Koivistoinen blog

Erikoista Reinhard Heydrichin elämässä oli myös se, että hänen persoonansa kytkeytyy huomattavalla tavalla myös Suomen kulttuurihistoriaan. Nimittäin Hakaristirouvat-kirjasta sain tietää, että merkittävä suomalainen kulttuurivaikuttaja Mauno Manninen avioitui vuonna 1965 leskirouva Lina Heydrichin kanssa, joka oli tiettävästi elämänsä loppuun asti vakaumuksellinen kansallissosialisti.

Erityisen erikoista kyseisessä avioliitossa oli se, että kulttuurivaikuttaja Mauno Manninen avioitui naisen kanssa. Yleinen näkemys oli nimittäin se, ettei Mauno tytöistä tykännyt lainkaan. Wikipedian mukaan liitto päättyikin nopeasti eroon, mutta on olemassa myös näkemys, että kun Lina Heydrich kuoli vuonna 1985, hän olisi edelleen ollut sukunimeltään Manninen eli siis tavallaan Savon tyttö siis oli hänkin, koska Mannisen suku on Kangasniemeltä.

Pitkälle alkoholisoitunut Mauno Manninen oli kuollut jo vuonna 1969 54-vuotiaana. Sitä ennen hän oli ehtinyt hävittämään omat rahansa sekä ison osan kirjailija äitinsä Anni Swanin rahoista Intimiteatteria pyörittäessään. Maunon Mannisen isä oli runoilija Otto Manninen ja hänen muistihirmu veljensä Antero Manninen kilpaili tasapäisesti Esko Kivikosken kanssa Suomen viisaimman miehen tittelistä.

Anni Swan, joka oli siis Prahan teurastajan lesken anoppi, on ollut jo lähes 60 vuotta suosikkikirjailijani ja hänen teoksensa Väiski Vemmelsääreen seikkailut on jättänyt persoonaani lähtemättömän jäljen.

Kommentit (0)

Ilkka Kanerva, Lokalahden Leisku, 28.1.1948, 174 cm, 72 kg

100m 11,7 s

400m 52,2 s

korkeus 1.70 cm

seiväs 3.30 cm

pituus 6.07 cm

Antti O. Arpos-vainaa viestitti minulle aikoinaan, että Tilastopajalta puuttuu jostain syystä Ilkka Kanervan paras laji, joka oli 400 metrin aitajuoksu. Se on ainoa laji, jossa hän pääsi jopa parina vuonna Suomen 100 parhaan joukkoon. Hän juoksi 1967 ajan 58,6 (93. sija) ja 1968 ajan 58,2 (72. sija). Taakse jäivät tilastoissa esimerkiksi sellaiset tekijämiehet kuin Into Turvanen ja Jouko Elevaara (molemmat 58,9).

Lisäksi muistelen jostain lukeneeni, että Kanerva on voittanut joskus kansanedustajien lumipallonheittokilpailun peräti noin 90 metrin kaarellaan, joka on hirmuinen tulos, sillä kanssakilpailijoille tuotti vaikeuksia ylittää 30 metriä. Kanervan luontainen testosteronitaso lienee siis poikkeuksellisen korkea, johon ominaisuuteen viittaavat myös miehen muut saavutukset.

Ilkka Kanervasta tuli sattuneesta syystä mieleeni, että jostain merkillisestä syystä Perussuomalaiset eivät ole asettaneet puheenjohtajaehdokkaakseen Olympiakomiten pj-kilpaan  kansanedustajaa ja kehonrakentaja Kike Elomaata, joka nosteessa olevan puolueen naisedustajana saattaisi olla kisassa esimerkiksi tunnettuja urheilumiehiä Ano Turtiaista, Juho Mäenpäätä tai Teuvo Hakkaraista selvästi vahvemmalla. Sikäli Kikellä on yhtymäkohtia Ikeen, että he ovat ainakin melkein sukulaisia. Nimittäin ainakin hyvä tarinan mukaan Kaneravan keinosiementäjä isä on vieraillut Kiken lapsuuden kodin maitotilalla siemennystehtävissä.

Kommentit (0)

Niin yllättävää kuin se onkin, niin hullu diktaattori Hitler oli kotioloissa hillitty herrasmies. Julkisessa esiintymisessään hän ei sitä ollut. Luulen, että Donald Trumpissa on paljon samaa. Sen sijaan Saksan Liittotasavallan liittokansleri Willy Brandt, joka jäi historian lehtiin rauharakentajana, oli ilmeisesti toisenlainen persoona. Muistaakseni Wolf Halsti kertoo jossain kirjassaan, että oli nähnyt Brandtin simputtavan kovasti sihteeriään. Hitlerin sihteeri sen sijaan muisteli esimiestään erittäin miellyttävänä leppoisna herrana. Psykopaatithan osaavat olla halutessaan myös hurmaavia.

Samalla tavalla tullineuvos Veikko Vennamoakin muisteltiin tullilaitoksen henkilökunnan keskuudessa leppoisana esimiehenä. J. K. Paasikiveä pidetään yleensä täydellisenä räyhääjätyyppinä, jota yritettiin jopa pankinjohtajauransa aikana saada työkyvyttömyyseläkkeelle mielenvikaisuuden perusteella, mutta se ei onnistunut, kun häntä tutkinut psykiatri ei pitänyt miestä mielenvikaisena, vaan pelkästään vaille kotikasvatusta jääneenä. Sen sijaan Kultarannan henkilökunta muistaa J. K:n leppoisena pappana. Nähtäväksi jää, muistellanko esimerkiksi Tarja Halosta tai Sauli Niinistöä yhtä hyvällä.

Kommentit (0)

Eilen uutisoitiin, että Viipurin suurelta osin omistava liikemies Aleksandr Petrov on löytynyt kuolleena Säkkijärven olettaakseni vaatimattomalta kesämökiltään. Hänen kerrotaan kuolleen kiikarikiväärin luotiin ja jos tapaus olisi sattunut Suomen puolella, pidettäisiin sitä hirvenmetsästykseen liittyvänä valitettavana tapaturmana, mutta itärajan takana asialle löytyy muitakin selityksiä.

Pahaa pelkään, että  innokkaana moottoriurheilumiehenä tunnetun Aleksandr Petrovin kuolema aiheuttaa sen, etteivät uukuniemeläiset pääsekään nauttimaan Fomula I:n osakilpailuista Raudun moottoriradalla, jonka omistaa Vladimir Putinin serkku-poika. Suurliikemies Petrov toimi jopa Formula I-tuomarina ja hänen Viipurin raketiksi kutsuttu poikansa Vitali Petrov sijoittui Australian osakilpailussa vuonna 2011 Lotus-Renaultillaan kolmanneksi.

Sekä Sortavalan että Viipurin oligarkit ovat poistuneet yllättäen tuonilmaisiin ja niinpä Käkisalmen oligarkin olisi mielestäni syytä noudattaa lähiaikoina erityistä varovaisuutta.
Kommentit (0)

Hieman ihmettelen sitä, ettei maassamme vallassa olevalla punavihreällä rintamalla ole asettaa ehdokasta yhteiskunnallisesti tärkeään olympiakomitean puheenjohtajan virkaan. Itse esittäisin punavihreän rintaman ehdokkaaksi entistä työläishiihtäjää ja maailmankuulua hiihtovalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Olen nähnyt ja kuullut miestä muutama vuosi sitten Kuopion kaupungintalolla arkkipiispa Leon vieraana, kun hän kävi kertomassa Lahden mömmönhiihtojen tapahtumista ja sain silloin miehestä sen vaikutelman, että hänessä olisi ainesta vaikka kovahermoiseksi kriisiaikojen pääministeriksi, jonka ilme ei värähtäisi kovissakaan paikoissa, vaikka vastassa olisi itse Putin.

Muistanpa, miten nuoruudessani silloinen SMP-puolue, jonka tunnuslauseena oli muistaakseni SMP – neljä kirjainta joihin voi luottaa, lupasi poistaa maastamme työttömyyden sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa. Itse uskon vankasti, että jos K-P Kyrö valittaisiin olympiakomitean puheenjohtajaksi, maamme kilpaurheilu nousisi maailman huipulle sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa.

Poliittista kannatustakin K-P:lla varmasti on, koska hänen isänsäkin valittiin juuri valtavalla äänivyöryllä saamelaisvaltuustoon, vaikka hänen saamelaisuudestakaan ei ollut ihan täyttä varmuutta.

Lasivitriinissä Talvisodasta muistuttaa sotasaaliiksi saatu käsintehty ”suomalainen puukko”, kuten esittelytekstissä mainitaan esineen suomalaisuutta korostaen, vaikka kyseessä ei ole mikään tyypillinen perinteinen suomalainen työkalu. Puukko on harvinaisen näyttävä kapistus ja niinpä se on kelpuutettu lahjaksi itse marsalkka Klim Vorosiloville. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö tuppi voisi olla perinteistä puhdetyömateriaalia eli lentokonemetallia, jota myös duralumiiniksi kutsutaan.

Pikkuisen mietityttää se, että vitriinissä on esillä myös suomalaisten Talvisodassa käyttämä ”saksalainen kypärä”.  Kypärää katsellessa ajatteli, että tämä saattaa hyvinkin olla sitten ropakantaa, jolla viitataan erheellisesti Suomen saksalaiskytkentöihin. Kotona tarkastin asian tolan netistä. Kyllä saksalaismallisia kypäriä oli suomalaisten käytössä jo talvisodassa, vaikka Saksa ei siihen aikaan suostunut myymään Suomelle sotatarvikkeita. Kypärät Suomi oli ostanut Ranskan ensimmäisen maailmansodan sotasaalisvarastosta heti itsenäistymisen jälkeen 95.000 kappaletta.

Kommentit (0)

Suomen mediasta olen saanut rouva Clintonista sen käsityksen, että siinä on sivistynyt ihminen joka puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja maailmanrauhaa. Venäjän RT-kanavalta opin sen, että hän on todellisuudessa vanha hysteerinen akka ja suoranainen psykopaatti.

Nimittäin pitkin iltaa näytettiin lyhyttä uutispätkää, jossa rouva Clinton toteaa, että ”tulimme, näimme ja sitten hän kuoli”, jonka jälkeen hän päästää hysteerisen selkäkeikkanaurun. Luultavasti tuo uutispätkä on jostain haastattelusta, jossa Clinton kertoo, kuinka Valkoisen talon väki seurasi omassa suorassa erikoislähetyksessään tv:ltä sitä, kuinka USA:n erikoisjoukot kävivät lopettamassa Osama Bin Ladenin ja tämän pojan.

Se surmatyö ei ilmeisesti ollut itsepuolustusta, koska Bin Laden ei yrittänyt vastarintaa, joten kai sitä olisi kansainvälisen oikeuden mukaan sitten kutsuttava murhaksi, joka ei vanhene koskaan, vaikka esimerkiksi Suomen silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi, että tapauksen jälkeen maailma oli parempi paikka yrittää elää. Murhaajaksi herra Trump on rouva Clintonia syytellyt, mutta ei tietääkseni Osama Bin Ladenin lopettamisen vuoksi.

Kommentit (0)

Välillä asiantuntijat keskustelivat siitä, mitä eroa terroristeissa ja heidän tuomitsemisessa oikein onkaan. Aleppossa RT-kanavan mukaan Al Qaidan sivuhaara Al Nusra pitää siviilejä ihmiskilpinä ja läntinen maailma silti tuomitsee siellä venäläisten ja Syyrian laillisen hallituksen toimet terrorismin kitkemiseksi, mutta samaan aikaan läntinen maailma tekee samaa Mosulissa hävittäessään sieltä Isisin terroristeja eikä sitä tuomitse kukaan, eivät edes venäläiset.

Välillä ruudussa näytettiin tekstiä PUTIN VS. MUU MAAILMA. Jostain syystä asetelma RT-kanavan mukaan on Putin vs. muu maailma, ei Venäjä vs. muu maailma. Maailman politiikan arkipäivässä on paljon ropakantaa mukana.

Kommentit (0)

Minuakin lähestyi jonkinlainen museon turvallisuuspäällikkö huolestuneena ja vakuutin hänelle, ettei hänellä ole syytä huoleen, sillä muistikirjalla ei ole mielestäni arvoa kuin noin puolen euron arvosta. Siitä huolimatta henkilökunta käynnisti etsinnän eikä mennyt montaa minuuttia, kun etsinnän kohde löytyi. Väitän, ettei Suomessa henkilökunta olisi vaivautunut moisen pikkujutun vuoksi.

Olin pari kesää sitten erään sotahistorioitsija everstin johtamalla matkalla Karjalassa ja tämä eversti kertoi, että ennen hän uskoi, että r——-t (sellaista sanaa hän selvästi kunnioittaen käytti) ovat laiskoja, siivottomia ja epärehellisiä, mutta että hän on matkoillaan joutunut muuttamaan täysin mieltään asiasta. Ja alan erityisasiantuntijana eversti myös vakuutti, että r——-llä on aina ollut hyvät aseet. Sekin on meidän hyvä muistaa.

Kommentit (0)

Kirja loppuu kappaleeseen, jossa tämä maamme jalkapallohistorian viidenneksi paras pelimies pohtii tulevia muistosanojaan ja toivoo, että ne kuuluisivat seuraavasti: ”Hän saapui Mestaruussarjaan alkoholin suurkuluttajana, poistui sieltä alkoholistina. Raitistui, tuhlasi rahansa turhuuksiin, mutta teki tuhannen taalojen paikoista useasti maalin. Rakasti Elinaa”.

Muuten toinen taiteilija-jalkapalloilija Kai Pahlman halusi hautakiveensä painettavan: ”Hän eli aikansa paitsiossa ja potkaisi sitten tyhjää.”.Ja valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinin hautakivessä lukee lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Pekka Siitoin eli ja kuoli”.

Kulttuuriarvoja Kultamitalivaimolla ei juurikaan ole, vaan nykykriitikot leimaisivat sen armotta Junttilan tuvan seinäkoristeeksi.  Minusta monet näyttelijät lukevat kuitenkin vuorosanansa selkeästi ja Rautavaara jopa luontevasti, joten kyllä hänellä oli myös näyttelijän lahjoja. Juonensa puolesta Kultamitalivaimo olisi mitä sopivin vaikkapa jonkin kesäteatterin puskakomediaksi ja Seppo Räty saattaisi sopia miespääosaan kuin nyrkki silmään. Naispääosan, eli naispika-aiturin roolin, antaisin Noora-Lotta Nezirille tai Manuella Boscolle.

Rautavaara itse ei elokuvasaavutuksillaan muuten ylpeillyt, mutta piti kuitenkin Synnin jäljet-nimistä elokuvaa, jossa hän näytteli ensilikistäjän roolia, ihan yhteiskunnallisesti merkittävänä filminä. Synnin jäljet rahoitti Väestöliitto, joka pyrki elokuvalla vähentämään sukupuolitautiongelmaa maassamme; sukupuolitautiongelma oli melkoinen ongelma oli melkoinen ongelma tässäkin maassa sodan jälkeen.

Ensilikistäjän roolia esittäneen Rautavaaran mukaan Synnin jäljet-elokuvalla oli niin dramaattinen merkitys sukupuolitautiongelmien ehkäisemisessä, että sen jälkeen syntyi yleisesti käytetty sanonta ”lähti kuin kuppa Töölöstä”.

Kommentit (0)

Tavallaan mainitut ennätysmiehet sopivatkin hyvin tähän urheilun ja alkoholismin suhdetta käsittelevään elokuvaan. Sini Nikkisen edesottamuksista olen joskus aiemmin kirjoittanutkin. Jossain 50-luvun Saksa-maaottelussahan Soini oli ennen keihäskilpailua vieraillut niin ahkerasti Hampurin oluttuvissa, että oli ensimmäistä heittoaan suorittaessaan sen verran juhlatuulella, että oli nakata keihään väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon.

Eräässä Ranska-maaottelussa Nikkinen katosi Pariisin kaduille ja muu joukkue hälytettiin miestä etsimään. Helpostihan mies sitten löytyi, koska erään ravintolan terassin suunnalta kuului äänekäs karjaisu ”vermuttia perkele”. Eli hyvin tuli tämä Suomen mies toimeen ulkomailla, vaikka ei puhunut vieraita kieliä Seppo Rätyä paremmin.

Voitto Hellsten meni sankariurheilijan maineellaan vallan eduskuntaan asti, mutta kansanedustajan ura päättyi rattijuoppoustuomioon. Vode oli yleisurheilumaajoukkueelle niin tärkeä lenkki, että hänelle sallittiin maaottelumatkoilla erivapauksia. Sääntönä miehelle oli se, että kun hän aamuyöstä palaili reissuiltaan, hän ei saanut rymistelyllään herättää muita.

Valto Olenius oli seiväshypyssä Suomen ennätysmies, mutta parhaat saavutuksensa hän hankki valmentajana. Hän valmensi suomalaiset maailman huipulle 60-luvun alussa. Oleniuskaan ei ollut mikään vesipoika, vaikka taitava uimari olikin. Uimataidostaan huolimatta hän hukkui vuonna 1983 Heinolan edustalle eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty.

Kommentit (0)

Nimittäin elokuva on valmistunut vuonna 1955 ja pääosanesittäjä Tapio Rautavaara oli Internetistä löytyvien tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan ostanut ensimmäisen viinapullonsa vasta kaksi vuotta aiemmin kypsässä 38 vuoden iässä. Kovin pitkälle hän ei siis ollut alkoholisoitunut elokuvaa tehtäessä. Ensimmäisen kerran Rautavaara oli tosin maistanut miestä väkevämpää samaisen tavallisesti luotettavan lähteen mukaan jo sota-aikana 28-vuotiaana.

Sota-aikanahan tehtiin paljon muutakin sopimatonta, josta herkkä ihminen saa lähtemättömät vammat mielelleen. Tätä asiaa Rautavaara korosti muistelmissaan seuraavasti:

”Väitän, etten koskaan ole ollut kovin paha ihminen. Mutta sellaisia heijastuksia sota sai aikaan lopuksi elämäkseni, että sisälläni jokin vaatii minua jatkuvasti tavalla tai toisella paikkaamaan niitä pahoja tekoja, joita jouduin sodassa – muiden tavoin – tekemään.

Tunnen, että minun on yritettävä olla ihmisille mahdollisimman hyvä, kiltti, hellä. Minun on tehtävä kaikkeni Suomen parhaaksi ja suomalaisten parhaaksi.

Koin tappamisen, joka sodassa oli välttämätöntä, lähinnä pahantekona ihmisyyttä kohtaan, hirvittävänä pakkona, käskyjen täyttämisenä, loputtomana valintatilanteena: jollen minä ehdi, kaveri ehtii ja minä kuolen.”

Kommentit (0)

Luulen, että ehkä tuleva Usa:n presidentti Trump, joka on ehkä jäävä Usa:n viimeiseksi presidentiksi, saattaa olla samanlainen tyyppi kuin kenraali Patton. Molemmat ovat räyhääviä öykkäreitä ja heillä on suuri kannatus varsinkin räyhäävien öykkärimiesten keskuudessa. 60-lukua luotaavasta Kutka-kirjajsesta löytyy käännös Pattonin puheesta, jonka hän piti amerikkalaisjoukoille juuri ennen Normandian maihinnousua ja samankaltaisia puheita on viime aikoina pitänyt myös presidenttiehdokas Trump.

Pattonin puhe huipentuu lopussa seuraaviin ohjeisiin, ja uskon puheen lopun selittävän 20 vuotta myöhemmin tapahtunutta rakkaudenaatetta korostavan hippi-aatteen syntyä:

”Jos teihin osuu, te voitte silti vielä taistella. Sekään ei ole paskapuhetta… Joka saatanan miehellä on oma tehtävänsä. Yhdenkään miehen ei pidä ajatella vain itseään vaan myös kaveriaan, joka taistelee hänen vierellään. Me emme halua pelkureita tähän armeijaan. Heidät pitäisi nitistää kuin kärpäset. Jos he jäävät eloon niin he palaavat kotiin ja siittävät lisää pelkureita. Naimatouhut pitää jättää niille jotka taistelevat. Rohkeat miehet siittävät lisää rohkeita miehiä.

Painakaa tämä mieleenne miehet! Te ette tiedä, että minä olen täällä… Näytetään niille saatanan saksalaisille. Minä tahdon, että ne saksalaiset kusipäät nousevat takajaloilleen ja ulisevat: ”JEESUS KRISTUS! NYT SE PERKELEEN KOLMAS ARMEIJA JA SE SAATANAN PATTON TULEE TAAS!””

Kommentit (1)

Enemmän sapelinkäsittelytaitoa voi opiskella vaikkapa panssarikenraali Pattonin kirjoittamasta teoksesta nimeltään Sapelinkäyttöopas, jonka hän kirjoitti ollessaan vielä ratsuväen miehiä. Myöhemmin panssarikenraali Patton nousi sotasankarina suureen maailmanmaineeseen, johon asiaan saattoi vaikuttaa myös se, ettei hänen mielenterveydestään ollut ihan täyttä varmuutta.

Sapelin käyttötavoissa on monia kansallisia erityispiirteitä Esimerkiksi japanilaisilla samurailla oli niin kalliisti tehdyt ja hienot työkalut, että niiden teriä pyrittiin suojelemaan taisteluissa toisin kuin Euroopassa, jossa sapelit olivat halpoja massatuotteita. Italialaiset käyttivät taistelussa aseena myös miekan kahvaa, jota seikkaa brittiherrasmiehet pitivät epäherrasmiesmäisenä.

Erityisen epäherrasmiesmäisenä britit pitivät italialaisten tapaa lyödä sapelilla salakavalasti alhaalta ylöspäin kohti ns. vastustajan arkaa paikkaa, joka ymmärrettävää onkin. Onneksi nykyään aseteknologia on kehittynyt humaanimpaan suuntaan.

Kovasti jännittää myös nuorten SM-sarjan viimeinen kierros. Kups johtaa sitäkin sarjaa, mutta kauden viimeinen vieraspeli Espoossa ratkaiseen mestaruuden viikon päästä. Tänään Kuopion juniorit kohtavsivat Vantaan Jalkapalloseuran kotikentällään arkitisissa olosuhteissa, jotka luultavasti aiheuttivat minulle keuhkokuumeen, mutta se tautihan on pelkästään vanhan miehen ystävä, mutta mitä siitä, sillä pallon hallintaprosentti oli kotijoukkueelle ennätykselliset 75-25, vaikkakin kaksi elin tärkeää maalia tuli vasta ihan loppuhetkillä. Nyt minun mieleni on todella hyvä.

Kommentit (0)

Sekava Viinikka saatiin kiinni pian karkaamisen jälkeen ja toimitettiin mielisairaalahoitoon. Siellä käpykaartilainen saatiin sen verran parannettua, että hänet voitiin toimittaa pikaoikeuteen, jonka kuolemantuomio pantiin välittömästi täytäntöön juuri ennen sodan päättymistä. Pikaoikeudenkäynnin luonteesta kertoo paljon se, että kesken istunnon Viinikan lääkärikollega saapasteli stetoskoopit korvilla paikalle ja kertoi tulleensa määräyksestä tarkastamaan sen ruumiin. Tuomiota voi pitää näin jälkeenpäin ainakin oikeusmurhana ja saattaahan se lainvastainen kuolemantuomio olla murhakin.

Viinikan tapaus on saanut paljon julkisuutta toisin kuin monet muut sodan ajan teloitukset. Yleensä karkureina kuolemaantuomitut olivat köyhiä pieneläjiä, joista ei juuri lukua pidetty. Viinikka oli sen sijaan paremman perheen lahjakas poika.  Tapauksen julkisuusarvoa lisää sekin, että hänen vaimonsa Toto Fogelberg oli todellinen kaunotar ja Pekka Puupää-sarjakuvapiirtäjä Ola Fogelbergin tytär . Toto muuten jatkoi Pekka Puupään toimittamista ja piirtämistä isänsä kuoleman jälkeen vuosina 1953-76.

Toto yritti saada laittomana pitämänsä pikaoikeuden jäseniä vastuuseen laittomana pitämästään tuomiosta sodan jälkeen, mutta se juttu hautautui, koska maassa oli monia muitakin ongelmia selvittämättä. Mutta laitonhan tuomio oli. Pikaoikeushan on tarkoitettu toimimaan rintamalla vain kaoottisissa tilanteissa paniikin estämiseksi, mutta Viinikan ollessa tuomiolla rintamatilanne oli jo rauhallinen ja karkaamisestakin oli kulunut jo pari kuukautta. Lisäksi tuomittu oli hyvinkin ollut tapahtumahetkellä syyntakeeton.

Pikaoikeuden sijasta tapaus olisi pitänyt käsitellä kenttäoikeudessa, jossa kuolemaan tuomitseminen on huomattavasti vaikeampaa ja lisäksi tuomiosta voi valittaa sotaylioikeuteen, joka prosessi Viinikan tapauksessa olisi kestänyt niin kauan, että sodan päättyminen olisi miehen pelastanut.

Kommentit (1)

Elokuvassa vaiettiin myös hienotunteisesti kulttuuriskandaalista, joka liittyy Kari Tapion muistomerkkiin, johon on kaiverrettu taiteilijan itsensä sanoittaman alkoholismista vertauskuvin kertovan Myrskyn jälkeen-laulun sanat. Muistomerkissä olivat  kappaleen erään säkeistön sanat väärässä järjestyksessä ja ne jouduttiin myöhemmin uusimaan. Kari Tapio lauloi, että ”myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan”. Muistomerkkiin oli sen sijaan kaiverrettu: ”taas auringon käyvän hehkumaan”. Kulttuuriskandaalihan se oli.

Itse pidin elokuvassa puutteena myös sitä, ettei Suonenjoen Kärkkäälän kylää mainittu mitenkään, vaikka siellähän ne vokalistin sukujuuret ovat.  Tosin artistin isovanhemmat eivät olleet kirkonkirjoissa Jalkasia, vaan Sianjalkasia. Tämä seikka olisi pitänyt muuten tuoda ilmi elokuvan siinä kohtauksessa, jossa Danny vaati Jalkas-Karia hankkimaan itselleen kunnollisen taiteilijanimen. Kari Jalkasta pidettiin liian junttimaisena.

Kommentit (1)

Tosin Kuvakukon yleisöennätys ei ollut kyseessä, sillä edellisessa näytännössä oli ollut pari kymmentä silmäparia enemmän. Tietysti Kari Tapio houkuttelee kuopiolaisia, sillä asuihan silloinen lupaava mäkihyppääjä Kari Jalkanen nuoruudessaan myös Kuopiossa Spede Pasasen äidin vuokralaisena. Jälkeenpäin hän muisteli Speden äidin olleen erinomaisen huumorintajuttoman ihmisen. Ennustan kuitenkin, että Olen suomalainen-elokuva tulee keräämään ennätysmäisen paljon katsojia koko valtakunnassa.

Elokuva ei ollut sitä,  mitä pelkäsin. Pelkäsin nimittäin, että filmi olisi samanlainen Junttilan tuvan seinäkoriste kuin monet muutkin edesmenneistä alkoholisoituneista iskelmätähdistä tehdyt filmit, mutta ei ole Olen suomalainen Junttilan tuvan seinäkoriste. Kyllä sitä katsoi täysin myötähäpeää tekijöitä kohtaan tuntematta. Elokuvassa ei edes mitenkään romantisoitu viinan juontia vaan pikemminkin päinvastoin.

Vaikuttava alkoholinvastaisuudessaan oli varsinkin se kohtaus, jossa 17-vuotias aloitteleva iskelmälaulaja törmää Tapio Rautavaaraan, jossain seurojentalon huussin takana. Rautavaara esittelee itsensä ”Tapio Rautavaara, TUL ja Oulunkylän Tähti” ja tuleva Kari Tapio, että  ”Kari Jalkanen, Suonenjoen Vasama ja sisärata.”

Sitten Rautavaara opettaa Jalkasta iskelmälaulajien tavoille ja antaa tälle ryypin taskumatistaan siemaisten samalla itsekin. Paikalle säntää järjestysmies, joka ilmoittaa, että alkoholin nauttiminen huvipaikalla on kiellettyä. Siihen Rautavaara tokaisi tapansa mukaan jäyhästi, ”ettei ole nautittukaan, vaan naama irvessä on pitänyt pakottaa itsensä juomaan.”

Kommentit (0)

Tällä kertaa taidekauppiaat käyttivät hyväkseen munkkien arvovaltaa, mutta edellisessä noin vuoden takaisessa vastaavassa taidehuijauksessa hyödynnettiin upseerien arvovaltaa. Silloin tuomiolla oli savolaismajuri, joka oli myyskennellyt erään levyseppä-hitsaajan piirustuksia aitoina Edelfeltteinä. Tämä taidekauppias vetosi liiketoiminnassaan upseerin kunniaansa ja oli luvannut ampua itsensä, mikäli piirustukset eivät ole aitoja. Niiden teosten arvoa lisäsi se, että levyseppä-hitsaaja oli ymmärtänyt ripotella piirroksilleen kahvintaroja, jotka jäljittelivät kärpäsen kakkoja ja saivat työt näyttämään Edelfeltin aikaisilta.

Samaisen levyseppä-hitsaajan töitä kaupitteli myös eräs raviohjastaja, joka myyskenteli näitä aitoja Edelfelttejä kilpailumatkojensa levähdystauoilla huoltoasemien pihoilla autonsa peräkontista käsin. Ilmeisesti myyjän uskottavuutta ja arvovaltaa lisäsi se, että hän oli hevosmies.

Rattijuoppoudet eivät katkaisseet Leskisen poliittista uraa, sillä hänen tukijansa löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä eivätkä he olleet mitään pyhäkoulupoikia.

Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä 1960-luvulla entiset tukijat hylkäsivät hänet. Asialla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä, koska uuden ulkopoliittisen ajattelun omaksunut Leskinen sai yhden uuden vaikutusvaltaisen tukijan eli presidentti Kekkosen ja se tuki riitti pitkälle.

Entinen radiojohtaja Aarre Elo kertoo muistelmissaan, miten maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita eräistä poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset eli viina ja naiset.

Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.

Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa.

Kommentit (1)

Hänen suurin rikoksensa oli se, että hän yritti talvella 1918 neuvotella Oulussa erillisrauhan suojeluskunnan ja punakaartin välille. Kallinen epäonnistui ja sai palkkioksi yrityksestään kuolemantuomion, joka vahvistettiin eri oikeusasteissa moneen kertaan. Tosin virallinen syy ei ollut rauhanneuvottelujen käyminen, vaan itsensä Kallisen mukaan häntä syytettiin tapauksen yhteydessä kaikesta muusta paitsi ei väkisinmakaamisesta.

Mutta löytyi  Kallisesta kovan paikan tullen vähän särmääkin. Sodan jälkeen hän toimi puolustusministerinä, vaikka pasifisti olikin ja hän joutui  oman puolueensa, eli sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteerin Unto Varjosen kanssa yhteenottoon, koska Varjonen vaati, että Kallisen olisi pitänyt päästää puolueen edustajan radioon puhumaan kansalle jostain tärkeästä asiasta, vaikka puolueiden kanssa oli juuri sovittu, ettei moisia välistä vetoja suvaita.

Varjonen soitti Kalliselle, joka tulkitsi puhelun uhkailuksi ja kauhtui kerrassaan asiasta, vaikka muuten hän olikin itse lempeys. Mutta niinhän se toinenkin kuuluisampi messias suuttui  Raamatun mukaan kerran elämässään. Kallinen ei alkuunkaan hyväksynyt, että häntä komenneltiin ja ilmaisi kantansa hyvin selkeästi:

”Kuule Varjonen, minä olen tehnyt työtä työväenliikkeen puolesta yhden kuolemantuomion ja yhden elinkautisen verran, mulla on päälläni ne molemmat tuomiot olleet silloin, kun sinä kastelit vielä housujasi. Jos sinä perkeleen nulikka luulet panevasi Yrjö Kallisen polvilleen, niin mulla on yksi ainoa vastaus, kuuntele tarkoin – haista paska.”

Kommentit (0)

Kyllä ei hyvältä näytä. Kups lähti sarjaan mitalisuosikkina ja joukkueen pitäisi olla materiaaliltaan parempi kuin viimevuotinen pronssimiehistö, mutta ei olekaan. Peli-ilo on nyt kadonnut jonnekin. Neljän ottelun jälkeen Kups on voitotta ja mitalin sijasta alankin nyt jännittämään sarjapaikan säilymisen puolesta. Pahaa pelkään, että kohta pankkiiri Lahti päättääkin, että miljoonistaan voi päästä eroon hauskemmillakin tavoilla kuin ylläpitämällä taistelutahdotonta jalkapallojoukkuetta.

Veikkausliigan sarjajärjestelmä on taas kerran uusittu, ja tarkastin voisiko nykysysteemi pelastaa Kupsin mitaleille. Nimittäin kaikki joukkueetta kohtaavat tosiensa kahteen kertaan ja sen jälkeen kuusi parasta jatkaa kamppailua mestaruudesta. Kun viimeksi moista järjestelmää kokeiltiin joskus 80-luvulla, sarjapisteet puolitettiin ennen mestaruussarjan alkua ja silloin Koparit menettivät Suomen mestaruuden sen vuoksi. Mutta tällä kaudella pisteitä ei puoliteta, joten parhaimmillaan keskikastiin sijoittuva Kups ei tule hyötymään siitäkään.

Kommentit (0)

Julkijumalattomana ihmisenä minua kiehtovat satoja vuosia sitten Karjalan erämaihin rakennetut tsasounat. On merkillistä, että 1600-1700-luvuilla tavallisten kansanihmisten käsittääkseni talkootyönä veistämät rakennukset ovat yhä pystyssä, vaikka matkan varrella on sattunut yhtä ja toista. Nykyään korkeakouluihmisten suunnittelemat talot tahtovat homehtua ja hapata jo heti kättelyssä. Sitä paitsi tsasounat ovat yleensä hyvin kauniita rakennuksia.

Pari iltaa sitten Kuopion karjalaisten tilaisuudessa esitteli Seppo Latvala todella asiantuntevasti, vaikka onkin eläkkeellä oleva kauppias ilman rakennusalan virallista koulutusta, Karjalan tsasounien historiaa ja rakennustekniikkaa. Pääsin kysymään häneltä pitkään mieltäni askarruttanutta asiaa, eli sitä, että kuka on ensimmäisenä keksinyt rakentaa mielestäni hyvin monimutkaiselta näyttävän sipulikupolin.

Latvala epäili, että sipulikupoli saattaa hyvinkin olla jo pakanallisten esi-isiemme keksintö. Hän myös lisäsi, että kyseessä lienee jonkinlainen hedelmällisyyden symboli. Ja silloin silmäni avautuivat. Tosiaankin sipulikupolisessa tornissa kyseessä onkin selvästi hedelmällisyyden symboli eikä kyseessä siis olekaan sipuli, vaan ihan joku muu vehje, jota en nyt kehtaa nimetä, koska lapset tai jopa naiset voivat tämän lukea.

Kommentit (0)

Myöhemmin Turtiainen kunnostautui myös Facebook-kirjoituksessaan, jonka ainakin alioikeus katsoi yllyttävän rikokseen, koska sen saattoi tulkita niin, että hän yllytti suomalaisia tuhoamaan Punaisen Ristin vastaanottokeskuksia. Turtiaiselle tuomittiin 60 päiväsakkoa, joka miehen silloisilla tuloilla teki yhteensä vain 300 euroa, josta voisi päätellä, että miehen ansiotaso nousee huomattavasti kansanedustajana.

Fyysisyyttä Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä edustaa myös vankkaa eteläpohjalaista painijasukua oleva Juha Mäenpää. Hänen poikansa Konsta voitti juuri EM-pronssia painin nuorten Em-kisoissa sarjassa alle 120 kg, vaikka hän on sarjaansa kymmenisen kiloa alipainoinen. Myös Juha Mäenpää on ottanut kantaa pakolaiskeskusasiaan.

Nimittäin Iltasanomat kertoo googlanneensa miehen nimeä ja kertoo, että ”vastaan tulee Ylen uutinen, jossa Mäenpään kerrotaan kiittäneen Jumalaa Niinisalon vastaanottokeskuksen tulipalosta joulukuussa 2015. Erikoinen kiitos oli lausuttu Facebooksissa ja siitä arvatenkin nousi kova kohu.

Pienoinen kohu syntyi myös marraskuussa 2016, kun Mäenpää ojensi Ilmajoen hallinto- ja talousjohtajaa kunnanhallituksen kokouksessa toteamalla ”pidä turpasi kiinni, senkin räkänokka”. Asiasta tehtiin rikosilmoitus, joka ei kuitenkaan johtanut syytteeseen.”

Myös toinen pohjalainen Jukka Mäkynen edustaa tulevassa eduskunnassa Perussuomalaisten fyysistä siipeä. Iltalehti kertoo miehestä seuraavaa: ”Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2017 vaasalaisen Jukka Mäkysen (ps) paria vuotta aiemmin vaasalaisessa ravintolassa tapahtuneesta pahoinpitelystä 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan Mäkynen löi välikohtauksen toista osapuolta niin, että tämä kaatui maahan ja sai muun muassa murtuman kalloon.”

Viisaana miehenä Berija ehti käynnistää vankileirien tyhjentämisen heti Stalinin kuoleman jälkeen, mutta sitten neuvostokansan vapauttamisen keskeytti nenäsiltaan osunut pistoolinluoti. Kekkosen kaveri Nikita Hrutshev sai Berijan tappamisen jälkeen hyvän miehen maineen maailmalla, kun hän jatkoi leirien purkamista. Mikään suuri humanisti Hrutshevkaan ei ollut, sillä hänellä oli hyvin veriset kädet Ukrainan kansanmurhan jäljiltä.

Berija oli tavallaan edellä aikaansa. Hän suunnitteli samanlaista talousjärjestelmää, joka on Kiinassa synnyttänyt talousihmeen, jonka seurauksena Usa:kin on romahduksen partaalla. Yhden puolueen hyvin raaka diktatuuri yhdistettynä hyvin raakaan kapitalistiseen talousjärjestelmään näyttää synnyttävän hirmuisen talouskasvun, jota koronakaan ei hetkauta, koska valtio pystyy tekemään hyvin kovia päätöksiä hyvin nopeasti.

Muuten Putin on näköjään palauttamassa Venäjää Berijan viitoittamalle tielle ja nähtäväksi jää, onnistuuko hän, vai ovatko venäläiset jo nauttineet ihmisoikeuksista niin paljon, etteivät niistä enää suostu luopumaan. Sikäli näyttää huonolta, että tuossa ihan lähellä Petroskoissa historiantutkija sai 13,5 vuoden tuomion pedofiliasta, eli asiasta josta myös Berijaa syytettiin, kun hän innostui kaivelemaan liikaa Stalinin ajan joukkohautoja. Suomessa murhaaja istuu myös keskimäärin 13,5 vuoden tuomion, tosin huomattavasti Venäjän rangaistuslaitoksia miellyttävimmissä oloissa.

Kommentit (1)

Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Olen tähän asti luullut, että Stalinin ajan salaisen poliisin päällikkö Lavrenti Berija olisi ollut miljoonia ihmisiä tuhonnut ihmishirviö ja pedofiili, mutta Tuomisen viimeisimmän kirjan luettuani en enää luule, että Berija olisi ollut pedofiili. Hän ei jahdannutkaan öisin pikkutyttöjä Moskovan kaduilla, vaan tämä tarina on hänen vastustajiensa liikkeelle laskema valhe, jolla perusteltiin maailmalle miehen kuolemantuomiota näytösoikeudenkäynnissä.

Berijan syrjäyttämisestä ja teloituksestakin on levitetty ilmeisesti väärää tietoa. Esimerkiksi Stalinin kuolema-elokuvassa pidätyksen suorittaa marsalkka Georgi Zukov, joka salakuljetti hallituksen kokoukseen konepistoolin povessaan. Tuomisen kirjan mukaan pidättäjät sen sijaan ryntäsivät kokoushuoneeseen sen jälkeen, kun pääministeri Georgi Malenkov oli painanut pöydän alla ollutta hälytysnappulaa. Tuomisen mukaan myös tuleva pääsihteeri Leonid Brezhnev oli mukana rynnäkössä pistooli kourassa.

Tuomisen kirjassa on kuva 1990-luvun pietarilaisesta vahakabinetista, joka esittää Berijan teloitusta. Jonkun suomalaisen poliitikon muistelmista olen lukenut, että Berijaa pelättiin niin kovasti, että teloitusryhmän johtaja olisi ampunut tätä selkään jo matkalla teloituspaikalle. Vahakabinetin version mukaan totuus oli se, että kenraali Pavel Batiski ampui tätä pistoolilla nenäsiltaan eikä hänen silmilleen vaivauduttu laittamaan edes sidettä.

Berija siis ammuttiin Neuvosto-Karjalassa kehitetyllä tyylillä. Muualla valtakunnassa uhreja ammuttiin niskaan, kuten KGB:n niskalaukausoppaassa neuvotaan, mutta Karjalassa todettiin tämä menetelmä epäluotettavaksi, koska monta kertaa ammuttava sukelsi hautaan pää edellä juuri ennen laukausta ja niinpä siellä alettiin käyttämään varmempaa otsalaukaustekniikkaa.

Laskujeni mukaan Pietarissa on noin sata erilaista museota ja monessa olen käynytkin, mutta Tuomisen mainitsemaa vahakabinettia en ole vielä löytänyt.
Kommentit (0)

Kankkulan kaivon lisäksi kansaa viihdyttivät Reino Helismaan kirjoittamat kupletteja sisätäneet hupailut, jotka ovat syvästi vaikuttaneet maailmankuvaani. Varsinkin villin lännen seikkailut minua kiinnostivat ja naurattivatkin. Esimerkiksi Meksikon pikajunan kupletti naurattaa minua, kuten monia muitakin, yhä, vaikka siinä halvennetaan ja esineellistetään karkeasti naisia ja esitetään meksikolaiset epäilyttävässä valossa. Mieleeni on jäänyt myös jonkun kapakan tulitaistelusta kertova kupletti Balladi villistä lännestä, jonka eräs säe varsinkin huvitti lapsenmieltäni suuresti ja kuuluu seuraavasti:

Joku neekerkin – all right –
Kuoli vahingossa kait.
Mut ihmisistä kuoli ainoastaan Brown ja Smythe.

Nykyään tuota kappaletta ei enää radiosta kuule, koska sen esittäminen synnyttäisi runsaasti tutkintapyyntöjä poliisille, joka oikein onkin.

Elävästi muistan Reino Helismaan viimeisen hupailun syksyltä 1964. Sen nimenä oli Olihan omituiset olympialaiset juuri pidettyjen Tokion kisojen kunniaksi. Minua hupailu ei naurattanut yhtään. Ehkä hauskin kohta oli se, kun selostaja kuvaili, kuinka itsensä talipalloksi lihottanutta ja siksi punnitusta läpäisemätöntä painija Kyösti Lehtosta kannettiin paareilla molskille, varmaankin hän oli kevyestä sarjasta siirtynyt raskaaseen sarjaan, jossa ottelijalla ei silloin vielä ollut mitään painorajaa ja selostaja jännäsi sitä, että mikäli Lehtonen vierähtää paareilta painimatolle mahalleen, vastustaja saa vain pistevoiton, mutta jos Köpi kierähtää selälleen, tulee hänelle selätystappio ja kisat ovat häneltä heti ohi.

Olihan omituiset olympialaiset oli varmaankin Helismaan viihdetaiteilijauran pohjanoteeraus ja asia selittyy sillä, että hupailua kirjoittaessaan hän jo makasi kuolemansairaana keuhkosyöpäpotilaana sängyn pohjalla.  Repe oli armoton tupakkamies.

Kommentit (2)

Nimittäin myös Rautavaaralla ja Helismaalla, vaikka molemmat olivatkin pääkaupunkiseudun miehiä, on kiinteä elimellinen yhteys Kuopion kulttuurihistoriaan, vaikka tyhmempi ei sitä tiedä. Puijonkadulla sijaitsee vakituinen suuruspaikkani ja monta kertaa sinne kävellessäni on mielessäni käynyt tapaus, jonka luin Rautavaaran elämäkerrasta nimeltään En päivääkään vaihtaisi pois, joka ei minusta ole mitenkään hyvä elämäkerran nimi, koska itse ainakin vaihtaisin pois aika monta päivää.

Kirjassa Tapio Rautavaara kertoo, kuinka hän yhdessä Helismaan kanssa käveli Puijonkatua Kuopion asemalta torille päin pienoista ylämäkeä. Helismaa hengästyi pahasti ja Rautavaara kysyi huolestuneena kaveriltaan, jonka tiesi juuri käyneen lääkärissä, että mitä se tohtori oikein kertoi. Helismaan mukaan lääkäri oli sanonut, että syökää, juokaa, naikaa, vuosi aikaa.

Olen vankasti sitä mieltä, että säkeen lausuntapaikalle tulisi kiinnittää pronssilaatta maamme parhaan riimittelijän muistoksi.

Kommentit (0)

Nimittäin Minna Canthin kadulle olisi saatava muistolaatta paikalle, jolla mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen veti turpaan kaimaansa kohutoimittaja Hemmo Silvennoista pian Cortinan olympialaisten jälkeen. Tapauksen taustalla oli se, että Sivennoinen lähetteli kisoista juttuja kuopiolaiseen Savolehteen ja toimittaja korjaili kaimansa tekstejä värikkäämpään suuntaan dramaattisin seurauksin.

Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan.  Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike.

Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden maineikas edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä.

Ja näin Savo-lehdessä luki – tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta:

”Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat – mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää – tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan.

Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä.

Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?”

Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi siis kiireesti saatava asiasta kertova muistolaatta.

Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa  se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone.

Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan.

Urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin.

Ja kummalliseltahan minustakin venäläisten maanhankintapolitiikka tuntuukin. Itse törmäsin asiaan, kun joskus pari kymmentä vuotta sitten muistaakseni Venäjän demokraattinen kulttuuriyhdistys tai jokin muu sen kaltainen järjestö teki ostotarjouksen Lusin varalaskupaikan vieressä sijainneesta Heinolan maalaiskunnan hylätystä ja pystyyn lahonneelta näyttävästä vanhasta vaivaistalosta. Tuota Lusin varalaskupaikkaahan Hornetin usein harjoituksissaan käyttävät.

Malinin mukaan kiinteistöjä käytettään vakoilu- ja majoitustarkoituksiin ja ihan järkeen käyvältä näkemys tuntuukin. Toisaalta moni voisi epäillä, että vaikka roistojahan Putinin väki tunnetusti on, niin yleensä heitä ei pidetä idiootteina. Tuntuu nimittäin sangn erikoiselta, että venäläiset ihan avoimesti ja häpeämättömästi omilla nimillään ostavat Suomesta maanpuolustuksen kannalta tärkeitä kohteita.

Se tuntuu liian hölmöltä ollakseen koko totuus. Luulisi, että jos Suomessa on yhtään sotilastiedustelua ymmärtäviä alan ammattilaisia, niin hekin olisivat asian viran puolesta huomanneet. Luulisi myös, että venäläiset ovat huomanneet, että suomalaiset ovat huomanneet kummalliset maakaupat ja huomanneet senkin, ettei niihin ole juurikaan puututtu.

Itse epäilen, että venäläisten epäilyttävät maakaupat onkin huomattu maamme tiedustelupiireissä, mutta asiasta on oltu tarkoituksella hiljaa. On nimittäin ihan ovela juoni, että sitten mahdollisen kovan paikan tullen kiinteistörekisterin tiedoista hetkessä selvitetään, ketkä henkilöt ovat mahdollista viidettä kolonnaa ja missä kiinteistöissä he piileskelevät, jonka jälkeen heidät toimiinsa voidaan puuttua tarvittaessa kovallakin kädellä.

Epäilen myös, että venäläisten kummalliset maakupat voidaan selittää sillä, että tulosjohtamisajattelu on otettu käyttöön myös Venäjän sotilastiedustelussa. Sikäläiset tiedustelualan virkamiehet ovat saaneet tulostavoitteekseen hankkia mahdollisimman paljon kiinteistöjä oletetun vihollismaan strategisesti tärkeiltä alueilta ja niinpä niitä sitten hankitaankin, jotta asetetut tulostavoitteet täyttyvät.

Kommentit (0)

Mutta onneksi voimme kuitenkin iloita Ruotsin hyvästä menestyksestä ja kannustaa heitä ja varsinkin heidän riveissään esiintyviä suomalaisia urheilijoita. Epäilen, että tuleva hiihdon supertähti tulee olemaan tällä hetkellä 19-vuotias William Poromaa. Tuleva ampumahiihdon valtias saattaa hyvinkin olla Martin Ponsiluoma, jonka sukujuuret ovat Kurikassa, suomalaisen hiihdon pyhällä maalla.

Uskon myös, että kolminkertainen kiuruveteläistaustainen olympiavoittaja Charlotte Kalla, joka on vasta 33-vuotias, eli lähestyy kestävyyshiihtäjän parasta ikää, voittaa vielä muutaman olympiakullan ja vahvistaa näin asemaansa Ruotsin hiihtohistorian parhaana naishiihtäjänä. Toiseksi paras on 60-luvun tähti Toini Gustafsson, joka oli omaa sukuaan Karvonen.

Uskon, että seuraavissa kesäolympialaisissa tulee ylivoimaisin yleisurheilun voittaja olemaan kiekonheittäjä Daniel Ståhl, jonka äiti on turkulainen työläiskuulantyöntäjätär Taina Laakso. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö Daniel ole myös isänsä puolelta suomalaista sukua, koska olen lähes varma siitä, että hän on kuuluisan suomalaisen sankarin vänrikki Ståhlin jälkeläisiä.

Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä.

Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana.

Siunatuksi lopuksi paljastan, että  tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen..

Kommentit (0)

Suomalaishiihto romahti sitten 20 vuotta Lahden katastrofaaliseen skandaaliin, mutta venäläisten kanssa harrastettu immunologinen yhteistyö ei ollut skandaalin taustalla, vaan kyseessä oli immunologiseen yhteistyöhön mitenkään liittymätön nesteytys, joka kuuluu siihen urheilun harmaaseen vyöhykkeeseen, jota kaikki eivät pidä laittomana, vaikka siinä onkin omat riskinsä. Muistelen, että esimerkiksi Ala-Tikkurilan Shelliltä löytyneestä Hiihtoliiton laukusta löytyi nesteytyslaitteiston lisäksi myös adrenaaliinipiikkejä, joita varmaankin oli sen varalta, että nesteytystä tehtäessä potilas saisi vaikka jonkinlaisen allergiakohtauksen.

Tästä pulpahtaakin mieleeni, että vuoden 1998 jalkapallon mm-loppuottelun alla puhuttiin, että juuri ennen pelin alkua Brasilian avainpelaaja sai jonkinlaisen sairauskohtauksen, johon hänen pelättiin kuolevan. Epäilen, että siinä tapauksessa nesteytyksessä oli ongelmia. Luulen, ettei nesteytys edes ollut siihen aikaan jalkapallossa kiellettyä, sillä dopingsäännökset olivat silloin lievät. Muistelen, että niihin aikoihin muutama Hollannin maajoukkuetähti kärähti jostain laittomista mömmöistä ja saivat sen seurauksena parin kuukauden ottelukiellon. Silloin katsottiin, että koska kyseessä olivat erittäin isopalkkaiset urheilijat, niin pitkä pelikielto olisi aiheuttanut heille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä.

Kommentit (0)

Nimittäin luin tuossa entisen jääkiekkoilija Hannes Hyvösen kirjan ja se vahvistaa näkemystäni siitä, että ainakin jääkiekossa, vaikka siinä liikkuvat jalkapalloa paljon pienemmät rahat, ja ainakin KHL:ssä liikutaan kovasti ns. Mika Myllylä-vainaan esille tuomalla harmaalla vyöhykkeellä. Hyvösen lisäksi monet muutkin suomalaiset KHL-pelaajat ovat vihjanneet monenlaisiin biostimulantteihin, joilla edistetään pelaajien jaksamista.

Hyvösen mukaan on sangen tavallista, että KHL:ssä nesteytetään pelaajia, joka toimenpide edistää otteluista ja harjoituksista palautumista. Nesteyttäminen muuten vain on ainakin periaatteessa kiellettyä. Muistanpa, miten Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa herätti pahennusta, kun tsekkiläiset kymmenottelijat pistettiin ihan avoimesti tiputukseen ennen 1500 metrin juoksua.

Esimerkiksi Suomea edustanutta Edvard Hämäläistä ei nesteytetty ennen viimeistä lajia, mutta sen sijaan hän poltti tupakan juuri ennen juoksun starttia ja kun häneltä kysyttiin syytä moiseen, hän kertoi polttavansa tupakan ennen lähtöä, koska juoksun jälkeen hän ei siihen enää kykene.

Hannes Hyvönen paljastaa kirjassaan myös, että KHL-tähdet edistävät palautumistaan ilokaasulla. Itse tosin epäilen, ettei ilokaasuhoito edistä välttämättä edistä palautumista, vaan että sitä käytetään alkoholismin ehkäisyyn, ainakin Suomessa markkinoitiin yhteen aikaan ilokaasuhoitoa apukeinona alkoholismin vaivojen torjumiseen.

Muuten eräs suomalainen KHL-pelaaja kertoi aikoinaan, että väkijuomaongelma on vakava ongelma myös Venäjän jääkiekkoilussa ja että juopottelua pyritään torjumaan sillä, että pelaajilla on peräti kolmet harjoitukset päivässä, jolloin aikaa juopottelulle ei jää ja lisäksi kolmen kovan harjoituksen jälkeen ei edes jaksa ryypätä.

Kommentit (4)

Tosin luulen, että se ero suomalaisilla ja argentiinalaisilla on, että mikäli meikäläinen urheilutähti kärähtää dopingista, on hänen urheilu-uransa tai jopa koko elämänsä ohi, mutta Argentiinassa Maradonan kaksi dopingkäryä eivät vähentäneet hänen kansansuosiotaan, vaan ilmeisesti pikemminkin päinvastoin. Katolisessa maassa synnit voi kätevästi sovittaa lukemalla muutaman Neitsyt Maria-rukouksen, mutta protestanttisessa Suomessa synnit sovitetaan vasta helvetissä.

Suomalaisia ja argentiinalaisia yhdistää myös hurmioituminen tango-musiikki. Sitä harva tietää, että viimeaikainen historiantutkimus on saanut selville, että tango-musiikki keksittiin Suomessa eikä Argentiinassa, kuten monet uskovat. Tuomiolaitoksen pöytäkirjat todistavat, että 1500-luvulla tuomittiin Kalajoen käräjillä ankaraan rangaistukseen muudan talonpoika, joka oli häirinnyt joulumessua laulamalla sen aikana omatekoista kummallisen jumputtavaa sävelmää. Sittemmin tälläistä musiikkia alettiin kutsua nimellä tango. Suomalaiset merimiehet veivät myöhemmin tämän musiikkilajin Argentiinaan, jossa sikäläinen väestö tykästyi siihen suuresti.

Eilen Puoli seitsemän ohjelmasta huomasin, että suvustani löytyy muitakin kulttuuripersoonia. Ohjelman vieraana oli Marjukka Tepponen, josta en ole koskaan mitään tiennyt ja paljastui, että hän on ruuna Vonkauksen, joka oli aikoinaan maailman nopein työhevonen,  omistaneen ravimiehen Evert Ryytterin lapsenlapsi. Vaari Eevertti oli Syvärillä samassa ryhmässä isäni kanssa ja lisäksi hän oli isäni pikkuserkku, eli lähisukua on Marjukka Tepponen minuunkin, sillä laskujeni mukaan hän on 3,5.-serkkuni.

Marjukka Tepponen on kuuluisa oopperalaulaja ja äänialaltaan sopraano, joka on ymmärrettävää, koska Ryyterin Eevertin hevostalli sijaitsi lähellä Töyrsuarta, eli suomeksi Teerisaarta, joten on urheilukielellä selviö, ettei Marjukka ole metsosopraano. Tepponen on kuuluisa tähti Euroopan rahaoopperalavoilla ja kuuluisuutta lisäsi se, että hänen amerikkalainen poikaystävänsä kosi häntä oopperanlavalla kesken heidän laulamansa dueton, johon ei tavallinen jätkäpoika pysty.

Tepponen kertoi ohjelmassa, että Karttulan Musiikin Ystävät järjestävät ensi kesänä konsertin jossain Koskenkylän suunnalla Karttulassa ja metsän läpi sinne ei ole Kärkkäälästä  pitkä matka, joten koska ymmärtääkseni oopperalaulajat laulavat aika isolla äänellä, saattaa konsertti kuulua meille asti. Jos ei kuulu, saatanpa hyvinkin lähteä paikan päälle asiasta nauttimaan, koska olen vanhan kulttuuri- ja sivistyssuvun edustaja. Iloinen yllätys olisi, jos tapahtumassa Marjukka Tepponen laulaisi duettoa Jaakko Tepon kanssa, joka myös saattaa nimestä päätellen olla hänelle ainakin 3,5.-serkku.

Kommentit (2)

Mutta ei ole  liukulumikenkä uusi keksintö. Välineen nimi on vain vaihtunut. Ennen liukulumikenkiä nimitettiin minisuksiksi. Minusta oikea nimitys olisi vaikkapa vesakko- tai louhikkosukset. Lapsuudessani iloisella 60-luvulla Suonenjoen kirkonkylän jätkät, jotka pitivät perinteistä hiihtämistä maalaisten touhuna, laskivat mäkeä muovisilla minisuksilla, joita myös lipeiksi kutsuttiin. N e eivät olleet siihen aikaan hinnankiroissa.

Ja muistelen jostain lukeneeni, että joku siperialainen veljeskansamme käytti hiihtämiseen erittäin lyhyitä ja leveitä poronnahalla pohjustettuja suksia. Niillä oli hyvä hiihdellä tundralla, jossa lumi on hyvin nihkeää eikä luista muutenkaan, joten suksen lyhyys ja leveys ei niin haittaa. Poronnahkapohja taas teki hiihtämisestä vähä-äänistä, koska lumi ei rahissut ja siitä oli metsästäjälle hyötyä.

Nahka muuten estää myös lipsumisen ja vesikelillä jäätymisen. Kun Jalkas-Kalle toi vuoden -36 olympiakisoissa viestijoukkueemme voittajana maaliin, lähti Turkin joukkueen mies vasta viimeiselle osuudelle, eli oli 10 kilometriä Suomea perässä; Turkin miehillä oli käytössään lammasnahkalla pohjustetut sukset.

Eivät ole liukulumikengät eli lyhyet ja leveät sukset, joita nyt alan nimittää vesakkosuksiksi, ihan uusi asia. Nimittäin muutama vuosi sitten pelastin roskalavalta kuvan huippumerkkiä olevat vesakkosukset. Joku oli niihin kyllästynyt ja vein ne talomme pyöräkellariin yhteiskäyttöön. Mutta eipä ole käyttäjiä löytynyt, itsekään en ole noita vielä testannut.

Muuten Ilmari Schepellin blogilta luin, että Sortavalassa ne liukulumikengät, jotka meillä maksavat siis 400 €, maksavat 20 euroa. Kun korona helpottaa, käyn sellaiset Sortavalasta ostamassa. Viime talvena ostin sieltä hyvät Karjala-merkkiset sivakat 17 eurolla.

Kommentit (2)

Yritin sosialistisesta mediasta selvittää, mistä ihmeestä tuossa seksuaalisessa hyväksikäytössä on kysymys ja sain sen vaikutelman, että Dmitrijev olisi ottanut alastonkuvia alaikäisestä ottotyttärestään. Ilta-Sanomien mukaan Dmitrijev oli ottanut alastomasta ottotyttärestään säännöllisesti valokuvia tämän ollessa pieni ja tallettanut ne omalle tietokoneelleen kansioon nimeltä ”Terveys”. Hän ei ollut lähettänyt kuvia ulkopuolisille, vaan hän kertoi halunneensa dokumentoida sairaalloisen laihan tyttären fyysistä kehitystä siltä varalta, että hänen pitäisi todistaa tyttären terveydentilan parantuneen hänen hoidossaan..

Tavallaan Sandarmohin teloitusmetsä on ajankohtainen asia, sillä Venäjällä alettiin vähän aikaa sitten tutkia, että jospa 10.000 vainajan joukossa olisikin suomalaisten Jatkosodan aikana surmaamia sotavankeja. Tutkimuksen lopputulos jää nähtäväksi, mutta suomalaiset historiantutkijat ovat hyvin yksimielisesti leimanneet väitteet hölynpölyksi.

Sikälikin Sandarmoh on ajankohtainen, että suomalaiset tutkijat ovat alkaneet selvittämään Neuvostoliittoon kadonneiden suomalaisten kohtaloa. Itse olen käynyt Karhumäessä Sandarmohissa, jossa tiettävästi lepää noin tuhat meikäläistä. Jonkin verran siellä näkyikin suomalaisnimiä erilaisissa omaisten ja ystävien pystyttämissä vaatimattomissa muistomerkeissä, mutta Suomen valtion pystyttämä muistomerkki sieltä puuttuu ja niinpä teenkin kansalaisaloitteen siitä, että Sandarmohiin olisi saatava vaikkapa jykevä muistokivi, jossa selvällä suomen kielellä lukisi sama, joka venäläistenkin luonnon muovaamassa muistokivessä lukee: ”Ihmiset, älkää tappako toisianne”.  Sen sanoman hyväksyvät laajat kansalaispiirit.

Kommentit (2)

Itse olisin kaivannut Haavistolta vielä astetta jyrkempää linjaa Venäjän ihmisoikeusasioista puhuttaessa. Mielestäni ei olisi pitänyt puhua pelkästään Navalnyin myrkytystapauksesta, vaan esille olisi pitänyt ottaa myös ne yhdeksän muuta tapausta, joissa Venäjän valtio on ilmeisesti murhannut tai yrittänyt murhata opposition edustajan. Minusta kyseessä on ihmisoikeusasia, joka ei ole Venäjän sisäinen asia, vaikka se sitä väittäisikin.

Voi olla, että tavallaan pidetään luonnollisena asiana sitä, että valtioiden salaiset palvelut saavat murhata ihmisiä, joista ei pidetä. Entinen Supon johtaja Seppo Tiitinen vieraili joskus Kuopiossa esittelemässä muistelmiaan, joissa hän ylisti hyvää ystäväänsä Viktor Vladimirovia herrasmieheksi. Vladimirovhan toimi jonkin aikaan Suomen Venäjän suurlähettiläänä, mutta hänellä oli ainakin jossain vaiheessa myös sivuvirka, koska hän toimi myös KGB:n sabotaasi- ja murhaosaston päällikkönä.

Kysyin Tiitiseltä, että mitä mieltä hän oli siitä, että tämä sympaattinen herrasmies oli myös murhamies, mutta entinen Supon päällikkö ei arvostellut kaveriaan, vaan kertoi, että lähes kaikilla valtioilla on samankaltainen salainen yksikkö. Tiitinen kiisti, että Supolla olisi ollut vastaava yksikkö, mutta siinä hän puhui ilmeisesti muunneltua totuutta, koska olen lukenut Supon agentti Usko Kyykästä kertovan kirjan, ja siinä paljastetaan, että Supollakin oli oma likaisten temppujen osasto, jonka muodostivat Miettisen vähämieliset veljekset.

Kommentit (0)

Tapaus sai USA:ssa paljon julkisuutta ja presidentti Obamankin kantaa tapaukseen kysyttiin. Tämä kertoi poliisien toimineen typerästi. Galluppien mukaan Obaman kannatus valkoisen väestön keskuudessa romahti lausunnon jälkeen. Obama yritti pelastaa tilanteen ja kutsui sekä mustan professorin että tämän raudoittamista johtaneen poliisin oluelle Valkoiseen taloon. Hän siis yritti jonkinlaisella oluthuipputapaamisella rauhoittaa tilanteen. Huippukokous onnistuikin hyvin.

Tyhmä suomalainen luulisi, että presidentin järjestämä oluthuippukokous, jossa osapuolet kohtasivat rauhanomaisessa mielessä, olisi pelastanut tilanteen, sillä olihan tapahtumassa jopa humoristisia piirteitä, mutta toisin kävi. Huippukokouksen jälkeen gallup osoitti, että Obaman suosio putosi entisestään. Ilmeisesti tällä kertaa musta väestönosa paheksui moista sopuilua mustan ja valkoisen miehen välillä. Obama ei tavallaan kuulunut kumpaankaan leiriin, koska hän on ruskeaihoinen, joista ennen käytettiin ainakin oppikoulun maantietokirjassa nimitystä mulatti, joka nykyään lienee hyvin arveluttava nimitys.