Koivistoinen blog

Lasse Lehtinen kertoi viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Siivetönnä en voi lentää, että sormukset sulatti harkoiksi eräs kuopiolainen kultaseppä ja pian tämän jälkeen alettiin kaupungissa huhuta, että kyseinen kultaseppä olisi rakennuttanut keskustaan ison kivitalon.

Tämä ei ole ainut kummallisuus kultasormuskeräyksessä. Lahjoituksilla ei nimittäin ostettu yhtään hävittäjää, vaan varat sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen tulevan pakolaishallituksen toiminnan rahoittamiseksi, joka tietysti oikein olikin.

Eilen minulla oli tilaisuus kysyä kirjailija Lehtiseltä, että mikäs kuopiolainen kivitalo on sormusrahoilla rakennettu. Lehtinen ei suostunut paljastamaan tietojaan, vaan kertoi, että kysymyksessä oli pelkkä pahansuopainen juoru. Mutta tarina on kuitenkin niin hyvä, että kyllä jonkun Kuopion kivitalon seinään olisi saatava pronssilaatta tapauksen muistoksi.

Harmitti, ettei minulla ollut tilaisuutta kysyä vielä sitä, että oliko Lahtisen muistelmateoksessa nimeltään Luotettavat muistelmani, kerrottu tapaus SKDL:n iisalmelaisesta kansanedustajasta Veikko Rytkösestä täysin luotettava.

Kerran Rytkönen oli parlamentaarisen valtuuskunnan jäsenenä Pohjois-Koreassa. Siellä suomalaisille tuli tilaisuus tavata myös Suuri Johtaja Kim Il Jong. Mutta ennen kuin he pääsivät kättelemään Suurta Johtajaa, valtuuskunnan jäsenet joutuivat perusteelliseen lääkärintarkastukseen.

Eräs valkotakki, joka oli painelemassa kansanedustaja Rytkösen maksan seutua, muuttui äkkiä mietteliään näköiseksi ja hälyytti paikalle koko lääkärikomission. Sitten suuri joukko pieniä valkotakkisia miehiä paineli tutkittavan maksaa huolestuneen oloisina. Mutta yläsavolaisen kansanedustaja Veikko Rytkösen ilme ei värähtänytkään.

Kommentit (0)

Tyyrin mielipiteet muistuivat äskeisen Azerbaidzan-Suomi ottelun aikana. Muistelen, että Azerbaidzania pidettiin ennen ottelua maailman huonoimpana jalkapallomaana, joka ei ole vielä tehnyt otteluissaan yhtään maalia puhumattakaan, että olisi voittanut jonkun pelin. Mutta äsken se oli lähellä. Samalla Suomi olisi vankistanut asemiaan jalkapallomaiden häntäpään valvojana. Onneksi voitettiin. Ollaan ehkä vain toiseksi huonoimpia.

Eikä Kuopio ole maailman toiseksi huonoimman jalkapallomaan huonoin jalkapallokaupunki, vaan ehkä toiseksi huonoin. Olin päivällä seuraamassa Kupsin ja Ropsin A-junnujen pelin ja siinä vaiheessa, kun Kups johti kenttätapahtumiin nähden ansaitusti ja ratkaisevan tuntuisesti 7-0, jouduin poistumaan Lasse Lehtisen tilaisuuteen. Hän on juuri julkonut 31. kirjansa. Minulla oli paljon kysyttävää Lehtiseltä.

Kommentit (0)

Asiantuntijoiden mukaan Volter Kilven Alastalon salissa on vielä paras suomalainen romaani, mutta veikkaan, että Joel Lehtosen Putkinotko tulee sen vielä syrjäyttämään. Ja korostan, että kaikki,  jotka Suomessa ovat yleensä  jotain lukeneet, ovat varmasti lukeneet myös Putkinotkon, mutta ketään Alastalon ahmijaa en ole tavannut.

Joel Lehtonen oli yksi sääminkäläisen piian aviottomista lapsista. Tällä oli niitä muitakin. Lehtosen äitiä voi varmaan luonnehtia vapaamieliseksi naiseksi, mutta hänestä on luultavasti käytetty myös kansanomaisempaa nimitystä. Kirjallisuuden professori Tarkiainen oli kuulema sitä mieltä, että Lehtosella täytyy olla säätyläisgeenejä; tavallisen rahvaan lapsi ei voi olla sellainen lahjakkuus.

Hän epäili Lehtosen isäksi kuopiolaisen pankinjohtaja Walleniuksen poikaa. Mikäpä siinä, tässä suvussa oli paljon kirjallista lahjakkuutta. Hieno eräkirjailija Martti Wallenius oli samaa sukua. Nuorempana Wallenius toimi myös kenraalina, mutta sai potkut, kun muilutti presidentin ja alkoi sitten elättää itsensä kirjoittamalla ja se on hyvä se.

Joel Lehtosen kotikylän Säämingin Haukiniemen kyläläiset ovat jyrkästi erimieltä professori Tarkiaisen kanssa. Heidän mielestään Walleniusta ei tarvittu, vaan kirjailijanero Joel Lehtonen on yksinomaan Haukiniemen kyläläisten toimesta siitetty.

Kommentit (0)

Löysin kuvan haudat pari viikkoa sitten, kun  kaupungissa järjestettiin jo perinteiseksi muodostunut  opastettu tutustumisretki keskustan hautausmaalle. Perinteiseen tapaan osanottajia oli paljon. Kuopio on sikäli hyvä kaupunki, että mikä tahansa tilaisuus houkuttelee väkeä kukkuramitoin paikalle. Savolaiset ovat tunnetusti uteliaisuuteen taipuvaisia.

Kuopion hautausmaat ovat mielenkiintoisiasia paikkoja ennen kaikkea siksi, että täällä lepää paljon maamme tieteen ja taiteen merkkihenkilöitä. Selityksenä tälle ilmiölle on se, että täällä sijaitsee suuri ja maankuulu Niuvaniemen mielisairaala .

Kommentit (3)

En ostanut Emmaa, vaikka kyllähän Kuopiokin alkaa olla niin rauhaton kaupunki, että tuo vehje kainalossa saattaisi olla ihan perusteltua liikkua varsinkin iltaisin puistoissa. Paljon puhutaan Venäjän-Karjalan miesten alkoholiongelmasta, mutta viimekesäisellä pitkällä Karjalan kierroksellani en nähnyt yhteensä niin paljoa juopuneita kuin mitä Kuopion torilla yhtenä viikonloppuiltana.

Muuten sotahistoriasta vielä sen verran, että noita venäläisiä sotasaalis-Emmoja oli sodan jälkeen maaamme puolustusvoimilla puolta enemmän kuin kotimaisia Lahti-Salorantoja. Pitäisi selvittää, että saatiinko niitä myös saksalaisilta, vai oliko ne kaikki tosiaan omia sotasaaliita.

Vastaan asettuu LLanelli AFC Walesista eli Brittein saarilta. Vieraat ovat Walesin liigassa tällä hetkellä neljäntenä eli kärkipäässä; kupsilaiset Veikkausliigan hännillä. Ilmeisesti Savon Sanomat ei noteeraa Britannian jalkapallokulttuuria kovin korkealla, koska pitää kotijoukkuetta täysin ylivoimaisena suosikkina. SS-lehden mukaan kuopiolaiset treenaavat kaksi kertaa päivässä, walesilaiset kaksi kertaa viikossa.

Kuopiossa pääsyliput maksavat 25 – 35 €. Viikon kuluttua pelataan Walesissa ja siellä sisään pääsee 5 – 10 €. Lippujen hinnat kertovat, että kummassa maassa jalkapalloa todella arvostetaan ja ilmeisesti myös osataan pelata. Muuten tänä iltana 5.7. heti Euro-pelin jälkeen klo 21 soittaa kansainvälisesti arvostettu urkutaiteilija Esa Toivola Bachia Tuomiokirkossa. Tilaisuuteen pääsee ilmaiseksi. Sekin asia osoittaa, että Kuopio on ennen kaikkea potkupallokaupunki.

Kommentit (0)

Ilmeisesti on niin, etteivät joutsenet ja kukat hyväksy toisia isoja lintuja reviirillään. Muistanpa, että parina kesänä on Petäisenkin joutsenten poikaset löytyneet kuolleina. Yksi mahdollisuus on, että kuikka on eliminoinut kilpailijansa.

Muukkosen suolta löytyi kuvan kuikan pesä. Se on aika pelkistetty. Ja munat ovat harvinaisen isot, mustat ja rumat. Itse en oikein löydä kuikasta mitään hyvää sanottavaa, vaikka rouva onkin Uukuniemen Kuikkia taustaltaan.

Kommentit (0)

Joutsenia ei pitäisi inhimillistää, vaikka tässä tapauksessa mieli niin tekisi. Nimittäin kun ne huomasivat minun saapastelevan rantaan, ui pariskunta arastelematta lähemmäksi ja esitteli selvästi hyvin ylpeänoloisina kahta rintaperillistään.

Sysmäläinen eläinlääkäri Yrjö Kokkokirjoitti vuosikymmeniä sitten, että joutsenet ovat arkoja erämaan asukkaita, mutta nykyään ne alkavat olla pullajoutsenasteella. Kokon aikaan laulujoutsenia taisi Suomessa olla kymmenen paria, nyt niitä alkaa olla tuhat kertaa enemmän.

Saas nähä koska iltapäivälehtien lööpeissä kerrotaan tappajajoutsenien karanneen viattoman mökkiläisen kimppuun. Joutsen lienee pohjimmiltaan melkoinen peto. Muistan nähneeni jossain palkitussa luontokuvassa, kuinka laulujoutsenen kurmotti pesälleen eksynyttä karhua; lienee kuitenkin ollut lavastettu otos.

Kommentit (0)

Ja sikäläiset palloilijat ovat kaiken lisäksi niin komeitakin, että kyllä ne vielä vievät meiltä naisetkin. Kerrotaan, että kun erilaiset Eurooppa-liigat käynnistyivät joskus 60-luvulla, niin tyypillinen näky oli se, että kentälle juoksi 11 filmitähden näköistä italialaista ja lauma englantilaisia työmiehiä, jotka pelin aluksi kävivät asettamassa tekohampaansa tuulen suojaan maaliverkon taakse villapipon sisälle.

Mutta kuopiolainen veteraanikatsomo ylisti lauantaina Espanjaa. Kuulin kehuttavan, että parhaimmillaan Espanjan peli muistuttaa melkein Kupsin 60-luvun kultavuosien lyhytsyöttöpeliä. Tosin Ahtaan-Paikan-Ana Kostiaisen kaltaista pallovirtuoosia ei ole vielä Espanjan joukkueeseen siunaantunut.

Ja nyt minä lähden katsomaan keskuskentälle sarjapaikansäilymisen kannalta hirmuisen tärkeää Kupsin ja Jaron välillä. Tosin katselin peliä jo viime aamuyönä unessa ja siinä ottelussa oli hyvin ahdistava tunnelma. Toivottavasti alakuloinen tunnelma johtui vain siitä vasaraporakoneesta, joka käynnistyi ikkunani alla. Se jää nähtäväksi toteutuuko ennusuneni.

Kommentit (0)

Hämmästyttävän monta kertaa meikäläinen kamppaili itsensä ykköseksi häntäpäästä laskettuna. Suomi oli lopulta kisojen pistetaulukossa 27. sijalla, vaikka paikalla oli sentään 35 valtiota. Esimerkiksi Pohjoismaista Islanti hävisi meille selkeästi. Eikä Fär-saarten yleisurheilutaso mahdollistanut edes joukkueen lähettämistä kisapaikalle. Pohjoismaiden jäsentenvälisissä Suomi oli siis melkein mitaleilla eli neljäs.

Hyviä selityksiä kuitenkin vaatimattomalle menestykselle löytyy. Joukkueellamme oli esimerkiksi kosolti huonoa tuuria. Moni juoksijamme myös valitti kohdalleen sattuneen vastatuulen ja usealle osui arvonnassa myös liian jyrkkäkaarteinen rata.

Ihan tulee mieleen vuoden 1966 Budapestin EM-kisat. Siellähän Suomi jäi tyystin ilman mitalia. Lapsen mieleen jäi elävästi se, kuinka keihäskilpailun jälkeen Tiilikais-Pekka purskahti itkuun ja muistutti radiokuulijoita siitä, että meillä suomalaisilla on aiemminkin ollut vaikeita hetkiä, kuten esimerkiksi Talvisota, ja kuinka kansamme on kuitenkin selviytynyt.

Niinkuin selvisi Budapestinkin takaiskusta. Sen jälkeen maassamme panostettiin urheilulääketieteeseen ja viitisen vuotta myöhemmin Suomi voitti Neuvostoliiton yleisurheilumaaottelussa vieraskentällä. Eikä siinä kisassa poikiemme edes tarvinnut antaa ihan kaikkeaan, vaan he kykenivät maaottelun jälkeen vielä hajottamaan Shotsin hotellin irtaimistoa mainittavissa määrin. Tapauksesta raportoineen kirjailijan eräs huippumme lupasi tavattaessa hirttää; nyt en muista, että mistä ruumiinosasta hirttämisen piti tapahtua.

Vaikka Lipponen on iso, riski ja urheilullinen mies, niin ihmettelen, että hän paljastaa punnertaneensa penkistä vain 120 kiloa. Se on oikeastaan aika vähän hänenlaisensa raamit omaavalle miehelle. Ehkä se asia, että 5000 metriä meni 20 minuuttiin heikensi voimaominaisuuksia. Jos kaltaiseni valmentajalahjakkuus saisi rauhassa edes puoli vuotta treenauttaa hänen näköistään miestä, uskoisin penkkiennätyksen tuplaantuvan – eikä edes mitään kiellettyä tarvitsisi ottaa.

Sen jälkeen meillä ei olisi mitään vaikeuksia päästä lyömään rahoiksi Keski-Euroopan voimamieskilpailuihin. Ainakin ennen kaikenlaiset voimamieskilpailut olivat telkkarin maksukykyisten taivaskanavien suosittuja viihdeohjelmia. Nyt erilaiset tappelulajit ovat ne valitettavasti syrjäyttäneet. Tosin saattaisi Paavo pärjätä niissäkin lajeissa, vaikka tunnetusti rauhan mies onkin. Ainakin hän presidentinvaalien alla kiisti jyrkästi lyöneensä kouluaikana uskonnonopettajaansa, vaikka sellaista kuulemma väitettiin tapahtuneen.

Kommentit (0)

Väittelyn loppuvaiheessa Aho räksytti punoittavaa Lipposta kuin rakkikoira eikä Lipponen pystynyt muuhun kuin tuhahtelemaan ja murahtelemaan kuin ärsytetty karhu. Pelkäsin jo, että Lipponen ottaa lopulta pallin takapakaroidensa alta ja lyö sen säpäleiksi pääministerin otsikkoon. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Lipponen paljastaa äskettäin ilmestyneessä muistelmiensa toisessa osassa syyn vaisuuteensa väittelyssä. Hän kertoo, ettei ollut kunnolla nukkunut kahteen viikkoon. Unettomuus johtui muista kuin politiikkaan liittyvistä syistä. Se oli herrasmiehen toteamus; Lipponen ei huutele perheasioistaan kylillä.

Lipponen on kuin Mannerheim. Mannerheim paljastaa massiivisessa muistelmateoksessaan myrskyisestä yksityiselämästään vain  seuraavaa:    “Yksityiselämästäni tältä ajalta on mainittava, että vuonna 1892 menin avioliittoon neiti Anastasie Arapovin kanssa. Hänen isänsä oli edesmennyt keisarin seurueen kenraalimajuri Nikolai Arapov, tämäkin entinen chevalierkaartilainen”. Lipponen ei paljasta yksityiselämästään senkään vertaa.

Kommentit (2)

Kävin flunssapiikillä työterveyshuollossa, koska itselläni on flunssarokotuksista pelkkiä hyviä kokemuksia. Nyt sitten alan ymmärtää ihmisiä, jotka väittävät rokotuksista olevan haittaa. Piikityksen jälkeen työpaikalle kävellessä alkoivat jalat ja kädet puutumaan ja läheltä piti, ettei minua viskannut samalla tavalla kuin Simpauttajan pienviljelijä-metsuri Hilppa Ryynästä. Mieli teki pyytää vastaantulevia nuoria taluttamaan minua vanhaa ja vaivaista miestä.

Selkäkin alkoi vaivaamaan ja lopulta se ei enää pelkästään vaivannut, vaan oli niin perkeleellisen kipeä, että teki mieli itkeä ja kirota. Se on sitten iskias, Netistä varmistin taudin nimen, kuten myös sen itsehoito-ohjeet. Pitää koittaa panna selkä kuntoon. Valtiolla on niin vaikea tilanne, että tunnollinen virkamies säästää valtiotyönantajan terveyskuluja.

Mutta iskiasvaiva on avartava kokemus. Nyt ymmärrän entistäkin paremmin niitä huonojalkaisia vaivaisia, jotka pyörivät jaloissa minun menevän miehen kiiruhtaessa virastoon luomaan kansainvälistä uraa.

Kommentit (0)

Silloin maame demokraattisen kehityksen pelasti kaukaa viisaasti vahvasti kärkkääläistaustainen savolaisten kommunistien karismaattinen johtaja kansanedustaja  Ville Vainio, alk. Karjunen, joka suurta poliittista viisautta osoittaen vetäytyi äänestyksen ajaksi juopottelemaan työväen luokan vastaisten voimien kanssa, kuten Sosialidemokraatin kuopiolainen pakinoitsija Yrjö Räisänen asian ilmaisi. Hän kyllä tunsi hyvin asioiden tolan, koska oli Vainion hyvä kaveri ja varsinkin ryyppykaveri. Pakinoitsija esitti myös, että Kallion hallitusta olisi pitänyt ryhtyä kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi.

Tosin Räisäsen oli jossakin määrin väärässä tapahtumien kulun suhteen. Nimittäin Ville ei tyytynyt juopottelemaan pelkästään työväen luokan vastaisten voimien kanssa, vaan ainakin EK:n etsivän raportin mukaan Vainio oli nähty aamuyön tunteina rynkyttävän turhaan Neuvostoliiton lähetystön ovea eli hän ainakin vahvasti pyrki juopottelemaan myöskin työväen luokkaan myönteisesti suhtautuvien voimien kanssa, tai niin ainakin monet uskovat.

Kun Ville Vainiota myöhemmin puoluetovereiden edessä toilailuista kovisteltiin, totesi hän ainoastaan, että mitä työ siinä vaahtootte, kyllä työ minusta piäsette. Mies oli menestyvä liikemies ja hänellä oli vara noin sanoa. Esimerkiksi pääministeri Stubb ei uskaltaisi noin sanoa.

Kommentit (0)

En halua vähätellä HJK:n voiton arvoa, mutta kannattaa muistaa, ettei Torino ole kuitekaan Torinnon suurkaupungin menestynein seura, vaan Juventus on ollut historiassa sitä paljon parempi. Juventus lienee jopa koko Italian jalkapallohistorian paras seura. Tunnen Juventusta kohtaan suurta myötätuntoa, koska olen itsekin pelannut sen kärkimiehenä ja saanut vuonna 1968 Nokian kolmijuovaiset kumipohjaiset jalkapallokengät seuran parhaan maalintekijän palkintona.

Silloin Juventuksella oli laaja pelaajamateriaali ja seuran sisällä kova kilpailu, koska Suonenjoen nappulaliigaa pelattiin seitsemällä pelaajalla ja Kärkkäälässä oli juuri silloin jostain sattuman oikusta juuri sopivasti seitsemän D-juniori-ikäistä poikaa. Myöhemmin Kärkkäälän Juventuksen toiminta lopahti pelaajapulaan.

Vuonna 1968 Kärkkäälän Juventus voitti Suonenjoen nappulaliigan mestaruuden, mutta sen sijaan vuotta aiemmin joukkue jäi hieman liian nuorella joukkueella pelatessaan häpeällisesti hopealle, koska FC Barcelonan riveissä pelannut Reijo Vaittinen oli meille liian kova vastus, koska oli tasan kaksi kertaa meitä muitta isompi. Myöhemmin Vaittinen pelasi Suomen maajoukkueen liberona ja sillä varmuudella, jonka täydellinen muistamattomuus synnyttää, väitän, että hän oli OPS:n riveissä voittamassa Liverpoolia 70-luvun Eurokentillä.

Epäilin jopa välillä Soinin karismaa katsellessani, ettei se ole aito, vaan sitä on lisätty jotenkin keinotekoisesti vaikkapa tyynyn avulla. Mielestäni Soinin suosio perustuu pitkälti hänen suureen karismaansa. Jos vaikka hirveän paljon pienemmän karisman omistava Aleksanteri Stub päästelisi suustaan samanlaisia hupipuheita kuin Soini, ei häntä kuunneltaisi, vaan häntä pidettäisiin täysin höpöjätkänä.

Entinen paperiliiton johtaja Jouko Ahonen oli hankkinut melkein Soinin luokkaa olevan karisman, mutta se ei jostain kumman syystä lisännyt hänen suosiotaan. Pikemminkin Ahonen näytti tahattoman koomiselta päästellessään paperityöläisköyhälistöjoukkojensa eturivissä täysin palkein, että ”nälkä meil`on aina vieraanamme”, kuten varmaan onkin. Tunnen koko joukon ylipaino-ongelmista kärsiviä lähimmäisiä, jotka elävät ainaisessa nälässä.

Kommentit (0)

Kuva muuten todistaa, että alati koveneva kansainvälinen kilpailu on tunkeutunut myös kerjuubisnekseen ja kuvan perussuomalaisen oloinen liikkeenharjoittaja on keksinyt oivallisen markkinaraon. Hän tarjoaa kotimaista vaihtoehtoa. Olen viimeaikoina pyrkinyt välttämään almujen antoa, mutta nyt tein poikkeuksen, koska pyytäjä on hyvin rehellisen oloinen. Uskon hänen ilmoittavan satunnaisista ansioistaan verottajalle.

Kommentit (1)

Kirja paljastaa, että dopingtestien vuoksi Tyson joutui käyttämään tekopenistä eli lerssiä, jonka avulla hän pystyi huijaamaan testeissä. Kertomansa mukaan hän tarvitsi lerssiä salatakseen huumausaineiden väärinkäytön. Muunlaisia aineita hän ei kerro käyttäneensä ja vaikea on olla miestä uskomatta.

Rohkenen tuskin arvailla, miten lerssihuijaus käytännössä tapahtui. Olen sitä mieltä, että tulevissa suurkisoissa täytyy lerssimiehet säälimättä paljastaa. Valvojahenkilön tukeva tempaisu epäillystä lerssistä varmaankin riittää.

Jos tulevissa suurkisoissa ei suoriteta lerssitempaustestiä, täytyy sitten jokaisen suomalaisen, ainakin miesurheilijan, hankkia tasapuolisuuden nimissä oma lerssi, jotta he olisivat samalla viivalla ulkomaisten lerssimiesten kanssa. Asiasta voisi järjestää jopa kansalaiskeräyksen, elleivät Urheiluliton herrat pysty asiaa muuten järjestämään. Iskulauseena voisi vaikkapa olla, että ”oma lerssi joka jätkälle”.

Kommentit (0)

Vastaus tähän polttavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan löytyy alta. Siellä itse V. I. Lenin huutaa oppi-isilleen, että ”mie olen porukan nuorin, mie voin lähteä etsimään.” Tuo kohouma Leninin otsalla ei ole hiuskiehkura, vaan ulostava lokki.

Petroskoin keskustassa on Kirovin patsas, jonka suomalaiset valkobandiitit siirsivät johonkin varastoon suojaan. Sodan jälkeen patsas palautettiin paikallee ja siinä se satunnaisten matkailijoiden iloksi selvästikin paljastelee itseään. Epäilen kuvanveistäjän ihan vasiten tehneen teoksen tuollaiseksi. Se on ollut pienen ihmisen kosto.

Alla Antti Rinteen edeltäjän patsas. Otto-Ville Kuusinen toimi Suomen sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajana 1911-13 ja ilmeisesti tämän vuoksi hän on saanut patsaansa Petroskoihin Äänisen rannalle. Veistos luo vaikutelman herrasta, joka huolestuneena tähyää Ääniselle. Niinpä paikallinen väestö nimittää muistomerkkiä kalastuksenvalvojan patsaaksi.

Kommentit (0)

Jokainen, joka yleensä jotain historiasta tietää, tietää, ettei se noin mennyt. Suomessa joka mökissä on vanhoja valokuvia, joissa suomalaissotilaat poseeraavat Leninin vierellä. Putinin uuden tulemisen jälkeen Venäjällä on alettu ainakin historian osalta puhumaan muunneltua totuutta. Venäläisen maahan lyötyä itsetuntoa on pyritty nostamaan tälläkin tavalla.

Toisenlaistakin totuutta Venäjältä löytyy. Venäläinen Sergei Verinin kertoo juuri ilmestyneessä kirjassaan Pettureita vai sodan uhreja totuuden patsasasioista. Vaikka suomalaiset olivat Petroskoissa ryöstöretkellä ja tekivät paljon pahaa, niin patsaita kohdeltiin yllättävän sivistyneesti. Lenin ja Kirovin patsaat siirrettiin varastoon eikä niitä ilmeisesti rikottu mitenkään.

Sen sijaan jostain syystä Stalin häpäistiin. Hänen patsastaan uusiokäytettiin jonkun montun täytteenä, olisiko ollut pommikuoppa. En ole onnistunut selvittämään, löydettiinkö ja kaivettiinko Stalin esille sodan jälkeen. Ainakaan yhtään kuvaa Petroskoissa seisoneesta Stalinin patsaasta en ole Internetistä löytänyt. Ehkä muistomerkki vielä odottaa löytäjäänsä ja pahaa pelkään, että patsaalle löytyy tulevaisuudessa muutakin hyötykäyttöä.

Uskon kuitenkin, ettei Putinin toisen tulemisen jälkeenkään Stalinin häpäisyasiaa kaiveta esille. Luotettavien lähteiden mukaan Putin kaikista puutteistaan huolimatta lukeutuu venäläisten liberaaleimpaan neljännekseen. Stalinin kuvia mielenosoituksissaan kanniskeleva Venäjän kommunistinen puolue on ainut Putinin varteenotettava vastustaja ja vaihtoehto eikä se tule menestymään vaalien ääntenlaskennassa. Asiantuntijoiden mukaan jo Jeltsininkin valtaannousu perustui vaalivilppiin, mutta sitä ei Lännessä ollenkaan paheksuttu.

Nimittäin 9.10.1947 kertoi arvovaltainen Savo-lehti maailmalle seuraavan uutisen, joka sai maailman median polttopisteen kohdistumaan sekä Kuopioon että Suonenjokeen:

”17-vuotias kuopiolaisnuorukainen Silvo Sokka oli suorittanut rakentamallaan reaktiokoneella Kuopion lähettyviltä 7 kilometrin lakikorkeudessa lennon, jolla kone saavutti maagisen 800 kilometrin tuntinopeuden. Kone oli suorittanut polttoainesäiliön räjähdettyä pakkolaskun Suonteenselälle Suonenjoella, josta Sokka oli löydetty rantamalla olleen talon pihasta tajuttomana.”

Kuopion poliisilaitos joutui puuttumaan tapaukseen, koska epäiltiin, että sekä Pariisin rauhansopimuksen artikloja kuten myös Ilmaliikennelakia olisi rikottu tapauksen yhteydessä. Rauhansopimushan kielsi Suomelta reaktiokoneet. Asiaa ei voitu painaa villaisella, koska tapaus huomioitiin maailmalla näyttävästi. Eri tiedotusvälineiden edustajat kiirehtivät Suonenjoelle, jonne saapui myös Suomen puolustusvoimain edustajana kenraali, joka alan asiantuntijana pystyi heti tekemään tapauksesta johtopäätöksen, jonka mukaan tämän nuorukaisen täytyy olla nero.

Nero Silvo Sokka varmasti olikin, mutta poliisitutkimuksessa paljastui nopeasti, että hän ei ollut lentänyt reaktiokoneella Kuopiosta Suonenjoella, vaan matka oli taittunut polkupyörällä. Suoritusta ei pidä väheksyä, koska pyöräretki tapahtui syyshölseillä eikä siihen aikaan vielä ollut kestopäällystettyjä teitä. Olen monta kertaa miettinyt, miten tämä lahjakas ja mielikuvitusrikas nuorukainen sijoittui sittemmin yhteiskuntaan.

Kommentit (0)

Mutta osastaan sitä täällä Kuopiossakin. Eiliseen uutiseen sopivasti luin juuri samankaltaisesta tapauksesta Kuopion poliisilaitoksen historiassa. 8.7.1959 oli satunnainen Usa:n Chigagosta saapunut turisti pistäytynyt Kuopioon ja ihastellut kaupungin rauhallisuutta epäillen, ettei tässä kaupungissa varmaankaan tehdä ollenkaan rikoksia. Heti ihastelun jälkeen pikkukaupungin idylli rikkoontui, kun muudan Könönen-niminen miehenpuoli yhdessä rikostoverinsa kanssa ryösti keskellä kirkasta päivää konepistoolia apuvälineenään käyttäen Sypin konttorin ihan ydinkeskustassa.

Tapaus lienee maamme ainut pankkiryöstö, jossa apuvälineenä käytettiin konetuliasetta ihan Chigagon malliin. Joten löytyy sitä sypäköitä toimen miehiä Könöstenkin suvusta, johon itsekin äitini puolelta lukeudun, ja jonka suvun miehiä yleisesti pidetään ylirauhallisina ja jopa loivaliikkeisyyteen taipuvaisina. Pitäisin jopa todennäköisenä, että konepistoolin hantaagissa oli lähisukulaiseni eli vähintäin noin neljäs serkkuni.

Nimittäin kuvan esittämällä Risto Könöselle, jota myös Kanta-Könöseksi kutsutaan ja joka on vaarini vaari, oli siunaantunut tietolähteestä riippuen 23 – 27 lasta. Suuruusluokan huomioiden tuollainen muutaman perillisen epävarmuus on ymmärrettävää. Tuota kuvaa katsellessa tulee vallan mieleen vanha ja tapaukseen osuva savolainen sanonta, että on siinä sänkyyn mänty, mutta ei nukuttu.

http://voima.1g.fi/#/kuvat/Salomon/Könösten+kuvia

+Risto+Könönen+ja+perhettä.jpg

Kanta-Könösellä oli kolme vaimoa, vaikka tietääkseni ei kuitenkaan yhtä aikaa useampia. Tosin olen antanut itselleni kerrottaman, ettei vaarinvaari jaksanut ainakaan kaikin ajoin pitäytyä ainakaan ihan täysin yksiavioisuuteen. Luulen Risto Könösen jälkeläisiä siunaantuneen maailmalle koko joukon; valtaosin Könösiä, mutta käsittääkseni Raja-Karjalan Konoset ja ruotsinkieliset Könölinit, joiden otaksun olevan vähän fiinimpää väkeä, ovat uskoakseni samaa sukua, jonka kantaisänä pidetään jotain harvinaisen jäykkäliikkeistä Kolehmaista, jota alettiin haukkua könöttäjäksi.

Kommentit (3)

Eniten eilisessä loppuottelussa harmittaa se, että kolmannessa erässä länsinaapurimme antoivat suomalaistenkin koskea palloon ja tehdä jopa muutaman maalinkin, jotta kenellekään ei jäisi kovin pahamieli ja jotta peliä ehkä vielä pelataan tulevaisuudessa muuallakin kuin Ruotsissa. Näissä MM-kisoissa Ruotsin joukkue teki noin 80 maalia ja päästi noin 8.

Minulle jäi kuitenkin kovasti pahamieli tuollaisesta naapureiden epäurheilijamaisesta käytöksestä, jossa vastustajan annettiin armosta tehdä maaleja. Minusta se oli mitä tyypillisintä ruotsalaista v——–a. Mutta onneksi norjalaiset osoittivat oikeaa rehtiä urheilumieltä. He näyttivät vallan nauttivan, kun sekä miesten että naisten ampumahiihtoviestissä he tavoittivat Suomen kierroksella. Siinä vaiheessa kilpailun jury sulki meikäläiset kilpailusta pois eivätkä he enää saaneet hiihdellä häiritsemässä muun maailman nuorison hiihtojuhlaa.

Tuollainen norjalaisten osoittama ylivoimaisuus ei ole ihan uuttaa hiihtourheilussa. Nimittäin vuonna 1936 miesten 4 X 10 km:n olympiaviestissä suomalaiset ohittivat Turkin joukkueen kierroksella. Silloin kysymys ei tosin ollut turkkilaisten huonoudesta, vaan siitä, että he sortuivat virheelliseen välinevalintaan. Turkkilaiset käyttivät suksia, joiden pohja olivat lampaannahkaa. Pitoa kyllä löytyi, mutta luiston kanssa oli ongelmia. Turkkilaiset häpesivät suoritustaan niin, että vetäytyivät ikiajoiksi kilpaladuilta. Suomalaistenkin olisi nykyään syytä harkita samaa.

Kommentit (0)

Yhtenä maanantaina Savo-lehden urheilusivun otsikkona oli näyttävästi: ” Tuulennopea KuPS:n vasen laitamies jätti HJK:n puolustuksen kuin seisomaan!”

Samassa lehdessä, viereisellä sivulla oli uutinen: ”Poliisi juoksi kiinni aseman edessä autoa potkineen miehen.” Kupsin vasemman laitamiehen nopeus ei ollut siis enää riittänyt loppuillasta tai aamuyöstä..

Olen salakuunnellut keskuskentällä kuopiolaisten veteraanien tarinoita ja vaikka mielestäni tiedän aika paljon kaupungin jalkapalloilun salatusta historiasta, niin en uskalla kertoa, kuka oli tuo tuulennopea laitamies.

Kommentit (0)

Oululainen jalkapalloseura OPS eli kultahetkiään vuonna 1976. Olihan se juuri ostanut kaikki kuopiolaiset huippupalloilijat ja vielä Reijo Vaittisenkin Suonenjoelta. Tuolla porukalla, jota vahvisti myös ainakin oululainen jääpalloilja Sauli Puotiniemi, joukkue voitti kotikentällään jopa Liverpoolin.

Myös Kups oli Vänärillä vaikeuksissa oululaisten kanssa. Ops hallitsi peliä suvereenisti ja siirtyi jo 3 – 0 johtoonkin. Siinä vaiheessa oululaisten fanikatsomo riehaantui liikaa, ja nähtiin kuopiolaisen jalkapallohistorian ainut mellakka. Joukko oululaisia huligaaneja ryntäsi kesken pelin kentälle seuran lippua heilutellen.

Kuopiolaisetn kenttäkuuluttajakin lamaantui järkytyksestä ja pystyi vain huutelemaan, että ”polissi, polissi”. Kaksi virkavallan eustajaa säntäsikin kentälle ja ensitöikseen he katkaisivat OPS:n lipun varren polvea vasten kuin klubitupakan. Sitten huigaanit heitettiin yksitellen aidan yli kuin olkikupot. Yleisö kannusti tapahtumaa rytmikkäästi.

Ottelu sai onnellisen ja oikeudenmukaisen lopun. Niinhän siinä sitten kävi, että Kups nousi 0 – 3 tappioasemasta 5 – 3 voittoon. Tosin Ops voitti siitä huolimatta Suomen mestaruuden. Ja oululaislehti Kaleva uutisoi seuraavana päivänä näyttävästi, että ”Kups voitti poliisien avulla”.

Martta Salmela-Järvinen vakuuttaa muistelmissaan, ettei hän pitänyt mahdollisena valmistua ylioppilaaksi niin nopeasti eikä hän muutenkaan luottanut tohtori Tanneriin, vaan korostaa, että: ”Sitä paitsi hän oli henkilökohtaisesti mielestäni vastenmielinen, ruma ja tungetteleva.” Saattaa myös olla, ettei muistelija katsonut tarvitsevansa miehen opetuksia, koska oli itsekin yhdessä yössä lukenut kirjan nimeltään ”Naisen siitinelo” ja saanut siitä mielestään kaiken tarvittavan tiedon kyseisestä aihepiiristä.

A. F. Tanner oli kuitenkin sikäli erilainen profeetta, että hän pyrki elämään opetustensa mukaisesti. Niinpä sekä hänen vaimonsa että taloudenhoitajansa olivat samaan aikaan raskaana. Myöhemmin samaan on pystyi myös eräs kansanedustaja, joka onnistui perhesuunnittelussaan niin erinomaisesti, että sekä vaimo että tyttöystävä olivat yhtäaikaa synnytyslaitoksella. Tietooni ei ole tullut, pystyikö isä osallistumaan molempiin synnytyksiin vai osasiko hän priorisoida asioita, jota ominaisuutta poliitikoilta yleensä vaaditaan.

Kommentit (0)

Tohtori Tanner omaksui vallankumouksellisen seksuaalikäsityksensä Amerikassa ja saapui levittämään uutta oppiaan Suomen työväenlikkeelle. Tosin huonolla menestyksellä. Monet henkilöt, sukupuoli ja siviilisääty jääkööt mainitsematta, pitivät miehen aatteita lähinnä törkeinä. Työmies-lehtikin suhtautui tylysti uusien aatteiden levittämiseen ja pisti tohtorin kirjoitusboikottiin. Sitten hänet erotettiin puolueesta ja  lopulta Tannerin piti paeta takaisin Amerikkaan.

Toisaalta syyt saattoivat olla seksuaalipoliittisten lisäksi myös myös talouspoliittisia, koska myös sillä sektorilla hän oli edellä aikaansa. Hän vastusti osuustoimintaa, koska ei uskonut sen yritysmuodon pärjäävän markkinatalouden oloissa.

Sen sijaan hän kannatti eräänlaisten kuluttajarenkaiden perustamista, joiden avulla työläiset olisivat hankkineet tavaransa suurissa yksiköissä kilpailuttamalla. Nythän erilaiset ruokapiirit ovatkin muotia, vaikka osuusliikkeillä ei mene hyvin.

Kommentit (0)

Tohtori A . F. Tanner oli nimittäin radikaali uudistaja suomalaisten sukupuolielämän saralla. Hän julkaisi asiasta monia kansan keskuudessa suosittuja teoksia, joiden nimet houkuttelevat vielä tämänkin päivän ihmistä. Kirjojen otsikot jo kertovat paljon niiden sisällöstä. Lapsikysymys ja ehkäisyoppi, Sukupuoliyhteys taidenautinnoksi, Yhdynnällinen hellintä ja Avioliitto ja siveellisyyskysymys olisivat luultavasti bestsellereitä nykyäänkin.

Tanner oli sivistynyt herra eikä hän käyttänyt kirjoissaan sukupuolielinten kansanomaisia nimityksiä. Hän halusi, että niille otettaisiin käyttöön kauniimmat nimet. Naisen sukuelin olisi helliö ja miehen vastaavasti lempiö. Itse kannatan lämmöllä Tannerin esitystä. Nykyään varsinkin palloilutapahtumien yhteydessä käytetään lasten ja jopa naisten kuullen sellaista kieltä, että moni sivistynyt ihminen karttaa moisia urheilutilaisuuksia. Olisi piristävä poikkeus, kun kesken kiivaan kamppailun katsomoon kiirisikin urheilijanuorukaisen suusta huuto ”voi helliö!”

Kommentit (0)

Kuopiolaisilta näyttävät loppuvan miehet. Laskelmieni mukaan normaaliottelutiheydellä keskimäärin jokaisessa ottelussa loukkaantuu yksi pelaaja niin, että joutuu sivuun muutaman pelin ajaksi. Loukkaantumisriski kasvaa olennaisesti, kun pelejä on joka toinen päivä, kuten Kupsilla alkaa olla.

Ja senkin olen laskelmissani huomannut, että keskimäärin joka kesä loukkaantuu huipputason joukkueesta yksi pelaaja siten, että hänen uransa päättyy lopullisesti. Jalkapallo on kohtuuttoman epäterveellinen harrastus. Sen asian huomasi aikoinaan myös urheilufilosofi Tahko Pihkala.

Pihkalan mukaan ihmisjalka ei ole suunniteltu kestämään eteenpäin potkaisua, kuten totuus onkin. Tahkon mukaan jalkapallossa pitäisi sallia vain taaksepäin potkiminen. Lisäksi jalkapallon turmiollisuutta lisää se, että se on yksipuolinen urheilumuoto, koska siinä terveiltä nuorilta miehiltä kielletään tyystin käsien käyttö.

Tosin täysin Pihkalakaan ei halunnut futista kieltää, vaan olisi sallinut sen pelaamisen 20 vuotta täyttäneille nuorukaisille, jotka ovat aiemmin harrastaneet monipuolisesti muita lajeja.

Kommentit (0)

Tuo Yle Areenalta löytyvä Vähäsöyringistä kertova ohjelma Intohimosta hiihtoon on tragikoominen, kuten hyvät näytelmät tahtovat olla. Varsinkin Oslon v-82 MM-hiihtojen tapahtumat sekä naurattavat että itkettävät. Kummallista, että aikamiehet viitsivätkin kinastella kuin pikkulapset hiekkalaatikolla, joistain maalikameran kuvista. Mutta niinhän sitä ennen sanottiin, että hymy pois huulilta, kysymys on urheilusta. 

Ensiksi Neuvostoliitto voitti Norjan Oslon MM-kisojen miestenviestin kirikamppailussa. Mutta koska koitos oli aika tasaväkinen ja koska hiihtojen ylituomari oli tuomari Paavo M. Petäjä Suomesta, maalikamerakuvaa tulkittiin vapaamielisesti ja lopputulokseksi julistettiin tasapeli. Petäjä ei edes yrittänyt salata näkemystään, että niin kauan kuin hän on asiasta päättämässä, ryssä ei täällä voita. Kaikki kyllä tiesivät, mitä Suomen mies ajatteli, mutta pitikö sitä ääneen julistaa.

Ja sitten voittajakaksikon jälkeen maaliin sinnitteli ensiksi selvästi Suomi ja sitten DDR, mutta edellisen ennakkotapauksen valossa lopputulemana oli tässäkin tapauksessa tasapeli, vaikka Mietaa oli varma, että hänen vehkehetkin olivat maalissa ennen itäsaksalaisen monoa, kuten olivatkin. Tarkastakaa vaikka itse.http://areena.yle.fi/tv/1916714

Naapurin teatterikoululaiset jäivät mieleeni siivon oloisina maalaisnuorukaisina. Tosin Mellerin elämänkerrasta sain selville sen, että kuitenkin jo siihen aikaan viina, huumeet, porno ja politiikka olivat keskeisiä asioita teatterimaailmassa. Arto Mellerin alamäki oli alkanut jo lukioiässä Kaustisten kansanmusiikkijuhlilta. Sisäministeri Päivi Räsänen voisi ottaa huomioon Kaustisten kansanmusiikkijuhlat miettiessään erilaisia uusia rajoituksia yhteiskuntaamme.

Muuten siihen aikaan, kun teatterikoululaiset harrastivat viinaa, huumeita, pornoa ja politiikkaa, kulttuuriviranomaiset eivät olleet huolissaan nuorisomme tilasta. Viranomaiset huolestuivat vasta sitten, kun Teatterikoulun johtoon tuli Jouko Turkka, joka pisti opiskelijat urheilemaan innokkaasti. Leuanveto ja  juokseminen olivat keskeisiä opetusmetodeja, joka minusta oikein olikin.

Nykyään teatteriväki on hylännyt viinan, huumeet, pornon, politiikan sekä urheilun ja alkaneet etsiä totuutta uskonnoista. Varsinkin Idän kirkko näyttää olevan vahvoilla. Mutta jo J. V. Stalin totesi sattuvasti, että aurinko nousee idästä.

Kommentit (0)

Kalpa hallitsi selvästi ja oli loppuhetkillä vielä 2-0 johdossa. Sitten Blues kavensi onnekkaasti ja aloitti rajun loppurutistuksen. 32 sekuntia ennen loppua selostaja totesi kylmän rauhallisesti, että taas on kiekko Kalpan maalissa.

Muistin uneni, mutta siitä huolimatta mieli oli paha ja tunnelma pilalla. Sitten jostain käsittämättömästä syystä tuomari, joka yleensä on kuopiolaisia vastaan, hylkäsi vierasmaalin ja toiveet runkosarjan voitosta säilyivät.

Äsken runkosarjan voitto oli sitten taas livahtaa. Jyppi voitti Kalpan mennen tullen kotonaan. Mutta onneksi Hifk:n punaliput purppuraiset hulmusivat korkella Lahdessa. Helsinkiläiset ruotsinkieliset työläisnuorukaiset voittivat Pelicansin. Lahtelaiset eivät nousseetkaan sarjakärkeen kuten pelkäsin.

Taas on runkosarjan voitto pelkästään kuopiolaisten omissa hyppysissä. Kaksi peliä on enää jäljellä ja vastassa kaksi häntäpään porukkaa. Olen jo vanha mies, mutta saatan sittenkin nähdä päivän, jolloin Kalpa voittaa runkosarjan.

Sitten lopetan jääkiekkoilun seuraamisen iäksi. Jääkiekko on sivistymättömien ihmisten peli. Se on pelkkää yksitotista edestakaisin rynkyttämistä. Hyvässä jalkapallo-ottelussa on paljon enemmän esileikkejä.

Kommentit (0)

Tarkoitukseni oli etsiä sieltä jostakin Piiritysmuseon pihalta sellainen pieni 1,5 tonnin kuorma-auto, joka oli kuulemma nostettu Laatokan pohjasta, valettu betoniin ja ikuistettu muistomerkiksi, mutta en sellaista onnistunut löytämään. Tuollaisen herttaisen viattoman valkoisen tankin löysin.

Sellaisilla pienilla kuorma-autoilla oli tärkeä rooli Leningradin ruokahuollossa piirityksen aikana. Niillä ajettiin  elintarpeita kaupunkiin Elämäntietä pitkin, joka kulki talvisin Laatokan jäällä. Paljon niitä autoja vajosi järveen. Yksi nostettiin muistomerkiksi. Leningradissa kuoli nälkään jopa 800. 000 ihmistä. Huonoimmillaan asukkaiden leipäannos oli 125 grammaa päivässä. Se on yhden pienen reikäleivän paino.

Suomalaisetkin olivat syyllisiä tragediaan. Tunnettu myöhempi Neuvostoliiton ystävä Urho Kekkonenkin kirjoitti Suomen Kuvalehdessä sodan aikana, ettei Leningradissa kuole ihmisiä vaan ryssiä. Monissa muissa hävinneissä maissa sellaisten mielipiteiden kirjoittajat hirtettiin; onneksi Suomessa niin ei menetelty.

Kaksi isovaarini siskoa oli mennyt jo kauan ennen vallankumosta Pietariin piikomaan. He jäivät sinne, kun raja sulkeutui. Naimiskaupan seurauksena toinen oli saanut sukunimekseen Halme ja toinen Töllikkö. Pitäisi joskus selvittää, miten Pietarin sukulaislle kävi, selvisivätkö hengissä erilaisista koettelemuksista, joita 1900-luku toi muassaan.

Isoisotätini olivat joskus vierailleet Kärkkäälässä lomailemassa ja ilmeisesti olivat jo aika pitkälle venäläistyneet, tai rysiittyneet, kuten silloin taidettiin sanoa, koska ä-kirjainkin oli unohtunut. Toinen oli kertonut, miten oli nähnyt, kuinka ”harka istui Harjun pellolla”. Tapaus muistetaan vielä sadan vuoden jälkeenkin.

Kommentit (0)

Polttopulloaiheeseenkin kosmonautitar Valenttina Tereskova liittyy. Nimittäin hänen isänsä kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Talvisodassa Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.　

Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä pari kesää sitten vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Murheen risti on suomalaisten ja venäläisten yhdessä pystyttämä Lemetin taistelun muistomerkki.

Muuten Wikipedia kertoo, että venäläisten kosmonauttien viehättävänä perinteenä on ollut juuri ennen avaruuteen lähtöä käydä pissillä, juuri sillä paikalla, jossa lapsuuteni sankari Juri Gagarin myös suoritti ns. luonnollisen tarpeensa ennen maailman ensimmäistä avaruuslentoa. Kiinnostaisi tietää, noudattiko myös Valenttina Tereskova tätä kaunista tapaa.

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää laillista nettimusiikkia.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/miljoonasade_lapsuuden

_sankarille_53305.html#media=53306

Kommentit (0)

Rajamäen viinatehtaalla valmistettiin Talvisodan aikaan 450 000 pulloa kyseistä tuotemerkkiä ja pulloilla poltettiin 436 Puna-armeijan panssaria. Kaiken kaikkiaan 1919 tankkia turmeltiin Talvisodan taisteluissa piloille.

Wikipedian mukaan Molotovin cocktail koostui jätespriin, petrolin ja tervan seoksesta puolen litran viinapullossa. Pullon kylkeen kiinnitetyt sytytyspuikot olivat myrskytikkuja (bengaalitikkuja). Toinen tikuista oli varalla, jotta heittämättä jäänyt pullo voitaisiin käyttää uudelleen.

Talvisodan alussa suomalaisen ohjesäännön mukaan polttopulloilla oli tarkoitus vain sokaista panssarivaunun tähystysaukot. Havaittiin kuitenkin, että kun polttopullolla osuttiin panssarivaunun ilmanottoluukkuun, käyvän moottorin ilmanotto imi liekit vaunun sisälle sytyttäen moottorin tuleen.

Ruotsalaiset ovat onnellistuttaneet maailmaa keksimällä jakoavaimen ja norjalaisetkin kehittivät klemmarin. Joskus mietin, että mikä on suomalaisten lahja ihmiskunnalle enkä muistanut muuta kuin uukuniemeläisen Ahokkaan Jallun keksimän sätkäkoneen.

Polttopulloa on väitetty suomalaiskeksinnöksi, mutta kun ei ole. Se kehitettiin Espanjassa sisällissodan synnyttämänä innovaationa. Tosin suomalaisen Molotovin cocktailin kemiallinen koostumus lienee espanjalaista kehittyneempi.

Melkoinen kunnostustyö olisi Venäjän armeijalla edessä, mikäli tämä kertaalleen hylätty kasarmi otettaisiin taas hyötykäyttöön maanpuolustuksen tarpeisiin. Ei taida tässä taloustilanteessa saneeraus onnistua. Valtio voisi kyllä myydä nuo tiilet karjalaisille hartiapankkirakentajille uusiokäyttöön. Kyllä ne vielä pari sataa vuotta kestäisivät jonkin siviilirakennuksen seinässä.

Kommentit (0)

Toiseksi vaikuttavin nähtävyys on runonlaulaja Perttusen patsas. Vuokkiniemeläisen Perttusen suvun runonlaulajat olivat aikoinaan keskeisiä kulttuurivaikuttajia maassamme. Eivät tosin yhtä tärkeitä kulttuurivaikuttajia, kuin mitä vuokkiniemeläisen Matvejevin suvun edustajat olivat. Nimittäin Mattiseksi sukunimensä muuttaneet Matvejevit loivat Suomeen nuorisokulttuurin.

Mattiset perustivat Heinolaan paksusta puuvillakankaasta housuja valmistavan tehtaan, jonka pinta-ala oli noin hehtaarin ja joka työllisti noin 1000 naista. Jameseiksi kutsuttujen housujen kysyntä nuorison keskuudessa ylitti selkeästi niiden tarjonnan. Jameseiden myötä maahamme syntyi oma nuorisokulttuuri, joka herätti laajaa pahennusta.

Mattiset eivät olleet parhaiten maassamme menestyneitä laukkuryssiä, sillä Vuokkiniemen naapurista Venehjärveltä lähti maailmalle kauppamatkalla Lesoset, jonka suvun aikamiespoika Veikko oli aikanaan rikkain mies. Luultavasti myös hänen liikekumppaninsa Terentjeff, joka oli muistaakseni toiseksi rikkain, lienee laukkukauppiaiden jälkeläisiä, mutta suvun kotikylää en tiedä.

Muuten Säästöpankin keskeinen vaikuttaja henkilö Riikonen, joka tietääkseni aloitti ihan tyhjästä, mutta pystyi siitä huolimatta ajamaan oman pankkinsa ja samalla melkein koko maamme pankkijärjestelmän nurin, oli Rikorjeffien laukkukauppiassukua. Hänen vaarinsa tunnettiin laukkuryssien kuninkaana.

Riikosen kirjoittamaan sijoittajan oppaaseen olen itsekin tutustunut ja siinä mainittiin, että on järkevämpää sijoittaa isoihin kuin pieniin tauluihin. Toinen taitava karjalainen talousmies, eli Kioskin Matti Uukuniemeltä, jonka firmassa myytiin jäätelön, grillibalkkanin ja siiderin lisäksi myös tauluja, oli sen sijaan sitä mieltä, että pienet taulut myyvät suuria paremmin.

Kommentit (0)

Tosin paikallinen karhu ei näyttänyt olevan perillä hyvistä ihmistavoista, kuten yllä oleva kuva todistaa. Olisiko niin, että mesikämmen on oppinut hyödyntämään kalmismuata ruokahuollossaan. Perinteisen karjalaisen tavan mukaan haudoille tuodaan kaikenlaisia herkkuja ymmärtääkseni vainajan mahdollisen ylösnousemuksen varalta, mutta Tollonjoella ruokaherkkuja en nähnyt. Ylösnousemuksen varalle tuodut tupakat ja vodkalasit sen sijaan olivat säilyneet paikoillaan. Paikalla vieraillut karhu oli  siis täysraitis.

Kuvan kasan jättäjä ei liene vieraillut Suomessa. Meillä käyneen karhun jätöksistä tietääkseni löytyy muovihelistimiä, joita eräretkeilijöille kaupitellaan karhuntorjuntaa varten. Kaulaan ripustettava helistin kalkattaa ihmisen liikkuessa ja sen pitäisi varoittaa kontioita siitä, että luomakunnan valtias on lähestymässä ja että metsänkuninkaan on syytä väistyä.

Kommentit (0)

Myöskään hautoja ei hoideta, vaan sekä hautamuistomerkit, kuten myös itse vainajat, siirtyvät pikkuhiljaa luonnon suureen kiertokulkuun. Ihan joen varressa kauniilta paikalta sijaitsevalta kalmismualta löytyy paljon pieniä hautakumpuja, joilta kaikki puiset muistomerkit ovat hävinneet, joten haudat  saattavat olla satoja vuosia vanhoja.

Ennen muinoin vainajalle rakennettiin eräänlainen pieni hirsimökki, mutta bolsevikkivalta kielsi tämän tavan. Perusteluna pidettiin sitä, että Suomesta saapuvat valkobandiitit saattaisivat käyttää hautamökkejä majoitustiloinaan vastavallankumouksellisessa vehkeilyssään. Ilmeisesti suomalaiset valkobandiitit olivat hyvin pienikokoista väkeä. Saattaa olla, että mökkien rakentamisen kieltäminen oli osa bolsevikkien uskonnon vastaista taistelua.

Luulen, etteivät vainajien hirsimajat liittyneet kristinuskoon, vaan selitys asiaan löytyy jo muinaiskarjalaisen luonnonuskonnon teologisesta näkemyksestä. Olen vahvasti sitä mieltä, että joku itsensä pöhköksi lukenut maisteri voisi vallan mainiosti tehdä väitöskirjan Tollonjoen kalmismuasta.

Kommentit (0)

Etusivullaan Sisä-Savon lehti uutisoi näyttävästi vallan suuren valokuvatodisteen kanssa siitä, että turnaus oli hymyä, iloa ja hauskanpitoa. Sen sijaan lehden yleisönosastossa nimimerkki Lapsissa on tulevaisuus toteaa mm. seuraavaa: ”Osa kilpailijoista tulee paikalle vain ryyppäämään. Surullinen näkymä odotti lauantai-iltapäivänä kaupassa kävijää. Pelialueelta tuuli toi virtsan hajua lähitaloihin asti, ja kaljan juojia istuskeli rinteellä pelejä seuraten. Varsinaisen kisapaikan ulkopuolellakin hoiperteli joukoittain nuoria pelimiehiä ja -naisia, ja paikallisen ravintolan terassilta kuului sanoinkuvaamaton örinä.”

En ollut itse paikalla todistamassa, mutta lehdestä luettuna vaikuttaa siltä, että tunnelma oli kuin Yhtyneiden paperitehtaiden mestaruusturnauksessa 50-luvulla. Jukka Virtanen kertoo muistelmissaan, miten kirjoittaja itsekin sattui sammumaan kovan pelipäivän iltana vuorineuvos Juuso Walldenin asunnon ikkunan alle. Patruuna koki tapauksen niin törkeänä, että saapui seuraavana aamuna vaatimaan selitystä tapahtuneelle.

Jämsänkoskelaiset Virtasen kaverit keksivät hätävalheen ja väittivät sammuneen olleen Kaipolan jätkiä. Niinpä vuorineuvos Wallden päätti saman tien sulkea koko Kaipolan joukkueen turnauksesta. Virtasen mukaan kaipolalaiset eivät ole tapauksen jälkeen ollenkaan ymmärtäneet Virtasen komiikkaa.

Ohjelmassa kaksi tunnettua luokkatoverusta Juankoskelta muistelee menneitä ja ennen kaikkea sitä, kuinka Immo Kuutsa (kok) yritti valmentaa Kaj Chydeniuksesta (kom) menestyvää kilpahiihtäjää. Kilpahiihtäjää valmennettavasta ei tullut, koska musiikki vei lahjakkaan urheilijan. Eikä myöskään Immosta itsestään tullut kolmen olympiakullan voittajaa, kuten hän poikasena haaveili, mutta tärkeää kuitenkin on, että nilsiäläiset tuli voitettua kouluhiihdoissa.

Valitettavasti ohjelmassa ei ollenkaan sivuta liikunnallisesti lahjakkaan Chydeniuksen saavutuksia yleisurheilukentiltä. Säveltäjämestarin merkittävin yu-saavutus on Juankosken Kuohun ikäkausikisojen 3-ottelumestaruus. Tosin palkintona saadussa pokaalissa lukee jostain syystä, että ”Seiväshyppy III-palkinto miehet yli 35 v”. Tämä selvä arvostuksen puutteesta kielivä vääryys on saattanut vaikuttaa miehen myöhempään yhteiskunnalliseen ajatteluun.

Kuutsasta ohjelmasta saa leppoisan ja sivistyneen herarsmiehen vaikutelman. Me vanhat suonenjokelaiset muistamme kuitenkin asian toisin. Vuosikymmeniä sitten iisalmelainen Kuutsa oli suonenjokelaisille vähän samanlainen perivihollinen, kuin ruotsalaiskiekkoilijat Ulf Sterner ja Honken Holmqvist olivat suomalaiselle jääkiekkoyleisölle.

Muistanpa kuinka Vasama voitti vuonna 1969 sekä miesten- että naistenkilpailut Pohjois-Savon maakuntaviestissä. Palkintojenjakotilaisuudessa oli Iisalmen Visan puheenjohtaja Immo Kuutsa lausunut jotain, jonka ainakin suonenjokelaiset tulkitsivat jotenkin vähättelevän voittojen arvoa. Niinpä molemmat voittajajoukkueet marssivat kaikkien Hiihto-Niilojen isän, eli olympiaedustaja Niilo Väisäsen, johdolla mielenosoituksellisesti ulos tilaisuudesta. Maakuntaviesti oli siihen aikaan Savossa tärkeämpi tapahtuma kuin joku SM-liigan loppuottelu nykyään Formuloista nyt puhumattakaan.

Kommentit (0)

Itse palkinnonluovutusjuhla muodostui ainutlaatuiseksi kulttuuritapahtumaksi. Sillanpään ruotsalaiset ystävät olivat ilmeisesti huolehtineet hänestä liian avokätisesti, sillä palkinnon saaja saapui illalliselle levottomuutta herättävän hilpeällä mielellä. Tilaisuudesta ei tullut sellaista rauhallisen arvokasta yhdessäoloa, jollaista kultivoidut ja hieman tylsät ruotsalaiset olivat ajatelleet. Sotahan raivosi tuolloin Suomessa pahimmillaan.

Akatemian jäsenet yrittivät hillitä Sillanpään pursuavaa elämäniloa, joka alkoi saada arveluttavia piirteitä. Parhaiten juhlakalun hillinnässä onnistui akatemian jäsen Sven Hedin, jolla oli tutkimusmatkoiltaan kokemusta villien kansanheimojen kohtelusta.

Lopulta akatemian jäsenet päättivät porukalla saattaa Sillanpään tämän hotelliin. He vakuuttivat, että se oli suurin kunnianosoitus, jonka he saattoivat palkitulle osoittaa. Onneton Sillanpää jätettiin hotellin portierin huomaan diplomeineen ja mitaleineen, puoliksi juotu munkkilikööripullo tiukasti puristettuna leveää rintaa vasten.

Kommentit (0)

Monessa mielessä ja jopa ulkonäöltäänkin Paasilinna muistuttaa nobelisti Frans Emil Sillanpäätä. Luulen, että Frans Emilin muisto vielä  elää Ruotsissa ja sen vuoksi Paasilinnalle ei ole uskallettu antaa kirjallisuuden Nobelia. Nimittäin ruotsalaiset kokivat Fransun riehakkaan Nobel-palkinnon noutoreissun hyvin pelottavana kokemuksena, vaikka vierailu tapahtui sota-aikaan, jolloin maailmassa oli muitakin pelon aiheita.

Sillanpää joutui parantelemaan Ruotsin matkan rasituksia Lapinlahden mielisairaalassa. Siellä hän törmäsi kollega Mika Waltariin, jolle nobelisti ymmärsi huomauttaa, että minä olen täällä, koska sain Nobelin ja sinä olet täällä, koska et sitä saanut.

Kommentit (0)

Antti Tuuri on kirjoittanut kaksi hyvää romaania pohjalaisista Rahjan veljeksistä, jotka olivat pohjalaisuudestaan huolimatta kapinan aikaan punaisten puolella todellisia toimen miehiä; vähän samanlaisia kuin kauhavalaiset Hakalan veljekset myöhemmin mattobisneksessä. Tuuri ei ole vielä Rahja-tarinoissaan päässyt siihen asti, että olisi kertonut siitä, kuinka Rahjat järjestivät kommunistien puoluerahoituksen hävityn kapinan jälkeen.

Nimittin punaiset olivat tuoneet Pietariin Suomen Pankin setelilaatat ja niillä Rahjat painoivat taistelevalle työväenliikkeelle ihan omaa rahaa maailman vallankumouksen tarpeisiin. Samaa menetelmää puolueet voisivat varmaan käyttää vieläkin, jotta poliittisten järjestöjen varainhankinta saataisiin terveemmälle pohjalle. Luulen, että  tällaisen setelielvytyksen avulla koko kansantalous pelastettaisiin uhkaavalta finanssikriisiltä.

Muuten ilmeisesti Rahjan veljesten touhukin oli vielä amatöörimäistä puuhastelua sen rinnalla, että tietääkseni Jatkosodan loppuvaiheessa maamme johtavat poliitikot huolehtivat siitä, että Saksasta ostetut aseet merkittiin kirjanpidossa maksetuiksi, vaikka todellisuudessa näin ei ollut tapahtunut. Siten laskuja ei jouduttu maksamaan Neuvostoliitolle. Siinä oli kyseessä hirmuinen satojen miljoonien eurojen arvoinen asiakirjojen väärennysrikos, josta ei ole liiemmin huudeltu.

Kommentit (0)

Myös eilen laulanut Vimpelin Väinämöinen liittyi lestadiolaisuuteen sikäli, että hänen sotasokea poikansa oli liikkeen tunnettu saarnamies. Saarnamiehen isän elämäniloja korostavat esitykset eivät synnytä mielikuvaa mistään totisesta uskonmiehestä.

Viimeaikoina on lestadiolaisten piireistä kantautunut tietoja kaikenlaisista ongelmista. Vaikeuksien taustalla on internet. Televiso oli onnistuneesti kielletty paholaisen sontaluukkuna, mutta internetin käyttöä liike ei julistanut synniksi, ja netistä nouseva nuoriso on varmaankin löytänyt yhtä ja toista maailmankuvaansa järkyttävää. Ja moni nainenkin on saanut virikkeen epäillä, ettei ihmisen sittenkään tarvitse lisääntyä ja täyttää maata kaniinin lailla.

Mutta kaikesta huolimatta lestadiolaiset ovat tällä hetkellä vahvoilla yhteiskunnassamme; luultavasti he ovat vapaamuurareita vahvempia. Esimerkiksi Suomen tärkein mielipidejohtaja, eli  Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen, on lestadiolaisen kodin kasvatti. Samaa uskonsuuntaa edustavat myös monet talouselämän suuret vaikuttajat. Uutisissa lueteltiin juuri äsken lahjoman annosta tuomittuja liikemiehiä ja kyllä siitäkin porukasta ainakin yksi lestadiolainen löytyi.

Kommentit (0)