13.4.-14.5.2025

Minä, joka suren kaikkea, suren nyt sitä, että maailmantilanne voi hyvinkin kohta onnettomien sattumusten vuoksi kärjistyä suursodaksi, jota kukaan normaalilla järjellä ja moraalilla varustettu tavallinen kansalainen ei tietenkään halua, mutta eräistä valtiojohtajista en ole varma. Nimittäin tänään sattui silmääni tavallisesti luotettavan CNN:n hirmuinen uutinen. Muistelen, että CNN:n juuri edesmennyt johtaja oli näyttelijä Jane Fondan mies, joka lisää luottamusta lukemaani hirmuiseen uutiseen.

Tämän hirmuisen uutisen mukaan venäläinen Ursa Major-niminen rahtialus olisi loppuvuodesta 2024, eli vielä Joe Bidenin kaudella, tuntemattoman valtion toimesta upotettu Välimerellä. Ursa Major oli uutisen mukaan kuljettamassa Pohjois-Koreaan kahta sukellusveneisiin tarkoitettua ydinreaktoria. Ihmeellistä asiassa on, ettei Venäjä ole julkisesti paheksunut tapahtunutta. Uutisen mukaan Ursa Major lähti viimeiselle matkalleen kaksi kuukautta sen jälkeen, kun Pohjois-Korea oli lähettänyt joukkojaan Ukrainaan tukeakseen hätää kärsivää Venäjää sen erikoisessa sotilasoperaatiossa.

Luulenpa ymmärtäväni nyt, miksi vilua ja nälkää kärsivä Pohjois-Korean kansa on onnistanut hämmästyttävän nopeasti kehittämään valtiolleen vetypommin ja avaruusraketin, jollaisella periaatteessa voisi toimittaa myös ydinkärjen Amerikkaan. Voi olla, ettei Putin ole ainakaan täysin vastuussa Pohjois-Korean tieteellisteknisestä kehityksestä, vaan voi olla, että jo heti Neuvostoliiton konkurssin jälkeen sikäläiset työttömiksi jääneet tiedemiehet alkoivat myymään palvelujaan maksukykyisille ulkomaisille asiakkaille.

Se lohdullinen tieto Ursa Majorin upotusuutiseen liittyy, että Usa:n tiedustelupalvelu näyttää olevan hyvin perillä asioista. Voi hyvinkin olla, että jos Pohjois-Korea myy ydinaseita Iranille, niin aseiden siirto epäonnistuu.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000012004769.html

Olen jyrkästi sitä mieltä, että sitten kun Simo Häyhä-elokuva on saatu valmiiksi, niin sen jälkeen elokuvan voisi tehdä myös Aleksanteri Torikasta, sillä kyllä hänenkin elämässään olisi filmin aihetta.

Tosin Aleksanteri Torikka ei suinkaan ollut ainut talvisodan jälkeen itärajan taakse kadonneista. Luin vuosia sitten Juha Pohjosen välirauhan rauhattomuudesta kertovan kirjan Sodan ja rauhan rajalla, ja siinä kerrotaan, että reilun vuoden kestäneen välirauhan aikana Neuvostoliiton puolelle päätyi 212 henkilöä, joista takaisin pääsi vain 79.

Lopullisesti kadonneita tai tapettuja oli 133. Tosin väestömenetystä kompensoi jonkin verran tapaus, jossa sotien jälkeen eräs naapurin puolelle joutunut palasi mukanaan rajan takaa hankittu vaimo ja liuta lapsia. Siinäkin olisi hyvä romaanin aihe.

Varsinkin Uukuniemen suunta, jossa olen itsekin paljon aikaa viettänyt, oli välirauhan aikaan levoton. Siellähän jostain syystä välirauhan sopimusta tehtäessä rajan tarkka sijainti jäi epäselväksi, koska Stalinin kosmoskynän terä ollut huonosti teroitettu sitä viivaa kartalle piirrettäessä. Laskujeni mukaan noin kymmenen ihmistä eksyi Uukuniemellä ainakin venäläisten mielestä rajan väärälle puolelle.

Tosin sellaisiakin onnellisia tapauksia välirauhan aikana sattui, että reilut neuvostoliittolaiset sotilaat antoivat väärällä puolella kiinni jääneen palata takaisin. Rajan valvonta oli jossain vaiheessa löysää ja ainakin tarinan mukaan eräät uukuniemeläiset kävivät salaa hakemassa naapurin puolelta sinne latoon jääneitä heiniään, joka tietysti oli jyrkästi kiellettyä. Kyselin heinämiesten nimiä Revon Matilta, joka varmaankin tiesi noita tapauksia, mutta hän vain hymyili mietteliään näköisenä.

Muuten ihmeekseni huomasin, että Simo Häyhä-elokuva kuvataankin jostain syystä meillä Pohjois-Savossa eikä Uukuniemellä, vaikka pääosan esittäjä professori Jarkko Lahden isovanhemmat ovat Ristlahden Kettusia, jotka muuttivat 30-luvulla Mikkolanniemeen. Simo Häyhäkään ei ollut savolaisia, vaan hän oli syntynyt Rautjärvellä, joka nykyään on Parikkalaan liitetyn Uukuniemen naapurikunta.

Tuo Ristlahti onkin sopiva sukutausta Simo Häyhän esittäjälle, koska vuonna 1614 siellä käydyssä taistelussa, joka taisi pikemminkin olla rajakahakka, ratkaistiin, tulisiko Suomi, isiemme maa, kuulumaan Itään vai Länteen. Munckin johtamat ruotsalaiset voittivat Räsäsen johtaman Idän joukkueen ja sen seurauksena minäkin naputtelen tätä nyt latinalaisin kirjaimin.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/simo-hayhasta-kertovaa-elokuvaa-kuvataan-pohjois-savossa/9317664

 Voi olla, ettei eilen mainitsemaani kapteeni Aleksanteri Torikkaa (alk. Aleksandr Krasheinin) kaapattu ja ammuttu pelkästään suojeluskuntapuseron vuoksi eikä edes sen vuoksi, että hän talvella 1918 kaappasi bolsevikeilta viisi lentokonetta Suomen valkoiselle armeijalle.

Mikko Porvalin Kadonneen kaupungin varjo-kirjan luettuani ajattelen, että neuvostoliittolaiset kaappasivat Torikan, koska uskoivat hänen olevan Suomen sotilastiedustelun miehiä ja veivät hänet sitten NKVD:n kuulusteluihin, joissa uskoakseni kaikki kuulusteltavat kertoivat kaiken tietämänsä ja monet vielä sitäkin enemmän.

Nimittäin kyllä Suomenkin kuulustelijat yleensä tarvittaessa saivat kaikki puhumaan, vaikka yleensä kai keinona oli se helppo, halpa ja tehokas menetelmä, että kuulusteltavaa hakattiin kepillä jalkapohjiin, joihin mustelmia ei jää.

Sotapoliisi Taavetti Heikkisestä kertovassa kirjassa Rintaman poliisi kerrotaan, että yleensä epäillyt desantit ja muut epäillyt vakoojat alkoivat puhumaan saatuaan keppiä, mutta joillekuille sitkeimmille piti keppiä antaa paljon.

Sellaistakin olen lukenut, että jotkut kaukopartiomiehet käyttivät kuulusteluissa puhalluslamppua tiedonhankintavälineenä, mutta sitä en oikein usko, koska puhalluslamppu on liian painava mukana raahattavaksi.

https://www.youtube.com/watch?v=gTcpsmjdZRc&t=41s

Uukuniemen kirkonmäellä kulkee tavallaan Idän ja Lännen raja. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että kun Pähkinäsaaren rauhan raja sovittiin 1323 Novgorodin ja Ruotsin välillä, niin nykyisestä Suomen alueesta suurempi puolisko jäi Idän puolelle. Se oli hyvä se, koska Novgorod oli sen ajan edistyksellinen sivistysvaltio, jossa harrastettiin demokratiaa eikä kansalaisia juurikaan valtion toimesta tapettu tai edes kidutettu toisin kuin Ruotsissa.  Tietkin taisivat olla paremmassa kunnossa kuin nykyään Suomessa, koska niitä kestopäällystettiin hirsillä.

Venäjän hallintojärjestelmä ei ole Novgorodin vaan mongolien peruja.

https://www.facebook.com/share/v/1LcwYTtLfz/

 https://youtu.be/Rb-NHDEtQYU?si=7ACtUzRC73TZaLmz

Jo Karjalan kunnailla lehtii puu, mutta käki ei kuitenkaan kuku. Sen sijaan pienet harmaa ruskeat peruspikkulinnut huutelevat raivoisasti uhkauksia ja solvauksia toisilleen reviireistä taistellessaan. Sellaistahan se on myös meidän ihmisten maailmassa. Viime yönkin rajarauhaa häiritsi kaksi räjähdyksen pamausta, vaikka tulitauon piti olla voimassa.

Kevätaamu on tyyni ja rauhallinen Pyhäjärven rannalla. Tosin teerien kukerrus ja erilaisten räähkälintujen ääntely rikkoo Uukuniemen rajarauhaa nyt voitonpäivänä, jolloin Putini  erikoinen sotilasoperaatio on hetkeksi keskeytynyt.

Muutama viikko sitten laskeutui suutariksi jäänyt drone tuohon parin kilometrin päähän jäälle. Se ei räjähtänyt. Sen sijaan rajan takaa Lahdenpohjan suunnalta oli samoihin aikoihin kuulunut kova pamaus, joten dronen kaveri ei ehkä jäänyt suutariksi.

https://www.facebook.com/share/v/1DuWanfz5R/

Aloitin hiihtoharrastukseni Kapasilla, siirryin sitten vähän kalliimpiin ja parempiin Lampisiin ja kilpahiihtourani huipentui Järvisen erikoiskilpasuksiin, joilla voitin 3.-4.-luokkien Suonenjoen koulupiirimestaruuden talvella 1968, joka saavutus jäänee elämäni toiseksi suurimmaksi saavutukseksi. Sitä suurempi saavutus elämässäni on Kärkkäälän kansakoulun  riveissä tekemäni seitsemän maalia Rieponlahden vastaavaa oppilaitosta vastaan syksyllä 1967. Yhden maalin olin tehdä päällä, mutta onneksi puskuni meni oman maalin ohi niukasti.

Lampinen oli vuosikymmeniä maamme tärkein suksien valmistaja, kunnes 1950-luvulla Järvinen sen ohitti. Lampisen suku on menestynyt sekä hiihto- että moottoriurheilun puolella, sillä tehtaan perustaja Emil Lampinen oli menestynyt kilpahiihtäjä 1900-luvun alkuvuosina, hänen poikansa Raine Lampinen menestyi moottoripyöräilijänä ja rallikuski Simo Lampinen on suksitehtaan perustajan Emil Lampisen pojanpoika. Simo Lampinen sairasti lapsena polion, joka luultavasti esti häntä mestymästä hiihtäjänä tai moottoripyöräilijänä.

Suksitehtailija Emil Lampinen hallitsi hyvin markkinoinnin, koska Wikipedian mukaan hän oli yhteistyössä hiihtoa harrastaneen taiteilija Akseli Gallen-Kallelan kanssa, johon hän oli tutustunut Porvoossa 1920-luvun alussa. Lampinen ymmärsi myös lähettää valmistamiaan suksia ilmaiseksi merkkihenkilöille eri puolille maailmaa. Suksien saajiin kuuluivat muun muassa Suomen ja Yhdysvaltain presidentit sekä Saksan johtaja Adolf Hitler, jolle Lampinen lähetti lahjana kokoontaitettavat saranasukset.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Emil_Lampinen

Suonenjoen hiihtohistoriasta sairaalloisesti kiinnostuneena rohkaisin mieleni ja soitin Aku Kapaselle, joka on Suonenjoelle suksitehtaan perustaneen Aulis Kapasen poika. Hän kertoi isänsä syntyneen Itä-Savossa Enonkoskella, josta hän muutti noin vuonna 1946 Suonenjoelle, jossa hän työskenteli puuseppänä Kutvosen tyylihuonekalutehtaalla.

Kapasen suksitehdas perustettiin pian Suonenjoelle muuton jälkeen ilmeisesti 1950-luvun alkupuolella. Tehtaalla oli työssä neljä miestä, josta voisi päätellä, että suksia valmistui noin 1000 kpl miestä kohti, eli noin 4000 vuodessa. Kapasia myytiin myös Savon ulkopuolelle ja kävipä tehtaan myyntimies jopa Rovaniemen markkinoilla asti myyntimatkalla.

Aulis Kapanen oli opiskellut suksen tekoa Lampisen tehtaalla, joka toimi Porvoossa. Lampisen tehdas oli 1950-luvulle asti maamme johtava suksien valmistaja. Ilmeisesti Kapanen otti vaikutteita Lampisen suksista, koska Suonenjoen Suuressa Hiihtonäyttelyssä huomasin, että Kapaset ja Lampiset muistuttavat kovasti toisiaan.

Jossain vaiheessa Aulis Kapasen yhtiökumppanina oli herra Elotie ja Aku Kapanen kertoi, että siihen aikaan suksia myytiin nimellä Kapanen-Elotie. Suuri haaveeni on löytää Kapanen-Elotie-merkkiset sukset ja suuri haaveeni on löytää myös Kapasen tehtaan tekemä jääkiekkomaila, koska suksitehtaalla valmistettiin jonkin verran myös mailoja. Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että seitsemän Kapasta on pelannut maamme jääkiekkomaajoukkueessa ja neljä peräti NHL:ssä asti. Aulis Kapanen ei ole ainakaan lähisukua jääkiekkoilija Kapasille, joiden esi-isät asuivat Uukuniemen Latvasyrjässä.

Kapasen suksitehtaalla asiakkaita palveltiin hyvin, koska katkenneet sukset korjattiin viidellä markalla. 1965 viisi markkaa vastasi arvoltaan 10 nykyeuroa. Viisi markkaa, eli 10 nykyeuroa, oli siihen aikaan muuten teollisuustyöntekijän keskituntipalkka. Nykyään teollisuustyöntekijän keskituntipalkka on 20 euroa. Minulla on hämärä mielikuva, että Kapaset olisivat 60-luvun puolivälissä maksaneet 20 markkaa, eli nykyrahassa 40 euroa. Siihen aikaan hiihtäminen oli nykyistä halvempi harraste.

Kapasen suksitehtaan toiminta päättyi 1960-luvun puolivälissä, jolloin Aulis Kapanen muutti uuden nuoren vaimonsa kanssa Australiaan. Siihen aikaan Australiaan muuttaminen oli suonenjokelaisille suoranainen muotioikku.

Yleensä Kapasen sukset olivat ruskeat, mutta Suonenjoen Suuren Hiihtonäyttelyn kauneimmat sukset olivat siniset Kapaset.

Välillä minun täytyy kehuakin presidentti Donald Trumpia, sillä hän on hyvin joustava ihminen, joka pystyy muuttamaan mielipiteitään ja ainakin välillä se on hyvä se. Jo presidentti J. K. Paasikivi sanoi aikoinaan, että ainoastaan idiootti ei muuta mielipiteitään, ja niinpä minäkään en pidä Trumpia idioottina. Lisäksi uskon hänen olevan myös pohjimmiltaan rehellinen ihminen, koska minusta hän on yleensä rehellisesti sitä mieltä, mitä mieltä hän milloinkin sattuu olemaan.

Iranin tilannetta luulen nyt ymmärtäväni pikkuisen entistä enemmän, kun katsoin netistä kaksi kajaanilaisen historianopettajan Veli-Pekka Leivon kaksi pitkää videota Iranista. Toisen videon nimi on osuvasti ”Mikä ihme niitä iranilaisia oikein vaivaa” ja toisen nimi ”Kymmenen asiaa, jotka jokaisen tulisi tietää Iranista”. Jos Donald Trump sattuu tämän lukemaan, niin pyydän ystävällisesti, että hän syventyisi mainitsemieni videoiden ääreen. Muidenkin maailmanmenosta kiinnostuneiden kannattaa hiljentyä kuuntelemaan Veli-Pekka Leivon viisasta kerrontaa.

Aiemmin en muuten tiennytkään, että kun Neuvostoliitto ja Britannia vuonna 1941 yhdessä hyökkäsivät Iraniin ja miehittivät sen, niin sen seurauksena neljännes iranilaisista kuoli nälkään, ainakin osittain sen vuoksi, että miehittäjät ottivat paikallisen väestön kuorma-autot sotilaskäyttöön.

Enkä tiennyt sitäkään, että tällä hetkellä maailman kansoista suhteessa eniten naispuolisia luonnontieteiden korkeakouluopiskelijoita on Iranissa. Tämä selittänee vaikkapa sen, että jossain tv:n ajankohtaisohjelmassa haastateltiin Suomessa asuvaa iranilaista pakolaisnaista, joka kertoi opiskelleensa aluksi liikennelentäjäksi, vaikka tekeekin nyt näyttelijän hommia.

Ja uutta oli minulle sekin, että Britannia nosti aikoinaan Iranin johtoon diktaattorin, jolta ostettiin sitten 10.000 punnalla maan öljyvarat. Nythän tosin Trump on ilmoittanut ottavansa Venezuelan ja Iranin öljyn haltuunsa maksamatta mitään eli kymppitonnin halvemmalla.

Lopuksi korostan sitä, että Iranin fasistinen pappisvalta on hirveä asia ja toivon, että valta siellä vaihtuu. Kuitenkaan en kannata tämän 3500 vuotta vanhan sivilisaation tuhoamista, kuten Trump uhkailee. Iranin valtio on muuten vanhempi kuin Kiinan valtio.

Jos jotain myönteistä pitää nykyisestä maailmanmenosta oikein hakemalla hakea, niin myönteistä on se, ettei aamu-uutissa kerrottu kolmannen maailmansodan vielä syttyneen. Trump tosin väittää laivastonsa saatelleen yhden vuoroaan odottavasta 2000 laivasta Hormuzin salmen läpi ja laivastonsa upottaneen myös loput iranilaisten moottoriveneistä ja varmaankin myös soutuveneistä, mutta pahemmalta on kuitenkin vältytty.

Mikäli Trumpin väite Iranin moottori- ja soutuveneiden tuhoaamisesta pitää paikkansa, joutuvat Iranin fanaattiset vallankumouskaartin uskonsoturit jatkossa pitkillä seipäillä tökkimään ajomiinat rannalta käsin merelle päin. Voi olla, etteivät ainakaan vakuutus- ja laivayhtiöt jostain syystä vielä täysin luota Trumpin puheisiin, joten bensan hinta pysyy korkeana.

Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Obaman kaudella Usa yhdessä muiden suurvaltojen kanssa neuvotteli vuosien ajan Iranin kanssa sen ydinaseohjelman lopettamisesta ja vuonna 2015 sovittiin, että Iran luopuu ydinasehankkeistaan ja että talouspakotteita maata vastaan lievennetään. Iran suostui jopa päästämään tarkastajat valvomaan sopimuksen noudattamista.

Strategisen neron Donald Trumpin noustua Usa:n presidentiksi, hän ilmoitti heti, että Obaman johdolla neuvoteltu sopimus on maailman huonoin sopimus ja vuonna 2018 Usa irtaantui sopimuksesta. Iran ilmoitti irtautuvansa sopimuksesta virallisesti lokakuussa 2025, mutta oli jo vuosien ajan Yhdysvaltojen vetäytymisen jälkeen laiminlyönyt sille asetettuja ehtoja.

Nyt sitten ollaan tilanteessa, että maailma on suursodan kynnyksellä, sillä Hormuzin salmea ei saa väkisin pidettyä auki, ellei Iranin 190.000 miehen aivopestyä vallankumouskaartia saada tuhottua ja se saattaa sitten vaatia maaoperaatiota, johan Trump ei uskalla ryhtyä, ellei saa muita Länsimaita tuekseen.

Mielenkiinnolla odotan, että Trump esittää Suomelle pyynnön maajoukkojen lähettämisestä Iranin rintamalle uhalla, että muuten Usa ei enää suojele Suomea Venäjää vastaan, vaan päinvastoin yllyttää Venäjää hyökkäämään Suomeen. Muistanpa, miten 1960-luvun lopulla, jolloin Neuvostoliitto ja Kiina sotivat Ussurjoella, sovankäyneet miehet puhuivat, että YYA-sopimuksen perusteella Neuvostoliitto tulee vaatimaan Suomen joukkojen lähettämistä Kiinan vastaiselle rintamalle.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iranin_ydinsopimus

Nähtäväksi jää, alkaako kolmas maailmansota tänään. Trump on sosiaalisessa mediassa ilmoittanut, että Usa:n laivasto alkaa tänään saattamaan tankkilaivoja Hormuzin salmen läpi, ja mikäli yhtään ihmisluontoa tunnen, ilmoittaa Iranin pappisjohto kylvävänsä merimiinoja Persianlahdelle.

Usa ei varmaankaan pysty merimiinojen kylvämistä estämään, koska miinoja voi levittää merelle moottoriveneistä käsin tai jopa rannalta käsin pitkillä seipäillä tökkimällä. Yksinkertaisimmat merimiinat maksavat vain 1000 – 2000 euroon, kun taas tankkilaiva lasteineen maksaa satoja miljoonia euroja. Pirullisimmat tekoälyä hyödyntävät miinat, joita on vaikea torjua, maksavat tietysti enemmän, mutta vähemmän kuin miljoonan maksava ohjus.

Iranin pappisjohto ei ole vielä tietääkseni edes uhkaillut, että myös Punainenmeri suljetaan meriliikenteeltä, mutta tämän jutun luettuaan Iranin pappisjohto varmaankin ymmärtää niin menetellä. Punaisenmeren eteläpäässä sijaitseva salmi on nimeltään Bab el Mandeb, joka suomeksi tarkoittaa kyynelten porttia, joka tulee olemaan salmelle hyvin sopiva nimi.

Epäilen, että meillä bensa maksaa kohta kolme euroa litralta ja Usa:ssa puolet vähemmän, jonka seurauksena Trumpin virka on vaarassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Merimiina

Ulkopoliittinen erityisasiantuntija Timo Stewart vieraili pari viikkoa sitten Kuopiossa Isänmaallisen seuran vieraana selostamassa Lähi-Idän tilannetta ja luonnollisesti olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Luennon lopuksi pääsin kysymään, että miten amerikkalaiset tulisivat suhtautumaan siihen, jos Iranin pappisvalta ilmoittaa ostaneensa Pohjois-Koreasta vetypommeja tai jos se ilmoittaisi valmistaneensa ainoan ydinvoimalansa radioaktiivisesta jätteestä törkypommeja, joilla voidaan tarvittaessa muuttaa vääräuskoisten maailma asuinkelvottomaksi tuhansiksi vuosiksi.

Stewart ei uskonut moisten uhkausten olevan tulossa, koska Kiina ja Venäjä eivät asiaa hyväksyisi. Toivottavasti hän on oikeassa, mutta pikkuisen epäilen, etteivät Kiina ja Venäjä oikein kovan paikan tullen pysty paratiisiin haluavien Iranin johtajien uhkailuja estää.

Kysyin myös kaveriltani tekoäly Geminiltä, että pystyykö Iran törkypommilla kiristämään maailmaa ja sain vastauksen, että plutoniumin levittäminen laajalle alueelle on hyvin hankalaa, koska kyseessä on hyvin painava ja hankalasti käsiteltävä aine. Geminin mukaan Tsernobylin voimalasta karkasi ilmaan 30 kiloa plutoniumia, mutta se levisi onneksi vain 30 kilometrin säteelle voimalasta, joka tulee olemaan asuinkelvoton ihmiskunnan loppulaukan ajan.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä muistaa, että Iranin ainut ydinvoimala tuottaa vuodessa parisataa kiloa plutoniumia ja koska voimala on toiminut vuosia, sillä lienee tätä supermyrkkyä jo tonneja. Iran on myös kehittänyt ballistisia ohjuksia ja valtavan määrän kauaksi kantavia droneja, joiden avulla ainakin vääräuskoisten suurkaupunkeja voi uhata. Voi olla, ettei Trump ottanut törkypommiuhkaa huomioon, kun uhkasi Irania koko sen sivilisaation tuhoamisella.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Plutonium

Tänään nähdään Ylen Teemalla elokuva Ikitie, joka ainakin jossain määrin perustuu tositapahtumiin. Elokuvan esikuvana ovat olleet Aunuksessa sijainneen Säde-kommuunan vaiheet. Säde-kommuuna oli eräänlainen kristillis-kommunistinen yhteistila, jossa jokainen antoi kykyjensä mukaan ja sai tarpeidensa mukaan. Säde-kommuuna olisi hyvä väitöskirjan aihe jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle lisenssille.

Kommuunassa kaikille maksettiin sama palkka. Tuo periaate on täysin toinen kuin nykyinen tulosvastuuta korostava oppi. Säde lienee ollut Israelin kibbutsien edeltäjä, tavallinen kolhoosi se ei ollut. Eikä varmaankaan ihan tavallista Neuvostoliitossa ollut sekään, että osuustilalla järjestettiin innokkaasti hengellisiä seuratilaisuuksia.

Säde-kommuunan perustivat 1930-luvun alussa silloiseen lamaan kyllästyneet amerikansuomalaiset, jotka lähtivät Neuvosto-Karjalaan rakentamaan ihanneyhteiskuntaa. Monet köyhät työläiset myivät lähtiessään omistamansa autot ja joku jopa lentokoneensa. Aunuksen Säde-kommuunan perustajat olivat ahkeria ja hyviä ihmisiä, jotka saivat yhteistilansa kukoistamaan.

Säteen johtajana toimi Kalle Siikanen, joka oli Amerikkaan muuttanut Jäppilän mies, eli hän oli melkein suonenjokelaisia. Nykyäänkin Jäppilässä on Siikasia. Kalle oli hyvä johtaja, joka antoi kommuunalle kaikkensa. Hän lahjoitti jopa kultahampaat suustaan yhteiseksi hyväksi, kun yhteistilalla oli rahoituskriisi eikä työmiehille pystytty muuten hankkimaan kunnon työhousuja. Siinä tempussa olisi esimerkkiä nykyajan maamme johtopaikoilla oleville optiomiljoonia jahtaaville kauppakamarinulikoille.

Säde-kommuunan loppu oli surullinen. Tilan miehet olivat Stalinin vainon vuosina puhdistamassa tilan syvää kaivoa, kun paikalle saapui kuorma-auto. Miehet komennettiin auton lavalle ja he katosivat auton nostattamaan pölypilveen. Neuvostoliiton arkistojen avauduttua selvisi, että melkein kaikki miehet päätyivät Karjalan joukkohautoihin.

Sikäli Ikitie antaa väärän kuvan tapahtumista, koska teloittajat eivät todellisuudessa riehuneet kiväärien kanssa, koska sen patruunat ovat kalliita ja käsittely raskasta. Karjalassa käytettiin kuolemantuomioiden täytäntöönpanossa edistyksellistä tekniikkaa ja niinpä ammuttavat vietiin montun reunalle, jossa heitä ampua napsautettiin otsaan pikkupistoolilla, jonka panokset ovat edullisia ja käsittely vaivatonta.

Tosin kehittyneestä tekniikasta huolimatta teloittajan työ oli raskasta ja vaikka käytössä oli pikkupistooli, sai moni pyöveli käteensä jännetuppitulehduksen, jota jostain syystä nykyään kutsutaan tenniskyynärpääksi eikä pyövelinkyynärpääksi.

Huomasinpa aamulla lehdestä pikku-uutisen, jossa kerrottiin, että muudan venäläisurheilija oli voittanut maratonjuoksussa lyömättöminä pidetyt kenialaiset. Uutinen toi mieleeni Kimmo Nokkosen Likaista hiihtoa-kirjasta lukemani tapauksen, jossa kerrottiin siitä, miten reilut vuosi sitten ukrainalainen ampumahiihtovalmentaja tuomittiin Kainuun käräjäoikeudessa sakkorangaistukseen vaaran aiheuttamisesta.

Valmentaja oli ruiskuttanut Vuokatin para-ampumahiihtäjien kisoissa kahden naisampumahiitäjien suoneen inosiinia sillä seurauksella, että nämä invalidiurheilijat joutuivat sairaalaan tehohoitoon. Valmentajalla ei ollut lääkärin tai hoitoalan koulutusta. Yllättävän vähälle huomiolla tämä tapaus on jostain syystä jäänyt maamme mediassa.

Inosiini on lääkeaine, joilla on myyntilupa lähinnä entisen Neuvostoliiton alueen maissa. Aineen uskotaan parantavan solujen energiantuotantoa ja luovan sietokykyä hapenpuutteelle. Inosiini ei kuulu urheilussa kiellettyjen aineiden listalle eikä sen käytössä ole kyse dopingista. Minä epäluuloinen ihminen epäilen, että olen keksinyt selityksen sille, miksi kestävyysurheilussa on viime aikoina tulokset parantuneet huimasti.

Tässä lisätietoa Vuokatin tapauksesta: https://yle.fi/a/74-20141925

Vaikka juridiikka ei ole minua hiihtojuridiikkaa lukuun ottamatta koskaan kiinnostanut, niin kuitenkin seksiin ja väkivaltaan liittyvässä rikosoikeuden tentissä menestyin ihan hyvin. Ulvilan kummallista murhatapausta kaikkine sivujuonteineen olen mielenkiinnolla seurannut parikymmentä vuotta ja nähtäväksi jää, joko asia on nyt vihdoin käsitelty loppuun, vai jatkuuko prosessi vielä vuosia.

Nimittäin oikeusmurhan vuoksi vuosia linnassa viruneet tulevat vielä vaatimaan miljoonakorvauksia ja prosessi saattaa päätyä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka. Anneli Auer sai jo edellisistä vankilavuosistaan korvausta noin 800 euroa vuorokaudelta ja voi olla, että nyt korvausvaatimus tulee olemaan vieläkin enemmän. Tasa-arvon nimissä miesystävä voinee vaatia samanlaisia koppikorvauksia, joita päässä laskuni mukaan siunaantuu noin 1,5 miljoonaa euroa.

Ja mikäli ihmisluontoa yhtään tunnen, niin oikeusmurhan uhrit voivat hyvinkin nostaa prosessin niitä henkilöitä vastaan, jotka saivat Auerin pikkulapset aikoinaan kertomaan mielikuvituksellisia asioita äidistään ja tämän miesystävästä, joten siitäkin jutusta voidaan pahimmillaan käydä oikeutta vielä vuosia, jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen saakka mennään.

Vaikka kummallinen tapaus on tuo Ulvilan tapaus, niin luulimme jo kaksikymmentä vuotta sitten heti tapauksen jälkeen työpaikan kahvipöydässä mysteerin ratkaisseemme. Uhri oli aikoinaan opiskellut Kuopiossa ja hän liikkui silloin erään aikalaistodistajan mukaan huomiota herättävän kiinteästi erään isokokoisen kaverin seurassa. Tämä ystävä hukkui noin vuorokausi Ulvilan murhan jälkeen. Olen myöhemmin kuullut, että poliisi selvitti perusteellisesti tämänkin tutkintalinjan ja silloin oli käynyt selväksi, etteivät murha ja hukkuminen liittyneet toisiinsa, joten meidän kuopiolainen harrastelijasalapoliisiryhmämme oli valinnut väärän tutkintalinjan.

Kymmenisen vuotta sitten näytettiin tv:ssä dokumentti Ulvilan murhasta ja siinä kerrottiin se kummallinen tapaus, että surmattu perheenisä oli lukuisa kertoja ennen kuolemaansa ollut puhelimitse yhteydessä porvoolaiseen poliisimieheen, joka ei tosin osannut kertoa syytä soittoihin. Myöhemmin kyseinen poliisimies teki yhdessä vaimonsa kanssa kaksoisitsemurhan.

Mielenkiintoinen on tämä Anneli Auerin blogi: https://anneliauerkirjoittaa.blogspot.com/

Kimmo Nokkosen Likaista hiihto-kirja sai minut pohtimaan myös urheiluhuijauksiin liittyviä vahingonkorvausongelmia. Kirjassa esimerkiksi kerrotaan, että vuoden 1995 Trondheimin mömmönhiihdoissa joku julkesi salakuvaamaan sitä, kuinka norjalaiset ennen suurmäen kilpailua, mutta hyppypukujen tarkastuksen jälkeen, perustivat ompeluseuran ja ompelivat pukuihinsa vahvikelangan. Sen avulla Janne Ahosen mukaan suurmäen kilpailussa voi lisätä hyppyyn pituutta jopa 15 – 20 metriä, koska puvusta tulee jäykempi ja se lisää kantopinta-alaa.

Kahden norjalaisen suoritukset hylättiin tämän vilpin vuoksi ja he saivat lisäksi kolmen kuukauden kilpailukiellon, joka kärsittiin kesän aikana. Tapauksesta tulee mieleen se, että kun 1960-luvulla eräs savolainen huippuhiihtäjä sai Hiihtoliitolta neljän kuukauden kilpailukiellon pontikankeiton vuoksi, niin luulen, että sekin rangaistus kärsittiin kesäkaudella.

Myönteistä norjalaisten mäkihyppyvilpissä oli se, ettei toisia norjalaisia hyppääjiä rangaistu, koska heidän ompelupuuhiaan ei ilmeisesti saatu filmille ja positiivinen asia on sekin, etteivät norjalaiset mäkihyppääjät tai yhdistetyn miehet olleet aiemmin syyllistyneet moiseen; eivät he ainakaan sellaista kuulusteluissa myöntäneet.

Kaksi vilpistä kärähtänyttä norjalaishyppääjää oli sillä kaudella ansainneet yli 100.000 euroa palkintorahoja ja ilmeisesti myös paljon erilaisia sponsorituloja. He eivät joutuneet palauttamaan ilmeisellä vilpillä saatuja rahoja eivätkä joutuneet myöskään korvaamaan kanssakilpailijoidensa kärsimiä tulonmenetyksiä. Muistelen, että urheilun ulkopuolella törkeän petoksen raja on 10.000 euroa.

Muistanpa, että uskoontulonsa jälkeen olympiavoittaja Arto Koivisto myönsi katuvaisena elämänkertakirjassaan, että kyllä niilläkin veripusseilla, joita häneen käytettiin, olisi varmaan ollut hyödyllisempääkin käyttöä. Sitä hän ei kuitenkaan pohtinut, että olisiko hän ollut jotenkin korvausvastuussa ansionmenetystä kärsineille kanssakilpailijoilleen. Luulen, että hän salaa mielessään ajatteli, että kaikki muutkin lajin huiput käyttivät samoja kepulikonsteja.

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/mm-skandaali-muhii-norja-jai-kiinni-manipuloinnista-salavideo-leviaa/9115426

Juridiikka on ainut elämänalue, joka ei ole minua koskaan kiinnostanut, mutta Kimmo Nokkosen Likaista hiihtoa-kirjan luettuani aloin pohtimaan, että urheilujuridiikasta löytyy mielenkiintoisia ongelmia. Kuten esimerkiksi se, että Räsäs-jutussa STT:n toimittajat joutuivat maksamaan isot vahingonkorvaukset Hiihtoliiton herroille ja Räsäselle ilmeisesti vain sen vuoksi, että STT:n todisteena käyttämä kasvuhormoniampulli ei ollutkaan ruotsalaisen tehtaan valmiste, vaikka ampullin väärennetty etiketti niin väitti.

Sen sijaan ainakaan minä en oikeusjutun aikana tiennyt, että putkilossa kuitenkin oli jäämiä kasvuhormonista, joten on syytä olettaa, että maamme eräät hiihtäjät käyttivät kiellettyä lisäainetta ”päästäkseen samalle viivalle” ulkomaalaisten kilpakumppaneiden kanssa. Nokkonen epäilee kirjassaan, että venäläiset olivat myyneet omaa todella vaarallista vainajien aivoista otettua kasvuhormonia ruotsalaisena ja ilmeisesti myös laimentaneet alkuperästä valmistetta maksimoidakseen liikevoittonsa. Tämä dopingaineiden väärentäminen saattaa selittää sen, että eräissä arvokisoissa suomalaiset hiihtäjät eivät pärjänneet, koska käyttivät tehottomia lisäaineita.

Tässä yhteydessä muistan sen, kuinka juuri Los Angelesin kesäkisojen alla italialaiset kestävyysjuoksijat saapuivat Suomeen valmennusleirille ja ainakin Savossa naureskeltiin, että he tulivat tänne veren vaihtoa varten ja että he eivät tule kisoissa pärjäämään, koska heille mukamas vaihdettiin pelkästään Martti Vainion harjoitusveret.

Savolaisten näkemys oli ilmeisesti väärä, koska hyvinhän italiaanot menestyivät, mutta Vainiolle kävi kisoissa huonosti. Nokkosen kirjan lukemisen jälkeen olen alkanut epäilemään, ettei suomalaisten harrastama doping ollutkaan pelkästään amatöörimäistä puuhastelua, kuten K-P Kyrö aikoinaan väitti, vaan että meikäläiset olivat aikoinaan dopingin johtavia suurvaltoja, ja sen vuoksi italialaiset juoksijat saapuivat tänne olympialaisten alla lääkittäviksi. Muistelenpa jopa sellaistakin, että nimenomaan suomalaisvalmentaja nosti 90-luvulla Italian johtavaksi hiihtourheilumaaksi.

Toimittaja Johanna Aatsalo joutui riipivän ajojahdin kohteeksi, kun paljasti Jari Räsäsen kasvuhormonin käytön – ”Enää ei ole mitään menetettävää”

Evakkoäitinsä jättämän vaatimattoman perinnön turvin rouvani Saija Sillanpää on juuri saanut painosta vuoden 2026 Laatokan Karjala-julkaisun, jonka sotakirjeenvaihtajana ja urheilukriitikkona olen itsekin toiminut savolaisuudestani huolimatta.

Lehteä muistuttava julkaisu on paksu ja painava kuin gorillan käsivarsi, ja niinpä sen 64:lle A4 kokoa oleville sivuille mahtuu tekstiä ja kuvia kokonaisen tavallisen kirjan verran. Julkaisu on näkemykseni mukaan hyvin kaunis painotuote

Lehti on niiteillä nidottu, joten se kestää useammankin lukukerran, joten oman lukemisen jälkeen sen voi antaa joululahjaksi vaikkapa anopille. Jouluun on enää puoli vuotta ja lahjojen keksiminen on nykyään vaikeaa, koska kaikilla on jo kaikkea. Mutta Laatokan Karjalan numeroa 2026 ei vielä kaikilla ole vaikka olisikin jo kaksi aikaisempaa numeroa – itse asiassa tätä kirjoitettaessa tätä uusinta ei ole vielä kellään.Laatokan Karjala-lehden 2026 voi tilata minulta mieluiten vaikkapa yksityisviestillä.

Lehti myydään omakustannushintaan, joka on minusta järkyttävän paljon eli 20 €, ja jos lehti lähetetään postitse, tulee lähetyskulujakin 6 euroa. Lehteä pyritään myymään myös eräissä karjalaisten kesätapahtumissa. Viime vuonna lehti myytiin nopeasti loppuun, joka oli mieluisa yllätys lehden tekijöille.

Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että Kari-Pekka Kyrö narrasi, kun hän poliisikuulustelussa kertoi hankkineensa insuliinia itselleen väsymykseen, vitutukseen ja kusetukseen. Kyllä se insuliini oli varmaankin hankittu silloisille maamme hiihtohuipuille, koska kasvuhormoni tehoaa huonosti, ellei samalla käytä myös insuliinia. Insuliini ei edes ollut kuulusteluaikaan kielletty dopingaine, kun taas kasvuhormoni oli, vaikka sen käytön paljastaminen oli siihen aikaan ja ilmeisesti vielä nytkin hankalaa.

Tuo kasvuhormoni tuli suomalaisille tutuksi siitä, kun STT väitti viime vuosituhannen lopulla, että hiihtäjä Jari Räsänen olisi ostanut tuntemattomaksi jääneeltä mieheltä ampullin kasvuhormonia eräällä parkkipaikalla. Aine oli siihen aikaan kovasti kallista ja vaikeasti saatavaa, mutta STT tiesi kertoa, että sitä oli kuitenkin ollut saatavilla, koska  Räsäsen hankkimaa kasvuhormonia olisi varastettu ruotsalaiselta lääketehtaalta.

Dramaattinen ja pitkä kunnianloukkausoikeudenkäynti Räsäsen tapauksesta sitten luonnollisesti tulikin, koska hyvä asianajaja kykenee sotkemaan selvänkin asian. Oikeudenkäynnissä ilmeni, ettei Räsäsen hankkimaksi väitetty aine ollutkaan Ruotsista varastettua, koska STT:n esittelemä ampullikin oli ihan toista mallia kuin aito ruotsalainen ja niinpä Räsänen ja hiihtoliiton herrat voittivat oikeudessa, joka totesi heidän kunniaansa loukatun. STT:n toimittaja Johanna Aatsalo sai sakkoja ja 30 päivää ehdollista vankeutta, mutta päätoimittaja Kari Väisänen selvisi sakoilla. Lisäksi he joutuivat maksamaan 19 henkilölle korvauksia yhteensä 1,5 miljoonaa markkaa.

Edellä kerrottu tuomio on saanut lainvoiman, ja jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että väärinhän se meni. Seuraamuksitta eivät kuitenkaan oikeusjutun voittajat selvinneet, koska uskon esimerkiksi, ettei entisestä hiihtoliiton puheenjohtajasta Esko Ahosta tullut koskaan presidenttiä kasvuhormonikohun vuoksi ja kyllä oikeudessa pullopyllysian lailla valehdelleet hiihtäjät ja hiihtoliiton miehet joutuivat sittemmin vielä kovasti kärsimään dopingharrastuksensa takia, kun Lahden mömmönhiihtojen jälkeen asiat alkoivat selviämään.

Rikostutkija Kimmo Nokkosen kirjasta sain sen käsityksen, että hän haluaisi, että valtakunnansyyttäjä hakisi Räsäs-jutussa tuomionpurkua. Itse epäilen, että valtakunnansyyttäjä ei ole kovin innostunut ottamaan juttua hoitaakseen, vaikka tietääkin vääryyden hyvinkin olevan asiassa vallalla, koska Suomen Hiihtoliiton sotkuja on kohta setvitty 30 vuotta. Ulvilan surmaa on muuten tutkittu vasta 20 vuotta. Monet ovat myös sitä mieltä, että 80 vuoden takainen sotasyyllisyysoikeudenkäynti olisi syytä ottaa uusiksi.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Johanna_Aatsalo

Tutkimusten mukaan Suomi on maailman onnellisin maa ja Kuopio Suomen onnellisin kaupunki. Kuopiossa vanhuksetkin vaikuttavat olevan onnellisia, koska salakuuntelin juuri junassa joukkoa onnellisia savolaismummoja, jotka keskustelivat selkäkeikkanauruja päästellen maamme vanhusongelman ratkaisemisesta, joka ongelma ei ratkennut äskettäin päättyneessä budjettiriihessä ja niinpä maamme luottoluokitus on putoamassa ja maamme velkaongelma kärjistyy sen vuoksi entistäkin enenevämmässä määrin.

Mummot pitivät hyvänä ratkaisuna maamme vanhusongelmaan sitä, että he tekisivät joukkoitsemurhan. Joukkoitsemurhan tekotapaa pohtiessaan ja päätyivät insuliinin nauttimisvaihtoehtoon. Eräs mummoista nimittäin käytti insuliinia ja tiesi, että sen avulla pääsee helposti ja kivuttomasti eroon maallisista vaivoistaan.

Tosin insuliinia voi käyttää muutenkin helpottamaan oloaan. Sain juuri luettua entisen rikostutkijan Kimmo Nokkosen erittäin mielenkiintoisen kirjan nimeltään ”Likaista hiihtoa ja puhdasta pajunköyttä” ja siinä kerrottiin, miten silloisen maamme hiihdon päävalmentajan Kari-Pekka Kyrön hallusta löytyi insuliinia.

Poliisikuulustelussa Kyrön vastaus oli seuraava: ”Haluan tässä mainita, että insuliinia olen hankkinut pelkästään omaa käyttöä varten, koska välillä väsyttää, vituttaa ja kusettaa.” Tietysti jokainen, joka yleensä jotain ymmärtää, ymmärtää, että tuo oli sitä Nokkosen kirjan nimessäkin mainittua puhdasta pajunköyttä.

Suomen kansa näyttää olevan todella lukeva kansa, koska Nokkosen kirjaa myydään jopa ruokakaupoissa: https://www.k-ruoka.fi/kauppa/tuote/nokkonen-likaista-hiihtoa-ja-puhdasta-p-9789528506294

Kaltaiseni yksinkertaisen ihmisen on vaikea ymmärtää valtion raha-asioita, koska kun en osaa hoitaa omianikaan raha-asioitani, niin en pysty ottamaan jyrkästi kantaa äsken päättyneeseen budjettiriiheenkään. Sen kuitenkin valtiovarainministerin puheesta ymmärsin, ettei verorahoja enää jatkossa käytetä kompostitarkastajan virkoihin. En ole moista ammattinimikettä aiemmin kuullut, mutta ei ollut kuullut myöskään hyvä ystäväni Gemini, jolta asiaa tiedustelin.

Suomen julkinen velka on nykyään 34.500 euroa jokaista suomalaista kohti ja sen verran raha-asioista luulen ymmärtäväni, ettei kompostitarkastajien virkojen lakkauttaminen maamme taloutta pelasta.

Usa:n taloustilanteesta ymmärrän vielä Suomenkin taloutta huonommin ja ainoa asia, joka jäi presidentti Trumpin valtiontaloutta käsittelevästä puheesta mieleeni, on se, että Gazaan suunnatut kondomitoimitukset lopetetaan, koska ei haluta tukea terrorismia. Varmasti Trumpin ajattelussa on jokin vankka logiikka, mutta minulle se ei ainakaan täysin avaudu. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että Usa:n julkinen velka on reilut 100.000 euroa asukasta kohti, joten oletan, ettei kondomilähetysten peruutus valtiontalouden ongelmia pelasta.

Luin tuossa Suomenmaa-lehden juttua Usa:n kortonkikiistasta,  ja uutisesta taitaa paljastua, mistä ihmeestä asiassa on kysymys, koska entisen Obaman hallinnon virkamies toteaa, että ”Tämä on totaalista roskaa. Joko täysin keksittyä, tai kyse on henkilöstä, joka ei osaa lukea laskentataulukkoa.”

Epäilen, että myös Purran kompostitarkastuskannanoton ja Trumpin kortonkikannanoton taustalla on sama logiikka, eli älyllisen proletariaatin mielenkiinto pyritään suuntaamaan pois itse pääasiasta.

Trump: USA aikoi lähettää 50 miljoonalla dollarilla kondomeita Hamasille – Ex-virkamies: ”Totaalista roskaa”

Männä viikolla oli Hesarissa niin hyvä juttu Svetlana Aleksijevitsin kirjasta Viimeiset todistajat, että matkustimme rouvan kanssa Kuopion Rosebudiin ostamaan tuon teoksen. Lehtikolumnin mukaan kirja näyttää sen nykyäänkin ajankohtaisen asian, että lapset kohtasivat sodassa kaikki mahdolliset kauhut.

Kolumnissaan Antti Majander vertaa Aleksijevitsin teosta Elem Klimovin elokuvaan Tule ja katso ja hän kertoo, ettei vieläkään saa silmistään loppukohtausta, jossa ruumiskasojen alta partisaanien joukkoon selvinnyt poika yrittää ampua pahaa pois maailmasta tähtäämällä vedessä kelluvaa Hitlerin valokuvaa.

Jossain elokuvakerhossa itsekin katsoin tuon filmin enkä siihen silloin tykästynyt. Varsinkaan en tykästynyt siihen elokuvan lopun kohtaukseen, jossa sotaorvoksi jäänyt pikkupoika ampua räiskii puoliautomaattikiväärillään vedessä kelluvaan Hitlerin kuvaan lippaan tyhjäksi ja juoksee sitten itsensä mittaista asettaan raahaten partisaanijoukon perään.

Ihmettelin ääneen moista mielestäni naurettavan kliseemäistä kohtausta. Eräs bussikuski sitten kysyi, että enkö minä todellakaan huomannut, että joka laukauksen jälkeen Hitler muuttui nuoremmaksi ja sitten kun hän oli muuttunut äitinsä sylissä istuvaksi vauvaksi, poika ei enää ampunutkaan. Häpesin, etten puuttuvan tunneälyn vuoksi todellakaan huomannut moista.

Nyt minustakin tuntuu, että kyseinen kohtaus on maailman elokuvahistorian vaikuttavin kohtaus eikä sitä normaalilla tunne-elämällä varustettu ihminen pysty kuivin silmin katsomaan; varsinkin kun teini-ikäinen ampuja muuttaa räiskimisensä aikana ihan vanhan ukon näköiseksi. Tässä yhteydessä en voi olla kertomatta, että joskus näin lehdessä kuvan taaperoikäisestä Putinista äitinsä sylissä ja sekin kuva oli ajatuksia herättävä.

Venäläisessä yhteiskunnassa on paljon pahaa, mutta hyvää on ainakin se, että Mosfilmin kaikki elokuvat ovat nykyään nähtävissä netissä maksutta. Tule ja katso -elokuvan englanniksi tekstitetyn version voi katsoa tästä linkistä ja maailman elokuvahistorian vaikuttavin kohtaus alkaa noin kohdasta 2t15min. Jos Putin ja Trump sattuvat tämän lukemaan, niin suosittelen heille linkistä löytyvän filmin katsomista.

Suonenjokelaiset karjalaisevakkojen jälkeläiset ovat kovia urheilemaan. Laskin tuossa, että Suonenjoella kasvaneet muistaakseni salmilaista sukua olevat Röppäsen ampumahiihtoa ja ammuntaa harrastaneet veljekset Mauri ja Pekka ovat voittaneet yhteensä 17 olympia- tai mm-kisamitalia aikuisten sarjoissa, ja olin jopa hetken aikaa sitä mieltä, että Röppäset ovat maamme paras urheilijasuku, mutta tarkistuslaskenta paljasti, että olen taas kerran ollut väärässä.

Mauri Röppänen, joka noista edellä mainituista 17 arvokisamitalista on voittanut 15, oli lähellä tullaensimmäiseksi suomalaisurheilijaksi, joka on voittanut mitalin sekä talvi- että kesäolympialaisista. Mauri saavutti hopeaa Sapporon ampumahiihtoviestissä ja oli vuonna 1980 Moskovan kesäkisoissa pienoiskivääriammunnassa neljäs ja jäi pronssista vain pisteen. Luulen, että sen mitali oli samalla tavalla puolen millin päässä, kuten Yrjö Salpakarilla

Minulla on sikäli erikoinen muisti, että mitä kauemmin asiasta on kulunut, niin sitä paremmin muistan yksityiskohtia tapahtuneesta. Niinpä muistan selvästi, miten suonenjokelaiset reilut 50 vuotta sitten hallitsivat maamme ampumahiihtourheilua. Tosin jossain SM-kisoissa Vasaman miesten viestiporukka epäonnistui, koska mestariampujana tunnetun Mauri Röppäsen taulusta löytyi ampumapaikan jälkeen vain neljä reikää, vaikka niitä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt olla viisi.

Muistan, että asia synnytti suurta ihmettelyä ja muistan selvästi, että ainakin jossain lehdessä kirjoitettiin, että kaksi luotia olisi lävistänyt taulun juuri samasta reijästä. Nykyäänhän tuollaista ei voi enää tapahtua, koska ampumahiihdossa on siirrytty kaatuviin tauluihin.

Tuossa Suonenjoen Vasaman 70-luvun kovassa viestiporukassa saattoivat hiihtää salmilaissukua olevat Röppäsen veljekset ja impilahtelaista sukua oleva Yrjö Salpakari ja voi olla, että joukkueessa olivat myös veljekset Eero ja Yrjö Eeva, jotka ovat myös karjalaisia sukujuuriltaan.

Tarkistuslaskennassa kuitenkin huomasin, etteivät Röppäset sittenkään olekaan maamme menestynein urheilijasuku, vaan Nykäsen suku on menestynyt vieläkin paremmin, sillä Matti Ensio Nykänen on yksin voittanut 19 olympia- ja mm-kisamitalia aikuisten sarjoissa. Mattikin on evakkosukua, sillä isä Ensio oli syntynyt Impilahdella. Tosin muutaman miespolven ajan aiemmin Nykäset asuivat Sortavalan maalaiskunnassa.

Sikäli Matti Nykänenkin liittyy Suonenjokeen, että hänen serkkujaan ainakin minun nuoruudessani asui täällä Lempyyn kylällä. Hekin olivat Matin tapaan vilkkaita poikia, joka lienee suvussa periytyvä ominaisuus, joka piirre periytynee mummon puolelta, koska jossain lehtijutussa kerrottiin Matin muistuttavan mummoaan.

Tässä Wikipedian kertomus Mauri Röppäsen saavutuksista, mutta se puute artikkelissa on, ettei siinä kerrota, että ensimmäinen laji, jossa Röppänen kilpaili, oli paini:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Mauri_R%C3%B6pp%C3%A4nen

Eilen muualla maassamme tiettävästi liputettiin evakkojen kunniaksi, mutta meillä Suonenjoella ei liputettu syistä, joita voi vain arvailla. Itse arvailen, että kaupungin resurssit eivät asiaan riittäneet. Syytä evakkoliputukseen olisi kyllä ollut, koska muistelen lukeneeni, että syksyllä 1944 Suonenjoella asui noin 10.000 alkuasukasta ja noin 5000 etupäässä Impilahdelta, Salmista ja Suojärveltä tullutta evakkoa. Myöhemmin kuitenkin osa karjalaisista muutti muuanne ja niinpä muistelen lukeneeni, että noin kuudesosa suonenjokelaisesta on karjalaistaustaisia.

Se on hyvä se, koska sukurutsaongelma oli melkoinen ongelma ennen sotaa Suonenjoen syrjäkylillä, koska polkupyöriä tai edes teitä oli huonosti käytössä. Esimerkiksi omalla rieponlahtelaisella isovaarillani Aatami Könösellä oli kuusi lasta, joista viisi meni naimisiin Kukkosen kanssa.

Tässä yhteydessä on syytä huomioida, että äskettäin päättyneessä Suonenjoen hiihtohistoriaa esitelleessä näyttelyssä karjalaistaustaiset urheilijat olivat hyvin esillä. Näyttelyssä kerrottiin esimerkiksi, että impilahtelaistaustainen Yrjö Salpakari jäi Sapporon olympialaisissa vain puolen millin päähän olympiakullasta 20 km:n ampumahiihdossa.

Voi olla, että mikäli Salpakari olisi hyväksytty mukaan Suomen viestijoukkueeseen olisi maamme taistellut kullasta siinäkin lajissa. Lentomatkan aikana Sapporoon olivat maamme ampumahiihtäjät päättäneet, että viestijoukkue muodostetaan pelkästään armeijan ja rajavartioston miehistä ja niinpä siviilimies Salpakari ei mahtunut joukkueeseen.  Päätöksen taustalla lienee ollut se syy, että siihen aikaan ampumahiihtäjät käyttivät järeämpää asetta, jonka patruunat maksoivat paljon, ja uskottiin, ettei siviilihiihtäjä Salpakarilla voinut olla riittävää kokemusta ammunnasta.

Sapporon viestin ankkuriosuuden viimeiselle ampumapaikalle saapuivat Suomi, Ruotsi ja DDR yhtä aikaa. Suomen salmilaistaustainen, mutta Suonenjoen Vasamaa edustanut, ankkuri Mauri Röppänen otti riskin ja ampui hengittämättä äärimmäisen nopeasti viisi laukausta, jotka kaikki osuivat. Suomen joukkue voitti olympiahopeaa eikä voittaja Neuvostoliittokaan jäänyt kauaksi. Muistaakseni suomalaisilla militääripuolen miehillä oli kisassa paljon ohilaukauksia ja voi olla, että Salpakari olisi ampunut paremmin.

Iisveden Kirin puuhamies Reijo Rukola esittelee tässä seuransa ampumahiihtohistoriaa: https://www.youtube.com/shorts/h_-vBRSswFg

Nyt evakkojen liputuspäivään sopivasti minulle on selvinnyt, miksi eräässä SA-kuvassa uukuniemeläinen evakkopoika ja hänen evakkolehmänsä seisovat syyskuussa 1944 Suonenjoen asemalla. Uukuniemen puskaradiossa on nimittäin luettavissa Uukuniemen Seudun Sanomien juttu lehmien evakkomatkasta Latvasyrjästä Laihialle 6.9-20.9.1944.

Lehmien evakkomatka 1944

Onneksi koko 500 kilometriä ei tarvinnut kulkea lihasvoimalla, sillä lihasvoimalla kuljettiin karkean arvioni mukaan vain noin 150 kilometriä, joka sekin olisi tietysti liikaa nykyihmisille, sillä jalkaisin edettiin ensin ainoastaan Larvasyrjästä Kiteen Puhokselle, josta lehmät ja heidän saattajansa nousivat proomuun, jolla jatkettiin Leppävirralle. Sieltä matka jatkui sitten jalkaisin Suonenjoelle, josta noustiin Pieksämäen suuntaan menevän junan härkävaunuihin.

Latvasyrjästä oli lähdetty matkaan 6.9.1944 ja perillä Laihian asemalla oltiin 20.9.1944, joten kaksi viikkoa siinä vierähti. Uukuniemen Seudun Sanomista saa sen käsityksen, että uukuniemeläisten evakkomatka oli paremmin organisoitu, kuin monien muiden paikkakuntien, koska esimerkiksi kannaksen kylistä joudutiin pakenemaan kovalla kiireellä siinä vaiheessa, kun telaketjujen kolina alkoi kuulumaan.

Yle Areenaan on ilmestynyt kuultavaksi kesän 1944 tapahtumista podcast-sarja Lehmitytöt, jossa kerrotaan tapauksista, joissa teinitytöt ja pikkupojat määrättiin siltä seisomalta ajamaan lehmikarjaa Karjalasta länteen täysin ilman huoltoa. Muonituskin tapahtui sitten niin, että tytöt joivat maitoa suoraan lehmän tissistä. Eräs tyttö tosin älysi myydä lehmiensä maitoa paikallisille asukkaille ja osti sitten kaupasta Marie-keksejä ja korviketta.

Suomi oli hyvin organisoitu yhteiskunta jo sota-aikaan, koska evakuoitava omaisuus oli priorisoitu kahdeksaan eri luokkaan ja lehmät kuuluivat tärkeimpään ykkösluokkaan. Sotaveteraaneilta olen muuten kuullut, että JSP:llä haavoittuneet sotilaatkin priorisoitiin tärkeysjärjestykseen ja ykkösluokkaa oli lääkintähenkilökunta, kakkosluokkaa konepistoolimiehet ja kolmosluokkaa upseerit arvojärjestyksessä.

Lehmitytöt-sarjan voi kuunnella tästä: https://areena.yle.fi/1-77545638

Kuopio lienee maamme johtavin muistolaattakaupunki, mutta mielestäni vielä yksi pronssinen muistolaatta olisi saatava Minna Canthin kadulle paikalle, jolla mäkihyppääjä Hemmo Silvennoinen veti turpaan kaimaansa kohutoimittaja Hemmo Silvennoista pian Cortinan olympialaisten jälkeen. Väkivaltatapauksen taustalla oli se, että Sivennoinen lähetteli kisoista raportteja kuopiolaiseen Savo-lehteen ja toimittaja korjaili kaimansa tekstejä värikkäämpään suuntaan dramaattisin seurauksin. Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan.

Jutun kirjoittajaksi uskottu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike. Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Erään tarinaversion mukaan hiihtäjät olisivat pahoinpitelyssä käyttäneet astalona pyyhkeeseen kiedottua saippuanpalaa, mutta itse äänestän nyrkkiversion puolesta.

Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden maineikas edustaja, joka tieto on minulle niin uusi ja yllättävä, että jätän nimen mainitsematta. Ja näin Savo-lehdessä luki – tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta:

”Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat – mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää – tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan. Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä. Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?”

Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä turhia kyselemättä. Tutkimusten tässä vaiheessa en pysty kertomaan tapahtuman tarkkaa katuosoitetta.

Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan.

Urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin.

Lasse Lehtisen erään kirjan mukaan toimittaja Kuuranhallan työsuhde Savo-lehteen päättyi sen vuoksi, että hän olisi lehtijutussaan kertonut, että eräs amerikkalainen kenraali olisi vieraillut tutustumassa Rissalan lentokentällä sinne juuri vuonna 1963 tulleisiin MIG-21 hävittäjäkoneisiin. Lehtisen tarinan mukaan heti Savo-lehden ilmestyttyä presidentinlinnasta olisi soitettu Savo-lehden toimitukseen, jonka jälkeen Kuuranhalla olisi jo iltapäivällä nähty nousemassa Kuopion asemalta lähtevään junaan. Olen itse päässyt kysymään tapauksesta silloiselta lehden päätoimittajalta, joka kiisti moista koskaan tapahtuneen.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/hurjaa-meininkia-olympialaisissa-suomalaishiihtajat-mukiloivat-makihyppaajan-veiko-se-kultamitalin/

Tänään yömyöhällä TV 5:llä nähtävä neljän tähden elokuva Full Metal Jacket liittyy tavallaan Suomen hiihtourheilun, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaa. Tässä sotaelokuvassahan USA:n merijalkaväen alokkaat pahoinpitelevät porukalla pahanpäiväisesti erään ongelmia aiheuttaneen aseveljensä käyttäen tilapäisaseena, eli astalona, pyyhkeeseen käärittyä saippuanpalaa.

Pyyhkeeseen kääritty saippuanpala on vaarallinen ase. Pyyhe vaimentaa iskua niin, ettei iho välttämättä rikkoudu tai synny selkeitä haavoja, mutta saippuan massa ja liike-energia aiheuttavat kovan iskun syvälle kudokseen ja luihin. Kun saippuapala laitetaan sukan tai pyyhkeen päähän, se toimii kuin nuija. Keskipakoisvoima moninkertaistaa iskun voiman verrattuna pelkkään nyrkiniskuun. Teon jälkeen saippuan voi palauttaa telineeseen ja pyyhkeen naulaan. Mitään laitonta asetta ei jää tapahtuneesta todisteeksi. Saippuapala on juuri sopivan kokoinen ja painoinen aiheuttamaan voimakasta tylppää traumaa ilman, että se välttämättä tappaa kohteen välittömästi.

Luulen, että USA:n merijalkaväen alokkaat saivat idean saippua-astalosta kuultuaan vuoden 1956 talviolympialaisten Suomen hiihtomaajoukkueen sisäisestä välienselvittelystä. Silloinhan muutama maastohiihtäjä hermostui siinä määrin, että he kävivät antamassa porukalla asennekasvatusta kuopiolaiselle mäkihyppääjä Hemmo Silvennoiselle, koska tämän nimissä oli Savo-lehdessä julkaistu kisaraportti, jonka mukaan eräät hiihtäjät ovat äärimmäisen hermostuneita ja vauhkoja ennen kilpailuaan toisin kuin mäkihyppääjät, jotka ovat aina herrasmiehiä. Tapahtuneesta on monenlaisia värikkäitä versioita ja yhden mukaan pieksäminen tapahtui pyyhkeeseen käärityllä saippuanpalalla.

Hemmo Silvennoinen oli vahva ennakkosuosikki olympialaisten mäkikisassa, mutta mukiloinnin jälkeen hän jäi kymmenenneksi kilpailussa, jonka voitti Antti Tyrväinen ja hopealla oli Aulis Kallakorpi. Vähän olympialaisten jälkeen Salpausselän kisoissa olivat mukana kaikki maailman huiput ja silloin Hemmo Silvennoinen oli jo toipunut vammoistaan ja voitti kilpailun. Järjestäjien huumorintajusta kertoo se, että voittaja sai palkinnoksi kirjoituskoneen.

Olenpa edelleenkin jatkanut laserteknisiä tutkimuksiani. Tutkimuksissani on ilmennyt, että teoriassa sähköä voi lasersäteen avulla siirtää myös ilman lasikuitusäiettä, mutta se tekniikka toimii ainoastaan avaruudessa. Ilmakehässä vesihöyry, pöly ja lasersäteen kuumentaman ilman väreily syövät kovasti säteen energiaa ja niinpä esimerkiksi Israelin kehittämä laserilla tapahtuva dronien torjunta onnistuu vain muutamaan kilometriin asti ja vaatii paljon sähköä.

Toivottavasti Elon Musk tai Trump eivät ehdi tätä lukemaan, sillä tässä yhteydessä mieleeni palaa Ronald Reaganin ajama Tähtien sota-hanke, joka jäi toteuttamatta 40 vuotta sitten, koska Neuvostoliitto ajautui konkurssiin yrittäessään vastata alkaneeseen kilpavarusteluun.

Mutta nykytekniikalla Tähtien sota-hanke on helppo toteuttaa. Pillilupi-askin kanteen suorittaman laskelman perusteella riittää, että avaruuteen sijoitetaan 10 megawatin tehoinen laserkanuuna, niin sillä pystytään tappamaan maan pinnalla käyskentelevät viholliset ja polttamaan pilalle heidän hienot aseensa.

Tuollainen lasertykki tarvitsee kuitenkin kovasti sähköä, ja sen tuottamiseen avaruuteen pitäisi rakentaa 10 hehtaarin suuruinen aurinkovoimala. Onneksi avaruudessa rakennusmaa on halpaa ja painottomuus sekä myrskyttömyys alentavat rakennuskuluja.

Nykyään aurinkopaneeli maksaa noin 100 € neliömetriltä, joten tuollaiseen avaruusaurinkovoimalaan hankittava paneelisto maksaa 10 miljoonaa euroa. Paneeleiden ampuminen avaruuteen maksaa 6.500 €/kilolta, eli muutama kymmenen miljoonaa euroa lähetyskulut tulisivat olemaan.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että lenkkitossuparin tuominen konttilaivalla Kiinasta Helsinkiin maksaa noin 20 centtiä, mutta niiden lähettäminen postissa Helsingistä Savoon maksaa noin 50 kertaa enemmän.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Strategic_Defense_Initiative

Muistanpa edellisestä elämästäni, miten paljon haja-asutusalueiden kesämökkiläisiä ärsytti sähkönsiirtomaksut, jotka saattoivat olla paljon enemmän kuin itse sähkölasku. Itse en tosin pitänyt vääryyttä huutavana, koska sähkölinjojen rakentaminen on kallista ja niitä on korjattava ja ylläpidettävä, vaikka kesämökkiläinen ei juuri sillä hetkellä sähkö tarvitsisikaan.

Mutta Ukrainan sota näyttää tuovan ratkaisun haja-asutusalueiden kesämökkiläisten sähkönsiirto-ongelmaan. Nimittäin droneja kehitettäessä on keksitty, että ainakin teoriassa sähköä voi siirtää myös hiuksenohuita lasikuitusäikeitä pitkin muuttamalla sähkö ensiksi valoksi, joka siirretään säiettä pitkin droneen, jossa valo muutetaan takaisin sähköksi.

Lasikuitusäie painaa noin gramman kilometriltä ja sen avulla painavista akuista voidaan luopua, jonka jälkeen dronen lennon pituudella ei ole aikarajaa. Ongelmana on tällä hetkellä se, että laskelmani mukaan ohut säie voi siirtää sähköä vain noin 100 watin verran, vaikka tietysti säikeitä voisi kaapelissa olla useitakin, koska ne painavat niin vähän. Tosin suuri ongelma on tällä hetkellä se, että laserilla tapahtuva sähkönsiirto tuottaa paljon lämpöä, koska 70 % sähköstä muuttuu siirtovaiheiden aikana lämmöksi, joka pystyy tuhoamaan dronen.

Kuitenkin tekniikan kehitys on niin huimaa, ettei montaa vuotta mene siihen, kun kesämökkiläinen voi kalliin sähkölinjan korvata hiuksenohuelle puiden oksiin viritetyllä lasikuitusäikeellä. Sekään ei haittaa, että valtaosa sähköstä muuttuu lämmöksi, koska aurinko- ja tuulienergian kehityksen myötä sähkö alkaa keskimäärin olla hyvin halpaa. Eikä kesämökillä tarvita virtaa paljoa, koska mökki lämpiää puulla ja jääkaapin, valojen ja läppärin virrankulutus jää alle yhteen kilowattituntiin.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Laser

Panssarilaivojen hankinta 1930-luvun alussa oli köyhältä Suomelta suuri ja monien mielestä järjetön hankinta. Nykyrahassa ne maksoivat 50 miljoonaa euroa/kpl eli yhteensä 100 miljoonaa, joka oli 2,5 % valtion vuosimenoista. Nykyään 2,5,% valtion vuosibudjetista olisi reilut 2 miljardia. Monien mielestä samalla rahalla olisi saanut paljon hyödyllisempiäkin sotatyökaluja. Kysyin asiaa kaveriltani tekoälyltä, joka kertoi, että esimerkiksi samalla hinnalla olisi saanut konepistoolin jokaiselle Suomen armeijan sotilaalle taikka noin 500 panssaritorjunta tykkiä.

Mutta rauhantahtoinen oli Suomen 30-luvun valtiojohto. Se käytti panssarilaivahankintaan vain 2,5 % valtion vuosibudjetista, kun taas F-35-hävittäjät tilannut maamme historian militaristisin ns. sukkahousu-huulipunahallitus käytti hävittäjähankintaan 10 miljardia euroa, joka silloin oli noin 15 % valtion vuosibudjetista. Luultavasti seuraavan 30 vuoden aikana hävittäjien ylläpito tulee maksamaan lisää monta miljardia.

Tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että dronen rakentamiseen tarvittava muutama kilo styroxia tai pahvia maksaa noin 50 euroa, kiinalainen muutaman hevosvoiman kaksitahtimoottori toisen noin 50 euroa, laitteen ohjaamiseen tarvittava halpa kameralla varustettu kännykkä myös 50 euroa ja 10 kiloa trotulia yllätys, yllätys myös 50 euroa. Yhteensä dronen hinnaksi siunaantuu siis 200 euroa.

Jos valmistettu drone rasvataan vaseliinilla huolella, niin sen ylläpito seuraavan 30 vuoden aikana maksaa muutaman euron. Muutaman euron maksaa myös dronen naamioiminen hanhen, kurjen tai joutsenen näköiseksi, jolloin varsinkin lintujen muuttoaikaan suurvaltavihollisen ilmatorjunta olisi täysin torjuntakyvytön, kun miljoonien muuttolintujen joukossa lentäisi miljoonia linnun näköisiä droneja.

Itse epäilen, ettei Suomi voi enää luottaa siihen, että Usa tulee tiukan paikan tullen tukemaan Suomen F-35-hävittäjien toimintakykyä, joten maamme johdon kannattaa harkita sitä, että 62 hävittäjän sijasta kotimaamme PK-yrityksiltä tilataan 20 miljardilla droneja, joita laskujeni mukaan tuolla rahalla saisi 10 miljoonaa kpl.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Miehitt%C3%A4m%C3%A4t%C3%B6n_sotilaallinen_ilma-alus