FPRIVATE ”TYPE=PICT;ALT=luokkakokous-002.jpg”
26.8.2006 kokoontui Suonenjoen lukion 3 b luokka vuodelta 1976
luokkakokoukseen. Huvittavaa, että kaikki muut olivat muuttuneet mummoiksi
ja papoiksi, mutta itse oli yhtä nuorekas kuin ennenkin.
Ainut asia, jonka koulusta on jäänyt mieleeni oli, kun historian lehtori
Lauri Palomäki vuonna 1971 opetti, että Magna Charta solmittiin vuonna
1215 ja tämä on sitten ainut vuosiluku, jonka hän edellyttää muistettavan
ja että kun vuosikymmenien jälkeen kadulla törmätään huudatte, että Magna
Charta 1215.
Niinpä, kun lehtori Palomäki ystävällisesti saapui 30-vuotiskokoukseemme,
muistin ensitöikseni huutaa Magna Charta 1215. Lehtori Palomäki katsoi
minua mietteliään näköisenä.
Kuvasta tunnistan vielä seuraavat mummot (ainakin tyttönimiltä) ja paapat:
Lauri Palomäki, Pekka Silkosuo, Sirkku Uravuo, Leena-Maija Tolonen, Hilkka
Rönkä (Kolehmainen), Esko-Pekka Tiitinen, Matti Saastamoinen, Hannu
Tarvainen, Helena Raatikainen, Päivi Jalkanen (Turunen), Ritva Piirainen
(Villanen), Marja Kontkanen ja kaikkien takana pimennossa lähes
näkymättömissä Aulis Koivistoinen. Ilmeisesti kuvan on ottanut Merja
Hämäläinen tai Kaija Markkanen (Lipasti?), koska heitä en kuvasta löydä,
vaikka he olivatkin paikalla.
Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 26. heinäkuuta 2007 kello 8.49 ja
sen aiheena
« Luokkakuva mummoista ja papoista
Näin naapurissa »
Tapasin Vanhasen ja Tshernomyrdinin Vienassa
Olen asettanut loppuelämälleni seuraavat tulostavoitteet: minun on nähtävä
luonnossa elävä valas, karhu, susi, liito-orava, lohen hyppy ja
kalasääsken syöksy kalan kimppuun. Valas oli tarkoitus tavata äskeisellä
matkallani Vienanmerelle.
Valasta en tavannut, mutta sen sijaan Vanhasen ja Tshernomyrdinin. Tiiksan
kylässä nimittäin kuvan ystävällinen ja suomenkielinen rouva Vanhanen,
jota alettiin luonnollisesti kutsua pääministerin äidiksi, antoi
satunnaisten suomalaisturistien käyttää ulkohuusiaan. Monenkohan
suomalaisen heimoaate riittäisi vastaavaan, jos linja-autolasti itärajan
takaisia vieraita pöllähtäisi kartanolle.
Rouva Vanhasella oli kolme upeaa kissaa, joista komeimman nimi oli
Tshernomyrdin Venäjän pääministerin mukaan. Tietooni ei ole tullut, että
kukaan olisi vaatinut nimen vaihdosta sillä perusteella, että se loukkaisi
tätä hienoa eläintä.
Tämä artikkeli on julkaistu torstaina 2. elokuuta 2007 kello
Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi
« Tapasin Vanhasen ja Tshernomyrdinin Vienassa
Solovetskin seurue »
Näin naapurissa
Kun edellisen kerran vierailin suuressa itäisessä naapurissamme reilut 20
vuotta sitten, oli rajalla vastassa joukko Seppo Rädyn näköisiä
khalasnikovmiehiä, jotka heti alkoivat vetää kumihanskoja käteensä
nähdessään minun pyrkivän valtakuntaansa.
Nyt Vartiuksen venäläiset tullihenkilöt olivat simpsakoita nuoria tyttöjä.
Salaa mielessäni toivoin, että he kaivaisivat kumihanskansa esille minut
nähdessään. Ilmeisesti on niin, että Venään miehet ovat nykyään liian
juoppoja, laiskoja ja lahjomaherkkiä, jotta heitä voisi käyttää näin
vaativissa tehtävissä.
Itse asiassa Venäjän tulli näyttää olevan nykyään tavalliselle
matkustajalle meikäläistä helpompi. Heitä ei pätkän vertaa kiinnosta
tavallisen matkustajan viinat ja tupakat kuten kotimaisia tullimiehiä.
Mielestäni maamme tullimuodollisuuksia voisi helpottaa siten, että
ulkomaan matkalippua vastaan satunnainen matkailija voisi
kotipaikkakuntansa viinakaupasta hakea litran väkeviä, kaksi litraa
mietoja ja kaksi koppaa kaljaa. Niin saavutettaisiin kansantaloudellisia
säästöjä verrattuna nykytilanteeseen, jolloin alustavien laskelmieni
mukaan noin 10 miljoonaa litraa väkijuomia lentää maamme ilmatilassa ilman
järjellistä syytä.
Muuten ennen Venäjän tullimiehet olivat Seppo Rädyn näköisiä. Nyt entinen
keihäshirmu Seppo Räty toimii vaativissa asiakaspalvelutehtävissä Niiralan
raja-asemalla. Joku elämysmatkanjärjestäjä voisi hyödyntää tätä asiaa
toiminnassaan.
Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 3. elokuuta 2007 kello
Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi
« Tapasin Vanhasen ja Tshernomyrdinin Vienassa
Solovetskin seurue »
Näin naapurissa
Kun edellisen kerran vierailin suuressa itäisessä naapurissamme reilut 20
vuotta sitten, oli rajalla vastassa joukko Seppo Rädyn näköisiä
khalasnikovmiehiä, jotka heti alkoivat vetää kumihanskoja käteensä
nähdessään minun pyrkivän valtakuntaansa.
Nyt Vartiuksen venäläiset tullihenkilöt olivat simpsakoita nuoria tyttöjä.
Salaa mielessäni toivoin, että he kaivaisivat kumihanskansa esille minut
nähdessään. Ilmeisesti on niin, että Venään miehet ovat nykyään liian
juoppoja, laiskoja ja lahjomaherkkiä, jotta heitä voisi käyttää näin
vaativissa tehtävissä.
Itse asiassa Venäjän tulli näyttää olevan nykyään tavalliselle
matkustajalle meikäläistä helpompi. Heitä ei pätkän vertaa kiinnosta
tavallisen matkustajan viinat ja tupakat kuten kotimaisia tullimiehiä.
Mielestäni maamme tullimuodollisuuksia voisi helpottaa siten, että
ulkomaan matkalippua vastaan satunnainen matkailija voisi
kotipaikkakuntansa viinakaupasta hakea litran väkeviä, kaksi litraa
mietoja ja kaksi koppaa kaljaa. Niin saavutettaisiin kansantaloudellisia
säästöjä verrattuna nykytilanteeseen, jolloin alustavien laskelmieni
mukaan noin 10 miljoonaa litraa väkijuomia lentää maamme ilmatilassa ilman
järjellistä syytä.
Muuten ennen Venäjän tullimiehet olivat Seppo Rädyn näköisiä. Nyt entinen
keihäshirmu Seppo Räty toimii vaativissa asiakaspalvelutehtävissä Niiralan
raja-asemalla. Joku elämysmatkanjärjestäjä voisi hyödyntää tätä asiaa
toiminnassaan.
Tämä artikkeli on julkaistu perjantaina 3. elokuuta 2007 kello
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Lahjakasta heimoa
15. kesäkuuta 2007
Manne-TV:n innoittamana kerroin Gunnarille, että työkaveri oli Ruotsin
laivan karaokessa törmännyt mustalaismieheen, joka ei osannut laulaa.
Gunnar ei pitänyt asiaa mahdollisena, mutta jos se sitten jostain
merkillisestä syystä sattuisikin olemaan mahdollista, niin onhan se suuri
häpeä koko heimolle.
Erään legendan mukaan mustalaiskansan esi-isät olivat intialaisia
musikantteja, jotka Persian hallitsija kutsui maahansa, mutta myöhemmin
karkoitti mierontielle. Tämä olisikin hyvä selitys sille, että maamme
10.000 hengen romaniväestöstä löytyy niin paljon musikaalista
lahjakkuutta.
Romaniverta virtaa ainakin lukuisissa iskelmätähdissä. On Olavi Virta,
Anneli Sari, Taisto Tammi, Markus Allan, Rainer Friman, Serppo Hanski,
Anna Hanski, Remu Aaltonen, Viktor Kalborek, Hortto Kaalot, Pelimannet ja
mitä kaikkia heitä nyt onkaan. Heinolalainen romanityttö muistaakseni
sukuniemltään Valentin, kävi joissakin Euroviisuissa ja ihan yhtä hyvällä
menestyksellä kuin monet muutkin suomalaiset – tosin tämä tyttö ei kovan
paikan tullen tainnut muistaa ihan kaikkia laulun sanoja.
Taidemusiikkipuolelta tiedän oboensoittaja Aale Lindgrenin.
Lisäksi tunnetuista näyttelijöistä Anneli Sauli ja Yrjö Tähtelä ovat
romanitaustaisia eikä Tarmo Manninkaan mummo osannut varmuudella sanoa,
oliko Tarmon vaari mustalainen vai venäläinen. Kirjallisuuspuolella ovat
Veijo Baltzar sekä Kipa Lumberg, joka on myös kuvataiteilija ja laulaja ja
taitaapa Hannu Salamankin esi-vanhemmista löytyä romanigeenejä.
Hämmästyttävää menestystä löytyy myös urheilusaralta. Ravimiehethän ovat
tietenkin tummia, mutta varsinkin kamppailulajit näyttävät heille myös
sopivan. Nyrkkeilynystävät luulevat, että Olli Mäki on ainut MM-kehään
yltänyt suomalainen ja kokkolalainen, mutta myös toinen
kokkolalaislähtöinen kehätyöläinen on noussut MM-otteluun. Raskaan
keskisarjan mies, Ruotsin kansalaiseksi siirtynyt Leif Keiski, otteli
muutama vuosi sitten maailmanmestaruudesta, mutta ikävä kyllä eräs
yrmeäilmeinen neekerinuorukainen paljasti nopean ja taitavan Leifin olevan
ns. lasileuka.
Raskaansarjan suomenmestaruusottelussa Kuopion Jari Markkanen ei pari
vuotta sitten pärjännyt Allan Grönforssille ja mainittakoon, että nykyinen
Euroopanmestari Amin Asikainen (sukujuuret Tuusniemellä Savossa ja
Marokossa) ei amatööriaikoinaan pärjännyt Riku Lumbergille, joka on
nykyään maamme ensimmäinen romanipoliisi. Amin Asikainen on muuten
edellisen jutun kuvassa esiintyvän Gunnar Baltzarin vaimon siskonpoika.
Amerikassa on valkoinen mies pannut neekerit juoksemaan pikamatkoja ja
uskoisin, että meillä kannattaisi ainakin kokeilla, millaisia pikapinkojia
löytyy kaalojen joukosta – ainakin hitaan savolaisen silmään romanit
vaikuttavat huomattavan ripeäliikkeisiltä ja rennoilta – rentoushan on
pikajuoksijalle tärkeä ominaisuus.
Rentoudesta puheen ollen vallan järkytyin, kun kuulin, että Rainer Friman,
joka vaikuttaa erittäin fiksulta ihmiseltä, on sairastunut työuupumukseen.
Olen aina luullut, että se on vain meidän valkolaisten sairaus.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Se oli Gunnar
12. kesäkuuta 2007
Kävin Gunnar Baltzarin kanssa Kakkisella. Ylemmässä vastavaloon kaikkien
kamerataiteen sääntöjen vastaisesti kuvatussa otoksessa Gunnar seisoo
Ullan rannalla. Taustalla häämöttää Kakkinen, jonka jäälle Gunnarin
sukulaisia paleltui 30-luvulla.
Kärkkääläisillä ei tunnu olevan tarkkaa tietoa tapauksen kulusta eikä
myöskään Gunnar pystynyt asiasta paljoa kertomaan. Sen hän tiesi, että
Baltzarit yrittivät yöpyä Kakkisen takana eräässä Airakselan talossa,
mutta joutuivat lähtemään yönselkään ja hevonen väsyi Kakkisen kohvaiselle
jäälle surullisin seurauksin.
Gunnarin takana häämöttää Töyrsuar. Olen ei-savolaisilta kysellyt, mitä he
luulevat nimen takoittavan, mutta muukalaiset eivät ymmärrä selvää savoa.
Töyrsuaressa (siis tietysti Teerisaaressa) väijyivät kylän miehet ennen
töyriä ja väitetään, että saaren puiden latvoista vieläkin näkee, että
niitä on haulikoilla tasailtu.
Alemmassa kuvassa Gunnar seisoo Kakkisen Ollin mökin edessä. Tämän blogin
alkupuolella on kuva samalta paikalta noin vuodelta 1910 ja siinä Kakkisen
Olli seisoo vaimonsa kanssa isorokkoon kuolleiden poikiensa arkkujen
ääressä ( http://www.kolumbus.fi/koivistoiset/valokuva9.html ). Jo lähes
100 vuotta sitten mökki näytti ikivanhalta, joten se lienee
parisataavuotias.
Kerrotaan, että Kakkisen Olli ei tullut romanien kanssa juttuun ja
kerrankin hän pysäytti haulikolla pihalleen karauttaneen seurueen
tiedustelemalla, että “onko näitä ennen tapettu”. Tällä kertaa ei Olli
tullut seuruettamme häätämään, vaikka kerrotaankin hänen luvanneen, että
kuoltuaan hän vielä palaa talaisin saloilleen.
Oman orren alle
10. kesäkuuta 2007
Harmittaa kun en ole vieläkään palauttanut Martti Rytköselle häneltä
lainaamiani Kalle Rytkösen kronikoita, mutta viivästyskorkona hän on vielä
saapa alla olevan runon, jonka Pöngän Veikko (Matilainen) äsken lahjoitti.
Runon Kalle esitti Maalaisliiton Suonenjoen Kärkkäälän paikallisosaston
uuden talon tupaantuliaisjuhlassa 22.9.1935.
Tämä Korkeaharjun talo oli käytössä kolmisen kymmentä vuotta ja sen hirret
päätyivät Männikössä sijaitsevan maamiesseuran talon rakennustarpeiksi.
Veikko Matilaisen antama teksti on kopio varmaankin 70 vuotta vanhasta
lehtileikkeestä ja siitä on ajanhammas syönyt palasia. Niinpä otan
valtuudet ja täydennän tekstiä arvaamalla muutaman sanan.
OMAN ORREN ALLE
Arvoisa ylleisö on jo nähnyt ja kuullut
vaikka aikaisemmin ei toeks`sitä luullut
että osastomme on piässyt oman orren alle,
enää kulukee ei tarvitse kaikkialle,
Ennen kun kulettiin talosta talloo
ja huoneita pyyvettiin kun armopalloo,
niin väkisin tul`mieleen oma tupa,
johon kokkoontua aina ois lupa.
Ja mikäpäs siinä, kun tuumat tukkoon
ja sellainen piätös lyötiin lukkoon,
että mualaisliittotalo tehhään Kärkkäälän kyllää,
Korkeeharjulle, mäille yllää.
Valittiin osastolle toimikunta,
jonka toimesta nähty ei pelekästään unta,
vua innolla alako asijata ajjaa,
sekä kentälle mittailla tontille rajjaa.
Ja hetihän se alako talon teko,
hirsien kuato ja niihen veto.
Niitä tul` lahjaks ja niitä pit ostoo
ja niinpä alettiin seiniä nostoo.
Ja kun neuvoa piettiin muutamat illat,
niin suatiinpa vielä katto ja sillat.
Ja viimeksi vielä uunit ja muut,
jotta talavella pyssyy lämpösnä luut.
Olihan siinä vaivoo ja huolta,
kun niukasti ol sitä rahanpuolta.
Monasti ol kassyörin hiki pinnalla,
kun se tink` talon tarpeihen hinnalla.
Tuottihan se osastolle vähäv verran pelekoo,
kun rakennushommassa tul` hiukan velekoo.
Vuan pyrkimys ois tässä koittoo jaksoo
ajan kanssa vähin erin pois ne maksoo.
Näin osastolle tul` talo oma,
joka ulukoo ja sisältä on kokolailla soma.
Tiällä passoo nyt juhlat ja
kokkoukset pittee,
tiällä alakaa mualaisliittoaatteet ittee.
Aulis Koivistoinen -blog
Ihan uusi WordPress-blogi
Suruviesti
5. heinäkuuta 2007
Kakkisen metsäautotie päättyy Ullanrannaksi kutsuttuun paikkaan, josta
vielä erottuu kumpareena mökin perusta, vaikkakin se kasvaa jo suuria
puita. Rakennusta asutti runsaat sata vuotta sitten Jalkasen pariskunta,
joka tarinan mukaan surmattiin ja mökki poltettiin rikoksen peittämiseksi.
Murhatun vaimon nimi oli Ulla ja hänen nimensä on jäänyt seudun historiaan
paikannimenä. Se on merkitty myös karttaan.
Olen tätä murhatapausta käsitellyt jossakin aikaisemmassa jutussani ja
kerroin silloin, että Kauko Vainion kirjan mukaan teosta olisi tuomittu
eräs mies. Jututin äskettäin Pöngän Veikko Matilaista, joka tietää paljon
kylän historiasta. Tästä tapauksesta hän osasi kertoa, että ilmeisesti
ketään ei sittenkään ole teosta tuomittu, mutta huhutaan teontekijän
kuolinvuoteellaan myöntäneen syyllisyytensä. Hän kuulema nukkui kirves
tyynynsä alla ja paljasti ennen kuolemaansa, että Ullan kuolinhuuto oli
vaivannut häntä elämänsä läpi. Mies kertoi surmanneensa Ullan johonkin
kiven koloon. Tekijää ei enää kylällä muisteta eikä hänellä ole sukulaisia
Kärkkäälässä.
Olisi mielenkiintoista tietää, että onko tarinassa todellisuuspohjaa vai
onko se vain syntynyt ihmisten mielissä jälkeenpäin. Ihmiset haluavat,
että elämässä taahtuu oikeudenmukaisuus ja että paha saa palkkansa, jotta
jonkinlainen järjestys yhteiskunnassa säilyisi – jos ei muuten, niin
ainakin ihmisten mielissä.
Jonkun pitäisi tutkia 1900-luvun alun tuomiokunnan arkistoja ja selvittää,
onko asiaa yleensä käsitelty oikeudessa vai onko tapaus kuitattu pelkkänä
tulipalona, kuten tekijä varmaankin suunnitteli. Sata vuotta sitten
rikostutkintamenetelmät eivät olleet vielä kovin kehittyneet. Ja onhan se
uudempi vastaavanlainen tapaus Bodomjärvelläkin vielä selvittämättä.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Eksyksissä
21. kesäkuuta 2007
Rastilan (Räsäsen) Eemeli Pirttiselästä koulutti lapsistaan kahdeksan
ylioppilaiksi aikana jolloin Suomi ei ollut vielä hyvinvointiyhteiskunta.
Hän olisi varmasti vaimonsa kanssa ansainnut yhteiskunnalta jonkinlaisen
mitalin asiasta.
Näistä lapsista kaksi, eli sosiologian tohtori Sirkka ja gynekologitohtori
Valto, olivat kiertelemässä Kärkkäälää verestääkseen lapsuudenmuistojaan
ja he ystävällisesti pyysivät allekijoittaneenkin mukaansa Kakkisen
salolle. Paikka on Valtolle ja minulle hyvinkin tuttu. Olimme molemmat
sinne joskus perusteellisesti eksyneet.
Itse hiihtelin syömättä ja juomatta joulukuussa -77 aamuhämärissä
iltamyöhään salon metsäautoteitä, joita riittää noin satakunta kilometriä.
Juuri ennen pimeän tuloa löysin kotia enkä ole viitsinyt tapauksestani
pahemmin huudella. Olen ajatellut, että ihminen joka eksyy talvella
metsäautotielle ei ole ihan täysijauhoinen, vaan on jo syntymässään
saamapuolelle jäänyt. Vieläkin ihmettelen, ettei siinä iässä noin 70
kilometrin hiihtolenkki tunnu juuri missään. Huonona selityksenä
eksymiseeni tarjoan sitä, että joku toinenkin oli luistellut kilpasuksilla
samoilla seuduilla ja tämä sotki suuntavaistoni ja jälkeni pahemman
kerran.
Lohdutti, kun kuulin, että Valtolle oli 80-luvulla käynyt vielä pahemmin.
Hän oli lähtenyt Salmisen asemalta ja eksynyt niin perusteellisesti joka
paikassa ihan samanlaisilta näyttävien metsäautoteiden sokkeloissa, että
oli viettänyt koko talviyön salolla tähtikirkasta taivasta ihaillen.
Maratoonarin kunnolla mies oli kuitenkin selvinnyt aamuhämärissä erääseen
taloon hirvikeitolle.
Valton sisar Sirkka, joka on tamperelainen sosiologian tohtori ja entisen
taistolaisprofessori Antti Eskolan tuttuja, kertoi, että professori
Eskolakin oli joskus eksynyt perusteellisesti syyspimeään metsään ja piti
sieltä poisselviytymistään lähes jumalallisena johdatuksena. Ilmeisesti
tämän kokemuksen innoittamana Eskola yhdessä viimeisistä kirjoistaan ihan
vakavissaan pohdiskeli, että pitäisiköhän hänenkin osallistua sinä vuonna
Suonenjoella järjestettäville herättäjäjuhlille. Epäselväksi on jäänyt
ilmaantuiko hän seurakentälle.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Palloilua
18. kesäkuuta 2007
Kävinpä eilen ensin katsomassa Puijon Pesiksen ottelun ja koska Puijo oli
sarjakakkosta Hyvinkään Tahkoa vastaan täysin ylivoimainen oli peli niin
lyhyt, että ehdin vielä kipittämään Kupsin otteluun Tampereen Pallopoikia
vastaan. Sekin peli oli yhtä savolaisjuhlaa. Illan ainut ikävä asia oli
se, että laskeskelin, että jos ryhtyisin palloilun seuraamisen sijasta
juopottelemaan, säästäisin melkoisesti.
Muuten Puijon Pesiksen edellinen vierasottelu oli murheellinen ja
kuopiolaisten mämmikourien jäljiltä peliväline oli vähän väliä
sukellettava Vimpelin Saarikenttää ympäröivästä Savojoesta. Joki on saanut
nimensä Vimpeliä asuttaneista savolaisista. Kirjailija Antti Tuuri väittää
saaneensa kolmekiloisen taimenen Savojoesta pesäpallokentän kakkospesän
takaa.
Uudempia Vimpelin savolaisasuttajia on Juha-Matti Matilainen, taustaltaan
Pöngän miehiä, eli Pöngän Veikon veljenpoika. Hän näyttää olevan Vedon
pelaaja-valmentaja. Eivätkä Kärkkäälän valmentajat tähän lopu.
Ihmeekseni huomasin lehtikuvasta, että Mutalan Riennon lentopallojoukkueen
valmentaja Pekka Korhonen on ihan Korholan Yrjön näköinen ja tarkemmissa
tutkimuksissa hänen sukujuuriensa paljastui olevan Korholanmäellä. Pekka
Korhosen poikakin näyttää pelaavan joukkueen liberona.
Kylän lentopallon yleisestä tasosta kertoo se, että entinen
maajoukkuepeluri Olli Nenonen on kärkkääläisen Pekka Nenosen poika.
Räsäsen Valto muisteli äskettäin, että Ollin setä Esko oli 50-luvulla
Pirttiselän Vauhdin hirmulyöjä, jolle passeja jakeli kauppias Tahvo
Turusen 155 senttinen Vilho-poika. Vilho taas pelaili vielä ikämiehenäkin
Ruotsin lentopallosarjassa toiseksi ylimmällä sarjatasolla.
Jalkapallossa Kärkkäälän kylän suurin tähti on 80-luvun HJK:n Pekka
Onttonen, joka on lähtöisin Heinäselästä. Pekka muuten oli se
helsinkiläisten porukan kovahermoisin mies, joka yleensä ampui joukkueen
rangaistuslaukaukset. Pekka ei ole ainut palloileva Onttonen; ainakin
joskus Suonenjoella järjestettiin jalkapallo-ottelu Onttoset vastaan muu
Suonenjoki. Ja tietenkin Onttoset voittivat.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Lahjakasta heimoa
15. kesäkuuta 2007
Manne-TV:n innoittamana kerroin Gunnarille, että työkaveri oli Ruotsin
laivan karaokessa törmännyt mustalaismieheen, joka ei osannut laulaa.
Gunnar ei pitänyt asiaa mahdollisena, mutta jos se sitten jostain
merkillisestä syystä sattuisikin olemaan mahdollista, niin onhan se suuri
häpeä koko heimolle.
Erään legendan mukaan mustalaiskansan esi-isät olivat intialaisia
musikantteja, jotka Persian hallitsija kutsui maahansa, mutta myöhemmin
karkoitti mierontielle. Tämä olisikin hyvä selitys sille, että maamme
10.000 hengen romaniväestöstä löytyy niin paljon musikaalista
lahjakkuutta.
Romaniverta virtaa ainakin lukuisissa iskelmätähdissä. On Olavi Virta,
Anneli Sari, Taisto Tammi, Markus Allan, Rainer Friman, Serppo Hanski,
Anna Hanski, Remu Aaltonen, Viktor Kalborek, Hortto Kaalot, Pelimannet ja
mitä kaikkia heitä nyt onkaan. Heinolalainen romanityttö muistaakseni
sukuniemltään Valentin, kävi joissakin Euroviisuissa ja ihan yhtä hyvällä
menestyksellä kuin monet muutkin suomalaiset – tosin tämä tyttö ei kovan
paikan tullen tainnut muistaa ihan kaikkia laulun sanoja.
Taidemusiikkipuolelta tiedän oboensoittaja Aale Lindgrenin.
Lisäksi tunnetuista näyttelijöistä Anneli Sauli ja Yrjö Tähtelä ovat
romanitaustaisia eikä Tarmo Manninkaan mummo osannut varmuudella sanoa,
oliko Tarmon vaari mustalainen vai venäläinen. Kirjallisuuspuolella ovat
Veijo Baltzar sekä Kipa Lumberg, joka on myös kuvataiteilija ja laulaja ja
taitaapa Hannu Salamankin esi-vanhemmista löytyä romanigeenejä.
Hämmästyttävää menestystä löytyy myös urheilusaralta. Ravimiehethän ovat
tietenkin tummia, mutta varsinkin kamppailulajit näyttävät heille myös
sopivan. Nyrkkeilynystävät luulevat, että Olli Mäki on ainut MM-kehään
yltänyt suomalainen ja kokkolalainen, mutta myös toinen
kokkolalaislähtöinen kehätyöläinen on noussut MM-otteluun. Raskaan
keskisarjan mies, Ruotsin kansalaiseksi siirtynyt Leif Keiski, otteli
muutama vuosi sitten maailmanmestaruudesta, mutta ikävä kyllä eräs
yrmeäilmeinen neekerinuorukainen paljasti nopean ja taitavan Leifin olevan
ns. lasileuka.
Raskaansarjan suomenmestaruusottelussa Kuopion Jari Markkanen ei pari
vuotta sitten pärjännyt Allan Grönforssille ja mainittakoon, että nykyinen
Euroopanmestari Amin Asikainen (sukujuuret Tuusniemellä Savossa ja
Marokossa) ei amatööriaikoinaan pärjännyt Riku Lumbergille, joka on
nykyään maamme ensimmäinen romanipoliisi. Amin Asikainen on muuten
edellisen jutun kuvassa esiintyvän Gunnar Baltzarin vaimon siskonpoika.
Amerikassa on valkoinen mies pannut neekerit juoksemaan pikamatkoja ja
uskoisin, että meillä kannattaisi ainakin kokeilla, millaisia pikapinkojia
löytyy kaalojen joukosta – ainakin hitaan savolaisen silmään romanit
vaikuttavat huomattavan ripeäliikkeisiltä ja rennoilta – rentoushan on
pikajuoksijalle tärkeä ominaisuus.
Rentoudesta puheen ollen vallan järkytyin, kun kuulin, että Rainer Friman,
joka vaikuttaa erittäin fiksulta ihmiseltä, on sairastunut työuupumukseen.
Olen aina luullut, että se on vain meidän valkolaisten sairaus.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Solovetskin seurue
6. elokuuta 2007
Viisi suomalaista ja kahdeksan savolaista sekä vienankarjalainen opas
31.7.2007 vierailailulla Solovetskin luostarissa.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Näin naapurissa
3. elokuuta 2007
Kun edellisen kerran vierailin suuressa itäisessä naapurissamme reilut 20
vuotta sitten, oli rajalla vastassa joukko Seppo Rädyn näköisiä
khalasnikovmiehiä, jotka heti alkoivat vetää kumihanskoja käteensä
nähdessään minun pyrkivän valtakuntaansa.
Nyt Vartiuksen venäläiset tullihenkilöt olivat simpsakoita nuoria tyttöjä.
Salaa mielessäni toivoin, että he kaivaisivat kumihanskansa esille minut
nähdessään. Ilmeisesti on niin, että Venään miehet ovat nykyään liian
juoppoja, laiskoja ja lahjomaherkkiä, jotta heitä voisi käyttää näin
vaativissa tehtävissä.
Itse asiassa Venäjän tulli näyttää olevan nykyään tavalliselle
matkustajalle meikäläistä helpompi. Heitä ei pätkän vertaa kiinnosta
tavallisen matkustajan viinat ja tupakat kuten kotimaisia tullimiehiä.
Mielestäni maamme tullimuodollisuuksia voisi helpottaa siten, että
ulkomaan matkalippua vastaan satunnainen matkailija voisi
kotipaikkakuntansa viinakaupasta hakea litran väkeviä, kaksi litraa
mietoja ja kaksi koppaa kaljaa. Niin saavutettaisiin kansantaloudellisia
säästöjä verrattuna nykytilanteeseen, jolloin alustavien laskelmieni
mukaan noin 10 miljoonaa litraa väkijuomia lentää maamme ilmatilassa ilman
järjellistä syytä.
Muuten ennen Venäjän tullimiehet olivat Seppo Rädyn näköisiä. Nyt entinen
keihäshirmu Seppo Räty toimii vaativissa asiakaspalvelutehtävissä Niiralan
raja-asemalla. Joku elämysmatkanjärjestäjä voisi hyödyntää tätä asiaa
toiminnassaan.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
« Edelliset artikkelit
Seuraavat artikkelit »
Olet selaamassa Aulis Koivistoinen -blog -blogin arkistoa.
Henkilötiedot
Olen 50-vuotias kuopiolainen pikkuvirkamies, joka on syntynyt Suonenjoella
ja asunut Vantaan Koivukylässä10 vuotta, Heinolassa 15 vuotta ja vuodesta
2004 lähtien Kuopiossa. Yhteystietoni on aulis@koivistoinen.net.
Artikkeleita
Karjalasta kajahtaa
Kuinka suomi juotiin maailmankartalle
Miksi ne vihaavat meitä
Kirjoista
Moskova-Petuski
NKP:n Suomen osastolla 1954-1989
Israel / Palestiina Kahden kansan luvattu maa
Lavea luonto – Venäjän-matkaajan elämänohjeita
Vienan kuu
Matkamiehen muistelmat
Nyt sinä kuolit – Pommien vuosisata
Harrastelijamaista puuhastelua
Atomipommista
Mitä kirjailija syö
Sodankäynti ennen
Mongoolit
Sekalaisia kirja-arvioita
Urheilukritiikkiä
Erilaisen Nurmen toisenlaiset voittajat
Hiihto tieteellis-teknisen kehityksen innovaattorina
Kulttuuriradikaalit kisakentillä
Politiikan vesiurheilijat
Urheiluselostajien ammattitauti
Vaihtoehtoliikuntaa
Päiväkirjamerkinnät
Tänään täytän 50v
Pari Kokkoa
Herroista
Kärkkäälä
Tarinaa Kärkkäälän kylästä
Aforismit
Toiminnot
Etusivulle
Kirjaudu
Aulis Koivistoinen -blog on toteutettu WordPressin voimalla
Venäjällä on hotua
10. elokuuta 2007
Vienan Karjala näytti olevan pelkkää läpipääsemätöntä metsää, miljoonia
keloja, tuhansia neliökilometrejä kuivaamattomia lakkasoita ja valtavasti
rakentamattomia rantoja. Vaikka kuulema kaikilla kostamuslaisilla on
kesämökki, rakennetaan ne kiinni toisiinsa ja rannat säästyvät – mikäli
meillä olisi samanlainen mökkikulttuuri, näkyisi se henkirikostilastoissa.
Jos itärajan haluttaisiin panostaa luontomatkailuun, niin edellytyksiä
olisi. Suomen nainen olisi valmis maksamaan lakanpoimintareissusta ja
Suomen mies olisi valmis kohtuullista korvausta vastaan kaatamaan kelon ja
keittämään omassa rauhassa porokahvit. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin
olevan niin, että venäläiset tekevät inhimillisessä mielessä kaiken
mahdollisen, ettei vain kukaan turisti vahingossakaan tulisi maahan.
Sen verran matkailuyrittäjä Eero Moilasen (Moilasen matkassa mukavasti)
kanssa kehittelimme Karjalan luontomatkailuasiaa, että sovimme, että jo
ensi talvena järjestetään Eldankajärven jäällä Suomi-Venäjä
pilkkimaaottelu. Ilmoittautumisia otetaan vastaan.
Aihe: Aiheeton | Ei kommentteja »
Vienan Kemi
6. elokuuta 2007
Solovetski on lähes 500 vuotta vanha luostari Vienanmerellä. Aikoinaan se
oli Venäjän rikkain luostari. Paikan myöhemmistä vaiheista saa tieto
Soltsenitskyn kirjasta Vankileirien saaristo. Täällä surmattiin suuri osa
Venäjän älymystöä 1930-luvulla ja siitä valtakunta maksaa kalliisti
vieläkin.