Koivistoinen blog

Stadin Kingit 09.10.2020, 15:33

Pari viikkoa sitten HIFK, joita myös Stadin Kingeiski kutsutaan, voitti HJK:n, ja niinpä pelkäsin, että Kups saattaisi joutua vaikeuksiin eilisessä pelissään, koska vastassa on testatusti kova porukka. Ja sikäli olin oikeassa, että kun saapastelin kotiin pimenevässä syysillassa, olin hyvin pettynyt. Kups oli kyllä väsyneenäkin ensimmäisen 89,5 minuuttia ylivoimainen ja johti siinä vaiheessa 3-0.



Mutta sitten joukkue lopetti pelaamisen. Olisiko ollut niin, että bensa oli kerta kaikkiaan lopussa. Helsinkiläiset saivat vapaa-potkun rangaistusalueen läheltä ja tekivät kauniin maalin kuopiolaisten katsellessa tapahtumia kaikessa rauhassa sivulta. Sitten alkoi kolmen minuutin jatkoaika, jonka viime hetkillä kupsilainen ihan turhaan kampitti vastustajan rankkarialueella ja vaikka maalivahti Otso Virtanen on torjunut noin puolet rangaistuspotkuista, niin nyt se ei onnistunut.



Lopputulos oli siis Kupsin voitto vain 3-2, vaikka kenttätapahtumiin nähden 5-0 olisi ollut lähempänä totuutta. Kupsilla on nyt kolmen pisteen kaula HJK:hon ja nähtäväksi jää, riittääkö se. Ennustan, että kummallakin joukkueella on enää vain neljä ottelua jäljellä, koska korona luultavasti keskeyttää pelit ennen loppusarjan alkua.



Helsingistä oli saapunut seitsemän innokasta Stadin Kingiä kannustamaan HIFK:ta ja heistä lähtikin enemmän ääntä kuin 1500 kuopiolaisesta. Olivat muuten aika paha suista porukkaa ja sitä muuvvattakin paikkaa haistattelivat kotijoukkueelle. Me juoppokatsomossa istuvat kostimme ja kannustimme rytmikkäästi HJK:ta, joka J. Alfred Tanneria mukaillen harmitti heit, mutta kutkutti meit, sillä niinhän me olimme sen tuumanneet.





Kommentit (2)


Hirveä tasoero 08.10.2020, 16:09

Ei voi moittia huuhkajien eilisiltaista peliesitystä, ei ainakaan liiaksi. Puola on Fifan rankingissa sijalla 20 ja Suomi sijalla 56, mutta kyllä tällä kertaa tasoero oli hirveä eli valovuosi. Puola laukoi ottelussa noin kymmenen kertaa ja joka kerta kovaa, tarkasti ja nopeasti suoraan syötöstä. Lopputulema 5-1 jopa hieman mairittelee Suomea, isiemme maata, koska tuomari jätti hyväntahtoisesti yhden selvän käsivirherankkarin antamatta vastustajalle.



Ei siis kaatunut suomalainen jalkapalloilu tällä kertaa eteenpäin, vaan selkeästi taaksepäin. Vallan pelottaa ajatella, mitä tapahtuu, kun ensi kesän EM-kisoissa vastaan juoksee Fifan Rankinglistan ykkönen Belgia ja kymppi Tanska. Tosin epäilen, ettei ensi kesänä kisoja järjestetä, koska korona saattaa silloin olla vielä voimissaan. Lehdestä juuri luin, että ainakin Venäjällä tauti saattaa rokotuksesta huolimatta jyllätä pahana vielä pari vuotta eikä Pietarissa EM-turnausta ehkä koskaan pelata.



Eilisen ottelun ainut suomalainen valopilkku oli Ilmari Niskanen, jonka uran upea avausmaali oli aivan puolalaisluokkaa enkä usko, että Illu kovin pitkään jatkaa uraansa Saksan maakuntasarjassa, vaan rahakkaammat kentät kutsuvat. Saattaa hyvinkin olla, että mies kuuluu jatkossa maajoukkueen avauskentälliseen ja joukkueen kantaviin voimiin.



Enkä arvostele edes viisi maalia päästänyttä maalivahti Jesse Jorosta. Puolan täysosumat olivat niin taidokkaita, ettei niistä maalivahtia voi syyttää. Tässä yhteydessä kannattaa kuitenkin palauttaa mieleen se, että eräässä lehtihaastattelussa Joronen kertoi lukeneensa Dostojevskin Idiootin viiteen kertaan ja juuri viisi kertaa puolalaiset toimittivat pelivälineen pömpelin perukoille. Onneksi maalivahti ei ollut lukenut Idioottia viittä useampaan kertaan.





Kommentit (0)


Epäreilu sarjasysteemi 07.10.2020, 15:08

Kyllä ei ole Veikkausliigan sarjasysteemi oikeudenmukainen. Muut joukkueet viettävät ansaittua maaottelutaukoa, mutta Kupsin osalta kohtuuttoman kiivas tahti jatkuu. Huomenna, jos Luoja sen suo, juoksee kuopiolaisia vastaan Keskuskentän muoviselle viheriölle hyvin levännyt Helsingin IFK, ja parantumattomana pessimistinä, joka ei onneksi koskaan pety, pelkään pahinta. Ottelu on Kupsin yhdeksäs vajaassa kuukaudessa.



Kups antaa vielä senkin verran tasoitusta, että joukkueen kaksi kantavaa voimaa Viron maajoukkueen Artur Pikk ja Latvian maajoukkueen Igors Tarasovs ovat poissa puolustamassa omien isänmaittensa kunniaa Eurokentillä. Viime yönä jo näinkin painajaisen, jossa olin tutkimassa teksti-tv:ltä sarjatilannetta pari kierrosta ennen kauden päättymistä eikä ainakaan siinä taulukossa Kupsin mestaruus ollut vielä varma, vaan joukkue johti vain kolmella pisteellä HJK:ia.



Mutta ei surra, vaan tänä iltana seuraamme Viafreeltä, miten Huuhkajamme pärjäävät vieraskentällä Puolaa vastaan. Joku ei ehkä tiedäkään, mutta klo 21.45 alkavan ottelun voi seurata maksutta Viafreeltä tästä linkistä:

https://www.viafree.fi/ohjelmat/

urheilu/huuhkajat/kausi-4




Kommentit (0)


Kentän pienimmät ja parhaimmat miehet 06.10.2020, 16:30

Kupsin seitsemän ottelun voittoputki Veikkausliigassa katkesi eilen, kun joukkue joutui tyytymään kotikentällään 1-1-tasapeliin Tampereen Ilvestä vastaan. Se on sääli, sillä jos kuopiolaiset olisivat voittaneet, olisin ollut jo valmis juhlimaan Kupsin toista perättäistä Suomen mestaruutta, koska epäilen, että korona keskeyttää tämän kuun lopulla Veikkausliigan; kuopiolaisten sarjatilanne näyttää tällä hetkellä tosi hyvältä. Kupsilla olisi siis enää viisi peliä jäljellä ja muilla joukkueilla vain neljä.



Ensimmäinen puoliaika oli tasaväkinen, mutta toista hallitsi Kups ylivoimaisesti, vaikka ensimmäisen maalin tekikin kentän pienin, nuorin ja paras pelaaja Naatam Skyttä, joka koko pelin ajan kyttäsi taitavasti maalintekotilanteita. Vähää vaille, etteikö tämä 18-vuotias, 165-senttinen ja hintelä taituri tehnyt ottelun loppuhetkillä kesken kuopiolaisten hurjaa painostusta tamperelaisten voitto-osumaa. Satunnaisen lukijan ja jalkapalloilun ystävän kannattaa painaa mieleensä Naatam Skyttä, josta vielä kasvaa Messin kaltainen helmi Suomen maajoukkueelle.



Kuopiolaisten illan pelasti joukkueen pienin mies 174-senttinen Urho Nissilä, jonka vapaapotkusta tekemä maali lienee tämän kesän komein osuma Keskuskentällä. 20 metristä ylänurkkaan lauottu pallo oli ylivoimainen torjuttava jopa Ilveksen maalivahti Mika Hilanderille, joka muuten torjui pisteen vieraille. Sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että jos tamperelaisten maalissa olisi ollut keskiverto Veikausliigavahti, Kups olisi voittanut selvästi 3-1.



Eilisen kiihkeän ottelun parhaat palat voi katsoa tästä linkistä:



https://www.youtube.com/

watch?v=b9DRXzt3C3Y




Kommentit (0)


Politiikka ja doping 05.10.2020, 16:13

Vaikka eilen ennustinkin mahdollisesti uudesti syntyvän Donad Trumpin kääntävän rajulla loppurutistuksella kääntävän Usa:n presidentinvaalin edukseen, niin ihan putkeen hänen vaalikampanjansa ei ole mennyt. Hän pilkkasi Bidenia siitä, että tämä on ylivarovainen koronapelkonsa vuoksi ja sitten vielä siitäkin hän arvosteli kilpakumppaniaan, että epäili tämän syyllistyvän dopingiin vaalikamppailun aikana. Trump myös esitti, että vaalikeskustelujen jälkeen ehdokkaille olisi tehtävä dopingtesti ihan urheilijoiden malliin.



Nyt sitten on käynyt niin, että minä, joka olen jo useita vuosia epäillyt, ettei Trump ole ihan terve, olen saanut vahvistuksen epäilylleni, sillä mies on todettu vallan virallisesti sairaaksi. Vaikka Biden vakuuttaa vaimoineen rukoilevansa presidentin terveyden puolesta, niin epäilen hänen kuitenkin hieman samalla myös nauraa hekottelevan tilanteelle. Se parhaiten nauraa, joka toiselle kuoppaa kaivaa.



Uutisissa myös kerrottiin, että Trump on saanut sairautensa hoitoon myös steroideja, jotka ovat urheilussakin kiellettyjä lisäaineita ja jos Trumpin vaatimus presidenttiehdokkaiden dopingtestauksesta olisi mennyt läpi, niin nyt hänet hyvinkin diskattaisiin presidenttikisasta.



Iltalehdestä luin, että maailman mahtavin mies voi itse päättää saamistaan hoidoista ja epäiltiin, että Trump itse on vaatinut steroideja käyttöönsä. Lehtijutun mukaan ne voivat pahentaa terveystilannetta, mikäli tauti olisi lieväoireinen. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen myös se, että Trumpin on kerrottu esittäneen aiemmin, että koronan ehkäisyssä voitaisiin tehostaa käsidesin käyttöä siten, ettei sitä käytettäisi pelkästään ulkoisesti, vaan että sitä ruiskutettaisiin suoraan taudista kärsivän potilaan elimistöön. Nähtäväksi jää, onko vaalitaistelu saamassa vielä uusia yllätyskäänteitä.

Heinolan partiopoikien kuolemanpartio 26.11.2021, 15:57

Aunuksen retki oli 18-vuotiaalle Uuno Kailaalle traumaattinen kokemus. Sen lisäksi, että hän oli lähellä tulla ammutuksi karkuruuden vuoksi, niin herkän runoilijan mieltä vaivasi sekin, että hän painosti myös luokkatoverinsa Bruno Schildtin mukaansa. Schildt katosi viimeisessä taistelussa eikä hänen kohtalostaan ole saatu selvyyttä.



Paljon mahdollista, että Kailas innostui Aunuksen retkestä, koska häntä vaivasi se, ettei hän osallistunut sisällissodan tapahtumiin monien koulu- ja partiopoikatovereidensa lailla. Paikkakunnalla nimittäin toimi partiopojista koottu polkupyörillä liikkuva, eli mekanisoitu, kuolemanpartio, jonka toiminnasta uskoakseni sittemmin Kambodzan punakhmerit ottivat oppia. Heinolassa partiojohtajana toimi silloinen lehtimies ja partiojohtaja Eino Salmelainen, josta myöhemmin tuli arvostettu teatterinjohtaja.



Sisällissodan aikana Salmelainen teki 15-vuotiaista partiopojistaan sotilaita. Muistelmissaan hän ihmettelee, miten innokkaista koulupojista hetkessä tuli kylmäverisiä teloittajia. Salmelaisen johdolla pikkupoikien kuolemanpartio liikkui polkupyörillä tekemässä tiedustelu- ja puhdistusretkiä lähiseudulla.



Näistä asioista Heinolan virallinen historiankirjoitus vaikenee. Muistelen kuitenkin Itä-Häme-lehdessä ollutta 100 vuotta täyttäneen mummon haastattelua, jossa hän ihmetteli, kuinka kapina-aikaan joku 15-vuotias poikanen kävi muuten vain ampua napsauttamassa hänen veljensä ilmeisesti punikiksi epäiltynä.



Myöhemmällä iällä innokas suojeluskuntalainen Eino Salmelainen vaihtoi leiriä ja hänestä tuli arvostettu Tampereen työväenteatterin johtaja. Muistelmissaan hän kertoi katuvansa nuoruutensa pahoja töitä.



Lehtimies ja partiopoikajohtaja Salmelainen oli homoseksuelli, jonka poikaystävänä oli jossain vaiheessa myös Uuno Kailas. Tässä yhteydessä palaa mieleeni, että myös partioliikkeen perustajan englantilaisen Robert Baden-Powellin kerrotaan myös olleen miehimys.

Kommentit (0)


Kailas Anuksen retkellä 25.11.2021, 15:59

Salmin suunnalla liikkuvien satunnaisten matkailijoiden kannatta pistäytyä hiljentymässä vuonna 1919 Aunuksen retkellä kaatuneiden ns. heimosoturien muistomerkillä. Hämmästyttävä asia on se, että tämä muistopaasi on säilynyt ihan vatupassissa maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattomassa vyöryssä lähes sadan vuoden ajan.

Aunuksen karjalankielinen nimi on tahattoman osuvasti Anus, ja retkellä tähän paikkaan sai surmansa lähes 400 suomalaista pientä harmaata miestä. Kaikkiaan noin 600 meikäläisiä kaatui erilaisilla sisällissodan jälkeisillä heimoretkillä; nykyäänhän heimosotia käydään onneksi vain lähinnä Afrikan sarven suunnalla.

Aunuksen retken muistomerkki pystytettiin vuonna 1929 ja hanketta johti tuleva kenraali Paavo Talvela, joka oli johtanut aikanaan myös Aunuksen retkeä. Talvelan elämäkerran mukaan muistomerkin hinnaksi tuli 70.000 silloista markkaa, joka nykyrahassa on vain noin 20.000 euroa. Suuren osan kuluista maksoi Talvela itse.

Satunnaisen matkailijan kannattaa kiinnittää huomio siihen, että iso osa vainajista oli nykyajan mittapuun mukaan lapsisotilaita. Siihen viittaa myös paadessa oleva kirjoitus ”Kaaduitte nuorna nähdessä huomenen ruskon, puolesta maanne, puolesta heimoususkon”.

Nykyajan mittapuun mukaan moisen säkeen laatijan mentaalihygienian tila vaikuttaa hyvin arveluttavalta. Epäilen, että teksti on lähtöisin Uuno Kailaan kynästä. Aunuksen retkellä oli mukana myös 18-vuotias heinolalainen lukiolaispoika Uuno Salonen, joka myöhemmin muutti sukunimensä Kailaaksi.

Aunuksen retki oli tulevalle runoilijalle traumaattinen kokemus, koska erään taistelun aikana hänen toverinsa haavoittui alavatsaan ja pyysi Uuno Kailaalta armonlaukausta. Kailas ei siihen pystynyt, vaan hän karkasi linjasta.

Hänet saatiin myöhemmin kiinni ja köytettiin puuhun pikaoikeuden istunnon ajaksi. Häntä ei kuitenkaan tuomittu ammuttavaksi karkuruudesta, kuten tapana oli, vaan rangaistukseksi hän joutui seisomaan puoli vuorokautta aidanpylvääseen sidottuna, joka rangaistus kesällä sääskiaikaan vastaa lähes kuolemantuomiota.

Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieleen, mitä mieltä tervejärkinen karjalaisukko oli heimosotureista. Isäntä Jegor Andronoff sanoi heimosoturi Armas Eskolalle jo elokuussa 1918, että ” Turhaan te nuoret innokkaat Suomen pojat nyt täällä olette. Ette te Karjalan asiaa ratkaise, henkenne vaan menetätte ja saatte taattonne suremaan.”


Kommentit (0)


Rajalla 24.11.2021, 16:12

Jotenkin järkyttävä on tämä Helsingin Sanomissa julkaistu viimeinen Uuno Kailaasta otettu valokuva kuolemansairaasta runoilijasta.https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005685722.html Luurankomaisen laiha mies siinä tuijottaa kameraa palavin silmin.



Tavallaan tahattoman koomista on se, että muutama vuosi aiemmin tuonnäköinen tuberkuloottinen runoilija kirjoitti runon rajalla, jossa hän uhoaa idän suuntaan luullakseni luisevaa nyrkkiään heristäen, että:



Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.



Minusta hän ei kuitenkaan ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan herkkä taiteilija, joka vaistosi ihan oikein ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu, kuten sitten tapahtuikin.



Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa lausuntaa, eli entisen SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon serkkupoika Veikko Sinisalo esittää Uuno Kailaan runon Rajalla sillä kalliimmalla tavalla eli väristyksin:



https://www.youtube.com/watch?autoplay=1&v=IgEyaVZ3bqk&feature=youtu.be



Muistin virkistykseksi Rajalla runon tärkeimmät säkeet tässä:



RAJALLA

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa
kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa,
maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo
rajan takaa lunta.
— Isäni, äitini, Herra, suo
nukkua tyyntä unta!

……………………………………..

Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
Tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multaan tänne.





Kommentit (0)


Pallokentällä 23.11.2021, 16:29

Marija Vantti muutti muutama vuosi sitten Heinolaan, joka varmasti oikein onkin, tutkiakseen sikäläistä suurta poikaa Uuno Kailasta oikein kunnolla ja julkaisi tänä vuonna hänestä kirjan nimeltään Älä koske perhosen siipiin – Uuno Kailaan elämä ja kuolema. Eilen luin mielenkiinnolla tuon mainion kirjan, koska asuinhan itsekin Kailaan maisemissa elämä parhaat 16 vuotta.



Uuno Kailas eli hyvin surullisen elämän, kuten suurien runoilijoiden tapana onkin ja monen suuren runoilijan tavoin hän poistui tuonilmaisiin hyvin nuorena, eli 31-vuotiaana, Nizzassa vuonna 1933, jonne hän oli mennyt parantamaan keuhkotautiaan huonoin tuloksin. Siihen aikaan kuoli keuhkotautiin suomalaisia puolen tunnin välein, koska tautia levittänyt rautatie oli juuri keksitty, mutta penisiliini oli vielä keksimättä.



Hyvän runoilijan tavoin Kailas oli mielisairas, tuberkuloottinen ja homoseksuelli, mutta kommunisti hän ei kuitenkaan ollut, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä hän lähti vuonna 1919 Suur-Suomi henkiselle Aunuksen retkelle, jonne hän oli myös jäädä, koska oli saada kuolemantuomion karkuruudesta.



Nimittäin eräässä taistelussa Kailaan kaveri haavoittui alavatsaan ja hän pyysi 18-vuotiasta Uunoa ampumaan itsensä, mutta siihen tämä ei pystynyt, vaan menetti hermonsa ja pakeni linjasta. Kailas saatiin myöhemmin kiinni ja puuhun köytettynä hän joutui seisomaan pikaoikeuden edessä, joka ei sitten kuitenkaan tuominnut karkuria kuolemaan, kuten tapana oli, vaan kuolemantuomion sijasta hän jouti seisomaan puoli vuorokautta puuhun sidottuna, joka kesällä sääskiaikaan on melkein teloitusta vastaava rangaistus.



Uuno Kailas on jäänyt maamme historiaan varsinkin kolmesta runosta, jotka ovat Suomalainen rukous, Rajalla ja Pallokentällä. Tuon Pallokentällä-runon päähenkilö on Kailaan keppien varassa liikkunut ja sen vuoksi Lepakoksi pilkattu luokkatoveri Aatto Korhonen, joka Heinolan Maaherran puiston hiekkakentällä seurasi innostuneena toisten poikien pesäpallopeliä. Tuo Maaherran puisto tunnetaan myös nimellä Perspektiivipuisto, koska siellä näkyy perspektiivi, jollaista ei ilmeisesti muualla juurikaan esiinny.



Tavallaan Uuno Kailas on tällä hetkellä ajankohtainen runoilija, koska pikkujoulukausi on alkamassa ja jos joku miehenpuoli haluaa tehdä vaikutuksen työpaikan naisenpuoliin, niin tämä kannattaa opetella ulkoa:



Näin: pallokentän laitaan
eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.


Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.


Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.


Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.


Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.


Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.


Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –


kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.


Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä… Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.


Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,


joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.


Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.



Kommentit (0)


Uusia poliisisarjoja 22.11.2021, 16:37

Tavallaan tämäkin juttu liittyy eilen kertomiini valtion talouden ongelmiin, joihin olen kuumeisesti miettimässä ratkaisua. Tässä yhteydessä kannattaa palauttaa mieliin, että arvioni mukaan Ruotsi, Norja ja Tanska hankkivat nettovientituloja suunnilleen yhtä paljon poliisisarjojen viennillä kuin Suomi sellun viennillä. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomenkin tulee sellunkeiton sijasta panostaa poliisisarjoihin.

Nyt tuntuu siltä, että alankin eläkepäivinä harrastamaan suunnittelemani aarteen etsinnän sijasta harrastamaan poliisisarjojen tuottamista. Mielenkiintoinen teema olisi esimerkiksi sodan jälkeen Helsingissä toiminut homopoliisiosasto. Siihen aikaan virkavallan resurssit riittivät jopa homostelun ehkäisyyn.

Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät olivat ongelmallisia, sillä ne suosivat homostelua. Senaikaiset yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää ns. etuveitikkansa toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen.

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan melko kehittynein teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu.

Luin tuossa juuri Mikko Moilasen järkälemäisen teoksen nimeltään Kohtalona mestauslava, joka käsittelee maamme 1600-1800-lukujen teloituksista ja siitä paljastui toinen yhteiskuntarauhaa uhannut siveettömyyden muoto, jota vastaan virkavalta taisteli pontevasti ja joka asia myös olisi oivallinen aihe poliisisarjalle. Nimittäin eläimiin sekaantuminen oli ennen hyvin suosittu harrastus Suomen maaseudulla varsinkin aikamiespoikien keskuudessa, vaikka harrastuksesta kiinnijäänyttä uhkasi kaulankatkaisu ja sama kohtalo oli myös rikoskumppanilla, joka yleensä oli lehmä.

Tosin eläimeen sekaantumista oli siihen aikaan vaikea näyttää toteen, koska valvontakameroita tai edes sähkövaloja ei sen ajan navetoissa ollut ja yleensähän nämä riiuureissut tapahtuivat yöaikaan. Kuitenkin muutama asianharrastaja saatiin todistettua syyllisiksi, vaikka asiantutkinta tapahtui ihan maalaisjärjellä, koska poliisiammattikorkeakouluja ei vielä tunnettu.

Niinpä eräskin aikamiespoika menetti päänsä, koska hänen lehmäpartnerillaan oli paha ripuli, jonka seurauksena nautapartnerin takaa löydetyltä tukinpätkältä löytyivät myös syylliseksi epäillyn lapikkaan lantaiset jäljet ja suoritetuissa tarkoissa anatomisissa mittauksissa myös ilmeni, että tukinpätkä oli juuri sen korkuinen, että epäillyn mittainen mies pystyi siltä käsin harrastamaan hyvin eläimeen sekaantumista.

Sitten kun teen tästä tapauksesta rikoselokuvan, niin loppukohtauksessa soi taustalla Peltoniemen Hintriikin surumarssi. Moilasen kirjassa nimittäin kerrotaan, että kun Kaustisilla suoritettiin mestaus, niin paikalle hälyytettiin sikäläinen kansanpelimanni soittamaan viululla surumarssia. Kaustisilla ovat pitkät kansanmusiikkiperinteet.

Keskustelu valtion velasta velloo kiivaana 21.11.2021, 16:28

Keskustelu valtion velasta velloo kiivaana ja itse vellon sitä lisää ja esitän, että kun maallemme valitaan seuraava valtiovarainministeri vahtimaan sitä, ettei rahaa käytetä kaikenlaiseen turhuuteen, niin seuraavan valtiovarainministerin ulkoiseen olemukseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota, jotta valtiovaraiministerin uskottavuus lisääntyisi eikä kovin rehevämuotoista ihmistä tulisi valita valtiovarainministeriksi, koska silloin on vaara, että kansa alkaa epäilemään, että valtiovarainministeri ei ole uskottava menokuria vaatiessaan, koska ei pysty pitämään kurissa edes omaa rehevyyttään, joten valtiovarainministeriksi tulee valita mieluiten 60-70-luvun kestävyysjuoksija Harald Norpothin kaltainen ajokoiramainen tyyppi, jota katsellessa katselija on kiitollinen siitä, että keuhkotuberkuloosi on maassamme voitettu.



Jotta suhteellisuuden taju säilyisi, kun keskustelu valtion velasta velloo kiivaana, kannattaa muistaa, että valtion velka asukasta kohti on Suomessa noin 25.000 €, kansallisvarallisuutta asukasta kohti on meillä noin 160.000 €, eläkerahastoissa on meillä varoja noin 40.000 € asukasta kohti, bkt:mme on asukasta kohti noin 40.000 € vuodessa, valtio saa lainaa miinuskorolla, vaikka inflaatio kiihtyy ja syö velkojen määrää, maamme valtio on selvästi vähemmän velkainen kuin EU-maat keskimäärin ja USA:n valtion velka lienee asukasta kohti kolminkertainen meihin nähden.



Ja siunatuksi lopuksi muistuttaisin siitä, että viime vuosisadalla raha menetti erilaisten kriisien vuoksi maailmalla pari kertaa arvonsa perusteellisesti, jolloin velatkin menettivät arvonsa ja pahaa pelkään, että nytkin monista syistä maailman asiat ovat sen verran sekaisin, että en kanna kovin suurta huolta valtiomme nykyisistä veloista, koska pelkään ihmiskunnan elävän lopunaikoja monestakin syystä.

Kommentit (0)


Taistelua ja kuolemaa 20.11.2021, 12:59


Venäjän ihmisoikeustilanne ei ehkä sittenkään ole niin huono, kuin olen pelännyt. Nimittäin Petroskoin valtion yliopiston dosentti Irina Takala on osoittanut kunnioitettavaa kansalaisrohkeutta ja julkaissut kirjan Taistelua ja kuolemaa – Neuvosto-Karjalan suomalaiset 1920-1930-luvuilla. Mielestäni Suomen valtion tulisi palkita dosentti Takala tästä arvokkaasta tutkimustyöstään.

Paasikiveä lainatakseni dosentti Takalan tutkimus paljastaa hirmuisia asioita. Ei tosin niin hirmuisia kuin pahimmillaan pelkäsin. On liikkunut huhuja, että Stalinin ajan vainoissa olisi tapettu Neuvosto-Karjalan 40.000 suomalaisesta 20.000, mutta ilmeisesti suomalaisia asui alueella sittenkin vain noin 30.000, joista sittenkin vain noin 10.000 surmattiin tavalla tai toisella. Mutta aika hirmuista se on silti.

Voi tosin olla, että suomalaisia ei tapettu Neuvostoliiton kansallisuuksista suhteessa eniten, vaan mikäli inkeriläiset lasketaan omaksi kansallisuudekseen, niin heidän tilastonsa saattaa olla vielä synkempi – se jää nähtäväksi, mikäli arkistot joskus avautuvat tästäkin asiasta.

Tosin voi olla, ettei totuus Stalinin ajan vainoista koskaan paljastu, sillä Irina Takala epäilee kirjassaan, että Neuvostoliiton väestölaskennan tulos vuodelta 1938 oli väärennös. Nimittäin väestölaskennan virallisen tuloksen mukaan neuvostoliittolaisia piti silloin olla 180 miljoonaa, mutta todellisuudessa heitä olisikin ollut toista kymmentä miljoonaa vähemmän, eli kuolleita sieluja oli ehkä sen verran, mitä siihen mennessä oli ehditty lyödä lihoiksi.

Takalan mukaan suomalaisten joukkotuhonnan syy oli se, että he tiesivät liikaa, koska olivat nähneet muutakin maailmaa. Toinen vainon syy saattoi olla kateus, sillä suomalaiset menestyivät hyvin.

Esimerkiksi tuossa Takalan kirjasta lainatussa kuvassa eräs menestynyt suomalainen, eli maailman suurimman suksitehtaan johtaja, Heikki Tuomainen suorittamassa kombinaattinsa tuotannon laadunvalvontaa. Tuomainen oli kova hiihtomies. Hän oli kirjailija Sirpa Kähkösen vaarin veli, joka Kähkösen kirjan mukaan hiihti Kuopiosta Leningradiin, mutta koska kertoja on savolainen, niin vastuu jää kuulijalle – epäilen, että välillä tuleva johtaja Tuomainen turvautui myös hevos- ja junakyytiin.

Luultavasti Heikki Tuomaisen matkan pää oli Petroskoin Punainen kangas, joka oli yksi joukkomurhien toteutuspaikka. Sama matkan pää oli luultavasti myös suksitehtaan yli-insinööri Toivo Haapalaisella, joka oli punakaartin ensimmäisen ylipäällikön Eero Haapalaisen poika. Haapalaisetkin olivat kuopiolaistaustaisia. Todennäköisesti Eero-isänkin luut ovat jossain Punaisella kankaalla.

Kommentit (0)


Tieteenvastaisuus 19.11.2021, 16:48

Eilen illalla tuli tellusta ohjelma Intian pääministeri Narendra Modista, joka ohjelma todisti, että arvostamallani liberaalilla länsimaisella demokratialla ja siihen liittyvällä tieteellisellä ajattelulla ei mene maailmalla nykyään hyvin. 1300 miljoonan asukkaan Intiakin on siirtynyt uskonnollista ajattelua korostavan populistin johdettavaksi monen muun suurvallan tavoin. Ikävä tulee Indira Gandhin aikoja, vaikka ei silloinkaan liberaali länsimainen demokratia toiminut Intiassa ihan täydellisesti.



Vähän ennen kuin Indira Gandhin oma henkivartija hänet murhasi, vieraili Suomen eduskunnan delegaatio tutustumassa Intian kansanedustuslaitokseen ja kun he astuivat istuntosaliin, oli sen yhdessä nurkassa menossa sikäläisten parlamentaarikkojen joukkotappelu, jossa he vetelivät toisiaan turpaan ihan aikamiehen lailla. Gandhi vähätteli selkkausta ja vakuutti suomalaisille, että antaa heidän vain rauhassa tapella, koska siten heistä on vähiten haittaa parlamentin toiminnalle.



Olen lapsellisuuttani uskonut, että kasvissyöjät, jollaisia hindut ovat, olisivat rauhaarakastavia ihmisiä, mutta eilinen ohjelma todisti sen sijaan, että mekoista natsisysteemiä Intian Hindupuolue on maahan rakentamassa. Tässä yhteydessä kannattaa tosin muistaa se, että kasvissyöjä se oli Hitlerkin.



Pääministeri Modi esiintyy julkisuudessa kiivaana hinduna ja tämä ajattelu näyttää johtavan myös selkeään tieteenvastaiseen ajatteluun, jollaiseen myös monet muut populistijohtajat syyllistyvät, sillä olivathan Brasilian Bolsunaro ja Usa:n Trump maailman johtavia koronan vähättelijöitä. Modin tieteenvastaisuus ilmenee esimerkiksi siinä, että ainakin Wikipedian mukaan hän ihastelee estoitta muinaisen Intian tieteen saavutuksia. Hänen mukaansa muinaisen Intian huikeista saavutuksista plastiikkakirurgiassa todistaa eittämättä se että Ganesha-jumalalle pystyttiin liittämään norsunpää. En ole asiaan tarkemmin perehtynyt, mutta selkäkeikkanaurun päästän silti.



Muuten Modin eräs edeltäjä Hindupuolueen pääministerinä oli vanhaherra, jonka nimen päälle en nyt pääse, mutta sen muistan, että hänellä oli tapana aloittaa päivänsä nauttimalla lasillinen aamuvirtsaansa, koska se oli hänen mielestään terveellinen tapa. Kyseinen vanhaherra oli pysynyt poikamiehenä koko ikänsä, jota en yhtään ihmettele.









Kommentit (0)


Valamon kissa 18.11.2021, 16:03

Vaikka Venäjän Karjalassa yleinen hyvinvointi ei olekaan ihan vielä pohjoismaalaisella tasolla, niin sikäläisiä kyliä kierrellessäni olen ihastellut sikäläisten kotieläinten asemaa, sillä kylän raittia vapaasti kierrellessään ne vaikuttavat olevan kyläyhteisön tasa-arvoisia jäseniä.

Mutta kun ensimmäisen kerran joskus pari kymmentä vuotta sitten vierailin Valamon saarella, kauhistuin näkemiäni koiria ja kissoja. Koiria vaivasi selvästi kapi-epidemia eikä asia näyttänyt luostarin väkeä vaivaavan. Suomessa eläinsuojeluviranomaiset olisivat ilman muuta puuttuneet tilanteeseen.

Myös kissat vaikuttivat jotenkin sairailta tai sitten ne kärsivät vain sisäsiittoisuuden ongelmista. Meille satunnaisille matkailijoille kerrottiin, että koirat ovat luostarin omaisuutta, mutta kissit kuuluvat jollekin pyhimykselle, jonka nimen päälle en nyt millään pääse.

Sen sijaan Valamon luostari tai ainakin sen talous näytti olevan hyvässä kunnossa, sillä missään en ole nähnyt niin paljoa erilaisia viinanmyyntipisteitä kuin luostarin portin edustalla. Tästä seikasta kannattaisi myös Suomen rahan puutteesta kärsivissä uskonnollisissa yhteisöissä ottaa oppia. Tosin viime aikoina ovat Uuden Valamon vireät munkkipojat alkaneet keittämään ja myymään viinaa, mutta pikkuisen amatöörimäiseltä puuhastelulta se tuntuu Vanhan Valamon toimintaan verrattuna.

Valamon viinanmyyntibisnestä seuratessani tuli mieleeni, että mikäli vuonna 1614 Uukuniemen Ristlahdella käydyssä taistelussa Maksima Räsäsen johtama idän joukkue olisi voittanut Hannu Munckin johtaman lännen joukkueen, jossa ottelussa ratkaistiin se, että kuuluuko Savo idän vai lännen kulttuuripiiriin, saattaisi körttiläisten herättäjäjuhlien tunnelma olla nykyistä paljon hilpeämpi.

Ylhäällä on kuva tyypillisestä sortavalalaisesta charmantista kissa-herrasta ja hänen ihmisestään ja alla vertailun vuoksi kuva myös tyypillisestä vähän sairaanoloisesta Valamon kissistä.





Kommentit (0)


Jalkapallo ja lestadiolaisuus 17.11.2021, 16:12

Ihan oikeasti maamme jalkapalloilu kaatui eilen eteenpäin, kun Huuhkajamme taisteli eilen ihan tasapäisesti maailmanmestari Ranskaa vastaan, vaikka lopulta hävisikin. Asiantunteva ranskalaislehti arvioi aivan ansaitusti ottelun parhaaksi pelaajaksi Kylian Mbappen, jonka markkina-arvo näyttää olevan peräti 180 miljoonaa euroa ja joka sen mukaisesti matkusti otteluun yksityislentokoneella.



Ottelun toiseksi parhaaksi sama ranskalaislehti arvioi kuopiolaisen Urho Nissilän, jonka uskon matkustaneen otteluun joko Onnibussilla tai VR:n kakkosluokassa. Media on tehnyt suuren asian siitä, että Nissilä on kasvanut lestadiolaisyhteisössä, jossa jalkapalloakin pidetään synnillisenä toimintona. Voi tosin olla, että syntinä pitäminen lisäsi hänen harjoitusintoaan, koska monta kertaa synnin tekeminen on ihan kivaa.



Urhon tapauksesta palaa mieleeni Veikko Huovisen novelli lestadiolaisesta tennistähdestä, joka maailmanmaineestaan ja upporikkaudestaaan huolimatta jatkoi omaksumaansa elämäntapaa ja harrasti iltaisin talonsa korjausrakentamista ja säästeliäs kun oli, naputteli käytettyjä nauloja suoriksi hyödyntääkseen ne uudelleen. Nähtäväksi jää, jaksaako Nissilä oikoa rakennstyömaallaan nauloja sen jälkeen, kun hän on siirtynyt Keski-Euroopan rahakentille.



Vaikka lestadiolainen alakulttuuri pitää kilpaurheilua syntinä, on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä.



Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana.



Siunatuksi lopuksi paljastan, että tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen eikä harrasta kilvanhiihtoa.

Aarteen etsintää 16.11.2021, 16:00


Tässä mietin kuumeisesti, että mitä alkaisin aikani kuluksi tekemään, jos selviän eläkkeelle ja nyt minä sen hokasin. Aion ryhtyä harrastamaan aarteen etsintää.

Ensiksi etsin miinaharavalla Uukuniemen Pyhäjärvestä sinne vajaat 400 vuotta sitten upotetun 120-kiloisen kirkonkellon. Sen jälkeen etsin Petroskoin lähistöltä suomalaisten sinne sota-aikana maahan kaivaman valtavan Stalin-monumentin, jonka siirrän sitten tervattuna ja höyhenillä pintakäsiteltynä muistomerkiksi Sandarmohin teloitusmetsään, josta puuttuu sinne haudatuilta suomalaisilta muistomerkki.

Lopuksi keskityn etsimään läheltä Uukuniemeä Lahdenpohjan edustalta Laatokasta sinne mahdollisesti upotettua kuvan valtavaa Pyhän Andreaksen kelloa, jonka sisältämän pronssin arvo on nykyään noin 100.000 euroa.

Tosin epäilen, etteivät venäläiset sodan jälkeen ehkä sittenkään upottaneet kelloa Laatokkaan, koska eivät he tyhmiä ole, vaan luulen, että kellon pronssi palveli myöhemmin kansantalouden tarpeita laivojen potkureina ja eräinä panssarivaunun osina.

Pyhän Andreaksen kello taottiin siten ainakin vertauskuvannollisesti miekoiksi eikä auroiksi. Sille tapahtui juuri päinvastoin kuin Kuopion ortodoksikirkon kelloille, jotka valettiin vuonna 1904 silloisen kenraalikuvernöörin armollisesti tarkoitukseen lahjoittamasta sotaromusta.

Kuten kaikki, jotka vähänkin historiasta tietävät, tietävät, että kenraalikuvernöörinä toimi silloin Nikolai Sinebrykoff, jonka muudan Eugen Malmsten-niminen itsemurhaterroristi sittemmin surmasi Senaatintalon portaikossa.

Sinebrikoffista suomalaiset eivät tykänneet, koska hän esimerkiksi määräsi kasakat rauhoittamaan Helsingin kadulla riehuneita aseistakieltäytyjiä. Tapauksen yhteydessä ei vältytty henkilövahingoiltakaan, koska lähes 20 ihmistä loukkaantui. Kaikki loukkaantuneet olivat ainakin Veijo Meren mukaan kasakoita, joita huligaanit olivat heitelleet kivillä. Helsingin lääkärit kieltäytyivät hoitamasta vammoja saaneita.

Yllä Sa-kuva-arkistosta lainattu kuva, jonka kerrotaan esittävän r—-en rikkomaa Pyhän Andreaksen kelloa.

Kommentit (0)


Kangastus 15.11.2021, 15:50

Sangen vilkkaan keskustelun sosialistisessa mediassa on synnyttänyt kirjoitukseni siitä, miten kauas Tallinnan Viru-hotelli ja Valamon luostarin pääkirkko näkyvät. Eräskin elokuvaohjaaja, joka varmaankin työnsä puolesta ymmärtää paljon näkyvyyskysymyksiin liittyvistä asioista, oli sitä mieltä, että henkilö, joka näkee Helsingistä käsin Viru-hotellin, voisi tarkistaa näkyykö hotelli ylösalaisin, sillä kyseessä onkin kangastus.



Elokuvaohjaajan näkemys on Viru-hotellin osalta oikea. Sen, miten kauas torni näkyy, voidaan laskea siten, että otetaan neliöjuuri luvusta, joka saadaan, kun maapallon halkaisijalla, eli 12.000 kilometrillä, kerrotaan tornin korkeus. Viru-hotelli on 23 kerroksinen, jonka ylimmässä kerroksessa sijaitsi muuten KGB:n kuuntelukeskus, joten hotelli on noin 70 metriä korkea ja se näkyy merellä vain vajaan 30 kilometrin päähän.



Jos Virua tähystää 72 meriä korkeasta Stadionin tornista, ei se näy sieltäkään, vaan jotta näköyhteys olisi, olisi tornien oltava noin 40 kilometrin päässä toisistaan ja siinäkin tapauksessa lisäedellytyksenä on, että molempien rakennusten perustukset ovat ainakin muutaman metrin meren pinnan yläpuolella.



Tallinnassa sijaitseva 159-metrinen Pyhän Olavin kirkko oli vuosisatoja yksi maailman korkeimmista rakennuksista, mutta sekään ei näy yli 70 kilometrin päähän Helsinkiin. Sen sijaan Viron korkein rakennus, eli Tallinnan 314-metrinen tv-torni kohoaa niin korkealle, että sen kapea huippu saattaa ainakin kiikarilla näkyä ainakin Stadionin torniin. Ne muut sinne näkyvät rakennukset ovat harhaa, eli kangastusta, ja näkyvät ylösalaisin.

Kommentit (1)


Maaottelu ja Juokse porosein 14.11.2021, 16:39

Kerrassaan upeasti esiintyi Huuhkaja-joukkueemme eilen. Pienempi ylltys oli se, että Bosnia-Herzegovina kaatui jalkapallossa vieraskentällä, mutta suurempi yllätys oli se, että poikamme olivat parempia myös laulamisessa.



Tosin kyllähän tosiasia on se, että Huuhkajien esittämässä Maamme-laulussa tällä kertaa syvä tunne korvasi puuttuvan taiteellisuuden ja kovasti laahaava oli poikiemme versio. Huomion arvoista esityksessä li se, että kaikki muut lauloivat täysin palkein, mutta Kamara ja Hämäläinen, jotka ovat niitä harvoja maajoukkuepelaajia, joilla on supisuomalainen sukunimi, tyytyivät vain kuuntelemaan kovasti kärsivän näköisinä. Kummallakin jalkapalloilijalla sykkii suonissa afrikkalaisverta ja afrikkalaisillahan on tunnetusti rytmi suorastaan veressä, joten Huuhkajien Maamme-laulu saattoi kuulostaa heistä pahalta.



Ennen aina ihmettelin, miksi luottopuolustaja Paulus Arajuuri, joka ei ollut eilen avauskokoonpanossa, päästeli selkäkeikkanauruja kansallishymnimme aikana ja eilen tajusin, että Arajuuri, joka on musikaalista sukua ja jonka veli on vallan ammattimuusikko, ei pystynyt nauramatta kuuntelemaan joukkuetovereidensa joukkomylvintää.



Bosnialaiset hävisivät eilen laulukilpailun selvästi, koska he eivät enää yrittäneet laulaa. Ilmeisesti sisällissodan partaalla olevasta maasta ei löydy musiikkiesitystä, jonka kaikki osapuolet hyväksyisivät. Tässä yhteydessä bosnialaisten pitäisi ottaa oppia Suomen historiasta.



Nimittäin talvella 1918 Parkanon punakaarti ja suojeluskunta kokoontuivat YK:n rauhanlähettiläänä toimineen Sakari Tuomiojan isän kutsusta allekirjoittamaan sopimusta siitä, etteivät pitäjän miehet ryhdy keskenään pyssysille. Sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen kokouksen puheenjohtajana toiminut Aleksius Tuomioja esitti, että tapahtuman kunniaksi pitäisi varmaankin laulaa yhdessä jotakin.



Kokous päättikin yksimielisesti laulaa lopuksi sompion lappalaisen kansanlaulun Juokse porosein. Minusta muuten kaikki poliittiset väenkokoukset tulisi aloittaa laululla Totuuden henki johda sinä meitä ja päättää lauluun Juokse porosein.

Kommentit (0)


Valamon kello 13.11.2021, 13:15

Urbaanilegendan mukaan hyvällä säällä pitäisi Stadionin tornista näkyä 80 kilometrin päässä oleva Tallinnan Viru-hotelli, mutta itse en ole onnistunut sitä näkemään, vaikka monta kertaa olen asiaa yrittänyt.

Tämän urbaanilegendan innoittamana kapusin nuorena ja huimana ollessani Uukuniemen kirkon torniin tähystämään kiiltelevätkö 76 kilometrin päässä Valamon pääkirkon ristit sinne asti, mutta eivät kiillelleet. Yhden kirkon tornin tosin näin, mutta se saattoi olla Lumivaaran kirkon torni.

Kypsällä iällä löysin netistä kaavan, jolla voi laskea, miten kauaksi tornit näkyvät esteettömässä maastossa, mikäli maapallo on pallo, kuten monet edelleenkin uskovat. Sen kaavan mukaan, jos Uukuniemen katselupaikka olisi merenpinnasta katsottuna samalla tasolla kuin Valamo, tornin tulisi olla noin 400 metrinen, jotta se näkyisi. Valamon pääkirkon torni lienee noin 50 metriä korkea.

Eikä kuulu Valamon kirkon kellon kumu Uukuniemelle asti, vaikka esimerkiksi kesällä 1944 suurhyökkäyksen jylinä kuului aikoinaan sopivalla säällä Kannakselta lähes 400 kilometrin päähän Suonenjoelle asti. Näin kertoi mummoni, jonka korvat eivät olleet suuret vaan valtavat.

Uukuniemen ortodoksikirkon tarinan mukaan Pyhäjärveen upotettu kello painoi 120 kiloa, mutta suurvalloilla on suurvaltojen vehkeet. Valamon luostarin alkuperäinen pääkello, eli Pyhän Andreaksen kello, joka riippui 30 metrin korkeudessa, painoi 16,5 tonnia. Sen ääni kantautui 40 kilometrin päähän Sortavalaan ja hyvällä säällä jopa Pitkärantaan asti.

Kun luostarin munkki kuoli, pääkello löi kerran. Kun luostarin johtaja, eli igumeeni kuoli, kello löi kolme kertaa. Luostarin kuollessa kellon piti soida 12 kertaa. Sen Pyhän Andreaksen kello tekikin maaliskuun 19. 1940.

Pyhän Andreaksen kello oli valettu Pietarissa 1896. Kellon valmistamiseen on tarvittu 13104 kg kuparia ja 3276 kg tinaa ja sen kokonaistilavuus on ollut 1,91 m3. Tällä hetkellä puhtaan kuparin hinta on 7,5 €/kg ja tinan 3,147 €/kg, joten nykyrahassa kelloon käytettyjen metallien arvo on yhteensä 108.590 €.

Valamon kirkon pääkello katosi sodan aikana. Internet tosin väittää, että kello olisi löytynyt räjäytettynä ja maahan pudonneena, kun suomalaiset valtasivat saaren syksyllä -41. Ilmeisesti se on sen jälkeen käytetty kansantalouden muihin tarpeisiin, vaikka kukaan ei sitä myönnäkään. Suomalaiset panssarilaivatkin kulkivat pronssipotkureiden avulla ihan pikkuisen lujempaa kuin teräspropelleilla.

Nyt Valamon pääkello on uusittu. Se painaa neljä tonnia alkuperäistä vähemmän eli reilut 14 tonnia, mutta ääni kantaa edelleen Sortavalaan asti. Minä en ole sitä tosin onnistunut kuulemaan Sortavalassa käydessäni.



Kommentit (0)


Tuohikirje 12.11.2021, 15:01

Mikael Agricolaa pidetään varmaankin ihan perustellusti suomen kielen isänä, vaikka tutkijat eivät ole varmoja, oliko hän edes äidinkieleltään suomenkielinen, sillä hänen syntymäpitäjässään Pernajassa oli ruotsinkielinen enemmistö. Toisaalta suomalaisen kielitieteilijä G. J. Ramstedtin kerrotaan olevan korean kielen isän, vaikka hän ei ollut äidinkieleltään koreankielinen, vaan ilmeisesti ruotsinkielinen. Parhaiten kielitieteilijä G. J. Ramstedt tunnetaan Suomessa iskelmänikkari Rafu Ramstedin veljenä.



Agricola ei ollut ensimmäinen suomen kielellä kirjoittanut, koska Novgorodista on löytynyt 1200-luvulta peräisin oleva suomenkielinen tuohikirje, jonka kirjoittajaa ei tiedetä. Kaikkitietävä Wikipedia kertoo tuohikirjeestä mm. seuraavaa:

”Tuohikirje numero 292 on vanhin tunnettu itämerensuomalaisella kielellä kirjoitettu teksti, eräs Novgorodin tuohikirjeistä. Teksti on kirjoitettu 1200-luvun puolivälissä. Sen löysivät neuvostoliittolaiset tutkijat vuonna 1957 Artemi Artsihovskin johdolla Novgorodin länsipuolelta Nerevskin arkeologisesta kaivauksesta. Tuohikirjeen sanoma on tulkinnanvarainen sekä merkkien osittaisen epäselvyyden että itse kieliasun vuoksi. Esimerkiksi sanojen välejä ei ole merkitty.



Tutkijat ovat yksimielisiä tekstin tulkinnasta siltä osin, että teksti alkaa sanoilla ”jumalan nuoli” tai ”jumala nuoli”. Sanojen ”nuoli” ja ”jumala” on tulkittu toistuvan tekstissä. Tämän perusteella tekstiä pidetään ukkoseen liittyvänä loitsuna. ”Jumalan nuoli” ei tiettävästi esiinny sana sanalta myöhemmässä kansanperinteessä, mutta salamaa ja ukonvaajaa on joka tapauksessa pidetty ukkosen jumalan ampumina nuolina. Muilta osin tekstiä ovat eri tutkijat tulkinneet eri tavoin. On esitetty myös, että teksti saattaisi olla kalevalamittainen runo, jonka jokainen säe on kirjoitettu omalle rivilleen.[1]



Useimmat tutkijat ovat pitäneet kirjoitusta aunuksenkarjalaisena, mutta itämerensuomen eri haarojen ollessa vasta muodostumassa, kielimuotoa on hankala lokeroida.[2] Kirjoituksen ikä on määritetty stratigrafisesti ja dendrokronologisesti sen löytökerrostuman perusteella vuosien 1240 ja 1260 välille.[3] Tuohikirjettä säilytetään Novgorodin yhdistyneessä valtionmuseossa.[3]”



Tässä yhteydessä on muuten syytä palauttaa alemmuudentunnetta potevien suomalaisten mieliin se, että jo 900-luvulla kolme suomalaisugrilaista ja kaksi slaavilaista heimoa kokoontuivat Laatokan rannalla Vanhan Laatokan kylässä ja perustivat valtion, jonne kutsuttiin järjestystä ylläpitämään senaikainen moottoripyöräjengi, jota kutsutaan nykyään viikingieksi.



Perustetusta valtiosta kehittyi myöhemmin ihmiskunnan historian ylivoimaisesti suurin valtakunta, vaikka ainakin neulanpistopolitiikkaa harrastavien neuvostovastaisten tahojen mielestä myös historian hirvein valtakunta, joka ulottui suurimmillaan Keski-Euroopasta Pohjois-Amerikan keskiosiin. Kielenkääntäjä Jukka Mällinen kertoi Kuopion kaupunginkirjastossa vieraillessaan, että vielä Iivana Julman aikaan Venäjällä oli suomalaisugrilainen enemmistö.

Itseluottamus 09.09.2013, 19:02

Kiittääkäämme ja ylistäkäämme Suomen koripallomaajoukkuetta. Varsinkin Venäjä-ottelu oli suurta draamaa. Sitä seuratessani tuli mieleeni, kuinka joitakin vuosikymmeniä sitten katselin telkkarista, kun silloinen suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja Ruotsi pelasivat käsipallon Em-loppuottelussa.



Haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi aivan loppuhetkille asti, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Jatkoajalla haalistuneet punapaidat hallitsivat taas peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Lisäjatkoajallakin haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti ja teki tietysti vielä voittomaalinkin.



Silloin selitettiin, että hyvinvointivaltio Ruotsi pärjää pallopeleissä sen vuoksi, koska heillä on valtaisi itseluottamus. He luottavat siihen, että kyllä Svea-mamma pitää sittenkin hyvän huolen pojistaan, kävi pelissä miten tahansa. Aivotutkija Markku T Hyyppä, joka on todella viisas mies ja äitinsä puolelta Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä – siis maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä parhaimman kirjailijan kirjailijan Jussi Kukkosen tyttären poika, on tutkinut maamme ruotsinkielisiä ja heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Samat piirteet leimaavat myös riikinruotsalaisia.



Hyypän mukaan ruotsinkielisiltä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsikieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Ainakin ennen suomenkielinen koripalloilija, joka joutui ratkaisuhetkillä heittämään tärkeitä vapaaheittoja, ei onnistunutkaan, koska pelkäsi alitajuisesti, että pukuhuoneessa odottaa epäonnistujaa joukkuetovereiden järjestämä remmiapelli, ja se saa pelurin puristamaan palloa liikaa.



Sen sijaan eilen Suomi-Venäjä-ottelun viime sekunneilla Hannu Möttölä heitti turhia jännittämättä vaparinsa varmasti pussiin. Onkohan niin, että uudenajan selkäsaunattomat kasvatusperiaatteet ovat alkaneet purra? Ainakin Suomen nykyiset koripalloilijat uhkuvat hyvää tuulta ja itseluottamusta. He ovat ihan erilaisia kuin vaikkapa vanhan ajan ankaran totiset hiihtäjäsankarit, jotka saattoivat mukiloida olympialaisissa liian iloisen mäkikotkan sairaalakuntoon tai raivoisat keihäsmiehet, jotka saattoivat ilmestyä kisapaikalle lähes pystymakkuritilassa. 　

Kommentit (0)


Saunalyhty 08.09.2013, 18:45

Antaa pölyn ja verenpaineen laskeutua ja kirjoitetaan koripalloilusta vasta huomenna; siinä mediaseksikkäässä nykyajan nuorison urheilumuodossa saatiin taas maamme urheiluhistoriaan uusi sankaritaru. Vanhana yu-miehenä harmittelen, ettei yleisurheilumaaottelun puolella uusia sankaritaruja saatu.



Onneksi keihäässä sentään voitettiin ja suomalaisheittäjien pitkä putki jatkui. Viimeksi putki katkesi 1989, jolloin Räty sortui raittiuteen ja Borglund pääsi yllättämään. Tällä kertaa Suomen keihäs miehet olivat ilmeisesti ottaneet oppia Rädyn neuvoista.



Uskoakseni Rädyn blogilla oli käynyt myös se ruotsalainen kympin juoksija, joka täysin yllättäen ja odottamatta sammui kuin se kuuluisa saunalyhty 200 metriä ennen maalia. Hurjan näköinen tilanne, joka synnyttänee Ruotsissa keskustelun vaarallisen kestävyysjuoksun kieltämisestä.



http://m.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-1288596993182.html?ref=mob-traf-hs-frontpage-5



En tiedä urheiluhistoriasta kuin yhden tapauksen, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat olisivat turvautuneet Seppo Rädyn blogillaan esittelemään tapaan valmistautua suurkilpailuihin. Silloin kyseessä olivat juoksujen SM-kisat. Eräs eteläsuomalainen mailerikvartetti lähti poikaporukalla kimppakyydillä reissuun vahvoina ennakkosuosikkeina. Kilpailupaikkaa lähestyttäessä yksi vilkkaudestaan tunnettu maailman huippuihin lukeutuva viestijoukkueen jäsen kertoi pistäytyvänsä vähän asioilla ja jättäytyi pois kimppakyydistä.



Kilpailut alkoivat ja kenttäkuulutus kutsui viestimiehiä lähtöpaikalle. Mutta yksi oli joukosta poissa ja kaverit alkoivat hermostua. Mitään ei enää näyttänyt olevan tehtävissä ja varma kulta oli luisumassa poissa käsistä. Silloin kentälle kaarsi taksi, jonka kuljettaja kantoi hätääntyneille viestimiehille urheilukassin ja kertoi, että sen omistaja tulisi kohta juosten perässä; hän oli halunnut loppumatkasta vähän verrytellä. Pojat pyysivät lähettäjää odottamaan edes vähän.



Ja sitten kentälle hölköttelikin kaivattu lammas.Se tosin muita joukkueen jäseniä huoletti, että tulija tuoksahteli selvästi alkoholille. Ihmetteleviin kysymyksiin tämä kuitenkin suhtautui vähätellen ja selitti, ”että ainahan sitä yksi panokalja on ehdittävä nykästä.” Mainittakoon, ettei tällä nykäsemisellä ollut mitään tekemistä Matti Nykäsen kanssa.

Kommentit (0)


Räty ja kohtuullisuus 07.09.2013, 19:08

Seppo Räty on väittänyt blogillaan,

http://blogit.mtv3.fi/radynrykaisy/

että hän olisi yhden ainoan kerran heittänyt Ruotsi-maaottelussa selvin päin ja niinpä hän sillä kertaa jäikin poikkeuksellisesti toiseksi. Yleensä hän voitti kilpailun. Väite kuullostaa uskomattomalta. Herää ajatus, että urheilumme viimeisillä suurilla mestareilla Seppo Rädyllä ja Matti Nykäsellä saattaisi olla paljonkin annettavaa nykyurheilijoille varsinkin henkisen valmennuksen puolella. Molemmat sankarit osasivat venyä suurkisoissa, toisin kuin nykyiset edustajamme. He osasivat hoitaa ne asialliset hommat, vaikka muuten olisivatkin välillä olleet kuin Ellun kanat.



Rädyn ja Nykäsen pitäisi kuitenkin korostaa nuorille urheilijalahjakkuuksille, että alkoholia tulee urheilutapahtuman yhteydessä nauttia säännöllisesti mutta kohtuullisesti, ettei käy kuin Nikkasen Soini-vainaalle vuonna 1956 maaottelussa Saksaa vastaan. Soini nimittäin oli ennen kilpailua kierrellyt saksalaisia oluttupia siihen malliin, että oli jo kilpailun alkaessa aika tinassa taikka heikossa hapessa, kuten myös sanotaan.



Ensimmäisen ja ainoan heittonsa hän oli heittää tasan 180 astetta väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Ehkä hän oli tullut samaan tullokseen kuin Seppo Räty 40 vuotta myöhemmin todetessaan, että Saksa on paska maa ja ehkä hän ajatteli samaa myös koko Saksan kansasta ja päätti antaa heille asennekasvatusta.



Henkilvahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska silloinen nuori ja rivakka urheilujohtaja Jukka Uunila viime hetkellä käänsi miehen oikeaan heittosuuntaan. Nikkinen paiskasikin reilut 72 metriä, joka oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, mutta riitti kisassa vain kolmanteen sijaan. Kohtuullisemmalla olutmäärällä hän olisi kirkkaasti voittanut. Heittonsa jälkeen Nikkinen poistui jatkamaan oluttupaturnettaan.



Ja saattoi hän pistäytyä muuallakin. Nimittäin Suojelupoliisin virallisessa historiikissa kerrotaan, että Supo kuulusteli myöhemmin Suomen joukkueen jäseniä, koska eräitä heistä oli yritetty värvätä CIA:n palvelukseen. Kuulusteluissa Nikkinen kertoi, ettei hän muista tapahtumista yhtikäs mitään, koska oli muiden poikien kanssa kierrellyt liian innokkaasti kapakoita ja ilotaloja. Supon kuulustelija piti kertomusta uskottavana.

Kommentit (0)


Kihovauhkonen ja maailmanloppu 07.09.2013, 19:05

Lisää savolaisia kansantarinoita Aimo Kejosen kirjasta. Ennustaja Kihovauhkonen eleli Savon vesillä yli 500 vuotta sitten. Hänellä oli saanut syntymässään armolahjan ennustaa tulevaisuutta.

Aina ajankohtaisesta maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä, ilma on täynnä siimoja, joihin linnut itsensä telovat, teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina, ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa.

Tässä prognoosissa on paljon aikaamme sopivaa. Sen sijaan seuraava ennuste jo hieman epäilyttää kaikessa synkkydessään. Kihovauhkosen mukaan viimeinen sota käydään Vehmersalmella. Siinä vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä pitkä sienapölkky (kaskea vierrettäessä vieriteltävä palava runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen jalanjälkeäkin.

Veret seisauttava on tämä ennuste, ja muistelen, että Kalle Päätalon sovassa männyt kaveri syvästi lestadiolainen Räisäs-Topi kertoili samankaltaisia juttuja välirauhan aikaan. Epäilen, että Raamatun Johanneksen ilmestyskirjalla on ollut vaikutusta sekä Kihovauhkosen että Toivo Räisäsen maailmankatsomukseen.

Kommentit (0)


Räpylä-Niiranen 07.09.2013, 19:05

Lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita olen opiskellut Aimo Kejosen mainiosta kirjasta. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lie päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa. Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi.



Hänestä kehittyi todellinen vesi-ihminen, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä lajissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin uimisessa toisin kuin juoksulajeissa. Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua.



Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa kilpaa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui Räpylä-Niiranen jo siellä räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta uskallan silti suhtautua tarinaan epäillen.

Suomi nousuun innovaatioilla	11.06.2016, 17:44
Kiky-sopimuksella pyritään saamaan Suomi nousuun vientiä lisäämällä, joka oikein onkin. Tosin en ole ihan varma, parantaako maamme kilpailukykyä olennaisesti se, että työaikani lisääntyy kuusi minuuttia päivässä. Sen sijaan olen varma. että uudet innovaatiot ovat kansantalouden kannalta hyväksi, kuten esimerkiksi 50-60-luvun suomalaiset jääkiekkomailakeksinnöt olivat, joiden avulla Toronto, Montreal, Koho ja Titan valtasivat maailman markkinat. Maamme oli siihen aikaan maailman ykkönen tällä erityisosaamista vaativalla alalla.  Itsekin aion kantaa korteni kekoon isänmaan pelastamisessa enkä tyydy pelkästään lisäämään työaikaani kuudella minuutilla päivässä, vaan sen lisäksi pyrin pelastamaan isänmaan ja hakea patenttia katkeamattomalle jääkiekkomailalle. MM-kisoissahan kävi monta kertaa niin, että huippupelaajien 250 euroa maksaneet mailat napsahtivat helponnäköisesti irtopoikki.   Irtopoikkikatkeamisen voisi helposti estää siten, että jääkiekkomailojen varsissa olisi eräänlainen nivel, joka joustaisi suuressa rasituksessa, mutta estäisi kuitenkin pelivälineen irtopoikkikatkeamisen. Sama periaatehan on esimerkiksi automaattisulakkeissa, jotka katkaisevat virran ylirasitustilanteissa vähäksi aikaa, mutta sen jälkeen automaattisulake korjaa itse itsensä. Kommentit (0)
Mailat	10.06.2016, 18:02
Paljon oli Tampereella Suomen jääkiekkomuseossa erilaisia mailoja, mutta ei heinolalaista Sulo-merkkistä jääkiekkomailaa, joka mullisti koko pelin luonteen. Heinolassa kehitettiin 1950-luvulla uusi tapa liittää mailan lapa varteen ja se teki pelivälineestä niin kestävän, että lämärit tulivat mahdollisiksi.   Ei löytynyt Suomen jääkiekkomuseosta myöskään tietoa Toronto-mailan kehityksestä. Toronton kehittänyt puuseppä Einari Rahunen alkoi koota mailoja liimaamalla niitä puuviiluista ja keksinnöstä tuli maailmanmenestys. Parhaimmillaan Suomessa valmistettiin 400.000 Toronto-mailaa vuodessa, ja myös Neuvostoliiton punatähdet pelasivat Torontoilla ainakin ulkomailla.   Neuvostoliiton sarjassa käytettiin myös sikäläistä Moskova-mailaa, jollainen löytyy myös kuvasta. Vitriinin esittelyteksti väittää sen kuuluneen Valeri Harlamoville. Epäilen Harlamovin pelivälineen olevan yhdestä puusta veistetyn, joten se muistuttaa rakenteeltaan lähinnä halkoa.   Neuvostoliiton maajoukkue tykästyi lämärinkestävään Torontoon niin, että tehtaanjohtaja Rahunen sai jonkinlaisen epävirallisen Neuvostoliiton kansalaisuuden. Ainakin Toronto-mailan historiasta kertoneessa telkkariohjelmassa Rahusen punatähdet kerrottiin, että Rahunen pystyi matkustelemaan Neuvostoliiton maajoukkueen mukana jonkinlaisen väärennetyn passin avulla.   Tosin ihan lujia mailoja osasivat venäläiset itsekin tehdä, vaikka ne eivät ehkä peliominaisuuksiltaan muuten olleet suomalaisten luokkaa. Dynamo Honkavaara kertoi muistelmissaan, että kun suomalaiset kohtasivat ensimmäisen kerran Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen 1950-luvulla, vastustajien varusteet näyttivät alkeellisilta.   Meikäläiset päättivät, että peli voitetaan sillä yksinkertaisella taktiikalla, että aloitukset otetaan niin kovaa, että vastustajan mailat katkeavat. Neuvostoteollisuus ei ollut vielä silloin onnistunut kehittämään laadukkaita pelivälineitä. Mutta suomalaisten taktiikka ei toiminut. Pelin jälkeen laskettiin, että suomalaisilta oli katkennut 12 mailaa, mutta venäläisiltä ei ensimmäistäkään. Kommentit (0)
Kuuma sianverimakkara	09.06.2016, 18:19
Kuten olen jo aiemmin kertonut, kunnioitin läsnäolollani Tampereen kaupunkia parisen viikkoa sitten, jolloin yhtenä matkalle asettamistani tulostavoitteista oli nauttia Suomen jääkiekkomaajoukkueen maailmanmestaruuden kunniaksi tamperelaista Tapolan mustaamakkaraa, joka on samanlainen käsite kuin kuopiolainen Partasen kalakukko, Helmisen raitilla, jonka raitin nimen uskoin erheellisesti liittyvän tamperelaisen jääkiekkoilun ruumiillistumaan Raimo Helmiseen. Mutta ei liitykään Helmisen raitti Raipeen vähimmässäkään määrin, se asia selvisi minulle matkan aikana.   Nauttimatta jäi mustamakkara Helmisen raitilla, mutta Tampereen kauppahallissa sellaisen koemaistoin ja hyväksi, ravitsevaksi sekä edulliseksi sen totesin. Kuvan vähän epämääräisen näköinen pötkö maksoi vain 1,80,-. Perinteisesti mustamakkara nautitaan maidon kera, mutta jätin maidon pois, koska Wikipediassa maidon kerrottiin estävän raudan imeytymistä elimistöön.   Wikipediassa myös kerrottiin, ettei mustamakkara oikeasti olekaan mustaamakkaraa, vaan tieteellisessä mielessä mustaamakkaraa tulisi kutsua kuumaksi sianverimakkaraksi. Tästä lähtien tilaammekin Tampereen kauppahallista äänekkäästi kuumaa sianverimakkaraa, joka kuulostaa herkulliselta.   Kommentit (0)
Kolmen metrin Koskinen	08.06.2016, 18:28
Uukuniemellä innokkaat jääkiekkoilun ystävät lahjoittivat urheiluhistorialliseen muistoesinekokoelmaani kuvan oluttölkin, joka on ostettu äskeisistä jääkiekon MM-kisoista Pietarista. Tölkin kyljessä komeilee entisen Kalpa-vahdin Mikko Koskisen, jota pituutensa vuoksi kutsutaan Kolmen metrin Koskiseksi, rintakuva.   Venäjän jääkiekkoliitto on näköjään keksinyt oivallisen keinon nuorisoliikunnan tukemiseen. Venäjän kieltä en kovin hyvin hallitse, mutta kyseinen olut lienee Hepskukkuu-merkkistä, mikäli yhtään kyyrisiä kirjaimia ymmärrän.Joku asiantuntija puhui kyllä Nevskaja-oluesta.   Oluenmyynti nuorisourheilun tukemiseksi ei ole puhtaasti venäläinen keksintö. Mieleeni muistuu tapaus, jolloin Toni Halme -vainaa jossain omassa talkshow-ohjelmassaan myyskenteli kadulla irtotupakoita nuorisourheilun tukemiseksi eikä kukaan kieltäytynyt ostamasta. Tosin Halme ei ollut tuolla alalla ensimmäinen. Suomen urheiluliiton herrat löivät aikoinaan 1920-luvulla rahoiksi, kun markkinoivat Hannes-merkkisiä urheilijasavukkeita. Kommentit (0)
Linja-auto-taktiikka	07.06.2016, 19:59
Onnistuin taas eilen löytämään Internetistä kanavan, jonka laillisuudesta en mene valalle, mutta jolla kuitenkin näytettiin, miten Suomen jalkapallomaajoukkue pystyy kehittämällään linja-auto-taktiikalla, joka tarkoitetaan sitä, että linja-autolastillinen miehiä puretaan oman maalin eteen tiiviiksi puolustusmuuriksi, selviytymään siedettävillä tappiolukemilla, vaikka vastassa olisi maailman viidenneksi paras jalkapallomaa Italia.  Ottelu oli myös erittäin jännittävä, koska oli erittäin jännittävää seurata, saako Suomi enemmän kulmapotkuja kuin Italia maaleja. Eilen ei saanut. Italiaanot tekivät kaksi maalia ja poikamme saivat vain yhden kulmapotkun. Yhtään oikeaa torjuntaa saapasmaan maalivahdin ei tarvinnut tehdä koko pelin aikana.   Monilla jalkapallokentillä olen taistellut, mutta ainoastaan yhden kerran aiemmin olen todistanut peliä, jossa toinen joukkue ei pääse kertaakaan laukomaan vastustajan maalia kohti. Näin tapahtui kaudella 1969 Suonenjoen nappulaliigassa, jossa Mannilanpellon Westhamn ei onnistunut kertaakaan ampumaan Kärkkäälän Juventuksen maalia kohti. Kärkkäälä voitti 9-0. Itselläni oli silloin aika huono päivä, sillä vaikka tein kuusi, niin yhtään en tehnyt päällä.

Huono yritysjohtaja Vilho Koskela	15.05.2016, 16:59
Pari päivää sitten paljastin, että tutkimuksissani olin puoluejohtaja Juhani Tanskia kuultuani saanut selville, että Vanhalan ja Lahtisen esikuvat Tanski ja Lehtonen olivat Punkalaitumen miehiä. Se jäi mainitsematta, että myös Rokka, eli sakkolalainen Viljam Pylkäs, muutti sodan jälkeen Punkalaitumelle. Tanskin mukaan Tuntemattomat sotilaat kokoontuivat hyvin usein Tanskin kotona ja kirjoittipa Väinö Linnan Mustan rakkaus-romaaninsa ollessaan siellä kesävieraana.  Nykyään Tuntematonta sotilasta pidetään yleisen mielipiteen mukaan hyvänä johtamistaidon oppaana ja korostetaan, että suomalaisen yritysjohtajan pitäisi ottaa oppia Vilho Koskelasta. Mutta näin ei ole reaalitodellisuudessa. Kapitalistinen tiedemies on todistanut, että suomalainen suuryritys tarvitsee johtajakseen Lammion eikä Koskelan. Maallikkokin ymmärtää, että Koskelan taipumus pätkiä muita johtoryhmän jäseniä turpaan yhtiön pikkujoulussa ei ole hyväksi firmalle, mutta sen lisäksi kapitalistinen tiedemies on paljastanut Koskelasta ainakin Internetin mukaan muitakin puutteita. Lainaan seuraavassa suuresti arvostamaani Wikipedian näkemystä Koskelan johtajan kyvyistä:   ”Linna kuvaa Koskelan ihanteellisena johtajana. Siksi Koskelasta on jäänyt suomalaiseen kulttuuriin käsitys esimerkillisenä johtajana. Elämään on jäänyt muun muassa Koskelan tokaisu: ”Asialliset hommat suoritetaan. Muuten ollaan kuin Ellun kanat.” Koskelalla on kirjassa hyvin vähän repliikkejä, mutta hän on tästä huolimatta miltei joka hetki läsnä, miestensä parissa. Koskela johtaa joukkoaan siten, että hänen miehensä tuntevat tekevänsä asian vapaaehtoisesti. Hän ei puutu toisten tekemisiin eikä häntä itseään tarvitse auttaa, sillä hän selviytyy kaikista saamistaan tehtävistä. Yhdessä Rokan kanssa hän tekee vain sen, mistä on hyötyä. Reilu ja järkevä Koskela muuttuu kuitenkin humaltuessaan aggressiiviseksi ja arvaamattomaksi.   Helsingin Sanomien entisen elokuvakriitikon Helena Yläsen mielestä Vilho Koskelaa ei voi ajatella ilman tietoa myöhemmästä Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Jo Tuntemattomassa sotilaassa Väinö Linna kertoo Koskelan taustasta poikkeuksellisen paljon, enemmän kuin kenestäkään muusta romaanin henkilöstä. Yläsen mukaan Vilhossa yhdistyvät kaikki hänen perheensä hyvät ominaisuudet: hänen isoisänsä Jussin sisu, isoäitinsä Alman käytännöllisyys, isänsä Akselin johtajankyvyt sekä toisen isoisänsä Oton ja enonsa Jannen nokkeluus.   Koskelan johtamistaidot on kuitenkin myöhempinä vuosikymmeninä osittain kyseenalaistettu ja niiden vastapainoksi on alettu korostaa Lammion johtamistyylin hyviä ominaisuuksia. Esimerkiksi eversti Wolf H. Halsti piti Koskelan tyyppisiä johtajia paitsi esimiehilleen epälojaaleina, myös passiivisina, ja katsoi taistelukyvyn ja -hengen päässeen heidän vuokseen romahtamaan jatkosodan asemasotavaiheessa.   Koskela on vahvimmillaan luottamuksen rakentajana ja hän on miehiään kohtaan äärimmäisen vastuuntuntoinen, mutta häneltä puuttuu oma-aloitteisuus joukkonsa kouluttamiseen. Lisäksi hän katsoo alaistensa väärinkäytöksiä läpi sormiensa eikä tue arvovallallaan sellaisia ylemmältä taholta tulleita käskyjä, jotka häiritsevät hänen rauhaansa tai ovat hänelle vastenmielisiä.   Everstiluutnantti, kasvatustieteen tohtori Vesa Nissinen pitää Koskelaa luontaisena pienen joukon johtajatyyppinä, mutta hänen mielestään tämä ei pysty tarkastelemaan asioita laajasti eikä Koskelasta siksi olisi nykyaikaisen suuryrityksen johtajaksi. Toisaalta Lammio pilaa vahvuutensa – ammattitaitonsa ja rohkeutensa – joustamattomuudellaan ja puutteellisilla taidoillaan ihmisten käsittelyssä. ” Kommentit (0)
Tsekkiläinen nestetankkaus	14.05.2016, 18:47
Pitkästä aikaa tunnen mielihyvää, kun ajattelen jalkapalloa. Jokin aika sitten vakuutin, että Kups putoaa sarjasta, ellei joku tai jotkut Veikkausliigan joukkueet ajaudu konkurssiin ennen kauden päättymistä. Nyt sitten alan vakuuttamaan sitä, että vain ihme voi viedä Kupsilta mestaruuden.  Nimittäin joukkue on pelannut tosi surkeasti, mutta niin vain viidestä viime ottelusta se on voittanut neljä. Vaikka vastustajat ovat hallinneet kenttää, niin sinisen mustat jättikokoiset savolaisnuorukaiset ovat olleet vakuuttavia molempien maalien edessä. Eilenkin Kups pelissäåän viime kauden hopeajoukkue Ropsia vastaan sai yhden ainoan maalipaikan, mutta niin vain kupsilaisen 48-numeron lapikas toimitti pelivälineen vuoren varmasti pömpelin perukalle. Historiasta poiketen maalintekijän sukunimi ei ole nen-päätteinen, vaan tämän savolaisnuorukaisen nimi on Azubuike Egwuekwe.   Tunnen myös mielihyvää Tsekin jalkapalloliigan vuoksi. Sotamies Svejk on synnyttänyt minulle käsityksen siitä, etteivät tsekit ota elämää turhan tärkeästi, kuten itse valitettavasti teen ja toissapäiväinen Pribramin ja Slavia Prahan välinen ottelu vahvisti näkemystäni.   Nimittäin ennen peliä kaksi ottelun erotuomaria oli suorittanut perusteellisen tsekkiläisen nestetankkauksen sillä seurauksella, että järjestysmies joutui taluttamaan toisen tuomareista pois pelipaikalta kesken pelin; hän ei ollut vain juovuksissa vaan kännissä kuin käki. Lehtitietojen mukaan sen sijaan toinen nestetankkauksen suorittaneista oikeudenjakajista sai jatkaa tottelun loppuun, mutta joutui kyllä käymään maalin takana pissillä kesken pelin tiimellyksen.   Korostettakoon lopuksi sitä, että Kuopion keskuskentällä ei ole tuomareita koskaan poistettu kesken pelin juopumuksen vuoksi, vaikka välillä katsojat ovat sellaista äänekkäästi vaatineet. Tsekin liigan tuomaritoimintaa voi ihastella tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=sQnVwcTYf-Y Kommentit (0)
Todelliset tuntemattomat sotilaat	13.05.2016, 18:20
Kuten eilen kerroin, niin Tuntemattoman sotilaan Vanhalan esikuva oli punkalaitumelainen maanviljelijä Tanski. Tanski  oli yhteiskunnallisesti aktiivi ja toimi SMP:n kunnanvaltuutettuna. Juhani Tanskin mukaan Punkalaitumelta löytyi myös Tuntemattoman sotilaan alikersantti Lahtinen, joka todellisuudessa oli Lehtonen. Hän toimi SKDL:n valtuutettuna, joka ei ole yllättävä tieto. Todellisuudessa Lahtinen ei siis kaatunutkaan, kuten kirjassa kerrotaan. Tanskin mukaan myöskin alikersantti Hietanen, joka todellisuudessa oli rymättyläläinen Santanen, säilyi sodassa hengissä, vaikka menettikin silmänsä.  Tutkimusten tässä vaiheessa olen saanut selville, että kaaripyssysotilas A. Honkajoki oli oikealta sukunimeltään Männistö ja kotoisin Honkajoelta, joka selittää romaanihenkilön sukunimen. Linnan mestariromaanissa Honkajoki kertoo harrastavansa metsätaloutta, ts. käpyjenkeräilyä, mutta todellisuudessa hän oli jonkinlainen metsätilallinen. Todellisuudessa hän oli myös rauhanoloissa melkoinen humoristi.   Muut Tuntemattomien keskeisten sotilaiden esikuvat olen tainnut jo joskus aiemmin kertoa, mutta kertaus on opintojen äiti. Siispä paljastan, että majuri Sarastie oli Pietari Autti.  Lammion kaltaisena upseerina tunnettiin eräiden asiantuntijoiden mukaan myöhempi piispa Malmivaara.   Miehistä uljain, eli karismaattinen joukkueen johtaja Koskela, ei ollut oikeasti hämäläinen pienviljelijä, vaan nilsiäläinen pienviljelijä Einari Kokkonen. Rokka oli sakkolalainen pienviljelijä Viljami Pylkäs – harmittaa, etten viime siellä päin liikkuessani käynyt Pylkäksen kotipaikkaa katsomassa, nythän se on palanut tai poltettu. 162 cm pitkä kainuulainen kk-mies Määttä oli Uuno Haikara Nivalasta. Rahikainen, naisten naurattaja ja kauppamies, oli Kauko Rummukainen Joensuusta.   Muuten Tuntematon sotilas kytkeytyy sikäli Kärkkäälän kylään, että Väinö Linna oli ainakin kylällä kerrotun varman tiedon mukaan samassa porukassa, ettei peräti ryhmässä, Mustinahon Mikon, eli Mikko Rossin kanssa.     Kommentit (0)
Vanhalan poika	12.05.2016, 18:09
Minua huomattavasti älykkäämpi lajitoveri on eilisiin kommentteihin lisännyt kaksikin youtubevideota Korkeakosken pauhusta. Itse en onnistunut niitä löytämään. Kuopion Luonnonystävät ry voisi laittaa nettisivuilleen linkit näihin omistamansa kosken suuruutta ja mahtavuutta  todistaville sähkömagneettisille tallenteille.  Kuopion Luonnonystävät on vakavarainen ja vaikutusvaltainen yhdistys, koska sen historiasta löytyvät mm. Wrightin veljekset ja Ahtisaaren pariskunta. Meidän koskiretkellämme yhteiskunnallista vaikuttavuutta edusti puoluejohtaja Juhani Tanski, joka on Suomen työväenpuolueen puheenjohtaja. STP on sikäli erilainen puolue puoluerikkaassa, mutta mössömäisessä puoluekentässämme, että se näyttää suhtautuvan myönteisesti Pohjois-Koreaan. Siitä huolimatta puolue on valtiollisissa vaaleissa saanut useita ääniä.   Rohkenin lähestyä puoluejohtaja Tanskia ja esittää, että STP alkaisi vajaan 90 vuoden tauon jälkeen julkaisemaan Punikin Joulu-nimistä lehteä. Sellainen vähän erilainen joululehti ilmestyi Kuopiossa vuosina 1918-21. Sen jälkeen arvatakseni toimituksen ovet naulattiin kiinni, ikkunat tervattiin ja toimittajat passitettiin Tammisaaren korkeakouluun opiskelemaan tiedotusoppia.   Puoluejohtaja Tanski ei jostain syystä innostunut asiasta. Minä sen sijaan innostuin, kun puoluejohtaja Tanski paljasti olevansa Tuntemattoman sotilaan Vanhalan poika. Väinö Linna oli hänen isänsä taistelupari koko sodan ajan ja sai vaikutteita romaaninsa hihittelevään Vanhalaan sotamies Tanskista. Eipä olisi uskonutkaan, että Vanhalan poika on suomalainen puoluejohtaja ja vielä sellainen puoluejohtaja, jonka puolue suhtautuu toverillisesti Pohjois-Korean tragikoomiseen systeemiin. Sellainen olisi hihityttänyt sotamies Vanhalaa, joka hihitteli kaikelle mahtipontisuudelle.       Kommentit (1)
Korkeakoski	12.05.2016, 16:44
Mahtava on vetten pauhu näin keväällä Maaningan Korkeakoskella, jossa me Kuopion Luonnonystävät vietimme yhdistyksen 120-vuotisjuhlaa. Tosin mukana ollut Amerikan Texasista oleva rouva väitti ihan vakavissaan Niagaran olevan vielä Korkeakoskeakin äekeemmän, kuten Savossa sanotaan.  Monet asiakirjat väittävät erheellisesti Maaningan Korkeakosken olevan 46 metriä korkean, mutta moni kapitalistinenkin tiedemies on sitä mieltä, että se on vain 36,4-metrinen; putousten ja koskien korkeuksien määrittely on pikkuisen vaikeaa. Kuitenkin savolaiset väittävät Korkeakosken olevan Suomen korkeimman kosken ja olen samaa mieltä, ellei toisin todisteta.   Yritin päässäni ynnäillä, hyötyisikö maamme vaikeuksissa oleva vientiteollisuus Korkeakosken valjastamisesta ja tulin lopputulemaan, ettei hyötyisi. Arvioni mukaan keskimäärin vuoden aikana putous tuottaisi energiaa yhden megawatin teholla, joka on noin 10.000 osa maamme sähköntarpeesta. Jättäkäämme siis Korkeakoski rauhaan.   Enpä netistä löydä videota tämän Savon Niagaran pauhusta, kuten pitäisi kaiken järjen mukaan löytyä, mutta Puolangan Hepokönkään kohina sieltä löytyy; tosin Hepoköngäs on korkeudeltaan suurin piirtein puolet Korkeakoskesta, sillä Kainuussa kaikki on vähän pienempää kuin meillä Savossa, Suomen Texasissa. https://www.youtube.com/watch?v=DJyGM-dNH2M   Kommentit (2)

Kesäuukuniemeläinen Ensio Fihlman lähti tuonilmaisiin	01.06.2016, 20:16
Apeaksi vetää mielen, koska taas on Uukuniemen kesäväki vähentynyt yhdellä. Helsingin Sanomissa oli tänään suru-uutinen, joka kertoi että Ensio Fihlman on lähtenyt tuonilmaisiin.  Ortodoksisuuteen viittaava ilmaisu ”lähteä tuonilmaisiin” soveltuu tähän suru-uutiseen hyvin, koska yksi historiantutkija Ensio Fihlmanin julkaisemasta viidestä historiallisesta kirjasta käsitteli pyhittäjäisä Aleksanteri Syväriläistä, joka oli niin huomattava karjalainen uskonmies viitisen sataa suotta sitten, että hänelle on nimetty jopa oma luostari, jossa sekä Ensio että minä olimme vierailleet.   Monta kertaa pohdimme Ension kanssa sitä, että missähän se Uukuniemen 1640-luvulla piilotettu kirkonkello mahtanee piillä. Kellon muutaman kilon painoinenkieli löydettiin 1980 luvulla, mutta itse kello on edelleen teillä tietämättömillä. Todennäköisestihän se on siinä jossain Kellokiven lähellä Pyhäjärvessä. Ensiolta kello jäi löytämättä, mutta itse jatkan etsintöjä.   Kaksi kateissa ollutta kirkonkelloa olen mittavan elämäni aikana löytänytkin, joten kokemusta minulla asiasta on. Manamasalon kirkon kellon, josta Jussi Kukkonen kirjoittaa kirjassaan Rappasodan sankarit, löysin Solovetskin luostarista Vienanlahdelta, jonne veli venäläinen oli sen jaksanut raahata Kainuusta vajaat 400 vuotta sitten. Lumijoen kirkonkello sen sijaan löytyi läheltä Uukuniemeä Jaakkiman Huuhanmäen kasarmeille perustetun hotellin pihalta. Hotellin omisti jokin venäläinen moottoriurheilusankari.   Ensio Fihlmanin Helsingin sanomissa muistokirjoitus löytyy tästä linkistä: http://www.hs.fi/muistot/a1306045707367 Kommentit (0)
Kups-Hjk 0-0	30.05.2016, 17:54
Suuren urheilujuhlan ja jopa helleenisen kirkkauden tuntua oli havaittavissa Keskuskentän viheriöllä, jossa Kups ja Hjk kohtasivat eilen jalkapalloilun merkeissä. Sää suosi tapahtumaa ja niinpä katsojia oli siunaantunut paikalle vallan 4457 kappaletta, joka on uudistetun Keskuskentän ennätys. Vanhan Keskuskentän yleisöennätys on vuodelta 1981ottelusta Koparit – Kups, jolloin maksaneita oli peräti 7412 kappaletta.  Eilisen pelin ainut huono puoli oli se, ettei maaleja nähty. Mielestäni Veikkausliigassa voitaisiin ottaa käyttöön Jääkiekon SM-liigan käytäntö, että pelit pelataan katkeraan loppuun asti, vaikka sitten voittolaukauskilpailujen avulla. Maalit ovat kuitenkin jalkapalloilun suola ja rankkarikilpailut ovat jalkapalloviihdettä parhaimmillaan.   Kupsin ja Hjk:n kohtaamisissa on syntynyt uusi perinne maamme jalkapallokulttuuriin. Kaksi vuotta sitten ensimmäisen kerran joukkueiden kohtaamisessa katsojat nousivat kahdeksannella peliminuutilla seisomaan ja taputtivat minuutin ajan juuri poisnukkuneen Aulis Rytkösen muistoksi. Rytkönen pelasi numeroll a 8 ja se selittää taputusten ajoituksen.   Taputustapahtuma uusittiin viime vuonna ja perinnettä jatkettiin eilen. Rytkönenhän edusti urallaan sekä Kupsia että Hjk:ta, joten joukkueiden kohtaaminen on sopiva tilaisuus Aaliksen muistamiseen. Helsinkiin Rytkönen päätyi Ranskan ammattikentiltä palattuaan, koska Kupsiin miestä ei enää haluttu jostain merkillisestä syystä, vaikka mies itse olisi kyllä Kupsiin mielinyt.   Korostettakoon lopuksi sitä, ettei Aulis Rytkönen syntynyt ihan Kärkkäälässä, vaan metsän takana Karttulan Syvänniemellä. Mummoni, jonka korvat eivät olleet suuret, vaan valtavat, kykeni ainakin tarinan mukaan kuulemaan Syvänniemen kirkonkellojen lyönnit. Kommentit (0)
Tampere – erinomainen matkailukaupunki	29.05.2016, 15:03
Tampere on parahultainen kohde satunnaiselle matkailijalle. Kaupungista löytyy noin 20 teatteria ja museoita vieläkin enemmän. Myös Tampereen musiikkitarjonta lienee sangen voimaperäistä, vaikkakaan itse en siitä tällä kertaa piitannut, koska tamperelainen suosikkivokalistini Veera Telenius, jonka tunnetuksi tekemiä kappaleita ovat sittemmin onnistuneesti  esittäneet ja maailmanmaineeseen kohottaneet esimerkiksi Leonard Cohen kanadaksi ja Alla Pugatsova venäjäksi ja hyvin he ovatkin saaneet ne soimaan, on jo edesmennyt.  Jos nyt jotain vikaa Tampereesta hakemalla haetaan, niin väkijuomaongelma näyttää kaupungissa olevan vielä pahempi ongelma, mitä kyseinen ongelma Kuopiossa on. Asian huonon tolan saattaa selittää se, että sikäläisistä paikallisuutisista olin kuulevinani, että kaupungin työttömyysprosentti on peräti 19,6 ja tämä taisi tilanne olla ennen Microsoftin suorittamia laajoja irtisanomisia, jotka toivat Tampereen seudulle yli 600 uutta työtöntä.   Ja yksi Tampereen hyvä puoli oli unohtua. Kaupunki on erinomainen kohde shoppailua harrastavalle turistille, koska LIDL sijaitsee ihan ydinkeskustassa. Muuallahan kyseinen liike on kunnallispoliittisin keinoin sijoitettu laitakaupungille, jotta se ei pääse sotkemaan yleistä hintakilpailua. Kommentit (0)
Paikka, jolla Olof Palme ammuttiin	28.05.2016, 18:49
Tampereen Kalevankankaan hautausmaa on vaikuttava paikka. Heti portin vieressä lepäävät suomalaisen kulttuurin suurmiehet Väinö Linna, Veikko Sinisalo ja Juice Leskinen. Linnan hautapaatta kiertää viisaan Janne Kivivuoren Täällä Pohjantähden alla- trilogian kolmososasta siteerattu lausahdus: ”Päivä on tehnyt kierroksensa.”.  Veikko Sinisalon kivessä on lainattu Kiven Kaukametsä-runoa kaikkine kielioppivirheineen: ”Siellä ompi onnellisten mailma. Siellä autuitten maa”. Nykyään tuota säettä näkee muistovärssyissä yleensä nykysuomen kielioppisääntöjen mukaiseksi korjattuna.   Juhani Juice Leskisen muistopaadessa lukee lyhyesti vain vainajan nimi ja elinaika eli 19.2.1950 – 24.11.2006. Huomattakoon, että Pauli Martti Juhani Leskinen muutti myöhemmin virallisestikin nimensä muotoon Juhani Juice Leskinen. Mielestäni sanoittajaneron tuotannosta olisi löytynyt viljalti sopivia säkeitä hautamuistomerkkiin, kuten esimerkiksi: ”Kaikki paitsi elämä on turhaa” tai ”Voi olla, että vihdoin pääsen uneen”.   Kalevankankaan hautausmaalla on hyvät opasteet, joiden avulla löytää helposti monien merkkihenkilöiden viimeisen leposijan, mutta yksi puute opasteessa on. Siitä puuttuu maininta paikasta, jolle Olof Palme ammuttiin. Jos tieto olisi kerrottu, saattaisi paikka olla monien matkailijoiden tutustumiskohde.   Kalevankankaalle ammuttu Olof Palme oli Tukholman kadulle ammutun saman nimisen pääministerin setä. Vanhempi Palme kuului ruotsalaiseen vapaaehtoisprikaatiin, joka keväällä 1918 rynnäköi äärimmäisen urhoollisesti, mutta samalla myös äärimmäisen tyhmästi päin punikkien kuularuiskuja. Vanhoissa hautakivissä näkyy vieläkin luotien arpia.     Kommentit (0)
Tampereen jylhää erotiikkaa	27.05.2016, 19:11
Messukylän suunnalla liikkuessani en ikävä kyllä ehtinyt käymään Alli Kuusisen, joka todellisuudessa oli Amanda Lehtonen, haudalla. Hautakivi on tiettävästi sikäli erikoinen, että siinä lukee Amanda Lehtosen lisäksi myös hänelle Päätalon kirjoissa annettu nimi.  Alli Kuusinen oli Kalle ja Laina Päätalon vuokraemäntä. Hänen suhteensa vuokralaisiin, varsinkin Kalleen, muodostui hyvin läheiseksi. Jopa niin läheiseksi, että suorasanaista Allia lainatakseni Kalle taisi jonkun kerran jopa vuokraemäntänsä teurastaa. Meillä Savossahan teurastamisella on vähän toinen merkitys kuin Hämeessä.   Kalle Päätalo on nuorena vähän liiankin innokas noissa seksuaalihässimisasioissa ja sen asian vuoksi ensimmäinen avioliitto päätyikin eroon. Muutakin harmia Kallen innokkuudesta seksuaalihässimiseen aiheutui. Hänhän joutui kaksikin kertaa Lahden tyttölyseolle hoidettavksi kupan vuoksi.   Sotasairaalaksi muutetussa tyttölyseossa hoidettiin miehistöön kuuluvien sukupuolitauteja ja upseerien ratsastuksessa aiheutuneita hiertymiä tai ainakin niin kerrottiin. Olen sitä mieltä, että Kalle Päätalo-päivät tulisi joskus järjestää myös Lahden tyttölyseolla.   Kalle Päätalo oli innokas naisten mies, mutta hän oli tässäkin asiassa pelkkä oppipoika Rousto-Villen rinnalla, joka oli Kassun oppi-isä tämän opetellessa kirvesmieheksi. Ville oli sikäli Alli Kuusista astetta romanttisempi ihminen, että hän puhui roustoamisesta eikä teurastamisesta.   Roustoamisistaan hän kertoili rakennustyömaalla niin innokkaasti, että ansaitsi sillä vallan kunnioitusta herättävän lisänimensä. Tosin kerran hän pyöräili työmaalle hyvin onnettoman oloisena ja pyysi, että nimi muutettaisiin Luokki-Villeksi.

Uukuniemellä panostetaan matkailuelinkeinoon	15.09.2020, 16:31
Harva on se alle 500 asukkaan pitäjä, jossa on oma hotelli, mutta Uukuniemellä, jossa moni sellainen asia on jo tehtynä, mitä muualla vasta suunnitellaan, on. Hotelli Uukuniemi on sijaintinsa puolesta erinomaisella paikalla, koska lähin kilpailija on muutaman kymmenen kilometrin päässä Sortavalassa, jonne ei ainakaan tällä hetkellä noin vain mennä.   Hotelli-investointi Uukuniemelle lienee erinomaisen kaukaa viisas hanke, koska idänmatkailulla on näillä näkymin erinomaisen hyvät kehittymisen edellytykset paikkakunnalla. Nimittäin varmaa on, että rajan taakse Rautuun on presidentti Putinin ilmeisen säästäväinen serkku sijoittanut ainakin osan säästöistään ja sinne on valmistumassa Formula-ykkösille suunniteltu rata. Lienee vain ajan kysymys, koska runsaasti turistivirtoja paikalle houkutteleva Venäjän osakilpailu ajetaan niin lähellä Uukuniemeä, että kauniina tyynenä kesäiltana kilvanajon äänet kantautuvat Pyhäjärven rannalle asti.   Lisäksi unohtaa ei sovi myöskään sitä, että Venäjällä suunnitellaan peräti uuden tiedekaupungin perustamista Uukuniemen rajanaapuriin Kurkijoelle. Uskon, että moni kansainvälisen tason tiedemies ja muu erityisosaaja tulee vielä jatkossa hyödyntämään Hotelli Uukuniemen palveluja ja vieläpä isolla rahalla.     Kommentit (0)
Pekka Kejonenkin lähti	14.09.2020, 15:41
Olen kerran elämässäni jutellut toissa päivänä edesmenneen kirjailija Pekka Kejosen kanssa. Hän vieraili toista kymmentä vuotta sitten kirjastolla puhumassa etenkin vanhojen rouvien kanssa kirjallisuudesta. Hän ei vaikuttanut kovin innostuneelta siitä aiheesta. Sitten kysäisin alustajan suhteesta kalastukseen ja heti alkoivat miehen silmät loistaa. Erityisen tykästynyt hän oli mato-onginnasta, joka oikein onkin, sillä minustakin mato-onginta on kohtuuttoman aliarvostettu kalastuksen muoto.  Kejonen ei tuotannossaan erityisemmin ylistänyt synnyinkaupunkiaan Kuopiota. Syynä asiaan voi olla vuonna 1964 tapahtuneet nailonsukkamurhat. Nimittäin ainakin hyvän tarinan mukaan Kejonen oli ensimmäinen murhien vuoksi pidätetty. Häntä ilmeisesti pidettiin epäilyttävänä tyyppinä, koska harrasti jazz-musiikkia, joka oli sen ajan Kuopiossa todella uutta ja epäilyttävää.   Koska Kejonen ei tunnustanut nailonsukkamurhia, niin ainakin hyvän tarinan mukaan seuraavaksi  pidätettiin kaupungin kaikki parrakkaat miehet. Heistäkään ei kukaan tunnustanut, joten seuraavaksi vangittiin mies, jota nimeltä mainiten pidettiin  lehdistössä syyllisenä. Hänet oli nimittäin nähty matkustavan Kuopiosta Suonenjoelle tuore naarmu kasvoissaan.   Naarmumieskään ei suostunut tunnustamaan ja lopulta kiinni otettiin 17-vuotias parturioppilas, joka tuomittiin sittemmin kahdesta taposta ja raiskauksesta sekä homostelusta 15 vuodeksi vankeuteen. Nuorimies ilmeisesti etsiskeli toiminnallaan seksuaalista identiteettiään. Muistelen tämän nuorukaisen olleen Kuopion kasarmin kasvatteja, kuten myös Martti Ahtisaari, Silvo Sokka ja Juhan af Gran olivat ja jotka myös ovat niittäneet mainetta jopa  Kuopion ulkopuolellakin.   Kommentit (2)
Raamattu ja vihapuhe	13.09.2020, 15:58
Itse tuomitsen Päivi Räsäsen kannanotot jyrkästi. Kyllä tuon tason usovaisen ihmisen tulisi tuntea Raamattu paremmin ja pyrkiä noudattamaan sen käskyjä ja kieltoja viimeistä piirtoa myöten. Esimerkiksi Räsäsen mielipiteet homoista ovat vastoin monien asiantuntijoiden teologisia näkemyksiä. Muistelen nimittäin, että Raamatun mukaan aiknakin miespuoliset homot pitäisi vallan surmata.  Ja mikäli oikein muistan, niin Raamatun mukaan myös partansa rajaajat, mitä se sitten tarkoittaakaan, tulisi tappaa. Muistelenpa myös, että Raamattu sanoo, että se, joka sapattina, eli perjantaina tekee työtä, tulee surmata. Itsekin pyrin tuon vuoksi välttämään perjantaisin kaikenlaista työntekoa. Myös kaikki huorintekijät raamattu määrää kivitettäviksi ja itse olen ajatellut mennä pikkujouluja seuraavana päivänä töihin kivikassin kanssa ja heitellä kivillä kaikkia niitä, joita huorinteosta epäilen. Ja kun oikein muistiani pinnistän, tulee mieleeni, että myös kaikki ne, jotka ovat avioeron jälkeen pariutuneet, pitäisi myöskin kivittää.   Lopuksi korostan vielä sitä, että Raamattu määrää surmaamaan kaikki amalakelaiset ja tietysti tätäkin määräystä pitäisi pyrkiä noudattamaan, mutta itse en ole vielä tavannut yhtään amalakelaista. Israelissa on saanut kannatusta näkemys, jonka mukaan palestiinalaisiksi kutsutut ovatkin oikeasti amalakelaisia. Kommentit (0)
Kuusamolaisten syrjintä	12.09.2020, 14:38
Rasismi- ja syrjintäkeskustelussa olisi syytä huomioida myös kuusamolaisiin kohdistuva vihapuhe. Nimittäin Kalle Päätalon noin 40 paksua mölläriä ja noin 20.000 sivua sisältävä tuotanto sisältää suuren määrän kuusamolaisiin kohdistuvaa vihapuhetta. Suinkaan harva ei ole se kerta, jolloin Kassun kirjoissa vakuutetaan, että kuusamolaiset miehet ovat riippamunia ja tuppimulkkuja, vaikka mitään tieteellistä tutkittua tietoa väittämän tueksi ei löydy.  Itse olen miettinyt, mistä taivalkoskelaisten kuusamolaisvastaisuus johtuu ja luulenpa keksineeni syyn. Elikkä Taivalkosken savotoihin saapui paljon Kuusamon miehiä ja nämä herättivät kateutta, koska kuittasivat usein taivalkoskelaisia miehiä paremman tilin.   Se, että kuusamolaisten tienestit olivat keskimäärin taivalkoskelaisia parempia, johtui siitä, että Kuusamosta Taivalkoskelle lähtivät etupäässä rivakat miehet, laiskemmat jäivät makoilemaan kotinsa uuninpankoille. Ja onhan lisäselitys vielä sekin, että kuusamolaisia on monta kertaa taivalkoskelaisia enemmän, joten isommasta populaatiosta löytyy myös enemmän huippuyksilöitä.   Olen kuitenkin sitä mieltä, että valtakunnan syyttäjän tulisi ajatuksella lukea Kalle Päätalon tuotanto ja ryhtyä tarvittaessa toimiin kuusamolaisiin kohdistuvaa vihapuhetta sisältävien kirjojen poistamiseksi kaupoista ja kirjastoista.     Kommentit (2)
I……i	11.09.2020, 14:46
Melkoisen kovaa tekstiä piti sisällään 1960-luvun alun aapiskirja. Näitä aapisia näkyy vielä myynnissä ainakin divareissa, ja valtakunnan syyttäjä voisi kiinnittää asiaan huomiota.   Tuosta kuvasta tulee mieleeni se, kuinka alakansakoulun opettaja Irja Turtiainen kysyi vuonna 1964, onko meistä joku nähnyt n……ä. Selänteen Pekka oli ainoa, joka kertoi nähneensä n…..n herättäjäjuhlilla.  Itse näin ensimmäisen afroafrikkalaistaustaisen henkilön vasta vuonna 1976 Helsingissä. Suonenjoella tosin oli nähty afroafrikkalainen mies jo pari vuotta aiemmin, mutta itse en ollut näkijöiden joukossa. Hän oli ollut itkemässä Suonenjoen Alkon oven vieressä ja Kärkkäälässä epäiltiin asian liittyvän jotenkin Alkon raittiuskampanjaan.   Tuossa aapisen sivulla ihmetyttää myöskin punanahkaisen i……n kuva. I…..t eivät muuten ole läheskään niin punanahkaisia kuin vaikkapa itse ja monet muutkin suomalaiset. Olen yrittänyt keksiä soveliasta nimitystä kuvan henkilölle, mutta en tähän hätään sellaista keksi. Nimitys Amerikan alkuperäisväestön edustja on hieman harhaanjohtava, koska myös ihmisryhmä, jota ennen kutsuttiin e……ksi, on Amerikan alkuperäisväestöä. Ehkä inuiittinimitys tästä kansasta olisi hyväksyttävissä oleva vaihtoehto.   Muuten itse pentuna en millään ymmärtänyt intialaisten ja i…..en eroa ja senkin vuoksi i…….lle oliis hyvä keksiä nimitys, joka ei loukkaa ketään. Mielestäni nimitys intialainen ei ole loukkaava. Kommentit (2)

Vielä ei näytä tulevan katastrofia Kupsille	20.09.2020, 18:42
Viime vuoden heinäkuussa Kupsilla olli Euroliigan ottelu Varsovassa, jonka joukkue hävisi niukasti. Paluulento Suomeen viivästyi ja seuraavan Veikkausliigan ottelun sarjan heittopussia Kokkolan Palloveikkojavastaan  kuopiolaiset hävisivät ja silloin tuntui siltä, että siinä meni mestaruus. Mutta ei mennyt, koska Kups ei hävinnyt 13 kuukauteen yhtään ottelua, joka lienee Suomen, ellei peräti Pohjoismaiden ennätys. Viime viikolla Kups pelasi itsensä jatkoon Euroliigassa dramaattisten vaiheiden jälkeen ja koska olen pessimisti enkä sen vuoksi  juurikaan koe pettymyksiä elämässäni, olin varma, että tänään Rovaniemellä joukkue on hätää kärsimässä. Ehkä niin onkin, mutta ensimmäisen puoliajan jälkeen kuopiolaiset  johtavat 0-2. Kolmesta laukauksesta kaksi on mennyt maaliin, joten harvinaisen tehokkaasti savolaiset ovat pelanneet. Aiemmin päivällä HJK laukoi seitsemän kertaa kohti Hongan maalia, mutta siitä huolimatta jäi maalittomaan tasapeliin.   Nyt näyttää Kupsin kannalta hyvältä, koska joukkue näyttää nousevan tasapisteisiin HJK:n kanssa, vaikka sillä on yksi ottelu vähemmän pelattuna. On lähellä, että Kups uusii hyvinkin mestaruutensa, sillä epäilen, että koronan vuoksi kausi jää kahteen sarjakierrokseen, joten montaa peliä ei ole enää jäljellä. Kommentit (0)
Kups-Suduvan	19.09.2020, 17:06
Onneksi kirjoitan tätä blogiani ja onneksi Palloliiton herrat tätä lukevat, koska Kupsin sivuilla olevaa tietoa tulevista otteluista on muutettu ja kuopiolaisten ensi keskiviikolle alun perin määrätty peli onkin siirtynyt ensi sunnuntaille. Niinpä joukkue saa peräti neljän päivän ottelutauon ennen Eurooppa-liigan mestaruuden kannalta ratkaisevan tärkeää ottelua Liettuan mestari Suduvania vastaan. Jos Kups ei voita, haaveet Eurooppa-liigan mestaruudesta on syytä haudata. Huomasinpa alla olevasta Kups-Bratislava-ottelun kohokohdista kertovasta videosta, että vaikka ottelu piti pelata tyhjille katsomoille, niin kyllä siellä Mölymäen aidan takana näytti olevan suuri joukko innokkaita jalkapallon ystäviä tirkistelemässä kentällä täysin maamme hallituksen kieltoja ja käskyjä uhmaten. Saattaa olla, että ensi torstaina olen itsekin tirkistelijöiden joukkossa. Joku aloitteellinen Mölymäen tornivuokratalojen asukas voisi muuten alkaa myydä isolla rahalla pääsylippuja parvekkeelleen, sillä Mölymäen tornitalojen parvekkeilta on parahultainen näkymä pelikentälle.   Ääneen asiaa ei pitäisi sanoa, mutta vaikka olen pessimisti, jollainen ei elämässään juurikaan koe pettymyksiä, uskon, että Kups lähtee vahvana ennakkosuosikkina torstai-illan otteluun. Liettua ei ole kaksinenkaan jalkapallomaa ja luultavasti liettualaisilla on vähille rahoilleen muutakin käyttöä, kuin ostaa niillä afroafrikkalaistaustaisia vahvistuksia, joiden varassa Kupsin menestys pitkälle lepää, kun se kamppailee Eurooppa-liigan mestaruudesta.   Kups-Slovan Bratislavin-pelin prhaat palat näkee tästä linkistä: https://t.co/2KvT4eJLVg?amp=1 Kommentit (0)
Kupsin katastrofi	18.09.2020, 16:00
Synkät pilvet leijailevat kuopiolaisen jalkapalloilun yllä. Eilen KuPS meni taktisesti epäviisaasti voittamaan Slovakian mestarin Slovan Bratislavan, jonka pelaajabudjetti on viisinkertainen kuopiolaisiin verrattuna, vaikka Slvakia on Suomea puolta köyhempi maa. Nyt sitten katastrofia tuppaa kupsilaisille, koska joukkue saattaa joutua pelaamaan kuusi ottelua 15 päivässä ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että HJK on Suomen mestari. Ensi sunnuntaina KuPS kohtaa näillä näkymillä Ropsin Rovaniemellä,  keskiviikkona HIFK:n kotikentällään, seuraavana päivänä torstaina joukkue todennäköisesti voittaa Liettuan mestari Suduvanin kotikentällään, sunnuntaina kuopiolaiset pelaavat Maarianhaminassa sikäläistä IFK:ta vastaan, sitten seuraakin kolmen päivän huili, kun joukkue matkaa torstaiksi joko Tukholmaan tai Romaniaan Euro-otteluun ja seuraavana päivänä vastaan tulee Tampereen Ilves Kuopion kotikentällä, jonka jälkeen alkaa kuitenkin palauttava vajaan kahden viikon maaottelutauko.   Nähtäväksi jää, tulevatko Palloliiton herrat järkiinsä ja vapauttavat kuopiolaiset puolustamaan maamme mainetta Keski-Euroopan rahakentillä ja muuttavat Veikkausliigan kireää ottelutahtia. Voi tietysti myös olla, että koronavirus pelastaa tilanteen, sillä käsittääkseni sekä Ruotsi että Romania ovat rajatapauksia matkustelun suhteen.   Ehkäpä asia järjestyy niin, että ruotsalaiset ja romanialaiset saapuvatkin pelaamaan koronavapaaseen Kuopioon ja varsinkin Romanian pojille saattavat Keskuskentällä puhaltavat Kallaveden hyiset tuulet olla pelillisesti hyvin hyydyttävä tekijä ? Se sitten saattaisi tarkoittaa sitä, että ikiaikainen unelmani hyvinkin toteutuu ja FC Barcelonan miljardöörit juoksevat liukastellen helmikuulla Kuopion hyyhmäiselle Keskuskentällä ties mikä paikka kylmästä sinisenä. Kommentit (1)
Evakkotaival	17.09.2020, 16:11
Pari iltaa sitten kerroin siitä, miten Uukuniemellä on panostettu matkailuun. Silloin jäi kertomatta, että myös satunnaisten matkailijoiden kannattaa huomioida Hotelli Uukuniemen vieressä sijaitseva Evakkotaival-baari. Siellä kannattaa käydä kuuntelemassa uukuniemeläisten juttuja ja nauttia kahvia sekä nisua.   Olen ajatellut, että Aamu-tv:n mitään sanomattomat poliitikkojen tyhjänpäiväiset keskustelut, joissa ei koskaan mitään sanota, ei ainakaan suoraan, voisi korvata suoralla lähetyksellä Evakkotaival-baarista lähetettävällä tv-lähetyksellä. Silloin kuultaisiin harvinaisen selviä ja suoria kannanottoja asioihin.   Viimeksi Evakkotaival-baarissa sain selvyyden yli 37 vuotta minua askarruttaneeseen kysymykseen. Nimittäin, kun  satunnainen matkailija kääntyy Uukuniementieltä Värtsintielle, niin sitä noin 100 metriä kulkiessaan näkee hän noin kymmenen metrin päästä tiestä tien länsipuolella noin viisi metriä halkaisijaltaan olevan ja noin kaksi metriä syvän montun.   Itse olen pitänyt sitä selvänä pommikuoppana, mutta kukaan paikkakuntalainen ei ole osannut kertoa montun tarinaa. Itse epäilin, että ehkäpä Talvisodan aikaan vihulainen yritti tuhota noin puolen kilometrin päässä seisovan Uukuniemen kirkon, kuten Kesälahdenkin kirkolle tehtiin, mutta että harvinaisen epätarkka pomminheittäjä on ollut asialla.   Mutta eipä liity kuvan kraateri Talvisotaan, vaan Jatkosotaan. Evakkotaival-baarista löytyi miehenpuoli, joka tiesi kertoa, että sodan alussa Puna-armeijan pommikone oli joutunut suomalaishävittäjän ahdistamaksi ja pudottanut hätäpäissään summamutikassa lastinsa Uukuniemen yllä. Muutama muukin pomminmonttu  kuulema löytyy lähimaastosta.   Uintimaraton 16.09.2020, 16:49 Vaikka Uukuniemen urheiluhistorian sankaritarusto onkin jo aiempien tietojen valossa pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin kyseinen käsivarsi pitenee ja paksunee nyt entisestään. Nimittäin vuonna 1948 ilmestyneessä arvokkaassa teoksessa Muistojen Sortavala kerrotaan seuraavaa: ”Kesällä 1927 suoritettiin Laatokalla pitkänmatkan uinti, joka uituun matkaan nähden jättää varjoonsa kaikki siihenastiset uintisuoritukset koko maailmassa. Kysymyksessä oli uinti Valamosta Sortavalaan, josta aikakirjat kertovat seuraavaa:   Elokuun 10. päivänä 1927 klo 20.06 laskeutui Valamossa Laatokkaan Rytyn asemamestari, sähköttäjä Matti Juho Hämäläinen. Hän suuntasi uintinsa kohti pohjoista tarkoituksenaan nousta maihin Sortavalassa. Uituaan yöllä harhaan noin 5 km Hämäläinen saavutti Sortavalan rannan seuraavana päivänä klo 22.15. Uitu matka oli harhailut huomioon ottaen noin 42 kilometriä ja aikaa kului Hämäläiseltä tähän ainutlaatuiseen urheilusuoritukseen 26 tuntia 9 minuuttia. Mainittakoon, että Englannin kanaali, jonka ylitse oli aikaisemmin uitu, on leveydeltään ”vain” n. 32 km.   Matti Juho Hämäläinen oli syntyperäisiä karjalaisia, syntynyt Uukuniemen pitäjän Kalattoman kylässä 16.7.1899.”   Se puute Muistojen Sortavala-kirjan jutussa on, että urheiluennätysten yhteydessä yleensä mainittua tuulilukemaa ei tällä kertaa kerrota. Sillä asialla on Laatokan yliuinnissa olennainen merkitys. Veikkaan, että Hämäläis-Mattia suosi myötätuuli. Mielenkiintoista olisi tietää myös veden lämpötila, jonka uskon sillä kertaa olleen miellyttävän lämmin. Joskus keskikesällä Valamossa käydessäni ihmettelin rantaveden kylmyyttä, joka johtuu siitä, että saaren edustalla on Laatokan syvin kohta, joka on muistaakseni peräti 225 metriä.