| Näyttää hyvältä | 22.09.2019, 19:36 |
 Yksi kuva kertoo välillä enemmän kuin tuhat sanaa. Enää kolme kierrosta jäljellä ja Kupsilla on voittoputki päällä. Kuusi voittoa peräkkäin ja maaliero näissä otteluissa 14-1. Mikäli Petteri Pennanen ei olisi ottanut kevään ensimmäisen pelin viime hetkillä palloa syliinsä ja ellei Kupsin Europelilento Varsovasta Kokkolaan olisi myöhästynyt vuorokaudella olisi mestaruus urheilukielellä jo selviö. Nyt jännittää kovasti.
Kovasti jännittää myös nuorten SM-sarjan viimeinen kierros. Kups johtaa sitäkin sarjaa, mutta kauden viimeinen vieraspeli Espoossa ratkaiseen mestaruuden viikon päästä. Tänään Kuopion juniorit kohtavsivat Vantaan Jalkapalloseuran kotikentällään arkitisissa olosuhteissa, jotka luultavasti aiheuttivat minulle keuhkokuumeen, mutta se tautihan on pelkästään vanhan miehen ystävä, mutta mitä siitä, sillä pallon hallintaprosentti oli kotijoukkueelle ennätykselliset 75-25, vaikkakin kaksi elin tärkeää maalia tuli vasta ihan loppuhetkillä. Nyt minun mieleni on todella hyvä. |
|
| Murha vai vain oikeusmurha? | 21.09.2019, 17:52 |
| Martti Backmanin sotilaslääkäri Urpo Viinikasta kertova kirja Rintamalääkärin kuolema on harvinaisen surullinen kirja. Opiskelutoverinsa mukaan Viinikka oli kurssinsa fiksuin ja äärettömän älykäs, mutta ilmeisesti juri fiksuutensa vuoksi hän ei kestänytkään sodan kauheuksia, vaan lähti käpykaartiin. Oma isäni näki, kun Viinikka pakeni linjoilta ja hän oli sitä mieltä, ettei lääkäri ollut järjissään. Lähtiessään Viinikka oli vain todennut, että ”nyt tämä elämä meni vituiksi” ja arvio oli oikeaan osunut.
Sekava Viinikka saatiin kiinni pian karkaamisen jälkeen ja toimitettiin mielisairaalahoitoon. Siellä käpykaartilainen saatiin sen verran parannettua, että hänet voitiin toimittaa pikaoikeuteen, jonka kuolemantuomio pantiin välittömästi täytäntöön juuri ennen sodan päättymistä. Pikaoikeudenkäynnin luonteesta kertoo paljon se, että kesken istunnon Viinikan lääkärikollega saapasteli stetoskoopit korvilla paikalle ja kertoi tulleensa määräyksestä tarkastamaan sen ruumiin. Tuomiota voi pitää näin jälkeenpäin ainakin oikeusmurhana ja saattaahan se lainvastainen kuolemantuomio olla murhakin.
Viinikan tapaus on saanut paljon julkisuutta toisin kuin monet muut sodan ajan teloitukset. Yleensä karkureina kuolemaantuomitut olivat köyhiä pieneläjiä, joista ei juuri lukua pidetty. Viinikka oli sen sijaan paremman perheen lahjakas poika. Tapauksen julkisuusarvoa lisää sekin, että hänen vaimonsa Toto Fogelberg oli todellinen kaunotar ja Pekka Puupää-sarjakuvapiirtäjä Ola Fogelbergin tytär . Toto muuten jatkoi Pekka Puupään toimittamista ja piirtämistä isänsä kuoleman jälkeen vuosina 1953-76.
Toto yritti saada laittomana pitämänsä pikaoikeuden jäseniä vastuuseen laittomana pitämästään tuomiosta sodan jälkeen, mutta se juttu hautautui, koska maassa oli monia muitakin ongelmia selvittämättä. Mutta laitonhan tuomio oli. Pikaoikeushan on tarkoitettu toimimaan rintamalla vain kaoottisissa tilanteissa paniikin estämiseksi, mutta Viinikan ollessa tuomiolla rintamatilanne oli jo rauhallinen ja karkaamisestakin oli kulunut jo pari kuukautta. Lisäksi tuomittu oli hyvinkin ollut tapahtumahetkellä syyntakeeton.
Pikaoikeuden sijasta tapaus olisi pitänyt käsitellä kenttäoikeudessa, jossa kuolemaan tuomitseminen on huomattavasti vaikeampaa ja lisäksi tuomiosta voi valittaa sotaylioikeuteen, joka prosessi Viinikan tapauksessa olisi kestänyt niin kauan, että sodan päättyminen olisi miehen pelastanut. |
|
| Myrskyn jälkeen | 20.09.2019, 16:49 |
| Vaan saipa Suonenjoki ja Suonenjoen Vasama paljon mainosta eilen näkemässäni Olen suomalainen elokuvassa. Elokuvan loppukohtauskin oli kaunis. Siinä näytettiin Suonenjoen kaupungintalon edessä olevaa Kari Tapion muistomerkkiä, jonka juurelta eivät näytä kukkaset koskaan loppuvan. Elokuvassa vaiettiin hienotunteisesti siitä, että taustalla seisova tyylikäs 70-lukuinen ja siten tasakattoinen, kaupungintalo on jo vuosia ollut suljettuna homeongelman vuoksi.
Elokuvassa vaiettiin myös hienotunteisesti kulttuuriskandaalista, joka liittyy Kari Tapion muistomerkkiin, johon on kaiverrettu taiteilijan itsensä sanoittaman alkoholismista vertauskuvin kertovan Myrskyn jälkeen-laulun sanat. Muistomerkissä olivat kappaleen erään säkeistön sanat väärässä järjestyksessä ja ne jouduttiin myöhemmin uusimaan. Kari Tapio lauloi, että ”myrskyn jälkeen nyt nähdä saan, auringon taas käyvän hehkumaan”. Muistomerkkiin oli sen sijaan kaiverrettu: ”taas auringon käyvän hehkumaan”. Kulttuuriskandaalihan se oli.
Itse pidin elokuvassa puutteena myös sitä, ettei Suonenjoen Kärkkäälän kylää mainittu mitenkään, vaikka siellähän ne vokalistin sukujuuret ovat. Tosin artistin isovanhemmat eivät olleet kirkonkirjoissa Jalkasia, vaan Sianjalkasia. Tämä seikka olisi pitänyt muuten tuoda ilmi elokuvan siinä kohtauksessa, jossa Danny vaati Jalkas-Karia hankkimaan itselleen kunnollisen taiteilijanimen. Kari Jalkasta pidettiin liian junttimaisena. |
|
| Ei mikään Junttilan tuvan seinäkoriste | 19.09.2019, 16:52 |
| Kävin katsomassa Kuopion kunnallisessa elokuvateatterissa Kuvakukossa lähinnä eläkeläisille tarkoitetussa näytännössä juuri ensi-iltansa saaneen Kari Tapiosta kertovan elokuvan Olen suomalainen ja vaikka olin 25 minuuttia etuajassa, olin viimeisiä, joille istumapaikka löytyi ja sekin köytyi paksun pylvään taka, josta sitten kuikuilin valkokankaalle.
Tosin Kuvakukon yleisöennätys ei ollut kyseessä, sillä edellisessa näytännössä oli ollut pari kymmentä silmäparia enemmän. Tietysti Kari Tapio houkuttelee kuopiolaisia, sillä asuihan silloinen lupaava mäkihyppääjä Kari Jalkanen nuoruudessaan myös Kuopiossa Spede Pasasen äidin vuokralaisena. Jälkeenpäin hän muisteli Speden äidin olleen erinomaisen huumorintajuttoman ihmisen. Ennustan kuitenkin, että Olen suomalainen-elokuva tulee keräämään ennätysmäisen paljon katsojia koko valtakunnassa.
Elokuva ei ollut sitä, mitä pelkäsin. Pelkäsin nimittäin, että filmi olisi samanlainen Junttilan tuvan seinäkoriste kuin monet muutkin edesmenneistä alkoholisoituneista iskelmätähdistä tehdyt filmit, mutta ei ole Olen suomalainen Junttilan tuvan seinäkoriste. Kyllä sitä katsoi täysin myötähäpeää tekijöitä kohtaan tuntematta. Elokuvassa ei edes mitenkään romantisoitu viinan juontia vaan pikemminkin päinvastoin.
Vaikuttava alkoholinvastaisuudessaan oli varsinkin se kohtaus, jossa 17-vuotias aloitteleva iskelmälaulaja törmää Tapio Rautavaaraan, jossain seurojentalon huussin takana. Rautavaara esittelee itsensä ”Tapio Rautavaara, TUL ja Oulunkylän Tähti” ja tuleva Kari Tapio, että ”Kari Jalkanen, Suonenjoen Vasama ja sisärata.”
Sitten Rautavaara opettaa Jalkasta iskelmälaulajien tavoille ja antaa tälle ryypin taskumatistaan siemaisten samalla itsekin. Paikalle säntää järjestysmies, joka ilmoittaa, että alkoholin nauttiminen huvipaikalla on kiellettyä. Siihen Rautavaara tokaisi tapansa mukaan jäyhästi, ”ettei ole nautittukaan, vaan naama irvessä on pitänyt pakottaa itsensä juomaan.” |
|
| Savolaista taidekauppaa | 18.09.2019, 17:59 |
| Savon Sanomissa oli tänään näyttävä juttu, miten Valamon luostarissa oli savolaispariskunta myyskennellyt mustesuihkutulosteita aitoina ikoneina. Hieman epäselvää on ja oikeuden päätettäväksi jäänee, oliko asialla munkkipoikien siunaus. Sikäli lehti vääristelee asiaa, että väittää tulosteiden olleen arvottomia, mutta itse rohkenen väittää, että mustekasetit ovat nykyään sen verran kalliita, että tulosteilla oli huomattava arvo. Sitä paitsi mikäli alkuperäisiä ikoneita oli paranneltu kuvankäsittelyohjelmalla, on niiden arvo mielestäni alkuperäistä korkeampi.
Tällä kertaa taidekauppiaat käyttivät hyväkseen munkkien arvovaltaa, mutta edellisessä noin vuoden takaisessa vastaavassa taidehuijauksessa hyödynnettiin upseerien arvovaltaa. Silloin tuomiolla oli savolaismajuri, joka oli myyskennellyt erään levyseppä-hitsaajan piirustuksia aitoina Edelfeltteinä. Tämä taidekauppias vetosi liiketoiminnassaan upseerin kunniaansa ja oli luvannut ampua itsensä, mikäli piirustukset eivät ole aitoja. Niiden teosten arvoa lisäsi se, että levyseppä-hitsaaja oli ymmärtänyt ripotella piirroksilleen kahvintaroja, jotka jäljittelivät kärpäsen kakkoja ja saivat työt näyttämään Edelfeltin aikaisilta.
Samaisen levyseppä-hitsaajan töitä kaupitteli myös eräs raviohjastaja, joka myyskenteli näitä aitoja Edelfelttejä kilpailumatkojensa levähdystauoilla huoltoasemien pihoilla autonsa peräkontista käsin. Ilmeisesti myyjän uskottavuutta ja arvovaltaa lisäsi se, että hän oli hevosmies. |
|
22.4.2019
| Väinö Leskisen herkkyys | 22.04.2019, 15:33 |
| Yrjö Kallisen elämänkerrasta opimme sen, että vaikka viime aikoina on kovasti kohuttu uusien kansanedustajien rikostuomioista, niin osattiin sitä ennenkin. Väinö Leskisen poliittinen ura ei tyssännyt kahteen rattijuopumus tuomioon, jossa toisessa tapauksessa jopa pikkulapsi menetti henkensä, vaan mies onnistui kipuamaan myöhemmin ulkoministeriksi asti. Tosin pohjimmiltaan herkkä Leskinen otti tapaukset hyvin raskaasti. Kallisen mukaan hänet yllätettiin joskus jopa polviltaan papin edestä syntejään katumasta.
Rattijuoppoudet eivät katkaisseet Leskisen poliittista uraa, sillä hänen tukijansa löytyivät sodan jälkeen entisistä Helsingin työläiskaupunginosien ns. Ässärykmentin rintamamiehistä, jotka muistivat arvostetun komppanianpäällikkönsä eivätkä he olleet mitään pyhäkoulupoikia.
Sen sijaan Leskisen täydellisen ulkopoliittisen käännöksen myötä 1960-luvulla entiset tukijat hylkäsivät hänet. Asialla ei kuitenkaan ollut suurta merkitystä, koska uuden ulkopoliittisen ajattelun omaksunut Leskinen sai yhden uuden vaikutusvaltaisen tukijan eli presidentti Kekkosen ja se tuki riitti pitkälle.
Entinen radiojohtaja Aarre Elo kertoo muistelmissaan, miten maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita eräistä poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset harrastukset eli viina ja naiset.
Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi seuraavana aamuna olla unohduksissa.
Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan tasavallan presidentti tietenkin oli tässäkin asiassa. |
|
| Messias Yrjö Kallinen | 21.04.2019, 16:44 |
| Olen pääsiäisen ratoksi lukenut juhlan henkeen sopivan Kyösti Suonojan kirjan Yrjö Kallinen – Pasifisti puolustusministerinä. Kallinen oli suomalaisen politiikan messiashahmo, joka tunnettiin humaanina herrasmiehenä ja teosofina, joka vakaumuksensa vuoksi tuomittiin peräti neljä kertaa kuolemaan.
Hänen suurin rikoksensa oli se, että hän yritti talvella 1918 neuvotella Oulussa erillisrauhan suojeluskunnan ja punakaartin välille. Kallinen epäonnistui ja sai palkkioksi yrityksestään kuolemantuomion, joka vahvistettiin eri oikeusasteissa moneen kertaan. Tosin virallinen syy ei ollut rauhanneuvottelujen käyminen, vaan itsensä Kallisen mukaan häntä syytettiin tapauksen yhteydessä kaikesta muusta paitsi ei väkisinmakaamisesta.
Mutta löytyi Kallisesta kovan paikan tullen vähän särmääkin. Sodan jälkeen hän toimi puolustusministerinä, vaikka pasifisti olikin ja hän joutui oman puolueensa, eli sosialidemokraattisen puolueen puoluesihteerin Unto Varjosen kanssa yhteenottoon, koska Varjonen vaati, että Kallisen olisi pitänyt päästää puolueen edustajan radioon puhumaan kansalle jostain tärkeästä asiasta, vaikka puolueiden kanssa oli juuri sovittu, ettei moisia välistä vetoja suvaita.
Varjonen soitti Kalliselle, joka tulkitsi puhelun uhkailuksi ja kauhtui kerrassaan asiasta, vaikka muuten hän olikin itse lempeys. Mutta niinhän se toinenkin kuuluisampi messias suuttui Raamatun mukaan kerran elämässään. Kallinen ei alkuunkaan hyväksynyt, että häntä komenneltiin ja ilmaisi kantansa hyvin selkeästi:
”Kuule Varjonen, minä olen tehnyt työtä työväenliikkeen puolesta yhden kuolemantuomion ja yhden elinkautisen verran, mulla on päälläni ne molemmat tuomiot olleet silloin, kun sinä kastelit vielä housujasi. Jos sinä perkeleen nulikka luulet panevasi Yrjö Kallisen polvilleen, niin mulla on yksi ainoa vastaus, kuuntele tarkoin – haista paska.” |
|
| Kärsimysnäytelmä Keskuskentällä pääsiäisen hengessä | 20.04.2019, 18:57 |
| Kyllä ei Kupsilla kulje hyvin. Melkoinen kärsimysnäytelmä nähtiin äsken Kuopion Keskuskentällä, kun vierasjoukkue Espoon Honka voitti 0-3, joka lopputulema mairittelee kotijoukkuetta. Ottelun tunnelma sopi pääsiäisen aikaan parahultaisesti.
Kyllä ei hyvältä näytä. Kups lähti sarjaan mitalisuosikkina ja joukkueen pitäisi olla materiaaliltaan parempi kuin viimevuotinen pronssimiehistö, mutta ei olekaan. Peli-ilo on nyt kadonnut jonnekin. Neljän ottelun jälkeen Kups on voitotta ja mitalin sijasta alankin nyt jännittämään sarjapaikan säilymisen puolesta. Pahaa pelkään, että kohta pankkiiri Lahti päättääkin, että miljoonistaan voi päästä eroon hauskemmillakin tavoilla kuin ylläpitämällä taistelutahdotonta jalkapallojoukkuetta.
Veikkausliigan sarjajärjestelmä on taas kerran uusittu, ja tarkastin voisiko nykysysteemi pelastaa Kupsin mitaleille. Nimittäin kaikki joukkueetta kohtaavat tosiensa kahteen kertaan ja sen jälkeen kuusi parasta jatkaa kamppailua mestaruudesta. Kun viimeksi moista järjestelmää kokeiltiin joskus 80-luvulla, sarjapisteet puolitettiin ennen mestaruussarjan alkua ja silloin Koparit menettivät Suomen mestaruuden sen vuoksi. Mutta tällä kaudella pisteitä ei puoliteta, joten parhaimmillaan keskikastiin sijoittuva Kups ei tule hyötymään siitäkään. |
|
| Hedelmällisyyden symboli | 19.04.2019, 17:45 |
| Tänään näytetään televisiossa peräti kaksi Arvo Tuomisen mainiota Karjala-dokumenttia ja se on hyvä se. Viestitin joskus Tuomiselle, että odotan häneltä vielä yhtä ohjelmasarjaa itärajan takaa. Nimittäin sota-aikana ortodoksinen pappi Erkki Piirainen kirjoitti kirjan nimeltään Tsasounien Karjalassa, joka on perusteellinen tutkimus karjalaisten rukoushuoneista. Sen teoksen pohjalta voisi joku hyvän maastoauton omistava toimittaja kiertää tutkimassa rakennusten nykytilannetta.
Julkijumalattomana ihmisenä minua kiehtovat satoja vuosia sitten Karjalan erämaihin rakennetut tsasounat. On merkillistä, että 1600-1700-luvuilla tavallisten kansanihmisten käsittääkseni talkootyönä veistämät rakennukset ovat yhä pystyssä, vaikka matkan varrella on sattunut yhtä ja toista. Nykyään korkeakouluihmisten suunnittelemat talot tahtovat homehtua ja hapata jo heti kättelyssä. Sitä paitsi tsasounat ovat yleensä hyvin kauniita rakennuksia.
Pari iltaa sitten Kuopion karjalaisten tilaisuudessa esitteli Seppo Latvala todella asiantuntevasti, vaikka onkin eläkkeellä oleva kauppias ilman rakennusalan virallista koulutusta, Karjalan tsasounien historiaa ja rakennustekniikkaa. Pääsin kysymään häneltä pitkään mieltäni askarruttanutta asiaa, eli sitä, että kuka on ensimmäisenä keksinyt rakentaa mielestäni hyvin monimutkaiselta näyttävän sipulikupolin.
Latvala epäili, että sipulikupoli saattaa hyvinkin olla jo pakanallisten esi-isiemme keksintö. Hän myös lisäsi, että kyseessä lienee jonkinlainen hedelmällisyyden symboli. Ja silloin silmäni avautuivat. Tosiaankin sipulikupolisessa tornissa kyseessä onkin selvästi hedelmällisyyden symboli eikä kyseessä siis olekaan sipuli, vaan ihan joku muu vehje, jota en nyt kehtaa nimetä, koska lapset tai jopa naiset voivat tämän lukea.
|
|
| Perussuomalaisten fyysisyys | 18.04.2019, 17:54 |
| Teuvo Hakkaraisen lisäksi näyttää Perussuomalaisten uudesta eduskuntaryhmästä löytyvän muutenkin huomattavaa fyysisyyttä, sillä uusi juvalainen kansanedustaja Ano Turtiainen kunnostautui vuonna 2002 tekemällä voimanoston maastavedosta uuden maailmanennätyksen 405,5 kg.
Myöhemmin Turtiainen kunnostautui myös Facebook-kirjoituksessaan, jonka ainakin alioikeus katsoi yllyttävän rikokseen, koska sen saattoi tulkita niin, että hän yllytti suomalaisia tuhoamaan Punaisen Ristin vastaanottokeskuksia. Turtiaiselle tuomittiin 60 päiväsakkoa, joka miehen silloisilla tuloilla teki yhteensä vain 300 euroa, josta voisi päätellä, että miehen ansiotaso nousee huomattavasti kansanedustajana.
Fyysisyyttä Perussuomalaisten eduskuntaryhmässä edustaa myös vankkaa eteläpohjalaista painijasukua oleva Juha Mäenpää. Hänen poikansa Konsta voitti juuri EM-pronssia painin nuorten Em-kisoissa sarjassa alle 120 kg, vaikka hän on sarjaansa kymmenisen kiloa alipainoinen. Myös Juha Mäenpää on ottanut kantaa pakolaiskeskusasiaan.
Nimittäin Iltasanomat kertoo googlanneensa miehen nimeä ja kertoo, että ”vastaan tulee Ylen uutinen, jossa Mäenpään kerrotaan kiittäneen Jumalaa Niinisalon vastaanottokeskuksen tulipalosta joulukuussa 2015. Erikoinen kiitos oli lausuttu Facebooksissa ja siitä arvatenkin nousi kova kohu. Pienoinen kohu syntyi myös marraskuussa 2016, kun Mäenpää ojensi Ilmajoen hallinto- ja talousjohtajaa kunnanhallituksen kokouksessa toteamalla ”pidä turpasi kiinni, senkin räkänokka”. Asiasta tehtiin rikosilmoitus, joka ei kuitenkaan johtanut syytteeseen.”
Myös toinen pohjalainen Jukka Mäkynen edustaa tulevassa eduskunnassa Perussuomalaisten fyysistä siipeä. Iltalehti kertoo miehestä seuraavaa: ”Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2017 vaasalaisen Jukka Mäkysen (ps) paria vuotta aiemmin vaasalaisessa ravintolassa tapahtuneesta pahoinpitelystä 50 päiväsakon sakkorangaistukseen. Käräjäoikeuden mukaan Mäkynen löi välikohtauksen toista osapuolta niin, että tämä kaatui maahan ja sai muun muassa murtuman kalloon.” |
|
25.11.2020
| Kiinan malli | 25.11.2020, 16:35 |
| Vaikka Tbilisin Dynamon jalkapallojoukkueen kovaotteinen oikeapuolustaja Lavrentin Berija, joka jalkapallouransa jälkeen toimi KGB:n johdossa, olikin ihmishirviö, niin tyhmä hän ei ollut. Hän vastasi Neuvostoliiton vankileireistä ja havaitsi pian, ettei orjatalous ollut kustannustehokasta enää 1950-luvulla, vaan tuotti tappiota.
Viisaana miehenä Berija ehti käynnistää vankileirien tyhjentämisen heti Stalinin kuoleman jälkeen, mutta sitten neuvostokansan vapauttamisen keskeytti nenäsiltaan osunut pistoolinluoti. Kekkosen kaveri Nikita Hrutshev sai Berijan tappamisen jälkeen hyvän miehen maineen maailmalla, kun hän jatkoi leirien purkamista. Mikään suuri humanisti Hrutshevkaan ei ollut, sillä hänellä oli hyvin veriset kädet Ukrainan kansanmurhan jäljiltä.
Berija oli tavallaan edellä aikaansa. Hän suunnitteli samanlaista talousjärjestelmää, joka on Kiinassa synnyttänyt talousihmeen, jonka seurauksena Usa:kin on romahduksen partaalla. Yhden puolueen hyvin raaka diktatuuri yhdistettynä hyvin raakaan kapitalistiseen talousjärjestelmään näyttää synnyttävän hirmuisen talouskasvun, jota koronakaan ei hetkauta, koska valtio pystyy tekemään hyvin kovia päätöksiä hyvin nopeasti.
Muuten Putin on näköjään palauttamassa Venäjää Berijan viitoittamalle tielle ja nähtäväksi jää, onnistuuko hän, vai ovatko venäläiset jo nauttineet ihmisoikeuksista niin paljon, etteivät niistä enää suostu luopumaan. Sikäli näyttää huonolta, että tuossa ihan lähellä Petroskoissa historiantutkija sai 13,5 vuoden tuomion pedofiliasta, eli asiasta josta myös Berijaa syytettiin, kun hän innostui kaivelemaan liikaa Stalinin ajan joukkohautoja. Suomessa murhaaja istuu myös keskimäärin 13,5 vuoden tuomion, tosin huomattavasti Venäjän rangaistuslaitoksia miellyttävimmissä oloissa.
|
|
| Lavrenti Berijan menetetty maine | 24.11.2020, 17:07 |
| Toimittaja Arvo Ei-Poika Tuominen on viime vuosina tutkinut Venäjää niin syvällisesti, että hän on alkanut jopa vuosi vuodelta yhä enemmän muistuttamaan ulkonäöltään perivenäläistä Boris Jeltsiniä. Hän on julkaissut isosta tutkimuskohteestaan monta hyvää kirjaa, joista luin juuri viimeisimmän nimeltään Suomi ja Venäjä – koko tarina, joka on mainio teos varsinkin minun kaltaiselleni ihmiselle, jota kaikenlaiset likaiset jutut kiinnostavat.
Kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Olen tähän asti luullut, että Stalinin ajan salaisen poliisin päällikkö Lavrenti Berija olisi ollut miljoonia ihmisiä tuhonnut ihmishirviö ja pedofiili, mutta Tuomisen viimeisimmän kirjan luettuani en enää luule, että Berija olisi ollut pedofiili. Hän ei jahdannutkaan öisin pikkutyttöjä Moskovan kaduilla, vaan tämä tarina on hänen vastustajiensa liikkeelle laskema valhe, jolla perusteltiin maailmalle miehen kuolemantuomiota näytösoikeudenkäynnissä.
Berijan syrjäyttämisestä ja teloituksestakin on levitetty ilmeisesti väärää tietoa. Esimerkiksi Stalinin kuolema-elokuvassa pidätyksen suorittaa marsalkka Georgi Zukov, joka salakuljetti hallituksen kokoukseen konepistoolin povessaan. Tuomisen kirjan mukaan pidättäjät sen sijaan ryntäsivät kokoushuoneeseen sen jälkeen, kun pääministeri Georgi Malenkov oli painanut pöydän alla ollutta hälytysnappulaa. Tuomisen mukaan myös tuleva pääsihteeri Leonid Brezhnev oli mukana rynnäkössä pistooli kourassa.
Tuomisen kirjassa on kuva 1990-luvun pietarilaisesta vahakabinetista, joka esittää Berijan teloitusta. Jonkun suomalaisen poliitikon muistelmista olen lukenut, että Berijaa pelättiin niin kovasti, että teloitusryhmän johtaja olisi ampunut tätä selkään jo matkalla teloituspaikalle. Vahakabinetin version mukaan totuus oli se, että kenraali Pavel Batiski ampui tätä pistoolilla nenäsiltaan eikä hänen silmilleen vaivauduttu laittamaan edes sidettä.
Berija siis ammuttiin Neuvosto-Karjalassa kehitetyllä tyylillä. Muualla valtakunnassa uhreja ammuttiin niskaan, kuten KGB:n niskalaukausoppaassa neuvotaan, mutta Karjalassa todettiin tämä menetelmä epäluotettavaksi, koska monta kertaa ammuttava sukelsi hautaan pää edellä juuri ennen laukausta ja niinpä siellä alettiin käyttämään varmempaa otsalaukaustekniikkaa.
Laskujeni mukaan Pietarissa on noin sata erilaista museota ja monessa olen käynytkin, mutta Tuomisen mainitsemaa vahakabinettia en ole vielä löytänyt. |
|
| Olihan omituiset olympialaiset | 23.11.2020, 17:22 |
| Muistan kristallin kirkkaasti, miten iloton paikka maame oli iloisen 1960-luvun alkupuolella. Vain radion Yleisohjelman puolelta, koska Rinnakkaisohjelmaa ei vielä ollut, tuli kvartaaleittain, eli neljästi vuodessa Kankkulan kaivolla hupiohjelma, joita nautinnolla kuunneltiin siihen. Kun vuosikymmeniä myöhemmin olen kuullut Kankkulan kaivon jaksoja uusintoina, ei voi kun ihmetellä sitä, että kansan makua ei voi tosiaankaan aliarvioida, ei ainakaan liiaksi.
Kankkulan kaivon lisäksi kansaa viihdyttivät Reino Helismaan kirjoittamat kupletteja sisätäneet hupailut, jotka ovat syvästi vaikuttaneet maailmankuvaani. Varsinkin villin lännen seikkailut minua kiinnostivat ja naurattivatkin. Esimerkiksi Meksikon pikajunan kupletti naurattaa minua, kuten monia muitakin, yhä, vaikka siinä halvennetaan ja esineellistetään karkeasti naisia ja esitetään meksikolaiset epäilyttävässä valossa. Mieleeni on jäänyt myös jonkun kapakan tulitaistelusta kertova kupletti Balladi villistä lännestä, jonka eräs säe varsinkin huvitti lapsenmieltäni suuresti ja kuuluu seuraavasti: Joku neekerkin – all right –
Nykyään tuota kappaletta ei enää radiosta kuule, koska sen esittäminen synnyttäisi runsaasti tutkintapyyntöjä poliisille, joka oikein onkin.
Elävästi muistan Reino Helismaan viimeisen hupailun syksyltä 1964. Sen nimenä oli Olihan omituiset olympialaiset juuri pidettyjen Tokion kisojen kunniaksi. Minua hupailu ei naurattanut yhtään. Ehkä hauskin kohta oli se, kun selostaja kuvaili, kuinka itsensä talipalloksi lihottanutta ja siksi punnitusta läpäisemätöntä painija Kyösti Lehtosta kannettiin paareilla molskille, varmaankin hän oli kevyestä sarjasta siirtynyt raskaaseen sarjaan, jossa ottelijalla ei silloin vielä ollut mitään painorajaa ja selostaja jännäsi sitä, että mikäli Lehtonen vierähtää paareilta painimatolle mahalleen, vastustaja saa vain pistevoiton, mutta jos Köpi kierähtää selälleen, tulee hänelle selätystappio ja kisat ovat häneltä heti ohi.
Olihan omituiset olympialaiset oli varmaankin Helismaan viihdetaiteilijauran pohjanoteeraus ja asia selittyy sillä, että hupailua kirjoittaessaan hän jo makasi kuolemansairaana keuhkosyöpäpotilaana sängyn pohjalla. Repe oli armoton tupakkamies. |
|
| Helismaa ja Kuopio | 24.11.2020, 21:48 |
| Joku ilta sitten tuli tv:stä aika monennen kerran Tapio Rautavaarasta, Reino Helismaasta ja Esa Pakarisesta kertova Timo Koivusalon elokuva Kulkuri ja joutsen, jonka katsoin aika monennen kerran, vaikka muistaakseni filmi ei saanut Oskareita tai edes Jusseja. Elokuvasta tuli mieleeni, että vielä yksi muistolaatta olisi Kuopioon saatava matkailijavirtoja houkuttelemaan lukuisten jo tällä hetkellä olemassa olevien lisäksi.
Nimittäin myös Rautavaaralla ja Helismaalla, vaikka molemmat olivatkin pääkaupunkiseudun miehiä, on kiinteä elimellinen yhteys Kuopion kulttuurihistoriaan, vaikka tyhmempi ei sitä tiedä. Puijonkadulla sijaitsee vakituinen suuruspaikkani ja monta kertaa sinne kävellessäni on mielessäni käynyt tapaus, jonka luin Rautavaaran elämäkerrasta nimeltään En päivääkään vaihtaisi pois, joka ei minusta ole mitenkään hyvä elämäkerran nimi, koska itse ainakin vaihtaisin pois aika monta päivää.
Kirjassa Tapio Rautavaara kertoo, kuinka hän yhdessä Helismaan kanssa käveli Puijonkatua Kuopion asemalta torille päin pienoista ylämäkeä. Helismaa hengästyi pahasti ja Rautavaara kysyi huolestuneena kaveriltaan, jonka tiesi juuri käyneen lääkärissä, että mitä se tohtori oikein kertoi. Helismaan mukaan lääkäri oli sanonut, että syökää, juokaa, naikaa, vuosi aikaa.
Olen vankasti sitä mieltä, että säkeen lausuntapaikalle tulisi kiinnittää pronssilaatta maamme parhaan riimittelijän muistoksi. |
|
| Pronssilaatan paikka | 21.11.2020, 18:03 |
| Muutenkin Pohjois-Savon pitäisi panostaa turismiin ja matkailunähtävyyksiin, kuin että pystyttää kulkukoira Ponsselle näköispatsas Vieremän kirkonkylään, kuten eilen esitin. Nimittäin Kuopion kaupungissa on erilaisia pronssilaattoja kiinnitelty tärkeiden maailmanhistoriallisten tapahtumien tapahtumapaikoille, mutta yksi laatta vielä puuttuu, ja uskon, että mikäli tämä laatta saataisiin, houkuttelisi se uusia matkailijavirtoja kaupunkiin.
Nimittäin Minna Canthin kadulle olisi saatava muistolaatta paikalle, jolla mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen veti turpaan kaimaansa kohutoimittaja Hemmo Silvennoista pian Cortinan olympialaisten jälkeen. Tapauksen taustalla oli se, että Sivennoinen lähetteli kisoista juttuja kuopiolaiseen Savolehteen ja toimittaja korjaili kaimansa tekstejä värikkäämpään suuntaan dramaattisin seurauksin.
Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan. Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike. Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden maineikas edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä. Ja näin Savo-lehdessä luki – tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta: ”Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat – mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää – tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan. Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä. Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?” Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi siis kiireesti saatava asiasta kertova muistolaatta. Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan. Urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin. |
|
5.12.2020
| Kapteeni Kaarna ja Simpauttaja | 05.12.2020, 17:01 |
| Tänään tulee sitten jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan telkkarista lasten nukahtamishetken jälkeen Tuntemattoman sotilaan uusin versio ja huomenna vielä lasten katseluaikaan jo perinteiseksi muodostuneeseen itsenäisyyspäivän viettotapaan Tuntemattoman sotilaan vanhin verisio. Jos jotakuta jo kyllästyttää Tuntemattoman sotilaan katselu, niin hän voi vaihtoehtoisesti kuunnella Tuntemattoman sotilaan kuunnelmaverision tästä linkistä, jossa sitä on kuunneltavissa parikymmentä tuntia:https://areena.yle.fi/audio/1-4301203
Kuunnelmaversio on vuodelta 1966 ja elävästi muistan, että pikkupoikana sitä innolla kuuntelin, vaikka en ehkä kaikkea ymmärtänytkään. Kuuntelin äsken kuunnelman ensimmäistä osaa ja nyt ymmärsin, että vaikka kapteeni Kaarna oli ylennyt upseeriksi ihan kansakoulupohjalta, niin Nietzsche hän oli opiskellut. Se paljastuu, kun hän puhuttelee lomalta viikon viiveellä saapunutta psykopaatti-autonapumies Lehtoa hyvin ymmärtäväiseen sävyyn, jossa olisi myös ollut ainesta upseeriksi ja yli-ihmiseksi. Sikäli Väinö Linna kaunistelee romaanissaan Lehdon kaatumistapausta, sillä todellisuudessa samalle kerralla kaatui pikakiväärin yllättämänä koko hänen johtamansa ryhmä.
Mitään pelkäämätön kapteeni Kaarna oli kaatunut ensimmäisessä taistelussa traagisesti jo ennen Lehtoa. Erityisen vaikuttavasti tapaus on esitetty Tuntemattoman sotilaan keskimmäisessä elokuvaversiossa, jota ei ole pitkään aikaan telkkarissa esitetty, koska se version antaa sodasta hyvin ahdistavan ja vastenmielisen kuvan eikä kansa halua sellaista katsoa. Itseäni tosin häiritsee Mollbergin filmissä se, että Kaarnaa näytellyt Veikko Tiitinen kaatui vähän samalla tavalla myös Simpauttaja-elokuvassa, mutta se kohtaus, jossa issee viskaa tämän omalla pellolla, on tragikomedia eikä tragedia. Tuntematonta sotilasta katsoessa Simpauttajan tragikoominen kaatumiskohtaus häiritsee Kaarnan traagisessa kaatumistapauksessa. Katsokaa vaikka itse: https://www.youtube.com/watch?v=1jZWHLfkZWI
|
|
| Tsernobyl | 04.12.2020, 16:50 |
| Luinpa tuossa ukrainalais-amerikkalaisen historian professori Serhii Plokhyn kirjan Tsernobyl – Ydinkatastrofin historia ja huomasin jälleen kerran kirjoittaneeni aiemmin ropakantaa. Olen nimittäin väittänyt, että Tsernobylissä nimenomaan testattiin sitä, saako räjähtämättömäksi suunniteltua laitosta räjähtämään ja koe onnistui. Tosiasiassa Tsernobylissä testattiin vain sitä, miten laitos voisi käyttäytyä eräissä yllättävissä vikatilanteissa ja saatiin selville, että se voi käyttäytyä hyvin yllättävällä tavalla.
Meidän suomalaisten onni on se, että alun perin suunnitellut kokeet oli tarkoitus suorittaa Suomenlahden rannalla Sosnyvyborissa, mutta sikäläinen henkilökunta uskalsi kieltäytyä asiasta. Jos Sosnyvyborin henkilöstö olisi ollut vähemmän ennakkoluuloista, saattaisin kirjoitella tätäkin juttua jossain muualla. Tosin tässä yhteydessä on syytä korostaa sitä, että Tsernobylin onnettomuus oli hämmästyttävän lievä, sillä vain viisi prosenttia yhden reaktorin sisältävästä radioaktiivisuudesta pääsi ympäristöön.
Jos yhden reaktorin katastrofi olisi ollut täydellinen, niin ainakin professori Plokhynin mukaan koko Eurooppa olisi muuttunut asuinkelvottomaksi. Itse en asiasta ymmärrä, mutta epäilen, että käytännössä radioaktiivisuus ei olisi jakautunut tasaisesti koko maanosaan ja ehkä sittenkin osa Euroopasta olisi säästynyt. Plokhyn myös uskoo, että mikäli kaikki voimalaitoksen neljä reaktoria olisi sylkäissyt sisuksensa taivaalle, olisi seuraamukset olleet jokseenkin sellaiset, joista Johanneksen Ilmestyskirjassa puhutaan, kun siellä puhutaan maailmanlopusta. Radioaktiivisuus olisi valunut jokia pitkin valtameriin, jotka olisivat tulleet tappavan myrkyllisiksi.
Vähällä siis Tsernobylissä selvittiin. Ainoastaan kolmenkymmenen kilometrin säteeltä voimalan ympäristöstä ihmisten asuminen on kiellettyä seuraavien muutamien kymmenien tuhansien vuosien ajan. Tosin Neuvostoliiton konkurssi saattoi suurelta osin johtua tästä suhteellisen vaatimattomasta voimalaonnettomuudesta. Eräiden laskelmien mukaan onnettomuus maksoi Neuvostoliitolle kolme kertaa enemmän, mitä ydinvoimalat ovat sille tuottaneet. |
|
| Uukuniemeläinen mestariuimari | 03.12.2020, 16:39 |
| Joskus alkusyksystä kirjoitin uukuniemeläisestä mestariuimari Matti Hämäläisestä, jonka kerrottiin Muistojen Sortavala-kirjassa uineen elokuun 10.-11. vuonna 1927 ensimmäisenä ja tähän mennessä tiettävästi ainoana ihmisenä maailmassa Valamosta Sortavalaan. Uitu matka oli harhailut huomioon ottaen noin 42 kilometriä ja aikaa kului Hämäläiseltä tähän ainutlaatuiseen urheilusuoritukseen 26 tuntia 9 minuuttia. Mainittakoon, että Englannin kanaali, jonka ylitse oli aikaisemmin uitu, on leveydeltään ”vain” n. 32 km.
Aikoinaan harmittelin sitä, ettei Muistojen Sortavala-kirjassa kerrottu tarkempia yksityiskohtaisia tietoja ennätysuinnista, mutta kun nyt kävin tutkimassa digilehtiarkistoa, niin ilmeni, että Matti Hämäläisestä tuli tapauksen johdosta merkittävä aikansa julkisuuden henkilö ja monet sanomalehdet julkaisivat hänestä pitkiä juttuja. Yllä oleva kuva mestariuimarista on otettu Etelä-Saimaan digiversiosta.
Löysin digiarkistosta myös tilastodataa uintiretkestä. Kaipaamaani tuulilukemaa, joka nykyään yleensä ennätystuloksiin liitetään, en löytänyt. Sellaisen tiedon sen sijaan löysin, että jossain matkan vaiheessa Laatokan vesi oli alle kymmenasteista. Luulen että hyytävä vesi oli sillä kohtaa Valamon edustalla, jossa vettä on peräti 225 metriä. Mestariuimarin fyysisistä ominaisuuksista sain selville, että hän oli 174 cm pitkä ja painoi normaalisti 88 kilogrammaa, mutta uintimatkan aikana paino oli pudonnut 82 kilogrammaan.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana Laatokka-lehti tietää kertoa, että urheilusankarin peräsuolen lämpötila, jota ei mielestäni nykyään enää mainita urheilunennätysten yhteydessä, oli 38,1 astetta ennätyssuorituksen jälkeen. Siinä tilastotiedossa olisikin ainesta vaativaksi urheilutietokilpailun kysymykseksi. Uskon peräsuolimittauksen tehdyn välittömästi miehen rantauduttua.
|
|
| Ei voi olla totta! | 02.12.2020, 21:15 |
| Olen taistellut lukuisilla jalkapallokentillä, mutta eilinen Suomen naismaajoukkueen tekemä voittomaali tulee syöpymään tulikirjaimilla muistini sopukoihin samalla tavalla kuin Wirenin kaatuminen aikoinaan. Harva on se kerta, jolloin urheilussa nähdään moista draamaa. Suomi oli Skotlantia vastaan selvästi alakynnessä koko pelin ajan ja ihmeenä voi pitää sitä, että tulos oli 0-0 viime sekunneille asti.
Sitten kentälle juoksi ensimmäiseen maaotteluunsa vaihtopelaajana Amanda Rantanen, joka sai hyvin ikävän näköisesti pallon päin pläsiään ja mielestäni purskahti enemmänkin kivusta kuin onnesta itkuun, kun pallo pomppasi hänen naamastaan Skotlannin maaliin. Niinpä Suomi voitti ottelun 0-1, vaikka kulmat olivat vastustajalle 11-1 ja maalipaikat 17-4.
Suomalaiset alkavat nykyään olla kuin ruotsalaiset ennen, eli voittavat tiukoissa paikoissa vasten kaikkia todennäköisyyksiä. Jostain syystä pallot pomppivat nykyisin suotuisasti Suomelle sekä nais- että miesjalkapalloilussa. Nyt näyttää jo varmalta, että myös maamme naiset tulevat pelaamaan seuraavissa Em-kisoissa, mikäli sellaisia koskaan järjestetään. Hiihtolajeissa Suomi ei enää menesty, mutta jalkapallossa meikäläiset alkavat maailman huippua. Kuukausi sittenhän Suomen B-maajoukkue voitti maailmanmestari Ranskan vieraskentällä selvästi 0-2.
Eilen tunsin sääliä skotteja kohtaan, koska elämä ei kohdellut heitä oikeudenmukaisesti edes jalkapallossa. Muutenkaan heillä ei mene hyvin. Vaikka heidän rannikollaan on rikkaat öljykentät, niin kansa on köyhää eurooppalaisen mittapuun mukaan. Skotlannin bkt/asukas on 26.000 taalaa, kun esimerkiksi Puolassa se on 33.000 ja Isossa-Britanniassa keskimäärin 35.000. Ennustan, että Iso-Britannia tulee hajoamaan ja että Pohjanmeren öljykenttien omistuksesta neuvotellaan vielä kiivaammin kuin brexitistä. |
|
| Ovelat venäläiset | 01.12.2020, 16:10 |
| Tuula Malinin Putinin pihapiirissä-kirja vihjaa ainakin rivien välistä siihen suuntaan, että entinen Suomen ja Eu:nkin sotilastiedustelun päällikkö kontra-amiraali Georgij Alafuzoff olisi hyvinkin voinut olla venäläisten myyrä ja että hänen toimintansa voisi osaltaan selittää venäläisten onnistuneet maakaupat maamme strategisesti tärkeillä alueilla.
Ovelia ovat siis venäläisten touhut, kun he onnistuvat nostamaan osittain venäläistaustaisen miehen myyränä Eu:n sotilastiedustelun johtoon. Internet myös paljastaa, että venäläiset ovat jopa perusteellisesti kouluttaneet Alafuzoffin tärkeään tehtäväänsä. Wikipedia kertoo nimittäin miehen koulutuksesta seuraavaa:
Vuonna 1997 Alafuzoff aloitti opintonsa Venäjän yleisesikunta-akatemiassa Moskovassa ensimmäisenä suomalaisena upseerina 20 vuoteen. Venäjän yleisesikunta-akatemia on Venäjän arvostetuin, vaativin ja korkealuokkaisin sotilasakatemia, josta Alafuzoff valmistui erinomaisin arvosanoin. Yleisesikunta-akatemian seinässä on marmoritaulu, johon kirjoitettu vuoden 1999 luokan priimusten nimet. Alafuzoff oli valkovenäläisen upseerin lisäksi ainut ulkomaalainen priimus tuolla luokalla.
Arvovaltainen ja tavallisesti luotettava Seura-lehti sen sijaan kertoo Alafuzoffin kiistävän olevansa venäläinen myyrä. Lehdessä mies itse puolustautuu seuraavasti:”Sananvapaus on hieno ja arvokas asia, niin myös oikeusvaltioperiaate. Kannatan molempia syvästi. Olen aina kannattanut. Tästä huolimatta minua loukkaa syvästi perättömien valheiden ja väitteiden esittäminen”.
Kontra-amiraali Georgij Alafuzoff on tiettävästi luopunut tiedustelutehtävistä eläköidyttyään ja kouluttautunut hierojaksi. Sekin tieto herättää epäilyjä, koska luulen, että tuossa ammatissa kovanäppinen tiedustelumies-hieroja pystyy puristamaan monenlaista salaista tietoa asiakkaistaan. |
|
30.11.2020
| Putinin pihapiirissä | 30.11.2020, 17:53 |
| Ajatuksia herättää Tuula Malinin kirja Putinin pihapiirissä – Venäjän suurvaltaoperaatiot Suomessa. Kirjan mukaanhan Venäjä on hankkinut paljon kiinteistöjä maamme strategisten kohteiden välittömästä läheisyydestä. Eniten julkisuutta ovat saaneet Airiston saariston maakaupat, jotka johtivat näyttävään poliisioperaatioon, josta lopullinen totuus selvinnee lähi vuosina oikeudessa.
Ja kummalliseltahan minustakin venäläisten maanhankintapolitiikka tuntuukin. Itse törmäsin asiaan, kun joskus pari kymmentä vuotta sitten muistaakseni Venäjän demokraattinen kulttuuriyhdistys tai jokin muu sen kaltainen järjestö teki ostotarjouksen Lusin varalaskupaikan vieressä sijainneesta Heinolan maalaiskunnan hylätystä ja pystyyn lahonneelta näyttävästä vanhasta vaivaistalosta. Tuota Lusin varalaskupaikkaahan Hornetin usein harjoituksissaan käyttävät.
Malinin mukaan kiinteistöjä käytettään vakoilu- ja majoitustarkoituksiin ja ihan järkeen käyvältä näkemys tuntuukin. Toisaalta moni voisi epäillä, että vaikka roistojahan Putinin väki tunnetusti on, niin yleensä heitä ei pidetä idiootteina. Tuntuu nimittäin sangn erikoiselta, että venäläiset ihan avoimesti ja häpeämättömästi omilla nimillään ostavat Suomesta maanpuolustuksen kannalta tärkeitä kohteita.
Se tuntuu liian hölmöltä ollakseen koko totuus. Luulisi, että jos Suomessa on yhtään sotilastiedustelua ymmärtäviä alan ammattilaisia, niin hekin olisivat asian viran puolesta huomanneet. Luulisi myös, että venäläiset ovat huomanneet, että suomalaiset ovat huomanneet kummalliset maakaupat ja huomanneet senkin, ettei niihin ole juurikaan puututtu.
Itse epäilen, että venäläisten epäilyttävät maakaupat onkin huomattu maamme tiedustelupiireissä, mutta asiasta on oltu tarkoituksella hiljaa. On nimittäin ihan ovela juoni, että sitten mahdollisen kovan paikan tullen kiinteistörekisterin tiedoista hetkessä selvitetään, ketkä henkilöt ovat mahdollista viidettä kolonnaa ja missä kiinteistöissä he piileskelevät, jonka jälkeen heidät toimiinsa voidaan puuttua tarvittaessa kovallakin kädellä.
Epäilen myös, että venäläisten kummalliset maakupat voidaan selittää sillä, että tulosjohtamisajattelu on otettu käyttöön myös Venäjän sotilastiedustelussa. Sikäläiset tiedustelualan virkamiehet ovat saaneet tulostavoitteekseen hankkia mahdollisimman paljon kiinteistöjä oletetun vihollismaan strategisesti tärkeiltä alueilta ja niinpä niitä sitten hankitaankin, jotta asetetut tulostavoitteet täyttyvät. |
|
| Onneksi ei ole tulossa olympialaisia | 29.11.2020, 17:11 |
| Vaikka Iivo Niskanen sijoittuikin Rukalla viidenneksi ja muitakin hyviä sijoituksia suomalaiset kotiladuillaan saavuttivat, niin olen ikionnellinen, ettei lähiaikoina ole oletettavasti tulossa talvi- tai kesäolympialaisia. Mikäli tänä talvena olisivat talvikisat, niin Suomen mitalihaaveet olisivat sen varassa, että hyvällä onnella naisten jääkiekkojoukkue voisi yltää pronssille. Jos taas ensi kesänä järjestettäisiin kesäolympialaiset, jota en usko, niin vain lupaava 41-vuotias naisnyrkkeilijä Mira Potkonen saattaisi hyvällä onnella voittaa pronssia ja se todennäköisesti olisi Suomen ainut mitali.
Mutta onneksi voimme kuitenkin iloita Ruotsin hyvästä menestyksestä ja kannustaa heitä ja varsinkin heidän riveissään esiintyviä suomalaisia urheilijoita. Epäilen, että tuleva hiihdon supertähti tulee olemaan tällä hetkellä 19-vuotias William Poromaa. Tuleva ampumahiihdon valtias saattaa hyvinkin olla Martin Ponsiluoma, jonka sukujuuret ovat Kurikassa, suomalaisen hiihdon pyhällä maalla.
Uskon myös, että kolminkertainen kiuruveteläistaustainen olympiavoittaja Charlotte Kalla, joka on vasta 33-vuotias, eli lähestyy kestävyyshiihtäjän parasta ikää, voittaa vielä muutaman olympiakullan ja vahvistaa näin asemaansa Ruotsin hiihtohistorian parhaana naishiihtäjänä. Toiseksi paras on 60-luvun tähti Toini Gustafsson, joka oli omaa sukuaan Karvonen.
Uskon, että seuraavissa kesäolympialaisissa tulee ylivoimaisin yleisurheilun voittaja olemaan kiekonheittäjä Daniel Ståhl, jonka äiti on turkulainen työläiskuulantyöntäjätär Taina Laakso. Minulla ei ole yhtään kappaletta syitä epäillä, etteikö Daniel ole myös isänsä puolelta suomalaista sukua, koska olen lähes varma siitä, että hän on kuuluisan suomalaisen sankarin vänrikki Ståhlin jälkeläisiä.
Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen, että vuoden 1936 talvikoisoissa 15 kilometriä voitti yllätysnimi Ruotsin meänkielinen Erik Larsson. Jussi Kirjavainen väitti hiihtohistoriakirjassaan, että miehen yllättävän ja ylivoimaisen voiton selitys oli, että tämä hiihti uskonnollisessa hurmiossa. Dopingia ei silloin osattu epäillä.
Larsson oli kotoisin vahvalta lestadiolaisalueelta Kiirunan seudulta. Suonenjokelainen suurhiihtäjä Aarne Jalkanen kertoi, että Erik, eli Kiirunan Lassi, kuten häntä meillä kutsuttiin, joutui kisojen jälkeen lopettamaan kilpaurheilun, koska uskonsisaret ja -veljet seurakunnassa uhkasivat jopa tämän henkeä, sillä he pitivät kilpaurheilua suurena syntinä. Urheilu-uran jälkeen Larsson toimi saarnaajana.
Siunatuksi lopuksi paljastan, että tämän hetken maailmalla tunnetuin ruotsalaiskirjailija Åsa Larsson on tietenkin olympiavoittaja Erik Larssonin pojantytär. Hän ei ole meänkielinen eikä lestadiolainen..
|
|
| Immunologinen yhteistyö Venäjän kanssa | 28.11.2020, 17:31 |
| Kyllä on paha mieli ja tunnelma pilalla, koska suomalaissuksi ei ole suihkinut voitokkaasti Rukalla, vaan tapansa mukaisesti norjalaiset voittavat jostain syystä taas ylivoimaisesti kaiken mahdollisen. Venäläiset nyt näyttävät pystyvän kuitenkin antamaan norjalaisille edes jonkinlaisen vastuksen ja näyttävät myös pystyvän nostamaan nopeasti koko ajan uusia nuoria lupaavia hiihtäjiä maailman huipulle, vaikka vähän kokeneemmat ovat syrjässä kilpaladuilta erilaisten ongelmien vuoksi. Olen jyrkästi sitä mieltä, että Suomen Hiihtoliiton tulisi välittömästi käynnistää yhteistyö venäläisten valmentajien kanssa, koska siitä on hyviä kokemuksia.Kaihoten muistelen vielä 20 vuoden takaisia aikoja, jolloin suomalaiset hiihtäjät olivat maailman parhaita. Silloinen menestys saattoi johtua siitä, että meikäläiset tekivät tiivistä yhteistyötä itänaapurin urheilulääkäreiden kanssa päävalmentaja Kari-Pekka Kyrön johdolla. Mistään dopingistahan ei tietenkään silloin ollut kysymys, vaan kysymyksessä olivat immunologiset tutkimukset. Immunologisilla tutkimuksilla olisi nytkin paljon kysyntää, koska korona uhkaa lopettaa koko kilpaurheilun maailmassa.
Suomalaishiihto romahti sitten 20 vuotta Lahden katastrofaaliseen skandaaliin, mutta venäläisten kanssa harrastettu immunologinen yhteistyö ei ollut skandaalin taustalla, vaan kyseessä oli immunologiseen yhteistyöhön mitenkään liittymätön nesteytys, joka kuuluu siihen urheilun harmaaseen vyöhykkeeseen, jota kaikki eivät pidä laittomana, vaikka siinä onkin omat riskinsä. Muistelen, että esimerkiksi Ala-Tikkurilan Shelliltä löytyneestä Hiihtoliiton laukusta löytyi nesteytyslaitteiston lisäksi myös adrenaaliinipiikkejä, joita varmaankin oli sen varalta, että nesteytystä tehtäessä potilas saisi vaikka jonkinlaisen allergiakohtauksen. Tästä pulpahtaakin mieleeni, että vuoden 1998 jalkapallon mm-loppuottelun alla puhuttiin, että juuri ennen pelin alkua Brasilian avainpelaaja sai jonkinlaisen sairauskohtauksen, johon hänen pelättiin kuolevan. Epäilen, että siinä tapauksessa nesteytyksessä oli ongelmia. Luulen, ettei nesteytys edes ollut siihen aikaan jalkapallossa kiellettyä, sillä dopingsäännökset olivat silloin lievät. Muistelen, että niihin aikoihin muutama Hollannin maajoukkuetähti kärähti jostain laittomista mömmöistä ja saivat sen seurauksena parin kuukauden ottelukiellon. Silloin katsottiin, että koska kyseessä olivat erittäin isopalkkaiset urheilijat, niin pitkä pelikielto olisi aiheuttanut heille kohtuuttomia taloudellisia menetyksiä.
|
|
| Biostimulantit | 27.11.2020, 16:15 |
| Tarkistin asian. Näyttää siltä, että Diego Maradona olisi kärähtänyt urallaan vain efedriinistä ja kokaiinista, joka asiaa viittaisi siihen, että kysymyksessä on ollut vain samankaltainen viaton amatöörimäinen puuhastelu, kuten Suomen Hiihtoliitossa muinoin. Epäilen kyllä, että jalkapallossa liikkuvat sen verran suuret rahat ja että jalkapallomaailma on sen verran korruptoitunutta, että Maradonan tapaukset eivät ole koko totuus asiasta.
Nimittäin luin tuossa entisen jääkiekkoilija Hannes Hyvösen kirjan ja se vahvistaa näkemystäni siitä, että ainakin jääkiekossa, vaikka siinä liikkuvat jalkapalloa paljon pienemmät rahat, ja ainakin KHL:ssä liikutaan kovasti ns. Mika Myllylä-vainaan esille tuomalla harmaalla vyöhykkeellä. Hyvösen lisäksi monet muutkin suomalaiset KHL-pelaajat ovat vihjanneet monenlaisiin biostimulantteihin, joilla edistetään pelaajien jaksamista.
Hyvösen mukaan on sangen tavallista, että KHL:ssä nesteytetään pelaajia, joka toimenpide edistää otteluista ja harjoituksista palautumista. Nesteyttäminen muuten vain on ainakin periaatteessa kiellettyä. Muistanpa, miten Helsingin yleisurheilun mömmönkisoissa herätti pahennusta, kun tsekkiläiset kymmenottelijat pistettiin ihan avoimesti tiputukseen ennen 1500 metrin juoksua.
Esimerkiksi Suomea edustanutta Edvard Hämäläistä ei nesteytetty ennen viimeistä lajia, mutta sen sijaan hän poltti tupakan juuri ennen juoksun starttia ja kun häneltä kysyttiin syytä moiseen, hän kertoi polttavansa tupakan ennen lähtöä, koska juoksun jälkeen hän ei siihen enää kykene.
Hannes Hyvönen paljastaa kirjassaan myös, että KHL-tähdet edistävät palautumistaan ilokaasulla. Itse tosin epäilen, ettei ilokaasuhoito edistä välttämättä edistä palautumista, vaan että sitä käytetään alkoholismin ehkäisyyn, ainakin Suomessa markkinoitiin yhteen aikaan ilokaasuhoitoa apukeinona alkoholismin vaivojen torjumiseen.
Muuten eräs suomalainen KHL-pelaaja kertoi aikoinaan, että väkijuomaongelma on vakava ongelma myös Venäjän jääkiekkoilussa ja että juopottelua pyritään torjumaan sillä, että pelaajilla on peräti kolmet harjoitukset päivässä, jolloin aikaa juopottelulle ei jää ja lisäksi kolmen kovan harjoituksen jälkeen ei edes jaksa ryypätä. |
|
| Argentiinan Matti Nykänen | 26.11.2020, 16:40 |
| Suomalaisilla ja argentiinalaisilla on paljon yhteistä, koska molemmat ovat hurmioon taipuvaista kansaa. Eilen esimerkiksi ilmeni, että Argentiinassa surraan sikäläistä Matti Nykästä, eli jalkapalloilija Diego Maradonaa, melkein yhtä hurmioituneen raskaasti, kuin aikoinaan Matti Nykästä meillä. Molemmilla urheilusankareilla oli sellaisia renttumaisia luonteenpiirteitä, ettei heitä varmaankaan olisi pidetty sankareina muualla kuin Suomessa ja Argentiinassa.
Tosin luulen, että se ero suomalaisilla ja argentiinalaisilla on, että mikäli meikäläinen urheilutähti kärähtää dopingista, on hänen urheilu-uransa tai jopa koko elämänsä ohi, mutta Argentiinassa Maradonan kaksi dopingkäryä eivät vähentäneet hänen kansansuosiotaan, vaan ilmeisesti pikemminkin päinvastoin. Katolisessa maassa synnit voi kätevästi sovittaa lukemalla muutaman Neitsyt Maria-rukouksen, mutta protestanttisessa Suomessa synnit sovitetaan vasta helvetissä.
Suomalaisia ja argentiinalaisia yhdistää myös hurmioituminen tango-musiikki. Sitä harva tietää, että viimeaikainen historiantutkimus on saanut selville, että tango-musiikki keksittiin Suomessa eikä Argentiinassa, kuten monet uskovat. Tuomiolaitoksen pöytäkirjat todistavat, että 1500-luvulla tuomittiin Kalajoen käräjillä ankaraan rangaistukseen muudan talonpoika, joka oli häirinnyt joulumessua laulamalla sen aikana omatekoista kummallisen jumputtavaa sävelmää. Sittemmin tälläistä musiikkia alettiin kutsua nimellä tango. Suomalaiset merimiehet veivät myöhemmin tämän musiikkilajin Argentiinaan, jossa sikäläinen väestö tykästyi siihen suuresti.
|
|
12.1.2021
| Kiitospäivä | 12.01.2021, 17:41 |
| Minustakin tulossa ainakin pikkuisen amerikkalaisen kaltainen, sillä vietin amerikkalaismallisen kiitospäivän sen kunniaksi, kun kongressi vahvisti Bidenin valinnan ja ostin amerikkalaiseen tapaan kalkkunan, jonka paistoin. Nähtäväksi jää juhlinko sittenkin liian aikaisin. Tosin kalkkuna oli sen verran iso, että juhlat voivat jatkua sen puolesta pitkään.
Tarkistin Wikipediasta kiitos juhlan historiallisen taustan ja muutuin sen jälkeen mietteliään näköiseksi. Nimittäin puritaanit, joka oli nykykielellä ilmaistuna kristillinen äärisuuntaus, ovat ainakin erään näkemyksen mukaan kiitosjuhlien alullepanija. Kun puritaanit rantautuivat Amerikkaan noin vuonna 1620, oli heillä aluksi vaikeaa ja puolet uudisasukkaista kuoli nälkään ensimmäisenä talvena.
Sitten paikalliset alkuperäisasukkaat, joita silloin intiaaneiksi kutsuttiin, alkoivat sääliä heitä ja toivat kärsiville lähimmäisilleen ruokaa sekä opettivat heidät muutenkin uuden mantereen tavoille, eli opastivat tulokkaat kalastamaan, metsästämään ja viljelemään maissia, joiden taitojen avulla uudisasukkaat pääsivät elämisen alkuun. Henkiin jäämisen innoittamana tulijoiden johtaja määräsi lokakuussa peräti kolmen päivän juhlan ensimmäisen oman sadon kunniaksi.
Nälkä vaivasi siirtolaisia myöhemminkin, mutta keväällä 1623 luopui yhteisöllisestä viljelyjärjestelmästä, jossa johto oli säännöstellyt ruoan viljelijöiden työpanoksista riippumatta. Käyttöön otettiin palstojen yksityisomistus, jossa jokainen perhe sai oman maapalstan ja luvan pitää itse kaiken viljelemänsä. Tämä kannusti paremmin työn tekemiseen, eikä nälänhätiä enää tullut. Samanlainen ilmiöhän koettiin vastikään itärajan takana, jossa kolhoosijärjestelmästä luovuttiin ja niinpä Venäjä onkin nyt maailman suurin viljan viejä eikä tuoja, kuten Neuvostoliiton aikaan.
Tietooni ei ole tullut, että Amerikan alkuperäisväestö viettäisi kiitospäivää sen kunniaksi, että pelastivat aikoinaan valkonaamat nälkäkuolemalta. |
|
| Sisäsiittoisuus | 11.01.2021, 16:40 |
| Eilen valittelin sitä, että raja Savon ja Pohjois-Karjalan välillä on veteen piirretty viiva, mutta niin ei asia kuitenkaan ole ainakaan pohjoiskarjalaisen kertomaperinteen mukaan. Nimittäin kun Joensuusta lähtee ajamaan Kuopioon päin, niin siinä vaiheessa kun sivuutetaan maitolaituri, jolla istuu isopäinen, mulkosilmäinen ja vääräsäärinen nuorukainen harrastamassa masturbaatiota, niin silloin matkamies tietää olevansa Savon puolella.
Tuon tarinan pojan ulkoinen habitus viittaisi siihen, että Savossa kärsitään sisäsiittoisuudesta ja siitä tuleekin mieleeni, että netistä löytyi helposti yksi elokuvahistorian suurista kohtauksista, eli vuonna 1972 ensi-iltansa saaneen Syvä joki elokuvan kohtaus, jossa Pohjois-Amerikan syrjäseutujen ilmeisestä sisäsiittoisuudesta kärsivä nuorukainen istuu maitolaiturilla eikä hän harrasta masturbaatiota, kuten savolainen kohtalotoverinsa, vaan hän näppäilee kerrassaan erityislahjakkaasti banjoa.
Vaikka sisäsiittoisuus onkin terveysriski, saattaa se myös synnyttää huippuyksilöitä, kuten tässä tapauksessa on käynyt. Epäilen tämän elokuvan syrjäkylän olevan nykyään Trumbin vahvaa tukialuetta. Banjon soittajapoikaa voi ihailla tästä linkistä: https://www.youtube.com/watch?v=p8t8uqEf6_A
|
|
| Eino Kettunen | 10.01.2021, 16:14 |
| Tuli taas eilen kirjoitettua ropakantaa. Ei ole Ievan polkalla paljoa tekemistä Savon kanssa. Renkutuksen sanoittaja Eino Kettunen on syntyisin Juukasta, eli Pohjos-Karjalan poikia hän sitten olikin. Itse sävelmä taas tunnetaan myös nimellä Savitaipaleen polkka, joka taas viittaa Etelä-Karjalaan. Luulenpa, että alun perin sävelmä on kuitenkin lainattu Venäjältä, joten ylikansallisesta kulttuurista on tässäkin kysymys .
Toisaalta Savossa ja Pohjois-Karjassa puhutaan samanlaista kieltä, josta syystä pohjoiskarjalalaisia on myös ihan aiheesta nimitelty sudeettisavolaisiksi. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että perisavolaisina pidetyillä Esa Pakarisella, Jaakko Tepolla ja Juice Leskisellä on vankka karjalaistausta. Pakarinen oli syntynyt Pohjois-Karjalassa Rääkkylässä, Jaakko Tepon suku on Suistamon evakkoja ja Juicenkin äeti oli karjalaisevakkoja. Kävin tuossa Youtubessa kuuntelemassa edesmennyttä Eero Avenia ja siellä joku kommentaattori ylisti, että onpa Savon miehellä komea ääni, vaikka ei ollut Eero Savosta, vaan hän oli Lieksan Nevalaisia, joista itärajan takana käytetään sukunimeä Nevski; Venäjän Nevalaisista on kuuluisin Aleksanteri Nevski.
Ievan polkasta on Youtubessa monenlaista versiota ja hyvin repäisevä on alla oleva saksalaisnaisten esitys. Ievan polkan eri versioista näyttää olleen miljoonia ihastuneita kuulijoita ja joku kommentaattori ylistää kyseessä olevan kaikkein paras suomalainen sävelmä, josta mielipiteestä eivät varmaankaan Sibeliuksen jälkeläiset ole samaa mieltä. Eräs toinen kommentaattori taas on jostain syystä sitä mieltä, että nyt hän ymmärtää, miksi Neuvostoliitto ei pystynyt Suomea valtaamaan. https://www.youtube.com/watch?v=MMUbrOjABWM
|
|
| Ieva, Biden ja Trump | 09.01.2021, 17:36 |
| Jostain merkillisestä syystä tavallisesti luotettava Savon Sanomat-lehti ei ole vielä vahvistanut USA:n presidentti Joe Bidenin olevan savolaisia, vaikka hän on kotoisin Delawaresta, jossa jo 1600-luvulta lähtien on ollut vankka savolaisasutus. Käsitystäni Bidenin savolaisuudesta tukee tämä sosialistisesta mediasta löytämäni video, jossa ilmeisesti jossain vaalitaiston vaiheessa Joe Biden ja Donald Trump esittävät Ievan polkan:
https://www.youtube.com/watch?v=ynfS6SvgFGs
Toisaalta tuosta Ievan polkan savolaisuudesta hieman kiistellään, koska sävelmä tunnettiin myös puukkojunkkarikauden Pohjanmaalla, jossa siitä käytettiin nimitystä Rytkypolkka. Junkkareiden tapana oli retkutella Rytkypolkkaa, ennen kuin he alkoivat puukkohippasille. Ainakin pohjalaisessa herkässä kansanlaulussa Härmässä häät oli kauhiat sanotaan, että ”Rytkypolkkaa kun soitettihin, niin poijjaat ne retkutteli, vihille piti mentämän, mutta rumihia tehtihin ensin.” Härmän häissä oli siis pitkälle sama tunnelma kuin USA:n presidentin vaaleissa.
Tuosta Kettus-Ienokin sanoittamasta ievan polkasta löytyy netistä montakin kansainvälistä versiota ja niistä puhtainta savoa laulaa wieniläinen poikakuoro, jota voi kuunnella tästä:
https://www.youtube.com/watch?v=fvgRYdW-MxI
Savon murre on muuten vaikea kieli ja pikkuisen korvaan särähtää, kun esimerkiksi tässä Loituma-yhtön kauniin naissolistin ääntämyksestä ilmenee, ettei murre ole hallussa; yritys on kuitenkin ihan kiitettävä:
https://www.youtube.com/watch?v=cz-1cBfOCc4
|
|
| Turvajärjestelyt | 08.01.2021, 17:47 |
| Vähiin ovat käyneet Trumpin kannattajat maassamme. Ainoastaan kristillis-siveelliseltä Alfa-TV:ltä tuntuu löytyvän ihmisiä, joilla on jotain hyvää sanottavaa tästä usovaisesta miehestä. Mutta minäpä löydän hyvää sanottavaa Trumpista. Olen nimittäin lukenut Heidi Blaken kirjaa Tappolista, joka käsittelee Putinin hallinnon suorittamia murhia ja se minun täytyy sanoa Trumpin kunniaksi, että salamurhista häntä ei tietääkseni ole vielä syytetty. Saattaa jopa olla, että humaanina pidetyn Barak Obaman hallintokaudella USA:n kehitysmaissa suorittamissa lennokki-iskuissa surmattiin enemmän ihmisiä kuin Trumpin aikaan.
Muuta hyvää en sitten Trumpista keksikään. Joskus vertasin miehen ilmeitä ja kehonkieltä Mussolinin vastaaviin ja muutenkin hän alkaa muistuttaa Italian tapettua fasistijohtajaa. Nimittäin eilinen ilmeisesti Trumpin suorittama vallankaappausyritys muistuttaa samaa, mitä Italiassa tapahtui, kun Mussolinin mustapaidat marssivat Roomaan ja ottivat maassa vallan. Luultavasti Trump yritti suistaa maan sellaiseen kaaokseen, että maa olisi julistettu poikkeustilaan ja Trump olisi jatkanut presidenttinä ja uusissa vaaleissa armeijan valvomissa vaaleissa hän olisi sitten voittanut kirkkaasti.
Hämmästyttävän lepsut olivat kongressin turvajärjestelyt ja voi olla, että Trumpilla oli osuutta turvajärjestelyjen lepsuuteen. Iltapäivälehtien nettisivuilta löytyy paljon puhuva video, jossa yksi ainut pieni ja pyöreä afroafrikkalaistaustainen poliisi yrittää vähän estellä valkoisen roskaväen rynnäkköä länsimaisen demokratian kehtoon pamppuaan ilmassa epävarmasti huiskutellen, mutta joutuu koko ajan juoksemaan karkuun.
Muuten 90-luvun laman aikaan järjestivät Suomen työttömät näyttävän mielenosoituksen eduskuntatalon edessä ja silloin tunnelma vaikutti sellaiselta, että kunnon kansankiihottaja olisi hyvinkin pystynyt yllyttämään osan porukasta rynnäkköön. Epäilen, että silloin olisi jostain ilmestynyt nopeasti mellakkavarusteisia poliiseja. Nimittäin välillä Kupsin peleissäkin olen nähnyt mellakkapoliisien seuraavan jostain huomaamattomasta paikasta tapahtumien kulkua. Ilmeisesti Kuopion Keskuskentällä on tiukemmat turvajärjestelyt kuin USA:n kongressissa. |
|
21.2.2021
| Vanhaa kulttuurisukua | 21.02.2021, 16:00 |
| Olen jo ennenkin korostanut sitä, että vastoin yleistä käsitystä lukeudun vanhaan kulttuurisukuun. Jo aiemmin olen korostanut, että äitini täti Elina Könönen oli aika kauan sitten Helsingissä Rolf Nevanlinnan piikana. Kuten kaikki tietävät, Rolf Nevanlinna on maamme kulttuuri- ja sivistyselämän suurimpia nimiä, jota osoittaa se, että hän oli vastuuhenkilönä, kun maastamme värvättiin SS-miehiä tunnetun saksalaisen sivistys- ja kulttuurihenkilön Adolf Hitlerin palvelukseen. Aatuhan oli ihan hyvä maisemamaalari.
Eilen Puoli seitsemän ohjelmasta huomasin, että suvustani löytyy muitakin kulttuuripersoonia. Ohjelman vieraana oli Marjukka Tepponen, josta en ole koskaan mitään tiennyt ja paljastui, että hän on ruuna Vonkauksen, joka oli aikoinaan maailman nopein työhevonen, omistaneen ravimiehen Evert Ryytterin lapsenlapsi. Vaari Eevertti oli Syvärillä samassa ryhmässä isäni kanssa ja lisäksi hän oli isäni pikkuserkku, eli lähisukua on Marjukka Tepponen minuunkin, sillä laskujeni mukaan hän on 3,5.-serkkuni.
Marjukka Tepponen on kuuluisa oopperalaulaja ja äänialaltaan sopraano, joka on ymmärrettävää, koska Ryyterin Eevertin hevostalli sijaitsi lähellä Töyrsuarta, eli suomeksi Teerisaarta, joten on urheilukielellä selviö, ettei Marjukka ole metsosopraano. Tepponen on kuuluisa tähti Euroopan rahaoopperalavoilla ja kuuluisuutta lisäsi se, että hänen amerikkalainen poikaystävänsä kosi häntä oopperanlavalla kesken heidän laulamansa dueton, johon ei tavallinen jätkäpoika pysty.
Tepponen kertoi ohjelmassa, että Karttulan Musiikin Ystävät järjestävät ensi kesänä konsertin jossain Koskenkylän suunnalla Karttulassa ja metsän läpi sinne ei ole Kärkkäälästä pitkä matka, joten koska ymmärtääkseni oopperalaulajat laulavat aika isolla äänellä, saattaa konsertti kuulua meille asti. Jos ei kuulu, saatanpa hyvinkin lähteä paikan päälle asiasta nauttimaan, koska olen vanhan kulttuuri- ja sivistyssuvun edustaja. Iloinen yllätys olisi, jos tapahtumassa Marjukka Tepponen laulaisi duettoa Jaakko Tepon kanssa, joka myös saattaa nimestä päätellen olla hänelle ainakin 3,5.-serkku. |
|
| Liukulumikengät | 18.02.2021, 18:03 |
 Uusi villitys tai jopa muotioikku on saapunut maahamme ja trendikäs kansa on alkanut harrastamaan liukulumikenkäilyä. Näin kertoi jopa valtakunnan pääuutislähetys parisen viikkoa sitten. Asianmukaisten liukulumikenkien hinta on kysynnän mukainen eli noin 400 €, mutta siitä huolimatta alan välineistön osalta kysyntä on ylittänyt tarjonnan.
Mutta ei ole liukulumikenkä uusi keksintö. Välineen nimi on vain vaihtunut. Ennen liukulumikenkiä nimitettiin minisuksiksi. Minusta oikea nimitys olisi vaikkapa vesakko- tai louhikkosukset. Lapsuudessani iloisella 60-luvulla Suonenjoen kirkonkylän jätkät, jotka pitivät perinteistä hiihtämistä maalaisten touhuna, laskivat mäkeä muovisilla minisuksilla, joita myös lipeiksi kutsuttiin. N e eivät olleet siihen aikaan hinnankiroissa.
Ja muistelen jostain lukeneeni, että joku siperialainen veljeskansamme käytti hiihtämiseen erittäin lyhyitä ja leveitä poronnahalla pohjustettuja suksia. Niillä oli hyvä hiihdellä tundralla, jossa lumi on hyvin nihkeää eikä luista muutenkaan, joten suksen lyhyys ja leveys ei niin haittaa. Poronnahkapohja taas teki hiihtämisestä vähä-äänistä, koska lumi ei rahissut ja siitä oli metsästäjälle hyötyä.
Nahka muuten estää myös lipsumisen ja vesikelillä jäätymisen. Kun Jalkas-Kalle toi vuoden -36 olympiakisoissa viestijoukkueemme voittajana maaliin, lähti Turkin joukkueen mies vasta viimeiselle osuudelle, eli oli 10 kilometriä Suomea perässä; Turkin miehillä oli käytössään lammasnahkalla pohjustetut sukset.
Eivät ole liukulumikengät eli lyhyet ja leveät sukset, joita nyt alan nimittää vesakkosuksiksi, ihan uusi asia. Nimittäin muutama vuosi sitten pelastin roskalavalta kuvan huippumerkkiä olevat vesakkosukset. Joku oli niihin kyllästynyt ja vein ne talomme pyöräkellariin yhteiskäyttöön. Mutta eipä ole käyttäjiä löytynyt, itsekään en ole noita vielä testannut.
Muuten Ilmari Schepellin blogilta luin, että Sortavalassa ne liukulumikengät, jotka meillä maksavat siis 400 €, maksavat 20 euroa. Kun korona helpottaa, käyn sellaiset Sortavalasta ostamassa. Viime talvena ostin sieltä hyvät Karjala-merkkiset sivakat 17 eurolla. |
|
| Sandarmohiin saatava muistokivi | 18.02.2021, 18:02 |
 Kummalliset oikeudenkäynnit hyvässä itäisessä naapurissa jatkuvat ulkoministeri Pekka Haaviston vierailusta huolimatta. Nyt on Sandarmohin teloitusmetsän löytäjä Juri Dmitrijev saanut peräti 13 vuoden vankeustuomion ottotyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä, joka on 65-vuotiaalle miehelle Venäjän vankilaoloissa ehkä kuolemantuomio varsinkin, kun pedofiilit eivät naapurinkaan rangaistuslaitoksissa liene vankihierarkiassa kovin korkealla. Nähtäväksi jää, mitä mieltä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulee asiasta olemaan. Jostain syystä luotan tässä tapauksessa enemmän siihen kuin Venäjän oikeuslaitokseen.
Yritin sosialistisesta mediasta selvittää, mistä ihmeestä tuossa seksuaalisessa hyväksikäytössä on kysymys ja sain sen vaikutelman, että Dmitrijev olisi ottanut alastonkuvia alaikäisestä ottotyttärestään. Ilta-Sanomien mukaan Dmitrijev oli ottanut alastomasta ottotyttärestään säännöllisesti valokuvia tämän ollessa pieni ja tallettanut ne omalle tietokoneelleen kansioon nimeltä ”Terveys”. Hän ei ollut lähettänyt kuvia ulkopuolisille, vaan hän kertoi halunneensa dokumentoida sairaalloisen laihan tyttären fyysistä kehitystä siltä varalta, että hänen pitäisi todistaa tyttären terveydentilan parantuneen hänen hoidossaan..
Tavallaan Sandarmohin teloitusmetsä on ajankohtainen asia, sillä Venäjällä alettiin vähän aikaa sitten tutkia, että jospa 10.000 vainajan joukossa olisikin suomalaisten Jatkosodan aikana surmaamia sotavankeja. Tutkimuksen lopputulos jää nähtäväksi, mutta suomalaiset historiantutkijat ovat hyvin yksimielisesti leimanneet väitteet hölynpölyksi.
Sikälikin Sandarmoh on ajankohtainen, että suomalaiset tutkijat ovat alkaneet selvittämään Neuvostoliittoon kadonneiden suomalaisten kohtaloa. Itse olen käynyt Karhumäessä Sandarmohissa, jossa tiettävästi lepää noin tuhat meikäläistä. Jonkin verran siellä näkyikin suomalaisnimiä erilaisissa omaisten ja ystävien pystyttämissä vaatimattomissa muistomerkeissä, mutta Suomen valtion pystyttämä muistomerkki sieltä puuttuu ja niinpä teenkin kansalaisaloitteen siitä, että Sandarmohiin olisi saatava vaikkapa jykevä muistokivi, jossa selvällä suomen kielellä lukisi sama, joka venäläistenkin luonnon muovaamassa muistokivessä lukee: ”Ihmiset, älkää tappako toisianne”. Sen sanoman hyväksyvät laajat kansalaispiirit. |
|
| Humu-Pekka näytti pelimannin taitonsa | 16.02.2021, 16:25 |
| Harva on se kerta, jolloin Suomessa kiitetään ja ylistetään poliitikkoa poliittisen kentän laidasta laitaan, mutta nyt ulkoministeri Pekka Haavistoa kiitetään ja ylistetään melkein laidasta laitaan neuvotteluista, jotka hän kävi Venäjän ulkoministeri Lavrovin kanssa. Yleensä tiukan ja kireän oloinen Lavrovkin vain myhäili, vaikka Haavisto otti esille Venäjän kannalta ikäviä asioita. Tosin sosiaalisessa mediassa joku oli sitä mieltä, että Lavrov oli hiukan varautuneen oloinen Humu-Pekka Haaviston kanssa liikkuessaan eikä suostunut päästämään tätä takapuolelleen. En alkuunkaan ymmärrä, mitä tuollaisella neulanpistopolitiikalla tarkoitetaan.
Itse olisin kaivannut Haavistolta vielä astetta jyrkempää linjaa Venäjän ihmisoikeusasioista puhuttaessa. Mielestäni ei olisi pitänyt puhua pelkästään Navalnyin myrkytystapauksesta, vaan esille olisi pitänyt ottaa myös ne yhdeksän muuta tapausta, joissa Venäjän valtio on ilmeisesti murhannut tai yrittänyt murhata opposition edustajan. Minusta kyseessä on ihmisoikeusasia, joka ei ole Venäjän sisäinen asia, vaikka se sitä väittäisikin.
Voi olla, että tavallaan pidetään luonnollisena asiana sitä, että valtioiden salaiset palvelut saavat murhata ihmisiä, joista ei pidetä. Entinen Supon johtaja Seppo Tiitinen vieraili joskus Kuopiossa esittelemässä muistelmiaan, joissa hän ylisti hyvää ystäväänsä Viktor Vladimirovia herrasmieheksi. Vladimirovhan toimi jonkin aikaan Suomen Venäjän suurlähettiläänä, mutta hänellä oli ainakin jossain vaiheessa myös sivuvirka, koska hän toimi myös KGB:n sabotaasi- ja murhaosaston päällikkönä.
Kysyin Tiitiseltä, että mitä mieltä hän oli siitä, että tämä sympaattinen herrasmies oli myös murhamies, mutta entinen Supon päällikkö ei arvostellut kaveriaan, vaan kertoi, että lähes kaikilla valtioilla on samankaltainen salainen yksikkö. Tiitinen kiisti, että Supolla olisi ollut vastaava yksikkö, mutta siinä hän puhui ilmeisesti muunneltua totuutta, koska olen lukenut Supon agentti Usko Kyykästä kertovan kirjan, ja siinä paljastetaan, että Supollakin oli oma likaisten temppujen osasto, jonka muodostivat Miettisen vähämieliset veljekset. |
|
| Jakautunut kansakunta | 15.02.2021, 15:59 |
| Barak Obama kertoo muistelmissaan tapauksesta, jossa eräs naapuri hälytti poliisit paikalle, kun eräs mies yritti väkisin avata erään talon ovea. Poliisit saapuivat paikalle ja raudoittivat epäilyttävän näköisen miehen sekä veivät tämän laitokselle sen jälkeen, kun tämä alkoi sättimään poliiseja. Asiassa ei varmaankaan muuten olisi ollut mitään kummallista, mutta epäilyttävän näköinen mies oli mustaihoinen Harwardin yliopiston professori, joka oli yrittänyt aukaista kiinni juuttunutta asuntonsa ovea.
Tapaus sai USA:ssa paljon julkisuutta ja presidentti Obamankin kantaa tapaukseen kysyttiin. Tämä kertoi poliisien toimineen typerästi. Galluppien mukaan Obaman kannatus valkoisen väestön keskuudessa romahti lausunnon jälkeen. Obama yritti pelastaa tilanteen ja kutsui sekä mustan professorin että tämän raudoittamista johtaneen poliisin oluelle Valkoiseen taloon. Hän siis yritti jonkinlaisella oluthuipputapaamisella rauhoittaa tilanteen. Huippukokous onnistuikin hyvin.
Tyhmä suomalainen luulisi, että presidentin järjestämä oluthuippukokous, jossa osapuolet kohtasivat rauhanomaisessa mielessä, olisi pelastanut tilanteen, sillä olihan tapahtumassa jopa humoristisia piirteitä, mutta toisin kävi. Huippukokouksen jälkeen gallup osoitti, että Obaman suosio putosi entisestään. Ilmeisesti tällä kertaa musta väestönosa paheksui moista sopuilua mustan ja valkoisen miehen välillä. Obama ei tavallaan kuulunut kumpaankaan leiriin, koska hän on ruskeaihoinen, joista ennen käytettiin ainakin oppikoulun maantietokirjassa nimitystä mulatti, joka nykyään lienee hyvin arveluttava nimitys. |
|
24.10.2020
| K-P Kyrö olympiakomitean puheenjohtajaksi | 24.10.2020, 16:03 |
| Kirjoitinpa taas pari päivää sitten ropakantaa, kun epäilin olympiakomitean puheenjohtajaehdokasta Susanna Rahkamoa sivistysporvariston, eli ts. siis Kokoomuksen, edustajaksi. Siitä asiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta se on varmaa, että hänen isänsä entinen Helsingin kaupunginjohtaja Kari Rahkamo oli kokoomuksen miehiä. Lisäksi hän oli kovaa urheilumies, joka jo 60 vuotta sitten pomppi kolmella loikalla 16,40 m, joka nykyäänkin olisi kova tulos. Rooman olympialaisissa Rahkamo sijoittui lajissaan kahdeksanneksi.
Hieman ihmettelen sitä, ettei maassamme vallassa olevalla punavihreällä rintamalla ole asettaa ehdokasta yhteiskunnallisesti tärkeään olympiakomitean puheenjohtajan virkaan. Itse esittäisin punavihreän rintaman ehdokkaaksi entistä työläishiihtäjää ja maailmankuulua hiihtovalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Olen nähnyt ja kuullut miestä muutama vuosi sitten Kuopion kaupungintalolla arkkipiispa Leon vieraana, kun hän kävi kertomassa Lahden mömmönhiihtojen tapahtumista ja sain silloin miehestä sen vaikutelman, että hänessä olisi ainesta vaikka kovahermoiseksi kriisiaikojen pääministeriksi, jonka ilme ei värähtäisi kovissakaan paikoissa, vaikka vastassa olisi itse Putin.
Muistanpa, miten nuoruudessani silloinen SMP-puolue, jonka tunnuslauseena oli muistaakseni SMP – neljä kirjainta joihin voi luottaa, lupasi poistaa maastamme työttömyyden sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa. Itse uskon vankasti, että jos K-P Kyrö valittaisiin olympiakomitean puheenjohtajaksi, maamme kilpaurheilu nousisi maailman huipulle sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa.
Poliittista kannatustakin K-P:lla varmasti on, koska hänen isänsäkin valittiin juuri valtavalla äänivyöryllä saamelaisvaltuustoon, vaikka hänen saamelaisuudestakaan ei ollut ihan täyttä varmuutta. |
|
| Suuria tunne-elämyksiä | 23.10.2020, 15:59 |
| Jalkapallo synnyttää suuria tunne-elämyksiä toisin kuin useimmat muut kulttuurimuodot. Eilenkin laahustin kotiin pilkkopimeässä syysvihmaisessa säässä melkeinpä nyyhkytyksiä päästellen. Harvoin olen niin pohjalla elämässäni ollut. Nimittäin väsynyt, vammainen ja hyvin ilottomasti pelaava mestaruutta puolustava Kups oli selvästi sarjanousija Valkeakosken Hakaa parempi ja hallitsi ottelua, mutta niin vain vieraat voittivat 2-3.
Ja ennen kaikkea tapa, jolla vieraat voittivat saivat minut melkein nyyhkimään. Kups meni ottelussa helposti johtoon ja toinenkin maali roikkui jo ilmassa, kuten urheilukielellä sanotaan, mutta sitten Haka pääsi hyökkäämään ja ampumaankin kohti maalia vaarattoman näköisesti, mutta pallo osui puolustajan jalkaan, otti siitä kerrassaan kummallisen kimmokkeen ja leijaili tarkasti takaylänurkkaan ohi hölmistyneen maalivahdin.
Toinen Hakan tasoittava maali vartti ennen loppua oli kaunis tekomaali, jonka jälkeen kuopiolaiset alkoivat hyökkäämään epätoivon vimmalla hakien voittomaalia, jonka turvin kamppailu mestaruudesta olisi vielä hyvällä onnella jatkua. Mutta pelin viime hetkillä Haka hyökkäsi keksen Kupsin painostuksen kolmannen kerran ja niinhän siinä kävi, kuin jo aavistelinkin. Lisäajan viimeisellä sekunnilla pallo leijaili jälleen Kupsin takaylänurkkaan, ja voi sitä valkeakoskelaisten riemua.
Nyt sitten täytyy vain toivoa, että Veikkausliiga lopetetaan etuajassa runkosarjan jälkeen, jota on vielä Kupsilla yksi ottelu jäljellä ja loppusarja jätetään pelaamatta, koska siinä tapauksessa kuitenkin hopea tulee hyvällä onnella Kuopioon, joka sekään ei ole häpeä. Kupsilta nimittäin alkavat miehet loppua. Joko kiivas ottelutahti tai sitten Keskuskentän keinonurmi tai molemmat syyt yhdessä vammauttavat miehiä niin, että Kupsilta alkavat olla miehet lopussa.
Eilenkin kannettiin heti pelin alussa paareilla kentältä kuopiolaisten kova alapään lukko ja vanha Latvian maajoukkueratsu Igors Tarasovs reisivamman vuoksi. Viikko sitten päättyi syyskuun pelaajaksi valitun Nana Boetangin kausi samasta syystä. Molemmat rampautumiset tapahtuivat ihan vaarattoman näköisissä tilanteissa. Eilisen tunnemyrskyjä synnyttävän kulttuuritapahtuman huippuhetket näkyvät alla olevasta linkistä.
https://www.youtube.com/watch?v=e-zjOlgb_PA
|
|
| Olympiakomitean puheenjohtajuus | 22.10.2020, 16:21 |
| Vaikka 1930-luku näyttää palaavan ja vaikka sen seurauksena perinteinen sivistysporvaristo näyttää häviävän ja tilalle nousee johtajakeskeinen vahvasti kansallismielinen äärioikeisto, jollaisia monet ennen kutsuivat natseiksi, niin Suomen olympiakomitean puheenjohtajuudesta kamppailtaessa kaikki neljä ehdokasta ovat perinteisen sivistysporvariston edustajia, joka on tietysti hyvä asia.
Hyvä asia on myös se, että kaikilla neljällä kokoomuslaisella puheenjohtajaehdokkaalla on vankka urheilutausta. Ilkka Kanerva, Sari Multala ja Susanna Rahkamo ovat kaikki entisiä menestyneitä kilpaurheilijoita, mutta sen sijaan Jan Vapaavuoren urheilutausta on tuntemattomampi, mutta miehen rikosrekisteri paljastaa hänet entiseksi kamppailulajien harrastajiksi.
Ihmettelen muuten, ettei maamme porvariston vankempi osapuoli, eli Perussuomalaiset, ole mukana puheenjohtajataistossa, vaikka heillä olisi monia vahvoja ehdokkaita tähän erittäin hyväpalkkaiseen ja ymmärtääkseni aika vähätöiseen tehtävään. Esimerkiksi lupsakka savolainen kansanedustaja ja maastanoston maailmanennätyksen haltija Ano Turtiainen, jämäkkä pohjalainen kansanedustaja ja entinen painija Juho Mäenpää tai europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen olisivat ihan edustavia olympiakomitean puhenjohtajia.
Moni tietysti ihmettelee, onko Teuvo Hakkarainen urheilumiehiä, mutta kyllä hän on. Edellisten eduskuntavaalien alla hän poseerasi lehtikuvassa yhdessä silloisen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon kanssa jollakin punttisalilla. Touko Aaltoa ei valittu eduskuntaa henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi, mutta Teuvo Hakkarainen sinne valittiin juuri henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi. |
|
| Tommy Salo ja Arto Tolsa | 21.10.2020, 15:55 |
| Lehdistä olemme tänään saaneet lukea, että maailmankuulu ruotsalainen jääkiekkomaalivahti Tommy Salo on löytynyt sammuneena autostaan, ja lisäksi miehen alkoholista on löydetty yli kolme promillea verta. Salo ei siis näytä vieläkään täysin toipuneen Salt Lake Cityn olympialaisten vastoinkäymisestään.
Silloinhan valkovenäläisen puolesta kentästä laukoma kiekko kopsahti Salon kypärään ja jaksoi siitä juuri ja juuri pompata maaliin. Silloin tapaus huvitti suuresti koko jääkiekkoa seuraavaa maailmaa, eli promillen sadasosaa ihmiskunnasta, mutta ruotsalaiset eivät nähneet asiassa mitään huvittavaa, koska Ruotsi hävisi ottelun eikä voittanutkaan olympiakultaa kuten tavallisesti.
Varsinkin meitä suomalaisia tapaus huvitti suuresti, koska yleensä länsinaapuri on onnekas kaikessa ja huvituksen määrään vaikutti varmasti myös se, että ainakin Salon sukunimi on suomalainen ja häntä voisi sen vuoksi pitää jonkinlaisena isänmaan petturina, vaikka mies itse ei tiettävästi myönnä suomalaisia sukujuuriaan.
Mutta kyllä Salo on selvästi suomalainen, sillä tuossa hänen moottoritielle sammumisessakin on jotain hyvin suomalaista. Nimittäin myös jalkapalloilija Arto Tolsalle kävi samalla tavalla, kun hän oli Belgiassa ammattilaisena. Silloin tapauksesta ei noussut mitään kohua, vaan Tolsan löytäneet poliisit herättelivät miehen autostaan ja sen jälkeen toinen poliisiauto saatteli Tolsan autoa etupuolella ja toinen takapuolella, kun tämä Belgiassa erittäin arvostettu jalkapalloilija opastettiin kunniasaatossa kotiinsa eikä siitä mitään skandaalia tai oikeusjuttua tehty, koska Belgia on vapaamielisen alkoholipolitiikan maa. |
|
| Sakon paikkoja | 20.10.2020, 16:51 |
| Jokin aika sitten kerroin, ettei Tapio Rautavaara saanut koskaan liikennesakkoja, vaikka ajeli vuosikymmenien aikana miljoonia kilometrejä Suomen maanteillä. Tapsa – koko kansan reissumies kirja kuitenkin paljastaa, että ainakin kerran sakot olivat hyvin lähellä, kun poliisit pysäyttivät hänet Helsingissä ja väittivät, että nyt olisi sakkojen paikka.
Tapsa oli asian johdosta kysynyt virkavallan edustajilta, että ”kuinkas paljon haluatte.” Kun vastausta ei kuulunut, kysyi hän uudestaan, että ”kuinkas paljon haluatte”. Kun vastausta ei kuulunut ilmoitti Rautavaara tulevansa illalla esiintymään poliisien pikkujouluun ja että sovitaan palkkio sitten. Nykyäänhän moisesta menettelystä käynnistyisi laaja korruptiotutkimus ja MOT-ohjelma käsittelisi asiaa, joka tietysti oikein onkin.
Tapio Rautavaaran manttelinperijä Kari Tapio ei sen sijaan Rautavaaran tapaan välttynyt ylinopeussakoilta ja kerrankin ainakin Savossa kiertävä tarinan mukaan, kun mies oli jälleen kerran pysäytetty, hän oli ihmetellyt, etteikö poliiseilla tosiaankaan ole muuta tekemistä, kun esimerkiksi Kyllikki Saaren murha on vieläkin selvittämättä. Tarinan mukaan tuosta huomautuksesta tuli vielä 500 markan sakon korotus; silloin elettiin vielä markka aikaa. Antti Heikkisen kirjan mukaan joskus vuosia myöhemmin vastaavassa tilanteessa poliisiauton takapenkillä sakkoa kirjoittava virkavallan edustaja oli jo heti kättelyssä huomauttanut, ettei nyt sitten mitään mainintaa Kyllikki Saaresta.
Muuten 102-vuotiaaksi eläneestä kuvataiteilija Sigrid Schaumanista kerrottiin, että hänkin olisi joskus iloisella 1970-luvulla syyllistynyt ylinopeuteen ja kun poliisi sakkoa kirjoittaessaan oli tiedustellut, onko vanha rouva aiemmin ollut virkavallan kanssa tekemisissä, tämä oli myöntänyt näin tapahtuneen silloin, kun hänen veljensä Eugen ampui Bobrikofin. |
|
16.3.2016
| Poitiers´n taistelu vuonna 732 | 16.03.2016, 20:01 |
| Lähes 50 vuotta on minua vaivannut keskikoulun historian opettajan lausunto, jonka mukaan jos kristityt eivät olisi vuonna 732 voittaneen muslimiarmeijaa Ranskan Poitiers´n taistelussa, olisivat avaruuslennot tapahtuneet jo 1700-luvulla. Muslimien tiede edusti ainakin historian opettajani mukaan silloisen maailman huippua.
Eilen yritin löytää ratkaisun minua vuosikymmeniä vaivanneeseen ongelmaan ja riippumatta samaan aikaan käydystä Kalpan ja Pelikaanien välisestä merkittävästä taistelusta, menin Kuopion kirjastokahvilan filosofiakerhoon kysymään Poitiers´ssa käydyn kristittyjen ja muslimien välisen taistelun merkityksestä koko ihmiskunnalle ja varsinkin avaruustutkimukselle. Paikalle oli nimittäin saapunut islamin tutkija Jari Kaukua suoraan Jyväskylästä.
Mutta ei osannut islamin tutkija Kaukua varmasti vastata kysymykseen siitä, viivästyttikö Poitiers´n taistelun lopputulos avaruuslentoja todella 200 vuodella. Sen hän myönsi, että jostain syystä islamilaisen tieteen kehitys kyllä päättyi pian tuon tapahtuman jälkeen, mutta syyt saattoivat johtua kokonaan muista asioista.
Nyt Telluksen tilanne on kuitenkin se, että islamilainen maailma on pudonnut tieteellis-teknisen kehityksen kärjestä ja tuottaa maailman markkinoille taateleita ja mattoja, mutta ei sen monimutkaisempia tavaroita. Iranilaisesta ompelukoneesta olen joskus kuullut ja muistelen, että Egyptissä saatetaan vielä nykyäänkin valmistaa Lada 1200-merkkisiä autoja, jotka ovat vaadittavalta tekniikaltaan melkein ompelukoneen luokkaa, mutta ihastusta ja kateutta nämäkään tuotteet eivät naapurikansoissa ole aiheuttaneet. |
|
| Lisää korkeatasoista suomalaista kulttuuria | 15.03.2016, 19:24 |
| Niin vain alkaa vanhan miehen humeettirasia sassaroimaan, kuten Päätalon Kassu asian ilmaisisi. Eilen en ollenkaan muistanut korkeatasoisen suomalaisen kulttuurin todellisia helmiä luetellessani Kiimaisia poliiseja. Onneksi Savon Sanomien kulttuuritoimitus muistutti minua tänä aamuna asiasta kertoessaan, että kyseinen sarja julkaistaan maaliskuussa DVD-versiona.
Tuollaista uutista olen odottanutkin jo 24 pitkää vuotta. Kiimaisissa poliiseissa olisi kulttielokuvan ainesta. Muuta en tosin sarjasta muista, kuin että siinä esiintyi vajaan metrin mittainen voimanostoa harrastanut lyhytkasvuinen herra, jollaisia ennen kutsuttiin kääpiöiksi ja kanniskeli vaivatta olkapäällään isokokoisia poliiseja. Senkin muistan, että pääosaa, eli erityisen kiimaista poliisia, esitti Taisto Reimaluoto, joka on oikeasti Kärkkäälän Perämaan Sikasia.
Syömäköyhänä miehenä en varmaankaan osta kyseistä ilmeisen hintavaa DVD-levyä, mutta mikäli vaikkapa Sodankylän elokuvafestivaali omistetaan joskus Kiimaisille poliiseille, ajan polkupyörällä paikan päälle nauttimaan esitystelttaan nauttimaan korkeatasoisesta suomalaisesta kulttuurista. Jotenkin Kiimaiset poliisit sopisivat hyvin Sodankylän henkeen.
Wikipedia tietää kertoa Kiimaisista poliiseista seuraavaa; tosin eduskunnan oikeusasiamiehen nyrkkeilyseuran olen itse lisännyt, jota asiaa Wikipediakaan ei tiennyt:
Kiimaiset poliisit on huhti-toukokuussa 1993 Yle TV2:ssa esitetty Jouko Turkan ohjaama televisiosarja. Se koostui viidestä tunnin pituisesta jaksosta. Kiimaiset poliisit sai ristiriitaisen vastaanoton ja aiheutti jopa kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Kysymyksen tehneet kansanedustajat Sulo Aittoniemi ja Maunu Kohijoki epäilivät sarjan pilaavan Suomen poliisin maineen.Kohijoki pyysi hallitusta hyllyttämään sarjan vielä esittämättömät jaksot ja halusi myös oikeusasiamiehen selvittävän, onko Yleisradio rikkonut ohjelmatoiminnan säännöstöä esittämällä ”poliisivoimia rienaavaa” sarjaa. Oikeusasiamies Jacob Söderman (Helsingin Jyry) ei kuitenkaan katsonut Yleisradion ohjelmapolitiikkaan puuttumisen kuuluvan toimenkuvaansa ja kehotti sulkemaan television, mikäli ohjelma ei miellytä. Ilta-Sanomien kriitikko kehui sarjaa Kiimaisia poliiseja ei ole esitetty uusintana tekijänoikeudellisista syistä, eikä sitä ole julkaistu DVD:llä tai videona.Turun Sanomien mukaan yksi sarjan pääosissa olevista näyttelijöistä on kieltänyt uusintojen esittämisen sekä kaupallisen julkaisun. Sarja julkaistaan DVD:llä maaliskuussa 2016.
|
|
| Hyvätasoista suomalaista kulttuuria tarjolla | 14.03.2016, 18:53 |
| Nykyinen menestyskirjailija Tuomas Kyrö oli parikymmentä vuotta sitten murrosikänsä pahimmassa syrjäytymisvaarassa ollut nuori, joka oli kuitenkin vahvasti kansallismielinen ja halusi varjella suomalaista kulttuuria erilaisilta ulkomaisilta uhilta. Tarina on tuttu tänäkin päivänä, koska yleensä ammattikoulun sopeutumisvaikeuksien vuoksi kesken jättäneet nuoret miehet ovat yleensä niitä, jotka katsovat kuuluvansa parempaan pohjoiseen rotuun kuin muunmaalaiset ja siksi he vastustavat muunmaalaisia .
Nuorena vihaisena miehenä Tuomas Kyrö piti nimenomaan tv:n Kummeli-sarjaa puolustettavana suomalaisena kulttuurina. Kohta alkaa TV2 Kummeli-sarjan uusinta noin 20 vuoden takaa. Suomi oli silloin historiansa syvimmässä lamassa, mutta Kummelin avulla se pumpsahti hetkeksi maailman ykköseksi lähes kaikissa asioissa. Nähtäväksi jää tapahtuuko nyt sama ilmiö.
Muuten samoihin aikoihin 90-luvulla maatamme nosti lamasta myös Mtv:n Hyvät, pahat ja rumat-sarjat. Isänmaa on nykyään sellaisessa vaarassa, että sekin sarja olisi syytä uusia. Ja muistanpa vielä samoilta ajoilta Hyvät herrat-sarjan. Eivätköhän nekin nauhat ole jossain tallessa ja niilläkin voisi nostaa Suomen nousuun. |
|
| Pasaset | 13.03.2016, 19:25 |
| Pasaset ovat tunnettua kuopiolaista jalkapalloilija ja nyrkkeilijä sukua. Maamme jalkapallohistorian kuudenneksi paras palloilija Atik Ismail on muistellut, miten häntä HJK:n miehenä ennen suorastaan pelotti, kun kuuli kolmen Kupsissa puolustajina pelanneiden Pasasten veljesten askelten tömisten lähestyvän kolmesta eri ilman suunnasta.
Eilen Kupsin a-juniorit kohtasivat karsintasarjassa hyvin menestyneen Ilveksen joukkueen. Alussa näyttikin kovasti pahalta, vieraat hallitsivat peliä ja siirtyivät nopeasti johtoon. Sitten yksi tamperelainen sotkeentui jaloistaan Pasaseen, joka lienee jonkun Atik Ismailia pelotelleen Pasasen poika. Napauttipa vierailija muutaman kerran a-juniori Pasasta säärillekin, joka sitten aika huomaamattomasti vastasi yhdellä napautuksella. Huudosta päätellen kupsilaisen teräsnastat osuivat ilvesläisen ns. arkaan paikkaan.
Ulosajohan siitä tietysti seurasi, ja kuten yleensä tällaisissa tilanteissa käy, vajaamiehisenä pelaava joukkue terhistäytyi ja otti pelin hallintaansa. Kups voitti 4 – 2. Sellainenkin harvinaisuus nähtiin, että rangaistuspotkusta tehtiin Keskuskentällä maali. Jostain syystä neljä edellistä Keskuskentällä näkemääni rangaistuspotkua ovat epäonnistuneet.
Tosin nytkin ensimmäisellä kerralla maalivahti torjui, mutta tuomari määräsi jostain minulle käsittämättömästä syystä laukauksen uusittavaksi; ehkä maalivahti liikkui ennen aikojaan ja toinen kerta sitten toden sanoi. Olen sitä mieltä, että sääntöjä pitäisi muuttaa niin, että maalivahti saa rankkaritilanteessa liikkua miten vain, kunhan pysyy alueellaan. Nykysääntö jättää tuomarille liiaksi tulkintavaltaa. |
|
| Verevää kansanhuumoria | 12.03.2016, 19:19 |
| Tässä on hieman lisää puolustusministeri Jussi Niinistön ihastelemaa verevää kansanhuumoria kansanhumoristisilla kuvilla tehostettuina. Wikipediasta kopioimieni valokuvien tekijänoikeudet ovat jo umpeutuneet, joten rohkenen niitä hyödyntää. Kuvatekstin mukaan lapualaiset Iisakki Valkama ja Nuutti Nummikoski Vaasan oikeustalon ulkopuolella kirjapainojupakan (28.3.1930) todistajan, Työn Äänen faktorin Eino Niemisen kimpussa.
Kirjapainojupakan taustalla oli tapaus, jossa Lapuan liikkeen edustajat tekivät vähän jäynää kansalaisille, joista he eivät liiemmälti tykänneet ja rikkoivat kangeilla työväen lehden koneet. Rikosta käsiteltiin oikeudessa ja Niemisen, jonka Etsivä Keskuspoliisi (EK) oli vihjannut olevan punaupseeri, vetivät lapualaiset oikeustalosta ulos ja pahoinpitelivät, samoin kuin toistakymmentä muuta paikalla ollutta poliisien turvatessa tapahtumaa. Eino Niemisen revittyjen housujen kaistaleet jaettiin halukkaille ”kommunisminvastaisen taistelun muistoesineinä”. Valokuvat otti helsinkiläinen lehtikuvaaja Paavo Poutiainen, joka yllytti väkijoukkoa pahoinpitelemään Niemistä saadakseen parempia kuvia. En ole varma täysin huvittaisiko puolustusministeri Niinistöä, jos vaikkapa aikamme anarkistit kohtelisivat häntä itseään samalla tavalla ja hänen housujensa revittyjä suikaleita myytäisiin vaikkapa ”fasisminvastaisen taistelun muistoesineinä”.
|
|
17.3.2015
| Ulvilan kummallinen murhamysteeri | 17.03.2015, 19:01 |
| Areenalla näkyy vielä nelisen viikkoa dokumentti Ulvilan murhamysteeristä. Sen löytää tästä linkistä:http://areena.yle.fi/tv/2689828
Kummallinen tapaus on tuo Ulvilan tapaus. Luulimme jo reilut kahdeksan vuotta sitten heti tapauksen jälkeen siitä lehdistä luettuamme työpaikan kahvipöydässä mysteerin ratkaisseemme. Uhri oli opiskellut Kuopiossa ja hän liikkui erään aikalaistodistajan mukaan huomiota herättävän kiinteästi isokokoisen kaverinsa seurassa. Tämä ystävä hukkui noin vuorokausi murhan jälkeen. Ystävykset olivat opiskeluaikanaan tehneet mm. tutkielmia homoseksuaalisuudesta.
Luulimme silloin, ettei poliisi ollut perillä tästä mielenkiintoisesta sivujuonteesta ja pohdiskelimme, että pitäisikö tutkijoille antaa vinkki mahdollisesta ihan uudenlaisesta tutkintalinjasta. Eilinen dokumentti paljasti kuitenkin, että poliisi tiesi tämänkin asian, mutta ohjelma paljasti myös, ettei hukkunut ollut poliisien mielestä tekijä. Kuopiolainen harrastelijasalapoliisiryhmä oli siis valinnut väärän tutkimuslinjan.
Kummallinen tapaus on myös se, että myöhemmin surmatun vaimo tuomittiin uuden miesystävänsä kanssa pitkiin vankeusrangaistuksiin pedofiliasta ja lasten pahoinpitelyistä. Uusi miesystävä sai 10 vuotta ja vaimo seitsemän vuotta vankeutta. Yleensä noin kovia rangaistuksia saa henkirikoksista, joten teot ovat olleet rankkoja.
Kummallinen tapaus on sekin, että dokumentissa paljastettiin, että surmattu perheenisä oli lukuisa kertoja ennen kuolemaansa ollut puhelimitse yhteydessä porvoolaiseen poliisimieheen, joka ei tosin osannut kertoa syytä soittoihin. Myöhemmin kyseinen poliisimies teki yhdessä vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhan. Avioparilla oli nettitietojen mukaan, joihin ei tosin aina ole luottamista, ollut sijoituslapsia, jotka sosiaalityöntekijät olivat kuitenkin ottaneet vähän aiemmin huostaan.
Se saa ilmeeni mietteliääksi. Kummallisista Ulvilan mysteeriin liittyvistä yhteensattumista likainen mielikuvitukseni on työstänyt kummallisen uskottavan selityksen kummallisella tapahtumasarjalle.
|
|
| Kohti kaaoksen pitkää yötä | 16.03.2015, 18:00 |
| Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Arto Mansala, joka on syntyjään Kuopion poikia, on julkaissut ajankohtaiset muistelmansa, joissa käsitellään varsinkin Neuvostoliiton romahdusta. Kirja on vaikuttavalta nimeltään Kohti kaaoksen pitkää yötä. Jotenkin taas tuntuu historia olevan toistamassa itseään ja Venäjä on jälleen matkalla kohti kaaoksen pitkää yötä.
Suurlähettiläs Mansala ei ole ainut diplomatiassa kunnostautunut Kuopion poika, sillä Neuvostoliiton suurlähettiläs Jaakko Hallama oli myös kalakukkokaapunnista. Hallama oli syntyjään Airaksisia, mutta muutti nimensä joskus 1930 luvulla. Hallamalla taisi olla sukusiteitä Kuopion mahtisuku Hallmanneihin, johon uusi sukunimikin lievästi viittaa.
Jaakko Hallama oli varmasti erinomaisen kyvykäs ulkoasiain hallinnon virkamies. Jos jotain vikaa miehen ominaisuuksista haetaan, niin ehkä sellaisena seikkana on pidettävä sitä, että vakavan sairauden vuoksi hänen puheestaan ei kukaan saanut mitään selvää. Niinpä pahat kielet väittävät, että hänet nimitettiin Moskovan lähetystön johtoon, koska hänen vaimonsa oli pitkään niin sanotusti suhteessa itse presidentti Kekkosen kanssa. Mutta tämä väite ei ole koko totuus asiaan.
Nimittäin puhekyvyttömän Hallaman nostaminen Moskovan suurlähettilääksi saattoi olla Kekkosen poliittista oveluutta. Pienen maamme suurlähettiläs ja Neuvostoliiton supervallan päämies Brezhnev olivat neuvottelutilanteissa samalla viivalla, koska myöskään Brezhnevin puheesta ei varsinkaan miehen loppuvuosina saanut selvää. Lisäksi pääsihteerin kuulo oli niin huono, ettei hän itsekään välttämättä saanut selvää toisten puheesta, joten Hallaman puhekyvyttömyys ei olisi ollut haitaksi keskinäisissä keskusteluissa.
Mansalan kirjassa kerrotaan, kuinka silloinen nuori ja rohkea Neuvostoliiton suurlähetystön virkamies Reino Paasilinna marssi heti uransa alkuvaiheissa Hallaman työhuoneeseen ja totesi tälle suoraan tapaansa, että kaikki ihmettelevät suurlähettilään huonoa kuntoa ja että eikö tämän pitäisi isänmaan edunnimissä ymmärtää vetäytyä eläkkeelle. Hallama ei moista puhetta hyväksynyt, vaan löi nyrkkinsä sellaisella voimalla entiseen J. K. Paasikiven työpöytään, jota oli varmaan hakattu jo Juho Kustin aikaa, että työlamppu sinkosi lattialle. |
|
| Mikkeli – palloilukaupunki | 15.03.2015, 19:33 |
| Katselin eilen telkkarista, miten Mikkelin Kampparit voittivat eilen jääpalloilun Suomen mestaruuden voittamalla Hifk:n sen kotikentällä selvästi. Tietooni ei ole tullut, että joku muu itseni ja Seppo Tiitisen lisäksi seuraisi nykyään jääpalloilua. Saattaa tosin olla, että Seppo Tiitinen, Leppävirran Viri, on tarkkaillut vain pelejä virkansa puolesta. Tiitinenhän on entinen Supon päällikkö. Sen sijaan ennen sotia jääpallo oli maamme seuratuin pallopeli, mutta itse en ole tällä vuosituhannella tavannut ketään tästä jalosta pelistä kiinnostunutta.
Eikä eilinen voitto näytä riittävän mikkeliläisille. Mikkelin Jukurit voitti myös jääkiekon Divarin runkosarjan, vaikka mukana oli ensi kaudeksi SM-liigaan hyväksytty Kouvolan Kookoo. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kouvolalaiset putoavat mestaruuskamppailusta jo heti pudotuspelien alkuvaiheessa, ja niinpä Mikkelissä saattaa syntyä ihan perusteltua närää ja pahaa mieltä, ellei Jukureita kelpuuteta myös Liigaan.
Kuopiossakin odotellaan vesikielellä Kalpan ja mikkeliläisten uusia kohtaamisia, joissa ennen oli kovasti tuntehen paloa. Jukureiden valmentajakin taisi kymmenisen vuotta sitten saada turpaansa niin, että tukka lähti innokkaalta Kalpa-fanilta Niiralan jäähallin ovella. Ettei vain lyöty ollut peräti maajoukkueestakin tuttu Risto Dufva?
Eikä jääpallopelien menestys näytä riittävän mikkeliläisille. Viikko sitten MP:n A-nuoret kohtasivat SM-karsinta sarjan pelissä Kupsin vastaavan yhdistelmän, joka viime kesänä voitti ylivoimaisesti Suomen mestaruuden. Menin paikan päälle katsomaan, koska uskoin näkeväni maali-ilottelun, kuten tapahtuikin.
Kups hallitsi peliä selvästi. MP hyökkäsi vain neljä kertaa tehden kolme maalia ja laukoen kerran tolppaan. Kups ei tehnyt maaliakaan ja hävisi 0-3. Mutta seuratessani paikalle saapuneiden runsaslukuisten pelaajien vanhempien, isovanhempien ja tyttöystävien riemua, huomasin itsekin pitäväni vierailijoiden puolta. He tekivät mielestään jalkapallohistoriaa voittamalla selvästi paremman joukkueen selvästi tämän kotikentällä.
Ja onhan mikkeliläisjalkapallojoukkueet olleet aina jotenkin osa Suonenjoen palloiluhistoriaa. Jostain syystä parhaat Suonenjoen Pallon miehet siirtyivät ennen Mikkeliin, eivät koskaan Kuopioon. Kuopio halusi siihen aikaan tulla toimeen omillaan, toisin kuin nykyään, jolloin Kups on lähinnä muukalaislegioona, on tapana. |
|
| Uukuniemen kirkonmäellä | 15.03.2015, 09:44 |
| Vaikuttaa vahvasti siltä, että hiihtokelit alkavat olla ohi Uukuniemellä. Kovasti oli jo pälvipaikkoja kirkonmäellä. Katsoin nimittäin äsken Talvisodan päättymisen muistotilaisuuden Yle Areenalta. Uukuniemen kirkonmäki oli ihan sopiva talvisodan päättymisjuhlan pitopaikka.Talvisota puraisi pahasti pitäjää, koska sikäläiset miehet olivat Kollaajoella, joka taisi olla sodan toiseksi pahin paikka.
Pahin paikka oli Summa ja sekin taistelu liittyy Uukuniemen historiaan. Summassa suomalaisten linjojen läpi tuli divisioona, joka oli koottu Tverin Karjalasta. Sinne Uukuniemen alkuperäisväestö siirtyi savolaisten tieltä 1600-luvulla. Summan puhkaisijat olivat tavallaan paluumuuttajia. Tverin karjalaisten menetykset Toisessa maailmansodassa olivat hirvittävät.
Muistojuhlan voi katsoa Yle Areenalta tästä linkistä: http://yle.fi/uutiset/video_talvisodan_paattymisesta_75_vuotta __uukuniemen_kirkon_kellot_ soivat_rauhan_kunniaksi/7866702?ref=leiki-uup
Uukuniemen kirkonmäki on mielenkiintoinen paikka. Tien länsipuolella kohoaa kirkko ja itäpuolella noin 30 metrin päässä kellotapuli. Havaintoni saattaa olla liian vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, mutta mielestäni kirkon tornin huipulla ristin alla on kullattu omena, joka on Ruotsin vallan symboli, mutta sen sijaan tapulin harjalla on kullattu sipuli, joka kuvastaa Venäjän valtaa. Idän ja lännen raja näyttää kulkevan juuri Uukuniemen kirkon mäellä.
Ainakin heti talvisodan jälkeen idän ja lännen raja oli selvä, sillä sikäläisten venäläisten joukkojen esikunta majoittui tapuliin. Välirauhan aikana rajaa tarkastettiin uudelleen ja se siirtyi pari kilometriä idemmäksi. Tosin rajan tarkka sijainti lienee ollut epäselvä alan asiantuntijoillekin. Suomalaisen rajavartioston päällikkö kapteeni Torikka nimittäin katosi kesällä -40 ollessaan suorittamassa virkatehtäviään rajalinjalla. Kyläläiset olivat kuulleet laukauksia ja yleinen käsitys oli, että Torikka ammuttiin ja painettiin turpeeseen. Joku vuosi sitten ilmestyi eräs suomalaisten sotavankien kohtaloista kertova tutkimus, joka perustui Neuvostoliiton auenneisiin arkistoihin. Kirjasta paljastuu, että Torikka todella ammuttiin, mutta se tapahtui vasta Moskovassa joulukuussa -41. Pitkäänpä miestä kuultiin. |
|
| Isänmaallinen mies | 13.03.2015, 19:51 |
 Minua, kirjeen mukaan kunnioitettua kansalaista, joka on allekirjoittaneesta puhuttaessa yllättävä luonnehdinta, on lähestytty kirjeitse Kuopion Isänmaallisen Seuran taholta. Kirjeessä kerrotaan, että vakuutettuna siitä, että minä harrastan Seuran isänmaallisia tarkoituksia, minut kutsutaan seuran jäseneksi ja toivotaan, että minä uuraasti edistän seuran pyrinnöitä. Tuollaisen kirjeen saaminen on mieltä ylentävä tapahtuma. Minulla on nyt sitten vallan todistus siitä, että olen todella isänmaallinen mies.
Olen vakaassa uskossa, että tuon kutsukirjeen sanamuodon ovat noin 120 vuotta sitten laatineet Minna Canth, Juhani Aho 20 v ja hänen silloinen tyttöystävänsä venäläinen aatelisnainen Elisabeth Järnefelt 42 v, joten tunnen olevani osa suurta historiallista jatkumoa ja aion todellakin uuraasti edistää seuran pyrinnöitä.
Esimerkiksi ensi maanantai-iltana aion hakeutua Museon kokoushuoneeseen kuulemaan Oula Silvennoisen esitelmää suomalaisesta fasismista. Mikäpä onkaan sen mielenkiintoisempi aihe. Kuopion Isänmaallinen seura järjestää nykyään kaupungin parhaat yleisötilaisuudet. Aiemmin parhaat luennot kuultiin arkkipiispa Leon järjestämissä tilaisuuksissa, mutta jostain syystä näitä tapahtumia ei enää ole viime aikoina ollut. |
|