| K-P Kyrö olympiakomitean puheenjohtajaksi | 24.10.2020, 16:03 |
| Kirjoitinpa taas pari päivää sitten ropakantaa, kun epäilin olympiakomitean puheenjohtajaehdokasta Susanna Rahkamoa sivistysporvariston, eli ts. siis Kokoomuksen, edustajaksi. Siitä asiasta ei ole täyttä varmuutta, mutta se on varmaa, että hänen isänsä entinen Helsingin kaupunginjohtaja Kari Rahkamo oli kokoomuksen miehiä. Lisäksi hän oli kovaa urheilumies, joka jo 60 vuotta sitten pomppi kolmella loikalla 16,40 m, joka nykyäänkin olisi kova tulos. Rooman olympialaisissa Rahkamo sijoittui lajissaan kahdeksanneksi.
Hieman ihmettelen sitä, ettei maassamme vallassa olevalla punavihreällä rintamalla ole asettaa ehdokasta yhteiskunnallisesti tärkeään olympiakomitean puheenjohtajan virkaan. Itse esittäisin punavihreän rintaman ehdokkaaksi entistä työläishiihtäjää ja maailmankuulua hiihtovalmentajaa Kari-Pekka Kyröä. Olen nähnyt ja kuullut miestä muutama vuosi sitten Kuopion kaupungintalolla arkkipiispa Leon vieraana, kun hän kävi kertomassa Lahden mömmönhiihtojen tapahtumista ja sain silloin miehestä sen vaikutelman, että hänessä olisi ainesta vaikka kovahermoiseksi kriisiaikojen pääministeriksi, jonka ilme ei värähtäisi kovissakaan paikoissa, vaikka vastassa olisi itse Putin.
Muistanpa, miten nuoruudessani silloinen SMP-puolue, jonka tunnuslauseena oli muistaakseni SMP – neljä kirjainta joihin voi luottaa, lupasi poistaa maastamme työttömyyden sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa. Itse uskon vankasti, että jos K-P Kyrö valittaisiin olympiakomitean puheenjohtajaksi, maamme kilpaurheilu nousisi maailman huipulle sanotaan nyt vaikka neljässä kuukaudessa.
Poliittista kannatustakin K-P:lla varmasti on, koska hänen isänsäkin valittiin juuri valtavalla äänivyöryllä saamelaisvaltuustoon, vaikka hänen saamelaisuudestakaan ei ollut ihan täyttä varmuutta. |
|
| Suuria tunne-elämyksiä | 23.10.2020, 15:59 |
| Jalkapallo synnyttää suuria tunne-elämyksiä toisin kuin useimmat muut kulttuurimuodot. Eilenkin laahustin kotiin pilkkopimeässä syysvihmaisessa säässä melkeinpä nyyhkytyksiä päästellen. Harvoin olen niin pohjalla elämässäni ollut. Nimittäin väsynyt, vammainen ja hyvin ilottomasti pelaava mestaruutta puolustava Kups oli selvästi sarjanousija Valkeakosken Hakaa parempi ja hallitsi ottelua, mutta niin vain vieraat voittivat 2-3.
Ja ennen kaikkea tapa, jolla vieraat voittivat saivat minut melkein nyyhkimään. Kups meni ottelussa helposti johtoon ja toinenkin maali roikkui jo ilmassa, kuten urheilukielellä sanotaan, mutta sitten Haka pääsi hyökkäämään ja ampumaankin kohti maalia vaarattoman näköisesti, mutta pallo osui puolustajan jalkaan, otti siitä kerrassaan kummallisen kimmokkeen ja leijaili tarkasti takaylänurkkaan ohi hölmistyneen maalivahdin.
Toinen Hakan tasoittava maali vartti ennen loppua oli kaunis tekomaali, jonka jälkeen kuopiolaiset alkoivat hyökkäämään epätoivon vimmalla hakien voittomaalia, jonka turvin kamppailu mestaruudesta olisi vielä hyvällä onnella jatkua. Mutta pelin viime hetkillä Haka hyökkäsi keksen Kupsin painostuksen kolmannen kerran ja niinhän siinä kävi, kuin jo aavistelinkin. Lisäajan viimeisellä sekunnilla pallo leijaili jälleen Kupsin takaylänurkkaan, ja voi sitä valkeakoskelaisten riemua.
Nyt sitten täytyy vain toivoa, että Veikkausliiga lopetetaan etuajassa runkosarjan jälkeen, jota on vielä Kupsilla yksi ottelu jäljellä ja loppusarja jätetään pelaamatta, koska siinä tapauksessa kuitenkin hopea tulee hyvällä onnella Kuopioon, joka sekään ei ole häpeä. Kupsilta nimittäin alkavat miehet loppua. Joko kiivas ottelutahti tai sitten Keskuskentän keinonurmi tai molemmat syyt yhdessä vammauttavat miehiä niin, että Kupsilta alkavat olla miehet lopussa.
Eilenkin kannettiin heti pelin alussa paareilla kentältä kuopiolaisten kova alapään lukko ja vanha Latvian maajoukkueratsu Igors Tarasovs reisivamman vuoksi. Viikko sitten päättyi syyskuun pelaajaksi valitun Nana Boetangin kausi samasta syystä. Molemmat rampautumiset tapahtuivat ihan vaarattoman näköisissä tilanteissa. Eilisen tunnemyrskyjä synnyttävän kulttuuritapahtuman huippuhetket näkyvät alla olevasta linkistä.
https://www.youtube.com/watch?v=e-zjOlgb_PA
|
|
| Olympiakomitean puheenjohtajuus | 22.10.2020, 16:21 |
| Vaikka 1930-luku näyttää palaavan ja vaikka sen seurauksena perinteinen sivistysporvaristo näyttää häviävän ja tilalle nousee johtajakeskeinen vahvasti kansallismielinen äärioikeisto, jollaisia monet ennen kutsuivat natseiksi, niin Suomen olympiakomitean puheenjohtajuudesta kamppailtaessa kaikki neljä ehdokasta ovat perinteisen sivistysporvariston edustajia, joka on tietysti hyvä asia.
Hyvä asia on myös se, että kaikilla neljällä kokoomuslaisella puheenjohtajaehdokkaalla on vankka urheilutausta. Ilkka Kanerva, Sari Multala ja Susanna Rahkamo ovat kaikki entisiä menestyneitä kilpaurheilijoita, mutta sen sijaan Jan Vapaavuoren urheilutausta on tuntemattomampi, mutta miehen rikosrekisteri paljastaa hänet entiseksi kamppailulajien harrastajiksi.
Ihmettelen muuten, ettei maamme porvariston vankempi osapuoli, eli Perussuomalaiset, ole mukana puheenjohtajataistossa, vaikka heillä olisi monia vahvoja ehdokkaita tähän erittäin hyväpalkkaiseen ja ymmärtääkseni aika vähätöiseen tehtävään. Esimerkiksi lupsakka savolainen kansanedustaja ja maastanoston maailmanennätyksen haltija Ano Turtiainen, jämäkkä pohjalainen kansanedustaja ja entinen painija Juho Mäenpää tai europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen olisivat ihan edustavia olympiakomitean puhenjohtajia.
Moni tietysti ihmettelee, onko Teuvo Hakkarainen urheilumiehiä, mutta kyllä hän on. Edellisten eduskuntavaalien alla hän poseerasi lehtikuvassa yhdessä silloisen Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon kanssa jollakin punttisalilla. Touko Aaltoa ei valittu eduskuntaa henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi, mutta Teuvo Hakkarainen sinne valittiin juuri henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi. |
|
| Tommy Salo ja Arto Tolsa | 21.10.2020, 15:55 |
| Lehdistä olemme tänään saaneet lukea, että maailmankuulu ruotsalainen jääkiekkomaalivahti Tommy Salo on löytynyt sammuneena autostaan, ja lisäksi miehen alkoholista on löydetty yli kolme promillea verta. Salo ei siis näytä vieläkään täysin toipuneen Salt Lake Cityn olympialaisten vastoinkäymisestään.
Silloinhan valkovenäläisen puolesta kentästä laukoma kiekko kopsahti Salon kypärään ja jaksoi siitä juuri ja juuri pompata maaliin. Silloin tapaus huvitti suuresti koko jääkiekkoa seuraavaa maailmaa, eli promillen sadasosaa ihmiskunnasta, mutta ruotsalaiset eivät nähneet asiassa mitään huvittavaa, koska Ruotsi hävisi ottelun eikä voittanutkaan olympiakultaa kuten tavallisesti.
Varsinkin meitä suomalaisia tapaus huvitti suuresti, koska yleensä länsinaapuri on onnekas kaikessa ja huvituksen määrään vaikutti varmasti myös se, että ainakin Salon sukunimi on suomalainen ja häntä voisi sen vuoksi pitää jonkinlaisena isänmaan petturina, vaikka mies itse ei tiettävästi myönnä suomalaisia sukujuuriaan.
Mutta kyllä Salo on selvästi suomalainen, sillä tuossa hänen moottoritielle sammumisessakin on jotain hyvin suomalaista. Nimittäin myös jalkapalloilija Arto Tolsalle kävi samalla tavalla, kun hän oli Belgiassa ammattilaisena. Silloin tapauksesta ei noussut mitään kohua, vaan Tolsan löytäneet poliisit herättelivät miehen autostaan ja sen jälkeen toinen poliisiauto saatteli Tolsan autoa etupuolella ja toinen takapuolella, kun tämä Belgiassa erittäin arvostettu jalkapalloilija opastettiin kunniasaatossa kotiinsa eikä siitä mitään skandaalia tai oikeusjuttua tehty, koska Belgia on vapaamielisen alkoholipolitiikan maa. |
|
| Sakon paikkoja | 20.10.2020, 16:51 |
| Jokin aika sitten kerroin, ettei Tapio Rautavaara saanut koskaan liikennesakkoja, vaikka ajeli vuosikymmenien aikana miljoonia kilometrejä Suomen maanteillä. Tapsa – koko kansan reissumies kirja kuitenkin paljastaa, että ainakin kerran sakot olivat hyvin lähellä, kun poliisit pysäyttivät hänet Helsingissä ja väittivät, että nyt olisi sakkojen paikka.
Tapsa oli asian johdosta kysynyt virkavallan edustajilta, että ”kuinkas paljon haluatte.” Kun vastausta ei kuulunut, kysyi hän uudestaan, että ”kuinkas paljon haluatte”. Kun vastausta ei kuulunut ilmoitti Rautavaara tulevansa illalla esiintymään poliisien pikkujouluun ja että sovitaan palkkio sitten. Nykyäänhän moisesta menettelystä käynnistyisi laaja korruptiotutkimus ja MOT-ohjelma käsittelisi asiaa, joka tietysti oikein onkin.
Tapio Rautavaaran manttelinperijä Kari Tapio ei sen sijaan Rautavaaran tapaan välttynyt ylinopeussakoilta ja kerrankin ainakin Savossa kiertävä tarinan mukaan, kun mies oli jälleen kerran pysäytetty, hän oli ihmetellyt, etteikö poliiseilla tosiaankaan ole muuta tekemistä, kun esimerkiksi Kyllikki Saaren murha on vieläkin selvittämättä. Tarinan mukaan tuosta huomautuksesta tuli vielä 500 markan sakon korotus; silloin elettiin vielä markka aikaa. Antti Heikkisen kirjan mukaan joskus vuosia myöhemmin vastaavassa tilanteessa poliisiauton takapenkillä sakkoa kirjoittava virkavallan edustaja oli jo heti kättelyssä huomauttanut, ettei nyt sitten mitään mainintaa Kyllikki Saaresta.
Muuten 102-vuotiaaksi eläneestä kuvataiteilija Sigrid Schaumanista kerrottiin, että hänkin olisi joskus iloisella 1970-luvulla syyllistynyt ylinopeuteen ja kun poliisi sakkoa kirjoittaessaan oli tiedustellut, onko vanha rouva aiemmin ollut virkavallan kanssa tekemisissä, tämä oli myöntänyt näin tapahtuneen silloin, kun hänen veljensä Eugen ampui Bobrikofin. |
|
16.3.2016
| Poitiers´n taistelu vuonna 732 | 16.03.2016, 20:01 |
| Lähes 50 vuotta on minua vaivannut keskikoulun historian opettajan lausunto, jonka mukaan jos kristityt eivät olisi vuonna 732 voittaneen muslimiarmeijaa Ranskan Poitiers´n taistelussa, olisivat avaruuslennot tapahtuneet jo 1700-luvulla. Muslimien tiede edusti ainakin historian opettajani mukaan silloisen maailman huippua.
Eilen yritin löytää ratkaisun minua vuosikymmeniä vaivanneeseen ongelmaan ja riippumatta samaan aikaan käydystä Kalpan ja Pelikaanien välisestä merkittävästä taistelusta, menin Kuopion kirjastokahvilan filosofiakerhoon kysymään Poitiers´ssa käydyn kristittyjen ja muslimien välisen taistelun merkityksestä koko ihmiskunnalle ja varsinkin avaruustutkimukselle. Paikalle oli nimittäin saapunut islamin tutkija Jari Kaukua suoraan Jyväskylästä.
Mutta ei osannut islamin tutkija Kaukua varmasti vastata kysymykseen siitä, viivästyttikö Poitiers´n taistelun lopputulos avaruuslentoja todella 200 vuodella. Sen hän myönsi, että jostain syystä islamilaisen tieteen kehitys kyllä päättyi pian tuon tapahtuman jälkeen, mutta syyt saattoivat johtua kokonaan muista asioista.
Nyt Telluksen tilanne on kuitenkin se, että islamilainen maailma on pudonnut tieteellis-teknisen kehityksen kärjestä ja tuottaa maailman markkinoille taateleita ja mattoja, mutta ei sen monimutkaisempia tavaroita. Iranilaisesta ompelukoneesta olen joskus kuullut ja muistelen, että Egyptissä saatetaan vielä nykyäänkin valmistaa Lada 1200-merkkisiä autoja, jotka ovat vaadittavalta tekniikaltaan melkein ompelukoneen luokkaa, mutta ihastusta ja kateutta nämäkään tuotteet eivät naapurikansoissa ole aiheuttaneet. |
|
| Lisää korkeatasoista suomalaista kulttuuria | 15.03.2016, 19:24 |
| Niin vain alkaa vanhan miehen humeettirasia sassaroimaan, kuten Päätalon Kassu asian ilmaisisi. Eilen en ollenkaan muistanut korkeatasoisen suomalaisen kulttuurin todellisia helmiä luetellessani Kiimaisia poliiseja. Onneksi Savon Sanomien kulttuuritoimitus muistutti minua tänä aamuna asiasta kertoessaan, että kyseinen sarja julkaistaan maaliskuussa DVD-versiona.
Tuollaista uutista olen odottanutkin jo 24 pitkää vuotta. Kiimaisissa poliiseissa olisi kulttielokuvan ainesta. Muuta en tosin sarjasta muista, kuin että siinä esiintyi vajaan metrin mittainen voimanostoa harrastanut lyhytkasvuinen herra, jollaisia ennen kutsuttiin kääpiöiksi ja kanniskeli vaivatta olkapäällään isokokoisia poliiseja. Senkin muistan, että pääosaa, eli erityisen kiimaista poliisia, esitti Taisto Reimaluoto, joka on oikeasti Kärkkäälän Perämaan Sikasia.
Syömäköyhänä miehenä en varmaankaan osta kyseistä ilmeisen hintavaa DVD-levyä, mutta mikäli vaikkapa Sodankylän elokuvafestivaali omistetaan joskus Kiimaisille poliiseille, ajan polkupyörällä paikan päälle nauttimaan esitystelttaan nauttimaan korkeatasoisesta suomalaisesta kulttuurista. Jotenkin Kiimaiset poliisit sopisivat hyvin Sodankylän henkeen.
Wikipedia tietää kertoa Kiimaisista poliiseista seuraavaa; tosin eduskunnan oikeusasiamiehen nyrkkeilyseuran olen itse lisännyt, jota asiaa Wikipediakaan ei tiennyt:
Kiimaiset poliisit on huhti-toukokuussa 1993 Yle TV2:ssa esitetty Jouko Turkan ohjaama televisiosarja. Se koostui viidestä tunnin pituisesta jaksosta. Kiimaiset poliisit sai ristiriitaisen vastaanoton ja aiheutti jopa kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Kysymyksen tehneet kansanedustajat Sulo Aittoniemi ja Maunu Kohijoki epäilivät sarjan pilaavan Suomen poliisin maineen.Kohijoki pyysi hallitusta hyllyttämään sarjan vielä esittämättömät jaksot ja halusi myös oikeusasiamiehen selvittävän, onko Yleisradio rikkonut ohjelmatoiminnan säännöstöä esittämällä ”poliisivoimia rienaavaa” sarjaa. Oikeusasiamies Jacob Söderman (Helsingin Jyry) ei kuitenkaan katsonut Yleisradion ohjelmapolitiikkaan puuttumisen kuuluvan toimenkuvaansa ja kehotti sulkemaan television, mikäli ohjelma ei miellytä. Ilta-Sanomien kriitikko kehui sarjaa Kiimaisia poliiseja ei ole esitetty uusintana tekijänoikeudellisista syistä, eikä sitä ole julkaistu DVD:llä tai videona.Turun Sanomien mukaan yksi sarjan pääosissa olevista näyttelijöistä on kieltänyt uusintojen esittämisen sekä kaupallisen julkaisun. Sarja julkaistaan DVD:llä maaliskuussa 2016.
|
|
| Hyvätasoista suomalaista kulttuuria tarjolla | 14.03.2016, 18:53 |
| Nykyinen menestyskirjailija Tuomas Kyrö oli parikymmentä vuotta sitten murrosikänsä pahimmassa syrjäytymisvaarassa ollut nuori, joka oli kuitenkin vahvasti kansallismielinen ja halusi varjella suomalaista kulttuuria erilaisilta ulkomaisilta uhilta. Tarina on tuttu tänäkin päivänä, koska yleensä ammattikoulun sopeutumisvaikeuksien vuoksi kesken jättäneet nuoret miehet ovat yleensä niitä, jotka katsovat kuuluvansa parempaan pohjoiseen rotuun kuin muunmaalaiset ja siksi he vastustavat muunmaalaisia .
Nuorena vihaisena miehenä Tuomas Kyrö piti nimenomaan tv:n Kummeli-sarjaa puolustettavana suomalaisena kulttuurina. Kohta alkaa TV2 Kummeli-sarjan uusinta noin 20 vuoden takaa. Suomi oli silloin historiansa syvimmässä lamassa, mutta Kummelin avulla se pumpsahti hetkeksi maailman ykköseksi lähes kaikissa asioissa. Nähtäväksi jää tapahtuuko nyt sama ilmiö.
Muuten samoihin aikoihin 90-luvulla maatamme nosti lamasta myös Mtv:n Hyvät, pahat ja rumat-sarjat. Isänmaa on nykyään sellaisessa vaarassa, että sekin sarja olisi syytä uusia. Ja muistanpa vielä samoilta ajoilta Hyvät herrat-sarjan. Eivätköhän nekin nauhat ole jossain tallessa ja niilläkin voisi nostaa Suomen nousuun. |
|
| Pasaset | 13.03.2016, 19:25 |
| Pasaset ovat tunnettua kuopiolaista jalkapalloilija ja nyrkkeilijä sukua. Maamme jalkapallohistorian kuudenneksi paras palloilija Atik Ismail on muistellut, miten häntä HJK:n miehenä ennen suorastaan pelotti, kun kuuli kolmen Kupsissa puolustajina pelanneiden Pasasten veljesten askelten tömisten lähestyvän kolmesta eri ilman suunnasta.
Eilen Kupsin a-juniorit kohtasivat karsintasarjassa hyvin menestyneen Ilveksen joukkueen. Alussa näyttikin kovasti pahalta, vieraat hallitsivat peliä ja siirtyivät nopeasti johtoon. Sitten yksi tamperelainen sotkeentui jaloistaan Pasaseen, joka lienee jonkun Atik Ismailia pelotelleen Pasasen poika. Napauttipa vierailija muutaman kerran a-juniori Pasasta säärillekin, joka sitten aika huomaamattomasti vastasi yhdellä napautuksella. Huudosta päätellen kupsilaisen teräsnastat osuivat ilvesläisen ns. arkaan paikkaan.
Ulosajohan siitä tietysti seurasi, ja kuten yleensä tällaisissa tilanteissa käy, vajaamiehisenä pelaava joukkue terhistäytyi ja otti pelin hallintaansa. Kups voitti 4 – 2. Sellainenkin harvinaisuus nähtiin, että rangaistuspotkusta tehtiin Keskuskentällä maali. Jostain syystä neljä edellistä Keskuskentällä näkemääni rangaistuspotkua ovat epäonnistuneet.
Tosin nytkin ensimmäisellä kerralla maalivahti torjui, mutta tuomari määräsi jostain minulle käsittämättömästä syystä laukauksen uusittavaksi; ehkä maalivahti liikkui ennen aikojaan ja toinen kerta sitten toden sanoi. Olen sitä mieltä, että sääntöjä pitäisi muuttaa niin, että maalivahti saa rankkaritilanteessa liikkua miten vain, kunhan pysyy alueellaan. Nykysääntö jättää tuomarille liiaksi tulkintavaltaa. |
|
| Verevää kansanhuumoria | 12.03.2016, 19:19 |
| Tässä on hieman lisää puolustusministeri Jussi Niinistön ihastelemaa verevää kansanhuumoria kansanhumoristisilla kuvilla tehostettuina. Wikipediasta kopioimieni valokuvien tekijänoikeudet ovat jo umpeutuneet, joten rohkenen niitä hyödyntää. Kuvatekstin mukaan lapualaiset Iisakki Valkama ja Nuutti Nummikoski Vaasan oikeustalon ulkopuolella kirjapainojupakan (28.3.1930) todistajan, Työn Äänen faktorin Eino Niemisen kimpussa.
Kirjapainojupakan taustalla oli tapaus, jossa Lapuan liikkeen edustajat tekivät vähän jäynää kansalaisille, joista he eivät liiemmälti tykänneet ja rikkoivat kangeilla työväen lehden koneet. Rikosta käsiteltiin oikeudessa ja Niemisen, jonka Etsivä Keskuspoliisi (EK) oli vihjannut olevan punaupseeri, vetivät lapualaiset oikeustalosta ulos ja pahoinpitelivät, samoin kuin toistakymmentä muuta paikalla ollutta poliisien turvatessa tapahtumaa. Eino Niemisen revittyjen housujen kaistaleet jaettiin halukkaille ”kommunisminvastaisen taistelun muistoesineinä”. Valokuvat otti helsinkiläinen lehtikuvaaja Paavo Poutiainen, joka yllytti väkijoukkoa pahoinpitelemään Niemistä saadakseen parempia kuvia. En ole varma täysin huvittaisiko puolustusministeri Niinistöä, jos vaikkapa aikamme anarkistit kohtelisivat häntä itseään samalla tavalla ja hänen housujensa revittyjä suikaleita myytäisiin vaikkapa ”fasisminvastaisen taistelun muistoesineinä”.
|
|
17.3.2015
| Ulvilan kummallinen murhamysteeri | 17.03.2015, 19:01 |
| Areenalla näkyy vielä nelisen viikkoa dokumentti Ulvilan murhamysteeristä. Sen löytää tästä linkistä:http://areena.yle.fi/tv/2689828
Kummallinen tapaus on tuo Ulvilan tapaus. Luulimme jo reilut kahdeksan vuotta sitten heti tapauksen jälkeen siitä lehdistä luettuamme työpaikan kahvipöydässä mysteerin ratkaisseemme. Uhri oli opiskellut Kuopiossa ja hän liikkui erään aikalaistodistajan mukaan huomiota herättävän kiinteästi isokokoisen kaverinsa seurassa. Tämä ystävä hukkui noin vuorokausi murhan jälkeen. Ystävykset olivat opiskeluaikanaan tehneet mm. tutkielmia homoseksuaalisuudesta.
Luulimme silloin, ettei poliisi ollut perillä tästä mielenkiintoisesta sivujuonteesta ja pohdiskelimme, että pitäisikö tutkijoille antaa vinkki mahdollisesta ihan uudenlaisesta tutkintalinjasta. Eilinen dokumentti paljasti kuitenkin, että poliisi tiesi tämänkin asian, mutta ohjelma paljasti myös, ettei hukkunut ollut poliisien mielestä tekijä. Kuopiolainen harrastelijasalapoliisiryhmä oli siis valinnut väärän tutkimuslinjan.
Kummallinen tapaus on myös se, että myöhemmin surmatun vaimo tuomittiin uuden miesystävänsä kanssa pitkiin vankeusrangaistuksiin pedofiliasta ja lasten pahoinpitelyistä. Uusi miesystävä sai 10 vuotta ja vaimo seitsemän vuotta vankeutta. Yleensä noin kovia rangaistuksia saa henkirikoksista, joten teot ovat olleet rankkoja.
Kummallinen tapaus on sekin, että dokumentissa paljastettiin, että surmattu perheenisä oli lukuisa kertoja ennen kuolemaansa ollut puhelimitse yhteydessä porvoolaiseen poliisimieheen, joka ei tosin osannut kertoa syytä soittoihin. Myöhemmin kyseinen poliisimies teki yhdessä vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhan. Avioparilla oli nettitietojen mukaan, joihin ei tosin aina ole luottamista, ollut sijoituslapsia, jotka sosiaalityöntekijät olivat kuitenkin ottaneet vähän aiemmin huostaan.
Se saa ilmeeni mietteliääksi. Kummallisista Ulvilan mysteeriin liittyvistä yhteensattumista likainen mielikuvitukseni on työstänyt kummallisen uskottavan selityksen kummallisella tapahtumasarjalle.
|
|
| Kohti kaaoksen pitkää yötä | 16.03.2015, 18:00 |
| Eläkkeellä oleva suurlähettiläs Arto Mansala, joka on syntyjään Kuopion poikia, on julkaissut ajankohtaiset muistelmansa, joissa käsitellään varsinkin Neuvostoliiton romahdusta. Kirja on vaikuttavalta nimeltään Kohti kaaoksen pitkää yötä. Jotenkin taas tuntuu historia olevan toistamassa itseään ja Venäjä on jälleen matkalla kohti kaaoksen pitkää yötä.
Suurlähettiläs Mansala ei ole ainut diplomatiassa kunnostautunut Kuopion poika, sillä Neuvostoliiton suurlähettiläs Jaakko Hallama oli myös kalakukkokaapunnista. Hallama oli syntyjään Airaksisia, mutta muutti nimensä joskus 1930 luvulla. Hallamalla taisi olla sukusiteitä Kuopion mahtisuku Hallmanneihin, johon uusi sukunimikin lievästi viittaa.
Jaakko Hallama oli varmasti erinomaisen kyvykäs ulkoasiain hallinnon virkamies. Jos jotain vikaa miehen ominaisuuksista haetaan, niin ehkä sellaisena seikkana on pidettävä sitä, että vakavan sairauden vuoksi hänen puheestaan ei kukaan saanut mitään selvää. Niinpä pahat kielet väittävät, että hänet nimitettiin Moskovan lähetystön johtoon, koska hänen vaimonsa oli pitkään niin sanotusti suhteessa itse presidentti Kekkosen kanssa. Mutta tämä väite ei ole koko totuus asiaan.
Nimittäin puhekyvyttömän Hallaman nostaminen Moskovan suurlähettilääksi saattoi olla Kekkosen poliittista oveluutta. Pienen maamme suurlähettiläs ja Neuvostoliiton supervallan päämies Brezhnev olivat neuvottelutilanteissa samalla viivalla, koska myöskään Brezhnevin puheesta ei varsinkaan miehen loppuvuosina saanut selvää. Lisäksi pääsihteerin kuulo oli niin huono, ettei hän itsekään välttämättä saanut selvää toisten puheesta, joten Hallaman puhekyvyttömyys ei olisi ollut haitaksi keskinäisissä keskusteluissa.
Mansalan kirjassa kerrotaan, kuinka silloinen nuori ja rohkea Neuvostoliiton suurlähetystön virkamies Reino Paasilinna marssi heti uransa alkuvaiheissa Hallaman työhuoneeseen ja totesi tälle suoraan tapaansa, että kaikki ihmettelevät suurlähettilään huonoa kuntoa ja että eikö tämän pitäisi isänmaan edunnimissä ymmärtää vetäytyä eläkkeelle. Hallama ei moista puhetta hyväksynyt, vaan löi nyrkkinsä sellaisella voimalla entiseen J. K. Paasikiven työpöytään, jota oli varmaan hakattu jo Juho Kustin aikaa, että työlamppu sinkosi lattialle. |
|
| Mikkeli – palloilukaupunki | 15.03.2015, 19:33 |
| Katselin eilen telkkarista, miten Mikkelin Kampparit voittivat eilen jääpalloilun Suomen mestaruuden voittamalla Hifk:n sen kotikentällä selvästi. Tietooni ei ole tullut, että joku muu itseni ja Seppo Tiitisen lisäksi seuraisi nykyään jääpalloilua. Saattaa tosin olla, että Seppo Tiitinen, Leppävirran Viri, on tarkkaillut vain pelejä virkansa puolesta. Tiitinenhän on entinen Supon päällikkö. Sen sijaan ennen sotia jääpallo oli maamme seuratuin pallopeli, mutta itse en ole tällä vuosituhannella tavannut ketään tästä jalosta pelistä kiinnostunutta.
Eikä eilinen voitto näytä riittävän mikkeliläisille. Mikkelin Jukurit voitti myös jääkiekon Divarin runkosarjan, vaikka mukana oli ensi kaudeksi SM-liigaan hyväksytty Kouvolan Kookoo. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kouvolalaiset putoavat mestaruuskamppailusta jo heti pudotuspelien alkuvaiheessa, ja niinpä Mikkelissä saattaa syntyä ihan perusteltua närää ja pahaa mieltä, ellei Jukureita kelpuuteta myös Liigaan.
Kuopiossakin odotellaan vesikielellä Kalpan ja mikkeliläisten uusia kohtaamisia, joissa ennen oli kovasti tuntehen paloa. Jukureiden valmentajakin taisi kymmenisen vuotta sitten saada turpaansa niin, että tukka lähti innokkaalta Kalpa-fanilta Niiralan jäähallin ovella. Ettei vain lyöty ollut peräti maajoukkueestakin tuttu Risto Dufva?
Eikä jääpallopelien menestys näytä riittävän mikkeliläisille. Viikko sitten MP:n A-nuoret kohtasivat SM-karsinta sarjan pelissä Kupsin vastaavan yhdistelmän, joka viime kesänä voitti ylivoimaisesti Suomen mestaruuden. Menin paikan päälle katsomaan, koska uskoin näkeväni maali-ilottelun, kuten tapahtuikin.
Kups hallitsi peliä selvästi. MP hyökkäsi vain neljä kertaa tehden kolme maalia ja laukoen kerran tolppaan. Kups ei tehnyt maaliakaan ja hävisi 0-3. Mutta seuratessani paikalle saapuneiden runsaslukuisten pelaajien vanhempien, isovanhempien ja tyttöystävien riemua, huomasin itsekin pitäväni vierailijoiden puolta. He tekivät mielestään jalkapallohistoriaa voittamalla selvästi paremman joukkueen selvästi tämän kotikentällä.
Ja onhan mikkeliläisjalkapallojoukkueet olleet aina jotenkin osa Suonenjoen palloiluhistoriaa. Jostain syystä parhaat Suonenjoen Pallon miehet siirtyivät ennen Mikkeliin, eivät koskaan Kuopioon. Kuopio halusi siihen aikaan tulla toimeen omillaan, toisin kuin nykyään, jolloin Kups on lähinnä muukalaislegioona, on tapana. |
|
| Uukuniemen kirkonmäellä | 15.03.2015, 09:44 |
| Vaikuttaa vahvasti siltä, että hiihtokelit alkavat olla ohi Uukuniemellä. Kovasti oli jo pälvipaikkoja kirkonmäellä. Katsoin nimittäin äsken Talvisodan päättymisen muistotilaisuuden Yle Areenalta. Uukuniemen kirkonmäki oli ihan sopiva talvisodan päättymisjuhlan pitopaikka.Talvisota puraisi pahasti pitäjää, koska sikäläiset miehet olivat Kollaajoella, joka taisi olla sodan toiseksi pahin paikka.
Pahin paikka oli Summa ja sekin taistelu liittyy Uukuniemen historiaan. Summassa suomalaisten linjojen läpi tuli divisioona, joka oli koottu Tverin Karjalasta. Sinne Uukuniemen alkuperäisväestö siirtyi savolaisten tieltä 1600-luvulla. Summan puhkaisijat olivat tavallaan paluumuuttajia. Tverin karjalaisten menetykset Toisessa maailmansodassa olivat hirvittävät.
Muistojuhlan voi katsoa Yle Areenalta tästä linkistä: http://yle.fi/uutiset/video_talvisodan_paattymisesta_75_vuotta __uukuniemen_kirkon_kellot_ soivat_rauhan_kunniaksi/7866702?ref=leiki-uup
Uukuniemen kirkonmäki on mielenkiintoinen paikka. Tien länsipuolella kohoaa kirkko ja itäpuolella noin 30 metrin päässä kellotapuli. Havaintoni saattaa olla liian vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, mutta mielestäni kirkon tornin huipulla ristin alla on kullattu omena, joka on Ruotsin vallan symboli, mutta sen sijaan tapulin harjalla on kullattu sipuli, joka kuvastaa Venäjän valtaa. Idän ja lännen raja näyttää kulkevan juuri Uukuniemen kirkon mäellä.
Ainakin heti talvisodan jälkeen idän ja lännen raja oli selvä, sillä sikäläisten venäläisten joukkojen esikunta majoittui tapuliin. Välirauhan aikana rajaa tarkastettiin uudelleen ja se siirtyi pari kilometriä idemmäksi. Tosin rajan tarkka sijainti lienee ollut epäselvä alan asiantuntijoillekin. Suomalaisen rajavartioston päällikkö kapteeni Torikka nimittäin katosi kesällä -40 ollessaan suorittamassa virkatehtäviään rajalinjalla. Kyläläiset olivat kuulleet laukauksia ja yleinen käsitys oli, että Torikka ammuttiin ja painettiin turpeeseen. Joku vuosi sitten ilmestyi eräs suomalaisten sotavankien kohtaloista kertova tutkimus, joka perustui Neuvostoliiton auenneisiin arkistoihin. Kirjasta paljastuu, että Torikka todella ammuttiin, mutta se tapahtui vasta Moskovassa joulukuussa -41. Pitkäänpä miestä kuultiin. |
|
| Isänmaallinen mies | 13.03.2015, 19:51 |
 Minua, kirjeen mukaan kunnioitettua kansalaista, joka on allekirjoittaneesta puhuttaessa yllättävä luonnehdinta, on lähestytty kirjeitse Kuopion Isänmaallisen Seuran taholta. Kirjeessä kerrotaan, että vakuutettuna siitä, että minä harrastan Seuran isänmaallisia tarkoituksia, minut kutsutaan seuran jäseneksi ja toivotaan, että minä uuraasti edistän seuran pyrinnöitä. Tuollaisen kirjeen saaminen on mieltä ylentävä tapahtuma. Minulla on nyt sitten vallan todistus siitä, että olen todella isänmaallinen mies.
Olen vakaassa uskossa, että tuon kutsukirjeen sanamuodon ovat noin 120 vuotta sitten laatineet Minna Canth, Juhani Aho 20 v ja hänen silloinen tyttöystävänsä venäläinen aatelisnainen Elisabeth Järnefelt 42 v, joten tunnen olevani osa suurta historiallista jatkumoa ja aion todellakin uuraasti edistää seuran pyrinnöitä.
Esimerkiksi ensi maanantai-iltana aion hakeutua Museon kokoushuoneeseen kuulemaan Oula Silvennoisen esitelmää suomalaisesta fasismista. Mikäpä onkaan sen mielenkiintoisempi aihe. Kuopion Isänmaallinen seura järjestää nykyään kaupungin parhaat yleisötilaisuudet. Aiemmin parhaat luennot kuultiin arkkipiispa Leon järjestämissä tilaisuuksissa, mutta jostain syystä näitä tapahtumia ei enää ole viime aikoina ollut. |
|
9.7.2018
| Ilmeikäs ahven | 09.07.2018, 18:23 |
 Ennen Petäisen ahvenet olivat pieniä ja mustia tirrejä kuin pirut ja niitä oli paljon, mutta ilmeisesti järven ahvenkanta on nyt romahtanut melkein anhittomiin ja loppunsa edellä lajin yksilöt ovat kasvaneet valtaviin ulkoisiin mittasuhteisiin. Olen tehnyt inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, etteivät kalat vain pääsisi häiritsemään uisteluharrastustani ja olen siirtynyt käyttämään museaanisia perintövälineitä, mutta siitä huolimatta iski tuo kuvan jättiläisahven uistimeen.
Kala oli vaaksamitalla mitattuna yli 40-senttinen ja koska tuon mittainen hauki painaa noin puoli kiloa ja koska ahven on ruumiin rakenteeltaan huomattavan vanttera, olen alkanut puhumaa saamastani kiloisesta ahvenesta, vaikka sen valehtelematon paino olikin noin 750 grammaa.
Ahven oli koukussa kiinni niin nätisti, että pääsi itse omin avuin irti, joten hetken kalaa ihailtuani ja sen kuvattuani, sääli valtasi mieleni ja vapautin sen jatkamaan elämäänsä lajitoveriensa parissa. Se oli hyvin kaunis ja ilmeikäs ahven ja mielestäni oli kaikessa ilmeikkyydessään jotenkin Ahti Karjalais-vainaan kaltainen. |
|
| Suuri luontoelämys | 08.07.2018, 17:43 |
| Kävin kuntoilumielessä soutamassa uistinta ja koin reissulla kesän suurimman luontolämykseni. Nimittäin Kauppis-Karin laiturilla oli joukko sieviä ulkomaalaistaustaisia mansikanpoimijattaria ongella. Ilmeisesti itäisessä naapurissamme nuoret tytötkin ymmärtävät kalastamisen, kalanperkauksen ja kalaruoan päälle. Suomestahan on nykyään vaikea löytää naisenpuolta, joka suostuisi kaloja edes perkaamaan.
Olin juuri saanut hauentupin ja häivähdyksen omaisesti kävi mielessäni, että soutaisin tyttöjä jututtamaan ja olisin voinut samalla tarjota heille myös kansainvälisenä ystävyyden osoituksena hauentuppeani. Mietin jo kansainvälistä ystävyyttä osoittavan repliikinkin valmiiksi venäjän kielen suppeahkosta sanavarastostani. Ajattelin sanoa, että ”pasalusta, harashoo, seljanka”, mutta sitten tulin järkiini ja jätin tarjoamatta tuppeani tyttösille.
Nimittäin nykyäikana suunnittelemani käytös hyvin helposti tulkitaan seksuaaliseksi ahdisteluksi, josta minulle saattaisi aiheutua tulevaisuudessa hankaluuksia, mikäli menneisyyttäni alettaisiin jostain syystä oikein perusteellisesti perkaamaan. Niin voisi käydä esimerksi siinä tapauksessa, jos tulen hakemaan YK:n pääsihteerin virkaa, koska siinä virassa mielestäni kaivataan oikein hyvvää miestä. |
|
| Mansikka onkin makea epähedelmä | 07.07.2018, 18:10 |
 Muudan ystävällinen mansikkaisäntä toi minulle maistiaiset tämän kesän sadosta. Parhaimmillaan, kuten tänä kesänä näyttää olevan, tämä epähedelmä on kaunis ja makea. Viime kesänä oli niin ei ollut ja silloin kirjoitin blogillani, että minulla on ikävä lapsuuteni yydeneitä, joka oli maukas ja satoisa mansikkalaji, mutta ei pehmeytensä vuoksi kestänyt kuljetusta. Kyllä nykyinen honey-merkkinen lajike on ihan yydenin luokkaa.
Tosin suosittelen ikäisiäni ehtoopuolelle ihmisiä hyödyntämään tienvarsien ahomansikoita. Kun täysin kypysyneitä ahomaniskoita kerää kourallisen ja heittää sen kerralla kitusiinsa, on makuelämys valmis. Vaikka autojen bensoissa ei enää ole lyijyä, en suosittele kuitenkaan tienvarsimarjoja nuorille, joilla on vielä koko elämä edessään. Tuskin nykyisten autojen jarrujen erittämä asbestikaan mikään terveystuote on.
Muuten olen kuullut tapauksesta, jossa tullin tutkimuksissa paljastui, että maahan tuotiin jarrupaloja, joissa ympäristölle vaarallinen asbesti oli korvattu lehmänlannalla. Autoista en mitään ymmärrä, mutta luulen, että ne jarrut olivat ihan paskajarrut. |
|
| Uukuniemen epävirallista historiaa | 10.06.2018, 20:32 |
 Vaikka maailman kirjallisuudenhistoria onkin jo pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, on siitä huolimatta juuri painosta putkahtanut Uukuniemi- juttuja -niminen painotuote. Kyseessä on eräänlainen Uukuniemen epävirallinen historia, eli kirjassa kerrotaan varsinkin niitä asioita, joita syystä tai toisesta ei ole viralliseen historiaan huolittu. Koska monta kertaa hyvä tarina ja todellisuus ovat ristiriidassa, mahdollisen satunnaisen lukijan kannattaa ottaa tämä huomioon kirjaa mahdollisesti tutkiessaan.
Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä se suinkaan ole ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 347-sivuinen aika monta kuvaakin sisältävä julkaisu kohtuuttoman kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset muutaman euron postikulut saattavat siunaantua tämän lisäksi. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.
Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.
|
|
| Ohukainen | 06.07.2018, 16:54 |
 Kuvan lievästi vaurioitunut hävittäjä on ainoa laatuaan maailmassa. Se on amerikkalainen Brewster, jota Suomessa kutsuttiin ilmojen helmeksi, mutta joka kotimaassaan vedettiin ensimmäisen sillä käydyn ilmataistelun jälkeen harjoituskäyttöön, koska se ei pärjännyt alkuunkaan japanilaisten Zeroille.
Keski-Suomen ilmailumuseossa näytillä oleva kone putosi palavana itäkarjalaiseen erämääjärveen, josta se löydettiin reilut 50 vuotta myöhemmin. Kun kone saatiin pintaan, todettiin sen renkaissa vielä olevan täyden ilmanpaineen. Siivissä näkyy muutama luodinreikä, ja ihmetystä herättää keskellä lentäjän istuinta oleva lentokonetykin tekemä ammottava aukko.
Kaikesta huolimatta koneenohjaaja Lauri Pekuri säilyi hengissä. Myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen äänivallin ja myös kaksinkertaisen äänivallin ylittänyt suomalaislentäjä. Olen lukenut hänen muistelmansa, mutta niistä ei paljastunut, mikä pelasti hänet istuimen läpäisseeltä tykinammukselta. Alunperin Pekuri oli sukunimeltään Ohukainen, mutta ilmeisesti hän ei pitänyt alkuperäistä nimeäään sopivana upseerismiehelle. Pekuri yleni everstiksi ja jäi eläkkeelle Karjalan lennoston komentajana.
Venäläiset ovat taitavaa kauppiaskansaa. Tuokin kone myytiin sekä sen löytäneille suomalaisille että amerikkalaisille. Amerikkalaiset ovat lainanneet sen Tikkakosken museolle, heille koneella ei ole suurta tunnearvoa. Suomalaiset sitä kuitenkin arvostavat, sillä sen voitto-tappiotilasto oli meikäläisillä maailman paras 1:32.
Kun suomalaiset ostivat Brevsterit vuonna 1940, maksoivat ne nykyrahassa noin puoli miljoonaa euroa kappaleelta. Kun suomalaiset ostavat nykyisten Hornettien seuraajat, maksavat ne noin 200 kertaa enemmän konetta kohti. Niin muuttuu maailma.
Kuvan Brewster liippaa läheltä itseäni ja myös koko Kärkkäälän kylää. Nimittäin Brewsterin etsinnän käynnisti Heimo Lampi, joka sodassa palveli hävittäjälentäjänä ja rauhanoloissa lakimiehenä edeten lopulta Kouvolan hovioikeuden presidentiksi. Heimo Lampi, joka nuornamiesnä toimi asianajajana Savossa, on kirjoittanut Kärkkäälänkin historiaan liittyvän romaanin Lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, joka teos minullakin on hyllyssäni, mutta se sopisi mainiosti myös Junttilan tuvan seinälle.
Sikälikin tunnen myötämielisyyttä Lampea kohtaan, että hän omalta osaltaan pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan, sillä yhdessä toverinsa kanssa hän ampui alas viisi Heinolaa pommittanutta neuvostopommittajaa. Täysin hän ei pommitusta estänyt, sillä Heinolassa kuoli siinä rytäkässa pari kymmentä viatonta ihmistä. Yksi osuma tuli myös kaupungissa sijainneeseen tuomiokunnan arkistoon ja minulle on kerrottu, että moni kansalainen piti sitä pommia oikeaan paikkaan osuneena, sillä se ratkaisi kerralla monta visaista ongelmaa.
|
|
18.2.2020
| Muureista | 18.02.2020, 18:25 |
| Ensi marraskuussa käydään Amerikassa kenties ihmiskunnan historian tärkein vaali ja epäilen, että Donald Trump voittaa jälleen, koska hänen suuri visionsa muurin rakentamisesta on vielä toteutumatta. Muuriprojektin jatkaminen ja loppuun saattaminen takaa hänelle luultavasti jatkokauden vaativassa virassaan.
Tosin Trump ei ole ensimmäinen poliitikko, joka on hyödyntänyt muuria propagandassaan. Jo Goebbels vaati 30-luvun alussa paksua suojamuuria Saksan ympärille. Sekin projekti viivästyi ja latistui, koska muuri pystytettiin vasta vuonna 1962 ja ainoastaan Berliinin ympärille. Tosin sen rakennushankkeen toteuttajat eivät puhuneet muurista, vaan fasismin vastaisesta suojavallista.
Tuo puhe muurista edusti Goebbelsin retoriikan maltillisempaa puolta. Muutenhan mies oli puheissaan ihmishirviö. Sosialidemokraattien johtohahmo Kurt Schumacher totesikin onnistuneesti, että, ”kansallissosialistien agitaatio vetoaa ihmisen sisäiseen sikaan. Sikäli kuin kansallissosialismissa on mitään sisältöä, se on ensimmäisenä Saksan politiikassa onnistunut täydellisesti valjastamaan inhimillisen typeryyden.”
Samankaltaista sikamaisuuteen vetoavaa agitaatiota on havaittavissa omassakin ajassamme. |
|
| Liian fiksut jalkapalloilijat | 17.02.2020, 18:50 |
| Muistanpa, miten lähes kaksikymmentä vuotta sitten Konsta Hietanen oli suuri lapsitähti sekä laulajana että näyttelijänä. Hän voitti jonkun tenavatähtien laulukilpailun ja oli pääroolissa suositussa elokuvassa Poika ja ilves. Sitten Konsta ilmoitti tähtäävänsä jalkapallossa huipulle ja vetäytyi kulttuuriharrastusten parista.
Hietanen nousikin FC Lahden kantavaksi voimaksi ja keskeiseksi vaikuttajahahmoksi, mutta miesten maajoukkueeseen asti hän ei yltänyt. Seitsemän vuotta sitten hän ilmoitti yllättäen lopettavansa palloilun, vaikka ikä ei vielä miestä painanut ja siirtyvänsä takaisin kulttuurin puolelle. Nyt hän on sitten tehnyt paluun laulajana ja sen asian voi todeta tästä sosialistisesta mediasta löytyvästä linkistä, joka on kuvattu Lahden Sibelius-talon konsertin harjoituksista. Hietanen kajauttaa kappaleen Kertokaa se hänelle siihen malliin, että mielestäni hän on lähes Mauno Koiviston luokkaa laulajana: https://www.youtube.com/watch?v=rSy51btjaqE&fbclid=I wAR3hBit4cmMRGRYcx3GIM2J-EgmKjBE7zpw1ZHlu8AnLPIJK4dgLkjX- ZnwMRGRYcx3GIM2J-EgmKjBE7zpw1ZHlu8AnLPIJK4dgLkjX-Znw
Toinen jalkapalloilun lapsitähti oli Hjk:n miesten joukkueeseen jo 17-vuotiaana noussut Johannes Westö, jota pidettiin lahjakkaampana kuin ikätoveriaan Alexander Ringiä, joka vielä pari vuotta sitten kuului maajoukkueen avauskentälliseen. Westö ehti voittaa miehissä yhden Suomen mestaruudenkin. Muistan nähneeni hänen 17-vuotiaana pelaavan Kupsia vastaan ja hän oli jo silloin kentän parhaita.
Sitten alta kaksikymppisenä hän ilmoitti pitävänsä välivuoden palloilusta ja kiertävänsä vähän maailmaa. Se välivuosi on nyt venynyt kymmeneksi. Wikipedia kertoo hänen aloittaneen filosofian opinnot Helsingin Yliopistossa vuonna 2010. Johannes Westöllä on kultturellit geenit, koska isä on kirjailija Mårten Westö, setä kirjailija Kjäl Westö ja vaari runoilija Claes Andersson, Hifk ja Skdl.
|
|
| Tuleva urheiluoikeuden professori | 16.02.2020, 18:10 |
| Kyllä ei voi moittia tämän hetken suomalaisen naishiihdon tasoa, ei ainakaan liiaksi. Vielä viime vuonna meillä oli montakin lupaavaa nuorta naishiihtäjää, mutta tänä talvena he ovat olleet sijoilla yms., kuten Krista Pärmäkoskea lukuun ottamatta muutkin hiihtäjätyttömme ovat olleet. Naishiihdon suurin toivo on tällä hetkellä Amerikkaan muuttanut reilu nelikymppinen Riitta-Liisa Roponen, joka hyvinkin saattaisi nostaa viestijoukkueemme pronssille seuraavissa suurkoisoissa, jos hänet vain valittaisiin joukkueeseen.
Ikävä tulee Kuitusen, Saarisen ja Variksen aikoja, ja kun tutkin asiaa, niin edellä luetellut jo lopettaneet suurhiihtäjämme ovat jokseenkin Roposen ikäluokkaa. Täysin mahdoton ajatus ei ole, etteivätkö edellä luetellut suurhiihtäjät voisi vielä tehdä menestyksekkään paluun kisaladuille. Tosin Kaisa Variksen tapaus hieman mietityttää.
Voi olla, että pari dopingkäryä ei estäisi hänen paluutaan huipulle, mutta epäilen, ettei Variksen nykyinen siviilivirka mahdollista täyspäiväistä urheilua. Varis nimittäin toimii tällä hetkellä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksen opettajana. Luulen, että hänellä on väitöskirjan teko loppusuoralla eikä ammattihiihtäjäksi paluu väikkärikiireiden vuoksi ole mahdollinen.
Muistelen, että vaikka se uskomattomalta kuulostaa, että Helsingin Yliopistossa on urheiluoikeuden professorin virka. Kaisa Varis saattaa hyvinkin joskus tulevaisuudessa lähteä vahvana ennakkosuosikkina kisaan, kun urheiluoikeuden professorin virkaa täytetään. Hänellä on monipuolista kokemusta tuolta oikeuden alalta. |
|
| Eläkeläislippuko? | 15.02.2020, 20:32 |
| Olen aina ihmetellyt, miten muut ihmiset vanhenevat silmissä, mutta itse säilyn aina yhtä nuorekkaana. Niinpä minua hätkäytti, kun ostaessani eilen lippua Kupsin peliin, lipunmyyjä kysyi, että eläkeläislippuko. Kerroin pitäväni kysymystä loukkaavana, jonka jälkeen myyjä pyysi anteeksi, johon pyyntöön lopulta suostuin.
Kups voitti Sinäjoen jalkapallokerhon 1-0, mutta ne lukemat eivät kuvaa pelin luonnetta. Kups sai ottelussa 12 kulmapotkua ja Sjk yhden ja ne lukemat kuvaavat paremmin pelin luonnetta. Kups oli pelissä selvästi parempi ja ihmettelen, miten sekaisin Seinäjoen asiat ovat. Joukueen budjetti lienee Hjk:n jälkeen toiseksi suurin, mutta menestystä ei pariin vuoteen ole tullut. Valmentajat ovat vaihtuneet ennen tiheästi, mutta nyt näyttää vaihtuvan pelaajatkin. Muut nimet olivat joukkueen kokoonpanossa ihan vieraat, mutta yksi Tikkanen oli kuitenkin mahtunut joukkoon ja sen nimen olen kuullut ennenkin.
Kups lähtee Veikkausliigaan yhtenä voittajasuosikeista ja mikäli mestari ratkaistaisiin painimalla, kuopiolaisten mestaruus olisi selviö, sillä joukkue muistuttaa tällä hetkellä enemmänkin painijoukkuetta. Ilmeisesti uusi norjalaisvalmentaja on panostanut joukkueen fysiikkaan; uudet afrikkalaisvahvistuksetkin on ilmeisesti pestattu sikäläisistä kehonrakennuskilpailuista.
Pikkuisen pelkään, että vaikka Suomen kenttien tiukoissa jalkapalloväännöissä pärjää painimallakin, niin ensi kesän Eurokentillä Kupsin nopeus ja ketteryys eivät tule riittämään vikkeliä ulkomaalaisia vastaan. |
|
| Heil Schicklgruber! | 14.02.2020, 20:58 |
| Luin juuri Benjamin Carter Hettin kirjan Demokratian kuolema – Kuinka Hitler nousi valtaan ja pelkään, että historia toistaa itseään. Vahvojen valtiomiesten johtamassa ajassamme on paljon samaa kuin 1930-luvussa.
Mutta suurmiesten lisäksi sattumillakin on sijansa historiassa. Ehkä kaikki päätyykin hyvin. Hitlerin valtaan nousussakin oli sattumalla sijansa. Yksi myönteinen sattuma miehen urakehityksen kannalta oli se, että hänen isänsä sattui jostain merkillisestä syystä vaihtamaan sukunimensä.
Hitlerin isä oli avioton lapsi ja saattoi jopa olla niin, että tulevan valtakunnanjohtajan vaari oli juutalainen. Tästä asiasta kiistellään ja mielestäni nyt olisi geenitutkimuksen paikka, mikäli Hitlerin geenejä vielä jostain löytyy. Varmaa kuitenkin on, että 39-vuotiaaksi asti Hitlerin isä oli nimeltään Schicklgruber, joka oli hänen äitinsä tyttönimi.
Sitten mies kuitenkin kyllästyi jostain syystä sukunimeensä ja muutti sen Hitleriksi. Epäilen, että ellei nimenvaihdosta olisi tehty, ihmiskunta olisi saattanut säästyä monelta kauheudelta. On nimittäin vaikea kuvitella, että Saksan kansaa, joka silloin edusti ihmiskunnan sivistyksen huippua ja jonka keskimäärinen älykkyysosamäärä on vieläkin peräti viisi pistettä suomalaisia korkeampi, olisi saatu mylvimään Heil Schicklgruber-tervehdystä. |
|
9.9.2013
| Itseluottamus | 09.09.2013, 19:02 |
| Kiittääkäämme ja ylistäkäämme Suomen koripallomaajoukkuetta. Varsinkin Venäjä-ottelu oli suurta draamaa. Sitä seuratessani tuli mieleeni, kuinka joitakin vuosikymmeniä sitten katselin telkkarista, kun silloinen suuri ja mahtava Neuvostoliitto ja Ruotsi pelasivat käsipallon Em-loppuottelussa.
Haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi aivan loppuhetkille asti, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Jatkoajalla haalistuneet punapaidat hallitsivat taas peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti. Lisäjatkoajallakin haalistuneet punapaidat hallitsivat peliä selvästi, kunnes viime sekunneilla Ruotsi tasoitti ja teki tietysti vielä voittomaalinkin.
Silloin selitettiin, että hyvinvointivaltio Ruotsi pärjää pallopeleissä sen vuoksi, koska heillä on valtaisi itseluottamus. He luottavat siihen, että kyllä Svea-mamma pitää sittenkin hyvän huolen pojistaan, kävi pelissä miten tahansa. Aivotutkija Markku T Hyyppä, joka on todella viisas mies ja äitinsä puolelta Rieponlahden Kukkosia ja Könösiä – siis maailman tuotteliaimman, mutta ei ehkä parhaimman kirjailijan kirjailijan Jussi Kukkosen tyttären poika, on tutkinut maamme ruotsinkielisiä ja heidän hyvää menestymistään elämän eri aloilla. Samat piirteet leimaavat myös riikinruotsalaisia.
Hyypän mukaan ruotsinkielisiltä löytyy selvästi perussuomalaisia enemmän itseluottamusta. Hänen mukaansa ruotsikieliset lapset kasvatetaan ihan toisin kuin suomenkieliset; he eivät saa ruumiillista kuritusta ja se seikka tekee heistä itsevarmoja aikuisia. Ainakin ennen suomenkielinen koripalloilija, joka joutui ratkaisuhetkillä heittämään tärkeitä vapaaheittoja, ei onnistunutkaan, koska pelkäsi alitajuisesti, että pukuhuoneessa odottaa epäonnistujaa joukkuetovereiden järjestämä remmiapelli, ja se saa pelurin puristamaan palloa liikaa.
Sen sijaan eilen Suomi-Venäjä-ottelun viime sekunneilla Hannu Möttölä heitti turhia jännittämättä vaparinsa varmasti pussiin. Onkohan niin, että uudenajan selkäsaunattomat kasvatusperiaatteet ovat alkaneet purra? Ainakin Suomen nykyiset koripalloilijat uhkuvat hyvää tuulta ja itseluottamusta. He ovat ihan erilaisia kuin vaikkapa vanhan ajan ankaran totiset hiihtäjäsankarit, jotka saattoivat mukiloida olympialaisissa liian iloisen mäkikotkan sairaalakuntoon tai raivoisat keihäsmiehet, jotka saattoivat ilmestyä kisapaikalle lähes pystymakkuritilassa. |
|
| Saunalyhty | 08.09.2013, 18:45 |
| Antaa pölyn ja verenpaineen laskeutua ja kirjoitetaan koripalloilusta vasta huomenna; siinä mediaseksikkäässä nykyajan nuorison urheilumuodossa saatiin taas maamme urheiluhistoriaan uusi sankaritaru. Vanhana yu-miehenä harmittelen, ettei yleisurheilumaaottelun puolella uusia sankaritaruja saatu.
Onneksi keihäässä sentään voitettiin ja suomalaisheittäjien pitkä putki jatkui. Viimeksi putki katkesi 1989, jolloin Räty sortui raittiuteen ja Borglund pääsi yllättämään. Tällä kertaa Suomen keihäs miehet olivat ilmeisesti ottaneet oppia Rädyn neuvoista.
Uskoakseni Rädyn blogilla oli käynyt myös se ruotsalainen kympin juoksija, joka täysin yllättäen ja odottamatta sammui kuin se kuuluisa saunalyhty 200 metriä ennen maalia. Hurjan näköinen tilanne, joka synnyttänee Ruotsissa keskustelun vaarallisen kestävyysjuoksun kieltämisestä.
http://m.iltasanomat.fi/yleisurheilu/art-1288596993182.html?ref=mob-traf-hs-frontpage-5
En tiedä urheiluhistoriasta kuin yhden tapauksen, jolloin suomalaiset kestävyysjuoksijat olisivat turvautuneet Seppo Rädyn blogillaan esittelemään tapaan valmistautua suurkilpailuihin. Silloin kyseessä olivat juoksujen SM-kisat. Eräs eteläsuomalainen mailerikvartetti lähti poikaporukalla kimppakyydillä reissuun vahvoina ennakkosuosikkeina. Kilpailupaikkaa lähestyttäessä yksi vilkkaudestaan tunnettu maailman huippuihin lukeutuva viestijoukkueen jäsen kertoi pistäytyvänsä vähän asioilla ja jättäytyi pois kimppakyydistä.
Kilpailut alkoivat ja kenttäkuulutus kutsui viestimiehiä lähtöpaikalle. Mutta yksi oli joukosta poissa ja kaverit alkoivat hermostua. Mitään ei enää näyttänyt olevan tehtävissä ja varma kulta oli luisumassa poissa käsistä. Silloin kentälle kaarsi taksi, jonka kuljettaja kantoi hätääntyneille viestimiehille urheilukassin ja kertoi, että sen omistaja tulisi kohta juosten perässä; hän oli halunnut loppumatkasta vähän verrytellä. Pojat pyysivät lähettäjää odottamaan edes vähän.
Ja sitten kentälle hölköttelikin kaivattu lammas.Se tosin muita joukkueen jäseniä huoletti, että tulija tuoksahteli selvästi alkoholille. Ihmetteleviin kysymyksiin tämä kuitenkin suhtautui vähätellen ja selitti, ”että ainahan sitä yksi panokalja on ehdittävä nykästä.” Mainittakoon, ettei tällä nykäsemisellä ollut mitään tekemistä Matti Nykäsen kanssa. |
|
| Räty ja kohtuullisuus | 07.09.2013, 19:08 |
| Seppo Räty on väittänyt blogillaan,http://blogit.mtv3.fi/radynrykaisy/
että hän olisi yhden ainoan kerran heittänyt Ruotsi-maaottelussa selvin päin ja niinpä hän sillä kertaa jäikin poikkeuksellisesti toiseksi. Yleensä hän voitti kilpailun. Väite kuullostaa uskomattomalta. Herää ajatus, että urheilumme viimeisillä suurilla mestareilla Seppo Rädyllä ja Matti Nykäsellä saattaisi olla paljonkin annettavaa nykyurheilijoille varsinkin henkisen valmennuksen puolella. Molemmat sankarit osasivat venyä suurkisoissa, toisin kuin nykyiset edustajamme. He osasivat hoitaa ne asialliset hommat, vaikka muuten olisivatkin välillä olleet kuin Ellun kanat.
Rädyn ja Nykäsen pitäisi kuitenkin korostaa nuorille urheilijalahjakkuuksille, että alkoholia tulee urheilutapahtuman yhteydessä nauttia säännöllisesti mutta kohtuullisesti, ettei käy kuin Nikkasen Soini-vainaalle vuonna 1956 maaottelussa Saksaa vastaan. Soini nimittäin oli ennen kilpailua kierrellyt saksalaisia oluttupia siihen malliin, että oli jo kilpailun alkaessa aika tinassa taikka heikossa hapessa, kuten myös sanotaan.
Ensimmäisen ja ainoan heittonsa hän oli heittää tasan 180 astetta väärään suuntaan eli saksalaiskatsomoon. Ehkä hän oli tullut samaan tullokseen kuin Seppo Räty 40 vuotta myöhemmin todetessaan, että Saksa on paska maa ja ehkä hän ajatteli samaa myös koko Saksan kansasta ja päätti antaa heille asennekasvatusta.
Henkilvahingoilta kuitenkin vältyttiin, koska silloinen nuori ja rivakka urheilujohtaja Jukka Uunila viime hetkellä käänsi miehen oikeaan heittosuuntaan. Nikkinen paiskasikin reilut 72 metriä, joka oli siihen aikaan ihan hyvä tulos, mutta riitti kisassa vain kolmanteen sijaan. Kohtuullisemmalla olutmäärällä hän olisi kirkkaasti voittanut. Heittonsa jälkeen Nikkinen poistui jatkamaan oluttupaturnettaan.
Ja saattoi hän pistäytyä muuallakin. Nimittäin Suojelupoliisin virallisessa historiikissa kerrotaan, että Supo kuulusteli myöhemmin Suomen joukkueen jäseniä, koska eräitä heistä oli yritetty värvätä CIA:n palvelukseen. Kuulusteluissa Nikkinen kertoi, ettei hän muista tapahtumista yhtikäs mitään, koska oli muiden poikien kanssa kierrellyt liian innokkaasti kapakoita ja ilotaloja. Supon kuulustelija piti kertomusta uskottavana. |
|
| Kihovauhkonen ja maailmanloppu | 07.09.2013, 19:05 |
| Lisää savolaisia kansantarinoita Aimo Kejosen kirjasta. Ennustaja Kihovauhkonen eleli Savon vesillä yli 500 vuotta sitten. Hänellä oli saanut syntymässään armolahjan ennustaa tulevaisuutta.Aina ajankohtaisesta maailmanlopusta Kihovauhkonen ennusti, että ennen loppua maa vyötetään rautaisilla vöillä, ilma on täynnä siimoja, joihin linnut itsensä telovat, teillä kulkee hevosettomia, metallisia vaunuja päättömien miesten ajamina, ja tupien pöydillä puiset papit saarnaavat Jumalan sanaa.
Tässä prognoosissa on paljon aikaamme sopivaa. Sen sijaan seuraava ennuste jo hieman epäilyttää kaikessa synkkydessään. Kihovauhkosen mukaan viimeinen sota käydään Vehmersalmella. Siinä vuotaa niin paljon verta, että viisi syltä pitkä sienapölkky (kaskea vierrettäessä vieriteltävä palava runko) kirkon kupeella veressä pyörii, ja henkiin jääneet miehet mahtuvat sille pölkylle istumaan. Miehistä on niin kova pula, että naiset suutelevat tien ravassa olevaa miehen jalanjälkeäkin. Veret seisauttava on tämä ennuste, ja muistelen, että Kalle Päätalon sovassa männyt kaveri syvästi lestadiolainen Räisäs-Topi kertoili samankaltaisia juttuja välirauhan aikaan. Epäilen, että Raamatun Johanneksen ilmestyskirjalla on ollut vaikutusta sekä Kihovauhkosen että Toivo Räisäsen maailmankatsomukseen. |
|
| Räpylä-Niiranen | 07.09.2013, 19:05 |
| Lisää Savoon liittyviä kansantarinoita, joita olen opiskellut Aimo Kejosen mainiosta kirjasta. Heikki Niiranen syntyi Iisalmen puolessa noin 300 vuotta sitten. Tarinoiden mukaan mies pantiin alulle järvessä tilanteessa, jossa hänen vanhempansa olivat uimassa, ja vetehinen lie päässyt jotenkin sotkemaan selvää asiaa. Niinpä poika sai syntymälahjanaan räpylämäiset kalvot sormien ja varpaiden väliin. Tiedekin tuntee tämänlaisen geneettisen poikkeaman. Ymmärrettävistä syistä Heikki Niirasta alettiin kutsua Räpylä-Niiraseksi.
Hänestä kehittyi todellinen vesi-ihminen, joka nykyajan olympialaisissa korjaisi mitaleja kasapäin. Uintilajejahan on olympiakisoissa tuhottoman paljon, koska jostain syystä lajissa kilpaillaan vatsallaan ja selällään sekä etu- että takaperin uimisessa toisin kuin juoksulajeissa. Räpylä-Niirasen ylivertaisista vesiominaisuuksista kiertää monenlaista juttua.
Hurjin on tarina, jonka mukaan hän löi talvella hevosmiehen kanssa kilpaa Maaninkajärven ylittämisestä. Kun hevosmies saavutti vastarannan vaahtoavalla ajokillaan, istui Räpylä-Niiranen jo siellä räpyläisiä jalkojaan vedessä huljutellen. En ole tutustunut tarkemmin tapaukseen, mutta uskallan silti suhtautua tarinaan epäillen. |
|
11.10.2011
| Kopsu | 11.10.2011, 18:50 |
| Perussuomalaisten kannatus nousi taas jytkähtäen, kun puolueen pääideologi julisti eduskunnassa, että suomalainen työmies on viikonloppukopsunsa ansainnut. Ennen tuollainen täysraittiutta ennaltaehkäisevä puhe olisi ollut poliittinen itsemurha, mutta ei enää, koska meillä vaikuttaa siirrytyn älyllisen proletariaatin diktatuuriin, jossa kaikki mielipiteet ovat yhtä arvokkaita, riippumatta niiden typeryysasteesta.
Iltapäivälehdetkin ihastuivat Soinin puheesta. Hän oli kuulemma kehittänyt taas mojovan uussanan kieleemme. Ei ole kehittänyt mojovaa uussanaa kieleemme. Kyllä kopsu-sana esiintyi jo suonenjokelaisen sarjakuvapiirtäjä Jope Pitkäsen tuotannossa parikymmentä vuotta sitten.
Mauno Mansikka-nimisessä sarjakuvassa seikkaili nimittäin ortodoksinen kanttori Viktor Kopsu. En tiedä, onko kanttori Kopsulla oikeaa esikuvaa, mutta onematopoeettisesti nimi tuoleen sisäsavolaisen kanttorin Viktor Jetsun. En usko huumorimies Vikin loukkaantuneen sarjakuvan synnyttämästä mielleyhtymästä.
Jonkin verran kränää paikkakunnan hengellisissä piireissä synnytti se, että Mauno Mansikan ulkohyyskän katonharjalle oli piirretty sipulikupoli. Sitä saattoi joku pitää uskonnonpilkkana; nykyään ihmiset ja etenkin poliitikot ovat herkkiä pahoittamaan mielensä mitä kummallisimmista asioista.
Tuo viinaksiin ja naisiin menevä mansikkaisäntä Mauno, joka sarjakuvahahmona on tunnettuisuudessaan Mustanaamion ja Taika-Jimin luokkaa, on joskus suoraan myöntänyt olevansa kärkkääläisiä. Sekin on sarjakuvasta paljastunut, että naapuri on nimeltään Paananen.
Mauno Mansikan esikuvaa arvaillaan. Piirtäjä Pitkänen itsekin on kertonut, että on meinannut kaksi eri kertaa saada turpaansa edesmenneessä ravintola Kyöpelissä, kun kaksi eri suonenjokelaista mansikkaisäntää on epäillyt heitä pilkattavan. |
|
| Käksalami | 10.10.2011, 19:14 |
 Amerikan talot eivät ole ainoita Karjalan vatupassissa olevia rakennuksia. Selkeästi vatupassissa on myös Käkisalmen linna. Se on ajalta, jolloin suomalaiset osasivat vielä rakentaa. Linnan vanhimmat rekennelmat lienevät 1300-luvulta. Silloin ei vielä harrastettu elementtirakentamista eikä julkisen sektorin kilpailuttamislainsäädäntö pakottanut valtiota tekemään huonoa työtä.
Itse asiassa tuo linna on niin vanha, että matkustin sitä tutkimaan sillä mielellä, että todistan sen kiistatta olevan vanhimman suomalaisten tekemän rakennuksen. En ole enää varma asiasta. Jumolan kirkon rakennustyöt Ahvenanmaalla alkoivat tiettävästi jo 1280-luvulla. Toisaalta se on varmaankin ruotsalaisten rakentama. Käkisalmen linnan tekivät karjalaiset ja hyvin tekivätkin.
Tosin karjalaiset eivät silloin vielä olleet suomalaisia vaan novgorodilaisia. Novgorodin suurvalta ulottui Suonenjokeen asti ja Kärkkääläkin on siis vanha novgorodilainen kylä. Meidän suomalaisten kannattaa nykyisen nousevan Venäjän varjossa olla hissukseen niistä rajantarkastuksista, joista vielä alkoholisti Jeltsinin aikaan uskallettiin puhua. Alkuperäinen ja moneen kertaan väärennetty Pähkinäsaaren rauhan raja kulkee yllättävän lännessä
Tuo muinainen idän ja lännen raja näkyy vielä maamme monenlaisissa tilastoissa eivätkä ne tilastot meitä itsäsuomalaisia mairittele. Hulluutta, sairautta, köyhyyttä ja rikollisuutta on idässä suhteessa paljon enemmän. Mutta hauskempia me kuitenkin ollaan ja meillä on paremmat rieskat. |
|
| Amerikan talo | 09.10.2011, 19:53 |
 Petroskoi, jota myös vajaan kolmen vuoden ajan kutsuttiin Äänislinnaksi ja jonka rosvoretkellä olleet suomalaiset valtasivat tasan 70 vuotta sitten, on venäläiseksi kaupungiksi yllättävän siisti ja kaunis. Lisäksi keskustassa sijaitsee kolme sievää taloa, joiden toivoisi säilyvän, mutta jotka lehtiteitojen mukaan on päätetty purkaa.
Vaikka olen väsynyt olemaan hyvä ihminen, niin mieleni tekisi perustaa Petroskoin Amerikan talojen suojeluyhdistys, sillä talojen hävittäminen on rakennushistoriallinen skandaali, vaikka toimintani saatetaan tulkita maamme ulkopoliittisia suhteita vahingoittavaksi toiminnaksi ja vaikka se saattaisi johtaa siihen, että samassa ruokalassa käyvät Supon miehet saattavat ottaa minut puhuteltavikseen.
Kolme Petroskoin keskustan H:n muotoon rakennettua puukerrostaloa ovat 30-luvulla Amerikasta Karjalaan muuttaneiden suomalaisten rakentamia. Heidän piti rakentaa myös Karjalaan työläisten paratiisi, mutta savoksi sanottuna se rojekti meni persiilleen. Mutta taloista tuli hyviä ja ovat 80 vuoden ja parin sodankin jälkeen ihan vatupassissa, joka ei ole yleistä itänaapurissa.
Amerikan siirtolaisten lisäksi näitä taloja oli rakentamassa myös Ketolan Jussi Kauhavalta. Jussi oli Ameriikan raitilla omaksunut sosialismia ja teosofiaa sen verran, ettei häntä paluumuuttajana katseltu Pohjanmaalla hyvällä, vaan lapualaiset mukiloivat miehen puolikuoliaaksi ja rahtasivat alushousuisillaan Itärajan taakse.
Siellä Jussi sitten rakensi noita taloja ja rakensipa hän siinä sivussa myös jonkinlaista teosofista kolhoosia, joka olikin hyvin onnistunut kokeilu aina siihen asti, kunnes koko koko kolhoosinväki vietiin joukkohaudan reunalle siellä murhametsässä, jossa minäkin olen hiljentynyt ja jossa lukee kivipaadessa suuri viisaus ”Ihmiset älkää tappako toisianne”.
Olen joskus kertonut, että Karjala on Venäjän takapajuisinta seutua, mutta 30-luvulla näin ei ollut. Kun muualla Neuvostoliitossa piti ihmisiä ampua Naganilla niskaan, ammuttiin Karjalassa edistyksellisesti otsaan. Nimittäin niskaan ammuttavat saattoivat heittäytyä ennen aikojaan haudan pohjalle ja sieltä ruumiiden seasta heitä oli vaikea löytää. Otsaan ammuttavat jaksoivat odottaa vuoroaan hötkyilemättä.
Muuten en suosittele Antti Tuurin tänä syksynä ilmestynyttä Ikitietä herkille ihmisille. Kirja saattaa ihan hyvin perustua tositapahtumiin, vaikkakaan lopullista totuutta ei tulla tietämään näistä asioista koskaan. Sen verran olen historiaa opiskellut, että luulen, että teloittajat teloitettiin ja vielä teloittajienkin teloittajat teloitettiin, ettei vain kukaan tietäisi teloituksista.
|
|
| Tuottajan saroilta | 08.10.2011, 18:48 |
 Alan jo pikkuhiljaa virittäytymään joulun odotukseen, mutta mansikka se vain kukkii ja tunkee uutta marjaa, vai epähedelmäkö se nyt virallisesti on, parvekkeella niin, että heikompia hirvittää, ettei pääsato ehdikään joulupöytään. Suonenjokelaisten mansikkaisäntien kannattasi harkita lajikkeen vaihtoa. Tuollainen punakukkainen jatkuvasatoinen koristemansikka näyttää olevan perinteistä sengaa tuottoisampi.
Itse asiassa olen laskeskellut, että kaupunkiväestön marjahuollon voisi turvata kokonaisuudessaan kasvattamalla tuollaista koristekasvia kerrostalojen katoilla, parvekkeilla ja betoniseiniin pultatuissa ruukuissa. Ja oma satoisa koeviljelmäni on puhdasta perinteistä luomua, vallan kananjätöksillä lannoitettua.
Ennen Suonenjoellakin kasvatettiin kunnon luomumansikkaa. Alan uranuurtaja Olavi Leskinen nimittäin kehitti jo alkuvaiheessa marjoilleen todella luonnonmukaisen ravinteen, jota kutsuttiin putsettilannaksi. Kemialliselta koostumukseltaan se oli vettä ja ihmispaskaa. Puhutaan, että eräs ensimmäisistä mansikkaisännistä houkutteli ohikulkijoita vallan rahaa tarjoamalla tukemaan hänen elinkeinoaan. Keinolannotteiden hinnat ovat nykyään nousseet siinä määrin, että vanhoihin menetelmiin palaamista on syytä harkita. |
|
| Radikaali | 07.10.2011, 19:21 |
| Eilinen tv:n kiihkeä luomukeskustelu palautti mieleeni, että kirjailija Aho oli kiivas luonnonsuojelija. Hän toimi näyttävästi aikansa ongelmajätteen lietelannan hyötykäytön puolesta. Lietelanta piti hyödyntää maanviljelyksessä, sitä ei saanut päästää rehevöittämään vesistöjä. Aika tutun tuntuista asiaa nykyäänkin.
Muutenkin Aho oli edellä aikaansa. Hän oli innokas naisasiamies, pasifisti, uskontokriitikko, maksuttoman kansanopetuksen kannattaja ja muutenkin hän oli köyhän asialla. Nykykielellä hän puolusti yhteiskunnassa syrjäytyneiden eli prekariaatin asiaa.
Vielä sekin yhdisti tämän 1860-luvulla syntyneen radikaalin 1960-luvun radikaaleihin, että hän oli jonkinlainen vapaan rakkauden edelläkävijä jopa siinä määrin, että saattoi lähes yhtä aikaa raskaaksi sekä vaimonsa että tämän sisaren. Sata vuotta myöhemmin samalla tavalla toimi eräs vihreiden kantaisä kansanedustaja, jonka vaimo ja tyttöystävä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella. Se on osoitus oivallisesta perhesuunnittelusta.
|
|
5.1.2011
| Mussolini | 05.01.2011, 18:59 |
| Rauhanmies oli Italian fasistijohtaja Mussolini, mikäli on uskominen Göran Häggin Benitosta kirjoittamaa syksyllä suomeksi ilmestynyttä elämänkertaa, ja miksi emme uskoisi.
Vaikka mies kaappasi vallan patukoiden ja vastustajille pakkojuotetun risiiniöljyn avulla, joka on tietysti väärin ja tuomittavaa, niin Mussolinin parikymmentä vuotta kestäneellä valtakaudella maassa tehtiin fasistien toimesta vain yksi poliittinen murha. Ideologisesti Mussolinia lähellä ollut Lapuanliike pystyi piskuisessa Suomessa ainakin kolme kertaa tehokkaampaan terroriin.
Ja kun vuonna 1922 juuri ennen Mussolinin kautta mafian hallitsemassa Palermon maakunnassa tehtiin 223 murhaa, niin vuonna 1928 enää 25. Ja kun vielä otetaan huomioon se, ettei Italian armeija Toisessa maailmansodassa juurikaan kyennyt tekemän veritekoja Etopia tapausta lukuunottamatta, niin rauhanmies oli Benito Mussolini ainakin moniin muihin historian hirviöihin verrattuna. |
|
| Herrojen herkkuja | 04.01.2011, 19:19 |
 Herrojen herkkuja on tässä tullut nautittua. Suo, eli muta ja karpalo, maistui karpalovodkassa eilen. Loppuillasta maku on luullakseni viipyilevää. Tätäkään väkijuomaa ei maun vuoksi juo. Luulenpa, että tämän karpalojalosteen nauttii talkooväki ensi kevään Uukuniemellä laiturinlasku- ja huussintyhjennysriehassa, mutta vain sen verran, että halvan aputyövoiman rohkeus lisääntyy sillee sopivasti.
Ruokapuoli sen sijaan oli herraskaista. Savukiiski ei ole yksilehmäisen ravintoa hintansa puolesta. Se on ymmärrettävää, koska kyllä kiiski aina lohen ja kuhan voittaa maunpuolesta. Tänä talvena alan kierrellä pilkkiavantoja ja keräilen parempaan talteen onkimiesten variksille jättämät kiisket.
Jälkiruoka eli mesimarjahillo maksaa 600 markkaa kilo ja siinäkin määrässä on kolmannes sokeria. Jostain syystä mesimarjanviljely ei näytä onnistuvan eikä luonnostakaan marjoja enää löydy. Minun lapsuudessani mesimarjoja kasvoi vielä vanhoilla kaskimailla ja puupinojen pohjilla, mutta jonnekin ne ovat hävinneet. Lehtiä vielä näkee, mutta marjoja ei. |
|
| Neljännesmiljoona | 03.01.2011, 20:30 |
 250.000 kävijän raja näyttää rikkoontuneen blogillani noin klo 18.57. Vielä on pitkä matka miljoonaan, joka on asetettu tulostavoitteeksi. Nöyräksi vetää mielen.
Alkoholismini on kehittynyt jo niin pitkälle, että aion arvioida tapahtuman kunniaksi kuvan vodkapullon sisältöä. Vaikka olen vanha Karjalan kävijä, en ole vielä tässä elämässä tätä naapureiden helmeilevää ruokajuomaa testannut.
Puhtaista solidaarisuussyistä ostin viime kesänä Aunuksen kyläkaupasta sekä kuvan esittämää karpalovodkaa että puolukkavodkaa. Lakkavodkaan rahani eivät riittäneet, koska se oli euron kalliimpaa ja olisi siis maksanut uskomattomat seitsemän euroa.
Mielelläni tukisin Karjalan elinkeinoelämää muutenkin, mutta tilanne alkaa olla se, ettei siellä taida enää muuta kulutustarviketuotantoa olla kuin viinanvalmistusta. Petroskoin iso metsätraktorikombinaattikin hävisi kilpailun Videgrenin Einari-vainaan kanssa, Sortavalan suksi- ja jääkiekkomailatehdas, joka oli aikoinaan maailman suurin mailojen valmistaja, teki myös konkurssin, ja Karjalan pellotkin kasvavat vanhalta muistilta Stalin määräyksestä pelkkää jättiputkea.
Puolukkavodka testataan sitten ensi keväänä Uukuniemellä perinteisen laiturinlasku- ja huussintyhjennysriehan yhteydessä. Viime kesänä sain tässä juhlatilaisuudessa maistaa erään Uukuniemen Martan ja seurakunta-aktiivin (Uukuniemellä osataan olla hurskaita monella tapaa) tarjoamaa taskulämmintä ja helmeilevän raikasta kotimaista Koskenkorva-valkoviiniä.
Olen siis juonut elämässäni kaksi kertaa tätä ilmajokelaisten pesäpalloilijoiden valmistamaa kansallisjuomaa eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. On tosi kamalaa ainetta; ymmärsin, ettei sitä maun vuoksi juoda. |
|
| Lummukan sorakuopat | 02.01.2011, 20:10 |
| Sen verran vaikuttava oli Pohjanmaa-elokuva, että ensi kesänä aion taas suunnata perinteiseksi muodostuneen maakuntamatkani lakeuksille. Siitä onkin jo kymmenisen vuotta, kun kunnioitin maakuntaa viimeksi läsnäolollani.
Silloin päätarkoitukseni oli tutustua Lapualla Kosolan taloon, jossa nykyään toimii Herättäjäyhdistyksen kirjakauppa. Tiedustelin, että on liikkeessä mahdollisesti tarjonna Pauli Nevalan runokasetteja. Ei ollut. Myyjärouva päästi selkäkeikkanaurun ja ihmetteli, että joko se on ehtinyt sellaisiakin julkomahan.
Seinäjoen liikkeessä minulle ei naurettu, vaan liikkeenjohtaja totesi, että ”kyllähän me Paulin kanssa niitä julkasimma, mutta ne on jo myyty loppuhun”. Ihan tuli mieleen toissailtainen pk-yrittjäjä Veikko Hakala. Ehkä ensi kesänä liikkeessä on ymmärretty vastata kuluttajien tarpeisiin. Otan asiasta selvää.
Lisäksi tutustun maakunnan kaikkiin muihinkin matkailunähtävyyksiin. Ensiksi käyn Kurikan kusikivellä. Se sai nimensä 1700-luvulla kuningatar Fredrika Eleonoran vihkiessä kiven nykyiseen käyttötarkoitukseensa maakuntamatkansa yhteydessä. Kuningatar Silvian vierailua odotetaan Kurikassa nykyään tiettävästi innolla.
Käyn myös tulevalla matkallani Kauhavan Lummukan sorakuopilla uimassa Hakalan veljesten malliin. Edelliselläkin vierailullani etsin kyseisiä kuoppia, mutta en niitä löytänyt. Jonkun joen löysin ja ymmärsin sen nähtyäni, miksi Hakalat suuntasivat sorakuopille uimaan.
Vaatimattomia ovat Pohjanmaan vesistöt, ja ymmärrän täysin, että siellä luotettavien tutkimusten mukaan harrastetaan kalastusta Suomen maakunnista vähiten. Savossa oltiin saman tutkimuksen mukaan innokkaimpia kalamiehiä. Ja onhan vähän vaikeaa kuvitella uhoavia pohjalaisia miehiä kumarumassa ja hiljentymässä pilkkireiän äärellä.
Mutta aion kaikesta huolimatta harrastaa maakuntamatkallani myös kalastusta. Vimpelin Saarikentän kakkospesän takaa Antti Tuuri kertoi saaneensa perholla kolmikiloisen taimenen. Taimen saatiin siis Savojoesta, jonka saaressa pesäpallokenttä sijaitsee.
Savojoki on saanut nimensä Nuijasodan jälkeen, jolloin runsaasti savolaisia miehiä riensi lohduttamaan leskeksi jääneitä surevia emäntiä. Nuijasodan jäljiltä seudulla esiintyy vieläkin paljon savolaisperäisiä sukunimiä. Esimerkiksi Partasen liikemiesveljekset ovat tuttuja Tuurin kirjoista. |
|
| Posttraumaattinen stressireaktio | 01.01.2011, 20:22 |
| Eilen tv:ssä nähty ja vielä viikon Yle Areenaltahttp://areena.yle.fi/ohjelma/610a1521c073ac05171244324e651ba7
löytyvä Pohjanmaa-elokuva saa ihmisen hyvälle mielelle. Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa hakea, niin kyllähän elokuvan loppunäytös, joka ei perustu Antti Tuurin samannimiseen romaaniin, on vähän tönkkö ja kummallinen.
Ja pikkuisen mietityttää sekin, että selvästi sotakokemusten aiheuttamasta posttraumaattisesta stressireaktiosta kärsivästä opettajasta on tehty koominen hahmo, vaikka oikeasti hän on traaginen hahmo. Sotaveteraanille, joka ei muusta puhukaan ja muuta mietikään kuin järkyttäviä sotakokemuksiaan, ei ole soveliasta nauraa, koska hän on tunneinvalidi, joka on hoidon tarpeessa.
Kuten ovat esimerkiksi Afganistanin sodan tanskalaisveteraanit, joiden kuntoutukseen panostetaankin kovasti. Se on ihan oikein, vaikka näiden vapaaehtoisten ammattisotilaiden stressikokemukset lienevät paljon pienempiä kuin meikäläisten viimesotien pakolla värvättyjen ei-ammattilaissotilaiden, joista moni jostain käsittämttömästä syystä selvisi kuitenkin suurinpiirtein järjissä, vaikka terapiaa ei ollut tarjolla; ehkäpä sotilaspastorit tekivät halpaa ja tehokasta mielenterveystyötä.
Vammaiselle Hakalan huliganismiin taipuvaiset veljekset naureskelevat, mutta vanhoja ihmisiä he sentään osaavat kunnioittaa ja teititellä. Kun poikien kansakoulunopettaja väittää veljesten kiljua huonoksi, niin Veikko Hakala lausuu: ”Te sitten ette osaa koskaan sanoa meistä mitään hyvää.” |
|
6.9.2009
| Rasvamaksa | 06.09.2009, 18:45 |
| Välirauhan aikana Suomessa järjestettiin keräys, jolla kansalaisten lahjoittamilla kultasomuksilla pyrittiin hankkimaan lentokoneita armeijalle. Lahjoittajat saivat tilalle rautasomukset, joissa oli joko hakaristi- tai ruusukekuvio. Itselläni on jostain syystä ruusukevaihtoehdot.
Lasse Lehtinen kertoi viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Siivetönnä en voi lentää, että sormukset sulatti harkoiksi eräs kuopiolainen kultaseppä ja pian tämän jälkeen alettiin kaupungissa huhuta, että kyseinen kultaseppä olisi rakennuttanut keskustaan ison kivitalon.
Tämä ei ole ainut kummallisuus kultasormuskeräyksessä. Lahjoituksilla ei nimittäin ostettu yhtään hävittäjää, vaan varat sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen tulevan pakolaishallituksen toiminnan rahoittamiseksi, joka tietysti oikein olikin.
Eilen minulla oli tilaisuus kysyä kirjailija Lehtiseltä, että mikäs kuopiolainen kivitalo on sormusrahoilla rakennettu. Lehtinen ei suostunut paljastamaan tietojaan, vaan kertoi, että kysymyksessä oli pelkkä pahansuopainen juoru. Mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, että kyllä jonkun Kuopion kivitalon seinään olisi saatava pronssilaatta tapauksen muistoksi.
Harmitti, ettei minulla ollut tilaisuutta kysyä vielä sitä, että oliko Lahtisen muistelmateoksessa nimeltään Luotettavat muistelmani, kerrottu tapaus SKDL:n iisalmelaisesta kansanedustajasta Veikko Rytkösestä täysin luotettava.
Kerran Rytkönen oli parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä Pohjois-Koreassa. Siellä suomalaisille tuli tilaisuus tavata myös Suuri Johtaja Kim Il Jong. Mutta ennen kuin he pääsivät kättelemään Suurta Johtajaa, valtuuskunnan jäsenet joutuivat perusteelliseen lääkärintarkastukseen.
Eräs valkotakki, joka oli painelemassa kansanedustaja Rytkösen maksan seutua, muuttui äkkiä mietteliään näköiseksi ja hälyytti paikalle koko lääkärikomission. Sitten suuri joukko pieniä valkotakkisia miehiä paineli tutkittavan maksaa huolestuneen oloisina. Mutta yläsavolaisen kansanedustaja Veikko Rytkösen ilme ei värähtänytkään. |
|
| Tyyri | 05.09.2009, 19:11 |
| Kirjallisuus edistää maailmanmenon ymmärtämistä. Eilen Kirjakantin tilaisuudessa puhuttiin edesmenneestä Savon Sanomien kolumnistista Jouko Tyyristä. Hän oli huomattava toisinajattelija Kekkosen kauden loppuvuosina. Eräs hänen suurista viisauksistaan oli se, että maantietellisistä ja ilmastollisista syistä johtuen jalkapallo ei tule Suomessa menestymään. Niinpä hän ehdotti, että Kuopion Keskuskenttä rakennetaan täyteen tornitaloja.
Tyyrin mielipiteet muistuivat äskeisen Azerbaidzan-Suomi ottelun aikana. Muistelen, että Azerbaidzania pidettiin ennen ottelua maailman huonoimpana jalkapallomaana, joka ei ole vielä tehnyt otteluissaan yhtään maalia puhumattakaan, että olisi voittanut jonkun pelin. Mutta äsken se oli lähellä. Samalla Suomi olisi vankistanut asemiaan jalkapallomaiden häntäpään valvojana. Onneksi voitettiin. Ollaan ehkä vain toiseksi huonoimpia.
Eikä Kuopio ole maailman toiseksi huonoimman jalkapallomaan huonoin jalkapallokaupunki, vaan ehkä toiseksi huonoin. Olin päivällä seuraamassa Kupsin ja Ropsin A-junnujen pelin ja siinä vaiheessa, kun Kups johti kenttätapahtumiin nähden ansaitusti ja ratkaisevan tuntuisesti 7-0, jouduin poistumaan Lasse Lehtisen tilaisuuteen. Hän on juuri julkonut 31. kirjansa. Minulla oli paljon kysyttävää Lehtiseltä. |
|
| Talkootoimintaa | 05.09.2009, 07:39 |
| Jo perinteiseksi muodostunut Kuopion kirjakantti-tapahtuma käynnistyi. Kirjallisuudentutkija Pekka Tarkka kertoili Joel Lehtosesta, joka kytkeytyy jonkin verran myös tähän kaupunkiin. Minusta Lehtonen on Suomen kirjallisuuden ykkönen.
Asiantuntijoiden mukaan Volter Kilven Alastalon salissa on vielä paras suomalainen romaani, mutta veikkaan, että Joel Lehtosen Putkinotko tulee sen vielä syrjäyttämään. Ja korostan, että kaikki, jotka Suomessa ovat yleensä jotain lukeneet, ovat varmasti lukeneet myös Putkinotkon, mutta ketään Alastalon ahmijaa en ole tavannut.
Joel Lehtonen oli yksi sääminkäläisen piian aviottomista lapsista. Tällä oli niitä muitakin. Lehtosen äitiä voi varmaan luonnehtia vapaamieliseksi naiseksi, mutta hänestä on luultavasti käytetty myös kansanomaisempaa nimitystä. Kirjallisuuden professori Tarkiainen oli kuulema sitä mieltä, että Lehtosella täytyy olla säätyläisgeenejä; tavallisen rahvaan lapsi ei voi olla sellainen lahjakkuus.
Hän epäili Lehtosen isäksi kuopiolaisen pankinjohtaja Walleniuksen poikaa. Mikäpä siinä, tässä suvussa oli paljon kirjallista lahjakkuutta. Hieno eräkirjailija Martti Wallenius oli samaa sukua. Nuorempana Wallenius toimi myös kenraalina, mutta sai potkut, kun muilutti presidentin ja alkoi sitten elättää itsensä kirjoittamalla ja se on hyvä se.
Joel Lehtosen kotikylän Säämingin Haukiniemen kyläläiset ovat jyrkästi erimieltä professori Tarkiaisen kanssa. Heidän mielestään Walleniusta ei tarvittu, vaan kirjailijanero Joel Lehtonen on yksinomaan Haukiniemen kyläläisten toimesta siitetty. |
|
| Kolme veljestä | 03.09.2009, 17:39 |
 Ja pysytään edelleen eilisessä aihepiirissä. Oli erittäin epätodennäköistä, että tästä kuvasta ilmenevä tragedia kohtasi jotakuta suomalaista perhettä viime sodan aikana, mutta kuitenkin on erittäin todennäköistä, että Kuopion kokoisen kaupungin sotilashautausmaalta löytyy ainakin yksi tälläinen paikka hiljaiselle hetkelle. Muistelen, että suomalainen sotilas palasi 87 %:n todennäköisyydellä hengissä sotareissulta, joten kolmen veljeksen kuoleman todennäköisyys oli ehkä prosentin luokkaa.
Löysin kuvan haudat pari viikkoa sitten, kun kaupungissa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut opastettu tutustumisretki keskustan hautausmaalle. Perinteiseen tapaan osanottajia oli paljon. Kuopio on sikäli hyvä kaupunki, että mikä tahansa tilaisuus houkuttelee väkeä kukkuramitoin paikalle. Savolaiset ovat tunnetusti uteliaisuuteen taipuvaisia.
Kuopion hautausmaat ovat mielenkiintoisiasia paikkoja ennen kaikkea siksi, että täällä lepää paljon maamme tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä. Selityksenä tälle ilmiölle on se, että täällä sijaitsee suuri ja maankuulu Niuvaniemen mielisairaala . |
|
| Oi muistatkos Emma | 02.09.2009, 18:06 |
 ”Keskustas` on tori Kuopion, siellä tavaroo jos jonniinlaista on” sanotaan laulussa ja tosiaankin viikonlopun rompetorilla oli myytävänä jopa tämä Emma-pikakivääri, jonka kuva tavallaan liittyy eiliseen maailmansotateemaan.
En ostanut Emmaa, vaikka kyllähän Kuopiokin alkaa olla niin rauhaton kaupunki, että tuo vehje kainalossa saattaisi olla ihan perusteltua liikkua varsinkin iltaisin puistoissa. Paljon puhutaan Venäjän-Karjalan miesten alkoholiongelmasta, mutta viimekesäisellä pitkällä Karjalan kierroksellani en nähnyt yhteensä niin paljoa juopuneita kuin mitä Kuopion torilla yhtenä viikonloppuiltana.
Muuten sotahistoriasta vielä sen verran, että noita venäläisiä sotasaalis-Emmoja oli sodan jälkeen maaamme puolustusvoimilla puolta enemmän kuin kotimaisia Lahti-Salorantoja. Pitäisi selvittää, että saatiinko niitä myös saksalaisilta, vai oliko ne kaikki tosiaan omia sotasaaliita.
|
|
5.7.2012
| Rinta rottingilla | 05.07.2012, 16:21 |
| Täytyi palata kaupunkiin lepäilemään ja virkistäytymään kesken kiireisen maalaislomailun. Kohta juoksee Kups vahvana ennakkosuosikkina Eurooppa-liigan otteluun. Savon Sanomat ennakoivat savolaisten voittoa joko luvuin 3 – 0 tai 4 – 0. Kovasti on kupsilaisilla rinta rottingilla ja takin napit auki.
Vastaan asettuu LLanelli AFC Walesista eli Brittein saarilta. Vieraat ovat Walesin liigassa tällä hetkellä neljäntenä eli kärkipäässä; kupsilaiset Veikkausliigan hännillä. Ilmeisesti Savon Sanomat ei noteeraa Britannian jalkapallokulttuuria kovin korkealla, koska pitää kotijoukkuetta täysin ylivoimaisena suosikkina. SS-lehden mukaan kuopiolaiset treenaavat kaksi kertaa päivässä, walesilaiset kaksi kertaa viikossa.
Kuopiossa pääsyliput maksavat 25 – 35 €. Viikon kuluttua pelataan Walesissa ja siellä sisään pääsee 5 – 10 €. Lippujen hinnat kertovat, että kummassa maassa jalkapalloa todella arvostetaan ja ilmeisesti myös osataan pelata. Muuten tänä iltana 5.7. heti Euro-pelin jälkeen klo 21 soittaa kansainvälisesti arvostettu urkutaiteilija Esa Toivola Bachia Tuomiokirkossa. Tilaisuuteen pääsee ilmaiseksi. Sekin asia osoittaa, että Kuopio on ennen kaikkea potkupallokaupunki. |
|
| Rumamunainen | 04.07.2012, 18:20 |
 Tuo joutsenten esittäytyminen oli päätyä tragediaan. Nimittäin jostain paikalle syöksyi kateellisen oloinen kuikka sukeltelemaan ja selvästikin sitä pisti vihaksi joutsenten perheonni. Vaikutti siltä, että sen tarkoitus oli iskeä kavalasti veden alta vastasyntyneiden kimppuun.
Ilmeisesti on niin, etteivät joutsenet ja kukat hyväksy toisia isoja lintuja reviirillään. Muistanpa, että parina kesänä on Petäisenkin joutsenten poikaset löytyneet kuolleina. Yksi mahdollisuus on, että kuikka on eliminoinut kilpailijansa.
Muukkosen suolta löytyi kuvan kuikan pesä. Se on aika pelkistetty. Ja munat ovat harvinaisen isot, mustat ja rumat. Itse en oikein löydä kuikasta mitään hyvää sanottavaa, vaikka rouva onkin Uukuniemen Kuikkia taustaltaan. |
|
| Joutsenistuminen | 03.07.2012, 18:28 |
 Naapurimme Putin ei tullut käymään, mutta naapurimme joutsenet sen sijaan kävivät ensivisiitillä. Ennen en ole niitä tavannutkaan. Siitä huolimatta ne pitivät minua vanhana tuttuna. Olivat ilmeisesti perustaneet kotinsa ihan lähelle suorantaan, tarkkailleet minua sieltä käsin salaa ja vaarattomaksi havainneet.
Joutsenia ei pitäisi inhimillistää, vaikka tässä tapauksessa mieli niin tekisi. Nimittäin kun ne huomasivat minun saapastelevan rantaan, ui pariskunta arastelematta lähemmäksi ja esitteli selvästi hyvin ylpeänoloisina kahta rintaperillistään.
Sysmäläinen eläinlääkäri Yrjö Kokkokirjoitti vuosikymmeniä sitten, että joutsenet ovat arkoja erämaan asukkaita, mutta nykyään ne alkavat olla pullajoutsenasteella. Kokon aikaan laulujoutsenia taisi Suomessa olla kymmenen paria, nyt niitä alkaa olla tuhat kertaa enemmän.
Saas nähä koska iltapäivälehtien lööpeissä kerrotaan tappajajoutsenien karanneen viattoman mökkiläisen kimppuun. Joutsen lienee pohjimmiltaan melkoinen peto. Muistan nähneeni jossain palkitussa luontokuvassa, kuinka laulujoutsenen kurmotti pesälleen eksynyttä karhua; lienee kuitenkin ollut lavastettu otos. |
|
| Kauppiaskansat | 02.07.2012, 16:11 |
| Jalkapalloilu perustuu vastustajan hämäämiseen ja muuhun huijaamiseen, joten ei ollut ihme, että vilkasälyiset eteläeurooppalaiset taas voittivat mennen tullen hidasälyiset ja rehellisyyteen taipuvaiset pohjoisen pojat. Ja sen lisäksi, että ne voittavat meidät jalkapallossa, maksattavat ne meillä velkansakin.
Ja sikäläiset palloilijat ovat kaiken lisäksi niin komeitakin, että kyllä ne vielä vievät meiltä naisetkin. Kerrotaan, että kun erilaiset Eurooppa-liigat käynnistyivät joskus 60-luvulla, niin tyypillinen näky oli se, että kentälle juoksi 11 filmitähden näköistä italialaista ja lauma englantilaisia työmiehiä, jotka pelin aluksi kävivät asettamassa tekohampaansa tuulen suojaan maaliverkon taakse villapipon sisälle.
Mutta kuopiolainen veteraanikatsomo ylisti lauantaina Espanjaa. Kuulin kehuttavan, että parhaimmillaan Espanjan peli muistuttaa melkein Kupsin 60-luvun kultavuosien lyhytsyöttöpeliä. Tosin Ahtaan-Paikan-Ana Kostiaisen kaltaista pallovirtuoosia ei ole vielä Espanjan joukkueeseen siunaantunut.
Ja nyt minä lähden katsomaan keskuskentälle sarjapaikansäilymisen kannalta hirmuisen tärkeää Kupsin ja Jaron välillä. Tosin katselin peliä jo viime aamuyönä unessa ja siinä ottelussa oli hyvin ahdistava tunnelma. Toivottavasti alakuloinen tunnelma johtui vain siitä vasaraporakoneesta, joka käynnistyi ikkunani alla. Se jää nähtäväksi toteutuuko ennusuneni. |
|
| Yleisurheilun jännitysviikko | 01.07.2012, 19:22 |
| Jännä on ollut tämä viikko suomalaiselle yleisurheilun ystävälle. Ensiksi on pitänyt jännätä sitä, että salliiko suomalaisen urheilijan terveydentila yleensä tapahtumapaikalle saapumisen. Monta kertaa terveydentila sen sallikin ja sen jälkeen katsojan piti jännätä sitä, että jääkö suomalainen kilpailun viho viimeiseksi.
Hämmästyttävän monta kertaa meikäläinen kamppaili itsensä ykköseksi häntäpäästä laskettuna. Suomi oli lopulta kisojen pistetaulukossa 27. sijalla, vaikka paikalla oli sentään 35 valtiota. Esimerkiksi Pohjoismaista Islanti hävisi meille selkeästi. Eikä Fär-saarten yleisurheilutaso mahdollistanut edes joukkueen lähettämistä kisapaikalle. Pohjoismaiden jäsentenvälisissä Suomi oli siis melkein mitaleilla eli neljäs.
Hyviä selityksiä kuitenkin vaatimattomalle menestykselle löytyy. Joukkueellamme oli esimerkiksi kosolti huonoa tuuria. Moni juoksijamme myös valitti kohdalleen sattuneen vastatuulen ja usealle osui arvonnassa myös liian jyrkkäkaarteinen rata.
Ihan tulee mieleen vuoden 1966 Budapestin EM-kisat. Siellähän Suomi jäi tyystin ilman mitalia. Lapsen mieleen jäi elävästi se, kuinka keihäskilpailun jälkeen Tiilikais-Pekka purskahti itkuun ja muistutti radiokuulijoita siitä, että meillä suomalaisilla on aiemminkin ollut vaikeita hetkiä, kuten esimerkiksi Talvisota, ja kuinka kansamme on kuitenkin selviytynyt.
Niinkuin selvisi Budapestinkin takaiskusta. Sen jälkeen maassamme panostettiin urheilulääketieteeseen ja viitisen vuotta myöhemmin Suomi voitti Neuvostoliiton yleisurheilumaaottelussa vieraskentällä. Eikä siinä kisassa poikiemme edes tarvinnut antaa ihan kaikkeaan, vaan he kykenivät maaottelun jälkeen vielä hajottamaan Shotsin hotellin irtaimistoa mainittavissa määrin. Tapauksesta raportoineen kirjailijan eräs huippumme lupasi tavattaessa hirttää; nyt en muista, että mistä ruumiinosasta hirttämisen piti tapahtua. |
|