Mustaa viinimarjamehua 23.05.2009, 18:45
Saattaa olla, että tuo öylösessä jutussa notkahdellut venäläishyppääjä oli
sittenkin nauttinut vain liikaa mustaa viinimarjamehua, jonka ihmeitä
tekevä vaikutus on ollut tähän asti meikäläisten salaisuus. Erkki
Vettenniemi nimittäin paljastaa dopingia käsittelevässä kirjassaan Piikit
ja pillerit, että musta viinimarjamehu se olikin suomalaisten hiihtäjien
menestyksen selitys 50-luvulla.
Kerrankin Veikko Hakulinen oli Holmenkollenin 50 km:n puolimatkassa
vaativan nousun alla yli kolme minuuttia kärkeä perässä. Mäen alla
olleella huoltopisteellä mies valitti, ettei taida enää jaksaa, mutta
sitten hänelle annettiin väkevää viinimarjamehua. Mutta sitten suksi
alkoikin lentää ja maalissa Haku-Veikko voitti kahdeksalla sekunnilla.
Erkki Vettenniemi epäilee, että kyseinen musta viinimarjamehu saattoi olla
erittäin väkevää. Olisikohan ollut niin, että talvipakkaselle oli
kaikenlaisten pillerien käsittely vanttuut käsissä todettu liian
hankalaksi ja pervitiinit ja muut lisäaineet liuotettiin mehun sekaan.
Vettenniemi paljastaa, että Etelä-Karjalan Urheilun joulujulkaisussa 1995
kysytiin entiseltä suurhiihtäjä Aku Kiurulta kielletyistä aineista. Oliko
hän turvautunut sellaisiin? ”No ihan varmasti” vanhus vastasi, mutta
huomautti kaiken olleen siihen aikaan sallittua. ”Kuka sen ajan huipuista
kieltää, niin valehtelee. Ne ovat lapasia, jotka eivät uskalla tunnustaa.”
Kommentit (3)
Sponsorointia 22.05.2009, 19:20
Sponsorointi ei ole ihan uusi asia urheilussa. Jo Hannes Kolehmaisen
suuruuden aikoihin mainosti Itämainen paperossitehdas
Hannes-urheilusavukkeita. Tuhannesta ostetusta tupakasta kilahti viisi
markkaa maamme urheilevan nuorison hyväksi. Siinäpä olisi oiva idea
talousvaikeuksissa kamppailevalle Hiihtoliitolle. Äkkiä jotain
Mieto-tupakkaa kehittämään ja logo suksiin.
Ihmiselämän täyttymys on oma talk-show. Muistanpa, että nyrkkeilijä Tony
Halmeella oli sellainen ennen kuin hän siirtyi pistooliammunnan ja
politiikan pariin. Kerran hän TV-ohjelmassaan vaelteli Helsingin kaduilla
kaupaten vastaantulijoille tupakkaa maamme nuorisourheilun tukemiseksi.
Harva tohti kieltäytyä niin hyvän asian tukemisesta.
Muuten Kihun tulisi selvittää tupakoinnin hyödyntäminen huippu- ja
kilpaurheilussa. Muistelen, että entisellä työpaikallani mitattiin
tupakkamiehiltä huikeita hemoglobiiniarvoja. Ilmeisesti häkämyrkytystä
voisi hyödyntää kestävyyslajeissa. Välttämättä ei tarvita keuhkojen
tervausta, vaan häkäkaasun voisi toimittaa vereen muutenkin.
Ja tunnettu tosiasiahan on sekin, ettei kukaan tupakoimaton ole vielä
hypännyt 24ocm korkeutta. Tässä video näytteessä loistava venäläinen
korkeushyppääjä Ivan Uhov, joka tullee olemaan seuraava
maailmanennätysmies todistaa, ettei pelkkä tupakointikaan aina riitä,
mikäli pyrkii aivan maailman terävimpään
kärkeen. http://www.youtube.com/watch?v=tbBUIcJ-fRw
Kommentit (0)
Petturi 21.05.2009, 18:56
Ville Ritolasta olisi hyvinkin saattanut tulla maailman paras
kestävyysjuoksija, mutta hän antoi liikaa tasoitusta Nurmelle. Nurmihan
oli käytännössä ammattilaisurheilija, kun taas Ville riehui hullun lailla
töitä Amerikan rakennuksilla. Ja vuoden 1920 olympialaisetkin mies jätti
väliin. Elämänkertansa mukaan hän oli saanut rakennukselta kisojen ajaksi
tosi hyviä urakoita, jotka olisivat ns. kusseet kintuille, jos mies olisi
lähtenyt kesken kaiken urheilemaan. Ja naimisiinkin nuorimies oli juuri
mennyt.
Mutta Ritolan kisaboikottiin saattaa olla syvällisempi selitys. TUL oli
nimittäin kehoittanut työläisurheilijoita karttamaan olympialaisia, joita
se piti sotahullujen porvareiden kansalliskiihkoisina tapahtumina ja
niinhän asian laita taisi ollakin. Kunnon työläisurheilija Hannes
Kolehmaisellekin olympialaisiin osallistuminen tuotti selvästi moraalisia
ongelmia.
Olympiavoittonsa jälkeen Hannes kävi juhlittuna kansallissankarina
synnyinkaupungissaan Kuopiossa. Ilmeisesti Kuopion Riennon kasvatti tunsi
olevansa vanhojen kavereidensa silmissä petturi ja hän tarjosi seuralleen
huomattavan rahalahjan. Kuopion Riento otti rahat vastaan, mutta ilmoitti
sen jälkeen savolaismaisen lupsakkaasti erottavansa Kolehmaisen seurasta.
Siihen aikaan työväenliikkeessä oli paljon aatteellisuutta, jota ei
rahalla ostettu.
Kommentit (0)
Ei mitään lukutoukkia 20.05.2009, 15:57
Tuosta Hymyilevästä Hanneksesta vielä sen verran, että aikoinaan tämä
raitis ja hyväkäytöksinen urheilija kohotettiin koko Suomen nuorison
esikuvaksi. Tarkoitus oli varmaankin osoittaa, että köyhistäkin oloista
lähtenyt kansalainen voi olla hyvä ihminen, mikäli hän on nöyrä, ahkera ja
sodassa urhoollinen. Paavo Nurmi, vielä Hannestakin parempi urheilija, ei
esikuvan rooliin sopinut, koska armeija aikanaan hän kieltäytyi
sotilasvalasta ja se oli siihen aikaan kova juttu sisällissodan
jälkeisessä Suomessa.
Nuorison idoli Kolehmaisen koulumenestyksestä ei kylläkään puhuttu
julkisuudessa. Oli se sen verran vaatimaton. Kansakoulun päästötodistus on
pelkkiä vitosia ja kutosia; oikeastaan jo pelkkä uskonnon vitonen on
melkoinen saavutus. Liikunnallisesta lahjakkuudesta viestii kuitenkin se,
että paras numero eli seiska on voimistelussa ja tämä varmaan ohjasi
tulevaa ammatinvalintaa.
Suurjuoksijoista muistaakseni vielä Kolehmaistakin huonompi koulumenestys
oli Ville Ritolalla. Miehissä oli yhteistä myös mieltymys
kansanlääkintään. Vuoden -28 olympialaisissa Ritola nyrjäytti pahasti
nilkkansa. Elämänkertansa mukaan kovaluonteinen Ritola ei kuitenkaan
antanut periksi, vaan turvautui menetelmiin, joita nykyaikana
kutsuttaisiin vaihtoehtoisiksi, vaikkaan mitenkään pehmeinä niitä ei voi
pitää, kuten Hanneksen eilen kerrottua rotannahkalääkitystä.
Ensin Ritola siveli nyrjähtäneen nilkkaansa etikkaa ja alkoholia. Sitten
jalan ympäri kierrettiin ’hantuukia’ ja sanomalehtiä niin tiukalle, ettei
siihen päässyt yhtään ilmaa väliin. Jalkaterä muuttui aivan siniseksi,
mutta tälläkin kintulla suurjuoksijat Nurmi ja Wide kukistuivat kovassa
loppurutistuksessa.
Kommentit (0)
Rotannahat 19.05.2009, 18:43
Koivistoisten suvusta ei ole liiemmälti pongahtanut maailman maineeseen
suurmiehiä tai -naisia, mutta Ossi Viidan Hannes Kolehmaista
käsittelevässä väitöskirjassa Hymyilevä Hannes esiintyy näyttävästi yksi
sukumme edustaja.
Kuopiolainen Yrjö Koivistoinen oli Hanneksen lapsuuden kaveri,
kilpakumppani, hieroja, manageri, fysioterapeutti ja hän jopa vastasi
suurjuoksijamme lääkintähuollosta siinä määrin, että olisin
taipuvainen pitämään miestä maamme urheilulääketieteen isänä. Tärkeässä
toimessaan hän oli edellä aikaansa ja harrasti jo lähes sata vuotta sitten
nykyään niin muodikkaita vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joita hyvällä syyllä
voi ainakin tässä tapauksessa kutsua pehmeiksi menetelmiksi.
Niinpä kerrankin, kun supersankarin jalat olivat hiertyneen
lainapiikkareissa verille, yritti tämä itseoppinut kansanlääkitsijä
parantaa suurjuoksijamme tärkeät työvälineet käärimällä ne yön ajaksi
rotannahkoihin. Kliinisissä tutkimuksissa ilmeni, että hoidolla
oli vaikutusta – ainakin jalat kutisivat hirveästi.
Muuten Yrjön Amerikkaan muuttanut veljmies Aarne Koivistoinen kunnostautui
voimistelijana ja hänet valittiin jopa USA:n edustajaksi vuoden -32
kisoihin, mutta sitten paljastui, ettei mies ollutkaan maan kansalainen ja
olympiamenestys tyssäsi siihen. Tästä Koivistoisten sukusivulta löytyy
asiasta enemmän tietoa
http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva4.html .
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 206-210 / 715 Seuraava sivu >>
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.01.2010
Blogi
Vappumarsseja 11.05.2009, 18:01
Uukuniemen Nuorisoseurantalon kahviossa Hape muisteli paikkakunnan
viimeisintä vappumarssia, joka suoritettiin vuonna -45. Kulkueeseen
osallistui kolme vieläkin nimiltä muistettavaa työväenhenkistä
lähimmäistä. Erityispiirteenä oli kertojan mieleen jäänyt, että
tarpeellinen vappurekvisiitta oli tehty pula-ajan tarpeista.
Kreppipaperiset vappuhatut ja punaliput värjäsivät kantajansa myös
fyysisesti aatteen värisiksi.
Paikkakunnan sovinnollista henkeä kuvastaa se, että marssireitti kulki
kirkonmäeltä nuorisoseurantalolle. Siinä on samaa aatteellista sopuilua,
kuin eräissä Ylä-Savon pitäjissä syksyllä 1917, joissa punakaartit ja
suojeluskunnat järjestivät yhteisiä ampumaharjoituksia. Asia, joka on
unohdettu historian kirjoista. Ja muistaakseni Vesannolla jopa sovittiin,
etteivät tutut miehet rupea toisiaan ampumaan ja kaikki pyssyt
teljettiin kirkkoherran johdolla lukkojen taa.
Kotimatkalla jututin vanhaa kyläpäällikköä Matti Repoa siitä, että onko
hänellä tarkempaa tietoa kuulemastani tarinasta, jonka mukaan 1900-luvun
alussa Uukuniemen vappumarssit olisivat suuntautuneet vanhan poltetun
ortodoksikirkon alttaripetäjälle eli paikalle, jonne nykyään vaelletaan
ristisaatossa ja jossa muinaiset esi-isät pitivät pakanallisia
ukonvakkamenoja, jotka muodostuivat tietääkseni hyvin
aikuisviihteellisiksi tapahtumiksi.
Matilla ei ollut asiasta tietoa, mutta itse hän muisti 30-luvun lopun
kulkueen, jossa siinäkin oli kolme osallistujaa. Heidän nimensäkin Matti
muisti. Marssijat olivat eri ihmisiä kuin vuoden -45 tapahtumissa mukana
olleet. Taustalla jalorotuinen pystykorva Rutte, suhtautuu erittäin
kriittisesti kaikenlaisiin marssijoihin.
Kommentit (0)
Paras palloseura 10.05.2009, 22:10
Kups ei olekaan Suomen huonoin potkupallojoukkue. Ainakin Jyväskylästä
löytyy vielä huonompi. Kuopiolaiset voittivat JJK:n puhtaasti 2-0 äsken
Väinölänniemen jalkapallopyhätössä pelatussa ottelussa. Tunnelma oli
joviaali eikä yhtään vastustajaa tai tuomaria halventavaa huutoa kuulunut.
Pele Koljonen osoitti olevansa maamme nopein 10 metrin juoksussa ja Ilja
Venäläinen laukaisi 25 metristä puhtaan nilkkapotkun ylänurkkaan pömpelin
perukoille, niin että venttiili vain helähti. Nyt pitää vain alkaa
jännäämään sitä, onko Kups peräti Suomen paras palloseura; Rovaniemen,
Vaasan ja Turun kaimoilla ei mene kovin hyvin.
Väinölänniemellä on mukava seurata puheena olevaa kulttuurimuotoa.
Keskuskenttä on kolea ja tuulinen sekä vielä ruma, mutta Vänäri saattaa
olla maamme kaunein urheilukenttä, järvi ja puistot reunustavat joka
puolella. Vielä vähän kun panostaisi ympäristöön ja hankkisi
tekonurmen sekä maan alle sosiaalitilat, niin Keskuskentän voisi jättää
vaikka pesäpalloilijoille.
Muuten Väinölänniemi on merkittävä paikka Suomen urheiluhistoriassa ja
siinäpä olisi jollekin alan opiskelijalle oiva gradun aihe. Kentällä on
tehty monta maailmanennätystä, joista esille nostetakoon vaikkapa Kuopion
Sisu-Veikkojen juoksema 4 X 1500 metrin maailmanennätys 30-luvulla, liekö
tuota vieläkään rikottu.
Kommentit (2)
Pino 09.05.2009, 18:34
Jos Uukuniemellä on Suomen kaunein maitolaituri, niin samasta tittelistä
kilpaili myös tämä halkopino omassa sarjassaan muutama vuosi sitten.
Harmi, ettei Museovirasto ehtinyt pinoa suojelemaan, vaan se on jo
poltettu.
Länsisuomalaisille on tärkeää, että erilaisten asioiden kulmat ovat
suorat, mutta taiteellisessa Itä-Suomessa hyväksytään tarvittaessa myös
muunlaiset ratkaisut. Huomatkaapa, että riihen ja pinon räystäskulmat ovat
samat. Revon Matti on nähnyt kiitettävästi vaivaa tätä taideteosta
luodessaan.
Kommentit (0)
Baariseminaari 08.05.2009, 19:48
Siellä Sonkajärvellä pyöräillessäni neljännes vuosisata sitten ihan
maitolaiturinäyttelyn lähi tienoilla keskellä ei mitään oli Jyrkän baari.
Pihalla seisoi punainen ruskeapilkkuinen Lada, jonka katolla oli
juppimainen suksiboxi. Ilmeisesti metsurin työkaluja oli siinä kätevä
kuljettaa. En uskaltanut valokuvata ajopeliä, koska epäilin jopa fyysisen
turvallisuuteni vaarantuvan.
Jyrkän baarissa ikääntyneet pienviljelijä-metsurit joivat olutta suureen
janoonsa. Halusin kahvin ja pullan. Pullaa ei ollut, mutta kahvit
luvattiin keittää. Baarin pääartikkeli oli keskiolut. Jututin
alkuperäisväestöä. Minulle kerrottiin, että vastikään tiloissa oli
järjestetty baariseminaari.
Idean isä oli taiteilija M A Numminen, joka oli eksynyt paikkaan ja
ihastunut ikihyviksi. Hänen ajatuksensa oli järjestää baariseminaari,
jossa teemana oli suomalaisen keskikaljabaarikulttuurin kehittäminen.
Hauskaa ja kosteaa oli ollut ja M A oli ollut harvinaisen mukava mies.
Myöhemmin hän julkaisi kirjankin maamme kaljakuppiloista ja Jyrkän sylkylä
oli teoksessa kunniapaikalla.
Jyrkän baarissa minulle kerrottiin, että naapurissa asusti kuvanveistäjä
Miina Äkkijyrkkä. Hänen kanssaan oli tullut ongelmia. Miina oli tehnyt
pihalleen ns. tuulenkatselulaitteen ja koska naapurin omenapuut
varjostivat kyseistä tuulenketselulaitetta, hän oli käynyt vähän
karsimassa puita. Naapuri oli kutsunut poliisit paikalle ja tilanne oli
kärjistynyt niin pitkälle, että kuvataiteilja oli purra jurskauttanut
erästä vanhempaa konstaapelia polvesta. Pienviljelijä-metsurit eivät
voineet asiaa hyväksyä.
Muuten kun kävin kymmenisen vuotta sitten tiedekeskus Heurekassa, oli
lopettanut Jyrkän baari siirretty sinne näytteille. Se edusti mukamas
katoavaa kansankulttuuria. Mutta tämä kansankulttuuri ei olekaan katoavaa.
Keskellä ei mitään kutostien varressa Tohmajärvellä on Weskun Valinnan
kanssa samassa konsernissa Kassa-baari, joka edustaa saman
kaltaisia arvoja. Tuolit oli ovat vanhoista pulpeteista ja katossa
roikkuvat valaisimet rakennustyömaalamppuja, jotka on somistettu
varjostimilla, jotka ovat alunperin olleet auton pölykapseleita. Käykääpä
tutustumassa.
Kommentit (0)
Suomen kaunein 07.05.2009, 18:37
Sen lisäksi, että Uukuniemen tienposkesta löytyi maamme kaunein lintu,
löytyi sieltä ainakin jokunen kesä sitten myös maamme kaunein
maitolaituri. Se saattaa olla myös maamme viimeisiä tällaisia
arkkitehtoonisia kokonaisuuksia. Ennen niitä oli kilometrin välein, mutta
montaa ei taida olla enää jäljellä. Oikeastaan Museovirasto voisi julistaa
tämän laiturin suojelukohteeksi ja maksaa korvauksia rakennelman
ylläpitäjälle.
Nykyajan bussikatokset ovat jotenkin tylyn ja kovan oloisia pytinkejä.
Niitä voitaisiin ihan hyvin alkaa rakentaa entisten maitolaitureiden
mallisiksi. Varsinkin haja-asutusalueilla niitä voitaisiin käyttää myös
vaikkapa jonkinlaisina nuorison monitoimitiloina. Sellaisinahan
ne toimivat vuosikymmeniä, kunnes kasuava kansa keksivät telkkarista, että
”pitäs suaha tisko, kun ei ou mittään tekemistä”.
Neljännes vuosisata sitten pyöräilin jossain Sonkajärven suunnalla,
olisiko ollut kuuluisa Jyrkän kylä ja siellä kyläläiset olivat
mielenosoituksellisesti kasanneet kaikki kymmenet maitolavat suoraan
riviin jonnekin kyläkoulun urheilukentän reunaan. Siinäpä olisi oivallinen
matkailukohde turisteille, eli Suomen ellei peräti koko Pohjoismaiden
johtava maitolaiturimuseo.
Kommentit (1)
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.01.2010
Blogi
Tipu 06.05.2009, 18:00
Taas oli vaatia moottoriajoneuvoliikenne uuden viattoman uhrin. Maantien
ojaan Uukuniemellä oli päätynyt tämän eliölajin lento. Oli
poloinen ilmeisesti törmännyt autoon ja oli illansuussa tienposkessa
toestaitoisena. Lentämään ei pystynyt, mutta auringonkukansiemenet
kelpasivat, rieskaa se ei osannut arvostaa. Jääskeläisen Erkki varmaan
ihmetteli salaa ikkunassa valtion virkamiesten palkkojen pienuutta, kun
näki minun käyvän varkaisilla lintulaudallaan. Luuli varmaan, että kävin
nälissäni syömässä talit naapurin ikkunalta.
Rikoin lakia. Suoritin tämän kaunokaisen tilapäisen huostaanoton, jota ei
tietääkseni luonnonotukselle saisi suorittaa. Tarkoitus oli toimittaa tämä
siivellinen pikkunisäkäs myöhemmin Heinolan lintutarhalle Vuoren Ollin
hoidettavaksi. Olisi varmasti Olli suuresti ilahtunut tästä hirvittävän
harvinaisen oloisen ja kauniinnäköisen eliölajin saamisesta
matkailunähtävyydeksi. Pahaksi onneksi muutaman päivän aktiivisen
ruokinnan jälkeen lintu oli lentänyt tiehensä parvekkeeltamme eikä sitä
ole etsinnöistä huolimatta löytynyt. Jos joku sen tavoittaa, voi toimittaa
meille takaisin.
Kovasti kiinnostaisi määrittää tämän erittäin harvinaisen ja kauniin
siivekkään pikkunisäkkään laji. En ole kovin hyvä lintutietäjä, mutta
minusta tuo turkoosin värinen noukka viittaisi lähinnä papukaijaan, mutta
kirjava höyhenistö tuo mieleeni myös kolibrin. Kertokaapa hyvät bongarit,
mistä eliölajista on kysymys ja onkohan näin kauniin väristä ja eittämättä
harvinaisen näköistä siivekästä ennen havaittu maamme ilmatilassa.
Kommentit (4)
Hongikon Ns.Urheilijat 05.05.2009, 18:02
Anteeksi vaan, ei ollut eilen tarkoitus vähimmässäkään määrin pilkata
Uukuniemen vireää nuorisoseuraa. Ns.aate saa minut vain hyvälle tuulelle,
koska vuosikymmeniä sitten pesäpallon mestaruussarjassa pelasi joukkue,
jonka nimi urheilu-uutisissa lyhennettiin Hongikon Ns.Urheilijoiksi. Se on
sopiva nimi pesäpallojoukkueelle.
Siihen aikaan oli vielä muutenkin urheiluseurojen nimissä huumoria. Oli
esimerkiksi Saarijärven Pullistus ja Reisjärven Pilke, joissa molemmissa
on pilkahdus leikkimielestä. Varsinaissuomalaisetkin, joiden
huumorintajusta minulla ei ole ihan täyttä varmuutta, olivat perustaneet
kaksi seuraa, joiden nimet uskon keksityn hyvässä herraseurassa jonkun
hyvän soittoruokalan pisuaarin ääressä hilpeällä mielellä. Kyseiset seurat
ovat Kaarinan Ura ja Ikaalisten Nouseva Voima.
Kuopiossa toimi ennen tanssiseura Kuopion Viäntäjät, joka olisi voinut
ihan hyvin ottaa ohjelmistoonsa myös painin. Nimi on jatkumoa
kuopiolaisten Kolehmaisten veljesten ensimmäiselle urheiluseuralle, joka
oli nimeltään Köntys. Uudelleen syntyvä Kuopion Köntys voisi ollla
vaikkapa voimisteluseura.
Muuten vielä muutama vuosi sitten, ennen kuin sähly kaupallistui,
pelasivat ylimmällä sarjatasolla joukkueet nimeltään Happee ja Ruunien
Ruunat, jotka käsittääkseni olivat alunperin opiskelijanuorison
hauskanpitoa varten luotuja yhteisöjä. Mainittakoon, että Happeen ja
Ruunien Ruunien välisessä mestaruussarjan ottelussa törmättiin ensimmäisen
kerran sählyhuliganismiin, kun joukkueiden valmentajat ajautuivat
sääntötulkintojen vuoksi käsirysyyn.
Kommentit (1)
Särkelä itte 04.05.2009, 17:59
Särkelä itte oli nauttimassa Uukuniemen ns.talolla vappusimaa ja
ns. somalimunkkeja, joiksi sikäläinen väestö nimittää tummapaahtoisia
sokerimunkkeja. Särkelä itte on uukuniemeläisten ns. näyttelijöiden
kantavia voimia ja häneltä sain kuulla, että useimmat Uukuniemen ns.
kesäteatterin produktioista on tallennettu sähkömagneettiseen muotoon
jälkipolvia varten. Ja mielestäni uukuniemeläisten ns. näyttelijöiden
tulisi suurella rahalla myydä dvd-levyillä kyseiset ns. teatterikappaleet
kesäasukkaille nuorisoseuran ns. raittius- ja
virkistystoiminnan tukemiseksi.
Toivon, että Kaurismäen veljekset käyvät tällä sivulla ja huomaavat, että
Uukuniemeltä löytyy seuraaja edesmenneen Esko Nikkarin tilalle Kaurismäen
elokuvissa välttämättä tarvittavan suomalaisen perusjätkän rooliin,
kyseisen perusjätkän kesäteatterissa esittämä Särkelä itte oli loistava
suoritus.
Muuten Kioskin Matti kertoi, että erään kerran Aki Kaurismäki oli
yllättäen vieraillut kioskilla ja kuvaillut ympäristöä. Saas nähdä, mitä
siitäkin vielä syntyy.
Kommentit (0)
Haamulämäri 03.05.2009, 19:31
Oikeastaan ei pitäisi masentua, sillä sellaiset kisat, joista puuttuu pari
sataa maailman parasta lajin harrastajaa eivät ole mitkään MM-kisat. Ja
oikeastaan ei pitäisi masentua siitä, jos Suomi häviää nöyryyttävästi
Valkovenäjälle, sillä en edes muista, koska olemme viimeksi hävinneet
jääkiekossa itseämme selvästi huonommalle joukkueelle. Moneen vuoteen niin
ei ole käynyt.
Mutta se pikkuisen masentaa, kun Ruotsi sittenkin näyttää selviävän
kahdeksan parhaan joukkueen pudotuspeleihin, vaikka tutkimusten mukaan 80
% suomalaisista toivoi rakkaan naapurimme putovan jatkosta. Nyt sitten
kaikille alkaa olla selvää, että länsinaapuri vie maailmanmestaruuden
loppuottelun onnekkaalla jatkoaikamaalilla. Mutta sen jälkeen
voi lohdutukseksi ihastella tuosta videonpätkästä sitä, ettei Ruotsikaan
aina voitahttp://www.youtube.com/watch?v=GpE1zc_zZEY .
Vahvasti rieponlahtelaistaustainen aivotutkija Markku T Hyyppä pohtii,
jossain kirjassaan ruotsalaisten ja varsinkin maamme ruotsinkielisten
menestymisen salaisuutta ja on sitä mieltä, että heikäläisten itsevarmuus
on meikäläisten vastaavaa paljon vahvempi. Taustalla on se, että
germaanien puolella lapsia ei piiskata. Niinpä kun ruotsalainen on 5 – 1
tappiolla suomalaista vastaan, hän tietää, että kyllä Svea-mamma pitää
jokatapauksessa pojistaan huolen kävi miten tahansa ja sitten Ruotsi
lopulta voittaa turhia jännittämättä 5 – 6.
Muuten tuon videon valkovenäläisen haamulämäri onnistuu pelkästään sen
vuoksi, että Ruotsin maalilla jännittää Tommy Salo, jonka sukujuuret ovat
Suomessa. Salon munaus ei ole jääkiekkohistorian suurin.
Muistelen, että kerran iloisella 70-luvulla Izvestija-turnauksessa Suomi
pelasi Länsi-Saksaa vastaan ja saksalainen sai jäähyn. Suomen maalivahti
kirmaisi aivan oikeaoppisesti vaihtoon ja leijonat saivat kuudennen
kenttäpelaajan jäälle. Ja maalihan siitä tietenkin syntyi. Taisi olla
puolustaja Valkeapää, joka ohjasi kiekon omaan tyhjään häkkiin. Sen
jälkeen pelin sääntöjä muutettiin ns. suomalaispykälällä, jonka mukaan
tällaisia maaleja ei enää hyväksytä.
Kommentit (0)
Valkolakki 02.05.2009, 18:01
Ei tullut aikonaan ostettua valkolakkia. Silloin
pienviljelijä-metsuripiireissä nimittäin oli tapana sanoa, että lunta
paskahuussin katolla, kun nähtiin ylioppilasnuorisoa. Varttuneella iällä
olen sitten yrittänyt kirpputoreilta valkolakkia löytää, mutta turhaan.
Tässä iässä pitäisin kyseistä päähinettä häpeämättä koko kesän ja
perhoshaavinkin olen ajatellut ottaa olalleni, jotta muistuttaisin wanhan
hyvän ajan elokuvista tuttua maisteria tai salapukuista agronomia.
Valkolakkia en ole löytänyt, mutta kutostien varressa Kuopion ja
Uukuniemen puolivälin paikkeilla on keskellä ei mitään Weskun Valinta,
jossa myytiin näitä Hankkijan lippiksiä hintaan 8,50-. Ostin sellaisen
vappulakikseni ja yo-lakin vastineeksi ja sille myös protestiksi, koska
näin minä säälimättömästi paljastan kyseisen
vaatekappaleen luokkaluonteen.
Kiinalaisen hikipajan liukuhihnan päässä Hankkijan lippis maksanee noin 5
senttiä. Mutta hyvälle asialle maksamani törkeä 50 mummon mk meni, koska
osuuskunnallisten Weskun Valinnan ja samassa konsernissa sijaitsevan
Kassan Baarin toiminta-ajatuksena on säilyttää syrjäkylillä edes joitain
palveluja. Se periaate on oikea ja kannatettava.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 221-225 / 715 Seuraava sivu >>
Sontasiion 29.04.2009, 06:30
Sattuipa hupaisasti. Olin juuri lukenut Kaj Chydeniuksen muistelmista
siitä, kuinkä hän oli ollut Kuopion kaupunginteatterissa tekemisissä
nuoren ja monipuolisesti lahjakkaan kapellimestari Petri Tiaisen kanssa,
niin sain tältä nuorelta ja lahjakkaalta muusikolta, joka on syntyjään
Uukuniemen poikia ja joka ei enää toimi teatterin kapellimestarina, vaan
basistina nykyajan nuorison sangen kovaäänistä ns. rock´n roll-musiikkia
soittavassa yhtiössä, sähköpostia.
Hän oli netissä törmännyt tähän blogiin http://www.bliqblaqbloq.net/ ,
jossa on kovasti paljon asiaa Uukuniemestä. Basisti Tiainen totesi, että
nykyään hänen kotikylänsä asioista näyttävät kirjoittavan ennen kaikkea
kuopiolaiset ja jatkaa, että kyseinen kirjoittaja on selvästikin lukenut
muutakin kuin Sontasiionia, joksi piäkaapunkilaiset kutsuvat Maaseudun
Tulevaisuus-lehteä. Ja siltähän se vaikuttaa ja nähtäväksi jää, koska
kirjoittajan henkilöllisyys paljastuu.
Ja nyt tämä poika suunnistaa Uukuniemelle, sillä vappulounas on tarkoitus
nauttia Hoviselän kahvilan ulkoterassilla ihmisvilinää tarkkaillen. Viime
vappuna ajoi yksi auto, mutta toissa vappuna oli vähän rauhallisempaa.
Kommentit (1)
Juankosken Kuohun kirkkain tähti 28.04.2009, 18:56
Taas löytyi kulttuuri- ja tiedeväen joukosta uusi urheiluhullu. Säveltäjä
Kaj Chydeniuksen muistelmista paljastuu edellä kerrottu luonteenpiirre ja
lisäksi se, että hän on myös entinen yleisurheilija. Seura taisi olla
paikallinen porvariseura Juankosken Kuohu.
Tosin jo pikkulapsena hän yritti lähestyä työväenluokkaa liittymällä
vappumarssijoiden kulkueen hännille, mutta asioita ymmärtävä duunari
talutti koltiaisen kädestä pitäen kotiovelle, koska tämä oli tehtaan
herrojen jälkeläisiä.
Myös se paljastuu kirjasta, että talviurheilupuolella Kaitsu kunnostautui
enemmänkin järjestöelämässä. Yhdessä hyvän luokkakaverinsa Immo Kuutsan
kanssa pojat suunnittelivat Juankoskelle jäästadionia. Ilmeisistä
erilaisista yhteiskunnallisista mielipiteistä huolimatta Chydenius kertoo
olevansa ylpeä valmentaja Kuutsan myöhemmästä menestyksestä.
Säveltäjämestarin merkittävin yu-saavutus on Juankosken Kuohun
ikäkausikisojen 3-ottelumestaruus. Tosin palkintona saadussa pokaalissa
lukee jostain syystä, että ”Seiväshyppy III-palkinto miehet yli 35 v”.
Tämä selvä arvostuksen puutteesta kielivä vääryys on saattanut vaikuttaa
miehen myöhempään yhteiskunnalliseen ajatteluun.
Muuten Juankosken Kuohu palauttaa mieleeni sen maamme urheiluhistoriaan
liittyvän asian, että toisen koskipaikkakunnan eli Kyröskosken Pärskeen
nimeä ei hyväksytty yhdistysrekisteriin, koska seuran nimilyhennettä
pidettiin hyväntavan vastaisena ja sopimattomana.
Kommentit (1)
Kissi 27.04.2009, 18:14
Muistanpa, että ainakin kaksi suomalaista johtavaa tosimiestä, eli
vuorineuvos Pertti Voutilainen ja kalastaja Pentti Linkola, inhoavat
kissoja. Voutilainen jopa poikasena räjäytti dynamiitilla yhden katin ja
samalla myös naapurin riihen. Linkola ei ole paljastanut, mitä hän
kissoille tekee kiinni saataessa, mutta olisiko sama kohtalo kuin
verkkovarkailla. Jossain Pena nimittäin vannoi, että tuura heilahtaa
varmasti, jos hän verkkovarkaan tapaa talvijäältä.
Kissi on äärimmäisen hyödyllinen eläin. Jo muinaiset egyptiläiset sen
havaitsivat. Ja ehkäpä suonenjokelaiset mansikanviljelijätkin viime talven
jälkeen. Lehtitietojen mukaan myyrät ovat tuhonneet jopa puolet
sikäläisistä mansikkaviljelmistä. Lisää kissejä heti mansikkapelloille.
Kun meiltäkin myyrät söivät jopa juhannusruusut ja valkoiset syreenit
hedelmäpuista puhumattakaan, niin naapurissa kolme hyvää hiirikissiä
torjui moiset vahingot hyvin halvalla ihan biologisilla menetelmillä. Itse
arvioin sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys antaa, että
kolme hiirikissiä tarvittaisiin jokaisella mansikkahehtaarilla tulevien
tuhojen estämiseksi. Verottaja ja EU hyväksyvät varmasti asian.
Kuvan kissi on Valamosta. Siellä kissoja ja koiria vilisi nurkissa.
Minusta olivat vähän vaivaisen oloisia. Kiusaisiko eläimiä liiasta
kannantiheydesta johtuvat sairaudet, vai olisiko sukurutsa syynä. Meille
kerrottiin, että koirat ovat luostarin omaisuutta, mutta kissit kuuluvat
jollekin pyhimykselle, jonka nimen päälle en nyt millään pääse.
Kommentit (2)
Arkkitehtooninen kokonaisuus 26.04.2009, 19:24
Ei uskoisi opettaja-Ville silmiään. Hän, joka kehoitti minua hakeutumaan
jonkinlaisiin teoreettisiin tehtäviin tässä yhteiskunnassa nähtyään
veistämäni vasaranvarren. Mutta ei pitkään nokka tuhissut, kun erilaisista
pintalaudan pätkistä rakensin ihan toimivan kodin pienille siivellisille
nisäkäsystävillemme, sillä olenhan mies, luomakunnan kirkkain kruunu ja
ns. äijä. Yhtään ei tarvinnut sahalla lyhentää elementtejä, koska
mielestäni sovitteiden ei tarvitse olla liian tiukkoja. Riittää, että
kokonaisuus ajaa asetettua tulostavoitetta.
Luonnehtisin pönttöni venäläistyyliseksi. Nimittäin sotaveteraanin poikana
tiedän, että vaikka Emma-pikakivääri kalkatti kannettaessa kuin
lehmänkello, koska osat oli tarkoituksella tehty väljiksi toisin, kuin
kotimaisessa Lahti-Salorannassa, joka tehtiin sadasosien tarkkuudella ja
joka jumittui helposti maastossa, toisin kuin venäläinen vastineensa, joka
taas toimi aina kuin junanvessa.
Arkkitehtoonisen kokonaisuuden huipentaa tuo 8-tuuman naula, joka on
isketty linnuille laulupuuksi. Lisäksi tätä ns. kattopiikkiä voi käyttää
varaosana, mikäli alkuperäiset vähän heiveröisemmät naulaukset pettävät.
Tinttipariskunta kävi jo tutustumassa vapaana olevaan yksiöön.
Koirastintti uskalsi jopa istahtaa rakennelman katolle ja varovasti
tuijotella mietteliäännäköisenä varpaitaan. Rouva Tiainen sen sijaan ei
tohtinut lähestyä kohdetta, vaan istui viereisen puun oksalla vimmatusti
säksättäen.
Kommentit (2)
Ulkopolitiikkaa 24.04.2009, 15:58
Tapasin kerran nöösipoikana Halosen Tarjan Heinolan torilla. Kysyin asiaa,
joka oli mieltäni askarruttanut. Elikkä jos maamme perustuslain mukaan
maamme ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidetti yhdessä
valtioneuvoston kanssa, niin kuka sitä maamme ulkopolitiikkaa johtaa.
Tarja ei nähnyt asiassa ongelmaa.
Nyt varmaan jo näkee. Eu:n lautasten riittävyyskysymys on pieni ongelma,
mutta yhteen aikaan näytti jo siltä, että ulkomailla operoisi kohta
kahdenlaisia sotilasosastoja; presidentin joukoja ja valtioneuvoston
joukoja. Kansalliset erityispiirteet huomioon ottaen se olisi vaarallinen
tilanne. Tosiaankin presidentti-instituutiosta on ollut niin paljon
harmia, että kiireen vilkkaa siitä olisi päästävä eroon.
Mutta sitä ennen Halolanmäen Mustolanmäelle olisi saatava pronssilaatta
Kekkosten suvun kunniaksi. Ja Halonenhan on kuopiolaisen metallimiehen
tytär. Kunhan aikani asiaa tutkin, täytynee sinne Halolanmäelle saada myös
Halosten pronssilaatta.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 226-230 / 715 Seuraava sivu >>
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.01.2010
Blogi
Köyhän asialla 23.04.2009, 17:05
No vaikka en päässyt sangen viehättävää puunjalostuskapitalistien
mannekiinia Anne Brunilaa paikanpäälle kuulemaan, lohduttaa minua
kaipauksessani tieto, että hänen alustuksensa on kuultavissa piakkoin
Radio Kantin sivuilta. Tällä hetkellä sitä ei sieltä vielä löydy, mutta
kohta varmaan löytyy.
Edeltävän arkkipiispan vieraan Sauli Niinistön luento siellä onkin ja
kuunnelkaa ihmeessä
tämähttp://www.kantti.net/luennot/2009/arkkipiispalla/03_niinisto.shtml .
Joudutte varmaan lataamaan sivutuotteena tarvittavan ohjelman koneellenne,
mutta se kannattaa, tosin älkää sotkeentuko sivutuotteena markkinoitavaan
arvontaan, jossa olette mukamas voittaneet valtavia pääomia. En usko.
Todennäköinen seuraava presidentti kuullostaa olevan kovasti köyhän
asialla. Ja se on ihan oikein. Ei ihme, että maamme kansanvaltainen
työväenliike haluaa lisätä presidentin valtaoikeuksia. Yksinkertaiset
ihmiset kuvittelevat lapsenomaisesti, että vahva johtaja panee ketkut
poliitikot ojennukseen. Ei ole kauaa siitä, kun radikaalit demarit
halusivat lakkauttaa koko presidentti-instituution, koska siitä oli niin
paljon harmia.
Muuten luulen, että sosialidemokraattien vastaveto Niinistölle voisi olla
Lauri Ihalainen, jolla on Kari-Pekka Kyrön jälkeen maailman rehellisimmät
kasvot. Tai sitten isä-Nitro, vai kuka se nyt olikaan, joka on uhannut
riisua kaapunsa ja heittäytyä politiikan pyörteisiin. Isä-Nitro, vai kuka
se nyt olikaan, esiintyy hetken päästä tuossa kivenheitonmatkan päässä ja
sinnepä riennän häneltä tiedustelemaan kantaa jo polttavan ajankohtaiseen
presidenttikysymykseen.
Kommentit (0)
Palkkakuoppa 22.04.2009, 19:31
Pölyn laskeuduttua en enää tuomitse eilisen lentopallo-ottelun lippujen
hintoja. Muistelen, että ainoastaan libero Tolvanen taitaa Sammon
porukasta olla ainut normaalissa palkkatyössä oleva. Muut ovat
jonkinlaisia ammattilaisia ja heidänkin tulee elättää itsensä ja
perheensä.
Muistanpa elävästi, kuinka työpaikkani ruokajonossa kerran oli eräs Sammon
kantava voima. Ihan hirvittävän iso mies, sitä ei pelikentällä tajuakaan,
että vaikka lentopalloilijat yleensä ovat pari metrisiä, ovat he myös
huomattavan rotevia. Kuultuaan jonossa, mitä työpaikkaruokalan annos
maksaa, muutti tämä ammattiurheilija hankintapäätöksensä ja poistui
viereiseen opiskelijakuppilaan, jossa annos maksoi 1 euron ja 20 senttiä
vähemmän.
Lehdessä oli Veikkausliigajoukkueiden pelaajabudjetit ja siitä saattoi
laskea, että keskiverto kupsilainen tienaa työssään noin 1.000 euroa
kuussa. Ei siis ihme, että liikunnallisesti lahjakkaat savolaisnuoret
hakeutuvat jääkiekkokaukaloon. Siellä 18-vuotias lupaus tienaa ainakin
saman verran kuin kaupunginjohtaja ja myöhemmin NHL:ssä sitten yhtä
paljon kuin kaupungin sosiaalityöntekijät yhteensä.
Muuten Kupsiakin pienemmät palkat olivat ropsilaisilla, mutta heidän
joukkueensahan elää talvet Sambian Lusakassa, jossa elinkustannukset ovat
alemmat. Oikeastaan hävetti pari vuotta sitten Keskuskentällä, kun iloiset
sinisen mustat lappilaispojat kirmaisivat kentällä valkoiset hanmpaat
loistaen. Rasistisia huutoja ei kuulunut, mutta eväsbanaanit kaivettiin
katsomossa heti esille huomiota herättävän näyttävästi.
Kommentit (0)
Hyvä Sampo! 22.04.2009, 19:31
Alunperin oli tarkoitus, että menen kaupungintalolle juhlasaliin istumaan
eturiviin arkkipiispa Leksan viereen, josta olisin katsonut kauan ja
syvälle maamme puunjalostuskapitalistien mannekiinin Anne Brunilan
kauniisiin silmiin. En mennyt. Urheilu voitti ja Sampo voitti ja olen nyt
onnellinen ihminen, vaikkakaan en yhtä onnellinen, kuin Suomen mestaruutta
villisti tuulettanut Venezuelan tumma mies.
Tarkoitus oli sitten mennä lentopallo-otteluun, mutta en mennyt. Jos
lentopalloliput maksavat 160-120 mk, en mene katsomaan, joku kohtuus sitä
olla pitää näissäkin asioissa. Köyhyys ei ole ilo kenellekään. Telkkarista
näin, että 3400 rikasta löytyy Savosta. Enemmänkin olisi varmaan tullut,
jos sisälle olisi mahtunut. Kupsin potkupallo-otteluissa ei ole ollut
vuosiin tuollaista yleisömenestystä.
Olisi joskus käytävä vertailemassa urheilukatsomoiden tunnetasoja. Luulen,
että Kuopion ja Rovaniemen saleista voisi mitata nykyään
kovimmat desibelit. Voi tietenkin olla, että Pohjanmaalla pannahan ensi
kaudella paremmaksi, kun sieltä nousi koripallojoukkue ylimmälle
sarjatasolle.
Ja ehkä karjalaisetkin ovat innostuvia ihmisiä. Muistelen joskus nimittäin
nähneeni uutisen ”Imatran Ketterä ja Lappeenrannan Saipa ystävyysottelussa
jääkiekossa – kuusi miestä sairaalaan”.
Kommentit (1)
Jääkiekkohullu 20.04.2009, 19:08
Lisää urheilumiehiä yliopistopiireistä löytyy sosiologien Matti Virtasen
ja Seppo Toiviaisen kirjeenvaihdosta kootusta teoksesta Kaksi kirjaa – ja
se kolmas. Dosentti Toiviainen tunnustaa olleensa jääkiekkohullu. Hänen
elämänsä kohokohtia oli, kun hän kerran pääsi Moskovan pikajunassa
matkustamaan valmentaja Tarasovin ja legendaarisen numero kympin, eli
Anatoli Firsovin kanssa viereisissä osastoissa.
Neuvostosankareiden osasto oli täynnä kaikenlaista länsimaista
ylellisyyttä, jopa videonauhureita. Sitten rajalla osastoon astui
tuimailmeisiä tullimiehiä, jotka kylmän rauhallisesti takavarikoivat
neuvostosankareiden hankinnat kansantalouden tarpeisiin täysin
piittaamatta jääkiekkotähtien vakuutteluista ”suveniir,
suveniir”. Silloinen taistolaisten kansanedustaja Toiviainen muisteli
olleensa tyytyväinen. Hän ei ihaillut ainoastaan Tarasovia ja Firsovia,
vaan myös Neuvostoliiton tullia.
Julkaistu kirjekirja on Virtasen kunnianosoitus arvostetulle tutkija Seppo
Toiviaiselle, joka kuoli nelisen vuotta sitten. Miehen viimeiseksi
tieteelliseksi julkaisuksi jäi Kantapöydän imu-niminen tutkimus
suomalaisesta juoppokulttuurista. Tutkimusmenetelmänä hän käytti
osallistuvaa havainnointia ja se varmaankin vaikutti lahjakkaan
tiedemiehen varhaiseen poismenoon.
Kommentit (0)
Aortta vaarassa 19.04.2009, 15:01
Oli hirveä potkupallo-ottelu eilen. Ei pitänyt ennusuneni kutiaan. Ei
hävinnyt Kups 3-2 vaan 5-1. Tarkemmin muisteltuani unessani pelasivatkin
Kups ja Rops ja kysymyksessä oli tärkeä ottelu, siinä ratkaistiin sarjassa
pysyminen ja samalla myös se, kumpi on maailman huonoin
puoliammattilaisjoukkue.
Kups pelasi eilen taas iloista jalkapalloa ja rökäletappiosta huolimatta
kuopiolainen jalkapalloilu kaatui taas eteenpäin suuren harppauksen, tai
ainakin Savon Sanomat tulee huomenna niin kertomaan. Harmi, etten päässyt
peliä katsomaan, savolaiset jalkapallon ystävät olivat nimittäin
järjestämässä bussimatkaa pallokentän laidalle.
Palloliitto saisi yhdistää Veikkausliigajoukkueiden kenttien
valvontakameroita nettiin, josta pientä maksua vastaan voisi pelejä
tirkistellä. Itse olisin valmis maksamaan tällaisesta otteluiden
tirkistelystä useita euroja kappalelta.
Ja hirveä oli äskeinen lentopallo-ottelu Rovaniemen ja Kuopion välillä,
vaikkakin kalakukkokaupungin joukkuetta kutsutaan harhaanjohtavasti
Pielaveden Sammoksi. Lappilaiset veivät kaksi ensimmäistä erää mennen
tullen ja kolmas näytti menevän entistäkin selvemmin.
Sitten savolaiset saivat kunnon slaavilaisen hurmoksen päälle ja vaikka
joukkueen paras mies loukkaantui, niin siitä huolimatta voittivat 3 – 2.
Olen nähnyt saman ilmiön huhtikuussa 2005, jolloin Sammon silloinen ainut
oikea lentopalloilija hakkuri Salvis Sievals (205 cm) katkaisi kätensä ja
tilalle hakkuriksi tuli Jani Säisä (192 cm). Vastustaja Salo hallitsi 2,5
erää mielin määrin, mutta sen jälkeen Sampo sai hengen päälle eikä
voittajasta tai Suomen mestarista ei ollut epäsvelvyyttä.
Aortan repeäminen oli äsken lähellä ja välillä lopetinkin telkkarista
pelin seuraamisen, koska hermot eivät enää kestäneet. Tiistaina pelataan
kuopiossa ja pitää riittailla, mennäkö kaupunginatalolle arkkipiispan
tilaisuuteen vai Kuopio hallille lentopallo-otteluun.
Kaupungintalolla esiintyy nimittäin maamme puunjalostuskapitalistien
edustusmannekiini hirvittävän kaunis Anne Brusila, joka on salainen
kaukorakkauteni. Mielestäni puunjalostuskapitalistien edusmiehenä tulisi
olla joku Kalervo Kummolan kaltainen härski jätkä eikä mikään herttainen
potentiaalinen kriinpiisin kettutyttö.
Kommentit (2)
<< Edellinen sivu 231-235 / 715 Seuraava sivu >>
Henkilötiedot
Urheilu on ihanaa 18.04.2009, 16:08
Nykäsen Matista en ole vielä onnistunut tekemään Kärkkäälän poikaa, vaikka
urheilusankarin serkkupojat asuivat ainakin ennen naapurikylässä
Salmisilla. Eilen Matti kunnostautui säveltaiteen alalla ja mikäli
radiossa vielä olisi nuoruudessani siellä soinut Kahdeksan
kärjessä-ohjelma, olisi Nykäsen uusin hitti siellä ihan kärkiporukoissa.
Laulu soi puhtaasti ja vaikka sanoituksen loppusoinnut eivät täysin
täsmää, niin vokalistin syvä tunne korvaa kyllä puuttuvan taiteellisuuden.
Kyseinen kapaple uhkaa vahvasti Simo Salmisen Protestilaulun asemaa
suosikkihittinäni. Verratkaa vaikka itse, ensiksi Matin
piisi http://fi.netlog.com/go/explore/videos/videoid=48044 ja sitten
Simonhttp://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk .
Muuten viime yönä katselin unessa HJK – KUPS peliä. Vähän ennen loppua
tilanne oli 2-2, mutta sitten ihan lopussa kuopiolaisten vaaleatukkainen
pieni puolustaja katseli vierestä, kuinka helsinkiläinen pienestä pompusta
veti noin 30 metristä puhtaan nilkkalaukauksen tolpan viereen. Oli puhdas
potku, venttiili vain helähti. Urheilu on ihanaa.
Kommentit (0)
Huippuprofessoreja 17.04.2009, 19:52
Öylön kerroin siitä, miten oikeustieteen opinnot katkaisivat pahasti
professori Aulis Aarnion lupaavan huligaanin uran. Hän ei ole ainut
huippujuristi, jolla on ollut ongelmia lain kanssa. Vähän aikaa sitten
siviilioikeuden professori Erkki Aurejärvi kertoi, että kyllähän
hänelläkin oli aikoinaan ehdollinen tuomio pahoinpitelystä. Aurejärvi on
siis kiivas muutenkin kuin jalkapallo- ja raittiusmiehenä.
Juuri äsken kerrottiin uutisissa, että korkein oikeus pani kauppaoikeuden
professori Ari Huhtamäen viralta. Hän oli sotkeutunut liiaksi Kari Uotin
bisneksiin. Huhtamäki ei ole jalkapallomiehiä, vaan hän pelasi
opiskeluaikanaan jääkiekkoa ykkösdivarissa.
Entinen oikeuskansleri Paavo Nikula, joka paremmin tunnetaan Jone Nikulan
isänä, ei tietääkseni ole urheilumies, mutta siitä huolimatta hän
oikeuskanslerina ollessaan myönsi joutuneensa joskus putkaan vedettyään
Senaatintorilla jotakuta laivaston jätkää turpaan. En tunne tapauksen
yksityiskohtia paremmin, mutta luulen teon tapahtuneen ennen kuin Nikula
toimi oikeuskanslerina tai oikeusministerinä.
Muuten viimeaikoina olen lueskellut yliopistomiesten muistelmia ja
monia heitä näyttää yhdistävän urheiluhulluus. Suomen viisaimmasta ja
pitkähäntäisimmästä miehestä eli Pertti Lindforsista olen jo aiemmin
kertonut ja hänhän oli liikunnallinen yleislahjakkuus.
Sen sijaan Pertti Hemanus on enemmänkin kunnostautunut penkkiurheilijana,
jolla muuten on yllättävä suosikkiurheilija. Hän on Tokion olympialaisten
pistooliammunnan voittaja Väinö Markkanen. Aulis Aarnion suosikki
sivumennen sanoen oli myös yllättävä. Hän oli äskettäin kuollut August
Kiuru.
Professori Antti Eskola ei kirjoissaan paljasta suosikkiurheilijaansa,
mutta miehen mielilaji on nyrkkeily, jota hän on itsekin treenannut.
Eskola on lähtöisin maalta kovista oloista ja hän kertoo pärjänneensä
lapsena erilaisissa raskaissa maataloustöissä kuvttelemalla, että kysymys
oli urheilusuorituksesta.
Eskola muuten paljastaa kirjassaan, että hänkin tavallaan liippaa läheltä
Suonenjokea. Tämä taistolaisena pidetty yliopistomies on vanhemmiten
lähentynyt körttiläisyyttä ja eräässä kirjassaan hän ihan vakavasti
pohdiskelee lähtevänsä Suonenjoen herättjäjuhlille. En ole vielä
onnistunut selvittämään, ilmestyikö Antti Eskola juhlakentälle.
Kommentit (0)
Syntymävahva 16.04.2009, 17:09
Professori Aulis Aarnion muistelmakirjasta Vastahankaan voi päätellä, että
etunimen lisäksi meillä on paljon muutakin yhteistä. Aarnio on nimittäin
yksi kaikkien aikojen lahjakkaimmista oikeustieteen opiskelijoista ja minä
vastaavasti yhtä selvä ykkönen häntäpäästä. Lisäksi molemmat olemme
urheiluhulluja.
Häpekseni täytyy tunnustaa, että myös liikunnallisesti kaima on huimasti
minua lahjakkaampi. Itse asiassa hänellä oli nuorna miesnä ammattia
valitessaa yhtenä mahdollisuutena urheilijan ammatti. Lahjat viittasivat
myös siihen, että hänestä olisi voinut tulla hyvä tiedemies tai roisto.
Itse hän katsoi, etteivät lahjat urheilussa riitä edes Suomen huipulle ja
vaatturi-isän tiukan puhuttelun jälkeen hän kiikunkaakun-tilanteessa
päätyi nuorisorikollisen uran sijasta juristiksi.
Mutta huimat ovat professori Aarnion urheiluennätykset. Pikajuoksussa 60
metriä 7.1., 100 metriä 11.3 ja vielä 41-vuotiaana 12.0. Tosin hän ei
tainnut hallita edes piirikunnallisia kisoja suvereenisti, koska
kuulantyöntäjät Matti Yrjölä ja Jarmo Kunnas olivat myös nopeita kuin
mitkäkin. Pituutta mies leiskautti 658 ja mielestäni huikein tulos oli
painonnostotyönnön 125 kiloa, joten syntymävahva on tämä professori.
Häkellyttävää on sekin, että koripallo-ottelussa Tampereen Pyrintöä
vastaan tämä Huutijärven Yrityksen mies heitti yksin 51 pistettä koko
joukkueen 65:stä. On sekin suurempi saavutus, kuin minun seitsemän maalia
Kärkkäälän kansakoulun joukkueessa Rieponlahden vastaavaa yhdistelmää
vastaan syyskuussa 1967.
Kommentit (0)
Savolaiskiila 15.04.2009, 19:47
Palataanpa vielä Antti Tuurin Lakeuden kutsuun. Siinä esiintyivät myös
lievästikin sanottuina vähemmän luottamusta herättävät Partasen
liikemiesveljekset; todelliset PK-yrittäjät, joiden tapauksessa lyhenne PK
tulee sanoista perusketku. Pojilla on vahvasti yläsavolaiselta kalskahtava
sukunimi, vaikka rivien välistä voi päätellä, että he ovat vanhaa
jalasjärveläistä yrittäjäsukua.
Äsken lukemastani Savo ja sen kansa-kirjasta selviää Partasten tausta.
Nimittäin kun Nuijasodan seurauksena Pohjanmaalle jäi paljon isännättömiä
taloja, kiiruhtivat vikkelät Savon suunnan miehet lohduttamaan surevia
leskiä. Siltä ajalta maakuntaan syntyi suoranainen savolaiskiila, joka
ilmeisesti ulottui syvälle Etelä-Pohjanmaalle, ehkäpä Vimpelin Savojoki on
jonkinlainen rajamerkki.
Heikki Ylikangas muuten paljasti jossain kirjassaan syyn siihen, miksi
hänen syntymälakeuksillaan on huomattavan paljon tummia ihmisiä. Kustaa
Vaasa nimittäin karkoitti valtakunnan mustalaiset Suomeen ja sen
seurauksena Pohjanmaalta löytyy myös tummien ihmisten kiila.
Toisaalta Antti Tuuri taas joskus väitti, että tummaverisyys saattaa
periytyä myös Ison vihan aikaan Lapuan seutua miehittäneistä kasakoista.
Tämä teoria ei ehkä pidä paikkaansa, koska vaikka Lapuan miehet kuulemma
tapettiin niin vähiin, että jäljelle jäi vain yksi kasikymppinen
ukko, niin naisväki veteli tätä alfaurosta vesikelkalla talosta toiseen
siihen malliin, että sitten ensimmäisenä rauhan vuotena pitäjässä syntyi
200 lasta.
Täytyypä sitten lopettaa, koska telkkarista alkaa Tuurin Talvisodan
kolmasjakso. Olen vähän ihmetellyt, kun tähän asti sotaa on käyty vastoin
ennakko-odotuksiani ruohon viheriöidessä ja veden roiskaessa sulassa
Taipaleenjoessa.
Kommentit (0)
Salakaatoja 14.04.2009, 18:47
Noissa toissapäiväisistä joutsenista vielä sen verran, että ne
soveltuisivat pääsiäislinnuiksi myös sikis, että ne maistuvat lampaalta.
Näin ainakin oli Kakkisen Olli kertonut. Toivottavasti Heinolan
lintutarhan hoitaja Olli Vuori älysi nyt pääsiäisen aikaan testata, miltä
maankuulu mustajoutsen maistui. Sehän menehtyi hoitotoimista huolimatta
ketun päällekarkauksen uhrina.
Kakkisen Olli oli kuulemma vasiten ampunut joutsenen. Tämä tapahtui
varmaan pulavuosina, jolloin Suomessakin ihmiset eläinten lisäksi äityivät
syömään myös toisiaan, joten joutsenen syöntitapaus lienee hyväksyttävä.
Luulen, että vaikka perinteinen suomalainen metsämies nykyäänkin ampuu
melkein kaikkea mikä liikkuu, niin joutsenessa tulee raja vastaan. On se
sen verran pyhälintu meille.
Muinoin Lapissa, jossa kevään sanottiin tulevan keikkuen, koska aliravitut
ihmiset liikkuivat talven jäljiltä keikahdellen, väki pyysi joutsenia
ripottelemalla viinassa kasteltuja puolukoita sulan reunalle, josta linnut
ne söivät sillä seuraukselle, etteivät enää pysyneet siivillään. Sitten ne
lyötiin lihoiksi.
Tuosta tulikin mieleeni joskus Savon Sanomissa pienellä ollut uutinen,
jossa kerrottiin, että eräs pienviljelijä-metsuri oli saanut tuomion
hirven salakaadosta ja että rikosvälineenä käytetty mela oli tuomittu
valtiolle. Samassa lehdessä oli kerran myös juttu siitä, että kaislikon
reunassa veneessä istunutta onkimiestä oli ammuttu sorsana ja kun himoittu
saalis oli vielä ensimmäisen laukauksen jälkeen yrittänyt äännellä ihmisen
lailla, oli rannalta annettu vielä armonlaukaus.
Kommentit (1)
<< Edellinen sivu 236-240 / 715 Seuraava sivu >>
Hengellistä asiaa 13.04.2009, 18:53
Koska on pääsiäinen, on syytä keskittyä hengellisiin asioihin. Ensiksikin
tämän blogin kävijämäärä näyttää tänään saavuttavan 66666, joka lukema
viittaa vahvasti Johanneksen Ilmestyskirjan pedon lukuun. Onnea ja
menestystä sille, joka sattuu olemaan se kävijä numero 66666. Onnea ja
menestystä hän varmaan tarvitseekin, vaikkakin Raamattu ei kyllä tarkkaan
kerro, mitä kauheuksia tämä lukema sisältää.
Se on puute ja epäkohta, sillä Iso kirja antaa monta kertaa hyvin
täsmällisiä neuvoja ja ohjeita. Niinpä esimerkiksi Mooseksen kirjan
jakeessa 25:11-12 ohjeistetaan ihmiskuntaa seuraavasti:
”Jos kaksi miestä tappelee ja alakynnessä olevan vaimo yrittää auttaa
miestään tarttumalla tämän vastustajaa sukupuolielimistä, naista ei saa
sääliä, vaan hänen kätensä on lyötävä ranteesta poikki.” Tässäpä oiva
lakialoitteen aihe vaikkapa Päivi Räsäselle.
Kärkkäälän kansakoulun uskonnonopetuksessa meille ei edellä mainittua
Raamatun kohtaa opetettu. Ja mieleeni on jäänyt, ettei meille opetettu
edes täyttä kymmentä käskyä, vaan niitäkin oli vain kahdeksan. Sen yhden
puuttuvan luulen tietäväni, mutta mikäpä oli se toinen. Luulen, että
kyseessä oli pykälä, jossa kielletään lähimmäisen karjan himoitseminen.
Ainut käsky, jota en ole muistaakseni koskaan onnistunut rikkomaan.
Kommentit (0)
Pääsiäislinnut 12.04.2009, 11:48
Kevät saapui Kärkkäälään 9.4. 2009 n. klo 14.15 kahden joutsenen muodossa,
jotka laskeutuivat Petäisen jäälle kärvistelemään surkean oloisina.
Helppoa ei ollut niilläkään. Kevät on myöhässä eikä jokisulasta
löytynytkään perinteistä ruokapaikkaa. Ylimuistoisen sulanveden paikan
puuttuminen saattaa johtua myöhäisen kevään lisäksi myös siitä, että
järven vesi on ennätysmäisen matalalla. Taitaa veden korkeutta sääntelevä
pato fuskata, koska vesi on sitä syövyttänyt.
Taitaisi olla kansanliikkeen paikka. Etelä-Pohjanmaan Lappajärvellähän
parikymmentä vuotta sitten koko pitäjän väki kyllästyi järvensä
kuivumiseen ja rakensi talkoilla täysin luvattoman padon vastoin
viranomaisten määräyksiä. Muualla maassa vastaava tapausta olisi kutsuttu
kapinaksi. Lappajärvellä tempausta taisi johtaa joku eläkkeellä ollut
poliisi. Asiasta virisi rikostutkinta, mutta se ei edennyt yhtään, koska
kukaan pitäjäläisistä ei suostunut tietämään kuulusteluissa
padonrakentamistapahtumasta yhtikäs mitään. Lappajärven patotalkoista on
Antti Tuuri kirjoittanut kirjankin.
Eilen muuten tuli telkkarista Lakeuden kutsu, joka on ihan hyvä elokuva,
vaikkakin olen pitänyt Jalasjärven baarin kiivasta EU-väittelyä
epäuskottavana. Luin tuossa kuitenkin juuri Tuurin viimeisimmän kirjan,
joka kertoo hänen kaveristaan Erno Paasilinnasta ja siinä kirjailija
väittää, että nimenomaan kyseinen baarikohtaus on täysin totta.
Kapakassahan on EU:n tiimoilta suoranainen mellakka, vaikka kaikki
paikalla olijat ovat jyrkästi yhtä mieltä asiasta.
Mutta uskon, että muuten kirjailijat ovat luonnostaan kovia valehtelemaan.
Edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että vastoin kirjansa tietoja Antti
Tuuri ei ole saanut kuuluisan Vimpelin Saarikentän kakksopesän takaa
Savojoesta kolmikilosta taimenta.
Kommentit (0)
Kaikki valehtelloovat 03.04.2009, 16:32
Eilen katselin telkkarista Kaisa Variksen ymmyrkäisen viattomia ja
kauniita vihreitä silmiä ja sain sisäisen varmuuden siitä, ettei tuo
ihminen valehtele koskaan. Vääryys on vallalla. Taas on täysin viaton
saanut kärsiä. Eikä löydy Kaisalle edes urheiluseuraa, jonka riveissä hän
saisi jatkaa ulkoiluharrastustaan. Ja tämä sen vuoksi, että kaikki muut
vain valehtelloovat.
Mutta ei hätiä mitiä. Perusteilla oleva Kuopion DDR saa hänestä oivan
edustusurheilijan. Valmennuspäälliköksi valitaan K-P Kyrö. Seuran
rahoituskin järjestyy, koska Wada joutuu maksamaan Varikselle
hirmukorvaukset saamatta jääneistä ansioista. Saivathan Hiihtoliiton
herratkin satoja tuhansia markkoja korvauksia siitä, että Hesari
epäili hiihtomme puhtautta. Ja lisäksi saamme hirmukorvaukset näiltä
Kaisan kunniaa loukanneilta nettikirjoittelijoilta. Tämän blogin
viestiyhteydet saattavat pätkiä pääsiäisen vuoksi, joten lukekaapa
lepopäivän ratoksi tätä
keskustelupalstaahttp://keskustelu.jatkoaika.com/showthread.php?t=34360&page=12.
Tiedätte sitten, mitä nykyurheilu on.
Kuopion DDR:lle Kaisa Varis tuo seuraavissa talviolympialaisissa Elmon
lailla 13 kultaa; lajeina tietenkin kaikki naisten hiihto- ja
ampumahiihtomatkat, mutta myös luistelua Kaisa hallitsee suvereenisti.
Vielä pitää ratkaista, ehtiikö tämä monilahjakkuus myös naisten
mäkihyppyyn. Kaikki tämä tietenkin sillä edellytyksellä, että Kari-Pekka
Kyrö saa valmentaa häntä vapaasti edes puoli vuotta.
Kommentit (0)
Ei voi olla totta! 02.04.2009, 17:21
Nyt on paha mieli ja tunnelma pilalla. Ensiksikin Savon Sanomissa oli
sittenkin öylön aprillijuttu. Sen mukaan Jypin joukkue liippasi Kuopiossa
päänsä Dufva-mallisiksi nostattaakseen porukan yhteishenkeä. Enkä
huomannut juttua jotenkin kummalliseksi, ennen kuin kaverit kertoivat.
Toiseksi tämä Dufva-kampauksinen joukkue voitti öylön Kalpan törkeän
tuomarivirheen avustuksella. Hesarikin myönsi, että paitsiomaali se oli,
kiekko kävi eittämättä useita millejä siniviivan väärällä puolella.
Paitsio oli siis selviö ja nyt sitten toinen selviö on myös, ettei Kalpa
voita Suomen mestaruutta. Ja Savon Sanomien mukaan tuomaristo vain
virnuili.
Kolmanneksi öylönen Norja-Suomi jalkapallo-ottelu oli kammottava.
Kerrankin meitä vastassa oli vielä meitäkin isompi, kankeampi ja huonompi
joukkue ja sillekin piti hävitä erinomaisen esityksen jälkeen viime
sekunttien kammottavalla toheltamisella. Ihan tulee mieleen tämä
peli http://www.youtube.com/watch?v=bmq0OhqvZf4 , jonka huipentuma löytyy
tekijänoikeuksia loukaten youtubesta.
Siinä Suomi pelaa v-97 Unkaria vastaan ja on vqahvasti kiinni
MM-paikassa erinomaisen peliesityksen jälkeen. Loppuhetkillä joukkueemme
saa kerrankin viisi syöttöä peräkkäin omille ja maalihan on sellaisen
kuvion jälkeen luonnollisesti selviö. Jos nyt jotain vikaa pitää poikiemme
esityksestä hakemalla hakea, niin valitettavasti pallo survottiin omaan
maaliin.
Mutta suoritusta ei pidä vähätellä, koska T. Moilanen, joka joutui vain H.
Moilasen lailla voimattomana seuraamaan meikäläisten syöttörulettia, oli
taitava maalivahti, jonka ohittaminen ei ollut helppoa.
Kommentit (0)
Aprillia! 01.04.2009, 16:39
Maailmasta on tulossa vakavahenkinen paikka. Ei ollut enää Savon
Sanomissakaan aprillijuttua. Aina ennen on ollut. Muuten parhaan
aprillijutun luin radiotoimittaja Unto Miettisen muistelmista.
Vielä 50-luvulla jopa Yleisradiossa harrastettiin aprillaustoimintaa. Unto
Miettisellä oli niin luottamukselliselta kuullostava ja jopa makeahkoksi
luonnehdittava ääni, että sitä hyödynnettiin usein näissä jutuissa. Kerran
hän kertoi eräästä suomalaisesta keksijästä, joka oli kehittänyt mustaa
valoa lähettävän lampun. Sen avulla kirkas päiväkin voitiin haluttaessa
muuttaa synkäksi yöksi.
Heti ohjelman jälkeen radion päivystys puhelin pirahti ja muudan
kiihtynyt eversti Se ja Se pääesikunnasta soitti ja karjahteli, että ”mitä
helvettiä! Miksi tämä maanpuolustuksen kannalta tärkeä keksintö on
päästetty julkisuuteen.”
Muuten menkäähän kiireellä Uukuniemen Rajapirtille. Siellä on klo 19
tiedotustilaisuus valtioneuvoston aamulla tekemästä ja pääministerin
tekstiviestillä julkistamasta päätöksestä, jonka mukaan Uukuniemelle
palautetaan itsenäisyys ja pitäjän hallintomallina tulee olemaan
kreivikunta. Minä jo esitin uukuniemeläisille, että Kioskin Matti
voitaisiin valita ensimmäiseksi kreiviksi. Lisätietoa asiasta löytyy
täältä http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=219 .
Kommentit (2)
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.01.2010
Kristiina 31.03.2009, 15:06
Jos ihmisellä ei ole mitään tärkeämpää tekemistä, kannattaa sitten vaikka
lukea norjalaisen Karsten Alnaesin Iijokimaista Euroopan historiasarjaa.
Eilen tuli arvosteltua miestyranneja, mutta osaavat ne naisetkin. Alnaesin
kirjassa Kiihkon aika – Euroopan historia 1600 – 1800 kerrotaan Ruotsin
kuningas Kustaa II Adolfin tyttärestä Kristiinasta.
Kristiinan kerrotaan olleen aikansa sivistyneimpiä ja humaaneimpia
ihmisiä, mutta kaikki on tietenkin suhteellista. Kristiina oli jonkin
aikaa Ruotsin kuningattarena, mutta kääntyi sitten katoliseen uskoon ja
luopui kruunusta. Hän myös poistui seurueineen Ruotsista.
Ranskassa entinen kuningatar epäili tallimestarinsa juonittelevan jotenkin
itseään vastaan ja määräsi henkivartijansa kylmän rauhallisesti surmaamaan
miehen, kuten tapahtuikin. Mitään laillista oikeutta ex-kuningattarella ei
tietenkään ollut moiseen käytökseen, mutta ei hän asiasta myöskään
joutunut tuomiolle. Tosin Ranskan yleinen mielipide sentään paheksui
murhaa.
Siis reilut 300 vuotta sitten pystyi ruotsalainen entinen naishallitisija
tapattamaan hekilökuntaansa ilman seuraamuksia. Aika aikaansa kutakin.
Saddam Hussein toimi myöhemmin samankaltaisesti, mutta häntä sentään
pidettiin ihmishirviönä. Niin muuttuu maailma.
Muuten 1700-luvun löytöretkeilijä James Cookia arvostettiin hyvänä
johtajana, joka piti erinomaisesti huolta miehistöstään eikä rääkännyt
heitä saman malliin kuin toiset merikapteenit. Ainoastaan kahdelta
laivamieheltä hän joutui kurinpidollisista syistä leikkaamaan korvan irti.
Itsekin joskus esimiesasemassa toimineena ymmärrän pitkälle Cookin
henkilöstöpolitiikkaa, mutta en kuitenkaan voi sitä täysin hyväksyä.
Kommentit (0)
Hirmuja 30.03.2009, 18:20
Kirjassaan Hirmuvaltiaita vai valtiomiehiä Tom Ambrose laskeskelee
ruumiita. Kuka onkaan ihmiskunnan suurin hirviö? Selvää on, että Hitler,
Mao ja Stalin menestyvät kisassa hyvin, mutta tarkkaa tilastoa miesten
vastuulle menevistä ruumiista ei esitetä.
Heidän osaltaa törmätään moniin tulkinnanvaraisuuksiin esimerkiksi siitä,
miten suuri on näiden tyrannien vastuu erilaisista tahallaan tai
tahattomasti aiheutetuista nälänhädistä. Tänäkin vuonna tulee noin 10
miljoonaa ihmistä kuolemaan kurjuuteen eikä vastuuhenkilöä asiaan ole
ilmoittautunut.
Ambrosen kirjasta paljastuu kuitenkin se, että 1800-luvun lopun Belgian
kuningas Leopold II saa kontolleen 15 miljoonaa kongolaista elämä.
Hirmuinen määrä ja maailman kolme tunnetumpaa murhamiestä saa tästä
hallitsijasta kovan vastuksen.
Itselleni on yllätys se, että Espanjan sisällisodan jälkeen maan
keskitysleireillä menehtyi kaksi miljoonaa ihmistä. Ambrosen mukaan
valtion väkimäärään suhteutettuna diktaattori Franco voittaa
generalissimus Stalinin.
Kommentit (0)
Tyylisuuntia 29.03.2009, 19:29
Fifan jalkapallomaiden rankinglistalla on 201 valtiota ja Suomi on 57.,
elikkä olemme nousseet jo lähes parhaaseen neljännekseen. Taidollisesti
meikäläiset ovat huonoja, mutta yksi vahvuus löytyy. Tällä hetkellä Suomi
on panostanut miesten kokoon ja linja on ollut oikea.
Hyviltäkin vastustajilta tuhrautuu kallista peliaikaa meikäläisten
puolustajien kiertämiseen, kuten eilinen Wales-peli osoitti.
Pystymme nykyään hyvän päivän tullen pelaamaan tasapäisesti huippumaitakin
vastaan.
80-luvulla Suomi oli hyvin lähellä selviytyä MM-kisoihin. Silloin
poikiemme vahvuutena olivat vaaralliset erikoistilanteet eli
sivurajaheitot. Puolustaja Aki Lahtinen oli kovaheittoinen mies,
joka jaksoi viskata pelivälineen kaukaakin vastustajan maalille, jonne
ilmeisesti maailman painavin huippujalkapalloilija Jallu Rantanen, noin
100 kilogrammaa, oli parkkeerannut odottelemaan.
60-luvulla Suomi saattoi olla kansainvälisesti parhaimmillaan ja voitti
jopa Pohjoismaiden mestaruuden, mihin nykymaajoukkue ei tietenkään
pystyisi. Silloinen valmentaja Olavi Laaksosen porukka panosti
juoksukuntoon siinä määrin, että pelaajia kutsuttiin lempinimellä
hiihtäjät. Tarinan mukaan joukkueen olisi voinut helposti märätä
juoksemaan Helsingistä Ouluun ja takaisin. Muuten viime MM-kisoissa Suomen
tasoa oleva Etelä-Korea valitsi samanlaisen kovaan kuntoon perustuvan
tyylisuunnan ja pärjäsi ihan hyvin.
Kommentit (1)
Esileikkejä 28.03.2009, 19:34
Hieno palloilumuoto on jalkapalloilu. Kuuntelin yhtäaikaa radiosta Kalpan
peliä ja katselin telkkarista Suomen maaottelua ja jälleen havaitsi sen,
että jääkiekko on pelkästään mielikuvituksetonta ja vähän väkivaltaista
edes takaisin rynkyttämistä, mutta jalkapallossa edetään maalitilanteisiin
rauhallisesti ja sivistyneesti erilaisten esileikkien kautta.
Jalkapalloilijoiden ja jääkiekkoilijoiden sielunelämän erot olisivat
loistava sosiologisen tai psukologisen tutkimuksen kohde.
Suomen maajoukkue hidas mutta kankea joukkue pelasi taas järjen kanssa
omilla vahvuuksillaan ja voitti. Onneksi porukassa on paljon ulkomaalaisen
tai edes ruotsinkielisen taustan omaavia pelureita ja heidän vikkelyytensä
näyttää pelastavan meidät. Ovathan Hyypiä ja Litmanen erinomaisia
pelimiehiä, mutta onnettoman hitaita; ei varmaan mene satanen alta 12
sekunnin.
Puhtaasti suomalaisilta kuullostavista pelureista ainoastaan Porokaralla
on synnynnäistä nopeutta. Ennen kuvittelin miehen nimestä, että hän olisi
Ropsin kasvatteja, mutta eipä ole. Hän on nimittäin Helsingin
juutalaisia. Siinäpä toinen gradun aihe jollekin tutkijalle. Eli maamme
etnisten vähemmistöjen asema Suomen urheiluhistoriassa. Tutkimus muuten
paljastaisi, että vähemmistömme ovat liikunnallisesti valtaväestöä
parempia ja että juutalaiset ja tataarit ovat loistavia palloilullisia
lahjakkuuksia, kun taas romaninuorukaiset ovat niittäneet mainetta
kamppailulajien puolella.
Kommentit (0)
Suolammella 27.03.2009, 20:25
Hiihtolomalla tuli käytyä myös Suolammella. Tutkimustarkoituksenani oli
selvittää se, kumpi on Suomen ja ehkäpä koko Pohjoismaiden matalin
vesistö, Pitkä-Petäisen pohjoispää vai Suolampi. Petäisen pohjoispää on
lähes 2,5 kilometriä pitkä, mutta vettä ei ole missään kahta metriä
enempää.
Eikä havaintojeni mukaan yhtään sen enempää taida olla myöskään
Suolammessa, joka tosin on pinta-alaltaankin vain muutama hehtaari. Jonkun
verran lammen pintaa laskettiin 60-luvun puolivälissä, enpä tiedä, oliko
asiasta kenellekään hyötyä. Silloin pahainen Tollanpuro eli hetken
suuruutensa aikoja ja oli muutaman tunnin mahtava virta.
Tollanpuroa perattiin varmaankin jonkinlaisena hätäaputyömaana jo 60-luvun
alussa. Ihan pikkuisena katselin, kun talven hirmupakkasilla työmiehet
kävivät kotonani syömässä eväitään ja muistan, miten ruisleipäviipaleiden
päälle lohkottiin jäistä voita suurina Työmiesaskin kokoisina köntsäleinä.
Silloin voin syöntiä pidettiin vielä terveyttä edistävänä asiana.
Työmiesten joukossa oli muudan Jukarais-Puavo, jonka työmaan pomo tarinan
mukaan määräsi suorittamaan jonkun lapiokaivuu-urakan uudelleen. Puavo
tekikin työtä käskettynä, mutta lauleli samalla mielenosoituksellisesti
Kainuulaisten laulun säkeistöä, jossa mainitaan, että ”meidän on
uudestaan luotava maa.”
Puavon pojasta Erkistä tuli sitten palkittu ja kehuttu
kirjallisuudenkääntäjä, joka on erikoistunut amerikkalaisiin romaaneihin.
Se on sitä säätykiertoa, jota yhteiskunnassa ennen esiintyi.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 246-250 / 715 Seuraava sivu >>
Paskolla 26.03.2009, 19:30
Hiihtolomalla tuli käytyä Paskolla. Elikkä hiihdin Pasko-Petäisen
Paskonmyllylle tarkastamaan, että olisiko jokisulassa koskikara-nimistä
lintua. Sellaisia lentäviä pikkunisäkkäitä esiintyi lapsuudessani. Ei
löytynyt etsimääni Paskolta.
Tuo pasko-sana tarkoittaa mielestäni tässä yhteydessä luultavasti mutaa,
elikkä järvi voisi olla nimeltään myös Muta-Petäinen. Ihan kuvaava nimi
tälle vedelle. Toisaalta joku on kertonut paskon voivan tarkoittaa myös
kuikkaa. Ja taitaapa siellä asustaa näitä lintuja vieläkin.
Murresanakirjat eivät tunne kuikkaa tällä nimellä.
Kuopion ympäristöjohtaja Lea Pöyhönen, joka on taustaltaan Kärkkäälän
Pöyhösiä, kertoi, että tasan kaksisataa vuotta sitten hänen Pöyhölän
talossa asuneet sukulaisensa piiloutuivat venäläisiltä Paskonmyllylle.
Hevosen varsan suu oli pitänyt sitoa kiinni, jotta se ei olisi paljastanut
hirnunnallaan piileskelijöitä. Pitkään elävät tämän kaltaiset tarinat.
Muistelen, että Jussilan Erkin isä olisi kertonut, että Putinanmäki on
saanut nimensä siitä, että kyläläiset piileskelivät siellä vihollisia ja
kuuntelivat heidän putinaansa. Ihan hyvä tarina, mutta toisaalta
murresanakirjan mukaan putina tarkoittaa myös pyöreäpohjaista puuastiaa ja
vähän sellainenhan se Putinanmäkikin on muodoltaan.
Kommentit (2)
Kultaa 25.03.2009, 20:35
Niin se eilen mainittu Kontupohjan jäähalli on jalokivestä, koska kulta on
rakennusmateriaalina vähän hankala. Sen tiedän siitä, että jotkut
viranomaiset kävivät neuvottelemassa erään vaihtoehtolääkinnällä
rikastuneen liikemiehen kotona. Siellä kylpyhuoneen kalusto oli kuulemma
kultaa; tosin ei puhdasta vaan vain 12 karaatin kultaa, koska puhdas kulta
on liian pehmyttä rakentamiseen.
Tämä kyseinen liikemies oli rikastunut myymällä ihmelääkettä, joka paransi
mm. syövän. Rikoslaboratoria sittemmin tutki ihmerohdon ja totesi, että
”lähettämänne näyte sisältää kalkkijauhetta ja siitä löytynyttä
surviaissääsken toukkaa on ilmeisesti pidettävä pelkkänä epäpuhtautena”
Korostettakoon, että kyseessä ei ollut maailmankuulu Nilsiän turvesheikki,
joka myyskenteli jäteöljyä lääkinnällisiin tarkoituksiin. Suomessa muuten
nakin myyntiä valvotaan tarkemmin, kuin ihmerohtojen kauppaa.
Kommentit (0)
Spektroliittia 24.03.2009, 20:00
Vielä on maailmassa jäljellä oikeutta. Kalpa voitti sittenkin ja minulla
on vahva näkemys siitä, että joukkue voittaa myös Suomen mestaruuden.
Tosin se edellyttää, että tulevien otteluiden tuomaristo tutustuu
sääntökirjaan ennen ratkaisupelejä. Nimittäin jos lyhytkasvuisten ja
nopeaälyisten savolaisnuorukaisten luontainen vikkelyys saadaan eliminoida
sääntöjenvastaisella kahvakiekolla, niin muillakin joukkueilla saattaa
olla vielä mahdollisuuksia.
Muuten vaikka ei ollut Sortavalassa, eli Kalpan alkuperäisessä ja
väärentämättömässä kotikaupungissa, jonka esikaupunkina ja lähiönä toimisi
nykyään Uukuniemi, mikäli historia olisi mennyt edes vähän toisin,
jäähallia, niin opas tiesi kertoa, että Kontupohjasta sellainen löytyy
eikä se ole mikään tavallinen peltirakennelma, vaan se on rakennettu
jaloivestä.
Elikkä vaikka Venäjän Karjalassa yleensä ollaan kuin Ellun kanat, vaikka
asialliset hommat hoidetaankin, niin tässä jäähalliasiassa on menty vähän
överiksi. Nimittäin Kontupohjan jääpalatsin rakennusmateriaali on
spektroliitti. Se on se kaunis vihreä kivi, jota Ylämaalta louhitaan ja
jota suomalainen raaskii juuri ja juuri sipultaa ohuelti vaikkapa
rannekellon koristeeksi.
Muuten pitäisi vielä tässä elämässä päästä näkemään tämä jalokivinen
monumentti. Lienee ainutlaatuinen nähtävyys; ainakin meillä yleisönosastot
täyttyisivät, jos joku valtuutettu rohkenisi moista projektia esittää ja
saattaisipa arvovaltainen MOT-ohjelma puuttua asiaan ja arvailla
kunnallispoliitikon menttaalihygienian tilaa.
Kommentit (0)
Sortavalan Kalpa 24.03.2009, 19:46
Eivät kestä enää hermot kuunnella radiosta lähes ratkaisevaa
Kalpa -HPK-peliä. Lopetan toisella erätauolla. Tuomarityöskentelyä
seuratessani on minulle tullut vastustamaton halu lähteä hallille
huutelemaan törkeyksiä tuomareille ja heittelemään pikkuesineitä jäälle.
Kaikenlaiset vastustajan koiruudet sallitaan ja aina on Kalpan mies
jäähyllä.
Muuten Sortavalasta en löytynyt jäähallia viime kesänä. Muuten siellä
vaikutti olevan erinomaiset talviurheilumahdollisuudet. Korkeuseroja
löytyi, mäet kuin Lapista. Ei siis ihme, että mäkyhypyn Tatran kisojen
maailmanmestari Napalkov oli Sortavalan poikia.
Ja muistelen, että joskus Eric Heidenin hallitessa luistelukisoja, niin
toiseksi paras pikamatkojen menijä oli joku Laatokan Helmen mies, joka
muistutti ruumiinrakenteeltaan Michelinin kumiukkomainosta. Eikä varmasti
ollut mitään ottanut, kuten ei Heidenkaan, joka voitti olympialaisissa
kaikki luistelumatkat 500 – 10.000 metriin.
Kyllähän siinä nykyisten asiantuntijoiden ilmeet tulisivat mietteliäksi,
jos joku Pekka Koskela olisi maailman paras myös kympillä ja joku Visa
Hongisto voittaisi 400 metrin lisäksi myös kympin Kalevan kisoissa.
Kommentit (4)
Aika haipakkaa 22.03.2009, 17:15
Aika haipakkaa kiitää tämä kalamies suotuisassa myötätuulessa Petäisen
jäällä. Ennen Savossa sanottiinkin, että hullu töitä tekköö, viisas piäsöö
vähemmälläkin. Tässäpä innovaatio maamme maastohiihtäjille ensi talven
olympialaisiin. Johan mäkihypyssäkin tuuliolot ratkaisevat voittajan;
miksi ei näin saisi olla myös hiihdon puolella.
Ei kannata näyttää tätä kuvaa norjalaisille. Sitten vuoden päästä vain
pokkana selitetään, jos alkavat urputtamaan, että tässä on Suomessa
kehitetty selkeän vesikelinsauva. Ja päivänpaisteella voisi käyttää
auringonvarjoa selkeän pakkaskelin sauvana. Siihen tuuli tarttuu vielä
paremmin. Tiedän, että tuulen voimalla voi talvisin kulkea aika haipakkaa;
purjereen ME on 180 km/t ja tuskin liukkailla suksilla tuosta kovin paljoa
jäädään varsinkin kun voi luistelupotkuilla vähän avittaa.
Muistan miten Gunde Svan tuli kerran kisapaikalle pitkän bambuseipään
kanssa ja silminnäkijöiden mukaan lykki sen avulla ihan hirveää vauhtia.
Tuomaristo kyllä kielsi tämän vanhan kansan testaaman menetelmän käytön
itse kilpailussa. Svan ei ollut tämän tyylin keksijä, vaan jo muinaiset
esi-isämme käyttivät vain yhtä pitkää sauvaa. Sillä tavalla se Lieto
Lemminkäinenkin lykki hirven perässä.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 251-255 / 715 Seuraava sivu >>
Henkilötiedot
Olen vuonna -57 Suonenjoella syntynyt kuopiolainen pikkuvirkamies ja olen
asunut Vantaan Koivukylässä10 vuotta, Heinolassa 15 vuotta ja vuodesta
2004 lähtien Kuopiossa. Sähköpostiosoitteeni on etunimi@sukunimi.net
· Erilainen Nurmi
· Hiihtotekniikkaa
· Radikaaliurheilijat
· Urheiluselostajien ammattisairaus
· Vaihtoehtourheilua
· Politiikan vesipedot
· Viipuri 1944
Koivukylä
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.01.2010
Blogi
Gökström 20.03.2009, 20:47
Joskus pari vuotta sitten kerroin tällä blogillani professori-Pekan
teoriasta, että sana Kärkkäälä voisi juontua saamenkielisestä kivistä
paikkaa tarkoittavasta sanasta. Ehkäpä kylän ensimmäinen asukas Kärkkäinen
on saanut nimensä asuinpaikkansa ominaisuuden perusteella. Ihan hyvä
teoria.
Mutta vaatimattoman virkani puitteissa törmäsin erääseen Kärkkäiseen ja
kysyin hänen näkemystä sukunimeensä. Mies kertoi kuulleensa, että nimi
pohjautuisi ruotsinkielisestä Göksrtöm-nimestä eli suomeksi Käkivirrasta.
Ihan hyvä teoria sekin.
Muuten Kärkkäiset ovat huvenneet kotikylältäni ihan anhittomiin. Saattaa
tietenkin olla, että kylän vanhoissa suvuissa eli Laitisissa, Närhissä,
Nenosissa, Pöyhösissä sekä Jussilan ja Paskonmyllyn Kauppisissa on jokunen
Kärkkäis-geenikin tallella. Koivistoiset saapuivat kylälle vasta
1720-luvulla eli ovat ihan vastatulleita eikä meissä taida asua pientä
Kärkkäistä.
Kommentit (0)
Kärkkäälä-pipo 19.03.2009, 18:30
Kiinalaiset on kätsiä. Ovat tehneet piposta mansikan. Lidlissä näitä oli
päivällä jaossa. Eivätkä olleet hinnankiroissa, koska eivät maksaneet
mitään. Ei viitsinyt enää kassalla ruveta tinkimään hinnasta.
Mutta tässäpä oivallinen päähine kärkkääläisille, Suomen ellei peräti koko
Pohjoismaiden merkittävimmälle mansikkakylälle. Mansikan ja
sarjakuvasankari Mauno-Mansikan lisäksi kylä tunnettaisiin maailmalla myös
hattumuodistaan.
Muuten tuosta viinaan ja naisiin menevästä Mauno-Mansikasta vielä sen
verran, että hänen esikuvansa on vieläkin selvittämättä. Tiettävästi
sellainen on, koska sarjan piirtäjä Jope Pitkänen kertoi, että ollessaan
kerran paikkakunnan ns. soittoruokalassa ns. pesemässä käsiään ns.
miestenhuoneessa joutui hänen fyysinen koskemattomuutensa uhatuksi, koska
ns. käsien pesulla oli myös muudan herra, joka epäili sarjakuvan
loukkaavan kunniaansa.
Ilmeisesti Manu ei ole kuitenkaan Paanasia, koska sarjakuvassa silloin
tällöin vilahtaa naapurin mies nimeltään Paananen. Toisaalta Paanasia
siellä Heinämäen suunnalla rittää vieri vieressä. Luulen, että Heinämäen
suunnalla se tunnetuin mansikkaisantä elelee, joten tarkkailkaapa
sikäläistä asujaimistoa ja raportoikaa epäilyistänne.
Ja myös lainmiekallakin on Jopea yritetty sivaltaa, koska paikkakunnan
ortodoksikanttori teki sarjakuvasta jonkun helvetin tutkintapyynnön, koska
katsoi uskonnollisia tunteitaan loukkaavan sen, että Manun ihan
määräystenmukaiselle kuivakäymälälle oli arkkitehti suunnitellut
sipulikupolin.
Kommentit (0)
Idänmatkailua 18.03.2009, 19:28
Harmi! Ei toteutunut kärkkääläisten Syvärin matka, koska halukkaita
ei löytynyt riittävästi. Itsekään en voinut vielä ilmoittautua, koska
valtion pikkuvirkamies tietää kesälomapäivänsä vasta loppukeväästä.
Mutta huomasinpa vahvasti kotikylään liittyvän Kauppisen Kaukon
Mailis-matkojen järjestävän juhlamatkan Pietariin heti alkukesästä. Ja
juhlamatka edellyttää ilmeisesti sitä, että minunkin olisi sitten
hankittava jostakin sellaiset suorakulmahousut, joihin kärpänenkin lentää
päänsä halki. Lisää Kaken matkoista löytyy tästä osoitteesta:
http://www.mailismatkat.fi/index?page=41
Muuten tuo Pietarin juhlamatka sopisi kärkkääläisille vallan
parahultaisesti, sillä heti Viipurin jälkeen vasemmalla kädellä avautuu
Murokallio, jolla kylän miehet pelkäsivät kerran porukalla. Ja koska bussi
kulkee Terijoen vanhaa Rantatietä, niin olen luotettavista
paluumuuttajalähteistä saanut selville, että Inkerinmaalla vähän ennen
Pietaria pitäisi olla tienposkessa kyltti ihan meikäläisillä kirjaimilla,
että ”Koivistoisten kylä”. Siinä olisi sopiva paikka vaikka vähän
pysähtyä, mikäli jollekulle ilmaantuu tarvetta.
Muuten luotettavista paluumuuttajalähteistä olen saanut selville, että
Koivistoisten kylässä on mäki nimeltään Räikköstenmäki. Kauan sitten
epäonnistuin yrityksessäni tehdä maailmankaikkeuden kuuluisammasta
suomalaisesta eli Mika Häkkisestä Kärkkäälän poika.
Tarkistuslaskennassahan ilmeni, että Mikan vaari oli Suonenjoen Tyyrinmäen
torppareita, ei siis Kärkkäälän. Mutta nyt on siis toiveita, että saisin
edes sen maailman toiseksi tunnetuimman, syvähenkisyydestään
tunnetun autonkuljettaja nuorukaisen nimeltään Kimi Räikkönen, todistettua
sukulaismieheksi.
Kommentit (0)
Voittoja 17.03.2009, 21:00
Olen nyt sitten oppinut sen, että kuopiolaiset palloilujoukkueet voittavat
aina silloin, kun en ole niitä paikan päällä niitä ohjaamassa. Kalpa
voitti loistavan esityksen jälkeen, mutta kun katsoo tämän videopätkän
jääkiekkoilija Antti Niemen pään
halkeamisesta http://svtplay.se/v/1481637/rogle-leksand_4-2 alkaa
vakavasti miettimään tämän urheilumuodon yhteiskunnallista mielekkyyttä.
Kaukalon ulkopuolella teosta saisi kaksi vuotta ehdotonta vankeutta.
Ja Kupskin voitti kotonaan legendaarisen Valkeakosken Hakan. Ei ole Haka
enää yhtä hyvä kuin silloin, kun viimeinen patruuna Juuso Wallden johti
joukkuetta. Muuten muistanpa, kuinka taiteilija Jukka Virtanen muisteli
Walldenin aikoja Kuopiossa vierailessaan.
Wallden oli jalkapallointoilija ja hänen järjestämänsä Yhtneiden
Paperitehtaiden mestaruusturnaus oli merkittävä tapahtuma. Kerran
tilaisuuden pilasi kuitenkin lupaava palloilija Jukka Virtanen sammumalla
tehtaan patruunan pihamaalle ensimmäisen turnauspäivän iltana. Wallden
reagoi kiivaasti moiseen törkeyteen ja halusi selvittää
epäurheilijamaiseen käytökseen syyllistyneen nuorukaisen henkilöllisyyden.
Jämsänkoskelaiset valehtelivat hätäpäissään, että syyllinen oli
kaipolalsia.
Niinpä Kaipolan miehet suljettiin muille varoituksena tylysti tapahtumasta
kesken turnauksen eikä Jukka Virtasesta ole sen jälkeen paikkakunnalla
pidetty. Siihen aikaan työnantaja kantoi kokonaisvaltaisesti vastuun
työntekijöidensä hyvinvoinnista toisin kuin nykyisessä globalisaatiossa.
Kommentit (0)
DDR 16.03.2009, 19:00
Kuvassa maailman halvin verryttelypuku. Nettiliikkeestä löytyi DDR:n
konkurssipesästä realisoitu urheiluasu 12 eurolla. On vähän pienennapakka.
Pituutta on riittävästi, mutta malli lienee tarkoitettu kuivankälpeällä
maratoonarille. Materiaali on jämäkkää ja kestävää; taitaa olla vallan 100
%:sta plastikkia. Väri on aitoa DDR:ää. Jos jotain vikaa hakemalla pitää
hakea, niin uskoin kuvan perusteella rinnassa lukevan DDR, mutta siinä
onkin lyhennys VAS. Tarkoittaisiko suomeksi vaikka Kansan Armeijan
Urheilijoita?
Hankin tämän puvun, koska tarkoitukseni on siirtyä urheilussa Ile Kanervan
tavoin järjestöelämän puolelle ja perustaa vastustajissa pelkoa ja
vavistusta herättävän raittius- ja urheiluseuran nimeltään Kuopion DDR. Se
on ihan hyvä nimi. Rovaniemelläkin
on urheilijajoukkio mielikuvitukselliselta nimeltään Rovaniemen Lappi.
Uskon DDR-nimen synnyttävän vastustajissa voittamattomuuden
tunteen. DDR:läisille ei muinoin pärjännyt kukaan. Voittivat jopa Falunin
MM-kisoisaa miestenviestin, vaikka maassa ei esiinny lunta. No kun oikein
pinnistän, niin yhden tilanteen muistan, jossa suomalainen oli
itäsaksalaista parempi. Nimittäin kiekonheittäjä Markku Tuokko punnersi
penkistä 190 kg, mutta DDR:n Evelyn Jahl vain 180. Tosin Evelyn kilpaili
naisten sarjassa.
Olen ajatellut pyytää kilparadoille palaavaa Kaisa Varista Kuopion DDR:n
riveihin. Kaisan saattaa olla vaikea löytää toista seuraa, joka hänet
huolisi. Ja jos Timo Tompuri ja Ville Tiisanoja vielä palaavat
kenttälajeihin, niin hekin ovat sydämellisesti tervetulleita.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 256-260 / 715 Seuraava sivu >>
Henkilötiedot
·
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.01.2010
Salama 15.03.2009, 20:04
Jalkasen Aarnen sukulaisia asuu Karsikonmäellä Piilmäen talossa ja häneltä
sain varmistettua kuulemani tarinan, jonka mukaan Piilmäkeen iski salama
joskus sota-aikaan. Muistaakseni talon isäntä ja tytär kuolivat
onnettomuudessa.
Olen joskus miettinyt, että oliko kysymyksessä ns. pallosalama. Nimittäin
isovanhempieni aikaan oli Kostin mökissä vieraillut savupiipun kautta
tullut pallosalama, joka oli myös osannut poistua samaa reittiä. Mummoni
mukaan varsinkin mökin torakat olivat ihmetelleet tapausta.
Ja tarinan mukaan myös äitini kotimökissä Riepon Jussilassa olisi käynyt
samanlainen vieras. Kun rauhallisuudesta tunnetulta enoltani oli tämän
vaimo pelästyneenä kysynyt, että iskikö sinne toiseen huoneeseen salama,
tämä oli vain harvakseltaan todennut, että kyllähän tuo tiällä kävi, mutta
lähti jo pois.
Kummalliselta tuntuu, ettei pallosalamoja enää nähdä, eivätkä myöskään
mitkään valvontakamerat ole sellaisia kuvanneet. Herää siis kysymys, että
ovatko pallosalamakokemukset pelkästään mielikuvitusrikkaan sukuni
sepitelmiä.
Muuten Aarne Jalkanen tiesi kertoa, että Jalkasetkin kiertyvät jotenkin
Kärkkäälän Koivistoisten sukulaisiksi. Tämä on nyt helppo uskoa. Sain
keskiviikon jalkapallokatsomossa sellaisen lenssun, että ääneni on tällä
hetkellä ihan samanlainen kuin Kari Tapio Jalkasella.
Kommentit (0)
Kiva 14.03.2009, 19:55
Kiva hiihtopäivä oli tänään. Olen niin vanha mies, että en uskonut
näkeväni suomalaista mieshiihtäjää 50 kilometrin voittajana maailman
cupin-kisassa, mutta tosin kävi. Suomalaisten sukset luistivat kerrankin.
Ja siitä tuli mieleeni Suonenjoella valmistettu Kiva-voide.
Joskus peräänkuulutin, että löytyykö vielä Kiva-purkkia jostain ja kyllä
sellainen löytyy. Suurhiihtäjä Aarne Jalkanen (88 v) soitteli Rovaniemeltä
ja lupasi huolehtia siitä, että kyseessä oleva urheiluhistoriallisesti
merkittävä muistoesine, jonka hän omistaa, päätyy vielä joskus
Suonenjoelle – vaikkapa pitäjänmuseoon tai Aarne Jalkasen
palkintokokoelman viereen Iisveden koululle.
Suonenjoella Kiva-tehtaan ympärille muodostui ennen sotia
sala-ammattimainen hiihtotalli, joka ilman muuta olisi viestinhiihdossa
voittanut muun maailman. Ja kun oikein Aarnen kanssa tuumattiin, niin
tultiin tulokseen, että kyllä Suonenjoen kakkosjoukkuekin olisi vielä muun
maailman hakannut.
Muuten Aarne Jalkanen voitti v-48 olympialaisten hiihtokarsinnat, mutta
häntä ei valittu sattuneesta syystä itse kisoihin. Kun kysyin mieheltä,
että mitenkäs hän olisi siellä pärjännyt, jos olisi mukaan päässyt, mies
arveli kyllä hyvinkin olympiakullasta vakavasti kilvoitelleensa.
Muuten vuoden -48 kesaolympialaisissa toista Suonenjoen miestä eli Salamo
Könöstä ei päästetty maratonille ja kun kysyin häneltä kerran, että mites
kisa olisi mennyt, vastasi mies, joka ei itseään mitenkään kehunut, että
”kyllä mie olisin sen voittanut”. Kolmen olympiavoittajan
sijasta mansikkakaupungissa onkin vain yksi kultamitalimies eli Kalle
Jalkanen, Aarnen serkku.
Kommentit (2)
Hermot ei kestä 13.03.2009, 21:38
Tällä hetkellä minulla on vahva tunne, että Sortavalan pojat voittavat
Suomen mestaruuden. Radiosta kuuntelin, kuinka Kalpa voitti Hämeenlinnassa
mennen tullen. Hallille en enää suostu menemään sivistymättömien ihmisten
kaikenlaista haistattelua kuuntelemaan, mutta radiosta seurattuna
jääkiekko on yksi hienoimmista urheilumuodoista.
Talven suurin urheiluelämys oli parin viikon takainen Jyp – Kalpa, jossa
ratkaistiin tavallaan runkosarjan voitto. Hermot pettivät siinä vaiheessa
ottelun alkupuolella, kun Jyp johti 4 -0. Kun puoli tuntia myöhemmin
avasin toosan, tilanne oli 4-3 ja yksitoista sekuntia ennen varsinaisen
peliajan loppua Kalpa johti 4 – 5. Ja kaiken huipentuma oli, että joukkue
vielä pystyi häviämään ottelun.
Mutta tunnekokemuksena radiosta kuunneltu peli oli viitisen kertaa
voimakkaampi, kuin Teemalta katsottu 30 vuoden takainen teatteriesitys
Pete Q, jonka seurauksena Neuvostoliitto romahti. No, hieman
radioselostusta häiritsi taustalla vaimeasti kaikuva erotuomarille
kohdistettu rytmikäs ”nuija, nuija” kannustus.
Kommentit (0)
Antti Kailion runo 12.03.2009, 20:25
Ei ole vielä runonlaulantaperinne hävinnyt maastamme. Sisäsavolaiset
kronikkanikkarit Vihta-Paavo Korhonen, Pentti Lyytinen ja Kärkkäälän oma
poika Kalle Rytkönen näyttävät saaneen seuraajan. Nykyinen Hartolan
tekninen johtaja ja entinen Heinolan rakentamispäällikkö, kuten myöskin
entinen maantiejuoksun SM-pronssimitalimies Antti Kailio on avannut
sanaisen arkkunsa pyydettäessä ja laatinut kronikan mittavan heinolalaisen
rakennusprojektin kunniaksi.
Teko ei yllätä miestä tuntevaa, koska jo nuorina miehinä hankimme Heinolan
teknisen viraston käyttöön kirpputorilta herkän ja hauraan, lähes
eteerisen, valitettavasti hyvin nuorena poiskuihtuneen runoilijatar Saima
Harmajan Kootut runot, joista saimme voimaa, kun oikein ahisti ja
tästä ahistamisesta voisi käyttää myös kansanomaisempaa termiä.
Yritin turhaan löytää viraston käyttöön myös mielestäni
puhuttelevan runon, josta tiedän vain tekijän ja sen nimen eli Hilja
Haahti: Kotia kohti.
Ja tässäpä Antti Kailion kronikka:
SAIRAALA KAUPUNGIN LAIDALLA
Heinolassa sairaala on sivukadulla,
ihan Lyskan vieressä kauniilla paikalla.
Se vuosikaudet eloansa viettänyt on vain,
laajentunut välillä, tuttu turvallinen ain.
Niin kului aikaa, huomattiin ei tilaa tontilla,
kun ahtaus se vaivas ihan joka puolella.
Puuttui tilat kuntoutuksen lähes kokonaan,
ja avohoito vanha on, ilmastointi rempallaan.
Sitten kerran sattumalta ullakolle kapusi,
kukas muu kuin Paavo Posti, siellä lipesi.
Silloin yllättäen ajatuksen iski umpiluuhun,
taivasta kohti laajentaa voi ylös vaikka kuuhun.
Ajatusta markkinoitiin vuodet monet peräkkäin,
on homma kirkko Iisakin, tätä ei voi tehdä näin.
vaan sitten syntyi tukiryhmä vahva voimainen,
uus HeKin ketju: Posti – Ahosjussi – Pekkanen.
Viimein rahat saatiin uuteen talousarvioon,
ja avunpyyntö kohdistettiin toimeen tekniseen.
Vaan sieltä apuun tultu ei, syy lienee johdon näin,
kai katsoi naisen silmäin sineen päivät peräkkäin.
Terveystoimi itse laittoi kokoon toimikunnan,
kerroksen kohti taivasta se rakennutti kumman.
Suunnitelmat laati, hissit piirsi arkkitehti Reino,
Retatek ja putket, sähköt, muu rakentamisen keino.
Näin kulki kuvat muistoista pölyisen ullakon
ja mietin kuinka valmis uusi uljas kerros on.
Ja juhlan tuntu, harjannostajaiset kun ois ain,
toivotaan näin hyvää hoitoo turvaks tulevain.
Kommentit (0)
Låt det vara 11.03.2009, 21:14
Kups jatkaa hyökkäysvoittoisen pelitavan kokeilua. Tällä kertaa VPS oli
parempi maalein 0 – 3. Neljän liigacup-kierroksen jälkeen kuopiolaisten
maaliero on 2 – 17 eli maailmanennätysluokkaa. Ja kylmä oli kuin
helvetissä. Keuhkokuume, jonka väitetään olevan vanhan miehen ystävä, on
paljon mahdollinen.
Huomiotava piirre ottelussa oli se, että vaasalaiset kommunikoivat paljon
ruotsiksi. Siitä tuleekin mieleen tapaus Åke Lindman-vainaan elämästä.
Suomi oli lähellä jymy-yllätystä pelissään Itävaltaa vastaan Helsingin
olympialaisissa. Loppuvaiheessa tilanne oli tasan. Pallo oli sitten
loppuhetkillä vaarattomasti vierimässä päätyrajan yli maalipotkuksi, mutta
puolustaja Stig-Göran Myntti pelasti uhrautuvasti Suomen tältä
erikoistilanteelta ja onnistui kääntämään pallon meikäläisten maalille,
jossa sitten väijyi itävaltalainen tuhoisin seurauksin.
Mutta kun tapausta pohdittiin silloisen joukkueen saunaillassa
neljännesvuosisata myöhemmin, jaksoi puolustaja Åke Lindman vielä
palauttaa mieleen sen, kuka pilasi Suomen menestymismahdollisuudet. ”Mähän
huusin, että låt det vara”, jankuttii Lindman Myntille ja sitten olikin
käsirysy valmis. Lindman oli kiivas taiteilijaluonne.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 261-265 / 715 Seuraava sivu >>
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
Särkeä ja olutta 10.03.2009, 19:31
Kaiholla muistelee idänkaupan grand old man Juri Piskulov rauhaisia
Brezhnevin aikoja kirjassaan Näin teimme idänkauppaa. Tosin
yhteiskunnallisia ongelmia oli Neuvostoliitossa silloinkin ja kirjan
mukaan tilanne voitiin kiteyttää seuraavasti:
-Työttömiä ei ole, mutta kukaan ei tee työtä
-Kukaan ei tee työtä, mutta suunnitelma toteutuu
-Suunnitelma toteutuu, mutta kaupat ovat tyhjiä
-Kaupat ovat tyhjiä, mutta kaikilla on kotona pöydässä kaikkea
-Kaikilla on kaikkea, mutta kukaan ei ole tyytyväinen
-Kukaan ei ole tyytyväinen, mutta kaikki kannattavat järjestelmää.
Ongelmallisia olivat myöskin suurlähettiläs Andrei Kovalevin
diplomaattikutsut, joilla Suomen elinkeinoelämän eliitille tarjottiin
särkeä ja olutta. Vaikka kirja ei sitä paljasta, niin uskon pääruokana
olleen hapatetun eli Päätalon kirjoista tutun kesäytyneen särjen.
Suurlähettiläs opetti kuinka vieraiden tuli toimia. Ensiksi särki
pilkottiin pöytää vasten, sen jälkeen siltä revittiin paljain käsin nahka
ja sitten se tungettiin tuulensuojaan ja naukattiin olutta päälle.
Kuullostaa herkulliselta. Tosin Piskalovin mukaan tapahtumapaikalla
leijaili karmea löyhkä.
Tästäpä opimme sen, että järviemme kiiskien lisäksi voimme
veli-venäläiselle myydä myös pilaantuneita särkiä suurella rahalla.
Ruotsalaisethan eivät syö hapansärkeä vaan hapansilakkaa, johon siihenkään
meikäläiset eivät ole mieltyneet.
Kommentit (0)
Luipolla 09.03.2009, 18:54
Hiihtolomalle asetettu tulostavoite tuli saavutettua, sillä hiihtelin
Luiponlammelle. En ole kuullut, että kukaan olisi koskaan käynyt pilkillä
sillä lammella puhumattakaan, että siitä olisi jotain joskus saatu. Vaikka
varmaan tässäkin parin hehtaarin puturassa kalaa on, koska se on melkein
yhtä syvä kuin pitkä. Kaksi koeporausta tein ja 13 metriä löytyi vettä,
eli se on harvinaisen syvä kärkkääläiseksi lammeksi.
Ajattelin, että Luipossa saattaisi elää kalastomme kalleinta saaliskalaa
eli kiiskeä. Nimittäin vaikka Suomessa eivät kissatkaan syö kiiskeä, niin
jo Venäjällä se on suurta herkkua. Niinpä kun silloisen maailman mahtavin
hallitsija eli Aleksanteri III kruunattiin 1880-luvulla vaativaan
tehtäväänsä, oli juhlallisen tapahtuman pääruokana kiiskilientä. Niinpä
nyt meillä olisi taas idänkaupan elvyttyä tilaisuus iskeä ja toimittaa
tätä himottua herkkua Pietarin uusrikkaiden pöytiin. Ei muuta kuin kiisken
pyyntiin. Ainakin ennen sitä sai runsaasti pilkillä kotipuolenkin vesistä
ja ymmärtämättömät kalamiehet jättivät sen silloin variksien syötäväksi.
Muuten tuo Luiponmäki ja Luiponlampi nimet mietityttävät. Olen koettanut
turhaan löytää selitystä murresanakirjoista. Ihan hyvä teoria saattaisi
olla se, että luippo on sama asia kuin luppo, eli se naava, jota porot
talvisin himoitsevat. Olisiko seudun puissa joskus ollut paljon luppoa ja
se on vääntynyt kansansuussa luipoksi.
Kommentit (0)
Linko 08.03.2009, 19:25
Taas meni mäkikisa plörinäksi. Spede-linko on otettava pikimmiten käyttöön
Salpausselällä. Lajin sääntöjä voitaisiin muuttaa lisäksi myös siten, että
alastulorinteestäkin luovuttaan ja hypätään tasaisella kentällä, vaikka
Vesijärven jäällä. Kyllä silläkin tavalla miehet karsitaan pojista.
Eivätkä tuuliolot haittaa touhua.
Oikeastaan aika hupaista, että mäkihyppyä pidetään inhimillisessä mielessä
arvokkaana toimintona. Voi olla ulkoavaruudesta saapuvilla olennoilla
tuhannen vuoden päästä ihmettelemistä jossain Lahden sementtimäessä.
Pitävät sitä varmaan jonkinlaisena alkukantaiseen uskontoon liittyvänä
rituaalipaikkana, jossa ihmisuhreja singottiin avaruuteen.
Muuten kyllä minäkin pentuna hyppäsin Hoppeekallion, eli suomeksi
Hopeakallion rinteeltä, ihan tasamaalle lähes 6,5 metrin siivuja. Ja
hauskaa oli. Pitäisi muuten selvittää, mistä Hopeakallio on saanut
nimensä. Ihan hyvä ja mielikuvitusta kiihoittava nimi. Ettei vaan ole
aarteen kätköpaikka. Tästä tulikin mieleeni, että Kipinän pelloltahan on
löydetty muinoin vanha rahakätkö. Tietääkös joku asiasta enempää?
Kommentit (1)
Vaelluksia 07.03.2009, 19:38
Teemalta tuli ohjelmasarja suomalaisryhmästä, joka patikoi kuuluisan
Santiago De Compostelan pyhiinvaellusreitin. Liikuntasuorituksenakin
kunniotettava teko; 750 kilometriä jalkaisin eli Kuopiosta Helsinkiin ja
takaisin. Naiset selvisivät kunnialla, miehet joutuivat välillä
harrastamaan autoilua.
Tulipa mieleeni, että joku matkailuyrittäjä, esimerkiksi
kärkkääläislähtöinen Kauppisen Kake, voisi yrittää kehittää vastaavan
taivalluksen myös tänne pohjolaan. Voisikohan vaikka Laatokan kiertää
kävellen. Reitiltä taitaisi löytyä aika monta luostaria ja paljon muitakin
nähtävyyksiä. Jos kävely ei maita, niin matkaa voisi taittaa
polkupyörällä, suksilla tai vaikka porukassa kirkkoveneellä. Tässäpä hyvä
idea Karjalasta kiinnostuneille.
Itse olen ajanut joskus pyörällä Itärajaa ylös ja se oli ihan
mielenkiintoinen taival. Virolahdelta voi aloittaa tutustumalla
merimetsopopulaatioon. Itse yritin sitten Imatran seudulta turhaan löytää
sen kuuluisan leijonan, joka liikkui siellä siihen aikaan. Konnunsuon
Baarissa oli tilaisuus laulaa karaokea. Siikalahdella oli
lintukosteikko ja Uukuniemellä Matin kioskilla saattoi sitten syödä
onnistuneen reisun kunniaksi lörtsyn.
Muuten juuri sodan alla Olof Enckell vaelsi jalkaisin Raja-Karjalassa ja
julkaisi matkastaan ihan lukemisen arvoisen kirjan. Siitä on parhaiten
jäänyt mieleeni se, että jossain vaiheessa mies väsähti pahasti ja oli
sairastua, mutta nautittuaan hieman heroinia, niin loppumatka olikin
sitten pelkkää juhlaa.
Kommentit (0)
Maaalinen 06.03.2009, 20:10
Ja sitten kolmas palloilutapahtuma neljän päivän sisällä. Eilen tuli
käytyä Kalpan ja Ässien jääkiekkojunioreiden kohtaamisessa. Istuin metrin
päässä Ässä-nuorten vaihtoaitiosta ja häpesin koko kaupungin puolesta.
Joukko kuopiolaisnuoria huuteli koko ajan erilaisia älyttömiä solavuksia
vieraiden niskaan, mutta näiden ilme ei värähtänytkään. Onneksi lopulta
oikeus ja porilaiset voittivat. Jostain syystä jääkiekkoyleisö on
valtaosin renttuja, tosin kuin vaikkapa jalkapalloilun katsojat.
Muistanpa kuitenkin jalkapallosta yhden selkeästi poikkeuksellisen pelin.
Pari vuotta sitten oli Kupsin ja lahtelaisten kohtaamiseen tullut
bussilasti Suomen sikakon joukkueen kannattajia. Koko pelin ajan he
rytmikkäästi suureen ääneen mylvivät kehittämäänsä sytyttävää
kannustuslaulua ”haaaaista viiitttuuu Maaalinen, haaaaaista viiiitttuuuuu
Maaaalinen.
Eräs hyvinkasvatettu kuopiolaisjuniori kuunteli moniäänistä laulua
mietteliään oloisen ja kysyi sitten äidiltään, että ”äiti, äiti, mitä nuo
sedät oikein huutavat”. Äiti oli kiusaantunut eikä ollut kuulevinaan
kysymystä, jolloin nappula täsmensi uteluaan. ”Ymmärrän kyllä tuon tuhman
sanan, mutta mitä tuo Maaalinen tarkoittaa. Ja äiti osasi kertoa, että
Maaalisella tarkoitetaan Kupsin valmentaja Juha Malista.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 266-270 / 715 Seuraava sivu >>
Tunnelmassa 05.03.2009, 18:01
Kuopion jäähallin seisoma- eli ns. juoppokatsomossa oli taas sykähdyttävä
tunnelma pari iltaa sitten. Vuosi sitten valitin, että kyseisessä
katsomon osassa olisi ollut hiiren hiljaista, ellei erästä ulkosynnyttimiä
tarkoittavaa kansanomaista termiä olisi keksitty.
Aika hiljaista olisi ollut nytkin, mutta ilahduttavaa oli havaita, että
kuopiolainenkin katsojakulttuuri kehittyy ja monipuolistuu sekä myös jopa
tasapuolistuu hyvää vauhtia. Vieressäni nimittäin seisoi muudan
luokanopettajalta vaikuttava herrasmies, joka oli yleensä hiljaa, mutta
noin kerran minuutissa hän terhistäytyi ja karjaisi raivoisasta
”MUUULLLKKKUUU”. Ilmeisesti kannustushuuto oli suunnattu ottelun
tuomarille.
Tästä karjaisusta tulikin mieleeni, että halliin pääsyä joutui jonottamaan
pitkään, koska tulijoille suoritettiin ruumiintarkastus. Perässäni seisoi
nousuhumalainen savolaisnuorukainen, joka kertoi varustautuneensa
housunlahkeeseen kätketyllä eväspullolla ja kahdella pääsylipulla. Toinen
lippu sen vuoksi, että jos hänet ottelun aikana poistetaan hallista,
pystyy hän vielä varabiletin turvin palaamaan.
Nähdessään ruumiintarkatusta suorittavan rouvan hän vakuutti
itsevarmasti, että jos häntä kopeloitaessa eväsputeli paljastuu, niin hän
tulee kivenkovaa väittämään, että ”ei siellä lahkeessa mittään pulloo ou.”
Kommentit (0)
Anarkisti upseeri 04.03.2009, 19:24
Eilen kuollut Åke Lindman liittyy tavallaan myös Uukuniemeen, sillä
valmistellessaan Ihantala-elokuvan filmauksia, kertoi Kioskin-Matti, että
myös hänen sotahistoriallista asiantuntemustaan tarvittiin kuvausten
suunnittelussa. Matti Pirhonen lienee niitä viimeisiä alkuperäisellä
tapahtumapaikalla olleita. Lindman sairastui kesken kuvausten ja elokuvan
loppuunsaattaminen jäi valitettavasti nuoremmille.
Lindmanin viimeiseksi jäänyt elokuva Etulinjan edessä on vähän samanlainen
tapaus kuin Edvin Laineen Tuntematon sotilas. Molempia sopii esittää
Itsenäisyyspäivän illan ratoksi. Sen sijaan Linnan kirja on ihan
erihenkinen kuin Edvinin siitä tekemä isänmaallis-pateettinen
elokuvaversio. Ja Harry Järven kirja Etulinjan edessä on taas ihan
erihenkinen kuin Lindmanin filmi.
Filmissä ei kerrota esimerkiksi sitä, kuinka miehet peloissaan koittivat
tahallaan saada itsensä haavoitettua tai kuinka sotasankari ja maamme
nuorin eversti Alpo Marttinen surmasi pistoolillaan erään vähän
yksinkertaisen sotamiehen. Marttinen sai miehiltään lempinimen
Verinen-Alpo.
Harry Järv, jonka omiin kokemuksiin kirja perustuu, lienee ollut maamme
kenttäarmeijan ainut vakaumuksellinen anarkistiupseeri. Pasifistisesta
asenteestaan huolimatta hänelle esitettiin urhoollisuudesta
Mannerheim-ristiä. Enemmän tietoa miehestä ja hänen maailmankuvastaan saa
tästä arvovaltaisen Kapina-työläinen-lehden
artikkelistahttp://www.anarkismi.net/kapis/22harry.htm .
Muuten kun viime aikoina on pohdittu Pohjanmaan ruotsinkielisten ja maamme
suomenkielisten alueiden hyvinvointieroja, kannattaisi myös tutkia sitä,
kuinka paljon helpommalla joku hyvinvoiva Pietarsaaren seutu selvisi
sodista verrattuna eräisiin pahoinvoiviin Itä-Suomen paikkakuntiin.
Kommentit (0)
Åke ja Atik 03.03.2009, 17:48
Tunnettu kulttuuripersoona ja jalkapalloilija Åke Lindman on sitten
lähtenyt. Rauha hänen muistolleen. Jos Åke olisi vaikuttanut Amerikassa,
hän olisi maailmanluokan tähti. Oli hänellä sen verran karismaattiset
kasvot. Ja varsinkin nenä, joka sai lopullisen muotonsa vasta
jalkapallokentällä.
Lindman oli kovaa taklaava puolustaja ja hänellä oli hurja taiteilijan
tempperamentti. Muistelen, että viimeisessä ottelussaan tämä oikea
puolustaja ajettiin kentältä, kun mies tulistui niin, että lähti
väkivaltamielessä ajamaan takaa epäurheilijamaisesti pelannutta omaa
joukkuetoveriaan, joka pakeni kauhuissaan yleisön joukkoon.
Tosin lempinimensä ”Kuristaja” Lindman sai vasta jääkiekko-ottelussa.
Tarinan mukaan Lindman istui katsomossa ja joku erehtyi taklaamaan miehen
pikkuveljeä rumasti laitaa vasten. Isoveli kurkotti katsomosta laidan yli
ja sai hyvän otteen rikkeeseen syyllistyneen kurkusta.
Ja tästä kuristusasiasta päästään luontevasti siirtymään toiseen
tunnettuun kulttuuripersoonaan ja jalkapalloilijaan Atik Ismailiin.
Iltapäivälehtien mukaan Atik on yritetty kuristaa Vermon Totoluukulla.
Kysymys on kuulemma ollut 80-luvulta periytyvästä 50 markan velasta. Atik
ei muista tapausta, koska hän ei muista kovin pajoa koko tuosta
vuosikymmenestä. Muistelmissaan mies myöntää, että amatööriaikanaan hän
ryyppäsi paljon, mutta ammattilaisajastaan hän ei tosiaankaan muista
mittään.
En ole rasisti, mutta raviväen tuntien on paljon mahdollista, että tekoon
syyllistynyt on saattanut olla 30-luvun Helsingin Liikennelaitoksen
kuljettajan asuun pukeutunut henkilö. Sellaisille ei parane jäädä velkaa.
Atik valittaa, että vaikka kuristamista jatkui ainakin minuutin,
totojonossa seisovista kukaan ei puuttunut tapahtumien kulkuun. Mutta
raviväen tuntien luulen, että asiaan kuitenkin reagoitiin siten, että heti
käynnistyi vedonlyönti siitä, miten tapauksessa lopulta käy.
Kommentit (0)
Sianajohousut 02.03.2009, 19:46
Keskuskentällä oli kylmä kuin helvetissä. Mutta katsomossa oli tunnelmaa.
Ennakkoluulottomasti hyökkää Kups ja tapahtumarikkaita ovat sen pelit
nykyään. Vasta kolme kierrosta liigacupissa on takana ja maalisuhde on
ennätysmäinen 2 – 14. Ei tule yleisölle aika pitkäksi. HJK voitti äsken
1-4, mutta eivätpä kuopiolaiset vetäytyneet siilipuolustukseen, kuten
joskus ennen, jolloin hävittiin vain 0-3.
Huomionarvoista oli se, että ainakin eräs katsoja tiesi kertoa, että
Kupsin maalissa oli Hymyilevän-Hanneksen veljen pojanpojanpoika Tuomas. Ja
HJK:n kulmapotkut antoi Johannes Westö, josta katsojat eivät tienneet,
että hän on ilmeisesti Finlandia-palkitun Kjell Westön poika, tai ainakin
minä vakaasti niin uskon ja toivon. Urheilumiehiä isä-Kjell.
Finlandia-voittajakirjassakin sivuttiin moukarinheittoa.
Ja huomionarvoista oli sekin, että vaikka hyinen viima puhalsi kentällä
lunta pöllyttäen, niin moni peluri viiletti kentällä lyhyissä
urheiluhousuissa, joita ennen nuoruudessani kutsuttiin sianajohousuiksi,
ties mikä paikka kylmästä sinisenä. Sen sijaan kenkiä, joita ennen
nuoruudessani kutsuttiin sianpotkaisu- tai rotantappokengiksi, en
havainnut kenttätapahtumissa mukana.
Kommentit (0)
Anemiaa 01.03.2009, 20:02
Ihme mies tuo Suomen hiihdon päävalmentajana toimiva Norjan mies. Joku
vuosi sitten Suomi oli maailman huonoin maastohiihtomaa ja parissa
vuodessa Magnus Dahle nosti maamme melkein maailman parhaaksi
maastohiihtomaaksi. Jos Peter Northug ei olisi ollut paikalla
sätkyttelemässä, niin parhaita oltaisiin.
Koko ajan iloa vain vaivaa Kari-Pekka Kyrön näkemys, jonka mukaan koko
hiihtotouhu on huijausta alusta loppuun. Vähän väliä käynkin teksti-tv:n
sivuilta katsomassa, koska ruutuun rävähtää virtsan värisin kirjaimin,
että suomalaisten näytteissä epäselvyyksiä.
Toisaalta osaahan ne varmaan muuallakin. Monessakohan maassa on toimiva
harjoituskauden yllätystestijärjestelmä? Saksalaisiinhan suomalaiset ovat
tottuneet luottamaan; jos sota-aikana luotettiin Hitleriin. Joku kuukausi
sitten tuli telkkarista ohjelma Saksan dopingtouhuista. Ohjelmassa
kerrottiin mm., että nelinkertainen kiekonheiton maailmanmestari on jo
kuusi kertaa kieltäytynyt testeistä ilman seuraamuksia.
Muuten muistanpa, miten nuoruudessani meikäläisiä kestävyysurheilijoita
vaivasi jatkuvasti anemia. Vielä Moskovan kisoissa Vainiolta
meni vähäverisyyden vuoksi kaikki poskelleen. Mutta nykyään ei enää
anemiaa tuppaa kenellekään. Jos lisäverta ei kerran anneta, niin
hoidetaankohan asia ruiskuttamalla rautaa suoraan suoneen.
Olisikon se ollut Kallu Tuomisen muistelmissa, joissa kerrottiin
pruutta-menetelmää kokeillun jo 60-luvulla. Ja samassa kirjassa taidettiin
kertoa, että Kallu Tuominen astui kerran joissakin hiihdon mömmönkisoissa
koputtamatta erääseen ulkomaalaisten pukuhuoneeseen, jossa parasta aikaa
suoritettiin virtsanvaihtoa kahdelle olympiavoittajalle.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 271-275 / 715 Seuraava sivu >>
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
Tunnelmassa 05.03.2009, 18:01
Kuopion jäähallin seisoma- eli ns. juoppokatsomossa oli taas sykähdyttävä
tunnelma pari iltaa sitten. Vuosi sitten valitin, että kyseisessä
katsomon osassa olisi ollut hiiren hiljaista, ellei erästä ulkosynnyttimiä
tarkoittavaa kansanomaista termiä olisi keksitty.
Aika hiljaista olisi ollut nytkin, mutta ilahduttavaa oli havaita, että
kuopiolainenkin katsojakulttuuri kehittyy ja monipuolistuu sekä myös jopa
tasapuolistuu hyvää vauhtia. Vieressäni nimittäin seisoi muudan
luokanopettajalta vaikuttava herrasmies, joka oli yleensä hiljaa, mutta
noin kerran minuutissa hän terhistäytyi ja karjaisi raivoisasta
”MUUULLLKKKUUU”. Ilmeisesti kannustushuuto oli suunnattu ottelun
tuomarille.
Tästä karjaisusta tulikin mieleeni, että halliin pääsyä joutui jonottamaan
pitkään, koska tulijoille suoritettiin ruumiintarkastus. Perässäni seisoi
nousuhumalainen savolaisnuorukainen, joka kertoi varustautuneensa
housunlahkeeseen kätketyllä eväspullolla ja kahdella pääsylipulla. Toinen
lippu sen vuoksi, että jos hänet ottelun aikana poistetaan hallista,
pystyy hän vielä varabiletin turvin palaamaan.
Nähdessään ruumiintarkatusta suorittavan rouvan hän vakuutti
itsevarmasti, että jos häntä kopeloitaessa eväsputeli paljastuu, niin hän
tulee kivenkovaa väittämään, että ”ei siellä lahkeessa mittään pulloo ou.”
Kommentit (0)
Anarkisti upseeri 04.03.2009, 19:24
Eilen kuollut Åke Lindman liittyy tavallaan myös Uukuniemeen, sillä
valmistellessaan Ihantala-elokuvan filmauksia, kertoi Kioskin-Matti, että
myös hänen sotahistoriallista asiantuntemustaan tarvittiin kuvausten
suunnittelussa. Matti Pirhonen lienee niitä viimeisiä alkuperäisellä
tapahtumapaikalla olleita. Lindman sairastui kesken kuvausten ja elokuvan
loppuunsaattaminen jäi valitettavasti nuoremmille.
Lindmanin viimeiseksi jäänyt elokuva Etulinjan edessä on vähän samanlainen
tapaus kuin Edvin Laineen Tuntematon sotilas. Molempia sopii esittää
Itsenäisyyspäivän illan ratoksi. Sen sijaan Linnan kirja on ihan
erihenkinen kuin Edvinin siitä tekemä isänmaallis-pateettinen
elokuvaversio. Ja Harry Järven kirja Etulinjan edessä on taas ihan
erihenkinen kuin Lindmanin filmi.
Filmissä ei kerrota esimerkiksi sitä, kuinka miehet peloissaan koittivat
tahallaan saada itsensä haavoitettua tai kuinka sotasankari ja maamme
nuorin eversti Alpo Marttinen surmasi pistoolillaan erään vähän
yksinkertaisen sotamiehen. Marttinen sai miehiltään lempinimen
Verinen-Alpo.
Harry Järv, jonka omiin kokemuksiin kirja perustuu, lienee ollut maamme
kenttäarmeijan ainut vakaumuksellinen anarkistiupseeri. Pasifistisesta
asenteestaan huolimatta hänelle esitettiin urhoollisuudesta
Mannerheim-ristiä. Enemmän tietoa miehestä ja hänen maailmankuvastaan saa
tästä arvovaltaisen Kapina-työläinen-lehden
artikkelistahttp://www.anarkismi.net/kapis/22harry.htm .
Muuten kun viime aikoina on pohdittu Pohjanmaan ruotsinkielisten ja maamme
suomenkielisten alueiden hyvinvointieroja, kannattaisi myös tutkia sitä,
kuinka paljon helpommalla joku hyvinvoiva Pietarsaaren seutu selvisi
sodista verrattuna eräisiin pahoinvoiviin Itä-Suomen paikkakuntiin.
Kommentit (0)
Åke ja Atik 03.03.2009, 17:48
Tunnettu kulttuuripersoona ja jalkapalloilija Åke Lindman on sitten
lähtenyt. Rauha hänen muistolleen. Jos Åke olisi vaikuttanut Amerikassa,
hän olisi maailmanluokan tähti. Oli hänellä sen verran karismaattiset
kasvot. Ja varsinkin nenä, joka sai lopullisen muotonsa vasta
jalkapallokentällä.
Lindman oli kovaa taklaava puolustaja ja hänellä oli hurja taiteilijan
tempperamentti. Muistelen, että viimeisessä ottelussaan tämä oikea
puolustaja ajettiin kentältä, kun mies tulistui niin, että lähti
väkivaltamielessä ajamaan takaa epäurheilijamaisesti pelannutta omaa
joukkuetoveriaan, joka pakeni kauhuissaan yleisön joukkoon.
Tosin lempinimensä ”Kuristaja” Lindman sai vasta jääkiekko-ottelussa.
Tarinan mukaan Lindman istui katsomossa ja joku erehtyi taklaamaan miehen
pikkuveljeä rumasti laitaa vasten. Isoveli kurkotti katsomosta laidan yli
ja sai hyvän otteen rikkeeseen syyllistyneen kurkusta.
Ja tästä kuristusasiasta päästään luontevasti siirtymään toiseen
tunnettuun kulttuuripersoonaan ja jalkapalloilijaan Atik Ismailiin.
Iltapäivälehtien mukaan Atik on yritetty kuristaa Vermon Totoluukulla.
Kysymys on kuulemma ollut 80-luvulta periytyvästä 50 markan velasta. Atik
ei muista tapausta, koska hän ei muista kovin pajoa koko tuosta
vuosikymmenestä. Muistelmissaan mies myöntää, että amatööriaikanaan hän
ryyppäsi paljon, mutta ammattilaisajastaan hän ei tosiaankaan muista
mittään.
En ole rasisti, mutta raviväen tuntien on paljon mahdollista, että tekoon
syyllistynyt on saattanut olla 30-luvun Helsingin Liikennelaitoksen
kuljettajan asuun pukeutunut henkilö. Sellaisille ei parane jäädä velkaa.
Atik valittaa, että vaikka kuristamista jatkui ainakin minuutin,
totojonossa seisovista kukaan ei puuttunut tapahtumien kulkuun. Mutta
raviväen tuntien luulen, että asiaan kuitenkin reagoitiin siten, että heti
käynnistyi vedonlyönti siitä, miten tapauksessa lopulta käy.
Kommentit (0)
Sianajohousut 02.03.2009, 19:46
Keskuskentällä oli kylmä kuin helvetissä. Mutta katsomossa oli tunnelmaa.
Ennakkoluulottomasti hyökkää Kups ja tapahtumarikkaita ovat sen pelit
nykyään. Vasta kolme kierrosta liigacupissa on takana ja maalisuhde on
ennätysmäinen 2 – 14. Ei tule yleisölle aika pitkäksi. HJK voitti äsken
1-4, mutta eivätpä kuopiolaiset vetäytyneet siilipuolustukseen, kuten
joskus ennen, jolloin hävittiin vain 0-3.
Huomionarvoista oli se, että ainakin eräs katsoja tiesi kertoa, että
Kupsin maalissa oli Hymyilevän-Hanneksen veljen pojanpojanpoika Tuomas. Ja
HJK:n kulmapotkut antoi Johannes Westö, josta katsojat eivät tienneet,
että hän on ilmeisesti Finlandia-palkitun Kjell Westön poika, tai ainakin
minä vakaasti niin uskon ja toivon. Urheilumiehiä isä-Kjell.
Finlandia-voittajakirjassakin sivuttiin moukarinheittoa.
Ja huomionarvoista oli sekin, että vaikka hyinen viima puhalsi kentällä
lunta pöllyttäen, niin moni peluri viiletti kentällä lyhyissä
urheiluhousuissa, joita ennen nuoruudessani kutsuttiin sianajohousuiksi,
ties mikä paikka kylmästä sinisenä. Sen sijaan kenkiä, joita ennen
nuoruudessani kutsuttiin sianpotkaisu- tai rotantappokengiksi, en
havainnut kenttätapahtumissa mukana.
Kommentit (0)
Anemiaa 01.03.2009, 20:02
Ihme mies tuo Suomen hiihdon päävalmentajana toimiva Norjan mies. Joku
vuosi sitten Suomi oli maailman huonoin maastohiihtomaa ja parissa
vuodessa Magnus Dahle nosti maamme melkein maailman parhaaksi
maastohiihtomaaksi. Jos Peter Northug ei olisi ollut paikalla
sätkyttelemässä, niin parhaita oltaisiin.
Koko ajan iloa vain vaivaa Kari-Pekka Kyrön näkemys, jonka mukaan koko
hiihtotouhu on huijausta alusta loppuun. Vähän väliä käynkin teksti-tv:n
sivuilta katsomassa, koska ruutuun rävähtää virtsan värisin kirjaimin,
että suomalaisten näytteissä epäselvyyksiä.
Toisaalta osaahan ne varmaan muuallakin. Monessakohan maassa on toimiva
harjoituskauden yllätystestijärjestelmä? Saksalaisiinhan suomalaiset ovat
tottuneet luottamaan; jos sota-aikana luotettiin Hitleriin. Joku kuukausi
sitten tuli telkkarista ohjelma Saksan dopingtouhuista. Ohjelmassa
kerrottiin mm., että nelinkertainen kiekonheiton maailmanmestari on jo
kuusi kertaa kieltäytynyt testeistä ilman seuraamuksia.
Muuten muistanpa, miten nuoruudessani meikäläisiä kestävyysurheilijoita
vaivasi jatkuvasti anemia. Vielä Moskovan kisoissa Vainiolta
meni vähäverisyyden vuoksi kaikki poskelleen. Mutta nykyään ei enää
anemiaa tuppaa kenellekään. Jos lisäverta ei kerran anneta, niin
hoidetaankohan asia ruiskuttamalla rautaa suoraan suoneen.
Olisikon se ollut Kallu Tuomisen muistelmissa, joissa kerrottiin
pruutta-menetelmää kokeillun jo 60-luvulla. Ja samassa kirjassa taidettiin
kertoa, että Kallu Tuominen astui kerran joissakin hiihdon mömmönkisoissa
koputtamatta erääseen ulkomaalaisten pukuhuoneeseen, jossa parasta aikaa
suoritettiin virtsanvaihtoa kahdelle olympiavoittajalle.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 271-275 / 715 Seuraava sivu >>
Henkilötiedot
Olen vuonna -57 Suonenjoella syntynyt kuopiolainen pikkuvirkamies ja olen
asunut Vantaan Koivukylässä10 vuotta, Heinolassa 15 vuotta ja vuodesta
2004 lähtien Kuopiossa.
Otto-Wille 17.02.2009, 17:54
Hämmästyttävä asia, mutta Otto-Wille Kuuista ei mainita kertaakaan
Hrustsovin elämänkerrassa, vaikka Arvo- Poika Tuomisen muistelmista on
jäänyt mieleeni, että Stalin, Otto-Wille ja Arvo-Poika ne maailman asioita
järjestelivät 30-luvulla, jolloin jo Nikitakin pyörähteli Stalin
lähipiirissä.
Tähän asti olen luullut, että Otto-Wille on kansainvälisesti
merkkittävimmälle paikalle kiipinyt suomalainen, olihan hän muistaakseni
NKP:n keskuskomiteassa tms. merkittävällä paikalla. Tosin varsinaisena
suurmiehenä häntä ei voi pitää, koska parhaimmillaan mies taisi painaa 42
kilogrammaa, hän ei siis ollut ns. hyvässä ajolihassa. Taisi olla
samansarjan miehiä suurimman heinolalaisen, eli 157 cm pitkän A F Airon
kanssa.
Ja tavallaan myös Kuusinen kytkeytyy Itä-Hämeeseen. Tietääkseni
ensimmäinen hänen lukuisista vaimoistaan oli Luhangan tyttöjä ja siellä
myös nuori ylkä vietti paljon aikaansa. Otto-Willen tytär Hertta Kuusinen
on siis puoliksi itähämäläisiä. Joskus edellisessä elämässäni törmäsin
Luhangan kunnan napamiehiin ja esitin, että kuntaan olisi saatava
Otto-Wille Kuusisen näköis- tai ratsastajapatsas, mutta ajatukseni ei
saanut myötäkaikua, vaan kunnanisät katselivat minua vain ääneti
mietteliään näköisinä.
Mutta uskonpa, että Otto-Wille Kuusisen ratsastajapatsas ohjaisi
matkailijavirtoja tähän pitäjää, jossa ei ole kerta kaikkiaan yhtikäs
mitään sen jälkeen, kun kirjailija Kreetta Onkeli sieltä lähti karkuun.
Kommentit (2)
Venäläiset korot 16.02.2009, 20:01
Palataanpa vielä aaro Kiiskisen kaksoisolentoon Nikita Hrustsoviin ja
hänen tiiliskivielämänkertaansa. Parhaiten maailma muistaa tämän
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin siitä, kuinka hän
kylmän sodan kuumina vuosina YK-yleiskokouksessa otti kengän jalastaan ja
jyskytti sillä pöytää, kun sana ei enää tehonnut. Tästä yleisesti
tunnetusta asiasta kirjasta ei saanut merkittävää lisätietoa.
Mutta sen sijaan oli yllättävää, että silloisen esimiehensä vieressä
istunut lähes 30 vuotta ulkoministerinä toiminut Andrei Gromyko, jonka
maailma muistaa viimeisen päälle vakavamielisenä herrasmiehenä ja kaikin
puolin muutenkin varovaisena miehenä, jopa siinä määrin varovaisena, että
USA:n helteissäkin hän piti lähes suomalaiseen tapaan ylipitkiä
kalsareita, välihousutilanteesta ei kirjassa ole tarkempaa tietoa ja jonka
harkintakykyä on suurelti kiittäminen siitä, että ydinsota vältettiin,
riehaantui myös kyseisessä YK:n yleiskokouksessa vallan hillittömäksi.
Kirjan mukaan nimittäin aikansa esimiehensä Hrustsovin kengän paukuttelua
äärettömän kiusaantuneena seurannut Gromyko vihdoin kasvoillaan
päättäväinen irvistys ja olemukseltaan kuin mies, joka aikoo sukeltaa
hyiseen veteen, riisui hänkin jalkineensa ja alkoi naputtaa sillä
vaimeasti pöytään kuin toivossa, että hänen esimiehensä näkisi, mutta
kukaan muu ei.
Kommentit (2)
Jos mie saisin jouten olla 15.02.2009, 20:30
Palataanpa vielä laululyriikkaan. Pohjalainen mieskuoro Jussit pystyi
aivan uskottavasti ja vaikuttavasti esittämään Nuijamiesten marssin, mutta
jostan syystä Jos mie sisin jouten olla, ei sovellu heille alkuunkaan.
Idän ja lännen kulttuuriraja on vielä olemassa.
Sen sijaan liikuntaneuvos Seppo Hokkasen esittämänä se soveltui
erinomaiseti Uukuniemen pitäjäjuhlille viime kesänä. Laulun
loppusäkeistössä nimeltä mainitut henkilöt, kuten myös laulun murre, ovat
selkeästi uukuniemeläisiä, joten eiköhän kappaleen sanoittaja ja säveltäjä
Trad ole myös sen suunnan poikia.
Muuten laulun esittänyt liikuntaneuvos Seppo Hokkanen on heinolalaisia ja
hänetkin lienee naitu Uukuniemelle. Jos Hokkanen olisi Itä-Hämeessä
esittänyt vastaavan kappaleen, jostain tunnistettavasta itähämäläisestä,
olisi kunnialoukkauskanteen vaara ilmeinen. Sen sijaan Karjalan Repoja
vain nauratti.
Ja jotenkin tuntuu siltä, että Itä-Häme-lehden yleisönosastossa olisi myös
paheksuttu sitä, että moisia rivouksia voitiin sunnuntaina keskellä päivää
laulaa naisten ja jopa lasten kuullen kirkon pihalla. Lukekaapa tarkaan
alla oleva Tradin sanoitus:
Jos mie saisin jouten olla
jos mie saisin jouten olla
hei, jos mie saisin jouten olla kesäkauven.
Kesäkauven voita syyvä
kesäkauven voita syyvä
hei. kesäkauven voita syyvä
sit mie naimaan.
Sit mie naimahan mänisin
sit mie naimahan mänisin
hei, sit mie naimahan mänisin
Revon Kaisaa.
Revon Kaisan tyttäristä
Revon Kaisan tyttäristä
hei. Revon Kaisan tyttäristä
sitä Ievaa.
Vaan Anni miulle annettaisi
Anni miulle annettaisi
hei, Anni miulle annettaisi
syltä pitkä.
Syltä pitkä toista paksu
syltä pitkä toista paksu
hei, syltä pitkä toista paksu
eipä jaksa.
Eipä jaksa hepo veellä
eipä jaksa hepo veellä
hei, eipä jaksa hepo veellä
liinaharja.
Liinaharja liikutella
liinaharja liikutella
hei, liinaharja liikutella
vesi tippu.
Vesi tippu vempeleestä
vesi tippu vempeleestä
hei, vesi tippu vempeleestä
rasva rahkeen.
Rasva rahkehen nenästä
rasva rahkehen nenästä
hei, rasva rahkehen nenästä
jo se loppu !
Kommentit (0)
Jääkiekkolaulu 14.02.2009, 19:51
Tästä päivästä piti tulla hiihtotäyteinen, mutta onneksi piti lähteä
kuulemaan mieskuoroa. Se pelasyi päivän. Norjalle neloisvoitto ja paras
suomalainen Paavo Puurunen 44.. Jostain syystä maamme hiihtäjät ovat
parhaassa kunnossa syystalvesta ja yleisurheilijat tekevät parhaat
tuloksensa keskitalven hallikisoissa. Tällä hetkellä on maailman nopein
valkoihoinen pikajuoksija suomalainen. Saas nähdä, miten kovaa kesällä
sitten kulkeekaan.
Mutta kaupungintalolla piti pohjalainen Jussit-mieskuoro ja kuopiolainen
Puijon laulu (ent. Kuopion suojeluskunnan kuoro) ystävänpäiväkonsertin.
Tahaton komiikka on selvästi paras, mutta vaikein huumorinmuoto ja
pohjalaiset Suomen hauskin heimo. Eivätkä he näe mitään häpeämistä
murteessaan, vaan päästelevät sitä ujostelematta suureen ääneen toisin
kuin savolaiset.
Jo Jussien avauspiisi oli niin pelkoa ja kauhua herättävä ja kuoron
yrmeään ilmeeseen sopiva, että karkuun teki mieli lähteä. Puijon laulu
voisi savontaa tämän herkän ja tunnelmallisen kappaleen ja ottaa sen
repentuaariinsa. Siinä olisi ainesta vaikka jääkiekkoseura Kalpan
kannustuslauluksi.
Meill’ on hanki ja jää, meill’ on halla ja yö,
meill’ on ankarat käskyt kohtalon.
Kenen kerran nuijamme maahan lyö,
se maassa on.
On meidät vihurit valinneet,
yöt meille salansa uskoneet,
on antanut hukka hampahansa
ja ilves varmimman katseistansa.
Meill’ on halla ja yö, meill’ on hanki ja jää –
pelätkää, pelätkää!
Meill’ on leimuva lemmen ja vihan lies,
kuka meidän tiellämme kestää vois.
Kun on kerran lähtenyt Pohjan mies,
seis voitto pois.
Me tulemme voimalla kotoisen tarmon,
hylkäämme kaiken vieraan arvon.
Ken on syntynyt lakeilla Pohjanmaan,
hän kantaa tuomion tunnossaan.
Hän ei leppyä voi, hän ei väistyä saa –
vaviskaa, vaviskaa!
Kommentit (0)
Aaro Kiiskinen 14.02.2009, 09:51
Tämä on ollut hyvä päivä! Kuappisen Pekka soitti ja kertoi, että
Kärkkäälässä suoritetuissa etsinnöissä on löytynyt Aaro Kiiskisen kuva tai
oikeastaan kaksi kuvaa. Kiitos Pekalle ja Krögereille, joiden albumista
kuvat taitavat olla.
Yllä kuvista helpommin kopioitava. Hrutshovin näköinen mies vasemmalla on
Aaro itse, keskellä Sikasen Pekka, sen näyttelijä Taisto Reimaluodon setä
ja reunassa oleva on sitten se tuntematon kolmas mies, varmaan Sikasen
veljeksiä hänkin.
Juuri äsken katsoin telkkarista jutun tohtori Kiminkisestä ja tämän sarjan
ekajaksossa kerrottiin Antti Kiiskisestä, joka mielestäni on Aaron veljen
pojanpoika ja hyvin isosetänsä oloinen mies. Molemmat ovat
vankkarakenteisia savolaisatleetteja.
Pari vuotta sitten kerroin enemmänkin Aarosta ja kuvien löytymisen
kunniaksi häpeämättömästi lainaan itseäni ja Korhosen Oivaa:
Nurmen Vili-pässi sairastui ja se piti teurastaa. Yleensä Aaro Kiiskinen kävi
vain sian pesussa (lapsille suunnattu kiertoilmaus porsaan tappamisesta),
mutta lampaat hän teurasti. Kun Vilille suoritetun palvelun hintaa
kysyttiin, vastasi Aaro vakaasti ”3 markkoo 20 penniä”. Se oli loppuun
asti mietitty hinta, josta ei tee mieli ruveta tinkaamaan mihinkään
suuntaan.
Muutenkin Aaro oli tarkka mies, ainakin silloin kun hän kertoi jotakin.
Harmi,ettei juttuja saanut nauhalle, mutta onneksi painetusta sanasta
löytyyyksi. Oiva Korhonen kertoo kirjassaan ”Mansikat, viikarit ja
sortovallat” siitä,kuinka Kiiskin Aaro kuvaili metsojen ampumistaan
päätalomaisen pikkutarkasti tasan kahden kirjan sivullisen verran.
Varastanpa häpeämättä Oiva-vainaan tekstiä tapauksen loppuhuipentumasta:
”Otin jyvälle mustan. Piukautin. Se rupes räpisköemään. Toeset lähtivät
lentoon. Yks män Myllynpiälle päen. Panin panoksen piippuun. Toeset
lentivät Kutsetin puolelle. Läksin kojusta. Juoksin ensimmäese saran.
Sitte kävelin. Tartun koepiin. Pikkusen vielä heilahti. Tartun toesta
koepii. Ei heilahtanu. Katon kelloo. Se ol justiisa kakstoesta minnuuttia
yl kuus. Keräsin kuus höyhentä muasta. Laeton ne sammaleen alle.
Tarkastin. Vielä yks höyhen löyty. Vein metot kojjuun.
Mittasin matkan. Sitä ol kakskymmentä kaheksa askelta. Ja kengänteränmitta
piälle, sen isomman luo. Mänin kojjuun. Tartun koepii. Katon kelloo. Se ol
kuustoesta yl kuus. Läksin kävelemään Harjulle. Otin reiluja samankokoisia
askelia. Kojulta Harjun alarapulle ol justiisa 1431 askelta. Siinä ojan
kohalla joutu pakosta ottamaan yhen aeka pitkän.”
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 281-285 / 715 Seuraava sivu >>
Henkilötiedot
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
Kulttuuritaisto 07.02.2009, 18:54
Hyvin oli Suonenjoen puolen miehet esillä öylösen Uuden Suomen sivuilla.
Pohjoloisen Kakesta oli iso hiihtokuva, kun taas näyttelijä Taisto
Reimaluoto kunnostautui näyttävästi tämän nettilehden tekstiosiossa.
Kuten olen jo monta kertaa todennut, on Reimaluoto erinomaisen fiksun ja
tasapainoisen oloinen näyttelijä, joka taustaltaan on Kärkkäälän Sikasia.
Seitsemän veljeksen Timona hänen esittämänsä laulu oravasta on kappale
maamme kulttuurihistoriaa.
Ja nyt sitten lehdessä isosti väitetään, että tämä peruskiltti mies olisi
retuuttanut pienempäänsä parikymmentä vuotta sitten suuren teatterisodan
aikaan kulttuuripoliittisista syistä. Kysyttäessä hän on lehdelle
vastannut, ettei muista niin kaukaisia tapahtumia. Ja tietenkin on niin,
että jos retuuttamista tapahtui, niin kyllä Taisto sellaisen muistaisi.
Joten retuuttamista ei varmaankaan tapahtunut.
Tuosta retuuttamisesn uhrista Eppu Salmisesta sen verran, että hän esitti
telkkarin suositussa mainosmaailmaan sijoittuvassa Tahdon asia sarjassa
niljaksta mainosmiestä, joka oli patologinen valehtelija. Vaikea sellaista
miestä on tässä retuuttamisasiassakaan uskoa.
Ja jos nyt sitte jonkinlaista retuuttamista on sattunutkin, niin kyllä
Tahdon asian mainosmies Salminen oli niin vastenmielinen tyyppi, että jos
lievää retuuttamista on sattunutkin, niin moni
tuomitsee retuuttamisen korkeintaan oikeansuuntaisena, mutta
riittämättömänä toimenpiteenä.
Tässä tarkempaa tietoa väitetystä retuuttamisesta.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/49316-taman-kuvan-takia-tuttu-juontaja-hakattiin
Kommentit (0)
Suonenjoen hiihtohistoriaa 06.02.2009, 20:21
Noin näyttävän kuvan on silloinen Suomen toiseksi suurin lehti Uusi Suomi
julkaissut talvella 1941 ilmestyneessä jutussa Herttoniemen hiihtokisoista
suonenjokelaisesta Kauko Pohjolaisesta. Itsekin muistan miehen, mutta en
ole tiennyt, että hän oli noin kova luu lajissaan.
http://www.uusisuomi.fi/artikkelit/herttoniemi-hiihtokeskuksena
Rauno Miettinen ei siis ollutkaan ensimmäinen paikkakuntalainen yhdistetyn
huippu. Joku historian opiskelija, joka pohtii gradulleen aihetta, voisi
tehdä sen suonenjokelaisesta hiihdosta. Rovaniemellä asuva Iisveden poika
Aarne Jalkanen (88 v) voisi kertoa asioista paljonkin.
Kommentit (3)
Runsas lahjapöytä 05.02.2009, 18:55
Alunperin oli tarkoitus viettää yhteistä armorikasta 100-vuotisjuhlaa
helmikuun 4. päivänä, mutta tarkastuslaskennassa ilmeni, että ko.
merkkipäivä hurahtikin jo 4.7.2008. Pitää siis yrittää ottaa huomioon tämä
asia seuraavalla tulevalla tasalukukerralla elikkä 4.7.2058.
Mutta muistinpa jälleen kerran huomioida Saijan syntymäpäivän. Viimeksi
ostin lahjaksi hyvän jääkairan. Nyt yritin olla romattisempi ja mielstäni
onnistuinkin, kuten kuvan runsas lahjapöytä osoittaa. Päälahja on kadulta
löytynyt pysäköintikiekko-jääraappayhdistelmä ja sitä täydentävät
suhteellisen pienehköt ja halvahkot kirjakaupan poistomyynnistä löytyneet
ihmissuhdekirjat. Yhdessä niistä todetaan, että paras tapa muistaa vaimon
syntymäpäivä on unohtaa se kerran. Kirjojen hintalappu on vain
suuntaa-antava. Itse asiassa kolme kirjaa sai kahdella eurolla, mutta sitä
ei kehtaa julkisesti mainita.
Tässä iässä huomaa, että vanheneminen on paskamainen asia. Kun yritin
tänään töissä huolmattomasti vastata puhelimeen, kuului puhtinnostolla
vahvistetusta alaselästä vain napsahdus ja jos olisin rehellisessä työssä,
pitäisi eläkepaperit ilaman muuta panna vetämään, mutta näin keveissä
sisätöissä pärjää invalidikin.
Muuten vanheneminen ei enää rassaa yhtä pahasti kuin nuorempana. Nyt
sitä syntymäpäivänään vain täyttä päätä laskee, että koska pääsee
eläkkeelle ja voi ryhtyä veteraanimäkihyppääjäksi. Täytyy yrittää saada
Kärkkäälän kyläyhdistys kunnostamaan joko Laitilanlahden tai Piispalanmäen
pienmäet ja sitten seuraavaksi onkin vuorossa Airakselan Pirunvuoren 67
metrin mäkiennätyksen rikkominen.
Muistanpa, että 40-vuotispäivänä koin syvän keski-iän kriisin ja ryhdyin
telkkarista seuraamaan Viisikko-sarjaa. Se tosin oli sen verran
lapsellinen kaikkine kinkkuvoileipien syömisineen, että lopetin ja aloin
sen sijaan keräämään 30-50-luvun puhdashenkisiä poikien seikkailukirjoja.
Varsinkin Suonenjoen Rieponlahdessa syntyneen Jussi Kukkosen teokset ovat
tapahtumarikkaita, mutta niitä on vaikea löytää, koska Pariisin
rauhansopimus ne kielsi.
Kommentit (2)
Vedin 04.02.2009, 21:43
Kuopio on kauppakaupunki. En olisi ikimaailmassa uskonut, että vetoketjuun
löytyy varaosia, mutta täältäpä niitäkin löytyy. Olin ostanut viimetalven
vihoviimeisestä poistomyynnistä 20 euron arvokkaan ja tyylikkään
lyyssin. Sen vetoketju juuttui heti ensimmäisellä kerralla kaulani
ympärille niin, että hengenlähtö oli lähellä. Joudin repimään vetoketjun
vetimen rikki. Harmitti.
Sitten huomasin osuvasti Käsityökadulla sijaitsevan Nappi ja
nauha-myymälän. Ja sieltä ostin itselleni synttärilahjaksi vetoketjun
vetimen. Asennuksen ja topparin kanssa se maksoi 4.20 €. Vuoden olin asiaa
suunnitellut ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Vanheneminen ei enää
masenna, koska syntymäpäivinä voi aina palkita itsensä sopivalla tavalla.
Seuraava synttärilahja tulee olemaan vm -76 Retkitunturin lokasuojat. Ne
murenivat vanhuuttaan ja luulenpa, että Kalakukkokaupungista löytyy vielä
sellaisetkin. Ja sitten jos pääsen joskus eläkkeelle ja voitan Lotosta,
ostan pyörääni dynamon.
Kommentit (0)
Hyvää syntymäpäivää! 03.02.2009, 19:36
Toivotan itselleni hyvää syntymäpäivää. Synnyin tillilleen 52 vuotta
sitten. Taustamusiikkina finaalivaiheessa soi höyryradiosta Metrotyttöjen
listahitti Josef, Josef. Operaatiota johti kylän lapsenpäästäjä Maikkolan
Alina, elikkä Alina Kolehmainen. Synnytys oli tosin niin vaikea, että
poikkeuksellisesti paikalle piti hälyttää myös kätilö.
Synnyin ns. perätilassa ja kätilö katsoi tapauksen niin vaaralliseksii,
että ehdotti siirtymistä Kuopion synnytyslaitokselle, mutta alan
asiantuntijana Alina oli arvioinut tilanteen sellaiseksi, että lapsi
syntyy tunnin kuluttua eikä laitokselle olisi millään enää ehtinyt. Taidan
olla viimeisiä tässä maassa, jotka ovat syntyneet luomuna kotona.
Nykyäänhän tuollainen dramaattinen tapaus lisäisi iltapäivälehtien
myyntiä, mutta vielä 52 vuotta sitten oli normaalia syntyä ja
kuolla kotosalla. Ja nykyään perätilassa syntyminen voi aiheuttaa vakavan
aivovamman, mutta itse en ole huomannut tapauksestani jäneen mitään vikaa,
vikaa, vikaa….
Muuten kylän miesporukassakin oli syntymääni juhlittu. Tiettävästi
Satulamäen viisas tamma Eetla oli pysähtynyt kesken ajon ja kääntynyt
katsomaan, onko reessä kaikki kunnossa, kun matkapahoinvointi oli
yllättänyt erään kyydissä istuneen juhlijan. Perinteisellä Suomen
hevosella oli vahva suojeluvietti.
Kommentit (7)
<< Edellinen sivu 291-295 / 715 Seuraava sivu >>
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.01.2010
Sinappikaasua 02.02.2009, 18:36
Viime kesän Uukuniemi-juhlilla veteraani Iida Niemitalo muisteli Kollaan
tapahtumia. Vaikka naisen iästä ei ole ehkä soveliasta puhua, niin
laskujeni mukaan hänen pitää olla lähes 90-vuotias, vaikka ei uskoisi.
Niemitalo muisti mm. kuinka hän oli kerran tuomassa muonakuormaa hevosella
linjaan, kun vihollisen pommikone pääsi yllättämään. Muistelijan mukaan
kone pudotti sinappikaasupommeja, jotka olivat viedä lotalta näön.
Ilmeisesti kysymyksessä on kuitenkin jonkinlainen väärinkäsitys, koska
enpä ole tähän tietoon virallisessa historiankirjoituksessa. Toisessa
maailmansodassa kaasua taidettiin sotatoimissa käyttää ainoastaan Kiinassa
ja Etiopiassa. Historioitsijoiden olisi syytä selvittää, mitä ainetta
koneesta oikein syydettiin.
Kommentit (0)
Sirpale 01.02.2009, 19:44
Tuon kranaatin sirpaleen lahjoittivat uukuniemeläiset
sotahistoriantutkijat Uukuniemi-seuralle viimekesäisllä pitäjänjuhlilla.
Muisto on tuotu Kollaanjoelta, joka oli Talvisodassa tunnetusti paha
paikka. Kollaa mainitaan monen vainajan laatassa sankarihautausmaalla.
Helpolla eivät rajapitäjän miehet päässeet Jatkosodassakaan, koska Tyrjä
ja Karjalankannas lukee monessa hautakivessä.
Uukuniemen sankarihautuasmaassa lepää parisataa vainajaa. Se tuntuu
paljolta, koska uukuniemeläisiä on tällä hetkellä alta 500. Selitys on
tietenkin se, että 4/5 pitäjästä jäi rauhanteossa rajan taakse.
Sota-aikaan kunnassa oli 3109 miestä, joista kaatui 6,43 %.
Suonenjoella miehiä oli sota-aikaan virallisten tilastojen mukaan 4185 ja
heistä sotatoimissa sai surmansa 6,52 %. Kummankin kunnan menetykset ovat
maan keskiarvon 4,6 % pahemmalla puolella. Suhteessa eniten meni
salolaisia miehiä. Heistä kaatui 11,64%. Salolaisia oli paljon
panssarijoukoissa ja se selittää asian.
Kärkkäälän erinomaisen vireä kyläyhdistys järjestää ensi kesänä matkan
Syvärille ja eiköhän sieltäkin tule oma muistomerkki kylätalon vitriiniin.
Enemmän tietoa matkasta löytyy täältä http://blogitus.net/karkkaala/.
Huomattakoon, että jos suonenjokelaisia lähtijöitä ei tule autolastia,
niin mukaan otetaan muitakin, vaikka uukuniemeläisiä, joiden joukossa on
tietääkseni paljon sotahistoriasta kiinnostuneita.
Jotenkin tuntuu siltä, että rajantakana vierailua ollaan taas
vaikeuttamassa, joten kannattaa ilmoittautua matkalle, jos aikoo vielä
tässä elämässä nähdä nuo paljon puhutut paikat.
Kommentit (0)
Kuntopolku 31.01.2009, 19:47
Jos sitä Kärkkäälän veppikameraa ei jostain syystä pysty asentamaan
joutsenen pesälle, niin majavien kuntopolulle sen sitten ainakin voisi
laittaa. Harjunniityn lähellä Petäisenjoen varressa kulkee polku, jonka
majavat näyttävät ottaneen pururadakseen.
Kaupunkialueillahan sellaiset ovat yleisiä ja tavallisesti niiden varrella
on myös erilaisia tukki- ja pölkkyrakennelmia, joita tuimailmeiset
ylipainoiset (jostain syystä pururadalla juoksu näyttää
lihottavan) miehet nostelevat järjellisen tekemisen puutteessa. Onneksi
Hermanni Päätalon ei tarvinnut sellaista höpöhommaa nähdä. Ilmeisti
Kärkkäälän majavilla on myös puute rehellisestä työstä, koska selvästikin
yhtä polun varren pölkkyä on pureksittu pelkästään harjoitusmielessä.
Muuten ensimmäinen majava ilmaantui kylälle noin 30 vuotta sitten ja
nykyän niitä on ainakin Petäisellä, Petäisenjoessa ja Kakkisensalolla.
Muistaakseni vanha erämies Savolaisen Arvo teki eläimestä ensimmäisen
havainnon. Kai se ensiksi nähty oli jotenkin vaivainen, koska se ei
kuulemma ymmärtänyt pelätä ihmistä. Tai sitten pitkän rahoitusjakson
aikana majavat olivat muuten vain kesyyntyneet.
Itsekin ihmettelin Unto-myrskyn jälkeisen iltana majavaa, joka onnellisen
oloisena tutki tuulenkaatoja rantavedessä ja lähti lopulta uimaan
venettäni kohti sen näköisenä, että arvelin kohta löytäväni itseni sen
persiestä.
Kommentit (0)
Hyvä paikka yrittää elää 30.01.2009, 17:58
Meillä kärkkääläisillä on opittavaa uukuniemeläisistä ainakin kotisivujen
teossa. Kärkkääläisetkin voisivat laittaa sivuilleen tietokilpailun, jonka
kysymykset vaihtuvat päivittäin ja varsinkin tuo veppikamera on hyvä – se
on ollut minulla viimeaikoina varsinainen tietokoneen taustakuva, joka
rauhoittaa levottoman mielen. Talvisen auringon
nousun seuraaminen Pyhäjärven päälle on vaikuttava luontokokemus.
Uukuniemeläisten sivut löytyvät täältä:http://www.uukuniemi.info/ .
Kärkkäälän veppikameran voisi laittaa Petäisen Joutsenluodolle (itse
keksimäni nimi) seuraamaan lintuparin elämää. Luulenpa, ettei maailmassa
ole toista laulujoutsenten valvontakameraa ja Kärkkäälä olisi pian kuvattu
maailmankartalle. Niin minä olen sen suunnitellut, että
kyläpäällikkö-Pekka Kauppinen monitoimimiehenä käy sen asentamassa.
Kyläpäällikön serkku Kari, elektroniikka-alan liikemies, saattaa hyvinkin
sponsoroida asiaa ja voi samalla laittaa sivun alareunaan yrityksensä
mainoksen.
Ja Pekka voisi valtuuston vahvana miehenä esittää, että Suonenjoen
kaupunki voisi myös veppikamerasivun alareunaan vähän pienemmällä
kohtuullista korvausta vastaan sijoittaa perinteisen iskulauseensa, jonka
olen jossain tienvarsimainoksessakin nähnyt ”Suonenjoki – hyvä paikka
yrittää elää”. Ilmeisesti jossain vaiheessa kyltissä oli lukenut
sovinnaisesti ”Suonenjoki – hyvä paikka yrittää ja elää”, mutta tuon
”ja”-sanan joku lättähattu oli raaputtanut pois.
Niin ja tietenkin sitten vaalien alla ehdokkaat voisivat kohtuullista
korvausta vastaan asettaa siihen joutsenen pesän viereen mainoksiaan.
Kommentit (1)
Siivousvuorot 29.01.2009, 21:55
Männäviikolla kerroin Nikita Hrutshovin kotikylän viehättävästä
kansanperinteestä, jossa juhlapyhien aikaan kylän miehet kokoontuivat
kyläkirkon viereiselle niitylle harrastamaan joukkotappelua. Sen jälkeen,
kun luin äsken Simon Montefioren kirjan Nuori Stalin, ymmärrän historian
kulkua entistä paremmin.
Nimittäin Stalinin kotikaupungissa Gorissa järjestettiin koko kaupungin
mittakaavassa samanlaisia joukkotappeluita juhlapyhien ratoksi.
Ryyppääminen, rukoilu ja rähinöinti liittyivät vankasti toisiinsa, sillä
känniset papit toimivat tapahtumassa erotuomareina. Stalin oli lahjakas
pappisseminaarilainen, mutta niin vain hänkin opettajansa kannustamana
opiskeli väkivallan alkeita tässä kovien miesten vaativassa
harrastuksessa.
Idän kirkolla taitaa olla vapaamielisempi kanta tälläiseenkin
elämänmuotoon. Ainakin tämä vauhdikas video viittaa vahvasti siihen
suuntaan.
http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/7718587.stm
Ortodokset hengenmiehet ovat joutuneet riitaan Pyhänhaudankirkon
siivousvuoroista ja ratkaisevat erimielisyyttään räväkällä
otsaanlyöntikilpailulla täysin toista poskeaan kääntämättä.
Enpä muista vastaavaa tapahtumaa evenkeeliselta puolelta. Vai
olisivatko ne pohjalaiset ns. halkokörttiläiset antaneet joskus järeillä
astaloillaan asennekasvatusta seurojaan häirinneille häjyille?
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 296-300 / 715 Seuraava sivu >>
·
©Aulis Koivistoinen 2010
Sivulla vierailtu 109944 kertaa
01.
Jorma Ranivaara – mäkihyppääjä-kirjailija 28.01.2009, 21:11
Nyt sitten keksin, kuka voisi kirjoittaa Kuopion Kaupunginteatterille
kaupunkimme rikkaasta mäenlaskuperinteestä kertovan näytelmän nimeltään
”Puijon peipposet”. Draamahan voisi luodata syvätä Pietikäisen veljesten
ja Hemmo Silvennoisen elämää. Yleisömenestys olisi varma ja teatterin
talous olisi turvattu.
Kirjaston tilaisuudessa oli vierailijana Lahden Hiihtoseuran kasvatti
kirjailija Jorma Ranivaara, ennätys 103 metriä Rukalta 1967. Paikalla oli
13 keski-iältään 70-vuotiasta naista ja itse (51 v.) edustin maamme
urheilevaa nuorisoa. Ranivaara on ihan oikeasti arvostettu kirjailija –
monallakin tavalla palkittu. Hänen nuorisoromaaninsa Raamit ränniin on
myös filmattu TV-elokuvaksi.
Kun kysyin kirjailijalta, että oliko Raamit ränniin-romaanin häiriintyneen
mäkimiehen esikuvana Matti Nykänen, hän kertoi, ettei ollut, vaikka
yhdentapaisuus oli ilmeistä. Niinpä Matti on varmaankin ennen
urheilu-uraansa lukenut kirjan ja ottanut siitä vähän mallia
käyttäytymiselleen. Toissa syksynä ilmestyneen Eläkepommimiehen esikuvaksi
hän sen sijaan myönsi alustavassa kuulustelussani Joroisten kuuluisan
säästöorjentoituneen kunnanlääkärin, josta kansa käytti hellittelynimeä
Joroisten Mengele.
Mutta en saanut varmaa lupausta kirjailijalta siitä, että hän ottaisi
Puijon Peipposet työnalle. Epäili, ettei se läpäisisi sensuuria. En
kehdannut vanhalle Lahden Hiihtoseuran miehelle kertoa, että kyllä minäkin
vanhana heinolalaisena pystyisin aika kovia juttuja kirjoittamaan
lahtelaisista maailmanhuipuista, jotka kävivät virkistäytymässä Heinolan
seurahuoneella, kun eivät kotikaupungissaan uskaltaneet sitä tehdä.
Kommentit (0)
Venepakolaisia 27.01.2009, 20:11
Komea on tuo maisema Uukunieme pyhällä paikalla, jota nykyään
Papinniemeksi kutsutaan. Ennen maisema oli vieläkin komeampi, mutta
jostain syystä nykyään metsät kasvavat paljon nopeammin kuin
nuoruudessani. Moni entinen hieno näkymä on peittynyt pusikoihin. Kylissä
ja kunnissa pitäisi aloittaa työllistämisvaroilla
vesakontorjuntaprojekteja. Siinäpä idea maan kyläpäälliköille.
Tuon ristin vieressä sijaitsi se hämärissä oloissa palanut ortodoksikirkko
ja 1950-luvulla räjäytetty alttaripetäjä. Tuolla vähän matkan päässä
järvessä on Kellokivi, jonka liepeiltä pitäisi löytyä järveen talkootyönä
rahdattu kirkonkello. Sen kielihän löytyi kymmenisen vuotta sitten
rannalta. Tällä niemellä sijaitsi myös kokonainen karjalaiskylä, joka
autioitui 1640-luvulla ja jota arkeologit ovat viime vuosina tutkineet.
Luulenpa, että kylänväki lähti juuri tästä rannasta veneillä evakkoon
lähelle Moskovaa nykyiseen Tverin-Karjalaan. Väestömäärään suhteutettuna
pakolaisia oli saman verran kuin 400 vuotta myöhemminkin. Lähes 1000
kilometrin matkalla on soutamista riittänyt ja välillä on pitänyt veneitä
kiskoa maakannasten yli. Mutta luultavasti reitti on ollut silloisille
evakoille tuttu, koska Eero Silvasti kertoi jossain telkkarin
historiasarjassa, ettei Karjalassa keskiajalla mies ollut mieskään, ellei
hän ollut Konstanttinopolissa käynyt.
Muuten Uukuniemi-seura on aktiivisesti järjestänyt kesäretkiä, joten
eiköhän Tverissäkin vielä joskus pääse käymään. Siellä on hyvä
kortteeripaikka tiedossa, koska eräs Heinolan tyttö on sikäläisen
nunnaluostarin johdossa. Sinne vaan sitten pyritään miehissä yökylään.
Kommentit (0)
Uupuniemi vai Uukuniemi 26.01.2009, 19:13
Kuuluisan YUP-yhtiön kosketinsoittaja Petri Tiainen kirjoittaa tuolla
”Kaisun seita” jutun kommenteissa, että välttämttä Uukuniemi-nimitys ei
johdu Ukonniemestä, vaan se saattaa tarkoittaa myös Uupuniemeä. Petri on
kuullut tarinan Pajarista, joka olisi hevosineen tavannut matkansa
pään niemessä, jota on tapauksen kunniaksi alettu kutsua Uupuniemeksi.
Olisi hauska tietää, onko Uukuniemen pajaritarinan taustalla lähistöllä
vaikuttaneen Kiteen pahan pajarin tarina. Pajarihan oli Venäjällä
jonkinlainen verojohtaja, jolla on varmasti ollut vaikeuksia säilyttää
asemansa vuoksi myönteinen imago veronmaksajien silmissä. Tosin Kiteen
verojohtajan huonomaineisuus ei johtunut pelkästä viheliäisestä virasta,
vaan kyllä hän eittämättä syyllistyi toimissaan myös ylilyönteihin.
Hän esimerkiksi rakensi erääseen järveen laskevaan rinteeseen nilatukeista
liukumäen, jota pitkin mies sitten hurautteli veneellä järveen. Eikä tämä
suinkaan riittänyt, vaan mäkiharrastusta sulostuttivat myös alastomat
naiset, jotka raahasivat veneen pajareineen takaisin vauhtimäen huipulle.
Tässä muuten olisi ideaa keskikarjalaisille matkailuyrittäjille, kuten
myös kesäteatteri immeisille. Oikeastaan voisin itse ohjata Uukuniemen
kesäteatterille asiaa käsittelevän draaman. Siitä vain Kirkonmäeltä
rakennetaan nilatukkirata Pyhäjärveen. Vanhasen Paavo voisi istua veneessä
Pajarina ja vetonaiset olen jo mielessäni valinnut.
Pajarin kohtalo oli surkea. Huumorintajuttomat kiteeläiset kivittivät
miehen hengiltä ja talkoon tuloksena syntynyt kivikasa on vieläkin
nähtävillä. Se oli sitä aikaa, jolloin virkamiehet eivät olleet
samanlaisia harmaita työmuurahaisia kuten nykyään. Silloin virkamiehet
olivat tosimiehiä.
Kommentit (3)
Luodinreikätaulu 25.01.2009, 19:19
Suomen Jääsählyliiton perustaminen tuntuu entistä tärkeämmältä sen
jälkeen, kun katselin telkkarista jääpalloa. Siitä lajista ei saa
TV-ruudulta mitään tolkkua. Eikä sitä jaksa kuulemma paikanpäällä ainakaan
Varkaudessa katsella muut, kuin entinen Supon johtaja Seppo Tiitinen ja
hänkin ehkä virkansa puolesta.
Mutta täytyy muuttaa tuota perustavan kokouksen aikaa ja paikkaa.
Kallavesi-ravintola on yhdeksältä kiinni. Niinpä kokoonnumme 09.09.09 klo
09.09 muikkuravintola Sammossa sen luodinreikätaulun alla. Reikä
syntyi kauan sitten, kun kaksi savolaista liikemiestä piti silloin vielä
reiättömän taulun viereisessä pöydässä liikeneuvotteluja sillä
seurauksella, että toinen ampua napsautti, kun sana ei enää tehonnut.
Muuten eivät pärjää Viron missit, vaikka onkin suuret luulot. Nyt
virolaiset syyttävät Suomen voittoisia kaunoluisterijattaria sopupelistä.
Ei ollut sopua. Kyllä menestys oli täysin ansaittua ja täysin
verrattavissa Salminen-Askola-Isohollo-trion urotekoon vuodelta 1936.
Kommentit (0)
Jääsähly 24.01.2009, 20:13
Jääurheilutäyteinen on ollut tämä päivä. Katselin telkkarista
taitoluistelua samaan aikaan, kun kuuntelin radiosta Kalpa – Jokerit
peliä.
Ja aikoihin on eletty. Ennen haalistuneet punanutut hallitsivat
taitoluisteluakin suvereenisti, mutta nyt valtikka on siirtynyt
suomalaisille maalaistytöille, joilla on luontaiset taipumukset lajiin,
koska painopiste on matalalla ja lyhyet raajat ovat helposti
hallittavissa. Kiira Korpi nyt on vähän toista mallia, mutta hänpä ei
pärjääkkään.
Ja aikoihin on eletty, kun tuntuu pettymykseltä se, että kuopiolaiset
voittavat jääkiekossa helsinkiläiset ainoastaan niukasti. Vaikka eihän
Kalpa eli Kalevan Pallo ole oikeasti savolaisporukka, vaan Sortavalasta se
on tullut tänne evakkoon. Siinä muuten olisikin sitten väitöskirjan
paikka, eli miten karjalaisevakot ovat vaikuttaneet kalakukkokaupungin
urheiluelämään. Kupsinkin historiassa karjalaispakolaisilla on ollut
merkittävä asema.
Ja aikoihin on eletty, kun kehitin tuossa uuden halvan ja turvallisen
jääpelin. Nimeltään se on jääsähly ja siinä luistimilta käsin pelataan
sählyä. Luulenpa, että 9.9.09, klo. 9 pidetään ravintola Kallavedessä
Suomen Jääsählyliiton perustava kokous. Idea on varastettu Tahko
Pihkalalta, jonka jalat olivat vähintään yhtä tukevasti ilmassa kuin
allekirjoittaneellakin. Tahko perusti Suomen Salamapalloliiton 6.6.66, klo
6.
Tahko oli muuten vanhana raittiusmiehenä varastanut tuon aikaidean Suomen
Alkolta. Alkon liikkeet nimittäin avasivat ovensa 5.4.32 klo. 10. Sekin on
helppo muistaa.
Kommentit (1)
<< Edellinen sivu 301-305 / 715 Seuraava sivu >>
He
Balkaninvuokko 23.01.2009, 20:39
Ja tämänpäiväisen lumimyräkän kunniaksi, joka taas pahasti yllätti
Etelä-Suomen autoilijat, kuva viime kesältä.
Muistanpa, että opiskeluaikaan keväisin ihmettelin, miten Vantaan
Koivukylän ympäristö oli valkoisenaan valkovuokkoja. Valkovuokkovyöhyke
katkeaa kuin veitsellä leikaten Salpausselkään.Täytynee vielä tässä
elämässä joskus käydä ihastelemassa tätä ihmettä.
Ja muistanpa, miten toukokuun alussa juuri Salpausselän pohjoispuolella
Heinolassa harjut hohtivat sinivuokkoja. Niitäkin täytynee käydä
ihastelemassa vielä tässä elämässä. Heinola on kuuluisa myös
kangasvuokoistaan, mutta itse en onnistunut sellaista koskaan näkemään.
Karulla Kärkkäälän kylällä ei pitäisi kasvaa luonnostaan mitään vuokkoja.
Korkeintaan pihoilla kituu joitain yksittäisiä istutettuja sini- ja
valkovuokkoja. No Rissasten puretun mökin kohdalla näkyy olevan
jonkinlainen rehevä valkovuokkokasvusto.
Mutta sitten yllättäen kesäkuulla kukkapenkkiäni rapsuttaessa ihmettelin
tuota erkoista vaatimatonta kukkaa, jonka naapurin puutarhurit sitten
tunnistivat balkaninvuokoksi, jollaista en ole kuullut olevankaan tässä
maailamssa. Epäselväksi jää, että mistä se on tullut. Kukaan ei myönnä
sitä istuttaneensa. Jos kohdistaisin siihen hoitotoimenpiteitä, ei sitä
kohta olisi. Lajin tulevaisuus Kärkkäälän kylällä jää nähtäväksi.
Kommentit (0)
Hrustsovin kotikylä 19.10.2009, 18:21
Olen turhaan jäljittänyt valokuvaa kärkkääläisestä merkkimiehestä
teurastaja Aaro Kiiskisestä (1898 – 1976) enkä ole sellaista löytänyt.
Mutta kirjastosta löytyi Nikita Hrustsovin elämäkerta ja sen kansikuva tuo
mieleen Aaro-vainaan. Yhdennäköisyys on hämmästyttävä.
Vaikka olen saanut jokseenkin kaikki ihmiskunnan merkkihenkilöt
kytketyiksi Kärkkäälään, niin Nikitan osalta se ei onnistu. Hän oli
Kalinovkan kylästä, jota kylän opettaja kuvasi kurjimmaksi ja
viheliäisimmäksi kyläksi, jonka hän oli koskaan nähnyt. Ilmeisesti se
kurjuudessa sitten löi kuuluisan Kurja-Kärkkäälän, joka sai
hellittelynimensä kuulemma joskus vaikeina aikoina, jolloin koko kylässä
vain yksi raha, jota käytiin yhdessä ihastelemassa.
Työnpuutetta Kalinovkan open ei tarvinnut valittaa, koska kyläläisten
lukutaitoaste oli peräti 5 %. Vaikka nykyään maamme älymystö tuntee vetoa
ordotoksikirkkoon, niin kannattaa muistaa, että se kirkko taisi tehdä
kaikkensa estääkseen ihmisten lukutaidon, kun taas täällä evenkeelisella
puolella papit pakottivat kansaa oppimaan lukemaan. Ilmeisesti Suomen
itsenäistymisen aikoihin Suomessa oli Euroopan korkein lukutaitoaste ja
vastaavasti Venäjällä matalin.
Mutta ihme kyllä Kalinovkan kylässä esiintyi vireää kulttuuriharrastusta,
vai pitäisikö puhua liikuntaharrastuksesta. Nimittäin aina
juhlapyhien aikaan kaikki kylän miehet ikään katsomatta kokoontuivat
kirkon viereiselle niitylle harrastamaan joukkonyrkkitappelua. Jokainen
valitsi itselleen ikäisensä ja kokoisensa vastustajan, jota sitten
kurmotettiin nyrkeillä. Ja kaikki akat kokoontuivat katselemaan ja
kannustamaan. Se oli kai sitä paljon puhuttua yhteisöllisyyttä, joka nyt
on kuulemma häviämässä maailmasta.
Kommentit (0)
Arkkipiispa-Leksa ja kirjailija-Heksa 21.01.2009, 18:43
Tällä kertaa arkkipiispan vieraana oli maailmankuulu kirjailija Heikki
Turunen, vahva Nobel-ehdokas. Vaatimaton kirjailija itse kertoi hänelle
tyypilliseen vähättelevään sävyyn joitakuita esimerkkejä kansainvälisestä
tunnettuisuudestaan.
Kerran kirjailija-Heikki oli professori Kirkisen kanssa Pariisin
lentoasemalla, joka on isohko. Siellä ohi kulki muudan intialainen nainen
kansallispuvussaan ja kastimerkki otsikossaan. Turusen havaittuaan hän
huikkasi iloisesti, että ”terve Hessu”. Kirkinen katsoi kumppaniaan
mietteliään näköisenä.
Ja erään kerran kulttuurivierailullaan Moskovan Bolshoi-teatterissa,
kirjailija oli juuri kertonut kulttuuriseurueelleen, miten mukavaa on
liikkua näin tuntemattomana suuressa maailmassa. Ja sitten jostain
takalehtereiden pimennosta kajahti ilmoille karjaisu ”hojo hojo”! Tämän
tervehdyksenhän Simpauttaja toi Suomeen.
Ja sitten yhden kerran Kuopio torilla vastaan tuli öljykeppimäisen pitkä
ja sinisenmusta Afrikkalaistaustainen miehenroikale, joka jo kaukaa
Turusen havaittuaan huuteli savonmurteella, että ”millonkas se seoroova
kirja ilimestyy.”
Mahtoiko olla sama mies, johon kirjailija-Heikki törmäsi vuosikymmeniä
sitten Kosmoksen ravintolassa. Siihen aikaan tositummat olivat maassamme
äärimmäisen harvinaisia. ”No katohan! Halakometässä ahavoetunut poeka”,
oli Turunen ihastellut. ”Haesta v_ _ _ u” vastasi tumma mies leveällä
Itä-Suomen murteella. Olen saanut kuulla tavallisesti luotettavista
lähteistä.
Kysäisinpä kirjailijalta itseäni 35 vuotta askarruttanutta asiaa, että
mitenkäs sen Simpauttajan Impan oikein kävi myöhemmässä elämässään. Hyvin
oli Impalle käynyt. Hän on nyt kansainvälisesti tunnettu kirjailija ja
saa ehkä vielä Nobelin teoksestaan Kivenpyörittäjän kylä.
Muuten asiasta nimenomaisesti kysyttynä Turunen vastasi, että Kokoomusta
lukuunottamatta kaikki muut puolueet ovat pyytäneet häntä
Euro-ehdokkaaksi, mutta turhaan. Luulenpa vain, että jos joku Timo Soini
onnistuisi kosintamenoissaan, olisi jo selvää, kuka on tuleva äänikeisari.
Hän saattaisi hyvinkin onnistuessaan ylittää jopa Kärkkäälän kyläpäällikkö
Pekka Kauppisen suhteellisen kannatuksen koko valtakunnan tasolla. Miesten
olemuksessa ja ulosannissa on paljon yhteistä.
Kommentit (0)
Kaisun seita 20.01.2009, 20:43
Jos oli näyttävä Nurmen Arvin laavu, niin näyttävä on myös Nurmen Kaisun
Seita. Sellainenkin siis löytyy nykyään Kärkkäälästä. Edellinen
vastaava pyhäpaikka sijaitsi jossain Karsikonmäellä, mutta tarkkaa
sijaintia en tiedä. Joku kotiseutulautakunta voisi sen selvittää ja
merkitä pronssilaatalla. Kristinuskon myötä muinaissuomalainen teologinen
näkemys on pyritty tietoisesti unohtamaan. Jopa kaikki
muinaisten esi-isiemme noitarummut onnistuttiin hävittämään.
Huvittavaa on, että kun Pitäjän lehti teki Kaisun eläinkokoelmasta
näyttävän värikuvin varustetun jutun, lehti ei uskaltanut mainita mitään
seidasta. Pelkäsi varmaankin asian herättävän ahdistusta ja pahennusta
lukijoissa. Turhien epäilyjen estämiseksi korostettakoon, että Kaisu on
kuitenkin kirkkokuoron kantavia voimia. Häntä ei voi syyttää pakanuudesta
vähimmässäkään määrin. Hän on vain mielipiteiltään vapaamielinen.
Muuten Uukuniemen ensimmäinen kirkko lienee pystytetty pakanaesi-isien
pyhälle paikalle nykyiseen Papinniemeen. Muistaakseni seudun historiaa
tutkinut ja siitä kirjojakin kirjoittanut kesäuukuniemeläinen Ensio Filman
kertoi, että jopa nimi Uukuniemi saattaa juontua sanasta Ukonniemi.
Ukkohan oli pakana-ajan jumala ja niinpä nykyinen kirkollisuutta korostava
nimi Papinniemi saattoi ennen olla pakanallinen Ukonniemi.
Kommentit (4)
Arvin laavu 19.01.2009, 19:37
Kun tavallinen käsillä tekemisestä kiinnostunut mies, tekee korkeintaan
sen mitä pystyy, niin evp. luomupuutarhuri Arvi Nurmi tekee sen mitä
haluaa. Kun tavallinen käsillä tekemisestä kiinnostunut mies hankkii
kalliit laitteet ja vehkeet harrastaakseen käsillä tekemistä, Arvi tekee
ensin itse ne tarvittavat laitteet ja vehkeet kuten porat ja sorvit. Enkä
ole kuullut, että kukaan toinen olisi tehnyt itselleen
tandempolkupyörää, mutta Arvipa on. Ja toimivan höyrykoneenkin hän on
tehnyt.
Kuvassa on Arvin verryttelymielessä kirvesmiehen ammattia opetellessaan
tekemä laavu. Sen saumat eivät räköile ja kulmat näyttävät olevan hyvin
vatupassissa, toisin kuin Savossa ja Venäjällä yleensä on tapana.
Itäsuomalaiset ovat kaskenviljelijöiden jälkeläisiä eikä kaskiviljely
vaadi pikkutarkkaa näpräämistä, se on suurpiirteistä touhua. Arvi on Turun
puolesta ja siellä ihmiset ovat jo satojen vuosien ajan joutuneet
hoitamaan puutarhoja ja huolehtimaan muutenkin pihapiiristään. Siellä
eivät Ladat korista pientareita.
Arvi on sellainen tekninen lahjakkuus, että jos hän olisi olisi syntynyt
muutama vuosikymmen myöhemmin, hän olisi ilman muuta professori Teknisessä
korkeakoulussa. Nyt hän joutui isän kaaduttua jo 13-vuotiaana perheensä
pääksi ja koulut jäivät siihen. Suomessa vanhan kansan keskuudessa on
paljon tällaisia itseoppineita neroja, joiden lahjakkuus on jäänyt
hyödyntämättä kansantaloutta.
Kommentit (1)
Ensimmäinen saalis 18.01.2009, 18:47
Muistaakseni Juhani Ahon Lastuissa on tarina ensimmäinen saalis. Ja minun
talven ensimmäinen saalis on eittämättä pienehkö ja söpö ahvenvauva, jonka
kiireen vilkkaa laskin takaisin jatkamaan leikkejään.
Eläinsuojeluaktiivien tulisi ilman muuta vaatia koukkukalastuksen
kieltämistä.
Mutta olipa upea kevätpäivä jäällä. Lunta oli sentti ja retkiluistimilla
olisi ollut käyttöä. Niiden puutteessa hiihtelin, mutta melkein puhtaalla
jäällä se ei kunnolla onnistu. Muuten minullakin on fantasioita. Eräs
salaisimmista on se, että joskus oikein liukkailla kalajäillä käärin
vanhat ruosteiset katiskaverkon palat kenkien ympärille. Olen varma,
että viritelmä olisi maailman paras liukueste.
Luulenpa, että keksintöä voisi myydä kovalla rahalla myös
kaupunkilaisserkuille. Tiedän monien katkoneen luitaan tänäkin talvena,
jolloin Hyvinvointisuomella ei ole enää varaa hiekoittaa iljanteisia teitä
ja katujaan. Nykyään kaupoista saatavat liukuesteet ovat kökköjä – kyllä
katiskaverkon palat ovat paremmat. Niitä ei esimerkiksi tarvitse riisua
pois jaloistaa liikkeisiin ja myymälöihin astuttaessa, koska ne eivät
naarmuta lattioita. Luulenpa olevani kohta upporikas.
Kommentit (0)
Turun Toverit 16.01.2009, 17:57
Kävinpä katsomassa Rööperi-elokuvan. Päällimmäiseksi mieleen jäi se,
että siinä mässäiltiin liikaa väkivallalla ja tupakanpoltolla. Lisäksi
elokuva palautti mieleen sen, että maankuulu Jukka Ojaranta oli nuorempana
kova juoksemaan. Elokuvassa Turun-Jukan kirittäjänä toimi Tom Sjöbergin
rikollisjengi, mutta tietääkseni tämä laivuri, joka tunnetaan nykyään
ennen kaikkea jätehuolto ja salakuljetusalalta, juoksi myös kilpaa. Joko
jostain lehtijutusta ,tai sitten miehen muistelmateoksesta ”Kyllähän
myrkyn lykkäs”, luin, että Ojaranta nuorena kuului Turun Tovereiden Suomen
mestari pikajuoksujoukkueeseen.
Tosin eihän silloin ollut porukassa, kun Tuto juoksi 4 X 400 metrillä
hirmuisen Suomen ennätyksen. Hellsten, Rekola ja Rintamäki olivat
terävimmät nimet, neljättä en muista, mutta ei se ainakaan Ojaranta ollut.
Muuten nuo kolme huippumiestä juoksivat ilman dopingia hiilimurskalla 50
vuotta sitten 400 metriä paljon kovempaa kuin nykymenijät, vaikka trion
miesten keskipituus taisi olla noin 170 cm. Ojaranta olisi kyllä isona
miehenä tuonut porukkaan fyysisyyttä, mutta luulen, että mies edusti Tutoa
vain jossain juniorisarjoissa.
Muistelen myös, etä joskus 30-luvun työläispyöräilyjä hallitsijat Tuton
identtiset kaksoset Jalmari ja Ilmari; sukunimen päälle en nyt millään
pääse. Urheilu-uransa jälkeen veljekset hallitsivat Turun seudun
pirtumarkkinoita nopealla lentokoneen moottorilla varustetulla
pikaveneellään. Pirtuajan jälken miehet siirtyivät Helluntai-seurakuntaan
ja muistelivat liikemiesaikojaan helluntailaisten lehdessä siihen malliin,
että julkaisun levikki nousi merkittävsti.
Pahat kielet väittävät, ettei se pyöräurheilu-urakaan sujunut täysin
rehellisesti. Koska kaksosveljekset olivat ihan toistensa näköiset, ajoi
heistä toinen alkumatkan kovaa ja puolivälissä toinen jatkoi polkemista
samalla tahdilla ja samalla kilpailunumerolla.
Kommentit (0)
Waltarin veli 15.01.2009, 19:32
Lukaisinpa tuossa Panu Rajalan Waltari-kirjan. Se oli hyvä se, koska en
enää tunne itseäni huonoksi ihmiseksi. Kerrassaan vapauttava kokemus.
Kirjailijanero, joka päällisin puolin vaikutti melkoiselta hissukalta, oli
sittenkin suuri taiteilijaboheemi, joka harrasti juopottelua, irstailua ja
elostelua siinä määrin, että vaimokin lopulta läimäytti miestä ihan
syystä niin, että tältä halkesi tärykalvo.
Mutta Mika oli pelkkä harrastelija isoveljensä Samulin rinnalla. Samulin
oli niin mahdotonta sopeutua normielämään, että hän hakeutui armeijaan
upseeriksi, koska ei juoppoudeltaan mihinkään muuhun pystynyt. Tästä
ammatinvalinnasta sitten seurasi se, että hän oli yksin muuttaa koko
Toisen maailmansodan historian.
Samuli oli nimittäin Välirauhan aikaan vartioimassa Hangossa rajaa ja
erään ryyppyputken jälkeen hän komensi miehensä tulittamaan tykillä
venäläisten päämajaa. Eräs tervejärkinen korpraali rohkeni epäröidä
pystymakkurissa toikkaroineen luutnantin määräystä ja tämän vuoksi Samuli
Waltari ampui tätä niskuroijaa pistoolillaan. Korpraali ehti kuitenkin
heittäytyä syrjään ja luoti vihelsi vain kahden kranaattia tykille
kantaneen tykkimiehen välistä.
Samuli Waltari vapautettiin tapauksen jälkeen tehtävistään.
Historiantutkijat voisivat selvittää maamme itsenäisyyden pelastaneen
korpraalin henkilöllisyyden ja hänelle tulisi myöntää näin jälkikäteen
ensimmäisen asteen Mannerheim-risti.
Kommentit (0)
Hökötys 14.01.2009, 20:34
Tulipa taas pistäydyttyä kiireellä statissa, kuten maamme piäkaupunkia
sikäläisellä murteella kutsutaan. Ja kuka kertosi minulle, mitä tämä
junan ikkunasta hätäisesti nappaamani kuva esittää. Muuten en ikinä lakkaa
ihmettelemästä tuota hökötystä, joka kohoaa Linnanmäen kalliolla. Olen
noin 20.000 tuhatta kertaa ajanut sen ohi ja joka kerta arvaillut
rakennelman tarkoitusta.
Se voisi olla vaikkapa jokin liikenteen opastin; onhan se vähän
suuntaviittamainen ja risteyksessä. Sitten se saattaa olla esimerkiksi
Linnanmäen kallioluolien ilmastointiin liittyvä rakennelma. Mutta
todennäköisimpänä vaihtoehtona pidän sitä, että hökötys on sitä ihteään
elikkä taidetta. Ja ihan nätti se onkin, kulmat vallan vatupassissa.
Hesalaiset huomio! Mikä ihme hökötysteos on nimeltään, kuka sen on tehnyt,
minkä vuoksi ja milloin?
Kommentit (3)
Uutisointia 13.01.2009, 19:41
Joskus 70-luvun alussa telkkarissa haastateltiin esimerkillistä
maanviljelijää Kekkolanniemen Kallea jostain Riepon ja Halolanmäen
rajoilta. Hän lausui ohjelmassa niin pontevasti kaksi maatilatalouden
perusasiaa, että muistan ne vieläkin. Ensiksi hän totesi, että ”maatila
seisoo kolmella tukijalalla, jotka ovat maanviljelys, karjanhoito ja
metsätalous.” Toiseksi hän vakuutti edelleenkin vähintään yhtä pontevasti,
että ”työskentely metsässä on yhtä juhlaa.” Jälkimäinen viisaus synnytti
kritiikkiä seudun metsätyömiesten keskuudessa.
Sitä hän ei todennut, että karjatalouden harrastaminen olisi yhtä juhlaa,
kuten öylösestä kuvasta, jossa tät-aeno oli
valokuvauksellisesti ripusmassa äpyliä, saattaisi päätellä. Nimittäin
vähän edellisen jutun jälkee saattoi lehdestä lukea surullisen tarinan
Jussi Könösen navetan tuhoutumisesta. Onneksi henkilövahingoilta
vältyttiin. Nykyään ei enää navettapalokuvat ylitä Mullikan uutiskynnystä.
Muutenkin Savon Sanomat olivat ennen kantaaottavampi julkaisu.
Muistaakseni vuoden -63 Kuopion nailonsukkamurhaajan henkilöllisyydenkin
suuri yleisö ja poliisitkin saattoivat lukea lehdestä jo heti murhien
jälkeen. Valitettavasti syylliseksi julistettiin väärä mies.
Vielä paremmaksi pisti kilpailija Savo-lehti kolme vuotta aiemmin
Tulilahden murhien tiimoilta. Silloin eräs tutkiva journalisti oli
piiloutunut Tulilahden koulun ruokakaappiin salakuuntelemaan koululle
majoittuneita poliiseja ja julkaisi siekailematta nokkelasti
tietoonsa saaman syyllisen otsikolla ”Haudankaivaja Koikkalainen on
murhaaja”. Tosin tämäkin tieto jouduttiin myöhemmin oikaisemaan, kun
Heinävedelle raahattiin tuomiolle Runar Holmström-niminen erakko
ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta.
Runsaslukuinen savolaiskäräjäyleisö kuulemma ihmetteli suureen ääneen,
että miksi moisesta selvästä asiasta pitää käräjiä käydä, koska asian
voisi huomattavasti kustannustehokkaammin ratkaista muutenkin. Eikä
lopullista tuomiota sitten tarvittukaan, koska Runar hirtti itsensä ennen
lopullista tuomiota. Vieläkin asiantuntijat kiistelevät siitä, oliko hän
syyllinen.
Kommentit (0)
Maaseudun tulevaisuus 12.01.2009, 19:27
”Kehitys kulkee eteenpäin Suonenjoen Rieponlahdessa”, toteaa Kauko
Tervamäki eli nimimerkki Kajo 50-luvun alun Savon Sanomissa ja jatkaa,
että ”tänä kesänä suoritetun vierailun aikana tehdyt havainnot osoittivat
kylän talojen nykyaikaistuvan ja traktorien jyrisevän koneiden laajenevaa
käyttöä ennustaen jo heinäpellollakin.”
Kuvatekstissä kerrotaan seuraavaa: ”ILTAHETKI RIEPONLAHDESSA. Jussi
Könösen Tilda-emäntä (siis mummoni) Kaunikkiaan lypsämässä. Kärpäsiä on
niin paljon, että pienten Pertin ja Raimon taito riittänyt, vaan piti
Aino-tyttären ryhtyä ripsumaan.”
50-luku taisi olla onnellista aikaa. Silloin uskottiin lapsen omaisen
vilpittömästi onnelliseen tulevaisuuteen toisin kuin nykyään. Mutta enpä
minä ainakaan siihen aikaan palaisi. Eivät kestäisi selkä eivätkä hermot.
Ja tappaiset kippeytyvät jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi
aamumyterissä kahlata miehustaa myöten lumessa hakkuupalstan reunaan
sirrikka olalla. Nykyisessä sisätyössä on sentään omat mukavuutensa; hyvät
keskuslämmitetyt työhuoneet, sisävessat sekä työmäärään ja vastuuseen
nähden kohtuuttoman hyvä palkka.
Kommentit (0)
Pilleri 11.01.2009, 16:33
Olen pettynyt. Lehdestä omin silmin luin, ettei riitä Virpi Kuituselle
Suomen mies, vaan oli kuulemma pistäytynyt italialaisen olympiavoittaja
Pietro Piller Cottrerin hotellihuoneessa. Olisiko Pietro esitellyt
Virpille suksivoidekokoelmaansa?
Mutta saa olla Kangasniemen maalaistyttö varovainen. Muistanpa, kuinka
Eero Mäntyrannan kova kilpakumppani Franco Nones vieraili kerran Puijon
kisoissa ja heti oli Mullikassa iso juttu, että Franco kihlasi Kuopion
likan. Luulen, että jos miehen liikkeitä olisi tarkemmin selvitetty, olisi
tälle olympiavoittajalle löytynyt kihlattu Puijon lisäksi myös
Salpausselältä, Ounasvaaralta ja Rukalta. Italiaanot ovat aikaansaapia
ainakin näissä asioissa.
Muuten Mäntyranta ihmetteli joskus sitä, että suomalaiset pärjäsivät
vallan mainiosta 60-luvun loppupuolelle asti, jolloin meikäläiset
käyttivät vain puhtaita keinoja (siis puhdasta amfetamiinia), mutta sitten
muut menivät heittämällä ohi. Uudet aineet, ilmeisesti pyöräilystä tutut,
olivat tulleet jakoon ja hiihtäjämme myöhästyivät muutaman vuoden
tässäkin asiassa. Ja nyt taitaa olla vähän sama tilanne. Martti Jylhä oli
aikanaan junioreissa samaa tasoa kuin ikätoverinsa Norjan Northug ja se
Sveitsin uusi supertähti Kolina, mutta jostain syystä ero on hetkessä
venähtänyt valovuosiks
Muuten tuosta Pietro Pilleristä sen verran, että Piller on mitä
parahultaisin nykyaikaisen huippuhiihtäjän nimi.
Ja kuunnelkaapa tämä Paavon ja Pekan radioselostus:
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F00564_1
Tämä raivoisa viestikamppailu tuli katsottua Kärkkäälän kansakoulun
telkkarista. Mäntyranta voitti Venäjän miehen loppukirissä ja
Opettaja-Ville kerrassaan tulistui TV-kuvaajalle, joka näytti vain
seisovaa Norjan miestä, vaikka piskuinen Suomen mies kävi taistelua
elämästä ja kuolemasta idän jättiläistä vastaan. Ville oli Impilahden
evakkoja eikä ollut asiaa unohtanut. Mäntyranta kertoi tuosta
loppuratkaisusta myöhemmin sen, että siihen aikaan vuorotahtia pääsi
ainakin vähän matkaa kovempaa kuin tasatahtia ja sen tiedon avulla hän
mitalin voitti.
Kommentit (0)
Vuonna-66 10.01.2009, 18:56
Eipä löydy netistä liikkuvaa kuvaa siitä, kun Mäntyranta kiertää
Insbruckin hevosenkenkää suvereenina voittajahahmona. Sen sijaan vuoden-66
MM-hiihdoista löytyy tämä pätkä, josta näkee, millaista liikunnan
suoloutta oli vanhan hyvän ajan hiihtourheilussa.
http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05091_1
Muistan vielä ihan elävästi tuon videopätkän kilpailun. Kärkkäälän
kansakoululle oli hankittu kansalaiskeräyksellä telkkari ja luonnollista
oli, että aina kun oli urheilulähetys opetus keskeytettiin ja asiat
priorisoitiin, kuten nykyään olisi tapana sanoa. Samoin, jos kylän
hirviporukalla oli hirvi kiikarissa, päästi Opettaja-Ville pennut kotiin
ja lähti kiireellä jahtiin. Nykyään tietenkin ylihuolehtivaisten äitien
lähetystö olisi heti koulutoimenjohtajan puheilla, mutta siihen aikaan
asioiden tälläinen priorisointi oli ihan hyväksyttävää ja jopa suotavaa
toimintaa.
Muistan, että myös kylänmiehiä oli MM-hiihtojen kolmeakymppiä katsomassa
ja senkin muistan, että kun Arto Tiainen oli lähtövuorossa, niin Korholan
Yrjö totesi asiantuntevasti, että ”katohan, mies on niin hermona, että
henki huurua”, kuten se myös huurusikin toisin kuin lujahermoisimmilla
hiihtäjillä. Ja huonostihan hiihto Tiaiselta sitten menikin, liekö
johtunut hermoista.
Tiaisen huonoista hermoista kielii se, että jäätyään samoissa mm:ssä
viidelläkympillä hopealle, purskahti hän maalissa itkuun. Minusta se oli
ihan kamalaa, koska en voinut kuvitellakaan itkevää miestä. Nythän itkevät
miehet alkavat olla jo jonkinlainen maan tapa meilläkin. Mutta eivät ne
meidän isät, jotka aamuyöstä työmiesholkki hampaissa hiihtelivät
Hackmannille hakkuisiin ja iltayöstä takaisin, juurikaan kyynelehtineet.
Eero Mäntyranta ja Kalevi Laurila ottivat kolmellakympillä kaksoisvoiton,
mutta jotenkin oltiin pettyneitä, kun kolmoisvoittoa ei tullut. Muuten
tuosta Mäntyrannan kauniista tekniikasta tulee mieleen, että Paanasen
Risto hiihteli kansakoulussa ihan samanlaisella tyylillä. Risto voitti
sitten vähän myöhemmin joskus 70-luvun alkuvuosina ampumahiihdossa nuorten
Pohjoismaiden mestaruuden.
Kommentit (2)
Hiihtohistoriaa 09.01.2009, 19:47
Muistanpa, miten talvi alkoi ennen Harsunkankaan hiihdoilla Kyyjärvellä.
Ne olivat silloin paljon isompi tapahtuma, kuin nykyään formula 1:n sarjan
aloittava Austraalian osakilpailu. Sitten tulivat Kyöpelin hiihdot
Tapaninpäivänä. Maakuntaviestit loppiaisena olivat talven merkittävin
tapahtuma. Keskitalven Salpausselän kisoista muistan, kuinka
Tiilikais-Pekka selosti mäenlaskua Lahden sementistä ja lähes joka
miehellä oli silloin varma alastulo. Sitten olivat Puijon kisat, joista
Yleisohjelmassa oli suoralähetys, Ounasvaaran hiihdot, joista myös oli
kokopäiväinen lähete ja talven päätti Rukan hiihdot, joista muistan
Nopos-Paavon väräjävän äänen ja Susi-Kallen.
Nyt minulle kerrottiin, että Puijolla järjestetyissä maakuntaviesteissä ei
ollut yhtään maksanutta katsojaa ja ladun varrella oli noin 50 satunnaista
ohikulkijaa seuraamassa kisatapahtumaa. Ja vanha hiihtopitäjä Suonenjoki
ei ollut edustettuna missään sarjassa. Aikoihin on eletty.
Muistanpa, miten reilut 40 vuotta sitten jo hyvissä ajoin spekuloitiin,
kuka voittaa tämän Suomen vanhimman maakuntaviestin. Arvailtiin, missä
kunnossa on kaikkien Hiihto-Niilojen isä Väisäs-Niilo Vasamasta tai Eljas
Koistinen Pahkasta elikkä Pauli Auvinen Sammosta. Ja jo etukäteen
tiedettiin, että suonenjokelaiset voivat aina luottaa muutamaan Röppäseen
ja yhteen Salpakariin ja että Kärkkäälän Vilhus-Pertti sinnittelee
varmasti aloitusosuuden kärkiporukassa. Oli siinä sen verran sitkeä mies.
Maailman paras yhdistetyn mies Rauno Miettinen saattoi hyvässä lykyssä
nippa nappa mahtua joukkueeseen.
Ja vanhat ukot kertoivat, miten Jalkas-Kalle pani menemään
Karsikonmäentiellä joskus 30-luvulla, jolloin viesti vielä hiihdettiin
maantietä pitkin. Ihmiskunnan historiassa ei kuulemma ollut edetty yhtä
kovaa sukset jalassa. Epäilenpä, että fiksummat painelivat
luistelutyylillä jo silloin.
Ja muistanpa senkin, miten itsekin olin palelemassa jossain Nilsiässä, kun
koitti se suuri päivä, että Suonenjoen Vasama voitti sekä miesten että
naisten viestin. Ja sitten palkintojen jaossa hiihtofanaatikko Immo Kuutsa
lausui jotain, joka suonenjokelaisten riveissä tulkittiin jotenkin
halventavaksi ja sitten Väisäs-Niilo ja kaikki muutkin vasamalaiset
marssivat mielenosoituksellisesti ulos palkintojenjaosta. Se oli aikaa se.
Nyt kisat olivat kuulemma tuossa kilometrin päässä, mutta telkkarista
tuijotin Keski-Euroopan erilaisia talviurheilutapahtumia enkä ehtinyt
maakuntaviestejä seuraamaan. Enkä edes huomannut, että Savon Sanomat
olisivat uranneet asialle palstatilaa. Jonkun olisi tehtävä jotakin
puhtaan hiihtourheilun pelastamiseksi. Nykyajan hiihtokin on vain
sellaista sätkyttelyä. Toista oli seurata Eero Mäntyrannan tyylittelyä
Innsbruckin olympialaisten hevosenkengässä. Eero kertoi olleensa silloin
niin kovassa kunnossa, ettei ehtinyt hiihtää niin kovaa, kuin olisi
jaksanut. Miehen hemoglobiini taisi olla ilman Epoakin 210 eli vähän
poikasia ovat nykyajan hiihtelijät.
Kommentit (0)
Heinola yllättää 08.01.2009, 19:16
Heinolan pikkukaupungista löytyy hämmästyttävä määrä taiteellista
lahjakkuuta. Kirkkaimmat tähdet ovat Apulanta, Uuno Kailas ja Panu
Patomäki, mutta muitakin löytyy. Vuosi sitten ihastelin rakennusmestari
Veikko Pystysen sotamuistelmia ja nyt sain käsiini virran toiselta
rannalta eli Jyrängön puolelta Marja Melfsenin kirjat Vuosien virta ja
Maija-kulta ja viaton viisikymmenluku.
Pystysen ja Melfsenin muistelma tasapainottavat sopivasti toisiaan. Veikko
oli vanha suojeluskuntalainen ja kokoomuslainen kunnallispoliitikko, mutta
Marja Melfsenin mielenkiintoisessa lapsuudenkodissa sen sijaan uskottiin
sekä Staliniin että Jeesukseen. Vappumarssilla käytiin, mutta tarpeen
vaatiessa perhe myös järjesti polvirukoustilaisuuksia.
Pystyset olivat kaupungin porvareiden puolelta ja Marjan perhe virran
toiselta rannalta Heinolan maalaiskunnan Jyrängön työläisalueelta.
Asuinalueiden ristiriidat olivat kuulemani mukaan sitä luokkaa, että kun
venäläinen pommikone tuli Talvisodan aikaan kierteli kaupunkia
pommittamaan, johdettiin toimintaa Jyrängön puolelta valomerkeillä.
Muuten ihan Jatkosodan alussa kaupunkia pommitettiin pahasti ja siinä
taisi parikymmentä ihmistäkin kuolla. Sen täysin järjettömältä tuntuneen
pommituksen syitä on paljon pohdittu. Selitys voisi olla se, että
tietääkseni Suomen pääesikunnan yksi osasto, eli Pallen propagandayksikkö
oli sijoitettuna kaupungin läheisyyteen. Toinen perustelu
ilmahyökkäykselle voisi olla se, että Heinolassa oli kranaattisorvaamo ja
että eräässä paperitehtaassa olisi jopa valmistettu hyvin salaisesti myös
trotyylia.
Ja mielenkiintoinen tapaus on, että Valpon papereita tutkiessani luin,
että koko sota-ajan Heinolassa toimi vakoojan radiolähetin, jonka
sijaintia yritettiin kovastikin selvittää viranomaisten toimesta. Kun
sitten kerran törmäsin pienessä tinassa olleeseen vanhaan
heinolalaistoveriin ja kysyin häneltä luottamuksellisesti suoraan näin
miesten kesken, että kukas sitä radio-asemaa hoiti, niin kyllä hän osasi
sen silmää räpäyttämättä heti paljastaa.
Kommentit (0)
Hieroja ja urheilija Johan Vennonen 07.01.2009, 18:01
Joku iikko sitten uhosin, miten helposti voittaisin mitalin raskaansarjan
leuanvedon SM-kisoissa. Mutta jo Paasikivi sanoi, että ainoastaan idiootit
eivät vaihda mielipidettään. Minäkin joudun nyt sen tässä leuanveto
asiassa tekemään.
Nimittäin TV:ssä oli ohjelma umpisokeasta hierojasta Johan Vennosesta.
Hän kuoli viime kesänä kypsässä 99-vuoden iässä. Hieromisen lisäksi
Vennonen harrasti mm. räjäytystöitä. Viime töikseen hän louhi itselleen
vaikuttavan kallioluolan, jonka seinällä on kuparilaatta, jossa lukee
”tämän luolan rakensi sokea mies vuosina 1977-1997”.
Räjäyttelyn ja hieronnan lisäksi teräsvaari harrasti myös kasvissyöntiä,
koska oli ammatissaan havainnut, miten eräällä kasvissyöjäurheilijalla oli
poikkeuksellisen hyvä lihaksisto. Ja niin oli Johan Vennosellakin. Hänen
urheilija siskonpoikansa oli treenannut voimailua siinä määrin, että
kykeni vetämään hämmästyttävät 30 leukaa.
Johan-enokin halusi koittaa asiaa. Teräsvaari veti 50 leukaa yhdellä
kädellä ja tehosti suoritustaan vetelemällä välillä yhdellä sormella
rekistä roikkuen. Joten taidanpa vaihtaa lajia.
Kommentit (0)
Kuntien hakkuumestaruus ratkaistu 06.01.2009, 16:31
”Kuntien hakkuumestaruus ratkaistu” uutisoi Savon Sanomat-lehti
näyttävästi joskus 40-50-luvun vaihteessa. Kisan voitti Yrjö Smolander
Tuusniemeltä ja Toivo Koivistoinen Suonenjoelta on näköjään kaatanut
Kakkisensalon puita sillä vauhdilla, että hävisi mestaruuden vain 0,28
pinokuutiometrin erotuksella. Tappio on mietomaisen niukka. Pronssille
jäänyt Varkauden Jaakko Malm näyttääkin sitten jääneen jo yli neljän
pinokuutiometrin päähän.
Olen tuosta pahviloutan pohjalta löytyneestä lehtileikkeestä lukevinani,
että kilpailu kesti vain kolme päivää ja yli 82 pinokuutiometriä
kuullostaa ihan hirmuiselta tulokselta, vaikka en asiasta ymmärrä muuta
kuin , että itseltäni meni koko viime talvi ja hermot sekä selkä
kaatunutta pihakoivua sähkösahalla jukertaessani. Eikä taatoilla silloin
60 vuotta sitten ollut edes sähkösahaa vastuksinaan, vaan pokasahalla
painettiin. Mutta ne ukot eivät tainneet olla mitään nykyajan
pehmomiehiä.
Erikoismaininnan lehtileikkeessä saa suonenjokelainen sotainvalidi Erkki
Rytkönen, joka on hakannut kaivospuita heikohkossa metsässä ja mäkisessä
maastossa 40,90 pinokuutiometriä, vaikka mieheltä puuttuivat kaikki sormet
toisesta kädestä. Lieköhän mies kuullutkaan työuupumuksesta tai muusta
böönautista, joita nykyihmisiin pyrkii keveissä sisätöissä iskemään.
Kommentit (0)
Kukkoo haakattiin 05.01.2009, 19:12
Männä viikolla tuli vanhassa työyhteisössä vietettyä suuri
valtiollistamisjuhla sen kunniaksi, että kuluttajaneuvonta siirtyi
kaupungilta valtion vastattavaksi. Kakkukahvia ei tarjottu, vaan kukkoo
haakattiin ja kaljoo kitattiin. Korostetakoon, että koska juhla vietettiin
työaikaan ja koska moni oli mopetilla, kitattu kalja oli vain kotkaljoo.
Muuten kyllä kunnon tuore kalakukko aina vattukaakun voittaa ja kahvia
juodaan muutenkin monta kertaa päivässä, joten kyllä kunnon kotikalja on
kukkoa haakattaessa sopiva särvin. Muuten sen jälkeen, kun kukko avataan
oikeaoppisesti päälaelta, paljastuvat sieltä savolaisen aivoja muistuttava
rasva ja ruotokerros.
Kalakukko ei ole savolainen keksintö, kuten yleisesti luullaan, vaan idea
on varastettu saksalaisilta 30-vuotisen sodan melskeissä. Siellä tuotetta
kutsuttiin Fischkuchen nimellä, joten tuosta Kuchen-sanasta se kummallinen
kukko-nimitys tulee.
Jostain syystä kukonleivontaperinne on hävinnyt muualta maailmasta, mutta
Itä-Suomessa se on säilynyt. Säilymisen syynä on varmaankin se,
että kukko on maailman ensimmäinen säilyke ja eränkävijäesi-isät ovat
oivaltaneet sen hyvät säilyvyysominaisuudet ja ravintoarvot pitkillä
korpivaelluksillaan.
Kommentit (1)
Häiriökäyttäytymistä 04.01.2009, 20:22
Kohtuuttoman julkisuusarvon ovat saaneet Kari-Pekka Kyrön paljastukset.
Saas nähdä, koska asiassa siirrytään yleisurheiluhistorian selvittelyyn.
Väitänpä, että siellä veriruskeat synnit ovat vielä pahemmat.
Ihmettelen, ettei julkisuudessa ole puhuttu siitä, että monenko
huippu-urheilijan menttaalihygienia on kärsinyt kemiallisen sisäruokinnan
seurauksena. Muistanpa, että muinoin Heinolassa puhuttiin siitä, että
ennen oli tapana käydä SM-painien vihoviimeiset iltaottelut kaupungin
poliisilaitoksen tiloissa.
Ja muistelenpa miten yhtenä kesäviikonloppuna maassamme sattui ja
tapahtui. Ensiksi kansanedustaja-nyrkkeilijä Halme vaihtoi lajia ja
siirtyi ampumaurheilun harrastajaksi. Sitten yksi TV:stä tuttu
naisgladiaattori tappoi ja paistoi ex-sulhonsa. Olisiko ollut tarkoitus
hyödyntää tätä viikonlopun pääruokalajia suunniteltaessa.
Ja siunatuksi lopuksi sitten vielä eräs voimanoston SM-mitalisti kruunasi
viikon surmaamalla vaimonsa ja itsensä sekä viimetöikseen miinoittamalla
kesämökkinsä niin, että varomaton sukulaismieskin lähti taivaaseen.
Eikä tietenkään kukaan ollut koskaan mitään ottanut.
Kommentit (0)
IGF 03.01.2009, 18:07
”Kuitunen on dopingin suhteen erittäin vahva tyyppi, hänellä on
poikkeuksellisen voimakas vaste”, vakuuttaa Kari-Pekka Kyrö, jonka muisti
palailee pätkittäin, tämänpäiväisessä Hesarin kuukausiliitteessä. Lisäksi
hän paljastaa, että Kuitusta piikitettiin oikein miehissä Lahden
hiihtostadionin punaisessa talossa. Sen seinään olisi kiireen vilkkaa
saatava pronssilaatta todistamaan yhdestä lähihistoriamme merkittävimmästä
tapahtumasta.
Mutta enpä anna nyt kiellettyjen lisäaineiden pilata iloani. On se
melkoinen juttu, kun suomalaiset saivat puolet mitaleista maastodopingin
huipputapahtumassa Keski-Euroopassa. Tavallaa Kyrön jutun luettuani voin
seurata lajia levollisin mielin, koska ei tarvitse epäillä, että joku
olisi puhtain keinoin sotkemassa kisaa.
Ja tuo Sami Jauhojärvi on olemukseltaan, kuin se toinen kuuluisa Lapin
mies eli Nätti-Jussi. Pieniä, vähää vaille kääpiöitä, joilla on hirmuinen
itseluottamus ja hirmuiset jutut. Kun Nätti-Jussi pyrki savotalle töihin,
niin häneltä kysyttiin, että missäs mies on ennen ollut hakkuissa. Nätti
väitti olleensa Käsivarressa. Tietoa kritisoitiin, koska
eihän Käsivarressa ollut puitakaan. Niin, eipä ole ennää, totesi vain tämä
piskuinen jätkä itsevarmasti.
Muuten nyt sitten tiedän, miksi mies voi juosta 100 metrin
maailmanennätyksen, vaikka kävelee viimeiset metrit. Se on ihmeaine IGF,
joka ei näy testeissä. Se on insuliinin kaltainen voimakkaasti ja laajasti
elintoimintoja, lihasten ja veren kasvua säätelevä aine, paljastaa
Kari-Pekka Kyrö. Yksikköhinta on 5000 dollaria, joten dopingkaan ei ole
enää yksilehmäisten urheilijoiden touhua.
Kommentit (0)
Isäkapinaa 02.01.2009, 18:30
Eilen käsitelty presidentti Pehr Svinhufvud oli poliittisesti hyvin
oikealla ja muistelen, että vielä kuolinvuoteellaan hän varoitti
suomalaisia koskaan luottamasta suureen itäiseen naapuriin, jonka kanssa
taidettiin juuri silloin olla sodassa.
Sen sijaan presidentin poika Veikko Svinhufvud oli ulkopolitiikassa eri
linjoilla. Isä oli Kokoomuksen oikeansiiven kannattaja, mutta poika toimi
50-60-luvulla Keskustan K-linjan kansanedustajana. Hän oli jopa hyvin
myönteisesti Neuvostoliiton ulkopolitiikkaan suhtautuneen Suomen
Rauhanpuolustaja-järjestön puheenjohtajana. Esimerkkinä mainittakoon, että
kun Suomen Kommunistinen Puolue tuomitsi jyrkästi Tsekkoslovakian
miehityksen, niin samaan aikaan rauhanpuolustajat kannattivat sitä
lämpimästi maailman rauhaa edistävänä tapauksena.
Sen sijaan presidentti Ukko-Pekan vanhin poika aisanajaja Pehr Svinhufvud
ei ryhtynyt isäkapinaan. Poika Pehr eli yli satavuotiaaksi ja kun Lakimies
Uutiset haastatteli häntä 100-vuotismerkkipäivän kunniaksi, jaksoi hän
vielä varoitella kansaa idästä tulevasta uhasta. Itse hän suhtautui uhkaan
niin vakavasti, että kertoi säilyttävänsä ryssän varalta aina hyvää 9 mm:n
Mauser-pistoolia yöpöytänsä laatikossa. Sitä hän ei tosin tiennyt, että
lapset olivat varmuuden vuoksi poistaneet aseesta patruunat.
Kommentit (0)
Veljenkättä 01.01.2009, 20:12
Tuo kuva ei esitä lehmän läjää, jota se harhaanjohtavasti muistuttaa, vaan
kysymyksessä on uuden vuoden kunniaksi leivottu suhteellisen herkullinen
Ellen Svinhufvudin kakku. Leivonnaisen kehitti presidentti Ukko-Pekan
puoliso itsenäisyyspäivän juhlien ratoksi. Valmisteen reseptin löytää
vaikkapa täältä:
http://www.maku.fi/reseptit/resepti/Ellen%20Svinhufvudin%20kakku/783.html .
Kyseinen kakku on saanut viimeaikoina melkoista kuluttajapoliittista
huomiota. Esimerkiksi arvovaltainen MOT-ohjelma käsitteli kakkua
näyttävästi. Kysymyksessä oli Stockmannin ja erään pikkuleipomon välinen
riita tuotteen tekijänoikeuksista. Markkinaoikeus päätti viikko sitten,
että leipomo oli asissa ainakin osittain oikeassa, mutta sille päätöksestä
ei taida olla paljoa iloa, koska se ehti jo mennä konkurssiin.
Svinhufvudit liittyvät tietenkin maamme historiaan muutenkin kuin
kuluttajapoliittisesti. Tavallaan presidentti Svinhufvud on jopa osa
Suomen kulttuurihistoriaa. Nimittäin kun hän lopetti Mantsälän kapinan
voimakkaasti tunteisiinvetovalla puheellaan, juuttui savikiekolle
etukäteen äänitetty puhe pyörimään lopuksi paikoilleen ja niinpä kansa sai
ihmetellä puhujan menttaalihygienian tilaa, kun hän vakuutti kuulijoille,
että ”lyökäämme veljenkättä, veljenkättä, veljenkättä, veljenkättä….
Tästä sitten syntyi sanonta, että levy lyö veljenkättä, kun se jää
pyörimään paikoilleen.
Kommentit (0)
Puuhun kiipeily 31.12.2008, 20:41
Taloushistorian lainalaisuuksia on kuulemma se, että ensimmäinen sukupolvi
luo rikkauden, toinen sukupolvi säilyttää rikkauden ja kolmas sukupolvi
keskittyy sitten kaunotaiteisiin ja muihin kulttuuriharrastuksiin. Niinpä
näyttelijä ja teatterijohtaja Matti Ranin on muistaakseni liikemies Kustaa
Ranisen pojanpoika.
Jo melkoisen kaukaisista savolaissukujuurista huolimatta Matti Ranin
vaikuttaa säilyttäneen peruslupsakkuutensa. Kun Raninin johtama teatteri
paloi vuosia sitten kivijalkaan, niin totesi teatterijohtaja TV-uutisissa
vain tyynesti, että tilanne on nyt se, että jos puuhun kiipeen, niin
maahan ei jää mittään. Sattuvasti sanottu.
Kommentit (0)
Kustaa Raninen 30.12.2008, 19:46
Suurliikemies Gustav Raninin vehnämylly sijaitsee tuossa naapurissa.
Myllyn lisäksi hän omisti aikoinaan myös olutpanimon. Tämän
tuotantolaitoksen virvoitusjuomapulloissa kuulemma luki, että ”valmist.
Gust. Ranin”.
Tuo Gustav Ranin ei ole miehen alkuperäinen nimi. Nuorempana, kun hän
työskenteli vielä Savossa renkinä, tunnettiin hänet Kustaa Ranisena.
Jostain syystä piti hyvä nimi ruotsintaa. Samaan aikaan taas monet
ruotsinkieliset suomensivat nimensä. Nyt on taas näköjään muotia vaihtaa
nimi ulkomaalaisperäiseksi. Anja Kauranenkin on nykyään Anja Snelman. Ja
maailman johtava ufoasiantuntija Juhan Af Gran tunnettiin 60-luvulla
Kuopiossa pelkkänä Rannin Jussina.
Omakin isovaarini Kustaa Koivistoinen näyttää olleen jossain vaiheessa
Gustav Kost ja hänen isänsä eli iso-isovaarini tunnettiin kylällä Rietu
Koivistoisena, vaikka jossain papereissa taisi lukea hienosti Fredrik
Kost. Ruotsin armeijassa pyrittiin pitkät suomalaiset sukunimet muuttamaan
lyhyiksi ruotsalaisiksi, koska niitä oli helpompi käyttää reipasta
sotilaskieltä karjuttaessa. Joitakin esi-isiänä taidettiin armeijan
rullissa komennella jopa nimellä Stolt, joka kuullostaakin hyvin ylväältä.
Kommentit (0)
Puunhalaaja 29.12.2008, 19:55
Vaikka suomalainen mies ei kuulemma puhu eikä pussaa, niin halata hän
kuitenkin jo osaa, ainakin vanhaa puuystäväänsä. Hirmuinen on tämä petäjä
Uukuniemen Värtsin rantakalliolla, jossa se on juronut jo viitisen sataa
vuotta. Vaikka se toissa vuonna kuoli näköjään lopullisesti, seisonee se
kelonakin pystyssä vielä kolmen sukupolven ajan. Rinnan korkeudella se on
ympärysmitaltaan lähes viisi metriä. Eli nykyajan harvesterit ja
moottorisahat eivät sille mitään mahda.
Eivätkä varmaan 50-luvun justeeritkaan sille mitään mahda.
Tämän johtopäätöksen teen siitä, että vastarannalla kasvoi ainakin yhtä
muhkea puu reilut viisikymmentä vuotta sitten. Puuta on jostain syystä
kansansuussa kutsuttu alttaripetäjäksi. Nimittäin sen juurella sijaitsi
1650-luvulla tuhottu kirkko. Itse en tosin oikein ymmärrä, miten honka
oikein liittyy alttariin. Kuitenkin se oli pitkään paikallisille
ihmisille jonkinlainen pyhäpuu.
Kunnes joskus 1950-luvulla sen omistaja sai petäjästä, tai ainakin sen
liepeillä vaellelleista ihmisistä tarpeekseen ja kaatoi puun.
Kun toimenpide ei muuten onnistunut, räjäytettiin se nurin dynamiitilla,
jota varmaankin on tarvittu monta kiloa. Puun lahonneet jäännökset
löytyvät maastosta vielä tänäkin päivänä.
Kommentit (0)
Kevään enteet 28.12.2008, 19:10
Kevään enteet jo taivaalla nään, kun tarkkaan katson joulukuun 27. päivä
näpättyä kuvaa Petäisen selältä. Ihan on samanlainen sinertävä illanhämy
ja huurre puussa kuin maaliskuussa. Ja Kuopion variksillakin on selvästi
kevättä rinnassa. Oikeaa talvea on jo ollut pari viikkoa ja varikset
muistelevat viime vuosien perusteella, että sitten onkin jo kevään vuoro.
Nyt olikin Savossa ihan oikea valkea joulu, kahtena edellisenä vuotena on
ollut kesäisempää, kuten pääkaupunkiseudulla tälläkin hetkellä ja kuvista
päätellen siellä ei voi ihminen estää humeettirasiaansa sassaroimasta,
kuten Päätalo asian ilmaisisi . Siellä ei ole tainut olla kunnon talvea
moneen vuoteen ja hiihtoputkihanke tuntuukin oikean suuntaiselta,
vaikkakin riittämättömältä toimenpiteeltä.
Enpä ole kuullutkaan kainuulaisen Sammakkoprofessorin tai
savolaisen Siä-Impan ennustuksia tulevan talven keleistä. Olisivatko
molemmat alkaneet epäilemään instrumenttiensa luotettavuutta. Toinen
povasi sammakosta ja toinen ahvenen selkäruodosta tulevaisuutta juuri
sillä varmuudella, jonka täydellinen ymmärtämättömyys synnyttää. Tai
sitten heistä oli vain hauskaa panna Hellssingin STT:n herroja halvalla.
Itsekin äidyn nyt sääprofeetaksi ja väitän, että neljä edellisvuotta ovat
olleet poikkeuksellisen lämpimiä, mutta neljä seuraavaa taas tulee olemaan
viileämpiä, ellei sitten kasvihuoneilmiö ole jo täysin riistäytynyt
käsistä. Nimittäin luulen, että meidänkin ilmoja voi ennustaa
Tyynenvaltameren El Nino ja La Nina vaihtelujen perusteella. Toinen
aiheuttaa merivirroissa muutaman vuoden lämpimän ja toinen kylmän jakson,
jotka tuntuvat meillä asti.
Kommentit (2)
Kellokivi 26.12.2008, 15:32
Öylösestä aiheesta vielä sen verran, että vaatimattoman kuvan vaatimaton
kivi Uukuniemen Pyhäjärvellä tunnetaan nimellä Kellokivi. Kansanperinteen
mukaan 1650-luvulla hävitetyn kirkon kello on upotettu tämän kiven
lähistölle.
Lienevät olleen melkoiset talkoot, joita ei ehkä jälkeenpäin, kun pöly on
laskeutunut, ole kovin innokkaasti muisteltu. Etsinnöistä huolimatta
kelloa ei ole järvestä löydetty, mutta sen kielen kyllä keksittiin
lojuvan rannalta. Sitä oli pitkään pidetty vain jonkinlaisena
rantakivenä. Sen löytäminen tukee tarinaa upottajaisjuhlasta.
Reilut 400 vuotta sitten kirkonkello edusti varmastikin merkittäviä
varallisuusarvoja, joten itse epäilen, että kello on hyvinkin nostettu
järvestä pois pian upotuksen jälkeen pahimman tunnekuohun laannuttua ja
järjen valon palattua talkoolaisten päihin. Upotuspaikka ei ole edes kovin
syvä. Onhan sen pronssista saatu valettua vaikkapa tykki suurvalta-Ruotsin
maanpuolustuksen loppumattomiin tarpeisiin.
Lapsuudessani lueskelin innokkaasti Rieponlahtelaisen Jussi Kukkosen
puhdashenkisiä poikien seikkailukirjoja ja Rappasodan sankareissa on
keskeisenä teemana venäläisten ryöväämän Manamasalon kirkon kellon
kohtalo. Sekin muuten ratkesi muutama vuosi sitten, kun eräs
suomalaisturisti äkkäsi sen Solovetskin luostarista. Kun itse kävin siellä
toissa kesänä, en sitä siellä onnistunut näkemään.
Kallis kapistus sekin kello on aikoinaan ollut, koska venläisten (vai
liekö olleet vienankarjalaisia) on kannattanut sen ajan vehkeillä raahata
satojen kilojen painoinen pronssimötikkä 500 kilometrin päähän parempaan
talteen.
Kommentit (0)
Uukuniemi-koru 25.12.2008, 19:10
Saija oli ollut vuoden mittaan niin kilttinä, että joulupukki toi hänelle
Uukuniemi-korun. Sen esikuvana on ollut Uukuniemen Papinniemen
karjalaiskylän kaivaukissa löytynyt Pyhää Nikolausta esittävä matkaikoni.
Pyhä Nikolaus tunnetaan matkamiesten suojelijana ja taitaapa hän myös
ajankohtaan sopivasti liittyä jouluunkin. Jos ette jaksa sinnitellä ensi
jouluun joulupukkia odotellen, voi korun hankkia myös Uukuniemi-seuralta.
Seuran kotisivut löytyvät netistä.
1650-luvulla autioituneen kylän kaivauksissa on löytynyt paljon muutakin
mielenkiintoista, esimerkiksi yli 1000 metallirahan aarre. Papinniemessä
sijaitsi 350 vuotta sitten vireä karjalaiskylä, jonka asukkaat muuttivat
sitten kerralla Venäjälle, ennen kaikkea Moskovan liepeille Tverin
Karjalaan, jossa nykyäänkin asuu kymmeniä tuhansia heidän jälkeläisiään.
Historian kirjat puhuvat häveliäästi muutosta. Se oli sellaiseen
väestöpohjaan suhteutettuna yhtä laaja kansanvaellus kuin vuoden 1939
karjalaisten evakuointi. Nykyään asiasta käytettäisiin nimitystä etninen
puhdistus. Savolaiset oliva silloin kovia immperialisteja.
Ortodoksikarjalaisten asuinpaikat miehitettiin ja Sisä-Savossa hämäläisten
ikimuistoiset eränkäyntioikeudet lopetettiin. Mutta siinäkin touhussa oli
paljon perisavolaista lupsakkuutta.
Kun ilmeisesti Hollolan puolesta tulleet erämiehet törmäsivät Sisä-Savon
erämaajärvellä uusiin tulokkaisiin ja pyysivät, että ”menkää pois, tänne
ei enää mahlu”, niin uudet asukkaat vain vakuuttivat lupsakkaasti, että
”kyllähän tänne mahlutaan, kun teijät ensin tapetaan”.
Kommentit (1)
Hyvää Joulua jok´ikiselle! 24.12.2008, 11:41
Rohkenen toivottaa hyvää ja rauhallista joulua sekä aistillista uutta
vuotta kaikille. Joulunpyhinä olen ajatellut valmistautua ammatinvaihtoon
ja treenaan tästä osoitteesta löytyvää lentäjien valmennustehtävää
http://www.ilmailu.org/moniajo.htm
Jos jotakuta surettaa se, ettei Päätalon Kassulta enää ilmesty
joululuettavaa, niin lukekaapa tuo Kemppisen tiivistelmä Iijoki-sarjasta.
Professori Jukka Kemppinen on Suomen viisain mies eikä hän edes yritä sitä
salata, vaan on vielä minuakin innokkaampi blogi-kirjoittaja.
http://kemppinen.blogspot.com/
Tuosta Päätalosta ja joulusta muistan ennen kaikkea sen, että kun sodan
jälkeen ruokapula alkoi helpottaa ja jopa sellaista ylellisyyttä kuin
lanttua alkoi olla saatavilla, meinasi miehen kirjailijan ura tyssätä
siihen, että hän oli ihan oikeasti haljeta lanttulaatikkoa ahmittuaan.
Nyt ei ole ainakaan vielä pula. Kaikia mahdollisia kulutushyödykkeitä
luulin jo hankkineeni, mutta nyt paljastui, että ananas puuttuu. Siispä
reippahasti sen hankintaan ja samalla voin lausua Majakovskin
jouluaiheisia säkeitä, jotka kuuluvat seuraavasti: ”ananasta ahmi,
hotkaise pyy, loppusi porvasi lähestyy….. Sas nähdä vieläkö ensi jouluna
ananasta ahmitaan vai vaihtuuko se lanttuun. Mualiman kirjat tai ainakin
finanssitalaous näyttää olevan pahemmin sekaisin kuin koskaan aikanani.
Kommentit (1)
Nimetön puro 23.12.2008, 20:08
Eilen tuli harhaanjohtavasti kerrottua Petäisen joesta. Sellaista jokea ei
kartta tunne eikä kansan suussakaan Petäisestä lähtevällä purolla
ole nimeä. Vasta noin viiden kilometrin virtauksen jälkeen tähän vähän
isompaan puroon laskee Tollanpuro ja sitten kartta alkaa puhua
Petäjäjoesta. Myöhemmin siihen vielä yhtyy Pienipetäjäjoki ja siinä sitten
onkin jo oikea kulkukelpoinen vesireitti.
En tiedä, että kukaan olisi laskenut vesiajoneuvolla Petäisestä
Virmaaseen, mutta asiaa voisi joskus alkukesästä yrittää vaikka sillä
pumpattavalla kumikanootillani, jota on helppo kantaa paikoissa, joissa
melominen ei kunnolla onnistu. Ja sellaistahan on heti muutama kilometri
alkumatkasta. Meloskellen voisi myös tutkia, ovatko muinaiset esi-isämme
rakentaneet joen varteen muitakin kuin Harjun myllyn. Itselläni ei ole
tiedossa muita, vaikka esimerkiksi heti alkumatkasta Ahvenkoskessa olisi
oivallinen pienvesivoimalan paikka.
Petäjäjoesta ei paljoa irtoa energiaa. Sillä varmuudella, jonka
täydellinen tietämättömyys antaa, rohkenen väittää, että Harjun myllyn
teho on noin 10 kilowattia. Se tekee 80.000 kilowattituntia vuodessa ja
kun suomalainen käyttää keskimäärin 5000 kilowattituntia vuodessa
kotitaloussähköä, riittäisi Harjun voimalan tuotos 16 kärkkääläisen
sähköenergiantarpeen tyydyttämiseen.
Muuten Rastinjoen myllyllä virtaus vaikuttaa huomattavasti suuremmalta, ja
professori Pekka Koivistoinen tiesi kertoa, että tämä koski on reilut sata
vuotta sitten pyörittänyt kylän ensimmäistä teollisuuslaitosta, eli siinä
on sijainnut meijäri. Meijärinhoitajan nimi oli Räisä. Tiedä vaikka
laitoksen voituotanto olisi päätynyt Pietarin markkinoille.
Kommentit (4)
Myllynkivi 22.12.2008, 19:48
Lisää viimekesäisiä kuvia tämänpäiväisen lumipyryn kunniaksi, joka pääsi
taas pahasti yllättämään Etelä-Suomen autoilijat. Kolmisen kilometriä
Petäisenjoen vartta alajuoksuun kuljettaessa törmätään Harjun myllyn
jäännöksiin. Joku minua riskimpi mies on nostanut 200 – 300 kiloa painavan
myllynkiven kannonpäähän. Hämmästyttävä asia, että näin vähävetiseen
puroon rakennettu mylly on jaksanut pyörittää moista järkälettä.
Muistelen, että puron erottaa joesta se, että jälkimäisessä voi liikkua
soutuveneellä. Luulenpa, etteivät muinaiset esi-isät pystyneet tuomaan
viljoja Harjun myllylle soutamalla, kyllä ne on luultavasti hevospelillä
vedetty. Esi-isistä sen verran, että minulle on kerrottu, että
isovaarillani Kustaa Koivistoisella (ruotsalaiselta sotilasnimeltään
Kostilla) oli jonkinlainen työsuhde tähän myllyyn.
Pitääpä yrittää selvittää, muotoiltiinko nuo myllynkivet paikanpäällä
paikallisin talkoovoimin, vai onko esimerkiksi kuvan kivi raahattu
vaikkapa Nilsiän Tahkovuorella, jossa on muinoin ollut jonkinlaista
laajempaakin kiviteollisuutta.
Kommentit (0)
Ministerin palkalla 21.12.2008, 19:33
Viime kesän kuvia selatessa tuli mieleeni, miten kouluaikana
ainekirjoitustunnilla ei juuri muuta aihetta ollutkaan kuin ”Metsiemme
mätänevät miljoonat”. Nyt ymmärrän asian tärkeyden. Uukuniemen
lehtometsässä samoillessani törmäsin kanttarelliesiintymään, jossa viiden
neliömetrin alalla kasvoi yksi T-paidallinen eli ainakin viisi litraa tätä
hinnakasta herrojen herkkua. Kuopion torilla ne maksoivat seitsemän euroa
litra. Helsingissä vain 5 euroa, koska sinne sienet tuodaan Virosta.
Taisin olla elämäni parhaassa tienestissä, pääministerikin hankki sillä
hetkellä huonommin. Viime kesä oli ennätyssateinen ja monin paikoin
kanttarellit kasvoivat kymmenen kertaa normaalia isommiksi. Pitääkin
ruveta sangolla kastelemaan jotain hyvää lähellä rantaa sijaitsevaa
sienipaikkaa ja tutkia keinokastelun vaikutusta sienien satotasoon. Sitten
voin ottaa yhteyttä sienikeisari Dallavalleen ja kohta me molemmat olemme
upporikkaita.
Sen tiedän, että korvasienien kasvua voi parantaa maahan haudatuilla
sanomalehdillä, mutta toisten kalliiden sienien, eli herkkutattien ja
kanttarellien hoidosta en ole kuullut. Joka tapauksessa voisi helposti
päätellä, että sienien ja marjojen tuotto on hyvinkin puunkasvatusta
enemmän. Ja rikastuvat kiinalaiset ovat persoja sienille, muuta
myytäväähän meillä ei taida heille kohta ollakaan.
Voi muuten olla, että tattikeisari luopuu kohta sienibisneksestä ja
siirtyy jalkapallobisnekseen. Nimittäin Joensuun Jipon kasvatti 17-vuotias
Lauri Dallavalle on otettu jo miesten maajoukkuerinkiin. Muistelen, ettei
Litmanenkaan vielä siinä iässä pystynyt moiseen. Maamme
urheiluvalmennuksessa pitisi muuten tutkia sitä, miten vanhempien hyvin
erilainen geeniperimä vaikuttaa jälkeläisten liikunnalliseen
lahjakkuuteen. Esimerkiksi Ranskan jalkapallon MM-mestarijoukkueessa ei
ollut yhtään puhdasta ranskalaista ja Jamaikan nopeiden juoksijoiden
geenit ovat puoliksi eurooppalaisia ja puoliksi afrikkalaisia.
Kommentit (1)
Lehtomaitikki 20.12.2008, 20:09
Viime kesän kuvia tutkiessani muistin, että lehtomaitikki on yleinen
uukuniemeläinen rikkaruoho. Siellä se on vallannut kaikki tienvarret.
Muualla en ole sitä nähnyt, enkä ole onnistunut siirtämään sitä Savoon.
Kasvikirjassa kerrotaan, että Suomessa sitä tavataan vain Ahvenenmaalla ja
Laatokan-Karjalassa.
Jostain syystä se ei edes istutettuna kasva Kärkkäälän kukkapenkeissä. Se
vaatinee hyvin kalkkiperäisen maan. Muistelen, että Tellervo Koivisto
kertoo jossain kirjassaan yrityksestään siirtää tämän kaltaista kukkaa
koristeeksi puutarhaansa huonolla menestyksellä. Tellu taisi kertoa
senkin, että kukka leviää siten, että sen siemenet muistuttavat
muurahaisenmunia ja muurahaiset erehdyksissä kanniskelevat niitä uusille
alueille. Tämä lienee liian hyvä juttu ollakseen totta. Itse en ole nähnyt
kusiaisia lehtomaitikkien kimpussa.
Ainakin Ruotsissa tästä kasvista käytetään nimitystä svensk soldat eli
ruotsalainen sotilas. Varmaankin kukan sinikeltainen väri on nimityksen
taustalla. Toinen selitys voisi olla, että kasvi on levinnyt Ruotsin
armeijan kuormastojen mukana. Muuten Heinolan puolessa kasvoi idän
verijuureksi kutsuttu harvinainen kasvi. Se on kuulemma levinnyt Venäjän
armeijan mukana. Ennen Pariisin rauhansopimusta tätä kukkaa kutsuttiin
ryssän verijuureksi.
Kommentit (0)
Rutsehvin touhuja 20.12.2008, 20:07
Ja sitten uutisia tuottajan saroilta. Kesän kuvasatoa tarkastellessani
totesin, että kesän viljasato ei onnistunut. Oli niin synkkä ja sateinen
kesä, ettei jyvä ehtinyt kypsyä. Maissiviljelmäni korsi kyllä kasvoi
näyttävästi, mutta satoa ei saatu.Tuli täydellinen katovuosi.
Naapurit katselivat hyvin mietteliään näköisinä touhujani ja pelkäsin
huumepoliisin vierailua. Halusin parvekkeella testata, että oliko Nikita
Hrutsehvin touhuissa järkeä. Hän yritti ratkaista Neuvovostoliiton
elintarvikeongelmat kasvattamalla maissia tundrallakin. Tai niin ainakin
väitetään. Saattaa olla, että asian keksivät miehen vastustajat
lyömäaseekseen valtataistelussa.
Itse luulen, että Hrutshev oli sittenkin järkimies. Ainakin hän muistutti
olemukseltaan Kärkkäälän teurastajaa Aaro Kiiskistä, joka oli hyvin viisas
ihminen. Uskon Neuvostojohtajan korkeintaan suunnitelleen maissia
rehukasviksi. Se saattaa siihen tarkoitukseen soveltuvan ihan hyvin;
ainakin oma tutkimustyöni viittaisi siihen.
Muuten noista satoasioista puheen ollen, olen huomannut, että Suonenjoen
mansikanviljelijät hallitsevat tiedotuspolitiikan hyvin. Maamme
tiedotusvälineissä heitä haastatellaan heinäkuussa kiitettävän usein ja
aina ymmärretään valittaa. Jos on huono sato, niin valitetaan huonoa satoa
ja jos on hyvä sato, valitetaan sitten sitä, että kasvuvoima häviää
maasta.
Kommentit (0)
Eriarvoisuus 18.12.2008, 19:53
Tuo eilen käsitelty mestarihiihtäjä ja sotasankari Olavi Alakulppikin
liittyy myös tavallaan maamme mielenkiintoiseen urheilu-, sota- ja
rikoshistoriaan. Kari Kallonen kertoo kirjassaan, että sen jälkeen, kun
maailmanmestariampuja majuri S. O. Lindgren oli ilmeisesti pelkästä
pikaistuksesta ampunut sotamies Hytin, oikeudenmukaiseksi tiedetty
luutnantti ja Mannerheim-ristin ritari Olavi Alakulppi sai esimiehiltään
tehtäväksi mennä kuulustelemaan Lindgreniä.
Kuulustelusta ei kuitenkaan tullut mitään. Majuri Lindgren ilmoitti
ylimielisesti, että hän ei suostu puhumaan alempiarvoiselle upseerille.
Alakulppi joutui palaamaan yksikköönsä ilman selvitystä. Lindgren joutui
kuitenkin sotaoikeuteen. Siellä hänet jätettiin ilman rangaistusta.
Tapaturmatoimisto ja vakuutusoikeus puolestaan eväsivät sotamies Hytin
leskeltä eläkkeen. Korkein Oikeus sentään määräsi lesken eläkkeen
maksettavaksi, tosin puolitettuna.
Lisäksi Alakulppi itsekin joutui sodan jälkeen pidätetyksi epäiltynä
asekätkentään osallistumisesta. Tilaisuuden tullen hän kuitenkin
nyrkeillään tyrmäsi kaksi vartijaansa ja pakeni lopulta Amerikkaan, jossa
hän vielä ikämiehenä voitti USA:n hiihtomestaruuden ja eteni maan
armeijassa everstiluutnantin arvoon.
Muistelen, että myös Mauno Koiviston kuuluisa esimies Lauri Törni pakeni
juuri samalla tavalla kuin Alakulppi vartijoiltaan ja epäilenpä, että
molempien suorittamat tyrmäyset saattaisivat tarkemmissa tutkimuksissa
paljastua lavastetuiksi. Etteivät vaan vartijat olleet samassa juonessa
mukana.
Kommentit (0)
Alakulppi ja Lokka 17.12.2008, 19:39
Luinpa tuossa joku päivä sitten maailmanmestarihiihtäjän ja sotasankari
Olavi Alakulpin elämänkerran, jonka on kirjoittanut Kari Kallonen. Samaan
aikaan oli Hesarissa muurmanskilaisen kirjailija-taiteilija Sven Lokan
muistokirjoitus. Miehillä on yhteistä. Molemmilla olisi ollut paljon
kerrottavaa sota-aikana Pohjois-Suomessa tapahtuneista ns.
partisaanien iskuista. Asiasta löytyy lisätietoa mm. tästä
nettiosoitteesta.
http://www.mtv3.fi/uutiset/arkisto.shtml/arkistot/kotimaa/2002/09/132829
Muistelen, että pari sataa siviiliä surmattiin ja sitkeiden huhujen mukaan
myös naisia ja ihan pikkutyttöjä raiskattiin. Näistä asioista kerrotaan
Alakulppi-kirjassa. Mies oli partisaanien torjuntaan käytetyn osaston
päällikkö. Kirjasta saa sen käsityksen, että tapaukset olivat selviä
sotarikoksia, jotka poliittisista syistä jäivät tutkimatta.
Jostain olen lukenut, että meilläkin kovasti tunnettu ja arvostettu
suomalaisloikkarin jälkeläinen Sven Lokka olisi ollut partisaanien mukana,
mutta itse hän kiisti väitteen jyrkästi. Epäilykset ovat varmaankin
syntyneet siitä, että tuhotöiden tekijöiden joukossa oli paljon
suomenkielisiä, jotka ilmeisesti tunsivat hyvin toiminta-alueen,
joten 30-luvun loikkareita epäiltiin asiasta.
Tässäpä olisi taas oivallinen tutkimuskohde jollekin historian opiskelijalle.
Kommentit (0)
Pulliainen pärinäpoikana 16.12.2008, 19:45
Tuosta Susi-Pulliaisesta vielä sen verran, että synnytyslaitoksella
tapahtuneen hoitovirheen vuoksi miehen toinen jalka on viitisen senttiä
toista lyhyempi. Niinpä luontotutkijan maastossa liikkuminen on hankalaa.
Mutta urheilumies hän on vammasta huolimatta. Hän on yllätys yllätys
entinen kilpamoottoripyöräilijä. Ura tosin päättyi Väinölänniemen ajoissa
koivun kylkeen. Niinpä Pulliainen tunnetaan nykyään paremmin biologina
kuin moottoriurheilijana.
Susi-Pulliainen on tietenkin maailman johtava susitutkija. Hänen
kirjastaan opin sen, että pedot olivat 1800-luvulla oikeasti
ongelma silloisille maataloustuottajille. Perussyynä olivat kehittyneet
aseet. Jo sen aikaisilla pyssyillä pystyttiin tyhjentämään metsä riistasta
siinä määrin, että nälkiintyneet pedot pyrkivät jopa navetoiden
lantaluukkujen kautta syömään ihmisten kotieläimet.
Pulliainen tietää paljon muistakin metsän elukoista. Häntä lukiessa
tulivat mieleen omat lapsuuden luontokokemukset. Muistanpa, että 40 vuotta
sitten Kärkkäälässäkin eli riekkoja, mutta nykyään niitä ei enää näe. Ja
olen kuullut, että joskus kylällä on ollut peltopyitäkin, mutta eipä taida
olla enää.
Ja siirrytäänpä sitten vielä kalatalouspuolelle. Tietääkö joku, onko
Kakkisessa ja Vehmaassa vielä muikkuja – ennen niitä oli. Olivatkohan ne
siirtoistutusten peruja?
Kommentit (0)
Pulliainen ja Sibelius 15.12.2008, 18:50
Poliitikkojen muistelmiakin voi lukea. Monta kertaa ne ovat ihan
mielenkiintoisia, jos vain jättää sen suoranaisen politiikkaosuuden
väliin. Joukossa on helmiäkin.
Muistan, miten entinen eduskunnan puhemies Mikko Pesälä kirjassaan kertoi,
kuinka hänen parempi puoliskonsa suuttui, kun naapurin eukko väitti, että
siellä Helsingissä ne kansanedustajat vain juovat ja huoraavat. ”Meidän
Mikko ei juo”, puolusti vaimo kansanedustaja miestään.
Ja SMP entinen kuopiolainen kansanedustaja Heikki Riihijärvi muisteli,
miten ankeita kouluvuodet olivat hänenlaiselleen vilkkaalle
ja laiskansutjakalle pojalle. Ainoastaan yksi valoisa asia tuli noilta
ajoilta mieleen. Se oli päivä, jolloin opettaja teki itsemurhan.
Lukaisin tuossa Susi-Pulliaisen muistelukirjan. Hauskinta oli todeta,
miten hyvä paikka oli hänen sukunsa kotikylä Joroisten Maavesi. Ja monta
suurmiestä ja -naista on sieltä maailmalle lähtenyt. Pulliaisen isä oli
äitinsä puolelta Silvasteja, muuten TV-toimittaja Eero Silavsti oli samaa
sukua ja näköäkin kuin Erkki. Mutta kuuluisin Silvasti oli Johan Julius
Christian, joka tunnetaan paremmin taiteilijanimellä Jean Sibelius.
Liekö muuten Sibelius yhtä likeistä sukua Joroisten Silvasteille, kuin
Yrjö Puska (siis se USA:n kenkää saanut presidentti) on Säämingin
Hatusille. Vähän samalta suunnalta Savoa ovat molemmat kuuluisuudet.
Kommentit (0)
Suomi on uusi maailmanmestari, maailmanmestari,
maailmanmestari! 14.12.2008, 19:38
Olihan karmea sählypeli, oikein hirveä sählypeli oikea pelien peli. En
olisi uskonut tätä päivää näkeväni. Ruotsi on lyöty kansallispelinsä
MM-loppuottelussa. Se on vähän sama kuin että Ruotsi voittaisi Suomen
pesäpallossa.
Sähly on nimittäin ruotsalaisen sosialidemokratian kehittämä urheilumuoto.
Se kehiteltiin peruskoulua varten ja alkuaikoina mailat olivat
naruvartisia kuten TVH:n lapiot Suomessa. Naruvartisilla pelattaessa
kukaan ei voinut olla parempi toista. Kaikki olivat tasa-arvoisia.
Tälläisena hetkenä on ikävä Heinolaan. Siellä pelasin vuosia
virkamiessählyä, jossa ei henkilövahingoiltakaan vältytty. Neljä hammasta,
yhden nenäluun ja ja yhden nilkkaluun vaati tämä kovien miesten vaativa
harraste. Muistelen, että Otavan Suuri tietosanakirja kertoo, että on
onni, ettei jääkiekko ole levinnyt kuumaveristen eteläamerikkalaisten
keskuuteen. Heinolan aikoja muistellessani ymmärrän, ettei myöskään
sählyharrastusta saa levittää etelämaalaisten keskuuteen.
Ja nyt sitten kaikki kaikille kadulle ja lisäksi Kärkkäälän tielle
juhlimaan uusia maailmanmesreita. Olihan pojiltamme temppu, oikea
temppujen temppu. Ruotsi johti jo 6-4 ja vielä pystyimme voittamaan.
Kommentit (0)
Urheilutäyteisyys 13.12.2008, 19:48
Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä. Ja mieli tekisi sanoa Pekka
Tiilikaista siteeraten, että ylväinä liehuvat kansakuntien liput, mutta
ylväimpänä liehuu Suomen siniristivaate. Mutta saas nähdä liehuuko
pitkään, sillä naishiihtäjiemme kansainvälinen menestys on pelottavan
hyvä. Toisaalta onhan Virpillä ja Aino-Kaisalla hyvä valmentaja eli Jarmo
Riski. Mieshän johdatteli jo Lahden mömmö-kisoissa urheilijamme
kansainväliseen kuuluisuuteen.
Muuten nyt voisi joku historian opiskelija iskeä ja tehdä gradunsa- tai
jopa väitöskirjansa Suomen vaietusta hiihtohistoriasta. Kari-Pekka Kyrö,
Arto Koivisto ja Aku Kiuru voisivat kertoa paljonkin siitä, mitä ei
virallisista asiakirjoista näy. Kyrö tekisi sen katkeruuttaan, Koivisto
kristillisestä vakaumuksesta ja Kiuru ihan vain rehellisyyttään.
Muuten seurasin yhtäaikaa radiosta Kalpan peliä, netistä katselin
Suomi-Tsekki salibandyottelua ja teksti-TV:stä Sampo-Isku-Veikot
lentopallomatsia ja Suomi-Ruotsi curlingtaistoa. Eniten jännitin
curlingmiestemme menestystä. Curling on hieno herrasmiesten laji. Enpä
muista, että siinä lajissa olisi koskaan alettu hakata vastustajaa
nyrkeillä, tönitty poikittaisella luudalla tai keihästetty luudanvarrella.
Se ei ole läheskään niin väkivaltainen urheilumuoto kuin se suositumpi
jääpeli.
Kommentit (0)
Hömpötys 12.12.2008, 20:25
Työpaikan pikkujoulu oli korvattu Kuopion kaupunginteatterin
Chicago-musikaalilla. Musikaalin aihe liittyy rikoksen, show-bisneksen ja
julkisuuden tavoittelun maailmaan. Kovasti suosittu ja kehuttu esitys,
joka taitaa olla jo loppuunmyyty.
Itse, joka en en ymmärrä kaunotaiteista mitään, joten yritän olla
kommentoimatta esitystä ennen kuin löydän siitä jotain myönteistä
lausuttavaa. Salaa mielessäni kuitenkin ihmettelen sitä, että
ymmärtääkseni yliopistossa koulutetut näyttelijät suostuvat moista soopaa
esittämään. Mutta pakkohan heidän on. Muuten varmaan TVH:n hätäaputyömaa
odottelisi heitäkin.
60-luvulla Halkola ja Wallasvaara riisuuntuivat, mutta lakon olisivat
tytöt varmaankin tehneet, jos olisivat Chicagon rooleihin joutuneet. Ehkä
turkkalaiset nuoret miehet olsivat musikaaliin suostuneet, jos olisivat
voineet samalla mielenosoituksellisesti roiskia sitä ihtiään katsomossa
istuineiden hienostorouvien puvuille.
Mutta en usko että muinaiset kreikkalaiset tai tämän päivän Uukuniemen
kesäteatterin immeiset suostuisivat esittämään Chicagon kaltaista roskaa.
Kummalliseksi on maailma mennyt. Mukamas sivistyneet aikuiset ihmiset
suostuvat maksamaan 80 markkaa teini-ikäiselle nuorisolle tehdystä
väkivaltaa ja pikkutuhmuuksia tihkuvasta laulunäytelmästä.
Ja asia vielä maksetaan valtaosin verorahoilla samaan aikaan, kun kuntien
välttämättömistä peruspalveluista tingitään. Viihdepalvelut siirtyvät
julkiselle sektorille ja välttämättömyyyspalvelut yksityistetään.
Aikoihin on eletty.
Kommentit (1)
Väiski 11.12.2008, 17:53
Tässä lisätietoa eilen sivutusta Väinö Myllyrinteestä ja muistakin Kainuun
jättiläisistä. Myllyrinteen nuoruudessa ei harrastettu kori- tai
lentopalloa, joten hänen synnynnäinen ulottuvaisuutensa jäi näissä
lajeissa hyödyntämättä. Sen sijaan mies taisi ainakin jossain vaiheessa
esiintyä ammattipainijana. Hän lienee menestynyt hyvin ainakin
taloudellisesti hyvin, koska pystyi hankkimaan itselleen auton aikana,
jolloin sellainen oli maassamme harvinaisuus. Mahtuakseen kärryynsä oli
hänen poistetava siitä etuistuin ja ohjattava autoa takapenkiltä käsin.
Myös nyrkkeilyä Myllyrinne ainakin kokeili. Muistan jostain
lukeneeni seuraavan merkittävän urheilu- ja lulttuurihistoriallisen asian,
jota en malta olla kertomatta, vaikka sen totuudesta en mene valalle.
Nimittäin sota-aikaan kenttäarmeijan mestaruuskisoissa Väinö Myllyrinne
eteni loppuotteluun saakka. Vastaan olisi siinä tullut Asser Jokinen. Täm
oli lempea ja sivistynyt herrasmies, joka ei tahtonut pahaa kenellekään.
Myöhemmin Jokinen tuli tunnetuksi WSOY:n kustannustoimittajana, joka mm.
siivosi Tuntemattomasta sotilaasta pahimmat rivoudet. Jokista alkoi
pelottaa tuleva loppuottelu, sillä vaikka hän itsekin oli iso mies, oli
vastaan tulossa häntä yli puoli metriä pitempi jättiläinen.
Lopulta Jokinen katsoi viisaimmaksi kuunnella järjen ääntä ja hän marssi
kilpailujen juryn luokse ilmoittaakseen, että hän luovuttaa ottelun
etukäteen. Mutta Jokinen oli myöhässä. Jury ilmoitti, että Väinö
Myllyrinne oli jo ehtinyt käydä ilmoittamassa luovuttavansa ottelun. Isot
miehet ovat vähän pehmeitä.
Kommentit (2)
Lisää pituutta heti 10.12.2008, 20:42
Voi surkeuksien surkeus! Ei pärjännyt Sampo Ranskalaiselle
Poitiers-nimiselle joukkueelle alkuunkaan. Täysin läpihuutojuttu koko
peli. Ei riittänyt joukkueen ulottuvuus tällä kertaa.
Vastapuolella nimittäin ilmatilaa hallitsi ihan oikeasti 210 cm pitkä
Dominikaanisen Tasavallan mulattinuorukainen, jolla oli kaiken huipuksi
pituuteen nähden suhteettoman pitkät kädet. Hänestä voi hyvällä syyllä
käyttää nimitysiä hujoppi tai hongankolistaja. Hänen ei tarvinnut edes
hyppiä, koska ulottuvuus oli muutenkin noin 0,5 metriä savolaisia enemmän.
Muistan saman miehen viime vuodelta. Silloin hän pelasi Teneriffan
riveissä ja oli mielestäni huonoin Kuopio-hallissa vieraillut
lentopalloilija. Nyt hän oli paras Kuopio-hallissa vieraillut
lentopalloilija. Lienee yksi maailman parhaista hakkureista tällä
hetkellä. Harjoitus tekee mestarin.
Jostakin olisi Pielaveden Sampoon saatava heti lisää pituutta. Savosta ei
sellaista löydy. Pitäisikö lähteä kykyjenetsintämatkalle Kainuuseen ja
varsinkin Paltamon suunnalle. Siellä nimittäin esiintyy
jättiläiskasvuisuuden geeni. Muistelen, että ihmiskunnan historia tuntee
todistettavasti kymmenkunta 250 senttistä miestä ja heistä kolmen
sukujuuret kiertyvät Kainuuseen. Lajinsa viimeinen eli Väinö Myllyrinne
taisi kuolla vasta 1960-luvulla.
Ja Kuusamossa eli 1900-luvun alussa maailman painavin nainen. Yllätys,
yllätys, hän ei ollut nimeltään Lihavainen. Hän oli nimeltään Veteläinen.
Kommentit (0)
Kivet 11.12.2008, 22:51
Palataanpa vielä Parikkalan puoleen, elikkä entiseen Saaren kuntaan.
Siellä ovat matkailunähtävyytenä Mykkiin kivet, jotka sijaitsevat ihan
Kutostien varressa. Niiden kerrotaan olevan Pohjoismaiden suurimmat
siirtolohkareet ja näiden kivien onkaloissa kerrotaan paikallisen väen
piileskelleen vainoaikoina. Joskus olen pohtinut kivien nimen alkuperää ja
etten vain olisi jostain lukenut, että paikallisella murteella mykät
tarkoittavat jättiläisiä.
Sen verran nyt kuitenkin vedän kotiin päin, että rohkenen epäillä, että
Kakkisensalolta Suonenjoen ja Karttulan rajoilta saattaa löytyä vieläkin
suurempia järkäleitä. Nuornamiesnä hortoilin jossain Kumpusen ja Saarisen
välillä ja sieltä löytyi yksi sellainen lohkare, että oli vaikea sanoa,
oliko se iso kivi vai pieni kallio. Sen päälläkin kasvoi isoja puita.
Pitäisi joskus etsiä uudestaan tuo nähtävyys.
Ylhäällä on kuva Ollinkivestä, joka sijaitsee lähellä Jouhtenista ja
tarkka osoite löytyy tästä nettikartasta:
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?x=3508944&y=6961609&text=%22Muaherran%22+muistokivi&scale=16000&mode=&action=link&lang=FI
Kiveen on kaiverrettu ”Olli Koivistoinen 1877 – 1953”. Luulen, että
asialla on ollut viulisti Kauko Vainio, joka on myös tehnyt Ollista
kertova kirjan ”Kopratalakkunnoo”. Kirjansa lopussa Vainio esittää, että
kiveen pitäisi myös hakata selventävä maininta ”Kakkisensalon muaherra”,
mutta se lisäys vielä puuttuu. Siinäpä olisi projekti vaikka Jouhtenisen
metsästysseuralle tai Kärkkäälän kyläyhdistykselle.
Kakkisensalon muutkin nähtävyydet olisi hyvä saada kartalle. Löytyyhän
alueelta mm. Ollin mökki, joka on ehkä 1700-luvun puolelta, pommikuopat,
pontikanpolttoteollisuuden jäämistöä, käpykaartilaisten korsunpaikka,
tervahaudan pohjia, ehkä Pohjoismaiden suurin kivi (tai sitten pienin
kallio) ja taukopaikaksi sopiva Hoikanlammin kota.
Kommentit (0)
Kuulantyöntäjä Lauri Viita 08.12.2008, 19:27
Eilen mainitun runoilija-painija Pertti Ukkolan suosikki on varmaankin
Lauri Viita, jonka Alfhild-runon Ukkola ainakin osasi ulkoa
urheiluruudussa. Viita on nyt sikäli ajankohtainen, että hänen elämästään
kertova elokuva Putoavat enkelit sai juuri ensi-iltansa. Itsekin kävin sen
eilen katsomassa.
Ikävä kyllä elokuva kertoi vain Viidan runoilija puolesta. Ei kertonut
ollenkaan tämän urheiluharrastuksesta. Viidan leipälaji oli kuulantyöntö.
Ennätystä en tiedä, mutta se sijoittunee jonnekin Vaikko Lavin huonommalle
ja Tauno Palon ennätysten paremmalle puolelle.
Entinen radiojohtaja Pertti Paloheimo paljastaa muistelmissaan, että Viita
oli myös innokas koripallon ystävä. Kerrankin hän pirstamielisyytensä
pahimmassa vaiheessa tunkeutui ennen ottelua Pispalan Tarmon
pukuhuoneeseen antamaan joukkueelle tärkeitä taktisia neuvoja. Paloheimon
mieleen jäi ennen kaikkea se, että runoilija Viita korosti ja tähdensi,
ettei palloa saa antaa vastustajalle.
Eilisessä elokuvassa annettiin ymmärtää, että rintamalle Lauri Viita
haavoitti itseään käteen. Yläraajaan haavoittuminen oli silloin aika
tavallista kirjailija-runoilija piireissä. Ainakin Henrik Tikkanen ja
Pentti Haanpää saivat myös käsivammat. Ja muistelenpa, että runoilija
Lasse Heikkiläkin haavoitti Ihantalassa ainakin mielensä ja saattoi olla,
että myös käsi sai osuman.
Henrik Tikkanen myönsi jossain romaanissaan, että kyllä hän itse ampui
itseään käteen puun läpi.
Kommentit (0)
Raskaansarjan runokirja 07.12.2008, 19:01
Mutta keihäsmiesten lisäksi yllättävät myös painijat
kulttuuriharrastuksellaan. Ei uskoisi, että herkkiä taitelijasieluja
löytyy lajista, jossa asiaaharrastamattoman silmin vain kaksi hikistä
miestä halaa toisiaan ruumiinääniä päästellen.
Entiset huippupainijat yllättivät alkuvuodesta ja julkaisivat yhdessä
Raskaansarjan runokirjan, vaikka tekijöistä vain puolet on
raskassarjalaisia. Kirjoittajina olivat seuraavat alan mestarit: Osmo
Hekkala (neljäs MM-kisoissa raskaassasarjassa), Erkki Alajärvi (Euroopan
mestari), Eero Suvilehto (Pohjoismaiden mestari), Pertti Ukkola
(olympiavoitto yms.), Aleksander Karelinin (olympiavoittoja yms.
superraskaassasarjassa) ja Tomas Johansson ( maailmanmestari yms.
rsuperaskaassasarjassa).
Osmo Hekkala näyttää julkaisseen myös pari romaania. Hän on Oulun miehiä
ja muistelen häntä verratun Kalle Päätaloon muutenkin kuin voimiensa
puolesta. Erkki Alajärvi on syntyjään lappilaisia ja hän on kunnostautunut
myös kuvanveistäjänä. Eero Suvilehto on oululainen kirjallisuuden
dosentti.
Ukkola on taustaltaan Sodankylän miehiä. Hänen yhden runonsa loppusäkeen
muistankin, koska mies luki sen kerran Urheiluruudussa. Runon nimi on
Työläisurheilija nuorukaisen vappuaamu ja sen alkusäkeissä kerrataan
edellisen illan tapahtumia ja loppu kuuluu opettavaisesti, että ”eipä enää
lennä keppi, kipeä on heppi sekä pää”.
Aleksanteri Karelin on Siperian karhu ja jo nuorena miehenä uransa alussa
hän tunnusti mieliharrastuksenaan olevan ranskalaiset klassikot. Karelin
taisi olla aikoinaan maailman ylivoimaisin urheilija. Tomas Johansson on
meänkielisiä haaparantalaisia noin 20 metriä Suomen rajasta ja hänen
äitinsä on Muhokselta. Johansson jatkaa siis Tornion jokilaakson rikkaita
kirjallisia perinteitä.
Muuten jostain syystä kaikki painija-runoilijat näyttävät olevan pohjoisen
poikia.
Kommentit (0)
Keihäänheittoa ja kulttuuria 07.12.2008, 18:36
Vaikka keihäänheitto onkin kovien miesten vaativa harrastus, löytyy
asianharrastajien parista myös muita yllättäviä kulttuurisaavutuksia Hannu
Siitosen valokuvataiteen lisäksi. Toiseksi vuoden 1912 Tukholman
olympialaisten kahdenkäden keihäänheitossa tuli Väinö Siikaniemi, joka
ehkä parhaiten tunnetaan aistillisuutta tihkuvan Asfalttikukka-iskelmän
sanoittajana. Lupaavan runoilijan uran katkaisi kuitenkin kuolema jo
nuorena.
Lontoon olympialaisissa 1948 voitti keihään Tapio Rautavaara. Hänet
tunnetaan enemmänkin laulajana ja filmitähtenä, mutta muistelenpa, että
Tapsa itse on sanoittanut menestysiskelmät Isoisän olkihattu ja Juokse
sinä humma. Ja rohkenenpa väittää, että hän sävelsi Martti Haavion
runoileman herttaisen lastenrunon Sininen uni.
Tokiossa vuonna 1964 voitti keihään Pauli Nevala ja viimeaikoina hän on
kunnostautunut runoilijana. Itsekin matkustin vuosia sitten
Etelä-Pohjanmaalle pelkästään hankkiakseni Nevalan runokasetin, mutta
myöhästyin. Se oli jo myyty loppuun. Tietääksen tämä Teuvan Rivakan
kirkkain tähti on myös säveltänyt tekstejään. Lapuan matkahuollon baarissa
luin muuten Ilkka-lehdestä, että Pauli Nevala oli laajentamassa myös
tiedekirjallisuuden puolelle. Hän oli kirjoittamassa teosta, jonka
työnimenä oli Pitkäkorvien aikaan. Sen kirjan tarkoitus oli kumota
vallalla oleva jääkausiteoria. Olisiko Nevala kadottanut johtoajatuksensa,
koska projektista ei ole kuulunut mitään vuosiin.
Toinen Pohjanmaan keihäshirmu eli Jorma Markus, jonka ennätys on Nevalan
luokkaa, on tietääkseni myös sävellellyt; luulenpa ettei niinkään
klassista vaan ennemminkin iskelmiä. Sen sijaan Nevalan kova kilpakaveri
Jorma Kinnunen ei ilmeisesti edes teeskentele kulttuuriharrastusta.
Muistelen, että hän kertoi jaksaneensa lukea Pauli
Nevalan elämänkertakirjaa Teuvan rivakka vain puoleen väliin. Pojasta on
polvi parantunut, koska poika Kimmo kertoi elämässään lukeneensa kuitenkin
yhden kirjan. Se oli Onni Palasten Sissinä rajan takana.
Kommentit (3)
Hannu Siitonen luontokuvaajana 05.12.2008, 21:58
Enpä malta olla palaamatta Uukuniemen seudun urheilijoihin. Viime kesänä
käväisin Parikkalan Siikalahdella köyhän miehen kamerani kanssa, mutta
onneksi minun ei tarvitse esitellä otoksiani, koska Hannu Siitosen
kotisivuilta löytyy aiheesta hirvittävän paljon parempia kuvia. Käykääpä
katsomassa tämän nettiosoitteen
sisältöä:http://web.mac.com/hannu.siitonen/Hannu_Siitonen/Tervetuloa.html .
Siitosella on ollut ympäri valtakuntaa näyttelyjä, ja hän kuuluu olevan
ihan arvostettu luontokuvaaja asiaa ymmärtävien parissa. Muistelen, että
Hesarikin teki Helsingin näyttelystä ison jutun ja seuraava muistikuva
saattaa olla ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta. Nimittäin luulen
lukeneeni, että kun toimittaja teki Siitosesta juttua tämän kotikentällä
Siikalahdella, lensi jostakin kuukkeli ja laskeutui miehen kädelle.
Ihan tulee mieleen Fidel Castron puhe Kuuban kansalle, kun hän julisti
Havannan torilla vallankumouksen voittaneeksi vuonna 1959. Silloinhan
jostain kesken puheen liihotteli paikalle pulu ja istuuntui Fidelin
olkapäälle kuin pyhähenki ikään. Vastavallankumoukselliset
kansanviholliset tosin väittävät, että tämä tapaus, jossa Fidel sai
pyhänhengen lahjan, olisi järjestetty makupalojen avulla.
Ja kuten kaikki varmaankin nyt jo arvaavat, on nykyinen luontokuvaaja
Hannu Siitonen se entinen keihäänheiton Euroopan mestari ja
olympiahopeamitalisti. Muistelen miehen kertoneen arvostavansa Euroopan
mestaruutta tosi paljon, koska se tuli täysin puhtain konstein.
Hiihtoliiton sotkujen kauhistelijat voisivat kuulla entisten
yleisurheiluhuippujen kokemuksia erinäisistä asioista. Siitonen vaikuttaa
perusrehelliseltä ihmiseltä ja hänellä saattaisi olla kiinnostavaa
kerrottavaa.
Hannu Siitonen on Parikkalan poikia ja kuten jo kaikki tietävät liitettiin
Uukuniemi pari vuotta sitten isompaan naapuriinsa. Se herätti monissa
uukuniemeläisissä syvää halveksuntaa ja avointa paheksuntaa, koska
kyllähän siinä valta kohtuuttomasti keskittyy, kun 500 asukkaan kunta
liitetään valtavaan 5000 asukkaan metropoliin.
Kommentit (0)
Finlandia ja Varjo-Finlandia 04.12.2008, 18:40
Kirjallisuuden Finlandia-palkinnon saaja on tänään selvinnyt. Yleensä olen
kaikessa väärässä, mutta kuten alkusyksystä ennustin 30.000 euroa sai Sofi
Oksanen Puhdistuksellaan. Ja se on varmasti oikein se.
Olen juuri lukenut Pirkko Saision ehdokaskirjan Kohtuuttomuus kokonaan ja
Sofi Oksasen voittoteos on menossa puolivälissä ja myönnettäköön, että
kunnon vanhana putkiaivona en ole täysin kaikkea ymmärtänyt. Jälleen
kerran ihmettelen sitä, miten naiset ja miehet tuntuvat olevan täysin eri
lajeja ja jälleen kerran ihmettelen sitä, että nämä lajit risteytyvät ja
saavat lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.
Sen sijaan esimerkiksi Jari Tervon alkuerissä hylätyn uutuuskirjan
ymmärsin vaivatta ja iloitsen siitä, että tämä mestariteos palkittiin
tamperelaisten opiskelijoiden toimesta Varjo-Finlandialla, joka palkinto
ei ole rahallisesti merkittävä, mutta kirjailija epäili sen kuitenkin
nousevan päähän. Palkinto oli nimittäin Euro-Kossupullo. Toivoa sopinee,
että Varjo-Finlandian saaja selviää seuraavaan Uutisvuotoon mennessä.
Kommentit (2)
Härkösiä ja Härkäsiä 06.12.2008, 19:51
Enpä rupeakaan leuanvetäjäksi vaan ryhdynpä juoksijaksi. Viime kesän
arkistoja penkoessani sattui silmiini Parikkalan Kesä Sanomat, jossa on
juttu takaisin lapsuutensa maisemiin muuttaneesta Saaren Tarnalan kylältä
kotoisin olevasta 800 metrin juoksijasta Jorma Härkösestä. Hän juoksi
mielimatkansa 1.46 pintaan ja voitti Ateenasta EM-pronssia. Nykyhuippumme
eivät pääse lähellekään miehen aikoja.
Härkönen tunnustaa huippu-urheilija-aikoinaan harjoitellensa 2000 – 3000
kilometriä vuodessa eli noin 6-8 kilometriä päivässä. Elikkä minä, joka
kävelen työmatkani, treenaan nykyään selvästi enemmän. Tosin Tarnalan
mies taisi olla ilmeisesti superlahjakkuus, jolla olisi ollut halutessaan
kykyjä vaikka maailman huipulle.
Härkönen toimi jo urheiluaikoinaan helluntaiseurakunnassa ja saattaa olla,
ettei hän pitänyt kilpaurheilua kovin tärkeänä asiana. Muistanpa, että
EM-pronssin jälkeen hän joutui lehdistöhaastattelussa erikoiseen
tilanteeseen, koska paljastui, että tämä uskovainen mies paljasti, että
hän on armeijan kapiainen, joka kuitenkin avoimesti myönsi, ettei hän voi
ketään tappaa.
Tarnala, jonka kylämaisema on Suomen kaunein, on Uukuniemen rajanaapuri
ja keihäänheiton olympiavoittaja Arto Härkösen sukujuuret ovat Uukuniemen
puolella. Pitääpä selvittää, ovatko Härköset sukua keskenään. Ainakin
uskonveljiä he taitavat olla, koska myös Arto Härkönen oli ainakin yhteen
aikaan helluntaiseurakunnan saarnaaja.
Viimekesäisillä Uukuniemi-juhlilla opin, että Härköset ovat alunperin
Härkäsiä, mutta jostain syystä moni Härkänen muuttui evakkomatkan aikana
Härköseksi. Minusta Härkänenkin on ihan hyvä ja jämäkkä nimi.
Härkänen-Härkönen-asia kerrottiin Hämäläisten sukukirjan
julkistamistilaisuudessa ja tulipa silloin mieleeni, että urheiluhistorian
harrastajat voisivat selvittää, mikä on maamme menestyksekkäin
urheilusuku. Hämäläiset ja Härköset olisivat varmaankin vahvoilla tässä
kisassa.
Muuten hämmästyttävä on uukuniemeläisten urheilumenestys. 500 asukkaan
pitäjästä löytyvät olympiavoittajien Arto Härkösen ja Juha Tiaisen
sukujuuret ja lisäksi maamme paras ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen on
myös siellä syntynyt. Ja nyt sitten paljastuu, että naapurikylästä
Tarnalasta on lähtenyt yksi maamme urheiluhistorian lahjakkaimmista
juoksijoista.
Kommentit (0)
Topi Sorsakoski aloittanut autoilun 06.12.2008, 19:52
Yllättävä tieto kiirii maailmalta ja tarkemmin ottaen Heinolastapa
tietenkin. Topi Sorsakoski on kärähtänyt ratista. Se ei ole yllätys, että
Topi on nauttinut väkijuomia, mutta se on yllätys, että hänenlaisensa
boheemi taiteilija harrastaa autoilua. Luulen, ettei hän ole ohjastanut
Toyota Corollaa tai Opel Astraa, vaan mieluumminkin kysymyksessä on ollut
jokin Amerikan rauta tai Sitikka, tosin ehkä myös Volga tai Popeda
tulevat kysymykseen. Se on vähän niin kuin imagojuttu tämä
automerkkivalinta.
Topin suuri esikuva, joka myös liittyy vankasti Itä-Hämeseen, eli Sysmän
poika Olavi Virta, oli hänkin innokas autoilija. Entinen kansanedustaja ja
nykyinen rumpali Reiska Laine on kertonut, miten hän jo nuorena poikana
pääsi kerran säestämään Olaa keikalle. Yhtyeen kaikki kuusi miestä
mahtuivat Virran kuuluisaan Letukkaan, tosin rumpu ja basso piti köyttää
katolle.
Pian Helsingin jälkeen ensimmäisen ravintolan kohdalla Olavi
pysäytti auton ja porukka poistui virkistäytymään. Suuri mestari tilasi
kuusi ravintola-annosta ja Reiska ilahtui, koska vaikutti vahvasti siltä,
että hänetkin oli huomioitu itse asiassa. Mutta ei oltu huomioitu.
Tangokuningas yksin nautti kaikki kuusi ravintola-annosta ja sitten hän
taas istahti innokkaasti rattiin.
Myöhemminhän Virtakin joutui Seutulaan, jossa reipas liikunta ja
säännölliset elämäntavat tekivät hyvää hänen luomiskyvylleen. Niinpä kun
Ola kerran sai muutaman tunnin loman silmälasien hankintaa varten, jäi
hänelle tovi aikaa käydä levytysstudiolla. Siellä kuningas yhdellä otolla,
sillä kalliimmalla tavalla, eli väristysten kera, kajauttu Suomi-verkkarit
päällä levylle, että ”punaiset lehdet, vaahterasta maahan leijaa, suvi on
mennyt sysksy taas soittelee.”
Se on kappale maamme upeinta kulttuurihistoriaa. Sen kanssa kilpailee
korkeintaan vain Eeva.
Kommentit (3)
Leuanvetoa 01.12.2008, 19:12
Viikonloppuna Urheilukanavalla näytettiin leuanvedon SM-kisat.
Ilahduttavaa oli se, että 62-vuotias Aki Uotila näytti nöösipojille mallia
ja teki Suomen ennätyksen vetämällä 54 leukaa sarjassa alle 85 kg. Aaro
Hanttu teki taas alle 16-vuotiaiden ennätyksen 30 vedolla. Huomattakoon,
että nykyään lajin säännöt näyttävät olevan väljät. Kaikenlainen
sätkyttely ja heijaus olivat sallittuja.
En nyt malta olla kertomatta minulle niin vaatimattomaan tapaan , että
itse vedin omasta mielestäni puhtaalla tyylillä 40 kertaa 35 vuotta ja 20
kiloa sitten. Ja luulenpa, että vieläkin menee vanhalta muistilta 20
kertaa, joten pitänee alkaa etsimään sponsoreita ensi vuoden koitokseen.
Toisaalta viikonlopun kilpailu taisi olla enemmänkin puhtaasti amatöörien
harrastelijamaista puuhastelua. Muistanpa, että painija Pertti Ukkolan
kerrottiin huippuvuosinaan vetäneen 70 leukaa ja Jouko Salomäki kuulemma
veteli minuutissa 60 kertaa, joista viimeiset 20 yhdellä kädellä.
Ja luulenpa, että jos kiinalaiset kääpiövoimistelijat harrastaisivat
asiaa, niin silloin ei laskettaisia kertoja vaan tunteja. Kiinassa on
nimittäin sellaiset dropit, että niillä pannaan vaikka ruumiit vetämään
leukoja.
Kommentit (2)
Hiihto ja älykkyys 30.11.2008, 18:11
Taas on ollut urheilutäyteinen viikonloppu. Suomalaismenestys alkaa olla
taas sitä luokkaa, että Kyrön äskeiset lausumat uusista kielletyistä
lisäaineista mietityttävät. Toisaalta voihan meikäläisten pärjääminen
selittyä myös sillä, etteivät enää muutkaan uskalla turvautua kemialliseen
sisäruokintaan, jollaista termiä Kalle Kangasniemi kuvaavasti käytti
näistä kyseenalaisista valmennusmenetelmistä.
Viime talvena näin ennusunen, jossa TV-uutistenlukija kertoi erään
menestyneen naishiihtäjämme jääneen kiinni dopingaineiden
salakuljetuksesta. Toivotaan, että järki voittaa ja ennustus ei käy
toteen. Ainakaan naishiihtäjiemme älykkydessä ei pitäisi olla vikaa.
Nimittäin, tuossa Googlen etusivulla paljastettiin, että Virpi Kuitusen
älykkyysosamäärä on 121. Mitä se sitten tarkoittaakaan – sitä varmaan
pitäisi kysyä professori Tatu Vanhaselta, jonka aikamiespoika-Matin äo:n
väitetään samalla sivulla olevan 117.
Ehkä Virpikin siirtyy politiikkaan hiihtouransa jälkeen. Tosin ei hän
Kari-Pekka Kyrölle pärjäisi vaaleissa. Mitä olen asiaa kysellyt, niin Kyrö
saisi melkein kaikien naisten äänet maassamme. Hänellä on nimittäin
sellaiset peri rehelliset poliitikon kasvot, kuten myös Jyrki Kataisella
ja Pekka Haavistollakin on.
Mutta fiksu Virpi varmasti onkin. Muistan, että opiskeluaikanani
naapurissani Koivukylässä asui Kangasniemeltä kotoisin ollut Kuitusen
Eki, joka oli yksi viisaimmista ja ystävällisimmistä ihmisistä tässä
maailmassa. Liekö mies Virpin sukulaisia. Eki kirjoitteli runoja ja
muistaakseni yhden niistä sävelsi Matti Bergström ja se oli voittaa Syksyn
sävelen.
Kommentit (0)
Kuolema raviradalla 29.11.2008, 10:10
Harmittaa. Eilen tuli seurattua netistä nyrkkeilyä siinä määrin, että
päiväkirjakin jäi väliin. Eikä tullut meille Euroopan mestaruutta eikä
siis taida tulla maailmamestaruuttakaan. Amin Asikainen nimittäin hävisi.
Ja Aminhan on melkein oman kylän poika.
Toissa kesänä käytiin entisen kärkkääläisen Balzarin Gunnarin kanssa
Kakkisen ranassa katsomassa paikkoja, jossa kaksi suvun jäsentä paleltui
30-luvulla, kun markkinamatkalta palattaessa hevonen väsyi jäälle. Onneksi
valtaosa reessä olleista pelastui ja niinpä meillä on nyt kirjailija Veijo
ja maamme tunnetuin asianajaja Heikki Lampela, jonka vaari oli kuuluisa
Iso-Valtti.
Gunnar kertoi, että Amin Asikainen on hänen vaimonsa siskon poika.
Asikaisten suku taitaa olla Kaavilta. Gunnar kertoi, että Amin on
kovasti kiltti ja kunnollinen poika. No sellaiset kiltit ja kunnolliset
eivät taida tuossa lajissa pärjätäkään.
Muuten amatööriaikanaan Amin yleensä oli SM-hopealla. Lappeenrannan Riku
Lumberg oli yleensä liian kovanyrkkinen. Riku ei siirtynyt ammattikehiin,
vaan hän toimii nyt Suomen ensimmäisenä romanitaustaisena poliisina.
Hänkin vaikuttaa hyvin fiksulta mieheltä. Lukekaapa hänen tästä
nettiosoitteesta löytyvä kirjoitus
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Riku+Lumbergin+avoin+kirje+romaniyhteis%C3%B6lle/1135229616156 .
Hän vetoaa kirjoituksessa romaniyhteisöön, jotta verikostostoperinteestä
luovuttaisiin. Asia taitaa liittyä vahvasti myös kirjoittajan oman suvun
vaiheisiin. Rikun kirjailijana ja kuvataiteilijana kunnostautunut täti
Kipa Lumberg edusti viime kesänä Suomea Venetsian Biennaalessa työllä
”Kuolema raviradalla”. Luulen, että maalauksen taustalla on 30-vuotta
sitten Lappeenrannan Killerillä sattunut synkkä ampumistapaus.
Kommentit (1)
Tiituli 27.11.2008, 21:39
Tunnen syvää ylpeyttä. Lukioaikaan sai aina vähän hävetä omaa
humanistiluokkaansa, joka lienee ollut Suonenjoen Lyseon häpeätahra.
Opintomenestyksemme oli sangen vaatimaton ainakin, jos sitä vertaa
rinnakkaiseen pitkänmatikan luokkaan. Muistelen, että luokkatoverini
kunnostautuivat ainoastaan pontikankeitossa, joka lienee nyt jo
vanhentunut rikos.
Mutta äsken uutisissa kerrottiin, että luokallani ollut Esko-Pekka
Tiitinen on voittanut Junior Finlandian kirjallaan Villapäät. Tiituli
lähtenee myös vahvana ennakkosuosikkina tavoittelemaan
Savonia-kirjallisuuspalkintoa. Viime vuonna sen voitti myös Suonenjoella
syntynyt Markku Turunen.
Muistanpa, että Tiituli oli kouluaikaan hyvin monipuolisesti lahjakas.
Uutisissa kerrottiin, että kirjailija Tiitinen tunnetaan myös
kuvataiteilijana, mutta kouluaikaan hänet tunnettiin ennen kaikkea
muusikkona. Ja jalkapallossakin hän oli haka.
Kun tuossa pari vuotta sitten Kuopiossa nähtiin, niin mainitsin asiasta.
Kerroin, että jos vain minun kaltaiseni valmentaja olisi saanut treenata
häntä edes puolisen vuotta ja jos vain miehelle kehitettäisiin jostain
edes puolisen metriä lisää pituutta, niin ei olisi mitään vaikeuksia
sijoittaa häntä vielä nytkään Keski-Euroopan rahakentille.
Kommentit (1)
Maria Åkerblom 26.11.2008, 19:18
Psykiatrian dosentti Hannu Lauerma luennoi eilen yliopistolla
uskomuslääkinnästä ja siihen liittyvästä huijauksesta. Esimerkkejä oli
paljon eikä hänen kuulemma tarvinnut liioitella tapauksista kertoessaan.
Esimerkiksi Maria Åkerblomin tarinassa olisi ainesta elokuvaksi.
Köyhä mökintyttö Maria aloitti uransa hurmossaarnaajana, ja ilmeisesti hän
hallitsi myös hypnoosin käytön – muuten tapausten kulkua on vaikea
ymmärtää. Niinpä hän ei ollutkaan pitkään köyhä, vaan onnistui
synnyttämänsä uskonlahkon avulla huijaamaan itselleen parikymmentä
maatilaa kotipuolestaan Pohjanmaalta.
Paikkakunnan nimismies yritti puuttua tapahtumien kulkuun, mutta Åkerblom
sai merkillisillä kyvyillään neljä kannattajaansa, nuhteetonta ja
kristillistä kansalaista, ampumaan vallesmannia neljä kertaa ja vielä
tämän tytärtäkin kaksi kertaa. Ammutut säilyivät ihmeen kaupalla hengissä.
Lahkojohtaja tuomittiin tapauksesta vankilaan vuosiksi, mutta rahoja ei
koskaan saatu takaisin. Niinpä vapauduttuaan Åkerblom siirtyi
liike-elämään ja osti itselleen mm. oman parkettitehtaan. Hän kuoli vasta
1983 arvostettuna liikenaisena ja koirankasvattajana.
Lisätietoa aiheesta löytyy esimerkiksi täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maria_%C3%85kerblom
Lisäksi rohkenen suositella arvoisaa lukijaa tutustumaan Radio Kantin
nettitarjontaan. Aikansa harhailtuaan ohjelmista löytyvät mm. Esko
Valtaojan, Kari-Pekka Kyrön ja Jukka Virtasen luennot, joiden
kuuntelemista rohkenen suositella. Varmaankin lähi päivinä sinne ilmestyy
myös Hannu Lauerman esitelmä. Radio Kantin nettiosoite on seuraava:
http://www.kantti.net/luennot/2006/ikaantyvienyo/index.shtml
Kommentit (0)
Lajin määrityksiä 25.11.2008, 17:57
Kun viimeksi raportoin Uukuniemeltä, olin törmännyt biisonilaumaan. Vähän
myöhemmin kesällä törmäsin tähän bischonilaumaan. Myös piisameihin olen
elämmässäni törmäillyt, mutta piisami ja biisonihan ovat melkein sama
asia.
Muuten kun kymmenisen vuotta sitten maamme taivaalla lenteli
kuningasmerikotka, luki lehdessä, että se oli nähty syömässä jäällä sulan
reunalla biisonin raatoa. Luultavasti kaupunkilaistoimittajan
päässä olivat lajit seonneet. Syötävänä oli luultavasti piisami.
Mutta ihmiset ovat kovia näkemään luonnossa ihmeellisiä asioita.
Lintutieteellisten yhdistysten liiton toimisto oli kuningasmerikotkan
lentelyn aikaan Heinolassa ja toiminnanjohtaja Ruottisen Osmolle oli
tullut Helsingistä soitto, jossa väitettiin, että kyseinen uljas lintu
istuu parasta aikaa yhden ostoskeskoksen katolla.
Kun Osmo ei oikein asiaa mukisematta suostunut uskomaan, vakuutti
soittaja, että kyllä se varmasti kuningasmerikotka on. Iso lintu kuin
mikäkin ja huutaa, että huhuu, huhuu. Mainittakoon, että
kuningasmerikotkalla on muistaakseni siipiväli kolmisen metriä ja lisäksi
sillä on puolimetrinen punainen noukka.
Itsekin kerran bischoniani Dingeä ulkoiluttaessa törmäsin puistossa
vanhaan pappaan, joka oli juuri havainnut ilveksen puussa. Niitä eleli
silloin Heinolan lähistöllä ja ihmiset olivat virittyneet niitä näkemään.
Kun väitin vanhukselle, että taitaa tuo ilves olla kollikissa, niin pappa
tuohtui, että ”kyllä se ilves on ja pitkähäntäinen onkin!”
Kommentit (0)
Karjala takaisin! 24.11.2008, 18:35
Ikiradikaali professori Matti Klinge jaksaa yllättää. Mies inhoaa Usa:n ja
Ranskan moukkamaisia valtion päämiehiä, mutta kahdesta lähimmästä
itäisestä naapuristamme, eli Venäjältä ja Kiinasta löytyy paljon hyvää.
Edes Kiinan Tiibetin politiikka ei saa professorin tuomiota. Ja Venäjän
politiikassa hän on perinteisellä vanhasuomalaisella Paasikiven-Kekkosen
linjalla.
Karjalan asiaan Klingen viimeisimmästä kirjasta löytyy oikeasti
mielenkiintoista tietoa. Taarin vallan aikaanhan koko Karjalan kannas
liitettiin autonomiseen Suomeen. Mutta meikäläisiäpä tämä ei tyydyttänyt.
Silloiset Suomen vahvat miehet Viipurin maaherra Stjernvall ja
valtiosihteeri Rehbinder pitivät aluetta kirottuna lääninä, jonka Taivas
vihassaan on meille antanut. He halusivat, että osa Kannasta palautetaan
takaisin Venäjälle, mutta Aleksanteri ei siihen suostunut.
Sama idea yritettiin sitten toteuttaa vielä 1911, jolloin Nikolai II
kuitenkin lopuksi peruutti jo valmiin hankkeen. Tietenkin
suomalaisten toiminnan taustalla oli se, ettei meikäläisten realistisen
arvion mukaan Suomen itsenäisyys voinut tulla kysymykseen, mikäli
valtakunnan itäraja ulottuisi Venäjän pääkaupungin liepeille.
Kommentit (0)
Melkein Parikkalan poika 23.11.2008, 17:29
Täysin Uukuniemestä ei päästä irti vieläkään. Kylä kuuluu nimittäin
nykyään Parikkalaan, joka taas on päivän teemana.
Kuten olen jo aiemmin kertonut, historiatiede on pystynyt todistamaan,
että Usan presidenteistä Nixon oli Kiuruveden Nikkisiä (ehkäpä
keihäänheittäjäsukua), ja Bushit Säämingin Halttusia. Venäjän Romanovit
ovat Kuopion Kauhasia ja Venäjän historian merkittävin sotapäällikkö
Suvorov oli Savon Suhosia, kuten myös Ruosin pitkäaikainen pääministeri
Tage Erlander. Huhutaan myös, että Ruotsin kuninkaallisissa on pisara
savolaisverta. Se tippa on erään juvalaisen tallimestarin peruja, jonka
apuun hovissa piti turvautua, koska itse kuningas ei paljoa tytöistä
piitannut.
Nyt professori Matti Klinge, joka yläsavolaisista sukujuuristaan
huolimatta ei ole mikään rento jätkäpoika, viimeisimmässä kirjassaan
Nainen kävi parvekkeella, pohdiskelee sitä, etteikö myös Neuvostoliiton
merkittävä ylipäällikkö marsalkka Mihail Tuhatsevski vallan mainiosti
voisi olla Parikkalan Europeuksia. Nimittäin sen niminen Parikkalan tyttö
naitiin Tuhatsevskien sukuun. Lopulta Klinge joutuu myöntämään, että neiti
Europeus olikin ainoastaan marsalkan vaarin veljen vaimo. Hän ei siis
ollutkaan ylipäällikön mummo. Maailmanhistoria olisi varmaankin saanut
toisen käänteen, mikäli Stalin ei olisi juuri Maailamnsodan alla
ammuttanut vaarallisinta kilpailijaansa, joka vielä teloitusryhmän edessä
ymmärsi huutaa eläköötä murhaajalleen.
Muuten uukuniemeläiset viäntävät siihen malliin, että pitäisin heitä
savolaisina. Kyllä ne Tiaisten, Härkösten ja Hämäläisten esi-isät ovat
tulleet Savonlinnan puolesta. Parikkalalaisten etnistä alkuperää en pysty
tarkasti määrittelemään. Karjalan ja Savon raja taitaa puhutusta murteesta
päätellen kulkea, jossain kunnan sisällä.
Saas nähdä, koska löydetään Barak Obaman savolaisjuuret. Kun tarkemmin
katsoo, mies näyttää aika paljon tyypilliseltä halakometässä
ahavoituneelta itäsuomalaiselta pienviljelijä-metsurilta.
Kommentit (0)
Kesäteatteria 22.11.2008, 18:53
Tulipa päivällä tavattua uukuniemeläisiä teatteriharrastajia Kuopion
torilla. Olivat tulleet katsomaan Herrojen Eevaa. Matka taisi olla
palkinto viime kesän Hilman päivistä. Uukuniemellä on kuulemma paljon
lunta ja Pyhäjärvi riitteessä.
Innokkaita kulttuuri-ihmisiä ovat nämä karjalaiset. 500 asukkaan kylä on
varmaankin jo kymmenenä kesänä peräkkäin onnistunut organisoimaan
merkittävää omaehtoistakultturia. Tässäpä olisi jutunjuurta vaikka TV:n
kulttuuritoimitukselle. Harmi, ettei näytelmien esityksiä ole kuvattu
videolle. Ostaisinpa sellaisen välittömästi.
Muistan nähneeni ainakin seuraavat näytelmät: Viulun soittaja katolla, 20
hopearahaa, Evakkomatka, Ukon vakat, Neljä ruusua, Tukkijoella,
Huutokauppa, Pikku-Pietarin piha ja viimekesäisen Hilman päivät. Mukana on
melkoisen vaativiakin esityksiä, ei mitään perinteistä
kesäteatterihömppää. Löytyyköhän mistään muualta maastamme moista, ehkä
Antiikin ajan kreikkalaiset olivat yhtä innokkaita. Noin 10 % kyläläisistä
on mukana näytelmien teossa ja yleisöä on monta kertaa enemmän kuin
kylässä asukkaita.
Ilmastollisista syistä esitykset ovat olleet viime vuosina Nuorisoseuran
talolla, mutta niin suuri on kultturinnälkä varsinkin kesäasukkaiden
parissa, etteivät kaikki halukkaat mahdu katsomoon.
Kommentit (0)
Ja vatut 21.11.2008, 22:29
Tähän asti maailman hauskin uutinen on ollut se, kun viime vuonna
kuopiolainen rouva juuttui takapuolestaan kallioleikkaukseen.
Pelastusoperaation ajan hän arvosteli suoritettuja toimenpiteitä
äänekkäästi.
Mutta nyt Laihialta kuuluu kummia. Viikon uutistapahtumia Iltasanomien
nettiversiosta tutkiessani luin, että muudan kiivastunut aviomies oli
kostanut paikkakunnan papille pahimmalla mahdollisella laihialaisella
tavalla sen, että oli yllättänyt tämän antamassa autossaan sielunhoitoa
aviomiehen vaimolle. Hurjistunut mies oli reagoinut asiaan julmasti. Hän
oli liiskannut kaksi litraa kalliita vadelmia pappismiehen tuulilasiin.
Uutinen ei kerro, olivatko kysymyksessä puutarha- vai metsävadelmat.
Ikävä kyllä kosto ei rajoittunut tähän. Mies rikkoi kirveellä myös auton
umpiot. Henkilövahingoiltakaan ei täysin vältytty, koska pakoon pötkinyt
hengenmies nyrjäytti jalkansa.
Kommentit (2)
Tietofinlandia 20.11.2008, 20:17
Marjo T. Nurmisen Tiedon tyttäret voitti Tietofinlandian. Parina
edellisenä iltana käsittelemäni Ruma sota selviytyi kuitenkin finaaliin
eli viiden parhaan joukkoon. Itse toivoin sen voittavan, koska kirja
kytkeytyy vahvasti myös Heinolaan.
Nimittäin heinolalaisen Veikko Pystysen ansiokasta kirjaa Ylitin rajajoen
klo 9.18 lainataan Näreen ja Kirveen toimittamassa teoksessa
kiitettävästi. No ehkä kuitenkin Väinö Linna on ykkönen ja Pystynen vasta
kakkonen. Veikon kerronnan arvoa nostaa kuitenkin se, että hän puhuu
rehellisesti kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun taas Linnalta lainattu
teksti on valtaosin sepitettä.
Varsinkin Pystysen huolestuneet havainnot kansamme sukupuolimoraalin
heikkenemisestä sota-aikana noteerataan korkealle. Korostettakoon, että
kertoja tosin ainoastaan rehellisesti ja kiihkottomasti kuvaa sivusta
näkemäänsä, itse hän ei touhuun osallistu. Hän kertoo mm. kokemuksestaan
Viipurissa, missä eräs tyttö piti vastaanottoa Punaisen Ristin
koppiautossa, joka oli häpeämättömästi pysäköity armeijan harjoituskentän
laidalle. Veikko nimittää uuteen tarkoitukseen muutettua ambulanssia
naima-autoksi.
Itse odotin, että Ruma sota-kirjassa olisi kerrottu tapauksesta, jossa
Itä-Hämeen miehet yrittivät kesäkuussa -44 estää Viipurin Alkon varastojen
päätymisen vihollisen käsiin. Minulle on kerrottu, että paikalle saapui
korkea-arvoinen upseeri, joka yritti estää evakuointitoimet. Eräs nimeltä
mainittu Mäntyharjun mies ampui upseerin. Virallinen sotahistoria ei näytä
tuntevan tapausta.
Kommentit (0)
Majuri Kurt Erik Bäckman 19.11.2008, 20:20
Vieläkään ei päästä eroon urheilu-, sota- ja rikoshistoriasta. Kauniiden
naissotahistorioitsijoiden Sari Näreen ja Jenni Kirveen kirjassa Ruma sota
kerrotaan myös majuri Kurt Erik Bäckmanin tapauksesta.
Urheiluhistoriaan asia kytkeytyy sikäli, että Bäckmanin pataljoona liittyy
vankasti maamme juoksu-urheilun kunniakkaaseen historiaan. Tämän
pataljoonan piti nimittin puolustaa kesällä -44 Viipuria, mutta ei siinä
täysin onnistunut. Sen sijaan Kannaksen halkijuoksu sujui paremmin.
Sotahistoriaan tapaus liittyy sikäli, että Viipurin menetys oli
Mannerheimin mukaan Suomen sotahistorian suurin skandaali. Kenraali Airon,
joka johti maamme sotatoimia, sillä aikaa kun Marski johti sotaa, oli sen
sijaan sitä mieltä, että oli parempi, että tapaus oli vain suuri skandaali
eikä suuri katastrofi, joksi se olisi voinut muodostua.
Rikoshistoriaan majuri Bäckman liittyy sikäli, että Viipurin menetyksen
jälkeen hänet tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi vankilaan
varomattomuudesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta, koska oli
menettänyt joukkojensa hallinnan ja paennut komentopaikaltaan. Bäckman
ampui itsensä, ennen kuin tuomio sai lainvoiman. Sen sijaan
työmaajuopottelusta häntä ei tuomittu, vaikka aihetta olisi ilmeisesti
ollut.
Ruma sota kirja nimittäin paljastaa, että pataljoonan komentaja joi
pullollisen kirkasta viinaa päivässä ja lisäksi öisin meni kaksi putelia.
Ilmari Turjan mukaan mies piti kiinni viinoistaan kuin aarteesta, ei
tarjonnut niitä kenellekään ja jopa osaston yhteiset joulujuomat katosivat
parempiin suihin. Voidaan siis perustellusti todeta, että Kurt Erik
Bäckman oli erinomaisen pitkälle alkoholisoitunut ihminen. Kummalliselta
tuntuu, että hänet sijoitettiin hyvin tärkeään ja vastuulliseen tehtävään
sen sijaan, että mies olisi ohjattu hoitoon.
Kommentit (0)
Adolf Ehrnrooth 18.11.2008, 18:20
Jatkamme nyt urheilu- ja sotahistoriallista sarjaamme. On tietenkin
pyhäinhäväistys paljastaa, että kenraali Adolf Ehrnrooth kaikessa Mikko
Niskasmaisessa mahtipontisuudessaan, oli minusta koominen hahmo. Juuri
sellainen, jolle toinen tunnettu Suomen sotilas, eli sotamies Vanhala,
olisi päästellyt monet hihitykset.
Tietysti Ehrnrooth oli urhoollinen sotilas, mutta lisäksi hän oli myös
olympiaurheilija. Vuoden -48 Lontoon kisoissa hän oli kenttäratsastuksessa
20.. Siihen aikaan olympialaisissa ei vielä ollut dopingtestejä. se oli
hyvä se, koska kenraalillamme olisi saattanut olla testissä ongelmia.
Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittamassa Ruma sota-teoksessa
paljastetaan, että Ehrnrooth (tosin nimeksi mainitaan Ehnrooth, joka
varmaan on skandaali, mikäli Matti Klinge sen havaitsee) oli
Suurhyökkäyksen aikaan koukussa amfetamiiniin. Akateemikko Matti Kuusen
todistajan lausunnon mukaan silloinen eversti pysyi päivisin
toimintakunnossa amfetamiinin avulla. Öisin hän taas tarvitsi unilääkettä
pystyäkseen nukkumaan. Aamuisin häntä oli erittäin vaikea saada hereille
ja herättyään mies oli hyvin,hyvin kiukkuinen.
Kerran Ehrnrooth jouduttiin suurella työllä herättämään, koska Äyräpään
kirkonmäellä olivat saarroksiin jääneet suomalaiset nostaneet valkoisen
lipun. Lähes tajuton eversti reagoi määräämällä tykkipatteriston iskun,
vaikka ilmeisesti osa puolustajista oli vielä jatkamassa taistelua. Lienee
ainut kertainen tapaus maamme sotahistoriassa.
Tämä tapaus mainitaan myös vuosi sitten ilmestyneessä kirjassa Jatkosota
Puna-armeijan silmin. Siinäkin julkaisussa kauhistellaan huumepöllyssä
oleen komentajan raakuutta. Vastaavaa ja pahempaakin kyllä tapahtunut
myös naapurin puolella Ainakin tsaarin aikaan, sillä Mannerheimin
elämänkerrassa kerrotaan, että Ensimmäisen maailmansodan melskeissä hän
määräsi oman tykistönsä tulittamaan niskuroivia miehiään. Marski ja
Ehrnrooth olivat sekä sukulaismiehiä että sukulaissieluja.
Kommentit (0)
Nettikirjasto 18.11.2008, 18:18
Eipä löydy Netistä Elias Lönnrotin päiväkirjoja. Nimittäin sivutessani
eilen aihetta ”Heinola kaunokirjallisuudessa”, tuli mieleeni, että pitää
tarkistaa, muistanko yhden jutun oikein. Voisin nimittäin kaksi sormea
vaikka missä, vannoa, että Kalevalan kirjoittaja mainitsi entisen
kotikaupunkini päiväkirjassaan. Hän nimittäin juosta hilppasi Heinolan
läpi noin vuonna 1838 ja uskalsi pysähtyä vasta Lusissa. Siinä
hölkötellessään hän ihmetteli itähämäläisten alkukantaisuutta ja
raakalaismaisuutta.
Vaikka en löytänyt Eliaksen päiväkirjaa, niin löysin vielä
mielenkiintoisempaa. Nimittäin tuhansia merkittäviä kaunokirjallisuutemme
helmiä on luettavissa sähkömagneettisessa muodossa seuraavasta
nettiosoitteesta:
http://www.gutenberg.org/browse/languages/fi
Kun napautatte ylläolevaa, rävähtää etusivu, jossa kirjailijat ovat
aakkosjärjestyksessä, sitten näpsäytätte Base Directory/files-palkkia ja
sen jälkeen kohtaa txt.
Sieltä löytyy esimerkiksi Aleksis Kiven, Juhani Ahon, Joel Lehtosen ja
Eino Leinon lähes koko tuotanto. Huomattakoon, että Kivi on Hämeestä,
mutta muut taetavat olla Savon poekia. Leinokin muistaakseni taustaltaan
Itä-Suomen Mustosia; siis samaa sukua, kuin kirjailijaa vähän tunnetumpi
voimailija Boogie Mustonen, jonka poika Anton on Kupsin A-junnujen
kantavia voimia.
Katsokaapa, miten Vänrikki Stoolin tarinoista löytyy kaksi eri versiota,
elikkä Cajanderin ja Mannisen käännökset. Niissä Maamme-laulunkin sanat
eroavat toisistaan. Muuten sikäli 60-luvun radikalismi ulottui myös
Kärkkäälän alakansakouluun, vaikka se jäikin meiltä valtaamatta, että
Stoolin tarinoita ei ikäluokkani enää opetellut ulkoa, kuten aiemmat
polvet tekivät. Täytyypä paikata tämä aukko sivistyksessäni Internetin
avulla.
Kommentit (1)
Lauri 24.11.2008, 18:16
Tuosta hämäläisten harrastamasta täyskontaktilajista sen verran, että
Seitsemässä veljeksessä on asiasta eloisa kuvaus. Jukolan veljekset olivat
päässeet Impivaarassa metsittymään niin pahasti, että viikonpäivät eivät
olleet täsin oikein päivittyneet miesten kovalevyille. Kerran he tulivat
jumalattoman elämänsä vuoksi synnintuntoon siinä määrin, että lähtivät
miehissä kirkkoon hakemaan virkistystä sieluilleen.
Matkalla he törmäsivät Toukolan sakkiin, jota kovasti huvitti, että
veljekset olivat maanantaina kirkkoreissulla. Impivaaran metsäläiset eivät
tässä tilanteessa hallinneet smalltalkkia, vaan vaihtoivat
hartausvälineensä kiireellä aidanseipäisiin ja ryntäsivät antamaan
asennekasvatusta pilkkaajilleen. Suuri yllätys Kiven tarinassa on se, että
veljeksistä taiteellisesti lahjakkain, eli Lauri, oli se, joka riehui
kaikista hurjimmin; ei siis Juhani, tai Tuomas, joihin vedonlyöjät
olisivat tässä asiassa satsanneet. Terävä havainto kirjailijalta. Monta
kertaa taiteellisesti herkät ihmiset ovat käytöksessään arvaamattomian ja
piittaamattomia.
Muistelenpa, että tapauksen jälkeen Jukolan pojat vaipuivat niin suureen
epätoivoon, että päättivät muuttaa Heinolaan. Tarkemmin sanottuna
kaupungin pataljoonan palvelukseen, jossa he arvelivat kaltaisiaan
väkivallan ammattilaisia tarvittavan. Onneksi muuttomatkalla vastaan tuli
kanttori, joka puhui pojille järkeä ja sei heidät kääntymään.
Muuten Timo. K. Mukan elämän kerrassa 100 vuotta myöhemmin kerrotaan, että
vajotessaan kotikunnassaan Pellossa ihmisten halveksimana kaikkein
syvimpään masennukseensa, ilmoitti myös hän olevansa valmis muuttamaan
ihan minne tahansa, vaikka Heinolaan.
Kommentit (1)
Viitakemies 15.11.2008, 19:48
Öylösestä Nuijasota-aiheesta pulpahti mieleeni, että lehtijutun mukaan
entisessä kotikaupungissani Heinolassa oli ajauduttu suureen
joukkotappeluun, jossa taisteluvälineenä oli käytetty jopa viikatetta.
Vielä siis näyttää nykynuorisokin kunnioittavan vanhoja perinteitä.
Luulisi, että sekä kylätappelut että viikatteet olisivat jääneet
historiaan. Varsinkin tuo viikatteen kaltaisen teräaseen käyttö
arveluttaa. Välineen käsittely vaatii tekniikkaa ja helposti
taitamaton kaataa sillä omistakin riveistä miestä kuin heinää.
Muuten Savossa taidetaan sanoa mieluummin viitake kuin viikate. Muistelen,
että savonmurteella hevimusiikkia esittävän maineikkaan kuopiolaisen
Verjnuarmu-yhtyeen vokalistikin on taiteilijanimeltään Viitakemies.
Toivotaan, että pojat nähdään vielä joskus Euroviisuissa puolustamassa
sinivalkoisia värejä.
Luulen, että tuo kylätappeluperinne liittyy vahvasti Länsi-Suomeen ja
varsinkin Hämeeseen. Itä-Suomessa erimielisyydet on mieluummin ratkaistu
tyhjänpäiväisellä suunsoitolla ja leukojenlouskutuksella. Idässä väestökin
on asunut niin harvassa, että kunnollisten joukkueiden muodostaminen on
ollut vaikeaa.
Luin tuossa Jaakko Syrjän Väinö Linna-elämänkerran ja siitä ilmeni, että
ainakin Hämeen Urjalassa oli ollut ylimuistoisena tapana, että
rippikoulupojat järjestivät viimeisenä koulupäivänä hirmuisen kylien
välisen joukkotappelun. Paikallinen väestö piti sitä täysin hyväksyttävänä
toimintona. Ehkä se oli samankaltainen miehistymisrituaali, jollaisia
villit alkuasukasheimot järjestävät mustan Afrikan sademetsän viitakoissa.
Kommentit (0)
Esko Kolehmainen 14.11.2008, 22:19
Jukka Virtasen teoria siitä, että Jämsänkoski sai savolaisasutuksensa
Nuijasodan seurauksena ei pidä paikkaansa. Sen sijaan syy siihen, miksi
savolaiset asuttivat puoli Suomea, Länsi-Ruotsin ja osan Amerikkaa, oli
se, että heillä oli hallussaan sen aikainen huipputekniikka eli kyky
kasketa havumetsiä. Kaskiruis saattoi tuottaa yhden kylvetyn jyvän tilalle
kymmeniä uusia.
Jos olisin nuorempi, alkaisin opiskelemaan historiaa ja ryhtyisin
tutkimaan muinaisten esi-isien maailman valloitusta. Onhan se
mielenkiintoinen asia, että 400 vuotta sitten ihmiset muuttivat kaikkinen
tavaroineen ja karjoineen silloisten surkeiden liikenneyhteyksien ja
puutteellisen tiedonvälityksen aikaan vaikkapa tuhannen kilometrin päähän
Ruotsin ja Norjan rajoille asumattomaan korpeen.
Nuijasodassa savolaiset olivat innokkaasti mukana kapinassa. Niinpä puolet
taloista autioitui ja tämä selittänee vielä nykyäänkin alueella
vallitsevan epäilyn kaikkia herrojen kotkotuksia kohtaan. Heikki
Ylikankaan tutkimuksista paljastuu, että tärkeä Nuijasota johtaja oli
Erämaan Esko eli Eskil Uttermark. Kotiseudullaan Suonenjoella mies
tunnettiin Esko Kolehmaisena. Hn oli itäsuomalaisten vastine pohjalaisten
Jaakko Ilkalle.
Muuten Esko Kolehmaisen eli Eskil Uttermarkin jälkeläiset tunnetaan
Markkasina. Se on savolaistunut muunnelma Uttermarkista. Äitini puolelta
olen Könösiä ja mainittakoon, että tuolta netistä löytyy erään Könösen
nettisivuilta tieto, että eräiden jäykkäliikkeisten Kolehmaisten sukunimi
muuttui Könöseksi. Könönen nimittäin tarkoittaa jäykkäliikkeistä henkilöä
elikkä könöttäjää.
Tämä piirre on suvussa säilynyt myöhemmissäkin polvissa. Niinpä suvun
suurjuoksijasta Salamo Könösestä, jolla oli joskus 40-luvulla
maratonjuoksun maailman nopein aika, eräs merkittävä urheiluhistoriateos
mainitsee, että ”jäykästi juokseva, mutta sitkeä”.
Kommentit (0)
Ihmisen viat 14.11.2008, 21:11
Taas oli Kaupungintalon juhlasali täpötäynnä. Arkkipiispa Leon vieraana
oli viihdetaiteilija Jukka Virtanen. Hän puhui ihmisen vioista. Niitä
riittää. Se on hyvä se, koska virheetön ihminen on vastenmielinen olento.
Sen sijaan, jos yksilössä on vähänkin särmää ja vääntöä, muuttuu hän
mielenkiintoiseksi.
Mielenkiintoinen ihminen on Jukka Virtanen. Hän ei edes yritä salata
vikojaan. Niinpä hän onkin maamme johtavia viihde-, hevos- ja
palloilumiehiä. Palloilusaavutuksista merkittävin on Kupittaan
mielisairaalan pöytätennismestaruus. Muistelmakirjassa hän kertoo, että
kovassa loppuottelussa oli vastassa eräs urheilussa kiellettyjen
lisäaineiden vuoksi päänsä sotkenut pikajuoksijalupaus. Luennon jälkeen
kävin kysymässä hopeaa voittaneen nimeä, mutta sitä Virtanen ei muistanut.
Hän on viimeisen päälle herrasmies.
Jukka Virtanen kertoi pärjänneensä Savossa hyvin. Hän hallitsee seudun
kielen, koska kaukana lännessä sijaitseva kotikaupunki Jämsänkoski kuuluu
vielä savolaismurteiden alueeseen ainakin miesten kielen osalta. Naiset
haastavat hämettä.
Virtasen mukaan ilmiön selityksenä on, että Nuijasota vei hänen
kotiseudultaan miespuolisen väestön ja tilalle kiiruhtivat Savon uroot.
Se vaikuttaa sikäläisten herrojen puheessa vielä 410 vuotta myöhemminkin
siinä määrin, että esimerkiksi Jukka Virtanen on monta kertaa pystynyt
toimimaan menestyksellisesti tulkkinan savolaisten ja ihmisten välisissä
keskusteluissa.
Kommentit (0)
Kirkkorouva 12.11.2008, 20:36
Maamme seurakuntaelämässä taas sattuu ja tapahtuu. Imatran kirkkoherra
haluaisikin tulla kirkkorouvaksi, mutta se ei näytä hänen
piispaesimiehelleen jostain syystä käyvän. Odottelen, että löytyykö
Raamatusta paljonkin tukea tälle näkemykselle. Tapaus saattaa tuntua
hupaisaltakin, mutta onhan se varmasti ollut melkoinen tragedia naimisissa
olevalle kirkkoherralle, joka aamulla kahvipöydässä kertoo rouvalleen
vähän vaikean oloisena, että minulla taitaa olla tänään vähän asiantynkää
terveyskeskukseen…
Meillä Kuopiossa muudan opettaja vaihtoi erään kesäloman aikana
sukupuoltaan ja Savossa vain todettiin, että haetanneeko tuo mittään. Ja
nyt tämä hemaiseva nainen oli kunnallisvaalien ääniharava. Ilmeisesti
äänestäjät luottivat hänen laaja-alaiseen kokemukseensa yhteiskunnallisten
asioiden tarkastelemisesta eri näkövinkkeleistä.
Nyt kun naisilla näyttää olevan vaikea edetä kirkon hierarkiassa,
kannattaisi jonkun feministiteologin kokeilla sukupuolen vaihdosta. Ehkä
se avaisi tien vaikka kirkkoherraksi. Ja sitä paitsi luulisi, että
naisilla tuon asian käytännön järjestelytkin olisivat yksinkertaisempia.
Kai sitä nyt tiukan paikan tullen jotain liimattavia implantteja löytyy,
jotka tyydyttäisivät vaikka ahdasmielistä piispaa.
Kommentit (0)
Maailman vahvin mies 11.11.2008, 17:49
Muistan, kuinka ennen suomalaisen voittaessa minkä tahansa
maailmanmestaruuden, kajautti silloinen höyryradio Porilaisten
marssin. Eilen Mullikassa oli urheilusivulla pieni juttu, että
kuopiolainen Jari Martikainen on voittanut superraskaansarjan voimanoston
maailmanmestaruuden. Kuopiosta löytyy siis monien muiden ihmeiden lisäksi
myös maailman vahvin mies.
Tämän päivän Mullikassa sitten kerrottiin, että tuore maailmanmestari
palasi voittajana kotiin ja lentoasemalla näytti valokuvasta päätellen
olleen paikalla sankaria vastaanottamassa vaimo ja kiinan harjakoira.
Jotenkin tuntuu siltä, että jos suomalainen alkaa menestyä hiihdossa tai
voimailulajeissa, suuri ja monta kertaa yllättävän asiantunteva
urheiluväki alkaa häpeämään. Voimanostokaan ei taida olla
kaikista hyvämaineisin urheilumuoto.
Savon Sanomat haastatteli voimanostoliiton puheenjohtajaa, joka
on yllättävästi nimeltään Kalevi Sorsa; lieneekö poliitikkosukua. (Muuten
jostain syystä poliitikot pyrkivät urheilussa johtotehtäviin. Kun Jari
Räsäsen kunnianloukkaus asiassa jaettiin korvauksia, oli rahaa pyytämässä
monta sellaista huippupoliitikkoa, joiden ainut meriitti taisi olla, että
he omistivat sukset). Puheenjohtaja Sorsa vakuutti, että ne ovat
höpöpuheita, että tässä lajissa mukamas dopataan. Mitään muuta lajiryhmää
ei testata yhtä paljon. Ja puhdas lajihan se voimanosto sitten varmaan
huipputasolla nykyään onkin. Kukapa uskaltaa edes muuta epäillä.
Sponsorirahaa on siis tulossa asian harrastajille vino pino.
Kuopiossa vieraillut Kari-Pekka Kyrö ilmoitti seuraavansa nykyään
innokkaasti ammattipyöräilyä, sillä tässä lajissa ei tarvitse epäillä,
että joku puhdas urheilija olisi mukana sotkemassa kilpailuja. Ja kaiken
maailman voimamieskilpailuja tulee telkkarista solkenaan eivätkä eettiset
kysymykset näytä yleisöä askarruttavan pätkän vertaa. Miksi ihmeessä
hiihdolta tai vaikkapa pesäpallolta vaaditaan sitten niin paljon
moraalisia arvoja.
Kommentit (0)
Tauno V. Mäki 12.11.2008, 20:30
Jatketaanpa sota- ja urheiluhistorialla. Muistan maa- ja
metsätalousministeriön ylijohtaja Tauno V. Mäen perusjoviaalin oloisena
rupattelevana ja eräkirjoja kirjoittelevana miehenä, joka oli tavallaan
valtakunnan johtava erämies ja tässä ominaisuudessa hän oli myös UKK:n
vakituinen kalastus- ja metsästyskaveri. Mäki oli taitava ampuja ja voitti
mm. olympiapronssia Helsingin kisojen hirviammunnassa.
Oula Sivennoisen väitöskirja Salaiset aseveljet, joka käsittelee Suomen ja
Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyötä 1933 – 1944, paljastaa Tauno V.
Mäestä, ettei hän ollut pelkästään lupsakka kansanmies. Hän toimi myös
Sallassa sijainneen karmean sotavankileirin päällikkönä. Laitos
näyttää toteuttaneen täysin saksalaista tuhoamisleiriperiaatetta.
Wikipedia on nopeasti tässä asiassa päivitetty, joten lainataanpa sitä.
”Jatkosodan aikana Mäki, silloiselta sotilasarvoltaan luutnantti, toimi
Pohjois-Suomessa saksalaisten rintamavastuualueella Sallan alueen
suomalaisenapaikalliskomendanttina. Mäki toimi samalla myös alueella
olevan Sallatunturinkupeessa sijainneen sotavankileiri 9F komendanttina.
Historiantutkija Oula Silvennoisen mukaan Mäki tällöin kyyditsi
erään Valpon virkailijan kanssa leiristä väkisin ulos
sotavangin, ukrainalaisen Grigori Bondasin, ja myöhemmin ilmoitti, että
vanki oli ammuttu pakoon pyrkiessään. Silvennoinen viittaa
mahdollisuuteen, että vanki olisi ammuttu tarkoituksellisesti.”
Wikipedia vaikenee siitä, että kyseisellä vankileirillä syttyi myös
nälkäkapina, joka tukahdutettiin verisesti. Antautuneita vankeja ehdittiin
jo kostoksi teloittaa kasapäihin, ennen kuin Tauno V. Mäki keskeytti
verilöylyn. Asiaa käsiteltiin heti sodan jälkeen kenttäoikeudessa, jossa
Mäki tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen 20 sotavangin
kuolemantuottamuksesta ja varomattomuudesta tapahtuneesta virkarikoksesta.
Mäki haki kuitenkin muutosta tuomioonsa ja sai pari vuotta myöhemmin
sotaylioikeudelta vapauttavan päätöksen.
Kommentit (0)
Pilkkihaalari 09.11.2008, 17:44
Hyvältä näyttää. Toukkapurkki pysyy jo ihan jämäkästi sitkeän teräsjään
päällä. Pilkkikausi on siis alkamassa. Riitettä on jo sen verran, että
arvaan, millaisia otsikoita on taas Mullikan kotimaan tapahtumien sivulla
hyvin pienellä kirjasinkoolla. Jostain merkillisestä syystä ainoastaan
itäsuomalaiset ja venäläiset kalamiehet hukkuvat heikkoihin jäihin. En
muista, että yksikään länsisuomalainen tai ainakaan ruotsinkielinen olisi
antanut henkensä tämän arvokkaan harrastuksen puolesta.
Joka kesä olen Uukuniemellä hyvän naapurin Jääskeläisen Erkin kanssa
tuijotellut Pyhäjärven selälle ja suunnitellut, miten lähdetään
kolkkamatikalle heti, kun ensijää vähänkin kantaa. Ei ole tullut onneksi
lähdettyä. Erkin veli tosin lähti viime syksynä verkonlaskuun ja sukeltaja
haki miehen pois.
Muistanpa, että Heinolan palolaitoksen pojat suosittelivat pilkkimiehille,
että heidän on ehdottomasti käytettävä pilkkihaalaria. Siitä on hyvä
nostella innokkaita talvikalamiehiä sitten heinäkuulla; muuten ne
tuppaavat hajoamaan käsiin. Heinolan vedet ovat niin syviä ja
louhikkoisia, että sieltä on hukkuneita vaikea löytää, ennen kuin ne
nousevat pintaan. Muuten huippuseiväshyppääjä ja legendaarinen valmentaja
Valto Olenius on vieläkin löytymättä, vaikka tapauksesta on jo 25 vuotta.
Kommentit (0)
Alvar Rantalahti 07.11.2008, 22:02
Ja jatketaanpa sota- ja urheiluhistorialla. Joitain kuukausia sitten
kerroin suonenjokelaisen olympiavoittaja Kalle Jalkasen kaatumisesta. Hän
meni Jatkosodan alussa miinaan ja hänen komppanian päällikkönsä määräsi,
että tunnetun urheilusankarin kuolema oli kostettava surmaamalla neljä
sotavankia. Peruskiltti Kalle ei olisi tällaista koskaan hyväksynyt.
Sota katkaisi myös monen muun huippuhiihtäjän uran. Näin kävi myös Alvar
Rantalahdelle, joka vuoden -38 MM-kisoissa tuli 50 kilometrin kilpailussa
hopealle Kalle Jalkasen jälkeen. Tosin hän ei kuollut tai vammautunut
sodassa, kuten monelle kilpakaverille kävi. Teloittettu totuus-kirjassa
paljastetaan, että luutnantti Alvar Rantalahti tuomitti pian sodan jälkeen
vankeuteen kuolemantuottamuksesta.
Hän oli ampunut sotamies Juho Pietikäisen 31.7.-44 tämän puhuteltua
luutnanttia epäsotilaallisesti ja vastustettua Rantalahden toistamaa
käskyä. Korkein oikeus katsoi Rantalahden laiminlyöneen ottaa tilanteesta
riittävästi selkoa; Pietikäinen oli nimittäin kuulunut ryhmään, joka
Rantalahden tietämättä oli komennettu erilliseen tehtävään, joten vastaan
inttäminen tuntuu ymmärrettävältä.
Pitääpä muuten selvittää, oliko ammuttu sukua maailmankuuluille Puijon
Peipposille eli Pietikäisen vilkkaille veljeksille.
Kommentit (1)
S.O. Lindgren 06.11.2008, 19:46
Erikoinen isäinpäivä tulossa. Uutuuskirjaluettelosta ei löydy yhtään
sissi-iskusta huoltokeskukseen kertovaa teosta. Ilmeisesti
kaukopartioelämästä on jo kaikki kirjoitettu. Sen sijaan muutama erityisen
mielenkiintoinen sotahistoriallinen julkaisu on ilmestynyt ja eräistä
löytyy mielenkiintoisia yhtymäkohtia myös urheiluhistoriaan.
Ylikankaan teloituskirjan vastakappale Teloitettu totuus – kesä 1944
palautti mieleeni pienoiskivääriammunnan maailmanmestarin S.O. Lindgrenin.
Parhaiten tämä majuri muistetaan siitä, että hän ampui erittäin
kyseenalaisissa olosuhteissa sotamies Hytin. Korkeinoikeus vapautti hänet
murhasyytteestä, vaikka normaalilla oikeustajulla varustettu kansalainen
pitääkin tapausta selvänä murhana.
Lindgren oli itsekin huippu-urheilija, mutta urheiluväki muistaa hänet
myös siitä, että 50-luvun lopulla hän otti kiinni salametsästyksestä
epäiltynä mailleen eksyneen kaksinkertaisen olympiavoittaja Pentti
Linnosvuon. Pakenemisen estämiseksi olympiasankari määrättiin myös
laskemaan housut kinttuihin. Määräystä tehostettiin haulikolla. Mitähän
Freud ajattelisi tuostakin tapauksesta?
Uskon, että Lindgren oli Mika Waltarin esikuvana kirjassa Tähdet kertovat
komisaario Palmu esiintyvälle seinähullulle everstille, joka mm. oli
murhannut vaimonsa. Senkin tapauksen ainekset kirjailija taisi löytää
tosielämästä.
Muuten muistelen jostain lukeneeni, että innokas pataljoonan komentaja
Lindgren järjesti Jatkosota-aikaan porukalleen ampumakilpailut. Majuri,
lupasi viikon loman sille, joka ampuu häntä paremmin. Hyvin upseeri
suoriutuikin koitoksesta. Hän sai 197 pistettä. Tosin se ei riittänyt
voittoon, sillä kersantti ja tuleva SKP:n puheenjohtaja Aarne Saarinen
ampui täyset 200. Saarinen sai luvatun loman kaksinkertaisena.
Kommentit (0)
Vesa-Matti Loiri – suuri taiteilija 06.11.2008, 19:50
Vesa-Matti Loiri on minulle vanha tuttu. Muinoin törmäsin häneen Heinolan
Alkon edessä. Taiteilija yhdessä toisen Melasniemen veljeksen kanssa astui
ulos myymälästä muovikassit kilisten. Pysähdyin, avasin suuni, luultavasti
aloin kaivaa nenääni ja ryhdyin saksan seisojamaisesti tuijottamaan näitä
TV:stä tuttuja hahmoja. Loiri nyökkäsi minulle kuin vanhalle tutulle.
Samalla tavalla toimi jääkiekkotähti Kimmo Timonen, kun aloin saksan
seisomaan tätä Savon rikkainta miestä Puijonkadulla.
Kävin männä viikolla keskellä työpäivää kuuntelemassa keikkalavoille
palannutta Loiria, kun tämä treenasi illan konserttia varten
Musiikkikeskuksen lavalla. Asia tapahtui työnantajan luvalla ja
kysymyksessä oli ns. työkyvyn ylläpitoon tähtäävä toiminto. Ja kaikin
puolin suuri taiteilija on Inarinjärven saarelle erakoitunut Vesa-Matti
Loiri.
Onnistuin sitten kirjastosta lainaamaan miehen viimeisimmät levyt Inari ja
Ivalo ja ne ovat tarjonneet arvokkaita kulttuurielämyksiä. Kaikki
kappaleet ovat vanhoja tuttuja ja hyväksi havaittuja, mutta Loiri onnistuu
saamaan niihin uusia ulottuvuuksia syvän tunteellisella ja ajoittain jopa
nytkähtelevällä ja kouristelevalla tyylillään.
Ei kuulosta ollenkaan hyvältä tai uskottavalta, kun kauniskasvoinen
maalaisliittolainen maalaispoika Mikko Alatalo vienolla tenorilla laulaa,
että ”on kenties hyvä, ettet näe minua nyt, on kai hyvä, ettet vuokseni sä
järkyty”. Mutta kun fyysisestikin suuri laulaja Vesa-Matti Loiri esittää
saman asian syvällä tunteella ja jykevällä kaikupohjalla, niin se on
jotenkin uskottavampaa. Tämän aikamiehen äänessä ja koko olemuksessa
kuvastuvat eletyn elämän jäljet sykähdyttävällä tavalla.
Kommentit (0)
Tositumma 05.11.2008, 17:59
Muistanpa, kuinka Heinolassa oli kymmenisen vuotta sitten suuret
yleisurheilukilpailut ja kaupungin retkeilymajalle oli majoitettu
kenialaisjuoksijoita. Sinne tuli myös romaniseurue, joka alkoi suureen
ääneen kyselemään, että keitäs nämä tummat on. Sen jälkeen olen mielessäni
kutsunut afrikkalaisperäisiä lähimmäisiäni tosi tummiksi: en neekereiksi
enkä mustiksi, vaikka nämäkään sanat eivät ole mielestäni läheskään yhtä
halventavia kuin ryssä, hurri tai jutku.
Nyt USA:n ollaan valitsemassa tositumma presidentti ja se on hyvä se. Olen
niin vanha mies, etten olisi uskonut moista koskaan näkeväni. Toivotaan
miehelle terveyttä ja pitkää ikää, sillä luulen, että hän joutuu vielä
ottamaan valtion haltuun maan pankit, vakuutuslaitokset ja teollisuuden.
Amerikka ei nimittäin pärjää kilpailussa kiinalaisen riistokapitalismin
kanssa.
Luin tuossa juuri nyrkkeilijä Mohammed Alin elämänkerran ja Obaman valinta
tuntuu entistä paremmalta. Kirjassa kerrotaan, että vielä 60-luvun alussa
tositummilla ei ollut Etelävaltioissa edes äänioikeutta. En tiedä mikä on
koko totuus asiassa. Tuskin lain mukaan ihmisen runsas pigmentti oli
äänestämisen este, vaan luulenpa, että asia hoidettiin niin, että
äänestämistä varten rekisteröityvät mustat saivat pelätä lynkkausta tai
hyvällä onnella vain kastraatiota.
Mohammed Alista alias Cassius Claysta vielä sen verran, että katsokaapa
tuo video ottelusta Sonny Listonia
vastaan http://www.metacafe.com/watch/yt-uzWynvBLJ4I/muhammad_ali_vs_sonny_liston_1965/
. Monet nimittäin uskovat, että vedonlyöntipisteissä oli ottelun alla
epätavallisen vilkasta liikehdintää. Sopuottelusta puhtaan yleisesti.
Muuten Clayn ja Listonin ottelut olivat silloin reilut 40 vuottta sitten
Kärkkäälänkin kylällä suuren mielenkiinnon kohteena. Yleisesti toivottiin,
että rehti ja yrmeä ammatti- ja taparikollinen Sonny Liston olisi suurella
nyrkillään tukkinut Louisvillen suurisuu Clayn suuren turvan. Toisin
kävi. Vieläkin muistan, että Maikkolan Meeri, joka ei muuten ollut kovasti
urheilullinen ihminen, jutteli kanssani innokkaasti tulevasta matsista.
Ja koulun välitunnilla ottelu uusittiin moneen kertaan eikä urheilumies
Opettaja-Ville pitänyt asiaa mitenkään tuomittavana. Ottelun seurauksena
myös siskoni Aila sai lempinimen Liston, koska katsottiin, että hänellä
oli siihen aikaan samanlainen hartiarakenne kuin entisellä raskaansarjan
maailmanmestarilla.
Kommentit (3)
Ilmapuolustussormus 03.11.2008, 20:58
Välirauhan aikaan järjestettiin maassamme keräys, jossa isänmaallisina
itseään pitäviä kansalaisia houkuteltiin luovuttamaan kultasormuksiaan
ilmapuolustuksen hyväksi. Koruilla oli tarkoitus ostaa lentokoneita
armeijalle. Kultasormuksen tilalle annettiin kuvan esittämä rautasomus,
joissa oli kaksi erilaista koristekuviovaihtoehtoa; joko hakaristi tai
ruusuke.
Sormuksia jäi tähteeksi tuhansia ja pari vuotta sitten Valtion rahapaja
myi jäljelle jääneet sotaveteraanien hyväksi. Itsekin ostin kaksi
kappaletta. Valitsin ruusukekuvioiset. Vaikka Suomen ilmavoimien hakaristi
ei olekaan sama kuin natsisymbolihakaristi, olisi se kuitenkin herättänyt
sormessani vähän liikaa arvailuja varsinkin ulkomaalaisten kanssa
asioidessa. Eiväthän nämä hampaat hyvät ole, mutta ovatpa kuitenkin omat,
jotta kyllä minä nämä mielelläni pitäisin ja perustelen sormusvalintaani
tällä seikalla.
Luin tuossa Lasse Lehtisen uusimman Kuopionkin historiaa sivuavan teoksen
”Siivetönnä en voi lentää” ja siitä selvisi, minne ainakin osa
sormuskullista hävisi. Nimittäin sulatusoperaatioon osallistunut
kuopiolainen kultaseppä Alexander Hirvonen, josta oli yllättäen tullut
yksi kaupungin rikkaimmista porvareista, osti urakan jälkeen itselleen
oman kivitalon kaupungin keskustasta.
Lopullakaan kullalla ei taidettu ostaa hävittäjiä, vaan tietääkseni harkot
varattiin mahdollisen tulevan maanpakolaishallituksen toiminnan
pesämunaksi. Ja sehän oli ihan oikein.
Kommentit (0)
Seppo Sillanpää 80 vuotta 2.11.2008 02.11.2008, 17:00
Päivänsankari, jolle avovävy toivottaa onnea
Päivänsankari ja perhe
Päivänsankari, piikkinokka-Mosse ja Saija.
Vaikka eihän se oikea Mosse ollut, vaan jokin Opel mallia noin -38.
Venäläiset veivät saksalaisten autotehtaan sotasaaliina ja alkoivat
valmistaa Mosseja Opelin piirustuksilla. Kuvan auto oli tavallinen hamassa
lapsuudessani. Askolan Ollillakin taisi olla sellainen. Mieleeni on
jäänyt, että penkit olivat samanlaista teräslankajousta kuin
hetekoissakin. Ollin ajokista irtosi kerran täydessä vauhdissa pyörä
Moskulanpuron rinteessä ja vieri mutahautaan. Tai ainakin niin muistelen
minulle kerrotun.
Kommentit (2)
Kups – Viikingit 0 – 0 01.11.2008, 16:39
Kupsilla oli sitten seuran historian tärkein peli. Yksityiselämän
kiireiden vuoksi en ehtinyt paikalle. Se oli hyvä se, koska hermot
olisivat pettäneet viimeistään vieraiden rangaistuspotkun aikana.
Mutta ei se mitään, että en ollut läsnä, koska jo viime yönä näin
ennusunessa, että Kups säilyttää sarjapaikkansa. Tosin seuran
aloituskentällinen yllätti. En pitänyt hyvänä ratkaisuna sitä, että Kupsin
kärkimieheksi oli Persusta hankittu Timo Soini, joka tosin tunnetaan
jonkinlaisena jalkapallointoilijana. Ja huonosti Soini unessani pelasikin;
tosin hän teki kaksi maalia, mutta mitään muuta mies ei tehnytkään.
Kävelin keskuskentän ohi muutama minuutti pelin päättymisen jälkeen ja kun
näin, että kentän valot eivät enää palaneet, uskoin ennusuneni
toteutuneen. Monimutkaisten todennäköisyyslaskelmieni mukaan Viikinkien
olisi pitänyt kaiken järjen mukaan, joka on muuten ehtymätön luonnonvara,
viedä ottelu jatkoajalle pudottaaksen isännät sarjasta.
Jo Teksti-TV:n otsikot kertoivat sitten kotona, että Kups säilyi
pääsarjassa. Ei tehnyt Soini maaleja vaan 0 – 0 riitti. Lopussa vieraat
olivat tuhrineet rankkarinkin . Kups siis vain notkahti, ei kuollut ja
taitaa kolmen vuoden päästä voittaa Suomen mestaruuden. Kiirettä piisaa
urheiluhullulle tulevaisuudessa tässä kaupungissa, Kuopiossa on
seuraavana vuoden ajan jalkapallossa, jääkiekossa, lentopallossa ja
pesäpallossa huipputason porukat. Ei taida Suomessa olla
toista moista kaapuntia.
Kommentit (0)
Kekkosen kolmas poika 31.10.2008, 20:30
Ulkoministeriön arvostamista lahjakkaista ja laiskoista diplomaateista
vielä sen verran, että ykkönen tässä sarjassa oli Jussi Mäkinen. Hänen
uransa oli hämmästyttävä. 22-vuotiaana hän jo työskenteli vastuullisella
paikalla Moskovassa ja uransa mies päätti suurlähettiläänä Wienissä.
Mäkinen oli niin lahjakas, että hänestä oli jo vaikea sanoa, että
oliko kysymyksessä hullu vai nero.
Kirjassaan Keskusteluja Kekkosen kanssa Mäkinen antaa ymmärtää, että
hänellä on kannettavanaan suuri salaisuus, jota hän ei saa paljastaa
kenellekään ikinään missään. Rivien välistä voi lukea, että hän uskoo
olevansa Urho Kekkosen poika. Presidentin linnan linnanvouti Arimo Raeste
tunnustaa asian suoraan muistelmissaan Paroni von Raesteen ihmeelliset
seikkailut.
Mutta itsepä en usko moista. Uskon, että Outokumpu Oy:n johtaja
vuorineuvos Mäkinen, joka varmaankin rahoitti Kekkosen vaalikampanjaa,
pyysi Urkkia kuolinvuoteeltaan katsomaan vähän poikansa perään ja kunnon
miehenä UKK näin tekikin. Mutta rajansa oli tälläkin luottamuksella.
Suurlähettiläs Mäkinen oli ns. julkimiehimys, mutta tämähän ei edes
60-luvulla ollut diplomaattipiireissä rasite. Eikä miehen ura päättynyt
edes siihen, että hän joillakin virallisilla päivällisillä
suurlehetystössään istutti bokserikoiransa nimeltään Attila juhlapöytään
arvokkaammalle paikalle kuin maamme sotilasasiamiehen, koska katsoi
lemmikkinsä olevan henkisiltä kyvyiltään etulyöntiasemassa,
Mutta siinä vaiheessa kun Mäkinen oli nauttinut ns. normaaleja ruokajuomia
siinä määrin, että alkoi uskoa tulevansa valituksi Itävallan
ulkoministeriksi, kutsui Kekkonen hänet ns. disponibiliteettiin
kotimaahan. Dispoon kutsuminen luultavasti tarkoittaa kansankielellä
jonkinlaista lähettiläiden hoitoonohjausta. Raesteen mukaan lääkäri
varoitti Mäkistä siitä, että jos hän vielä ryyppää vähänkin, on se
kuolemaksi. Potilas meni heti ostamaan viskipullon ja ilmeni, että tällä
kertaa lääkäri olikin asiassa täysin oikeassa.
Muuten Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskykin oli huolestunut Jussi
Mäkisen suurlähettiläsaikoihin Suomen maineesta ja puki ongelman
juhlapuheessaan kohteliaaseen muotoon seuraavasti:
”Annamme suuren arvon sille, että Suomen hallitus on lähettänyt Jussi
Mäkisen tänne edustamaan maatanne, sillä se osoittaa, että Suomessa
ymmärretään, että Wien on Euroopan liberaalein pääkaupunki.”
Kommentit (0)
Laiska ja lahjakas 30.10.2008, 19:26
Tutkimusten mukaan tyytymättömyys työoloihin on dramaattisesti lisääntynyt
maamme työelämässä muutaman viime vuoden aikana. Nykyään virkamiehiltäkin
tohditaan vaatia yhtä ja toista toisin kuin ennen ja se ahistaa. Jopa
virkamiesten ammatillista osaamista on alettu luokittelemaan, ongelmana on
vain se, ettei kunnollisia arviointikriteereitä tahdo löytyä.
Mutta ulkoministeriön historiikista paljastuu, että hallintojohtaja Joel
Toivola jo tasan 40 vuotta sitten kykeni asettamaan diplomaatit
paremmuusjärjestykseen. Hänen mukaansa diplomaateista paras on laiska ja
lahjakas, lähinnä paras lahjakas ja ahkera, sitten laiska ja tyhmä ja
pahin on se, joka on ahkera mutta lahjaton.
Tuolla arviointiasteikolla olisi käyttöä muuallakin kuin
ulkoasiainhallinnon parissa.
Kommentit (0)
Koikkalainen 29.10.2008, 19:00
Eilisestä Väinö Leskisestä vielä sen verran, että häntä ja Kekkosta
yhdisti laulun, viinin ja naisten lisäksi myös urheilu. Leskinen oli
peräti jonkinlainen olympiavoittaja. Hän voitti kultamitalit 200 ja 400
metrin rintauinneissa vuoden 1937 työläisolympialaisissa. Erityisiä
kansainvälisiä työläisolympialaisia järjestettiin 20-30-luvuilla
porvariston kansalliskiihkoisten olympialaisten vastapainoksi. Kova
uimari Leskinen olikin. Hänellä on vieläkin muistaakseni Töölönlahden
ympäriuinnin rataennätys.
Hopealle Leskisen jälkeen sijoittui Leppävirralla syntynyt Johannes
Koikkalainen. Koikkalainenkin kunnostautui myöhemmin politiikassa. Uransa
huipulla hän taisi toimia peräti sisäministerinä. Parhaiten kansa muistaa
Koikkalaisen kuitenkin 70-luvun lopun demareiden puoluekokouksen
tapahtumista. Tällöinhän hänen uskottiin joutuneen pahoinpitelyn ja
ryöstön kohteeksi. Tarkemmissa tutkimuksissa kuitenkin selvisi, että uhri
muisti tapahtumien kulun väärin, sillä tupakan pummaajiksi ja
päällekarkaajiksi paljastuivat hotellihuoneen kaksi tuolia ja yöpöytä.
Koikklainen oli kuitenkin huumorimiehiä. Kun Kekkosen valtakauden
päätyttyä kepulaiset etsivät itselleen hyvää presidenttiehdokasta,
kohtasivat he melkein ylitsepääsemättömiä ongelmia, koska Ahti
Karjalaisella oli alkoholiongelma ja Johannes Virolaisella
vaikeuksia naisten kanssa. Tällöin myös Koikkalainen halusi ilmoittautui
kisaan mukaan, koska piti itseään pätevimpänä. Hänellä oli nimittäin sekä
viina- että naisongelma.
Kommentit (0)
Väiski 28.10.2008, 19:36
Ja siirrytäänpä sitten kunnallispolitiikasta ulkopolitiikan saralle. Olen
viime aikoina unilääkkeeksi lueskellut Timo Soikkasen ei tiiliskivi- vaan
lekaharkkoteosta Presidentin ministeriö 1970 – 1981, eli Kekkosen ajan
ulkoministeriön historiaa. Onpa harvinaisen humoristinen kirja.
Satunnainen lukija ei tiedä että itkeäkö vai nauraa.
Onhan esimerkiksi hupaisaa, että esimerkiksi ihan 70-luvun alussa pitkälle
alkoholisoitunut ulkoministeri Väinö Leskinen korvattiin Ahti
Karjalaisella. Ei tainnut mennä putkeen sekään rekrytointi. Ahtikaan ei
tullut tunnetuksi minään vesipoikana. Se myönteinen asia Väiskissä oli,
että hän yhdisti silloisina kylmän sodan riitaisina vuosina hetkeksi
molemmat supervallat. Sekä CCCP että USA olivat samaa mieltä siitä, että
Suomen ulkoministeri pitää vaihtaa; muuten ei Etyk toteudu.
Onnen kantamoinenhan se Leskisen valinta ulkoministeriksi olikin. Hän
sattui vain olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa eli Yleisradion
saunassa. Entinen radiojohtaja Aarre Elo kertoo muistelmissaan, että
maalisvaalien iltana 1970 keskustapuoluelainen presidentti Kekkonen saapui
ystävänsä demari Väinö Leskisen kanssa saunomaan ja seuraamaan
vaalitulosten laskentaa yleisradion saunaan. Miehet olivat kavereita
poliittisista eroista huolimatta, sillä heitä yhdistivät samankaltaiset
harrastukset, nimittäin laulu, viini ja naiset.
Tuloslaskennan aikana selvisi, että Leskinen putosi eduskunnasta. Tämä sai
Väiskin purskahtamaan itkuun. Reiluna kaverina tasavallan presidentti
kuitenkin yritti saada itkun loppumaan lupaamalla ystävälleen tulevan
ulkoministerin paikan. Lupaus piti, vaikka muuten moni asia saattoi
seuraavana aamuna olla unohduksissa.
Saunareissullaan tasavallan presidentti alkoi Elon todistuksen mukaan
vaatia myös naisia paikalle. Mutta mistäpä niitä siihen aikaan olisi
löytynyt, ei ainakaan Elolla niitä suhteita olut. Tasavallan presidentti
ei sellaisia selittelyjä hyväksynyt, vaan hänen mielestään radion johto
muodostui paskahousuista ja tyhjätaskuista. Ja oikeassahan UKK oli
tässäkin asiassa
Kommentit (0)
Politiikan vahvat miehet 27.10.2008, 19:43
Öylösistä vaaleista sen verran, että Kärkkäälän kylä on sitten
merkittävästi lisännyt painoarvoaan Suonenjoen kunnallispolitiikassa.
Iso-Pekka ja Isompi-Markku tulevat varmasti pitämään huolen, että
Kärkkäälä menestyy ainakin, mikäli poliittinen kamppailu päätyy painin
asteelle. Mutta näinhän ei maamme rauhallisissa oloissa yleensä käy.
Toisin on etelässä ja varsinkin Intiassa, jossa kuukin on kuumempi.
Entinen ulkoministeri Pertti Paasio, jonka kansan syvät rivit muistavat
ennen kaikkea eriparisista kengistä, kertoo muistelmissaan suomalaisen
eduskuntadelegaation vierailusta maailman suurimman demokratian
parlamentissa. Kun meikäläiset astuivat istuntosaliin, oli juuri yhdessä
nurkassa käynnissä hirmuinen käsirysy.
Pääministeri Indira Gandhi vain tyynnytteli korkea-arvoisia vieraitaan ja
vakuutteli, että antaa poikien tapella kaikessa ruhassa, koska sillä
tavalla heistä on vähiten haittaa kansanedustuslaitoksen toiminnalle.
Sitten tilanne olisi huolestuttava, jos nämä kuumakallet alkaisivat
käyttämän puheenvuoroja.
Muuten 200 asukkaan Kärkkäälän mestys vaaleissa oli rökälemäinen. Kaksi
edustajaa valittiin ja Askolan Ollikin jäi vain kahden äänen päähän ja
sekin vain sen takia, että mies jakoi voimansa väärin. Olli kamppaili
tuloslaskennan alkuvaiheissa ihan kärkiporukan vauhdissa, mutta hyytyi
ratkaisevasti juuri kalkkiviivoilla.
Ensikertalainen Kauppisen Pekka voitti kirkkaasti äänikuninkuuden ja
suhteessa hän menestyi paremmin kuin Timo Soini Espoossa. Kyläpäällikkö
näytti nauttivan luottamusta yli puolue- ja luokkarajojen, mutta se ei ole
Kauppisen suvussa uutta. Muistelen kuulleeni, että kyläpäällikön vaarin
veli toimi vuonna -18 yhtä aikaa sekä Suojeluskunnan että Punakaartin
riveissä.
Tällainen valinta oli varmaankin ainutlaatuista maassamme ja olisi
kaikkialla muualla ollut varmaankin hengelle hupaa, sillä tämä kansa ei
ymmärrä tuollaista vapaamielisyyttä näissä asioissa. Pekan isosedästä
voitaneen perustellusti sanoa, että hän oli innokas järjestöaktiivi ja
kiivas yhdistysmies. Tai sitten hän vain kauppamiehenä, jollaisia
Kauppiset ovat, järjesteli kummankin porukan huoltoon liittyviä asioita.
Kommentit (1)
Ja nurkkiin ei kuseksita 26.10.2008, 20:03
Kuten tämä Tallinnassa vierailleen sankarimatkailijan otos osoittaa, on
kaupunkikulttuuri siellä jo 500 vuotta vanha asia ja maiseman märkyys
johtuu ainoastaan sateesta. Kaupunkimaisen elämäntavan opiskelu vaatii
tutkimuksen mukaan 300 vuotta ja sen jälkeen miehet eivät enää kuseksi
porttikonkeihin, kuten vielä Suomessa valitettavan usein tapahtuu. Ei
tosin Kuopiossa, koska täällä porttikongit jätetään rauhaan. Kun männä
viikolla kävelin töistä, laski joku reipas maaseutukulttuurin edustaja
laulellen vesiä keskellä Pohjoismaiden suurinta toria eikä kukaan ollut
moksiskaan.
Muuten muistanpa Kittilästä legendaarisen Alman baarin. Alma oli
paikallinen sinnikäs Lapin nainen ja matkailuyrittäjä, joka kuulemma
omisti kaksi järveä ja yhden joen. Lisäksi hän kuulemma kunnostautui
ampumalla hirvikiväärillä baariinsa pyrkinyttä murtomiestä. Alman baarin
ulko-ovessa toivotettiin matkailijat ystävällisesti tervetulleiksi
lapulla, jossa sanottiin lappilaisella suoruudella, että ”JA NURKKIIN EI
KUSEKSITA.”
Kommentit (0)
Kukkaset nauraneet ei 25.10.2008, 18:28
Välillä täytyy ainakin yrittää kirjoittaa jostain kauniista. Tuosta
Tallinnan kukkatorikuvasta muistuu mieleeni, että suomalaisen
iskelmälyriikan vaikuttavin säe on Reijo Kallion dramaattisesti esittämän
Elämän valttikorttien loppulause ”hautas löysin ja kukkaset nauraneet ei”.
Vexi Salmi taisi taisi tarkoittaa sanoituksen parodiaksi, mutta suuri
yleisö ei ole sitä tajunnut.
Tallinnan kukkaloistosta ymmärsin sen, että siellä arvostetaan
koristekasveja enemmän kuin Savossa. Myös Venäjän Karjalassa olen
ihmetellyt sitä, että vaikka ihmiset monesti asuvat kuin kaatopaikalla,
niin kukista pidetään hyvää huolta. Upein kasvi oli jonkin Sortavalan
hökkelin ovenposkessa täydessä kukassaan loistanut kolmemetrinen
salkoruusu, joka oli istutettu Ladan renkaaseen. Ilmeisesti musta ja
painava rengas varastoi hyvin lämpöä ja edistää kasvua.
Kommentit (0)
Mies tapettiin halolla ryyppyporukassa Suonenjoella 24.10.2008, 18:15
Veren roiske sen kun vain jatkuu ja yltyy. Rikosmuseovierailusta jäi
mieleeni Matti Haapojan jykevän tukirangan lisksi myös kunnon piilukirves,
jolla kerrottiin suoritetun Suomen historian viimeisin rauhanajan
kuolemantuomio. En silloin tiennyt, että väline liittyi läheisesti
Koivistoisten suvun historiaan.
Nimittäin talvella 1823 vietettiin Suonenjoen Jauhomäen kylässä Aatami
Koivistoisen, nimestä päätellen siis jonkinlainen suvun kantaisä,
nimipäiväjuhlia. Välillä historian kirjoissa väitetään tapahtumapaikaksi
Pieksämäkeä ja välillä taas Rautalampia, mutta kyllähän ryyppypaikka
nykyään eittämättä kuuluu mansikkakaupunkiin.
Jossain vaiheessa Aatamin nimipäivärieha äityi sellaiseksi, että renkimies
Tahvo Putkonen haki ulkoa metrisen koivuhalon ja löi sillä suojauksensa
täysin unohtanutta Lasse Hirvosta, joka oli Aatamin vävy, päin otsikkoa
sillä seurauksella, että osuman saaneen henki pakeni tämän ruumiista pari
päivää myöhemmin.
Nykyään Savon Sanomat otsikoisiasian sisäsivun kotimaan uutisissa
vaatimattomalla kirjasinkoolla, että ”mies tapettiin halolla
ryyppyporukassa Suonenjoella.” Rivien välistä saattaisi lukea, että
toimitus katsoo, ettei yhteiskunta menettänyt asiassa paljoakaan.
Laillinen esivalta puuttui Aatamin nimipäiväjuhliin ripeästi. Vaikka teko
nykymittapuun mukaan vaikuttaa sellaiselta kolmen vuoden linnareissulta,
siis törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta kuusi vuotta
vankeutta, joka ensikertalaiselle merkitsee kolmen vuoden lusimista, oli
tuomio siihen aikaan kovempi. Oikeus päätti, että Tahvo Putkosen pää pitää
irroitettaman kirveellä muusta ruumiista. Niin sitten tapahtuikin
8.7.1825. Aatami Koivistoinen pääsi vähemmällä, sillä häntä sakotettiin
juopumuksesta.
Tahvo Putkosen kohtaloksi koitui siis maamme viimeinen mestaus ja
yleensäkin viimeinen rauhanajan kuolemantuomio. Sen jälkeen humaani
tsaarinvalta kielsi tämän rangaistusmuodon käytön ja törkeät rikolliset
lähetettiin sittemmin tyydyttämään Siperian huutavaa työvoimapulaa.
En ole onnistunut selvittämään mestauksen tapahtumapaikkaa. Luulenpa, että
se on hyvinkin tapahtunut tuossa melkein ikkunani alla Kuopion
lääninvankilan pihalla. Siellä on pyövelillä riittänyt niihin
aikoihin enemmänkin askaretta, koska olin katsovinani tilastoista, että
Kuopion seudulla mestattiin silloin vuoden aikana kolme miestä. Ilmeisesti
silloinen seudun oikeuslaitos oli nollatoleranssin kannalla, vaikka ei
itse sitä ymmärtänyt.
Kommentit (0)
Hirmuinen murhamies Matti Haapoja 23.10.2008, 18:49
Eikä veriteoista päästä vieläkään eroon, koska onhan niillä huomattava
viihdearvo. Eilen kerroin kahdesta kuuluisasta härmäläisestä ammatti- ja
taparikollisesta. Toimenmiehiä Antit tietenkin olivat, mutta he kyllä
jäävät toiminnassaan amatöörimäisiksi puuhastelijoiksi, kun kaveruksia
vertaa samoilla seuduilla samoihin aikoihin mellastaneeseen Matti
Haapojaan.
Huomattavan isokokoinen ja pahatapainen Matti surmasi virallisten
tilastojen mukaan vain muutaman lähimmäisen, mutta kansan keskuudessa
arveltiin miehen lyöneen lihoiksi 22 – 25 lähimmäistään. Luvun
epämääräisyys johtuu siitä, että uransa loppupuolella Haapoja toimitettiin
Siperiaan, josta hän sitten raivasi tiensä kirveen avulla takaisin
Suomeen. Täällä hänet vielä kerran vangittiin, jonka jälkeen mies sitten
hirtti itsensä. Sitä ennen hän kuitenkin takoi isänsä haudalle
hautaristin, joka minussa, täysin tumpelossa ihmisessä, herättää ihailua.
Katsokaapa
tätähttp://www.saunalahti.fi/~vrekunen/Oppaat/mattihaapoja.htm ja
ihmetelkää, millaista taiteellista lahjakkuutta tästä sarjamurhaajastakin
löytyi.
Kolmekymmentä vuotta sitten kävin rikosmuseossa ja pääoven vieressä seisoi
Matti Haapojan iso ja vankka luuranko tervehtimässä satunnaisia
vierailijoita. Tuntuu aika merkilliseltä, että vielä 100 vuotta sitten
keitettiin kylmän rauhallisesti kuolleen vangin lihat luista ja
paljastunut tukiranka asetettiin maksulliseksi matkailunähtävyydeksi
uteliaiden pällisteltäväksi. Haapojan luut haudattiin vuonna 1995 isänsä
haudan viereen, ja Mattikin siis pääsi lopulta takomansa ristin juurelle.
Muuten katsoin tuossa Antti Rannanjärven sukuhistoriaa, ja siitä ilmenee,
että miehen suku kytkeytyy myös Haapojan sukuun. Olisiko näillä
suurrikollisilla ollut geneettistä taipumusta myös taidetaontaan. Ovathan
Rannanjärvetkin maineikkaita koristepuukkojen tekijöitä.
Kommentit (1)
Antit 22.10.2008, 19:00
Jatketaanpa öylön sivuttua puukkojunkkariaihetta. Tämä kuva lienee
tunnetuimpia maamme valokuvauksen historiassa. Siinä kaksi peljättävää
ammatti- ja taparikollista katselee mietteliäästi kameran linssiä. Eivät
Antit Isotalo ja Rannanjärvi yritäkään maastoutua tuulipuvun hupparin alle
kuten nykyisät venkulat ruukkaavat tehdä.
Luin kesällä kahden Antti Isotalon, siis puukkojunkkarivaarin ja
lapualaismuiluttaja pojanpojan, elämänkertateoksen, joka ilmestyi
vastikään. Opuksesta paljastui hätkähdyttävä asia. Nimittäin Antti Isotalo
ja Antti Rannanjärvi eivät olleet pelkästään hyviä kavereita, vaan myös
tavallaan sukulaisia toisilleen. Miehet olivat ns. napalankoja.
Tapahtumien kulku oli nimittäin se, että kun Kauhavan ruma fallesmanni
(siis joku kansanedustaja Raimo Wistbakan edeltäjä) toimitti Isotalon 15
vuodeksi Suomenlinnan pakkotyölaitokseen, ei Iso-Antin vaimo jostain
syystä jaksanut pitäytyä täysin yksiavioisuuteen, vaan teki peräti kaksi
lasta. Lasten isä oli Antti Rannanjärvi. On siinä Isontalon isäntä
mahtanut mietteliäänä laskea lapsiaan linnareissulta palattuaaan.
Laulua ei tästä asiasta ole Pohjanmaalla tehty, vaikka aihetta olisi
ollut ja vaikka paljon pienemmistäkian jutuista on siellä viisuja
sepitetty. Laulunaihe tapauksesta olisi varmaankin muuten syntynyt, mutta
pahaksi onnekseen Antti Rannanjärvi kuoli renkipojan puukkohon, ennen kuin
toinen Ana vapautui ja olisi päässyt keskustelemaan asiasta.
Muuten Rannanjärven suvussa on säilynyt puukkoperinne. Katsokaapa
vaikka puukkoseppä Antti Rannanjärven
kotisivuahttp://netti.nic.fi/~1maukka/rannanjarvi/antin2/index2.htm .
Kommentit (0)
Ylikangas 21.10.2008, 16:21
Eilen sivuamastani professori Heikki Ylikankaasta vielä sen verran, että
hän sai kirjastaan Tie Tampereelle pelkästään ylistävän arvion, vaikka
siinä käsiteltiin vuoden -18 kipeitä asioita. Sen sijaan viime kesänä
ilmestynyt Jatkosodan teloituksia käsitellyt tutkimus Romahtaako rintama
herätti ristiriitaisia tunteita. Itse kirjan julkistamistilaisuudessa
näytti ainakin uutispätkän perusteella olevan tunnelma kuin
jääkiekkokaukalossa. Iltasanomien mukaan Ylikangas olisi jopa tönäissyt
uniformupukuista sotahistorioitsijaa.
Professori itse kiistää blogissaan ( http://www.helsinki.fi/~hylikang/ )
jyrkästi tapahtuneen. Hänen mukaansa ”vaikka olenkin syntyjäni
härmäläinen, en moiseen sortunut – jos olisin sortunut, tönäisystä
puhuminen olisi aivan liian laimea ilmaisu.” Erimielisyys Jatkosodan
tapahtumista johtuu siitä, että Ylikangas hyväksyy todisteiksi myös
muunkin, kuin virallisissa asiakirjoissa ilmenevän tiedon. Hänen
vastustajansa näyttävät luottavan maamme virallisiin arkistoihin ja jos
niistä ei löydy tukea väitteelle, niin väite on väärä.
Ylikangas ei näytä pelkäävän olla erimieltä yleisen mielipiteen kanssa.
Toisianjattelu saattaa olla vallan hänen geeneissään. Muistaakseni
professorin isovaari mellasteli Antti Rannanjärven porukoissa ja kymmen
kunta vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Väkivallasta sanan valtaan
hän paljastaa, ettei historioitsijan vaarikaan ollut mikään raukka ja
pelkuri. Sisällissodan aikaan tämä tolstoilainen sosialisti vangittiin ja
oli tulla ammutuksi. Tapaus oli niin tragikoominen, että se on kuin
suoraan Antti Tuurin pohjalaisromaanista. Lopulta vaari jäi ampumatta,
mutta sen sijaan teloitetuksi tuli tämän innokkaan hevosjalostajan
hevonen, joka oli juuri valittu lajinsa uljaimmaksi edustajaksi
maassamme.
Kommentit (0)
Naiset sodan askareissa 20.10.2008, 18:58
Vielä vähän öylösestä aiheesta. Etelä-Suomen vallanneet saksalaiset
käyttäytyivät miehittämillään alueilla todennäköisesti paremmin kuin
maamme hallituksen joukot. Hekin kyllä suorittivat massamurhia, mutta
naiset ja alaikäiset jätettiin sentäs rauhaan. Sen sijaan valkoisten
toimesta tapettiin myös naisia ja lapsia. Tolstoilaisena humanistina
tunnettu kirjailija Kiantokin kadotti siinä määrin järkensä valon, että
nimen omaan vaati punikkinaisten surmaamista, kuten myös naarassusille
olisi tullut tehdä. Ja näin sitten tapahtuikin varsinkin iloisessa
Karjalassa, siis Kouvolassa, Lappeenrannassa ja Viipurissa.
Sen sijaan ei ilmeisesti Tampereella. Luin tuossa juuri Tuomas Hopun
kirjan Tampereen naiskaarti – myytit ja todellisuus ja kaikessa
kauheudessaan kirjasta paljastui kaksi mieltä ylentävää asiaa. Ensiksikin
Hopun tutkimuksen on rahoittanut Vapaussoturien säätiö ja toiseksi
kirjasta ilmenee, että vaikka voittajat lahtasivat innokkaasti punikeiksi
epäilemiään naisia muualla Suomessa, niin Tampereella ei tätä juurikaan
tapahtunut. Ei ainakaan tämän kirjan mukaan.
Toisaalta professori Heikki Ylikangas saattaa olla asiasta erimieltä.
Hänen kirjansa Tie Tampereelle on paras tutkimus historiamme tästä
vaiheesta ja kaikenlaisia hirveyksiä hän paljastaa siinä säälimättä.
Kuitenkaan mieleeni ei ole jäänyt, että hänkään olisi kertonut
naismurhista kaiken kauheuden keskellä. Tosin yksi asia herättää epäilyjä.
Nimittäin TV:ssäkin nähdyssä dokumenttiohjelmassa ähtäriläinen
vapaussoturi Kustaa Hokkanen vähän hämillisesti naureskellen kertoi
Pispalan tytöille tehdystä jekusta. Hokkasen mukaan vangituilta
punatytöiltä tiedusteltiin, että onko joukossa veneerisiä tauteja
sairastavia ja jos on, heidän tulee ilmoittautua, jotta heidät voidaan
toimittaa sairaalaan. Iso joukko tyttöjä myönsikin tautinsa, jonka jälkeen
heidät Hokkasen mukaan vietiin juoksuhaudan reunalle ja pyyhkäistiin
sinne.
Hopun mukaan tällaista ei tapahtunut. Mietityttää, että joko Hokkanen
muisti väärin tai valehteli tietoisesti asiassa, jollaisella kukaan ei
varmaankaan halua myöhemmin rehvastella. Ketähän uskoisi? Ylikankaalla
olisi asiassa tutkimuksen paikka.
Kommentit (0)
Pitkäsilta 20.10.2008, 17:57
Sopiva sijoituspaikka on valittu eilen pilkkaamalleni Maailma
rauha-patsaalle. Nimittäin sen vierellä on Pitkäsilta, jonka rakenteet
ovat täynnä luotien arpia. Ne syntyivät 90 vuotta sitten, jolloin
saksalaiset ylittivät sillan punaisten pyssymiesten estelystä huolimatta.
On ehkä oikeampaa puhua punaisista pyssymiehistä kuin punakaartista.
Kaarti lienee kuitenkin jonkinlainen järjestäytynyt sotilasyksikkö.
Helsingin punaisten valio-osasto, eli Helsingin Jyryn komppania, oli
tapahtuman aikoihin muualla ja paikalla oli vain pyssymiehiä, jotka eivät
onnistuneet estämään kaupungin valtausta. Suomihan oli sitten kuukausia
Saksan siirtomaana ja punavankejakin oltiin jo viemässä Saksan kaivoksiin
halvaksi orjatyövoimaksi. Meidän onneksi Espanjan tauti romahdutti
suurvallan sotakoneiston ja maamme itsenäistyi lintuinfluenssan avulla.
Tällä kansalla on ollut paljon tuurintynkää aikojen saatossa.
Olen jostakin lukenut, että saksalaiset ylittivät sillan vangituista
punaisista muodostetun ihmiskilven avulla. Virallista historiallista
totuutta en asiasta ole löytänyt. Kaikenlaisia huhujahan liikkuu
sotatapahtumien ympärillä. Olisi muuten hyvä saada lisää pronssilaattoja
maamme historian merkittäville tapahtumapaikoille. Pitkäsillan kaiteessa
voisi olla plakaatti, jossa kerrottaisiin satunnaisille matkailijoille,
miksi sillalla on niin paljon roiskittu.
Muuten kävin joskus Tampereella etsiäkseni paikan, jolla Olof Palme
ammuttiin. Vuonna -18 nimittäin ruotsalaiset vapaaehtoiset rynnäköivät
Kalevankankaalla urhoollisesti, mutta myös typerästi päin punikkien
kuularuiskua. Sinnehän se Olof Palmekin sitten jäi, mutta muistolaatta
puuttuu tapahtumapaikalta. Hänen saman niminen veljenpoikansa ammuttiin
68 vuotta myöhemmin Tukholman kadulle ja siellä taitaa jokin muistomerkki
ollakin, mikä oikein on.
Kommentit (0)
Tervaa ja höyheniä 20.10.2008, 19:32
Kuluttajavirasto voisi enemmän kiinnittää huomiota niiden hotellien
tasoihin, joihin sen virkamiehet majoitetaan. Kiistämättä
majoitustila sisätilojen suhteen oli tyydyttävä, mutta huoneiden
ikkunoista avautuvassa näkymässä oli puutteita. Merellä mm. vaikutti
olevan myös maisemaa rumentavia tavallisten ihmisten vaatimattomia
huvipursia, vaikkakin useimmat alukset panivat miettimään, että paljonpa
on maassamme veroja kierretty.
Meren rannalta löytyi myös tämä maailman rauhaa symboloiva patsas. Hyvällä
asiallahan sen vestäjä tietenkin on ollut, mutta sen nähtyäni olen sitä
mieltä, ettei Kuopion Veljmies sittenkään ole maamme rumin veistos.
Veljmiehen veistäjähän taisi ainakin väärän koivun kautta olla Kärkkäälän
poikia; asian selvittely on vielä kesken.
Kuvan pystiä yritti radion nykyinen pääjohtaja murrosiän pahimmassa
kuohuntavaiheessa, jolloin hän oli vielä kokoomusnuori, parantaa
pintakäsittelemällä sen tervalla ja höyhenillä. Sittemmin Mikael Junger
siirtyi demareihin ja pääsi Ylen pääjohtajaksi, jossa asiassa tuskin
jäsenkirjasta oli haittaakaan.
Toisaalta oikealla asialla poika kasvuiässä oli, koska kyllä Maailman
Rauha vaikuttaisi teemaan sopivasti lämpimältä ja pehmeältä, mikäli se
pysyvästi pintakäsiteltäisiin tervalla ja höyhenillä. Nyt se on kylmä,
kova ja kohtuuttoman ruma.
Kommentit (0)
Kurjat 20.10.2008, 17:52
Siellä pikkuvirkamiesten koulutuspäivien luentosalin peränurkassa
istuivat takametsien mehet. Niiniojan Jaska on lähtöisin Korpilahden
Surkeen kylältä, Lehtosen Tero Leppävirran Kurjalan kylältä ja
kuvanottanut pikkuvirkamies on Kurja-Kärkkäälän poikia. Tarinan mukaan
Kärkkäälä oli yhteen aikaan niin huonossa jamassa, ettei sieltä löytynyt
kuin yksi raha, jota kyläläiset kävivät sitten vuoroin ihmettelemässä.
Siitä sitten syntyi luontevasti hellittelynimi Kurja-Kärkkäälä.
En muistanut Kurjalan mieheltä kysyä, onko hänen kotikylällään se järvi
nimeltään Iso-Haeseva. Tiedän sellaisen Leppävirralla olevan. Olisihan se
mahtavaa omistaa kesämökkitontti Kurjalan kylän Ison-Haesevan rannalta.
Tuskin olisi hinnan kiroissa. Meillä Kurja-Kärkkäälän suunnalla on vain
Pasko ja Kakkinen. No sieltä Kakksisen salolta Airakselan ja Salmisen
puolesta löytyy sitten se Persepyöreinen-niminen lampare.
Kommentit (1)
Herrana on hyvä olla 14.10.2008, 21:32
Taas on reppu pakattuna ja valmis nostetavaksi pykälään. Taas on tullut
ravattisolmukin, se yksinkertainen, opeteltua, sillä pitäähän herralla
olla ravatti. Veronmaksajien suosiolla avustuksella olen matkustamassa
Helsssingin hienostohotelliin Helsssingin herrojen luokse mukamas
opiskelemaan. Ettei vaan tässä vielä joudu täyslihaa syömään ja
kuohujuomaa juomaan. Höyryävät lihapadat ja helmeilevät kuohujuomat
odottavat ottajaansa. Ja tuskinpa omaa rahaa tarvitsee liiemmälti
tuhlata. Kyllä herrana olo on mukavaa.
Tässäpä olisi oivallinen kimmoke kunnallispoliittiselle keskustelulle näin
vaalien alla. Herrojen etuoikeuksien esittelyyn kannattaisi panostaa. Nyt
kunnon räväkät vaalikeskustelut puuttuvat, jollaisia vanhassa selkeässä
luokkayhteiskunnassa harrastettiin. Kaikki vain koettavat nykyään
miellyttää kaikkia eikä ketään haluta ärsyttää. Ainoastaan TV:n erillinen
pienpuolueiden suurivaalikeskustelu kannattaa katsoa. Sekin vain sen
vuoksi, että voi huomata, miten pitkällä avohoito on maassamme.
Vain kerran olen elämässäni luullut joutuneeni seuraamaan kuntalaisten
spontaania kunnallispoliittista väittelyä. Heinolassa oli joidenkin
vaalien alla muudan herraseurue torin vaalimainosten suojassa käymässä
kiivasta sanailua. Vallan salaa kuuntelin, luulin tosiaan, että siinä
väiteltiin kiihkeästi politiikasta. Mutta ei keskusteltu politiikasta,
vaan riita koski viinapulloa. Mutta kyllä se ihan hyvältä poliittiselta
väittelyltä aluksi kuullosti.
Kommentit (0)
Itämaan tietäjät 13.10.2008, 20:22
Eilen tuli ylistettyä Seppo Rädyn syvällistä viisautta, joka ei kuitenkaan
kaikessa viisaudessaan yllä aivan Matti Nykäsen viisauden tasolle.
Huomattakoon, että molemmat ovat taustaltaan Karjalan runonlaulajien
jälkeläisiä, Seppo on kotoisin Tohmajärveltä ja Matti on
siirtokarjalaisten jälkeläisiä. He ovat siis tyypillisiä mietiskelyyn
taipuvaisia idän ihmisiä. Matti Nykäsen suurin aforismi, joka kuuluu
”elämä on ihmisen parasta aikaa”, yltää syvähenkisyydessään Kaukoidän
vanhojen mestareiden tasolle. Ei sis ihme, että Nykäsen aforismikokoelma
”Elämä on laiffii” on erittäin luettu teos.
Matti Nykänenkään ei aina jaksa olla älyllinen. Lauri Karhuvaaran
haastattelussa tämä syvähenkinen nuorimies ei ollut ihan parhaimmillaan.
Vaikka hän ei olekaan mikään kestävyysurheilija, niin vaikuttaa siltä,
että Matti on tässä näytteessä vähän huonossa hapessa. Ja vatsakin taitaa
reistailla.
http://www.youtube.com/watch?v=9N_-zopnwp8
Muistettakoon, että haastattelija Lauri Karhuvaara on entisen
pääministerin ja yliopiston pitkäaikaisen kanslerin Edwin Linkomiehen
tyttären poika. Linkomies tunnettiin viimeisen päälle korrektista
käytöksestään ja kielenkäytöstään. Tulevan runoilija Pentti Saarikoskenkin
hän vauhditti niskasta käsin pois vastaanotoltaan, jonne tämä tunnettu
boheemi saapui villapaidassa. Niinpä isoisä Linkomies kääntyi varmaan
haudassaan kuultuaan tyttären poikansa toimittaja Lauri Karhuvaaran
käyttävän MTV3:n suorassa aamuohjelmassa alatyylistä naisen sukuelintä
tarkoittavaa kansanomaista termiä.
Kommentit (0)
Räty 12.10.2008, 17:02
Suomalaisen keihäänheiton ruumiillistumasta Seppo Rädystä näytettiin juuri
telkkarissa dokumentti. Ihmeekseni kuulin, että mies muodosti ihan
kokonaisia lauseita. Possessiivisuffeksitkin, supstanssit ja verbit yms.
mitä niitä nyt onkaan, kuulostivat olevan ihan kohdallaan. Tähän asti
hänen kommenttinsa tiedotusvälineille ovat olleet lähinnä tälläisia:
http://www.youtube.com/watch?v=AHZHOPfO54E
http://www.youtube.com/watch?v=SOD22klhK7s&feature=related
Tosin kaksi pitempä vastausta luulen muistavani. Tosin mielikuvani on ehkä
väärä ja sotken repliikit yhteen toiseen keihäsmieheen. Nimittäin eräänä
kesäisenä sunnuntaina radion silloisessa Musiikkia ja urheilua- ohjelmassa
läähättävän yli-innostunut toimittaja kyseli eräältä kyllästyneen
oloiselta keihäshirmulta kaikenlaisia typeryyksiä ja lopulta sitten
tietenkin, että ”mikäs se onkaan se tämän kauden päätavoite?” ”Vuan
15-vuotiasta kun saes”, vastasi keppimies leveähköllä Itä-Suomen
murteella. Lähetys siirtyi heti musiikkiviihteen puolelle.
Ja Helsingin EM-kisojen aikaan TV:n kisastudiossa oli pari keihäshirmua
kuultavana kilpailun aattona koko perheen katseluaikaan ja toimittaja
uteli, että kukas se onkaan kisan ennakkosuosikki. ”Miehistä en ossoo
sannoo miittään, mutta naesten kilipailussa on vahvoilla sellainen kuin
Tatjana Rakopaljaana”, tokaisi toinen urheilijanuorukaisista.
Korostetakoon, että haastateltava ei ollut täysin perillä naisurheilun
tilasta. Nimittäin venakko Tatjana Rakopaljana oli keskimatkojen juoksija,
ei keihäänheittäjä.
Kommentit (1)
Köyhät ja rikkaat 11.10.2008, 18:38
Taas kaatui suomalainen jalkapalloilu eteenpäin. Tiukka oli vääntö, mutta
erotuomarin suosiollisella avustuksella niukka voitto tuli kotiin köyhän
Azerbaidzanin amatöörijoukueesta, joka kuulemma harjoittelee 6,5 tuntia
viikossa, eli saman verran kuin meillä maakuntasarjassa. Palloilullisesti
lahjakkaita ovat etelän tuliset miehet.
Suomen BKT asukasta kohti on kymmenkertainen azereihin verrattuna; se
tarkoittaa, että siellä tienataan 250 euroa kuussa. Toisaalta maa on rikas
verrattuna Moldovaan, joka pelasi Suomea vastaan viitisen vuotta sitten.
Se on viimeinen jalkapallomaaottelu, jonka olen paikan päältä nähnyt.
Moldova on ylivoimaisesti Euroopan köyhin maa ja sillä lienee yksi
maanosamme huonoimmista potkupallojoukkueista. Mutta tästä huolimatta se
johti eka puoliajan jälkeen Stadionilla 2-1, tosin lopulta Suomi voitti
3-2.
Mieleen jäi, että vieraiden pelurit olivat noin kaksi kertaa vikkelämpiä
ja nopeampia, kuin puuhevosmaiset Pohjan pojat. Mieleen tuli, että
jalkapalloonkin tulisi saada hevosurheilun tapaan eri sarjat kylmä- ja
lämminverisille.
Muuten Moldovan BKT/asukas on afrikkalaista luokkaa. Tilastojen mukaan
ihmiset ovat siellä noin 30 kertaa meitä köyhempiä. Hämmästyttävä asia,
että keskellä Eurooppaa hedelmällisellä mustanmullan alueella elää kansa
ainakin tilastojen mukaan täysin köyhän kehitysmaan elintasolla. Mutta,
kun näkee kuvia Moldovasta, hämmästyy, maa vaikuttaa paratiisilta. Jylhien
vuorten rehevissä laaksoissa elää kansa kotipuutarhojensa antimilla
eivätkä taida kovin paljoa muuta halutakkaan. Muistelen lukeneeni, että
siellä maatalous on ihan puhdasta luomua. Pitäisi lähteä katsomaan moista.
Kommentit (1)
Rauhan ja sodan miehet 10.10.2008, 19:29
Kuopio on sitten saanut oman nobelistin. Tosin palkinto ei ole
ensimmäinen, jonka Martti Ahtisaari on saanut. Jotain vanhaa Kuopion
historian kirjaa tutkiessa ilmeni, että hän voitti joskus 40-luvun lopulla
Kuopiossa hiihtokilpailut srjassa alle 14-vuotiaat. Eipä uskoisi, että
kyseessä on entinen kilpahiihtäjä, kun äsken katseli TV-uutisista, kuinka
mies juuttui lentokoneen oveen ja turvamiehet joutuivat pukkaamaan hänet
ulos ahtaasta aukosta.
Toinen savolaistaustainen urheilijapresidentti Urho Kekkonen ei sitten
Nobelia koskaan saanutkaan, vaikka kovasti sitä Etykin jälkeen odotettiin.
Kun lukee Olli Korjuksen kirjan Hamina 1918 ymmärtää, että Kekkonen ei
rauhanpalkintoa ansainnutkaan. Hän on nimittäin entinen joukkomurhaaja.
Asiahan ilmeni jo Kekkosen muistelmateoksesta Vuosisatani I, jonka
kirjoittajan Korjus kertoo olleen äskettäin kuolleen Paavo Haavikon.
Muistelmissa kerrotaan, että jääkäriupseeri Taskinen (nimi tekaistu,
oikeasti hän oli Juho Jauhiainen) määräsi 17-vuotiaan Kekkosen johtamaan
Haminassa yhdeksän siviilimiehen ampumista. Tuleva presidentti suostui
mukamas tehtävään vastahakoisesti ja piti tapausta järkyttävänä.
Olli Korjus kuitenkin väittää Hamina 1918-kirjassaan, että Kekkonen
hakeutui pyöveliksi vapaaehtoisesti. Sisällissodan aikaan Kekkonen toimi
myös eräänlaisena Kajaanin Lehden sotakirjeenvaihtajana kirjoitellen
tappamispsykoosiin sairastuttuaan raakuuksia ihannoivia juttuja lehteen.
Jatkosodan aikaanhan hän jatkoi samalla linjalla ja väitti mm., ettei
Leningradissa kuollut nälkään ihmisiä vaan ryssiä.
Tavallaan unohduksiin julkisuudelta on jäänyt kirjailija Eino Säisän
näkemys nuoresta Urho Kekkosesta. Hän kertoi jossain kirjassaan, että
Iisalmi oli hyvin rauhallinen paikka vuonna -18 aina siihen asti, kunnes
Kekkonen ja muut Kajaanin sissit saapuivat kaupunkiin palauttamaan
laillista menoa. Tosin virallinen historiankirjoitus ei ole löytänyt tukea
Säisälle. Mainittakoon kuitenkin, että eräissä Pohjois-Savon kunnissa
Punakaartit ja Suojeluskunnat nimen omaan sopivat, ettei täällä nyt ruveta
tuttuja miehiä tappamaan ja rauha säilyikin siihen asti, kunnes
kajaanilaiset saapuivat.
Saas nähdä; epäilen muuten, että valtiovarainministeri Jyrki Kataisen
sukusaunan takaa löytyneille luille saattaa vielä löytyä selitys, joka
liittyy Kekkoseen tai ainakin muihin Kajaanin sisseihin.
Kommentit (0)
Läpihuutojuttu 09.10.2008, 20:29
Savolaiset ovat tunnettusti hyviä piällysmiehiä ja taitavia
organisaattoreita. Niinpä äsken oli jostain syystä järjestetty niin, että
jäähallilla oli vastakkain kaksi maamme parasta jääkiekkojoukkuetta Kalpa
ja Lukko ja juuri samaan aikaan viereisessä Kuopiohallissa maamme kaksi
parasta lentopallojoukkuetta Pielaveden Sampo ja Santasport mittelivät
paremmuudesta. Tästä erinomaisesta järjestelystä oli se hyvä puoli, että
kerrankin lentopallokatsomossa oli tilaa, jäähalli näyttää sen sijaan
olleen melkein täynnä.
Itse lentopallo-ottelu oli läpihuutojuttu. Sampo oli taas selvästi parempi
ja tulee todennäköisesti taas voittamaan muutkin kauden ottelut lukuun
ottamatta sitä viimeistä mestaruuden ratkaisevaa peliä, jonka Rovaniemi
voittaa 3-2. Niin on käynyt jo parina vuonna. Kaksi ensimmäistä erää
lappilaiset pelasivat kuin unessa, mutta viimeisessä he nousivat kuuden
pinnan tappioasemasta kahden pinnan johtoon. Mainittakoon, että kaikki
Pielaveden Sammon miehet asuvat Kuopiossa ja myös ottelutuomari oli
kuopiolainen. Niinpä lopussa muutama sääntötulkinta kääntyi yllättäen
savolaisten eduksi ja voitto jäi kotiin.
Mutta eivät edes vieraat protestoineet. Lentopallo on herrasmiesten laji.
Yhtään ivahuutoa ei pelin aikana kuulunut vierasjoukkueen tai
ottelutuomarin suuntaan. Puhumattakaan nyt siitä, että
urheilijanuorukaiset olisivat rynnänneet toistensa kimppuun ja alkaneet
mätkimään lähimmäisiään nyrkeillään, kuten jääkiekossa suorastaan pitää
tehdä. Tunnelma on tässä pelissä ihan toinen kuin jäähallilla.
Muistanpa esimerkiksi elävästi, minkäläinen yleisön reaktio seurasi viime
talvena, kun yhdessä pelissä vieraileva tsekkituomari luisteli jäälle.
Miehen epäonneksi hänen sukunimensä oli Homola. Siinä kuultiin
tilanteeseen sopiva vitsi poikineen ja huuli lensi kuin spitaalisten
pikkujoulussa.
Kommentit (0)
Unennäkijä 08.10.2008, 18:23
Ja vielä lisää Kummun Kallesta, joka oli siis kirjailija Päätalon
setämies. Vaikka tämä olikin kylän ensimmäisen autonomistaja, tuotti
hänelle melkein ylitsepääsemättömiä vaikeuksia autokoulun suorittaminen.
Lopulta katsastusinsinööri kyllästyi oppilaaseensa niin, että myönsi
ajokortin. Toisaalta ajolupaan sisältyi ehto, ettei sen haltija saanut
autoilla 50 kilometriä lähempänä mitään kaupunkia. Tälläisen säännön voisi
ottaa nykyiseenkin lupakäytäntöön. Autioituvalla maaseudulla asuu paljon
vanhuksia, jotka tarvitsevat autoa välttämättä, mutta joiden taidot eivät
enää riitä kaupunkiajoon.
Mutta vaikka Kummun Kalle ei ollut mikään auto- tai kielimies, niin
lahjakas unien katselija ja tulkitsija hän oli. Siinäpä olisi oiva aihe
uskonto- tai kirjallisuustieteilijöille, ”Kummun Kallen ennusunet Kalle
Päätalon tuotannossa”. Olisi mielenkiintoista tietää, oliko kirjan
ennusunilla mitään tekemistä tositapahtumien kanssa, vai ovatko ne vain
kirjailijan mielikuvituksen tuotetta.
Kalle-setähän näki esimerkiksi jo monta vuotta ennen sotaa, kuinka
Taivalkoskelle tulvi vihreävormuisia hoikkaruppisia sotilaita, jotka
veivät naiset kylän turpearuppisilta lökäpöksymiehitä, myös itse
unennäkijältä vietiin Milka-niminen vaimo. Tai saattoihan enneunen
selityksenä olla se, että unennäkijän alitajunta ymmärsi yhdistää
viisaasti seudun suuret savotat, joissa kerrottiin hakattavan Hitlerin
siipipuita, tuleviin maailman tapahtumiin.
Kommentit (0)
Hau 08.10.2008, 16:20
Tuli käytyä pitkästä aikaa liikkuvissa. Kalle Päätalo-elokuvan katsomossa
istuessa tuli se epätavallinen tunne, että taidan olla nuorin ja kaunein
tässä salissa. Liikkeelle olivat lähteneet ne aikuiset miehet, jotka eivät
yleensä kulttuuria harrasta. Ja vaikka Päätalo-elokuva ei ole elämä
suurempi, niin ei se ole mikään Junttilan tuvan seinäkoristekaan.
Vaikka kuva tihkuu jylhää Pohjolan romantiikkaa ja vähän erotiikkaakin,
niin kummallista oli se, että minä, vakavamielinen ihminen, huomasin
päästeleväni selkäkeikkanauruja kuunnellessani
näyttelijöiden huolellisesti lukemia vuorosanoja. Koillismaan kieli on
ollut rikasta, ainakin ennen kuin koululaitoksen äidinkielen opetus sen
pilasi. Tosin 15.000 sivua käsittävän Iijoki-sarjan paras repliikki jäi
elokuvassa näyttämättä. Nimittäin yhden pyryn jälkeen, kun Kallen syvästi
lestadiolais-uskovainen Riitu-äiti palasi aamulla navettahommista hän
totesi hyvin osuvasti lumisateen lumisateen voimakkuuden: ”Lunta on niin
paljon, että vitunkarvat hankea pensselöi.” Pystyykö yksikään suomenkielen
maisteri asiaa paremmin ilmaisemaan.
Ja tulihan se sitten selvitettyä, mikä oli Kummun Kallen
maankuulun auton virallinen merkki; omistaja itsehän kutsui sitä nimellä
”Hau”, koska ei hallinnut vieraita kieliä. Loistopiilin keulassa näytti
lukievan ”Humber Hawk”. Muuten, jos joku ei tähän hätään ehdi lukea koko
Iijoki-sarjaa, niin tiivistelmä löytyy tästä
nettiosoitteesta: http://www.taivalkoski.fi/paatalo-instituutti/tuotanto_3.htm.
Kommentit (0)
Martta ja kunniakirja 06.10.2008, 20:21
Tähän asti olen kohtuuttomasti korostanut miesnäkökulmaa Kärkkäälän
kyläläisten sankaritarinoita kerratessani. Mutta nyt on naisten vuoro.
Kuvassa on Kuopion kotiteollisuusyhdistyksen vuonna 1926 palvelijatar
Martta Hyvöselle antama kunniakirja laadukkaista rikunoista. Mitä ne
sitten ovatkaan, luultavasti jostain tekstiiliasiasta on kysymys.
No saattaapi siinä lukea, että ”rihmoista”, mutta minusta ”rikuna” olisi
paljon parempi nimitys perinteisen käsityötaiteen mestarityön nimeksi.
Iso-Pekka toimitti työssä tutkittavikseni äskettäin löytyneitä kylän
vanhoja asiapapereita ja kasasta löytyi peräti 15 Marta
Hyvöselle käsitöistä myönnettyä kunniakirjaa. Antajina ovat olleet
Kotiteollisuusyhdistys, Martta-liitto, joka sopiikin ksistään taitavan
Martan palkitsijaksi parahultaisesti sekä Maatalousnäyttelyn
järjestelytoimikunta.
Martta Hyvönen oli muutenkin topakka täti. Muistan, kuinka lapsuudessani
1960-luvulla Suomi ei vielä ollut mikään hyvinvointivaltio ja niinpä hän
asui kaksoissiskonsa Kertun ja kissan kanssa kylän koulun lähellä
parakissa, joka oli varmaankin alle 10 neliötä. Siihen aikaan vielä
kylällä eli oikeasti köyhiä ihmisiä ja jälkeenpäin voi vain miettiä, millä
he oikein elivät. Sitten kansaneläkkeelle päästyään Marttakin sai oman
oikean talon ja varmaankin ihan hyvän loppuelämän.
Naiseudestaan huolimatta hän oli kova kalastamaan, kuten monet pieneläjät
siihen aikaan olivat. Vielä 82-vuotiaana hän oli melkein yhtä innokas
pilkkihenkilö kuin minä nykyään. Syksyn ensijäiden aikaan joskus
90-luvun alkupuolella Martan alta riite petti, mutta mukaansa varaaman
kirveen avulla tämä teräsmummo taisteli takaisin liukkaalle jäälle.
Kotimatkalla ikävä kyllä hypotermia iski ja hän paleltui hankeen.
Puhutaan, että paleltumiskuolema on helppo – loppuvaiheessa tulee kuulemma
vain lämmin olo. Toivotaan, että asia on niin.
Kommentit (0)
On suuri sun rantasi autius 05.10.2008, 17:09
Vaikka joskus väitinkin, että minulle kelpaisi ihan hyvin se, että neljän
vuodenajan sijasta meillä olisikin vain yksi, niin myönnettäköön, että
kaiken kauheuden keskellä syksyssäkin on oma viehätyksensä.
Vene tuli kaadettua talven alta ja kun sen sai tehtyä, lensi 14 joutsenta
pohjoisesta ja päästi jäähyväistöräyksensä. Syksyn viimeisellä
uistelukerralla sain parikiloisen hauen, koska haavi puuttui, piti se
nostaa silmistä ja veneessä se katseli syyttävästi, että mitää pahaa hän
on muka tehnyt, että näin alentavasti pitää kohdella.
Eläinsuojeluviranomaisten ja -järjestöjen tulisi puuttua
koukkukalastukseen.
Muuten syksystä puheen ollen Savon Radion (entinen Kuopion Iän) toimittaja
kertoi, että männä viikolla oli hänen ilonen brassiystävänsä tullut
Suomeen, menettänyt iloisuutensa parissa päivässä, alkanut sitten
tuijotella suomalaiseen sulkeutuneeseen tapaan ikkunasta ja viikon jälkeen
hän oli ostanut paluulipun kotiin. Mutta minusta syksyssä on paljon
hyvääkin ja kesäloman voisi ihan hyvin vaihtaa lokakuulle.
Kommentit (0)
Parikkalan patsaspuisto 03.10.2008, 20:09
Jos edellisen sivun kuva saattoi koetella rajoja, saattaa myös tämä
sementti patsas tehdä samaa. Kyseessä on parikkalalaisen Veijo Rönkkösen
sementtipatsas, joka saattaa synnyttää mielikuvan eräästä kiistellystä
historiallisesta henkilöstä ja iloisella 60-luvulla tekijä olisi hyvinkin
voinut olla syytteessä Jumalan pilkasta.
Kun liikutte Kutostiellä Parikkalan liepeillä kannattaa poiketa
ITSE-taiteilija Veijo Rönkkösen 440 teoksen patsaspuistossa, siis hänen
pihamaallaan. Ei maksa mitään, sillä taiteilija kieltäytyy jyrkästi
kaikesta rahaan vähänkin viittaavasta. Mutta Rönkkösen pihalla vierailijan
pitää ehdottomasti merkitä nimensä vieraskirjaan. Muuten taiteilija katsoo
kävijän pistäytyvän näyttelyssä velaksi. Sen verran mies on töillään
tienannut, että kulttuuriministeriö palkitsi hänet kesällä yli 30.000
euron Suomi-palkinnolla. Erakkotaiteilija itse ei ilmaantunut
rahanjakotilaisuuteen, vaan totesi haastattelussa, että ”mie en olisi mie,
jos mie olisin sinne mennyt”.
ITE-taiteilija tarkoittaa tietääkseni itseoppinutta taiteilijaa.
Rönkkönenkin kävi yli 40 vuotta paperitehtaalla töissä ja teki
vapaaaikanaan tehdastienesteillään näitä jo maailmankuuluja
sementtiveistoksia. Nyt hän on eläkkeellä, harrastaa päivittäin kaksi
tuntia joogaa, tunnin uintia sekä hoitaa puutarhaansa, joka sekin on
nähtävyys ja tekee tietenkin taidettaan. Luulisin, että Veijo Rönkkösen
patsaspuisto tulee Olavinlinnan lisäksi olemaan Itä-Suomen merkittävin
matkailunähtävyys.
Mainittakoon, että kun Rönkkönen reilut 40 vuotta sitten sai ensimmäisen
tilinsä, hän osti sillä 10 omenapuuntaita. Hän on ilmeisesti tietämättään
merkittävä edelläkävijä. Laskeskelin joskus pillilupi-askin kanteen, että
ilmakehässä on jokaista ihmistä kohti 10 tonnia ylimääräistä hiiltä. Sen
poisimeminen tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jokaisen ihmisen tulisi
istuttaa 100 omenapuuta, jotta asia hoituisi pois päiväjärjestyksestä lähi
vuosikymmeninä.
Kommentit (0)
Lenin-setä 02.10.2008, 17:30
Tässä on eräs virolainen 60-luvun taitelija testannut rajojaan pahimman
pysähtyneisyyden vuosina. Luulenpa, että työ on maalattu niin sanotusti
kieli poskella. Varmasti myös viranomaispiireissä sitä on tarkasteltu
pitkään ja mietteliäästi.
Melkoisen riskin taiteilija on ottanut. Muistelenpa eräästä Viron
historiaa käsitelleestä kirjasta lukeneeni, että 50-luvulla muudan
kolhoositalonpoika innostui siinä määrin ylistämään valtion päämiestä,
että kiinnitti Stalinin kuvan hevoskärryjensä laitaan ajaessaan paskaa
pellolle sillä seurauksella, että sai pelkän Siperian menolipun.
Toisaalta jossain puolalaisessa Stalinin ajan romaanissa oli kertomus
eläintarhasta, jonne hankittiin norsulauma. Ne kuolivat jostain syystä
nälkään, jonka jälkeen menetys korvattiin tekemällä kumista eläimille
aidonnäköiset korvikkeet, jotka täytettiin maakaasulla. Eräs koululuokka
saapui innokkaan opettajansa johdolla ihastelemaan eksoottisia otuksia.
Juuri kun lapsille oli kerrottu, että voitteko uskoa, että laitumella
käyskentelevät eläimet painavat jopa 6000 kiloa, tuli tuulenpuuska
ja pyyhkäisi lauman pois maan päältä.
Eikä sensuuriviranomainen vaivautunut puuttumaan norsutarinaan. Voipi
olla, että sekä Virossa että Puolassa sikäläinen eliitti oli salaa
mielessään kovasti neuvostovastaista.
Kommentit (0)
Pronssityöläiset 01.10.2008, 18:56
Tallinnan taidekeskus Kumun sosialistisen realismin osastolla kannattaa
käydä, koska tahaton komiikka on huumorin paras, vaikkakin vaikein muoto.
Ja sitä paitsi, jos kansanäänestykseen menisi, niin kyllä nämä selkeästi
asiansa esittävät teokset hakkaisivat 5 – 0 modernimmat kilpailijansa.
Kuvan pronssiset ihanteelliset työläissankarit katsovat luottavaisina
tulevaisuuten ja kohti kansantalouden uusia saavutuksia. Toinen näyttää
jaloissaan lojuvasta työkalusta päätellen olevan maanrakennuspuolen miehiä
ja toinen silmälaseista päätellen lukeutuu intelligentsiaan ja on
luultavasti työnjohtopuolen herroja.
Paljon puhutun ja Tallinnan keskustasta häädön saaneen
Pronssisoturi-patsaan mallina väitetään olleen vuoden -36 Berliinin
olympialaisten raskaansarjan voittajan Kristjan Palusalun. Luulisin, että
hän on ollut myös kuvan toisen miehen mallina. Tätä teoriaa tukee se, että
Wikipedian mukaan Berliinin voittajan kengännumero oli 47, kuten myös
kuvan jalkineiden. Ja luulenpa myös, että Neuvostoliiton joukkueessa
vuoden -52 Helsingin olympialaisten kreikkalais-roomalaisen painin
raskaansarjan voittaja virolainen Johannes Kotkas, on ollut kuvan
toisen työläisen esikuvana.
Muuten Viron painijasuuruuksien elämä oli traaginen. Molemmat vietiin
kesällä -41 valmennusleirille Pohjolaan. Palusalo karkasi, jäi kiinni,
tuomittiin kuolemaan, joka tuomio vaihdettiin rintamakomennukseen. Sieltä
mies pakeni linjojen yli Suomen puolelle, jossa yllättäen oli vastassa
toinen olympiavoittaja voimistelija Heikki Savolainen. Sodan jälkeen
Palusalu selvisi Neuvostoliitossa reilun vuoden tutkintovankeudella,
vaikka ei yrittänyt mitenkään miellyttää vallanpitäjiä. Tietääkseni
yleensä Puna-armeijasta karanneen kohtalona oli ainakin pitkä Siperian
harjoitusleiri; olisiko olympiakulta pelastanut miehen.
Johannes Kotkas sen sijaan sopeutui neuvostojärjestelmään ja pääsi jo
sota-aikana harjoittelemaan urheilua. Hän mm. heitti moukarissa maan
ennätyksen reilun 53 metriä. Sodan jälkeen mies sitten voitti Helsingissä
ylivoimaisesti olympiakultaa. Tietääkseni nämä kaksi raskaansarjan
maailman huippua eivät otelleet keskenään sodan jälkeen, ennen sotaa
seitsemän vuotta Kotkasta vanhempi Palusalo voitti aina. Miesten kylmän
sodan aikaisessa kamppailussa olisi varmasti ollut dramatiikkaa, koska
silloin olisi katsottu, kumpiko on voittamassa vallankumousko vaiko
taantumus.
Voimistelija Heikki Savolainen kertoo muistelmisaan tapauksesta,
jossa Savolaisen mukaan ”jättiläiskokoinen” Palusalu antautui
sotavangiksi. Tarkistin wikipedista Kristjan Palusalon strategiset mitat.
Se kengännumero oli jo mainittu 47, pituus 184 ja paino huippukunnossa 112
kiloa. Kyllähän mies olisikin herättänyt esimerkiksi kotikylälläni
Suonenjoen Kärkkäälässä mitoillaan huomiota. Häntä olisi nimittäin pidetty
erikoisen heiveröisenä ainakin, mikäli hänet olisi luokiteltu jo
aikamieheksi. Kärkkäälän kylällä nimittäin terve aikuinen mies painaa
keskimäärin 132 kilogrammaa, joten Palusalua olisi pidetty vähän
poekasena.
Kommentit (0)
Veljmiehiä 30.09.2008, 17:51
Olen uskonut, että Kuopion torin Veljmies on Suomen, ellei peräti koko
Pohjoismaiden rumin patsas. Tässä yhteydessä en malta kuitenkaan olla
paljastamatta, että patsaan veistänyt Heikki Konttinen näkyy olevan
taustaltaan Kärkkäälän poikia, koska ainakin hänen äitinsä oli kotikylän
Koivistoisia. Saattaa jopa olla, että Heikki Konttinenkin on syntynyt
siellä kotiselkosissa. Onkohan kenelläkään asiasta tarkempaa tietoa?
Muistelen jopa, että kun kymmenisen vuotta sitten pidimme Helsingissä
jonkinlaisen Koivistoisia sukukokouksen, oli paikalla myös kuvanveistäjän
poika Tuomas.
Veljmiehen rumuus ei tietenkään ole taiteilijan syy, sillä minkäs hän
mahtaa sille, että keskiverto savolainen mies näyttää juuri sellaiselta,
mulkosilmät, pottunenä, iso pää, lyhyet jalat kuten myös muutkin ulkonevat
ruumiin osat. Mutta eipä ole kehumista tuossa Tallinnankaan Veljmiehessä.
Tosin pelit ja vehkeet näyttävät olevan kaikin puolin suuremmat kuin
Kuopion virkaveljellä. Se on ihan perusteltua, koska onhan Tallinna
muutenkin kalakukkokaapuntia äekeempi.
Muuten Virolla ja Savolla on sikälikin merkittävä kulttuuriyhteys, että
maanpakolaisen Aaro Jalkasen koti-ikävissään sanoittaman Kallavesj-laulun
sävelmä on lainattu Suomenlahden eteläpuolelta. Ja jos taas Aaro Jalkasen
sukua vähänkin tongittaisiin, niin eiköhän esi-isät ole niitä Suonenjoen
Sianjalkasia; samoja kuin Kari Tapio Jalkasella ja hiihtäjä Jalkasilla.
Kommentit (0)
Maailman korkein 29.09.2008, 17:53
Matkailu avartaa. Kun nuornamiesnä tähystin Stadionin tornista etelään,
uskoin vastarannalla 70 kilometrin päässä näkyvän pisteen olevan
Viru-hotellin. Nyt tiedän, ettei se tainnut ollakaan Viru-hotelli, vaan
Pyhän Olavin kirkko. Se valmistui 1200-luvulla ja oli parhaissa voimissaan
159 metriä korkea. Nyt salamat ovat lyhentäneet sitä 34 metriä. Luulenpa
kuitenkin, että se oli vuosisatoja maailman korkein rakennus. Esimerkiksi
1880 luvulla satojen vuosien uurastuksen jälkeen valmistunut Kölnin
tuomiokirkko on vain 157 metrinen. Ilmeisesti vasta Eiffel-torni kiistatta
päihitti veljeskansamme monumenttaalisen saavutuksen.
Rohkeita miehiä nuo virolaiset. Keskiaikaisilla menetelmillä he rakensivat
Näsinneulan luokkaa olevan rakennuksen. Eipä ole ruotsalaisista moiseen.
Muistelen, että Ruotsin paras mäkimieskin oli Lennart Elimää, jonka
sukunimi viittaa eestiläisiin sukujuuriin. Ja toiseksi paras Jan
Booklöövkin tuli meänkieliseltä alueelta. Oikeasti ruotsalaisesta
mäkihyppääjästä en ole sattunut kuulemaan.
Muuten Antti Tuuri kertoo joissain kirjoissaan siitä, että Amerikan
pilvenpiirtäjien korkean paikan työt uskottiin pohjaalaasille ja eräälle
intiaaniheimolle, jonka nimen päälle en nyt millään pääse. Pohjaalaaset
olivat muuten vain hullun rohkeita, mutta intiaaneilta kuulema
geenivirheen seurauksena puuttui kokonaan korkean paikan kammo.
Pilvenpiirtäjä työmailla ei juurikaan sattunut loukkaantumiseen johtaneita
tapaturmia.
Kommentit (0)
Kalkkunasuklaa 28.09.2008, 22:07
Kielisukulaisia ollaan, mutta ei ymmärtänyt suklaakaupanmyyjätär, kun
halusin ostaa talkkunasuklaata. Mietteliäännäköisenä alkoi kaupitella
kalkkunasuklaata. Mutta sitten hän ymmärsi. Nimittäin neuvostovallan
vuosina oli oikeasta suklaasta pula ja neuvostoteollisuus onnistui
kehittämään sen korvikkeeksi talkkunasuklaan. Sitten Neuvostoliitto
romahti ja luin jostakin, että vanhanvallan vuosilta joku lehdessä
haastateltu virolainen kaipasi ainoastaan tuota tavarapulan maittavaa
korviketuotetta. Sen tuotanto lopetettiin muutamaksi vuodeksi, mutta on
yleisön pyynnöstä käynnistynyt nyt uudestaan.
Suklaaliikkeen myyjä kertoi tuotteen kulkevan nykyään Kaman nimellä ja
kyllähän Kamaa Tallinnasta löytyi, kun jaksoi aikansa paikallisilta
kysellä, että mistähän sitä Kamaa saisi. Totta puhuen Kama on aika kamalan
makuista, mutta ei se paljoa maksakaan.
Muuten Tallinnan reissulla ymmärsin, että kaupunki on osa sivistynyttä
Keski-Eurooppaa, jossa häiriintyneet mukulat eivät ampuile toisiaan
kasapäihin ja jossa harrastettiin tieteitä ja kaunotaiteita aikana,
jolloin suomalaiset eivät osanneet laskea edes varpaitaan.
Tosin kansanterveydelliset ongelmat tulevat käsittääkseni olemaan
melkoiset. Virolaiset taitavat kuolla sukupuuttoon. Tai ainakaan naisväki
ei ole yhtä hyvää synnyttämään kuin Savon vastaavan sukupuolen edustajat,
joilla on luonnostaan leveähkö lantio. Lisäksi huolettaa, miten
sikäläisten naisten pitkät reisiluut tulevat myöhemmällä iällä kestämään,
koska meikäläisten kauniimman sukupuolen edustajien huomattavasti
lyhyemmät ja paksummat alaraajat pyrkivät katkeilemaan tuhansiksi päreiksi
kypsemmällä iällä.
Kommentit (0)
Vielä käydään ulkomaillakin… 26.09.2008, 05:04
Olen tietääkseni viimeinen kansakuntamme edustaja, joka ei ole käynyt
Tallinnassa. Nyt olen laittamassa reppua pykälään ja poistamassa edellä
kerrottua puutetta. Kuopion kansalaisopisto on lähdössä ooppera- ja
kulttuurimatkalle eteläisen veljeskansamme pariin. Oopperalippu maksaa 23
euroa ja olen valmis maksamaan mielelläni sen verran siitä, ettei minun
tarvitse lähteä oopperaan.
Vaikka kyllähän musiikkikulttuuri kiinnostaa. Esimerkiksi Simo Salmisen
Rotestilaulun osuu kuin nyrkki silmään nykyisessä elämäntilanteessani.
Hiljentykääpä kuuntelemaan: http://www.youtube.com/watch?v=hXSzIpw48Yk
Ja varsinkin säkeistö, jossa mainitaan seuraavaa
”on sitä tässä yks ja toinenki sentäs jotakin nähny
voi olla että vielä käydään ulkomaillakin
ettei sitä nyt tartte ihan silmille tulla hyppimään”
puhuttelee minua vahvasti.
Kommentit (1)
Tintti 25.09.2008, 18:34
Kysyinhän minä sitten, kuten toissapäivänä lupasin, sitäkin, että mitenkäs
se nyt sitten oikein rehellisesti on, jakeliko Suomen Hiihtoliitto
amfetamiinia maamme hiihtävälle nuorisolle. Kari-Pekka Kyrö vakuutti,
ettei ainakaan hänen aikanaan sellaista tapahtunut. Muistelen, että
ainakin vuoden -72 Sapporon kisojen alla meilläkin kärähti Mäntyranta
tästä kemikaalista, joten ilmeisesti niihin aikoihin huumeiden levitys
lopetettiin virallisesti.
Se kyllä tiedetään yleisesti, että sodan jälkeen amfetamiinijohdannaista
Pervitiiniä käytettiin runsaasti. Hartolalainen maailmanmestari Aku Kiuru
on asiasta puhunut avoimesti. Myös äskettäin ilmestyneessä Antti O.
Arposen teoksessa Urheilua, kirjoja, elämää kerrotaan, miten
mestarihiihtäjä Arto Tiainen kuopiolaisen saunan lauteilla paljasti
nöyrästi ainetta käyttäneensä. Tintti perusteli asiaa sillä, että hän oli
amatöörihiihtäjä, joka joutui käymän leipätyössä eikä silloin jaksanut
hiihtää 50 kilometristä kuin ensimmäiset 40 kilometriä, jonka jälkeen piti
ottaa piristettä.
Tästä tuleekin mieleeni, että kun Tintti vuoden -66 Oslon MM-hiihdoissa
sippasi 50 km:n viimekilometreillä ja jäi toiseksi, purskahti hän maaliin
tultuaan katkeraan itkuun. Kun luin pikkupoikana asiasta lehdestä, häpesin
koko hiihtävän maailman puolesta. Ei tuollaista asiaa sovi aikamiehen
itkeä. Tintti pillitti lehtitietojen mukaan sitä, että viimeisellä
virkistymisasemalla hänelle annettiin vain kylmää mehua. Nyt luulen
ymmärtäväni, mitä muuta mies luuli sieltä saavansa.
Kilpauransa jälkeen Tiainen toimi jonkin aikaa hiihdon päävalmentajana ja
ainakin Mieto ylistää häntä muistelmakirjassaan. Tintti johti joukkojaan
edestä ja kun harjoituslatujen kunnostuksessa tarvittiin riuskaa
työmiestä, oli hän ensimmäisen lapion hantaakissa. Tintti sai sitten aika
pian väistyä valmentajan paikalta ja ilmeisesti tilalle tuli miehet,
joilla oli paremmat tiedot uusista menetelmistä. Luulenpa, että Iisalmen
sairaalan henkilökunnalla saattaisi olla paljonkin kerrottavaa niistä
konsteista.
Kommentit (1)
Kyrön kassi 24.09.2008, 18:48
Pyydän anteeksi tätä kuvaa jo pelkästään laadullisista syistä, mutta myös
moraalisista. Arkkipiispa Leo vetosi koko arvovallallaan paikalla
olleisiin, että kunnioitetun vieraan Kari-Pekka Kyrön toivomusta
noudatetaan eikä häntä valokuvata. Vetoomuksen seurauksena alkoivat
salamavalot räiskähtelemään ja itsekin nopella heittolaukauksella ikuistin
tilaisuuden vetonaulan sekä Tihvinäläisen Jumalan äidin synnyttäjän tuossa
pöydän reunalla. Tein tekoni ilman salamaa, joten veriruskea syntini on
mielestäni lehtimiesten vastaaviin verrattuna pienempi.
Olen kiinnostunut rikospsykologiasta ja opiskellutkin sitä komisaario
Palmu-kirjoista. Niinpä, kun kysymysten hetki koitti, kysyin asiaa, jota
olen pitkään rotkoni rauhassa pohdiskellut. Teoriani mukaan se, että
Kari-Pekka Kyrö unohti sen maailman kuulun maastodopinglaukun
Ylä-Tikkurilan Shellin bensamittarin viereen, oli freudilainen alitajuinen
lapsus, jolla mies halusi tiedostamattaan päästä eroon mielestään
moraalittomista asioista. Kysyin, että miltä se oikein tuntui, kun hän
huomasi tärkeän todistuskappaleen jääneen kyydistä ja tekikö hän
mielestään asian sittenkin jotenkin tarkoituksella.
Ja Kyrö vastasi hillitysti ja kiihkotta, esiintyminen toi mieleeni Pentti
Linkolan, joka aina yrittää puhua rauhallisesti möliseville massoille
järkeä, että kyllähän se laukku sinne tarkoituksella varmaankin jätettiin.
Mutta jättäjänä ei ollut Kari-Pekka Kyrö, vaan jouku toinen,
tuntemattomaksi jäänyt henkilö. Kassi nimittäin hävisi jo lentoaseman
liukuhihnalla. Siis selvä salaliitto ja minä, joka en usko taikavarpuihin
enkä humanoideihin enkä Kennedyn salaliittoon, uskon, että noin
rehellisen, sivistyneen ja älykkään oloinen herrasmies puhuu totta.
Kommentit (2)
Massacre in Kauhajoki 23.09.2008, 16:43
Suomi on sitten taas ammuttu maailman kartalle. Kyllä hävettää olla
suomalainen; meitä pidetään sivistyneessä maailmassa hyvällä syyllä
väkivaltaisina metsäläisinä. Järjellä ajatellen asia ei sittenkään ole
yllättävä. Länsi-Euroopan väkivaltaisimmassa maassa, jossa on kolmanneksi
eniten aseita ja muistaakseni myös kolmanneksi eniten itsemurhia ja jossa
lapset tutkimusten mukaan viihtyvät tosi huonosti koulussa, saattaa
hyvinkin tapahtua tällaisia kauheuksia. Ja jostain syystä pyssyhulluilta
ei tässä maassa jostain syystä saada pyssyjä pois. Se on nyt sitten
eduskunta-aloitteen paikka.
Usa:n vastaavien tapausten jälkeen maan arvovaltainen kansallinen
kivääriyhdistys on tietääkseni ollut huolestunut kansalaisten ampumataidon
rappeutumisesta. Meillä tähän ei ole aihetta. Pihtiputaan tapauksessa -69,
Sanna Sillanpään tapauksessa -97, Jokelan joukkomurhassa eikä äskeisessä
Kauhajoen tapauksessa juuri haavoittuneita syntynyt, vaan kaikissa oli
selvä tappamisen meininki toisin kuin Uudella mantereella, jossa on tapana
räiskiä silmittömästi. No Sanna Sillanpäältä taisi yksi mies päästä
karkuun.
Luin tuossa eilisiltana puoliväliin Teemu Keskisarjan kirjan ”Suomen ainoa
sarjamurhaaja – Juhani Adamin rikos ja rangaistus”. Se kertoo Itä-Hämeessä
150-vuotta sitten vaikuttaneesta Juhani Aataminpojasta, joka kylmän
rauhallisesti löi lihoiksi 12 lähimmäistään Heinolan seudulla. Ihan
ajankohtainen teos, mutta nyt tuntuu, ettei opuksen nimi ole enää ajan
tasalla. Juhani oli muuten hyvin tavallisen oloinen itähämäläinen
nuorukainen, jolle alkoholi ei sitten sopinutkaan, vaikka se hänelle
maistuikin.
Murha-Juhanin kohtalo oli sitten kova. Hänet tuomittiin kuolemaan ja
mestauksen tuli tapahtua Heinolan kirkonmäellä. Kirkonmäellä olikin sitten
kaikki valmista tuomion täytäntöönpanoa varten. Sarjamurhaajan pääkin oli
jo pölkyllä, mutta runsaslukuisen yleisön pettymykseksi tapahtuma
peruuntui, sillä keisari muutti rangaistuksen. Armahduksesta ei voine
varsinaisesti puhua, koska Jussi muurattiin kahlehdittuna Viaporin
linnoituksen muuriin ihan pieneen komeroon, jossa hän ei pystynyt kunnolla
liikkumaan. Kansanperinteen mukaan hän menehtyi nopeasti matoja kuhiseviin
paiseisiin.
Kommentit (1)
Läheltä piti 22.09.2008, 18:47
Katselinpa taas suonenjokelaisia kaitafilmejä DVD-levyltä. Sapporon
olympialaisten mitalijuhlassa Kaarihallilla oli tunnelma korkealla. Noihin
kisoihin otti osaa neljä suonenjokelaista, Liisa Suihkonen, Rauno
Miettinen, Mauri Röppänen ja Yrjö Salpakari. Suonenjoki oli silloin maamme
kunnista parhaiten edustettuna. Tosin Helsingistä oli neljä
jääkiekkoilijaa, mutta he eivät pärjänneet. Sen sijaan mansikkakaupunkiin
tuli kaksi hopeamitalia. Ja kultakin oli millin päässä.
Nimittäin ampumahiihdossa 20 kilometrin matkalla Yrjö Salpakari jäi
viidenneksi. Jos yksi laukaus ei olisi mennyt reilun millin ohi taulusta
olisi Yrjö voittanut kultaa. Ihmettelenpä miksi mies ei mahtunut
viestijoukkueeseen, jossa Mauri Röppänen taisi hiihtää ankkurina ja
toi Kaarihallille hopeaa plakkarissaan. Moskovan olympialaisissa hän oli
ammunnassa neljäs ja hävisi mitalin pisteellä. Hän oli siis lähellä tehdä
maamme urheiluhistoriaa. Ketkäpäs suomalaiset ovat voittaneet mitalin sekä
kesä- että talvikisoissa?
Suonenjoen kirkkain urheilutähti oli yhdistetynhiihtäjä Rauno Miettinen,
joka oikeastaan yllätti saatuaan hopeaa. Kyllä kotipuolessa pidettiin
kultaa todennäköisenä. Muistelenpa, miten Pitäjänlehdessä syyteltiin DDR:n
miehiä siitä, että he hiihtelivät myrkkyjen voimalla. Ehkä kylällä oli
asiasta sisäpiiritietoa, koska itäsaksalaiset kävivät treenaamassa
Suonenjoella.
Rauno Miettinen oli lajissaan maailman huippu toistakymmentä vuotta, mutta
kirkkain mitali jäi puuttumaan. Hän oli vähän kuin Juha Mieto. Muuten jo
lähes ikämiehenä vuoden -84 Sarajevon kisoissa kulta oli hyvin lähellä.
Rauno jäi neljänneksi, mutta muistelenpa, että mikäli mäkikierrosta ei
olisi keskeytetty Miettisen ylipitkän hypyn vuoksi, olisi hän
todennäköisesti voittanut kisan.
Muuten noista Sarajevon kisoista, joissa suomalaisssuksi suihki ennen
näkemättömällä tavalla, tulikin mieleeni, että huomenna klo 18.30 on
Kuopion kaupungintalolla arkkipiispan vieraana maailman rehellisimmät
kasvot omistava mies, eli entinen hiihtovalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Aionpa
häneltä suoraan kysyä, milloin suomalaiset suurhiihtäjät lopettivat
amfetamiinin käytön ja välityksen.
Kommentit (0)
Minä ja Kekkonen 21.09.2008, 19:09
Minä ja presidentti Kekkonen olimme keskeisiä vaikuttajahahmoja Suonenjoen
maatalousnäyttelyiden yu-kilpailuissa vuonna 1967. Urho Kekkonen oli
paikalla presidentin ominaisuudessa ja minä keihäänkantajana.
Tavallaan minäkin olen entinen urheilujohtaja kuten Urkkikin oli. Tämän
voi tarkistaa DVD:ltä, jota Kärkkäälän kyläyhdistys myy 20 eurolla.
Levylle on koottu Niskasen Veikon kuvaamia kaitafilmejä 60 – 70-luvuilta.
Kauppisen Pekalla on vielä kaksi levyä myymättä ja lisää kuulema tilataan,
jos tarvetta ilmenee.
Itse keihäskisasta muistan parhaiten sen, että olympiavoittaja Nevala
saapui jostain syystä paikalle pahasti myöhässä. ”Perkele, rengas
räjähti”, oli sankarin selitys. Se särähti pikkupojan korvaan. En olisi
uskonut, että nuorison esikuva voi käyttää niin karkeaa kieltä. Sen verran
Korholan Ruussan pyhäkoulu jätti minuun jälkensä, että itse opin puhumaan
rumia, vasta 20 vuotta sitten muutettuani Heinolaan. Nykyään tilanne on
se, että jos sitä yhtä sanaa ei olisi, olisi ulosantini hyvin katkonaista.
Saattaa olla, ettei Nevala myöhästynyt rengasrikon vuoksi. Siihen aikaan
urheilussa liikkuivat salaiset ruskeat kirjekuoret ja huipuilla oli varaa
vaatia kunnon kulukorvauksia. Kerrotaan, että yksikin keihäshirmu meinasi
tykkänään kieltäytyä heittämästä, koska hänelle luvattiin vain 30 %
pääsylipputuloista. Itse hän olisi ehdottomasti halunnut ainakin
neljänneksen.
Maatalouskisoista muistan sen, että muudan huippukestävyysjuoksijamme
louskutteli koko 10.000 metrin matkan ajan hampaitaa. Itse luulin, että se
jotenkin edesauttaa kilpailusuorituksessa ja yritin opetella samaa tyyliä
harjoitellessani juniorina kestävyysjuoksua. Vasta aikamiehenä ymmärsin mä
sen, että mulla oli aukkoja tiedoissa. Kilometrinnielijä uippumme leuka
lonksui vain, koska hänellä oli epäsopivat tekohampaat.
Kommentit (0)
Lisää tuulivoimaa 19.09.2008, 15:31
Tuosta eilen mainitsemastani Rieponlahden ensimmäisen auton omistaja Otto
Könösestä vielä sen verran, että tämä oli siinäkin suhteessa aikaansa
edellä, että hän jo sota-aikaan tutki tuulienergian hyödyntämistä.
Samaahan tapahtuu edelleenkin. Rieppo olikin parahultainen paikka
kyseiseen tutkimustyöhön, koska Iisveden rannalla tulee kovasti.
Otto asensi perinteiseen tuulimyllyyn generaattorin tuottamaan virtaa
sähkölamppuihin. Siihen aikaan oli valostakin pula. Herrasen Topin
kertoman mukaan eräänä myrskyisenä syysyönä mylly riistäytyi itsestään
pyörimään, valot syttyivät täyteen loistoonsa ja koko tienoo valaistui.
Sota-ajan pimennysmääräysten vuoksi tapaus oli erityisen vaikuttava
kokemus kylällä. Tarinan mukaan erään talon vanhaemäntä heräsi
syntyneeseen hälyyn ja kirkkauteen. Hän pääteli ympärillään loistavan
valkeuden johtuvan siitä, että hän oli nukkuessaan kuollut ja päässyt
taivaaseen. Hämmentynyt mummo äityi veisaamaan kiitosvirttä. Tätä tarinaa
ei jostain syystä löydy Rieponlahden kyläkirjasta.
Sen sijaan toisesta sukulaismiehestäni on maininta. Teoksessa suorastaan
ylistetään enoani Risto Könöstä. Hänestä olen joskus kertonutkin. Risto
oli se lupaava keskimatkojen juoksija, joka vuoden -47 Suonenjoen
maatalousnäyttelyiden yleisurheilukilpailuissa johti 800 metrin juoksua
ensimmäisen kierroksen jälkeen 50 metrillä, mutta hävisi sitten maalissa
toiseksi viimeisellekin samaiset 50 metriä; hän siis jakoi voimansa
väärin. Kyläkirjassa enostani annetaan mairitteelva arvio. Siinä
kerrotaan, että Risto Könönen osasi valmistaa kerrassaan erinomaista
kiljua. Eipä ole nykynuorista enää sellaiseen.
Kommentit (0)
Autolla kulkee kaikki 18.09.2008, 19:06
Kalamarkkinoilla käydessäni bongasin myös kuvan 40-luvun Fordin. Alakuva
on taas Timo Korhosen 60-luvun Volkkari Kärkkäälän juhannusjuhlilta.
Yksityisautoilun kiivaana vastustajana ja punaisen, ruskeapilkkuisen,
Opelin omistajana joudun myöntämään, että ennen osattiin tehdä kauniimpia
autoja kuin nykyään.
Muuten yritän keräillä tälle blogilleni Kärkkäälän kylän historiaa ja nyt
toivoisin, että jostain löytyisi kylän vanhimman auton ja traktorin kuva.
Varmaankin sellaiset ihmelaitteet tuli silloin ikuistettua jälkipolvia
varten. Rytkösen Martti muisteli, että ensimmäinen traktori Nuffeltti
taisi olla Vehmaalla, mutta ensimmäisestä autosta on erilaisia teorioita.
Rieponlahden kyläkirjan mukaan siellä ensimmäinen auto oli äitini sedän
tekniikasta kiinnostuneen sedän Otto Könösen T-Ford. Kirjassa mainitaan,
että setä-Otto hankki auton jo kieltolakiaikaan. Mikä ihmeen asiayhteys
noillakin seikoilla on?
Kommentit (0)
Sampi on kala 17.09.2008, 19:09
Että ossaa ola ruma tuo sampi, jonka kuvasin kalamarkkinoiden
akvaariosta. Tulipa samalla mieleeni, että siinä olisi oivallinen tunnus
Koivistoisten sukuseuralle, jos sellainen joskus perustetaan. Kala liittyy
nimittäin vankasti Savon Koivistoisten historiaan.
Ensimmäinen versio asiasta on se, jonka ilmeisesti ainakin Koivulan Eino
Koivistoinen on kertonut. Sen mukaan kolme Koivistoisen veljestä olisi
ollut perustetavan Pietarin seudulla maaorjina jollekin tilanherralle
1700-luvun alkuvuosina. Veljesten tehtävänä oli pyytää ilmeisesti Nevasta
tietty määrä sampeja isännälleen, mutta kun kaupungin rakentamisen myötä
vedet likaantuivat ja kalat hävisivät, katsoivat nuoret miehet
viisaimmaksi hukuttaa työnantajansa ja paeta Savon erämaihin. Siellähän
suku on sitten si´innyt ja lisääntynyt kuin kaniinit.
Toisen teorian on esittänyt myöhemmin entinen diplomaatti Markus Koivisto
kirjassaan Inkerin Koivistoiset ja Koivistot. Hänen mukaansa ilmeisesti
kaksi veljestä, jotka olivat venäläisiä vastaan sotineita kivekkäitä,
pakeni ensiksi Sisä-Savoon ja myöhemmin veljeksistä kolmas, nimeltään
Tuomas, joka oli viety maaorjana Latvian Kuurinmaalle, olisi siellä
joutunut sammen pyytäjänä vaikeuksiin ja karannut veljiensä perään
hukutettuaan sitä ennen työnantajapuolen edustajan. Hänen ensimmäisen
talonsakin nimi olisi sitten ollut Kuurinmaan peruja nimeltään Kuurtila.
Olen jämäkästi sitä mieltä, että jonkun olisi tehtävä jotakin. Mielestäni
joku taiteellisesti lahjakas suvun edustaja voisi laatia hahmotelman
Sampi-logoksi. Se voisi olla aika kookas, koska muistaakseni suurimmat
sammet kasvavat yli 300 kiloisiksi ja Kokemäenjoestakin saatiin sata
vuotta sitten 150 kiloinen, joka on suurin Suomesta pyydetty kala.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 421-425 / 715 Seuraava sivu >>
Sankarit 16.09.2008, 18:52
Taas tuli olympiakultaa Suomeen. En seurannut pyörätuolikelausta suorassa
lähetyksessä, joten en tiedä, totesiko selostaja poikamme voiton jälkeen
liikutuksesta väräjävällä äänellä, kuten Tiilikais-Pekka ennen, että
”Helsinki, Porilaisten marssi”. Siis se piisi, jossa vainolaisen veri
roiskuu. Luulen, että sen kaltaisia musiikkiesityksiä löytyy ainoastaan
Suomen, Irlannin tai entisen Jugoslavian kansojen musiikkiperinteestä.
Ehdotankin, että suomalaisen voittaessa olympiakultaa, ainakin
vammaisurheilun saralla, hänelle soitetaan tämä J. Karjalaisen
”Sankareita”. Hiljentykääpä
kuuntelemaanhttp://www.youtube.com/watch?v=EOBsegsPEgk . Myös Elmon
suosikkisävelmä eli Järnefeltin kehtolaulu
sallittakoon. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5358
Muuten tuo urheilun ja militarismin kytkentä on mielenkiintoinen.
Sunnuntaina tuli telkkarista pesäpallon loppuottelu ja vaikka nykyään
tässä lajissa sääntökirjan mukaan enää paletaan, ei kuolla tai tuhouduta,
niin Sotkamossa siinä näytetään sitkeästi kuoltavan edelleenkin. Ja
muuallakin maassa vielä haavoitutaan, vaikka termin ei välttämättä
tarvitse kuulua urheilukentälle. Esitänpä, että lajissa palataan takaisin
50-luvun sääntöihin. Silloinhan kaksi haavoittumista vastasi yhtä
kuolemaa. Tämä sääntö lisäisi otteluihin säpinää ja haavoittumistermi
voidaan vaihtaa vaikkapa puolipaloksi. Nyt nähdään liikaa turhaa
kopittelua; haavoilla ei lajissa ole enää tuntuvia seurauksia.
Tuosta eilen mainitsemastani kieliasiasta vielä sen verran, että en muista
yhtään ruotsinkielistä pesäpalloilijaa. Todella harva on se
kielivähemmistömme edustaja, joka pesistä pelailee. Peli on melkein yhtä
suomenkielinen kuin käsipallo ruotsinkielinen. Ainoa eksoottinen poikkeus
kansallispelin harrastajien keskuudessa lienee viime kesänä Kuopiossa
pelaillut romanialaislähtöinen Stefan Sburatura.
Kommentit (0)
Kielikysymys 15.09.2008, 21:19
Eilen tuli ihasteltua maamme ruotsinkielisen vestönosan
jalkapalloilullista lahjakkuutta. Ovathan Mikael Forssell, Jonathan
Johanson, Daniel Sjölund ja Peter Enckelman maajoukkueemme vakiokalustoa.
Varsinkaan maajoukkueemme maalintekijä osastolla ei juuri suomen sannaa
puhuta. Mutta auttamatta näyttää ruotsin asema tässäkin asiassa uhatulta.
Nimittäin tulevaisuudessa Suomella tulee olemaan kolme kärkimiestä, eli
yhteensä kuutisen metriä hyökkääjiä, jotka puhuvat kai keskenään parhaiten
serbo-kroatiaa. Njazi Kuqi, Shefki Kuqi ovat Kosovon albaaneja ja Berat
Sadik makedonialainen. Makedoniasta tulevat myös keskikenttämiehet Mehmed
Hetemaj ja Perparim Hetemaj. Sen sijaan kaksi muuta keskikenttmiestä eli
Roman Eremenko ja Alexei Eremenko kommunikoivat venäjäksi.
Ilmeisesti puolustukseen joutuvat nuorten maajoukkueen kapteeni Tim
Sparv, Aleksandros Souflas, Tomi Petrescu ja Lauri Dallavalle, joka on
italialaisen tattikeisarin jalkapalloilullisesti äärimmäisen lahjakas
poika. Maaliin pistetään sitten Sierra Leonen nuorten maajoukkueesta
Suomeen loikannut ja kohta kansalaisuuden saava Patrik Bantamoi, jolla
tietäkseni on 30 metrin juoksun Kuopion ennätys. Sitä ennätystä kykenee
uhkaamaan vain puolitataari Pele Koljonen, joka saattaa tulevaisuudessa
mahtua ainakin maajoukkueemme vaihtopenkille. Toinen sukunimeltään
suomalainen maajoukkuemies taitaa sitten ollakin maalintekijä Aleksandr
Kokko, jonka äidillä lienee inkeriläiset sukujuuret.
Muuten jostain merkillisestä syystä mieleeni on jäänyt, että vuoden -84
Losin olympialaisissa Chilen jalkapallojoukkueen kapteeni oli nimeltään
Matti Virtanen tai jotakin sellaista. Netistä en löydä asialle
vahvistusta, mutta tämä seikka täytynee vielä jostakin tarkistaa.
Kommentit (2)
Materiaalin haaskausta 14.09.2008, 20:20
Vähästä on lapsen mieli hyvä. Kups taitaa säilyä sittenkin. Lyhytkasvuiset
savolaisnuorukaiset näyttivät jalkapallossa närhen munat pitkäkasvuisille
rantaruotsalaisille luvuin 3-1. Kuopiolaisten kantavat voimat Janne
Reinikainen ja J-P Savolainen ovat sellaisia metriheikkejä. Näyttää siltä,
että sentit yli 170 ovat pelkkää materiaalin haaskausta.
Tuo J-P Savolainen ei ole nimestään huolimatta kuopiolaisia vaan syntyjään
Rauman poikia. Kuten myös eilen jääkiekossa kalakukkokaupungin pelastanut
Kalle Sahlstedt. Ja siellä jäähallin katossa taitaa roikkua Kultaranne
Jouni Rinteen paita – Rauman poikia hänkin. Niinkuin myös Heinolassa
olivat kaikki merkittävät yhteiskunnalliset vaikuttajat. Pitäisi käydä
tutkimassa, miksi kaikki, jotka vähänkin kynnelle kykenevät, haluavat
pois Raumalta.
Hyvin Maarianhaminan pojat pelasivat. Kaikki paikalle uskaltautuneet
vajaat 500 urhoollista näkivät nautittavaa jalkapalloviihdettä.
Teksti-TV:n mukaan katsojia oli 1500, ei ollut, laskin jokaisen. Yleisöä
oli 10 % siitä, mitä eilen Kalpan pelissä. Ja sitä paitsi suuri osa
porukasta poistui kesken kaiken kylmästä sinisenä. Itse olin pukeutunut
tilaisuuteen sopivasti pilkkihaalariin. Vastaantulijat katselivat minua
mietteliäännäköisinä. Keskuskentällä tuulee aina. Miksi jalkapalloa pitää
Kuopiossa pelata aina alkutalvesta ja vielä yöllä. Pelien olisi oltava
kesäisn klo 15 kuten ennen oli laita. Silloin oli välillä 8000 maksanutta.
Kommentit (1)
Nyt ei ne nuoret 13.09.2008, 18:31
Korholan Niilon pyöräilymuistoihin vielä lisään sen verran, että
vertailtaessa entisiä ja nykyisiä Kärkkäälän lenkin aikoja, niin on
huomioitava vielä sekin, ettei 50-luvulla vielä tainnut olla kyläläisillä
käytössä kilpapyöriä tai edes vaihdepyöriä. Tietäkään ei ollut silloin
vielä kestopäällystetty, joten nykynuorilla on muutaman minuutin verran
paremmat välineet ja olosuhteet käytössään.
Lainaan kuitenkin mielelläni omaa yksivaihteista maastopyörääni
halukkaille, jotka haluavat testata rajojaan. Se lienee samaa vuosimallia
-57 kuten isäntänsä. Mutta ihan hyvä vehje sekin on, kunhan sen saa ensin
kiihdytettyä vauhtiin. Eikä sitä tarvitse koko ajan huoltaa, kuten
nykyisiä hydraulisesti jousitettuja 28-vaihteisia. Ja kuvan pyörä maksoi
joku vuosi sitten 65 euroa, jolla ei saa nykypyöriin edes vuosihuoltoa.
Vaikka onhan minullakin 32 vuotta vanha 21-vaihteinen runkoamyöten
kotimainen retkipyörä, mutta siitä alkoivat murenemaan muoviset lokasuojat
ja niiden uusiminen maksaa enemmän kuin kuvan pyörä.
Tuo Korholan Niilon kertoma Kärkkäälän lenkin ennätysaika pitää hyvinkin
paikkansa. Kyllä edellisen sukupolven miehet olivat sitkeitä ukkoja
ainakin nykyisiin tietokonenörtteihin verrattuina, vaikka olivat
jokseenkin puolta kevyempiä. Muistelen, että 70-luvun alkuvuosina, kun
olin keskikoulun 5:llä, eli noin 15-vuotias, juostiin voimistelunopettaja
Lasse Janssonin patistelemana Cooperintesti. Luokan poikien keskitulos
taisi jäädä pikkuisen alle 3000 metrin, erinomaisen tuloksen raja oli
2800m. Yhtään ylipainoista ei ollut joukossa, vaikkain noin puolet
keskikoulupojista tupakoi. Sitten lukion puolella ei tainnut kukaan
röyhyytellä.
Kommentit (3)
Kärkkäälän lenkki 12.09.2008, 19:00
Korhosen Niilo lähetti ystävällisesti sähköpostia, jossa hän muisteli
kärkkääläisen kilpapyöräilyn historiaa. Kyläyhdistys voisikin järjestää
pyöräilytapahtuman, jossa testattaisiin, voiko tuo Niilon mainitsema
ennätysaika pitää paikkansa.
Itse ajelin joskus itärajalla reitin Öllölä-Pörtsämö-Möhkö ja silloin tuli
mieleeni, että joku voisi järjestää tuolla kauniilla seudulla
pyöräilykisan Tour de Öllölä-Pörtsämö-Möhkö-Älänne vastapainoksi vaikkapa
Tour de Fanceen kanssa. Tuo Älänne on vähän kauempana, taitaa olla
Rautavaaralla, sijaitseva komea erämaajärvi. Mutta sitä odotellessa voisi
verrytellä tuolla Niilon tarinasta ilmenevällä Kärkkäälän lenkillä. Otapa
Iso-Pekka asia mietintämyssyysi. Mukana voisi olla vaikka sarja, missä
ajajan putkella istuu venäläinen mansikkatyttö. Saataisiin kansainvälistä
väriä ja median huomiota tapahtumalle.
NIILO KORHOSEN MUISTOJA
Niistä Kärkkäälän pyöräilykilpailuista olemme keskustelleet kovasti viime
aikoina. Mainitsin vuosi sitten Erkin (Erkki Korhonen) muistotilaisuuden
puheessani, että Erkki ajoi ns. Kärkkäälän lenkin,
urheilukenttä-Karsikonmäki-Suonenjoki-Pirttiselkä- urheilukenttä,
kilpailussa 58 min ja risat. Niin se oli ihan varmasti. Arvo Savolainen
oli ehkä voittaja kerran ja Karsikonmäeltä Jalkasen Reino taisi voittaa
kerran. En ole ihan varma, voittiko Erkki.
No, tämän oli pannut Urpo Korhonen mieleensä, ja nyt on sitten useamman
kerran Korholassa käydessään kokeillut ja väittää, että eivät ole niin
kovaa ajaneet. Muutama viikko sitten satuimme olemaan siellä, kun Urpo
tuli siltä lenkiltä ja tulos oli 1.02. ja ensimmäinen kommentti oli:” Eivä
ole ajaneet” No, Urpo täyttää joulukuun alussa 50 vuotta ja ei muista
ikäänsä. Noita kisoja pidettiin kai joskus-53 – -55, koska tältä kentältä
lähdettiin eikä Korkeaharjulta. Kova aikahan se on, noin 27,5 km ja
mäkinen tie ja taas ajttelen, ettei esim Heinämäen rinteen alla kukaan
särkenyt itseään.
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 426-430 / 715 Seuraava sivu >>
Muistioptimismia 11.09.2008, 19:10
Olihan hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli. Vaikka elämä on vain
osa jalkapalloilua, pitää kuitenkin vielä palata eiliseen pelien peliin.
Se oli elämäni suurin jalkapalloelämys; ohittaa hirmuisuudessaan sen, mitä
koin Olympiastadionilla kesäkuussa -76.
Silloin pelattiin MM-karsintaottelu Suomi-Englanti. Britit olivat siihen
aikaan maailman huippuja ja kentälle juoksivat kaiken maailman tähdet
Keeganit ja Super Macdonaldsit. Meillä oli heitä vastaan asettaa, vain
kuopiolaisia Rissasia, Heiskasia ja Turusia. Mutta muistelenpa, ettei
peliä montaa minuuttia kestänyt, kun Rissasen Olli syötti ja Heiskasen Esa
ohjasi pallon ohi legendaarisen Gordon Banksin. Kupsissa Heiskasen Esa ei
tainnut silloin mahtua edustusjoukkueeseen.
Voisin kaksi sormea vaikka missä vannoa, että Suomi eli Kups taisteli
tasapelin 1-1, mutta taitaa olla muistioptimismia. Internet näyttää
virheellisesti väittävän, että vieraat olisivat voittaneet 1-4. Mutta
kuitenkin Suomen jalkapalloilu kaatui varmasti silloinkin eteenpäin.
Vuonna -76 Kups oli vielä voimissaan, mutta sitten Oulun Palloseura osti
joukkueellisen kuopiolaisia eikä kaupungin palloilu ole siitä vieläkään
toipunut. Muuten taisi olla nimen omaan vuosi -76, jolloin jossain
Euro-Cupissa Liverpool vieraili Oulussa. Pitäisi tarkastaa syyllistynkö
taas muistioptimismiin, mutta mielestäni Opsin joukkueen muodosti
seitsemän kuopiolaista ja Vaittisen Reijo Suonenjoelta täydennettynä
muutamalla kuntoilumielessä kesäisin palloa potkiskelevalla
paikkakuntalaiselle jääpalloilijalla. OPS – Liverpool päättyi 1 – 1 ja
muistanpa selvästi, että kotijoukkueen maalin potkaisi jääpalloilija Soini
Puotiniemi.
Kommentit (1)
Vedenpaisumus 10.09.2008, 16:58
Tuosta tunnetuimmasta suonenjokelaislähtöisestä kirjailija Markku
Turusesta vielä sen verran, että mies vaikuttaa olevan innokas
lintubongari ja luonnonsuojelija muutenkin. Tavallaan hän on edelläkävijä
, sillä uhkaava ekokatastrofi innoitti hänet jo neljännesvuosisata sitten
kirjoittamaan teoksen Juoksupoika ja kyyhkynen, joka avaa eteemme uuden
maailmanlopun pelon aiheen. Nimittäin Maapallo on keikahtamassa
nurinniskoin napajäätiköissä tapahtuvien muutosten seurauksena.
Turusen teoksessa itäsuomalaisen pikkukaupungin vähäinen
kirjastovirkailija Matti löytää jostakin opuksesta tiedon, jonka mukaan
maapallolla on paha tapa kallistella äkillisesti kiitäessään aika
haipakkaa avaruudessa. Tästä Telluksen holtittomuudesta seuraa se, että
silloin tällöin valtamerien vesimassat pyyhkivät mantereiden yli kaiken
tuhoten. Vesihän tunnetusti on maata hidasliikkeisempää suuntaa
äkillisesti muutettaessa. Niinpä huolestunut kirjastovirkailija Matti
alkaa rakentaa taloyhtiön parkkipaikalla Nooakin arkin kaltaista
vesiajoneuvoa perheensä ja kotieläimiensä pelastusalukseksi. Ihmiskunnan
mytologiasta taitaa löytyä yksi ennakkotapaus vastaavasta hankkeesta.
Vähemmästäkin syntyy soppa itäsuomalaisessa pikkukaupungissa, jossa
ihmiset tarkkailevat toisiaan ja puuttuvat helposti havaitsemaansa
poikkeavaan käytökseen. Muuten muistelenpa, että Heinolassakin oli pari
tapausta, jossa huvipursia rakennettiin taloyhtiön parkkipaikalla –
projektien syytä en tosin tiedä. Ja melkoinen älämölöhän siitä sitten
syntyi naapureiden toimesta. Ilmeisesti naapurusto ei ollut täysin perillä
siitä, että Maapallon historiassa Päiväntasaaja on todella välillä
leikannut Suomenkin aluetta ja että ekologinen uhkakuva oli reaalinen.
Muistaakseni ainakin toisen arkin rakennustapauksen osalta Korkein
Hallinto-oikeus lopulta totesi, että parkkipaikalla saa harjoittaa
telakkatoimintaa.
Kommentit (0)
Heilu keinuni korkealle 09.09.2008, 19:09
Tämän vuoden Savonia-kirjallisuuspalkinnon sai Markku Turunen. Hän on
syntyjään Suonenjoen poikia, vaikkakin muutti jo lapsena Savonlinnaan ja
asuu nyt Tampereella. Hän ei ole suurelle yleisölle yhtä tuttu kuin
sukunimikaimansa Heikki. Syynä on se, että Markku on hyvin fiksu
tutkijatyyppi, jota kansa ei välttämättä ymmärrä.
Markku Turunen oli vieraana Kuopion Vestäjien kirjaillassa. Vestäjien
esitteessä hänen kerrotaan olevan purevan satiirin ja hiljaisen huumorin
taitaja. Ja huumorintajua tarvitaankin, koska hän on kunnostautunut Joel
Lehtosen tutkijana. Turusen tarinoista saattoi päätellä, että Lehtonen oli
sen verran vakava tapaus, että huumoria tarvitaan.
Lehtonen syntyi mielisairaan kylähuoran aviottomana lapsena, mutta onneksi
äiti ymmärsi hylätä hänet tienpenkalle, josta kyläläiset pelastivat Joelin
huutolaiseksi ja myöhemmin papinlesken kasvatiksi. Lahjakas poika pääsi
opiskelemaan ja hänestä tuli aikansa sivistyneimpiä suomalaisia, joka
elätti itsensä kirjoittamalla ja kääntämällä. Vaikka en asiasta mitään
ymmärrä, niin sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys
synnyttää, mielestäni Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut voisi aivan hyvin
olla Alastalon salin sijasta kirjallisuuden Suomen mestari. En tosin ole
jaksanut Volter Kilpeä loppuun asti lukea.
Joel Lehtonen kärsi luovien ihmisten tapaan kaksisuuntaisesta
mielialahäiriöstä, jonka seurauksena hän rakensi 52-vuotiaana
työhuoneeseensa maalatun tähtitaivaan alle ns. leukakiikun itselleen.
Muista kirjailijan saavutuksista Turunen tiesi kertoa, että Joel oli
aikaansa edellä sikäli, että hänellä oli avoimesti pari suhdetta. Toinen
vaimoksi otetun hierojan kanssa ja toinen morfiinia käyttävän
hienostoneidin kanssa.
Turunen luki lopuksi Joel Lehtosen rakastajattarelleen Italiasta
lähettämän kirjeen, jossa tämä, kuten rehellisen miehen kuuluukin, kertoi
edellisenä yönä syleilleensä peräti viisi kertaa naista, joka oli yleinen.
Kova oli Lehtonen syleilemään.
Kommentit (0)
Valpo ja Gestapo 08.09.2008, 18:42
Minnan kirjakaupassa oli nuori tutkija Oula Silvennoinen esittelemässä
piakkoin ilmestyvää väitöskirjaansa Salaiset aseveljet, joka käsittelee
Suomen Valtiollisen poliisin ja Saksan Gestapon yhteistyötä. Epäilen, että
tästä teoksesta puhutaan vielä paljon. Otavan kirjauutuusesitteessä siitä
kerrotaan seuraavaa:
”Uusiin lähteisiin perustuvaa käänteentekevää tietoa Suomen ja Saksan
yhteistyöstä jatkosodassa Valtiollisen poliisin ja kansallissosialistisen
Saksan turvallisuuspoliisin yhteistyö alkoi pian natsien noustua valtaan
vuonna 1933. Välirauhan kesänä 1940 yhteistyö syveni salaiseksi
aseveljeydeksi, jonka myötä valtiollinen poliisi ryhtyi käytännössä Saksan
turvallisuuspoliisin avustajaksi. Yhteistyön kohtalokkain vaihe käynnistyi
jatkosodan syttymisen jälkeen kesällä 1941. Yhtenä seurauksena tästä
olivat valtiollisen poliisin toimeenpanemat ihmisluovutukset Saksan
viranomaisille.
Oula Silvennoinen osoittaa tutkimuksessaan, että yhteistyöllä oli myös
toinen, kokonaan salattu ulottuvuutensa. Valtiollinen poliisi ryhtyi Lapin
alueella avustamaan Saksan turvallisuuspoliisin salaisen erikoisyksikön
toimintaa tavalla, joka pakottaa arvioimaan uudelleen kysymyksiä Suomen
osallisuudesta ja syyllisyydestä natsien sotarikoksiin. Aselevon jälkeen
osa asioista perillä olleista valtiollisen poliisin virkailijoista lähti
Suomesta. Muiden vaikeneminen on varmistanut sen, että Gestapon kanssa
tehdyn yhteistyön yksityiskohdat ovat pysyneet tähän saakka salassa”.
Saas nähdä selviääkö kirjasta se, miksi Valpon kuulustelumenetelmät olivat
Gestapoa tehokkaammat. Saksalaisilla oli käytössään generaattorit, joilla
tietääkseni saatiin kaikki muut laulamaan, mutta Viron
kommunistijohtajalle ei löytynyt tarpeeksi ampeereja.
Sen sijaan Suomen valtiollinen poliisi sai tietääkseni kaikki kertomaan
kaiken tietämänsä ja monet vieläkin enemmän. Uutta Gestapon
sähkötekniikkaa ei tarvittu, vaan kun miestä hakattiin päiväkausia
pampulla jalkapohjiin, ei kukaan sitä kestänyt. No ehkä yksi lievä
poikkeuksellinen kivunsietotapaus Valpon asiapapereista löytyy. Muistelen
jostain lukeneeni, että satamatyömies Lauri Villenius kyllä
kuulustelupöytäkirjan mukaan kertoili paljonkin, mutta loppukaneettina hän
totesi kuulustelupöytäkirjassa, että kunniantuntoni satamatyöläisenä ja
työläisnyrkkeilijänä estää minua kertomasta enempää.
Kommentit (0)
Happee 07.09.2008, 17:49
Olin äsken pyörtyä ensimmäisen kerran elämässäni. Näin nimittäin
kirjailija Sofi Oksasen elävänä luonnossa. Hän oli Kirjakantin vieraana
eikä kaikille uteliaille riittänyt jakkaraa tai happea. Puhukaa kovempaa
huutelivat pihalla ne, jotka eivät sisälle mahtuneet. Suuri on kulttuurin
nälkä Kuopiossa.
Tai ehkä yleisöä kiinnosti nuorinainen, joka oli läimäyttänyt juopunutta
demarikansanedustajaa tämän tullessa liian likeiseksi. Niin ainakin
lehdessä väitettiin. Läimäys tuomittiin yleisesti – oikean suuntaisena,
mutta riittämättömänä toimenpiteenä. Lukeva yleisö tietää myös, ettei
Oksasen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta taida olla täyttä varmuutta.
Lisäksi tiedetään yleisesti, ettei Suomen konsulaatti halunnut päästää
Sofi Oksasta Pietarin runousseminaariin. Sitä pidetään selvänä
suomettumisen merkkinä. Puoliksi virolaisen kirjailijan ei uskota
olevan vanhasuomalaisen Paasikiven-Kekkosen ulkopoliittisen linjan
kannattajan. Ilmeisesti kirjoissa Stalinin lehmä ja Puhdistus käsitellään
arkaluonteisia aiheita.
Muuten tilaisuuden lopuksi kaupungin rouvasväenyhdistykseen Kultturellit
Ellit kuuluva äidinkielen opettaja arveli Puhdistuksen olevan vahva
Finlandiapalkintoehdotus. Se jää nähtäväksi; riippunee
maailmanpoliittisesta tilanteesta.
Kommentit (0)
Sinä läksit pois 06.09.2008, 19:02
Olen hyvin vaikuttunut. Kirjakantti-tapahtuman vieraana ravintola
Kummisedässä oli runoilija-poliitikko Anni Sinnemäki. Paikalle ilmaantui
kaupungin nuorisokuoro. Oli hyvin vaikuttavaa seurata, kun mopopojat
lauloivat sydämensä pohjalta virnuilematta ja haistattelematta, että
Sinä läksit pois
minä katselin parvekkeelta loittonevaa selkääsi
kiersit vesilammikot
ja tiesin, ettet murehdi tätä eroa.
Sinnemäki on hirveän hyvä sanoittaja ja hirveän huono poliitikko. Vaikea
löytää yhtä epäselvästi puhuvaa ja tv-kameraa pälyillen vilkuilevaa
julkisuuden henkilöä. No ehkäpä Jörn Donner on toimen hyväkäs. Muuten
Sinnemäen ja Donnerin sivistyssuvuilla on yhteisiä piirteitä. Jörn
Donnerin isä oli Lapuan liikkeen pääideologi, mies itse aloitti
poliittisen uransa SKDL:ssä ja poika on kiivas luonnonsuojelija. Anni
Sinnemen vaari oli lapualainen kirkkoherra, isä taistolaisen
Kulttuurivihkojen päätoimittaja ja itse Anni Vihreiden eduskuntaryhmän
johtaja. Saas nähdä mihin neljännet sukupolvet hurahtavat.
Tilaisuuden lopuksi oli yhteislaulua. Taitaa olla itäsuomalainen piirre.
Täällä aletaan aina yhteislaulu, mikäli siihen havaitaan pienenkin
tilaisuus. En muista, että jossain Heinolassa olisi kukaan koskaan
laulanut missään. Oli mahtava tunne päästellä muiden savolaisten
kaljabassojen kanssa täysin palkein, että
Minä suojelen sinua kaikelta
mitä ikinä keksitkin pelätä
ei ole sellaista pimeää
jota minun hento käteni ei torjuisi.
Kommentit (1)
Juri Gagarin 05.09.2008, 15:33
Tuosta Heikki Salon lapsuuden sankarista Juri Gagarinista vielä sen
verran, että hän oli todella rohkea mies, vähintäin Matti Nykäsen luokkaa.
Kun Gagarin vuonna -61 lähti ensilennolleen avaruuteen, pidettiin kyllä
todennäköisenä, että mies sinne pääsee, mutta paluu takaisin oli hämärän
peitossa. Siitä huolimatta Juri ilmoittautui vapaaehtoiseksi. Tosin raskas
työ vaati myös raskaat huvitukset. Kuten monet muutkin kosmonautit, hän
oli juoppouteen ja naippouteen taipuvainen. Puhutaan, että Gagarin
syyllistyi ilmaliikennejuopumukseen sillä koelennolla, jolta hän ei
hengissä selvinnyt.
Tässä muuten netistä löytyvä video, joka kertoo toisesta ylös yrittävästä
venäläissankarista http://www.youtube.com/watch?v=KywjaKyJhRM&feature=related .
Siinä yksi maailman parhaista korkeushyppääjistä, eli Ivan Ukhov, on
nauttinut Lausannen kisoissa samankaltaista urheilujuomaa kuin Soini
Nikkinen siinä maaottelussa Saksassa 1956, jolloin hän meinasi erehtyä
heittosuunnasta, ennen kuin Jukka Uunila puuttui asiaan.
Avaruustutkimuksesta vielä sen verran, että pitkään aikaan ei olekaan
mitään mielenkiintoista tapahtunut. Toista oli ennen. Kun pohjaalaasten
mainitsema huopatossu oli vuonna -56 singottu ilmaan, ei mennyt kuin
vajaat 13 vuotta, kun ihminen oli kuussa. Sen jälkeen ollaan 35 vuotta
pysytty jalat tukevasti maassa, mutta professori Esko Valtaoja kertoi joku
päivä sitten telkkarissa, että Marsiin mennään sitten vuonna 2048 ja
menijä on joku kiinalainen. Kiinassa ei tarvitse välttämättä miettiä
paluulippuasiaa.
Kommentit (0)
Lapsuuden sankari 06.09.2008, 19:04
Kuopion kirjatapahtuman tiimoilta kävin kuuntelemassa lauluntekijä Heikki
Saloa. Yleensä olen näissä kulttuuririennoissa nousevan nuorison
edustajana, mutta tällä kertaa aloin pelätä, että minua epäillään
pedofiilisedäksi. Kovasti oli lapsia paikalla, vaikka taiteilija Salo on
sikavanha, elikkä juuri ikäiseni.
Lopuksi esiintyjältä sai kysellä vapaasti mistä vaan. Koska nuoret ovat
ujoja, sain tilaisuuteni. Epäilin, että runoilija Salo oli varmaankin
Lapualla se erilainen nuori ja että Juri Gagarin ei ehkä sittenkään ollut
pohjaalasten silmissä sankari, kuten laulussa väitetään.
Salo ei ollut erilainen nuori, vaan hän on painissa Etelä-Pohjanmaan
piirinmestari sarjassa alle 30 kilogrammaa. Ja mitä taas Juri Gagariniin
tulee, niin häntä ei pidetty Pohjanmaalla sankarina. Enemmäkin siellä
oltiin sitä mieltä Neuvostoliiton avaruustutkimuksesta, että ”ryssä,
perkele, on ampunut huopatossun taivaalle.”
Niin, yhden asian unohdin kysyä. Minulla on teoria siitä, että
rocklyyrikko Gösta Sundqwist oli Uffen veljmies, sillä niin moni asia
täsmää; molemmat kirvesmiehen poikia ja innokkaita jalkapallomiehiä, mutta
tämän teorian oikeellisuus jää vielä nähtäväksi. Kysyn seuraavalla
kerralla.
Kommentit (0)
Kaukainen rumpu 04.09.2008, 19:15
Kuopio on kulttuurikaupunki. Huomenna alkaa Kirjakantti-tapahtuma ja
tänään jo verryteltiin. Kirjakaupassa oli yhdeksän Otavan kirjailijaa
yleisön tavattavissa. Jaakko Hämeen-Anttila, se pieni isosolmioinen mies
uutisissa silloin, kun puhutaan islamilaisesta maailmasta ja sen
kummallisuuksista, kertoi muinaispersialaisesta filosofista ja
runoilijasta Omar Khaijamista, joka eleli ennen kaiken maailman
fundamentalisteja. Hän tuli pitkään asiaa funtsittuaan lopputulemaan, että
elämä on sen verran paskamainen asia, että tätä seikkaa pitää pyrkiä
lieventämään juomalla hyvää viiniä ja viettämällä ns. hauskaa elämää aina,
kun siihen on pieninkin mahdollisuus.
Painoin professori Hämeen-Anttilan vakavan neuvon mieleeni. Minä, joka
olen elänyt 50 vuotta askeesissa ja kuin luostarissa, yritän parantaa
tapani. Katoin siis kuvan esittämän juhlapöydän, jotta kestäisin ja
torjuisin elämän paskamaisuuden.
Muuten edellä mainittu muinaispersialainen runoilija lausui myös sen
suuren elämänohjeen varsinkin kaikille PK-yrittäjille, että ”älä kuuntele
kaukaisen rummun ääntä, ota rahat”. Niinpä minulle vaatimattomalle
kuluttajaviranomaisellekin riittää kaikenlaista touhua ja ehkä liksaakin
sen verran, että voin toteuttaa ajattelijan muitakin arvoja. Muuten tässä
varmaankin se kuuluisa TVH:n hätäaputyömaa odottelisi.
Kommentit (1)
Railakasta sotilashuumoria 02.09.2008, 18:01
Rukajärven tie-elokuva perustuu Antti Tuurin kirjaan. Itse asiassa hän on
kirjoittanut tuon suunnan sotatapahtumista neljä teosta. Ne perustuvat
pääosin Yläsavon miesten kertomuksiin. Tuon seudun miehet ovat kovia
tappelemaan. Sen voi vähän väliä lukea Savon Sanomista.
Olli Saarelan elokuvissa ei huumoria viljellä. Siinä näistä
pienviljelijä-metsureista on tehty vähän yksitotisia rambo-tyyppejä. Se ei
tunne uskottavalta. Tuurin kirjassa on asia on toisin. Sieltä löytyy
paljonkin railakasta sotilashuumoria. Esimerkiksi everstiluutnantti
Majewskin tapauksesta.
Majewski oli varmaankin Suomen kenttäarmeijan rohkein upseeri. Ja myös
pidetty; ainakin pankinjohtajien keskuudessa. Kerrotaan, että kun hän
lähti sotaan, olivat kaikki kaupungin pankijohtajat toivottamassa hänelle
onnea ja kaikki he pyysivät hartaasti, että tämä palaisi sodasta hengissä.
Upseerilla oli nimittäin vekseleitä joka pankissa.
Pitkään Majewskilla riittikin tuuria sotahommissa. Rukajärven tiellä hän
sai kuitenkin tarkka-ampujan luodin otsaansa ollessaan laskemassa
miestensä ”tuhoamia” vihollisia. Kun savolaiset korpisoturit heittivät
sankarivainajan autonlavalle isoon ruumiskasaan päällimmäiseksi, ei
malttanut eräs väärälauka olla tokaisematta: ”Everstiluutnantti Majewski!
Ottakaa osasto komentoonne!”
Ja Tuuri kertoo myös, että kun Iisalmen torilla järjestettiin Rukajärven
suunnan miehille kotiuttamisparaati, ei muudan sanavalmis savolaisukko
malttanut olla sutkauttamatta osaston rippeitä katsellessaan, että
”paljonhan teitä vielä jäekin tähteeksi!”
Kommentit (0)
<< Edellinen sivu 436
