Koivistoinen blog

Kala oli vaaksamitalla mitattuna yli 40-senttinen ja koska tuon mittainen hauki painaa noin puoli kiloa ja koska ahven on ruumiin rakenteeltaan huomattavan vanttera, olen alkanut puhumaa saamastani kiloisesta ahvenesta, vaikka sen valehtelematon paino olikin noin 750 grammaa.

Ahven oli koukussa kiinni niin nätisti, että pääsi itse omin avuin irti, joten hetken kalaa ihailtuani  ja sen kuvattuani, sääli valtasi mieleni ja vapautin sen jatkamaan elämäänsä lajitoveriensa parissa. Se oli hyvin kaunis ja ilmeikäs ahven ja mielestäni oli kaikessa ilmeikkyydessään jotenkin Ahti Karjalais-vainaan kaltainen.

Kommentit (0)

Olin juuri saanut hauentupin ja häivähdyksen omaisesti kävi mielessäni, että soutaisin tyttöjä jututtamaan ja olisin voinut samalla tarjota heille myös kansainvälisenä ystävyyden osoituksena hauentuppeani.  Mietin jo kansainvälistä ystävyyttä osoittavan repliikinkin valmiiksi venäjän kielen suppeahkosta sanavarastostani. Ajattelin sanoa, että ”pasalusta, harashoo, seljanka”, mutta sitten tulin järkiini ja jätin tarjoamatta tuppeani tyttösille.

Nimittäin nykyäikana suunnittelemani käytös hyvin helposti tulkitaan seksuaaliseksi ahdisteluksi, josta minulle saattaisi aiheutua tulevaisuudessa hankaluuksia, mikäli menneisyyttäni alettaisiin jostain syystä oikein perusteellisesti perkaamaan. Niin voisi käydä esimerksi siinä tapauksessa, jos tulen hakemaan YK:n pääsihteerin virkaa, koska siinä virassa mielestäni kaivataan oikein hyvvää miestä.

Kommentit (0)

Tosin suosittelen ikäisiäni ehtoopuolelle ihmisiä hyödyntämään tienvarsien ahomansikoita. Kun täysin kypysyneitä ahomaniskoita kerää kourallisen ja heittää sen kerralla kitusiinsa, on makuelämys valmis. Vaikka autojen bensoissa ei enää ole lyijyä, en suosittele kuitenkaan tienvarsimarjoja nuorille, joilla on vielä koko elämä edessään. Tuskin nykyisten autojen jarrujen erittämä asbestikaan mikään terveystuote on.

Muuten olen kuullut tapauksesta, jossa tullin tutkimuksissa paljastui, että maahan tuotiin jarrupaloja, joissa ympäristölle vaarallinen asbesti oli korvattu lehmänlannalla. Autoista en mitään ymmärrä, mutta luulen, että ne jarrut olivat ihan paskajarrut.

Kommentit (0)

Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä se suinkaan ole ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 347-sivuinen aika monta kuvaakin sisältävä julkaisu kohtuuttoman kallis, eli se maksaa 25 € ja lisäksi mahdolliset muutaman euron postikulut saattavat siunaantua tämän lisäksi. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin.

Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin.

Kommentit (1)

Keski-Suomen ilmailumuseossa näytillä oleva kone putosi palavana itäkarjalaiseen erämääjärveen, josta se löydettiin reilut 50 vuotta myöhemmin. Kun kone saatiin pintaan, todettiin sen renkaissa vielä olevan täyden ilmanpaineen. Siivissä näkyy muutama luodinreikä, ja ihmetystä herättää keskellä lentäjän istuinta oleva lentokonetykin tekemä ammottava aukko.

Kaikesta huolimatta koneenohjaaja Lauri Pekuri säilyi hengissä. Myöhemmin hänestä tuli ensimmäinen äänivallin ja myös kaksinkertaisen äänivallin ylittänyt suomalaislentäjä. Olen lukenut hänen muistelmansa, mutta niistä ei paljastunut, mikä pelasti hänet istuimen läpäisseeltä tykinammukselta. Alunperin Pekuri oli sukunimeltään Ohukainen, mutta ilmeisesti hän ei pitänyt alkuperäistä nimeäään sopivana upseerismiehelle. Pekuri yleni everstiksi ja jäi eläkkeelle Karjalan lennoston komentajana.

Venäläiset ovat taitavaa kauppiaskansaa. Tuokin kone myytiin sekä sen löytäneille suomalaisille että amerikkalaisille. Amerikkalaiset ovat lainanneet sen Tikkakosken museolle, heille koneella ei ole suurta tunnearvoa. Suomalaiset sitä kuitenkin arvostavat, sillä sen voitto-tappiotilasto oli meikäläisillä maailman paras 1:32.

Kun suomalaiset ostivat Brevsterit vuonna 1940, maksoivat ne nykyrahassa noin puoli miljoonaa euroa kappaleelta. Kun suomalaiset ostavat nykyisten Hornettien seuraajat, maksavat ne noin 200 kertaa enemmän konetta kohti. Niin muuttuu maailma.

Kuvan Brewster liippaa läheltä itseäni ja myös koko Kärkkäälän kylää. Nimittäin Brewsterin etsinnän käynnisti Heimo Lampi, joka sodassa palveli hävittäjälentäjänä ja rauhanoloissa lakimiehenä edeten lopulta Kouvolan hovioikeuden presidentiksi. Heimo Lampi, joka nuornamiesnä toimi asianajajana Savossa, on kirjoittanut Kärkkäälänkin historiaan liittyvän romaanin Lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, joka teos minullakin on hyllyssäni, mutta se sopisi mainiosti myös Junttilan tuvan seinälle.

Sikälikin tunnen myötämielisyyttä Lampea kohtaan, että hän omalta osaltaan pelasti entisen asuinkaupunkini Heinolan, sillä yhdessä toverinsa kanssa hän ampui alas viisi Heinolaa pommittanutta neuvostopommittajaa. Täysin hän ei pommitusta estänyt, sillä Heinolassa kuoli siinä rytäkässa pari kymmentä viatonta ihmistä. Yksi osuma tuli myös kaupungissa sijainneeseen tuomiokunnan arkistoon ja minulle on kerrottu, että moni kansalainen piti sitä pommia oikeaan paikkaan osuneena, sillä se ratkaisi kerralla monta visaista ongelmaa.

Tosin Trump ei ole ensimmäinen poliitikko, joka on hyödyntänyt muuria propagandassaan. Jo Goebbels vaati 30-luvun alussa paksua suojamuuria Saksan ympärille. Sekin projekti viivästyi ja latistui, koska muuri pystytettiin vasta vuonna 1962 ja ainoastaan Berliinin ympärille. Tosin sen rakennushankkeen toteuttajat eivät puhuneet muurista, vaan fasismin vastaisesta suojavallista.

Tuo puhe muurista edusti Goebbelsin retoriikan maltillisempaa puolta. Muutenhan mies oli puheissaan ihmishirviö. Sosialidemokraattien johtohahmo Kurt Schumacher totesikin onnistuneesti, että, ”kansallissosialistien agitaatio vetoaa ihmisen sisäiseen sikaan. Sikäli kuin kansallissosialismissa on mitään sisältöä, se on ensimmäisenä Saksan politiikassa onnistunut täydellisesti valjastamaan inhimillisen typeryyden.”

Samankaltaista sikamaisuuteen vetoavaa agitaatiota on havaittavissa omassakin ajassamme.

Kommentit (0)

Hietanen nousikin FC Lahden kantavaksi voimaksi ja keskeiseksi vaikuttajahahmoksi, mutta miesten maajoukkueeseen asti hän ei yltänyt. Seitsemän vuotta sitten hän ilmoitti yllättäen lopettavansa palloilun, vaikka ikä ei vielä miestä painanut ja siirtyvänsä takaisin kulttuurin puolelle. Nyt hän on sitten tehnyt paluun laulajana ja sen asian voi todeta tästä sosialistisesta mediasta löytyvästä linkistä, joka on kuvattu Lahden Sibelius-talon konsertin harjoituksista. Hietanen kajauttaa kappaleen Kertokaa se hänelle siihen malliin, että mielestäni hän on lähes Mauno Koiviston luokkaa laulajana:

https://www.youtube.com/watch?v=rSy51btjaqE&fbclid=I

wAR3hBit4cmMRGRYcx3GIM2J-EgmKjBE7zpw1ZHlu8AnLPIJK4dgLkjX-

ZnwMRGRYcx3GIM2J-EgmKjBE7zpw1ZHlu8AnLPIJK4dgLkjX-Znw

Toinen jalkapalloilun lapsitähti oli Hjk:n miesten joukkueeseen jo 17-vuotiaana noussut Johannes Westö, jota pidettiin lahjakkaampana kuin ikätoveriaan Alexander Ringiä, joka vielä pari vuotta sitten kuului maajoukkueen avauskentälliseen. Westö ehti voittaa miehissä yhden Suomen mestaruudenkin. Muistan nähneeni hänen 17-vuotiaana pelaavan Kupsia vastaan ja hän oli jo silloin kentän parhaita.

Sitten alta kaksikymppisenä hän ilmoitti pitävänsä välivuoden palloilusta ja kiertävänsä vähän maailmaa. Se välivuosi on nyt venynyt kymmeneksi. Wikipedia kertoo hänen aloittaneen filosofian opinnot Helsingin Yliopistossa vuonna 2010. Johannes Westöllä on kultturellit geenit, koska isä on kirjailija Mårten Westö, setä kirjailija Kjäl Westö ja vaari runoilija Claes Andersson, Hifk ja Skdl.

Kommentit (0)

Ikävä tulee Kuitusen, Saarisen ja Variksen aikoja, ja kun tutkin asiaa, niin edellä luetellut jo lopettaneet suurhiihtäjämme ovat jokseenkin Roposen ikäluokkaa. Täysin mahdoton ajatus ei ole, etteivätkö edellä luetellut suurhiihtäjät voisi vielä tehdä menestyksekkään paluun kisaladuille. Tosin Kaisa Variksen tapaus hieman mietityttää.

Voi olla, että pari dopingkäryä ei estäisi hänen paluutaan huipulle, mutta epäilen, ettei Variksen nykyinen siviilivirka mahdollista täyspäiväistä urheilua. Varis nimittäin toimii tällä hetkellä Itä-Suomen yliopiston oikeustieteen laitoksen opettajana. Luulen, että hänellä on väitöskirjan teko loppusuoralla eikä ammattihiihtäjäksi paluu väikkärikiireiden vuoksi ole mahdollinen.

Muistelen, että vaikka se uskomattomalta kuulostaa, että Helsingin Yliopistossa on urheiluoikeuden professorin virka.  Kaisa Varis saattaa hyvinkin joskus tulevaisuudessa lähteä vahvana ennakkosuosikkina kisaan, kun urheiluoikeuden professorin virkaa täytetään. Hänellä on monipuolista kokemusta tuolta oikeuden alalta.

Kommentit (0)

Kups voitti Sinäjoen jalkapallokerhon 1-0, mutta ne lukemat eivät kuvaa pelin luonnetta. Kups sai ottelussa 12 kulmapotkua ja Sjk yhden ja ne lukemat kuvaavat paremmin pelin luonnetta. Kups oli pelissä selvästi parempi ja ihmettelen, miten sekaisin Seinäjoen asiat ovat. Joukueen budjetti lienee Hjk:n jälkeen toiseksi suurin, mutta menestystä ei pariin vuoteen ole tullut. Valmentajat ovat vaihtuneet ennen tiheästi, mutta nyt näyttää vaihtuvan pelaajatkin. Muut nimet olivat joukkueen kokoonpanossa ihan vieraat, mutta yksi Tikkanen oli kuitenkin mahtunut joukkoon ja sen nimen olen kuullut ennenkin.

Kups lähtee Veikkausliigaan yhtenä voittajasuosikeista ja mikäli mestari ratkaistaisiin painimalla, kuopiolaisten mestaruus olisi selviö, sillä joukkue muistuttaa tällä hetkellä enemmänkin painijoukkuetta. Ilmeisesti uusi norjalaisvalmentaja on panostanut joukkueen fysiikkaan; uudet afrikkalaisvahvistuksetkin on ilmeisesti pestattu sikäläisistä kehonrakennuskilpailuista.

Pikkuisen pelkään, että vaikka Suomen kenttien tiukoissa jalkapalloväännöissä pärjää painimallakin, niin ensi kesän Eurokentillä Kupsin nopeus ja ketteryys eivät tule riittämään vikkeliä ulkomaalaisia vastaan.

Kommentit (0)

Mutta suurmiesten lisäksi sattumillakin on sijansa historiassa. Ehkä kaikki päätyykin hyvin. Hitlerin valtaan nousussakin oli sattumalla sijansa. Yksi myönteinen sattuma miehen urakehityksen kannalta oli se, että hänen isänsä sattui jostain merkillisestä syystä vaihtamaan sukunimensä.

Hitlerin isä oli avioton lapsi ja saattoi jopa olla niin, että tulevan valtakunnanjohtajan vaari oli juutalainen. Tästä asiasta kiistellään ja mielestäni nyt olisi geenitutkimuksen paikka, mikäli Hitlerin geenejä vielä jostain löytyy. Varmaa kuitenkin on, että 39-vuotiaaksi asti Hitlerin isä oli nimeltään Schicklgruber, joka oli hänen äitinsä tyttönimi.

Sitten mies kuitenkin kyllästyi jostain syystä sukunimeensä ja muutti sen Hitleriksi. Epäilen, että ellei nimenvaihdosta olisi tehty, ihmiskunta olisi saattanut säästyä monelta kauheudelta. On nimittäin vaikea kuvitella, että Saksan kansaa, joka silloin edusti ihmiskunnan sivistyksen huippua ja jonka keskimäärinen älykkyysosamäärä on vieläkin peräti viisi pistettä suomalaisia korkeampi, olisi saatu mylvimään Heil Schicklgruber-tervehdystä.

Iltapäivälehdetkin ihastuivat Soinin puheesta. Hän oli kuulemma kehittänyt taas mojovan uussanan kieleemme. Ei ole kehittänyt mojovaa uussanaa kieleemme. Kyllä kopsu-sana esiintyi jo suonenjokelaisen sarjakuvapiirtäjä Jope Pitkäsen tuotannossa parikymmentä vuotta sitten.

Mauno Mansikka-nimisessä sarjakuvassa seikkaili nimittäin ortodoksinen kanttori Viktor Kopsu. En tiedä, onko kanttori Kopsulla oikeaa esikuvaa, mutta onematopoeettisesti nimi tuoleen sisäsavolaisen kanttorin Viktor Jetsun. En usko huumorimies Vikin loukkaantuneen sarjakuvan synnyttämästä mielleyhtymästä.

Jonkin verran kränää paikkakunnan hengellisissä piireissä synnytti se, että Mauno Mansikan ulkohyyskän katonharjalle oli piirretty sipulikupoli. Sitä saattoi joku pitää uskonnonpilkkana; nykyään ihmiset ja etenkin poliitikot ovat herkkiä pahoittamaan mielensä mitä kummallisimmista asioista.

Tuo viinaksiin ja naisiin menevä mansikkaisäntä Mauno, joka sarjakuvahahmona on tunnettuisuudessaan Mustanaamion ja Taika-Jimin luokkaa, on joskus suoraan myöntänyt olevansa kärkkääläisiä. Sekin on sarjakuvasta paljastunut, että naapuri on nimeltään Paananen.

Mauno Mansikan esikuvaa arvaillaan. Piirtäjä Pitkänen itsekin on kertonut, että on meinannut kaksi eri kertaa saada turpaansa edesmenneessä ravintola Kyöpelissä, kun kaksi eri suonenjokelaista mansikkaisäntää on epäillyt heitä pilkattavan.

Kommentit (0)

Itse asiassa tuo linna on niin vanha, että matkustin sitä tutkimaan sillä mielellä, että todistan sen kiistatta olevan vanhimman suomalaisten tekemän rakennuksen. En ole enää varma asiasta. Jumolan kirkon rakennustyöt Ahvenanmaalla alkoivat tiettävästi jo 1280-luvulla. Toisaalta se on varmaankin ruotsalaisten rakentama. Käkisalmen linnan tekivät karjalaiset ja hyvin tekivätkin.

Tosin karjalaiset eivät silloin vielä olleet suomalaisia vaan novgorodilaisia. Novgorodin suurvalta ulottui Suonenjokeen asti ja Kärkkääläkin on siis vanha novgorodilainen kylä. Meidän suomalaisten kannattaa nykyisen nousevan Venäjän varjossa olla hissukseen niistä rajantarkastuksista, joista vielä alkoholisti Jeltsinin aikaan uskallettiin puhua. Alkuperäinen ja moneen kertaan väärennetty Pähkinäsaaren rauhan raja kulkee yllättävän lännessä

Tuo muinainen idän ja lännen raja näkyy vielä maamme monenlaisissa tilastoissa eivätkä ne tilastot  meitä itsäsuomalaisia mairittele. Hulluutta, sairautta, köyhyyttä ja rikollisuutta on idässä suhteessa paljon enemmän. Mutta hauskempia me kuitenkin ollaan ja meillä on paremmat rieskat.

Kommentit (0)

Vaikka olen väsynyt olemaan hyvä ihminen, niin mieleni tekisi perustaa Petroskoin Amerikan talojen suojeluyhdistys, sillä talojen hävittäminen on rakennushistoriallinen skandaali, vaikka toimintani saatetaan tulkita maamme ulkopoliittisia suhteita vahingoittavaksi toiminnaksi ja vaikka se saattaisi johtaa siihen, että samassa ruokalassa käyvät Supon miehet saattavat ottaa minut puhuteltavikseen.

Kolme Petroskoin keskustan H:n muotoon rakennettua puukerrostaloa ovat 30-luvulla Amerikasta Karjalaan muuttaneiden suomalaisten rakentamia. Heidän piti rakentaa myös Karjalaan työläisten paratiisi, mutta savoksi sanottuna se rojekti meni persiilleen. Mutta taloista tuli hyviä ja ovat 80 vuoden ja parin sodankin jälkeen ihan vatupassissa, joka ei ole yleistä itänaapurissa.

Amerikan siirtolaisten lisäksi näitä taloja oli rakentamassa myös Ketolan Jussi Kauhavalta. Jussi oli Ameriikan raitilla omaksunut sosialismia ja teosofiaa sen verran, ettei häntä paluumuuttajana katseltu Pohjanmaalla hyvällä, vaan lapualaiset mukiloivat miehen puolikuoliaaksi ja rahtasivat alushousuisillaan Itärajan taakse.

Siellä Jussi sitten rakensi noita taloja ja rakensipa hän siinä sivussa myös jonkinlaista teosofista kolhoosia, joka olikin hyvin onnistunut kokeilu aina siihen asti, kunnes koko koko kolhoosinväki vietiin joukkohaudan reunalle siellä murhametsässä, jossa minäkin olen hiljentynyt ja jossa lukee kivipaadessa suuri viisaus ”Ihmiset älkää tappako toisianne”.

Olen joskus kertonut, että Karjala on Venäjän takapajuisinta seutua, mutta 30-luvulla näin ei ollut. Kun muualla Neuvostoliitossa piti ihmisiä ampua Naganilla niskaan, ammuttiin Karjalassa edistyksellisesti otsaan. Nimittäin niskaan ammuttavat saattoivat heittäytyä ennen aikojaan haudan pohjalle ja sieltä ruumiiden seasta heitä oli vaikea löytää. Otsaan ammuttavat jaksoivat odottaa vuoroaan hötkyilemättä.

Muuten en suosittele Antti Tuurin tänä syksynä ilmestynyttä Ikitietä herkille ihmisille. Kirja saattaa ihan hyvin perustua tositapahtumiin, vaikkakaan lopullista totuutta ei tulla tietämään näistä asioista koskaan. Sen verran olen historiaa opiskellut, että luulen, että teloittajat teloitettiin ja vielä teloittajienkin teloittajat teloitettiin, ettei vain kukaan tietäisi teloituksista.

Kommentit (1)

Itse asiassa olen laskeskellut, että kaupunkiväestön marjahuollon voisi turvata kokonaisuudessaan kasvattamalla tuollaista koristekasvia kerrostalojen katoilla, parvekkeilla ja betoniseiniin pultatuissa ruukuissa. Ja oma satoisa koeviljelmäni on puhdasta perinteistä luomua, vallan kananjätöksillä lannoitettua.

Ennen Suonenjoellakin kasvatettiin kunnon luomumansikkaa. Alan uranuurtaja Olavi Leskinen nimittäin kehitti jo alkuvaiheessa marjoilleen todella luonnonmukaisen ravinteen, jota kutsuttiin putsettilannaksi. Kemialliselta koostumukseltaan se oli vettä ja ihmispaskaa. Puhutaan, että eräs ensimmäisistä mansikkaisännistä houkutteli ohikulkijoita vallan rahaa tarjoamalla tukemaan hänen elinkeinoaan. Keinolannotteiden hinnat ovat nykyään nousseet siinä määrin, että vanhoihin menetelmiin palaamista on syytä harkita.

Kommentit (0)

Muutenkin Aho oli edellä aikaansa. Hän oli innokas naisasiamies, pasifisti, uskontokriitikko, maksuttoman kansanopetuksen kannattaja ja muutenkin hän oli köyhän asialla. Nykykielellä hän puolusti yhteiskunnassa syrjäytyneiden eli prekariaatin asiaa.

Vielä sekin yhdisti tämän 1860-luvulla syntyneen radikaalin 1960-luvun radikaaleihin, että hän oli jonkinlainen vapaan rakkauden edelläkävijä jopa siinä määrin, että saattoi lähes yhtä aikaa raskaaksi sekä vaimonsa että tämän sisaren. Sata vuotta myöhemmin samalla tavalla toimi eräs vihreiden kantaisä kansanedustaja, jonka vaimo ja tyttöystävä olivat yhtä aikaa synnytyslaitoksella. Se on osoitus oivallisesta perhesuunnittelusta.

Vaikka mies kaappasi vallan patukoiden ja vastustajille pakkojuotetun risiiniöljyn avulla, joka on tietysti väärin ja tuomittavaa, niin Mussolinin parikymmentä vuotta kestäneellä valtakaudella maassa tehtiin fasistien toimesta vain yksi poliittinen murha. Ideologisesti Mussolinia lähellä ollut Lapuanliike pystyi piskuisessa Suomessa ainakin kolme kertaa tehokkaampaan terroriin.

Ja kun vuonna 1922 juuri ennen Mussolinin kautta mafian hallitsemassa Palermon maakunnassa tehtiin 223 murhaa, niin  vuonna 1928 enää 25. Ja kun vielä otetaan huomioon se, ettei Italian armeija Toisessa maailmansodassa juurikaan kyennyt tekemän veritekoja Etopia tapausta lukuunottamatta, niin rauhanmies oli Benito Mussolini ainakin moniin muihin historian hirviöihin verrattuna.

Kommentit (0)

Ruokapuoli sen sijaan oli herraskaista. Savukiiski ei ole yksilehmäisen ravintoa hintansa puolesta. Se on ymmärrettävää, koska kyllä kiiski  aina lohen ja kuhan voittaa maunpuolesta. Tänä talvena alan kierrellä pilkkiavantoja ja keräilen parempaan talteen onkimiesten variksille jättämät kiisket.

Jälkiruoka eli mesimarjahillo maksaa 600 markkaa kilo ja siinäkin määrässä on kolmannes sokeria. Jostain syystä mesimarjanviljely ei näytä onnistuvan eikä luonnostakaan marjoja enää löydy. Minun lapsuudessani mesimarjoja kasvoi vielä vanhoilla kaskimailla ja puupinojen pohjilla, mutta jonnekin ne ovat hävinneet. Lehtiä vielä näkee, mutta marjoja ei.

Kommentit (0)

Alkoholismini  on kehittynyt jo niin pitkälle, että aion arvioida tapahtuman kunniaksi kuvan vodkapullon sisältöä. Vaikka olen vanha Karjalan kävijä, en ole vielä tässä elämässä tätä naapureiden helmeilevää ruokajuomaa testannut.

Puhtaista solidaarisuussyistä ostin viime kesänä Aunuksen kyläkaupasta sekä kuvan esittämää karpalovodkaa että puolukkavodkaa. Lakkavodkaan rahani eivät riittäneet, koska se oli euron kalliimpaa ja olisi siis maksanut uskomattomat seitsemän euroa.

Mielelläni tukisin Karjalan elinkeinoelämää muutenkin, mutta tilanne alkaa olla se, ettei siellä taida enää muuta kulutustarviketuotantoa olla kuin viinanvalmistusta. Petroskoin iso metsätraktorikombinaattikin hävisi kilpailun Videgrenin Einari-vainaan kanssa, Sortavalan suksi- ja jääkiekkomailatehdas, joka oli aikoinaan maailman suurin mailojen valmistaja, teki myös konkurssin, ja Karjalan pellotkin kasvavat vanhalta muistilta Stalin määräyksestä pelkkää jättiputkea.

Puolukkavodka testataan sitten ensi keväänä Uukuniemellä perinteisen laiturinlasku- ja huussintyhjennysriehan yhteydessä. Viime kesänä sain tässä juhlatilaisuudessa maistaa erään Uukuniemen Martan ja seurakunta-aktiivin (Uukuniemellä osataan olla hurskaita monella tapaa) tarjoamaa taskulämmintä ja helmeilevän raikasta kotimaista Koskenkorva-valkoviiniä.

Olen siis juonut elämässäni kaksi kertaa tätä ilmajokelaisten pesäpalloilijoiden valmistamaa kansallisjuomaa eli ensimmäisen ja viimeisen kerran. On tosi kamalaa ainetta; ymmärsin, ettei sitä maun vuoksi juoda.

Kommentit (0)

Silloin päätarkoitukseni oli tutustua Lapualla Kosolan taloon, jossa nykyään toimii Herättäjäyhdistyksen kirjakauppa. Tiedustelin, että on liikkeessä mahdollisesti tarjonna Pauli Nevalan runokasetteja. Ei ollut. Myyjärouva päästi selkäkeikkanaurun ja ihmetteli, että joko se on ehtinyt sellaisiakin julkomahan.

Seinäjoen liikkeessä minulle ei naurettu, vaan liikkeenjohtaja totesi, että ”kyllähän me Paulin kanssa niitä julkasimma, mutta ne on jo myyty loppuhun”. Ihan tuli mieleen toissailtainen pk-yrittjäjä Veikko Hakala. Ehkä ensi kesänä liikkeessä on ymmärretty vastata kuluttajien tarpeisiin. Otan asiasta selvää.

Lisäksi tutustun maakunnan kaikkiin muihinkin matkailunähtävyyksiin. Ensiksi käyn Kurikan kusikivellä. Se sai nimensä 1700-luvulla kuningatar Fredrika Eleonoran vihkiessä kiven nykyiseen käyttötarkoitukseensa maakuntamatkansa yhteydessä. Kuningatar Silvian vierailua odotetaan Kurikassa nykyään tiettävästi innolla.

Käyn myös tulevalla matkallani Kauhavan Lummukan sorakuopilla uimassa Hakalan veljesten malliin. Edelliselläkin vierailullani etsin kyseisiä kuoppia, mutta en niitä löytänyt. Jonkun joen löysin ja ymmärsin sen nähtyäni, miksi Hakalat suuntasivat sorakuopille uimaan.

Vaatimattomia ovat Pohjanmaan vesistöt, ja ymmärrän täysin, että siellä luotettavien tutkimusten mukaan harrastetaan kalastusta Suomen maakunnista vähiten. Savossa oltiin saman tutkimuksen mukaan innokkaimpia kalamiehiä. Ja onhan vähän vaikeaa kuvitella uhoavia pohjalaisia miehiä kumarumassa ja hiljentymässä pilkkireiän äärellä.

Mutta aion kaikesta huolimatta harrastaa maakuntamatkallani myös kalastusta. Vimpelin Saarikentän kakkospesän takaa Antti Tuuri kertoi saaneensa perholla kolmikiloisen taimenen. Taimen saatiin siis Savojoesta, jonka saaressa pesäpallokenttä sijaitsee.

Savojoki on saanut nimensä Nuijasodan jälkeen, jolloin runsaasti savolaisia miehiä riensi lohduttamaan leskeksi jääneitä surevia emäntiä. Nuijasodan jäljiltä seudulla esiintyy vieläkin  paljon savolaisperäisiä sukunimiä. Esimerkiksi Partasen liikemiesveljekset ovat tuttuja Tuurin kirjoista.

Kommentit (1)

löytyvä Pohjanmaa-elokuva saa ihmisen hyvälle mielelle. Jos nyt hakemalla pitää jotain vikaa hakea, niin kyllähän elokuvan loppunäytös, joka ei perustu Antti Tuurin samannimiseen romaaniin, on vähän tönkkö ja kummallinen.

Ja pikkuisen mietityttää sekin, että selvästi sotakokemusten aiheuttamasta posttraumaattisesta stressireaktiosta kärsivästä opettajasta on tehty koominen hahmo, vaikka oikeasti hän on traaginen hahmo. Sotaveteraanille, joka ei muusta puhukaan ja muuta mietikään kuin järkyttäviä sotakokemuksiaan, ei ole soveliasta nauraa, koska hän on tunneinvalidi, joka on hoidon tarpeessa.

Kuten ovat esimerkiksi Afganistanin sodan tanskalaisveteraanit, joiden kuntoutukseen panostetaankin kovasti. Se on ihan oikein, vaikka näiden vapaaehtoisten ammattisotilaiden stressikokemukset lienevät paljon pienempiä kuin meikäläisten viimesotien pakolla värvättyjen ei-ammattilaissotilaiden, joista moni jostain käsittämttömästä syystä selvisi kuitenkin suurinpiirtein järjissä, vaikka terapiaa ei ollut tarjolla; ehkäpä sotilaspastorit tekivät halpaa ja tehokasta mielenterveystyötä.

Vammaiselle Hakalan huliganismiin taipuvaiset veljekset naureskelevat, mutta vanhoja ihmisiä he sentään osaavat kunnioittaa ja teititellä. Kun poikien kansakoulunopettaja väittää veljesten kiljua huonoksi, niin Veikko Hakala lausuu: ”Te sitten ette osaa koskaan sanoa meistä mitään hyvää.”

Lasse Lehtinen kertoi viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Siivetönnä en voi lentää, että sormukset sulatti harkoiksi eräs kuopiolainen kultaseppä ja pian tämän jälkeen alettiin kaupungissa huhuta, että kyseinen kultaseppä olisi rakennuttanut keskustaan ison kivitalon.

Tämä ei ole ainut kummallisuus kultasormuskeräyksessä. Lahjoituksilla ei nimittäin ostettu yhtään hävittäjää, vaan varat sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen tulevan pakolaishallituksen toiminnan rahoittamiseksi, joka tietysti oikein olikin.

Eilen minulla oli tilaisuus kysyä kirjailija Lehtiseltä, että mikäs kuopiolainen kivitalo on sormusrahoilla rakennettu. Lehtinen ei suostunut paljastamaan tietojaan, vaan kertoi, että kysymyksessä oli pelkkä pahansuopainen juoru. Mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, että kyllä jonkun Kuopion kivitalon seinään olisi saatava pronssilaatta tapauksen muistoksi.

Harmitti, ettei minulla ollut tilaisuutta kysyä vielä sitä, että oliko Lahtisen muistelmateoksessa nimeltään Luotettavat muistelmani, kerrottu tapaus SKDL:n iisalmelaisesta kansanedustajasta Veikko Rytkösestä täysin luotettava.

Kerran Rytkönen oli parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä Pohjois-Koreassa. Siellä suomalaisille tuli tilaisuus tavata myös Suuri Johtaja Kim Il Jong. Mutta ennen kuin he pääsivät kättelemään Suurta Johtajaa, valtuuskunnan jäsenet joutuivat perusteelliseen lääkärintarkastukseen.

Eräs valkotakki, joka oli painelemassa kansanedustaja Rytkösen maksan seutua, muuttui äkkiä mietteliään näköiseksi ja hälyytti paikalle koko lääkärikomission. Sitten suuri joukko pieniä valkotakkisia miehiä paineli tutkittavan maksaa huolestuneen oloisina. Mutta yläsavolaisen kansanedustaja Veikko Rytkösen ilme ei värähtänytkään.

Kommentit (0)

Tyyrin mielipiteet muistuivat äskeisen Azerbaidzan-Suomi ottelun aikana. Muistelen, että Azerbaidzania pidettiin ennen ottelua maailman huonoimpana jalkapallomaana, joka ei ole vielä tehnyt otteluissaan yhtään maalia puhumattakaan, että olisi voittanut jonkun pelin. Mutta äsken se oli lähellä. Samalla Suomi olisi vankistanut asemiaan jalkapallomaiden häntäpään valvojana. Onneksi voitettiin. Ollaan ehkä vain toiseksi huonoimpia.

Eikä Kuopio ole maailman toiseksi huonoimman jalkapallomaan huonoin jalkapallokaupunki, vaan ehkä toiseksi huonoin. Olin päivällä seuraamassa Kupsin ja Ropsin A-junnujen pelin ja siinä vaiheessa, kun Kups johti kenttätapahtumiin nähden ansaitusti ja ratkaisevan tuntuisesti 7-0, jouduin poistumaan Lasse Lehtisen tilaisuuteen. Hän on juuri julkonut 31. kirjansa. Minulla oli paljon kysyttävää Lehtiseltä.

Kommentit (0)

Asiantuntijoiden mukaan Volter Kilven Alastalon salissa on vielä paras suomalainen romaani, mutta veikkaan, että Joel Lehtosen Putkinotko tulee sen vielä syrjäyttämään. Ja korostan, että kaikki,  jotka Suomessa ovat yleensä  jotain lukeneet, ovat varmasti lukeneet myös Putkinotkon, mutta ketään Alastalon ahmijaa en ole tavannut.

Joel Lehtonen oli yksi sääminkäläisen piian aviottomista lapsista. Tällä oli niitä muitakin. Lehtosen äitiä voi varmaan luonnehtia vapaamieliseksi naiseksi, mutta hänestä on luultavasti käytetty myös kansanomaisempaa nimitystä. Kirjallisuuden professori Tarkiainen oli kuulema sitä mieltä, että Lehtosella täytyy olla säätyläisgeenejä; tavallisen rahvaan lapsi ei voi olla sellainen lahjakkuus.

Hän epäili Lehtosen isäksi kuopiolaisen pankinjohtaja Walleniuksen poikaa. Mikäpä siinä, tässä suvussa oli paljon kirjallista lahjakkuutta. Hieno eräkirjailija Martti Wallenius oli samaa sukua. Nuorempana Wallenius toimi myös kenraalina, mutta sai potkut, kun muilutti presidentin ja alkoi sitten elättää itsensä kirjoittamalla ja se on hyvä se.

Joel Lehtosen kotikylän Säämingin Haukiniemen kyläläiset ovat jyrkästi erimieltä professori Tarkiaisen kanssa. Heidän mielestään Walleniusta ei tarvittu, vaan kirjailijanero Joel Lehtonen on yksinomaan Haukiniemen kyläläisten toimesta siitetty.

Kommentit (0)

Löysin kuvan haudat pari viikkoa sitten, kun  kaupungissa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut  opastettu tutustumisretki keskustan hautausmaalle. Perinteiseen tapaan osanottajia oli paljon. Kuopio on sikäli hyvä kaupunki, että mikä tahansa tilaisuus houkuttelee väkeä kukkuramitoin paikalle. Savolaiset ovat tunnetusti uteliaisuuteen taipuvaisia.

Kuopion hautausmaat ovat mielenkiintoisiasia paikkoja ennen kaikkea siksi, että täällä lepää paljon maamme tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä. Selityksenä tälle ilmiölle on se, että täällä sijaitsee suuri ja maankuulu Niuvaniemen mielisairaala .

Kommentit (3)

En ostanut Emmaa, vaikka kyllähän Kuopiokin alkaa olla niin rauhaton kaupunki, että tuo vehje kainalossa saattaisi olla ihan perusteltua liikkua varsinkin iltaisin puistoissa. Paljon puhutaan Venäjän-Karjalan miesten alkoholiongelmasta, mutta viimekesäisellä pitkällä Karjalan kierroksellani en nähnyt yhteensä niin paljoa juopuneita kuin mitä Kuopion torilla yhtenä viikonloppuiltana.

Muuten sotahistoriasta vielä sen verran, että noita venäläisiä sotasaalis-Emmoja oli sodan jälkeen maaamme puolustusvoimilla puolta enemmän kuin kotimaisia Lahti-Salorantoja. Pitäisi selvittää, että saatiinko niitä myös saksalaisilta, vai oliko ne kaikki tosiaan omia sotasaaliita.

Vastaan asettuu LLanelli AFC Walesista eli Brittein saarilta. Vieraat ovat Walesin liigassa tällä hetkellä neljäntenä eli kärkipäässä; kupsilaiset Veikkausliigan hännillä. Ilmeisesti Savon Sanomat ei noteeraa Britannian jalkapallokulttuuria kovin korkealla, koska pitää kotijoukkuetta täysin ylivoimaisena suosikkina. SS-lehden mukaan kuopiolaiset treenaavat kaksi kertaa päivässä, walesilaiset kaksi kertaa viikossa.

Kuopiossa pääsyliput maksavat 25 – 35 €. Viikon kuluttua pelataan Walesissa ja siellä sisään pääsee 5 – 10 €. Lippujen hinnat kertovat, että kummassa maassa jalkapalloa todella arvostetaan ja ilmeisesti myös osataan pelata. Muuten tänä iltana 5.7. heti Euro-pelin jälkeen klo 21 soittaa kansainvälisesti arvostettu urkutaiteilija Esa Toivola Bachia Tuomiokirkossa. Tilaisuuteen pääsee ilmaiseksi. Sekin asia osoittaa, että Kuopio on ennen kaikkea potkupallokaupunki.

Kommentit (0)

Ilmeisesti on niin, etteivät joutsenet ja kukat hyväksy toisia isoja lintuja reviirillään. Muistanpa, että parina kesänä on Petäisenkin joutsenten poikaset löytyneet kuolleina. Yksi mahdollisuus on, että kuikka on eliminoinut kilpailijansa.

Muukkosen suolta löytyi kuvan kuikan pesä. Se on aika pelkistetty. Ja munat ovat harvinaisen isot, mustat ja rumat. Itse en oikein löydä kuikasta mitään hyvää sanottavaa, vaikka rouva onkin Uukuniemen Kuikkia taustaltaan.

Kommentit (0)

Joutsenia ei pitäisi inhimillistää, vaikka tässä tapauksessa mieli niin tekisi. Nimittäin kun ne huomasivat minun saapastelevan rantaan, ui pariskunta arastelematta lähemmäksi ja esitteli selvästi hyvin ylpeänoloisina kahta rintaperillistään.

Sysmäläinen eläinlääkäri Yrjö Kokkokirjoitti vuosikymmeniä sitten, että joutsenet ovat arkoja erämaan asukkaita, mutta nykyään ne alkavat olla pullajoutsenasteella. Kokon aikaan laulujoutsenia taisi Suomessa olla kymmenen paria, nyt niitä alkaa olla tuhat kertaa enemmän.

Saas nähä koska iltapäivälehtien lööpeissä kerrotaan tappajajoutsenien karanneen viattoman mökkiläisen kimppuun. Joutsen lienee pohjimmiltaan melkoinen peto. Muistan nähneeni jossain palkitussa luontokuvassa, kuinka laulujoutsenen kurmotti pesälleen eksynyttä karhua; lienee kuitenkin ollut lavastettu otos.

Kommentit (0)

Ja sikäläiset palloilijat ovat kaiken lisäksi niin komeitakin, että kyllä ne vielä vievät meiltä naisetkin. Kerrotaan, että kun erilaiset Eurooppa-liigat käynnistyivät joskus 60-luvulla, niin tyypillinen näky oli se, että kentälle juoksi 11 filmitähden näköistä italialaista ja lauma englantilaisia työmiehiä, jotka pelin aluksi kävivät asettamassa tekohampaansa tuulen suojaan maaliverkon taakse villapipon sisälle.

Mutta kuopiolainen veteraanikatsomo ylisti lauantaina Espanjaa. Kuulin kehuttavan, että parhaimmillaan Espanjan peli muistuttaa melkein Kupsin 60-luvun kultavuosien lyhytsyöttöpeliä. Tosin Ahtaan-Paikan-Ana Kostiaisen kaltaista pallovirtuoosia ei ole vielä Espanjan joukkueeseen siunaantunut.

Ja nyt minä lähden katsomaan keskuskentälle sarjapaikansäilymisen kannalta hirmuisen tärkeää Kupsin ja Jaron välillä. Tosin katselin peliä jo viime aamuyönä unessa ja siinä ottelussa oli hyvin ahdistava tunnelma. Toivottavasti alakuloinen tunnelma johtui vain siitä vasaraporakoneesta, joka käynnistyi ikkunani alla. Se jää nähtäväksi toteutuuko ennusuneni.

Kommentit (0)

Hämmästyttävän monta kertaa meikäläinen kamppaili itsensä ykköseksi häntäpäästä laskettuna. Suomi oli lopulta kisojen pistetaulukossa 27. sijalla, vaikka paikalla oli sentään 35 valtiota. Esimerkiksi Pohjoismaista Islanti hävisi meille selkeästi. Eikä Fär-saarten yleisurheilutaso mahdollistanut edes joukkueen lähettämistä kisapaikalle. Pohjoismaiden jäsentenvälisissä Suomi oli siis melkein mitaleilla eli neljäs.

Hyviä selityksiä kuitenkin vaatimattomalle menestykselle löytyy. Joukkueellamme oli esimerkiksi kosolti huonoa tuuria. Moni juoksijamme myös valitti kohdalleen sattuneen vastatuulen ja usealle osui arvonnassa myös liian jyrkkäkaarteinen rata.

Ihan tulee mieleen vuoden 1966 Budapestin EM-kisat. Siellähän Suomi jäi tyystin ilman mitalia. Lapsen mieleen jäi elävästi se, kuinka keihäskilpailun jälkeen Tiilikais-Pekka purskahti itkuun ja muistutti radiokuulijoita siitä, että meillä suomalaisilla on aiemminkin ollut vaikeita hetkiä, kuten esimerkiksi Talvisota, ja kuinka kansamme on kuitenkin selviytynyt.

Niinkuin selvisi Budapestinkin takaiskusta. Sen jälkeen maassamme panostettiin urheilulääketieteeseen ja viitisen vuotta myöhemmin Suomi voitti Neuvostoliiton yleisurheilumaaottelussa vieraskentällä. Eikä siinä kisassa poikiemme edes tarvinnut antaa ihan kaikkeaan, vaan he kykenivät maaottelun jälkeen vielä hajottamaan Shotsin hotellin irtaimistoa mainittavissa määrin. Tapauksesta raportoineen kirjailijan eräs huippumme lupasi tavattaessa hirttää; nyt en muista, että mistä ruumiinosasta hirttämisen piti tapahtua.

Vaikka Lipponen on iso, riski ja urheilullinen mies, niin ihmettelen, että hän paljastaa punnertaneensa penkistä vain 120 kiloa. Se on oikeastaan aika vähän hänenlaisensa raamit omaavalle miehelle. Ehkä se asia, että 5000 metriä meni 20 minuuttiin heikensi voimaominaisuuksia. Jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus saisi rauhassa edes puoli vuotta treenauttaa hänen näköistään miestä, uskoisin penkkiennätyksen tuplaantuvan – eikä edes mitään kiellettyä tarvitsisi ottaa.

Sen jälkeen meillä ei olisi mitään vaikeuksia päästä lyömään rahoiksi Keski-Euroopan voimamieskilpailuihin. Ainakin ennen kaikenlaiset voimamieskilpailut olivat telkkarin maksukykyisten taivaskanavien suosittuja viihdeohjelmia. Nyt erilaiset tappelulajit ovat ne valitettavasti syrjäyttäneet. Tosin saattaisi Paavo pärjätä niissäkin lajeissa, vaikka tunnetusti rauhan mies onkin. Ainakin hän presidentinvaalien alla kiisti jyrkästi lyöneensä kouluaikana uskonnonopettajaansa, vaikka sellaista kuulemma väitettiin tapahtuneen.

Kommentit (0)

Väittelyn loppuvaiheessa Aho räksytti punoittavaa Lipposta kuin rakkikoira eikä Lipponen pystynyt muuhun kuin tuhahtelemaan ja murahtelemaan kuin ärsytetty karhu. Pelkäsin jo, että Lipponen ottaa lopulta pallin takapakaroidensa alta ja lyö sen säpäleiksi pääministerin otsikkoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Lipponen paljastaa äskettäin ilmestyneessä muistelmiensa toisessa osassa syyn vaisuuteensa väittelyssä. Hän kertoo, ettei ollut kunnolla nukkunut kahteen viikkoon. Unettomuus johtui muista kuin politiikkaan liittyvistä syistä. Se oli herrasmiehen toteamus; Lipponen ei huutele perheasioistaan kylillä.

Lipponen on kuin Mannerheim. Mannerheim paljastaa massiivisessa muistelmateoksessaan myrskyisestä yksityiselämästään vain  seuraavaa:    “Yksityiselämästäni tältä ajalta on mainittava, että vuonna 1892 menin avioliittoon neiti Anastasie Arapovin kanssa. Hänen isänsä oli edesmennyt keisarin seurueen kenraalimajuri Nikolai Arapov, tämäkin entinen chevalierkaartilainen”. Lipponen ei paljasta yksityiselämästään senkään vertaa.

Kommentit (2)

Kävin flunssapiikillä työterveyshuollossa, koska itselläni on flunssarokotuksista pelkkiä hyviä kokemuksia. Nyt sitten alan ymmärtää ihmisiä, jotka väittävät rokotuksista olevan haittaa. Piikityksen jälkeen työpaikalle kävellessä alkoivat jalat ja kädet puutumaan ja läheltä piti, ettei minua viskannut samalla tavalla kuin Simpauttajan pienviljelijä-metsuri Hilppa Ryynästä. Mieli teki pyytää vastaantulevia nuoria taluttamaan minua vanhaa ja vaivaista miestä.

Selkäkin alkoi vaivaamaan ja lopulta se ei enää pelkästään vaivannut, vaan oli niin perkeleellisen kipeä, että teki mieli itkeä ja kirota. Se on sitten iskias, Netistä varmistin taudin nimen, kuten myös sen itsehoito-ohjeet. Pitää koittaa panna selkä kuntoon. Valtiolla on niin vaikea tilanne, että tunnollinen virkamies säästää valtiotyönantajan terveyskuluja.

Mutta iskiasvaiva on avartava kokemus. Nyt ymmärrän entistäkin paremmin niitä huonojalkaisia vaivaisia, jotka pyörivät jaloissa minun menevän miehen kiiruhtaessa virastoon luomaan kansainvälistä uraa.

Kommentit (0)

Silloin maame demokraattisen kehityksen pelasti kaukaa viisaasti vahvasti kärkkääläistaustainen savolaisten kommunistien karismaattinen johtaja kansanedustaja  Ville Vainio, alk. Karjunen, joka suurta poliittista viisautta osoittaen vetäytyi äänestyksen ajaksi juopottelemaan työväen luokan vastaisten voimien kanssa, kuten Sosialidemokraatin kuopiolainen pakinoitsija Yrjö Räisänen asian ilmaisi. Hän kyllä tunsi hyvin asioiden tolan, koska oli Vainion hyvä kaveri ja varsinkin ryyppykaveri. Pakinoitsija esitti myös, että Kallion hallitusta olisi pitänyt ryhtyä kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi.

Tosin Räisäsen oli jossakin määrin väärässä tapahtumien kulun suhteen. Nimittäin Ville ei tyytynyt juopottelemaan pelkästään työväen luokan vastaisten voimien kanssa, vaan ainakin EK:n etsivän raportin mukaan Vainio oli nähty aamuyön tunteina rynkyttävän turhaan Neuvostoliiton lähetystön ovea eli hän ainakin vahvasti pyrki juopottelemaan myöskin työväen luokkaan myönteisesti suhtautuvien voimien kanssa, tai niin ainakin monet uskovat.

Kun Ville Vainiota myöhemmin puoluetovereiden edessä toilailuista kovisteltiin, totesi hän ainoastaan, että mitä työ siinä vaahtootte, kyllä työ minusta piäsette. Mies oli menestyvä liikemies ja hänellä oli vara noin sanoa. Esimerkiksi pääministeri Stubb ei uskaltaisi noin sanoa.

Kommentit (0)

En halua vähätellä HJK:n voiton arvoa, mutta kannattaa muistaa, ettei Torino ole kuitekaan Torinnon suurkaupungin menestynein seura, vaan Juventus on ollut historiassa sitä paljon parempi. Juventus lienee jopa koko Italian jalkapallohistorian paras seura. Tunnen Juventusta kohtaan suurta myötätuntoa, koska olen itsekin pelannut sen kärkimiehenä ja saanut vuonna 1968 Nokian kolmijuovaiset kumipohjaiset jalkapallokengät seuran parhaan maalintekijän palkintona.

Silloin Juventuksella oli laaja pelaajamateriaali ja seuran sisällä kova kilpailu, koska Suonenjoen nappulaliigaa pelattiin seitsemällä pelaajalla ja Kärkkäälässä oli juuri silloin jostain sattuman oikusta juuri sopivasti seitsemän D-juniori-ikäistä poikaa. Myöhemmin Kärkkäälän Juventuksen toiminta lopahti pelaajapulaan.

Vuonna 1968 Kärkkäälän Juventus voitti Suonenjoen nappulaliigan mestaruuden, mutta sen sijaan vuotta aiemmin joukkue jäi hieman liian nuorella joukkueella pelatessaan häpeällisesti hopealle, koska FC Barcelonan riveissä pelannut Reijo Vaittinen oli meille liian kova vastus, koska oli tasan kaksi kertaa meitä muitta isompi. Myöhemmin Vaittinen pelasi Suomen maajoukkueen liberona ja sillä varmuudella, jonka täydellinen muistamattomuus synnyttää, väitän, että hän oli OPS:n riveissä voittamassa Liverpoolia 70-luvun Eurokentillä.

Epäilin jopa välillä Soinin karismaa katsellessani, ettei se ole aito, vaan sitä on lisätty jotenkin keinotekoisesti vaikkapa tyynyn avulla. Mielestäni Soinin suosio perustuu pitkälti hänen suureen karismaansa. Jos vaikka hirveän paljon pienemmän karisman omistava Aleksanteri Stub päästelisi suustaan samanlaisia hupipuheita kuin Soini, ei häntä kuunneltaisi, vaan häntä pidettäisiin täysin höpöjätkänä.

Entinen paperiliiton johtaja Jouko Ahonen oli hankkinut melkein Soinin luokkaa olevan karisman, mutta se ei jostain kumman syystä lisännyt hänen suosiotaan. Pikemminkin Ahonen näytti tahattoman koomiselta päästellessään paperityöläisköyhälistöjoukkojensa eturivissä täysin palkein, että ”nälkä meil`on aina vieraanamme”, kuten varmaan onkin. Tunnen koko joukon ylipaino-ongelmista kärsiviä lähimmäisiä, jotka elävät ainaisessa nälässä.

Kommentit (0)

Kuva muuten todistaa, että alati koveneva kansainvälinen kilpailu on tunkeutunut myös kerjuubisnekseen ja kuvan perussuomalaisen oloinen liikkeenharjoittaja on keksinyt oivallisen markkinaraon. Hän tarjoaa kotimaista vaihtoehtoa. Olen viimeaikoina pyrkinyt välttämään almujen antoa, mutta nyt tein poikkeuksen, koska pyytäjä on hyvin rehellisen oloinen. Uskon hänen ilmoittavan satunnaisista ansioistaan verottajalle.

Kommentit (1)

Kirja paljastaa, että dopingtestien vuoksi Tyson joutui käyttämään tekopenistä eli lerssiä, jonka avulla hän pystyi huijaamaan testeissä. Kertomansa mukaan hän tarvitsi lerssiä salatakseen huumausaineiden väärinkäytön. Muunlaisia aineita hän ei kerro käyttäneensä ja vaikea on olla miestä uskomatta.

Rohkenen tuskin arvailla, miten lerssihuijaus käytännössä tapahtui. Olen sitä mieltä, että tulevissa suurkisoissa täytyy lerssimiehet säälimättä paljastaa. Valvojahenkilön tukeva tempaisu epäillystä lerssistä varmaankin riittää.

Jos tulevissa suurkisoissa ei suoriteta lerssitempaustestiä, täytyy sitten jokaisen suomalaisen, ainakin miesurheilijan, hankkia tasapuolisuuden nimissä oma lerssi, jotta he olisivat samalla viivalla ulkomaisten lerssimiesten kanssa. Asiasta voisi järjestää jopa kansalaiskeräyksen, elleivät Urheiluliton herrat pysty asiaa muuten järjestämään. Iskulauseena voisi vaikkapa olla, että ”oma lerssi joka jätkälle”.

Kommentit (0)

Vastaus tähän polttavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan löytyy alta. Siellä itse V. I. Lenin huutaa oppi-isilleen, että ”mie olen porukan nuorin, mie voin lähteä etsimään.” Tuo kohouma Leninin otsalla ei ole hiuskiehkura, vaan ulostava lokki.

Petroskoin keskustassa on Kirovin patsas, jonka suomalaiset valkobandiitit siirsivät johonkin varastoon suojaan. Sodan jälkeen patsas palautettiin paikallee ja siinä se satunnaisten matkailijoiden iloksi selvästikin paljastelee itseään. Epäilen kuvanveistäjän ihan vasiten tehneen teoksen tuollaiseksi. Se on ollut pienen ihmisen kosto.

Alla Antti Rinteen edeltäjän patsas. Otto-Ville Kuusinen toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajana 1911-13 ja ilmeisesti tämän vuoksi hän on saanut patsaansa Petroskoihin Äänisen rannalle. Veistos luo vaikutelman herrasta, joka huolestuneena tähyää Ääniselle. Niinpä paikallinen väestö nimittää muistomerkkiä kalastuksenvalvojan patsaaksi.

Kommentit (0)

Jokainen, joka yleensä jotain historiasta tietää, tietää, ettei se noin mennyt. Suomessa joka mökissä on vanhoja valokuvia, joissa suomalaissotilaat poseeraavat Leninin vierellä. Putinin uuden tulemisen jälkeen Venäjällä on alettu ainakin historian osalta puhumaan muunneltua totuutta. Venäläisen maahan lyötyä itsetuntoa on pyritty nostamaan tälläkin tavalla.

Toisenlaistakin totuutta Venäjältä löytyy. Venäläinen Sergei Verinin kertoo juuri ilmestyneessä kirjassaan Pettureita vai sodan uhreja totuuden patsasasioista. Vaikka suomalaiset olivat Petroskoissa ryöstöretkellä ja tekivät paljon pahaa, niin patsaita kohdeltiin yllättävän sivistyneesti. Lenin ja Kirovin patsaat siirrettiin varastoon eikä niitä ilmeisesti rikottu mitenkään.

Sen sijaan jostain syystä Stalin häpäistiin. Hänen patsastaan uusiokäytettiin jonkun montun täytteenä, olisiko ollut pommikuoppa. En ole onnistunut selvittämään, löydettiinkö ja kaivettiinko Stalin esille sodan jälkeen. Ainakaan yhtään kuvaa Petroskoissa seisoneesta Stalinin patsaasta en ole Internetistä löytänyt. Ehkä muistomerkki vielä odottaa löytäjäänsä ja pahaa pelkään, että patsaalle löytyy tulevaisuudessa muutakin hyötykäyttöä.

Uskon kuitenkin, ettei Putinin toisen tulemisen jälkeenkään Stalinin häpäisyasiaa kaiveta esille. Luotettavien lähteiden mukaan Putin kaikista puutteistaan huolimatta lukeutuu venäläisten liberaaleimpaan neljännekseen. Stalinin kuvia mielenosoituksissaan kanniskeleva Venäjän kommunistinen puolue on ainut Putinin varteenotettava vastustaja ja vaihtoehto eikä se tule menestymään vaalien ääntenlaskennassa. Asiantuntijoiden mukaan jo Jeltsininkin valtaannousu perustui vaalivilppiin, mutta sitä ei Lännessä ollenkaan paheksuttu.

Nimittäin 9.10.1947 kertoi arvovaltainen Savo-lehti maailmalle seuraavan uutisen, joka sai maailman median polttopisteen kohdistumaan sekä Kuopioon että Suonenjokeen:

”17-vuotias kuopiolaisnuorukainen Silvo Sokka oli suorittanut rakentamallaan reaktiokoneella Kuopion lähettyviltä 7 kilometrin lakikorkeudessa lennon, jolla kone saavutti maagisen 800 kilometrin tuntinopeuden. Kone oli suorittanut polttoainesäiliön räjähdettyä pakkolaskun Suonteenselälle Suonenjoella, josta Sokka oli löydetty rantamalla olleen talon pihasta tajuttomana.”

Kuopion poliisilaitos joutui puuttumaan tapaukseen, koska epäiltiin, että sekä Pariisin rauhansopimuksen artikloja kuten myös Ilmaliikennelakia olisi rikottu tapauksen yhteydessä. Rauhansopimushan kielsi Suomelta reaktiokoneet. Asiaa ei voitu painaa villaisella, koska tapaus huomioitiin maailmalla näyttävästi. Eri tiedotusvälineiden edustajat kiirehtivät Suonenjoelle, jonne saapui myös Suomen puolustusvoimain edustajana kenraali, joka alan asiantuntijana pystyi heti tekemään tapauksesta johtopäätöksen, jonka mukaan tämän nuorukaisen täytyy olla nero.

Nero Silvo Sokka varmasti olikin, mutta poliisitutkimuksessa paljastui nopeasti, että hän ei ollut lentänyt reaktiokoneella Kuopiosta Suonenjoella, vaan matka oli taittunut polkupyörällä. Suoritusta ei pidä väheksyä, koska pyöräretki tapahtui syyshölseillä eikä siihen aikaan vielä ollut kestopäällystettyjä teitä. Olen monta kertaa miettinyt, miten tämä lahjakas ja mielikuvitusrikas nuorukainen sijoittui sittemmin yhteiskuntaan.

Kommentit (0)

Mutta osastaan sitä täällä Kuopiossakin. Eiliseen uutiseen sopivasti luin juuri samankaltaisesta tapauksesta Kuopion poliisilaitoksen historiassa. 8.7.1959 oli satunnainen Usa:n Chigagosta saapunut turisti pistäytynyt Kuopioon ja ihastellut kaupungin rauhallisuutta epäillen, ettei tässä kaupungissa varmaankaan tehdä ollenkaan rikoksia. Heti ihastelun jälkeen pikkukaupungin idylli rikkoontui, kun muudan Könönen-niminen miehenpuoli yhdessä rikostoverinsa kanssa ryösti keskellä kirkasta päivää konepistoolia apuvälineenään käyttäen Sypin konttorin ihan ydinkeskustassa.

Tapaus lienee maamme ainut pankkiryöstö, jossa apuvälineenä käytettiin konetuliasetta ihan Chigagon malliin. Joten löytyy sitä sypäköitä toimen miehiä Könöstenkin suvusta, johon itsekin äitini puolelta lukeudun, ja jonka suvun miehiä yleisesti pidetään ylirauhallisina ja jopa loivaliikkeisyyteen taipuvaisina. Pitäisin jopa todennäköisenä, että konepistoolin hantaagissa oli lähisukulaiseni eli vähintäin noin neljäs serkkuni.

Nimittäin kuvan esittämällä Risto Könöselle, jota myös Kanta-Könöseksi kutsutaan ja joka on vaarini vaari, oli siunaantunut tietolähteestä riippuen 23 – 27 lasta. Suuruusluokan huomioiden tuollainen muutaman perillisen epävarmuus on ymmärrettävää. Tuota kuvaa katsellessa tulee vallan mieleen vanha ja tapaukseen osuva savolainen sanonta, että on siinä sänkyyn mänty, mutta ei nukuttu.

http://voima.1g.fi/#/kuvat/Salomon/Könösten+kuvia

+Risto+Könönen+ja+perhettä.jpg

Kanta-Könösellä oli kolme vaimoa, vaikka tietääkseni ei kuitenkaan yhtä aikaa useampia. Tosin olen antanut itselleni kerrottaman, ettei vaarinvaari jaksanut ainakaan kaikin ajoin pitäytyä ainakaan ihan täysin yksiavioisuuteen. Luulen Risto Könösen jälkeläisiä siunaantuneen maailmalle koko joukon; valtaosin Könösiä, mutta käsittääkseni Raja-Karjalan Konoset ja ruotsinkieliset Könölinit, joiden otaksun olevan vähän fiinimpää väkeä, ovat uskoakseni samaa sukua, jonka kantaisänä pidetään jotain harvinaisen jäykkäliikkeistä Kolehmaista, jota alettiin haukkua könöttäjäksi.

Kommentit (3)

Eniten eilisessä loppuottelussa harmittaa se, että kolmannessa erässä länsinaapurimme antoivat suomalaistenkin koskea palloon ja tehdä jopa muutaman maalinkin, jotta kenellekään ei jäisi kovin pahamieli ja jotta peliä ehkä vielä pelataan tulevaisuudessa muuallakin kuin Ruotsissa. Näissä MM-kisoissa Ruotsin joukkue teki noin 80 maalia ja päästi noin 8.

Minulle jäi kuitenkin kovasti pahamieli tuollaisesta naapureiden epäurheilijamaisesta käytöksestä, jossa vastustajan annettiin armosta tehdä maaleja. Minusta se oli mitä tyypillisintä ruotsalaista v——–a. Mutta onneksi norjalaiset osoittivat oikeaa rehtiä urheilumieltä. He näyttivät vallan nauttivan, kun sekä miesten että naisten ampumahiihtoviestissä he tavoittivat Suomen kierroksella. Siinä vaiheessa kilpailun jury sulki meikäläiset kilpailusta pois eivätkä he enää saaneet hiihdellä häiritsemässä muun maailman nuorison hiihtojuhlaa.

Tuollainen norjalaisten osoittama ylivoimaisuus ei ole ihan uuttaa hiihtourheilussa. Nimittäin vuonna 1936 miesten 4 X 10 km:n olympiaviestissä suomalaiset ohittivat Turkin joukkueen kierroksella. Silloin kysymys ei tosin ollut turkkilaisten huonoudesta, vaan siitä, että he sortuivat virheelliseen välinevalintaan. Turkkilaiset käyttivät suksia, joiden pohja olivat lampaannahkaa. Pitoa kyllä löytyi, mutta luiston kanssa oli ongelmia. Turkkilaiset häpesivät suoritustaan niin, että vetäytyivät ikiajoiksi kilpaladuilta. Suomalaistenkin olisi nykyään syytä harkita samaa.

Kommentit (0)

Yhtenä maanantaina Savo-lehden urheilusivun otsikkona oli näyttävästi: ” Tuulennopea KuPS:n vasen laitamies jätti HJK:n puolustuksen kuin seisomaan!”

Samassa lehdessä, viereisellä sivulla oli uutinen: ”Poliisi juoksi kiinni aseman edessä autoa potkineen miehen.” Kupsin vasemman laitamiehen nopeus ei ollut siis enää riittänyt loppuillasta tai aamuyöstä..

Olen salakuunnellut keskuskentällä kuopiolaisten veteraanien tarinoita ja vaikka mielestäni tiedän aika paljon kaupungin jalkapalloilun salatusta historiasta, niin en uskalla kertoa, kuka oli tuo tuulennopea laitamies.

Kommentit (0)

Oululainen jalkapalloseura OPS eli kultahetkiään vuonna 1976. Olihan se juuri ostanut kaikki kuopiolaiset huippupalloilijat ja vielä Reijo Vaittisenkin Suonenjoelta. Tuolla porukalla, jota vahvisti myös ainakin oululainen jääpalloilja Sauli Puotiniemi, joukkue voitti kotikentällään jopa Liverpoolin.

Myös Kups oli Vänärillä vaikeuksissa oululaisten kanssa. Ops hallitsi peliä suvereenisti ja siirtyi jo 3 – 0 johtoonkin. Siinä vaiheessa oululaisten fanikatsomo riehaantui liikaa, ja nähtiin kuopiolaisen jalkapallohistorian ainut mellakka. Joukko oululaisia huligaaneja ryntäsi kesken pelin kentälle seuran lippua heilutellen.

Kuopiolaisetn kenttäkuuluttajakin lamaantui järkytyksestä ja pystyi vain huutelemaan, että ”polissi, polissi”. Kaksi virkavallan eustajaa säntäsikin kentälle ja ensitöikseen he katkaisivat OPS:n lipun varren polvea vasten kuin klubitupakan. Sitten huigaanit heitettiin yksitellen aidan yli kuin olkikupot. Yleisö kannusti tapahtumaa rytmikkäästi.

Ottelu sai onnellisen ja oikeudenmukaisen lopun. Niinhän siinä sitten kävi, että Kups nousi 0 – 3 tappioasemasta 5 – 3 voittoon. Tosin Ops voitti siitä huolimatta Suomen mestaruuden. Ja oululaislehti Kaleva uutisoi seuraavana päivänä näyttävästi, että ”Kups voitti poliisien avulla”.