| Kekkonen, naiset ja ulkopolitiikka | 06.04.2017, 19:19 | |
| Toimittaja Maarit Tyrkkö kertoi juuri äsken kirjastolla suhteestaan Kekkoseen niihin aikoihin, jolloin hän nuorena toimittajatyttönä yhdessä Urkin kanssa järjestelivät maan ja maailmankin asioita. Jonkinlaisessa suhteessa on varmasti oltu, olihan Leppäsen Aunekin Pentinkulmalla suhteessa Kivivuoren Oskariin, mutta Tyrkön ja Kekkosen suhteen laatu jäi sankalle satapäiselle asiasta kiinnostuneelle yleisölle arvoitukseksi. Eli selvyyttä ei tullut, että oliko Kekkosen suhde Tyrkköön yhtä syvällinen kuin Oskun Auneen.
Tyrkkö ei tietysti ollut Urkin ainut nainen, johon tämä oli suhteessa, vaan niitä oli muitakin, ja siinäpä olisikin oivallinen väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille. Itseäni on kiehtonut varsinkin Kekkosen suhde Anita Hallamaan ulkopoliittisessa mielessä. Eli pitikö Kekkonen jalkavaimoaan ja jalkavaimonsa miestä Moskovassa sen vuoksi, ettei hänen tarvinnut monilla Moskovan matkoillaan yöllä yksin nukkua.
Vai pitikö Kekkonen jalkavaimoaan sen vuoksi, että pystyi ulkopoliittisista syistä pitämään maamme ulkopolitiikan kannalta tärkeimmällä paikalla Moskovan suurlähetystössä sairautensa vuoksi lähes puhetaidotonta miestä. Tai ainakin yleisesti valitettiin, ettei pitkäaikaisen suurlähettilään puheesta saanut juuri selkoa.
Se saattoi kuitenkin olla Kekkosen suurta ulkopoliittista viisautta, että suurlähettiläänä pidettiin miestä, jonka puheesta ei juuri selvää saanut. Näin varmistettiin se, ettei hän puhunut sivu suunsa. Muistan, että asianajaja Matti Wuorta pidettiin aikoinaan maamme viisaimpana miehenä sen vuoksi, ettei hänen puhettaan juuri kukaan ymmärtänyt ja sen vuoksi hänen luultiin puhuvan viisaita. |
||
| Kaunis ja rauhallinen Koivukylä | 06.04.2017, 19:20 | |
| Verestin tuossa vanhoja silmiäni ja katsoin Youtubesta löytyvän puolentoista tunnin mittaisen videon Vantaan Koivukylästä, jossa vietin nuoruuteni parhaimmat vuodet. Paljon on vanha kotikylä muuttunut vuosikymmenien aikana edukseen. Nuoruudessani väkijuomaongelma oli melkoinen ongelma Koivukylässäkin. Samoin nuoriso-ongelma oli silmiinpistävä.
Mutta ei ole enää Koivukylä rauhaton paikka,mikäli yhtään on uskominen Odinin sotureiden matkailuelokuvaa. Edukseen on lähiö muuttunut. Syykin on selvä. Pitkälle alkoholisoituneet kantasuomalaiset ovat muuttaneet muuanne ja tilalle ovat tulleet islaminuskoiset maahanmuuttajat, jotka eivät juopottele ja jotka kasvattavat nuorisonsa hyviin tapoihin. Musliminuoret eivät hillu humalassa yömyöhällä Koivukylän kaduilla.
Ainut levottomuutta herättävät ihmiset Odinin sotureiden matkailuelokuvassa ovat itse Odinin soturit, jotka edustavat väkivaltaista germaanista Odin-jumalaa, joka on meille suomalaisille vieras väkivaltainen paperiton maahantunkeutuja. Meidän suomalaisugrilaiset jumalolentomme, eli esimerkiksi Tapio, Ahti ja Sampsa Pellervoinen, ovat rauhantekijöitä.
Huonosti istuu germaaninen sotaisuus ainakin meihin itäsuomalaisiin. Tuossa Odinien matkailuelokuvassakin vastaantulija epäilee porukan johtajaa, joka lienee puheennuotista päätellen Savon poekia, ortodoksiksi. Hän nimittäin muistuttaa ulkoiselta olemukseltaan enemmänkin Valamon munkkia kuin jotain saksalaista SS-miestä tai länsieurooppalaista skinhediä. Odinin sotureiden Koivukylästä kertovan matkailuelokuvan voi katsoa tästä linkistä:
|
||
| Massiivisin pelimies | 04.04.2017, 18:13 | |
| Olen ilmeisesti taas kirjoittanut ropakantaa, kun annoin pari iltaa sitten ymmärtää, että Kupsin riveissä pelaava 102-kiloinen Nigerian jätti olisi Suomen historian painavin ylimmällä sarjatasolla pelannut jalkapalloilija. Mutta ei ole asia näin. Kun oikein pinnistän muistiani, pääsen Martin Saarikankaan nimen päälle.
Toimitusjohtaja Martin Saarikangas on nykynäkemykseni mukaan massiivisin Veikkausliigassa pelannut pallotaituri. Arvoisin silmämääräisesti hänen pelipainokseen noin 130 kilogrammaa. Lisäksi hän on vanhin maamme ylimmällä sarjatasolla pelannut jalkapalloilija, koska debyytti- ja samalla myös jäähyväisottelua pelatessaan hän oli ehtinyt kypsään 57-vuoden ikään. En muista urheilusivuilla käytetyn miehestä määritelmää ”lupaava tulokas”.
Saarikangas on pelannut Veikkausliigassa peräti kaksi kertaa, eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tämä tapahtui vuonna 1994 Hjk:n ja Tps:n kohtaamisessa, jossa mies vahvisti turkulaisten rivejä muutaman minuutin. Siitä huolimatta Hjk voitti ottelun 3-0. En ole ihan varma, nousiko polvivaivainen Saarikangas avauskentälliseen pelkästään pelillisten kykyjensä vuoksi. Taustalla saattoi myös olla se, että laivanrakennusyhtiö Masa-Yards sponsoroi Tps:a.
Ylen Arkistosta löytyvien tietojen mukaan polvivaivoista kärsineen toimitusjohtajan pelaamista Suomen korkeimmalla sarjatasolla pidettiin erityisen haitallisena suomalaisen jalkapallon uskottavuudelle. Selityksiä penättiin niin seuralta kuin toimitusjohtaja Saarikankaalta itseltään. Saarikangas pahoitteli tapausta henkilökohtaisesti ja kertoi olleensa itse siinä uskossa, että hänen oli tarkoitus suorittaa vain ottelun avauspotku. Toimitusjohtajan mukaan kyse oli TPS:n arviointivirheestä. |
||
| Trumpin sukua Kiuruveden Rapakkojoella | 03.04.2017, 18:55 | |
 Usa:n uusin presidentti on ollut virassa jo pari kuukautta, mutta vasta nyt on paljastunut, että miehen sukujuuret ovat Kiuruvedeltä. Presidentti Trump on Kiuruveden Kärkkäisiä, joten minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö hänellä ole vahvat sukusiteet myös Suonenjoen Kärkkäälän kylään, joka kylä on saanut nimensä Kärkkäisten raivaajasuvun mukaan.
Trumpin kiuruvetisistä sukujuurista uutisoi ensimmäisenä Savon Sanomat 1.4.2017 ja jutun totuusarvoa lisää valokuva, joka todistaa eittämättä Pentti ja Tauno Kärkkäisten kaksoisveljesten hämmästyttävän yhdennäköisyyden Usa:n päämiehen kanssa. Elämäntyönsä Pentti ja Tauno Kärkkäinen ovat tehneet vähän erilaisissa hommissa kuin Amerikan sukulaismies eli metsurin ammatissa Kiuruveden Rapakkojoella.
Jos nyt oikein hakemalla hakee jotain Trumpin ja Kärkkäisen veljesten toisistaan erottavaa piirrettä, niin se löytyy hiuslaitteista. Kärkkäisten kaksoisveljesten hiuslaite ei ole aivan Trumpin hiuslaitteen kaltainen, mutta toinen veljeksistä on korvannut tämän puutteen Trumpin hiuslaitetta muistuttavalla karvahatulla.
Kuten olen aiemmin kertonut, on Ylä-Savo muutenkin kunnostautunut suurmiesten ja -naisten tuottamisessa. Savon Sanomat kertoi pian Usa:n vuoden 1968 presidentin vaalien tuloksen selvittyä, että uusi presidentti Richard Nixon oli alunperin Kiuruveden Nikkisiä. Itse uskon miehen olleen samoja Nikkisiä kuin legendaarinen työläiskeihäänheittäjä Soini Nikkinen, Kiuruveden Teräs.
Ylä-Savosta on lähtöisin myös Venäjää pitkään hallinnut Romanovien keisarisuku. Pietari Suuren vaimo oli Iisalmen Kauhasia, joiden pappishaara otti nimekseen Argillander. Niinpä keisarinna Elisabeth Suuri oli oikeammin nimeltään Kauhas-Ellu. Tästä asiasta uutisoi ensimmäisenä Iisalmen Sanomat, mutta Savon Sanomat on sittemmin vahvistanut asian paikkansa pitävyyden.
Savon Sanomien jutun voi lukea tästä linkistä:
|
||
| Voitokkaat naarasleijonamme | 02.04.2017, 18:36 | |
| Herätessäni minulla oli sisäinen varmuus siitä, että naarasleijonamme ovat aamuyöstä kukistaneet Kanadan vaahterarinnat ja niinhän siinä oli käynytkin. Ja jännitysnäytelmä oli ottelu siitä huolimatta, että sen vasta jälkilähetyksenä seurasin televisiosta. Ilokseni huomasin myös naiskiekkoilun tason nousseen sitten viime näkemän. Uskon, että naarasleijonamme kamppailisivat tällä hetkellä hyvin tasapäisesti Kalpan C-poikien, eli alle 14-vuotiaiden, kanssa.
Naarasleijonien viimeöinen voitto on yksi naisurheilumme suurimmista yllätyksistä. Se on melkein samaa luokkaa kuin Cortinan olympialaisten naisten viestikulta. Hiihdon päävalmentaja Veli Saarinen oli todennut tytöillemme ennen starttia, että kolme minuuttia häviätte venäläisille. Saarinen ei paljoa naishiihtäjiä arvostanut. Ainoat valmennusohjeet Siiri Rantasen mukaan olivat, että treenatkaat puolet siitä, mitä miehet ja muistakaa syödä tukevasti ennen harjoituslenkille lähtöä.
Cortinassa ylivoimaisina pidetyt venakot sortuivat voiteluun ja niinpä viimeisellä osuudella Siiri ”Äitee” Rantanen nosti jännittävien vaiheiden jälkeen Suomen voittoon. Tiilikais-Pekan dramaattinen selostus Cortinan viestistä löytyy vieläkin netistä. Nykyään ei enää yhtä hyviä ja miehekkäitä selostuksia kuule, sillä nykyajan selostajat rääkyvät liikaa toisin kuin Pekka tai vaikkapa jalkapalloselostaja Aulis Virtanen, joka maalin syntyessä totesi vain ihan tyynesti, että ”siellähän se sitten on”, jonka jälkeen selvästi kuului, kuinka mies imaisi rauhallisesti Boston-savukettaan.
Mielestäni tuo Tiilikaisen selostus on hieman leikattu versio, koska luotettavista lähteistä olen kuullut, että siinä vaiheessa kun Siiri Rantanen alkoi saavuttamaan venakkoa, niin Pekka selosti, että ”ja nyt Siiri Rantanen huohottaa raskaasti ja rako kapenee koko ajan”, jolloin joku Savon ukko oli kuulemma tokaissut, että ”pitteepä hankkia eukollekin sukset”, mutta tätä pätkää selostusnauhalta ei löydy.
|
||
14.4.2017
| Pieni junaryöstö | 14.04.2017, 16:55 |
| Suomessa on tehty ainakin kaksi kirkkoryöstöä, mutta junaryöstöjä maamme rikoshistoria tuntee vain yhden, vaikka sivistyneessä maailmassa ne ovat olleet kannattava rikollisuuden muoto. Ainakin Reino Helismaan Meksikon pikajuna-iskelmä viittaa sellaiseen. Myös Englannissa 1963 tapahtuneesta suuresta junaryöstöstä kohutaan edelleen.
Suomen ainut junaryöstö tapahtui Kausalassa joskus iloisella 50-luvulla ja tekoon syyllistyi siihen aikaan tunnettu vilkas karjalaissyntyinen ammatti- ja taparikollinen Johannes Mononen, joka siihen aikaan asusti Somerolla sukulaistensa luona. Kylällä liikkuessaan hän vakuutti paikkakuntalaisille, että ”älkää peljätkö, mie olen nyt lomalla”.
Johannes Monosen veli Uuno Unto Mononen, joka sittemmin vaihtoi nimensä Unto Uuno Monoseksi, on nykyään suomalaisille tutumpi nimi, koska hän kunnostautui säveltäjänä, jonka Satumaa-tango kilpailisi hyvin vahvasti Finlandian kanssa, mikäli järjestettäisiin kansanäänestys uudesta kansallislaulusta. Tosin Monosen ura jäi valitettavan lyhyeksi, koska mies menehtyi pistoolin laukaukseen jo 38-vuotiaana. Vieläkin spekuloidaan sillä, että oliko kyseessä itsemurha vai vahingonlaukaus.
Monosen muolaalaiset evakkoveljekset olivat monipuolisesti lahjakkaita, koska veljeksistä kolmas kunnostautui kestävyysjuoksijana. Kyläkilpailuissa hän juoksi 5000 metriä ihan 15 minuutin pintaan, joka olisi nykyäänkin kova aika, vaikka juoksi matkan ilman vetoapua. Pitäjänlehden urheilutoimittaja hieman ihmetteli Monosen valitsemaa taktiikkaa, koska vaikka hän juoksi ylhäisessä yksinäisyydessä, otti hän välillä matkan aikana kovia spurtteja. |
|
| Kirkonryöstö | 13.04.2017, 16:58 |
| Jan Vapaavuori ei ole suinkaan ainoa lajissaan. Netistä löytyy alla oleva luettelo suomalaisten poliitikkojen rikoksista ja se on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi.https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_rikoksista_tuomituista_kansanedustajista
Yhtä ja toista on sattunut maamme poliitikoille, mutta erikoisen paljon on sattunut Teuvo Hakkaraiselle, josta tietääkseni kaavaillaan tulevien presidentinvaalien mustaa hevosta. Merkillisin Teukan, nykyään julki usovaisen miehen, toilailuista on kirkonryöstö. Vallan aikamiehenä, eli 26-vuotiaana, jolloin ei enää yleensä eletä murrosiän pahinta kuohuntavaihetta, hän vei kavereidensa kanssa Suomussalmen kirkon hopeat ja ehtoollisviinit ja sai siitä 9 kk ehdollista vankeutta. Luultavasti hopeat saatiin takaisin kirkolliseen käyttöön, mutta arvaan, että kristuksen veren varkaat ehtivät nauttia tuulensuojaan.
Kirkkojen ryöstely on Suomessa hyvin harvinaista, vaikka ainakin maalliset turvajärjestelyt ovat vaatimattomat. Muistan ainoastaan yhden toisen tapauksen maamme kirkkohistoriasta. Edesmenneen Topi Sorsakosken kaverit murtautuivat Ähtärin kirkon sakastiin ja veivät sieltä ehtoollisviinit. Teko selvisi nopeasti, koska pienellä paikkakunnalla herätti huomiota muudan nuorukainen, joka kaupitteli ohikulkijoille viinipulloja, joiden etiketissä oli risti. Eräs varasporukan sankari tosin onnistui pakenemaan pitäjän sankarihautausmaalle asti, josta hänet löydettiin sammuneena. |
|
| Vapaavuori ja vaalit | 12.04.2017, 18:38 |
| Erityisen paljon minua ilahdutti tulevan Helsingin kaupungin pormestarin Jan Vapaavuoren vaalimenestys. Olen nimittäin tuntenut suurta huolta vilkkaiden poikalapsien menestymisen mahdollisuudesta tässä kylymässä mualimassa. Pahimmassa murrosiän kuohuntavaiheessa monet lahjakkaat nuorukaiset menettävät mahdollisuuden hyväpalkkaisiin hommiin, koska hyväpalkkaisissa hommissa yleensä edellytetään hyvämaineisuutta ja rehellisyyttä.
Jan Vapaavuori on pahimmassa lättähattuiässä saanut tuomion varkaudesta ja törkeästä pahoinpitelystä, ja monille muille tällainen henkilöhistoria olisi este rehellisiin töihin pääsemiselle, mutta Vapaavuoren kohdalla näin ei käynyt. Tämä asia olisi syytä kertoa kaikille nuorisorikollisille opettavana esimerkkinä. Varastelu ja väkivaltarikokset estävät siivoojan, vartijan, poliisin tai sotilaan uralle pääsemisen, mutta poliitikon uralle ne eivät ole este, vaan korkeintaan hidaste.
Muuten Vapaavuoren käyttäytymisessä olen aina vaistonnut jonkinlaista nöyryyttä, jonka elämä on hänelle opettanut. Luulen hänen ymmärtävän myös niitä ihmisiä, joilla ei mene hyvin. Ilmeisesti saman asian huomasivat myös monet äänestäjät, koska mies sai lähes 30.000 ääntä, joka on maamme historian ennätys. |
|
| Hakkarainen ja presidentinvaalit | 11.04.2017, 18:21 |
| Minulla ei ole mitään syytä epäillä huhuja, joiden mukaan kansanedustaja Teuvo Hakkaraiselle ollaan muodostamassa tukiryhmää tuleviin presidentinvaaleihin. Se saattaa olla onnenpotku alamäessä olleille perussuomalaisille. Itse en usko, että Hakkaraisen noste riittää lopulliseen voittoon asti, mutta vaalien toiselle kierrokselle hän todennäköisesti selviää noin 20 %:n kannatuksellaan. Laskujeni mukaan Suomen kansasta on noin viidennes renttuja ja kyllä rentutkin tarvitsevat etujensa puolustajan yhteisistä asioista päätettäessä.
Teuvo Hakkaraisen menestys äskeisissä kuntavaaleissa oli kohtalainen. Pienessä Viitasaaren kunnassa 157 äänestäjää katsoi Teukan olevan paras mies päättämään kunnan asioista. Hakkaraisen kannatus on erikoista kyllä korkeampaa Viitasaaren ulkopuolella, ja kun kerran asiasta kysyttiin Hakkaraisen uskovaiselta ja rehelliseltä äidiltä, tämä arveli poikansa vähäisen kannatuksen kotikunnassaan johtuvan siitä, että viitasaarelaiset tuntevat meijän Teuvon hyvin.
Itse epäilin, että Hakkaraisen poliittinen ura olisi päättynyt taannoiseen ns.kikkelikuvakohuun. Miehen kännykästähän oli lähetetty eräälle naisenpuolelle kuva Hakkaraisen ns. etuveitikasta, jollainen tapaus sivistyneessä maailmassa, varsinkin korkean moraalin Usa:ssa, olisi välittömästi johtanut poliittisen uran päättymiseen ja jopa vankeusrangaistukseen seksuaalisen häirinnän vuoksi, mutta meillä takapajulassa asia synnytti vain selkäkeikkanauruja.
Tosi asiassa Hakkaraisen poliittinen suosio vain nousi tapauksen johdosta, koska ilmeni, ettei mies itse ollut syyllistynyt asiaan. Teukka oli ainoastaan väsynyt perusteellisesti saunareissullaan ja sammunut kuin saunalyhty, jonka jälkeen miehen hyvät kaverit olivat hänen omalla kännykällään kuvanneet salaa kännykän omistajan ns. etuveitikan ja lähettäneet sen kännykästä löytyneeseen muudan naisenpuolen numeroon. Hakkaraisen kannattajat ymmärtävät tapahtuneen, koska kerrankos mies nyt kännissä saunaan sammuu. |
|
28.10.2020
| Mauno Manninen ja Reinhard Heydrich | 28.10.2020, 16:34 |
| Yksi tunnetuimmista natseista oli SS-kenraali ja Gestapo-päällikkö Reinhard Heydrich, josta sattuneesta syystä käytettiin myös hellittelynimeä Prahan teurastaja. Hänethän tsekkien vastarintamiehet onnistuivat murhaamaan, jota tapausta seuranneet kostotoimet olivat hirmuiset. Erikoista SS-kenraali Heydrichissä oli se, että yksi hänen isovanhemmistaan oli juutalainen ja sen seikan ei olisi pitänyt ainakaan edistää miehen etenemistä natsi-Saksan hallinnossa.
Erikoista Reinhard Heydrichin elämässä oli myös se, että hänen persoonansa kytkeytyy huomattavalla tavalla myös Suomen kulttuurihistoriaan. Nimittäin Hakaristirouvat-kirjasta sain tietää, että merkittävä suomalainen kulttuurivaikuttaja Mauno Manninen avioitui vuonna 1965 leskirouva Lina Heydrichin kanssa, joka oli tiettävästi elämänsä loppuun asti vakaumuksellinen kansallissosialisti.
Erityisen erikoista kyseisessä avioliitossa oli se, että kulttuurivaikuttaja Mauno Manninen avioitui naisen kanssa. Yleinen näkemys oli nimittäin se, ettei Mauno tytöistä tykännyt lainkaan. Wikipedian mukaan liitto päättyikin nopeasti eroon, mutta on olemassa myös näkemys, että kun Lina Heydrich kuoli vuonna 1985, hän olisi edelleen ollut sukunimeltään Manninen eli siis tavallaan Savon tyttö siis oli hänkin, koska Mannisen suku on Kangasniemeltä.
Pitkälle alkoholisoitunut Mauno Manninen oli kuollut jo vuonna 1969 54-vuotiaana. Sitä ennen hän oli ehtinyt hävittämään omat rahansa sekä ison osan kirjailija äitinsä Anni Swanin rahoista Intimiteatteria pyörittäessään. Maunon Mannisen isä oli runoilija Otto Manninen ja hänen muistihirmu veljensä Antero Manninen kilpaili tasapäisesti Esko Kivikosken kanssa Suomen viisaimman miehen tittelistä.
Anni Swan, joka oli siis Prahan teurastajan lesken anoppi, on ollut jo lähes 60 vuotta suosikkikirjailijani ja hänen teoksensa Väiski Vemmelsääreen seikkailut on jättänyt persoonaani lähtemättömän jäljen. |
|
| Kova jätkä Ilkka Kanerva | 27.10.2020, 17:23 |
| Palataanpa vielä Suomen Olympiakomitean puheenjohtajataistoon. Komitean vahva puheenjohtajaehdokas Ilkka Kanerva on olut melkoisen lupaava urheilijanuorukainen aikoinaan. Tilastopaja paljastaa miehestä seuraavaa:
Ilkka Kanerva, Lokalahden Leisku, 28.1.1948, 174 cm, 72 kg 100m 11,7 s 400m 52,2 s korkeus 1.70 cm seiväs 3.30 cm pituus 6.07 cm
Antti O. Arpos-vainaa viestitti minulle aikoinaan, että Tilastopajalta puuttuu jostain syystä Ilkka Kanervan paras laji, joka oli 400 metrin aitajuoksu. Se on ainoa laji, jossa hän pääsi jopa parina vuonna Suomen 100 parhaan joukkoon. Hän juoksi 1967 ajan 58,6 (93. sija) ja 1968 ajan 58,2 (72. sija). Taakse jäivät tilastoissa esimerkiksi sellaiset tekijämiehet kuin Into Turvanen ja Jouko Elevaara (molemmat 58,9).
Lisäksi muistelen jostain lukeneeni, että Kanerva on voittanut joskus kansanedustajien lumipallonheittokilpailun peräti noin 90 metrin kaarellaan, joka on hirmuinen tulos, sillä kanssakilpailijoille tuotti vaikeuksia ylittää 30 metriä. Kanervan luontainen testosteronitaso lienee siis poikkeuksellisen korkea, johon ominaisuuteen viittaavat myös miehen muut saavutukset.
Ilkka Kanervasta tuli sattuneesta syystä mieleeni, että jostain merkillisestä syystä Perussuomalaiset eivät ole asettaneet puheenjohtajaehdokkaakseen Olympiakomiten pj-kilpaan kansanedustajaa ja kehonrakentaja Kike Elomaata, joka nosteessa olevan puolueen naisedustajana saattaisi olla kisassa esimerkiksi tunnettuja urheilumiehiä Ano Turtiaista, Juho Mäenpäätä tai Teuvo Hakkaraista selvästi vahvemmalla. Sikäli Kikellä on yhtymäkohtia Ikeen, että he ovat ainakin melkein sukulaisia. Nimittäin ainakin hyvä tarinan mukaan Kaneravan keinosiementäjä isä on vieraillut Kiken lapsuuden kodin maitotilalla siemennystehtävissä.
|
|
| Kolmas kerta toden sanoi | 26.10.2020, 17:17 |
| Tytöt tykkäsivät Adolf Hitleristä. Mikäli yhtään on uskominen James Wyllien kirjaa Hakaristirouvat ja miksi ei olisi, niin esimerkiksi Eva Braun yritti peräti kaksi kertaa itsemurha kerran pistoolin ja kerran unilääkkeiden avulla, kun epäili, ettei Aatu häntä rakastakaan. Kolmas kerta sitten toden sanoi, kun hän päätyi lopulliseen ratkaisuun yhdessä rakastamansa miehen kanssa, kun slaavilaiset ali-ihmiset kolkuttelivat jo Hitlerin bunkkerin ovella.
Niin yllättävää kuin se onkin, niin hullu diktaattori Hitler oli kotioloissa hillitty herrasmies. Julkisessa esiintymisessään hän ei sitä ollut. Luulen, että Donald Trumpissa on paljon samaa. Sen sijaan Saksan Liittotasavallan liittokansleri Willy Brandt, joka jäi historian lehtiin rauharakentajana, oli ilmeisesti toisenlainen persoona. Muistaakseni Wolf Halsti kertoo jossain kirjassaan, että oli nähnyt Brandtin simputtavan kovasti sihteeriään. Hitlerin sihteeri sen sijaan muisteli esimiestään erittäin miellyttävänä leppoisna herrana. Psykopaatithan osaavat olla halutessaan myös hurmaavia.
Samalla tavalla tullineuvos Veikko Vennamoakin muisteltiin tullilaitoksen henkilökunnan keskuudessa leppoisana esimiehenä. J. K. Paasikiveä pidetään yleensä täydellisenä räyhääjätyyppinä, jota yritettiin jopa pankinjohtajauransa aikana saada työkyvyttömyyseläkkeelle mielenvikaisuuden perusteella, mutta se ei onnistunut, kun häntä tutkinut psykiatri ei pitänyt miestä mielenvikaisena, vaan pelkästään vaille kotikasvatusta jääneenä. Sen sijaan Kultarannan henkilökunta muistaa J. K:n leppoisena pappana. Nähtäväksi jää, muistellanko esimerkiksi Tarja Halosta tai Sauli Niinistöä yhtä hyvällä. |
|
| Suru-uutisia rajantakaisesta yritystoiminnasta | 25.10.2020, 18:19 |
| Suru-uutisia kantautuu Venjän Karjalan yritysmaailmasta. Pari viikkoa sitten kuoli suomalaisten hyvin tuntema suurliikemies Aleksandr Artemjev 45-vuotiaana koronaan. Hän omisti Sortavalassa hotelli Piipun Pihan, jossa minäkin olen yöpynyt ja ravintola Relaxin, jossa nautimme rouvan kanssa juhlalounaana vepsäläisen paistin viime Karjalan reissullamme, kun kävimme hakemassa Karjala-merkkiset sukset rouvalle synttärilahjaksi.Kaiken huipuksi hän pyöritti myös Ruskealan marmoripuistoa, joka on Venäjänkin mittakaavassa merkittävä matkailunähtävyys, jossa käy vuosittain noin 100.000 vierailijaa. Itse olen sitä mieltä, että Ruskealan marmorilouhos voisi kuitenkin jatkaa myös marmorin louhintaa ainakin sen verran, että Finlandia-talon voisi päällystää Ruskealan marmorilla italialaisen marmorin sijasta, koska ainakin Pietarin monumentaalirakennuksissa Ruskealan kivi on kestänyt vuosisatoja, kun taas Finlandia-talon italiasta tuodun päällisen joutuu uusimaan 30 vuoden välein.
Eilen uutisoitiin, että Viipurin suurelta osin omistava liikemies Aleksandr Petrov on löytynyt kuolleena Säkkijärven olettaakseni vaatimattomalta kesämökiltään. Hänen kerrotaan kuolleen kiikarikiväärin luotiin ja jos tapaus olisi sattunut Suomen puolella, pidettäisiin sitä hirvenmetsästykseen liittyvänä valitettavana tapaturmana, mutta itärajan takana asialle löytyy muitakin selityksiä. Pahaa pelkään, että innokkaana moottoriurheilumiehenä tunnetun Aleksandr Petrovin kuolema aiheuttaa sen, etteivät uukuniemeläiset pääsekään nauttimaan Fomula I:n osakilpailuista Raudun moottoriradalla, jonka omistaa Vladimir Putinin serkku-poika. Suurliikemies Petrov toimi jopa Formula I-tuomarina ja hänen Viipurin raketiksi kutsuttu poikansa Vitali Petrov sijoittui Australian osakilpailussa vuonna 2011 Lotus-Renaultillaan kolmanneksi. Sekä Sortavalan että Viipurin oligarkit ovat poistuneet yllättäen tuonilmaisiin ja niinpä Käkisalmen oligarkin olisi mielestäni syytä noudattaa lähiaikoina erityistä varovaisuutta. |
|
| K-P Kyrö olympiakomitean puheenjohtajaksi | 24.10.2020, 16:03 |
| Kirjoitinpa taas pari päivää sitten ropakantaa, kun epäilin olympiakomitean puheenjohtajaehdokasta Susanna Rahkamoa sivistysporvariston, eli ts. siis Kokoomuksen, edustajaksi. Siitä asiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta se on varmaa, että hänen isänsä entinen Helsingin kaupunginjohtaja Kari Rahkamo oli kokoomuksen miehiä. Lisäksi hän oli kovaa urheilumies, joka jo 60 vuotta sitten pomppi kolmella loikalla 16,40 m, joka nykyäänkin olisi kova tulos. Rooman olympialaisissa Rahkamo sijoittui lajissaan kahdeksanneksi.
Hieman ihmettelen sitä, ettei maassamme vallassa olevalla punavihreällä rintamalla ole asettaa ehdokasta yhteiskunnallisesti tärkeään olympiakomitean puheenjohtajan virkaan. Itse esittäisin punavihreän rintaman ehdokkaaksi entistä työläishiihtäjää ja maailmankuulua hiihtovalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Olen nähnyt ja kuullut miestä muutama vuosi sitten Kuopion kaupungintalolla arkkipiispa Leon vieraana, kun hän kävi kertomassa Lahden mömmönhiihtojen tapahtumista ja sain silloin miehestä sen vaikutelman, että hänessä olisi ainesta vaikka kovahermoiseksi kriisiaikojen pääministeriksi, jonka ilme ei värähtäisi kovissakaan paikoissa, vaikka vastassa olisi itse Putin.
Muistanpa, miten nuoruudessani silloinen SMP-puolue, jonka tunnuslauseena oli muistaakseni SMP – neljä kirjainta joihin voi luottaa, lupasi poistaa maastamme työttömyyden sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa. Itse uskon vankasti, että jos K-P Kyrö valittaisiin olympiakomitean puheenjohtajaksi, maamme kilpaurheilu nousisi maailman huipulle sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa.
Poliittista kannatustakin K-P:lla varmasti on, koska hänen isänsäkin valittiin juuri valtavalla äänivyöryllä saamelaisvaltuustoon, vaikka hänen saamelaisuudestakaan ei ollut ihan täyttä varmuutta. |
|
27.10.2016
| Venäjän poliittisen historian museo | 27.10.2016, 19:34 |
 Satunnaisen Pietarin matkailijan kannattaa vierailla Venäjän poliittisen historian museossa ja varata asialle kokonainen päivä. Museo ei ole ainakaan ihan perinteistä ropakantaa, vaikka tyhmempi saattaisi niin luulla. Talvisodastakin kerrotaan lyhyesti ja ytimekkäästi se fakta, että Neuvostoliitto valloitti suurin menetyksin 10 % Suomen pinta-alasta ja että sodan vuoksi Neuvostoliitto erotettiin kansainliitosta. Mainilan laukauksista ei jostain syystä kerrota mitään eikä paljasteta enempää menetysten määristä.
Lasivitriinissä Talvisodasta muistuttaa sotasaaliiksi saatu käsintehty ”suomalainen puukko”, kuten esittelytekstissä mainitaan esineen suomalaisuutta korostaen, vaikka kyseessä ei ole mikään tyypillinen perinteinen suomalainen työkalu. Puukko on harvinaisen näyttävä kapistus ja niinpä se on kelpuutettu lahjaksi itse marsalkka Klim Vorosiloville. En keksi yhtään kappaletta syitä sille, etteikö tuppi voisi olla perinteistä puhdetyömateriaalia eli lentokonemetallia, jota myös duralumiiniksi kutsutaan.
Pikkuisen mietityttää se, että vitriinissä on esillä myös suomalaisten Talvisodassa käyttämä ”saksalainen kypärä”. Kypärää katsellessa ajatteli, että tämä saattaa hyvinkin olla sitten ropakantaa, jolla viitataan erheellisesti Suomen saksalaiskytkentöihin. Kotona tarkastin asian tolan netistä. Kyllä saksalaismallisia kypäriä oli suomalaisten käytössä jo talvisodassa, vaikka Saksa ei siihen aikaan suostunut myymään Suomelle sotatarvikkeita. Kypärät Suomi oli ostanut Ranskan ensimmäisen maailmansodan sotasaalisvarastosta heti itsenäistymisen jälkeen 95.000 kappaletta. |
|
| Joviaali herrasmies | 25.10.2016, 18:19 |
| Olen Suomen mediasta saanut herra Trumpista sen käsityksen, että hän on hillittömästi käyttäytyvä julkisuudenhaluinen pelle, joka on uhka koko ihmiskunnalle. Venäjän RT-kanavalta opin sen, että hän todellisuudessa onkin hillitysti käyttäytyvä vanha joviaali herrasmies, joka rakentaa USA:n ja Venäjän kansojen ystävyyttä.
Suomen mediasta olen saanut rouva Clintonista sen käsityksen, että siinä on sivistynyt ihminen joka puolustaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota ja maailmanrauhaa. Venäjän RT-kanavalta opin sen, että hän on todellisuudessa vanha hysteerinen akka ja suoranainen psykopaatti.
Nimittäin pitkin iltaa näytettiin lyhyttä uutispätkää, jossa rouva Clinton toteaa, että ”tulimme, näimme ja sitten hän kuoli”, jonka jälkeen hän päästää hysteerisen selkäkeikkanaurun. Luultavasti tuo uutispätkä on jostain haastattelusta, jossa Clinton kertoo, kuinka Valkoisen talon väki seurasi omassa suorassa erikoislähetyksessään tv:ltä sitä, kuinka USA:n erikoisjoukot kävivät lopettamassa Osama Bin Ladenin ja tämän pojan.
Se surmatyö ei ilmeisesti ollut itsepuolustusta, koska Bin Laden ei yrittänyt vastarintaa, joten kai sitä olisi kansainvälisen oikeuden mukaan sitten kutsuttava murhaksi, joka ei vanhene koskaan, vaikka esimerkiksi Suomen silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja totesi, että tapauksen jälkeen maailma oli parempi paikka yrittää elää. Murhaajaksi herra Trump on rouva Clintonia syytellyt, mutta ei tietääkseni Osama Bin Ladenin lopettamisen vuoksi.
|
|
| RT-kanava | 24.10.2016, 18:03 |
| Pietarissa olen seurannut maailman menoa englanninkielisen Russia Today-kanavan kautta. Sen toimittajat ovat amerikkalaisen oloisia ei-venäläisiä, mutta ymmärtääkseni he puhuvat Venäjän valtion äänellä. Eilisen lähetyksen pääpaino oli Mosulin tapahtumissa, jossa ainakin eräs pikkutyttö oli menettänyt jalkansa pommituksessa ja vaati sitä hysteerisesti itkien palautettavaksi. Tätä järkyttävää uutisjuttua näytettiin pitkin iltaa.
Välillä asiantuntijat keskustelivat siitä, mitä eroa terroristeissa ja heidän tuomitsemisessa oikein onkaan. Aleppossa RT-kanavan mukaan Al Qaidan sivuhaara Al Nusra pitää siviilejä ihmiskilpinä ja läntinen maailma silti tuomitsee siellä venäläisten ja Syyrian laillisen hallituksen toimet terrorismin kitkemiseksi, mutta samaan aikaan läntinen maailma tekee samaa Mosulissa hävittäessään sieltä Isisin terroristeja eikä sitä tuomitse kukaan, eivät edes venäläiset.
Välillä ruudussa näytettiin tekstiä PUTIN VS. MUU MAAILMA. Jostain syystä asetelma RT-kanavan mukaan on Putin vs. muu maailma, ei Venäjä vs. muu maailma. Maailman politiikan arkipäivässä on paljon ropakantaa mukana. |
|
| Venäläiset ovat ystävällisiä, rehellisiä ja tehokkaita | 23.10.2016, 19:01 |
| Välillä tuntuu, että elämme taas 30-lukua eikä suomalaisilla ole mitään hyvää sanottavaa venäläisistä. Minulla on. Olen nyt rouvan kanssa kulttuurimatkalla Pietarissa ja rouva pudotti tärkeän muistikirjansa jonnekin kolossaalisen Venäjän poliittisen historian museon sokkeloihin. Kun henkilökunnalle kerrottiin asiasta, alkoi sattua ja tapahtua äärimmäisen nopeasti.
Minuakin lähestyi jonkinlainen museon turvallisuuspäällikkö huolestuneena ja vakuutin hänelle, ettei hänellä ole syytä huoleen, sillä muistikirjalla ei ole mielestäni arvoa kuin noin puolen euron arvosta. Siitä huolimatta henkilökunta käynnisti etsinnän eikä mennyt montaa minuuttia, kun etsinnän kohde löytyi. Väitän, ettei Suomessa henkilökunta olisi vaivautunut moisen pikkujutun vuoksi.
Olin pari kesää sitten erään sotahistorioitsija everstin johtamalla matkalla Karjalassa ja tämä eversti kertoi, että ennen hän uskoi, että r——-t (sellaista sanaa hän selvästi kunnioittaen käytti) ovat laiskoja, siivottomia ja epärehellisiä, mutta että hän on matkoillaan joutunut muuttamaan täysin mieltään asiasta. Ja alan erityisasiantuntijana eversti myös vakuutti, että r——-llä on aina ollut hyvät aseet. Sekin on meidän hyvä muistaa. |
|
| Pelimies | 23.10.2016, 07:13 |
| Luin juuri Atik Ismailin muistelmateoksen Pelimies. Atik on kehittynyt kirjailijana ja tulee olemaan vahvoilla jokavuotista Finlandiaa jaettaessa, mutta Nobelia en uskalla tässä vaiheessa vielä luvata. Pelimiehen ensimmäinen puoliaika, jolloin mies kertoo ryyppy-, pano-, ja pelijuttujaan, on hauska ja mielenkiintoinen, mutta toinen puoliaika, jossa mies kertoo raittiudestaan ei ole yhtä hauska ja mielenkiintoinen.
Kirja loppuu kappaleeseen, jossa tämä maamme jalkapallohistorian viidenneksi paras pelimies pohtii tulevia muistosanojaan ja toivoo, että ne kuuluisivat seuraavasti: ”Hän saapui Mestaruussarjaan alkoholin suurkuluttajana, poistui sieltä alkoholistina. Raitistui, tuhlasi rahansa turhuuksiin, mutta teki tuhannen taalojen paikoista useasti maalin. Rakasti Elinaa”.
Muuten toinen taiteilija-jalkapalloilija Kai Pahlman halusi hautakiveensä painettavan: ”Hän eli aikansa paitsiossa ja potkaisi sitten tyhjää.”.Ja valtakunnanjohtaja Pekka Siitoinin hautakivessä lukee lyhyesti ja ytimekkäästi: ”Pekka Siitoin eli ja kuoli”. |
|
4.8.2016
| Kultamitalivaimo | 04.08.2016, 17:14 |
| Eilen oli telkkarin urheiluelokuvana Kultamitalivaimo vuodelta 1947. Elokuva on sikäli historiallisesti mielenkiintoinen, että miespääosan esittäjä Tapio Rautavaara voitti olympiakultansa vasta seuraavana vuonna. Jos filmi olisi tullut levitykseen olympiakullan jälkeen, olisi se kerännyt paljon suuremmat katsojajoukot.
Kulttuuriarvoja Kultamitalivaimolla ei juurikaan ole, vaan nykykriitikot leimaisivat sen armotta Junttilan tuvan seinäkoristeeksi. Minusta monet näyttelijät lukevat kuitenkin vuorosanansa selkeästi ja Rautavaara jopa luontevasti, joten kyllä hänellä oli myös näyttelijän lahjoja. Juonensa puolesta Kultamitalivaimo olisi mitä sopivin vaikkapa jonkin kesäteatterin puskakomediaksi ja Seppo Räty saattaisi sopia miespääosaan kuin nyrkki silmään. Naispääosan, eli naispika-aiturin roolin, antaisin Noora-Lotta Nezirille tai Manuella Boscolle.
Rautavaara itse ei elokuvasaavutuksillaan muuten ylpeillyt, mutta piti kuitenkin Synnin jäljet-nimistä elokuvaa, jossa hän näytteli ensilikistäjän roolia, ihan yhteiskunnallisesti merkittävänä filminä. Synnin jäljet rahoitti Väestöliitto, joka pyrki elokuvalla vähentämään sukupuolitautiongelmaa maassamme; sukupuolitautiongelma oli melkoinen ongelma oli melkoinen ongelma tässäkin maassa sodan jälkeen.
Ensilikistäjän roolia esittäneen Rautavaaran mukaan Synnin jäljet-elokuvalla oli niin dramaattinen merkitys sukupuolitautiongelmien ehkäisemisessä, että sen jälkeen syntyi yleisesti käytetty sanonta ”lähti kuin kuppa Töölöstä”. |
|
| Tullin miehet | 04.08.2016, 19:57 |
| Tuo eilen mainittu elokuva Veteraanin voitto oli Työväen urheiluliiton sponsoroima ja niinpä tässä urheilun ja alkoholismin välistä suhdetta kuvaavassa filmissä korostettiin Tullin miesten saavutuksia huippu-urheilun saralla. Pääosaa esittäneen olympiavoittaja Rautavaaran mainetekoja ei tuotu esille, mutta silloisten yleisurheilun Suomen ennätysmiesten Soini Nikkisen, Voitto Hellstenin ja Valto Oleniuksen nimet ja ennätykset mainittiin.
Tavallaan mainitut ennätysmiehet sopivatkin hyvin tähän urheilun ja alkoholismin suhdetta käsittelevään elokuvaan. Sini Nikkisen edesottamuksista olen joskus aiemmin kirjoittanutkin. Jossain 50-luvun Saksa-maaottelussahan Soini oli ennen keihäskilpailua vieraillut niin ahkerasti Hampurin oluttuvissa, että oli ensimmäistä heittoaan suorittaessaan sen verran juhlatuulella, että oli nakata keihään väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon.
Eräässä Ranska-maaottelussa Nikkinen katosi Pariisin kaduille ja muu joukkue hälytettiin miestä etsimään. Helpostihan mies sitten löytyi, koska erään ravintolan terassin suunnalta kuului äänekäs karjaisu ”vermuttia perkele”. Eli hyvin tuli tämä Suomen mies toimeen ulkomailla, vaikka ei puhunut vieraita kieliä Seppo Rätyä paremmin.
Voitto Hellsten meni sankariurheilijan maineellaan vallan eduskuntaan asti, mutta kansanedustajan ura päättyi rattijuoppoustuomioon. Vode oli yleisurheilumaajoukkueelle niin tärkeä lenkki, että hänelle sallittiin maaottelumatkoilla erivapauksia. Sääntönä miehelle oli se, että kun hän aamuyöstä palaili reissuiltaan, hän ei saanut rymistelyllään herättää muita.
Valto Olenius oli seiväshypyssä Suomen ennätysmies, mutta parhaat saavutuksensa hän hankki valmentajana. Hän valmensi suomalaiset maailman huipulle 60-luvun alussa. Oleniuskaan ei ollut mikään vesipoika, vaikka taitava uimari olikin. Uimataidostaan huolimatta hän hukkui vuonna 1983 Heinolan edustalle eikä hänen ruumistaan koskaan löydetty. |
|
| Veteraanin voitto ja Rautavaara | 02.08.2016, 16:40 |
| Näin olympialaisten alla on ajankohtaan sopivasti alettu telkkarissa esittää iltapäivisin vanhoja urheiluaiheisia elokuvia. Eilen näytettiin alkoholisoituneesta työläiskeihäänheittäjästä kertova Veteraanin voitto. Siinä on pääosassa itse Tapio Rautavaara, ja olen joskus vähän hihitellyt asialle, koska Rautavaara on siinä hyvinkin luonneroolissaan. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus filmin kuvauksien aikaan.
Nimittäin elokuva on valmistunut vuonna 1955 ja pääosanesittäjä Tapio Rautavaara oli Internetistä löytyvien tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan ostanut ensimmäisen viinapullonsa vasta kaksi vuotta aiemmin kypsässä 38 vuoden iässä. Kovin pitkälle hän ei siis ollut alkoholisoitunut elokuvaa tehtäessä. Ensimmäisen kerran Rautavaara oli tosin maistanut miestä väkevämpää samaisen tavallisesti luotettavan lähteen mukaan jo sota-aikana 28-vuotiaana.
Sota-aikanahan tehtiin paljon muutakin sopimatonta, josta herkkä ihminen saa lähtemättömät vammat mielelleen. Tätä asiaa Rautavaara korosti muistelmissaan seuraavasti:
”Väitän, etten koskaan ole ollut kovin paha ihminen. Mutta sellaisia heijastuksia sota sai aikaan lopuksi elämäkseni, että sisälläni jokin vaatii minua jatkuvasti tavalla tai toisella paikkaamaan niitä pahoja tekoja, joita jouduin sodassa – muiden tavoin – tekemään. Tunnen, että minun on yritettävä olla ihmisille mahdollisimman hyvä, kiltti, hellä. Minun on tehtävä kaikkeni Suomen parhaaksi ja suomalaisten parhaaksi. Koin tappamisen, joka sodassa oli välttämätöntä, lähinnä pahantekona ihmisyyttä kohtaan, hirvittävänä pakkona, käskyjen täyttämisenä, loputtomana valintatilanteena: jollen minä ehdi, kaveri ehtii ja minä kuolen.” |
|
| Patton ja Trump | 01.08.2016, 17:43 |
| Tuo eilinen vihjaus panssarikenraali Pattonin mielenvikaisuuteen saattoi olla liioittelua. Ehkäpä hän oli luonteeltaan vain J. K. Paasikiven sukulaissielu. KOP:n johtokuntahan lähetti pääjohtaja Paasikiven 1930-luvulla mielentilatutkimukseen, jotta hänet olisi voinut siirtää eläkkeelle mahdottomana ihmisenä, mutta tutkimukissa todettiin, ettei J.K. ollut mielisairas, vaan hän oli saanut vain huonon kotikasvatuksen. Lisäksi hänellä oli sopimattomat tekohampaat. Niillä oli paha tapa singahtaa suusta, kun pääjohtaja korotti ääntään.
Luulen, että ehkä tuleva Usa:n presidentti Trump, joka on ehkä jäävä Usa:n viimeiseksi presidentiksi, saattaa olla samanlainen tyyppi kuin kenraali Patton. Molemmat ovat räyhääviä öykkäreitä ja heillä on suuri kannatus varsinkin räyhäävien öykkärimiesten keskuudessa. 60-lukua luotaavasta Kutka-kirjajsesta löytyy käännös Pattonin puheesta, jonka hän piti amerikkalaisjoukoille juuri ennen Normandian maihinnousua ja samankaltaisia puheita on viime aikoina pitänyt myös presidenttiehdokas Trump.
Pattonin puhe huipentuu lopussa seuraaviin ohjeisiin, ja uskon puheen lopun selittävän 20 vuotta myöhemmin tapahtunutta rakkaudenaatetta korostavan hippi-aatteen syntyä: ”Jos teihin osuu, te voitte silti vielä taistella. Sekään ei ole paskapuhetta… Joka saatanan miehellä on oma tehtävänsä. Yhdenkään miehen ei pidä ajatella vain itseään vaan myös kaveriaan, joka taistelee hänen vierellään. Me emme halua pelkureita tähän armeijaan. Heidät pitäisi nitistää kuin kärpäset. Jos he jäävät eloon niin he palaavat kotiin ja siittävät lisää pelkureita. Naimatouhut pitää jättää niille jotka taistelevat. Rohkeat miehet siittävät lisää rohkeita miehiä.
Painakaa tämä mieleenne miehet! Te ette tiedä, että minä olen täällä… Näytetään niille saatanan saksalaisille. Minä tahdon, että ne saksalaiset kusipäät nousevat takajaloilleen ja ulisevat: ”JEESUS KRISTUS! NYT SE PERKELEEN KOLMAS ARMEIJA JA SE SAATANAN PATTON TULEE TAAS!””
|
|
| Sapeli | 31.07.2016, 18:18 |
 Opiskelin siis eilen sapelinkäytön perusteita, jotta uskallan pelotta kulkea työmatkani Kuopion Sankaripuiston läpi. Sapeli painaa vain puolitoista kiloa ja sitä on kevyempi käsitellä kuin vastaavan mittaista puukeppiä, joten ainakin teoriassa asia tuntuu helpolta.
Enemmän sapelinkäsittelytaitoa voi opiskella vaikkapa panssarikenraali Pattonin kirjoittamasta teoksesta nimeltään Sapelinkäyttöopas, jonka hän kirjoitti ollessaan vielä ratsuväen miehiä. Myöhemmin panssarikenraali Patton nousi sotasankarina suureen maailmanmaineeseen, johon asiaan saattoi vaikuttaa myös se, ettei hänen mielenterveydestään ollut ihan täyttä varmuutta.
Sapelin käyttötavoissa on monia kansallisia erityispiirteitä Esimerkiksi japanilaisilla samurailla oli niin kalliisti tehdyt ja hienot työkalut, että niiden teriä pyrittiin suojelemaan taisteluissa toisin kuin Euroopassa, jossa sapelit olivat halpoja massatuotteita. Italialaiset käyttivät taistelussa aseena myös miekan kahvaa, jota seikkaa brittiherrasmiehet pitivät epäherrasmiesmäisenä.
Erityisen epäherrasmiesmäisenä britit pitivät italialaisten tapaa lyödä sapelilla salakavalasti alhaalta ylöspäin kohti ns. vastustajan arkaa paikkaa, joka ymmärrettävää onkin. Onneksi nykyään aseteknologia on kehittynyt humaanimpaan suuntaan. |
|
22.9.2019
| Näyttää hyvältä | 22.09.2019, 19:36 |
 Yksi kuva kertoo välillä enemmän kuin tuhat sanaa. Enää kolme kierrosta jäljellä ja Kupsilla on voittoputki päällä. Kuusi voittoa peräkkäin ja maaliero näissä otteluissa 14-1. Mikäli Petteri Pennanen ei olisi ottanut kevään ensimmäisen pelin viime hetkillä palloa syliinsä ja ellei Kupsin Europelilento Varsovasta Kokkolaan olisi myöhästynyt vuorokaudella olisi mestaruus urheilukielellä jo selviö. Nyt jännittää kovasti.
Kovasti jännittää myös nuorten SM-sarjan viimeinen kierros. Kups johtaa sitäkin sarjaa, mutta kauden viimeinen vieraspeli Espoossa ratkaiseen mestaruuden viikon päästä. Tänään Kuopion juniorit kohtavsivat Vantaan Jalkapalloseuran kotikentällään arkitisissa olosuhteissa, jotka luultavasti aiheuttivat minulle keuhkokuumeen, mutta se tautihan on pelkästään vanhan miehen ystävä, mutta mitä siitä, sillä pallon hallintaprosentti oli kotijoukkueelle ennätykselliset 75-25, vaikkakin kaksi elin tärkeää maalia tuli vasta ihan loppuhetkillä. Nyt minun mieleni on todella hyvä. |
|
| Murha vai vain oikeusmurha? | 21.09.2019, 17:52 |
| Martti Backmanin sotilaslääkäri Urpo Viinikasta kertova kirja Rintamalääkärin kuolema on harvinaisen surullinen kirja. Opiskelutoverinsa mukaan Viinikka oli kurssinsa fiksuin ja äärettömän älykäs, mutta ilmeisesti juri fiksuutensa vuoksi hän ei kestänytkään sodan kauheuksia, vaan lähti käpykaartiin. Oma isäni näki, kun Viinikka pakeni linjoilta ja hän oli sitä mieltä, ettei lääkäri ollut järjissään. Lähtiessään Viinikka oli vain todennut, että ”nyt tämä elämä meni vituiksi” ja arvio oli oikeaan osunut.
Sekava Viinikka saatiin kiinni pian karkaamisen jälkeen ja toimitettiin mielisairaalahoitoon. Siellä käpykaartilainen saatiin sen verran parannettua, että hänet voitiin toimittaa pikaoikeuteen, jonka kuolemantuomio pantiin välittömästi täytäntöön juuri ennen sodan päättymistä. Pikaoikeudenkäynnin luonteesta kertoo paljon se, että kesken istunnon Viinikan lääkärikollega saapasteli stetoskoopit korvilla paikalle ja kertoi tulleensa määräyksestä tarkastamaan sen ruumiin. Tuomiota voi pitää näin jälkeenpäin ainakin oikeusmurhana ja saattaahan se lainvastainen kuolemantuomio olla murhakin.
Viinikan tapaus on saanut paljon julkisuutta toisin kuin monet muut sodan ajan teloitukset. Yleensä karkureina kuolemaantuomitut olivat köyhiä pieneläjiä, joista ei juuri lukua pidetty. Viinikka oli sen sijaan paremman perheen lahjakas poika. Tapauksen julkisuusarvoa lisää sekin, että hänen vaimonsa Toto Fogelberg oli todellinen kaunotar ja Pekka Puupää-sarjakuvapiirtäjä Ola Fogelbergin tytär . Toto muuten jatkoi Pekka Puupään toimittamista ja piirtämistä isänsä kuoleman jälkeen vuosina 1953-76.
Toto yritti saada laittomana pitämänsä pikaoikeuden jäseniä vastuuseen laittomana pitämästään tuomiosta sodan jälkeen, mutta se juttu hautautui, koska maassa oli monia muitakin ongelmia selvittämättä. Mutta laitonhan tuomio oli. Pikaoikeushan on tarkoitettu toimimaan rintamalla vain kaoottisissa tilanteissa paniikin estämiseksi, mutta Viinikan ollessa tuomiolla rintamatilanne oli jo rauhallinen ja karkaamisestakin oli kulunut jo pari kuukautta. Lisäksi tuomittu oli hyvinkin ollut tapahtumahetkellä syyntakeeton.
Pikaoikeuden sijasta tapaus olisi pitänyt käsitellä kenttäoikeudessa, jossa kuolemaan tuomitseminen on huomattavasti vaikeampaa ja lisäksi tuomiosta voi valittaa sotaylioikeuteen, joka prosessi Viinikan tapauksessa olisi kestänyt niin kauan, että sodan päättyminen olisi miehen pelastanut. |
|
| Myrskyn jälkeen | 20.09.2019, 16:49 |
| Vaan saipa Suonenjoki ja Suonenjoen Vasama paljon mainosta eilen näkemässäni Olen suomalainen elokuvassa. Elokuvan loppukohtauskin oli kaunis. Siinä näytettiin Suonenjoen kaupungintalon edessä olevaa Kari Tapion muistomerkkiä, jonka juurelta eivät näytä kukkaset koskaan loppuvan. Elokuvassa vaiettiin hienotunteisesti siitä, että taustalla seisova tyylikäs 70-lukuinen ja siten tasakattoinen, kaupungintalo on jo vuosia ollut suljettuna homeongelman vuoksi.
Elokuvassa vaiettiin myös hienotunteisesti kulttuuriskandaalista, joka liittyy Kari Tapion muistomerkkiin, johon on kaiverrettu taiteilijan itsensä sanoittaman alkoholismista vertauskuvin kertovan Myrskyn jälkeen-laulun sanat. Muistomerkissä olivat kappaleen erään säkeistön sanat väärässä järjestyksessä ja ne jouduttiin myöhemmin uusimaan. Kari Tapio lauloi, että ”myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan”. Muistomerkkiin oli sen sijaan kaiverrettu: ”taas auringon käyvän hehkumaan”. Kulttuuriskandaalihan se oli.
Itse pidin elokuvassa puutteena myös sitä, ettei Suonenjoen Kärkkäälän kylää mainittu mitenkään, vaikka siellähän ne vokalistin sukujuuret ovat. Tosin artistin isovanhemmat eivät olleet kirkonkirjoissa Jalkasia, vaan Sianjalkasia. Tämä seikka olisi pitänyt muuten tuoda ilmi elokuvan siinä kohtauksessa, jossa Danny vaati Jalkas-Karia hankkimaan itselleen kunnollisen taiteilijanimen. Kari Jalkasta pidettiin liian junttimaisena. |
|
| Ei mikään Junttilan tuvan seinäkoriste | 19.09.2019, 16:52 |
| Kävin katsomassa Kuopion kunnallisessa elokuvateatterissa Kuvakukossa lähinnä eläkeläisille tarkoitetussa näytännössä juuri ensi-iltansa saaneen Kari Tapiosta kertovan elokuvan Olen suomalainen ja vaikka olin 25 minuuttia etuajassa, olin viimeisiä, joille istumapaikka löytyi ja sekin köytyi paksun pylvään taka, josta sitten kuikuilin valkokankaalle.
Tosin Kuvakukon yleisöennätys ei ollut kyseessä, sillä edellisessa näytännössä oli ollut pari kymmentä silmäparia enemmän. Tietysti Kari Tapio houkuttelee kuopiolaisia, sillä asuihan silloinen lupaava mäkihyppääjä Kari Jalkanen nuoruudessaan myös Kuopiossa Spede Pasasen äidin vuokralaisena. Jälkeenpäin hän muisteli Speden äidin olleen erinomaisen huumorintajuttoman ihmisen. Ennustan kuitenkin, että Olen suomalainen-elokuva tulee keräämään ennätysmäisen paljon katsojia koko valtakunnassa.
Elokuva ei ollut sitä, mitä pelkäsin. Pelkäsin nimittäin, että filmi olisi samanlainen Junttilan tuvan seinäkoriste kuin monet muutkin edesmenneistä alkoholisoituneista iskelmätähdistä tehdyt filmit, mutta ei ole Olen suomalainen Junttilan tuvan seinäkoriste. Kyllä sitä katsoi täysin myötähäpeää tekijöitä kohtaan tuntematta. Elokuvassa ei edes mitenkään romantisoitu viinan juontia vaan pikemminkin päinvastoin.
Vaikuttava alkoholinvastaisuudessaan oli varsinkin se kohtaus, jossa 17-vuotias aloitteleva iskelmälaulaja törmää Tapio Rautavaaraan, jossain seurojentalon huussin takana. Rautavaara esittelee itsensä ”Tapio Rautavaara, TUL ja Oulunkylän Tähti” ja tuleva Kari Tapio, että ”Kari Jalkanen, Suonenjoen Vasama ja sisärata.”
Sitten Rautavaara opettaa Jalkasta iskelmälaulajien tavoille ja antaa tälle ryypin taskumatistaan siemaisten samalla itsekin. Paikalle säntää järjestysmies, joka ilmoittaa, että alkoholin nauttiminen huvipaikalla on kiellettyä. Siihen Rautavaara tokaisi tapansa mukaan jäyhästi, ”ettei ole nautittukaan, vaan naama irvessä on pitänyt pakottaa itsensä juomaan.” |
|
| Savolaista taidekauppaa | 18.09.2019, 17:59 |
| Savon Sanomissa oli tänään näyttävä juttu, miten Valamon luostarissa oli savolaispariskunta myyskennellyt mustesuihkutulosteita aitoina ikoneina. Hieman epäselvää on ja oikeuden päätettäväksi jäänee, oliko asialla munkkipoikien siunaus. Sikäli lehti vääristelee asiaa, että väittää tulosteiden olleen arvottomia, mutta itse rohkenen väittää, että mustekasetit ovat nykyään sen verran kalliita, että tulosteilla oli huomattava arvo. Sitä paitsi mikäli alkuperäisiä ikoneita oli paranneltu kuvankäsittelyohjelmalla, on niiden arvo mielestäni alkuperäistä korkeampi.
Tällä kertaa taidekauppiaat käyttivät hyväkseen munkkien arvovaltaa, mutta edellisessä noin vuoden takaisessa vastaavassa taidehuijauksessa hyödynnettiin upseerien arvovaltaa. Silloin tuomiolla oli savolaismajuri, joka oli myyskennellyt erään levyseppä-hitsaajan piirustuksia aitoina Edelfeltteinä. Tämä taidekauppias vetosi liiketoiminnassaan upseerin kunniaansa ja oli luvannut ampua itsensä, mikäli piirustukset eivät ole aitoja. Niiden teosten arvoa lisäsi se, että levyseppä-hitsaaja oli ymmärtänyt ripotella piirroksilleen kahvintaroja, jotka jäljittelivät kärpäsen kakkoja ja saivat työt näyttämään Edelfeltin aikaisilta.
Samaisen levyseppä-hitsaajan töitä kaupitteli myös eräs raviohjastaja, joka myyskenteli näitä aitoja Edelfelttejä kilpailumatkojensa levähdystauoilla huoltoasemien pihoilla autonsa peräkontista käsin. Ilmeisesti myyjän uskottavuutta ja arvovaltaa lisäsi se, että hän oli hevosmies. |
|
22.4.2019
| Väinö Leskisen herkkyys | 22.04.2019, 15:33 |
| Yrjö Kallisen elämänkerrasta opimme sen, että vaikka viime aikoina on kovasti kohuttu uusien kansanedustajien rikostuomioista, niin osattiin sitä ennenkin. Väinö Leskisen poliittinen ura ei tyssännyt kahteen rattijuopumus tuomioon, jossa toisessa tapauksessa jopa pikkulapsi menetti henkensä, vaan mies onnistui kipuamaan myöhemmin ulkoministeriksi asti. Tosin pohjimmiltaan herkkä Leskinen otti tapaukset hyvin raskaasti. Kallisen mukaan hänet yllätettiin joskus jopa polviltaan papin edestä syntejään katumasta.
Rattijuoppoudet eivät katkaisseet Leskisen poliittista uraa, sillä hänen tukijansa löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä eivätkä he olleet mitään pyhäkoulupoikia.
Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä 1960-luvulla entiset tukijat hylkäsivät hänet. Asialla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä, koska uuden ulkopoliittisen ajattelun omaksunut Leskinen sai yhden uuden vaikutusvaltaisen tukijan eli presidentti Kekkosen ja se tuki riitti pitkälle.
Entinen radiojohtaja Aarre Elo kertoo muistelmissaan, miten maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita eräistä poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset eli viina ja naiset.
Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.
Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa. |
|
| Messias Yrjö Kallinen | 21.04.2019, 16:44 |
| Olen pääsiäisen ratoksi lukenut juhlan henkeen sopivan Kyösti Suonojan kirjan Yrjö Kallinen – Pasifisti puolustusministerinä. Kallinen oli suomalaisen politiikan messiashahmo, joka tunnettiin humaanina herrasmiehenä ja teosofina, joka vakaumuksensa vuoksi tuomittiin peräti neljä kertaa kuolemaan.
Hänen suurin rikoksensa oli se, että hän yritti talvella 1918 neuvotella Oulussa erillisrauhan suojeluskunnan ja punakaartin välille. Kallinen epäonnistui ja sai palkkioksi yrityksestään kuolemantuomion, joka vahvistettiin eri oikeusasteissa moneen kertaan. Tosin virallinen syy ei ollut rauhanneuvottelujen käyminen, vaan itsensä Kallisen mukaan häntä syytettiin tapauksen yhteydessä kaikesta muusta paitsi ei väkisinmakaamisesta.
Mutta löytyi Kallisesta kovan paikan tullen vähän särmääkin. Sodan jälkeen hän toimi puolustusministerinä, vaikka pasifisti olikin ja hän joutui oman puolueensa, eli sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteerin Unto Varjosen kanssa yhteenottoon, koska Varjonen vaati, että Kallisen olisi pitänyt päästää puolueen edustajan radioon puhumaan kansalle jostain tärkeästä asiasta, vaikka puolueiden kanssa oli juuri sovittu, ettei moisia välistä vetoja suvaita.
Varjonen soitti Kalliselle, joka tulkitsi puhelun uhkailuksi ja kauhtui kerrassaan asiasta, vaikka muuten hän olikin itse lempeys. Mutta niinhän se toinenkin kuuluisampi messias suuttui Raamatun mukaan kerran elämässään. Kallinen ei alkuunkaan hyväksynyt, että häntä komenneltiin ja ilmaisi kantansa hyvin selkeästi:
”Kuule Varjonen, minä olen tehnyt työtä työväenliikkeen puolesta yhden kuolemantuomion ja yhden elinkautisen verran, mulla on päälläni ne molemmat tuomiot olleet silloin, kun sinä kastelit vielä housujasi. Jos sinä perkeleen nulikka luulet panevasi Yrjö Kallisen polvilleen, niin mulla on yksi ainoa vastaus, kuuntele tarkoin – haista paska.” |
|
| Kärsimysnäytelmä Keskuskentällä pääsiäisen hengessä | 20.04.2019, 18:57 |
| Kyllä ei Kupsilla kulje hyvin. Melkoinen kärsimysnäytelmä nähtiin äsken Kuopion Keskuskentällä, kun vierasjoukkue Espoon Honka voitti 0-3, joka lopputulema mairittelee kotijoukkuetta. Ottelun tunnelma sopi pääsiäisen aikaan parahultaisesti.
Kyllä ei hyvältä näytä. Kups lähti sarjaan mitalisuosikkina ja joukkueen pitäisi olla materiaaliltaan parempi kuin viimevuotinen pronssimiehistö, mutta ei olekaan. Peli-ilo on nyt kadonnut jonnekin. Neljän ottelun jälkeen Kups on voitotta ja mitalin sijasta alankin nyt jännittämään sarjapaikan säilymisen puolesta. Pahaa pelkään, että kohta pankkiiri Lahti päättääkin, että miljoonistaan voi päästä eroon hauskemmillakin tavoilla kuin ylläpitämällä taistelutahdotonta jalkapallojoukkuetta.
Veikkausliigan sarjajärjestelmä on taas kerran uusittu, ja tarkastin voisiko nykysysteemi pelastaa Kupsin mitaleille. Nimittäin kaikki joukkueetta kohtaavat tosiensa kahteen kertaan ja sen jälkeen kuusi parasta jatkaa kamppailua mestaruudesta. Kun viimeksi moista järjestelmää kokeiltiin joskus 80-luvulla, sarjapisteet puolitettiin ennen mestaruussarjan alkua ja silloin Koparit menettivät Suomen mestaruuden sen vuoksi. Mutta tällä kaudella pisteitä ei puoliteta, joten parhaimmillaan keskikastiin sijoittuva Kups ei tule hyötymään siitäkään. |
|
| Hedelmällisyyden symboli | 19.04.2019, 17:45 |
| Tänään näytetään televisiossa peräti kaksi Arvo Tuomisen mainiota Karjala-dokumenttia ja se on hyvä se. Viestitin joskus Tuomiselle, että odotan häneltä vielä yhtä ohjelmasarjaa itärajan takaa. Nimittäin sota-aikana ortodoksinen pappi Erkki Piirainen kirjoitti kirjan nimeltään Tsasounien Karjalassa, joka on perusteellinen tutkimus karjalaisten rukoushuoneista. Sen teoksen pohjalta voisi joku hyvän maastoauton omistava toimittaja kiertää tutkimassa rakennusten nykytilannetta.
Julkijumalattomana ihmisenä minua kiehtovat satoja vuosia sitten Karjalan erämaihin rakennetut tsasounat. On merkillistä, että 1600-1700-luvuilla tavallisten kansanihmisten käsittääkseni talkootyönä veistämät rakennukset ovat yhä pystyssä, vaikka matkan varrella on sattunut yhtä ja toista. Nykyään korkeakouluihmisten suunnittelemat talot tahtovat homehtua ja hapata jo heti kättelyssä. Sitä paitsi tsasounat ovat yleensä hyvin kauniita rakennuksia.
Pari iltaa sitten Kuopion karjalaisten tilaisuudessa esitteli Seppo Latvala todella asiantuntevasti, vaikka onkin eläkkeellä oleva kauppias ilman rakennusalan virallista koulutusta, Karjalan tsasounien historiaa ja rakennustekniikkaa. Pääsin kysymään häneltä pitkään mieltäni askarruttanutta asiaa, eli sitä, että kuka on ensimmäisenä keksinyt rakentaa mielestäni hyvin monimutkaiselta näyttävän sipulikupolin.
Latvala epäili, että sipulikupoli saattaa hyvinkin olla jo pakanallisten esi-isiemme keksintö. Hän myös lisäsi, että kyseessä lienee jonkinlainen hedelmällisyyden symboli. Ja silloin silmäni avautuivat. Tosiaankin sipulikupolisessa tornissa kyseessä onkin selvästi hedelmällisyyden symboli eikä kyseessä siis olekaan sipuli, vaan ihan joku muu vehje, jota en nyt kehtaa nimetä, koska lapset tai jopa naiset voivat tämän lukea.
|
|
| Perussuomalaisten fyysisyys | 18.04.2019, 17:54 |
| Teuvo Hakkaraisen lisäksi näyttää Perussuomalaisten uudesta eduskuntaryhmästä löytyvän muutenkin huomattavaa fyysisyyttä, sillä uusi juvalainen kansanedustaja Ano Turtiainen kunnostautui vuonna 2002 tekemällä voimanoston maastavedosta uuden maailmanennätyksen 405,5 kg.
Myöhemmin Turtiainen kunnostautui myös Facebook-kirjoituksessaan, jonka ainakin alioikeus katsoi yllyttävän rikokseen, koska sen saattoi tulkita niin, että hän yllytti suomalaisia tuhoamaan Punaisen Ristin vastaanottokeskuksia. Turtiaiselle tuomittiin 60 päiväsakkoa, joka miehen silloisilla tuloilla teki yhteensä vain 300 euroa, josta voisi päätellä, että miehen ansiotaso nousee huomattavasti kansanedustajana.
Fyysisyyttä Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä edustaa myös vankkaa eteläpohjalaista painijasukua oleva Juha Mäenpää. Hänen poikansa Konsta voitti juuri EM-pronssia painin nuorten Em-kisoissa sarjassa alle 120 kg, vaikka hän on sarjaansa kymmenisen kiloa alipainoinen. Myös Juha Mäenpää on ottanut kantaa pakolaiskeskusasiaan.
Nimittäin Iltasanomat kertoo googlanneensa miehen nimeä ja kertoo, että ”vastaan tulee Ylen uutinen, jossa Mäenpään kerrotaan kiittäneen Jumalaa Niinisalon vastaanottokeskuksen tulipalosta joulukuussa 2015. Erikoinen kiitos oli lausuttu Facebooksissa ja siitä arvatenkin nousi kova kohu. Pienoinen kohu syntyi myös marraskuussa 2016, kun Mäenpää ojensi Ilmajoen hallinto- ja talousjohtajaa kunnanhallituksen kokouksessa toteamalla ”pidä turpasi kiinni, senkin räkänokka”. Asiasta tehtiin rikosilmoitus, joka ei kuitenkaan johtanut syytteeseen.”
Myös toinen pohjalainen Jukka Mäkynen edustaa tulevassa eduskunnassa Perussuomalaisten fyysistä siipeä. Iltalehti kertoo miehestä seuraavaa: ”Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2017 vaasalaisen Jukka Mäkysen (ps) paria vuotta aiemmin vaasalaisessa ravintolassa tapahtuneesta pahoinpitelystä 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan Mäkynen löi välikohtauksen toista osapuolta niin, että tämä kaatui maahan ja sai muun muassa murtuman kalloon.” |
|
25.11.2020
| Kiinan malli | 25.11.2020, 16:35 |
| Vaikka Tbilisin Dynamon jalkapallojoukkueen kovaotteinen oikeapuolustaja Lavrentin Berija, joka jalkapallouransa jälkeen toimi KGB:n johdossa, olikin ihmishirviö, niin tyhmä hän ei ollut. Hän vastasi Neuvostoliiton vankileireistä ja havaitsi pian, ettei orjatalous ollut kustannustehokasta enää 1950-luvulla, vaan tuotti tappiota.
Viisaana miehenä Berija ehti käynnistää vankileirien tyhjentämisen heti Stalinin kuoleman jälkeen, mutta sitten neuvostokansan vapauttamisen keskeytti nenäsiltaan osunut pistoolinluoti. Kekkosen kaveri Nikita Hrutshev sai Berijan tappamisen jälkeen hyvän miehen maineen maailmalla, kun hän jatkoi leirien purkamista. Mikään suuri humanisti Hrutshevkaan ei ollut, sillä hänellä oli hyvin veriset kädet Ukrainan kansanmurhan jäljiltä.
Berija oli tavallaan edellä aikaansa. Hän suunnitteli samanlaista talousjärjestelmää, joka on Kiinassa synnyttänyt talousihmeen, jonka seurauksena Usa:kin on romahduksen partaalla. Yhden puolueen hyvin raaka diktatuuri yhdistettynä hyvin raakaan kapitalistiseen talousjärjestelmään näyttää synnyttävän hirmuisen talouskasvun, jota koronakaan ei hetkauta, koska valtio pystyy tekemään hyvin kovia päätöksiä hyvin nopeasti.
Muuten Putin on näköjään palauttamassa Venäjää Berijan viitoittamalle tielle ja nähtäväksi jää, onnistuuko hän, vai ovatko venäläiset jo nauttineet ihmisoikeuksista niin paljon, etteivät niistä enää suostu luopumaan. Sikäli näyttää huonolta, että tuossa ihan lähellä Petroskoissa historiantutkija sai 13,5 vuoden tuomion pedofiliasta, eli asiasta josta myös Berijaa syytettiin, kun hän innostui kaivelemaan liikaa Stalinin ajan joukkohautoja. Suomessa murhaaja istuu myös keskimäärin 13,5 vuoden tuomion, tosin huomattavasti Venäjän rangaistuslaitoksia miellyttävimmissä oloissa.
|
|
| Lavrenti Berijan menetetty maine | 24.11.2020, 17:07 |
| Toimittaja Arvo Ei-Poika Tuominen on viime vuosina tutkinut Venäjää niin syvällisesti, että hän on alkanut jopa vuosi vuodelta yhä enemmän muistuttamaan ulkonäöltään perivenäläistä Boris Jeltsiniä. Hän on julkaissut isosta tutkimuskohteestaan monta hyvää kirjaa, joista luin juuri viimeisimmän nimeltään Suomi ja Venäjä – koko tarina, joka on mainio teos varsinkin minun kaltaiselleni ihmiselle, jota kaikenlaiset likaiset jutut kiinnostavat.
Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Olen tähän asti luullut, että Stalinin ajan salaisen poliisin päällikkö Lavrenti Berija olisi ollut miljoonia ihmisiä tuhonnut ihmishirviö ja pedofiili, mutta Tuomisen viimeisimmän kirjan luettuani en enää luule, että Berija olisi ollut pedofiili. Hän ei jahdannutkaan öisin pikkutyttöjä Moskovan kaduilla, vaan tämä tarina on hänen vastustajiensa liikkeelle laskema valhe, jolla perusteltiin maailmalle miehen kuolemantuomiota näytösoikeudenkäynnissä.
Berijan syrjäyttämisestä ja teloituksestakin on levitetty ilmeisesti väärää tietoa. Esimerkiksi Stalinin kuolema-elokuvassa pidätyksen suorittaa marsalkka Georgi Zukov, joka salakuljetti hallituksen kokoukseen konepistoolin povessaan. Tuomisen kirjan mukaan pidättäjät sen sijaan ryntäsivät kokoushuoneeseen sen jälkeen, kun pääministeri Georgi Malenkov oli painanut pöydän alla ollutta hälytysnappulaa. Tuomisen mukaan myös tuleva pääsihteeri Leonid Brezhnev oli mukana rynnäkössä pistooli kourassa.
Tuomisen kirjassa on kuva 1990-luvun pietarilaisesta vahakabinetista, joka esittää Berijan teloitusta. Jonkun suomalaisen poliitikon muistelmista olen lukenut, että Berijaa pelättiin niin kovasti, että teloitusryhmän johtaja olisi ampunut tätä selkään jo matkalla teloituspaikalle. Vahakabinetin version mukaan totuus oli se, että kenraali Pavel Batiski ampui tätä pistoolilla nenäsiltaan eikä hänen silmilleen vaivauduttu laittamaan edes sidettä.
Berija siis ammuttiin Neuvosto-Karjalassa kehitetyllä tyylillä. Muualla valtakunnassa uhreja ammuttiin niskaan, kuten KGB:n niskalaukausoppaassa neuvotaan, mutta Karjalassa todettiin tämä menetelmä epäluotettavaksi, koska monta kertaa ammuttava sukelsi hautaan pää edellä juuri ennen laukausta ja niinpä siellä alettiin käyttämään varmempaa otsalaukaustekniikkaa.
Laskujeni mukaan Pietarissa on noin sata erilaista museota ja monessa olen käynytkin, mutta Tuomisen mainitsemaa vahakabinettia en ole vielä löytänyt. |
|
| Olihan omituiset olympialaiset | 23.11.2020, 17:22 |
| Muistan kristallin kirkkaasti, miten iloton paikka maame oli iloisen 1960-luvun alkupuolella. Vain radion Yleisohjelman puolelta, koska Rinnakkaisohjelmaa ei vielä ollut, tuli kvartaaleittain, eli neljästi vuodessa Kankkulan kaivolla hupiohjelma, joita nautinnolla kuunneltiin siihen. Kun vuosikymmeniä myöhemmin olen kuullut Kankkulan kaivon jaksoja uusintoina, ei voi kun ihmetellä sitä, että kansan makua ei voi tosiaankaan aliarvioida, ei ainakaan liiaksi.
Kankkulan kaivon lisäksi kansaa viihdyttivät Reino Helismaan kirjoittamat kupletteja sisätäneet hupailut, jotka ovat syvästi vaikuttaneet maailmankuvaani. Varsinkin villin lännen seikkailut minua kiinnostivat ja naurattivatkin. Esimerkiksi Meksikon pikajunan kupletti naurattaa minua, kuten monia muitakin, yhä, vaikka siinä halvennetaan ja esineellistetään karkeasti naisia ja esitetään meksikolaiset epäilyttävässä valossa. Mieleeni on jäänyt myös jonkun kapakan tulitaistelusta kertova kupletti Balladi villistä lännestä, jonka eräs säe varsinkin huvitti lapsenmieltäni suuresti ja kuuluu seuraavasti: Joku neekerkin – all right –
Nykyään tuota kappaletta ei enää radiosta kuule, koska sen esittäminen synnyttäisi runsaasti tutkintapyyntöjä poliisille, joka oikein onkin.
Elävästi muistan Reino Helismaan viimeisen hupailun syksyltä 1964. Sen nimenä oli Olihan omituiset olympialaiset juuri pidettyjen Tokion kisojen kunniaksi. Minua hupailu ei naurattanut yhtään. Ehkä hauskin kohta oli se, kun selostaja kuvaili, kuinka itsensä talipalloksi lihottanutta ja siksi punnitusta läpäisemätöntä painija Kyösti Lehtosta kannettiin paareilla molskille, varmaankin hän oli kevyestä sarjasta siirtynyt raskaaseen sarjaan, jossa ottelijalla ei silloin vielä ollut mitään painorajaa ja selostaja jännäsi sitä, että mikäli Lehtonen vierähtää paareilta painimatolle mahalleen, vastustaja saa vain pistevoiton, mutta jos Köpi kierähtää selälleen, tulee hänelle selätystappio ja kisat ovat häneltä heti ohi.
Olihan omituiset olympialaiset oli varmaankin Helismaan viihdetaiteilijauran pohjanoteeraus ja asia selittyy sillä, että hupailua kirjoittaessaan hän jo makasi kuolemansairaana keuhkosyöpäpotilaana sängyn pohjalla. Repe oli armoton tupakkamies. |
|
| Helismaa ja Kuopio | 24.11.2020, 21:48 |
| Joku ilta sitten tuli tv:stä aika monennen kerran Tapio Rautavaarasta, Reino Helismaasta ja Esa Pakarisesta kertova Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka katsoin aika monennen kerran, vaikka muistaakseni filmi ei saanut Oskareita tai edes Jusseja. Elokuvasta tuli mieleeni, että vielä yksi muistolaatta olisi Kuopioon saatava matkailijavirtoja houkuttelemaan lukuisten jo tällä hetkellä olemassa olevien lisäksi.
Nimittäin myös Rautavaaralla ja Helismaalla, vaikka molemmat olivatkin pääkaupunkiseudun miehiä, on kiinteä elimellinen yhteys Kuopion kulttuurihistoriaan, vaikka tyhmempi ei sitä tiedä. Puijonkadulla sijaitsee vakituinen suuruspaikkani ja monta kertaa sinne kävellessäni on mielessäni käynyt tapaus, jonka luin Rautavaaran elämäkerrasta nimeltään En päivääkään vaihtaisi pois, joka ei minusta ole mitenkään hyvä elämäkerran nimi, koska itse ainakin vaihtaisin pois aika monta päivää.
Kirjassa Tapio Rautavaara kertoo, kuinka hän yhdessä Helismaan kanssa käveli Puijonkatua Kuopion asemalta torille päin pienoista ylämäkeä. Helismaa hengästyi pahasti ja Rautavaara kysyi huolestuneena kaveriltaan, jonka tiesi juuri käyneen lääkärissä, että mitä se tohtori oikein kertoi. Helismaan mukaan lääkäri oli sanonut, että syökää, juokaa, naikaa, vuosi aikaa.
Olen vankasti sitä mieltä, että säkeen lausuntapaikalle tulisi kiinnittää pronssilaatta maamme parhaan riimittelijän muistoksi. |
|
| Pronssilaatan paikka | 21.11.2020, 18:03 |
| Muutenkin Pohjois-Savon pitäisi panostaa turismiin ja matkailunähtävyyksiin, kuin että pystyttää kulkukoira Ponsselle näköispatsas Vieremän kirkonkylään, kuten eilen esitin. Nimittäin Kuopion kaupungissa on erilaisia pronssilaattoja kiinnitelty tärkeiden maailmanhistoriallisten tapahtumien tapahtumapaikoille, mutta yksi laatta vielä puuttuu, ja uskon, että mikäli tämä laatta saataisiin, houkuttelisi se uusia matkailijavirtoja kaupunkiin.
Nimittäin Minna Canthin kadulle olisi saatava muistolaatta paikalle, jolla mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen veti turpaan kaimaansa kohutoimittaja Hemmo Silvennoista pian Cortinan olympialaisten jälkeen. Tapauksen taustalla oli se, että Sivennoinen lähetteli kisoista juttuja kuopiolaiseen Savolehteen ja toimittaja korjaili kaimansa tekstejä värikkäämpään suuntaan dramaattisin seurauksin.
Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan. Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike. Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden maineikas edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä. Ja näin Savo-lehdessä luki – tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta: ”Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat – mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää – tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan. Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä. Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?” Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi siis kiireesti saatava asiasta kertova muistolaatta. Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan. Urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin. |
|
5.12.2020
| Kapteeni Kaarna ja Simpauttaja | 05.12.2020, 17:01 |
| Tänään tulee sitten jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan telkkarista lasten nukahtamishetken jälkeen Tuntemattoman sotilaan uusin versio ja huomenna vielä lasten katseluaikaan jo perinteiseksi muodostuneeseen itsenäisyyspäivän viettotapaan Tuntemattoman sotilaan vanhin verisio. Jos jotakuta jo kyllästyttää Tuntemattoman sotilaan katselu, niin hän voi vaihtoehtoisesti kuunnella Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaverision tästä linkistä, jossa sitä on kuunneltavissa parikymmentä tuntia:https://areena.yle.fi/audio/1-4301203
Kuunnelmaversio on vuodelta 1966 ja elävästi muistan, että pikkupoikana sitä innolla kuuntelin, vaikka en ehkä kaikkea ymmärtänytkään. Kuuntelin äsken kuunnelman ensimmäistä osaa ja nyt ymmärsin, että vaikka kapteeni Kaarna oli ylennyt upseeriksi ihan kansakoulupohjalta, niin Nietzsche hän oli opiskellut. Se paljastuu, kun hän puhuttelee lomalta viikon viiveellä saapunutta psykopaatti-autonapumies Lehtoa hyvin ymmärtäväiseen sävyyn, jossa olisi myös ollut ainesta upseeriksi ja yli-ihmiseksi. Sikäli Väinö Linna kaunistelee romaanissaan Lehdon kaatumistapausta, sillä todellisuudessa samalle kerralla kaatui pikakiväärin yllättämänä koko hänen johtamansa ryhmä.
Mitään pelkäämätön kapteeni Kaarna oli kaatunut ensimmäisessä taistelussa traagisesti jo ennen Lehtoa. Erityisen vaikuttavasti tapaus on esitetty Tuntemattoman sotilaan keskimmäisessä elokuvaversiossa, jota ei ole pitkään aikaan telkkarissa esitetty, koska se version antaa sodasta hyvin ahdistavan ja vastenmielisen kuvan eikä kansa halua sellaista katsoa. Itseäni tosin häiritsee Mollbergin filmissä se, että Kaarnaa näytellyt Veikko Tiitinen kaatui vähän samalla tavalla myös Simpauttaja-elokuvassa, mutta se kohtaus, jossa issee viskaa tämän omalla pellolla, on tragikomedia eikä tragedia. Tuntematonta sotilasta katsoessa Simpauttajan tragikoominen kaatumiskohtaus häiritsee Kaarnan traagisessa kaatumistapauksessa. Katsokaa vaikka itse: https://www.youtube.com/watch?v=1jZWHLfkZWI
|
|
| Tsernobyl | 04.12.2020, 16:50 |
| Luinpa tuossa ukrainalais-amerikkalaisen historian professori Serhii Plokhyn kirjan Tsernobyl – Ydinkatastrofin historia ja huomasin jälleen kerran kirjoittaneeni aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin väittänyt, että Tsernobylissä nimenomaan testattiin sitä, saako räjähtämättömäksi suunniteltua laitosta räjähtämään ja koe onnistui. Tosiasiassa Tsernobylissä testattiin vain sitä, miten laitos voisi käyttäytyä eräissä yllättävissä vikatilanteissa ja saatiin selville, että se voi käyttäytyä hyvin yllättävällä tavalla.
Meidän suomalaisten onni on se, että alun perin suunnitellut kokeet oli tarkoitus suorittaa Suomenlahden rannalla Sosnyvyborissa, mutta sikäläinen henkilökunta uskalsi kieltäytyä asiasta. Jos Sosnyvyborin henkilöstö olisi ollut vähemmän ennakkoluuloista, saattaisin kirjoitella tätäkin juttua jossain muualla. Tosin tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Tsernobylin onnettomuus oli hämmästyttävän lievä, sillä vain viisi prosenttia yhden reaktorin sisältävästä radioaktiivisuudesta pääsi ympäristöön.
Jos yhden reaktorin katastrofi olisi ollut täydellinen, niin ainakin professori Plokhynin mukaan koko Eurooppa olisi muuttunut asuinkelvottomaksi. Itse en asiasta ymmärrä, mutta epäilen, että käytännössä radioaktiivisuus ei olisi jakautunut tasaisesti koko maanosaan ja ehkä sittenkin osa Euroopasta olisi säästynyt. Plokhyn myös uskoo, että mikäli kaikki voimalaitoksen neljä reaktoria olisi sylkäissyt sisuksensa taivaalle, olisi seuraamukset olleet jokseenkin sellaiset, joista Johanneksen Ilmestyskirjassa puhutaan, kun siellä puhutaan maailmanlopusta. Radioaktiivisuus olisi valunut jokia pitkin valtameriin, jotka olisivat tulleet tappavan myrkyllisiksi.
Vähällä siis Tsernobylissä selvittiin. Ainoastaan kolmenkymmenen kilometrin säteeltä voimalan ympäristöstä ihmisten asuminen on kiellettyä seuraavien muutamien kymmenien tuhansien vuosien ajan. Tosin Neuvostoliiton konkurssi saattoi suurelta osin johtua tästä suhteellisen vaatimattomasta voimalaonnettomuudesta. Eräiden laskelmien mukaan onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle kolme kertaa enemmän, mitä ydinvoimalat ovat sille tuottaneet. |
|
| Uukuniemeläinen mestariuimari | 03.12.2020, 16:39 |
| Joskus alkusyksystä kirjoitin uukuniemeläisestä mestariuimari Matti Hämäläisestä, jonka kerrottiin Muistojen Sortavala-kirjassa uineen elokuun 10.-11. vuonna 1927 ensimmäisenä ja tähän mennessä tiettävästi ainoana ihmisenä maailmassa Valamosta Sortavalaan. Uitu matka oli harhailut huomioon ottaen noin 42 kilometriä ja aikaa kului Hämäläiseltä tähän ainutlaatuiseen urheilusuoritukseen 26 tuntia 9 minuuttia. Mainittakoon, että Englannin kanaali, jonka ylitse oli aikaisemmin uitu, on leveydeltään ”vain” n. 32 km.
Aikoinaan harmittelin sitä, ettei Muistojen Sortavala-kirjassa kerrottu tarkempia yksityiskohtaisia tietoja ennätysuinnista, mutta kun nyt kävin tutkimassa digilehtiarkistoa, niin ilmeni, että Matti Hämäläisestä tuli tapauksen johdosta merkittävä aikansa julkisuuden henkilö ja monet sanomalehdet julkaisivat hänestä pitkiä juttuja. Yllä oleva kuva mestariuimarista on otettu Etelä-Saimaan digiversiosta.
Löysin digiarkistosta myös tilastodataa uintiretkestä. Kaipaamaani tuulilukemaa, joka nykyään yleensä ennätystuloksiin liitetään, en löytänyt. Sellaisen tiedon sen sijaan löysin, että jossain matkan vaiheessa Laatokan vesi oli alle kymmenasteista. Luulen että hyytävä vesi oli sillä kohtaa Valamon edustalla, jossa vettä on peräti 225 metriä. Mestariuimarin fyysisistä ominaisuuksista sain selville, että hän oli 174 cm pitkä ja painoi normaalisti 88 kilogrammaa, mutta uintimatkan aikana paino oli pudonnut 82 kilogrammaan.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Laatokka-lehti tietää kertoa, että urheilusankarin peräsuolen lämpötila, jota ei mielestäni nykyään enää mainita urheilunennätysten yhteydessä, oli 38,1 astetta ennätyssuorituksen jälkeen. Siinä tilastotiedossa olisikin ainesta vaativaksi urheilutietokilpailun kysymykseksi. Uskon peräsuolimittauksen tehdyn välittömästi miehen rantauduttua.
|
|
| Ei voi olla totta! | 02.12.2020, 21:15 |
| Olen taistellut lukuisilla jalkapallokentillä, mutta eilinen Suomen naismaajoukkueen tekemä voittomaali tulee syöpymään tulikirjaimilla muistini sopukoihin samalla tavalla kuin Wirenin kaatuminen aikoinaan. Harva on se kerta, jolloin urheilussa nähdään moista draamaa. Suomi oli Skotlantia vastaan selvästi alakynnessä koko pelin ajan ja ihmeenä voi pitää sitä, että tulos oli 0-0 viime sekunneille asti.
Sitten kentälle juoksi ensimmäiseen maaotteluunsa vaihtopelaajana Amanda Rantanen, joka sai hyvin ikävän näköisesti pallon päin pläsiään ja mielestäni purskahti enemmänkin kivusta kuin onnesta itkuun, kun pallo pomppasi hänen naamastaan Skotlannin maaliin. Niinpä Suomi voitti ottelun 0-1, vaikka kulmat olivat vastustajalle 11-1 ja maalipaikat 17-4.
Suomalaiset alkavat nykyään olla kuin ruotsalaiset ennen, eli voittavat tiukoissa paikoissa vasten kaikkia todennäköisyyksiä. Jostain syystä pallot pomppivat nykyisin suotuisasti Suomelle sekä nais- että miesjalkapalloilussa. Nyt näyttää jo varmalta, että myös maamme naiset tulevat pelaamaan seuraavissa Em-kisoissa, mikäli sellaisia koskaan järjestetään. Hiihtolajeissa Suomi ei enää menesty, mutta jalkapallossa meikäläiset alkavat maailman huippua. Kuukausi sittenhän Suomen B-maajoukkue voitti maailmanmestari Ranskan vieraskentällä selvästi 0-2.
Eilen tunsin sääliä skotteja kohtaan, koska elämä ei kohdellut heitä oikeudenmukaisesti edes jalkapallossa. Muutenkaan heillä ei mene hyvin. Vaikka heidän rannikollaan on rikkaat öljykentät, niin kansa on köyhää eurooppalaisen mittapuun mukaan. Skotlannin bkt/asukas on 26.000 taalaa, kun esimerkiksi Puolassa se on 33.000 ja Isossa-Britanniassa keskimäärin 35.000. Ennustan, että Iso-Britannia tulee hajoamaan ja että Pohjanmeren öljykenttien omistuksesta neuvotellaan vielä kiivaammin kuin brexitistä. |
|
| Ovelat venäläiset | 01.12.2020, 16:10 |
| Tuula Malinin Putinin pihapiirissä-kirja vihjaa ainakin rivien välistä siihen suuntaan, että entinen Suomen ja Eu:nkin sotilastiedustelun päällikkö kontra-amiraali Georgij Alafuzoff olisi hyvinkin voinut olla venäläisten myyrä ja että hänen toimintansa voisi osaltaan selittää venäläisten onnistuneet maakaupat maamme strategisesti tärkeillä alueilla.
Ovelia ovat siis venäläisten touhut, kun he onnistuvat nostamaan osittain venäläistaustaisen miehen myyränä Eu:n sotilastiedustelun johtoon. Internet myös paljastaa, että venäläiset ovat jopa perusteellisesti kouluttaneet Alafuzoffin tärkeään tehtäväänsä. Wikipedia kertoo nimittäin miehen koulutuksesta seuraavaa:
Vuonna 1997 Alafuzoff aloitti opintonsa Venäjän yleisesikunta-akatemiassa Moskovassa ensimmäisenä suomalaisena upseerina 20 vuoteen. Venäjän yleisesikunta-akatemia on Venäjän arvostetuin, vaativin ja korkealuokkaisin sotilasakatemia, josta Alafuzoff valmistui erinomaisin arvosanoin. Yleisesikunta-akatemian seinässä on marmoritaulu, johon kirjoitettu vuoden 1999 luokan priimusten nimet. Alafuzoff oli valkovenäläisen upseerin lisäksi ainut ulkomaalainen priimus tuolla luokalla.
Arvovaltainen ja tavallisesti luotettava Seura-lehti sen sijaan kertoo Alafuzoffin kiistävän olevansa venäläinen myyrä. Lehdessä mies itse puolustautuu seuraavasti:”Sananvapaus on hieno ja arvokas asia, niin myös oikeusvaltioperiaate. Kannatan molempia syvästi. Olen aina kannattanut. Tästä huolimatta minua loukkaa syvästi perättömien valheiden ja väitteiden esittäminen”.
Kontra-amiraali Georgij Alafuzoff on tiettävästi luopunut tiedustelutehtävistä eläköidyttyään ja kouluttautunut hierojaksi. Sekin tieto herättää epäilyjä, koska luulen, että tuossa ammatissa kovanäppinen tiedustelumies-hieroja pystyy puristamaan monenlaista salaista tietoa asiakkaistaan. |
|
30.11.2020
| Putinin pihapiirissä | 30.11.2020, 17:53 |
| Ajatuksia herättää Tuula Malinin kirja Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa. Kirjan mukaanhan Venäjä on hankkinut paljon kiinteistöjä maamme strategisten kohteiden välittömästä läheisyydestä. Eniten julkisuutta ovat saaneet Airiston saariston maakaupat, jotka johtivat näyttävään poliisioperaatioon, josta lopullinen totuus selvinnee lähi vuosina oikeudessa.
Ja kummalliseltahan minustakin venäläisten maanhankintapolitiikka tuntuukin. Itse törmäsin asiaan, kun joskus pari kymmentä vuotta sitten muistaakseni Venäjän demokraattinen kulttuuriyhdistys tai jokin muu sen kaltainen järjestö teki ostotarjouksen Lusin varalaskupaikan vieressä sijainneesta Heinolan maalaiskunnan hylätystä ja pystyyn lahonneelta näyttävästä vanhasta vaivaistalosta. Tuota Lusin varalaskupaikkaahan Hornetin usein harjoituksissaan käyttävät.
Malinin mukaan kiinteistöjä käytettään vakoilu- ja majoitustarkoituksiin ja ihan järkeen käyvältä näkemys tuntuukin. Toisaalta moni voisi epäillä, että vaikka roistojahan Putinin väki tunnetusti on, niin yleensä heitä ei pidetä idiootteina. Tuntuu nimittäin sangn erikoiselta, että venäläiset ihan avoimesti ja häpeämättömästi omilla nimillään ostavat Suomesta maanpuolustuksen kannalta tärkeitä kohteita.
Se tuntuu liian hölmöltä ollakseen koko totuus. Luulisi, että jos Suomessa on yhtään sotilastiedustelua ymmärtäviä alan ammattilaisia, niin hekin olisivat asian viran puolesta huomanneet. Luulisi myös, että venäläiset ovat huomanneet, että suomalaiset ovat huomanneet kummalliset maakaupat ja huomanneet senkin, ettei niihin ole juurikaan puututtu.
Itse epäilen, että venäläisten epäilyttävät maakaupat onkin huomattu maamme tiedustelupiireissä, mutta asiasta on oltu tarkoituksella hiljaa. On nimittäin ihan ovela juoni, että sitten mahdollisen kovan paikan tullen kiinteistörekisterin tiedoista hetkessä selvitetään, ketkä henkilöt ovat mahdollista viidettä kolonnaa ja missä kiinteistöissä he piileskelevät, jonka jälkeen heidät toimiinsa voidaan puuttua tarvittaessa kovallakin kädellä.
Epäilen myös, että venäläisten kummalliset maakupat voidaan selittää sillä, että tulosjohtamisajattelu on otettu käyttöön myös Venäjän sotilastiedustelussa. Sikäläiset tiedustelualan virkamiehet ovat saaneet tulostavoitteekseen hankkia mahdollisimman paljon kiinteistöjä oletetun vihollismaan strategisesti tärkeiltä alueilta ja niinpä niitä sitten hankitaankin, jotta asetetut tulostavoitteet täyttyvät. |
|
| Onneksi ei ole tulossa olympialaisia | 29.11.2020, 17:11 |
| Vaikka Iivo Niskanen sijoittuikin Rukalla viidenneksi ja muitakin hyviä sijoituksia suomalaiset kotiladuillaan saavuttivat, niin olen ikionnellinen, ettei lähiaikoina ole oletettavasti tulossa talvi- tai kesäolympialaisia. Mikäli tänä talvena olisivat talvikisat, niin Suomen mitalihaaveet olisivat sen varassa, että hyvällä onnella naisten jääkiekkojoukkue voisi yltää pronssille. Jos taas ensi kesänä järjestettäisiin kesäolympialaiset, jota en usko, niin vain lupaava 41-vuotias naisnyrkkeilijä Mira Potkonen saattaisi hyvällä onnella voittaa pronssia ja se todennäköisesti olisi Suomen ainut mitali.
Mutta onneksi voimme kuitenkin iloita Ruotsin hyvästä menestyksestä ja kannustaa heitä ja varsinkin heidän riveissään esiintyviä suomalaisia urheilijoita. Epäilen, että tuleva hiihdon supertähti tulee olemaan tällä hetkellä 19-vuotias William Poromaa. Tuleva ampumahiihdon valtias saattaa hyvinkin olla Martin Ponsiluoma, jonka sukujuuret ovat Kurikassa, suomalaisen hiihdon pyhällä maalla.
Uskon myös, että kolminkertainen kiuruveteläistaustainen olympiavoittaja Charlotte Kalla, joka on vasta 33-vuotias, eli lähestyy kestävyyshiihtäjän parasta ikää, voittaa vielä muutaman olympiakullan ja vahvistaa näin asemaansa Ruotsin hiihtohistorian parhaana naishiihtäjänä. Toiseksi paras on 60-luvun tähti Toini Gustafsson, joka oli omaa sukuaan Karvonen.
Uskon, että seuraavissa kesäolympialaisissa tulee ylivoimaisin yleisurheilun voittaja olemaan kiekonheittäjä Daniel Ståhl, jonka äiti on turkulainen työläiskuulantyöntäjätär Taina Laakso. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö Daniel ole myös isänsä puolelta suomalaista sukua, koska olen lähes varma siitä, että hän on kuuluisan suomalaisen sankarin vänrikki Ståhlin jälkeläisiä.
Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä.
Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana.
Siunatuksi lopuksi paljastan, että tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen..
|
|
| Immunologinen yhteistyö Venäjän kanssa | 28.11.2020, 17:31 |
| Kyllä on paha mieli ja tunnelma pilalla, koska suomalaissuksi ei ole suihkinut voitokkaasti Rukalla, vaan tapansa mukaisesti norjalaiset voittavat jostain syystä taas ylivoimaisesti kaiken mahdollisen. Venäläiset nyt näyttävät pystyvän kuitenkin antamaan norjalaisille edes jonkinlaisen vastuksen ja näyttävät myös pystyvän nostamaan nopeasti koko ajan uusia nuoria lupaavia hiihtäjiä maailman huipulle, vaikka vähän kokeneemmat ovat syrjässä kilpaladuilta erilaisten ongelmien vuoksi. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen Hiihtoliiton tulisi välittömästi käynnistää yhteistyö venäläisten valmentajien kanssa, koska siitä on hyviä kokemuksia.Kaihoten muistelen vielä 20 vuoden takaisia aikoja, jolloin suomalaiset hiihtäjät olivat maailman parhaita. Silloinen menestys saattoi johtua siitä, että meikäläiset tekivät tiivistä yhteistyötä itänaapurin urheilulääkäreiden kanssa päävalmentaja Kari-Pekka Kyrön johdolla. Mistään dopingistahan ei tietenkään silloin ollut kysymys, vaan kysymyksessä olivat immunologiset tutkimukset. Immunologisilla tutkimuksilla olisi nytkin paljon kysyntää, koska korona uhkaa lopettaa koko kilpaurheilun maailmassa.
Suomalaishiihto romahti sitten 20 vuotta Lahden katastrofaaliseen skandaaliin, mutta venäläisten kanssa harrastettu immunologinen yhteistyö ei ollut skandaalin taustalla, vaan kyseessä oli immunologiseen yhteistyöhön mitenkään liittymätön nesteytys, joka kuuluu siihen urheilun harmaaseen vyöhykkeeseen, jota kaikki eivät pidä laittomana, vaikka siinä onkin omat riskinsä. Muistelen, että esimerkiksi Ala-Tikkurilan Shelliltä löytyneestä Hiihtoliiton laukusta löytyi nesteytyslaitteiston lisäksi myös adrenaaliinipiikkejä, joita varmaankin oli sen varalta, että nesteytystä tehtäessä potilas saisi vaikka jonkinlaisen allergiakohtauksen. Tästä pulpahtaakin mieleeni, että vuoden 1998 jalkapallon mm-loppuottelun alla puhuttiin, että juuri ennen pelin alkua Brasilian avainpelaaja sai jonkinlaisen sairauskohtauksen, johon hänen pelättiin kuolevan. Epäilen, että siinä tapauksessa nesteytyksessä oli ongelmia. Luulen, ettei nesteytys edes ollut siihen aikaan jalkapallossa kiellettyä, sillä dopingsäännökset olivat silloin lievät. Muistelen, että niihin aikoihin muutama Hollannin maajoukkuetähti kärähti jostain laittomista mömmöistä ja saivat sen seurauksena parin kuukauden ottelukiellon. Silloin katsottiin, että koska kyseessä olivat erittäin isopalkkaiset urheilijat, niin pitkä pelikielto olisi aiheuttanut heille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä.
|
|
| Biostimulantit | 27.11.2020, 16:15 |
| Tarkistin asian. Näyttää siltä, että Diego Maradona olisi kärähtänyt urallaan vain efedriinistä ja kokaiinista, joka asiaa viittaisi siihen, että kysymyksessä on ollut vain samankaltainen viaton amatöörimäinen puuhastelu, kuten Suomen Hiihtoliitossa muinoin. Epäilen kyllä, että jalkapallossa liikkuvat sen verran suuret rahat ja että jalkapallomaailma on sen verran korruptoitunutta, että Maradonan tapaukset eivät ole koko totuus asiasta.
Nimittäin luin tuossa entisen jääkiekkoilija Hannes Hyvösen kirjan ja se vahvistaa näkemystäni siitä, että ainakin jääkiekossa, vaikka siinä liikkuvat jalkapalloa paljon pienemmät rahat, ja ainakin KHL:ssä liikutaan kovasti ns. Mika Myllylä-vainaan esille tuomalla harmaalla vyöhykkeellä. Hyvösen lisäksi monet muutkin suomalaiset KHL-pelaajat ovat vihjanneet monenlaisiin biostimulantteihin, joilla edistetään pelaajien jaksamista.
Hyvösen mukaan on sangen tavallista, että KHL:ssä nesteytetään pelaajia, joka toimenpide edistää otteluista ja harjoituksista palautumista. Nesteyttäminen muuten vain on ainakin periaatteessa kiellettyä. Muistanpa, miten Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa herätti pahennusta, kun tsekkiläiset kymmenottelijat pistettiin ihan avoimesti tiputukseen ennen 1500 metrin juoksua.
Esimerkiksi Suomea edustanutta Edvard Hämäläistä ei nesteytetty ennen viimeistä lajia, mutta sen sijaan hän poltti tupakan juuri ennen juoksun starttia ja kun häneltä kysyttiin syytä moiseen, hän kertoi polttavansa tupakan ennen lähtöä, koska juoksun jälkeen hän ei siihen enää kykene.
Hannes Hyvönen paljastaa kirjassaan myös, että KHL-tähdet edistävät palautumistaan ilokaasulla. Itse tosin epäilen, ettei ilokaasuhoito edistä välttämättä edistä palautumista, vaan että sitä käytetään alkoholismin ehkäisyyn, ainakin Suomessa markkinoitiin yhteen aikaan ilokaasuhoitoa apukeinona alkoholismin vaivojen torjumiseen.
Muuten eräs suomalainen KHL-pelaaja kertoi aikoinaan, että väkijuomaongelma on vakava ongelma myös Venäjän jääkiekkoilussa ja että juopottelua pyritään torjumaan sillä, että pelaajilla on peräti kolmet harjoitukset päivässä, jolloin aikaa juopottelulle ei jää ja lisäksi kolmen kovan harjoituksen jälkeen ei edes jaksa ryypätä. |
|
| Argentiinan Matti Nykänen | 26.11.2020, 16:40 |
| Suomalaisilla ja argentiinalaisilla on paljon yhteistä, koska molemmat ovat hurmioon taipuvaista kansaa. Eilen esimerkiksi ilmeni, että Argentiinassa surraan sikäläistä Matti Nykästä, eli jalkapalloilija Diego Maradonaa, melkein yhtä hurmioituneen raskaasti, kuin aikoinaan Matti Nykästä meillä. Molemmilla urheilusankareilla oli sellaisia renttumaisia luonteenpiirteitä, ettei heitä varmaankaan olisi pidetty sankareina muualla kuin Suomessa ja Argentiinassa.
Tosin luulen, että se ero suomalaisilla ja argentiinalaisilla on, että mikäli meikäläinen urheilutähti kärähtää dopingista, on hänen urheilu-uransa tai jopa koko elämänsä ohi, mutta Argentiinassa Maradonan kaksi dopingkäryä eivät vähentäneet hänen kansansuosiotaan, vaan ilmeisesti pikemminkin päinvastoin. Katolisessa maassa synnit voi kätevästi sovittaa lukemalla muutaman Neitsyt Maria-rukouksen, mutta protestanttisessa Suomessa synnit sovitetaan vasta helvetissä.
Suomalaisia ja argentiinalaisia yhdistää myös hurmioituminen tango-musiikki. Sitä harva tietää, että viimeaikainen historiantutkimus on saanut selville, että tango-musiikki keksittiin Suomessa eikä Argentiinassa, kuten monet uskovat. Tuomiolaitoksen pöytäkirjat todistavat, että 1500-luvulla tuomittiin Kalajoen käräjillä ankaraan rangaistukseen muudan talonpoika, joka oli häirinnyt joulumessua laulamalla sen aikana omatekoista kummallisen jumputtavaa sävelmää. Sittemmin tälläistä musiikkia alettiin kutsua nimellä tango. Suomalaiset merimiehet veivät myöhemmin tämän musiikkilajin Argentiinaan, jossa sikäläinen väestö tykästyi siihen suuresti.
|
|