Koivistoinen blog - Sivu 9 18:stä - Uusi Blogaaja -sivusto

2.1.2014

100 % savolainen veri 02.01.2014, 18:28

Sulo Kolkka paljastaa Hakulis-kirjassaan, että vaikka Veikko oli kotoisin Karjalasta, virtasi hänessä sataprosenttisesti savolainen veri. Isä Lauri oli syntyisin Säämingistä ja äiti Ida o.s. Laukkarinen Pieksämäeltä. Savolaisten urheilumenestys on ollut sen verran vaatimaton, että ainakin minun puolestani Veikko hyväksytään maakunnan miehiin.

Hakuliset suvun esi-isien tiedetään olleen suuria ja vahvoja miehiä. Veikon isäkin oli riski mies, joka jo 20-vuotiaana kohotti yhdellä kädellä 90 kiloa. Luulen, että hän kohotti painon nimenomaan suoralle kädelle pään päälle, vaikka Sulo Kolkka ei kirjassaan paljasta suorituksen yksityiskohtia.

Kunnioitan tuota tulosta, sillä itse olen kuntouttamassa kättäni, josta on arvioni mukaan jänne poikki, nostelemalla ylös-alas 9-kilon punnusta. Minultahan katkesi jänne sieltä työntäessäni naisten kuulaa noin kahdeksan metriä. Naisten kuulantyöntöä innosti minua kokeilemaan ihan kylmiltään uutinen, jonka mukaan Kuopion tuomiokunnan notaari järkälemäinen Marja-Sisko Aalto pökkäsi samaista kilpailuvälinettä 13 metriä. Se lienee naispuolisen papiston maailmanennätys.

Muuten Veikko Hakulisen isompi ja ehkäpä myös lahjakkaampi veli Viljo, luki itsensä tuomariksi, vaikka hänkin oli lupaava hiihtäjä. Viljo toimi kypsemmällä iällä oikeuskanslerin viraston esittelijäneuvoksena. Hän niitti mainetta rötösherrojen jahtaajana. Viljo Hakulista pidettiin jonkinlaisena uusmoralistina. Eräskin rötösherruudesta epäilty ministeri myönsi muistelmissaan pelänneensä oikeasti istuessaan isokokoisen ja tuimailmeisen Hakulisen kuulusteltavana rötösherruudesta epäiltynä.

Vähän samanlainen uusmoralisti oli myös hiihtäjänä kunnostautunut pikkuveli. Cortinan olympialaisissa hän johti hiihtäjien iskuryhmää, joka antoi perusteellista fyysistä asennekasvatusta kuopiolaiselle mäkihyppääjälle, joka ei osannut suhtautua kilpaurheiluun sille kuuluvalla vakavuudella.

Kommentit (0)

Hakulinen ja pino 02.01.2014, 17:14

Vanhojen hiihtohirmujemme harjoitusmenetelmiä selvittäessäni kaivoin kirjahyllyni kunniapaikalta alkuperäisen ja väärentämättömän Veikko Hakulisen elämänkerran eli Sulo Kolkan teoksen Veikko Hakulinen – latujen valtias vuodelta 1960, jolloin päähenkilön urheilu-ura oli vielä alkupuolella.

Yllätys yllätys! Haku-Veikko ei luonutkaan pohjakuntoaan metsätöissä, vaan kypsässä 22-vuoden iässä silloinen keskinkertainen hiihtäjä hakeutui treenausmielessä kuorma-auton apumieheksi. Hänet opittiin tuntemaan työhulluna lapiomiehenä, joka vahvisti hurjatahtisella hiekanmätöllä käsivarsiaan ja selkäänsä. Itse kuljettajan hän ei antanut koskea lapioon.

Nykyään ennen niin yleistä kuorma-auton apumiehen ammattia enää ole, vaan erilaiset hydrauliset koneet ja laitteet ovat tulleet tilalle. Suomessa ei muuten verotietojen mukaan ole enää kuin yksi työmies; työmies oli 60-luvulla maamme yleisin ammatti.

Vasta huipulle päästyään Hakulinen hakeutui metsätöihin ja pääsipä hän sitten opiskelemaan myös Evon metsäkouluun. Mainittakoon, että koulussa oli muitakin hiihtomiehiä. Itse asiassa opinahjon oma urheiluseura Evon metsäpojat olisi 50-luvulla voittanut viestinhiihdossa muun maailman.

Turhaan Hakulinen ei metsäkoulua käynyt. Nimittäin Kolkan kirjasta lainaamani kuvan esittämän pinon pystyttäminen vaatii ammattimiestä. Kuvassa on harvinaisen kaunis motti, jota katsoessa silmä iloitsee; kulmat ovat vatupassissa eikä karvahattu mene heittämällä teoksen läpi.

Itse olen monta kertaa koettanut yliopistopohjalta valmistaa kunnon halkopinon, mutta aina ne pyrkivät kaatuilemaan eivätkä kulmat pysy 90 asteessa ja minun pinoistani kyllä karvahattu sujahtaa vaivatta läpi.

Kommentit (0)

Sitkeys 31.12.2013, 17:57

Eilen lähtenyt Eero Mäntyranta ei ollut hyvinvointivaltion tuote. Hänen pienviljelijä-metsurivanhemmilleen siunaantui 12 lasta, joista vain puolet eli aikuisikään. Mäntyrantakin aloitti jo pikasena metsätöissä, ja uskonpa, että hän sai pokasahan varressa luonnostaan sitä monipuolista lihaskuntoharjoitusta, jota nykyhiihtäjät hakevat kuntosaleilta rytmimusiikin tahdissa.

Ennen hiihtouraansa Mäntyranta sai mainetta Lapin tukkikämpillä sinä pienenä laihana miehenä, joka nosti kuitenkin kaikkein suurimmat tilit. Metsätöissä mies loi itselleen hirmuisen pohjakunnon, jonka lisäksi hän ymmärsi hankkia nopeutta ja herkkyyttä intervalliharjoittelulla, joka siihen aikaan oli uutta maassamme. Huippukunnossa ollessaan Mäntyranta sitten valittelikin sitä, ettei hän ehtinyt hiihtää niin nopeasti kuin olisi jaksanut.

Jaksamiseen vaikutti sekin miehen erityispiirre, että hänen hemoglobiininsa oli geenivirheen vuoksi luonnostaan 220, joka alkaa olla jo hengenvaarallinen tila. Luulen, että maamme hiihto nousee jälleen maailman huipulle, kunhan geeniteknologia astuu perinteisen dopingin tilalle ja Mäntyrannan suvun geenivirhettä osataan hyödyntää isänmaallisiin tarkoituksiin.

Muuten toinen lapsuuteni sankari Pauli Nevala ei hänkään ollut hyvinvointivaltion kasvatti. Nevala kehitti hirmuisen heittokätensä jo poikasena TVH:n hätäaputöissä, joissa hän joutui mättämään lapiolla painavaa liejua syvältä kaivannon pohjalta kauas kanavan reunalle.

Lapiomiehen hommien päätyttyä keihäs ei tietenkään lentänyt minnekään, koska herkkyys oli kadonnut jonnekin, mutta päästessää sitten armeijaan lepäilemään ja syömään kunnolla, hän heitti jo 21-vuotiaana maailman kaikkien aikojen toiseksi parhaan tuloksen muistaakseni 84,23.

Kommentit (0)

Mäntyrantakin lähti 02.01.2014, 17:16

Eero Mäntyrantakin sitten lähti tänä aamuna. Haikeaksi vetää mielen. Lapsuuteni sankarit alkavat olla harvassa. Teuvalla elää vielä Pauli Nevala, joka varhaislapsuudessani lupasi heittää keihäässä maailmanennätyksen, jos olisi saanut mopedin.

Mäntyranta oli maamme viimeinen miespuolinen hiihdon henkilökohtainen olympiavoittaja. Huonosti ovat siis asiat maamme hiihtourheilussa. Muistanpa ihan selvästi, miten Kärkkäälän kansakoulun paperinkeräysvaroilla ostetusta tv-vastaanottimesta ihastelimme suomalaisten kaksoisvoittoa Oslon MM-kisoissa vuonna -66. Kolmanneksi tuli saksalaisen miljonäärin aikamiespoika Valter Demel, ja jo silloin tuntui, ettei se oikein ollut silloinkaan rehellistä peliä ulkomaalaisten puolelta.

Mutta katsokaapa tuota Mäntyrannan tyylittelyä hevosenkengässä. Se ei ollut sellaista silmitöntä sätkyttelyä kuin nykyhiihtäjillä, vaan siinä on perinteisen hiihdon liikunnalista suloutta.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/suomen_kaksoisvoitto_oslossa

_1966_28432.html#media=28434

Mäntyranta oli myös sikäli historiallinen urheiluhenkilö, että hän oli maamme ensimmäinen dopingista kärähtänyt urheilija. Vaikka syytönhän rehellinen Lapin mies oli dopingiin ja huumausainerikokseen, kuten tämä Karpon haastattelu todistaa vääjäämättömästi. Surullista tapauksessa on se, että vuonna 1972 tehdyssä haastattelussa Mäntyranta lupasi selvittää asian perusteellisesti, mutta näin ei sitten tapahtunutkaan, vaan selvittelytyö jäi kesken.

Karpon hastattelun pohjalta tuntuu todennäköiseltä, että Hiihtoliiton Herrat juottivat kansallisankarille jostain syystä, jonka teon logiikka ei ainakaan minulle täysin avaudu, salaa amfetamiinia; ilmeisesti sitä saksalaisilta aseveljiltä saatua, jolla Kiurun Akun mukaan pantiin ruumiitkin hiihtämään. Nykyäänhän sellainen amfetamiinin salajuotto olisi huumausainerikos, poliisiasia sekä maamme hallitukselle esitettävän välikysymyksen aihe, mutta vuonna 1972 Hiihtoliiton Herra oli kertonut uutisissa asiasta selkäkeikkanauruja päästellen.

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/mantyrannan_naytteessa_amfetamiinia

_30119.html#media=30121

Kommentit (0)

Paasikiven vahvistuva maine 29.12.2013, 18:03

Juhani Suomen Mannerheim-kirjasta ilmenee, että J. K. Paasikivi oli harvinaisen tervejärkinen mies. Hänen maineensa tervejärkisenä miehenä sen kuin vain säilyy ja vahvistuu. Tämä siitäkin huolimatta, että nuorempana miehenä J. K. yritettiin saada sairauseläkkeelle KOP:n johtajan paikalta mielenvikaisuuden vuoksi. Lääketieteellisissä tutkimuksissa ilmeni, ettei pääjohtajan mielessä ollut vikaa, vaan vika oli hänen tekohampaissaan, joilla paha tapa singahtaa suustä niiden omistajan korottaessa ääntään.

Vaikuttaa siltä, että Paasikiven oli vaikea niellä kilpailijansa Mannerheimin kansansuosiota ja marsalkan kuoleman jälkeen Paasikivi valitti: ”Ihmiset ovat aina ylistäneet niitä, jotka ovat antaneet heille illusiooneja, vaikka ne olisivat olleet kuinka turmiollisia tahansa, kuin niitä, jotka ovat pelastaneet heidän elämänsä”. Siinä lausunnossa narahtaa vähän katkeruus.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Juhani Suomen Mannerheim-kirjassa on kuva, jossa J K Paasikivi, joka ei todellakaan ollut mikään turhan nauraja, hohottaa silmät vesissä Valvontakomission edustajan G. M. Savonenkovin jutulle. Tuskin se juttu niin hauska oli, mutta koska isänmaan etu sitä vaati, vanha valtioneuvos pakotti itsensä nauramaan vedet silmissä.

2.6.2013

Naisen siitinelo	02.06.2013, 17:47
Tohtori Antero Ferdinand Tanner kunnostautui myös kansansivistyksen kehittäjänä. Hän perusti työläisnuorille iltakoulun, jossa myös Martta Salmela opiskeli. Myöhemmin Tanner olisi ollut jopa halukas antamaan Martalle yksityisopetusta, mutta siitä tämä kieltäytyi, vaikka opettaja lupasi kouluttaa oppilaansa parissa vuodessa ylioppilaaksi. Eppäillä soppii, että minkähän pään kautta sekin opetus olisi tapahtunut. Martta Salmela-Järvinen vakuuttaa muistelmissaan, ettei hän pitänyt mahdollisena valmistua ylioppilaaksi niin nopeasti eikä hän muutenkaan luottanut tohtori Tanneriin, vaan korostaa, että: ”Sitä paitsi hän oli henkilökohtaisesti mielestäni vastenmielinen, ruma ja tungetteleva.” Saattaa myös olla, ettei muistelija katsonut tarvitsevansa miehen opetuksia, koska oli itsekin yhdessä yössä lukenut kirjan nimeltään ”Naisen siitinelo” ja saanut siitä mielestään kaiken tarvittavan tiedon kyseisestä aihepiiristä. A. F. Tanner oli kuitenkin sikäli erilainen profeetta, että hän pyrki elämään opetustensa mukaisesti. Niinpä sekä hänen vaimonsa että taloudenhoitajansa olivat samaan aikaan raskaana. Myöhemmin samaan on pystyi myös eräs kansanedustaja, joka onnistui perhesuunnittelussaan niin erinomaisesti, että sekä vaimo että tyttöystävä olivat yhtäaikaa synnytyslaitoksella. Tietooni ei ole tullut, pystyikö isä osallistumaan molempiin synnytyksiin vai osasiko hän priorisoida asioita, jota ominaisuutta poliitikoilta yleensä vaaditaan. Kommentit (0)
Rengastohtori	02.06.2013, 13:06
Eilen mainittu seksitohtori Tanner oli Pekka Lipposen tapaan Rantasalmen poikia. Molemmat olivat värikkäitä maailmanmatkaajia, joissa olisi ainesta Rantasalmen kesäteatterin ohjelmistoon. Tohtori Tanner omaksui vallankumouksellisen seksuaalikäsityksensä Amerikassa ja saapui levittämään uutta oppiaan Suomen työväenlikkeelle. Tosin huonolla menestyksellä. Monet henkilöt, sukupuoli ja siviilisääty jääkööt mainitsematta, pitivät miehen aatteita lähinnä törkeinä. Työmies-lehtikin suhtautui tylysti uusien aatteiden levittämiseen ja pisti tohtorin kirjoitusboikottiin. Sitten hänet erotettiin puolueesta ja lopulta Tannerin piti paeta takaisin Amerikkaan. Toisaalta syyt saattoivat olla seksuaalipoliittisten lisäksi myös myös talouspoliittisia, koska myös sillä sektorilla hän oli edellä aikaansa. Hän vastusti osuustoimintaa, koska ei uskonut sen yritysmuodon pärjäävän markkinatalouden oloissa. Sen sijaan hän kannatti eräänlaisten kuluttajarenkaiden perustamista, joiden avulla työläiset olisivat hankkineet tavaransa suurissa yksiköissä kilpailuttamalla. Nythän erilaiset ruokapiirit ovatkin muotia, vaikka osuusliikkeillä ei mene hyvin. Kommentit (0)
Helliö ja lempiö	31.05.2013, 18:42
Kirjaston kierrätyshyllystä silmääni pisti Martta Salmela-Järvelän muistelmat työväenliikkeen alkuvuosilta. Kirjasta opin, että sosialidemokraattisia johtaja Tannereita oli peräti kaksi kpl. Väinöä huonommin tunnetaan nykyään Antero Ferdnand Tanner, joka kuitenkin sata vuotta sitten oli tunnetumpi mielipidejohtaja. Tohtori A . F. Tanner oli nimittäin radikaali uudistaja suomalaisten sukupuolielämän saralla. Hän julkaisi asiasta monia kansan keskuudessa suosittuja teoksia, joiden nimet houkuttelevat vielä tämänkin päivän ihmistä. Kirjojen otsikot jo kertovat paljon niiden sisällöstä. Lapsikysymys ja ehkäisyoppi, Sukupuoliyhteys taidenautinnoksi, Yhdynnällinen hellintä ja Avioliitto ja siveellisyyskysymys olisivat luultavasti bestsellereitä nykyäänkin. Tanner oli sivistynyt herra eikä hän käyttänyt kirjoissaan sukupuolielinten kansanomaisia nimityksiä. Hän halusi, että niille otettaisiin käyttöön kauniimmat nimet. Naisen sukuelin olisi helliö ja miehen vastaavasti lempiö. Itse kannatan lämmöllä Tannerin esitystä. Nykyään varsinkin palloilutapahtumien yhteydessä käytetään lasten ja jopa naisten kuullen sellaista kieltä, että moni sivistynyt ihminen karttaa moisia urheilutilaisuuksia. Olisi piristävä poikkeus, kun kesken kiivaan kamppailun katsomoon kiirisikin urheilijanuorukaisen suusta huuto ”voi helliö!” Kommentit (0)
Monipuolisuus	30.05.2013, 17:58
Suomen Palloliiton herrat tekevät kyllä inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, ettei vain kotimainen jalkapalloilu nouse. Joukkueiden otteluohjelma on ainakin Kupsin kannalta älytön. Nytkin on kahden viikon sisällä kuusi ottelua, kun mukaan lasketaan myös Suomen cupin pelit. Kuopiolaisilta näyttävät loppuvan miehet. Laskelmieni mukaan normaaliottelutiheydellä keskimäärin jokaisessa ottelussa loukkaantuu yksi pelaaja niin, että joutuu sivuun muutaman pelin ajaksi. Loukkaantumisriski kasvaa olennaisesti, kun pelejä on joka toinen päivä, kuten Kupsilla alkaa olla. Ja senkin olen laskelmissani huomannut, että keskimäärin joka kesä loukkaantuu huipputason joukkueesta yksi pelaaja siten, että hänen uransa päättyy lopullisesti. Jalkapallo on kohtuuttoman epäterveellinen harrastus. Sen asian huomasi aikoinaan myös urheilufilosofi Tahko Pihkala. Pihkalan mukaan ihmisjalka ei ole suunniteltu kestämään eteenpäin potkaisua, kuten totuus onkin. Tahkon mukaan jalkapallossa pitäisi sallia vain taaksepäin potkiminen. Lisäksi jalkapallon turmiollisuutta lisää se, että se on yksipuolinen urheilumuoto, koska siinä terveiltä nuorilta miehiltä kielletään tyystin käsien käyttö. Tosin täysin Pihkalakaan ei halunnut futista kieltää, vaan olisi sallinut sen pelaamisen 20 vuotta täyttäneille nuorukaisille, jotka ovat aiemmin harrastaneet monipuolisesti muita lajeja. Kommentit (0)
Mietaan vehkehet	29.05.2013, 16:26
Surullinen tapaus tuo Pekka Vähäsöyringin tapaus. Palava rakkaus hiihtourheiluun vei mieheltä maineen, rahat ja terveyden. Jotenkin hän kaikesta huolimatta herättää myötätuntoa, vaikka onkin lainvoimaisesti huijariksi todettu. Jostain syystä häviäjät ovat yleensä voittajia sympaattisempia olentoja. Tuo Yle Areenalta löytyvä Vähäsöyringistä kertova ohjelma Intohimosta hiihtoon on tragikoominen, kuten hyvät näytelmät tahtovat olla. Varsinkin Oslon v-82 MM-hiihtojen tapahtumat sekä naurattavat että itkettävät. Kummallista, että aikamiehet viitsivätkin kinastella kuin pikkulapset hiekkalaatikolla, joistain maalikameran kuvista. Mutta niinhän sitä ennen sanottiin, että hymy pois huulilta, kysymys on urheilusta. Ensiksi Neuvostoliitto voitti Norjan Oslon MM-kisojen miestenviestin kirikamppailussa. Mutta koska koitos oli aika tasaväkinen ja koska hiihtojen ylituomari oli tuomari Paavo M. Petäjä Suomesta, maalikamerakuvaa tulkittiin vapaamielisesti ja lopputulokseksi julistettiin tasapeli. Petäjä ei edes yrittänyt salata näkemystään, että niin kauan kuin hän on asiasta päättämässä, ryssä ei täällä voita. Kaikki kyllä tiesivät, mitä Suomen mies ajatteli, mutta pitikö sitä ääneen julistaa. Ja sitten voittajakaksikon jälkeen maaliin sinnitteli ensiksi selvästi Suomi ja sitten DDR, mutta edellisen ennakkotapauksen valossa lopputulemana oli tässäkin tapauksessa tasapeli, vaikka Mietaa oli varma, että hänen vehkehetkin olivat maalissa ennen itäsaksalaisen monoa, kuten olivatkin. Tarkastakaa vaikka itse.http://areena.yle.fi/tv/1916714

11.3.3012

Viina, huumeet, porno, politiikka ja urheilu sekä uskonto	11.03.2012, 20:14
Luin tuossa Martti Anhavan Arto Mellerin elämänkerran nimeltään Romua rakkauden valtatiellä. Kirja palutti mieleeni sen, että runoilija Arto Melleri asui naapurissani reilut 30 vuotta sitten Vantaan Koivukylässä. Samassa talossa asuivat myös Vesa Vierikko ja Harri Hyttinen, joka silloin oli porukan suurin julkkis. Hän näytteli tv-sarjassa Naapurilähiö; hänen isäänsä esitti Tapio Hämäläinen, Uukuniemen Urheilijat. Naapurin teatterikoululaiset jäivät mieleeni siivon oloisina maalaisnuorukaisina. Tosin Mellerin elämänkerrasta sain selville sen, että kuitenkin jo siihen aikaan viina, huumeet, porno ja politiikka olivat keskeisiä asioita teatterimaailmassa. Arto Mellerin alamäki oli alkanut jo lukioiässä Kaustisten kansanmusiikkijuhlilta. Sisäministeri Päivi Räsänen voisi ottaa huomioon Kaustisten kansanmusiikkijuhlat miettiessään erilaisia uusia rajoituksia yhteiskuntaamme. Muuten siihen aikaan, kun teatterikoululaiset harrastivat viinaa, huumeita, pornoa ja politiikkaa, kulttuuriviranomaiset eivät olleet huolissaan nuorisomme tilasta. Viranomaiset huolestuivat vasta sitten, kun Teatterikoulun johtoon tuli Jouko Turkka, joka pisti opiskelijat urheilemaan innokkaasti. Leuanveto ja juokseminen olivat keskeisiä opetusmetodeja, joka minusta oikein olikin. Nykyään teatteriväki on hylännyt viinan, huumeet, pornon, politiikan sekä urheilun ja alkaneet etsiä totuutta uskonnoista. Varsinkin Idän kirkko näyttää olevan vahvoilla. Mutta jo J. V. Stalin totesi sattuvasti, että aurinko nousee idästä. Kommentit (0)
Punaliput purppuraiset	10.03.2012, 20:27
Viime päivät ovat olleet kohtuuttoman raskaat. Torstain vastaisena yönä näin ennusunen, että Kalpa häviää kotonaan Bluesille. Aluksi vaikutti ainakin radioselostuksessa siltä, ettei mitään ongelmaa olekaan, ja aloin jo epäillä, etten olekaan luotettava enneunien näkijä. Kalpa hallitsi selvästi ja oli loppuhetkillä vielä 2-0 johdossa. Sitten Blues kavensi onnekkaasti ja aloitti rajun loppurutistuksen. 32 sekuntia ennen loppua selostaja totesi kylmän rauhallisesti, että taas on kiekko Kalpan maalissa. Muistin uneni, mutta siitä huolimatta mieli oli paha ja tunnelma pilalla. Sitten jostain käsittämättömästä syystä tuomari, joka yleensä on kuopiolaisia vastaan, hylkäsi vierasmaalin ja toiveet runkosarjan voitosta säilyivät. Äsken runkosarjan voitto oli sitten taas livahtaa. Jyppi voitti Kalpan mennen tullen kotonaan. Mutta onneksi Hifk:n punaliput purppuraiset hulmusivat korkella Lahdessa. Helsinkiläiset ruotsinkieliset työläisnuorukaiset voittivat Pelicansin. Lahtelaiset eivät nousseetkaan sarjakärkeen kuten pelkäsin. Taas on runkosarjan voitto pelkästään kuopiolaisten omissa hyppysissä. Kaksi peliä on enää jäljellä ja vastassa kaksi häntäpään porukkaa. Olen jo vanha mies, mutta saatan sittenkin nähdä päivän, jolloin Kalpa voittaa runkosarjan. Sitten lopetan jääkiekkoilun seuraamisen iäksi. Jääkiekko on sivistymättömien ihmisten peli. Se on pelkkää yksitotista edestakaisin rynkyttämistä. Hyvässä jalkapallo-ottelussa on paljon enemmän esileikkejä. Kommentit (0)
Klim	10.03.2012, 08:29
Jatketaan kameran kuvien tyhjennystä. Niihin ei pysty, ne on Klimejä, huudettiin Tuntemattomassa sotilaassa, kun joku ryhmä yritti pysäyttää kahta vaunua pst-kiväärillä. Kuvassa Klim Leningradin piiritysmuseon pihalla. Tuollainen ei enää pysähtynyt halolla tai polttopullolla, kuten Tavisodassa vielä tankkeja pysäytettiin. Tarkoitukseni oli etsiä sieltä jostakin Piiritysmuseon pihalta sellainen pieni 1,5 tonnin kuorma-auto, joka oli kuulemma nostettu Laatokan pohjasta, valettu betoniin ja ikuistettu muistomerkiksi, mutta en sellaista onnistunut löytämään. Tuollaisen herttaisen viattoman valkoisen tankin löysin. Sellaisilla pienilla kuorma-autoilla oli tärkeä rooli Leningradin ruokahuollossa piirityksen aikana. Niillä ajettiin elintarpeita kaupunkiin Elämäntietä pitkin, joka kulki talvisin Laatokan jäällä. Paljon niitä autoja vajosi järveen. Yksi nostettiin muistomerkiksi. Leningradissa kuoli nälkään jopa 800. 000 ihmistä. Huonoimmillaan asukkaiden leipäannos oli 125 grammaa päivässä. Se on yhden pienen reikäleivän paino. Suomalaisetkin olivat syyllisiä tragediaan. Tunnettu myöhempi Neuvostoliiton ystävä Urho Kekkonenkin kirjoitti Suomen Kuvalehdessä sodan aikana, ettei Leningradissa kuole ihmisiä vaan ryssiä. Monissa muissa hävinneissä maissa sellaisten mielipiteiden kirjoittajat hirtettiin; onneksi Suomessa niin ei menetelty. Kaksi isovaarini siskoa oli mennyt jo kauan ennen vallankumosta Pietariin piikomaan. He jäivät sinne, kun raja sulkeutui. Naimiskaupan seurauksena toinen oli saanut sukunimekseen Halme ja toinen Töllikkö. Pitäisi joskus selvittää, miten Pietarin sukulaislle kävi, selvisivätkö hengissä erilaisista koettelemuksista, joita 1900-luku toi muassaan. Isoisotätini olivat joskus vierailleet Kärkkäälässä lomailemassa ja ilmeisesti olivat jo aika pitkälle venäläistyneet, tai rysiittyneet, kuten silloin taidettiin sanoa, koska ä-kirjainkin oli unohtunut. Toinen oli kertonut, miten oli nähnyt, kuinka ”harka istui Harjun pellolla”. Tapaus muistetaan vielä sadan vuoden jälkeenkin. Kommentit (0)
Valenttina Tereskova	09.03.2012, 15:07
Eilisen Molotovin cocktailin ja tämänpäiväisen naistenpäivän kunniaksi varastan netistä tuon postimerkin kuvan. Siinä maailman ensimmäinen avaruuslentäjätär katsoo luottavaisena tulevaisuuteen. Kuva on otettu aikana, jolloin neuvostokansa vielä marssi pystypäisenä ja ylväsryhtisenä kohti kansantalouden uusia saavutuksia. Polttopulloaiheeseenkin kosmonautitar Valenttina Tereskova liittyy. Nimittäin hänen isänsä kersantti Vladimir Tereskov kuului 34. Hyökkäysvaunu Prikaatin (34.Hv.Pr) joukkoihin ja kaatui Talvisodassa Lemetissä, jossa koko prikaati tuhottiin. Todennäköisesti hänetkin poltettiin julmasti vaununsa mukana polttopullolla, koska vastassa olleella savolaisrykmentille JR 37:lle ei ollut siunaantunut inhimillisempiä panssarintorjuntamenetelmiä.　 Maailmankuulu Valenttina Tereskova yritti selvittää isänsä vaiheita ja se oli varmaankin aika kova juttu 60-luvun Neuvostoliitossa, jossa ei Talvisodasta liiemmälti haluttu tietää. Tyttären ansiosta panssarimies Vladimir Tereskov sai kuvallaan varustetun muistomerkin jonnekin Murheen ristin lähelle. En onnistunut sitä pari kesää sitten vimmatuista etsinnöistä huolimatta löytämään. Murheen risti on suomalaisten ja venäläisten yhdessä pystyttämä Lemetin taistelun muistomerkki. Muuten Wikipedia kertoo, että venäläisten kosmonauttien viehättävänä perinteenä on ollut juuri ennen avaruuteen lähtöä käydä pissillä, juuri sillä paikalla, jossa lapsuuteni sankari Juri Gagarin myös suoritti ns. luonnollisen tarpeensa ennen maailman ensimmäistä avaruuslentoa. Kiinnostaisi tietää, noudattiko myös Valenttina Tereskova tätä kaunista tapaa. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää laillista nettimusiikkia. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/miljoonasade_lapsuuden _sankarille_53305.html#media=53306 Kommentit (0)
Molotovin cocktail	07.03.2012, 20:24
Vielä Marskin ryyppy-nimistä drinkkiä tunnetumpi suomalaisvalmiste maailmalla on Molotovin cocktail. Senkin yhtenä ainesosana Marskin ryypyn lailla on puunjalostusteollisuuden jätesprii. Rajamäen viinatehtaalla valmistettiin Talvisodan aikaan 450 000 pulloa kyseistä tuotemerkkiä ja pulloilla poltettiin 436 Puna-armeijan panssaria. Kaiken kaikkiaan 1919 tankkia turmeltiin Talvisodan taisteluissa piloille. Wikipedian mukaan Molotovin cocktail koostui jätespriin, petrolin ja tervan seoksesta puolen litran viinapullossa. Pullon kylkeen kiinnitetyt sytytyspuikot olivat myrskytikkuja (bengaalitikkuja). Toinen tikuista oli varalla, jotta heittämättä jäänyt pullo voitaisiin käyttää uudelleen. Talvisodan alussa suomalaisen ohjesäännön mukaan polttopulloilla oli tarkoitus vain sokaista panssarivaunun tähystysaukot. Havaittiin kuitenkin, että kun polttopullolla osuttiin panssarivaunun ilmanottoluukkuun, käyvän moottorin ilmanotto imi liekit vaunun sisälle sytyttäen moottorin tuleen. Ruotsalaiset ovat onnellistuttaneet maailmaa keksimällä jakoavaimen ja norjalaisetkin kehittivät klemmarin. Joskus mietin, että mikä on suomalaisten lahja ihmiskunnalle enkä muistanut muuta kuin uukuniemeläisen Ahokkaan Jallun keksimän sätkäkoneen. Polttopulloa on väitetty suomalaiskeksinnöksi, mutta kun ei ole. Se kehitettiin Espanjassa sisällissodan synnyttämänä innovaationa. Tosin suomalaisen Molotovin cocktailin kemiallinen koostumus lienee espanjalaista kehittyneempi.

1.8.2015

Hylätty kasarmi	01.08.2015, 13:38
Äkkiä ottaa luonto omansa takaisin, jos sille annetaan siihen vain tilaisuus. Lähellä Vuokkiniemeä on ihan tien varressa iso hylätty tiilinen kasarmirakennus, joka luultavasti oli sikäläisen rajavartioston käytössä. Neuvostoliiton lopetettua itse itsensä, jäi kasarmi tyhjilleen ja on palaamassa hyvää vauhtia takaisin luonnon suureen kiertokulkuun, mikäli yhtään voi kasarmin ruokalan nykytilasta jotain päätellä ja miksi ei voisi päätellä. Melkoinen kunnostustyö olisi Venäjän armeijalla edessä, mikäli tämä kertaalleen hylätty kasarmi otettaisiin taas hyötykäyttöön maanpuolustuksen tarpeisiin. Ei taida tässä taloustilanteessa saneeraus onnistua. Valtio voisi kyllä myydä nuo tiilet karjalaisille hartiapankkirakentajille uusiokäyttöön. Kyllä ne vielä pari sataa vuotta kestäisivät jonkin siviilirakennuksen seinässä. Kommentit (0)
Vuokkiniemi ja Jamesit	31.07.2015, 16:59
Vuokkiniemi on rajantakaisista kylistä karjalaisin. Kylän 500 asukkaasta 85 prosenttia puhuu karjalaa. Vaikuttavin nähtävyys on uusi hirsistä rakennettu koulu. Siitä meikäläisetkin koulujen rakentajat voisivat ottaa mallia, niin vältyttäisiin kosteus- ja homeongelmilta. Toiseksi vaikuttavin nähtävyys on runonlaulaja Perttusen patsas. Vuokkiniemeläisen Perttusen suvun runonlaulajat olivat aikoinaan keskeisiä kulttuurivaikuttajia maassamme. Eivät tosin yhtä tärkeitä kulttuurivaikuttajia, kuin mitä vuokkiniemeläisen Matvejevin suvun edustajat olivat. Nimittäin Mattiseksi sukunimensä muuttaneet Matvejevit loivat Suomeen nuorisokulttuurin. Mattiset perustivat Heinolaan paksusta puuvillakankaasta housuja valmistavan tehtaan, jonka pinta-ala oli noin hehtaarin ja joka työllisti noin 1000 naista. Jameseiksi kutsuttujen housujen kysyntä nuorison keskuudessa ylitti selkeästi niiden tarjonnan. Jameseiden myötä maahamme syntyi oma nuorisokulttuuri, joka herätti laajaa pahennusta. Mattiset eivät olleet parhaiten maassamme menestyneitä laukkuryssiä, sillä Vuokkiniemen naapurista Venehjärveltä lähti maailmalle kauppamatkalla Lesoset, jonka suvun aikamiespoika Veikko oli aikanaan rikkain mies. Luultavasti myös hänen liikekumppaninsa Terentjeff, joka oli muistaakseni toiseksi rikkain, lienee laukkukauppiaiden jälkeläisiä, mutta suvun kotikylää en tiedä. Muuten Säästöpankin keskeinen vaikuttaja henkilö Riikonen, joka tietääkseni aloitti ihan tyhjästä, mutta pystyi siitä huolimatta ajamaan oman pankkinsa ja samalla melkein koko maamme pankkijärjestelmän nurin, oli Rikorjeffien laukkukauppiassukua. Hänen vaarinsa tunnettiin laukkuryssien kuninkaana. Riikosen kirjoittamaan sijoittajan oppaaseen olen itsekin tutustunut ja siinä mainittiin, että on järkevämpää sijoittaa isoihin kuin pieniin tauluihin. Toinen taitava karjalainen talousmies, eli Kioskin Matti Uukuniemeltä, jonka firmassa myytiin jäätelön, grillibalkkanin ja siiderin lisäksi myös tauluja, oli sen sijaan sitä mieltä, että pienet taulut myyvät suuria paremmin. Kommentit (0)
Karhun jätös	30.07.2015, 21:22
Karjalaisella hautausmaalla, josta ei saa edes risuja taittaa tai marjoja poimia, tulee muutenkin noudattaa ehdotonta siisteyttä. Matkanjohtaja korostikin, että mikäli jollakulla on virtsaamisen tarvetta, sitä tarvetta ei saa missään tapauksessa tyydyttää täällä, vaikka kalmismua vaikuttikin länsimaalaisen silmään tiheältä metsältä ja juuri sopivalta kyseisen tarpeen tyydyttämiseen. Tosin paikallinen karhu ei näyttänyt olevan perillä hyvistä ihmistavoista, kuten yllä oleva kuva todistaa. Olisiko niin, että mesikämmen on oppinut hyödyntämään kalmismuata ruokahuollossaan. Perinteisen karjalaisen tavan mukaan haudoille tuodaan kaikenlaisia herkkuja ymmärtääkseni vainajan mahdollisen ylösnousemuksen varalta, mutta Tollonjoella ruokaherkkuja en nähnyt. Ylösnousemuksen varalle tuodut tupakat ja vodkalasit sen sijaan olivat säilyneet paikoillaan. Paikalla vieraillut karhu oli siis täysraitis. Kuvan kasan jättäjä ei liene vieraillut Suomessa. Meillä käyneen karhun jätöksistä tietääkseni löytyy muovihelistimiä, joita eräretkeilijöille kaupitellaan karhuntorjuntaa varten. Kaulaan ripustettava helistin kalkattaa ihmisen liikkuessa ja sen pitäisi varoittaa kontioita siitä, että luomakunnan valtias on lähestymässä ja että metsänkuninkaan on syytä väistyä. Kommentit (0)
Tollonjoen kalmismua	30.07.2015, 17:20
Pian modernin Kostamuksen kaupungin jälkeen kellot siirretään keskiaikaan ja satunnainen matkailija voi vierailla tien vieressä Tollonjoen hautausmaalla, jota karjalan kielellä kutsutaan kalmismuaksi. Sikäläiseen tapaan kalmisto on täysin luonnontilassa. Risuakaan sieltä ei saa taittaa eikä edes marjoja tai sieniä poimia. Myöskään hautoja ei hoideta, vaan sekä hautamuistomerkit, kuten myös itse vainajat, siirtyvät pikkuhiljaa luonnon suureen kiertokulkuun. Ihan joen varressa kauniilta paikalta sijaitsevalta kalmismualta löytyy paljon pieniä hautakumpuja, joilta kaikki puiset muistomerkit ovat hävinneet, joten haudat saattavat olla satoja vuosia vanhoja. Ennen muinoin vainajalle rakennettiin eräänlainen pieni hirsimökki, mutta bolsevikkivalta kielsi tämän tavan. Perusteluna pidettiin sitä, että Suomesta saapuvat valkobandiitit saattaisivat käyttää hautamökkejä majoitustiloinaan vastavallankumouksellisessa vehkeilyssään. Ilmeisesti suomalaiset valkobandiitit olivat hyvin pienikokoista väkeä. Saattaa olla, että mökkien rakentamisen kieltäminen oli osa bolsevikkien uskonnon vastaista taistelua. Luulen, etteivät vainajien hirsimajat liittyneet kristinuskoon, vaan selitys asiaan löytyy jo muinaiskarjalaisen luonnonuskonnon teologisesta näkemyksestä. Olen vahvasti sitä mieltä, että joku itsensä pöhköksi lukenut maisteri voisi vallan mainiosti tehdä väitöskirjan Tollonjoen kalmismuasta. Kommentit (0)
Reiska-turnaus ja virtsan haju	28.07.2015, 17:08
Vapaa ja valpas sekä monipuolinen lehdistö on suoranainen demokratian tukipilari. Olennainen osa tätä tukipilaria on myös Sisä-Savon lehti, ainakin mikäli yhtään on uskominen lehden uutisointia Vesannolla järjestetystä Reiska-turnauksesta ja miksi ei olisi uskominen. Reiska-turnauksessa potkupalloa pelataan Reinot tai Ainot jaloissa, eikä tapaturman vaara näin ollen ole yhtä ilmeinen, kuin esimerkiksi teräsnappuloilla pelattaessa. Etusivullaan Sisä-Savon lehti uutisoi näyttävästi vallan suuren valokuvatodisteen kanssa siitä, että turnaus oli hymyä, iloa ja hauskanpitoa. Sen sijaan lehden yleisönosastossa nimimerkki Lapsissa on tulevaisuus toteaa mm. seuraavaa: ”Osa kilpailijoista tulee paikalle vain ryyppäämään. Surullinen näkymä odotti lauantai-iltapäivänä kaupassa kävijää. Pelialueelta tuuli toi virtsan hajua lähitaloihin asti, ja kaljan juojia istuskeli rinteellä pelejä seuraten. Varsinaisen kisapaikan ulkopuolellakin hoiperteli joukoittain nuoria pelimiehiä ja -naisia, ja paikallisen ravintolan terassilta kuului sanoinkuvaamaton örinä.” En ollut itse paikalla todistamassa, mutta lehdestä luettuna vaikuttaa siltä, että tunnelma oli kuin Yhtyneiden paperitehtaiden mestaruusturnauksessa 50-luvulla. Jukka Virtanen kertoo muistelmissaan, miten kirjoittaja itsekin sattui sammumaan kovan pelipäivän iltana vuorineuvos Juuso Walldenin asunnon ikkunan alle. Patruuna koki tapauksen niin törkeänä, että saapui seuraavana aamuna vaatimaan selitystä tapahtuneelle. Jämsänkoskelaiset Virtasen kaverit keksivät hätävalheen ja väittivät sammuneen olleen Kaipolan jätkiä. Niinpä vuorineuvos Wallden päätti saman tien sulkea koko Kaipolan joukkueen turnauksesta. Virtasen mukaan kaipolalaiset eivät ole tapauksen jälkeen ollenkaan ymmärtäneet Virtasen komiikkaa.

22.4.2012

Toverukset Immo Ja Kaj	22.04.2012, 16:36
Äsken tuli telkkarista herttainen ohjelma nimeltään Luokkakokous ja se on nähtävissä Yle-Areenallakin. Katsokaa ihmeessä; ohjelma aikaan saattaa hyvänmielen.http://areena-beta.yle.fi/ng/areena/tv/86417 Ohjelmassa kaksi tunnettua luokkatoverusta Juankoskelta muistelee menneitä ja ennen kaikkea sitä, kuinka Immo Kuutsa (kok) yritti valmentaa Kaj Chydeniuksesta (kom) menestyvää kilpahiihtäjää. Kilpahiihtäjää valmennettavasta ei tullut, koska musiikki vei lahjakkaan urheilijan. Eikä myöskään Immosta itsestään tullut kolmen olympiakullan voittajaa, kuten hän poikasena haaveili, mutta tärkeää kuitenkin on, että nilsiäläiset tuli voitettua kouluhiihdoissa. Valitettavasti ohjelmassa ei ollenkaan sivuta liikunnallisesti lahjakkaan Chydeniuksen saavutuksia yleisurheilukentiltä. Säveltäjämestarin merkittävin yu-saavutus on Juankosken Kuohun ikäkausikisojen 3-ottelumestaruus. Tosin palkintona saadussa pokaalissa lukee jostain syystä, että ”Seiväshyppy III-palkinto miehet yli 35 v”. Tämä selvä arvostuksen puutteesta kielivä vääryys on saattanut vaikuttaa miehen myöhempään yhteiskunnalliseen ajatteluun. Kuutsasta ohjelmasta saa leppoisan ja sivistyneen herarsmiehen vaikutelman. Me vanhat suonenjokelaiset muistamme kuitenkin asian toisin. Vuosikymmeniä sitten iisalmelainen Kuutsa oli suonenjokelaisille vähän samanlainen perivihollinen, kuin ruotsalaiskiekkoilijat Ulf Sterner ja Honken Holmqvist olivat suomalaiselle jääkiekkoyleisölle. Muistanpa kuinka Vasama voitti vuonna 1969 sekä miesten- että naistenkilpailut Pohjois-Savon maakuntaviestissä. Palkintojenjakotilaisuudessa oli Iisalmen Visan puheenjohtaja Immo Kuutsa lausunut jotain, jonka ainakin suonenjokelaiset tulkitsivat jotenkin vähättelevän voittojen arvoa. Niinpä molemmat voittajajoukkueet marssivat kaikkien Hiihto-Niilojen isän, eli olympiaedustaja Niilo Väisäsen, johdolla mielenosoituksellisesti ulos tilaisuudesta. Maakuntaviesti oli siihen aikaan Savossa tärkeämpi tapahtuma kuin joku SM-liigan loppuottelu nykyään Formuloista nyt puhumattakaan. Kommentit (0)
Nobelia noutamassa	21.04.2012, 19:01
Vielä lisää tuosta kirjallisuuden Nobelista, joka mielestäni pitäisi antaa Arto Paasilinnalle siitä huolimatta, että historian muistot pelottavat ruotsalaisia. Frans Emil Sillanpään elämäkertasarjan kirjoittaja Panu Rajala kuvaa värikkäästi, kuinka ensimmäisen suomalaisen Nobel-palkinnon saajan riehakkaasta palkinnon hakumatkasta tuli lopulta niin rasittava kokemus, ettei palkittu siitä koskaan kunnolla toipunut.Jo alkumatkasta Sillanpää seurueineen juhlisti tapahtumaa sen verran railakkaasti, että heti Haaparannan puolelle päästäessä matkakassa oli niin lopussa, ettei varaa ollut enää edes maitoon ja voileipiin. Muuta mahdollisuutta ei keksitty kuin että itse Frans Emil marssi aseman kanttiiniin ja Nobelin saajan arvovallalla kysyi, saisivatko he syödä ilmaiseksi: “Minulla ei nyt ole rahaa, mutta kohta sitä enemmän. Olen menossa noutamaan Nobelin palkintoa”. Tälläkin menetelmällä asiat hoituivat ystävällisessä Ruotsissa. Itse palkinnonluovutusjuhla muodostui ainutlaatuiseksi kulttuuritapahtumaksi. Sillanpään ruotsalaiset ystävät olivat ilmeisesti huolehtineet hänestä liian avokätisesti, sillä palkinnon saaja saapui illalliselle levottomuutta herättävän hilpeällä mielellä. Tilaisuudesta ei tullut sellaista rauhallisen arvokasta yhdessäoloa, jollaista kultivoidut ja hieman tylsät ruotsalaiset olivat ajatelleet. Sotahan raivosi tuolloin Suomessa pahimmillaan. Akatemian jäsenet yrittivät hillitä Sillanpään pursuavaa elämäniloa, joka alkoi saada arveluttavia piirteitä. Parhaiten juhlakalun hillinnässä onnistui akatemian jäsen Sven Hedin, jolla oli tutkimusmatkoiltaan kokemusta villien kansanheimojen kohtelusta. Lopulta akatemian jäsenet päättivät porukalla saattaa Sillanpään tämän hotelliin. He vakuuttivat, että se oli suurin kunnianosoitus, jonka he saattoivat palkitulle osoittaa. Onneton Sillanpää jätettiin hotellin portierin huomaan diplomeineen ja mitaleineen, puoliksi juotu munkkilikööripullo tiukasti puristettuna leveää rintaa vasten. Kommentit (0)
Paasilinna	20.04.2012, 20:20
Päivän Hesarissa oli hervottoman hauska, tai ehkä sitten hyvin traaginen, juttu tänään synttäreittensä vuoksi kansallisena juhlakaluna pidettävänä Arto Paasilinnasta ja varsinkin hänen kulttuurivierailustaan Espanjaan 15 vuotta sitten. Espanjassa hän esitteli kirjallisuuden ystäville Hurmaava joukkoitsemurha-kirjaansa. Tilaisuuden loppuvaiheessa kirjailija oli ns. pystymakkuritilassa. Siitä huolimatta hän vielä kykeni taputtelemaan samanaikaisesti kahta naispuolista kulttuurityöntekijää.Mielestäni Arto Paasilinna olisi Nobelinsa ansainnut. Hänen tuotannostaan on käännetty noin 200 romaania noin 40 kielelle. Siinä suhteessa hän on Suomessa omassa sarjassaan. Ulkomilla Paasilinnaa pidetään kuulemma syvähenkisenä ihmisenä. Meillä häntä ei pidetä niinkään syvähenkisenä ihmisenä, mutta ravintolanyrkkeilijänä häntä on arvostettu. Kerrotaan hänelle myönnetyn ansioistaan Kuin raivo härkä-mitali. Monessa mielessä ja jopa ulkonäöltäänkin Paasilinna muistuttaa nobelisti Frans Emil Sillanpäätä. Luulen, että Frans Emilin muisto vielä elää Ruotsissa ja sen vuoksi Paasilinnalle ei ole uskallettu antaa kirjallisuuden Nobelia. Nimittäin ruotsalaiset kokivat Fransun riehakkaan Nobel-palkinnon noutoreissun hyvin pelottavana kokemuksena, vaikka vierailu tapahtui sota-aikaan, jolloin maailmassa oli muitakin pelon aiheita. Sillanpää joutui parantelemaan Ruotsin matkan rasituksia Lapinlahden mielisairaalassa. Siellä hän törmäsi kollega Mika Waltariin, jolle nobelisti ymmärsi huomauttaa, että minä olen täällä, koska sain Nobelin ja sinä olet täällä, koska et sitä saanut. Kommentit (0)
Talousrikoksia	19.04.2012, 20:35
Yllättävän kovat tuomiot tuli tahoille, jotka huolehtivat suomalaisen kansanvallan toteutumisesta hankkimalla varoja puoluetoiminnan turvaamiseksi. Jotenkin poikien touhu vaikutti kuitenkin vähän amatöörimäiseltä puuhastelulta. Vain pienet vellirahat olivat pelissä. Ennen vanhoina hyvinä aikoina puoluerahoitus oli ronskimpaa. Antti Tuuri on kirjoittanut kaksi hyvää romaania pohjalaisista Rahjan veljeksistä, jotka olivat pohjalaisuudestaan huolimatta kapinan aikaan punaisten puolella todellisia toimen miehiä; vähän samanlaisia kuin kauhavalaiset Hakalan veljekset myöhemmin mattobisneksessä. Tuuri ei ole vielä Rahja-tarinoissaan päässyt siihen asti, että olisi kertonut siitä, kuinka Rahjat järjestivät kommunistien puoluerahoituksen hävityn kapinan jälkeen. Nimittin punaiset olivat tuoneet Pietariin Suomen Pankin setelilaatat ja niillä Rahjat painoivat taistelevalle työväenliikkeelle ihan omaa rahaa maailman vallankumouksen tarpeisiin. Samaa menetelmää puolueet voisivat varmaan käyttää vieläkin, jotta poliittisten järjestöjen varainhankinta saataisiin terveemmälle pohjalle. Luulen, että tällaisen setelielvytyksen avulla koko kansantalous pelastettaisiin uhkaavalta finanssikriisiltä. Muuten ilmeisesti Rahjan veljesten touhukin oli vielä amatöörimäistä puuhastelua sen rinnalla, että tietääkseni Jatkosodan loppuvaiheessa maamme johtavat poliitikot huolehtivat siitä, että Saksasta ostetut aseet merkittiin kirjanpidossa maksetuiksi, vaikka todellisuudessa näin ei ollut tapahtunut. Siten laskuja ei jouduttu maksamaan Neuvostoliitolle. Siinä oli kyseessä hirmuinen satojen miljoonien eurojen arvoinen asiakirjojen väärennysrikos, josta ei ole liiemmin huudeltu. Kommentit (0)
Lestadiolaisuus	18.04.2012, 19:11
Pohjalaiset ovat hurskasta väkeä. Vaikka pohjalainen runoilija Arto Melleri tunnettiin boheemista elämäntavoistaan eikä häntä liiemmälti syytetty mistään pyhäkoulupoikuudesta, niin kyllä hänenkin sisällään asui pieni lestadiolainen seurakuntanuori. Poikasena Arto oli innokas seuroissa kävijä. Myös eilen laulanut Vimpelin Väinämöinen liittyi lestadiolaisuuteen sikäli, että hänen sotasokea poikansa oli liikkeen tunnettu saarnamies. Saarnamiehen isän elämäniloja korostavat esitykset eivät synnytä mielikuvaa mistään totisesta uskonmiehestä. Viimeaikoina on lestadiolaisten piireistä kantautunut tietoja kaikenlaisista ongelmista. Vaikeuksien taustalla on internet. Televiso oli onnistuneesti kielletty paholaisen sontaluukkuna, mutta internetin käyttöä liike ei julistanut synniksi, ja netistä nouseva nuoriso on varmaankin löytänyt yhtä ja toista maailmankuvaansa järkyttävää. Ja moni nainenkin on saanut virikkeen epäillä, ettei ihmisen sittenkään tarvitse lisääntyä ja täyttää maata kaniinin lailla. Mutta kaikesta huolimatta lestadiolaiset ovat tällä hetkellä vahvoilla yhteiskunnassamme; luultavasti he ovat vapaamuurareita vahvempia. Esimerkiksi Suomen tärkein mielipidejohtaja, eli Hesarin päätoimittaja Mikael Pentikäinen, on lestadiolaisen kodin kasvatti. Samaa uskonsuuntaa edustavat myös monet talouselämän suuret vaikuttajat. Uutisissa lueteltiin juuri äsken lahjoman annosta tuomittuja liikemiehiä ja kyllä siitäkin porukasta ainakin yksi lestadiolainen löytyi. Kommentit (0)

Blogi1 (2007)

Itä ja länsi
Melkein Suonenjoen tyttö
Palestiinalaissyntyinen tv:stä tuttu toimittaja Umayya Abu-Hanna asui
80-luvulla Koivukylän opiskelija-asuntolassa kuten minäkin. Muistan, että
näin hänet joskus liikkuvan kesällä 50-luvun kunnon hiihtomonot jalassa.
Se herätti samalla tavalla huomiotani kuin se etiopialainen
neekerinuorukainen, jonka näin hiihtohaalari päällä kantavan
erikoiskilpasuksia.
Umayyan sukunimi oli siihen aikaan Hänninen varmastikin onnistuneen
naimiskaupan seurauksena. Äskettäin ilmestyneestä omaelämänkerrallisesta
teoksesta paljastuu, että tietenkin Hänninen-nimi juontaa juurensa
Suonenjoelle.
Ihan Suomen aikojen alussa, jolloin Umayya ei vielä kunnolla hallinnut
kieltämme, tuli aviomiehen suonenjokelaisia sukulaisia kylään. Nuori miniä
halusi ilahduttaa mukavaa anoppiaan kahvipöydässä ja sanoi hänelle
iloisesti “haluan pillu”. Kun kukaan ei tuntuvan ymmärtävän pyyntöä, uusi
miniä entistä kuuluvammin “haluan pillu”. Jostan syystä appiukko alkoi
tässä vaiheessa innokkaasti kertomaan edellisen pivän säästä.
Selityksenä mainittakoon, että arabeille vokaalit ovat vaikeita oppia ja
että anoppi oli leiponut herkullista pullaa, jota Umayya halusi maistaa.
Tämä artikkeli on julkaistu tiistaina 2. lokakuuta 2007 kello 21.20 ja sen
aiheena on Aiheeton. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0
-virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää
seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.
Jätä vastaus
Nimi (vaaditaan)
Sähköposti (ei näy julkisesti) (vaaditaan)
Web-sivusto

Aulis Koivistoinen -blog on toteutettu WordPressin voimalla
Artikkelit (RSS) — Kommentit (RSS)
Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

« Uukuniemen urheilijoita
Melkein Suonenjoen tyttö »
Itä ja länsi

Uukuniemen kirkonkylän pääväylän länsipuolella kohoaa kirkko ja
itäpuolella kellotapuli. Havaintoni saattaa olla liian vilkkaan
mielikuvituksen tuotetta, mutta mielestäni kirkon tornin huipulla ristin
alla on kullattu omena, joka on Ruotsin vallan symboli, mutta sen sijaan
tapulin harjalla on kullattu sipuli, joka kuvastaa Venäjän valtaa. Idän ja
lännen raja näyttää kulkevan Uukuniemen kirkon mäellä.
Ainakin heti talvisodan jälkeen asia oli selvä, sillä sikäläisten
venäläisten joukkojen esikunta majoittui tapuliin. Välirauhan aikana rajaa
tarkastettiin uudelleen ja se siirtyi pari kilometriä idemmäksi. Tosin
rajan tarkka sijainti lienee ollut epäselvä.
Suomalaisen rajavartioston päällikkö kapteeni Torikka nimittäin katosi
kesällä -40 ollessaan suorittamassa virkatehtäviään rajalinjalla.
Kyläläiset olivat kuulleet laukauksia ja yleinen käsitys oli, että Torikka
ammuttiin ja painettiin turpeeseen.
Joku vuosi sitten ilmestyi eräs suomalaisten sotavankien kohtaloista
kertova tutkimus, joka perustui Neuvostoliiton auenneisiin arkistoihin.
Kirjasta paljastuu, että Torikka todella ammuttiin, mutta se tapahtui
vasta Moskovassa joulukuussa -41. Pitkäänpä miestä rääkättiin.
Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 28. syyskuuta 2007 kello 13.29 ja
sen aiheena on Aiheeton. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0
-virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää
seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.
Jätä vastaus
Nimi (vaaditaan)
Sähköposti (ei näy julkisesti) (vaaditaan)
Web-sivusto

Aulis Koivistoinen -blog on toteutettu WordPressin voimalla
Artikkelit (RSS) — Kommentit (RSS)
Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

« On kesä mennyt
Itä ja länsi »
Uukuniemen urheilijoita
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=laituri-003.jpg”
Nykyään Uukuniemellä on vain runsaat 500 asukasta, mutta väen vähyydestä
huolimatta se on kasvattanut suuria urheilusankareita, joista kuuluisin on
vuoden 1984 moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiainen.
Tosin mitalin arvoa jonkin verran himmentää se, että Los Angelesin
kisoista puuttuivat boikotin vuoksi kovat neuvostoliittolaiset heittäjät.
Rajan läheisyys on pakottanut uukuniemeläiset reaalipoliitikoiksi ja
niinpä muistan, että Tiaisen voiton jälkeen paikkakunnan linja-autossa
eräs vanha mies pohdiskelikin ääneen, että “oeskohan se Juha voettanna,
jos Venään mies oes ollu mukana”.
Samoissa Losin kisoissa keihään kultaa voitti Arto Härkönen, jonka isä on
Uukuniemen poikia – veikkaanpa, että sukujuuret löytyvät Härkälän kylältä.
Härkösenkin olympiavoittoa helpotti, että kovat Itäblokin miehet
puuttuivat tapahtumapaikalta.
Vähän näiden kisojen jälkeen jälkeen DDR:ssä järjestettiin jonkinlaiset
varjo-olympialaiset. Sinne matkusti eräs suomalainen työläisurheilija
näyttämään paikallisille keihäänheiton mallia. Hyvin hän heittikin; heti
ensirepäisyllä lensi noin 84 metriä. Sen jälkeen oli vuorossa Uwe Hohn,
jonka heitto kantoi 104,80. Siihen aikaan DDR:ssä oli käytössä sellaiset
dropit, että niillä pantiin vaikka ruumiit heittämään.
Maineikkain Uukuniemellä syntyniestä talviurheilijoista on ampumahiihtäjä
Juhani Suutarinen, joka on Suomen menestynein ampumahiihtäjä. Hänellä on
peräti kolme maailmanmestaruutta ja pari olympiahopeaa siitä huolimatta,
että näissä kaikissa kisoissa oli myös Venään mies mukana.
Muuten Suutarisen kova kilpakumppani oli Neuvostoliiton Aleksandr Tihonov
– hän on ainoana voittanut olympialaisissa saman lajin neljästi peräkkäin.
Tihonovista oli pari vuotta sitten Hesarissa pieni uutinen. Sen mukaan
Tihonov oli vangittu epäiltynä erään poliitikon murhayritykseen
sekaantumisesta. En ole saanut tapauksesta tarkempaa tietoa, mutta
ilmeisesti hyvillä pyssymiehilla on nyky-Venäjällä käyttöä.
Tämä artikkeli on julkaistu keskiviikkona 26. syyskuuta 2007 kello 9.36 ja
sen aiheena on Aiheeton. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0
-virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää
seurantailmoituksen omalta sivustoltasi.
2 vastausta artikkeliin “Uukuniemen urheilijoita”
Antti Kailio kirjoittaa:
27. syyskuuta 2007 kello 20.28
Hei Aulis!
Juha Tiaisen varhainen poismeno järkytti aikanaan. Hän oli reilun
tuntuinen kaveri, kun tapasin hänet henkilökohtaisesti kauan sitten
Turussa, missä tutkimme moukarihäkin sektoria ennen Paavo Nurmen kisoja.
Ja hyvin katsoimme, sillä moukari ei osunut kilpailussa kenenkään kylkeen.
Siihen kilpailuun, missä Hohn heitti hirmukaarensa, osallistui myös
Kuusankosken Kisan aikainen seuratoveri Antero Toivonen, kelpo
keihäänheittäjä ja suomenmestari sekä ennätys yli 88 metriä. Antero oli
kertonut Kuusaalla kisasta palattuaan, että reissu meni muten hyvin, mutta
hävisin 25 metriä..
Jos sai Arto Härkönen kultaa ja kukkaa olympialaisissa, niin kultaa ja
merikukkaa on saanut myös Arton velipoika Petri äskettäin. Aikanaan myös
hän on heittänyt keihästä ja on nykyisin kunnanjohtaja Vihdissä.
Jokainen urheilija arvostaa palkintoja ja varsinkin kunnon kiertopalkintoa.
Muuten, jos Tero Pitkämäki kiskaisisi vanhaa keihäsmallia tavalliseen
korkeuteensa ja sattuisi sopiva tuuli, niin keihäs lentäisi varmasti yli
110 metriä ja paljon ylikin. Vanha keihäs kun leijaili, eikä pudonnut
kiven lailla. Ja Uukuniemellä heitettynä voisi mennä rajan yli.
Onnea vielä miehen ikään tulon johdosta, toivottaa entinen työkaveri
Heinolan ajaltasi!
aulis koivistoinen kirjoittaa:
28. syyskuuta 2007 kello 7.15
Tuo Meri-Kukka uutinen pelasti päivän ja täytyy viestittää Uukuniemelle
asian saamasta yllättävästä käänteestä. Toimistossani on töissä eräs
immeinen, joka on Meri-Kukan ensimmäisen miehen (olikohan Hakkarainen,
nimestä päätellen Kuopion puolesta) sukulainen. Savon poojat on kovia
poikia näissä naisasioissa.
Muuten selvitäpä urheilija piireistä, miten sen Tihonovin oikein kävi –
onko valmennusleirillä jossakin lumisessa paikassa.
Jätä vastaus
Nimi (vaaditaan)
Sähköposti (ei näy julkisesti) (vaaditaan)
Web-sivusto

Aulis Koivistoinen -blog on toteutettu WordPressin voimalla
Artikkelit (RSS) — Kommentit (RSS)

Urheilua
Kulta on meidän, eivät pääse norjalaiset lauleskelemaan voiton laulujaan.
Mutta mitenkäs tämä nyt liittyy Kärkkäälään, Heinolaan ja Uukuniemelle,
joiden tiimoilta olen blogiani pitänyt.
Liittyypä hyvinkin kaikkiin kolmeen paikkakuntaan. Mertarannan Antero,
joka äsken täysin palkein selosti kisatapahtuman, on Merran Aleksin
pojanpoika Suonenjoen Halolanmäen kylältä, siis Kärkkäälän vierestä.
Naapurissa asui Kiiskin Tuomas, jonka renkinä oli juoksijasuuruus Salamon
Könönen. Antero tosin syntyi Heinolassa, jossa minäkin vietin parhaan
miehuuteni päivät. Uskon, että maamme, ellei peräti Pohjoismaiden johtava
urheilutietämys, oli Heinolassa siihen aikaan, kun Antsun kanssa asuimme
Tommolan suunnalla.
Ja kovan vahvistuksen olisimme saaneet kolmannesta Tommolan pojasta Jorma
Sirkesalosta. Tämä paljastui, kun äskettäisellä Karjalan matkalla
järjestettiin Jaakkiman hotellin ravintolassa urheiluaiheinen
tietokilpailu eri pöytien välillä. Urheilutietokilpailussa ei ole
tärkeintä voitto, vaan vastustajien täydellinen nöyryyttäminen ja siinä me
vanhat itähämläiset onnistuimme tydellisesti. Sirkesalon Jorman kanssa
perustimme myös Uukuniemeläisten vävyt nimisen rekisteröimättömän
yhdistyksen samalla, kun ratkaisimme alla olevat
urheilutietokilpailukysymykset lukuunottamatta niitä paria, joissa
kilpailun järjestäjä syyllistyi karkeasti virheellisiin kysymyksiin.
Elikkäpä mihin urheilulajeihin liittyy seuraavat termit:
1.Säkitys
2.Käydä kupilla
3.Par
4.Häkä
5.Päällystakki
6.Stabilisaattori
7.Dan
8.Tripping
9.Jättö
10.Harlem Globetrotters
11.Salchow
12.Floretti
13.Kokonelson
14.Viuhka
15.Tour de France
16.Pasaasi
17.Eranto
18.Davis Cup
19.Volttikäännös
20.Dartsi
21.Kääntömylly
22.Sikaani
23.Enduro
24.Relatiivihyppy
25.Comanestchi
26.Kuoleman paikka
27.Barra vasca
28.Ynjevi Ylähuurteinen
29.Kriittinen piste
30.Nikki
Vastatkaapas jos pystytte!!!

Kellot

MONNI ON KALA

Tyypillisenä kirjajuoppona ostin Kuopion kirjakantti-tapahtumasta kolme
muovikassillista kirjoja. Paikallisessa kaupassa oli erikoistarjous;
viisi kirjaa kympillä. Yllä oleva kuva, jonka värit ovat sekä vaalenneet
että harmaat ja haalenneet, innoitti minut hankkimaan Mauno Soikkasen
teoksen Sotilaamme erämiehinä Itä-Karjalassa 1941-944. Kuvan kopioin
eräältä uukuniemeläiseltä, jonka 187 cm pitkä isä kannattelee siinä
Soutjärvestä pyydettyä monnia. Soikkasen kirja varmistaa, ettei kysymys
ollut pelkästä kalajutusta.
Kuvan monni painaa 35 kiloa ja se on saatu pitkälläsiimalla. Mukana ollut
haavi ei ollut riittänyt, vaan kirjan mukaan kala on tainnutettu
parabellumilla. Uukuniemen mies kertoi asiaan käytetyn konepistoolia.
Otuksen kipsijäljennös on nykyään eläinmuseolla.
Kuvan kala ei ole Suomen suurin monni. 1800-luvun puolella Lammilta
saatiin 42 kiloinen yksilö. Se on ikuistanut itsensä urheiluseura Lammin
Säkiän nimeen. Säkiä tarkoittaa siellä päin monnia.
Mutta Savossa, jossa yleensä kaikki on maailman suurinta, pannaan tässäkin
paremmaksi. Sata vuotta sitten Kuopion seudulla puhuttiin, ettei
Kallaveden Haminanlahdelle hukkuneita kannata etsiä, koska siellä asusti
monisatakiloinen monni. Miehet eivät niihin aikoihin uskaltaneet saunan
jälkeen uida Kallavedessä muuten kuin selällään.
Ilmaston kylmeneminen on nyt hävittänyt maamme alkuperäiset monnit, mutta
kasvihuoneilmiön myötä niitä taas kannattaisi istuttaa ihmisten kauhuksi.
Tämä artikkeli on julkaistu keskiviikkona

Monninkalastusta Suojoella
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=monni2.jpg”
Monninkalastusta Suojoella on luvun nimenä Olof Enckellin kirjassa Rajan
vartio- Jalkamatkoja Raja-Karjalassa. Teos julkaistiin juuri Talvisodan
alla, julkaisun painoasu on upea ja kuvat parempia, mitä nykyajan
painotuotteissa. Enckellin teos oli varmaankin kallis tilaustyö, jonka
avulla yritettiin vakuuttaa kansaamme siitä, että ollos huoleton, poikas
valveil on.
Kirjasta paljastuu yllättäviä asioita, mm. että vielä kesällä 1938
Itä-Karjalassa polteltiin kaskia, jossain kylissä meloskeltiin
yksipuisilla ruuhilla, kuin kivikaudella ikään ja tauteja paranneltiin
loitsuilla. Mutta rajavartijat olivat hyviä ja kovakuntoisia miehiä, kuten
varmaan olivatkin.
Vähän herraspojan oloinen Olof joutui erämaavaelluksilla koville. Kerran
jopa niin ihkatiukalle, ettei auttanut muu, kuin keskellä öistä erämaata
kaivaa repun taskusta heroinipulveria ja otta kunnon tömskyt. Sen jälkee
loppumatka olikin pelkkää juhlaa. Siihen aikaan oli käytössä sellaiset
dropit, että niillä pantiin ruumiitkin hiihtämään, kuten eräs
suurhiihtäjämme muisteli.
Tosin hiihtäjät ja armeija käyttivät väsymyskohtauksiin yleensä
amfetamiinia eli saksalaisten pervitiiniä. Heroini oli varattu
yskänlääkkeeksi 50-luvulle asti. Se poisti tehokkaasti yskimisen tarpeen.
Vatsanpurut lakkasivat oopiumilla, joka ainakin 50-luvulla kuulema piti
nauttia apteekin tiloissa. Tuskatiloihin käytettiin morfiinia.
Lapsuudessani Savossa oli lisäksi yleislääkkeenä hotapulveri, jota
käytettiin kaikenlaisiin sairauksiin ja lisäksi lasten pahaanmieleen.
Muusikko Mikko Kuustosen mukaan Kotalahden kaivosmiesten tavatessa
kaivoskylän kujilla tarjottiin kaveruuden osoituksena toiselle hotapussia
ja kysyttiin, että lojjaatatko. Nykyään hotaa ei enää myydä. Olisi
mielenkiintoista tietää, mitä ihmettä sekin myrkky oli.
Muuten siitä Olof-herran monninkalastuksesta sen verran, että kaksi pientä
tuli, muutamaa pitkänsiiman koukkua ei miesvoimin saatu ylös ja
paluumatkasta vastaan ajelehti katkennut tapsi suussaan kolmikiloinen
hauki, jonka oli raadeltu tuntemattomaksi jääneen otuksen suurilla
hampailla.
Samalla kertaa, kun tulen käymään Eldankajärvellä pilkillä, käyn myös
Suojärven Suo- eli Suojujoella pitkälläsiimalla.
Tämä artikkeli on julkaistu keskiviikkona 12. syyskuuta 2007 kello 19.24
ja sen aiheena on Aiheeton. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS
2.0 -virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää
seurantailmoituksen omalta sivustoltasi. Muokkaa tätä artikkelia.
Jätä vastaus
Olet kirjautunut tunnuksella Aulis. Kirjaudu ulos »

Aulis Koivistoinen -blog on toteutettu WordPressin voimalla
Artikkelit (RSS) — Kommentit (RSS)

Kuuluisin Kärkkääläinen
Sarjakuvat ovat tärkeitä. Luulenpa, ettei mikään muu ole yhtä paljoa
muovannut maailmankuvaani kuin Savon Sanomissa 60-luvun alussa seikkaillut
mr Jack, joka muualla tunnetaan Taika-Jiminä. Haaveilen joskus vielä
meneväni kirjaston vanhojen lehtien osastolle selvittämään, että kumpi se
lopulta voitti, Kobra vai Jim.
Viimeviikonloppuisen Kirjakantin yksi tilaisuus liittyi sarja kuviin.
Pohjois-Savosta ovat jostain syystä lähteneet maamme parhaat
sarjakuvapiirtäjät ja myös Ruotsin paras eli Joakim Pirisen suku on
oekeita immeisiä. Pirisen sarjakuvahahmoista tunnetuimmat ovat
Sokeri-Sakari ja hänen veljensä Kulli-Einari.
Neljä ansioitunutta kansantaiteilijaa kertoili Kuopion museokahvilassa
tekemisistään uteliaille. Suomen paras sarjakuvataiteilija Jope Pitkänen
on tunnettu koko valtakunnassa. Näkymättömän Viänäsen lisäksi hänet
tunnetaan myös Mauno Mansikan isänä. Olen aina ihmetellyt sitä, että tässä
vakijuomiin ja naisiin mieltyneessä marjanviljelijässä on jotakin hyvin
tuttua.
Niinpä kysyinkin Jopelta Mauno Mansikan osoitetta ja epäröimättä mies
vakuutti, että Manu on Suonenjoen Kärkkäälän poikia. Taitelija myös
kertoi, että kaksi kertaa on hänen fyysiseen koskemattomuuteensa aiottu
puuttua Suonenjokelaisen ravitsemusliikkeen miestenhuoneessa, koska hänen
sarjakuvahohmonsa on epäilty loukkaavan joiden kuiden henkilöiden kunniaa.
Savolaisethan tunnetusti ymmärtävät huumoria siihen asti, kun se ei
kohdistu heihin itseensä.
Tämä artikkeli on julkaistu lauantaina 15. syyskuuta 2007 kello 19.12 ja
sen aiheena on Aiheeton. Voit seurata tämän artikkelin vastauksia RSS 2.0
-virran avulla. Voit kirjoittaa vastauksen, tai lähettää
seurantailmoituksen omalta sivustoltasi. Muokkaa tätä artikkelia.
Jätä vastaus
Olet kirjautunut tunnuksella Aulis. Kirjaudu ulos »

Aulis Koivistoinen -blog on toteutettu WordPressin voimalla
Artikkelit (RSS) — Kommentit (RSS)

« Kuuluisin Kärkkääläinen
On kesä mennyt »
Jussi Kukkonen – ennätyskirjailija
Kyllä internetin Wikipedia on ihmeellinen. Sieltä selviää hetkessä, että
Suonenjoen Rieponlahdessa syntynyt Jussi Kukkonen (1892-1956) on yksi
ihmiskunnan tuotteliammista kirjailijoista. Hän on julkaissut peräti 60
teosta. Ennätysvuonna 1948 Kukkonen julkoi seitsemän kirjaa.
Jussi Kukkosen tuontanto on seuraava:
Maahengen uskossa, yksinäytöksinen näytelmä.
Kainuun sanomain kirjapaino, Kajaani 1919 (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Maaemon parmailla, runoja. Kokoelma vuosien varrelta. Sanan Valta, Kuopio
1926 (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Surman saartamana, seikkailukertomus. Minerva 1928 (nimimerkillä J.K.
Kulomaa)
Henkipatot, kertomus Värmlannin suomalaismetsistä. (Poikien
seikkailukirjasto 15.) Otava 1929 (nimimerkillä J.K. Kulomaa) – 2. painos
julkaisussa Poikien seikkailukirjaston parhaita, osassa Rautahelainen
lipas, Otava 1977.
Kainuun sissit, seikkailukertomus. (Poikien seikkailukirjasto 18.) Otava
1929 (nimimerkillä J.K. Kulomaa) – 2. painos 1960 (Poikien
seikkailukirjasto.35.), 3. painos. 1984 (Poikien seikkailukirjaston
parhaita.)
Aallot löivät heidän ylitsensä, romaani. Karisto 1930 (nimimerkillä J.K.
Kulomaa)
Pennsylvanian valloittajat, historiallinen seikkailuromaani. (Nyyrikin
romaaniosasto 60.) W. Marjamaan kirjakauppa, Oulu 1931 (nimimerkillä J.K.
Kulomaa)
Linnanpäällikön tytär, historiallinen romaani. Satakunnan kirjateollisuus,
Pori 1933 (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Niilo Matinpojan lippumiehet, historiallinen seikkailuromaani. Gummeruksen
nuorten kirjasto 55.). Gummerus 1933 (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Esteiden yli, romaani. Satakunnan kirjateollisuus, Pori 1934 (nimimerkillä
J.K. Kulomaa)
Heimonsa valio, kertomus historiantakaisilta ajoilta. (Poikien
seikkailukirjasto 45.) Otava 1934 (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Nuori heimopäällikkö, seikkailukertomus heimosotien ajoilta. (Poikien
seikkailukirjasto 57.) Otava 1935 (nimimerkillä J.K. Kulomaa) – 2. painos
1959 (Poikien seikkailukirjasto. 27), 3. painos 1984 (Poikien
seikkailukirjaston parhaita.)
Sissipäällikön unelma, historiallinen romaani. (Kymmenen markan romaaneja
60.) WSOY 1935 (nimimerkillä J. Kukkonen)
Kamtshatkan kaunotar, seikkailuromaani. (Kymmenen markan romaaneja 93.)
WSOY 1936
Valkoinen valtijatar. (Seikkailukirjasto 3.) Satakunnan kirjateollisuus,
Pori 1937 (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Pohjolan kummituslentäjä. (Seikkailukirjasto 5.) Satakunnan
kirjateollisuus, Pori 1938
Arojen kasvatti, seikkailuromaani. (Kymmenen markan romaaneja 179.) WSOY
1940 – 2. painos 1941
Ryssän kintereillä, seikkailuromaani Vienan vapauttajista. Karisto 1941 –
3. painos 1994
Kainuu palaa, historiallinen romaani. (15 mk:n sarja 8.) Gummerus 1942 –
2. painos 1942 (G-sarja 8.)
Ryssän selustassa, seikkailuromaani Itä-Karjalasta. Karisto 1942 – 3.
painos 1994.
Suomussalmen suksisissit, romaani rajakorven sotatanterilta. Karisto 1942
Hänen aseveljensä vaimo, romaani. Karisto 1943
Kokemäenmaan kaunotar, historiallinen seikkailuromaani. (Kariston 20 mk:n
romaaneja 7.) Karisto 1943
Kestävät kahleet, romaani. Karisto 1944 – 2. painos 1945
Rappasodan sankarit, historiallinen nuorisoromaani. Kirjapaja, Helsinki 1944
Ensimmäisenä maaliin, urheiluromaani. Karisto 1945
Kirkastuvalle tielle, romaani. Karisto 1945
Tumma prinsessa, seikkailuromaani Afrikasta. (Kariston 20 mk:n romaaneja
16.) Karisto 1945
Vihreä solmio, jännitysromaani. (G-sarja 24. ja 20mk:n sarja 24.) Gummerus
1945
Eräkorven tyttö, nuorisoromaani. Valistus 1946
Korven ruhtinatar, historiallinen romaani. H.W. Marjamaa, Oulu 1946
Kylä herää, talonpoikaisromaani. Pellervo-seura 1945
Metsän poika, historiallinen nuorisoromaani. (Pellervon nuorisonkirjoja
n:o 2.) Pellervo-seura 1946
Opettajattaren tarina, romaani salokylästä. Karisto 1946
Vangittu karoliini, historiallinen romaani. Suomen Kirja, Helsinki 1946
Joulutähtien alla. (LP-sarja 22.) Lehtipalvelu, Helsinki 1947
(nimimerkillä Joel Linnala)
Kahlehditut sydämet. (LP-sarja 5.a.) Lehtipalvelu, Helsinki 1947
(nimimerkillä Joel Linnala)
Kultaa läjittäin. (LP-sarja 23.) Lehtipalvelu, Helsinki 1947 (nimimerkillä
J.K. Kulomaa)
Kylpyrannan kaunotar. (LP-sarja 12.) Lehtipalvelu, Oulu 1947 (nimimerkillä
Joel Linnala)
Ratavartijan kaunis Inkeri, romaani. Karisto 1947 – elokuvana 1950
käsikirjoitus Filmikynä, ohjaus Hannu Leminen tuotanto Fennada-Filmi Oy
Synnitön rakkaus. (LP-sarja 6a.) Lehtipalvelu, Helsinki 1947 (nimimerkillä
Joel Linnala)
Birman yö. (LP-sarja 37.) Lehtipalvelu, Oulu 1948 (nimimerkillä Joel Linnala)
Gangsterien käsissä, seikkailukertomus Kalliovuorilta. (LP-sarja 29.)
Lehtipalvelu, Helsinki 1948 (nimimerkillä J.K. Kulomaa)
Kaunis kutojatar. (LP- sarja 46.) Lehtipalvelu, Helsinki 1948
(nimimerkillä Joel Linnala)
Keväthankien hohtaessa. (LP-sarja 30.) Lehtipalvelu, Helsinki 1948
(nimimerkillä Joel Linnala)
Kun sumuverhot väistyvät, romaani. Karisto 1948
Pohjolan sissipojat, nuortenkirja. Karisto 1948
Täysikuun taika. (LP-sarja 40.) Lehtipalvelu, Helsinki 1948 (nimimerkillä
Joel Linnala)
Hiiltävä liekki, romaani. Karisto 1949
Nuori Unto, nuorisoromaani. Valistus 1949
Tyttö palasi maailmalta, romaani. Karisto 1950
Rastinrannan reippaat pojat, nuortenkirja. Karisto 1951
Seikkailujen kautta ihmemaahan. (Seikkailukirjasto 5.) Karisto 1951
Tyttö Rapakon takana, lyhytromaani. Marjamaa, Oulu 1951
Ei sinun pidä…, romaani. Marjamaa, Oulu 1952
Erämaan seikkailijat, nuortenkirja. Karisto 1952
Uudelle tielle, romaani. Karisto 1953
Mangrovemetsän salaisuus, seikkailukertomus. Karisto 1954
Atomimiilun salaisuus, nuortenkirja. Karisto 1955
Tuomiovuoren juuressa, historiallinen romaani. Pohjola ja kumpp, Jyväskylä
1955
En ole saanut käsiini läheskään kaikkia Kukkosen kirjoja yrityksistäni
huolimatta. Kummallista, että vaikka mies oli syntyjään Suonenjoen poikia,
ei hänen tuotannostaan ollut kansakoulun kirjastossa muuta kuin selkeästi
toiminnallinen poikien seikkailukirja Mangrovemetsän salaisuus, jossa
laskujeni mukaan ammuttiin koko Etelä-Amerikan alkuperäisväestö ainakin
kertaalleen.
Maakuntakirjastokaan ei anna harvinaisia teoksia kotilainaan, joten
täytynee joskus alkaa istua kirjaston lukusalissa ja kahlata tuotanto
läpi. Ensimmäisenä tulen lukemaan 30-luvulla ilmestyneen silloin
ajankohtaisen Pohjolan kummituslentäjät, jolla ilmeisesti on yhteyttä
pohjoisessa tapahtuneisiin ilmatilanloukkauksiin.
Luultavasti myös eräs oululainen peräkammarin poika on tämän teoksen
lukenut. Hän nimittäin rakensi 80-luvulla riu’uista ja apulantasäkeistä
Tiira-nimisen lentolaitteen, joka on nähtävillä Tikkakosken
ilmailumuseossa. Vehkeen rakenne on hyvin pelkistetty. Siinä on volkkarin
moottori ja bensatankkina läpinäkyvää muovia oleva aiv-pönttö;
polttoaineenkulutusta saattoi siis tarkkailla ilman kalliita mittareita.
Koneen potkuri oli veistetty koivuhalosta ja tämän vaivalla työstetyn osan
poliisipartio irroitti itselleen sen jälkeen, kun mies erehtyi pörräämään
Oulun lentokentän yläpuolelle. Ja käräjäreissuhan siitä sitten tuli. Sakot
rapsahtivat ja vehkeetkin taisivat mennä valtiolle. Tuomiotaan oikeus
perusteli sillä, että näin ehkä estetään tyhmempiä etsiytymästä
omatoimisen ilmailuharrastuksen pariin.

On kesä mennyt

FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=laituri-005.jpg”
On kesä mennyt, tunne lämpöä en nyt. Lohduton sysksy on, lehdet peittävät
maan…
Eli uukuniemeläinen erikoiskommando ryhmittyneenä laiturin nostoa varten.
Nostaminen sitten onnistuikin hyvin. Henkilövahingoilta vältyttiin tällä
kertaa.
Pari vuotta sitten oli muuten sellaisetkin talkoot, silloin oli vielä
miehiäkin mukana, että innokas talkoomies löi kirveellä käsivaltimonsa
poikki. Paikalle kutsuttiin hätäkeskuksesta ambulanssi, mikä oikein onkin.
Sitten toinen paikalla ollut mies pyörtyi veren näkemisestä. Paikalla
olleet kanssatalkoolaiset epäilivät sydänkohtausta ja hälyttivat
hätäkeskuksesta sydänambulanssin paikalle. Niinpä Uukuniemen raitilla,
jolla yleensä lauantaisin kulkee yksi auto; muulloin on vähän
hiljaisempaa, kiisi kaksi hälytysajoneuvoa pillit soiden.
Paikalla olleet muistelevat, että näkymä muistutti Hugo Simbergin
maalausta Haavoittunut enkeli, kun talkootapahtuman uhreja kannettiin
autoon.

Votkaa votkaa
Ulkoministeriön erikoistutkija Ilmari Susiluoto on niin hauska
kirjoittaja, että hänen tittelissään pääpaino on sanalla “erikois”.
Äskettäin ilmestyneessä kirjassaan Vilpittömän ilon valtakunta hän kertoo
venäläisestä juomakulttuurista, joka näyttää olevan arvioni mukaan
parikymmentä vuotta edellä meikäläisestä. Tilastojen mukaan Venäjä on hyvä
ykkönen, mutta hyvänä kakkosena sinnittelee pieni, mutta sisukas Suomi.
Esimerkiksi naapurimme ruotsalaisten ja virolaisten juopottelu on ihan
lapsenkengissä meihin verrattuna.
Asiassa ei ole mitään vitsikästä. Jossakin Muurmanskin alueen
nikkelikaupungissa miesten keski-ikä on 42 vuotta. Ja kun vuonna -94
presidentti Jeltsin vietti saunailtaa yhdessä puolustusministeri Kratsovin
kanssa, uhosi ministeri, että hän kyllä pistäisi tunnissa tsetseenit
kuriin. Antaa mennä oli presidentin vastaus ja niinpä panssari-divisioona
sai määräyksen syöksyä Grozniin. Kaupungin keskusta oli hetkessä vallattu.
Jatkomääräyksiä ei johtokaksikko muistanut enää joukoille antaa.
Paikallinen väestö ihmetteli aikansa kaluston määrää ja alkoi sen jälkeen
haalimaan sinkoja ja raketteja paikalle. Koko divisioona tapettiin ja
kaupungin kulkukoirille alkoivat onnen päivät.

Tilastopajan sivuilta
http://www.tilastopaja.fi/static_html/fi/fitop2007.htm sivuilta voimme
todeta, että Kalle Rönkä Suonenjoen Kärkkäälästä on kuulantyönnössä tällä
hetkellä maamme 16. paras tuloksellaan 16.26 . Ikäisissään eli 1985
syntyneissä hän on kolmas. Kiekkoakin mies on nakannut 45,18. Muistelen,
ettei Kallen eno Pauli Kolehmainen, joka on myös iso ja riski, yltänyt
noihin lukemiin, joten Kallella on nyt kylän ennätykset näissä
kenttälajeissa.
Keihäässä Kalle ei sen sijaan taida pärjätä enolleen, joka viskeli
reilusti yli 50 metrin. Tosin muistelen, että kylän ennätys olisi Onni
Koivistoisen ( Koivistolan Onnin ) noin 62 metrinen. Kovakätisiä ihmisiä
kylällä on ollut muitakin, sillä Korhosen Ulla samalta Putinan mäeltä kuin
Kallekin, pitää edelleen hallussaan alle 14-vuotiaiden tyttöjen Suomen ja
ehkäpä maailmankin ennätystä 51.90 noin 25 vuoden takaa. Kymmenkunta
vuotta aiemmin Esko Kainulainen heitti saman ikäluokan poikien keihästä
yli 60 metriä ja voitti sen kesän ikäkausitilastoissa seuraavaa monta
metriä.
Erikoisuutena mainittakoon, että Ulla Korhonen on juossut maratonin
3.09,36, joka on keihäänheittäjälle kova tulos. Tosin luulen, että nuorena
syöpään kuollut siskoni Aila Koivistoinen olisi ilmeisesti juossut
maratonin kovempaa. Aila voitti maastojuoksun 18-vuotiaiden tyttöjen
Suomen mestaruuden vuonna -70 ja samoihin aikoihin voitto tuli myös
Salpausselän hiihtokisojen tyttöjen sarjassa. Hänen 1500 m:n aikansa
4.40,6 ja 3000 m:n 10.03,4 olivat silloin maamme tilastoissa korkealla.
Aila voitti SM-kisoissa ratajuoksuissa muistaakseni pari hopeaa ja ehkä
paras saavutus oli maastojuoksun MM-kisojen sija 50 vuonna -73. Naisten
MM-joukkuekilpailussa hän voitti Suomen riveissä hopeaa, joka nykyään
olisi kova juttu.
Aila ei juurikaan treenannut ainakaan nykyisen mittapuun mukaan. Hän oli
ilmeisesti perinyt kestävyysominaisuutensa Könösten suvun puolelta.
Halolanmäen kylältä kotoisin oleva äitini serkku Salamo Könönen juoksi
vuonna -49 maratonin epävirallisen maailmanennätyksen 2.28,39. Salamo ei
paljoa saavutuksillaan kehunut, mutta joskus hän kuitenkin mietteliäänä
totesi, että “jos miut olisi valittu Lontoon olympialaisten maratonille,
niin sen mie kyllä olisin voittanut”. Salamo oli juoksijan lahjoillaan
edennyt savolaisesta renkipojasta kotkalaiseksi satamapoliisiksi ja se
kuului jo murteestakin.

Blogi 1? 2007

Suomalaisen hiihdon ja Kärkkäälän historiaa
25. helmikuuta 2007
Suomi on taas palannut maailman hiihtourheilun huipulle. Ja kuka tietää
vaikka ihan puhtailla menetelmillä. Ainakin Hannu Mannisella on
mahdottoman rehelliset kasvot. Häneltä ostaisi käytetyn auton melkein yhtä
helposti kuin Kari-Pekka Kyröltä, jota ei ihme kyllä ole värvätty
eduskuntavaaliehdokkaaksi, vaikka hän on niin rehdinoloinen ihminen, että
läpi menisi heittämällä.
Kuitenkin olen jostain syystä viime tuntien aikana varovasti kurkistellut
teksti-tv:n uutisia – ettei sinne vain ilmaannu virtsanvärisin kirjaimin,
että suomalaisten näytteissä ongelmia, esimerkisi, että sinkkiämpärin
pohja irtosi suomalaisia testattaessa.
Muuten vuonna 1998 ilmestyneessä Pentti Jussilan ihanteellisessa ja Mikä
Myllylää ylistävässä kirjassa “Suomen hiihto” sivulla 38 kerrotaan, että
1890-luvulla Suomeen alettiin perustaa hiihtoseuroja mm. Helsinkiin,
Kuopioon, Viipuriin ja tietenkin myös Suonenjoen Kärkkäälän kylälle.
Tietääköhän kukaan asiasta enempää?
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Nunna ja nyrkkeilijä
22. helmikuuta 2007
Luinpa ensin nunna Kristodulin ja kansanedustaja Suvi-Anne Siimeksen
kirjeenvaihtokirjan “Taivas alkaa maasta” ja heti sen jälkeen entisen
ammattinyrkkeilijä Olli Mäen muistelmat. Myönteinen yllätys oli ensiksikin
se, että Olli Mäki, tämä uuttera kehätyöläinen, vielä muistaa niinkin
paljon ja toinen ylläri on se, että huolimatta uralla kärsityistä suurista
vääryyksistä koko kirja tihkuu elämänviisautta, lempeyttä ja suurta
humaaniutta.
Nunna Kristoduli sen sijaan yllättää antamalla lukijalleen alan
asiantuntijana tärkeitä ohjeita perhe- ja sukupuolielämää varten.
Valitettavaa on, että nunna sotkeutuu myös politiikkaan ja väittää, että
entinen ihan ja pelkästään henkisillä avuilla ministeriksi kohonnut Tyyne
Leivo-Larsson olisi ollut kokoomuslainen. Sitä hän ei ollut; hän edusti
TPSL:ä, joka muistaakseni tarkoitti työväen- ja pieneläjäin sosialistista
liittoa tms. Ja mikä pahinta entinen vasemmistoliiton pj Siimes ei oikaise
väärää tietoa.
Nunna Kristodulin isä on entinen hovioikeuden presidentti Heimo Lampi,
joka tavallaan kytkeytyy myös Kärkkäälän kylän elämään. Hän julkaisi
vuonna 1960 kirjan nimeltään “Lähimmäistä niinkuin itseäsi”. Idean
kirjaansa Lampi sai istuessaan Suonenjoella käräjiä, jossa hän törmäsi
mielenkiintoiseen halolanmäkeläisten naapuruussuhderiitaan, jossa toisena
osapuolena oli Kärkkääläistaustainen Tuomas Kiiskinen. Mainittakoon, että
Lammen kirja on yksi maailman kirjallisuuden historian huonoimmista.
Paremmin Lampi onnistui hävittjälentäjänä ja juhannuksena 1941 hän pudotti
alas kolme entistä kotikaupunkiani Heinolaa pommittaneista
venäläiskoneista.
Tuomas Kiiskisestä pitää joskus kertoa enemmänkin, kuten myös hänen
veljestään Aarosta, joka oli Kärkkäälän kylän teurastaja. Molemmissa olisi
ainesta huomattavasti parempaankin romaaneihin, kuin mitä Heimo Lampi
teki. Aarosta ja Tuomaasta löytyy muuten lisää juttua Korhosen Oivan
kirjoista – muistelen, että Oivan täti oli Tuomaan vaimo.
Kiiskiset eivät olleet suinkaan mitään yläluokkaisia ihmisiä, pikemminkin
päin vastoin. Amerikan tienesteillä Tuomas sentään hankki itselleen tilan,
jolle annettu nimi kertoo paljon kaupan luonteesta. Tilan nimi on Petos.
Aarolla ei tainut koskaan olla omaa kotia, vaan hän asusteli toisten
nurkissa. Henkikirjoituksen yhteydessä hän pyysi, että kirkkoherra
merkitsisi hänet kylänperäläiseksi, kuten sitten tapahtuikin.
Kuitenkin kenraali Hägglund äsken ilmestyneissä muistelmissaan kertoo
tämän kylänperäläisen veljen tyttären vaiheista. Tuomaksen Anja-tytär on
teräväpäinen ja hän on lukenut itsensä peräti liikuntatieteiden
professoriksi ja on tällä hetkellä Saksan Maltan lähettilään puoliso.
Kiiskisen Anjan diplomaattimies on kenraali Hägglundin hyviä
kalakavereita. Etteikö Suomessa tapahdu säätykiertoa.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Olli ja pommitus
19. helmikuuta 2007
Talvisota-aikaan loppiaisena -40 pudottivat venäläiset pommikoneet
Kakkisen Ollin mökin lähistölle Kauko Vainion kirjan mukaan
kuutisenkymmentä järeää räjähdyspommia. Koneita kerrotaan olleen
toistakymmentä. Henkilövahingoilta säästyttiin, aineellista tuhoa syntyi
sen verran, että Ollin mökin seinältä putosivat kello ja puntari. Vainion
mukaan ensimmäisen pommiaallon jälkeen mökin isäntä kehoitti “koneita
turistamaan toisenkin sieraimensa.”
Pommituksen syytä on vaikea ymmärtää. Erään silminnäkijän mukaan koneet
laskivat korkeutta ennen pommien irrottamista, joten se saattoi
tarkoittaa, että iskulla pyrittiin osumaan johonkin. Ehkäpä Suojärven
laajaa suota pidettiin vaikkapa Rissalan lentokenttänä.
Suunnistaminen oli siihen aikaan lentokoneille hankalaa. Niinpä
esimerkiksi syksyllä -44 Rissalasta lähti suomalainen pommikone
kurittamaan Rovaniemen lähistöllä majailevia saksalaisia. Kauan
harhailtuaan se luuli olevansa lähellä Rovaniemia ja pudotti pomminsa,
jotka tosiasiassa putosivat perunapellolle jossakin Savossa – tietääkseni
Itä-Karttulaa on pommitettu ja tämä tapaus saattoi liittyä siihen.
Kone jatkoi lentoaan ja ohjaaja luuli tekevänsä pakkolaskun Perämeren
rannikolle, mutta tosiasiassa kone laskeutui järveen lähelle silloista
Leningradia. Ehkä venäläiskoneidensuunnistajat sydäntalven hämärässä
erehtyivät samalla tavalla Ollin seinäkelloa vaurioittaessaan.
Pitäisi muuten tarkastaa liittyykö Jorma Sorvannon kuuden pommikoneen
alasampuminen viidessä minuutissa Suojärven suon pommitukseen. Sorvanto
tuhosi Kuopion suunnalta palaavat koneet nimenomaan loppiaisena -40. Olisi
mielenkiintoista, jos joku Suojärven suon pommituksen silminnäkijöistä
kertoisi lisää asiasta.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Kakkisen Olli
17. helmikuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=ollitump1.jpg”
Tällä sivulla oleva kuva (tai tämän linkin takaa löytyvä kuva
http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva9.html ) ei ole elokuvasta
“Punainen viiva”, vaan Olli Koivistoinen on siinä perheineen. Kuva on
sadan vuoden takaa eli ajalta, jolloin vain puolet pikkulapsista saavutti
viiden vuoden iän ja kaksi suomalaista tunnissa kuoli keuhkotautiin. Ollin
ja hänen vaimonsa Kustaavan molemmat pojat kuolivat kuitenkin tietääkseni
isorokkoon.
Olli Koivistoista kutsuttiin Kakkisen Olliksi. koska hän asui ja hallinnoi
Kakkisen saloa, joka oli kivikkoinen, louhikkoinen ja soinen ainakin sadan
neliökilometrin erämaa Suonenjoen ja Karttulan rajoilla Kakkisen järven
ympärillä. Nykyään alue on täynnä metsäautoteitä, joten erämää se ei enää
ole, mutta asutusta ei ole siellä vieläkään.
Kakkisen Olli oli lievästi sanottuna erikoinen ihminen. Kauko Vainio
julkaisi hänestä 50-luvulla kirjan nimeltään “Kakkisen Olli” ja kirjan
evoluutioversio ilmestyi 1977 nimellä “Kopratalakkunnoo”. Vaikka teos
varmaankin esittelee Ollin siistitymmän puolen, ei sitä kuitenkaan voi
suositella erityisen herkille lukijoille.
Kerrankin tämä “Salon muaherra” oli ollut lestadiolaisten hurmosmaisiksi
kehkeytyneissä seuroissa ja kertoi myöhemmin, että “se loppukirj olj
siellä niin hurjoo, että siitä oes voennu kehittyä semmoset
mulukkutalakoot, että minun pit sieltä lähtee….”
Tämän linkin takaa löytyy ilmeisesti jonkin verran digitaalisesti
käsitelty Ollin muistokivi (
http://kotisivu.dnainternet.net/jms/ollinkivi.jpg ) ja lisää asiaa
miehestä on Jouhtenisen metsästysseuran sivuilla (
http://kotisivu.dnainternet.net/jms/alueet_maja_jms.html ).
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Herrojen huveja
15. helmikuuta 2007
Mauno Saaren kirja “Näkymätön käsi” on kertomus 90-luvun alun
kulutuskuplan räjähtämisestä päähenkilöiden valtiovarainministeri Iiro
Viinasen ja KOP:n johtaja Pertti Voutilaisen näkökulmista.
Mutta on kirja kertomus toisestakin mieltä järkyttävästä
räjähdyksestä.Yrmeäilmeistä Pertti Voutilaista ei uskoisi huumorimieheksi,
mutta kyllä karun ulkokuoren alla sykkii leikkisä sydän. Kerrankin
poikasena Voutilainen yhdessä naapurin toisen keskenkasvuisen kanssa
sitoivat dynamiittipötkön kissan selkään ja sytyttivät tulilangan. Pahaksi
onneksi ladattu katti räjähtää ladossa, joka sekin lensi taivaan tuuliin
tuhansina päreinä.
“Että tuli sekin tunnustetuksi” naurahtaa Pertti Voutilainen. Kissa ei
häntä säälitä; hän ampuu surutta suomalaiseen luontoon kuulumattoman
lintujen tappajan, jos sellainen kantaman päähän osuu vakuuttaa Mauno
Saari uutuuskirjassaan. Mainittakoon, että myös marsalkka Mannerheim oli
innokas kissan tappaja. Herroilla on herrojen huvit. Kissa on viisaana ja
kavalana eläimenä sovelias vastustaja suurille johtajille. Meidän
Kalle-kissamme ei nähnyt tässä tarinassa mitään huvittavaa, kun sen sille
luin.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Usko, toivo ja huijaus
12. helmikuuta 2007
Voi pyhä yksinkertaisuus! Kirjassaan “Usko, toivo ja huijaus” dosentti
Hannu Lauerma kertoo, että tutkituista 48 kansanedustajasta astrologiaan
uskoi 38%, telepatiaan 43%, selvänäköön 50%, taikavarpuihin 42%,
maasäteilyyn 44% , vaihtoehtohoitojen tehoon 40% ja grafologiaan 49%.
Eräät hyväkkäät ilmoittivat uskovansa horoskooppeihin, vaikka pitivät
astrologiaa huuhaana.
Eivätkä kirkonmiehetkään saa Lauermalta hyväksyntää, joka ihmettelee sitä,
että nyky-Suomessakin eräät piispat siunaavat laskettelurinteitä ja
kauppakeskuksia. Kauppakeskuksen liikevaihdon ja voiton siunauksellinen
kehittyminen tietää Lauerman mukaan epäilemättä pahaa sen kilpilijoille.
Poikkeaisikohan valtiokirkon edustaja samalla matkalla kiroamassa pari
naapurimarkettia, jos kauniisti pyydettäisiin pohtii dosentti ja jatkaa,
että piispa voisi lyödä edes pikkuisen sauvallaan ilmaan parkkipaikalla ja
jupista uhkaavasti.
Lauerman kirja kannatta jokaisen, joka luulee yleensä edes jotain
ymmärtävänsä lukea kokonaisuudessaan tai sitten edes sivu 239. Siinä
kerrotaan suomalaisen bioterrorin historiasta. Vuoden vaihteessa 1916 – 17
jääkäri Emil Jokela kuului retkikuntaan, joka pyrki levittämään Lapissa
pernaruttoa Venäjälle vietäviin hevosiin. Norjan viranomaiset puuttuivat
asiaan tomerasti ja Jokela karkotettiin maasta. Tapauksen jäljiltä
Trondheimin poliisimuseossa säilytetään edelleenkin pernaruttopulloa.
Siinäpä mallia kaiken maailman rättipäille.Aihe: Aiheeton | Comments Off
Aihe: Aiheeton | Comments Off
Umpikiero luikero
10. helmikuuta 2007
Kuopion taidemuseossa avattiin kuvanveistäjä Pekka Kauhasen näyttely.
Kauhasen kansan syvät rivit muistavat virallisen Urho Kekkosen monumentin
luojana. Ihmiset tuntevat tämän spiraalimaisen työn paremmin nimellä
“Umpikiero luikero”. Monumentin ajatellaan kuvastavan entisen
presidenttimme elämää.
Varmaan se niin tekeekin. Luin tuossa Pekka Visurin kirjan Suomi kylmässä
sodassa. Siitä oppi arvostamaan taas tätä umpikieroa luikuria.
Korostettakoon, että tätä kylmän sodan aikakautta kannattaa tarkastella
siinä valossa, että vähän aiemin sodassa oli tapettu 55 miljoonaa ihmistä.
Neuvostoliitto menetti 27 miljoonaa eli 15 % väestään, Puola 4,5 miljoonaa
eli 13 % ja Jugoslavia ehkä miljoonan tai kaksi eli 6,5 %. Suomikin
sijoittui seitsemänneksi 90.000 ja 2,4 prosentillaan. Paasikivellä ja
Kekkosella oli muitakin kuin tekstiviestiongelmia.
Ehkäpä Kekkosen logiikka oli yksinkertaisesti se, että jos naapurissa asuu
täysin arvamaton juoppohullu väkivaltainen jättiläinen, on yritettävä
elellä sitä mitenkään ärsyttämättä ja koko ajan kaveruutta korostaen.
Pahakurisia kakaroitakin on syytä vahtia, että osaavat olla turhia
huutelematta.
Muuten Kekkosen suvun ensimmäiset edustajat tavataan Suonenjoen
Mustolanmäeltä, joka taitaa kuulua Halolanmäen kylään. Halolanmäen nimi
tulee varmaankin Halosista. Sääminkiläiset ovat ainakin toistaiseksi
ylpeitä Halttusistaan, jotka nyt tunnetan Busheina ja Kiuruveteläiset
olivat aiemmin ylpeitä Nikkisistään, jotka ovat nykyään Nixoneita, mutta
osataan sitä Suonenjoellakin. Tosin jos mennään 10 sukupolvea taaksepäin,
on meillä 500 esi-isää ja -äitiä ja 20 sukupolven takaa niitä taitaa
löytyä jo puoli miljoonaa. Joten ei ihme, että tsaari Romanovitkin olivat
Kuopion Kauhasia, joiden esiäiti muutti nimensä Argillanderiksi ja
pariutui Pietari Suuren kanssa.
Suonenjoen Kärkkäälän kylän presidentillistä haaraa edusti
Hivelo-Kekkonen, jolta puuttui täysin maineikkaan sukulaisensa
häikäilemätön päättäväisyys. Mies yritti elättää itsensä myyskentelemällä
pullia kyläläisille. Kerran kaupustelumatkallaan ollut Hivelo joutui
pakottavan tarpeen ajamana pistäytymään pensaasen ja jätti pullakorinsa
tielle. Siitä pysähtyi ihmettelemään eräs neitonen, jolle Hivelo-Kekkonen
huusi pensaasta. “Anteeksi tämä epämukava asento, mutta ostaako neiti
pullaa, aivan tuoretta pullaa”.
Aihe: Aiheeton | 2 kommenttia »
Kaksi Kokkoa
6. helmikuuta 2007
Pari päivää sitten telkkarista tuli ohjelma Kuusisen klubin verilöylystä.
Ohjelmasta sai myös tietoa Helsingin Jyryn raskaansarjan painija
mestarista Mikko Kokosta, joka kansalaissodan aikana toimi Jyryn
komppanian päällikkönä. Merkittävää Kokon sotilasurassa on, että hänen
käsiinsä jäi haavoittunut runoilija Juhani Siljo. Tosin Kokko ei vankinsa
taustoja tuntenut, vaan mainitsi myöhemmin vanginneensa jonkun
“lahtariupseeri Silvon”.

Aikakauden tavoista poiketen Siljoa ei surmattu, vaan hänet toimitettiin
hoitoon Tampereen sairaalaan, jossa hän tosin menehtyi. Kokossa oli
ilmeisesti jonkin verran painimolskilta opittuja moraalisääntöjä. TV
ohjelmassa tosin annettiin ymmärtää, ettei Mikko Kokko mikään
pyhäkoululainen ollut, vaan hän
osallistui henkilökohtaisesti ihmisten tappamiseen esimerkiksi Kouvolassa,
joka oli punaisten pahin vastustajien tuhoamiskeskus.

Kapinan jälkeen Kokko vei panssarijunallaan miehensä turvaan Pietariin,
vaikka muisteluidensa mukaan radan varteen jäi sellainen siivo, ettei sitä
viitsi jälkeenpäin muistella. Sen verran hän kuitenkin sota-aikaansa
muisteli, että kertoi kapinan epäonnistuneen, koska suomalaisten
porvariston huonoin aines, sen todellinen kuonakerros oli ottanut
johtoonsa työväenliikkeen.
Muutenkaan mies ei paljoa herroista piitannut. Mies oli syntyjään
Pohjois-Karjalasta ja hänessä oli paljon Seppo Rätymäistä jätkämäisyyttä.
Niinpä punapakolaisten henkilökorttiin perhesuhteiden kohdalle merkittiin
lyhyesti ” 1 kpl akkoja”.

Kokko toimi sittemmin punaupseerina Suomen vastaisella rajalla ja hänen
joukoissaan palveli mm. Tapani Kansan vaarin setä Unto Kansa, joka
muistelmissaan on kertonut, ettei Kokko liiemmin puuttunut joukkojen
ideologiseen kasvatukseen, vaan opetti porukalleen mieluummin hävyttömiä
lauluja. Kansan suvussa oli jo tuolloin taipumusta viihdetaiteiluun;
laulaja Kansan vaari oli Viipurin sirkuksen voimamies, joka muistaakseni
nosti yhdellä kädellä pään päälle sata kiloa.

Kirjassa “Salaisen sodan varjot” kerrotaan, että etenevät suomalaiset
joukot vangitsivat kesällä -41tunnetun painijan punakomentaja Kokon, joka
jäi vangiksi, koska sopimattomat saappaat hiersivät jalat rikki. Mies
ammuttiin. Kerroin tämän
tapauksen vuosia sitten jossakin alan lehdessä ja pian minulle soittikin
mies, joka kertoi, ettei tieto voi pitää paikkaansa, koska Mikko Kokko oli
sodan jälkeen nähty KGB:n everstin uniformussa katselevan Kaisaniemen
painiturnausta.

Äskeisessä ohjelmassa paljastettiin totuus. Mikko Kokon tytär kertoi
isänsä kuolleen nälkään Leningradin piirityksen aikaan. Erikoisten
tarinoiden selitys lienee se, että Helsingin Jyryllä oli kaksi Kokko
nimistä painijaa, jotka myöhemmin toimivat punaupseereina. Ilmeisesti
toinen Kokko ammuttiin -41 desanttina ja toinen kuoli vuotta myöhemmin
nälkään. Mysteeriksi jää Kaisaniemen painiturnausta seurannut eversti
Kokko.

Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Olen nyt yli 50-vuotias ikäloppu miehenraasku.
4. helmikuuta 2007
Rakas nettipäiväkirja. Olen nyt yli 50-vuotias ikäloppu miehenraasku ja
toivotan itselleni onnea vuosisatani seuraavalle puoliskolle ja onnea
varmasti tarvitaankin. Sain tämän blogin yllätyssyntymäpäivälahjaksi
Saijalta ja aion tulevaisuudessa hyödyntää näitä sivuja keräämällä vanhoja
kuvia ja tarinoita Suonenjoen Kärkkäälän kylästä. Jos joku sattuu tämän
lukemaan niin levittäkääpä sanaa asiasta ja lähetelkää aineistoa
allekirjoittaneelle (aulis@koivistoinen.net).
Vakaa aikomukseni on myös pitää jonkinlaista kirjapäiväkirjaa
lukukokemuksistani. Ennen pyrin lukemaan kirjan päivässä, nyt vanhalle
miehelle riittäköön kirja viikossa.
Saattaa myös olla, että alan kertoilemaan muistikuvia ja katkelmia
Heinolan paheellisesta ja intohimoja kuohahtelevasta kaupungista, jossa
asuin 15 vuotta ja sanottakoon, että Jari Tervon Rovaniemi ei ole yhtikäs
mitään Heinolaan verrattuna – ongelmana tosin on, että Heinolan tapauksia
pidetään liian uskomattomina ollakseen totta.

Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

Teologisia kysymyksiä
28. maaliskuuta 2007
Eittämättä Suomen kuuluisin mies eli Maajussi Jussi Rossi Suonenjoen
Halolanmäeltä (tosin äitinsä puolelta kärkkääläisiä) esitteli
Ajankohtaisella kakkosella vaalien jälkeisiä tunnelmiaan. Eduskuntapaikkaa
ei tullut ja niinpä mies totesi olon olevan kuin epäonnistuneen
yöjalkareissun jälkeen ja jatkoi, että myönteistä on kuitenkin se, että
naisia on kuitenkin siunaantunut viimeaikoina elämään kiitettävästi. Ihan
iloisella mielellä näytti tämä kristillisdemokraatti olevan.
Ilmeisesti Rossi on imenyt jostakin Paavo Ruotsalaisen
körttiläisvaikutteita. Paavonkin mielestä tekopyhyys oli suuri synti ja
jos syntiä sitten tehtiin, sitä oli tehtävä hilpeällä mielellä, joskin
myöhemmin saattoi olla tarpeen katua. Niinpä kun Paavoa aikanaan
arvosteltiin elämäntyylistään ja hänen piti saapua Suonenjoelle johonkin
seuratilaisuuteen selittelemään tekosiaan, totesi hän heti sisälle
astuttuaan olevansa janoinen ja otti ryypin pullostaan eikä tämä riittänyt
vaan sen jälkeen hän ripotteli vielä tupakkaa päälleen. Paavo oli aikansa
rock-tähti.
Muuten Kärkkäälän hengellisestä elämästä vastasi vuosikymmeniä kylän
viimeinen ammattimetsästäjä Kalle Vepsäläinen. Hän myös piti lapsille
pyhäkoulua. Kerrankin hän aloitti tämän yleensä hartaahkon tilaisuuden
toteamalla, että “no niin lapset, eiköhän aloteta, että piästään muihin
hommiin.” Kalle hallitsi priorisoinnin ennen kuin koko termiä oli
keksitty.
Toinen merkittävä teologinen vaikuttaja kylällä oli Tikka-Jussiksi
kutsuttu mieshenkilö, joka kierteli seuroilla Sanaa tulkitsemassa. Hänen
Raamattuun nojaava tutkimustuloksensa naisen asemasta seurakunnassa ei
välttämättä miellytä nykyajan feministiteologeja. Jussi vankka käsitys
kuulemma oli, että nainen on luotu miehen aluseksi.
Aihe: Aiheeton | 1 kommentti »
Kiviset pellot
25. maaliskuuta 2007
Tutkimusten mukaan maailman hoikimmat miehet löytyvät Kiinan Sanghaista ja
Ruotsin Göteborgista. Luulen, että lievästi sanottuna maailman
voimakasrakenteisimmat miehet löytyvät Suonenjoen kaupungista. Olin äsken
pilkillä Moskulanlammella ja törmäsin siellä vuosien jälkeen Jussilan
Mattiin eli maanviljelijä Matti Kauppiseen ja ihmettelin, miten hoikkana
hän on jaksanut pysyä ja epäilin, että nyt on löytynyt suomalaisen
kestävyysjuoksun pelastaja. Matti kertoi painavansa 124 kilogrammaa, mutta
Savossa ihmiskäsitykseni on niin muuttunut, että sen painoinen mies
vaikuttaa riisitautiselta.
Kyläpäällikkö muuten painaa 199 kilogrammaa ja toinen naapuri, joka pääsi
sisätöihin Riihimäen keskusvankilaan painaa 182 ja häntä käytetään
riehuvien kriminaalien hillitsemiseen – tämä tuhti vartija istuu häirikön
päällä niin kauan, että tämä ymmärtää rauhoittua.
Matti tiesi kertoa, että ensimmäinen Kärkkäinen, josta Kärkkäälän kylä on
saanut nimensä, asusteli Jussilan ja Kallelan välissä ja että Matin isä
oli ollut poikasena purkamassa talon kivijalkaa. Luulen Kärkkäisen
rakentaneen asumuksensa 1600 -luvun alkupuolella.
Hiihdin seuraavaksi Vehmaan järvelle ja siellä törmäsin kaukaiseen
sukulaiseeni professori Pekka Koivistoiseen, joka on samojen metsärosvojen
jälkeläinen kuin itsekin. Pekka on kerännyt tietoa suvustani ja myös
Kärkkälän kylästä. Hän epäili, että Jussilan lähellä asunut Kärkkäinen ei
ehkä sittenkään ollut ensimmäistä Kärkkäispolvea. Tilojen
rekisteritunnuksista voisi päätellä, että tila “Kärkkälä 1.” on sittenkin
Kärkkäisten kantatila.
Professori Koivistoinen oli Lapissa törmännyt saamelaisten nimeämään
paikkaan, jonka nimi kuullosti suomalaisen korvaan “Kärkkäälältä” ja
tarkoitti saameksi kivistä paikkaa. Ja sellainenhan se Savonkin Kärkkäälä
on, joten hän epäili, että kylämme nimi saattaa olla muinaisten
lappalaisten antama. Ehkäpä sukunimi Kärkkäinen onkin saanut nimensä
asuinpaikan perusteella. Kovasti hyvä ja mielenkiintoinen teoria.
Kärkkäälän mansikkapellot lienevät maailman kivisimmät ja teatterinero
Jouko Turkka, joka tietää kaiken eikä edes yritä sitä peitellä, on
väittänyt, että siellä missä on kivisimmät pellot, on myös paras huumori.
Ainakin Savossa ja Skotlannissa kiviä riittää.
Professori Pekka Koivistoinen myös epäili, että järvi Vehmaa, kuten myös
sen rannalla oleva samanniminen talo, ovat saanet ehkä nimensä Juvalla
olevan Vehmaan kartanon mukaan. Vehmaan Grotenfeltithän muinoin omistivat
suuren osan Savosta. Nykyään Vehmaan kartanossa sijaitsee Butiken på
landet-myymälä, jossa kerrotaan myytävän hyviä ja laadukkaita
työvaatteita. Itsekin siellä kävin, mutta enpä löytänyt kohtuuhintaisia
sarkalyyssejä enkä kumiteräsaappaita. Enemmänkin tuotevalikoima viittasi
sinne Skotlannin kivisten maiden lordeihin yms yläluokkaisiin ihmisiin.
Aihe: Aiheeton | 3 kommenttia »
Kärkkäälä
21. maaliskuuta 2007
Tässäpä jokunen Suonenjoen Kärkkäälän kylään liittyvä linkki tai ainakin
läheltä liippaava linkki; esimerkiksi Jouhtenisen metsästysseuran sivulta
löytyy tietoa Kakkisen salosta ja siellä vaikuttaneesta muaherrasta
Ollista. Toivottavasti toimivat.
http://www.airport-images.com/city_811364_K%C3%A4rkk%C3%A4%C3%A4l%C3%A4
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suonenjoki
http://www.suonenjoki.fi/sivut/Yhdistyk.htm
http://www.suonenjoki.fi/map/map.html
http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/
http://www.karkkaistensukuseura.fi/index.php?id=sukuseuranhistoria
http://www.genealogia.fi/sukus/poyhonen/
http://kotisivu.dnainternet.net/jms/toiminta_jms.html
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Paikkojen nimistä
19. maaliskuuta 2007
Suonenjoen Kärkkäälän kylän Putinanmäen nimeä olen ihmetellyt. Muistan
kuulleeni jutun, jonka mukaan nimi tulee siitä, että Ison Vihan aikaan
kyläläiset olisivat olleet siellä piilossa ja kuunnelleet venäläisten
putisemista. Ihan hyvä tarina, mutta erään murresanakirjan mukaan putina on
länsisuomalainen nimitys pyöreäpohjaiselle puuastialle. Voi olla, että
kummallisen nimen ovat antaneet hämäläiset eränkävijät, joiden pyyntimaita
Sisä-Savo muinoin oli.
Kuopiolainen “isokeisari” professori Lampen, joka oli maamme ensimmäinen
matkakirjailija, kertoo eräässä 20-luvulla ilmestyneessä kirjassaan, että
hänen vaarinsa oli poikasena tavannut vanhan miehen Hämeen Kärkölässä ,
joka oli kysellyt uteliaana, että vieläkö siellä Nilakassa on niitä tosi
keltamahaisia lahnoja. Lampenin kertomuksesta voi päätellä , että
hämäläiset erämiehet kiertelivät Sisä-Savossa ehkä vielä 1700-luvun
lopulla.
Kerrotaan, että savolaiset uudisasukkaat olivat törmänneet eräällä
järvellä hämäläisiin kalamiehiin, jotka olivat vakuuttaneet, että “menkää
pois, tänne ei enää mahlu. Tähän lupsakka savolainen oli sutkaissut, että
“kyllä myö mahlutaan, kunhan teijät ensin tapetaan”.
Putinan lähellä on lampi nimeltään Moskula. Moskula tarkoittaa jossakin
murteessa vaijerin päässä olevaa rautamötikkää, jollaista käytetään
lyömäaseena. Moskulakin voi olla hämäläisten nimeämä. Vanhassa kartassa
Moskulan nimeksi väitetään myös Melkulan lampi. Sen sijaan Pasko-Petäinen
kuullostaa jotenkin tutulta ja järven luonnetta kuvaavalta, mutta eräs
Turun mies oli sitä mieltä, että pasko saattaa tarkoittaa myös kuikkaa
jossain päin Suomea. Kakkisen järvi, joka vaikuttaa jotenkin
Pasko-Petäisen kaltaiselta, on saanut nimensä Kakkisten suvulta; kakkinen
muuten tarkoittaa haltiaa.
Kakkisen järven ympärillä olevalla salolla on mitätön suolampi, jonka
kartassa väitetään olevan Vattulampi. Vattujen kanssa lammella ei ole
mitään tekemistä, sillä eiväthänän vatut suolla kasva – selityksen
merkilliseen nimeen antaa se, että vanhoissa kartoissa puturan väitettiin
olevan nimeltään Hävytön lampi.
Mutta mitäpä tarkoittavatkaan nimet vaikka Tollanpuro, Ilottu tai
Kartiska, jollaiset paikat myös löytyvät kotikulmilta.
Aihe: Aiheeton | 7 kommenttia »
Tuomar-Jussi
15. maaliskuuta 2007

Yllä oleva kuva (http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva8.html )
esittää Eemeli Koivistoista perheineen 30-luvulla. Eemelin perhe asusti
silloin Suonenjoen Kärkkäälän kylässä Satulamäen tien varressa kunnan
omistamassa mökissä. Kärkkäälässä oli tuolloin kolme kunnan mökkiä, joissa
köyhät saivat asua ja viljellä pientä palstaa. Se oli sen ajan
sosiaalipolitiikkaa.
Eemelin jälkeen mökissä asui Otto Laitisen perhe ja niinpä paikkaa
kutsutaan nyt Otonpelloksi, vaikka tontti onkin jo metsittynyt. Paikalla
kasvava tiheä pihlaja-angervopusikko kertoo kuitenkin, että seudulla on
joskus asuttu. Otonpellolla pitäisi olla muuten lähde ja se täytyy joskus
vielä etsiä. Vähän matkan päässä Patasuolla oli toinenkin lähde, mutta se
hävisi ojituksen yhteydessä. Lähteitä ei ole enää montaa jäljellä ja ne
olisi syytä suojella.
Eemelillä oli neljä poikaa ja tämän vuoksi mökkiä kutsuttiinkin sattuvasti
Kikurilaksi. Eemelin pojista Toivo on muuttanut Lohjalle, Veikko
Helsinkiin, Väinö Kotkaan ja Reino Karkkilaan. Kaikki ovat jo kuolleet.
Eemelin perhe on jo hävinnyt kyläläisten muistista. Sen sijaan Eemelin
appiukosta Hööpel-Aapelista, kuulee vielä juttuja. Ennen kaikilla oli
lisänimi ja lisänimen Hööpel Aapeli sai, kun väitti olleensa vääpelinä
Turkin sodassa. Kyläläisten mukaan hän oli toiminut korkeintaan hööpelinä.
Aapelin mukaan Turkin sodassakin kyllä pärjäsi, kun vaan muisti pistää
ennenkuin turkkilainen.
Eemelin pojanpoika Raimo näyttää asuvan Jyväskylässä ja hän julkaisi
muutama vuosi sitten ihan hyvän aforismikokoelman Lasinen labyrintti,
josta omavaltaisesti kopioin seuraavat mietelauseet – mitähän tuo
venttiilijuttu oikein tarkoittaa?
Runo on se yksi kromosomi, joka erottaa ihmisen apinasta.
Ilon kyyneleet ovat surun kyyneleitä, joita ei ole itketty.
Luonnonkansat lepyttelevät henkiä. Me vastaamme haasteisiin.
Ennen oli 12 lasta ja yksi venttiili, nyt yksi lapsi ja 12 venttiiliä.
Politiikka ei kiinnosta ihmisiä, koska heidän asiansa ovat hyvin tai
toivottoman huonosti.
Toiset sitoutetaan työhön viideksi vuodeksi huippupalkalla, toiset
eliniäkseen nälkäpalkalla.
Demokraattiset oikeudet ilman tietoa ovat kuin kirjan kannet ilman
sisällystä.
Bittejä ei voi syödä eikä niissä voi asua.
Globalisaatio on kolonialismin perillinen.
Koulutuskurssi on hartaustilaisuus, jossa yhden tunnin ryhmätyöllä
ratkaistaan ongelmat, joita ei sitten työpaikalla pystytä koskaan
ratkaisemaan.
Nykyään eletään reaaliajassa. Ennen sitä sanottiin kädestä suuhun elämiseksi.
Ajattelen Jumalaa. Hän on siis olemassa.
Ellei kristinusko olisi niin pitkään jarruttanut luonnontieteellistä
kehitystä, en kenties olisi ehtinyt näkemään tätä maapalloa ennen tuhoa.
Me etsimme rakkautta kissojen ja koirien kanssa.
Mies pyytää ja nainen valitsee. Naistenhan maailma on.
He purjehtivat avioliiton satamaan. Mikseivät merelle?
Nykyään noidat saavat vapaasti tarjota palveluksiaan. Ennen heidät
ymmärrettiin polttaa.
Ravintolan pisuaarin eteen kävellessäni valokenno kytki vesisuihkun
päälle. Olen siis olemassa.
Aihe: Aiheeton | 3 kommenttia »
Kakkisen Olli ja mustalaiset
1. maaliskuuta 2007
Olli ei ollut välilöissä mustalaisten kanssa, joita kierteli Kakkisen
saloilla. Miehen asenteisin vaikutti ehkä se, että Ollin pysyvä parisuhde
ei ollut kaikista onnistunein ja vaimosta löytyi kovan paikan tullen sekin
vika, että hän oli tummaverinen ja niinpä hän sai mieheltään kuulla
olevansa haakertti.
Kerrankin, kun eräs romaniseurue ajoi hänen pihaansa, oli Olli portailla
kirveen kanssa vastassa ja tiedusteli, että “onko teitä ennen tapettu”.
Kuullostaa lupsakkaalta menolta, mutta aina ei ollut hauskaa. 30-luvun
pulavuosina palailivat Baltzarit Kuopion markkinoilta ja hevonen väsyi
Kakkisen jäälle talvipakkasessa sillä seurauksella, että jokunen kyydissä
olleista paleltui kuoliaaksi. Ruumiit vietiin säilytykseen Kuoppalan
aittaan. Siihen aikaan maalla oli vielä rottia ja lopun voi sitten arvata.
Iltapäivälehtiä ei silloin vielä ollut.
Ilmeisesti kyydissä oli Ison-Valtin perhettä. Valtti itse pelastui, koska
hän eleli vielä 60-luvulla Suonenjoella. Hänen pojistaan toinen oli 204 cm
ja vanttera, pikkuveli oli 197 cm ja vanttera. Ison-Valtin pojanpoika on
muuten Suomen tunnetuin asianajaja Heikki Lampela. Veljenpoika taitaa olla
kirjailija Veijo Baltzar, joka voisi julkaista kirjan nimeltä “Sukuni
tarina”, kuten Jari Tervo on tehnyt huomattavasti vaatimattomammista
aiheista.
Aihe: Aiheeton | 1 kommentti »
« Edelliset artikkelit
Seuraavat artikkelit »

Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

Uukuniemen vappua
2. toukokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=martat-019.jpg”
Yllä olevassa kuvassa lainehtii karjalaisten Pyhäjärvi Uukuniemellä
vappuaattona 2007. Otoksesta tulee mieleen, että saattaisi sittenkin olla
parempi, että neljän vuodenajan sijasta meillä olisikin vain yksi
vuodenaika.
Sää ei suosinut Uukuniemen vappua, mutta kaiken korvasi näyttely, jonka
paikalliset Martat järjestivät seurojen talolla; voiko vapunaattoa
aloittaa räväkämmin, kuin tutustumalla Uukuniemen Marttojen
esiliinanäyttelyyn. Maailmassa on vielä paljon viattomuutta jäljellä.
Kaikki ei ole aina ollut paikkakunnalla yhtä viatonta. Kuvassa lainehtivan
Pyhäjärven vastarannalla sijaitsi vielä 1640-luvulla vireä karjalaiskylä,
jolla oli rantakalliolla oma kirkkonsakin. Kylän raunioita ovat arkeologit
viime vuosina tutkineet ja havainneet, että rakennukset ovat palaneet.
Alkuperäinen ortodoksinen karjalaisväki muutti jostain syystä itään
Moskovan lähelle nykyiseen Tverin Karjalaan ja tilalle tuli savolaisia
lännestä.
Ortodoksikirkon muhkea alttaripetäjä oli pystyssä vielä 1950-luvulla ja
kun sitä ei muuten saatu nurin, niin se räjäytettiin dynamiitilla.
Korostettakoon, että tämä ei tapahtunut missään Balkanin vuorilla
taisteltaessa, vaan Itä-Suomessa ihan vähän aikaa sitten.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Kartiska
26. huhtikuuta 2007
Kartiska-nimisen järven nimen arvoitus on ratkennut. Vähän fiksumpi olisi
jo sanan onematopoeettisesta olemuksesta sen arvannut, mutta minä
tarvitsin Wikipediaa asian selvittämiseen ja sen mukaan kartiska on
liistekatiska.
Liistekatiska eli sälekatiska eli kartiska tehtiin petäjästä pintapuusta
kiskotuista liisteistä, näistä n 1 cm paksuisista ja 3 cm leveistä
säleistä lyötiin pohjaan pyöreähkö pesä ja sen nieluun rannasta johtava
aita. Liisteet vitsastettiin toisiinsa koivuvitsaksin. Liisteiden väli oli
25 mm ja siteiden väli 150 mm. Liistekatiska ulottui veden yläpuolelle
noin puolimetriä ja kalat poimittiin sieltä lippoamalla. Pesän malleja oli
useita ja lokeroitakin saattoi olla useampia. Aita tehtiin usein havuista.
Pyydyksen pystytys aloitettiin kevätjäiltä ja kevään kutukalat olivat
pääsaalis.
Pitäisi joskus rakentaa moinen vehje samoin kuin muinaisten esi-isiemmemme
muutkin pyydykset. Pajumerran osaisin ehkä tehdä, vaikka Suomelan
Ville-vainaa ei sitä kyllä uskoisi (Nähtyään tekemäni vasaran varren, hän
hetken mietittyään kehoitti minua vakavsti harkitsemaan opintojen
jatkamista niin, että pääsisin sisätöihin.) Loukku, jonka vielä edellisen
sukupolven miehet hallitsivat, on minulle sen sijaan täysi mysteeri.
Perminkin virittäminen on vielä opettelematta.
Muuten jo Kalevalassa kerrotaan, miten tuhat vuotta sitten taattomme
osasivat tehdä komposiittijousia. Petäjä ja koivuviiluja liimattiin yhteen
kalanruotoliimalla ja päällystettiin tuomen kuorella Sillä ammuttiin
vaikka hirviä. Kymmenentuhatta vuotta sitten oli vielä Suomessakin
suurriistaa eli mammutteja ja näitä norsuja suurempia eläimiä muinaiset
esi-isämme kaativat vipukeihäillä. Se on pieni joustava keihäs, joka
heitetään matkaan jonkinlaista keppiä vipuna käyttäen ja sillä on
hirmuinen voima.
Nurmen Kaisun siskon poika Risto Järvisalo on erikoistunut muinaisiin
pyyntivälineisiin ja kansalaisopisto voisi järjestää kurssin aiheesta.
Itse ainakin osallistuisin.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Kiiskin Aaron metot
25. huhtikuuta 2007
Nurmen Vili-pässi sairastui ja se piti teurastaa. Yleensä Aaro Kiiskinen
kävi vain sian pesussa (lapsille suunnattu kiertoilmaus porsaan
tappamisesta), mutta lampaat hän teurasti. Kun Vilille suoritetun palvelun
hintaa kysyttiin, vastasi Aaro miettimättä “3 markkoo 20 penniä”. Se on
loppuun asti mietitty hinta, josta ei tee mieli ruveta tinkaamaan
mihinkään suuntaan.
Muutenkin Aaro oli tarkka mies, ainakin silloin kun hän kertoi jotakin.
Harmi, ettei hänen juttujaan saanut nauhalle, mutta onneksi painetusta
sanasta löytyy yksi. Oiva Korhonen kertoo kirjassaan “Mansikat, viikarit
ja sortovallat” siitä, kuinka Kiiskin Aaro kuvaili metsojen ampumistaan
päätalomaisen pikkutarkasti tasan kahden kirjan sivullisen verran.
Lainaanpa häpeämättä Oiva-vainaan tekstiä tapauksen loppuhuipentumasta:
“Otin jyvälle mustan. Piukautin. Se rupes räpisköemään. Toeset lähtivät
lentoon. Yks män Myllynpiälle päen. Panin panoksen piippuun. Toeset
lentivät Kutsetin puolelle. Läksin kojusta. Juoksin ensimmäese saran.
Sitte kävelin. Tartun koepiin. Pikkusen vielä heilahti. Tartun toesta
koepii. Ei heilahtanu. Katon kelloo. Se ol justiisa kakstoesta minnuuttia
yl kuus. Keräsin kuus höyhentä muasta. Laeton ne sammaleen alle.
Tarkastin. Vielä yks höyhen löyty. Vein metot kojjuun. Mittasin matkan.
Sitä ol kakskymmentä kaheksa askelta. Ja kengänteränmitta piälle, sen
isomman luo. Mänin kojjuun. Tartun koepii. Katon kelloo. Se ol kuustoesta
yl kuus. Läksin kävelemään Harjulle. Otin reiluja samankokoisia askelia.
Kojulta Harjun alarapulle ol justiisa 1431 askelta. Siinä ojan kohalla
joutu pakosta ottamaan yhen aeka pitkän.”
Aaro oli syntynyt muistaaksen 1898 ja hän kuoli 1976. Omaa kotia hänellä
ei ollut, vaan mies eleli työmiehenä eri taloissa, aika pitkään ainakin
Honkosessa ja Sikasessa. Aarosta ei taida olla valokuvaa, mutta jos
sellainen löytyy, niin siitä voi ulkopuolinen tarkkailija huomata, että
hän oli ihan Nikita Hrutshevin kaksoisolento.
Aihe: Aiheeton | 5 kommenttia »
Mualiman kirjat sekasi
22. huhtikuuta 2007
Numen Kaisu kertoi, että jäät lähtivät tänä vuonna Petäisestä 16.4. Jo on
aikoihin eletty. Marraskuun alussa kävin jo sielä hiihtämässä ja pilkillä,
sitten iski takakesä voimalla ja vielä viikko ennen joulua kävin veneellä
vetämässä uistinta, jouluiltana tosin veneily ei enää olisi onnistunut.
Aikaisempi jäiden lähtöennätys oli tietääkseni vuodelta 1934, jolloin jäät
lähtivät 24.4. Tiedän, että historia osoittaa, että yleensä pessimistit
ovat olleet väärässä – yleensä he ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian
toiveikkaasti. Kuitenkin uskalla ennustaa, että ennen juhannusta vielä
käyn jäällä pilkillä ja ehkäpä kuten suurina 1860-luvun nälkävuosina menen
reellä jäätä pitkin juhannuskirkkoon, jos sinne nyt jostain syystä katson
aiheelliseksi mennä.
Muuten muistelen, että vaikka vuosina 1867-1868 maassamme kuoli 10 %
väestä, niin Sisä-Savo ilmeisesti pääsi aika helpolla. Vaikka ruoka oli
loppu kaikkialla Suomessa, niin nälän heikentämiäihmisiä kuoli ennen
kaikkea tauteihin niillä alueilla, joissa liikkui kerjäläisiä ja heidän
mukanaan tauteja. Sisä-Savo oli silloin niin syrjäistä seutua, ettei
täällä liikkunut edes kerjäläisiä.
Maallikosta tuntuu siltä, että kasvihuoneilmiö on pahempi, kuin mitä on
ennustettu ja vaikka sen estäminen taitaisikin olla monella tapaa helppoa
vaikkapa istuttamalla muutama miljoona neliökilometri uutta metsää, niin
kyllä se tulee ja sitten mualiman kirjat vasta sekasin onkin.
On muuten syytä pohtia sitä, että kun lämpötila alkaa olla Keski-Euroopan
viljavien seutujen tasolla sillä erotuksella, että täällä aurinko paistaa
kesällä yötä päivää, niin kannattaisikohan mansikanviljelijöiden alkaa
opiskella maissin ja riisin kasvatusta ihmiskunnan ruokahuollon
turvaamiseksi.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Pallosalamoita ja torakoita
19. huhtikuuta 2007
Kotimökkini on osa maailman kirjallisuuden historiaa. Kirjassaan Mansikat,
viikarit ja sortovallat Palakeen Oeva eli kansakoulunopettaja-kirjailija
Oiva Korhonen kertoo sivulla 27 seuraavaa:
“Kostin mökillä oli salama tullut tupaan oven raosta. Se oli liikkunut
tuvassa kuin jotakin etsien eikä ollut kehenkään koskenut. Savupiipusta se
oli ulos mennyt ja ollut padan kokoinen pallo.Torakatkin kahto seinän
raosta, sanoi Iso-Hilda (siis mummoni, jonka korvat eivät olleet suuret,
vaan ne olivat valtavat) jälkikäteen ja yritti nauraa.”
Oivan kirjassa mainittuja torakoita vielä jossain on, mutta pallosalamat
ovat hävinneet. Olen nykyihmisiltä kysellyt, mutta enää niitä ei nähdä
eikä tiedekään ole niitä pystynyt todistamaan olevan olemassa
puhumattakaan, että niitä pystyttäisiin keinotekoisesti tuottamaan.
Luulisi, että jos pallosalamoita oikasti olisi, olisi niille paljon
hyötykäyttöä maamme energiahuollossa, sillä kansanperinteen kertomusten
mukaan hyvin kevyeen ainemäärään on niissä pakattu tuhottoman paljon
tehoa. Jokaiselle alkaa olla kamerakännykkä plakkarissaan, joten
toivottavasti joku onnistuu ilmiön ikuistamaan videolle ja samalla hän
myös ikuistaa itsensä tieteen historiaan.
Pallosalamoiden lisäksi Kärkkäälän kylällä liikkui ennen myös taitavia
kaivonkatsojia, jotka taikavarvulla löysivät erehtymättä vesisuonet.
Nykyään amerikkalainen taikuri ja skeptikko James Randy on luvannut
miljoona dollaria sille, jonka taikavarpu toimii tieteellisissä kokeissa –
nyt kaikki kylän varpumiehet ilmoittautukaa allekirjoittaneelle. Olemme
kohta kaikki upporikkaita.
Aihe: Aiheeton | 4 kommenttia »
Laulajapoikia
14. huhtikuuta 2007
Laitisten opettajapariskunta muutti Kärkkäälästä Iisveden sahayhdyskuntaan
eikä Kai Laitisen muistelmien mukaan ongelmia ollut, vaikka isä-Kalle oli
suojeluskuntaupseeri ja vaikka vuoden 1928 kunnallisvaaleissa
laitavasemmisto sai Iisvedellä 70,2 % annetuista äänistä.
Naapurissa asui Iisveden punakaartin päällikkö Junkkarinen, jonka perheen
pojat saattoivat olla koulussa heittiöitä, kuten tapana oli sanoa, mutta
laulunumeroihin sekään ei vaikuttanut. Ja hyvinhän se Erkki Junkkarinen on
laulanut kouluaikojen jälkeenkin.
Kärkkäälän kylällä asuneet Vepsäläiset olivat Junkkarisille sukua – ettei
vain ollut peräti niin, että ammattimetsästäjä ja pyhäkoulun opettaja
Kalle oli Erkin eno. Muistan, että Kallen poika Viljami oli myös
laulumiehiä ja saattaisiko musikaalisuus asua Vepsäläisten suvun
geeneissä. Nimittäin Salmisen asemamies Vepsäläisen poika Kari
Vepsä(läinen) on maamme iskelmätähtiä.
Vepsäläisen Viljami ei ollut punakaartissa kuten sukulaisjunkkariset, vaan
hän kuului suojeluskuntaan. Kuulema syynä oli se, että sieltä sai ruutia,
jota pystyi käyttämään myös metsästysaseissa. Niinpä Viljami olikin lähes
sokea, sillä kiväärin ruuti oli räjäyttänyt haulikon miehen silmille.
Metsästysharrastusta tapaturma ei estänyt – korkeintaan hidasti.
Ensimmäisiä asioita, joita elämässäni muistan on se, kun Viljami
Vepsäläinen ampui pihakuusestamme oravaa. Isäni seisoi ampujan takana
johtamassa tulta ja kyllähän siinä kurrelle huonosti lopulta kävi, kun
vastassa oli kaksi miestä.
Kun muutin Kuopiossa nykyiseen asuntoomme, kysyin huoneiston entiseltä
asujalta vanhalta kuopiolaiselta mäkikotkalta Juhani Putkoselta, että
kilpailiko hän koskaan samoissa kisoissa kuuluisan suonenjokelaisen
mäkihyppääjä Kari Tapio Jalkasen kanssa. Ei ollut kilpaillut, mutta Kari
Vepsän kanssa kyllä.
Muuten Suomen toiseksi parhaan iskelmälaulaja Kari Tapion setämies Niilo
Jalkanen asui Kärkkäälässä ja myös hänessä oli taiteellistalahjakkuutta.
Hän veisteli näyttäviä kaappikelloja ja muistelen pitäjänlehdessä
mainitun, että hän olisi nuoruudessaan opiskellut veistoalan
taidelaitoksessa.
Mainittakoon, että vielä Kari Tapiotakin parempi laulaja Olavi Virta oli
Itä-Hämeen eli Sysmän poikia. Asuin ennen itsekin sillä suunnalla eikä
minusta Virta saanut siellä hänelle kuuluvaa arvoa. Sysmässä nimittäin
ihminen ei ole ihminenkään, ellei hänellä ole vähintäin 100 hehtaaria
maata. Lisäksi Virran (eli Ilmenin) suvussa oli mustalaisverta, joka näkyi
mestarin ulkonäössä ja kuului myös hänen äänessään. Lisäksi Ilmenin suvun
miehet kuuluivat Sysmän punakaartin kantaviin voimiin ja taisipa kaiken
huipuksi olla vielä niinkin, ettei se Olavikaan ollut mikään vesipoika.
Aihe: Aiheeton | 1 kommentti »
Hilja-Kustaavan edeltäjä Aino Forsström
11. huhtikuuta 2007
Legendaarinen 40-vuotta kylän sivistystyöstä vastannut Hilja-Kustaava
Vainikainen ei ollut Kärkkäälän kansakoulun ensimmäinen opettaja, vaan
hänellä on ollut luultavasti ainakin kaksi edeltäjää. Iisvedellä syntynyt
kirjallisuuden professori Kai Laitinen kertoo muistelmateoksessaan Pitkät
vedet ja maailman rannat, että hänen äitinsä Aino Laitinen os. Forsström
toimi koulun opettajana vuosina 1906-1910.
Pusulalaisen Aino Forsström Kärkkäälään muuttamisen syy oli, että hän
seurusteli Lempyyltä kotoisin olevan kansakoulunopettaja Kalle Laitisen
kanssa ja niinpä sukunimi myöhemmin vaihtui Laitiseksi. Oppilaatkin
ymmärsivät tilanteen, koska heidän kerrotaan joskus nähdessään sulhasmies
Laitisen lähestyvän koulua virittäneen virren Iloitse morsian. Naimisiin
mentyään Laitiset muuttivat Iisvedelle opettajiksi.
Savoa Aino Laitinen ei oppinut koskaan kunnolla, vaan puhui selkeää
kirjakieltä. Hän tapasi kuvata Savon kielen hankaluutta kertomalla kaskua
entisestä Kauppisesta, joka havaitsi Savoon saavuttuaan sukunimensä
vääntyvän “Kaappiseksi”. Tästä työlästyneenä hän muutti nimensä muotoon
Kaappinen – jolloin kutsumanimeksi tuli tietenkin “Kuappinen”.
Jos Hilja-Kustaava oli kolmas opettaja ja Aino Forsström toinen, niin
selvitettäväksi vielä jää, kuka oli Kärkkäälän kansankynttilänä vuosina
1904 – 1906.
Aihe: Aiheeton | 1 kommentti »
Nätti-Jussi ja Nätti-Ville sekä Mörkö-Kalle
9. huhtikuuta 2007
Nätti-Jussi on Suomen kuuluisin Nätti. Nätti -Jussi oli pieni ja
heiveröinen metsätyömies viime vuosisadan alkupuolen Perä-Pohjolassa. Mies
oli vielä kaiken lisäksi pahasti invalidi; toinen jalkaterä osoitti
taaksepäin, joten helppoa hänen elämänsä ei ole ollut Lapin
metsätyömailla. Huumorin avulla hän kuitenkin sinnitteli elämänsä läpi ja
jätti jälkeensä paljon tarinoita, joista taitavasti varastan tähän yhden:
“Pisalaiset ja Jaatilalaiset oli tapellu ja nättikin oli joutunu siihen
mukhan, tappelun loputtua Nätti oli tuntenut pääsä kipua ja menny käymhän
lääkärisä. Lääkäri vilikasi nättiä ja totes, että sullahan on kirves täälä
takaraivosa, mutta en voi sitä täsä alakaa irrottamhan, vaan lähetän sinut
rovaniemele tutkittavaksi, Nätti tuumas siihen, että voiskos sitä kirveen
vartta vähä lyhentää, että mahtuis ees lakki päähän.”
Tästä linkistä löytyy Jussin kuvia ja enemmänkin tarinaa miehestä.
http://www.rovaniemi.fi/?deptid=7559. Huomatkaa alakuvan Jussin taaksepäin
kääntynyt jalkaterä.
Suomen toiseksi kuuluisin Nätti oli Kärkkäälän kylältä kotoisin ollut
Nätti-Ville. Muistelen Anne Koivistoisen kertoneen, että Ville olisi tämän
linkin kuvan keskellä oleva herrasmies
http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva3.html . Oikealta nimeltään
Nätti-Ville oli Ville Koivistoinen ja hän oli Närhilänä paremmin tunnetun
talon poikia – tätä taloa asuu nyt Pekka Pellinen vaimoineen.
Nätti-Villen nimen selitys on minulle arvoitus, osaisikohan joku sen
kertoa? Ville ei valokuvassa näytä mitenkään poikkeuksellisen nätiltä tai
rumalta – enemmänkin hän vaikuttaa riskiltä mieheltä, kuten Suonenjoen
pitäjän pitkäaikaisen poliisin 1900 luvun alkupuolella kuuluikin olla.
Ilmeisesti Nätti-Ville ei ollut kovinkaan virkaintoinen. Isäni on
kertonut, että kerrankin kieltolakiaikaan, hän oli ollut partioimassa
kirkonkylän kujilla ja eräästä vinttihuoneesta kantautuvat äänet kertoivat
siellä vietettävän ns. hauskaa elämää, joka tietenkin herättää muissa
pahennusta.
Villen partiokollega oli ilmeisesti nollatoleranssi-linjalla ja vaati,
että tilanteeseen on välittömästi puututtava, varsinkin kun vinttihuoneen
ikkuna oli auki ja ikkunalle vielä johtivat houkuttelevasti tikapuut.
Ville ei ollut halukas rynnäköimään, jolloin kollega lausui, että “sinähän
nyt lammas olet, kun et uskalla” ja singahti itse tikkaita pitkin
keskeyttämään paheksuttavan elämän vietto.
Sekunttia myöhemmin hän kuitenkin lensi pääedeltä takaisin ikkunasta.
Otsaan oli kohonnut suuri sarvi ja sen nähtyään Nätti-Ville totesi
rauhallisesti, että “sieltähän se pässikin tulloo.”
Muuten minun lapsuudessani kuria ja järjestystä yleisissä
huvitilaisuuksissa edusti Mörkö-Kalleksi kutsuttu iso ja musta
järjestysmies, jonka väitettiin olleen syntyisin Pielavedeltä ja
presidentti Kekkosen lapsuuden kavereita.
Muistan, että meillä kärkkääläisillä oli joskus nappulaliigassa
potkupallo-ottelu kirkonkyläläisiä vastaan ja Kalle oli ainut yleisön
joukossa, joka kannusti meidän joukkuetta. Kalle oli ollut nuorempana
pitkään työmiehenä Kärkkäälässa ja sympatia meitä kohtaan juonsi varmaan
siltä ajalta.
Kun hävisimme ottelun, poistui Kalle paikalta ja jupisi kirkonkylän
notkahteleville nuorille, että “mänkeepäs Kärkkäälän talavella, niin ette
kyllä pärjee”. Ja siinä hän oli aivan oikeassa. Kalle tiesi, että opettaja
Suomela oli kouluttanut meistä ennen kaikkea kilpahiihtäjiä.
Mörkö-Kalle liikkui eläkepäivinään Suonenjoen keskustassa aina siellä
missä jotakin tapahtui, esimerkiksi junat saapuivat tai lähtivät. Kallen
seurassa takavasemmalla kuljeskeli pitkä ja hoikka harmaahapsinen pappa,
joka vaikutti aivan seurueen johtajan adjutantilta. Syystä, jota tarina ei
kerro, kutsuttiin adjutanttia Porno-Puroseksi, koska siihen aikaan täytyi
kaikilla olla lisänimi.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Lisää nimistä
3. huhtikuuta 2007
Iso-Pekan kanssa olemme kommenttipalstalla vaihtaneet mielipiteitä
Kärkkäälän kylän paikannimistä. Kipinä ja Lapsilahti arvoitukset on
ratkaistu, mutta esimerkiksi Rokkalahti on vielä mysteeri; ehkäpä sen
rannalla on ammoin viljelty hernettä.
Eräät kylän nimet ovat vielä tutkimustyön työn alla, tosin ratkaisu ei ole
kaukana. Palkeena tunnettu Kaken ja Taimin entinen asuinpaikka on
viralliselta nimeltään Palehonka ja se tarkoittaa salaman pirstomaa
petäjää – ilmeisesti paikalla on joskus ollut tällä tavalla
invalidisoitunut puu.
Omaa kotipaikkaani kutsutaan Kostinmökiksi, virallinen nimi on Ahola. Kost
on ollut sukupolvien ajan Ruotsin armeijan antama ruotsinkielinen
sotilasnimi tälle Koivistoisten sukuhaaralle ja periytyy 250 vuoden takaa,
mutta vielä vaarini oli ajatellut lyhentää kohtuuttoman pitkän sukunimensä
Kostiksi. Kost tarkoittaa ruokaa ja ehkäpä Mikko Koivistoinen kuusi
sukupolvea sitten saapui huomattavin muonavaroin varustettuna armeijan
rulliin.
Seudulla on muitakin ruotsalaisperäisiä nimiä, jotka ehkä periytyvät
sotilasnimistä. Isäni pikkuserkun edesmenneen ravivalmentaja Evert
Ryytterin (suomeksi ratsumies) esi-isä lienee ollut hevosvalmentajana jo
suurvalta Ruotsin armeijassa ja ehkäpä Pomell-nimikin periytyy
sotatantereilta. Kröger-nimi lienee saksalaisen merimiehen peruja, sillä
sota-ajan saksalaisessa elokuvassa Kultainen kaupunki sanotaan, että
kaikki Krögerit ovat merimiehiä.
Pönkä-talon virallinen nimi taitaa olla rovastila ja sen nimi periytynee
piispan tarkastuskäyntien ajalta, jolloin rovasti majoittui tähän taloon
ja piispa Piispalan taloon, josta on myös korkea Piispalanmäki saanut
nimensä. Pönkä muuten Veikko Matilaisen kertoman mukaan tarkoittaa
porstuatonta mökkiä.
Kärkkäälä on perinteistä körttiläisaluetta ja Iso-Pekka kertoi Ukko-Paavon
herätysliikkeen antaneen nimensä Kipinä-talolle. Pipliakangas, jossa
omakin mummoni on syntynyt, on kuulema saanut nimensä siitä, että raamattu
eli biplia on ollut osana kauppahintaa tilaa ostettaessa kauan kauan
sitten.
Aihe: Aiheeton | 12 kommenttia »
Lisää teologiaa
31. maaliskuuta 2007
Kansanedustaja Päivi Räsänen on kirjansa “Päivien ketjusta – uskosta ja
arjesta” perusteella upea ihminen. Muutkin maamme naiset voisivat ottaa
hänestä oppia. Päivin mies Niilo on onnenpoika. Viimeiset viisi vuotta hän
on ollut evp, eli elänyt vaimonsa palkalla tehden teologista
tutkimustyötä. Kateeksi käy.
Täysin synnitön Päivi ei ole; 12-vuotiaana hän otti äitienpäivän kunniaksi
ns. perskännin naapurin tytön kanssa juomalla naapurin kotiviinit
tuulensuojaan. Muitakin rikkeitä löytyy taustalla. Metsätiellä tuli
harjoiteltua autolla-ajoa ennen kortinsaantia. Tämän synnin hän yritti
kyllä tunnustaa eritason poliisiviranomaisille, jotka eivät kuitenkaan
suostuneet reagoimaan tähän kauheuteen muuten kuin muuttumalla mietteliään
näköisiksi. Vai sellaisia virkamiehiä maassamme on! Ellei ko.
poliisiviranomaisten virkavirheet olisi vanhentuneet, niin ilman muuta
kantelisin oikeuskanserille – ainakin joku pöytäkirja olisi Päivi Räsäsen
tapauksesta pitänyt laatia.
Kansanedustaja Räsänen kirjoitti kuusi ällää ja sai matematiikasta täydet
pisteet, joten hän on äärimmäisen älyläs ihminen. Ninpä hän kirjoittaa
kirjansa sivulla 233 seuraavaa:
“Ristillä tapahtuneessavaihtokaupassa Kristus otti vastuullen kaikki
syntimme ja kaiken pahuutemme sekä niiden rangaistuksen kuoleman. Samalla
hän lahjoitti meille oman synnittömyytensä, pyhyytensä ja vanhurkautensa,
jonka palkkana on iankaikkinen elämä. Ristillä Kristus asettui Jumalan
pyhän vihan kohteeksi, jotta me, joihin sen kuuluisi kohdistua, saisimme
iloita Jumalan armosta ja rakkaudesta.”
Tähän minä en yksinkertaisena ihmisenä pysty sanomaan kuin, että VOI HERRA
JUMALA!
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
« Edelliset artikkelit
Seuraavat artikkelit »

Syvänniemen panssarit
4. kesäkuuta 2007
Törmäsinpä vanhaan syvänniemeläiseen, joka kertoi kuunnelleensa
sota-aikana pikkupoikana, kuinka panssarivaunut ajelivat Syvänniemellä.
Asia kuullosti sen verran erikoiselta, että tutkin vähän tapauksen
taustoja.
Netistä löytyy asiaa kylän historiasta (
http://www.syvanniemi.org/historia.htm ) ja siellä mainitaan, että
rullatehtaan tiloja käytettiin sotamateriaalin korjauspajana. Voi olla,
että siellä on korjattu jotain isoäänisiä moottoreita, joista pikkupojan
mieleen jäi käsitys tankeilla huristelusta.
Sotahistorioitsija Pekka Kantakosken kirjasta “Punaiset panssarit” käy
ilmi, että suomalaisten saamat sotasaalisvaunut kunnostettiin Varkaudessa.
Sinnehän on sentään rautatie toisin kuin Syvänniemelle. On vaikea uskoa,
että rikkinäisiä panssareita olisi raahattu maanteitäpitkin korjattaviksi.
Kantakosken kirjasta muuten ilmeneese hämmästyttävä asia, että
Neuvostoliitto valmisti toisen maailmansodan aikaan 120.000
panssarivaunua, joten niistä liikeni kyllä satoja suomalaisillekin.
Kantakosken vielä hätkäyttävämpi tieto on se, että sodan jälkeen
länsivaltojen vankileireillä menehtyi yhtä paljon saksalaisia sotavankeja
kuin venäläisten vastaavissa laitoksissa. Ihme on jos totta on!
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Rautaa
31. toukokuuta 2007
Viime vuonna lähetin Geologiselle tutkimuslaitokselle tutkittavaksi nyrkin
kokoisen rautamötikän, joka löytyi muinoin kotipellosta. Suomesta on
löytynyt kolme rautameteoriittia ja luulin, että nyt löytyi se neljäs. Ei
löytynyt, sillä asiantuntijoiden vastauksen mukaan möhkäle liittyi
jotenkin raudanvalmistukseen ja että siinä on jonkin verran nikkeliä, jota
ei meteoriiteissa pitäisi olla.
Tiedä vaikka löydös liittyisi jotenkin metsän takana Karttulan
Syvänniemellä 1868 – 1908 toimineeseen Sourun rautaruukkiin. Se oli
aikoinaan yksi Suomen suurimmista ruukeista ja työllisti parhaimmillaan
parisataa henkeä. Laitos jalosti rautaa järvimalmista ja sitähän meillä
riittää ja kyseessä on vielä uusiutuva luonnonvara – parhaimmillaan
sadonkorjuun voi suorittaa 20 vuoden välein.
Kärkkäälänkin vedet ovat hyvin rautapitoisia ja suotuisissa oloissa se
saostuu järvien pohjille, josta sitä ennen nostettiin. Hyviä paikkoja ovat
muutaman metrin syvyiset virtaamattomat vedet, joissa kasvaa lahnaheinää.
Hyvältä paikalta mies saattoi päivässä nostaa tonnin malmia, jonka
rautapitoisuus on 20 – 40 %. Kakkisen järven Malmiluoto viittaisi siihen,
että sieltä on joskus nostettu tätä tarveainetta ja luulen, että ainakin
Rastin pohjasta sitä on myös raavittu. Kumpusen lähellä on Miilukangas,
josta selväst näkee, että siellä on joskus poltettu puuhiiltä ja nekin on
varmaan myyty Sourulle. Yksi malmikilo vaati kilon puuhiiltä.
Sourun ruukin toiminta loppui 1908, jolloin tekniikka oli kehittynyt niin
pitkälle , että vuorimalmin louhinta oli halvempaa kuin järvimalmin nosto.
Sourun ruukista on enää muistona 25 metriä korkea savupiippu.
Mainittakoon, että vaikka edellisessä jutussa kerrottu maamme (uskoakseni)
ensimmäinen moottoriajoneuvo liikennöi Syvänniemellä, niin kuitenkaan
maamme ensimmäisiä katuvaloja ei saatu sinne, vaan Helsinkiin ne ehdittiin
rakentaa vähän aiemmin.
Sodan jälkeen Syvänniemellä oli silloisen teollisuuden rakennemuutoksen
seurauksena hyvä asuntotilanne ja siksi sinne sijoitettiin paljon Karjalan
siirtolaisia. Karjalaiset ovat ahkeria ja aikaansaapia ihmisiä ja he
alkoivat pian rakentamaan kylälle tanssilavaa. Kuitenkin tähän
itäsuomalaisuuteen liittyy myös jonkinlainen impulsiivisuus. Niinpä
Syvänniemen evakot kesken tanssilavan pystytyksen päättivätkin, että tästä
tanssilavasta tehdäänkin kirkko ja se siitä sitten tehtiinkin.
Ja siellä seisoo vieläkin harvinaisen kaunis tsasouna ja luulenpa, että se
mummoni, jonka korvat eivät olleet suuret vaan valtavat, kuulikin metsän
läpi nimenomaan sen kellojen äänen.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Pelastakaa Annikki
28. toukokuuta 2007
Putinan mäelle näkyy tai ainakin aikoinaan näkyi Syvänniemen kirkon torni.
Ja väitetään, että mummoni Hilda, jonka korvat eivät olleet suuret, vaan
valtavat, kykeni kuulemaan kirkon kellojen kuminan. Maantietä pitkin on
Kärkkäälästä Syvänniemelle noin 25 kilometriä, mutta linnuntietä metsän
läpi paljon vähemmän.
Niin hullua kuin se onkin, oli sisäsavolainen Syvänniemi aikoinaan maamme
teknisen kehityksen kärjessä, sillä 1871 hankki siellä toiminut
rautatehdas Sourun ruukki ehkäpä maamme ensimmäisen moottorikäyttöisen
ajoneuvon. Maantiellä höyrynvoimalla rautaa ja lankkuja kiskonut yli 8000
kilon veturi kykeni kiskomaan 4-5 vaunua, jotka tyhjinäkin painoivat 4100
kiloa.
Pitkään tämä hökötys ei kuitenkan liikennöinyt, sillä 23.9.1871 klo 14.00
se humpsahti Saittajärven pohjaan, kun sitä oltiin siirtämässä lossilla
järven yli. Juhapekka Tuominen kertoo tapauksesta kirjassaan “Keihästaival
– historian murros Syvänniemellä”
Kirjan mukaan lokomotiivin kuljettamisesta huolehtivat rahtimiehet elivät
arveluttavaa elämää ja, että huono käytös ja työmaajuopottelu levittivät
heidän huonoa mainettaan. Masinistien ja kaikkien savolaisten kunniaksi on
kuitenkin luettava, ettei onnettomuudessa ollut kysymys maamme
ensimmäisestä rattijuoppoustapauksesta.
Virallisen poliisitutkinnan mukaan järkyttävän tapauksen selityksenä oli,
että Lovisa Airaksinen-niminen neitonen oli pelehtinyt veturin sisällä
veturinlämmittäjä Aron Myöhäsen kanssa. Todistaja Adam Kääriäisen mukaan
Lovisa Airaksinen oli tällöin vienyt kätensä käynnistysmekanismille
traagisin seurauksin.
Veturi oli nimeltään Annikki ja vielä tänäkin päivänä Annikki ruostuu
Saittajärven pohjassa lähellä Kaislastenlahtea. Jonkun olisi tehtävä
jotakin Annikin pelastamiseksi.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Puolenkymmentä killoo Ienokkia
24. toukokuuta 2007
Tauno Rilla julkaisi muutama vuosi sitten kaksi kirjaa lapsuutensa
Iisvedestä. Teosten nimet ovat “Iisvesi – isojen toiveiden pieni kylä
vuonna 1942 – 1946″ ja “Iisvesi – toteutumattomien toiveiden kylä
vuonna 1946 – 1947″.
Kirjojen perusvire on lämmin, vaikka ajat olivat kovat. Iisvesi kehittyi
tuolloin vauhdilla ja silloisten suunnitelmien mukaan siellä pitäisi nyt
olla 30.000 asukasta. Toisin kävi, mutta hämmästyttäviin saavutuksiin tuo
sahayhdyskunta pystyi kulttuurin ja varsinkin urheilun aloilla.
Iisveden kasvatteja ovat professori Kai Laitinen, lauluntekijä Lauri
Jauhiainen, laulaja Erkki Junkkarinen ja 50- luvulla kylän
työväenopistossa opetti kirjailija Airi Sinervo, jonka tuosta ajasta
kertova kirja “Koskessa kolisten” kannattaa lukea. Ja vieläkin
urheilumiehet muistelevat, miten sodan alla Iisvesi olisi voittanut
viestin hiihdossa koko muun maailman.
Tauno Rilla muistelee kotikyläänsä savon murteella ja huumorilla. Niinpä
kerrankin sota-aikana isä Rilla oli reellä palailemassa ruuan
hamstrausreissulta ja vällyjen alla oli sianruho. Vastaan asteli kolme
poliisia ja se oli tietenkin kova paikka. Elettiinhän tiukan säännöstelyn
aikaa ja luvattomista elintarpeista tuli kovat tuomiot. Isä Rilla ei
siihen hätään enää muuta keksinyt, kuin että huusi vällyjen alle, että
“nousehan Ienokki (Taunon setä Eino) jo ylös siitä! Polliisit suattavat
luulla, jotta humalassa rötkötät.”
Tilanne näyttikin päättyvän onnellisesti, mutta iltamyöhällä kolkutteli
konstaapeli Sutinen Rillojen ovelle. Onneksi hän oli yksityisasioilla –
eukko oli lähettänyt hänetkin ostamaan puolenkymmentä killoo sitä
Ienokkia.
Aina Iisveden elämä ei kuitenkaan ollut hauskaa. Taunon setä Eino Rilla
oli sahalla työnjohtajana ja hän ajautui alaistensa kanssa riitoihin –
nykyään puhuttaisiin varmaankin luottamuspulasta. Työmiehet tekivät lakon,
josta tuli yksi maamme historian sitkeimmistä.
Asiasta kertoo Kuljetus työväen liiton silloinen toimitsija Vilho Suutari
kirjassaa “Yksinäisenä sutena” monen sivun verran. Lakosta tuli molemmille
osapuolille periaatekysymys ja niinpä se jatkui lähes vuoden päivät.
Sitten käännyttiin viimeisen patruunan Juuso Walldenin puoleen asiassa ja
hän ilmoitti, että mikäli työtekijät palaavat töihin, tulee hän myöhemmin
ratkaisemaan asian työläisiä tyydyttävällä tavalla.
Miehen sanaan luotettiin ja niinpä Eino Rilla sai potkut, joutui myymään
talonsa ja muuttamaan pois. Myös Tauno Rillan isä lopetti työt sahalla ja
etsimään elantonsa muualta. Se ei varmasti ollut helppoa seudulla, joka
eli sahojen ympärillä. Tapaus oli Rilloille varmasti suuri tragedia, mutta
sitä ei Taunon muistelmista huomaa. Aika kultaa muistot.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Mansikka, kuokka ja Aulis
21. toukokuuta 2007

Yllä olevassa kuvassa vietetään kauppaedustajan ja boheemipoliitikon Ville
Vainion häitä Kärkkäälän kylällä Laitilan talossa noin vuonna 1915.
Tunnistan kuvasta ainakin vaarini Jussin ja hänen lankonsa Kalle Närhin.
Ville Vainio valittiin 20-luvulla kansanedustajaksi ja hän on ollut
sellainen poliittisen elämän väriläiskä, että miehessä olisi ainesta
kesäteatterinäytelmäksi. 50-luvun lopulla Arvo Poika Tuominen julkaisi
muistelmansa, jossa hän kertoo runsaasti vanhoista kavereistaan Leninistä
ja Stalinista, mutta kolmossijalla onkin sitten Ville Vainio.
Heti sisällisodan jälkeen 20-luvun alussa silloinen sosialidemokraattinen
kansanedustaja Ville Vainio teki eduskunta-aloitteen siitä, että Suomen
tulisi liittyä vastaperustettuun Neuvostoliittoon. Näkemystään hän
perusteli laajasti. Hyötyjä saataisiin mm. siitä, että maaseudulla
voitaisiin yhdellä suurella muuripadalla keittää kaalisoppaa koko kylän
väelle. Tuolloin ajatus oli edellä aikaansa, mutta nythän keskitetty
ruokahuolto onkin toteutumassa, kun kuntien keskuskeittiöistä toimitetaan
ateriat haja-asutusalueiden vanhusväestölle.
Ville Vainio siirtyi myöhemmin Sosialistisen Työväenpuolueen riveihin ja
sitä myötä myös Tammisaaren pakkotyölaitokseen. Siellä mies pyysi, että
hän voisi omistautua ikiliikkujan kehittämiseen, jossa asiassa hän jo
mukamas olikin pitkällä. Hänet sijoitettiin metalliverstaaseen, jossa oli
projektinjohtajan käytettävissä monenlaista ammattimiestä. Ja hyvä
ikiliikkujahan siitä tulikin; jos nyt jotain vikaa hakemalla haetaan, niin
eihän se kuitenkaan ikuisesti toiminut, mutta jos maahamme joskus
perustetaan ikiliikkujamuseo, on Kärkkäälän pojan kehitelmän oltava
kunniapaikalla.
Leikkimieltään Ville ei Tammisaaren pahamaineisessa laitoksessa
menettänyt. Kerrankin hän jäi jumalanpalveluksen turvatarkastuksessa
kiinni, kun povesta löytyi elävä pulu. Tapauksen selityksenä oli, että
linnun avulla oli tarkoitus havainnollistaa Pyhähenki-käsitetä. Kun pappi
olisi lausunut kyseisen termin, olisi kyyhkynen pyrähtänyt siivilleen.
Ja kun selleissä oli ankara tupakointikielto, pyysi Ville
tarkastuskierrosta suorittaavaa vankilan johtajaa toimittamaan Vainion
omia tupakoita naapuriselliin. Tähän tirehtyöri ei kuitenkaan jostain
syystä suostunut.
Tuomisen muistelmista voisi päätellä, että herra on herra helvetissäkin
eikä Tammisaaren laitos ainakaan laitavasemmiston johtoa paljoa
hetkauttanut, tavallisen rivipunikan kokemus lienee ollut kovempi.
Liioittelua lienee kuitenkin se, että Erkki Tuomiojan vaari Sulo Vuolijoki
olisi pyytänyt vankilan johtajalta lupaa jäädä vielä vapautumisen
jälkeenkin laitokseen, koska kotona lujatahtoisen vaimon HellaVuolijoen
luona komento olisi ollut kovempi.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
« Edelliset artikkelit
Seuraavat artikkelit »

Aikamiestä lapsettaa
11. heinäkuuta 2007
Päätin ryhtyä herraksi ja hankin perhokalastusvälineet. Koko setti maksoi
Lidlissä 29,90 €. Yleensä nämä laitteet maksavat kymmenisen kertaa
enemmän. Mainittakoon, että myös toiset herrojen vehkeet eli Lidlin
golf-setti, maksaa suunnilleen saman verran. Hankin vielä sellaisetkin ja
menen jollekin heinäpellolle treenaamaan, kunhan seipäät on korjattu pois.
Herrana olo ei välttämättä maksa kohtuuttomasti.
Menin Petäisen siltarummun päähän ja viuhautin perhon veteen. Noin
sekunnin kuluttua jostakin liejun ja risujen seasta iski särki koukkuun
kiinni. Se oli elämäni suurimpia eräelämyksiä. Sain kaikkiaan neljä särkeä
ja neljäsataa varmaa nykäisyä. Perho näyttää olevan Kärkkäälän särjille
uusi ja houkutteleva asia.
Tosin mato-ongella saalis olisi ollut moninkertainen. Toivottavasti kukaan
ohiajaja ei minua tunnistanut uuden harrastukseni parissa. Vähän
yksirivisen maineen saa vähemmästäkin. Ja onnekseni isävainaani ei
tarvinnut tätä nähdä, miten aikamiestä lapsetti.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Petäinen ja kalajuttu
10. heinäkuuta 2007
Loman alku on mennyt metsä- ja maatöissä. Vihdoin eilen pääsin puolilta
päivin Petäiselle uistimen vetoon. Sousin Pitkä-Petäisen pohjoispään noin
2,5 km edestakaisin, aikaa meni noin tunti. Sain viisi haukea, joista
kolme oli noin kiloisia ja kaksi pientä tuppea sekä 300 ja 200 grammaiset
ahvenet.
Tämä keskellä heinäkuista päivää, jolloin oikea kalamies ei edes yritä,
koska tyhjän saa tekemättäkin. Ja heinäkuullahan hauella ei ole edes
hamapaita uskoi vanhakansa, joten sen ei pitäisi olla syönnillään.
Petäinen on valehtelematta maamme ellei peräti koko Pohjoismaiden paras
kalavesi ja vaikka mukaan otettaisiin myös kasvatusaltaat.
Eläinsuojelullisista sysitä käytin yksikoukkuista punamatoista jigiä,
jolla ei edes oikeiden kalamiesten mukaan pitäisi voida uistella kuten
yleensä uistellaan. Yksikoukkuinen jigi on sikäli hyvä laite, että se ei
yleensä kohtuuttomasti revi saaliskaloja, vaan ne voidaan tarvittaessa
vapauttaa takaisin veteen.
Tosin usein se ainut koukku on lävistänyt hauen silmän ja ymmärrän täysin
kettutyttöjä, jotka pitävät minua ihmishirviönä. Jos hauki osaisi kiljua
tuskasta, luopuisin heti tästä harrastuksesta. Kuten moni on näköjään jo
luopunut. Koko järvellä näkyi olevan vain yksi Askolan Ollin katiska.
Nykyajan ihmiset ostavat ruokansa mieluumminkaupasta valmiiksi siivottuina
ja sitä paitsi joka toinen alkaa olla allerginen kalalla ja kaikelle
muullekin.
Muuten Karjalassa rajan takana on kahdeksan kertaa vähemmän allergiaa kuin
meillä, vaikka geeniperimässä ei pitäisi olla suurta eroa. Elintason tuoma
liika siisteys on suuri ympäristöongelma maassamme. Ihmisen
immuunijärjestelmä kaipaa toimintaa ja jos sillä ei ole oikeita
taudinaiheuttajia torjuttavana, etsii se vastustajakseen vaikka kalaruoat.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Vaaleanpunaista shampanjaa
6. heinäkuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=uukuniemi07-008.jpg”
Otsikossa mainittua juomaa ryhdytään nauttimaan yllä olevassa kuvassa
uukuniemeläisten naapureiden voimin. Eikä syyttä, sillä montaa
merkkipäivää juhlitaan tässä yhtä aikaa. Liisan 80-vuotispäivistä on vasta
kuukausi, Ailin ja Erkin kultahäihin enää kolme vuotta ja allekirjoittanut
pääsi miehen ikään viisi kuukautta sitten.
Karjalassa pittää aina olla hauskaa vaikka syvän märkänis. Sovittin, että
juhlia ja shampanjan juontia jatketaan marraskuun 1. päivänä klo 18
samassa paikassa riippakoivun alla ja seurataan Pyhäjärven jäätymistä,
jonka jälkeen suunnistamme Erkin kanssa ensiriitteelle kolkkamatikalle.
Mutta suruja riittää tässäkin porukassa. Aili ja Erkki kaipaavat
Uukuniemen ihmishälinästä Pyhäjärven Suitsan saareen, jossa he aiemmin
elivät kaikessa rauhassa pahasta maailmasta tietämättä. Ei ollut tietä,
sähköjä, puhelimia tai televisiota mielenrauhaa viemässä. Turvallistakin
siellä oli, koska kun pimeällä lähti mantereelle soutamaan, valaisivat
silloisen hyvän naapurin rajavartijat soutajaa valonheittimillään ja
katsoivat, että kaikki on kunnossa.
Liisa taas kaipaa lentäjää. Suurhyökkäyksen aikaan kesällä -44 piti olla
naapurin pojan häät, mutta ne peruuntuivat, koska sulhanen ei päässyt
tapahtumapaikalle. Häätalolta pois pyöräiltäessä pyysi komea ja
ystävällinen lentäjä (Uukuniemellä oli lentokenttä) saisiko hän saatella
neitiä tämän kotiin. Erotessa komea lentäjä vakuutti ottavansa varmasti
yhteyttä, jos vain palaisi seuraavan päivän pahalta lennolta.
Ja lopun sitten arvaakin. Ei ole lentäjästä mitään kuulunut. Komeat
lentäjät eivät yleensä palaa.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
« Edelliset artikkelit
Seuraavat artikkelit »

Mahoton haukijärvi
18. heinäkuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=kakkaala07-010.jpg”
Kävinpä taas Petäisellä kalassa. Vedin vähän uistinta. Sain seitsemän
pienehköä haukea. Kolme oli kiloisia ja loput puolenkilon tuppeja. Olin
heittänyt veteen myös kaksi isävainaan peruja olevaa katiskanjäännöstä.
Yllätys oli, että toinen oli tyhjillään. Toisessa oli hauki, joka jollain
ihmeellä oli työntynyt kääpiökatiskaan. Liikkumaan se ei siellä mahtunut.
Vaaksamitalla se oli noin 80 senttinen. Kun 40 senttinen painaa
puolikiloa, niin kaksi kertaa sen mittainen painaa tietenkin kahdeksan
kertaa enemmän. Siis kun kalan pituus, leveys ja korkeus tuplaantuvat,
niin tilavuus kasvaa potenssiin kolme. Laskin kalan lihomaan, koska se oli
täysin kunnossa. Otan sen sitten kymmenkiloisena.
Suurin Petäisestä saatu hauki on painanut 14,5 kiloa; saman suuruisia ovat
muuten olleet Vehmaan ja Kakkisen isoimmat pedot. Se lienee jonkinlainen
maalaishauen rakenteellinen yläraja. Todennäköisesti Rastista, joka on
kylän suurin järvi, on saatu vähän koukkaampia, mutta niistä minulla ei
ole tietoa.
Esi-isät eivät juurikaan vetäneet Petäisen pohjoispäässä uistinta, koska
järvi on syvimmilläänkin alle kaksi metriä, oikeastaanhan se ei ole järvi,
vaan kosteikko. Muistelen kerrotun, että vaarini sai 30-luvulla
jonkinlaisen tupen, mutta vielä 60-luvulla järven ennätys oli Suhosen
Antin katiskalla saama reilu kuusikiloinen.
Sodan jälkeen järvi silloisen muodin mukaisesti laskettiin ja se taisi
sotkea kalakannan perusteellisesti. Itse sain virveliharrastusta
aloitellessani pikkupoikana reilun kiloisen jänkäkoiran enkä tiedä, että
muutkaan olisivat pyytäneet sen isompia.
Parikymmentä vuotta sitten Petäisen pintaa taas nostettiin ja samalla
kasvoivat myös hauet. Isäni sai jo seitsemänkiloisia ja oma ennätykseni on
7,7 kiloa syyskuulta 2005. Se kala tuli täysin ongelmitta ja kaappasin sen
kädelläni veneeseen. Muutama minuutti myöhemmin iski seuraava, jota
väsytin tunnin verran ja illan pimetessä koitin sen saada ylös väkisin. Ja
tietenkin siima katkesi, kuten asiaan kuuluu. Totesin jälkeenpäin siiman
olevan täysin laho. Olin saanut siimasta syvän haavan peukalooni, virvelin
kela oli täynnä verta ja epäilen, että siima ei kestä vereentymistä.

Kyrmyniskat
19. heinäkuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=kakkaala07-014.jpg”
Kerran kesässä täytyy käydä perinteisellä mato-ongella. Hyvin nousi siltä
Petäisen ainoalta luodolta, jolla joutsen perinteisesti pesii,
kyrmyniska-ahvenia. Sellaisia voi voissa paistaa ja syödä hyvällä
ruokahalulla. Sen parempaa kalaruokaa ei taida ollakaan. Toivottavasti
joku vielä äityy perustamaan ahvenravintolan nieltään Kyrmyniska-ahven,
muikkuravintola Sampo jo Kuopiossa onkin.
Markku Pölösen elokuvassa Koirankynnenleikkaaja on kohtaus, jossa kämpän
messiashahmo, jota esittää Taisto Reimaluoto, onkii pilkillä koko
jätkäporukalle kunnon ahvenaterian. Eikä sen onnellisempia ihmiskasvoja
ole nähty ennen elokuvan historiassa. Elokuva kertoo sodanjälkeisestä
Suomesta, jossa ei juuri roklattu ruoan suhteen.
Taisto Reimaluoto on muuten taustaltaan Kärkkäälän Sikasia ja Sikasen
Pekan veljenpoika. Harmi, että perinteinen sisäsavolainen sukunimi on
pitänyt mennä muuttamaan. Muistaakseni Taiston mummo oli omaa sukuaan
Bovellan ja Bovellanhan se elokuvamies Edvin Lainekin oli alkujaan. Ja kun
tarkkaan katsoo, on Taistossa ja Edvinissä paljon samaa näköä.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Mahoton haukijärvi

: Aiheeton | Ei kommentteja »
Sorsa ja minkki
25. heinäkuuta 2007
Vähiin ovat huvenneet yksinhuoltajasorsan poikaset mökkirannassa
Uukuniemellä. Alunperin niitä oli kahdeksan, nyt enää kaksi. Minkkiemo on
pystynyt tarjoamaan poikasilleen onnellisen lapsuuden.
On kummallista, että entisestä arasta erämaajärvien linnusta on tullut
täysin mitäänpelkäämätön pullamössöeläin. Odotan, että lähivuosina ne
alkavat esittämään erilaisia sirkustemppuja makupalojen toivossa. Onneksi
nykyään ne näyttävät taitavat tietävän metsästyskauden alun ja muuttuvat
silloin taas takaisin aroiksi erämaa-asukeiksi.
On myös kummallista, että amerikkalainen minkki, joka on suurinpiirtein
sama eläin kuin Euroopan vesikko, on kuitenkin niin hirmuisen paljon
paremmin sopeutunut nyky-yhteiskuntaamme. Luulenpa, että villiminkkejä on
tällä hetkellä monta kertaa enemmän kuin sen tarhassa eläviä
lajitovereita.
Maalaiskuntien tulisi ilman muuta työllistämistuella perustaa
turkismetsästän virkoja ja maamme 12.000 työttömän merkonomin ja 3.000
työttömän tradenomin joukosta löytyisi myös turkismetsästäjille
tarvittavia sihteereitä.
Eräs Uuukuniemeläinen rajamies neuvoi kaivamaan salaojaputkia jyrkkään
kulmaan maahan ja pudottamaan pohjalle särkiä – se ratkaisisi
minkkiongelman, eläin ei kuulema osaa nousta takaperin ylös putkesta.
Mutta liian julmalta tämä konsti tuntuu. Jään odottamaan kunnallista
turkismetsästäjää.

blogi2007

FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=luokkakokous-002.jpg”
26.8.2006 kokoontui Suonenjoen lukion 3 b luokka vuodelta 1976
luokkakokoukseen. Huvittavaa, että kaikki muut olivat muuttuneet mummoiksi
ja papoiksi, mutta itse oli yhtä nuorekas kuin ennenkin.
Ainut asia, jonka koulusta on jäänyt mieleeni oli, kun historian lehtori
Lauri Palomäki vuonna 1971 opetti, että Magna Charta solmittiin vuonna
1215 ja tämä on sitten ainut vuosiluku, jonka hän edellyttää muistettavan
ja että kun vuosikymmenien jälkeen kadulla törmätään huudatte, että Magna
Charta 1215.
Niinpä, kun lehtori Palomäki ystävällisesti saapui 30-vuotiskokoukseemme,
muistin ensitöikseni huutaa Magna Charta 1215. Lehtori Palomäki katsoi
minua mietteliään näköisenä.
Kuvasta tunnistan vielä seuraavat mummot (ainakin tyttönimiltä) ja paapat:
Lauri Palomäki, Pekka Silkosuo, Sirkku Uravuo, Leena-Maija Tolonen, Hilkka
Rönkä (Kolehmainen), Esko-Pekka Tiitinen, Matti Saastamoinen, Hannu
Tarvainen, Helena Raatikainen, Päivi Jalkanen (Turunen), Ritva Piirainen
(Villanen), Marja Kontkanen ja kaikkien takana pimennossa lähes
näkymättömissä Aulis Koivistoinen. Ilmeisesti kuvan on ottanut Merja
Hämäläinen tai Kaija Markkanen (Lipasti?), koska heitä en kuvasta löydä,
vaikka he olivatkin paikalla.
Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 26. heinäkuuta 2007 kello 8.49 ja
sen aiheena

« Luokkakuva mummoista ja papoista
Näin naapurissa »
Tapasin Vanhasen ja Tshernomyrdinin Vienassa

Olen asettanut loppuelämälleni seuraavat tulostavoitteet: minun on nähtävä
luonnossa elävä valas, karhu, susi, liito-orava, lohen hyppy ja
kalasääsken syöksy kalan kimppuun. Valas oli tarkoitus tavata äskeisellä
matkallani Vienanmerelle.
Valasta en tavannut, mutta sen sijaan Vanhasen ja Tshernomyrdinin. Tiiksan
kylässä nimittäin kuvan ystävällinen ja suomenkielinen rouva Vanhanen,
jota alettiin luonnollisesti kutsua pääministerin äidiksi, antoi
satunnaisten suomalaisturistien käyttää ulkohuusiaan. Monenkohan
suomalaisen heimoaate riittäisi vastaavaan, jos linja-autolasti itärajan
takaisia vieraita pöllähtäisi kartanolle.
Rouva Vanhasella oli kolme upeaa kissaa, joista komeimman nimi oli
Tshernomyrdin Venäjän pääministerin mukaan. Tietooni ei ole tullut, että
kukaan olisi vaatinut nimen vaihdosta sillä perusteella, että se loukkaisi
tätä hienoa eläintä.
Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 2. elokuuta 2007 kello

Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

« Tapasin Vanhasen ja Tshernomyrdinin Vienassa
Solovetskin seurue »
Näin naapurissa
Kun edellisen kerran vierailin suuressa itäisessä naapurissamme reilut 20
vuotta sitten, oli rajalla vastassa joukko Seppo Rädyn näköisiä
khalasnikovmiehiä, jotka heti alkoivat vetää kumihanskoja käteensä
nähdessään minun pyrkivän valtakuntaansa.
Nyt Vartiuksen venäläiset tullihenkilöt olivat simpsakoita nuoria tyttöjä.
Salaa mielessäni toivoin, että he kaivaisivat kumihanskansa esille minut
nähdessään. Ilmeisesti on niin, että Venään miehet ovat nykyään liian
juoppoja, laiskoja ja lahjomaherkkiä, jotta heitä voisi käyttää näin
vaativissa tehtävissä.
Itse asiassa Venäjän tulli näyttää olevan nykyään tavalliselle
matkustajalle meikäläistä helpompi. Heitä ei pätkän vertaa kiinnosta
tavallisen matkustajan viinat ja tupakat kuten kotimaisia tullimiehiä.
Mielestäni maamme tullimuodollisuuksia voisi helpottaa siten, että
ulkomaan matkalippua vastaan satunnainen matkailija voisi
kotipaikkakuntansa viinakaupasta hakea litran väkeviä, kaksi litraa
mietoja ja kaksi koppaa kaljaa. Niin saavutettaisiin kansantaloudellisia
säästöjä verrattuna nykytilanteeseen, jolloin alustavien laskelmieni
mukaan noin 10 miljoonaa litraa väkijuomia lentää maamme ilmatilassa ilman
järjellistä syytä.
Muuten ennen Venäjän tullimiehet olivat Seppo Rädyn näköisiä. Nyt entinen
keihäshirmu Seppo Räty toimii vaativissa asiakaspalvelutehtävissä Niiralan
raja-asemalla. Joku elämysmatkanjärjestäjä voisi hyödyntää tätä asiaa
toiminnassaan.
Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 3. elokuuta 2007 kello

Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Lahjakasta heimoa
15. kesäkuuta 2007
Manne-TV:n innoittamana kerroin Gunnarille, että työkaveri oli Ruotsin
laivan karaokessa törmännyt mustalaismieheen, joka ei osannut laulaa.
Gunnar ei pitänyt asiaa mahdollisena, mutta jos se sitten jostain
merkillisestä syystä sattuisikin olemaan mahdollista, niin onhan se suuri
häpeä koko heimolle.
Erään legendan mukaan mustalaiskansan esi-isät olivat intialaisia
musikantteja, jotka Persian hallitsija kutsui maahansa, mutta myöhemmin
karkoitti mierontielle. Tämä olisikin hyvä selitys sille, että maamme
10.000 hengen romaniväestöstä löytyy niin paljon musikaalista
lahjakkuutta.
Romaniverta virtaa ainakin lukuisissa iskelmätähdissä. On Olavi Virta,
Anneli Sari, Taisto Tammi, Markus Allan, Rainer Friman, Serppo Hanski,
Anna Hanski, Remu Aaltonen, Viktor Kalborek, Hortto Kaalot, Pelimannet ja
mitä kaikkia heitä nyt onkaan. Heinolalainen romanityttö muistaakseni
sukuniemltään Valentin, kävi joissakin Euroviisuissa ja ihan yhtä hyvällä
menestyksellä kuin monet muutkin suomalaiset – tosin tämä tyttö ei kovan
paikan tullen tainnut muistaa ihan kaikkia laulun sanoja.
Taidemusiikkipuolelta tiedän oboensoittaja Aale Lindgrenin.
Lisäksi tunnetuista näyttelijöistä Anneli Sauli ja Yrjö Tähtelä ovat
romanitaustaisia eikä Tarmo Manninkaan mummo osannut varmuudella sanoa,
oliko Tarmon vaari mustalainen vai venäläinen. Kirjallisuuspuolella ovat
Veijo Baltzar sekä Kipa Lumberg, joka on myös kuvataiteilija ja laulaja ja
taitaapa Hannu Salamankin esi-vanhemmista löytyä romanigeenejä.
Hämmästyttävää menestystä löytyy myös urheilusaralta. Ravimiehethän ovat
tietenkin tummia, mutta varsinkin kamppailulajit näyttävät heille myös
sopivan. Nyrkkeilynystävät luulevat, että Olli Mäki on ainut MM-kehään
yltänyt suomalainen ja kokkolalainen, mutta myös toinen
kokkolalaislähtöinen kehätyöläinen on noussut MM-otteluun. Raskaan
keskisarjan mies, Ruotsin kansalaiseksi siirtynyt Leif Keiski, otteli
muutama vuosi sitten maailmanmestaruudesta, mutta ikävä kyllä eräs
yrmeäilmeinen neekerinuorukainen paljasti nopean ja taitavan Leifin olevan
ns. lasileuka.
Raskaansarjan suomenmestaruusottelussa Kuopion Jari Markkanen ei pari
vuotta sitten pärjännyt Allan Grönforssille ja mainittakoon, että nykyinen
Euroopanmestari Amin Asikainen (sukujuuret Tuusniemellä Savossa ja
Marokossa) ei amatööriaikoinaan pärjännyt Riku Lumbergille, joka on
nykyään maamme ensimmäinen romanipoliisi. Amin Asikainen on muuten
edellisen jutun kuvassa esiintyvän Gunnar Baltzarin vaimon siskonpoika.
Amerikassa on valkoinen mies pannut neekerit juoksemaan pikamatkoja ja
uskoisin, että meillä kannattaisi ainakin kokeilla, millaisia pikapinkojia
löytyy kaalojen joukosta – ainakin hitaan savolaisen silmään romanit
vaikuttavat huomattavan ripeäliikkeisiltä ja rennoilta – rentoushan on
pikajuoksijalle tärkeä ominaisuus.
Rentoudesta puheen ollen vallan järkytyin, kun kuulin, että Rainer Friman,
joka vaikuttaa erittäin fiksulta ihmiseltä, on sairastunut työuupumukseen.
Olen aina luullut, että se on vain meidän valkolaisten sairaus.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Se oli Gunnar
12. kesäkuuta 2007

Kävin Gunnar Baltzarin kanssa Kakkisella. Ylemmässä vastavaloon kaikkien
kamerataiteen sääntöjen vastaisesti kuvatussa otoksessa Gunnar seisoo
Ullan rannalla. Taustalla häämöttää Kakkinen, jonka jäälle Gunnarin
sukulaisia paleltui 30-luvulla.
Kärkkääläisillä ei tunnu olevan tarkkaa tietoa tapauksen kulusta eikä
myöskään Gunnar pystynyt asiasta paljoa kertomaan. Sen hän tiesi, että
Baltzarit yrittivät yöpyä Kakkisen takana eräässä Airakselan talossa,
mutta joutuivat lähtemään yönselkään ja hevonen väsyi Kakkisen kohvaiselle
jäälle surullisin seurauksin.
Gunnarin takana häämöttää Töyrsuar. Olen ei-savolaisilta kysellyt, mitä he
luulevat nimen takoittavan, mutta muukalaiset eivät ymmärrä selvää savoa.
Töyrsuaressa (siis tietysti Teerisaaressa) väijyivät kylän miehet ennen
töyriä ja väitetään, että saaren puiden latvoista vieläkin näkee, että
niitä on haulikoilla tasailtu.
Alemmassa kuvassa Gunnar seisoo Kakkisen Ollin mökin edessä. Tämän blogin
alkupuolella on kuva samalta paikalta noin vuodelta 1910 ja siinä Kakkisen
Olli seisoo vaimonsa kanssa isorokkoon kuolleiden poikiensa arkkujen
ääressä ( http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva9.html ). Jo lähes
100 vuotta sitten mökki näytti ikivanhalta, joten se lienee
parisataavuotias.
Kerrotaan, että Kakkisen Olli ei tullut romanien kanssa juttuun ja
kerrankin hän pysäytti haulikolla pihalleen karauttaneen seurueen
tiedustelemalla, että “onko näitä ennen tapettu”. Tällä kertaa ei Olli
tullut seuruettamme häätämään, vaikka kerrotaankin hänen luvanneen, että
kuoltuaan hän vielä palaa talaisin saloilleen.

Oman orren alle
10. kesäkuuta 2007
Harmittaa kun en ole vieläkään palauttanut Martti Rytköselle häneltä
lainaamiani Kalle Rytkösen kronikoita, mutta viivästyskorkona hän on vielä
saapa alla olevan runon, jonka Pöngän Veikko (Matilainen) äsken lahjoitti.
Runon Kalle esitti Maalaisliiton Suonenjoen Kärkkäälän paikallisosaston
uuden talon tupaantuliaisjuhlassa 22.9.1935.
Tämä Korkeaharjun talo oli käytössä kolmisen kymmentä vuotta ja sen hirret
päätyivät Männikössä sijaitsevan maamiesseuran talon rakennustarpeiksi.
Veikko Matilaisen antama teksti on kopio varmaankin 70 vuotta vanhasta
lehtileikkeestä ja siitä on ajanhammas syönyt palasia. Niinpä otan
valtuudet ja täydennän tekstiä arvaamalla muutaman sanan.
OMAN ORREN ALLE
Arvoisa ylleisö on jo nähnyt ja kuullut
vaikka aikaisemmin ei toeks`sitä luullut
että osastomme on piässyt oman orren alle,
enää kulukee ei tarvitse kaikkialle,
Ennen kun kulettiin talosta talloo
ja huoneita pyyvettiin kun armopalloo,
niin väkisin tul`mieleen oma tupa,
johon kokkoontua aina ois lupa.
Ja mikäpäs siinä, kun tuumat tukkoon
ja sellainen piätös lyötiin lukkoon,
että mualaisliittotalo tehhään Kärkkäälän kyllää,
Korkeeharjulle, mäille yllää.
Valittiin osastolle toimikunta,
jonka toimesta nähty ei pelekästään unta,
vua innolla alako asijata ajjaa,
sekä kentälle mittailla tontille rajjaa.
Ja hetihän se alako talon teko,
hirsien kuato ja niihen veto.
Niitä tul` lahjaks ja niitä pit ostoo
ja niinpä alettiin seiniä nostoo.
Ja kun neuvoa piettiin muutamat illat,
niin suatiinpa vielä katto ja sillat.
Ja viimeksi vielä uunit ja muut,
jotta talavella pyssyy lämpösnä luut.
Olihan siinä vaivoo ja huolta,
kun niukasti ol sitä rahanpuolta.
Monasti ol kassyörin hiki pinnalla,
kun se tink` talon tarpeihen hinnalla.
Tuottihan se osastolle vähäv verran pelekoo,
kun rakennushommassa tul` hiukan velekoo.
Vuan pyrkimys ois tässä koittoo jaksoo
ajan kanssa vähin erin pois ne maksoo.
Näin osastolle tul` talo oma,
joka ulukoo ja sisältä on kokolailla soma.
Tiällä passoo nyt juhlat ja
kokkoukset pittee,
tiällä alakaa mualaisliittoaatteet ittee.

Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

Suruviesti
5. heinäkuuta 2007

Kakkisen metsäautotie päättyy Ullanrannaksi kutsuttuun paikkaan, josta
vielä erottuu kumpareena mökin perusta, vaikkakin se kasvaa jo suuria
puita. Rakennusta asutti runsaat sata vuotta sitten Jalkasen pariskunta,
joka tarinan mukaan surmattiin ja mökki poltettiin rikoksen peittämiseksi.
Murhatun vaimon nimi oli Ulla ja hänen nimensä on jäänyt seudun historiaan
paikannimenä. Se on merkitty myös karttaan.
Olen tätä murhatapausta käsitellyt jossakin aikaisemmassa jutussani ja
kerroin silloin, että Kauko Vainion kirjan mukaan teosta olisi tuomittu
eräs mies. Jututin äskettäin Pöngän Veikko Matilaista, joka tietää paljon
kylän historiasta. Tästä tapauksesta hän osasi kertoa, että ilmeisesti
ketään ei sittenkään ole teosta tuomittu, mutta huhutaan teontekijän
kuolinvuoteellaan myöntäneen syyllisyytensä. Hän kuulema nukkui kirves
tyynynsä alla ja paljasti ennen kuolemaansa, että Ullan kuolinhuuto oli
vaivannut häntä elämänsä läpi. Mies kertoi surmanneensa Ullan johonkin
kiven koloon. Tekijää ei enää kylällä muisteta eikä hänellä ole sukulaisia
Kärkkäälässä.
Olisi mielenkiintoista tietää, että onko tarinassa todellisuuspohjaa vai
onko se vain syntynyt ihmisten mielissä jälkeenpäin. Ihmiset haluavat,
että elämässä taahtuu oikeudenmukaisuus ja että paha saa palkkansa, jotta
jonkinlainen järjestys yhteiskunnassa säilyisi – jos ei muuten, niin
ainakin ihmisten mielissä.
Jonkun pitäisi tutkia 1900-luvun alun tuomiokunnan arkistoja ja selvittää,
onko asiaa yleensä käsitelty oikeudessa vai onko tapaus kuitattu pelkkänä
tulipalona, kuten tekijä varmaankin suunnitteli. Sata vuotta sitten
rikostutkintamenetelmät eivät olleet vielä kovin kehittyneet. Ja onhan se
uudempi vastaavanlainen tapaus Bodomjärvelläkin vielä selvittämättä.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Eksyksissä
21. kesäkuuta 2007
Rastilan (Räsäsen) Eemeli Pirttiselästä koulutti lapsistaan kahdeksan
ylioppilaiksi aikana jolloin Suomi ei ollut vielä hyvinvointiyhteiskunta.
Hän olisi varmasti vaimonsa kanssa ansainnut yhteiskunnalta jonkinlaisen
mitalin asiasta.
Näistä lapsista kaksi, eli sosiologian tohtori Sirkka ja gynekologitohtori
Valto, olivat kiertelemässä Kärkkäälää verestääkseen lapsuudenmuistojaan
ja he ystävällisesti pyysivät allekijoittaneenkin mukaansa Kakkisen
salolle. Paikka on Valtolle ja minulle hyvinkin tuttu. Olimme molemmat
sinne joskus perusteellisesti eksyneet.
Itse hiihtelin syömättä ja juomatta joulukuussa -77 aamuhämärissä
iltamyöhään salon metsäautoteitä, joita riittää noin satakunta kilometriä.
Juuri ennen pimeän tuloa löysin kotia enkä ole viitsinyt tapauksestani
pahemmin huudella. Olen ajatellut, että ihminen joka eksyy talvella
metsäautotielle ei ole ihan täysijauhoinen, vaan on jo syntymässään
saamapuolelle jäänyt. Vieläkin ihmettelen, ettei siinä iässä noin 70
kilometrin hiihtolenkki tunnu juuri missään. Huonona selityksenä
eksymiseeni tarjoan sitä, että joku toinenkin oli luistellut kilpasuksilla
samoilla seuduilla ja tämä sotki suuntavaistoni ja jälkeni pahemman
kerran.
Lohdutti, kun kuulin, että Valtolle oli 80-luvulla käynyt vielä pahemmin.
Hän oli lähtenyt Salmisen asemalta ja eksynyt niin perusteellisesti joka
paikassa ihan samanlaisilta näyttävien metsäautoteiden sokkeloissa, että
oli viettänyt koko talviyön salolla tähtikirkasta taivasta ihaillen.
Maratoonarin kunnolla mies oli kuitenkin selvinnyt aamuhämärissä erääseen
taloon hirvikeitolle.
Valton sisar Sirkka, joka on tamperelainen sosiologian tohtori ja entisen
taistolaisprofessori Antti Eskolan tuttuja, kertoi, että professori
Eskolakin oli joskus eksynyt perusteellisesti syyspimeään metsään ja piti
sieltä poisselviytymistään lähes jumalallisena johdatuksena. Ilmeisesti
tämän kokemuksen innoittamana Eskola yhdessä viimeisistä kirjoistaan ihan
vakavissaan pohdiskeli, että pitäisiköhän hänenkin osallistua sinä vuonna
Suonenjoella järjestettäville herättäjäjuhlille. Epäselväksi on jäänyt
ilmaantuiko hän seurakentälle.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Palloilua
18. kesäkuuta 2007
Kävinpä eilen ensin katsomassa Puijon Pesiksen ottelun ja koska Puijo oli
sarjakakkosta Hyvinkään Tahkoa vastaan täysin ylivoimainen oli peli niin
lyhyt, että ehdin vielä kipittämään Kupsin otteluun Tampereen Pallopoikia
vastaan. Sekin peli oli yhtä savolaisjuhlaa. Illan ainut ikävä asia oli
se, että laskeskelin, että jos ryhtyisin palloilun seuraamisen sijasta
juopottelemaan, säästäisin melkoisesti.
Muuten Puijon Pesiksen edellinen vierasottelu oli murheellinen ja
kuopiolaisten mämmikourien jäljiltä peliväline oli vähän väliä
sukellettava Vimpelin Saarikenttää ympäröivästä Savojoesta. Joki on saanut
nimensä Vimpeliä asuttaneista savolaisista. Kirjailija Antti Tuuri väittää
saaneensa kolmekiloisen taimenen Savojoesta pesäpallokentän kakkospesän
takaa.
Uudempia Vimpelin savolaisasuttajia on Juha-Matti Matilainen, taustaltaan
Pöngän miehiä, eli Pöngän Veikon veljenpoika. Hän näyttää olevan Vedon
pelaaja-valmentaja. Eivätkä Kärkkäälän valmentajat tähän lopu.
Ihmeekseni huomasin lehtikuvasta, että Mutalan Riennon lentopallojoukkueen
valmentaja Pekka Korhonen on ihan Korholan Yrjön näköinen ja tarkemmissa
tutkimuksissa hänen sukujuuriensa paljastui olevan Korholanmäellä. Pekka
Korhosen poikakin näyttää pelaavan joukkueen liberona.
Kylän lentopallon yleisestä tasosta kertoo se, että entinen
maajoukkuepeluri Olli Nenonen on kärkkääläisen Pekka Nenosen poika.
Räsäsen Valto muisteli äskettäin, että Ollin setä Esko oli 50-luvulla
Pirttiselän Vauhdin hirmulyöjä, jolle passeja jakeli kauppias Tahvo
Turusen 155 senttinen Vilho-poika. Vilho taas pelaili vielä ikämiehenäkin
Ruotsin lentopallosarjassa toiseksi ylimmällä sarjatasolla.
Jalkapallossa Kärkkäälän kylän suurin tähti on 80-luvun HJK:n Pekka
Onttonen, joka on lähtöisin Heinäselästä. Pekka muuten oli se
helsinkiläisten porukan kovahermoisin mies, joka yleensä ampui joukkueen
rangaistuslaukaukset. Pekka ei ole ainut palloileva Onttonen; ainakin
joskus Suonenjoella järjestettiin jalkapallo-ottelu Onttoset vastaan muu
Suonenjoki. Ja tietenkin Onttoset voittivat.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Lahjakasta heimoa
15. kesäkuuta 2007
Manne-TV:n innoittamana kerroin Gunnarille, että työkaveri oli Ruotsin
laivan karaokessa törmännyt mustalaismieheen, joka ei osannut laulaa.
Gunnar ei pitänyt asiaa mahdollisena, mutta jos se sitten jostain
merkillisestä syystä sattuisikin olemaan mahdollista, niin onhan se suuri
häpeä koko heimolle.
Erään legendan mukaan mustalaiskansan esi-isät olivat intialaisia
musikantteja, jotka Persian hallitsija kutsui maahansa, mutta myöhemmin
karkoitti mierontielle. Tämä olisikin hyvä selitys sille, että maamme
10.000 hengen romaniväestöstä löytyy niin paljon musikaalista
lahjakkuutta.
Romaniverta virtaa ainakin lukuisissa iskelmätähdissä. On Olavi Virta,
Anneli Sari, Taisto Tammi, Markus Allan, Rainer Friman, Serppo Hanski,
Anna Hanski, Remu Aaltonen, Viktor Kalborek, Hortto Kaalot, Pelimannet ja
mitä kaikkia heitä nyt onkaan. Heinolalainen romanityttö muistaakseni
sukuniemltään Valentin, kävi joissakin Euroviisuissa ja ihan yhtä hyvällä
menestyksellä kuin monet muutkin suomalaiset – tosin tämä tyttö ei kovan
paikan tullen tainnut muistaa ihan kaikkia laulun sanoja.
Taidemusiikkipuolelta tiedän oboensoittaja Aale Lindgrenin.
Lisäksi tunnetuista näyttelijöistä Anneli Sauli ja Yrjö Tähtelä ovat
romanitaustaisia eikä Tarmo Manninkaan mummo osannut varmuudella sanoa,
oliko Tarmon vaari mustalainen vai venäläinen. Kirjallisuuspuolella ovat
Veijo Baltzar sekä Kipa Lumberg, joka on myös kuvataiteilija ja laulaja ja
taitaapa Hannu Salamankin esi-vanhemmista löytyä romanigeenejä.
Hämmästyttävää menestystä löytyy myös urheilusaralta. Ravimiehethän ovat
tietenkin tummia, mutta varsinkin kamppailulajit näyttävät heille myös
sopivan. Nyrkkeilynystävät luulevat, että Olli Mäki on ainut MM-kehään
yltänyt suomalainen ja kokkolalainen, mutta myös toinen
kokkolalaislähtöinen kehätyöläinen on noussut MM-otteluun. Raskaan
keskisarjan mies, Ruotsin kansalaiseksi siirtynyt Leif Keiski, otteli
muutama vuosi sitten maailmanmestaruudesta, mutta ikävä kyllä eräs
yrmeäilmeinen neekerinuorukainen paljasti nopean ja taitavan Leifin olevan
ns. lasileuka.
Raskaansarjan suomenmestaruusottelussa Kuopion Jari Markkanen ei pari
vuotta sitten pärjännyt Allan Grönforssille ja mainittakoon, että nykyinen
Euroopanmestari Amin Asikainen (sukujuuret Tuusniemellä Savossa ja
Marokossa) ei amatööriaikoinaan pärjännyt Riku Lumbergille, joka on
nykyään maamme ensimmäinen romanipoliisi. Amin Asikainen on muuten
edellisen jutun kuvassa esiintyvän Gunnar Baltzarin vaimon siskonpoika.
Amerikassa on valkoinen mies pannut neekerit juoksemaan pikamatkoja ja
uskoisin, että meillä kannattaisi ainakin kokeilla, millaisia pikapinkojia
löytyy kaalojen joukosta – ainakin hitaan savolaisen silmään romanit
vaikuttavat huomattavan ripeäliikkeisiltä ja rennoilta – rentoushan on
pikajuoksijalle tärkeä ominaisuus.
Rentoudesta puheen ollen vallan järkytyin, kun kuulin, että Rainer Friman,
joka vaikuttaa erittäin fiksulta ihmiseltä, on sairastunut työuupumukseen.
Olen aina luullut, että se on vain meidän valkolaisten sairaus.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »

Solovetskin seurue
6. elokuuta 2007

Viisi suomalaista ja kahdeksan savolaista sekä vienankarjalainen opas
31.7.2007 vierailailulla Solovetskin luostarissa.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Näin naapurissa
3. elokuuta 2007
Kun edellisen kerran vierailin suuressa itäisessä naapurissamme reilut 20
vuotta sitten, oli rajalla vastassa joukko Seppo Rädyn näköisiä
khalasnikovmiehiä, jotka heti alkoivat vetää kumihanskoja käteensä
nähdessään minun pyrkivän valtakuntaansa.
Nyt Vartiuksen venäläiset tullihenkilöt olivat simpsakoita nuoria tyttöjä.
Salaa mielessäni toivoin, että he kaivaisivat kumihanskansa esille minut
nähdessään. Ilmeisesti on niin, että Venään miehet ovat nykyään liian
juoppoja, laiskoja ja lahjomaherkkiä, jotta heitä voisi käyttää näin
vaativissa tehtävissä.
Itse asiassa Venäjän tulli näyttää olevan nykyään tavalliselle
matkustajalle meikäläistä helpompi. Heitä ei pätkän vertaa kiinnosta
tavallisen matkustajan viinat ja tupakat kuten kotimaisia tullimiehiä.
Mielestäni maamme tullimuodollisuuksia voisi helpottaa siten, että
ulkomaan matkalippua vastaan satunnainen matkailija voisi
kotipaikkakuntansa viinakaupasta hakea litran väkeviä, kaksi litraa
mietoja ja kaksi koppaa kaljaa. Niin saavutettaisiin kansantaloudellisia
säästöjä verrattuna nykytilanteeseen, jolloin alustavien laskelmieni
mukaan noin 10 miljoonaa litraa väkijuomia lentää maamme ilmatilassa ilman
järjellistä syytä.
Muuten ennen Venäjän tullimiehet olivat Seppo Rädyn näköisiä. Nyt entinen
keihäshirmu Seppo Räty toimii vaativissa asiakaspalvelutehtävissä Niiralan
raja-asemalla. Joku elämysmatkanjärjestäjä voisi hyödyntää tätä asiaa
toiminnassaan.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
« Edelliset artikkelit
Seuraavat artikkelit »
Olet selaamassa Aulis Koivistoinen -blog -blogin arkistoa.
Henkilötiedot
Olen 50-vuotias kuopiolainen pikkuvirkamies, joka on syntynyt Suonenjoella
ja asunut Vantaan Koivukylässä10 vuotta, Heinolassa 15 vuotta ja vuodesta
2004 lähtien Kuopiossa. Yhteystietoni on aulis@koivistoinen.net.
Artikkeleita
Karjalasta kajahtaa
Kuinka suomi juotiin maailmankartalle
Miksi ne vihaavat meitä

Kirjoista
Moskova-Petuski
NKP:n Suomen osastolla 1954-1989
Israel / Palestiina Kahden kansan luvattu maa
Lavea luonto – Venäjän-matkaajan elämänohjeita
Vienan kuu
Matkamiehen muistelmat
Nyt sinä kuolit – Pommien vuosisata
Harrastelijamaista puuhastelua
Atomipommista
Mitä kirjailija syö
Sodankäynti ennen
Mongoolit
Sekalaisia kirja-arvioita
Urheilukritiikkiä
Erilaisen Nurmen toisenlaiset voittajat
Hiihto tieteellis-teknisen kehityksen innovaattorina
Kulttuuriradikaalit kisakentillä
Politiikan vesiurheilijat
Urheiluselostajien ammattitauti
Vaihtoehtoliikuntaa
Päiväkirjamerkinnät
Tänään täytän 50v
Pari Kokkoa
Herroista
Kärkkäälä
Tarinaa Kärkkäälän kylästä
Aforismit
Toiminnot
Etusivulle
Kirjaudu

Aulis Koivistoinen -blog on toteutettu WordPressin voimalla

Venäjällä on hotua
10. elokuuta 2007
Vienan Karjala näytti olevan pelkkää läpipääsemätöntä metsää, miljoonia
keloja, tuhansia neliökilometrejä kuivaamattomia lakkasoita ja valtavasti
rakentamattomia rantoja. Vaikka kuulema kaikilla kostamuslaisilla on
kesämökki, rakennetaan ne kiinni toisiinsa ja rannat säästyvät – mikäli
meillä olisi samanlainen mökkikulttuuri, näkyisi se henkirikostilastoissa.
Jos itärajan haluttaisiin panostaa luontomatkailuun, niin edellytyksiä
olisi. Suomen nainen olisi valmis maksamaan lakanpoimintareissusta ja
Suomen mies olisi valmis kohtuullista korvausta vastaan kaatamaan kelon ja
keittämään omassa rauhassa porokahvit. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin
olevan niin, että venäläiset tekevät inhimillisessä mielessä kaiken
mahdollisen, ettei vain kukaan turisti vahingossakaan tulisi maahan.
Sen verran matkailuyrittäjä Eero Moilasen (Moilasen matkassa mukavasti)
kanssa kehittelimme Karjalan luontomatkailuasiaa, että sovimme, että jo
ensi talvena järjestetään Eldankajärven jäällä Suomi-Venäjä
pilkkimaaottelu. Ilmoittautumisia otetaan vastaan.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Vienan Kemi
6. elokuuta 2007

Solovetski on lähes 500 vuotta vanha luostari Vienanmerellä. Aikoinaan se
oli Venäjän rikkain luostari. Paikan myöhemmistä vaiheista saa tieto
Soltsenitskyn kirjasta Vankileirien saaristo. Täällä surmattiin suuri osa
Venäjän älymystöä 1930-luvulla ja siitä valtakunta maksaa kalliisti
vieläkin.

Blogi2007

Vienan Kemi
6. elokuuta 2007

Kuvassa tyypillinen venäläinen talonpoikaisnainen, joka on ilmeestä
päätellen luopumassa maallisista huvituksista ja vetäytymässä
naisluostariin.
Aihe

Vienan Kemi
6. elokuuta 2007

Vartiuksen raja-asemalta noin 30 kilometrin päässä sijaitseva Kostamus on
yllättävän länsimainen kaupunki. Sikäläisen ostoskeskuksen ihmiset ovat
tyylikkäämpiä kuin lajitoverinsa Kuopion Sokoksen edessä. Kostamuksella
menee taloudellisesti hyvin. Rautatehdas hyötyy Kiinan imusta, Ikea
perusti juuri tähän 36.000 asukkaan kaupunkiin 1500 työntekijän
huonekalutehtaan ja kempeleläinen IT-yritys pisti paremmaksi ja rakensi
2000 työpaikan laitoksen.
Vienan Karjala taitaa olla kuitenkin vielä niin takapajuista seutua, ettei
siellä satunnainen matkailija juurikaan näe huoria, juoppoja tai ammatti-
ja taparikollisia. Mutta kaikesta huolimatta Vienan Kemi, 14.000 asukkaan
kaupunki kauhistutti ensinäkemältä. Aluksi tuntui siltä, ettei tälläistä
hökkelikylää löydy kuin jostain Kinshasan Kongosta.
Mutta sitten muisti, että oikea vertailukohde saattaa olla Rion slummit.
Venäläiset ovat nimittäin tilastojen mukaan juuri maailman keskiluokkaa,
kuten myös brasilialaiset ja myös tulonjako on yhtä epätasainen. Tosin
talousnero Soros ennustaa, että Venäjä kuitenkin on maapallon tuleva
supervalta.
Oppaan äänessä särähti hieman katkeruus, kun hän kertoi ruotsalaisten
(siis myös suomalaisten) muutaman kerran polttaneen kaupungin ja jotenkin
alitajunnasta pulpahti, että vielä kerran se olisi poltettava, sillä ei
siitä korjaamalla saa kalua.
Toisaalta lähes 300 vuotta vanha kirkko on kaunis ja vaikka sitä nyt
remontoidaankin, niin tuskinpa edes nykyiset AMK-insinöörit osaavat tehdä
yhtä hyvää pytinkiä. Vuosisatojen jälkeen se on yhä hahmollaan eikä
liiemmälti räköile.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Maatuska

Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

Autuaankannas
16. elokuuta 2007

Vienan Karjala näyttää olevan todellinen ihanneyhteiskunta sikäläisille
kotieläimille, jotka saavat elää vapaasti lajityypillisesti käyttäytyen.
Ei ole yllätys, että eilen uutisissa kerrottiin, että suomen
pystykorvaakin yritetään pelastaa laikakoiran geeneillä.
Sikäläiset vapaina laumoissa kiertelevät koirat, joiden rotua ei pysty
määrittelemään, vaikuttivat hyvin terveiltä ja tasapainoisilta verrattuna
meikäläisiin puhdasrotuisiin, räksyttäviin ja hysteerisiin lajitovereihin.
Muut kotieläimet kuten myös turistit saivat olla niiltä rauhassa.
Yllä olevassa kuvassa Solovetskin vuohet viettävät vapaa-aikaansa kaupan
nurkalla odottaen, että joku pudottaisi roskakoriin jotakin jalkautumisen
arvoista.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Venäjällä on hotua
10. elokuuta 2007
Vienan Karjala näytti olevan pelkkää läpipääsemätöntä metsää, miljoonia
keloja, tuhansia neliökilometrejä kuivaamattomia lakkasoita ja valtavasti
rakentamattomia rantoja. Vaikka kuulema kaikilla kostamuslaisilla on
kesämökki, rakennetaan ne kiinni toisiinsa ja rannat säästyvät – mikäli
meillä olisi samanlainen mökkikulttuuri, näkyisi se henkirikostilastoissa.
Jos itärajan haluttaisiin panostaa luontomatkailuun, niin edellytyksiä
olisi. Suomen nainen olisi valmis maksamaan lakanpoimintareissusta ja
Suomen mies olisi valmis kohtuullista korvausta vastaan kaatamaan kelon ja
keittämään omassa rauhassa porokahvit. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin
olevan niin, että venäläiset tekevät inhimillisessä mielessä kaiken
mahdollisen, ettei vain kukaan turisti vahingossakaan tulisi maahan.
Sen verran matkailuyrittäjä Eero Moilasen (Moilasen matkassa mukavasti)
kanssa kehittelimme Karjalan luontomatkailuasiaa, että sovimme, että jo
ensi talvena järjestetään Eldankajärven jäällä Suomi-Venäjä
pilkkimaaottelu. Ilmoittautumisia otetaan vastaan.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »

Autuaankannas
16. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=viena-019.jpg”
Autuaankannas ei ole maailman kaunein paikka, vaikkakin paikannimenä se on
kaunein. Tämä kannas sijaitsee juuri Karttulan ja Suonenjoen välisen tien
puolimatkassa. Tästä alla olevasta Kansalaisen Karttapaikan nettisivulta
sijainnin pystyy tarkastamaan ja samalla voi ihastella sitä, miten
tietotekniikka helpottaa välillä ihmisten elämää, vaikkakin joskus tuntuu
siltä , että maailma oli paljon parempi paikka ennen tietokoneiden
keksimistä. Osoite on siis
http://kansalaisen.karttapaikka.fi/kartanhaku/osoitehaku.html?cx=3501528&cy=6967921&scale=16000&tool=siirra&lang=FI
Autuaankannas ei ole edes maamme kaunein maisema – kyllä vaikkapa Puumala,
Punkaharju ja Pulkkilanharju sen hakkaavat mennen tullen. Kuitenkin
Sisä-Savon paikoista se on ykkönen, tosin halvalla köyhän miehen kameralla
en voi väitettäni todistaa.
Satunnaisen matkailijan kannattaa tarkastaa asia käymällä paikanpäällä.
Samalla kannatta myös kävellä polkua pitkin kannaksen viereisen pitkän ja
kapean Lintuniemen kärkeen. Sieltä avautuu hulppea näkymä. Sen jälkeen voi
palata takaisin tielle, jonka varressa kesäisin toimii hyvä kahvikioski,
ostaa munkki ja kahvi sekä seurata luonnon suurta kirjaa.
Kioskin rannasta voi esimerkiksi bongata ison koskeloparven. Näitä lintuja
oli viimeksi tasan ventti eli 21. Ne ovat lyöttäytyneet yhteen
kalastelemaan ja uskovat nköjään joukkovoimansa turvin parhaiten
selviävänsä olemassaolon taistelussa. Ihmeellinen on luonto.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja

Raja railona aukee
20. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=sortavala-024.jpg”
Yllä olevassa kuvassa raja railona aukee. Kuva on ilmeisesti täysin
luvatta ja salaa sekä lakia ynnä maamme ulkopoliittisia suhteita
vaarantaen napattu bussin ikkunasta Uukuniemi-seuran loistavasti
järjestämällä matkalla, joka suuntautui pääasiallisesta Uukuniemen
luovutetulle alueelle.
Kun Neuvostovalta romahti, pelkäsi moni uukuniemeläinen kunnan perinteistä
elämänmuotoa häiritsevien kuluku-ukkojen lisääntyvän. Kuva kertoo, miksi
näin ei ole käynyt. Aita näyttää olevan sähköistetty, joten ainoastaan
joku huippulahjakas seiväshyppääjä pystyy sen ylittämään. Ja ehkä karhu
alittamaan, mutta hirvi ei tule läpi.
Entisenä heinolalaisena tuli mieleen Heinolan pojan Uuno Kailaan runo
“Raja railona aukee” tämän neuvostoliittolaisen rakennustaiteen helmen
nähtyäni. Mainittakoon, että Kailas, tämä tyypillinen kolmikymppisenä
kuollut runoilija, joka oli harhaviettinen, tuberkuloottinen ja
mielisairas, ei mielestäni ollut mikään sotahullu suursuomihörhö, vaan
herkkä taiteilija, joka vaistosi ajan hengen 30-luvun alussa ja osasi
aivan oikein ennustaa, että verta on näkevä aamu.
Kuvan alalaidassa vilahtaa nuoren venäläismajurin lakki. Hän toivoi, ettei
hänen kasvokuviaan esitetä julkisuudessa, koska hänellä nyt sattuu olemaan
sellainen virka. Se vähä, mitä pohjattoman uteliaana savolaisena ehdin
häneltä kyselemään, paljasti, että olipa harvinaisen sivistynyt sotilas.

Force majeure
21. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=sortavala-022.jpg”
Alunperin oli tarkoitus tutustua Pyhäjärven Venäjän puoleisen osan
erämaapuoliskoon, mutta aina ei käy niin kuin haaveillaan. Force majeure
eli ylivoimainen este -käsite konkretisoitui joukollemme. Muutama
kilometri ennen päämäärää täytyi bussimme,jota ei ollut varustettu
riittävillä amfibio-ominaisuuksilla, kääntyä takaisin, koska puro oli
tukkinut tien. Valokuva paljastaa, että ainakin allekirjoittaneen ilme on
riemastunut; mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään, kokee siinä suurimman
lomaelämyksensä.
Jos Pyhäjärven jylhät kalliorannat jäivät näkemättä, niin Laatokan
vastaavat tai otaksuttavasti jopa suuremmat luonnonmuodostumat tulivat
tutuiksi Sortavalassa. Venäjällä ei saa rakentaa rannalle ja se on hyvä
se.
Paljon mahdollista, että rahapulassa naapuri alkaa vielä myymään
suomalaisille Laatokan rantatontteja, mutta epäilen, että palovakuutuksia
ei niille mökeille tulla myöntämään. Jostain syystä suomalaisten Venäjän
Karjalan uudisrakennuksilla on taipumus syttyä tuleen.

Isoveli valvoo
22. elokuuta 2007
FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=sortavala-028.jpg”
Metsä on ottanut omansa takaisin. Reilussa 60 vuodessa on Ristlahden vireä
karjalaiskylä muuttunut sakeaksi metsäksi. Jokunen kivijalka, omenapuu ja
ruusupensas kertovat, että ihminen on näitäkin selkosia joskus asuttanut.
Arvioni mukaan heti itärajan takana on noin 10.000 neliökilometrin
luonnonpuisto, jossa ihminen voi liikkua vain hyvin valvotusti.
Meidän valvontaamme suoritti upseeripartio, jonka kapteenin arvoinen
edustaja videokameralla kuvasi käydyt keskustelut. Harvinaisen tunnollinen
ihminen. Mieli teki sanoa, että on siinä miehellä virka. Luulisi, etteivät
tekopaikkojensa kivijalkoja etsivät mummot ja papat muodosta merkittävää
Venäjän valtionvastaista vaaraa. Ja sitä paitsi mummot ja papat hyvinkin
mielellään olisivat vaikka kirjallisesti ja avoimesti kertoneet
mielipiteensä asioista, jos heille olisi siihen annettu mahdollisuus.
Venäjää ei voi järjellä ymmärtää. Luulisi, että nuorilla riskeillä
miehillä olisi ollut tuolla alueella tähdellisempääkin tekemistä, kuin
nauhoittaa, kääntää , kirjoittaa puhtaaksi ja tutkia satunnaisen
matkailijaryhmän keskusteluja.
Ehkä filmauksen perussyy on vaikkapa se, että nykyhallinto on määrännyt
kaikki valtionvastaiset tilaisuudet tarkkailuun ja näin ylläpidetään
tietynlaista varovaista kansalaismielipidettä valtakunnassa. Ja kun
oppositiojohtajat lisäksi vielä välillä sairastelevat ja kuolevat
hämärissä oloissa, ei valtaeliittiä uhkaavaa poliittistaryhmittymää pääse
syntymään.
Maantieteelle Venäjä ei mahda mitään ja valtava harvaanasuttu valtio ilman
kansalaisyhteiskuntaa toimii edes jollakin tavalla kovan kurin avulla.
Iivana Julma valtasi Siperian, vaikka paistoi itse välillä epäiltyjä
vastustajiaan suurella paistinpannulla, Pietari Suuri valtasi Venäjälle
tien merille, vaikka surmasi ominkäsin epäiltyjä vastustajiaan ja Stalin
valtasi puolet Euroopasta, vaikka tapatti 10 – 20 miljoonaa epäiltyä
vastustajaansa.
Vanha KGB:n upseeri Putin on ollut vielä hyvin humaani hallitsija, kun
asiaa suhteuttaa historiaan. Kun joku rajavartioupseeri kuvaa
suomalaiseläkeläisiä Karjalan metsässä ei se kuitenkaan ole kovin huutava
ihmisoikeusrikos. Ilmeisesti turistien raja-alueelle päästäminen on vähän
arveluttava asia Venäjällä ja meitä saatellut upseeripartio oli päättänyt
varmistaa kuvaamisella selustansa. Jos joku isoviskaali nostaa haloon
asiasta, voivat he nauhallaan osoittaa, ettei mitään kummempaa päässyt
tapahtumaan.
Muuten pitää muistaa, että KGB kaikessa kauheudessaan on tehnyt
alkuperäisen luonnon säilyttämisen puolesta merkittäviä tekoja

Kosteusvaurio
25. elokuuta 2007

Kosteusvaurio on suomen kielen kammottavin sana. Lahdenpohjan Huuhanmäen
kasarmit rakensi köyhä Suomen valtio 30-luvun laman aikaan. Upeita
funkkistyylisiä betonirakennuksia lienee noin hehtaarin verran. Saattaa
hyvinkin olla, että yhtä laadukkaasti ei enää nykyaikana osata rakentaa.
Nämä rakennukset säilyvät vielä satoja vuosia.
Toisaalta rakennusten kunnossapito on lyöty laimin ja niinpä niitä
tutkiessa törmää edellä mainittuun pelottavaan sanaan “kosteusvaurio”.
Mutta ei hätiä mitiä, kasarmeja on alettu kunnostaa ja yksi niistä on jo
muutettu hotelliksi. Sinne astuessaan satunnainen matkailija yllättyy
kerrankin positiivisesti. Ja kunhan eräät puutteet vielä korjataan, niin
hotelliluokituksessa tulee olemaan aika monta tähteä. Enpä ole ennen
yöpynytkään 64 neliön siistissä huoneessa.
Tosin markkinatalous ei Venäjän Karjalassa toimi vielä hotellialallakaan.
Sikäläistä kraanavettä ei uskalla juoda ja kun yritin klo 16 hotellin
respasta saada jotain juotavaa, ei huonoa englantiani ymmärretty ja kun
paikalle saatiin tulkki, selvisi, että täältä ei saa juotavaa edes
rahalla, vaan ravintola aukeaa vasta klo 19.
Sortavalan torilla olivat jo muutamat nuoret pojat opetelleet suomen ja
kävivät kauppaa täyttä päätä. Siellä ei enää asiakkaan tarvinnut jahdata
kauppiaita, vaan kauppiaat jahtasivat asiakkaita. Toivottavasti joku
tuleva liikemies siirtyy hotellibisnekseen.
Aihe: Aiheeton | 5 kommenttia »
Paikat räköilee
23. elokuuta 2007

Lahdenpohjan kaupungissa lähellä Huuhan asemaa sijaitsee merkittävä
matkailunähtävyys. Talo, jossa on erinomaiset portaat, jotka päättyvät
seinään. Ovi on jäänyt rakentamatta. On helppo kuvitella, että jonkun
Ivanin on ollut vaikea selittää rakennustarkastajalle, että “niin, niin,
mutta kun Vasili luki piirustuksia väärin”.
Suomalaiset eivät enää vihaa tai pelkää venäläisiä, mutta ehkäpä
jonkinlaista huvittunutta halveksuntaa on sitäkin enemmän. Kieleemme on
jopa tullut teonsana “ryssiä”, jolla ilmeisesti tarkoitetaan asioiden
pilaamista. Tuon talon nähtyään moni maamies päästelee selkäkeikkanauruja
ja väittää venäläisten ryssineen tuonkin rakennusprojektin.
Matkanjohtajan teoria tapauksesta oli, että sikäläiset rakentajat olivat
huomanneet hyvät tsuhnien jättämät perustukset ja rakentaneet niille uuden
pytingin. Se, ettei ovi sattunut portaiden kohdalle, ei muodostunut
ongelmaksi tässä kultturissa. Savossakin olisi asiasta vain todettu, että
haetanneeko tuo mittään.

Kosteusvaurio
25. elokuuta 2007

Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi

Melkein Suonenjoen tyttö
2. lokakuuta 2007
Palestiinalaissyntyinen tv:stä tuttu toimittaja Umayya Abu-Hanna asui
80-luvulla Koivukylän opiskelija-asuntolassa kuten minäkin. Muistan, että
näin hänet joskus liikkuvan kesällä 50-luvun kunnon hiihtomonot jalassa.
Se herätti samalla tavalla huomiotani kuin se etiopialainen
neekerinuorukainen, jonka näin hiihtohaalari päällä kantavan
erikoiskilpasuksia.
Umayyan sukunimi oli siihen aikaan Hänninen varmastikin onnistuneen
naimiskaupan seurauksena. Äskettäin ilmestyneestä omaelämänkerrallisesta
teoksesta paljastuu, että tietenkin Hänninen-nimi juontaa juurensa
Suonenjoelle.
Ihan Suomen aikojen alussa, jolloin Umayya ei vielä kunnolla hallinnut
kieltämme, tuli aviomiehen suonenjokelaisia sukulaisia kylään. Nuori miniä
halusi ilahduttaa mukavaa anoppiaan kahvipöydässä ja sanoi hänelle
iloisesti “haluan pillu”. Kun kukaan ei tuntuvan ymmärtävän pyyntöä, uusi
miniä entistä kuuluvammin “haluan pillu”. Jostan syystä appiukko alkoi
tässä vaiheessa innokkaasti kertomaan edellisen pivän säästä.
Selityksenä mainittakoon, että arabeille vokaalit ovat vaikeita oppia ja
että anoppi oli leiponut herkullista pullaa, jota Umayya halusi maistaa.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Itä ja länsi
28. syyskuuta 2007

Uukuniemen kirkonkylän pääväylän länsipuolella kohoaa kirkko ja
itäpuolella kellotapuli. Havaintoni saattaa olla liian vilkkaan
mielikuvituksen tuotetta, mutta mielestäni kirkon tornin huipulla ristin
alla on kullattu omena, joka on Ruotsin vallan symboli, mutta sen sijaan
tapulin harjalla on kullattu sipuli, joka kuvastaa Venäjän valtaa. Idän ja
lännen raja näyttää kulkevan Uukuniemen kirkon mäellä.
Ainakin heti talvisodan jälkeen asia oli selvä, sillä sikäläisten
venäläisten joukkojen esikunta majoittui tapuliin. Välirauhan aikana rajaa
tarkastettiin uudelleen ja se siirtyi pari kilometriä idemmäksi. Tosin
rajan tarkka sijainti lienee ollut epäselvä.
Suomalaisen rajavartioston päällikkö kapteeni Torikka nimittäin katosi
kesällä -40 ollessaan suorittamassa virkatehtäviään rajalinjalla.
Kyläläiset olivat kuulleet laukauksia ja yleinen käsitys oli, että Torikka
ammuttiin ja painettiin turpeeseen.
Joku vuosi sitten ilmestyi eräs suomalaisten sotavankien kohtaloista
kertova tutkimus, joka perustui Neuvostoliiton auenneisiin arkistoihin.
Kirjasta paljastuu, että Torikka todella ammuttiin, mutta se tapahtui
vasta Moskovassa joulukuussa -41. Pitkäänpä miestä rääkättiin.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Uukuniemen urheilijoita
26. syyskuuta 2007

Ensimmäisiä lukemiani kirjoja on Suonenjoen Rieponlahdesta syntyisin
olleen Jussi Kukkosen teos Rappasodan sankarit. Se on vahvasti
toiminnallinen vanhan hyvän ajan poikien seikkailukirja, jossa ei
syyllistytä turhaan psykologisointiin. Jos nyt siitä hakemalla hakee
taiteellisia heikkouksia, niin täytyy tunnustaa, että tänäpäivänä
kirjailija saisi syytteen yllytyksestä kansanmurhaan.
Rappasodan sankareissa on keskeisenä teemana todellisuudessakin tapahtunut
Manamasalon kirkonkellon ryöstäminen Venäjälle. Kello oli kateissa 350
vuotta ja löytyi yllättäen 90-luvun alussa Solovetskista. Siellä
vieraillessani ajattelin neuvotella kyseisen tarvekalun palautuksesta,
mutta keskusteluille ei löytynyt tilaisuutta eikä löytynyt oikeaa
kelloakaan. Uskoin kuvanneeni sen luostarin pihalla. Nyt on selvinnyt,
että yllä oleva kuva esittää ihan muuta kelloa.
Sen sijaan Jaakkiman hotellin pihalta löytyi toinen kirkonkello. Tekstistä
päätellen se oli valettu Tampereella 1932 ja oli peräisin Lumivaaran
kirkosta. Asiaa tuntevat tiesivät kertoa, että sen kapistuksen varkaat
olivat vieneet Lumivaarasta, mutta huomattuaan sen olevan pelkkää
valurautaa, he olivat hylänneet sen arvottomana maantienojaan, josta se
oli siirretty Jaakkiman hotellin pihalle. Lumivaaralaiset voisivat
varmaankin neuvotella kellon palauttamisesta.
Ja vielä lisää kelloista. Säkkijärveläisiä saattaisi sen sijaan kiinnostaa
itsensä Stalinin komean taskukellon palautus. Siinähän luki, kuten
yleisesti tiedetään, että “Rakkaalle kirkkoherralle Säkkijärven
seurakuntalaisilta”.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Urheilua
12. syyskuuta 2007
Kulta on meidän, eivät pääse norjalaiset lauleskelemaan voiton laulujaan.
Mutta mitenkäs tämä nyt liittyy Kärkkäälään, Heinolaan ja Uukuniemelle,
joiden tiimoilta olen blogiani pitänyt.
Liittyypä hyvinkin kaikkiin kolmeen paikkakuntaan. Mertarannan Antero,
joka äsken täysin palkein selosti kisatapahtuman, on Merran Aleksin
pojanpoika Suonenjoen Halolanmäen kylältä, siis Kärkkäälän vierestä.
Naapurissa asui Kiiskin Tuomas, jonka renkinä oli juoksijasuuruus Salamon
Könönen. Antero tosin syntyi Heinolassa, jossa minäkin vietin parhaan
miehuuteni päivät. Uskon, että maamme, ellei peräti Pohjoismaiden johtava
urheilutietämys, oli Heinolassa siihen aikaan, kun Antsun kanssa asuimme
Tommolan suunnalla.
Ja kovan vahvistuksen olisimme saaneet kolmannesta Tommolan pojasta Jorma
Sirkesalosta. Tämä paljastui, kun äskettäisellä Karjalan matkalla
järjestettiin Jaakkiman hotellin ravintolassa urheiluaiheinen
tietokilpailu eri pöytien välillä. Urheilutietokilpailussa ei ole
tärkeintä voitto, vaan vastustajien täydellinen nöyryyttäminen ja siinä me
vanhat itähämläiset onnistuimme tydellisesti. Sirkesalon Jorman kanssa
perustimme myös Uukuniemeläisten vävyt nimisen rekisteröimättömän
yhdistyksen samalla, kun ratkaisimme alla olevat
urheilutietokilpailukysymykset lukuunottamatta niitä paria, joissa
kilpailun järjestäjä syyllistyi karkeasti virheellisiin kysymyksiin.
Elikkäpä mihin urheilulajeihin liittyy seuraavat termit:
1.Säkitys
2.Käydä kupilla
3.Par
4.Häkä
5.Päällystakki
6.Stabilisaattori
7.Dan
8.Tripping
9.Jättö
10.Harlem Globetrotters
11.Salchow
12.Floretti
13.Kokonelson
14.Viuhka
15.Tour de France
16.Pasaasi
17.Eranto
18.Davis Cup
19.Volttikäännös
20.Dartsi
21.Kääntömylly
22.Sikaani
23.Enduro
24.Relatiivihyppy
25.Comanestchi
26.Kuoleman paikka
27.Barra vasca
28.Ynjevi Ylähuurteinen
29.Kriittinen piste
30.Nikki
Vastatkaapas jos pystytte!!!
Aihe: Aiheeton | Muokkaa | 1 kommentti »
Lontoon kymppi
Suomalaisilla menee Osakassa surkeasti. Tämän vuoksi kannattaa vielä
kertoa lisää Könösen Salamon urheilu-urasta.
Meikäläisiltä 10.000 metrin juoksijoilta odotettiin kovasti menestystä
Lontoon olympialaisissa 1948. Edellisellä kerralla Berliinissä oli tullut
kolmoisvoitto. Murakoso jää… Murakoso jää, sen Martti Jukolan
radioselostuksen kaikki muistavat. Kaksi vuotta Lontoota aiemmin Oslon
EM-kisoissa suomalaiset kaksoivoittivat sekä kympin että maratonin ja
järjestäjien töppäyksen vuoksi molempien lajien kärkimiehet kiersivät yhtä
aikaa stadionia, tosin eri suuntaan. Se teki hyvää sodasta nousevalle
kansalle.
Lontoon kymppikin alkoi hyvin, vaikka helle oli pohjoisen pojille
hirmuinen. Viljo Heino johti ja sitten hän vielä suoritti kovan nykäisyn
jättäen kanssakilpailijansa selvästi – ja kaartoi sen jälkeen pois radalta
kenttäkäymälän suuntaan, josta hän ei enää palannut radalle. Joukkueen
johtaja Miettinen kävi juoksun jälkeen syyttämässä Viljo Heinoa
maanpetturiksi, vaikka minkäs mies ripulilleen mahtoi.
Muut suomalaiset sen sijaan jatkoivat sitkeästi ulkomaalaisten
seuraamista. Sitten Evert Heinström sai jonkinlaisen auringonpistoksen ja
kääntyi juoksemaan väärään suuntaan. Korkeushyppääjä ja myöhempi
kansanedustaja ja suurlähettiläs Kuuno Honkonen yritti kääntää hänet
oikeaan suuntaan. Evert ei ymmärtänyt asiaa, vaan puuttui Honkosen
parlamentaariseen immuniteettiin ja diplomaattiseen koskemattomuuteen
lyömällä tältä silmän mustaksi.
Vain Salamo Könönen jaksoi maaliin asti ja sijoittui Zatopekin voittamassa
kisassa yhdeksänneksi. Nykyajan mittapuun mukaan ihan hyvä saavutus
suomalaiselle kestävyysjuoksijalle. Luulenpa, että juoksuansioiden
perusteella tästä halolanmäkeläisestä renkipojasta tuli myöhemmin
kotkalainen poliisi. Salamo oli muuten jossakin aiemmassa jutussani
tutuksi tulleen mansikkaisäntä Tuomas Kiiskisen renki.
Suomalaiset eivät ole mitään jalkapallohuligaaniväkeä, kuten monet
euroopalaiset sivistyskansat, mutta Lontoon kympin jälkeen oli kuulema
raivostunut väkijoukko alkanut kivittämään radiotaloa Helsingissä. Saas
nähdä lentävätkö kivet huomisen keihäskisan jälkeen.
Kärkkäälän yleisurheilua
Tilastopajan sivuilta
http://www.tilastopaja.fi/static_html/fi/fitop2007.htm sivuilta voimme
todeta, että Kalle Rönkä Suonenjoen Kärkkäälästä on kuulantyönnössä tällä
hetkellä maamme 16. paras tuloksellaan 16.26 . Ikäisissään eli 1985
syntyneissä hän on kolmas. Kiekkoakin mies on nakannut 45,18. Muistelen,
ettei Kallen eno Pauli Kolehmainen, joka on myös iso ja riski, yltänyt
noihin lukemiin, joten Kallella on nyt kylän ennätykset näissä
kenttälajeissa.
Keihäässä Kalle ei sen sijaan taida pärjätä enolleen, joka viskeli
reilusti yli 50 metrin. Tosin muistelen, että kylän ennätys olisi Onni
Koivistoisen ( Koivistolan Onnin ) noin 62 metrinen. Kovakätisiä ihmisiä
kylällä on ollut muitakin, sillä Korhosen Ulla samalta Putinan mäeltä kuin
Kallekin, pitää edelleen hallussaan alle 14-vuotiaiden tyttöjen Suomen ja
ehkäpä maailmankin ennätystä 51.90 noin 25 vuoden takaa. Kymmenkunta
vuotta aiemmin Esko Kainulainen heitti saman ikäluokan poikien keihästä
yli 60 metriä ja voitti sen kesän ikäkausitilastoissa seuraavaa monta
metriä.
Erikoisuutena mainittakoon, että Ulla Korhonen on juossut maratonin
3.09,36, joka on keihäänheittäjälle kova tulos. Tosin luulen, että nuorena
syöpään kuollut siskoni Aila Koivistoinen olisi ilmeisesti juossut
maratonin kovempaa. Aila voitti maastojuoksun 18-vuotiaiden tyttöjen
Suomen mestaruuden vuonna -70 ja samoihin aikoihin voitto tuli myös
Salpausselän hiihtokisojen tyttöjen sarjassa. Hänen 1500 m:n aikansa
4.40,6 ja 3000 m:n 10.03,4 olivat silloin maamme tilastoissa korkealla.
Aila voitti SM-kisoissa ratajuoksuissa muistaakseni pari hopeaa ja ehkä
paras saavutus oli maastojuoksun MM-kisojen sija 50 vuonna -73. Naisten
MM-joukkuekilpailussa hän voitti Suomen riveissä hopeaa, joka nykyään
olisi kova juttu.
Aila ei juurikaan treenannut ainakaan nykyisen mittapuun mukaan. Hän oli
ilmeisesti perinyt kestävyysominaisuutensa Könösten suvun puolelta.
Halolanmäen kylältä kotoisin oleva äitini serkku Salamo Könönen juoksi
vuonna -49 maratonin epävirallisen maailmanennätyksen 2.28,39. Salamo ei
paljoa saavutuksillaan kehunut, mutta joskus hän kuitenkin mietteliäänä
totesi, että “jos miut olisi valittu Lontoon olympialaisten maratonille,
niin sen mie kyllä olisin voittanut”. Salamo oli juoksijan lahjoillaan
edennyt savolaisesta renkipojasta kotkalaiseksi satamapoliisiksi ja se
kuului jo murteestakin.

blogi2010

Kalpa johtaa! 09.03.2010, 21:07

Ei ole Kuopio enää jalkapallokaupunki. Kalpa voitti juuri HIFK:ksi
kutsutun huligaanijoukkion. Ja kun kaikki muut kärkijoukkueet samaan
aikaan hävisivät, todistamme sitä eriskummallista
jääkiekkohistoriallistatilannetta, että Kuopio johtaa sarjaa. Ja maamme
jääkiekkohistoriaa tehtiin äsken siinäkin, kun kahden miehen alivoimalla
pelannut vierashuligaanijoukkio otti maalivahdin kentältä. Ei olisi
uskonut alkutalvesta, jolloin Lukko johti parhaimmillaan sarjaa
muistaakseni 19 pisteellä, että Kalpa voittaa runkosarjan. Hyvä Sortavala!

Mutta korostan kuitenkin, että jalkapallo on pelien kuningas.Siinä pelissä
on paljon mielikuvituksellisia esileikkejä eikä se ole sellaista
yksinkertaista edestakaisin rynkyttämistä kuin jääkiekko. Kups aloittaa
kautensa ensi lauantaina klo 13 hyisellä Keskuskentällä. Etsin
pilkkihaalarini ja menen seuraamaan pelienkuningasta, jossa ei vähän väliä
hakata kanssapelaajia nyrkeillä. Korkeintaan vedetään kläägällä
alavatsaan. Paikalle katsomoon tulee lisäkseni neljä muuta innokasta alan
harrastajaa. Eli katsojia on yli tuhat kertaa vähemmän kuin äskeisessä
kylätappelussa.

Kommentit (0)

Terentjev 08.03.2010, 19:42

Maamme talviurheilun tilaan kyllästyneenä olen lohdutuksekseni selvitellyt
rajantakaisen Karjalan hiihtosaavutuksia. Ja ihmeellinen on netti.
Karjalaisen miesväestön keskuudesta on yksi hiihdon olympiavoittaja eli
Fedor Terenjev ja hänen venäjän kielinen elämänkertansa löytyy netistä.
Googlen etusivun ylälaidassa olevalla kääntöohjelmalla siitä saa
kielitaidotonkin jonkinlaisen tolkun. Yrittäkää itse vaikka
http://gov.karelia.ru/Karelia/1438/25.html . Kopioikaa alkuperäinen teksti
ja siirtäkää Googlen kielenkääntäjään.

Epäselväksi minulle edelleenkin jää, että miksi Terentjev nukkui niin
nuorena. Ei ehtinyt täyttää 38 vuotta. Samanikäinen kova kilpakumppani
Veikko Hakulinen oli siinä vaiheessa vielä täydessä iskussa. Ja
epäselväksi jää edelleenkin, että asuiko Terentjev kotonaan Paatenessa
jatkosodan suomalaismiehityksen ajan. Ainakin hänen setänsä siellä asui.
Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa tähän huuliveikkoon ja
tietäjään.

Kerran Terentjevin Starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: ”Aa,
ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit.
Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin.” Rautatavaaran mukaan joku
sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.

Muuten Falunin MM-kisoissa -54 suomenkieliset, mm. Terentjev joukon
jatkona, ottivat viitoisvoiton 15 kilometrillä. Sellainen ei onnistu ihan
aina edes norjankielisiltä.

Kommentit (2)

Latuja lumessa 07.03.2010, 19:49

V A Koskenniemi on tänään ajankohtainen. Sain juuri luettua Martti Häikiön
kirjoittaman elämänkerran ja Hesarissakin oli artikkeli Koskenniemen
talvisota-aiheisesta runokokoelmasta Latuja lumessa. Harmittaa, etten
kummastakaan löytänyt V A:n ainakin rintamamiespiireissä tunnetuinta
tuotosta.

Mahtipontisuuteen taipuvainen Koskenniemi riimitteli talvisota-aikaan
jotenkin niin, että linjojen yli itään häviää neljä latua, mutta takaisin
sieltä tulee vain kolme latua. Alan asiantuntijat ovat sitä mieltä, että
runo todistaa, että ainakin yksi porukasta tuli järkiinsä ja ymmärsi
hiihtää toisten perässä. Tahaton komiikka on huumorin paras, mutta myös
vaikein muoto.

Muuten Häikiön tutkimuksen mukaan V A Koskenniemi toimi vuonna -18
sotatuomioistuimen jäsenenä, mutta ketään hän ei kuitenkaan omakohtaisesti
ollut ampumassa, kuten eräät toiset tappamispsykoosiin sairastuneet
kirjailijat. Tolstoilaisena humanistina tunnetuksi tullut Ilmari Kiantokin
kadotti niin täysin järkensä valon, että vaati lehdessä myös kaikkien
naispunikkien armotonta tappamista, etteivät he enää pääse siittämään
uusia punikkeja. Kianto viittasi näkemyksensä perusteina kokemuksiin
petovahinkojen torjunnasta. Naarassusihan on kaikein arvostetuin saalis
riistanhoitopiireissä.

Kommentit (0)

Katsastus 06.03.2010, 20:12

Alan kriitikot ovat vuodesta toiseen valinneet Kansalainen Kanen
ihmiskunnanhistorian parhaaksi elokuvaksi. Hopealle sijoittuu
perinteisesti Kummisetä I. Ihmettelen ulkomaalaisten arviointikykyä, koska
mielestäni Matti Ijäksen Katsastus on eittämättä maailman paras filimi.
Päivällä pystyin asian jälleen kerran tarkastamaan Teemalta.

Katsastus on koskettava ja kipeäkin kuvaus siitä, miten monien miesten on
mahdotonta aikuistua. Elokuvassa vaariksi pilkatun vanhan lättähattu
Öövinin suusta kuullaankin suuri oivallus, kun hän ihmettelee, miksi koko
yhteiskunta vaatii, että sen jälkeen, kun nuorimies on täyttänyt 40
vuotta, hänen täytyisi ilmoittautua kansalaisopiston
käkikellonveistokurssille.

Kansalainen Kanen olen nähnyt kolmasti ja se on pelkästään pitkästyttävä.
Kummisetä I on ennen kaikkea kuvottavan väkivaltainen. Varsinkin sen
potkimiskohtaus on muovannut myös suomalaista nakkikioskikulttuuria.
Poliisien mukaan ennen Kummisetää eivät meikäläiset osanneet potkia
kanssaihmisiä.

Jostain merkillisestä syystä Kummisedän potkiminen on hyvin
vastenmielistä. Sen sijaan kun Katsastuksen kolme vajaamielisen oloista
testosteronidementiasta kärsivää päähenkilöä antaa Oulun sataman
nakkikioskilla asennekasvatusta pesäpallomailoilla sikäläisille
taksikuskeille, jotka eivät hyväksy sitä, että heitä nimitellään
sutenööreiksi ja viinatrokareiksi, on se pelkästään hauskaa
hevosenleikkiä. Tarkistakaa vaikka itse
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=90&t=&a=5196 .

Kommentit (0)

Voimanaisia 05.03.2010, 20:16

Eilen kirjoitin kahdesta karjalaisneitosesta, jotka ovat kahmineet tällä
vuosituhannella enemmän urheilumenestystä kuin kaikki suomalaisurheilijat
yhteensä.

Itärajan pinnasta on löytynyt muitakin vahvoja naisia. Olisikohan asian
laita niin, että idässä naisten on historian saatossa pitänyt muutenkin
kunnostautua fyysisissä asioissa. Talonpito on perinteisesti ollut akkojen
varassa, koska miehet ovat oleet sellaisia kuin ne Savo-Karjalassa
bruukkaavat olla eli kovia reissumiehiä eivätkä ole kotona monestakaan
syystä viihtyneet. Keskiajalla ei kuulumma Karjalassa mies ei ollut mies
eikä mikään, ellei ollut Konstanttinopolissa pistäytynyt.

Suomenkin itärajalta löytyy urheilussa kunnostautuneita naisia.
Jaakkimasta kotoisin oleva Sylvi Saimo oli ensimmäinen suomalaissyntyinen
naispuolinen olympiavoittaja ja muutenkin legenda jo eläessään. Hän oli
niin kova nainen, että vaikka oli ammatiltaan maanviljelijä, niin miestä
hän ei talonpitoon tarvinnut.

Eniten urheilumenestystä Suomen Karjalan tytöistä on kerännyt Simpeleen
Marja-Liisa Kirvesniemi (os. Hämäläinen), joka yltää noin puoleen
Kontupohjan Lazuninan saavutuksista. Siiri Rantanen (os. Lintunen) oli
Tohmajärven tyttöjä ja olympiakultaa sekä patsaan sai hänkin.
Kaksinkertainen olympiavoittaja oli myös sotalapsena Ruotsiin siirtynyt,
mutta Suomussalmella syntynyt Toini Gustafsson (os. Karvonen).

Muuten luulenpa, että ainakin sukunimestä päätellen Marjo Matikaisenkin
juuret kiertyvät itärajalle. Jotenkin Matikainen kuullostaa hyvin
lajityypilliseltä uukuniemeläiseltä sukunimeltä.

Kommentit (1

10.03.2010

Lazutina 04.03.2010, 20:20

Kontupohja on muutenkin menestyksekäs urheilukaupunki. Kaupungissa asuva
ja kansallisuudeltaan karjalainen Larisa Lazutina on nimittäin voittanut
hiihdossa peräti neljä olympiakultaa ja kahdeksan maailmanmestaruutta.
Lisäksi hän on saavuttanut muovikassillisen himmeämpiä mitaleja, koska
ihan aina ei voi voittaa. Lazutina on siis yksin saavuttanut enemmän
mitaleja kuin Suomen hiihtäjät yhteensä 20 vuoden aikana.

Lazuninan saavutuksia täydentää Kontupohjassa syntynyt Jevgenija
Medvedeva, joka on voittanut yhden olympiakullan ja kaksi
maailmanmestaruutta sekä käsittääkseni paperipussillisen muita mitaleja,
koska aina ei voi voittaa. Epäilen, että Kontupohjan kaupunki on tällä
vuosituhannella saavuttanut enemmän mainetta ja kunniaa kansainvälisillä
kilpa-areenoilla kuin Suomi.

Enemmänkin mitaleja olisi voinut tulla, mutta neljä vuotta sitten
olympialaisissa Lazutinalla oli jotain ongelmia veriarvojensa kanssa ja
hänen kaikki suorituksensa hylättiin. En jaksa muistaa, montako kultaa hän
silloin menettikään. Positiivisten testitulosten jälkeen hiihtäjätär
vetosi siihen, että kuukautiset olisivat nostaneet hänen punasoluarvojaan.
Tässä väitteessä on varmaankin joku vankka logiikka, mutta minulle se ei
täysin avaudu.

Samoissa kisoissa kärähti myös Johan Myhleg, mutta muistelen, ettei hän
vedonnut tapauksessaan kuukautisiin. Sekä Myhleg että Lazutina ymmärsivät
lopettaa uransa käryjen jälkeen. Ruotsin Elofsson lopetti myös, mutta
syynä oli se, että hän yritti 50 kilometrin hiihdossa seurata koko matkan
ajan vauhtiaan tasaisesti lisännyttä Espanjan saksalaista, mutta väsähti
suomalaisten riemuksi niin, ettei palautunut siitä koskaan. Sitä mieltä
ainakin suomalaisleirissä ollaan.

Kommentit (0)

Jääpalatsi 03.03.2010, 20:29

Jatketaanpa viimekesäisten valokuvien innoittamalla tiellä
hoipertelematta. Tutustuessani pitkällä Karjalan kierroksellani
Kostamuksen nähtyvyyksiin ja elinkeinoelämään havaitsin, että siellä ei
ole jäähallia, joten tämä puute vaikeuttaa mahdollisten
talviolympialaisten järjestelyjä. Sen sijaan Kontupohjan
karjalaiskaupungista sellainen löytyy. Tai oikeastaan kyseessä ei ole enää
jäähalli vaan jääpalatsi. Venäläiset ovat vähän äärimmäisyyksiin
taipuvaista väkeä. Sieltä löytyy tosi viheliäisiä hökkeleitä ja sitten
tosi upeita palatseja.

Kontupohja lienee yksi Venäjän siisteimmistä ja parhaiten menestyvistä
kaupungeista. Asiantilan kerrotaan johtuvan tarmokkaasta
paperitehtaanjohtajasta. Vanha historiallinen perinne aiheuttaa sen, että
kansa ei ole kovin oma-aloitteista, mutta kova johtaja saa asiat jollakin
tavalla toimimaan. Vaikka Kontupohja ei ole kuulunut Suomeen kuin
ainoastaan jatkosodan aikana, niin tietty suomalaisleima tällä 35.000
asukkaan kaupungilla on. Kaupungissa on vielä 30-luvulla ollut paljon
meikäläisiä, koska Stalin terrorin aikaan sieltä pystyttiin vangitsemaan
peräti 11.000 suomalaista, osa Amerikasta muuttaneita.

Lähtiessäni viime kesän reissulle tarkoitukseni oli selvittää totuus
huimasta huhusta, jonka mukaan Kontupohjan jäähalli olisi rakennettu
jalokivestä eli spektroliitista. Asiaa tutkittuani olen tullut tulokseen,
ettei se ole jalokiveä; ei ainakaan kokonaan. Sen sijaan palatsin korkea
kivijalka ilmeisesti on plagioklaasimaasälpää, joka on näyttävä
rakentamiseen soveltuva kivilaji, jossa myös yleisesti esiintyy
spektroliittia.

Kommentit (1)

Kostamuksen talvikisat 02.03.2010, 20:17

Karkean virheen teki Putin, kun päätti järjestää seuraavat
talviolympialaiset etelän lomarannalla Shotsissa. Karjalan poikana hänen
olisi pitänyt ymmärtää järjestää kisat kotimaisemissaan ja mieluiten
yhteistyössä suomalaisten kanssa.

Venäjän vahvanmiehen karjalaistaustasta on vallalla kaksi kilpailevaa
teoriaa. Ensimmäisen version mukaan hänen juurensa ovat Tverin Karjalassa
ja toisen äskettäin syntyneen näkemyksen mukaan mies on Karjalan
kannakselta, samaa alkuperää Savon Pulkkisten kanssa. Kumpi käsitys on
oikea, jää nähtäväksi. Varmaa kuitenkin on, että Putin on sen verran
raitis ja työteliäs, ettei hän voi olla oikea venäläinen.

Viime kesänä minulle selvisi, että Kostamuksesta saisi loistavan
talviurheilukeskuksen. Lunta ja korkeuseroja riittää. Nimittäin
malmikenttä, jolla nykyään toimii avolouhos, on 30 kilometriä pitkä, 1,5
kilometriä leveä ja 400 metriä syvä. Rautaa malmissa on noin 30 %, joten
seudulle kohoaa ajan mittaan valtava kuonavuori, jonne pystyy rakentamaan
millaisen syöksyrinteen tahansa.

Kisavieraiden majoituskaan ei tuota ongelmia. Alueella näyttää vielä
elävän hyvä hirrenveistoperinne ja kelomökkien raaka-ainehuolto on
turvattu. Jostain syystä Vienan Karjalan tienvarsilta löytyy miljoonia
keloja. Luulen, että sikäläinen tienrakennuskulttuuri aikaan saa
metsäkuolemia, koska teiden varsilta puuttuvat ojat, jotka estäisivät
puiden kosteusvauriot.

Kommentit (0)

Hukkapätkiä 01.03.2010, 20:29

Olympiajääkiekko oli lyönyt leimansa eiliseen Kalpan ja Jokereiden nuorten
kohtaamiseen. Tähän asti olen ihastellut nuorisokiekkoilun
hyvätapaisuutta, mutta en enää siihen tule syyllistymään. Nyrkit huiskivat
ja leuat louskuivat ihan isoisten olympialaisesimerkin antamaan malliin.
Ero on huima sivistyneiden ihmisten harrastamaan jalkapalloon.
Jalkapallossa ei tietääkseni ole suomalaisten pelissä koskaan lyöty
ketään. Viime kesänä erotuomaria tosin ajettiin Kuopiossa takaa lapioiden
ja rautakankien kanssa, mutta se olikin ulkomaalisten keskinäinen turnaus.

Uutta eilisessä pelissä oli myös, että katsojat vaivautuivat käyttämään
luovuuttaan erotumareille huutelussa. Tähän asti viirupaitoja on nimitelty
pelkästään v_ _ _ n homoiksi, mutta nyt päällimmäiseksi kohosi määre v _
_ _ n hukkapätkät. Olivat nimittäin harvinaisen pieniä miehiä. Mutta ilme
ei heillä värähtänytkään; itse olisin varmaan alkanut heidän asemassaan
huutelemaan takasin. Ymmärrän täysin Vldimir Zirinovskia, joka kerran
Ranskan matkallaan äityi heittelemään kivillä mielenosoittajia, jotka
karjuivat hänelle ilkeyksiä.

Muuten hukkapätkä-käsitteeseen olen Jokeri-pelissä törmännyt ennenkin.
Alkutalven miesten pelin jälkeen oli joukko Jokereiden kannattajia täysin
estoitta kusta lorottamassa, kuten Savossa sanotaan, jäähallin nurkalla.
Ilmeisesti he pyrkivät näin merkkaamaan reviirinsä, kuten kehittyneiden
imettäväislajien parissa on uroksille tyypillistä. Ohikulkevat
kuopiolaisneitoset tarkastelivat toimitusta uteliaasti ja asiantuntevasti
arvostelivat helsinkiläisten lorottajien anatoomisia erityispiirteitä.

Kommentit (0)

Hienot kisat! 28.02.2010, 19:37

Hienot kisat kerta kaikkiaan ja upea suomalaismenestys. Maamme on kahminut
tähän mennessä yhteensä jo 54 mitalia eli enemmän kuin kaikki muut
Pohjoismaat yhteensä. 12 mitalin tavoite on saavutettu kirkkasti. Ja vielä
miesten 50 kilometriä on hiihtämättä. Mikäli keli on hyvä ja voitelu
onnistuu, on täysin mahdollista, että joku meidän kolmesta miehestämme
jaksaa maaliin asti, jos voimanjako on oikea.

Hienot nämä kisat ovat siinäkin mielessä, että nämä ovat ensimmäiset
täysin dopingvapaat olympialaiset sitten vuoden 1980 Moskovan kisojen.
Jälleen olin väärässä, kun jokin aika sitten väitin, että kahden
huippunaishiihtäjän ulkomuotokin on mukamas täysin muuttunut
epäilyttävästi muutamassa kuukaudessa.

Eikä Moskovan tapahtumia voi täysin rinnastaa nykyisiin, koska silloin oli
kyseessä kesäkisat. Luulenpa, että nämä ovat ensimmäiset oikeasti puhtaat
talviolympialaiset sitten vuoden -36 Garmen-Partenkirschenin
olympialaisten, jolloin pervitin oli vasta kehitteillä Saksan
sotalaboratorioissa. Niinpä olen taipuvainen melkein uskomaan, että
Jalkasen Kallen ja kummaneiden mitali saattoi olla Suomen kestävyyshiihdon
viimeinen puhdas kulta.

Kallu Tuominen muuten paljastaa, että vuoden -72 Mäntyrannan käry, joka
oli urheiluhistoriamme ensimmäinen, johtui erinäisistä huhuista, joiden
perusteella hiihtäjä testattiin. Urheilujohtaja Tuominen itse hämmästyi
yllättävää käryä, mutta Aku Kiuru vain totesi, että ”kyllä sie Kallu olet
ollut sinisilmäinen.”

Kommentit (0)

Harlamov 27.02.2010, 19:22

Kävi kuten pelkäsin. Ei ollut 5 miljoonan asukkaan Suomesta vastusta 300
miljoonan USA:lle. Pelin alkua katsoessa tuli mieleen, ettei kisapappi
riitä, vaan muutakin psykiatrista apua tarvitaan joukkueellemme. Vaikka ei
sekään välttämättä auta.

Puhutaan, että iloisella 70-luvulla kallonkutistaja yritti iskostaa
voitontahtoa jääkiekkomaajoukkueeseemme. Pelaajat makasivat salin
lattialla syvässä rentoutuksen tilassa. Jokaisen piti ääneen vakuuttaa,
että hän on parempi kuin yksikään Neuvostoliiton joukkueen pelaajista.

Neljä ensimmäistä suostuikin konsultin tahdon mukaisesti antamaan väärän
todistuksen. Sitten oli hieman boheeminoloisen Timo Sutisen vuoro
todistaa. Hän mietti hetken ja todisti sitten rehellisesti, että ainakin
hänen mielestään jokainen venäläispelaaja on häntä parempi. Siinä
vaiheessa koko joukkue röhähti selkäkeikkaneuruun.

Mieleeni on jäänyt, että legendaarisen Harlamov-Petrov-Mihailov-ketjun
peliesitys oli niin taiturimaista, ettei sellaista enää nähdä. Kaivoin
netistä näytteen haalistuneiden punanuttujen pelistä ja sain vahvistusta
uskolleni. http://www.youtube.com/watch?v=UrGg-vcBJW8&feature=related .
Täytyy tunnustaa, ettei 70-lukulaista kiekkoilua enää nähdä. Tuntuu kuin
katselisi hidastettuja pätkiä.

Muuten vähän aikaa sitten TV:ssä oli ohjelma
Toronto-jääkiekkomailatehtailija Seppo Rahusesta. Hänellä oli läheiset
suhteet 70-luvun neuvostokiekkoiluun. Hän kertoi, että Valeri Harlamov
otti niin raskaasti maajoukkueesta putoamisen, että ajoi tahallaan
moottoritiellä Ladansa vastaantulevan rekan alle.

Kommentit (0)

Mitalisadetta 26.02.2010, 19:43

Ei tullut kultaa, mutta 28 pronssia tuli yhden illan aikana, joten 12
mitalin tavoite saavutettiin sittenkin ja mentiin jopa tavoitteesta
heittämällä ohi. En tosin halua pilata tunnelmaa, mutta muistutan, että
vähän aikaa sitten Suomen naisten jääkiekkomaajoukkue pelasi Kalpan alle
14-vuotiaita vastaan ja hävisi 5 – 1. Mutta nyrkit ja mailat huiskivat
prosnssipelissä vähintäänkin miehiseen malliin. Kovia jätkiä varsinkin
Ruotsin tytöt.

Tänä iltana voi vielä meille varmistua 24 hopeamitalia, mutta jotenkin on
sellainen fiilinki, että Suomi häviää. Vaikuttaisiko asiaan, että selasin
tuossa entisen suuren urheilujohtajan Kallu Tuomisen muistelmat. Hän
palautti mieleen, että jo vuonna -80 Suomi oli vielä kolmannessa erässä
ottelussa USA:a vastaan kultamitalissa kiinni, mutta sitten tuli notkahdus
ja jäimme tietenkin neljänsiksi.

Tuomisen kirjasta selvisi myös, miksi meikäläiset urheilijat yleensä
pettävät odotuksiamme. Olemme jännittäjä kansaa. Calgaryn kisoissa
suurmäen kilpailun ollessa jo käynnissä, Matti Nykänen soitteli
Tuomiselle, että pitäisiköhän sitä lähteä hyppäämään ja pitäisiköhän
jostain hommata kyyti, koska kohta alkaa olympialainen mäkihyppykilpailu.
Nykäselle ja hänen silloiselle tyttöystävälleen oli nimittäin järjestetty
muista erillinen hotellimajoitus, koska se katsottiin tässä
poikkeustilanteessa perustelluksi ratkaisuksi.

Tuominen järjesti kyydin hyppypaikalle ja jo harjoituskierroksen
viidenneksi viimeinen mies oli vuorossa saavuttaessa mäen juurelle.
Silloin Tuominen tiedusteli hermostuneena mäkikotkalta, etteikö tämän
pitäisi jo olla hyppäämässä harjoitushyppyään. Matti katseli rauhallisena
maisemia ja tokaisi: ”Onhan noita hyppyjä tullut hypeltyä”. Nykänen voitti
kisan täysin ylivoimaisesti. Vanha totuushan on, että vain
keskinkertaisuudet harjoittelevat.

Kommentit (0)

Kullan tuntua 25.02.2010, 18:17

Vaikka myönnän, ettei huippu-urheilun seuraamisessa ole järjen häivääkään
ja että huijareita taitavat olla kaikki tyyni ja että vaikka Suomen
tyttöjen kalusto ei sovellu vesikelille ja että vaikka Suomen tytöt eivät
ole puheväleissä, niin alan pikkuhiljaa salaa mielessäni virittäytyä
kultajuhliin.

Jotenkin ulkomaan naishiihtäjät ovat niin tyttösen oloisia, poikkeuksena
tosin Norjan Björgen, verrattuna meidän vahvarakenteisiin, rintaviin,
reiteviin ja perseviin pienviljelän emännän oloisiin tyttäriimme, että
uskon Porilaisten marssin soivan tänään radiovastaanottimissa kaikissa
suomalaiskodeissa, vaikkakin kyseisen musiikkikappaleen sanoittajan
menttaalihygienian tilaa epäilen vahvasti ja luulen, että nykyään kyseisen
marssin tuottaminen johtaisi syytteisiin kiihotuksesta kansanmurhiin.

Mutta jos emme voitakaan, niin on hyvä lohdutukseksi lukea
kokonaisuudessaan tämä Tiede-lehden juttu vuodelta 2003.
http://www.tiede.fi/arkisto/print.php?id=385&vl= Siinä puhutaan ihmeaine
IGF:stä ja ennen kaikkea geenidopingista. Enkä malta olla leikkaamatta ja
liimaamatta lopuksi tätä pätkää kyseisestä ajankohtaisesta artikkelista,
jos joku ei jaksa tutustua koko juttua.
Geenihuijareita vuonna 2008

Schjerling uskoo, että geenidoping syrjäyttää nykykonstit antiikkisina
ennemmin tai myöhemmin. Villeimmissä arvioissa on puhuttu muutamasta
vuodesta; ensimmäiset geenihuijarit tavoittelisivat mitaleita jo Pekingin
olympialaisissa 2008.

– Geenidoping tulee käyttöön 5–15 vuodessa, tanskalaistutkija haarukoi. –
Jos entisen Itä-Saksan valtiollinen dopingkoneisto olisi vielä
toiminnassa, geenidoping olisi jo täyttä totta.

Schjerling tukeutuu ennusteessa aiempiin kokemuksiin. – Urheilijat ovat
tähän mennessä ottaneet käyttöön kaikki lääketieteen keksinnöt, joista on
heille hyötyä.

Kommentit (0)

Tähystys 24.02.2010, 20:09

Eilen mainituista ihmeleikkauksista julkaisi Irma Weisen kirjan ”Ihmeitten
aika ei ole ohi”. Kirjoittaja oli myös Terveydenhoito-lehden
keskustelutilaisuudessa puolustamassa näkemyksiään. Peltokallio suhtautui
leikkauksiin kriittisesti, vaikka Weisellä oli esittää vakuuttava
todistekin ihmeestä.

Häneltä oli nimittäin poistettu peräsuolesta kananmunankokoinen kasvain
ilman teräasetta. Ihmeparantaja Tony Agapao oli tarttunut pienen
käsittelyn jälkeen kasvaimeen ja vetänyt sen hitaasti pois. Paluumatkalla
oli lentokoneen vessassa vielä tarkastettu, että leikkaus oli onnistunut.

Todistelu ei vakuuttanut Peltokalliota. Mutta se, että lentokoneen WC:ssä
paljaalla silmällä tarkastetaan peräsuoli, on jo kova temppu.
Urheilumiehenä Peltokallio myöntää rehdisti, että siihen ei suomalainen
lääkäri pysty.

Kommentit (0)

Ihmeparantajia 23.02.2010, 19:36

Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana urheilulääkäri Pekka
Peltokallio suhtautuu lievästikin sanottuna kriittisesti ns.
vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin. Hän kertoo, kuinka vuonna 1975 matkusti
satoja, ehkä tuhansia, suomalasiakin Filippiineille sikäläisten
ihmeparantajien leikattaviksi.

Nämä suorittivat operaation pelkästään käsin ilman mitään kirurgisia
apuvälineitä. Skeptikot tosin väittivät, että kyseessä oli pelkkä
silmänkääntötemppu, jossa tehostekeinoina käytettiin länsimaalaisten
turistien hyväuskoisuuden lisäksi eläinten verta ja sisälmyksiä.

Peltokallion mukaan myös Suonenjoen Kärkkäälän kylältä kotoisin olevalta
tohtori Valto Räsäseltä leikattiin niin ikään jotain. Kirjoittajan mukaan
”tosin arvon tohtori ei tiennyt leikkauksen alussa, mitä häneltä
ryhdyttiin leikkaamaan eikä leikkauksen päätyttyä, mikä elin häneltä oli
poistettu.”

Jos suomen kielessä on sana sarkasmi, niin ilmeisesti Pekka Peltokallion
asenne tapahtuneeseen on sarkastinen. Mutta kuitenkin Kärkkäälän poikakin
on päässyt maamme johtavan urheilulääkärin muistelmien sivulle.
Urheilulääkäri oli tavallaan Valto-vainaakin, koska hän akupunktiolla
hoiti kuopiolaisia urheilijasuuruuksia, ainakin Elon jalkapalloilijoita ja
Riennon nyrkkeilijöitä.

Kommentit (0)

IGF 22.02.2010, 19:41

Tunnelma alkaa olla samanlainen kuin pikkupoikana vuoden -66 Budabestin
yleisurheilun EMkisoja seuratessani. Silloinkin kaikki epäonnistui.
Mieleeni on iäksi syöpynyt lehtikuva, jossa Mikko Ala-Leppilampi lepää
polvillaan nurmikolla keskeytettyään 10.000 metrin juoksun siinä
vaiheessa, kun koko muu porukka ohitti hänet kierroksella. Tilanne
muistutti kovasti viimeisintä pursuittihiihtoa. Mutta EM-kisojen jälkeen
maailman huonoin yleisurheilumaa tehosti valmennustaan ja oli kuusi vuotta
myöhemmin lähes maailman paras yu-maa.

Luin Peltokallion muistelmat ja kuvittelin, että sieltä olisi saattanut
löytyä tietoa uusista ihmeaineista, jotka ilmeisesti ovat tulleet
urheiluun. Vuosi sitten Kari-Pekka Kyrö kertoili niistä ollessaan
Kuopiossa arkkipiispan vieraana. Kyrön luennon jälkeen luulen ymmärtäväni,
miksi mies voi juosta huikean 100 metrin maailmanennätyksen, vaikka
kävelee viimeiset metrit.

Selityksenä on uusi ihmeaine IGF, joka ei näy testeissä. Se on insuliinin
kaltainen voimakkaasti ja laajasti elintoimintoja, lihasten ja veren
kasvua säätelevä lääke. Yksikköhinta on 5000 dollaria, joten dopingkaan ei
ole enää yksilehmäisten urheilijoiden touhua.

Luulin, että Peltokallion kirjasta olisi saattanut löytyä vastaus myös
siihen, käytettiinkö perivitiiniä ennen myös yleisurheilupuolella. Sehän
on selvää, että hiihdon suurkisoissa sen avulla pärjättiin vielä 70-luvun
alkuun asti. Joskus kysyin Könösen Salamolta, että tunnettiinko tämä
amfetamiinijohdannainen kestävyysjuoksussa sodan jälkeen, mutta hän ei
sellaista myöntänyt. Eräät maamme vanhat juoksuennätykset ovat kuitenkin
sellaisia, että pervitiini voisi ne selittää.

Kommentit (2)

Peltokallio 21.02.2010, 20:14

Suomalaisen urheilun nykytilasta huolestuneena luin tuossa lääkäri-kirurgi
Pekka Peltokallion muistelmat. Ajattelin, että sieltä löytyisi lääkkeet
kansamme urheilumaineen palauttamiseen. Siihen aikaan, kun Peltokallio
huolehti joukkueemme lääkintähuollosta, voitettiin esimerkiksi
kuulantyönnössä hallimestaruus tuloksella 22 metriä tasan; tänään riitti
viitisen metriä vähemmän. Ja ennen poikamme jaksoivat vallan mainiosti
hiihtää 30 kilometriä, nyt 3/4 osaa joukkueesta joutuu lopettamaan ennen
puolta matkaa.

Mutta ei löydy Peltokallion muisteluista vastausta ongelmaani. Sen sijaan
paljastuu, että kirjoittaja on äärimmäisen kiltti, leppoisa ja rehellinen
ihminen, kuten jo ulkoinen olemus viestittää, mutta ikämiehen muisti
näyttää valiettavasti pätkivän jo pahasti. Peltokallio on niin kiltti,
ettei hän löydä satojen kuvaamiensa ihmisten joukosta kuin yhden, jota hän
selvästikin inhoaa. Inhokki on entinen päätoimittaja ja urheilujohtaja
Martti Huhtamäki.

Muistelijana Peltokallio on myös häpeämättömän rehellinen. Hän kertoo
senkin, kun kerran USA:n San Diegon asemalla hän kärsi ihan hirvittävästä
ripulista. Vaikka Amerikka onkin rikas maa, niin San Diegon aseman
vessoissa ei ollut ovia, koska näin pyrittiin hillitsemään ruiskuhuumeiden
käyttöä ja niinpä maamme johtava urheilulääkäri joutui vähän väliä
istuksimaan pytyllä ihmisvilinän keskellä. Peltokallio kuitenkin uskoo,
ettei kukaan tuttu ollut ilmeisesti näkemässä; ainakaan kukaan ei tullut
juttelemaan.

Vaikka kypsemmällä iällä Peltokallio on itse lempeys, niin nuorena miehenä
Pohjanmaalla oli asia vähän toisin. Muistelmista voisikin päätellä, että
jos silloin kouluissa olisi ollut ammatinvalinnanohjausta, niin lääkärin
ammatin asemasta hänelle olisi varmaankin suositeltu ammattinyrkkeilijän
uraa.

Kerrankin, kun hän oli opiskelemassa Lapuan kristillisessä
kanasnopistossa, niin aamulla kouluun lähtiessään hän huomasi ikkunasta,
että kristillisen opiston asuntolan ulko-ovella oli joku häjy
odottelemassa vieraspaikkakuntalaista Peltokalliota halko kohotettuna.
Mutta Pekkapa yllätti halkomiehen; hän tulikin ulos ikkunasta ja onnistui
syöksymään takaapäin uhkaajansa kimppuun ja pääsi antamaan tälle
laillisuuskasvatusta. Mainittakoon, että Peltokallio oli jo koulussa
huomattavan iso ja roteva.

Kommentit (1)

Jernberg hermostui 20.02.2010, 20:15

Kalevi Hämäläis-kirjasta opin, että erilaisia ovat ruotsalaiset miehet.
V-58 Lahden MM-kisoissa Sixten Jernberg voitti 50 kilometriä. Häntä
juhlittiin kovasti. Hotellihuone oli pian täynnä onnittelukukkia ja
sähkösanomia.

Sitten muut ruotsalaishiihtäjät tulivat onnettomina valittamaan
voittajalle sitä, että tämä oli antanut eräälle lehdelle lausunnon, jonka
mukaan Ruotsilla oli kisoissa liian suuri joukkue ja että olisi riittänyt,
jos pelkästään Jernberg olisi valittu kisoihin.

Ehkäpä uutinen oli perätön, ainakin se sai maailmanmestarin menettämään
malttinsa. ”Olin raivosta punainen, tartuin lähimpään kukkamaljakkoon ja
paiskasin sen lattiaan. Saman tien meni toinen ja kolmas,” muisteli
Jernberg myöhemmin. Sitten hän lauhtui ja katui syvästi tekoaan. ”Häpesin,
jos asia ilmaistaan lievästi! Käytökseni oli ollut anteeksiantamatonta.
Nyyhkytin yrittäessäni kerätä kokoon kauniita, syyttömiä kukkia.”

Näin siis teki Ruotsin mies. Konttasi nyyhkien hotellihuoneensa lattialla
kukkia keräillen. Sen sijaan kun Suomen hiihtäjiä oli samoihin aikoihin
arvosteltu lehdessä, he eivät purkaneet kiukkuaan kukkasiin, vaan
vetelivät porukalla turpaan syylliseksi epäilemäänsä mäkihyppääjä Hemmo
Silvennoista.

Kommentit (0)

Välinekehittelyä 19.02.2010, 19:28

Enpä taida katsoa ensi yön naisten hiihtoa. Tulee vain paha mieli. Tiedän,
ettei Aino-Kaisa pärjää, sillä jo ennen kisoja Heinolan puolesta
viestitettiin, ettei Saarisella ole kunnon välineitä nykyisen kaltaisille
keleille. Näkihän sen jo Tour De Skiillä, kun yhdellä erikoiskokeella hän
jäi valovuosia itseään huonommille kilpahiihtäjättärille. Ja pari päivää
sitten sprintissä sai huomata, etteivät tytön sukset luista yhtään.

Nyt olisi tilaus Nokian insinööreille. Suomalaisille on kehitettävä
älysuksi, jossa on automaattinen tietokonepohjainen luistonedistämis- ja
lipsumisenestämisjärjestelmä. Tässä on pyhä isänmaallinen tehtävä
suomalaiskeksijöille; norjalaisia ei voiteta muuten kuin paremmalla
kalustolla .

Kyllä meillä osataan. Kuopiolaisinsinööri kehitteli jo 60-luvulla
lasikuitusuksen, mutta ei löytänyt rahoitusta tuotannolleen. Samalla
hetkellä, kun patentti vanheni, alkoivat Fischerin ja Kneisselin tehtaat
syytää maailmalle savolaismallista suksea, Kaikilla muilla ne jo olikin
Falunissa -74, vain suomalaiset lykkivät puukautisilla vehkeillä. Miedolla
olisi ollut Järvisen hienot grafiittipohjat, joilla hän olisikin
voittanut, mutta nekin paahdettiin voitelussa pilalle. Enpä muuten nähnyt
grafiittisuksea urheilumuseossa.

On meillä osattu ennenkin. Vaikka Savon rata valmistui jo 1890-luvulla ja
vaikka savolaista intelligentsijaa on sen jälkeen virrannut ehtymättömänä
vuona etelään, eivät maakunnasta viisaat olleet ainakaan vielä vuosisadan
alussa täysin loppuneet. Iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset
yrittivät voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat
olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki
nuoskalla kevyesti.

Kuopiolainen Oskari Räsänen jatkoi tuotekehittelyä. Ensiksi hän valmisti
messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät
kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan
lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen
loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25%
puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia
käytännön realiteettien maailmassa: alpakkasukset eivät kestäneet yhtään
neulasia tai muita roskia ladulla.

Kommentit (0)

Sinivalkoinen ääni 19.02.2010, 18:26

Ei naura koko urheileva maailma meille enää. Kansallinen kunniamme on
pelastettu. Piskuinen lökäpöksypoika toi meille hopeaa. Se on yllätys
minulle. Uskoin, että ainut mitali tulee olemaan naisleijonien pronssi.

Oletin, ettei suomalainen voi pärjätä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä
vaativissa lajeissa, koska suomalaiset ovat perirehellisiä ja urheilevat
puhtaasti toisin kuin ulkomaalaiset. Oletin myös, ettei arvostelulajeissa
suomalainen voi pärjätä, koska suomalaiset ovat perirehellisiä, eivätkä
suostu lahjomaan tuomareita toisin kuin ulkomaalaiset.

Katsoin juuri Pietun suorituksen ja varmasti se oli hyvä suoritus, vaikka
en ymmärrä, että mistä asiasta puolipiipussa kisataan. Enkä myöskään
ymmärtänyt, mistä asiasta selostajakaksikko kertoi. Terminologia oli
vierasta. Tuli ikävä Tiilikais-Pekan selostuksia, joissa hiihtäjät olivat
hevosenkengässä jo, pallopeleissä hyökkäykset kilpistyivät
puolustusmuureihin ja alastulot olivat varmoja mäkihypyssä.

Toisaalta ei se Pekkakaan ollut täydellinen. Olen kuullut, että v-62
yleisurheilun EM-kisoissa pääselostajan vireystila oli suhteellisen
heikko. Paavo Noponen matki myöhemmin esimiehensä sanankäyttöä
tummentuvalta Belgradin stadionilta seuraavasti:

”Mystillisellä kentällä kantoi Lindroos Suomen joukkueen lippua, jolla
poikkeuksellisesti oli siniset housut ja valkea paita….Mutta olipahan
yleisökin 10.000 markkaa, ei kun metriä. Nevalan heittämän keihään
kantamana tulee pitkä heitto.”

Kerrotaan myös, että kovasti isänmaallinen selostaja eläytyi samoissa
kisoissa suomalaisten hallitsemaan seiväskilpailuun niin paatoksella, että
tunnelmoi, miten ”vauhtiradan päässä seisoo nyt Suomen mies ja Suomen
miehen sinivalkoinen seiväs.”

Pekka itki usein elikkä yleensä silloin, kun suomalainen voitti tai
hävisi. Yritin juuri Ylen arkistosta löytää näytettä Tiilikaisen
nyyhkytyksestä, mutta eipä löytynyt. Sen sijaan löytyi vaikuttava todiste
selostajan kuolemaahalveksivasta rohkeudesta. Tässä näytteessä hän täysin
tyynesti kuvaa sitä, kuinka vihollishävittäjä yrittää konekivääreillä
vaientaa sinivalkoisen äänen lopullisesti; lienee harvinaislaatuinen
äänite maailman radiotoiminnan historissa, liekö sitä koskaa päästetty
eetteriin. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=833&a=256

Geenivirhe 17.02.2010, 18:04

Kovasti on Suomen kansa kateellista Ruotsin kansalle heidän
olympiamenestyksestään. Naapuri on saanut jo kaksi kultaa ja kohta tulee
yksi lisää. Mutta ei suomalaisten pidä tuntea kademieltä. Melkein samaa
porukkaa sitä ollaan. Ruotsin parhaat hiihtäjät Charlotte Kalla ja Marcus
Hellner ovat taustaltaan meänkielsiä heimoveljiä ja Kallan äiti taitaa
olla peräti kiuruveteläisiä.

Melkoinen on ollut tornionjokilaaksolaisten hiihtomenestys. Suomalaisista
Eero Mäntyranta, Pertti Teurajärvi, Sami Jauhojärvi ja perusrehellisenä
lapinmiehenä historiaan jäävä Jari Isometsä ovat länsipohjalaisia. Ruotsin
puolella on Kallan ja Hellnerin lisäksi ollut ainakin Erki Larsson, joka
voitti 18 km v-36. Silloin suomalaiset eivät syyttäneet
ruotsalaishiihtäjää dopingista vaan siitä, että tämä hiihti
uskonnollisessa hurmoksessa. Myöhemmin mies lopetti urheilemisen, koska
katsoi sen synniksi ja ryhtyi lestadiolaiseksi saarnaajaksi. Erik
Larssonin pojantytär Åsa Larsson saattaa tällä hetkellä olla tunnetuin
pohjoismaalainen kirjailija.

Torinonjokilaaksolaiset hiihtäjät eivät välttämättä tarvitse uskonnollista
hurmosta menestyäkseen. Ainakin Mäntyrannan ja Teurajärven menestyksen
taustalla on geenivirhe. Heidän hemoglobiiniarvonsa on huikea ihan
luonnostaan. Eerolla taisi parhaimmillaan olla yli 200. Pitäisi selvittää
onko kyseinen ominaisuus muutenkin yleistä noilla alueilla. Mäntyrannan
esi-isissä oli vallooniseppiä ja voi olla, että ominaisuus perityy sieltä.
Ainakin ulkonäkönsä puolesta Mäntyranta, Teurajärvi ja Kalla ovat
enemmänkin eksoottisia etelämaalaisia, eivätkä mitään
pallinaamasuomalaisia.

Ja jotta kademieli länsinaapureita kohtaan hellittäisi katsomme lopuksi
videopätkän ruotsalaisen jääkiekkoilun historiasta.
http://www.youtube.com/watch?v=KFQnIFN1pYo Tuokin tapahtuma synnytti
Suomessa hirmuisia selkäkeikkanauruja. Korostettakoon, että maalivahti
Tommy Salo on tietenkin taustaltaan meikäläisiä ja se ehkä selittää
tapahtuman. Tänä iltana meillä on vastassa samainen Valko-Venäjä ja
korostettakoon, että tulossa on hirveä peli, karmea peli, oikea pelien
peli.

Kommentit (0)

Yllätyksiä 17.02.2010, 08:52

Kyllä hiihtourheilu on yllätyksellistä. Olin varma, että viime yönä
paljastuu, että Suomi on maailman huonoin hiihtomaa. Mutta ei ole huonoin.
On vasta toiseksi huonoin. Huonoin on yllättäen Norja. Mahtoi Teemu
Kattilakoskelle olla yllätys, kun joutui pyytämään latua vielä
alkutalvesta maailman ylivoimaisesti parhaana pidetyltä hiihtäjältä Peter
Northugilta, joka oli kisan 42. Teemu taisi olla 28..

Ja yllätys oli se, että varmalta voittajalta jo näyttänyt Ruotsin poika
jäi mitalitta. Suomen miljoonassa kotitaloudessa naapurin miehen väsynyt
hoipertelu loppusuoralla synnytti spontaaneja tuuletuksia. Varsinkin kun
vielä toinen ruotsalainen hiihti Pekka Tiilikaisen hevosenkengässä
yllättäen harhaan ja menetti pelin.

Mutta yllätys tulee vielä olemaan, kun Viron pojat pääsevät ladulle
pertsatyylisessä kisassa. Kunnonajoitus on lähes eläkeikäisiltä
heimoveljiltä osunut niin paikalleen, että raajojen kohdilla näkyy
miehillä vain pelkkä harmaa vyyhti, kun he pistävät ison vaihteen päälle.

Ja lopuksi yllätän lukijani. En seuraa vain liikuntakulttuuria, vaan kyllä
musiikkikultturikin käy, varsinkin kun sitä esittää Pensselisedäksi
kutsuttu syyrialainen vokalisti, joka on yllättäen turneella tällä
hetkellä Suomessa ja laulaa yllättävän hyvää suomea.
http://www.youtube.com/watch?v=Lo_edXUlrT8
http://www.youtube.com/watch?v=oTE-u-U_eMk&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=RHMuWcJnyUo&feature=related

Kommentit (2)

Kisaveikkaus 15.02.2010, 19:39

Siniset silmät täysin ymmyrkäisinä ihmetteli Kaisa Näkäräinen, vahva
mitalisuosikki, kanssakilpailijattarien vauhtia ja nappiin mennyttä
kunnonajoitusta. Kaisa oli 59., vaikka oma hiihto sujui kuulemma oikein
hyvin. Kaisan mielessä selvästi liikkui jotain, kuten myös haastattelijan
mielessä ja kaikkien niiden mielessä, jotka asiasta jotain ymmärtävät,
mutta kukaan ei sano ääneen.

Ääneen asian taisi kuitenkin sanoa maailman rehellisimmät kasvot omistava
Kari-Pekka Kyrö TV:n Pressiklubi-ohjelmassa. Jos veritankkausta ja
kasvuhormonin käyttöä ei voi paljastaa, niin miksi ihmeessä näitä konsteja
ei käytetä. Isoista rahoista on kysymys.

Mitenkähän kauan ihmiset viitsivät olla kiinnostuneita huippu-urheilusta.
Muistan, kuinka yhteen aikaan Urheilukanavalta ei tullut juuri muuta kuin
voimamieskilpailuja, mutta nyt niiden suosio on hiipunut, kun jokunen
kilpailija on kuollut mömmöihin. Saas nähdä, miten kauan olympialaisista
jaksetaan olla innostuneita.

Toisaalta antiikin olympialaisia järjestettiin noin 600 vuoden ajan,
vaikka ei sekään touhu tainnut ihan nuhteetonta olla. Muistelen, että v-67
(kesä)kisojen keskeinen voittajahahmo oli keisari Nero, joka voitti
ainakin valjakkoajelun ja lyyransoiton. Tuomaripeliä epäiltiin vahvasti.

Itse veikkaan, että hyvässä lykyssä kohta alkavassa naisten hiihdossa
paras suomalainen on noin sijalla 10 ja miesten hiihdossa noin sijalla 20.
Voitosta kamppailevat Etelä- ja Keski-Euroopan pyöräilykansojen edustajat.
Ja pahaa pelkään, että Suomen ainut mitali tulee olemaan
naiskiekkoilijoiden pronssi.

Kommentit (3)

Asialliset hiihtojalkineet 14.02.2010, 18:29

Eikä Kalevi Hämäläisestä päästä vieläkään eroon. Ostin pari vuotta sitten
Kuopion rompetorilta mukamas Kassun kultamitalisukset. Ymmärsin kyllä,
että myyjän antamasta aitoustodistuksesta huolimatta niillä Järvisillä ei
hiihdetty vuoden 60-kisosissa, vaan paljon niiden jälkeen.

Mutta epäilemättä ne olivat joskus Hämäläisen hiihtimet. Jostain syystä ne
olivat päätyneet juvalaiselle pankinjohtajalle, häneltä savolaiselle
helppoheikille ja loppusäilytyspiste on sitten minun varastossani.
Luulenpa, että kultamitalitarinan liikkeelle laskija on ollut itse
suurhiihtäjä. Hänellä taisi viimeisinä vuosinaan olla elämänhallinnassaan
vähän ongelmia.

Köyhän ei kannata seisottaa kalustoa käyttämättömänä. Tarkoituksenani oli
hiihtää 60-luvun puusuksilla pertsaa. Ongelmana on se, ettei nykyään enää
löydy vanhan ajan siteisiin monoja. Mutta sitten sellaiset löytyivät
omasta vaatekaapista. Elikkä kuvan esittämät Ruotsin armeijan
hiihtojalkineet vuodelta -61 jälkeen ajan laskun alun. Hiihtomaihareille
tulee siis kohta 50 vuotta mittariin ja ne ovat yhä kuin uudet.

Ennen kengät kestivät isältä pojalle, nykyään hyvässä lykyssä vuoden.
Vaikkei nykyjalkineita käyttäisikään, niin niiden pohjat kuitenkin
murenevat hyllyssäkin. ”Joka ikkuista tekköö, se leipääsä vihhoo”
sanottiin ennen Savossa.

Ostin nuo kuvan ruotsalaiset kulutushyödykkeet muutama vuosi sitten maamme
toreja kiertelevästä liikkuvasta myymälästä neljällä eurolla. Eivät olleet
hinnankiroissa. Samanmaalainen kumitritsa maksoi euron enemmän, sekin
länsinaapurimme armeijan ylijäämää, niin hullulta kuin se kuullostaakin.
Vaikuttaa siltä, että sotilastekninen kehitys on kulkenut kumitritsojen
ohi.

Kommentit (0)

Konna vai sankari? 13.02.2010, 18:41

Luinpa tuossa Otto Kumeniuksen muistelmateoksen nimeltään Vastavakooja.
Vastavakooja Kumenius omisti ilmeisesti sen verran vilkkaan
mielikuvituksen, että epäilen paikoitellen toden ja tarun sekoittuvan
hänen muisteluissaan. Sikäli kirja on ajankohtainen, että se sivuaa
olympiavoittaja Gunnar Höckertiä, jonka kuolemasta tuli toissa päivänä
kuluneeksi 70 vuotta. Höckert kaatui Summassa, jossa hän tuhosi ennen
kuolemansa neljä panssarivaunua.

Gunnar Höckert oli sikäli erikoinen kestävyysjuoksija, että hän oli
lähtöisin yläluokkaisesta perheestä. Isä Viking Höckert oli Suomen Norjan
konsuli. Kumelius kertoo kirjassaan, kuinka hän sodan aikana joutui
selvittämään suurta valuutan salakuljetusjuttua. Sen päätekijäksi
paljastui konsuli Höckert. Ilmeisesti ainakin osa toiminnasta palveli
Norjan vastarintaliikkeen rahoitusta ja tästäpä seuraa kysymys siitä,
oliko virkarikokseen syyllistynyt konsuli konna vai sankari. Lisätietoa
asiasta ei näytä ainakaan netistä löytyvän. Täytyisi ilmeisesti joskus
tutustua tapauksen oikeudenkäyntipöytäkirjoihin.

Ehkäpä Viking Höckert oli salakuljettaja Algot Niskan sukulaissielu.
Muuten Niskakin omasi urheilutaustan; hän pelasi hyökkääjänä samassa
Tukholman olympiakisojen jalkapallojoukkueessa, jossa Erik Frenckel toimi
puolustustehtävissä. Niska salakuljetti sodan alla 150 Saksan juutalaista
turvaan ja sai ansioistaan sodan jälkeen muistopalmun Jerusalemiin. On
puhuttu, että hän olisi saanut peräti muistolaatan, mutta sen
edellytyksenä olisi ollut juutalaisten auttaminen ilman palkkiota. Niska
peri palveluistaan kohtuullisen korvauksen.

Pirtumies Algot Niskaa ei tule sekoittaa huumekauppias Algot Niskaan. Pari
vuotta sitten nimittäin tuomittiin Algot Niska-niminen huumerikollinen
pitkään vankeusrangaistukseen. Muistelen, että tämä mies taisi aiemmin
omata hyvin tyypillisen savolaisen sukunimen ”Hartikainen”. Aika härski
temppu salakuljettajalta muuttaa nimi Algot Niskaksi. Saattaa herättää
tullimiesten keskuudessa uteliaisuutta.

Kommentit (0)

Uutisankkoja 12.02.2010, 18:30

Ihmeellinen on netti. Päätin tuossa tarkastaa, miten kävi myöhemmin
elämässä Savo-lehden tomittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka oli jonkinlainen
päähämmentäjä Silvennois-sopassa, josta kerroin pari iltaa sitten.
Kuuranhalla selvisi siitä tapauksesta vähäisillä vammoilla, mutta
myöhemmin hän törmäsi vastoinkäymisiin.

Nimittäin 1963 uutisoi Savo-lehti kissankokoisin otsikoin, että
amerikkalainen kenraali oli käynyt tutustumassa Rissalassa MIG-21
hävittäjiin, joita suomalaiset olivat juuri hankkineet ilmeisesti
ensimmäisenä Länsimaana. Lehden juttu saattoi olla tällä kertaa aivan
totta, mutta Kekkonen oli luvannut venäläisille, ettei silloisia
huippumoderneja sotakoneita esitellä ainakaan amerikkalaisille
kenraaleille ja niinpä toimittaja Kuurahalla sai poistua jo samana päivänä
Kuopion alueelta.

Itsekin muistan MIG-koneiden tulon. Niitä tuoneet venäläislentäjät
jylistivät näyttävästi myös Kärkkäälän yllä ja meteli oli hirmuinen.
Koneita oli kahdeksan. Samoihin aikoihin koettiin Kuopion lähellä
Kurkimäessä tuntuva maanjäristys, jonka tietenkin uskottiin liittyvän
jotenkin koneiden ylilentoon.

Lisätietoja Kuuranhallan MIG-jutusta löytää tästä Aamulehden artikkelista,
jossa kerrotaan Suomen lehdistön historian parhaista uutisankoista.
http://www.aamulehti.fi/teema/paakirjoitukset/157933.shtml Ykkönen
uutisankkojen joukossa on tietenkin Silvo Sokka juttu – sekin muuten
Savo-lehden ensiksi uutisoima. Kakkonen lienee Savo-lehden MIG-tapaus ja
luulenpa, että pronssilla on Silvennois-juttu, joka sekin oli yllätys
yllätys Savo-lehdessä. Ennen sanottiin, että kun savolainen on äänessä,
niin vastuu jää kuulijalle.

Kommentit (0)

Kylmää likööriä 11.02.2010, 19:49

Olin tässä pikkuhiljaa virittäytymässä reippaaseen olympiatunnelmaan,
mutta luovunpa tästä tunnetilasta. Teksti-TV:n sivuilla loistaa
virtsanvärisin tulikirjaimin, että 30 olympiaurheilijaa epäillään
dopingista. Taidan korkeintaan seurata curlingpelejä Teksti-TV:ltä.
Curling on hieno herrasmiesten laji. Siinä ei dopata eikä myöskään rynnätä
pelintuoksinassa lähimmäisten kimppuun heitä nyrkein ja pelivälinein
hakaten kuten toisessa suositussa jääpelissä.

Doping-uutinen ei ole uusi ja yllättävä. Osasinkin epäillä eräiden maiden
hiihtäjiä; tosin en tietenkään norjalaisia. He eivät kärähdä koskaan.
Itäsaksalaisistakin jäi kiinni ainoastaan kiekonheittäjä Evelin Jahl. Hän
oli kova vastus Markku Tuokolle. Heitot olivat suurin piirtein yhtä
pitkiä. Voimatasokin oli sama.Tuokko punnersi penkistä 190 kiloa ja Evelin
180. Tosin jälkimäinen kilpaili naistensarjassa.

Kalevi Hämäläis-kirjassa ei puhuta ainakaan suoraan piristeistä. Tosin
hieman mietityttää Länsi-Savo-lehden toimittajan kertomus Innsbruckin 50
kilometrin kisasta. Hämäläinen johti jo selvästi, mutta 35 kilometrin
kohdalla virkistäytymispisteellä ei ollutkaan ”kuumaa” likööriä vaan juoma
olikin kylmää. Kassu romahti sen jälkeen täysin.

Arto Tiainen on tunnustanut, ettei hän hiihtänyt yhtään 50 km:n kisaa
ilman pervitiniä. Tosin miehen muisti taitaa pettää. Vuoden -66
MM-hiihdoissa hän väsähti johtoasemassa viimeisellä kympillä ja itki Savon
Sanomien mukaan maalissa, koska ”kuumaa” juomaa ei ollut annettu 40 km:n
kohdalla. Häpesin miehisen miehen itkua. Onneksi neljä vuotta myöhemmin
Tatralla oli ilmeisesti ”kuumaa” juomaa saatavilla neljänkympin
virkistäytymisasemalla, koska Susi-Kalle jätti Vedeninin siinä vaiheessa
kuin seisomaan.

Kommentit (0)

Kirjoittelua 10.02.2010, 20:30

Tänään opin sen, että kirjoittelussa tulee olla varovainen. Uusi tieto ei
ole kenellekään, joka urheiluhistoriasta jotain tietää, että kuopiolainen
mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen mukiloitiin perusteellisesti Cortinan
kisoissa hänen lehtikirjoituksensa vuoksi. Mutta minulle oli uusi asia
se, että Silvennoisen nimissä julkaistu teksti oli hyvä, hauska ja
mielestäni kenenkään ei olisi pitänyt siitä loukkaantua. Silvennoisen
hengentuote on luettavissa Kalevi Hämäläis-kirjasta.

Jutussä uskallettiin väittää, että maamme huippuhiihtäjät ovat ennen
kilpailuja melkoisia hermokimppuja. Niinpä murtsikkamiehemme antoivat
perusteellisesti asennekasvatusta kynämiehelle. Ilmeisesti tarkoituksena
oli saada Hemmo uskomaan, etteivät hiihtäjämme ole hermokimppuja.
Esilyöjänä toimi savolaisella lupsakkuudella kuopiolainen poliisi Veini
Kontinen, jolla oli toimintaan parhaat edellytykset, koska hän oli
ammatiltaan poliisi. Lyöntitalkoot pidettiin mäkikilpailua edeltävänä
iltana ja niinpä pahoinpidelty Silvennoinen, joka piti itseään lähes
voittajasuosikkina, jäi kymmenenneksi.

Eikä kuopiolaisten jäsentenvälinen turpiinvetokilpailu vielä ollut
loppuunkäsitelty. Silvennnoinen oli toimittanut juttunsa kisapaikalta
puhelimitse Savo-lehden toimittaja Hemmo Kuuranhallalle, joka ei
ilmeisesti päästänyt artikkeleita lehteen täysin alkuperäisessä ja
väärentämättömässä muodossa, koska kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen
ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa tuossa ihan lähellä
Tulliportinkadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti
kättelyssä turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava
asiasta kertova muistolaatta.

Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo se, että
Hiihtoliitto määräsi vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan
käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu,
mutta ei sentään heitä tiettävästi palkittukaan.

Joskus 1900-luvun alussa, jolloin edellisen kerran hiihdossa kokeiltiin
älyttömiä yhteislähtöjä, tapahtui niin, ettei etumaisena hiihtänyt
suostunut antamaan sovinnolla latua perässähiihtäjälle. Tällöin
perässähiihtäjä tönäisi kärkimiehen nurin, otti tältä sauvan ja antoi
kyseisellä astalolla laillisuuskasvatusta lumessa makaavalle. Kilpailun
tuomaristo puuttui asiaan siten, että se antoi lyöjälle maalissa
lisäpalkinnon esimerkillisestä toiminnasta.

Kommentit (1)

Luonnevikaisuudesta 09.02.2010, 20:24

Hesarin kuukausiliitteessä kerrottiin autismi-nimisestä
luonnevikaisuudesta. Vaivan ilmenemismuotoina on mm., ettei potilas
selviydy arjenaskareista ja että mielenkiinto kohdistuu kummallisiin
asioihin. Tuntuu jotenkin pelottavan tutulta.

Itse olen viime päivinä pääasiallisesti pohtinut seuraavia
yhteiskunnallisia ongelmia:

1. Miksi Ilkka Kanerva ei huolinut Ringa Ropoa Soulin kisoihin?

2. Mitä tapahtui Tartran 50 km:n hiihdon 40 km:n virkistäytymisasemalla?
Sitä ennen Vedenin johti Oikaraista minuutilla ja pian
virkistäytymistapahtuman jälkeen tilanne oli tasan päinvastainen.

3. Miksi Holmenkollenin vuoden 1967 15 kilometrin loppuvaiheissa sijoilta
yms. Anatoli Agentjev nousi yllätysvoittoon? Oikaisiko mies? Muuta
selitystä en keksi ja oikaisu on mielestäni dopingiin verrattava asia.

4. Ja suurin mysteeri on, että miksi Kalevi Hämäläistä ei valittu Grenobleen.

Luulen löytäväni viimeiseen kysymykseen vastauksen, sillä käsissäni on
äskettäin ilmestynyt Lauri Järvisen kirja ”Kalevi Hämäläinen – numero 1”.
Sen alkulehdellä jo kerrotaan, etteivät huhut Kalevin luonnevikaisuudesta
selitä syrjintää. Todellisen syrjinnän syy jää tässä vaiheessa vielä
nähtäväksi.

Itse olen kuulustellut todistajaa, jonka mukaan, kun Porrassalmen
kilpailujen jälkeen kerrottiin Suomen valittu edustusjoukkue eikä Kassun
nimeä mainittu, poistui mies palkintojenjakajaisista, mutta ovella hän
kääntyi ja huusi kuuluvasti ”Vennamo voittoon”. Oliko valinnoissa kyse
pelinpolitiikasta, jota termiä vennamolaiset asiasta käyttivät.

Pontikankeitto ei ainakaan ollut ratkaisun taustalla, koska se oli eräs
toinen Suur-Savon suurhiihtäjä, joka niihin aikoihin kärähti
pontikankeitosta ja sai Hiihtoliitolta armotta neljän kuukauden
kilpailukiellon.

Kommentit (1)

Urheilujalkineet 08.02.2010, 19:43

Valmennusoppaan innoittamana suunnittelen paluuta kilparadoille. Olen
hankkinut jo urheilujalkineetkin, jotka lotisten tulen vetelemään kovia
interval-harjoitteita, joiden avulla Olavit juoksivat ME:nsä. Ostin
saappaat 17 €:lla samasta postimyyntiliikkeestä, josta muinoin hankin myös
DDR:n kelta-puna-ruskean veryttelypuvun, joka on aitoa puhdasta
plastikkia. Jalkineet ovat luotettavaa saksalaista laatua ja malli on
testattu ainakin kahdessa maailmansodassa. Saappaita on siinä maassa aina
osattu arvostaa ja tehdä.

Sain idean juoksujalkineista, kun luin Emil Zatopekin elämästä kertovan
Jean Echenozin kirjan Pitkä juoksu. Siitä ilmenee, että Satu-Pekalla oli
välillä tapana juosta kovavauhtisia lenkkejä saappaat jalassa. Minulle on
kerrottu, että suonenjokelainen suurjuoksija Salamo Könönenkin harrasti
samankaltaisia valmennusmenetelmiä. Jonkun pitäjänmestaruuden hän kuulemma
voitti juoksemalla hiihtomonot jalassa; ilmeisesti antaakseen muille
jonkinlaisen mahdollisuuden.

Zatopek-kirjan on suomentanut Erkki Jukarainen, Suonenjoen poikia hänkin.
Muistelen, että Eki ei ollut kouluaikaan mikään urheilijanuorukainen.
Taisi kestävyysjuoksun sijasta olla enemmänkin suuntaunut sen ajan
nuorison kovaäänisen ns. rock´n roll-musiikin suuntaan. Erkin isä oli
muistaakseni kaivamassa lähes 50 vuotta sitten Tollanpuroa. Musiikkimiehiä
hänkin, oli kuulemma laulellut puroa lapioidessaan, että ”meidän on
uudestaan luotava maa.”

Kommentit (0)

Juoksemisen salaisuudet 07.02.2010, 18:36

Yritin vuosia sitten löytää entiselle työkaverilleni häälahjaksi
tunnettua kirjaa ”Onnistunut avioliitto, osa 2”, mutta en sitä löytänyt.
Piti ostaa Jari Isometsän muistelmat. Työkaveri oli käyttänyt hääyönsä sen
lukemiseen. Itse sain työkavereilta lahjaksi Leevi Seppäsen Valmentajan
päiväkirjan. Kyllä hääyön voisi turhemminkin käyttää, kuin Valmentajan
päiväkirjan lukemiseen.

Erityisesti yritin lukea rivien välejä. Onhan se nykynäkökulmasta
käsittämätön asia, että 30 vuotta sitten maailman lupaavimmat
kestävyysjuoksijat olivat Seppäsen valmentamat kaksi itäsavolaista. Ja
kolmas sudeetti-itäsavolainen, jota Seppänen ei tosin valmentanut, oli
Saaren Tarnalan Jorma Härkönen, joka juoksi EM-pronssia, vaikka kertomansa
mukaan treenasi noin viisi kilometriä päivässä, eli vähemmän kuin
keskiverto hölkkääjä.

Ei selvinnyt Seppäsen oppaasta juoksemisen salaisuudet. Se kuitenkin
selviää, että hormonit valmentaja tuomitsi. Se on hyvä se. Päivän
Mullikassa entinen 100 metrin SE-mies Ville Vakkuri vakuuttaa, että ne,
jotka väittävät pärjäävänsä voimaa, nopeutta tai kestävyyttä vaativissa
lajeissa ilman dopingia, valehtelevat. Hiihtäjä Jari Räsänen kertoo
samassa lehdessä, että STT:n uutinen, jonka mukaan hän olisi hankkinut
Ruotsista kiellettyjä aineita, on epätosi. Räsänen ei ole siis koskaan
hankkinut dopingaineita Ruotsista.

Muuten samassa lehdessä oli juttu myös Murheen rististä eli Lemetin
taistelun muistomerkistä. Siellä savolaisrykmentti löi talvisodassa
lihoiksi tuhansia venäläisiä. Itse kävin viime kesänä tällä murheellisella
paikalla. Tämän päivän Savon Sanomat tiesi kertoa, että yksi
joukkohaudassa lepäävistä on panssarimies Tereskov. Hänen tyttärestään
Valentina Tereskovasta tuli vuonna 1963 maailman ensimmäinen avaruudessa
käynyt nainen.

Sekasikiöitä 06.02.2010, 20:03

Kävinpä katsomassa puhdashenkisen elokuvan nimeltään Havukka-ahon
ajattelija. Vaikka filmi on pyörinyt täällä jo kaksi viikkoa, niin vasta
kolmannella yrittämällä mahduin sisälle. Ilmeisesti Viänäsen Kari lyö nyt
rahoiksi ja se on hyvä se.

Pylkkäsen Konsta pääsi elokuvassa tieteen historiaan ampumalla maailman
ensimmäiset pyymetsot. Lehdestä luin juuri, että jostain maamme
järvestä on pyydetty ilmeisesti ensimmäiset ahvenkuhat. Tulipa mieleeni,
että jonkun luontotutkijan pitäisi selvittää, mitä särkikalojen
sekasikiöitä lymyää Petäisenjoessa. Itse ihmettelin viime kesänä
keltasilmäisä särkiä Lisäksi pahaisessa ojassa on myös oikeita särkiä,
säynäviä, lahnoja ja parkkeja. Mutta epäilen, että lajit ovat saattaneet
risteytyä myös kummallisiksi sekasikiöiksi.

Askolan Olli kertoi, että ne keltasilmäsärjet olisivat seipejä, niin oli
Pitäjänlehdessä lukenut. Olisivatko tulleet kalaistutusten mukana
Virmaaseen ja nousseet sieltä Petäiseen. Melkoinen saavutus viattomilta
luontokappaleilta, sillä 10 kilometriä pitkässä vähävetisessä purossa on
muutama mielestäni läpipääsemätön paikka.

Kommentit (0)

Kakkukoriste 05.02.2010, 21:25

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kommentit (1)

Sormus 04.02.2010, 19:51

Osittain eilisen historiallisen pommitusmuiston seurauksena otin tänään
päivällä hyötykäyttöön ns. ilmapuolustussormuksen. Sellaisia markkinoitiin
kansalle välirauhan aikaan. Valtiovallalla oli tarkoitus saada ihmiset
vaihtamaan kultasormuksensa rautasormuksiin ja lahjoituskullalla oli
tarkoitus hankkia lentokoneita armeijalle. Rautasormuksia jäi jäljelle
pieni erä. Suomen pankki myi ne pari vuotta sitten loppuun eikä ollenkaan
pienellä rahalla. Rahat käytettiin sotaveteraanien hyväksi. Se on hyvä se.

Itse sain ostettua yhdet viimeisistä. Sormuksia oli kahta mallia; ruusu-
tai hakaristikuvioisia. Itse sain ruusukemalliset. Se on hyvä se. Eiväthän
nämä hampaat hyvät ole, mutta ovathan nämä kuitenkin omat. Hakaristisormus
saattaisi synnyttää nykyään kiusallisia väärinkäsityksiä, vaikakkin Suomen
ilmavoimien hakaristi on pikkuisen erilainen kuin natsien symbooli.

Historiantutkijat ovat paljastaneet, ettei sormuskullalla ostettu yhtään
hävittäjää. Kultaharkot sijoitettiin Sveitsin pankkiin mahdollisen
maanpakolaishallituksen pesämunaksi. Se on hyvä se. Tosin tarinan mukaan
kaikki harkot eivät päätyneet Sveitsiin, vaan osa jäi tänne Kuopioon.
Täkäläinen kultaseppä otti huolehtiakseen sormusten sulattamisen ja
puhutaan, että eräs keskustan kivitalo on sormuskullalla rakennettu. Siinä
olisi selkeä pronssisen muistolaatan aihe.

Kommentit (3)

Aikojen takaa 03.02.2010, 18:45

Päivälleen 70 vuotta sitten eli 3.2.1940 ilmestyi Kuopion ylle 26
vihollisen pommikonetta. Ne pudottivat kaupunkiin kaikkiaan 138 pommia
tuhoisin seurauksin, vaikkakin noin puolet pommeista putosi Kallaveden
jäälle.

En ole onnistunut löytämään tarkkoja tietoja uhreista, mutta kuolleita oli
noin 30. Heistä suunnilleen puolet menehtyi Snellmaninpuiston
sirpalesuojassa, joka sai täysosuman. Puhutaan, että suojaan saattoi osua
usempikin pommi. Jostakin luin, että kuuluisan everstiluutnantti Nikke
Pärmin tytär pelastui, koska paineaalto heitti hänet suojan ovesta ulos.

Pommituksen jälkeen Kuopion kaupunginvaltuuston kokouksessa keskusteltiin
omien hävittäjäkoneiden ostamisesta kaupungin rahoilla. Mutta
puheenasteelle asia jäi kuten moni muukin savolainen hanke. Tosin Antti
Tuurin Talvisota-kirjassa kerrotaan, että myös pohjalaiset rintamamiehet
suunnittelivat hankkivansa oman hävittäjäkoneen, jota olisi saanut käyttää
vain maakunnan omien miesten suojelemiseksi, mutta ei siitäkään sen
valmiimpaa tullut.

Tuomiokirkon vieressä Kauppakadulla on säilytetty helmikuun 3. päivän
pommituksen muisto. Eräässä lyhtypylväässä on sirpaleen repimä reikä.
Pylvääseen on kiinnitetty asiasta kertova pieni ja huomaamaton
muistolaatta.

Kommentit (0)

Denis Johansson, boheemi 02.02.2010, 20:20

Yhtenä syyllisenä Olavi Salsolan urheilu-uran varhaiseen loppumiseen
pidetään Denis Johanssonia, jonka seurassa Salsola alkoi viihtyä.
Johanssonia pidetään suomalaisen yleisurheilun boheemina ja jos
meikäläistä urheilijaa kutsutaan boheemiksi, hänen täytyy olla lievästi
sanottuna erikoinen, ellei vähää vaille seinähullu.

Suomen tunnetuimman urheilukaskun mukaan katsomosta huudettiin
verryttelevälle maileri Johanssonille, että ”mitäs merkkiä sä poltat” ja
juoksijan salaman nopea vastakysymys oli, että ”mitäs matkaa sä juokset”.
Elämäntavoistaan huolimatta mies oli aikoinaan lajissaan yksi maailman
parhaista.

Urheilu-uransa jälkeen kiertelevää elämää viettävä Johansson ilmeisesti
asui Ruotsissakin. Eräs opiskeluaikainen kämppäkaverini oli siellä
kesätöissä ja joutui jonkun asevelvollisuusjutun vuoksi olemaan yhteydessä
sikäläiseen Suomi-seuraan, jonka palveluksessa entinen juoksija oli.
Kämppäkaverini kertoman mukaan mies teki hyvin sotaisan vaikutuksen.
Johansson oli innokkaasti kertoilut kokemuksistaan Vietnamin sodasta. Hän
oli ollut siellä jonkun lehden sotakirjeenvaihtajana.

Alan asiantuntijana hän pystyi kuulemma arvioimaan, että tavallinen
suomalainen korpisoturi vastaa 3-4 amerikkalaista vihreää barettia ja noin
kymmentä harhaviettistä ruotsalaista. Sotaisuudestaan huolimatta itse
Denis Johanssonilla oli myöhemmin ongelmia henkilökohtaisen aseensa
käsittelyssä. Eräissä illanistujaisissa hän oli esitellyt haulikkoaan
siihen malliin, että vahingonlaukauksen seurauksena hän menetti toisen
kätensä.

Eläkevuosinaan Johansson alkoi tehdä väitöskirjaa urheilupolitiikasta.
Muistelen lukeneeni Etelä-Suomen Sanomista, että väitöskirja oli jo valmis
silloin, kun entinen urheilijasankari löydettiin kuolleena
kirjoituspöytänsä äärestä.

Kommentit (0)

Salsolan piikkarit 01.02.2010, 20:05

Luulenpa, että Olaveista lahjakkain oli Salsola. Hän voitti sen kuuluisan
ME-juoksun, vaikka treenasi Olavi-triosta selvästi vähiten. Hän oli
herkkä ja älykäs taiteilijaluonne, joka ei koskaan toipunut siitä, että
hänen maailmanennätyksensä lyötiin jo seuraavana päivänä.

Salsola lopetti urheilu-uransa ihan liian aikaisin eli 26-vuotiaana ja
perusti pikkuveljensä kanssa jalkinetehtaan, jossa valmistettiin myös
Hirvi-merkkisiä piikkareita. Sellaisethan minäkin ostin 11-vuotiaana
Laineen kenkäkaupasta Euroopan hulluna vuonna 1968. Ne maksoivat 38
markkaa eli nykyrahassa reilut kuusi euroa.

Juoksin Hirvet jalassa elokuussa -68 Olympiastadionilla
Suomi-Tsekkoslovakkia-Viro-maaottelussa alle 12-vuotiaiden 1000 metrillä
suhteellisen vaatimattomalla menestyksellä. Juoksu oli vain täytelaji.
Olin noin 20. ajalla 3.27,4. Kovin hyvin ei siis mennyt, mutta kuitenkin
paremmin kuin Antti Kalliomäellä, joka taisi jäädä seipäässä vallan ilman
tulosta.

Lehdestä luin jälkeenpäin, että Kalliomäen jalka oli murtunut
epäonnistuneessa hypyssä niin pahasti, että mies ei koskaan enää
hyppäisi. Luuntynkä oli vain törröttänyt nahan läpi. Pitäisi joskus
tarkastaa, muistanko Kalliomäen tapauksen ihan oikein, vai olenko
myöhemmin mielessäni dramatisoinut asioita. Mutta siitä olen ihan varma,
että pari päivää Suomi-Tsekkoslovakkia-Viro ottelun jälkeen yksi
osanottajamaista miehitettiin.

Kommentit (1)

Erilainen maailma 31.01.2010, 19:51

Muistanpa kuinka nyrkkeilijä Robert Helenius muutama vuosi sitten oli
kilpailumatkalla Heinolassa. Ennen ottelun alkua tämä 199,5 cm pitkä
porvoolaisnuorukainen halasi saman mittaista isäänsä arviolta parisen
minuuttia. Eilen sama Roope pahoinpiteli entisen raskaansarjan
maailmanmestrin ihan toestaetoseksi mennen tullen Saksan kehässä. Ottelun
jälkeen hän vakuutti TV:n ruotsinkielisellä kanavalla neljällä kielellä
rakastavansa meitä kaikkia ja varsinkin äitiään.

Olen joskus vakavassani miettinyt sitä, että on olemassa kaksi täysin
erilaista maailmaa eli naisten ja miesten maailmat ja olen ihmetellyt
sitä, että naiset ja miehet, vaikka ovatkin kaksi täysin eri lajia,
näköjään pystyvät saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä. Nyt pitäisi
tutkia, että miten on ruotsin- ja suomenkielisten laita. Risteytyvätkö
niiden yksilöt, vaikka vaikuttavat olevan täysin eri lajeja.

Enpä muista, että joku Seppo Räty, vaikka hänkin urheili Saksan maalla,
olisi kilpailun jälkeen vakuuttanut neljällä kielellä rakstavansa meitä
kaikkia. Muistelen, että Seppo ainakin kerran leveällä pohjois-karjalan
murteella vakuutti Saksan olevan paska maa.

Kommentit (0)

Olavi Vuorisalo – teräsmies 30.01.2010, 19:55

Olaveista Vuorisalo oli se, joka ei juossut maailmanennätystä. Kun kaimat
pistelivät 3.40,2, niin Vuorisalo viipyi kymmenyksen kauemmin. Mutta
muuten Vuorisalo oli ja on edelleenkin rautaa.

Olavit-kirjassa kerrotaan, että hän huippukunnossa ollessaan veti 69
leukaa. Se on juoksijalle hirmuinen tulo; saattaa olla Suomen ennätyskin.
Ennen ainakin kerrottiin, että SE olisi Pertti Ukkolan 57 toistoa.

Ja kun Vuorisalo pääsi palokunnasta eläkkeelle, juoksi hän sen kunniaksi
Cooperissa 3856 metriä, joka on häikäisevä saavutus 55-vuotiaalle. Joskus
epäilin superraskaansarjan Paavo Lipposen ikämiehenä tömistelemää 3000
metrin tulosta, mutta olen nyt valmis tarkistamaan kantaani.

Tuosta Vuorisalon leuanvetotuloksesta sen verran, että epäilen
suoritustyylin puhtautta. Ovatkohan kädet ojentuneet suoriksi, onko
ala-asennossa tapahtunut vaadittava pysäytys ja onkohan suoritusta
helpotettu kielletyllä apunytkäytyksellä?

Muuten alla olevasta linkista löytyy Ylen Areenan ohjelmia sokeasta
hierojasta Johan Vennisestä. Sarjan viimeisessä osassa Vennisen
testamentissa kerrotaan, että vaari-ikäinen hieroja veti leukaa 50 kertaa.
Tosin suoritus tapahtui ehkä sääntöjen vastaisesti, koska hän veteli
leukansa yhdellä kädellä ja välillä ainoastaan yhdellä sormella tangosta
roikkuen.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=4&ag=28&t=485&a=03529

Kommentit (0)

Tankki-Salonen 29.01.2010, 21:52

Vallan sielu virkistyy, kun lukee hyvän urheilukirjan. Matti Hannuksen
huppumailereista Olavi Salosesta, Olavi Salsolasta ja Olavi Vuorisalosta
kertova Olaveihin Suomi luotti, on kaltaiselleni urheiluhullulle elämys.
Suosittelen lämpimästi kaikille.

Olavi Salonen on mielestäni Olaveista suurin. Hän on tehnyt yhden
urheiluhistoriamme uljaimmista sankariteoista. Nimittäin syyskuussa 1960
käytiin Ranska-Suomi-yleisurheilumaaottelu. Maaottelut olivat siihen
aikaan ainakin suomalaisille suurtapauksia.

Ranska-ottelu oli tiukka. Piti turvautua taktikointiin. Sellaisen asian
hallitsi seiväsvalmentaja Valto Olenius, joka 20 vuotta myöhemmin hukkui
Heinolan vesiin. Niinpä paremminkin 800 metrin juoksijana tunnettu Salonen
määrättiin 10.000 metrille, jossa vastassa oli mm. edellisten
olympialaisten maratonin voittaja Alan Mimoun.

Mimoun vetikin hyvää vauhtia lähes koko matkan. Loppusuoralla Salonen
kuitenkin vähän nykäisi ja jätti häntä 20 metriä. Siihen aikaan Tankkia
oli vaikea voittaa edes 800 metrin kirissä. Loppuaika 30.25 on
uskomattoman hyvä puolimailerille. Varsinkin jos tietää, että Olavi oli
173 senttiä pitkä ja painoi 73 kiloa. Hän oli pikemminkin painijan tai
painonnostajan näköinen. Toiset Olavit olivat sentään ihan perinteistä
salskeaa mailerityyppiä.

Salonen oli ruumiinrakenteeltaan paljon Voitto Hellstenin kaltainen, mutta
Vode hallitsikin juoksuja vain 100 – 800 metriin. Mutta luulenpa, että jos
Hellsten olisi määrätty Ranskaottelun kympille, niin kaksoisvoitto olisi
ollut selviö. Nimittäin molemmilla jässiköillä oli ihan hirveä sisu.

Kommentit (0)

Kurjet lentävät 28.01.2010, 20:04

Ihmeellinen on internet. Sieltä löytyy esimerkiksi tämä Kurjet
lentävät-niminen neuvostoliittolainen
elokuva http://translate.google.fi/translate?hl=fi&langpair=en|fi&u=http://www.youtube.com/watch%3Fv%3DEXtRCLL5JnA 12
osaan pätkittynä. Jos jollakulla ei ole parempaakaan tekemistä, niin voi
katsoa. Aikansa voi käyttää huonomminkin. Filmi on kuvattu ns. Hrutshevin
suojasään aikaan ja se vaikuttaa myönteisesti lopputulokseen. Tämä on
vähän erilainen neuvostofilmi.

Kurjet lentävät liittyy joku ilta sitten suosikkivokalistinen Veera
Teleniuksen esille nostamaan murheelliseen aiheeseen. Naispääosassa on
viehättävä Tatjana Samoilova. Hän on mielestäni hirvittävän kaunis. Meillä
oli joskus jopa Tatjana Samoilova-aiheinen elokuvajuliste jollakin
seinällä jossakin.

Muuten kurki on mielenkiintoisempi lintu kuin joutsen. Kurjessa on
jotenkin enemmän särmää. Joutsen on vähän turhan sovinnainen.

Kommentit (1)

Kuningas lähti 27.01.2010, 20:28

Huomasinpa lehdestä, että maamme tunnetuin ufotutkija ja -kirjailija
Tapani Kuningas on kuollut. Hän vakuutti 40 vuotta sitten kirjassaan Ufoja
Suomen taivaalla, että Itä-Häme on parapsygologisesti maamme
mielenkiintoisinta aluetta ja sen jälkeen, kun asuin seudulla 16 vuotta,
olin minäkin aivan samaa mieltä.

Heinolan maalaiskunnassahan esimerkiksi naispuolinen humanoidi erään ladon
nurkalla ahdisteli kahta pienviljelijä-metsuria siihen malliin, että uhrit
yrittivät tapauksen jälkeen päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Mutta
turhaan, sillä Heinolan raastuvanoikeus katsoi, ettei ufoja ole olemassa.
Tärkeä ennakkotapaus maailmankaikkeuden oikeushistoriassa.

Itä-Hämeen jälkeen maamme merkittävintä ufo-ja avaruustutkimusaluetta on
Suonenjoki. Ensiksikin vuonna 1949 ihmiskunnan ensimmäinen avaruuslentäjä
Silvo Sokka syöksyi Suotee-järveen. Lisäksi lentävä lautanen laski
70-luvun alussa pohjavetensä eräälle pihamaalle. Valtion teknillinen
tutkimuslaitos totesi kyseisen päästön tiskivedeksi.

Mutta huomasinpa äsken myös, että Suonenjoella on kaiken huipuksi napattu
lentävästä lautasesta maailman paras valokuva, jota monet ufo-harrastajat
eri puolilla maapalloa pitävät selvimpänä todistuksena ihmiskunnan
ulkopuolisesta älyllisestä elämästä. http://rajatieto.info/suonenjoki.jpg

Asiantuntijatkaan eivät ole pystyneet osoittamaan valokuvaa
väärennökseksi. Itse tosin muistelen nähneeni samankaltaisen
lampunvarjostimen jossakin, mutta vaikka kuvan esittämän näköinen
varjostin jostakin löytyisi, niin sekään ei todista otosta väärennökseksi.
Ovathan avaruusoliot voineet hyödyntää Ikean hyllyltä löytyvää valmista
mallia aluksensa suunnittelussa.

Kommentit (2)

Veera 26.01.2010, 20:11

Eipä löydy netistä suosikkivokalistini Veera Teleniuksen esittämänä
suosikkipiisiäni eli laulua Amsterdamin merimiehistä. Harva musiikkiesitys
on elämänpiirilleni yhtä vieras, mutta siitä huolimatta tai sitten siitä
johtuen, se on suosikkini. Teleniuksen äänessä kuvastuvat syvästi eletyn
elämän jäljet, tai sitten ehkä viina ja tupakka niin, että ääntä voi
hyvällä syyllä kutsua aistilliseksi. Harmi, ettei Veera Teleniusta ole
nykyään saatavilla nykyaikaisessa muodossa levykaupoissa. Hänen
oikeudenomistajiensa pitäisi tämä seikka huomioida. Kysyntää Veeran
levyille varmasti olisi.

Mutta onneksi löytyy netistä tämä dramaattinen venäläinen sävelmä Kurjet,
jonka Veera Telenius esittää juuri sopivan dramaattisesti. Kappale kertoo
niistä 11 miljoonasta naapurimaan sotilaasta, jotka eivät palanneet
sodasta. http://www.youtube.com/watch?v=gpPo5oBHrQU&feature=related.
Laulun mukaan he eivät kaatuneetkaan maalle hurmeiselle, vaan muuttuivat
sen sijaan valkokurjiksi. Venäläiset ovat ihastuttavan tunteellista
kansaa.

Ja ihmeellinen on tämä netti. Käsiteltävään aiheeseen liittyen sieltä
löytyy myös Viljam Pylkäksen, eli Tuntemattoman sotilaan Antero Rokan
esikuvan,
haastattelu http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&a=4773?s=s&g=4&ag=23&t=187&a=4773. Rokkahan
muutti Linnan kirjan mukaan Syvärin yläjuoksulla alkutalvesta -42
konepistoolillaan 57 vihollista valkokurjiksi. Moni on epäillyt Linnan
tekstin totuudellisuutta, koska se kuullostaa liioittelulta ja epäily on
aivan perusteltua.

Pylkäs ei muuttanut valkokurjiksi 57 hangessa kahlaavaa vihollista, vaan
oikea luku on 83. Omassa muistelmateoksessaan Konekiväärimiehen sota
Pylkäs korostaa, ettei hän tehnyt joukkosurmaa yksin, vaan apuna oli
ruotsinkielinen prikaati, joka vähän taaempana lämpimissä teltoissa
täytteli verityössä tarvittavia lippaita. Pylkäs liioittelee asiassa.
Ruotsinkielisiä ei ollut prikaatia, vaan vain rykmentti. Ja
lippaankantajana alikersantti Rokalla oli sotamies Kärkkäinen, joten
löytyihin tästäkin tarpeellinen yhtymäkohta Kärkkäälän kylään.

Kommentit (3)

Edith 25.01.2010, 20:56

Jokunen ilta sitten ihastelin savon murteen onematopoeettista kauneutta.
Jahvetin Marseljeesin ”suoniloissanno lörisöö” on ylittämättömästi
sanottu. Vielä jonkun pitäisi savontaa Yesterday-kappale nimellä Öylönen.
Maailman kaunein sana, eli äeti, onkin jo hyödynnetty Juice Leskisen
runokirjan nimenä.

Mutta kyllä ranskan kielikin on parhaimmillaan kaunista. Varsinkin kun
sitä käyttelöö Edith Piaf. Parhaimmillaan hän yltää suosikkivokalistini,
eli Veera Teleniuksen, tasolle. Ja vaikka en musiikista mitään ymmärrä,
niin en lakkaa ihmettelemästä, miten Edithistä, niin pienestä ihmisestä,
vähää vaille kääpiöstä, voi lähteä niin kova ääni.

Enkä lakkaa ihmettelemästä sitäkään, miten netistä voi löytää melkein koko
Pariisin pikkuvarpusen tuotannon. Vain Kuolleita lehtiä sieltä ei löydy
ranskankielisenä versiona. Englanniksihan Les feuilles mortesia ei
kuuntele Erkkikään.

Mutta hiljentykäämme kuuntelemaan muuta tuotantoa:

http://www.youtube.com/watch?v=1gTGmbA40ZQ
http://www.youtube.com/watch?v=P4b8985k-4Q&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=rKgcKYTStMc&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=2UlEJXkxnSc&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=uOXzGtlLGgw&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=M5gpBncR8zI&feature=related

Kommentit (2)

Torro 24.01.2010, 19:42

On hanget korkeat nietokset ja tuimat paukkuvat pakkaset, mutta maamme
yleisurheilu on iskussa. Melkein veteraani korkeushyppääjä Osku Torro
näyttää löytäneen jyvän ja singahti korkeudessa yllättäen maailman kauden
kärkituloksen. Saas nähdä, millaisia tuloksia nähdäänkään sitten, kun
peruskuntokausi on takana ja aletaan kunnolla herkistelemään.

Toivottavasti Oskulle ei käy saimoin, kuin monille muille suomalaisille
urheilijoille voimaa ja räjähtävyyttä vaativissa yleisurheilulajeissa on
käynyt, eli sydäntalvella on tehty kauden parhaat tulokset, mutta sitten
ovat paikat ratkeilleet tai tekniikka on seonnut. Pikajuoksijamme ovat
olleet monta kertaa hallikaudella valkoisen rodun huippuja, mutta sitten
ovat jalkalihakset repeilleet. Tai Mika Halvari pukkasi joskus kymmenisen
vuotta sitten kuulaa talvella tasan 22 metriä, eli neljä metriä nyky
mörssäreitämme enemmän, mutta vähän myöhemmin EM-halleissa tyyli oli niin
sekaisin, että mies jäi ilman tulosta.

Korkeushypyn taso maailmalla on jostain syystä romahtanut. Jos Torro on
vielä tulevaisuudessa yhtä kovassa vedossa, niin hän on mitalisuosikki
vaikka olympialaisissa. En oikein muuta uhkaa hänelle keksi kuin Venäjän
Ivan Ukhovin, jolla kuitenkin on ollut välillä pahoja tekniikkaongelmia,
kuten tämä video osoittaa http://www.youtube.com/watch?v=oZq-6PL8L6A .

Tuosta tulikin mieleeni, että jossain Jari Tervon romaanissa Rovaniemen
alamaailma järjesti moukarinheittokilpailut alan miehille, ja
osanottajille jaettiin alkometrin lukeman perusteella tuloshyvitystä.
Maamme kesätapahtumien joukkoon mahtuisi vielä ihan hyvin tälläinen
juoppojen yu-tapahtuma.

Kommentit (0)

Neekerin karvoja 23.01.2010, 16:20

Ylen Teemalla alkoi ohjelmasarja Afro-Suomen historiasta. Yhtenä
asiantuntijoista kuultiin myös kesä-uukuniemeläistä Pirkko Fihlmania, joka
kertoi hellyttävän tarinan viattomasta suhteestaan tummahipiäiseen
nyrkkeilijänuorukaiseen Helsingin olympiakisojen aikaan. Poika palasi
kisojen päätyttyä takaisin Puerto-Ricoon, mutta ajantavan mukaan nuoret
leikkasivat erotessaan hiuskiehkurat muistoiksi tosilleen.

Tähän asti tarina kuullostaa sangen romanttiselta, mutta jatko ei sitten
välttämättä sitä olekaan. Pirkko lähti sittemmin Savoon mummolaan ja
otti muistotupsun mukaansa. Ja Savossa asia herätti suurta huomiota.
Kylänväki kävi sankoin joukoin uteliaina tutkimassa neekerin karvoja,
joiksi muistoesinettä siellä kutsuttiin.

Pitäisi selvittää, liittyykö tarina tapaukseen, jonka Heinolassa kuulin.
Eräs työtoverini oli syntyisin Kotkasta olympiavoittaja Pentti Hämäläisen
naapurista ja hän kertoi käyneensä poikasena tutkimassa Hämäläisen
nyrkkeilyhanskoja, joissa olleen tahran kultamitalisti väitti olevan
neekerin verta. Tiedä vaikka Puerto-Ricon pojasta jäi toinenkin muisto
Suomeen.

Muuten muistanpa, kuinka opettaja Turtiainen kansakoulun alaluokilla
tiedusteli, onko meistä kukaan nähnyt neekeriä. Paanasen Pekka viittasi
reippaasti ja kertoi Herättäjäjuhlilla sellaisen ihmeen nähneensä.
Seuraavan kerran törmäsin rotuasiaan joskus 60-70-luvun vaihteessa,
jolloin kylällä puhuttiin, että Suonenjoen Alkon edessä oli
Mansikkakarnevaalien aikaan nähty itkevä neekeri. Kärkkäälässä arveltiin,
että tapaus liittyi johonkin Alkon raitiiusvalistuskampanjaan.

Yle Teeman Afro-Suomen historian osa 1 näkyy uusintana sunnuntaina 24.1.
klo 14.45.

Kommentit (0)

Suoniloissanno lörisöö 22.01.2010, 20:56

Jäi harmittamaan, että eilisessä Ievan polokassa oli muutama
kielioppivirhe. Hämeen mies Arttu Suuntala ei täysin hallinnut savon
murteen hienouksia. Mutta tämä kappale on kieliopillisesi lähes
täydellinen ( http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=8&ag=96&t=440&a=6468 ),
elikkä siinä kajautetaan Marseljeesi seleväksi savoksi. Huomaa, miten
käytetty murre kilpailee kauneudessaan täysin ranskan kielen kanssa.

Vähän mietityttää, että mistä tuossa Savon Marseljeesissa oikein on
kysymys. Väkivaltaisen mielikuvan laulu ainakin synnyttää. Luullakseni
siinä savolainen viitakkeilla varustautunut erikoiskommando-osasto on
valmistautumassa hyökkäykseen. Ainakin rieskarautoja eli viitake-nimisiä
työkaluja, jotka muualla taitavat olla viikatteita, ollaan viemässä
olalle, tai ainakin olalle viemistä ollaan jo vahvasti harkitsemassa.

Savontajana on toiminut Yrjö Kilpeläinen eli nimimerkki Jahvetti. Hän oli
syntyjään leppävirtalaisia, mutta mielestäni jossain tuossa ihan lähellä
Kuopion keskustassa jonkun talon seinässä on hänen muistolaattansa. Hänet
historia muistaa siitä, että sota-aikana mies kävi radioaalloilla
sanasotaa Tiltun kanssa, joita taisi olla todellisuudessa kaksi kpl eli
Moskovan ja Petroskoin Tiltut. Petroskoin Tiltu oli Kuopion tyttöjä eli
Saimi Virtanen os. Tarvainen. Hänellä ei muistolaattaa vielä ole minkään
talon seinässä Kuopiossa.

Tuossa nettiä selatessani huomasin, että Tiltu on melkein sukulaistyttöjä.
Hänen miehensä Emil Virtanen nimittäin lepää samassa joukkohaudassa Rauno
Koivistoisen kanssa; ainakin heidät ammuttiin samalla kertaa Stalinin
vainoissa. Luullakseni murha suoritettiin Karhumäen lähistöllä olevassa
kuoleman metsikössä, jossa viime kesänä kävin. Siellä on muistolaatta,
jossa lukee hyvin pelkistetysti: ”Ihmiset, älkää tappako toisianne”.

Kommentit (0)

Ieva 21.01.2010, 22:45

Yritinpä löytää eilisen synkistelyn jälkeen jotain hilpeää. Se on vaikea
tehtävä. Suomalaiset ovat mollikansaa. Luulin jo keksineeni jotain
hauskaa, joka ei myöskään loukkaisi kenenkään tekijänoikeuksia. Eli
hämäläisen Arttu Suuntalan selkeällä pohjoissavon murteella esittämä
Ievan polokka kuullostaa aluksi hauskalta.

http://www.youtube.com/watch?v=XwmxSvV0Q04

Mutta eipä senkään hilpeys kestä tarkempaa tutkimusta. Hieman
arveluttavalta vaikuttaa esimerkiksi seuraava säe: ”Ieavan äeti se
kammarissa virsiä veisata uijjuutti, kun tämä poeka nuapurissa sen ämmän
tyttöä nujjuutti”. Mitähän siellä naapurissa oikein tapahtui?

Ja loppusäkeessa uhataan törkeällä tavalla ehkä tulevan anopin, joka ihan
perustellusti moralisoi tapahtunutta, fyysistä koskemattomuutta:”Muorille
sanoin, jotta tukkee suusi, en ruppee sun terveyttäs takkoomaan. Terveenä
piäset, jos korjoot luusi ja määt siitä murjuus makkoomaan, sillä ei tätä
poekoo hellyys haettoo, kun akkoja hutkii laajasta laetaan”.

Melkeinpä hävettää savolaisten miesten puolesta. Toisaalta korostettakoon
sitä, että laulaja on hämäläinen, sanoittaja Eino Kettunen
pohjoiskarjalalainen ja sävelmä lienee Venäjältä tuotu.

Kommentit (0)

Light Metallia 20.01.2010, 20:17

Hieno keksintö tämä netti. Mutta leivän tämä vie esiintyvien
taiteilijoiden suusta. Luulen, että tekijänoikeuksiin perehtyneille
juristeille riittäisi työsarkaa, jos alkaisivat tutkimaan, mitä kaikkea
laitonta youtubesta löytyy.

Sieltä löytyy esimerkiksi tämä mielestäni lähinnä musiikin light
metal-suuntaukseen liittyvä musiikkiesitys, jonka kansa Hesarin
äänestyksessä valitsi Suomen synkimmäksi
lauluksi http://www.youtube.com/watch?v=kwVrJfNMsrg .Tosin kansa oli taas
kerran väärässä, sillä Suomen synkin laulu on eittämättä Perä-Pohjolan
poikien barrikadimarssi, jonka sanoja en tosin tähän hätään löydä.

Alunperin Hesarin lukijoiden valitsema sävelmä oli kaustislaisen
pelimannin Hintriikki Peltoniemen sävellys, mutta jonka Reino Helismaa
myöhemmin sanoitti nimellä Peltoniemen Hintriikan surumarssi. Pohjalaiset
eivät sanoituksesta tykkää, koska se korostaa köyhyyttä ja viheliäisyyttä,
jota Pohjanmaalla ei sikäläisten ihmisten mielestä esiinny. Hintriikki
Peltoniemikin oli varakas isäntämies.

Muuten kansainvälisen tutkimuksen mukaan toissa päivä, eli 18. tammikuuta,
on vuoden masentavin päivä. Asiaa tietämättä itsekin omistin kyseisen
kovan päivän illan etsimällä youtubesta edellä mainitun surumarssin ja
lisäksi Lapin äidin kehtolaulun, Järnefeltin kehtolaulun sekä Soi vienosti
murheeni soitto-nimisen sävelmän. Kyllä ne sieltä helposti löytyvät. Niitä
kuunnellessa mieli ikään kuin virkistyy.

Kommentit (0)

Kekkosen olkihattu 19.01.2010, 19:43

Hieno keksintö tämä internet. Sieltä näyttää löytyvän maksutta kaikki
ihmisen tarvitsemat musiikkiesityksetkin. Internet taitaa vielä viedä
leivän musiikintekijöiden suista. Mutta yhtä kappaletta en onnistu
löytämään. Elikkä eiliseen teemaan liittyvää Tapio Rautavaaran esittämää
Laulua Dnjeprille.

Jotkut venäläiset olivat kysyneet Rautavaaralta, että mitä hänelle tuli
mieleen laulua esittäessään, koska taiteilija näytti eläytyvän asiaan
hyvin tunteella. Rautavaara vastasi jotakin kierrellen, mutta ei
kuitenkaan ihan rehellisesti. Hän ajatteli muistelmiensa mukaan niitä
ukrainalaisia, siis Dnjeprin rannoilta olevia, sotavankeja, joita oltiin
lähdössä kuljettamaan linjoilta taaksepäin ja joita innokkaat
heimopataljoonan miehet halusivat välttämättä päästä kuskaamaan. Jokainen,
joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, mitä katkerilla heimoveljillä oli
mielessään. Rautavaara lähti kuitenkin yksin saattamaan vankeja ja
ilmeisesti pelasti näin miesten henget.

Mutta netistä löytyy sen sijaan tämä Isoisän
olkihattu http://www.youtube.com/watch?v=tNqwERjEXlM . Se on
poikkeuksellisesti Rautavaaran itsensä sanoittama ja säveltämä. Yleensähän
mies esitti muiden tuotantoa. Muita poikkeuksia taitavat olla Juokse sinä
humma, joka on Tapsan sanoitus ja Sininen uni, jonka hän on säveltänyt
Haavion tekstiin.

Tarinan mukaan Isoisän olkihatun nimi on kuitenkin harhaanjohtava. Nimenä
tulisi olla Urho Kekkosen olkihattu. Urheilujohtaja Urho Kekkonen osti Los
Angelesin kisapaikalta olkihatun, jonka hän myöhemmin lahjoitti 5000
metrin olympiavoittajalle Lauri Lehtiselle. Lehtisen urheiluhistoria
muistaa miehenä joka loppukirikamppailussa kukista isäntämaan edustajan
kiilaamalla tämän eteen, kuin nykyajan sprinttihiihtäjät konsanaan ja
yleisö buuasi valtavasti. Myöhemmin Lehtinen lahjoitti olkihatun
Rautavaaralle, joka teki päähineestä menestyspiisin.

Kommentit (3)

80,97 19.01.2010, 19:45

Upea keksintö tämä internet. Ja upea mies oli Tapio Rautavaara. Eilen hän
esiintyi videolla kertomassa, kuinka hän joutui vaihtaessaan keihään
jouseen vaihtamaan samalla myös psyykensä. Ja tässä hän kertoo sen, mitä
historiallista kesällä -43 tapahtui Karhumäen
kentällä. http://www.youtube.com/watch?v=fHxgJYtvvAM&feature=related . Minunhan
piti viime kesänä käydä tällä pyhällä paikalla ja hiljentyä sen paalun
äärellä, joka ehkä vielä seisoo 80,97 metrin päässä keihäänheittopaikalta.
Mutta tämän ainaisen kiireen vuoksi käymättä jäi ainakin tässä elämässä.

Tänä päivänä Rautavaaran kaltainen sankari olisi eduskunnassa, ovathan
siellä Mieto ja Kalliomäkikin. Mutta sen verran karismaattisempi on Tapsa,
että selvää ministeriainesta hän olisi. Ja sen käsityksen olen saanut,
että vaikka miehellä oli sama henkilökohtainen ongelma kuin monella
muullakin keihäshirmulla, niin pohjimmiltaan Rautavaara oli kiltti
ihminen, vaikka Jorma Kinnunen joskus vakuuttikin, että kiltit miehet
haaskaavat tässä kovien miesten vaativassa lajissa vain aikaansa.

Kinnunen, joka on lyhyt mies on, nosti kiukuspäissään Iltasanomien
toimittaja Martti Huhtamäen kravatista ilmaan, kun toimittaja ilmeisen
erheellisesti väitti Nevalan ja Kinnusen istuneen yökerhossa Budabestin
EM-kisoissa 1966. Hillitymmän Nevalan yrittäessä rauhoitella tilannetta,
Kinnunen vain tokaisi, ettei hänellä ole mitään kiirettä sätkyttelevän
Huhtamäen alaslaskemisessa, koska yökerhojen avautumiseen on vielä aikaa.

Muuten Järviset-kirjassa oli hyvä tarina siitä, kuinka Pauli Nevala saapui
Helsinkiin Matti Järvisen valmennukseen. Vähän aikaa opetusta kuunneltuaan
Nevala kehoitti valmentajaa itseään heittämään ensiksi 80 metriä ja vasta
sen jälkeen tämä olisi kykenevä häntä neuvomaan asiassa. Siihen Järvinen
totesi kylmän rauhallisesti, että bussi Helsinkiin lähtee tasan neljän
minuutin kuluttua ja juna Pohjanmaalle kahden tunnin päästä. Järvinenkään
ei ollut kaikista helpoin luonne.

Kommentit (0)

Vilkastus 17.01.2010, 19:54

Palataanpa vielä viimeaikaisiin aiheisiin. Kiveen hakatut-kirjan
sympaattisin urheilusankari tai ehkä paremminkin urheilun antisankari oli
Mikko Vilkastus Ala-Leppilampi. Mies, joka suunnitteli suuria
sankaritekoja sekä urheilussa että liike-elämässä ja yrittikin
kaikenlaista kovasti, mutta urheilussa parhaaksi saavutukseksi jäi
Munchenin estekisan kymmenes sija ja bisneksetkin onnistuivat niin
huonosti, että Vilkastus istui välillä petoksesta linnassa.

Tuo olympialaisten kymmenes sija on melkoinen saavutus mieheltä, joka
juuri ennen starttia puhkaisi päänsä pukuhuoneen naulakkoon, niin että
otsa piti kääriä eräänlaiseen turbaaniin ja sitten hän vielä kaatui heti
ensimmäisellä esteellä murtaen kätensä. Lopputulos on hyvä eikä
nykyjuoksijamme siihen enää pysty edes ehjäraajaisena tai -päisenä.

Kirjassa annetaan ymmärtää, ettei Mikko ollut mikään atominhalkaisija tai
edes ruudinkeksijä ja myös hänen rehellisyytensä kyseenalaistetaan. Pitää
kuitenkin huomata, että sen verran miehessä oli rehellisyyttä, että hän
ensimmäisenä suomalaisena myönsi veridopingingin. Hänen mukaansa kympin
ennätys parani veritankkauksen avulla kymmeniä sekunteja. Ja erään
silminnäkijän mukaan ennätys olsi parantunut vieläkin enemmän, ellei
juoksija olisi viettänyt edellistä yötä yökerhossa.

Muuten netti on ihmeellinen. Sieltä paljastuu, että Mikko Vilkastuksen
lisäksi eräs toinenkin suuruus myöntää dopinginin
käyttönsä. http://www.youtube.com/watch?v=ZN5DGIuAn5w&feature=related

Kommentit (0)

Epäilyttävää 16.01.2010, 20:14

Urheilutäyteinen on ollut tämä päivä mutta surkea. Kalpan peli ei kulje.
Tosin joukkue on voittanut 15 viimeisimmästä pelistään 13, mutta nihkeiden
peliesitysten jälkeen. Tänään kaatui TPS vieraissa, mutta tosi niukasti ja
jo kolmannen kerran peräkkäin joukkue oli hukata selkeän johtoaseman.
Kotiyleisökin alkaa kyllästyä jatkuviin niukkoihin voittoihin. Niiralan
halli on ollut yleensä loppuunmyyty, mutta jo viimepelissä oli satoja
vapaita paikkoja.

Ja nihkeästi luistaa suomalainen suksikin. Muistan, kuinka kymmenen vuotta
sitten läpidopatut Suomen miehet olivat vielä tasavahvoja puhtaiden Viron
miesten kanssa, mutta nyt samaisille ikämieshiihtäjille hävitään mennen
tullen. Ja Ruotsin piskuinen tyttö, joka ei viime talvena osannut yhtään
hiihtää pertsaa, viuhtoi nyt menemään siihen malliin, että raajojen
paikalla näkyi vain harmaa vyyhti. Kierrosluku oli kaksinkertainen meidän
tyttöihin verrattuna. Naapurin pikakiitäjä on kuulemma palannut Sveitsin
leiriltä. Oikea paikka, sillä sieltähän se Myllyläkin löysi kuntonsa.

Ja kun tuossa uteliaisuuttani tutkin painonnoston maailmanennätyksiä,
havaitsin kauhukseni, että painoluokkaan noin 70-kiloa asti naisten
maailmanennätykset ovat vastaavia Suomen miesten ennätyksiä parempia.
Eihän se voi olla totta. Urheilussa taitaa olla jotain mätää.

Kommentit (0)

111111 16.01.2010, 10:50

Aamulla huomasin, että tällä sivulla oli vieraillut 111111 kävijää. Joskus
ajattelin, että lopetan 100.000 kohdalla, sitten päätin, että 111111 on
niin kaunis luku, että sen kohdalla luovun tästä harrasteesta. Mutta niin
moni asia on vielä kertomatta, että tulostavoite nostetaan 123456:en, joka
sekin on harvinaisen kaunis numerosarja. Ihan tulee mieleen 543210, kukas
tietääkään, mikä merkittävä asia tähän lukuun kytkeytyy.

Sitä miettiessä nokkeluustesti kaikille Mensa ry:n jäsenyydestä
haaveilevalle. Mikä kirjain aivan loogisesti, selkeästi, johdonmukaisesti
ja yksiselitteisesti puuttuu tästä rykelmästä:

thmh
tkhe
slm

Eli ilmoittakaapa kommenteissa näkemyksenne puuttuvasta kirjaimesta, kuka
onkaan nopein?

Niin, sitten ratkaisu tuon 543210-mysteeriin. Kieltolaki maassamme päättyi
5.4.32 klo 10. Kieltolaki oli hyvin tehokas laki. Sen reilun kymmenen
vuoden voimassaoloaikana lähes raivoraittiin kansakuntamme alkoholin
kulutus nousi 0,5 litrasta 3,5 litraan henkeä kohti eli siis seitsen
kertaistui.

Kommentit (0)

Silkkipöksyt 14.01.2010, 20:19

Palataanpa vielä Kiveen hakatut-kirjaan, jossa kerrotaan myös Voitto
Hellstenistä. Vaikka mies voitti vain olympiapronssia valittiin hänet
vuonna 1956 peräti suosituimmaksi suomalaiseksi, vaikka maassa oli silloin
kultamitalisteja pilvin pimein. Ilmeisesti häntä pidettiin meikäläisen
miehen ihannetyyppinä.

Tiedettiin, että Vode hoisi kyllä asialliset hommat, vaikka välillä olikin
Ellun kanana. Muistelmiensa mukaan maaottelumatkoilla hänelle annettiin
joukkueen johdon taholta ohje, että jos hän palailee aamuyöstä
reissuiltaan, niin muita ei saa remuamisella herättää.

Siitä asiallisten hommien hoitamisesta muistaa kansa parhaiten sen, kuinka
vuonna -56 hän Ruotsi-maaottelussa sai ankkuriosuudella viestikapulan
huimasti itseään puolta pitemmän viikingin jälkeen ja ohitti tämän viime
metrillä hurjasti irvistäen, jonka jälkeen ruotsalainen kaatui
totaalisesti lyötynä hiilimurskalle.

Mutta olisikohan Vode ollut niin suosittu ainakaan miesten keskuudessa,
jos olisi tiedetty, että hänellä oli tapana käyttää juostessaan puuteria
ja tyttöystävänsä silkkisiä alushousuja. Tosin kysymys ei ollut mistään
perversiosta, vaan tanakan suomalaisen reisilihakset olivat niin paksut,
että niillä oli taipumus hiertyä verille ja siksi erilaiset suojakonstit
olivat tarpeen.

Hellsten oli lyhyenläntä, vain 169 senttinen, mutta siitä huolimatta hän
saattoi huippuaikoinaan talvisin painaa yli 90 kiloa. Kilpailukaudella
painoa oli 20 kiloa vähemmän. Olisikohan tämä painonpudotus ollut selitys
miehen hirmutuloksiin. Nykymenetelmillä treenaavat Hellsteniä päätä
pidemmät huippulahjakkuudet jäävät sekuntitolkulla Voden
hiilimurska-ajoista.

Kommentit (0)

Matin kioskilla 13.01.2010, 18:31

Kioskin Matti oli elämäntapayrittäjä. Liike oli auki kesäisin klo 09 – 22.
Jos yrittäjä itse ei ollut paikalla, paikalla oli kuitenkin naru ja lappu,
jossa luki ”vedä tästä, niin tullaan kun keretään”. Olen vahvasti sitä
mieltä, että yhteiskunnan tulisi tukea vaikkapa mielenterveystyöhön
käytettävillä määrärahoilla tällaisia kyläkioskeja.

Matin kioskilla loppui kaupunkilaisen kiire, siellä oli aikaa huastella.
Jälleen kerran harmittelen jälkeenpäin sitä, että olen tavannut ihmisen,
jonka jutut olisi pitänyt nauhoittaa talteen, mutta se jäi taas tekemättä
tässä elämässä.

Kävin läpi valokuvani, mutta en löytänyt kunnollista kuvaa itse
yrittäjästä enkä siitä edellä mainitusta lapusta, vaikka olen molemmat
monta kertaa kuvannut. Mutta ei mitään hätää. Huomasin, että Yleisradiokin
on huomioinut kuuluisan uukuniemeläisen poislähdön. Yle Areenalle on
ilmestynyt nähtäväksi Matista kertova ohjelma vuodelta 2004. Kannattaa
katsoa ja muistella
Mattia. http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=3&t=&a=8344

Kommentit (0)

Matti lähti 12.01.2010, 19:28

Kioskin Matin kanssa sovittiin, että joskus vielä esitämme Nuorisoseuran
talolla yhdessä runon, jolla Matti reilut 60 vuotta sitten voitti
Uukuniemen Nuorisoseuran runonlausunnan mestaruuden. Matti osasi sen
vieläkin ulkoa. Hän innostui tuumastamme niin, että kirjoitti minulle
ruonon lyijykynällä ruutupaperille, jotta voin sen opetella.

Ongelma oli, ettei meistä kumpikaan tiennyt runon nimeä eikä varmuudella
sen kirjoittajaakaan. Matti veikkasi Pentti Haanpäätä, minä Lauri
Pohjanpäätä. Hyviä arvauksia molemmat. Matti muisteli, että runon nimi oli
varmaankin Kaksi jätkää.

Tällä kertaa muisti-ihme Matti ei muistanut ihan oikein. Hän ei ole
ainut, joka väittää Kahta jätkää runon nimeksi, koska Paavo Väyrynen
kertoo muistelmissaan myös voittaneensa Nuorisoseurain lausuntamestaruuden
samaisella runolla Kaksi jätkää.

Viikonloppuna luin entisen Mikkelin läänin maaherra Uki Voutilaisen
elämänkerran ja sieltä paljastui, että kyseessä onkin Viljo Kojon Muistoja
menneiltä ajoilta. Netistä löytyi koko alla oleva runo ja ajattelin ensi
kesänä kertoa Matti Pirhoselle, että ongelmamme on ratkaistu. Mutta
myöhästyin. Samana viikonloppuna Matti Pirhonen oli lähtenyt 88-vuotiaana.
Suru-uutisen kertoi Uukuniemi-infon
sivut. http://www.uukuniemi.info/artikkelit/?id=577

Ja tässä se runo, jonka Matti vielä 80-vuotiaana muisti ulkoa.

Viljo Kojo

Muistoja menneiltä ajoilta

Me oltiin jätkiä kumpikin
käsin känsäisin, housuin pihkaisin,
kesän pitkään läskiä, leipää purtu
eikä mitään surtu.
Oli oltu virroilla tukkitöissä,
helapuukot roikkuen nahkavöissä
ja kaulassa kirjava liina.
Me nähtiin toinenkin helle ja piina,
unta kai enin,
jota kiskoimme nurmella korskuvin nenin.

Nyt jätkänaskelin lampsittiin
tuhatmarkkaset lompsassa kaupunkiin
syyssontaista maantietä, Mikko ja minä.
Kovin ylpehinä
talonjussit linjaarikieseissään
kuraa roiskutti päällemme yhtenään.
– Jo tok?ovat pönkiä mielessään,
hiton pöljät, perkeleen porvarit,
sanoi Mikko, ja sitte me sylkäistiin,
niin,
vaikka vain jätkät ja koijarit.

Mitä kaupungistako ostettiin?
Puvut seviottiset !
Ja ryntäät pystyiksi nostettiin,
niin talonjusseille kostettiin
me huonommat ihmiset.
Me heittäännyimmekin herraksi,
noin, vaihteeks vain, siksi kerraksi.
Olis verraksi
vain herrassöötingit pasannu meille,
jos kohta vain jätkille, souvareille.
Hehe!
Kylä me
olis kelvattu vaikkapa puhvettiin,
niin, hotelliin !
Ja hotelliin mentiinkin. Venskattiin
varskuutit ja taksmykyt, penskattiin.
Mitäs, kenslemannit me, sankriitit, faarit,
jos kohta ei muuta kuin sällit.
ihan vain nämä roletaarit,
joitten ruoka on läski ja herkkuna mällit.

Ja ne ryökkinät meitä kun passaamaan !
Ihan niin kuin herroja konsanaan.
Ka, rahallaan
se tämäkin t y ö m i e s huutonsa maksaa.
Se nyt k e r r a n kesässä jaksaa.
Vaan kyllä on piruilla viipaleet
ja muut hiton soosit ja kokkareet
ja sitten ne sellaiset nätit.
monenväriset, ruusatut perärätit.
Ja me pojat syötiin, kiilattiin.
Ja kuin herratkin, välillä huilattiin
ja pantiin tupakaksi.
Ei, kyllä on mukavaksi
tämä luotu herrojen elo.
Ole jouten, makaa ja syödä melo !

Niin haastoimme hampaita kaivellen
ja röyhtäisten.
Lopuks turpamme kädellä kuivattiin,
nenät niistettiin siihen selvettiin.
Ja maksettiin ja lähdettiin
syyssontaista maantietä astumaan
ja kastumaan
kuranroiskuntaan,
kun maalaiset ylpeinä tönkkönään
ohi liekkuivat linjaarikieseissään.

Matti oli Ihantalankin taistelut kokenut sotaveteraani ja häntä Åke
Lindman käytti yhtenä asiantuntijana Ihantala-elokuvaa tehtäessä. Niinpä
Matti Pirhosen muistoa kunnioittaen kuuntelemme lopuksi Veteraanin
iltahuudon http://www.youtube.com/watch?v=Mw054grPg9s .

Kommentit (1)

Sankarivainaja 11.01.2010, 19:22

Ei tullut Tony Halmeesta Veikko Vennamon kaltaista suurta poliittista
johtajaa, kuten yhteen aikaan pelkäsin. Hän vaikutti saavan joissain
vaaleissa kaikkien niiden pääkaupunkiseudun lähiöiden lyhythiuksisten,
peruskoulun kesken jättäneiden nuorten miesten jakamattoman poliittisen
kannatuksen, jotka kaikesta huolimatta jostain minulle käsittämättömästä
syystä uskoivat olevansa parempaa rotua, kuin mitä maahanmuutajat ovat.

Sen sijaan nettiä selatessani huomasin, että Halmeesta oli tullut aikamme
sankarivainaja. Harvan väkivaltaan taipuvaisen sekakäyttäjän kuolema on
synnyttänyt yhtä syvää järkytystä. Kuolinsyy on minulle epäselvä, mutta
luulen, että vainajan viereltä löytyneellä laittomalla aseella on osuutta
asiaan. Halme oli kuollessaan 47-vuotias, joka tutkimusten mukaan on
alkoholistien keskimääräinen elinikä.

Tapaus tuo mieleeni toisen uskollisen kehätyöläisen, eli Tarmo Uusivirran
lähdön. Tosin Uusivirran viereltä löytyi täysin laillinen, vaikkakin
kaverilta luvatta lainattu ase. Harmi, ettei aikoinaan toteutunut se
vuosisadan ottelu, jossa kommunisti Uusivirta olisi kohdannut jyrkän
antikommunisti Halmeen. Silloin olisi nähty kumpi on voittamassa,
vallankumousko vaiko taantumus.

Tosin jälkeenpäin on selvinnyt, että Halmeen ja Juha Järvisen
kohtaamisessa oli aineksia samanlaiseen draamaan; Järvinen on
kunnostautunut uransa jälkeiset viimeiset 10 vuottaan päihdetyön tekijänä,
sosialidemokraattina ja hartaan totisena kristittynä.

Menestyneiden ammattinyrkkeilijöiden vaiheita seuratessa alkaa ymmärtää,
miksi laji on Ruotsissa kielletty. Se on oikeasti aivoille vaarallista.
Floyd Pattersson, Ingemar Johansson ja Gunnar Bärnlund kuolivat
alzheimerintautiin. Samasta vaivasta kärsivä kaikkien aikojen suurin, eli
Mohammed Ali, elää vielä, mutta ei ole mitenkään kopsakka ukko. Kun hän
sytytti 10 vuotta sitten olympiatulen, huiski hän soihdun kanssa siihen
malliin, että pelkäsin, että stadionilla syttyy kaikki muu, vaan ei
olympiatuli.

Lopuksi tästä linkistä voi katsoa Tony Halmeen viimeisen haastattelun,
joka on aika surullinen
tapaus http://www.mtv3.fi/viihde/uutiset/muut.shtml/1031271?halme_tony ja
vihoviimeiseksi hiljennymme kuuntelemaan tämän edesmenneen taistelijan
muistoksi Narvan marssin http://www.youtube.com/watch?v=1o4yccttch4.
Kaunis melodia, sitä pitäisi radiossa soittaa aina silloin, kun
suomalainen ei pärjää olympialaisissa.

Kommentit (1)

Moukari 10.01.2010, 19:46

Ei ole kovin suuri yllätys, että jääkiekkoilija Jouni Ranne oli
tupakkamiehiä, mutta sen sijaan minulle on yllätys, kun luin Kiveen
hakatut-kirjasta, että myös uukuniemeläinen moukarin olympiavoittaja Juha
Tiainen sauhutteli kovasti. Tosin hän oli salapolttaja, koska halusi olla
hyvä esimerkki nuorisolle. Kiveen hakatut-kirjassa kerrotaan, että
47-vuotiaana yllättäen kuolleen Tiaisen kuolinsyyksi paljastui
keuhkokuume. Keuhokokuume saattaa liittyä kovaan tupakointiin.

Muistanpa, kuinka istuin Losin moukarikisan jälkeisenä päivänä Uukuniemen
linja-autossa, jossa joku uskalsi epäillä, että ”olisikohan se meijän Juha
sittenkään voittanut, jos Venään mies olisi ollut paikalla”. Rajan
läheisyys on opettanut sikäläisille ihmisille realistista ulkopoliittista
ajattelua. Tiainen itsekin myönsi voittonsa jälkeen, että vaikka hän on
olympiavoittaja, hän ei ole maailman paras.

Tiaisen edellä maailmantilastoissa oli neljä Neuvostoliiton heittäjää.
Yksi heistä, eli virolainen Juri Tamm saapui olympiavoittajan hautajaisiin
vuonna 2003 ja toi sinne kaikkien neljän, eli myös Sedyhin, Litvinovin ja
Nikulinin, puolesta kunnianosoituksena moukarin, joka on nyt Juha
Tiaisen haudalla.

Kommentit (0)

Kultaranne 09.01.2010, 21:51

Kalpa hävisi tiukan väännön jälkeen Jypille jatkoajalla. Kuuntelin pelin
Urheiluradiosta. Urheilun kuunteleminen radiosta on paljon jännempää,
kuin paikanpäältä seuraaminen. Tilaa jää mielikuvitukselle. Muistanpa,
millainen elämys oli esimerkiksi kuulla Pekka Tiilikaisen selostavan
kaunoluistelua ja Paavo Noposen jääkiekkoa. Noposen suosikki vertaus oli,
että laukaus lähti kuin raskaasta singosta.

Kalpan niukka tappio ei sureta kohtuuttomasti. Kolme pienen budjetin
joukkuetta, eli Lukko, Kalpa ja Jyppi johtavat sarjaa. Helssingin rikkaat
herrat valvovat peräpäätä. Mutta kunhan pudotuspelit alkavat, huomataan,
että viimevaiheessa onnistuneita hankintoja tehneet helsinkiläiset ja
oululaiset ratkaisevat mitalit.

Kalpan historiakirja väittää, ettei joukkue ole koskaan suurella rahalla
onnistunut houkuttelemaan huippuja Kuopioon, vaan he ovat tulleet, koska
tietävät, että Kalpassa osataan pitää hauskaa. Tosin rajansa kaikessa.
Puhutaan, että seuran historian parhaan pelaajan eli kultaranne Jouni
Rinteen välit valmentaja Hannu Kapaseen katkesivat, kun Rinne ajettiin
pukuhuoneesta ulos tupakalle.

Mutta tosi pelimies Rinne kuitenkin oli, vaikka olikin taitellisuuteen
taipuvainen. Miehen muut voimaominaisuudet olivat surkeat, mutta ranteet
olivat ilmiömäisen vahvat. Peliuransa jälkeen mies toimi jonkin aikaa
Kalpan valmentajana ja kun joukkueen ylivoimapeli ei onnistunut, palasi
itse valmentaja kahdeksan vuoden tauon jälkeen 44-vuotiaana esimerkkiä
antaakseen jäälle, viipyi kaukalossa 24 sekuntia ja syötti sinä aikana
kaksi maalia.

Kommentit (0)

Ierikka 08.01.2010, 19:10

Pitkästä aikaa löysin kirjan, jonka luin yhdeltä istumalta. Arto Teronen
ja Jouko Vuolle ovat julkaisseet urheiluhulluille upean kirjan Kiveen
hakatut, jossa muistellaan edesmenneitä urheiluhenkilöitä. Perusvire on
tietysti aiheesta johtuen surullinen, mutta yhden selkäkeikka naurun
jouduin päästämään.

Nimittäin 50-luvulla suuri urheilujohtajamme Erik (eli savolaisittain
Ierikka) von Frenckell ihastui palavasti 40 vuotta itseään nuorempaan
kaunottareen Tabe Slioriin. Lopulta pari kasvoi erilleen ainakin osittain
Frenckelin suvun painostuksen vuoksi, ja Tabe ehkä vähän kostomielellä
paljasti arvovaltaisessa Jallu-lehdessä suhteen intiimejä yksityiskohtia.

Skandaalin myötä kansan syvissä riveissä syntyi seuraava sanaleikki. Sen
mukaan Tabe olisi sanonut, että ”Erik oli elämäni suurin munaus”. Ierikan
vastaus olisi ollut: ”Tabe oli sitten munieni suurin elämys”.

Kirja ei anna vastausta Kärkkäälän kylälle kierrelleeseen huhuun, jonka
mukaan Erik von Frenckell olisi julistettu edellä kerrotun suhteen
seurauksena sukunsa toimesta holhouksen alle, mutta että siitä huolimatta
hän olisi edustanut ansiokkaasti maatamme KOK:ssa vielä parikymmentä
vuotta.

Kiveen hakatut on mahdollista kuulla keskustelusarjana myös Ylen
arkistossa ( http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=3&ag=20&t=628 ) . Sieltä
näyttää löytyvän tarinaa myös Aale Tynnistä ja Jarmo Wasamasta, joista ei
kirjaversiossa mainita ollenkaan.

Kommentit (0)

Pommitus 08.01.2010, 19:17

Harmittaa, etten eilen muistanut sitä, että Kärkkäälän kylää
järisyttäneestä pommituksesta tuli kuluneeksi 70 vuotta. Talvisota-aikaan
loppiaisena, eli tammikuun 6. -40, pudottivat venäläiset pommikoneet
Kakkisen Ollin mökin lähistölle Kauko Vainion kirjan mukaan
kuutisenkymmentä järeää räjähdyspommia. Silminnäkijä Heikki Maukosen
mukaan, koneet koukkasivat pintaan ennen pudotusta, joten ne ilmeisesti
yrittivät tosissaan osua johonkin. Maukosten perhe suojautui
kiireenvilkkaa Kerttu-äidin johdolla Satulamäen kivinavettaan.

Koneita kerrotaan olleen toistakymmentä. Henkilövahingoilta säästyttiin,
aineellista tuhoa syntyi sen verran, että Ollin mökin seinältä putosivat
kello ja puntari, joista kellon uskon kärsineen vaurioita. Vainion mukaan
ensimmäisen pommiaallon jälkeen mökin isäntä kehoitti rappusiltaan koneita
”turistamaan vielä toisenkin sieraimensa.” Puhutaan, että suohon upposi
myös toistakymmentä suutariksi jänyttä pommia, jotka siellä edelleen
odottavat nostajaansa.

Olen joskus esittänyt teorian, että järjettömältä tuntuvan
sotilasoperaation syynä olisi ollut, että koneet luulivat pommittavansa
Rissalan lentokenttää. Teoriani on jälleen kerran osoittautumassa
vääräksi, sillä Rissalan lentokenttä tehtiin vasta välirauhan aikaan.
Sota-aikana kenttä oli hirsipäällysteinen, toisin kuin vaikkapa Vienan
Karjalassa sijainnut Joppe Karhusen ”Kuolevien kotkien laivue”-romaanista
tuttu Tiiksan kenttä, joka oli teräslevyillä päällystetty. Näin nimittäin
viime kesänä nämä samat levyt uusiokäytössä. Niillä oli päällystetty
Petroskoin tori. Ihan olivat viellä ruosteettomat, joten hyvälaatuista
terästä oli käytössä jo sota-aikaan köyhässä Suomessa.

Pitäisi muuten tarkastaa liittyykö Jorma Sarvannon kuuden pommikoneen
alasampuminen viidessä minuutissa Suojärven suon pommitukseen. Sarvanto
tuhosi Kuopion suunnalta palaavat koneet nimenomaan loppiaisena -40. Olisi
mielenkiintoista, jos joku Suojärven suon pommituksen silminnäkijöistä
kertoisi lisää asiasta. Itse olen yrittänyt löytää alueelta pommikuoppia,
mutta en vain niitä tunnista. Närhin Eeliskin kertoili joskus hyvin
tarkkaan, että missä niitä on, esimerkiksi ihan Rajapuoron vieressä sata
metriä Suojärvestä pitäisi yksi monttu olla, mutta nykyajan voimaperäinen
metsätalous on kyllä senkin hävittänyt.

Kommentit (1)

Lupaava aituri 06.01.2010, 19:48

Paavo Lipponen ei ole ainut urheilua harrastanut 60-luvun radikaali. Myös
teatterimies Ralf Långbacka paljastaa muistelmissaan olleensa lupaava
yleisurheilija. Joskus 50-luvulla hän oli jopa ennakkosuosikki SFI:n, eli
maamme ruotsinkielisten urheiluliiton, mestaruuskilpailuissa 110 metrin
aidoissa, olihan hänellä sen kesän kärkitulos tässä lajissa.

Yllättäen mies jäi kuitenkin neljänneksi. Syykin on ymmärrettävä ja
hyväksyttävä. Hän juoksi nilkka murtuneena. Jalka katkesi edellisenä
päivänä pituushypyssä, mutta se ei estänyt innokkaan urheilijanuorukaisen
juoksua, mutta hidaste katkennut kinttu kuitenkin oli.

Långbacka ei ollut hyvä pituushyppääjä, mutta korkeutta hän leiskautti jo
juniorina 175 cm, joka oli hyvä tulos silloisella ulkojalan
kierähdystyylillä. Olisi mielenkiintoista tietää, pärjäsikö hän runoilija
Pentti Saarikoskelle, joka oli myös lahjakas korkeushyppääjä. Tarinan
mukaan ainoastaan tietyt elimelliset syyt estivät runoilijaneron
kohoamisen aivan maamme terävimpään kärkeen lajissaan; kerrotaan, että
hänellä oli liian roikkuvat kivespussit korkeushyppyyn.

Muuten Pentti Saarikoskella on myös hallussaan maamme pisin keihäskaari.
Tosin kysymyksessä on runoilijan täyskaima eli raumalainen
kiekonheittäjänä paremmin tunnettu Pentti Saarikoski. Hän sinkosi baskien
kehittämällä erikoisella pyörähdystyylillä keihästä muistaakseni vähän yli
100 metriä muistaakseni joskus 50-luvun lopulla.
Paavo II 05.01.2010, 21:14

On hellyttävää ja kunnioitettavaa, että vanha valtiomies uhraa ison osan
muistelmistaan urheilusaavutustensa kertaamiseen. Ei ole uusi tieto, että
Paavo Lipponen oli nuorena lupaava uimari, joka kauhoi 100 metriä lähelle
minuutin haamurajaa, joka oli 50-luvulla kova tulos. Pohjois-Savon piirin
ulkoratojen 100 metrin ennätyskin saattaa olla vieläkin hänen nimissään.
Myöskin Lipposen vesipallon Suomen mestaruudet tiedetään.

Kovin suuri yllätys ei ole sekään, että tuleva pääministeri hallitsi
nuorissa kuulantyönnön ja kiekonheiton piirinmestaruuskisoja. Poikien 5.4
kilon kuula lensi 15 metriä ja 1,5 kilon kiekko yli 40 metriä. Ne ovat
luonnollisia tuloksia Lipposen raamit omaavalle terveelle nuorelle
miehelle. 100 metrin ennätyskin oli perusvahvalle, vaikkakin hitaan
oloiselle, nuorukaiselle uskottava 12,7.

Mutta se tieto, että Paavo Lipponen kertoo muistelmissaan vielä
keski-ikäisenä poliitikkona tömistelleensä Cooperin testissä, eli 12
minuutissa, noin kolme kilometriä ja juosseensa 5000 metriä vähän yli 20
minuutin sekä pystyneensä samoihin aikoihin punnertamaan penkistä 10 X 100
kilon sarjoja, saattaa koko muistelmateoksen uskottavuuden vaaraan.

Hirmu tuloksia, mutta ehkä selityksenä koviin kestävyysurheilusuorituksiin
on se, että kun lukiossa tämän rotevan nuorukaisen keuhkojen tilavuutta
yritettiin mitata, ei mittalaitteen seitsemän litran tilavuus riittänyt
alkuunkaan. Urheilullisena yleislahjakkuutena Paavo Lipponen tuo mieleeni
Savon Sanomista tutun Taika-Jim-sarjakuvan Lothartin.

Kommentit (0)

Paavo I 04.01.2010, 19:49

Tunnustettu valtiomies Paavo Lipponen on saanut julkottua muistelmiensa
ensimmäisen osan. Kirjoittajalleen sopivan massiivisen teoksen alussa
käydään läpi muistelijan sukutausta. Lipponen on innokas sukututkimuksen
harrastaja ja löytyyhän suvusta muitakin huomattavia yhteiskunnallisia
vaikuttajia.

Sekä Esko Aho että Matti Vanhanen ovat Paavo Lipposen seitsemänsiä
serkkuja. Olisi mielenkiintoista tietää monensiakohan serkkuja Aho ja
Vanhanen ovat keskenään. Ja kun mennään ajassa taaksepäin 300 vuotta,
törmätään Lipposen suvussa Kekkosiin. 1300 vuoden takaa löytyy esi-isksi
sitten jo Kaarle Suurikin. Tässä vaiheessa Paavon pikkuveli Osmo
tiedustelikin, että koskahan suvussa päästään Jeesukseen asti.

Arvioisin, että Jeesus tulee vastaan noin 30 sukupolven takaa. Nimittäin
jos palaamme ajassa taaksepäin 10 sukupolvea, on meillä itse kullakin
1.000 esi-isää ja -äitiä, 20 sukupolven jälkeen heitä on miljoona ja 30
sukupolven jälkeen ainakin teoriassa 1000 miljoonaa, joka käytännössä
lienee mahdotonta. Tästä voimme päätellä, ettei ihmiskunta sentään ole
veljiä keskenään, mutta kuitenkin noin 30. serkuksia.

Kommentit (2)

Kinkereillä 03.01.2010, 20:27

Tuo eilen mainittu Pietari Suuri sai isovihan aikana Suomen väkiluvun
putoamaan 350.000:sta muistaakseni kolmanneksella. Se oli merkittävä
saavutus sen ajan välineillä, sillä sodankäynti oli silloin hyvin
työvoimavaltaista.

Koulujen 70-luvun historianopetuksessa isostavihasta ei juurikaan
kerrottu. Se oli sitä suomettumista, vaikka tyhmempi luulisi, ettei
tsaarin törkeyksistä kertominen olisi ollut neuvostovastaisuutta.
Neuvostoliitossakin tsaareihin suhtauduttiin nuivasti.

Mutta ainakin vielä 60-luvulla Kärkkäälän kansakoulun oppilaat vietiin
kinkereille, joista ainoana asiana on mieleeni jäänyt kirkkoherra Erkki
Sovijärven jännittävät kertomukset isovihan kauheuksista. Nyt ymmärrän,
mikä oli Sovijärven taka-ajatus. Kun itäistä naapuria ei muuten voinut
julkisesti arvostella, tehtiin se näin verhotusti.

Muistan kuinka Sovijärvi kertoi kasakoiden tekemistä ihmisten
seivästyksistä. Hänen mukaansa uhrit ripustettiin heinäseipäisiin
leuoistaan. Mutta nyt tiedän, ettei se niin mennyt, kuten tietysti tiesi
myös itse kirkkoherra, mutta hän nyt vähän sensuroi virkansa puolesta.
Eihän lapsille voi ihan kaikkea kertoa.

Muuten Kärkkäälässä on Putinaksi kutsuttu mäki ja olen kuullut, että nimi
johtuisi siitä, että isonvihan aikaan kyläläiset piileskelivät siellä
metsän suojissa ja kuuntelivat venäläisten putisemista. Itse kuitenkin
luulen, että putina-nimi juontaa juurensa pyöreäpohjaisesta puuastiasta.
Sellaistahan mäki muistuttaakin. Varmaankin jo hämäläiset eränkävijät ovat
mäelle sen nimen antaneet.

Kommentit (1)

Pietari 02.01.2010, 18:50

Tässä seisoo tsaari Pietari Suuri Petroskoin puistossa. Ajankohtainen
henkilö sikäli, että Teemalla esitetään parhaillaan sarjaa hänestä. Sitä
mielenkiintoista asiaa telkkarissa ei ole tsaarista kerrottu, että hän ei
lukeutunut sikäläisen yhteiskunnan isokenkäisiin. Vaikka miehellä oli
pituutta 203 cm, oli kengännumero 38.

Pietari oli ihmishirviö. Hänen vuokseen naputtelen tätä juttua Savossa
enkä Inkerinmaalla. Koivistoisten suku joutui lähtemään Pietaria karkuun
venepakolaisina ns. huitsin nevadaan eli Sisä-Savoon tämän alkaessa
rakentamaan suomalaisten suolle Pietari-nimistä maailman metropolia.

Mutta tuon patsaan juurella opin tietämään, että melkein sukulaismies,
ainakin ns. väärän koivun kautta, siinä pasteeraa. Nimittäin tsaarin
puoliso oli Savon Sanomien mukaan Kuopin Argillandereita, joka on
Kauhasten suvun pappishaara. Ja patsaan juurella Leppävirran Koivistoisten
sukuhaaran edustaja kertoi, että heidän suvussaan on myös Kauhasia.

Joten nyt tiedetään yleisesti, että Romanovien tsaarisuku oli Savon
Kauhasia, Venäjän historian suurin sotapäällikkö Suvarov Savon oli Savon
Suhosia kuten myös Ruotsin hyvinvointiyhteiskunnan luojaTage Erlander,
Usa:n presidentti Nixon Kiuruveden Nikkasia ja Bushit Säämingin Halttusia,
vaikka tätä asiaa pyritäänkin peittelemään. Mutta uusi ja ainakin minulle
yllättävä tieto on se, jonka juuri sain selville, että Putin onkin Savon
Pulkkisia.

Kommentit (0)

Ampumisen kansallisia erityispiirteitä 01.01.2010, 19:47

Lähi-idässä operoinut YK-kenraali Ensio Siilasvuo totesi muistelmissaan
vuosikymmeniä sitten, että alueen tilanne olisi vieläkin hankalampi,
mikäli siellä asuisi oikeasti aggressiivisia kansoja kuten suomalaiset tai
jugoslaavit. Alan ymmärtää Siilasvuota.

Maailmalla näyttää ampumalla tehtäviä joukkomurhia tapahtuvan vain Usa:ssa
ja meillä. Amerikassa touhu vaikuttaa olevan summittaista räiskimistä,
mutta meillä on jo Pihtiputaan surmista lähtien ollut erityispiirteenä se,
ettei ambulansseilla ole ollut juurikaan käyttöä. Luulisi Usa:n
vaikutusvaltaisen Kansallisen Kivääriyhdistyksen huomioivan asian
toiminnassaan.

Kun näin eilisen joukkomurhaajan kuvan, muistin, että istuin miestä
vastapäätä junassa toista kymmentä vuotta sitten. Hän matkusti Mikkeliin.
Mieleeni on jäänyt, että ihmettelin miehen harvinaisen synkkää ilmettä.
Siihen aikaan oli lehdessä juttuja Mikkelin seudulle sijoitetuista
Jugoslavian pakolaisista ja heidän tarinansa olivat niin karmeita, että
ajattelin miehen synkkämielisyyden syyn löytyvän Balkanin sodan
tapahtumista.

Joku Pertunmaalle sijoitettu muslimikin oli ItäHäme-lehden mukaan
kertaalleen ammuttukin joukkoteloituksessa, mutta niin huonosti, että hän
nousi myöhemmin haudasta ja muutti Suomeen.

Kommentit (0)