herrat nauttivat leikattua konjakkia, mitä se sitten onkaan; muistaakseni jaloviinaa. Rajatapaus värikki Koskela juo ensin kiljua sen verran, että saa lisää rohkeutta ja lähtee sitten purkamaan sosiaalisia kaunojaan upseerikorsulle.

Antti Tuurin  Pohjanmaakin kertoo vaikuttavasti tästä ilmetystä kansallisjuomastamme. Hakalan veljekset käyvät ensin urheilukentällä katsomassa, olisiko siellä tarjolla pesäpalloa sunnuntaipäivän ratoksi. Ei ollut ja niinpä veljekset hakevat kiljupönttönsä ja isänsä asekätkentä konepistoolin ja suuntaavat sorakuopalle viettämään rantalomaa. 

Paikalle eksyy poikien vanha opettaja, joka paheksuu näkemäänsä. Pojat eivät nimittäin osaa hänen mielestään ampua asianmukaisesti konepistoolilla ja opettajan on sitten velvollisuudentuntoisena ihmisenä ruvettava juomaan entisten oppilaidensa kanssa kiljua ja opettamaan konetuliaseenkäsittelyä.

Itse en ole koskaan nähnytkään kiljua, mutta sen muistan, että kerran Kärkkäälän vihaiset nuoret miehet olivat sitä valmistaneet. Asia synnytti niin paljon pahennusta, että valveutuneet kyläläiset kutsuivat poliisin paikalle, vaikka Kyllikki Saarenkin murhan selvittelykin oli näiltä vielä tekemättä. Poliisi ei kyennyt tätäkään epäiltyä rikosta ratkaisemaan, koska todisteet oli jo hävitetty. Tyhjän pöntön pohjalta oli kuulema  löytynyt vain sitruunan paloja, jotka eivät riitä näytöksi. 

Siunatuksi lopuksi opiskelemme Pohjanmaa-elokuvasta, kuinka kiljua ei sovi nauttia. http://www.youtube.com/watch?v=2aIUAwlwF7w 


Kommentit (0) 

Sakea

11.04.2010, 19:15

Eiliseen aiheeseen vielä sen verran, että jos Oy Alko AB:llä olisi edes vähän silmää tuotekehittelylle, se toisi ainakin kesäkuun 4. päivän alla myyntiin Poika-merkkisen perinnekiljun Mannerheimin synttäreihin liittyen. Kilju ei ole nytkään täysin tuntematon juoma liikkeen valikomissa, sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys näistä asiaoista antaa, rohkenen väittää, että arvostettu japanilainen sake on selvää riisikiljua.

Jotenkin sake liittyy itämaiseen filosofiaan ja taistelulajeihin, joista niistäkään en paljoa ymmärrä, vaikka olen kyllä yrittänyt opetella. Kävelijä Valentin Kononen kertoi mielikirjansa olevan Miyamoto Musashin Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Vallun innoittamana minäkin sen luin, koska pidin Konosta siihen asti viisaana miehenä.

Petyin. Kirja kertoi jostain jaappanilaisesta seivästappelijasta, joka kierteli saarta miehen vastusta etsien sellaista kuitenkaan löytämättä. Aina onnistui tämä häirikkö ensimmäisenä kolauttamaan vastustajaansa sapilaallaan päin otsikkoa. Jos siihen toimintaan kätkeytyi jotain syvällistä, niin sitten ovat maamme nakkikioskien liepeet täynnänsä samanlaisia syvähenkisiä samuraisotureita.

Täytynee tarkistaa kantaansa ainakin Pohjanmaan junkkareihin. Laulussa Härmän häät sanotaan, että Anssin Jukalla puukko oli ja värjärin sällillä airas. Niinpä mainittu värjärin sällikin, jolla oli siis aidanseiväs astalonaan, saattoi olla jonkinlainen itämaisen syvähenkisen tien kulkija. Tiettävästi Iso-Antillakin oli harjoitusvastustajanaan puusta veistetty ukko, jonka kanssa Antti kehitteli erilaisia veitsitekniikoita varmaankin hyvin samuraihengessä.

Muuten pohjalaistenkin veitsitekniikka alkaa nykyään olla ihan lapsenkengissä. Elokuvassa Häjyt, joka muuten osittain kertoo suonenjokelaisen Iso-Valtti Balzarin pojanpojan asianajaja Heikki Lampelan hurjasta nuoruudesta Pohjanmaalla, eräs vanha isäntä kauhistelee nykyistä maailmanmenoa: ”Ja nuoret klopit kuolee puukkohon. Ne ei osaa enää viiltää, ne tökkii”.

Tästä videopätkästä  voi opetella lisää pohjalaista taistelutekniikkaa ja syvällistä elämänfilosofiaa http://www.youtube.com/watch?v=hv-LxCMW6Yc&feature=related .


Kommentit (0) 

Kaspin

12.04.2010, 20:23

Eilen kirjoitin vähän harhaanjohtavasti itämaisista taistelulajeista, koska viimeisimpien tietojen mukaan näidenkin lajien juuret kiertyvät Savoon; ainakin jos Hankasalmi lasketaan savolaisalueeksi ja miksi ei laskettaisi, koska kyllä siellä viännetään ihan oikeasti. 

Hankasalmella on pitkään vaikuttanut Valkosten suku ja suvun edustaja Kaarlo Valkonen on telkkarissakin esitellyt suvun vanhaa lähitaisteluoppia, josta käytetään nimitystä kaspin. Kaarlo Valkosen mukaan laji on kehittynyt suvussa 30 sukupolven aikana, joten itsepuolustusmenetelmän juuret juontuvat peräti 1100-luvulle. Suvun esi-isä seppä Jon Valkonen on vieraillut Kauko-Idässä opettamassa kiinalaisille lehtipellintaontaa ja samalla myös tutustuttanut sikäläiset ja myös tiibetiläiset mestarit  tähän lähitaistelumuotoon.

Wikipediassa paljastetaan tämän opintomatkan vaikuttaneen siten, että siellä yhä puhutaan pohjoisen kansan taistelutaidosta, jolla olisi tarkoitettu suomalaisia ja suomalaista sotataitoa. Yksi näistä suomalaisista taidoista olisi ollut nimenomaan Valkosen suvun kas-pin-taistelumenetelmä. Nykymuotoonsa lajin ovat näiden tarinoiden mukaan kehittäneet suomalaiset naiset neljän sukupolven aikana miesten ollessa sotimassa.

Kamppailulajien nettisivu kertoo tämän muinaissuomalaisen lajin menetelmistä seuraavaa: 

”Kas-pin-tekniikat

Erityispiirteenä on vastustajan ”lukitseminen”. Taistelutilanteessa pyritään löytämään täydellinen rentous täysin ilman voimaa. Pääteemoja on neljä: hermot, hipaisu, enkelin kosketus ja näkymätön käsi (enkelin kosketusta ja näkymätöntä kättä ei kukaan voi toiselle opettaa, vaan ne tulevat ajan kanssa ja harjoittelun kautta), lisäksi Kaspinissa on omat lajille ominaiset aseensa.

Yleisimpänä aseena harjoittelussa käytetään veistä. Perusajatuksena on, että kun osaa toimia veistä vastaan, niin sitten jo pärjääkin ”kenelle tahansa”. Puukkoa opetellaan käyttämään myös omana hyökkäysvälineenä suomalaisella tavalla. Suomalaisessa puukkoperinteessä on kolme erilaista tapaa: pohjoinen tyyli, Laatokan tyyli ja sisämaan tyyli, lisäksi myös joillakin romani-suvuilla on omia tekniikoita veitsen käsittelemiseen.”

Lopuksi voimme  videolta tarkistaa, miten kaspinmestari Valkonen kukistaa vastustajan lähinnä kalevalaisin hengenasein. http://www.youtube.com/watch?v=sGBXCXqpukk&feature=related


Kommentit (0) 

Ior

13.04.2010, 20:21

Huima oli siis eilen kerrotun Valkosen taistelijasuvun menneisyys, mutta eivät pärjää Hankasalmen Valkoset Sipoon Bock-suvulle. Työkyvyttömyyseläkkeellä oleva matkaopas Ior Bock on tutkinut sukuaan ja päässyt jo Lemminkäiseen asti. Itse asiassa Iorin Lemminkäisen temppelikin sijaitsee Bockin suvun mailla ja niin innostava hän on ollut kertomuksessaan, että on saanut temppelin kaivaukset käynnistymään, mutta ainakaan lehtitietojen mukaan temppeliä ei ole vielä löytynyt.

Enemmän tietoa temppelin olemassaolosta voi kuunnella tältä videopätkältä http://www.youtube.com/watch?v=aee5baz_jM8 . Bockin näkemyksellä on joukko uskollisia kannattajia ja tarina on ollut niin vakuuttava, että itse johtava maanrakennusalan yritys Lemminkäinen oy antoi koneensa ja kaksi jämerää konemiestä kaivuuväen avuksi. Ilmeisesti Lemminkäinen oy:tä vaivaa tietty hyväuskoisuus, koska viime aikoina on tihkunut tietoja, jonka mukaan yhtiö olisi antanut rahaa myös eräille poliitikoille, joiden uskottavuus ei ole lähelläkään Ior Bockin luokkaa.

Ior elelee nykyään pyörätuolissa eläkeläisenä, koska lehtitietojen mukaan eräs kannattaja olisi hakannut miestä puukolla niin pahasti, että tältä halvaantuivat kaikki raajat. Surullinen tapaus iloluonteiselle miehelle. Muistan kuinka mies hänestä tehdyn TV-dokumentin lopuksi siirtyy kaivauksiltaan talvea pakoon Goalle ja sanelee puhelinvastaajaansa viestin, jossa hän kertoo olevansa talven  Goan rannalla ja korostaa, ettei pilvenhattaraakaan näy muualla kuin piipussa. Iorin valloittavaan olemukseen voi tutustua tästä http://www.youtube.com/watch?v=xNeunvFtlSQ .


Kommentit (0) 

Sairaaloisuutta

14.04.2010, 21:40

Kyllä tämä jo menee sairauden puolelle. Maanantaina oli Hpk-Kalpa, tiistaina Sun Volley-Sampo, tänään Kalpa-Hpk, torstaina Hpk-Kalpa, perjantaina Kups-Hjk, lauantaina Sampo-Sun Volley ja Kalpa-Hpk, sunnuntaina muistaakseni vain Sampo-Sun Volley. Sen jälkeen aion rentoutua ja nauttia pullon limonadia, mieluiten puhaista Aku-Ankka-juomaa.

Jos olisin edes pienen osan tästä energiasta, jonka olen käyttänyt tyhjänpäiväisiin urheilutapahtumiin, uhrannut johonkin hyödylliseen, olisin varmaankin professori ja viettäisin todella tylsää elämää. Olen sitä mieltä, että urheiluhulluille tulisi perustaa AA-kerhojen tapaisia yhteisöjä, joissa koukkuun jääneet suurkuluttajat voisivat keskustella urheilusta asiantuntevassa seurassa.

Muuten se pitkä, hoikka ja tuuheahiuksinen jääkiekkovalmentaja, jonka nimen päälle en nyt pääse ja joka esiintyy aina asiantuntijana joka paikassa, veikkasi viime vuonna Kalpaa putoajaksi eikä tänäkään vuonna veikannut Kalpaa mitaleille, näyttää olevan taas väärässä. Kalpa näyttää huonollakin pelillä olevan loppuotteluissa.

Ai niin. se pitkä, hoikka, tuuheahiuksinen valmentaja on nimeltään Sakari Pietilä.  


Kommentit (0) 

Valasretki Vienaan

15.04.2010, 19:35

 

Tavoitteenani on nähdä tässä elämässä vielä valaita elävänä luonnossa. Toissa kesänä kävin turhaan etsimässä niitä Solovetskin luostarisaarelta. Ensi kesänä olisi jälleen uusi tilaisuus, koska 12-18.7.2010 järjstetään Savon suunnalta erityinen valasretki Vienanmerelle. Matka kestää viikon, joten sinä aikana ehtii näkemään paljon muutakin ja eiköhän todennäköisyys belugoihin törmäämiselle ole suuri. Matkan järjestää Matkamatias ky Matti Turunen.

Vienan-Karjalassa suunnalla on paljon nähtävää. Paanajärvellä tai Jyskyjärvellä en ole ennen ollutkaan. Solovetskin saaristossa viivytään kolme päivää ja siellä on mahdollista patikoida, soutaa ja pyöräillä. Pitääpä panna tämä upea matka vakavaan harkintaan. Saas nähdä, millaisia loma-aikoja valtio tarjoaa.

Valokuvaaja Juha Taskinen kertoi jossain haastattelussa viihtyvänsä nykyään vain Vienan-Karjalassa ja Laatokalla. Viimekesäisiä Karjalan kuvia tutkiessani tajusin syyn. Meillä ilmetyillä sopeutumattomilla ADH-tapauksilla on allergia kirkkaiden värien suhteen. Minun silmäni lepäävät Karjalan kylien harmaata kauneutta ihaillessa. 


Kommentit (0) 

Vamma

16.04.2010, 17:06

Urheilu on vaarallista. Viime yönä olin Kalpan maalivahtina ratkaisuottelussa Hpk:ta vastaan. Jatkoajalla yritin epätoivoisella jalkatorjuntavenytyksellä pysäyttää alanurkkalämärin. Reväytin jalkani ja heräsin vihlaisuun. Onneksi laukaus ei suuntautunut ylänurkkaan.

Olen nyt lähdössä avaamaan jalkapallokautta. On ihan tyypillinen jalkapalloilma. Yleensä tällaisella säällä jonain marraskuisena sunnuntai-iltana Kups ja Rops ovat ratkaiseet sen,  kumpi on maailman huonoin potkupallojoukkue. Aamulla kipeällä jalalla töihin kävellessäni huomasin, että ilmassa on jo ihan syksyn tuntua.

Merkillinen asia, että Suomessa täytyy jalkapallokausi aloittaa huhtikuisena perjantai-iltana klo 19. Sitten Kupsilla onkin pikaisessa tahdissa seitsemän kotiottelua lähes peräkkäin sohjoisella Keskuskentällä, sitten seuraa pitkä tauko ja sitten alkutalvesta pelaillaan taas tiheään tahtiin vaihteeksi iljanteisella Keskuskentällä. Kups-HJK-peli tulisi pelata heinäkuulla lauantai-iltana klo 17. Otteluun tulisi olla vapaa pääsy. Sillä tavalla Kuopioon saataisiin palautettua vanha jalkapallokulttuuri.

Hjk:n pelaajat saavat keskimäärin 3000 €/kk ja kupsilaiset 1500 €/kk. Veikkaanpa, ettei palkkatason eroa tule huomaamaan tunnin kuluttua alkavassa pelissä, sillä Kups voittaa 2-0. 


Kommentit (0) 

Loppu

17.04.2010, 18:54

Tunnelma on kuin Koskelan Jussilla sen jälkeen, kun halla vei ensimmäisen viljasadon. Jussi tuumasi, että nyt se on sitten loppu. Tarkoitti varmaan koko elämää. Minulla on ollut viime päivinä ihan yhtäsuuria vastoinkäymisiä elämässäni kuin Jussilla. 

Nimittäin eilen menin voitonriemuisena katsomaan, miten Kups nöyryyttää Hjk:ta. Ei nöyryyttänyt. Varttitunnin pelin jälkeen tilanne oli 0-3 ja lopussa 0-5. Tulos ei vastaa kenttätapahtumia. Hjk olisi voinut tehdä muutaman maalin enmmänkin. Kups oli umpisurkea ja sarjapaikka pelastuu ymmärtääkseni vain, jos Oulu menee konkurssiin kuten huhutaan.

Päivällä menin katsomaan, miten Sampo nöyryyttää Sun Volleytä. Ei nöyryyttänyt, vaan hävisi selvästi paremmilleen. Lippu lentopallo-otteluun maksoi 25 euroa eli 150 markkaa. Sillä saisi aika monta keskivahvaa humalatilaa. Lentopallon seuraaminen ei ole nykyään yksilehmäisen touhua. Toivottavasti maksuni ansiosta Sampo ei mene konkurssiin kuten huhutaan.

Äsken kuuntelin radiosta, miten Kalpa pyöritteli Hpk:ta mennen tullen, mutta lisäerässä vieraat tekivät voittomaalin. Huomenna Kuopiossa puhutaan yleisesti, miten erotuomarit antoivat voiton hämeenlinnalaisille. Kuten tekivätkin, kuulin asian selvästi radioselostuksesta.

Ulkona ei näytä ollenkaan keväiseltä vaan marraskuiselta. Niinpä  tunnelmaan sopivaasti  kuuntelin juuri youtubilta Heikki Salon Marraskuun. Ihmettelenpä, millä ihmeellä muusikot elättävät itsensä ja perheensä, koska kaikki näyttää löytyvän maksutta netistä.

Muuten Heikki Salo on urheilijamiehiä. Hän on syntyisin Lapualalta ja kun sanoittajanero oli kirjastolla yleisön tavattavissa kysäisin häneltä, että miltä Pohjanmaalla tuntui olla ns. erilainen nuori. Hän ei ollut ollut erilainen nuori vaan lupaava painija, jolla on ilmeisesti Lapuan Virkiän väreissä piirinmestaruuksiakin. Niin oli näyttelijä Esko Nikkari-vainaallakin. Sillä, joka oli juonut raakaa kiljua katastrofaalisin seurauksin.


Kommentit (1) 

Hauta

18.04.2010, 18:39

Tämän illan Wajdan Katyn-elokuva liittyy tähän kuvaan, joka taitaa olla Salmin hautausmaalta. Yleisesti tiedetään, että Stalinin hirmuhallinto, jota illan elokuva sivuaa, surmasi miljoonia ihmisiä. Sen sijaan harvoin tulee ajatelleeksi sitä, että Jeltsinin löperö hallinto saattoi myös aiheuttaa miljoonia ennenaikaisia kuolemia. Ainakin Karjalan hautausmailla vieraillessaan alkaa niin uskoa. Varsinkin nuoret miehet ovat ottaneet tavakseen poistua tuonilmaisiin heti saatuaan biologisesti ajatellen tärkeimmän tehtävänsä suoritettua, eli uuden sukupolven siitettyään.

Mutta jotain myönteistäkin kantautuu Venäjän maalta. Myös sikäläisessä TV:ssä on esitetty tämäniltainen Wajdan filmi, joka kertoo puolalaisen sivistyneistön teurastamisesta niskalaukauksilla. Helppoa ei ollut pyöveleilläkään. Moni sai pistoolikäteensä rasitusvamman, jota nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi.

Pitänee pikkuisen tarkistaa kantaansa Putinin hallinnon suhteen. Ensiksi telkkariin päästetään venäläisten suorittamasta kansanmurhasta kertova elokuva ja toisekseen jostain kuulin, että Vankileirien saaristoa ollaan ottamassa koulujen opetusohjelmaan. Se kirja jäisi suomalaisilta murkuilta lukematta.

Muuten jonkun tutkimuksen mukaan venäläisillä, suomalaisilla ja ruotsalaisilla nuorilla luetettiin korkeakirjallisuutta ja heidän piti kommentoida lukemaansa. Venäläiset ymmärsivät lukemansa vallan hyvin, suomalaisetkin jotakin, mutta ruotsalaiset eivät tuon taivaallista. Länsinaapurimme ovat sellaisia insinöörejä luonteeltaan, heiltä puuttuu meille slaaveille ominainen taiteellisuus, joka välillä ilmenee täydellisenä boheemiutena.


Kommentit (0) 

Surkeus

19.04.2010, 19:48

Kalpa hävisi ja putosi. Minä suren. Kävi juuri kuten olen kahdeksan kuukautta pelännyt. Ja muutenkin tämä on ollut kaikkien aikojen surkein kuopiolainen palloiluviikko. Eivät edes vesipalloilijat päässeet mitaleille ja uppopalloilijat ovat viimeinen oljenkorsi.

Viikon ainut myönteinen palloilu-uutinen on se, että kuulin Jari Litmasen olevan äitinsä puolelta Kärkkäisiä. Olen lähes varma, että kyseessä ovat Kärkkäälän Kärkkäiset. Sieltähän se Litmasenkin lahjakkuus luultavasti pulppuaa.

Itsellänkin on hyvin saman tyyppinen pehmeä kosketus palloon kuin Litillä. Tosin varsinkin nuorena olin kuitenkin aika paljon nopeampi kuin hitaahko Litmanen.


Kommentit (3) 

Murskaus

20.04.2010, 20:00

Venäjä murskasi Suomen luki lööpissä. Kyse ei ollut tällä kertaa jääkiekosta kuten luulin,  vaan lapsen huostaanotosta. En tiedä, mistä oikein on pohjimmiltaan kysymys, mutta sen käsityksen sain, että Venäjän lapsiasiamies, joka on entinen KGB:n mies ja siten varmasti hyvin pätevä nykyisee tehtäväänsä, olisi kurmottanut maamme presidenttiä jostain puolivenäläisen lapsen huostaanotosta.

Uusi asia minulle, jos huostaanottoasiatkin on siirretty sosiaaliviranomaisilta tasavallan presidentille. Suomalaiset ovat varmaankin sosiaaliviranomaisasiaan liittyvässä mediasodassa heikoilla, koska alalla on tiukka vaitiolovelvollisuus. Epäilen, että KGB:n upseerin vierailussa  oli pohjimmiltain kyse konsuli Pietiläisen lapsensalakuljetusasian jälkimainingeista.

Luin tuossa äsken ihan mielenkiintoisen Jussi Pekkarisen kirjan Konsulinkyydillä kotiin, joka kertoo maamme diplomatian epävirallisesta historiasta. Ymmärsin sen luettuani, ettei Simo Pietiläinen sooloillut asiassaan yksin, vaan taustalla olivat isommatkin herrat. Nimittäin kyllä pienen ja rehellisen kansamme ulkomaiden lähetystöissä on kautta aikojen tiukan paikan tullen harrastettu salakuljetusta ja asiapapereiden väärentämistä, mikäli isänmaan edun on uskottu sitä vaativan.

Pitäisi muuten selvittää, että onko perää siinä huhussa, jonka mukaan maamme rikoshistorian suurimman väärennöksen tekivät presidentti Ryti ja ministeri Tanner, joiden väitetään korjailleen Saksan ja Suomen asekauppojen paperit sellaisiksi, että ostokset olisivat mukamas jo maksettu. Niin niitä ei tarvinnut  toiseen kertaan maksaa venäläisille sodan jälkeen.


Kommentit (0) 

Meuhkaus

21.04.2010, 19:19

Saamani lisätiedon mukaan Venäjän lapsiasiamiehen toiminta oli törkeintä maamme sisäisiin asioihin puuttumista sitten vuoden 1976. Silloin sattuneen neuvostolentokoneen Suomeen kaappaamisen jälkeen suurlähettiläs Stepanov oli kuulema tunkeutunut maamme hallituksen kokoukseen meuhkaamaan ja uhkaillut, että Seutulaan saapuu kohta puna-armeijan iskuosasto konetta vapauttamaan.

Jos tämän pahempaa kansallisen itsemääräämisen loukkausta ei ole sattunut, niin hyvä on. YYA-sopimuksen aikaan kansa pelkäsi, että kohta suomalaisia sotilaita viedään Ussurjoelle venäläisten avuksi, kun heillä oli siellä ongelmia kiinalaisten kanssa. Nyt amerikkalaiset ovat houkutelleet suomalaisia sotilaita jonnekin Afganistaniin johonkin merkilliseen heimosotaan, joka on tainnut kestää noin sata vuotta ja ilmeisesti jatkuu vielä ainakin yhtä kauan. 

Ilmeisesti suurlähettiläs Stepanov ei meuhkannut valtiojohdollemme ihan tuloksetta. Tuo juttu selittää nimittäin sen, miksi  TV-uutisissa kaapattua konetta näytettäessä taustalla vedeltiin huomattavan näyttävästi koko ajan edestakaisin ilmatorjuntatykkiä. Muualla maailmassa ei siihen aikaan yleensä kutsuttu ilmatorjuntaa paikalle lentokonekaappauksen sattuessa. Ilmeisesti Kekkonen oli kova jätkä kovan paikan tullen.


Kommentit (2) 

Stepanov

22.04.2010, 19:25

Tuo eilen mainittu Vladimir Stepanov oli syntyjään Kontupohjasta. Kontupohja on se karjalaiskaupunki, joka on viime vuosikymmeninä menestynyt hiihdon arvokisoissa Suomen valtiota paremmin. Ja hiihtomiehiä oli suurlähettiläs Stepanovkin. Hän oli ihan johtavia Kekkosen perässähiihtäjiä. Muutenkin mies muistutti maamme johtajia, koska hänkään ei ollut mikään vesipoika. Itseasiassa Stepanovia pidettiin niin suomalaisen oloisena, että puhuttiin, ettei hän ole mikään oikea karjalainen, vaan suomalaisen punakaartilaisen poika.

Harmi, ettei entinen suurlähettiläs ole julkaissut muistelmiaan, kuten monet muut virkaveljensä ovat tehneet. Hän voisi kirjassaan puolustautua, koska meikäläiset poliitikot antavat hänestä harvinaisen huonon kuvan. Keijo Korhosenkin mukaan Stepanov oli Bobrikofin luokkaa Suomen syöjänä. Stepanov meni Suomen sisäisiin asiohin puuttumisessa niin pitkälle, että  muodollisesti hänen alaisensa lähetystöneuvos Viktor Vladimirov häpeissään passitti hänet lopulta takain Moskovaan.

Valdimirovista Suomen herrat ovat tykänneet ja antaneet hänestä ylistäviä lausuntoja. Häntä pidettiin todellisena Suomen ystävänä ja vanhan hyvän ajan herrasmiehenä. Tosiasiassa Vladimirov oli KGB:n kenraali ja ns. likaisen osaston johtaja. Hänen tehtävänään oli mm. salamurhien järjestäminen. Olen lukenut miehen muistelmat. Hän ei sano muistelmissaan pahaa kenestäkään ihmisestä, mutta ei myöskään paljasta todellista asemaansa valtionhallinnossa.

Muuten tietääkseni KGB:n suomalaisella  vastineella eli Supolla oli leppävirtalaisen Isi Tiitisen kaudella myöskin erityinen likaisten operaatioiden osasto. Sen muodostivat eräät Miettisen vähämieliset veljekset.


Kommentit (0) 

Kosygin ja tykki

23.04.2010, 19:28

Neuvostoliiton ja Kekkosen hävittyä maailmankartalta on noita eilen mainittuja ulkopoliittisia muistelmia uskallettu julkaista Suomessa ainakin vino pino. Sieltä löytyy myös mielikuvitusta kiihottavia tarinoita ja huikeita  tapahtumia, jotka olisivat voineet muuttaa maailmanhistorian kulun. Näin olisi käynyt esimerkiksi, jos suomalaiset olisivat vahingossa onnistuneet ampumaan Neuvostoliiton pääministeri Kosyginin elokuussa 1968.

Silloinhan tämä teki sotalaivalla yllätysvierailun Kekkosen luokse. Ilmeisesti miehet keskustelivat tuolloin tsekeille annettavasta veljellisestä avusta. Tapaaminen oli huippusalainen eikä asiasta oltu kerrottu edes Suomen rannikkotykistölle. Niinpä Hangon edustan linnakkeella huomattiin yllättäen, miten pieni suomalainen alus yritti epätoivoisesti paeta sitä seuraavaa isoa venäläistä sotalaivaa.

Todellisuudessa suomalaisalus oli saattelemassa vierailijaa Hangon satamaan, mutta sitähän tykkimiehet eivät tienneet ja jostain syystä he hahmottivat tilanteen takaa-ajoksi. Tykit suunnattiin jo oletettuun viholliseen, mutta onneksi kohtalokkaat laukaukset jäivät ampumatta. Ilmeisesti venäläinen kapteeni ymmärsi tilanteen ja komensi laivansa miehistön seisomaan aluksen kannelle ja tämä asia sai suomalaiset uskomaan, ettei sota ollut ehkä sittenkään vielä alkanut.

Jossain muistelmissa kerrottiin, että Kosygin, joka oli viisas, ahkera ja kunnollinen ihminen, ei pohjimmiltaan pitänyt suomalaisista. Mies oli syntyjään Pietarin poikia ja ilmeisesti hänellä oli kansastamme huonoja muistoja. Kosyginin antapatia meitä kohtaan ei olisi juurikaan lieventynyt, mikäli häntä olisi ammuttu tykillä Suomen vesillä.


Kommentit (0) 

Porilaisten marssi

24.04.2010, 19:27

Noista kylmän sodan paljastuvista salaisuuksista ja tuntemattomista sankareista vielä sen verran, että Heikki Tiilikaisen kirjassa Kylmän sodan kujanjuoksu kerrotaan vielä tuota Kosygininkin tapausta dramaatisempi tilanne.

Tsekkoslovakian miehityksen aikaan myös neuvostolaivasto liikehti huomiota herättävästi. Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.

Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli kymmenen vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoistilaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha.  Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita.

Muistelen, ettei puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?

Noista kylmän sodan paljastuvista salaisuuksista ja tuntemattomista sankareista vielä sen verran, että Heikki Tiilikaisen kirjassa Kylmän sodan kujanjuoksu kerrotaan vielä tuota Kosygininkin tapausta dramaatisempi tilanne.

Tsekkoslovakian miehityksen aikaan myös neuvostolaivasto liikehti huomiota herättävästi. Esimerkiksi Kotkan edustalla sijaitsevan pienen linnakkeen eteen ryhmittyi noin sata venäläislaivaa ja alkoi rivissä etenemään kohti Suomen aluevesiä. Linnakkeen nuori päällikkö päätti taistella katkeraan loppuun asti ja suoritti liikekannallepanon.

Voimasuhteet olivat jotenkin niin, että jokaista suomalaista sotilasta vastassa oli kymmenen vihollislaivaa. Voimasuhteita tosin tasoitti se, että myös kantahenkilökuntaan kuuluvien miesten vaimot mobilisoitiin kantamaan kranaatteja putkille.

Nuori päällikkö halusi huolehtia myös joukkojensa moraalista. Niinpä Suomen lippu viriteltiin sillä tavalla valmiiksi, että kun ensimmäiset kranaatit räjähtävät, hulmahtaa siniristilippu juuri sillä hetkellä liehumaan koko komeudessaan. Samalla piti myös Porilaisten marssin sävelien kajahtaa linnakkeen äänentoistilaitteista volyymillä 10 nostattamaan lisää vähäväkisen joukko-osaston taistelumieltä.

Onneksi mobilisaatio oli turha.  Alukset pysähtyivät ennen valtakunnan rajaa. Ilmeisesti Neuvostoliitto halusi toimenpiteillään viestittää jotakin. Rajaseudulla puhutaan, että samoihin aikoihin myös itärajalla olisi huudatettu kuluvasti panssareiden moottoreita.

Muistelen, ettei puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen pitänyt tilannetta mitenkään uhkaavana, sillä hän ei keskeyttänyt Lapin vaellustaan. Olisikohan Keinosella ollut jo etukäteen tieto siitä, miten asiat tulevat etenemään?


Kommentit (1) 

Vuoden kulttuuriteko

25.04.2010, 20:06

Ei ole Kups umpisurkea, kuten viikko sitten väitin, vaan ainoastaan surkea. Kups – Fc Lahti päättyi juuri 1 – 1. Lahti onnistui viimehetkillä tasoittamaan, koska sen riveissä on Litmanen, joka on äidin puoleltaan kuulema Kärkkäisiä. Tasoituksen teki tietenkin Litti itse; tosin mitään muuta hän ei kyllä pelissä tehnytkään.

Mutta vuoden kulttuuriteosta vastasi Ilja Venäläinen, joka paluumuuttajavaikutteisesta nimestään huolimatta on harvoja syntyparäisiä kuopiolaisia Kupsin joukkueessa. Venäläinen vaihdettiin kentälle toisen jakson puolivälissä ja heti sen jälkeen hän teki kauden avausmaalin saksipotkumuunnelmalla selin maaliin. Pallo näytti menevän selvästi pömpelin yli, mutta sinne jonnekin takanurkkaan se lopulta leijaili noin puolen minuutin lennon jälkeen.

2700 katsojaa huusi ensimmäisen ja ainoan  kerran koko  pelin aikana. 10 lahtelaista huligaania piti muuten koko pelin ajan suurempaa meteliä erilaisia paikkoja ja asioita  haistattelemalla tuomarille ja Kupsin maalivahdille. Suomalainen palloilukulttuuri saisi suuren voiton, jos FC Lahti fanikatsomoineen putoaisi alemmalle sarjatasolle.

Olen pitänyt Afrikkaa menetettynä maanosana, koska mitään hyvää sieltä ei kuulu, mutta loistavia urheilijoita sieltä löytyy. Nytkin tuntui välillä siltä, että olisi ollut parempi, jos Kupsin valkoiset miehet olisi vedetty vaihtoon ja vain kolme sinisenmustaa miestä olisi jäänyt kentälle taituroimaan. Heiltä on tosi vaikea saada palloa pois eivätkä he sitä mielellään edes lainaa muille, koska oikea jalkapallo on afrikkalaiselle suuri unelma.

Ja ymmärrän täysin heidän asenteensa. Muistelen, että Kamerun oli joskus melkein voittaa maailmanmestaruuden, vaikka maan jalkapalloliitto oli niin köyhä, ettei sillä ollut varaa oikeisiin palloihin. Ilmeisesti pojat treenasivat paperitolloilla.


Kommentit (0) 

Oman kaupungin pojat

29.04.2010, 21:49

Eilisestä pelistä vielä sen verran, että Kupsin avauskentällisessä oli ainoastaan kaksi oikeasti oman kaupungin poikaa. Muistanpa, miten reilut kolmekymmentä vuotta sitten pidettiin skandaalina sitä, että Savonlinnassa syntynyt Ossi Loikkanen päästettiin kuopiolaisjoukkueeseen. Ja urheilupoliittinen skandaali oli sitten se, kun Martti Räsänen siirtyi samoihin aikoihin Elosta Kupsin valmentajaksi.

Nyt on sitten globalisaatio tunkeutunut suomalaiseen jalkapalloiluunkin. Kaikki eivät pidä sitä hyvänä asiana. Katsojamäärät ovat ainakin romahtaneet. Piskuisen Sotkamon Jymyn pesäpallojoukkueella taitaa kotiotteluissaan olla enemmän katsojia kuin Kuopion Palloseuralla.

Olisiko niin, että ulkomaalaisten ja muualta kotimaasta tulleiden ostopelaajien mukana olo poistaa peleistä perinteisten kylätappeluiden luonteen. Kirjailija Jari Järveläkin valitti jossain Kirjakantin tapahtumassa sitä, että ennen Kotkassa oli jalkapallo-otteluissa ihan eri tunnelma kuin nykyään. Silloin KTP:n riveissä pelasi vain oman kaupungin sataman ahtaajia.

Toinen avauskokoonpanon kuopiolaisista oli Atte Hoivala. Hänkin taitaa olla taustaltaan hämäläisiä. Isä-Timo on lentopallomiehiä ja muistaakseni hänellä oli yhteen aikaan maajoukkueen kovin ponnistus. Liikunnallinen lahjakkuus näyttää periytyneen poikaankin, koska Atte oli eilen Kupsin paras, vaikka hän on juuri täyttänyt vasta 18 vuotta. Viime kesänä Atte oli vielä kovasti pieni ja heiveröinen, mutta talven aikana hänestä näyttää kasvaneen jo ihan aikamiehen kokoinen. Veikkaan, että hän pelaa jo ensi kesänä Keski-Euroopan rahakentillä.


Kommentit (0) 

Keinonen

27.04.2010, 21:12

Tuo pari iltaa sitten mainittu kenraali Keinonen oli ihastuttavan ristiriitoja herättävä henkilö. Hänessä oli varmaankin paljon samaa Urho Kekkosen kanssa, jota osa kansasta ihaili ja osa piti täysin roistona. Luin jokin aika sitten urheilulääkäri Pekka Peltokallion muistelmat ja hän ylisti kovasti kaveriaan Yrjö Keinosta. Samalla Peltokallio tuomitsi jyrkästi Keinosen alaisen kenraali Veikko Vesterisen muistelmat.

Peltokalliota ja Keinosta yhdisti urheiluhulluus, joka Keinosen kohdalta ainakin hiihtourheilun osalta meni sairaaloisuuden puolelle. Ilmeisesti oli todella niin, että puolustusvoimain komentaja Keinonen joutui käyttämään hiihtoharrastukseensa jopa vapaa-aikaansa.

Tuosta Keinosen hiihtoharjoittelusta löytyy hupaisia kertomuksia Vesterisen muistelmista. Kun tuossa uteliaisuuttani googletin tietoja kirjoittajasta, niin paljastui niin yllättäviä asioita, että jonkun väitöskirjaa miettivän historiantutkijan olisi syytä iskeä aiheeseen. Myös elokuvantekijät voisivat laittaa asian mietintämyssyynsä.

Wikipedia paljastaa Keinosen ja Vesterisen suhteesta seuraavaa:

Veikko Vesterinen (s. 1932) on suomalainen kenraaliluutnantti evp. Vesterinen päätti aktiiviuransa Turun ja Porin sotilasläänin komentajana vuonna 1992. Hän on toiminut Puolustusvoimain komentajan kenraali Yrjö Keinosen ja tasavallan presidentti Mauno Koiviston adjuntanttina.

Yrjö Keinosen adjuntanttina Vesterinen kuului niin sanottuihin Keinosen kaatajiin. Keinosta vastaan toiminut upseerijoukko onnistui sijoittamaan Vesterisen puolustuvoimain komentajan lähelle. Tässä roolissaan, jota Keinonen ei aluksi tuntenut, Vesterinen sanojensa mukaan osallistui paitsi esimiehensä vakoiluun upseeriryhmälle muun muassa uudistusten jarruttamiseen: ”Me voimme soutaa, olla soutavinamme tai huovata”.

Vesterinen on tunnustanut roolinsa avoimesti: ”Keinosen kaatuminen oli epävarmaa ja toimijoiden riskin otto suuri.” (Sotilasaikakauslehti 2/96)

Poliittisen historian tutkija Lauri Haataja on julkisuudessa käyttänyt Keinosen vastaisesta toiminnasta, johon kuului esimerkiksi puhelimen salakuuntelu, salaliitto-nimitystä, joka sotaväessä tarkoittaa salakapinaa, ja olisi johtanut ankariin rangaistuksiin.

Vesterinen onkin paljastanut roolinsa vasta syyteoikeuden vanhennuttua.

Vesterinen kertoi vuonna 1995 julkaistuissa muistelmissaan Kolmen kenraalin kintereillä laajasti näkemyksiään muun muassa entisestä esimiehestään Keinosesta. Vesterinen arvosteli seuraavissa kirjoissaan myös 1990-luvun alussa entisen Itä-Saksan jäämistöistä ostetetun asemateriaalin hankintapäätöstä. Tämän kaupan puitteissa esimerkiksi hankitut T-72 panssarivaunut ovat jo nykyään myyty romumetalliksi, koska niiden vaatimaan välttämättömään modernisointiin ei ryhdytty.

Vesterinen on myös lausunut että Suomen itsenäinen puolustus ja Suomen uskottava puolustus ovat toisensa poissulkevia asioita, hän toivookin Suomen liittyvän jossain vaiheessa NATO:n jäseneksi.


Kommentit (1) 

Vuotuinen ajankierto

28.04.2010, 09:59

Nyt on se aika vuodesta, että on syytä vaihtaa lyhyet vappukalsarit ja aloittaa valpurin vietto. Voi olla, että viestiyhteydet pätkivät lähipäivinä. Saattaa hyvinkin olla, että mokkula ei vielä toimi kaikkialla maassamme.

Noita neuvostoalkkareita myytiin Kostamuksen  kauppakeskuksessa selkäkeikkanaurujen kera viime kesänä karjalaismummon toimesta, jolla olisi saattanut olla paljonkin kerrottavaa sirpin ja vasaran vuosista. Toisaalta monet sikäläiset vanhukset ikävöivät vilpittömästi ns. pysähtyneisyyden ajan vuosia.

Mutta toisaalta ymmärrän myös täysin ihmisiä, jotka eivät näe kuvan vaatekappaleen logoissa mitään huvittavaa; ainakin eräissä maissa on vaadittu sekä hakaristien että sirppi-vasara-tunnusten kieltämistä.

Muuten olen kuullut, että mormoneilla ja vapaamuurareilla on alusvaatteissaan yhteisöjen jäsenyydestä viestittäviä tunnuksia. Kysykääpä asiasta niiltä mormoninuorukaisilta, jotka vierailevat ovillanne ja pyytäkä heitä näyttämään alkkarinsa.


Kommentit (0) 

Joutsenet

30.04.2010, 09:00

Jäät lähtivät Petäisestä toissa päivänä eli 27. huhtikuuta. Yllättävän varhain lähtivät, sillä talven piti olla tosi kylmä, ja olisi sen perusteelle uskonut, että jäät olisivat kestäneet pitempään. Keskimäärin Petäinen sulaa noin viikon myöhemmin.

Pari- ja paikkauskollinen joutesen pariskuntakin on Nurmen Arvin havainnon mukaan jo vallannut Petäisellä perinteisen reviirinsä. Joutsen on siellä pesinyt parikymmentä vuotta ja luulen, että poikasia järvellä on syntynyt jo noin sata. Minne ihmeesen nekin ovat joutuneet, etteivät vain etelämaalaisten patoihin.

Suomessa pesii muistaakseni tällä hetkellä noin 2000 laulujoutsen paria ja saman verran kyhmyjoutsenia Etelä-Suomessa. 50-luvun alussa, jolloin sysmäläinen eläinlääkäri Yrjö Kokko huolestui joutsenen tulevaisuudesta, pesiviä pareja oli meillä noin 20 eli noin 50 vuodessa kanta on sata kertaistunut. Saas nähdä koska mökkiläiset ja varsinkin kesämökkiläiset kyllästyvät tähän röyhkeään lintuun, joka näyttää ajavan pienemmät linnut muualle.

Kalevalainen kansanperinne lupaa kuolemaa joutsenen ampujalle, mutta ainakin Kakkisen Olli oli nälkäänsä sellaisen ampunut ilman näkyviä seuraamuksia, ja ihan lampaalta oli maistunut. Ja tiedänpä Kärkkäälässä ihan viime aikoinakin yhden lankaan lentäneen tulleen syödyksi hyvällä halulla.

Kärkkääläinen kansanperinne korostaa joutsenen aviouskollisuutta. Muistaakseni Kakkiselta oli yhtenä talvena löytynyt veneen alta leskiyksilö, joka jäi Suomeen kuolemaan sen jälkeen, kun puoliso oli tapaturmaisesti kesällä kuollut eikä se enää halunnut lähteä yksin muuttomatkalle.

Toisaalta joskus muistelen jossain TV:n luonto-ohjelmassa kerrotun, että noin 20 % joutsenliitoista päätyy avioeroon. Se on enemmän kuin maamme iäkkäiden maalaisihmisten keskuudessa, mutta selvästi vähemmän kuin akateemisten kaupunkilaisten välisissä suhteissa on tapana.


Kommentit (4) 

AJETTIH DA TSIGANAISET

30.04.2010, 17:34

Nuo alkuviikosta mainitut Keinoset ovat monipuolisesti lahjakasta sukua. Kenraali Keinosen veljen tytär on varsinkin 60-luvulla suosiossa ollut laulaja Heli Keinonen, jonka tuotannosta löytyy netistä ainakin seuraavat esimerkit:

http://www.youtube.com/watch?v=1HlLyUK8Fm4&NR=1

http://www.youtube.com/watch?v=lcjDT6INKbA&feature=related

Ja kun pari vuotta sitten kävin uukuniemeläisten mukana Karjalassa, pysähdyimme myös Ruskealassa. Se on Värtsilän korkeudella oleva entinen suomalaispitäjä heti rajan takana. Kenraali Keinosen suku on sieltä lähtöisin. Paikkakunnalla on jo vuosien ajan rakentanut hartiapankkiperiaatteella kirkkoa Yrjö Keinosen Varkaudessa asuva veli. Hän lienee jo ikämiehiä. Saas nähdä valmistuuko rakennus, pari kesää sitten se oli ehkä puoliksi rakennettu.

Rakennustyömaalla toimi kahvila, jota vartioi vankkarakenteinen karjalan karhukoira. Sitä syytetään rasismista, koska sillä on tapana haukkua vain venäläisiä. Jätin Mustin tehtäväksi vartioida Ristiselän taistelualueelta löytämääni hylsyä. Ajattelin salakuljettaa sen Suomeen, mutta hermoni eivät kestäneet ihan loppuun asti. Jos käytte Ruskealan kirkkotyömaalla, niin voitte minun luvalla ottaa löytöni sieltä lyhtytolpan juuressa olevasta kolosta. Musti vaikutti viisaalta koiralta, joten kyllä se ymmärtää asian tilan.


Kommentit (3) 

Työväen virsi

01.05.2010, 19:08

Päivän teemaan liittyen hiljennymme seuraavaksi kuuntelemaan kenraali Keinosen veljentyttären esittämää laulua, joka liittyy varmaankin vuoden-18 Hennalan vakileirin vapun viettoon. Laulu on nimeltään Kuolemaantuomitun hyvästijättö http://www.youtube.com/watch?v=zRL2TgPWJAA. Virsikirjaa uudistava toimikunta voisi vallan mainiosti harkita tämän hartaan sävelmän ottamista virsikirjaan erityiseksi vappuvirreksi.

60-luku oli niin värikästä aikaa, että silloin puolustusvoimain komentajan lähisukulainen pystyi levyttämään myös työväen lauluja. Nykyään Heli Keinonen on tiettävästi siirtynyt ajanhengen mukaisesti työväen eturintamasta islamistien riveihin. Toivoa sopinee, ettei hän kuitenkaan edusta sen taistelevaa suuntausta.

Arvaan, että Kuolemaantuomitun hyvästijättö liittyy Lahden eikä Kuopion historiaan, vaikka kyllä täälläkin on sattunut ja tapahtunut yhtä ja toista. Nykyisellä työpaikallani Kuopion kasarmilla lyötiin kesällä -18 lihoiksi virallisen historian kirjoituksen mukaan 476 köyhää ja pieneläjää.

Kuopion kaupungissa on kiitettävän runsaasti erilaisia muistolaattoja, mutta tätä tapausta ei ole katsottu sen arvoiseksi. Mielestäni Kuopioon olisi saatava samanlainen kansanmurhan muistomerkki, jollaisen näin viime kesänä Karhumäen joukkohaudoilla. Laatassa pitäisi luetella nimeltä kaikki surmatut ja lopuksi todeta tulikirjaimilla ilman mitään maailmankatsomuksellista korostusta, että älkää hyvät ihmiset tappako toisianne.


Kommentit (0) 

Riistoporvarien äänitorvi

02.05.2010, 18:33

Vapun viettoon laskeutumisen ajankohtaan sopivasti vieraili Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtaja Leif Fagernäs arkkipiispan vieraana kaupungintalolla kertomassa siitä, miten meille oikein käy lähitulevaisuudessa.

Luulin meneväni kuuntelemaan, miten työtätekevälle kansalle tulee olemaan luvassa vain verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä ja ehkä myös heinäsirkkoja ynnä paiseita. Onhan Suomi velkaantumassa hirveää vauhtia ja ainut lohtu tuntuu olevan se, että euro on menettämässä arvonsa maksuvälineenä, koska kreikkalaiset haluavat eläkkeelle kypsässä 53 vuoden iässä.

Mutta ei luvannut elinkeinoelämän äänitorvi edellä mainittuja asioita. Aikoihin on eletty luokkasopuilussa, kun EK:n toimitusjohtaja puhuu maailmanmenosta kuin suuren paperitehtaan pääluottamusmies. No julkisen sektorin virkamiehenä tosin korvani punoittivat jossain vaiheessa. Onneksi arkkipiispa Leo sentään rohkeni värittää tilaisuutta lukemalla, mitä netti todella kertoo Elinkeinoelämän keskusliiton luonteesta. Seuraava on lainattu suoraan hikipediasta, joka lienee paljon siteeratun wikipedian anarkistisempi versio.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) on riistäjäporvarien salaseura. Elinkeinoelämän keskusliitto EK edustaa jäseniään elinkeino- ja työmarkkinapoliittisissa asioissa sekä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä. Tavoitteena on luoda suomalaiselle yritys- ja elinkeinotoiminnalle entistä parempi ja kilpailukykyisempi toimintaympäristö sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä. Päämääränä on parantaa elinkeinoelämän yhteisten etujen valvontaa kotimaassa, Euroopan unionissa ja kansainvälisillä foorumeilla sekä tehostaa jäsenliittojen ja -yritysten palveluita sekä riistää työläisiltä tuhkatkin pesästä.[1] 


Kommentit (0) 

Teknologinen singulariteetti

03.05.2010, 18:53

Eilen mainittu riistoporvariston äänitorvi Leif Fagernäs ennusti, millainen maailma on vuonna 2050. Hänen mukaansa Kiina on silloin ylivoimainen talousmahti ja Intiakin on ohittanut Euroopan. Se ei ole yllättävää, koska tämä tilanne on vallinnut lähes koko ihmishistorian ajan. Viimeisimmät pari sataa vuotta ovat olleet merkillistä poikkeusaikaa.

Toisaalta ajatellaanpa, että vuonna 1910 joku taitava talousmies olisi yrittänyt ennustaa maailmaa vuonna 1950. Pieleen olisi todennäköisesti mennyt. Ja kuitenkin 100 vuotta sitten maailma oli paljon yksinkertaisempi ja ennustettavampi kuin nyt. Varmaankin silloin realistisesti ajattelevat talousmiehet olisivat uskoneet, ettei suursotia voi tulla, koska valtioiden taloudet eivät sellaisia kestä. Toisaalta pessimistitkin olisivat olleet väärässä, koska hekin olisivat suhtautuneet tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.

Itse luulen, että teknologinen singulariteetti tulee olemaan asia, joka tekee varsinkin tulevaisuuden ennustamisen entistäkin hankalammaksi. Käsitteellä teknologinen singulariteetti tarkoitetaan pistettä, jolloin tekoäly ohitta ihmisälyn. Sen hetken uskotaan koittavan noin vuonna 2030.

Sen jälkeen maailmanhistoria muuttuu entistä nopeammin ja ennustamattomammin. Ihmiset ovat kohta pelkkiä rottia, jotka pyörivät maailmaa hallitsevan keinoälyn jaloissa. Eräs amerikkalainen itsensä pöhköksi lukenut matematiikan professori suivautui joku vuosi sitten tästä visiosta niin, että alkoi lähettelemään kirjepommeja eräille valtaapitäville tahoille. Lisätietoja tästä Unabomberiksi nimetystä herrasta löytyy täältä http://fi.wikipedia.org/wiki/Theodore_Kaczynski .


Kommentit (0) 

Kuka murhasi Pekka Pitkäsen?

04.05.2010, 18:45

Olen elämässäni jaksanut lukea tasan yhden salapoliisiromaanin. Se on Vilho Helasen Kohtalon silta. Senkin luin vain sen vuoksi, että kirjan murha sijoittuu ihan entisen kotini nurkalle eli Heinolan sillalle. Sen kirjoittajan Vilho Helasen historia tuntee paremminkin Akateemisen Karjala-seuran johtajana, joka sodan jälkeen joutui elättämään itsensä sattuneesta syystä  dekkareilla. Helanen kuoli parhaassa miehuudessaan heti Kohtalon sillan ilmestyttyä saksalaiselle rautatieasemalle.

Vähäisestä dekkarikokemuksestani huolimatta suunnittelen nyt sitten itse kuumeisesti rikosromaanin kirjoittamista. Luin nimittäin suurella intohimolla juuri ilmestyneen Teemu Keskisarjan kirjan nimeltään Vääpeli T:n tapaus ja muita kertomuksia suomalaisesta terrorista. Kirjan ylivoimaisesti mielenkiintoisin tarina kytkeytyy paheelliseen ja intohimoja kuohahtelevaan 20-luvun Kuopion kaupunkiin.

Nimittäin vuonna 1921 löydettiin työmies Pekka Pitkänen kylmäverisesti surmattuna Kuopion Taivaanpankolta. Miestä oli ammuttu tällä jumalaisen kauniilla maisemapaikalla kaksi kertaa takaraivoon järeällä käsiaseella. Olisiko tekopaikan valinnassa ollut kysymys jonkinlaisesta savolaisesta huumorista, koska Taivaanpankko on mitä parahultaisin henkirikoksen tekopaikka ainakin dekkaristin näkökulmasta.

Murhapaikalta löytyi myös tyhjä desifiointiainepullo, jolla rikostutkijat olettivat kylmäverisen murhaajan sivelleen kenkänsä poliisikoirien eksyttämiseksi. Paikallinen väestö tosin uskoi pullon sisältäneen paikallisten puliukkojen janoonsa nauttimaa lysoolia eikä sillä siten ehkä ollut mitään tekemistä murhan kanssa.

Tämäkin julma veriteko vaikuttaa alustavien tutkimusten mukaan liittyvän vahvasti Suonenjoen Kärkkäälän kylään, mutta miten, niin sen paljastan ehkä tulevaisuudessa. Jatkuu huomenna….


Kommentit (0) 

Poliittinen murha

06.05.2010, 17:26

Suorittamassani Pekka Pitkäsen selvästikin ennenaikaisen kuolemantapauksen tutkimuksissa on ilmennyt, että todennäköisesti kysymyksessä on poliittinen murha. Suomessa poliittiset murhat ovat verrattain harvinaisia ja tämän tapauksen erottaa vastaavista muista siihen verrattavista teoista se, että tällä kertaa on asialla ollut ammattimies.

Nimittäin yleensä poliittinen terrori on maassamme ollut hyvin harrastelijamaista puuhastelua Kari-Pekka Kyröä lainatakseni. Tunnetuin tapaus eli se, kun muistaakseni  Eugen Malmsten ampui muistaakseni Sinebrykoffin Senaatintalon portaikossa, oli todellista mämmikouramaista säheltämistä.

Ensimmäinen laukaus osui kenraalikuvernöörin palttoon nappiin ja kimposi takaisin, toinen laukaus rinnassa olleeseen kunniamerkkiin ja kimposi tietenkin takaisin. Kolmas luoti osui metalliseen vyönsolkeen, josta kimmonneet metallisirut aiheuttivat verenmyrkytyksen, joka myöhemmin johti uhrin kuolemaan. Itsensä ampuja onnistui lopettamaan kahdella laukauksella.

Ja kun sysmäläinen aatelismies Tandefelt ampui sisäministeri Ritavuorta selkään kuolettavasti, elämässään kaikessa muussakin epäonnistunut murhamies ampui samalla myös itseään jalkaan niin, ettei pakeneminen enää onnistunut. Putkeen ei siis mennyt sekään terrori-isku.

Sen sijaan työmies Pekka Pitkänen teloitettiin ammattitaidolla. Ensimmäinen laukaus ammuttiin takaraivon vasemmalle puolelle ja luoti tuli ulos oikeasta silmästä. Toinen laukaus ammuttiin takaraivon oikealle puolelle ja luoti tuli ulos vasemmasta silmästä. Kyseessä olivat siis harkitut ristikkäislaukaukset, jotka surmaavat varmasti. Uskoisin, että menetelmä opetateen kuuluisassa Puna-armeijan komissaarin niskalaukausoppaassa. Siinä ehkä ensimmäinen johtolanka murhaajan selvittämiseksi.


Kommentit (0) 

Punaisen örinän maa

24.05.2010, 18:39

20-luvulla Kuopio oli poliittisesti hyvin punainen. Niinpä sitä tituleerattiin Suomen Moskovaksi. Murhattu Pekka Pitkänen oli lähinnä vain peruspunikki, mutta Etsivän Keskuspoliisin eli Ohranan pidättämäksi hänkin joutui. Kuulustelut olivat siihen aikaan sellaisia, että tietojen lisäksi irtosi myös hampaita. Pitkänen lupautui pidätysaikanaan Ohranan vasikaksi ja sillä oli tuhoisat seuraukset Kuopion kommunisteille. Vankilareissut kestivät maanpetoksesta tuomituilla vuosia.

Kuopion kommunistien henkinen tai paremminkin hengellinen johtaja liikemies, kansanedustaja ja ikiliikkujan kehittelijä Ville Vainio huomattavasti juovuksissa kirosi silloin vielä tuntemattoman ilmiantajan ja lupasi heittää hänet kivi kaulassa Kallaveteen. Sikäli Vainiossa oli inhimillisyyttä, että ennen upotusta hän lupasi tarjota uhrille hyvät ryypyt.

Luulen, että uhkaus esitettiin Minna Canthinkadulla sijainneessa kahvila Punikissa, jossa taistelevan työväenliikkeen miehet viettivät aikaansa. Vaikka kyseessä oli vain kahvila, niin siellä myytiin myös ”kovaa” teetä, kuten kieltolakiaikaan oli maantapana, sillä silloin alkoholinmyynti oli hyvin vapaata.

Harmittaa, että Kuopiossa ollaan luopumassa hyvistä rakennusten ja paikkojen nimistä. Kahvila Punikkiakaan ei enää ole eikä Mölymäkeä tai Rypysuota löydy kartalta, vaikka nämä nimet olisivat suojeltavaa kulttuuriperinnettä; onneksi tuossa ihan lähellä on vielä Rupla, jota asiaa tuntemattomat halveeraavat Työnkulman nimellä

Ville Vainiota voi sikäli kutsua kommunistien hengelliseksi johtajaksi, että hän kirjoitti jonkinlaisen Kommunistisen katekismuksen, jossa estoitta sotkettiin Lutherin ja Marxin opit.  Tutkija Teemu Keskisarja nimittääkin Vainiota savolaisen huumorikommunismin isäksi ja 20-luvun Kuopiota hän jostain syystä kutsuu punaisen örinän maaksi.

Ville Vainiolla oli vankat sukulaissuhteet Kärkkäälän kylään ja Keskisarjan kirjan kuva todistaa hänet aivan Laitilan Kullervo-vainaan näköiseksi. Kuvan alatekstissä lukee, että Ville Vainio oli karismaattinen huvimestari, jonka elämäntavat eivät sopineet puoluepolitiikkaan ja maanalaisiin luottamustoimiin.

Tutkimukseni Pekka Pitkäsen murhasta ovat edenneet niin pitkälle, että on käynyt selville, ettei syyllinen sittenkään ole Ville Vainio, vaikka tyhmempi voisi niin luulla.


Kommentit (0) 

Ville Vainion hallitus

07.05.2010, 17:51

 

Tyylikäs mies oli keksijä, liikemies ja kansanedustaja Ville Vainio, kuten tämä Etsivän Keskuspoliisin kuva osoittaa. Vainion merkityksestä politiikassa kuvastaa se, että 20-luvulla Kyösti Kallion vähemmistöhallitusta aiottiin ryhtyä kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi.

Nimittäin yhtynyt vasemmisto oli saamassa välikysymyksen avulla Kallion hallituksen nurin; äänestys päättyi tasan ja epäluottamuslause olisi mennyt läpi, ellei kansanedustaja Vainio olisi juuri äänestyksen aikaan ollut juopottelemassa eräiden työväenluokan vastaisten voimien kanssa. Tästä Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti ehdotti Kallion hallituksen ristimistä Ville Vainion hallitukseksi ja Työväenluokan sankarin palkitsemista porvareille suorittamastaan palveluksesta valtioneuvoksen arvonimellä.

Lehti tiesi, mistä puhui, koska Vainio oli maistelemassa juuri lehden pakinoitsija Yrjö Räisäsen kanssa, joka oli tunnettu kommunistien pilkkaaja, mutta Vainion hyvä kaveri. Eiväthän miehet riitele vaan asiat. Räisänen kirjoitti nimimerkillä Sasu Punanen ja hänkin oli Kuopion poikia.

Kun Vainiota kovisteltiin myöhemmin Sosialistisen työväenpuolueen ryhmässä toilailuistaan, mies puolustautui äidinkielellään: ”Mittee työ minun kanssani vaahtootta, kyllähän minusta piäsette”.  Kun toista savolaista, eli valtiovarainministeri Jyrki Kataista, ahdisteltiin eilen säälimättä eduskunnassa Kreikan taloudenpidon laiminlyömisestä, olisi hän ihan hyvin voinut toistaa Ville Vainion puolustuspuheen.


Kommentit (0) 

Karjunen

08.05.2010, 18:42

Tutkimuksissa on ilmennyt, ettei Ville Vainiota voi edes yllyttäjänä kytkeä Pekka Pitkäsen murhaan. Hän oli siihen aivan liian humaani ihminen. Tosin tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, että Vainio oli alunperin sukunimeltään Karjunen, joka nimi ei välttämättä synnytä mielikuvaa pehmomiehestä. Sikäli Karjunen olisi ehkä Villen sukunimeksi ollut ihan kuvaava, sillä Poika Tuomisen muistelmista saa käsityksen, että hän oli melkoinen naistennaurattaja eikä ilmeisesti ihan aina jaksanut pitäytyä täysin yksiavoisuuteen.

Karjunen olisi nykyään ihan hyvä sukunimi kansanedustajalle. Iso osa eduskunnan porukasta  alkaa olla tosi ikävystyttävän oloisia työmuurahaisia. Yksi Karjunen olisi piristävä poikkeus siinä tylsimysten joukossa. Ja kun tarkemmin muistelen, niin löytyyhän parlamentista vielä yksi perinteinen tosimieskin.

Nimittäin keskustan lestadiolaiselle Kyösti Karjulalle on syntynyt 18 lasta. Se olisi jo yksistään merkittävä tukijoukko ainakin pienen kunnan kuntavaaleissa. Muistelen kuitenkin, että iso-isovaarini Risto Könönen pani vieläkin paremmaksi, eli kylällä puhutaan, että hänelle olisi siunaantunut 27 lasta. Luulen, että kyseessä on lähes SE-tulos, ainakin ihan kärkiporukoissa tuolla saavutuksella ollaan.

Syyttä häntä ei kutsuta suvun piirissä Kanta-Könöseksi. Kylällä puhutaan, että mies oli sattuneesta syystä kolme kertaa naimisissa, koska vaimot poistuivat tuonilmaisiin jostain kumman syystä ennen aikojaan. Kylällä lisäksi puhutaan, että Risto Könösellä oli myös avioliiton ulkopuolisia suhteita ja lapsia.

Tietääkseni jolla kulla Könösellä on tälläkin hetkellä  hallussaan Kanta-Könösen kuva ja pyytäisin siitä itselleni ystävällisesti kopiota. Nimittäin äitini mukaan enoni Paavo oli joskus ennen sotia palannut Kuopion reissultaan tämän kuuluisan esi-isän kuvan kanssa ja kertonut, että niitä myytiin Kuopion torilla.


Kommentit (0) 

1889 katsojaa

09.05.2010, 19:57

Virallisen tiedon mukaan Kups – Inter-pelissä oli 1889 katsojaa, eli taas selvästi eniten tällä sarjakierroksella. Itse laskin vain noin 500. Ihmettelen, kuka hyötyy tuosta valehtelusta. Kups pelasi taas surkeasti, mutta voitti taas kerran selvästi parempansa.

Nyt on kasassa jo seitsemän pistettä enemmän kuin vuosi sitten neljän kierroksen jälkeen. Vielä viime kesänä yleensä hävittiin kelpo peliesityksellä viime minuuttien maalilla. Ilmeisesti avauskierroksen ennätysrökäletappio HJK:lle lisäsi kuopiolaisten tehoja. Toivottavasti kiekkojoukkuekin kokee samanlaisen piristysruiskeen.

En ikimaailmassa olisi uskonut, että näen päivän, jolloin Suomi häviää Tanskalle jääkiekossa. Mutta jotenkin minulla on tunne, että poikamme kaikesta huolimatta voittavat maailmanmestaruuden. Vaikka mikäpä maailmamestaruusturnaus on sellainen, josta puuttuu noin 200 maailman parasta pelaajaa.


Kommentit (0) 

Taivaanpankon sankari

10.05.2010, 18:44

Nyt alkaa selvitä, kuka ampui Pekka Pitkäsen. Heti tapauksen jälkeen Kuopiosta katosi Emil Räsänen-niminen nuorimies. Hän pakeni itärajan yli. Siellä hän otti surmatyöstä kunnian itselleen ja niinpä häntä alettiin kutsua suomalaispunikkien keskuudessa arvostavasti Taivaanpankon sankariksi. Etsivä keskuspoliisin arkistoissa Emil Räsäsen kerrotaan olleen hyvin kaunis mies. Ja kun tarkemmin ajattelee, niin sellaisiahan ne Räsäset tahtovat olla.

Kuopiossa Pitkäsen murhan tutkimusten yhteydessä epäiltynä pidätettiin Hugo Ahokanta-niminen herra. Ilmeisesti hän olikin toinen likaisen työn tekijöistä, mutta mitään hän ei kuulusteluissa kertonut. Ehkä poliittinen poliisi ei edes pitänyt kovin tärkeänä tapauksen selvittämistä, koska katsoi, ettei yhteiskunta Pekka Pitkäsessä paljoa menettänyt.

Ilmeisesti Ahokantaa ei puhuteltu tapauksen johdosta kovinkaan pontevasti, koska mies ei suostunut muistamaan mitään. Joskus myöhemmin Suomenkin Ohrana sai halutessaan jokaisen pidätetyn kertomaan kaiken, minkä tämä tiesi ja monen vielä tätäkin enemmän. 


Kommentit (0) 

Rähjä

11.05.2010, 18:24

Pitkäsen murhan käytännön toteuttaja on nyt selvillä, mutta vielä pitäisi selvittää, kuka oli teon suunnittelija. Ville Vainion vapautamme epäilyistä heti kättelyssä. Keskisarjan kirjan mukaan Kuopiossa liikkuivat sen ajan johtavista kommunisteista myös Arvo Poika Tuominen, tuleva tannerilainen kansanedustaja  ja Niilo Välläri, tuleva Merimies Unionin luja johtaja.

Mutta heidät Keskisarja vapauttaa epäilyistä. Murhaajiksi näistä miehistä ei ollut. Sen sijaan vahvimmin tutkija taipuu Eino Rahjan syyllisyyden kannelle. Kirjassa väitetään, että Rahja olisi syntyjään kuopiolaisia, mutta asiasta löytyy muitakin kilpailevia näkemyksiä. Rahja ilmeisesti olisikin luonteensa puolesta pystynyt raakuuksiin. Ainakin mies toimi vallankumouksen aikaan Leninin henkivartijana, johon tehtävään olisi tuskin äiti Teresaa huolittu. Sisällissodan jälkeen mies kohosi kenraalin arvoon Neuvosto-Venäjällä.

Rahjasta ei ole alan kirjallisuudesta löytynyt  juurikaan myönteisiä arvioita, ennen kuin Antti Tuuri kirjoitti hänestä romaanin Asejuna Pietarista.  Tosin Tuuri on jäävi Rahja-tutkija, sillä molemmilla ovat  sukujuuret Pohjanmaan lakauksilla. Tuurin kirjasta saa kuvan tarmokkaasta ja älykkäästä synnynnäisestä johtajasta, joka päättäväisesti toimittaa asejunan Pietarista Suomen punaisille lahtarilaumojen estelyistä huolimatta. Hänen veljensä Jaakko sen sijaan toi junalastin viljaa ja väitetään kolmannen veljeksistä huolehtineen punakaartin juomahuollosta.

Rähjämäinen Eino Rahja ansaitsisi patsaan Helsinkiin. Hän nimittäin pelasti maamme itsenäisyyden. Venäjän sisällissodan aikaan oli jo valkoinen kenraali Judenits pääsemässä voitolle ja lähestyi vääjäämättä armeijoineen Pietaria. Judenitsin haaveena oli palauttaa tsaarin valta ja samalla myöskin palauttaa Suomi Venäjän ykseyteen.  Mannerheimillakaan ei ollut tiettävästi mitään tätä vastaan.

Judenitsilla oli käytössän panssarivaunuja, jotka silloin vaikuttivat voittamattomilta aseilta. Mutta sitten Rahja lähti Pietarista suomalaispunikkien iskuosaston kanssa tankkeja vastaan rautakangeilla, haloilla, kivillä yms. luonnonmukaisilla panssaritorjuntavälineillä varustettuna ja niin vain kalliit panssarit saatiin niin sanotusti päreiksi. Enemmän asiasta löytyy tietoa täältä  http://www.panssarikilta.fi/Lehti/Panssari200302_sivu_14.html .


Kommentit (0) 

Volvo

24.05.2010, 18:38

Eilen telkkarissa Volvo Markkanen 72 v. muisteli elämäänsä seurassaan 10-vuotias tyttärensä. Harmi, ettei hän kertonut enempää Tanskan vuosistaan, koska maa on tällä hetkellä ajankohtainen. Muistelmakirjassaan hän tunnustaa pitävänsä Tanskasta kovasti. Kun siellä rehellinen pankkirosvo yritti vaivalla ansaita kapeaa leipäänsä ja juoksi karkuun työpaikaltaan, niin väestö kannusti hymyssä suin ja osoitti muutenkin suosiotaan.

Sen sijaan  Suomessa vastaavassa tilanteessa silminnäkijät ryntäävät hampaat irvessä rosvo-polon perään. Ja tämän saman kulttuurieron huomasi joku ilta sitten jääkiekossa. Koskelan Jussin jälkeläiset raatoivat hampaat irvessä, mutta kaikin puolin huonompi Tanska voitti rennosti pelaten hymyssä suin.

Eikä tappio edes harmittanut, koska tanskalaiset ovat ainoa kansakunta, jota vastaan suomalaisilla ei ole mitään. Jos me emme pärjää, niin suotakoon menetys sitten heille. Ja vaikka sikäläinen Cristensen kävi muutama vuosi sitten teloittamassa pari poliisia, niin juutteja kansana ei syyllistetty. Eikä oikein Cristenseniäkään, vaan päinvastoin linnaan joutuneen murhaajan luokse hakeutui suomalaisneitosia, jotka halusivat tämän jokaisen äidin toivevävyn tulevan lapsensa isäksi.

Muuten mieleeni on jäänyt, että kun poliisimurhaajan tunnusmerkit kerrottiin lehdissä, kerrottiin, että mies kantaa laukkua venäläisittäin. Täytynee selvittää, miten laukkua kannetaan venäläisittäin. 


Kommentit (2) 

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu

13.05.2010, 06:13

Suomi näyttää ennustukseni mukaisesti olevan vääjäämättä matkalla maailmanmestaruuteen. Mutta liian jännäksi menee. Hermot eivät enää kestä. Mieli tekisi hylätä TV ja vetäytyä hetkeksi Uukuniemelle veiviradion ääreen. Samalla voisi tarkastaa, että joko Karjalan kunnailla lehtii puu, kuten Georg Ots tässä vakuuttaa http://www.youtube.com/watch?v=yeFsj0BNZIA .

Jori päästelee muuten ihan kauniisti. Eivät osaa nykyajan vokalistit äännellä yhtä taitavasti. Oli se hyvä, etteivät suomalaiset yrityksestään  huolimatta onnistuneet miestä hukuttamaan kesällä -41, vaikka Otsia kuljettanut laiva upposi meikäläismiinaan. Laulaja oli Viron uintimestari ja jaksoi rantaan asti toisin kuin yli 20.000 muuta, jotka hukkuivat Tallinnan evakuoinnin yhteydessä laivojen ajettua miinakenttään.

Suomalaiset ja saksalaiset olivat miinoittaneet Tallinnan edustan. Meikäläiset sukellusveneet olivat asialla jo ennen sodan syttymistä, joten Luojan lykky, ettei Toisen maailmansodan alkaminen mennyt  Suomen piikkiin. Sotasyyllisyysoikeudenkäyntikin olisi saanut uusia piirteitä.


Kommentit (0) 

Hockeyta

15.05.2010, 20:49

Suomen maailmanmestaruus alkaa olla sinettiä vailla. Eilen nöyrtyi Valko-Venäjä, vaikka onkin DDR:n kaltainen urheilun suurvalta. Sitä ennen kaatuivat Saksa 80 milj. ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat 300 milj. Ylihuomenna murskataan Venäjä 150 milj. Harmi, etteivät Kiina 1300 milj. ja Intia 1100 milj ole mukana. Nekin olisivat vain suupaloja Suomelle, jääkiekkoilun supervallalle, jos vain tulisivat vastaan yksitellen.

Tosin varsinkin Intia saattaa olla tulevaisuudessa peloittava haaste kiekkoleijonille, koska maassa on vanha hockeyperinne. Intiassa on maahockeyssä satoja olympiavoittajia ja useimpien nimi on Singh. Jääkiekossakin Suomi saisi vastaan täysiä Singh-kentällisiä. Singh on yleisin olympiavoittajan sukunimi. Kakkosena on Khan, eli pakistanilaiset maahockeymiehet.

Harmi, että Suomi valitsi baseballin sijasta pesäpallon ja maahockeyn sijasta sählyn. Olisi se melkoinen tapaus, kun pelaisimme maailmanmestaruudesta Usa:a tai Intiaa vastaan. 


Kommentit (0) 

Suomen maailmanmestaruus alkaa olla sinettiä vailla. Eilen nöyrtyi Valko-Venäjä, vaikka onkin DDR:n kaltainen urheilun suurvalta. Sitä ennen kaatuivat Saksa 80 milj. ja Pohjois-Amerikan Yhdysvallat 300 milj. Ylihuomenna murskataan Venäjä 150 milj. Harmi, etteivät Kiina 1300 milj. ja Intia 1100 milj ole mukana. Nekin olisivat vain suupaloja Suomelle, jääkiekkoilun supervallalle, jos vain tulisivat vastaan yksitellen.

Tosin varsinkin Intia saattaa olla tulevaisuudessa peloittava haaste kiekkoleijonille, koska maassa on vanha hockeyperinne. Intiassa on maahockeyssä satoja olympiavoittajia ja useimpien nimi on Singh. Jääkiekossakin Suomi saisi vastaan täysiä Singh-kentällisiä. Singh on yleisin olympiavoittajan sukunimi. Kakkosena on Khan, eli pakistanilaiset maahockeymiehet.

Harmi, että Suomi valitsi baseballin sijasta pesäpallon ja maahockeyn sijasta sählyn. Olisi se melkoinen tapaus, kun pelaisimme maailmanmestaruudesta Usa:a tai Intiaa vastaan. 


Kommentit (0) 

Metsässä ei liikahda lehtikään

17.05.2010, 15:50

Kaksi upeaa kesäiltaa olen kokenut Uukuniemellä ja niiden avulla taas jaksaa talven loskan ja hyhmän. Karjalan kunnailla ihan oikeasti lehtii puu jaKarjalan koivikot tuuhehtuu. Tosin käkien raivoisa kukunta meni liiallisuuksiin; vähemmälläkin ne olisivat saaneet asiansa selviksi.

Luulen, että Uukuniemen rantatontit ovat kohta hinnoissaan, kun vallankumousta pelkäävät Pietarin  rikkaat siirtävät rahansa maahan, jossa valta ei kumoudu. Pietarista pyyhkäisee pikaveneellä hetkessä Karjalan Pyhäjärvelle. Pyhä tarkoittaa paikannimessä  jonkun omaa, kyseessä on siis karjalaisten Pyhäjärvi. Rauman lähellä ja Lapissakin on omat pyhät järvensä.

Kun Suomi liittyi EU:n epäiltiin, että saksalaiset vievät Suomen rannat; eivät niitä vie saksalaiset, mutta venälisille ne kelpaavat hyvinkin. Kun jokunen vuosi sitten oli Helsingissä Venäjän taiteen kulta-ajan näyttely, oli siellä esillä paljon juuri tyypillisiä suomalaisia rantamaisemia. Meillä naapuruksilla on samanlainen sielunmaisema.

Ja musiikkimakukin on yhteinen. Tämä kappale tunnetaan nimellä Moskovan illat, Unohtumaton ilta ja Metsässä ei liikahda lehtikään. Alkuperäisessä sävelmässä puhutaan Moskova-joen illoista, ei Moskovan yöelämästä. Mutta laulu sopii kuin nyrkki silmään myös Uukuniemen Pyhäjärven kesäiltaan. http://www.youtube.com/watch?v=T8gLY3SCeYo


Kommentit (0) 

Aatu

17.05.2010, 18:44

Ja Suomi jatkaa hoipertelematta etenemistään vääjäämättä kohti jääkiekkoilun maailmanmestaruutta. Nyt tuli jo neljäs voitto perättäin. Ja muitakin myönteisiä jääkiekkouutisia kiirii maailmalta. Nimittäin TPS:n riveissä Suomen mestaruuden voittanut Aatu Hämäläinen on Suonenjoen Kärkkäälän kylän poikia. Niin minulle on tavallisesti luotettavista lähteistä viestitetty.

Eli runsas on se joukko, joka on tuottanut pienelle ja köyhälle 200 asukkaan Kärkkäälälle palloilullista mainetta. 50-60-luvun vankka maaotteluratsu Esko Luostarinen oli jotakin kautta sukua Askolan Korhosiin. 80-luvun lentopallomaajoukkueen kantava voima Olli Nenonen on Pellonpään Nenosia. Ja saman vuosikymmenen HJK:n rangaistuslaukausspesialisti Pekka Onttonen oli Heinäselästä; siitä jostain Aatu Hämäläisen naapurista otaksun.

Muistan selvästi, että nuoruudessani Suonenjoen Pallon edustusjoukkueessa pelasi 10 Onttosta ja sitten yksi Anttonen eli serkkutyttöni mies. Ja kylällä puhuttiin, että Anttonen valittaa, etteivät ne Onttoset hänelle liiemmälti syöttele. 


Kommentit (0) 

Valkoiset kahleet

19.05.2010, 18:59

Reino Helismaan sanoittamassa iskelmässä Venezuela todetaan lopuksi arvoituksellisesti, että ”valkoiset kahleensa pois luo Venezuela”.  http://www.youtube.com/watch?v=de8paFI-KHE

Viime yönä ymmärsin tummentuvalla Keskuskentällä, mitä sanoittajanero tarkoitti tässä afrotaustaisen Etelä-Amerikan valtion viidakon yöelämää kuvaavassa iskelmässään. Nimittäin myöhäisillan Veikkausliigan ottelussa Kupsin mustat miehet pyörittelivät sarjajohtoa tavoitelleen JJK:n valkoisenrodun edustajat solmuun. Kups voitti 2 – 0 aivan ansaitusti ja on nyt tasapisteissä sarjajohtajan kanssa.

Kupsin sinimusta  Olajide Williams teki jälkimäisen kotijoukkueen maaleista. Sen tehtyään mies repäisi ilosta ihokkaansa eli riisui paitansa. Valkoistarotua edustava päätuomari ei moista alkukantaista käytöstä hyväksynyt, vaan ajoi Williamsin kentältä, ennen kuin tämä pääsi valkoisten kahleidensa riisumisessa niin pitkälle, että olisi poistanut myös housunsa. 

Sen sijaan toinen yönmusta mies, eli sirkusmaisen taitava Dickson Nwakaeme, käyttäytyi korostetun hillitysti. Kun hänet vaihdettiin kentältä, kiersi mies vielä kättelemässä sekä oman että vierasjoukkueen pelaajat ja siinä urakassa tärväytyi tappiolla olleelta vierasjoukkueelta muutama arvokas peliminuutti. Dickson osoitti tempullaan oivallista taktista silmää. Erotuomarikaan ei voinut häntä ajaa kentältä, sillä hän oli poistumassa sieltä muutenkin.

Kunniaksi ovat nämä salskeat neekerinuorukaiset rodulleen. 


Kommentit (0) 

Törkeyksiä

19.05.2010, 19:25

Suomen maailmanmestaruus alkaa olla selviö. Eilen joukkueemme antoi oivallista taktista silmää osoittaen Venäjän voittaa ja niinpä venäläiset tulevat saamaan seuraavassa ottelussa selkäänsä Kanadalta itse pelissä ja loppuvihellyksen jälkeen vaahtreralehtiset tulevat vielä joukolla mukiloimaan hyvän itäisen naapurimme. Monien mielestä se on ihan oikein; sen verran rumasti poikiamme eilen telottiin.

Venäläiset eivt ole hävinneet turnauksessa vielä peliäkään, mutta tappiotodennäköisyys kasvaa koko ajan. Sen sijaan meikäläisten tappiokiintiö on jo täynnä ja voittotodennäköisyys sen kun vain  lisääntyy ratkaisupelien lähetessä. Mestaruus siis häämöttää.

Ainakin mikäli eiliset merkit pitävät paikkansa, niin kanadalaisten peli tulee olemaan Venäjää vastaan hyvin fyysistä. Eilenkin kanadalainen taklasi törkeästi tsekkimaalivahtia ja teki sitten helpon maalin. Näytti hetken siltä, että mies ryntää iloissaan keskikentälle tuulettamaan täysosumaansa, vaan niin ei käynytkään. Sen sijaan peluri ryntäsikin takomaan nyrkeillä vastustajaansa.

Mutta osaavat venäläisetkin. Eilen tuli vallan ikävä Brezhnevin aikoja, jolloin neuvostoyhteiskunta toimi kurinalaisesti ja punakone pelasi kaunista ja laillista kiekkoa. Viime pelissä pari suomalaista runneltiin tahallisesti pelikyvyttömiksi eikä sellaista sallittu Tarasovin valvonnassa.

Kun esimerkiksi vuonna 1970 MM-kisoissa Mononen ronkki Maltsevia mailallaan alavatsaan, ei tapausta kostettu mitenkään, vaan Tarasov lähetti Suomen vaihtoaitioon terveiset, että elleivät suomalaiset asetu, niin Neuvostoliitto alkaa pelaamaan tosissaan. Peli päättyi 16 – 1. Niiltä ajoilta muistan Kukkosen Anssin selostuksen: ”Suomen peli kulkee näyttävästi. Mononen, Marjamäki, Oksanen, Kapanen ja sitten Harlamov. Peli on siis 6 – 0”.


Kommentit (0) 

Minä suren

20.05.2010, 21:51

Ei voittanut Suomi maailmanmestaruutta, vaikka pidin asiaa urheilukielellä sanottuna jo selviönä. Minä suren. Ja varsinkin suren nykyistä tuomarilinjaa, joka suosii taas kaikenlaista ronkkimista eivätkä meidän piskuiset ja taitavat pelaajamme siksi pärjää kummankaan maalin edustalla.

Eikä suruni ole kovin suuri, kun vielä muistan, että jääkiekko on pohjimmiltaan raaka ja väkivaltainen peli, joka vetoaa suurten massojen alkukantaisiin vaistoihin ja vietteihin. Onneksi kohta alkavat jalkapallon MM-kisat ja niitä seuraa koko ihmiskunta veljeyden hengessä.

Suruani lievittää vielä sekin, kun muistan miten viime talvena sivistyneenä ihmisenä pitämäni HIFK:n valmentaja Kari Jalonen huusi Kalpan Kapaselle kesken pelin tiimellyksen, että ”haista sinä neekeri v—u”! En tiedä pitäisikö syytöstä pitää loukkaavana ja rasistisena, koska ainakin itse arvostan neekereitä loistavina urheilijoina.

Ja HPK:n valmentaja Rautakorven, jonka sivistyneisyyteen en osaa ottaa kantaa, muistelen joskus taiston tuoksinassa uhanneen polttaa erotuomarin talon. Ainakin niin voisi pahalla tahdolla tulkita huudon ”varo, ettei talos pala”.

Nähtäväksi jää, kehtaanko enää katsoa tämän illan kahta seuraavaa peliä, sen verran tunnen myötähäpeää koko jääkiekkokansan puolesta.


Kommentit (1) 

Nyrkinhuisketta

21.05.2010, 17:38

Taas olin väärässä. Ei murskannut Kanada Venäjää eikä sen jälkeen pätkinyt heitä vielä turpaan, vaan Venäjä murskasi Kanadan ja lopuksi pätki vielä tappelun aloittaneita vaahterarintoja turpaan. Ja muutenkin oli kiekkoilta väkivaltatäyteinen. Huipentumana se, kun Saksan päävalmentaja alkoi puku päällä kravatti kaulassa huiskien takoa laidan yli nyrkeillään Sveitsin pelaajaa. Mies oli ihan tosissaan, mutta en jaksanut tuntea myötähäpeää jääkiekkoyleisön puolesta vaan pelkkää hilpeyttä.

Yleensä kiekkoväkivalta tapahtuu kaukalossa. Poikkeukset vahvistavat säännön. Saksan valmentajan käytös oli poikkeavaa. Yhden vastaavan tapauksen tiedän historiasta. Puhutaan, että näyttelijä Åke Lindmanin pikkuveljeä taklattiin kerran pahasti laitaa vasten ja kostoksi katsomossa istunut tempperamenttinen isoveli tarttui vastustajaa kurkusta. Lindman olisi mukamas tältä ajalta perinyt hellittelynimensä ”Kuristaja”.

Poikkeavaa oli myös 70-luvun neuvostotähtien Gusevin ja Alexandrovin toiminta. Nimittäin silloin puhuttiin, että miehet saivat elinkautisen pelikiellon sen jälkeen, kun he kiipesivät kaukalon laidan yli antamaan asennekasvatusta jollekin tyypille, joka huuteli heille törkeyksiä pelin aikana.  Se tapahtui silloin Tarasovin ja Brezhnevin kaudella, jolloin maassa oli vielä jonkinlainen kuri ja järjestys. Oikeastaan ihmettelen, ettei vastaavaa tapahdu Kuopion jäähällissa, siellä varsinkin yleisö on pahaa suustaan etenkin tuomaristoa kohtaan.


Kommentit (0) 

Slaavit

22.05.2010, 20:26

Eivät pystyneet germaaniset yli-ihmiset pysäyttämään idän slaavien vyöryä, vaikka sitkeästi pistivätkin kampoihin. Loppuotteluun selvisivät Tsekki ja Venäjä. Siitä koitoksesta tulee tuima, koska veljeskansoista ei ole kysymys.

Joskus tv:ssä pitäisi näyttää uusintana maiden kohtaaminen v. -69 kisoista. Se oli elämää suurempi ottelu. Vähän samanlainen kuin Saksojen peli vuoden -74 jalkapallon MM-kisoissa.

Melkoinen on slaavien palloilullinen lahjakkuus. Varsinkin Jugoslaavien. Maa hajosi laskujeni mukaan ainakin viideksi valtioksi, joista jokainen voittaa Suomen kansainväilisissä pallopeleissä. Ja pelkäänpä, että ensi vuonna Slovenia kukistaa meidät jääkiekossakin. 


Kommentit (0) 

KHL

23.05.2010, 18:55

Eittämättä lähtee Venäjä ennakkosuosikkina illan finaaliotteluun. Jääkiekko on nykyään maassa korkessa kurssissa. Venäjän liiga KHL kilpailee jo tasossa NHL:n kanssa. Kazanin pelaajabudjetti on maailman suurin, siis suurempi kuin yhdenkään Amerikan seuran. Ihmettelen asiaa, koska kaupungin jäähalliin mahtuu vain 8800 katsojaa.

Puhutaan, että KHL:n rikkauden selittää Venäjän mafian rahanpesu. En ymmärrä asiaa. Sitten ymmärtäisin, jos lajiin liittyisi veikkaus- ja vedonlyöntihuijausmahdollisuus, mutta tietääkseni ei liity. Ehkä mafiosot sijoittavat rahojaan joukkueisiin pelkästään rakkaudesta laijiin.

Moni suomalainen on käynyt KHL:ssä rikastumassa ja palaajien tarinat ovat olleet vaikuttavia. Tero Lehterä kertoi, että hänen seurassaan treenattiin kolme kertaa päivässä eläimellisesti ja jos ei jaksanut, niin tuli lääkäri, jolla oli dropit, joilla pantiin jaksamaan. Lehterä epäili, että jos treenikertoja olisi ollut vähemmän, porukka olisi varmaan alkanut juopottelemaan.

Ja maalivahti Sinuhe Wallinheimo kertoi,  että hänellekin syötettiin mömmöjä, joiden sisältöä ei kerrottu. Mies pelkäsi niiden näkyvän vielä Suomenkin testeissä, mutta eivätpä näkyneet. Aineet ovat varmaan kehittyneet sitten 80-luvun, jolloin Igor Larionov kertoi, että Moskovassa pidetyissä MM-kisoissa kotijoukkueen pojille oli testipaikan vessanpytyn takana jo valmiiksi esitäytetyt mukit.


Kommentit (0) 

Hasek

24.05.2010, 18:38

Ja taas olin väärässä kuten yleensä. Ovelat tsekit veivät  maailmanmestaruuden ties monennenko kerran, vaikka hävisivät turnauksessa Norjallekin. Venäläiset olivat pelanneet MM-tasolla 27 voittopeliä peräkkäin, mutta nyt tuli tappio väärässä pelissä. 

Tsekit ovat opiskelleet Hasekinsa kunnolla. En tarkoita Dominik Hasekia, joka on ehkä maailman kaikkien aikojen paras maalivahti, vaan hänen sukunimikaimaansa Jaroslav Hasekia, joka on ehkä maailman kaikkien aikojen paras kirjailija.

Valitettavasti kirjailija Hasekin terveys petti jo kypsässä 37vuoden iässä, sillä hänkään ei ollut mikään vesipoika eikä kunnon sotamies Svejk tässä sotaromaanissa koskaan ehtinyt edes rintamalle asti. Siitä huolimatta Svejkin seikkailut ensimmäisessä maailmansodassa on yksi luetuimmista kirjoista.

Jos suomalaisten miesten esikuvia ovat sairaaloisen  rehelliset  ja sairaaloisen ahkerat Koskelat ja Päätalot, niin tsekkien esikuvana lienee viisaasti tyhmä laiskanpulska koirakauppias Svejk, joka elättää siviilissä itsensä myymällä sekarotuisia piskejä rotukoirina ja joka rennolla elämänasenteellaan ja katuoveluudellaan selviää aina tilanteissa voittajana.

Niin muutkin tsekit voittavat oveluudellaan  jääkiekossa ja monissa muissa pallopeleissä. Pallopelithän perustuvat vastustajan hämäämiseen. Eilenkin tsekit tekivät ratkaisevan maalin ennen kuin vastustajat huomasivat pelin alkaneen ja pelin lopussa 110-kiloinen Jagr kaatui täysin sääntöjenmukaisessa taklauksessa niin dramaattisesti, ettei suomalainen tuomari sitä kestänyt katsella ja venäläinen ajettiin ratkaisevasti ulos. Suomalaisen miehen miehekkyys ei olisi sallinut Jagrin kaltaista näyttelemistä.


Kommentit (0) 

Iran

25.05.2010, 19:39

TV:stä tuttu toimittaja Liisa Liimatainen kävi männä viikolla kaupunginkirjastolla puhumassa hyvin tuntemastaan asiasta eli  Iranin tilanteesta. Huomasin taas olleeni väärässä mielikuvissani maailmasta. Sain kuulla, että maassa on 72 miljoonaa asukasta ja 58 miljoonaa kännykkää.

Korkeakouluopiskelijoista 60 % on naisia. Ja mikä mielenkiintoisinta minulle, alan harrastajalle, maailman nettiblogeissa käytetyistä kielistä farsi, joka kai paremmin tunnetaan persian kielenä, on kolmanneksi yleisin; ilmeisesti englannin ja kiinan kielien jälkeen. Kotiseiniensä sisällä kansa on yhtä vapaamielistä kuin länsieurooppalaiset ja naiset ovat viskaamassa huntunsa ja kaapunsa kierrätykseen.

Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että nykyisen pappisvallan kannatus on 15 % luokkaa. Mutta sillä ei taida olla merkitystä, sillä olennaista vaaleissa on se, kuka saa laskea äänet.

Kaiken tämän jälkeen ei ole yllättävää, että Iranissa tapahtuu kohta sotilasvallankaappaus, jonka jälkeen ilmenee, että koko kansa ja varsinkin nuoriso ja etenkin naiset rakastaa armeijaa. 


Kommentit (0) 

Kuunkuiskaajat

26.05.2010, 19:11

Vaikka en olekaan seurannut Euroviisuja viimeiseen 40 vuoteen, olen antanut itselleni kerrottavan, että jälleen kerran vahvoina ennakkosuosikkeina kisaan lähteneet edustajamme ovat karsiutuneet jo välierissä samalla tavalla, kuten myös kiekkomiehillemme kävi viikko sitten. Eivät arvosta ulkomaalaiset meitä, vaikka olemme maailman rehellisintä, ahkerinta ja sodassa urhoollisinta väkeä.

Enkä syytä Kuunkuiskaajia. Varmaan he yrittivät kaikkensa ja ajoittivat kuntonsakin oikein, mutta tällä kertaa se ei riittänyt parempaan. Pahaa pelkään, että jos koko tyhjänpäiväinen laulunloilotus jätettäisiin kisasta pois ja kansat antaisivat toislleen pisteitä muuten vain, niin tulos olisi meille yhtä synkkä.

Luulen, että Suomi saisi pisteitä vain turkkilaisilta, jotka pitävät meitä sukulaisinaan ja koska entisissä sikäläisissä kansakoulujen lukukirjoissa oli ihasteleva tarina siististä valkoliljojen maasta, jolla tarkoitettiin siistiä Suomea. Ja tosiasia onkin, että meillä on Euroopan siisteimmät vessat.

Minusta on jo vuosikymmeniä tuntunut siltä, että ulkomaalaiset ovat liittoutuneet Suomea vastaan. Muistanpa, kuinka noin kolmekymmentä vuotta sitten, kun Kuopion Likolahden teurastamon elukkalääkäri Rosbergin aikamiespoika Keijo harrasti kilvanajoa, niin aina ulkomaalaiset kilvanajajat aivan selvästi pyrkivät pussittamalla häiritsemään Keken voittokulkua.


Kommentit (0) 

Paikallisottelu

27.05.2010, 19:15

Selvä on tasoero Veikkausliigan ja divarin välillä. Eilen Kups voitti Suomen Cupissa varamiesjoukkueellakin MP:n vieraskentälläkin vaivatta 0-2. Ottelussa lienee ollut paikallisottelun tuntua, sillä kysymys oli Savon herruudesta. Niinpä kiihkeää ottelua oli tiettävästi ollut seuraamassa useita kymmeniä katsojia.

Joukkueet eivät ole kohdanneet muutamaan vuoteen. Silloin kun vielä kohtasivat, mieleeni on jotenkin jäänyt, että yleensä pienempi Mikkeli voitti, vaikka MP oli useimmiten sarjataulukon mukaan se huonompi porukka. Mikkelin miehillä oli näissä otteluissa parempi motivaatio. Kuopion ja Mikkelin välillä on vähän samanlainen asettelma kuin Ruotsin ja Suomen välillä.

Tavallaan Mikkeli oli  se suonenjokelaisten jalkapallokaupunki. Ennen Kups ei huolinut kuin oman kaupungin poikia porukkaansa, joten Suonenjoen tähdet Ismo ja Reijo Vaittinen sekä Kari Oikarinen muuttivat Mikkeliin ja saattoipa siellä pelailla jossain vaiheessa Onttosen Pekkakin. Vaittisen veljeksistä Ismo oli parhaimmillaan nuorten maajoukkuemaalivahti ja Reijolla on peräti 13 miesten maajoukkuepeliä.

Nykyäänhän Kupsiin on huolittu jo kuusi ulkomaalaistakin, mutta vielä 70-luvulla nousi kaupungissa kova älämölö, kun Savonlinnassa syntynyt, mutta Kuopiossa opiskellut, Ossi Loikkanen kelpuutettiin porukkaan. Se oli saman suuruusluokan skandaali, kuin työläisjalkapalloilua edustaneen Kuopion Elon valmentaja Martti Räsäsen siirtyminen porvareiden Kupsiin. Nythän sekä Räsänen että Elo kuten myös luokkakantainen jalkapalloilu ovat kuolleet.

Vähän aikaa 80-luvulla  Elo oli kaupungin rikkain joukkue kiitos taitavan taloudenhoitajan, mutta se kultakausi päättyi sitten näyttävään konkurssiin. Elon kulta-aikoja muistellessani olen haaveillut, että joskus vielä onnistun hankkimaan urheilumuistoesinekokoelma-alttarilleni kuulakärkikynän, jossa lukee tulikirjaimilla ”Tuomo Ylä-Korhola eduskuntaan”.


Kommentit (0) 

Veljeskansojen ottelu

28.05.2010, 16:30

Tavallaan toinen paikallispeli oli viikko sitten pelattu Viro-Suomi. Suomi hävisi viisi kertaa pienemmällä veljeskansalleen selkeästi 2 – 0. Järkyttävä tulos. En tunne tarkkaan tilannetta, mutta epäilen, että virolaiset antoivat vielä sen verran tasoitusta, ettei maan venäläisiä huolittu joukkueeseen. Ja jos huolittiinkin, niin heille ei ainakaan syötelty.

Eilen telkkarissa urheilutoimittaja kertoi, miksi Suomi on niin huono jalkapallossa. Asiasta voi syyttää suojeluskuntajärjestöä. Kun järjestön 80 vuotta sitten piti valita pesäpallon ja jalkapallon väliltä, valittiin pesäpallo. Tahko Pihkala halusi pesäpallon avulla kehittää käsikranaatinheittotaitoa, syöksynopeutta ja pikakivääriammunnassa tarvittavaa lihasten koordinaatiokykyä. Sen valinnan seurauksena maamme ei koskaan tule pelaamaan jalkapallon mm-kisoissa.

Tahko ei kuitenkaan täysin tuominnut jalkapalloa. Hänen  mukaansa, jos nuorimies on harrastanut monipuolista liikuntaa, voi hän 20 ikävuoden jälkeen siirtyä myös jalkapalloilun pariin. Tosin koska ihmisen polvinivel ei kestä eteenpäin potkimista, suositteli Pihkala pallon potkimista taaksepäin. Itse epäilen, että sellainen pelityyli taas rasittaa akillesjänteitä ja kantapäitä kohtuuttomasti. 


Kommentit (0) 

Kumipuunoksa

29.05.2010, 20:38

Kaksi asiaa on jäänyt opiskeluajoiltani mieleen. Toinen on se, että oikeushistorian laitoksen seinällä oli tämä Nokia-yhtiön mainos vuodelta 1932, jonka ihmeekseni löysin myös helposti netistä ja ehkä lain rajoja hipoen kopioin. Toinen muistamani asia on, että Ellilän ulosotto-oikeuden kirjassa kerrottiin, että Suomessakaan ei ole vallan harvinaista se, että ulosottomies saa luodin itseensä.

Ajan talousnäkymät alkavat olla sellaiset, että Nokiankin on syytä harkita tuotantoaan suunnitellessa palaamista perinteisille ja varmaksi koetuille tuotannonaloille. Ja ajan muu henki alkaa olla se, että Nokian kumipampun kysyntä tulee kasvamaan.

Muistan, että nuoruudessani varsinkin naiset ja ns. edistykselliset ihmiset halusivat lieventää rikosten rangaistuksia, sillä tutkimuksissa oli vakuuttavasti osoitettu, ettei niillä juurikaan ollut merkitystä rikosten torjunnassa monillakaan rikollisuuden aloilla, vaan muut keinot olivat tehokkaampia ja varsinkin kustannustehokkaampia.

Nykyään varsinkin naiset ja ns. edistykselliset ihmiset ovat koventamassa kontrollia ja vaatimassa lisää vankeusrangaistuksia. Tämä tuli mieleeni seuratessani tv:ssä keskustelua pedofiliasta, joka tietenkin on vastenmielinen ja tunteita kuohuttava asia. Epäilen kuitenkin, ettei asian hararstamiseen ole vaikutusta sillä tuleeko tuomio ehdollisena tai ehdottomana ja onko se vuosi vai kolme vuotta.

Sen sijaan jos halutaan vain kostaa vastenmielisiä asioita harrastaville ihmisille, niin sitten tietenkin voi kannattaa tuntuvampia kostotoimia, mutta se pitää sitten ymmärtää myöntää. Liikenteessäkin näkee sellaisia ohituksia, että häivähdyksen omaisesti olen hetken kannattanut ajatusta, että poliisit voisivat ampua tienpientareella välittömästi heti paikalla ja armotta syyllisä niskaan.


Kommentit (0) 

Pingispallot

30.05.2010, 18:34

Sen verran täytyy täsmentää öylöstä, etteivät tv:n pedifiilinaiset keskustelleet niinkään rangaistusten koventamisesta, vaan siitä pitääkö rippisalaisuutta raottaa pedofilistien osalta. Keskustelijat olivat varmasti hirvittävän älykkäitä, mutta eivät ehkä ihan viisaita.

Itse voisin huonohkolla ja teoreettisluonteiselle maalaisjärjelläni vakuuttaa, että rippisalaisuus kysymyksellä on harvinaisen vähän tekemistä itse pääasian kanssa. Enpä jaksa uskoa, että lajinharrastajat juurikaan harrastavat ripittäytymistä, ellei sitten kyseessä ole vallan erinomainen pervertikko, joka nauttii tällaisten syntiensä muistelemisesta. Sikäli tuo rippiasia saattaa jotenkin liipata tätä pedofiliakysymystä, että jokseenkin Suomen kaikissa pitäjissä kiertää huhuja kirkonmiehistä, jotka ovat tykänneet rippikoulutytöistä vähän liikaakin.

Muuten Arvo Salo kertoo muistelmissaan siitä, kun hän opiskeluaikaan 60-luvun alussa työskenteli Sörkan vankilassa jonkinlaisena sosiaalityöntekijänä. Vasta myöhemmin aikamiehenä hän ymmrsi, miksi hänen toimenkuvaansa kuului tilata aina kaksi pingispalloa, kun kirurgi oli tulossa pistäytymään laitoksessa. 


Kommentit (2) 

Aatteellisuus

31.05.2010, 16:36

Ennen oli yritystoiminnassa paljon mukana sellaista aatteellisuutta ja ihanteellisuutta, jollaista ei nykyään enää tapaa. Nykyään bisnes alkaa olla pelkkää silmitöntä rahan perässä juoksemista.

Luulenpa, että yllä oleva mainos on samoilta vuosilta, kuin aiemmin esitelty Nokian kumipamppumainos. Siihen aikaan kansa oli vielä poliittisesti aktiivista toisin kuin nykyään. Veikkaanpa, että eteläpohjalainen pk-yrittäjä Kustaa Vannas on mainostanut IKL:ä lähellä olevassa Ajansuunta-lehdessä.


Kommentit (0) 

Niksejä

01.06.2010, 20:56

Vieläkään ei päästä eroon Nokiasta. Pirkka-lehden Niksi-Pirkka kuuluu suosikkilukemistooni ja Niksi-Pirkan nikseistä suosikkini on niksi siitä, miten Nokian kumisaappaasta voidaan tehdä oivallinen veneenankkuri, kunhan se ensin valetaan täyteen betonia ja maalataan sitten valkoiseksi. Monena unettomana yönä olen pohtinut, miksi ankkurisaapas pitää maalata juuri valkoiseksi.

Pirkka-lehti ei ole niksipalstan keksijä, vaan se on ilmeisesti lainannut niksiosastoideansa puhdashenkisestä Kotiliesi-julkaisusta, jonka 60-luvun alun niksistä näyte tässä. Siinä opastetaan kumihanskojen oikeaoppista käyttöä – siis varmaankin Nokian kumihanskojen. 


Kommentit (1) 

Suuria aikoja

02.06.2010, 18:53

Elämme kuopiolaisen jalkapalloilun suuria aikoja. Eilen Kups voitti Tps:n 2-1. Sunnuntaina Kupsin A-juniorit voittivat Tampereen Ilveksen 3-0. Kaksi tuntia aiemmin Kupsin B-junnut voittivat vieraskentällä Hjk:n 0-1. Hjk johti sarjaa, Kups oli viimeinen. Marginaalit ovat pienet sanoisi Juhani Tamminen.

Kuopion Mimmifutis voitti samana viikonloppuna Espoon Hongan vieraskentällä 1-3. Ainut huono uutinen kantautui Kuopioon Vantaalta, jossa Kuopion Mimmifutiksen juniorit joutuivat tyytymään 1-1 tasapeliin Vantaan Jalkapalloseuran kanssa.

Eilinen Kupsin miesten peli oli jännittävä urheiluelämys. Sää suosi ja peli oli korkeatasoista. Ainut ongelma oli, että katsojia oli vähän; virallisen tiedon mukaan 2800, mutta oman arvioni mukaan puolet vähemmän. Tosin sekin on paljon enemmän kuin kahdessa muussa illan Veikkausliigan pelissä. Kotimainen jalkapallo on menettämässä johtavan asemansa pesäpallolle.

Mutta väliäkö sillä, koska luulenpa, että on enää ajankysymys, kun  suuri unelmani toteutuu ja Kups kohtaa tummuvalla Väinölänniemen stadionilla jossain kansainvälisen sarjan ottelussa FC Barcelonan Espanjasta. Kups, jonka budjetti on 1 miljoonaa euroa tulee kamppailemaan tasaväkisesti FC Barcelonaa vastaan, jonka budjetti on 1000 miljoonaa euroa.

Muistutanpa mieleeni, että noin vuonna 1978 pääasiassa kuopiolaisista ja suonenjokelaisista pelaajista koottu Ops pelasi 1-1 tasapelin Liverpoolia vastaan. Tosin Ops:n maalin teki Oulun oma mies Sauli Puotiniemi. Hän oli jääpalloilija, joka piti kesällä kuntoaan yllä potkiskelemalla palloa.


Kommentit (3) 

Viinanen

03.06.2010, 19:14

Aloitinpa lukea ajankohtaista kirjaa eli Iiro Viinasen muistelmia. Viinanenhan oli valtionvarainministerinä silloin, kun maa oli edellisen kerran ajautumassa konkurssiin. Yllättävä asia paljastui heti aluksi. Viinanen onkin Kuopion poekia. Tosin hän karjalaisevakkojen jälkeläisenä asui täällä vain ensimmäiset kuukautensa.

Yllättävää sen sijaan ei ole se, että Viinanen vaikuttaa oikeasti olevan juuri niin kylmä  ja peräänantamaton miesinsinööri, jollaisen kuvan hänestä ministeriaikana saikin. Mutta rehellinen hän on sekä sanansa pitävä ja siitä Suomen kansa tykkää. 

Viinanen lupasi ministeriytensä aluksi Suomen kansalle vain verta, hikeä, kyyneliä sekä tulta ja tulikiveä ja muistaakseni myös paiseita. Edellä luetellut asiathan eivät ole historiassa uutta, eivät ainakaan raamatunhistorian lukeneille. Edellä luetellut asiat ovat myös sellaisia poliittisia realiteetteja, että kylmä ja peräänantamaton insinööri pystyy tällaiset lupauksensa vaivatta pitämään.

Mutta se, että ministeri Viinanen lupasi Suomen kansalle leikata myös sen eläkkeitä ja että myös tämänkin lupauksensa hän toteutti, on täysin uutta maailmankaikkeuden historiassa. 


Kommentit (0) 

Lippalakit halpenevat

04.06.2010, 19:51

Iiro Viinasen muistelmista on paljastunut, ettei hän todellakaan lupaillut äänestäjille liikoja. Hän ei ollut  mikään maailmoja syleilevä aatepoliitikko. Itse asiassa miehestä tulee mieleen toinen hyvin maanläheinen karjalaistaustainen poliitikko Kalle Pykälä.

Kalle Pykälä oli Maalaisliiton kansanedustaja 1905-1917. Pykälän liikoja lupailematon, pelkistetty  ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat.

Pitäisi selvittää, että onko Petri Pykälä Kallen pojanpoika. Petri Pykälä tunnetaan maamme elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985  tuottamansa urheilumaailmaan kytkeytyvä jännityselokuva ”Tappavat sekunnit” lienee Suomen huonoin  tai ainakin vähiten katsotuin elokuva. Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa.

Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään maamme myydyimpänä kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes. 


Kommentit (0) 

Nainen Kymenlaaksosta

06.06.2010, 08:27

Vaalisloganeista vielä sen verran, että en malta olla kertomatta aiheeseen liittyvää tarinaa. Eräiden eduskuntavaalien alla päätti muudan gynegologi tehdä vaimostaan kansanedustajan, vaikka tällä ei ollut minkäänlaista alan kokemusta. Sen sijaan aviomiehellä oli runsaasti löysää rahaa ja sitä, mistä tämä gynegologi oli rahansa kaivanut, uskallan tuskin ajatella.

Maamme johtava mainostoimisto sai tehtäväkseen nostaa tämä kotirouva isänmaamme politiikan huipulle. Vakavan harkinnan jälkeen tästä yhteiskunnallisesti täysin kokemattomasta ehdokkaasta päätettiin tehdä kansanedustaja iskulauseella ”Nainen Kymenlaaksosta”. Ehdokas sai melkein tarpeeksi ääniä, mutta ei onneksi riittävästi.

Tarinasta opimme sen, ett jos minä päätän joskus jostain merkillisestä syystä olla käytettävissä joissakin vaaleissa, niin tunnuslauseeni tulee olemaan joko Kalle Pykälätä lainattu  ”valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat” tai sitten ” nainen Kymenlaaksosta”. 


Kommentit (1) 

Väärä Viinanen

06.06.2010, 18:21

Iiro Viinasen muistelmista paljastui, ettei hän myönnä olevansa sukua entiselle SAK:n puheenjohtaja Pertti Viinaselle. Tavallaan ihan sopivaa, että suomalaisten työmiesten etujärjestön johtajana oli iso, lihava ja harvasanainen mies, jonka nimi oli Viinanen.

Hupaisa on myös tarina, jonka Aarno Loka Laitinen kirjassaan Musta Monopoli kertoo. Sen mukaan SAK:n puheenjohtajaksi tuli Hesarin toimittajan kömmähdyksen vuoksi ihan väärä Viinanen. Laitinen paljastaa kirjassan väärinkäsityksestä seuraavaa:

”Tauno Viinanen oli paperikoneenhoitaja ja niitä harvoja kentän miehiä, joiden
sanaa Veikko Ahtolakin kuunteli. Ahtola oli ajatellut Taunosta Paperiliiton
puheenjohtajaakin. 

Jostain syystä tapahtui kuitenkin niin, että Helsingin Sanomat teki hänestä, Pertistä, Ahtolan seuraajan jo vuonna 1972. 

Siinä povailtiin keistä tulee seuraavan vuosikymmenen ammattiyhdistysjohtajia, kun vanha kaarti väistyy. Hänelle Helsingin Sanomien uutinen tuli yllätyksenä. Ei hän nyt sentään ollut koskaan ajatellut että nousisi erään SAK:n merkittävimmän ammattiliiton puheenjohtajaksi. Mutta kun se oikein Sanomissa seisoi niin täytyihän siihen uskoa. 

Helsingin Sanomien uutinen, että Viinanen olisi Paperiliiton tuleva puheenjohtaja, perustui väärinkäsitykseen. Joku oli kertonyt yön tuntema ravintolassa tapaamalleen toimittajalle, että Ahtolan seuraajaksi saattaa nousta Viinanen. 

Toimittaja ei ollut koskaan kuullutkaan sellaista nimeä kuin Viinanen, mutta oli
löytänyt SAK:n puhelinmuistiosta Paperiliiton kohdalta palkkasihteeri Pertti Viinasen nimen ja oli päätellyt, että tämän sen täytyi olla. Toimittaja oli vahingossa valinnut väärän Viinasen, oikean Viinasen nimi oli Tauno, mutta hänen nimeään ei ollut luettelossa, sillä hän oli kentän miehiä, työläinen paperikoneen äärellä. Sellaistahan sattuu, ikävää vain oli se että väärän Viinasen nimi painettiin maan suurimpaan sanomalehteen, jolloin kaikki luulivat, että asiasta on jo päätetty.

Ahtola ei halunnut Viinasesta Paperiliiton puheenjohtajaa, jolloin ainoa keino syrjäyttää oli ylennys. Väärä Viinanen saatiin ymmärtämään, että hänen oikea paikkansa oli  SAK:n kolmantena  puheenjohtajana. Muuten hän joutuu lopun ikäänsä tyytymään Paperiliitonpalkkasihteerin tehtäviin. Toki hän muisti kyllä mitä Veikko oli aina sanonut SAK:sta: ”Se on vain kolme kirjainta ja toimisto”.” 


Kommentit (0) 

Addis Abeba

07.06.2010, 19:48

Loka Laitisen mukaan väärä Viinanen suoriutui puheenjohtajan tehtävistään vallan mainiosta. Aluksi tosin puheita pidettäessä vierasalkuperäisten b-, d- ja g-kirjainten kanssa esiintyi ongelmia, mutta siitäkin selvittiin SAK:n maisterismiesten suosiollisella avustuksella.

Myöhemmin kyseisiä vaikeita kirjaimia alkoi esiintyä puhujalla  jopa liikaakin ja jopa sellaisissa sanoissa, joihin ne eivät alunperin kuuluneet. Sama kehitys on ollut myös itselläni enkä näe asiassa mitään huvittavaa, sillä itäsuomalaisille kyseiset kirjaimet ovat täyttä hebreaa.

Muinaisella SMP:n puoluesihteeri Eino Poutiaisellakin, joka oli muistaakseni syntyjään  Leppävirran poikia, oli sama henkilökohtainen ongelma kuin Viinasella ja minulla. Tosin puhutaan, että ennen politiikkaan siirtymistään mies hallitsi suvereenisti jopa d-kirjaimen käytön, mutta politiikassa hän halusi tehdä pesäeroa herroihin myös kielellisesti. Eduskunnassa tiettävästi jossain vaiheessa harkittiin Poutiaisen lähettämistä kielikurssille Addis Abebaan.

Eino Poutiainen antoi arvokkaan panoksensa myös maailman elokuvataiteelle, vaikka sitä asiaa ei yleisesti tunneta. Nimittäin rautalampilainen Kari Hotakainen on kertonut, että Suomessa 60-luvun lopulla käydessään elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy rider-elokuvaan nähdessään TV-uutisissa jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan. 


Kommentit (0) 

Upea pöysä

09.06.2010, 15:28

Pitkään jo mietin, että olisi öylön vaarantanut lähes päihteettömän elämänasenteeni ja pistäytynyt tuohon naapuriin Sataman Helmeen. Kyseisessä ravintolassa nimittäin piti näytettämän joltain merkilliseltä taivaskanavalta Mypa – Kups-ottelu. On ihan oikein, että ravintolassa seurataan urheilua; jo Tahko sanoi, että on parempi, että nuoret miehet ryyppäävät ja harrastavat urheilua, kuin että vain pelkästään  ryyppäävät.

Ja olisinhan minä voinut tarvittaessa hyvästä syystä nauttia vaikka lasillisen alkoholitonta olutta tai ehkä myös lasillisen kovaa olutta, jos urheilijanuorukaisten raittiusjuomaa ei jostain syystä olisi ollut saatavilla. Kuitenkin olisin pyrkinyt huolehtimaan, ettei ns. normipäivä-ilmiötä olisi päässyt kehittymään. Normipäiväasiasta enemmän tässä  http://video.google.com/videoplay?docid=6812054720368293964#docid=7558507267750911688 . 

Mutta en mennyt naapurisylkylään, sillä huomasin, että Mikko Juntunen selostaa ottelun Oikealla asemalla. Hän osaa selostuksessaan eläytyä tunteella kenttätapahtumiin ja varsinkin tuomarivirheisiin. Niin tälläkin kertaa. Kesken vimmatun Mypa painostuksen Juntunen pääsi karjaisemaan Kupsin vaarattomalta tuntuvan vaparin jälkeen, että ”PÖYSÄ, UPEA PÖYSÄ”. Siinä syntyi taas uudissana suomen kieleen.

Muistelen, että toista selostajien ääripäätä edustava Aulis Virtanen Englannin liigaa selostaessaan totesi maalin jälkeen vain rauhallisesti, että ”ja siellähän se on”, jonka jälkeen selvästi kuuli, kuinka mies veti pitkät imaisut Boston-merkkisestä tupakastaan. 


Kommentit (0) 

Alimittaisuudesta

09.06.2010, 19:48

Hyvä- ja puhdashenkinen tapahtuma oli Kupsin ja Mypan B-junioreiden ottelu eikä mieli ole paha, vaikka vieraat voittivatkin 2 – 3. Junnupelit ovat yleisöystävällisiä, koska niissä sattuu ja tapahtuu, sillä karmeita ja yllättäviä virheitäkin tehdään kentällä.

Kuopiolaiset hävisivät, koska olivat fyysisesti heikompia. Sama puute on nykyään kaikilla kuopiolaisilla jalkapallojoukkueilla. Olisiko niin, että rotevimmat savolaisnuorukaiset ymmärtävät hakeutua jääkiekkoilun pariin. Kaikki tietävät, että kaupungin rikkaimmat miehet ovat entisiä jääkiekkotähtiä.

Ja voihan alimittaisuus olla ihan savolaisten geneettinen ominaisuus. Muistan, miten ennen puhuttiin siitä, että ulkoasianhallinnon tehtäviin oli virkakielto alle kaksimetrisillä miehillä, siis kaikilla itäsuomalaisilla. Vasta pikkuisen pönäkän Paavo Väyrysen ministerikaudella myös lyhytkasvuisille savolaisnuorukaisille avautui mahdollisuus ulkoministeriön palveluksessa ja hyvin he ovat sen jälkeen  näissäkin hommissa pärjänneet.


Kommentit (0) 

Kastanja kukkii Kuopiossa

10.06.2010, 19:07

Ilmastokatastrofi on jo niin pitkällä, että Kuopiossa Kirkkokadulla kukkii kastanjapuu. Lienee maailman pohjoisin kastanja. Jotenkin tämä puu liittyy mielessäni samoille eteläisille leveysasteille, kuin islamilaista arkkitehtuuria edustava Haaremitalo Tulliportinkadulla.

Haaremitalosta olen antanut itselleni kerrottaman, että tataarimattokauppiaat olisivat sen tänne rakennutaneet 30-luvulla. Ehkä joku mattokauppias istutti myös kuvan kastanjapuun koti-ikävissään. Muuten Aapelin Pikku-Pietarin pihassakin mainitaan tataarit, joten heitä on täällä ollut jo ennen Atikia ja Koljosia.

Kastanjapuu liittyy sikäli maamme kulttuurihistoriaan, että Reino Helismaa on sanoittanut laulun Konsulin tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis kastanjapuu. Alunperin sanoitus kertoi suutarin tyttärestä, jonka pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu. Suutarin tytärtä ei saanut esittää Yleisradiossa sen epäsiveettömyyden vuoksi.

Tosiasiassa levy hyllytettiin, koska sen katsottiin halventavan presidentti-instituutiota. Paasikiven Alli-vaimo oli jalkinetehtalijan, eli ts. suutarin tytär ja hänen siveellisyytensä Helismaan laulu saattoi epäilyksen alaiseksi. Sitten Helismaa vaihtoi suutarin konsuliksi eikä sävelmä enää ollut rillumareita vaan arvostettavaa korkeakulttuuria.

Presidentti Juho Kusti Paasikivi itsehän oli suutaritaustaista vaimoaan hieman paremmista piireistä, sillä hän oli liikemiehen poika. Ts. isä oli kulkukauppias. Lapsuudessani nämä liikemiehet kiertelivät maalla ostelemassa puolukoita ja piisaminnahkoja.

Muuten olen tässä kuunnellut tarkasti tätä Helismaan Suutarin tytär-sanoitusta enkä löydä siitä muuta siveettömyyteen viittaavaa kuin lopun ”juu”-sanan. Tarkastakaa vaikka itse.http://www.youtube.com/watch?v=8iWMjMw61aE


Kommentit (0) 

Harjuvaara

14.06.2010, 19:06

Teksti-tv:llä kerrottiin, että maailma pysähtyi, kun jalkapallon MM-kisat alkoivat. Siitä en ole varma pysähtyikö maailma, mutta oma aivotoimintani lähes pysähtyi tai ainakin taantui lapsen tasolle. Toissa päivänä tilasin kirjastosta kaukolainana ruotsalaisen jalkapalloiluun liittyvän poikakirjasarjan Harjuvaaran pallokerho, Harjuvaaran pallokerho nousee, Maaleja Harjuvaaran pallokerho ja Harjuvaaran pallokerho nousee. Se saapui Helsingin varastokirjastosta jo tänään.

Sarja on tarkoitettu esimurrosikäisille pojille ja itseltänikin sarja jäi kesken, kun murrosikä iski toisen kirjan ilmestymisen jälkeen. 40 vuotta olen pohtinut salaa mielessäni, miten Harjuvaaralle oikein lopulta kävi ja aion sen nyt MM-kisaotteluiden puoliajoilla selvittää. Mainittakoon, että kirjastohoitaja katseli minua mietteliään näköisenä kirjapinkkaa ojentaessaan.

Sen olen jälkeenpäin ymmärtänyt, että tämä 50-luvun ruotsalaiseen pikkukylään sijoittuva kirjasarja sisälsi aimo annoksen nykyään suosittua kansainvälisyys- ja jopa rauhankasvatusta. Päähenkilö on Ruotsiin jäänyt suomalainen sotalapsi, joka on meikäläisille sopivasti keskikentän uurastaja ja työmyyrä. Maalivahtina toimii änkyttävä mustalaispoika, jonka suvussa esiintyy jostain syystä rikollisuutta, mutta jalkapallon avulla hänkin löytää sijansa tässä yhteiskunnassa. Suurin tähti on sitten tietenkin pitkä ja komea ruotsalainen, vaikka nykyäänhän ne suurimmat ja pisimmät sekä komeimmat tähdet ovat tosiasiassa jugoslaavisiirtolaisia.

Muuten sikäli jalkapallo on joskus pysäyttänyt maailman, että jossain Afrikan lukuisista sisällissodassa solmittiin aselepo kisojen ajaksi. Ja ensimmäisen maailman sodan ensimmäisenä jouluna eräät englantilaiset ja saksalaiset sotilaat nousivat juoksuhaudoista pelaamaan sulassa sovussa jalkapalloa keskenään  ei-kenenkään-maalle. Mutta sekin veljeily sai sitten surullisen lopun, kun velvollisuudentuntoinen upseeri ampui opiksi ja ojennukseksi muille yhden jalkapallointoilijan.


Kommentit (2) 

Överiksi menee

12.06.2010, 20:38

Hieman överiksi menee. Päivän viidestä tärkeästä jalkapallo-ottelusta ja yhdestä tärkeästä lentopallo-ottelusta vain Kupsin B-junnujen peli jäi pelkän teksti-tv:n tulosannin varaan. Paikanpäällä tosin seurasin ainoastaan sen, miten Kupsin A-junnut hävisivät paljon isommille turkulaisille 0-1.

Keskuskentällä minulle selvisi, ettei kehonrakentaja Boogie Mustosen palloilullisesti lahjakas poika Anton tule ratkaisemaan kuopiolaisten fyysisyysongelmaa tulevaisuudessa, kuten joskus uskoin. Hän nimittäin toimi tuomarina päivän pelissä. Ilmeisesti hän on pysyvästi vaihtanut pelaajan roolin tuomarin rooliksi.

Eilen jo selvisi, että lupaava maalivahti Joonas  Pöntinen 177 sentin pituudestaan huolimatta saattaa siittenkin torjua vaikka maailman rahakentillä. Meksikon veskari oli vain 174 senttiä. Maasta se pienikin ponnistaa. Ja parempaan suuntaan Kuopion maalivahtitilanne on menossa kokoasiassa. B-junnujen veräjänvartija on ehkä Pöntisen pituinen, mutta tätäkin tiileskiveä vielä 50 % leveämpi. 

Muuten eilisen Etelä-Korean peliesityksen innoittamana aloin haaveilla todellisesta unelma finaalista. Olisihan se hienoa, jos loppuottelussa kohtaisivat Etelä-Korea ja Pohjois-Korea. Harmittaa vieläkin, että menetin vuonna -74 Saksojen kohtaamisen, koska siskoni häät olivat juuri samaan aikaan.


Kommentit (0) 

Väitöskirjan aiheita

13.06.2010, 20:28

Virallisten tietojen mukaan Kups-Honka-pelissä oli ennätysyleisö eli 3156 katsojaa. Itse laskin 1156. Honka voitti 2 – 0 ja minä suren. Ja suren sitäkin, etten ymmärrä enää edes lajin perussääntöjä.

Nuoruudessani sekä käsivirhe että paitsio olivat yksinkertaisia ja selkeitä asioita. Eivät ole enää. Helsingin Yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa on urheiluoikeuden professorin virka, niin turhaa ja naurettavaa kuin se onkin.

Vakavasti harkitsen jatko-opintojen aloittamista ja väitöskirjan tekemistä joko jalkapallon käsivirheestä tai jalkapallon paistiosäännön tulkintavaihtoehdoista.


Kommentit (0) 

Mokat

15.06.2010, 07:04

Säälittää Englannin maalivahti Robert Green, joka onnistui hörppäämään maaliin tosi vaisun vedon. Mies näytti vanhenevan yhden pelin aikana kymmenisen vuotta. Hän tietää olevansa maansa vihatuin mies. Onneksi britit ovat vanhaa sivistyskansaa.

Green säilyttänee henkiriepunsa toisin kuin Kolumbian puolustaja Escobar, joka 12 vuotta sitten onnistui tekemään komean oman maalin. Kotimaassa isänmaan ystävä tyhjensi häneen pistoolinsa lippaan ja huusi tiettävästi joka laukauksen jälkkeen, että MAALI!

Greenin ja Escobarin tapaukset eivät ole historian suurimpia palloilumokia. Käytin runsaasti aikaa etsiessäni netistä mielestäni pahimman munauksen. Tässä maalivahti, joka ei ole mikään mämmikoura, vaan pikemminkin liimanäppi, tempaisee maaliheiton siekailematta suoraan omaan pöysään.  

http://www.youtube.com/watch?v=WB9CKvOyLws .

Kansainvälisiltä sivuilta löytyy kooste kymmenestä maalivahtien  pahimmasta virheeestä. Listalta puuttuu jostain syystä yllä oleva tapaus, sen sijaan hopeasijalla on suomalaisen Peter Enckelmanin erehdys. Hän päästää ensimmäisen kerran maailmankaikkeuden historiassa oman sivurajaheiton maaliin.  

http://www.youtube.com/watch?v=U4b7flwMTwM&feature=%20.http://www.google.fi/ .

Lopuksi katsotaan ihan tuore juttu, joka latautuu pikkuisen viiveellä. Reilu viikko sitten Helsingin ifk:n mokke mokasi kunnolla ja päästi joensuulaisen Riverballin virkaveljensä 80 metrin päästä tömäyttämän vaparin pömpelinsä perukoille. Pukuhuoneessa lienee vallinnut painostava hiljaisuus pelin jälkeen. 

http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2010/06/1136864


Kommentit (0) 

Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta

15.06.2010, 18:55

Toivottavasti tänä iltana nähdään ensimmäinen elämää suurempi ottelu. Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta lähtee peliin altavastaajana ja Brasilia vahvana ennakkosuosikkina, mutta yllätykset ovat jalkapallossa mahdollisia. Olen niin vanha mies, että muistan, miten vuonna -66 Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta voitti Italian 1-0.

Pronssia voittanutta Portugalia eli Eusobioa vastaan Korean Demokraattinen Kansan Tasavalta johti eka jakson jälkeen 3 – 0, vaikka hävisikin sitten 3 – 4. Puhuttiin, että Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan taktiikkana oli vaihtaa puoliajalla koko joukkue ja se selittäisi Portugali-ottelun repsahtamisen toisella puoliajalla, jolloin kentällä juoksenteli Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan kakkosjoukkue.

Illan suurotteluun voi virittäytyä kuuntelemalla Kari Peitsamon esityksen nimeltään ”Kauan eläköön Korean Demokraattisen Kansan Tasavallan  voittoisa jalkapallomaajoukkue”. Se löytyy tästä Yle Areenan ohjelmasta 21 minuutin kohdalta. http://areena.yle.fi/ohjelma/29d8f432fac52f7a21993be59200f2ae .

Peitsamo kehoittaa meitä suomalaisia, jotka emme selvinneet MM-kisoihin, kannustamaan Talvisodan hengessä Korean Demokraattista Kansan Tasavaltaa, koska sitä voidaan hyvällä syyllä pitää veljeskansanamme, sillä kummassakin maassa on pitkät ruokajonot.


Kommentit (0) 

Snellmanin jäljillä

16.06.2010, 20:30

Kuopion kulttuurikävelyt käynnistyivät tältä kesältä ja kuljimme kaupungilla Snellmanin jäljillä. Auvoisan kuvan antoivat kaupungin kulttuurirouvat kansallisfilosofimme perhe-elämästä Savossa. Tunsin itseni radikaalinuoreksi ikärouvien seurassa, mutta en kehdannut rikkoa ylevöitynyttä ja henkistynyttä tunnelmaa kertomalla tarinaa, jonka luin 1800-luvun helsinkiläistä prostituutiota käsittelevästä tutkimuksesta.

Siitä paljastui, että suurmiehemme kaksi aikamiespoikaa pani erään helsinkiläisen ilotalon remonttiin, ts. ns. tuhansiksi  päreiksi, koska olivat tyytymättömiä palveluntarjoajilta saamiinsa palveluihin. Korostettakoon siis, ettei heidän toimintansa ollut tähdätty ihmiskauppaa vastaan, kuten nykyän saattaisi kuvitella. Muistelen jopa, että Snellmannin poikien tapauksessa oli alkoholillakin osuutta asiassa. En tiedä, mistä he olivat pahat tapansa oppineet, kotikasvatuksessa ei illalla kerrotun perusteella ollut puutteita.

Muuten nyt tiedän, että Snellman oli myös urheilumies enkä nyt tarkoita poikien taipumusta  kamppailulajeihin. Snellman nimittäin vaati, että Kuopioon oli hankittava liikuntasali koulupoikien käyttöön. Sali lienee ollut ensimmäisiä maassamme. Siitä sitten alkoi Kuopion mittava urheiluhallirakentaminen, joka huipentui maailman ensimmäiseen täysimittaiseen pesäpallohalliin.

Snellman vaati myös, että jokaiselle koulupojalle on hankittava kantele musiikinharrastamista varten, mutta Luojan kiitos tämä idea ei ole toteutunut. 


Kommentit (0) 

 

7.2.2010-3.4.2010

Yritin vuosia sitten  löytää entiselle työkaverilleni häälahjaksi tunnettua kirjaa ”Onnistunut avioliitto, osa 2”, mutta en sitä löytänyt. Piti ostaa Jari Isometsän muistelmat. Työkaveri oli käyttänyt hääyönsä sen lukemiseen. Itse sain työkavereilta lahjaksi Leevi Seppäsen Valmentajan päiväkirjan. Kyllä hääyön voisi turhemminkin käyttää, kuin Valmentajan päiväkirjan lukemiseen.

Erityisesti yritin lukea rivien välejä. Onhan se nykynäkökulmasta  käsittämätön asia, että 30 vuotta sitten maailman lupaavimmat kestävyysjuoksijat olivat Seppäsen valmentamat kaksi itäsavolaista. Ja  kolmas sudeetti-itäsavolainen, jota Seppänen ei tosin valmentanut, oli Saaren Tarnalan Jorma Härkönen, joka juoksi EM-pronssia, vaikka kertomansa mukaan treenasi noin viisi kilometriä päivässä, eli vähemmän kuin keskiverto hölkkääjä.

Ei selvinnyt Seppäsen oppaasta juoksemisen salaisuudet. Se kuitenkin selviää, että hormonit valmentaja tuomitsi. Se on hyvä se. Päivän Mullikassa entinen 100 metrin SE-mies Ville Vakkuri vakuuttaa, että ne, jotka väittävät pärjäävänsä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa lajeissa ilman dopingia, valehtelevat. Hiihtäjä Jari Räsänen  kertoo samassa lehdessä, että STT:n uutinen, jonka mukaan hän olisi hankkinut Ruotsista kiellettyjä aineita, on epätosi. Räsänen ei ole siis koskaan hankkinut dopingaineita Ruotsista.

Muuten samassa lehdessä oli juttu myös Murheen rististä eli Lemetin taistelun muistomerkistä. Siellä savolaisrykmentti löi talvisodassa lihoiksi tuhansia venäläisiä. Itse kävin viime kesänä tällä murheellisella paikalla. Tämän päivän Savon Sanomat tiesi kertoa, että yksi joukkohaudassa lepäävistä on panssarimies Tereskov. Hänen tyttärestään Valentina Tereskovasta tuli vuonna 1963 maailman ensimmäinen avaruudessa käynyt nainen.


Kommentit (0) 

Urheilujalkineet

08.02.2010, 19:43

 

Valmennusoppaan innoittamana suunnittelen paluuta kilparadoille. Olen hankkinut jo urheilujalkineetkin, jotka lotisten tulen vetelemään kovia interval-harjoitteita, joiden avulla Olavit juoksivat ME:nsä. Ostin saappaat 17 €:lla samasta postimyyntiliikkeestä, josta muinoin hankin myös DDR:n kelta-puna-ruskean veryttelypuvun, joka on aitoa puhdasta plastikkia. Jalkineet ovat luotettavaa saksalaista laatua ja malli on testattu ainakin kahdessa maailmansodassa. Saappaita on siinä maassa aina osattu arvostaa ja tehdä.

Sain idean juoksujalkineista, kun luin Emil Zatopekin elämästä kertovan Jean Echenozin kirjan Pitkä juoksu. Siitä ilmenee, että Satu-Pekalla oli välillä tapana juosta kovavauhtisia lenkkejä saappaat jalassa. Minulle on kerrottu, että suonenjokelainen suurjuoksija Salamo Könönenkin harrasti samankaltaisia valmennusmenetelmiä. Jonkun pitäjänmestaruuden hän kuulemma  voitti juoksemalla hiihtomonot jalassa; ilmeisesti antaakseen muille jonkinlaisen mahdollisuuden.

Zatopek-kirjan on suomentanut Erkki Jukarainen, Suonenjoen poikia hänkin. Muistelen, että Eki ei ollut kouluaikaan mikään urheilijanuorukainen. Taisi kestävyysjuoksun sijasta olla enemmänkin suuntaunut sen ajan nuorison kovaäänisen ns. rock´n roll-musiikin suuntaan. Erkin isä oli muistaakseni kaivamassa lähes 50 vuotta sitten Tollanpuroa. Musiikkimiehiä hänkin, oli kuulemma laulellut puroa lapioidessaan, että ”meidän on uudestaan luotava maa.”


Kommentit (0) 

Luonnevikaisuudesta

09.02.2010, 20:24

Hesarin kuukausiliitteessä kerrottiin autismi-nimisestä luonnevikaisuudesta. Vaivan ilmenemismuotoina on mm., ettei potilas selviydy arjenaskareista ja että mielenkiinto kohdistuu kummallisiin asioihin.  Tuntuu jotenkin pelottavan tutulta.

Itse olen viime päivinä pääasiallisesti pohtinut seuraavia yhteiskunnallisia ongelmia:

1. Miksi Ilkka Kanerva ei huolinut Ringa Ropoa Soulin kisoihin?

2. Mitä tapahtui Tartran 50 km:n hiihdon 40 km:n virkistäytymisasemalla? Sitä ennen Vedenin johti Oikaraista minuutilla ja pian virkistäytymistapahtuman  jälkeen tilanne oli tasan päinvastainen.

3. Miksi Holmenkollenin vuoden 1967 15 kilometrin loppuvaiheissa sijoilta yms. Anatoli Agentjev nousi yllätysvoittoon? Oikaisiko mies? Muuta selitystä en keksi ja oikaisu on mielestäni dopingiin verrattava asia.

4. Ja suurin mysteeri on, että miksi Kalevi Hämäläistä ei valittu Grenobleen. 

Luulen löytäväni viimeiseen kysymykseen vastauksen, sillä käsissäni on äskettäin ilmestynyt Lauri Järvisen kirja ”Kalevi Hämäläinen – numero 1”. Sen alkulehdellä jo kerrotaan, etteivät huhut Kalevin luonnevikaisuudesta selitä syrjintää. Todellisen syrjinnän syy jää tässä vaiheessa vielä nähtäväksi.

Itse olen kuulustellut todistajaa, jonka mukaan, kun Porrassalmen kilpailujen jälkeen kerrottiin Suomen valittu edustusjoukkue eikä Kassun nimeä mainittu, poistui mies palkintojenjakajaisista, mutta ovella hän kääntyi ja huusi kuuluvasti ”Vennamo voittoon”. Oliko valinnoissa kyse pelinpolitiikasta, jota termiä vennamolaiset asiasta käyttivät.

Pontikankeitto ei ainakaan ollut ratkaisun taustalla, koska se oli eräs toinen Suur-Savon suurhiihtäjä, joka niihin aikoihin kärähti pontikankeitosta ja sai Hiihtoliitolta armotta neljän kuukauden kilpailukiellon. 


Kommentit (1) 

Kirjoittelua

10.02.2010, 20:30

Tänään opin sen, että kirjoittelussa tulee olla varovainen. Uusi tieto ei ole kenellekään, joka urheiluhistoriasta jotain tietää, että kuopiolainen mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen mukiloitiin perusteellisesti  Cortinan kisoissa hänen lehtikirjoituksensa  vuoksi. Mutta minulle oli uusi asia se, että Silvennoisen nimissä julkaistu teksti oli hyvä, hauska ja mielestäni kenenkään ei olisi pitänyt siitä loukkaantua. Silvennoisen hengentuote on luettavissa Kalevi Hämäläis-kirjasta.

Jutussä uskallettiin väittää, että maamme huippuhiihtäjät ovat ennen kilpailuja melkoisia hermokimppuja. Niinpä murtsikkamiehemme antoivat perusteellisesti asennekasvatusta kynämiehelle. Ilmeisesti tarkoituksena oli saada Hemmo uskomaan, etteivät hiihtäjämme ole hermokimppuja. Esilyöjänä toimi savolaisella lupsakkuudella kuopiolainen poliisi Veini Kontinen, jolla oli toimintaan parhaat edellytykset, koska hän oli ammatiltaan poliisi. Lyöntitalkoot pidettiin mäkikilpailua edeltävänä iltana ja niinpä pahoinpidelty Silvennoinen, joka piti itseään lähes voittajasuosikkina, jäi kymmenenneksi.

Eikä kuopiolaisten jäsentenvälinen turpiinvetokilpailu vielä ollut loppuunkäsitelty. Silvennnoinen oli toimittanut juttunsa kisapaikalta puhelimitse  Savo-lehden toimittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka ei ilmeisesti päästänyt artikkeleita lehteen täysin alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa, koska kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa tuossa ihan lähellä Tulliportinkadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava asiasta kertova muistolaatta.

Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo se, että Hiihtoliitto määräsi vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei sentään heitä tiettävästi palkittukaan.

Joskus 1900-luvun alussa, jolloin edellisen kerran hiihdossa kokeiltiin älyttömiä yhteislähtöjä, tapahtui niin, ettei etumaisena hiihtänyt suostunut antamaan sovinnolla latua perässähiihtäjälle. Tällöin perässähiihtäjä tönäisi kärkimiehen nurin, otti tältä sauvan ja antoi kyseisellä astalolla laillisuuskasvatusta lumessa makaavalle. Kilpailun tuomaristo puuttui asiaan siten, että se antoi lyöjälle maalissa lisäpalkinnon esimerkillisestä toiminnasta.


Kommentit (1) 

Kylmää likööriä

11.02.2010, 19:49

Olin tässä pikkuhiljaa virittäytymässä reippaaseen olympiatunnelmaan, mutta luovunpa tästä tunnetilasta. Teksti-TV:n sivuilla loistaa virtsanvärisin tulikirjaimin, että 30 olympiaurheilijaa epäillään dopingista. Taidan korkeintaan seurata curlingpelejä Teksti-TV:ltä. Curling on hieno herrasmiesten laji. Siinä ei dopata eikä myöskään rynnätä pelintuoksinassa lähimmäisten kimppuun heitä nyrkein ja pelivälinein hakaten kuten toisessa suositussa jääpelissä.

Doping-uutinen  ei ole uusi ja yllättävä. Osasinkin epäillä eräiden maiden hiihtäjiä; tosin en tietenkään norjalaisia. He eivät kärähdä koskaan. Itäsaksalaisistakin jäi kiinni ainoastaan kiekonheittäjä Evelin Jahl. Hän oli kova vastus Markku Tuokolle. Heitot olivat suurin piirtein yhtä pitkiä. Voimatasokin oli sama.Tuokko punnersi penkistä 190 kiloa ja Evelin 180. Tosin jälkimäinen kilpaili naistensarjassa.

Kalevi Hämäläis-kirjassa ei puhuta ainakaan suoraan piristeistä. Tosin hieman mietityttää Länsi-Savo-lehden toimittajan kertomus Innsbruckin 50 kilometrin kisasta. Hämäläinen johti jo selvästi, mutta 35 kilometrin kohdalla virkistäytymispisteellä ei ollutkaan ”kuumaa” likööriä vaan juoma olikin kylmää. Kassu romahti sen jälkeen täysin.

Arto Tiainen on tunnustanut, ettei hän hiihtänyt yhtään 50 km:n kisaa ilman pervitiniä. Tosin miehen muisti taitaa pettää. Vuoden -66 MM-hiihdoissa hän väsähti johtoasemassa viimeisellä kympillä ja itki Savon Sanomien mukaan maalissa, koska ”kuumaa” juomaa ei ollut annettu 40 km:n kohdalla. Häpesin miehisen miehen itkua. Onneksi neljä vuotta myöhemmin Tatralla oli ilmeisesti  ”kuumaa” juomaa saatavilla neljänkympin virkistäytymisasemalla, koska Susi-Kalle jätti Vedeninin siinä vaiheessa kuin seisomaan.


Kommentit (0) 

Uutisankkoja

12.02.2010, 18:30

Ihmeellinen on netti. Päätin tuossa tarkastaa, miten kävi myöhemmin elämässä Savo-lehden tomittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka oli jonkinlainen päähämmentäjä  Silvennois-sopassa, josta kerroin pari iltaa sitten. Kuuranhalla selvisi siitä tapauksesta vähäisillä vammoilla, mutta myöhemmin hän törmäsi vastoinkäymisiin.

Nimittäin 1963 uutisoi Savo-lehti kissankokoisin otsikoin, että amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa MIG-21 hävittäjiin, joita suomalaiset olivat juuri hankkineet ilmeisesti ensimmäisenä Länsimaana. Lehden juttu saattoi olla  tällä kertaa aivan totta, mutta Kekkonen oli luvannut venäläisille, ettei silloisia huippumoderneja sotakoneita esitellä ainakaan amerikkalaisille kenraaleille ja niinpä toimittaja Kuurahalla sai poistua jo samana päivänä Kuopion alueelta.

Itsekin muistan MIG-koneiden tulon.  Niitä tuoneet venäläislentäjät jylistivät näyttävästi myös Kärkkäälän yllä ja meteli oli hirmuinen. Koneita oli kahdeksan. Samoihin aikoihin koettiin Kuopion lähellä Kurkimäessä tuntuva maanjäristys, jonka tietenkin uskottiin liittyvän jotenkin koneiden ylilentoon.

Lisätietoja Kuuranhallan MIG-jutusta löytää tästä Aamulehden artikkelista, jossa kerrotaan Suomen lehdistön historian parhaista uutisankoista.  http://www.aamulehti.fi/teema/paakirjoitukset/157933.shtml Ykkönen uutisankkojen joukossa  on tietenkin  Silvo Sokka juttu – sekin muuten Savo-lehden ensiksi uutisoima. Kakkonen lienee Savo-lehden MIG-tapaus ja luulenpa, että pronssilla on Silvennois-juttu, joka sekin oli yllätys yllätys Savo-lehdessä. Ennen sanottiin, että kun savolainen on äänessä, niin vastuu jää kuulijalle.


Kommentit (0) 

Konna vai sankari?

13.02.2010, 18:41

Luinpa tuossa Otto Kumeniuksen muistelmateoksen nimeltään Vastavakooja. Vastavakooja Kumenius omisti ilmeisesti sen verran vilkkaan mielikuvituksen, että epäilen paikoitellen toden ja tarun sekoittuvan hänen muisteluissaan. Sikäli kirja on ajankohtainen, että se sivuaa olympiavoittaja Gunnar Höckertiä, jonka kuolemasta tuli toissa päivänä kuluneeksi 70 vuotta. Höckert kaatui Summassa, jossa hän tuhosi ennen kuolemansa neljä panssarivaunua.

Gunnar Höckert  oli sikäli erikoinen kestävyysjuoksija, että hän oli lähtöisin yläluokkaisesta perheestä. Isä Viking Höckert oli Suomen Norjan konsuli. Kumelius kertoo kirjassaan, kuinka hän sodan aikana joutui selvittämään suurta valuutan salakuljetusjuttua. Sen päätekijäksi paljastui konsuli Höckert. Ilmeisesti ainakin osa toiminnasta palveli Norjan vastarintaliikkeen rahoitusta ja tästäpä seuraa kysymys siitä, oliko virkarikokseen syyllistynyt konsuli konna vai sankari. Lisätietoa asiasta ei näytä ainakaan netistä löytyvän. Täytyisi ilmeisesti joskus tutustua tapauksen oikeudenkäyntipöytäkirjoihin.

Ehkäpä Viking Höckert oli salakuljettaja Algot Niskan sukulaissielu. Muuten Niskakin omasi urheilutaustan; hän pelasi hyökkääjänä samassa Tukholman olympiakisojen jalkapallojoukkueessa, jossa Erik Frenckel  toimi puolustustehtävissä. Niska salakuljetti sodan alla 150 Saksan juutalaista turvaan ja sai ansioistaan sodan jälkeen muistopalmun Jerusalemiin. On puhuttu, että hän olisi saanut peräti muistolaatan, mutta sen edellytyksenä olisi ollut juutalaisten auttaminen ilman palkkiota. Niska peri palveluistaan kohtuullisen korvauksen.

Pirtumies Algot Niskaa ei tule sekoittaa huumekauppias Algot Niskaan. Pari vuotta sitten nimittäin tuomittiin Algot Niska-niminen huumerikollinen pitkään vankeusrangaistukseen. Muistelen, että tämä mies taisi aiemmin omata hyvin  tyypillisen savolaisen sukunimen ”Hartikainen”. Aika härski temppu salakuljettajalta muuttaa nimi Algot Niskaksi. Saattaa herättää tullimiesten keskuudessa uteliaisuutta.


Kommentit (0) 

Asialliset hiihtojalkineet

14.02.2010, 18:29

Eikä Kalevi Hämäläisestä päästä vieläkään eroon. Ostin pari vuotta sitten Kuopion rompetorilta mukamas Kassun kultamitalisukset. Ymmärsin kyllä, että myyjän antamasta aitoustodistuksesta huolimatta niillä Järvisillä ei hiihdetty vuoden 60-kisosissa, vaan paljon niiden jälkeen.

Mutta epäilemättä ne olivat joskus Hämäläisen hiihtimet. Jostain syystä ne olivat päätyneet juvalaiselle pankinjohtajalle, häneltä savolaiselle helppoheikille ja loppusäilytyspiste on sitten  minun varastossani. Luulenpa, että kultamitalitarinan liikkeelle laskija on ollut itse suurhiihtäjä. Hänellä taisi viimeisinä vuosinaan olla elämänhallinnassaan vähän ongelmia.

Köyhän ei kannata seisottaa kalustoa käyttämättömänä. Tarkoituksenani oli hiihtää 60-luvun puusuksilla pertsaa. Ongelmana on se, ettei nykyään enää löydy vanhan ajan siteisiin monoja. Mutta sitten sellaiset löytyivät omasta vaatekaapista. Elikkä kuvan esittämät Ruotsin armeijan hiihtojalkineet vuodelta -61 jälkeen ajan laskun alun. Hiihtomaihareille tulee siis kohta 50 vuotta mittariin ja ne ovat yhä kuin uudet.

Ennen kengät kestivät isältä pojalle, nykyään hyvässä lykyssä vuoden. Vaikkei nykyjalkineita käyttäisikään, niin niiden pohjat kuitenkin murenevat hyllyssäkin. ”Joka ikkuista tekköö, se leipääsä vihhoo” sanottiin ennen Savossa.

Ostin nuo kuvan ruotsalaiset kulutushyödykkeet muutama vuosi sitten maamme toreja kiertelevästä liikkuvasta myymälästä neljällä eurolla. Eivät olleet hinnankiroissa. Samanmaalainen kumitritsa maksoi euron enemmän, sekin länsinaapurimme armeijan ylijäämää, niin hullulta kuin se kuullostaakin. Vaikuttaa siltä, että sotilastekninen kehitys on kulkenut kumitritsojen ohi.


Kommentit (0) 

Kisaveikkaus

15.02.2010, 19:39

Siniset silmät täysin ymmyrkäisinä ihmetteli Kaisa Näkäräinen, vahva mitalisuosikki, kanssakilpailijattarien vauhtia ja nappiin mennyttä kunnonajoitusta. Kaisa oli 59., vaikka oma hiihto sujui kuulemma oikein hyvin. Kaisan mielessä selvästi liikkui jotain, kuten myös haastattelijan mielessä ja kaikkien niiden mielessä, jotka asiasta jotain ymmärtävät, mutta kukaan ei sano ääneen. 

Ääneen asian taisi kuitenkin  sanoa maailman rehellisimmät kasvot omistava Kari-Pekka Kyrö  TV:n Pressiklubi-ohjelmassa. Jos veritankkausta ja kasvuhormonin käyttöä ei voi paljastaa, niin miksi ihmeessä näitä konsteja ei käytetä. Isoista rahoista on kysymys.

Mitenkähän kauan ihmiset viitsivät olla kiinnostuneita huippu-urheilusta. Muistan, kuinka yhteen aikaan Urheilukanavalta ei tullut juuri muuta kuin voimamieskilpailuja, mutta nyt niiden suosio on hiipunut, kun jokunen kilpailija on kuollut mömmöihin. Saas nähdä, miten kauan olympialaisista jaksetaan olla innostuneita.

Toisaalta antiikin olympialaisia järjestettiin noin 600 vuoden ajan, vaikka ei sekään touhu tainnut ihan nuhteetonta olla. Muistelen, että v-67 (kesä)kisojen keskeinen voittajahahmo oli keisari Nero, joka voitti ainakin valjakkoajelun ja lyyransoiton. Tuomaripeliä epäiltiin vahvasti.

Itse veikkaan, että hyvässä lykyssä kohta alkavassa naisten hiihdossa paras suomalainen on noin sijalla 10 ja miesten hiihdossa noin sijalla 20. Voitosta kamppailevat Etelä- ja Keski-Euroopan pyöräilykansojen edustajat. Ja pahaa pelkään, että Suomen ainut mitali tulee olemaan naiskiekkoilijoiden pronssi.


Kommentit (3) 

Yllätyksiä

17.02.2010, 08:52

Kyllä hiihtourheilu on yllätyksellistä. Olin varma, että viime yönä paljastuu, että Suomi on maailman huonoin hiihtomaa. Mutta ei ole huonoin. On vasta toiseksi huonoin. Huonoin on yllättäen Norja. Mahtoi Teemu Kattilakoskelle olla yllätys, kun joutui pyytämään latua vielä alkutalvesta maailman ylivoimaisesti parhaana pidetyltä hiihtäjältä Peter Northugilta, joka oli kisan 42. Teemu taisi olla 28..

Ja yllätys oli se, että varmalta voittajalta jo näyttänyt Ruotsin poika jäi mitalitta. Suomen miljoonassa kotitaloudessa naapurin miehen väsynyt hoipertelu loppusuoralla synnytti spontaaneja tuuletuksia. Varsinkin kun vielä toinen ruotsalainen hiihti Pekka Tiilikaisen hevosenkengässä yllättäen harhaan ja menetti pelin.

Mutta yllätys tulee vielä olemaan, kun Viron pojat pääsevät ladulle pertsatyylisessä kisassa. Kunnonajoitus on lähes  eläkeikäisiltä  heimoveljiltä osunut niin paikalleen, että raajojen kohdilla näkyy miehillä vain pelkkä harmaa vyyhti, kun he pistävät ison vaihteen päälle.

Ja lopuksi yllätän lukijani. En seuraa vain liikuntakulttuuria, vaan kyllä musiikkikultturikin käy, varsinkin kun sitä esittää Pensselisedäksi kutsuttu syyrialainen vokalisti, joka on yllättäen turneella tällä hetkellä Suomessa ja laulaa yllättävän hyvää suomea. 

http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8

http://www.youtube.com/watch?v=oTE-u-U_eMk&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=RHMuWcJnyUo&feature=related


Kommentit (2) 

Geenivirhe

17.02.2010, 18:04

Kovasti on Suomen kansa kateellista Ruotsin kansalle heidän olympiamenestyksestään. Naapuri on saanut jo kaksi kultaa ja kohta tulee yksi lisää. Mutta ei suomalaisten pidä tuntea kademieltä. Melkein samaa porukkaa sitä ollaan. Ruotsin parhaat hiihtäjät Charlotte Kalla ja Marcus Hellner ovat taustaltaan meänkielsiä heimoveljiä ja Kallan äiti taitaa olla peräti kiuruveteläisiä.

Melkoinen on ollut tornionjokilaaksolaisten hiihtomenestys. Suomalaisista Eero Mäntyranta, Pertti Teurajärvi, Sami Jauhojärvi ja perusrehellisenä lapinmiehenä historiaan jäävä Jari Isometsä ovat länsipohjalaisia. Ruotsin puolella on Kallan ja Hellnerin lisäksi ollut ainakin Erki Larsson, joka voitti 18 km v-36. Silloin suomalaiset eivät syyttäneet ruotsalaishiihtäjää dopingista vaan siitä, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmoksessa. Myöhemmin mies lopetti urheilemisen, koska katsoi sen synniksi ja ryhtyi lestadiolaiseksi saarnaajaksi. Erik Larssonin pojantytär Åsa Larsson saattaa tällä hetkellä olla tunnetuin pohjoismaalainen kirjailija.

Torinonjokilaaksolaiset hiihtäjät eivät välttämättä tarvitse uskonnollista hurmosta menestyäkseen. Ainakin Mäntyrannan ja Teurajärven menestyksen taustalla on geenivirhe. Heidän hemoglobiiniarvonsa on huikea ihan luonnostaan. Eerolla taisi parhaimmillaan olla yli 200. Pitäisi selvittää onko kyseinen ominaisuus muutenkin yleistä noilla alueilla. Mäntyrannan esi-isissä oli vallooniseppiä ja voi olla, että ominaisuus perityy sieltä. Ainakin ulkonäkönsä puolesta Mäntyranta, Teurajärvi ja Kalla ovat enemmänkin eksoottisia etelämaalaisia, eivätkä mitään pallinaamasuomalaisia.

Ja jotta kademieli länsinaapureita kohtaan hellittäisi katsomme lopuksi videopätkän ruotsalaisen jääkiekkoilun historiasta. http://www.youtube.com/watch?v=KFQnIFN1pYo Tuokin tapahtuma synnytti Suomessa hirmuisia selkäkeikkanauruja. Korostettakoon, että maalivahti Tommy Salo on tietenkin taustaltaan meikäläisiä ja se ehkä selittää tapahtuman. Tänä iltana meillä on vastassa samainen Valko-Venäjä ja korostettakoon, että tulossa on hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli.


Kommentit (0) 

Sinivalkoinen ääni

19.02.2010, 18:26

Ei naura koko urheileva maailma meille enää. Kansallinen kunniamme on pelastettu. Piskuinen lökäpöksypoika toi meille hopeaa. Se on yllätys minulle. Uskoin, että  ainut mitali tulee olemaan naisleijonien pronssi.

Oletin, ettei suomalainen voi pärjätä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa lajeissa, koska suomalaiset ovat perirehellisiä ja urheilevat puhtaasti toisin kuin ulkomaalaiset. Oletin myös, ettei arvostelulajeissa suomalainen voi pärjätä, koska suomalaiset ovat perirehellisiä, eivätkä suostu lahjomaan tuomareita toisin kuin ulkomaalaiset.

Katsoin juuri Pietun suorituksen ja varmasti se oli hyvä suoritus, vaikka en ymmärrä, että mistä asiasta puolipiipussa kisataan. Enkä myöskään ymmärtänyt, mistä asiasta selostajakaksikko kertoi. Terminologia oli vierasta. Tuli ikävä Tiilikais-Pekan selostuksia, joissa hiihtäjät olivat hevosenkengässä jo, pallopeleissä hyökkäykset kilpistyivät puolustusmuureihin ja alastulot olivat varmoja mäkihypyssä. 

Toisaalta ei se Pekkakaan  ollut täydellinen. Olen kuullut, että v-62 yleisurheilun EM-kisoissa pääselostajan vireystila oli suhteellisen heikko. Paavo Noponen matki myöhemmin esimiehensä sanankäyttöä tummentuvalta Belgradin stadionilta seuraavasti: 

”Mystillisellä kentällä kantoi Lindroos Suomen joukkueen lippua, jolla poikkeuksellisesti oli siniset housut ja valkea paita….Mutta olipahan yleisökin 10.000 markkaa, ei kun metriä. Nevalan heittämän keihään kantamana tulee pitkä heitto.”

Kerrotaan myös, että kovasti isänmaallinen selostaja eläytyi samoissa kisoissa suomalaisten hallitsemaan seiväskilpailuun niin paatoksella, että tunnelmoi, miten ”vauhtiradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen miehen sinivalkoinen seiväs.”

Pekka itki usein elikkä yleensä silloin, kun suomalainen voitti tai hävisi. Yritin juuri Ylen arkistosta löytää näytettä Tiilikaisen nyyhkytyksestä, mutta eipä löytynyt. Sen sijaan löytyi vaikuttava todiste selostajan kuolemaahalveksivasta rohkeudesta. Tässä näytteessä hän täysin tyynesti kuvaa sitä, kuinka vihollishävittäjä yrittää konekivääreillä vaientaa sinivalkoisen äänen lopullisesti; lienee harvinaislaatuinen äänite maailman radiotoiminnan historissa, liekö sitä koskaa päästetty eetteriin.  http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=833&a=256


Kommentit (2) 

Välinekehittelyä

19.02.2010, 19:28

Enpä taida katsoa ensi yön naisten hiihtoa. Tulee vain paha mieli. Tiedän, ettei Aino-Kaisa pärjää, sillä jo ennen kisoja Heinolan puolesta viestitettiin, ettei Saarisella ole kunnon välineitä nykyisen kaltaisille keleille. Näkihän sen jo Tour De Skiillä, kun yhdellä erikoiskokeella hän jäi valovuosia itseään huonommille kilpahiihtäjättärille. Ja pari päivää sitten  sprintissä sai huomata, etteivät tytön sukset luista yhtään.

Nyt olisi tilaus Nokian insinööreille. Suomalaisille on kehitettävä älysuksi, jossa on automaattinen tietokonepohjainen luistonedistämis- ja lipsumisenestämisjärjestelmä. Tässä on pyhä isänmaallinen tehtävä suomalaiskeksijöille; norjalaisia ei voiteta muuten kuin paremmalla kalustolla .  

Kyllä meillä osataan. Kuopiolaisinsinööri  kehitteli jo 60-luvulla lasikuitusuksen, mutta ei löytänyt rahoitusta tuotannolleen. Samalla hetkellä, kun patentti vanheni, alkoivat Fischerin ja Kneisselin tehtaat syytää maailmalle savolaismallista suksea, Kaikilla muilla ne jo olikin Falunissa -74, vain suomalaiset lykkivät puukautisilla vehkeillä. Miedolla olisi ollut Järvisen hienot grafiittipohjat, joilla hän olisikin voittanut, mutta nekin paahdettiin voitelussa pilalle. Enpä muuten nähnyt grafiittisuksea urheilumuseossa.

On meillä osattu ennenkin. Vaikka Savon rata valmistui jo 1890-luvulla ja vaikka savolaista intelligentsijaa on sen jälkeen virrannut ehtymättömänä vuona etelään, eivät maakunnasta viisaat olleet ainakaan vielä vuosisadan alussa täysin loppuneet. Iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset yrittivät voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki nuoskalla kevyesti.

Kuopiolainen Oskari Räsänen jatkoi tuotekehittelyä. Ensiksi hän valmisti messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25% puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia käytännön realiteettien maailmassa: alpakkasukset eivät kestäneet yhtään neulasia tai muita roskia ladulla. 


Kommentit (0) 

Jernberg hermostui

20.02.2010, 20:15

Kalevi Hämäläis-kirjasta opin, että erilaisia ovat ruotsalaiset miehet. V-58 Lahden MM-kisoissa Sixten Jernberg voitti 50 kilometriä. Häntä juhlittiin kovasti. Hotellihuone oli pian täynnä onnittelukukkia ja sähkösanomia.

Sitten muut ruotsalaishiihtäjät tulivat onnettomina valittamaan voittajalle sitä, että tämä oli antanut eräälle lehdelle lausunnon, jonka mukaan Ruotsilla oli kisoissa liian suuri joukkue ja että olisi riittänyt, jos pelkästään Jernberg olisi valittu kisoihin.

Ehkäpä uutinen oli perätön, ainakin se sai maailmanmestarin menettämään malttinsa. ”Olin raivosta punainen, tartuin lähimpään kukkamaljakkoon ja paiskasin sen lattiaan. Saman tien meni toinen ja kolmas,” muisteli Jernberg myöhemmin. Sitten hän lauhtui ja katui syvästi tekoaan. ”Häpesin, jos asia ilmaistaan lievästi! Käytökseni oli ollut anteeksiantamatonta. Nyyhkytin yrittäessäni kerätä kokoon kauniita, syyttömiä kukkia.”

Näin siis teki Ruotsin mies. Konttasi nyyhkien hotellihuoneensa lattialla kukkia keräillen. Sen sijaan kun Suomen hiihtäjiä oli samoihin aikoihin arvosteltu lehdessä, he  eivät  purkaneet kiukkuaan  kukkasiin, vaan vetelivät porukalla turpaan syylliseksi epäilemäänsä mäkihyppääjä Hemmo Silvennoista.


Kommentit (0) 

Peltokallio

21.02.2010, 20:14

Suomalaisen urheilun nykytilasta huolestuneena luin tuossa lääkäri-kirurgi Pekka Peltokallion muistelmat. Ajattelin, että sieltä löytyisi lääkkeet kansamme urheilumaineen palauttamiseen. Siihen aikaan, kun Peltokallio huolehti joukkueemme lääkintähuollosta, voitettiin esimerkiksi kuulantyönnössä hallimestaruus tuloksella 22 metriä tasan; tänään riitti viitisen metriä vähemmän. Ja ennen poikamme jaksoivat vallan mainiosti hiihtää 30 kilometriä, nyt 3/4 osaa joukkueesta joutuu lopettamaan ennen puolta matkaa.

Mutta ei löydy Peltokallion muisteluista vastausta ongelmaani. Sen sijaan paljastuu, että kirjoittaja on äärimmäisen kiltti, leppoisa ja rehellinen  ihminen, kuten jo ulkoinen olemus viestittää, mutta ikämiehen muisti  näyttää valiettavasti  pätkivän jo pahasti. Peltokallio on niin kiltti, ettei hän löydä satojen kuvaamiensa ihmisten joukosta kuin yhden, jota hän selvästikin inhoaa. Inhokki on entinen päätoimittaja ja urheilujohtaja Martti Huhtamäki.

Muistelijana Peltokallio on myös häpeämättömän rehellinen.  Hän kertoo senkin, kun kerran USA:n San Diegon asemalla hän kärsi  ihan hirvittävästä ripulista. Vaikka Amerikka onkin rikas maa, niin San Diegon aseman vessoissa ei ollut ovia, koska näin pyrittiin hillitsemään ruiskuhuumeiden käyttöä ja niinpä maamme johtava urheilulääkäri joutui vähän väliä istuksimaan pytyllä ihmisvilinän keskellä. Peltokallio kuitenkin uskoo, ettei kukaan tuttu ollut ilmeisesti näkemässä; ainakaan kukaan ei tullut juttelemaan.

Vaikka kypsemmällä iällä Peltokallio on itse lempeys, niin nuorena miehenä Pohjanmaalla oli asia vähän toisin. Muistelmista voisikin päätellä, että jos silloin kouluissa olisi ollut ammatinvalinnanohjausta, niin lääkärin ammatin asemasta hänelle olisi varmaankin suositeltu ammattinyrkkeilijän uraa.

Kerrankin, kun hän oli opiskelemassa Lapuan kristillisessä kanasnopistossa, niin aamulla kouluun lähtiessään hän huomasi ikkunasta, että  kristillisen opiston asuntolan ulko-ovella oli joku häjy odottelemassa vieraspaikkakuntalaista Peltokalliota halko kohotettuna. Mutta Pekkapa yllätti halkomiehen; hän tulikin ulos ikkunasta ja onnistui syöksymään takaapäin uhkaajansa kimppuun ja pääsi antamaan tälle laillisuuskasvatusta. Mainittakoon, että Peltokallio oli jo koulussa huomattavan iso ja roteva.


Kommentit (1) 

IGF

22.02.2010, 19:41

Tunnelma alkaa olla samanlainen kuin pikkupoikana vuoden -66 Budabestin yleisurheilun EMkisoja seuratessani. Silloinkin kaikki epäonnistui. Mieleeni on iäksi syöpynyt lehtikuva, jossa Mikko Ala-Leppilampi lepää polvillaan nurmikolla keskeytettyään 10.000 metrin juoksun siinä vaiheessa, kun koko muu porukka ohitti hänet kierroksella. Tilanne muistutti kovasti viimeisintä pursuittihiihtoa. Mutta EM-kisojen jälkeen maailman huonoin yleisurheilumaa tehosti valmennustaan ja oli kuusi vuotta myöhemmin lähes maailman paras yu-maa.

Luin Peltokallion muistelmat ja kuvittelin, että sieltä olisi saattanut löytyä tietoa uusista ihmeaineista, jotka ilmeisesti ovat tulleet urheiluun. Vuosi sitten Kari-Pekka Kyrö kertoili niistä ollessaan Kuopiossa arkkipiispan vieraana. Kyrön luennon jälkeen luulen ymmärtäväni, miksi mies voi juosta huikean 100 metrin maailmanennätyksen, vaikka kävelee viimeiset metrit.

Selityksenä on uusi ihmeaine IGF, joka ei näy testeissä. Se on insuliinin kaltainen voimakkaasti ja laajasti elintoimintoja, lihasten ja veren kasvua säätelevä lääke. Yksikköhinta on 5000 dollaria, joten dopingkaan ei ole enää yksilehmäisten urheilijoiden touhua. 

Luulin, että  Peltokallion kirjasta olisi saattanut löytyä vastaus myös siihen, käytettiinkö perivitiiniä ennen myös yleisurheilupuolella. Sehän on selvää, että hiihdon suurkisoissa sen avulla pärjättiin vielä 70-luvun alkuun asti. Joskus kysyin Könösen Salamolta, että tunnettiinko tämä amfetamiinijohdannainen kestävyysjuoksussa sodan jälkeen, mutta hän ei sellaista myöntänyt. Eräät maamme vanhat juoksuennätykset ovat kuitenkin sellaisia, että pervitiini voisi ne selittää.


Kommentit (2) 

Ihmeparantajia

23.02.2010, 19:36

Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana urheilulääkäri Pekka Peltokallio suhtautuu lievästikin sanottuna kriittisesti ns. vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Hän kertoo, kuinka vuonna 1975 matkusti satoja, ehkä tuhansia, suomalasiakin Filippiineille sikäläisten ihmeparantajien leikattaviksi.

Nämä suorittivat operaation pelkästään käsin ilman mitään kirurgisia apuvälineitä. Skeptikot tosin väittivät, että kyseessä oli pelkkä silmänkääntötemppu, jossa tehostekeinoina käytettiin länsimaalaisten turistien hyväuskoisuuden lisäksi eläinten verta ja sisälmyksiä.

Peltokallion mukaan myös Suonenjoen Kärkkäälän kylältä kotoisin olevalta tohtori Valto Räsäseltä leikattiin niin ikään jotain. Kirjoittajan mukaan ”tosin arvon tohtori ei tiennyt leikkauksen alussa, mitä häneltä ryhdyttiin leikkaamaan eikä leikkauksen päätyttyä, mikä elin häneltä oli poistettu.”

Jos suomen kielessä on sana sarkasmi, niin ilmeisesti Pekka Peltokallion asenne tapahtuneeseen on sarkastinen. Mutta kuitenkin Kärkkäälän poikakin on päässyt maamme johtavan urheilulääkärin muistelmien sivulle. Urheilulääkäri oli tavallaan Valto-vainaakin, koska hän akupunktiolla hoiti kuopiolaisia urheilijasuuruuksia, ainakin Elon jalkapalloilijoita ja Riennon nyrkkeilijöitä.


Kommentit (0) 

Tähystys

24.02.2010, 20:09

Eilen mainituista ihmeleikkauksista julkaisi Irma Weisen kirjan ”Ihmeitten aika ei ole ohi”. Kirjoittaja oli myös Terveydenhoito-lehden keskustelutilaisuudessa puolustamassa näkemyksiään.  Peltokallio suhtautui leikkauksiin kriittisesti, vaikka Weisellä oli esittää vakuuttava todistekin ihmeestä.

Häneltä oli nimittäin poistettu peräsuolesta kananmunankokoinen kasvain ilman teräasetta. Ihmeparantaja Tony Agapao oli tarttunut pienen käsittelyn jälkeen kasvaimeen ja vetänyt sen hitaasti pois. Paluumatkalla oli lentokoneen vessassa vielä tarkastettu, että leikkaus oli onnistunut.

Todistelu ei vakuuttanut Peltokalliota. Mutta se, että lentokoneen WC:ssä paljaalla silmällä tarkastetaan peräsuoli, on jo kova temppu. Urheilumiehenä Peltokallio myöntää rehdisti, että siihen ei suomalainen lääkäri pysty. 


Kommentit (0) 

Kullan tuntua

25.02.2010, 18:17

Vaikka myönnän, ettei huippu-urheilun seuraamisessa ole järjen häivääkään ja että huijareita taitavat olla kaikki tyyni ja että vaikka Suomen tyttöjen kalusto ei sovellu vesikelille ja että vaikka Suomen tytöt eivät ole puheväleissä, niin alan pikkuhiljaa salaa mielessäni virittäytyä kultajuhliin.

Jotenkin ulkomaan naishiihtäjät ovat niin tyttösen oloisia, poikkeuksena tosin Norjan Björgen, verrattuna meidän vahvarakenteisiin, rintaviin, reiteviin ja perseviin pienviljelän emännän oloisiin tyttäriimme, että uskon Porilaisten marssin soivan tänään radiovastaanottimissa kaikissa suomalaiskodeissa, vaikkakin kyseisen musiikkikappaleen sanoittajan menttaalihygienian tilaa epäilen vahvasti ja luulen, että nykyään kyseisen marssin tuottaminen johtaisi syytteisiin kiihotuksesta kansanmurhiin.

Mutta jos emme voitakaan, niin on hyvä lohdutukseksi lukea kokonaisuudessaan tämä Tiede-lehden juttu vuodelta 2003. http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=385&vl= Siinä puhutaan ihmeaine IGF:stä ja ennen kaikkea geenidopingista. Enkä malta olla leikkaamatta ja liimaamatta lopuksi tätä pätkää kyseisestä ajankohtaisesta artikkelista, jos joku ei jaksa tutustua koko juttua.

Geenihuijareita vuonna 2008

 

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin olympialaisissa 2008.

 

Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. – Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

 

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on heille hyötyä.



Kommentit (0) 

Mitalisadetta

26.02.2010, 19:43

Ei tullut kultaa, mutta 28 pronssia tuli yhden illan aikana, joten 12 mitalin tavoite saavutettiin sittenkin ja mentiin jopa tavoitteesta  heittämällä ohi. En tosin halua pilata tunnelmaa, mutta muistutan, että vähän aikaa sitten Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue pelasi Kalpan alle 14-vuotiaita vastaan ja hävisi 5 – 1. Mutta nyrkit ja mailat huiskivat prosnssipelissä vähintäänkin miehiseen malliin. Kovia jätkiä varsinkin Ruotsin tytöt.

Tänä iltana voi vielä meille varmistua 24 hopeamitalia, mutta jotenkin on sellainen fiilinki, että Suomi häviää. Vaikuttaisiko asiaan, että selasin tuossa entisen suuren urheilujohtajan Kallu Tuomisen muistelmat. Hän palautti mieleen, että jo vuonna -80 Suomi oli vielä kolmannessa erässä ottelussa USA:a vastaan kultamitalissa kiinni, mutta sitten tuli notkahdus ja jäimme tietenkin neljänsiksi.

Tuomisen kirjasta selvisi myös, miksi meikäläiset  urheilijat yleensä pettävät odotuksiamme. Olemme jännittäjä kansaa. Calgaryn kisoissa suurmäen kilpailun ollessa jo käynnissä, Matti Nykänen soitteli Tuomiselle, että pitäisiköhän sitä lähteä hyppäämään ja pitäisiköhän jostain hommata kyyti, koska kohta alkaa olympialainen mäkihyppykilpailu. Nykäselle ja hänen silloiselle tyttöystävälleen oli nimittäin järjestetty muista erillinen hotellimajoitus, koska se katsottiin tässä poikkeustilanteessa perustelluksi ratkaisuksi.

Tuominen järjesti kyydin hyppypaikalle ja  jo harjoituskierroksen viidenneksi viimeinen mies oli vuorossa saavuttaessa mäen juurelle. Silloin Tuominen tiedusteli hermostuneena mäkikotkalta, etteikö tämän pitäisi jo olla hyppäämässä harjoitushyppyään. Matti katseli rauhallisena maisemia ja tokaisi: ”Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä”. Nykänen voitti kisan täysin ylivoimaisesti. Vanha totuushan on, että vain keskinkertaisuudet harjoittelevat.


Kommentit (0) 

Harlamov

27.02.2010, 19:22

Kävi kuten pelkäsin. Ei ollut 5 miljoonan asukkaan Suomesta vastusta 300 miljoonan USA:lle. Pelin alkua katsoessa tuli mieleen, ettei kisapappi riitä, vaan muutakin psykiatrista apua tarvitaan joukkueellemme. Vaikka ei sekään välttämättä auta.

Puhutaan, että iloisella 70-luvulla kallonkutistaja yritti iskostaa voitontahtoa jääkiekkomaajoukkueeseemme. Pelaajat makasivat salin lattialla syvässä rentoutuksen tilassa. Jokaisen piti ääneen vakuuttaa, että hän on parempi kuin yksikään Neuvostoliiton joukkueen pelaajista.

Neljä ensimmäistä suostuikin konsultin tahdon mukaisesti antamaan väärän todistuksen. Sitten oli hieman boheeminoloisen Timo Sutisen vuoro todistaa. Hän mietti hetken ja todisti sitten rehellisesti, että ainakin hänen mielestään jokainen venäläispelaaja on häntä parempi. Siinä vaiheessa koko joukkue röhähti selkäkeikkaneuruun. 

Mieleeni on jäänyt, että legendaarisen Harlamov-Petrov-Mihailov-ketjun peliesitys oli niin taiturimaista, ettei sellaista enää nähdä. Kaivoin netistä näytteen haalistuneiden punanuttujen pelistä ja sain vahvistusta uskolleni. http://www.youtube.com/watch?v=UrGg-vcBJW8&feature=related . Täytyy tunnustaa, ettei 70-lukulaista kiekkoilua enää nähdä. Tuntuu kuin katselisi hidastettuja pätkiä.  

Muuten vähän aikaa sitten TV:ssä oli ohjelma Toronto-jääkiekkomailatehtailija Seppo Rahusesta. Hänellä oli läheiset suhteet 70-luvun neuvostokiekkoiluun. Hän kertoi, että Valeri Harlamov otti niin raskaasti maajoukkueesta putoamisen, että ajoi tahallaan moottoritiellä Ladansa vastaantulevan rekan alle. 


Kommentit (0) 

Hienot kisat!

28.02.2010, 19:37

Hienot kisat kerta kaikkiaan ja upea suomalaismenestys. Maamme on kahminut tähän mennessä yhteensä jo 54 mitalia eli enemmän kuin kaikki muut Pohjoismaat yhteensä. 12 mitalin tavoite on saavutettu kirkkasti. Ja vielä miesten 50 kilometriä on hiihtämättä. Mikäli keli on hyvä ja voitelu onnistuu, on täysin mahdollista, että joku meidän kolmesta miehestämme jaksaa maaliin asti, jos voimanjako on oikea.

Hienot nämä kisat ovat siinäkin mielessä, että nämä ovat ensimmäiset täysin dopingvapaat olympialaiset sitten vuoden 1980 Moskovan kisojen. Jälleen olin väärässä, kun jokin aika sitten väitin, että kahden huippunaishiihtäjän ulkomuotokin on mukamas täysin muuttunut epäilyttävästi muutamassa kuukaudessa.

Eikä Moskovan tapahtumia voi täysin rinnastaa nykyisiin, koska silloin oli kyseessä kesäkisat. Luulenpa, että nämä ovat ensimmäiset oikeasti puhtaat talviolympialaiset sitten vuoden -36 Garmen-Partenkirschenin olympialaisten, jolloin pervitin oli vasta kehitteillä Saksan sotalaboratorioissa. Niinpä olen taipuvainen melkein uskomaan, että Jalkasen Kallen ja kummaneiden mitali saattoi olla Suomen kestävyyshiihdon viimeinen puhdas kulta.

Kallu Tuominen muuten paljastaa, että vuoden -72 Mäntyrannan käry, joka oli urheiluhistoriamme ensimmäinen, johtui erinäisistä huhuista, joiden perusteella hiihtäjä testattiin. Urheilujohtaja Tuominen itse hämmästyi yllättävää käryä, mutta Aku Kiuru vain totesi, että ”kyllä sie Kallu olet ollut sinisilmäinen.”


Kommentit (0) 

Hukkapätkiä

01.03.2010, 20:29

Olympiajääkiekko oli lyönyt leimansa eiliseen Kalpan ja Jokereiden nuorten kohtaamiseen. Tähän asti olen ihastellut nuorisokiekkoilun hyvätapaisuutta, mutta en enää siihen tule syyllistymään. Nyrkit huiskivat ja leuat louskuivat ihan isoisten olympialaisesimerkin antamaan malliin. Ero on huima sivistyneiden ihmisten harrastamaan jalkapalloon. Jalkapallossa ei tietääkseni ole suomalaisten pelissä koskaan lyöty ketään. Viime kesänä erotuomaria tosin ajettiin Kuopiossa takaa lapioiden ja rautakankien kanssa, mutta se olikin ulkomaalisten keskinäinen turnaus.

Uutta eilisessä pelissä oli myös, että katsojat vaivautuivat käyttämään luovuuttaan erotumareille huutelussa. Tähän asti viirupaitoja on nimitelty pelkästään v_ _  _ n homoiksi, mutta nyt päällimmäiseksi kohosi määre v _ _ _  n hukkapätkät. Olivat nimittäin harvinaisen pieniä miehiä. Mutta ilme ei heillä värähtänytkään; itse olisin varmaan alkanut heidän asemassaan huutelemaan takasin. Ymmärrän täysin Vldimir Zirinovskia, joka kerran Ranskan matkallaan äityi heittelemään kivillä mielenosoittajia, jotka karjuivat hänelle ilkeyksiä.

Muuten hukkapätkä-käsitteeseen olen Jokeri-pelissä törmännyt ennenkin. Alkutalven miesten pelin jälkeen oli joukko Jokereiden kannattajia täysin estoitta kusta lorottamassa, kuten Savossa sanotaan, jäähallin nurkalla. Ilmeisesti he pyrkivät näin merkkaamaan reviirinsä, kuten kehittyneiden imettäväislajien parissa on uroksille tyypillistä. Ohikulkevat   kuopiolaisneitoset tarkastelivat toimitusta uteliaasti ja asiantuntevasti arvostelivat helsinkiläisten lorottajien anatoomisia erityispiirteitä. 


Kommentit (0) 

Kostamuksen talvikisat

02.03.2010, 20:17

Karkean virheen teki Putin, kun päätti järjestää seuraavat talviolympialaiset etelän lomarannalla Shotsissa. Karjalan poikana hänen olisi pitänyt ymmärtää järjestää kisat kotimaisemissaan ja mieluiten yhteistyössä suomalaisten kanssa.

Venäjän vahvanmiehen karjalaistaustasta on vallalla kaksi kilpailevaa teoriaa. Ensimmäisen version mukaan hänen juurensa ovat Tverin Karjalassa ja toisen äskettäin syntyneen näkemyksen mukaan mies on Karjalan kannakselta, samaa alkuperää Savon Pulkkisten kanssa. Kumpi käsitys on oikea, jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että Putin on sen verran raitis ja työteliäs, ettei hän voi olla oikea venäläinen.

Viime kesänä minulle selvisi, että Kostamuksesta saisi  loistavan talviurheilukeskuksen. Lunta ja korkeuseroja riittää. Nimittäin malmikenttä, jolla nykyään toimii avolouhos, on 30 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Rautaa malmissa on noin 30 %, joten seudulle kohoaa ajan mittaan valtava kuonavuori, jonne pystyy rakentamaan millaisen syöksyrinteen tahansa.

Kisavieraiden majoituskaan ei tuota ongelmia. Alueella näyttää vielä elävän hyvä hirrenveistoperinne ja kelomökkien raaka-ainehuolto on turvattu. Jostain syystä Vienan Karjalan tienvarsilta löytyy miljoonia keloja. Luulen, että sikäläinen tienrakennuskulttuuri aikaan saa  metsäkuolemia, koska teiden varsilta puuttuvat ojat, jotka estäisivät puiden kosteusvauriot.


Kommentit (0) 

Karkean virheen teki Putin, kun päätti järjestää seuraavat talviolympialaiset etelän lomarannalla Shotsissa. Karjalan poikana hänen olisi pitänyt ymmärtää järjestää kisat kotimaisemissaan ja mieluiten yhteistyössä suomalaisten kanssa.

Venäjän vahvanmiehen karjalaistaustasta on vallalla kaksi kilpailevaa teoriaa. Ensimmäisen version mukaan hänen juurensa ovat Tverin Karjalassa ja toisen äskettäin syntyneen näkemyksen mukaan mies on Karjalan kannakselta, samaa alkuperää Savon Pulkkisten kanssa. Kumpi käsitys on oikea, jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että Putin on sen verran raitis ja työteliäs, ettei hän voi olla oikea venäläinen.

Viime kesänä minulle selvisi, että Kostamuksesta saisi  loistavan talviurheilukeskuksen. Lunta ja korkeuseroja riittää. Nimittäin malmikenttä, jolla nykyään toimii avolouhos, on 30 kilometriä pitkä, 1,5 kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Rautaa malmissa on noin 30 %, joten seudulle kohoaa ajan mittaan valtava kuonavuori, jonne pystyy rakentamaan millaisen syöksyrinteen tahansa.

Kisavieraiden majoituskaan ei tuota ongelmia. Alueella näyttää vielä elävän hyvä hirrenveistoperinne ja kelomökkien raaka-ainehuolto on turvattu. Jostain syystä Vienan Karjalan tienvarsilta löytyy miljoonia keloja. Luulen, että sikäläinen tienrakennuskulttuuri aikaan saa  metsäkuolemia, koska teiden varsilta puuttuvat ojat, jotka estäisivät puiden kosteusvauriot.


Kommentit (0) 

Jääpalatsi

03.03.2010, 20:29

 

Jatketaanpa viimekesäisten valokuvien innoittamalla tiellä hoipertelematta. Tutustuessani pitkällä Karjalan kierroksellani Kostamuksen nähtyvyyksiin ja elinkeinoelämään havaitsin, että siellä ei ole jäähallia, joten tämä puute vaikeuttaa mahdollisten talviolympialaisten järjestelyjä. Sen sijaan Kontupohjan karjalaiskaupungista sellainen löytyy. Tai oikeaJääpalatsistaan kyseessä ei ole enää jäähalli vaan jääpalatsi. Venäläiset ovat vähän äärimmäisyyksiin taipuvaista väkeä. Sieltä löytyy tosi viheliäisiä hökkeleitä ja sitten tosi upeita palatseja.

Kontupohja lienee yksi Venäjän siisteimmistä ja parhaiten menestyvistä kaupungeista. Asiantilan kerrotaan johtuvan tarmokkaasta paperitehtaanjohtajasta. Vanha historiallinen perinne aiheuttaa sen, että kansa ei ole kovin oma-aloitteista, mutta kova johtaja saa asiat jollakin tavalla toimimaan. Vaikka Kontupohja ei ole kuulunut Suomeen kuin ainoastaan jatkosodan aikana, niin tietty suomalaisleima tällä 35.000 asukkaan kaupungilla on. Kaupungissa on vielä 30-luvulla ollut paljon meikäläisiä, koska Stalin terrorin aikaan sieltä pystyttiin vangitsemaan peräti 11.000 suomalaista, osa Amerikasta muuttaneita.

Lähtiessäni viime kesän reissulle tarkoitukseni oli selvittää totuus huimasta huhusta, jonka mukaan Kontupohjan jäähalli olisi rakennettu jalokivestä eli spektroliitista. Asiaa tutkittuani olen tullut tulokseen, ettei se ole jalokiveä; ei ainakaan kokonaan. Sen sijaan palatsin korkea kivijalka ilmeisesti on plagioklaasimaasälpää, joka on näyttävä rakentamiseen soveltuva kivilaji, jossa myös yleisesti esiintyy spektroliittia.


Kommentit (1) 

Lazutina

04.03.2010, 20:20

Kontupohja on muutenkin menestyksekäs urheilukaupunki. Kaupungissa asuva ja kansallisuudeltaan karjalainen Larisa Lazutina on nimittäin voittanut hiihdossa peräti neljä olympiakultaa ja kahdeksan maailmanmestaruutta. Lisäksi hän on saavuttanut muovikassillisen himmeämpiä mitaleja, koska ihan aina ei voi voittaa. Lazutina on siis yksin saavuttanut enemmän mitaleja kuin Suomen hiihtäjät yhteensä 20 vuoden aikana.

Lazuninan saavutuksia täydentää Kontupohjassa syntynyt Jevgenija Medvedeva, joka on voittanut  yhden olympiakullan ja kaksi maailmanmestaruutta sekä käsittääkseni paperipussillisen muita mitaleja, koska aina ei voi voittaa. Epäilen, että Kontupohjan kaupunki on tällä vuosituhannella saavuttanut enemmän mainetta ja kunniaa kansainvälisillä kilpa-areenoilla kuin Suomi.

Enemmänkin mitaleja olisi voinut tulla, mutta neljä vuotta sitten olympialaisissa Lazutinalla oli jotain ongelmia veriarvojensa kanssa ja hänen kaikki suorituksensa hylättiin. En jaksa muistaa, montako kultaa hän silloin menettikään. Positiivisten testitulosten jälkeen hiihtäjätär vetosi siihen, että kuukautiset olisivat nostaneet hänen punasoluarvojaan. Tässä väitteessä on varmaankin joku vankka logiikka, mutta minulle se ei täysin avaudu.

Samoissa kisoissa kärähti myös Johan Myhleg, mutta muistelen, ettei hän vedonnut tapauksessaan kuukautisiin. Sekä Myhleg että Lazutina ymmärsivät lopettaa uransa käryjen jälkeen.  Ruotsin Elofsson lopetti myös, mutta syynä oli se, että hän yritti 50 kilometrin hiihdossa seurata koko matkan ajan vauhtiaan tasaisesti lisännyttä Espanjan saksalaista, mutta väsähti suomalaisten riemuksi niin, ettei palautunut siitä koskaan. Sitä mieltä ainakin suomalaisleirissä ollaan. 


Kommentit (0) 

Voimanaisia

05.03.2010, 20:16

Eilen kirjoitin kahdesta karjalaisneitosesta, jotka ovat kahmineet tällä vuosituhannella enemmän urheilumenestystä kuin kaikki suomalaisurheilijat yhteensä.

Itärajan pinnasta on löytynyt muitakin vahvoja naisia. Olisikohan asian laita niin, että idässä naisten on historian saatossa pitänyt muutenkin kunnostautua fyysisissä asioissa. Talonpito on perinteisesti ollut akkojen varassa, koska miehet ovat oleet sellaisia kuin ne Savo-Karjalassa bruukkaavat olla eli kovia reissumiehiä eivätkä ole kotona monestakaan syystä viihtyneet. Keskiajalla ei kuulumma Karjalassa mies ei ollut mies eikä mikään, ellei ollut Konstanttinopolissa pistäytynyt. 

Suomenkin itärajalta löytyy urheilussa kunnostautuneita naisia. Jaakkimasta kotoisin oleva Sylvi Saimo oli ensimmäinen suomalaissyntyinen naispuolinen olympiavoittaja ja muutenkin legenda jo eläessään. Hän oli niin kova nainen, että vaikka oli ammatiltaan maanviljelijä, niin miestä hän ei talonpitoon tarvinnut.

Eniten urheilumenestystä Suomen  Karjalan tytöistä on kerännyt Simpeleen Marja-Liisa Kirvesniemi (os. Hämäläinen), joka yltää noin puoleen Kontupohjan Lazuninan saavutuksista. Siiri Rantanen (os. Lintunen) oli Tohmajärven tyttöjä ja olympiakultaa sekä patsaan sai hänkin. Kaksinkertainen olympiavoittaja oli myös sotalapsena Ruotsiin siirtynyt, mutta Suomussalmella syntynyt Toini Gustafsson (os. Karvonen). 

Muuten luulenpa, että ainakin sukunimestä päätellen Marjo Matikaisenkin juuret kiertyvät itärajalle.  Jotenkin Matikainen kuullostaa hyvin lajityypilliseltä uukuniemeläiseltä sukunimeltä.


Kommentit (1) 

Katsastus

06.03.2010, 20:12

Alan kriitikot ovat vuodesta toiseen valinneet Kansalainen Kanen ihmiskunnanhistorian parhaaksi elokuvaksi. Hopealle sijoittuu perinteisesti Kummisetä I. Ihmettelen ulkomaalaisten arviointikykyä, koska mielestäni Matti Ijäksen Katsastus on eittämättä maailman paras filimi. Päivällä pystyin asian jälleen kerran tarkastamaan Teemalta.

Katsastus on koskettava ja kipeäkin kuvaus siitä, miten monien miesten on mahdotonta aikuistua. Elokuvassa vaariksi pilkatun vanhan lättähattu Öövinin suusta kuullaankin suuri oivallus, kun hän ihmettelee, miksi koko yhteiskunta vaatii, että sen jälkeen, kun nuorimies on täyttänyt 40 vuotta, hänen täytyisi ilmoittautua kansalaisopiston käkikellonveistokurssille.

Kansalainen Kanen olen nähnyt kolmasti ja se on pelkästään pitkästyttävä. Kummisetä I on ennen kaikkea kuvottavan väkivaltainen. Varsinkin sen potkimiskohtaus on muovannut myös suomalaista nakkikioskikulttuuria. Poliisien mukaan ennen Kummisetää eivät meikäläiset osanneet potkia kanssaihmisiä. 

Jostain merkillisestä syystä Kummisedän potkiminen on hyvin vastenmielistä. Sen sijaan kun Katsastuksen kolme vajaamielisen oloista testosteronidementiasta kärsivää päähenkilöä antaa Oulun sataman nakkikioskilla asennekasvatusta pesäpallomailoilla sikäläisille taksikuskeille, jotka eivät hyväksy sitä, että heitä nimitellään sutenööreiksi ja viinatrokareiksi, on se pelkästään  hauskaa hevosenleikkiä. Tarkistakaa vaikka itse http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5196 .


Kommentit (0) 

Latuja lumessa

07.03.2010, 19:49

V A Koskenniemi on tänään ajankohtainen. Sain juuri luettua Martti Häikiön kirjoittaman elämänkerran ja Hesarissakin oli artikkeli Koskenniemen talvisota-aiheisesta runokokoelmasta Latuja lumessa. Harmittaa, etten kummastakaan löytänyt V A:n ainakin rintamamiespiireissä tunnetuinta tuotosta.

Mahtipontisuuteen taipuvainen Koskenniemi riimitteli talvisota-aikaan jotenkin niin, että linjojen yli itään häviää neljä latua, mutta takaisin sieltä tulee vain kolme  latua. Alan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että runo todistaa, että ainakin yksi porukasta tuli järkiinsä ja ymmärsi hiihtää toisten perässä. Tahaton komiikka on huumorin paras, mutta myös vaikein muoto.

Muuten Häikiön tutkimuksen mukaan V A Koskenniemi toimi vuonna -18 sotatuomioistuimen jäsenenä, mutta ketään hän ei kuitenkaan omakohtaisesti ollut ampumassa, kuten eräät toiset tappamispsykoosiin sairastuneet kirjailijat. Tolstoilaisena humanistina tunnetuksi tullut Ilmari Kiantokin kadotti niin täysin järkensä valon, että vaati lehdessä myös kaikkien naispunikkien armotonta tappamista, etteivät he enää pääse siittämään uusia punikkeja. Kianto viittasi näkemyksensä perusteina kokemuksiin petovahinkojen torjunnasta. Naarassusihan on kaikein arvostetuin saalis riistanhoitopiireissä.


Kommentit (0) 

Terentjev

08.03.2010, 19:42

Maamme talviurheilun tilaan kyllästyneenä olen lohdutuksekseni selvitellyt rajantakaisen Karjalan hiihtosaavutuksia. Ja ihmeellinen on netti. Karjalaisen miesväestön keskuudesta on yksi hiihdon olympiavoittaja eli Fedor Terenjev  ja hänen venäjän kielinen elämänkertansa löytyy netistä. Googlen etusivun ylälaidassa olevalla kääntöohjelmalla siitä saa kielitaidotonkin jonkinlaisen tolkun. Yrittäkää itse vaikka  http://gov.karelia.ru/Karelia/1438/25.html . Kopioikaa alkuperäinen teksti ja siirtäkää Googlen kielenkääntäjään.

Epäselväksi minulle edelleenkin jää, että miksi Terentjev nukkui niin nuorena. Ei ehtinyt täyttää 38 vuotta. Samanikäinen kova kilpakumppani Veikko Hakulinen oli siinä vaiheessa vielä täydessä iskussa. Ja epäselväksi jää edelleenkin, että asuiko Terentjev kotonaan Paatenessa jatkosodan suomalaismiehityksen ajan. Ainakin hänen setänsä siellä asui. Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa tähän huuliveikkoon ja tietäjään.

Kerran Terentjevin Starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: ”Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin.” Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua. 

Muuten Falunin MM-kisoissa -54 suomenkieliset, mm. Terentjev joukon jatkona, ottivat viitoisvoiton 15 kilometrillä. Sellainen ei onnistu ihan aina edes norjankielisiltä.


Kommentit (3) 

Kalpa johtaa!

09.03.2010, 21:07

Ei ole Kuopio enää jalkapallokaupunki. Kalpa voitti juuri HIFK:ksi kutsutun huligaanijoukkion. Ja kun kaikki muut kärkijoukkueet samaan aikaan hävisivät, todistamme sitä eriskummallista jääkiekkohistoriallistatilannetta, että Kuopio johtaa sarjaa. Ja maamme jääkiekkohistoriaa tehtiin äsken siinäkin, kun kahden miehen alivoimalla pelannut vierashuligaanijoukkio otti maalivahdin kentältä. Ei olisi uskonut alkutalvesta, jolloin Lukko johti parhaimmillaan sarjaa muistaakseni 19 pisteellä, että Kalpa voittaa runkosarjan. Hyvä Sortavala!

Mutta korostan kuitenkin, että jalkapallo on pelien kuningas.Siinä pelissä on paljon mielikuvituksellisia esileikkejä eikä se ole sellaista yksinkertaista edestakaisin rynkyttämistä kuin  jääkiekko. Kups aloittaa kautensa ensi lauantaina klo 13  hyisellä Keskuskentällä. Etsin pilkkihaalarini ja menen seuraamaan pelienkuningasta, jossa ei vähän väliä hakata kanssapelaajia nyrkeillä. Korkeintaan vedetään kläägällä alavatsaan. Paikalle katsomoon tulee lisäkseni neljä muuta innokasta alan harrastajaa. Eli katsojia on yli tuhat kertaa vähemmän kuin äskeisessä kylätappelussa.


Kommentit (0) 

Syrjäänit

10.03.2010, 19:08

Joku ilta sitten kerroin, että rajantakaiset karjalaiset, joita on noin 50.000 henkeä, ovat saavuttaneet viime vuosikymmeninä  talviolympialaisten hiihdosta kuusi kultamitalia eli suurin piirtein yhtä paljon kuin viisimiljoonainen Suomen kansa. Karjalaiset ovat lukumäärään suhteutettuna suomalais-ugrilaisista parhaita tällä elämänalalla.

Mutta hyvin ovat pärjänneet sukulaiskansa syrjäänitkin eli komilaiset, joiksi heitä nykyään jostain syystä kutsutaan. Komin tasavallassa asuu noin miljoona ihmistä ja netistä olen löytänyt ainakin seuraavat varmat komilaiset: Raisa Smetaninalla on neljä kultaa, Nikolai Bazakovilla kaksi ja Vasili  Rotsevilla yksi, yhteensä siis ainakin seitsemän kultaa. Laskelmia tosin vaikeuttaa se, että tasavallan asukkaista syrjäänejä on vain puolet enkä ole varma muiden kuin Smetaninan sukulaisuudesta.

Lisäksi epävarmoja sukulaistapauksia ovat kukin yhden kullan voittaneet  Galina Kulakova, Jevgeni Beljajev ja Mihail Devjatjarov. Kaikki he olivat jostain Länsi-Siperiasta ja jos heidät luokitellaan syrjääneiksi, on tämä piskuinen kansa saavuttanut 10 kultaa.


Kommentit (0) 

Kapustin

11.03.2010, 20:10

Vieläpä tuli mieleeni yksi komilaisen sukulaiskansanedustaja, joka on olympiavoittaja. Sergei Kapustin oli 70-80-luvuilla yksi maailman parhaista jääkiekkoilijoista ja hän oli voittamassa olympiakultaa v-76. Tyypilliseen suomalais-ugrilaiseen tapaan hänkin nukkui pois hyvin nuorena, elikkä 42-vuotiaana miehen sydän petti.

Sama kohtalo on tainnut olla aika monella Tarasovin ajan punanutulla. Epäilen, että sen ajan valmennusmenetelmillä saattaa hyvinkin olla vaikutusta näiden veteraanien terveystilantesseen. Ainakin Juhani Tamminen, joka on muistaakseni mies, joka keksi jääkiekkopelin, kertoo muistelmissaan järkyttyneensä tavatessaan myöhemmin uransa jälkeen ikäisiään neuvostokiekkoilijoita. Tammisen mukaan on sittenkin parempi olla terve, vaikka maailmanmestaruus jäikin saavuttamatta.

Anatoli Firsov, joka saattaa olla kaikkien aikojen paras, vakuutti asiasta kysyttäessä, että Tarasov oli ainut huumeemme. Firsovin sydän petti alta kuusikymppisenä. Tarinan mukaan vaativa valmentaja Tarasov esimerkiksi määräsi harjoitusmielessä Firsovia kannattelemaan Volga-autoa ilmassa ainakin viiden minuutin ajan ja mies teki sen yhdellä kädellä ja kahdella jalalla. Toinen yläraaja oli nimittäin murtunut.

Tarasovin aikaan venäläiskiekkoilijat viettivät karua leirielämää lähes ympäri vuoden. Muutaman päivän kesäloma kuitenkin hyväksyttiin. Lomalta leirille palattaessa koko porukka määrättiin mustikkametsään ja tulostavoitteena oli kerätä ämpäri täyteen. Näin joukkueelle opetettiin sitkeyttä ja turhat luulot karsittiin pois. Enpä usko, että nykyiset NHL-tähdet suostuvat kyykistymään mustikkamättäälle. Tosin kalpalaisilta se saattaisi onnistua ja menetelmä voisi olla oivallinen tapa seuran taloutta turvattaessa.


Kommentit (0) 

Todella mautonta

12.03.2010, 20:31

Yritin tuossa löytää vahvistusta sille, että huippuhiihtäjätär ja kolhoosin paras lypsäjätär Galina Kulakova olisi komilainen ja siis kaikkien suomalaisten sukulaistyttö, mutta varmistusta teorialle ei löydy.

Sen sijaan netistä löytyy törkeän neuvostovastainen juttu siitä, että Sapporon olympialaisissa eräs venakkohiihtäjätär olisi ojentanut joukkuetoverittarelleen syntymäpäivälahjaksi partakoneen, josta asiasta suivautuneena lahjansaaja olisi potkaissut lahjanantajaa munille. http://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=14232 . Todella mautonta ja naisia halventavaa, mutta niin vain pääsi minultakin tahtomattani selkäkeikkanauru.

Mutta netistä löytyy myös tämä paljastava kuva olympiavoittaja Julia Tshepalovasta, josta ilmenee, ettei Julia ainakaan ollut potkun kohteena. Ihan tulee mieleen suomalainen kansanlaulu, jonka mukaan tyttö istu kivellä, kivi oli siliä ja vesi sitä virutteli. http://s.ohtuleht.ee/multimedia/images/000009/02FB7849-606C-4996-996C-208B24596C5C.jpg . Aika on näköjään muuttunut siitä, jolloin Pressin veljekset Tamara ja Irina olivat hyvän itäisen naapurimme valovoimaisimmat urheilijattaret. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tamara_Press_(urheilija)


Kommentit (0) 

Asioilla on selityksensä

13.03.2010, 20:00

Tapahtumilla on selityksensä. Pitäjänlehti paljasti, miksi Kärkkäälää pommitettiin raivoisasti talvisodassa. Asiaa olen paljon miettinyt ja tyhmä olen ollut, kun en itse keksinyt. Sikäli olin teoriassani oikeassa, että Suojärvensuota luultiin lentokentäksi, mutta ei Rissalan vaan Naarajärven kentäksi.

Koneiden tarkoituksena oli ensiksi pommittaa Pieksämäkeä, mutta ratapihalta paenneiden veturien savu kätki kaupungin ja vihollislentäjät kuvittelivat Suonenjoen olevan Pieksämäki. Ensin pudotettiin noin 60 pommia Suonenjoen lähistölle tietääkseni ilman henkilövahinkoja. Tosin äitini oli joutunut siirtämään nukkensa pöydän alle ilmasuojaan. Sitten pommittajat jatkoivat mielestään Naarajärvelle, mutta suunnistivatkin erehdyksessä Kärkkäälään. Jos joku kone palasi tuolta retkeltä kotikentälleen, olisi hyvä lukea sen raportti saavutuksista; vihollisen tappioita saatettiin liioitella, sillä tuleva turvesuo ei juurikaan vaurioitunut.

Kilometrien korkeudesta liikkuvasta koneesta tähystettäessä sattuu erehdyksiä. Varsinkin pommituslentäjille, joista ei yleensä tule kokeneita ammattilaisia. Maailmansodan alussa ainakin eglantilaisten pommituslentäjien tappiot lennoilla olivat noin 20 %. Toisin sanoen keskimäärin lentäjä pääsi harjoittelemaan ammattiaan tositoimissa vain viitisen kertaa, ennen siirtymistä tuonilmaisiin ilmavoimiin. Luulen, että venäläisten tappiot talvisodassa olivat ainakin samaa luokkaa.

Puhutaan, että sodan jälkeen, kun valvontakomission upseerit saapuivat Helsinkiin, poisti komission ilmavoimien mies oma-aloitteisesti yhden kunniamerkin miehustastaan. Se oli myönnetty Helsingin tuhoamisesta. En usko tätä juttua. Kyllä venäläisten tiedustelu varmaankin pystyi selvittämään noin tärkeän asian totuuden.

Sen sijaan uskon tarinaan, jonka mukaan valvontakomission lentäjäsankari kiinnostui panssarilaiva Väinämöisen tilanteesta, kun kuuli sellaisen edelleenkin olevan käytössä. Kun hänelle näytettiin Pansion kallioluolassa vaurioitta kelluva alus, poisti upseeri itseltään yhden kunniamerkin. Hän oli tietämättään upottanut Kotkan sataman edustalla olleen saksalaisen ilmatorjunta-aluksen Väinämöisenä. Kunniamerkkiä ei olisi tarvinnut poistaa. Kyllä IT-aluksen pommittaminen upoksiin vastaa vähintäänkin Väinämöisen tuhoamista. 


Kommentit (2) 

Lentosuunnistusta

14.03.2010, 19:44

Vanhana hyvänä Brezhnevin aikana Heinolassakin harrastettiin laajaa kansainvälistä ystävyystoimintaa. Meno ei ollut yhtä pönäkkää kuin Matti Ijäksen Delegaatio-elokuvasta voisi päätellä, vaan välillä ystävyyden nimissä temmellettiin oikein tosissaan. Oikeastaan tässä aiheessa olisi hyvä ohjelmaidea Heinolan upealle kesäteatterille.

Yksi ystävyyskaupungeista oli Baranovits Neuvostoliiton Valko-Venäjän tasavallassa. Nyt suhde on tietääkseni jostain syystä jädytettynä. Kaupungilla kiersi aikoinaan villi huhu, jonka mukaan sikäläinen ystävyysdelegaatio olisi Heinolassa täydentänyt vajavaisia valuuttavarantojaan myymällä paikallisen hotellin baarikaappien sisällöt ohikulkijoille, mutta Heinolan kaupunginjohto kiisti jyrkästi tiedon.

Kuitenkin Heinolan ja Baranovitsin kansainvälisillä yhteyksillä on vanhat perinteet. Nimittäin kesällä -41 Baranovitsissa oli lentotukikohta, jolla oli kalustonaan Neuvostoliiton harvoja moderneja nelimoottorisia pommikoneita. Yhden sellaisen miehistö sai tehtäväkseen operoida Berliinin yllä, joka varmasti oli äärimmäisen haasteellinen tehtävä nykykielellä.

Mutta jokin meni suunnistuksessa pieleen. Sen sijaan, että kone olisi lentänyt etelään, harhautuikin se kurssissaan 180 astetta ja lensi melkein Heinolan ilmatilaan, eli naapurikuntaan Nastolaan ja teki siellä pakkolaskun, jossa menehtyi aika monta miestä. Paikalle on sittemmin rakennettu näyttävä muistomerkki ja tietääkseni vielä vuosikymmeniä turman jälkeen on surevia omaisia vieraillut paikalla.

 Lentokoneen harhautumisen syystä on kaksi kilpailevaa teoriaa, joihin ehkä palataan myöhemmin. 


Kommentit (0) 

Venäläisäiti

15.03.2010, 19:57

Muisti alkaa palailemaan pätkittäin. Ei se pakkolaskupaikka ollutkaan Nastolassa vaan Lapinjärvellä, vaikkakin Savon vinkkelistä ne ovatkin yhtä ja samaa seutua. Muistaakseni kirjassa Salaisen sodan varjot, joka ilmeisesti perustuu ainakin jossain määrin liian salaisena tuhottuun Stella-Polaris-aineistoon, kerrotaan yksi näkökulma tapaukseen.

Kirjan mukaan Berliiniin suunnistamassa olleita pilotteja alkoi pelottaa ja he päättivät henkensä säilyttääkseen suunnata kohti Suomea. Jossain Etelä-Suomessa lentäjät hyppäsivät koneesta ja muu miehistö tuli sitten itsestää koneen mukana alas Lapinjärvellä. Kirjan mukaan hengissä selvinneet miehistön jäsenet ottivat myöhemmin  vankileirillä hypänneet lentäjät lievästikin sanottuna veljellisesti vastaan.

Sen sijaan Esko Sipiläisen kirjassa Pommituslento Berliiniin – Pakkolasku Lapinjärvelle kerrotaan tapauksesta toinen versio. Sen mukaan kone oli oikeasti matkalla Berliiniin, mutta venäläisten oma ilmatorjunta vaurioitti konetta niin, että se kaarsi pelkästää oikealle ja niinpä se tuntien kuluttua päätyi Lapinjärven pellolle. Osa miehistöstä jäi henkiin, koska koneessa oli diesel-moottorit eikä se leimahtanutkaan tuleen maahan osuessaan, kuten bensakoneet helposti tekivät.

Muuten Kämäräisen Sami Kärkkäälästä viestitti, että historiasta kiinnostunut autourheilumies  Pekka Pellinen on tutkinut Suojärven pommituksen kulkua ja selvittänyt, ettei koneista yksikään palannut kotiin. Myös isä-vainaani kertoi samaa ja vielä senkin mielenkiintoisen yksityiskohdan, että viimeisin olisi ammuttu alas Suomenlahteen. Muistaakseni samana päivänä sattuneessa Jorma Sarvannon ME-suoritukksessa oli sama erityispiirre, että viimeinen kone putosi mereen, joten nähtäväksi  jää, liittyykö Kärkkäälä maailman ilmailunhistoriaan.

Lopuksi hiljennymme kaikkien urhoollisten neuvostolentäjien muistoa kunnioittaen kuuntelemaan yhtä maailman kauneimmista ja surullisimmista sävelmistä, josta ei tietääkseni ole suomenkielistä versiota, mutta itse kutsun sitä Venäläisäidiksi. Korostettakoon, että nuo sankarivainajat olivat nykyisten skeittaripoikien ikäisiä. http://www.youtube.com/watch?v=CP34xxHKDTM


Kommentit (0) 

Ilmailunhistoriaa

16.03.2010, 21:03

Kärkkäälä on sittenkin osa ilmailunhistoriaa. Sen pajasti tänään Pitäjänlehdessä eläkkeellä oleva karttulalainen rehtori Lauri Reinikainen.

Hän kertoi, että asia, jota olen pitkään epäillyt, pitää paikkansa. Suojärvensuota vaurioittaneet neuvostopommarit  olivat elimellisenä osana tapahtumia, kun Jorma Sarvanto suoritti kuuluisaa maailmanennätystään ampuessaan alas kuusi konetta neljässä minuutissa. Reinikainen ei paljasta tietolähdettään, mutta kukapa tunnettua opettajaa ja urheilumiestä epäilisi pötypuheesta. 

Tämän tiedon jälkeen uskallan kertoa tapauksen yksityiskohdat täytenä totena kaikille. Samoin kuin myöskin senkin uskallan kertoa, että kaikkien on syytä tämän esimerkkitapauksen valossa olla varovaisia tullessaan v_ _ _  _ _ _ maan kärkkääläisille. Siinä on monta kertaa käynyt monelle  tosi huonosti. 

Muuten eilen tuli telkkarista ohjelma, jossa vierailtiin Vaasan lähellä Koivulahden lentoturman muistomerkillä. Vuoden 61 onnettomuuden taustoja ei kerrottu. Entinen työkaverini oli ollut ensimmäisiä tapahtumapaikalla. Hän kertoi, että kokenut lentäjä oli kuulemma pimeässä erehtynyt pitämään korkeajännitelinjaa kiitoratana. Väärinkäsitykseen uskotaan vaikuttaneen sen, että lentäjä oli ottanut vähän rohkaisua ennen lentoa.

Luin joskus Finnairin historian, mutta siinä ei tällaisia asioita kerrottu. Tosin myönnettiin avoimesti, että 50-luvun lentäjät eivät suinkaan olleet mitään vesipoikia. Ilmeisesti senajan vehkeillä ei uskaltanut ihan selvinpäin lennellä. 


Kommentit (2) 

Saarnamiehiä

17.03.2010, 20:19

Olen innolla seurannut tohtori Kiminkisen saarnahetkiä telkkarista. Pääsyynä tietenkin se, että yhtenä hahmona ohjelmassa on vilahdellut jossakin määrin kärkkääläistaustainen Mansikka-Antti. Hän tuskailee paino-ongelman kanssa. Ei yllättävää, sillä kärkkääläismiehet ovat perinteisesti raavaita. Itse vain 87-kilosena näytän porukassa laihalta kuin huussinovi.

Viime Kiminkisen jaksossa vilahti toinenkin tuttu elikkä  entinen ammattinyrkkeilijä Timo Ahola. Hän oli 70-luvulla se manageri Elis Askin kaipaama hyvä iso mies ja valkoisenrodun vihoviimeinen toivo. Kehämenestykseltään mies oli ehkä Tony Halmetta huonompi, mutta muistelen, että ampujana astetta parempi. Nimittäin viimeiseessä hänestä kertoneessa lehtiuutisessa olleen aiheena eräs surmanlaukaus.

Mutta nyt Ahola ilmestyi ruutuun elinvoimaa ja tyytyväisyyttä uhkuvana ja kun netistä tarkastin, niin paljastui, että hän toimii hykyään Helluntai-liikkeen saarnamiehenä Saarijärvellä  http://www.netmission.fi/srk/saarijarvi/index.php?id=3081 . Se on hyvä se. Tuollaisella roolinvaihdolla paluu yhteiskunnan hyväksytyksi jäseneksi onnistuu hyvinkin.

Entinen väkivallan ammattilainen vaikuttaa olevan itse lempeys ja hyväntahtoisuus. Miehessä näyttää olevan sellaista rosoista karismaa, jota alalla tarvitaan. Luulen, että sosiaali- ja päihdehuollossa tällaiset veikot ovat ainakin kenttätyössä laudaturtyttöjä parempia.  Netistä löytyy myös tieto, että saarnaajasta on dokumenttielokuvatekeillä ja näytepätkiä onkin jo nähtävillä.


Kommentit (0) 

Sormien katkomista

18.03.2010, 20:18

Minulla on aavistus, että tohtori Kiminkinen valitaan seuraavissa vaaleissa huimalla äänivyöryllä eduskuntaan Keskustan listoilta Keski-Suomesta. Timo Aholallakin saattaisi olla saumaa, sillä eduskunnassa on tällä hetkellä Tony Halmeen kokoinen aukko täyttämättä. Mutta muitakin saarnaaja-voimailjoita saattaa olla äänestäjillä valittavana.

Nimittäin helluntalaisten toiminnassa ovat olleet näkyvästi mukana Los Angelesin painin olympiavoittaja Jouko Salomäki ja Salomäkeä pari numeroa suurempi painija Toni Hannula, jolta jäi kuitenkin nuorena poikana olympiakulta saavuttamatta törkeän tuomaripelin seurauksena. Hän johti ottelua isäntämaan tulevaa kultamitalistia vastaan vielä aivan loppuhetkillä, mutta sitten hänet ajettiin ulos.

Olympialaisten jälkeen Hannulalla ei enää mennyt elämässä kovin hyvin. Väkivaltatuomioita siunaantui ja puukkokin lyötiin jossain välissä rintaan. Jonkin aikaa mies pysyi kuivilla uskoontulon avulla, mutta kaikkia ei uskokaan pelasta. Wikipedia kertoo koruttomasti seuraavaa:

”Hannula oli vankilatuomioiden vuoksi poissa painimatoilta kahdeksan vuotta. Häntä puukotettiin vuonna 1995, mutta hän nousi harjoittelun ansiosta takaisin SM-huipulle. Hän voitti 1996 painin SM-pronssia ja 1997 SM-hopeaa.[2][3]

Toni Hannula tuomittiin 12. joulukuuta 2007 Oulun käräjäoikeudessa törkeästä ryöstöstä 3,5 vuoden ehdottomaan vankeuteen. Hän oli elokuussa 2007 pakottanut rikostoverinsa Arto Saarilammen kanssa erään oululaismiehen luovuttamaan pankkitilin tunnusluvun. Vaatimusta tehostaakseen miehet olivat murtaneet uhriltaan yhden sormen sekä katkaisseet kaksi vasemman käden sormea keskinivelen kohdalta. Saarilampi sai yli viisi vuotta vankeutta.[4]     

Muistelenpa lukeneeni lehdestä, että vaikka pankkikortin tunnusluku saatiinkin selville, niin rahaa ei kuitenkaan onnistuttu nostamaan, sillä siihen henkinen suorituskyky ei enää riittänyt.  


Kommentit (0) 

Kahden kerroksen väkeä

19.03.2010, 20:25

Muistanpa, kuinka joskus Heinolassa järjestimme sählyturnauksen. Joukkueita siunaantui kiitettävästi, jopa liikaakin. Varsinkin yksi ilmetty Helvetin Enkeleiltä vaikuttava porukka mietitytti, koska se oli minulle aivan outo ja uusi sakki. Ajattelin, että tohtiiko kyseistä porukkaa päästää ollenkaan pelaamaan, koska henkilövahinkojen riski vaikutti ilmeiseltä.

Mutta pitihän pojat päästää kentälle. Yllättäen he pelasivat kuin herrasmiehet ottaen huomioon sen, että paikalla oli naisia ja jopa lapsia. Helvetin Enkelit voittivat pelit ylivoimaisesti. Vasta myöhemmin sain selville, mistä väestä oli kysymys. Helvetin Enkelit edustivat Heinolan Helluntai-seurakuntaa.

Helluntailaiset näyttävät Suomessa korostetusti olevan tämän yhteiskunnan häviäjien  yhteisö. Entiset alkoholistit, rikolliset ja romaanit kokevat yhteisön omakseen. Sen sijaan TV:ssä parhaillaan pyörivässä maailman uskontoja käsittelevässä sarjassa kerrotaan, että helluntai-liike on yksi nopeiten kannatustaan lisäävistä suuntauksista maailmassa ja että esimerkiksi Koreassa, jossa liikkeellä menee erittäin hyvin, se on korostetusti menestyvien ihmisten seurakunta.

Muuten 1990 Matti A. Miettinen julkaisi tutkimuksen Niilo Ylivainion parannustoiminnasta. Kirjan sanoma on tyly. Ihmeiden aika on ohi. Yhtään pysyvää ihmeparantumista ei löytynyt. Sen sijaan itsemuria löytyi yllättävän paljon mielestään ihmeparannuksen kokeneiden  ihmisten keskuudessa.


Kommentit (0) 

Hankipalloa

20.03.2010, 19:48

Sonnustauduinpa pilkkivarusteisiini ja kahlasin Keskuskentällä mukamas Kupsin peliin. Mutta peli oli peruutettu. Oli liikaa lunta. Ensimmäisen kerran Kuopion jalkapallohistoriassa ottelu peruutettiin liiallisen lumen vuoksi. Kahlasin takaisin kotiin. Olin vaakan mukaan vaelluksen aikana flunssaisena hikoillut kaksi litraa. Nyt odottelen vanhanmiehen ystävää, eli keuhkokuumetta, vierailulle.

Pehmeitä ovat nykyajan miehet. Ennen Kuopiossa nimen omaan talvisin harjoiteltiin jalkapalloa pelaamalla umpihangessa. Tätä palloilumuotoa voisi ihan hyvin nykyäänkin pelata myös kilpasarjana talvisin. Ja olisihan se oiva lisä myös talviolympialaisten ohjelmistoon. Suomikin voisi päästä mitalelille.

Kulta-ajan kupsilaiset muistetaan tekniikkavirtuooseina, mutta se on väärä mielikuva.  Joukkue pärjäsi ennen kaikkea kovan fysiikan turvin. Lumihanki ja Puijon portaat tulivat pelureille tutuiksi. Ja jos joku myöhästyi treeneistä, sai hän kiivetä Puijon rappuja valmentaja harteillaan eikä Bomanin Kunu ollut mikään pieni mies.

Välillä Kupsin fysiikkaan panostus meni vähän överiksikin. Vuonna -72 joukkue johti kesätauolla sarjaa selvästi, mutta sitten itseoppinut valmentaja Räsänen sai tietoonsa, että maineikkaat kestävyysjuoksijamme suorittavat tyhjennysharjoituksen ennen suurkisoja ja että siitä saattaa olla kestävyysjuoksussa hyötyä.

Niinpä kupsilaiset alkoivat joka keskiviikko juosta itsensä puolikuoliaiksi eikä turhaan. Kun sarja päättyi oli väsymyksestä puolikuollut joukkue pudonnut viidenneksi. Tosin Martta-kahvion toisen tarinan mukaan joukkueen romahduksen aiheutti harjoittelun laiminlyönti. Nimittäin joukkue hankki saaresta yhteisen kesämökin, jonne pelaajat innolla kokoontuivat lepäämään ja virkistäytymään. Ehkä molemmat teoriat ovat totta ja täydentävät toisiaan.


Kommentit (0) 

Tehtävä Utissa

21.03.2010, 20:15

Ihmeellinen on netti. Kun aikani etsin sieltä tietoa Suojärvensuon pommituksesta, niin ilmeni, että tapauksen tiimoilta on kirjoitettu paksu, lähes tieteellinen, tutkimus nimeltään Tehtävä Utissa. Tekijöinä ovat Heimo Siiropää – Jukka Vesen – Heikki Kauranne. 

Sain nyt luettua tämän Kuopion kaupunginkirjastosta vaivatta löytyneen teoksen. Pettymys on melkoinen, koska Suojärvensuon pommituksesta vastanneen laivueen operaatio on kyllä muuten huolella kirjattu, mutta niistä 25 turvesuolle päätyneestä pommista ei mainita sanaakaan.

Alunperin Inkerinmaan kentältä läksi kahdeksan kaksimoottorista Iljusin-merkkistä pommikonetta.  Kukin kone pytyi ottamaan reilun tonnin pommikuorman. Heti alkumatkasta suomalaishävittäjä tuhosi yhden koneista. Loput seitsemän konetta seurasivat Savon rataa.

Ensiksi ne  pudottivat Piekämäellä Pieksäjärveen muutaman pommin. Sitten oli vuorossa Suonenjoen kirkonkylä, joka ei juurikaan kärsinyt vaurioita, sillä sielläkin osumat tulivat valta osin  jäälle. Sitten kirja väittää koneiden suunnistaneen Kuopion kimppuun, mutta ei mainitse Suojärvestä mitään.

Tietääkseni vain yksi Suojärvensuon pommeista putosi Suonenjoen puolelle, muut 24 Karttulan puolelle. Sikäli kärkkääläisillä on ollut noista pommeista virheellinen tieto, etteivät ne voineet olla 500-kiloisia kuten puhutaan, vaan 100 kiloa lienee lähempänä totuutta.

Minulle jäi kirjasta epäselväksi, riittikö Suonenjoen koneiden pommeja myös Kuopioon. Asian selvittämistä sotkee, se että juuri samoihin aikoihin kaupungin kimpussa  oli myös toinen laivue, joka oli tullut Varkauden kautta. Kuopio oli koneille helppo maali, sillä siellä ei ollut kuin muutama it-konekivääri, jotka eivät mahtaneet pommareille mitään.

Paluumatkalla Suonenjoen yli lentänyt laivue törmäsi Kymenlaaksossa  Jorma Sarvannon Fokker-hävittäjään, joka hetkessä sai koneista kuusi palamaan. Paloherkkyyden syynä saattoi olla se, että koneiden polttoainesäiliöt eivät ilmeisesti olleet kumilla panssaroidut kuten myöhemmin yleensä olivat Talvisodan kokemusten opettamina.

Sarvanto ilmeisesti toimi sikäli annettujen ohjeiden vastaisesti, että oli ottanut 2000 kk-patruunansa joukkoon runsaasti sytytysammuksia, joiden käyttö oli säästösyistä ankarasti säänneltyä. Sarvannolta loppuivat panokset kuudennen koneen jälkeen ja seitsemäs kone pääsi ainakin Suomenlahden ylle, jonne kaksi muuta suomalaishävittäjää sen luultavasti pudotti – tosin täyttä varmuutta asiaan ei ole koskaan saatu.

Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät herkästi eivätkä ne pysyneet ilmassa yhdellä moottorilla. Niistä hyppääminenkin lienee ollut vaikeaa, koska alasammutuissa koneissa oli yhteensä noin 20 hengen miehistö, mutta vain kaksi onnistui pelastautumaan sotavankeuteen.  


Kommentit (0) 

Äimän käkenä

22.03.2010, 19:38

Eilen vielä uskoin löytäneeni historiallisen totuuden Kärkkäälän pommituksesta. Alan erityisasiantuntijoiden tutkimus todisti mielestäni vedenpitävästi sen, että Majuri Majstrenkon alunperin kahdeksankoneinen laivue lensi noin 500 kilometrin päästä Kretshevitsyn kentältä ja pudotti jostain käsittämättömästä syystä Suojärvensuolle 25 järeää pommia.

Tosin tästä Suojärven pommituksesta Tehtävä Utissa-kirja vaikenee ja väittää koneiden särkeneen Kuopiota. Teon jälkeen laivueen reitti osui paluumatkalla Kymenlaaksossa Jorma Sarvannon hävittäjän kanssa yhteen tuhoisin seurauksin. Lisäksi Savon taivaalla kierteli myös Majuri Balashovin yhdeksänkoneinen laivue, joka onnistui Kuopion pommituksen palaamaan kotikentälleen.

Mutta äsken sain Kämäräisen Samilta terveisiä, joiden mukaan  Pellisen Pekka on päätynyt tutkimuksissaan siihen, että laivueita olikin kolme. Ilmeisesti Pekkakin on Pilliklubi-5-askin kanteen laskeskellut, että pudotettuja pommeja oli liikaa kahden laivueen kuormaksi. Pitänee yrittää saada Pekalta lupa julkaista hänen tutkimuksensa netissä.

Nyt pitäisi kerätä talteen silminnäkijöiden lausunnot. Uskoisin, että ainakin Kauppisen Sulo, Korholan Pentti ja Närhien Eelis muistavat, motako koneita oli, mistä suunnasta ne tulivat, montako pommia pudotettiin ja miten suuret montut ne tekivät. Asiantuntija pystyisi varmaankin  päättelemään pommien koon. Olivatko ne 500-, 200- vai 100-kiloisia. Ja tietääkseni Koivulassa on tallessa sirpaleita, joista voisi päätellä jotakin. Itse olen kuullut, että teräskuoret olivat ratakiskon paksuisuutta.


Kommentit (0) 

Pekka Pellisen tutkimus Kärkkäälän pommituksesta

23.03.2010, 19:13

Pekka Pellinen on Kämäräisen Samin välityksellä lähettänyt alla olevan näkemyksensä Kärkkäälän pommituksesta ja olen saanut luvan julkaista tarinan sivullani. Kiitokset molemmille miehille. Itse epäilen, että Pekka, jonka tutkimustulos eroaa aiemmin esittelemäni kirjan tiedoista, saattaa hyvinkin olla oikeassa. Laivueita Savon taivaalla taisi sittenkin olla kolme eikä kaksi, kuten kirjassa Tehtävä Utissa kerrotaan. 

PEKKA PELLISEN TARINA LOPPIAISPOMMITUKSESTA

 

Neuvostoliiton 323 pommitusrykmentin uusi komentaja Nikolai Bomolov sai tehtäväkseen Kuopion pommituksen. Valmistautuminen oli huolellinen. Loppiaisaattona tehtiin säähavainto tiedustelulento Kuopioon. Samalla varmistettiin ettei suomalaiskoneita ole Utissa. Loppiaisaamuna vielä lennettiin varmistuslento Uttiin. Nikolai oli päättänyt näyttää esimiehilleen ja alaisilleen, että Suomen ilmatilassa pärjätään.

Nikolai nousee kolmella laivueella. Kaksi yhdeksän koneista SB-laivuetta ja yksi kahdeksan koneinen DB-laivue. DB:t ovat tuliteriä koneita. Lentueet suuntaavat Kuopioon eri reittejä.Suomalaiset ovat huomioineet tiedustelulennot ja loppiasaamuna alkaneet siirtää koneita. Kuusi konetta Uttiin ja neljä Vesijärvelle Lahteen. Luutnantti Sovelius oli siirtolennolla Lappeenrannasta Uttiin. Klo 9.30 Sovelius sai Haminasta tiedon kahdeksan koneisesta laivueesta. Sovelius tavoittaa koneet ja onnistuu pudottamaan yhden, loput jatkavat matkaansa pohjoiseen.

Nikolain laivueella saattoi mennä jotain vinoon Kuopiossa, koska tavaraa jäi vielä Kärkkäälän pommitukseen. Klo 11.50 alkoi Savon radan varrelta tulla ilmoituksia seitsämän koneisesta laivueesta. Sarvannon partio (kaksi konetta) starttaa ensimmäisenä. Sarvannon Fokkeri vetää terhakkaammin ja partiokaveri jää. Kaksi muutakin partiota nousee, mutta eivät ennätä kiivetä tarpeeksi korkealle. Sarvanto on melkein taistelukorkeudessa, kun Nikolain laivue putkahtaa näkyviin.


Yhdellä kaarroksella Sarvanto on laivueen kimpussa. Sarja taka-ampujaan ja käynti koneen rungon puolella. Sarjat molempiin moottoreihin. Pommarit kääntyvät palavina syöksyyn. Kuusi konetta neljässä minuutissa. Sarvanto on legenda. Palavissta koneista onnistuu laskuvarjolla kaksi miestä pelastautumaan. Kaksi upseeria, joilta saadaan tarkkoja tietoja lentueesta.


SB-lentueet varmaan palasivat tukikohtaansa häiriöttä. Konemäärään nähden (26 konetta) Kuopion pommituksen tulokset olivat melko vaatimattomat. Nikolai kuviteli jo pelastautuneensa, koska lähetti radioviestin tukikohtaan: tehtävä suoritettu, yksi koneista paluulennolla Suomenlahdella: Takaa-ajajat Sovelius ja ylik. Ikonen ovat lähellä. Taas ropisee luodit koneessa, vasen siipi syttyy palamaan. Nikolai yrittää vielä taistella ja raahaa taka-ampujan ruumiin koneen runkoon. Nikolai on taka-ampujan paikalla ja saakin lyhyen sarjan ammutuksi. Sovelius tulittaa ja DB kaartaa surman syöksyyn, pudoten Suursaaren lähistöllä. Nikolain huono onninen lentue on tuhottu täydellisesti.

 

 

Nämä tiedot ovat lähteistä: Joppe Karhunen: talvisodan taivas ja Jorma Sarvanto:
Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla

 


Kommentit (0) 

Sofi

24.03.2010, 20:12

Eilen oli kapungintalolla arkkipiispan vieraana kirjailija Sofi Oksanen, joka on entinen Finlandia-palkinnon voittaja ja tule Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon voittaja. Kiiruhdin paikalle ennätysmäisen varhain, koska Sofi on kalpea ja kovin kaunis. Petyin taas naisasioissa.

Olin kaupungintalon edustalla puolisen tuntia ennen tilaisuuden alkua, mutta tapahtumapaikan tienoo oli jo mustanaan muitakin kanssaihmisiä. Ovella oli lappu ”TÄYNNÄ”, mutta kirjallisuudennälkäiset kuopiolaiset jäivät silti odottelemaan pihalle toivossa, että edes kirjailijan ääni kantaisi ulos asti. Kuopio ei ole enää jalkapallokaupunki vaan kirjallisuuskaupunki. Sofi Oksasella on selvästi enemmän yleisöä kuin Kupsilla.

Ihmisen ulkonäkö on nykyään ratkaiseva asia. Keskinkertainenkin kirjailija muuttuu hyväksi, jos hän on kaunis. En tarkoita tällä Sofia enkä usko, että Sofissa ihmisiä houkutteli vain karismaattinen olemus, vaan moni raavas mies tuli katsomaan myös hentoa naista, joka lööppien mukaan kirvaisi raavasta pitkänlinjan AY-miestä, kun tämä änkeytyi liian liki. Moni tuomitsi teon jyrkästi – useimmat oikeansuuntaisena, mutta riittämättömänä toimenpiteenä.

Tuosta ihmisten ulkonäöstä sen verran, että monet ministeritkin valitaan nykyään sillä perusteella, kehtaako hänen kuvaansa laittaa naistenlehtien kanteen. Porvaritkaan eivät ole enää Juuso Walldenin tai J K Paasikiven kaltaisia olentoja, jotka olivat hyviä ihmisiä ja joita minäkin ikävöin takaisin, vaan eteerisen näköisiä nuoria naisia. Opetusministeri Virkkunenkin kelpaisi vallan missikisoihin. Eikä hän muutenkaan muistuta entisajan porvaria, koska häneltä puuttuu ylioppilaslakki, jollainen oli ennen porvarin tunnus.


Kommentit (0) 

Huomiota herättävän komea mies

25.03.2010, 20:12

Tuosta ihmisten ulkonäköasiasta vielä sen verran, että paikallisen naisväen mielestä luutnantti Nikulin oli huomiota herättävän komea mies eikä yhtään ryssän näköinen. Nikulin oli toinen niistä sotavankeuteen päätyneistä Kärkkäälän pommittajista.

Talvisota-aikaan näyttää suomalaisten suhtautuminen sotavankeihin vielä olleen jotenkin hyväntahoisen uteliasta. Jatkosota-aikaan  tilanne oli täysin toinen. Nykyään muistellaan kauhistellen saksalaisten Suomessa sijanneiden vankileirien kauheita oloja, mutta tyly tosiasia on, että saksalaisten leireillä kuoli maassamme suhteessa vähemmän ihmisiä kuin meikäläisten omilla. Täällä sotavangeista menehtyi lähes 30 % ja se on kansallinen häpeä.

Vaikka kyllä täällä osattiin sotavankeja pitää hyvänäkin. Nimittäin vankityövoimaa käytettiin meillä helpottamaan  maaseudun huutavaa työvoimapulaa ja tiettävästi tästä työvoimasta pidettiin hyvää huolta. Rieponlahdessa ja Halolanmäelläkin oli tällaisia vankeja. Muistelen, että joukossa oli ollut jopa yksi Varsovan Dynamon jalkapallojoukkueen sirkusmaisen taitava peluri.

Kerran TV:ssä oli ohjelma sotavankien jälkeensä jättämistä lapsista. Eräskin savolainen seitsemän ikämiesveljeksen pesue esiteltiin. Kuusi miehistä oli ilmetysti Jaakko Tepon näköisiä, mutta yksi oli komea kuin Viktor Klimenko. Tepon näköiset ikämiehet pohdiskelivat ohjelmassa mietteliään oloisina sitä asiaa, että johtuukohan yhden veljen erilainen ulkoinen habitus siitä, että hän oli syntynyt vähän sen jälkeen, kun heillä oli ollut työmiehenä venäläinen sotavanki. Nämä veljekset eivät olleet suonenjokelaisia.


Kommentit (0) 

Verkarit

26.03.2010, 20:42

 

Jatketaanpa ulkonäköasiaa sivuten. Vaikka sanotaan, että romantiikka se ei sovi jätkälle, niin täydensinpä taas garderoopiani tehdäkseni tyylikkyydelläni vaikutuksen kanssaihmisiin. Vuosi sitten asioin edellisen kennan netin herrojen vaatehtimossa. Hankin silloin jämäkän puhdasta plastikkia olevan aidon DDR:n veryttelypuvun ja siihen sopivat kansanarmeijan saappaat, jotka olivat kahden maailmansodan kokemuksella huippuunsa kehiteltyä mallia. Ostokset maksoivat pitkälle toistakymmentä euroa.

Tänä vuonna maamme perinteisen virallisen puolueettomuuspolitiikan linjan mukaisesti suoritin hankintani tasapuolisuuden vuoksi Bundeswehrin eli alunperin Länsi-Saksan armeijan ylijäämävarastosta. Veryttelypuku on mielestäni ihan käyttämätön ja lähes Adidas-laatua ja niinpä se maksoikin kohtuuttoman paljon eli yhdeksän euroa. Uskon sen kestävän vielä vuosia yleisasunani.

Nuo vaaleahkot käyttämättömät tennarit sen sijaan olivat minustakin edulliset hinnaltaan eli 98 centtiä pari, nauhat sisältyivät hintaan. Kalle Päätaloa lainatakseni jalkineet eivät olleet hinnan kiroissa; tuosta lähtöhinnasta en minäkään, vaikka olenkin nuuka kuin piru, viitsinyt tingata. Ja myönnettäköön, että ostin samalla kertaa muovikassillisen näitä urheilujalkineita.

Saattoivat Hermanni Päätaloa lainatakseni rahat sittenkin mennä turhuuteen.  Hankintapäätöstäni tehdessäni ajattelin, että minulta tämän tukkuostoksen myötä loppuu kengän nuusa kerralla Päätalon Kassua lainatakseni, mutta ei tainnut loppua. Saksassa, jossa ilmeisesti ei ole aikamiehiä, vaan pelkkiä poikasia, loppuvat koot numeroon 46 ja sellaiseen upokkaaseen ei kunnon savolainen suojalka kunnialla mahdu.


Kommentit (0) 

Paananen

27.03.2010, 17:48

Todistinpa äsken suomalaisen jalkapalloilun tähtihetkeä, josta puhutaan kuopiolaisten potkupallon ystävien keskuudessa vielä vuosikymmenien kuluttua. Nimittäin toisen puoliajan alussa Kupsin kärkimieheksi Tampereen Unitedia vastaan asettui Aleksi Paananen numero 13. Tuo 13 voisi olla myös pojan ikä, mutta muistaakseni hän on jo 17 vuotta täyttänyt, vaikka näyttää neljä vuotta nuoremmalta.

Arvioin poojalla, joksi runsaslukuinen katsomo häntä kutsui, olevan pituutta 160 centtimetriä ja painoa 47 kilogrammaa. 30 centtimetriä pitempää kanssahyökkääjä Ilja Venäläistä näytti vallan naurattavan, kun hän antoi poojalle aloitussyötön. Tuo Paananen on ainakin Kärkkäälässä hyvin tavallinen sukunimi eikä Kärkkäälänkään Paanaset ole kovin vartevia, vaikka kunnostautuneita urheilijoita ovatkin.

Legendan muodostumisen kannalta olisi ollut tärkeää, että poeka olisi tehnyt maalin eka kosketuksellakaan, mutta näin ei tällä kertaa kuitenkaan tapahtunut. Sen sijaan toisella peliminuutillaan ja toisella kosketuksellaan poeka teki maalin. Jostain syystä puolta isommat tamperelaiset jättivät poojan ihan vapaaksi maalin eteen ja pallo pomppasi vahingossa suoraan poojan jalkaan, kuten hyville pelimiehille usein tapahtuu. Poeka laukaisi pallon ylähirren kautta maaliin.

Mutta legendan muodostumisen kannalta  on tärkeää, ettei tuomari huomannut maalia. Pallo pomppasi parikymmentä senttiä maaliviivan yli ja singahti sieltä takaisin kentälle. Vuoden -66 maailmanmestaruus ratkaistiin paljon epäselvemmällä hyväksytyllä maalilla. Mutta maali poojan maali oli; voin sen vannoa kaksi sormea vaikka missä tahansa.

Kups muuten oli selvästi parempi joukkue, kuin entisiä maajoukkuepelaajia vilisevä Tamu. Voitto jäi kotiin numeroin 3 – 1, joka tulos mairittelee vierailijoita. Ensi kesänä Kups taitaa pitkästä aikaa kamppailla mitaleista. Ja muistakaapa Aleksi Paananen, tuleva maajoukkuetähti, mikäli vielä kasvaa 10 centtimetriä. Ja vaikka ei kasvaisikaan, niin ihan hupaisaa seurata Suomen Veikkausliigassa, kuinka pieni mies, vähää vaille kääpiö, harhauttelee paljon isompiaan niin, että nämä kompastelevat jalkoihinsa. 


Kommentit (0) 

Katsomolegendoja

28.03.2010, 18:41

Jos Aleksi Paananen on 10 senttiä liian lyhyt Keski-Euroopan rahakentille, niin sama ongelma taitaa olla myös lahjakkaalla maalivahti Joonas Pöntisellä. 175 senttiä on liian vähän nykyajan molarille. Tosin samanmittainen oli myös Kupsin 60-luvun huippuveskari Pertti Hänninen ja siihen aikaan se vielä riitti. Katsomolegendan mukaan ”Tysse” Hännistä pyydettiin jopa ranskalaisen huippuseuran  St.Etennen riveihin sen jälkeen, kun Kups oli käynyt jossain silloisessa Euro-cupissa pelaamassa heitä vastaan. Hännisen kerrotaan vastanneen ranskalaisten uteluihin, ”ettei teillä ou niin paljoo rahhoo, että minä tänne jäesin.”

Katsomolegendan  mukaan myös toinen 60-luvun Kupsin tähti Markku Hyvärinen sai rahapuhelun maailmalta. New Yorkiin oltiin perustamassa Cosmos-seuraa, jonka riveihin muun muassa myös Pele värvättiin ja myös Hyvärisen siirtohalukkuutta  kysyttiin puhelimitse. ”Nyt minä en jouva, minä oun mänössä Kuopioon” väitetään kupsilaishyökkääjän vastanneen. Hyvärinen oli ilmeisesti saanut juuri Savon Sanomilta hyvän työpaikkatarjouksen. Hännisen tapauksesta löytyy tietoa virallisesta urheiluhistoriasta, mutta Hyväristä koskeva tarina voi olla pelkkää legendaa.

Kun eilisessä pelissä Kupsin kärkenä pelasi pikkuruinen Aleksi Paananen, niin tamperelaisten ylimpänä miehenä koikkelehti Henry Myntti, joka on tasan puoli metriä Paanasta pitempi.  Henry Myntin vaari Stig-Göran pelasi topparina Suomen olympiajoukkueessa Helsingin kisoissa. Katsomolegendan mukaan ottelun loppuvaiheessa tilanteessa 3-3 pallo oli vierimässä vaarattomasti maalipotkuksi Suomen päätyrajan yli. Myntti ei ilmeisesti tajunnut tilannetta ja käänsi pallon kohti omaa maalivahtia, mutta väliin ehtikin Itävallan hyökkääjä, joka teki sitten voittomaalin helposti.

Katsomolegendan mukaan vielä 20 vuotta myöhemmin vanhan olympiajoukkueen saunaillassa tempperemanttinen Åke Lindman ja Stig-Göran Myntti joutuivat tapauksen johdosta käsirysyyn. ”Mähän huusin, att låt det vara”, väitetään Lindmanin  inttäneen.


Kommentit (0) 

123456

29.03.2010, 09:53

Tarkoitus oli, että teen kuin Virpi Kuitunen ja sanon, että tämä on nyt tässä, kun blogini kävijämäärä 123456 ylittyy. 123456 näytti ylittyneen sinä aikana, kun olin Kupsin pelissä. Mutta kirjoitusviettini ei ole tullut vieläkään täysin tyydytetyksi, joten seuraava tavoite on sitten miljoona.

Tuo 123456 on mielenkiintoinen luku. Ensiksikin se on maailman yleisin salasana. Minulle on kerrottu, että se on jopa erään suurvallan ydinkärkien laukaisukoodi. Ja siihen aikaan, kun lotossa oli vain kuusi arvottavaa numeroa, 123456 oli eniten veikatuin rivi. Sillä olisi saattanut voittaa muutamia kymppejä.

Ihmiset ovat yllättävän älyttömiä. Jos minä harrastaisin veikkaamista, niin minä tekisin rivit järjen kanssa. Nykyään taitaa todennäköisyyslaskelmien mukaan  yksi 10 miljoonasta rivistä voittaa. Mutta itse karsisin kaikki älyttömät rivivaihtoehdot pois, kuten esimerkiksi juuri 1,2,3,4,5,6,7 tai vaikkapa  1,3,5,7,9,11,13.

Ja onhan niitä pajon muitakin, joista kaikki järki sanoo, ettei sellainen yhdistelmä voi voittaa. Eihän esimerkiksi jo aiemmin voittanut rivi voi enää toista kertaa voittaa tai edes sellainen rivi, jossa on vain yhden poikkeama aiemmin voittaneeseen numerosarjaan.

Minun todennäköisyysteoriani pohjana on, että 10 miljoonan sijasta oikeasti voittavia rivejä on vain noin miljoona. Näin ollen on ihan järkevää sijoittaa pääomia lottoon, jos vain pääomia sattuu vielä olemaan. Muuten Dostojvskikin, joka myös harrasti kirjoittamista, kehitteli innolla näitä uhkapeliteorioita sillä seurauksella, että pelvelkojensa maksamiseksi hänelle tuli oikea kirjoittamisen pakko.


Kommentit (0) 

Ne löytyi!

30.03.2010, 13:37

Olen kolmena kesänä etsiskellyt Sortavalasta sikäläisen edesmenneen Karjala-suksitehtaan valmisteita, mutta turha on ollut vaiva. Tänään Kuopion Punaisen Ristin kirpputorilta ne sitten vihdoin löytyivät. Olen ennenkin kertonut, että Kuopio on kauppakaupunki.  Myyjä oli ilmeisesti perillä tarjoamansa kulutushyödykkeen historiallisesta arvosta, joten ne olivat yllättävän hintavat.

Ihan ne kuvasta suksiksi tunnistaa, mutta testaamaan en ole päässyt. Tässä vaiheessa en osaa ennustaa hiihdetäänkö niillä pertsaa vai vaparia. Paljon mahdollista, että ovat kombit ja niillä ei oikein kunnolla hiihdetä kumpaakaan. Mutta väliäkö tuolla, koska minulle sukset ovat vain kuntoliikuntavälineet ja sitä parempi, mitä rankempaa. Huipulle en enää tähtää, vaikka maamme mieshiihdon taso kyllä sen sallisi.

Tärkeintä kuitenkin on, että hiihtokalustoni täyttää nyt sen vaatimuksen, että voin vapunalusviikolla opetella Uukuniemellä Karjalan Pyhäjärven jäällä vassua ja mogrenia ympäristöön soveltuvilla välineillä. Muuten olivat noin kymmenennet sukseni. Seuraavaksi alan etsiskelemään samaisen Karjala-tehtaan jääkiekkomailoja. Oli nimittäin aikoinaan alansa suurin tuotantokombinaatti maailmassa.


Kommentit (2) 

Silta

31.03.2010, 18:01

Ihan tulee ikävä Heinolaan, kun sain tuon Häkkisen Ismon tammikuisen illan suussa sillan korvassa nappaaman kuvan. Nyt vasta tajusin, että 16 vuoden ajan katselin parhaassa miehuudessani ikkunastani yhtä Euroopan komeimmista kaupunkinäkymistä asiaa ymmärtämättä. Enkä ymmärtänyt aikoinani sitäkään kummallisuutta, että asuin keskellä kaupunkia joen rannalla ja että joen vesi oli niin puhdasta, että sitä olisi voinut juoda huoletta.

30-luvun pula-ajan Suomella oli varaa käyttää iso osa valtion budjetistaan komean, mutta minnekään johtamattoman rautatiesillan rakentamiseen. Rata nimittäin päättyy heti tämän sillan jälkeen. Luultavasti tämä rakennelma on turhuudessaan Egyptin pyramidien luokkaa. Se heinolalainen kansanedustaja, joka junaili tämän rakennusprojektin, ansaitsisi patsaan Rantapuistoon; hän ei ollut mikään perinteinen siltarumpupoliitikko.

Ja älyttömyys ei päättynyt sillan rakentamiseen, vaan jatkui yhdeksän vuotta myöhemmin, kun voittamaton Puna-Armeija yritti hajottaa tätä minnekään johtamatonta rautatiesiltaa ilmasta käsin. Tapaus liippaa Suonenjokeakin läheltä. Nimittin pommikoneista neljä ampui alas Heimo Lampi, joka myöhemmin toimi syntymäpitäjässäni kihlakunnantuomarina. Lisäksi jututin joskus Heinolan pommituksesta erästä sen kokenutta, jonka isän paineaalto oli surmannut. Vainajan leski, eli kertojan äiti, oli syntyjään suonenjokelaisia.


Kommentit (0) 

Vaurio

01.04.2010, 18:05

 

Viime kesänä toteutin erään villeimmistä fantasioistani ja kävin salaa pilkillä Jyrängön virrassa kelluvalla pyykkikojulla, jonka lattian raoista näkee kirkkaassa vedessä metrien syvyydessä uiskentelevat särjet. Samalla kertaa kävin myös suorittamassa katselmuksen viereisen sillan rakenteissa, jotta olisin löytänyt sen pomminreiän, josta yleisesti puhuttiin. Mitään en kuitenkaan havainnut.

Heinolaa pommitettiin lievästi jo Talvisodan aikaan ja sitten rajusti ja yllättäen jo ennen virallisen Jatkosodan alkamista. Pommitusten syytä on ihmetelty, koska kaupungin ei pitänyt olla venäläisille mitenkään merkittävä kohde.  Selitykseksi on tarjottu sitä, että Pääesikunnan tiedotusosasto sijaitsi kaupungin lähistöllä. On myös puhuttu, että kaupungin paperitehtaalla olisi toiminut huippusalainen trotulitehdas.

Itse kävin joskus tutkimassa Valpon auenneita arkistoja ja  sieltä ilmeni, että koko sodan ajan kaupungissa toimi vakoilijan radiolähetin, jonka sijaintia Suomen vastavakoilu yritti turhaan peilata. Heinolassa kerrotaan, että sekä Talvi- että   Jatkosodan pommituksia johdettiin kaupungin laidalta. Tuo agentin radio saattaisi olla jonkinlainen selitys tapahtumiin.

Muuten sodan jälkeiset Valpon asiapaperit kertovat myös, että heinolalainen Valpon tiedottaja ilmoitti 40-luvun lopulla paikallisten kommunistien suunnittelevan Heinolan poliisilaitoksen valtaamista. Erikoinen ja yllättävä tieto, mutta ei mahdoton asia, kun tuntee kaupungin kunnalliselämässä vellovat kiihkot ja intohimot. 


Kommentit (0) 

Matteus passio

02.04.2010, 17:05

Päivän teemaan liittyen kannattaa jokaisen ihan maailmankatsomuksellisista seikoista piittaamatta rauhoittua kuuntelemaan Matteus passiota http://www.youtube.com/watch?v=M_LLFfFXaUA&feature=related . Sen jälkeen ymmärtää taas entistä paremmin ennenaikaisesti edesmennyttä musiikkikriitikkoa ja pesäpallomiestä Seppo Heikinheimoa. Muistelmiensa lopuksi hän kertoi kymmenen hyvää syytä tulevalle itsemurhalleen.

Ensimmäisenä ja ilmeisesti painavimpana perusteena oli se, ettei nykyään voi enää seurata pesäpallo-otteluja ilman, että joutuu pakkokuuntelemaan taustalla raikavaa mökämusiikkia. Itseänikin, vaikka olen täysin epämusikaalinen henkilö, pistää vihaksi sama asia jääkiekko-otteluissa.

Ylilahjakkaiden ihmisten tapaan Heikinheimo oli täydellisen tumpelo eräissä asioissa ja mies ei tainnut omistaa autoa tai edes ajokorttia. Niinpä hän joskus maksoi alleen taksin ja läksi sitä hyväksi käyttäen kiertelemään Pohjanmaan pesäpallopelejä. Itseänkin kiehtoisi moinen kesäloman viettotapa.

Muuten ymmärtääkseni Heikinheimo kykeni kuitenkin huolehtimaan raha-asioistaan tosin, kuin maamme tunnetuin Sibeliukseen perehtynyt musiikkiprofessori. Heikinheimon muistelmien mukaan professori oli talousasioissaan täysin toivoton tapaus ja se johti välillä kiusallisiin tilanteisiin. Kerrankin tämä hajamielinen professori törmäsi kiukkuiseen hammasteknikkoon, joka oli vähällä takavarikoida musiikkineron suusta hammasproteesin, koska se oli jäänyt maksamatta.


Kommentit (0) 

Viimeinen ehtoollinen

03.04.2010, 22:31

Kyllä netti on ihmeellinen. Puutteellisen kulttuuritietämyksen vaivaamana olen vuosia miettinyt, liittyykö Rukajärven tie-elokuvan tämän kohtauksen musiikki pääsiäiseen http://www.youtube.com/watch?v=Y7B1f7Tv7ZY . Tarkistin asian netistä; ei liity pääsiäiseen tämä kaunis sävelmä, joka on nimeltään Una Furtiva Lagrina. Taitaa enemmänkin olla hilpeä operettikappale.

Mutta perustellusti voisi uskoa, että kohtauksen asetelma perustuu oletetuihin pääsiäisen  alustapahtumiin ja Leonardon maalaukseen Viimeinen ehtoollinen. Elokuvassa mekanisoitu Rukajärveä kiertävä jääkäriosasto on kokoontunut syönnökselle kunnioittamaan sotamies Heikkisen muistoa, joka lensi taivaalle ansoitetun karjalaistalon mukana.

Joku voisi pitää tahattoman koomisena sitä, että elokuvassa  yläsavolaisista pienviljelijä-metsureista on tehty hirmuisia polkupyöräkommandoja. Savon Sanomista saa kuitenkin vähän väliä lukea, että Iisalmen puolen miehillä on vallan verissä taipumus väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Olli Saarelan elokuva on ihan  katsomisen arvoinen. Se ei ole mikään Junttilan tuvan seinäkoriste. Tosin puutteena on, että Antti Tuurin Rukajärvi-kirjojen huumori filmistä puuttuu. Esimerkiksi kun sodan loputtua nämä polkupyöräjääkärit kokoontuivat paraatiin Iisalmen torille, kuului väkijoukosta huuto: ”Paljonhan teitä vielä jäikin”. 


Kommentit (0) 

13.12.2009-7.2.2010

Eivät ole vielä jättiläiset kuolleet hiihtourheilun parista, kuten eilen vielä epäilin. Nimittäin samana päivänä voitti Lapinlahden kansalliset Jesse Väänänen, 197 cm, eli hän on juuri kansanedustaja Juha Miedon mittainen. Muistelen, että parikymmentä vuotta sitten maamme hiihdon huipuilla ollut Heinolan Jari Nieminen oli kuitenkin vielä neljä senttiä mittavampi. Jesse Väänänen on erikoistunut sprinttihiihtoon ja siinä pitkistä vipuvarsista on hyötyä eikä kestävyysominaisuuksilla ole niin väliä.

Sekä Väänänen että Nieminen ovat hoikkia. Mieto oli  vähän riskimpirakenteinen hiihtourallaan, vaikka hänkin jäi poikaseksi  sata vuotta sitten latukisoja vallinneen Heikki Kuusniemen rinnalla. Kuusniemi oli Mietoa vähän lyhyempi, mutta hänen kilpailupainokseen ilmoitetaan 105  130 kg.

Kuusniemi oli hiihtotaitonsa lisäksi tunnettu myös voimistaan. Kun 1900-luvun alussa Suomessa vieraili sirkusten mukana  ulkomaalaisia ammattipainijoita, yritettiin Kuusniemeä värvätä heille vastukseksi. Hiihtäjä Kuusniemi ei suostunut, mutta hänen varamiehekseen molskille saatiin tuleva antiikin kiekonheiton olympiavoittaja Verner Järvinen, joka ottelikin ammattilaispainijoita vastaan tasapäisesti.

Ja miksi kiekonheittäjä Verner Järvinen ei olisi pärjännyt sirkuspainijoille, koska hän oli selättänyt myös tulevan raskaansarjan olympiavoittajan Adolf Lindforsin. Tämän tiedon luin juuri ilmestyneestä Järvisen urheilijaperheestä kertovasta Antero Raevuoren kirjasta. Kirja vahvistaa käsitystäni siitä, että Verner Järvinen, jota virheellisesti pidetään  ensimmäisenä suomalaisena olympiavoittajana, ei ollut pelkästään urheiluhullu, vaan mies taisi muutenkin olla vähän hullu. Ainakin hän yritti tehdä  kaikista pojistaan urheilusankareita motivoimalla heitä remmillä.


Kommentit (1) 

Oikeutettu viha

14.12.2009, 19:28

Verner Järvisen pojista Kalle oli vahvin ja ehkä myös eniten isänsä kaltainen perien myös hänen äkkijyrkän luonteensa. Niinpä hän sai remmiä muita veljeksiä enemmän ja se jätti jälkensä käytökseen. Kalle oli aikoinaan maailman parhaita kuulantyöntäjiä, mutta suurkisoissa hän ei menestynyt, koska hermot olivat liian huonot.

Huonot hermot aiheuttivat ongelmia myös urheilukentän ulkopuolella. 30-luvun kiihkeinä vuosina Tampereella SDP:n juhlilla  Kalle kävi kadulla  käsiksi TUL:n lipunkantajaan yrittäen riistää tämän lipun itselleen. Silloin työläisurheilijanuorison hyvinkin oikeutettu viha kohdistui päällekarkaajaan. Myöhempi TUL:n puheenjohtaja Pekka Martin kertoo muistelmissaan seuraavaa:

”Eräs hulinoitsija tunnistettiin Matti Järvisen Kalle-veljeksi, otettiin kiinni, annettiin muotoon ja lopuksi napitettiin takki väärinpäin päälle ja pantiin aidanseipääseen roikkumaan.” 


Kommentit (2) 

Kallen kuolema

16.12.2009, 16:59

Vaikealuonteisen Kalle Järvisen loppu oli Antero Raevuoren uuden kirjan mukaan surkea. Alikersantti Järvinen kyllä kuoli sodassa, mutta sankarihautaan hän ei päässyt, vaan asetoveri hautasivat hänet sotatoimialueelle Ruskealan pitäjään, joka on lähellä nykyistä Niiralan rajanylityspaikkaa.

Jatkosodan alussa Järvisen joukko-osasto sai jostain viinaa ja jossain vaiheessa iltaa Järvinen halusi alkaa painimaan. Kun kukaan ei halunnut otella hänen kanssaan, hän otti halon ja uhkasi lyödä, ellei painikumppania löytyisi. Jostain syystä painikaveria ei ilmaantunut tälläkään menetelmällä.

Tilanne rauhoittui sitten hetkeksi, mutta vähän myöhemmin Järvinen otti kiväärin ja yritti turhaan  ampua lataamattomalla aseella. Siinä vaiheessa kun hän alkoi raplaamaan kiväärin lukkoa, ampui eräs myös vahvasti juopunut sotamies alikersantti Kalle Järvistä selkään. Sotamies tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi kuritushuoneeseen esimiehensä ampumisesta.

Vaikka Kalle Järvinen olikin kaksi kertaa Matti Nykästä isompi, oli heissä ilmeisesti paljon yhteistä. Muistelen viisinkertaisen olympiavoittaja Nykäsenkin joutuneen tiilenpäitä lukemaan puukotettuaan pahasti jotain ryyppykaveriaan sormikoukunvedon jälkimainingeissa.


Kommentit (0) 

Viinaa ja kalakukkoa

16.12.2009, 19:57

Eilisestä onnettomasta Kalle Järvisen taposta tuli mieleeni, että joku päivä sitten telkkarissa psykiatri Hannu Lauerma pohdiskeli syitä suomalaisen yhteiskunnan väkivaltaisuuteen. Täällähän on satojen vuosien ajan surmattu väkilukuun suhteutettuna kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin sivistysvaltioissa.

Lauerman mukaan yksi syy asiaan saattaa olla ihan geneettinen. Suomen etelä- ja länsirannikolle muutti eränkävijöiksi väestö, joka ei tullut toimeen ihmisten kanssa ruuhka-Euroopassa. Itä- ja Pohjois-Suomen vielä meikäläisittäinkin korkeaa väkivaltaisuutta selittää se, että etelästä ja lännestä alueelle hakeutuivat  ihmiset, jotka olivat liian hankalia rannikon lievästi väkivaltaisen kansan pariin.

Kuten Järvisenkin tapaus osoitti, niin hirmuteot tehdään pitkän juopottelun jälkeen tilanteessa, jossa verensokeri on vähissä. Psykiatri Lauerman mukaan henkirikoksia ehkäistäisiin tehokkaasti  teippaamaalla Koskenkorva-pullon kylkeen makkaravoileipä.

Ja ottaen huomioon meidän savolaisten vielä poikkeuksellisen taipumuksen väkivaltaa, täällä pitäisi Savon Viina-pullon kylkeen mieluiten ilmastointi- eli ns. jeesusteipillä  vyöttää kalakukko. Siinäpä idea Lignell-Piispasen viinatehtaalle. Mutta sitä putelin kylkeä, jossa lukee muistaakseni, että ”Savon Viina raikastaa hengityksen ja aikaan saattaa höveliään mielen” ei saa peittää.


Kommentit (0) 

Oi jouluyö!

17.12.2009, 20:38

Minäkin julkijumalaton pakana alan salaa mielessäni  virittyä joulun odotukseen ja kävin Tuomiokirkossa kuuntelemassa Jorma Hynnisen esityksiä. Kokemus oli mieltä ylentävä. Hynnisen Oi jouluyö kilpailee mielestäni maailmankuulun Jussi Björlingin vastaavan esityksen kanssa tasapäisesti; tosin myönnän, että  puhun sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa, koska en asiasta mitään ymmärrä.

Mutta vaikka Björling oli suuri juoppo ja naippo sekä voitti kädenväännössä Ruotsissa kenet tahansa, ei hän äänen komeudessa ja voimassa pärjää kuivan kälpeän pienviljelijä-metsurin oloiselle Leppävirran Virin pojalle. Itse asiassa ihmettelen, miten niin pienestä miehestä voi lähteä niin iso ääni.

Tämän iltaisen taide-elämyksen jälkeen  ymmärrän entistä enemmän edesmennyttä musiikkikriitikko  Seppo Heikinheimoa, joka ei kestänyt minkäänlaista mökämusiikkia ja joka muistelmissaan myönsi tulevan itsemurhansa suurimmaksi syyksi sitä, ettei enää voi seurata pesäpallo-ottelujakaan ilman, että taustalla soi kamala mökämusiikki.

Muuten katsokaapa tätä http://www.nelonen.fi/ohjelmat/kuorosota/videot?vt=video&vid=54669 .  Leppävirta on tuottanut uuden lahjan maamme säveltaiteeseen. Tähti on syttymässä.


Kommentit (0) 

Torni

18.12.2009, 20:13

Olen aina pyrkinyt elämässäni ylöspäin. Jos huomaan, että jossakin on tilaisuus kiivetä ylös, niin pyrin niin myös tekemään. Suomen puolen korkeat rakennukset olen jo tutkinut.  Se harmittaa, että en ole vielä päässyt kipuamaan Viipurin linnan torniin  ja tarkastamaan, näkyvätkö sieltä Suomen puolella olevat korkeat kohteet.

Torni on noin 50 metriä korkea, joten sieltä näkee maanpinnallekin reilun 25 kilometrin päähän ja korkeat rakennukset näkyvät sitten huomattavasti kauempaakin. Laskukaava on muistaakseni seuraava: näkyvyys on neliönjuuri siitä luvusta, joka saadaan, kun maapallon halkaisija kerrotaan tornin korkeudella. 

Mutta Viipurin linnan torniin minun on vielä päästävä, koska Järviset-kirjasta löytyi yksi syy lisää sinne kapuamiselle. Nimittäin olympiavoittaja Matti Järvinen on vedonlyönnin seurauksena kiertänyt koko  tornin turvakaiteen ulkopuolella kaiteeseen koskematta. Turvakaiteen ulkopuolella tornin laella on kapea ulkoke, jolla juuri ja juuri mahtuu kulkemaan.  

Tämän tempun Järvinen teki armeijassa ollessaan vedonlyönnin seurauksena raudoitetut saappaat jalassa ja mantteli päällä. Muut eivät uskaltaneet moista tehdä. Palkkioksi sankari sai 50 markkaa. Armeija vuotensa aikana keihäshirmu muuten  kasvoi pituutta 15 senttiä ja keihäsennätys parani samalla 20 metriä.


Kommentit (0) 

Ratsastussaappaiden mysteeri

19.12.2009, 19:35

Eilen mainittu keihäänheittäjä Matti Järvinen oli lapsuudessaan saanut sen verran tarpeeksi kurinpidosta, että myöhemmin hänellä oli vaikeuksia alistua auktoriteetteihin. Tämän vuoksi hän saattoi menettää Berliinin olympialaisten kullan. 

Urho Kekkosen muistelmissa kerrotaan, kuinka ajan hengen innoittamana myös Suomen joukkueessa yritettiin Berliinin olympialaisissa pitää yllä tiukkaa kuria ja järjestystä. Kokeilusta Kekkonen oppi ainakin sen, että suomalaisessa miesporukassa liika kurinpito itsessään aiheuttaa rikkomuksia, sillä se koetaan helposti provokaatioksi.

Muuan joukkueeseen kuulunut ratsumestari Werner Wallden kunnostautui kurinalaisessa esiintymisessä erityisesti ja osoitti sen myös muille. Kun sitten kireän tunnelman laukaisemiseksi oli nautittu erityisiä tunnelmaa keventäviä aineita, alkoi ratsumestarin saappaiden kopina ärsyttää. Lopulta nuo kiiltävät ja ylhäiset saappaat joutuivat sijaiskärsijän osaan. Ne joutuivat pahoinpitelyn kohteiksi, kuten asia myöhemmissä selvityksissä häveliäästi ilmaistiin. Kun ratsumestarimme seuraavana aamuna veti saappaita jalkaansa, varpaat aistivat jotakin kumman pehmeätä. Kun herra otti saappaan jalastaan kertoi jo hakuaisti, mitä oli tapahtunut.

Pantiin toimeen kovat kuulustelut. Tosin kovin innokkaasti tutkittavia ei ilmeisesti likistelty, koska asia ei selvinnyt. Keihäänheittäjä Matti Järvisen ilme kuitenkin viestitti ratsuherralle totuuden, ja kun syyllinen näytti jäävän ilman ansaitsemaansa rangaistusta, otti herra oikeuden omiin jalkoihinsa ja potkaisi Mattia. Kovakärkinen kaaderisaapas osui heittäjälle niin tärkeään selkälihakseen, ja niin Suomi menetti keihäskullan. Tosin alikersantti Yrjö Nikkanen pääsi hopealle, mutta selkärikkoinen Matti jäi viidenneksi.

Kekkonen ei muistelmissaan jostain syystä  kerro koko totuutta, vaan selityksen Järvisen yllättävälle selkävammalle paljastaa tunnettu tietomies Kauko Saarentaus kirjassaan ”Olipa kerran”. Lähde on sen verran tieteellisesti luotettava, ettei tarinaa liene syytä epäillä. Tosin Raevuoren Järviset-kirjakaan ei kerro koko tarinaa, vaikakin siinä myönnetään Järvisen tehneen ns. luonnollisen tarpeensa ratsumestarin upseerinsaappaaseen, mutta ennakkosuosikin yllättävän selkävamman syy jää kertomatta.


Kommentit (0) 

Klassikko

20.12.2009, 20:43

Ylen urheilusivulla http://www.yle.fi/urheilu/kolumnit/olympiaklassikot/ voi äänestää suurinta talviolympialaiselämystä. Itse äänestin ehdolla olevaa vuoden-64 olympialaisten viestihiihtovoittoa. Tein sen ihan piruuttani, koska jokainen joka yleensä urheilusta jotain tietää, tietää että viestin voitti Ruotsi. Ällistyttävä on näiden nykyisten formulatoimittajien tietämättömyys.

Muistelenpa, että vahvan urheilutaustan omaava 7:n laudaturin ylioppilas ja muutenkin kovasti älykäs oikeusministeri Tuija Brax valittiin johonkin tärkeään urheiluluottamustehtävään muutama vuosi sitten. Joku Hesarin urheilutoimittaja kysyi häneltä testausmielessä, että kuka voittikaan v-64 olympialaisten 15 km. Brax ei tietenkään tiennyt eikä se tietenkään tee hänestä huonoa oikeusministeriä tai urheilujohtajaa.

Muuten itselleni suurin talviolympialaiselämys on juuri tuo Mäntyrannan voitto ja hänen tyylittelynsä ”hevosenkengässä”, joka termi on Tiilikaisen selostuksista syöpynyt mieleeni, samoin kuin jääkiekon puolustusmuuri, johon hyökkäykset usein kilpistiyvät. Mäntyranta oli silloin Insbruckissa niin ylivoimainen, että hänellä oli mahdollisuus kiinnittää huomiota myös tyyliseikkoihin. Hiihto ei silloin ollut sellaista sätkyttelyä kuin nykyään. Eero itse joskus myöhemmin muisteli olleensa siihen aikaan niin kovassa kunnossa, ettei ehtinyt hiihtää niin kovaa kuin olisi jaksanut. 


Kommentit (0) 

V-mainen mies

21.12.2009, 19:35

Lumisade ei yllättänyt pelkästään Etelä-Suomen autoilijoita, vaan Ilta-Sanomien lööpin mukaan myös jääkiekkovalmentaja Jortikka on nähty kaatuilemassa iljanteisella kadulla. Miehen epäillään nauttineen maamme urheiluelämästä tutut ns. normaalit ruokajuomat.

Liukastelu ja kaatuilu ei ole miehelle uutta. Muistelen, että Jortikka nähtiin joissain nuorten MM-kisoissa myös liukastelemassa jäällä. Pahat kielet väittävät, että mies yritti mennä lyömään erotuomaria, mutta hän itse kiisti sen jyrkästi ja kertoi olleensa vain menossa keskustelemaan erotuomarin kanssa sääntötulkinnoista.

En tiedä, mitä sukunimi Jortikka oikein tarkoittaa, mutta valmentaja Jortikan julkisuuskuva on nyt sellainen, että hän on ihan täysi jortikka mieheksi. Eikä hän sitä salailekaan. Radio Oikean Aseman haastattelun Jortikka aloitti jääkiekkoseura Kalpan historiakirjan mukaan kerran  seuraavasti: ”Minulta on usein kysytty, miksi minä olen niin v-mainen täällä hallissa. Se johtuu siitä, että minä olen v-mainen myös kotona.”

Jortikan kaltaista persoonaa osataan arvostaa maamme urheiluelämässä. Hän ei ehkä ole ns. arvojohtaja eikä edes kriisijohtaja, mutta katastrofijohtaja hän. Hänenlaisiaan tarvitaan silloin, kun tilanne on kaaoksessa. Samanlainen oli myös Tuntemattoman sotilaan everstiluutnantti Karjula, joka ei edes yrittänyt olla ns. mukava mies. mutta tietyssä tilanteessa hän oli pidettyä Koskelaa sopivampi järjestyksen palauttaja.


Kommentit (1) 

Pölläkkälän ihanteellinen tyyppi

23.12.2009, 18:49

Tuosta pari iltaa sitten sivutusta saapasasiasta vielä sen verran, että tapauksen johdosta kuulusteltiin myös tulevaa maailmanennätysmiestä Yrjö Nikkasta, jonka vuonna -38 heittämä 78,70 jäi koivukeppien pisimmäksi kaareksi. Se rikottiin vasta 50-luvulla uusilla välineillä. ”Miten herra everstiluutnantti saattaa ajatella, että Suomen armeijan alikersantti alentuisi paskantamaan kapteenin saappaisiin”, oli Yrjö-pojan selitys, joka tyydytti tutkintaa johtanutta everstiluutnantti Leväahoa.

Yrjö Nikkanen oli huumorintajuinen, rempseä kansanmies, jonka sattuvista huomioista riitti tarinaa. Nikkasella oli ikioma testi tarkistaa kätensä kunto. Hän meni navettaan tai johonkin muuhun kärpäsiä keräävään paikkaan. Jos kärpänen jäi kämmenen sisään joka kouraisulla, kunto oli kohdallaan. Hänen ohjeenaan oli, ettei kilpailukaudella kannattanut tarttua keihääseen kuin kilpailuissa, jotta herkkyys säilyisi. 

Matti Järvisen analyysi kovasta kilpakumppanistaan kuului: ”Puutteellisesta jalkatyöstä huolimatta ilmiömäinen käsi, olka ja herkkä luonne tekevät Nikkasesta lajin ihannetyypin.”  Antero Raevaaran Järviset-kirjassa kerrotaan, että Nikkasen käsi liikkui silmää nopeammin. Olen kuullut , että vielä joku vuosi sitten Lahdessa eli vielä eräs hänen kilpakumppaninsa, jonka osuva luonnehdinta MEmiehestä oli, että ”nopee käs, mutta juoppo mies.”

Järvisen mainitsema herkkä luonne koitui tämän Pölläkkälän Uraa edustaneen heittäjän kohtaloksi. Hän ei voittanut koskaan suurkilpailuissa. Häntä vaivasi sama henkilökohtainen ongelma kuin monia muitakin lajin huippumiehiä. Elämänsä ehtoopuolella hän tunnustikin sen, että vaikka läpitreenattu mies kestää muutaman grogin, on suoranainen juopottelu keihäänheittäjällekin pahasta. Suomalaisilla keihäsmiehillähän on asiasta paljonkin kokemusta. Kerran 50-luvullakin yleisurheilumaajoukkueemme vieraili Budabestissa ja  sikäläisen hotellin hovimestari muisteli sitten jälkeenpäin, että ”oli Nikkanen tai Nikkinen, aina paikat rikki.”


Kommentit (1) 

Katkennut keihäs

07.01.2010, 21:37

Huomaan, että moniteholasien hankkimisen myötä sanasokeuteni sen kuin vain pahenee. Tämänkin blogin kirioitusvirheitä joutuu jatkuvasti jälkeenpäin korjailemaan. Mutta toisten tekemät virheet huomaan hämmästyttävän hyvin. Näen kyllä rikan toisten silmissä, mutta en malkaa omassani, kuten Sanassa sanotaan.

Joskus vuosia sitten  käväisin Urheilumuseossa ja heti ensimmäiseksi pisti silmääni eilen sivutun Soini Nikkisen maailmanennätyskeihäs. ME-väline oli joskus katkennut ja käsistään taitava Nikkinen oli korjannut sen jonkinlaisella taidokkaalla liitoksella. Ja taisi heittoväline olla jonkin verran vääräkin. Ehkäpä liitos ja käyryys paransivat keihään liito-ominaisuuksia.

Pahasti sattui silmääni myöskin se, että tulikirjaimilla vitriinin seinässä luki, että tällä välineellä Soini Nikkinen vuonna 1953 heitti maailmanennätyksen 83,56. Hälytin henkilökunnan välittömästi paikalle ja  kehoitin heitä siekailematta välittämään laitoksen johdolle tiedon, että ennätys heitettiin kesäkuussa 24. 1956 Kuhmoisten kentän vihkiäiskilpailuissa. En kovin paljoa muista urheilun älytöntä nippelitietoutta, mutta tämä Nikkisen heitto on syöpynyt mieleeni. Pitää joskus käydä tarkastamassa, onko paljastamani skandaali korjattu.

Soini Nikkistä ei ME-heitosta huolimatta valittu Melbournen olympialaisiin. Taustalla saattoi olla eilen mainittu Budabestin maaottelu, jonka jäljiltä hotellin irtaimistoa oli turmeltunut, ei tosin varmaankaan siinä määrin kuin 70-luvun Shotsin yu-maaottelun, jonka jälkimainingeissa poikamme harrastivat kiekonheittoa hotellin käytävällä ja Mikko Vilkastus Ala-Leppilampi tanssitti bassoviulua niin vauhdikkaasti, että se hajosi.

Muuten jos Nikkinen olisi ollut olympialaisissa, olisi kisan voittaja vaihtunut. Yllätysmies Norjan Danielsen ei olisi päässyt jatkokierroksille, jossa hän onnenkantamoisella teki haamuheiton. Tämän kiistämättömän faktan me joskus Heinolan kaupungintalon ruokapöydässä  asiantuntijavoimin selväksi teimme.


Kommentit (0) 

Ohjelevi

24.12.2009, 15:16

Vaikka olen täysin sanasokea ihminen, kuten öylön kerroin, huomaan kyllä kaikki toisten tekemät kirjoitusvirheet. Tuossa Kuopion Kaupungintalon päädyssä on kullitetuin kirjaimin jo 130 vuotta lukenut virheellisesti, että ”OIKEUS KANSAA OHJELEVI”. eikä kukaan ole asiaan puuttunut. Itse aina ohikulkiessani suunnittelen vielä kerran spray-maalilla korjaavani ärsyttävän kirjoitusvirheen, jonka ruotsinkieliset herrat ovat tehneet kannustaessaan rahvasta nöyryyteen.

Jos Kaupungintalon edessä paikalliselta väestöltä tiedusteltaisiin, että ohjaileeko nykyään oikeus kansaa, kuten kyltissä oleva teksti väittää, niin todennäköisesti kyselijä vaarantaisi jopa fyysisen turvallisuutensa. Mielestäni savolainen ihminen ei ole erityisen nöyrä ja lainkuuliainenkin hän on ainoastaan itselleen soveltuvilta osin.

Savosta ja Pohjanmaalta puuttuu kartano- ja maaorjuusperinne, jollainen Karjalassa, Etelä-Suomessa ja muualla sivistyneessä maailmassa on ollut ja epäilenpä, että se näkyy vieläkin kyräilynä herroja ja tyhjänpäiväisiä virkamiehiä kohtaan. Ei ole sattuma, että Kuopion seutu on ollut korpikommunismin ja vennamolaisuuden vahvoja linnakkeita.

Muuten vahvasti Kärkkäälän kylään kytkeytyvän 20-30-luvulla laitavasemmiston kansanedustajanakin olleen Ville Vainion sukulaismies kertoi äsken sähköpostilla, että Ville oli joskus iloisella 20-luvulla Kuopion kaupunginvaltuustossa tehnyt aloitteen kaupungin nimen muuttamisesta Moskovaksi. Luulen, että aloite ei olut täysin loppuun asti harkittu.

KAIKESTA HUOLIMATTA HYVÄÄ JOULUA JA AISTILLISTA UUTTA VUOTTA HARVOILLE LUKIJOILLENI!


Kommentit (4) 

Ikikuusi

25.12.2009, 21:23

Elämme kovia aikoja. Viime vuonna meillä vielä oli pajunvesoista kyhätty joulukuusen vastine; tänä vuonna piti tyytyä astetta karumpaan paksusta rautalangasta, eli jonkinlaisesta ruosteisesta katiskankaidelangasta, väänneltyyn kestävän kehityksen mukaiseen vaihtoehtoon. Se on nyt sitä ihteään elikkä taidetta. Tämä on hyvä kuusi, ei kuihdu eikä varise.

Jostain syystä tuota kuvaa katsoessa mieleen pulpahtaa suuren venäläisen runoilijan Majakovskin säe ”ananasta ahmi / hotkaise pyy / loppusi porvari lähestyy”. Mikäli oikein muistan, kysymyksessä ei ollut alunperin mikään jouluruno, mutta sopii kuitenkin jotenkin tämän juhlan tunnelmaan.

Ylensyönnin ja ahminnan kuolemansyntiin on tullut taas sorruttua. Luin tuossa itselleni tunnelmaani sopivan oman perinteiseksi muodostuneen  jouluevenkeljuilun, eli sen kohdan Kalle Päätalon Nouseva maa-teoksesta, jossa kuvataan ensimmäistä rauhanajan Joulua Pispalan rinteessä.

Sota-ajan pahin pula on jäänyt taakse ja niinpä esimerkiksi lanttua on ollut saatavilla kansan tarpeisiin riittävästi. Päätalon Kassu ahmii sen ajan suurinta kuviteltavissa olevaa herkkua, eli lanttulaatikkoa, niin paljon, että uhkaa ihan oikeasti räjähtäen haljeta. Hän kuvaa tapausta omalla perusteellisella ja pikkutarkalla tyylillään rehellisen tuntuisesti. 


Kommentit (0) 

Mitä sain joululahjaksi I

26.12.2009, 20:32

Olen ollut vuoden mittaan niin kiltti, että tilasin itselleni joululahjaksi divarista Erkki Rekimiehen Pahakurun aavesusi-kirjan. Se teki 45 vuotta sitten Kärkkäälän koulunkirjastosta lainattuna lähtemättömän vaikutuksen pikkupojan mieleen. Enää ei niin toiminnallisia ja moraalisesti selkeäsanomaisia teoksia saakkaan julkaista. Niinpä mukulat joutuvatkin etsimään jännitystä elämäänsä vaikka liimanhaistelusta.

Kirjan tapahtumat kytkeytyvät järjestäytyneen kansainvälisen salakuljetusrikollisuuden piiriin. Tosin heroinista ei ole kysymys, vaan sitä vähän lievemmästä huumeesta eli kahvista, jota sodan jälkeen salakuljetettiin Ruotsista Suomeen. Kaipa se oli sitä paljon puhuttua joppausta, jota paikallinen väestö ei oikeana rikoksena pitänyt. Tässä kirjassa kahvia joppaavat asiaan opetut susikoirat.

Nopealukuinen oli tämä julkaisu. Se ei pilannut joululomaa, kuten kesäloman pilasi 1200-sivuinen Viron historiasta kertova tiheäpränttinen Jaan Krossin Uppiniskaisuuden kronikka, jonka luin kesälomalla. Ja senkin tein pelkästään kunnioituksesta virolaisia kohtaan, koska heimoveljemme rakensivat jo keskiajalla Tallinnaan 159 metriä korkean Olavin kirkon, joka oli vuosisatoja maailman korkein rakennus. Siellä olivat insinööritieteet siihen aikaan jo niin pitkällä. Meikäläisten taidot eivät silloin riittäneet edes varpaiden määrän luotettavaan selvittämiseen.


Kommentit (2) 

Mitä sain joululahjaksi II

27.12.2009, 20:29

Suomen urheilujohto vaati joskus lisää rahaa harrastukselleen sillä perusteella, että maamme hyvä menestys kilpakentillä lisäisi myös Suomen vientituotteiden mainetta maailmalla. Ja näkemys on varmasti perusteltu, sillä DDR:N Trabant- ja Wartburg-autot olivat erittäin arvostettuja kaikkien kansojen keskuudessa. 

Itsekin olen aina ihaillut Trabantin linjojen suloutta. Mielestäni se on maailman toiseksi kaunein auto, vain elokuvista tuttu eräs 50-luvun Renault ohittaa sen kauneudessa. Trabantista olen aina haaveillut. Ja tänä vuonna olen ollut niin kiltti, että pukki toi minulle Trabantin.

Trabant on viimeisen päälle hyvin suunniteltu tuote. Siinä ei ole vastuksina noin 40 tietokonetta, kuten kilpailijoissa pruukkaa olla. Jos Trabant ei vaikka kylmyyden vuoksi käynnisty, ei tarvita muuta kuin kierretään tulpat irti ja taivutetulla teelusikalla valutetaan hieman bensaa sylintereihin. Auto käynnistyy sitten jyrähtäen ja leimahdellen. Muilla automerkeillä tälläinen käynnistys ei onnistu.

Ja turvallinenkin Trabant on. Se menestyi hyvin 90-luvun hirvitesteissä. Autolla pääsee vain satasta ja sekin edellyttää jo nytkyttelyä matkustajilta, joten sillä ei ajeta pahoja kolareita. Ja jos sellainen ajetaan, niin kori kestää sellaisen lommoitta. Kori ei ole pahvia, kuten pahat kielet väittävät, vaan villalla jatkettua muovia, joka on kimmoisaa.

Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa Trabantista etsiä, niin olen kuullut, että ainakin kerran on tikka nokkinut ajokin piloille. Myös oman autoni ajo-ominaisuuksissa on toivomisen varaa. Ajokin voimanlähde on niin heikko, ettei se ainakaan matolla suostu kulkemaan.


Kommentit (1) 

Kavallus

28.12.2009, 20:00

Lukaisinpa tuossa Suonenjoen Osuuspankin 100-vuotishistorian. Tarkoitukseni oli selvittää, että minne vaarini Jussi Könösen kaikki säästöt hävisivät. Ennen sotia melkein jokaisella kylällä toimi oma osuuskassa, sellainen oli myös Suonenjoen Rieponlahden kylällä. Suvussa kulkevan tarinan mukaan tämän pankin kassanhoitaja kavalsi asiakkaiden rahat joskus 30-luvulla  eikä niitä saatu koskaan takaisin. 

Puhutaan, että kavaltaja vietti jonkin aikaa ns. hauskaa elämää, joten onneksi rahat eivät menneet ihan turhuuteen. Osuuspankin historiikkiteos ei  tällaista rikostapausta tunne, mutta epäilen, että teos vaikenee siitä tietoisesti säästääkseen mahdolliset sukulaiset häpeältä, joka oikein onkin. Toinen selitys on se, ettei tapauksesta nostettu aikanaan rikosprosessia, vaan asia hoidettiin muuten eikä rikoksesta löydy enää mitään todisteita. Tietääkseni kavalluksen tehnyt kassanhoitaja kaatui vähän myöhemmin sodassa.

Historiikista ilmenee, että osuuskassojen lisäksi jokaisessa kylässä toimi myös sonniosuuskunta. Nyt nettipankkien aikaan omia kassoja ei enää tarvita, mutta mielestäni kylien sonniosuuskuntatoiminta pitäisi elvyttää. Esimerkiksi pikkujoulujen järjestämisessä sonniosuuskuntaorganisaatio olisi oivallinen.


Kommentit (2) 

Alasuoja

29.12.2009, 17:30

Kalpan historiikista löytyi hyvä tietokilpailukysymys. Missä seurassa Spede Pasanen voitti Pohjois-Savon pirinmestaruuden jääkiekossa? No tietenkin Kuopion Eräveikoissa. Se ei ole mitenkään tyypillinen kiekkoporukan nimi. Saas nähdä, koska Kuusamon Eräveikot perustaa golf-jaoston.

Spede, vaikka olikin lähes luistelutaidoton, kunnostautui  maalintekijänä. Onnistuneen suorituksen jälkeen tuuletuskin oli vaikuttava. Mies takoi mailalla jalkoväliään niin, että kalke kuului katsomoon asti. Ilmiön syynä oli jo silloin keksijänä kunnostautuneen viihdemiehen kehittämä omaperäinen suojus, jonka hän oli kovertanut koivupahkasta. Myöhemmin kyseisen kaltaista turvavälinettä on alettu kutsua alasuojaksi.

Voi olla, että Spedellä oli käytössään myös maamme ensimmäinen jääkiekkokypärä. Se oli alunperin palomiehelle tarkoitettu. Luulen, ettei Speden pääsuoja ollut maailman ensimmäinen. Muistelen, että venäläiset kiekkoilijat alkoivat jo 40-luvulla suojata humeettirasiansa panssarivaunukypärällä, joita maassa riitti.

Aarne Honkavaaran muistelmissa kerrotaan, että venäläisillä oli käytössään tankkimiesten pääsuojat käydessään pelaamassa ensimmäisen kerran Suomessa. Meikäläisten huomiota herättivät myös vastustajien tökerön näköiset mailat. Suomalaiset päättivät, että ottelu voitetaan meikäläisten parempien mailojen avulla. Aloituksissa päätettiin huitaista heti niin kovaa, että naapurilta katkeaa peliväline. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaiset olivat rikkoneet parikymmentä mailaa ja venäläiset eivät yhtään.

Olisi mielenkiintoista tietää, olivatko venäläisten pelivälineet Sortavalan tehtaan tuotantoa. Siellä nimittäin toimi ennen Neuvostoliiton konkurssia maailman suurin mailatehdas. Varsissa luki ihan meiläläisillä kirjaimilla ”KARJALA”. Myös ”KARJALA”-merkkisiä suksia valmistettiin. Olen yrittänyt turhaan sellaisia löytää. Niitä ei näkynyt edes Sortavalan urheiluliikkeissä.


Kommentit (1) 

Kirvesmurha ja Heinola sekä Suonenjoki

09.01.2010, 19:31

Heinolan kirvesmurhasta on annettu tuomio. Jorma Tapani Kiiskinen tuomittiin elinkautiseen lehtori Esko Vihusen murhasta. Tällä Heinolan, entisen kotikaupunkini, tapauksella on kytkentöjä myös syntymäkaupunkiini Suonenjokeen.

Esko Vihunen oli historianopettajana Suonenjoen Yhteislyseossa lukuvuonna 74 – 75 ja muisti minutkin vielä vuosikymmenten jälkeen, kun Heinolassa törmättiin. Jutussa asianajajana toiminut Heikki Lampela on taas suonenjokelaisen Iso-Valtti Baltzarin pojanpoika. Baltzarit asuivat joskus Pirttiselän pysäkin luona olleessa mökissä, siis ihan Kärkkäälän rajoilla. Ja sikälikin Baltzarit liittyvät Kärkkäälän historiaan, että suvun jäseniä paleltui 30-luvulla Kakkisen jäälle, kun Kuopion markkinoilta palatessa hevonen väsähti jäälle.

Murhasta tuomittu Jorma Tapani Kiiskinen ei sen sijaan ole Kärkkäälän Kiiskisiä. Kuitenkin Kärkkäälänkin Kiiskiset kytkeytyvät tavallaan Heinolan oikeushistoriaan. Juhannuksena -41  Heinolaa pommitettiin pahasti. Pahemminkin olisi voinut käydä, ellei myöhempi Kouvolan hovioikeuden presidentti Heimo Lampi olisi hävittäjälentäjänä ampunut alas neljä konetta. Tosin yksi pommi pääsi tuhoamaan Heinolan raastuvanoikeuden arkiston. Tätä asiaa kaikki eivät myöhemmin pitäneet pelkästään menetyksenä.

Heimo Lampi toimi joskus 40-50-luvuilla tuomarina Suonenjoella. Myöhemmin hän julkaisi eräästä mielenkiintoisesta oikeusjutustaan romaanin nimeltään Ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Kirjan päähahmon esikuvana oli Kärkkäälässä syntynyt suonenjokelaisen mansikanviljelyn uranuurtaja Tuomas Kiiskinen, joka ei tietääkseni ole sukua samannimiselle lupaavalle Kalpan jääkiekkoilijalle. 

Heimo Lampi oli hyvä lentäjä ja hyvä tuomari, mutta mielestäni tuo edellä mainittu romaani ei lukeudu maailman kaunokirjallisuuden helmiin. 


Kommentit (0) 

Sello

31.12.2009, 19:09

Minäkin olin päästä hengestäni Sellon Prismassa. En tosin äskeisessä ampumatragediassa, vaan se tapahtui jo reilu neljännesvuosisata sitten. Olin opiskeluaikanani jouluruuhkan ajan vartijana tässä nyt maailmanmaineeseen päässeessä liikkeessä. Jouluaattoiltaan asti kaikki sujui rauhallisesti. Radiota tai muita työsuojeluvälineitä en viitsinyt hankkia, koska tiesin, ettei mitään voi tapahtua.

Esimieskin Suomen Teollisuudenvartiointi Oy:stä, jota myös Suomen Teollisuudenmurkinointi Oy:ksi kutsuttiin, opasti hommaa aloitellessani, että ainoastaan se piti muistaa, että ymmärsi olla puuttumatta erään etnisen vähemmistön suorittamaan kaupusteluun liikkeen pihalla, koska heilla oli parempi aseistus kuin meijän virmassa.

Ajattelin ostaa itselleni jouluruoat juuri ennen liikkeen sulkemista, mutta se jäi tekemättä, koska juuri silloin paikalle säntäsi muudan roteva mieshenkilö, joka kertoi olevansa teurastaja Seinäjoen Itikasta ja että hän oli juuri päässyt joululomalle mielisairaalasta ja että hänellä on tarvis tappaa joku. Työni puolesta jouduin puuttumaan asiaan. Korostettakoon, että itikka tarkoittaa Seinäjoella lehmää, ei itikkaa kuten Savossa.

Siinä menikin sitten se aattoilta omaa henkikultaa varjellessa ja joulusyönnökset jäivät ostamatta. Kesti tosi kauan ennen kuin poliiseja tuli ja monella autolla sitten tulikin. Hoas 6-7/12:n solukämpillä oli onneksi jääkaappi jäänyt jostain syystä sulattamatta ja kaapin napajäätikön keskeltä löytyi puoliksi syöty maksalaatikkorasia.

Mitään muuta muonaa ei ollut joulunpyhiksi. Perinteinen jouluruokahan se maksalaatikko onkin. Kaavin eineksen poikamiehen laverin reunalla istuen suihini kylmänä ja silloin ymmärsin, mitä joulurauhalla tarkoitetaan. Sen jälkeen olen osannut arvostaa sellaisia jouluja, jolloin kukaan ei ole yrittänyt minua tappaa. 


Kommentit (0) 

Ampumisen kansallisia erityispiirteitä

01.01.2010, 19:47

Lähi-idässä operoinut YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan vuosikymmeniä sitten, että alueen tilanne olisi vieläkin hankalampi, mikäli siellä asuisi oikeasti aggressiivisia kansoja kuten suomalaiset tai jugoslaavit. Alan ymmärtää Siilasvuota.

Maailmalla näyttää ampumalla tehtäviä joukkomurhia tapahtuvan vain Usa:ssa ja meillä. Amerikassa touhu vaikuttaa olevan summittaista räiskimistä, mutta meillä on jo Pihtiputaan surmista lähtien ollut erityispiirteenä se, ettei ambulansseilla ole ollut juurikaan käyttöä. Luulisi Usa:n vaikutusvaltaisen Kansallisen Kivääriyhdistyksen huomioivan asian toiminnassaan.

Kun näin eilisen joukkomurhaajan kuvan, muistin, että istuin miestä vastapäätä junassa toista kymmentä vuotta sitten. Hän matkusti Mikkeliin. Mieleeni on jäänyt, että ihmettelin miehen harvinaisen synkkää ilmettä. Siihen aikaan oli lehdessä juttuja Mikkelin seudulle sijoitetuista Jugoslavian pakolaisista ja heidän tarinansa olivat niin karmeita, että ajattelin miehen synkkämielisyyden syyn löytyvän Balkanin sodan tapahtumista.

Joku Pertunmaalle sijoitettu muslimikin oli ItäHäme-lehden mukaan kertaalleen ammuttukin joukkoteloituksessa, mutta niin huonosti, että hän nousi myöhemmin haudasta ja muutti Suomeen.


Kommentit (0) 

Pietari

02.01.2010, 18:50

Tässä seisoo tsaari Pietari Suuri Petroskoin puistossa. Ajankohtainen henkilö sikäli, että Teemalla esitetään parhaillaan sarjaa hänestä. Sitä mielenkiintoista asiaa telkkarissa ei ole tsaarista kerrottu, että hän ei lukeutunut sikäläisen yhteiskunnan isokenkäisiin. Vaikka miehellä oli pituutta 203 cm, oli kengännumero 38.

Pietari oli ihmishirviö. Hänen vuokseen naputtelen tätä juttua Savossa enkä Inkerinmaalla. Koivistoisten suku joutui lähtemään Pietaria karkuun venepakolaisina ns. huitsin nevadaan eli Sisä-Savoon tämän alkaessa rakentamaan suomalaisten suolle Pietari-nimistä maailman metropolia.

Mutta tuon patsaan juurella opin tietämään, että melkein sukulaismies, ainakin ns. väärän koivun kautta, siinä pasteeraa. Nimittäin tsaarin puoliso oli Savon Sanomien  mukaan Kuopin Argillandereita, joka on Kauhasten suvun pappishaara. Ja patsaan juurella Leppävirran Koivistoisten sukuhaaran edustaja kertoi, että heidän suvussaan on myös Kauhasia.

Joten nyt tiedetään yleisesti, että Romanovien tsaarisuku oli Savon Kauhasia, Venäjän historian suurin sotapäällikkö Suvarov Savon oli Savon Suhosia kuten myös Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan luojaTage Erlander, Usa:n presidentti Nixon Kiuruveden Nikkasia ja Bushit Säämingin Halttusia, vaikka tätä asiaa pyritäänkin peittelemään. Mutta uusi ja ainakin minulle yllättävä tieto on se, jonka juuri sain selville, että Putin onkin Savon Pulkkisia.


Kommentit (0) 

Kinkereillä

03.01.2010, 20:27

Tuo eilen mainittu Pietari Suuri sai isovihan aikana Suomen väkiluvun putoamaan 350.000:sta muistaakseni kolmanneksella. Se oli merkittävä saavutus sen ajan välineillä, sillä sodankäynti oli silloin hyvin työvoimavaltaista.

Koulujen 70-luvun historianopetuksessa isostavihasta ei juurikaan kerrottu. Se oli sitä suomettumista, vaikka tyhmempi luulisi, ettei tsaarin törkeyksistä kertominen olisi ollut neuvostovastaisuutta. Neuvostoliitossakin tsaareihin suhtauduttiin nuivasti.

Mutta ainakin vielä 60-luvulla Kärkkäälän kansakoulun oppilaat vietiin kinkereille, joista ainoana asiana on mieleeni jäänyt kirkkoherra Erkki Sovijärven jännittävät kertomukset isovihan kauheuksista. Nyt ymmärrän, mikä oli Sovijärven taka-ajatus. Kun itäistä naapuria ei muuten voinut julkisesti arvostella, tehtiin se näin verhotusti.

Muistan kuinka Sovijärvi kertoi kasakoiden tekemistä ihmisten seivästyksistä. Hänen mukaansa uhrit ripustettiin heinäseipäisiin leuoistaan. Mutta nyt tiedän, ettei se niin mennyt, kuten tietysti tiesi myös itse kirkkoherra, mutta hän nyt vähän sensuroi virkansa puolesta. Eihän lapsille voi ihan kaikkea kertoa. 

Muuten Kärkkäälässä  on Putinaksi kutsuttu mäki ja olen kuullut, että nimi johtuisi siitä, että isonvihan aikaan kyläläiset piileskelivät siellä metsän suojissa ja kuuntelivat venäläisten putisemista. Itse kuitenkin luulen, että putina-nimi juontaa juurensa pyöreäpohjaisesta puuastiasta. Sellaistahan mäki muistuttaakin. Varmaankin jo hämäläiset eränkävijät ovat mäelle sen nimen antaneet.


Kommentit (1) 

Paavo I

04.01.2010, 19:49

Tunnustettu valtiomies Paavo Lipponen on saanut julkottua muistelmiensa ensimmäisen osan. Kirjoittajalleen sopivan massiivisen teoksen alussa käydään läpi muistelijan sukutausta. Lipponen on innokas sukututkimuksen harrastaja ja löytyyhän suvusta muitakin huomattavia yhteiskunnallisia vaikuttajia.

Sekä Esko Aho että Matti Vanhanen ovat Paavo Lipposen seitsemänsiä serkkuja. Olisi mielenkiintoista tietää monensiakohan serkkuja Aho ja Vanhanen ovat keskenään. Ja kun mennään ajassa taaksepäin 300 vuotta, törmätään Lipposen suvussa Kekkosiin. 1300 vuoden takaa löytyy esi-isksi  sitten jo Kaarle Suurikin. Tässä vaiheessa Paavon pikkuveli Osmo tiedustelikin, että koskahan suvussa päästään Jeesukseen asti.

Arvioisin, että Jeesus tulee vastaan noin 30 sukupolven takaa. Nimittäin jos palaamme ajassa taaksepäin 10 sukupolvea, on meillä itse kullakin 1.000 esi-isää ja -äitiä, 20 sukupolven jälkeen heitä on miljoona ja 30 sukupolven jälkeen ainakin teoriassa 1000 miljoonaa, joka käytännössä lienee mahdotonta. Tästä voimme päätellä, ettei ihmiskunta sentään ole veljiä keskenään, mutta kuitenkin noin 30. serkuksia.


Kommentit (2) 

Paavo II

05.01.2010, 21:14

On hellyttävää ja kunnioitettavaa, että vanha valtiomies uhraa ison osan muistelmistaan urheilusaavutustensa kertaamiseen. Ei ole uusi tieto, että Paavo Lipponen oli nuorena lupaava uimari, joka kauhoi 100 metriä lähelle minuutin haamurajaa, joka oli 50-luvulla kova tulos. Pohjois-Savon piirin ulkoratojen 100 metrin ennätyskin saattaa olla vieläkin hänen nimissään. Myöskin Lipposen vesipallon Suomen mestaruudet tiedetään.

Kovin suuri yllätys ei ole sekään, että tuleva pääministeri hallitsi  nuorissa kuulantyönnön ja kiekonheiton piirinmestaruuskisoja. Poikien 5.4 kilon kuula lensi 15 metriä ja 1,5 kilon kiekko yli 40 metriä. Ne ovat luonnollisia tuloksia Lipposen raamit omaavalle terveelle nuorelle miehelle. 100 metrin ennätyskin oli perusvahvalle, vaikkakin hitaan oloiselle, nuorukaiselle uskottava 12,7.

Mutta se tieto, että Paavo Lipponen kertoo muistelmissaan vielä keski-ikäisenä poliitikkona tömistelleensä Cooperin testissä, eli 12 minuutissa, noin kolme kilometriä ja juosseensa 5000 metriä vähän yli 20 minuutin sekä pystyneensä samoihin aikoihin punnertamaan penkistä 10 X 100 kilon sarjoja, saattaa koko muistelmateoksen uskottavuuden vaaraan.  

Hirmu tuloksia, mutta ehkä selityksenä koviin kestävyysurheilusuorituksiin on se, että kun lukiossa tämän rotevan nuorukaisen keuhkojen tilavuutta yritettiin mitata, ei mittalaitteen seitsemän litran tilavuus riittänyt alkuunkaan. Urheilullisena yleislahjakkuutena Paavo Lipponen tuo mieleeni Savon Sanomista tutun Taika-Jim-sarjakuvan Lothartin.


Kommentit (0) 

Lupaava aituri

06.01.2010, 19:48

Paavo Lipponen ei ole ainut urheilua harrastanut 60-luvun radikaali. Myös teatterimies Ralf Långbacka paljastaa muistelmissaan olleensa lupaava yleisurheilija. Joskus 50-luvulla hän oli jopa ennakkosuosikki SFI:n, eli maamme ruotsinkielisten urheiluliiton, mestaruuskilpailuissa 110 metrin aidoissa, olihan hänellä sen kesän kärkitulos tässä lajissa.

Yllättäen mies jäi kuitenkin neljänneksi. Syykin on ymmärrettävä ja hyväksyttävä. Hän juoksi nilkka murtuneena. Jalka katkesi edellisenä päivänä pituushypyssä, mutta se ei estänyt innokkaan urheilijanuorukaisen juoksua, mutta hidaste katkennut kinttu kuitenkin oli.

Långbacka ei ollut hyvä pituushyppääjä, mutta korkeutta hän leiskautti jo juniorina 175 cm, joka oli hyvä tulos silloisella ulkojalan kierähdystyylillä. Olisi mielenkiintoista tietää, pärjäsikö hän runoilija Pentti Saarikoskelle, joka oli myös lahjakas korkeushyppääjä. Tarinan mukaan ainoastaan tietyt elimelliset syyt estivät runoilijaneron kohoamisen aivan maamme terävimpään kärkeen lajissaan; kerrotaan, että hänellä oli liian roikkuvat kivespussit korkeushyppyyn.

Muuten Pentti Saarikoskella on myös hallussaan maamme pisin keihäskaari. Tosin kysymyksessä on runoilijan täyskaima eli raumalainen kiekonheittäjänä paremmin tunnettu Pentti Saarikoski. Hän sinkosi baskien kehittämällä erikoisella pyörähdystyylillä keihästä muistaakseni vähän yli 100 metriä muistaakseni joskus 50-luvun lopulla. 


Kommentit (5) 

Pommitus

08.01.2010, 19:17

Harmittaa, etten eilen muistanut sitä, että Kärkkäälän kylää järisyttäneestä pommituksesta tuli kuluneeksi 70 vuotta. Talvisota-aikaan loppiaisena, eli tammikuun 6. -40, pudottivat venäläiset pommikoneet Kakkisen Ollin mökin lähistölle Kauko Vainion kirjan mukaan kuutisenkymmentä järeää räjähdyspommia. Silminnäkijä Heikki Maukosen mukaan, koneet koukkasivat pintaan ennen pudotusta, joten ne ilmeisesti yrittivät tosissaan osua johonkin. Maukosten perhe suojautui kiireenvilkkaa Kerttu-äidin johdolla Satulamäen kivinavettaan.

Koneita kerrotaan olleen toistakymmentä. Henkilövahingoilta säästyttiin, aineellista tuhoa syntyi sen verran, että Ollin mökin seinältä putosivat kello ja puntari, joista kellon uskon kärsineen vaurioita. Vainion mukaan ensimmäisen pommiaallon jälkeen mökin isäntä kehoitti rappusiltaan koneita ”turistamaan vielä toisenkin sieraimensa.” Puhutaan, että suohon upposi myös toistakymmentä suutariksi jänyttä pommia, jotka siellä edelleen odottavat nostajaansa.

Olen joskus esittänyt teorian, että järjettömältä tuntuvan sotilasoperaation syynä olisi ollut, että koneet luulivat pommittavansa Rissalan lentokenttää. Teoriani on jälleen kerran osoittautumassa vääräksi, sillä Rissalan lentokenttä tehtiin vasta välirauhan aikaan. Sota-aikana kenttä oli hirsipäällysteinen, toisin kuin vaikkapa Vienan Karjalassa sijainnut  Joppe Karhusen ”Kuolevien kotkien laivue”-romaanista tuttu Tiiksan kenttä, joka oli teräslevyillä päällystetty. Näin nimittäin viime kesänä nämä samat levyt uusiokäytössä. Niillä oli päällystetty Petroskoin tori. Ihan olivat viellä ruosteettomat, joten hyvälaatuista terästä oli käytössä jo sota-aikaan köyhässä Suomessa.

Pitäisi muuten tarkastaa liittyykö Jorma Sarvannon kuuden pommikoneen alasampuminen viidessä minuutissa Suojärven suon pommitukseen. Sarvanto tuhosi Kuopion suunnalta palaavat koneet nimenomaan loppiaisena -40. Olisi mielenkiintoista, jos joku Suojärven suon pommituksen silminnäkijöistä kertoisi lisää asiasta. Itse olen yrittänyt löytää alueelta pommikuoppia, mutta en vain niitä tunnista. Närhin Eeliskin kertoili joskus hyvin tarkkaan, että missä niitä on, esimerkiksi ihan Rajapuoron vieressä sata metriä Suojärvestä pitäisi yksi monttu olla, mutta nykyajan voimaperäinen metsätalous on kyllä senkin hävittänyt. 


Kommentit (1) 

Ierikka

08.01.2010, 19:10

Pitkästä aikaa löysin kirjan, jonka luin yhdeltä istumalta. Arto Teronen ja Jouko Vuolle ovat julkaisseet urheiluhulluille upean kirjan Kiveen hakatut, jossa muistellaan edesmenneitä urheiluhenkilöitä. Perusvire on tietysti aiheesta johtuen surullinen, mutta yhden selkäkeikka naurun jouduin päästämään.

Nimittäin 50-luvulla suuri urheilujohtajamme Erik (eli savolaisittain Ierikka) von Frenckell ihastui palavasti 40 vuotta itseään nuorempaan kaunottareen Tabe Slioriin. Lopulta pari kasvoi erilleen ainakin osittain Frenckelin suvun painostuksen vuoksi, ja Tabe  ehkä vähän kostomielellä paljasti arvovaltaisessa Jallu-lehdessä suhteen intiimejä yksityiskohtia.

Skandaalin myötä kansan syvissä riveissä syntyi seuraava sanaleikki. Sen mukaan Tabe olisi sanonut, että ”Erik oli elämäni suurin munaus”. Ierikan vastaus olisi ollut: ”Tabe oli sitten munieni suurin elämys”.

Kirja ei anna vastausta Kärkkäälän kylälle kierrelleeseen huhuun, jonka mukaan Erik von Frenckell olisi julistettu  edellä kerrotun suhteen seurauksena sukunsa toimesta holhouksen alle, mutta että siitä huolimatta hän olisi edustanut ansiokkaasti maatamme KOK:ssa vielä parikymmentä vuotta.

Kiveen hakatut on mahdollista kuulla keskustelusarjana myös  Ylen arkistossa ( http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=20&t=628 ) . Sieltä näyttää löytyvän tarinaa myös Aale Tynnistä ja Jarmo Wasamasta, joista ei kirjaversiossa mainita ollenkaan.


Kommentit (0) 

Kultaranne

09.01.2010, 21:51

Kalpa hävisi tiukan väännön jälkeen Jypille jatkoajalla. Kuuntelin pelin Urheiluradiosta. Urheilun kuunteleminen radiosta on paljon  jännempää, kuin paikanpäältä seuraaminen. Tilaa jää mielikuvitukselle. Muistanpa, millainen elämys oli esimerkiksi kuulla Pekka Tiilikaisen selostavan kaunoluistelua ja Paavo Noposen jääkiekkoa. Noposen suosikki vertaus oli, että laukaus lähti kuin raskaasta singosta.

Kalpan niukka tappio ei sureta kohtuuttomasti. Kolme pienen budjetin joukkuetta, eli Lukko, Kalpa ja Jyppi johtavat sarjaa. Helssingin rikkaat herrat valvovat peräpäätä. Mutta kunhan pudotuspelit alkavat, huomataan, että viimevaiheessa onnistuneita hankintoja tehneet helsinkiläiset ja oululaiset ratkaisevat mitalit.

Kalpan historiakirja väittää, ettei joukkue ole koskaan suurella rahalla onnistunut houkuttelemaan huippuja Kuopioon, vaan he ovat tulleet, koska tietävät, että Kalpassa osataan pitää hauskaa. Tosin rajansa kaikessa. Puhutaan, että seuran historian parhaan pelaajan eli kultaranne Jouni Rinteen välit valmentaja Hannu Kapaseen katkesivat, kun Rinne ajettiin pukuhuoneesta ulos tupakalle. 

Mutta tosi pelimies Rinne kuitenkin oli, vaikka olikin taitellisuuteen taipuvainen. Miehen muut voimaominaisuudet olivat surkeat, mutta ranteet olivat ilmiömäisen vahvat. Peliuransa jälkeen mies toimi jonkin aikaa  Kalpan valmentajana ja kun joukkueen ylivoimapeli ei onnistunut, palasi itse valmentaja kahdeksan vuoden tauon jälkeen 44-vuotiaana esimerkkiä antaakseen jäälle, viipyi kaukalossa 24 sekuntia ja syötti sinä aikana kaksi maalia.


Kommentit (0) 

Moukari

10.01.2010, 19:46

 

Ei ole kovin suuri yllätys, että jääkiekkoilija Jouni Ranne oli tupakkamiehiä, mutta sen sijaan minulle on yllätys, kun luin Kiveen hakatut-kirjasta, että myös uukuniemeläinen moukarin olympiavoittaja Juha Tiainen sauhutteli kovasti. Tosin hän oli salapolttaja, koska halusi olla hyvä esimerkki nuorisolle. Kiveen hakatut-kirjassa kerrotaan, että 47-vuotiaana yllättäen kuolleen Tiaisen kuolinsyyksi paljastui keuhkokuume. Keuhokokuume saattaa liittyä kovaan tupakointiin.  

Muistanpa, kuinka istuin Losin moukarikisan jälkeisenä päivänä Uukuniemen linja-autossa, jossa joku uskalsi epäillä, että ”olisikohan se meijän Juha sittenkään voittanut, jos Venään mies olisi ollut paikalla”. Rajan läheisyys on opettanut sikäläisille ihmisille realistista ulkopoliittista ajattelua. Tiainen itsekin myönsi voittonsa jälkeen, että vaikka hän on olympiavoittaja, hän ei ole maailman paras.

Tiaisen edellä maailmantilastoissa oli neljä Neuvostoliiton heittäjää. Yksi heistä, eli virolainen Juri Tamm saapui olympiavoittajan hautajaisiin vuonna 2003  ja toi sinne kaikkien neljän, eli myös Sedyhin, Litvinovin ja Nikulinin, puolesta  kunnianosoituksena  moukarin, joka on nyt Juha Tiaisen  haudalla.


Kommentit (0) 

Sankarivainaja

11.01.2010, 19:22

Ei tullut Tony Halmeesta Veikko Vennamon kaltaista suurta poliittista johtajaa, kuten yhteen aikaan pelkäsin. Hän vaikutti saavan joissain vaaleissa  kaikkien niiden pääkaupunkiseudun lähiöiden lyhythiuksisten, peruskoulun kesken jättäneiden nuorten miesten jakamattoman poliittisen  kannatuksen, jotka kaikesta huolimatta jostain minulle käsittämättömästä syystä uskoivat olevansa parempaa rotua,  kuin mitä maahanmuutajat ovat.

Sen sijaan nettiä selatessani huomasin, että Halmeesta oli tullut aikamme sankarivainaja. Harvan väkivaltaan taipuvaisen sekakäyttäjän kuolema on synnyttänyt yhtä syvää järkytystä. Kuolinsyy on minulle epäselvä, mutta luulen, että vainajan viereltä löytyneellä laittomalla aseella on osuutta asiaan. Halme oli kuollessaan 47-vuotias, joka tutkimusten mukaan on alkoholistien keskimääräinen elinikä.

Tapaus tuo mieleeni toisen uskollisen kehätyöläisen, eli Tarmo Uusivirran lähdön. Tosin Uusivirran viereltä löytyi täysin laillinen, vaikkakin kaverilta luvatta lainattu ase. Harmi, ettei aikoinaan toteutunut se vuosisadan ottelu, jossa kommunisti Uusivirta olisi kohdannut jyrkän antikommunisti Halmeen. Silloin olisi nähty kumpi on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus.

Tosin jälkeenpäin on selvinnyt, että Halmeen ja Juha Järvisen kohtaamisessa oli aineksia samanlaiseen draamaan; Järvinen on kunnostautunut uransa jälkeiset viimeiset 10 vuottaan päihdetyön tekijänä, sosialidemokraattina ja hartaan totisena kristittynä. 

Menestyneiden ammattinyrkkeilijöiden vaiheita seuratessa alkaa ymmärtää, miksi laji on Ruotsissa kielletty. Se on oikeasti aivoille vaarallista. Floyd Pattersson, Ingemar Johansson ja Gunnar Bärnlund kuolivat alzheimerintautiin. Samasta vaivasta kärsivä kaikkien aikojen suurin, eli Mohammed Ali, elää vielä, mutta ei ole mitenkään kopsakka ukko. Kun hän sytytti 10 vuotta sitten olympiatulen, huiski hän soihdun kanssa siihen malliin, että pelkäsin, että stadionilla syttyy kaikki muu, vaan ei olympiatuli.

Lopuksi tästä linkistä voi katsoa Tony Halmeen viimeisen haastattelun, joka on aika surullinen tapaus http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1031271?halme_tony  ja vihoviimeiseksi hiljennymme kuuntelemaan tämän  edesmenneen taistelijan muistoksi Narvan marssin  http://www.youtube.com/watch?v=1o4yccttch4. Kaunis melodia, sitä pitäisi radiossa soittaa aina silloin, kun suomalainen ei pärjää olympialaisissa.  


Kommentit (1) 

Matti lähti

12.01.2010, 19:28

Kioskin Matin kanssa sovittiin, että joskus vielä esitämme Nuorisoseuran talolla yhdessä runon, jolla Matti reilut 60 vuotta sitten voitti Uukuniemen Nuorisoseuran runonlausunnan mestaruuden. Matti osasi sen vieläkin ulkoa. Hän innostui tuumastamme niin, että kirjoitti minulle ruonon lyijykynällä ruutupaperille, jotta voin sen opetella.

Ongelma oli, ettei meistä kumpikaan tiennyt runon nimeä eikä varmuudella sen kirjoittajaakaan. Matti veikkasi Pentti Haanpäätä, minä Lauri Pohjanpäätä. Hyviä arvauksia molemmat. Matti muisteli, että runon nimi oli varmaankin Kaksi jätkää.

Tällä kertaa muisti-ihme Matti  ei muistanut ihan oikein. Hän ei ole ainut, joka väittää Kahta jätkää runon nimeksi, koska Paavo Väyrynen kertoo muistelmissaan myös voittaneensa Nuorisoseurain lausuntamestaruuden samaisella runolla Kaksi jätkää.

Viikonloppuna luin entisen Mikkelin läänin maaherra Uki Voutilaisen elämänkerran ja sieltä paljastui, että kyseessä onkin Viljo Kojon Muistoja menneiltä ajoilta. Netistä löytyi koko alla oleva runo ja ajattelin ensi kesänä kertoa Matti Pirhoselle, että ongelmamme on ratkaistu. Mutta myöhästyin. Samana viikonloppuna Matti Pirhonen oli lähtenyt 88-vuotiaana. Suru-uutisen kertoi Uukuniemi-infon sivut. http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=577  

Ja tässä se runo, jonka Matti vielä 80-vuotiaana muisti ulkoa. 

Viljo Kojo

Muistoja menneiltä ajoilta

Me oltiin jätkiä kumpikin

käsin känsäisin, housuin pihkaisin,

kesän pitkään läskiä, leipää purtu

eikä mitään surtu.

Oli oltu virroilla tukkitöissä,

helapuukot roikkuen nahkavöissä

ja kaulassa kirjava liina.

Me nähtiin toinenkin helle ja piina,

unta kai enin,

jota kiskoimme nurmella korskuvin nenin.

Nyt jätkänaskelin lampsittiin

tuhatmarkkaset lompsassa kaupunkiin

syyssontaista maantietä, Mikko ja minä.

Kovin ylpehinä

talonjussit linjaarikieseissään

kuraa roiskutti päällemme yhtenään.

– Jo tok?ovat pönkiä mielessään,

hiton pöljät, perkeleen porvarit,

sanoi Mikko, ja sitte me sylkäistiin,

niin,

vaikka vain jätkät ja koijarit.

Mitä kaupungistako ostettiin?

Puvut seviottiset !

Ja ryntäät pystyiksi nostettiin,

niin talonjusseille kostettiin

me huonommat ihmiset.

Me heittäännyimmekin herraksi,

noin, vaihteeks vain, siksi kerraksi.

Olis verraksi

vain herrassöötingit pasannu meille,

jos kohta vain jätkille, souvareille.

Hehe!

Kylä me

olis kelvattu vaikkapa puhvettiin,

niin, hotelliin !

Ja hotelliin mentiinkin. Venskattiin

varskuutit ja taksmykyt, penskattiin.

Mitäs, kenslemannit me, sankriitit, faarit,

jos kohta ei muuta kuin sällit.

ihan vain nämä roletaarit,

joitten ruoka on läski ja herkkuna mällit.

Ja ne ryökkinät meitä kun passaamaan !

Ihan niin kuin herroja konsanaan.

Ka, rahallaan

se tämäkin t y ö m i e s huutonsa maksaa.

Se nyt k e r r a n kesässä jaksaa.

Vaan kyllä on piruilla viipaleet

ja muut hiton soosit ja kokkareet

ja sitten ne sellaiset nätit.

monenväriset, ruusatut perärätit.

Ja me pojat syötiin, kiilattiin.

Ja kuin herratkin, välillä huilattiin

ja pantiin tupakaksi.

Ei, kyllä on mukavaksi

tämä luotu herrojen elo.

Ole jouten, makaa ja syödä melo !

Niin haastoimme hampaita kaivellen

ja röyhtäisten.

Lopuks turpamme kädellä kuivattiin,

nenät niistettiin siihen selvettiin.

Ja maksettiin ja lähdettiin

syyssontaista maantietä astumaan

ja kastumaan

kuranroiskuntaan,

kun maalaiset ylpeinä tönkkönään

ohi liekkuivat linjaarikieseissään.

Matti oli Ihantalankin taistelut kokenut sotaveteraani ja häntä Åke Lindman käytti yhtenä asiantuntijana Ihantala-elokuvaa tehtäessä. Niinpä Matti Pirhosen muistoa kunnioittaen kuuntelemme lopuksi Veteraanin iltahuudon http://www.youtube.com/watch?v=Mw054grPg9s .


Kommentit (1) 

Matin kioskilla

13.01.2010, 18:31

Kioskin Matti oli elämäntapayrittäjä. Liike oli auki kesäisin klo 09 – 22. Jos yrittäjä itse ei ollut paikalla, paikalla oli kuitenkin naru ja lappu, jossa luki ”vedä tästä, niin tullaan kun keretään”.  Olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi tukea vaikkapa  mielenterveystyöhön käytettävillä määrärahoilla tällaisia kyläkioskeja.

Matin kioskilla loppui kaupunkilaisen kiire, siellä oli aikaa huastella. Jälleen kerran harmittelen jälkeenpäin sitä, että olen tavannut ihmisen, jonka jutut olisi pitänyt nauhoittaa talteen, mutta se jäi taas tekemättä tässä elämässä. 

Kävin läpi valokuvani, mutta en löytänyt kunnollista  kuvaa itse yrittäjästä enkä siitä edellä mainitusta  lapusta, vaikka olen molemmat monta kertaa kuvannut. Mutta ei mitään hätää. Huomasin, että Yleisradiokin on huomioinut kuuluisan uukuniemeläisen poislähdön. Yle Areenalle on ilmestynyt nähtäväksi Matista kertova ohjelma vuodelta 2004. Kannattaa katsoa ja muistella Mattia. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=8344


Kommentit (0) 

Silkkipöksyt

14.01.2010, 20:19

Palataanpa vielä Kiveen hakatut-kirjaan, jossa kerrotaan myös Voitto Hellstenistä. Vaikka mies voitti vain olympiapronssia valittiin hänet vuonna 1956 peräti suosituimmaksi suomalaiseksi, vaikka maassa oli silloin kultamitalisteja pilvin pimein. Ilmeisesti häntä pidettiin meikäläisen miehen ihannetyyppinä.

Tiedettiin, että Vode hoisi kyllä asialliset hommat, vaikka välillä olikin Ellun kanana. Muistelmiensa mukaan maaottelumatkoilla hänelle annettiin joukkueen johdon taholta ohje, että jos hän palailee aamuyöstä reissuiltaan, niin muita ei saa remuamisella herättää.

Siitä asiallisten hommien hoitamisesta muistaa kansa parhaiten sen, kuinka vuonna -56  hän Ruotsi-maaottelussa sai ankkuriosuudella viestikapulan huimasti itseään puolta pitemmän viikingin jälkeen ja ohitti tämän viime metrillä hurjasti irvistäen, jonka jälkeen ruotsalainen kaatui totaalisesti lyötynä hiilimurskalle.

Mutta olisikohan Vode ollut niin suosittu ainakaan miesten keskuudessa, jos olisi tiedetty, että hänellä oli tapana käyttää juostessaan puuteria ja tyttöystävänsä silkkisiä alushousuja. Tosin kysymys ei ollut mistään perversiosta, vaan tanakan suomalaisen reisilihakset olivat niin paksut, että niillä oli taipumus hiertyä verille ja siksi erilaiset suojakonstit olivat tarpeen.

Hellsten oli lyhyenläntä, vain 169 senttinen, mutta siitä huolimatta hän saattoi huippuaikoinaan talvisin painaa yli 90 kiloa. Kilpailukaudella painoa oli 20 kiloa vähemmän. Olisikohan tämä painonpudotus ollut selitys miehen hirmutuloksiin. Nykymenetelmillä treenaavat Hellsteniä  päätä pidemmät huippulahjakkuudet jäävät sekuntitolkulla Voden hiilimurska-ajoista.


Kommentit (0) 

111111

16.01.2010, 10:50

Aamulla huomasin, että tällä sivulla oli vieraillut 111111 kävijää. Joskus ajattelin, että lopetan 100.000 kohdalla, sitten päätin, että 111111 on niin kaunis luku, että sen kohdalla luovun tästä harrasteesta. Mutta niin moni asia on vielä kertomatta, että tulostavoite nostetaan 123456:en, joka sekin on harvinaisen kaunis numerosarja. Ihan tulee mieleen 543210, kukas tietääkään, mikä merkittävä asia tähän lukuun kytkeytyy.

Sitä miettiessä nokkeluustesti kaikille Mensa ry:n jäsenyydestä haaveilevalle. Mikä kirjain aivan loogisesti, selkeästi, johdonmukaisesti ja yksiselitteisesti puuttuu tästä rykelmästä:

thmh

tkhe

slm

Eli ilmoittakaapa kommenteissa näkemyksenne puuttuvasta kirjaimesta, kuka onkaan nopein?

Niin, sitten ratkaisu tuon 543210-mysteeriin. Kieltolaki maassamme päättyi 5.4.32 klo 10. Kieltolaki oli hyvin tehokas laki. Sen reilun kymmenen vuoden voimassaoloaikana lähes raivoraittiin kansakuntamme alkoholin kulutus nousi 0,5 litrasta 3,5 litraan henkeä kohti eli siis seitsen kertaistui.


Kommentit (0) 

Epäilyttävää

16.01.2010, 20:14

Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä mutta surkea. Kalpan peli ei kulje. Tosin joukkue on voittanut 15 viimeisimmästä pelistään 13, mutta nihkeiden peliesitysten jälkeen. Tänään kaatui TPS vieraissa, mutta tosi niukasti ja jo kolmannen kerran peräkkäin joukkue oli hukata selkeän johtoaseman. Kotiyleisökin alkaa kyllästyä jatkuviin niukkoihin voittoihin. Niiralan halli on ollut yleensä loppuunmyyty, mutta jo viimepelissä oli satoja vapaita paikkoja.

Ja nihkeästi luistaa suomalainen suksikin. Muistan, kuinka kymmenen vuotta sitten läpidopatut Suomen miehet olivat vielä tasavahvoja puhtaiden Viron miesten kanssa, mutta nyt samaisille ikämieshiihtäjille hävitään mennen tullen. Ja Ruotsin piskuinen  tyttö, joka ei viime talvena osannut yhtään hiihtää pertsaa, viuhtoi nyt menemään siihen malliin, että raajojen paikalla näkyi vain harmaa vyyhti. Kierrosluku oli kaksinkertainen meidän tyttöihin verrattuna. Naapurin pikakiitäjä on kuulemma palannut Sveitsin leiriltä. Oikea paikka, sillä sieltähän se Myllyläkin löysi kuntonsa.

Ja kun tuossa uteliaisuuttani tutkin painonnoston maailmanennätyksiä, havaitsin kauhukseni, että painoluokkaan noin 70-kiloa asti naisten maailmanennätykset ovat vastaavia Suomen miesten ennätyksiä parempia. Eihän se voi olla totta. Urheilussa taitaa olla jotain mätää. 


Kommentit (0) 

Vilkastus

17.01.2010, 19:54

Palataanpa vielä viimeaikaisiin aiheisiin. Kiveen hakatut-kirjan sympaattisin urheilusankari tai ehkä paremminkin urheilun antisankari oli Mikko Vilkastus Ala-Leppilampi. Mies, joka suunnitteli suuria sankaritekoja sekä urheilussa että liike-elämässä ja yrittikin kaikenlaista kovasti, mutta urheilussa parhaaksi saavutukseksi jäi Munchenin estekisan kymmenes sija ja bisneksetkin onnistuivat niin huonosti, että Vilkastus istui välillä petoksesta linnassa.

Tuo olympialaisten kymmenes sija on melkoinen saavutus mieheltä, joka juuri ennen starttia puhkaisi päänsä pukuhuoneen naulakkoon, niin että otsa piti kääriä eräänlaiseen turbaaniin ja sitten hän vielä kaatui heti ensimmäisellä esteellä murtaen kätensä. Lopputulos on hyvä eikä nykyjuoksijamme siihen enää pysty edes ehjäraajaisena tai -päisenä.

Kirjassa annetaan ymmärtää, ettei Mikko ollut mikään atominhalkaisija tai edes ruudinkeksijä ja myös hänen rehellisyytensä kyseenalaistetaan. Pitää kuitenkin huomata, että sen verran miehessä oli rehellisyyttä, että hän ensimmäisenä suomalaisena myönsi veridopingingin. Hänen mukaansa kympin ennätys parani veritankkauksen avulla kymmeniä sekunteja. Ja erään silminnäkijän mukaan ennätys olsi parantunut vieläkin enemmän, ellei juoksija olisi viettänyt edellistä yötä yökerhossa.

Muuten netti on ihmeellinen. Sieltä paljastuu, että Mikko Vilkastuksen lisäksi eräs toinenkin suuruus myöntää dopinginin käyttönsä. http://www.youtube.com/watch?v=ZN5DGIuAn5w&feature=related


Kommentit (0) 

80,97

19.01.2010, 19:45

Upea keksintö tämä internet. Ja upea mies oli Tapio Rautavaara. Eilen hän esiintyi videolla kertomassa, kuinka hän joutui vaihtaessaan keihään jouseen vaihtamaan samalla myös psyykensä. Ja tässä hän kertoo sen, mitä historiallista kesällä -43 tapahtui Karhumäen kentällä. http://www.youtube.com/watch?v=fHxgJYtvvAM&feature=related .  Minunhan piti viime kesänä käydä tällä pyhällä paikalla ja hiljentyä sen paalun äärellä, joka ehkä vielä seisoo 80,97 metrin päässä keihäänheittopaikalta. Mutta tämän ainaisen kiireen vuoksi käymättä jäi ainakin tässä elämässä.

Tänä päivänä Rautavaaran kaltainen sankari olisi eduskunnassa, ovathan siellä Mieto ja Kalliomäkikin. Mutta sen verran karismaattisempi on Tapsa, että selvää ministeriainesta hän olisi. Ja sen käsityksen olen saanut, että vaikka miehellä oli sama henkilökohtainen ongelma kuin monella muullakin keihäshirmulla, niin pohjimmiltaan Rautavaara oli kiltti ihminen, vaikka Jorma Kinnunen joskus vakuuttikin, että kiltit miehet haaskaavat tässä kovien miesten vaativassa lajissa vain aikaansa.

Kinnunen, joka on lyhyt mies on, nosti kiukuspäissään Iltasanomien toimittaja Martti Huhtamäen kravatista ilmaan, kun toimittaja ilmeisen erheellisesti väitti Nevalan ja Kinnusen istuneen yökerhossa Budabestin EM-kisoissa 1966. Hillitymmän Nevalan yrittäessä rauhoitella tilannetta, Kinnunen vain tokaisi, ettei hänellä ole mitään kiirettä sätkyttelevän Huhtamäen alaslaskemisessa, koska yökerhojen avautumiseen on vielä aikaa.

Muuten Järviset-kirjassa oli hyvä tarina siitä, kuinka Pauli Nevala saapui Helsinkiin Matti Järvisen valmennukseen. Vähän aikaa opetusta kuunneltuaan Nevala kehoitti valmentajaa itseään heittämään ensiksi 80 metriä ja vasta sen jälkeen tämä olisi kykenevä häntä neuvomaan asiassa. Siihen Järvinen totesi kylmän rauhallisesti, että bussi Helsinkiin lähtee tasan neljän minuutin kuluttua ja juna Pohjanmaalle kahden tunnin päästä. Järvinenkään ei ollut kaikista helpoin luonne.


Kommentit (0) 

Kekkosen olkihattu

19.01.2010, 19:43

Hieno keksintö tämä internet. Sieltä näyttää löytyvän maksutta kaikki ihmisen tarvitsemat musiikkiesityksetkin. Internet taitaa vielä viedä leivän musiikintekijöiden suista. Mutta yhtä kappaletta en onnistu löytämään. Elikkä eiliseen teemaan liittyvää Tapio Rautavaaran esittämää Laulua Dnjeprille.

Jotkut venäläiset olivat kysyneet Rautavaaralta, että mitä hänelle tuli mieleen laulua esittäessään, koska taiteilija näytti eläytyvän asiaan hyvin tunteella. Rautavaara vastasi jotakin kierrellen, mutta ei kuitenkaan ihan rehellisesti. Hän ajatteli muistelmiensa mukaan niitä ukrainalaisia, siis Dnjeprin rannoilta olevia, sotavankeja, joita oltiin lähdössä kuljettamaan linjoilta taaksepäin ja joita innokkaat heimopataljoonan miehet halusivat välttämättä päästä kuskaamaan. Jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, mitä katkerilla heimoveljillä oli mielessään. Rautavaara lähti kuitenkin yksin saattamaan vankeja ja ilmeisesti pelasti näin miesten henget.

Mutta netistä löytyy sen sijaan tämä Isoisän olkihattu http://www.youtube.com/watch?v=tNqwERjEXlM . Se on poikkeuksellisesti Rautavaaran itsensä sanoittama ja säveltämä. Yleensähän mies esitti muiden tuotantoa. Muita poikkeuksia taitavat olla Juokse sinä humma, joka on Tapsan sanoitus ja Sininen uni, jonka hän on säveltänyt Haavion tekstiin.

Tarinan mukaan Isoisän olkihatun  nimi on kuitenkin harhaanjohtava. Nimenä tulisi olla Urho Kekkosen olkihattu. Urheilujohtaja Urho Kekkonen osti Los Angelesin kisapaikalta olkihatun, jonka hän myöhemmin lahjoitti 5000 metrin olympiavoittajalle Lauri Lehtiselle. Lehtisen urheiluhistoria muistaa miehenä joka loppukirikamppailussa kukista isäntämaan edustajan kiilaamalla tämän eteen, kuin nykyajan sprinttihiihtäjät konsanaan ja yleisö buuasi valtavasti. Myöhemmin Lehtinen lahjoitti olkihatun Rautavaaralle, joka teki päähineestä menestyspiisin.


Kommentit (3) 

Light Metallia

20.01.2010, 20:17

Hieno keksintö tämä netti. Mutta leivän tämä vie esiintyvien taiteilijoiden suusta. Luulen, että tekijänoikeuksiin perehtyneille juristeille riittäisi työsarkaa, jos alkaisivat tutkimaan, mitä kaikkea laitonta youtubesta löytyy.

Sieltä löytyy esimerkiksi tämä mielestäni lähinnä musiikin light metal-suuntaukseen liittyvä musiikkiesitys, jonka kansa Hesarin äänestyksessä valitsi Suomen synkimmäksi lauluksi http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg .Tosin kansa oli taas kerran väärässä, sillä Suomen synkin laulu on eittämättä Perä-Pohjolan poikien barrikadimarssi, jonka sanoja en tosin tähän hätään löydä.

Alunperin Hesarin lukijoiden valitsema sävelmä oli kaustislaisen pelimannin Hintriikki Peltoniemen sävellys, mutta jonka Reino Helismaa myöhemmin sanoitti nimellä Peltoniemen Hintriikan surumarssi. Pohjalaiset eivät sanoituksesta tykkää, koska se korostaa köyhyyttä ja viheliäisyyttä, jota Pohjanmaalla ei sikäläisten ihmisten mielestä esiinny. Hintriikki Peltoniemikin oli varakas isäntämies.

Muuten kansainvälisen tutkimuksen mukaan toissa päivä, eli 18. tammikuuta, on vuoden masentavin päivä. Asiaa tietämättä itsekin omistin kyseisen kovan päivän illan etsimällä youtubesta edellä mainitun surumarssin ja lisäksi Lapin äidin kehtolaulun, Järnefeltin kehtolaulun sekä Soi vienosti murheeni soitto-nimisen sävelmän. Kyllä ne sieltä helposti löytyvät. Niitä kuunnellessa mieli ikään kuin virkistyy.


Kommentit (0) 

Ieva

21.01.2010, 22:45

Yritinpä löytää eilisen synkistelyn jälkeen jotain hilpeää. Se on vaikea tehtävä. Suomalaiset ovat mollikansaa. Luulin jo keksineeni jotain hauskaa, joka ei myöskään  loukkaisi kenenkään tekijänoikeuksia. Eli hämäläisen Arttu Suuntalan selkeällä pohjoissavon murteella  esittämä Ievan polokka kuullostaa aluksi hauskalta.  

 http://www.youtube.com/watch?v=XwmxSvV0Q04

Mutta eipä senkään hilpeys kestä tarkempaa tutkimusta. Hieman arveluttavalta vaikuttaa esimerkiksi seuraava säe: ”Ieavan äeti se kammarissa virsiä veisata uijjuutti, kun tämä poeka nuapurissa sen ämmän tyttöä nujjuutti”. Mitähän siellä naapurissa oikein tapahtui?

Ja loppusäkeessa uhataan törkeällä tavalla ehkä tulevan anopin, joka ihan perustellusti moralisoi tapahtunutta, fyysistä koskemattomuutta:”Muorille sanoin, jotta tukkee suusi, en ruppee sun terveyttäs takkoomaan. Terveenä piäset, jos korjoot luusi ja määt siitä murjuus makkoomaan, sillä ei tätä poekoo hellyys haettoo, kun akkoja hutkii laajasta laetaan”.  

Melkeinpä hävettää savolaisten miesten puolesta. Toisaalta korostettakoon sitä, että laulaja on hämäläinen, sanoittaja Eino Kettunen pohjoiskarjalalainen ja sävelmä lienee Venäjältä tuotu.


Kommentit (0) 

Suoniloissanno lörisöö

22.01.2010, 20:56

Jäi harmittamaan, että eilisessä Ievan polokassa oli muutama kielioppivirhe. Hämeen mies Arttu Suuntala ei täysin hallinnut savon murteen hienouksia. Mutta tämä kappale on kieliopillisesi lähes täydellinen ( http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=440&a=6468 ), elikkä siinä kajautetaan Marseljeesi seleväksi savoksi. Huomaa, miten käytetty murre kilpailee kauneudessaan täysin ranskan kielen kanssa.

Vähän mietityttää, että mistä tuossa Savon Marseljeesissa oikein on kysymys. Väkivaltaisen mielikuvan laulu ainakin synnyttää. Luullakseni siinä savolainen viitakkeilla varustautunut erikoiskommando-osasto on valmistautumassa hyökkäykseen. Ainakin rieskarautoja eli viitake-nimisiä työkaluja, jotka muualla taitavat olla viikatteita, ollaan viemässä olalle, tai ainakin olalle viemistä ollaan jo vahvasti harkitsemassa.  

Savontajana on toiminut Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti. Hän oli syntyjään leppävirtalaisia, mutta mielestäni jossain tuossa ihan lähellä Kuopion keskustassa jonkun talon seinässä on hänen muistolaattansa. Hänet historia muistaa siitä, että sota-aikana mies kävi radioaalloilla sanasotaa Tiltun kanssa, joita taisi olla todellisuudessa kaksi kpl eli Moskovan ja Petroskoin Tiltut. Petroskoin Tiltu oli Kuopion tyttöjä eli Saimi Virtanen os. Tarvainen. Hänellä ei muistolaattaa vielä ole minkään talon seinässä Kuopiossa.

Tuossa nettiä selatessani huomasin, että Tiltu on melkein sukulaistyttöjä. Hänen miehensä Emil Virtanen nimittäin lepää samassa joukkohaudassa Rauno Koivistoisen kanssa; ainakin heidät ammuttiin samalla kertaa Stalinin vainoissa. Luullakseni murha suoritettiin Karhumäen lähistöllä  olevassa kuoleman metsikössä, jossa viime kesänä kävin. Siellä on muistolaatta, jossa lukee hyvin pelkistetysti: ”Ihmiset, älkää tappako toisianne”.


Kommentit (0) 

Neekerin karvoja

23.01.2010, 16:20

Ylen Teemalla alkoi ohjelmasarja Afro-Suomen historiasta. Yhtenä asiantuntijoista kuultiin myös kesä-uukuniemeläistä Pirkko Fihlmania, joka kertoi hellyttävän tarinan viattomasta suhteestaan tummahipiäiseen nyrkkeilijänuorukaiseen Helsingin olympiakisojen aikaan. Poika palasi kisojen päätyttyä takaisin Puerto-Ricoon, mutta ajantavan mukaan nuoret leikkasivat erotessaan hiuskiehkurat muistoiksi tosilleen.

Tähän asti tarina kuullostaa  sangen romanttiselta, mutta jatko ei sitten välttämättä sitä olekaan.  Pirkko lähti sittemmin  Savoon mummolaan ja otti muistotupsun mukaansa. Ja Savossa asia herätti suurta huomiota. Kylänväki kävi sankoin joukoin uteliaina tutkimassa neekerin karvoja, joiksi muistoesinettä siellä kutsuttiin.

Pitäisi selvittää, liittyykö tarina tapaukseen, jonka Heinolassa kuulin. Eräs työtoverini oli syntyisin Kotkasta olympiavoittaja Pentti Hämäläisen  naapurista ja hän kertoi käyneensä poikasena tutkimassa Hämäläisen nyrkkeilyhanskoja, joissa olleen tahran kultamitalisti väitti olevan neekerin verta. Tiedä vaikka Puerto-Ricon pojasta jäi toinenkin muisto Suomeen.

Muuten muistanpa, kuinka opettaja Turtiainen kansakoulun alaluokilla tiedusteli, onko meistä kukaan nähnyt neekeriä. Paanasen Pekka viittasi reippaasti ja kertoi Herättäjäjuhlilla sellaisen ihmeen nähneensä. Seuraavan kerran törmäsin rotuasiaan joskus 60-70-luvun vaihteessa, jolloin kylällä puhuttiin, että Suonenjoen Alkon edessä oli Mansikkakarnevaalien aikaan nähty itkevä neekeri. Kärkkäälässä arveltiin, että tapaus liittyi johonkin Alkon raitiiusvalistuskampanjaan.

Yle Teeman Afro-Suomen historian osa 1 näkyy uusintana sunnuntaina 24.1. klo 14.45.


Kommentit (0) 

Torro

24.01.2010, 19:42

On hanget korkeat nietokset ja tuimat paukkuvat pakkaset, mutta maamme yleisurheilu on iskussa. Melkein veteraani korkeushyppääjä Osku Torro näyttää löytäneen jyvän ja singahti korkeudessa yllättäen  maailman kauden kärkituloksen. Saas nähdä, millaisia tuloksia nähdäänkään sitten, kun peruskuntokausi on takana ja aletaan kunnolla herkistelemään.

Toivottavasti Oskulle ei käy saimoin, kuin monille muille suomalaisille urheilijoille voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa yleisurheilulajeissa on käynyt, eli sydäntalvella on tehty kauden parhaat tulokset, mutta sitten ovat paikat ratkeilleet tai tekniikka on seonnut. Pikajuoksijamme ovat olleet monta kertaa hallikaudella valkoisen rodun huippuja, mutta sitten ovat jalkalihakset repeilleet. Tai Mika Halvari pukkasi joskus kymmenisen vuotta sitten kuulaa talvella tasan 22 metriä, eli neljä metriä nyky mörssäreitämme enemmän, mutta vähän myöhemmin EM-halleissa tyyli oli niin sekaisin, että mies jäi ilman tulosta.

Korkeushypyn taso maailmalla on jostain syystä romahtanut. Jos Torro on vielä tulevaisuudessa yhtä kovassa vedossa, niin hän on mitalisuosikki vaikka olympialaisissa. En oikein muuta uhkaa hänelle keksi kuin Venäjän Ivan Ukhovin, jolla kuitenkin on ollut välillä pahoja tekniikkaongelmia, kuten tämä video osoittaa http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A .

Tuosta tulikin mieleeni, että jossain Jari Tervon romaanissa Rovaniemen alamaailma järjesti moukarinheittokilpailut alan miehille, ja osanottajille jaettiin alkometrin lukeman perusteella tuloshyvitystä. Maamme kesätapahtumien joukkoon mahtuisi vielä ihan hyvin  tälläinen juoppojen yu-tapahtuma. 


Kommentit (0) 

Edith

25.01.2010, 20:56

Jokunen ilta sitten ihastelin savon murteen onematopoeettista kauneutta. Jahvetin Marseljeesin ”suoniloissanno lörisöö” on ylittämättömästi sanottu. Vielä jonkun pitäisi savontaa Yesterday-kappale nimellä Öylönen. Maailman kaunein sana, eli äeti, onkin jo hyödynnetty Juice Leskisen runokirjan nimenä.

Mutta kyllä ranskan kielikin on parhaimmillaan kaunista. Varsinkin kun sitä käyttelöö Edith Piaf. Parhaimmillaan hän yltää suosikkivokalistini, eli Veera Teleniuksen, tasolle. Ja vaikka en musiikista mitään ymmärrä, niin en lakkaa ihmettelemästä, miten Edithistä, niin pienestä ihmisestä, vähää vaille kääpiöstä, voi lähteä niin kova ääni.

Enkä lakkaa ihmettelemästä sitäkään, miten netistä voi löytää melkein koko Pariisin pikkuvarpusen tuotannon. Vain Kuolleita lehtiä sieltä ei löydy ranskankielisenä versiona. Englanniksihan Les feuilles mortesia ei kuuntele Erkkikään.

Mutta hiljentykäämme kuuntelemaan muuta tuotantoa:

http://www.youtube.com/watch?v=1gTGmbA40ZQ

http://www.youtube.com/watch?v=P4b8985k-4Q&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=rKgcKYTStMc&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=2UlEJXkxnSc&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=uOXzGtlLGgw&feature=related 

http://www.youtube.com/watch?v=M5gpBncR8zI&feature=related 


Kommentit (2) 

Veera

26.01.2010, 20:11

Eipä löydy netistä suosikkivokalistini Veera Teleniuksen esittämänä suosikkipiisiäni eli laulua Amsterdamin merimiehistä. Harva musiikkiesitys on elämänpiirilleni yhtä vieras, mutta siitä huolimatta tai sitten siitä johtuen, se on suosikkini. Teleniuksen äänessä kuvastuvat syvästi eletyn elämän jäljet, tai sitten ehkä viina ja tupakka niin, että ääntä voi hyvällä syyllä kutsua aistilliseksi. Harmi, ettei Veera Teleniusta  ole nykyään saatavilla nykyaikaisessa muodossa levykaupoissa. Hänen oikeudenomistajiensa pitäisi tämä seikka huomioida. Kysyntää Veeran levyille varmasti olisi.

Mutta onneksi löytyy netistä tämä dramaattinen venäläinen sävelmä Kurjet, jonka Veera Telenius esittää juuri sopivan dramaattisesti. Kappale kertoo niistä 11 miljoonasta naapurimaan sotilaasta, jotka eivät palanneet sodasta. http://www.youtube.com/watch?v=gpPo5oBHrQU&feature=related. Laulun mukaan he eivät kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan muuttuivat sen sijaan valkokurjiksi. Venäläiset ovat ihastuttavan tunteellista kansaa.

Ja ihmeellinen on tämä netti. Käsiteltävään aiheeseen liittyen sieltä löytyy myös Viljam Pylkäksen, eli Tuntemattoman sotilaan Antero Rokan esikuvan, haastattelu http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=4773?s=s&g=4&ag=23&t=187&a=4773. Rokkahan muutti Linnan  kirjan mukaan Syvärin yläjuoksulla alkutalvesta -42 konepistoolillaan 57 vihollista valkokurjiksi. Moni on epäillyt Linnan tekstin totuudellisuutta, koska se kuullostaa liioittelulta ja epäily on aivan perusteltua.

Pylkäs ei muuttanut valkokurjiksi 57 hangessa kahlaavaa vihollista, vaan oikea luku on 83. Omassa muistelmateoksessaan Konekiväärimiehen sota Pylkäs korostaa, ettei  hän tehnyt joukkosurmaa yksin, vaan apuna oli ruotsinkielinen prikaati, joka vähän taaempana lämpimissä teltoissa täytteli verityössä tarvittavia lippaita. Pylkäs liioittelee asiassa. Ruotsinkielisiä ei ollut prikaatia, vaan vain rykmentti. Ja lippaankantajana alikersantti Rokalla oli sotamies Kärkkäinen, joten löytyihin tästäkin tarpeellinen yhtymäkohta Kärkkäälän kylään.


Kommentit (3) 

Kuningas lähti

27.01.2010, 20:28

Huomasinpa lehdestä, että maamme tunnetuin ufotutkija ja -kirjailija Tapani Kuningas on kuollut. Hän vakuutti 40 vuotta sitten kirjassaan Ufoja Suomen taivaalla, että Itä-Häme on parapsygologisesti maamme mielenkiintoisinta aluetta ja sen jälkeen, kun asuin seudulla 16 vuotta, olin minäkin aivan samaa mieltä.

Heinolan maalaiskunnassahan esimerkiksi naispuolinen humanoidi erään ladon nurkalla ahdisteli kahta pienviljelijä-metsuria siihen malliin, että uhrit yrittivät tapauksen jälkeen päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Mutta turhaan, sillä Heinolan raastuvanoikeus katsoi, ettei ufoja ole olemassa. Tärkeä ennakkotapaus maailmankaikkeuden oikeushistoriassa.

Itä-Hämeen jälkeen maamme merkittävintä ufo-ja avaruustutkimusaluetta on Suonenjoki. Ensiksikin vuonna 1949 ihmiskunnan ensimmäinen avaruuslentäjä Silvo Sokka syöksyi Suotee-järveen. Lisäksi lentävä lautanen laski 70-luvun alussa pohjavetensä eräälle pihamaalle. Valtion teknillinen tutkimuslaitos totesi kyseisen päästön tiskivedeksi.

Mutta huomasinpa äsken myös, että Suonenjoella on kaiken huipuksi napattu lentävästä lautasesta maailman paras valokuva, jota monet ufo-harrastajat eri puolilla maapalloa pitävät selvimpänä todistuksena ihmiskunnan ulkopuolisesta älyllisestä elämästä. http://rajatieto.info/suonenjoki.jpg

Asiantuntijatkaan eivät ole pystyneet osoittamaan valokuvaa väärennökseksi. Itse tosin muistelen nähneeni samankaltaisen lampunvarjostimen jossakin, mutta vaikka kuvan esittämän näköinen varjostin jostakin löytyisi, niin sekään ei todista otosta väärennökseksi. Ovathan avaruusoliot voineet hyödyntää Ikean hyllyltä löytyvää valmista mallia aluksensa suunnittelussa.


Kommentit (2) 

Kurjet lentävät

28.01.2010, 20:04

Ihmeellinen on internet. Sieltä löytyy esimerkiksi tämä Kurjet lentävät-niminen neuvostoliittolainen elokuva http://translate.google.fi/translate?hl=fi&langpair=en|fi&u=http://www.youtube.com/watch%3Fv%3DEXtRCLL5JnA 12 osaan pätkittynä. Jos jollakulla ei ole parempaakaan tekemistä, niin voi katsoa. Aikansa voi käyttää huonomminkin. Filmi on kuvattu ns. Hrutshevin suojasään aikaan ja se vaikuttaa myönteisesti lopputulokseen. Tämä on vähän erilainen neuvostofilmi.

Kurjet lentävät  liittyy joku ilta sitten suosikkivokalistinen Veera Teleniuksen esille nostamaan murheelliseen aiheeseen. Naispääosassa on viehättävä Tatjana Samoilova. Hän on mielestäni hirvittävän kaunis. Meillä oli joskus jopa Tatjana Samoilova-aiheinen elokuvajuliste jollakin seinällä jossakin.

Muuten kurki on mielenkiintoisempi lintu kuin joutsen. Kurjessa on jotenkin enemmän särmää. Joutsen on vähän turhan sovinnainen. 


Kommentit (1) 

Tankki-Salonen

29.01.2010, 21:52

Vallan sielu virkistyy, kun lukee hyvän urheilukirjan. Matti Hannuksen huppumailereista Olavi Salosesta, Olavi Salsolasta ja Olavi Vuorisalosta kertova Olaveihin Suomi luotti, on kaltaiselleni urheiluhullulle elämys. Suosittelen lämpimästi kaikille.

Olavi Salonen on mielestäni Olaveista suurin. Hän on tehnyt yhden urheiluhistoriamme uljaimmista sankariteoista. Nimittäin syyskuussa 1960 käytiin Ranska-Suomi-yleisurheilumaaottelu. Maaottelut olivat siihen aikaan ainakin suomalaisille suurtapauksia.

Ranska-ottelu oli tiukka. Piti turvautua taktikointiin. Sellaisen asian  hallitsi seiväsvalmentaja Valto Olenius, joka 20 vuotta myöhemmin hukkui Heinolan vesiin. Niinpä paremminkin 800 metrin juoksijana tunnettu Salonen määrättiin 10.000 metrille, jossa vastassa oli mm. edellisten olympialaisten maratonin voittaja Alan Mimoun.

Mimoun vetikin hyvää vauhtia lähes koko matkan. Loppusuoralla Salonen kuitenkin vähän nykäisi ja jätti häntä 20 metriä. Siihen aikaan Tankkia oli vaikea voittaa edes 800 metrin kirissä. Loppuaika 30.25 on uskomattoman hyvä puolimailerille. Varsinkin jos tietää, että Olavi oli 173 senttiä pitkä ja painoi 73 kiloa. Hän oli pikemminkin painijan tai painonnostajan näköinen. Toiset Olavit olivat sentään ihan perinteistä salskeaa mailerityyppiä.

Salonen oli ruumiinrakenteeltaan paljon Voitto Hellstenin kaltainen, mutta Vode hallitsikin juoksuja vain 100 – 800 metriin. Mutta luulenpa, että jos Hellsten olisi määrätty Ranskaottelun kympille, niin kaksoisvoitto olisi ollut selviö. Nimittäin molemmilla jässiköillä oli ihan hirveä sisu.


Kommentit (0) 

Olavi Vuorisalo – teräsmies

30.01.2010, 19:55

Olaveista Vuorisalo oli se, joka ei juossut maailmanennätystä. Kun kaimat pistelivät 3.40,2, niin Vuorisalo viipyi kymmenyksen kauemmin. Mutta muuten Vuorisalo oli ja on edelleenkin rautaa.

Olavit-kirjassa  kerrotaan, että hän huippukunnossa ollessaan veti 69 leukaa. Se on juoksijalle hirmuinen tulo; saattaa olla Suomen ennätyskin. Ennen ainakin kerrottiin, että SE olisi Pertti Ukkolan 57 toistoa.

Ja kun Vuorisalo pääsi palokunnasta eläkkeelle, juoksi hän sen kunniaksi Cooperissa 3856 metriä, joka on häikäisevä saavutus 55-vuotiaalle. Joskus epäilin superraskaansarjan Paavo Lipposen ikämiehenä tömistelemää 3000 metrin tulosta, mutta olen nyt valmis tarkistamaan kantaani.

Tuosta Vuorisalon leuanvetotuloksesta sen verran, että epäilen suoritustyylin puhtautta. Ovatkohan kädet ojentuneet suoriksi, onko ala-asennossa tapahtunut vaadittava pysäytys ja onkohan suoritusta helpotettu kielletyllä apunytkäytyksellä?

Muuten alla olevasta linkista löytyy Ylen Areenan ohjelmia sokeasta hierojasta Johan Vennisestä. Sarjan viimeisessä osassa Vennisen testamentissa kerrotaan, että vaari-ikäinen hieroja veti leukaa 50 kertaa. Tosin suoritus tapahtui ehkä sääntöjen vastaisesti, koska hän veteli leukansa yhdellä kädellä ja välillä ainoastaan yhdellä sormella tangosta roikkuen.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=485&a=03529


Kommentit (0) 

Erilainen maailma

31.01.2010, 19:51

Muistanpa kuinka nyrkkeilijä Robert Helenius muutama vuosi sitten oli kilpailumatkalla Heinolassa. Ennen ottelun alkua tämä 199,5 cm pitkä porvoolaisnuorukainen halasi saman mittaista isäänsä arviolta parisen minuuttia. Eilen sama Roope pahoinpiteli entisen raskaansarjan maailmanmestrin ihan toestaetoseksi mennen tullen Saksan kehässä. Ottelun jälkeen hän vakuutti TV:n ruotsinkielisellä kanavalla neljällä kielellä rakastavansa meitä kaikkia ja varsinkin äitiään.

Olen joskus vakavassani miettinyt sitä, että on olemassa kaksi täysin erilaista maailmaa eli naisten ja miesten maailmat ja  olen ihmetellyt sitä, että naiset ja miehet, vaikka ovatkin kaksi täysin eri lajia, näköjään pystyvät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Nyt pitäisi tutkia, että miten on ruotsin-  ja suomenkielisten laita. Risteytyvätkö niiden yksilöt, vaikka vaikuttavat olevan täysin eri lajeja.

Enpä muista, että joku Seppo  Räty, vaikka hänkin urheili Saksan maalla, olisi kilpailun jälkeen vakuuttanut neljällä kielellä rakstavansa meitä kaikkia. Muistelen, että Seppo ainakin kerran leveällä pohjois-karjalan murteella vakuutti Saksan olevan paska maa.


Kommentit (0) 

Salsolan piikkarit

01.02.2010, 20:05

Luulenpa, että Olaveista lahjakkain oli Salsola. Hän voitti sen kuuluisan  ME-juoksun, vaikka treenasi Olavi-triosta selvästi vähiten. Hän oli herkkä ja älykäs taiteilijaluonne, joka ei koskaan toipunut siitä, että hänen maailmanennätyksensä lyötiin jo seuraavana päivänä.

Salsola lopetti urheilu-uransa  ihan liian aikaisin eli 26-vuotiaana ja perusti pikkuveljensä kanssa jalkinetehtaan, jossa valmistettiin myös Hirvi-merkkisiä piikkareita. Sellaisethan minäkin ostin 11-vuotiaana Laineen kenkäkaupasta Euroopan hulluna vuonna 1968. Ne maksoivat 38 markkaa eli nykyrahassa reilut kuusi euroa.

Juoksin Hirvet jalassa elokuussa -68 Olympiastadionilla Suomi-Tsekkoslovakkia-Viro-maaottelussa alle 12-vuotiaiden 1000 metrillä suhteellisen vaatimattomalla menestyksellä. Juoksu oli vain täytelaji. Olin noin 20. ajalla 3.27,4. Kovin hyvin ei siis mennyt, mutta kuitenkin  paremmin kuin Antti Kalliomäellä, joka taisi jäädä seipäässä vallan ilman tulosta. 

Lehdestä luin jälkeenpäin, että Kalliomäen jalka oli murtunut epäonnistuneessa hypyssä  niin pahasti, että mies ei koskaan enää hyppäisi. Luuntynkä oli vain törröttänyt nahan läpi. Pitäisi joskus tarkastaa, muistanko Kalliomäen tapauksen ihan oikein, vai olenko myöhemmin mielessäni dramatisoinut asioita. Mutta siitä olen ihan varma, että pari päivää Suomi-Tsekkoslovakkia-Viro ottelun jälkeen yksi osanottajamaista miehitettiin. 


Kommentit (1) 

Denis Johansson, boheemi

02.02.2010, 20:20

Yhtenä syyllisenä Olavi Salsolan urheilu-uran varhaiseen loppumiseen pidetään Denis Johanssonia, jonka seurassa Salsola alkoi viihtyä. Johanssonia pidetään suomalaisen yleisurheilun boheemina ja jos meikäläistä urheilijaa kutsutaan boheemiksi, hänen täytyy olla lievästi sanottuna erikoinen, ellei vähää vaille seinähullu.

Suomen tunnetuimman urheilukaskun mukaan katsomosta huudettiin verryttelevälle maileri Johanssonille, että ”mitäs merkkiä sä poltat” ja juoksijan salaman nopea vastakysymys oli, että ”mitäs matkaa sä juokset”. Elämäntavoistaan huolimatta mies oli aikoinaan lajissaan yksi maailman parhaista.

Urheilu-uransa jälkeen kiertelevää elämää viettävä Johansson ilmeisesti asui Ruotsissakin. Eräs opiskeluaikainen kämppäkaverini oli siellä kesätöissä ja joutui jonkun asevelvollisuusjutun vuoksi olemaan yhteydessä sikäläiseen Suomi-seuraan, jonka palveluksessa entinen juoksija oli. Kämppäkaverini kertoman mukaan mies teki hyvin sotaisan vaikutuksen. Johansson oli innokkaasti kertoilut kokemuksistaan Vietnamin sodasta. Hän oli ollut siellä jonkun lehden sotakirjeenvaihtajana.

Alan asiantuntijana hän pystyi kuulemma arvioimaan, että tavallinen suomalainen korpisoturi vastaa 3-4 amerikkalaista vihreää barettia ja noin kymmentä harhaviettistä ruotsalaista. Sotaisuudestaan huolimatta itse Denis Johanssonilla oli myöhemmin ongelmia henkilökohtaisen aseensa käsittelyssä. Eräissä illanistujaisissa hän oli esitellyt haulikkoaan siihen malliin, että vahingonlaukauksen seurauksena hän menetti toisen kätensä.

Eläkevuosinaan  Johansson alkoi tehdä väitöskirjaa urheilupolitiikasta. Muistelen lukeneeni Etelä-Suomen Sanomista, että väitöskirja oli jo valmis silloin, kun  entinen urheilijasankari löydettiin kuolleena kirjoituspöytänsä äärestä.


Kommentit (0) 

Aikojen takaa

03.02.2010, 18:45

 

Päivälleen 70 vuotta sitten eli 3.2.1940 ilmestyi Kuopion ylle 26 vihollisen pommikonetta. Ne pudottivat kaupunkiin kaikkiaan 138 pommia tuhoisin seurauksin, vaikkakin noin puolet pommeista putosi Kallaveden jäälle.  

En ole onnistunut löytämään tarkkoja tietoja uhreista, mutta kuolleita oli noin 30. Heistä suunnilleen puolet menehtyi Snellmaninpuiston sirpalesuojassa, joka sai täysosuman. Puhutaan, että suojaan saattoi osua usempikin pommi. Jostakin luin, että kuuluisan everstiluutnantti Nikke Pärmin tytär pelastui, koska paineaalto heitti hänet suojan ovesta ulos.

Pommituksen jälkeen Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa keskusteltiin omien hävittäjäkoneiden ostamisesta kaupungin rahoilla. Mutta puheenasteelle asia jäi kuten moni muukin savolainen hanke. Tosin Antti Tuurin Talvisota-kirjassa kerrotaan, että myös pohjalaiset rintamamiehet suunnittelivat hankkivansa oman hävittäjäkoneen, jota olisi saanut käyttää vain maakunnan omien miesten suojelemiseksi, mutta ei siitäkään sen valmiimpaa tullut.

Tuomiokirkon vieressä Kauppakadulla on säilytetty helmikuun 3. päivän pommituksen muisto. Eräässä lyhtypylväässä on sirpaleen repimä reikä. Pylvääseen on kiinnitetty asiasta kertova pieni ja huomaamaton muistolaatta.


Kommentit (0) 

Sormus

04.02.2010, 19:51

Osittain eilisen historiallisen pommitusmuiston seurauksena otin tänään päivällä hyötykäyttöön ns. ilmapuolustussormuksen. Sellaisia markkinoitiin kansalle välirauhan aikaan. Valtiovallalla oli tarkoitus saada ihmiset vaihtamaan kultasormuksensa rautasormuksiin ja lahjoituskullalla oli tarkoitus hankkia lentokoneita armeijalle. Rautasormuksia jäi jäljelle pieni erä. Suomen pankki myi ne pari vuotta sitten loppuun eikä ollenkaan pienellä rahalla. Rahat käytettiin sotaveteraanien hyväksi. Se on hyvä se.

Itse sain ostettua yhdet viimeisistä. Sormuksia oli kahta mallia; ruusu- tai hakaristikuvioisia. Itse sain ruusukemalliset. Se on hyvä se. Eiväthän nämä hampaat hyvät ole, mutta ovathan nämä kuitenkin omat. Hakaristisormus saattaisi synnyttää nykyään kiusallisia väärinkäsityksiä, vaikakkin Suomen ilmavoimien hakaristi on pikkuisen erilainen kuin natsien symbooli.

Historiantutkijat ovat paljastaneet, ettei sormuskullalla ostettu yhtään hävittäjää. Kultaharkot sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen maanpakolaishallituksen pesämunaksi. Se on hyvä se. Tosin tarinan mukaan kaikki harkot eivät päätyneet Sveitsiin, vaan osa jäi tänne Kuopioon. Täkäläinen kultaseppä otti huolehtiakseen sormusten sulattamisen ja puhutaan, että eräs keskustan kivitalo on sormuskullalla rakennettu. Siinä olisi selkeä pronssisen muistolaatan aihe.


Kommentit (4) 

Kakkukoriste

05.02.2010, 21:25

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Kommentit (2) 

Sekasikiöitä

06.02.2010, 20:03

 

Kävinpä katsomassa puhdashenkisen elokuvan nimeltään Havukka-ahon ajattelija. Vaikka filmi on pyörinyt täällä jo kaksi viikkoa, niin vasta kolmannella yrittämällä mahduin sisälle. Ilmeisesti Viänäsen Kari lyö nyt rahoiksi ja se on hyvä se.

Pylkkäsen Konsta pääsi elokuvassa tieteen historiaan ampumalla maailman ensimmäiset pyymetsot. Lehdestä luin juuri, että jostain maamme järvestä on pyydetty ilmeisesti ensimmäiset ahvenkuhat. Tulipa mieleeni, että jonkun luontotutkijan pitäisi selvittää, mitä särkikalojen sekasikiöitä lymyää Petäisenjoessa. Itse ihmettelin viime kesänä keltasilmäisä särkiä Lisäksi pahaisessa ojassa on myös oikeita särkiä, säynäviä, lahnoja ja parkkeja. Mutta epäilen, että lajit ovat saattaneet risteytyä myös kummallisiksi sekasikiöiksi.

Askolan Olli kertoi, että ne keltasilmäsärjet olisivat seipejä, niin oli Pitäjänlehdessä lukenut. Olisivatko tulleet kalaistutusten mukana Virmaaseen ja nousseet sieltä Petäiseen. Melkoinen saavutus viattomilta luontokappaleilta, sillä 10 kilometriä pitkässä vähävetisessä purossa on muutama mielestäni läpipääsemätön paikka. 


Kommentit (0) 

Juoksemisen salaisuudet

07.02.2010, 18:36

Yritin vuosia sitten  löytää entiselle työkaverilleni häälahjaksi tunnettua kirjaa ”Onnistunut avioliitto, osa 2”, mutta en sitä löytänyt. Piti ostaa Jari Isometsän muistelmat. Työkaveri oli käyttänyt hääyönsä sen lukemiseen. Itse sain työkavereilta lahjaksi Leevi Seppäsen Valmentajan päiväkirjan. Kyllä hääyön voisi turhemminkin käyttää, kuin Valmentajan päiväkirjan lukemiseen.

Erityisesti yritin lukea rivien välejä. Onhan se nykynäkökulmasta  käsittämätön asia, että 30 vuotta sitten maailman lupaavimmat kestävyysjuoksijat olivat Seppäsen valmentamat kaksi itäsavolaista. Ja  kolmas sudeetti-itäsavolainen, jota Seppänen ei tosin valmentanut, oli Saaren Tarnalan Jorma Härkönen, joka juoksi EM-pronssia, vaikka kertomansa mukaan treenasi noin viisi kilometriä päivässä, eli vähemmän kuin keskiverto hölkkääjä.

Ei selvinnyt Seppäsen oppaasta juoksemisen salaisuudet. Se kuitenkin selviää, että hormonit valmentaja tuomitsi. Se on hyvä se. Päivän Mullikassa entinen 100 metrin SE-mies Ville Vakkuri vakuuttaa, että ne, jotka väittävät pärjäävänsä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa lajeissa ilman dopingia, valehtelevat. Hiihtäjä Jari Räsänen  kertoo samassa lehdessä, että STT:n uutinen, jonka mukaan hän olisi hankkinut Ruotsista kiellettyjä aineita, on epätosi. Räsänen ei ole siis koskaan hankkinut dopingaineita Ruotsista.

Muuten samassa lehdessä oli juttu myös Murheen rististä eli Lemetin taistelun muistomerkistä. Siellä savolaisrykmentti löi talvisodassa lihoiksi tuhansia venäläisiä. Itse kävin viime kesänä tällä murheellisella paikalla. Tämän päivän Savon Sanomat tiesi kertoa, että yksi joukkohaudassa lepäävistä on panssarimies Tereskov. Hänen tyttärestään Valentina Tereskovasta tuli vuonna 1963 maailman ensimmäinen avaruudessa käynyt nainen.


Kommentit (0)